1. No category

SuomentuulivoimaOySavonrannantuulipuistohankkeen
muuttolintuselvityssyksyllä2011jakeväällä2012
sekävaikutusarvio JariKontiokorpi&AnttiTanskanen
Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 SISÄLLYS 1 Johdanto ......................................................................................................................................................... 3 2 Alueen sijainti ja yleispiirteet ......................................................................................................................... 4 3 Menetelmät, muutonhavainnointi ................................................................................................................. 6 4 Tulokset ........................................................................................................................................................ 11 4.1 Uhanalaiset lajit ..................................................................................................................................... 14 4.2 Havainnot lajeittain ............................................................................................................................... 14 4.3 Vesilinnut ............................................................................................................................................... 15 4.4 Joutsenet ............................................................................................................................................... 15 4.5 Hanhet ................................................................................................................................................... 16 4.6 Sorsat ..................................................................................................................................................... 18 4.7 Kuikkalinnut ........................................................................................................................................... 21 4.8 Kanalinnut .............................................................................................................................................. 23 4.9 Pelikaani‐ ja haikaralinnut ..................................................................................................................... 23 4.11 Kurkilinnut ........................................................................................................................................... 28 4.12 Kahlaajat .............................................................................................................................................. 29 4.13 Lokkilinnut ........................................................................................................................................... 31 4.14 Kyyhkyt ................................................................................................................................................ 34 4.15 Pöllöt .................................................................................................................................................... 35 4.16 Tikat ..................................................................................................................................................... 35 4.17 Kirskulinnut .......................................................................................................................................... 36 4.18 Varpuslinnut ........................................................................................................................................ 37 4.18.1 Pääskyt .......................................................................................................................................... 37 4.18.2 Pikkulinnut .................................................................................................................................... 38 4.18.3 Rastaat .......................................................................................................................................... 43 4.19 Varislinnut ............................................................................................................................................ 45 4.20 Paikalliset linnut .................................................................................................................................. 47 4.21 Merkittävät lepäilijäkerääntymät ........................................................................................................ 48 1 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 5 Tulosten tarkastelu ....................................................................................................................................... 49 5.1 Yleistä .................................................................................................................................................... 49 5.2 Tuloksiin vaikuttavat tekijät .................................................................................................................. 49 5.3 Vertailukohteet ...................................................................................................................................... 50 5.4 Tulosten tarkastelu lajiryhmittäin ......................................................................................................... 52 6 Tuulivoimapuistojen vaikutukset linnuille .................................................................................................... 62 6.1 Törmäysriski ........................................................................................................................................... 63 6.1.1 Törmäysriskin arvio ........................................................................................................................ 64 6.1.1.1 Oletukset ................................................................................................................................. 64 6.1.1.2 Tulokset ................................................................................................................................... 66 6.1.1.3 Epävarmuustekijät ................................................................................................................... 67 6.2 Liikkumisen esteet ................................................................................................................................. 69 6.3 Yömuutto ............................................................................................................................................... 69 6.4 Törmäysuhrien löytyminen ................................................................................................................... 70 7 Johtopäätökset ............................................................................................................................................. 70 Lähteet ............................................................................................................................................................. 72 LIITTEET 1 Savonlinnan Savonrannan Syvälahden syysmuutto 2011 päivittäin. 2 Savonlinnan Savonrannan Syvälahden kevätmuutto 2012 päivittäin. 3 Mallinnettu törmäysriski lajeittain syksyn 2011 ja kevään 2012 havaintojen perusteella Kannen kuva: syksyinen maisema Parrikankaalla. © Jari Kontiokorpi 2 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 1Johdanto
Tämä muuttolinnustoselvitys on tehty Savonlinnan kaupungin Savonrannan Syvälahden alueelle tuulipuis‐
ton yleiskaavaa varten. Selvityksessä pyrittiin selvittämään alueen ylittävä ja ohittava muuttolinnusto sekä mahdolliset ruokailu‐ ja lepäilylennot ja – alueet sekä arvioimaan tuulivoimaloiden mahdolliset vaikutukset linnustoon, mm. törmäysriskit. Viimeisten vuosikymmenten aikana tuulivoimaloiden vaikutuksia linnustoon on tutkittu runsaasti eripuolilla maailmaa. Lintujen törmäyskuolemat ovat paikoitellen merkittäviä ja saattavat vaikuttaa lintukantoihin paikallisesti tai laajemmalti erityisesti silloin kun törmäykset tapahtuvat muutolla. Paikalliset linnut lentävät usein lähellä maan tai vedenpintaa eivätkä välttämättä ole suuressa vaarassa törmätä voimaloihin. Tätä riskiä pienentää myös voimaloiden kasvanut koko, roottorin lapojen alin piste on megawattiluokan myllyis‐
sä noin 40–60 metrin korkeudessa, siis huomattavasti metsänrajan yläpuolella. Paikalliset linnut myös oppi‐
vat varomaan voimaloita, mikä vähentää törmäysriskiä. Muutolla linnut saattavat kohdata tuulivoimalat ensi kertaa eivätkä ne ehkä tunnista vaaraa, joka liittyy voimalan pyöriviin siipiin. Osa linnuista muuttaa lentosuuntaa hyvinkin kaukana voimalasta ja ne saattavat kiertää laajan tuulivoimapuiston, osa pyrkii väistämään voimalakentän sinne lennettyään pyrkimällä siitä ulos ja osa jatkaa puiston läpi ehkä muuttaen hieman suuntaa ja/tai lentokorkeutta. Suomessa tuulivoimaloiden vaikutuksista muuttolintuihin on vasta vähän tietoa, mutta monissa vireillä olevissa tuulipuistohankkeissa on tuulipuistojen vaikutus linnustoon ja lintujen törmäysriskin arviointi tär‐
keä osa ympäristövaikutusten arviointia. Syvälahden alueelle on suunniteltu rakennettavan enintään yhdeksän tuulivoimalaa, joiden rakentamisen vaikutusta linnustoon tutkittiin vuosina 2011 ja 2012. Tutkimus on osa tuulipuiston yleiskaavan luontovai‐
kutusten arviointia (Pöyry Finland Oy 2011). Tutkimusraportin tekivät lintukartoittaja Jari Kontiokorpi sekä FL Antti Tanskanen ja siitä vastasi tilaajan puolelta biologi FM Soile Turkulainen Pöyry Finland Oy:stä. Syksyn 2011 muuttolintulaskennat tekivät Jari Kontiokorpi, lintukartoittaja Ari Parviainen ja Antti Tanska‐
nen. Kevään 2012 muuttolinnuston havainnoinnin tekivät luontokartoittaja Reima Hyytiäinen ja fil. yo Ka‐
roliina Hämäläinen Biologitoimisto Vihervaarasta sekä lintukartoittaja Oskari Kekkonen Ympäristötutkimus Yrjölästä. 3 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 2Alueensijaintijayleispiirteet
Selvitysalue sijaitsee Etelä‐Savon maakunnassa Savonlinnan kaupungissa entisen Savonrannan kunnan alu‐
eella Syvälahdessa (kuva 1). Se sijoittuu Liukonmäen ympäristöön ja rajoittuu Saimaan Pyyveteen. Savon‐
rannan kirkonkylä on noin 3,5 km:n päässä selvitysalueelta koilliseen. Yleispiirteiltään selvitysalue on met‐
sätalouskäytössä olevaa aluetta. Tuulipuistohanke käsittää enintään yhdeksän noin 3 MW:n tuulivoimalan rakentamisen Tornator Oy:n omistamalle noin 15 km2:n alueelle (kuva 2). Etelä‐Savon ELY‐keskuksen (8.7.2011) antaman päätöksen mukaan hanke ei vaadi YVA‐menettelyä. Alue sisältyy tekeillä olevan Etelä‐Savon vaihemaakuntakaavan potentiaalisiin tuulivoimapuistoalueisiin. Turbiinien yhteenlaskettu nimellisteho tulee olemaan alle 30 MW. Voimaloiden tarkempi rakenne selviää myöhemmin, mutta tässä tutkimuksessa niiden napakorkeudeksi on arvioitu 120 metriä ja ylimmillään lapa käy 180 metrin korkeudessa. Lintujen törmäysriski laskettiin välille 60–180 metriä. Selvitysalue rajoittuu Joutenvesi‐Pyyveden Natura‐alueeseen (Etelä‐Savon ELY‐keskus 2011b) ja sijoittuu Oriveden‐Pyhäselän saaristojen Natura‐alueen läheisyyteen (Pohjois‐ Karjalan ympäristökeskus 2005). Mo‐
lemmat alueet ovat laajoja Saimaan selkävesien ja saaristoiden kokonaisuuksia ja tärkeitä saimaannorpan elinalueita. Muut Natura‐alueet sijaitsevat yli 5 km:n päässä.
Kuva Kuva 1. Selvitysalueen sijainti (sininen ympyrä). 4 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Kuva 2. Tornatorin omistama maa-alue sekä alustavien suunnitelmien mukaiset tuulivoimaloitten paikat. Selvitysten tekoaikaan läntisimmän voimalan (9a) paikka siirtyi ensin itään (9b) ja sitten pohjoiseen päin keskelle aluetta
(9).
5 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 3Menetelmät,muutonhavainnointi
Lintujen muuttoa seurataan monin eri tavoin, mm. yömuuttoa ääniä kuuntelemalla, satelliittiseuranta, tut‐
kahavainnointi ja rengastus. Yleisimmin käytetty menetelmä on ns. näkyvän muuton seuranta, missä tark‐
kailupisteen ohittavia lintuja etsitään kokoaikaisesti eri puolilta ja korkeuksista. Savonrannassa Syvälahdes‐
sa syys‐ ja kevätmuuttoa tutkittiin vain näkyvän muuton osalta. Lentäviä lintuja tarkkailtiin hankealueella syksyllä kolmesta paikasta, jotka kattoivat kaikki 9 suunniteltua tuulivoimalapaikkaa. Havainnointipaikoista oli kaikista hyvä näkyvyys ympäröivään maisemaan, mutta aivan samanarvoisia ne eivät olleet. Paras näkyvyys oli pohjoisimmasta havainnointipaikasta Niinilamminvuorelta, johon työn tilaaja pystytti neljän metrin korkuisen (lattiakorkeus maasta) rakennustelineen. Teline toimi tehtävässään erinomaisesti. Hakkuuaukealla olevalta Niinilamminvuorelta esteetön havainnointisektori oli noin 300 astetta. Yksittäisten puiden lisäksi suurin yhtenäinen este oli lounaassa oleva metsänreuna, jonka yli tosin näki läheltä tai korkealta menneitä lintuja. Tornista oli hyvä näkyvyys myös Paasselälle, mm. 15 kilometrin päässä oleva Kiteen Kyyrönniemi ja hyvällä näkyvyydellä myös 30 kilometrin päässä oleva Rääk‐
kylän kirkko erottuivat optiikalla tunnistettavasti. Keskimmäinen havainnointipaikka oli Parrikangas. Parrikankaan hakkuuaukealla havainnoitiin isolta siirtoki‐
veltä ja myöhemmin paikalle asennetulta puulavalta. Esteetön havainnointisektori oli noin 200 astetta. Yksittäisten puiden lisäksi laajin este oli etelässä lähellä oleva metsänreuna. Eteläisin havainnointipiste oli Riita‐ahonmäellä. Havainnointia suoritettiin hakkuuaukon ja taimikon reunas‐
sa, johon oli asetettu pari lavaa päällekkäin, jolloin paikka nousi noin 20 cm ja suurimmaksi osaksi taimiston yläpuolelle. Esteetön havainnointisektori oli noin 250 astetta. Yksittäisten puiden lisäksi laajin este oli ete‐
lässä lähellä oleva metsänreuna, sekä isot mäet lännessä ja pohjoisessa. Havainnoinnissa käytettiin 8x suurentavaa kiikaria, joka oli tuettu ns. seipiöllä. Seipiö auttaa kiikaroinnin jaksamisessa merkittävästi, koska kädet jäävät tällöin sydämen alapuolelle eivätkä väsy niin nopeasti. Kau‐
koputkella enimmäkseen tarkistetaan kiikarilla havaitut kohteet, jolloin ne ovat helpommin määritettävissä ja laskettavissa. Kaukoputki (zoom‐okulaarin suurennuskerroin 20–60) oli erillisellä tukevalla jalustalla. Yli‐
menevää lintuliikennettä havainnoitiin myös ilman optiikkaa ja kuunnellen. Kevätmuuttoa seurattiin lähes samoilta paikoilta kuin syysmuuttoa ja samoilla menetelmillä. Kaikki lentävät linnut merkittiin parvittain ja niistä kirjoitettiin muistiinpanoihin päivämäärä, kellonaika puo‐
len tunnin jaksoissa, laji, määrä, ohituspuoli, lentokorkeus ja lentosuunta sekä oliko yksikkö muuttava vai paikallinen ja lensikö se hankealueen yli. Jos oli aikaa ja linnusta pystyi määrittämään, niin merkittiin myös linnun ikä ja sukupuoli. Myöhemmin havainnot kirjattiin excel‐taulukkoon, johon merkittiin myös havain‐
nointipiste, havainnoija sekä havainnointijakso (kahden viikon jaksot). Etäisyyksien ja lentokorkeuksien arvioinnissa oli kokemuksella suuri merkitys. Arviointia auttoivat myös kartat, maamerkit kuten linkkimastot sekä etäisyysmittarilla varustettu kiikari, joka oli käytössä yhtenä päi‐
vänä. Lentosuunnissa apuna olivat kartat, kompassi ja gps‐laite. Etäisyyksien merkinnässä käytettiin viittä luokkaa: 0‐200m, 200‐700m, 700‐1500m, 1500‐5000m ja yli 5000m. Lentokorkeuksien merkinnässä käytet‐
tiin kolmea luokkaa: alle 60m (lintu lentäisi roottoreiden ali), 60‐180m (törmäysriski) ja yli 180m (lintu len‐
täisi yli). Tavoitteena oli havainnoida syksyllä kaikilla paikoilla jokaisella kahden viikon jaksolla ja saada aineistoa aamu‐ päivä‐ ja iltamuutosta. Tässä onnistuttiin riittävän hyvin. Yhden havainnointikerran pituudeksi mää‐
ritettiin viisi tuntia, mutta heikon muuton aikana se jäi usein vähäisemmäksi ja kovalla muutolla havain‐
nointia jatkettiin kauemmin. Vaikka havainnointi pyrittiin suorittamaan tasaisesti, tuli havainnoinnin kuvaa‐
jasta pyramidimainen, johtuen osittain valoisan ajan merkittävästä lyhenemisestä syksyn aikana. 6 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Suurin osa havaintopäivistä tuli aineistoon satunnaisesti, mutta paikalle mentiin myös valikoidusti sään ja muuton arvattavuuden mukaan. Erittäin huonolla säällä (sumu, rankkasade) ei havainnoitu. Yhteensä 21.7.–4.11. havainnoitiin 38 päivänä 191 tuntia. Havainnointi painottui syyskuulle ja lokakuun alkupuolelle. Havainnointi jakautui kuukausittain: heinä‐ 6, elo‐ 35, syys‐ 79, loka‐ 61 ja marraskuu 9 tuntia. Valoisasta ajasta Savonrannassa havainnoitiin elokuussa 7 %, syys‐ ja lokakuussa 20 %. Paikkojen suhteen havainnoinnin jakauma ei myöskään ollut tasainen (taulukko 1). Riita‐ahonmäen muita pienempi havainnointiaika johtui sattumasta, sillä Riita‐ahonmäen havainnointivuorolle osui eniten sumui‐
sia päiviä. 1600
600
1400
500
1200
400
1000
800
300
600
200
400
100
200
0
0
4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20
4
6
8
10
12
14
16
18
20
Kuva 3. Havainnointi tunnin jaksoissa Savonrannan Syvälahdessa syksyllä 2011. Kuva 4. Havainnointi tunnin jaksoissa Savonrannan Syvälahdessa keväällä 2012. Määrät minuutteina. Taulukko 1. Havainnointi Savonrannan Syvälahden kolmella paikalla syksyllä 2011. Paikka 21.7. 27.7. 6.8. 11.8. 15.8. 17.8. 21.8. 23.8. 25.8. 29.8. 30.8. 1.9. 2.9. 3.9. 9.9. Niinilamminvuori 4.10–9.00 9.00–9.50 4.50–5.50, 8.40–10.10 10.00–11.00 5.10–9.15 9.50–14.30 16.20–20.10 6.00–14.00 Parrikangas 10.40–11.30 8.10–8.30 11.30–12.30 5.45–9.00 5.30–10.30 9.40–17.20 6.10–12.10 Havainnointiaika yht. Riita‐
ahonmäki h min 4 50
1 40
2 50
13.20–13.50
2 30
4 5
3 15
16.00–19.45
3 45
5 4 40
5.45–10.45 5 3 50
7 40
8 9.40–16.00 6 20
6 7 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 11.9. 13.9. 16.9. 19.9. 21.9. 22.9. 23.9. 25.9. 28.9. 1.10. 3.10. 4.10. 8.10. 9.10. 11.10. 12.10. 13.10. 14.10. 21.10. 24.10. 28.10. 1.11. 4.11. yhteensä 10.10–12.00, 13.00–16.00 9.30–13.00 13.30–16.15 10.35–13.10 10.00–10.25, 12.05–14.45 10.10–13.45, 14.15–15.10 6.45–13.35 14.30–17.00 7.15–10.45, 11.15–14.00 13.40–15.50 7.15–15.50 14.50–18.05 10.15–11.20 8.00–11.20 11.45–14.30 87h 12.10–12.15 6.35–13.20 6.35–10.00, 15.20–16.30 11.50–18.50 10.30–13.30 7.15–10.30 11.50–14.00 9.10–16.50 7.40–10.00, 11.40–12.40 10.10–14.30 66h 12.30–12.35
8.00–8.40 6.30–10.30 7.10–14.00 7.40–12.20 9.30–12.00 10.00 8.50–11.30 37h 5 4 9 4 2 3 9 6 7 9 6 5 3 8 5 4 7 4 2 4 0 3 5 191 10
30
35
5
5
50
20
15
10
15
35
25
40
40
25
30
20
1
20
25
0
Syksyn havainnoinnista vastasivat Jari Kontiokorpi (yhteensä 187 tuntia), Ari Parviainen (4 tuntia) ja Antti Tanskanen (2 tuntia). Savonrannan syksyn 2011 tuloksia lintumuutosta verrataan lähiseudun muuhun muuttoon sekä aiempiin syksyihin. Savonrannassa ei ole aiemmin syysmuuttoa havainnoitu. Lisäksi sumuisina aamuina ja päivinä havainnoitiin koeluonteisesti neljällä paikalla Pyy‐ tai Oriveden rannas‐
sa. Havainnot näiltä paikoilta ovat erikseen eikä niitä ole kirjattu varsinaisiin tuloksiin. Yhteensä näillä pai‐
koilla oli havainnointia 2h 45min. 1. Savonlinna, Savonranta, Hiekkaniemi. Yht. 30 min havainnointia: 22.9. klo 10.40–11.10, metsähanhi 4 SE, mustarastas 2 NW, räkättirastas 45/4a NW, punakylkirastas 6/1a NW, näkyvyys 2 km 2. Savonlinna, Savonranta, Koirinoja. Yht. 40 min havainnointia: 21.9. klo 9.45–10.25, vesilintu sp n30 SW päältä, näkyvyys 2km 3. Savonlinna, Savonranta, Vihtakanta. Yht. 35 min havainnointia: 6.8. klo 8‐8.20, ei muuttavia lintuja, näkyvyys 2‐5 km 21.9. klo 6.45–7.00, haapana 8 W päältä, näkyvyys 1 km 4. Kerimäki, Koivuranta. Yht. 60 min havainnointia: 28.10. klo 8.50–9.30, alli 11 S, mustalintu 10 S, pilkkasiipi 13 lask, tukkakoskelo 8 lask. Näkyvyys 1 km. 1.11. klo 11.50–12.10, alli 1 lask, paikallisena mm. kaakkuri 2, isokoskelo 70, kalalokki 160, harmaalokki 20. Näkyvyys 20 km. 8 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Kuva 5. Havainnointipaikat Savonrannan alueella syksyllä 2011. Sinisellä merkitty varsinaiset havainnointipaikat, pu‐
naisella kokeilupaikat sekä vihreällä Kyyrönniemen tarkkailupaikka. Keväällä havainnoitiin sattumanvaraisesti ja havainnointi jakautui tasaisesti kolmelle pisteelle. Havainnoin‐
tiaika oli yhteensä 109,5 tuntia 17 päivänä eli selkeästi vähemmän kuin syksyllä. Lisäksi maksimaalista ha‐
vainnointiaikaa vähensi kahden paikan päällekkäinen havainnointi, jonka osuus oli 26 tuntia. Tarkkailussa oli kolme pitempää taukoa: 9.‐18.4., 14.–20.5. sekä 23.–27.5. Näistä etenkin keskimmäinen osui vilkkaim‐
paan arktisten lintujen muuton aikaan. Huhtikuussa tarkkailtiin 37 ja toukokuussa 72,5 tuntia. Kevään havainnoinnista vastasivat Reima Hyytiäinen (64,5 tuntia), Karoliina Hämäläinen (25 tuntia) ja Oska‐
ri Kekkonen (20 tuntia). Syksyn tapaan Savonrannan kevään muuttoa verrataan lähiseudun muuttoihin ja muihin keväisiin. Savonrannassa ei ole kevätmuuttoa aiemmin havainnoitu. Taulukko 2. Havainnointi Savonrannan Syvälahden kolmella paikalla keväällä 2012. 7.4. 8.4. 19.4. 25.4. 26.4. Paikka Niinilamminvuori 13.00–15.00 12.00–14.30 5.20–10.20 Parrikangas 5.40–11.40 14.50–19.50 Riita‐ahonmäki 10.00–15.00 8.00–10.30 14.15–19.15 5.00–10.00 Havainnointiaika h 7 5 5 10 10 min 9 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 3.5. 16.10–21.10 5.5. 6.5. 4.35–9.35 7.5. 16.30–21.30 9.5. 10.00–15.00 10.10–15.10 11.5. 11.00–16.00 12.5. 10.05–15.05 13.5. 21.5. 12.00–17.00 22.5. 4.00–9.00 28.5. 15.00–19.00* 29.5. 4.10–9.10 yht. 39,5 h 36,5 h *klo 17–18 vain 30 min havainnointia. 10.00–11.00 17.00–20.00 16.30–21.30 8.00–13.00 4.00–9.00 33,5 h 5 1 3 5 10 10 5 5 5 5 5 3 10 109 30 30 10 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 4Tulokset
Yhteensä syksyllä havaittiin 70155 lentävää lintua, 121 eri lajia. Näistä valtaosa oli muuttavia. Paikallisia tai kierteleviä oli noin tuhat. Savonrannassa havaittiin syksyllä keskimäärin siis joka kymmenes sekunti lentävä lintu. Hiljaisimpina päivinä lintu lensi joka toinen minuutti, vilkkaimpina joka toinen sekunti. Eniten lintuja lensi jaksoilla 7‐8.30 sekä 11–12.30. Jos verrataan lintumäärää havainnointiin, olivat vilkkaimmat tunnit klo 7, 12, 16 ja 18. Aamun huippu muodostuu etenkin pikkulinnuista, jälkimmäiset huiput hanhista. Kuva 6. Savonrannassa havaitut lentävät linnut puolen tunnin jaksoissa syksyllä 2011. 12
10
8
6
4
2
0
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
Kuva 7. Savonrannassa syksyllä 2011 havaitut lentävät linnut tunnin jaksoissa suhteutettuna havainnointimäärään. 11 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 600
500
400
300
200
100
0
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
Kuva 8. Savonrannassa keväällä 2012 havaitut lentävät linnut tunnin jaksoissa. Linnut lensivät yhteensä 4361 ”parvessa”, keskimäärin parvea kohti oli 16 yksilöä. Useat parvet muodostui‐
vat kahdesta tai useammasta lajista. Linnuista määritettiin lajilleen puolet, 48,6 %. Lajiryhmittäin valtaosan toivat aineistoon hanhet 49388 yksilöllään, sitten pikkulinnut 7314, sorsat 4175, rastaat 3714, kyyhkyt 1493, päiväpetolinnut 956, varislinnut 661, kahlaajat 530, kurki 485, pääskyt 446, lokit 281, joutsenet 270, kuikkalinnut 204, kanalinnut 68, tikat 54, tervapääsky 51, merimetso 28, haikarat 3, kihut 1 ja pöllöt 1. hanhet
rastaat
varislinnut
pääskyt
kuikkalinnut
pikkulinnut
kyyhkyt
kahlaajat
lokit
muut
sorsat
petolinnut
kurki
joutsenet
Kuva 9. Lentävien lintujen osuudet lajiryhmittäin syksyllä 2011 Savonrannassa. Kuva 10. Antti Tanskanen Riita‐
ahonmäellä © Jari Kontiokorpi. Valtaosa, 58 %, linnuista lensi lapakorkeuden yläpuolella, riskikorkeudella lensi 24 % ja alapuolella 18 %. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi kaikkiaan 7261 lintua eli 10 % kaikista havaituista linnuista. Lentosuunnista lounas oli hyvin vallitseva, kaikkiaan 72 % kaikista linnuista suunnisti lounaaseen. Valtaosa linnuista muutti kaukana tai hyvin kaukana kaakossa, mutta myös kaukana luoteessa ja päältä havaittiin yli viisituhatta lintuyksilöä. 12 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 25000
