VIERAANNUTTAMISTIETOISKU Pekka Pere yliopistonlehtori sosiaalitieteiden laitos Helsingin yliopisto University Lecturer Department of Social Research University of Helsinki 14.4.2013 Av(i)eron jälkeen vanhempi voi pyrkiä katkaisemaan lapsen ja toisen vanhemman suhteen perusteettomasti eli vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmastaan. Vieraannuttaminen on lapselle hyvin vahingollista, mutta se on lastensuojelussa huonosti tunnettu lapsen kaltoinkohtelun muoto. Vieraannuttaminen on ilmeisesti suhteellisen yleistä. Lapselle ja hänen henkiselle kehitykselleen on tärkeää säilyttää suhde molempiin vanhempiinsa. Vanhemman painostuksen alla lapsi ei pysty välttämättä ilmaisemaan, että rakastaa molempia vanhempiaan ja tahtoo viettää aikaa molempien vanhempiensa kanssa. Yhteiskunnan tulisi suojella lapsia vieraannuttamiselta ja ennaltaehkäistä vieraannuttamista. Artikkeli on valikoiva kirjallisuuskatsaus. Pyrkimys on kertoa vieraannuttamisen vakavuudesta ja kannustaa tutkimukseen Suomessa vähän tutkitusta aiheesta. Avainsanat: Vieraannuttaminen, henkinen väkivalta, lastensuojelu. Pekka Pere (2013). Parental alienation snapshot. After divorce some parents aim to destroy the relationship of their child with the other parent despite that no objective reason to cut the relationship exists. Such parental alienation is most harmful to a child but yet is not a recognised form of child abuse in the child welfare agencies. Parental alienation appears to be fairly common and in the increase. Contact to the other parent is important for healthy development of a child. A child may not be able to express his or her desire to love and retain contact with the other parent if the contact is strongly opposed by the parent with whom the child lives. Society should protect children from parental alienation. This is a selective survey on parental alienation. The aim is to communicate the idea of the harmfulness of parental alienation and to spark research interest in a little inspected topic in Finland. Keywords: Parental alienation, mental violence, child welfare. Mitä vieraannuttaminen on? Lapsen vieraantuminen vanhemmastaan on lapsen vahvaa vanhempansa vastustamista, joka ei ole suhteessa vanhemman ominaisuuksiin1 eikä lapsen aiempaan suhteeseen häneen (Fidler ja Bala 2010a). 1 Mikäli vanhemmalla on vakavia päihde- tms. ongelmia, voi olla perusteltua rajoittaa lapsen ja ongelmaisen vanhemman tapaamisia. Artikkelissa viitattujen vanhempien oletetaan kykenevän hyvään vanhemmuuteen, jolloin tapaamisten estämiselle ei ole objektiivisesti perusteltavissa olevaa syytä. 2 Vieraannuttaminen on toimintaa, jonka tavoitteena on saada lapsi vieraantuneeksi vanhemmastaan eli rikkoa lapsen suhde toiseen vanhempaan — tavallisesti vanhempien av(i)oeron jälkeen. Onnistuessaan lopputulos on lapsen ja vanhemman yhteydenpidon loppuminen. Vieraannuttamista on eriasteista. Lievimmillään se on epäsuoraa negatiivisen asenteen toista vanhempaa kohtaan välittämistä lapselle. Konkreettisempi vieraannuttaminen tapahtuu järjestämällä lapselle erityisen hauskaa tekemistä mahdollisten vierailujen ajaksi, syöttämällä lapselle vääriä mieli-ja muistikuvia etävanhemmasta, estämällä tapaamiset ja kontaktit hänen kanssaan tai huolehtimalla, että ne tapahtuvat epäsuotuisissa olosuhteissa, antamalla lapsen ymmärtää etteivät ne ole suotavia ja edellyttämällä, että lapsi lopulta omaksuu lähivanhemman kielteisen mielikuvan etävanhemmasta. Pahimmillaan vieraannuttaja vaatii lapsen omaksumaan vieraannuttajan mustavalkoisen maailmankuvan lapsen toisesta vanhemmasta ja opettaa lapsen vihaamaan häntä. Lapsi on pakotettu kieltämään ikään kuin puolet itsestään, mikä on valtava psyykkinen rasite. Vieraannuttaja saattaa esimerkiksi palkita lasta siitä, että lapsi pahoinpitelee toista vanhempaansa (Häkkänen-Nyholm 2012). Vieraannuttaja saattaa kohdistaa myös aiheettomia seksuaali- ja väkivaltarikossyytöksiä lapsen toiseen vanhempaan perusteena lapsen ja vanhemman tapaamisten ja yhteydenpidon estämiselle (esim. Hannuniemi 2012a). Vieraannuttajilla on itsellään usein ongelmia persoonallisuudessaan (esim. Hannuniemi 2007 ja 2012a). Vieraannuttaminen on äärimmäistä henkistä väkivaltaa lasta kohden. Henkinen pahoinpitely on lapselle yhtä vahingollista kuin muunlainen pahoinpitely, ja henkinen väkivalta on mahdollisesti yleisin, haastavin ja vähiten viranomaisille raportoitu lasten kaltoinkohtelun muoto (Hibbard ym. 2012). Valtaosa vieraannuttamisen kohteista on isiä, joten vieraannuttaminen on erityisesti isiä koskettava ongelma. Isien osuuden lähivanhemmista kasvaessa yhä useampi äiti tulee joutumaan vieraannutetuksi lapsestaan. Vieraannuttamisen kohteena olevan vanhemman sukupuolesta riippumatta vieraannuttamisen uhri on aina lapsi, joka menettää toisen vanhempansa. 3 Kuinka yleistä vieraannuttaminen on? Toisen vanhemman mustamaalaaminen lapselle tai tapaamisten estäminen av(i)oeron jälkeen on ilmeisesti yleistä. Raittila ja Sutinen (2008, 90) (pitkälti jälkimmäisen väitöskirjaan (2005) perustuvassa kirjassa) arvioivat, että riitaisissa eroissa äidit lähes poikkeuksetta pyrkivät estämään isän ja lasten tapaamisia. Rauha (2003, 259) toteaa, että on järkyttävää, että vahvastikin lapsia isästä vieraannuttavaa käytöstä pidetään täysin normaalina eron jälkeen ja ettei siihen puututa. Tarkkaa tietoa vieraannuttamisen yleisyydestä ei ole. Brobergin ja Hakovirran (2005) mukaan eroperheiden lapsista 30 % ei oleellisesti tapaa toista vanhempaansa. Mikäli lähivanhempi perustaa uusperheen, nousee etävanhempaansa tapaamattomien lasten osuus 37 %:iin. Tapaamattomuuden syytä ei selvitetty. Kaikkosen ja Hakulinen-Viitasen (2012) tutkimuksessa isäänsä tapaamattomien lasten osuus oli 23 %. Santonen (2012) tutki 130 oikeuden pyytämää sosiaalitoimen tekemää olosuhdeselvitystä. Niissä 29 %:ssa oli viitteitä vieraannuttamisesta. Vieraannuttamisesta väitöskirjaa laativa OTL Anja Hannuniemi (2012b) arvioi, että eroperheiden lapsista 10 %:a vieraannutetaan. Myös ulkomaisissa tutkimuksissa päädytään säännöllisesti suuriin osuuksiin, joissa isien ja lasten suhde katkeaa vanhempien eron jälkeen. Johnstoniin ym:iden (2009, 209) tutkimuksessa isistä 20 %:lla ei ollut enää suhdetta lapsiinsa eron jälkeen. Amaton (2009) isossa aineistossa 29 % isistä ei tavannut lastaan lainkaan. Spruijtin ym:iden (2004) mukaan 20 % lapsista ei ole yhteydessä toiseen vanhempaansa ja heistä puolet vieraannuttamisen takia.2 Fidlerin ja Balan (2010b) katsausartikkelissa viitattujen tutkimusten mukaan lapsista 11–15 % vastustaa etävanhemman tapaamisia ja huoltoriitojen kohteena olevista lapsista 20–40 % on vieraannutettuja. Bernet ym:t (2010, 128) päättelevät katsausartikkelissaan, että huoltoriitalapsista 25 % vieraantuu toisesta vanhemmastaan ainakin jossain määrin. Vieraannuttaminen on ilmeisesti yleistymässä (Bala 2012). 2 Kiitän Helena Häkkänen-Nyholmia tämän viitteen osoittamisesta. 