1. No category

N
A
N
N
A
R
N
O
V
A
S
T
A
M
O
N
A
S
Nro 2/2013
ta.fi
n
a
r
n
o
v
a
s
.
www
Avoimesti puolueellinen Savonrannan asukkaiden ja
kesäasukkaiden äänenkannattaja jo vuodesta 1995
1
Suur-Savon Osuuspankki
OP-Tilipalvelu, PL 930, 00101 Helsinki
2
t
e
s
i
l
l
e
Me onn rantalaiset
n
o
v
a
s
Onnellisuus lähtee meistä itsestämme. Vaikka usein sorrumme syyttelemään toisiamme erityisesti tyytymättömyydestä ja
epäonnen kohtaamisesta, onni on loppujen lopuksi sisällämme.
Sisällys
alkaen sivulta
Me onnelliset savonrantalaiset
3
Lehden tiedot 3
Aluejohtokunta toimii paikkakunnan puolesta
4
Omat koirat purivat? 6
Matti-Pekka Parkkinen
Joulun historiaa
8
Jaakko Parkkinen
Unelmieni joululahja 9
teksti ja kuva: Raija Heikkilä
Lokakuussa muistettiin vanhuksia
10
Aino Kuusisen paikallisjuuret löytyvät Savonrannalta 12
”Elämän kauneutta laulan” –konsertti
16
Etelä-Savon syksyn ensimmäinen karhu kaadettiin
Savonrannalla 17
kuvat: Arja Rantala
Syvälahdessa elää sitkeys ja periksi antamattomuus
18
Pinkissä vuokrattavana kalustettu huoneisto
22
Savonrannan VPK 1938–2013
24
teksti ja kuvat: Kari Jääskeläinen
Elämänkerrostumia
26
teksti ja kuvat: Ulla Graham
29
Tietoa Las Vegasista
teksti ja kuvat: Ulla Graham
Savonrannan kirjasto kaipaa käyttäjiä
30
31
Lapinahon pihattonavetan avajaiset
Löytöjä toimintakeskuksen kirpputorilta 32
Moottorikelkkailu Savonrannan matkailun mahdollisuus 34
kuvat: Arja Rantala
Me suomalaiset olemme eurooppalaisen kyselytutkimuksen
mukaan Euroopan onnellisinta kansaa. Samansuuntaisen
tutkimustuloksen on saanut Legatum (www.prosperity.com),
jonka onnellisuusindeksi perustuu vaurauteen, hyvinvointiin
ja yhteiskunnallisiin oloihin.
Suomessa onnellisuutta ei vain taideta huomata loppusyksyn
aikana. Kaikkialla on harmaata ja loskaista, piristävä auringonpaiste vierailee niin lyhyen hetken ja loistaa vinosti kaukaa, että vuodenaika ei ainakaan tue mielenvirkeyttä.
Onneksi meitä edeltäneet sukupolvet ovat antaneet joulun
juhlimisen perinteen. Pikkujoulu, kauneimmat joululaulut,
adventti ja itse joulun aika tuovat uskoa valosta ja onnellisemmasta elämästä vuodesta toiseen. Jaakko Parkkinen on omalta osaltaan sisäistänyt joulun sanomaa savonrantalaisille.
Onnellisuuden sijaan savonrantalaisista löytyy helposti periksi antamattomuutta ja sitkeyttä, kuten Syvälahden kylän lähes
ainoiden asukkaiden elämä pienviljelytilalla kertoo. Samaa
tunnetta löytyy myös rapakon takaa asuvan, mutta Savonrannan paikat ja ihmiset aina muistavan, Ulla Grahamin terveisissä Las Vegasista.
Sitkeys välittyy myös savonrantalaissyntyisen Aino Kuusisen
elämäntaipaleesta. Siinä missä moni olisi jo monta kertaa antanut periksi, hän jaksoi pitää elämänliekkiään yllä ja välittää
sen jälkipolville.
Vaikka ulkoinen paine yhteiskunnassa ei tuekaan asukkaidensa onnellisuutta harmaiden talousnäkymien muodossa, savonrantalainen luonne lepää luonnossa. Samaan lopputulokseen
pääsin kuunteluoppilaana sekä yhdistysten oppimiskahvilassa
että matkailuseminaarissa.
Savonrannan Sanomat 2/2013
Erityisesti jälkimmäisessä luontomatkailu jalostui Savonrannan valttikortiksi, jossa metsästys- ja kalastusretkeily kiteytyvät luonnossa liikkumisen lisäksi. Kalle Laamanen puhuu
lehden loppusivuilla kelkkailun merkityksestä ja mahdollisuuksista Savonrannan matkailulle.
Julkaisija: Savonrannan Kehittämissäätiö
Vastaava toimittoja: Anne Käyhkö
Puh. 040 515 6326
Sähköp. [email protected]
Maailmanlaajuisesti onnellisuutta mitataan mittareilla, jotka
Suomessa ja Savonrannalla, verovaroin ylläpidetyssä hyvinvointiyhteiskunnassa, ovat lähtökohtaisesti kunnossa.
Onnellisuus ei siis näy ihmisten kasvoilla. Se on sisäinen tunne. Vastikään riehunut Eino-myrsky antoi meille muistutuksen onnellisuuden haavoittuvuudesta.
Haja-asutusalueen asukkaiden toista vuorokautta kestänyt
sähköttömyys sitkisti asukkaita. Sähkön palatessa arkinen
elämä helpottui ja onnellisuus valtasi mielen. Yhteiskunnan
haavoittuvuus todistettiin taas kerran.
Olkaamme periksi antamattoman ja sitkeän onnellisia savonrantalaisia!
Ilmoitusmyynti:
Tarmo Heikkilä
Puh. 045 114 0870
[email protected]
Taitto ja painatus:
Ktp-Konsultit/ KT-Paino tmi
[email protected]
www.kt-paino.fi
Kuvat:
Kansikuva:
Taustakuva:
Kirjoittajat
Raija Heikkilä
Arja Rantala
Lehden kestotilaus: 10:-€/v.
Tilaukset sähköpostilla toimitukseen
Anne Käyhkö
3
i
i
m
i
o
t
a
t
n
u
k
o
t
h
o
j
Alue
a
t
s
e
l
o
u
p
n
a
n
n
u
k
a
paikk
Savonlinnan kaupungissa toimii kolme aluejohtokuntaa, joiden toimintaa
ohjaa kaupungin hallintosääntö. Vuoden alusta toimintansa alkukitkuttelun jälkeen aloittanut uusi Savonrannan aluejohtokunta on pistänyt
toimeksi. Jo ensimmäisenä toimintavuotenaan on järjestetty yhteistyössä niin ’leipää kuin sirkushuvejakin’
paikkakunnan väelle.
Vasta maaliskuussa Savonrannan aluejohtokunnan toiminta pääsi kunnolla
käyntiin. Kevättalvinen aluejohtokunnan tarjoama virkiste paikkakuntalaisille oli teatteriesitys Laulava Hotelli
Sampolassa. Tuohon tilaisuuteen oli
kaikilla vapaa pääsy.
Keväällä aluejohtokunta oli myös huolissaan Savonrannan koulusta ja järjesti
Pienkoulu-seminaarin, jossa alustajana oli sivistystoimen ylitarkastaja Kari
Lehtola Itä-Suomen aluehallintovirastosta.
Lehtola jyrisi lasten puolesta ja kritisoi
voimakkaasti nykyisten kouluverkkoselvitysten lähtökohtia ja niiden pohjilta tehtyjä koulujen lakkauttamisia.
– Suomessa kouluverkkojen selvitystyötä tehdessä on katsottu ainoastaan helposti laskettavia, teknisiä menoeriä kuten kiinteistö- ja lämmityskustannuksia
tai palkkoja.
– Lapsivaikutusarviota ei tehdä, ei arviota koulun arvosta yhteisölle ja muille ihmisille eikä mietitä koulun arvoa
pedagogiikalle eli mitä etuja tarjoaa
vuosiluokka- mitä yhdysluokkapedagogiikka. Muita kuin taloudellisia arvoja
ei ylipäätään pohdita, huomioi hän Savonrannalla.
Keväällä Savonlinnan kylät jalkautuivat
Savonrannalle ja pitivät yhteisen kokouksen aluejohtokunnan kanssa. Savonrannan yhdistysten ja seurojen edustajat tapasivat toisensa, jolloin esillä olivat
Kesän suurin tapahtuma Savonranta päivä keräsi väen urheilukentän katsomoon.
vuosittaiset avustusperusteet ja avustusten jakaminen.
Huhtikuussa oli vuorossa kansalaistoiminnan katsastusilta ja kuntalaisillan järjestämiset. Kansalaistoiminnan
kehittäminen on Savonlinnan seudun
Kolomosen kiikarissa ja siitä puhuivat
toiminnanjohtaja Sirpa Kolistaja, yhteyspäällikkö Erja Järvisalo ja hankekoordinaattori Kimmo Käärmelahti.
– Kolomosen tavoitteena on vanhojen
kyläkeskusten asukastoiminnan aktivoiminen. Niiden ympärillä on vahvaa
kylätoimintaa, mutta yhdistyneessä Savonlinnassa myös kuntakeskusten tulee
aktivoitua, houkutteli Käärmelahti kuulijoita keväällä.
Karoliina Helander Kyläsportti-hankkeesta kyseenalaisti kyläyhdistyksen
perustamistarpeen todellisuuden Vuokalan kylässä. – Jos ei ole halua lähteä
perustamaan uutta yhdistystä, tarve ei
ole todellinen. Kukaan ei voi ulkopuolelta käskyttää toiminta. Tarve lähtee
yhteisön sisältä.
Osin kuntaliitoksesta johtunut viivästyminen avustuskäytäntöjen voimaansaattamisessa aiheutti avustushakemussuman loppukevääseen.
Nuorten kesätyöllistäminen oli aluejohtokunnan mielestä tärkeää ja 13 nuorta
haki työllistämistukea. Aluejohtokunta
haluaa panostaa matkailijoiden tiedot-
Savonrannalla todettiin
olevan tarpeeksi yhdistyksiä ja samojen henkilöiden pyörivän useassa
yhdistyksessä. Projektipäällikkö Anni Liukkonen kyseli paikkakunnan
nuorten tarpeista.
– Pojat ovat kiinnostuneita mopojen korjauksesta. Eiköhän meillä ole
mopojen korjaus alhaalla
käynnissä nytkin ja kahvi kiehumassa yläkerrassa, naurahti Anna-Mari
Kautto. Tyttöjä tuntui
kiinnostavan tanssi.
4
Kolomosen järjestämässä oppimiskahvilassa
tuli selväksi että matkailun saralla Savonrannan vahvuus on luonto. Matkailuseminaarissa
se kiteytyi metsästys- ja kalastusmatkailuun.
tamisista. Savonrannan taajamasta halutaan kartta, joka olisi jaettavissa palvelupisteissä.
Kesällä aluejohtokunta houkutteli uusia
asukkaita Tonttisavotta –tapahtumalla
helteisenä lauantaina kesäkuun lopussa.
Vierasvenesataman tapahtuma houkutti hyvin väkeä, sillä samana päivänä
pääsi kokemaan löytöjä vapaaehtoisvoimin järjestetyssä kirpputorisuunnistuksessa pitkin Savonrantaa.
denhoitajakin olivat olleet huolissaan
tyttöjen liikkumattomuudesta. Kerran
viikossa kokoontuvassa Bleeding Roses
ryhmässä tyttöjä liikuttaa vapaaehtoisesti Tanja Kokkonen ja lihaskuntoa
ylläpitää Maija Kapanen.
– Särö liikuttaa tanssin askelin nuorempia
tyttöjä Rönkkötalolla, kertoi Kokkonen.
Matkailun suurimmaksi pullonkaulaksi
koettiin majoitustilojen puutteen. Eläkeläisten matkanjohtajana kunnostautunut
Esko Makkonen kaipasi matkaoppaan
palveluja, joka osaisi neuvoa kohteet.
Kehittämisjohtaja Pellervo Kokkonen
Savonlinnan Yrityspalveluista kehotti
kokoamaan Savonrannan käyntikohteet
vaikka työllistämisrahoilla.
– Kootkaa käyntikohteiden sijainnit,
kuvatkaa ne ja tiedot yhteen pakettiin. Vain näin ne
saadaan matkailijoiden käyttöön.
– Tämä on hauska idea, joka kannustaa
ihmisiä tyhjentämään nurkkiaan. Mekin
löysimme vaatteita pojalle, kehui kirpputorisuunnistusta Jyrki Kivelä. Vaikka kukaan ei itse tapahtumassa ei tullut
uusia asukkaita, kontakteja tehtiin ja asia
jäi hautumaan toivottavasti monelle.
Kesän suurimpana tapahtumana oli
Savonrannan kunnan syntymäpäivän
muistoksi vietettävä Savonranta Päivä,
jossa aluejohtokunnalta oli rahallisen
panoksen lisäksi myös vapaaehtoista
työvoimaa yhdessä paikkakunnan aktiivisten järjestöjen kanssa. Sen järjestämispaikan siirtyminen vierasvenesatamasta urheilukentälle toi kiitosta ja
moitetta. Välimatkat pitenivät, mutta
toisaalta lapset ja nuoret saivat oman
tilan Sampolasta ja katsojat olivat paahteelta suojassa urheilukentän katsomossa, jonne äänentoisto oli suunnattu.
Etsintäkoulutus tuli esille kevään tapaamisissa ja sellainen järjestettiin
syyskuussa aluejohtokunnan aloitteesta
ja rahoittaessa sen. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) Savonlinnan
paikallistoimikunnalla on oma ryhmä,
jonka kouluttaja Esa Hirvonen piti kalvosulkeiset lähes kaksikymmentä päiselle kuulijakunnalle.
Vapepan paikallistoimikunnan alueeseen kuuluvat Enonkoski, Kerimäki,
Punkaharju ja Savonlinna. Toisen koulutuspäivän käytännön harjoittelun jälkeen puheenjohtaja Martti Koponen
oli syystäkin tyytyväinen koulutuksen
saaneeseen henkilömäärään. – Nyt ei
pelota hävitä Savonrannalla.
Nuorten toimintaa saatiin syksyllä
käyntiin, kun kaupungin vapaa-aikatoimi lähti mukaan isompien tyttöjen
tanssiryhmän pitämiseen. Jo aiemmin
niin vanhemmat kuin koulun tervey-
Savonrannan aluejohtokunnan esittelijä Jorma
Mattinen luovutti kansliapäällikkö Antti Erämaalle tippakannun, että päätöksenteko luistaisi
hyvin, ja mahdolliset vinkuvat saranat tulisi voideltua uudessa Savonlinnassa.
