Metsa- ja puuklusterin kehittamissuunnitelma 20.3.2013.pdf
Etelä-Savon metsä- ja puuklusterin kehittämissuunnitelma © Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Etelä-Savo Toimittajat: Seppo Ollikainen, Pertti Vento Taitto: Jarmo Forsstén Kuvat: Jarmo Forsstén Sisällys 1. Johdanto 2. Raaka-ainevarat 2.1. Metsävarat ja metsävarojen käyttö 2.1.1. Puulajisuhteet ja kehitysluokat 2.1.2. Puuston määrä 2.1.3. Puuston kasvu ja poistuma 2.1.4. Puuraaka-aineen käyttö 2.1.5. Hakkuumahdollisuudet 2.2. Energiapuuvarat 2.2.1. Energiapuun käyttö 2.2.2. Metsähakkeen raaka-ainelähteet 2.2.3. Metsäenergian saatavuus 2.2.4. Metsäenergiataseet 3. Metsätalous 3.1. Metsätalous Etelä-Savossa 3.1.2. Metsänomistajakunnan rakenne 3.1.3. Metsätalouden infra 3.1.4. Metsien monimuotoisuus, vesiensuojelu ja virkistyskäyttö 3.2. Metsätalouden liiketoimintamahdollisuudet ja kehittämiskohteet 3.2.1. Metsänhoitotöiden lisäämisellä liiketoiminnan kasvua 3.2.2. Puuraaka-aineen saatavuus 3.2.3. Metsätalouden infrastruktuuri 3.2.4. Koulutus ja työvoima 3.2.5. Virkistyskäyttö ja luonnontuotteet 4. Metsäenergia 4.1. Metsäenergian nykyisen käytön lisääminen energiantuotannossa 4.2. Metsäenergiajalosteet 4.2.1. Biohiili 4.2.2. Bioöljy 4.3. Hajautettu energiantuotanto ja lämpöyrittäjyys 4.3.1. Lämpöyrittäjyys 4.3.2. Pien-CHP -tuotanto 4.4. Metsäenergia, liiketoiminnan kehittämistarpeet 5. Puutuoteteollisuus 5.1. Toimialan kehitys ja merkitys Etelä-Savossa 5.2. Liiketoimintamahdollisuudet ja kehittämisen painopisteet 5.2.1. Puutuotealan kasvun eväät Etelä-Savossa 5.2.2. Viennin edistäminen ja kansainvälistyminen 5.2.3. Viennin ja kasvun kehittämistarpeet 5.2.4. Puurakentaminen Liitteet 4 7 7 7 8 8 10 11 13 13 14 15 17 21 21 23 24 24 25 25 27 28 29 30 32 32 33 33 34 35 35 35 35 38 38 42 42 43 46 47 1. Johdanto Etelä-Savon metsä- ja puuklusterin kehittämissuunnitelma on tehty edellisen kerran vuonna 2001. Tuon jälkeen, reilun kymmenen vuoden aikana metsäala on kokenut syvän murrosvaiheen, joka jatkuu edelleen. Metsäteollisuuden tuotanto ja raakapuun käyttö kasvoivat tasaisesti koko 2000- luvun ennätysvuosiin 2006 -2007 saakka. Tuon jälkeen alkanut taantuma ja erityisesti paperituotteiden kysynnän hiipuminen ja siitä seuranneet teollisuuden sopeutustoimet ovat johtaneet nykyiseen, noin 20 % alempaan tuotannon tasoon. Kotimaisen raakapuun käyttö on tuotannon laskusta huolimatta noussut ennen taloustaantumaa olleelle tasolle tuontipuun käytön laskiessa. Metsäklusteri yhteensä Metsätalous Puutavara ja puutuotteet % 16,0 14,0 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 Viime aikoina on tehty useita metsäteollisuuden tuotannon ja puunkäytön ennusteita vuoteen 2020 mennessä. Niissä on päädytty keskimäärin suuruusluokaltaan 10 – 20 % alempaan tasoon kuin taantumaa edeltävinä vuosina. Oletuksena on ollut, että puun uudet käyttökohteet vaikuttavat tällä vuosikymmenellä vasta maltillisesti puun kokonaiskäyttöön. Metsä- ja puuklusterilla on Etelä-Savon aluetaloudessa keskeinen merkitys. Osuus kaikkien toimialojen tuotannon arvonlisäyksestä on 12 % ja osuus kokonaistyövoimasta samaa suuruusluokkaa. Klusterin työllisyys on ollut viime vuosina yhteensä noin 4000 henkilötyövuotta. Teollisista työpaikoista peräti joka neljäs työpaikka on puutuoteteollisuudessa (Kuva 1). Metsätalous on intensiivistä. Metsien käyttöaste, kantorahatulot ja vuotuiset markkinahakkuut ovat valtakunnallisesti katsoen korkealla tasolla. Maakunnassa on vahva mekaaninen metsäteollisuus, joka käyttää noin puolet alueella hakatusta ainespuusta. Etelä-Savo on tärkeä raaka-aineen hankinta-alue Kaakkois-Suomen metsäteollisuuskeskittymälle. Lähtökohtaisesti Etelä-Savolla on hyvä mahdollisuus menestyä metsäalan murroksessa. Maakuntatasolla kehitystä voidaan tukea mm. suuntaamalla kehittämispanoksia toimialan liiketoiminnan ja kilpailukyvyn vahvistamiseen ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien hakemiseen. 4 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 0,0 2001 2,0 2000 Samaan aikaan, kun sellun ja paperin tuotanto sopeutuu markkinatilanteeseen, ollaan puulle hakemassa aktiivisesti uusia käyttökohteita. Suurimmat kasvumahdollisuudet nähdään puupohjaisessa energiassa, biojalosteissa ja puurakentamisessa. Perinteisestä tuotannosta pakkaustuotteilla on kohtalaisen hyvät markkinanäkymät, samoin mekaanisen metsäteollisuuden tuotteilla rakennustoiminnan elpyessä. Kuva 1:Metsäklusterin osuus arvonlisäyksestä Lähde: Tilastokeskus, Maakuntaliitto Tämän kehittämissuunnitelman tavoitteena on toimia karttana lähivuosien kehitystä tukeville toimenpiteille. Kehittämissuunnitelman tilaajana Etelä-Savon maakuntaliitto asetti suunnitelman painopisteiksi puutuoteteollisuuden ja metsäenergian, koska näillä osatoimialoilla on näköpiirissä kasvavia liiketoimintamahdollisuuksia. Perusmetsätaloutta on käsitelty painoarvoaan suppeammin, vain keskeisten kehittämisasioiden osalta, koska alueellinen metsäohjelma sisältää kehittämisasiat näiltä osin. Suunnitelmassa ei ole tehty erillistä tavoiteasettelua, vaan tavoitteiden osalta on viitattu eri ohjelmissa (Amo, bioenergian kehittämisohjelma) tehtyihin tavoiteasetteluihin. Suunnitelma keskittyy liiketoimintamahdollisuuksiin ja tarvittaviin kehittämistoimiin. Etelä-Savon metsävaroja ja niiden käyttöä on käsitelty kohtalaisella painoarvolla, sillä raaka-aine ja sen saatavuus on pohja koko liiketoiminnalle. Metsäenergiavaroista tehtiin erillinen selvitys, koska on nähtävissä, että metsäenergialle voi parhaimmillaan syntyä huomattavasti lisää käyttökohteita ja jalostusta. Kehittämissuunnitelma perustuu pääosin maakunnalliseen haastattelumateriaaliin sekä ajankohtaisiin selvityksiin, tutkimuksiin ja seminaariaineistoihin. Selvitystä varten haastateltiin kaikkiaan 39 asiantuntijaa, toimijaa ja yrittäjää (Liite 4). Kehittämissuunnitelman rahoituksesta ovat vastanneet Etelä-Savon maakuntaliitto, Suomen metsäkeskuksen Etelä-Savon alueyksikkö ja Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto. Suunnitelman tekemisestä on vastannut Metsäkeskus. Kehittämispäällikkö Pertti Vento on laatinut metsätaloutta koskevan osuuden, muilta osin kehittämissuunnitelman on laatinut ja koostanut Seppo Ollikainen, joka toimi hankkeen projektipäällikkönä. Hankkeen ohjausryhmänä on toiminut: Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto osallistui kehittämissuunnitelmaan suorittamalla yritys- ja asiantuntijahaastattelut puutuoteteollisuutta koskevaan osioon ja tekemällä metsäenergiavaroja ja niiden saatavuutta koskevat laskelmat. Haastatteluista vastasi projektitutkija Arto Teittinen ja metsäenergiavarojen laskelmista projektitutkija Olli-Jussi Korpinen. Antti Heikkilä, aluejohtaja, Suomen metsäkeskus Etelä-Savo, ohjausryhmän pj. Timo Leskinen, johtaja, Metsänomistajien liitto Järvi-Suomi Tapio Ranta, professori, Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto Erkki Nuutinen, projektijohtaja, OR-Group Jyrki Kuva, ohjelmapäällikkö, Etelä-Savon maakuntaliitto Suunnitelma valmistui helmikuun lopussa 2013. 5 Tiivistelmä Tämän kehittämissuunnitelman tavoitteena on tuoda esille Etelä-Savon metsä- ja puutuotealan liiketoimintamahdollisuuksia ja kasvua tukevia kehittämisasioita lähivuosien aikajänteellä. Suunnitelman painopistealueina ovat metsäenergia ja puutuoteteollisuus sekä raaka-ainevarat. Liiketoiminnan kasvumahdollisuudet ja kehittämisen painopisteet voidaan tiivistää seuraavaan ”topten -listaan”: Metsävarojen tarjoamat mahdollisuudet • ainespuuhakkuita on mahdollista lisätä noin 6 milj. kuutiosta 7 milj. kuutioon, mäntytukilla hakkuiden lisäys on suurin, 0,5 milj. m3. • energiapuun nykyinen käyttö on noin 0,5 milj. m3, teknis-taloudellisin kriteerein energiapuuta on mahdollista korjata 1,0 – 1,3 milj. kuutiota ainespuuhakkuiden tasosta riippuen Puuraaka-aineen saatavuus • huolimatta hakkumahdollisuuksista raaka-aineen tasainen saatavuus on oleellisen tärkeä tekijä • on huolehdittava puumarkkinoiden toimivuudesta, metsätilakoon kehittämisestä, ja kannustettava metsänomistajia yrittäjämäiseen metsänomistukseen • laatupuu on puutuoteteollisuuden niukkuusartikkeli, energiapuusta tulee kilpailtu puutavaralaji käytön kasvaessa Metsänhoitotöiden tehostaminen • metsänuudistamisen ja taimikonhoidon työmääriä sekä ensiharvennuksia on tarpeen lisätä 30 - 50 % • edellyttää ammattimaista metsänhoitoa, mahdollisuus lisätä koneellistamista sekä metsuri- ja metsäpalveluyrittäjyyttä Metsätalouden infrastruktuuri • mahdollisimman kattavan metsävaratiedon ylläpito ja jalostaminen hyötykäyttöön • logistiikan tehostaminen edellyttää toimivaa tie- ja terminaaliverkostoa, erityisesti alempiasteisen tiestön kunnossapidon tasoa ja perusparannusten määrää tulisi nostaa Metsäenergian liiketoiminnan kasvumahdollisuudet • Etelä-Savon nykyisissä lämpö- ja voimalaitoksissa mahdollisuus lisätä metsäenergian käyttöä 0,44 milj. kuutiosta 0,6 milj. kuutioon ja kasvattaa arvoketjun liikevaihtoa 40 % • metsäenergiajalosteiden, kuten biohiilen ja bioöljyn tuotannolla on huomattavia liiketoimintamahdollisuuksia, suunnitteilla olevia tuotantomääriä: biohiili 200 000 tn, bioöljy 90 000 tn, metsäenergian käytön lisäys lähes miljoona kuutiota • hajautetun energiatuotannon lisäämisellä paikallisia työllisyysvaikutuksia, mahdollisuus lisätä lämpöyrittäjyyttä Puutuoteteollisuuden liiketoiminnan vahvistaminen • perusedellytys on liiketoiminnan kannattavuus ja kilpailukyvystä huolehtiminen • kasvu haettava pääosin vientimarkkinoilta, lupaavin suunta Venäjä ja Aasian maat • edellyttää viennin edistämistoimien vahvistamista ja integroitumista kansalliseen ja itäsuomalaiseen yhteistyöhön sekä yritysten verkostoitumista • edistämällä puurakentamista erilaisin aktivointitoimin, voidaan vahvistaa kotimaista kysyntää ja luoda edellytyksiä vientitoiminnalle Koulutus ja työvoima • työvoima- ja koulutustarve korostuu koko arvoketjussa: tarvitaan osaamista metsäpään toimijoista, metsureista ja koneen kuljettajista, puurakentamisen suunnittelijoihin ja työnjohtajiin • koko toimialalle luotava houkutteleva brändi 6 2. Raaka-ainevarat Kasvatus- ja uudistuskypsissä metsissä männyn osuus on hieman yli puolet ja kuusen 30 % pintaalasta. Lehtipuuvaltaisten metsien osuus painottuu nuoriin kasvatusmetsiin. Tämä johtuu mm. suurista pellonmetsityspinta-aloista 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin rauduskoivu oli yleinen puulaji kivennäismaapeltojen metsityksissä. Tuolloin istutetut rauduskoivikot ovat valtaosin ohittaneet ensiharvennusvaiheen ja kehittyvät hyvää vauhtia tukkipuun mittoihin. Nykyään koivutukki tulee pääosin sekaleimikoista, tulevaisuudessa puhtaat koivutukkileimikot lisääntyvät. 2.1. Metsävarat ja metsävarojen käyttö 2.1.1. Puulajisuhteet ja kehitysluokat Etelä-Savossa metsämaan pinta-ala on 1,18 milj. ha ja puuston kokonaistilavuus 172 milj. kuutiometriä. Keskimääräinen puuston tiheys 144 kuutiometriä hehtaarilla on maan korkeimpia. Metsämaan pinta-alasta 60 % on kehitysluokaltaan nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä, taimikoiden osuus on 22 % ja uudistuskypsien metsien 15 % ( Kuva 2 ). Metsien ikäluokkarakenteesta (luokka < 20 v) voi tehdä myös havainnon, että eteläsavolaiset metsät ovat pikkuhiljaa kuusettumassa. Näin tapahtuu etenkin, jos kuusen osuus metsänviljelyssä pysyy nykytasollaan ( Kuva 3 ). ha 400000 350000 300000 250000 Lehtipuu Kuusi Mänty Puuton ha 300000 200000 250000 Lehtipuu Kuusi Mänty Puuton 150000 200000 100000 50000 0 150000 Aukeat Pienet uudistusalat taimikot Varttuneet Nuoret Varttuneet Uudistuskypsät taimikot kasvatus- kasvatusmetsät metsät metsät 100000 Kuva 2: Metsämaan pinta-ala kehitysluokittain Lähde: Metla / metinfo, VMI 11 50000 0 Mänty on vallitseva puulaji lähes puolella metsämaan pinta-alasta, kuusivaltaisten metsien osuus on 35 % ja lehtipuuvaltaisten 15 %. Eri puulajien vallitsevuus vaihtelee kehitysluokittain. Taimikoista peräti 60 % on kuusivaltaisia. Tämä kertoo siitä, että kuusen osuus metsänuudistamisessa on jo pitkään ollut korkealla tasolla. 2000-luvulla keskimääräisestä 9000 hehtaarin metsänviljelyalasta 70 % on viljelty kuuselle. Kuusta on suosittu rauduskoivun ja männyn asemasta lähinnä suuren hirvituhoriskin vuoksi. Myös männyn tyvitervastaudin vuoksi puulajin vaihdoksia on tehty kuuselle. Puuton < 20 21-40 41-60 61-80 81-100 101-120 yli 120 Ikä V. Kuva 3: Metsämaan pinta-ala ikäluokittain Lähde: Metla / metinfo, VMI 11 Ikäluokassa 21-40 mänty- ja lehtipuuvaltaisia metsiä on yli 2/3 pinta-alasta. Tähän ikäluokkaan sattuu pääosin metsien ensiharvennusvaihe. Ensiharvennuksia tulisi tehdä 1,7 -kertainen määrä nykytasoon verrattuna (VMI 10). Tarve kohdistuu siis pääosin männiköihin ja lehtipuuvaltaisiin metsiin. Vanhoissa ikäluokissa kiinnittää huomiota yli 100vuotiaden kuusikoiden suuri osuus. Vaikka kuusikoiden hakkuut ovat yltäneet jo pitkään lähimmäksi kestäviä hakkumahdollisuuksia, on yli-ikäisiä kuusikoita vielä runsaasti pystyssä. 