4 Vieraannuttamisen yleistymisen voisi olettaa näkyvän huolto- ja tapaamisoikeusriitojen ja niiden yhteydessä esitettävien perättömien seksuaali- ja väkivaltarikossyytösten kaltaisten ääri-ilmiöiden yleistymisenä Suomessa. Huolto- ja tapaamisoikeusriidat ovat yli kolminkertaistuneet kahdessakymmenessä vuodessa (Lasola 2010) ja yleistyneet voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana (Valkama ja Lasola 2010). Vihavaisen ja Vähäsarjan selvityksessä (2013) suurin osa poliiseista arvioi aiheettomien seksuaali- ja väkivaltarikosilmoitusten yleistyneen viime vuosina. Korkmanin ym:iden (2012) mukaan poliisin tietoon tulleiden seksuaalisten hyväksikäyttöepäilyjen määrä on viisinkertaistunut kolmessakymmenessä vuodessa ja kaksinkertaistunut 2000-luvulla, vaikka seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole yleistynyt. Artikkelissa raportoidaan HUSin lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisessa osaamiskeskuksen tutkimuksista lapsista, joiden on epäilty joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Tutkimuksissa epäilty oli useimmin isä, vaikka kirjallisuuden mukaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttäjä on useimmin perheen ulkopuolinen. Isiin kohdistuneet epäilyt vahvistuivat tutkimuksissa harvemmin kuin muihin kohdistetut epäilyt. Yksikään huoltoriidan yhteydessä esitetty epäilys ei osaamiskeskuksen tutkimuksissa vahvistunut. Tilastot ja asiantuntija-arviot viittaavat vieraannuttamisen yleistymiseen Suomessakin. Etäisän suhde lapseen katkeaa huomattavasti useammin kuin etä-äidin. Isien ja lasten tapaamiset ovat kehittyneet huonompaan suuntaan huolimatta isien aikaisempaa suuremmasta kasvatusvastuusta perheissä. Keskimääräistä koulutetumpien (Dudley 1991, 280) ja lapsiinsa vahvasti sitoutuneiden isien lapset tulevat vähemmän koulutetumpien ja lapsilleen vähemmän omistautuneiden isien lapsia useammin vieraannutetuiksi isistään (Kruk 2011, 19). Suomessa isän suhde lapsiin katkeaa vanhempien eron jälkeen edelleen yhtä usein kuin 30 vuotta sitten (Broberg ja Hakovirta 2005), vaikka isien rooli kasvattajina on muuttunut paljon. Yksinhuoltajaisien osuus on jopa vähentynyt entisestään (Antikainen 2007). 5 Mitä vieraannuttamisesta seuraa? Lapsuuden traumaattiset kokemukset ennakoivat aikuisiän vakavaa psyykkistä oireilua (esim. Salokangas ym:t 2006, vrt. Tammi 2012 ja Kestilä ym. 2012). On ilmeistä, että vieraannuttamisen seuraukset ovat vastaavia. Pahimmillaan lapsi päätyy itsemurhaan (Richardson ja Broweleit 2006). Makkonen (2009) perehtyi tutkielmassaan eron kokeneiden lasten aikuisina kertomiin kokemuksiinsa vieraannuttamisesta. Vieraannuttavien äitien painostus oli jatkunut lasten aikuisuuteen ja sen vaikutukset olivat lapsille syvästi vahingollisia ja elämänpituisia. Sinkkosen (2008, 73) mukaan huoltoriita on pahimmillaan vieraannuttamista, jolloin lapsen persoonallisuuden kehitys vaarantuu vakavasti ja (Jousmäen ja Kohosen (2010) haastattelu) lapsen ja etävanhemman suhde voi katketa jopa iäksi. Baker (2007) haastatteli 40 aikuista, jotka oli lapsena vieraannutettu toisesta vanhemmastaan. Lapset olivat ottaneet yhteyttä toiseen vanhempaansa keskimäärin kahdenkymmenen vuoden kuluttua vieraannuttamisesta — usein vasta vieraannuttavan vanhemman kuoltua (mts. 176). Aineiston lapsilla oli aikuisina huomattavia psykologisia ongelmia (mt:n luku 7): merkittäviä masennusoireita (70 %), kielteinen minäkäsitys (68 %), vaikeuksia luottaa muihin ihmisiin (42 %) ja vakavaa päihteiden käyttöä (33 %). Johnstonin ym:iden (2009) tutkimuksessa kovien huoltoriitojen kohteina olleista lapsista aikuisina 40 % kärsi ahdistuneisuudesta ja 60 %:lla oli merkittäviä tunnelämän häiriöitä (mm. paranoidisuutta, vihamielisyyttä, pakkomielteisyysoireita ja psykiatrisia ongelmia). Vieraannuttamisen vahingollisuutta lapsille kuvataan laajemmin Hannuniemen (2007 ja 2008) ja Häkkänen-Nyholmin (2010) artikkeleissa. Isät ovat yhä tiiviimmin mukana lastensa kasvatuksessa. Isät kokevat siksi aikaisempaa järkyttävämpänä lapsistaan täysin erilleen joutumisen. Vieraannutettujen isien on todettu jälkitraumaattisesta stressistä. (Kruk 2011, 12, 70–71, 79 ja 104 sekä Häkkänen-Nyholm 2012.) kärsivän 6 Vanhemmalle vieraannuttaminen voi olla pahempi asia kuin lapsen kuolema: Kuolema on tapahtuma, johon peruuttamattomuutensa takia vanhempi pitkällä aikavälillä sopeutuu. Vieraannutettu lapsi, jota vanhempi ei voi aikuisenakaan tavata, on onnettomuus, josta ei pääse koskaan yli. (Warshak 2012, 353.) Vanhempi aina toivoo, että hän ja lapsi vielä kohtaisivat. Mitä vanhemmat ajattelevat ja tahtovat? Aikuiset pitävät sekä isää että äitiä lapsille tärkeinä, kannattavat yhteishuoltajuutta ja lainsäädäntöä, joka vahvasti takaa lapsen suhteen molempiin vanhempiin avioeron jälkeen (esim. Nielsen 2012). Lapsestaan vieraannutetut vanhemmat uskovat alkuun, että yhteiskunta turvaa lapsen ja vanhemman suhteen. Moni pettynee, sillä sosiaalitoimi ja oikeuslaitos eivät tee sitä. Lähivanhemmat, joiden lapset eivät tapaa toista vanhempaansa, monesti kertovat toivovansa lapsen ja etävanhemman tapaamisia eli samaa kuin etävanhemmat. Usein näyttää siis siltä, että kaikki aikuiset toivovat tapaamisia ja yksin lapset vastustavat niitä. Näiden lähivanhempien kertoman uskottavuuden kyseenalaistaa se, että mikäli lapsi ryhtyy haluamaan tapaamisia, lähivanhempi voi alkaa vastustamaan niitä avoimesti. (Weir 2011.) Mitä lapset ajattelevat ja tahtovat? Lasten tahdon selvittäminen on vaikeaa huoltoriidassa ja eritoten vieraannuttamistilanteessa. Karttusen (2010) mukaan lapsen kuuleminen huoltoriidassa vaatii asianmukaista koulutusta eikä lapsen todellista mielipidettä voi selvittää kertakuulemisella. 7 Vieraannutetut lapset monesti vastustavat jyrkästi ajatusta etävanhemman tapaamisesta ilmaisten vihaa tai halveksuntaa häntä kohtaan tai kertoen pelkäävänsä etävanhempaa. Mikäli oikeus määrää tapaamiset toteutettaviksi, valtaosa lapsista kuitenkin iloitsee tapaamisista ja suhteen palautumisesta etävanhempaan. (Esim. Warshak 2010 ja Weir 2011.) Lastenpsykiatri Weir (2011) tutki 78 lasta, jotka vastustivat tapaamisia etävanhemman kanssa, mutta joiden kohdalla oikeus ei ollut löytänyt ymmärrettävää syytä tapaamattomuudelle. Lapsista 15 eli 19 % ilmaisi jo ensimmäisessä Weirin haastattelussa halunsa tavata toista vanhempaansa. Lopuista 58 lapsesta 67 % olivat he itse tai heidän lähivanhempansa esittäneet hyvin vakavia syytöksiä etävanhemmasta. Silti 52 % näistä lapsista koki jo oikeuden määräämän "ensitapaamisenkin" posiitiivisena.3 Weir päätteli, että kovassa huoltoriidassa olevien lasten ilmaisema tahto on äärimmäisen epäluotettava tieto lapsen todellisista toiveista. Johnstonin ym:iden (2009, 199) haastattelemat lapset kertoivat aikuisina, että heidän kaipuunsa lapsena toisen vanhemman luo, mihin ei oltu kiinnitetty huomiota, oli heidän katkerimpia muistoja huoltoriidasta. Lasten mukaan viranomaiset olivat huoltoriidan aikana kiinnittäneet huomionsa vanhempien väliseen kovaan konfliktiin ja pitäneet sitä keskeisenä ongelmana, kun todellinen ongelma oli ollut toisen vanhemman myrkyllinen vanhemmuus. Clawarin ja Rivlinin (2003, 165) mukaan 80 % vieraannutetuista lapsista toivoo, että vieraannuttaminen paljastetaan ja katkaistaan. Vieraannutetut lapset toivovat, että etävanhempi jatkaa yhteydenpitoyrityksiä, vaikka lapset torjuvat ne ja vierailut hänen luokseen (esim. Baker 2007, 274). Fidler ja Bala (2010b, 21 ja 23) viittaavat useisiin vastaaviin tutkimustuloksiin. Lapset kaipaavat sydämessään toista vanhempaansa, mutta heillä ei ole mahdollista kertoa muille tunteistaan ja he tahtoisivat, että ulkopuoliset takaisivat yhteydenpidon, koska heillä ei ole itsellään mahdollisuutta taata sitä itse. Erolapsista valtaosa kertoo aikuisina, että erolasten tulisi voida olla yhtälailla molempien vanhempiensa kanssa (Kruk 2009, 29, Nielsen 2012 ja Warshak 2003 viittaavat useisiin tämän todentaviin tutkimuksiin). 