Yhdistysten oppimiskahvilassa lokakuussa pyrittiin löytämään konkreettisia kehittämisideoita Savonrannalle.
Tilaisuudessa kävi kuhina, kun monien
Savonrannan yhdistysten ja seurojen jäsenet täyttivät seinillä olevien julisteiden
otsikoiden ’Savonrannan vahvuustekijät’, ’näkyvyys’, ’luontomatkailu’ ja ’yhdistysten toiminta’ alle ideoita. Tavoitteena
on saada esiin konkreettisia kehittämisideoita Savonrannalle. – Savonlinnan matkailu on kasvanut
maaseutualueilla,
ja keskikaupunki
on jäänyt kehityksessä paitsioon viime vuosina. Suurin
matkailun kasvu on
tullut rajan takaa
Venäjältä, hän valaisi matkailukeskustelun taustaa.
Savonrannan
terveysasema
tiedottaa:
Laboratorio
– Ei ole olemassa huonoa ideaa, eikä auta
sanoa että kokeiltu on ennenkin, houkutteli Käärmelahti porukkaa liikkeelle.
avoinna keskiviikkoisin
Puhetta tuli muun muassa torin myyntiajoista. Lomalaiset haluavat nukkua
pitkään, eivätkä ennätä aamutorille. Iltatoria kaivattiin Savonrannalle. Aluejohtokunta sai kiitosta aktiivisuudestaan järjestösaralla.
KLO 7.00–8.30
RAVINNOTTA TULEVAT
ASIAKKAAT
(lääkärin, hoitajan tai sairaalan määräämät labrat)
Savonrannan matkailua pyritään saamaan nousuun aluejohtokunnan tuella. Alkua viriteltiin matkailuyrittäjien
tapaamisella marraskuussa, jonne oli
kokoontunut parikymmentä kiinnostunutta. Paikalla oli niin aluejohtokunnan,
kaupungin kuin yrittäjien edustajat.
5
KLO 9.00–10.00
INR- ASIAKKAAT
(ei muita näytteitä)
t
a
r
i
o
k
t
a
m
O
?
t
a
v
i
pur
Viisi vuotta sitten tehtyä Savonrannan
ja Savonlinnan kuntaliitosta valmisteltiin Savonrannalla huolellisesti, pohtien
myös muita vaihtoehtoja. Yhteisesti
päädyttiin neljän kunnan liitosselvitykseen, jossa siis edellä mainittujen lisäksi
olivat Kerimäki ja Punkaharju. Kuten
tiedetään nämä ottivat tuolloin vielä aikalisän ja tekivät kuntaliitoksen Savonlinnan kanssa vasta kuluvan vuoden
alusta lukien.
Kun neljän kunnan liitos ei viisi vuotta
sitten onnistunut, jatkoivat Savonranta
ja Savonlinna välittömästi keskinäisiä
neuvotteluja. Neljän kunnan liitoksen epäonnistuminen todettiin kokouksessa Punkaharjun kunnantalolla.
Tilaisuuden jälkeen kokoonnuimme
neuvotteluhuoneessa Savonlinnan ja
Savonrannan kuntien edustajina ja sovimme tuolloin kuntaliitoksemme päälinjat.
Tuolloin sovittiin mm. siitä, että lähes
kuuden miljoonan porkkanarahoista
Savonrannalle investoidaan noin 2,4
miljoonaa.
Kuntaliitossopimuksessa
määriteltiin tarkemmin kohteiksi Kääpäsaari, Lekotti ja Kuntokeskus. Sopimuksen mukaan Savonrannan valtuusto sai tarkemmin päättää rahojen
käytöstä.
Liikaa rahaa!!
Jo heti neuvottelujen jälkeen muutamat
päättäjät arvostelivat neuvottelijoita siitä, että on neuvoteltu Savonrannan kannalta liian hyvä sopimus. Pelättiin, että
savonlinnalaiset ”vielä kostavat”, koska
Savonranta on liikaa pitänyt puoliaan.
Suuri investointiraha aiheuttikin ongelmia monille päättäjille. Esillä olleista
vaihtoehdoista Kääpäsaaren mökkien rakentaminen tai kuntokeskuksen
toteuttaminen uima-altaalla ei osalle
päättäjistä kelvannut. Kysyttäessä vaih-
toehtoja oli vastaus yleensä ”johonkin
muuhun”.
Varteenotettavia vaihtoehtoisia esityksiä ei siis juuri tullut. Yksityisissä keskusteluissa oli joku valtuutettu todennut vaihtoehdoksi rahojen käytölle, että
”poltetaan ne vaikka torilla”. Näinkin
vastuuttomasti Savonrannan kehittämiseen siis voi suhtautua.
Koska kunnassa ei mökkien rakentaminen saanut laajempaa kannatusta, linjattiin rahojen käyttöä niin, että
Kääpäsaaren rakentamiseen ohjattaisiin 500.000 ja Kuntokeskukseen noin
1.500.000. Lisäksi oletettiin saatavan
Elyn avustusta noin 500.000.
Ei uima-allasta
Osalle päättäjistä uima-allas oli kuntokeskuksen musta piste. Kuntokeskus
voitaisiin toteuttaa, mutta vain ilman
uima-allasta. Tämä ilmeni mm. kunnallisvaalien yhteydessä käydyssä keskustelussa: uima-allasta vastustettiin
kovasti ja perusteluna olivat sen käyttökustannukset.
Savonrannan kunnanhallitus kävi ennen kuntaliitosta tutustumassa muutamiin pienten kuntien toteutettuihin uima-allasratkaisuihin ja tuolloin todettiin, että vastaavanlaiset ratkaisut olisivat mahdollisia myös Savonrannalla.
Tarkoituksena oli toteuttaa hanke esim.
yrittäjävetoisesti tukemalla toimintaa
rahoilla, jotka kunta oli saanut valtiolta
perillisittä kuolleitten sisarusten varoista. Rahaa oli käytettävissä toimintaan
lähes 300.000 euroa ja sillä toimintaa
olisi tuettu vuosikausia.
Kuntokeskuksen toteuttaminen ilman
uima-allasta olisi ollut turha investointi, sillä Savonrannalla on jo kuntosali ja
saunat löytyvät jokaiselta kotoa ja mökeiltä.
6
Päätöstä odotellessa
Kuntaliitoksen jälkeen iso kysymys
syntyi Darekonin kohtalosta. Jotkut
Savonlinnan virkamiehet yrittivät savonrantalaisten ja yrityksen omistajien
tahdosta poiketen siirtää yrityksen Savonlinnan keskustaan. Asia ratkaistiin
valtuustossa ja siirtopäätös voitti valtuuston puheenjohtajan Jouni Backmanin äänen ratkaistessa.
Kaupunginhallitus ei kuitenkaan laittanut päätöstä täytäntöön, vaan neuvotteluja jatkettiin sekä omistajan, että luottamushenkilöiden kanssa. Muutaman
viikon kuluttua asia käsiteltiin uudelleen valtuustossa ja enemmistö hyväksyi Darekonin toiminnan jatkamisen
Savonrannalla.
Tarpeeton, kuukausia kestänyt taistelu
saatiin onnelliseen päätökseen. Kaupunki joutui investoimaan tilojen laajennukseen ja remontointiin ja kuntaliitoksessa sovittuja muita kuin porkkanarahainvestointeja siirrettiin Darekonin
halliin. Darekonin taistelu ja sijoitukset
vaikuttivat porkkanarahainvestointien
siirtymiseen myöhemmäksi.
Asiat pitkistyvät ja
mutkistuvat
Kun porkkanarahainvestointeja ryhdyttiin toteuttamaan kävi ilmi, että savonrantalaisten uima-altaan vastustajien myyräntyö oli tuottanut hedelmää.
Sekä kokoomuksen että Sdp:n suuntaan
tehty valistus näkyi ja johti lopulta kau-
punginhallituksen äänestyksen kautta
uima-altaan poistamiseen kuntokeskushankkeesta.
Koska päätös ei enää vastannut kuntaliitossopimuksen henkeä ja Savonrannan valtuuston päätöstä ja oli yhteiskunnan varojen törkeää hukkaamista
ilman uima-allasta, oli asiasta pakko
tehdä oikaisuvaatimus ja myöhemmin
valitus hallinto-oikeuteen.
Hallinto-oikeus totesi, ettei kuntaliitossopimusta ole rikottu, koska valtuusto
on varannut hankkeeseen rahat ja hallitus päättänyt toteuttaa kuntokeskuksen,
jonka sisältöä sillä hallinto-oikeuden
mielestä on oikeus muuttaa. Hallintooikeus jätti tarkemmin pohtimatta sopimuksessa mainitun Savonrannan valtuuston päätöksen merkityksen.
PÄIVYSTYSLISTA SAVONRANNAN
TAKSIT
TAMMIKUU
03.01-09.01 Sairanen Erkki,Sairanen Jani
10.01-16.01 Suomalainen Heikki,Käyhkö Pekka
17.01-23.01 Parkkinen Matti-Pekka,Sairanen Erkki
24.01-30.01 Sairanen Jani,Suomalainen Heikki
HELMIKUU
31.01-06.02 Käyhkö Pekka,Parkkinen Matti-Pekka
07.02-13.02 Sairanen Erkki,Sairanen Jani
14.02-20.02 Suomalainen Heikki,Käyhkö Pekka
21.02-27.02 Parkkinen Matti-Pekka,Sairanen Erkki
MAALISKUU
28.02-06.03 Sairanen Jani,Suomalainen Heikki
07.03-13.03 Käyhkö Pekka,Parkkinen Matti-Pekka
14.03-20.03 Sairanen Erkki,Sairanen Jani
21.03-27.03 Suomalainen Heikki,Käyhkö Pekka
28.03-03.04 Parkkinen Matti-Pekka,Sairanen Erkki
HUHTIKUU
04.04-10.04 Sairanen Jani,Suomalainen Heikki
11.04-17.04 Käyhkö Pekka,Parkkinen Matti-Pekka
18.04-24.04 Sairanen Erkki,Sairanen Jani
25.04-01.05 Suomalainen Heikki,Käyhkö Pekka
TOUKOKUU
02.05-08.05 Parkkinen Matti-Pekka,Sairanen Erkki
09.05-15.05 Sairanen Jani,Suomalainen Heikki
16.05-22.05 Käyhkö Pekka,Parkkinen Matti-Pekka
23.05-29.05 Sairanen Erkki,Sairanen Jani
30.05-05.06 Suomalainen Heikki,Käyhkö Pekka
KESÄKUU
06.06-12.06 Parkkinen Matti-Pekka,Sairanen Erkki
13.06-19.06 Sairanen Jani,Suomalainen Heikki
20.06-26.06 Käyhkö Pekka,Parkkinen Matti-Pekka
27.06-03.07 Sairanen Erkki,Sairanen Jani
PÄIVYSTÄVÄ TAKSI 044 5583000
PARKKINEN MATTI-PEKKA 0500 257211
SAIRANEN ERKKI
0400 254190
SUOMALAINEN HEIKKI
0500 679222
SAIRANEN JANI
0500 678315
ja toteuttaa Kääpäsaaren rakentaminen,
Mökkien
rakentamiseen
Hallinto-oikeuden tyrmättyä kuntokeskuksen järkiperäisen toteuttamisen
uusi Savonlinnan kaupunginhallitus
ymmärsi olla toteuttamatta kuntokeskusta torsona, ilman uima-allasta. Altaan rakentaminen ei vieläkään saanut
kannatusta käyttökulujen pelossa. Tästä
syystä hallitus esitti valtuustolle toteutettavaksi Kääpäsaareen mökkien rakentamisen porkkanarahoilla.
Aluejohtokunnat
äänestivät
Edellinen aluejohtokunta äänesti ja tuki
niukasti uima-altaallista kuntokeskusta. Uusi aluejohtokunta tuki vielä niukemmin kuntokeskuksen toteuttamista
koululle ja siihen rakennettavaa allasta
ja keilaratoja. Kaupunginhallitus sivuutti molemmat kannanotot.
Aluejohtokunnan jäsen on tehnyt kaupunginvaltuuston päätöksestä valituksen hallinto-oikeuteen. Porkkanarahojen käyttö siis jälleen viivästyy ja
uhkana on, että eri valtuustoryhmissä
alkaa olla paineita rahojen käyttämiseen kaupungin muihin menoihin.
Kuntaliitoksen suoja-aika on lopussa
ja savonrantalaisten oma veivaaminen
uhkaa jo koko kuntaliitoksen tuomien
rahojen käyttöä. Viimeisessä valtuuston kokouksessa mm. Kokoomuksen
taholta pohdittiin rahojen käyttöä Kellarpellon päiväkodin kalustamiseen ja
Perussuomalaiset epäilivät Kääpäsaaren
rakentamista.
Henkilökohtaisesti olin sitoutunut
toteuttamaan Kuntokeskuksen uimaaltaalla, mutta politiikassakin tosiasiat
on tunnustettava.
Kun päätöstä ei saada kaupunginhallinnossa läpi, on toteutettava toiseksi paras
vaihtoehto. Olisiko
viimeinkin aika ottaa järki käteen ja
7
sillä se lisäisi matkailua ja toisi kysyntää paikkakunnan muille palveluille
sekä voisi tarjota työtäkin lomakylässä
ja oheispalvelujen merkeissä. Parantamalla matkailuinfraa se koituisi myös
toimivien matkailuyritysten eduksi,
sillä vanha totuus on, että tarjonta luo
kysyntää.
Matti-Pekka Parkkinen
kaupunginhallituksen puheenjohtaja
Yritykset
Toivottavat
Hyvää Joulua
ja
Onnellista
Uutta Vuotta!
a
a
i
r
o
t
s
i
h
Joulun
Myös on syytä kiinnittää
huomiota siihen, että Jeesuksen syntymä on ennustettu Vanhassa testamentissa. Se mitä profetia
ilmoitti, todella tapahtui
historiassa. Siksi kysymys
ei ole kauniista sadusta.
Jeesus syntyi maailmaan
eikä syntynyt lapsi ollut
kuka tahansa lapsi. Vanhan testamentin profetioiden mukaisesti Hän oli
Daavidin poika.
Hän syntyy kuninkaalliseen sukuun, minkä vuoksi hänen vanhempiensa
täytyy tehdä vaivalloinen
matka Galileasta Betlehemiin henkikirjoitettavaksi.