7 2.1.2. Puuston määrä 2.1.3. Puuston kasvu ja poistuma Puuston kokonaistilavuus Etelä-Savon metsissä on viimeisimmän valtakunnan metsien inventoinnin (VMI 11 vuosina 2009-2011) mukaan 172,6 milj. kuutiota. Puuston määrä on kasvanut VMI 9 mittauksista viimeisen reilun 10 vuoden aikana 4 %. Kokonaistilavuudesta männyn osuus on 42 %, kuusen 35 % ja lehtipuun 23 %. Osuuksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia 10 vuoden aikana. Merkittävää on kuitenkin, että rauduskoivun osuus kokonaistilavuudesta on hieman noussut (2,2 %-yks) ja männyn osuus vastaavasti vähentynyt ( Kuva 4 ). Etelä-Savon metsien kokonaiskasvu on VMI 11 mukaan 8,83 milj. m3/v, mikä on 8,5 % koko maan metsien kasvusta. Keskikasvu 7,4 m3/ha/v on maan korkeimpia. Kasvusta männyn osuus on 35,9 %, kuusen 36,7 % ja lehtipuun 26,5 %. m3/ha 160 140 120 100 80 60 Muu lehtipuu Hieskoivu Rauduskoivu Kuusi Mänty m3/ha 1000m3/v milj. m3 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 1999 40 2010 0 1988 2667 3003 1645 1994 2747 2781 1562 2000 2900 2612 1840 2008 3309 3186 2143 2011 3168 3324 2341 Kuva 5: Puuston kokonaiskasvu puulajeittain Lähde: Metla / metinfo, VMI 7- 11 Kuva 4: Puuston tilavuus Lähde: Metla / metinfo, VMI 9 - 11 Puutavaralajeittain tarkasteltuna merkittävimmät muutokset kohdistuvat mäntytukkiin sekä mänty- ja lehtikuituun. Mäntytukkivarasto on vähentynyt 3,5 milj m3 ja mäntykuituvarasto vastaavasti kasvanut lähes saman verran. Lehtipuuvarasto on kasvanut neljänneksellä, kun lehtikuitupuu on lisääntynyt yli 6 milj. m3. 1000m3 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 Mänty Kuusi Lehtipuu 20 2006 Valtakunnan metsien inventoinneissa on esitetty julkaisuvuotta edeltävien vuosien keskimääräinen kasvu. Vuoden 1988 inventoinnin kokonaiskasvu oli 7,32 milj. m3/v. Keskimääräinen vuotuinen kasvu on lisääntynyt reilun 20 vuoden ajanjaksolla 20 % ja määrällisesti 1,5 milj. m3.Kuusen kokonaiskasvu on ylittänyt männyn kasvun edelliseen mittaukseen verrattuna ( Kuva 5 ). Muutos 1999 2010 m3 % Mät 33 011 29 433 -3 578 -10,8 Kut 36 939 39 974 3 035 8,2 Mäk 27 749 28 609 860 3,1 Kuk 28 052 28 359 307 1,1 Let 5 811 5 651 -160 -2,8 Lek 22 282 28 346 6 064 27,2 Hukka 12 118 12 210 92 0,8 Taulukko 1: Muutokset puutavaralajeissa Lähde: Metla / metinfo, VMI 9 - 11 8 Puuston kokonaispoistumaan lasketaan hakkukertymän (markkinapuu ja kotitarvepuu) lisäksi metsään jäävä luontaisesti kuollut puu ja hakkuissa jäävä hukkapuu. Poistumasuunnite koostuu kunakin ajanjaksona määriteltävästä kestävästä hakkuusuunnittesta, johon lisätään luonnonpoistuma ja hukkapuu. Nykyinen hakkuusuunnite, 7 milj. m3/v, on asetettu tavoitteeksi alueellisessa metsäohjelmassa, ja se johtaa toteutuessaan 7,8 milj. kuution kokonaispoistumaan. Etelä-Savon metsien kokonaispoistuma on jäänyt 40 vuoden tarkastelujakson aikana reilusti alle kokonaiskasvun. Markkinahakkuut lisääntyivät oleellisesti 1990-luvun alkupuolella, jolloin poistuma kasvoi 5-6 milj. kuution tasosta poistumasuunnitteen tasolle noin 7 milj. kuutioon. Tason nousu selittyy pääosin kuusen lisääntyneellä kysynnällä vaneriteollisuuden investointien myötä. Kuusen markkinahakkuut kasvoivat tuolloin 60-70 %, yli miljoonalla kuutiolla vuodessa ( Kuva 6 ). Milj. m3 10,00 9,00 8,00 7,00 6,00 5,00 4,00 Kokonaispoistuma on säilynyt 1990-luvun puolivälistä lähtien keskimäärin samalla, lähes poistumasuunnitteen tasolla lukuun ottamatta lamavuosia 2008 ja 2009. Vuonna 2011 kokonaispoistuma oli 7,2 milj. kuutiota, ja ennusteiden mukaan markkinahakkuiden määrä on lievästi laskeva vuosina 2012 ja 2013. Kokonaispoistuma ei siis aivan lähivuosina yllä uudelle tavoitetasolle. 3,00 2,00 Kasvu Poistumasuunnite Kok.poistuma 1,00 0,00 Kuva 6: Kasvu, kokonaispoistuma ja poistumasuunnite 1972 - 2011 Lähde: Metla / metinfo, Metsäkeskus 9 2.1.4. Puuraaka-aineen käyttö olemattomiin. Tämä on mahdollistanut kotimaisen puun käytön säilymisen korkealla tasolla ( Kuvat 7-8 ). Raakapuun vuotuinen kokonaiskäyttö Etelä-Savossa on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana 3 milj. kuution tuntumassa. Teollisuuden osuus raakapuun käytöstä on noin 90 %, ja pientalojen polttopuukäytön osuus 10 %. Kun puun käyttöä verrataan toteutuneeseen hakkuukertymään, voidaan teoreettisesti todeta, että joka toinen hakattu kuutio käytetään omassa maakunnassa. Teollisuuden puun hankinta ei tietenkään tunne hallinnollisia rajoja. Osa maakunnassa käytettävästä raaka-aineesta tulee alueen ulkopuolelta, ja yli puolet Etelä-Savossa hakatusta raakapuusta, mm. lähes kaikki kuitupuu viedään alueen ulkopuolelle jalostettavaksi. Etelä-Savo on puuraaka-aineen nettoviejä, ja päävirrat suuntautuvat Kaakkois-Suomen tuotantolaitoksille. Puun käyttö oli 1990-luvun alussa vielä noin miljoonan kuution tasolla, mutta kasvoi 10 vuodessa kolminkertaiseksi lähinnä vaneriteollisuuden laajennusten myötä. Tuontipuun käyttö ennen Venäjän vientitullien nousua oli 20 % teollisuuden puun käytöstä, mutta on nyt hiipunut milj.m3 8,00 8,00 7,00 7,00 6,00 6,00 5,00 5,00 4,00 4,00 3,00 3,00 2,00 2,00 1,00 1,00 0,00 -93 -94 -95 -96 -97 -98 -99 -00 -01 -02 -03 -04 -05 -06 -07 -08 -09 -10 -11 0,01 0,05 0,03 0,0 0,0 0,1 0,1 0,2 0,3 0,3 0,4 0,6 0,6 0,5 0,4 0,7 0,4 0,4 0,1 0,1 0,1 Hakkukertymä 0,95 0,98 1,21 4,22 5,06 5,43 1,4 6,2 1,8 6,4 1,8 5,9 2,1 6,7 2,0 6,8 2,2 6,5 2,3 6,5 2,2 6,4 2,3 6,2 2,4 6,1 2,4 6,3 2,6 5,8 2,6 5,9 3,0 6,6 2,4 5,6 2,2 4,5 2,8 6,6 2,8 6,1 Hakkuusuunnite 6,3 6,3 6,3 6,3 6,3 6,4 6,4 6,4 6,4 6,4 6,4 6,4 6,4 7,0 7,0 7,0 7,0 7,0 7,0 Tuontipuu Kotim. Raakapuu -91 -92 6,3 6,3 0,00 Kuva 7: Hakkuusuunnite, -kertymä ja puun käyttö Etelä-Savossa Lähde: Metla / metinfo, Metsäkeskus 2500 Etelä-Savossa teollista raakapuuta käyttää mekaaninen metsäteollisuus. Suuruusluokkana puolet puuraakaaineesta käytetään vaneriteollisuudessa ja puolet kertopuu- ja sahateollisuudessa. Vaneriteollisuuden pääraaka-aineet ovat kuusi ja koivu. Kuusen osuus on noin 70 %. Kertopuutuotannossa käytetään pelkästään kuusta ja sahateollisuudessa kuusta ja mäntyä, jonkin verran myös koivua. Energia, poltto Kuitupuu Lehtitukki Kuusitukki Mäntytukki 1000 500 Kuva 8: Raakapuun käyttö puutavaralajeittain Etelä-Savossa (mukana myös tuontipuu) Lähde: Metla / metinfo 10 2.1.5. Hakkuumahdollisuudet Suurin lisäysmahdollisuus on mäntytukilla; hakkuita voisi lisätä 0,5 milj. kuutiota, eli suurikokoisen sahan raakaainetarvetta vastaavalla määrällä. Metsien kasvun myönteinen kehitys on mahdollistanut hakkuusuunnitteen nostamisen 7 milj. kuutiometriin. Jos hakkuusuunnite toteutuisi, jäisi kokonaispoistuma vielä miljoona kuutiometriä alle kasvun. Hakkuusuunnite puutavaralajeittain on määritelty alueellisen metsäsuunnittelun ja valtakunnan metsien inventointitulosten perusteella. . Suunnite, joka on määritelty vuonna 2006, tulee uudelleen arvioitavaksi VMI 11 lopullisten tulosten jälkeen vuonna 2015. Kuitupuun hakkuita on mahdollista lisätä 0,7 milj. kuutiota. Tästä määrästä puolet on ensiharvennusmetsissä, eli kuitupuun lisäkäytölle on myös vankat metsänhoidolliset tarpeet olemassa. Kuusitukin hakkuut ovat yltäneet lähimmäksi hakkuumahdollisuuksia, johtuen maakunnan oman teollisuuden raaka-ainetarpeista ( Kuva 9 ). (Liitteessä 1 on esitetty hakkuukertymät kunnittain 2006 - 2011, Amon tavoitteet ja lisäysmahdollisuudet). Kun puutavaralajikohtaista suunnitetta verrataan edellisten vuosien (2006-2011) toteutuneisiin hakkuisiin voidaan todeta, että hakkuita on mahdollista lisätä yhteensä noin 1,5 milj. m3 vuodessa. 1000 m3 2 000 1 500 1 000 500 0 Mät Kut Let Mäk Kuk Lek Suunite/AMO 1 700 1 600 350 1 400 1 100 850 Hakkuut 06 - 11 1 191 1 432 234 1 102 897 686 509 168 116 298 203 179 Lisäys Kuva 9: Hakkuukertymä ja suunnite Etelä-Savossa Lähde: Metla / metinfo, Metsäkeskus / alueelliset metsävaratiedot 11 Metsäntutkimuslaitoksen Mela-ohjelmalla tehtiin ennustelaskelmat Etelä-Savon puuston kokonaismäärän ja kasvun kehityksestä kahdella eri metsien käytön tasolla: • metsävaroja käytetään kuten aiempina vuosina on keskimäärin käytetty (TH, toteutuneet hakkuut) • metsävaroja käytetään suurimman kestävän hakkuusuunnitteen mukaisesti (SK) Ennustelaskelma ulottuu vuoteen 2039 saakka ( Kuva 10 ). Jos hakkuut jatkuvat viime vuosien tasolla, lisääntyy puuston kokonaistilavuus 30 vuodessa nykyisestä 172 milj. kuutiosta kolmanneksella 230 milj. kuutioon. Eniten kasvaisi kuusikoiden kokonaistilavuus, lähes 60 %:lla nykyisestä. Myös puuston vuotuinen kasvu olisi 7 % korkemmalla tasolla kuin nyt. Jos aines- ja energiapuuhakkuita toteutetaan Metlan laskeman suurimman kestävän hakkumahdollisuuden mukaisesti, olisi puuston kokonaistilavuus 30 vuoden kuluttua 2 – 3 % korkeampi kuin nyt ja kasvun taso säilyisi ennallaan. Kuusikoiden tilavuus nousisi neljänneksellä , männiköiden laskisi 16 % ja lehtipuun määrä säilyisi ennallaan. Metsävarojen käytön lisääminen viime vuosien tasosta on sekä taloudelliselta kannalta että metsien elinvoimaisuutta ajatellen tavoiteltavaa. Etelä-Savon metsät ovat kehitysluokkarakenteeltaan varsin optimaalisella tasolla. Puuvaraston kasvattamiselle ei siis ole välttämättä tarvetta metsien rakenteen kehittämiseksi. Jos puuvaraston lisääntyminen johtuu siitä, että harvennushakkuita tehdään tarvetta vähemmän, johtaa kehitys ajan myötä metsien tihentymiseen, luonnonpoistuman kasvuun ja metsien kasvun tason alenemiseen. milj.m3 250,0 200,0 150,0 100,0 50,0 0,0 TH SK TH 2009 SK TH 2019 SK TH 2029 SK 2039 Muu lehtipuu 7,5 7,5 7,9 6,9 8,8 6,6 8,8 5,7 Koivu 30,5 30,5 35,3 32,0 37,8 31,1 40,7 32,6 Kuusi 61,6 61,6 69,0 69,3 80,4 71,5 97,7 77,6 Mänty 72,5 72,5 75,4 68,5 79 65,5 82,9 60,8 Kuva 10: Puuston tilavuuden kehitysennuste Lähde: Metla / metinfo 12 2.2. Energiapuuvarat Etelä-Savossa puun energiakäyttö lämpö- ja voimalaitoksissa on ollut vuodesta 2006 lähtien hieman yli miljoona kiintokuutiota vuodessa. Llisäksi Metla on arvioinut asuinkiinteistöjen polttopuukäytöksi viime vuosina noin 0,3 milj. kuutiota. Teollisuuden sivupuun käyttö energian tuotantoon on noudatellut raakapuun käyttömääriä. Puun käytön huippuvuosina 2006-2007 sivupuun energiakäyttö oli noin 0,8 milj m3, ja vuonna 2011 0,55 milj. m3. Metsähakkeen energiakäyttö on kasvanut tasaisesti ja oli vuonna 2011 0,46 milj m3 (Kuva 12). 2.2.1. Energiapuun käyttö Viimeksi päivitetyssä Etelä-Savon energiataseessa (v. 2008) uusiutuvan energian osuus energiankulutuksesta oli 48 %, kun se koko maassa oli 28 % (mukana myös liikennepolttoaineet). Valtakunnan tasolla on tavoitteena nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus 38 %:in vuoteen 2020 mennessä. Nousutavoitteesta noin puolet on tarkoitus saavuttaa metsäenergian eli metsähakkeen käyttöä lisäämällä. Tämä merkitsee nykyisen 7,5 milj. kuutiometrin käytön kaksinkertaistamista. Puuperäinen polttoaine kuluu valtaosin kaupunkien suurissa lämpö- ja voimalaitoksissa (Mikkeli, Savonlinna, Pieksämäki) sekä kuntien kauko- ja aluelämpölaitoksissa. Etelä-Savon energiataseessa primäärienergialähteet ilman liikennepolttoaineita jakaantuivat v. 2008 seuraavasti: ( Kuva 11 ) Metsähakkeen energiakäyttö Etelä-Savossa lähentelee puolta miljoonaa kuutiota. Sitä, kuinka paljon maakunnan alueelta vuosittain korjataan eri metsäenergiajakeita, ei ole tilastoitu. Koska Etelä-Savon metsäenergiapotentiaali on maan korkein suhteessa maakunnan omaan käyttöön, voisi olettaa, että Etelä-Savo on energiapuun nettoviejä kuten ainespuunkin osalta. 3% Muut 12 % Polttoöljyt 12 % Turve Ainakin maakunnan länsi- ja pohjoisosat kuuluvat suuren energiapuun käyttäjän Jyväskylän Energian hankinta-alueeseen ja eteläosista energiapuuta liikkuu Kaakkois-Suomen suuntaan. Toisaalta Suur-Savon Sähkön ja Etelä-Savon Energian raaka-ainehankinta ulottuu maakuntarajojen ulkopuolelle, jossain määrin käytetään myös tuontihaketta. 55 % Puu 17 % Tuontisähkö 1% Vesivoima Kuva 11: Primäärienergialähteet Etelä-Savossa 2008 Lähde: Itä-Suomen bioenergiaohjelma 2020 Itä-Suomen bioenergiaohjelmassa on asetettu tavoitteeksi nostaa uusiutuvien osuus 78 %:in energiankäytöstä vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi mm. metsähakkeen käyttöä tulisi lisätä niin, että se yltäisi Etelä-Savossa noin 0,6 milj. kuutiometriin vuonna 2020. Puun energiakäyttö on vahvasti sidoksissa raakapuun teolliseen käyttöön. Energian tuotantoon käytettävä kiinteä puupolttoaine koostuu teollisuuden sivupuusta: puutähdehakkeesta, kuoresta ja purusta sekä metsähakkeesta. Metsähakkeen raaka-aineena käytetään hakkutähdettä eli latvus- ja oksamassaa, pienpuuta joko rankana tai kokopuuna ja kantobiomassaa. Ainoastaan pienpuun käyttö ei ole sidoksissa ainespuuhakkuisiin. 13 1000 m3 1200 1000 800 600 400 200 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Muut 9 10 14 10 10 21 23 19 31 31 17 12 Kuori 172 173 278 244 222 301 410 370 319 164 216 188 Sahanpuru ja muut purut 173 135 119 157 140 92 144 182 207 74 86 136 Teollisuuden puutähdehake 88 156 163 195 268 269 285 239 219 212 284 231 Metsähake 92 97 93 111 193 209 275 265 387 368 425 461 Kuva 12: Puun energiakäyttö lämpö- ja voimalaitoksissa (ei sisällä polttopuun kotitarvekäyttöä) Lähde: Metla / metinfo 2.2.2. Metsähakkeen raaka-ainelähteet Metsähakkeen raaka-aineena on Etelä-Savossa käytetty pääosin hakkuutähdettä ja runkopuuta. Hakkutähde eli oksa- ja latvusmassa korjataan pääosin kuusikoiden uudistushakkuualoilta. Korjuuta on tehty viime vuosina yksityismetsissä keskimäärin 4400 hehtaarilta, eli noin puolelta uudistushakkuun pinta-alasta. Runkopuun käyttömäärä metsähakkeen raaka-aineena on tuplaantunut 5 vuodessa. Runkopuu korjataan pääosin nuoren metsän kunnostuskohteilta ja enenevässä määrin myös integroituna korjuuna ensiharvennusmetsistä. Kannattavuussyistä runkopuun korjuu kohdistuu yhä useammin jatkossa suurempiin läpimittaluokkiin. Kantobiomassaa on kerätty noin 1000 hehtaarilta eli 10 %:ta uudistudhakkuualasta ( Kuva 13 ). Hakkuutähteet Runkopuu Kannot Kuva 13: Metsä hakkeen raaka-ainelähteet Lähde: Metla / metinfo 14 2.2.3. Metsäenergian saatavuus Metsäenergialle on ladattu huomattavat kasvutavoitteet. Käytön ja käyttökohteiden lisääntyessä energiapuun tasainen saatavuus kilpailukykyiseen hintaan on yhä haasteellisempaa. Energiapuu on jatkossa kilpailtu puutavaralaji. Metsien energiapuuvaroista on tehty joitakin valtakunnallisia ja alueellisia arvioita. Arviot vaihtelevat varsinkin aluetasolla laskentatavasta, lähtöaineistoista ja asetetuista rajoitteista riippuen. Tässä yhteydessä tehtiin tarkennetut ja päivitetyt metsäenergian saatavuusarviot Etelä-Savon aluetta koskien. Korjuupotentiaali Toteutuneet hakkuut 1. 