Jalostuksen tavoiteohjelma
Briardin rotukohtainen JALOSTUKSEN TAVOITEOHJLEMA BRIARDI ROTUKOHTAINEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA Voimassa alkaen 1.1.2013 Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa 19.2.2012 SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt 23.5.2012 Sisällys: 1. Yhteenveto……………………………………………………………………………………….3 2. Rodun tausta…………………………………………………………………………………….4 3. Järjestöorganisaatio ja sen historia……………………………………………………………5 4. Nykytilanne……………………………………………………………………………………...7 4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohja 4.1.1 Populaation rakenne ja sukusiitos 4.1.2 Jalostuspohja 4.1.3 Rodun populaatioista muissa maissa 4.1.4 Yhteenveto populaation rakenteesta ja jalostuspohjasta 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet……………………………………………………………….24 4.2.1 Briardin luonteenpiirteet, käyttäytyminen ja rodun käyttötarkoitus 4.2.2 Briardin luonneominaisuudet Suomessa 4.2.3 Briardin käyttöominaisuudet 4.2.4 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista 4.3 Terveys ja lisääntyminen……………………………………………………………………..40 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet 4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet 4.3.3 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista 4.3.4 Yleisimmät kuolinsyyt 4.3.5 Lisääntyminen 4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä ongelmista terveydessä ja lisääntymisessä 4.4 Ulkomuoto…………………………………………………………………………………….52 4.4.1 Rotumääritelmä 4.4.2 Näyttelyt ja jalostustarkastukset 4.4.3 Ulkomuoto ja rodun käyttötarkoitus 4.4.4 Yhteenveto ulkomuodosta 5. Yhteenveto aikaisemman tavoiteohjelman toteutumisesta………………………………...60 5.1 5.2 Käytetyimpien jalostuskoirien taso Aiemman jalostuksen tavoiteohjelman toteutuminen 6. Jalostuksen tavoitteet ja strategiat…………………………………………………………..64 6.1 6.2 6.3 6.4 6.5 Jalostuksen tavoitteet Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille Rotujärjestön toimenpiteet Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta 7. Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta.................................................................................70 8. Lähteet…………………………………………………………………………………………70 9. Liitteet………………………………………………………………………………………….70 2 1. Yhteenveto vuonna 2015 vertailukelpoisia tuloksia ja mittareita on riittävästi mitattavien tavoitteiden asettamiseksi. Terveyden osalta pohjana käytetään vuonna 2005 tehtyä terveyskyselyä sekä Suomen Kennelliiton KoiraNet –jalostustietojärjestelmän antamia tilastoitavia tuloksia. Näiden tarkkailun painoalue on PEVISA-sairauksissa. Briardin muutettu PEVISA- ohjelma voimaan tuli vuonna 2006 ja sille anottiin jatkoa vuonna 2009. Vuodesta 2006 alkaen briardin lonkkaniveldysplasian raja-arvo on ollut aste C, aiemman aste D:n sijasta ja tärkeää on seurata pitkällä aikavälillä muutoksen vaikutuksia. Jalostuksen tavoiteohjelma (JTO) on rotukohtainen ohjelma, jossa kuvataan rodun tausta ja aiemmat jalostustoimenpiteet, määritellään rodun sen hetkinen jalostuksellinen tila kotimaassa ja mahdollisuuksien mukaan ulkomailla sekä määritellään rodun jalostuksen strategiat ja toimintaohjelma strategioiden toteuttamiseksi. Briardien ensimmäinen jalostuksen tavoiteohjelma laadittiin vuonna 1991. Alkuperäistä tavoiteohjelmaa tarkistettiin 10 myöhemmin, ja päivitetty tavoiteohjelma hyväksyttiin vuosikokouksessa vuonna 2002. Mittava työ uuden ohjelman laatimiseen aloitettiin vuonna 2005 ja se saatettiin valmiiksi vuonna 2006, Suomen Kennelliiton jalostustoimikunnan hyväksyessä tavoiteohjelman vuonna 2007. Tilastoitujen aineistojen osalta tulee huomioida, että luvut ovat ne, jotka ovat olleet tietokannassa sillä hetkellä, kun tilastoa on tehty. Kennelliiton jalostustietojärjestelmä on reaaliaikaisempi eikä ohjelmaa laatiessa ole mahdollista päästä yhtä nopeasti päivittyvään tekotapaan. Tätä silmällä pitäen tilastot on pyritty laskemaan pitkiltä aikaväleiltä, jolloin keskiarvomuutokset ovat pienempiä. Mm. terveystuloksissa on oletettavaa tutkittujen määrän lisääntyvän jo nyt tilastoiduissa vuosissa, joka pitää huomioida tilastoja päivittäessä. Vuonna 2007 voimaan tulleessa tavoiteohjelmassa laaditut tavoitteet asetettiin tavoitettavaksi vuoteen 2015 mennessä. Tavoiteohjelman toimenpiteissä päätettiin, että ohjelma tulee päivittää vähintään tilastoiltaan vuonna 2010. Tavoiteohjelman päivittäminen aloitettiin vuonna 2010 ja työn edetessä päädyttiin erilaisiin rakenteellisiin ratkaisuihin, jonka johdosta ohjelma päätettiin uusia kokonaan. Uusi ohjelma on rakennettu käyttäen pohjana edellistä tavoiteohjelmaa sekä säilyttäen edellisen jalostuksen tavoiteohjelman tavoitteet ja kunnioittaen näitä siten, että tavoitteet saavutettaisiin vuonna 2015. Viimeisen viiden vuoden aikana tavoiteohjelmassa määritetyt toimenpiteet on toteutettu kohtuullisen hyvin ja työtä tulee jatkaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoiteohjelman uusimista on rakentumisen edetessä esitelty Suomen Briard ry:n jäsenlehdessä, jonka välityksellä jäsenistö on saanut mahdollisuuden palautteen antoon ja ohjelman sisältöön. Jalostusohjeistuksesta ja tavoiteohjelmasta on käyty keskusteluja kasvattajapäivillä sekä hallituksen kokouksissa. Suomen Kennelliitolla on olemassa jalostuksen tavoiteohjelman mallirunko, jota tulee noudattaa rodusta käytettävissä olevan tiedon puitteissa. Mallin tarkoituksena on yhdenmukaistaa ohjelmien muotoa ja saada kriittisiä, tavoitteellisia ja mitattavissa olevia kokonaisuuksia. Työ uuden ohjelman laatimisessa aloitettiin tilastojen päivityksellä. Työn edetessä päädyttiin erilaiseen laskentatapaan, siten että suurin osa nykyisistä tilastoista on laskettu rekisteröintivuoden perusteella aiemman syntymävuoden sijaan. Tästä johtuen kaikki tilastot on laskettu uudelleen. Tilastoja lähdettiin myös kehittämään sukupolvittaisilla tiedoilta. Tehollinen populaatiokoko on laskettu sukupolvelle neljällä vuodella. Tilastojen päivitys ja seuranta ei ole ollut vuosittain systemaattista, jonka johdosta on tärkeää, joko koordinoida tehtävä tulevaisuudessa siten, että tiedot päivittyvät riittävän usein eivätkä vain silloin, kun jalostuksen tavoiteohjelma uusitaan. Luonteiden analysoinnin avuksi on pyritty lisäämään tavoiteohjelman aikana tutkittua tietoa, siten että rotuyhdistys on säännöllisesti järjestänyt luonnetestejä sekä MH-luonnekuvauksia ja tavoite ohjelman terä säilytetään tutkimustiedon lisäämisessä, jotta Briardin tavoiteohjelman laatimiseen ovat osallistuneet: - Annamari Aarnio (vastuullinen laatija, hallituksen puheenjohtaja) - Tuula Tanska (luvut 4.1, 5.1 sekä osin luvut 2.,3. ja 5.2) - Riitta-Liisa Saarinen (luvun 4.2 MHluonnekuvauskaaviot) Vuonna 2007 voimaan tulleen ohjelman, joka toimii pohjana nykyiselle ohjelmalle, laatimiseen on osallistunut: - Virpi Leskinen (vastuullinen laatija) - Marjut Kautto (luonneosuudet) - Minna Uusitalo (osin luku 4.4,) - Tuula Tanska (sukusiitosasteet) - Minna Saarimaa (muut tilastot) - Ulla-Maj Leppäkorpi (Ruotsin vertailuaineisto) 3 2. Rodun tausta Historiaa Rotu kasvatti nopeasti suosiota kotimaassaan loistavien työkoiraominaisuuksiensa vuoksi paitsi alkuperäisessä tehtävässään lammaskoirana myös maalaistalojen valppaana pihavahtina. Vähitellen alettiin suosia hyvin karheaa vuohenkarvaista rotumuunnosta, koska se katsottiin paimentyössä ylivertaiseksi verrattuna villavaan vaikeahoitoiseen turkinlaatuun. Paimenkoirana briardin arvostus perustui vahvaan luustoon ja terveeseen rakenteeseen, minkä ansiosta ne soveltuivat mm. äärimmäistä kestävyyttä vaativiin paimennustehtäviin vuoristo-olosuhteissa Ranskan alpeilla. Briardi on ranskalainen rotu, joka on tunnettu kauan nimellä Chiens de Berger français de Plaine (Ranskan alankojen paimenkoira). Rodun nimitys Chien de Brie esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1809 apotti Rozierin teoksessa “Cours complet d’agriculture”. Rozier kuvailee maatalouden oppikirjassaan kahta tyyppiä tasankomaiden koiraa, pitkä- ja lyhytkarvaista, jonka tehtävänä on lammaslaumojen vartiointi ja kuljetus. Rodun alkuhistoriasta löytyy kuitenkin kuvauksia jo 700-luvulta olevista seinävaatteissa. Myös Napoleonilla kerrotaan olleen briardeja vahtikoirina ja kuuluisa ranskalainen Notre Damen kaksintaistelun legenda 1300-luvulta briardin suuresta rohkeudesta ja uskollisuudesta isäntäänsä kohtaan elää vielä tänä päivänäkin. Tämän keskiajalta peräisin olevan legendan mukaan briardi tunnettiin Picardian maakunnassa alun perin Aubryn koirana (Chien d’Aubry). Arvostettu kasvattaja 1900-luvulla M. Lamarque kertoo Montdidierin kirkossa olleen kivisen kilven, johon oli kaiverrettu paikkakunnan vaakuna ja briardia suuresti muistuttava koiran kuva. Valitettavasti tätä vaakunakilpeä ei ole enää olemassa, sillä se tuhoutui ensimmäisessä maailmansodassa. Erinomaiset käyttöominaisuudet olivat kuitenkin koitua rodun tuhoksi ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin briardi oli käytetyin sotakoirarotu Ranskassa. Sitä käytettiin viesti-, jälki-, vetokoirana sekä erityisesti haavoittuneiden etsintätehtävissä. Sodassa menetettiin lukuisia briardeja, mutta onni onnettomuudessa samalla varsinkin amerikkalaiset sotilaat ihastuivat briardin kauneuteen, rohkeuteen ja viisauteen niin paljon, että veivät Amerikkaan kotiin tuomisina lukuisia yksilöitä. USA:han perustettiin oma briardyhdistys vuonna 1927. Ranskassa sotatappioista huolimatta rotu onnistuttiin huolellisen ja järjestelmällisen jalostustyön ansiosta pelastamaan ja lopulta jopa kohottamaan uudelleen suosikkirodun asemaan. Vuonna 1888 Pierre Mégnin erotti lyhyt- ja pitkäkarvaisen paimenkoiran toisistaan. Hän kirjoitti lehdessä l´Eleveur seuraavasti: ”Brien paimenkoira (briard) on villaisen barbetin ja beaucen paimenkoiran (beauceron) risteytys. Brien paimenkoiralla on samat mittasuhteet kuin Beucen paimenkoiralla, mutta sen pidempi villava karvoitus erottaa rodut toisistaan.” Vuonna 1896 perustettiin Ranskan paimenkoirayhdistys ja vuonna 1897 saatiin ensimmäiset kirjalliset arvostelut rodusta ja Ranskan paimenkoirayhdistys määritteli ensimmäisen rotumääritelmän samana vuonna. Niinkin varhain kuin 1900-luvun alussa perustettiin Ranskan ensimmäinen briardyhdistys ja Ranskan Kennel Klubi tunnusti briardin viralliseksi roduksi ensimmäisten ranskalaisten rotujen joukkoon, mikä kuvaa rodun vankkaa asemaa kotimaassaan. KUVA: Henna Järvinen 4 Levinneisyys & kanta Suomessa Ensimmäinen Suomeen tuotu briardi oli Englannissa 7.11.1970 syntynyt musta uros Sabreur from Shiel, joka rekisteröitiin Suomeen vuonna 1971. Rodun kasvatus Suomessa alkoi 1970-luvun lopulla. Ensimmäinen pentue rekisteröitiin vuonna 1978 La-Jun kenneliin. Emänä oli vuonna 1976 Englannista tuotu musta narttu Lancarr’s Lisette ja isänä vuonna 1978 Norjasta tuotu musta uros Picador Aquino. Älykkäinä, kestävinä ja monipuolisina työtä tekevinä koirina briardin suosio on tasaisesti kasvanut, samalla kun kanta on levinnyt lähes kaikkialle maailmaan. Erityisen suosittu se on Keskija Itä-Euroopan lisäksi Englannissa ja Amerikassa. Ranskassa rekisteröidään vuosittain n. 800 pentua. Ruotsiin ensimmäiset briardit rantautuivat 1960-luvulla ja Suomeen 10 vuotta myöhemmin. Taulukko 1. Briardien rekisteröinnit vuosina 1971 – 2011. Kasvatustyö lähti käyntiin nopeasti ja ennen 1980luvun puoliväliä kotimaisten pentujen rekisteröinti oli noussut jo yli 80:een ja kasvattajien lukumääräkin oli 1980-luvun puolivälissä jo yli 10. Rekisteröinnit säilyivät yli 80:ssä 1990-luvun puoleen väliin. Valtaosa rekisteröinneistä oli kotimaisia pentuja. Tuontien määrä rekisteröinnin huippuvuosina 1984 – 1995 vaihteli 1:stä 8.aan. Rekisteröintien huippuvuosi oli 1994, jolloin kotimaisia pentuja rekisteröitiin 183 ja briardeja kaiken kaikkiaan 189. Vuoden 1995 jälkeen rekisteröintien määrä on pudonnut noin 60 vuosittaisen rekisteröinnin tasolle ja tuontikoirien osuus rekisteröinneistä on kasvanut. Vuosina 2008 ja 2009 jopa yli kolmannes rekisteröinneistä oli tuontikoiria. koirista on peräisin rodun kotimaasta Ranskasta.Muita suosittuja tuontimaita ovat Belgia, Alankomaat, Englanti ja Tsekki. Tällä hetkellä briardkanta on noin 500–600 yksilöä (n.300 rekisteröintiä / 5 vuotta) ja vuosittainen rekisteröintimäärä vaihtelee suuresti (10–60 pentua). Käyttötarkoitus Briardi on paimenkoira, jonka alkuperäinen käyttötarkoitus oli lammaslaumojen kuljetus ja vartiointi. Briardia nähdään enää harvoin alkuperäisessä työssään edes kotimaassaan. Ranskassa briardin käyttöominaisuuksia kuitenkin varjellaan paimennustaipumustestien sekä jalostustarkastustapahtumissa järjestettyjen luonnetestien avulla. Briardin tehtävät ovat historiassa vaihdelleet maittain aina sotilas-, vartio-, ja poliisitehtävistä opas-, tai laviinikoirana toimimiseen. Tänä päivänä briardi on monipuolinen harrastuskoirana sekä uskollisena perhekoirana. Kaiken kaikkiaan briardeja on rekisteröity Suomessa vuosina 1971 – 2011 2301, joista 222 (10 %) on tuontikoiria. Eniten koiria on tuotu Ruotsista, lähes 40 % tuonneista (84 yksilöä). Noin 20 % (42 yksilöä) tuonti- 5 3. Järjestöorganisaatio ja sen historia Yleistä ja henkilövaihdoksista riippumatta pitää toimintansa raameina JTO:ta, PEVISA-ohjelmaa ja jalostustoimikunnan ohjesääntöä. Nämä ohjeistot tulee lisäksi pitää yhdenmukaisina ja ristiriidattomina keskenään muutostarpeineen. Yhdistyksen perustuskokous pidettiin 13.6.1981, jolloin se sai nimekseen Suomen Briardit. Yhdistystä oli perustamassa 13 harrastajaa. Yhdistyksen tehtäväksi määriteltiin rodun jalostuksen ja kasvattamisen edistäminen. Yhdistys rekisteröitiin 7.6.1983 ja nimi muuttui Suomen Briard ry:ksi. Suomen Briard ry. oli aluksi rotua harrastava yhdistys, joka liitettiin v. 1982 Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistyksen alaisuuteen. Tällöin rotu kuului D2-ryhmään. Vuonna 1986 yhdistys anoi siirtymistä Suomen Palveluskoiraliittoon, ja rotu liitettiinkin nk. D1-roduksi ja sai näin oikeuden kilpailla palveluskoirakokeissa. Vuodesta 1993 Suomen Briard ry. on ollut rotujärjestö ja toiminut suoraan Suomen Kennelliiton alaisuudessa. Suomen Briard ry:n jalostustoimikunnan tärkein tehtävä on rodun jalostuksellisen tiedon tuottaminen ja sen hyödyntämisen opettaminen. Tehtävänä on ohjata rodun jalostusta ja neuvoa jalostukseen liittyvissä asioissa. Jalostustoimikunta vastaa jalostuksen tavoiteohjelman toteutumisen seurannasta, sekä ohjelman uusimisesta määräaikoina jalostuksen tarpeita vastaavaksi. Toimikunta järjestää erikoiskoulutustilaisuuksia ja kollegioita ulkomuototuomareille. Toimikunta järjestää myös tuomarineuvotteluita ja kasvattajapäiviä. Jäsenistölle jaetaan jalostukseen liittyvää tietoa julkaisemalla alan kirjoituksia yhdistyksen lehdessä. Myös jalostustoimikunnan päätöksistä ja toiminnasta tiedotetaan jäsenlehdessä. Toimikunta palvelee kaikessa toiminnassaan Suomen Briard ry:n jäseniä ja jäsenkasvattajia ja toimikunta toimii kaikkien Suomen Kennelliiton sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti. Yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi tasaisesti ensimmäisten toimintavuosien jälkeen jäsenluvun ylittäessä 80-luvun puolivälin jälkeen 200 jäsenen rajan. Vuoden 1988 jälkeen kasvoi jäsenmäärä kaksinkertaiseksi, vuoden 1990 jälkeen yhdistyksen jäsenmäärä pysytteli 400 jäsenen tietämissä. 1990-luvun lopulla jäsenmäärä laski rajusti ja oli vuoden 2000 lopussa 193. Yhdistyksen jäsenmäärän kehitys on 2000-luvulla seurannut rodun rekisteröintimäärien kehitystä. Vuonna 2006 alussa yhdistyksellä oli 185 jäsentä, 5 perhejäsentä ja 9 ainaisjäsentä. Viimeisen viiden vuoden aikana yhdistyksen jäsenmäärän kehitys on tasaantunut keskimäärin 150 varsinaisen jäsenen jäsenmäärään, näiden lisäksi yhdistyksellä on perhe- ja ainaisjäseniä. Yhdistyksen toiminta kattaa koko maan. Yhdistyksellä on paikallisjaostoja ja toimikuntia, joiden toimintaa yhdistyksen hallitus ohjaa. Toiminnan tavoitteena on: - ylläpitää rotua jalostusvalinnoilla niin, että briardin luonne, käyttöominaisuudet, terveys ja ulkomuoto vastaavat rotumääritelmää -varmistaa rodun yksilöiden riittävä yhteiskuntakelpoisuus ja -turvata rodun perinnöllinen monimuotoisuus. Suomen Briard ry:n hallitus päättää toimikunnan kokoonpanosta. Toimikunta koostuu vähintään kahdesta varsinaisesta jäsenestä. Näiden lisäksi voidaan käyttää toimikunnan ulkopuolisia asiantuntijajäseniä. Toimikunnan jäsenten tulee olla rodun harrastajia, joilla on riittävästi tietoa perinnöllisyysopista, rotumääritelmästä, rodun sairauksista ja sukutauluista. Jäsenillä tulee olla kokemusta rodusta kasvattajana tai aktiivisena harrastajana. Jalostuksen ohjaus Suomen Briard ry. huolehtii jalostuksen ohjauksesta jalostustoimikunnan ohjesääntöön, rodun jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO) sekä PEVISAohjelmaan nojaten. Yhdistyksen jalostuksen ohjauksesta vastaa Suomen Briard ry:n hallituksen alaisuudessa toimiva jalostustoimikunta tai hallitus, jos toimivaa jalostustoimikuntaa ei ole. Yhdistyksen on huolehdittava, että muutokset yhdistyksen hallituksessa tai jalostustoimikunnassa muuttavat mahdollisimman vähän jalostuksen ohjaustyötä. Kunkin hallituksen jäsenen tulee opiskella myös jalostukselle määritetyt ohjeistot ja jalostustoimikuntien tulee kokoonpanosta - Toimikunnan jäsenten tulee kyetä keskenään tiiviiseen ryhmätyöskentelyyn, sekä yhteistyöhön eri sidosryhmätahojen kanssa. Toimikunta toimii yhdistyksen hallituksen alaisuudessa ja informoi kaikesta toiminnasta ja päätöksistään hallitusta. Toimikunta on työssään ulospäin avoin. Toimikunta kannustaa jäseniä osallistumaan sekä edellyttää jäsenten osallistumista yhteisten päätösten tekoon. Toimikunnan antamat suositukset ovat neuvoaantavia, eivätkä sido kasvattajaa. 6 4. Rodun nykytilanne 4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohja Rodun perinnöllinen monimuotoisuus tarkoittaa sen geeniversioiden (alleelien) runsautta. Puhutaan myös jalostuspohjan laajuudesta. Mitä monimuotoisempi rotu on, sitä useampia erilaisia versioita sillä on olemassa samasta geenistä. Tämä mahdollistaa rodun yksilöiden geenipareihin heterotsygotiaa, joka antaa niille yleistä elinvoimaa ja suojaa monen perinnöllisen vian ja sairauden puhkeamiselta. Monimuotoisuus on tärkeää myös immuunijärjestelmässä, jonka geenikirjon kapeneminen voi johtaa esimerkiksi tulehdussairauksiin, autoimmuunitauteihin ja allergioihin. Jalostus ja perinnöllinen edistyminenkin ovat mahdollisia vain, jos koirien välillä on perinnöllistä vaihtelua. Suurilukuinenkin koirarotu on monimuotoisuudeltaan suppea, jos vain pientä osaa rodun koirista ja sukulinjoista on käytetty jalostukseen tai jos rodussa on koiria, joilla on rodun yksilömäärään nähden liian suuret jälkeläismäärät. Tällaiset koirat levittävät geeniversionsa vähitellen koko rotuun, jolloin jostakin yksittäisestä geeniversiosta saattaa syntyä rodulle uusi tyyppivika tai -sairaus. Vähitellen on vaikea löytää jalostukseen koiria, joilla ei tätä geeniversiota ole. 4.1.1 Populaation rakenne ja sukusiitos Populaation koolla ja rakenteella tarkoitetaan Suomessa rekisteröityjen briardien määrää sekä niiden keskinäistä sukulaisuussuhdetta. Kokoon ja rakenteeseen vaikuttavat vuosittain tehtävät yhdistelmävalinnat, pentueiden määrä, jalostukseen käytettävien ulkomaalaisten yksilöiden määrä ja niiden sukulaisuussuhde olemassa olevaan kantaan sekä tuontikoirat, joita käytetään jalostukseen. Briardien rekisteröintimäärä on viimeisen kymmenen vuoden aikana tasaantunut alle 60 /vuosi. Tuontikoirien määrä on suhteellisesti suuri verrattuna syntyneisiin pentueisiin. Koiria on tuotu ulkomailta viimeisen 15 vuoden aikana keskimäärin 9 yksilöä vuosittain pentuina tai aikuisina koirina. Eniten briardeja on viime vuosina tuotu Ruotsista ja Ranskasta. Kaavio1. Briardien tuonnit ja tuontimaat vuosina 1996 – 2011 7 Jalostukseen käytetyt urokset Rekisteröinnit Jalostukseen käytetyt nartut Vuosi Yht. Tuon- JalostusYht. nit käyttöikä 1996 52 11 41 6 6,8 6 4 0 3 2 v 7 kk 6 1 1997 66 5 61 8 7,6 8 7 4 1 5 v 5 kk 8 1998 72 6 66 8 8,2 8 8 1 3 3 v 8 kk 1999 51 8 43 4 10,8 4 4 2 1 2000 60 11 49 6 8,2 6 5 2 2001 39 2 37 6 6,2 6 6 2002 56 12 44 6 7,3 5 5 2003 40 7 33 5 6,6 3 2004 15 10 5 1 5 2005 56 8 48 6 2006 60 9 51 2007 37 9 2008 58 2009 2010 2011 KasTuon- Pen- Pentu- Pentue- vatTuon- Ulko- Jalostusnit nut eet koko tajat Yht. nit maiset käyttöikä Isoisät Isoäidit 4 v 4 kk 9 10 1 4 v 11 kk 11 14 8 4 4 v 7 kk 16 14 4 v 8 kk 4 1 4 v 4 kk 7 8 3 2 v 6 kk 6 2 4 v 10 kk 10 9 3 1 3 v 11 kk 6 2 4 v 11 kk 10 11 3 0 3 v 9 kk 6 2 4 v 11 kk 9 9 5 3 1 5 v 1 kk 5 3 4 v 5 kk 9 9 1 1 0 1 3 v 11 kk 1 1 3 v 7 kk 2 2 8 5 5 3 1 4v 6 1 4 v 5 kk 10 11 6 8,5 6 5 1 4 6 v 6 kk 6 4 4 v 7 kk 11 11 28 4 7 3 4 1 2 3 v 7 kk 4 1 3 v 10 kk 7 7 15 43 5 8,6 4 5 1 0 3 v 9 kk 5 1 3 v 4 kk 10 10 58 17 41 5 8,2 5 5 0 4 5 v 11 kk 5 2 4 v 1 kk 10 10 38 6 32 4 8 4 4 1 3 5 v 6 kk 4 2 4 v 7 kk 8 8 53 7 46 7 6,6 5 6 2 3 3 v 2 kk 7 0 5 v 4 kk 12 12 Taulukko 2. Suomessa vuosina 1996 - 2011 rekisteröidyt briardit. (Lähde: Suomen Kennelliiton KoiraNet – jalostustietojärjestelmä) Vuosittain jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen määrä on viime vuosina ollut likimain sama eli vuositasolla uroksia käytetään jalostukseen lähes yhtä paljon kuin narttuja. Ideaalipopulaatiossa jokaisella syntyvällä pentueella on eri isä ja emä, jolloin urosten ja narttujen suhde on 1:1. Viime vuosina briardeilla tämä on vuositasolla toteutunut lähes joka vuosi. Sukusiitoksessa uros ja narttu ovat toisilleen läheisempää sukua kuin serkukset. Sukusiitosaste tai -prosentti on todennäköisyys sille, että satunnaisesti valittu geenipari sisältää geenistä kaksi samaa alleelia (versiota), jotka ovat molemmat peräisin samalta esivanhemmalta. Saman esivanhemman tietty alleeli on siis tullut koiralle sekä isän että emän kautta. Tällainen geenipari on homotsygoottinen ja identtinen. Ilman sukusiitosta suurin osa yksilöiden geenipareista on heterotsygoottisia, jolloin haitalliset, resessiiviset alleelit pysyvät vallitsevan, normaalin alleelin peittäminä. Koiran sukusiitosaste on puolet sen vanhempien välisestä sukulaisuussuhteesta. Isä-tytär -parituksessa jälkeläisten sukusiitosaste on 25 %, puolisisarparituksessa 12,5 % ja serkusparituksessa 6,25 %. Sukusiitos vähentää heterotsygoottisten geeniparien osuutta jokaisessa sukupolvessa sukusiitosasteen verran, joten esimerkiksi puolisisarparituksessa jälkeläisten heterotsygotia vähenee 12,5 %. Myös todennäköisyys haitallisten resessiivisten ongelmien esiintuloon on puolisisarparituksessa 12,5 %. Koirilla on rotuja muodostettaessa käytetty runsaasti sukusiitosta. Sukusiitoksella pyritään tuottamaan tasalaatuisia ja periyttämisvarmoja eläimiä. Jos huonot alleelit esiintyvät kaksinkertaisina sukusiitoksen ansiosta, niin mikseivät hyvätkin. Toisaalta sukusiitettykin eläin siirtää vain puolet perimästään jälkeläisilleen, jolloin edulliset homotsygoottiset alleeliyhdistelmät purkautuvat. Lisäksi jokainen yksilö kantaa perimässään useita haitallisia alleeleja, joiden todennäköisyys tulla esiin jälkeläisissä kasvaa sukusiitoksen myötä, joten turvallisia sukusiitosyhdistelmiä ei ole. Sukusiitosasteen suuruus riippuu laskennassa mukana olevien sukupolvien määrästä, joten vain sellaisia sukusiitosasteita voi verrata keskenään, jotka on laskettu täysin saman taustatiedon perusteella. Tilastoissa on KoiraNet:in lisäksi käytetty rotujärjestön omaa täydennettyä tietokantaa, jossa on tiedot yli 5 500 Suomessa rekisteröidystä briardista ja niiden esivanhemmista. Pisimmät sukutaulut ulottuvat 1900-luvun alkupuolelle, mutta aivan kaikkien koirien osalta sukusiitosasteen ja sukukatokertoimen laskennassa käytetyt 8 sukupolven 8 sukutaulut eivät ole täydellisiä. Vertailun vuoksi lasketut 5 sukupolven sukutaulut sen sijaan ovat kaikilla yksilöillä täydellisiä. Rotujärjestön tietokannasta sukusiitosasteen on laskettu VisualCOI –nimisellä ohjelmalla, joka käyttää sukusiitosasteen laskemiseen Wright:in kaavaa Fx=Σ[(0,5) n + n´ + 1 * (1 + FA)] , jossa Fx on sukusiitoskerroin (josta saa sukusiitosprosentin kertomalla saadun tuloksen 100:lla). Σ on matematiikassa