Joulun monenkirjavan ja sekavankin perinteen keskellä on syytä korostaa sitä, että joulu on historiallinen tapahtuma. Se ankkuroituu tähän samaan historiaan,
jota mekin elämme. Maan päällä
eli silloin samanlaisia ihmisiä
kuin nytkin. Jumalan sanan lupaukset täyttyvät tässä maailmanhistoriassa.
Rooma oli silloin maailman valta.
Jeesuksen syntyessä Augustus oli
Rooman keisarina. Hän oli Rooman ensimmäinen keisari. Maassa vallitsi ”Rooman rauha”, joka
turvasi taloudellisen ja henkisen
vuorovaikutuksen. Valtakunnan
talous saatiin hyvälle tolalle, samoin ulkonainen turvallisuus.
Augustus oli poliitikkoainesta ja
ehkä sen vuoksi hän oli neljä kertaa peräkkäin naimisissa.
Kuninkaallisesta
syntyperästä
huolimatta syntymäpaikka on
mahdollisimman
vaatimaton.
Se on samalla enteenä siitä, millainen tämä Jumalan Poika on
ja millainen on oleva hänen valtakuntansa. Se ei viihdy suurissa
saleissa eikä maailman valtiasten
loisteessa.
Sitten jouluyön huippukohtana
eteemme kuvataan enkelin ilmoitus tämän yön merkityksestä.
“Minä ilmoitan teille ilosanoman,
suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on
Kristus, Herra. Te löydätte lapsen,
joka makaa kapaloituna seimessä.” Kysymyksessä oli historiallinen tapahtuma, Jumala oli tullut
ihmiseksi.
8
Yksinkertaiset paimenet saivat
vastaanottaa tämän Jumalan ilmoituksen. Maailman halveksituimman ammatin harjoittajat
saivat riemuita jouluyönä kuullessaan evankeliumin: Taivaallinen kirkkaus tunkeutui synnin
maailmaan ja sen pimeyteen.
Enkelihän seisoi paimenten edessä, mutta Herran kirkkaus loisti
heidän ympärillään. Se kirkkaus
säteili Jumalasta. Pelko vaihtui
suureksi iloksi.
Jerusalemin raamatunselittäjät
kymmenen kilometrin päässä
eivät tienneet tästä tapahtumasta mitään. Jotenkin samanlainen
on tämä maailma edelleen. Valtapolitiikka hallitsee maailmaa.
Maailmantalouden kehitystä seurataan tarkasti. Eletään ”Rooman
rauhan aikaa”. Jumalan ilmoitusta
ei tajuta usein sielläkään, missä
ollaan tutkivinaan Raamattua.
Jeesuksen syntymä oli kuitenkin
valtava uutinen, joka toi suuren
ilon koko kansalle. Näin se tekee
edelleen siellä, missä tunnetaan
ihmisen syntisyys, heikkous ja
katoavaisuus ja avataan sydän tälle maailmaan syntyneelle Vapahtajalle. Valaiskoon Herra Pyhän
Henkensä kautta tänä jouluna
meidät yksinkertaiset ihmiset,
että saisimme uskon silmillä vastaanottaa joulun Herran, ihmiseksi tulleen Jumalan.
Kirkkopiirin pastori
Jaakko Parkkinen
a
j
h
a
l
u
l
u
o
j
i
n
e
i
m
l
e
n
U
Lapsuuteni jouluista ensimmäisenä muistuu mieleeni juuri se joulu,
jolloin sain elämäni parhaan joululahjan. Lahja oli sellainen, josta en
osannut edes uneksia.
Perheemme oli suuri. Isä kävi metsätöissä ja tienasi elantomme raskaalla työllä. Äiti oli kotona hoitaen
lapsia, paria lehmää ja huushollia.
Helppoa ei ollut äidilläkään. Liikaa
rahaa meillä ei ainakaan ollut.
Jouluaattona joulupukin odotus
tuntui pitkältä. Ensin oli hoidettava kaikki velvollisuudet. Isä tuli
metsästä. Äiti hoiteli karjan. Sitten
oli ruoka-aika ja sen jälkeen saunaaika. Tuntui, että joulupukki ei tule
koskaan.
Saunan jälkeen kammattiin hiukset
ja puettiin puhtaat vaatteet. Äiti läksi
tuvasta vielä kerran katsomaan, että
lehmillä kaikki on hyvin. Hän sanoi
samalla kuuntelevansa, josko poron
aisakello kilkkaisi.
Ikkunan takaa kuului naputusta. Pimeää oli. Menin veljeni kanssa katsomaan lähempää ja voi, että me
säikähdimme! Nenämme edessä
ikkunan takana kurkisteli itse
joulupukki. Juoksimme kiireen
vilkkaa pois ikkunan luota.
Joulupukki tulla kolisteli sisälle
yhtä matkaa äidin kanssa. Pukilla oli mukana kontti, jossa oli
muutama lahjapaketti. Veljeni
juoksi äidin selän taakse piiloon ja
sopersi: ”Äiti, minuun koskee.” Itse
olin rohkeampi. Onneksi joulupukilla oli kiire naapuriin. Minun ei
tarvinnut laulaa eikä istua pukin
polvella.
Sain yhden paketin. Saman verran
sai veljeni. Nuorimman veljeni en
muista saaneen mitään, kun hän oli
vielä niin pieni.
Jännityksestä vapisevin käsin avasin
paketin. Sieltä ilmestyi nukke - ja
millainen nukke! Ei mikään pehmeä
kotitekoinen mollamaija, vaan ihan
oikea, kaupasta ostettu kaunis nukke.
Nukella oli yllään keltaisesta kukallisesta flanellikankaasta ommeltu
mekko. Alushousutkin nukella oli
jalassa. Nuken hiukset olivat vaaleanruskeat ja kiiltävät. Nukke osasi
sulkea kauniit siniset silmänsä, kun
sen laittoi nukkumaan. Olin niin
ihastuksissani, että tuskin muistin
henkeä vetää.
9
”Minkäs laitat nukelle nimeksi?” kysyi äiti. Eipä minun tarvinnut kauan
miettiä. ”Unelma – tämän nimi on
Unelma,” sanoin varmalla äänellä.
Niin sai Unelma-nukke nimensä.
Veljeni paketista kuoriutui esiin puinen kuorma-auto. Kovin mieluinen
oli lahja hänellekin. Lattialla hän sen
kanssa tyytyväisenä leikki, pärisytteli suutaan ja kaiveli pankon alta tikkuja kyytiin.
Kunpa lapset tulisivat tänäkin jouluna
yhtä onnellisiksi yhdestä paketista!
Raija Heikkilä
n
i
i
t
t
e
t
s
i
u
m
a
s
s
u
u
k
a
k
Lo
a
i
s
k
u
vanh
Vanhainkoti Päivärinteen sali
oli täyttynyt lokakuun vanhusten
viikolla Turinatuvasta. Vanhainkodin työntekijät olivat järjestäneet Jaana Sairasen johdolla taas
kerran vaihtelevaa ohjelmaa sisältävän tapahtuman.
Turinatuvan ohjelma alkoi omakustanteisella lounaalla. Varsinaiseen ohjelmaan päästiin kun
Savonlinnan Pääskylahden ystävätuvasta saapui 31 vierasta diakonissa Sirpa Litmasen johdolla.
Hanna-Leena Jääskeläinen lauloi
muistorikkaita lauluja itse pianolla säestäen. Helvi Loikkanen
kertoili mitä Pääskylahden ystävätuvassa tehdään.
– Ystäväntuvalla Pääskylahden
seurakuntatalolla on aina päivystäjä. Siellä keitetään kahvia ja
seurustellaan. Yhtenä tärkeänä
toimintamuotona on tapahtumien järjestäminen ja retket. Joulujuhla on tärkeä tapahtuma, kuten
myös teatterireissut. Nyt lähdettiin tänne Savonrannalle.
Koulun 2-5 luokkalaiset olivat
ennättäneet kokoontua vain kahdesti laulukerhoon, mutta opettajansa Tanja Paukkusen johdolla
esitetyt koulun eläinten viikkoon
liittyvät laululeikit ja runot olivat
mukavaa kuultavaa ja nähtävää.
Katsojien päät kääntyivät esittäjien liikkumisen johdosta ja esitykset saivat päivän raikuvimmat
aplodit.
kerho
stuva laulu
o
o
k
a
t
is
n.
alais
ja runoille
2-5 luokk
n
e
n
la
lu
u
u
o
la
k
n
an
lmaa
Savonrann
kaista ohje
u
m
n
a
m
e
te
esitti eläin
Arpajaistuloilla kartutettiin tällä
kertaa 9-luokkalaisten luokkaretkikassaa. Luokan oppilaat päivystivät pareittain hoitamassa osuuttaan. Diakonissa hätäili arvanmyyntiä vierailijoille ohjelman
alettua ennen heidän tuloaan.
Loppu hyvin, kaikki hyvin: kaikki
halukkaat saivat ostettua arpansa
ennen arvontaa.
Ystävätupalaiset esittivät myös omaa ohjelmaa
paikkakuntalaisten iloksi ja Jääskeläinen esitti
lisää lauluja. Ainoana
murheenkryyninä oli
puute lähtijöistä Savonlinnan Vanhusten viikon
pääjuhlaan.
– Yhtään ilmoittautunutta linja-autokyytiin
Savonlinnan juhlaan ei
ole minulle tullut. Peruin eilen koko linjaauton, kertoi harmistuneena Esko Makkonen.
Liekö monet reissut eri
10
suuntiin ja eri tapahtumiin hyydyttäneet väkeä, kun lähtijöitä ei
ollut.
Hanna-Leena Jääskeläinen lauloi ja säesti itseään lokakuun Turinatuvassa.
kkuanja Pau sa
T
ja
a
t
t
e
p
s
Koulun o ia Mutikaisen kan
i
T
nen esitti n runon.
ise
eläinaihe
än
verrytellä
a
lu
i
o
lk
u
ukin oli
K
.
Ennen
a
ll
a
h
i
ja
een p
Päivärint kkeelle voimiensa lii
tu
lähdössä ukaisesti varustet
m
kuntonsa
na.
Ulkoilun ystävät vetivät kuitenkin perjantaina yläkoulun kanssa
lähes neljäkymmentäpäisen ulkoilujoukon Sahalammen ympäri pitemmän reitin kautta. Maija
Kapasen johdolla tehty verryttelyjumppa avasi lihakset ja kaunis
ruska piristi mielen lenkkeilylle.
– Mukavaa vaihteluahan tämä on,
kommentoivat niin oppilaat kuin
vanhuksetkin.
Raili Merilehti muisteli, että varmaan oppilaiden kanssa on ulkoiltu kerran syksyssä ainakin jo
kymmenen kertaa kahvitauolla
lenkkeilyn jälkeen. Punaposkisia
kasvoja ilmestyikin lenkkeilyn
jälkeen tarjoilukärryn eteen. Edes
koulun rehtorin Jukka Yli-Peltolan kipsi jalassa ei ollut liikkumisen este vanhusten kanssa.
– Olisin saanut tähän nilkkaani sairaslomaakin, mutta enhän
minä ennätä sellaista pitämään.
Tarja Käyhkö ratsasti keppihevosella ’Ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa, ihanaa, ihanaa onhan ratsastaa, juokse, hepo, hiljaa, kannat pikku Siljaa, kanna
kotiin saakka kevyt, kallis taakka’ -laulunsanojen
rytmissä.
11
t
e
r
u
u
j
s
i
l
l
a
k
i
a
p
n
e
s
i
s
u
u
K
a
o
t
l
a
n
Ain
n
a
r
n
o
v
a
S
t
ä
v
y
t
löy
Aino Kuusinen (1886–1970
ent. Sarola, o.s. Turtiainen, ven. Айно Андреевна
«Ингрид» Куусинен) tuli
yleisölle tutuksi 1970-luvulla, kun hänen muisteluteoksensa ’ Jumala syöksee enkelinsä ’ julkaistiin suomeksi
kuoleman jälkeen. Siinä hän
kertoo elämästään Otto Wille Kuusisen toisena vaimona,
joka vei hänet 1920-luvulla
Neuvostoliittoon. O. W. Kuusisen ura yleni Neuvostoliitossa kommunistisen puolueen keskuskomitea jäseneksi
ja korkeimman neuvoston
varapuhemieheksi (varapresidentiksi). Tunnetuksi O.W.
tuli Suomessa erityisesti talvisodan aikaisen Terijoen hallituksen pääministerinä ja siitä
että hän vältti Stalinin vainon
ja kuoli ns. normaalikuoleman vuonna 1964.
Kirjassaan Aino Kuusinen ei kerro synnyinpaikkaansa Keski-Suomea tarkempaa. Savonrantalainen sukututkimus on kuitenkin
löytänyt hänet Turtiaisten ja Kainulaisten suvusta. Aino Kuusinen
syntyi 5. maaliskuuta 1886 Antti
Matinpoika Turtiaisen, syntynyt
24.9.1857, ja Anna Serafina Kainulaisen, syntynyt 2.6.1862, perheeseen sen kolmantena lapsena
Savonrannalla.
Savonrannan itsenäisen seurakunnan ensimmäinen vakinainen
kannessa
a
k
a
t
a
s
rtan
lämänke
e
n
e
n
i
s
u
Aino Ku
tilanteeseen kehittyivät kolmen
kirkkoherra Mikael Kinnunen veljeksen kanssa kisatessa.
(virassaolovuodet 1878 – 1887) Lapsuudestaan ja erityisesti isäson kauniilla käsialalla kirjoitta- tään Aino kertoo elämänkertanut kastetodistuksen, jossa Aino kirjassaan varsin lyhyesti. Kirjan
Maria Turtiaisen kummeiksi on mukaan perheen isä Antti Turmerkitty Niilo ja Henriikka (os. tiainen valoi lapsiinsa isänmaalPesonen) Kainulaisen. Ainon äiti lisuutta ja kertoili muiden maiSerafina o.s. Kainulainen olete- den oloista ja tapahtumista. Hän
taan olevan Niilon sisko. Näiden myös rakasti teatteria ja oli peruskummien hautakivi löytyy edel- tamassa paikkakunnalle raittiusleen Savonrannan hautausmaal- yhdistystä.
ta. Toisina kummeina olivat Niilo Turtiainen, Ainon isän veli, ja Savonrannalla peräti 43 vuotta
Hilda Kainulainen, joka oli hänen toiminut kansakoulunopettaja
Toivo Tolvanen (opettajana vuoäitinsä sisar.
det 1902–1945) oli naimisissa
Ainolla oli kolme veljeä. Näistä Aino Kuusisen kummien tyttären
yksi, Toivo Turtiainen, oli myö- Aino Kainulaisen kanssa, joka oli
hemmin
sosiaalidemokraatti- siis Aino Kuusisen serkku. Tolsen puolueen kansanedustaja. vasen kerrotaan toimineen akVanhemmiltaan hän kertoo op- tiivisesti Savonrannan kunnan ja
pineensa pelottoman ja tyynen seurakunnan luottamustoimiselämänkatsomuksen. Itsepäisyys sa poliittisen heräämisen aikaan
ja uskallus heittäytyä jokaiseen
12
vinnyt ja hän pelkäsi päätyvänsä samaan joukkoon.