2. 3. 4. Hakkuutähde 674 472 330 248 Kannot 787 551 331 165 Pienpuu Yhteensä 486 437 394 315 1947 1460 1054 728 836 585 410 307 Käyttöpotentiaali Etelä-Savon alueella olevien lämpö- ja voimalaitosten metsähakkeen käyttöä arvioitiin kolmella tasolla: • nykyinen käyttö = laitosten päivitetty käyttöarvio v. 2011 • käyttöpotentiaali =nykyisten laitosten metsähakkeen käytön maksimimäärää nykyteknologialla (nykyiset kattilat) • käyttöpotentiaali investoinneilla = laitosten metsähakkeen käyttö, kun tehdään lisäinvestointeja esim. turpeen korvaamiseksi puulla Hakkuusunnite Hakkuutähde Kannot 975 683 410 205 Pienpuu 620 558 502 402 2432 1826 1322 914 Yhteensä 1. teoreettinen korjuupotentiaali 2. tekninen korjuupotentiaali 3. teknistaloudellinen ja ekologinen korjuupotentiaali 4. tarjontahalukkuuden mukainen korjuupotentiaali Laskelmat tehtiin kaikille metsäenergiajakeille, hakkuutähteelle, pienpuulle ja kannolle. Teoreettisen korjuupotentiaalin määrää vähennettiin teknisten, taloudellisten ja tarjontahalukkuuden mukaisin rajoittein: • tekninen potentiaali: suositusten mukaan osa energiapuusta on jätettävä korjaamatta mm. metsämaan ravinnetalouden vuoksi, rajoitteet 10 – 30 % energiajakeesta riippuen • teknistaloudellinen (ja –ekologinen) potentiaali: teknistä korjuupotentiaalia vähennettiin huomioiden korjuun taloudellisuuskriteerit ja metsätyyppi, rajoitteet 10 – 40 % • tarjontahalukkuuden mukainen korjuupotentiaali: teknistaloudellista potentiaalia vähennettiin EteläSavon alueella tehdyn tarjontahalukkuusselvityksen mukaan: hakkuutähde 25 %, kannot 50 % ja pienpuu 20 % Taulukko 2: Metsäenergian korjuupotentiaali (1000 m3) Energiapuulaskelmat tehtiin korjattavissa olevasta energiapuusta, ns. teoreettisesta korjuupotentiaalista kahdella eri metsien käytön tasolla: • toteutuneiden hakkuiden mukainen korjuupotentiaali = energiapuun kokonaismäärä, joka on saatavissa, jos ainespuuhakkuut ja nuoren metsän kunnostusmäärät säilyvät vuosien 2006 – 2011 keskimääräisellä tasolla • hakkuusuunnitteen mukainen korjuupotentiaali = energiapuun kokonaismäärä, joka on saatavissa, jos ainespuuhakkuut ovat hakkuusuunnitteen (7 milj.m3) suuruiset ja nuoren metsän kunnostuksen pinta-ala on tarvetta vastaava 8000 ha /v 15 1000 MWh 1000 m3 Nykyinen käyttö 907 442 Käyttöpotentiaali, nykyinen tekniikka 1079 526 Käyttöpotentiaali investoinneilla 1261 614 Taulukko 3: Metsäenergian käyttöpotentiaali (laskelmien lähtötiedot ja käsitteiden määritelmät on esitetty tarkemmin liitteessä 3) 1000 m3 2500 2500 2000 2000 1500 1500 1000 1000 500 500 Hakkutähde Pienpuu Kannot Nykyinen käyttö Käyttöpotentiaali Investoinnit 0 1 2 3 Toteutuneet hakkuut 4 1 2 3 Hakkuusuunnite 4 0 Kuva 14: Metsäenergian saatavuus ja käyttö 1. teoreettinen korjuupotentiaali 2. tekninen korjuupotentiaali 3. teknistaloudellinen ja ekologinen korjuupotentiaali 4. tarjontahalukkuuden mukainen korjuupotentiaali Metsäenergian teoreettinen potentiaali on siis nykyisillä hakkuumäärillä noin 2 milj. m3 ja hakkuusuunnitteen mukaisilla hakkuilla 2,5 milj. m3. Tekniset ja taloudelliset kriteerit huomioiden teoreettisesta potentiaalista on korjattavissa noin puolet, eli 1,0 – 1,3 milj. m3 hakkuiden tasosta riippuen. Jos kaikki teknis-taloudellisesti hyödynnettävä metsäenergia tulisi markkinoille, olisi nykyinen käyttö mahdollista 2-3 –kertaistaa ( Kuva 14 ). Metsänomistajien halukkuus myydä metsäenergiaa kuitenkin rajoittaa markkinoille saatavan raaka-aineen määrää. Eteläsavolaisille metsänomistajille suunnatussa kyselytutkimuksessa kävi ilmi, että pienpuuta ja hakkutähteitä oli valmis myymään 75 – 80 % metsänomistajista, ja kantobiomassaa vain puolet. 16 Jos nykyinen metsäenergian käyttö kasvaisi investointien myötä 0,6 milj kuution tasolle, mikä on myös Itä-Suomen bioenergiaohjelman tavoite, olisi metsäenergian tarve jo yli 80 % tarjolle tulevan raaka-aineen määrästä. Toisin sanoen raaka-aineen markkinoille saamiseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Metsänomistajien myyntihalukkuutta koskeva tutkimus on tehty v. 2010 (Mynttinen S, Karttunen K) ja vastaa sen hetken ja hintatason mukaista tilannetta. Myyntihalukkuuteen on syytä joka tapauksessa kiinnittää huomiota. Monipuoliseen tiedottamiseen mm. energiapuun markkinakäytännöistä, metsänhoidollisista- ja ympäristövaikutuksista on aivan ilmeistä tarvetta. 2.2.4. Metsäenergiataseet Investointien jälkeisessä käyttöpotentiaalissa on huomioitu mm. Etelä-Savon Energian noin 100 000 kuution ja Suur-Savon Sähkön 15 000 kuution tiedossa olevat puun energiakäytön laajennukset. Laskelmissa ei ole huomioitu mahdollisia investointeja pyrolyysiöljyn tai biohiilipelletin tuotantoon ja näistä johtuvia metsäenergian lisätarpeita. Korjuu- ja käyttöpotentiaaleja vertaamalla voidaan tarkastella alueellisia metsäenergiataseita. Ne ovat tietysti teoreettisia, koska energiapuun hankinta-alueet eivät noudata hallinnollisia rajoja. Kuitenkin tase antaa suuruusluokka-arvioita metsäenergian saatavuudesta myös alueellisesti, koska energiapuu hankitaan tyypillisesti mahdollisimman läheltä käyttöpistettä. (kuntakohtaiset energiapuuvaralaskelmat on tarkemmin esitetty liitteessä 2) Alla olevissa kuvissa ( Kuvat 15-18 ) on esittey kuntakohtainen metsäenergiatase, kun kysyntä on EteläSavon alueella sijaitsevien lämpö- ja voimalaitosten nykyisen käytön ja toisaalta investointien myötä lisääntyneen käytön mukainen. Oletuksena on, että laitokset hankkivat metsäenergian sijaintikunnan alueelta. Taseet on esitetty toteutuneiden hakkuiden ja hakkusuunnitteen mukaisilla tasoilla. Rajoitteina on otettu huomioon teknis-taloudellisten rajoitteiden lisäksi metsänomistajien tarjontahalukkuus tehdyn kyselytutkimuksen mukaan. Kuva 15: Toteutuneiden hakkuiden ja nykyisen metsäenergian käytön mukainen tase 17 Kuva 16: Toteutuneiden hakkuiden ja investointien jälkeisen käyttöpotentiaalin mukainen tase Kuva 17: Hakkuusuunnitteen ja nykyisen metsäenergian käytön mukainen tase 18 Kuva 18: Hakkuusuunnitteen ja investointien jälkeisen käyttöpotentiaalin mukainen tase 19 2.2.5. Ensiharvennuspuu Todennäköisesti ensiharvennuspuun käyttö tulee kuitenkin vaihtelemaan puukaupan suhdanteiden ja muiden metsäenergiajakeiden saatavuuden mukaan. Ainespuukokoista ensiharvennuspuuta korjataan jo nykyään jossain määrin energiakäyttöön. Metsäenergian käytön lisäämistavoitteet ja korjuun kannattavuus tuovat paineita ulottaa energiapuun hankintaa yhä enemmän ensiharvennusmetsiin ja ainespuun läpimittaluokkiin. Ensiharvennuspinta-ala on ollut viime vuosina EteläSavossa keskimäärin 16 600 ha. VMI 10 mukaan lähivuosien tarve on lähes 1,7 kertainen. Alueellisessa metsäohjelmassa tavoitteeksi on asetettu 23 900 ha/v, eli ensiharvennuksia tulisi lisätä yli 40 %. Jos ensiharvennuksia lisättäisiin tarvetta vastaasti 7000 ha vuodessa, olisi hakkuukertymän lisäys esim. energiapuuna käytettäväksi noin 360 000 m3 (Kuva 19 ). Ensiharvennuspuun kantohinta on pieniläpimittaista rankapuuta korkeampi, mutta korjuukustannukset ovat alemmat ja hakkeen saanto on kolmanneksen parempi kuin rankapuulla. Tämä tekee ensiharvennuspuustoista houkuttelevan metsähakkeen raaka-ainelähteen. ha 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 Eno Hei Hir Jor Juva Kan Keri Mik Män Per Pie Pun Puu Ran Ris Sav Sul Amotavo 609 2208 1045 940 1353 1937 959 2720 1585 624 2669 842 1288 774 775 2441 1131 Tot 06-11 417 1338 635 641 1141 1165 733 1575 1428 431 2122 551 997 521 662 1552 700 Lisäys 192 870 410 300 212 772 226 1145 157 194 547 291 291 253 113 889 430 Kuva 19: Ensiharvennusten tavoitepinta-ala kunnittain verrattuna vuosien 2006 – 2011 toteutuneisiin määriin Lähde: Metla / metinfo, Metsäkeskus / alueelliset metsävaratiedot 20 Metsämaan alasta noin viidennes on nuoria tai varttuneita taimikoita. Etelä-Savon taimikoista lähes neljännes on metsänhoidolliselta tilaltaan välttäviä tai vajaatuottoisia. Taimikoiden tilaa heikentävät useimmin taimikon epätasaisuus ja harvuus, tuhot tai hoitamattomuus. Luontaisesti perustettujen taimikoiden tila on selvästi heikompi kuin viljelytaimikoiden. 3. Metsätalous 3.1. Metsätalous Etelä-Savossa Metsätalouden ja siihen liittyvän yritystoiminnan kannalta on ratkaisevaa ollut hakkuiden ja metsien hoidon toteutustaso. Puunmyyntitulot ovat keskimäärin olleet 200 ja korjuun ja kuljetuksen tulot 100 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä tulovirta on mahdollistanut pitkälti myös muun metsätalouden yritystoiminnan edellytykset. Uudistuva metsälaki ja metsänhoitosuositukset edellyttävät metsien hoidon tietotaidon lisäämistä ja koulutuksen ja neuvonnan tarpeen kasvuun pitäisi vastata nopeasti. Kantorahatulot milj.€ 2007 284 2008 202 2009 130 2010 217 2011 204 Taulukko 4: Kantorahatulot milj.€ Lähde: Metla Kantorahatulojen lisäämiseen on Etelä-Savossa edelleen mahdollisuuksia. Maakunnan hakkuista on toteutunut keskimäärin noin 4/5 tavoitetasosta. Lähinnä tavoitetasoa on ollut kuusitukki, 90 %. Suhteellisesti eniten hakkuusäästöä on syntynyt mänty- ja koivutukin osalta, jossa hakkuut ovat olleet noin 70 % tavoitteesta. Myös nuorten kasvatusmetsien harvennuspuusta on muodostumassa ongelma männiköissä ja viljelykoivikoissa. Metsien hoito Metsien hoidossa on myös merkittävät lisäysmahdollisuudet. Tilastoituneet taimikonhoitomäärät ovat olleet noin kolmanneksen alle tavoitteen ja myös metsänuudistamisen määriä on mahdollista nostaa. ha milj.€ 2007 12 385 4,5 2008 13 275 4,8 2009 14 200 5,4 2010 13 635 5,3 2011 14 927 5,5 Taulukko 5: Taimikonhoidon määrät ja kustannukset Etelä-Savossa Lähde: Metla 21 3.1.1. Metsätaloutta palveleva yritystoiminta Pääosa yrityksistä on puunkorjuu- ja kuljetusyrityksiä. Metsäpalveluyrityksiä, jotka tarjoavat mm. metsänhoito- ja suunnittelupalveluja, on vielä suhteellisen vähän vaikka niiden määrä on viime vuosina lisääntynyt. Merkittävän osan metsäpalveluista tuottavat metsänhoitoyhdistykset ja puunhankintayritykset. Metsänhoitoyhdistyslain tuleva muutos, metsäkeskuksen uusi organisoituminen ja metsäteollisuuden hankinta-organisaatioiden palveluvalikoiman laajeneminen ovat muuttaneet ja muuttavat edelleen metsätalouden palvelujen tarjontaa. Puunkorjuu ja kuljetus Etelä-Savossa on koneyrittäjien jäsenyrityksiä noin 150, jotka työllistävät keskimäärin yhteensä yli 400 henkilöä. Suurimmat puunkorjuuyritykset pystyvät hoitamaan puunkorjuun ja kuljetuksen koko ketjun metsästä tehtaalle omalla kalustollaan. Metsänhoidon ja metsätalouden tiestön ja turvemaiden kunnostuksen konetyöt hoitavat puolestaan useimmin pienet yritykset, joissa yrittäjä tekee työt omalla koneellaan. Henkilöä, kpl Puun kaukokuljetusta hoitaa Etelä-Savossa noin 65 puutavaran kuljetusyritystä, joilla on yhteensä noin 100 autoa ja ne työllistävät noin 200 henkilöä. Metsätalouden palvelut Etelä-Savon 8 metsänhoitoyhdistystä tuottavat suurimman osan maakunnan 29 000 metsänomistajan metsällisistä palveluista. Yhdistykset työllistävät yhteensä noin 100 toimihenkilötyövuotta ja saman verran metsurityövuosia. Yrittäjien palveluja metsänhoitoyhdistykset käyttävät noin 125 henkilötyövuotta. Metsänhoitoyhdistysten yhteenlaskettu liikevaihto on runsaat 20 miljoonaa €. Metsäkeskuksen Metsäpalvelut- yksikkö työllistää Etelä-Savon alueella 20 toimihenkilöä. Metsäpalvelut tuottavat metsänomistajille metsävaratiedon jatkojalostusta sekä tienrakennuksen ja suometsien kunnostuksen palveluja, joissa työllistetään merkittävästi alueen koneyrittäjiä. Metsäkeskuksen julkiset palvelut tuottavat valtion varoin metsävaratietoa, rahoitus- ja tarkastuspalveluja sekä koulutus- ja neuvontapalveluja. Etelä-Savossa on arviolta runsaat 50 muuta metsäpalveluyritystä. Metsäpalveluyrityksiä on pelkästään suorittavaan työhön keskittyvistä metsuriyrittäjistä yhden tai useamman henkilön työllistäviin monipuolisempia asiantuntijapalveluita tarjoaviin yrityksiin. Tilastointi näiden yrittäjien osalta on puutteellista ja osa on sivutoimista yritystoimintaa. Taimituotanto on Etelä-Savossa merkittävää metsätaloutta tukevaa yritystoimintaa. Maakunnan 3 suurimman taimitarhan työllistävä vaikutus on erityisesti kausityöllistäjinä suuri. 