ETELÄ-SAVON MAASEUDUN KEHITTÄMISEN - ELY
ETELÄ-SAVON MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA 2012–2020 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset ETELÄ-SAVON MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA 2012–2020 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset Niina Kuuva 2012 Kuvat: Leena Lahdenvesi-Korhonen Paino: Teroprint Esipuhe Etelä-Savon maaseudun kehittämisen toimenpideohjelman 2012–2020 tavoitteena on linjata maaseudun kehittämiseksi tarvittavia toimenpiteitä loppuohjelmakaudelle vuoteen 2013 saakka sekä valmistautua tulevaan EU-rahoitusohjelmakauteen 2014–2020. Toimenpideohjelman rakentaminen perustui työpajoihin, joihin kutsuttiin maaseudun yrittäjiä ja asukkaita eri toimialoilta ja eri puolilta Etelä-Savoa. Työpajoja järjestettiin yhteensä 13 kappaletta. Toimenpideohjelma esittelee siten maaseudun yrittäjien ja asukkaiden tahtotilan vuoteen 2020. Ohjelmassa esitetään tulevien vuosien kehittämistarpeet ja -tavoitteet sekä toimenpide-ehdotukset tavoitteiden saavuttamiseksi. Maaseudun kehittämistä tarkastellaan toimenpideohjelmassa sekä elinkeinojen että elinympäristön kehittämisen näkökulmista. Toimenpideohjelma luo omalta osaltaan pohjaa tulevan EU-rahoitusohjelmakauden Etelä-Savon alueellisen maaseutuohjelman valmisteluun. Tavoite on myös, että eri toimijat, muun muassa maakuntaliitto ja alueen kunnat, hyödyntävät toimenpideohjelmaa omia kehittämisstrategioita ja -ohjelmia laatiessaan. Maaseudun kehittämisen toimenpideohjelma -hankkeen suunnittelu- ja toteuttajaorganisaatioita olivat Etelä-Savon ELY-keskus, Etelä-Savon maakuntaliitto, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, MTK-Etelä-Savo ry, Järvi-Suomen kylät ry sekä ProAgria Etelä-Savo ry, joka toimi myös hankkeen hallinnoijana. Hankkeen rahoittajana toimi Etelä-Savon ELY-keskus ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto. Hanke käynnistyi syyskuussa 2011 ja toimenpideohjelma valmistui toukokuussa 2012. Hankkeen seurantaryhmän jäseninä toimivat Pirjo Siiskonen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista, Vesa Kallio MTK-Etelä-Savosta, Henrik Hausen Järvi-Suomen kylistä, Pekka Häkkinen ProAgria Etelä-Savosta, Maija Puurunen Etelä-Savon ELY-keskuksesta ja Jyrki Kuva Etelä-Savon maakuntaliitosta. Seurantaryhmän puheenjohtajana toimi Heikki Pahkasalo ProAgria Etelä-Savosta. Hankkeen hankepäällikkönä ja seurantaryhmän sihteerinä toimi YTM Niina Kuuva. Haluan kiittää hankkeen rahoittajaa Etelä-Savon ELY-keskusta ja hankkeen toteuttamiseen osallistuneita organisaatioita ja henkilöitä työstään Etelä-Savon maaseudun kehittämiseksi. Erityiskiitokset kaikille työpajatyöskentelyyn osallistuneille sekä hankepäällikkö Niina Kuuvalle, joka vastasi hankkeen käytännön toteutuksesta hankesuunnitelman mukaisesti ja toimenpideohjelman kirjoitustyöstä. Tästä on hyvä jatkaa työhön toimenpideohjelmassa esitettyjen kehittämistavoitteiden saavuttamiseksi. Eläköön eteläsavolainen maaseutu! Mikkelissä 31.5.2012 Heikki Pahkasalo toimitusjohtaja, ProAgria Etelä-Savo seurantaryhmän puheenjohtaja Sisällys 1Johdanto........................................................................................................................ 5 2 Maaseudun kehittämisen toimenpideohjelmatyön tausta ja eteneminen....................... 7 3 Etelä-Savon maaseudun tila uuden ohjelmakauden kynnyksellä.................................... 8 3.1 Työvoima ja elinkeinot.................................................................................... 10 3.2 Maatalouden rakenne..................................................................................... 12 3.3 Metsäsektorin nykytila.................................................................................... 18 3.4Matkailu......................................................................................................... 19 3.5 Vapaa-ajan asutus........................................................................................... 20 4 Maaseudun elinkeinojen kehittäminen........................................................................ 21 4.1Maidontuotanto.............................................................................................. 21 4.1.1 Maidontuotannon kehittämisen tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet............... 22 4.2Lihantuotanto.................................................................................................. 24 4.2.1 Lihantuotannon kehittämisen tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet................... 25 4.3Kasvintuotanto................................................................................................ 28 4.3.1 Kasvintuotannon kehittämisen tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet................. 28 4.4 Elintarvikkeiden jatkojalostus.......................................................................... 30 4.4.1 Elintarvikkeiden jatkojalostuksen kehittämisen tavoitteet ja tarvittavat ................ toimenpiteet.................................................................................................... 30 4.5Matkailuyrittäminen........................................................................................ 32 4.5.1 Matkailuyrittämisen kehittämisen tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet............. 33 4.6 Muu maaseudun pienyritystoiminta................................................................ 36 4.6.1 Pienyritystoiminnan kehittämisen tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet............ 36 4.7Metsätalous..................................................................................................... 38 4.7.1 Metsäalan kehittämisen tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet.......................... 38 5 Maaseudun elinympäristön kehittäminen.................................................................... 42 5.1 Palvelujen kehittäminen ja tarvittavat toimenpiteet.......................................... 42 5.2 Infrastruktuurin kehittämisen tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet.................... 44 5.3 Vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen ja tarvittavat toimenpiteet............... 47 5.4 Osaamisen kehittäminen ja tarvittavat toimenpiteet........................................ 48 5.5 Maaseudun elinvoimaisuuden ja maallemuuton edistäminen......................... 49 5.6 Nuorten näkemyksiä maaseudun kehittämisestä............................................. 50 6 Uuden EU-rahoitusohjelmakauden 2014–2020 valmistelutyön eteneminen................ 58 Lähteet....................................................................................................................... 62 Liite ....................................................................................................................... 64 Liite 1: Kuvaus toimenpideohjelman tausta-aineistoista................................... 64 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset 1Johdanto Etelä-Savon maaseudun kehittämisen toimenpideohjelman tavoitteena on tuoda esille, miten eteläsavolaiset maatila- ja maaseutuyrittäjät sekä maaseudun muut asukkaat haluavat maaseudun kehittyvän vuoteen 2020. Toimenpideohjelma osoittaa lisäksi tulevien vuosien kehittämistarpeiden ja -tavoitteiden painotuksia sekä määrittää näille valituille kehittämislinjoille tarvittavat toimenpiteet. Toimenpideohjelma käsittää sekä eteläsavolaisen maaseudun elinkeinojen että elinympäristön näkökulmat. Käsillä oleva Maaseudun kehittämisen toimenpideohjelma on laadittu osana valmistautumista vuonna 2014 alkavaan uuteen EU-rahoitusohjelmakauteen. Tämän toimenpideohjelman tarkoituksena on täsmentää Etelä-Savon maaseudun elinkeinojen ja elinympäristön kehittämisen päämääriä ja tuoda esille paikallisten toimijoiden näkökulma tulevaisuudessa tarvittavista toimenpiteistä. Nykyinen ohjelmakausi päättyy vuoteen 2013 ja tämän vuoksi toimenpideohjelmalla pyritään helpottamaan siirtymistä uuteen kauteen. Tavoitteena on, että toimenpideohjelmaan kirjattuja painotuksia voidaan alkaa toteuttaa heti, kun uuteen ohjelmakauteen liittyvät asetukset ja rahoituskehys on hyväksytty ja sen kansallinen toimeenpano aloitettu. Toimenpideohjelma koskee vuosia 2012–2020 eli uuden ohjelmakauden kohdeajan lisäksi se kattaa valmistuttuaan myös meneillään olevan ohjelmakauden lopun, mitä ohjaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007–2013 (ks. MMM 2007). Euroopan komissio, valtionhallinto ja aluetason toimijat valmistelevat paraikaa tulevaa ohjelmakautta. Tämän monitasoisen ja -tahoisen valmistelun tavoitteena on paitsi sujuvoittaa kausien välistä siirtymävaihetta myös taata lopulta sellaisen kehittämispolitiikan harjoittaminen, mikä vastaa yhä paremmin kansalaisten tarpeita ja odotuksia vuosina 2014–2020. Meneillään olevaan ja tulevaan ohjelmakauteen vaikuttamisen ohella tämän toimenpideohjelman tavoitteena on yhtä lailla tuoda esille keinoja, joita voidaan käyttää maaseudun kehittämisessä myös yrittäjien ja asukkaiden omaehtoisen toiminnan kautta. Tavoitteena on, että osoittamalla maaseudulla tarvittavia kehittämistoimenpiteitä mm. maaseudulla toimivat järjestöt, yhdistykset ja yritykset huomioisivat nämä tulevina vuosina omassa toiminnassaan. Maaseudun kehittämisen toimenpideohjelma on tahdonilmaus maaseudun yrittäjien ja asukkaiden tarpeista. Kaikki toimenpideohjelmassa esitettävät kehittämistavoitteet ja toimenpiteet perustuvat vuoden 2011 marraskuun ja 2012 huhtikuun välillä toteutettujen työpajatilaisuuksien tuloksiin eli ne pohjautuvat kokonaisuudessaan eteläsavolaisen maaseudun asukkaiden ja yrittäjien näkemyksiin. Näin ollen toimenpideohjelman tarkastelutapa on endogeeninen eli sisäsyntyinen, jossa kehityksen ajatellaan lähtevän alueesta itsestään. Aluekehitystä selittävissä malleissa nämä endogeeniset mallit perustuvat alueen sisäsyntyisiin kehitystä vauhdittaviin tekijöihin, joiden varassa uusien toimialojen tai toimintojen on mahdollista syntyä taikka kasvaa. Tämä toimenpideohjelma jättää ulkopuolelleen eksogeenisen tarkastelutavan, millä viitataan ulkopuolisten syiden aiheuttamaan kehitykseen, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan kysyntälähtöistä tarkastelua. 5 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA Sitran (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto) vuosina 2010–2014 toteuttamassa Maamerkit-ohjelmassa1 pyritään tunnistamaan tulevaisuuden tarpeita ja etsitään uusia tapoja, joilla maaseutu voi vastata globaaleihin ja lokaaleihin haasteisiin. Maamerkit-ohjelmassa pyritään nimenomaan tunnistamaan maaseutuun kohdistuvaa kysyntää ja siinä tapahtuvaa muutosta sekä etsimään tapoja tulevaisuuden tarpeisiin vastaamiseksi. Etelä-Savon alueen tasolla tehtävä kysyntälähtöinen tarkastelu tarjoaisi tulevaisuudessa tämän toimenpideohjelman ohella arvokasta tietoa siitä näkökulmasta, mitä maaseudun ja maakunnan ulkopuolella asuvat ihmiset ajattelevat eteläsavolaisesta maaseudusta ja millaisia tarpeita heillä on maaseutua, sen luonnonvaroja, palvelujen tarjontaa, tuotteita ym. kohtaan. Yhdessä nämä näkökulmat tarjoaisivat vahvat puitteet tulevaisuuden kehittämispainotusten valinnalle, kun valmistellaan uutta EU-rahoitusohjelmakautta (2014–2020) alueellisella tasolla. Tämä toimenpideohjelma korostaa paikallisten toimijoiden näkemystä, mutta sitä laadittaessa on pyritty varmistamaan kehittämislinjan yhdenmukaisuus myös maakunnallisella tasolla. Näin ollen huomioon on otettu keskeiset maakunnan kehitystä ohjaavat ohjelmat: Uusiutuva Etelä-Savo maakuntastrategia 2015 Etelä-Savon maakuntaohjelma vuosille 2011–2014 Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vuoteen 2015 ulottuva strategia Etelä-Savon maaseudun kehittämissuunnitelma 2007–2013 ja Etelä-Savon metsäohjelma 2012–2015. Tässä toimenpideohjelmassa esitetty metsätalouden osuus perustuu tavoitteineen ja toimenpiteineen pelkästään Etelä-Savon metsäohjelman tietoihin eikä metsätalouden osalta ole järjestetty omaa työpajaa. Käsillä olevaa ohjelmaa ja siihen liittyvää hanketta kutsutaan läpi koko tämän ohjelman työnimellä Etelä-Savon maaseudun kehittämisen toimenpideohjelma. Hanke, jonka puitteissa ohjelmaa on laadittu, on viralliselta nimeltään Etelä-Savon maaseutustrategia-toimenpideohjelma 2011–2020. Toimenpideohjelma on laadittu yhteistyössä Etelä-Savon keskeisten maaseudun kehittäjäorganisaatioiden: Etelä-Savon maakuntaliiton, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin, MTK-Etelä-Savon, Järvi-Suomen kylien sekä ProAgria Etelä-Savon kanssa. Hankkeen hallinnoijana on toiminut ProAgria Etelä-Savo ja sen rahoituksesta vastannut Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto. Hankkeella on ollut yksi kokopäiväinen työntekijä ja hankkeen toteutusta sekä toimenpideohjelman laatimista on seurannut hankkeen seurantaryhmä, joka on koostunut edellä mainittujen organisaatioiden edustajista. Maaseudun kehittämisen toimenpideohjelma -hanke toteuttaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman toimenpidettä 321: Elinkeinoelämän ja maaseutuväestön peruspalvelut. Toimenpiteellä tavoitellaan maaseudun monipuolista ja kaupunkialueisiin nähden tasavertaista palvelurakennetta mukaan lukien kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut, yritysten palvelut ja valmiudet tietoyhteiskunnan hyödyntämiseen. 1 ks. www.sitra.fi/maaseutu 6 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset 2 Maaseudun kehittämisen toimenpideohjelmatyön tausta ja eteneminen Toimenpideohjelmassa esitettävät kehittämisen tavoitteet ja niille määritellyt toimenpiteet pohjautuvat työpajatilaisuuksissa kerättyyn aineistoon. Viitekehyksenä toimenpideohjelman teossa ja työpajojen työskentelymenetelmissä on sovellettu Robert Kaplanin ja David Nortonin tasapainotettua mittaristoa eli Balanced Scorecardia. Työpajoissa lähdettiin liikkeelle luomalla vuoteen 2020 ulottuva visio, jonka jälkeen määriteltiin keskeisimmät kehittämisen tavoitteet tai tarpeet. Tämän jälkeen jokaiselle tavoitteelle määritettiin toimenpiteet, joilla tavoite on saavutettavissa. Työpajojen työskentelymenetelmän tarkempi kuvaus on esitetty liitteessä yksi. Työpajoja järjestettiin vuoden 2011 marraskuusta vuoden 2012 huhtikuuhun saakka yhteensä 13 kappaletta ja ne suuntautuivat elinkeinoaloittain maidon-, lihan- ja kasvintuottajille, elintarvikkeiden jatkojalostajille, matkailuyrittäjille sekä maaseudun pienyrittäjille. Niin sanottuja KyläPajoja järjestettiin Leader-toimintaryhmien alueisiin perustuen yhteensä neljä kappaletta: Piällysmiehen ja RaJuPuSun alueella kummallakin yksi ja Veej´jakajan alueella kaksi. Myös Päijänne-Leaderin alueeseen lukeutuva Pertunmaa kutsuttiin eteläsavolaisena kuntana mukaan Veej´jakajan alueella pidettyyn tilaisuuteen. Näiden elinkeinoittain ja asuinalueittain kokoontuneiden työpajojen lisäksi nuorille järjestettiin kaksi työpajatilaisuutta, joihin kutsuttiin toisen asteen luonnonvara- ja ympäristöalan opiskelijoita. Mikkelin ammattikorkeakoulun hallinnoi– massa Emma-hankkeessa (Eteläsavolainen nuori mahdollisuuksien maaseudulla) toteutettiin kysely eteläsavolaisille yläkoululaisilla ja kyselyn tuloksia on hyödynnetty myös tämän toimenpideohjelman laatimisessa. Toimenpideohjelman kolmannessa luvussa kuvataan Etelä-Savon maaseudun väestö- ja elinkeinorakennetta tilastojen valossa. Neljännessä ja viidennessä luvussa esitetään maaseudun kehittämiseksi valitut tavoitteet ja niille asetetut toimenpidekokonaisuudet. Maaseudun kehittämiseksi valittuja toimia kuvataan tuotantosuunnittain ja toimialoittain sekä tarkastellen maaseutua elinympäristönä. Ohjelma perustuu kokonaisuudessaan työpajoissa kerättyyn aineistoon. Toimenpideohjelman päätösluvussa luodaan katsaus tulevan ohjelmakauden valmisteluun. 7 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA 3 Etelä-Savon maaseudun tila uuden ohjelmakauden kynnyksellä Etelä-Savon maakunnan väkiluku oli vuoden 2012 alussa 153 783 henkilöä2. Luonnollisen väestönmuutoksen seurauksena väestö väheni vuonna 2010 noin 800 hengellä ja muuttotappiota kertyi koko aluetta tarkastellen noin sadan henkilön verran. Pidemmällä aikavälillä väestön väheneminen on kuitenkin hidastunut voimakkaasti vuodesta 2007 alkaen, mihin on vaikuttanut etenkin muuttotappion pienentyminen. Vuoden 2011 alkupuoliskolla syntyvyys lisääntyi hieman ja parina viime vuonna muuttovoittoa on saatu vähän entistä nuoremmissa ikäryhmissä eli 30-vuotiaista lähtien ja sen alle. Etelä-Savon väestön keski-ikä oli vuonna 2010 vajaat 46 vuotta, kun se koko maassa oli noin 41,5 vuotta. Väestönkehityksen seurauksena ikärakenne on muuttunut maakunnassa siten, että vanhempien ikäluokkien osuus on kasvanut ja lasten sekä nuorten ikäluokkien osuudet ovat pienentyneet. Luonnollinen väestönmuutos vähentää näin ollen maakunnan väkilukua vuosittain merkittävästi. Vaikkakin vanheneva ikärakenne tulee heikentämään alueen huoltosuhdetta, arvioidaan sen toisaalta myös tarjoavan paljon uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia (ks. Nieminen 2012, 93). Alue on yhdyskuntarakenteeltaan hajautunut ja taajamien ulkopuolella asuu enemmän väkeä kuin koko maassa keskimäärin. Maakunta rakentuu kolmen kaupunkikeskuksen ja maaseututaajamien varaan. Vaikkakin asutus on harvaa ja asukastiheys 11,1 asukasta/maakm², on Etelä-Savo kuitenkin läpi alueen tasaisesti asuttua (vrt. koko maassa vastaava luku 17,6). Ympärivuotisesti maapinta-alasta on asuttua 55 % ja asumatonta 45 %. Pysyvän ja vapaa-ajan asutuksen sijoittumista maakunnassa kuvataan kuvassa 1. Kuva 1. Asutuksen sijoittuminen yhden kilometrin ruutujaolla vuonna 2010 (YKR/Syke). Asuttu Etelä-Savo 1 km ruutujaolla Pysyvä asutus Vapaa-ajan asutus Ruudut, jossa molempia (69 % pysyvän asutuksen ruuduista) 2 Ellei toisin mainita, pohjautuvat kaikki luvuissa 3 ja 3.1 esitetyt tiedot Etelä-Savo ennakoi -sivuston tietoihin. EteläSavon ELY-keskuksen ja Etelä-Savon maakuntaliiton ylläpitämä tilasto- ja ennakointitietoja kokoava sivusto löytyy osoitteessa: www.esavoennakoi.fi. Voisiko tuon selite‐laatikon tehdä uudelleen näillä tiedoilla: (mikäli hankalaa, niin voi kai mennä noinkin) 8 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset Etelä-Savon taajama-aste3 on Manner-Suomen alhaisin 69,5 %, kun se koko maan tasolla on 84,4 %. Harvan asutuksen myötä Etelä-Savossa on melko paljon alueita, joista matka-aikaa lähimpään palveluita tarjoavaan keskukseen kertyy yli puoli tuntia (ks. kuva 2) ja etenkin vesistöt hidastavat nykyistä liikennettä, kun niitä joudutaan kiertämään. Työssä käydään vilkkaasti etenkin Mikkelin ja sen naapurikuntien sekä Savonlinnan ja naapurikuntien välillä, mutta myös maakuntarajan ylittäen Joroisten ja Varkauden välillä (ks. kuva 3, johon on kuvattu yli 10 % suurempi työssäkäynti nykyisen kuntajaon mukaan). Kuva 2. Kuntakeskusten 30 minuutin saavutettavuus (Tilastokeskus ja Syke/YKR). Maakunnassa on kolme kaupunkia Mikkeli, Savonlinna ja Pieksämäki sekä 14 muuta kuntaa. Etelä-Savon kokonaispinta-ala on miltei 1,88 miljoonaa hehtaaria, josta noin neljännes on vesialueita. Maakunnan kokonaismaa-ala on 1,41 miljoonaa hehtaaria, josta metsätalousmaata on 1,24 miljoonaa hehtaaria. Tämä tarkoittaa noin kuutta prosenttia koko Suomen metsämaan kuva 1: pinta-alasta. 