Japanissa hän tunsi olevansa turvassa Stalinin hirmuhallinnolta. Siellä
hän mm. tutustui saksalaisen Frankfurter Zeitungin kirjeenvaihtajaan,
joka tuli myöhemmin tunnetuksi
vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi
teloitettuna Richard Sorgena. Japanista Kuusinen kutsuttiin Moskovaan, jossa hänet vangittiin uudenvuodenpäivänä 1938.
Aino Kuusinen vietti yhteensä 17
vuotta vankeudessa. Moskovan
vankilat sekä Vorkutan ja Potman
synkkämaineiset
rangaistusleirit
olivat hänen elämänpiirinsä lyhyttä 1940-luvun lopulla tapahtunutta
ö
t
n
i
keskeytystä lukuun ottamatta.
erk
ssa on m talaiu
v
i
s
n
a
j
nran
nkir
ivat savo autaki- Josif Stalinin kuoltua Aino Kuusita kirko
l
s
o
u
a
d
i
n
i
o
i
e
p
ko
mm
nen vapautettiin vuonna 1955 ja hän
än h
rkistosta .3.1886, joissa ku inulainen. Heid
a
n
o
i
t
l
a
V
vietti seuraavat vuodet Moskovas5
Ka
alta.
esonen)
stiäisistä
sa syvästi katkeroituneena entiseen
Ainon ri Henriikka (os. P nnan hautausma
a
a
r
j
n
o
l
o
i
v
i
a
N
S
aviomieheensä Otto Wille Kuusiset
een
tää edell
y
ö
l
ä
s
seen, joka ei ollut tehnyt mitään
n
O.
W.
Kuusinen
poistui
Suomesta
kee
v
vättalvella 1920 Ruotsiin, missä asui hänen vapauttamisekseen. Vuonna
jonkin aikaa ja josta hän alkoi lähe- 1965 Aino Kuusinen matkusti Suo1900-luvun alusta aina 1840-lu- tellä kirjeitä Ainolle. Ainon mieli meen ja täältä edelleen Italiaan, jossa
vulle asti.
paloi saada jotain aikaan ja Aino Sa- hän kirjoitti muistelmansa määräten
rola lähti Saksaan tutustumaan yk- ne julkaistavaksi vasta kuolemansa
sityissairaalan hallintoon. Siellä hän jälkeen.
tutustui toimittaja ja kansanedustaja Vuoden 1966 alkupuolella kerrottiin
Yrjö Sirolaan, joka houkutteli hänet Wolfgang Leonhardin (Kuusisen
Neuvostoliittoon vuonna 1922. Pian muistelmateoksen julkisuuteen tuoAino Kuusinen oli koulutukseltaan saapumisensa jälkeen hän meni nai- ja) mukaan monissa eurooppalaisissairaanhoitaja. Haminassa käydyn misiin Otto Wille Kuusisen kanssa.
sa sanomalehdissä, että Kommuniskeskikoulun jälkeen hän kävi neli- Neuvostoliitossa Aino työskenteli tisen internationaalin monivuotisen
vuotisen sairaanhoitajakoulun Hel- Kominternin eri tehtävissä vuodes- sihteerin ja korkean neuvostoliitsingin kirurgisen sairaalan opistos- ta 1924 alkaen, kunnes siirtyi soti- tolaisen virkamiehen Otto Kuusisa. Vuonna 1909 hän meni naimisiin lastiedustelu GRU:n palvelukseen. sen leski oli siirtynyt länteen. Aino
itseään vanhemman miehen, rau- Tammikuun lopulla 1931 hän lähti Kuusinen oli saanut luvan vierailla
tatieinsinööri Leo Sarolan kanssa, Berliinin kautta rouva Elisabeth Pet- Suomessa ja päättänytkin olla enää
mutta huomasi pian, että avioliitto tersonina Kullervo Mannerin kanssa palaamatta Neuvostoliittoon.
oli virhe.
kohti Amerikkaa. Kuusinen oleskeli Hän oli ensimmäinen noin korkeaAino Kuusinen tempautui rauhal- Kominternin valtuutettuna Yhdys- arvoinen neuvostokansalainen, joka
lisesta arkielämästä vuosisatam- valloissa aina kesään 1933 asti.
siirtyi länteen. Häntä haastateltiin
me poliittisen historian pyörteisin Yhdysvalloista Aino siirtyi Japaniin tuon ajan lehdistössä lähinnä hänen
vuonna 1919. Otto Wille Kuusinen (1934–1937). Hän tuntui haluavan miehestään, mutta haastatteluissa
oli tullut salaa Suomeen ja tarvitsi heti pois Neuvostoliitosta, kun taju- tuli nopeasti selväksi, että kyseessä
majoitusta. Ainon ystävät majoitti- si miten maa oli muuttunut ahdis- oli omatahtoinen persoonallisuus,
vat O. W:n salaa Aino ja Leo Sarolan tavaksi ja kansa kyräileväksi. Moni jolla oli takanaan dramaattinen eläluokse ja seuraavana päivänä tämä hänen tuntemansa ihminen oli hä- mänkaari sekä omat mielipiteet asioli kadonnut.
oista.
Ainon muutto
Neuvostoliittoon
13
Lähteet:
Kuusinen, Aino
(1972): Jumala
syöksee enkelinsä, muistelmat
vuosilta 1919–
1965. Otava.
Puntanen, Pia,
Talka Anu, Kekkonen Sanna ja
Virpi Mäkinen
(2001). Savonrannan historia.
Savonrannan
kunta.
Wikipedia Aino Kuusinen vuonna 1965
Sukulaismietteet Ainosta
Aino oli saanut lapsuudestaan sosialistisen ja kommunistisen elämänkatsomuksen, mutta Helsingin elämän
varakkuus loi ehkä hänelle tyhjän tuntuisen elämän.
Otto Wille Kuusisen tapaaminen toi sisältöä seikkailunhaluisen Ainon elämään ja nuoruuden innokkuudella
hän tarttui toimeen tasa-arvoisemman yhteiskunnan
luomiseksi.
Kommunismin virheet ja tasa-arvon toteutumattomuus
avautuivat hänelle viimeistään jo leireillä, elleivät jo
Amerikassa ja Japanissa. Voisi olettaa, ettei hän Suomeen
tullessaan 1965 kovin ’kova kommunisti’ enää ollut.
Aino Kuusisen serkkujen perheessä ei hänestä kuitenkaan haluttu puhua.
Hyvää Joulua
ja
Menestystä
Uudelle Vuodelle!
– Meillä isovanhempien kotona 1940- ja 1950-luvuilla
Ainosta puhuttiin vain hyssytellen. Kukaan ei halunnut
mainita hänestä mitään, mainitsee Vuokalassa kesänsä
viettävä Aino ja Toivo Tolvasen jälkeläinen.
Aino oli kaikesta päättäen hyvin älykäs, puoleensavetävä
ja poikkeukselliset sielunvoimat omannut henkilö. Semmoinen tyttö se on Savonrannalta lähtenyt.
Jos jollain lukijalla on lisätietoja Aino Kuusisen, o.s.
Turtiaisen, ent. Sarolan, suvusta ja sen vaiheista Savonrannalla, lehden toimitus ottaa mielellään niitä vastaan. 14
SavonlinnanKeskustan
kunnallisjärjestö
Tottinkatu 15
57130 Savonlinna
Elämän kauneutta laulan
Eilen, ei askeleita ollutkaan
ei jalkani astella halunneet.
Eilen, surunkukka puhkes kukkimaan.
punakirjavin kukkasin.
Eilen, en mitään tuntenut
ei sielussa mitään asunut.
Eilen mieleni ruukku oli rikki,
se reunoistaan halkesi.
Sinä tartuit käteeni,
sanoit lohduttavat sanasi,
siirsit sävelet sydämeeni,
siksi elämän kauneutta laulan.
Sydämeni säröjä paikkasit
mieleni mittavia murheita katkoit.
Paljaat jalkani astelevat surun polkuja,
siniseen hämärään saakka.
Toivo avaa uusia ovia,
valon kajoon kurkotan.
Käteni etsivät kättäsi,
joka sulkee surun salpoja,
joka polttaa menneen takanani,
valon kajoon kurkotan.
Sinä tartuit käteeni,
sanoit lohduttavat sanasi,
siirsit sävelet sydämeeni,
siksi elämän kauneutta laulan.
Nostan auringon kasvoni – ja nauran,
ja nauran,
elämän kauneutta laulan.
-Kerttu Kyöttinen-
Kevään metsänviljelyyn
kuusen taimia Savonrannalta.
KULJETUS ESKO MAKKONEN OY
Puutikkoniementie 57,
58300 SAVONRANTA
Hannu Karvinen
puh: 0505961784.
PUUTAVARAKULJETUKSET
Pomminniementie 150,
58390 Rönkönvaara.
Sähköposti:
[email protected]
Puh. 040 583 6989
15
–
”
n
a
l
u
a
l
a
t
t
u
e
n
u
a
k
”Elämän
i
t
t
r
e
s
n
o
k
Säimenen kylätalon akustiikka
oli tosi hommassa Hanna-Leena
Jääskeläisen ja Kari Kormilaisen konsertissa syyskuun lopun
sunnuntaina. Rakennus olikin
täyttynyt ääriään myöten järjestelijöiden iloksi ja yllätykseksi.
Kylätalon paikoituksessa piha
tuli hyvissä ajoin ennen konserttia täyteen ja loput kuskit etsivät
paikoituksen kauempaa tien vierestä.
Konsertin aloittaneen ’Sateenkaaren alla’ -kappaleen jälkeen solisti
oli aivan ällikällä lyöty ja voi vain
sanoa: –Olen aivan häkeltynyt
yleisömäärästä.
Ja toden totta Säimenen kylätalon
seinät pullistelivat yleisömäärästä. Viimeisille kuulijoille haettiin
istuimia jopa rakennuksen asunnon saunasta.
Jääskeläinen aloitti konserttinsa paikallisin voimin tehdyillä seitsemällä
kappaleella, joista suurin osa oli laulajan omia sävellyksiä Kerttu Kyöttisen sanoilla. ’Sateenkaaren alla’, ‘Oi
Ruusunen’, ’Kutsuu rakkaus’, ’Piirsin
nimesi hiekkaan’, ’Etsin paikkaa’ ja
’Pianonsoittajatyttö’. Session päätti
Jari Laamasen sanoittama ja Kerttu
Kyöttisen sanoittama ’Tähän jään’.
Ensimmäiset laulut Jääskeläinen oli
valinnut oman mielensä mukaan.
’Tähän jään’-laulun julkaisu internetissä on saanut jo hieman kuuluisuutta. Jääskeläisellä olikin konsertissa jo ilmiselviä faneja, jotka olivat
tulleet kuulemaan häntä Kiteetä
myöten.
na Jäästen Hanna-Lee
yö
m
n
ää
ri
ää
yt
yttyn
sa.
ä kylätalo oli tä
tavasti lauluihin
et
sk
o
k
i
Säimen-Sönkk
ty
äy
el
issa. Laulaja
keläisen konsert
Konsertin loppupuolella Jääskeläinen irroitteli äänellään toisten tunnetuiksi tekemillä kappaleilla. Nämä
oli valittu Hanna-Leenan isän Kari
Kormilaisen valmiisiin pohjiin. Konserttiväki sai kuulla jazz-sovitteisen
’Hymni rakkaudelle’- ja englanniksi
lauletun ’Jolene’-kappaleet. Kylmät
väreet kulkivat pitkin kroppaa, kun
esityksessä oli ’Lassen koira’-laulu.
Hanna-Leena sai yleisönsä mukaan
yhteislauluun, kun laulettiin Sammy
Babitzin tunnetuksi tekemän laulun
’Daa da daa da’ kertosäkeet yhdessä.
Encorena Jääskeläinen esitti Mikko
Alatalon tunnetuksi tekemän kappaleen ’Syliin’, josta hänen laulu- ja
sävellysinnostuksensa sai alkunsa.
– Innostuin tästä kappaleesta
15-vuotiaana, ja aloitin lauluninnostuksen. Mutta koskaan en ole kuullut ’Syliin’ -laulua livenä.
Järjestäjien
konserttikuulijoiden
määrästä johtunut jännitys laukesi vasta kun konserttia oli eden-
16
nyt muutaman kappaleen verran.
Säimen-Sönkkä
Kyläyhdistyksen
puuhanainen Kerttu Kyöttinen oli
kantanut kortensa kekoon ja vastasi
konsertin järjestelyistä yhdessä muiden kanssa.
– Kaksi päivää aikaisemmin aloitettiin kylätalon järjestäminen konserttia varten. Hanna-Leena ei ole konsertoinut pitkään aikaan ja yleisön
vastaanotto jännitti meitä kaikkia.
Tilan täyttyminen oli todella positiivinen yllätys.
Konserttia varten koko perhe kantoi
kortensa kokoon. Konserttia säesti
Hanna-Leenan isä, ja kahvituksessa
oli mukana myös hänen äitinsä. Kotipaikkakunnallaan Sotkamossa isäKormilainen soittaa yhtenä kolmihenkisen Pappatiimiyhtyeessä. Ammattitaitoinen säestys tuki lauluääntä
ja laulu erottui hyvin säestyksestä.
Konsertin tuotto käytetään kokonaan Jääskeläisen uuden levyn tekemiseen. Heinäveden Varjentiinisalissa pidettiin toinen konsertti
marraskuussa.
n
y
s
k
y
s
n
o
v
a
S
ä
l
e
Et
n
e
n
i
ä
m
m
ensi
n
i
tti
e
d
a
karhu ka alla
n
n
a
r
n
o
v
Sa
Tämän syksyn Etelä-Savon ensimmäinen karhu kaatui Savonrannan Lapinlahden kylässä. Sami Härkänen
ampui 140-kiloinen naaraskarhun Lapinlahden kylän
Tiilikkalanmäen itäpuolella elokuun viimeisenä tiistaina vähän ennen iltaseitsemää.