1600 400 1400 350 1200 300 1000 250 800 200 600 150 400 100 200 50 0 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Metsätaloutta palveleva toiminta 254 257 242 215 282 284 Metsänhoito 110 165 170 171 160 204 Puunkorjuu 751 756 795 738 858 877 Liikevaihto, milj. € 233 248 372 93 113 128 Kuva 20: Metsätalouden henkilöstö ja liikevaihto Etelä-Savossa Lähde: Tilastokeskus, toimipaikkatilastot 22 0 3.1.2. Metsänomistajakunnan rakenne Metsänomistajakunta ikääntyy ja eläköityy koko ajan. Keskimääräinen metsänomistaja on yli 60-vuotias. Koko maassa yli 65-vuotiaita metsänomistajia on keskimäärin 38 prosenttia. Etelä-Savossa yli 65-vuotiaiden osuus on maan suurin, 46 prosenttia. Ikääntyneiden ohella myös kuolinpesiä on metsänomistajina eniten Etelä-Savossa, 15 prosenttia ( Kuva 21 ). Metsänomistajien aktiivisuus on ikääntymisen, toisella paikkakunnalla asumisen ja metsäasioiden vähentyneen osaamisen myötä kaiken aikaa laskenut. Kun vielä 1990-luvulla noin kaksi kolmasosaa metsänhoitotöistä tehtiin omatoimisesti, on osuus nyt pudonnut noin kolmannekseen. Etelä-Savon metsänomistajille on tyypillistä myös metsätilan sijaintikunnan ulkopuolella asuminen. Peräti 40 % metsänomistajista on ulkopaikkakuntalaisia, keskimääräinen matka tilalle on 190 km. Etelä-Savossa yksityismetsälöiden keskikoko on noin 36 hehtaaria. Suurentamalla tilakokoa ja selkiyttämällä tilojen omistusrakennetta voidaan parantaa metsätalouden kannattavuutta ja kestävän metsätalouden harjoittamisen edellytyksiä. Koko maa Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Lounais-Suomi Pohjois-Pohjanmaa Lappi Pirkanmaa Rannikko Häme-Uusimaa Keski-Suomi Kaakkois-Suomi Kainuu Etelä-Savo % 5% 10% 15% 20% 25% 65-74 v = 74 v Kuva 21: Metsänomistajakunnan ikärakenne Etelä-Savossa Lähde: Metsänomistaja 2010, Metla 23 30% 35% 40% 45% 50% 3.1.4. Metsien monimuotoisuus, vesiensuojelu ja virkistyskäyttö 3.1.3. Metsätalouden infra Tiestön merkitys metsätaloudelle ja virkistyskäytölle on suuri. Etelä-Savossa on suhteellisen kattava metsätieverkosto jonka pituus on noin 7000 kilometriä. Yksityistieverkoston ja valtion alempiasteisen tiestön nykykunto ei mahdollista kaikin paikoin metsien täysimääräistä hoitoa ja käyttöä. Erityisesti lisääntyvä energiapuun korjuu ja kuljetus edellyttävät tieverkoston ohella varasto- ja terminaaliverkoston kehittämistä. Tärkeä osa metsätalouden suunnittelua ja seurantaa on ajantasainen metsävaratieto. Ajantasaisen metsävaratiedon osuus maakunnan yksityismetsissä on tällä hetkellä arviolta noin 50-60%. Keskitetysti kerätyn metsävaratiedon määrä lisääntyy ja sen hyödyntäminen on avainasemassa metsätalouden kehittämisessä. 24 Etelä-Savo on luonnonolosuhteiltaan monipuolinen maakunta, jossa erityisesti vesiensuojelu on tärkeää. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden suojeluohjelma (METSO) on keskeinen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. METSO- ohjelman täysimääräinen toteuttaminen edellyttäisi, että sen toteutukseen olisi käytettävissä selvästi aiempaa enemmän varoja ja henkilöresursseja. Metsätalouden vesiensuojelun parantaminen edellyttää tietoa, osaamista ja riittävän tehokkaiden vesiensuojelumenetelmien käyttöä kunnostusojituksessa, puunkorjuussa ja maanmuokkauksessa. Kiinnostus metsien monikäyttöön on kasvanut. Jokamiehen oikeudet takaavat virkistysmahdollisuuksia metsissä tietyin rajoituksin. Virkistys- ja retkeilyalueiden ja niiden palvelujen kehittäminen ja metsästysmahdollisuuksien turvaaminen ovat tärkeitä. 3.2. Metsätalouden liiketoimintamahdollisuudet ja kehittämiskohteet Jos kaikki työt tehtäisiin palkka/yrittäjätyönä, työllisyysvaikutus voisi olla jopa noin 80 henkilötyövuotta ja liikevaihdon kasvu 3.5 miljoonaa euroa vuodessa. 3.2.1. Metsänhoitotöiden lisäämisellä liiketoiminnan kasvua Metsäntutkimuslaitoksen hankkeessa ”Metsäpalvelun osaamiskeskittymän ja tutkimus- ja kehittämisverkoston luominen Itä-Suomeen” ( Juho Rantala 2011) on selvitetty metsänhoitopalvelujen tuotannon ja markkinoinnin lähitulevaisuuden näkymiä. Metsänuudistaminen Taimikonhoito ja nuorenmetsän hoito Kehittämishaasteita ovat: • • • Metsätalouden julkisen rahoituksen osuus tulee nykyisen taloustilanteen ja heikentyvän huoltosuhteen vuoksi supistumaan ja rahoitusta kohdistetaan uudelleen. Meneillään olevat metsäalan muutokset, esim. metsänhoidon koneellistaminen, metsäsuunnittelun ja metsäorganisaatioiden uudistukset, luovat kuitenkin toteutuessaan myös uusia mahdollisuuksia etenkin verkostoituneiden metsäpalveluntarjoajien liiketoiminnalle. aihdon taso tavoite kutus, kasvu, htv milj.€ 8 600 12 800 35 1,5 18 500 24 000 45 2,0 Metsänhoitotöiden lisäämisen keinot Metsänomistajakunnan rakenteen ja palvelujen kysynnän muutos. Omatoimisesti tehtävät metsänhoitotyöt tulevat vähenemään. Pitkälle tuotteistettujen kokonaisvaltaisten palvelujen kysyntä tulee kasvamaan. • syysvai- Ratkaisevaa metsänhoitotöiden täysimääräiselle toteutumiselle on hakkuiden tavoitteiden mukainen taso. Nykytason ja metsäohjelman tavoitetason erotus on keskimäärin lähes puolitoista miljoonaa kuutiometriä vuodessa, mikä merkitsee lähes 60 miljoona kantorahatuloissa ja noin 25 miljoonaa puun korjuun ja kuljetuksen liikevaihdossa. Työvoimapula ja nousevat työvoimakustannukset. METLAn selvityksen ( Metlan uutiskirje 7.11.2011) mukaan puolet metsänhoitoyhdistysten nykyisistä metsureista tulee olemaan eläkkeellä vuonna 2016. Resurssipulaa tulevat paikkaamaan metsäpalveluyritysten alihankinta ja metsänhoitotöiden koneellistuminen. Tämänhetkiset metsänhoitopalvelut ovat puutteellisesti tuotteistettuja ja niiden laatu vaihtelee merkittävässä määrin. Liikev- AMO- Taulukko 6: Metsänhoitotöiden työllisyys- ja liikevaihto, kasvumahdollisuudet Metsänhoidon yksikkökustannusten nousu, joka rasittaa koko metsätalouden jalostusketjua. • TyölliNyky- Metsänhoidon koneellistaminen Koneellisen metsänistutuksen osuus istutustyöstä on tällä hetkellä valtakunnallisesti vain noin 4 %. Metsäyhtiöiden omilla mailla osuus on huomattavasti suurempi, 20-30 %, mutta yksityismetsissä menetelmää käytetään hyvin vähän. Koneita aktiivikäytössä on Suomessa noin 35 kpl. Etelä-Savossa on vain muutama koneistutusyksikkö, eivätkä työmäärät ole kehittämishankkeidenkaan vauhdittamina lähteneet nousuun. Taimikonhoidossa koneellistamisaste on myös alhainen, Suomessa vielä alle prosentin hoitoalasta. Teknistaloudellinen potentiaali olisi kuitenkin 15 %. EteläSavossa ei koneellista taimikonhoitoa ole juurikaan tehty. Taimikonhoitotarve antaa koneellisen taimikonhoidon osalta merkittäviä lisäämismahdollisuuksia. Tulevaisuudessa konetyö väistämättä yleistyy mikäli metsien hoidon taso pyritään säilyttämään. Kustannusten nousu, työvoimapula ja metsänomistajien omatoimisuuden väheneminen lisäävät koneellisen metsänhoidon tarvetta. Konetyölle ei ole merkittäviä biologisia tai puuntuotannollisia esteitä ja esimerkiksi taimikonhoidon yhteyteen liitetty energiapuun korjuu voi edistää koneellistamista. Työmäärien nostaminen keskeisissä metsänhoidon työlajeissa Alueellisen metsäohjelman 2011-15 tavoitetasolle lisää työllisyyttä ja luo mahdollisuuksia yritystoiminnan kehittämiselle. 25 Koneellistamisella voidaan parhaimmillaan vaikuttaa myös työolojen ja työssä viihtyvyyden, työjäljen laadun ja tuottavuuden parantamiseen. Ratkaistavia ja kehitettäviä tekijöitä ovat mm. toimintakulttuurin muutoksen toteuttaminen, työn organisointi, kohdevalinta, logistiikka, työ- ja laitetekniikka ja menetelmien markkinointi metsänomistajille. Metsäpalvelu- ja metsuriyrittäjyys Metsäpalvelujen tuottamisessa on tarjolla merkittäviä kasvumahdollisuuksia. Kaikissa metsänomistaja- ryhmissä omin voimin tai omalla organisaatiolla tehtyä työtä korvataan ostopalveluin. Myös työmäärien lisääminen nykytasosta tavoitetasolle antaa huomattavia mahdollisuuksia. Metsäpalveluyritysten ja metsänomistajien sekä muiden palvelujen käyttäjien väliset suorat sopimukset lisääntyvät. Myös metsätalouden ulkopuoliset asiakkaat (sähköverkkoja ylläpitävät yhtiöt, lämmön- ja energiantuottajat sekä piha- ja puistometsien omistajat) käyttävät yhä enemmän metsäpalveluyrittäjien tarjoamia palveluita. Toimintatavan muutos luonnonhoitotöissä antaa myös lisätyötä osaaville metsäpalveluyrittäjille. Vesiensuojeluhankkeiden ja elinympäristöjen kunnostusten toteutus antaa mahdollisuuksia verkostoituneelle metsäpalveluyrittäjälle esimerkiksi yhdessä koneyrittäjän kanssa. Myös metsätilojen sukupolvenvaihdosten toteutuksessa avustaminen voi olla kouluttautuneelle metsäpalveluyrittäjälle hyvä lisä palvelutarjontaan. Metsäpalveluyrittäjien näkökulmasta keskeisiä käytännön haasteita ovat asiakkaiden tavoittaminen ja osaavan työvoiman saaminen. Työvoimaa on tarjolla, mutta kausityö vaikeuttaa työntekijöiden sitoutuneisuutta. Markkinointi ja asiakassuhteiden luominen ovat myös pitkäjänteistä työtä, mikä edellyttää osaamista, ajanmukaisia tietojärjestelmiä ja toimintatapoja, joilla palvelujen tuottaja ja asiakas kohtaavat nykyistä helpommin. Työvoiman tarjonnassa on myös ulkomaalaisten työntekijöiden ja yrittäjien määrän kasvu huomioitava. 26 3.2.2. Puuraaka-aineen saatavuus Yritysmäinen metsänomistus Metsätilakoon kehittäminen Metsätalousyrittäjien (metsänomistajat) koulutuksen lisäämisen tarvetta on selvitetty Maakuntaliiton toimesta (Vanninen 2009). Koulutusta on toteuttanut Savonlinnan ammattioppilaitos yhteistyössä maakunnan metsänhoitoyhdistysten, metsäkeskuksen sekä yritysten kanssa. Kokemukset ovat olleet myönteisiä ja selvityksen mukaan metsäoppilaitosten rooli veturina on merkittävä. Kansallisessa ja alueellisessa metsäohjelmassa on esitetty tavoitteet tilakoon suurentamiselle. Valtakunnallisella tasolla voidaan lainsäädännön kehittämisellä metsätilojen sukupolvenvaihdoksia edistää. Yhteismetsälain tarkistus on osa tätä edistämistä, mutta ei kosketa kaikkia metsänomistajia. Muutoksia esimerkiksi verolainsäädäntöön on toistuvasti esitetty, mutta toteutus ei ole vielä edennyt. Koulutettavien määrän lisäämisen ohella on huomiota kiinnitettävä metsänomistajien erilaiset tavoitteet huomioivaan asiakaslähtöisyyteen, motivointiin ja rohkaisuun. Yritysmäinen metsänomistus edellyttää harjoittajaltaan kokonaisvaltaista osaamista. Ekologia, ekonomia, ja juridiikka on tarpeen hallita riittävällä tasolla. Metsätilarakenteen kehittäminen on tärkeä osa päämäärätietoista metsätalouden harjoittamista. Metsätilojen rakennemuutosta edistävää valtakunnallista kehitystyötä edustaa Metsäntutkimuslaitoksen metsänomistus.fi –verkkopalvelu. Myös Maanmittauslaitos on valtakunnallisena toimijana ollut aktiivinen metsätilojen rakennekehityksen edistäjänä. Maakunnan alueella on tärkeää kaikkien metsätoimijoiden ja sidosryhmien yhteinen näkemys metsätilakoon kehittämisen ja sukupolvenvaihdosten vauhdittamisen tärkeydestä ja toteutustavoista. Asiaa on Etelä-Savossa vauhditettu Alueellisen metsäohjelman esityksen mukaisesti muun muassa hanketoiminnalla (3G-metsätilojen sukupolvenvaihdos), jonka tiedotuksessa ovat toimijat hyvin laajalla rintamalla olleet mukana. Maakunnassa on, päätoimisen metsätalousyrittämisen rajana pidetyn, yli 200 hehtaarin metsälöitä runsaat 200 kappaletta. Niiden laskennallinen hakkuusuunnite muodostaa maakunnan hakkuutavoitteesta noin 8 %:n osuuden. Metsänomistajien taloudelliseen neuvontaan ja koulutukseen on kehitetty (Pellervon Taloudellinen tutkimuslaitos, Tapio) apuvälineitä. Näiden hyödyntäminen antaa mahdollisuuksia palveluntarjoajille erikoisosaamisen käyttöön ja aktivoituvan, ammattimaisen metsänomistuksen kautta myös muiden metsäpalvelujen lisääntyviä markkinointimahdollisuuksia. Maakunnassa onkin tällä hetkellä tilarakenteen muutokseen liittyviä neuvontapalveluja metsänomistajille tarjolla suhteellisen hyvin. Toimijat ovat kouluttaneet henkilöstöään ja kokonaisvaltaista palvelua on jo mahdollista saada metsänhoitoyhdistysten ja metsäteollisuuden omaisuuspalvelujen henkilöstöltä. Myös joillakin metsäpalveluyrittäjillä on aihealueen osaamista. Neuvonnan määrä voi ja pitää lisätä kuitenkin paljon, mikä tarjoaa asiantuntijoille erinomaiset mahdollisuudet luoda uutta osaamiseen perustuvaa yritystoimintaa. Laatupuun saatavuus Etelä-Savon merkittävä puunjalostus perustuu vahvaan mekaaniseen jalostukseen. Vanerintuotanto-kapasiteetti on maakunnassa lisääntynyt investointien seurauksena. Myös muuta mekaanista puunjalostusta ja maakunnan hyvälaatuista puuraaka-ainetta hyödyntävää puutuoteteollisuutta on markkinoiden mahdollistamissa rajoissa pyritty kehittämään. Metsäammattilaisten jatkokouluttautuminen ja vastaavasti myös muiden toimijoiden kuten maanmittauslaitoksen, verottajan, maistraatin, oikeusaputoimistojen, lakiasiaintoimistojen ja pankkien asiantuntijoiden perehdyttäminen metsäomaisuuden erityispiirteisiin on hyvin tärkeää. Eri sidosryhmien yhteistyötä pitää jatkossa tiivistää ja muodostaa pysyvä käytäntö esimerkiksi metsänomistus-foorumin vuosittaiselle kokoontumiselle. Jalostajien näkemyksen mukaan järeä koivu tulee olemaan niukkuusartikkeli. Tällä hetkellä maakunnan järeää koivua jalostavien laitosten raaka-ainetta tuodaan merkittävästi Venäjältä. Tieto oman maakunnan koivuvaroista, niiden kehittymisestä ja sijainnista on metsänomistajille ja puunjalostajille erittäin tärkeää. 27 Sopivan puuraaka-aineen toimitusvarmuus on edellytys nykyisen tuotannon ylläpitämiselle sekä mahdollisille lisäinvestoinneille. Etelä-Savossa on Valtakunnan metsien 10. inventoinnin perusteella noin 100 000 hehtaaria nuoria alle 40 vuotiaita lehtipuuvaltaisia metsiä, joista pääosa on koivikoita. Viljelykoivikot kehittyvät erittäin nopeasti, jolloin ensiharvennuksen viivästyminen heikentää tavoitteena olevaa laadukkaan vaneri- tai sahakoivun saantoa myöhemmissä hakkuissa. Koivikoiden nopean kehityksen takia myös toinen harvennushakkuu on tärkeää ajoittaa oikein. Etelä-Savossa on tehty männiköiden pystykarsintaa vuosikymmenten kuluessa parikymmentätuhatta hehtaaria. Karsittujen metsien oikeaa jatkokäsittelyä on haitannut puutteellinen tieto kohteiden sijainnista. Karsintahyödyn vaillinainen hyödyntäminen on tappio sekä metsänomistajan, puunjalostajan että yhteiskunnan kannalta. Pystykarsinnan tavoitteena on ollut hyvälaatuisen mäntyraaka-aineen tuottaminen erityisesti puutuoteteollisuudelle. Yrittäjät ovat toivoneet karsintakohteiden selvittelyä suunnatun raaka-ainehankinnan tueksi. Laadukkaan raaka-aineen tuottamisessa ja hankinnassa metsävaratieto on keskeisessä asemassa. Metsäkeskuksella on vireillä hanke, jossa tiedotetaan järeän koivun kasvatuksen toteutuksesta ja kootaan tiedot männiköiden karsintakohteista paikkatietojärjestelmään. 