1800
1600
20000
1400
1200
15000
1000
800
10000
600
400
5000
200
0
0
4‐ 3‐ 2‐ 1‐ +‐ 1+ 2+ 3+ 4+
4‐
3‐
2‐
1‐
+‐
1+
2+
3+
4+
Kuva 11. Kaikkien lintujen ohituspuolet ja –etäisyydet syksyllä 2011 Syvälahdella. Plussalla merkityt ohittivat Syvälah‐
den idän‐etelän puolelta, miinuksella lännestä – pohjoisesta, plus‐miinus päältä. Ohitusetäisyydet: +‐: 0‐200m, + tai ‐: 200‐700m, 2+ tai 2‐: 700‐1500m, 3+ tai 3‐: 1500‐5000m ja 4+ tai 4‐: yli 5000m. Kuva 12. Kaikkien lintujen ohituspuolet ja –etäisyydet keväällä 2012 Syvälahdella. Keväällä Savonrannassa havaittiin huomattavasti vähemmän lintuja kuin syksyllä. Keväällä muuttaa muu‐
tenkin selkeästi vähemmän lintuja kuin syksyllä johtuen muuttomatka‐ ja talvikuolleisuudesta. Savonran‐
nassa ero määrissä oli kuitenkin isompi kuin mitä luonnollinen poistuma on. Pääsyinä ovat pienempi ha‐
vainnointimäärä sekä havainnoinnin aukot joidenkin lajiryhmien suhteen. Kevään havainnoinnissa aukot olivat viikoilla 15 ja 20, ja jälkikäteen arvioituna toukokuun havaintotuntimäärä olisi voinut olla suurempi, jotta arktisesta muutosta alueen yli olisi saatu täydellisempi käsitys. Toukokuussa Etelä‐Karjalassa havaittiin sisämaan hanhimuuttoa päivinä, jolloin Savonrannassa ei ollut ha‐
vainnointia, ja tämän takia hanhien osuus on todennäköisesti liian pieni, eikä anna oikeaa kuvaa koko ke‐
vään aikana alueen yli muuttavien hanhien määristä. Hanhien osalta myös kevään törmäysriskiarvio jää siksi todennäköisesti todellista alhaisemmaksi. Monien muiden linturyhmien osalta havaintopäivien muuttaja‐
määrät kuvaavat kuitenkin niiden törmäysriskiä keväällä. Kevään kokonaismäärä on vain 3852 lintuyksilöä. Näistä paikallisiksi tulkittiin 769 yksilöä. Syksyyn oli myös merkittävä ero lentokorkeuksissa, sillä keväällä alle lapakorkeuden lensi linnuista 80 %, lapakorkeudella 17 % (656 yksilöä) ja lapakorkeuden yli 3 %. Suuri ero syksyyn selittynee ainakin osittain kevään minimaalisesta hanhimäärästä: syksyllä hanhien osuus kaikista havaituista linnuista oli 70 %, keväällä alle 5 %. Myös kevääl‐
lä ohituspuolittain havaittujen lintujen osuudet poikkeavat merkittävästi syksystä, tärkeänä syynä hanhien ja muiden suurten ja kaukaa näkyvien lintujen vähyys keväthavainnoissa. Hanhet lentävät yleensä melko korkealla ja parvet näkyvät kauas. 13 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 45000
3500
40000
3000
35000
30000
2500
25000
2000
20000
1500
15000
1000
10000
500
5000
0
1
2
3
0
1
2
3
Kuva 13. Kaikkien lentävien lintujen lentokorkeus syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa kolmen korkeuden asteikolla (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudella, 3 = yli lapakorkeuden). Kuva 14. Kaikkien lintujen lentokorkeus keväällä 2012 Savonlinnan Syvälahdessa. 4.1Uhanalaisetlajit
Syksyn havainnoinnin aikana havaittiin 18 uhanalaista lajia. Lisäksi silmälläpidettäviä ja lintudirektiivin I‐
liitteen lajeja oli 29. Taulukko 3. Uhanalaiset, silmälläpidettävät ja lintudirektiivin I‐liitteen lajit Savonlinnan Syvälahdessa syksyllä 2011. Riskilento = lintu lensi lapakorkeudella hankealueen yli. uhanalaisuusluokitus lajeja yksilöitä riskilento
äärimmäisen uhanalaiset (CR) 2 3 0 erittäin uhanalaiset (EN) 4 64 4 vaarantuneet (VU) 14 1465 425 silmälläpidettävät (NT) 14 909 186 lintudirektiivin I‐liite 29 19398 3051 yhteensä samat pois karsien 47 21322 3541 Keväällä havaittiin 7 uhanalaista lajia. Lisäksi silmälläpidettäviä ja lintudirektiivin I‐liitteen lajeja oli 17. Taulukko 4. Uhanalaiset, silmälläpidettävät ja lintudirektiivin I‐liitteen lajit Savonlinnan Syvälahdessa keväällä 2012. Riskilento = lintu lensi lapakorkeudella hankealueen yli. uhanalaisuusluokitus vaarantuneet (VU) silmälläpidettävät (NT) lintudirektiivin I‐liite yhteensä samat pois karsien
lajeja 7 9 13 24 yksilöitä
63 235 177 431 riskilento
39 46 71 150 4.2Havainnotlajeittain
14 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Lajiluettelossa lajinimen perässä on kerrottu lajin uhanalaisuusluokka tai sen kuuluminen direktiivin I‐
liitteen lajeihin: CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmällä‐
pidettävä, D = direktiivin I‐liitteen laji Lajikuvailut ovat seuraavista lähteistä, jos ei muuta mainita: Valkama ym. 2011, Väisänen ym. 1998, Svens‐
son ym. 2010. 4.3Vesilinnut
Arktisia vesi‐ ja rantalintuja muuttaa keväin syksyin tuhansittain Kaakkois‐Suomen yli. Vienanmeren ja Laa‐
tokan – Suomenlahden välisen maa‐alueen ylitys on vesilinnuille melkoinen ponnistus, sillä muuten useim‐
mat lajit pystyvät muuttamaan rannikon myötäisesti ”turvallisesti” veden päällä. Monet lajit, etenkin sorsat, uskaltautuvat mantereen muutto‐osuudelle vasta illan hämärtyessä ja ne muuttavat pimeän aikana mereltä merelle. 4.4Joutsenet
Joutsenia havaittiin kaikkiaan 270, joista 148 lajilleen määrittämättömiä. Puvulleen merkittiin (laulujoutsen ja joutsenlaji) yhteensä 103 vanhaa ja 4 nuorta. Lukema kertoo, etteivät joutsenperheet olleet vielä muut‐
taneet havainnoinnin aikana. Koska loppusyksy ja alkutalvi olivat lämpimiä ja vesistöt jäättömiä, viimeinen muuttopurkaus tapahtui vasta vuodenvaihteessa, jolloin havainnointia ei Savonrannassa enää ollut. Jout‐
senten muuttosuunta oli selkeästi lounas. Suurin osa joutsenista muutti riskikorkeudella. Peräti 32 % (86 yksilöä) kaikista havaituista joutsenista muutti riskikorkeudella tuulivoimala‐alueen yli. Enemmistö havaituista joutsenista muutti kaukana kaakos‐
sa. n
nw
nnw 250
200
nne
250
ne
150
wnw
ene
100
50
w
200
150
e
0
100
wsw
ese
sw
se
ssw
sse
s
50
0
1
2
3
Kuva 15. Joutsenien muuttosuunta 16 ilmansuunnan tarkkuudella Savonlinnan Syvälahdessa syksyllä 2011. Kuva 16. Joutsenien muuttokorkeus kolmen korkeuden asteikolla (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudella, 3 = yli lapakor‐
keuden). 15 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 60
80
50
70
60
40
50
30
40
20
30
10
20
10
19.00
17.30
16.00
14.30
13.00
11.30
10.00
8.30
7.00
5.30
4.00
0
0
4‐
3‐
2‐
1‐
+‐ 1+ 2+ 3+ 4+
Kuva 17. Joutsenien muutto puolen tunnin jaksoissa syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdella. Kuva 18. Joutsenien ohi‐
tuspuolet ja –etäisyydet. Laulujoutsen Cygnus cygnus (D) pesii koko Suomessa. Kanta on ollut voimakkaassa kasvussa, nykyinen kannanarvio on 5000–7000 paria. Talvehtii Itä‐ ja Pohjanmeren rannikolla. Savonrannassa laulujoutsenia havaittiin yhteensä 118 muuttavaa 3.9.–4.11., eniten 40 25.9. (lisäksi 12 lajilleen mää‐
rittämätöntä joutsenta). Laulujoutsenista 60 muutti riskikorkeudella hankealueen yli. Pikkujoutsen Cygnus columbianus (D) on arktisen alueen joutsen, joka esiintyy Suomessa vain läpimuuttavana, eten‐
kin Kaakkois‐Suomessa. Savonrannassa havaittiin 4 vanhaa pikkujoutsenta 22.9. 3 SW ja 23.9. 1 SW, kaikki laulujoutsenparvissa varsin kauka‐
na idästä. Keväällä havaittiin 13 laulujoutsenta ja 2 määrittämätöntä 7.4.–22.5. Kaikki lensivät lapakorkeuden alapuo‐
lella alueen yli. 4.5Hanhet
Hanhet olivat runsaslukuisin lajiryhmä Savonrannassa syksyllä 2011. Kaikkiaan havaittiin 49388 hanhea, joista määritettyjen lisäksi määrittämättä jäi 29252, näistä harmaahanhia (käytännössä metsä‐
/tundrahanhia) 592. Lisäksi havaittiin yksi risteymähanhi 25.9. valkoposkihanhiparvessa, sinihanhimainen lintu lienee valkoposkihanhen ja tundrahanhen risteymä. Hanhimuutto alkoi 1.9., jolloin havaittiin 13 har‐
maahanhea. 3.9. nähtiin jo 123 hanhea kuudessa parvessa ja ensimmäiset metsähanhet määritettiin. Syk‐
syn ensimmäiset valkoposkihanhet määritettiin 21.9. ja tundra‐ sekä sepelhanhet 22.9. Hanhet suuntasivat enimmäkseen lounaaseen, mutta myös etelälounaan osuus oli melko suuri, 13 %. Suu‐
rin osa hanhista muutti oletettujen tuulivoimaloiden roottoreiden yläpuolella, vaarakorkeudella muutti yli 11 000 hanhea. Näistä itse tuulipuistohankealueen yli matkasi 3938 hanhea eli 8 % kaikista havaituista han‐
hista. Valtaosa hanhista havaittiin ohittavan kaukana kaakossa, 20 % muutti luoteen puolelta. 16 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 n
nw
nnw50000
40000
nne
40000
ne
35000
30000
wnw
ene
20000
25000
10000
w
30000
e
0
20000
15000
wsw
ese
sw
5000
se
ssw
10000
0
sse
1
s
2
3
Kuva 19. Hanhien muuttosuunta 16 ilmansuunnan tarkkuudella Savonlinnan Syvälahdessa syksyllä 2011. Kuva 20. Hanhien muuttokorkeus kolmen korkeuden asteikolla (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudella, 3 = yli lapakorkeu‐
den). 6000
20000
5000
15000
4000
3000
10000
2000
5000
1000
19.00
17.30
16.00
14.30
13.00
11.30
10.00
8.30
7.00
5.30
4.00
0
0
4‐ 3‐ 2‐ 1‐ +‐ 1+ 2+ 3+ 4+
Kuva 21. Hanhien muutto puolen tunnin jaksoissa syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 22. Hanhien ohitus‐
puolet ja –etäisyydet. Metsähanhia Anser fabalis (NT) pesii Suomessa 1700–2500 paria, suurin osa Pohjois‐Suomessa. Metsähanhet muutta‐
vat talveksi Keski‐Eurooppaan. Kaakkois‐Suomessa havaitaan enimmäkseen Venäjän tundran metsähanhia. Savonrannassa havaittiin 3.9.–9.10. yhteensä 218 metsähanhea, eniten 1.10. 84. Näistä 97 suunnisti SSW, toiseksi eniten SW 83. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 53 metsähanhea. Tundrahanhi Anser albifrons on Suomessa läpimuuttava laji. Venäjän tundran hanhet matkaavat etenkin syksyisin ajoittain runsaslukuisesti Kaakkois‐Suomen yli. Laji talvehtii mm. Keski‐Euroopassa. Savonrannassa havaittiin 23.9.–9.10. yhteensä 107 tundrahanhea, joista 93 1.10. Näistä 80 suunnisti SSW, riskikor‐
keudella hankealueen yli lensi 3. 17 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Kuva 23. Valkoposkihanhiparvi Niinilamminvuoren päällä 30.9.2011 © Jari Kontiokorpi Valkoposkihanhi Branta leucopsis (D) on uusi tulokas Suomen pesimälinnustoon. Maamme pesimäkanta on noin 3000–3500 paria. Kaakkois‐Suomessa havaitaan keväin syksyin tundran kasvavan populaation läpimuuttajia, nykyisin hyvin runsaasti. Valkoposkihanhet talvehtivat Pohjanmeren maissa. Savonrannassa havaittiin 21.9.–13.10. yhteensä 17465 muuttavaa valkoposkihanhea, eniten 1.10. 7173. Kaikkiaan 74 % valkoposkihanhista suunnisti lounaaseen. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 2577 valkoposkihanhea. Sepelhanhi Branta bernicla on maassamme läpimuuttava laji, joka pesii arktisella tundralla Taimyrilta itään. Suomessa lajia nähdään etenkin Kaakkois‐Suomessa keväin syksyin. Savonrannassa havaittiin 22.9.–13.10. yhteensä 2346 sepelhanhea, eniten 22.9. 1330. Sepelhanhista 91 % suunnisti lounaaseen. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 535 sepelhanhea. Keväällä havaittiin yhteensä vain 181 hanhea, joista lapakorkeudella hankealueen yli lensi 61. Hanhista määritettiin metsähanhia 34 (joista lapakorkeudella lensi 18), metsä‐/tundrahanhia 29 (joista lapakorkeu‐
della 7) sekä valkoposkihanhia 22 (kaikki lapakorkeudella hankealueen yli). 4.6Sorsat
Sorsien muuttokausi on pitkä alkaen kesäkuun koiraiden sulkasatomuutosta ja päättyen vuodenvaihteen allihaahkoihin. Muuttosuunta sorsilla oli muiden vesilintujen tapaan lounaisvoittoinen, 69 % kaikista suun‐
tasi lounaaseen. Sorsat muuttivat keskimäärin matalammalla kuin hanhet ja kuikkalinnut, mutta eivät niin matalalla kuin joutsenet. Sorsista 563 yksilöä, 13 %, muutti hankealueen yli riskikorkeudella. Kaikkiaan sorsia havaittiin 4175 yksilöä. Selvä enemmistö havaittiin muuttamassa Paasselän reittiä kaukana kaakossa. Parhaimmat sorsapäivät oli‐
vat 9.9., jolloin muutti 300 haapanaa ja 70 määrittämätöntä sorsaa, 23.9., yhteensä 2108, joista mm. haa‐
panoita 357 ja sotkia 80 (tukkasotka 39 ja lapasotka 1), 4.10. yht. 280 (alli 240) sekä 4.11., jolloin 733 (mm. alli 357, mustalintu 100, pilkkasiipi 10, sinisorsa 21, telkkä 15, lapasorsa 1, kyhmyhaahka 1). 18 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 n
nnw 3000
2500
2000
1500
1000
500
0
nw
wnw
w
nne
2500
ne
2000
ene
1500
e
1000
wsw
ese
500
sw
se
ssw
0
sse
1
s
2
3
Kuva 24. Sorsien muuttosuunta 16 ilmansuunnan tarkkuudella Savonlinnan Syvälahdessa syksyllä 2011. Kuva 25. Sor‐
sien muuttokorkeus kolmen korkeuden asteikolla (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudella, 3 = yli lapakorkeuden). 19.00
17.30
16.00
14.30
13.00
11.30
10.00
8.30
7.00
5.30
4.00
1000
900
800
700
600
500
400
300
200
100
0
1800
1600
1400
1200
1000
800
600
400
200
0
4‐
3‐
2‐
1‐ +‐ 1+ 2+ 3+ 4+
Kuva 26. Sorsien muutto puolen tunnin jaksoissa syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 27. Sorsien ohituspuo‐
let ja ‐etäisyydet Haapana Anas penelope pesii koko Suomessa melko harvalukuisena. Kannan koko on nykyään 45 000–55 000, kanta on vähentynyt 1990‐luvulta selvästi. Haapanat talvehtivat Länsi‐Euroopassa ja Välimeren alueella. Syksyisin Etelä‐ ja Keski‐Suomessa havaitaan ajoittain runsasta Luoteis‐Venäjän haapanoiden läpimuuttoa. Haapanoita havaittiin Savonrannassa yhteensä 726 muuttavaa 3.‐25.9. Suurimmat luvut 9.9. 300 ja 23.9.325 muutta‐
vaa. 26 haapanaa muutti riskikorkeudella hankealueen yli. Jouhisorsa Anas acuta (VU) pesii harvalukuisena koko maassa, tiheimmin maan pohjoisosissa. Maamme kanta on pudonnut parissakymmenessä vuodessa noin 30 %, kannan kooksi arvioidaan nyt 8000–15 000 paria. Talvehtii Länsi‐ ja Etelä‐Euroopassa. Syksyisin Kaakkois‐Suomessa havaitaan ajoittain melko runsasta Vienanmeren seuduilta tulleiden jouhisorsien syysmuuttoa. Savonrannassa havaittiin 29.8.–3.10. yhteensä 72 jouhisorsaa, suurin määrä 35 29.8. Riskikorkeudella hankealueen yli muutti 35 jouhisorsaa. Sinisorsa Anas platyrhynchos on koko maassa yleinen sorsa. Kanta‐arvio on 200 000 paria eikä kannansuuruudessa ole tapahtunut muutoksia viime aikoina. Suurin osa kannasta muuttaa talveksi Etelä‐ ja Keski‐Eurooppaan, pienempi osa talvehtii Suomessa. Savonrannassa havaittiin 13.9.–4.11. yhteensä 26 lentävää sinisorsaa, eniten 4.11., 21. Yhtään sinisorsaa ei havaittu muuttavan riskikorkeudella hankealueen yli. 19 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Lapasorsa Anas clypeata Rehevien vesien lapasorsa on maassamme varsin harvalukuinen sorsa, jonka pesimäalue ulottuu eteläiseen Lappiin saakka. Muutoksia Suomen kannassa ei ole havaittu, kanta‐arvio on 11 000 paria. Savonrannassa nähtiin yhteensä 12 lapasorsaa 2.9.–4.11. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 2 lapasorsaa. Tavi Anas crecca on sinisorsan ohella runsaslukuisin sorsamme ja asuttaa koko maan. Kanta‐arvio on 200 000 paria, kannassa ei ole havaittu muutoksia. Talvehtii Keski‐ ja Etelä‐Euroopassa. Savonrannassa havaittiin 10 tavia 2.‐23.9., joista yksikään ei lentänyt hankealueen yli riskikorkeudella. Tukkasotka Aythya fuligula (VU) asuttaa erilaisia vesiä koko maassa. Kanta‐arvio on 40 000–60 000, kun parikymmen‐
tä vuotta aiemmin sen arvioitiin olevan yli kaksinkertaisen. Talvehtii Keski‐ ja Länsi‐Euroopassa. Tukkasotkia havaittiin Savonrannassa 39 23.9. Lisäksi 23.9.–12.10. nähtiin 80 tukka‐/lapasotkaa. Yhtään sotkaa ei lentänyt riskikorkeudella hankealueen yli. Lapasotka Aythya marila (EN) Maamme lapasotkakannaksi arvioidaan 400–600 paria ja se on taantunut tuntuvasti. Myös koko Euroopan kanta on vähentynyt. Talvehtii eteläisellä Itämerellä. Kaakkois‐Suomessa havaitaan keväin syk‐
syin Venäjän tundralla pesiviä lapasotkia. Savonrannassa havaittiin 1 lapasotka 23.9. Alli Clangula hyemalis (maailmanlaajuisesti VU) pesii maassamme Tunturi‐Lapin alueella, kannan kooksi on arvioitu 1500–2000 paria. Venäjän tundran pesimäkanta on huvennut parissakymmenessä vuodessa viidennekseen ja laji on nyt maailmanlaajuisesti uhanalainen. Suurin osa maailman alleista talvehtii Itämerellä. Etenkin Kaakkois‐Suomessa havaitaan tundran allien voimakasta läpimuuttoa keväin syksyin. Savonrannassa alleja havaittiin kahtena päivänä: 4.10. 240 ja 4.11. 357 muuttavaa. Riskikorkeudella hankealueen yli muutti 180 allia. Mustalintu Melanitta nigra pesii harvakseltaan Suomessa etenkin Oulun pohjoispuolella, kanta‐arvio on 1500 paria. Mustalinnut talvehtivat etenkin Itämerellä ja Pohjanmerellä. Etenkin Kaakkois‐Suomessa havaitaan ajoittain voimakas‐
ta Venäjän tundran lintujen muuttoa keväin syksyin. Savonrannassa havaittiin mustalintuja kolmena päivänä, yhteensä 127. Eniten ensimmäisenä 21.7. 25 ja viimeisenä havainnointipäivänä 4.11. 100 muuttavaa. Riskikorkeudella hankealueen yli muutti 102 mustalintua. Pilkkasiipi Melanitta fusca (NT, maailmanlaajuisesti EN) pesii Suomessa merialueella sekä Oulu‐Kainuu –linjan poh‐
joispuolella. Kanta‐arvio on 9000–11 000 paria, kanta on taantunut selvästi parissa kymmenessä vuodessa. Talvehtii etenkin Itämerellä. Etenkin Kaakkois‐Suomessa havaitaan lisäksi Venäjän pilkkasiipien muuttoa. Savonrannassa havaittiin 2.9.–4.11. yhteensä 58 pilkkasiipeä, joista riskikorkeudella hankealueen yli muutti 3. Kyhmyhaahka Somateria spectabilis on Suomessa harvinainen vieras muuttoaikoina ja talvella. Vuosittaiset määrät ovat muutaman kymmenen luokkaa, joista Sisä‐Suomessa yleensä vain pari. Savonrannassa havaittiin 4.11. muuttavana mustalintuparvessa nuori kyhmyhaahka, joka oli samalla kautta aikojen ensimmäinen havainto lajista Etelä‐Savossa. Telkkä Bucephala clangula pesii yleisenä koko maassa, kanta‐arvio on 170 000‐220 000 paria. Kanta on pysynyt vakaa‐
na. Telkät talvehtivat Länsi‐ ja Keski‐Euroopassa, pieniä määriä myös Suomessa. Savonrannassa havaittiin telkkiä 14 muuttavaa, kaikki 4.11. ja riskikorkeudella hankealueen. Tukkakoskelo Mergus serrator (NT) pesii koko maassa kirkkailla vesillä. Pesimäkannaksi arvioidaan 25 000–35 000 paria, kanta on taantunut selvästi parinkymmenen vuoden aikana. Talvehtii Pohjanmeren maissa ja Keski‐Euroopassa. Savonrannassa havaittiin 2 tukkakoskeloa 19.9., jotka eivät lentäneet riskikorkeudella hankealueen yli. Isokoskelo Mergus merganser (NT) pesii tukkakoskelon tavoin koko maassa ja kanta on sukulaislajin tapaan taantunut. Nykyisin arvioidaan Suomessa pesivän 25 000 paria. Laji talvehtii Itämerellä ja Pohjanmeren ympäristössä. Savonrannassa havaittiin yhteensä 25.8.–4.11. 178 lentävää isokoskeloa, joista iso osa oli ruokailuvesille suunnistavia eivätkä muuttavia. Ruokailevia lintuja löytyi 28.10. Paasselän länsipuolen Iso‐Mustalta ja Metsä‐Valkeiselta yhteensä 142 paikallista. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 101 isokoskeloa. 20 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 n
nnw
nw
wnw
w
60
50
40
30
20
10
0
n
nne
nnw
ne
wsw
nw
ene
wnw
e
w
ese
se
sw
ssw
sse
s
15
nne
ne
10
ene
5
e
0
wsw
ese
sw
se
ssw
sse
s
Kuva 28. Isokoskeloiden lentosuunnat Savonrannassa syksyllä 2011. Kuva 29. Kanalintujen lentosuunnat Savonrannas‐
sa syksyllä 2011. Keväällä havaittiin 72 sorsaa lajeittain haapana 8, sinisorsa 2, telkkä 6, isokoskelo 14, tukkakoskelo 1 ja 41 määrittämätöntä. Sorsista 23 lensi riskikorkeudella. 4.7Kuikkalinnut
Kuikkia ja kaakkureita havaittiin Savonrannassa syksyllä 2011 204, joista 39 kuikkaa, 2 kaakkuria ja 163 mää‐
rittämätöntä kuikkalintua. Eniten havaittiin 16.9. 12, 22.9. 12, 23.9. 70, 25.9. 27 ja 13.10. 22 muuttavaa kuikkalintua. Suurimmat parvet (40 ja 22) menivät kaukana Paasselän reittiä. Savonrannan kuikkalinnut suuntasivat enimmäkseen etelälounaaseen‐lounaaseen (82 %), joskin lähes kaikki ilmansuunnat olivat edus‐
tettuina. Tämä kertoo monen kuikkalinnun olleen kalapaikoilla kiertelijöitä ennemmin kuin varsinaisia muuttajia. Suurin osa kuikkalinnuista lensi oletettujen voimaloiden yläpuolella. Kaikkiaan 12 (6 %) kuikkalintua lensi riskikorkeudella hankealueen yli. Eniten kuikkalintuja havaittiin muuttamassa kaakossa Paasselän reittiä, mutta kuikkalintujen havaittavuus kaukaa on huomattavasti huonompi kuin hanhi‐ tai sorsaparvien johtuen kuikkalintujen parvimuodosta, jossa yksilöiden väliset etäisyydet ovat suuria. Todennäköisesti ohituspuoli ja ‐etäisyyskuvaaja kuuluisi olla enemmän hanhien ja sorsien vastaavan näköinen. 21 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 n
nw
nnw 100
80
nne
160
ne
140
60
wnw
ene
40
100
20
w
120
e
0
80
60
wsw
ese
sw
40
20
se
ssw
0
sse
1
s
2
3
Kuva 30. Kuikkalintujen muuttosuunta 16 ilmansuunnan tarkkuudella Savonlinnan Syvälahdessa syksyllä 2011. Kuva 31. Kuikkalintujen muuttokorkeus kolmen korkeuden asteikolla (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudella, 3 = yli lapakorkeuden). 80
70
70
60
60
50
50
40
40
30
30
20
20
10
10
19.00
17.30
16.00
14.30
13.00
11.30
10.00
8.30
7.00
5.30
4.00
0
0
4‐
3‐
2‐
1‐
+‐ 1+ 2+ 3+ 4+
Kuva 32. Kuikkalintujen muutto puolen tunnin jaksoissa syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 33. Kuikkalintu‐
jen ohituspuolet ja –etäisyydet. Kuikka Gavia arctica (D) pesii koko Suomessa, kanta‐arvio on 11000–13000 paria. Kanta on ollut viime vuosikymmeni‐
nä vakaa. Arktisilla alueilla pesiviä kuikkia muuttaa ajoittain runsaslukuisesti etenkin Kaakkois‐Suomen yli. Kuikat tal‐
vehtivat mm. Mustallamerellä ja eteläisellä Itämerellä. Savonrannassa havaittiin 15.8.–11.10. 39 kuikkaa sekä 21.7.–14.10. 163 määrittämätöntä kuikkalintua. Eniten havait‐
tiin kuikkia 22.9., 11, ja määrittämättömiä kuikkalintuja 23.9. 70, 25.9. 27 sekä 13.10. 22. Riskikorkeudella hankealu‐
een yli lensi 10 kuikkaa. Kaakkuri Gavia stellata (NT, D) pesii harvakseltaan koko maassa, kanta‐arvio on 1500–2000 paria. Laji on ilmeisesti vähän runsastunut viime vuosikymmeninä. Kaakkois‐Suomessa havaitaan joskus voimakasta tundran kaakkureiden muuttoa syys‐lokakuussa. Kaakkurit talvehtivat Itä‐ ja Pohjanmerellä. Savonrannassa havaittiin kaksi kaakkuria (15.8. ja 9.9.), kumpikaan ei ylittänyt hankealuetta riskikorkeudella. Keväällä havaittiin yhteensä 77 kuikkalintua (kuikka 35, määrittämättömiä 42), joista riskikorkeudella lensi 63. Paras päivä 28.5., jolloin yhteensä 49 kuikkalintua. 22 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 n
50
70
nw
60
40
ne
30
20
50
10
40
w
e
0
30
20
10
sw
se
0
1
2
3
s
Kuva 34. Kuikkalintujen muuttokorkeus keväällä 2012 kolmen korkeuden asteikolla (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapa‐
korkeudella, 3 = yli lapakorkeuden). Kuva 35. Kuikkalintujen muuttosuunta 8 ilmansuunnan tarkkuudella Savonlinnan Syvälahdessa keväällä 2012. 4.8Kanalinnut
Teeriä havaittiin lentämässä yhteensä 66 ja metsoja 2. Kaikki ovat todennäköisesti paikallisia lintuja ja kaikki lensivät alle lapakorkeuden. Lentosuunnat olivat varsin tasaisesti edustettuina. Teeri Tetrao tetrix (NT, D) Teeriä tavataan koko maassa Tunturi‐Lappia lukuun ottamatta. Kannaksi arvioidaan 700 000 paria. Teerikanta on ollut viime aikoina vakaa, mutta laji oli huomattavasti yleisempi 50 vuotta sitten. Paikkalintu. Teeriä havaittiin Savonrannassa yhteensä 66 lentävää. Paikallisia oli yhteensä noin 52, lajia havaittiin melkein jokai‐
sella käynnillä. Metso Tetrao urogallus (NT, D) puuttuu maastamme vain Tunturi‐Lapin männyttömältä alueelta. Kanta‐arvio on 300 000 paria, kanta on pysynyt vakaana parinkymmenen vuoden ajan. Paikkalintu Savonrannassa havaittiin 2 lentävää metsoa, lisäksi paikallinen kuudesti. Keväällä havaittiin kaikkiaan 34 lentävää teertä, kaikki lapakorkeuden alapuolella. 4.9Pelikaani‐jahaikaralinnut
Merimetso Phalacrocorax carbo Merimetsoja pesii Suomen rannikkoalueella arviolta 16 000 paria. Laji on uudistulo‐
kas, kanta on runsastunut nopeasti. Kaakkois‐Suomessa havaitaan lähinnä Vienanmeren muuttolintuja, Vienanmeren kanta ei ole ilmeisesti ollut kasvussa. Talvehtii Itämereltä Välimerelle. Merimetsoja havaittiin 25.8.–11.10. kaikkiaan 28 yksilöä suuntaan SSW‐SW. Näistä 9 meni alimmalla korkeudella, 13 ”lapakorkeudella” ja 6 niiden yläpuolella. Yhtään merimetsoa ei mennyt hankealueen yli riskikorkeudella. Eniten eli 9 yksilöä muutti 1.10. Kattohaikara Ciconia ciconia on maassamme harvinaisuus, yhtään pesintää ei tunneta. Lähimmät pesimäalueet Savon‐