Tummaturkkinen naaraskarhu painoi 140 kg.
Karhunkaatolupa kiertää metsästysalueittain. Savonrannalle karhunkaatolupa saatiin Puumalan, Sulkavan, Savonlinnan ja Enonkosken kanssa yhteisluvassa. Ensimmäisen kerran syksyn aikana kaatolupa oli jo elokuun
lopussa ja tuolloin saatiin kaato.
Karhut olivat aktiivisesti liikkeessä elokuun lopulla varsinkin pitäjän pohjoispuolella, missä kaatokin tapahtui.
Samanaikaisesti kaadon kanssa oli kontakti kahteen muuhun karhuun, kertoi metsästyksen johtaja Niilo Hämäläinen, joka seurasi tuolloin jahdin etenemistä mobiilisti.
– Samanaikaisesti oli toinen karhu haukussa reilun sadan
metrin päässä, kun Härkänen täytti kaatoluvan koiran
haukusta. Minulla oli yhtä aikaa havainto kolmesta karhusta, kun Seppo Mutikaisen koiralla oli myös karhuhaukku päällä Rönkönvaarassa.
Antti Jääskeläinen oli aiemmin päivällä lähtenyt metsään
kouluttamaan omaa nuorta norjanharmaahirvikoiranarttua, Emmaa, joka havaitsi karhun. Toisena karhun luo
ennätti Sami Härkäsen norjanharmaahirvikoira Jorsakin
Topi. Kolmantena sitä haukkui Jääskeläisen norjanharmaahirvikoira Viklamäen Mosku, jolle kaato tapahtui. Mosku
on jo aiemminkin kunnostautunut karhunhaukussa.
Etelä-Savon ensimmäinen karhu kaatui Savonrannan
Lapinlahdella. Mukana kaadossa olivat koordinaattori Niilo Hämäläinen (vas), karhun kaataja Sami Härkänen, koiramies Antti Jääskeläinen ja jahtipäällikkö
Seppo Mutikainen.
– Olo oli hyvin jännittynyt kaadon aikana ja heti sen jälkeen, kuvaili Härkänen tuntemuksiaan seuraavana päivänä elämänsä ensimmäisestä karhunkaadosta.
Mukana jahdissa oli 22 henkilöä Savonrannan metsästysseuroista, ja kaiken kaikkiaan tämän syksyn karhujahtiin
oli ilmoittautunut kahdeksan toimivaa koiramiestä, mikä
oli Hämäläisen mukaan hyvin. Hämäläinen kiitteli kaadon jälkeen erityisesti jahtipäällikkö Seppo Mutikaista,
joka on huolehtinut jahdin tiedottamisesta kaikille kiinnostuneille metsästysseuroille.
– Karhupaisti järjestetään maanvuokraajille ja -omistajille sekä karhumetsällä mukana olleille vuoden 2014 alkupuolella, lupaa Hämäläinen.
17
Antti Jääskeläisen koirat Mosku ja Emma kunnostautuivat Etelä-Savon syksyn ensimmäisen karhun kaadossa.
Kuvat Arja Rantala
a
j
s
y
e
k
t
i
s
ä
ä
l
e
a
s
s
e
d
h
a
l
ä
v
y
S
s
u
u
m
o
t
t
a
m
a
t
n
a
i
s
perik
Syvälahden kylässä ei asu enää
yhtään alaikäistä. Niin oma koulu kuin äänestyspiirikin ovat vain
muistoja iäkkäille asukkaille. Kylässä oli enimmillään asukkaita
toista sataa, sillä omassa äänestyspiirissä oli äänestysoikeutettuja
60–70 henkeä, muistelevat kylän
viidestä asukkaasta sen iäkkäimmät Meeri (85) ja Lauri (86) Kainulainen.
Kainulaisten asuvat Lokinmäen
tilalla, joka on aikoinaan erotettu
kantatilasta Hanhijärvi 3. Paikalla on asuttu yli 150 vuotta, sillä
entisen kodin, savutuvan, ovessa
oli vuosiluku 1869. Pariskunta
muistelee, että entisen viisi aittaa
käsittävän yhteisaitan ovessa oli
vuosiluku 1897.
Syvälahden maat joutuivat suurelta osin 1900-luuvn alkuvuosina metsäyhtiön haltuun, kun Pöllänen Hankavaaralta möi tilansa
1914 Enso-Gutzeitille. Kun nykyisen isännän Lauri Kainulaisen
isoisä tuli metsävahdiksi yhtiöön,
tämä yritti lohkaista Lokinmäeltä torpparitilaa itselleen, mihin
yhtiö ei suostunut. Kainulaisen
vanhempien perheelle tuli häätö
tilalta, mutta marraskuun 30. päivä vuonna 1939 alkanut talvisota
muutti tilanteen.
Vuonna 1941 vapaalla kaupalla
Lauri Kainulaisen isoisä osti 31
hehtaarin tilan, joka oli tuolloin
pelkkää taimikkoa. Metsäyhtiö
oli kaatanut isot puut, muiste-
Syvälahden Lokinmäen 1960-luvulla rakennettuna ja hyvin pidettyä
kotiaan asuvat Meeri (85) ja Lauri (86) Kainulainen.
lee hän. Metsää oli niin
vähän hänen nuoruudessaan tilalla, että jopa
sillan korjaus piti tehdä
naapurin metsän puista.
– Kun oli karjaa, ei tarvinnut puutuloja, toteavat Kainulaiset.
Talon isäntä kertoo työurastaan: – Enson palkkalistoilla ennätin olla
yli 50 vuotta. Vuonna
1941 sain Ensolta ensimmäisen tilin, joka
tuli taimikon istutustöistä. Eläkkeelle jäin
samalta savotalta 51
vuotta myöhemmin.
Talon emäntä Meeri
Kainulainen o.s. Auvinen tuli perheensä mu- Tilan isäntä Lauri Kainulainen muistaa
kana evakkona Syvälah- hyvin työn ja harrastuksen metsässä, jonka
keskellä myös koti on sijainnut.
18
Navettahommista Meerille jäi
työperäinen astma, vaikka uudessa navetassa piti olla hyvä ilmanvaihto. Myös lonkkavaivat
hän listaa työperäiseksi. – Kotona voin tehdä sisähommia vähän
kerrallaan.
– Yksin olemme tähän asti pärjänneet. Ulkopuolelta ei apua ole
tarvittu. Yksi tytär käy auttamassa
puutarhanhoidossa ja isäntä saa
polttopuut tehtyä, kertoo emäntä.
– Tuulenkaatoja olen lähinnä
traktorilla keräillyt, korjaa isäntä.
Meeri Kainulainen elää tyytyväisenä kahdestaan eläkepäiviä puolisonsa kanssa.
teen syksyllä 1946 pika-asutustilalle.
Meeri muistaa myös hyvin tuon
ajan:
– Syvälahden kylällä olen asunut
58 vuotta. Naimisiin menimme
vuonna 1956. Tällä tilalla olen
hoitanut karjan lisäksi anopin ja
appiukon sekä neljä tytärtä. Lapsista kolme ennätti syntyä vanhaan tupaan ja neljäs uuteen, jossa edelleen asumme.
– Appiukkoni sairasteli tuolloin ja
kävin kävellen hakemassa hänelle
lääkkeitä kirkonkylältä. Anoppini
jäi siksi aikaa lastenvahdiksi.
Perhe kasvoi metsätalouden teknillistymisen mukana. Ensimmäinen moottorisaha on hankittu saman vuonna kun esikoistytär
syntyi, vuonna 1961. Entisestä
asuintalosta tehtiin uusi navetta
1960-luvulla.
Välillä työ vei isäntää kauemmas.
Uusi asuintalo oli rakennettu
1968. Vaikka Enso ei antanut töitä enää läheltä, ei raaskittu jättää
vasta rakennettua taloa seitsemänkymmentä luvun alussa.
– Kävin yksin hevosella töissä
Svetogorskissa vuosina 1973–
1974 viikot. Meeri hoiti tuona aikana kaiken yksi kotona, karjan,
lapset ja asiat, kertoo Lauri elämän kovuudesta.
Kainulaiset ovat ylpeitä jälkikasvustaan. Kaikki talon tyttäret ovat
ylioppilaita, mikä oli saavutus
syrjäseudun asujille vielä 1970–
80 -luvuilla. Jokainen tytär asui
lukioaikanaan viikot sukulaisen
luona Kerimäellä. Meeri muistelee, ettei rahaa paljoa pientilalla
ollut, ja evästä pyrittiin aina kotoa
antamaan mukaan.
Lauri oli kova työmies. Harva
mies jaksoi metsurin hommissa
65 ikävuoteen asti. – Kun minulla oli riittävästi työvuosia takana,
olin oikeutettu lisäpalkkaan, ns.
ikälisään. Pomot yrittivät siirtää
minua eläkkeelle, mutta nuorempia parempi työtulos sai heidät muuttamaan mielensä, ja he
maksoivat mielellään ”kompurarahan”.
19
Metsällä käynti on edelleen isännän sydäntä lähellä, eivätkä kerran kunnolla opitut taidot ruostu.
– Viime syksynä kaadoin vielä yhden hirvenkin. Meeri kulki
kanssani hirvimetällä monena
syksynä.
Saunan lämpöä märän ja viileän
metsästyspäivän jälkeen kehuvat
molemmat kilvan.
– Sauna lämmitettiin aina metsästyspäivän päätteeksi.
Meeri jäi eläkkeelle vuonna 1987.
Edellisenä syksynä oli lypsykarja
lähtenyt pihasta. Eläinrakkaina
ihmisinä talon viimeinen koira
nousi muistoissa esille.
– Koira ajoi lehmätkin lypsypaikalle, kun pidimme niitä metsälaitumella alkukesästä. Lypsykarjaa oli meillä enimmillään 11,
normaalisti niitä oli 8-10.
– Laamasen Mattihan se minut
houkutteli
luopumiseläkkeelle, enkä oli päivääkään katunut
päätöstä. Olin erittäin vaivainen
eläkkeelle jäädessäni, ja oloni sekä
kuntoni parantuivat, kun raskasta
työtä ei enää tarvinnut tehdä.
Esimerkkinä työn raskaudesta
Meeri kertoo:
– Maidot vein mäen alle risteykseen puolen kilometrin päähän
monet vuodet ennen tilatankkia.
Kivisen alamäen kulkeminen raskaan maitokärrin kanssa ei ollut
helppoa. Lauri vei kerran maitotonkat kärryillä mäen alle ja kaatoi koko kuorman. Sen jälkeen en
päästänyt häntä viemään maitoa.
Talon isäntä jatkoi metsätöitä vielä muutaman vuoden emännän
eläkkeelle jäämisen jälkeen.
Pellot metsitettiin koivulle 1988.
Tilan metsätkin on lannoitettu.
Ympäristömyrkkyjä laitettiin surutta yhtiön maille naapurimetsiin. Kun metsänhoidossa pyrittiin maksimoimaan metsänkasvu,
myös Kainulaisen naapurimetsiin
levitettiin vesakkomyrkkyä lentokoneella. Oman tilan takana on
laaja metsäautotieverkosto, joka
on tehty pääosin Stora Enson
maille.
Naapurin puolella oli paljon vanhoja kaskimaita, jotka olivat lapsuudessani luonnonniittyjä. Lauri
muistaa kuinka hänen isänsä oli
kylväjänä ja tämän isä kyntäjänä
laitumia metsittäessä.
– Puut ovat kasvaneet ja metsäkoneet ovat laulaneet monta vuotta
naapuristossa. Nyt niiden ääni on
kaikonnut. Puut on kaadettu taas.
On taas uuden metsän vuoro kasvaa
ja uuden sukupolven sitä hoitaa.
Tuulivoimakin on tulossa naapurustoon. Kainulaiset kommentoivat sitä sanoen. – Me emme vastusta tuulivoiman tuloa kylällemme. Kävimme katsomassa tuulivoimapuistoa Haminassa, eikä
tuosta isoa ääntä lähtenyt. Meillä
on kaksi mäkeä välissä suunniteltuun
tuulivoima-alueeseen.
Asutaan täällä metsän keskellä.
Loma-asukkaat valittavat tuulivoimasta, eivät paikalliset.
Hyvän kunnon ja pitkän iän salaisuudeksi pariskunta paljastaa
hyvän perimän ja ympäristötekijät. Isännän äiti eli 97 vuotiaaksi.
– Mummo keräsi aina marjat ja
koiramme kävi etsimässä mummon kotiin, he muistelevat.
Omasta kunnostaan hän toteaa:
– Lääkäri määräsi minut käyttämään silmälaseja autoillessa,
vaikka mielestäni näen ihan hyvin kauas. Kun kävin väittämässä
asiasta, sain luvan autoilla useammaksi vuodeksi yhdellä kerralla.
Niin pitkään kuin kunto kestää ja
näköä on, autoilen, sanoo Lauri.
Tulevasta pariskunta toteaa: – Papereita ei ole tehty jälkipolvelle.
Meillä on viisi lasten lasta, joista
nuorin on jo kymmenen vanha
ja kolme melkein aikuista. Menköön kaikki omaisuutemme jälkipolven kesken tasan, pariskunta
toteaa.
– Syvässä lahdessa asumme niin
pitkään kuin meistä ei ole kiusaa
ihmisille, toteaa Meeri.
Lauri
näyttää
entisen navetan
sisältä räsymattopinkkoja, jotka hänen äitinsä
on
puhdetöinään tehnyt.
Vaahermäen tila
kuteita illat pitkät ja kutoi sitten niistä mattoja vielä vanhoilla
päivilläänkin.
Otto Makkonen
puh. 0400 679 528
otto@vaahermaki.
com
Lampaanlihaa, taljoja,
villalankoja ja
– Äitini leikkasi polttopuita
20
INSINÖÖRITOIMISTO TANSKANEN OY
www.tanskanenoy.fi
SÄHKÖURAKOINTIA
Mikko Käyhkö
Savonranta
Puh. 0440 979 617
0440 453 187
[email protected]
21
a
n
a
v
a
t
t
a
r
k
o
u
v
ä
s
s
i
k
n
i
P
o
t
s
i
e
n
o
u
h
u
t
t
e
t
s
kalu
Savonrannan Vanhusten ja vammaisten tukiyhdistys vastasi viime kesällä matkailijoiden majoitusongelmaan ja kalusti yhden
Pinkin asunnon lyhytaikaiseen
majoituskäyttöön. Kesäajan majoitusvarauksesta vastasi ravintola Noidankattila, mutta sen
sulkeuduttua huoneiston vuokraamista jatkaa Osuuskunta Savonrannan SaVuKo.