käytetty summan merkki, joka tarkoittaa että kaikki seuraavien hakasulkeiden sisällä olevat eri vaihtoehtojen arvot lasketaan yhteen. n ja n´ merkitsevät niiden sukupolvien lukumäärää, jotka erottavat yhteisen esivanhemman ko. koiran isästä ja emästä. FA on yhteisen esivanhemman oma sukusiitoskerroin. Se lasketaan kuten Fx. Kennelliitto tallentaa KoiraNet:iin mm. tuontikoirasta vain kolmen (3) sukupolven tiedot. Tästä johtuen useiden tuontikoirien sukupuusta puuttuu koiria. Järjestelmä sisältää lukuisan määrän sukutauluissa esiintyviä ulkomaisia koiria, jotka esiintyvät useilla eri rekisterinumeroilla. Sukusiitosprosentin laskentaan tämä vaikuttaa joissain tilanteissa merkittävästi, koska jos isän ja emän puolella on sukutaulussa sama koira eri rekisterinumeroilla, niitä ei tässä tilanteessa tunnisteta samaksi koiraksi ja ne jäävät pois laskennasta. Ohjelma laskee sukusiitosasteen Kennelliiton dokumentoiman sukutaulun perusteella ja se voi olla puutteellisempi kuin rotujärjestön käytössä oleva sukutaulu. Sen vuoksi jalostustietokannan ilmoittama sukusiitosaste voi olla alhaisempi kuin rotujärjestön laskema. Sukusiitosaste % Vuosi Oma tietokanta 8 Pentuja Pentueita 5 sukupolvea sukupolvea Sukukatokerroin KoiraNet 8 sukupolvea Vuositilasto 8 sukupolvea Oma tietokanta KoiraNet 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 41 61 66 43 49 37 44 33 5 48 51 28 43 41 32 6 8 8 4 6 6 6 5 1 6 6 4 5 5 4 5,91 1,63 1,85 0,46 0,43 0,81 0,84 0,62 1,6 0,86 1,1 1,76 2,31 4,89 1,72 8,74 4,76 3,52 3 2,61 3,3 3,55 4,79 5,27 2,65 3,76 3,55 4,8 7,2 2,94 6,21 1,79 1,85 0,02 0,4 0,91 0,85 0,36 0,78 1,29 1,02 1,5 2,9 5,15 1,46 6,67 1,93 2,04 0,3 0,62 1,06 0,93 0,72 0,88 1,4 1,19 2,17 3,12 5,36 1,62 0,41 0,45 0,45 0,48 0,47 0,48 0,5 0,46 0,44 0,53 0,48 0,51 0,5 0,49 0,55 0,62 0,68 0,66 0,66 0,66 0,64 0,66 0,7 0,73 0,6 0,63 0,56 0,53 0,56 0,61 2011 46 7 2,81 5,03 2,96 3,35 0,49 0,53 Taulukko 3. Vuosina 1996 – 2011 rekisteröityjen Suomessa syntyneiden pentujen vuosittaisen sukusiitosprosentin keskiarvo ja keskimääräinen sukukatokerroin. Taulukkoon 3 on lisätty myös sukukatokerroin. Kun sama esivanhempi esiintyy koiran sukutaulussa useammin kuin kerran, tapahtuu ns. sukukatoa. Koiran sukutaulu on sitä monipuolisempi, mitä useampia eri yksilöitä siinä on. Sukukatokerroin on suhdeluku siitä, kuinka suuri osuus sukutaulun tiedossa olevista esivanhemmista on eri koiria. Sukukatokerroin lasketaan halutulle sukupolvimäärälle, ja se voi saada arvoja välillä 9 0-1. Jos koiran kaikki tiedossa olevat esivanhemmat ovat eri yksilöitä, sukukatokerroin on 1. Jos tiedossa on vaikka 100 esivanhempaa, mutta vain 50 niistä on eri koiria, sukukatokerroin on 0,50. KoiraNet laskee sukukatokertoimen yksittäiselle koiralle halutulla sukupolvimäärällä. Sukukatokerroin on sukusiitosasteen "sisarluku", jolla voidaan arvioida yksilön perimän vaihtelun määrää. Se lasketaan todellisten ja mahdollisten esivanhempien suhteena. Esimerkiksi 5 polven sukutaulussa on maksimissaan 62 mahdollista esivanhempaa, jos sukutaulusta kuitenkin löytyy vain 31 eri koiraa, tarkoittaa se sitä, että puolet perimästä on jo menetetty. Laskelmissa on käytetty 8 polven sukutaulua, jossa on maksimissaan 510 mahdollista esivanhempaa. Mitä pienempi sukukatokerroin on, sitä enemmän variaatiota on jo menetetty, siinäkin tapauksessa, että sukusiitosaste olisi 0. Toisin kuin sukusiitosasteen kannattaa sukukatokertoimen siis olla mahdollisimman korkea. Sukusiitosasteen ja sukukatokertoimen suhde ei ole täysin suoraviivainen. Käytännössä, mitä sukusiitetympi koira on, sitä alhaisempi on sen sukukatokerroin. Kahden sukusiitetyn yksilön jälkeläisen, vaikka vanhemmat eivät olisi toisilleen sukua, sukukatokerroin ei voi nousta kovin korkeaksi. On kuitenkin tärkeää muistaa, että sukukatokerroin ei kerro populaation perimän monipuolisuudesta paljoakaan. Rodussa, jossa on monipuolinen perimä, saattaa olla yksilö, jonka perimä on yksipuolinen ja toisinpäin. Sukusiitosaste samoin kuin sukukatokerroin on laskennallinen arvio siitä miten paljon kaikesta mahdollisesta variaatiosta yksilöllä on perimässään. Ne ovat työkaluja, joiden avulla yksilön perimän monipuolisuutta voidaan arvioida kahdelta eri kannalta. Kaavio2. Vuosina 1996 – 2011 rekisteröityjen Suomessa syntyneiden pentujen vuosittaisen sukusiitosprosentin keskiarvon kehitys oman tietokannan sukupolvilla 5 ja 8 laskettuna sekä KoiraNetin vuositilaston arvoilla. Suomessa syntyneiden pentujen keskimääräinen vuosittainen sukusiitosaste on vuosina 1996 – 2011 vaihdellut 8 sukupolvella laskettuna 2,61 %:sta 8,74 %:iin. 1990-luvun lopulla suunta oli laskeva, mutta 2000 –luvulla sukusiitosaste on kääntynyt nousuun. Vaihtelut vuosien välillä ovat olleet suuria. Yksittäisten pentu-eiden välillä vaihtelu on luonnollisesti vielä suurempaa. Suurin sukusiitosaste ko. ajanjaksolla oli 20,36 % vuonna 1996 ja pienin puolestaan 0,79 % vuonna 1997. Vuoden 2009 nousupiikki johtui suurelta osin yhdestä EJ-rekisteriin rekisteröidystä pentueesta, jonka sukusittosaste oli 14,38 %. Muutoin yksittäisten yhdistelmien sukusiistosasteet eivät 2000–luvulla ole enää nousseet yli 10 %, mikä vielä 1990–luvun jälkipuoliskolla oli melko yleistä. Tuontikoirien ja ulkomaisten urosten käyttö jalostukseen on keskimäärin alentanut sukusiitosastetta. Sukusiitosaste on useina vuosina ollut suurempi yhdistelmissä, joissa molemmat vanhemmat ovat kotimaisia, mutta melko suuria sukusiitosasteita on ollut myös kokonaan ulkomaista alkuperää olevissa yhdistelmissä. 10 Keskimääräisen sukukatokertoimen osalta kehitys on 2000 –luvullakin ollut positiivisempi kuin sukusiitosasteissa. 1990-luvun puolivälin arvosta 0,40 on noustu 0,50:n tuntumaan. Positiivinen kehitys ei tosin näy Jalostutietojärjestelmä KoiraNet:in tiedoissa, jossa 8 sukupolven sukutaulut ovat vielä varsin puutteellisia. Ero rotujärjestön käyttämän tietokannan perusteella laskettuihin sukukatokertoimiin näyttäisi kuitenkin olevan pienenemässä. Kaavio 3. Vuosina 1996 – 2011 rekisteröityjen Suomessa syntyneiden pentujen vuosittaisen sukusiitosprosentin keskiarvo pentujen vanhempien alkuperän mukaan. Tuontikoirien sukusiitosaste on vuosina 1996 – 2011 vaihdellut 0,44 %:sta 17,14 %:iin. Vuosittainen vaihtelu on ollut suurta, mutta tuontikoirien keskimääräinen sukusiitosaste näyttäisi olevan laskemassa. Tuontikoirien määrän osuuden kasvaessa suhteessa kaikkiin rekisteröinteihin, vaikuttaa tuontikoirien sukusiitosaste, kun lasketaan keskimääräistä sukusiitosastetta kaikille rekisteröidyille koirille. Ajanjaksolla 1996 – 2011 tuontikoirien vaikutus on useampana vuonna ollut keskimääräistä sukusiitosastetta nostava kuin laskeva eli tuontikoirien sukusiitosasteet ovat olleet keskimäärin hieman suurempia kuin kotimaisten pentujen. Kaavio 4. Vuosina 1996 – 2011 rekisteröityjen Suomessa syntyneiden pentujen vuosittaisen keskimääräisen 8 sukupolven sukukatokertoimen kehitys. 11 Sukusiitosaste % Sukukatokerroin 8 sukupolvea 8 sukupolvea Rekisteröinnit Vuosi Pennut 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 41 61 66 43 49 37 44 33 5 48 51 28 43 41 32 Pentueet 6 8 8 4 6 6 6 5 1 6 6 4 5 5 4 Tuonnit 11 5 6 8 11 2 12 7 10 8 9 9 15 17 6 Pennut 8,74 4,76 3,52 3 2,61 3,3 3,55 4,79 5,27 2,65 3,76 3,55 4,8 7,2 2,94 Tuonnit 6,99 6,85 6,95 5,42 4,76 6,29 3,98 3,36 5,23 4,96 5,7 6,13 4,46 3,55 3,07 Kaikki 8,37 4,92 3,81 3,38 3,01 3,45 3,64 4,54 5,24 2,98 4,05 4,18 4,71 6,13 2,96 Pennut 0,41 0,45 0,45 0,48 0,47 0,48 0,5 0,46 0,44 0,53 0,48 0,51 0,5 0,49 0,55 Tuonnit 0,4 0,38 0,4 0,45 0,43 0,42 0,46 0,5 0,47 0,48 0,47 0,48 0,47 0,51 0,52 Kaikki 0,41 0,45 0,45 0,47 0,47 0,48 0,49 0,46 0,46 0,53 0,48 0,5 0,5 0,5 0,54 2011 46 7 7 5,03 4,11 4,91 0,49 0,49 0,49 Taulukko 4. Vuosina 1996 – 2011 rekisteröityjen Suomessa syntyneiden pentujen ja tuontikoirien vuosittaisen sukusiitosprosentin keskiarvo ja keskimääräinen sukukatokerroin. Kaavio 5. Vuosina 1996 – 2011 rekisteröityjen Suomessa syntyneiden pentujen ja tuontikoirien vuosittaisen sukusiitosprosentin keskiarvon kehitys. Tutkimuksissa on todettu sukusiitoksen haittavaikutusten alkavan näkyä eläimen sukusiitosasteen ylittäessä 10 %. Silloin todennäköisyys hedelmällisyyden ja elinvoiman heikkenemiseen kasvaa, ja nähdään esimerkiksi lisääntymisvaikeuksia, pentukuolleisuuden nousua, pentujen epämuodostumia, vastustuskyvyn heikkenemistä sekä tulehdus- ja allergia-alttiutta. Ilmiötä kutsutaan sukusiitostaantumaksi. Jos sukusiitosaste kas- 12 vaa hitaasti monen sukupolven aikana, haitat ovat pienemmät kuin nopeassa sukusiitoksessa eli lähisukulaisten yhdistämisessä. Hedelmällisyyden heikkenemisen yksinkertaisena mittarina voisi käyttää pentuekokoa. Kaavioissa 6 ja 7 on vertailtu vuosina 1996 – 2011 synteiden pentueiden pentuekokoa sekä emän ja pentueen sukusiitosastetta sekä sukukatokerrointa. Aineiston perusteella pentuekoon laskua ei Suomen briardipopulaatiossa ole ainakaan vielä havaittavissa emän sukusiitosasteen noustessa tai sukukatokertoimen laskiessa. Emä Pentue Kaavio 6. Vuosina 1996 -2011 rekisteröityjen Suomessa syntyneiden pentueiden koon suhde emän ja pentueen sukusiitosasteeseen (8 sukupolvella laskettuna). 13 Emä Pentue Kaavio 7. Vuosina 1996 -2011 rekisteröityjen Suomessa syntyneiden pentueiden koon suhde emän ja pentueen sukukatokertoimeen (8 sukupolvella laskettuna). 14 4.1.2 Jalostuspohja Jalostuspohjan kokoon ja perinnölliseen monimuotoisuuteen vaikuttavat muun muassa rodun koirien lukumäärä ja sen vaihtelut, jalostukseen käytettyjen koirien osuus kaikista koirista, jalostuskoirien jälkeläismäärät eri polvissa, jälkeläismäärien tasaisuus jalostuskoirien välillä, isien lukumäärä suhteessa emien lukumäärään sekä sukutaulujen monipuolisuus eli niistä löytyvien eri esivanhempien lukumäärä. Populaation rakenteen kannalta on tärkeää seurata sukusiitosasteen kasvunopeutta populaatiotasolla ja tehollista populaatiokokoa. SKL:n suosituksen mukaan sukusiitosasteen kasvunopeus ei saa ylittää prosenttia sukupolvea kohden. SKL:n laskelmassa käytetään sukupolvien välisenä aikana neljää vuotta, jolloin sukusiitosaste saa kasvaa enintään 0.25 % vuodessa. Tätä nopeampi kasvu merkitsee liian nopeasti kaventuvaa jalostuspohjaa. Vuodet Pentuja Pentueita Sukusiitosaste % Sukukatokerroin Oma tietokanta Oma tietokanta KoiraNet KoiraNet 1996-1999 2000-2003 2004-2007 211 163 132 26 23 17 4,79 3,46 3,37 2,55 0,82 1,46 0,45 0,48 0,51 0,66 0,66 0,61 2008-2011 162 21 5,1 3,46 0,5 0,55 Taulukko 5. Suomessa syntyneiden pentujen keskimääräinen 8 sukupolvella laskettu sukusiitosaste ja sukukatokerroin sukupolvittain. Sukusiitosaste % Sukukatokerroin 8 sukupolvea 8 sukupolvea Rekisteröinnit Vuodet Pennut Pentueet Tuonnit Pennut Tuonnit Kaikki Pennut Tuonnit Kaikki 1996-1999 211 26 30 4,79 6,54 5,01 0,45 0,41 0,44 2000-2003 163 23 32 3,46 4,26 3,59 0,48 0,46 0,48 2004-2007 132 17 36 3,37 5,51 3,83 0,51 0,48 0,5 2008-2011 162 21 45 5,1 3,88 4,83 0,5 0,55 0,5 Taulukko 6. Suomessa syntyneiden pentujen ja tuontikoirien keskimääräinen 8 sukupolvella laskettu sukusiitosaste ja sukukatokerroin sukupolvittain. Sukupolvittainen sukusiitosaste laski briardeilla selvästi 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun alkupuolelle. Lasku oli havaittavissa sekä Suomessa syntyneissä pentueissa että tuontikoirissa. Tämän jälkeen sukusiitosaste kääntyi taas nousuun. Nousu ei kuitenkaan ole ylittänyt suositeltua 1 % sukupolvessa. Sukukatokertoimet sen sijaan ovat nousseet jakson aikana, mikä tarkoittaa että eri koirien määrä sukutauluissa on kasvanut. KUVA: Henna Järvinen 15 Kaavio 8. Suomessa syntyneiden pentujen ja tuontikoirien sukusiitosasteen keskiarvon kehitys sukupolvittain. Tehollinen populaatiokoko on laskennallinen arvio rodun perinnöllisestä monimuotoisuudesta. Rodun monimuotoisuutta voidaan arvioida myös molekyyligeneettisesti, esimerkiksi immuunijärjestelmää säätelevien DLA-haplotyyppien lukumäärän ja heterotsygotian perusteella. Tehollinen populaatiokoko on suorassa yhteydessä sukusiitosasteen kasvunopeuteen: mitä pienempi tehollinen populaatiokoko, sitä nopeammin rodun keskinäinen sukulaisuus lisääntyy ja sukusiitosaste kasvaa. Sama pätee myös toisin päin: mitä nopeampi sukusiitosasteen kasvunopeus, sitä pienempi tehollinen populaatiokoko. Kummatkin saadaan suoraan laskettua toisistaan. Kaavio 9. Suomessa syntyneiden pentujen ja tuontikoirien keskimääräisen sukukatokertoimen kehitys sukupolvittain. 16 Tehollinen populaatiokoko kertoo kuinka monen yksilön geeniversioita tietyssä rodussa tai kannassa on. Esimerkiksi lukema 50 tarkoittaa, että rodun perinnöllinen vaihtelu koostuu 50 eri koiran geeniversioista. Mitä pienempi tehollinen populaatiokoko on, sitä nopeammin rodun sisäinen sukulaisuus kasvaa, ja sukusiitoksen välttäminen vaikeutuu. Tehollisen populaatiokoon tulee olla vähintään 200 koirasukupolvessa, jotta pystytään ylläpitämään populaation riittävä monimuotoisuus ja toisaalta minimoimaan geenihävikki pitkällä aikavälillä. Briardi populaation tehollinen populaatiokoko on selkeästi ko. lukua pienempi, joten erityisen tärkeää on ohjata jalostusta tehollisen populaatiokoon kasvattamiseksi. Tehollinen populaatiokoko arvioidaan aina sukupolvea kohden. Sukupolven pituus on seurakoirilla neljä ja käyttökoirilla viisi vuotta. Nyrkkisääntönä on, että tehollinen populaatiokoko on enimmillään neljä kertaa jalostukseen käytettyjen, eri sukuisten urosten lukumäärä. Paras tapa arvioida tehollista populaatiokokoa perustuu rodun keskimääräisen sukusiitosasteen kasvunopeuteen. Jos aineisto ei ole sukupuiltaan tarpeeksi täydellinen, voidaan käyttää jalostuskoirien lukumääriin perustuvaa laskentaa, joka on käytössä myös Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä KoiraNetissä. Tämä antaa kuitenkin tehollisesta populaatiokoosta suuren yliarvion, koska siinä oletetaan, etteivät jalostuskoirat ole toisilleen sukua ja että niillä on tasaiset jälkeläismäärät. Sukupolvi/ Vuodet Pentueet Urokset Osuus syntyneistä Nartut Osuus Tehollinen Osuus syntyneistä Isät/emät populaatio maksimista 1996 - 1999 26 20 7% 22 14 % 0,91 28 54 % 2000 - 2003 23 15 5% 19 16 % 0,79 23 50 % 2004 - 2007 2008- 2011 17 21 15 19 9% 2% 16 17 18 % 2% 0,94 1,12 21 23 62 % 55 % Taulukko 7. Jalostuspohja per sukupolvi. (Lähde: Suomen Kennelliiton KoiraNet –jalostustietojärjestelmä) Jos sukusiitosasteen kasvunopeuteen perustuva tehollinen populaatiokoko on alle 50-100, rodusta häviää geeniversioita niin nopeasti, ettei luonto pysty tasapainottamaan tilannetta. Silloin on keskityttävä säilyttämään mahdollisimman monen yksilön geenejä käyttämällä niitä kertaalleen jalostukseen. Toisaalta suurimmalla osalla roduistamme on kantoja myös ulkomailla, jolloin voi olla mahdollista tuoda maahamme ”uutta verta”. Monella rodulla ulkomailta ei kuitenkaan ole saatavissa sen erilaisempaa geenimateriaalia kuin kotimaastakaan. Jos tehollinen populaatiokoko on alle 50, katsotaan rodun olevan nk. uhanalaisessa tilassa. Silloin geenien erilaisia versioita häviää nopeammin kuin mitä luonto pystyy tilannetta kompensoimaan. Kaavio 10. Sukupolvittain lasketun tehollisen populaatiokoon kehitys. 17 Briardeilla laskennallinen tehollinen populaatiokoko on ollut lähellä 50 1990-luvun puolivälissä, mutta laskenut sen jälkeen 20 tuntumaan. Kun nämäkin arvot ovat suuria yliarvioita, olisi rotu maassamme hyvin uhanalaisessa tilassa, jos ei olisi mahdollista saada ”uutta verta” ulkomailta. Jalostuksen ohjauksessa on tärkeää kiinnittää huomiota monimuotoisuuden kasvattamiseen ja saman sukuisten jalostuskoirien käyttämisen välttämiseen. Tehollisen populaatiokoon pienuuteen vaikuttaa tosin myös pentueiden pieni määrä. Jalostukseen on käytetty 1995 jälkeen vain 1-9 % syntyneistä uroksista ja 2- 18 % syntyneistä nartuista. Tehollinen populaatiokoko on tuona aikana kuitenkin ollut 50 -62 % sukupolven maksimista. Jalostuksen ohjauksessa tulisi mahdollistaa aina, että kaikki kriteerit huomioon ottaen vähintään 50 % rodun kannasta jää jalostuskäyttöön. Rodussa, jonka pentueet ovat suuria, voi jalostuskarsinta olla tiukempaa kuin rodussa, jossa on pienet pentueet. Rodun pentuekoko voidaan ottaa huomioon jakamalla luku 2 rodun keskimääräisellä pentuekoolla. Jos rodun pentuekoko on vaikkapa 5, jalostukseen tulisi käyttää 40 % rodun koirista. Briardeilla keskimääräinen pentuekoko on vuosina 1996 – 2011 ollut 7,7 eli jalostukseen tulisi voida käyttää 26 % rodun koirista. Briardeilla PEVISA rajaa jalostuskäytön ulkopuolelle lonkkaniveldysplasian asteet D ja E. Vuosina 1996 – 2011 rekisteröidyistä lonkkakuvattuja oli 54 % ja niistä oli jalostuskäyttöön sopivia (A, B ja C) 75 % eli ainakin noin 40 % kuvatuista yksilöistä olisi voinut käyttää jalostukseen. Lisäksi PEVISA rajaa jalostuskäytön ulkopuolelle perinnöllisistä silmäsairauksista kataraktan, PRA:n ja RD:n. Vuosina 1996 -2011 rekisteröidyistä silmätarkastettuja oli 28 % ja yhdelläkään ei todettu em. silmäsairauksia. Eli PEVISA ei rajaa liian suurta osaa kannasta jalostuskäytön ulkopuolelle. Monimuotoisuutta turvaava rajoitus yksittäisen koiran elinikäiselle jälkeläismäärälle on pienilukuisissa roduissa 5 % ja suurilukuisissa 2-3 % suhteessa rodun neljän vuoden rekisteröinteihin. Jos rodussa rekisteröidään neljän vuoden aikana keskimäärin 1000 koiraa, ei yksittäinen koira saisi olla vanhempana useammalle kuin 20-50 koiralle. Yhdessäkään rodussa ei yhdellä yksilöllä saisi olla enempää kuin 100 jälkeläistä. Toisen polven jälkeläisiä koiralla saisi pienilukuisissa roduissa olla korkeintaan 10 % ja suurilukuisissa 4-6 % suhteessa neljän vuoden rekisteröinteihin. Neljän vuoden rekisteröintien määrä on briardeilla vuosina 1996 – 2011 vaihdellut 132:sta 211:een, ollen keskimäärin noin 170, mikä tarkoittaa yksittäiselle koiralle elinikäisen jälkeläismäärän rajaa 9 eli keskimäärin hieman yli yksi pentue (keskimääräinen pentuekoko n. 8) ja toisen polven jälkeläismäärän rajoitukseksi 17. Vuosina 1996 – 2011 jalostukseen käytetyistä 61 uroksesta jälkeläismäärä ylittyy yli puolella eli 31 uroksella ja toisen polven jälkeläismäärä 14 uroksella. Nartuilla vastaavasti 60 käytetystä jälkeläismäärä ylittyy 35 ja toisen polven jälkeläismäärä 13 nartulla. Perinnöllisen muuntelun määrä saadaan mahdollisimman suureksi mm. seuraavin keinoin: - otetaan kaikki mahdolliset suvut mukaan jalostusohjelmaan, - samaa urosta ei käytetä usealle nartulle, - samoja yhdistelmiä ei uusita, - sisaruksille käytetään erisukuisia jalostuskumppaneita ja - huolehditaan uusien sukujen käyttöönotosta (tuonnit) Sukusiitosta vastaavaa samojen geenien liiallista edustusta muiden kustannuksella saadaan aikaan myös yhden yksilön (uros tai narttu) liiallisella jalostuskäytöllä tai esim. saman isän jälkeläisten laajalla jalostuskäytöllä. Varsinkin yksittäisen uroksen siitosmatadorikäytöllä voidaan tehokkaasti vinouttaa populaation tasapainoista geenijakaumaa. Jatkettu sukusiitoksen käyttö johtaa sukusiitetyssä linjassa homotsygotian kasvuun. Rodun kannalta on oleellista seurata rodun populaation sukusiitosasteiden kehitystä ja olla tukematta sukusiitosta edistävää kasvatustyötä. Briardien jalostusohjeistossa on suositus, jonka mukaan yhdellä yksilöllä ei saa olla enempää kuin 5 % / 5 vuotta jälkeläisiä. Kun kannan kooksi lasketaan 300 yksilöä / 5 vuotta, tarkoittaa rajaus 15 jälkeläistä / 5 vuotta. Suositeltu enimmäispentuemäärä tarkoittaa koiran kaikkien jälkeläisten lukumäärää yhteensä, ts. laskenta ei ala alusta, kun 5 vuotta on kulunut. Jälkeläismäärien suositusrajat ovat muuttuneet 15 vuoden aikana pienemmiksi populaatiokoon supistumisen myötä. Vielä 1990-luvulla ja vuosisadan alussa laskettiin kannan kooksi 500 yksilöä, nyt käytetään laskennallista lukua 300 yksilöä. Käytettyjen yksilöiden jälkeläismäärien vertailut eivät siinä mielessä ole järkeviä uudessa tilanteessa, koska aikaisemmin sallittiin hieman suurempi jälkeläismäärä. 18 Pienessä briardi populaatiossa huomataan, että suositellut jälkeläismäärän rajaukset tulevat normaalikokoisilla pentueella (7-8 pentua/pentue) täyteen jo kahdessa pentueessa. Pieni populaatio onkin erityisen herkkä yhden yksilön liialliselle käytölle. Jalostusyksilöiden omistajien on myös syytä suhtautua tarkkaavaisesti ko. suositukseen ja valita mielellään mahdollisimman erisukuiset nartut urosten partneriksi. Vuosien 1996–2011 aikana jalostukseen on käytetty yhteensä 61 eri urosta ja 60 eri narttua. Näistä yksilöistä 15 tai yli 15 jälkeläistä on 14 uroksella ja 16 nartulla. Prosentuaalisesti 5 eniten käytetyn uroksen pentujen osuus 1996–2011 syntyneistä pennuista on 18 % ja niiden toisen polven jälkeläisten osuus 20 % tuona aikana syntyneistä pennuista. Viiden eniten jälkeläisiä omaavan nartun osuus syntyneistä pennuista on 16 % ja niiden toisen polven jälkeläisten osuus 19 % pennuista. 18 urosta ja 19 narttua on käytetty tuottamaan 50 % ajanjakson aikana syntyneistä pennuista. Briardi yksilöiden käyttö on tasaantunut kuitenkin positiiviseen suuntaan 20 vuoden aikana. Vielä vuosina 1980–1989 muodostivat 5 eniten käytetyn uroksen jälkeläisten osuus jopa 60 % ajanjakson rekisteröintimääristä. 1990–1999 pieneni 5 eniten käytetyn uroksen jälkeläismäärä 28 %:iin pennuista. Viimeisen 10 vuoden aikana määrä on ollut samaa luokkaa eli 29 % syntyneistä pennuista. Tilastointiaikana Uros Toisessa polvessa Syntymävuosi Pentueita Pentuja Osuus Yhteensä Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja 1 Sun Kosi l'Etoile Noire * 1995 4 28 4,19 % 12 63 4 28 Notre Dame Bay Xante 2 Kasiterit * 1998 2 23 3,44 % 0 0 2 23 Smooth Breeze Sinfony 3 Of Star 1999 4 23 3,44 % 3 20 4 23 4 Belzadar Gasaron * 1999 3 23 3,44 % 7 50 3 23 Usually The Best Moravia 5 Campanella # 2006 3 22 3,29 % 0 0 3 22 6 Tosselin Otso Oraakkeli 2001 2 21 3,14 % 0 0 2 21 7 Hischa v. Bruinesteyn * 1992 2 19 2,84 % 3 29 4 37 Paris des Mauves 8 Bruyeres * 1999 3 19 2,84 % 0 0 3 19 Moustique Noir des 9 Quatre Plumes Noires * 1996 2 19 2,84 % 1 5 2 19 10 Alabama's Heavy-Hugo 1995 2 18 2,69 % 0 0 2 18 Oustic Junior du Val de 11 Morteau * 1998 2 18 2,69 % 3 19 2 18 Boondock's Rupert The 12 Bear 1993 3 18 2,69 % 10 39 3 18 Zodiac Wizard Vaurien 13 Vedette 1994 2 16 2,40 % 0 0 2 16 Ustinov des Uns et des 14 Autres * 2003 2 15 2,25 % 4 18 2 15 Peak Performans v.d. 15 Hoolhoeve * 1999 3 14 2,10 % 4 34 3 14 16 Gut du Moulin d'Eau # 1991 2 14 2,10 % 0 0 2 14 Taulukko 9. Vuosina 1996 - 2011 jalostukseen runsaimmin käytetyt urokset. = tuontikoira, # = ulkomainen koira. (Lähde: Suomen Kennelliiton KoiraNet –jalostustietojärjestelmä) 19 Tilastointiaikana Toisessa polvessa Syntymävuosi Pentueita Pentuja Osuus Narttu Yhteensä Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja 1 Windflaw's Sabrina 1995 2 27 4,04 % 11 57 2 27 Black Papasan Rosy 2 Rafaela 1996 3 22 3,29 % 3 24 3 22 Gi-Lady Velvet Moravia 3 Campanella * 1999 2 21 3,14 % 1 7 2 21 4 Jalina des Roy de Garat * 1994 2 20 2,99 % 1 1 2 20 5 Boondock's Guess Who 1990 2 19 2,84 % 13 35 4 38 Black Papasan Dirlamda 6 Datchi 1993 2 19 2,84 % 8 26 3 31 7 Donna 1993 2 19 2,84 % 3 29 2 19 Cartier Monzerat Pilar Of 8 Sabrina * 2001 2 19 2,84 % 0 0 2 19 9 Zodiac Wizard Vie Vivant 1994 2 18 2,69 % 0 0 2 18 10 Zhamanen Ysl Opium 2003 2 16 2,40 % 0 0 2 16 Zhamanen X-file Of 11 Smooth Breeze 2005 2 16 2,40 % 0 0 2 16 Smooth Breeze 12 Serenade Of Sun 1999 2 16 2,40 % 0 0 2 16 Amadea Krasna 13 Celebrita * 1995 2 16 2,40 % 1 1 2 16 14 Kirmix Norinne 1990 2 15 2,25 % 3 11 3 21 15 Kirmix Freyja 2002 2 15 2,25 % 2 15 2 15 16 Kirmix Daiquiri 2005 2 15 2,25 % 1 7 2 15 Taulukko 10. Vuosina 1996 - 2010 jalostukseen runsaimmin käytetyt nartut. * = tuontikoira (Lähde: Suomen Kennelliiton KoiraNet –jalostustietojärjestelmä) Liitteessä 1 on esitetty vuosina 1996-2011 16 eniten käytetyn uroksen ja nartun yhteiset sukulaiset kolmessa polvessa. Jokainen eniten käytetyistä uroksista ja nartuista on vähintään kolmannessa polvessa sukua vähintään yhdelle eniten käytetyistä uroksista ja nartuista. Joukossa on useita sisaruksia tai puolisisaruksia sekä isiä ja emiä poikineen ja/tai tyttärineen. 