3 Taajama-aste = taajamissa asuvien osuus 9 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA Kuva 3. Kuntien välinen työssäkäynti vuonna 2009 (Tilastokeskus). kuva 3: 3.1 Työvoima ja elinkeinot kuva 2: Etelä-Savon työllisyysaste4 vuonna 2011 oli 65,2 prosenttia työikäisestä väestöstä. Koko maata tarkastellen työllisyysaste on ollut viime vuosina 3–6 prosenttiyksikköä muuta maata heikompi. Kuitenkin vuoden 2008 talouden taantuman jälkeen työllisyys on kasvanut maakunnassa nopeammin kuin koko maassa keskimäärin. Vuoden 2012 huhtikuun lopussa Etelä-Savossa oli työttömänä 7 622 henkilöä, mikä on 10,7 % työvoimasta. Vastaava luku koko maassa on 8,7 %. Työttömyys on vaikeinta miesvaltaisilla aloilla ja Etelä-Savossakin työttömistä 62 % on miehiä. Alle 10 prosentin työttömyysasteeseen päästiin huhtikuun lopussa Juvalla (7,7 %), Pieksämäellä (8,9 %) ja Pertunmaalla (9,5 %), kun taas korkeimmat työttömyysasteet olivat Heinävedellä (13,6 %), Enonkoskella (14,1 %) ja Savonlinnassa (14,3 %). Alle 25-vuotiaiden nuorten työttömyysaste oli Etelä-Savossa 15 % (nuorilla miehillä 20 % ja naisilla 11 %). (E-Sa ELY-keskus 2012b.) Huoltosuhde5 oli vuonna 2010 Etelä-Savossa 1,58, kun se koko maassa oli keskimäärin 1,31. Lukuun ottamatta 1990-luvun alkuvuosia on huoltosuhde ollut viimevuosiin asti korkeammalla tasolla. Vuoden 2009 jälkeen työllisyyden kohentumisen myötä huoltosuhdekin on edelleen paranemassa. Etelä-Savossa oli vuonna 2009 yhteensä 58 055 työpaikkaa, mikä oli 2,5 % koko maan työpaikoista. Julkiselle6 sektorille työpaikoista sijoittui 19 137 ja seuraavaksi eniten työpaikkoja 4 5 6 Työllisyysaste = työllisten määrä / työikäisten määrä Huoltosuhde = työvoiman ulkopuolella olevat ja työttömät / työlliset Ml. julkinen hallinto ja maanpuolustus, pakollinen sosiaalivakuutus, koulutus sekä terveys- ja sosiaalipalvelut 10 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset oli yhteenlaskettuna tukku- ja vähittäiskaupan, kuljetuksen- ja varastoinnin sekä majoitus- ja ravitsemustoiminnan aloilla (11 156 kpl). Sosiaali- ja terveysala on maakunnan suurin työllistäjä tarjoten työpaikan 20 prosentille työllisistä. Etelä-Savon elinkeinorakenteessa maa-, metsä- ja kalataloudella on edelleen vahva rooli maakunnassa ja se työllistää yli 5 000 ihmistä. Alkutuotannon (8,8 %) osuus työpaikoista on suurempi kuin koko maassa (3,7 %). Samoin sosiaali- ja terveyspalveluiden, julkisen hallinnon ja koulutuksen osuus työpaikoista (33 %) on koko maahan (28,5 %) nähden korkeampi. Työpaikkojen jakautuminen toimialoittain esitetään kuvassa 4. Kuva 4. Etelä-Savon elinkeinorakenne vuonna 2009. Työpaikkojen jakautuminen toimialoittain. (Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto.) Keskeisimmistä toimialoista rakentaminen on kasvanut eniten henkilöstömäärällä ja liikevaihdolla mitattuna. Myös palveluiden asema maakunnassa on vankka. Palveluista kaupan ala jatkaa vahvaa kehitystään, mikä näkyy myös alan työpaikkojen määrän lisääntymisenä. Alan myönteistä kehitystä edistää etenkin maakuntaan suuntautuvan matkailun lisääntyminen. Teollisuustuotannon kasvu näyttää työ- ja elinkeinoministeriön mukaan hidastuneen. Viennin kehitys on ollut Etelä-Savossa myönteistä. (Nieminen 2012.) Etelä-Savossa on vahvan alkutuotannon ohella monipuolista elintarvikkeiden jatkojalostusta. Vuonna 2009 elintarvikkeiden valmistuksessa oli 635 työpaikkaa, mikä on noin 8 prosenttia 11 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA kaikista maakunnan teollisuuden työpaikoista ja noin 2 prosenttia koko maan elintarviketeollisuuden työpaikoista. Elintarviketeollisuuden toimialoista lukumääräisesti eniten työpaikkoja on lihanjalostuksessa (258 kpl) ja leipomotuotteiden valmistuksessa (242 kpl). Elintarvikealan kokonaistyöpaikkamäärää on viime vuosina kuitenkin vähentänyt lihanjalostuksessa tapahtunut työpaikkamäärän lasku. Etelä-Savossa toimi vuonna 2009 kaikkiaan 71 elintarvikkeiden valmistuksen yritysten toimipaikkaa. Yhteensä elintarvikkeiden valmistuksen liikevaihto oli samaisena vuonna 114 miljoonaa euroa, mikä vastaa noin kymmenystä maakunnassa olevan teollisuuden liikevaihdosta. Suurimmat liikevaihdot ovat lihanjalostuksessa ja leipomotuotteiden valmistuksessa. Lukumäärältään eniten on leipomoita (38 kpl) ja kalanjalostamisen toimipaikkoja (11 kpl). Etelä-Savossa maatalousyrittäjien osuus kaikista yrittäjistä on koko muuta maata suurempi. Vuonna 2009 maakunnassa oli yrittäjiä kaikkiaan noin 8 800, joista noin 35 prosenttia oli maatalousyrittäjiä. Yrittäjien määrä on maakunnan tasolla vähentynyt, mikä johtuu lähinnä maatalouden voimakkaasta rakennemuutoksesta, joka on tapahtunut Etelä-Savossa muuta maata myöhemmin. Maakunnan elinkeinoelämä hyödyntää metsiltään ja vesistöiltään rikkaita luonnonvaroja muun muassa maa- ja metsätaloudessa, puunjalostusteollisuudessa ja matkailussa. Teollisuudelle ominaista ovat pienet ja keskisuuret yritykset sekä hajautuminen usealle toimialalle. Raskasta prosessiteollisuutta maakunnassa ei ole lainkaan. Etelä-Savon tulonmuodostuksessa on suuri osuus alkutuotannolla ja palveluilla. (Loponen & Mäenpää 2011, 8.) Vapaa-ajan asukkailla on tärkeä merkitys Etelä-Savon elinvoiman ja palvelutarjonnan ylläpitäjänä, sillä maakunnassa on koko maata tarkastellen eniten kesämökkejä heti Varsinais-Suomen jälkeen. Etelä-Savon alkutuotannosta miltei puolet menee jalostamattomana vientiin. Viennin suurta osuutta selittää etenkin kuitupuun vienti maakunnan ulkopuolelle, sillä Etelä-Savossa ei ole lainkaan paperiteollisuutta. Maataloudessa vienti johtuu puolestaan teuraseläinten ja maidon viennistä maakunnan ulkopuolelle, koska suuret teurastamot ja meijerit sijaitsevat Etelä-Savon ulkopuolella. Puutavaran ja puutuotteiden valmistus on Etelä-Savon merkittävin teollisuudenala. Sen ohella maakunnassa on paljon pienteollisuutta, jonka tuotannosta huomattava osa menee vientiin maakunnan ulkopuolelle. Teollisuuden toimialoilla myös ulkomaan viennin osuus on merkittävä. (Loponen & Mäenpää 2011, 15.) 3.2 Maatalouden rakenne Etelä-Savossa oli vuonna 2011 yhteensä 3 004 maatilaa (Tike 2012). Tilamäärä on vähentynyt kymmenen vuoden aikana keskimäärin 2,2 % vuodessa, mutta viimeisimpinä vuosina vain 0,9 %. Eteläsavolaisten maatilojen käytössä oli vuonna 2011 maatalousmaata noin 73 440 hehtaaria (Tike 2012). Peltoalaltaan tilat ovat maan pienimpiä, keskimäärin 25,6 ha/tila (sisältää vuokrapellot), kun koko maan keskimäärä on 37,4 ha/tila. Tosin metsä- ja muu pinta-ala huomioon ottaen Etelä-Savossa tilojen koko oli vuonna 2011 noin 102 hehtaaria verrattuna koko maan keskimäärään, joka oli 100 ha/tila. Tilojen peltopinta-alan koko on kasvanut Etelä-Savossa 2000-luvun taitteen 20 hehtaarista/tila vuoden 2011 yli 25 hehtaariin/tila. Peltopinta-alan kasvu on tapahtunut pääasiassa pellonvuokrauksen kautta, kun pienet tilat ovat luopuneet tuotannosta. 12 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset Peltoalasta noin 38 % on ollut vuokrapeltoa. Tuotannon laajentuminen perustuu pitkälti vuokrapellon lisäämiseen. Maatilojen määrä vähenee Etelä-Savossa hieman koko maan keskimäärää nopeammin, mutta koska eteläsavolaiset tilat ovat maan pienimpiä, tilakoon kasvuvauhti ei riitä kuromaan eroa koko maan keskimäärään vielä pitkään aikaan7. Tuotantosuunnittain tarkasteltuna (ks. kuva 5) Etelä-Savossa oli vuonna 2011 maitotiloja 644 kappaletta, muuhun naudanlihantuotantoon suuntautuneita tiloja 287 ja muita kotieläintiloja 230. Viljakasvien viljelyyn suuntautuneita maatiloja oli Etelä-Savossa noin 690 ja puutarha- tai erikoiskasvien viljelyyn suuntautuneita tiloja vajaat 300 kappaletta. (Tike 2012.) Maakunnan sisällä tiloja on lukumääräisesti eniten Mikkelissä, Juvalla ja Pieksämäellä, missä maa- ja puutarhatalous myös työllistää eniten (ks. tarkemmin kuva 6). Koko maahan suhteutettuna Etelä-Savon maataloudessa painottuvat keskimääräistä voimakkaammin maidontuotanto ja muu nautakarjatalous sekä monipuolinen kasvintuotanto ja puutarhakasvien viljely. Myös hevostaloudella on Etelä-Savossa keskimääräistä suurempi merkitys. Etelä-Savon ELY-keskuksen arvion mukaan maatalouden rakennemuutos tulee jatkumaan viimevuosien tahtiin (E-Sa ELY-keskus 2012a, 11). Viiden vuoden trendiarvojen mukaisesti tilojen lukumäärä jatkaisi vähentymistään noin 2 %:n vuosivauhdilla ja tilakoon kasvu 1,8 %:n vuosivauhdilla myös lähitulevaisuudessa. Kokonaispeltoala sitä vastoin on pysynyt lähes ennallaan eli peltoa jää pois viljelyksestä vastaavasti kuin uutta raivataan. Kuva 5. Etelä-Savon maatilojen lukumäärä tuotantosuunnittain vuonna 2011 (Tike 2012). 7 Maatalouden rakenne -lukua on täydennetty merkittyjen lähteiden lisäksi Etelä-Savon ELY-keskuksesta saaduilla tilastoilla, laskelmilla ja arvioilla. 13 135 107 139 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA 113 142 101 95 Kuva 6. Maatalous- ja puutarhayritysten lukumäärät kunnittain vuonna 2010 (Tike, maataloustilastot). 106 500 112 440 450 400 350 323 302 300 en yönte ää 135 250 208 200 100 125 50 151 104 91 204 147 133 150 112 215 210 193 98 97 137 108 71 0 im äk i M ikk el i M än ty ha rju Pe rtu nm aa Pi ek sä m äk i Pu nk ah ar ju Pu um al a Ra nt as al m i Ri sD in a Sa vo nl in na Su lka va ni e Ke r m i va ga s ne ro i Ju Ka n n i lm Jo sa rv en äv es Hi in on He 130 En 127 ko s ki i 129 126 121 140 122 121 108 149 127 108 113 128 en yönte ää 141 165 169 135 156 Maidontuotanto on Etelä-Savossa taloudellisesta näkökulmasta tarkastellen keskeisin tuotantosuunta. Maitotilojen lukumäärä on laskenut viimeisten viiden vuoden aikana keskimäärin 8,3 % vuodessa ja lihakarjatilojen 4 % vuodessa. Maitotiloilla oli vuonna 2010 keskimäärin 21 lehmää ja yli puolet lypsylehmistä oli alle 30 lehmän karjoissa. Yli 50 lehmän tilojen määrä on kuitenkin lisääntymässä ja niillä on jo 20 % lehmistä. Useimmat maatilojen laajennukset tähtäävät yli 50 lehmän karjakokoon. Lypsylehmien määrä on vähentynyt viimeisten viiden vuoden aikana 3,4 % vuodessa ja trendiennusteen mukaan vuonna 2011 Etelä-Savossa on noin 14 700 lehmää. Etelä-Savossa suuntaus on ollut niin maito- kuin lihatiloillakin tilojen lukumäärän vähenemiseen ja karjakoon kasvamiseen. Kotieläintaloudesta luopuvat tilat jatkavat yleensä kasvintuotannon tiloina ja siksi mm. viljatilojen määrä on pysynyt Etelä-Savossa koko 2000-luvun lähes ennallaan ja tuotantosuuntajaotuksen ulkopuolelle jäävien muiden tilojen määrä on kasvanut yli 8 %:n vuosivauhdilla. Luonnonmukainen tuotanto Etelä-Savossa Etelä-Savon pelloista oli vuonna 2011 luonnonmukaisessa tuotannossa 10,6 %, kun koko maassa luomussa oli 8,1 % peltoalasta. Luomutuotanto on Etelä-Savossa lisääntymässä luomutuotteiden yleisen kysynnän kasvaessa ja luomuruoan valmistuksen lisääntyessä alueella. Myös perustamisvaiheessaan olevan Luomuinstituutin uskotaan osaltaan vauhdittavan alueen luomutuotantoa. Vuonna 2011 Etelä-Savossa oli 227 luonnonmukaista viljelyä harjoittavaa tilaa, joiden keskikoko oli 34,3 peltohehtaaria. Luomualaa oli yhteensä 7 790 hehtaaria. Luomukotieläintiloja on Etelä-Savossa noin 40, joista 25 on nautakarjatiloja ja muut lammas- ja mehiläistiloja. Luomuviljelytilojen määrä on viime vuosina pysynyt suunnilleen samana huolimatta luomuviljelyk- 14 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset sessä olevan pinta-alan kasvusta. (E-Sa ELY-keskus 2012a, 11.) Ottaen huomioon vuoden 2012 alkupuolella luomuviljelyä koskevat uudet erityistukihakemukset, tulee luomuala lisääntymään näiden uusien toimijoiden johdosta 1 100 hehtaarilla eli noin 15 prosentilla. Näin ollen luonnonmukaisesti viljelty peltopinta-ala tulee nousemaan Etelä-Savossa vähintäänkin noin 8 400 hehtaariin eli 11,4 prosenttiin kokonaispeltopinta-alasta. (E-Sa ELY-keskus 2012c.) Etelä-Savo on perinteisesti ollut vahvaa luomuviljelyn, -tutkimuksen ja -osaamisen aluetta. Juvan kunnan peltopinta-alasta jo hieman yli 20 % on luomuviljelyksessä ja paikkakunnalla on luomutuotannon keskittymä, jossa on monipuolisen kasvintuotannon lisäksi myös luomumaidon tuotantoa ja luomumeijeri. Luomu- ja lähiruoan menekin lisääntymisen odotetaan vauhdittavan osaltaan tulevaisuudessa myös alkutuotannon tarjontaa (ks. Nieminen 2012, 93). Mikkeliin valmisteilla olevan luomuinstituutin perustamisen tarkoituksena on puolestaan vahvistaa ja tukea luomualan elinkeinotoimintaa tutkimuksen, koulutuksen, yritysyhteistyön, tiedonvälityksen ja kansainvälisten yhteyksien avulla. Luomutuotannon mahdollisuudet Etelä-Savossa Luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden kysyntä on kasvussa. Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut tavoitteeksi, että vuonna 2020 Suomen maataloustuotannosta 20 % olisi luomua. Maabrändivaltuuskunnan (marraskuu 2010) tavoitteet olivat vieläkin kunnianhimoisempia. Se esitti, että vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet Suomen maataloustuotannosta olisi luomua. Lisäksi Maabrändivaltuuskunta esitti, että Helsingin yliopisto ja MTT perustaisivat Luomuinstituutin. Tarja Cronbergin selvitysmiesraportti (2011) esittää Luomuinstituutin perustamista Mikkeliin ja Luomuinstituutin käynnistäminen -hanke valmistelee instituutin toiminnan aloittamista vuoden 2013 alkupuolella. Luomuinstituutin tutkimus-, koulutus- ja hanketoiminta tukee Etelä-Savon kehittymistä ”luomumaakunnaksi”. Kun luonnonmukaisesti tuotettujen kotimaisten elintarvikkeiden kysyntä on kasvussa ja Mikkeliin sijoittuva Luomuinstituutti tukee alan kehittymistä, voivat luonnonmukainen maa- ja elintarviketalous ja luomuruokaketjun yritystoiminta olla jatkossa merkittäviä elinkeinoaloja maakunnassamme ja ne voivat tarjota työtä ja toimeentuloa maaseudulle. (ks. tarkemmin Cronberg 2011 ja Maabrändivaltuuskunta 2010.) 15 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA Maatilayrittäjyys Maatilojen bruttotulot olivat vuonna 2010 Etelä-Savossa suuruusluokaltaan 277,46 miljoonaa euroa, joista maatalouden myyntitulojen osuus oli 28 % ja tulotukien 24 %, metsätulojen 23 % ja sivuansioiden tai liitännäiselinkeinojen osuus 25 %. Maatalouden myyntitulot olivat yhteensä 77,26 miljoonaa euroa, joista 60 % muodostui maidontuotannosta, 14 % naudanlihantuotannosta ja 15 % muiden kasvien viljelystä (ks. kuva 7). (TNS-gallup 2011.) Kuva 7. Etelä-Savon maatalouden myyntitulot (bruttotulot, ei sisällä arvonlisäveroa) ja niiden jakautuminen vuonna 2010 (TNS-gallup, 2011). Maatalouteen investoineiden tilojen määrä on Etelä-Savossa hieman vähentynyt, mutta investoinnit ovat olleet euromääräisesti suurempia. Suurimmat investoinnit tehtiin maidontuotannossa, jossa laajennusinvestoinnit näyttäisivät jatkuvan myös kuluvana vuonna. Naudanlihan tuotannossa investoinnit ovat olleet muutamia yksittäisiä laajennuksia lukuun ottamatta suhteellisen pieniä. Naudanlihan tuottajahintojen kehitys ei ole innostanut investoimaan, joskin myös siinä suurimmilla tiloilla on ylletty parempaan kannattavuuteen. Sianlihan tuotannossa kannattavuus kävi erittäinkin alhaalla eikä sikatalouteen liittyviä investointeja ole ollut. Kananmunien tuotanto alueen yrityksissä (4,5 % koko maan kanamäärästä) jatkuu ennallaan, joskin lievässä nousussa olevan tuottajahintatason arvellaan taittuvan tuotannon kasvuun alalla. Alueen puutarhayritykset pitivät vuonna 2011 välivuoden investoinneissaan. Sukupolvenvaihdoksiin liittyvien aloitus- 16 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset tukien määrä aleni 18 tilasta 12 tilaan vuonna 2011. Todellisuudessa sukupolvenvaihdoksia on tapahtunut enemmän, mutta suurin osa niistä on ollut kasvinviljelytiloilla, joilla ei ole ylletty tukijärjestelmän edellyttämiin ehtoihin. Suomessa on perinteisesti ollut yleistä maatilojen yhteydessä tapahtuva monialainen yrittäjyys ja noin kolmannes kaikista lähes 64 000 maatilasta ja puutarhayrityksestä on monialaisia tiloja. Tällä tarkoitetaan sitä, että maatilalla tai puutarhayrityksessä harjoitetaan maa-, puutarha- ja metsätalouden ohella myös muun toimialan yritystoimintaa. Etelä-Savossa näiden monialaisten tilojen osuus oli vuonna 2010 alueen noin 3 000 tilasta 37 %, kun koko maassa monialaisten tilojen osuus on 31 %. Etelä-Savossa monialaisia tiloja on neljänneksi eniten Lapin (yli 39 %), Uudenmaan ja Ahvenanmaan jälkeen. Koko maan tarkastelussa monialaisuus on tuotantosuunnan tilamäärään suhteutettuna yleisintä hevostiloilla (44 %) sekä lammastiloilla ja kasvintuotannon tiloilla. Sitä vastoin työvaltaisista maitotiloista ainoastaan 20 % on monialaisia ja puutarhatiloistakin vain 28 %. Muun yritystoiminnan harjoittaminen liittyy valtaosalla (87 %) monialaisista tiloista tilan maa- tai puutarhatalouteen eli siinä käytetään näin ollen tilan maatalous- tai puutarhatuotannon koneita, rakennuksia, alueita tai tuotteita. Yleisimmin monialaisella tilalla harjoitetaan urakointia sekä matkailutoimintaa. (Tike 2011.) Maatalouden työvoima ja koulutustarve Vuonna 2010 maatalous- ja puutarhayrityksissä työskenteli Etelä-Savossa yhteensä noin 5 880 työntekijää8, joista miehiä oli noin 66 % ja naisia 34 % (Tike 2012). Eteläsavolaisten viljelijöiden keski-ikä oli 50,6 vuotta. Vanhimpia ovat kasvinviljely- ja siipikarjatilojen viljelijät (51–53-vuotta) ja nuorimpia kotieläintilojen viljelijät (47–49-vuotta). Alle 40-vuotiaita oli vuonna 2000 noin 33 % eteläsavolaisista viljelijöistä ja vuonna 2010 heitä oli enää 15 %. 40–60-vuotiaiden osuus on pysytellyt noin 60 prosentissa koko vuosikymmenen ajan, mutta yli 60-vuotiaiden osuus on lisääntynyt 9 prosentista 27 prosenttiin. Etelä-Savossa harjoitetun maatalouden välitön työllistävä vaikutus oli noin 3 900 henkilötyövuotta vuonna 2010, kun lukuun lasketaan mukaan maatilan työhön osallistuneet viljelijäperheen jäsenet, lähisukulaiset sekä lomittajat, urakoitsijat ja muut lyhytaikaisen työvoiman tekijät. Etelä-Savossa maatilatalouden työvoimatarve ja koulutuksen mitoitus eivät kohtaa. Maatilatalouden työvoiman poistuma on suuri, ala vaatii nykyisellään monialaista osaamista ja sukupolvenvaihdokset tuovat vaativia haasteita. Työvoimaan suhteutettu laskennallinen aloittajatarve verrattuna koulutukseen hakeutuneiden määrään on moninkertainen. Luonnonvara-alan koulutusta selvittäneen työryhmän (Aarnio ym. 2011) mukaan maatilatalouden tarvitsemiin uudenlaisiin työvoimatarpeisiin ei ole mahdollisuuksia vastata nykyisellä koulutuksen tarjonnalla, rakenteilla ja ympäristöllä. Työryhmä ehdottaa koulutuksen uudelleenarviointia ja sen myötä etenkin tiivistä vuorovaikutusta maatalouden yrittäjien ja verkostojen kanssa. (Aarnio ym. 2011, 12–13.) 8 Työvoiman henkilömäärään sisältyvät viljelijät ja ennen vuotta 1996 syntyneet viljelijäperheen jäsenet ja lähisukulaiset sekä vakituiset palkatut, jotka ovat osallistuneet tilan maa- ja puutarhatalouden töihin (Tike 2012). 17 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA 3.3 Metsäsektorin nykytila Etelä-Savossa9 oli vuonna 2010 metsämaata yhteensä noin 1,18 miljoona hehtaaria ja yksityisessä10 omistuksessa metsistä oli yhteensä 939 000 hehtaaria. Kaikkiaan yksityisten omistuksessa metsistä on 77 prosenttia. Etelä-Savon ja myös laajemmin Itä-Suomen metsien omistusrakenteessa metsänomistajakunta on ikääntynyt ja suurimmaksi omistajaryhmäksi ovat nousseet eläkeläiset, joiden osuus Etelä-Savossa on 50 %. Palkansaajia metsänomistajista on 28 % ja maa- ja metsätalousyrittäjiä 12 %. Metsänomistajien keski-ikä on Itä-Suomessa hieman yli 60 vuotta. Metsänomistajien ikääntyminen ilmenee puunmyyntikäyttäytymisessä ja sen todetaan olevan tulevina vuosina haaste metsäohjelman hakkuu- ja hoitotavoitteiden saavuttamiselle. Etelä-Savossa metsää omistavista henkilöistä 36 % asuu tilalla ja 24 % muualla metsämaan sijaintikunnassa. Sijaintikunnan ulkopuolella metsänomistajista asuu noin 40 % ja tämän osuuden odotetaan tulevaisuudessa kasvavan, kun metsäomaisuus siirtyy suurilta ikäluokilta heidän jälkipolvilleen. Metsänomistajien taloudellinen riippuvuus metsistä on vähentynyt. Valtakunnan tasolla tarkasteltuna eteläsavolaiset metsänomistajat ovat aktiivisimpia puun myyjiä, he ovat saaneet eniten neuvontaa sekä koulutusta ja lisäksi voimassa olevien metsäsuunnitelmien osuus on maan suurin. Etelä-Savon metsistä saatiin vuonna 2010 kantorahatuloja 213 miljoonaa euroa. Kantorahatulot vaihtelevat vuosittain voimakkaasti hakkuiden määrän ja laadun mukaan. Metsätalouden tulot muodostuvat lähes kokonaan puun myyntituloista, joten liiketulos11 vaihtelee voimakkaasti suhdanteiden mukaan. Eteläsavolaisten yksityisten metsänomistajien liiketulos vuonna 2010 oli 168 euroa hehtaarilta vuodessa ja vastaava luku koko maassa oli 88. Metsäsektorin työllistävä vaikutus Etelä-Savossa on kaikkiaan runsaat 4 000 henkilöä, joista metsänhoito ja puunhankinta työllistävät noin 1 700 ja puunjalostustoiminta noin 2 440 henkilöä. Luvuissa ei ole mukana puun kaukokuljetusta. Valtaosa puusta menee Itä-Suomen metsäkeskusalueilla metsäteollisuuden käyttöön. Etelä-Savossa toimiva valtakunnallisesti ja kansainvälisesti merkittävä vaneri- ja levyteollisuus on mittava raakapuun käyttäjä. Kaiken kaikkiaan raakapuuta käytettiin vuonna 2010 Etelä-Savon metsäkeskusalueella noin 2,8 miljoonaa kuutiota. Metsäenergian käytön osalta Etelä-Savossa nähdään tulevaisuudessa mahdollisuuksia etenkin metsähakkeessa. Jo nykyisin hakkeen käyttö on maakunnassa korkealla tasolla ja myös korjuupotentiaali suhteessa metsähakkeen ennakoituun käyttöön on valtakunnan suurin. Vuonna 2010 metsähaketta käytettiin 425 000 m3 ja sen korjuupotentiaalin on arvioitu vuonna 2020 olevan 1 700 000 m3. Etelä-Savon metsäenergiavarat mahdollistaisivat metsähakkeen käytön nelinkertaistamisen tulevaisuudessa. Puuperäisten polttoaineiden käytön merkittävän lisäämisen alueen omassa energiantuotannossa on kuitenkin arvioitu olevan vaikeaa, koska Etelä-Savon suuret energiatuotantolaitokset ovat jo pitkälti rakennettu ja osuuden kasvattaminen nykyisissä biolämpövoimaloissa on teknistaloudellisesti haastavaa. 9 Metsäsektorin nykytilaa kuvaava luku perustuu kokonaisuudessaan Etelä-Savon metsäohjelmaan, ellei toisin mainita. 10 Yksityiset = varsinaiset yksityismetsänomistajat (luonnolliset henkilöt, kuolinpesät ja yhtymät) sekä yhteismetsät, kunnat, seurakunnat ja yhteisöt (Metla). 11 Metsätalouden liiketulos on tulojen (bruttokantorahatulot + tuki) ja menojen (puuntuotannon investoinnit + hallinto- ym. kulut) erotus. 18 säätiöt ym. Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset Etelä-Savossa on huolehdittava tulevaisuudessa siitä, että maakunnan metsävarantojen hoitoon ja korjuuseen on jatkuvasti saatavilla ammattitaitoista työvoimaa. Luonnonvara-alan selvitystyöryhmän raportissa (Aarnio ym. 2011) todetaan, että Etelä-Savossa metsätalouden koulutustarve kohdistuu ammatilliseen peruskoulutukseen, jossa aloituspaikkojen laskennallinen tavoite on 80 paikkaa eli suunnilleen nykyisellä tasollaan. Metsäalan ammatillista peruskoulutusta antavat Etelä-Savon ammattiopiston (Esedu) Mikkelissä sijaitseva Salonsaaren toimipiste ja Pieksämäellä Nikkarilan toimipiste sekä Savonlinnan ammatti- ja aikuisopiston (Samiedu) Varpalan toimipiste. Keskeisimpinä haasteina metsäalan koulutuksessa pidetään koulutuksen vetovoiman lisäämistä, monipuolisten oppimisympäristöjen luomista ja alueellista työnjakoa ja erikoistumista. Aikuis-, jatko- ja täydennyskoulutuksen tarpeen todetaan olevan tulevaisuudessa aiempaa tärkeämmällä sijalla kaikilla koulutusaloilla. (Aarnio ym. 2011, 11–12.) 