rannasta ovat Pietarin eteläpuolella, joskin pesintäyritys Karjalankannakselta tunnetaan. Talvehtii trooppisessa Afri‐
kassa. Savonrannassa havaittiin yksi kattohaikara 2.9. SSW kaukaa luoteesta ”lapakorkeudella”. 23 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Harmaahaikara Ardea cinerea Harmaahaikaroita pesii etenkin eteläisellä rannikkoseudulla, mutta paikoin myös sisä‐
maassa. Suomen kanta‐arvio on 700–1000 paria. Suomen eteläpuolen pesimäpaikoilta saapuu heinä‐elokuussa ajoit‐
tain runsaasti harmaahaikaroita. Suurin osa harmaahaikaroista talvehtii Länsi‐ ja Etelä‐Euroopassa. Harmaahaikaroita muutti Savonrannassa 2 yksilöä 23.9.: toinen pohjoiseen 2‐korkeudella ja toinen itään 3‐
korkeudella, kaukana idässä kumpikin. Keväällä havaittiin 9.5. yksi merimetso lentävän riskikorkeudella ja 26.4. sama harmaahaikara kahdessa tarkkailupis‐
teessä, joka tulkittiin Riita‐ahonmäellä lentävän riskikorkeudella ja Niinilamminvuorella alle riskikorkeudella. 4.10Päiväpetolinnut
Savonrannassa havaittiin syksyn aikana kaikkiaan 865 muuttavaa ja 91 paikallista päiväpetolintua. Muutto keskittyi pitkälle jaksolle päivään klo 9.30–16.30. Päiväpetolintuja havaittiin eniten muuttamassa varsin kaukana lännessä, mutta yli menneiden osuus oli myös huomattava. Kaikkiaan 232 (24 %) petolintua lensi hankealueen yli riskikorkeudella. n
nnw 500
400
nw
300
wnw
250
nne
ne
200
ene
200
150
100
w
e
0
100
ese
wsw
50
sw
se
ssw
0
sse
4‐
s
3‐
2‐
1‐
+‐
1+
2+
3+
4+
Kuva 36. Petolintujen muuttosuunta 16 ilmansuunnan tarkkuudella Savonlinnan Syvälahdessa syksyllä 2011. Kuva 37. Petolintujen ohituspuolet ja –etäisyydet. 90
80
70
60
50
40
30
20
10
0
500
400
300
200
0
17.00
16.00
15.00
14.00
13.00
12.00
11.00
10.00
9.00
8.00
7.00
6.00
100
1
2
3
Kuva 38. Päiväpetolintujen muutto puolen tunnin jaksoissa syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 39. Petolin‐
tujen muuttokorkeus kolmen korkeuden asteikolla (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudella, 3 = yli lapakorkeuden). 24 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Mehiläishaukka Pernis apivorus (VU, D) pesii Suomessa harvalukuisena napapiirille saakka, runsain se on Kaakkois‐ ja Etelä‐Suomessa. Laji on taantunut ainakin 1980‐luvun puolesta välistä alkaen jatkuvasti, nykyisin maamme pesimä‐
kannaksi arvioidaan 3000 paria. Vanhat linnut lähtevät yleensä jo elokuussa talvehtimisalueilleen Afrikkaan, pesimät‐
tömät ja pesinnässä epäonnistuneet ennen onnistuneesti pesiviä. Päämuutto on yleensä elokuun viimeisinä päivinä. Nuoret muuttavat myöhemmin, huippu on syyskuun puolivälissä. Ensimmäinen muuttava kirjattiin 23.8. ja 25.8. havaittiin iltapäivällä jo 30 muuttavaa. Syyskuun ensimmäinen oli päämuutto, jolloin Savonrannassa havaittiin 184 muuttavaa mehiläishaukkaa. Kyseessä on samalla kaikkien aikojen Etelä‐Savon suurin laskettu mehiläishaukkamuutto ja syksyn 2011 suurin paikkakohtainen summa koko Suomessa. Suurimmat parvet olivat komeita: 30, 28 ja 26. Seuraavana päivänä muutti 91 mehiläishaukkaa. 16.9. muutti vielä 18 ja viimeinen 23.9. Iälleen määritettiin 338 yksilöä, joista vanhoja 304 ja nuoria 34 (10,1 %). Koko syksyn summa on 348 muuttavaa ja 17 paikallista. n
nnw 200
n
nne
150
nw
ne
100
wnw
ene
50
w
e
0
wsw
ese
sw
se
ssw
sse
s
nnw 60
50
nw
40
30
wnw
20
10
w
0
nne
ne
ene
e
wsw
ese
sw
se
ssw
sse
s
Kuva 40. Mehiläishaukan muuttosuunnat. Kuva 41. Hiirihaukan muuttosuunnat syksyllä 2011 Savonrannassa. Hiirihaukka Buteo buteo (VU) Suomessa pesii kaksi hiirihaukan alalajia, nimialalaji B. b. buteo pesii etelä‐ ja länsiosas‐
sa, ja ns. idänhiirihaukka B. b. vulpinus maan itä‐ ja keskiosissa. Pohjoisimmat hiirihaukat löytyvät Metsä‐Lapista. Kum‐
pikin Suomen hiirihaukan alalaji on taantunut merkittävästi viimeisten 30 vuoden aikana, varmaa syytä ei tunneta. Suomen pesimäkannaksi arvioidaan tällä hetkellä 4 000–5 000 paria. Hiirihaukkamme lähtevät pitkällä aikavälillä elo‐
lokakuussa, sillä läntiset linnut talvehtivat Keski‐Euroopasta Välimeren tuntumassa, mutta itäiset linnut muuttavat eteläiseen Afrikkaan saakka. Savonrannassa hiirihaukan päämuutto jäi näkemättä tai laji ei muuttanut alueen yli niin runsaslukuisesti kuin mehi‐
läishaukka ja piekana. Ensimmäiset muuttajiksi tulkitut 2 ad havaittiin 11.8. ja 25.8. merkittiin jo 9 muuttavaa hiiri‐
haukkaa. Mehiläishaukan päämuuttopäivänä havaittiin vain 7 muuttavaa hiirihaukkaa, seuraavana päivänä syksyn huippu 34 muuttavaa. 3.9. summaksi tuli 14 ja seuraava kohtalainen luku on 16.9., jolloin 15 muuttavaa. Tämän jäl‐
keen nähtiin enää yksittäisiä hiirihaukkoja, viimeinen 9.10. Kaikkiaan Savonrannassa havaittiin 93 muuttavaa ja 30 paikallista hiirihaukkaa syksyn aikana. Piekana Buteo lagopus Hiirihaukan pohjoinen vastine piekana pesii Pohjois‐Suomessa vain hyvänä pikkujyrsijävuotena kannan vaihdellessa 500–4000 parin välillä. Piekanalla oli pääasiassa hyvä pesintävuosi pohjoisessa (Honkala ym. 2012). Savonrannassa ensimmäinen piekana havaittiin 16.9., syyskuussa havaittiin kaikkiaan vain 2 piekanaa. Syysmuutto venyikin tavallista myöhäisemmäksi johtuen pohjoisen yltäkylläisestä jyrsijätilanteesta. Savonrannassa päästiin neljästi kaksinumeroisiin piekanalukuihin: 1.10. 34, 9.10. 56, 13.10. 31 ja 14.10. 18 muuttavaa. Viimeinen piekana muutti 24.10. kokonaissumman noustessa 162. Piekana olikin syksyn toiseksi runsaslukuisin petolintu Savonrannassa mehi‐
läishaukan jälkeen. Iälleen määritettiin 21 vanhaa ja 12 nuorta piekanaa. 25 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 n
nnw 70
60
nw
50
40
30
wnw
20
10
w
0
n
nne
nnw 40
ne
30
nw
ene
nne
ne
20
w…
ene
10
e
wsw
ese
sw
se
ssw
sse
s
w
e
0
ws…
ese
sw
se
ssw
sse
s
Kuva 42. Piekanan muuttosuunnat. Kuva 43. Varpushaukan muuttosuunnat Savonrannassa syksyllä 2011. Varpushaukka Accipiter nisus on runsaslukuisin haukkamme, nykyinen kanta‐arvio on 7 000‐10 000 paria. Var‐
pushaukka pesii yleisimpänä Etelä‐Suomessa, harvalukuisena Metsä‐Lapissa saakka. Kanta on ollut laskussa, taantu‐
man syitä ei tiedetä. Savonrannassa ensimmäiset 3 muuttaviksi tulkittua havaittiin 11.8. (ja 4 paikallista). Nuorten varpushaukkojen muut‐
toaikaan alkusyksyllä havaittiin 25.8. jo 7 yksilöä (3 paikallista). Muut suurimmat muuttajamäärät: 2.9. 10, 16.9. 15, 25.9. 10 ja 1.10. 15. Viimeinen muuttaja havaittiin 1.11. Iälleen merkittiin muuttavista varpushaukoista 6 vanhaa ja 20 nuorta, kaikkiaan merkittiin 107 muuttavaa ja 9 paikallista varpushaukkaa. Kanahaukka Accipiter gentilis pesii koko Suomessa missä vain on tarpeeksi järeää metsää. Kanta‐arvio on 5 000 paria, kanta on ollut hienoisessa laskussa. Kanahaukka on enimmäkseen paikkalintu, nuoret linnut muuttavat ja kiertelevät vanhoja enemmän. Kanahaukkoja havaittiin Savonrannassa vain 6 muuttavaa ja 2 paikallista 29.8.–21.10. Muuttavat suuntasivat sekalai‐
sesti eri suuntiin. Paikallinen vanha naaras viittaa reviiriin Syvälahden alueella. Maakotka Aquila chrysaetos (VU, D) pesii Pohjois‐Suomessa, eteläisin pesimäpaikka on nykyään Varsinais‐Suomessa. Savonrannan lähimmät tunnetut pesimäpaikat ovat Ilomantsissa. Suomen kanta‐arvio on 300–400 paria, maakotka on uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut. Maakotkia havaittiin Savonrannassa 5 yksilöä, kaikki muuttavina 1.‐14.10. Linnuista 4 oli saman kesän poikasia ja 1 ei‐
sukukypsä eli 1‐6 kalenterivuoden yksilö. Maakotkien suunta oli etelä: 4 suuntasi etelään ja 1 eteläkaakkoon. Kiljukotka Aquila clanga (CR, D) on maailmanlaajuisesti uhanalainen laji, jonka kannaksi arvioidaan alle 5000 paria. Suomessa laji pesi harvinaisena reilut sata vuotta sitten, mutta hävisi 1900‐luvulla. Viime vuosina 1 pari on pesinyt Pohjois‐Pohjanmaalla. Savonrannan lähimmät pesimäpaikat ovat kuitenkin Karjalankannaksella 150 kilometrin päässä. Suomessa suurin osa havaituista kiljukotkista on muuttavia tai kierteleviä pesimättömiä yksilöitä. Talvensa kiljukotkat viettävät Kiljukotka on Suomessa uhanalaisuusluokituksella äärimmäisen uhanalainen. Savonrannassa kiljukotka havaittiin kahdesti: 1.9. esiaikuinen WNW ja 16.9. esiaikuinen/vanha SSE. Laji on havaittu kaikkiaan Etelä‐Savossa vain muutaman kerran. Haarahaukka Milvus migrans (CR, D) on Suomessa harvinainen pesimälaji, kanta‐arvio on 10–15 paria. Kanta painot‐
tuu Itä‐Suomeen. Suomessa haarahaukka on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Etelä‐Savossa lajista tiedetään 33 havaintoa, joista vuonna 2011 kaksi. Haarahaukkamme talvehtivat Afrikassa. Savonrannassa yksi havainto: 25.8. 1 S mehiläishaukkaparvessa. Merikotka Haliaeetus albicilla (VU, D) pesii Suomessa lähinnä Ahvenanmaalla, länsirannikolla sekä Lapissa, mutta yksittäisiä pesijöitä on nykyään mm. Pohjois‐Karjalassa ja Hämeessä. Kanta‐arvio on 350 paria. Kaakkois‐Suomessa havaitaan muuttoaikoina lähinnä Vienanmeren alueella pesiviä lintuja. Savonrannassa havaittiin 22.9.–14.10. kaikkiaan 10 merikotkaa, joista iälleen määritettiin 2 vanhaa ja nuorta (1kv). Merikotkat muuttivat SW‐SE, pääsuuntana oli SW‐SSW. 26 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Kalasääski Pandion haliaetus (NT, D) pesii koko Suomessa, kanta‐arvio on 1200 paria. Kalasääskemme muuttavat trooppiseen Afrikkaan elo‐syyskuussa. Savonrannassa havaittiin syksyllä 32 muuttavaa ja 11 paikallista kalasääskeä. Paikallisista lienee samoja yksilöitä suuri osa. Ensimmäinen muuttaja havaittiin 11.8. Hyviä muuttoja todettiin 25.8. 5, 1.9. 5, 2.9. 9 ja 16.9. 5 muuttavaa ka‐
lasääskeä. Viimeinen havaittiin 25.9. Iälleen määritettiin 4 vanhaa ja 3 nuorta kalasääskeä. Ruskosuohaukka Circus aeruginosus (D) pesii rehevissä järvien ja merenlahtien ruovikoissa nykyään Etelä‐ ja Keski‐
Suomessa aina Koillismaalle ja Etelä‐Lappiin saakka. Kanta‐arvio oli 800–850 paria 2011. Ruskosuohaukkamme talveh‐
tivat trooppisessa Afrikassa. Ruskosuohaukkoja havaittiin Savonrannassa 25.8.–9.9. yhteensä 7 muuttavaa. Näistä 6 suunnisti etelälounaaseen ja 1 etelään. Puvuittain 1 vanha koiras, 3 nuorta ja 3 naaraspukuista. Sinisuohaukka Circus cyaneus (VU, D) pesii lähes koko maassa soilla, hakkuuaukeilla ja peltoalueilla. Kanta vaihtelee pikkujyrsijätilanteen mukaan suuresti, mutta kannan on arvioitu taantuneen. Pesimäkannaksi arvioidaan alle 2000 paria. Sinisuohaukat talvehtivat Keski‐ ja Lounais‐Euroopassa. Sinisuohaukkoja havaittiin Savonrannassa 25.8.–3.10. yhteensä 11 muuttavaa. Eniten eli 4 muuttavaa nähtiin 2.9. Nämä muuttivat etelälounaaseen ja etelään (SE 1, S 4, SSW 6). Puvuittain 2 koirasta (1 vanha ja 1 2kv), 1 vanha naaras, 6 nuorta ja 2 naaraspukuista. Tuulihaukka Falco tinnunculus pesii viljelyalueilla ja hakkuuaukeilla lähes maassa, yleisenä Etelä‐ ja Keski‐Suomessa. Parimääräksi on arvioitu 7 000 paria. Tuulihaukka muuttaa heinä‐elokuussa Länsi‐Eurooppaan ja Luoteis‐Afrikkaan. Savonrannassa tuulihaukkoja havaittiin 11.8.–16.9. yhteensä 11 muuttavaa ja 1 paikallinen. Eniten 1. ja 16.9., jolloin 3 muuttavaa. Puvulleen merkittiin 1 vanha koiras sekä 5 nuorta. Muuttavien suunta oli vahvasti eteläpainotteinen: SSW 1, S 8, SE 1 ja E 1. Ampuhaukka Falco columbianus (D) pesii koko maassa, vahvin kanta on Pohjois‐Suomessa. Kanta‐arvio on 3 200 paria. Ampuhaukkamme talvehtivat Keski‐ ja Etelä‐Euroopan länsiosissa (Saurola 2000). Ampuhaukkoja havaittiin Savonrannassa 15.8.–13.10. yhteensä 16 muuttavaa ja 1 paikallinen. Parhaat päivät 1. ja 9.10., jolloin 4 muuttavaa. Muuttosuunta oli vahvasti lounainen‐etelälounainen. Puvulleen merkittiin 3 vanhaa koiras‐
ta, 1 nuori ja 1 naaraspukuinen. nnw15
nw
10
wnw
5
w
n
nne
ne
ene
0
wsw
sw
se
ssw
sse
s
nnw 6
nw
4
wnw
2
e
w
ese
wsw
n
nne
ne
ene
e
0
ese
sw
se
ssw
sse
s
nnw 8
6
nw
4
wnw
2
w
0
n
nne
ne
ene
e
wsw
ese
sw
se
ssw
sse
s
Kuva 44. Kalasääsken muuttosuunnat Savonrannassa syksyllä 2011. Kuva 45. Ampuhaukan muuttosuunnat. Kuva 46. Nuolihaukan muuttosuunnat syksyllä 2011 Savonrannassa. Nuolihaukka Falco subbuteo pesii Suomessa aina Metsä‐Lapin korkeudelle asti, tihein kanta on Kaakkois‐Suomessa. Kanta‐arvio on 3 000 paria. Nuolihaukat talvehtivat trooppisessa Afrikassa. Savonrannassa havaittiin 19 muuttavaa ja 19 paikallista. Paikallisista iso osa lienee samoja yksilöitä. Muuttavia mer‐
kittiin 23.8.–25.9., eniten 25.8. ja 3.9. 3 muuttavaa. Muuttosuunta painottui etelään. Puvulleen merkittiin 2 vanhaa ja 4 nuorta. Muuttohaukka Falco peregrinus (VU, D) on pesinyt ennen koko Suomessa, mutta nykyään se on Pohjois‐Suomen aa‐
pasoiden laji. Eteläisimmät pesimäpaikat ovat Suomenselällä. Kanta‐arvio on 250–290 paria. Muuttohaukkamme tal‐
vehtivat Välimeren alueella. 27 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Savonrannassa havaittiin 4 muuttavaa muuttohaukkaa 2.9.–11.10. Kaikki suunnistivat lounaaseen. Puvulleen määri‐
tettiin 1 vanha koiras ja 1 nuori. Etelä‐Savossa havaittiin syksyllä 2011 Savonrannan lintujen lisäksi 7 muuttohaukkaa 11.–26.9. Keväällä havaittiin kaikkiaan 142 lentävää petolintua, joista määritettyjä hiirihaukkoja 52, varpushaukkoja 24, tuulihaukkoja 14, piekanoita 12, kanahaukkoja 6, kalasääskiä ja nuolihaukkoja 5, ruskosuohaukkoja 2 sekä 1 mehiläishaukka, sinisuohaukka ja ampuhaukka. Yhtään kotkaa ei havaittu. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 60 petolintua. Lapakorkeudella lensi keväällä suhteessa enemmän petolintuja kuin syksyllä ja havaitut lentokorkeudet olivat keväällä muutenkin selvästi alhaisempia kuin syksyllä. Parhaana päivänä 25.4. havaittiin 35 lentävää petoa, joista hiirihaukkoja 14. Paikalliseksi tulkittiin lentävistä pedoista 36. N
50
NW
70
40
NE
30
60
20
50
10
W
40
E
0
30
20
SW
10
SE
0
S
1
2
3
Kuva 47. Petolintujen muuttosuunta 8 ilmansuunnan tarkkuudella Savonlinnan Syvälahdessa keväällä 2012. Kuva 48. Petolintujen muuttokorkeus kolmen korkeuden asteikolla (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudella, 3 = yli lapakor‐
keuden) keväällä 2012. 4.11Kurkilinnut
Kurki Grus grus (D) pesii aivan pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta koko maassa soilla ja erilaisilla kosteikoilla. Kanta on kasvanut viime aikoina, nykyarvio on jo 30 000–40 000 paria. Suomen kurjet talvehtivat Etelä‐Euroopassa ja Poh‐
jois‐Afrikassa. Savonrannassa havaittiin ensimmäiset 5 muuttavaa kurkea 15.8. Selvästi suurin päiväsumma havaittiin 25.9., jolloin muutti yhteensä 385 kurkea 17 parvessa. Viimeiset 15 havaittiin 3.10. Yhteensä syksyn aikana laskettiin 485 kurkea. Puvulleen merkittiin 12 vanhaa ja 3 nuorta. Päämuuttosuuntana oli etelälounas. Hankealueen yli riskikorkeudella lensi 34 kurkea, 7 % kaikista. 78 % kurjista muutti lapakorkeuden yläpuolella. 28 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 nnw 300
250
nw
200
150
wnw
100
50
w
0
400
350
300
250
200
150
100
50
0
1
2
3
Kuva 49. Kurkien muuttosuunta 16 ilmansuunnan tarkkuudella syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 50. Kur‐
kien lentokorkeus kolmen korkeuden asteikolla (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudella, 3 = yli lapakorkeuden). 300
250
200
150
100
50
0
4‐
3‐
2‐
1‐
+‐
1+
2+
3+
4+
Kuva 51. Kurkien ohituspuolet ja –etäisyydet Savonrannassa syksyllä 2011. Keväällä havaittiin 27 lentävää kurkea, joista 17 muutti riskikorkeudella. Eniten 25.4., jolloin 11 muuttavaa kurkea. 4.12Kahlaajat
Kahlaajia havaittiin syksyllä kaikkiaan 530 muuttavaa 21.7.–23.9. Lajilleen määritettyjen lisäksi nähtiin mää‐
rittämättömiä isoja kahlaajia 68, keskikokoisia kahlaajia 2 ja pieniä kahlaajia 2. Kahlaajien pääasiallinen muuttosuunta oli lounas‐etelä. Riskikorkeudelta hankealueen yli muutti kahlaajista 248 eli 47 % kaikista havaituista kahlaajista. Riskikorkeudella lentäneiden suuri osuus selittyy osittain kahlaajien vaikeasta ha‐
vaittavuudesta kaukaa tai korkealta. 29 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 n
nw
nnw 250
200
nne
700
ne
600
150
wnw
ene
100
500
50
w
400
e
0
300
wsw
ese
sw
200
100
se
ssw
0
sse
1
s
2
3
Kuva 52. Kahlaajien muuttosuunta 16 ilmansuunnan tarkkuudella syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 53. Kahlaajien muuttokorkeus kolmen korkeuden asteikolla (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudella, 3 = yli lapakor‐
keuden). 180
250
160
140
200
120
150
100
80
100
60
40
50
20
0
19.00
17.30
16.00
14.30
13.00
11.30
10.00
8.30
7.00
5.30
4.00
0
4‐
3‐
2‐
1‐ +‐ 1+ 2+ 3+ 4+
Kuva 54. Kahlaajien muutto puolen tunnin jaksoissa syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 55. Kahlaajien ohituspuolet ja –etäisyydet. Keräkurmitsa Charadrius morinellus (NT, D) pesii maassamme Tunturi‐Lapin alueella, kanta‐arvio on 1500–3000 paria. Keräkurmitsat talvehtivat Pohjois‐Afrikassa ja Arabiassa. Etelä‐Savossa harvinainen muuttovieras, syksyisiä havaintoja on vain muutama. Savonrannassa 21.9. 1 nuori yli matalalla (alle lapakorkeuden) S. Kapustarinta Pluvialis apricaria (D) pesii etenkin Pohjois‐Suomen tunturinummilla, mutta myös paikoin etelämpänä avosoilla. Kanta‐arvio on 50 000–80 000 paria, kanta on ilmeisesti pysynyt vakaana. Talvehtii Länsi‐ ja Etelä‐
Euroopassa. Kapustarintoja havaittiin Savonrannassa 17.8.–21.9. yhteensä 82 muuttavaa, joista riskikorkeudella hankealueen yli 38. Suurin kapustarintapäiväsumma oli 22 muuttavaa 3.9. Tundrakurmitsa Pluvialis squaterola ei pesi Suomessa, meillä nähdään Venäjän tundran pesimälintuja keväin syksyin. tundrakurmitsat talvehtivat Pohjanmeren‐Välimeren rannikolla ja trooppisessa Afrikassa. Savonrannassa havaittiin 17.8.–23.9. yhteensä 31 tundrakurmitsaa, joista 25 17.8. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 4 tundrakurmitsaa. 30 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus Töyhtöhyyppä pesii Etelä‐Suomesta aina Etelä‐Lappiin asti. Kanta‐arvio on 70 000–
120 000 paria, kanta oli 1970‐luvulla nykyistä suurempi. Talvehtii Länsi‐ ja Keski‐Euroopassa. Savonrannassa havaittiin 19 muuttavaa töyhtöhyyppää 21.7., näistä 5 lensi riskikorkeudella hankealueen yli. Suosirri Calidris alpina Suomessa Pohjanlahden rannikolla pesii ns. etelänsuosirri (alalaji schinzii) sekä Tunturi‐Lapissa alalajia alpina, jota nähdään muuttoaikoina ajoittain varsin yleisesti koko maassa. Suomen pesimäkanta on noin 500 paria, laji on vähentynyt nopeasti. Suosirrit talvehtivat Länsi‐Euroopan, Välimeren ja Pohjois‐Afrikan rannikolla. Savonrannassa havaittiin 3 suosirriä 13.9., jotka muuttivat hankealueen yli lapakorkeuden alta. Isosirri Calidris canuta pesii arktisella tundralla Taimyrista itään. Suomessa lajia nähdään ajoittain läpimuuttavana. Isosirrit talvehtivat Länsi‐Euroopan ja Länsi‐Afrikan rannikolla. Etelä‐Savossa laji on havaittu reilut kymmenen kertaa. Savonrannassa yksi havainto, 27.7. ad SW 170 punakuirin parvessa riskikorkeudella hankealueen yli. Suokukko Philomachus pugnax (EN, D) pesii Suomessa etenkin Lapissa ja Pohjanlahden rannikolla, muualla Sisä‐
Suomessa laji on harvinainen pesijä. Kanta on pudonnut muutamassa vuosikymmenessä yli puolella, nykyinen kanta‐
arvio on 5000–8000 paria. Talvehtii Länsi‐Euroopassa, Välimeren alueella sekä Pohjois‐Afrikassa. Savonrannassa havaittiin 3 muuttavaa 29.8.–3.9., joista yksi lensi riskikorkeudella hankealueen yli. Taivaanvuohi Gallinago gallinago pesii koko maassa yleisenä. Kanta‐arvio on 80 000–120 000 paria, kanta on pysynyt vakaana. Talvehtii Lounais‐Euroopassa ja Luoteis‐Afrikassa. Savonrannassa havaittiin 6 muuttavaa taivaanvuohta 1.‐2.9., kaikki lensivät hankealueen yli riskikorkeudella. Punakuri Limosa lapponica (D) pesii Suomessa Tunturi‐Lapissa, kanta‐arvio on 2000–3000 paria. Lisäksi maamme yli muuttaa ajoittain runsaasti tundralla pesiviä punakuireja. Laji talvehtii Länsi‐Euroopassa ja Länsi‐Afrikassa. Savonrannassa punakuireja havaittiin 21.7.–2.9. yhteensä 258 muuttavaa, joista 170 yhdessä parvessa 27.7. Hanke‐
alueen yli riskikorkeudella muutti 171 punakuiria. Pikkukuovi Numenius phaeopus pesii maassamme etenkin Pohjanmaalla sekä Pohjois‐Suomessa. Kanta‐arvio on 30 000–50 000 paria, kanta on pysynyt vakaana. Pikkukuovit muuttavat talveksi Lounais‐Eurooppaan ja Länsi‐Afrikkaan. Savonrannassa havaittiin 2 muuttavaa pikkukuovia 6.8. hankealueen ulkopuolella. Kuovi Numenius arquata pesii maassamme pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta, kannan kooksi arvioidaan 50 000–
90 000 paria. Kanta on hiukan taantunut viime vuosina. Kuovit talvehtivat Länsi‐ ja Etelä‐Euroopassa. Savonrannassa havaittiin yksi kuovi 17.8. muuttamassa riskikorkeudella hankealueen yli. Valkoviklo Tringa nebularia pesii koko maassa lounaisinta Suomea lukuun ottamatta. Kannan kooksi arvioidaan 50 000–70 000 paria, kanta on pysynyt viime aikoina vakaana. Valkoviklot muuttavat talveksi Etelä‐Eurooppaan ja Afrik‐
kaan. Savonrannassa havaittiin 9 muuttavaa valkovikloa 21.7., joista yksi lensi riskikorkeudella hankealueen yli. Liro Tringa glareola (D) pesii koko Suomessa, etelässä harvalukuisena. Kannan kooksi arvioidaan 300 000–450 000 paria, liro onkin maamme runsaslukuisin kahlaaja. Kanta on vähentynyt viimeisten vuosikymmenien aikana. Lirot muuttavat talveksi Afrikkaan. Savonrannassa havaittiin 62 muuttavaa liroa 21.7. Näistä yksikään ei lentänyt riskikorkeudella hankealueen yli. Keväällä havaittiin 107 lentävää kahlaajaa, lajeittain metsäviklo 25, töyhtöhyyppä 23, kurmitsalaji 17, taivaanvuohi 12, lehtokurppa 9, valkoviklo 4, kuovi 1. Suurin osa, 81, lensi alle lapakorkeuden, lapakorkeudesta lensi 25. Lentävistä 24 tulkittiin paikallisiksi. 4.13Lokkilinnut
Kihut ja tiirat Syksyllä ei havaittu yhtään tiiraa ja vain yksi kihu: merikihu Stercorarius parasiticus 30.8. vaalea vanha lintu SSW kaukana Paasselän reitillä. 31 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Keväällä kalatiiroja Sterna hirundo ja määrittämättömiä tiiroja havaittiin yhteensä 3, joista 2 lensi riskikor‐
keudella. Lokit Lokkeja havaittiin kaikkiaan 281, joista osa oli paikallisia tai kierteleviä. Lentosuuntana etelälounainen oli suosituin (28 % kaikista lokeista), suurin osa suunnisti etelään‐lounaaseen tai länteen. Eri lentokorkeudet olivat varsin tasaisesti edustettuina, eniten lensi lapakorkeudella (44 %). Riskikorkeudella hankealueen yli lensi kuitenkin vain 22 yksilöä, 8 % kaikista havaituista lokeista. Lokit selkeästi väistivät Syvälahden ylänköä ja kiersivät joko Paasselän tai Pyyveden reittiä ohi hankealueen. n
80
nnw
nne
60
nw
140
ne
40
wnw
120
ene
100
20
w
80
e
0
60
wsw
ese
sw
40
20
se
sse
ssw
0
1
s
2
3
Kuva 56. Lokkien lentosuunnat 16 ilmansuunnan tarkkuudella syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 57. Lokki‐
en lentokorkeus kolmen korkeuden asteikolla (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudella, 3 = yli lapakorkeuden). 50
45
40
35
30
25
20
15
10
5
0
140
120
100
80
60
40
0
19.00
17.30
16.00
14.30
13.00
11.30
10.00
8.30
7.00
5.30
4.00
20
4‐
3‐
2‐
1‐
+‐ 1+ 2+ 3+ 4+
Kuva 58. Lokkien muutto puolen tunnin jaksoissa syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 59. Lokkien ohituspuo‐
let ja –etäisyydet. Pikkulokki Hydrocoloeus minutus (D) pesii koko Suomessa lukuun ottamatta Lounais‐Suomea sekä Keski‐ ja Pohjois‐
Lappia. Kanta‐arvio on 10 000–13 000 paria. Pikkulokki on runsastunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Laji talveh‐
tii Itämereltä Välimerelle. 32 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Savonrannassa havaittiin 6 nuorta pikkulokkia 21.7. muuttamassa kaukana Paasselällä SSW. Naurulokki Larus ridibundus (NT) pesii koko maassa Pohjois‐Lappia lukuun ottamatta. Kanta‐arvio on 95 000–110 000 paria. Kanta on nyt vakaa. Naurulokit viettävät talvensa Länsi‐Euroopassa. Savonrannassa havaittiin 21.7.–1.10. yhteensä 87 muuttavaa naurulokkia. Paras päivä oli 21.7., jolloin muutti 79. Yhtään naurulokkia ei muuttanut hankealueen yli riskikorkeudella. Iälleen merkittiin 6 vanhaa ja 20 nuorta. Kalalokki Larus canus Kalalokkia tavataan koko maassa, pesimäkanta on noin 80 000 paria. Kanta on kasvanut viime aikoina. Kalalokit talvehtivat Länsi‐Euroopassa ja Välimeren ympäristössä. Savonrannassa havaittiin 21.7.–1.11. yhteensä 59 kalalokkia, joista muuttaviksi tulkittuja 44. Riskikorkeudella hanke‐