3.2.3. Metsätalouden infrastruktuuri Metsävaratiedon ylläpito ja hyödyntäminen sähköisillä palveluilla Metsätalouden toimijoita ja metsänomistajia palvelevat sähköiset järjestelmät kehittyvät parhaillaan nopeasti. Sähköiset palvelut helpottavat etäällä ja hajallaan asuvien metsänomistajien tavoittamista ja palvelujen markkinointia. Lähtökohtana on metsävaratiedon kerääminen ja ylläpito. Valtion varoin keskitetysti kerättävä metsävaratieto ja tilakohtaiset metsäsuunnitelmat antavat mahdollisuudet monipuolisen ja aktiivisen metsätalouden harjoittamiselle. Oman metsän tietojen tarkastelu ja metsällinen asiointi verkkopalvelujen avulla voi aktivoida metsän käyttöä ja hoitoa. Merkittävää hyötyä metsävaratietojen verkkopalveluista on myös yhteisomistustiloilla, joita Etelä-Savossa on noin neljännes pinta-alasta. Osakkaiden mahdollisuudet osallistua metsäasioiden hoitoon ja päätöksentekoon paranevat oleellisesti. 28 Palveluntarjoajille sähköiset palvelut antavat hyvät liiketoimintamahdollisuudet. Puukauppa ja metsänhoitotyöt ovat luontevia ja taloudellisesti merkittäviä metsänomistajien perustoimia, joiden osalta verkkopalvelut ovat jo nyt lopullista läpimurtoa vaille valmiina. Myös kiinteistöjen omistusjärjestelyihin liittyvät verkkopalvelut ovat monilta osin jo toimivia ja uusia palveluja kehitellään. Etelä-Savo on raakapuun vesitiekuljetuksen keskeistä toiminta-aluetta. Raakapuuta uitetaan vuosittain Saimaan vesistössä 0.8-1 miljoonaa kuutiometriä. Vesitiekuljetusta on mahdollista kehittää myös puutuotejalosteiden logistiikkaa silmällä pitäen. Etelä-Savossa on huolehdittava vesitiekuljetuksen edellytyksistä sitä palvelevan infran osalta (lastauspaikat, välivarastot, tiestö, kaavoitus). Metsäalan haasteena on jatkossa uuteen toimintakulttuuriin siirryttäessä oman ja asiakkaiden muutosvastarinnan voittaminen ja toisaalta myös metsätaloudessa edelleen tärkeän henkilökohtaisen palvelun säilyttäminen verkkopalvelujen yhteydessä. Ikääntyvä metsänomistajakunta on haasteellinen kohderyhmä verkkopalvelujen markkinoinnissa ja edellyttää neuvontaa ja opastusta. Kuljetuksiin liittyviä liiketoimintamahdollisuuksia tarjoavat teiden perusparannusten suunnittelu ja toteutus, teiden kunnossapito ja siihen liittyvä palvelutoiminta sekä tiekuntien koulutus ja hallintopalvelut. Jos esimerkiksi metsäteiden perusparannusmäärä kaksinkertaistetaan eli nostetaan tarvetta vastaavalle tasolle, toisi se maanrakennusurakoitsijoille liikevaihdon kasvua 1 -1,5 milj. euroa vuositasolla. Maakuntatasolla tarvittaisiin paikkatietopohjainen yksityistiestön kunto- ja korjaustarverekisteri, jonka avulla voitaisiin kohdistaa tiekuntien neuvontaa ja niukkoja resursseja kiireellisimpiin kohteisiin. Tiestö ja terminaalit Alempiasteisen tieverkoston kunto ja kunnossapito on nähty raskaan liikenteen kannalta keskeiseksi ongelmaksi mm. Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry:n kyselytutkimuksen perusteella. Etelä-Savossa on yksityistiestöä noin 15 000 km, joista puolet on metsäteitä. Koko yksityistieverkosto palvelee puunhankintaa, sillä lähes kaikki raakapuu aloittaa matkansa jalostuslaitokselle yksityistien varrelta. Yksityisteitä korjattiin parhaimmillaan 300 - 400 km vuodessa vuosina 2009 – 2011 erityismäärärahan turvin. Nyt korjausvauhti on laskenut huomattavasti. Pelkästään metsätiestöstä kolmasosa on perusparannuksen tarpeessa. Välitön korjaustarve on 1500 – 2000 km. Tiestön korjaustarve korostuu jatkossa, kun ajoneuvoyhdistelmät kasvavat ja kun energiapuun hankinta lisääntyy. Energiapuun logistiikkaan liittyvät myös terminaalit, joiden kokonaistarve tulisi selvittää. Tarvetta on toimitusmäärien kasvaessa sekä hajautetulle terminaaliverkostolle että vastaanottopään terminaalialueiden parantamiselle. Maakunnan raakapuu kulkee jatkossakin pääosin autokuljetuksena. Alueyrittäjät eivät näe rauta- tai vesitiekuljetuksen lisäämiselle perusteita. Rajoittavina tekijöinä ovat tällä hetkellä logistiikan sujuvuus (välivarastoinnit, aikataulut) ja erityisesti rautatiekuljetuksen osalta myös byrokratia ja kustannukset. Kuitenkin maakunnan metsiä halkovat yli 300 rautatiekilometriä antavat edellytykset kuljetusten kehittämiseen, vaikka tällä hetkellä vajaakäyttöä onkin. Esimerkiksi Savonlinna-Huutokoski rataosuus ja raideliikennettä palveleva tiestö on kunnostettu vuosituhannen alkupuolella. 3.2.4. Koulutus ja työvoima Koko toimialan ongelmana on työvoimapula. Hakkuu- ja metsänhoitotavoitteiden edellyttämä työmäärien lisäys ei yrittäjien mukaan ole ongelma kone- ja kuljetuskaluston osalta, rautaa saa tilaamalla lisää. Osaavan työvoiman saanti on huomattavasti vaikeampaa ja pitkäjänteisempää. Työvoimatarve on suhteellisen vakaa tulevan vuosikymmenen aikana. Talous- energia- ja luonnonkriisit voivat toteutuessaan aiheuttaa ennakoimattomia muutoksia. Tiedossa oleva poistuma ja uusien työntekijöiden tarve edellyttää noin 70 uuden metsäkoneenkuljettajan ja noin 30 puutavara-auton kuljettajan kouluttamista vuodessa Etelä-Savon maakunnan tarpeisiin. Myös eläköityvää metsurikuntaa (metsäpalvelujen tuottaja) täytyy koulutuksella täydentää ( Kuva 22 ). Etelä-Savossa on monipuolista metsäalan koulutusta. Mikkelin ammattikorkeakoulusta valmistuu metsätalousinsinöörejä (AMK). Toisen asteen metsäkoulutusta tarjoavat Etelä-Savon ammattiopisto Mikkelissä ja Pieksämäellä ja Savonlinnan Ammatti-instituutti Savonlinnassa. Toisen asteen koulutus painottuu metsäkoneenkuljettajien koulutukseen. Koulutuksen organisointi ja oppilashankinnan kehittäminen ovat tällä hetkellä keskeisiä teemoja kaikilla oppilaitoksilla. Aloituspaikkoja on ollut vaikea saada täytettyä ja opetuksen aikana lopettaneiden ja opintoalaa vaihtaneiden määrä on ollut suuri. Myös valmistumisen jälkeen osa uusista ammattilaisista on hakeutunut muihin koneenkuljettajan ammattitaitoa vaativiin tehtäviin. 8000 Työpaikat 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 1995 2000 2005 2007 TU 2015 TU 2020 TU 2025 Maatalousyrittäjät ja -työntekijät 7 229 5 332 4 781 3 872 3408 3128 2850 Puutarhayrittäjät ja -työntekijät 25 48 63 298 291 288 282 Metsätyöntekijät 984 935 442 1011 948 945 941 Maa- ja metsätalouden asiantuntijat 730 577 425 449 424 416 409 Kuva 22: Työvoiman kehitysennuste Lähde: Työvoimakehitys ja työvoimatarve 2025 (Etelä-Savon maakuntaliitto, Markku Aholainen) Maakunnan metsäalan koulutusyksiköt ovat reagoineet työvoimatarpeeseen ja yhdessä metsäalan toimijoiden kanssa on tehty kehittämissuunnitelmia ja toteutettu alan vetovoimaa ja koulutuksen sisältöä parantavia toimia. Houkuttavuutta on pyritty lisäämään oppilaitosten sijaintijärjestelyillä, jolloin metsäalan opetusta ollaan siirtämässä metsän siimeksestä kaupungin valoihin (Nikkarila, Salonsaari ja Varpala). Opiskelumahdollisuuksia on esitelty nuorille sosiaalisen median ja televisiomainonnan avulla (Metsä Puhuu, metsäopetus.fi ym.). Keskeistä on myös työnantajien vahva osallistuminen opetuksen kehittämiseen ja toteutukseen (työharjoittelu, oppisopimuskoulutus). 30 3.2.5. Virkistyskäyttö ja luonnontuotteet Metsätalouteen liittyy muuta yritystoimintaa, kuten matkailu- ja virkistyspalveluja. Valtakunnallisesti on arvioitu luontomatkailuyrityksiä olevan noin 3000 kappaletta ja liikevaihdon noin 800 miljoonaa euroa vuodessa. Yritysten määrittely ja tilastointi on kuitenkin hyvin kirjavaa, eikä kattavaa tietoa ole olemassa. Metsäntutkimuslaitoksen tutkimushankkeessa Metsän matkailu- ja virkistyskäyttö liiketoimintamahdol-lisuutena (Leena Petäistö 2012) on selvitetty aihealuetta. Etelä-Savossa Suomen Metsätietokeskus ja metsämuseo Lustossa vierailee vuosittain noin 30 000 matkailijaa. Maakunnan kansallispuistojen yhteenlaskettu kävijämäärä on noin 40 000 käyntikertaa. Kansallispuistojen käyttötutkimuksen mukaan nämä käyntikerrat tuottavat noin 2.5 miljoonan euron liikevaihdon ja työllistävä vaikutus on noin 30 henkilötyövuotta. Palveluyritysten on kuitenkin kehityttävä ja tuotteistettava edelleen palvelujaan ja myös kielitaidon merkitys on koko ajan kasvamassa. Erityisesti koko maakunnan elinkeinoelämääkin koskettava venäjän kielen taito on tärkeää. Pienempiä luontomatkailuyrityksiä on Saimaan alueella arvioitu olevan noin 70. Niiden alue- tai paikallistaloudellisesta vaikutuksesta ei ole tilastoitua tietoa. Kehittämistyötä matkailussa on tehty eri organisaatioiden ja hankkeiden (mm. Lastu 1996 - 98) toimesta, mutta kovin suuria ja pysyviä harppauksia ei pienten yritysten osalta ole saavutettu. Riista- ja keräilytaloudella on huomattava merkitys alueen väestölle ja keräilytuotteiden osalta myös yritystoiminnalle. Metsästys on eteläsavolaisille tärkeä virkistyskäyttömuoto, mutta siihen liittyvä liiketoimintaa kuten metsästysmatkailua ei ole juurikaan syntynyt. Keskeistä toimintoja kehitettäessä on huomioida maanomistajien kanssa tehtävä avoin yhteistyö. Kansallispuistojen ja retkeilyalueiden yhteydessä luonto- ja ohjelmapalveluyrittäjien toimintaedellytykset ovat suhteellisen hyvät. Luontomatkailuyritysten verkostoituminen metsäalan, puunjalostus mukaan lukien, ja muiden matkailupalvelujen tarjoajien kanssa on tärkeää. Metsäala voi hyödyntää palveluja omassa toiminnassaan mm. asiakastapaamisten ja henkilöstötilaisuuksien järjestämisen yhteydessä, mikä voi olla kilpailuvaltti myös palvelun tilaajan omalle liiketoiminnalle. Kiinnostus metsien omaehtoiseen monikäyttöön kasvaa mm. arvomuutosten, lasten ja nuorten harrastusten sekä luonnossa liikkumaan tottuneiden ikääntyneiden ihmisten kautta. Lähivirkistysalueiden merkitys kasvaa tulevaisuudessa. Jokamiehen oikeudet turvaavat hyvät mahdollisuudet, mutta myös varsinaisia virkistys- ja retkeilyalueita ja niiden palveluja tulee kehittää. Yhteenveto, metsätalous Tavoitteita: • Alueellisen metsäohjelman metsien käytön ja hoidon tavoitteet saavutetaan • Metsätalouteen liittyvä yritys- ja julkisen sektorin toiminta kehittyy niin, että tavoitteen saavuttaminen on mahdollista Liiketoiminnan kasvun mahdollisuudet ja kehittämistarpeet: • Metsähoitotöiden lisäämisellä liiketoiminnan kasvua °° metsänhoidon hallittu koneellistaminen (istutus, taimikonhoito) °° metsäpalvelu- ja metsuriyrittäjyyden lisääminen • Puuraaka-aineen saatavuuden turvaaminen °° metsätilojen rakennemuutoksen vauhdittaminen ja metsänomistajien neuvonnan lisääminen °° yritysmäisen metsänomistuksen lisääminen koulutuksella °° laadukkaan raaka-aineen tuottamisen ja markkinoilletulon edistäminen • Metsätalouden infrastruktuurin kehittäminen ja ylläpito °° metsävaratiedon ylläpito ja täysimääräinen hyödyntäminen (sähköiset palvelut) °° tiestön ja terminaalien kehittäminen • Työvoiman saannin turvaaminen °° turvataan metsä- ja luonnonvara-alan koulutuksen kehittyminen Etelä-Savossa °° edistetään metsäalan koulutuksen oppilashankintaa metsäalan yhteistyöllä * • Matkailu- ja virkistyskäytön tuotteistaminen 31 4. Metsäenergia Valtakunnallisena tavoitteena on lisätä metsähakkeen käyttöä energiatuotannossa nykyisestä 7,5 milj. kuutiosta noin 13 milj. kuutioon. Lisäystavoite on kunnianhimoinen ja vastaa noin puolta kaikkien uusiutuvien energialähteiden lisäystavoitteesta. Nykyään pääosa, lähes 80 % lämpö- ja voimalaitosten metsähakkeesta käytetään suurissa yhdyskuntien ja teollisuuden, lähinnä biomassaa käyttävissä CHPlaitoksissa (lämmön ja sähkön yhteistuotanto). Näiden laitosten metsähakkeen käytön arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä. Tämä edellyttää, että metsähakkeen käyttö otetaan huomioon kaikissa uusissa voimalahankkeissa, ja turpeen käyttöä korvataan metsähakkeella ( Kuva 23 ). Gwh 30000 Tässä selvityksessä tarkastellaan lähemmin muutamaa keskeistä, metsäenergiaan liittyvää painopistealuetta, joissa on selkeitä liiketoiminnan kasvun mahdollisuuksia ja toisaalta myös kehittämistarpeita: • Metsäenergian käytön lisääminen nykyisissä energiantuotantolaitoksissa Etelä-Savossa • Metsäenergiajalosteet • Hajautettu energiantuotanto ja lämpöyrittäjyys 4.1. Metsäenergian nykyisen käytön lisääminen energiantuotannossa 25000 20000 Kivihiili CHP-laitokset 15000 Biomassa CHP-laitokset Etelä-Savon suurten lämpö- ja voimalaitosten (ESE, Suur-Savon Sähkö, Savon Voima/Pieksämäki) puun käytön osuus energiantuotannossa on jo tällä hetkellä varsin korkealla tasolla. Käytetystä puuraaka-aineesta 60 % tulee mekaanisen metsäteollisuuden sivutuotteena, ja metsähakkeen osuus on 40 %. Lämpölaitokset 10000 5000 0 Kuinka nopeaa uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen on, riippuu teknologisen kehityksen lisäksi myös taloudellisesta ja poliittisesta ohjailusta, päästökaupan ja eri energialähteiden hintakehityksestä, tuotanto- ja investointitukien tasosta jne. Esimerkiksi vuoden 2012 loppupuolella vallinnut päästöoikeuden hinnan taso, alle 10 €/tn ei ole omiaan ohjaamaan energiantuotantoa metsäenergiaa suosivaksi. Puupolttoaineiden merkittävä lisääminen edellyttäisi yli 25 €/t päästöoikeuden hintaa. 