3.4Matkailu Etelä-Savo on järviluonnon ja maaseutumaisen rakenteensa ansiosta Suomen merkittävimpiä maaseutumatkailumaakuntia. Etelä-Savoon suuntautuva työ- ja vapaa-ajan matkailu keskittyy suurelta osin maakunnan kaupunkeihin Mikkeliin, Savonlinnaan ja Pieksämäelle. Mökkeily suuntautuu puolestaan pieniin kuntiin, joissa mökkejä on sekä määrällisesti että suhteellisesti enemmän kuin kaupungeissa. Kaikkiaan vajaa kolmannes maakunnan matkailutuloista saadaan mökkeilystä ja etenkin pienten kuntien taloudelle mökkeilyllä on paljon suurempi merkitys kuin muulle maakunnalle keskimäärin. (Loponen & Mäenpää 2011, 13.) Maakuntaan suuntautuva matkailu painottuu kesäkuukausille ja selkeimmin heinäkuulle. Vuonna 2010 maakunnassa vieraili kaikkiaan lähes 313 000 matkailijaa ja yöpymisvuorokausia oli 596 731. Eniten ulkomaisia matkailijoita tuli alueelle Venäjältä, Saksasta, Ruotsista ja Virosta. Vuonna 2010 suomalaisten matkailijoiden määrä laski Etelä-Savossa noin 5 % vuoteen 2009 verrattuna, mutta ulkomaalaisten matkailijoiden määrä puolestaan kasvoi yli 10 prosentilla. Yöpymisten määrä laski maakunnittain tarkasteltuna voimakkaimmin Etelä-Savossa vuonna 2010, mutta kääntyi jo seuraavana vuonna kasvuun. Matkailu näyttäisikin kehittyvän myönteiseen suuntaan. (Etelä-Savo ennakoi 2012.) Maatilamajoitusta tarjosi Etelä-Savossa vuonna 2009 kaikkiaan 293 maatilaa, mikä vastaa jopa 11 % koko maan majoitusta harjoittavista maatiloista. Eniten maatilamajoitusta tarjoavia tiloja oli maakunnan tasolla Mikkelissä, Mäntyharjulla, Savonlinnassa ja Sulkavalla. Monilla tiloilla matkailutoiminta on luonteeltaan pientä sivutoimintaa ja keskimääräinen matkailutulo oli vuonna 2009 noin 14 700 euroa. Suurimmilla tiloilla päästiin kuitenkin jopa 100 000–200 000 euroon/tila. Etelä-Savossa majoitustoimintaa harjoittavien maatilojen lukumäärä on kasvanut melko tasaisesti ja matkailutoiminnasta saadut myyntitulot ovat kasvaneet muutaman vuoden aikana noin 2,5 miljoonasta eurosta vuoden 2009 yli 4 miljoonaan euroon. (Kokkonen 2011.) 19 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA 3.5 Vapaa-ajan asutus Etelä-Savossa oli vuonna 2010 kesämökkejä 45 944 kappaletta, mikä on maakunnittain tarkasteltuna toiseksi eniten koko maassa. 2000-luvulla myös uudisrakentaminen on ollut vilkasta ja uusia vapaa-ajan asuntoja on rakennettu vuosittain noin 400 kappaletta. Etenkin kesäaikaan maakunnan väkimäärä nousee kesäasukkaiden vuoksi ja vuonna 2010 kesäasukkaita oli EteläSavossa yli 56 000 henkilöä. Kesäasukkaiden määrä ylittää kunnan väkiluvun Mäntyharjussa, Puumalassa, Hirvensalmella ja Pertunmaalla. (Etelä-Savo ennakoi 2012.) Vapaa-ajan asutuksen vaikutukset alueelle tulevat varsinaisten mökkien omistajien lisäksi myös heidän ruokakuntiinsa kuuluvien ihmisten, tuttavien ja sukulaisten kautta. Rantasen ym. (2009, 9) vuoden 2007 tilastotietoihin pohjautuvan arvion mukaan mökin omistaviin ruokakuntiin kuuluu yli 100 000 henkilöä. Etelä-Savossa sijaitsevien mökkien omistajista suuri osa on pääkaupunkiseudulta, minkä vuoksi alueen mökeille tullaan keskimäärin kauempaa (miltei 200 kilometrin päästä) kuin muualla Suomessa. Pääkaupunkiseudulla asuvien vapaa-ajan asukkaiden on todettu olevan Etelä-Savolle tärkeitä, koska he käyttävät alueen palveluita suhteellisen paljon (Rantanen ym. 2009, 58). Työja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan mökkeilyn taloudellinen vaikutus vuonna 2010 oli Etelä-Savolle 728 miljoonaa euroa. Koko maata tarkastellen eniten rahaa käytettiin päivittäistavarahankintoihin, matkoihin ja uudisrakentamiseen. Mökkeilyn työllisyysvaikutus oli samaisena vuonna miltei 8 800 henkilötyövuotta, mikä on koko maahan suhteutettuna toiseksi eniten heti Varsinais-Suomen maakunnan jälkeen. Työllisyysvaikutukset on laskettu mökkeilijöiden rahankäytön perusteella. (TEM 2011.) Etelä-Savon vapaa-ajan asukkaiden palvelutarpeita tarkastelleen tutkimuksen (Rantanen ym. 2009) mukaan selvästi eniten tulee tulevaisuudessa lisääntymään lomailuun liittyvien vapaavalintaisten palvelujen, kuten kesäteatterissa, konserteissa ja ravintoloissa käynti sekä pitopalveluiden käyttö. Kasvua tulee olemaan myös esimerkiksi mökkiin liittyvien palveluiden, kuten remontointi- ja aurauspalveluiden käytössä. Päivittäistavaroiden käyttö lisääntyy ja näiden kysyntä kohdistuu mökkipaikkakunnalle. Lisäksi elämäntapaan ja arvostukseen liittyvien palvelujen, kuten paikallisten elintarvikkeiden käytön, odotetaan lisääntyvän selvästi. Vapaa-ajan asuminen on myös yleisesti ottaen muutoksessa. Vapaa-ajan asuntojen omistajien keski-ikä nousee, mökkeilyaika pitenee ja asuntojen varustelutaso kasvaa. Myös mökkeilytyylit muuttuvat palvelujen käytön suhteen ja uusien sukupolvien myötä. (emt.) 20 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset 4. Maaseudun elinkeinojen kehittäminen Maaseudun kehittämisen toimenpideohjelma rakentuu kahden toisiaan täydentävän näkökulman varaan. Tässä luvussa tarkastellaan elinkeinojen näkökulmaa. Luku perustuu Etelä-Savon maaseudun yrittäjille toteutettujen työpajojen tuloksiin. Luvussa viisi tarkastelun pääpaino on maaseudun elinympäristön ja elinolojen kehittämisessä. Seuraavissa alaluvuissa esitetään tuotantosuunnittain ja toimialoittain yrittäjien tahtotila tulevaisuuden suhteen (visio), kehittämistavoitteet ja niiden toteuttamisen kannalta keskeisimmät toimenpiteet. Samalla toimenpiteellä voidaan toteuttaa useampaa kuin yhtä tavoitetta. Valtaosassa työpajoja on työskennelty useammassa kuin yhdessä pienryhmässä ja näin ollen tilaisuudessa on muodostettu useampia visioita. Tässä toimenpideohjelmassa nämä eri visiot on yhdistetty yhdeksi hakemalla ensisijaisesti niissä esiintyviä yhteisiä painotuksia. Kehittämistavoitteet ja -toimenpiteet on muodostettu samalla tavoin. Ensin on haettu useimmin toistuvia teemoja, haasteita jne. ja niistä on tiivistetty taulukkoihin keskeisimmät asiat. Taulukkojen jälkeen tuleva tekstiosa pyrkii avaamaan taulukkojen sisältöä ja tekstissä esitetään myös joitakin yksittäisiä kehittämisajatuksia, millä tavoitellaan sitä, että toimenpideohjelmaan tutustuvat tahot voisivat tarttua myös näihin pienempiin kehittämisajatuksiin. 4.1Maidontuotanto Maidontuotannon visio Eteläsavolaiset maidontuotantotilat ovat vuonna 2020 hyvin hoidettuja ja johdettuja, tiloilla on käytössään riittävästi peltopinta-alaa ja mahdollisuuksia työvoiman palkkaamiseen. Osaavat ja hyvinvoivat yrittäjät tuottavat laadukasta maitoa kestävästi ja kuluttajalähtöisesti. Maidontuotantoa tukee koko maidontuotantoketjun kattava positiivinen asenne. 21 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA 4.1.1 Maidontuotannon kehittämisen tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet Kehittämisen tavoite Toimenpiteet vuosille 2012–2020 Maidontuotanto on kannattavaa ja tiloja kehitetään hallitusti. • Tuotantoa seurataan tilatasolla tunnuslukuihin perustuen. • Tiloja kehitetään ja kasvua haetaan hallitusti toteuttamalla suunnitelmallisia investointeja. • Maatalouden investointien rahoittajat ovat maatalousmyönteisiä. • Parhaita käytäntöjä jalkautetaan tilojen tarpeisiin. • Tiloilla on mahdollisuus hyödyntää asiantuntijoita, joilla on laaja-alaista osaamista. • Ammattitaitoisella neuvonnalla ja johtamisosaamisen kasvattamisella vahvistetaan tuottajan valmiuksia hallita tilakokonaisuutta. Tilojen toiminnan jatkuvuus • Edistetään sukupolvenvaihdosten toteutumista vahvistamalla jatkajien monipuolista osaamista. • Edistetään kumppanuusviljelyä ja toimivien yhteistyöverkostojen syntymistä. • Edistetään tuottajien mahdollisuuksia laajentaa peltoalaa. • Tilusjärjestelyt • Maatalousmyönteisyys koko yhteisössä • Pellonvuokrauksen kehittäminen Täytetään kuluttajien odotukset tuottamalla laadukkaita tuotteita. • Tunnistetaan kuluttajien tarpeet ja toteutetaan tuotekehitystä koko maidontuotantoketjussa. Kehittämisellä saavutetun lisäarvon on näyttävä hinnoissa. • Edistetään tuottajien sekä lomittajien ammattitaidon jatkuvaa kehittymistä esimerkiksi tuotanto-olosuhteiden, eläinten hoidon ja ruokinnan suhteen. Luodaan positiivista ja realistista mielikuvaa maidontuotannosta. • Tiedotetaan aktiivisesti kuluttajille ja viranomaisille maidontuotantoketjusta pyrkimyksenä vahvistaa sidosryhmien luottamusta. • Edistetään arvokeskustelun käymistä koko maidontuotantoketjussa. • Pitkäjänteisellä suhdetoiminnalla vahvistetaan maidontuottajien ja sidosryhmien yhteistyötä. Tilan toiminnan kannalta tarvittavia palveluita on saatavilla ja palveluiden taso vastaa tuottajien tarpeita. • Turvataan esimerkiksi eläinlääkintä-, seminologi- , viranomais- ja huoltopalveluiden saatavuus alueella. Tiloilla on laadittu ohjeistukset eri toimijoille mm. poikkeus- ja häiriötilanteita varten. • Viranomaisorganisaatiot, kuten maakuntaliitto, ELYkeskus ja AVI toimivat johdonmukaisesti ja kannustavana voimavarana tuottajalle. Maidontuottajien työssä jaksamisen tukeminen • Edistetään työhyvinvointia • kehittämällä työterveyshuollon asiantuntemusta tuotannosta ja tilan työolosuhteista • kohtelemalla tuottajia tasavertaisesti esimerkiksi kuntoutuksen ja lomituksen myöntämisessä • Edistetään varhaista puuttumista työssä jaksamisen ongelmiin luomalla ja jalkauttamalla hyviä toimintamalleja. • Aktivoidaan viljelijöitä työturvallisuuden parantamisessa. Toimintaympäristön infrastruktuurin parantaminen • Tilojen käytössä on toimivat tietoliikenneyhteydet • Kunnallisen vesijärjestelmän kautta turvataan puhtaan veden saatavuus. 22 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset Maidontuotannon kannattavuus on toiminnan kestävyyden ja kasvun perusta. Kannattavan toiminnan turvaamiseksi on tiloilla seurattava tuotantoa tunnuslukuihin perustuen, mikä mahdollistaa tuotannon tarkkailun ja vertailun myös muihin tiloihin. Tulevaisuudessa tulee panostaa etenkin jo olemassa olevien tilojen kehittämiseen ja siihen, että mahdollisimman moni näistä tiloista jatkaisi toimintaansa joko maidontuotantoon taikka muuhun maatalouden tuotantosuuntaan keskittyen. Maidontuotantotilojen kehittymisen kannalta on keskeistä, että tilat pystyvät toteuttamaan kannattavia investointeja hallitusti ja huomioimalla tilakohtaisesti oman investointikykynsä. Tämän vuoksi tiloilla tulee olla mahdollisuus hyödyntää asiantuntijoita, joilla on laaja-alaista osaamista. Investointien tekemisen katsotaan vaativan tilakoon kasvattamista, missä ratkaisevaa on se, onko peltoalaa riittävästi saatavilla. Maitotilojen keskittyminen ja kasvu on lisääntynyt, mikä lisää osaltaan kilpailua peltoalasta. Tuottajien mahdollisuuksia peltoalan kasvattamiseen voidaan edistää kehittämällä tilusrakennetta ja pellonvuokraussopimuksia. Jotta peltoalaa saataisiin olemassa olevien tilojen käyttöön, tarvitaan maatalousmyönteisen asenteen edistämistä aina kylätasolta saakka. Tämä voi edellyttää myös tuottajalta itseltään asennemuutosta, sillä lähiympäristön ihmiset tulee nähdä osana maatilayrityksen suhdetoimintaa, joka vaatii jatkuvaa ylläpitoa. Hyvällä suhdetoiminnalla on mahdollista saada peltoalaa hankittua maatilojen tuottavaan käyttöön niiltäkin tahoilta, joilla viljelyä ei aktiivisesti enää harjoiteta. Peltoalan riittävyys on nykyisin yksi Etelä-Savon maidontuotannon keskeisimmistä haasteista. Toinen keskeinen haaste on maidontuottajien ikärakenne ja sen myötä kysymys maidontuotantotilojen toiminnan jatkuvuuden turvaamisesta. Maidontuotannosta luopuvien tilalle on pyrittävä saamaan jatkajia. Näin ollen tarvitaan tukea ja aktivointia sukupolvenvaihdoksien toteuttamiseen, missä yhtenä keinona nähdään esimerkiksi se, että potentiaalisen jatkajan tukena ja osaamista vahvistamassa on eri alojen ammattilaisia liittyen niin rahoitukseen, verotukseen kuin myös neuvontajärjestöiltä saataviin palveluihin. Maidontuotantotilojen tavoitteena on tuottaa laadukasta raaka-ainetta osuuskunnalle ja täyttää kuluttajien odotukset. Tuottajien ja lomittajien ammattitaidon jatkuvalla kehittämisellä esimerkiksi tuotanto-olosuhteisiin, eläinten hoitoon ja ruokintaan liittyen on keskeinen merkitys, kun halutaan varmistaa tavoitellun laatutason saavuttaminen. Laadun takeena on myös se, että yhteistyösopimukset tilojen välillä toimivat ja kaikilla osapuolilla on yhteisesti hyväksytty käsitys tavoitellusta laadusta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tilat voivat luottaa toiselta tilalta toimitettavan rehun laatuun. Koko maidontuotantoketjussa tulee tunnistaa kuluttajien tarpeet, joiden pohjalta toteutetaan jatkuvaa tuotekehittämistä ja vastataan näin kuluttajien odotuksiin. Onnistuneella tuotteistamisella, lisäarvon hinnoittelulla ja löytämällä näille tuotteille oikeat asiakasryhmät edistetään maidontuotannon kasvupotentiaalia. Maidontuotannon läpinäkyvyyttä vahvistetaan siten, että kuluttajia ja viranomaistahoja tiedotetaan aktiivisesti koko tuotantoketjusta. Näin voidaan vahvistaa luottamusta ja realistisen mielikuvan syntymistä. Positiivisen mielikuvan aikaansaamiseksi on käynnistettävä myös arvokeskustelu koko elintarvikeketjussa. Maidontuotantotilojen toiminnan edellytyksenä on, että saatavilla on esimerkiksi eläinlääkintä-, seminologi-, huolto- ja viranomaispalveluita. Tilatasolla on huolehdittava siitä, että tilalla toimi- 23 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA ville henkilöille on laadittu ohjeistukset, jotta varsinkin poikkeustilanteissa toiminnan sujuvuutta voidaan edistää. Vastuiden kirjaaminen helpottaa myös viljelijäperheen yhteistoimintaa tilalla. Ylipäänsä palvelujen saavutettavuus sekä toimiva infrastruktuuri ovat maidontuotantotilojenkin sujuvan toiminnan keskeisiä edellytyksiä. Tulevaisuudessa tulee panostaa etenkin tietoliikenneyhteyksien kehittämiseen. Ammattitaitoisella neuvonnalla sekä tuottajien johtamisosaamisen kasvattamisella tuetaan viljelijän valmiuksia hallita tilakokonaisuutta, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että maidontuottaja pystyy hahmottamaan tilan koko elinkaarta, huomioimaan toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten mahdollisia vaikutuksia omalle tilalleen sekä hallitsemaan tilan perustoimintoja. Valtiovallan, paikallistason päätöksentekijöiden ja maaseutuhallinnon maatalousmyönteisyyden vahvistaminen edistää koko tuotantosuunnan kehittymistä. Nykyisellään tarvitaan sitä, että maaseutuelinkeinoviranomaiset toimisivat aktiivisemmin maatilayrittäjien tukena. Myös maakuntaliiton, ELY-keskuksen, aluehallintoviranomaisten ja rahoittajaosapuolien tulee pyrkiä toimimaan hyvässä yhteistyössä, yhtenäisin ja tuottajia tasavertaisesti kohtelevin käytännöin sekä tuottajia kannustavana voimavarana. Maidontuottajien työssä jaksamista edistetään työhyvinvointia tukemalla. Työterveyshuollon asiantuntemusta parannetaan tilojen toiminnasta ja työolosuhteista, jotta työterveyshuollon palvelut vastaisivat nykyistä paremmin tuottajien tarpeita. Työhyvinvoinnin tukemiseksi tarvitaan parannusta myös siihen, että kuntoutus- ja lomitusjärjestelmät kohtelisivat tuottajia tasapuolisemmin. Varhaista puuttumista työssä jaksamisen ongelmiin tulee edistää, mihin voi olettaa liittyvän erityisiä haasteita ottaen huomioon yritystoiminnan luonteen (tiloilla työskennellään pääasiassa yksin tai muiden perheenjäsenten kanssa jne.). Tuottajia tulee aktivoida työturvallisuuden parantamisessa. Koneiden ja laitteiden ajantasainen kunnossapito ja huolto sekä niiden käytön ohjeistaminen ovat keskeisiä turvallisuutta parantavia tekijöitä. Maidontuottajat kaipaavat myös lisätietoa apuvälineiden hyödyntämisen mahdollisuuksista. 4.2Lihantuotanto Lihantuotannon visio Vuonna 2020 eteläsavolaiset lihantuottajat tuottavat laadukasta liha-ainesta kotimaisille ja kansainvälisille markkinoille luomutuotantoon painottuen. Lihantuottajat ovat aktiivisesti mukana markkinoinnin ja viennin kehittämisessä kasvattaen näin markkinaosuuttaan kaupasta. Maakunnallinen teurastamo tukee tuotannon eettistä ja ekologista kestävyyttä. 24 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset 4.2.1 Lihantuotannon kehittämisen tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet Kehittämisen tavoite Toimenpiteet vuosille 2012–2020 Tuotantoon perustuvan kannattavuuden edistäminen • Yrittäjien tukeminen jatkuvaan talousseurantaan tilakohtaisten tunnuslukujen kautta. Tilojen taloudellinen suunnitelmallisuus pitkällä aikavälillä. • Markkinoinnissa onnistuminen siihen liittyvän osaamisen vahvistamisen kautta. Kestävän kasvun edistäminen • Aktivoidaan tiloja sukupolvenvaihdosten tekemiseen ja tuottavan tilan siirtämiseen jatkajille. Laadukkaan raaka-aineen tuottaminen ja suunnitelmallinen kehittäminen • Lihantuotantoketjun läpinäkyvyyden edistäminen • Tuotekehitykseen liittyvän osaamisen ja valmiuksien tukeminen Kuluttajamielikuvan kehittäminen ja ylläpito • Raaka-aineen ja lihatuotteiden toimitusvarmuuden vahvistaminen • Kuluttajan sitouttaminen ja asiakassuhteen vahvistaminen uusia ratkaisuja kehittämällä Kestävä tuotannon tehostaminen • Tuotantoon liittyvän tehostamisen ohessa huomioidaan ekologinen kestävyys • Tuottavuuden hakeminen perustoiminnoissa onnistumisen, ulkoistamisen sekä tuotantomenetelmien kehittymisen kautta Eläinten hyvinvoinnin tukeminen • Aikasäästöjen saavuttaminen ja turvallisuuden edistäminen tuotannon automaation lisäämisen seurauksena • Teurastuspalveluiden läheisyys Markkinoiden laajentaminen • Venäjän ja Pietarin läheisyyden hyödyntäminen edistämällä yrittäjäverkostojen syntymistä ja viennin mahdollistavien rakenteiden vahvistumista. Aktiivinen osaamisen kehittäminen • Uuden tekniikan hyödyntäminen ja teknisten valmiuksien vahvistaminen alueen kehittäjäorganisaatioiden tukemana Hyvinvoinnin tukeminen • Edistetään tuottajien työssä jaksamista turvaamalla ammattitaitoisen lomituspalvelun saatavuus. Tavoitteena on parantaa lihantuotannon kannattavuutta Etelä-Savossa ja tukea tilojen kestävää kasvua pitkällä aikavälillä. Tavoitteeseen pääsemiseksi lihantuotantoon suuntautuneilla tiloilla tarvitaan jatkuvaa ja tilakohtaisiin taloudellisiin tunnuslukuihin perustuvaa seurantaa sekä siihen liittyvää osaamista. Kannattavuustavoite saavutetaan tuotantoprosesseja tehostamalla siten, että tuotannon kasvu on myös ekologisesti kestävää. Lihantuotantotilan toiminnan tulee perustua pitkän aikavälin suunnitelmalliseen kehittämiseen, missä keskeistä on maatilan jatkuvuuden turvaaminen. Tavoitteen kannalta on olennaista sukupolvenvaihdoksien aktivointi ja niissä onnistuminen siten, että tilan tuottavuus on kestävällä pohjalla siirtymävaiheen yli. Taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi eteläsavolaiset lihantuotantotilat tuottavat kuluttajille ja muille sidosryhmille laadukasta raaka-ainetta, jonka alkuperä on rodultaan puhtaassa eläinai- 25 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA neksessa. Laadun takeena on koko tuotantoprosessin läpinäkyvyys, jota viestitään kuluttajalle yhtenä markkinoinnin keinona. Asiakassuhdetta vahvistetaan lihantuotantoon liittyvällä tiedotuksella, minkä kautta tavoitellaan tuotantosuunnan arvostuksen kohoamista. Kuluttajille tulee jakaa tietoa eläinten tarpeista ja tuotantotavoista, jotta vältetään negatiivisten mielikuvien syntyminen ja leviäminen. Lihantuotantoa edistetään tukemalla tuotekehitystä, jossa huomioidaan sekä eläimen kokonaisvaltainen hyödyntäminen että tilojen erikoistumisen mahdollisuudet. Tuotekehityksessä onnistumisen edellytys on yrittäjien osaamisen lisääminen sekä tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden kanssa tehtävä yhteistyö. Kuluttajien odotuksiin vastataan täyttämällä lupaukset raaka-aineen tai tuotteen saatavuudesta, minkä edellytyksenä on toimiva logistinen ketju. Asiakastyytyväisyyttä ja lihantuotannon myönteistä kuluttajamielikuvaa vahvistetaan huomioimalla kuluttaja ja hänen ostokokemuksensa mahdollisimman laaja-alaisesti. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi lihan valmistukseen liittyvää kuluttajan ohjeistamista sekä tuottajan näkyvyyttä tuotteen tai raaka-aineen ohessa (tuotteen taustoittaminen). Kuluttajasuhdetta vahvistetaan edistämällä uusien innovatiivisten ratkaisujen löytymistä. Nämä uudet ratkaisut voivat tarkoittaa mm. kuluttajan tilakytköksen syntymistä omistusosuuden kautta, jolloin pystytään vahvistamaan positiivista mielikuvaa maaseudusta. Tuotantoprosessin tehostumisen tulee tapahtua kestävästi ympäristöä tai eläinten hyvinvointia vaarantamatta. Perustoiminnoissa, kuten ruokinnassa ja viljelykierrossa, onnistuminen takaa tilan tehokkaan toiminnan. Tuotantomenetelmien monipuolisen kehittämisen avulla voidaan saavuttaa tilan tuottavuuden kasvua. Tuotannossa menestyminen perustuu vahvasti eläinten hyvinvointiin, johon maatalouden tukia tulisikin kohdentaa tulevaisuudessa. Toisaalta työmenetelmien kehittäminen ja työn organisointi mahdollistavat sen, että tuottaja ehtii huolehtia paremmin myös eläimistä. Työmenetelmiä kehitetään lisäämällä automaatiota, esimerkiksi ruokintajärjestelmiä. Erilaisilla hälytysjärjestelmillä edistetään niin eläinten kuin ihmistenkin turvallisuutta. Kun osa tilan toiminnoista ulkoistetaan ja tila solmii toimivat ja luottamukseen perustuvat yhteistyöverkostot, tuottaja pystyy keskittymään ydintoimintoihin ja keskittämään investoinnit näiden toimintojen ylläpitoon ja kehittämiseen. Tuottajien mielestä maakunnan alueella sijaitseva teurastamo on keskeinen eläinten hyvinvointia ja logistisen ketjun kestävyyttä tukeva palvelu. Venäjällä ja etenkin Pietarin alueella oleva asiakaspotentiaali on mahdollisuus eteläsavolaisille lihantuottajille. Uusien asiakkaiden hankkiminen esimerkiksi Pietarin alueelta edellyttää panostusta jalostus- ja logististen prosessien kehittämiseen sekä tuotekehitykseen. Viennin edistäminen ja sitä edesauttavien rakenteiden luominen edellyttää vahvaa ja pitkäjänteistä maakunnallista panostusta viranomaisten taholta sekä kehittäjäorganisaatioilta, joilla on tarvittavaa osaamista hyvien käytäntöjen luomiseen. Lihantuottajien osaamista on kehitettävä, jotta edellä esitettyihin tavoitteisiin päästäisiin ja toimenpiteet saavutettaisiin. Maakunnan tutkimus- ja kehittäjäorganisaatioiden tulee huolehtia lihantuottajien tietotaidon ylläpitämisestä ja tulevaisuuden ennakoinnista. Tuottajan täytyy pystyä 26 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset reagoimaan toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin ja sopeuttaa taloutensa vastaamaan uutta tilannetta. Näitä muutoksia on etenkin maatalouden tukitasoissa ja -rakenteissa. Huomiota tulee kiinnittää myös siihen, että vaikka nykyisellään Etelä-Savon alueen vahvuutena on eläinten hyvä terveys, saattavat eläintauti- ja hyönteisriskit silti kasvaa ilmastonmuutoksen etenemisen seurauksena. Riskienhallinnassa onnistuminen edellyttää tuottajalta ennakointia vuosien päähän. Kokonaisuudessaan lihantuotannon kehittäminen vaatii taustalleen näin ollen paitsi vahvaa osaamispääomaa ja -verkostoa myös tuottajien itsensä aktivoitumista näiden hyödyntämisessä. Viljelijän tai viljelijäperheen hyvinvointi on edellytys toimivalle eteläsavolaiselle lihantuotannolle. Tuottajan hyvinvointi nähdään perustana myös tuotantoeläinten hyvinvoinnille ja sitä kautta koko elinvoimaisen tilan olemassaololle. Tuottajien on tiedostettava vapaa-ajan merkitys ja viranomaisten puolestaan mahdollistettava laadukkaan lomituspalvelun saatavuus. Yrittäjähenkisyys tukee tuottajien verkostojen vahvistumista ja ammatillisen osaamisen siirtoa. 27 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA 4.3Kasvintuotanto Kasvintuotannon visio Eteläsavolaiset kasvintuotantotilat hyödyntävät erikoistumisen mahdollisuuksia etenkin luonnonmukaisen tuotannon, erikoiskasvien viljelyn ja bioenergian raaka-aineen tuottamisen suhteen. Maakunnan kasvintuotantotilat ovat vahvoja luomu- ja lähiruuan tuottajia ja niillä on käytössään riittävästi peltopinta-alaa. 4.3.1 Kasvintuotannon kehittämisen tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet Kehittämisen tavoite Toimenpiteet vuosille 2012–2020 Kasvintuotanto on kannattavaa ja taloudellinen tulos mahdollistaa toiminnan kehittämisen. Viljelijän omalle työlle saama palkka kasvaa. • Investoinnit toteutetaan suunnitelmallisesti ja taloudellisesti. • Kannattavuus on aiempaa enemmän tuotantoon perustuvaa. Tuottajien välisellä yhteistoiminnalla saavutetaan kustannussäästöjä. • Vahvistetaan tuottajien välistä yhteistyötä etenkin logististen ratkaisujen suunnittelussa ja markkinoinnissa. • Edistetään tuottajien osaamisen verkottumista ja kokemusten vaihtoa. Tuotannon luotettavuus ja toimitusvarmuus kasvaa. • Edistetään laadukkaan ja markkinakelpoisen sadon osuuden kasvamista. • Tuetaan yrittäjien osaamista ennakointitiedon hyödyntämisessä. Kasvintuotantotilan prosessit ovat ennalta suunniteltuja. • Tuotantoon liittyvät resurssit ovat tasapainossa ja työ organisoitu. • Prosessien toteutumista tarkkaillaan ja kehitetään jatkuvasti tilatasolla • Menetelminä esim. liiketoimintasuunnitelmat ja laatujärjestelmä • Ennakointitiedon hyödyntäminen Kasvintuotantotilalla osataan valita oikeat markkinointikanavat ja markkinointi on oikein ajoitettu. • Tuottajille suunnattu markkinointikoulutus Johtamisosaamisen kasvattaminen Osaavan työvoiman tarjonnan paraneminen Yrittäjien johtamistaitoja kehitetään huomioiden • kasvava työvoiman määrä • erilaiset työkulttuurit • tulevaisuuden ennakointiin liittyvät haasteet • Kasvintuotantotilan tarpeita vastaavaa työvoimaa on saatavilla joko kotimaasta tai ulkomailta. 28 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset Taloudellista kannattavuutta parannetaan tai pidetään hyvällä tasolla toteuttamalla sellaisia investointeja, jotka ennakoivat kasvintuotantotilan ja sen toimintaympäristön kehitystä. Investoinnit toteutetaan tilan resurssit huomioiden. Kannattavuutta haetaan aiempaa enemmän tuotantomenetelmien kehittämisen kautta ja näin vähennetään tilan riippuvuutta tuista. Tällä tavoin tukijärjestelmän muutokset eivät vaikuta niin paljon tilan talouteen. Tavoiteltavaa on, että tuottajan omalle työlle saama palkka kasvaisi tulevaisuudessa ja vastaisi nykyistä paremmin yrittäjän todellista työpanosta. Kustannussäästöjen syntymistä tilatasolla voidaan edistää vahvistamalla tuottajien yhteistyöverkostoja, jotka perustuvat osaamiseen ja hyvään kokemuspohjaan. Yhteistyön lisääminen esimerkiksi logistiikassa ja markkinoinnissa mahdollistaa sellaisten ratkaisujen syntymisen, mihin ei tuottajalla yksistään olisi mahdollisuuksia joko taloudellisesti tai koska palvelun saaminen tulisi taloudellisesti kannattamattomaksi. Tuotannon luotettavuutta ja taloudellista tulosta parannetaan kasvattamalla laadukkaan ja markkinakelpoisen sadon osuutta sekä lisäämällä toimitusvarmuutta. Kasvintuotannon tulevaisuuden haasteet liittyvät tilusrakenteeseen ja kasvitauteihin ja ne koskevat etenkin luonnonmukaista viljelyä. Luomuviljelyyn siirtymisen tulee tapahtua hallitusti, sillä esimerkiksi marjatiloilla tuholaiset ja kasvitaudit ovat nykyisellään merkittävä ongelma. Luomutuotanto edellyttää alan tuotantomenetelmien tuntemusta ja riskien hallintaan panostamista. Kasvinviljelytilojen tuotantoprosessit vaativat hyvää suunnittelua, tilatasolla tapahtuvaa jatkuvaa tarkkailua sekä kehittämistä. Liiketoimintasuunnitelma ja laatujärjestelmä ovat hyviä työkaluja prosessien kehittämiseen. Ennakointitietoa hyödyntämällä yrittäjä pystyy vastaamaan kuluttajien muuttuviin tarpeisiin ja kysyntään sekä varautumaan viljelyolosuhteissa tapahtuviin muutoksiin. Taloudellisen tuloksen kasvua haetaan onnistuneen markkinoinnin kautta. Olennaista on, että tilatasolla osataan valita sopivimmat markkinointikanavat ja kohdentaa markkinointi oikeille asiakasryhmille oikeaan aikaan. Markkinoinnissa onnistumista edistetään tuottajille suunnattujen markkinointikoulutusten sekä jo edellä mainittujen yhteistyöverkostojen vahvistamisen kautta. Kasvintuotantotiloilla on ulkopuolisen työvoiman tarvetta etenkin sesonkien aikaan, mikä lisää haastetta tilan ja siellä työskentelevien johtamiselle. Tuottajilla on nykyisin vaikeuksia osaavan ja motivoituneen työvoiman saatavuudessa sekä kausityövoiman majoittamisessa. Ulkomaisten työntekijöiden erilaiset työkulttuurit vaativat tilalliselta perehtymistä. Työskentelyyn liittyvistä pelisäännöistä täytyy sopia. Majoitukseen liittyvissä ongelmissa yhtenä ratkaisuna voi olla tilojen välinen yhteistyö ja onnistuneiden kokemusten vaihtaminen. 29 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA 4.4 Elintarvikkeiden jatkojalostus Elintarvikkeiden jatkojalostuksen visio Maakunnallinen, vahva ja tasa-arvoinen yrittäjien sekä yritysten verkosto jalostaa paikallisia raaka-aineita, erikoistumisen mahdollisuudet hyödyntäen. Jalostustoiminta tavoittelee kansallisia ja kansainvälisiä markkinoita, onnistuu asiakassegmentoinnissa ja markkinaosaamisessa sekä turvaa näin kannattavan liiketoiminnan. 4.4.1 Elintarvikkeiden jatkojalostuksen kehittämisen tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet Kehittämisen tavoite Toimenpiteet vuosille 2012–2020 Kannattavan yritystoiminnan jatkuvuus • Toiminnan suunnitelmallisuus ja tasapainoinen kehittäminen • Edistetään volyymin lisääntymistä kannattavasti. • Jalostusarvon nostaminen Tuotekehityksellä saavutetaan lisäarvoa • Luomu- ja lähituotestatuksen hyödyntäminen • Tuotteiden taustoittaminen ja elämyksellisyyden tarjoaminen asiakkaalle • Lisäarvon hinnoittelu tuotteeseen ja siinä onnistuminen Lupauksien lunastaminen asiakkaille ja yhteistyökumppaneille • Laatuvaatimusten täyttäminen raaka-aineiden ja palveluiden suhteen koko jatkojalostusketjussa Prosessien hallinta ja kehittäminen • Yrityksen tuotantoprosessien kuntoon saattaminen • Edistetään yritysten verkostoitumista ja kaikkien osapuolten sitoutumista yhteistyöhön. Logistiikkaketjun kehittäminen • Maakunnallisella ja eri toimijoiden välisellä yhteistyöllä edistetään logististen ketjujen kehittymistä ekologisesti kestäviksi, kustannustehokkaiksi ja täsmällisiksi. Työssä jaksaminen ja työn mielekkyys • Vahvistetaan yrittäjien sosiaalisia verkostoja sekä edistetään yhteistyöverkostojen syntymistä ja ylläpitoa. Johtamisosaamisen kehittäminen • Parannetaan yrittäjien valmiuksia tuotekehityksessä onnistumisessa ja markkinoiden muutosten ennakoinnissa. • Edistetään työvoiman osaamisen kehittämistä yrityksen eri tasoilla. Elintarvikkeiden jatkojalostustoiminnan kannattavuuden turvaamiseksi tarvitaan yritysten suunnitelmallista ja tasapainoista kehittämistä. Tasapainoisella kehittämisellä tarkoitetaan yrityksen kulurakenteen ja tuotantovolyymin mitoittamista yrityskohtaisesti; yrityksen tuotot ja kestävä kasvu huomioiden. Tämä edellyttää, että yrittäjällä on osaamista investointien tasapainon löytämisessä, niiden kohdentamista ja monitahoisen rahoituskokonaisuuden hallinnassa. 30 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset Taloudellinen kasvu perustuu jalostusarvon nostamiseen, mikä edellyttää yrittäjien, rahoittajien ja yritystoimintaa tukevien kehittäjäorganisaatioiden tavoitteellista ja innovatiivista kehittämisyhteistyötä. Näin syntyy jatkojalostusyritystä tukeva toimintaympäristö. Kehittämishalukkuuden tueksi tarvitaan sitä, että rahoittajat suhtautuvat toimintaan myönteisesti, ja että viranomais- ja kehittäjäorganisaatiot toimivat kehittämistyön mahdollistavana voimavarana. Viranomaistaholta tulevat vaatimukset ja valvonnan monitahoisuus lisäävät nykyisellään yrittäjän kuormitusta ja vaikuttavat työssä jaksamiseen. Tuotteisiin saadaan lisäarvoa tuotekehitykseen panostamalla. Jotta lisäarvo kanavoituu yrityksen tuloihin, tulee yrittäjän onnistua hinnoittelussa. Tuotekehityksen suhteen tulee panostaa luomuja lähituotteiden tarjontaan sekä jatkuvaan kehittämistyöhön. Markkinoinnin avulla luodaan mielikuvia sekä taustoitetaan tuotteita, minkä kautta pystytään tarjoamaan asiakkaille elämyksiä. Tällöin asiakas ei osta pelkästään tuotetta, vaan myös tuotteen taustalla vaikuttavan arvopohjan. Sosiaalinen media tarjoaa yrittäjille yhden hyvän markkinointikanavan, joka mahdollistaa myös palautteen keräämisen. Palautteen hankkimisen kautta pystytään kehittämään tuotteista aiempaa parempia. Kehittämisajatuksena esitettiin myös näkemys Reilun kaupan -mallin soveltamisesta maakunnallisiin lähtökohtiin perustuen. Etelä-Savon jatkojalostustoiminnan keskeisenä tavoitteena on lunastaa asiakkaille ja yhteistyökumppaneille annetut lupaukset. Tämä tarkoittaa sitä, että raaka-aineet ja palvelut täyttävät yhdessä sovitut laatutavoitteet. Jalostusketjun pituudesta johtuen on toimittava koko jalostusketjun läpinäkyvyyden vahvistamiseksi sekä jokaisen vaiheen arvottamiseksi. Tähän päästään seuraamalla eri sidosryhmien toimintamallien ja näissä liikkuvien raaka-aineiden laatua. Niin raakaaineen laadussa, saatavuudessa kuin toimituksessa tapahtuneet epäonnistumiset ketjun yhdessä vaiheessa kumuloituvat lopputuotteen heikenneenä laatuna ja/tai saatavuutena. Jalostajan on pystyttävä kertomaan ja viestimään kuluttajille koko jalostusketjun kulku. Jalostusketjun osoittaminen toimii asiakkaalle kohdennettuna markkinointikeinona ja tuotteistamisen työkaluna, minkä kautta pystytään puolestaan saamaan jalosteille lisäarvoa. Toimivien yhteistyöverkostojen syntyminen vaatii yrittäjältä tietoista panostusta ja usein myös yhteistyön kokeilua useampien yrittäjien kanssa. Keskeistä on löytää yhteistyökumppaneita, jotka jakavat samankaltaiset arvomaailmat. Näin ollen yhteistyöhön ei välttämättä ryhdytäkään lähiympäristössä sijaitsevan yrittäjän kanssa, vaan niin sanottu ”henkinen naapuruus” on tärkeämpää. Logistiikan järjestäminen on yksi eteläsavolaisten jatkojalostustoimijoiden keskeisimmistä haasteista. Asiakkaat sijaitsevat usein hajallaan ja kuljetusvälimatkat ovat pitkiä. Näitä nykyisellään pitkiä logistisia ketjuja tulee jatkossa kehittää painottamalla kokonaisketjun suunnittelussa ekologista kestävyyttä, kustannustehokkuutta ja täsmällisyyttä. Logistiikan kehittäminen tarvitsee toimijoiden yhteistä tahtotilaa ja uudistuksia, mikä edellyttää maakunnallista panostusta sekä alueellista yhteistyötä. Omien tuotantoprosessien kuntoon saattamisen ohella keskeistä on luoda yhteistyöhön sitoutuneita yrittäjäverkostoja. 31 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA Jatkojalostustoiminnan kannattavuuden ja jatkuvuuden takeena on viime kädessä johtamisessa onnistuminen, missä painottuu etenkin tuotekehitykseen liittyvä osaaminen ja valmiudet markkinoiden ymmärtämiseen. Yrityksen johtamisosaamisen ohella tarvitaan kouluttautumista yrityksen eri tasoilla, henkilöstön vahvuudet huomioiden. Yrittäjien ja henkilöstön työssä jaksamista edistetään tukemalla yhteistyöverkostojen luomista ja niiden jatkuvaa ylläpitoa. Yrittäjän sosiaalisten verkostojen muodostuminen on työssä jaksamisen edellytys, mitä voitaneen vahvistaa yrittäjien yhteistilaisuuksilla, matkoilla ja tapahtumilla sekä edistämällä yksittäisten yrittäjien tietotaidon verkottumista. Tietotaidon verkottumisessa on tärkeää, että samalla ja eri toimialoilla toimivien yrittäjien vertaisoppiminen lisääntyy. Pienyrittäjien kohtaamat haasteet ovat pitkälti yhteisiä ja toimialojen rajat ylittävä yhteistyö voi ratkaista näitä haasteita, kun eri näkökulmat yhdistyvät. 4.5Matkailuyrittäminen Matkailuyrittämisen visio Etelä-Savon matkailutoimijoiden verkostoituminen ja sen kautta monipuolinen palveluympäristö tarjoavat vahvaan osaamiseen perustuvia tuotteita ja palveluja ympärivuotisesti. Matkailuyrittäminen hyödyntää Etelä-Savon puhdasta luontoa, Venäjän läheisyyttä sekä aasialaisten matkailijoiden potentiaalista kiinnostusta ympäristöä kohtaan. Matkailutoimijat työskentelevät tiiviissä ja aidossa verkostossa, kaikkien osaamista hyödyntäen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. 32 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset 4.5.1 Matkailuyrittämisen kehittämisen tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet Kehittämisen tavoite Matkailuyrittämisen kannattavuus ja yritystoiminnan hallittu kasvu Toimenpiteet vuosille 2012–2020 • Eri vuodenaikoihin ja asiakasryhmiin perustuvia sesonkeja kehitetään yritysten ominaispiirteet huomioiden. • Tuotteistamisessa ja hinnoittelussa onnistuminen. • Vakailla rahoitusrakenteilla tuetaan yritystoiminnan kehittämistä ja kasvua sekä uusien innovaatioiden syntymistä. • Luomalla ja vahvistamalla maakunnan eri toimijoiden yhteistyöverkostoja lisätään palvelu- ja tuotevalikoiman monipuolisuutta sekä vahvistetaan yhteisöllisyyttä. • Edistetään toimivien mallien jalkautumista liiketoimintaan ja yritysten toimintaympäristöön. Asiakkaille ja yhteistyökumppaneille tarjotaan aitoja ja lupaukset täyttäviä tuotteita sekä palveluja. Matkailuyritysten toimintaympäristön suunnitelmallinen kehittäminen • Matkailuyritystoimintaa tukevaa infrastruktuuria kehitetään kestävästi. • Vahvistetaan kaikkien eteläsavolaisten matkailutoimijoiden yhteisen tahtotilan muodostumista matkailun kehittämisessä. Oikein kohdennetulla markkinoinnilla saadaan näkyvyyttä ja asiakkaita sekä vahvistetaan olemassa olevia asiakassuhteita. • Edistetään matkailuyrittäjien valmiuksia valita yritykselleen sopivat viestintä- ja markkinointikanavat asiakkaiden tavoittamiseksi. • Hyödynnetään yritysten yhteismarkkinointia. • Matkailutoimijoiden tarjoamat palvelut kootaan yhteiselle verkkosivustolle, mistä ne ovat helposti saatavilla. • Matkailuyritykset kehittävät palveluja ja tuotteita asiakaskyselyjen, -palautteen ym. kautta vahvistaakseen näin myös olemassa olevia asiakassuhteitaan. Matkailuyrittäjien ja henkilöstön osaamisen vahvistaminen • Edistetään osaamisen vahvistumista liiketoiminnan kokonaisuuden hallinnassa. • Matkailuyrityksen sisäinen riskienhallinta • Kehitetään matkailuyrittäjien ja henkilöstön kielitaitoa etenkin venäjänkielessä. • Hanketoiminnassa saavutettua tietotaitoa hyödynnetään yritystoiminnassa. Yritysten kannattavuuden ja tulojen tasaisemman jakautumisen kannalta on tärkeää kehittää matkailusesonkeja siten, että asiakkaita saadaan tasaisesti läpi vuoden. Sesonkihuippujen väliin jääville hiljaisemmille jaksoille tarvitaan ratkaisuja, joilla voidaan houkutella maakuntaan uusia asiakasryhmiä. Etenkin venäläiset ja aasialaiset asiakkaat ovat Etelä-Savolle mahdollisuus. Etelä-Savon puhdas luonto laajoine vesistöineen ja metsäalueineen tulee hyödyntää matkailussa entistä tehokkaammin. Etelä-Savon matkailuyritysten taloudellista kasvua haetaan edistämällä onnistumista tuotteistamisessa. Matkailuyrittämisessä on tunnistettava paikalliset vahvuudet, jotka voivat liittyä esimerkiksi paikkakunnan tai yrityksen historiaan, nähtävyyksiin, alueen luontoreitteihin tai alueen yrittäjien osaamiseen ja hyvin toimiviin verkostoihin. 33 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA Vahvuuksia kannattaa tunnistaa ”lähiajattelun” kautta, millä tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että liitetään läheisyys myös muuhun kuin ruoantuotantoon. Matkailijoille pyritään tarjoamaan sellaisia tuotteita ja palveluja, joissa on selkeästi mukana eteläsavolaisia erityispiirteitä. Tulevaisuudessa tulee edistää sitä, että eteläsavolaiset matkailuyrittäjät onnistuvat alueen tuotteistamisessa kestävästi, jolloin näistä paikallisista voimavaroista pystytään tekemään yritysten menestystekijöitä. Pelkkä onnistunut tuotteistaminen ei kuitenkaan riitä, vaan tuotteista ja palveluista on pystyttävä viestimään tehokkaasti potentiaalisille asiakasryhmille ja saavutettu kehityksen tulos on onnistuttava siirtämään myös hintoihin. Taloudellinen kasvu edellyttää yritysten mahdollisuuksia innovointiin ja riskinottoihin. Yrittäjyyttä tukevien rahoitusrakenteiden tulee olla kunnossa ja kokeiluja mahdollistavia. Matkailuyritysten taloudellinen kannattavuus perustuu tyytyväisiin asiakkaisiin, joille tarjotaan aitoja ja lupaukset täyttäviä tuotteita sekä palveluja. Menestyksekkään asiakassuhteen taustalla on vahva ja maakunnan eri toimijoiden muodostama verkosto, jossa sekä yrittäjien, kylätoimijoiden, kuntalaisten että matkailijoiden yhteisenä tavoitteena on onnistunut yhteistyö- ja/tai asiakkuuskokemus. Tämä tarkoittaa eri toimijoiden resurssien hyödyntämistä, jolloin pystytään luomaan moniulotteisesti hyötyä tarjoava palvelukenttä ja matkailijoiden intressejä palveleva kokonaisuus eteläsavolaiselle maaseudulle. Matkailuyrityksen omat ja yhteistyökumppaneiden tuotteet sekä palvelut tulee olla toimivia ja testattuja. Kaikkea ei kannata tuottaa itse, vaan keskeistä on löytää yrityskohtaisesti toimivat yhteistyöverkostot ja hyödyntää näitä tahoja oheispalvelujen tuottajina. Esimerkiksi erilaisten ohjelmapalvelujen ja kalastusmatkailun kysyntään voidaan hyvinkin vastata matkailutoimijoiden verkostoa tiivistämällä. Olennaista kuitenkin on huomioida juuri se, että kaikkien yhteistyöhön osallistuneiden toimijoiden tuottamat palvelut tai tuotteet täyttävät kokonaisuudessaan asiakkaan niille kohdistamat odotukset. Matkailua ei tule nähdä omana irrallisena toimialanaan. Maakunnan elinkeinot toimivat vahvasti vuorovaikutteisesti siten, että matkailuyrittäminen tukee alueen muuta toimintaa ja toisaalta muu elinkeinotoiminta hyödyttää matkailuyrittämistä. Etelä-Savoon saapuvat matkailijat ja vapaa-ajan asukkaat tuovat paikallisille yrityksille tuloja sekä parhaimmillaan monipuolistavat ja vahvistavat kylien elinvoimaisuutta. Maakunnan toimijoiden yhteistyön tiivistäminen vaatii paitsi toimijoiden sitoutumista yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi myös hyvien käytäntöjen luomista ja jakamista. Toimivia malleja on haettava laaja-alaisesti myös alueen ulkopuolelta. Tärkeää on, että näitä toimivia malleja pystytään jalkauttamaan maakunnan matkailukenttään. Edellä kuvatun kehittämisyhteistyön vahvistamisen edellytyksenä on toimijoiden jakama käsitys koko Etelä-Savon yhteisestä tahtotilasta. Tahtotila kiinnittyy etenkin asiakkuudenhallintaan, missä menestyksen tekijänä nähdään se, että yrittäjät löytävät sekä omat asiakasryhmänsä että myös sellaiset yhteistyökumppanit, joiden kanssa on mahdollisuus rakentaa luottamukseen perustuva verkosto. Yritysten yhteisillä ja toisiaan täydentävillä tuotteilla voidaan palvella asiakkaita monipuolisesti. Tästä käytetään yhtenä esimerkkinä polkupyöräreitistöä, jossa yhdistyisivät eri toimijoiden verkostona mm. majoitus, ruokapalvelut, pyöränvuokraus ja hyvin hoidettu maaseutumaisema. Etelä-Savon matkailuyrittämisen kannalta on keskeistä, että alueella jo olemassa olevia rakenteita, kuten reitistöjä ja nähtävyyskohteita hyödynnetään, huolletaan ja kunnostetaan pitkäjänteisesti. Tämän ehtona on toimijoiden vastuualueiden selkiyttäminen sekä yrittäjien ja kuntien 34 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset välinen yhteistyö. Monet hankerahoituksella aiemmin rakennetut luontoreitit ovat jääneet nyttemmin hoitamatta yksittäisten hankkeiden päätyttyä, koska vastuu niiden kunnossapidosta ei kuulu enää kenellekään eikä taloudellisia resursseja reitistöjen ylläpitoon ole olemassa. Oikeille asiakasryhmille kohdennetulla markkinoinnilla matkailuyrityksillä on mahdollista saada näkyvyyttä ja hankkia uusia asiakkaita. Markkinointi on keskeistä myös jo olemassa olevien asiakassuhteiden vahvistamiseksi. Yrittäjille suunnatuilla koulutuksilla tulee edistää matkailuyrittäjien valmiuksia valita itselleen sopivat viestintä- ja markkinointikanavat. Yrityksien kannattaa hyödyntää myös yhteismarkkinoinnin mahdollisuudet kustannussäästöjen saavuttamiseksi. Internetin mahdollisuuksia tulee hyödyntää markkinoinnissa, asiakassuhteiden hoitamisessa ja asiakaspalautteen keräämisessä. Maakunnan matkailutoimijoiden yhteystiedot ja tarjonta tulisi koota yhteiselle sivustolle, mikä helpottaisi asiakkaiden tiedonhakua ja myös mahdollisesti edistäisi maakunnan yritysten verkostoitumista. Sosiaalinen media, chat-palstat ja yritysten kotisivut ym. ovat joustavia keinoja myös asiakaspalautteen keräämiseen ja asiakassuhteiden vahvistamiseen. Matkailuyrittäjien liiketoimintaosaamista kehitetään tarjoamalla ajantasaista koulutusta esimerkiksi lainsäädännön ja asiakastarpeiden muutoksiin sekä toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin ja markkinointiin liittyen. Yrityksissä on myös syytä arvioida, mitä palveluja kannattaa hankkia ulkopuolelta, jotta yrityksessä pystytään keskittymään sen ydintoimintoihin ja -osaamiseen. Ulkomaisten matkailijoiden palvelemiseksi yrittäjän ja henkilöstön kielitaidon kehittämisellä on ratkaiseva merkitys. Jotta matkailuyritys pystyy toimimaan muuttuvassa toimintaympäristössä tasapainoisesti, tarvitaan yrityksessä riskienhallintaan liittyviä rakenteita ja valmiuksia. Yrityskohtaisten ja yrityksen ympäristöön liittyvien riskien kartoittaminen edistää yrittäjän ja asiakkaiden turvallisuutta, poikkeustilanteiden hallinnan valmiuksia ja sitä kautta yrityksen toimintakyvyn ylläpitoa niinäkin ajanjaksoina, jotka ovat toiminnallisesti tai taloudellisesti matkailuyritykselle haastavia. Kyse on sitä kautta ennen kaikkea yrittäjän valmiuksista ennakoida lähitulevaisuutta. 