4.1.3 Rodun populaatioista muissa maissa Briardi on levinnyt lähes kaikkialle maailmaan ja erityisen suosittu se on Keski- ja Itä-Euroopan lisäksi Englannissa ja Amerikassa. Briardi populaatiossa löytyy maailmanlaajuisesti erilaisia sukutaustoja ja vaihtelun mahdollisuuksia. Rodun kotimassa Ranskassa on vuoden 2005 jälkeen rekisteröity vuosittain n. 600 - 700 pentua. Saksassa rekisteröintimäärät ovat lähes samalla tasolla, noin 500 pentua vuosittain. Pohjoismaissa rotu on suosituin Ruotsissa, jossa vielä vuosina 2006 ja 2007 rekisteröintiin n. 200 pentua vuodessa. Vuonna 2010 Ruotsissa rekisteröitiin vain 60 briardia. 4.1.4 Yhteenveto populaation rakenteesta ja jalostuspohjasta Briardien rekisteröintien huippuvuosi Suomessa oli 1994, jolloin kotimaisia pentuja rekisteröitiin 183 kappaletta ja briardeja kaiken kaikkiaan 189. Sen jälkeen rekisteröintien määrä on pudonnut noin 60 vuosittaisen rekisteröinnin tasolle ja tuontikoirien osuus rekisteröinneistä on kasvanut. Vuosina 2008 ja 2009 jopa yli kolmannes rekisteröinneistä oli tuontikoiria. Rekisteröinneissä on jonkin verran vuosittaista vaihtelua, mutta taso on viime vuosina säilynyt likimain samana. 20 Vuosi Kasvattajat (kpl) Pentueet (kpl) 2000-2011 1-6 1-6 1998 8 8 1994 15 20 1992 15 15 1989 15 19 Taulukko 11. Kasvattaja- ja vuosittaisten pentuemäärien kehitys Jalostuskriteerit täyttävien tuontikoirien ja ulkomaisten astutusten käyttö auttaa harkitusti toteutettuna briardi populaation monimuotoisuuden ylläpidossa ja kohentamisessa maassamme. Jalostusyksilöitä on viime vuosina tuotu Suomeen mm. Ranskasta, Ruotsista, Belgiasta, Tsekeistä, Hollannista, Sloveniasta, Tanskasta, Saksasta, Sveististä ja Venäjältä. Lisäksi narttuja on astutettu ulkomaalaisilla uroksilla. Vuosina 2001 – 2011 käytetyistä 41 uroksesta tuonteja oli 12 kpl ja ulkomaalaisessa omistuksessa olevia uroksia 18 kpl. Saman ajanjakson 41 käytetystä nartusta tuonteja oli 16 kpl. Maailmanpoliittisen ja karanteenitilanteiden muututtua on käytettävissä ollut yhä laajemmin mahdollisuuksia tuoda kantaamme sukutauluja, joita ei ole lainkaan edustettuina tai jotka ovat harvinaisia kannassamme. Esimerkiksi entisen itä-blokin maiden kasvatustyö on ollut käytössämme, samoin Ruotsin perinteiset skandinaavilinjat ovat rikastuttaneet kantaamme. Voidaankin sanoa, että kannassamme ovat edustettuina melko hyvin rodulle maailmanlaajuisesti edustava geeniperimä. Haasteena onkin huolehtia siitä, että tämä varasto tulee käytettyä mahdollisimman tehokkaasti, ja että kasvattajat käyttävät ensiarvoisen tärkeänä valintansa kriteerinä sukutaulullista variaatiota. Uroksien jalostukseen käytön suositeltava alaikäraja on 12 kk, narttujen 24 kk. Ensimmäisiä pentuja ei suositella teetettäväksi nartulla yli 5-vuotiaana eikä yli 8-vuotiasta narttua suositella astutettavaksi. Briardien keskimääräinen jalostuskäytön ikä on vuosina 2001 – 2011 vaihdellut uroksilla reilusta kolmesta vuodesta yli kuuteen vuoteen ja nartuilla yli kolmesta vuodesta hieman yli viiteen vuoteen, eikä se ole suosituksien ulkopuolella. Yksittäisiä poikkeamia on tosin ollut. Selvää kasvua tai laskua jalostukseenkäyttöiässä ei ole havaittavissa. Vuosi Urokset Nartut 2011 3,2 5,4 2010 5,6 4,7 2009 5,11 4,1 2008 3,9 3,4 2007 3,7 3,10 2006 6.6 4,7 Taulukko 12. keskimääräinen jalostuskäytön ikä v. 2006-2011 Koiraa suositellaan käytettäväksi ensimmäisen pentueen jälkeen vasta kun sen jälkeläisistä on näyttelyarvosteluja ja PEVISA-ohjelman mukaisia tutkimustuloksia. Toista tai kolmatta pentuetta suunniteltaessa tulee ottaa huomioon tämän yksilön jälkeläismäärä kannassamme. Suomessa syntyneiden briardien keskimääräinen vuosittainen sukusiitosaste on vuosina 1996–2011 vaihdellut 8 sukupolvella laskettuna 2,61 %:sta 8,74 %:iin. 1990-luvun lopulla suunta oli laskeva, mutta 2000–luvulla sukusiitosaste on kääntynyt nousuun. Vaihtelut vuosien välillä ovat tosin olleet suuria. Yksittäisten pentueiden välillä vaihtelu on luonnollisesti vielä suurempaa. Yksittäisten yhdistelmien sukusiistosasteet eivät 2000–luvulla ole yhtä poikkeusta lukuunottamatta enää nousseet yli 10 %, mikä vielä 1990 –luvun jälkipuoliskolla oli melko yleistä. Tuontikoirien ja ulkomaisten urosten käyttö jalostukseen on alentanut sukusiitosastetta. Tuontikoirien sukusiitosaste on vuosina 1996–2011 vaihdellut 0,44 %:sta 17,14 %:iin. Vuosittainen vaihtelu on ollut suurta, mutta tuontikoirien keskimääräinen sukusiitosaste näyttäisi olevan laskemassa. Tuontikoirien sukusiitosasteet ovat kuitenkin olleet keskimäärin hieman suurempia kuin kotimaisten pentujen. Tutkimuksissa on todettu sukusiitoksen haittavaikutusten alkavan näkyä eläimen sukusiitosasteen ylittäessä 10 %. Silloin todennäköisyys hedelmällisyyden ja elinvoiman heikkenemiseen kasvaa, ja nähdään esimerkiksi lisääntymisvaikeuksia, pentukuolleisuuden nousua, pentujen epämuodostumia, vastustuskyvyn heikkenemistä sekä tulehdus- ja allergia-alttiutta. Hedelmällisyyden heikkenemisen yksinkertaisena mittarina voisi käyttää pentuekokoa. Vuosina 1996 – 2011 synteiden pentueiden pentuekokoa ja emän sukusiitosastetta ver- 21 tailtaessa voidaan todeta, että pentuekoon laskua ei Suomen briardipopulaatiossa ole ainakaan vielä havaittavissa emän sukusiitosasteen noustessa. Vuosi Keskimääräinen pentuekoko 2011 6,6 2010 8,0 2009 8,2 2008 8,6 2007 7 2006 8,5 Taulukko 13: Keskimääräinen pentuekoko 2006-2011 Tehollinen populaatiokoko kertoo kuinka monen yksilön geeniversioita tietyssä rodussa tai kannassa on. Mitä pienempi se on, sitä nopeammin rodun sisäinen sukulaisuus kasvaa, ja sukusiitoksen välttäminen vaikeutuu. Tehollisen populaatiokoon tulee olla vähintään 200 koirasukupolvessa, jotta pystytään ylläpitämään riittävä monimuotoisuus ja minimoimaan geenihävikki pitkällä aikavälillä. Briardeilla laskennallinen tehollinen populaatiokoko on ollut niukasti yli 50 1990-luvun puolivälissä, mutta laskenut sen jälkeen 20 tuntumaan. Tehollinen populaatiokoko on kuitenkin ollut 50 -62 % sukupolven maksimista. Kun KoiraNetistä saatavat tehollisen populaatiokoon arvot ovat suuria yliarvioita, olisi rotu maassamme hyvin uhanalaisessa tilassa, jollei olisi mahdollista saada erisukuista jalostusmateriaalia ulkomailta. Vuosittain jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen määrä on viime vuosina ollut likimain sama eli vuositasolla uroksia käytetään jalostukseen lähes yhtä paljon kuin narttuja. Tältä osin tilanne vastaa ideaalipopulaatiota. Jalostukseen on kuitenkin käytetty 1995 jälkeen vain 1-9 % syntyneistä uroksista ja 2-18 % syntyneistä nartuista. Jalostuksen ohjauksessa tulisi mahdollistaa aina, että kaikki kriteerit huomioon ottaen vähintään 50 % rodun kannasta jää jalostuskäyttöön. Rodussa, jonka pentueet ovat suuria, voi jalostuskarsinta olla tiukempaa kuin rodussa, jossa on pienet pentueet. Briardeilla keskimääräinen pentuekoko on vuosina 1996–2011 ollut 7,7 eli jalostukseen tulisi voida käyttää 26 % rodun koirista. PEVISA rajaa jalostuskäytön ulkopuolelle lonkkaniveldysplasian asteet D ja E. Vuosina 1996–2011 rekisteröidyistä lonkkakuvattuja oli 55 % ja niistä oli jalostuskäyttöön sopivia (A, B ja C) 75 % eli ainakin noin 40 % kuvatuista yksilöistä olisi voinut käyttää jalostukseen. Lisäksi PEVISA rajaa jalostuskäytön ulkopuolelle perinnöllisistä silmäsairauksista kataraktan, PRA:n ja RD:n. Vuosina 1996-2011 rekisteröidyistä silmätarkastettuja oli lähes 28 % ja yhdelläkään ei todettu em. silmäsai-rauksia. Eli PEVISA ei rajaa liian suurta osaa kannasta jalostuskäytön ulkopuolelle. Monimuotoisuutta turvaava rajoitus yksittäisen koiran elinikäiselle jälkeläismäärälle on pienilukuisissa roduissa 5 % suhteessa rodun neljän vuoden rekisteröinteihin. Toisen polven jälkeläisiä koiralla saisi pienilukuisissa roduissa olla korkeintaan 10 %. Neljän vuoden rekisteröintien määrä on briardeilla vuosina 1996 – 2011 ollut keskimäärin noin 170, mikä tarkoittaa yksittäiselle koiralle elinikäisen jälkeläismäärän rajaa 9 eli keskimäärin hieman yli yksi pentue (keskimääräinen pentuekoko n. 8) ja toisen polven jälkeläismäärän rajoitukseksi 17. Vuosina 1996 – 2011 jalostukseen käytetyistä 61 uroksesta jälkeläismäärä ylittyy yli puolella eli 31 uroksella ja toisen polven jälkeläismäärä 14 uroksella. Nartuilla vastaavasti 60 käytetystä jälkeläismäärä ylittyy 35 ja toisen polven jälkeläismäärä 13 nartulla. Briardien jalostusohjeistossa on suositus, jonka mukaan yhdellä yksilöllä ei saa olla enempää kuin 5 % / 5 vuotta jälkeläisiä. Kun kannan kooksi lasketaan 300 yksilöä / 5 vuotta, tarkoittaa rajaus 15 jälkeläistä. Terveyden ja ulkomuodon osalta jalostuksen ohjesäännön jalostuskriteerit täyttävät urokset listataan jalostusuroskansioon, joka on nähtävissä esim. yhdistyksen kotisivuilla. Kansiossa ovat vain ne urokset, joiden omistajat ovat ilmoittaneet antavansa uroksensa mahdolliseen jalostuskäyttöön. 14.12.2011 tilanteessa kansiossa oli 20 urosta, joista 8 oli käytetty jalostukseen ja joista yhden jälkeläismäärä oli ylittänyt rajan 15 jälkeläistä / 5 vuotta. Käytettävissä oli tuona esimerkkihetkenä 12 jalostuskriteerit täyttävää urosta, joilla ei ollut jälkeläisiä lainkaan. Vuosien 1996–2011 aikana jalostukseen on käytetty yhteensä 61 eri urosta ja 60 eri narttua. Näistä yksilöistä 15 tai yli 15 jälkeläistä on 14 uroksella ja 16 nartulla. Prosentuaalisesti 5 eniten käytetyn uroksen pentujen osuus 1996–2011 syntyneistä pennuista on 18 % ja niiden toisen polven jälkeläisten osuus 20 % tuona aikana syntyneistä pennuista. Viiden eniten jälkeläisiä omaavan nartun osuus syntyneistä pennuista on 16 % ja niiden toisen polven jälkeläisten osuus 19 % pennuista. 18 urosta ja 19 narttua on käytetty tuottamaan 50 % ajanjakson aikana syntyneistä pennuista. Briardi yksilöiden käyttö on tasaantunut kuitenkin positiiviseen 22 suuntaan 20 vuoden aikana. Vielä vuosina 1980–1989 muodostivat 5 eniten käytetyn uroksen jälkeläisten osuus jopa 60 % ajanjakson rekisteröintimääristä. 1990–1999 pieneni 5 eniten käytetyn uroksen jälkeläismäärä 28 %:iin pennuista. Viimeisen 10 vuoden aikana määrä on ollut samaa luokkaa eli 29 % syntyneistä pennuista. Samoja yhdistelmiä ei rodussa ole enää 2000-luvulla toistettu ja 1990-luvullakin vain 8 kertaa, mikä on noin 7 % tuona aikana syntyneistä pentueista. Vuosina 1996-2011 eniten käytetyt urokset ja nartut ovat vähintään kolmannessa polvessa sukua vähintään yhdelle eniten käytetyistä uroksista ja nartuista. Joukossa on useita sisaruksia tai puolisisaruksia sekä isiä ja emiä poikineen ja/tai tyttärineen. Tämä on huolestuttavaa, kun rodun populaatiokoko ja pentuemäärä on pienentynyt. Jalostuksen ohjauksessa on tärkeää kiinnittää huomiota monimuotoisuuden kasvattamiseen ja samansukuisten jalostuskoirien käyttämisen välttämiseen. Briardi populaation koko Suomessa on pieni, mutta jalostusmateriaalia on viime vuosina tuotu melko runsaasti ja jalostukseen on myös käytetty paljon ulkomaisia uroksia. Ongelmana ovat pienet pentuemäärät ja se, että suuri osa jalostukseen käytetyistä koirista on melko läheistä sukua toisilleen. Uroksia ja narttuja käytetään likimain yhtä paljon, mutta jalostukseen käytettyjen koirien osuus koko kannasta on pieni. Yksittäisten koirien liian runsas jalostuskäyttö ei varsinaisesti ole viime vuosina ollut ongelma, mutta koska keskimääräinen pentuekoko on pieni, saattaa yhdellä yksilöllä jo kaksi pentuetta muodostaa huomattavan osan syntyneistä pennuista. KUVA: Annamari Aarnio 23 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet 4.2.1. Briardin luonteenpiirteet, käyttäytyminen ja rodun käyttötarkoitus Alkuaan briardin tehtävä on ollut paimentaa, vartioida sekä kuljettaa lammaslaumaa. Tänä päivänä briardi nähdään monipuolisena harrastuskoirana, sekä uskollisena perheenjäsenenä. Luonteeltaan briardi on vilkas ja toiminnanhaluinen. Se on myös koira, joka tarvitsee määrätietoisen tapakasvatuksen, jotta jokapäiväinen elämä koiran kanssa olisi mutkatonta. miä, sekä määrittelivät yhdessä briardille ominaisia luonteenpiirteitä. Kokouksen perusteella tehdyssä muistiossa briardin luonnetta kuvaillaan sekä rotumääritelmän valossa että useiden tunnustettujen rodun asiantuntijoiden (Sédir, Frank Haymann, Bernd Weber, Eugen Seiferle, Bruce Fogle ja Karl Hermann Finger) ajatusten mukaisesti. Rotumääritelmän mukaan briardin tulisi olla tasapainoinen, ei aggressiivinen eikä arka. Selkeiksi virheiksi rotumääritelmä mainitsee aggressiivisuuden, pehmeyden tai arkuuden. Ranskalaiset kuvaavat luonnetta sanoilla ”sage” = viisas, hienotunteinen, vakaa ja ”hardi” = itsevarma, uskalias ja peloton. Näin briardin tulee olla: Temperamenttinen, reipas, peräänantamaton, valpas, avoin, vallaton mutta harkitseva, tarkkaavainen, suojelunhaluinen, vastaanottavainen, helppo ohjailla, iloinen, rauhallinen rauhallisissa olosuhteissa, tasapainoinen ja vakaa. Koira voi olla myös asianmukaisen varautunut vieraita kohtaan, edellyttäen, että koira vapautuu todetessaan tilanteen neutraaliksi. Tarkemman käsityksen briardin luonteenominaisuuksista saa Euroopan Briard Unionin (UEBB) luonne- ja käyttökomission kokouksessa, 12.– Vastaavasti briardi ei saa olla: 13.4.2003 Saksassa Sien’ssä, tehdystä muistiosta. Haluton, hidaseleinen, pehmeä, arka, pelkopurija, Kyseisessä kokouksessa Keski-Euroopan maiden hektinen ja levoton, hermostunut tai jatkuvasti edustajat kävivät läpi jalostustarkastustapahtumishaukkuva. sa käytettäviä briardin luonteen testausmenetel~~~~~~~~~ KUVA: Marko Kurkinen Selkeästi eri Keski-Euroopan maissa painotetaan erilaisia ominaisuuksia koirassa. Yhteiseksi ja tärkeimmiksi ominaisuuksiksi nousivat koiran itsevarmuus sekä asiallinen ja sosiaalinen käyttäytyminen jokapäiväisessä elämässä. Temperamenttisuutta pidettiin myös erittäin olennaisena ominai- suutena briardille, muistaen kuitenkin ettei tällä tarkoiteta hektistä, levotonta ja hermostunutta, sinne tänne säntäilevää koiraa. Suurimmiksi virheiksi luonteen osalta kirjattiin jo rotumääritelmässäkin mainittu aggressiivisuus sekä pelko. 24 4.2.2. Briardin luonneominaisuudet Suomessa Suomessa briardeilla ei ole käytettävissä omaa rodunomaista testausjärjestelmää. Luonteen nykytilan analysointia on vaikeuttanut se, ettei briardien luonteista ole ollut paljoakaan tutkittua tietoa. Jalostuksen tavoiteohjelman terä on tutkimustiedon lisäämisessä, jonka kautta voidaan saada vertailukelpoisia tuloksia ja mittareita. Rotuyhdistys on pyrkinyt painottamaan luonteiden testaamisen merkitystä. Tavoitteena on, että n.10 koiraa luonnetestattaisiin/kuvattaisiin vuosittain (n. 20% vuosittaisista rekisteröinneistä), niin että suurin osa jalostusyksilöistä on luonnetestattuja tai MH-luonnekuvattuja. Tilastoitu tieto briardien luonteista saadaan virallisista luonnetestituloksista sekä MH-luonnekuvauksista. Kaavio 11. Luonnetestikäyntimäärien kehitys 2000-2011 Vuosien 2000-2010 aikana briardeille on kertynyt yhteensä 226 luonnetestikäyntiä. Samalla ajanjaksolla on rekisteröity yhteensä 1409 briardia. Tarkastellessa aktiivisuutta luonteiden testaamisessa viiden vuoden jaksoissa suhteessa rekisteröintimäärään /5 vuotta, on aktiivisuus kohonnut vasta viime vuosina. Vuosina 1991-1995 rekisteröitiin 647 briardia, ja kirjattiin 92 luonnetestikäyntiä samalla ajanjaksolla (n. 14% rekisteröinneistä). Vuosina 1996-2000 rekisteröitiin 305 briardia ja luonnetestikäyntejä kirjattiin 36 (n. 12% rekisteröinneistä). Vuosina 2001-2005 rekisteröitiin 204 briardia ja testikäyntejä kertyi 29 (14% rekisteröinneistä). Vuosina 2006-2010 rekisteröitiin 253 briardia ja luonnetestikäyntejä kirjattiin 64 kappaletta, joka on 25% saman ajanjakson rekisteröintimäärästä. Vuosi 2010 2009 2008 2007 2006 5 vuotta/ 2006-2010 Vuosi 2000 1999 1998 1997 1996 5 vuotta/ 1996-2000 Luonnetestikäynnit (LT) 19 14 17 4 10 rekisteröintimäärä 253 Luonnetestikäynnit (LT) 7 5 8 12 7 rekisteröintimäärä 305 ka % 37,6 27,7 33,6 7,9 19,8 rek. % 50,0 24,1 29,3 10,8 16,1 Vuosi 2005 2004 2003 2002 2001 5 vuotta/ 2001-2005 Vuosi ka 50,6 ka % 11,5 8,2 13,1 19,7 11,5 rek. % 11,7 9,8 11,1 18,5 13,7 1995 1994 1993 1992 1991 5 vuotta/ 1991-1995 ka 61 Luonnetestikäynnit (LT) 6 4 10 4 5 rekisteröintimäärä 204 Luonnetestikäynnit (LT) 14 30 14 20 14 rekisteröintimäärä 647 ka % 14,7 9,8 24,5 9,8 12,3 ka 40,8 ka % rek. % 15,9 10,8 15,9 23,2 10,9 10,8 16,5 15,5 11,6 10,8 ka 129,4 Taulukko 14: Luonnetestimäärät vuosina 1991-2010 ja prosenttiosuus viiden vuoden keskimääräisestä rekisteröintimäärästä sekä vuoden rekisteröinneistä (rekisteröintimäärät sisältävät tuonnit) 25 rek. % 10,3 30,8 26,3 7,1 12,8 Suomen Kennelliitto aloitti viralliset MH-luonnekuvaukset 1.1.2010. MH:n tarkoituksena on kerätä aineistoa koiran käyttäytymisestä ohjeen määrittelemissä tilanteissa. Kuvaustuloksia roduittain yhdistelemällä saadaan tietoa rodulle tyypillisestä luonteesta. Kullekin rodulle annettiin tehtäväksi luoda oma ihanneluonneprofiili. MH-luonnekuvaus on ollut Ruotsissa huomattavasti Suomea pidempään käytössä ja täten Ruotsilla on kattavampi aineisto rodun MH-luonnekuvaustuloksista. Suomen Briard ry. päätyi käyttämään Ruotsin ihanneprofiilia Suomen profiilin lähtökohtana. Yksittäisen koiran MH-luonnekuvauskäynti kuvaa näin koiran luonteen ominaisuuksia sekä yksilönä että rodulle tyypilliseen ja ihanneluonnekuvaan verrattuina. Rotuprofiili on työkalu, jonka avulla voidaan asettaa tavoitteita jalostuksen suunnalle sekä päivittää profiilia säännöllisesti. Vuosi 2011 2010 2009 2008 5 vuotta/ 2006-2010 MH-kuvauskäynnit 9 15 2 3 rekisteröintimäärä 253 ka % 4,5 29,6 4,0 5,9 rek.% 4,77 39,5 3,4 5,2 ka 50,6 Taulukko 15. MH-kuvausmäärät vuosina 2008-2011 ja prosenttiosuus viiden vuoden keskimääräisestä rekisteröintimäärästä sekä vuoden rekisteröinneistä (rekisteröintimäärät sisältävät tuonnit) Luonnetesti Vuonna 2007 luonnetestipöytäkirja uudistui ja palattiin käyttämään jälleen a,b,c -vaihtoehtoja eräissä lomakkeen kohdissa, myös sanamuotoja ajanmukaistettiin. Lomakkeella näkyvä testitulos on edelleen vertailukelpoinen aiempiin rodun testituloksiin. Vuosien 2000–2004 aikana testattiin 30 briardia ja vuosien 2005-2010 aikana luonnetestikäyntejä kertyi 70 kappaletta. Kymmenessä vuodessa kirjattiin yhteensä 100 testikäyntiä. Näiden luonnetestitulosten perusteella briardi on pääsääntöisesti luoksepäästävä ja avoin (82 kpl testatuista koirista). Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen sekä hieman pidättyväinen oli seitsemän briardia (7%). Kaksi testatuista koirista oli mielisteleviä (4%) ja kaksi koiraa selkeästi pidättyväisiä (4%). Kaavio 12. Luoksepäästävyys v. 2000-2004 / 30 tulosta Kaavio 13. Luoksepäästävyys v. 2005-2010 / 70 tulosta Kaavio 14. Luoksepäästävyys, kaikki testikäynnit v. 2000-2010 26 Temperamentiltaan briardi on vilkas (41%) – kohtuullisen vilkas (31%) – erittäin vilkas (25%) 97 testituloksen päätyessä näihin arviointeihin. Vain yksi koira (1%) todettiin häiritsevän vilkkaaksi vanhalla asteikolla ja yksi koira (1%) häiritsevän vilkkaaksi, ”impulsiivinen” uudella asteikolla. Yksi koira todettiin temperamentiltaan (1%) välinpitämättömäksi. Kaavio 15. Temperamentti v. 2000-2004 / 30 tulosta Kaavi 16.: Temperamentti v. 2005-2010 / 70 tulosta Kaavi 17. Temperamentti, kaikki testikäynnit v. 2000-2010 Suurimmalla osalla testatuista briardeista todettiin pieni tai kohtuullinen terävyys. Vain neljän koiralla terävyyden arvioitiin olevan suuri (6%), kaikki kuitenkin ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Kaavio 18. Terävyys v. 2000-2004 / 30 tulosta Kaavio 19. Terävyys v. 2005-2010 / 70 tulosta Kaavi 20. Terävyys, kaikki testikäynnit 2000-2010 27 Puolustushalun todettiin olevan suurimmalla osalla koirista olevan pieni tai kohtuullinen, hillitty. Seitsemäntoista koiraa sai arvosanan haluton (17%). Kuuden koiran puolustushalu oli testissä suuri, hillitty (6%) ja yksi koira sai osiosta -3 hillitsemätön. Kaavo 21. Puolustushalu v. 2000-2004 / 30 tulosta Kaavio 22. Puolustushalu v. 2005-2010 / 70 tulosta Kaavio 23. Puolustushalu, kaikki testikäynnit 2000-2010 Hermorakenteen osalta 93 (93 %) briardia sai arvosanan hieman rauhaton, ja neljä (4 %) arvosanan vähän hermostunut sekä kolme (3%) koiraa tasapainoinen (+2). Kaavio 24. Hermorakenne v. 2000-2004 / 30 tulosta Kaavio 25. Hermorakenne v. 2005-2010 / 70 tulosta Kaavio 26. Hermorakenne, kaikki testikäynnit 2000-2010 28 67 koiraa (67 %) todettiin laukausvarmoiksi, 31 koiraa (31 %) laukauskokemattomiksi sekä yksi koira (1 %) laukausalttiiksi ja yksi koira paukkuärtyisäksi (1%). Kaavio 27. Laukauspelottomuus v. 2000-2004 / 30 tulosta Kaavio 28. Laukauspelottomuus v. 2005-2010 / 70 tulosta Kaavio 29.Laukauspelottomuus, kaikki testikäynnit 2000-2010 Briardilla on pääsääntöisesti kohtuullinen taistelutahto (52%), neljäntoista koiran saadessa osiosta arvosanan suuri (14%). Pieneksi taistelutahto jäi 31:llä koiralla (31%) ja riittämättömän sai kolme koiraa (3%) Kaavio 30. Taisteluhalu v. 2000-2004 / 30 tulosta Kaavio 31. Taisteluhalu s v. 2005-2010 / 70 tulosta Kaavio 32. Taisteluhalu, kaikki testikäynnit 2000-2010 29 Briardi on myös useimmiten hieman pehmeä (80%), mikä tekee siitä helposti ohjattavan ja nopeasti oppivan koiran. Kolmetoista koiran saadessa kuitenkin arvosanan pehmeä (13%), viisi koiraa oli kohtuullisen kovia ja kaksi koiraa sai arvosanan kova. Kaavio 33. Kovuus v. 2000-2004 / 30 tulosta Kaavio 34. Kovuus s v. 2005-2010 / 70 tulosta Kaavio 35. Kovuus, kaikki testikäynnit 2000-2010 Nämä luonnetestitulokset antavat briardista hyvin samankaltaisen kuvan kuin mitä Euroopan Briard Unioni muistiossaan tuo julki. Testattu koiramäärä kattaa karkeasti noin 17 % kannastamme / 10 vuotta. Näin ollen voidaan ajatella, ettei otos ole vielä riittävä kuvaamaan kantaamme kattavasti. Suurin mahdollisuus yksilöiden testattavien ominaisuuksien eroavaisuuksissa näiden tilastoiden mukaan syntyy kohdissa puolustushalu sekä taistelutahto. KUVA: Annamari Aarnio 30 MH-Luonnekuvaus MH-rotuprofiili OSIO 1a. KONTAKTI tervehtiminen 1b. KONTAKTI yhteistyö 1c. KONTAKTI käsittely 2a. LEIKKI 1 Leikkihalu 2b. LEIKKI 1 Tarttuminen 2c. LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu 3a. TAKAA-AJO 1 3a. TAKAA-AJO 2 3b. TARTTUMINEN 2 3b. TARTTUMINEN 2 4. AKTIVITEETTITASO 5a. ETÄLEIKKI Kiinnostus 5b. ETÄLEIKKI Uhka/aggressio 5c. ETÄLEIKKI Uteliaisuus 5d. ETÄLEIKKI Leikkihalu 5e. ETÄLEIKKI Yhteistyö 6a. YLLÄTYS pelko 6b. YLLÄTYS Puolustus/aggressio 6c. YLLÄTYS Uteliaisuus 6d. YLLÄTYS Jäljelle jäävä pelko 6e. YLLÄTYS Jäljelle jäävä kiinnostus 7a. ÄÄNIHERKKYYS Pelko 7b. ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus 7c. ÄÄNIHERKKYYS Jäljelle jäävä pelko 7d. ÄÄNIHERKKYYS Jäljelle jäävä kiinnostus 8a. AAVEET Puolustus/aggressio 8b. AAVEET Tarkkaavaisuus 8c. AAVEET Pelko 8d. AAVEET Uteliaisuus 8e. AAVEET Kontaktinotto aaveeseen 9a. LEIKKI 2 Leikkihalu 9b. LEIKKI 2 Tarttuminen 10. AMPUMINEN ROTUPROFIILI 3,5 3,5 3,5 3,8 3,5 3,5 3,5 3,5 3,2 3,2 2,5 3 1,8 3 2,9 2,5 2,5 2 3,1 2 2 2,5 4 1,5 1,5 3 4 2 4 3 3,8 3,5 1,5 Vuoteen 2010 loppuun mennessä on MH-luonnekuvattu 20 briardia. Näistä kuvauskäynneistä hyväksytysti kuvattiin 19 briardia ja yksi koira hylättiin. Kuvattujen määrä on 7 % kannastamme / 5 vuotta. Hyväksyttyjen testiosuuksista on laskettu keskiarvo jokaiseen kuvattavaan osioon. Keskiarvoja on verrattu ihannerotuprofiiliin sekä Ruotsin tietokannassa (http://www.genetica.se/) olleisiin kuvaustuloksien keskiarvoon. Vertailuaineisto kattoi tilastoja laskettaessa 1236 kuvaustulosta. Suomessa kuvattujen briardien tulosten keskiarvo: OSIO 1a. KONTAKTI 1b. KONTAKTI 1c. KONTAKTI 2a. LEIKKI 1 2b. LEIKKI 1 2c. LEIKKI 1 3a. TAKAA-AJO 1 3a. TAKAA-AJO 2 3b. TARTTUMINEN 2 3b. TARTTUMINEN 2 4. AKTIVITEETTITASO 5a. ETÄLEIKKI 5b. ETÄLEIKKI 5c. ETÄLEIKKI 5d. ETÄLEIKKI 5e. ETÄLEIKKI ROTUPROFIILI 3,5 3,5 3,5 3,8 3,5 3,5 3,5 3,5 3,2 3,2 2,5 3 1,8 3 2,9 2,5 OSIO 6a. YLLÄTYS 6b. YLLÄTYS 6c. YLLÄTYS 6d. YLLÄTYS 6e. YLLÄTYS 7a. ÄÄNIHERKKYYS 7b. ÄÄNIHERKKYYS 7c. ÄÄNIHERKKYYS 7d. ÄÄNIHERKKYYS 8a. AAVEET 8b. AAVEET 8c. AAVEET 8d. AAVEET 8e. AAVEET 9a. LEIKKI 2 9b. LEIKKI 2 10. AMPUMINEN ka. 4 3,2 3,3 3,3 3,1 2,6 1,4 1,5 1,1 1,3 2,5 2,5 1,2 1,7 1,8 1,9 31 ROTUPROFIILI 2,5 2 3,1 2 2 2,5 4 1,5 1,5 3 4 2 4 3 3,8 3,5 1,5 ka. 3,1 1,1 2,6 1,9 1,6 3 3,5 1,2 1,1 1,5 3,5 3,6 3 3,9 2,6 2,6 2,7 Kaavio 36. Suomessa kuvattujen keskiarvo Kaavio37. Suomessa ja Ruotsissa luonnekuvattujen keskiarvo 32 Kaavio38. Suomessa luonnekuvattujen keskiarvo verrattuna Ruotsin ideaaliprofiiliin MH-luonnekuvauksen olleessa kuvausmenetelmänä Suomessa uusi, on kertyneiden koirien kuvausmäärä vielä pieni. Tämän tähden on tähdellistä saada enemmän kuvauskäyntejä ja sitä kautta tilastointiaineistoa ennen johtopäätöksien tekemistä. Ruotsissa tavoite on ollut, että 70% populaatiosta on MH-kuvattuja vuoden 2010 loppuun mennessä. Ruotsissa MH-luonnekuvaus on jalostusvaatimus sekä suoritettava ennen mahdollisuutta osallistua palveluskoirakokeisiin. Ruotsin jalostuksentavoiteohjelman (RAS) tavoitteet on parantaa seuraavia osuuksia; paukkuarkuuden vähentäminen sekä etäleikki kohdat 5c, 5d ja 5e parantuisi kymmenellä prosentilla testatuista paremmaksi kuin 3 vuoteen. Tämän tarkoituksena on vähentää pelokkuutta. Luonne Rekisteröinnit Luonnetestikäynnit MH-kuvauskäynnit Testi/kuvauskertojen prosentti keskimääräisestä vuosittaisista rekisteröinneistä / 5 vuotta Pentueet Jalostukseen käytetyt urokset Jalostukseen käytetyt urokset, jotka omaavat luonnenäytön (luvuissa mukana koti - tai ulkomainen testi- tai käyttötulos) Jalostukseen käytetyt nartut Jalostukseen käytetyt nartut, jotka omaavat luonnenäytön (luvuissa mukana koti - tai ulkomainen testi- tai käyttötulos) 2005 58 6 14,7% 2006 62 10 19,8% 2007 37 4 7,9% 2008 58 17 3 39,5% 2009 58 14 2 31,6% 2010 40 19 15 67,2% 2011 53 10 8 36.6% 6 6 6 5 4 4 5 5 5 5 4 4 7 6 3 (50%) 3 (60%) 3 (75%) 3 (60%) 5 (100%) 3 (75%) 6 (100%) 6 6 4 5 5 4 7 2 (33,3%) 4 (66,6%) 3 (75%) 2 (40%) 2 (40%) 2 (50%) 4 (57,1%) Taulukko 15. Testimäärien ja jalostukseen käytettyjen luonnenäytön kehitys Suomessa vuonna 2005-2011 sekä prosentti viiden vuoden keskimääräisestä rekisteröintimäärästä (sisältää tuonnit). 