3 Lapsista vanhin (15,8 v.) kieltäytyi kontaktista, mutta jo kolme viikkoa kieltäytymisensä jälkeen otti itse yhteyttä etävanhempaansa ja oli kontaktissa edelleen vuosi "kieltäytymisensä" jälkeen. 8 Lastensuojelu ja vieraannuttaminen Vieraannuttamiseen ei yhteiskunnassamme ole tavattu puuttua — edes kun huoli siitä on kerrottu viranomaisille. Antikaisen (2007) mukaan lapsen vieraannuttaminen vanhemmastaan ei ole lastensuojelussa tunnustettu ilmiö, johon puututtaisiin lastensuojelulain perusteella. Sosiaalitoimen olosuhdeselvityksiä tutkineen Santosen (2012, 40 ja 50) mukaan sosiaalityöntekijät välttävät vieraannuttamiskäsitteen käyttämistä, vaikka vanhempi kertoisi huolestaan, että lasta vieraannutetaan: 38:ssa vieraannuttamiseen viittaavassa olosuhdeselvityksessä sosiaalitoimi oli kirjoittanut vieraannuttamisesta ainoastaan kerran ja silloinkin perustellen, että vieraannuttamista ei ole tapahtunut. Lastenvalvojain yhdistys ry:n pitkäaikainen (1999–) puheenjohtaja on tehnyt aihetta sivuavan lisensiaatin tutkimuksen (Tuomi 2008). Tekijän aseman takia tutkimukseen täytynee suhtautua edustavana dokumenttina lastensuojelun asenteista. Ilman lähdeviittausta Tuomi väittää, että valtaosa tapaamisongelmista johtuisi muusta syystä kuin vieraannuttamisesta (mts. 36): Valtaosa tapaamisongelmista aiheutuu siitä, että tapaava vanhempi, joka on yleensä isä, ei tapaa lastaan, vaikka lapsi niin toivoo. Todellisuudessa ei tiedetä, mikä osuus tapaamisongelmista johtuu vieraannuttamisesta ja mikä osuus lapsen ilmaiseman tahdon vastaisesti lapsen elämästä katoavasta etävanhemmasta. Dudleyn (1991) kyselytutkimuksessa etävanhempi-isille tapaamattomuuden syy olikin vastoin Tuomen väitettä 41 %:ssa lasten lähivanhempiäidissä ja 28 %:ssa etävanhempi-isässä. Kun Tuomi kertoo olevan sellaisiakin tapauksia, joissa isä tahtoisi nähdä lastaan, Tuomi kertoo "ymmärtävänsä" äitien haluttomuutta suostua tapaamisiin (mts. 36): 9 Lisäksi on niitä tapauksia, joissa äiti tai lapsi eivät toivo tapaamisia, mutta isä haluaisi tavata. Kokemukseni mukaan on ymmärrettävää, että jotkut lasten äidit ovat haluttomia suostumaan isän ja lasten tapaamisiin, jos on odotettavissa, että isä sitoutuu huonosti tapaamisiin, isä on väkivaltainen tai pelottava tai tapaamisilla tapahtuu liian paljon, jolloin lapsen kestokyky ylittyy. Isät ovat kertoneet Tuomelle kokemistaan ongelmista, mutta Tuomi ymmärtää äitejä. Vaikka tapaaminen olisi mennyt isän kanssa hyvin, on isässä jotenkin vika, jos lapsi oireilee äidillään. Tuomen mukaan isä saattaa olla haluton ymmärtämään tätä (mts. 79): Kokemukseni mukaan lapset saattavat tapaamisilla isän luona olla reippaita, mutta kotiin palattuaan äiti saa hoitaa seurauksia, kun lapsi uskaltaa näyttää erilaisia tunteitaan. Isä puolestaan saattaa olla haluton ymmärtämään, mistä äiti puhuu. Avoimella keskustelulla näissä asioissa on mahdollista päästä eteenpäin, jos molemmat vanhemmat haluavat toimia lapsen parhaaksi. Joskus näissä tilanteissa lastenvalvoja kuulee väitettävän, että äiti estää isää tapaamasta tai äiti manipuloi lapsen mielipiteitä. Tuomi viittaa toistuvasti "kokemuksiinsa" tutkimusten sijaan ja kertoo kuinka "joskus – – kuulee väitettävän", että äiti manipuloisi lasta. Tutkimuksia aiheesta olisi kuitenkin runsaasti. Tekstistä välittyy vaikutelma, että lapsen manipuloinnista todellisuudessa ei olisi mitään tietoa lastenvalvojien puheenjohtajalla. Hänen mukaansa voidaankin pohtia, onko koko ongelmaa olemassa (mts. 82): Voidaan pohtia, onko vieraannuttamista olemassa. Tuomi esittää tosiasiana tietoa, josta ei ole tutkimustietoa muttei kerro tiedosta, josta olisi tutkimustietoa.4 Lastenvalvojien pitkäaikaisen puheenjohtajan opinnäyte vahvistaa Antikaisen (mt.) 4 Tuomi (2013) kirjoitti katsauksen tekijälle, että tutkimuksesta välittyvät vaikutelmat eivät aina ole tutkijan tarkoittamia ja että hän kirjoittaisi nyt suurella todennäköisyydellä toisennäköisen tutkimuksen. 10 arviota, että lastensuojelu ei tunnusta vieraannuttamista todelliseksi ongelmaksi ja Santosen (mt.) havaintoa, että sosiaalitoimi ei tahdo puhua vieraannuttamisesta. Tuomen tutkimuksesta voi saada myös vaikutelman isien näkemysten vähättelystä. Santalan (2009) mukaan isät ja myös monet äidit kokevatkin sosiaalitoimen korostavan äidin vanhemmuuden ensisijaisuutta. Edellytykset lasten vieraannuttamiselle isästään luodaan tällöin jo sosiaalitoimessa. Ilmeinen ongelma on myös, että lastensuojelulla on vähän työkaluja toimia vieraannuttamistilanteessa. Vieraannuttaja voi esimerkiksi kieltäytyä viemästä lapsia lastensuojelun tarpeelliseksi katsomiin tutkimuksiin tai kieltäytyä itse osallistumasta vanhemmuuden arviointiin sosiaalitoimessa (vrt. Hannuniemi 2012a). Tällaisilla tutkimuksilla voitaisiin selvittää, vieraannuttaako vanhempi lasta. Oikeuslaitos ja vieraannuttaminen Korkein oikeus (KKO) on muutamassa päätöksessään ottanut suoraan tai välillisesti kantaa vieraannuttamiseen. Esimerkiksi päätöksessä 2004:76 KKO arvioi: Yleisesti tiedetään, että lapsi saattaa helposti myötäillä sen vanhemman käsityksiä, jonka luona hän asuu, etenkin jos yhteydenpito toiseen vanhempaan on syystä tai toisesta ollut vähäistä tai tapahtunut epäsuotuisissa olosuhteissa. Toista vanhempaa koskevien kielteisten käsitysten myötäily saattaa myös vahvistua sitä enemmän, mitä kauemmin mainitunlainen tilanne jatkuu ja mitä huonommat vanhempien välit ovat. Oleellisesti KKO argumentoi, että vieraannuttaminen on todellinen ja yleisesti tiedostettu ongelma. Näkemys on ristiriidassa lastensuojelun edellä esitetyn perusteella vieraannuttamisen lähes kieltävän kannan kanssa. Helsingin hovioikeuden lapsioikeudellisessa laatuhankkeessa (2009, 72–73) todetaan vastaavasti, että huoltoriita vaikuttaa väistämättä lapsen tahtoon ja että lapsen "aitoakaan" tahtoa ei voida huomioida, jos vanhemmat ovat vaikuttaneet siihen esimerkiksi suhtautumalla vihamielisesti 11 toiseen vanhempaan. KKO on lisäksi arvioinut, että lasta ei tule asettaa tilanteeseen, jossa hänen tulisi itse päättää asemastaan vanhempien välisissä ristiriitaisuuksissa edes kun hän on lähellä täysi-ikäisyyttä (KKO 2008:69, vrt. KKO 2004:118) ja on korostanut vanhemman oikeutta olla yhteydessä lapseensa (KKO 2005:138). On epäselvää, missä määrin KKO:n päätökset ovat vaikuttaneet käräjä- ja hovioikeuksien päätöksiin. Tapaamisoikeuden täytäntöönpano lainsäädännöllä pyritään turvaamaan lapsen suhde toiseen vanhempaansa eron jälkeen. Tutkimustietoa ei ole siitä, missä määrin oikeudet huomioivat vieraannuttamisen päätöksissään ja kuinka toimiva tapaamisoikeuden täytäntöönpanolainsäädäntö on. Peuralahti (2012) ei mainitse vieraannuttamisen käsitettä kirjassaan lapsen tapaamisoikeudesta. Kirja pohjautuu palkittuun oikeustieteelliseen tutkielmaansa, jonka kyselyaineisto on peräisin lähivanhempiorientoituneesta (nykyisestä) Yhden vanhemman perheiden liitto ry:stä. Suomalaisessa akateemisessa oikeustieteessä vieraannuttaminen ei vaikuta myöskään tunnustetulta ilmiöltä — huolimatta KKO:n päätöksistä. Mitä pitäisi tehdä? Lastensuojelu tulisi kouluttaa tunnistamaan vieraannuttaminen ja lastensuojelun tulisi puuttua vieraannuttamiseen aivan kuten se puuttuu muuhunkin lapsen kaltoinkohteluun. Tätä voitanee pitää Suomen valtion velvollisuutena. Yhdistyneiden kansakuntien lasten oikeuksien sopimuksen, jonka Suomi on allekirjoittanut, 19. artikla kuuluu: 1. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaanlukien seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa. 12 2. Tällaisten suojelutoimien tulisi tarvittaessa sisältää tehokkaita menetelmiä sosiaalisten ohjelmien perustamiseksi, joiden avulla lasta ja hänestä huolehtivia henkilöitä tuettaisiin, samoin kuin menetelmiä edellä kuvattujen lasten pahoinpitelytapausten ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi, raportoimiseksi, käsiteltäväksi saattamiseksi, tutkimiseksi, hoitamiseksi ja jatkoseurannaksi sekä tarvittaessa oikeuslaitoksen asiaan puuttumiseksi. Vieraannuttaminen on äärimmäinen muoto artiklassa viitatusta henkisestä väkivallasta. Artikla velvoittaa Suomen valtiota kehittämään lastensuojelullisia menetelmiä vieraannuttamisen ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi ja hoitamiseksi. Eduskunnan lakivaliokunta käsittelee parhaillaan kahta lakialoitetta, joilla kiellettäisiin ja sanktioitaisiin vieraannuttaminen. Toisen lakialoitteista on allekirjoittanut poikkeukselliset 141 kansanedustajaa. Artiklan viittaamiin suojelutoimiin tulisi ryhtyä myös käytännön tasolla oikeuslaitoksessa esimerkiksi kouluttamalla tuomareita. Yhdysvalloissa vanhemmat voidaan määrätä esimerkiksi vihanhallinta- tai vanhemmuudenkehittämiskurssille tai psykiatrisiin tutkimuksiin ja Englannissa oikeus päivystää, jotta se voi määrätä lapsia kiirellisesti tarvittaviin lääketieteellisiin tutkimuksiin (Hannuniemi 2012a ja 2012c). Hannuniemi (2012c) ehdottaa, että Suomessa tulisi luoda keinot velvoittaa vanhemmat tarvittaessa osallistumaan esimerkiksi vanhemmuuden arviointiin, sisältäen heidän psykiatrisen tutkimuksen, ja lastensuojelutarpeen selvittämiseen. Ehdotus on harkinnanarvoinen. Lasten vieraannuttamista isistään ennaltaehkäistäisiin, jos sosiaalitoimi kohtelisi isiä ja äitejä tasaveroisina vanhempina. Lähivanhemman yksinhuoltajuus johtaa tyypillisesti vanhempien riitojen kovenemiseen ja edesauttaa vieraannuttamista. Vanhempien yhteishuoltajuutta tulisi siten vaalia. Kruk (2011, 30–31), Nielsen (2012) ja Warshak (2003) viittaavat useisiin tällaisiin tuloksiin päätyviin tutkimuksiin. 13 Fidlerin ja Balan (2010b) katsausartikkelissaan viittaamien tutkimusten mukaan lasten oireet vieraannuttamisesta lievenevät 75–100 %:ssa lapsilla, joiden aikaa etävanhemman kanssa lisätään tai lähihuoltajuus siirretään hänelle. Jos kumpaakaan ei tehdä, vieraannuttamisen oireet lienevät vain 0–9 %:lla lapsista. Vanhemman ja vieraannutetun lapsen suhde voidaan palauttaa kokonaan vieraannuttamiseen perehtyneiden psykologien avustuksella hyvin suurella todennäköisyydellä, jos lähihuoltajuus vaihdetaan (Warshak 2010 ja 2012, 364).5 Englannissa, Australiassa ja Kanadassa lähihuoltajuus vaihdetaan 26–53 %:ssa tai vähintään yksinhuoltajuus muutetaan yhteishuoltajuudeksi tai asuminen muutetaan vuoroasumiseksi 30–65 %:ssa vieraannuttamistilanteista (Bala 2012). Monien kehittyneiden maiden lainsäädäntöä ollaan ylipäänsäkin muuttamassa molempien vanhempien merkitystä korostavaan suuntaan (esim. Kruk 2011, 110–111 ja Nielsen 2012), ja niin tulisi tehdä Suomessakin. Suomessa tulisi aloittaa kokeilu, jossa vieraannuttamistilanteessa huoltajuus vaihdettaisiin ja lapsen ja vanhemman suhde palautettaisiin lastensuojelun vieraannuttamiseen perehtyneiden psykologien avustuksella. Lisätutkimus on tarpeen, jotta osaamme suojella lapsiamme vieraannuttamiselta ja auttaa vieraannutettuja lapsia. On ilmeistä, että tutkimusaineistot aihepiiristä voivat olla valikoituneita, jolloin tuloksia ei voida yleistää (esim. Baker (mt.) toteaa sen omasta aineistostaan). Broberg ja Hakovirta 5 Warshakin (2010) artikkeli oli niin merkittävä, että aikakauskirja Family Court Review päätti tehdä vieraannuttamisesta teemanumeron artikkelin käsikirjoituksen saatuaan (numeron pääkirjoituksen s. 3). Aineisto oli 23 etävanhemmastaan vakavasti vieraannutettua lasta. Lapsista 8 ei ollut ollut kontaktissa toiseen vanhempaansa lainkaan (keskiarvo 2 vuoteen) ja 15 lasta oli ollut vain hyvin satunnaisesti ja vihamielisessä ilmapiirissä. Vieraannutetuista vanhemmista 7 oli äitejä ja 5 isiä. Lapsista 6 oli alle 11-vuotiaita, 11 oli 12-15-vuotiaita ja 6 oli 16-vuotiaita tai vanhempia. Tulos oli, että 23 lapsesta 22 solmi nopeasti uudelleen positiivisen suhteen toiseen vanhempaansa. Näistä 22 lapsesta 4 palasi pidemmällä aikavälillä alkuperäisen etävanhemman hylkäämiseen. Ohjelman onnistumisprosentti pitkällä aikavälillä oli siten 78 (100*18/23 %). Onnistujissa oli monia teinejä ml. 16-vuotiaita. Warshakin ja kollegojensa arvion mukaan 4 lapsen huollon siirron epäonnistuminen johtui siitä, että oikeus palautti heidän kontaktinsa vieraannuttavaan vanhempaan liian nopeasti (tutkimuksen tiivistelmä ja artikkelin sivut s:t 67-68). Warshakin kirjan "Divorce Poison" uusi laitos on julkaistu suomeksi (2012) nimellä "Eromyrkky. Kuinka suojella lasta avioerotilanteessa". Uuteen laitokseen kirjoitetussa luvussa Warshak kertoo jo 130 lapsen käyneen artikkelissa viitatun kurssin ja 80 %:lla suhteen aiempaan etävanhempaan palautuneen pysyvästi (kirjan s. 364). 14 (2005, 141–142) arvioivat, että heidän tutkimuksessaan lastaan tapaamattomien vanhempien osuudet voivat olla alakanttiin: Riitaisa lähivanhempi, joka ei anna lapsensa tavata etävanhempaansa, ei vastaa kyselyyn yhtä todennäköisesti kuin lähivanhempi, joka on sopuisissa väleissä etävanhempaan. Tunnetusti eronneet isät ja äidit kertovat samoista asioista ristiriitaisesti (esim. Broberg ja Hakovirta 2005 ja 2009). Vieraannuttajan sukupuolesta riippumatta tuskin on vieraannuttajaa, joka myöntäisi olevansa vieraannuttaja. Tutkimusaihe on siten menetelmällisesti haastava. Lähteet Amato, Paul R., Catherine E. Meyers ja Robert E. Emert (2009) Changes in Nonresident Father-Child Contact from 1976 to 2002. Family Relations, 58, 41–53. Antikainen, Mari (2007) Sosiaalityöntekijän asiantuntijuus lapsen huolto- ja tapaamissopimuspalvelussa. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Kuopion yliopisto. Http://wanda.uef.fi/uku-vaitokset/vaitokset/2007/isbn978-951-27-0807-9.pdf (viitattu 31.1.2013). Baker, Amy J.L. (2007) Adult children of parental alienation syndrome. Breaking the Ties that Bind. Norton. Bala, Nicholas (2012) Recognizing & responding to parental alienation: Why have the English courts been so slow? Esitelmä perheoikeusseminaarissa Lontoossa 27.6.2012. http://www.fnfscotland.org.uk/storage/Family%20Law%20Seminar% 2027Jun12%20-%20Prof%20Bala_Recognizing%20%20Responding%20to%20PA_Why%20have% 20English%20Courts%20been%20So%20Slow1.pdf (viitattu 12.11.2012). Bernet, William, Wilfrid von Boch-Galhau, Amy J.L. Baker ja Stephen L. Morrison (2010) Parental alienation, DSM-5, and ICD11. The American Journal of Family Therapy, 38, 76–187. Broberg, Mari ja Mia Hakovirta (2005) Lapsen ja etävanhemman tapaaminen yksinhuoltajaja uusperheissä — lähivanhemman näkökulma. Http://www.sosiaalipoliittinenyhdistys.fi/janus/0205/artikkeli2_0205.pdf (viitattu 3.11.2011). Broberg, Mari ja Mia Hakovirta (2009) Lapsistaan erillään asuvana isänä eron jälkeen. Teoksessa Katja Forssén; Anita Haataja & Mia Hakovirta (toim.) Yksinhuoltajuus Suomessa. Väestötutkimuslaitoksen julkaisusarja