2009 2020 Kuva 23: Metsähakkeen käytön kohteet v.2020 Lähde: VTT:n tiedotteita 2564 Kivihiilen korvaaminen biopolttoaineilla rannikon suurissa kivihiilivoimaloissa on haasteellinen ja suuren mittaluokan kysymys. Tällä hetkellä puun käyttö kivihiilen korvaajana on kokeilu- ja kehitysvaiheessa, mutta tuotantokäytön odotetaan alkavan lähivuosina. Kehitystyö kivihiiltä korvaavien metsäenergiajalosteiden ympärillä on erityisesti Etelä-Savoa koskien mielenkiintoinen. Metsäenergian käytön lisääminen ratkaistaan siis valtaosin suurissa lämpö- ja voimalaitoksissa. Pienemmän kokoluokan hajautettu energiantuotanto on raaka-aineen käytön kannalta vähäistä, mutta siihen liittyvä laitevalmistus ja lämpöyrittäjyys avaavat lisääntyviä liiketoimintamahdollisuuksia haja-asutusalueilla. 32 Puun käytön osuutta on mahdollista edelleen kasvattaa lähinnä metsähakkeen käyttöä lisäämällä. Investoinnit reilun 100 000 kuution metsähakkeen käytön lisäämisestä ovat jo käynnissä. Suurten toimijoiden lisäksi hajautetussa energian tuotannossa, lämpöyrittäjä kokoluokassa on mahdollista korvata fossiilisia polttoaineita metsähakkeella. Metsäenergian käyttöpotentiaalin arvioissa päädyttiin siihen, että investoimalla nykyiseen laitoskantaan, on mahdollista nostaa metsähakkeen käyttöä 0,44 milj. kuutiosta 0,61 milj. kuutioon. Näin päästäisiin myös Itä-Suomen bioenergiaohjelmassa asetettuun tavoitteeseen. Mahdollisuudet käyttöpotentiaalin kasvattamiseen tavoitetasolle ovat realistiset, koska päätöksiä uusinvestoinneista on jo tehty. Metsähakkeen käytön lisääminen avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia hankintaketjussa metsästä käyttöpisteeseen. Metsäenergiajakeiden tyypilliset hankintaketjut Etelä-Savossa ovat: • Hakkuutähteet: hakkuu ja kasaus palstalle – metsäkuljetus – välivarastointi, kuivatus ja haketus tienvarsivarastolla – hakkeen kaukokuljetus käyttöpaikalle • • pienpuu, runkopuu: ranka- tai kokopuuhakkuu, erillisenä tai integroituna hakkuuna ensiharvennuksen yhteydessä - metsäkuljetus - välivarastointi, kuivatus ja haketus tienvarsivarastolla – hakkeen kaukokuljetus käyttöpaikalle Kannot: nosto, paloittelu ja kasaus palstalla – metsäkuljetus tien varteen – kaukokuljetus terminaaliin, jossa haketus – kaukokuljetus terminaalista käyttöpaikalle Liikevaihto ja työllisyys hankintaketjussa kasvaisi lisääntyvän käytön myötä noin 40 %. Laskelman lähtökohtana on, että ainespuuhakkuut ovat edellisten vuosien tasoa. Tämän vuoksi suurin osa metsähakkeen lisäyksestä kohdistuu pienpuun käytön lisäämiseen. Koska hakkuutähteitä korjataan noin puolelta uudistusaloista ja kantobiomassaa vain 10 prosentilta, on mahdollista tehostaa näiden jakeiden hankintaa. Laskelmassa on oletettu, että hakkutähteiden korjuuta lisätään 20 % ja kantojen 50 % ( Taulukko 7 ). 4.2. Metsäenergiajalosteet 4.2.1. Biohiili Suomessa on kuusi kivihiiltä käyttävää CHP-laitosta, jotka sijaitsevat Etelä- ja Länsi-Suomessa. Laitosten kivihiilen käyttö on noin 14 TWh vuodessa. Uusiutuvan energian velvoitepaketissa on tavoitteena korvata puolet laitosten kivihiilen käytöstä biopolttoaineilla, etupäässä metsähakkeella. Laitosten pölypolttokattiloissa on mahdollista korvata kivihiiltä sahanpurulla, puupelleteillä sekä syöttämällä kattilaan kuivaa, hienonnettua biomassaa. Korvausosuus voi hienoksi jauhetulla biomassalla olla korkeintaan 30 %, sahanpurulla ja puupelleteillä 5-15 %. Kivihiilen korvausmahdollisuus voi olla puolet käyttämällä tekniikkaa, jossa biomassaa, esim. metsähaketta kaasutetaan laitoksen viereen rakennetussa kaasuttimessa, ja tuotekaasu johdetaan kivihiilikattilaan. Korvausosuus voi olla 50 % myös biojalosteilla: biohiilellä ja bioöljyllä. Biohiilen käyttö ei edellytä suuria muutosinvestointeja käyttöpäässä, ja sitä pidetään varteenotettavana vaihtoehtona kivihiilen korvaamisessa pölypolttokattiloissa niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Biohiili on yhteisnimitys tuotteille, jotka saadaan paahtamalla puuhaketta 230 – 400 asteen lämpötilassa, hapettomissa olosuhteissa. Kun prosessilämpötila on alhainen, 230 -280 astetta, puhutaan torrefioidusta puusta. Torrefioitu puu voidaan pelletöidä ns. TOP-pelletiksi (torrefioitu ja pelletöity), jolloin sitä on helppo kuljettaa, varastoida ja käsitellä polttokäyttöä varten. Kivihiilen korvaajana biohiilellä on useita etuja. TOP-pelletin energiatiheys on 5 – 6 -kertainen puuhakkeeseen verrattuna ja sitä tarvitaan, 1,2 irtokuutiota korvaamaan yhtä irtokuutiota kivihiiltä. Pelletöity biohiili on kuljetustalouden kannalta edullinen ja helppo varastoida, koska se on lähes hydrofobinen. Materiaali on rakenteeltaan haurasta, jolloin se jauhautuu kivihiilimyllyssä sopivaksi seospolttoaineeksi. Työkonetarve, kpl Työvoimatarve, htv Nykyinen hankinta 0,44 milj. m3 Käyttöpotentiaali 0,61 milj. m3 Nykyinen hankinta 0,44 milj. m3 Käyttöpotentiaali 0,61 milj. m3 3 4 3 4 Kuormatraktori 18 25 27 38 Hakkuukone kokopuun korjuussa 15 19 16 20 Kiinteä käyttöpaikkamurskain 0 0 0 0 Mobiili terminaalimurskain/ -hakkuri 1 2 1 2 Mobiilihakkuri tienvarsivarastolla 8 9 12 14 14 16 31 36 Term-kp 2 4 5 9 Energiapuuauto 4 8 9 18 65 87 104 141 Kantojen nosto, kaivinkone Hakeauto, tv-kp Yhteensä Liikevaihto 17,6 milj. € Taulukko 7 33 24,4 milj. € Logistisesti biohiilen tuotanto on mahdollista järjestää joko lähelle käyttöpistettä tai kauemmas käyttöpaikasta ja lähelle raaka-ainelähteitä. Kuljetustalouden ja raakaaineen saatavuuden kannalta Etelä-Savo on potentiaalinen alue biohiilen tuotannolle, jos käyttökohteena ovat Etelä-Suomen kivihiilivoimalaitokset. Mikkelin Ristiinaan on tehty v. 2010 esiselvitys biologistiikkakeskuksen perustamisesta. Logistiikka- ja metsähakkeen toimituspalvelujen ohella esille nousi myös biohiilipelletin tuotanto. Nyt kehityskulku tähtää biohiilen tuotantoon, jota logistiikkakeskuksen toiminnot tukevat. Ilman merkittävää jalostustoimintaa pelkän logistiikkakeskuksen perustaminen on kyseenalaista. Tavoitteena on vuosituotannoltaan noin 200 000 tonnin tuotantolaitos, joka käyttäisi raaka-aineena teollisuuden sivupuuta ja metsähaketta yhteensä noin 600 000 m3/v. Metsähake olisi pääasiallinen raaka-aine. Tuotantoa sekä raaka-aineen ja tuotteen laatua on tarkoitus pilotoida koelaitoksessa, joka aloittaa toimintansa v. 2013 Mikkelin Pursialassa. Varsinainen tuotanto on tarkoitus saada käyntiin v. 2015. Tuotannon käynnistyminen Ristiinassa toisi merkittäviä vaikutuksia aluetalouteen raaka-aineen hankintaketjussa ja itse jalostustuotannossa. Vaikka osa raaka-aineesta tulisi teollisuuden sivupuusta, kohdistuu koko lisäystarve lopulta metsähakkeeseen, koska kaikki teollisuuden sivupuu on jo nyt energiakäytössä. Pelkästään hankintaketjussa liikevaihto voisi kasvaa Etelä-Savossa 10 – 20 milj. €. Biohiilen markkinanäkymät ovat kaksijakoiset. Todellista markkinaa ei vielä ole olemassa, koska tuotanto on edennyt vasta demonstraatiovaiheeseen Euroopassa. Kannattavuus hakee rajoja. Energialaitosten maksukyky riippuu korvattavan raaka-aineen, kivihiilen hinnasta, päästöoikeuden hinnasta ja kansallisista tuotantotuista. Toisaalta markkinapotentiaali on valtava, koska pienilläkin korvausosuuksilla biohiilen käyttömäärät olisivat suuria. Esim. Helsingin Energian tavoitteena on korvata kivihiilestä 20 % bioenergialla vuoteen 2020 mennessä. Koko Ristiinan kaavailtu tuotanto kattaisi vasta puolet tästä tarpeesta. 4.2.2. Bioöljy Bioöljyä tuotetaan pikapyrolyysimenetelmällä kuumentamalla puuhaketta hapettomissa oloissa muutamassa sekunnissa 500 – 600 asteen lämpötilaan. Biomassa höyrystyy kaasuksi, joka jäähtyessään kondensoituu 34 pyrolyysiöljyksi eli bioöljyksi. Parhaimmillaan kuivasta puuhakkeesta, jonka raaka-aine voi olla metsähaketta tai teollisuuden sivupuuta, voi saada 70 – 75 painoprosenttia bioöljyä. Lämpöarvoltaan bioöljy on puolet raskaan polttoöljyn lämpöarvosta ja sitä voidaan käyttää mm. lämpö- ja voimalaitoksissa fossiilisen öljyn korvaajana ja edelleen jalostettuna myös liikenteen polttoaineena. Suomessa on suuri biopolttoaineiden kysyntäpotentiaali. Vuonna 2011 kevyen ja raskaan polttoöljyn käyttö oli 2,3 milj. tonnia, liikennepolttoaineiden 4 milj. tonnia. Ulkomaan kaupan laivat kuluttavat vuodessa 2,2 milj. tonnia laivapolttoaineita. Bioöljyn ensimmäisen vaiheen tärkeimmät käyttökohteet ovat kotimainen energiantuotanto ja laivapolttoaineet. Toisessa vaiheessa tulevat liikenteen biopolttoaineet, joiden osalta Suomessa on asetettu haasteellinen 20 %:n osuus vuoteen 2020 mennessä. Suomessa on kehitetty BioRefine -ohjelmassa jo vuosien ajan pyrolyysin valmistusmenetelmän integroimista lämpölaitoksen olemassa olevaan leijukerroskattilaan. Tekniikkaa on pilotoitu, ja on osoittautunut, että integroitu tuotanto on energiatehokasta ja säästää investointi- ja käyttökustannuksia. Joensuuhun on valmistumassa Fortumin CHP-laitoksen yhteyteen Suomen ensimmäinen pyrolyysitekniikkaan perustuva biojalostamo, jonka tuotanto tulee olemaan 50 000 tn bioöljyä vuodessa. Biojalostusyhtiö Green Fuel Nordic Oy on suunnittelemassa pikapyrolyysitekniikkaan perustuvia bioöljyn jalostuslaitoksia Iisalmeen ja Savonlinnaan. Iisalmen laitoksen tuotannon on tarkoitus käynnistyä v. 2014 ja Savonlinnan sen jälkeen. Vuosituotannon määräksi on suunniteltu 90 000 tn bioöljyä ja raaka-aineen käytöksi noin 350 000 m3 metsähaketta ja teollisuuden sivupuuta laitosyksikköä kohti. Käynnistyessään laitoksella olisi merkittäviä vaikutuksia alueellisesti metsäenergian raaka-ainehankinnassa. Laitos käyttäisi prosessissaan metsähakkeen raakaaineena runkopuuta, mikä tulisi näkymään alueellisesti myös kuitupuun kysynnän kasvuna. Liiketalous- ja työllisyysvaikutukset olisivat merkittävät. Tuotantotoiminta ja hankintaketju voisivat tuoda 100 pysyvää uutta työpaikkaa. Bioöljystä korkeamman tason jatkojalosteita ovat biopohjaiset liikennepolttoaineet. Polttoaineita jalostava yhtiö St1 on suunnittelemassa sahanpurua raakaaineena käyttävän bioetanolituotannon käynnistämistä. Tavoitteena on 3 -5 tuotantoyksikön rakentaminen ja ensimmäisen on suunniteltu käynnistyvän Kajaanissa v. 2015. Tuotanto integroidaan sahateollisuuden yhteyteen. Yhtiö näkee suurimman etanolin valmistuksen potentiaalin nimenomaan selluloosaa sisältävissä raaka-aineissa, kuten sahanpurussa, oljessa ja kierrätyskuiduissa. Myös Etelä-Savosta voisi löytyä mahdollisia kohteita jalostustoiminnalle. vähintään 1 MW:n laitoksen perustaminen Etelä-Savoon tällä vuosikymmenellä. Lämpölaitosten perustamista voidaan edistää kiinteistöjen omistajille, asiakkaille ja potentiaalisille yrittäjille suunnattavalla bioenergianeuvonnalla, jossa arvioidaan kohteen kannattavuutta ja toteutusvaihtoehtoja. 4.3. Hajautettu energiantuotanto ja lämpöyrittäjyys 4.3.2. Pien-CHP -tuotanto Hajautetun energiantuotannon teknologisena ratkaisuna voi olla pelkkä lämmöntuotanto eri tekniikoilla tai yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto pienen kokoluokan CHP -laitoksessa. CHP –tuotannon etuna on korkea kokonaishyötysuhde, jossa sähkön tuotannon osuus on noin 30 %. Sähkön tuotannon teho vaihtelee 1 – 2 MW ja lämmön tuotannon 3 – 5 MW. 4.3.1. Lämpöyrittäjyys Hajautetulla energiantuotannolla tarkoitetaan pienissä yksiköissä lähellä kulutusta tuotettua energiaa. Merkittävin hajautetun tuotannon raaka-aine on metsähake. Hakkeen kokonaiskäytöstä hajautetun tuotannon osuus Etelä-Savossa on 10 prosentin luokkaa, eli raaka-aineen käytön suhteen tuotanto on vähäistä. Puuraaka-ainetta käyttävä CHP -tuotanto tulee ratkaisuna hyvin todennäköisesti kasvamaan hajautetussa energiantuotannossa. Uusiutuvan energiantuotannon velvoitepaketin tavoitteena on saada 50 CHP -laitoksen suuruinen uusinvestointi Suomeen vuoteen 2020 mennessä. Laitosten puunkäyttö olisi 0,5 – 0,7 milj. kuutiota. Tavoitetta tuetaan investointituilla ja pienten CHP-laitosten syöttötariffilla. Hajautetulla tuotannolla on kuitenkin aluetaloudellista, yritystoimintaa ja työllisyyttä lisäävää merkitystä. Korvattava energia on tyypillisesti kalleinta tuontienergiaa, kevyttä ja raskasta polttoöljyä. Sitä korvataan metsästä saatavalla lähienergialla ja paikallisella hankinta- ja tuotantoketjulla. Näin lämpöliiketoiminnan rahavirrat jäävät paikkakunnalle tukemaan taloudellista kehitystä. Hajautettuun energiatuotantoon kytkeytyy läheisesti lämpöyrittäjätoiminta, jossa myydään puusta tuotettua lämpöä ja tulevaisuudessa myös sähköä. Pien-CHP -laitoksen kohteita voisivat olla tyypilliset lämpöyrittäjäkohteet ja pk-sektorin puunjalostusyritykset. Esimerkiksi sahojen yhteydessä energialaitos voisi käyttää raaka-aineena sahausjätteitä, tukkipuun hankinnan ohessa tulevaa kuitupuuta ja hakkuutähdettä. Puunjalostuksen ja energiantuotannon integrointi olisi yksi mahdollista nostaa pk-sahojen kannattavuutta. Kehitystä voisi vauhdittaa myös politiikkakeinoin esim. muuttamalla syöttötariffien säännöksiä enemmän tällaista tuotantomallia tukevaksi. Etelä-Savossa lämpöyrittäjät vastaavat 32 lämpölaitoksen lämmöntuotannosta. Laitosten koot vaihtelevat kiinteistökokoluokasta pieniin lämpökeskuksiin. Lämpöyrityskohteiden yhteinen kattilateho on 20 MW ja vaihteluväli 150 kW – 2 MW. Energiapuuta lämpöyrittäjien kattiloissa palaa noin 30 000 kiintokuutiometriä vuodessa, ja yritystoiminnan liikevaihto on noin 2 milj. €. 