35 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA 4.6 Muu maaseudun pienyritystoiminta Pienyritystoiminnan visio Etelä-Savossa on vuonna 2020 runsaasti kehityskelpoisia ja vahvasti verkostoituneita pienyrityksiä, jotka elävät reaaliaikaisessa vuorovaikutussuhteessa toimintaympäristöönsä hyödyntäen tehokkaasti Venäjän läheisyyden. Maakunnan myönteinen yrittäjyysilmapiiri ja yrittäjyyttä tukeva julkinen hallinto tukevat yritysten perustamista ja kasvua. 4.6.1 Pienyritystoiminnan kehittämisen tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet Kehittämisen tavoite Toimenpiteet vuosille 2012–2020 Pienyritystoiminta pysyy kannattavana ja vakaana toimintaympäristön muutoksista huolimatta. • Yritykset pystyvät toimintojaan joustavoittamalla ja kysyntää jatkuvasti analysoimalla laajentamaan asiakaskuntaansa myös haastavissa tilanteissa. • Sitouttamalla asiakkaita ja verkostoitumalla luotettavien yhteistyökumppaneiden kanssa vahvistetaan yritystoiminnan vakautta. • Vahva yritysimago antaa luotettavan kuvan toiminnasta ja näyttäytyy sidosryhmille jatkuvuutena. Pienyritykset pystyvät kasvattamaan tulostaan. • Tuntemalla omat sidosryhmänsä yrityksellä on valmiuksia markkina-aseman parantamiseen. • Oikein kohdennettu ja ajoitettu markkinointi • Laskutuksen tehostaminen onnistuneesti Pienyritykset toteuttavat kannattavia investointeja. • Edistetään yritysten valmiuksia toteuttaa kannattavia investointeja. • Johdonmukainen viranomaistyö tukee investointien toteuttamista. • Luotettavien yhteistyökumppanien hankkiminen Pienyritys täyttää antamansa laatulupauksen. • Yrityksessä tunnetaan tuotantoprosessit ja niiden toimintavarmuus kasvaa. • Yrityksessä varmistetaan, että alihankkijoiden työn, palvelun tai tuotteen laatu vastaa yrityksen tavoitetta. • Maaseudun infrastruktuurin kehittämisellä parannetaan yritysten toimintaedellytyksiä. Pienyritys on toiminnassaan joustava, uusiutuva ja mukautuva ja pystyy vastaamaan tämän avulla muuttuviin tarpeisiin ja odotuksiin. • Edistetään yrittäjien valmiuksia tunnistaa tulevia trendejä ja asiakkaiden muuttuvia tarpeita. Aktiivinen tiedottaminen ja hyvä viranomaisyhteistyö tukee pienyritystoiminnan edellytyksiä. • Maakunnan viranomaistoimijat ja neuvontaorganisaatiot tarjoavat yrityksille ajankohtaista tietoa ja tuottavat tarpeita vastaavia palveluja. • Kunnissa ja maakunnassa vallitsee yritysmyönteinen ilmapiiri, joka tukee yritysten perustamista ja kasvua. Yrityksessä tunnistetaan osaamispääoma ja nähdään tarpeet sen kehittämiseen. • Yrityksiä tuetaan kartoittamaan osaamisen tarpeita ja osaamisvajeita tapauskohtaisesti. • Yrittäjille suunnatut koulutukset toteutetaan yrittäjälähtöisesti. • Yrityksessä tunnistetaan lisätyövoiman tarve ajoissa ja rekrytoinnit toteutetaan oikein. Yrityskohtaisesti kehitetyillä varahenkilöjärjestelmillä ja verkostoilla pystytään turvaamaan asiakassuhteet poikkeustilanteissa sekä tukemaan yrittäjän ja henkilöstön työssä jaksamista. • Yritykset kehittävät tietoisesti varajärjestelmiä. • Pienyritysten lomitusjärjestelmän tai ”yritystalkkari”toiminnan kehittäminen. 36 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset Tavoitteena on, että maaseudulla harjoitettavaa pienyritystoimintaa pystytään harjoittamaan vakaasti ja kannattavasti myös taloudellisesti haastavissa tilanteissa. Yritysten on pystyttävä määrittämään potentiaalinen asiakaskuntansa ja luomaan kestäviä asiakassuhteita. Asiakkaiden sitouttaminen ja asiakassuhteiden hoitaminen on jatkuva prosessi, joka on yrityksessä tiedostettava ja osattava. Yritysten sukupolvenvaihdoksien yhteydessä on huomiota kiinnitettävä olemassa olevien asiakkaiden sitouttamiseen yrittäjän vaihtuessa. Kestävällä pohjalla olevat asiakassuhteet edistävät kilpailukyvyn ja markkina-aseman säilyttämistä niissä tilanteissa, kun yrityksen toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia. Asiakaskunnan laajentaminen edellyttää yrittäjältä itseltään sekä henkilöstöltä joustavuutta siihen, kuinka erilaisiin tarpeisiin kyetään vastaamaan. Kysyntää on analysoitava jatkuvasti, jotta toimintaa pystytään tarpeen mukaan muuttamaan. Yritysten vakavaraisuutta edistetään nostamalla omavaraisuusastetta ja vähentämällä vieraan pääoman osuutta. Tällä tavoin yrityksille muodostuu valmiutta kestää toimintaa hankaloittavat ongelmat. Yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta pienyrityksissä on pystyttävä toteuttamaan kannattavia investointeja pitkällä aikavälillä ja tämän tukemiseksi tarvitaan johdonmukaisuutta viranomaistyöhön. Kasvattaakseen tulostaan yritysten on tunnettava sidosryhmänsä ja kyettävä hyödyntämään verkostojaan. Siten yrityksellä on edellytyksiä markkina-asemansa parantamiseen. Esimerkiksi markkinatutkimuksia hyödyntämällä pystytään markkinointia kohdentamaan ja ajoittamaan oikein. Markkina-aseman parantamisessa on keskeistä onnistua tuotteistamisessa. Se tarkoittaa mm. oikean hinta-laatu -suhteen löytämistä yrityksen imago huomioiden. Tuotteistaminen ja vahvojen tuotemerkkien kehittäminen sekä toisaalta hinnoittelussa ja mm. laskutuksessa onnistuminen ovat yrityksen tuloksen kasvun kannalta tärkeitä tekijöitä, joihin myös neuvonta-, koulutus- ja tukiorganisaatioiden tulee panostaa aktiivisesti. Pienyrityksen tulee pystyä täyttämään sidosryhmilleen antamansa laatulupaukset. Huomionarvoista on, että yrityksessä tunnetaan tuotanto- ja toimintaprosessit ja että toimintavarmuutta saadaan kasvatettua. Yritystasolla on kiinnitettävä huomiota varsinkin siihen, että alihankkijoiden tai muiden mahdollisten yrityksen toimintaprosesseihin kytkeytyvien sidosryhmien työn, palvelun, tuotteen taikka raaka-aineen laatu vastaa yrityksen omia laatutavoitteita. Toiminta- tai tuotantovarmuuden kasvattaminen edellyttää toimivaa infrastruktuuria. Nykyiset ongelmat esimerkiksi tietoliikenneyhteyksissä, tiestön kunnossa ja sähkönjakelun toimitusvarmuudessa hankaloittavat olennaisesti maaseudulla tapahtuvan yritystoiminnan harjoittamista sekä kuormittavat yrittäjän voimavaroja. Eteläsavolaisen pienyrityksen tulee toiminnassaan tavoitella joustavuutta, uusiutumista ja mukautumista jatkuvasti muuttuvan toimintaympäristön kysyntään ja tarpeisiin. Jotta tässä onnistutaan, tulee edistää yrittäjien valmiuksia tunnistaa tulevia trendejä ja asiakkaiden muuttuvia tarpeita. On kehitettävä myös toimivia logistisia ketjuja, jotka mahdollistavat viennin maakunnan rajojen ulkopuolelle sekä ulkomaanviennin etenkin Venäjälle. Etelä-Savon sijainti on mahdollisuus, sillä alueelta on suhteellisen lyhyet etäisyydet suuremmille markkina-alueille. Asiakaskuntaa on pyrittävä hakemaan myös maakunnan rajojen ulkopuolelta. On erittäin tärkeää, että kunnissa ja koko Etelä-Savon maakunnassa vallitsee tulevaisuudessa yritysten perustamista ja kasvua aidosti tukeva ilmapiiri. Tässä ilmenee nykyään todellisia haasteita. 37 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA Päätöksenteon on oltava johdonmukaista ja siinä on huomioitava yrityksille tulevat vaikutukset. Maakunnan viranomaisten tulee vahvistaa vuorovaikutuksellisempaa suhdetta yrittäjiin, jotta yritysten todelliset tilanteet välittyisivät paremmin organisaatioihin ja yhteistyö olisi nykyistä sujuvampaa. Aktiivinen tiedottaminen esimerkiksi koulutuksista, palveluista, tuista ja rahoituksesta parantaa yrittämisen edellytyksiä. Eteläsavolaisiin pienyrityksiin tulee luoda kehittämishalukkuutta. On vahvistettava yrittäjien valmiuksia tunnistaa osaamistarpeet ja epätehokkaat toimintamallit juuri omassa yrityksessään. Tässä auttavat muun muassa yrittäjien väliset, avoimeen vuorovaikutukseen perustuvat verkostot, vertaisoppiminen sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden tekemät kartoitukset. Varahenkilöjärjestelmien jatkuva ja tietoinen kehittäminen mahdollistaa vastuun jakamisen ja edistää yrittäjien työssä jaksamista. Toimivalla varahenkilöjärjestelmällä tai yhteistyöverkostolla edistetään pienyrittäjän mahdollisuuksia erottaa työ ja vapaa-aika sekä turvata asiakassuhteiden ja -töiden hoitaminen niissäkin tilanteissa, joissa esimerkiksi sairastuminen vaikeuttaa työn hoitamista. 4.7Metsätalous Tämä metsätaloutta koskeva luku ei pohjaudu työpajojen tuloksiin, vaan metsäsektorin osalta esitetään tässä yhteydessä niitä keskeisimpiä kehittämisen tavoitteita ja toimenpiteitä, jotka määritellään Etelä-Savon metsäohjelmassa12. Etelä-Savon metsäohjelma käsittää vuodet 2012–2015 ja se hyväksyttiin joulukuussa 2011. Metsätalouden kehittämisen tavoitteita ja mahdollisuuksia tulee terävöittämään jatkossa myös Etelä-Savon metsä- ja puuklusterin kehittämissuunnitelma13, jonka on määrä valmistua vuoden 2012 loppuun mennessä. Etelä-Savon metsäsektorin visio Metsäsektori on entistä monipuolisempi, elinvoimainen ja kehittyvä ala. Metsätalous ja kestävä luonnonvarojen käyttö on tuloksellista ja edistyksellistä. 4.7.1 Metsäalan kehittämisen painopisteet ja tarvittavat toimenpiteet Seuraavassa metsäalan kehittämistä käsitellään jäsentyen kolmeen painopistealueeseen, jotka pohjautuvat Kansalliseen metsäohjelmaan (KMO). Etelä-Savon metsäohjelmassa esitetyt tavoitteet ja toimenpiteet toteuttavat näitä Kansallisen metsäohjelman painopisteitä ottamalla huomioon maakunnallisia erityistekijöitä. Metsäohjelma sisältää yhteensä 20 tavoitetta ja 118 toimenpidettä, joista tähän toimenpideohjelmaan on valittuna ne, joiden katsotaan tarvitsevan jatkossa maakunnallista yhteistyötä ohjelmien ja hanketoiminnan sekä sidosryhmäyhteistyön kautta. 12 13 Etelä-Savon metsäohjelma 2012–2015 on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa: www.metsakeskus.fi Etelä-Savon metsä- ja puuklusterin kehittämissuunnitelma -hankkeesta on saatavilla lisätietoja osoitteessa: http://etelasavo.tjhosting.com/kokous/2012141-12.HTM 38 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset Metsiin perustuva liiketoiminta monipuolistuu ja tuotannon arvo kasvaa Kehittämisen tavoite Toimenpiteet vuosille 2012–2015 Kotimaiseen puun jalostukseen ja puurakentamiseen perustuva liiketoiminta monipuolistuu ja tuotannon arvo kasvaa. • Toteutetaan metsiin perustuvan liiketoiminnan kehittämishankkeita. • Toteutetaan puunkäyttöä edistäviä kehittämishankkeita. • Edistetään puurakentamista kaavoituksen keinoin. • Verkostoidutaan metsäalan ja metsäalan ulkopuolisten alojen kanssa työvoiman yhteiskäytössä. • Monipuolistetaan metsäalan töitä. Metsäenergian osuus ja käyttö energiantuotannossa kasvaa. • Toteutetaan Etelä-Savon Bioenergia-alan liiketoimintaohjelmaa. • Toteutetaan Itä-Suomen bioenergiaohjelmaa. Metsäenergian korjuuta toteutetaan kestävästi. • Metsänomistajien motivointi ja tiedon lisääminen metsäenergian tuotannon kestävyydestä ja energiapuun metsänhoidollisista vaikutuksista. • Yhteistyötä tiivistetään metsäenergian arvoketjun eri osapuolten välillä. Lisätään metsätalousyrittäjyyttä ja parannetaan sen harjoittamisen olosuhteita. • Kehitetään ja lisätään metsänomistajien ja metsätalousyrittäjien koulutusta yhteistyössä koulutusorganisaatioiden ja metsäalan toimijoiden kanssa. • Parannetaan metsäpalveluyrittäjien ympärivuotista työllistymistä laajentamalla metsäyrittäjien palveluvalikoimaa myös metsäalan ulkopuolisiin töihin. Luontoon liittyvä yrittäminen lisääntyy ja monipuolistuu. (matkailu-, elämys-, hyvinvointi-, ja ohjelmapalvelut) • Metsäalan toimijat hyödyntävät luontomatkailuyrityksiä omassa toiminnassaan mm. asiakas- ja henkilötilaisuuksien järjestämisen yhteydessä. • Lisätään innovaatiotoimintaa ja huolehditaan palvelujen tuotteistamisesta. • Huomioidaan metsätalouden suunnittelussa metsien mahdolliset muut käyttömuodot. 39 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA Metsätalouden kannattavuus paranee Kehittämisen tavoite Toimenpiteet vuosille 2012–2015 Metsien käyttöaste on suurimman kestävän hakkuusuunnitteen mukainen. • Edistetään uusia puuta käyttäviä investointeja. • Vaikutetaan puun kysyntään luomalla edellytyksiä puunjalostuksen lisäämiselle. • Kehitetään kannustimia metsätalousyrittämiseen. Puuhuollollisesti tärkeiden teiden kunto paranee. • Suunnitellaan ja toteutetaan kehittämishankkeita tienpidon parantamiseksi. • Aktivoidaan tiekuntia ja metsänomistajia huolehtimaan puuhuollollisesti tärkeän tiestön ja varastopaikkojen kunnosta ja hyödyntämään olemassa olevat rahoitusmahdollisuudet. • Urakoitsijoiden osaamisen vahvistaminen. Hyvällä metsänhoidolla metsien kasvu, puuvarasto ja puun- ja metsän käyttömahdollisuudet kasvavat. Tämä edistää myös hiilen sitoutumista. • Huolehditaan puuntuotannossa olevan metsäpinta-alan säilymisestä aktiivikäytössä. • Lisätään puuston arvokasvua tehokkaalla ja laadukkaalla metsänhoidolla. • Metsänviljelyssä hyödynnetään metsänjalostusta. Metsänhoidon työmääriä nostetaan sekä huolehditaan metsäpalvelujen tarjonnan riittävyydestä. • Aktivoidaan metsänomistaja omatoimiseen metsänhoitoon. • Turvataan työvoiman riittävyys. • Luodaan uusia mahdollisuuksia metsäpalveluyrittäjien työllistymiselle ja työnkuvien monipuolistamiselle mm. sähköisten palvelujen avulla. • Kehitetään puunkorjuun kannattavuutta kehittämällä puunkorjuun yrittäjyysmalleja, korjuutekniikkaa ja korjuukalustoa. • Kehitetään jätteiden hyötykäyttöä ja kierrätystä metsien lannoituksessa (tuhka, bioliete) pilottialueilla. 40 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset Metsien monimuotoisuus, ympäristöhyödyt ja hyvinvointivaikutukset vahvistuvat Kehittämisen tavoite Huolehditaan metsien monimuotoisuudesta ja suojelun kohdennetusta kannattavuudesta. Kehittämisen tavoite Huolehditaan metsien monimuotoisuudesta ja suojelun kohdennetusta kannattavuudesta. Huonossa ja tyydyttävässä kunnossa olevien vesistöjen valuma-alueiden vesiensuojelun tehostaminen. Kansalaisten mahdollisuudet metsien virkistyskäyttöön lisääntyvät. Huonossa ja tyydyttävässä kunnossa olevien vesistöjen valuma-alueiden vesiensuojelun tehostaminen. Kansalaisten mahdollisuudet metsien virkistyskäyttöön lisääntyvät. Kehittämisen tavoite Toimenpiteet vuosille 2012–2015 • Toteutetaan Etelä-Savon METSO-ohjelmaa (2020). • Huomioidaan luontoarvot kaikissa metsien kehitysvaiheissa ja metsätalouden toimenpiteissä Toimenpiteet vuosille 2012–2015 suositusten mukaisesti. • Jatketaan ja kehitetään laaja-alaisia erilaisten • luonnonhoitohankkeita Toteutetaan Etelä-Savontavoitteena METSO-ohjelmaa (2020). luontotyyppien (metsä-, suoja pienvedet) • Huomioidaan luontoarvot kaikissa metsien monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden kehitysvaiheissa ja metsätalouden toimenpiteissä säilyttäminen ja lisääminen. suositusten mukaisesti. • Huolehditaan uhanalaisten lajien ja luontotyyppien Jatketaan ja kehitetään laaja-alaisia sekä riistalajiston säilymisestä. luonnonhoitohankkeita tavoitteena erilaisten luontotyyppien (metsä-, suo-alueellisesti ja pienvedet) • Suunnitellaan ja toteutetaan vaikuttavia monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden valuma-alueittaisia kunnostushankkeita säilyttäminen ja lisääminen. hankeyhteistyötä ja rahoitusta monipuolistamalla. • Huolehditaan uhanalaisten lajien ja luontotyyppien • Kehitetään ja lisätään olemassa olevien sekä riistalajiston säilymisestä. virkistysalueiden palvelutarjontaa. Suunnitellaan metsätalouden ja toteutetaan alueellisesti vaikuttavia •• Huolehditaan toimenpiteissä polku- ja valuma-alueittaisia kunnostushankkeita reittiverkostojen säilyminen. hankeyhteistyötä ja rahoitusta • Kehitetään verkostoitumista ja monipuolistamalla. markkinointia. • Kehitetään ja lisätään olemassa olevien virkistysalueiden palvelutarjontaa. • Huolehditaan metsätalouden toimenpiteissä polku- ja Toimenpiteetreittiverkostojen vuosille 2012–2015 säilyminen. • Kehitetään verkostoitumista ja markkinointia. Osaamisen kehittäminen ja osaavan työvoiman• riittävyys Metsäala on vetovoimainen ja metsäalalle Turvataan metsä- ja luonnonvara-alan koulutus Eteläpyrkivistä opiskelijoista voidaan valita paras ja motivoitunein aines. Kehittämisen tavoite Metsäala on vetovoimainen ja metsäalalle pyrkivistä opiskelijoista voidaan valita paras ja motivoitunein aines. Metsäalalla huolehditaan kehitysmyönteisestä, yhteistyökykyisestä ja monipuolisesta kehitysympäristöstä. Metsäalalla huolehditaan kehitysmyönteisestä, yhteistyökykyisestä ja monipuolisesta kehitysympäristöstä. Savossa. • Jatketaan metsäalan koulutuksen ja työtehtävien Toimenpiteet vuosille 2012–2015 monipuolistamista ja monialaistamista. • Panostetaan yrittäjäkoulutukseen. • Kehitetään koulutuksen ja työelämän yhteistyötä Turvataan metsäja luonnonvara-alan koulutus Eteläturvaamalla mm. työssäoppimis- ja Savossa. opiskelijoille. • harjoittelumahdollisuudet Jatketaan metsäalan koulutuksen ja työtehtävien monipuolistamista ja monialaistamista. • Ylläpidetään monialaista yhteistyötä metsäalan ja • tutkimusorganisaatioiden Panostetaan yrittäjäkoulutukseen. välillä mm. eri ohjelmien • laatimisKehitetään ja työelämän yhteistyötä ja koulutuksen toteutusvaiheessa. turvaamalla mm. työssäoppimisja ja • Tarjotaan innovaatioille kehittämisharjoittelumahdollisuudet opiskelijoille. testausympäristöksi Etelä-Savoa. • Ylläpidetään monialaista yhteistyötä metsäalan ja tutkimusorganisaatioiden välillä mm. eri ohjelmien laatimis- ja toteutusvaiheessa. • Tarjotaan innovaatioille kehittämis- ja testausympäristöksi Etelä-Savoa. 41 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA 5 Maaseudun elinympäristön kehittäminen Tässä luvussa maaseudun kehittämistavoitteita ja tavoitellun kehityskulun edellyttämiä toimenpiteitä tarkastellaan Etelä-Savon maaseudun elinympäristön ja elinolojen näkökulmasta. Tämä luku pohjautuu kokonaisuudessaan niin sanottujen KyläPajojen ja nuorille suunnattujen työpajojen sekä Eteläsavolainen nuori mahdollisuuksien maaseudulla -hankkeen (Emma) toteuttaman kyselyn tuloksiin. Kyläpajoja järjestettiin yhteensä neljä kappaletta Mäntyharjulla, Juvalla, Pieksämäellä ja Savonlinnassa. Nuorten työpajat toteutettiin Mikkelissä ja Savonlinnassa. Etelä-Savon maaseudun visio Väestö- ja elinkeinorakenteeltaan monipuolinen maaseutu on vuonna 2020 hyvinvoiva ja ennakkoluulottomasti kehittyvä, hoidettu, asuttu ja viljelty alue. Toimiva infrastruktuuri ja kehittyvä palvelurakenne vastaavat elinkeinoelämän ja eri-ikäisten ihmisten tarpeisiin tarjoten elinvoimaisen ja innostavan toimintaympäristön sekä asuin- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Aktiivisten ihmisten muodostama avoin yhteisö hyödyntää laaja-alaista osaamista. 