D 50/2009, 186–200. Clawar, Stanley S. ja Brynne Valerie Rivlin (2003) Children held hostage. Dealing with programmed and brainwashed children. American Bar Association. Dudley, James R. (1991) Increasing our understanding of divorced fathers who have infrequent contact with their children. Family Relations, 40, 279–285. Fidler, Barbara ja Nicholas Bala (2010a) Guest editors's introduction to special issue on alienated children in divorce and separation: Emerging approaches for families and courts. Family Court Review, 48, 6–9. Fidler, Barbara ja Nicholas Bala (2010b) Children resisting postseparation contact with a parent: Concept, controversies, and conundrums. Family Court Review, 48, 10–47. Hannuniemi, Anja (2007) Vanhemmasta vieraannuttaminen — uhka lasten hyvinvoinnille. Oikeustiede—Jurisprudentia, XL: 2007. Hannuniemi, Anja (2008) Lapsen tahdonmuodostus ja vieraannuttamisoireyhtymä huolto- ja tapaamisoikeuskäytännössä. Defensor Legis, 6/2008. Hannuniemi, Anja (2012a) Lääketieteellisen tiedon käyttö lapsia koskevissa prosesseissa. Teoksessa Raimo Lahti (toim.): Biolääketiede, tutkimus ja oikeus. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. Hannuniemi, Anja (2012b) Haastattelu Hanna Takalan toimittamassa osassa MTV3:n 45 minuuttia -ohjelmaa 27.9.2012. Http://www.katsomo.fi/?progId=143459 (viitattu 30.9.2012). Hannuniemi, Anja (2012c) Richard Warshak — huolto- ja tapaamiskäytäntöjen merkillepantava uudistaja. Liite Richard Warshakin kirjan Eromyrkky suomalaiseen laitokseen. Gummerus. Helsingin hovioikeuden lapsioikeudellinen laatuhanke 2007. Lapsen huolto, tapaamisoikeus ja elatus (2009). Http://www. oikeus.fi/uploads/u09dr3c.pdf (päivitetty 6.11.2009, viitattu 29.1.2013). Hibbard, Roberta, Jane Barlow ja Harriet MacMillan (2012) Psychological maltreatment. Pediatrics, 130, 372–138. Häkkänen-Nyholm, Helinä (2010) Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta erotilanteessa. Duodecim, 126, 499–505. Häkkänen-Nyholm, Helinä (2012) Haastattelu MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa 27.9.2012. Http://www.mtv3.fi/ uutiset/kotimaa.shtml/2012/09/1624425/eroavat-puolisot-saattavat-palkita-lastaan-ex-puolison-pahoinpitelysta (viitattu 30.1.2013). Johnston, Janet, Vivienne Roseby ja Kathryn Kuehle (2009) In the name of the child. A developmental approach to understanding and helping children of conflicted and violent divorce. 2. laitos. Springer. New York. Jousmäki, Ari ja Liisa Kohonen (2010) Syytettynä isä. Teos. Helsinki. Kaikkonen, Risto ja Tuovi Hakulinen-Viitanen (2012) Lasten ja perheiden elinympäristö. Taulukko 4.1.2.1 (s. 47). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisussa Risto Kaikkonen, Päivi Mäki, Tuovi Hakulinen-Viitanen, Jaana Markkula, Katja Wickström, Marja-Leena Ovaskainen, Suvi Virtanen ja Tiina Laatikainen (toim.; 2012): Lasten ja lapsiperheiden hyvinvointi- ja terveyserot (http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/b79b33f7-e767-4a74-ab5d-40e9b60a1fe8; viitattu 24.4.2012). Karttunen, Risto (2010): Isän ja äidin välissä. Lapsen kuulemisen psykologinen kehys huolto- ja tapaamisriidoissa. Psykologian väitöskirja, Tampereen yliopisto. Http://tampub.uta.fi/handle/10024/66650 (viitattu 14.4.2013). Kestilä, Laura, Antti Väisänen, Reija Paananen, Tarja Heino ja Mika Gissler (2012) Kodin ulkopuolelle sijoitetut nuorina aikuisina. Rekisteripohjainen seurantatutkimus Suomessa vuonna 1987 syntyneistä. Yhteiskuntapolitiikka, 77 (2012:6), 599-620. Korkman, Julia, Taina Laajasalo, Katarina Finnilä, Merja Oksanen ja Eeva Aronen (2012) Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen. Suomen lääkärilehti, 20/2012, 1581–1587. Kruk, Edward (2011) Divorced fathers. Children's needs and parental responsibilities. Fernwood. Lasola, Marjukka (2010) Perhe-elämän oikeussuhteet. Katsaus oikeudellisten instituutioiden toimintaan ja oikeuden saatavuuteen. Teoksessa Marjukka Lasola (toim.): Oikeusolot 2009. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 244. Makkonen, Anja (2009) Lasten selviytyminen vanhempien av(i)oerosta tekstien kuvaamana. Sosiaalityön pro gradu –tutkielma, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Tampereen yliopisto. Http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu03651.pdf (viitattu 14.4.2013). Nielsen, Linda (2012) Shared parenting after divorce: A review of shared residential parenting research. Journal of Divorce and Remarriage, 52, 586–609. Peuralahti, Laura (2012) Lapsen tapaamisoikeus. Lakimiesliiton kustannus. Raittila, Kaisa ja Päivi Sutinen (2008) Huonetta vai sukua. Elämää uusperheessä. Kirjapaja. Rauha, Maija (2003) Äitipuolen käsikirja. Nauti elämästä uusperheessä. WSOY. Richardson, Pamela ja Jane Broweleit (2006) A kidnapped mind. A mother's heartbraking story of parental alienation syndrome. Foreword by Dr. Reena Sommer. Dundurn Press. Salokangas, Raimo K.R., Sinikka Luutonen, Heinrich Graf von Reventlow, Paup Patterson, Jukka Huttunen, Mervi Nieminen, Tiina Lainen ja Hasse Karlsson (2006) Lapsuuden traumaattiset kokemukset ennakoivat aikuisiän psyykkistä oireilua. Suomen lääkärilehti, 17/2006, 1835–1842. Santala, Leena (2009) Miten vanhemmat järjestävät lapsen huollon ja asumisen eron jälkeen? Teoksessa Katja Forssén, Anita Haataja ja Mia Hakovirta (toim.): Yksinhuoltajuus Suomessa. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 50/2009. Santonen, Satu (2012): Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta osana huoltoriitaa. Sosiaalityön pro gradu –tutkielma, valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. Sinkkonen, Jari (2008) Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun. WSOY. Helsinki. Spruijt E., M. de Goede, M. ja I. can der Valk (2004) Parental alienation syndrome (PAS) in the Netherlands. Abstrakti. 3dr conference of the European research network on divorce. 2.–4.12.2004 Cologne. Sutinen, Päivi (2005) Vanhempana ja aikuisena uusperheessä. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. Http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kay/kasva/vk/sutinen/ (viitattu 31.1.2013). Tammi, Tuukka (2012) Ihan tavallisia lastensuojeluasioita. Pääkirjoitus. Yhteiskuntapolitiikka, 77 (2012:6), 598. Tuomi, Marian (2008) Parisuhde päättyy isyys jatkuu. Miesten kokemukset suhteista lasten äiteihin sekä isyydestä eron jälkeen. Lisensiaatin tutkimus. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto. Tuomi, Marian (2013) Henkilökohtainen tiedonanto 18. ja 22.1.2013. Valkama, Elisa ja Marjukka Lasola (2010) Lasten huoltoriidat tuomioistuimissa. Teoksessa Marjukka Lasola (toim.): Oikeusolot 2009. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 244. Vihavainen, Suvi ja Irina Vähäsarja (2013) Perättömät rikosilmoitukset. Helsingin Sanomat 23.1.2013. Warshak, Richard (2003) Payoffs and pitfalls of listening to children. Family Relations, 52, 373–384. Warshak, Richard (2010) Family bridges: Using insights from social science to reconnect parents and alienated children". Family Court Review, 48, 48–80. Warshak, Richard (2012) Eromyrkky. Gummerus. Weir, Kirk (2011) High-conflict contact disputes: Evidence on the extreme unreliability of some children's ascertainable wishes and feelings. Family Court Review, 49, 788–800. Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimus. Http://www.unicef.fi/Lapsen_oikeuksien_sopimus_koko (viitattu 7.1.2013). ASIANTUNTIJAT VIERAANNUTTAMISTA VASTAAN LAKIEN JA KÄYTÄNTÖJEN MUUTTAMISEN PUOLESTA Eduskunnan lakivaliokunnalle: Vanhempien eron jälkeen ei ole kovinkaan harvinaista, että toinen vanhempi pyrkii rikkomaan lapsen ja toisen vanhemman suhteet. Se tapahtuu esimerkiksi puhumalla lapselle pahaa toisesta vanhemmasta ja estämällä lapsen ja toisen vanhemman tapaamiset. Tällainen lapsen vieraannuttaminen omasta äidistään tai isästään on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan ja haitallista hänen kehitykselleen. Yhteiskunnan tulee suojella lapsia kaikenlaiselta kaltoinkohtelulta, jollaista myös vieraannuttaminen on. Lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöjä ja sosiaalitoimen toimintatapoja tulee uudistaa, jotta lapsille voitaisiin turvata nykyistä paremmin turvallinen ja läheinen suhde molempiin vanhempiinsa vanhempien eron jälkeenkin. 18.4.2013, allekirjoittaja arvo tai asema tai ansiot Mari Antikainen YTT, vastuualuejohtaja, väitellyt lasten huolto- ja tapaamissopimuksista 2007 Kari Kiianmaa parisuhdeterapeutti Heikki Koiso-Kanttila Lastensuojelun keskusliiton eläkkeellä oleva erityisasiantuntija, erityisalueena vanhempien tukeminen erotilanteessa, valtakunnallisen Neuvokeskustoiminnan kehittäjä Jukka Mäkelä LL, Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lastenpsykoterapian ja vanhempilapsi vuorovaikutusterapian kouluttajapätevyys. Erityisasiantuntija, THL, Lapset, nuoret ja perheet -osasto Matti Rimpelä LKT, dosentti, Tampereen yliopisto Roos, Jeja-Pekka sosiaalipolitiikan professori emeritus, Helsingin yliopisto Heikki Sariola VTM, erityisasiantuntija, Lastensuojelun keskusliitto Sirpa Taskinen fil. tri, psykologi LP, lastensuojelulakia uudistaneen työryhmän pj. Maaliskuun 29,2012 Asia: Vanhemmasta vieraannuttaminen Hyvät kansaned ustajat, Avioliiton epäonnistuessa lähes kaikki vanhemmat kokevat pettymyksen ja ihamielisyyden tunteita. Toiset onnistuvat pitämään avioeron synnyttämät tunteet aisoissa; toiset eivät' Enemmistö vanhemmista ymmärtää, että lapsiaan ei saa käyttää pelinappuloina, ja vielä kiitettävästi suoriutuvat tästä velvollisuudesta. Mutta viha sokaisee jotkut vanhemmat niin perusteellisesti, että he eivät enää tunnista omien lastensa tarvetta rakastaa kumpaakin vanhempaansa ja kokea kummankin antamaa raukkautta. Tällaiset vanhemmat värväävät lapsensa omalle puolelleen toista vanhempaa vastaan. Niin kuin kilpailevat politiikot mustamaalaavat toisiaan vieraannuttaakseen heidät äänestäjistä, niin tällainen vanhempi, haukkumisen, valheiden, liiottelun, positiivisten asioiden huomiottajättämisen ja kielteisten asioiden korostamisen avulla manipuloi lastaan kääntämään selkänsä toiselle vanhemmalleen. Lapset jotka imevät itseensä heille syötetyn vihan ovat vanhemmasta vieraannuttamisen uhreja. He hylkäävät aiemmin rakastamansa äidin tai isän ja usein hylkäämänsä uanhemman koko suvun. Sukulaiset jäävät ihmettelemään, mitä he ovat tehneet, mikä antaisi syyn täydelliseen välirikkoon' Toisen vanhemman hylätyksituleminen ei tietenkään ole poikkeuksetta toisen vanhemman aikaansaannosta. Perheen sisäiset ja lapsen omaan persoonaan liittyvät tekijät - Iapsen vieraantumiseen liittyvät varhaisreaktiot mukaanlukien - saattavat vaikuttaa tilaÄteeseen. On olemassa myös lapsia, joihin manipulointiyritykset eivät tehoa. Tällaiset lapset pystyvät säilyttämään lämpimän suhteen kumpaankin vanhempaan siitä huolimaita, että heitä painostetaan liittoutumaan toisen vanhemman kanssa. Vieraantuminen voi syventyä, jos lapsen annetaan päättää vierailuistaan joka tekee tapaajavanhemmalla. vainioehtoisesti ongelman voi estää oikeuskäytännöllä, selväksi, että perusteetonta lapsen toisen vanhemman tapaamattomuutta toisen vanhemman kannustamana ei hyväksytä - kuten ei hyväksytä myöskään ruoan, koulu nkäynnin, ja terveyden huollon eväämistä lapselta' yhteiskunta suoielee lapsia fwsiseltä ia seksuaaliselta hyväksikävtöltä. Sama suoia lulisi tariota niille henkis menettätntsen pelo häntätoisenuunn"@idäneitulisiväheksyäsaatihyväksyäjulmaa @anvihaamaanihmisiä,jotkaheitärakastavat. Richard Warshak Kliinisen psykiatrian professori Teksasin ylioPisto Dallas USA WNNSHAK & WansHAK, P.C. RICHARD A. WnNSHAK, PH. D. L5970 Dnllns Pnnrwnv-Sutrr 202 Dnllns, TrrrPHoNE : TEXns 75248 972-248-7700 ENntl: doc@warshak. com March 29,2012 Re: Parental Alienation Dear Members of Parliament: good Nearly every parent is disappointed and angry when the marriage fails. Some parents do a divorce. Some do not. Most parents understand the ioU oifrarnessing the emoti,ons unleashed by job of hononng this importance of kJeping kids out of the middle and they do a fairly good responsibility. Some iarents, though, are so blinded by rage that they lose sight of their allies in a chiidren,s need to love and be loved by both parents. These parents enlist children as overlooking battle against the other parent. Througir persiitent bad-mouthing, lies, exaggerations, parent in other the reject to their_children positive's, and emphasizing negativ.r, ttt.y manipulate opponent. the from voters th" ,*"'*uy u pötitiriun painis an unfavorable picture to alienate They pull Children who absorb the lesson of hatred suffer what is known as parental alienation. family, leaving the away from a formerly loved mother or father, and often an entire extended a total rupture in caused that done or said have might reieöted relatives ptzzledover what they relations. parent do so Naturally, it is wrong to assume that all children who reject a formerly loved own exclusivliy under ini'luence of the other parent. Elements in the family, in the child's Also, not every personality, and in early responses to afiånation may contribute to the problem' rnitA.*pot.d to divorce poiton succumbs' With diplomatic finesse, some maintain warm can become entrenched feelings toward both parents despite pressures to tale sides. Alienation Ot the problem can parent. a *n"rrä. give a child the power io dictate the terms of contact with a parent, with l" pr.u"nLa when the court makes it clear that a chiid's irrational avoidanceof of depriving a child of parent's blÄing, will not be tolerated, just as we do not approve th.'oth"r food, education, and medical care. need to offer the same Society protects children who are physically or sexually abused'fMe Drotectlon to gmollonally auusttu vlllrl'uvu wuvrv y*' -i'i: ::::::::: th" Sincerely, Clinical Professor of PsYchiatry university of rexas Southwestern Medical center Dallas, Texas, USA Isät lasten asialla ry Eduskunnan lakivaliokunnalle 16.04.2013 1(2) LIITE 4 Huoltokiusaamisen ja vieraannuttamisen ulkoiset tunnusmerkit Sopimukseen kohdistuvat toimet • Tapaamissopimuksen tekemisestä kieltäytyminen tai kiristäminen huonoon sopimukseen • Tapaamissopimuksen omavaltaiset tulkinnat (”koeponnistaminen”) tapaamisten minimoimiseksi • Solmitun tapaamissopimuksen noudattamatta jättäminen • Korvaavista tapaamisista kieltäytyminen tapaamisen jäätyä toteutumatta esimerkiksi lapsen sairastumisen vuoksi • Lapsen lievän sairauden tulkitseminen tapaamisen estäväksi Vanhempaan kohdistuvat toimet • Vastaamattomuus lapsen asioita koskeviin toisen vanhemman viesteihin • Viestiminen lapselle toista vanhempaa arvostellen (”psyykkaus”) ennen tapaamisia ja tapaamisten jälkeen • Viestiminen (normaalia suurempi) lapsen kanssa lapsen ollessa