alueen yli lensi 3 kalalokkia. Iälleen merkittiin 20 vanhaa 6 nuorta. Selkälokki Larus fuscus (VU) pesii koko maassa Etelä‐Lappia myöten, eniten meren saaristossa. Maamme kannaksi arvioidaan 7000 paria, kanta on taantunut huomattavasti 1970‐luvulta lähtien. Selkälokit talvehtivat jopa Keski‐
Afrikassa asti. Savonrannassa havaittiin 21.8.–16.9. yhteensä 22 selkälokkia, joista 21 muuttavaa. Eniten 3.9., jolloin 10 muuttavaa. Iälleen määritettiin 11 vanhaa ja 2 nuorta. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 6 selkälokkia. Harmaalokki Larus argentatus pesii eteläisestä Suomesta Keski‐Lappiin asti. kanta‐arvio on 30 000 paria, kanta on pysynyt melko vakaana viime aikoina. Harmaalokit talvehtivat Itä‐ ja Pohjanmeren rannikolla. Savonrannassa havaittiin 21.8.–1.11. yhteensä 87 harmaalokkia, joista 20 muuttavaa 3.9. (lisäksi 10 määrittämätöntä isoa lokkia). Muuttaviksi tulkittuja oli kaikkiaan 84. Iälleen merkittiin 28 ad ja 20 juv. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 13 harmaalokkia. Merilokki Larus marinus Merilokkeja arvioidaan pesivän Suomessa 2500 paria, lähes kaikki merellä. Talvehtii etenkin Itämeren alueella. Savonrannassa havaittiin 9.10. vanha harmaalokkien kanssa WSW sekä 1.11. vanha ja nuori muuttamassa länteen. Kaikki lensivät hankealueen ulkopuolella. Kevään 142 lentävää lokkia lajeittain: naurulokki 36, kalalokki 32, harmaalokki 25, selkälokki 5, pikkulokki 2. Näistä riskikorkeudella lensi 81. Parhaat lokkipäivät jäivät alle kolmenkymmenen. Lokeista paikallisiksi oli merkitty 17. Lentosuuntakuvasta huomaa, että iso osa lokeista on ollut kiertelijöitä, ei muuttajia. n
90
nw
80
70
60
50
w
40
35
30
25
20
15
10
5
0
ne
e
30
20
10
sw
se
0
1
2
3
s
Kuva 60. Lokkien lentokorkeus kolmen korkeuden asteikolla keväällä 2012 (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudel‐
la, 3 = yli lapakorkeuden). Kuva 61. Lokkien lentosuunnat 16 ilmansuunnan tarkkuudella keväällä 2012 Savonlinnan Syvälahdessa. 33 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 4.14Kyyhkyt
Sepelkyyhky Columba palumbus pesii Etelä‐Suomessa Keski‐Lappiin asti. Kannan kooksi arvioidaan 250 000 paria. Kanta on hiukan vahvistunut viime vuosina. Sepelkyyhkyt muuttavat talveksi Länsi‐ ja Keski‐Eurooppaan. Sepelkyyhkyjä havaittiin Savonrannassa 731 ja määrittämättömiä sepel‐/uuttukyyhkyjä 762. Koska uuttukyyhky on Etelä‐Savossa varsin harvalukuinen eikä Savonrannassakaan havaittu syksyn aikana yhtään uuttukyyhkyä, käsittelen koko aineiston sepelkyyhkynä. Sepelkyyhkyt muuttivat enimmäkseen kuvitteellisten voimaloiden yläpuolella. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi kaikkiaan 213 kyyhkyä, 14 % kaikista havaituista kyyhkyistä. Muuttosuunta lounas oli hyvin vallitseva, 87 % kaikista sepelkyyhkyistä lensi lounaaseen. n
nw
wnw
w
nnw 1400
1200
1000
800
600
400
200
0
nne
900
ne
800
700
ene
600
500
e
wsw
400
300
ese
200
sw
se
ssw
100
0
sse
1
s
2
3
Kuva 62. Kyyhkyjen muuttosuunta 16 ilmansuunnan tarkkuudella syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 63. Kyyhkyjen muuttokorkeus kolmen korkeuden asteikolla (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudella, 3 = yli lapakor‐
keuden). 350
400
300
350
250
300
200
250
150
200
100
150
50
100
50
19.00
17.30
16.00
14.30
13.00
11.30
10.00
8.30
7.00
5.30
4.00
0
0
4‐
3‐
2‐
1‐
+‐ 1+ 2+ 3+ 4+
Kuva 64. Kyyhkyjen muutto puolen tunnin jaksoissa syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 65. Kyyhkyjen ohi‐
tuspuolet ja –etäisyydet. Keväällä havaittiin 435 sepelkyyhkyä ja 3 määrittämätöntä kyyhkyä. Parhaana päivänä 19.4. laskettiin 114 sepelkyyhkyä. Kyyhkyistä 112 lensi riskikorkeudella. 34 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 n
350
nw
300
250
200
w
300
250
200
150
100
50
0
ne
e
150
100
50
sw
se
0
1
2
3
s
Kuva 66. Kyyhkyjen muuttokorkeus kolmen korkeuden asteikolla keväällä 2012 (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakor‐
keudella, 3 = yli lapakorkeuden). Kuva 67. Kyyhkyjen muuttosuunta 8 ilmansuunnan tarkkuudella keväällä 2012 Savon‐
linnan Syvälahdessa. 4.15Pöllöt
Yksi muuttava pöllö havaittiin: 9.10. Niinilammenvuorelta nousi aamuhämärissä hiiripöllö Surnia ulula (D) ja lähti lou‐
naaseen. Lisäksi Niinilamminvuorella havaittiin varpuspöllö Glaucidium passerinum (D) 9.10. (2 yksilöä) sekä 1. ja 4.11., Parrikankaalla 8. ja 14.10. 4.16Tikat
Tikkoja havaittiin lennossa kaikkiaan 54 yksilöä. Iso osa kaikista tikoista oli paikallisia tai kierteleviä, mutta vaeltavien tulkinta oli vaikeaa. Eniten tikkoja suunnisti luoteeseen (24 %), mutta myös lounas‐länsi sekä koillinen olivat suosittuja lentosuuntia. Yhtä lukuun ottamatta kaikki lensivät alle lapakorkeuden. n
nnw
nw
wnw
w
14
12
10
8
6
4
2
0
nne
ne
ene
e
wsw
ese
sw
se
ssw
sse
s
Kuva 68. Tikkojen lentosuunta 16 ilmansuunnan tarkkuudella Savonrannassa syksyllä 2011. 35 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Palokärki Dryocopus martius (D) Esiintyy koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Kanta‐arvio on 30000–
50000 paria, ja laji on selkeästi runsastunut viime vuosikymmeninä. Paikkalintu, jolla on ajoittain syysvaellusta läntisiin suuntiin. Palokärki lensi havainnoijan ohi 12 kertaa 23.8.–13.10. Näistä ilmeisessä vaelluslennossa oli 9. Lentävien lisäksi pai‐
kallinen palokärki havaittiin syksyn aikana 19 kertaa. Harmaapäätikka Picus canus (D) Harmaapäätikkoja pesii eniten Etelä‐ ja Kaakkois‐Suomessa, mutta nykyisin lajia ta‐
paa Etelä‐Lapissa asti. Kanta on kasvanut viime vuosina, kanta‐arvio on 3000–4000 paria. Paikkalintu, jolla on ajoittain pientä syysvaellusta. Savonrannassa lentävä harmaapäätikka havaittiin neljästi 28.9.–4.11. Lisäksi paikallinen harmaapäätikka havaittiin syksyn aikana 11 kertaa. Käpytikka Dendrocopos major asuttaa koko Suomea Tunturi‐Lappia lukuun ottamatta. Kanta‐arvio on 300000‐700000 paria, jolla luvulla käpytikka on selkeästi yleisin tikkamme. Kanta on ollut kasvussa koko viime vuosisadan. Paikkalintu, mutta joinakin syksyinä havaitaan voimakasta vaellusta läntisiin suuntiin heinä‐syyskuussa. Savonrannassa havaittiin 21.7.–1.11. yhteensä 19 lentävää käpytikkaa, joista 18 ilmeistä vaeltavaa. Yksi muuttava käpytikka lensi riskikorkeudella hankealueen yli. Lentävien lisäksi paikallisia käpytikkoja havaittiin jokaisella käynnillä. Valkoselkätikka Dendrocopos leucotos (EN, D) on etenkin Kaakkois‐Suomen harvalukuinen pesimälaji, jonka kanta‐
arvio on nykyään muutama sata paria. Kanta on ollut nousussa. Valkoselkätikka on paikkalintu, mutta muiden tikkojen tapaan joinakin syksyinä niitä vaeltaa idästä meille. Savonrannassa havaittiin 2 ilmeisesti vaeltavaa valkoselkätikkaa: 23.8. naaras SSW ja 3.10. koiras W, kumpikin alle voimalan lapakorkeuden. Pikkutikka Dendrocopos minor pesii harvalukuisena maamme etelä‐ ja keskiosissa, tätä pohjoisempana harvinaisena. Kannan kooksi arvioidaan nykyisin 4000–7000 paria, kanta on ollut vakaa tällä vuosituhannella. Savonrannassa havaittiin 2 lentävää pikkutikkaa 11.10., joiden lisäksi paikalliset 25.9. ja 3.10. Pohjantikka Picoides tridactylus (D) Pohjantikkoja tavataan Tunturi‐Lappia lukuun ottamatta koko Suomessa. Kanta‐
arvio on 20000–30000 paria, kannan suuruus lienee pysynyt viime vuosina ennallaan. Savonrannassa havaittiin 12 lentävää pohjantikkaa 15.8.–13.10., näistä ilmeisiä vaeltavia oli 8. Lisäksi paikallinen pohjantikka havaittiin 8 kertaa. Keväällä havaittiin 21 lentävää palokärkeä, 17 käpy‐ ja 7 pohjantikkaa. Näistä paikallisiksi tulkittiin 20 palo‐
kärkeä, 12 käpy‐ ja 6 pohjantikkaa. Kaikki tikat lensivät lapakorkeuden alapuolelta. 4.17Kirskulinnut
Tervapääsky Apus apus pesii koko maassa Tunturi‐Lappia lukuun ottamatta, kanta‐arvio 30000–50000 paria. Kanta on pysynyt vakaana. Tervapääskymme talvehtivat Afrikassa. Tervapääskyjä havaittiin kaikkiaan 51. Suurin osa, 78 %, muutti etelään. Lentokorkeutena oli puolella alle oletettujen voimaloiden lapakorkeus ja puolet lensi lapakorkeudella. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 17 eli 33 % kaikista havaituista tervapääskyistä. Keväällä havaittiin 4 tervapääskyä, joista 2 lensi riskikorkeudella. 36 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Kuva 69. Sadekuurot vaikuttavat lintujen lentoreitteihin, 30.9.2011 Parrikangas. Kuva 70. Niinilamminvuoren raken‐
nusteline paransi näkyvyyttä ja lisäsi siten havainnointitehoa, 25.8.2011. © Jari Kontiokorpi 4.18Varpuslinnut
4.18.1Pääskyt
Pääskyjä havaittiin kaikkiaan 446 lentävää. Näistä varsin iso osa oli paikallisia saalistelevia. Lajilleen määri‐
tettyjen lisäksi merkittiin 67 määrittämätöntä pääskyä. Päälentosuunta oli etelä‐etelälounas, etelään suun‐
nisti 37 % kaikista havaituista pääskyistä. Suurin osa eli 54 % pääskyistä havaittiin alle oletetun lapakorkeu‐
den, riskikorkeudella hankealueen yli lensi 115 pääskyä eli 26 % kaikista pääskyistä. n
nnw 200
nne
150
nw
250
ne
200
100
wnw
ene
50
w
150
e
0
100
wsw
ese
50
sw
se
ssw
sse
s
0
1
2
3
Kuva 71. Pääskyjen lentosuunta 16 ilmansuunnan tarkkuudella syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 72. Pääskyjen lentokorkeus syksyllä 2012 kolmen korkeuden asteikolla (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudella, 3 = yli lapakorkeuden). 37 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 60
50
50
40
40
30
30
20
20
10
10
19.00
17.30
16.00
14.30
13.00
11.30
10.00
8.30
7.00
5.30
4.00
0
0
1
2
3
Kuva 73. Pääskyjen muutto puolen tunnin jaksoissa syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 74. Pääskyjen len‐
tokorkeus kolmen korkeuden asteikolla keväällä 2012 (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudella, 3 = yli lapakorkeu‐
den). Haarapääsky Hirundo rustica pesii koko maassa pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Kanta on ollut laskussa, nykyi‐
nen kannanarvio on 100 000–150 000 paria. Haarapääskyt talvehtivat trooppisessa Afrikassa. Savonrannassa havaittiin 15.8.–25.9. yhteensä 105 haarapääskyä, joista muuttolennossa 99. Eniten nähtiin 2.9. 32 muuttavaa. Kaikkiaan 21 haarapääskyä havaittiin lentämässä riskikorkeudella hankealueen yli. Räystäspääsky Delichon urbicum Koko maassa pesivä räystäspääsky on vähentynyt merkittävästi viime vuosikymme‐
ninä. Kanta‐arvio on nyt 70 000–110 000 paria. Räystäspääskymme talvehtivat Afrikassa. Savonrannassa havaittiin 11.8.–2.9. yhteensä 270 räystäspääskyä. Näistä muuttavia oli 243. Paras päivä oli 21.8., jolloin 102 muuttavaa. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 92 räystäspääskyä. Törmäpääsky Riparia riparia (VU) Törmäpääsky pesii yhdyskunnissa koko maassa. Kanta on pienentynyt selvästi, ny‐
kyisin arvioidaan maamme kannaksi 30 000–60 000 paria. Talvehtii trooppisessa Afrikassa. Savonrannassa havaittiin 21.7.–23.8. 11 muuttavaa törmäpääskyä. Näistä 4 muutti riskikorkeudella hankealueen yli. Keväällä havaittiin 37 haarapääskyä, 17 räystäspääskyä, 2 törmäpääskyä sekä 2 määrittämätöntä pääskyä eli yhteensä 58, joista muuttaviksi tulkittiin 49. Riskikorkeudella lensi 14 pääskyä. 4.18.2Pikkulinnut
Tässä sekalaisessa ryhmässä on edustajia västäräkeistä, tilhistä, rautiaisista, kertuista, siepoista, tiaisista, puukiipijöistä, lepinkäisistä, peipoista ja sirkuista. Savonrannassa havaittiin kaikkiaan 7314 lentävää pikku‐
lintua, lähes kaikki muuttavina. Lukuun ei ole otettu pääskyjä. Eniten havaittiin urpiaisia (1173), peippoja (1090), vihervarpusia (684), järripeippoja (434), metsäkirvisiä (378) ja niittykirvisiä (242). Päämuuttosuunta on yhdistetyssä aineistossa lounainen – eteläinen, mutta kaikki ilmansuunnat olivat edustettuina. Lounaaseen matkasi puolet eli 49 % kaikista pikkulinnuista (8 ilmansuunnan tarkkuus). Lento‐
korkeus oli pikkulinnuilla pääosin alhainen eli alle 60 metriä. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 951 pikkulintua eli 13 % kaikista havaituista pikkulinnuista. Pikkulintujen muutto oli aamupainotteinen. 38 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 n
3500
3000
2500
2000
1500
1000
500
0
nw
w
6000
ne
5000
4000
e
3000
2000
sw
1000
se
0
s
1
2
3
Kuva 75. Pikkulintujen lentosuunta 8 ilmansuunnan tarkkuudella syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 76. Pikkulintujen lentokorkeus syksyllä 2011 kolmen korkeuden asteikolla (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudella, 3 = yli lapakorkeuden). 800
700
600
500
400
300
200
100
0
2500
2000
1500
1000
19.00
17.30
16.00
14.30
13.00
11.30
10.00
8.30
7.00
5.30
4.00
500
0
4‐
3‐
2‐
1‐ +‐ 1+ 2+ 3+ 4+
Kuva 77. Pikkulintujen muutto puolen tunnin jaksoissa syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 78. Pikkulintujen ohituspuolet ja –etäisyydet syksyllä 2011. Metsäkirvinen Anthus trivialis asuttaa koko Suomen Tunturi‐Lappia lukuun ottamatta. Kahdella miljoonalla parillaan laji on yksi Suomen runsaslukuisimmista linnuista. Talveksi metsäkirviset muuttavat keskiseen Afrikkaan. Savonrannassa havaittiin 21.7.–8.10. yhteensä 378 lentävää metsäkirvistä. Selvästi suurin päiväsumma tuli 23.8., jolloin muutti 137 metsäkirvistä. Viimeiseen havaintoon sisältyy lajin itäisen lähisukulaisen taigakirvisen mahdollisuus. Selkeästi yleisin muuttosuunta oli etelä, 45 % kaikista suunnisti etelään. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 116 metsäkirvistä. Niittykirvinen Anthus pratensis (NT) pesii koko Suomessa, kanta‐arvio on 400 000‐700 000 paria. Kanta on vähentynyt viime vuosikymmeninä. Niittykirviset talvehtivat Keski‐ ja Etelä‐Euroopassa. Savonrannassa havaittiin 23.8.–1.11. yhteensä 242 muuttavaa niittykirvistä. Eniten 23.9., jolloin 66 muuttavaa. Mar‐
raskuinen niittykirvinen on yksi Etelä‐Savon myöhäisimmistä. Muuttosuuntana lounas oli hyvin vallitseva, 64 % kaikis‐
ta. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 12 niittykirvistä. Lapinkirvinen Anthus cervinus (VU) pesii maassamme Tunturi‐Lapissa. Kannan kooksi arvioidaan 1000–2000 paria, kanta on pienentynyt huolestuttavasti viime vuosikymmeninä. Talvehtii Afrikassa. Savonrannassa laji havaittiin kolmesti: 23.8. 1 S, 29.8. 1 SSW ja 2.9. 1 SSE. Näistä yksi lensi riskikorkeudella hankealu‐
een yli. 39 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Keltavästäräkki Motacilla flava (VU) pesii lähes koko Suomessa, etelässä kanta on romahtanut viime vuosikymmeninä. Kanta‐arvio on koko maassa 600 000 paria. Talvehtii Afrikassa. Savonrannassa havaittiin 15.8.–2.9. yhteensä 142 muuttavaa keltavästäräkkiä, joista 23.8. 92. Riskikorkeudella han‐
kealueen yli muutti 45 keltavästäräkkiä. Muuttosuuntana etelä oli yleisin, 67 % kaikista. Västäräkki Motacilla alba pesii koko maassa, kannanarvio on 400 000‐600 000 paria. Talvehtii Koillis‐Afrikassa ja Lähi‐
idässä. Savonrannassa havaittiin 21.7.–3.10. yhteensä 56 lentävää västäräkkiä, eniten 33 9.9. Etelään suunnisti 69 % kaikista. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 8 västäräkkiä. Tilhi Bombacilla garrulus pesii säännöllisesti Oulun pohjoispuolisella alueella, mutta epäsäännöllisesti ja harvalukuise‐
na myös etelämpänä. Kanta‐arvio on 20 000–90 000 paria, kanta on ollut nousussa. Muuttaa pihlajanmarjatilanteen mukaan etelään‐lounaaseen, joskus Välimeren alueelle asti. Savonrannassa 21.7.–14.10. havaittiin yhteensä 344 lentävää tilheä, eniten 1.10. 62. Muuttaviksi tulkittuja oli 285. Eniten tilhiä suuntasi etelälounaaseen, 24 % kaikista. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 28 tilheä. Lisäksi paikallisia tilhiä havaittiin useana päivänä, enimmillään 35 3.10. Rautiainen Prunella modularis asuttaa koko maamme pohjoisinta kolkkaa lukuun ottamatta. Kanta‐arvio on 500 000‐
700 000 paria. Kanta on kasvanut reippaasti viimeiset 70 vuotta. Rautiaisemme talvehtivat Länsi‐ ja Lounais‐
Euroopassa. Savonrannassa havaittiin 17.8.–8.10. yhteensä 49 lentävää rautiaista, eniten, 13, 9.9. ja 16.9. Selvästi yleisin len‐
tosuunta oli etelä, 43 % kaikista. hankealueen yli riskikorkeudella lensi 23 rautiaista eli lähes puolet. Pajulintu Phylloscopus trochilus asuttaa koko Suomen, kanta‐arviollaan 7‐11 miljoonaan paria laji on maamme runsas‐
lukuisin lintu. Talvehtii trooppisessa Afrikassa. Yömuuttajana ei pajulintuja yleensä paljon päivämuutolla havaitse, Savonrannassa nähtiin 23.8. 3 muuttavaa (lisäksi 1 määrittämätön phylloscopus). Viimeinen paikallinen pajulintu havaittiin 2.9. Hippiäinen Regulus regulus pesii Etelä‐Suomesta Keski‐Lappiin asti. Kanta‐arvio on 0,6‐1,6 miljoonaa paria. Suurin osa muuttaa talveksi Keski‐Eurooppaan, pieni osa yrittää talvehtia meillä. Hippiäinen on yömuuttaja. Savonrannassa havaittiin 23.8.–4.11. yhteensä 39 lentävää hippiäistä ilman selkeää huip‐
pupäivää. Hippiäisiä suuntasi eniten lounaaseen, 28 % kaikista. Kaikki hippiäiset lensivät alle lapakorkeuden. Harmaasieppo Muscicapa striata pesii yleisenä koko maassa, kanta‐arvio on 1,4–1,8 miljoonaa paria. Talvehtii troop‐
pisessa Afrikassa. Harmaasieppo on yömuuttaja. Savonrannassa havaittiin 8 lentävää harmaasieppoa 15.8.–2.9. Lisäksi enimmillään 21.7. arvioitiin Niinilamminvuorel‐
la olevan 20 paikallista. Hömötiainen Parus montanus pesii koko maassa, Tunturi‐Lapissa harvalukuisena. Kanta‐arvio on 0,6‐1,0 miljoonaa paria. Laji on paikkalintu, mutta ajoittain syysvaellus on voimakasta. Savonrannassa havaittiin 23.8.–4.11. yhteensä 46 lentävää hömötiaista ilman selvää huippupäivää. Eniten suunnisti lounaaseen 12 ja pohjoiseen 10, kaikki matalalla. Töyhtötiainen Parus cristatus pesii Etelä‐Suomesta Oulun korkeudelle asti. Kanta‐arvio on 400 000‐600 000 paria. Paikkalintu, vaelluksetkin ovat vähäisiä. Savonrannassa havaittiin yksi töyhtötiainen lentämässä matalalla WSW 1.11. Paikallisia päivittäin. Kuusitiainen Parus ater Kuusitiaisen yhtenäinen levinneisyysalue käsittää maamme eteläpuoliskon. Kanta‐arvioksi annetaan 30 000–100 000 paria. Paikkalintu, ajoittain on voimakasta syysvaellusta läntisiin ilmansuuntiin. Savonrannassa havaittiin 23.9.–24.10. yhteensä 7 matalalla lentävää kuusitiaista, jotka suunnistivat yhtä lukuun ot‐
tamatta SW‐WSW. Sinitiainen Parus caeruleus pesii nykyään Keski‐Lapissa saakka. Kanta on kasvanut rajusti viime vuosikymmeninä, ny‐
kyinen kannanarvio on 400 000‐600 000 paria. Paikkalintu, jonka osa kannasta muuttaa tai vaeltaa. Savonrannassa havaittiin 17.8.–4.11. yhteensä 180 lentävää sinitiaista. Eniten 12.10. 42 ja 24.10. 45 muuttavaa. Suu‐
rin osa sinitiaisia suuntasi lounaan ja kaakon välille. Kaikki lensivät lapakorkeuden alapuolella. 40 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 n
n
nnw
nw
wnw
w
35
30
25
20
15
10
5
0
nnw
nne
nne
20
nw
ne
25
ne
15
ene
wnw
ene
10
5
e
wsw
ese
sw
se
ssw
sse
s
w
e
0
wsw
ese
sw
se
ssw
sse
s
Kuva 79. Sinitiaisen muuttosuunnat 16 ilmansuunnan tarkkuudella syksyllä 2011 Savonrannassa. Kuva 80. Pohjansir‐
kun ja määrittämättömien tsik‐sirkkujen muuttosuunnat. Talitiainen Parus major pesii koko maassa, kanta‐arvio on 1,5‐2 miljoonaa paria. Paikkalintu, mutta osa kannasta muuttaa lounaaseen. 19.9.–4.11. havaittiin Savonrannassa 139 lentävää talitiaista, eniten 4.10. 36 muuttavaa. Lähes kaikki talitiaiset suun‐
tasivat SW‐WSW. 9 talitiaista lensi riskikorkeudella hankealueen yli. Puukiipijä Certhia familiaris asuttaa maamme etelästä Etelä‐Lappiin asti. Kanta on ollut kasvussa, nykyarvio on 200 000 paria. Puukiipijä on osaksi paikkalintu, osa kannasta muuttaa etelämmäksi talveksi. Savonrannassa havaittiin yksi matalalla lounaaseen lentävä puukiipijä 14.10. Paikallisia havaittiin useina päivinä. Isolepinkäinen Lanius excubitor pesii harvalukuisena lähes koko Suomessa, kanta‐arvio on 6000–9000 paria. Pääosa kannasta talvehtii Itämeren eteläpuolella. Savonrannassa havaittiin 23.9.–24.10. yhteensä 5 muuttavaa isolepinkäistä, jotka suuntasivat WSW‐SE. Yksikään ei lentänyt hankealueen yli riskikorkeudella. Peippo Fringilla coelebs pesii yleisenä Suomessa Tunturi‐Lappia lukuun ottamatta. Kanta‐arvio on 7‐9 miljoonaa paria, kanta on ollut vakaa. Peipot talvehtivat etenkin Länsi‐Euroopassa. Savonrannassa havaittiin 21.7.–21.10. yhteensä 1090 lentävää peippoa. Parhaat päivät 19.9. 241 muuttavaa (lisäksi määrittämätön pikkulintu 160 muuttavaa) ja 25.9. 171 (451). Peipoista 58 % muutti lounaaseen ja 134 lensi hankealu‐
een yli riskikorkeudella. Järripeippo Fringilla montifringilla pesii koko maassa eteläisintä Suomea lukuun ottamatta. Kanta‐arvio on 1,5 miljoo‐
naa paria, kanta on taantunut viime vuosikymmeninä. Talvehtii Keski‐ ja Länsi‐Euroopassa. Savonrannassa havaittiin 21.8.–12.10. yhteensä 434 lentävää järripeippoa. Eniten 16.9. 109 ja 25.9. 108 muuttavaa. Järripeipot suunnistivat lounaaseen – etelään, lounaaseen 49 % ja etelälounaaseen – etelään 38 % kaikista. Riskikor‐
keudella hankealueen yli lensi 47 järripeippoa. Viherpeippo Carduelis chloris asuttaa nykyisin koko maan, joskin pohjoisessa kanta on harva. Laji on runsastunut no‐
peasti viimeisten 70 vuoden aikana, nykykannaksi arvioidaan yli 100 000 paria. Osittaismuuttaja. Savonrannassa havaittiin 6.8.–1.11. yhteensä 12 lentävää viherpeippoa, eniten 12.10. 6 muuttavaa. Kaikki lensivät alle lapakorkeuden. Vihervarpunen Carduelis spinus puuttuu Suomesta vain Tunturi‐Lapista. Kanta on vakaa, kanta‐arvio 2 miljoonaa pa‐
ria. Osittaismuuttaja, joskus talvehtii Suomessa, joskus lentävät Välimeren maihin saakka. Savonrannassa havaittiin 21.7.–21.10. yhteensä 684 lentävää vihervarpusta. Eniten 11.9., jolloin 180 muuttavaa. Vihervarpusista 10 lensi riskikorkeudella hankealueen yli. Yleisimmät lentosuunnat olivat kaakko (36 % kaikista) ja lounas (24 %). 41 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Urpiainen Carduelis flammea pesii lähes koko maassa, mutta vain pohjoisessa se on yleinen. Kanta‐arvio on 200 000‐
800 000 paria. Siementilanteen mukaan urpiaiset talvehtivat Länsi‐Euroopasta Keski‐Venäjälle saakka, joskus meillä‐
kin. Savonrannassa havaittiin 3.9.–4.11. yhteensä 1173 lentävää urpiaista, joista 1.10. 488 muuttavaa. Urpiaisista 53 % muutti SSW‐S, riskikorkeudella hankealueen yli lensi 93. Kirjosiipikäpylintu Loxia leucoptera Kirjosiipikäpylintujen pesimäkanta vaihtelee suuresti 500–10 000 parin välillä. Laji voi pesiä koko maassa, mutta on pohjoisempana yleisempi. Kiertolaislintu, jonka pesimä‐ ja talvialueet vaihtelevat siemensadon mukaan. Savonrannassa kirjosiipikäpylintuja havaittiin kolmesti: 21.7. 7 SE, 23.8. 2 S ja 1.10. 1 NW. Kaikki lensivät alle lapakor‐
keuden. Pikkukäpylintu Loxia curvirostra Pikkukäpylinnut pesivät Tunturi‐Lappia lukuun ottamatta koko Suomessa kuusen siemensadon mukaan. kanta‐arvio vaihtelee 50 000–400 000 parin välillä. Savonrannassa havaittiin 21.7.–4.11. yhteensä 84 lentävää pikkukäpylintua ja 68 lajilleen määrittämätöntä käpylin‐
tua. Eniten 4.10., jolloin 54 muuttavaa. Käpylintuja lensi sekalaisiin suuntiin, eniten luoteeseen, 69 % pikkukäpylinnuis‐
ta. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 34 pikkukäpylintua. Isokäpylintu Loxia pytyopsittacus on mäntyyn erikoistunut käpylintu, joka pesii koko maassa. Kanta‐arvio on 20 000–
50 000 paria. Savonrannassa havaittiin 16.9.–24.10. yhteensä 14 isokäpylintua, joista 23.9. 8 muuttavaa. Eniten muutti luoteeseen, 10 yksilöä. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 3 isokäpylintua. Punavarpunen Carpodacus erythrinus (NT) pesii eteläisessä Suomessa Etelä‐Lappia myöten. Kanta‐arvio on 100 000‐
150 000 paria, kanta on taantunut tuntuvasti viime vuosikymmeninä. Talvehtii Kaakkois‐Aasiassa. Savonrannassa havaittiin 15.–23.8. yhteensä 7 muuttavaa punavarpusta. Näistä 3 lensi riskikorkeudella hankealueen yli. Taviokuurna Pinicola enucleator pesii Metsä‐Lapissa ja Koillismaalla, kanta‐arvio on 15 000 paria. Talvisin muuttaa usein etelämmäksi. Savonrannassa havaittiin 12.10.–4.11. yhteensä 40 muuttavaa taviokuurnaa, joista 4.11. 33. Eniten muutti lounaa‐