Yhden huoneen ja tupakeittiön
käsittävä kokonaisuus on vuokrattavissa
Lamminniementie
5:ssä. Makuuhuoneessa on vuoteet kahdelle hengelle, sekä tupakeittiön laverisohvaan voi sijata vuoteen kahdelle lisähengelle.
Huoneistossa on sähköt, hella,
jääkaappi, suihku ja wc. Alakerroksesta löytyy sauna, jonka
käyttöoikeus sisältyy vuokraan.
Savonrannan Vanhusten ja vammaisten tukiyhdistys ry. vuokraa pienkerrostalo Pinkin alakerran asuntoa kalustettuna lyhytaikaiseen asumiseen
matkailukäyttöön. Rakennuksessa on kalustetun asunnon lisäksi kolme
muuta asuntoa pitkäaikaiseen vuokraukseen. Pohjakerroksessa on saunan lisäksi myös varasto- ja kerhotiloja.
Majoitus maksaa kahdelle hengelle viisikymppiä yöltä ja hinta sisältää vuodevaatteet ilman
pyyhkeitä, loppusiivouksen ja
saunan. Lisähenkilöiden yöpyminen maksaa lisää. Osuuskunnan
isännöitsijä Pirjo Väntsi kertoo,
että majoituslupa on saatu kolmeksi vuodeksi.
lossa Pinkissä. Kaikki huoneistot
ovat 2000-luvulla peruskorjattuja
siistejä asuntoja, ja lähellä kylän
palveluja. Asunnot ovat tarkoitettu pääasiassa vanhuksille ja
vammaisille, mutta niitä vuokrataan myös tarvittaessa muille.
– Yhdistyksellä on tarjolla muitakin vuokrausasuntoja, joiden
tiedot löytyvät muun muassa
nettisivultamme. Asukkaiksi otetaan kohdeasukkaiden lisäksi
muitakin, myös perheitä. Jos kiinnostaa, olkaa yhteydessä, Väntsi
mainostaa.
Yhdistys vuokraa 48 eri asuntoa,
jotka sijaitsevat seitsemässä rivitalossa ja yhdessä pienkerrosta-
Tyhjiä asuntoja
on niin paljon,
että erityisesti tällä hetkellä
asuntoja vuokrataan kaikille
halukkaille. Jos
mielenkiinto
heräsi vuokraasuntoja kohtaa, niitä voi
tiedustella isän-
22
nöitsijä Pirjo Väntsiltä puhelin
0440 679 001.
n
e
n
i
a
l
o
Sav
.
.
.
ä
s
s
i
r
mäkkä
– Ja mitäs teille?
– Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä.
– Tarkoitan siis, mitä te syötte?
– Purkkoo. Tästä on kyllä männä jo maku.
– Mutta mitä te tilaatte nyt?
– Savon Sanomia ja Aku Ankkoo,
mutta nyt ottaesin hampurilaesen.
– Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
– No se on se systeemi, jossa on pihvi ja kaks
kuorta. Pitäs teijän tiällä tietee.
– Syötkö täällä?
– Sillon tällön.
– Öh... siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
– Purkkoo vieläkiin, mutta maku on männä jo.
– Puhun tilaamastasi hampurilaisesta.
Tuleeko se mukaan?
– Kah, jos se vuan tahtoo.
– Siis otatko mukaan?
– Tule vuan, jos halluut.
– Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
– Onko siellä tilloo?
Aattelin kyllä että tuolla pöyvässä...
– Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
– Jos ne vuan mahtuu, vähän kyllä eppäelen.
– Eli: kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
– Joo... vuan kanelin suap jättee poekkeen.
– Eipä sitä kyllä yleensä... no,
kaikkia muita saa siis panna?
– No sepä oli aeka suora ja hävytön kysymys,
hävetkee nyt vähäsen.
– Voi helvetti teidän kanssa!!
– Vai niin, että tällasta palavelua. Taijanpa sitten jättee tilloomatta ja hakkee torilta muikkukukon.
23
3
1
0
2
–
8
3
9
1
K
P
V
n
a
n
n
a
r
n
Savo
Kulunut vuosi on ollut Savonrannan VPK:n historiassa yksi toimeliaimmista vuosista. Olemme olleet
mukana lukuisissa eri tapahtumissa
menneen vuoden aikana.
Kevättalvella koulun 8-luokan oppilaiden kanssa harjoiteltiin ensiapu
ym. muita pelastustaitoja valtakunnalliseen NouHätä - tapahtumaan.
Etelä-Savon alueen kisoissa pärjättiinkin erittäin hienosti, vaikka
varmasti kilpailijoille jäi pikkasen
hampaan koloon harmittamaan
saavutettu toinen sija, ja ettei päästy
valtakunnalliseen loppukilpailuun.
Koulun päättäjäisissä muistettiin
8-luokan oppilaita pienillä stipendeillä, joissa heitä kiitettiin aktiivisesta osallistumisesta edellä mainittuun Nou-Hätä tapahtumaan.
Ryhmiksen lapsille ja ohjaajille
hankittiin huomioliivit turvallisuuden lisäämiseksi piha- ja tiealueilla.
KEVA-kerholaisten kanssa pidettiin
yhteinen makkaranpaistotuokio viimeisillä lumilla Lekotissa ja kesällä
heitä perehdytettiin sammutusauton
salaisuuksiin.
Kuluneena vuonna olemme saaneet
myös uutta kalustoa käyttöömme.
Kevättalvella hankimme mönkijän
perävaunuineen ja nyt lokakuun lopulla saimme käyttöömme uuden Bluokan öljyntorjunta- ja pelastusveneen. Venettä voidaan käyttää myös
potilaiden siirtoihin.
Kesäkuun puolessa välissä juhlittiin
sitten VPK:n 75-vuotissynttäreitä
paloasemalla ja Myllykartanossa
monisatapäisen juhlijajoukon kanssa. Päivä ja ilta olivat ikimuistoisia
niin tilaisuuksiin osallistuneille kuin
meille palokuntalaisillekin. Saimme
huomata miten monilukuisesti eri
yhdistykset ja yhteisöt kuin yksityishenkilötkin huomioivat meidän toimintamme tärkeyden .
Savonrannan uusi öljyntorjunta- ja pelastusvene.
VPK:n juhlahumussa oli ilo katsoa
lasten riemua heidän ajellessaan pienillä punaisilla paloautoilla aseman
pihassa ja aikuisten jutellessa menneistä ajoista ja asioista. Vanhoja valokuvia katsellessa monen mieleen
tulivat ajat, jolloin moni juhlaan
osallistujistakin oli itse osallistunut
palokunnan toimintaan.
Kesäisten syntymäpäivien iltajuhlaan osallistui myös Etelä-Savon Pelastuslaitoksen ylin johto, joka myös
jakoi ansiomerkkejä ansioituneille pitkäaikaisille palokuntalaisille.
Suomen Sopimuspalokuntienliiton
hopeisen ansiomerkin saivat Kyösti Mikkonen, Kari Jääskeläinen ja
Ismo Hyvönen ja pronssisen ansiomerkin saivat Jyrki Jääskeläinen ja
Mika Lajunen.
Kesän aikana järjestettiin iltatoritapahtuma kahvitteluineen ja tietoiskuineen. Osallistuttiin Rönkkötalolla kyläyhdistyksen toritapahtumaan pelastuskalustoa esitellen.
Savonranta-päivään myös osallistuttiin, jossa VPK:n nuoret hoitivat
lasten onkipaikkaa ja aikuiset vastasit tapahtuman EA- valmiudesta.
Tapahtumassa saimme myös huomionosoituksena Savonranta- säätiöltä kunniakirjan ansiokkaasta toiminnasta vuosikymmenten aikana.
Marraskuussa vietämme vielä perinteistä Päivä Paloasemalla –tapahtumaa erilaisten tietoiskujen ja tarjoilun merkeissä. Sitten alkaakin olla
palokunnan juhlavuosi lopuillaan.
Kaiken tämän juhlimisen lisäksi
olemme viikoittain pitäneet harjoi-
Punkaharjun VPK onnittelee juhlivaa yhdistystämme.
24
tuksia eri aiheista, osallistuneet pelastuslaitoksen järjestämille kurseille
ja hoitaneet tähän mennessä kahdeksisenkymmentä erilasta ensivaste- ja pelastustehtää. Lasten kerhoa
on myös pidetty viikoittain, lasten
kanssa on myös tehty uimaretki Kiteelle ja käyty laskettelemassa Lekotissa.
Näin juhlavuoden lopulla haluan
kiittää kaikkia eri yhteisöja ja yksi-
tyisiä henkilöitä, jotka ovat tukeneet
toimintaamme. Teidän tuellanne
olemme hankkineet taas monia eri
välineitä ensivaste- ja pelastustoiminnan ylläpitämiseen täällä Savonrannalla. Siitä lämmin kiitös koko
palokunnan puolesta.
Erityiset kiitokset haluan lausua
meidän omalle porukalle siitä pyyteettömästä ja upeasta työstä näiden
vuosien ja vuosikymmenten aikana,
jota olette jaksaneet tehdä meidän
kaikkien hyväksi. KIITOS: Jyrki,
Kyösti, Ismo, Mika, Matti, Santtu,
Minna, Otto, Pauli, Raija, Satu, Jarmo, Miska, Tomppa ja Teemu. Te
olette upea ja hieno porukka.
Ja niinkuin meillä on sanonta: ” Lähdetään taas kun kellot soi”
Kari Jääskeläinen
Savonrannan VPK:n puheenjohtaja
Savonrannan VPK kiittää kaikkia,
jotka ovat muistaneet meitä juhlavuotenamme!
Toivotamme kaikille
turvallista joulua
ja onnekasta
uutta vuotta 2014!
25
a
i
m
u
t
s
o
r
r
e
k
n
Elämä
Ulla Graham kertoo elämästään maapallon toiselta laidalta.
Amerikan Yhdysvaltojen Las
Vegasissa perheineen asuva Graham on kotoisin Sönkästä. Hänen äitinsä Liisa Mutka asustaa
edelleen kotikylällään.
Tässä istun, kodissani Las Vegasin
kaupungissa, Amerikan Nevadaosavaltiossa ja muistelen menneitä…
Minussa on yhä voimakkaasti lapsuuttani Savonrannalta. Mietin
usein, miten sieltä kaukaa vuosien
takaa opit ja kokemukset ohjaavat valintojani ja käyttäytymistäni.
Omat lapseni ovat pieniä ja heidän
kasvatuksessa ammennan viisautta
ja apua omasta lapsuudestani.
Olen nyt asunut tässä nykyisessä talossamme kauemmin kuin koskaan
aiemmin yhtäjaksoisesti missään
muussa kodissani. Kumminkin tämä
aika tuntuu kovin lyhyeltä verrattuna lapsuusvuosiin Savonrannalla.
Vanhetessa aika tuntuu saavan siivet
ja vuodet kiitävät ohi nopeasti.
Lapsuus
Savonrannalla ja
vähän muuallakin
Synnyin tammikuussa 1972 autossa,
kirjaimellisesti Savonrannalla, vähän Laitaatsaarelta Kerimäelle päin.
Kiire oli ollut maailmaan ja kiireellä
olen maailmaa kiertänyt ja tutkinut
siitä lähtien. Rajulta syntymäreissultani palasimme Martti-isän ja Liisaäidin kanssa kotiin isosiskon luokse
Sieramäelle, Sönkän perukoille.
Koko Grahamin perhe kokoontui Mt Charleston vuoren kupeessa jo aika
ylhäällä laaksosta, mutta ei vielä lähelläkään vuoren huipun korkeutta.
Taustalla avautuu näkymä itään, vähän pohjoiseen Las Vegasin kaupungista, joka sijaitsee linnuntietä n. 50 km päässä tästä kohdasta (4.7.2013).
Ensimmäinen muutto tuli eteen pikkusiskoni synnyttyä, kun olin vajaa
2-vuotias. Asuimme Joutsenossa
muutaman vuoden ja sieltä siirryimme vielä läheiseen Lappeenrantaan.
Vietimme usein viikonloput ja kesät
Savonrannalla.
Marjojen ja polttopuiden kerääminen tuntui usein tylsältä ja pitkäveteiseltä elämältä, vaikka teimme
sitä aina koko 6-henkisen perheen
voimin. Nyt myöhemmin arvostan
tuota puhdasta ja rauhallista kasvuympäristöä.
Kahdeksanvuotiaana ja juuri koulun
toisen luokan aloittaneena muutimme takaisin Sieramäelle. Mukanamme tuli perheen uusin tulokas, neljäs
tytär talouteen. Sönkän koulun oppilasmäärä lisääntyi kerralla paljon,
kun entisten vajaan 10 oppilaan
joukkoon tulimme me, kolme vanhinta Mutkan sisarusta yhdellä kertaa.
Kerimäki tuli tutuksi, kun olin yläasteella. Ensimmäinen kesätyönikin
löytyi sieltä. Poimin mansikoita
koko heinäkuun 1987.
Jo ennen muuttoa takaisin Savonrannalle isä oli ostanut maapalan ja
rakentanut kesämökin, ”Rantahuvilan”, Sönkän perukoilta löytyvälle
Ilvessalolle Pitkän Sieralahden rantaan. Vietimme kaikki kesät siellä uiden, saunoen, soutaen, tikkaa
heittäen ja kalastaen. Aku Ankat
luimme moneen kertaan pitkinä kesäpäivinä ja maitoa haimme tonkalla läheiseltä maatilalta.
26
Nuoruus ja omien
siipien kokeilu
Savonrannan jätin taakseni mennessäni 16-vuotiaana parturi-kampaaja
linjalle Savonlinnaan Ammattikoulun vuonna 1988. Savonlinnassa
asuin kaksi vuotta ja sitten muutin
Kangasalalle, missä suoritin Tampereen Ammattikoulussa viimeisen
vuoteni tutkinnostani.