33 4.2.3 Käyttö- ja koeominaisuudet 4.2.3. Briardin käyttöominaisuudet Briardi on alkuperäiseltä tarkoitukseltaan paimenkoira, jonka tehtävänä oli lammaslaumojen kuljetus ja vartiointi. Vielä nykyisinkin rodusta löytyy vahvasti paimentaipumusta. Ensimmäisessä maailmansodassa briardia käytettiin viesti-, jälki- ja vetokoirina sekä lääkintäkoirina, jonka tehtävä oli löytää haavoittuneet. Tarkastellessa rodun vuosisatoja vanhaa historiaa ja käyttötarkoitusta on sen täytynyt kysyä koiralta vahvaa ja sinnikästä työmoraalia, puolustushalua lampaiden vartioinnissa, taistelutahtoa sekä rohkeutta kuin myös vahvan ja terveen fyysisen rakenteen. Paimennustehtävissä ei briardia nykyisin enää juurikaan nähdä. Rodun kotimaa on kuitenkin korostanut paimennustaipumusten säilymistä mm. paimentaipumustestien avulla. Nykyisin briardi on erinomainen harrastuskoira, joka ruumiinrakenteensa sekä luonteensa puolesta sopii monenlaiseen harrastamiseen. Briardeja tapaa tänä päivänä melkein jokaisen lajin parista, joita maassamme voi harrastaa. Tulos palvelus- tai pelastuskoirakokeesta (IPOR) oikeuttaa rodun osallistumaan käyttöluokkaan näyttelyssä. KOEKÄYNNIT 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Palveluskoirakokeet 38 39 53 30 42 36 19 28 41 34 40 20 Agility 67 77 58 58 99 78 86 49 41 36 39 85 Tottelevaisuuskoe 50 46 54 71 55 43 44 71 52 29 51 61 Käynnit yhteensä 155 162 111 159 196 79 63 99 134 99 130 166 Rekisteröinnit vuosi 60 39 56 40 15 58 62 37 58 58 40 53 Taulukko 16. Koekäynnit (rekisteröinneissä mukana tuontikoirat) Palvelus- ja pelastuskoiralajit Briardeilla on ollut osallistumisoikeus palveluskoirakokeisiin vuodesta 1986. Suurin osa kilpailleista briardeista ovat osallistuneet palveluskoirien jälki- ja hakukokeisiin sekä käyttäytymiskokeeseen. Rodulla on myös tuloksia viesti-, etsintä-, erikoisjälki- ja pelastuskoirakokeesta, vesipelastuksesta sekä valjakkohiihdosta. Vahvistetun käyttövalion arvon on saavuttanut yhteensä viisi briardia, yksi viestiltä, kaksi hausta ja kaksi jäljeltä. Viestikokeen käyttövaliolla on myös viestikokeen Suomenmestaruus vuosina 1995 sekä 1996. 1995 FIN KVA Zodiac Wizard Locuste (viesti) 1998 FIN KVA Zodiac Wizard Lucille (haku) 2000 FIN KVA Amadea Krasna Celebrita (haku) 2009 FI KVA Charone Gasaron (jälki) 2010 FI KVA Black Death Ranny (jälki) 2012 FI KVA Mariell de Marque Vicomte (jälki) Suosituimmissa maastolajeissa luokittain suurin osa koekäynneistä käytiin voittaja- ja alokasluokassa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana jälkikokeen koekäynneistä 102 kertaa käytiin voittajaluokassa ja toiseksi eniten alokasluokassa 74 kertaa. Haussa jakauma luokittain oli samanlainen siten, että eniten koekäyntejä kertyi ylimpään luokkaan (42) ja toiseksi eniten alokasluokkaan (29). Kaavio 38. Koekäynnit palvelus- ja pelastuskoirakokeissa lajeittain vuosina 2000-2011 34 Valitettavasti palveluskoirakokeiden käyntimäärät ovat briardien osalta laskeneet 90-luvulta (esimerkiksi vuonna 1997 palveluskoirakoekäyntejä kirjattiin briardeille yhteensä 91 kappaletta, ja seuraavallekin vuodelle 74 käyntiä). 2000-luvulla koekäyntejä on kertynyt n. 20-53 vuosittain. Osaltaan tämä lienee seurausta rekisteröintimäärien laskusta, mutta toisaalta se kertoo myös palveluskoiraharrastuksen suosion lievästä laskusta harrastajien keskuudessa. Edelleen käyntimäärät palveluskoirakokeissa verrattuna pieniin rekisteröintimääriin ovat varsin edustavat. Kaavio 39. Palvelus- ja pelastuskoiralajien koekäyntimäärät sekä rekisteröinnit vuosina 2000-2011 Viimeisen kymmenen vuoden aikana briardeja on käynyt käyttäymiskokeessa 108 kertaa 107:llä eri yksilöllä, luku on n. 18 % rodun kannasta / 10 vuotta. Jälkikoekäyntejä on kertynyt samalla ajanjaksolla 225 kertaa 39 yksilön voimin eli n. 6,5 % rodun kannasta / 10 vuotta on osallistunut palveluskoirien jälkikokeeseen. Haussa käyntejä kertyi 82 kappaletta kymmenessä vuodessa n. 3,5 %:lla rodun kannasta / 10 vuotta eli 21:llä yksilöllä. Muissa lajeissa on kilpaillut 1-3 yksilöä. Koekäynnit palveluskoiralajeiss a Käyttäytymiskoe Jälkikoe 200 0 200 1 200 2 200 3 200 4 200 5 200 6 2007 200 8 2009 2010 2011 Viestikoe 8 17 (7) 11 (4) - 9 13 (6) 14 (6) 1 17 28 (10) 8 (3) - 4 22 (6) 2 (2) - 10 23 (7) 2 (1) 1 5 11 (4) 6 (4) 1 7 20 (7) 6 (4) - 10 31 (13) 5 (2) 1 9 19 (8) 7 (2) - 7 19 (7) 13 (8) - 6 20 (5) 14 (9) - Etsintäkoe - - - - - 1 1 - - - 1 - - 1 IPO-FH Valjakkohiihto - - - 1 - - - 5 (2) 3 (1) - 4 (3) 3 (3) 1 - 1 (1) - Pelastuskoirakoe 2 - 2 - - - 6 (2) - 1 1 - 2 (1) 2 (2) 3 (1) - - Erikoisjälki 22 22 (9) 8 (5) 2 (1) 3 (1) 1 - 1 - - 38 39 53 30 43 59 25 35 54 43 48 41 Hakukoe Vesipelastuskoe ja SOVE Yhteensä Taulukko 17. Palvelus- ja pelastuskoiralajien koekäynnit (suluissa kilpailleiden koirien lukumäärä /laji) 35 Tottelevaisuuskoe Briardit ovat kilpailleet menestyksellisesti tottelevaisuuskokeissa, jossa käyntimäärät ovat seuranneet rekisteröintimääriä. Tottelevaisuusvalion arvon on saavuttanut kaikkiaan kahdeksan briardia, joista yhdellä on myös Ruotsin tottelevaisuusvalion arvo. 1988 FIN TVA La-Jun BB 1989 FIN TVA Axtam Black Veronique 1991 FIN TVA Kirmix Serenade 1995 FIN TVA Angelique 1999 FIN TVA Amadea Krasna Celebrita 2002 FI TVA Charone Gasaron 2003 FI TVA Jalina Des Roy de Garat 2007 FI TVA Tabula Rasa de la Chaume du Bois Dieu Kaavio 40. Tottelevaisuuskoekäyntimäärät sekä rekisteröinnit vuosina 2000-2011 Viimeisen kymmenen vuoden aikana tottelevaisuuskoekäyntejä on briardeille kertynyt kaiken kaikkiaan 566 kertaa. Kokeisiin on osallistunut 100 eri briardiyksilöä, joka on n. 17 % koko kannasta / 10 vuotta. Luokittain koekäynnit ovat jakautuneet siten, että 2000-luvun alkupuolella ylimmässä ja alimassa luokassa tapahtui eniten käyntejä. Viimeisen viiden vuoden aikana koekäynnit ovat olleet alokasluokkavoittoisia. Kaavio 41. Tottelevaisuuskoekäynnit luokittain vuosina 2000-2011 36 Agility Rodun harrastajissa löytyy myös aktiivisia agilityharrastajia. Koekäynnit kävivät nousussa tilastointiajan puolivälissä, kääntyen taas laskuun viime vuosina. Rotu sopiikin temperamentiltaan erinomaisesti tähän harrastukseen. Kymmenen vuoden aikana käyntimäärät ovat olleet 36-99 käyntiä vuodessa. Kennelliiton KoiraNet – jalostustietojärjestelmässä agilitytulokset ovat tallennettu vasta vuodesta 2008 asti. Agilityvalion arvon on saavuttanut yksi briardi. 2009 FI AVA Woodlooks Dashing Dandy Kaavio 42. Agilitykilpailukäynnit vuosina sekä rekisteröinnit 2000-2011 Paimennus Myös kiinnostusta paimennuskoiraharrastukseen on rodun parissa noussut, mutta valitettavasti harrastusmahdollisuudet Suomessa ovat tällä hetkellä erittäin rajalliset. Viimeisen kolmen vuoden aikana kehitys paimennuksen harrastusmahdollisuuksissa on parantunut ja useampi briardeja on käynyt paimentamassa Suomessa. Rotuyhdistys on järjestänyt mm- lajiin tutustumispäiviä sekä paimennuspäiviä- ja leirejä. Viime vuosina on ollut mahdollisuus osallistua farmikisoihin, jotka on järjestetty ABHAn (American Herding Breed Association) säännöillä. Kyseisillä säännöillä tulee hyväksytysti suorittaa kaksi rataa/ luokka. Paimennustaipumustestin (Herding capability test) 1st legin sekä 2 legin on suorittanut hyväksytysti kymmenkunta briardia. Junior Herding Dog luokasta tittelin JDH on suorittanut kuusi yksilöä ja varsinaisessa virallisessa kilpailuluokassa (Herding Ranch Dog 1-3) on saavuttanut yksi briardi koulutustunnuksen HRD1. ABHAn säännöillä käydyt farmikisat eivät ole virallisia Suomessa ja siksi Suomen Kennelliitto ei tallenna tai kerää/julkaise tuloksia näistä suorituksista. Suomen Briard ry. osallistui myös epävirallisen CANT-paimentaipumustestin järjestelyihin yhdessä kahden muun ranskalaista rotua edustavan rotuyhdistyksen kanssa kesällä vuonna 2010. CANT on Ranskan virallinen taipumuskoe. Hyväksytysti CANT paimentaipumuskokeen suoritti kaksi briardia. Useita suomalaisomistuksessa olevien briardien paimentaipumusta on myös testattu samalla testimuodolla rodun kotimaassa, heidän osallistuessa vuosittaiseen jalostustarkastustapahtumaaan. Briardien osallistuminen paimennusharrastukseen on osoittanut rodulla olevan vahvasti paimennustaipumuksia jäljellä. Suomen Kennelliitto hyväksyi syysvaltuustossa 2011 paimennusnuskokeiden ja paimennustaipumuskokeiden säännöt paimentavien roturyhmille 1,2 ja 5 (pois lukien bordercolliet ja australiankelpiet). Säännöt tulevat voimaan 1.5.2012. Tämän uskotaan parantavan lajin harrastusmahdollisuuksia sekä tuottavan ajansaatossa mitattavia tuloksia. 37 Mittareiden soveltuvuus rodulle Suomessa on olemassa suuri joukko mittareita, joilla voidaan mitata koiran ominaisuuksia ja käyttäytymistä. Haasteena on näiden mittareiden soveltaminen ja systemaattisesti oikean tiedon kerääminen. Rodunomainen luonne ja käyttöominaisuudet tulee säilyttää. Alkuperäinen käyttötarkoitus on pohja sille, että se antaa raamit ja edellytykset rodun koirien tyypilliselle käyttäytymiselle ja olemukselle. Käyttöominaisuuksia jalostettaessa ja testattaessa tulee samalla jalostettua ja testattua myös terveyttä, koska fysiikaltaan heikko koira ei kestä käyttöä. Käyttäytyminen on seurausta ympäristövaikutusten muokkaamasta perinnöllisestä taipumuksesta ja se muodostuu reaktiosta tai reaktion puutteesta johonkin ärsykkeeseen. Käyttäytyminen on sidoksissa koiran vietteihin ja vaistoihin sekä opittuun käyttäytymiseen. Näitä ohjaa motivaatio, eli mistä koira kokee olevan itselleen ja selviytymiselleen hyötyä. Koiranjalostuksessa ydinongelma on ympäristön vaikutus kaikkiin tärkeisiin ominaisuuksiin. Ympäristö vaikuttaa siihen, miten geenit ilmenevät, ja geenit puolestaan vaikuttavat siihen, miten ympäristö vaikuttaa yksilöön. Luonteesta voidaan saada viitteitä tarkkailemalla koiran käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Tärkeää on oppia hyödyntämään ja analysoimaan tätä tietoa. Luonnetesti mittaa koiran reaktioita eri tilanteissa, ei käyttöominaisuuksia. Luonnetestin tarkoitus on arvioida ja kirjata koiran käyttäytyminen tilanteissa, joissa sen hermosto joutuu rasitetuksi. Tietoa saadaan yksilön käyttäytymisestä sille suoritettujen erikoiskokeiden kautta, joissa koiran yksilöllisiä reaktioita mitataan sille aiheutettuihin ärsykkeisiin. Luonnetestissä on aina kaksi tuomaria. Toinen tuomareista suorittaa erikoiskokeita koiran kanssa ja toinen tarkkailee testisuoritusta. Ympäristöltään ja toteutukseltaan täysin samankaltaisia tilanteita - sekä testaajista tai tuomareista riippumatonta arvostelumenetelmää on käytännössä mahdotonta luoda. Testin osa-alueet kertovat testattavan ominaisuuksien vahvuuksista ja heikkouksista. Erittäin vahva on perimän osuus hermorakenteeseen, luoksepäästävyyteen ja temperamenttiin. Luotettavasti voidaan myös mitata haitallisia ominaisuuksia: arkuus tai paukkuarkuus. Rotuyhdistykselle on tärkeää saada briardeista luonnetestituloksia, jotta niitä voidaan vertailla sekä seurata mihin suuntaan rodun luonne on kehittymässä. MH-luonnekuvauksessa seurataan, miten koira reagoi erilaisiin standardoituihin tilanteisiin, kun ärsyke ja sen voima on kaikille sama. Testin tarkoituksena on kirjata ylös koiran reaktion voimakkuus mitta-asteikolla yhdestä viiteen, jossa 1 vastaa pientä ja 5 suurta reaktiota tai toiminnallisuutta. MH-luonnekuvaustestissä tarkastellaan koiran luonteenpiirteitä kuten esimerkiksi saalisviettiä, leikkisyyttä ja sosiaalisuutta. Tuloksia roduittain yhdistelemällä saadaan tietoa kullekin rodulle tyypillisestä luonteesta. Kuvaustulosten tarkoituksena on koota vertailukelpoista ja kuvaavaa materiaalia koiran luonneominaisuuksista, ei vain yksilötasolla, vaan myös rodulle tyypilliseen ihanteeseen verrattuna. Tarkoin ennalta määritellyllä testimenettelyllä ja kahta kuvaajaa samanaikaisesti hyödyntämällä pyritään minimoimaan testin arvioinnin subjektiivinen vaikutus. Ennen kuin voidaan hyödyntää testin antamaa tietoa rodun luonneominaisuuksista ja vertailla näitä tyypilliseen ihanteeseen tulee Suomessa saada tilastoituja testituloksia rodulle enemmän. Kokeissa mitataan koiran osa-alueita, jotka koostuvat henkisistä ja fyysisistä ominaisuuksista. Koetulos ei ole yksiselitteinen, vaan hyvin usea tekijä vaikeuttaa ominaisuuksien arviointia. mm. ympäristötekijöiden vaikutukset. Ympäristötekijöiden merkitystä on vaikea arvioida, emmekä voi eritellä niitä toisistaan. Koira on koulutettava, emme siis näe koiraa sen luontaisessa tilassa – lisäksi koulutus vaatii myös ohjaajalta paljon. Hankaluutena voidaan todeta myös eri koelajien erilaiset säännöt ja tuomarien erilainen arvostelu. Koearvostelussa täytyy muistaa se, että kokeen tulos eli arvosana sisältää sekä virheet että suoritustehon. Kokeessa tulee esiin koiran osaaminen ja kaiken perusta on se, että koira on koulutettavissa. Koulutettavuuteen liittyy ohjattavuus, oppimiskyky ja yhteistyöhalu. Osaaminen kuvaa koiran koulutustasoa sekä suoritustehokuutta. Koiran suoritustehokkuus on pitkälti sisäsyntyistä ja vaikuttaa täten koulutustasoon. Kokeessa näkyvät myös ympäristön aikaansaamat tekijät, kuten oppiminen ja kokemukset. Eri lajisuorituksissa huomaa sen miten hyvin koira käyttää luontaisia aistitoimintojaan – hajuaistia, näköaistia, kuuloaistia ja tuntoaistia. Koesuorituksissa voidaan saada viitteitä myös koiran hermorakenteesta mm. keskittymiskyvystä, tasapainoisuudesta, kykeneekö koira pitkäjänteiseen suoritukseen ja miten koira sopeutuu yllättäviin tilanteisiin ja palautuu niistä. Keskeisempiin työominaisuuksiin voidaan vielä mainita viettitaipumukset. Lähes kaikki työtehtävät edellyttävät viettitason pysyvyyttä sekä sosiaalista taistelutahtoa. Näiden ominaisuuksien paras tiedonlähde on koulutustilanne. Koulutustilanteessa saa paljon tietoa koiran ominaisuuksista ja näkee koiran ominaisuudet aidoimmillaan. Yksittäisen koiran tulos tai tulokset kertovat, että tämä koira on pystytty kouluttamaan. Kun tutkitaan kyseisen koiran suvun tulokset ja sen jälkeläisten tulokset, päästään jo lähemmäs sitä, että koulutettavuus varmistuu hieman. Jos koiralla on paljon hyviä suorituksia, eri ympäristöissä ja eri tuomareilla, voidaan sanoa, että koirassa löytyy ominaisuuksia ja että se kestää koulutuksen. 38 4.2.4 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista Keväällä 2005 toteutettiin terveyskysely, jossa kartoitettiin terveyden lisäksi mahdollisia briardin luonneongelmia. Vastauslomakkeita palautettiin 89 kappaletta. Näistä 41 vastannutta totesi briardillaan olleen luonneongelmia (46 % vastanneista). Suurimmaksi luonneongelmaksi nousi arkuus (41 % kaikista luonneongelmista) ja toiseksi epäsosiaalisuus / aggressiivisuus muita koiria kohtaan (27 %). Harvinaisempia luonneongelmia olivat aggressiivisuus ihmisiä kohtaan (9 %), hermostuneisuus (9 %), paukkuarkuus (6 %), ylidominanssi (6 %) sekä ylivartiointi (2 %). Kyselyn perusteella voidaan huomioida, että rodulla esiintyy edelleen luonteissa ongelmia (arkuus, epäsosiaalisuus). Kyselyssä esiin tulleita ongelmia tukee myös jossain määrin erilaisten testien tulokset. Luonnetestituloksia tarkastellessa on esimerkiksi huomattava muutama yksittäinen osa-aluetulos, jotka ovat rodulle ei toivottavia. Testituloksien vähäisyys suhteessa kannan kokoon ei anna kattavaa kuvaa rodun luonteiden tasosta tai mahdollisten ongelmien esiintyvyydestä. Voidaan esimerkiksi ajatella ettei kyselyssä esiin tulleita paukkuarkoja yksilöitä rodussa luonnetestata. Briardi on vilkas ja toiminnanhaluinen paimenkoira. Se on ihanteellinen harrastuskoira, mutta se sopeutuu myös tavalliseen perhe-elämään, edellyttäen että sillä on reilu ja vahva johtaja. Vaikka briardi on monessa perheessä seurakoiran asemassa, on tärkeää että jalostuskoirien luonteisiin kiinnitetään huomiota muutenkin kuin luoksepäästävyyden osalta, pidättyvyys täytyy pyrkiä erottamaan haitallisesta arkuudesta. Harrastuskoiralta voidaan odottaa enemmän luonteen vahvuutta ja silloin tärkeimpiä ominaisuuksia ovat hyvät hermot, toimintakyky ja tasapainossa oleva vilkkausaste eli temperamentti. Vaikka kyseessä on vilkas rotu, tulee jalostukseen käytettävän koiran kyetä rauhoittumaan silloin kun mitään ei tapahdu. Hermostunutta, rauhatonta tai ylivilkasta koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen, vaarana on hermorakenteen heikkeneminen. Rotu tulisi säilyttää taistelutahtoisena (leikkihalu) ja toimintakykyisenä (vaikuttaa selviytymiseen jokapäiväisistä tilanteista). Arkaa ja aggressiivista yksilöä ei tule käyttää jalostukseen. Käyttöominaisuuksien suhteen tulisi korostaa koiran koulutettavuutta. Kokeisiin osallistuvien yksilöiden määrän nouseminen kasvattaisi koetulosten perusteella saatavaa lisätietoa. Muotovalion arvoon vaadittava koulutustunnus palveluskoirakokeesta tukee tätä tavoitetta. Lähtökohtana voidaan jalostuksessa pitää sitä, että koiran henkiset ominaisuudet periytyvät – kuten muutkin ominaisuudet. Jos emme mittaa systemaattisesti koiran luonteenominaisuuksia, niin emme pysty niitä jalostuksessa hyödyntämään. Luonteen jalostamista varten pitää saada mittauksia koirien käyttäytymisestä ja reaktioista erilaisissa tilanteissa. Kaikilla jalostuskoirilla tulisi olla jonkinlainen mittaustulos luonteestaan. Perinteinen käyttäytymisgenetiikka olettaa, että ominaisuuksien takana olevat käyttäytymis- ja persoonallisuuspiirteet ovat perinnöllisiä, ja että perimä kattaa noin puolet niiden vaihtelusta. Luonneominaisuuksien periytymisasteet ovat tyypillisesti alhaisia, poikkeuksena erilaiset pelot ja arkuus, jotka periytyvät voimakkaasti. Luonteen jalostamisen edellytyksenä on, että ominaisuus on sekä periytyvä että mitattavissa. Mittaustulosten on oltava keskenään vertailukelpoisia, mittaustuloksia/havaintoja on oltava riittävästi ja riittävän pitkältä ajanjaksolta. Luonneominaisuuksiin vaikuttavien tekijöiden jakautuminen: Geenit n. 40-50% Ympäristötekijät 50-60% o Jaettu ympäristö <10% (kasvuympäristö, joka vaikuttaa sisaruksiin samalla tavalla eli pentue) o Ei-jaettu eli uniikki ympäristö (yksilön omat ainutkertaiset kokemukset) n. 25% yksilön kokemasta uniikista ympäristöstä o Muut ympäristötekijät n. 20% Koiranjalostus on koko rodun perinnöllisen tason muuttamista haluttuun (parempaan) suuntaan. Tason paranemisen perusedellytys on geneettinen muuntelu, koska ilman näitä yksilöllisiä eroja kannassa ei ole ominaisuuksia, joiden välillä valita. Eläimen sukutaulu antaa viitteitä siitä, minkälainen eläimen tulisi tai se voisi olla, sen oma tulos kertoo minkälaiselta se näyttää, mutta vain sen jälkeläisten tulokset osoittavat, minkälainen se tosiasiassa on. Eläimen jalostusarvoa voidaan siis mitata vain sen jälkeläistuloksella. Suurin ongelma on asianmukaisen tiedon eli testitulosten keruu riittävän monista yksilöistä. 4.3 Terveys ja lisääntyminen 39 4.3. Terveys ja lisääntyminen 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet Briardin PEVISA-ohjelma: Pentujen vanhemmista tulee olla ennen astutusta annettu lonkkakuvauslausunto ja astutushetkellä voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto ei saa olla 36 kuukautta vanhempi. Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasian aste C. Perinnöllistä kataraktaa, PRA:ta tai RD:tä sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Ohjelma on voimassa 1.1.2009 – 31.12.2012 Lonkkanivelen kasvuhäiriö HD Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli ”lonkkavika”, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Lonkkanivelen epänormaalissa kehityksessä reisiluun pää ja lonkkamalja eivät sovi tiiviisti yhteen. Reisiluun pään ja lonkkamaljan väliin jäävä löysyys mahdollistaa dysplastiset muutokset: nivelrustoa ja sen alasta luuta häviää ja uudisluu täyttää täyttää lonkkamaljan kuoppaa eli syntyy nivelrikkoa. Lonkkanivelen kasvuhäiriö on kvantitatiivisesti perinnöllinen, HD:n ilmenemiseen vaikuttavat useat geeniparit. Näistä osa on ns. suurivaikutteisia geenejä (engl. major gene) ja periytymisaste vaihtelee eri tutkimuksissa välillä 0.1–0.6. Periytymisaste on populaatiokohtainen ja se riippuu myös mm. siitä, kuinka paljon yksilöiden välillä geneettisiä eroja. Ympäristöllä on vaikutusta kasvuhäiriön ilmiasuun mm. ruokinnan laatu ja määrä, nopeakasvuisuus, vääränlainen liikunta ja muut ympäristötekijät. Oireina voivat olla mm. takajalkojen ontuminen, ”pupuhyppely”, ylösnousuvaikeudet levon jälkeen, liikkumishaluttomuus ja naksahteleva ääni kävellessä sekä ontuminen ja jäykkyys liikkeessä. Lonkkavikainen koira yrittää viedä painoa pois takaosalta, mikä ilmenee kävellessä selkälinjan aaltoiluna ja lantion kiertymisenä. Tämä johtaa myös takaosan lihaskatoon ja etupään lihasten voimistumiseen. Terveyskyselyn perusteella lonkkaniveldysplasia on haitannut briardien arkielämää useimmin jäykkyytenä, kankeutena sekä vaikeutena kiivetä, hypätä sekä nousta ylös makuulta. Lisäksi oireina ovat olleet ontuminen, kipuilu ja takapään pettäminen. Aiemman jalostuksen tavoiteohjelman tilastointiaikana (1996-2005) lonkkaniveldysplasiatilastoissa ei huomattu merkittäviä muutoksia, dysplasiaprosentin ollessa korkea – karkeasti 50% kannasta. Kuvausaktiivisuus ei ole ollut niin korkea, että kannasta olisi merkittävä määrä virallisesti lonkkalausuttu. Huomioitavaa on myös se, että usein huonon lonkkatuloksen kuvauksessa saavan yksilön tulosta ei virallisteta, vaan kuvaavan eläinlääkärin arvio jää vain omistajan tietoon. Lausuntomäärät ovat nousseet vuoden 2005 jälkeen. Kaavio 42. Lonkkatutkimustulosten määrä suhteessa rekisteröinteihin vuosina 1997-2011 Briardin PEVISA-ohjelmaa muutettiin vuoden 2005 alusta siten, että rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasian aste C. Tätä aiemmin raja-arvona oli vuodesta 1994 asti aste D. Tavoitteena on, että pitkällä tähtäimellä saamme seurantatietoa siitä, miten ohjelman muutos vaikuttaa kantamme lonkkaniveltilastoihin. Pelkkä raja-arvo pelkästään ei takaa myönteistä kehitystä, tarvitaan myös todellista geneettistä valintaa. Yk- 40 silön jalostusarvoa selvitettäessä tulee huomioida sen lähisukulaisten ja erityisesti sen jälkeläisten tulokset. Koska briardi yksilölle ei toivota useita pentueita, on erityisen tärkeää, että jo ensimmäinen pentue kuvataan mahdollisimman laajasti tiedon lisäämiseksi. Vuosi 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 55 41 56 42 26 58 52 32 73 57 40 30 Syntyneitä 24 24 30 30 20 37 41 19 46 36 23 15 Tutkitut 44% 59% 54% 71% 77% 64% 79% 59% 63% 63% 58% 50% osuus (%) 4 4 6 7 0 8 12 4 15 20 6 2 A (kpl) 2 8 7 4 4 9 15 6 17 11 8 7 B (kpl) 7 3 7 7 8 10 10 6 7 4 5 3 C (kpl) 11 9 9 8 7 8 4 3 7 1 4 2 D (kpl) 0 0 1 4 1 2 0 0 0 0 0 1 E (kpl) 12 17 19 16 20 14 9 14 5 9 6 Sairaita(kpl) 18 Sairaita (%) 75% 50% 56,7% 63,3% 61,5% 34,4% 26,9% 28,1 19,2 9,0% 22,5% 20% Taulukko 17. Lonkkatutkimustulokset 2000-2011, rekisteröintiluvuissa mukana tuonnit (lähde: KoiraNet) PEVISA raja-arvomuutoksen jälkeen neljässä vuodessa on tilastoja laskettaessa lausuttu 179 tutkimustulosta lonkkien osalta, määrä on n. 67 % saman ajanjakson rekisteröinneistä. Tilastointiajan lyhyyden tähden johtopäätöstä dysplasiaprosentin huomattavasta paranemisesta ei voida päätellä. Selvää kuitenkin on, että lyhyellä aikavälillä tilastot lonkkien osalta ovat lähteneet parempaan suuntaan. Kaavio 43. Lonkkaniveldysplasia-asteiden A-B ja C-E kehitys vuosina 1997-2011 Lonkkaniveldysplasian osalta suositellaan käytettäväksi mahdollisimman terveitä yksilöitä (A-A, A-B sekä B-B). C-lonkkaista voi käyttää ainoastaan terveen yksilön kanssa (A tai B). C-asteisen koiran uusintakäyttö voidaan hyväksyä vasta kun ensimmäisestä pentueesta on vähintään 1/3 tutkittu lonkkien osalta. Kaavio 44. Lonkkaniveldysplasia-asteet vuosina 2000-2011 syntyneistä 41 Silmäsairaudet perinnöllinen katarakta ja PRA Koirien harmaakaihi voi olla perinnöllinen tai muista syistä johtuva. Perinnöllisenä pidetty harmaakaihi merkitään lausuntoihin merkinnällä HC (hereditary cataract), jossa silmän linssi samentuu joko paikallisesti tai yleisesti. Briardeilla esiintyvä kaihi syntyy yleensä vanhemmalla iällä, jolloin sitä harvoin diagnosoidaan virallisesti. Kaihi voi aiheuttaa koiran sokeutumisen. PRA on verkkokalvon etenevä surkastuma (progressive retinal atrophy), joka johtaa verkkokalvoilla sijaitsevien näkösolujen tuhoutumiseen ja koiran sokeutumiseen. PRA periytyy resessiivisesti, ja koira voi itse olla täysin oireeton, mutta silti sairauden kantaja. Suomen briardi kanta on HC:n ja PRA:n suhteen tutkimustulosten valossa tervettä. Vuosi Syntyneitä Tutkittu osuus (%) Terveitä % 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 55 41 56 42 26 58 52 32 73 57 40 30 16 11 13 16 10 22 27 5 19 7 6 1 29% 27% 23% 23% 38% 38% 52% 16% 26% 12% 15% 3% 16 11 13 13 10 22 27 5 19 7 6 1 100% 100% 100% 100% 100% 100% 100% 100% 100% 100% 100% 100% Taulukko 18. Silmätutkimustulokset PEVISA sairauksien HC/PRA osalta (lähde: Koiranet) Jalostukseen käytettävillä yksilöillä tulee olla voimassaoleva silmäpeilaustutkimustulos. Koira, jolla on jokin selvästi osoitettu perinnöllinen sairaus, kuten PRA, RD, tai katarakta, ei saa jalostus hyväksyntää eikä tällaisen jälkeläisiä rekisteröidä FI/ER-rekisteriin (PEVISA). Rotukohtainen PEVISA-ohjelma koskee myös ulkomaisen uroksen jalostuskäyttöä. Rotujärjestön aloitteesta voidaan ulkomaisen uroksen käytölle kuitenkin myöntää koirarekisteriohjeen kohdan 8 mukainen pysyväisluonteinen poikkeuslupa. Lupa koskee ulkomailla tapahtuvaa astutusta sekä ulkomaisen uroksen sperman käyttöä. Pysyvä poikkeuslupa ei koske Suomessa vierailevalla tai oleskelevalla ulkomaisella uroksella tapahtuvaa astutusta. Ulkomaisen uroksen jalostuskäytössä rotujärjestö hyväksyy seuraavat silmätutkimuslausunnot: - voimassa oleva ERG-lausunto (ei osoita KAT tai PRA), tai - DNA-testi hämäräsokeuden CSNB suhteen (ei sairas tai kantaja), tai - kliininen silmätutkimustulos (ei osoita HC tai PRA), voimassa rodun PEVISA-ohjelman mukaisesti. Kaavio 45. Silmätutkimustulosten määrä suhteessa rekisteröinteihin vuosina 1997-2011 42 4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet a) Koiran elämän laatuun merkittävästi vaikuttavat sairaudet Kasvuhäiriöt Erityisesti kasvavilla koirilla todetaan luutumishäiriöitä, joita esiintyy kyynär-. polvi-, olka- ja kinner-nivelissä. Luutumishäiriöiden yleisnimitys on osteokondroosi. Jos tähän liittyy irtopalojen muodostumista, puhutaan osteochondrosis dissecanista (OCD). Luutumishäiriöt ovat kyynärnivelessä verrattain tavallisia ja erilaisia kyynernivelen kasvuhäiriöitä voidaan nimittää lyhenteillä KD tai ED (kyynernivelen dysplasia tai elbow dysplasia). Luutumishäiriöiden yleisin oire on ontuminen, koira ontuu jalkaansa rasituksen tai pitkän levon jälkeen. Diagnoosi selviää yleensä röntgenkuvista. Suuri koko ja nopeakasvuisuus altistavat kasvuhäiriöille. Briardeilla suositellaan kyynärnivelien röntgenkuvausta. Kyynärniveliä tutkitaan hieman vähemmän kuin lonkkaniveliä, ja tutkimusten valossa briardi kantamme on melko terve kyynärnivelen luutumishäiriöiden suhteen. Vuosi 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 55 41 56 42 26 58 52 32 73 57 40 30 Syntyneitä 17 20 21 24 14 33 40 17 39 34 20 15 Tutkitut 31% 49% 38% 57% 54% 57% 77% 53% 53% 60% 50% 50% osuus (%) 17 20 19 24 14 30 38 17 38 33 19 13 0 (kpl) 1 2 1 1 1 (kpl) 2 1 1 1 2 (kpl) 1 1 3 (kpl) Terveitä% 100% 100% 90% 100% 100% 91% 95% 100% 97% 97% 95% 87% Taulukko 20. Luutumishäiriöiden tutkimustulokset, kyynärnivelet (lähde: Koiranet) Vuosina 1997-2009 syntyneistä on tutkittu 46% ja tutkituista 97% on terveitä. Muutoksia asteella 1 löydettiin 1% :lta samoin kuin asteita 2-3. Suomen Briard ry:n jalostustoimikunnan ohjesääntö suosittelee, että jalostukseen käytettäviltä yksilöiltä kuvattaisiin lonkkien lisäksi erityisesti myös kyynärnivelet ja mahdollisesti myös polvet ja selkä. Kaavio 46. Kyynärniveltkimustulosten määrä suhteessa rekisteröinteihin vuosina 1997-2011 43 Muut silmäsairaudet Rodusta ja etsittävästä sairaudesta riippumatta virallinen silmätutkimus etenee saman kaavan mukaisesti. Tutkija tutkii silmän rakenteet edeten silmän etuosasta sen takaosaan pannen merkille poikkeamat normaalista ja mahdolliset sairauden oireet. On hyvin tavallista, että silmistä löydetään poikkeavuuksia, joita ei pidetä merkittävinä tai joiden merkitystä ei tunneta. Nämä havainnot kirjataan ylös seurantaa varten sivulöydöksinä. Vuosi 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 55 41 56 42 26 58 52 32 73 57 40 30 Syntyneitä 3% osuus (%) 29% 27% 23% 38% 38% 38% 52% 16% 26% 12% 15% 16 11 13 16 10 22 27 5 19 7 6 1 Tutkitut 16 11 13 15 9 21 24 4 17 7 6 1 Terveitä 100% 100% 100% 94% 90% 95% 89% 80% 100% 100% 100% 100% % Taulukko 19. Silmätutkimustulokset vuosilta 2000-2011 (lähde: Koiranet) Vuosi Makroblepharon Sarveiskalvon dystrofia Trichiasis Ektooppinen cilia Distichiasis Määrittelemättömiä ylimääräisiä ripsiä/karvoja PHTVL/PHPV, avoin PHTVL/PHPV, aste 1 PPM, diagnoosi avoin 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Taulukko 21. Muut todetut diagnoosit (lähde: Koiranet) PHTVL/PHPV (persistent hyperplastic tunica vasculosa lentis/persistent hyperplastic primary vitreous) on kirjainlyhenne sairauksista, joissa linssin ja silmänpohjan välinen sikiöaikainen verisuoniverkosto ei surkastu normaalisti syntymän jälkeen ja jää verisuonijäänteitä linssin takaosaan. Löydös jaetaan vakavuudeltaan kuuteen asteeseen, joista aste 6 tarkoittaa sitä, että silmä on sokea. Lievimmässä asteessa (1) näkyy linssin takapinnalla ainoastaan pieniä pigmenttipisteitä, jotka eivät vaikuta näkökykyyn eivätkä muutokset pahene iän myötä. Vakavammissa asteissa muutokset voivat aiheuttaa linssin lisääntyvää samentumista. Vian periytymisestä briardeilla ei ole tietoa (kirjallisuudessa ei mainita häiriötä rodun perinnöllisenä silmäsairautena), mutta yksittäisistä yksilöistä on löydetty sairautta. PPM (persistent pupillary membranes) ovat synnynnäisiä sikiöaikaisten verisuonten ja kalvojen jäänteitä iiriksessä eli värikalvossa. Vakavimmat asteet, joissa jäänteet kiinnittyvät linssin etupinnalle ja/tai sarveiskalvon sisäpinnalle, voivat vaikuttaa näkökykyyn. Epäillään perinnölliseksi, synnynnäiseksi muutokseksi joillakin roduilla. DISTICHIASIS/EKTOOPPINEN CILIA (SKL tallensi aiemmin yhteisellä nimikkeellä cilia aberranta) Ylimääräiset ripset, jotka tulevat ulos joko normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta (distichiasis) tai luomen sisäpinnalta (ektooppinen cilia). Etenkin luomen sisäpinnan läpi suoraan sarveiskalvoa vasten kasvava ripsi voi aiheuttaa sarveiskalvon vaurioitumisen. Tämä ilmenee silmän siristelynä ja ylimääräisenä kyynelvuotona. Silmän sarveiskalvon pinnalla ”uivat”, pehmeät distichiasis-ripset eivät yleensä aiheuta oireita. Vaiva on selvästi periytyvä, mutta periytymismekanismi ei ole tiedossa. Luokitellaan nykyään silmätarkastuksissa lieviin, kohtalaisiin ja vakaviin muotoihin. TRICHIASIS on silmäluomien tai ihon ripsien / karvojen kääntyminen silmään päin aiheuttaen silmän sarveiskalvon ja sidekalvon ärsytystilan. MAKROBLEPHARON on silmäluomien rakennevirhe, liian suuri luomirako. Luomiaukko ei suojaa silmää tarpeeksi, mikä aiheuttaa yleensä ärsytystä silmien sidekalvoille ja sarveiskalvoille. Koirat, jotka kärsivät lievästä muodosta, eivät oireile lainkaan. 44 CSNB, hämäräsokeus Congenital stationary night blindness (CSNB), synnynnäinen ei-etenevä hämäräsokeus, on verkkokalvon toiminnan häiriö. Päivänäkö on normaali tai heikentynyt. Tila on havaittavissa 5-6 viikon iässä, kun verkkokalvon syntymän jälkeinen kehittyminen on valmis. Sairaat koirat tarvitsevat kirkasta valoa nähdäkseen kunnolla, näköongelmat pysyvät samoina syntymästä lähtien. Muutokset näkyvät ERG-tutkimuksessa, eivät tavallisissa peilauksissa. Sairaat koirat ja kantajat voidaan selvittää DNA-tutkimuksella. Sairaus periytyy autosomaalisti (ei sukukromosomeissa) ja resessiivisesti. Yksilö sairastuu tautiin, jos se perii geenin virheen molemmilta vanhemmiltaan. Ruotsissa, Ranskassa, Belgiassa ja useassa muussa Keski-Euoopan maassa on CSNB-testaus otettu viralliseksi jalostusvaatimukseksi, mutta hämäräsokeuden toteamismenetelmät poikkeavat toisistaan eri maissa. Sairauden selvittämiseksi käytetään ERG-kuvauksia ja DNA-näytteestä (sylki-, karva- tai verinäyte) tehtäviä tutkimuksia. Käytäntö on hyvin sekalainen ja luotettavimmaksi tavaksi kantajien ja sairaiden seulomiseksi pidetään nykyisin DNA-verinäytteestä otettua tutkimusta. Geenivirheen ja sairauden yleisyyttä ei tunneta Suomessa, mutta yksittäisiä yksilöitä on tutkittu verikokein ja sylki- ja karvanäytteen perusteella. Suomessa asuvista yksilöistä ei ole tavattu toistaiseksi hämäräsokeusgeeniä. Selkäsairaudet Briardeilla on esiintynyt yksittäisinä tapauksina mm. seuraavia selän alueen ongelmia. SPONDYLOOSI lla tarkoitetaan selkänikamien välistä silloitusta, joka johtaa rangan jäykistymiseen ja nikamavälien ahtautumiseen. Spondyloosi voi olla seurausta useista selkärangan sairauksista. Tauti voi olla täysin oireeton huolimatta laajoista röntgenkuvauksessa havaittavista muutoksista. Joskus luupiikit ahtauttavat juurikanavia aiheuttaen kipua ja halvausoireita. Muita sairauksia VATSALAUKUN KIERTYMÄ on äkillinen, hengenvaarallinen tila, jolloin kiertymän vuoksi vatsalaukku ei pääse tyhjenemään ja siihen kerääntyy kaasua. Kiertymä liittyy erityisesti suurikokoisuuteen ja syvään rintakehään. Vatsalaukun kiertymä on yleinen briardeilla ja usean yksilön tiedetään menehtyneen kiertymän seurauksena. Vatsalaukun kiertymässä on olemassa kirjallisuuden mukaan selkeä todennäköisyys tiettyjen rotujen ja tietynrakenteisten koirien välillä, jonka johdosta vaikuttaisi siltä, että kiertymäalttiuteen saattaa liittyä perinnöllinen linkki. EPILEPSIA lla tarkoitetaan toistuvia lyhyitä tajuttomuuskohtauksia, joiden syynä on aivojen sähkötoiminnan häiriö. Epilepsia puhkeaa yleensä 0,5-5 vuoden iässä. Koira menettää tajuntansa, kaatuu kyljelleen, jalat ojentuvat ja pää vetäytyy takaviistoon, ja sillä voi olla hengen ahdistusta. Tämä kestää muutamasta sekunnista minuutteihin, jonka jälkeen seuraavat lihaskouristukset, jalat nykivät. Kohtaukset voivat vaihdella kovastikin sekä muodoltaan että voimakkuudeltaan. Jos kohtauksille ei löydy elimellistä syytä, pidetään niitä yleisesti perinnöllisinä. Perinnöllisestä taustasta kertoo mm. se, että tehdyissä tutkimuksissa on todettu sukusiitoksella olevan vaikutusta (lisäten riskiä). Useimpien epilepsiamuotojen periytymistapaa ei sen sijaan vielä tunneta. Myöskään briardin kohdalla ei asiasta ole tietoa. Koska tauti on hyvin kiusallinen sekä koiralle että omistajalle, ei epileptista kohtausta saanutta koiraa saa käyttää jalostukseen. AUTOIMMUUNISAIRAUDET oavt sairauksia, joissa elimistö hyökkää itseään vastaan ja aiheuttaa vakavan sairauden. Usein sairauden laukaisee jokin ympäristötekijä (esim. stressi), mutta koiran genetiikalla on myös osansa sairastumisalttiuteen. Jollain roduilla on selkeästi suurempi riski sairastua näihin sairauksiin, joten perimän vaikutus on ilmeinen. Autoimmuunisairaudet käsittävät laajan skaalan eri sairauksia. Osa autoimmuunisairauksista on helposti tunnistettavissa (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta), mutta toisia on erittäin vaikea diagnosoida, koska ne muistuttavat oireiltaan hyvin paljon muita sairauksia. Autoimmuunisairauksia pidetään yhtenä koiranjalostuksen vakavimmista uhkakuvista. Perinnöllisen muuntelun vähentyessä myös riski autoimmuunisairauksiin nousee. On tärkeää, että kasvattajat ovat tietoisia koirien perinnöllisistä autoimmuunisairauksista, siitä kuinka ne diagnosoidaan ja miten ne periytyvät. Koiraa, jolla on autoimmuunisairaus ei tule käyttää jalostukseen. Tulee muistaa, ettei koira ole perimältään terve vaikka koira tulisi toimeen lääkityksellä ja näyttäisi päällisin puolin olevan kunnossa. Briardeissa esiintyy yksittäistapauksia kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia yksilöitä. Terveyskyselyn perusteella on ilmennyt yksi cushingin tautia sairastava yksilö, sekä yksi IMHA:a (immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia) sairastava yksilö. 45 Useampia tarkemmin diagnosoimattomia ihon sairauksia tuli esiin kyselyn perusteella. Arvoitukseksi jää onko osa näistä mahdollisesti immuunipuolustusjärjestelmän häiriön seurausta. IHO –JA ALLERGIAONGELMAT allergiset oireet ovat seurausta elimistön vasta-aineiden ja tietynlaisten solujen epänormaalista reaktiotavasta elimistöön tulevia vieraita aineosia kohtaan. Koiralla erilaisten aiheuttajien aikaansaamat allergiset reaktiot ilmenevät pääsääntöisesti ihossa. Koirien ihosairaudet vaativat usein monia tutkimuksia ja pitkäaikaisiakin selvityksiä, jotta syy ja oikea hoito selviäisi. Tämä siksi, että ihosairaudet päällisin puolin muistuttavat toisiaan, lisäksi koirille tulee helposti sekundäärinen bakteeritulehdus ihoon, etenkin jos iho kutisee ja koira raapii itseään, ja tulehdus peittää mahdollisen alkuperäisen sairauden. Krooniset iho-sairaudet, atopia tai ruoka-aineallergia, vaativat usein koko elämän kestävää lääkitystä tai erikoisruokavaliota. Atooppista/allergista koiraa ei saa käyttää jalostukseen. SUULAKIHALKIO suulaki on joskus synnynnäisesti kehittymätön. Epämuodostumat ovat usein suulakihalkioita. Pahimmillaan suulaessa oleva rako jakaa suulaen pitkin sen koko keskilinjaa niin, että suulaesta on suora yhteys nenäonteloihin. Suulakihalkioinen pentu ei pysty yleensä imemään normaalisti. Helpoimmissa tapauksissa ne voidaan leikata, jos pentua voidaan ruokkia käsin. Tietty kallon rakenne (kupoli-kalloisuus, lyhytkuonoisuus) altistaa kitalaen luutumishäiriöille ja sikiöhäiriö voi syntyä muistakin syistä (mm. emän tiineysaikana saama kortisonihoito). EKTOOPPINEN URETER (EU) tarkoittaa virtsanjohtimen synnynnäisiin epämuodostumiin kuuluvia poikkeavuuksia virtsanjohtimien laskeutumiskohdassa. Virtsanjohtimista molemmat tai toinen ohittavat rakon, ja kiinnittyvät virtsaputkeen tai emättimeen. Oireina on virtsantiputtelu, myös toistuvat virtsatieinfektiot voivat olla seurausta virtsateiden epänormaalista rakenteesta. Epämuodostumat ovat yleisempiä nartuilla. Periytyvyydestä ei ole tietoa, vaan epäillään että kysymyksessä on useamman geenin aiheuttama vika. Kromosomi, joka muodostaa virtsaelimet, koostuu noin kuudesta eri geenistä ja epämuodostumat ilmaantuvat vasta kun pentu on perinyt neljä tai viisi viallista geeniä. Tämä selittää sen miksi vika esiintyy eri vakavuusasteisena ja eri muodoissa. Vika voi olla virtsajohtimissa, munuaisissa, virtsarakossa tai kaikissa kolmessa edellä mainitussa. Polygeenisyydestä johtuen on mahdotonta ennakolta tietää montako, jos yhtään, viallista geeniä uros tai narttu kantaa, ennen kuin vika ilmenee jälkeläisissä. Sama uros tai narttu saattaa jonkun toisen kanssa astutettuna tuottaa aivan normaalin pentueen. Saksan Briardyhdistys (BCD) lisäsi jalostusvaateisiinsa vuonna 2009, että kaikki jalostukseen käytettävät urokset on ultraäänitutkittava ektooppisen ureterin osalta. Tutkimusten avulla on löytynyt oireettomia uroksia, joiden toinen tai molemmat virtsajohdin ei laskeudu oikeaan paikkaan. b) Muut viat ja sairaudet sekä eläinlääkärikäynnit HAMMASPUUTOKSET ovat perinnöllisiä tai ympäristön aiheuttamia. Briardien rotumääritelmän mukaan nollaava virhe on jos koiralta puuttuu kaksi P4:sta tai 3 mitä tahansa hammasta. Briardeilla esiintyy näyttelytulosten perusteella jonkun verran hammaspuutoksia. KIVESVIKA uroksen joko toinen tai molemmat kivekset eivät laskeudu normaalisti vatsaontelosta kivespussiin tai ne ovat rakenteeltaan epänormaalit. Kaksipuoleinen muoto on steriili, mutta toispuoleinen yleensä siitoskykyinen. Kivesvian periytymisestä on niukasti tietoa. Todennäköisesti kyseessä on polygeneettinen, resessiivinen periytyminen, joilla on vaihteleva läpilyöntikyky. Nartut voivat siirtää pentuihinsa (sekä poikiin että tyttäriin) kivespuutteeseen liittyviä geenejä. Tavallisesti kivekset ovat laskeutuneet noin seitsemän viikon iässä tai viimeistään 6 kk ikään mennessä. Poikkeuksiakin on, mutta ne ovat harvinaisia. Briardi kannassa esiintyy jonkun verran kivesvikaisuutta. Suosittelu on poistaa jalostuskäytöstä yksilö, jonka jälkeläisissä esiintyy selkeästi kivesvikaisuutta (esim. kahdessa eri pentueessa eri partnerin kanssa kivesvikainen uros tai samassa pentueessa useita kivesvikaisia urospentuja) . Suomen Kennelliitto ei rekisteröi kivesvikaisen uroksen jälkeläisiä FIN-/ER-rekisteriin. NAPATYRÄ johtuu vatsan seinämän puutteellisesta sulkeutumisesta. Se huomataan yleensä vasta muutaman viikon ikäisellä pennulla pienenä, tavallisesti pehmeänä pattina navan paikalla keskellä vatsan seinämän etuosaa. Napatyrä katsotaan koirilla periytyväksi viaksi, eikä ole suositeltavaa käyttää tyräleikkauksen tarvinneita yksilöitä jalostukseen. 46 ELÄINLÄÄKÄRIKÄYNNEISTÄ Briardien terveystutkimuksessa vuonna 2005 selvitettiin mm. minkälaisten vaivojen takia briardin omistajat ovat käyttäneet koiriaan eläinlääkärillä. Kyselyn tulokset antavat kokonaiskuvan rodussa esiintyvistä terveysongelmista. Terveyskyselyn 2005 ell-käynnit Minkälaisten vaivojen takia olette käyttäneet briardianne eläinlääkärillä? TRAUMAT haavat, anturahalkeama, anturasta pala pois, tassu haavat tapaturmat jalkamurtuma, murtuma, varvasmurtuma hampaan katkeaminen, lohkeaminen kannuskynsien katkeaminen, katkennut kynsi vieras esine suolistossa häntä poikki jänne poikki varpaasta ishiashermon katkeaminen VIRTSA-JA SUKUPUOLIELINTEN SAIRAUDET virtsatietulehdus eturauhasvaivat E-coli emättimessä, emätintulehdus kohtutulehdus anaalirauhastulehdus munuaisten vajaatoiminta kivestulehdus hormonaalinen häiriö virtsakivi virtsaumpi, virtsaamiskyvyttömyys anaalifistelli hedelmättömyys maitorauhastulehdus NORMAALIT KÄYNNIT rokotukset terveystutkimukset RUUANSULATUSELINTEN SAIRAUDET vatsapöpö, ripuli, suolistotulehdus vatsalaukunkiertymä mahakatarri, vatsakalvontulehdus palleatyrä napatyrä hampaan poisto sylkirauhastulehdus vatsalaukunlaajentuma sisäelintulehdus TUKIKUDOSTEN SAIRAUDET lonkka vaivat selkävaivat nivelkivut ontuminen kasvuiässä panostiitti,kasvukivut nivelsiteen tulehdus kasvuhäiriö vanhuuden vaivat KASVAIMET kasvain/ syöpä rasvapatti nisäkasvain 47 39 kpl 12 7 5 4 3 3 2 1 1 1 31 kpl 10 5 2 3 2 2 1 1 1 1 1 1 1 24 kpl 16 8 21 kpl 8 5 2 1 1 1 1 1 1 17 kpl 6 3 2 2 1 1 1 1 14 kpl 5 4 2 18,6 % 14,8 % 11,4 % 10,0 % 8,1 % 6,7 % luusyöpä pernakasvain varvassyöpä SILMÄSAIRAUDET silmätulehdus pintaepiteelin poikkeavaa muutosta silmäpunotus vilkkuluomen kääntyminen IHON SAIRAUDET ihottuma, ihovaivat, ihotulehdus kynsivallintulehdus iho- ja kynsiongelmat karvanlähtö KORVASAIRAUDET korvatulehdus korvat töhnivät HENGITYSELINTEN SAIRAUDET kurkkutulehdus allergia SYDÄMEN SAIRAUDET sydänvika sydämen kardiomyopatia,lihasrappeuma sydämen vajaatoiminta sydän vaivat sydämen sivuäänet LOISTAUDIT nenäpunkki korvapunkit kapi TYHJÄ VASTAUS ENDOKRINOLOGISET SAIRAUDET kilpirauhasen vajaatoiminta cushing, kortisolin liikatuotanto HERMOSTON SAIRAUDET epilepsia kipukohtaus omituiset kohtaukset EI OLE KÄYNTEJÄ IMMUUNIJÄRJESTELMÄN SAIRAUDET IMHA, immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia pernan kiertymä SYNNYNNÄISET EPÄMUODOSTUMAT virtsatietulehdukset (synnynnäinen epämuodostuma) yhteensä 1 1 1 13 kpl 10 1 1 1 10 kpl 7 1 6,2 % 4,8 % 1 1 8 kpl 7 1 7 kpl 4 3 5 kpl 1 1 1 1 1 4 kpl 2 1 1 4 kpl 4 kpl 3 1 3 kpl 1 1 1 3 kpl 2 kpl 3,8 % 3,3 % 2,4 % 1,9 % 1,9 % 1,9 % 1,4 % 1,4 % 1,0 % 1 1 1 kpl 0,5 % 1 210 Edellinen terveystutkimus suoritettiin v. 1998 lähes samanmuotoisella kyselykaavakkeella, joten tulokset ovat vertailukelpoisia. Uudessa kyselyssä oli mahdollisuus vastata myös sähköisellä kaavakkeella. Yhteenvetona voidaan todeta, että briardilla esiintyvät ja briardin omistajien kokemana suurimmat terveysongelmat ovat lonkanivelen dysplasia ja erilaiset vatsasairaudet, erityisesti vatsalaukun kiertymä. 48 4.3.3 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista Briardin kotimaassa Ranskassa pidetään rotua perinteisenä, vanhana ja terveenä rotuna. Rodun terveysongelmiksi luokitellaan lonkkanivelen dysplasia ja CSNB, hämäräsokeus. Nämä ovat Ranskassa vaatimuksena myös jalostusyksilöille annettavan suosituksen (recommandé) terveysvaatimuksina. Ranskassa aikavälillä 2000–2005 on A-B-asteisia n. 80% kuvatuista koirista. Ranskassa ei sairaita koiria rajata määräyksin pois jalostuskäytöstä, mutta yleinen käytäntö on se, että vain A ja B-lonkkaisia yksilöitä hyväksytään jalostuskäyttöön ja Ranskan briardyhdistyksen ABB:n jalostusluokitukset ja pentuvälitys kannustaa vain terveiden yksilöiden käyttöön. Ranskassa tutkittiin pitkään briardien silmiä ERG-tutkimuksin PRA:n ja CSNB:n osoittamiseksi, mutta tutkimuksista luovuttiin, koska laajasta tutkimusmateriaalista ei löytynyt PRA-tapauksia, ja toisaalta veri- tai sylkinäytteestä otettavaa DNA-testiä pidetään ERG-kuvausta luotettavampana menetelmänä hämäräsokeuden osoittamiseksi. Selectionne-arvoon ja recommendé suositukseen vaaditaan silmien osalta DNA-näyte arviolla (terve tai kantaja) CSNB:n toteamiseksi. Ruotsissa on selvitetty jo pitkään systemaattisesti rodun terveystilannetta. Ruotsin Kennelliiton (SKK) yleisen terveysohjelman mukaan vuodesta 1989 jalostukseen käytetyiltä yksilöiltä on vaadittu lonkkakuvauslausunto ja tunnistusmerkintä. Vuodesta 1997 lukien kaikkien jalostukseen käytettyjen yksilöiden osalta lonkkaniveldysplasian ala-raja on ollut B. Rotujärjestön pentuvälitykseen lonkkaniveldysplasian alaraja B oli asetettu jo huomattavasti aikaisemmin. Briardilla todetun hämäräsokeuden (CSNB) myötä SKK:n terveysohjelmaan sisällytettiin 1.1.2004 lukien hämäräsokeustestivaatimus rodulle siten, että jalostukseen on tämän jälkeen voinut käyttää vain CSNB-vapaita yksilöitä (joko DNA-testattuja tai perimän perusteella vapaita) tai tervettä yhdessä kantajan kanssa siten, että kaikki pennut on testattava ennen 8 viikon ikää niin, että tulos on tiedossa ennen luovutusta. Kantajajälkeläiset merkitään EJ-rekisteriin. Rotuyhdistyksen pentuvälitykseen pääsee vain pentueet, joiden molemmat vanhemmat ovat terveitä. Tavoitteena Ruotsissa on hämäräsokeiden totaalinen eliminoiminen. Rotujärjestön pentuvälitykseen päästäkseen vanhemmilta vaaditaan tunnettua luonnetestausta (MH-testi/Korning) ja hyväksyttyä laukauskoetta sekä ulkomuodon osalta ulkomuotokuvausta. Näistä vaatimuksista poiketaan kuitenkin ulkomaisten koirien osalta. 