seen, 22 yksilöä. Kaikki taviokuurnat lensivät lapakorkeuden alapuolella. Punatulkku Pyrrhula pyrrhula pesii Tunturi‐Lappia lukuun ottamatta koko maassa. kanta‐arvio on 180 000 paria. Osa kannasta muuttaa tai vaeltaa aina Keski‐Eurooppaan asti. Savonrannassa havaittiin 29.8.–4.11. yhteensä 156 lentävää punatulkkua, eniten 9.10. 23 muuttavaa. Muuttavista 48 % suuntasi lounaaseen. Riskikorkeudella hankealueen yli muutti 16 punatulkkua. Nokkavarpunen Coccothraustes coccothraustes pesii harvalukuisena maan etelä‐ ja keskiosissa. Kanta on ollut kasvus‐
sa, nykyinen arvio kannasta on 1000–1500 paria. Talvehtii Länsi‐Euroopassa, osa Suomessa. Savonrannassa havaittiin 16.9. yksi nokkavarpunen W riskikorkeudella hankealueen yli. Pulmunen Plectrophenax nivalis (NT) pesii Suomessa Tunturi‐Lapissa, kanta‐arvio on 10 000 paria. Talvehtii Itämeren rannikkoalueella ja Itä‐Euroopassa. Savonrannassa havaittiin pulmunen kahdesti: 8.10. 1 SE ja 24.10. 1 S. Toinen muutti riskikorkeudella hankealueen yli. Keltasirkku Emberiza citrinella pesii koko maassa pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Kanta‐arvio on 1,1 miljoonaa paria, kanat on taantunut viime aikoina. Paikkalintu, osa kannasta muuttaa etelämmäksi. Savonrannassa havaittiin 11.9.–4.11. yhteensä 36 lentävää keltasirkkua. Kaikki lensivät alle lapakorkeuden. Pohjansirkku Emberiza rustica (VU) pesii koko maassa pohjoisinta ja eteläisintä Suomea lukuun ottamatta. Kanta on taantunut jo pitkään, nykyinen kannanarvio on 200 000 paria. Talvehtii etenkin Iranissa ja Turkestanissa. Savonrannassa havaittiin 29.8.–19.9. yhteensä 61 lentävää pohjansirkkua sekä 18 pohjan‐/pikku‐/kultasirkkua, jotka käytännössä ovat pohjansirkkuja ja käsitellään tässä myös niinä. Parhaana päivänä 9.9. muutti 48 pohjansirkkua, joka lienee Etelä‐Savon päiväkohtainen muuttoennätys lajille. Lisäksi 16.9. Parrikankaalla oli 4 paikallista pohjansirkkua. Päämuuttosuuntana oli S‐SE. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 3 pohjansirkkua. 42 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Pajusirkku Emberiza schoeniclus pesii koko maassa, kanta‐arvio on 300 000 paria. Talvehtii Länsi‐ ja Keski‐Euroopassa. Savonrannassa havaittiin 9.9.–11.10. yhteensä 84 lentävää pajusirkkua, eniten 23.9. 27 muuttavaa. Yleisin muut‐
tosuunta oli etelä, 49 % suunnisti etelään. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 10 pajusirkkua. Keväällä havaittiin kaikkiaan 2023 lentävää pikkulintua, joista paikalliseksi tulkittiin 502. Valtaosa, 1932 eli 95 %, lensi lapakorkeuden alapuolelta, riskikorkeudelta lensi 88 ja lapakorkeuden yläpuolelta 2. Suurin osa pikkulinnuista suunnisti pohjoiseen, muuttosuunnat olivat tasaisemmin edustettuina eli pikkulinnut lensivät sekavammin kuin syksyllä (Kuva 73). Lajeittain runsaslukuisimpia pikkulintuja olivat peippo (449 yksilöä), urpiainen (201), vihervarpunen (198), metsäkirvinen (134) ja niittykirvinen (68). Eniten pikkulintuja havait‐
tiin 26.4., 518 yksilöä. N
800
NW
2000
600
NE
1800
1600
400
1400
200
W
1200
E
0
1000
800
600
400
SW
SE
200
0
S
1
2
3
Kuva 81. Pikkulintujen lentosuunta 8 ilmansuunnan tarkkuudella keväällä 2012 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 82. Pikkulintujen muuttokorkeus keväällä 2012. 4.18.3Rastaat
Kaikkiaan syksyllä havaittiin 3712 lentävää rastasta. Muuttosuunnat poikkesivat muista linturyhmistä, sillä päämuuttosuunta oli luoteinen, kaikkiaan 35 % kaikista rastaista lensi luoteeseen 8 muuttosuunnan tark‐
kuudella. Muuttokorkeus oli enimmäkseen matala eli alle voimaloiden lapakorkeuden. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 612 rastasta eli 16 % kaikista havaituista rastaista. Rastaita muutti tasaisemmin pitkin päivää kuin esimerkiksi pikkulintuja. 43 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 n
1400
1200
1000
800
600
400
200
0
nw
w
3000
ne
2500
2000
e
1500
1000
500
sw
se
0
1
s
2
3
Kuva 83. Rastaiden lentosuunta 16 ilmansuunnan tarkkuudella syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 84. Rastaiden lentokorkeus kolmen korkeuden asteikolla (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudella, 3 = yli lapakorkeu‐
den). 350
1200
300
1000
250
800
200
150
600
100
400
50
200
19.00
17.30
16.00
14.30
13.00
11.30
10.00
8.30
7.00
5.30
4.00
0
0
4‐
3‐
2‐
1‐ +‐ 1+ 2+ 3+ 4+
Kuva 85. Rastaiden muutto puolen tunnin jaksoissa syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa. Kuva 86. Rastaiden ohi‐
tuspuolet ja –etäisyydet. Mustarastas Turdus merula pesii nykyään Lapin eteläosissa saakka. Kanta on kasvanut voimakkaasti, kanta‐arvio on 400 000‐600 000 paria. Talvehtii Länsi‐Euroopassa, osa Etelä‐Suomessakin. Savonrannassa havaittiin 19.9.–12.10. yhteensä 15 lentävää mustarastasta, eniten 1.10. 5 muuttavaa. WNW‐N suun‐
nisti 10 mustarastasta. Kaikki lensivät alle lapakorkeuden. Räkättirastas Turdus pilaris pesii yleisenä koko Suomessa, kanta‐arvio on 1,3‐2 miljoonaa paria. Talvehtii Keski‐ ja Länsi‐Euroopassa, pihlajanmarjatalvina viipyy Suomessa isoina määrinä. Savonrannassa havaittiin 21.7.–4.11. yhteensä 1406 lentävää räkättirastasta. Lisäksi määrittämättömiä isoja rastaita, jotka käytännössä ovat valtaosin räkättirastaita, merkittiin 1062. Suurimmat päiväsummat (suluissa määrittämättömät isot rastaat) olivat 23.9. 145 (156), 3.10. 135 (128) ja 13.10. 170 muuttavaa. Räkättirastaista ja määrittämättömistä isoista rastaista 33 % suunnisti luoteeseen. 487 eli 20 % lensi riskikorkeudella hankealueen yli. Kulorastas Turdus viscivorus pesii koko Suomessa Tunturi‐Lappia lukuun ottamatta. Kanta‐arvio on 130 000‐200 000 paria, kanta on ollut kasvussa. Talvehtii Keski‐ ja Etelä‐Euroopassa. 44 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Savonrannassa havaittiin 23.8.–12.10. 99 lentävää kulorastasta, joista 27 1.10. Yli puolet, 52, suunnisti lounaaseen. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 36 kulorastasta. Paikallisia kulorastaita havaittiin lisäksi lähes joka käynnillä, viimeiset 28.10. Huosiisen lähellä ja 1.11. Niinilamminvuorella. Laulurastas Turdus philomelos pesii yleisenä koko maassa, kanta‐arvio on 0,8‐1,4 miljoonaa paria. Kanta on runsastu‐
nut viime aikoina. talvehtii Etelä‐Euroopassa. Savonrannassa havaittiin 2.9.–3.10. yhteensä 54 lentävää laulurastasta, eniten 13.9. 10. Laulurastaista 14 suunnisti NW ja 10 SW. Riskikorkeudella hankealueen yli lensi 2 laulurastasta. Punakylkirastas Turdus iliacus pesii yleisenä koko Suomessa, kanta‐arvio on 1,2–2,5 miljoonaa paria. Talvehtii Keski‐ ja Lounais‐Euroopassa. Savonrannassa havaittiin 15.8.–1.11. yhteensä 707 lentävää punakylkirastasta. Lisäksi määrittämättömiä pikkurastai‐
ta (laulu‐/punakylkirastas) havaittiin 369. Eniten 12.10., jolloin 144 muuttavaa punakylkirastasta ja 5 pikkurastasta. Yleisin muuttosuunta oli NW (24 %), mutta myös SW (16 %) ja SE (15 %) olivat yleisiä muuttosuuntia. 87 punakylkiras‐
tasta ja pikkurastasta muutti riskikorkeudella hankealueen yli. Keväällä havaittiin 354 lentävää rastasta. Näistä riskikorkeudella lensi 17 yksilöä, 5 %. Muuttosuunnista pohjoinen oli yleisin. Lajilleen määritettiin 91 räkättirastasta, 40 laulurastasta, 37 kulorastasta, 33 punakyl‐
kirastasta sekä 1 mustarastas. Lentävistä paikallisiksi tulkittiin 31 yksilöä. N
350
NW
300
250
200
W
140
120
100
80
60
40
20
0
NE
E
150
100
50
SW
SE
0
1
2
3
S
Kuva 87. Rastaiden muuttokorkeus keväällä 2012. Kuva 88. Rastaiden lentosuunta 8 ilmansuunnan tarkkuudella ke‐
väällä 2012 Savonlinnan Syvälahdessa. 4.19Varislinnut
Varislintuja havaittiin lentävän yhteensä 661. Muista ryhmistä poiketen iso osa kaikista havaituista ei ollut muuttavia, mukana on paljon kierteleviä, talvivarastoja tekeviä ja yöpymään lentäviä. Päälentosuunta oli lounas‐etelälounas. Lounaaseen suunnisti 43 % kaikista varislinnuista. Yhdistetyssä aineistossa lentokor‐
keudet olivat varsin tasaisesti kolmen korkeusluokan välillä, riskikorkeudella hankealueen yli lensi 147 yksi‐
löä eli 22 % kaikista lentävinä havaituista varislinnuista. 45 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 n
nnw 300
250
nw
200
150
wnw
100
50
w
0
nne
300
ne
250
ene
200
e
wsw
150
100
ese
sw
50
se
ssw
0
sse
1
s
2
3
Kuva 89. Varislintujen lentosuunta 16 ilmansuunnan tarkkuudella syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdella. Kuva 90. varislintujen lentokorkeus kolmen korkeuden asteikolla (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudella, 3 = yli lapakor‐
keuden). 90
80
70
60
50
40
30
20
10
0
140
120
100
80
60
40
19.00
17.30
16.00
14.30
13.00
11.30
10.00
8.30
7.00
5.30
4.00
20
0
4‐
3‐
2‐
1‐
+‐ 1+ 2+ 3+ 4+
Kuva 91. Varislintujen muutto puolen tunnin jaksoissa syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdella. Kuva 92. Varislintujen ohituspuolet ja –etäisyydet. Närhi Garrulus glandarius pesii lähes koko maassa, Keski‐ ja Pohjois‐lapissa harvinaisena. Kanta‐arvio 120 000‐160 000 paria. Paikkalintu, joskus idästä vaeltaa suurin joukoin länteen. Savonrannassa havaittiin 23.8.–1.11. 111 lentävää närheä. Näistä vaeltaviksi on tulkittu 60. Lounaaseen suunnisti 21 närheä. Kaikki närhet lensivät alle lapakorkeuden. Kuukkeli Perisoreus infaustus (NT) pesii Pohjois‐Suomessa melko tavallisena, etelässä harvalukuisena. Kanta‐arvio on 40 000–50 000 paria. Paikkalintu. Savonrannassa havaittiin 25.9. Niinilammenvuorella yksi itään lentänyt kuukkeli, joka laskeutui hetkeksi lähikeloon ja jatkoi metsään. Toisen kerran paikallinen havaittiin samalla paikalla 1.11. Harakka Pica pica pesii koko Suomessa, kanta‐arvio on 140 000‐200 000 paria. Paikkalintu. Savonrannassa havaittiin 23.9.–4.11. yhteensä 8 lentävää harakkaa, jotka kaikki lensivät joko hankealueen ulkopuo‐
lella tai matalalla. Pähkinähakki Nucifraga caryocatactes pesii paikoin Etelä‐ ja Keski‐Suomessa, kanta‐arvio on 2400 paria. Itäisiä päh‐
kinähakkeja vaeltaa joskus runsain joukoin Suomeen. Savonrannassa havaittiin 23.9. yksi pähkinähakki lentämässä luoteeseen kaukana idässä. 46 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Naakka Corvus monedula pesii nykyään Etelä‐ ja Keski‐Suomessa. kanta on kasvanut voimakkaasti, nykyinen arvio on 110 000 paria. Iso osa muuttaa talveksi Itämeren piiriin, osa jää meille talveksi. Savonrannassa havaittiin 3.10.–14.10. yhteensä 52 muuttavaa naakkaa, näistä 9.10. 37. Naakoista 50 muutti lounaa‐
seen ja 48 muutti riskikorkeudella hankealueen yli. Varis Corvus corone pesii yleisenä koko maassa, kanta‐arvio on 150 000‐200 000 paria. Suurin osa muuttaa talveksi Länsi‐Eurooppaan, pienempi osa talvehtii meillä. Savonrannassa havaittiin 15.8.–1.11. yhteensä 328 lentävää varista, eniten 9.10. 73 muuttavaa. Variksista 82 % suun‐
tasi SW‐SSW, 65 lensi riskikorkeudella hankealueen yli. Korppi Corvus corax pesii koko maassa, kanta‐arvio on 21 000 paria. Enimmäkseen paikkalintu. Savonrannassa havaittiin 6.8.–4.11. yhteensä 163 lentävää korppia, eniten 11.10. 22. Näistä valtaosa oli kierteleviä lintuja, muuttavia on vaikea erottaa muista. Eniten korppeja lensi etelään, 19 % kaikista. Korpeista 34 lensi riskikor‐
keudella hankealueen yli. n
nnw
nw
wnw
w
30
25
20
15
10
5
0
nne
ne
ene
e
wsw
ese
sw
se
ssw
sse
s
Kuva 93. Korpin lentosuunta 16 ilmansuunnan tarkkuudella. Kuva 94. Lokakuinen maisema Niinilamminvuorelta, ku‐
vassa lähes keskellä ukkometso © Jari Kontiokorpi. Keväällä 93 havaitusta varislinnusta 35, 38 %, lensi riskikorkeudella. Iso osa lentävistä varislinnuista tulkittiin paikallisiksi, kaikkiaan 27 yksilöä. Lajeittain havaittiin 51 korppia, 35 varista ja 4 närheä. Naakkaa ei havaittu lainkaan. 4.20Paikallisetlinnut
Muutonhavainnoin yhteydessä havaittiin myös paikallisia lintuja, joista oleellisimmat ovat tulleet mainituksi ko. lajikuvauksen yhteydessä. Tässä esitellään muutama laji, joista syksyllä 2011 havaittiin paikallisia, muttei lentäviä: Pyy Bonasa bonasia (D), yhteensä 28 havaintoa, mm. 21.10. 5 paikallista. Kangaskiuru Lullula arborea (D), 17.8. 1p Parrikankaalla. Kivitasku Oenanthe oenanthe (VU), 3.9. 1p Riita‐ahonmäellä. Hernekerttu Sylvia curruca, 1.9. viimeinen paikallinen Parrikankaalla. Tiltaltti Phylloscopus collybita, viimeiset 29.8. 1Ä sekä 19.9. 1 paikallinen ns. ”hily”‐tiltaltti Pikkusieppo Ficedula parva (D), 13.9. 1 naaraspukuinen Ukonlammen lähellä. 47 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 4.21Merkittävätlepäilijäkerääntymät
Hankealueella tai sen lähellä ei havaittu merkittäviä paikallisten lintujen kerääntymiä, lepäily‐ tai ruokailu‐
paikkoja. Paasselällä sekä selän länsipuolen pienissä järvissä havaittiin isokoskeloita 28.10. 142 ja 1.11. 70. Paasselällä voi joskus levähtää isojakin määriä vesilintuja epäedullisten muuttosäiden yllättäessä, mutta näitä ei silloin pysty havaitsemaan Syvälahden ylängölle. 48 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 5Tulostentarkastelu
5.1Yleistä
Kaikkiaan Syvälahdessa havaittiin syksyllä 70 155 lentävää lintua, joista 7261 lensi riskikorkeudella hanke‐
alueen yli. Ottaen huomioon havainnoinnin tehon (yksi havainnoitsija, syys‐lokakuussa valoisasta ajasta 20 % havainnoitu, muina kuukausina paljon vähemmän), voidaan karkeasti arvella yli 50000 linnun ylittäneen syksyn aikana hankealueen riskikorkeudella päivänvalon aikana. Yömuuttajamääriä on mahdoton arvioida. Todennäköisesti lintuja muuttaa paljon Syvälahden yli pimeällä, mutta niiden lentokorkeutta voidaan vain arvella. Jokainen syksy on erilainen. Vallitsevat säät ohjaavat muuttoreittejä ja vaikuttavat näkyvyyteen ja muihin havainnointioloihin. Savonrannan havainnointipaikat sijaitsivat korkealla, lähes 100 metriä Pyy‐ ja Oriveden yläpuolella. Ylänkö jäikin usein sumun keskelle näkyvyyden ollessa vain joitakin satoja metrejä, vaikka jär‐
ven tasossa vaakanäkyvyyttä oli useita kilometrejä. Sumua oli vaikea ennustaa, monesti aamulla vaa‐
kanäkyvyys oli hyvä koko matkan ja vasta havainnointipaikalla vallitsi sumu. Keväällä havaittiin kaikkiaan 3852 lentävää lintuyksilöä, joista riskikorkeudella hankealueen yli 645. Kevään syksyä huomattavasti pienemmän havainnointiajan ja sattumanvaraisesti valittujen havainnointipäivien ajoituksen takia jäivät lintumäärät vähäisiksi, joka pääosin korjautuu riskilaskelmassa. Kevätmuuttoaineisto ei kuvaa mm. hanhien ja muiden arkisten muuttolintujen todellisia muuttajamääriä alueen yli, koska lähi‐
alueella havaittujen parhaiden muuttopäivien aikana toukokuussa Savonrannassa ei ollut havainnointia. Näiden lajien osalta otos ei ole edustava. Raportissa kevään muutto käsitellään tässä syksyn muuttoa sup‐
peammin. Kevätmuuton havainnot kuitenkin kertovat eri lajien lentokorkeuksien jakaumasta alueella ja edellä mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta myös törmäysriski on arvioitavissa. Tarkasteluosioon saimme käyttöön Etelä‐Karjalan Lintutieteellisen Yhdistyksen, Pohjois‐Karjalan Lintutie‐
teellisen Yhdistyksen sekä Etelä‐Savon Lintuharrastajat Orioluksen Tiira‐tietokantaa sekä erikseen Annika Forstenin, Pertti Renvallin ja Kalle Simosen havaintoja. 5.2Tuloksiinvaikuttavattekijät
Tuloksiin vaikuttavat monet tekijät. Muuton määrän lisäksi etenkin vallitseva sää sekä havainnoitsijoiden lukumäärä, kokemus ja vireys vaikuttavat havaittujen lintujen lukumäärään ja tunnistettujen osuuteen. Riippuen havaintoalueen laajuudesta yksinäinen muutonseuraaja havaitsee keskimäärin joka toisen ohitta‐
jan ja näkee hieman yli puolet lajeista. Vilkkaan muuton aikana havaittujen suhteellinen osuus pienenee entisestään. Hangossa järjestetyssä testiseurannassa yksinäinen havainnoitsija sai määritettyä hieman yli puolet linnuista, kun kolmen hengen ryhmä määritti 77 % (Nikander 1985). Parvet havaitaan kaukaa, suurimmat sepelhanhiparvet näkyvät jopa kymmenien kilometrien päähän. Toi‐
saalta yksittäiset pikkulinnut voivat lentää huomaamatta ohi alle kilometrin päässä. 49 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Kuva 95 ja 96. Maisema itäkoilliseen Niinilamminvuorelta. Neliöidyssä osakuvassa sekä erillisessä pikkukuvassa (kän‐
nykkäkamerakuva kaukoputken läpi) erottuu Kiteen Kyyrönniemen pieni valkoinen majakka hyvin, vaikka etäisyyttä on 15 km. © Jari Kontiokorpi Parvien arvioinneissa tulee isoja eroja eri havainnoitsijoiden kesken. Aura‐ ja jonomuodostelmat arvioidaan nopeasti usein liian suurimääräisiksi, tiheät pallomaiset parvet jäävät aliarvoiksi. Mitä vilkkaampi muutto, sitä karkeammiksi jäävät parvien arvioinnit ja vähäisimmiksi määritykset. Tällöin kokenut tarkkailija suoriu‐
tuu tehtävästään huomattavasti kokemattomampaa paremmin. Vilkasta muuttoa havainnoimaan tarvitaan 3‐4 kokenutta havainnoitsijaa, joista yksi toimii kirjurina. Kuvat 97 ja 98. Sumuinen maisema Niinilamminvuorella ja sateinen Parrikankaalla. Sateet ja sumut ohjaavat ja py‐
säyttelevät muuttoa, lintujen törmäämisriski on tällöin suuri. © Jari Kontiokorpi 5.3Vertailukohteet
Savonrannan tuloksia vertaillaan koko Suomen ja lähialueen saman syksyn tietoihin, joka helpottaa muuton kokonaiskuvan muodostumista. Samalla verrataan tuloksia myös aiempien syksyjen Etelä‐Karjalan, Rautjär‐
ven Simpeleen, Punkaharjun Hirvikosken sekä lähimmän muutontarkkailupaikan Kiteen Kyyrönniemen tu‐
loksiin. Hirvikosken ja Simpeleen havainnot ovat pääosin omia ja siten vertailukelpoisia Savonrannan ha‐
vainnoinnin kanssa. Vertailu lähipaikkoihin ja muihin muuttokausiin on tarpeellista sekä selostus eri laji‐
ryhmien muuton yleispiirteistä, jotta voidaan arvioida Savonrannassa havainnoitujen muuttokausien nor‐
maalius ja miten runsas‐ tai vähälukuinen muutto voisi olla erilaisilla sääoloilla. 50 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Etelä‐Karjalassa syysmuutonhavainnointi on pysynyt suhteellisen samankaltaisena jo kolmisenkymmentä syksyä. Yhteenvetoja on poimittu Etelä‐Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen julkaisun Ornis Karelican nu‐
meroista. Simpeleellä vertailukelpoinen syksy oli 2003, jolloin vesitornissa havainnoitiin 139 tuntia 32 päivänä (Kon‐
tiokorpi julkaisematon). Jakauma oli tosin erilainen, sillä elokuussa Simpeleellä havainnoitiin vain yhtenä päivänä 4 tuntia. Syys‐ ja lokakuussa vertailu on helpompaa, sillä Simpeleellä muuttoa tarkkailtiin syyskuus‐
sa 16 d/66,3 h (Savonrannassa 13/79,3) sekä lokakuussa 14 d/67,6 h (Savonrannassa 12/61,4). Simpeleen yli menee Pyhäjärven ja Simpelejärven jatkumona arktikareitti. Maalinnuilla ei ole Simpeleellä havaittavissa merkittävää muuttovirtojen ohjautumista suuntaan tai toiseen, joskin petolintupaikkana Simpele on sisä‐
maan parhaimmistoa. Punkaharjun Hirvikoskelta on julkaistuja yhteenvetoja syksyiltä 1984–91 (Kontiokorpi ym. 1986, Kontiokorpi 1990, 1992). Hirvikoski on erinomaisella arktikareitillä, johon kerääntyy muuttoa Oriveden ja Puruveden ‐ Pihlajaveden reiteiltä. Sen sijaan maalintuja paikalta havaitaan yleensä vähän. Kaikkiaan Hirvikoskella (mu‐
kana vähän havaintoja myös Punkasalmelta) havainnoitiin 1984–91 1365h (90‐257h syksyssä) eli keskimää‐
rin 171 h syksyssä. Havainnointi painottui hiukan enemmän syys‐lokakuulle kuin Savonrannassa syksyllä 2011. Kiteen Kyyrönniemessä on havainnoitu parikymmentä vuotta, eniten 2000 ‐luvulla. Näitä tuloksia on saatu Pohjois‐Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen julkaisun Siipirikon numeroista. Havainnointi on ollut paikalla melko katkonaista ja viime syksyinä vähäistä. Syksyllä 2011 samanaikaista havainnointia Syvälahden ja Kyy‐
rönniemen välillä oli vain kolmena päivänä yhteensä 6,5 h. Taulukko 5. Kiteen Kyyrönniemen ja Savonlinnan Syvälahden vertailua samanaikaisella havainnoinnilla. Kyyrönniemi
Syvälahti Kyyrönniemi
Syvälahti
Kyyrönniemi Syvälahti
pvm 25.9.2011
9.10.2011
13.10.2011 klo 8.10–11.30
8.00–11.30
8.30–10.30
8.30–10.30
12.50–14.00 12.30‐14.00
hanhet 3700 4400 260
180
80 210
sorsat ‐ 61 7
8
‐ ‐
kuikkalinnut 38 21 3
‐
1 ‐
pedot 1 13 2
17
‐ ‐
kurki 43 192 ‐
‐
‐ ‐
kyyhkyt 540 663 rastaat 3530 127 peippo+pl 11750 359 hömötiainen 150 ‐ Taulukko 6. Kiteen Kyyrönniemen parhaita muuttoja (lähde: PKLTY:n julkaisu Siipirikko). Muuttavia jollei toisin mainita. Pikkujoutsen Hanhet Valkoposkihanhi Sepelhanhi Jouhisorsa Haapana Tukkasotka 7.10.07 120 6.10.01 83 14.10.03 136400 1.10.06 50000 29.9.06 49112 15.10.05 43600 1.10.07 38653 29.9.06 11400 30.9.07 12320 23.9.01 230 9.9.07 1770 26.9.04 1562 24.9.04 147 Tukkakoskelo Isokoskelo Merimetso Kuikkalinnut Kaakkuri Kuikka Piekana Merikotka Kapustarinta Tundrakurmitsa 19.9.04 54 3.10.07 1200p 22.11.08 420 30.9.06 19 6.10.07 3428 23.9.01 2052 29.9.06 1918 25.9.07 115 11.10.06 575 10.–15.10.06 28 SE 13.10.06 5 19.9.04 52 19.9.04 36 Pohjantikka Metsäkirvinen Keltavästäräkki Tilhi Rastas Punakylkirastas Pyrstötiainen Hömötiainen Lapintiainen Kuusitiainen Sinitiainen Talitiainen 22.9.08 25 NW 30.9.08 21 NW 3.8.04 102 21.8.01 55 16.10.05 2019 NW 26.9.04 2760 N‐NW 3.10.04 1612 NW (sis PT) 30.9.08 669 NW 7.9.03 4220 NW‐N 4.10.01 8 NW 29.9.08 952 NW 22.9.08 233 NW 4.10.08 486 NW 51 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Lapasotka Alli Mustalintu Pilkkasiipi Telkkä 5.10.03 171 (sis sp) 5.10.03 15000 7.10.99 12000 11.10.01 7700 18.7.04 345 6.10.99 125 8.10.93 1961 23.9.01 260 6.10.01 51 Merikihu Kalalokki Harmaalokki Selkälokki Sepelkyyhky Käpytikka 27.8.07 14m 1p 2.11.08 237 6.10.01 50m 14.9.02 33 26.9.04 1657 SW 28.9.07 833 3.8.04 946 NW‐NNW
19.7.08 457 NW Pähkinänakkeli Närhi Pähkinähakki Peippo Järripeippo Vihervarpunen Urpiainen Punatulkku Pikkukäpylintu 21.9.06 3 23.9.08 121 NW 3.9.06 6 NW 18.7.04 1114 NW 9.9.04 452 19.7.08 1520 NW 15.10.06 4167 7.10.04 168 NW 9.7.05 439 Kevään muuttoa tarkastellaan syksyn tapaan Etelä‐ ja Pohjois‐Karjalan sekä Etelä‐Savon havaintojen valos‐
sa. 5.4Tulostentarkastelulajiryhmittäin
Joutsenet Joutsenia havaittiin Savonrannassa 2011 syksyllä 270 yksilöä. Hirvikoskella havaittiin syksyinä 1984–91 43–
775, keskimäärin 271 joutsenta syksyssä. Noista ajoista laulujoutsenkanta on Suomessa kasvanut tuntuvas‐
ti, mutta läpimuuttavien pikkujoutsenien määrä on vähentynyt. Toisaalta pikkujoutsenia havaitaan syksyisin muutenkin ailahtelevia määriä Kaakkois‐Suomessa. Pesimättömiä laulujoutsenia palaa Kuolan tienoon sul‐
kasatoalueiltaan nykyään jo syyskuun alusta alkaen. Laulujoutsenet, etenkin perheet, viivyttelevät Sisä‐
Suomessa usein niin kauan kuin mahdollista ja vasta vesistöjen jäätyminen kokonaan pakottaa ne siirty‐
mään kauemmas lounaaseen. Laulujoutsenen syysmuuttokausi onkin hyvin pitkä ja syksyinen vaihtelu suur‐
ta. Tämä vaikeuttaa muuttojen osumista havainnointipäiville. Parhaimmillaan joutsenmuutot voivat olla näyttäviä. Alueen runsaslukuisin joutsenmuutto laskettiin Laa‐
tokan rannalla Käkisalmessa 16.10.1999, jolloin nähtiin iltapäivällä 2103 muuttavaa joutsenta, joista määri‐
tettyjä 86 laulu‐ ja 130 pikkujoutsenta (Kontiokorpi 2003). Joutsenmuutto voi olla Savonrannassakin paljon syksyn 2011 todettua voimakkaampaa. Hanhia matalampi muuttokorkeus tekee joutsenista riskiryhmän. Syksyllä 2011 Kaakkois‐Suomen parhaat muuttopäivät olivat 24.9., 25.9., 1.10., 5.11., jolloin mm. Imatralla 143 m ja 1.1., jolloin useassa paikassa kymmeniä muuttavia. Näistä päivistä oli Savonrannassa havainnointia 25.9. ja 1.10. Pik‐
kujoutsenia havaittiin syksyllä niukasti Kaakkois‐Suomessa, parhaat paikallisparvet käsittivät vain toistakymmentä yksilöä. Ilmeisesti paras pikkujoutsenmuutto meni syyskuun loppupuolella ohi joko maamme kaakkoispuolelta ja/tai pimeällä. Keväällä joutsenet saapuvat pesimäpaikoilleen pikku hiljaa alkukevään aikana ilman suuria muuttoja. Kau‐
emmas Venäjälle muuttavat joutsenet matkaavat nykyään maamme kaakkoispuolelta. Pesimättömiä jout‐