Olin täysiaikainen parturi-kampaaja
vain puolisen vuotta, (vaikkakin lähipiirini hiukset yhä taiteilen jonkinmoisella ammattitaidolla kuntoon) kun haaveeni lähteä au pairik-
Aloitin
lentoemäntäkoulutuksen
United Airlinesin kahden kuukauden koulutuksen Chicago Illenoisissa keväällä 1998. Tämä muutos
sattui samaan aikaan, kun olin alkanut tuntea itseni hyvin irralliseksi.
St Louisissa oli tuohon aikaan hyvin vähän muualta tulleita ihmisiä.
Vaikka olin asunut siellä jo kuusi
vuotta, en tuntenut kuuluvani joukkoon ollenkaan. Jatkuva huomio
puheeni aksenttiin alkoi käydä rasittavaksi. En myöskään tuntenut
enää kuuluvani Suomeen - minulta
puuttui aikuiskokemukset Suomesta
ja lapsuuselämä Amerikasta.
Näkymä länteen kotikatumme päästä. Valkoinen vuorenhuippu on noin
55 km päässä oleva 3632 m korkuinen Mt Charleston (14.10.2013).
si Amerikkaan toteutui. Hirvitti ja
pelotti aika paljon, koska englannin
kielitaitoni oli erittäin huono enkä
ollut hoitanut lapsia viisi vuotta
nuorempaa pikkusiskoa lukuun ottamatta lähes lainkaan. Mutta halu
nähdä ja kokea maailmaa voitti ja
heittäydyin rohkeasti seikkailuun.
Syksyllä 1991 astuin sitten 19-vuotiaana ensikertaa lentokoneeseen päämääränä isäntäperhe Minnesotassa,
Amerikassa. Sieltä Minneapolis/St
Paul-kaupungin kupeesta siirryin
muutaman kuukauden kuluttua
Missouriin, St Louisiin. Ensimmäiset kuukaudet olivat todella rankkoja, koska huonolla englannin kielitaidollani kommunikointi oli lähes
olematonta. Kun tarve ja motivaatio
olivat korkealla, kieli alkoi onneksi
sujua.
Halusin au pair -vuoteni aikana tehdä jotain, joka ei olisi ollut mahdollista Suomessa. Ryhdyin harrastamaan sukellusta. Sitä kautta tapasin
mieheni Toddin, joka silloin työskenteli sukelluksen opettajana opiskelunsa ohessa.
Perheen
perustaminen
ja työura
lentoemäntänä
Mentyämme naimisiin keväällä
1994 hain töihin tavarataloon ja
päädyin kosmetiikkatiskin taakse.
Hankimme lemmikin ja uskokaa tai
älkää - Tiger-koiramme oli puhdasrotuinen suomenpystykorva! Amerikasta löytyy muutama kennel, joka
niitä kasvattaa. Ajoimme 10 tuntia
suuntaansa Georgian osavaltioon
hakemaan oman kahdeksan viikon
ikäistä pentuamme.
”Tiikeri” oli hyvä lemmikki, vaikkakin todellinen ”haukkujakuningas”,
kuten rotu hyvin tunnetaan. Suomenpystykorva on hyvin harvinainen näky täällä. Ihmiset usein kummastelivat, kun taluttelimme ”kettua” ympäriinsä.
Sain tarpeeksi meikkailusta ja kosmetiikan myynnistä neljässä vuodessa. Kun suomalainen St Louisissa
asuva kaverini hankkiutui lentoemännäksi, sain myös minä rohkeutta yrittää. Lentoemännän työ on
ollut pikkutyttönä haaveammattini,
enkä voinut uskoa että se toteutui.
27
Lentoyhtiömaailmaan
sulauduin
täydellisesti. Noin puolet yhtiömme 25 000 lentoemännästä oli ulkomaalaisia ja tunsin todella olevani
kotonani ja kuuluvani tähän yhteisöön. Työn lentoetujen ja pitkien
vapaiden ansiosta aloin myös käydä
usein Suomessa ja irrallisuuden tunne sieltäkin katosi.
Olin lentoemäntänä viisi vuotta ja
todella rakastin sitä työtä ja elämäntyyliä. Nyt on välillä vaikea edes kuvitella, miten kovalla kyydillä viiletin maapalloa laidasta toiseen noina
vuosina.
Muutimme Las Vegasiin mieheni
työn takia 2001 ja työmatkani venyi
lähes 3000 km pituiseksi. Onneksi lentäminen oli melkein ilmaista
ja työmatka tehtiin vain 3-5 kertaa
kuukaudessa. Myöhemmin sain
siirron Los Angeles CA, LAX kentälle, jolloin työmatka typistyi vaivaiseksi 400 km:ksi.
Kotiin lasten pariin
Lentoemännän työ jäi taakse, kun
esikoispoikamme syntyi. Halu hoitaa kotona omaa naperoa oli niin
voimakas, että rauhoituin kotiin
kasvattamaan lapsia.
Meillä on nyt 9-vuotias Luke Johannes -poika ja 6-vuotias Ella Elizabeth -tyttö, jotka ovat kaksikielisiä ja
-kulttuurisia Las Vegasissa syntyneitä ja kasvaneita lapsia. Lasten kaut-
Arkisen aherruksen
eroja kulttuureissa
Arkinen aherruksemme on luultavasti hyvin lähellä samaa kuin savonrantalaisen perheenkin. Lapset
käyvät koulua ja muutamassa harrastuksessa viikoittain. Mieheni on
töissä tietokoneverkostoinsinöörinä
ja minä toimin kuskina, kokkailen,
pyykkäilen, siivoan, käyn kaupassa
ja hoitelen pankki- ja lukuisat muut
talouden asiat.
Ella 1-lk ja Luke 4-lk kotimme
edessä lähdössä aamulla isän kyydissä kouluun (14.10.2013).
ta kokemani lapsuus Amerikassa on
saanut minut tuntemaan itseni täysin
kokonaiseksi amerikkalaiseksi, mutta ehdottomasti olen ensin suomalainen ja vasta sitten amerikkalainen.
Vuonna 2003 Suomi alkoi sallia kaksoiskansalaisuuden, joten silloin otin
Amerikan kansalaisuuden Suomen
rinnalle. Vegas on hyvin monikulttuurinen paikka ja tunnen sopeutuvani tänne hyvin. Suuri osa ihmisistä
on muuttanut tänne muista osavaltioista tai maista. Kaupunkimme on
myös tietenkin jatkuvasti täynnä turisteja maapallon kaikista kolkista.
Eroavaisuuksia on ehkä juuri se,
että minä kotiäitinä hoidan lasten
lounaitten pakkaamisen mukaan ja
useimmiten kouluun viennin ja aina
hakemisen. Koululounas on mahdollinen, mutta neljä euroa päivässä
lasta kohden on vähän turhan paljon. Kuljetusvaihtoehtoja tähän kouluun ei ole muuten kuin itse ajaminen. Onneksi tänä vuonna mieheni
meno töihin sopii samaan aikaan
lasten kouluunmenon kanssa, joten
hän voi viedä heidät usein aamuisin
työmatkallaan.
Koulumatkaa lapsillamme on 18 km
eli puolen tunnin kaupunkialueellaajoa suuntaansa. Lähempänäkin olisi toki kouluja, mutta valitettavasti
Amerikan ja erityisesti Nevadan yleiskoulut ovat kaukana siitä tasosta, jota
jokainen suomalainen koulu on.
Amerikan alhaisemmista veroista
säästyvät rahat uppoavat monessa
perheessä perus-terveydenhoidon ja
-koulutuksen maksamiseen omasta
pussista.
Suuri työni on myös kasvattaa lapseni puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan suomea. Pidän hyvin tärkeänä
puhua lapsille omaa äidinkieltäni,
todellista tunnekieltäni. Suomi oli
heidän ensimmäinen kielensä, sillä
puhun heille vain suomea ja he puhuvat minulle vai suomea.
Kieli erottaa meidät aina joukosta.
Kaikillahan meillä on omat eroavaisuutemme, niinpä en anna eron
häiritä. Onneksi miestänikään se ei
häiritse. Vaatii aika voimakasta itseluottamusta olla jäsen perheessä,
jossa ¾ ihmisistä puhuu keskenään
eri kieltä. Mieheni tosin alkaa ymmärtää puheestamme jo liiankin
paljon näin 21 vuotta suomea sivusta kuunnelleena.
Sukulaiset ja ystävät ovat olleet
korvaamaton apu tuodessaan ja lähetellessään lukemattomia suomenkielisiä kirjoja ja DVD:ta lapsille.
Internetistä löytyy suomalaisia pelejä ja koulujenkin käyttämä Ekapeliohjelma, jolla suomen lukemisen
oppiminen on entistä hauskempaa
ja helpompaa. Suomalaiset TV-kanavatkin näkyvät meillä netin kautta
ja Youtube on verraton, jos haluaa
kuunnella lähes mitä tahansa suomalaista musiikkia.
Minä tunnen täällä n. 20 paikallista
suomalaista. Kokoonnumme juhlistamaan usein siniristilippua liehuen juhannusta, itsenäisyyspäivää,
pikkujouluja ja eritoten toistemme
syntymäpäiviä. Pelailemme Aliasta, Rappakaljaa, Suomi-tietopeliä ja
Mölkkyä.
Voit ottaa ihmisen pois Suomesta,
mutta et helposti suomalaisuutta
pois ihmisestä!
Kuva patikkaretkeltämme erämaassa Vegasin länsipuolella. Tämä on noin
20 km päässä juuri ja juuri kuvassa erottuvasta keskustastamme, Strip:stä.
Karua ja vähäkasvillista on koko Vegasin kuiva ja kuuma laakso. Kaikki
keskustan ja naapuristojen kasvit ovat istutettuja ja kastelulaitteiden päivittäin kastelemia. 28
lokakuussa 2013
Ulla M. Graham, os Mutka,
Las Vegas NV
Tietoa Las Vegasista
Las Vegas on Nevadan osavaltion
suurin kaupunki. Las Vegasin pääelinkeino on matkailu, joka perustuu pääosin kasinoihin, joista kaupunki on kuuluisa.
Nevadan osavaltiota halkovat monet
pohjois-eteläsuuntaiset vuorijonot,
joiden korkeimmat huiput kohoavat yli neljän kilometrin korkeuteen.
Kuuluisa Sierra Nevada on kuitenkin pääosin naapuriosavaltio Kalifornian puolella.
Osavaltion eteläosaa peittää Mojaven aavikko, jossa Las Vegas sijaitsee. Alueen kuumin ja matalin kohta on Kuolemanlaakso (engl. Death
Valley).
Suuri osa Nevadan pohjoisosaa on
Great Basinin ylätasankoa, joka on
kuivaa pensasaroa ja aavikkoa.
Vegasin kesät ovat järkyttävän kuumia ja kuivia. Paahtavaa + 40 C
lämpöä joutuu kärsimään vain n.
kolme kuukautta (heinä-syyskuu),
ja loppuvuosi on sitten upeaa aikaa
ulkoilmaihmisille, kertoo Vegasin
asukas Ulla Graham.
– Las Vegasin keskusta, Strip, on
turisteille tehty aikuisten ihmemaa
ja leikkikenttä. Siellä on kiva käydä
ihmettelemässä silloin tällöin. Keskustassa upeinta on kasinoiden yltäkylläinen sisustus ja arkkitehtuuri.
Maailmankuulut Cirque Du Soleil
-akrobaattiesitykset ovat henkeäsalpaavia kokemuksia.
– Ihmisten mielikuva Vegasissa asumisesta on yleensä aivan väärä. Lukuisissa elokuvissa ja TV-sarjoissa
näkyvä keskustan meno kuuluu harvoin arki- tai edes viikonloppuelämäämme.
Vegas on suurkaupunki, jossa asuu
n. 2 000 000 asukasta. Kaupungin
alueelta löytyy mahdollisuuksia lähes mihin tahansa harrastukseen tai
kiinnostukseen.
Perheenäiti Ulla Graham ei halua unohtaa juuriaan. Hän opettaa lapsilleen myös suomalaista perinteistä ruokakulttuuria eli tässä tapauksessa
karjalanpiirakan rypyttämistä.
Graham kertoo osallistuvansa usein
erilaisiin urheilutapahtumiin. –
Juoksutapahtumat ja triathlonit ovat
koko perheemme hauska harrastus.
Parasta Vegasin sijainnissa on Grahamin mukaan laakson ympärillä olevat vuoret. Vain reilu puolen
tunnin ajomatkan länteen jälkeen
on poissa karusta, pölyisestä, lähes
kasvittomasta erämaasta ja keskellä
korkeita mäntypuita.
Mt Charleston, 3632 metrin korkuinen vuori, on hieno retkikohde.
Grahamin perhe vaeltelee paljon sen
rinteillä ja perheenäiti on useaan
kertaan vaeltanut 28 km:n matkan
vuoren ympäri huipulle asti.
C. Onneksi taloissa ja autoissa on
ilmastointi! Vegasin lämpöennätys
on ollut + 48 C vuonna 1931. Tammikuu on viilein kuukausi ja silloin
vuorokauden ylin keskilämpötila on
+ 14 C ja alin + 4 C.
Pakkastakin on joka talvi muutamana yönä. Ennätys on ollut – 13
C vuonna 1963. Asutusalueille istutetut palmupuut ovat hätää kärsimässä pakkasöitten aikana. Erämaa
on todella karu paikka eläimille ja
kasveille kuivuuden, kuumuuden ja
yllättävän kylmyytensä takia.
– Vuoriston läheisyys on upeaa sen
erilaisen ilmaston ja kasvuston takia. Kesällä siellä on huomattavasti
viileämpää kuin polttavassa laaksossamme ja talvella lunta! On kiva
kuin voi pienellä ajomatkalla viedä
lapset pulkkamäkeen, mutta ei tarvitse kopistella lunta ja jäätä irti autosta tai pihoilta.
Vegasin kuumin kuukausi on heinäkuu, jonka keskiverto vuorokauden
ylin lämpötila on + 40 C ja alin + 27
29
Valmiit karjalanpiirakat maisteltavina Las Vegasista. Näiden kuvien
myötä terveiset rapakon takaa!
n
a
n
n
a
r
Savon
a
a
p
i
a
k
kirjasto
ä
i
j
ä
t
t
y
ä
k
Savonrannan kirjaston lainausmäärät ovat pudonneet.
Savonrannan kirjaston käyttäjämäärät ovat pudonneet.
Kaupungin kirjastotoimenjohtajan Tapani Bomanin
mukaan Savonrannan kirjaston lainaus oli vielä 2010
yhteensä 12 177 lainaa. Viime vuonna lainausmäärä oli
10 578, kahden vuoden erotus on noin 1600 lainaa.