tapaamassa toista vanhempaa • Lapsen vaihtovaatteilla pelaaminen (liian vähän, huonoja jne.) • Perättömät/aiheettomat/nimettömät lastensuojeluilmoitukset • Perättömät rikosilmoitukset • Provosointi • Muutto etäälle tapaavasta vanhemmasta • Toisen vanhemman tiedonsaannin estäminen ja/tai hankaloittaminen lapsen asioista (koulu, päiväkoti, harrastukset, sairaudet, ystävät jne.) • Yksinhuollon vaatiminen riitaisuuteen vedoten • Minimaalisten lapsen ja toisen vanhemman tapaamisten vaatiminen oikeudenkäynnissä heikoin perustein • Valvottujen tapaamisten vaatiminen toiselle vanhemmalle heikoin perustein • Lähestymiskiellon hakeminen toiselle vanhemmalle heikoin perustein Lapseen kohdistuvat toimet • Toisen vanhemman suora ja epäsuora mustamaalaaminen lapselle • Historian uudelleenkirjoitus lapselle • Psykologinen kontrolli • Toisen vanhemman arvostelu lapsen edessä • Lapsen yhteyden estäminen/hankaloittaminen (esimerkiksi puhelinyhteydet) • Toisen vanhemmuuden mitätöinti kutsumalla häntä lapselle etunimellä Isät lasten asialla ry Eduskunnan lakivaliokunnalle 16.04.2013 LIITE 4 • Uuden kumppanin kutsuttaminen lapsen isäksi/äidiksi • Lapselle opettaminen, että koti on vain toisen vanhemman luona (”Menet vierailulle ja sitten kotiin”) • Lapsi laitetaan valitsemaan toisen vanhemman tapaamisen ja harrastuksen tai ystävien välillä • Tapaamisen toteutumisen vastuun siirtäminen lapselle (”Sinun ei tarvitse, jos et halua..”) • Riippuvuuden luominen toisesta vanhemmasta (”Minulle tulee ikävä...”) Ympäristöön kohdistuvat toimet • Viranomaisten manipulointi (historian uudelleenkirjoitus, epämääräisen uhan esittäminen, indoktrinaatio jne.) • Lapsen tahdon ilmaisu viranomaisille vanhemman suulla • Valehtelu oikeudessa • Sukulaisten ja ystävien ottaminen mukaan toista vanhempaa vastaan • Päiväkodin tai koulun henkilökunnan liittäminen avustamaan toisen vanhemman tapaamisten/tiedonsaannin estämisessä • Lapsen harrastukseen liittyvien tahojen manipulointi toista vanhempaa vastaan • Turvakodin väärinkäyttö 2(2) Toimenpide-ehdotuksia epäkohtiin Walterintie 2 05620 Hyvinkää Lastensuojelun kehittämisryhmälle ja sosiaalihuoltolain valmisteluryhmälle Maamme hallitus on hallitusohjelmassaan asettanut tavoitteekseen siirtää lastensuojelun painopistettä ennaltaehkäisyyn ja varhaisiin tukipalveluihin. Isät lasten asialla ry tukee näitä hallituksen tavoitteita. Pyydämme kunnioittavasti lastensuojelun kehittämisryhmää ja sosiaalihuoltolain valmisteluryhmää kiinnittämään huomiota seuraaviin yhteentoista havaitsemaamme epäkohtaan ja parannusehdotuksiimme niihin. 1. Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta erojen yhteydessä on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan. Riita on välitön seuraus, kun toinen vanhempi ryhtyy vieraannuttamaan lasta toisesta vanhemmastaan. Liian yleisellä tasolla kirjattu laki mahdollistaa lapsen vieraannuttamisen. Seurauksena ovat lapsen psykologiset ongelmat, vuosia kestävät vanhempien riitaisuudet ja niistä johtuva tapaavan vanhemman syrjäytyminen lapsen elämästä sekä tilanteen aiheuttamat tapaavan vanhemman mielenterveysongelmat sekä sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat. Vieraannuttaminen koskettaa maassamme myös isoa joukkoa isovanhempia ja muuta sukua, jotka vieraannuttamisen seurauksena menettävät yhteyden lapsenlapseensa tai sukulaislapseensa joko kokonaan tai osittain. Maassamme mikään taho ei puolusta heidän tärkeyttään näille lapsille. Parannusehdotuksena annamme täyden tukemme ja pyydämme teitäkin sen antamaan Juho Eerolan (LA 27/12) ja Pauli Kiurun (LA 28/12) lakialoitteille. Lakialoitteilla on selkeä riidan ennaltaehkäisytarkoitus sekä merkittäviä myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia. On tärkeää tarkentaa vanhemman oikeuksia ja velvollisuuksia, jotta erilaiset tulkinnat eivät saa aikaan riitaa. Riita ei koskaan ole lapsen etu. 2. On tavallista, että vanhempien välit eivät eron sattuessa ole parhaat mahdolliset. Toisen vanhemman huoltokiusaaminen on erittäin tavallista. Varsin usein kiusattu osapuoli hakee apua lastenvalvojalta, lastensuojelusta tai perheneuvolasta. Näissä paikoissa hänelle vastataan, etteivät he voi tehdä mitään, vaan kyseessä on vanhempien välinen asia. Kiusattu vanhempi jää näin vaille apua. Lapsen edun mukaista ei voi olla se, että lapsen toista vanhempaa sallitaan kiusattavan huollon ja tapaamissopimuksen periaatteiden vastaisesti. Kiusattu vanhempi on puun ja kuoren välissä pyrkiessään toteuttamaan vanhemmuuttaan toisen vanhemman tehdessä sen ETTEI YHDENKÄÄN LAPSEN TARVITSE MENETTÄÄ TOISTA VANHEMPAANSA EROSSA. www.isätlastenasialla.fi 2 (5) mahdollisimman vaikeaksi. Lapsi on näissä tapauksissa haitallisessa kiintymyssuhteessa lähivanhempaansa. Molempia vanhempia tarvitaan ja molemmilla vanhemmilla tulee olla yhtäläinen oikeus toteuttaa vanhemmuuttaan myös eron jälkeen. Toisen vanhemman huoltokiusaaminen johtaa lapsen edun vastaiseen riitaan. Kiusaamisen ennaltaehkäiseminen on erityisen tärkeää. Jos luottamus toiseen vanhempaan menetetään kiusaamisen vuoksi, on sitä lähes mahdotonta palauttaa. Lapsi ansaitsee toistensa vanhemmuutta kunnioittavat vanhemmat ja ennen muuta lähivanhemmaksi sen, joka tuon kunnioittamisen tärkeyden ymmärtää. Nykyinen asenne- ja oikeuskäytäntö tukevat huoltokiusaamista ja vieraannuttamista. Parannusehdotuksena esitämme, että viranomaiset koulutettaisiin tunnistamaan huoltokiusaaminen ja heille annettaisiin nykyistä paremmat valtuudet puuttua kiusaamiseen. Kiusaamisen lopettamiseksi voitaisiin esimerkiksi luoda vanhemmuuden huomautusjärjestelmä. Mallia voitaisiin ottaa koulukiusaamisen ratkaisumenetelmistä. 3. Käytännössä näyttää siltä, ettei nykyistä lakia noudateta huoltoriidoissa. Laki velvoittaa tuomareita tekemään lapsen edun mukaisia ratkaisuja. Se, että päätökseen kirjataan päätöksen olevan lapsen edun mukainen, ei tee päätöksestä lapsen edun mukaista. Kansalaisten on voitava luottaa puolueettomaan oikeuskäytäntöön. Huoltoriidan vieminen oikeuteen on lähinnä arpapeliä, jossa pelivälineenä on painotettu noppa. Käytännössä keinolla millä hyvänsä saavutettu status quo määrää enemmän kuin lapsen oikeus molempiin vanhempiin. Laki painottaa huoltajan vastuuta huolehtia lapsen oikeudesta suhteeseen lapselle tärkeisiin lähimmäisiin, mutta oikeuskäytäntö on eriytynyt tästä. Parannuksena ehdotamme, että huoltoriitojen ratkaisuperusteita on tutkittava. Ratkaisussa on perusteltava, miksi ratkaisu olisi lapsen edun mukainen. Koska huoltoriidassa on loppujen lopuksi kysymys lapsen eikä vanhempien asiasta, ehdotamme, että vanhempien tulisi todistaa valaehtoisesti. Usein vanhemmat ovat asiassa kuultavina. Jos vanhempien sallitaan käytännössä valehdella, jäävät lapsi ja hänen etunsa täysin suojattomiksi. Valehteleminen oikeudessa vie viimeisenkin uskon entiseen puolisoon vanhempana. Kuitenkin vanhemmuuteen tärkeänä osana liittyvän yhteistyön pitäisi jatkua ja sujua hyvin. 