4.4. Metsäenergia, liiketoiminnan kehittämistarpeet Mahdollisuuksia lämpöliiketoiminnan laajentamiselle on Etelä-Savossa vielä runsaasti. Sopivan kokoluokan kohteita kannattavalle liiketoiminnalle löytyy esim. teollisuus- ja muista suurkiinteistöistä ja pienistä aluelämpökeskuksista, joissa nyt käytetään fossiilisia polttoaineita. Potentiaalisia kohteita ovat myös uudet asuinalueet, joissa ratkaisuksi otetaan hajautettu energiantuotanto. Kuntien rooli maankäytön suunnittelijana ja kaavoittajana on tällaisten kohteiden käynnistäjänä keskeinen. Etelä-Savon metsävarat tarjoavat hyvän pohjan metsäenergiaan liittyvän liiketoiminnan kehittämiselle. Metsäenergiajakeiden teknis-taloudellinen potentiaali on nykyisellä hakkuiden tasolla noin 1 milj. kuutiota ja hakkuusuunnitteen mukaisella tasolla 1,3 milj. kuutiota. Lisäksi teollisuuden ainespuuhakkuista riippumatonta kuitupuuta voisi hakata energiakäyttöön ensiharvennusmetsistä 0,3 milj. m3. Kaikkia potentiaalisia kohteita Etelä-Savossa ei ole vielä systemaattisesti kartoitettu, mutta niitä voi löytyä useita kymmeniä. Uusia lämpöyrittäjäkokoluokan laitoksia syntyy yhdestä kahteen kohdetta vuodessa. Perustaminen on pääomavaltaista ja edellyttää investointitukia. Realistinen tavoite on 10 uuden, teholtaan Mikäli kaikki suunnitteilla olevat investoinnit metsäenergian käytöstä Etelä-Savon alueella toteutuvat, voisi nykyinen noin puolen miljoonan kuution käyttö nousta 1,3 milj. kuutioon. Realistista on odottaa, ettei aivan näin tapahdu. Jos yksi merkittävä investointi metsäenergiaja 35 losteiden tuotantoon toteutuisi tällä vuosikymmenellä, ja nykyisten energialaitosten metsäenergian käyttö kasvaisi 0,6 milj. kuutioon, mikä on todennäköistä, voisi metsäenergian kokonaiskäyttö olla 0,9 – 1 milj. kuutiota eli noin kaksinkertainen nykykäyttöön verrattuna. Käyttö ylittäisi perinteisten metsäenergiajakeiden tarjontapotentiaalin olettaen, että ainespuuhakkuut säilyvät nykytasolla. Metsäenergian hankinta laajenisi yhä enemmän ensiharvennusmetsiin, ja korjuuolosuhteiltaan ja kertymiltään huonommatkin kohteet tulisivat korjuun piiriin. Käyttöpistettä kohti hankinta-alueet laajenisivat. • • • Metsäenergian käyttömäärän lisäys tuo haastetta ja kehittämistarpeita koko hankinta- ja arvoketjuun metsästä käyttöpaikalle. Kehittämistavoitteen voi kiteyttää seuraavasti: kuinka saadaan määrältään, laadultaan ja toimitusvarmuudeltaan riittävästi hinnaltaan kilpailukykyistä metsäenergiaa käyttöpisteeseen. Seuraavassa luettelonomaisesti keskeisiä metsäenergian arvoketjun kehittämisasioita: • • • • Metsänomistajien neuvonta ja tiedottaminen. Metsäenergian tarjontaa ja markkinoille tuloa voidaan parantaa lisäämällä tiedottamista ja neuvontaa esim. metsäenergian käytön myönteisistä ympäristövaikutuksista, metsäenergiamarkkinoista, korjuun vaikutuksista metsän energiatalouteen ja metsänhoitoon jne. Tiedottamista voidaan tehostaa ja kohdentaa sähköisen tiedonjakelun esim. metsään.fi palvelun kautta. Metsävaratiedon jalostaminen. Tieto metsäenergian saatavuudesta ja hankinta-alueesta tiettyyn käyttöpisteeseen tulee tärkeäksi, kun käyttömäärät kasvavat. Tarkin tieto saadaan metsäkeskuksen keräämästä metsävaratiedosta. Tiedon jalostamista on kehitettävä niin, että käyttöpistekohtaiset laskelmat raaka-ainevaroista on mahdollista tehdä. Korjuukustannusten alentaminen. Tarve kohdistuu ennen kaikkea harvennuspuuhun, jonka kustannus käyttöpisteessä on kolmanneksen korkeampi kuin latvusmassan. Kehittämistarvetta on ennen muuta metsäpäässä: hakkuussa, hakkuumenetelmissä ja metsäkuljetuksessa. Kustannustehokkuuden kehittäminen on tärkeää myös siksi, että metsäenergian lisäysmahdollisuudet ovat pitkälti harvennusmetsissä. Logistisen ketjun toimivuus . Metsähakkeen käytön kasvusta seuraa kaukokuljetusmatkojen pidentyminen. Käyttöpään kannalta toimitusvarmuus on ensiarvoisen tärkeää. Logistista ketjua voidaan tehostaa kehittämällä eri kuljetusmuotoja ja niiden yhdistelmiä, kehittämällä terminaaliverkostoa metsähakkeen toimitusten tasaajana ja paranta36 • • • malla ylipäänsä kaukokuljetuksen kustannustehokkuutta erilaisin logistisin ratkaisuin. Metsäenergian laatu . Metsähakkeen laadun tärkeimmät kriteerit ovat lämpöarvo ja kosteus sekä puhtaus etenkin kantohakkeella. Laadun ja sen mittaamisen hallinta metsävarastosta polttouuniin on tärkeää taloudellisen lopputuloksen kannalta Tiestön kunto . Metsäenergian hankinnassa käytettävät ajoneuvoyhdistelmät edellyttävät metsäteiltä yhä parempaa toimivuutta ja kantavuutta. Metsäteiden perusparannuksia tulisi nykyisestä merkittävästi tehostaa. Työvoima ja koulutus. Työvoiman tarve metsäenergian hankintaketjussa voi kaksinkertaistua muutamassa vuodessa. Ammattitaitoisia osaajia tarvitaan ennen muuta harvennuspuun hakkuussa ja metsäenergian kuljetuksessa. Koulutusta ja toimialan imagoa olisi kehitettävä niin, että alalla viihtyvä, ammattitaitoinen työvoimaan saatavuus voidaan varmistaa. Yrittäjien liiketoimintaosaaminen. Hankintaketjussa toimivilta yrittäjiltä edellytetään liiketoimintaosaamista. Erityisen haastavaa liiketoiminnan hallinta voi olla esim. lämpöyrittäjällä, jossa ketju ulottuu metsästä jakeluverkkoon. Osaamista voidaan vahvistaa koulutuksen ja neuvonnan keinoin. Metsäenergian korjuun ympäristövaikutukset. Metsäenergian hankintaa on kehitettävä niin, että korjuuvaurioita voidaan vähentää. Korjuu kohdistuu mm. yhä useammin turvemaille, jolloin pehmeän maan korjuumenetelmät on hallittava. Metsän ravinnetalous voidaan huomioida kehittämällä korjuumenetelmiä, joissa neulas- ja oksamassa jää riittävästi korjuukohteelle. Puuenergian poltosta syntyvän, yhä lisääntyvän tuhkan käyttöä metsänlannoituksiin on syytä edistää. Politiikkatoimet . Metsäenergian kilpailukyvyn moottorina toimivat erilaiset tuet. Koko arvoketjun toimivuuden kannalta on tärkeää riittävän tasoinen, pitkäjänteinen ja ennustettavissa oleva tukijärjestelmä. Etelä-Savossa toimii Miktech Oy:n koordinoimana Biosaimaa -klusteri, joka on osa Mikkelin seudun osaamiskeskuksen Uusiutuva Metsäteollisuus -klusterin toimintaa. Biosaimaa -klusterin toimintamallina on kehittää Etelä-Savon bioenergialiiketoimintaa yritysten, tutkimuslaitosten, rahoittajien ja muiden toimijoiden yhteistyöverkostossa. Sen kehittämistyö painottuu lähitulevaisuudessa uusiin polttoainejalosteisiin (biohiili, bioöljy) sekä hajautetun energiantuotannon luomiin uusiin mahdollisuuksiin. Biosaimaa –klusteri on luonnollinen foorumi myös tämän kehittämissuunnitelman painopistealueiden kokoon juoksijana kehittämistyön koordinoijana. Yhteenveto, metsäenergia Tavoitteita: • Itä-Suomen Bioenergiaohjelma: uusiutuvien energialähteiden osuus 78 % energiankäytöstä ja metsähakkeen käyttö 0,6 milj. m3/v vuoteen 2020 mennessä • BioSaimaa, bioenergian kehittämisohjelma: metsähakkeen käytön ja alan pk-sektorin liikevaihdon kolminkertaistaminen vuoteen 2020 mennessä Liiketoiminnan kasvun mahdollisuudet ja kehittämistarpeet: • Metsäenergiavarat mahdollistavat metsähakkeen käytön kaksin- kolminkertaistamisen, jos kaikki metsäenergia saadaan markkinoille • Metsäenergian käytön lisääminen nykyisissä energialaitoksissa °° nykyinen käyttö 0,44 milj. m3, käyttöpotentiaali 0,61 milj. m3 °° liikevaihdon kasvu hankintaketjussa 40 % • Metsäenergiajalosteet °° biohiilituotannon käynnistäminen Ristiinassa: tuotantotavoite 200 000 tn/v, metsäenergian käyttö yhteensä 0,6 milj. m3/v °° bioöljyn jalostustuotannon käynnistäminen Savonlinnassa, tuotantotavoite 90 000 tn/v, metsäenergian käyttö yhteensä 0,35 milj. m3/v • Hajautettu energiantuotanto ja lämpöyrittäjyys °° lämpöyrittäjät vastaavat 32 pienlämpölaitoksen tuotannosta, potentiaalisia kohteita lämpöliiketoiminnan laajentamiselle on vielä useita kymmeniä Etelä-Savossa °° pien-CHP –tuotannon käynnistäminen, integrointi pk- puunjalostusyritysten tuotantoon • Keskeisiä kehittämistarpeita °° metsäenergian markkinoille tulon edistäminen neuvonnan ja tiedottamisen keinoin sekä metsävaratietoa hyödyntämällä °° logistiikka: kustannustehokkuus metsäenergian hankintaketjussa, logistiset ratkaisut kaukokuljetuksessa, alemman tieverkoston kunto °° työvoiman koulutus ja saatavuus hankintaketjun metsäpäässä °° pk-yritysten liiketoimintaosaaminen, lämpäyrittäjien liiketoimintakonseptit °° metsäenergian hankinnan ympäristövaikutusten ja laadun hallinta °° politiikkatoimet: tukijärjestelmät 37 5. Puutuoteteollisuus Etelä-Savo Kainuu 5.1. Toimialan kehitys ja merkitys EteläSavossa Pohjois-Savo Keski-Pohjanmaa Puutuoteteollisuuteen eli mekaaniseen metsäteollisuuteen luetaan toimialatilastoissa saha- ja vaneriteollisuus, puupohjaisten levyjen tuotanto, rakennuspuusepäntuotteet, puutalojen tuotanto ja puupakkaukset. Usein toimialan tuotantoluvuissa esitetään myös huonekalujen valmistus. Puutuoteteollisuudella on Etelä-Savon aluetaloudessa erityisen suuri merkitys. Sitä voidaan kuvata esimerkiksi toimialan yritysten liikevaihdon ja henkilöstömäärän osuudella koko alueen teollisesta tuotannosta ( Kuva 24 ). Etelä-Savon teollisuustuotannossa puutuoteteollisuuden osuus yritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta oli vuonna 2010 hieman yli 30 %. Teollisista työpaikoista noin neljännes oli puutuoteteollisuudessa; osuus oli maan korkein. Toimialan tuotannon bruttoarvo (ilman huonekaluteollisuutta) nousi Etelä-Savossa 2000-luvun alusta kuuden prosentin vuosivauhtia vuoteen 2007, jolloin se oli korkeimmillaan 573 milj. €. Sen jälkeen tuotannon arvo on laskenut taloustaantumasta johtuen viime vuosikymmenen puolivälin tasolle. Jalostusarvon osuus tuotannon bruttoarvosta oli ennen vuoden 2008 finanssikriisiä tasaisesti hieman yli 30%, mutta laski reilusti sen alle finanssikriisistä johtuneen taantuman seurauksena. Jalostusarvo mittaa yrityksessä tehtävästä työstä saatavaa arvonnousua, ja se on perinteisesti korkea esim. vanerintuotannossa ja alhainen sahauksessa. Jalostusarvon nostaminen merkitsee yleensä parempaa kannattavuutta ja toiminnan tehokkuutta, sillä on merkitystä kilpailukyvylle ja haettaessa tuotteille kansainvälisiä markkinoita ( Kuva 25 ). Päijät-Häme Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Karjala Keski-Suomi Pohjois-Pohjanmaa Lappi Ahvenanmaa Etelä-Karjala Koko maa Kanta-Häme Kymenlaakso %-osuus teollisuuden liikevaihdosta %-osuus teollisuuden henkilöstöstä Pohjanmaa Satakunta Pirkanmaa Varsinais-Suomi Uusimaa Itä-Uusimaa 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 Kuva 24: Puutuoteteollisuuden merkitys aluetaloudessa Lähde: Tilastokeskus, toimipaikkatilastot Tuotannon bruttoarvo Tuotannon jalostusarvo Jalostusarvon osuus Milj.€ % 40 700 35 600 30 500 25 400 20 300 15 200 10 2011 e 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 0 2002 0 2001 5 2000 100 Kuva 25: Puutuoteteollisuustuotannon brutto- ja jalostusarvon kehitys Lähde: Tilastokeskus, teollisuuden rakennetiedot 38 Etelä-Savon metsäteollisuus koostuu pelkästään puutuoteteollisuudesta. Sen kivijalkana on vaneriteollisuus. Lähes puolet koko maan nykyisestä, noin miljoonana kuution vanerituotannosta on keskittynyt Etelä-Savoon. Tuotannosta ¾ on havuvaneria ja ¼ koivuvaneria. Toinen merkittävä liimapuutuote on kertopuu, jonka tuotantomäärä on noin 200 000 kuutiota vuodessa. Vanerin ja kertopuun tuotannosta yli 80 % menee vientiin. Sahatavaran jatkojalosteita, erilaisia rakennuspuusepäntuotteita kuten ikkunoita ja ovia sekä aihiotuotantoa tehtiin vuonna 2010 39 toimipaikassa ja puutalojen valmistusta 12 toimipaikassa. Puutuoteteollisuus työllisti ennen taloustaantumaa EteläSavossa noin 2700 henkilöä, ja liikevaihto oli 530 milj. euron tasolla. Taantuma aiheutti noin 15 % notkahduksen, mutta kehitys ylöspäin on ollut sen jälkeen EteläSavossa ripeämpää kuin maassa keskimäärin ( Kuvat 26 ja 27 ). Etelä-Savon sahateollisuuden noin 0,5 milj. kuution vuosituotannosta yli 80 % syntyy neljässä suurimmassa sahateollisuusyrityksessä. Lisäksi kolme sahayritystä yltää yli 10 000 kuution tuotantoon. Sahausta ja höyläystä harjoitettiin v. 2010 kaikkiaan 58 toimipaikassa. Valtaosa sahayrityksistä on pienikokoisia, lähimarkkinoilla toimivia yrittäjiä. Sahateollisuuden tuotannosta yli 60 % menee vientiin ja loput kotimaan rakennusteollisuuteen. 