4.3.4 Yleisimmät kuolinsyyt Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmä tilastoi OmaKoiran kautta syötettyjä tietoja koiran eliniästä, lopetuksen / kuoleman ajankohdasta sekä mahdollisesti ilmoitetuista kuolinsyistä. Briardeja on tilastointiaikana kirjattu kuolleeksi järjestelmässä 156 yksilöä. Tilaston mukaan rodun yleisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus ja kasvainsairaudet, syöpä. Vanhuuteen lopetetaan keskimäärin 12,8 vuotiaana ja kasvainsairauksiin 9,3 vuotiaana, joka on kuukauden pidempi elinikä kuin koko aineiston keskimääräinen elinikä. Tilastoiduista yksilöistä 32:n kuolinsyytä ei ole ilmoitettu ja 11 koiraa on kuollut tai lopetettu ilman sairauden diagnosointia, joka on 28 % aineistosta. Briardin keskimääräinen elinikä on tilaston pohjalta 9,2 vuotta. Kaavio 47. Kuolinsyyt (lähde: KoiraNet) 49 Keskimääräisesti nuorimpana kuolleet yksilöt ovat kuolleet tapaturmaisesti. Myös luusto- ja nivelsairauksiin sekä selkäsairauteen menehtyneet yksilöt ovat keskimääräisesti lopetettu alle 5-vuotiana. Sydänsairaus, kasvainsairaudet tai hermostollinen sairaus ei ole merkittävästi lyhentänyt elinikää, mikäli sitä vertaa keskimääräiseen elinikäennusteeseen. Kuolinsyy Hermostollinen sairaus Immunologinen sairaus Kasvainsairaudet, syöpä Kuollut ilman sairauden diagnosointia Lopetus ilman sairauden diagnosointia Lopetus käytös- tai käyttäytymishäiriöiden vuoksi Luusto- ja nivelsairaus Maksan ja ruoansulatuskanavan sairaus Kaikki yhteensä Keskim. elinikä 9 vuotta 4 kuukautta 6 vuotta 4 kuukautta 9 vuotta 3 kuukautta 7 vuotta 10 kuukautta 8 vuotta 11 kuukautta 5 vuotta 2 kuukautta 4 vuotta 2 kuukautta 8 vuotta 8 kuukautta Yht. 1 Kuolinsyy Muu sairaus, jota ei ole listalla Selkäsairaus 24 Sisäeriterauhasten sairaus 5 Sydänsairaus 7 Tapaturma tai liikennevahinko Vanhuus (luonnollinen tai lopetus) Virtsatie- ja lisääntymiselinten sairaus Kuolinsyytä ei ole ilmoitettu 1 4 7 6 9 vuotta 2 kuukautta Keskim. elinikä 8 vuotta 2 kuukautta 4 vuotta 11 kuukautta 8 vuotta 9 kuukautta 10 vuotta 6 kuukautta 4 vuotta 1 kuukautta 12 vuotta 8 kuukautta 8 vuotta 9 kuukautta 9 vuotta 0 kuukautta 156 Yht. 12 1 2 2 9 38 4 33 Taulukko 22. Kuolinsyyt ja keskimääräinen elinikä (lähde: KoiraNet) 4.3.5 Lisääntyminen Kyky lisääntyä hyvin ja luonnollisesti on yksi elinvoimaisuuden merkki. Narttu tulee kantavaksi ja synnyttää helposti, synnyttää normaalikokoisia pentueita, imettää ja hoitaa pentuja luontevasti ja mielellään. Mm. huono tiinehtyvyys, toistuvasti pienet pentueet tai suuri pentukuolleisuus on merkki elinvoimaisuuden heikkenemisestä sukulinjassa. Tilastointiaikana lukumäärällisesti suurimmat pentueet tilastossa syntyivät v. 1998, jolloin neljän pentueen keskimääräinen pentuekoko 10,8 pentua. 2000-luvun alkupuolella syntyi laskua niin pentuekoossa, kasvattajien määrässä kuin syntyneissä pentueissakin. Vuoden 2005 alhaisin pentuekoko on vuoden ainoan pentueen kokonaismäärä. Briardeilla ei ole vaikuttanut suuresti olevan astumis- tai tiinehtymisvaikeuksia, synnytysongelmia, pentujen hoitoon liittyviä ongelmia tai pentukuolleisuutta. Joitakin yksittäisiä synnynnäisiä vikoja on tiettävästi kannassa satunnaisesti esiintynyt. Kaiken kaikkiaan rodun lisääntymiskäyttäytyminen vaikuttaa terveeltä ja elinvoimaiselta. Kaavio 48. Keskimääräinen pentuekoko vuosittain (lähde: KoiraNet) 50 4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä ongelmista terveydessä ja lisääntymisessä Rodun laajamittaisimpana ongelmana esiintyy lonkkanivelen dysplasia. Briardin PEVISA-ohjelmaa muutettiin vuonna 2005 siten, että lonkkaniveldysplasian raja-arvoksi tuli aste C. Ohjelma astui voimaan vuonna 2006. Lyhyellä aikavälillä on huomattavissa A-B asteiden lisääntyminen raja-arvon muutoksen jälkeen. Tulee kuitenkin huomioida myös kannassa kuvaamattomien koirien määrä sekä tilastointiajan lyhyys, jonka tähden johtopäätöksiä rodun dysplasiatilanteen parantumisesta ei voida vielä päätellä. Silmäpeilauksessa ilmeneviä silmäsairauksia ei rodulla ole juurikaan esiintynyt. Tilastojen valossa Suomen kanta on terve perinnöllisen kataraktan eli kaihin (HC) sekä PRA:n osalta. Virallisen silmätarkastuksen tarkoituksena on ennaltaehkäistä perinnöllisten silmäsairauksien esiintymistä ja Suomi otti käyttöönsä vuonna 2007 ECVO:n (European College of Veterinary Ophtalmologists) laatiman kattavan silmätarkastuskaavakkeen ohjeistuksineen. Kaavake on tällä hetkellä käytössä 12 Euroopan maassa. Seuraavana vuonna Kennelliitto muutti silmätutkimustulosten tallennusohjelman yhteensopivaksi ECVO-lomakkeen kanssa. Muutoksen myötä silmätutkimuksessa kirjataan ylös kaikki löydökset. Tämä auttaa seuraamaan sekä ennaltaehkäisemään myös briardeilla löydettyjä ei PEVISA:ssa olevia silmäsairauksia tai poikkeavuuksia. CSNB eli hämäräsokeuden DNA testauksen tarve tulee määritellä. Monissa muissa maissa hämäräsokeuden testaaminen (joko DNA-testattuja tai perimän perusteella vapaita) on jalostusvaatimus. Positiivisena suuntana voidaan nähdä kyynärnivelten osalta lisääntynyt tutkimusinto. Rodulta on löytynyt yksittäisiä sairaita yksilöitä. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostukseen käytettäviltä yksilöiltä kuvataan lonkkien lisäksi myös kyynärnivelet ja mahdollisesti myös polvet ja selkä. Kuolinsyytilaston mukaan rankaan ja luustoon liittyvät sairaudet alentavat merkittävästi yksilön elinikää. Vatsalaukun kiertymässä on olemassa kirjallisuuden mukaan selkeä todennäköisyys tiettyjen rotujen ja tietynrakenteisten koirien välillä. Rodun lisäksi vaikuttaisi siltä että kiertymäherkkyyteen yhdistyy perinnöllinen linkki. Tästä johtuen tiettyjen rodut jotkin linjat ovat herkempiä saamaan vatsalaukun kiertymiä. Kiertymän yleisyys briardilla vaatisi tulevaisuudessa selkeän tilastointimenetelmän. Tiedetään sukulinjoja, joissa kiertymäherkkyys on suurempi, sekä yksilöitä, jotka ovat kiertyneet ilman osviittaa sukurasitteista. Autoimmuunisairaudet, epilepsia sekä ektooppinen ureter voi olla rodulle vaaraksi, mikäli sairaus pääsee lisääntymään rodussa salakavalasti. Näiden sairauksien osalta vaaditaan tulevaisuudessa avoimuutta. Sairaita yksilöitä ei tule käyttää jalostukseen. Keski-Euroopan maissa ektopia tutkitaan ultraäänimenetelmällä, joka Suomessa ei toistaiseksi ole mahdollista siten, että tutkimuksen hinta olisi kohtuullinen, jonka myötä voisi realistisesti kuvitella rotua seulottavan systemaattisesti. Tutkimusmenetelmien ja diagnostamisen kansainvälistä kehitystä on syytä seurata. KUVA: Minna Saarimaa 51 4.4. Ulkomuoto 4.4.1 Rotumääritelmä Ryhmä: 1 Hyväksytty: FCI 23.1.2009, Kennelliitto 20.4.2010 BRIENPAIMENKOIRA / BRIARDI (BERGER DE BRIE) Alkuperämaa: Ranska KÄYTTÖTARKOITUS: Paimen- ja vahtikoira. FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 1 lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat) Alaryhmä 1 lammaskoirat Käyttökoetulos vaaditaan LYHYT HISTORIAOSUUS: Tunnettu jo kauan nimellä Chiens de Berger français de Plaine (Ranskan alankojen paimenkoira). Vuonna 1809 apotti Rozierin teoksessa “Cours complet d’agriculture" nimi “chien de Brie” esiintyi ensimmäisen kerran. Rotua jalostettiin sen laumanajo- ja vartiointitaipumusten perusteella. Maailmansotien aikana myös Ranskan armeija käytti sitä mm. vartio- ja pelastuskoirana etsimässä haavoittuneita taistelukentiltä. YLEISVAIKUTELMA: Brienpaimenkoira on voimakas, maatiaismainen, notkea, lihaksikas ja hyvin sopusuhtainen; eloisa ja tarkkaavainen. TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Brienpaimenkoira on linjoiltaan keskipitkä.Rungon pituus lavan kärjestä istuinluun kärkeen on hieman suurempi kuin säkäkorkeus.Pää on pitkä, 2/5 säkäkorkeudesta. Kallon leveys on hieman alle puolet pään pituudesta. Kallo ja kuono ovat samanpituiset. KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Tasapainoinen, ei vihainen eikä arka. Brienpaimenkoiran tulee olla varma ja peloton. PÄÄ: Voimakas ja pitkä. Pään karvapeite muodostaa parran, viikset ja silmiä kevyesti verhoavat kulmakarvat. Sivulta katsottuna kallon ja kuonon linjat ovat yhdensuuntaiset. KALLO-OSA: Kallo: Voimakas, sivulta katsottuna vain hieman pyöristynyt. Otsapenger: Selvä; yhtä kaukana niskakyhmystä ja kirsun kärjestä. KUONO-OSA : Kirsu: Voimakas. Sieraimet hyvin avoimet. Kirsu on aina musta paitsi sinisillä koirilla, joilla on sininen tai sinertävä kirsu. Kuono: Kuonon kärki melko neliömäinen. Kuono voimakas, riittävän leveä, eikä koskaan suippo. Kuononselkä: Suora. Huulet: Tiiviit. Leuat/hampaat/purenta: Voimakkaat leuat, valkoiset hampaat. Leikkaava purenta. Silmät: Soikeat. Ei vinot, avoimet, melko suuret ja tummat. Sinisillä koirilla sallitaan vaaleammat silmät. Korvat: Korkealle kiinnittyneet, melko lyhyet, eivätkä aivan tiiviisti pään myötäiset. Korvalehden pituus on puolet pään pituudesta tai hieman vähemmän. Korvat ovat aina litteät ja pitkän karvan peittämät. Maissa, missä typistys on sallittu, typistetyt korvat ovat pystyt, eivätkä kallistu sisään- eikä ulospäin. KAULA: Lihaksikas ja ryhdikäs. RUNKO: Ylälinja: Selkä on suora. Lanne on lyhyt ja kiinteä. Lantio: Vain hieman viisto, lievästi pyöristynyt. Rintakehä: Tilava ja pitkä, kyynärpäihin ulottuva. Selvästi kaareutuneet kylkiluut. HÄNTÄ: Luonnollinen, asennoltaan matala, ulottuu vähintään kintereeseen, ei sivulle kääntyvä eikä kiertyvä. Hännänkärki kaartuu ylöspäin kuten J-kirjaimessa. Liikkeessä häntä saa nousta korkeintaan selkälinjan tasolle. 52 RAAJAT: Hyvin lihaksikkaat, voimakasluustoiset, suora-asentoiset. ETURAAJAT: Lavat: Viistot, hyvin kulmautuneet, keskipitkät, tiiviisti rungonmyötäiset. Kyynärpäät: Tiiviit ja rungonmyötäiset. Kyynärvarret: Suorat ja lihaksikkaat. Välikämmenet: Hieman viistot sivulta katsottuna. Etukäpälät: Voimakkaat, pyöreät, suoraan eteenpäin suuntautuneet. Kynnet ovat aina mustat (paitsi sinisillä koirilla) ja päkiät lujat. Varpaat ovat kaarevat ja tiiviisti yhdessä. TAKARAAJAT: Reidet: Lihaksikkaat. Kintereet: Eivät liian matalat ja hyvin kulmautuneet. Välijalat: Täysin pystysuorat takaa katsottuna. Takakäpälät: Vahvat, pyöreät. Kynnet ovat aina mustat (paitsi sinisillä koirilla) ja päkiät lujat. Varpaat tiiviisti yhdessä. Kannukset: Paimenet haluavat perinteisesti säilyttää kaksoiskannukset koirillaan. Kaksoiskannukset muodostavat selvästi erilliset kynnelliset varpaat, jotka sijaitsevat melko alhaalla, lähellä käpälää. LIIKKEET: Säännölliset, joustavat ja tasapainoiset mahdollistaen vaivattoman ja väsymättömän työskentelyn. Brienpaimenkoiralla tulee olla pitkä, ulottuva ravi ja takaraajoissa hyvä työntö. KARVAPEITE: KARVA: Taipuisaa, pitkää ja karheaa (vuohen karvaa muistuttavaa), jonkin verran pohjavillaa. VÄRI: Musta, kellanpunainen eri sävyissään (fauve), voi olla myös hiilikko (karvojen kärjessä enemmän tai vähemmän mustaa), johon liittyy usein maski; harmaa tai sininen. Lämmin punainen karvapeite voi olla vaaleampaa rungon ääriosissa ja raajoissa (punainen, jossa vaalennukset). Mustilla, harmailla ja sinisillä koirilla voi olla vaalennuksia samoissa kohdissa. Kaikissa väreissä voi esiintyä eriasteista harmaantumista. KOKO: Urokset: säkäkorkeus 62 – 68 cm Nartut: säkäkorkeus 56 – 64 cm VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin. VAKAVAT VIRHEET: · Vakavat raajojen rakennevirheet · Liian vaalea karvapeite · Karvapeite: riittämätön pituus (alle 7 cm), karva pehmeä tai villava HYLKÄÄVÄT VIRHEET: · Vihaisuus tai arkuus. · Täysin puuttuva otsapenger. · Kirsun väri muu kuin musta tai sininen; lihanväri (pigmentittömät alueet) · Ylä- tai alapurenta, jossa etuhampaat eivät kosketa toisiaan. Kahden P4-hampaan puuttuminen alaleuasta tai minkä tahansa kolmen tai useamman hampaan puuttuminen (P1-hampaita ei huomioida). · Liian vaaleat (keltaiset) tai herasilmät. · Korvat: kiertyvät tai liian alas silmien tason alapuolelle kiinnittyneet, lyhytkarvaiset tai luonnostaan pystyt. · Ylös selän päälle kiertyvä tai pystyasentoinen häntä. · Yksinkertaiset tai kokonaan puutuvat takaraajojen kannukset. · Valkoinen, ruskea tai mahonginpunainen väri; selvä kaksivärisyys; valkoinen piirto, valkoista käpälissä, manttelikuvio punaisella tai punahiilikolla. · Koon poikkeaminen rotumääritelmässä mainituista mitoista enemmän kuin +2 cm tai -1 cm. · Virheen korjaamiseksi tehdyt kirurgiset tai muut toimenpiteet. · Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä. HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä laskeutuneina kivespussiin. 53 4.4.2 Näyttelyt ja jalostustarkastukset Briardin jalostuksen tavoiteohjelmassa on valotettu kantamme tasoa ulkomuototuomarien arvosteluiden perusteella. Tason määrittelyssä on painotettu rodun erikoistuomarien arvosteluja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen Briard ry:n vuosittaisissa erikoisnäyttelyissä rotua ovat arvostelleet useat rotuspesialistit lähinnä Ranskasta, kuin rodun kasvattajatuomarit muista maista. Kaavio 49. Erikoisnäyttelyiden tuomareiden kotimaat vuosina 2002-2011 Suomen Briard ry:n erikoisnäyttely on rodun harrastajapiireissä arvostettu tapahtuma ja se kerää vuosittain yhteen edustavan otoksen Suomen briardikannasta. Osallistujamäärät tapahtumassa ovat olleet etenkin viime vuosina korkeat. Erikoisnäyttelyn antama informaatio koiriemme ulkomuodollisesta tasosta onkin varsin kattavaa ja luotettavaa. Arvosteluiden ja tuomareilta saadun muun palautteen valossa kantamme on ulkomuodollisesti erinomaista/erittäin hyvää. Erikoisnäyttelyyn osallistuneista koirista yli 50% on saanut laatumaininnan erinomainen. Vuonna 2011 voimaan tuli uudet yhteispohjoismaiset näyttelysäännöt. Taulukko 23. Erikoisnäyttelyiden laatuarvostelumäärät luokissa JUN-VET vuosina 2000-2011 suhteessa rekisteröintimääriin 54 Kaavio 50. Laatumaininnat erikoisnäyttelyissä vuosina 2006-2011 Seuraavassa esitetään rotumääritelmää kohta kohdalta ja valotetaan kantamme tasoa ulkomuototuomarien arvosteluiden perusteella vuosina 2000–2011. Tason määrittelyssä on painotettu rodun erikoistuomarien arvosteluja. Yleisvaikutelmaltaan briardin tulee olla hyvin sopusuhtainen, voimakas, notkea, lihaksikas ja eloisasti ja vilkkaasti liikkuva paimenkoira. Rungon pituus on korkeutta tärkeämpi. Briardi on pitkälinjainen koira. Yleisvaikutelman tulee antaa kuva vahvaluustoisesta, vankkarakenteisesta ja pitkänomaisesta paimenkoirasta. Suomen briardit ovat saaneet erikoisnäyttelyissä yli 50%:sti laatuarvioinnin excellent ja suurin osa arvostelluista yksilöistä on arvioitu tyypiltään oikeiksi. Briardi ilmentää näyttelykehässä toivottua luonnetta vilkkaudella, valppaudella, ylväydellä ja ystävällisyydellä. Pään tulee olla riittävän pitkä ja vahva. Päästä tulee selvästi näkyä yksilön sukupuoli. Selvä otsapenger sijaitsee niskakyhmyn ja kirsun kärjen puolessa välissä. Pää on karvojen peittämä. Karvat muodostavat parran, 55 viikset ja kulmakarvat, jotka verhoavat kevyesti silmiä. Otsa on hiukan pyöristynyt. Sivulta katsoen pään ylälinja (kallolinja) on yhdensuuntainen kuonolinjan kanssa. Kun briardin päätä katsotaan sivulta, päältä ja edestä, huomataan että se muodostuu kahdesta suorakaiteesta, joista pienempi on kuono ja suurempi kalloosa. Kuono-osa ja kallo-osa ovat yhtä pitkät. Kuono-osa ei saa olla suippomainen, vaan sen tulee olla täyteläinen ja vahva huulten ollessa keskivahvat ja tiiviit. Huulten pigmentaatio on aina musta. Vaikka rotumääritelmä ilmoittaa kirsun olevan aina musta, sallitaan harmaana syntyneellä harmaalla myös harmaa kirsun väri. Briardeilla esiintyy yleisesti liian lyhyitä päitä, varsinkin kuono-osan lyhyyttä. Silmät ovat suurehkot ja avoimet, sijaiten vaakatasossa. Ilme on aina luottavainen ja älykäs, ilmentäen ystävällisyyttä ja levollisuutta. Silmien väri on ruskeanmusta, mahdollisimman tumma. Silmäluomien pigmentaatio on yhtenäinen, tummanruskea tai musta. Briardeilla löytyy edelleen jonkin verran vaaleita silmiä, mutta ei enää juurikaan keltaisia, väriltään hylättäviä. Liian vaalea silmien väri pilaa koiran ilmeen. Korvat ovat korkealle kiinnittyneet ja lyhyehköt, ei tiiviisti poskenmyötäiset. Korvien pituuden tulee olla sama tai hieman lyhyempi kuin puolet pään pituudesta ja niiden tulee aina olla litteät ja pitkän karvan peittämät. Briardi käyttää korviaan paljon, ne liikkuvat ja ilmentävät osaltaan koiran valppautta. Purennan tulee olla tiivis ja hampaiden vahvat ja valkoiset. Ideaali on saksipurenta ja täysi hampaisto, myös tasapurenta sallitaan. Erinomaisella koiralla ei ole hammaspuutoksia. Kaulan tulee olla lihaksikas ja suhteellisen pitkä ja se liittyy sulavasti lapoihin, jolloin koiran pään asento on aina ryhdikäs. Liikkeessä kaula taipuu hieman eteenpäin, mutta päänasento säilyy ryhdikkäänä ja valppaana. Arvostelujen valossa tapaa harvoin liian pitkiä kauloja, sen sijaan liian lyhyitä kauloja varsin usein. Eturaajojen tulee olla hyvin lihaksikkaat, voimakasluustoiset ja suora-asentoiset sekä riittävän kaukana toisistaan (etujalkojen väliin mahtuu kämmen). Koska briardin liikkeiden on oltava joustavat, tulee lapojen olla lihaksikkaat, pitkät ja viistot. Jos lapa on pysty (suora) ja lyhyt, on liikunta monesti lyhytaskelista ja tikittävää. Briardin ranne taipuu hieman eteenpäin, ts. ranneluut eivät ole kohtisuorat vaan hieman viistot. Rodussamme on eniten puutteita juuri lapojen ja etuosan osalta. Koirissa esiintyy erittäin paljon lyhyitä olkavarsia ja pystyjä lapoja. Rungon tulee olla voimakas ja tiivis, ei kuitenkaan raskas. Rintakehä on leveä, syvä ja hyvin laskeutunut, kyynärpäihin ulottuva. Poikkileikkaukseltaan briardin rintakehä ei ole pyöreä eikä litteä vaan soikea ja ehdottoman tilava. Selän tulee olla suora ja lantion hieman viisto, kevyesti pyöristynyt. Rintakehän puutteellisuus on rodussa yleisesti tavattu virhe, tilavuutta ja syvyyttä puuttuu. Selkälinjoista löytyy myös usein huomautettavaa, joko notko- tai köyryselkiä. Takaraajat ovat hyvin lihaksikkaat, voimakasluustoiset ja suora-asentoiset. Briardin sääriluu on pitkä ja kinner sijaitsee lähellä maata. Raaja kintereen alapuolelta on lähes kohtisuora. Yleinen virhe briardilla on kinnerahtaus, jolloin kintereet kääntyvät sisäänpäin ja tassut osoittavat ulospäin. Tämä on rakenteellinen virhe, jolla ei ole mitään tekemistä kaksoiskannusten kanssa. Käpälien tulee olla voimakkaat ja pyöreät (kissan ja jäniksenkäpälän välimuoto). Kynnet ovat mustat ja päkiät kovat, varpaat tiiviit. Takaraajoissa on kaksoiskannukset, joiden tulee muodostua kahdesta kynnellisestä luisesta osasta. Kannukset ovat kiinnittyneet mahdollisimman matalalle varmistaen hyvän raajan asennon. Virheellisiä kannuksia esiintyy jonkun verran koirissamme, sen sijaan täysin tyhjiä kannuksia erittäin harvoin. Briardin häntä on täyspitkä, tuuheakarvainen ja kärjestään J-koukun muotoinen. Liikkeessä briardi kantaa häntäänsä selkälinjan tasolla tai sen alapuolella. Häntä ei saa rullautua selän päälle tai sojottaa suoraan ylöspäin. Hännän tulee ulottua vähintään kintereeseen tai korkeintaan 5cm sen yli. Rodussa esiintyy taipumusta korkeaan hännänkantoon, samoin liian lyhyitä ja koukuttomia häntiä tavataan usein. Karvapeitteen tulee olla vähintään 7cm pitkää, taipuisaa ja karkeaa (vuohenkarvaa muistuttavaa), jossa on hieman pohjavillaa. Karvan pituutta ja runsautta tärkeämpää on turkin oikea laatu. Karvan tulee rahista sormien välissä sitä hierottaessa. Turkin pituuksissa ei kannassamme ole ongelmia, sen sijaan laaduissa on varaa kehittämiseen. 56 Briardilla on syntymävärinsä perusteella kolme väriä eri sävyineen: musta, fawn ja harmaa. Mustassa värissä voidaan aikuisella iällä erottaa musta ja harmaantunut musta. Kellanpunainen (fauve, fawn) väri on lämmin ja syvä. Se voi vaihdella appelsiininkeltaisesta punertavaan. Fawnissa turkissa voi olla värieroja ja monesti väri hieman vaalenee selästä tassuihin. Fawnissa turkissa voi olla myös yksittäisiä mustia tai harmaita karvoja. Harmaa tai musta väritys ei saa muodostaa yhtenäistä manttelia selän päälle, myöskään aivan vaaleaksi haalistunut sävy ei ole toivottavaa. Fawn värisillä briardeilla voi olla musta tai tummanruskea maski. Musta väri on periaatteessa aina musta, joskin väri saattaa haalistua rungosta jalkoihin. Mustalla briardilla voi olla jo hyvin nuorena harmaita karvoja mustan seassa. Mustat yksilöt saattavat harmaantua täysin iän myötä (ardoise väritys) mutta ne on rekisteröity mustiksi. Harmaa (geneettisesti sininen) väri on harvinaisempi. Harmaa sävy vaihtelee vaalean hopeasta tummempaan harmaan sävyyn. Harmaalla briardilla sallitaan sävyyn sopiva silmien väri ja harmaat kynnet, myös kirsu saa olla harmaa. Säkäkorkeus on uroksilla 62-68 cm ja nartuilla 56-64 cm. Rungon pituus on korkeutta tärkeämpi, briardi ei saa olla neliömäinen. Alamittaisia briardeja tapaa harvoin, sen sijaan säkäkorkeudeltaan suuria koiria näkee useastikin. Mittasuhteiltaan erinomainen koira, joka on alle 2 cm ylikorkea voidaan vielä palkita, yli 2 cm ylikorkeat koirat tulee hylätä. Säkäkorkeudeltaan alle minimin olevat koirat tulee hylätä. Briardi on keskikokoinen koira, joka painaa n. 30–40 kg. Jalostustarkastus Suomen Selectionne on briardien jalostustarkastustapahtuma, jonka vastuullisena järjestäjänä toimii Suomen Briard ry. Tapahtuma pyritään järjestämään joka 3-5. vuosi Suomessa, ja se on avoin kaikille FCI:n jäsenmaiden rekisteröimille briardeille. Tapahtuman tavoitteena on tuottaa tietoa rodun yksilöistä ja ohjata briardien jalostusta kokonaisvaltaisesti (luonne, terveys, ulkomuoto). Saadakseen Suomen selectionne arvon koiran tulee olla: - arvioitu maininnalla excellent ulkomuodon kuvauksesta tuomarikollegion hyväksymä mitattu virallisesti a) hyväksytysti luonnetestattu (min. +75 p. ei laukausaltis- tai arka) tai b) luonnekuvattu (MH), niin että koira on saanut paukkualttiudesta arvosanan 1-3 tai c) koiralla on koulutustunnus palveluskoirakokeesta lonkkakuvattu A- tai B lonkkainen silmätutkittu hämäräsokeuden osoittamiseksi (CSNB terve, kantaja) ja/tai silmäpeilaus (ei osoita PRA/HC) Jalostustarkastaja laatii erilliselle lomakkeelle tarkan kuvauksen koiran ulkomuodollisista ominaisuuksista sekä liikkeistä. Kopio lomakkeesta annetaan omistajalle. Koiralle annetaan ominaisuuksien perusteella laatumaininta erinomainen (excellent), erittäin hyvä (très bon), hyvä (bon) tai hylätty (insufficient). Erinomaisen maininnan saaneet yksilöt jatkavat tuomarikollegion tarkastukseen. Koira mitataan ja tulokset kirjataan erilliselle lomakkeelle. Mittauksen suorittaa kaikille koirille sama henkilö, jonka Suomen Briard ry. on tehtävään nimennyt. Koirista mitataan säkäkorkeus, pituus, rinnan ympärys sekä pää (erikseen kuono ja kallo sekä kuonon ympärys). Kaikki avoimen luokan koirat, jotka ovat saaneet laatumaininnan erinomainen, jatkavat viimeiseksi suoritettavaan tuomarikollegion tarkastukseen. Tuomarikollegiossa ovat kaikki tarkastajat ja mahdolliset harjoittelijat. Kukin koira käy vuorollaan kollegion arvioinnissa, ja kollegio päättää saako yksilö selectionne arvoa vai ei. Koirat arvioidaan yksitellen ja yhdessä, sekä seistessä että liikkeissä. Mahdollinen hylkäämisen syy on ilmoitettava lomakkeessa. Suomen Briard ry. järjesti vuonna 2006 ensimmäisen Suomen Selectionnen ja toisen kerran jalostustarkastustapahtuma järjestettiin vuonna 2011. Ensimmäisellä kerralla tapahtumaan ilmoitettiin 20 yksilöä, joista laatumaininnan excellent saavutti neljä urosta ja kymmenen narttua. Selectionne-arvon saavutti seitsemän yksilöä. Viime vuonna järjestetyssä jalostustarkastustapahtumassa arvosteltiin 25 yksilöä, joista arvosanan excellent sai 18 yksilöä ja Selectionne-arvon saavutti 11 briardia. 