senia ruokailee Kaakkois‐Suomessa paikoin isojakin parvia, nämä muuttavat Kuolan niemimaan sulkasato‐
alueilleen touko‐kesäkuun vaihteessa joskus isoina parvina. Kevään 2012 suurimmat laulujoutsenmäärät havaittiin paikallisena, esim. 25.4. Joutsenon Konnunsuolla 144p ja 46m, 27.4. Lappeenrannan Ylämaalla 91m, 9.5. Pieksämäen Kirkko‐Surnuilla 140p, 1.6. Kiteen Kyyrönniemessä 52m ja 16p sekä 4.6. Rääkkylän Oravinlahdella 96p. Jälkimmäiset kaksi havaintoa saattavat koskea Syvälahden hankealueen ylittä‐
neitä joutsenia. Pikkujoutsenia havaittiin 2012 keväällä Suomessa hyvin vähän. Suurin Etelä‐Karjalassa havaittu määrä oli 9.5. Jout‐
senossa muuttanut 23 pikkujoutsenta, Pohjois‐Karjalassa ja Etelä‐Savossa suurimmat määrät jäivät alle kymmenen. Enimmillään on esim. Etelä‐Karjalassa havaittu yli 1000 pikkujoutsenta keväällä 2010, tällöin mm. 11.5. Lappeenran‐
nassa 295 muuttavaa. Hanhet Kiteen Kyyrönniemen hurjimmat syksyiset hanhimuutot ovat käsittäneet kymmeniä tuhansia yksilöitä, jois‐
ta iso osa on lentänyt myös Syvälahden yli. Punkaharjun Hirvikoskella havaittiin 1984–1991 2992–79184 hanhea syksyssä (ka. 23 000). Tuosta ajasta ovat hanhikannat muuttuneet tuntuvasti, sillä sepelhanhi on taantunut ja valkoposkihanhi runsastunut selvästi. Hirvikoskella 1984–91 181 000 hanhesta määritettiin 109 000, näistä harmaahanhien osuus oli 30 52 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 %, valkoposkihanhen 14 % ja sepelhanhen 57 %. Simpeleen syksyn 2003 vastaavat luvut (n = 53 000) olivat 21 %, 52 % ja 22 % ja Savonrannan 2011 syksyn 4 %, 84 % ja 11 %. Näidenkin lukujen valossa valkoposki‐
hanhi on noussut vauhdilla runsaslukuisemmaksi hanhilajiksi muuttoaikoina Kaakkois‐Suomessa. Lukua korostaa syksyn 2006 tapahtumat, jolloin sateiset ja sumuiset muuttosäät ajattivat hanhia tavallista enem‐
män Kaakkois‐Suomeen ja pakottivat hanhet paikallisiksi. Valkoposkihanhet ovat sen jälkeen käyttäneet Kaakkois‐Suomea säännöllisenä lepäily‐ ja ruokailualueenaan kiihtyvällä tahdilla, sen sijaan harmaahanhet eivät ole syksyn 2006 jälkeen jääneet alueen pelloille. Sepelhanhet käyttävät muista hanhilajeista poiketen enimmäkseen merikasveja ravinnokseen, joten ne pyrkivät lentämään nopeasti Sisä‐Suomen yli eikä niitä ruokailemassa juuri tapaa. Hanhimuutto käynnistyi Kaakkois‐Suomessa toden teolla 16.9., jolloin tuhansia valkoposkihanhia saapui Pohjois‐ ja Etelä‐Karjalaan, osa ohi muuttaen. 21.9. hanhien saapuminen kiihtyi, laskeutumista edesauttoivat sateiset ja sumuiset säät. Pohjois‐Karjalassa oli tuolloin jo kymmeniätuhansia paikallisia valkoposkihanhia. Tämän jälkeen oli päivittäin vilkasta hanhimuuttoa etenkin itärajan tuntumassa. Valkoposki‐ ja sepelhanhen päämuutto tapahtui 24.9., jolloin Savonrannassa ei ollut havainnointia. Eniten havaittiin tällöin Karjalassa, mm. Kiteellä 42 000 ja Parikkalassa 37 000 hanhea. Sepelhanhen päämuutto ajoittui 21.–24.9. Viron Põõsaspeassa laskettiin 23.–25.9. yhteensä 83 000 sepel‐
hanhea eli suurin osa koko sepelhanhikannasta. Muutto jatkui kiivaana 25.9., hiipui 26.9. ja 27.9. ei muuttoa havaittu. Sumuiset säät jatkuivat, kunnes toinen pää‐
muutto tapahtui 1.10. Suurin osa oli mennyt Kaakkois‐Suomen yli pimeällä ja suurin paikkakohtainen hanhisumma laskettiinkin aamulla Etelä‐Karjalan lounaisosassa, Lappeenrannan Ylämaalla, n. 64 000. Pohjois‐Karjalasta olivat isot valkoposkihanhiparvet hävinneet, Etelä‐Karjalassa oli Joutsenossa vielä 30 000 paikallista. Viimeiset kohtalaiset han‐
himuutot havaittiin 8., 9. ja 13.10. Metsä‐ ja tundrahanhia havaittiin syksyn aikana todella vähän. Parhaimmat muutot havaittiin samaan aikaan sepel‐ ja valkoposkihanhipäämuuttojen aikaan 21.–25.9. sekä 1.10. Suurimmat paikkakohtaiset päiväsummat jäivät kummal‐
lakin lajilla Kaakkois‐Suomessa alle 500, kun parhaimpina päivinä muina syksyinä on havaittu kymmenkertaisia määriä. Suurin osa harmaista hanhista matkasi syksyllä 2011 maamme kaakkoispuolelta ja/tai pimeällä. Myöskään Savonrannan metsä‐ ja tundrahanhen muuttajamääriä ei voida syksyn 2011 osalta pitää normaalitasoisina, mutta valkoposki‐ ja sepelhanhen osalta melkein. Lähin suuri valkoposkihanhikeräytymäpaikka sijaitsee Rääkkylän Oravilahdella, jossa arvioitiin lepäilevän ja ruokailevan parhaimmillaan noin 40 000 valkoposkihanhea syyskuun lopul‐
la. Savonrantaan on matkaa 30 km ja ilmeisesti iso osa Savonrannassa havaituista muuttajista on lähtenyt Oravinlah‐
delta muutolle. Tämä koskee etenkin 28.9. iltamuuttoa. Kiteen Kyyrönniemessä havainnoitiin 25.9. klo 8.10–11.30 ja havaittiin 3700 hanhea. Samaan aikaan Syvälahdessa määrä oli noin 4400 muuttavaa hanhea. Keväällä huimimmat muutot ovat valkoposkihanhilla toukokuun puolivälin jälkeen, hienoja sepelhanhi‐
muuttoja on nähty joskus touko‐kesäkuun vaihteessa sisämaassakin. Yleensä sepelhanhet seuraavat Suo‐
menlahden pohjoisrantaa Viipuriin, josta jatkavat Laatokalle. Harmaahanhia havaitaan Kaakkois‐Suomessa huhtikuussa pieniä määriä ja toukokuun alkupuolella yleensä tuhansia. Valkoposkihanhimuutot painottuvat rajan pintaan, mutta joskus pääreitti on mennyt Savonlinnan korkeudella. Myös harmaa‐ ja sepelhanhia voi muuttaa tuhansia Savonrannan korkeuksilla. Esim. 25.5.2010 havaittiin Savonlinnan Miekkoniemestä 5500 hanhea, joista valkoposkihanhia 3000 ja sepelhanhia 1000 (Anniina ja Jari Kontiokorpi). Yhteistä 25.5.2010 ja 18.5.2012 muutoille on ollut sateiset ja sumuiset säät, jolloin linnut ovat väistäneet pahimpia kelejä ja pysähdelleet Saimaalle. Kevään 2012 harmaahanhihuippupäivät olivat 9. ja 10.5., jolloin Etelä‐Karjalan parhaista paikoista laskettiin muutamia tuhansia hanhia. Etelä‐Savoon muuttovirta ulottui ainakin 9.5., mutta havainnointia ei maakunnassa juuri ollut. Valkoposkihanhia havaittiin eniten 14.5., 15.5. ja 18.5. Tällöin suurimmat summat olivat kymmeniä tuhansia Etelä‐ ja Pohjois‐Karjalassa. Etelä‐Savossa havainnointi oli vähäisempää, enimmillään havaittiin 14.5. Kerimäellä 2500 sekä 18.5. Juvalla 1000 muuttavaa hanhea. Jälkimmäisenä päivänä voimakasta muuttoa havaittiin tavallista pohjoisempana, esim. Joensuussa laskettiin parhaalta paikalta 4000 hanhea. Muutto on ollut siis todettua voimakkaampaa myös Etelä‐
Savossa ja todennäköisesti Savonrannan yli on mennyt em. päivinä tuhansia valkoposkihanhia. Sepelhanhia muutti sisämaassa eniten 25. ja 27.5., suurimmat määrät muutamia tuhansia. Savonrannassa kevään 2012 hyvistä hanhipäivistä oli havainnointia vain 9.5. Tällöin harmaahanhimuutto painottui aamuun ja aamupäivään, Savonrannassa tarkkailtiin klo 10.10–15.10 ja havaittiin vain 24 hanhea. 53 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Keväällä 2012 voidaan karkeasti arvella 14. ja 18.5. Savonrannasta menneen kumpanakin päivänä 10 000 hanhea, joista riskikorkeudella hankealueen yli yhteensä 1000. Kuikkalintuja meni jälkimmäisenä päivänä ehkä 500, joista 100 riskikorkeudella hankealueen yli. Sorsat Sorsien muutto ei yltänyt syksyllä 2011 Kaakkois‐Suomessa lähellekään parhaiden syksyjen tasolle. Rautjär‐
ven Simpeleellä havaittiin syksyllä 2003 yhteensä 21 900 muuttavaa sorsaa, eniten alleja 15 976, haapanoi‐
ta 1642, mustalintuja 648, pilkkasiipiä 357, jouhisorsia 322 ja lapasotkia 173. Punkaharjun Hirvikoskella laskettiin 1984–1991 keskimäärin yli 50 000 sorsaa syksyssä, mutta vaihtelu oli suurta: 3500 – 124 000. Keskimäärin syksyssä havaittiin 40 000 allia, 2900 haapanaa, 1100 mustalintua, 900 pilkkasiipeä, 630 lapasotkaa, 450 jouhisorsaa, 180 isokoskeloa, 150 telkkää, 120 sinisorsaa, 80 tukkakoske‐
loa, 70 tukkasotkaa, 40 tavia. Noista vuosista ainakin allin kanta on romahtanut jopa 70 %, mutta myös pilkkasiipi‐ ja lapasotkakannat ovat tuntuvasti huvenneet. Koko Etelä‐Karjalassa on havaittu 1990–2011 keskimäärin 52 000 sorsaa syysmuutolla. Mukana on lukuja 14 syksyltä. Keskimäärin on havaittu 31 000 allia, 6200 mustalintua, 1100 pilkkasiipeä, 5800 haapanaa, 670 jouhisorsaa sekä 550 lapasotkaa. Mustalinnun paljon suurempi määrä Etelä‐Karjalassa verrattuna Hirvikos‐
keen johtuu Hirvikosken vähäisestä havainnoinnista heinäkuussa. Muuten luvut ovat varsin samansuuntai‐
sia. Etelä‐Karjalassa havaittiin 2011 syksyllä 36 000 muuttavaa sorsaa eli 16 000 keskiarvoa vähemmän. Vaje johtuu pelkästään allista, sillä maakunnan alliyhteismäärä 8000 jää reilusti keskiarvosta. Kiteen Kyyrönniemessä on havaittu enimmillään esim. 15 000 allia päivässä. Todennäköisesti osa näistä havaituista olisi lentänyt Syvälahden yli. Mustalinnut aloittivat tavallista runsaslukuisimpana, Etelä‐Karjalassa Luumäellä 19.7. havaittiin aamuvarhaisella 1000 ja Lappeenrannassa 29.7. yli 3000 pääasiassa koirasmustalintua. Naaraspukuisten päämuutto osui 31.8., jolloin Lap‐
peenrannassa havaittiin 1300 mustalintua. Ko. päivä oli muutenkin hyvä muuttopäivä, sillä pilkkasiipiä havaittiin par‐
haassa paikassa 250 ja myös kahlaajia havaittiin kymmeniä. Seuraava hyvä sorsapäivä oli 22.9., jolloin esim. Joutsenos‐
sa havaittiin yli 3000 sorsaa, pääosa oli haapanoita. Savonrannassa ei ollut ko. päivinä havainnointia. Alleja havaittiin Etelä‐Karjalassa vähemmän kuin koskaan ja paras päiväkin toi vain 1300 allia 4.10. Imatralla. Punkasalmella havaittiin 13.10. samoin 1300 allia. Tässä välissä oli sumuisena päivänä 10.10. ilmeisesti kohtalaista muuttoa, jolloin etenkin lapasotkat olivat liikkeellä. Viimeinen hyvä muuttopäivä oli 5.11. (alleja ja pilkkasiipiä liikkeellä eniten), jolloin Savon‐
rannassa ei ollut havainnointia. Savonrannan hyvät sorsapäivät 9.9., 23.9. ja 4.11. olivat keskinkertaisia tai huonoja muuttopäiviä muualla Kaakkois‐Suomessa. Tällöin sorsia muutti ilmeisesti hiukan luoteisempaa reittiä kuin ”normaalisti”. Ilmiö on uusi ja vaatisi lisäseurantaa. Savonrannassa suurin osa sorsista meni syksyllä kaukana Paasselän reittiä lintujen tähdätessä Pihlajavedel‐
le. Osa parvista löytyi lentämässä järven pintaa pitkin. Paasselän reitti menee niin kaukana (yli 5 km), ettei huonolla näkyvyydellä parvia havaitse ja hyvälläkin näkyvyydellä iso osa jää huomaamatta. Pieni osa parvis‐
ta kurvasi länteen Pyyveden reitille, osa taas meni Syvälahden ylängön eli hankealueen yli. 54 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Kuva 99. Allin arvioitu syksyinen päämuuttoreitti Vienanmereltä Suomenlahdelle Biankin ym. (1990) ja Kon‐
tiokorven (julkaisematon) mukaan. Keväällä arktisten sorsien reitti kulkee Itämereltä Suomenlahdelle, jonka pohjoisrannikolta useat parvet lähtevät illansuussa muutolle kohti Vienanmerta. Valoisana aikana suurin osa muuttaa rannikon suuntaises‐
ti itäkoilliseen ja aina Viipuriin, mutta pimeällä suunta on koillinen. Kaakkois‐Suomessa kuuleekin useana toukokuun yönä lähes jatkuvaa muuttavien mustalintujen ja allien ääntelyä. Arkisten sorsien valtamuutto‐
reitti sivuaakin Savonrannan korkeuksia. Parhaimmillaan on havaittu esimerkiksi Kesälahden Hummonselän rannalta kymmenien tuhansien allien muutto. Keväällä 2012 arktisten sorsien muuttoa havaittiin varsin niukasti. Parhaimmat mustalintujen ja allien muutot koettiin Etelä‐ ja Pohjois‐Karjalassa 6.5., 9.‐10.5. sekä 14.5. Orivedellä‐Jänisselällä oli ollut paikallisia mustalintuja 6.5. ainakin 1000, sillä Rääkkylän Vuoniemestä havaittiin illansuussa sen verran muutolle lähteneitä. Savonrannan lähellä on siis muuttoa ollut (todennäköisesti ilta‐/tai yömuuttoa), vaikka Syvälahdella ei havaittu yhtään arktisia muuttosorsia. Kuikkalinnut Punkaharjun Hirvikoskella 1984–1991 havaittiin keskimäärin 3310 muuttavaa kuikkalintua syksyssä (380 – 10175), joista määritettyjä kuikkia keskimäärin 339 ja kaakkureita 758 syksyssä. Rautjärven Simpeleellä puolestaan havaittiin syksyllä 2003 kuikkalintuja 1119, joista määritettyjä kuikkia 167 ja kaakkureita 566. Koko Etelä‐Karjalassa havaittiin 1990–2010 keskimäärin lähes 10 000 kuikkalintua syksyssä, sekä kuikkia että kaakkureita reilut tuhat määritettyä (mukana 11 syksyä). Sekä kaakkurin että kuikan määrät olivat Kaakkois‐Suomessa syksyllä 2011 poikkeavan pieniä. 2011 syksyl‐
lä lukemat Etelä‐Karjalassa olivat vain 320 muuttavaa kuikkaa ja 270 kaakkuria, kuikkalinnut yhteensä noin 950. Kyseessä on selkeästi pienin tiedossa oleva syysyhteissumma. Kyyrönniemessä on havaittu enimmil‐
lään lähes 3500 kuikkalintua päivässä. Tällöin on varmasti kuikkalintuja muuttanut myös Syvälahdessa, mut‐
ta määrää voi vain arvailla. 55 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Kuva 100. Kaakkuriparvi aamuvarhaisella Vienanmeren taivaalla, korkeutta on jo kilometrin verran. Kuva 101. Sepel‐
hanhiparvi keväisessä Viipurissa, tälläkin parvella korkeutta on usea sata metriä. Videopysäytyskuvia © Jari Kon‐
tiokorpi Todennäköisesti kaakkurit muuttivat syksyllä 2011 16.–18. ja 21.–25.9., mutta joko ne menivät ylikorkeuk‐
sissa tai sitten lähes kaikki itärajan kaakkoispuolelta. Kaakkurit lähtevät muutolle aamuhämärissä Vienan‐
meren lounaisrannikolta, venäläistutkimusten mukaan jo 50 minuuttia ennen auringonnousua (Bianki ym. 1975). Ilmeisesti lähes kaikki kaakkurit lähtevät mantereen ylitykseen Belomorskin ja Suman väliltä (Kon‐
tiokorpi julkaisematon). Osa mennee Ääniselle, mutta suurempi osa tähtää Laatokalle tai sitten suoraan Suomenlahdelle. Vienanmereltä lähtiessään kaakkureilla on usein lentokorkeutena satoja metrejä, jolloin parvet, jossa yksilöiden välit ovat metrejä, ovat hyvin vaikeita havaita. Kaakkurit talvehtivat Itä‐ ja Pohjan‐
merellä. Arktiset kuikat puolestaan muuttavat Vienanmereltä yleensä Äänisen ja/tai Laatokan kautta päätalvialu‐
eelleen Mustallemerelle Kaakkois‐Suomen vierestä. Joinakin syksyinä kuikkia on kuitenkin muuttanut isoja määriä Suomenkin kautta. Tällaisia syksyjä ovat olleet ainakin 1991, 1993 ja 2004. Tällöin huippumuutto on kestänyt yleensä vain pari tuntia lokakuussa. Isoina ja raskaina lentäjinä kuikkalinnut eivät pysty nopeisiin väistöliikkeisiin, jolloin tuulivoimalapuisto väärässä paikassa voisi saada isoja tuhoja. Keväällä läpimuuttavia kaakkureita ei juuri näe Kaakkois‐Suomessa, pääreitti menee Suomenlahden kautta Laatokalle. Sen sijaan kuikkamuutto voi olla hyvinkin näyttävää. Suurimmat määrät Etelä‐ ja Pohjois‐
Karjalassa ovat olleet enimmillään muutamia tuhansia. Etelä‐Savon suurin määrä lienee 25.5.2010 Savon‐
linnan Miekkoniemestä tunnissa havaitut 327 muuttavaa (Anniina ja Jari Kontiokorpi). Kevään 2012 parhaimmat kuikkalintujen muuttopäivät olivat 2., 16., 18. ja 22.5. sekä 3.6. Suurin paikkakohtainen summa oli 16.5. Joensuun 676 muuttavaa. Näistä päivistä Savonrannassa oli havainnointia vain 22.5., mutta tällöin ei aamulla havaittu ainuttakaan kuikkalintua. 18.5. muutto oli poikkeava, sillä tällöin muutto meni sateen ajamana aa‐
mupäivällä parissa tunnissa ohi. Päiväpetolinnut Savonrannassa nähdyt muuttavat päiväpetolinnut ovat osin Suomen omaa kantaa, osin Venäjän, Norjan ja ehkä myös Pohjois‐Ruotsin lintuja. Päiväpetolintumme talvehtivat Euroopassa ja Afrikassa. Kaikki petolintumme käyttävät enemmän tai vähemmän hyväkseen nousevia ilmavirtauksia. Termiikit nos‐
tavat leveäsiipiset kaartelijat nopeasti korkeuksiin, josta ne liitävät seuraavaan termiikkiin. Myötätuuli vauhdittaa muuttoa. Useat päiväpetolintulajit eivät mielellään lennä isojen vesien päällä, joissa nousevia ilmavirtauksia ei synny. Eniten nousevia ilmavirtoja hyödyntävät mehiläis‐ ja hiirihaukka, piekana, kotkat ja varpushaukka. Sen sijaan vesistöjä vähiten karttavia ovat kalasääski, suohaukat ja jalohaukat. 56 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Yksittäisen petolinnun pystyy tunnistamaan useiden kilometrien päästä, mutta niiden löytäminen taivaalta on usein vaikeaa. Aamulla pedot lentävät yleensä matalalla ja ne havaitaan helpommin, mutta päivemmällä lentokorkeus nousee optimaalisella muuttosäällä jopa useiden kilometrien korkeuteen, jolloin niiden huo‐
maaminen sinitaivaalta on monesti sattumaa kovasta yrityksestä huolimatta. Tämä näkyy Karjalankannak‐
sen petolintujen syysmuuton 1999 seurantatuloksissa, jolloin isojen haukkojen vuorokautinen muuttoku‐
vaaja on normaalijakauman sijaan kääntynyt huipultaan sisäänpäin (Jari Kontiokorpi 2000). 180
160
140
120
100
3
80
60
2
40
20
0
1
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
Kuva 102. Päiväpetolintujen määrät syksyllä 2011 Savonlinnan Syvälahdessa tunnin jaksoissa muuttokorkeuden mukaan kolmen asteikon tarkkuudella (1 = alle lapakorkeuden, 2 = lapakorkeudella, 3 = yli lapakorkeuden). Syksyn 2011 Savonrannan petolintumäärää voidaan pitää suurena ja kyseessä lienee selkeästi korkein paikkakohtainen syyskauden yhteismäärä Etelä‐Savossa. Verrokkipaikan Rautjärven Simpeleen paras pe‐
tosyksy on ollut 1982, jolloin havaittiin Savonrannan 2011 syksyä mittavammalla havainnoinnilla 909 muut‐
tavaa petolintua. Simpeleen syksyn 2003 lähes Savonrannan havainnointia vastaavalla tarkkailulla nähtiin 614 muuttavaa petoa (Kontiokorpi julkaisematon). Verrattuna Kiteen Kyyrönniemen petolintumääriin Sa‐
vonrannassa määrät ovat moninkertaisia. Petomuutto tiivistyy Karjalankannaksella ja Laatokan itärannalla. Karjalankannaksella, sekä länsi‐ että itärannalla, havaittiin 1999 syksyllä 304 tunnin tarkkailulla yhteensä lähes 13 000 muuttavaa päiväpetolintua (Kontiokorpi 2000). Mehiläishaukan muuton alkua ei ilmeisesti Savonrannassa havaittu. Etelä‐Karjalassa ensimmäinen parempi päivä oli 23.8. Pari seuraavaa päivää olivat ilmeisesti kohtalaisia muuttopäiviä, mutta sitten sateet keskeyttivät muuton. Sade‐
kuurojen lomassa Etelä‐Karjalassa meni kymmeniä mehiläishaukkoja 31.8., jolloin Savonrannassa ei havainnoitu. Syys‐
kuun ensimmäisenä kun Syvälahdella oli päämuutto, havaittiin esim. Etelä‐Karjalassa vain muutamia mehiläishaukko‐
ja. 2.9. Rautjärven Simpeleellä nähtiin 134, mutta muualla Etelä‐ ja Pohjois‐Karjalassa tai Etelä‐Savossa havaitut paik‐
kakohtaiset määrät jäivät alle kahdenkymmenen. Seuraavana päivänä Lounais‐Suomessa havaittiin yli viidenkymme‐
nen muuttoja, Itä‐Suomessa vanhojen mehiläishaukkojen muutto oli ohi. Nuorten päämuutto huipentui 16.–17.9., parhaimmat itäsuomalaiset paikkasummat olivat alle kahdenkymmenen. Viimeiset mehiläishaukat havaittiin Etelä‐
Karjalassa kuun lopulla. Mehiläishaukkamme talvehtivat trooppisessa Afrikassa. Painotus on rengaslöytöjen ja satelliittiseurannan mehiläis‐
haukkojen perusteella ainakin läntisemmän Suomen linnuilla trooppisen Keski‐Afrikan länsirannikon tuntumassa Libe‐
riasta Kongon Demokraattiseen tasavaltaan ja aina Namibiaan saakka (Saurola 2000, Helsingin yliopisto 2011). Itäisen Suomen mehiläishaukoista ei ole juuri rengaslöytöjä talvelta ja ne saattavat talvehtia hiukan idempänä Afrikassa. Suomen mehiläishaukat kiertävät tai ylittävät Välimeren syksyisin useaa reittiä pitkin. Rengaslöytöjen ja satelliittiseu‐
rannan mehiläishaukkojen perusteella pääreitti olisi Välimeren ylittävä linja joko Italian tai Balkanin kautta. Läntinen Gibraltar on ilmeisesti vähäisin reitti, iso osa menee Välimeren itäpuolelta joko Mustanmeren itä‐ tai länsipuolelta. Syyriasta ja Libanonista on kahdeksan löytöä. 57 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Suomen mehiläishaukat muuttavat Suomenlahden yli tai sitten kiertävät Suomenlahden itäpuolelta Karjalankannak‐
sen kautta tai Laatokan itäpuolitse. Suomenlahden yli mehiläishaukkoja menee mm. Hangosta, Kirkkonummelta ja Helsingistä. Osa mennee saariston kautta Ruotsiin, isompi osa kiertää itäisen Suomenlahden Karjalankannakselle. Helsingin yliopiston Satelliittiseurannassa oli syksyllä 2011 kaikkiaan 10 mehiläishaukkaa, joista 5 vanhaa ja 5 nuorta lintua. Linnut pesivät läntisessä Suomessa Satakunnassa, Pirkanmaalla, Etelä‐Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Vanhat linnut lähtivät muuttomatkalle 25.–31.8. ja ylittivät Suomenlahden (yksi muutti Karjalankannaksen kautta) 27.8.–9.9. (kolme 31.8.–1.9.). Nuoret linnut lähtivät 24.8.–14.9. ja ylittivät Suomenlahden 3.‐16.9. (kolme 15.–16.9.). Savonrannassa mehiläishaukkojen muuttosuunta oli etelä – eteläkaakko ja ne pyrkivät ilmeisesti suoraan Karjalankan‐
naksen reitille joutumatta Suomenlahden rannikolle. Päämuutot osuivat Savonrannan havainnointipäiville, mutta on selvää, että iso osa muuttoreitin mehiläishaukoista jäi näkemättä. Voidaan olettaa havainnointipaikan ohittaneen todellisen mehiläishaukkayhteismäärän olevan vähintään kaksinkertaisen. Onko Savonrannan muuttoreitti aina näin tärkeä vai oliko syksy 2011 sattumaa? Ohjasivatko sadekuu‐
rot päämuuttopäivänä 1.9. paremmin Savonrannan alueelle? Sadekarttakuva ko. päivältä klo 16 kertoo Syvälahden havainnointipaikan sijaitsevan kahden sadekuuroputken välissä. Iälleen määritetyistä mehiläishaukoista 10,1 % oli nuoria. Syksyn 1999 Karjalankannaksen vastaava luku oli lähes sama eli 11,4 % (N = 1672, Kontiokorpi 2000), syksyä 1999 pidettiin hyvänä mehiläishaukkapesimävuotena Suomessa. Rengastustoimiston mukaan oli 2011 poikaskesä mehiläishaukalle keskiverron tasolla. 2011 tuotti poikaspesä keski‐
määrin 1,82 poikasta, kun keskiarvo 1986–2011 on 1,78 (Honkala ym. 2012). Kuva 103. Sadekartta 1.9.2011 klo 16. Kuva 104. Mehiläishaukkaparvi 31.8.2008 Karjalankannaksella. Videopysäytys‐
kuva © Jari Kontiokorpi Itä‐Suomessa hiirihaukkojen päämuutto oli varsin vähälukuinen syksyllä 2011. Parhaimmat muutot havaittiin Pohjois‐
Karjalassa 4.9. sekä Etelä‐Karjalassa ja Etelä‐Savossa 16.9. Savonrannassa ei havainnoitu 4.9., mutta 16.9. havainnoin‐
nista huolimatta hiirihaukkoja havaittiin vain viidesosa Etelä‐Karjalan suurimmista paikkakohtaisista summista. Hiiri‐
haukat muuttivat 2011 Itä‐Suomessa varsin suurissa parvissa. Muutto huipentui Virolahdella 11.9. iltapäivällä, jolloin Lakakalliolta laskettiin 541 itään muuttanutta hiirihaukkaa. Tämä viittaisi hiirihaukkojen muuttaneen huomaamatta tätä edeltävänä aikana. Läntisen hiirihaukka‐alalajin pääjoukot muuttivat samaan aikaan kuin piekanatkin eli 1.‐14.10., jolloin muutto painottui lounaisrannikolle ja Ahvenanmaalle. Hiirihaukka on vähentynyt nopeammin kuin mehiläishaukka, mutta hiirihaukka on Suomessa vielä mehiläishaukkaa runsaslukuisempi. Karjalankannaksen aineisto 1999 antoi hiirihaukalle vielä 6194 – 3398 edun mehiläishaukkaan näh‐
den. 1999 Afrikkaan suuntaavien hiirihaukkojen päämuutto oli 1999 Karjalankannaksella 5.‐7.9., jolloin havaittiin 3204 yksilöä (sekä 329 mehiläishaukkaa ja 796 mehiläis‐/hiirihaukkaa). Hiirihaukan muutto oli selvemmin pakkautunut Kan‐
naksen itärantaan kuin mehiläishaukan, itäiset hiirihaukat muuttavat enimmäkseen Mustanmeren itäpuolelta ja sieltä Välimeren itärantaa pitkin Afrikkaan. Itäiset hiirihaukat siis suuntaavat selkeämmin kaakkoon kuin mehiläishaukat. Tämä ei näy Savonrannan aineistosta, muuttosuuntakuvaaja on hyvin samanlainen kuin mehiläishaukalla ja jopa hive‐
nen enemmän etelään painottuva. Hiirihaukatkin näyttävät suuntaavan mieluummin Karjalankannakselle kuin Laato‐
kan luoteis‐ tai koillisrannalle. 58 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Verrokkipaikan Simpeleen paras hiirihaukkasyksy on ollut 1989, jolloin sieltä laskettiin 238 hiirihaukkaa. Oliko Savon‐
rannan 2011 syksyn vaatimaton hiirihaukkamäärä sattumaa vai eikö niitä muuta alueen yli normaalisti samassa suh‐
teessa kuin mehiläishaukkoja? Suomessa piekanamuutto alkoi kunnolla syys‐lokakuun vaihteessa, huipentui 8.‐14.10 ja jatkui heikentyneenä marras‐
kuun puoliväliin asti. Suurimmat määrät laskettiin 30.9.–2.10., 8.‐9.10. sekä 13.–14.10., enimmillään päästiin yli kah‐
densadan Iin Myllykankaalla. Itäisessä Suomessa parhaimmistoa edusti Siilinjärven 127 muuttavaa 1.10. Pohjois‐
Karjalan paras oli 55 muuttavaa 1.10. Kiteen Muljulassa, Etelä‐Savon Punkaharjun Punkasalmen 41 muuttavaa 13.10. ja Etelä‐Karjalan 57 muuttavaa 1.10. Parikkalan Saarella. Savonrannan tulokset ovat siis samaa suuruusluokkaa muiden lähialueen parhaiden paikkojen kanssa. Piekanat suuntasivat mehiläis‐ ja hiirihaukan tavoin Savonrannassa etelään‐eteläkaakkoon, mutta hajonta oli pieka‐