5.1 Palvelujen kehittäminen ja tarvittavat toimenpiteet Kehittämisen tavoite Toimenpiteet vuosille 2012–2020 Maaseutuväestön palveluja on säilytettävä tarpeeksi lähellä maaseudun asukkaita ja ne toteutetaan asiakaslähtöisesti. Palveluiden järjestämisessä mahdollistetaan uudenlaiset toiminnan muodot paikallistasolla. Monipuolisen palvelurakenteen takaamiseksi edistetään maaseudun yrittäjien, yhdistysten, järjestöjen, kuntien ja kylien verkostojen syntymistä ja vahvistumista. Palvelujen tarjontaan etsitään ratkaisuja kehittämällä sähköisiä ja liikkuvia palvelumuotoja. Varmistetaan toimivan kyläkouluverkoston olemassaolo. Edistetään maaseudun asukkaiden yhteisten kokoontumis- ja harrastepaikkojen syntymistä kyliin. Palvelujen tarjonnassa huomioidaan vapaa-ajan asukkaiden tarpeet ja niiden luomat liiketoimintamahdollisuudet. Maaseudun asuttuna säilymisen edellytys on palvelujen saatavuus ja palvelujen järjestämisen vuosille 2012–2020 kannaltaKehittämisen keskeistätavoite on se, että maaseudunToimenpiteet väestörakenne on riittävän monipuolinen. Kuntien palvelurakenteisiin tehtävien muutosten yhteydessä on varmistettava, että maaseutuväestön tarUudisrakentaminen jatkuu kuntien • Uudisrakentamista edistetään aktiivisella tonttipolitiikalla vitsematmaaseutualueilla. palvelut säilyvät käyttäjistään kohtuullisella etäisyydellä. Väestön ikärakenne ja ihmismyös maaseutualueilla. • Asukaslähtöinen kaavoitus ten erilaiset liikkumisen mahdollisuudet edellyttävät, että palvelujen järjestäminen toteutetaan • Monipuolinen tontti- ja kiinteistötarjonta asiakaslähtöisesti. Lähellä asukkaita toteutettavista palveluista merkityksellisimpiä ovat etenkin Toimivalla infrastruktuurilla tuetaan • Tieverkoston kunnossapidon edistäminen ja tarvittavan terveydenhuollon palvelut ja niiden saavutettavuus. Näiden osalta kotipalveluratkaisut vastaamaaseudun elinkeinoelämää ja asukkaiden rahoituksen turvaaminen elämänlaatua. • Suunnitelmallinen infrastruktuurin rakentaminen sekä toimitus- ja toimintavarmuuden turvaaminen • Sähkönjakelun varmistaminen maakaapelointia vauhdittamalla, sähköverkoston kunnossapidolla ja 42 vierusmetsien raivaamisella • Sähkönjakelun varajärjestelmien käyttöönoton vauhdittaminen Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset vat varsinkin iäkkäiden maaseudun asukkaiden tarpeita. Tulevaisuudessa tarvitaan uudenlaisia ratkaisumalleja myös päivystyspalveluiden toteuttamiseen, jonka suhteen kannattaa selvittää mahdollisuutta esimerkiksi siihen, että kuntien terveyskeskuksissa toimisi yksityislääkärin vastaanotto. Asukkaiden turvallisuuden kannalta olennaista on sairaankuljetuspalveluiden toimivuus mukaan lukien pelastushelikopteri, jolla turvataan palvelun saatavuus kulkuyhteyksiltään hankaliin kohteisiin, pitkien välimatkojen päähän. Ikääntyvä väestö ja vanhustenhoito tarjoavat myös uusia työllistymisen mahdollisuuksia etenkin hoiva-alan yrittäjille ja työntekijöille. Vanhusten palveluasuntoja tulisi rakentaa myös kyliin. Tulee huomioida lisäksi se mahdollisuus, että vanhusten tarpeisiin vastaamalla maaseudulle voidaan luoda työpaikkoja ja edistää näin myös työikäisen väestön maallemuuttoa ja sitä kautta maaseudun väestörakenteen vahvistumista. Paikallistasolla tulee olla mahdollisuuksia toteuttaa tarpeiden mukaan räätälöityjä ratkaisuja palvelujen järjestämisessä. Ratkaisut voivat sisältää uusia toiminnan muotoja tai kokeiluja ja näiden kehittämisessä ja toteuttamisessa hankerahoituksella on mahdollisuuksia. Monipuolisen palvelurakenteen takaamiseksi tulisi mm. yrittäjien, yhdistyksien, kuntien ja kylien toimia tiiviinä yhteistyöverkostona. Hankintojen kilpailutuksessa tulee miettiä hinnan lisäksi muitakin arvoja ja mahdollisia tulevia vaikutuksia. Osa nykyisistä lähellä käyttäjää tuotettavista palveluista voi olla mahdollista toteuttaa tulevaisuudessa sähköisinä, minkä edellytyksenä ovat kauttaaltaan Etelä-Savon maaseutualueet kattavat, toimivat tietoliikenneyhteydet. Joidenkin palvelujen toteuttamisen yhtenä vaihtoehtona nähdään liikkuvat palvelut, joiden yhteyteen voisi olla monipuolisesti sovitettavissa myös esimerkiksi apteekki- ja postipalveluita sekä terveydentilan seurantaan liittyviä palveluja. Tällä tavoin otetaan huomioon etenkin niiden ihmisten tarpeet, joiden liikkumisen mahdollisuudet ovat rajoittuneet. Kyläkouluverkostoa pidetään ratkaisevana tekijänä maaseudun elinvoimaisuuden säilymisen kannalta ja kyläkoulujen olemassa ololla on vaikutuksia myös maaseudun elinkeinotoimintaan. Kyläkoulu koetaan kylälle jossain määrin myös identiteettikysymyksenä, vaikkakin päätöksenteossa koululaisten etu on tärkein kriteeri. Kyläkoululla nähdään mahdollisuuksia toimia eräänlaisena toimintakeskuksena, jossa yhdistyvät niin päivähoito-, esikoulu- ja koulutoiminta, vapaaajan harrastepaikat sekä mahdollisesti myös muita palveluiden muotoja, kuten vanhustenhuolto. Maaseudun asukkaat tarvitsevat yhteisiä ja ympärivuotisesti käytössä olevia kokoontumistiloja esimerkiksi harrastepaikoiksi ja asukkaiden muuhun vapaa-ajan käyttöön. Asukkaiden kokoontumis- ja harrastepaikkoina sekä esimerkiksi kylätaloina tulee ensisijaisesti hyödyntää jo olemassa olevia rakennuksia, kuten toimivia tai lakkautettuja kyläkouluja taikka mahdollisuuksien mukaan myös muuta rakennuskantaa. Maaseudun elinvoimaisuuden kannalta tulevaisuudessa tulee panostaa siihen, että jokaisessa kylässä on asukkaille tarjolla tällainen yhteinen kokoontumistila. Kyläläisten yhteisen kokoontumistilan rakentaminen ja ylläpito vaatii paitsi maaseudun asukkaiden omaa aktiivisuutta ja sitoutunutta yhteistyötä, niin myös sitä, että kokoontumistilan ylläpitoon on olemassa tarvittavat taloudelliset resurssit. Taloudellista tukea toimintaan tulee saada osittain kunnilta. Asukkaiden yhteisten kokoontumispaikkojen (esim. kylätalot ja torit) ja tapahtumien (kylätapahtumat, kurssit jne.) koetaan vahvistavan yhteisöllisyyttä ja myös perinteiden siirtymistä sukupolvelta toiselle. 43 toteutetaan asiakaslähtöisesti. MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA Monipuolisen palvelurakenteen takaamiseksi edistetään maaseudun yrittäjien, yhdistysten, järjestöjen, kuntien ja kylien verkostojen syntymistä ja vahvistumista. Palvelujen järjestämisessä tulee huomioida, että kesäkuukausina muutamissa Etelä-Savon kunPalvelujen tarjontaan etsitään ratkaisuja kehittämällä sähköisiä ja nissa väkimäärä kasvaa merkittävästi vapaa-ajan asukkaiden myötä. Tämä moninkertaistuva palliikkuvia palvelumuotoja. velutarpeen määrä tulee ottaa huomioon esimerkiksi terveydenhuollon resursseissa. Vapaa-ajan asukkaille tarjottavien palvelujen kohdalla on mietittävä myös niiden hinnoittelua. Matkailijat, Varmistetaan toimivan kyläkouluverkoston olemassaolo. mökkiläiset ja muut vapaa-ajan asukkaat ovat Etelä-Savossa merkittävä asiakaskunta tarjoten kysyntää paikallisten yritysten tuotteille sekä palveluille ja suuntaavat näin tulovirtaa seudulle EdistetäänEtelä-Savossa maaseudun asukkaiden yhteisten kokoontumisja ja samalla myös peruspalveluiden tuottamiseen. kannattaa hyödyntää vapaa-ajan harrastepaikkojen syntymistä kyliin. asukkaat asiakaskuntana ja tehdä heille tarjottavista ja räätälöidyistä palveluista yksi alueen vetovoimatekijöistä. Palvelujen tarjonnassa huomioidaan vapaa-ajan asukkaiden tarpeet ja niiden luomat liiketoimintamahdollisuudet. 5.2 Infrastruktuurin kehittämisen tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet Kehittämisen tavoite Toimenpiteet vuosille 2012–2020 Uudisrakentaminen jatkuu kuntien maaseutualueilla. • Uudisrakentamista edistetään aktiivisella tonttipolitiikalla myös maaseutualueilla. • Asukaslähtöinen kaavoitus • Monipuolinen tontti- ja kiinteistötarjonta Toimivalla infrastruktuurilla tuetaan maaseudun elinkeinoelämää ja asukkaiden elämänlaatua. • Tieverkoston kunnossapidon edistäminen ja tarvittavan rahoituksen turvaaminen • Suunnitelmallinen infrastruktuurin rakentaminen sekä toimitus- ja toimintavarmuuden turvaaminen • Sähkönjakelun varmistaminen maakaapelointia vauhdittamalla, sähköverkoston kunnossapidolla ja vierusmetsien raivaamisella • Sähkönjakelun varajärjestelmien käyttöönoton vauhdittaminen • Puhelinliikenneyhteyksien toimintavarmuuden turvaaminen • Riittävän nopeiden tietoliikenneyhteyksien turvaaminen maaseudulle • Laajakaistaverkon rakentamisen vauhdittaminen • Vesi- ja jätevesihuollon kehittäminen hajaasutusalueilla • Maakaapeloinnin suunnitelmallisuus selvittämällä uuden infrastruktuurin yhtäaikaista rakentamista. Monipuolinen tonttitarjonta ja asukaslähtöinen kaavoitus maaseudun vetovoimatekijöinä Kunnissa on oltava laadukas ja monipuolinen tontti- ja kiinteistötarjonta, mikä houkuttelee ihmisiä muuttamaan maaseudulle. Aktiivinen tonttipolitiikka ei saa rajoittua vain taajamien ympärille, vaan kuntien pitää huolehtia siitä, että tarjolla on erilaisia tontteja erilaisille muuttajille. Kaavoituksen tulee olla myös kylien tasolla suunnitelmallista ja siinä on huomioitava asukkaiden tarpeita. Näin ollen alueen asukkaita ja maallemuuttoa harkitsevia ihmisiä tulee kuulla kaavoituksessa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Suunnittelussa tarvitaan jatkossa avointa keskus- 44 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset telua maaseudun asukkaiden, vapaa-ajan asukkaiden, yrittäjien ja viranomaistahojen kesken, jolloin edistetään yhteisen näkemyksen syntymistä ja kaavoitusratkaisut vastannevat paremmin todellisia tarpeita. Maaseudulla on jo nykyisellään olemassa monin paikoin vanhaa rakennuskantaa, mutta myös uudisrakentamista tarvitaan, koska osa vanhoista taloista jää vapaa-ajan käyttöön tai pysyy perikuntien omistuksessa vailla vakinaista asumista. KYLÄKAAVOITUS Vuoden 2009 alussa tuli voimaan maankäyttö- ja rakennuslain muutos, jonka mukaan yleiskaavaa voidaan käyttää entistä laajemmin rakennusluvan perusteella kyläalueilla, joilla rakentamisen paine ei ole merkittävä. Rakentamispaine Kyläkaavan tarvetta punnitaan kunnassa. Tarve on selkein alueilla, joihin kohdistuu rakentamispaineita tai joissa on tarve eheyttää yhdyskuntarakennetta. Jos rakentaminen muualle kuin rannoille on vähäistä, rakennusluvat voidaan yhtä hyvin myöntää niin sanotuilla suunnitteluratkaisuilla. Maankäytön yhteensovittaminen Ympäristöministeriön ohjeissa kyläkaavoitusta suositellaan kuitenkin myös tilanteissa, joissa tarvitaan eri osapuolien maankäyttötarpeiden yhteensovittamista. Joissakin kylissä tällainen yhteensovittaminen olisi tarpeen esimerkiksi matkailun kehittämisen sekä kulttuurimaiseman ja luonnonsuojelun välillä. Selkeät pelisäännöt olisivat eduksi kylälle. Rakennuspaikkakartoitus Kylän asukashankinnan kannalta kaavalla voi olla merkitystä: tontteja on helpompi myydä, kun on varmuus rakentamismahdollisuuksista. Yksi mahdollisuus on myös kylän omaehtoisesti laadittu rakennuspaikkakartoitus, joka tehtäisiin yhteistyössä rakennusvalvonnan kanssa. (ks. tarkemmin Ympäristöministeriö 2012) Tieverkoston kunnossapidon edistäminen Julkisen liikenteen tarjoamien liikkumismahdollisuuksien vähäisyyden vuoksi yksityisautoilu on maaseudulla asumisen, työssäkäynnin ja muun liikkumisen edellytys. On otettava huomioon, että hyväkuntoinen tieverkko on myös keskeinen turvallisuustekijä. Etenkin talvikunnossapito on nykyisellään puutteellista. Yksityisteiden kunnossapitoa tulee edistää tiekuntien ja tieisännöitsijöiden neuvonnalla ja koulutuksella. Huomiota tulee kiinnittää siihen, että Etelä-Savon teiden liikennemääriin vaikuttavat alueelle tärkeät metsäteollisuuden puutavarakuljetukset ja vapaaajan asutuksen lisääntyminen alueittain varsinkin kesäkuukausina. 45 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA Jotta maaseudun vakituisten ja vapaa-ajan asukkaiden sekä yritysten toimintaedellytykset voidaan Etelä-Savossa turvata, täytyy alemman asteisen tieverkon kunnossapidon tasoa nostaa. Tämä edellyttää, että yksityisteiden investointeihin ja hoitoon käytettävää valtionapua lisätään merkittävästi nykyisestä. Jossain määrin ongelmallisena voidaan pitää sitä, että yksityisteiden kunnossapitoon kohdennettavan valtionavun saaminen perustuu nykyisellään vakituiseen asumiseen. Kuten aiempana on jo todettu, on Etelä-Savossa koko maata tarkastellen toiseksi eniten vapaa-ajan asutusta. Vapaa-ajan asunnoilla myös vietetään yhä pidempiä jaksoja. Avustusjärjestelmää kehitettäessä tulisikin jatkossa ottaa huomioon myös tämä vapaa-ajan asukkaiden tienkäyttötarve. Suunnitelmallinen infrastruktuurin rakentaminen sekä toimitus- ja toimintavarmuuden turvaaminen Sähkönjakelun varmistamisen tapoja, kuten sähköverkon maakaapelointia, tulee vauhdittaa, jotta sähkön toimitusvarmuuden tasoa pystytään nostamaan. Jakeluverkon rakenne, laajuus ja asiakasmäärä ovat hyvin erilaisia eri osissa maata ja käytännössä maakaapeloinnin toteutus tulee olemaan vuosia kestävä prosessi (ks. TEM 2012a). Maakaapeloinnin edistämisen ohella on huolehdittava siitä, että sähkölinjojen vierusmetsiä pidetään jatkuvasti kunnossa. Siten voidaan ehkäistä sähkönjakelun häiriöiden syntymistä. Vierusmetsien raivaus riittävän usein on nopein tapa tehostaa sähkönjakelun varmuutta. Maaseutualeilla sähkön häiriötön saatavuus on ensiarvoinen tekijä etenkin maatalouden elinkeinojen toimintojen turvaamiselle ja nykyisellään siinä ilmenevät ongelmat yhdessä tietoliikenneyhteyksien toimimattomuuden kanssa hankaloittavat merkittävästi maaseudun yritystoimintaa. Nämä ongelmat vievät kohtuuttomasti yrittäjien aikaa ja energiaa. Sähköverkon maakaapeloinnin hitauden vuoksi tulee maaseudulla olla käytössä ja ottaa käyttöön varajärjestelmiä, kuten aggregaatteja, häiriötilanteista selviytymisen varalle. Sähköverkkojen ja maatilojen varajärjestelmien ohella puhelinliikenneyhteyksien toimintavarmuus on turvattava häiriötilanteissa. Tämä parantaa huomattavasti maaseudun asukkaiden turvallisuutta. Toimiva laajakaistaverkko on edellytys sähköisten palveluiden käytölle sekä maaseudun yritystoiminnalle. Sähköiset palvelut voivat merkittävästi säästää kuntien kuluja. Toimivat tietoliikenneyhteydet lisäävät myös maaseudun asukkaiden viihtyvyyttä ja mahdollistavat etätyön tekemisen. Maaseudun asukkaiden sekä maaseudulla toimivien yritysten kannalta yksi perusedellytys on haja-asutusalueiden toimiva vesi- ja jätevesihuolto. Näiden rakentamisessa yhtenä mahdollisuutena ovat kylien yhteiset vesi- ja jätevesihankkeet. Maakaapeloinnin suunnitteluvaiheessa tulisi harkita uuden infrastruktuurin, kuten laajakaistan valokaapeleiden, sähköjohtojen maakaapeleiden ja uusien vesijohtojen rakentamista samaan kaivantoon. Haasteena on, että verkkojen rakennuttajina on yksityisiä toimijoita, joiden yhteistoiminnan ohjaus kaapeloinnissa voi olla yhteiskunnan taholta hyvin haasteellista toteuttaa. 46 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset 5.3 Vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen ja tarvittavat toimenpiteet Kehittämisen tavoite Toimenpiteet vuosille 2012–2020 Maaseudun asukkaiden ja elinkeinoelämän toimijoiden vaikutusmahdollisuudet vahvistuvat. Varmistetaan, että päätöksenteko säilyy lähellä asukkaita ja heillä on vaikutusmahdollisuuksia. Edistetään uudenlaisten päätöksentekorakenteiden syntymistä, mikä siirtää osittain päätösvaltaa kylätasolle. Maaseutu otetaan huomioon päätöksenteossa. Tämä edellyttää, että sekä maakunnan että kuntien tasolla edistetään vahvan ja yhteisen poliittisen tahtotilan syntymistä maaseudun kehittämiseksi. Kehittämisen tavoite Toimenpiteettahtotilan vuosille 2012–2020 Etelä-Savossa tarvitaan vahvan yhteisen poliittisen syntymistä maaseudun kehityksen suunnasta. Maaseudun asukkaiden tulee päästä vaikuttamaan suunnitteilla oleviin kuntauudisKehitetään osaamista ja hyödynnetään sitä Edistetään järjestöjen ja yhdistysten välistä yhteistyötä esimerkiksi tuksiin ja toteutettavien kuntaliitosten yhteydessä täytyy varmistaa se, että päätöksenteko säilyy aktiivisesti eri toimijoiden käyttöön. tapahtumien järjestämisessä, tiedotuksessa ja hanketoiminnassa. lähellä asukkaita. On huomioitava, että sekä maakunnallisella että kunnallisella tasolla tehtävät päätökset tukevat maaseudun yritysten toimintaedellytyksiä ja kasvua sekä asukkaiden elämänKootaan ja jaetaan vakituisten ja vapaa-ajan asukkaiden osaamisresursseja tietoon ja tarpeisiin. laatua. Yhteisellä tahtotilalla tarkoitetaanym. myös sitä, koko ettäyhteisön kuntien sisällä eri toimijoiden, kuten järjestöjen ja yhdistysten, toiminnan päämäärät olisivat yhdensuuntaisia kunnan tavoitteiden Kylien toimintaympäristön tilannetta kartoitetaan esimerkiksi kanssa. kyläkyselyillä ja -suunnitelmilla, joiden avulla saatavaa tietoa voidaan käyttää eri toimijoiden toimintojen organisoinnissa Päätöksentekijöiden on huomioitava maaseudun asukkaat, mutta yhtä lailla maaseutualueilla paikallisia tarpeita vastaaviksi. tulee kiinnittää huomiota siihen, että paikallistasolta lähtien pystytään luomaan vahva vuoroyliopistoyksiköiden toiminnan jatkuminentarvitaan sekä vaikutuksellinen yhteys päättäjiin. TämänTurvataan vuorovaikutussuhteen vahvistamiseksi pääammattikorkeakoulutuksen ja toisen asteen koulutuksen töksentekoprosessien kehittämistä, jotta eri tahojen ja tasojen välinen vuoropuhelu olisi sujumonipuolinen tarjonta. vaa. Etelä-Savon maaseudun asukkaiden on pystyttävä aktiivisesti antamaan päätöksentekijöille todellisuutta vastaava kuva oman elinympäristönsä tilasta, jolloin voidaan myös olettaa, että Paikallistason osaaminen lähiruuassa, kylämatkailussa ja päätöksentekijöiden kiinnostus alueidenpaikallisessa asioita kohtaan vahvistuu.voidaan Yhtenä toimenpidemahenergian tuotannossa hyödyntää luodessa Etelä-Savon maaseutubrändiä. dollisuutena paikallistason vaikutusmahdollisuuksien vahvistamisessa on muun muassa aluejohtokuntien14 muodostaminen, mikä edistäisi paikallistason asioiden huomiointia esimerkiksi kunnallispolitiikassa. Maaseudulla kaivataan myös uudenlaisten päätöksentekorakenteiden kehittämistä, mikä siirtäisi osittain päätösvaltaa myös kylätasolle. Maakunnan tasolla on keskeistä yhteisen tahtotilan saavuttaminen, mikä tarkoittaa etenkin kaupunkikeskusten – Mikkelin, Savonlinnan ja Pieksämäen – yhteistyön tiivistymistä ja sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. Nykyisellään yhteistyö on osin ongelmallista, koska yhteistyötä vaikeuttavat vahvat kilpailuasetelmat. Maaseudun kehittäminen vaatii omia toimiaan ja siksi maaseutua tulisi päätöksenteossa erityisesti huomioida. 