4. On yleisesti tunnettua, että lähihuoltaja voi vaikuttaa paljon siihen, miten lapsi suhtautuu tapaavaan vanhempaansa. Jos lapsella ei ole henkistä lupaa toisen vanhemman tapaamiseen ja rakastamiseen, on selvää, että lapsi voi kieltäytyä tämän tapaamisesta. Tämä on julmaa henkistä väkivaltaa paitsi lasta, myös tapaavaa vanhempaa kohtaan. Se, että lapselle annetaan vastuu 3 (5) tapaamisen toteutumisesta riitaisessa tilanteessa, ei ole lapsen edun ja oikeuden mukaista. Nykykäytäntö vaikuttaa olevan, että uskotaan automaattisesti lapsen ilmoittamaan omaan haluun olla tapaamatta toista vanhempaansa tutkimatta lapsen tahdonmuodostuksen todellisia syitä ja taustoja lainkaan. Jokainen rakastava vanhempi voi todeta tuollaisen tahdon aitouden olevan epätodennäköisempää kuin lapseen kohdistetulla manipuloinnilla saavutettu lapsen kieltäytyminen. Ehdotamme, että lapsen kieltäytyessä tapaamasta toista vanhempaansa, on vieraannuttamisen osuus asiaan selvitettävä. Lapsen oma oikea tahto on erityisesti tutkittava lapsen ollessa lojaalisuusristiriidassa vanhempien välillä. Lojaalisuusristiriidan syyt on tutkittava. Vanhempien välisen riidan syy on selvitettävä. Tämä voi vaatia monipuolisen viranomaisselvityksen, jossa asiat tutkitaan kunnolla kuten vaikkapa rikosasioissakin. Psykiatrista osaamista ja psykiatrien käyttöä riitojen varhaisissa vaiheissa tulisi lisätä. 5. Vanhempien kohtelun yhdenvertaisuutta ja vanhemmuuden tasavertaisuutta ei juuri valvota. Tapaava vanhemmuus tekee vanhemmasta käytännössä vähempiarvoisen vanhemman. Jo käsitteet lähihuoltaja ja tapaajavanhempi luovat vanhemmista eriarvoisen vaikutelman, vaikka vanhemmilla olisi yhteishuolto. Vanhemmuuden tulisi jatkua myös eron jälkeen. Eriarvoinen kohtelu on omiaan lisäämään mahdollisuutta, että tapaava vanhempi syrjäytyy lapsensa elämästä – ja lapsi toisen vanhempansa elämästä. Yhteiskunnan silmissä tapaajavanhempi ei kuulu lapsen perheeseen. Kun tapaava vanhempi suljetaan ulos lapsen perheestä, muuttuu myös viranomaisten suhtautuminen tähän vanhempaan. Tapaavan vanhemman huolta lapsesta ei oteta yhtä vakavasti kuin muiden - jopa tuntemattomien - ihmisten. Yhteiskunta tukee perhettä, jossa lapsi on kirjoilla. Tämä voi joissain tapauksissa aiheuttaa jopa lapsen omimisen taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Ehdotamme, että myös tapaajavanhemman mahdollisuutta jatkaa vanhemmuuttaan tuettaisiin. Mahdollisuutta, että lapsi voisi olla kirjoilla molempien vanhempiensa luona, tulisi selvittää. Viranomaisten tulisi kohdella myös tapaajavanhempaa osana lapsen perhettä ja huomioida hänet tilastoissakin perheellisenä. 6. Jokainen huoltoriita ja vieraannuttamistapaus työllistävät sosiaaliviranomaisia satoja tunteja ilman lapsen edun mukaista konkreettista tulosta. Maassamme on satoja viranomaisia, jotka vedetään mukaan huoltoriitoihin. Liian monta kertaa he vastaavat, ettei heillä ole aikaa. Heillä on oven takana aina pahempi, kiireellisempi ja akuutimpi tapaus. Ennaltaehkäisevä työ ei tunnu kuuluvan viranomaisten toimintatapoihin. Lapsiasioissa myöhään on usein liian myöhään. Jotkut viranomaiset ovat tietoisia huoltokiusaamisesta ja vieraannuttamisesta, mutta asia ei tunnu kuuluvan heidän viranhoitonsa piiriin. Töiden painopiste on sairaan potilaan hoitamisessa, ei taudin 4 (5) puhkeamisen estämisessä. Peräänkuulutamme viranomaisten omia ratkaisuehdotuksia huoltoriitoihin. Uskomme kentällä olevan myös päteviä viranomaisia, jotka ovat voimattomia huoltoriitojen edessä. Mitä he tekisivät toisin, jos heillä olisi valta päättää? Kuinka paljon mitkäkin asiat huoltoriidoissa viranomaisia todellisuudessa työllistävät? Ehdotamme sen tilastoimista, kuinka yleisiä tapaamisten estäminen ja niistä johtuvat yhteydenotot eri viranomaistahoihin ovat (vertaa hätäkeskusten toiminta) sekä siitä seuraavia asianmukaisia jatkotutkimuksia ja johtopäätöksiä. Ilman tilastointia asioista ei saada oikeaa tietoa ja toteutetaan pahimmillaan täysin vääriä ratkaisuyrityksiä. Esimerkiksi THL voisi aloittaa projektin huoltokiusaamisen ja vieraannuttamisen laajuuden selvittämiseksi ja tunnistamisen parantamiseksi viranomaispalveluissa. Lastensuojelun palvelujen arviointi asiakaslähtöisesti kokemustutkimuksen ja vertaisarvioinnin keinoin olisi myös tarpeellista. 7. Käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että vieraannuttaminen ilmiönä tunnetaan huonosti. Tämä johtaa esimerkiksi vääriin tulkintoihin olosuhdeselvityksissä ja lapsen tarvitseman avun viivästymiseen tai pois jäämiseen. Ehdotamme, että kaikkien lasten kanssa toimivien viranomaisten koulutukseen tulisi sisällyttää vieraannuttamisen tunnistaminen. Asiaa pitäisi kehittää siten, että vieraannutettujen lasten ja vanhempien läheissuhteen palauttavia laadukkaita palveluja olisi tarjolla ja viranomaiset aktiivisesti ohjaisivat vanhempia niihin. 8. Lastensuojeluviranomaisten, lastenvalvojien ja oikeusviranomaisten asiakaspalaute-, kehitys- ja valvontajärjestelmät eivät toimi riittävän hyvin. Viranomaisten toimista tehdään paljon muistutuksia, kanteluita ja virkarikossyytteitä, jotka tuskin koskaan johtavat parannuksiin. Viranomaisten toiminnasta onkin luotava kunnolla toimiva asiakaspalaute- ja kehitysjärjestelmä, joka aidosti kehittää viranomaisten toimintaa ja kummankin vanhemman yhdenvertaista ja tasaarvoista kohtelua. Pitää kehittää uusia toimintamalleja ja/tai lainata niitä muista maista jalostaen ne näihin viranomaistoimintoihin sopiviksi. Tämä olisi myös viranomaisten etu. 9. Riitaisuus palkitaan liian monta kertaa yksinhuoltajuudella. Huoltajuuden menetys koetaan käytännössä vanhemmuuden menetyksenä. Yksinhuoltajuustapauksissa toisen vanhemman tiedonsaantioikeuden sisältöä ei ole määritelty, mikä osaltaan aiheuttaa lisää ongelmia. Se edesauttaa vanhemman syrjäytymistä lapsen elämästä. Ehdotamme, että erovanhemmuuden lähtökohdaksi tulisi yhteiskunnassamme ottaa vuoroasuminen. Vain erityisistä syistä tulisi lapsen tapaamisoikeus toteuttaa muulla tavoin. 5 (5) 10. Ero tulee usein yllättäen ja vanhemmat ovat varautumattomia eron jälkeiseen vanhemmuuteen. Tämä johtaa pelkoon oman vanhemmuuden päättymisestä. Erokriisi aiheuttaa usein ylilyöntejä vanhempien käyttäytymisessä. Sopimukseton tila on omiaan lisäämään pelkoa ja ylilyöntejä. Avioehtosopimukset ja testamentit ovat nykyään arkipäivää. Ehdotamme eräänlaisen ”lapsen turvasopimus”-projektin luomista. Tässä vanhemmille tehtäisiin koeluontoinen huolto- ja tapaamissopimus eron varalta jo heti lapsen synnyttyä. Tarkoituksena olisi saada vanhemmat käsittelemään mahdollista eron jälkeistä tilannetta lapsen kannalta. Maaperä sopimuksen syntymiselle on tuolloin parempi kuin eron jälkeen. Vanhemmat joutuisivat kohtaamaan eron aiheuttamat asiat lapsen kannalta. Uskomme tämän olevan omiaan vähentämään erojen määrää ja toisaalta parantamaan lapsen ja molempien vanhempien asemaa eron sattuessa. Sopimus ei olisi lainvoimainen, vaan sen tarkoitus olisi ennaltaehkäistä vanhempien pelkoa vanhemmuuden päättymisestä mahdollisessa erotilanteessa. Lainvoimaisuudenkin mahdollisuutta tulisi tutkia. Osallistumme mielellämme mahdollisen tätä koskevan projektin suunnitteluun. 11. Kokemusasiantuntijoita ei kuulla riittävästi asioita kehitettäessä. Isät lasten asialla ry:ssä on satoja kokemusasiantuntijoita, jotka yhteistyössä voivat antaa asioihin merkittävän panoksen sekä raikkaita uusia näkemyksiä. Pyydämmekin päästä kuultavaksi sekä osalliseksi erilaisiin lasten ja perheiden oikeuksia, tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja vastaavia käsitteleviin valtiovallan sekä kuntien työryhmiin ja projekteihin sekä asiantuntijakuulemisiin kuten esimerkiksi Kaste-ohjelmaan. Vantaalla 8. huhtikuuta 2013 Kunnioittavasti Juha Järä Puheenjohtaja [email protected] puh. 050 321 2760
© Copyright 2024