57 Kaavio 51. Jalostustarkastuksen excellent laatuarvostelumäärät sekä Selectionne-arvot Jalostustarkastuksessa muodostetaan kuvaa kannan sen hetkisestä tasosta ja puutteista. Tulee huomioida ettei jalostustarkastustapahtuman Selectionne-arvoa välttämättä saavuta tapahtuman kaunein koira, vaan yksilö jolla on rodulle annettavaa ja se mahdollisesti paikkaa havaittuja puutteita. Yksilön loppuarvostelussa näkyy kulloinkin linja siitä, mihin halutaan tällä hetkellä kiinnittää huomiota jalostuksessa. Selectionnessa etsitään siis jalostuksen kannalta tärkeitä ominaisuuksia. Rodun kotimaan yhdistys ABB ja Euroopan yhteistyöelin UEBB ovat ottaneet jalostuksellisiksi painopisteikseen tarkoituksenmukaisuuden ja alkuperäisen käyttötarkoituksen hengessä. Ulkomuodollisesti tulevien vuosien painopistealueet ovat: - substanssi (luuston vahvuus, rakenteen tasapaino) - turkin laatu - etuosan rakenne ja etukulmaukset - tilavat rintakehät, rintakehä riittävän laskeutunut - pään oikeat mittasuhteet ja selvä pään sukupuolileima. Vuonna 2006 tapahtuman yhteydessä pidetyn ulkomuotoluennon ja palautteen perusteella kantamme on ulkomuodollisesti vahvuuksineen ja puutteineen hyvin lähellä Keski-Euroopan kantaa. Vahvuuksinamme vuonna 2006 voidaan pitää oikeaa tyyppiä ja kokoa, ja oikeita mittasuhteita. Puutteina mainittiin etuosien kulmaukset, turkin laatu, pään pituus ja sen mittasuhteet (kuono-osan lyhyys), rintakehän tilavuus ja muoto. Vuonna 2011 vahvuudet olivat pään mittasuhteet ja rakenteet, hännät sekä liikkeet. Heikkouksia tarkastuksessa mainittiin seuraavasti; turkin laatu, hännän kanto ja erityisesti lantio-osaan tulee kiinnittää huomiota (liian korkealle kiinnittyneet hännät, liian jyrkkä lantio), kookkaat yksilöt, etuosien kulmaukset sekä riittämättömät rintakehät. ABB ja UEBB painopisteet * substanssi (luuston vahvuus, rakenteen tasapaino) * turkin laatu * etuosan rakenne ja etukulmaukset * tilavat rintakehät, rintakehä riittävän laskeutunut * pään oikeat mittasuhteet ja selvä pään sukupuolileima. - Jalostustarkastus tapahtuma 2006 Vahvuudet: tyyppi koko oikeat mittasuhteet Heikkoudet: turkin laatu pään pituus ja sen mittasuhteet (kuono-osan lyhyys) etuosien kulmaukset rintakehän tilavuus ja muoto 58 - Jalostustarkastus tapahtuma 2011 Vahvuudet: pään mittasuhteet ja rakenteet häntien pituus liikkeet Heikkoudet: turkin laatu liian korkealle kiinnittyneet hännät jyrkkä lantio kookkaat yksilöt etuosien kulmaukset riittämätön rintakehä 4.4.3 Ulkomuoto ja rodun käyttötarkoitus Ranskan yhdistyksen ABB:n kasvattajakomission monivuotinen puheenjohtaja ja ulkomuototuomari Mme Corinne De Brouwer valoitti suomalaisille briardisteille rotumääritelmän tulkintaa kesällä 2006. Ulkonäöllisesti briardia tulee vaalia ja kehittää kahdesta näkökulmasta. Nämä ovat: a) tarkoituksenmukaisuus ja b) alkuperäinen käyttötarkoitus. Briardin rotumääritelmän jokaista yksityiskohtaa tulee peilata siihen kuvaan, mitä briardi teki alun perin työkseen. Paimennukseen käytettävän briardin tulee olla luustoltaan vahva ja rakenteeltaan tilava ja terve. Sen turkin tulee kestää erilaisia sääolosuhteita paahteesta pakkaseen. Paimentavan briardin tulee olla luonteeltaan viisas ja luja. Sen liikkuu satoja kilometrejä päivittäin, jolloin liikkeiden tulee olla vaivattomat ja matkaa voittavat. Sen tulee kyetä nopeisiin suunnanvaihdoksiin, joten se ei saa olla kömpelö. Sen sydän ja keuhkot joutuvat valtavalle rasitukselle, jolloin niille täytyy löytyä rungossa runsaasti tilaa. Tämän lisäksi briardin erottaa muista roduista pienet erikoisdetaljit mm. J-koukku hännän päässä ja kaksoiskannukset. Rodun nykyinen rakenne mahdollistaa edelleen alkuperäisen käyttötarkoituksen. 4.4.4 Yhteenveto ulkomuodosta Liioiteltuja ominaisuuksia suhteessa rotumääritelmään tai varsinaisia eläinsuojelullisia riskejä ei rodussa esiinny. Briardi on rakenteeltaan ja ulkomuodoltaan varsin ”perusterve” rotu ilman ulkomuodollisia ääripäitä. Suomen Briard ry:n erikoisnäyttelyiden osallistujamäärät ovat olleet nousussa viime vuosina ja tuomareina ovat toimineet arvostetut spesialistit. Erikoisnäyttelyiden antamaa informaatiota koiriemme ulkomuodollisesta tasosta tulee arvostaa tässä suhteessa näyttelyistä korkeimmalle. Näiden perusteella tulee kiinnittää huomiota hännän kiinnitykseen, lantio-osaan, kokoon (liian suuret yksilöt), etuosien kulmauksiin sekä rintakehään. Ulkomuodollisten vaatimusten osalta ei tässä valossa ole syytä tehdä tiukennuksia jalostusohjeistoon, koska suhteutettuna kannan pienuuteen ja terveystilanteeseen ovat ulkomuodolliset ongelmat lähinnä esteettisiä eivätkä vaikuta koiran elämänlaatuun tai rodun elinkelpoisuuteen tai elinvoimaisuuteen. Suomen Briard ry:n hallitus päivitti jalostustoimikunnan ohjesääntöä 28.12.2009. Jalostustoimikunnan ohjesäännössä määritellään jalostusparien valintaa ja jalostusyksilön ominaisuuksia ulkomuodollisesti seuraavasti: Jalostusparien tulee täydentää toisiaan, eikä niillä tule olla samoja rodussa esiintyviä virheitä. Mikäli on tarkoituksenmukaista kokeilla yhdistelmää, missä voi syntyä myös vähemmän hyviä tuloksia (esim. väri, kannukset, purenta) on tästä ilmoitettava kasvattajalle ehdotuksen perustelussa. Jalostukseen käytettävän yksilön tulee olla rodunomainen. Sillä tulee olla vähintään kaksi laatuarvostelua eri tuomareilta yli 15 kk ikäisenä. Vaihtoehtoisesti riittää arvostelu rodun erikoistuomarilta tai hyväksytty jalostustarkastus. Jalostustoimikunta voi kutsua epäselvissä tapauksissa koiran tarkastukseen. Jalostusyksilöllä ei saa olla rotumääritelmän mukaista nollaavaa virhettä. KUVA: Leena Lindblad 59 5. Yhteenveto aiemman jalostuksen tavoiteohjelman toteutumisesta 5.1 Käytetyimpien jalostuskoirien taso Edellisen jalostuksen tavoiteohjelman hyväksymisen jälkeen vuosina 2006 – 2011 jalostukseen on käytetty 28 eri urosta ja 25 eri narttua. Tiedot ko. jalostusyksilöistä sekä niiden jälkeläisistä löytyvät liitteistä 2 ja 3. Terveys- ja koetulokset perustuvat Suomen Kennelliiton KoiraNet –jalostustietojär-jestelmään 31.10.2012 mennessä kirjattuihin tietoihin. Käytetyistä uroksista ulkomaisia on ollut 15 eli 54 % ja tuontikoiria 5 eli 18 %. Suomessa syntyneiden osuus on siis vain 28 %. Terveystulosten osalta kaikki käytetyt urokset ovat täyttäneet jalostuksen tavoiteohjelman tavoitteet eli kaikki ovat olleet tervelonkkaisia ja tervesilmäisiä. Kyynärnivelet on tutkittu yli kolmasosalta käytetyistä uroksista ja ne ovat kaikki olleet terveitä. Luonnenäyttöä (luonnetesti ja /tai palveluskoirakoetulos) löytyy 79 %:lta uroksista, kahdella Suomalainen luonnetestitulos on tosin ollut alle 75 pistettä. Laatuarvostelu näyttelyistä löytyy yhtä lukuun ottamatta kaikilta muilta uroksilta. Yhdellä niistä tosin ei ole vaadittuja 3 laatuarvostelua (tai yhtä erikoistuomarin arvostelua) yli 15 kk ikäisenä. Puolet uroksista on muotovalioita. Jalostukseen käyttöikä on ollut kaikilla uroksilla yli suositellun 12 kk, nuorin on ollut 1 v 9 kk ja vanhin 9 v 3 kk. Jälkeläismäärien osalta 4 uroksen jälkeläisten määrä on yli tavoitteen mukaisen 15 yksilön (16–26 jälkeläistä). Vain yhdellä määrä ylittyy vuosina 2006–2011 rekisteröityjen jälkeläisten osalta. Lonkkakuvattuja vuosina 2006 – 2011 jalostukseen käytettyjen urosten pennuista on 52 %. Kuvasprosentti vaihtelee uroksittain 0 %:sta 100 %:iin. Sairaita lonkkakuvatuista pennuista on keskimäärin 31 %. Tulos vaihtelee uroksittain 0 %:sta 100 %:iin. Kolmen uroksen pennuista kaikki tutkitut ovat olleet lonkkavikaisia, tutkittujen osuus on niillä 29, 43 ja 62 %. Kaikilla pennut ovat yhdestä pentueesta ja emät ovat olleet A-, Bja C-lonkkaisia. Kahdella uroksella kaikki pennut on lonkkakuvattu ja toisella niistä ne ovat kaikki tervelonkkaisia. Muilla vain tervelonkkaisia pentuja omaavilla uroksilla kuvattujen osuus vaihtelee 8 %:sta 80 %:iin. Jalostuksen tavoiteohjelman mukaisen yli 60 % kuvatuista tervelonkkaisia ylittää 17 uroksen (61 %) jälkeläiset. Kyynärniveliä on tutkittu hieman vähemmän, 46 %. Kuvausprosentti vaihtelee uroksittain 0 %:sta 100 %:iin. Sairaiden osuus tutkituista on vain 4 % eli 5 pentua, kahdella on sama isä, mutta eri emät ja kolme muuta ovat eri vanhemmista. Yhdellä isä on terve ja emä sairas, kolmella isä on tutkimaton ja emä terve ja yhdellä molemmat vanhemmat ovat tutkimattomia. Tutkittujen määrä ko. pentueissa on 29, 45, 56, 78 ja 100 %. Silmiä on tutkittu vain 20 %:lla pennuista. Tutkimusprosentti vaihtelee uroksittain 0 %:sta 100 %:iin. Sairaita tutkituista pennuista on ollut 3, kahdella PHTVL/PHPV ja yhdellä distichiasis. Kaikki ovat eri vanhemmista, jotka ovat terveitä. Luonnetestattuja tai MH-kuvattuja vuosina 2006 – 2011 jalostukseen käytettyjen urosten pennuista on 18 %. Jopa 71 %:lla uroksista on vähintään yksi pentu testattu. Testattujen määrä vaihtelee uroksittain 0 %:sta jopa 73 %:iin (kahdella uroksella). Kilpailuihin osallistuneiden määrä on huomattavasti pienempi. Palveluskoirakokeisiin on osallistunut vain 3 % pennuista ja ne ovat vain 6 uroksen jälkeläisiä. Käyttäytymiskokeessa on kuitenkin käynyt 8 % pennuista. Tottelevaisuuskokeissa käyneitä on 10 % ja agilitykilpailuihin osallistuneita 2 %. Näyttelyissä on sen sijaan käynyt jopa 46 % pennuista. Vain kahden uroksen pennuista yksikään ei ole käynyt näyttelyissä. Vuosina 2006 – 2011 jalostukseen käytetyistä nartuista tuontikoiria on ollut 10 eli 40 %. Suomessa syntyneiden osuus on siis 60 %. Terveystulosten osalta käytetyistä nartuista 18 eli 72 % ovat täyttäneet jalostuksen tavoiteohjelman tavoitteet eli ovat olleet tervelonkkaisia ja tervesilmäisiä. 5 narttua eli 20 % ovat C-lonkkaisia ja yhdellä on silmissä todettu distichiasis. Yksi narttu ei D-lonkkaisena täytä jalostuskriteerejä ja sen pennut onkin rekisteröity EJ-rekisteriin. Kyynärnivelet on tutkittu 84 %:lta käytetyistä nartuista ja ne ovat yhtä lukuun ottamatta olleet terveitä. Luonnenäyttöä (hyväksytty luonnetesti ja /tai palveluskoirakoetulos) löytyy 46 %:lta nartuista. Laatuarvostelu näyttelyistä löytyy yhtä lukuun ottamatta kaikilta muilta nartuilta. Kahdella niistä tosin ei ole vaadittuja 3 laatuarvostelua (tai yhtä erikoistuomarin arvostelua) yli 15 kk ikäisenä. 20 % nartuista on muotovalioita ja 76 %:lla on vähintään yksi sertifikaatti. 60 Jalostukseen käyttöikä on yhtä lukuun ottamatta ollut kaikilla nartuilla yli suositellun 24 kk, nuorin, ja suosituksen alittava, on ollut 20 kk. Kahdella nartulla on ollut ensimmäinen pentue yli 5-vuotiaana (5 v 6 kk ja 5 v 8 kk), mutta yhdelläkään ei pentueita yli 8-vuotiaana. Vanhin synnyttänyt narttu on ollut 7 v 1 kk. Jälkeläismäärien osalta 4 nartun jälkeläisten määrä on yli tavoitteen mukaisen 15 yksilön (16 – 21 jälkeläistä), mutta nekin ovat kullakin nartulla vain kahdesta pentueesta. Yhdelläkään määrä ei ylity vuosina 2006 – 2011 rekisteröityjen jälkeläisten osalta. Lonkkakuvattuja vuosina 2006 – 2011 jalostukseen käytettyjen narttujen pennuista on 55 %. Kuvasprosentti vaihtelee nartuittain 0 %:sta 100 %:iin. Sairaita lonkkakuvatuista pennuista on keskimäärin 36 %. Tulos vaihtelee nartuittain 0 %:sta 100 %:iin. C-lonkkaisilla nartuilla sairaiden osuus kuvatuista vaihtelee 14 %:sta 88 %:iin ja on keskimäärin 40 %. Jalostukseen käytetyn D-lonkkaisen nartun pentuja ei ole lonkkakuvattu. Yhdellä nartulla kaikki pennut on lonkkakuvattu ja ne ovat kaikki tervelonkkaisia. Muilla vain tervelonkkaisia pentuja omaavilla nartuilla kuvattujen osuus vaihtelee 29 %:sta 80 %:iin. Jalostuksen tavoiteohjelman mukaisen yli 60 % kuvatuista tervelonkkaisia ylittää 15 nartun (60 %) jälkeläiset. Kyynärniveliä on tutkittu hieman vähemmän, 49 %. Kuvausprosentti vaihtelee nartuittain 0 %:sta 100 %:iin. Sairaiden osuus tutkituista on 5 % eli 7 pentua, joista 2 on samoista vanhemmista, 2:lla on sama isä, mutta eri emät ja loput 3 ovat eri vanhemmista. Kahdella molemmat vanhemmat ovat terveitä, yhdellä isä on terve ja emä sairas, Kolmella isä on tutkimaton ja emä terve ja yhdellä molemmat vanhemmat ovat tutkimattomia. Tutkittujen määrä ko. pentueissa on 29, 45, 56, 78, 86 ja 100 %. Silmiä on tutkittu vain 19 %:lla pennuista. Tutkimusprosentti vaihtelee nartuittain 0 %:sta 80 %:iin. Sairaita tutkituista pennuista on ollut 3, kahdella PHTVL/PHPV ja yhdellä distichiasis. Kaikki ovat eri vanhemmista, jotka ovat terveitä. Luonnetestattuja tai MH-kuvattuja vuosina 2006 – 2011 jalostukseen käytettyjen narttujen pennuista on 16 %. Jopa 72 %:lla nartuista on vähintään yksi pentu testattu. Testattujen määrä vaihtelee nartuittain 0 %:sta jopa 73 %:iin. Kilpailuihin osallistuneiden määrä on huomattavasti pienempi. Palveluskoirakokeisiin on osallistunut vain 3 % pennuista ja ne ovat vain 7 nartun jälkeläisiä. Käyttäytymiskokeessa on kuitenkin käynyt 8 % pennuista. Tottelevaisuuskokeissa käyneitä on 10 % ja agilitykilpailuihin osallistuneita 2 %. Näyttelyissä on sen sijaan käynyt 44 % pennuista. Vain kahden nartun pennuista yksikään ei ole käynyt näyttelyissä. Jalostukseen käytetyistä uroksista suurin osa on ollut ulkomaisia- tai tuontikoiria. Jalostukseen käytetyt yksilöt ovat olleet terveydeltään tavoiteohjelman vaatimuksen mukaisia. Urokset ovat omanneet keskimäärin enemmän luonnenäyttöä, kuin jalostukseen käytetyt nartut. Jälkeläisten tämän hetkinen ikä tulee huomioida terveystutkimusten määrässä, oletettavaa on, että nuoria koiria tullaan tutkimaan tulevaisuudessa. Silmätutkimusten määrä noudattaa rodun yleistä linjaa ja saattaa olla, että rodun terveen tilanteen tähden silmätutkimuksia ei pidetä harrastajien parissa tähdellisinä siitä huolimatta, että nykyinen silmätutkimusstandardi antaa paljon pelkkiä PEVISA-sairauksia enemmän tietoa silmissä mahdollisesti olevista poikkeamista ja muutoksista. KUVA: Minna Saarimaa 61 5.2 Aiemman jalostuksen tavoiteohjelman toteutuminen Tavoite Populaation kokonaistilanne ja rakenne Populaatiokoon kasvattaminen, siten että tavoitteena on, Rekisteröintien että kannassamme säilyy tar- määrä n. 50-100/vuosi peeksi jalostusmateriaalia sen rakenteen kehittämiseksi. Pentueiden määrä 5-8/vuosi Rotujärjestö luo systemaattisen tilastointijärjestelmän kattamaan tilastot ja niiden säännöllisen päivityksen/ylläpidon/tiedotuksen. Erikoisnäyttelyn järjestäminen vuosittain. Jalostustarkastustapahtuman järjestäminen joka 3. vuosi. Päivitetyt tilastot julkaistaan jäsenlehdessä joka vuosi. Suurin haaste on tehollisen populaatiokoon kasvattaminen. Yksittäisten yhdistelmien sukusiitosasteet ovat alle 6,25%/ 5 sukupolvea Yhden yksilön jälkeläismäärä ei saa ylittää 5%/ kannan koko 5/vuotta. 2-3 uutta urosta otettu jalostuskäyttöön vuosittain. Tavoite Luonne ja käyttöominaisuudet Rotu tulisi säilyttää taistelutahtoisena ja toimintakykyisenä. Arkaa, aggressiivista eikä myöskään hermostunutta yksilöä tule käyttää jalostukseen. Tavoitteena on, että panostetaan luonneominaisuuksiin ja kasvattajilla on entistä yhtenäisempi käsitys briardin luonteesta. Tavoite Terveys PEVISA-ohjelman mukaisesti jalostukseen käytettävien yksilöiden tulee olla lonkkakuvattuja A-C asteiksi ja koiralla tulee olla myös voimassaoleva oireeton silmäpeilaus (kliininen tutkimus). Ohjaus/Toimenpide - jäsenlehdessä jalostusaiheisia artikkeleita. - kaikki jalostusohjeisto, jalostusuroslista, pentuvälityksen tiedot näkyvillä yhdistyksen kotisivuilla - sitoutunut jalostusorganisaatio, jalostusohjeiston noudattaminen - JTO:n muutostarpeet tarkistetaan v. 2010 vähintään tilastojen osalta. - v. 2015 laaditaan uusi JTO. - rotujärjestö tilastoi mm. yhdistelmien sukusiitosasteita, sukusiitosasteen kasvunopeutta, vuosittaista tehollista populaatiokokoa, yksilöiden kokonaisjälkeläismäärää, jälkeläisseurantaa, sukulaisuussuhteita, terveystilastoja jne. Rotujärjestö luo systemaattisen tilastointijärjestelmän kattamaan yllämainitut tilastot ja niiden säännöllisen päivityksen/ylläpidon/tiedotuksen. - sukulaisuussuhteisiin ja mahdollisimman laajaan eri sukujen käyttöön kiinnitetään huomiota jalostusvalintoja tehtäessä. - tiedon tuottaminen ulkomaalaisista urosvaihtoehdoista, kansainvälinen jalostusyhteistyö - kannustetaan Suomessa harvoin tai ei ollenkaan esiintyvien sukutaulujen omaavien yksilöiden (jotka täyttävät jalostuskriteerit) jalostuskäyttöä Ohjaus/Toimenpide Briardien toivotut luonneominaisuudet on kirjattu, ja käytössä on menetelmiä niiden mittaamiseksi. Tavoitteena testata n. 10 koiraa vuosittain (n. 20% vuosittaisista rekisteröinneistä), niin että suurin osa jalostusyksilöistä on luonnetestattuja tai MH-kuvattuja. - pentuvälityksen listoitus A- ja Blistaan (A-lista: pentueen vanhemmat täyttävät jalostusohjeiston kriteerit ja niillä on luonnenäyttöä; B-lista: pentueen vanhemmat täyttävät jalostusohjeiston kriteerit) - yhdistys järjestää vähintään joka toinen vuosi luonnetestejä tai MHkuvauksia, joihin briar-deilla on etusija. Ohjaus/Toimenpide Lonkkatutkimusten ja kliinisten silmätutkimusten määrä kasvaa suhteutettuna rekisteröinteihin 10%>10 vuoden aikana: 1994-2004 2005-2014 45.7% -> 55% - lonkkaniveldysplasian osalta käytetään mahdollisimman terveitä yksilöitä (A-A, A-B sekä B-B). - C-lonkkaista käytetään ainoastaan terveen yksilön kanssa (A tai B). - C-lonkkaisen koiran uusintakäyttö hyväksytään vasta, kun ensimmäisestä pentueesta on vähintään 1/3 tutkittu 62 Tulos Pentueiden määrä vuosina 2006 – 2011 oli 4-7/vuosi Rekisteröintien määrä vuosina 2006 – 2011 oli 37-60 / vuosi. Erikoisnäyttely on järjestetty vuosittain. Jalostustarkastustapahtuma on järjestetty viiden vuoden välein vuosina 2006 ja 2011. Päivitettyjä tilastoja ei ole julkaistu vuosittain. Tilastointijärjestelmänä JTO:ssa on käytetty KoiraNet-jalostustietojärjestelmää ja VisualCOI-ohjelmaa, joka sisältää kattavamman tietokanan rodusta. Vuosina 2006 – 2011 kahden yhdistelmän 31:stä 5 polven sukusiitosaste oli yli 6,25 % Vuosina 2006 – 2011 jalostukseen käytetyistä neljän uroksen ja neljän nartun jälkeläismäärä ylitti 5% kannan koosta (yli 15 jälkeläistä). Vuosina 2006 – 2011 3 – 5 Suomessa ja 0 – 4 koko rodussa uutta urosta on otettu jalostuskäyttöön vuosittain. Tulos Työ kesken Viimeisen viiden vuoden aikana jalostukseen käytetyistä uroksista luonnenäyttöä on omannut 74 % ja nartuista 48 %. Tulos Vuosien 2005-2009 aikana lonkka- ja silmätutkimusten määrä on ollut nousujohteista. Lonkkaniveldysplasian tilastoissa tapahtuu 10: ssä vuodessa kehitys, jossa A-B-asteiden osuus kuvatuista kasvaa 15% 1994-2004 2005-2014 A-B 45.5% -> 60% C-E 54.5% -> 40% Tavoite Ulkomuoto Säilytetään rodun oikea paimenkoiratyyppi ja ulkomuodollinen taso. Mittarina erikoisnäyttelyiden laatuarvosteluiden maininta excellent/erinomainen. Yli ½ arvosteltavista koirista excellent/erinomainen tasoa. Ulkomuodollisten painopistealueiden kohdalla tason nousu erikoistuomareiden arvioimana. Selectionne yksilöitä (myös muiden maiden selectionnearvot) yli 10 kpl 3-vuotiskausin. lonkkien osalta. - Jalostukseen käytettäviltä yksilöiltä kuvataan lonkkien lisäksi myös kyynärnivelet ja mahdollisesti myös polvet ja selkä. Myös hämäräsokeuden osoittavaa DNA-testausta (CSNB) suositellaan. Seurataan ja osallistutaan Euroopan terveystutkimusten Ohjaus/Toimenpide - Jalostukseen käytettävän yksilön tulee olla rodunomainen. Sillä tulee olla vähintään kolme laatuarvostelua eri tuomareilta yli 15kk ikäisenä. Vaihtoehtoisesti riittää arvostelu rodun erikoistuomarilta tai hyväksytty jalostustarkastus. - Jalostusyksilöllä ei saa olla rotumääritelmän mukaista nollaavaa virhettä. - Jalostustarkastuksia järjestetään joka 3. vuosi. - Selectionne-arvon lanseeraus ja käyttöönotto pentuvälityksessä. A-B-lonkkaisten osuus on kasvanut vuosien 2005-2011 aikana. Tulos Yli puolet yksilöistä on saavuttanut erikoisnäyttelyissä excellent/erinomainen laatuarvostelun vuosina 2006-2011. Jalostustarkastuksia mittarina käyttäen painopistealueilla on tapahtunut kehitystä pään mittasuhteiden ja rakenteen kanssa. Tavoitetta ei tavoiteta 3 vuodessa. Tavoite täyttyy viidessä vuodessa. Edellisen jalostuksen tavoiteohjelma on toteutunut monilta osin kohtuullisen hyvin. Terveystutkimusten käyntimäärät ovat olleet nousujohteisia. Kliinisessä silmäpeilissä saisi käydä vielä suurempi prosenttiosuus kannasta. Lonkkaniveldysplasian osalta asteet A ja B ovat lisääntyneet. Myös luonnenäytön osuus on kasvanut ja luonnetestauskäyntimäärät ovat kasvaneet. Pentueiden määrä sekä rekisteröinnit ovat pysyneet samalla tasolla kuin aiempina vuosina. Uusia uroksia on otettu jalostuskäyttöön vuosien 2006-2011 aikana 3-5. Rodun ulkomuodon taso on säilynyt ennallaan. Suomen Briard ry. on järjestänyt erikoisnäyttelyn joka vuosi, sekä jalostustarkastustapahtuman vuosina 2006 ja 2011. Vuosina 2006 – 2011 kahden yhdistelmän 31:stä 5 polven sukusiitosaste oli yli 6,25 %. Vuosien 2006 – 2011 aikana jalostukseen käytetyn neljän uroksen (Smooth Breeze Sinfony Of Star, Usually The Best Moravia Campanella, Oustic Junior du Val de Morteau ja Ustinov des Uns et des Autres) sekä neljän nartun (Gi-Lady Velvet Moravia Campanella, Cartier Monzerat Pilar Of Sabrina, Zhamanen Ysl Opium ja Zhamanen X-File Of SB) jälkeläismäärät ylittivät 5% kannan koosta (yli 15:sta jälkeläistä). Briardin perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelma rajaa jalostuskäytön ulkopuolelle lonkkaniveldysplasian asteet D ja E sekä perinnöllisistä silmäsairauksista kataraktan, PRA:n ja RD:n. Vuosien 2005-2010 aikana (KoiraNet 22.1.2012) rekisteröitiin 348 yksilöä. 23,8% eli 83 yksilöä rekisteröidyistä on silmätarkastettuja yksilöitä eikä yhdelläkään todettu em. silmäsairauksia. Lonkkatutkimustuloksia on 201 kappaletta eli 57,5% rekisteröinneistä ja näistä jalostuksen ulkopuolelle (asteet D-E) jää 32 yksilöä, joka on n. 16% tutkituista ja n. 10% vuosien 2005-2010 rekisteröinneistä. Voidaan todeta ettei Briardin PEVISA-ohjelma rajaa liian suurta osaa kannasta jalostuskäytön ulkopuolelle. Yhteenvetona voidaan todeta, että aikaisemman jalostuksen tavoiteohjelman toimeenpanosuosituksia ja strategiaa on pyritty noudattamaan. Pienessä rodussa ongelmana on kuitenkin jäsenkunnan pienuus. Toimeliaita tarpeelliset pohjatiedot omaavia henkilöitä yhdistyksen toimintaa vetämään, kehittämään ja ohjaamaan on vähän. Ohjauksessa ja noudattamisessa on korostunut kulloinenkin yhdistyksen hallituksen ja toimeenpanevan toimikunnan (jalostustoimikunnan) aktiivisuus. Rotuyhdistyksellä ei ole toiminut jalostustoimikuntaa viime vuosien aikana ja ohjauksesta on vastannut hallitus sekä hallituksen nimeämä jalostusasioiden vastuuhenkilö. Rotuyhdistys järjesti kasvattajapäivät ja jalostusaiheisen luennon viimeksi v. 2009. Jalostustarkastus on järjestetty vuosina 2006 sekä 2011. Tavoiteohjelman tavoitteena on ollut järjestää jalostustarkastus joka 3. vuosi, mutta tavoite ei ole toteutunut osin jäsenmäärästä johtuvan järjestelijöiden rajallisuuden – kuin taloudellisten resurssien tähden. Tulee myös huomioida potentiaalinen osallistujamäärä, joka on suhteessa rodun vuosittaiseen rekisteröinti ja terveystutkimusmäärään. Jäsenlehdessä sekä tulosjulkaisuissa on julkaistu kaikki viralliset terveys, koe, luonnetesti/kuvaus – sekä näyttelytulokset. Yhdistys on pyrkinyt seuraamaan ja tiedottamaan jäsenlehdessä rodun tasoa sekä terveyteen liittyviä asioita myös muualta maailmasta. Pentuvälitys on toiminut aktiivisesti läpi tavoiteohjelman olemassaoloajan. Yhdistys on vastannut ulkomuototuomareilta tulleisiin koulutuspyyntöihin. Luonnetesti tai MH-luonnekuvaus on järjestetty vähintään joka toinen vuosi. Kolmen viime vuoden aikana luonnetestejä on järjestetty vuosittain. 63 Sen sijaan jatkuva tilastointi sekä näiden julkaisu jäsenlehdessä ei ole toteutunut joka vuosi. Esimerkiksi jälkeläismääräseurantaa ei ole tehty ohjelman voimassaoloaikana, mutta jalostusuroslistalla on kuitenkin kirjattu jälkeläismäärät yksilöille eikä yhdistys ole hyväksynyt pentuvälitykseen yhdistelmää, jossa uroksen tai nartun jälkeläismäärä ylittää suosituksen. Kaiken kaikkiaan yhdistelmiä hyväksyttäessä pentuvälitykseen on pyritty noudattamaan jalostustoimikunnan ohjesääntöä sekä JTO:n suosituksia. Jalostuksen tavoiteohjelman päivitys ja muutostyöt aloitettiin vuonna 2010. On erityisen tärkeä, että muutokset yhdistyksen hallituksessa tai jalostustoimikunnassa muuttavat mahdollisimman vähän jalostuksen ohjaustyötä. Kunkin hallituksen jäsenen tulee opiskella myös jalostukselle määritetyt ohjeistot ja jalostustoimikuntien tulee kokoonpanosta ja henkilövaihdoksista riippumatta pitää toimintansa raameina jalostuksen tavoite-ohjelmaa, PEVISA-ohjelmaa ja jalostustoimikunnan ohjesääntöä. 6. Jalostuksen tavoitteet ja toteutus 6.1 Jalostuksen tavoitteet Briardin nykyinen käyttömuoto on aktiivinen ja monipuolinen harrastuskoira sekä perheenjäsen. Briardin jalostuksessa vaalitaan alkuperäistä käyttötarkoitusta, joka nähdään edelleen olevan ihanteeltaan se pohja ja tavoite, jolla täytyy myös nykypäivän jalostuksen tavoitteet. 