14 Aluejohtokuntia on nykyisellään olemassa Anttolassa, Haukivuorella ja Savonrannalla. Niiden toimivalta on vielä melko rajoitettu, mutta ne muodostavat kuitenkin yhdessä alueiden kyläyhdistysten kanssa alueiden kehittämiselimiä, joiden rahoitusta, tehtäviä ja toimivaltaa voidaan kehittää. Kuntien päätösvallan osittainen siirtäminen kylätasolle tai kyläryhmille antaa kyläläisille mahdollisuuksia ja motivaatiota osallistua alueensa kehittämiseen 47 mikä siirtää osittain päätösvaltaa kylätasolle. Maaseutu otetaan huomioon päätöksenteossa. Tämä edellyttää, että sekä maakunnan että kuntien tasolla edistetään vahvan ja yhteisen poliittisen tahtotilan syntymistä maaseudun kehittämiseksi.toimenpiteet Osaamisen kehittäminen ja tarvittavat MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA 5.4 Kehittämisen tavoite Toimenpiteet vuosille 2012–2020 Kehitetään osaamista ja hyödynnetään sitä aktiivisesti eri toimijoiden käyttöön. Edistetään järjestöjen ja yhdistysten välistä yhteistyötä esimerkiksi tapahtumien järjestämisessä, tiedotuksessa ja hanketoiminnassa. Kootaan ja jaetaan vakituisten ja vapaa-ajan asukkaiden osaamisym. resursseja koko yhteisön tietoon ja tarpeisiin. Kylien toimintaympäristön tilannetta kartoitetaan esimerkiksi kyläkyselyillä ja -suunnitelmilla, joiden avulla saatavaa tietoa voidaan käyttää eri toimijoiden toimintojen organisoinnissa paikallisia tarpeita vastaaviksi. Turvataan yliopistoyksiköiden toiminnan jatkuminen sekä ammattikorkeakoulutuksen ja toisen asteen koulutuksen monipuolinen tarjonta. Paikallistason osaaminen lähiruuassa, kylämatkailussa ja paikallisessa energian tuotannossa voidaan hyödyntää luodessa Etelä-Savon maaseutubrändiä. Harrastustoiminnan järjestäminen edellyttää riittävää väkimäärää ja asukkaiden aktiivisuutta. Toiminnan toteuttamisessa tulee huomioida alueen väestörakenne ja asukkaiden tarpeet. Maaseudulla toimii nykyään lukuisa joukko erilaisia järjestöjä ja yhdistyksiä, joiden yhteistyön lisäämisellä voi olettaa olevan positiivisia vaikutuksia maaseudun kehittämisen kannalta. Muun muassa yhteiset tapahtumakalenterit ja alueellinen palveluhakemisto ovat keinoja helpottaa maaseudun asukkaiden osallistumista yhdistysten ja järjestöjen toimintaan, edistää toimijoiden yhteistyötä ja parantaa tiedotusta. Toimijoiden yhteistyötä voidaan vahvistaa myös esimerkiksi edistämällä yhteisten hankkeiden toteuttamista niin kylien sisällä, niiden välisenä kuin myös yli kuntarajojen. Maaseudulla tarvitaan aktiivisia yksilöjä sekä vakituisten ja vapaa-ajan asukkaiden välistä yhteistyötä. Vakituisilla asukkailla ja vapaa-ajan asukkailla on hallussaan paljon sellaista osaamista ja resursseja, joiden olemassaolo tulisi tiedostaa, koota ja jakaa koko yhteisön tietoon ja tarpeisiin. Etenkin maalle muuttaville ja vapaa-ajan asukkaille tällainen tietopankki voi olla merkittävä väylä päästä mukaan kylän toimintaan ja toisaalta se helpottaa myös asumista. Hanketoiminnan kautta maaseudun toimijoille on syntynyt sellaista osaamista, jota kannattaa hyödyntää myös tulevaisuudessa. Tästä on esimerkkinä Kyläsportti-hankkeet, joissa on koulutettu vertaisohjaajia kyliin. Vapaa-ajan asukkaat voivat olla maaseudun kylien voimavara myös heidän omaamiensa kontaktiverkostojen kautta, minkä myötä maaseudun kylien verkostoja ja tunnettavuutta voidaan laajentaa myös Etelä-Savon alueen ulkopuolelle. Vapaa-ajan asukkaita voidaan sitouttaa kylien toimintaan tiedottamalla heille alueen asioista. Tässä toimivat tärkeinä kanavina muun muassa paikallislehtien peittojakelut ja kylien omat verkkosivut. Palvelujen ollessa usein kaukana, pidetään naapuriapua yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta voimistavana tekijänä. Pidemmälle kehitetystä naapuriavun muodosta käytetään esimerkkinä ns. aika- 48 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset pankkeja, jotka on tarkoitettu ajan, osaamisen tai palveluiden vaihtamiseen henkilöiden välillä ilman rahan vaihtoa. Osaamista jaetaan näissä vapaaehtoisesti ja vastavuoroisesti. Kyläkyselyiden, kyläsuunnitelmien15 ja SWOT-analyysien avulla voidaan kartoittaa kylän toimintaympäristön tilannetta. Tätä tietoa voidaan hyödyntää muun muassa kyläyhdistysten toimintojen organisoinnissa. Kylätoiminnan toteuttamisessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että toiminnassa hyödynnetään ihmisten paikallistuntemusta ja että myös yhdistysten puheenjohtajilla on sosiaalisia taitoja ja tarvittavaa johtamisosaamista toimintojen suunnitelmalliseen organisointiin. Näin voidaan edistää maaseudun asukkaita kiinnostavan kylätoiminnan toteuttamista ja luoda vetovoimaa kylille. Jotta paikallistasolla oleva osaaminen ja yritystoiminta näkyisivät myös laajemmin, kannattaa joko kylätasolla tai laajemmassa mittakaavassa toteuttaa markkinointia näistä voimavaroista. Etelä-Savon maaseutualueilla tarvitaan kylien voimistumista, asukkaiden positiivisen asenteen ja yhteishengen vahvistamista. Työpajoissa esitettiin yksittäisenä ajatuksena ”Myö-hengen” nostattamista, mikä tapahtuu kylien aktiivisten asukkaiden johdolla ja rohkaisemana sekä vahvistamalla asukkaiden sosiaalista yhteydenpitoa. Tätä voidaan edistää toteuttamalla kyläläisten sekä kylien välisiä yhteisiä hankkeita ja tapahtumia. Sosiaalinen media mahdollistaa yhteisöjen syntymisen myös verkkoon ja maaseutualueilla, joissa välimatkat ovat pitkiä, se tarjoaa keinon sosiaaliseen kanssakäymiseen. Sosiaalista mediaa kannattaa jatkossa hyödyntää paikallistason asioiden tiedotuksessa esimerkiksi sähköisten ilmoitustaulujen muodossa, mutta senkin käyttäminen edellyttää toimivien ja riittävän nopeiden tietoliikenneyhteyksien olemassaoloa. Etelä-Savossa tulee turvata yliopistoyksiköiden toiminnan jatkuminen sekä ammattikorkeakoulutuksen ja toisen asteen koulutuksen monipuolinen tarjonta. Koulutuksen, tutkimuksen ja työelämän vuorovaikutusta tulee edistää, jotta vahvaa osaamista saadaan jalkautettua yritystoimintaan saakka. Maakunnassa oleva erityisosaaminen esimerkiksi luonnonmukaisessa viljelyssä, matkailussa ja bioenergiassa tulee valjastaa alueen yhdeksi keskeiseksi vetovoimatekijäksi. Tästä tulee viestiä johdonmukaisesti myös Etelä-Savon ulkopuolelle ja tavoitella tällä tavoin elinkeinoelämän toimijoiden ja potentiaalisten maalle muuttajien kiinnostuksen kohoamista alueen suhteen. Toimenpide-ehdotuksena esitetään muun muassa Etelä-Savon brändin luomista erityisosaamisen ympärille. 5.5 Maaseudun elinvoimaisuuden ja maallemuuton edistäminen Etelä-Savon maaseudun ikääntyvä väestörakenne ja maalta poismuutto edellyttävät, että maaseudun houkuttelevuus asuin- ja työympäristönä kasvaa ja maallemuuttoa pystytään edistämään. Maaseudun monipuolinen elinkeinorakenne sekä laadukkaat, toimivat ja kohtuullisella etäisyydellä saavutettavissa olevat palvelut tarjoavat maaseudun nykyisille ja potentiaalisille tuleville asukkaille mahdollisuuksia. Muun muassa matkailijoille, vapaa-ajan asukkaille ja maallemuuttoa harkitseville ”ei voi myydä tyhjää kylää”. Lapsiperheille etenkin kaupunkien läheinen maaseutu voi toimia houkuttelevana vaihtoehtona. Toimiva palvelurakenne on viihtyisän ja turvallisen asuinympäristön rakentumisen perusta. Vapaa-ajan asukkaiden ottaminen mukaan esi15 Ks. Etelä-Savossa toteutetuista kyläsuunnitelmista tarkemmin Järvi-Suomen kylien verkkosivuilta osoitteesta: www.jasky.net#vink. 49 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA merkiksi kylän yhteisiin tapahtumiin elävöittää kylien toimintaa ja sitouttaa vapaa-ajan asukkaita paikallistason toimintaan. Maallemuuton edistämiseksi tulee maaseudulle muuttoa harkitseville luoda mahdollisuuksia kokeilla maaseudulla asumista. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että maaseudulla ei välttämättä asuta koko elinikää, vaan pelkästään jokin elämänvaihe. Potentiaalinen maallemuuttajien ryhmä voivat olla esimerkiksi he, keiden lapset ovat muuttaneet jo kotoa ja/tai keiden vapaa-ajan asunto sijaitsee maaseudulla. Maaseudun vetovoiman kannalta puolisotyöpaikat ovat tärkeitä. Etätyön tekemisen mahdollisuudet toimivine tietoliikenneyhteyksineen täytyy varmistaa. Maaseudulle tulee jatkossakin kehittää paikallisiin olosuhteisiin sopivaa yritystoimintaa sekä tukea yritysten perustamista ja kasvua muun muassa viranomaisten, neuvonta- ja kehittäjäorganisaatioiden sekä maaseudulla yrittämistä tukevan päätöksenteon avulla. Tärkeää on, että investointi- ja kehittymisrahoituksen tarjoamat mahdollisuudet osataan hyödyntää tehokkaasti ja että nämä rahoitusrakenteet ovat käytettävissä myös tulevalla ohjelmakaudella. Yritystoiminnan mahdollisuuksia nähdään muun muassa hoivayrittäjyydessä, johon liittyen kannattaa selvittää ja kehittää viranomaisten ja omaisten välistä yhteistyötä. Maaseudun kulttuurimaiseman säilyttämisen kannalta pidetään keskeisenä sitä, että ympäristö peltoineen ja metsineen on hyvin hoidettua. Tämä edellyttää muun muassa sitä, että maaseutu pysyy asuttuna, siellä harjoitetaan maataloutta, metsänomistajat hoitavat suunnitelmallisesti metsiään ja että ihmisillä on riittävää tietämystä ja ammattitaitoa huolehtia ympäristöstä. Maaseudun elinvoimaisuuden ja maallemuuton edistäminen tarvitsee näin ollen toteutuakseen monipuolisen joukon sekä elinympäristön että elinkeinojen kehittämiseksi määriteltyjä tavoitteita ja toimenpiteitä. Näitä on esitetty luvuissa neljä ja viisi. Seuraavassa alaluvussa tarkastellaan vielä erikseen nuorten näkemyksiä Etelä-Savon maaseudun kehittämisestä. 5.6 Nuorten näkemyksiä maaseudun kehittämisestä Tämä alaluku perustuu nuorille Mikkelissä ja Savonlinnassa järjestettyjen työpajojen tuloksiin sekä Etelä-Savon yläkoululaisille kohdennetun Webpropol-kyselyn aineistoon, jonka toteuttamisesta vastasi Mikkelin ammattikorkeakoulun Emma-hanke16 (kyselyä on kuvattu tarkemmin liitteessä 1). Mikkelissä nuorten työpajassa oli koolla toisen asteen puutarha- ja metsäalan opiskelijoita ja Savonlinnassa kala- ja metsäalan opiskelijoita sekä heidän opettajiaan. Yhteistyössä Emma-hankkeen kanssa toteutettuun kyselyyn vastasi kaikkiaan 399 yläkoululaista kahdeksasta koulusta, jotka sijaitsevat ympäri Etelä-Savoa. Kyselyyn vastanneista nuorista noin 17 % ilmoittaa asuvansa kaupungissa, 49 % taajamassa ja 34 % maaseudulla. Tässä toimenpideohjelmassa pitäydytään kuvailemaan kyselyn keskeisimpiä tuloksia, mutta esimerkiksi tilastollista merkitsevyyttä ei ole testattu. Aineiston pohjalta on valmistumassa vuoden 2012 aikana Mikkelin ammattikorkeakoulussa opinnäytetyö, jossa kyselyn tuloksia tullaan analysoimaan kattavammin. 16 Ks. Emma-hankkeesta tarkemmin osoitteessa: www.mamk.fi/emma 50 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset Nuorille suunnatun kyselyn tuloksia Maaseudun kehittämisen kannalta merkittävää on pohtia niitä asioita, mitkä saisivat nuoret valitsemaan maaseudulla asumisen tulevaisuudessa. Nuoret mainitsevat tärkeimpinä asioina hyvät työmahdollisuudet, vapaa-ajan mahdollisuudet, perheen ja ystävät, kun tarkastellaan vastausten jakautumista kahdelle tärkeimmälle sijalle. Vähiten merkityksellisenä annetuista vaihtoehdoista pidetään asumisen edullisuutta ja yrittämisen mahdollisuuksia. Kuvassa 8 havainnollistetaan vastausten jakautumista annettujen vaihtoehtojen suhteen. Kuva 8. Mitkä tekijät saisivat sinut valitsemaan elämisen maaseudulla? Vastaajaa pyydettiin laittamaan tekijät tärkeysjärjestykseen asteikolla 1–9 siten, että arvo 1 merkitsee tärkeintä ja 9 vähiten tärkeintä tekijää. (Emma-hanke 2012.) Yli puolet (57 %) kyselyyn osallistuneista nuorista kokee, että maaseudulla on mahdollista elää haluamallaan tavalla (ks. vastausten jakautuminen kuvasta 9). Vastauksia sai täsmentää avoimilla vastauksilla, joissa korostuu se, että maaseutu tarjoaa nuorten mielestä elintilaa, rauhaa ja vapautta sekä monipuolisia mahdollisuuksia vapaa-ajan viettämiseen. Avoimien vastauksien kanssa samansuuntaisia ovat myös tulokset siitä, mitä nuoret arvostavat maaseutuympäristössä. Selvästi eniten maaseudussa arvostetaan luontoa, rauhallisuutta ja elintilaa. 11 % nuorista on sitä mieltä, ettei maaseudulla ole mahdollisuuksia elää siten kuin haluaisi. Näiden vastausten kohdalla painottuu se, että etäisyydet muun muassa kaupunkiin, harrastuksiin ja palveluihin muodostuvat pitkiksi ja nämä yhdessä kulkuyhteyksien vähyyden kanssa hankaloittavat nuorten liikkumista. Noin 32 % nuorista ei osannut ottaa kantaa kysymykseen. Hieman kaikkia vastaajia positiivisemmin maaseudulla elämiseen suhtautuvat he, jotka ilmoittivat kyselyssä asuvansa itse maaseudulla. Miltei 69 % maaseudulla asuvista nuorista kokee, että maaseudulla on mahdollista elää haluamallaan tavalla, kun vastaava luku kaupungissa asuvien joukossa on noin 48 % ja taajamassa tai lähiössä asuvien joukossa 52 %. 51 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA Kuva 9. Onko maaseudulla mielestäsi mahdollisuus elää haluamallasi tavalla? (Emma-hanke 2012). Nuorilta kartoitettiin kyselyssä myös odotuksia tulevaisuuden suhteen. Miltei neljännes (24 %) kaikista kyselyyn vastanneista nuorista haluaisi asua maaseudulla tulevaisuudessa. Kaupungissa ilmoitti haluavansa asua noin 40 % ja taajama-alueella noin 36 % nuorista. Vastaukset hajautuvat kuitenkin jonkin verran, kun niitä tarkastellaan ryhmittäin (ks. kuva 10). Maaseudulla asuvat nuoret pitävät kaikkia vaihtoehtoja tasaisimmin mahdollisina, joskin noin 39 % haluaa asua maalla myös tulevaisuudessa. Taajamassa asuvista nuorista maaseudulle haluaa noin 18 %, mutta kaupungissa asuvista vain vajaat 12 %. 52 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset Kuva 10. Missä haluaisit asua tulevaisuudessa? (Emma-hanke 2012). Avoimien vastausten kautta nuorilta haettiin vastauksia siihen, mikä maaseudulla pitäisi muuttua, että se vastaisi paremmin nuoren tulevaisuuden odotuksia. Vastausten perusteella nuoret kaipaavat selvästi eniten harrastusmahdollisuuksien ja -paikkojen lisäämistä sekä liikenne- ja tietoliikenneyhteyksien parantamista. Liikenneyhteyksien parantamisella tarkoitetaan etenkin tieverkoston kunnossapitoa ja kuljetusyhteyksien kehittämistä, jotta nuorilla olisi mahdollisuudet omaehtoiseen liikkumiseen esimerkiksi vapaa-ajan harrastuksiin. Nuorten tyytyväisyyttä asuinpaikkansa Internet-yhteyksiin kysyttiin myös erillisellä kysymyksellä. 64 % maaseudulla asuvista nuorista on tyytyväisiä yhteyksien toimivuuteen, mutta yli kolmannes heistä on tyytymättömiä. Vastaavasti kaupungissa asuvista nuorista tyytyväisiä on jopa 93 %. Näin ollen kyselyn pohjalta voitaneen todeta, etteivät Etelä-Savon maaseudun nuoret ole tasavertaisessa asemassa muualla asuvien kanssa. Vastausten jakautumista eri ryhmissä havainnollistetaan kuvassa 11. Kuva 11. Oletko tyytyväinen oman asuinpaikkasi Internet-yhteyksiin? (Emma-hanke 2012). 53 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA Tärkeänä pidetään lisäksi maaseudun arvostuksen, luonnon puhtauden ja turvallisuuden säilyttämistä. Vastauksissa esiintyi jonkin verran huolta maaseudun asuttuna säilymisestä, vaikka lähtökohtaisesti maaseudun katsotaan tarjoavan ihmisille hyvän elinympäristön. Tästä kertoo esimerkiksi seuraava nuoren kirjoittama vastaus. ”Asumassani kylässä on nykyisin aika vähän asutusta ja toivoisin sen lisääntyvän, sillä maaseudulla jokaisella olisi paikkansa ja tarkoituksensa. Maaseudun yhtenäisyys on hieno asia ja yhtenäisyyden tuntua tuo kaikki kylän yhteiset asiat. Olisi hienoa, että kylällemme tulisi enemmän asutusta. Se työllistäisi muita kyläläisiä, esimerkiksi rakentamisen ja lumitöiden saralla.” Valtaosa kyselyyn vastanneista nuorista on tyytyväisiä etenkin omiin perhe- ja ystävyyssuhteisiinsa. Suhteellisesti eniten tyytymättömyyttä koetaan kesätyöpaikkojen olemassaoloa ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksia kohtaan. Kuvassa 12 esitetään nuorten arvioita muutamista nuorten elämään keskeisesti vaikuttavista tekijöistä. Kuva 12. Miten seuraavat asiat ovat tällä hetkellä omassa elämässäsi? (Emma-hanke 2012). Jatkotutkimuksin olisi hyödyllistä vertailla maaseudulla, taajamissa ja kaupungeissa asuvien nuorten mielipide-erojen tilastollista merkitsevyyttä, mitä tässä yhteydessä ei ole tehty. Näiden ryhmien antamien vastausten jakautumisen suhteellisten osuuksien tarkastelu antaa kuitenkin viitteitä siitä, että suurimpia eroja varsinkin maaseudun ja kaupunkien nuorten välillä on suhtautumisessa liikkumiseen ja palveluihin. 9 % maaseudulla asuvista nuorista ajattelee liikkumis- ja kuljetusmahdollisuuksien olevan huonosti, kun vastaava luku kaupunkilaisnuorten keskuudessa on reilu 4 % ja taajamassa-asuvien keskuudessa vajaat 2 %. Miltei 10 % maaseudulla asuvista nuorista kokee palvelut huonoksi ja vastaavasti taajamassa asuvista noin 2 % ja kaupungissa 54 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset asuvista vain reilu prosentti. Palvelujen ja liikkumisen suhteen eroissa ei ole sinänsä juuri mitään yllättävää, mutta esimerkiksi vaikutusmahdollisuuksiin ja ihmissuhteisiin liittyvistä eroista kannattanee hakea jatkossa tarkempaa tietoa. Avoimien vastausten pohjalta nuoret pitävät tärkeänä palvelujen ja etenkin lähikauppojen olemassaoloa maaseudulla myös tulevaisuudessa. Nuorten työpajojen tuloksia Seuraavissa kappaleissa esitetään Mikkelissä ja Savonlinnassa nuorille toteutettujen työpajojen tuloksia, missä oli koolla toisen asteen luonnonvara- ja ympäristöalan opiskelijoita. Palveluiden järjestämisen ja infrastruktuurin suhteen nuorten näkemykset ovat hyvin yhteneviä edellisissä luvuissa esitettyjen kehittämistavoitteiden ja -tarpeiden kanssa. Työpajoihin osallistuneet nuoret pitivät ongelmallisena sitä, että mikäli joitain palveluita kylältä lakkautetaan, on niiden tilalle vaikea saada mitään. Tärkeäksi katsotaan etenkin kulkuyhteyksien ja logistiikan kehittäminen, mikä on edellytys maaseudun asukkaiden työssäkäynnille ja harrastuksiin pääsemiselle. Teiden kunnossapito ja joukkoliikenneyhteyksien parantaminen ovat tässä suhteessa keskeisiä tekijöitä. Maaseudun asuttuna pysymisen kannalta keskeisenä pidetään kyläkoulujen säilyttämistä, minkä toteutumiseksi tulisi edistää esimerkiksi kyläkoulujen vahvuuksien markkinointia – kuten pieniä opetusryhmiä – myös laajemmin maaseudun vetovoimatekijänä. Puutarha-, metsä- ja maatalousalan toisen asteen opetuksessa tulee kiinnittää huomiota näillä aloilla odotettaviin tulevaisuuden muutoksiin. Koulutuksessa tulee panostaa siihen, että oppilaitoksissa olevat työkoneet, työolosuhteet ja suoritettavat työtehtävät vastaavat alati kehittyviä ja muuttuvia työelämän vaatimuksia. Opiskelumotivaation kasvattamisen suhteen pidetään tärkeänä, että koulutuksessa huomioitaisiin opiskelijan henkilökohtaisia tavoitteita ja että koulutusta pystyisi räätälöimään näiden tavoitteiden mukaan. Keskeisenä pidetään vaihtoehtoisia opiskelureittejä, joiden valinnat tulisi voida tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa opintoja. Liian laaja-alaisten koulutusohjelmien koetaan aiheuttavan helposti motivaation laskemista. Työprojektien muodossa voitaisiin puolestaan toteuttaa kokeiluluontoista toimintaa, kuten esimerkiksi puutarha-alalla piharakentamista. Tarvitaan hyvää työhön perehdyttämistä, jonka suhteen työssäoppimisjaksot ovat tärkeitä. Näillä työssäoppimisjaksoilla on pidettävä huolta siitä, että opiskelijat saavat myös tarvitsemaansa ohjausta. Koetaan, että perusvalmiuksien on tultava koulutuksen kautta, mutta varsinainen alan osaaminen kehittyy työelämään siirryttäessä. Työkokemuksen kartuttamisen yhtenä edellytyksenä on, että alle 18-vuotiaille nuorille on maaseudulla tarjolla kesä- ja kausityömahdollisuuksia, minkä nykyään koetaan olevan vähäistä. Seuraavissa kappaleissa esitetään nuorten esittämiä kehittämisehdotuksia katsottuna eri luonnonvara- ja ympäristöalojen näkökulmista ja esimerkkeinä näistä käytetään metsä- ja kalataloutta. 55 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA Esimerkki 1: Opiskelijoiden näkemyksiä metsäalan kehittämisen tarpeista Metsäalan kehittymisen kannalta yksi keskeinen tekijä on energiapuun tuotannon edistäminen ja siihen liittyen olennaista on, mistä käytettävä raaka-aine tulee tulevaisuudessa. Nykyisellään tuotanto on valtaosaltaan tukien varassa, minkä muuttuminen edellyttää esimerkiksi sitä, että energiapuun korjuuprosessia saadaan nopeutettua ja tehostettua. Korjuu on nykyisellään hidasta ja siihen vaikuttavat merkittävästi sään, vuodenaikojen ja taloussuhdanteiden vaihtelut. Yrittäjän näkökulmasta korjuun tehostaminen ja sitä kautta tuottavuuden kasvattaminen edellyttävät mahdollisuuksia ja uskallusta toteuttaa tarvittavia investointeja etenkin korjauskalustoon. Ylipäänsä teknologian kehittymisen odotetaan parantavan toiminnan kannattavuutta tulevaisuudessa. Yritystoiminnan edellytyksiä tulee edistää myös yrityksen johtamiseen liittyvän osaamisen, kasvattamisen ja työvoiman sitouttamisen kautta sekä toteuttamalla tuotantoketjua siten, että ketjuun liittyy mahdollisimman vähän ns. välikäsiä. Metsäalan toimijoilla on oltava valmiuksia varautua suhdanne- ja vuodenaikojen vaihteluun ja tässä suhteessa monimuotoisella yritystoiminnalla on mahdollisuuksia yritystoiminnan tulojen tasaajana. Koulutuksen näkökulmasta tulee edistää metsäalan opetuksen monipuolistamista eri osa-alueilla siten, että opiskelijoiden osaamista pyritään vahvistamaan läpi koko metsäenergiaketjun. Energiapuun jalostukseen liittyvää osaamista tulee kasvattaa ja oppilaitoksissa tulee edistää mahdollisuuksia mm. hakeautojen käytön kokeiluun sekä puutavara-auton kuljettamiseen. Energiakasvien viljely nähdään isona tulevaisuuden alana, johon koetaan nykyisellään olevan koulutusta vähän tarjolla. Metsäalalla työtilanne nähdään tulevaisuudessakin hyvänä ja kysyntää esimerkiksi metsäkoneenkuljettajista on enemmän kuin mitä alalle valmistuu. Työssäoppimisjaksojen koetaan kartuttavan työkokemusta ja toisaalta niiden kautta näkemys työelämästä myös päivittyy oppilaitokseen. Työssäoppimisjaksojen kautta edistetään myös oppilaiden sijoittumista alan töihin. Oppilaiden on saatava ja hankittava valmiudet alan työtehtäviin oppilaitoksen työmailla. Oppilaitosten kansainvälinen toiminta luo mahdollisuuksia erityyppisten maastojen ja koneiden hallinnan opetteluun. Esimerkki 2: Opiskelijoiden näkemyksiä kalatalouden kehittämisen tarpeista Merkittävänä kehittämistarpeena pidetään tulevaisuudessa kalaraaka-aineen ja -ruokien lähiruokaominaisuuksien hyödyntämistä. Tässä yhteydessä tulee panostaa ihmisten tietoisuuden lisäämiseen kalan terveydellisistä ominaisuuksista ja raaka-aineen ekologisuudesta. Lähialueiden kalatuotteiden pääsyä paikallisten kauppojen tuotevalikoimaan tulee edistää. Kalan myynnin kannalta on tärkeää, että kaupoissa on riittävän kylmiä kylmätiskejä, jotta säilyvyyttä ja myyntiaikaa saadaan parannettua. Kalanjalostuksessa nähdään mahdollisuuksia Suomen markkinoiden ulkopuolella ja etenkin Venäjällä. Tulevaisuudessa jalostustoiminnassa tulee panostaa tuotekehitykseen. Yritysten markkinointia ja raaka-aineen sekä tuotteiden vientiä tulee vahvistaa tukemalla yritystoimijoiden verkostoitumista. Kalastusharrastuksen edistämiseksi tulee lisätä kalastusjärjestöjen ja -kuntien tietoa harrastuksesta ja aktivoida näiden tiedotustoimintaa. On korostettava kalastuksen elämyksellisyyttä ja hyö- 56 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset dynnettävä sen sopivuus osaksi matkailutoimintaa esimerkiksi mökinvuokrauksen yhteydessä. Kalastusharrastuksen pariin on aktivoitava nuoria, ja lapsille ja perheille tietoa harrastuksesta voidaan lisätä esimerkiksi kurssien, tietoiskujen ja kerhotoiminnan muodoissa. Kalastusmatkailun osalta on keskeistä, että alan toimijoilla on riittävä kielitaito. Etenkin venäläiset matkailijat nähdään mahdollisuutena ja viisumipakon poistumisen odotetaan lisäävän matkailijamäärää maakunnassa huomattavasti. Kysyntää koetaan riittävän varsinkin ammattitaitoisille kalastusoppaille ja erikoisosaamisen tarvetta opastoimintaan nähdään perhokalastuksessa. Kalastusmatkailussa on tärkeää, että toimijoilla on monipuolista osaamista ja tarjolla erilaisia matkailutuotteita, mikä vahvistaa ympärivuotista työllistymistä. Työllistymisen mahdollisuutena pidetään myös sitä, että alan toimijat työllistävät itsensä yhdistämällä esimerkiksi kalastusoppaan ja mökkitalkkarin toimintaa. Tämän toimenpideohjelman luvuissa neljä ja viisi on esitetty Etelä-Savon maaseudun kehittämisen tavoitteita ja toimenpiteitä elinkeinojen ja elinympäristön näkökulmista. Ne perustuvat kokonaisuudessaan aineistoon, jota kerättiin 13 työpajatilaisuudessa. Työpajoihin osallistui yhteensä yli 120 henkilöä ja mukana oli muun muassa maaseudun yrittäjiä, kylätoimijoita, järjestöjen ja Leader-toimintaryhmien edustajia, viranomaistahoja sekä muita maaseudun asukkaita. Seuraavaksi toimenpideohjelman päätösluvussa kuvataan vuonna 2014 alkavan EU-rahoitusohjelmakauden valmistelua sekä täsmennetään, kuinka aluetason valmistelutyö kytkeytyy osaksi kansallista valmisteluprosessia. 