Vaikka sama suuntaus näkyy muissakin kirjastoissa, pieniä yksikköjä rokotetaan ensin. Savonrannan kirjaston
aukioloaikoja on supistettu kesästä vähentyneiden kävijämäärien vuoksi, ja kirjastovirkailijan sijainen Heini
Kosonen on aidosti huolissaan kirjaston ulko-oven saranoiden hiljaisuudesta.
Kesällä lomalaiset piristävät lainausmääriä, mutta muutamat uskolliset lainaajat eivät riitä ylläpitämään enää
kirjaston kävijämäärää. Lukemista voi tilata myös muista Savonlinnan kirjastoista.
Kirjastossa kävijöiden kirjastokortteja uusitaan parasta
aikaa. Uusimisen syynä on se, etteivät uuden pääkirjaston Joelin automaatit hyväksyneet Savonrannan kirjastokortteja. Vanhaa korttia siis voi edelleen käyttää henkilökohtaisessa asioimisessa.
30
n
o
h
a
n
i
p
La
t
e
s
i
a
j
a
v
a
n
a
t
e
v
a
n
o
pihatt
Säimenen kylän Lapinahon tilan uuden
pihattonavetan avajaisia vietettiin lokakuun puolivälissä. Avajaisten kutsujina olivat MTK:n tyyppinavetta-hanke,
Osuuskunta Itä-Maito ja navetan omistajat Kirsi Hallikainen ja Kalle Makkonen.
Navetan sisäänkäynnissä kävi kuhina ja onnitteluja toi moni satapäinen vierasjoukko.
Tarjolla oli makkaraa, kahvia ja pulla sekä
maukkaita Valion tuoteuutuusjogurtteja,
jotka tekivät syksyn ensimmäisten pakkasöiden jälkeen kauppansa. Ruokintapöydän
avajaistungos oli tällä kertaa ihmisten täyttämä.
Lapinahon pihattonavetan avajaisissa navetan sisustaminen oli vielä kesken. Makuuparsien välisermit odottivat asentamista. Karja laidunsi rauhallisena väen tungoksesta
piittaamatta.
Lauluryhmä Ilakka esitti kahdessa otteessa
savonrantalaisia ja maalaismielisille lauluille. Tilan entinen emäntä Eeva Makkonen sai kuultavakseen mm. ’Ievan polokan’
muiden laulujen ohella. Ilakassa esiintyivät
Erkki Hirvonen, Pirkko Herranen, Pauli
Kettunen, Heli Sairanen, Maija Vartiainen, Oili Muhonen ja Kaarina Kangas.
Nyt tuolla paikalla seisoo Savonrannan ensimmäinen robottinavetta. Lapinahon isäntä näkee maidontuotannon tulevaisuuden
myönteisenä. Hyppy vanhasta parsinavetasta pihattoon on suuri. Tulevaisuudensuunnitelmien ensimmäinen tavoite lypsykarjan kolminkertaistaminen on nyt lähellä
toteutumista. Emännän mukaan tärkein syy
pihattonavetan valintaan on se, että eläimet
ovat vapaana.
Tilan vanha isäntä Jouko Makkonen muisteli puheenvuorossaan tilan historiaa, joka
alkoi puhujan isän saatua Lapinahon tilan
haltuunsa pakkohuutokaupassa 1930-luvulla.
Savonrannan koulun rehtori Jukka YliPeltola kertoi onnittelupuheenvuorossaan
Kallen peruskoulun jälkeisestä uravalinnasta, joka ei ollut tavallisin. Myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja Matti-Pekka
Parkkinen välitti kaupungin onnittelut
maataloustuottajille.
Kalle Makkosen isännöimän maitotilan
uusi tuotantorakennus on yksi Maa- ja
metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK)
Tyyppinavetta-hankkeen rakennuskohteista. Vastaavia kohteita on kahden vuoden
aikana noussut eri puolille maata viisi.
Tyyppinavetta-hankkeen rahoittajina ovat
Euroopan unioni ja valtio. Hankkeen tavoitteena on etsiä keinoja alentaa navettarakentamisen kustannuksia sekä löytää uusia
rakentamisen ja rakentamisprojektien läpivientiin liittyviä malleja.
Tilan koko oli tuolloin seitsemän hehtaaria. Nykyisen tilan omistajan isoisä Kalle
Makkonen oli aikaansa edellä paikkakunnalla. Hän oli opiskellut maataloutta ja
tiesi esimerkiksi apilan viljelystä muiden
ihmettelyksi. Pientilalla haettiin lisäansiota
ulkopuolelta, mikä tavan mukaan oli talvisin hevossavottaa ja kesäisin oman navetan
rakentamisesta saatua ammattitaitoa hyödyntäen omakotitalojen ja navettojen rakentamista.
Jo ensimmäinen tilan isäntä hankki lisämaita ja samoin teki seuraava polvi. Jouko Makkonen kasvatti tilan kokoa päämäärätietoisesti omana isännyysaikanaan 1960-luvulta
2010-luvulle. Joukon aikana tilalla oli myös
lomamökkivuokrausta kunnes elintasovaatimukset veivät vuokrauskatteen.
Navetalta avautuu kaunis ja polveileva vaaramaisema karjalle ja työntekijöille.
Oma episodinsa tilan koon kasvattamisessa nykyisiin mittoihinsa oli rajanaapurina
olevan Savonrannan kunnan omistaman
maan osto. Jouko kertoi tehneensä neljälle
eri valtuustolle tarjouksen lisämaan ostosta
naapurista, ja aina se evättiin.
– Aikaa ensimmäisestä tarjouksesta meni
23 vuotta ennen kuin viimein kauppakirja
kirjoitettiin kunnanjohtajan luona.
Ruokintapöydällä oli ihmistungosta avajaisissa
31
n
e
s
k
u
k
s
e
k
a
t
n
i
m
i
o
Löytöjä T
a
t
l
i
r
o
t
u
kirpp
Savonrannan toimintakeskus joutui pitämään kirpputoriaan suljettuna syksyllä, koska ei voinut työllistää siihen
ketään. Lions Club Savonranta lähti mukaan toimintaan
toiminnanohjaaja Pekka Lindholmin esityksestä. Kirpputori on nyt auki joka lauantaiaamu kymmenestä iltapäivän kahteen asti ainakin vuoden loppuun saakka.
– Toiveena on saada kirpputori auki pitemmäksikin aikaa. Jatkoaukioloista neuvotellaan ensi vuoden puolelle,
lupaa Lindholm.
Kirpputori ottaa edelleen vastaan pieniä tavaralahjoituksia sen aukioloaikana. Suurista lahjoitusmääristä ja
muusta ajankohdasta voi kysyä suoraan Savonrannan
toimintakeskuksesta, puh. 0440 679 167.
Savonrannan leijonat pitävät vapaaehtoisesti kirpputoria
auki osoitteessa Vuokalanraitti 1. Raija ja Tarmo Heikkilä viettivät lokakuista lauantaita mielellään kirpputorimyyjinä.
Toimintakeskuksen kirpputori on taas auki. Myytäviin
tuotteisiin voi käydä tutustumassa ja kauppoja hieromassa lauantaisin kymmenen ja kahden välillä.
– Asiakkaita on käynyt hyvin. Itsekseen ei ole tarvinnut
olla, sillä tänäänkin on ollut ainakin 30 myyntitapahtumaa, mainitsee Raija Heikkilä.
Kirpputorilla on myynnissä monenlaista tavaraa. Vaatteet ja kengät sekä astiat ja lelut, kirjoista puhumattakaan, houkuttelevat penkomaan ja tekemään löytöjä.
Heikkilät ovat tosissaan kirkonkylän liike-elämän vilkastuttamisessa ja panostavat siihen omalta osaltaan
kirpputorimyyjinä.
Raija Heikkilä ja Pirkko Sorri hieroivat kauppoja toimintakeskuksen kirpputorilla.
32
33
n
a
n
n
a
r
n
o
v
a
S
u
l
i
a
k
k
l
e
k
i
r
o
t
?
s
u
u
Moot
s
i
l
l
o
d
h
a
m
i
s
u
u
n
u
l
i
a
k
t
ma
Savonrannan kautta kulkee lähiseudun ainoa mahdollinen moottorikelkkareitti Kerimäeltä Heinävedelle. Vesistöt ja virtaukset
tuovat reitin siltoja pitkin aivan
kirkonkylän ohitse ja reitin pisto
Savonrannan huoltoasemalle lisää
moottorikelkkaliikennettä raitillakin. Itä-Savon moottorikelkkailijat ylläpitävät sitä, samoin kuin
kaikkia Savonlinnan talousalueen
reittejä.
Savonlinnassa koneyrittäjänä toimiva
savonrantalainen Kalle Laamanen on
aktiivinen moottorikelkkailija myös
vapaa-ajallaan. Lähiseudun kelkkailureitit ovat tulleet tutuiksi viimeisten
kymmenen vuoden aikana, kun virallinen reitti Kerimäeltä Savonrannan
kautta Heinävedelle avattiin. Hän on
myös matkaillut moottorikelkkailun
parissa.
– Olen moottorikelkkailut Kuusamoa,
Sallaa ja Jäämerta myöten. Väitän, että
Savonrannan lähiseudulla on Suomen
parhaat kelkkailureitit, mitä löytyy Iisalmen alapuolelta. Heinävedellä ja
Kiteellä on paljon kelkkailijoita, ja Savonranta sattuu heidän välilleen.
Alueen moottorikelkkareittien selvittämiseen ja rakentamiseen ItäSavon Moottorikelkkailijat saivat
Piällysmies ry:ltä avustusta kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen yhdistys on pyörittänyt reitistöä omillaan.
Reittien ylläpitoon saadaan rahaa
kilpailujen järjestämisestä.
– Itä-Savon moottorikelkkailijoilla
on vajaat sata jäsentä, joista parikymmentä toimii aktiivisesti. Jokavuotisena hommana on reittien
kunnostus ja ylläpito, mikä tarkoittaa raivausta. Yhdistyksellä on
tamppari reittien kunnossapitoon,
mikä maksaa yhdistykselle. Itse hoidan ja ylläpidän Raikuun ja Savonrannan välistä reittiä.
’Vasten auringon siltaa’ käy vesikelkkailijan tie veneen jälkimainingissa.
kuvat Arja Rantala
Yhdistyksen hyvästä talkoohengestä kaipaa valmiiseen ruokapöytään.
kertoo se, että nykyisten reittien li- Mitään muuta iltaohjelmaa ei tarvitsäksi ollaan suunnittelemassa uutta. se järjestää.
– Yhdistyksemme on hakemassa
uudesta ohjelmakaudesta hankeavustusta. Sen tavoitteena on avata
kelkkailureitti Syvälahden kautta
Enonkoskelle ja sieltä Oraviin ja
eteenpäin, aina Varkauteen ja Iisalmeen asti. Suunniteltu reitti kulkisi
pääosin sähkölinjaa pitkin täältä
Enonkoskelle.
– Jo nyt pääsee Puruveden ympäri
talvisin moottorikelkalla. Ajatuksia
on avata joskus tulevaisuudessa reitti myös Savonrannalta Rääkkylään.
Maankäyttölupiakin on jo aiemmin
kysytty reitin varrelta.
Laamanen kehuu lähiseudun hyvää
palvelutarjontaa moottorikelkkailua
ajatellen.
– Oravista löytyy hyvin matkailuohjelmapalvelua myös moottorikelkkailijoille. Savonrannalla on mahdollisuudet samaan olemassa. Vain
tekijöitä puuttuu. Yksi tärkeä puute
meillä on majoituspaikkojen puute.
Myös huoltoaseman pitäisi palvella laajasti kelkkailijoita, ja olla auki
myös viikonloppuisin.
– Olen matkaillessa huomannut, että
kelkkailijat ovat rauhallista porukkaa. Moottorikelkkailun päivälenkit
ovat tavallisesti 150–300 km, ja ajettuaan tuollaisen kilometrimäärän
34
– Kelkkaillessa maisemalla ja maastolla on merkitystä. Järven jään kylmyys ja yksitoikkoisuus eivät ole
kelkkailijan mieleen. Vaihteleva
maasto, jota Savonrannalta löytyy,
on parasta, siinä tulee toimintaa ja
pieni hiki pintaan ajaessa.
Kelkkailu ei ole halpa harrastus, ja
kausi alkaa tavallisesti tällä leveysasteella tammikuun lopulla.
– Vaikka kelkkojen polttoaineen kulutus on laskenut, niin kuin muissakin polttomoottoreissa, on polttoaineen hinnan nousu pitänyt kelkkailun kalliina harrastuksena.
Laamanen peräänkuuluttaa moottorikelkkailua Savonrannan talvimatkailun mahdollisuutena. Tammikuussa majoituskapasiteetti on
ilman kelkkailijoita alhaalla.
– Kelkkailija käyttää alueen palveluja laajasti. Majoituksen ja ruokailun
lisäksi alueelle jää huolto- ja polttoainepalvelutuloja. Savonrannan
matkailun kannattaisi ottaa mallia
vaikka Kiteen Tolosenmäen huoltoasemasta ja Oravin matkailupalveluista ja houkutella Etelä-Suomen
kelkkailijoita hyvillä palveluvarustuksilla joulun ja uuden vuoden jälkeisen sesongin matkailijoiksi.
Uskon, että Lahden eteläpuoleisen alueen kelkkailijoita
saataisiin jäämään myös Savonlinnan alueella ja erityisesti
Savonrannalle. Kaikki eivät halua ajaa yli viisisataa kilometriä hyvien kelkkailureittien luo Iisalmen yläpuolelle.
Meteliä ja rauhattomuutta pelkääville Laamanen vakuuttaa: – Kelkkailijat ovat rauhaa ja luontoa rakastavia ihmisiä. Laji on yksilöharrastus, jossa huomio kiinnittyy luontoon.
Mainostoimisto
Ktp-Konsultit
Graafinen suunnittelu
Digi- ja videokuvaus
Kirjapaino
KT-Paino
Kesälläkin voi kelkkailla vaikka järven pinnalla. Kalle
Laamanen harrastaa moottoriurheilua ammattinsa lisäksi. Kesäinen ajanvietto sujuu vesiskootterilla.
35
CS-Studio
Koulutus
CS-Trainers
Graaf. ohjel.koulutus
Johtamiskoulutus
p. 040 5534 722
[email protected]
p. 050 3089716
[email protected]
Kuvaukset ja kehystukset
Painotyöt laidasta laitaan
36