nalla edellisiä suurempi. Piekana ei tuntunut välittävän isoista järvenselistä niin paljon kuin em. lajit vaan niitä havait‐
tiin lentävän järven päälläkin. Suomen piekanat talvehtivat laajalla alueella Euroopassa, rengaslöytöjä on Hollannista Kazakstanin rajalle. Suurin osa piekanoistamme talvehtii Tšekin ja Ukrainan välisellä alueella eli pesintäalueelta ete‐
lään. Verrokkipaikalla Simpeleellä piekanoita on havaittu keskimäärin alle 200 syksyssä. Eniten 1983, jolloin 294 muutta‐
vaa, tällöin piekanakanta oli huomattavasti nykyistä suurempi. Karjalankannaksella 1999 havaittiin yhteensä 240 muuttavaa piekanaa, mutta havainnointi lokakuussa oli heikkoa. Varpushaukkamme muuttavat talveksi Länsi‐ ja Keski‐Eurooppaan. Varpushaukka on myös haluton ylittä‐
mään isoja vesiä, joten muutto keskittyy etelärannikolle ja lounaismuuttajana Ahvenanmaalle. Etelä‐ ja lounaisrannikolla sekä Ahvenanmaalla havaittiin 2011 elokuun loppupuolelta lokakuun loppupuolelle saakka kolminumeroisia paikkakohtaisia varpushaukkasummia, enimmillään laskettiin yli viisisataa varpushaukkaa päivässä. Savonrannan aineistossa on havaittavissa varpushaukkojen muuttaminen lounaisempiin suuntiin kuin mehiläis‐, hiiri‐
haukan ja piekanan. Savonrannan ja Simpeleen määrät ovat yhteneväisen vaatimattomia. Simpeleellä laskettiin syksyl‐
lä 2003 yhteensä 133 muuttavaa varpushaukkaa parhaan päiväsumman ollessa 19 (17.9.). Savonrannan 32 muuttavaa kalasääskeä on varsin paljon. Esim. syksyllä 2003 Simpeleellä laskettiin 20 muuttavaa. Syksyllä 2011 Suomessa havaittiin tiettävästi vain kerran yli 10 muuttavan kalasääsken päivä: 16.9. Siilinjärvellä laskettiin 21 muuttavaa S‐SE. Kalasääskiä ei keräänny monen muun pedon tavoin ranni‐
kolle, vaan ne muuttavat suoraan isojen vesien ja jopa Saharan yli (eläinmuseon satelliittiseuranta) kohti talvialueitaan Afrikan ”kainaloon”. Muuttosuunta talvialueille on etelän ja etelälounaan välillä. Savonran‐
nan muuttavien suunta noudattaa tätä kaavaa. Savonrannan ruskosuo‐ ja sinisuohaukkamäärät ovat tyypillisen vaatimattomia sisämaan pisteille. Simpe‐
leellä ruskosuohaukkoja havaitaan syksyssä yleensä alle 10, sinisuohaukkoja on havaittu enimmillään 27 syksyllä 1982. Keväällä hiirihaukkalajit, mehiläishaukka ja kotkat merikotkaa lukuun ottamatta saapuvat pääasiassa Karja‐
lankannaksen kautta ja Laatokan itäpuolelta, mutta iso osa muuttaa myös Suomenlahden yli muuttosuun‐
tanaan luode ‐ pohjoinen. Suurin osa muista petolintulajeista saapuu Suomenlahden yli ja näiden muut‐
tosuunta on pääasiassa pohjoinen – koillinen. Enimmillään on Etelä‐Karjalassa päästy päivässä viiteensataan hiirihaukkaan ja piekanaan Rautjärven Simpeleellä, Joensuusta on jopa tuhannen pedon muutto yli 30 vuo‐
den takaa. Noista ajoista sekä piekana‐ että hiirihaukkakanta on rajusti pudonnut. Myös mehiläishaukka‐
kanta on taantunut, mutta keväisin ei muutenkaan havaita suuria muuttoja. Kiireessä haukat saapuvat pe‐
simäpaikoilleen yleisesti myös Suomenlahden yli. Meri‐ ja maakotkat muuttavat helmikuulta alkaen, paras kotka‐aika on yleensä maalis‐huhtikuun vaihde. Kalasääsket, varpushaukka ja suohaukat muuttavat huhti‐
kuussa. Kevään 2012 hiirihaukka‐ ja piekanamäärät olivat vaatimattomia Kaakkois‐Suomessa. Parhaimmat muutot havaittiin 13., 15., 20., 25., 27. ja 30.4. Suurin yksittäinen muutto oli Parikkalan Siikalahden 65 muuttavaa 15.4. Näistä päivistä Savonrannassa oli havainnointia 25.4., jolloin havaittiin 9 muuttavaa Buteo ‐suvun haukkaa. Yli kymmenen mehiläishaukan muuttosummia havaittiin Itä‐Suomessa 13.–22.5., eniten 17.5. Kesälahdella 28 muut‐
tavaa. Savonrannassa havainnointia oli 13. ja 21.–22.5., yksi mehiläishaukka nähtiin 21.5. Maakotkia havaittiin enimmillään 3 muuttavaa yhdestä paikasta 27.2.–31.3. Parikkalassa ja Kiteellä. Merikotkia havai‐
taan maakotkia enemmän, nyt parhaimmat muutot nähtiin 26.3.–2.4., eniten 17 muuttavaa 2.4. Parikkalassa. Ka‐
59 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 lasääskiä havaittiin eniten 22.4. Pieksämäellä 8 muuttavaa. Varpushaukkoja havaittiin yli kymmenen linnun muuttoja 12.–30.4., parhaimmillaan 40 Kesälahdella 27.4. Kurki Kurjen muuttoreitteihin vaikuttavat muuttosään lisäksi niiden lepäily‐ ja ruokailualueiden sijoittuminen suhteessa havainnointipisteeseen. Maamme suurimmat kurkikerääntymispaikat ovat Pohjanmaalla. Idässä kerääntymispaikat ovat pienempiä, parhaimmillaan päästään lähes tuhannen linnun lukuihin Pohjois‐ ja Etelä‐Karjalassa. Etelä‐Savon parhaimmat tunnetut kurkipaikat ovat Kerimäellä ja Joroisissa, kummassakin on parhaimmillaan havaittu yli 300 paikallista kurkea. Voimakasta kurkimuuttoa havaitaan Länsi‐ ja Keski‐
Suomessa elokuun lopulta lokakuun alkuun, tällöin voi parhailla paikoilla havaita jopa 10 000 muuttavaa kurkea. Itäisessä Suomessa päiväluvut ovat paljon pienempiä, enimmillään on päästy reiluun tuhanteen yhdessä paikassa. Kurjen päämuuttopäivät Itä‐Suomessa syksyllä 2011 olivat 16.–18.9. ja 25.9. Näistä päivistä Savonrannassa oli havain‐
nointia 16. ja 25.9. Savonrannassa havaittiin 16.9. vain 18 muuttavaa kurkea, lännempänä Ristiinassa laskettiin 518 kurkea. Seuraavana päivänä Kaakkois‐Suomen paras summa ynnättiin Imatralla (449/15a) ja 18.9. Parikkalan Saarella (539/24a). 25.9. Savonrannan 385 oli Kaakkois‐Suomen suurin päiväsumma, seuraavaksi eniten nähtiin Mikkelissä, 195. Kurjet lähtevät yleensä aamuvarhaisella muutolle ja muutto voi jatkua yölle. Savonrannan 25.9. muutto painottui aamuun, jolloin voi olettaa lintujen lähteneen lähiseudulta auringon noustessa. Lähin tunnettu kerääntymispaikka on koillisessa sijaitseva Rääkkylän Oravinlahti, johon tulee matkaa Syvälahdesta noin 30 km. Syksyllä 2011 paikalla havait‐
tiin enimmillään 500 kurkea 8.‐14.9. Suurin osa Savonrannan kurjista muutti kaukana kaakossa, joka sopii Oravinlah‐
delta lähteneiden kurkien muuttoreitiksi. Muita selkeitä muuttoreittejä ei Syvälahdella havaittu, kurkia muutti varsin laajalla rintamalla. 6.45
7.00
7.30
8.00
8.30
9.00
9.30
10.00
10.30
11.00
11.30
12.00
12.30
13.00
13.30
120
100
80
60
40
20
0
Kuva 105. Kurkien muutto puolen tunnin jaksoissa 25.9.2011 Savonlinnan Syvälahdella. Keväällä kurkien muutto on Itä‐Suomessa varsin vaatimatonta verrattuna Länsi‐ ja Keski‐Suomeen. Jostakin syystä muutonhuiput ovat entisestään pienentyneet ainakin Etelä‐Karjalassa, vaikka pesimäkantamme on kasvanut. Esimerkiksi keväällä 1982 havaittiin Rautjärven Simpeleellä yhteensä 750 muuttavaa kurkea, par‐
haana päivänä 300 (Jari Kontiokorven aineisto). Saattaa olla, että lähtöalueet ovat muuttuneet ja iso osa kurjista muuttaa vasta iltahämärissä. Kevään 2012 parhaimmat muutot Etelä‐ ja Pohjois‐Karjalassa sekä Etelä‐Savossa havaittiin 15., 22.–23. sekä 25.4. Parhaimmillaankin päästiin vain niukasti toiselle sadalle. Näistä päämuuttopäivistä Savonrannassa oli havainnointia 25.4. iltapäivällä ‐ illalla ja havaittiin 11 kurkea. Kahlaajat Kahlaajien muuton havainnointi on haasteellista. Linnut pyrkivät lentämään myötätuulella, jolloin lentokor‐
keus on suuri ja on lähes mahdoton havaita nopeasti kiitäviä kahlaajia. Esimerkiksi Mauritanian rannikolta kevätmuutolle lähteneiden tundrakurmitsojen havaittiin nousevan yli 1,5 km korkeudelle ennen niiden katoamista optiikasta (Ens ym. 1990). 60 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Arktisten kahlaajien muutto ei ole syksyllä niin pakkautunut Kaakkois‐Suomeen kuin varsinaisilla vesilin‐
nuilla, isoja muuttajamääriä on havaittu myös Keski‐Suomessa ja esim. Perämeren rannikolla. Ilmeisesti kahlaajia lähtee muutolle hajallaan olevista ruokailupaikoista Vienanmeren ja Jäämeren rannikolta, jolloin muutto ei keskity kuten vesilinnuilla. Kahlaajat eivät seuraa niin orjallisesti vesistöjä ja rantoja kuin useat vesilinnut, mutta usein laskevat muuttokorkeuttaan vesistöjen päällä. Kahlaajien poismuutto alkaa jo touko‐kesäkuun vaihteessa, vanhojen lintujen päämuutto painottuu heinäkuulle ja nuorten elokuulle. Tällöin Savonrannassa oli havainnointi vähäistä. Kaakkois‐Suomessa havaittiin (ja havainnoitiin) kahlaajamuuttoa heinä‐elokuussa varsin vähän ja havainnotkin olivat melko vaatimattomia. Esim. tundrakurmitsan paras päiväsumma oli 37 (18.8.), kapustarintamäärät olivat myös yllättävän pieniä. Suosirrejä oli esim. 18.7. Suur‐
Saimaalla 730 paikallista, 26.7. havaittiin Puumalassa 100 sekä 21.9. Joutsenossa 116 muuttavaa, liroja 24.6. Jout‐
senossa 250 paikallista. Punakuireja nähtiin isohkoja parvia 12.–27.7., esim. 24.7. Lieksassa 310 ja Kerimäellä 150 muuttavaa. Yleiseen kaakkoissuomalaiseen kahlaajamuuttoon verrattuna Savonrannassa havaittiin heinäkuun kahdel‐
la käynnillä melko vilkasta muuttoa, 21.7. yhteensä 177 muuttavaa kahlaajaa ja 28.7. 170 punakuirin ja yhden isosirrin muodostama parvi. Keväällä näkyvimmät kahlaajalajit ovat huhtikuussa saapuvat töyhtöhyyppä ja kuovi. Touko‐kesäkuussa muuttavien arktisten kahlaajien muuttoaalto ei ylety kunnolla Savonrannan korkeudelle, tosin näiden ha‐
vainnointi on vaikeaa ja muuttokorkeus suuri. Epäedullisen muuttosään yllättäessä kesken päämuuton saattaisi sisämaassakin kahlaajien muuttokorkeus laskea turbiinikorkeuteen. Pikkulinnut Pikkulinnut välttelevät isojen vesien ylittämistä niin paljon kuin mahdollista. Runsaslukuisimmat muutot onkin havaittu rannikolla. Myötätuulessa linnut eivät pysyttele niin tiukasti rannikolla ja lentävät usein pal‐
jon korkeammalla kuin vastatuulessa muuttaessaan, siksi suurimmat määrät on havaittu vastatuulissa. Rannikon kuuluisimmat syksyiset pikkulintujen muutonkerääjäpaikat on Kirkkonummen Porkkala ja Hangon Hankoniemi. Viimeaikaiset havainnoinnit Kaakkois‐Suomessa ovat tuoneet uutta tärkeää tietoa pikkulintujen muutto‐
käyttäytymisestä. Pikkulintujen, etenkin peippojen muutto pakkautuu Saimaan ja muiden isojen järvien salmissa ja niemissä. Pohjois‐Karjalassa Kiteen Asikonsalmessa on havaittu hyvin runsasta pikkulintumuut‐
toa syyskuussa, parhaimmillaan syyskuussa arvioitiin paikalta 120 000 muuttavaa peippoa ja järripeippoa. Toinen todettu syksyinen massapaikka on Taipalsaaren Kyläniemi, jossa on havaittu myös yli 100 000 pikku‐
linnun muuttoja. On mahdollista, että Asikon ja Kyläniemen lintuvirta on osittain sama ja Syvälahden tämä massavirta todennäköisesti ohittaa Pihlajaveden luoteisrannan myötäisesti läheltä Kerimäen keskustaa. Pikkulintujen sisämaan muutonsuppilopaikat ovat vielä pääsääntöisesti selvittämättä. Kiteen Kyyrönniemessä muutto suuntautuu pääasiassa luoteeseen ja paikan kautta muuttaa suhteellisesti paljon vaelluslintuja Laatokan luoteisrannan jatkumona (mm. tikkoja ja tiaisia). Näitä lintuja ei havaita Syvä‐
lahdessa. Lounaaseen muuttavia pikkulintuja havaitaan Kyyrönniemessä hyvin vähän. Kaakkois‐Suomessa 2011 peippomuutto kiihtyi 11.9., jonka jälkeen havaittiin useana päivänä yli 10 000 peipon, järri‐
peipon ja pikkulinnun muuttoja. Eniten sisämaassa havaittiin Kyläniemessä 16.9., yhteensä 58 000. Kiteen Kyyrönnie‐
messä laskettiin 25.9. yhteensä yli 10 000 peippoa muuttamassa luoteeseen. Syvälahdessa tämäkään muutto ei näky‐
nyt. Viimeinen hyvä muutto oli 26.9., jolloin Kyläniemessä laskettiin 21 000 muuttavaa. Syvälahden syksyn pikkulintumäärää voidaan pitää hyvin pienenä. Etenkin lounaismuuttajia (kuten peippo) havaittiin paikalla vähän, etelään (esim. keltavästäräkki) ja kaakkoon (esim. pohjansirkku) suuntaavia suhteessa enemmän. Simpele on ns. normaali pikkulintujen muuttopaikkana ja määrät ovat kymmenesosa parhaista paikoista. Syksyllä 2003 Simpeleellä havaittiin yhteensä yli 45 000 peippoa, järripeippoa ja pikkulintua, enimmillään 7200 päivässä. Syvä‐
lahden vastaavat olivat siis 3224 ja 730. Näidenkin lukujen valossa Syvälahden tuulipuistohankealue on merkityksel‐
tään vähäinen peippomuuton osalta. Syvälahdella oli pari kertaa havaittavissa pohjoisesta tulleiden pikkulintujen (ainakin metsäkirvinen ja keltavästäräkki) muuttokorkeuden nostaminen Pyyveden ylityksen aikana pariinsataan metriin, jonka jälkeen mantereen taas alkaessa lentokorkeus laski normaaliin noin viiteenkymmeneen metriin ennen tuulipuistohankealuetta. 61 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Miltään kolmesta muutonhavainnointipisteestä ei löytynyt kiikaroimalla tai kaukoputkea apuna käyttäen pikkulintu‐
reittiä kaukaa tai laaksoista. Syvälahden merkitys syksyiselle pikkulintumuutoille näyttää olevan hyvin vähäinen, eikä muuttovirta tiivisty ainakaan suunniteltujen turbiinien kohdalla. Kuva 106 ja 107. Pikkulintujen muutto tiivistyy isojen vesien rannoille, kannaksille ym. Kuvissa Liettuan Kuurinkynnääl‐
tä videopysäytyksiä peippomuutosta 28.9.2005. Muutto meni vastatuulessa matalalla pakkautuen rantaan, päivän aikana muutti lähes puoli miljoonaa peippoa. Oikeanpuoleisessa kuvassa harmaahaikara lentää reilun sadan metrin korkeudella, lähempää suihkivat peipot alle viidessäkymmenessä metrissä. © Jari Kontiokorpi Keväällä 2012 peippojen päämuutto ajoittui 12.–29.4., järripeipon vähän myöhemmäksi kuin peipon. Paras Itä‐
Suomen yksittäinen muutto, 7000, havaittiin 29.4. Rääkkylän Kivisalmessa. Savonrannan kannalta mielenkiintoisin oli Kiteen Kyyrönniemen 2500 peippolintua luoteeseen 28.4. Savonrannan pikkulintumäärät olivat keväällä vähäisiä eikä muuton tiivistymiä hankealueella havaittu. 6Tuulivoimapuistojenvaikutuksetlinnuille
Tuulivoimaloiden vaikutusta lintuihin on tutkittu viime vuosina aktiivisesti monessa maassa. Iso osa tutki‐
muksista koskee avomeren tuulipuistoja, joiden tuloksia ei juuri voi käyttää arviointiin sisämaan kohteessa. Myöskään muut avomaan tutkimukset eivät suoraan päde metsäisen puistoalueen linnuston arvioinnissa. Suurimmassa osassa tutkimuksista puuttuu tarpeeksi pitkä seuranta ennen tuulipuiston rakentamista sekä rakentamisen jälkeen vakuuttavien tuloksien antamiseksi (Langston & Pullan 2004). Suunniteltavien tuulipuistojen linnustovaikutusten arviointi jaetaan kahteen (esim. Koistinen 2004) tai kol‐
meen tekijään (esim. Langston & Pullan 2004): 1. rakentamisen aiheuttama ympäristönmuutosriski 2. törmäysriski 3. liikkumisen esteet, lintujen siirtymiset (alueella) ja häviäminen (alueelta) Syvälahden alueella muuton seurannan tulosten tarkastelussa voidaan ensimmäinen kohta jättää huomi‐
oimatta. 62 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 6.1Törmäysriski
Törmäysriskiin vaikuttaa monet tekijät: tuulen suunta ja nopeus, ilman lämpötila ja kosteus, lentotapa, kor‐
keus ja etäisyys, vuorokaudenaika sekä linnun laji, ikä, koko, muoto, ravinnonhankintakäyttäytyminen, elinympäristövalinta ja muuttoaika. Siksi lintujen alttius törmätä vaihtelee huomattavasti lajista ja ryhmästä toiseen (esim. Bevanger 1998, Janss 2000). Tutkimuksissa voimajohtotörmäilyyn törmäysriski on keskimääräistä suurempi niillä lajeilla, joilla on pieni siipipinta‐ala suhteessa ruumiin painoon, sekä raskastekoisilla ja isoiksi parviksi kerääntyvillä lajeilla (esim. Alonso ym. 1994, Bevanger 1998, Janss 2000). Tällaiset lajit ovat usein nopeita lentäjiä, eivätkä ne onnistu väistämään lentoreitilleen yhtäkkiä osuneita johtimia. Samallakin lajilla yksinäisillä yksilöillä on usein pie‐
nempi todennäköisyys törmätä johtoihin kuin parviin kokoontuneilla lajikumppaneilla, joilla osa näköken‐
tästä ilmeisesti peittyy parvikumppaneiden taakse. Tuulivoimalat näkyvät paremmin ja em. törmäysriskit pätenevät huonolla näkyvyydellä. Suurin riski tuulivoimalatörmäyksiin on huonoissa lento‐olosuhteissa, kuten kovalla tuulella, joka vaikeuttaa lennon hallittavuutta, tai sateella, sumussa tai pimeällä, jotka rajoittavat näkemistä. Juuri huonolla näky‐
vyydellä pitäisi saada lisää tutkimustuloksia tuulivoimaloiden aiheuttamiin törmäysriskeihin (Langston & Pullan 2004). Lentokorkeuteen vaikuttavat em. törmäysriskiin vaikuttavat tekijät sekä lennon pituus, maas‐
ton muoto (Alerstam 1990). Törmäysriskiin luetaan myös turbulenssin aiheuttama lintujen vahingoittuminen. Roottorin pyöriminen aiheuttaa alipaineen, joka vie linnun siipien alta ilman pois, joka saattaa aiheuttaa putoamisen tai törmää‐
misen. Esimerkiksi Norjan Smölassa löytyi viidessä vuodessa 74 kuollutta riekkoa turbiinien alta, ilmeisesti lähes kaikki olivat kuolleet turbulenssin aiheuttamina. Siellä 33 radiolähettimellä varustetusta riekosta kah‐
den vuoden jälkeen vain 5 oli elossa. Suurin osa kuolleista oli lintujen saalistamia tai törmäysuhreja. Ero sisämaan kontrollialueeseen oli suuri, sillä kontrollialueen vuosikuolleisuus oli noin 50 %, Smölassa 70 % (Bevanger ym. 2011). Syvälahdella alin lapakorkeus on huomattavasti korkeammalla kuin Smölassa, mutta toisaalta teeret ja metsot lentävät puunlatvojen tasossa eli noin kolmessakymmenessä metrissä. Turbulens‐
siriski on olemassa ja aihetta olisi syytä tutkia myös metsäisellä alueella. Törmäysriskiä usein aliarvioidaan matemaattisilla laskelmilla, sillä monesti kaavat perustuvat voimaloiden alta löydettyihin kuolleisiin ja vahingoittuneisiin lintuihin (Langston & Pullan 2004). Tässä selvityksessä käy‐
tetään lintujen lentoratoihin ja väistötodennäköisyyksiin perustuvaa mallia. Monet lajit pyrkivät välttämään tuulivoimaloita. Espanjassa Janss (2000) tutki lintujen käyttäytymistä 66 turbiinin puistoalueella vuoren huipulla. Muuttajat ylittivät tai sivuuttivat tuulipuistoalueen korkeammalla kuin muualla lentäessään, mutta paikalliset linnut eivät niin tehneet. Muuttajat muuttivat lentosuuntaansa useimmin tuulipuistoalueen päällä kuin vertailualueella. Suurimmassa riskissä ovat isot linnut. Kaliforniassa USA:ssa 841 löydetyistä raadoista 41,5 % oli päiväpeto‐
lintuja, 20,1 varpuslintuja ja 11,1 pöllöjä. Norjan Smölassa 2006–2010 puolestaan löydettiin 39 kuollutta tai vahingoittunutta merikotkaa, 74 riekkoa ja 65 muuta lintua. Riskilajeiksi luetellaan Langstonin ja Pullanin (2003) mukaan mm. kuikkalinnut, hanhet, sorsat, päiväpetolinnut, kanalinnut, kurki ja yömuuttavat varpus‐
linnut. Isoilla linnuilla kuolleisuus vaikuttaa populaatioon pahemmin, sillä monet lajit lisääntyvät hitaasti. 63 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 6.1.1Törmäysriskinarvio
Lintujen törmäyskuolemat ovat paikoitellen merkittäviä ja saattavat vaikuttaa lintukantoihin paikallisesti tai laajemmalti erityisesti silloin kun törmäykset tapahtuvat muutolla. Paikalliset linnut lentävät usein lähellä maan tai vedenpintaa eivätkä välttämättä ole suuressa vaarassa törmätä voimaloihin. Tätä riskiä pienentää myös voimaloiden kasvanut koko, roottorin lapojen alin piste on megawattiluokan myllyissä noin 40–60 metrin korkeudessa, siis huomattavasti metsänrajan yläpuolella. Paikalliset linnut myös oppivat varomaan voimaloita, mikä vähentää törmäysriskiä. Muutolla linnut kohtaavat tuulivoimalat ehkä ensi kertaa eivätkä ne välttämättä tunnista vaaraa, joka liittyy voimalan pyöriviin siipiin. Osa linnuista muuttaa lentosuuntaa hyvinkin kaukana voimalasta ja saattavat kiertää laajan tuulivoimapuiston, osa pyrkii väistämään voimalakentän sinne lennettyään pyrkimällä siitä ulos ja osa jatkaa tuulipuiston läpi ehkä muuttaen hieman suuntaa ja/tai lentokorkeutta. Tässä mallinnuk‐
sessa keskitytään kevät‐ ja syysmuuton aiheuttamaan lintujen törmäysriskiin. Tässä käsitellään ainoastaan valoisan ajan muuttoa, yömuutto ei kuulu tämän riskilaskelman piiriin. 6.1.1.1 Oletukset Mallinnuksessa joudutaan tekemään oletuksia, jonka pohjalta tulokset lasketaan. Todellista tuulivoimapuis‐
toa ei alueella ole olemassa ja siksi käytetään mallinnuksen pohjana muualta tehtyjä havaintoja ja malleja. 1) Syys‐ ja kevätmuuton havainnointi jakautui alueellisesti riittävän tasaisesti. Havaintoja tehtiin kolmessa eri paikassa suunnitellun tuulivoimapuiston alueella. Tämä antaa riittävän hyvän kuvan muutosta alueen eri osissa. Havaintopisteistä näkyy vaihteleva osa alueen yli lentävistä linnuista kerrotaan havainnot lintujen lentosuunnasta riippuen eri kertoimilla. Pohjois‐eteläsuunnan linnut näkyvät jokaisesta pisteestä parhaiten, lähes kaikki linnut jotka lentävät alueen läpi näkyvät kaikista pisteistä. Tämä on vertailusuunta kertoimella yksi. Itä‐länsi suunnan linnut näkyivät kustakin pis‐
teestä siten, että havainnointi kattaa noin puolet alueesta. Itä‐länsi suuntaan muuttavien lintujen määrät kerrotaan kahdella suhteessa pohjois‐etelä suunnataan muuttaviin lintuihin. Väli‐
ilmansuuntien havainnot kerrotaan vastaavasti 1,5:llä (taulukko 7). 2) Kevät‐ ja syysmuuton havainnointi kattoi ajallisesti riittävän hyvin muuttokauden ja eri vuoro‐
kauden ajat. Syksyllä 2011 havainnoitiin 21.7.‐ 4.11. välisenä aikana 37 päivänä. Havainnointi kattoi ajan auringon noususta auringon laskuun. Yömuuttoa ei havainnoitu. Havainnointi jaksotettiin vii‐
teen jaksoon, jakso 1: viikot 30–32, jakso 3 viikot 33–35 ja jakso 3 viikot 36–38, jakso 4 viikot 39–41 ja jakso 5 viikot 42–44. Lisäksi havainnot 21.7.2011 on lisätty jaksoon yksi. Keväällä 2012 havain‐
noitiin ajalla 7.4. – 29.5. Kevät jaettiin kolmeen jaksoon, jakso yksi kattoi viikot 14–16, jakso kaksi viikot 17–19 ja jakso kolme 20–22. Kunkin jakson havainnointitehokkuus on korjattu havaintotunti‐
en määrällä suhteutettuna jakson päivänpituuteen. Tästä saadaan kerroin, jolla havaitut linnut tu‐
lee kertoa (taulukko7). Tässä oletetaan, että havaintoaika edustaa eri lajien suhteen keskimääräistä muuttoa. Tämä oletus pitää sitä paremmin paikkaansa, mitä enemmän havaintoaikaa on ja mitä ta‐
saisemmin se jakautuu jakson sisällä. Ajankohdat valittiin keväällä riippumatta säätilasta ja lintu‐
muutosta. Syksyn havainnointia valikoitiin vilkkaamman muuton ja paremman säätilan suuntaan, joten syksyn törmäysriskit ovat todennäköisesti hieman yläkanttiin. 3) Kaikilla lajeilla on sama törmäysriski. Tämä ei pidä paikkaansa, mutta saatavilla ei ole luotettavaa tietoa eri lajien törmäysriskistä, joka todennäköisesti vielä vaihtelee eri alueilla ja erilaisilla voima‐
loiden sijoituksilla. Käytämme tässä törmäys‐/vahingoittumisriskinä 0,001, eli joka tuhannes voima‐
laa kohti lentävä lintu vahingoittuu. Kaikki linnut jotka lentävät roottorin kehän läpi, eivät vahingoi‐
tu, vaan tämä osuus voi olla luokkaa 20 % lajista riippuen (Band 2006). Tällöin väistötodennäköisyy‐
64 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 den pitäisi olla 99,5 %. Desholm (2006) arvioi noin 0,02 % haahkoista törmänneen tuulivoimaloihin. Lisäksi eri lajien törmäysriskiin vaikuttaa millä korkeudella ne suhteessa roottorin pyyhkäisyalaan liikkuvat. Roottorin riskiala on leveimmillään napakorkeudella ja pienenee siitä ylös ja alaspäin. Täs‐
sä tutkimuksessa lintujen korkeutta ei ole jaoteltu riskikorkeuden sisällä. 4) Linnut jakautuvat tasaisesti havaintosektorissa. Tämä oletus tarvitaan, jotta törmäysriski voidaan laskea tasajakauman avulla. Tällöin linnulle asetetaan sama riski riippumatta siitä miltä kohtaa ha‐
vaintosektoria se ohittaa tarkkailupisteen. 5) Linnut lentävät suoraa reittiä suunnitellun tuulivoimapuiston läpi. Tätä oletusta tarvitaan, jotta voidaan arvioida törmäysriskiä niissäkin osissa suunnittelualuetta, jotka eivät näy ko. havainnointi‐
pisteestä. Taulukko 7. Savonrannan muutonhavainnointi syksyllä 2011 ja keväällä 2012 sekä käytetyt muuntokertoimet. Lintu‐
määräkerroin saadaan jakamalla havainnointiaika valoisalla ajalla, lisäksi eri suuntiin muuttavilla on omat kertoimet havaintopisteiden eri suuntaan muuttavien lintujen havaittavuuden vuoksi. 21.7.
27.7.
6.8.
11.8.
15.8.
17.8.
21.8.
23.8.
25.8.
29.8.
30.8.
1.9.
2.9.
3.9.
9.9.
11.9.
13.9.
16.9.
19.9.
21.9.
22.9.
23.9.
25.9.
28.9.
1.10.
3.10.
4.10.
8.10.
9.10.
11.10.
12.10.
13.10.
14.10.
21.10.
24.10.
28.10.
1.11.
4.11.
yhteensä
Havainnointia
Paikka
ika yht.