57 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA 6 Uuden EU-rahoitusohjelmakauden 2014–2020 valmistelutyön eteneminen Maaseudun kehittäminen on jatkuva prosessi, jota toteutetaan läpi rahoitusohjelmakausien eri painopisteiden, välineiden ja toimijoiden kautta. Maaseutua kehitetään pääosin EU:n maaseuturahastosta eli Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta saatavin varoin. Tätä rahoitusta on kuluvalla ohjelmakaudella ohjannut kansallinen kehittämisstrategia, jota toteuttavat Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmat 2007–2013. Kansallista ohjelmaa hallinnoi maa- ja metsätalousministeriö ja Manner-Suomen osuus siinä on 2 137 miljoonaa euroa. Rahoitus koostuu EU-osuuden lisäksi kansallisesta rahoituksesta, joka sisältää valtion ja kuntien varoja. Lisäksi osa rahoituksesta tulee yksityisistä varoista. Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelman toimijoille on perustettu maaseutuverkosto, joka kokoaa yhteen kaikki maaseudun kehittämistyöhön ja maaseudun kehittämisohjelmiin osallistuvat viranomaiset, järjestöt ja kansalaistoimijat. Maaseutuverkostoa koordinoi Seinäjoella sijaitseva ministeriön maaseutuverkostoyksikkö, joka tuottaa maaseutuverkoston tarvitsemia palveluja. Tulevalla ohjelmakaudella eri rahastojen yhteistyötä tiivistetään. EU-ohjelmatyön taustana on EU:n Eurooppa 2020 -strategia, jonka kolme toisiaan vahvistavaa tavoitetta ovat älykäs, osallistava ja kestävä kasvu. Älykkäällä kasvulla tarkoitetaan osaamiseen ja innovointiin perustuvan talouden kehittämistä, kestävällä kasvulla resurssitehokkaamman, vihreämmän ja kilpailukykyisemmän talouden edistämistä ja osallistavalla kasvulla sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta lisäävän korkean työllisyyden talouden edistämistä. (ks. KOM 2010.) Näihin Eurooppa 2020 -strategiassa asetettuihin tavoitteisiin pyritään kansallisten ja alueellisten ohjelmien kautta. Euroopan komissio julkaisi vuoden 2011 lopulla seuraavaa rahoituskautta (2014–2020) koskevat asetusluonnokset. Yhteisen maatalouspolitiikan kolme komission linjaamaa tavoitetta ovat maatalouden kilpailukyky, luonnonvarojen kestävä käyttö ja maaseutualueiden tasapainoinen alueellinen kehitys. Yksi keskeinen muutos tulevalle ohjelmakaudelle on se, että toimenpiteitä, tukia ja rahoitusta ei sidota enää kuluvan ohjelmakauden tavoin eri toimintalinjoihin, vaan ne tulevat toteuttamaan joko yhtä taikka useampaa kuudesta tavoitteesta, jotka komissio on asettanut. Näitä tavoitteita tullaan puolestaan toteuttamaan 17 toimenpiteen ja paikallisen kehittämisen eli Leader-toimintaryhmien kautta. Suomessa uuden ohjelman ja toimenpiteiden valmistelusta sekä alueellisen valmistelun suunnittelusta vastaavat maa- ja metsätalousministeriön asettamat työryhmät, niiden alatyöryhmät sekä näiden toiminnassa mukana oleva laaja sidosjoukko. Nämä työryhmät ja alueellinen valmistelu varmistavat sen, että ohjelma tulee vastaamaan tarpeita ja eri osapuolet osallistuvat yhteiseen suunnitteluun. Toimenpiteiden valmistelu ja asetuskäsittely on näin ollen alkanut, mutta EUasetusten lopullinen hyväksyminen tapahtuu vuoden 2013 puolella. Uuden ohjelmakauden17 2014–2020 valmistelussa on otettu tarkasteluun rakenteellisia muutoksia maaseudun kehittämisen rahoituksen koordinointiin ja toimintamalleihin. Työ- ja elinkeinoministeriön asettama alatyöryhmä valmistelee parhaillaan ns. monirahastoisen paikallisen kehittämisen toimintatavan toteuttamista ja varsinainen työryhmän esitys valmistuu kesällä 2012. Käytännössä tämän valmisteltavan toimintamallin muutoksena pyritään vahvistamaan paikallista 17 Uuden ohjelmakauden valmistelun etenemistä voi seurata osoitteessa: www.maaseutu.fi/fi/index/maaseudunkehittamisohjelmat/ohjelmakausi.html 58 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset kehittämistä (eli nykyistä Leader-toimintamallia) ja ulottamaan toimintatapa koko maahan ottaen nyt huomioon myös kaupungit. Näin ollen uudella ohjelmakaudella myös suurkaupunkien ja keskikokoisten kaupunkien keskustojen asukkailla olisi mahdollisuus osallistua yhteisölähtöiseen paikalliseen kehittämiseen. Tällä tavoin pyritään nostamaan kaupunkien asukkaiden aktiivisuutta sekä lisäämään kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutusta. (TEM 2012b.) Monirahastoinen paikallinen kehittäminen tarkoittaisi toteutuessaan tulevaisuudessa sitä, että kaikkien yhteisen strategiakehyksen rahastojen ns. YSK-rahastojen (EAKR, ESR, maaseuturahasto ja EMKR) hyödyntäminen mahdollistettaisiin paikallisessa kehittämisessä. Ulottamalla paikallisen kehittämisen toimintatapa (Leader) maaseuturahaston sekä meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) lisäksi myös sosiaali- (ESR) ja aluekehitysrahastoon (EAKR) tavoitellaan sitä, että paikallisiin kehittämistarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan jatkossa nykyistä kattavammin temaattisesti sekä alueellisesti. Kohderyhmät voidaan ministeriön mukaan tavoittaa tällöin myös nykyistä kattavammin ja edistää tavoitteiden toteutumista paikallistasolla. (TEM 2012b.) Monirahastoisen paikallisen toimintamallin valmistelu on kuitenkin vielä kesken ja sen käyttöönotto uudella ohjelmakaudella on siten vielä epävarmaa. Kuluvalla rahoitusohjelmakaudella maaseuturahaston varojen kohdentumista aluetasolla on ohjannut Etelä-Savon maaseudun kehittämissuunnitelma 2007–2013. Vuonna 2014 alkavan uuden ohjelmakauden valmistelu on aloitettu Etelä-Savossa muun muassa tämän toimenpideohjelman laadinnan myötä. Ohjelmatyön tavoitteena on ollut kartoittaa eteläsavolaisten maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkökulmaa kehittämisen tavoitteista ja toimenpiteistä. Uuden ohjelmakauden aluestrategioiden valmistelu jatkuu syksyllä 2012, kun Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) toteuttaa yhdessä Etelä-Savon maakuntaliiton sekä alueen toimijoiden, maaseutuverkoston, Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän ja Sitran kanssa alueellisen tulevaisuustyöpajan. Tämän Maaseudun kehittämisen toimenpideohjelman sisältöä tullaan hyödyntämään myös alueelliseen työpajaan valmistautuessa. Tulevaisuustyöpajoja toteutetaan yksi kullakin ELY-keskuksen toiminta-alueella eli valtakunnallisesti kaikkiaan 15 kappaletta. Työpajojen tarkoituksena on tukea alueellista ja paikallista strategiatyötä ja nostaa alueiden tarpeet esille valtakunnantason valmisteluun. Alueellisissa tulevaisuustyöpajoissa käydään lisäksi keskustelua eri alueille yhteisistä kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Alueiden tarpeet välittyvät näin osaksi työ- ja elinkeinoministeriön maaseutupoliittisen toimenpideohjelman, YTR:n maaseutupoliittisen kokonaisohjelman ja tulevan EU-ohjelmakauden valmistelua. Alueen strategia toimitetaan maa- ja metsätalousministeriölle lokakuun 2012 loppuun mennessä ja palautteet kuluvan vuoden loppuun mennessä. Kokonaisuudessaan Etelä-Savon maaseudun kehittämistyön valmistelu uutta ohjelmakautta varten tulee rakentumaan käsillä olevan Maaseudun kehittämisen toimenpideohjelman, alueellisten tulevaisuustyöpajojen tulosten sekä muiden maaseudun kehittämistyöhön kytkeytyvien tutkimusten, ohjelmien ja selvitysten pohjalta. Keskeisimpiä näistä muista maaseudun kehitystä ohjaavista ohjelmista ovat Etelä-Savon maakuntastrategia ja sitä toteuttava maakuntaohjelma 2011–2014 sekä Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen strategia vuoteen 2015. Maaseudun kehittäminen on näin ollen laaja-alainen kokonaisuus, missä vaikuttavien tulosten aikaansaamiseksi tulee hyödyntää kokonaisvaltainen tuntemus alueen kehittämistyöhön vaikuttavista tekijöistä ja tarpeista. 59 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA 60 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset Olemme pyrkineet tällä toimenpideohjelmalla osoittamaan, että maaseudulla on tilaa tulevaisuudelle. Näin ollen eläköön Etelä-Savo - mahdollisuuksien maaseutu! 61 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA Lähteet Aarnio, E., Tikka, K., Vainikainen, V. & Pynnönen, A. (2011) Luonnonvara-alan selvitystyöryhmän raportti. Etelä-Savon Koulutus Oy. Julkaistu 26.5.2011. Saatavilla www-muodossa: https:// webdom.mikkeli.fi/kunnari/internet_mikkeli.nsf/3e12a7fcbc9e6736c22569d90040f1cd/7887e 8f67585fef3c225790c004638a4/$FILE/LUOVA-raportti%202011.pdf Cronberg, T. (2011) Luomu: Tehtävä Suomelle? Luomuinstituutti Mikkeliin. Selvittäjä Tarja Cronbergin raportti. Saatavilla www-muodossa: http://www.muc.fi/wp-content/uploads/2011/10/luomuinstituuttiraportti_www.pdf Etelä-Savo ennakoi. (2012) Tilasto- ja ennakointitietoa Etelä-Savosta. Etelä-Savon ELY-keskus ja Etelä-Savon maakuntaliitto. Saatavilla www-muodossa: http://www.esavoennakoi.fi Etelä-Savon ELY-keskus. (2012a) Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007–2013 vuosikertomus vuosilta 2007–2011. Etelä-Savon ELY-keskus 29.2.2012. Etelä-Savon ELY-keskus. (2012b) Työllisyyskatsaus, huhtikuu 2012. Julkaistu 22.5.2012. Saatavilla www-muodossa: http://www.ely-keskus.fi/fi/ELYkeskukset/EtelaSavonELY/Ajankohtaista/Julkaisut/Documents/Katsaukset%202012/työllisyyskatsaus%20huhtikuu%202012.pdf Etelä-Savon ELY-keskus. (2012c) Luomuala lisääntyy yli 1 000 hehtaarilla Etelä-Savossa – 21 uutta luomuviljelijää. Tiedote 4.5.2012. Etelä-Savon ELY-keskus. Saatavilla www-muodossa: http:// www.ely-keskus.fi/fi/tiedotepalvelu/2012/Sivut/Luomualalisaantyyyli1000hehtaarillaEtela-Savossa–21uuttaluomuviljelijaa.aspx Etelä-Savon metsäohjelma 2012–2015. (2012) Julkiset palvelut, Etelä-Savo. Suomen metsäkeskus. Saatavilla www-muodossa: http://www.metsakeskus.fi/fi_FI/c/document_library/get_ file?uuid=e0dcbfd9-a20a-4b03-be21-01ab0917e45a&groupId=10156 Kokkonen, A. (2011) Maatilojen matkailutulot Etelä-Savossa 2004–2009. TENHO-hankkeen ennakointiosio (2011–2013). Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Saatavilla www-muodossa: http://www.esavoennakoi.fi/pagefiles/Maatilojen%20matkailutulot%20EtelaSavossa%202004-2009.ppt KOM. (2010) Komission tiedonanto. Eurooppa 2020. Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia. Bryssel 3.3.2010. KOM(2010) 2020 lopullinen. Loponen, K. & Mäenpää, I. (2011) Etelä-Savon materiaalitase. Etelä-Savon loppuraportti. Thuleinstituutti, Oulun yliopisto. Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 1/2011. Mikkeli: Työhuone Mikkeli. Maabrändivaltuuskunta. (2010) Maabrändiraportti 25.11.2010. Miten Suomi ratkaisee maailman viheliäisimpiä ongelmia. Consider it solved. Saatavilla www-muodossa: http://www.maakuva.fi/wp-content/uploads/2011/06/TS_koko_raportti_FIN.pdf 62 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset MMM. (2007) Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007–2013. Maa- ja metsätalousministeriö. Vammalan Kirjapaino Oy. Nieminen, J. (2012) Alueelliset talousnäkymät keväällä 2012. Työ- ja elinkeinoministeriö. Rantanen, M., Rouhiainen, V., Särkkä-Tirkkonen, M. & Väisänen, H-M. (2009) Eteläsavolaisten vapaa-ajan asukkaiden muuttuvat palvelutarpeet. Helsingin yliopisto. Ruralia-instituutti. Raportteja 40. Saatavilla www-muodossa: http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja40.pdf TE-keskus. (2008) Etelä-Savon maaseudun kehittämissuunnitelma vuosille 2007–2013. Kesäkuu 2008. Saatavilla www-muodossa: http://www.update.te-keskus.fi/Public/download. aspx?ID=4330&GUID=%7BCC750E4C-F95C-4AA4-94D9-6C1E511273CF%7D TEM. (2011) Loma-asumisen taloudelliset ja työllisyysvaikutukset Suomessa. Rakennustutkimus RTS Oy. TEM raportteja 21/2011. Alueiden kehittämisyksikkö. Työ- ja elinkeinoministeriö. TEM. (2012a) Työ- ja elinkeinoministeriön ehdotus toimenpiteistä sähkönjakelun varmuuden parantamiseksi sekä sähkökatkojen vaikutusten lievittämiseksi. Muistio 16.3.2012. Energiaosasto. Työ- ja elinkeinoministeriö. TEM. (2012b) Infokirje alueille paikallisen kehittämisen valmistelusta eri rahastoissa ohjelmakaudelle 2014–2020. 10.4.2012. Työ- ja elinkeinoministeriö. Saatavilla www-muodossa: http:// www.kunnat.net/fi/tietopankit/uutisia/2012/20120416paikallinenkehittaminen/Infokirje_TEMMMM_CLLD_fi.pdf Tike. (2011) Maatalouslaskenta 2010. Monialaiset maatalous- ja puutarhayritykset. Julkaistu 29.6.2011. Saatavilla www-muodossa: http://www.maataloustilastot.fi/e-lehti-2011-06-29/index.html Tike. (2012) Maatilojen rakenne 2011. Maatilarekisteri. Päivitetty 27.4.2012. Saatavilla wwwmuodossa: http://www.maataloustilastot.fi/maatilojen-rakenne TNS-gallup. (2011) Maatilojen tulot vuonna 2010. Suomen Gallup Elintarviketieto Oy. Ympäristöministeriö. (2012) Kyläyleiskaavoitus. Opas kaavoittajille, kunnille ja kylille. Suomen ympäristö 3/2012. Ympäristöministeriö. Helsinki: Edita Prima Oy. 63 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA Liite Liite 1: Kuvaus toimenpideohjelman tausta-aineistoista Työpajat maatila- ja maaseutuyrittäjille Alkutuottajille, jatkojalostajille ja matkailuyrittäjille suunnatut työpajat toteutettiin vuoden 2011 marraskuun ja vuoden 2012 huhtikuun välisenä aikana. Maidon- ja lihantuottajille suunnatut työpajat pidettiin Juvalla ja samoin myös elintarvikkeiden jatkojalostuksen työpaja. Maakunnalliselle maitoryhmälle toteutettu työpaja pidettiin Mikkelissä ja osallistujina oli kattavasti edustajia läpi koko maidontuotanto- ja jalostusketjun. Matkailuyrittäjien työpaja pidettiin Rantasalmella ja tähän tilaisuuteen osallistui matkailuyrittäjien lisäksi kehittäjäorganisaatioiden edustajia Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista, Mikkelin ammattikorkeakoulusta, Etelä-Savon ELY-keskuksesta ja Rantasalmen elinkeinotoimesta. Vuoden 2012 alussa toteutettiin työpaja kasvintuottajille Mikkelissä ja tässä työpajassa oli viljelijöiden lisäksi mukana yksi ELY-keskuksen edustaja. Maatila- ja maaseutuyrittäjyyttä käsittelevät työpajat ovat kestäneet pääasiallisesti noin neljä tuntia. Tilaisuudet ovat alkaneet hankkeen, työpajojen ohjaajien ja osallistujien lyhyellä esittelyllä. Esittelyosuuden jälkeen osallistujat on jaettu pienryhmiin siten, että kussakin pienryhmässä on ollut noin kolmesta viiteen henkilöä. Kukin pienryhmä on valinnut itselleen sihteerin, jonka tehtävänä on ollut ryhmän tulosten kirjaaminen valmiille pohjille. Pienryhmien työtä on tilaisuuden aikana kuunnellut lisäksi ohjaaja, joka on pyrkinyt kirjaamaan mahdollisimman tarkasti ylös keskusteluissa esille tulleita huomioita. Tällä on pyritty täsmentämään ryhmätöiden työtä ja kartoittamaan myös niitä näkemyksiä, joita osallistujat eivät päätyneet kirjaamaan varsinaiseen tuotokseensa. Pienryhmien työskentely on alkanut tehtävänannolla vision muodostamiseksi ja tähän vaiheeseen on käytetty aikaa noin puoli tuntia. Tehtävänannossa on pyydetty ryhmää miettimään, millaisena osallistujat näkevät oman tuotantosuuntansa tai toimialansa tulevaisuuden Etelä-Savossa vuoteen 2020. Kukin pienryhmä on kirjannut visionsa omalle paperilleen. Tämän jälkeen työpajan ohjaaja on ohjeistanut tilaisuuden seuraavat vaiheet. Kehittämisen tavoitteita jäsennettiin työpajoissa neljän näkökulman kautta. Ensimmäisen näkökulman kohdalla osallistujia pyydettiin miettimään, mitkä ovat tärkeimmät taloudelliset tavoitteet tulevaisuudessa. Jokainen osallistuja sai miettiä tehtävänantoa ensin hetken yksin ja tukimateriaalina tässä toimi eräänlainen tuloskorttipohja. Tämän jälkeen osallistuja pyydettiin esittelemään itse kirjaamansa tavoitteet muille pienryhmäläisille. Kun jokainen oli saanut kertoa omat tavoitteensa, pienryhmä alkoi käydä keskustelua siitä, mitkä olisivat pienryhmän mielestä tärkeimmät yhteiset tavoitteet. Tässä vaiheessa osallistujia pyydettiin laajentamaan näkökulmaa omasta yrityksestä kohti laajempaa, koko toimialaa taikka tuotantosuuntaa koskevaa näkökulmaa. Jokaisella pienryhmällä oli edessään juliste, johon ryhmä merkitsi yhdestä kolmeen pienryhmän mielestä keskeisintä tavoitetta. 64 Maaseudun yrittäjien ja asukkaiden näkemykset Tavoitteiden asettamisen jälkeen pienryhmiä pyydettiin kirjaamaan jokaisen tavoitteen alle toimenpiteitä, joilla tavoite olisi pienryhmän mielestä parhaiten saavutettavissa. Toimenpiteet saivat olla aloitteita, keinoja tai ratkaisumalleja tavoitteisiin pääsemiseksi. Toimenpiteiden määrää ei tässä vaiheessa mitenkään rajoitettu. Kirjattujen toimenpiteiden määrä vaihteli lopulta yhdestä noin kymmeneen toimenpiteeseen. Pienryhmät kävivät edellä kuvattua menetelmää noudattaen läpi talouden lisäksi myös sidosryhmä-, prosessi- ja osaamiseen ja voimavaroihin liittyvät näkökulmat. Sidosryhmänäkökulman kohdalla ryhmät keskittyivät pohtimaan, missä tulee onnistua, jotta tila tai yritys pystyy täyttämään asiakkaiden, kuluttajien taikka yhteistyökumppaneiden odotukset. Prosessinäkökulmasta pohdittiin, missä tulee onnistua, jotta toiminta on sujuvaa ja toimivaa. Henkilöstönäkökulman kohdalla pohdittiin yrittäjän kehittymiseen, työssä jaksamiseen ja mahdolliseen henkilöstöön liittyviä asioita. Pienryhmätyöskentelyn päätteeksi pienryhmien työt – mukaan lukien visio ja näkökulmapaperit – kerättiin pöydille ja tämän jälkeen kukin pienryhmä kokoontui oman työnsä ääreen. Jokaista pienryhmäläistä pyydettiin seuraavaksi merkitsemään jokaisen näkökulmapaperin jokaisesta toimenpidesarakkeesta omasta mielestään tärkein toimenpide. Kun oman pienryhmän toimenpiteet oli saatu ”arvotetuiksi”, siirtyi ryhmä tarkastelemaan seuraavan pienryhmän työtä ja suoritti saman toimenpiteen. Tällä tavoin pyrittiin saamaan selville koko osallistujajoukon mielestä keskeisimmät toimenpiteet, jotka vaatisivat jatkossa ohjelmatyön kautta huomiota. Työpajatilaisuuden päätteeksi pidettiin loppukeskustelu päivän kulusta ja toimenpideohjelmatyön seuraavista vaiheista. Osallistujat saivat tässä vaiheessa esittää myös kysymyksiä. Osallistujille kerrottiin, että työpajatilaisuuden tuloksista koostetaan materiaali, joka tullaan lähettämään heille sähköpostitse lähipäivinä. Työpajatilaisuuksien jälkeen tilaisuuksien ohjaajat ovat työstäneet osallistujille ja hankkeen seurantaryhmälle muistiinpanot kirjaamalla ryhmätyöt taulukoihin ja liittämällä ryhmätyön ohessa käydystä keskustelusta kirjatut huomiot materiaalin oheen. Tällä tavoin on paitsi saatu pidettyä seurantaryhmää ajantasaisesti tietoisena hankkeen etenemisestä myös pyritty kuvaamaan osallistujille heidän työpanostaan. Kyläpajat Etelä-Savon maaseudun kehittämistä tarkasteltiin elinolojen ja elinympäristön näkökulmasta ns. KyläPajoissa, joita toteutettiin vuoden 2012 alun aikana yhteensä neljä kappaletta. Näiden työpajojen tavoitteena oli täsmentää maaseudun kehittämistä esimerkiksi maaseudun elinvoimaisuuden, vetovoimatekijöiden, maaseudun rakenteellisten kysymysten sekä asukkaiden osaamiseen ja hyvinvointiin pureutuvien teemojen avulla. KyläPajat toimivat menetelmällisesti samankaltaisesti kuin yrittäjille suunnatut työpajat, mutta kuitenkin sillä erotuksella, että KyläPajoissa tarkastelunäkökulmia oli ainoastaan kolme kappaletta. 65 MAASEUDUN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDEOHJELMA Nuorten työpajat Nuorille suunnatut työpajat toteutettiin Mikkelissä ja Savonlinnassa. Mikkelin työpajassa oli koolla toisen asteen opiskelijoita Otavan koulutilan puutarha-alalta sekä Nikkarilan ja Salonsaaren yksiköistä metsäpuolelta. Savonlinnan työpaja toteutettiin Varpalan ammatti- ja aikuisopistossa, jossa koolla oli kalatalouden ja metsäalan perustutkinto-opiskelijoita, heidän opettajiaan sekä yksikön kehityspäällikkö. Työpajat poikkesivat sisällöllisesti toisistaan sen suhteen, että Mikkelin tilaisuudessa teemoina olivat maaseutu elinympäristönä, maaseutu ja työllistyminen sekä koulutuksen ja osaamisen kehittäminen. Savonlinnassa puolestaan käsiteltäviä teemoja olivat metsä- ja kalatalouden kehittämistarpeet sekä osaamisen kehittäminen ja työelämään siirtyminen. Lisäksi kummassakin tilaisuudessa kysyttiin opiskelijoiden näkemyksiä tulevaisuudesta. Emma-hankkeen kysely yläkoululaisille Mikkelin ammattikorkeakoulun hallinnoima Emma-hanke (Eteläsavolainen nuori mahdollisuuksien maaseudulla) toteutti vuoden 2012 maaliskuussa Webpropol-muotoisen kyselyn kahdeksassa eteläsavolaisessa yläkoulussa: Mertalan yläkoulussa Savonlinnassa, Kerimäen yläasteella, Anttolan yhtenäiskoulussa, Haukivuoren yläkoulussa, Kalevankankaan yhtenäiskoulussa ja Rantakylän yhtenäiskoulussa Mikkelissä, Juvan yläasteella ja Siilin koulussa Pieksämäellä. Kyselyn tuloksia on hyödynnetty Maaseudun kehittämisen toimenpideohjelman laatimisessa, jotta saataisiin esille kuvaa eteläsavolaisten nuorten mielipiteistä ja elämäntyylistä sekä tulevaisuuden odotuksista. Kyselyyn vastaaminen tapahtui oppitunnin yhteydessä Internetissä ja vastanneita oli kaikkiaan 399 henkilöä, joista noin 17 % asuu kaupungissa, 49 % taajamassa ja 34 % maaseudulla. Noin 49 % vastaajista oli miehiä ja 51 % naisia. 66
© Copyright 2024