6.1.1 Populaation kokonaistilanne ja rakenne Rekisteröintien määrä on pudonnut noin 60 rekisteröinnin vuosittaisella tasolle ja tuontikoirien osuus rekisteröinneistä on kasvanut. Suomen hyvin pientä populaatiokokoa tulee voida hallitusti kasvattaa siten, että pentujen tarjonta ei kuitenkaan ylitä kysyntää ja kannan koko pysyy hallittuna. Tavoitteena on huolehtia siitä, että kannassamme säilyy tarpeeksi jalostusmateriaalia sen rakenteen kehittämiseksi. Jalostuskriteerit täyttävien tuontikoirien ja ulkomaisten astutusten käyttö auttaa harkitusti toteutettuna briardi populaation monimuotoisuuden ylläpidossa ja kohentamisessa maassamme. Tavoite: - pentueiden määrä 5-8/vuosi - rekisteröintien määrä n. 50-100/vuosi Populaation rakenteen kannalta on tärkeää seurata sukusiitosasteen kasvunopeutta populaatiotasolla ja tehollista populaatiokokoa. Suosituksen mukaan sukusiitosasteen kasvunopeus ei saa ylittää prosenttia sukupolvea kohden. Suomen Kennelliiton laskelmassa käytetään sukupolvien välisenä aikana neljää vuotta, jolloin sukusiitosaste saa kasvaa enintään 0.25 % vuodessa. Briardilla tätä nopeampi kasvu merkitsee liian nopeasti kaventuvaa jalostuspohjaa. Rodun suurin haaste on kasvattaa tehollista populaatiota. Yhden yksilön jälkeläismäärä ei saa ylittää 5 % / kannan koko 5 vuotta (kannan koko n. 300 yksilöä tarkoittaa 15 jälkeläistä/5 vuotta). Sukulaisuussuhteisiin ja mahdollisimman laajaan eri sukujen käyttöön kiinnitetään huomiota jalostusvalintoja tehtäessä. Tavoite: - yksittäisten yhdistelmien sukusiitosasteet ovat alle 6,25%/5 sukupolvea - jälkeläismäärissä ei ylityksiä - 2-3 uutta urosta otettu jalostuskäyttöön vuosittain - jalostustarkastustapahtuman (Suomen Selectionne-tapahtuma) järjestäminen joka 3.-5. vuosi - päivitetyt tilastot julkaistaan jäsenlehdessä joka vuosi 6.1.2 Luonne ja käyttöominaisuudet Suomessa briardeilla ei ole käytettävissä omaa rodunomaista testausjärjestelmää. Luonteen nykytilan analysoimisen auttamiseksi rotuyhdistys aloitti edellisen jalostuksen tavoiteohjelman aikana työn tutkimustiedon lisäämiseksi, jonka kautta voidaan saada vertailukelpoisia tuloksia ja mittareita. Jalostuksen tavoiteohjelman terä säilytetään edelleen tutkimus-tiedon lisäämisessä sekä pyrkimyksessä säilyttää kannan luonnetestausmäärien kehityksen nousujohteisuus. Käyttöominaisuuksien tärkein tavoite on koulutettavuus, jota mitataan koekäynneillä. Briardin luonteissa esiintyy edelleen ongelmia (arkuus, epäsosiaalisuus). On tärkeää että jalostuskoirien luonteisiin kiinnitetään huomiota luoksepäästävyyden osalta, haitallinen pidättyväisyys tulee erottaa arkuudesta. Tavoitteena on, että kaikki kasvattajat panostavat Rotu tulee taistelutahtoisena ja toimin- 64 takykyisenä. Arkaa ja aggressiivista tai hermostunutta yksilöä ei tule käyttää jalostukseen. Tulevaisuuden toiveena on se, että kaikki kasvattajat panostavat myös luonneominaisuuksiin ja että kasvattajilla on entistä yhtenäisempi käsitys briardin luonteesta. Toivottavaa on, että kasvattajien kriittinen suhtautuminen omien jalostusyksilöiden luonteisiin lisääntyisi ja että jalostusparien valinnassa tunnetaan yksilöiden luonteenpiirteitä ja osataan olla yhdistämättä samoja ongelmallisia ominaisuuksia. Kasvattajilla on erilaisia painotuksia suhteessa luonne-terveys-ulko-muoto, mutta epätoivottava suuntaus on jyrkkä eriytyminen erillisiksi näyttelytai käyttökoira-kasvattajiksi. Tavoite: - Briardien toivotut luonneominaisuudet on kirjattu, ja käytössä on menetelmiä niiden mittaamiseksi. - Tavoitteena testata n. 10 koiraa vuosittain (n. 20% vuosittaisista rekisteröinneistä), niin että suurin osa jalostusyksilöistä on luonnetestattuja tai MH-kuvattuja. 6.1.3 Terveys Briardin lonkkaniveldysplasia tilanne on kohentunut viime vuosien aikana, siten että A ja B asteet ovat prosentuaalisesti nousseet tutkituissa yksilöissä. Myös tutkimusmäärät ovat olleet nousujohteisia. Briardin PEVISA-ohjelmaa muutettiin vuonna 2005 siten, että lonkkaniveldysplasian raja-arvoksi tuli aste C. Tavoitteena on, että pitkällä tähtäimellä saamme seurantatietoa siitä, miten ohjelman muutos vaikuttaa kantamme lonkkaniveltilastoihin. Viime vuosien aikana tapahtuneessa kehityksessä tulee kuitenkin huomioida myös kannassa kuvaamattomien koirien määrä sekä tilastointiajan lyhyys. Tilastojen valossa Suomen kanta on terve perinnöllisen kataraktan eli kaihin (HC) sekä PRA:n osalta, mutta kliinisten silmätutkimusten määrä saisi lisääntyä rodussa. PEVISA-ohjelman mukaisesti jalostukseen käytettävien yksilöiden tulee olla lonkkakuvattuja A-C asteiksi ja koiralla tulee olla myös voimassaoleva oireeton silmäpeilaus (kliininen tutkimus). Tavoite: - Lonkkatutkimusten ja kliinisten silmätutkimusten määrä kasvaa suhteutettuna rekisteröinteihin 10% / 10 vuoden aikana: 1994-2004 2005-2014 45.7% -> 55% - Lonkkaniveldysplasian tilastoissa tapahtuu 10 vuoden aikana kehitys, jossa A-B-lonkkaisten osuus kuvatuista kasvaa 15%: 1994-2004 2005-2014 A-B 45.5% -> 60% C-E 54.5% -> 40% 6.1.4 Ulkomuoto Yleistavoitteena on ulkomuodoltaan rotumääritelmää vastaava briardi. Näyttelytulosten ja sijoitusten sijaan toivotaan kiinnitettävän enemmän huomiota rodun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen ja ulkomuodollisten ominaisuuksien tarkoituksenmukaisuuteen. Liioiteltuja epäterveitä ominaisuuksia suhteessa rotumääritelmään ei esiinny. Tavoite: - erikoisnäyttelyn järjestäminen vuosittain - säilytetään rodun oikea paimenkoiratyyppi ja ulkomuodollinen taso -mittarina erikoisnäyttelyiden laatuarvosteluiden maininta excellent; yli ½ arvosteltavista koirista excellent tasoa. - ulkomuodollisten painopistealueiden kohdalla tason nousu erikoistuomareiden arvioimana - selectionne yksilöitä (myös muut kuin Suomen selectionne arvot) yli 10 kpl 5-vuotiskausin. 65 6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille Jalostukseen käytettävien yksilöiden kriteerit perustuvat rodun jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO), sekä perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISA) sekä Kennelliiton koirarekisteriohjeeseen. Jalostukseen käytettävien yksilöiden tulee olla mahdollisimman laadukkaita rotunsa edustajia. Yhdistelmää suunniteltaessa otetaan huomioon yksilöiden tiedossa olevat perinnölliset sekä muut viat ja sairaudet, luonteenominaisuudet, ulkomuodolliset seikat, kantamme laajuus sekä sukulaisuusaste. Jalostusparien tulee täydentää toisiaan, eikä niillä tule olla samoja rodussa esiintyviä virheitä. 6.2.1 Ulkomuoto Jalostukseen käytettävän yksilön tulee olla rodunomainen. Sillä tulee olla vähintään kaksi laatuarvostelua eri tuomareilta, joista vähintään toinen yli 15 kk ikäisenä. Vaihtoehtoisesti riittää yli 15 kk ikäisenä yksi arvostelu rodun erikoistuomarilta tai hyväksytty jalostustarkastus. Jalostustoimikunta voi kutsua epäselvissä tapauksissa koiran tarkastukseen. Jalostusyksilöllä ei saa olla rotumääritelmän mukaista nollaavaa virhettä. 6.2.2 Luonne Yksilön tulee olla luonteeltaan rodunomainen, ei arka tai aggressiivinen. Jalostukseen käytettävien koirien luonnetestausta suositellaan. Epäselvissä tapauksissa toimikunta voi kutsua yksilön tarkastukseen, jonka suorittaa luonteeseen perehtynyt henkilö (esim. luonnetestituomari). 6.2.3 Terveys Jalostukseen käytettävien yksilöiden tulee olla lonkkakuvattuja, koiralla tulee olla myös voimassaoleva silmäpeilaus (PEVISA). Koira, jolla on jokin selvästi osoitettu perinnöllinen sairaus, kuten PRA, RD, tai HC, ei saa jalostus hyväksyntää. Jalostustoimikunta suosittelee, että jalostukseen käytettäviltä yksilöiltä kuvattaisiin lonkkien lisäksi erityisesti myös kyynärnivelet ja mahdollisesti myös polvet ja selkä. Myös hämäräsokeuden osoittavaa DNA-testausta (CSNB) suositellaan. Lonkkaniveldysplasian osalta jalostustoimikunta suosittelee käytettäväksi mahdollisimman terveitä yksilöi-tä (A-A, A-B sekä B-B). C-lonkkaista voi käyttää ainoastaan terveen yksilön kanssa (A tai B). C-asteisen koiran uusinta-käyttö voidaan hyväksyä vasta kun ensimmäisestä pentueesta on vähintään 1/3 tutkittu lonkkien osalta. 6.2.4 Kannan koko ja rakenne Jalostuspohjan (geenipoolin) riittävästä laajuudesta tulee huolehtia. Yhdellä yksilöllä ei saa olla yli 5% jälkeläisiä /5 vuotta kannassamme. Lisäksi käytetyimpien yksilöiden keskinäiset sukulaisuussuhteet huomioidaan jalostusparien valinnassa eri sukulinjojen edustuksen ja säilyttämisen turvaamiseksi kannassamme. Myös ulkomaalaisia urosvaihtoehtoja kartoitetaan ja ehdotetaan aktiivisesti käytettäviksi. 6.2.5 Ikä Uroksien suositeltava alaikäraja on 15 kk, narttujen 24 kk. Ensimmäisiä pentuja ei suositella teetettäväksi nartulla yli 5-vuotiaana eikä yli 8-vuotiasta narttua suositella astutettavaksi. Pentueiden välin tulee olla vähintään 10 kk. Koiraa suositellaan käytettäväksi ensimmäisen pentueen jälkeen vasta kun sen jälkeläisistä on näyttelyarvosteluja ja pevisa-sääntöjen mukaisia tutkimustuloksia. Toista tai kolmatta pentuetta suunniteltaessa tulee ottaa huomioon tämän yksilön jälkeläismäärä kannassamme (riippuen aikaisemman tai aikaisempien pentueiden koosta). 6.3 Rotujärjestön toimenpiteet Rotujärjestö toimenpiteet jalostuksen tavoiteohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi Populaation kokonaistilanne ja rakenne - ylläpitää jalostusuroskansio - toteutettaa käytännön jalostus neuvontaa, vastataan jalostuskyselyihin ja -ilmoituksiin - julkaistaan jäsenlehdessä jalostusaiheisia artikkeleita (rodun tilanteesta, tapahtumista, tilastoista ja genetiikan asiantuntijoiden kirjoituksia) - kaikki jalostusohjeisto (JTO, terveyskysely, jalostustoimikunnan ohjesääntö, PEVISA-ohjelma), jalostusuroslista, pentuvälityksen tiedot näkyvillä yhdistyksen kotisivuilla - sitoutunut jalostusorganisaatio ja jalostusohjeiston noudattaminen - tilastoidaan mm. yhdistelmien sukusiitosasteita, sukusiitosasteen kasvunopeutta, vuosittaista tehollista populaatiokokoa, yksilöiden 66 kokonaisjälkeläismäärää, jälkeläisseurantaa, sukulaisuussuhteita, terveystilastoja jne. Urosten ja narttujen jälkeläistilastot julkaistaan kerran vuodessa Luonne ja käyttöominaisuudet - pentuvälityksen listoitus A- ja B-listaan (A-lista: pentueen vanhemmat täyttävät jalostusohjeiston kriteerit ja niillä on luonnenäyttöä ; B-lista: pentueen vanhemmat täyttävät jalostusohjeiston kriteerit) - järjestää luonnetestin tai MH-kuvauksen joka 2. vuosi Terveys - koiraa, jolla on jokin muu selvästi osoitettu perinnöllinen sairaus ei suositella jalostukseen. - lonkkaniveldysplasian osalta käytetään mahdollisimman terveitä yksilöitä (A-A, A-B sekä B-B). - C-lonkkaista käytetään ainoastaan terveen yksilön kanssa (A tai B). - C-lonkkaisen koiran uusintakäyttö hyväksytään vasta kun ensimmäisestä pentueesta on vähintään 1/3 tutkittu lonkkien osalta. - jalostukseen käytettäviltä yksilöiltä kuvataan lonkkien lisäksi myös kyynärnivelet ja mahdollisesti myös polvet ja selkä. - myös hämäräsokeuden osoittavaa DNA-testausta (CSNB) suositellaan. - seurataan ja osallistutaan Euroopan terveystutkimusten yhdenmukaistamishankkeisiin ja tiedotetaan näistä. - kaikki viralliset terveystulokset julkaistaan jäsenlehdessä ja tulosjulkaisuissa - järjestää vähintään kerran vuodessa jalostuspäivän, jalostustarkastustapahtuman tai vastaavan koulutuspäivän - toteutetaan uusi terveyskysely, joka on vertailukelpoinen edellisiin terveyskyselyihin vuonna 2015 - selvitetään mahdollisuuksia käyttää myös vakuutusyhtiöiden aineistoja rodun terveystilanteesta ja eläinlääkärikäynneistä Ulkomuoto - järjestetään erikoisnäyttely vuosittain - jalostustarkastuksia järjestetään joka 3.-5. vuosi. - jalostukseen käytettävän yksilön tulee olla rodunomainen. Sillä tulee olla vähintään kaksi laatuarvostelua eri tuomareilta yli 15 kk ikäisenä. Vaihtoehtoisesti riittää arvostelu rodun erikoistuomarilta tai hyväksytty jalostustarkastus. - Jalostusyksilöllä ei saa olla rotumääritelmän mukaista nollaavaa virhettä. - Selectionne arvon lanseeraus ja käyttöönotto pentuvälityksessä. - uusia ja vanhoja ulkomuototuomareita koulutetaan systemaattisesti Tilastojen ja JTO:n päivitys - jalostuksen tavoiteohjelman tilastot päivitetään kerran vuodessa - tilastotiedon perusteella kohdennetaan jäsenistön koulutusta kriittisiin kohtiin ja julkaistaan ko. aiheista asiantuntijoiden artikkeleita jäsenlehdessä - jalostuksen tavoiteohjelma päivitetään ja muutostarpeet tarkistetaan vähintään 5 vuoden välein - 2015 päivitetään uusi JTO, jossa seurataan kattavasti aiemman JTO:n tavoitteiden toteumista - 2018 laaditaan uusi JTO KUVA: Annamari Aarnio 67 6.4 Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin Rodun ongelmina on tarkasteltu SWOT:in esilletuomia uhkia. Kunkin kohdan alla on esitetty varautuminen ko. uhkien torjumiseksi ja niihin varautumiseksi. 6.4 SWOT analyysi Vahvuudet - monipuolinen, liioittelematon rotu - vahva, perinteikäs rotujärjestö - olemassa oleva kansainvälinen yhteistyö useiden maiden kanssa Mahdollisuudet - kasvattajien sitoutumisasteen kasvu - tiedon lisääntymisen myötä sisältäpäin kumpuava työ tavoitteiden saavuttamiseksi tiukan ohjeistuksen, sääntöjen ja valvonnan sijaan - skandinaavinen jalostusyhteistyö tehokkaan populaatiokoon kasvattamiseksi - löytyy useita käyttämättömiä jalostuskriteerit täyttäviä uroksia Heikkoudet - kasvatustoiminta pienen ydinjoukon ”monopoli” - tiedonkulku puutteellinen - sitoutuminen rotujärjestön sääntöihin ja ohjeisiin heikkoa Uhat - jalostusvalinnat puhtaasti PEVISAohjelman kriteerien mukaisesti, JTO koetaan vain pakolliseksi pahaksi - samojen tai saman sukuisten yksilöiden liiallinen käyttö - rodun harrastus kuihtuu - kokonaisvaltaisen jalostusnäkemyksen sijaan syntyy ”yhden asian” jalostusta - epäeettisyyden lisääntyminen Jalostusvalinnat puhtaasti PEVISA-ohjelman kriteerien mukaisesti, JTO koetaan vain pakolliseksi pahaksi: - sitoutunut jalostustoimikunta, joka ohjaa, valistaa, neuvoo - jalostusohjeistosta tiedottaminen aktiivisesti - uusien kasvattajien opastus Samojen tai saman sukuisten yksilöiden liiallinen käyttö: - kasvattajien aktivoiminen löytämään uusia mahdollisuuksia jo olemassa olevasta kannasta - tuontien ja ulkomaalaisten urosten käyttö ja suositus - sukusiitosasteiden laskeminen ja asteiden julkaisu yhdistelmittäin Rodun harrastus kuihtuu: - rodun mainetta monipuolisena harrastuskoirana kasvatetaan, myös ulospäin suunnattua prtoimintaa rodun hyvistä ja huonoista puolista - kannustetaan korkealla tasolla kilpailevia koirakkoja ja toisaalta aloittelevia harrastajia yhdistyksen vuosittaisin kannustepalkinnoin Kokonaisvaltaisen jalostus-näkemyksen sijaan syntyy ”yhden asian” jalostusta: - kasvattajien erilaisten tavoitteiden ja painotusten suvaitseminen, mutta kokonaisvaltaisen näkemyksen esiin nostaminen - näyttely-, koe-, tutkimus-, ja testimäärien nostamisen aktivoiminen kasvattajittain Epäeettisyyden lisääntyminen (terveys- ja koetulosten systemaattinen hankkiminen ulkomailta): - toivotaan Suomessa omistuksessa olevien koirien rekisteröintiä sekä koe- ja terveystutkimusten tekoa SKL:n organisaation kautta - pentuvälityksessä ilmoitetaan tutkimustulosten alkuperämaa 6.4.1 Visio Mitä on odotettavissa tulevaisuudessa? Briardi harrastus ja kasvatus näyttää Suomen Briard ry:n tapahtumien sekä koe- ja näyttelykäyntien perusteella piristyneen ja briardi harrastuksen laajentuneen. Varovaisen ennustuksen mukaan kehitys jatkuu positiivisena. Sen sijaan kasvattajien määrä ei tule juurikaan nousemaan, ja kasvatustyö pysyy edelleen varsin suppeana. Erilaisten tapahtumien ja kasvattajien sekä jäsenistön aktivoiminen JTO:n tavoitteiden mukaisesti on yhdistyksen ykköshaaste, jottei positiivinen aktiivisuustason nousu tyrehdy alkuunsa. 68 Mihin suuntaan rotu kehittyy? Rotu tulee säilyttämään ulkomuodollisesti vakiintuneen paimenkoiratyyppinsä, eikä juurikaan synny poikkeamia entisaikojen ponimaiseen korkearaajaiseen ja lyhytkaulaiseen tyyppiin. Rodulla esiintyy edelleen luonteissa ongelmia (arkuus, epäsosiaalisuus), mutta myös niihin kiinnitetään enemmän huomiota jalostusvalinnoissa ja tilanne kehittyy parempaan suuntaan 10 vuodessa. Käyttökoiraharrastus ja muu harrastus- ja kilpailutoiminta säilyy pienenä, mutta rodun rekisteröintimäärään nähden edustavana. Briardi ei kuulu rotuihin, jotka ovat vaarassa menettää Suomen Palveluskoira-liiton kilpailuoikeudet palveluskoirakokeissa. Terveystilastot lonkkaniveldysplasian suhteen parantuvat hieman pitkällä tähtäimellä. Alkuperäinen vs. nykyinen käyttötarkoitus – tulevaisuus? Briardeja ei Suomessa juuri käytetä paimennustehtävissä, mutta lajin harrastusmahdollisuudet paranevat. Rodun ominaisuuksien vuoksi se voitaisiin tuntea monipuolisena harrastuskoirana, ja rodun edustajia esiintyy tuloksekkaasti erityisesti tokossa, agilityssä ja pk-haussa ja jäljellä. Kilpailutoiminta on kuitenkin hyvin pientä johtuen osittain pienistä rekisteröintimääristä ja harvojen kasvattajien varsinaisesta panostamisesta käyttöja harrastuskoiriin. Sen sijaan näyttelykoirina briardit säilyttävät asemansa kauniina ja näyttävänä rotuna. Perhekoirana ja yhteiskunnan koirakansalaisena voi syntyä ongelmia arkojen ja epäsosiaalisten/terävien yksilöiden kohdalla, vaikkei ongelma laajuudeltaan suuri olisikaan. Näihin epätoivottaviin luonteenpiirteisiin onkin syytä paneutua avoimesti ja rakentavasti, ongelmia peittelemättä. Ihannevisio, rodun ihanteellinen tavoitetila v. 2015: * Briardi rodun ajankohtaista jalostuksellista tietoa on saatavilla helposti useiden tietokanavien kautta. Kasvattajat, jalostusurosten omistajat ja rodun harrastajat tuntevat pienen populaation jalostukselliset erityishaasteet ja kokevat yhteiseksi asiaksi rodun populaatiogeneettisen elinvoimaisuuden ylläpidon ja kasvattamisen. * Briardien lonkkaniveltilastot näyttävät selvästi positiivista kehitystä ja rodulle ei ole muodostunut muita merkittäviä ja laajasti esiintyviä perinnöllisiä tai muita sairauksia. * Briardi populaatio on säilynyt ulkomuodollisesti rodulle tyypillisenä ja paimenkoiralle tarkoituksenmukaisena ilman koiran elämälle epäterveitä ääriominaisuuksia. * Briardi tunnetaan luotettavana perhekoirana ja monipuolisena harrastuskoirana. 6.5 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta Ensimmäisellä kaksivuotiskaudella seurataan tärkeimpiä tavoitteita, jotka on määritetty saavutettavaksi vuoteen 2015 mennessä. Systematisoidaan menetelmät, joilla saadaan JTO:n tavoitteiden seuraamiseksi tarvittavat puuttuvat mittarit luotua. JTO otetaan myös vuosittaisissa hallituksen ja toimikuntien toimintasuunnitelmissa huomioon. Kasvattajien, jalostusurosten omistajien sekä kaikkien briardien omistajien ja harrastajien työ ja aktiivisuus on erityisen tärkeää tavoitteiden saavuttamiseksi. 2013–2015 - anotaan briardin PEVISA-ohjelmalle jatkoa toukokuuhun 2013 mennessä - järjestetään erikoisnäyttely vuosittain - järjestetään vähintään kerran ajanjakson aikana luonnetesti tai MH-kuvaus, joihin briardeilla on etusija - tilastoinnin ja seurantasysteemin rakentaminen - tilastojen päivitys ja julkaisu vuosittain - toteutetaan uusi terveyskysely - päivitetään JTO vuoden 2015 loppuun mennessä vähintään kohtien ohjelman kohtien 4.1, 4.2, 4.3. tilastoja numerotiedot ajan tasalle sekä MH-ihanneprofiili. - jalostustarkastustapahtuman sääntöjen luominen ja ensimmäisen Suomen Selectionne-tapahtuman koordinointi - kannustusjärjestelmä terveystutkimusmäärien kasvattamiseksi 2015–2018 - järjestetään erikoisnäyttely vuosittain - vähintään vuonna 2016 jalostustarkastus - vähintään joka toinen vuosi luonnetesti tai MH-kuvaus briardeille - uuden JTO:n rakentaminen, tiedotus ja käsittelyprosessi - jalostustoimikunnan ohjesäännön, pentuvälitysohjeiden ja jalostusuroskansion kriteerien päivitykset yhdenmukaiseksi JTO:n kanssa 69 7. Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta Kennelliitto hyväksyy JTO:t viideksi vuodeksi kerrallaan. Voimassaolon päättyessä rotujärjestön tulee päivittää ohjelman voimassaoloaika, kohdasta 1 ohjelman yhteenveto ja kohdan 3 tiedot. Lisäksi päivitetään ja analysoidaan ohjelman kohtien 4.1, 4.2, 4.3, 4.4 tilasto- ja numerotiedot sekä saatetaan kohdat 5, 6.5 ja 7 ajan tasalle. Kohdassa 5 analysoidaan JTO:n edellisen kauden tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutuminen. Päivitetyt tiedot huomioidaan myös tekstissä ja korjataan mahdolliset asiavirheet. Samalla tarkistetaan ohjelman kokonaisuus. Päivitetyt kohdat tulee merkitä selvästi kursivoida, lihavoida tai alleviivata). Mikäli ohjelmaan ei tehdä muita kuin em. faktatietojen muutoksia, ei sitä tarvitse käsitellä rotuyhdistyksen yleisessä kokouksessa, vaan se toimitetaan Kennelliitolle ja jäsenistön tietoon. Kennelliitto voi myöntää tällaisen päivitetyn ohjelman voimassaololle korkeintaan viiden vuoden lisäajan. Lisäaika voidaan myöntää vain kerran, jonka jälkeen ohjelma on kokonaisuudessaan tarkistettava ja siihen on tehtävä tarvittavat muutokset. Tämä edellyttää ohjelman käsittelyä rotuyhdistyksen yleisessä kokouksessa tämän ohjeen mukaisesti. Rotujärjestön on toimitettava päivitetty JTO Kennelliitolle hyvissä ajoin, jotta se ehditään käsitellä ennen kuin hyväksytyn ohjelman voimassaoloaika päättyy. Ohjelma tulee kokonaisuudessaan tarkistaa ja siihen tulee tehdä tarvittavat muutokset vähintään kymmenen vuoden välein. Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta antaa ohjeet noudatettavista toimitus- ja käsittelyaikatauluista. Haluttaessa JTO voidaan myös päivittää aiemmin kuin viiden vuoden välein. Suomen Briard ry:n hallitus, jalostustoimikunta tai tehtävään erityisesti vihkiytynyt henkilö hallituksen nimeämänä seuraa tässä JTO:ssa määriteltyjen tavoitteiden toteutumista vuosittain. JTO:n muutostarpeet tarkistetaan v. 2015 vähintään tilastojen osalta, samoin aina muita muutostarpeita havaittaessa. V. 2018 laaditaan uusi JTO, jossa seurataan edellisen JTO:n tavoitteiden toteumista ja laaditaan uudet tavoitteet. 7. Lähteet Tilastot: KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, SKL Briardi tilastot, koonneet Tuula Tanska, Annamari Aarnio ja RiittaLiisa Saarinen Suomen Briard ry:n jalostusuroskansio Mäki, Katariina 2010: Siitoskoiran valinta. Päivitetty nettiartikkeli. - kuvaus luonnetestistä - kuvaus MH-luonnekuvauksesta Muut artikkelit: Paavo Rapila: Palveluskoirakokeiden ja koetulosten käyttö jalostuksen mittarina Luentomateriaali: Jalostusneuvojien jatkokurssi 2010 Muut lähteet: Suomen Briard ry: Terveyskysely 1998 ja 2005 (koonneet Tuija Perkiö ja Sari Jäntti) Suomen Kennelliitto ry: Jalostuksen tavoiteohjelman malli. Minutes of the annual meeting of the UEBB comission for behaviour and work is Sien (D) on 12./13.April 2003 (muistio Euroopan Briard Unionin luonnekomission kokouksesta) Briardi kirjallisuuslähteet: The Briard ja kirjoittaja Diane McLeroth Le Berger de Brie ou Briard par C. Dauvergne Ed. De Vecchi, 1992 Le Briard par C. Fauguiere Ed. Artemis, 2002 Le Berger de Brie par F. Haymann Ed. Crépin Leblond, 1982 Le Berger de Brie par J. Herreros Ed. De Vecchi, 1994 Le Berger de Brie ou Briard par Dr Luquet Ed. De Vecchi, 1982 Le Berger de Brie, Chien de France par Sedir, Ed. Amitiés Spirituelles, 1979 Le Berger de Brie ou Briard par B. Weber et J. Larive, Ed. Bornemann, 1985 Suomen Kennelliitto ry, Artikkelit: - Perimän monimuotoisuus ja jalostuspohja (MMT Katariina Mäki) - Sukusiitos (MMT Katariina Mäki) - Tehollinen populaatiokoko (MMT Katariina Mäki) - Koiran lonkkanivelen kasvuhöiriö (ELL Anu Lappalainen) Mäki, Katariina 2007: Vain monimuotoinen koirarotu selviää. Koiramme 12: 20-25. Mäki, Katariina 2008: Koiranet ja rodun jalostuspohjan arvioiminen. Koiramme 12: 33-38. Mäki, Katariina 2008: Sukusiitostaantuma – mikä, miksi, milloin? Koiramme 7-8: 74-80. Mäki, Katariina 2009: Koirarotujen jalostuspohjat osoittautuneet yllättävän kapeiksi. Koiramme 1-2: 24-28. Artikkelit: Atout Chiens nro 184 Revue Chiens 2000 nro 250, 277 Sans Laisse nro 173 Vos Chiens Magazine nro 104, 187,214 8. Liiteet Liite 1: Vuosina 1996 – 2011 eniten käytettyjen urosten ja narttujen sukulaisuus kolmessa povessa. Liite 2: Vuosina 2006 -2011 jalostukseen käytetyt urokset ja tiedot niiden jälkeläisistä. Liite 3: Vuosina 2006 -2011 jalostukseen käytetyt nartut ja tiedot niiden jälkeläisistä. 70
© Copyright 2024