Niinilamminvuori Parrikangas Riita-ahonmäkh
min
4.10–9.00
4
9.00–9.50
10.40–11.30
1
4.50–5.50, 8.40–108.10–8.30
2
10.00–11.00
11.30–12.30 13.20–13.50
2
5.10–9.15
4
5.45–9.00
3
16.00–19.45
3
5.30–10.30
5
9.50–14.30
4
5.45–10.45
5
16.20–20.10
3
9.40–17.20
7
6.00–14.00
8
9.40–16.00
6
6.10–12.10
6
10.10–12.00, 13.0012.10–12.15 12.30–12.35
5
9.30–13.00
8.00–8.40
4
13.30–16.15
6.35–13.20
9
6.30–10.30
4
10.35–13.10
2
10.00–10.25, 12.05–14.45
3
10.10–13.45, 14.156.35–10.00, 15.20–16.30
9
6.45–13.35
6
11.50–18.50
7
14.30–17.00
7.10–14.00
9
7.15–10.45, 11.15–14.00
6
13.40–15.50
10.30–13.30
5
7.15–10.30
3
7.15–15.50
8
14.50–18.05
11.50–14.00
5
7.40–12.20
4
9.10–16.50
7
10.15–11.20
7.40–10.00, 11.40–12.40
4
9.30–12.00
2
10.10–14.30
4
10.00
0
8.00–11.20
3
11.45–14.30
8.50–11.30
5
87h
66h
37h
191
päiväys
50
40
50
30
5
15
45
4,83
1,67
2,83
2,50
4,08
3,25
3,75
5,00
4,67
5,00
3,83
7,67
8,00
6,33
6,00
5,00
4,17
9,50
4,00
2,58
3,08
9,08
6,83
7,00
9,33
6,25
5,17
3,25
8,58
5,42
4,67
7,67
4,42
2,50
4,33
0,00
3,33
5,42
191,00
40
50
40
20
10
30
35
5
5
50
20
15
10
15
35
25
40
40
25
30
20
0
20
25
0
päiväys
alku
klo
13.00-15.00
6.40-11.40
8.00-10.30
12.00-14.30
14.50-19.50
5.20-10.20
16.10-21.10
10.00-11.00
17.00-20.00
4.35-9.35
16.30-21.30
10.10-15.10
11:00-16:00
10:05 - 15:05
8:00:00-13:00
12.00-17.00
4.00-9.00
15.00-19.00
4.10-9.10
loppu
13
6,4
8
12
14,5
5,2
16,1
10
17
4,35
16,3
10,1
11
10,05
8
12
4
15
4,1
weeknum
21.7.2012
27.7.2012
6.8.2012
11.8.2012
15.8.2012
17.8.2012
21.8.2012
23.8.2012
25.8.2012
29.8.2012
30.8.2012
1.9.2012
2.9.2012
3.9.2012
9.9.2012
11.9.2012
13.9.2012
16.9.2012
19.9.2012
21.9.2012
22.9.2012
23.9.2012
25.9.2012
28.9.2012
1.10.2012
3.10.2012
4.10.2012
8.10.2012
9.10.2012
11.10.2012
12.10.2012
13.10.2012
14.10.2012
21.10.2012
24.10.2012
28.10.2012
1.11.2012
4.11.2012
weeknum
jakso
29
30
32
32
33
33
34
34
34
35
35
35
35
36
36
37
37
37
38
38
38
38
39
39
40
40
40
41
41
41
41
41
41
42
43
43
44
44
yht. tunteja
kesto
15
11,4
10,3
14,3
19,5
10,2
21,1
11
20
9,35
21,3
15,1
16
15,05
13
17
9
19
9,1
2
5
2,5
2,5
5
5
5
1
3
5
5
5
5
5
5
5
5
4
5
7.4.2012
8.4.2012
19.4.2012
19.4.2012
25.4.2012
26.4.2012
3.5.2012
5.5.2012
5.5.2012
6.5.2012
7.5.2012
9.5.2012
11.5.2012
12.5.2012
13.5.2012
21.5.2012
22.5.2012
28.5.2012
29.5.2012
14
14
16
16
17
17
18
18
18
18
19
19
19
19
19
21
21
22
22
1
1
1
1
2
2
2
2
2
2
2
2
2
2
2
3
3
3
3
jakso
yht. tunteja
1
1
1
1
2
2
2
2
2
2
2
2
2
3
3
3
3
3
3
3
3
3
4
4
4
4
4
4
4
4
4
4
4
5
5
5
5
5
havainnoinin
päivän pituus osuus 21
päivässä
ka.
prosenttia
7,33
17,00
2,05
12,08
15,00
3,84
15,42
13,00
5,65
11,25
11,00
4,87
7,92
9,00
4,19
päivän pituus havainnoinin oPohjois-etelä Itä-lansi kerro Väli-ilman suu
prosenttia
12
14,4
3,97
25,20
50,40
37,80
49
16,5
14,14
7,07
14,14
10,61
19
18
5,03
19,89
39,79
29,84
Laskennassa on käytetty 140m roottorin halkaisijaa, törmäysriski on laskettu siten. että myötä ja vasta‐
tuuleen lentävillä linnuilla se on ko. ympyrän pinta‐ala ja sivutuuleen käytämme riskipinta‐alana 140m * 65 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 5m suorakaidetta, eli lavan ympärillä on 5 metrin riskialue sisältäen itse lavan. Näiden ääripäiden välillä riski pienenee myötä/ vastatuulesta sivutuuleen. Asetamme riskin nollaksi, jos voimala seisoo ja käy‐
tämme tyypillistä voimaloiden käynnistys / pysäytys tuulennopeutta 3m/s, minkä nopeuden yläpuolella voimalat toimivat. Tuulitiedot ovat Parrikankaalta 120m korkeudesta (noin napakorkeus) muuttoha‐
vainnon tekohetkeltä. Riski lasketaan vain niille linnuille, joiden arvioitu lentokorkeus on 60–180 m. Voimaloiden torneihin tai sähkölinjoihin tapahtuvia törmäyksiä ei tässä mallinneta. Törmäysriski lasketaan kullekin linnulle tai parvelle erikseen. Riski lasketaan jokaiselle voimalalle, joka on lintujen lentoreitin varrella. Lentoreitit on määritelty jokaisesta kolmesta havaintopisteestä eri ohi‐
tusetäisyyksille (‐‐‐‐ … ++++) ja 16 eri ilmansuunnalle kartan 108 96 ruudulle . Linnun lentäessä oletet‐
tua suoraa lentoreittiä lasketaan törmäysriski jokaisessa ruudussa, jossa on suunniteltu voimala. 6.1.1.2 Tulokset Laskelman mukaan 3 m/s käynnistys‐ pysäytysnopeudella voimaloihin törmää 27 lintua vuodessa. Tämä vastaa 9 suunnitellun voimalapaikan mukaan noin kolmea lintutörmäystä voimalaa kohden. Voimala nu‐
mero 4 on näistä vähiten riskialtis ja voimalan 7 paikka riskialtein (taulukko 8). Taulukko 8. Laskennallinen lintujen törmäysriski voimalapaikoittain vuodessa. Voimalan Laskennallinen numero törmäysriski 1 2,87 2 2,75 3 3,01 4 1,57 5 2,58 6 2,12 7 5,73 8 2,72 9 4,10 Kaikki yhteensä 27,45 Lajiryhmittäin tarkasteltuna hanhet on suurin riskiryhmä ja valkoposkihanhi lajeista riskialtein (taulukko 9). Muuttohavaintojen perusteella ja mallinnuksen mukaan 10 hanhea törmäisi turbiineihin. Hanhilla lasken‐
nallinen riski saattaa olla yliarvio, koska Japanissa tehdyn seurannan perusteella törmäystodennäköisyys on luokkaa 0,0001 (Sugimoto 2011). Sen sijaan Sen sijaan joutsenten (pyöristettynä 0 törmäystä/vuosi), sorsi‐
en (0 törmäystä/vuosi), kuikkalintujen (1 törmäys/vuosi) ja kurjen (0 törmäystä/vuosi) törmäysriskiluku lienee liian pieni syksyn 2011 ja kevään 2012 muuttojen valossa. Syksy 2011 oli tavallista vähälukuisempi sorsilla ja etenkin kuikkalinnuilla Kaakkois‐Suomessa. Myös petolinnuilla (2 törmäystä/vuosi) riskiluku lienee liian pieni, sillä näiden lentotapa lisää törmäysriskiä. Sen sijaan kahlaajien (6 törmäystä/vuosi) riskiluku lienee liian suuri, sillä sattuma (kesäinen heikko havain‐
nointimäärä/iso muuttoparvi riskikorkeudella) nosti punakuirin törmäysriskiä melkoisesti. Pikkulinnut (4 törmäystä/vuosi) ja rastaat (2 törmäystä/vuosi) lentävät enimmäkseen roottoreiden alapuolella, mutta suuren muuttavien kokonaismäärän takia riski on tätä luokkaa. Yksittäisten lajien laskennalliset törmäysris‐
kit ovat liitteessä 3. 66 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Taulukko 9. Törmäysriskit lajiryhmittäin joutsenet hanhet sorsat kuikkalinnut petolinnut kurki kahlaajat lokkilinnut kyyhkyt pääskyt pikkulinnut rastaat varislinnut 0,065 10,073 0,488 0,633 1,570 0,081 5,729 0,139 1,064 0,573 4,431 2,314 0,188 6.1.1.3 Epävarmuustekijät Laskelma sisältää kahdenlaista epävarmuutta. Syöttötietoihin liittyvää, joka on lähinnä otantavirhettä sekä itse malliin sisältyvät epävarmuustekijät. Koska muutonseurannan otanta kattaa vain pienen osan loppuke‐
sän muuttokaudesta, on sattuma vaikutus suuri. Muuten syksyn muuttokaudesta on edustava otos ja ke‐
vään havainnoinnissa on aukot vain viikoilla 15 ja 20. Kevään muutonseuranta alkoi 7.4.2012, joten maalis‐
kuun muutosta ei ole riskilaskelmaa. Varsinkin lajeilla, joilla on lyhyt muuttokausi, voi otokseen tulla suh‐
teellisen helposti joko suhteettoman suuri määrä ko. lajin havaintoja tai ne voivat jäädä selvästi alieduste‐
tuiksi. Esimerkiksi 1000 linnun muuttaminen puiston läpi riskikorkeudella antaa riskikertoimella 0,001 tör‐
mäysriskin luokkaa 0,2‐0,8 lintua riippuen lintujen muuttoreitistä ja tuulioloista. Tämä vaikuttaa erityisesti yksittäisten lajien riskilaskelmaan, ei niinkään kokonaisriskiin, jossa eri suuntaan olevat lajikohtaiset virheet tasaavat toisiaan. Tätä virhettä on vaikea korjata mallissa, joten ainoa keino pienentää tätä epävarmuutta on suurentaa otosta. Käytännön syistä havainnoinnissa käytettiin paljolti ryvästystä, jolloin havaintoja teh‐
tiin peräkkäisinä päivinä. Malli sisältää oletuksia, jotka eivät pidä paikkaansa. Näistä merkittävä on kaikki‐
en lajien yhtäläinen törmäysriski. Tätä on käytettävä, kunnes on saatavilla havaintoihin perustuvaa tietoa eri lajien törmäysriskeistä. Tämä vaatii eri alueille rakennettujen tuulivoimapuistojen seurantaa, jotta to‐
dellisia lajikohtaisia törmäysriskejä saadaan käyttöön. 67 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 Kuva 108. Sinisellä tähdellä voimalan paikat, vihreällä ympyrällä muutonseurantapisteet. Muuton kulku on laskettu yli 96 500 * 500m ruudun. 68 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 6.2Liikkumisenesteet
Savonrannan suunniteltujen tuulivoimaloiden muodostamista esteistä lintujen liikkuvuudelle on vaikea arvioida. Yhdeksän tuulivoimalaa ei ole iso voimalapuisto, joten sen pystyy kiertämään varsin helposti. Alu‐
een lähellä ei ole isoja kerääntymispaikkoja, ja lintuja lentää yöpymä‐ ja levähtäjäpaikoille vähän. Suurin osa on siis läpimuuttajia. Ongelmana ovat ehkä termiikkejä käyttävät kaartelevat linnut, sillä erottuvana kor‐
keana niemenä hakkuuaukeineen ja metsineen Syvälahti muodostanee merkittäviä nousevia ilmavirtauksia. Tällöin esimerkiksi haukat voivat liukua edelliseltä nostopaikaltaan Syvälahdelle ja aloittaa uuden nosto‐
kaartelunsa paikalla. Voimaloiden ollessa valmiita haukat todennäköisesti pyrkivät ohittamaan ne. 6.3Yömuutto
Yömuuttoa ei tutkittu Savonrannassa syksyllä 2011. Puute on suuri, sillä iso osa linnuista muuttaa syksyisin pimeällä. Varpuslinnuista isompi osa muuttaa yöllä, etenkin hyönteissyöjät. Myös sorsista suurin osa muut‐
taa öisin. Joutsenet, hanhet ja kahlaajat voivat muuttaa valoisan tai pimeän aikana. Päiväpetolinnut, kuikka‐
linnut ja lokkilinnut muuttavat enimmäkseen valoisan aikaan. Sorsat lähtevät liikkeelle auringon laskun aikoihin. Vienanmeren lounaisrannikolla sijaitsevassa Virmassa laskettiin 1982 syksyllä kilometrin kaistaleella 217 000 iltamuutolle lähtenyttä allia. Muutto alkoi yleensä puoli tuntia ennen auringonlaskua ja päättyi 1,5 tuntia sen jälkeen (Bianki ym. 1990). Tällöin Vienanmereltä lähteneet sorsat ehtivät Savonrannan korkeuksille puolen yön aikoihin. Hanhia lähtee Vienanmereltä (tai jatkaa kauempaa käynnistynyttä muuttoaan) aamuvarhaisesta iltaan. Esimerkkikuvaajan klo 14–15 jälkeen havaittuja hanhia ei enää havaita Suomessa valoisan aikaan, joka on kolmasosa esimerkkiotoksen Vienanmeren rannalta havaittujen hanhien määrästä. Todennäköisesti muutto myös jatkuu Vienanmerellä pimeään eli Kaakkois‐Suomen ilmatilassa mennee öiseen aikaan ilmeisesti sa‐
man verran hanhia sekä valoisan että pimeän aikana. Suuret valkoposkihanhiparvet ovat hävinneet Pohjois‐
Karjalan kerääntymisalueeltaan usein pimeän aikaan. 16000
14000
12000
10000
8000
6000
4000
2000
0
7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19
Kuva 109. Vienanmeren Belomorskin seudun hanhimuutto 19.–24.9.2002 ja 22.–25.9.2006 tunneittain, aika Venäjän aikaa (N = 89 718 yks, 57 h havainnointia. Jari Kontiokorven aineisto). Hollannin Oosterbierumissa tutkittiin 1984–1991 lintujen syysmuuttoa tuulivoimala‐alueella mm. tutkalla (Winkelman 1992). Tulokset osoittivat, että etenkin vastatuulessa lintuja lensi paljon voimaloiden lapakor‐
keudella. Lintuja kuoli ja vahingoittui sekä törmäyksissä että turbulenssin aiheuttamina. Yöllä muuttavien lintujen riski törmätä voimaloihin ja rakenteisiin on suurempi kuin päiväaktiivisten, koska linnut eivät voi yhtä hyvin niitä nähdä pimeässä. Yöaktiivisilla lajeilla on vähässä valossa yleensä parempi näkö kuin ihmisel‐
lä (esim. Martin 1991). Päiväaktiivisten lintujen silmän näöntarkkuus on keskimäärin vähintään samaa luok‐
69 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 kaa kuin ihmisen. Silmän näkökenttä sen sijaan on linnulla huomattavasti laajempi kuin ihmisellä. Lintu näkee päätään kääntämättä samaan aikaan ylös, alas ja sivuille, osa lajeista laajalti taaksekin, mikä helpot‐
taa linnun oman sijainnin ja suunnan määrittämistä (esim. Peiponen 2000). Yöllä muuttokorkeus on yleensä suurempi kuin päivällä: yömuuttavat linnut lentävät valtaosaksi vähintään 0,4–1 kilometrin korkeudella ja harvoin alle sadan metrin korkeudella maasta (Alerstam 1990). Sateessa ja sumussa lentokorkeus laskee, esiintyy kiertelyä ja laskeutumisia. Paikallinen säätila, tuuli ja sade, vaikutta‐
vat eniten muuton voimakkuuteen. Sateen kestolla on isompi vaikutus muuttoon kuin sen voimakkuudella (Erni ym. 2002). Hollannin rannikolla päivämuuttajien ja kiertelijöiden lentokorkeus oli 10 metriä tai sen alle, yömuuttajien 50 metristä ylöspäin eli voimaloiden lapakorkeudella (Winkelman 1992). Yöllä muuttavat linnut lähtevät liikkeelle yleensä suurin joukoin hämärän aikoihin, noin 30–45 min auringonlaskun jälkeen (esim. Alerstam 1990, Kerlinger & Moore 1989, Gwinner 1991, Berthold 1993, 1996). Heti lähdettyään ne nousevat yleensä vähintään satojen metrien korkeuteen pystyäkseen suunnistamaan oikein. Noustessaan heti korkealle linnut pienentävät myös törmäysriskiä puihin ja muihin lähellä maanpintaa oleviin esteisiin. 6.4Törmäysuhrienlöytyminen
Suorien törmäysten näkeminen on melko harvinaista. Niinpä törmäysuhrien määrää arvioidaan raatojen ja vahingoittuneiden lintujen löytymisellä. Menetelmässä on puutteita ja johtaa usein pahaan aliarvioimiseen (Langston & Pullan 2004, Winkelman 1992). Hollannissa Winkelman (1992) arvioi, että kaikista linnuista jotka lensivät lapakorkeudella tuulipuiston yli 2,5 % kuoli tai vahingoittui. Nämä arviot kuitenkin perustuvat tuolloin käytössä olleisiin, napakorkeudeltaan mataliin ja kierrosnopeudeltaan suurempiin pienitehoisiin voimaloihin. Raatojen löytyminen riippuu etsintätehokkuudesta, etsinnän ajoittumisesta sekä linnun koosta ja värityk‐
sestä. Englannissa tutkittiin, että 50 % pienistä raadoista hävisi 6‐12 tunnin kuluessa. Toisessa kokeessa voimalinjoille illalla jätetyistä kottaraisenraadoista 70 % oli hävinnyt aamuun mennessä (von Heijnis 1980). Toisaalta vahingoittuneet linnut saattoivat raahautua jopa kahden kilometrin päähän törmäyspaikalta. Nor‐
jan Smölassa raadonsyöjät olivat viikossa siirtäneet riekon kokoluokan linnuista 13 % kauemmas, neljässä viikossa luku oli 44 %. Norjassa nisäkkäitä edusti vain minkki, muut raadonsyöjät ovat lintuja. Toisaalta ke‐
sällä raadonsyöjähyönteiset hävittävät nopeasti isonkin raadon jättäen jälkeensä vain höyheniä ja luita. Paras etsintämenetelmä raatojen löytämiseksi on koulutetun koiran käyttäminen tarpeeksi tiheästi (Bevan‐
ger ym. 2010.) 7Johtopäätökset
Savonlinnan Savonrannan Syvälahden tuulipuistohankealue sijaitsee korkealla ympäröivään maastoon ver‐
rattuna. Korkealla mäellä oli syksyllä usein erilainen näkyvyys kuin vedentasossa: välillä sumua oli vesistöjen päällä ja ylempänä oli hyvä näkyvyys, toisina päivinä oli toisinpäin. Alueen läpi muuttaa melko huomattava määrä arktisia vesilintuja, joskin valtaosa muuttaa ohi kaukaa Paasselän reittiä pitkin. Syksyn 2011 arktinen muutto oli Kaakkois‐Suomessa keskivertoa heikompaa, joten varmojen johtopäätösten teko ei onnistu yh‐
den syksyn pohjalta. Paikalliset sääolot vaikuttavat suuresti lintujen muuttokorkeuteen ja reitteihin, syksyt ovat erilaisia. Arktisten lintujen muutto voi sisämaassa mennä joillakin lajeilla ohi muutamassa tunnissa. Arktisten vesilin‐
tujen yömuutto on Kaakkois‐Suomessa voimakasta ja tätä olisi syytä tutkia tarkemmin, kuten myös muut‐
toa huonolla näkyvyydellä. Tutkimuksiin tarvitaan tutkaa ja muita apuvälineitä. Toinen tärkeä linturyhmä on 70 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 päiväpetolinnut, joita havaittiin Syvälahdelta oletettua enemmän. Etenkin mehiläishaukkamuutto oli Suo‐
men oloissa vilkasta ja vaatisi lisätutkimusta: keskittyikö muutto sääolojen takia Syvälahdelle vai onko muuttoreitti vakiintunut? Pikkulintuja ja rastaita havaittiin pieniä tai keskinkertaisia määriä suurimman osan muuttaessa oletettujen voimaloiden lapakorkeuden alapuolelta. Merkittävintä pikkulintumuutossa oli pohjansirkkujen suuri määrä, mutta nämäkin muuttivat alhaalla. Maalinnuilla oli havaittavissa piirre, että mitä enemmän muuttosuunta oli kaakkoinen – eteläinen, sen runsaammin niitä muutti Syvälahdessa suhteessa muihin kaakkoissuomalai‐
siin muutonhavainnointipaikkoihin. Sen sijaan lounaaseen muuttavia maalintuja havaittiin vähän, esimer‐
kiksi peippoja kymmenesosa ”normaaliin” ja sadasosa muutonsuppilopaikkoihin verrattuna. Kiteen Kyyrönniemessä havaitaan syksyisin ajoittain runsasta lounaaseen suuntautuvaa vesilintu‐ ja luotee‐
seen suuntautuvaa vaelluslintumuuttoa. Syvälahdella näistä havaitaan aika paljon samoja vesilintuja, mutta pikkulintuja ei. Syvälahden runsas petolintumuutto ei sen sijaan näy Kyyrönniemessä. Kyyrönniemi sijaitsee Syvälahdelta vain 15 km itäkoilliseen, silti Kyyrönniemen havaintojen perusteella ei voi arvioida Syvälahden muuton voimakkuutta tai koostumusta. Syvälahden hankealueen yli havaittiin syksyllä 7261 lintua muuttamassa riskikorkeudella. Koska havainnoin‐
tia oli parhaimmillaankin syys‐lokakuussa viidesosa valoisasta ajasta ja heinä‐elokuussa sekä marraskuussa vielä vähemmän, voidaan karkeasti arvioida valoisan aikana muuttaneen hankealueen riskikorkeudella yli 50 000 lintuyksilöä, joista merkittävä osa on uhanalaisia tai muuten silmälläpidettäviä lajeja. Yömuuttoa ei pysty arvioimaan, mutta todennäköisesti alueen yli muuttaa merkittäviä määriä lintuja. Tällä syksyisellä havainnointimäärällä ja vertailemalla muihin paikkoihin saadaan valoisan ajan muutosta kohtalainen kuva. Sen sijaan pimeällä tapahtuvaa muuttoa ei pystytä analysoimaan aineiston puuttuessa. Syksyn riskiarvio on yläkanttiin havainnoinnin valikoituvuuden vuoksi, huonolla säällä ja heikolla muutolla havainnoitiin suh‐
teessa vähemmän kuin satunnaisesti. Keväällä havaittiin 3852 lintua, joista riskikorkeudella 656. Kevään muuttomäärät ovat syksyisiä pienempiä. koska talvikuolleisuus, luontainen ja ihmisen aiheuttama, verottaa osan syksyllä talvehtimaan muuttavista linnuista. Keväällä pesimäpaikoille palaavien lisääntyvien aikuisten lintujen kuolleisuus on merkitykseltään suurempi lintukannoille. Näin keväällä tapahtuvat kuolemat per yksilö ovat syksyisiä suuremmille riskilintu‐
kannoille. Kevään muutosta puuttuu valta‐osin arktisten lintujen muutto, joten riskiarvio on alakanttiin. Nämä erot kevään ja syksyn havainnoinnissa tasaavat toisiaan jossain määrin. Keskivertokeväänä voidaan arvella Savonrannan läheisyydestä menevän muutaman kymmenentuhannen hanhen ja tuhannen kuikka‐
linnun. Pimeään painottuvaa sorsamuuttoa ei pysty arvioimaan. Hankealueen yli riskikorkeudella havaittiin kaikkiaan 288 uhanalaista lintuyksilöä. Uhanalaisten, silmälläpi‐
dettävien ja direktiivilajien riskilennossa havaittujen yhteisyksilömäärä kohosi 3691. Suurin osa näistä lin‐
nuista oli arktisia vesilintuja ja petolintuja. Uusi IUCN:n maailmanlaajuinen uhanalaisuusluokitus nosti mm. pilkkasiiven erittäin uhanalaiseksi (EN) sekä allin vaarantuneeksi (VU) (BirdLife International). Suurin osa linnuista väistäisi hankkeena olevan tuulivoimalan tai koko puiston, mutta mahdollisia tör‐
mäysuhreja pitäisi etsiä mikäli tuulivoimapuisto rakennetaan, erityisesti voimakkaimman muuttokauden aikana. Tutkimusta olisi syytä jatkaa erilaisilla säillä, huonolla näkyvyydellä ja pimeällä. Olisi hyvä saada hälytysjärjestelmä, jolloin riskiaikoina (esimerkiksi syys‐lokakuun vaihteessa ja toukokuussa) tulisi tarpeeksi ajoissa tieto, jos heikolla näkyvyydellä tai riskikorkeudella muuttaa isoja määriä arktisia vesilintuja alueelle päin. Törmäysriskin pienentämiseksi tulisi voimalat tällöin pysäyttää muuton ajaksi ja käynnistää muutto‐
aallon ohitettua hankealueen. Laskennallinen törmäysriski, 27 lintua vuodessa, kolme lintua voimalaa kohden on selvästi alle Kanadan Ontarion ympäristöministeriön tuulivoimalle asettaman merkittävän lintujen törmäyskuolemien rajasta, 14 71 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 lintua voimalaa kohden vuodessa. Sen sijaan lähes 2 petolintua vuodessa on suositusten rajalla, joka on 2 petolintua alle 10 tuulivoimalan hankkeissa (Anon 2011). Pesimälinnustoselvityksessä arvioitiin suurimmassa riskissä olevan alueella pesivät petolinnut, erityisesti mehiläis‐ ja hiirihaukka. Yksittäisten voimaloiden riskit tämän suunnitellun puiston alueella eroavat vain vähäisessä määrin toisis‐
taan, kun otetaan yhden vuoden havainnointiin liittyvät epävarmuudet. Kokonaisuutena tulokset eivät tuo esiin esteitä tuulivoimapuiston toteuttamiseen suunnitellussa laajuudessa edellä mainitut reunaehdot huomioiden. Seurantaa olisi jatkettava ja luotava menetelmät yömuuton tarkkailemiseksi sekä kehitettävä varoitusjärjestelmä vilkkaimmista ja riskialteimmista muutoista.
Lähteet
Alerstam, T. 1990: Bird migration. – Cambridge Univ. Press, Cambridge. Alonso, J. C., Alonso, J. A. & Munoz‐Pulido, R. 1994: Mitigation of bird collisions with transmission lines through groundwire marking. – Biological Conservation 67: 129–134. Anon 2011: Birds and Bird Habitats: Guidelines for Wind Power Projects, Ontario Ministry of Natural Resources, http://www.mnr.gov.on.ca/stdprodconsume/groups/lr/@mnr/@renewable/documents/document/stdprod_071273.
pdf (viitattu 29.9.2012) Band, W, Madders, M. & Whitfield D.P. 2007: Developing field and analythical methods to assess avian collision risk at wind farms. Teoksessa: Lucas, M., Janss , G. & Ferrer, M. 2007 (toim.): Birds and wind farms. Risk Assessment and mitigation: 259‐275. Berthold, P. 1993: Bird migration. – Oxford Univ. Press, Oxford. Berthold, P. 1996: Control of bird migration. – Chapman & Hall, Lontoo. Bevanger, K. 1998: Biological and conservation aspects of bird mortality caused by eletricity power lines: a review. – Biological Conservation 86: 67–76. Bevanger, K., Berntsen, F., Clausen, S., Dahl, E.L., Flagstad, Ø. Follestad, A., Halley, D., Hanssen, F., Johnsen, L., Kvaløy, P., Lund‐Hoel, P., May, R., Nygård, T., Pedersen, H.C., Reitan, O., Røskaft, E., Steinheim, Y., Stokke, B. & Vang, R. 2010: Pre‐ and post‐construction studies of conflicts between birds and wind turbines in coastal Norway (BirdWind). Report on findings 2007‐2010. ‐ NINA Report 620. 152 pp. http://www.nina.no/archive/nina/PppBasePdf/rapport/2009/505.pdf (viitattu 20.2.2012) Bianki, V.V., Boiko, N.S. & Shutova, E.V. 1990: Autumn migration of the Long‐tailed Ducks (Clangula hyemalis) on the Onega Bay. – Commun. Baltic Commission Study Bird Migr. 23:105‐122. Bianki, V.V, Kohanov, B.D. & Skokova, N.N. 1975: Vesilintujen syysmuutto Vienanmerellä (venäjäksi). – Valtion Kanta‐
lahden rauhoitusalueen tutkimuksia, julkaisu IX, Murmansk. BridLife International 2012: IUCN birds of Red List. http://www.birdlife.org/datazone/species (viitattu 29.9.2012) BirdLife Suomi 2010: Suomen uhanalaiset lintulajit 2010. http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/uhex/uhex‐lista.shtml (viitattu 20.2.2012) BirdLife Suomi 2011: Tuulivoimaloiden rakentamisen ja käytön vaikutuksista lintuihin Suomessa. http://www.birdlife.fi/suojelu/paikat/tuulivoima.shtml (viitattu 20.2.2012) BirdLife Suomi 2011: Suojelutoimikunnan kanta tuulivoimaan. http://www.birdlife.fi/suojelu/ilmasto/birdlife‐
tuulivoimakanta.pdf (viitattu 20.2.2012) Desholm M. 2006. Wind farm related mortality among avian migrants – a remote sensing study and model analysis. National Environmental Research Institute (NERI), Aarhus. 132 s. Ens, B.J., Piersma, T., Wolff, W.J. & Zwarts, L. (edit.) 1990: Homeward Bound: problems waders face when migrating from the Banc dÁrguin, Mauritainia, to their northern breeding grounds in spring. – Ardea, special edition 78 (1/2). Erni, B., Liechti, F., Underhill, L.G. & Bruderer, B. 2002: Wind and rain govern the intensity of nocturnal bird migration in central Europe – a log‐liner regression analysis. Ardea 90:155‐166. Gwinner, E. (toim.) 1991: Bird Migration. Physiology and ecophysiology. – Springer‐Verlag, Berliini. Honkala, J., Saurola, P. & Valkama, J. 2012: Petolintuvuosi 2011 – pohjoisessa myyrähuippu. – Linnut‐vuosikirja 2011:58‐69. Janss, G. 2000: Avian mortality from power lines: a morphologic approach of a species‐specific 72 Savonrannan Syvälahden tuulivoimalapuiston muuttolintuselvitys syksyllä 2011 ja keväällä 2012 mortality. – Biological Conservation 95: 353–359. Kalasääsken satelliittiseuranta. – Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. http://www.luomus.fi/elaintiede/satelliittisaakset/index.htm (viitattu 20.2.2012) Kerlinger, P. & Moore, F. R. 1989: Atmospheric structure and avian migration. – Current Ornithology 6: 109–142. Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustomuutokset. Suomen ympäristö 721. Ympäristöministeriö. Alueidenkäytön osasto. Helsinki 2004. http://www.environment.fi/download.asp?contentid=24366&lan=fi (viitattu 20.2.2012) Kontiokorpi, J. 1990: Punkaharjun syysmuutot 1986–1988. – Oriolus 10:3–19. Kontiokorpi, J. 1992: Punkaharjun syysmuutot 1989–1991. – Oriolus 12:3–30. Kontiokorpi, J. 2000: Petomuutto syksyllä 1999 Karjalankannaksella. – Tringa 27(4):255–265. Kontiokorpi, J. 2003: Karjalankannas. – Alula 9(1): 16–23. Kontiokorpi, J., Pietiläinen, O.‐P. & Veijalainen, E. 1986: Syysmuutto Punkaharjun Hirvikoskella 1984 & 1985. – Oriolus 7:4–31. Langston, R.H.W. & Pullan, J.D. 2004: Effects of wind farms on birds. – Convention on the Conservation of European Wildlife and Habitats, Strasbourg. Mehiläishaukan satelliittiseuranta. – Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. http://www.luomus.fi/elaintiede/mehilaishaukat/ (viitattu 20.2.2012) Nikander, P. J. 1985: Staijauskoe Hangon lintuasemalla. – Tringa 12(4):145–147. Saurola, P. 2000: Mitä Rengastuslöydöt kertovat petolintujemme elämästä? – Linnut‐vuosikirja 1999:119–127. Sugimoto, H. & Matsuda, H. 2011: Collision risk of White‐fronted Geese with wind turbines. Ornithological Science 10: 61–71. Svensson, L., Mullarnay, K. & Zetterström, D. 2010: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava. Tuohimaa, H & Tikkanen, H. 2010: Maanahkiaisen merituulipuiston linnustoselvitys – Ramboll. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=123821&lan=fi (viitattu 20.2.2012) Ympäristöministeriö 2007: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9046&lan=fi (viitattu 20.2.2012) Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. – Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ym‐
päristöministeriö. <http://atlas3.lintuatlas.fi> (viitattu 20.11.2011) ISBN 978‐952‐10‐6918‐5. von Heijnis, R 1980: Vogeltod durch Drahtanflüge bei Hochspannunsleitungen. – Ökologie der Vögel 2:111‐129. Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu. Winkelman, J.E. 1992: the impact of the Sep wind park near Oosterbierum (Fr.), the Netherlands, on birds, 2: noctur‐
nal collision risks. RIN‐rapport 92/3, DLO‐Institut voor Bos‐en Natuuronderzoek, Arnhem, The Netherlands. Liitteet 1 Savonlinnan Savonrannan Syvälahden syysmuutto 2011 päivittäin. 2 Savonlinnan Savonrannan Syvälahden kevätmuutto 2012 päivittäin. 3 Mallinnettu törmäysriski lajeittain syksyn 2011 ja kevään 2012 havaintojen perusteella 73