39 Kpl 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 2006 2007 2008 2009 2010 2011 259 311 304 249 239 239 Muut puutuotteet 13 16 17 15 13 12 Puupakkaukset 85 94 116 110 151 147 Huonekalut Rakennuspuusepäntuotteet Vaneri Sahaus, höyläys 503 463 414 361 322 344 1538 1523 1572 1442 1290 1365 330 331 238 234 248 251 Kuva 26: Henkilöstömäärän kehitys puutuoteteollisuuden toimialoilla Lähde: Tilastokeskus, toimipaikkatilastot 1000€ 600000 500000 400000 300000 200000 100000 0 2006 2007 2008 2009 2010 2011 26856 31024 31322 26728 26431 31448 837 1070 1163 1065 1053 1317 Puupakkaukset 11732 15221 16530 11729 19149 19303 Rakennuspuusepäntuotteet 95031 97963 79901 62318 74932 72522 Vaneri 273167 296235 293756 178309 220514 249506 Sahaus, höyläys 112203 122715 93659 79698 92716 105281 Huonekalut Muut puutuotteet Kuva 27: Liikevaihdon kehitys puutuoteteollisuuden toimialoilla Lähde: Tilastokeskus, toimipaikkatilastot 40 Etelä-Savo sijoittuu puutuoteteollisuudessa Suomen kartalla kohtalaisen korkealle tuotannon bruttoarvolla ja jalostusarvolla mitattuna. Kuvassa ( Kuva 28 ) on esitetty maakunnittain vuosien 2008 – 2010 tuotannon keskimääräiset arvot jalostusarvoltaan erilaisissa puutuoteteollisuuden tuoteryhmissä. Koko maan puutuoteteollisuuden tuotannon bruttoarvosta Etelä-Savon osuus on viime vuosina ollut keskimäärin 7 %. Eri tuoteryhmien osuudet tuotannosta liikevaihdolla mitattuna maakunnan sisällä ja verrattuna koko maan tuotantoon olivat vuonna 2011 seuraavat: %-osuus liikevaihdosta v. 2011 Ryhmä muu puutuoteteollisuus sisältää vanerin ja puulevyjen tuotannon sekä rakennuspuusepäntuotteet ja puutalot. Etelä-Savon tuotannosta 20 % tulee sahateollisuudesta ja 80 % jalostusasteeltaan korkeammasta vanerin ja rakennuspuusepäntuotteiden tuotannosta. Jalostusarvon osuus tuotannon kokonaisarvosta on maan korkeimpia. E-S maakunnan sisällä E-S vrt.koko maa Sahaus, höyläys 22,0 3,9 Vaneri 52,0 44,7 Muut puutuotteet 19,4 4,6 Huonekalut 6,6 2,7 Lähde : Tilastokeskus, toimipaikkatilastot 1000€ 800000 700000 600000 Huonekalujen valmistus Muu puutuoteteollisuus Sahaus, höyläys % 35,0 30,0 jalostusarvo - % 25,0 500000 20,0 400000 15,0 300000 10,0 200000 5,0 100000 0 0,0 Kuva 28: Tuotannon bruttoarvo (1000€) ja jalostusarvo (%) Lähde: Tilastokeskus, toimipaikkatilastot 41 5.2. Liiketoimintamahdollisuudet ja kehittämisen painopisteet Puutuotealan liiketoiminnan kehittämisessä on noussut selkeästi esille kaksi teemaa: kasvun hakeminen vientimarkkinoilta ja kansainvälistymisen edistäminen sekä puurakentamisen osuuden kasvattaminen kotimaassa. Yleisellä tasolla puutuoteteollisuuden pitkän aikavälin kehitysnäkymät ja liiketoiminnan mahdollisuudet ovat suotuisat monestakin syystä: • Puun ekologinen kilpailukyky hiilineutraalina materiaalina on hyvä, ja korostuu tulevaisuudessa • Puun globaalissa kulutuksessa ei ole hiipumisen merkkejä, sahatavaran kysynnän odotetaan kasvavan voimakkaasti kehittyvillä markkinoilla (Kiina, Intia) • Euroopassa, Suomen päämarkkina-alueella sahatavaran kulutus henkeä kohti on vain 0,2 m3 kun se Suomessa on noin 1 m3, siis kasvupotentiaalia on runsaasti • Suomen tavoitteena on kehittyä Cleantech–liiketoiminnan kärkimaaksi. Puun käytön lisääminen rakentamisessa nähdään tärkeänä osana ympäristöliiketoiminnan kehittämistä Näitä teemoja ja niihin liittyviä kehittämistarpeita tarkastellaan seuraavassa osin yleiseltä kannalta ja osin EteläSavon näkökulmasta. Ensin kuitenkin lyhyesti, mitä Etelä-Savo tarjoaa toimintaympäristönä puutuotealan kasvulle. 5.2.1. Puutuotealan kasvun eväät EteläSavossa Puutuoteteollisuus käyttää Etelä-Savossa, kuten aiemmin on todettu, hieman vajaa 3 milj. kuutiota tukkipuuta. Suurteollisuuden osuus vaneri- ja kertopuutuotannossa on puun käytöstä 2/3 ja pk-yritysten kolmannes. Tukkipuuvarat mahdollistaisivat ennen kaikkea männyn jalostustuotannon tuntuvan lisäämisen. Tukkipuun käyttöä olisi mahdollista kasvattaa edellisvuosien hakkuisiin verrattuna kaikkiaan 0,7 milj. m3, ja suurin lisäysmahdollisuus on mäntytukilla 0,5 milj. m3 ( Kuva 29 ). Kansallinen tahtotila puurakentamisen ja puutuotealan kehittämiseksi on korkealla. Metsäalan strategisessa ohjelmassa on asetettu mittavat numeeriset tavoitteet: • Puukerrostalojen markkinaosuuden nostaminen uustuotannossa 1 prosentista aluksi 10 ja myöhemmin 20 prosenttiin. • Puun markkinaosuus lähiökerrostalojen energiakorjausrakentamisessa 90 % • Puutuotejalosteiden viennin arvon nostaminen 0,5 mrd. eurosta aluksi kaksinkertaiseksi ja jatkossa 1,5 – 2,0 mrd. euroon 100,0 Mäntytukki 80,0 Kuusitukki Koivutukki 60,0 40,0 20,0 0,0 Eno Hei Hir Jor Juva Kan Keri Mik Män -20,0 -40,0 Kuva 29: Tukkipuuhakkuiden lisäysmahdollisuus, 1000 m3 Lähde: Metla / metinfo, Metsäkeskus / alueelliset metsävaratiedot 42 Per Pie Pun Puu Ran Ris Sav Sul Jalostusarvoltaan korkeimmat puusepänteollisuustuotteet työllistävät yli puolet alan henkilöstöstä, mutta osuus viennistä on vaatimaton, vain neljännes. Kotimarkkinat on luonteva alue nimenomaan pienille yrityksille, jolloin kotimaisuusaste voidaan pitää korkealla (tuonnin ehkäisy). Kuitenkin kehittämällä pitkälle jalostettujen puutuotteiden tuotantoa ja panostamalla ylipäänsä jalostusarvon nostamiseen, luodaan edellytyksiä vientimarkkinoilla pärjäämiselle ja alan työllisyyden kasvulle. Raaka-ainepohjan lisäksi Etelä-Savo tarjoaa vahvana mekaanisen puunjalostuksen maakuntana myös hyvän toimintaympäristön liiketoiminnan kasvattamiselle. Korkea metsävarojen käyttöaste kertoo hyvin organisoituneesta puunhankinnasta ja toimivista metsäalan organisaatioista, ylipäänsä tasokkaasta metsäalan kulttuurista. Etelä-Savo on logistiselta sijainniltaan hyvin Suomen kartalla, kohtuuetäisyydellä itärajasta ja rannikon satamista. Alueelta on mahdollisuus parantaa logistisia yhteyksiä, esim. vesitiekuljetuksia vientimarkkinoille. Viennin osuus eri tuoteryhmien kokonaistuotannosta oli koko maassa v. 2011: Etelä-Savo on vahvasti verkostoitunut valtakunnalliseen PuuSuomi -hankkeeseen, jonka tärkein tavoite on lisätä puutuotealan vientiä ja kansainvälistymistä sekä saada konkreettisia puurakennuskohteita käyntiin Suomessa. Sahatavara 64 % Vaneri 86 % Puutalot ja muut rakennuspuusepäntuotteet 17 % Etelä-Savossa puutuotealan viennin osuus kokonaistuotannosta on oletettavasti maan keskiarvoa korkeampi johtuen vaneriteollisuuden tuotannon suuresta osuudesta. 5.2.2. Viennin edistäminen ja kansainvälistyminen Koko maan puutuoteteollisuuden viennin arvosta jalostusarvoltaan matalimman tuoteryhmän eli sahatavaran osuus on ollut hieman yli puolet ja vanerin osuus 20 %. Saha- ja vaneriteollisuus kattaa puutuotealan viennin arvosta siis kolme neljäsosaa, mutta työllistää alle puolet alalla työskentelevästä henkilöstöstä ( Kuva 30 ). milj.€ 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Huonekalut 179 183 190 153 132 158 157 73 60 61 Puutalot 150 157 168 167 178 208 181 121 128 126 Muut puutuotteet 351 346 356 346 395 409 353 252 280 300 61 57 60 61 61 59 39 25 32 37 558 557 587 602 655 677 610 337 406 446 1441 1461 1420 1299 1454 1639 1154 890 1175 1182 Puulevyt Vaneri Sahatavara Kuva 30: Puutuotealan viennin arvon kehitys, milj.€ Lähde: Metla, metinfo 43 2009 2010 2011 Sahateollisuus Sahateollisuuden tuotanto on voimakkaasti riippuvainen rakennusteollisuuden kehityksestä ja rakentamisen aktiivisuudesta koti- ja vientimarkkinoilla. Viennistä puolet suuntautui EU-maihin v. 2011. Euroopan taloustilanne vaikuttaa siis oleellisesti sahateollisuuteen Suomessa ( Kuvat 31 ja 32 ). Kuusi Mänty Havusahatavaran vienti Milj. m3 14 12 10 8 6 4 Erityisesti sahateollisuuden menestymisen kannalta keskeiset kehittämisalueet ovat kilpailukyky ja jalostusarvon nostaminen: • Kilpailukyvystä huolehtiminen on entistä tärkeämpää kiristyvillä markkinoilla. Kilpailuetumme on perustunut raaka-aineen hyvään laatuun, osaamiseen sekä tehokkaaseen tuotantoon. Kilpailuasetelmasta tekee haasteellisen raaka-aineen hinta suhteessa kilpailijamaihin ja pitkä kuljetusmatka päämarkkinoille. Kilpailukykyä voidaan parantaa mm: 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2 0 Kuva 31: Havusahatavaran tuotanto ja vienti Lähde: Metsäteollisuus ry ja Tullihallitus Muut Euroopan ulkop.maat 27 % Muut Euroopan maat 20 % Perussahatavaran markkinanäkymät voidaan tiivistää lyhyesti: • Sahatavaran päämarkkina-alueella, Euroopassa on vallinnut viime vuosina ylitarjontatilanne, koska useat maat ovat kasvattaneet omaa tuotantoaan (Saksa, Tsekki, Itävalta) • Venäjän ja Itä-Euroopan maiden kasvava vienti on kiristänyt kilpailua, joka säilyy kireänä taantuman jälkeenkin ylitarjonnan vuoksi • Vienti Pohjois-Afrikkaan erityisesti mäntysahatavaran osalta on korvannut Euroopassa laskenutta kysyntää ja on potentiaalinen vientialue jatkossakin riippuen siellä vallitsevasta poliittisesta tilanteesta • Kasvavia sahatavaramarkkinoita on Venäjällä ja Kiinassa mm. siellä suunniteltujen asuntorakentamisohjelmien toteutuessa sekä Japanissa jälleenrakentamisalueilla • Rakentamisen elpyminen kasvattaa sahatavaran kysyntää Euroopassa ja kotimaassa vuodesta 2014 alkaen • Ennusteiden mukaan sahatavaran tuotanto asettuu 10 – 12 milj. kuution tasolle vuoteen 2020 mennessä, eli hieman alemmas kuin ennen v. 2008 alkanutta taantumaa - edistämällä puuraaka-aineen tasaista saatavuutta, parantamalla puumarkkinoiden toimivuutta ja kehittämällä metsänomistusta liiketaloudelliseen suuntaan - kehittämällä tuotantoteknologiaa niin, että puun käytön hyötysuhdetta voidaan parantaa, ja käyttää tuotannossa myös laadultaan heikompaa mutta halvempaa raakaainetta. - kehittämällä logistiikkaa kuljetuskaluston kapasiteettia nostamalla (enimmäispainot ja –mitat), ja huolehtimalla alempiasteisen tieverkoston kunnosta - tukemalla sahateollisuutta erilaisin politiikkakeinoin Egypti 13 % Japani 12 % Iso-Britannia 11 % Ranska 9 % Saksa 8 % Kuva 32: Havusahatavaran päämarkkinat v. 2011 Lähde: Metsäteollisuus ry ja Tullihallitus • 44 Puun sahaus ja höyläys on ollut perinteisesti hyvin tuotantokeskeistä, vientimarkkinoilla on kilpailtu hinnalla ja kilpailuetua on haettu tuotantoa tehostamalla. Vientimarkkinoiden laajentamiseksi on lisättävä asiakastarpeiden tunnistamista, ja jalostettava tuotantoa asiakaslähtöiseen suuntaan. Tuotteen jalostus voi olla pelkästään erikoismittoihin sahattua puutavaraa tai pitkälle jalostettuja tuotekokonaisuuksia, jotka voivat sisältää myös suunnittelu- ym. palveluja. Vaneriteollisuus Puutuotejalosteet Vaneriteollisuuden tuotanto oli Suomessa parhaimmillaan 1,4 milj. kuutiota, ja on nyt asettunut noin miljoonan kuution tasolle. Tuotannosta yli 80 % menee vientiin, lähes kaikki Euroopan markkinoille ( Kuvat 33 ja 34 ). Metsäalan strategisessa ohjelmassa on ensivaiheen tavoitteena puutuotejalosteiden viennin arvon kaksinkertaistaminen 0,5 mrd. eurosta 1,0 mrd. euroon. Tärkein tuoteryhmä puutuotejalosteissa on rakennuspuusepäntuotteet ja puutalot, joiden yhteenlaskettu tuotannon bruttoarvo oli v. 2011 1,7 mrd. € ja vienti 292 milj. €. Viennin osuus puutuotejalosteiden tuotannosta on siis alle 20 %. Tuoteryhmän kasvu on haettava pääosin ulkomailta. Kotimaan markkinoiden kehitys riippuu puurakentamisen volyymin kasvusta. Rakennusteollisuuden suhdanteet ovat johtaneet myös vaneriteollisuudessa tuotantokapasiteetin alentamiseen. Tilannetta korostaa vielä päämarkkina-alueella Euroopassa pitkään jatkunut talouskriisi. Kuitenkin myös investointeja on tehty. Savonlinnassa aloitti uusi koivuvanerilinja tuotantonsa kesällä 2012. MSO:n tavoitteen toteutumisella olisi merkittäviä työllisyys- ja kansantaloudellisia vaikutuksia. PTT:n tutkimuksessa on tehty arvio, että puutuotejalosteiden viennin kasvu 500 milj. eurolla toisi 6000 uutta työpaikkaa pääosin puutuoteteollisuuteen, mutta myös metsätalouteen ja palvelusektorille. Suomi on edelleen Venäjän jälkeen Euroopan suurin vanerin tuotantomaa. Kysyntänäkymät pidemmällä aikavälillä ovat suotuisat. Vanerille on tuotekehityksen kautta löytynyt uusia käyttökohteita mm. kuljetus- ja pakkausteollisuudessa, ja vanerin käyttö voi lisääntyä mm. puukerrostalorakentamisessa. Ennusteiden mukaan tuotanto kasvaa tällä vuosikymmenellä taantumaa edeltäneelle tasolle. Merkittävä osa vientitavoitteesta voisi toteutua pitkälle jalostettujen rakennuspuusepäntuotteiden kuten puuelementtien viennin kasvuna. Tämä edellyttäisi ensin puun osuuden oleellista lisäämistä kerrostalojen rakentamismateriaalina kotimaassa ja kasvavaa kiinnostusta puurakentamista kohtaan myös ulkomailla. Muut puulevyt Vaneri Vienti puulevyt yhteensä Milj. m3 2,0 Rakennuspuusepäntuotteiden vienti kasvoi voimakkaasti vuoteen 2007 saakka, mutta taantuma laski vientiä 30 %. Merkittävimmät vientiartikkelit ovat liimapuu ja puutalot. Taantuman seurauksena Venäjän markkinat supistuivat suhteellisesti eniten, ja sillä suunnalla odotetaan nyt myös suurinta viennin kasvua ( Kuva 35 ). 1,5 1,0 Milj.€ 500 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 0,0 2003 0,5 400 Kuva 33: Puulevyjen ja vanerin tuotanto sekä vienti Lähde: Metsäteollisuus ry ja Tullihallitus Talot Parketit Ovet Ikkunat Liimapuut ja muut 300 200 100 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 20112012E Kuva 35: Puusepäntuotteiden viennin kehitys Lähde: Tulli / Uljas / Toimialaraportti / Puutalojen ja muiden rakennuspuusepäntuotteiden valmistus Kuva 34: Vaneriteollisuuden päämarkkinat v. 2011 Lähde: Metsäteollisuus ry ja Tullihallitus 45 Puutalojen ja rakennuspuusepäntuotteiden valmistus on keskittynyt Suomessa selkeästi tietyille alueille kuten Pohjanmaalle. Etelä-Savon osuus on viitisen prosenttia koko maan tuotannosta tässä tuoteryhmässä. Valmistus on hyvin pienyritysvaltaista, mikä tekee vientitoiminnasta haastavaa. Tällä hetkellä vain neljäsosa alan yrityksistä on vientiyrityksiä. Perinteisellä vientialueella Keski-Euroopassa kilpailua on kiristänyt Itä-Euroopan ja Balkanin maiden ja ns. halpamaiden tulo markkinoille sekä puuta korvaavien muiden materiaalien lisääntyvä käyttö. Tämä on omiaan pitämään hintatason alhaisena. Kilpailukyvyn parantaminen Suomessa edellyttää vientiyrityksiltä tuotannon keskittämistä, vakioituja tuotteita ja erikoistumista sekä merkittävää panostusta tuotekehitykseen. Venäjän ja Aasian suunnalla on huomattava potentiaali viennin kasvattamiselle. Puurakentaminen on rajoittunut Venäjällä vapaa-ajanasuntoihin ja suomalaisella hirsituotannolla on hyvä maine. Ekologinen, kohtuuhintainen omakotitalorakentaminen on kasvamassa. Se voi tulevaisuudessa avata laajenevia markkinoita puuelementti- ja hirsitalotuotannolle ja talopaketeille. Venäjällä on perinteisesti epäluuloja puurakentamista kohtaan. Viennin kasvattaminen vaatii siis panostuksia puun imagomarkkinointiin. • • • • 5.2.3. Viennin ja kasvun kehittämistarpeet Etelä-Savossa on noin 150 puutuotealan yritystä, joista 10 % on aktiivisesti kasvua ja kansainvälistymistä hakevia. Kasvua rajoittaa yrittäjien riskinottohaluttomuus. Yritykset ovat tyypillisesti pienikokoisia perheyrityksiä, joille riittää oman toimeentulon turvaaminen. Varsinkin viennin aloittamisen kynnys on korkealla. Kasvun mahdollisuuksia vientimarkkinoille vähentää yhteistyöverkostojen puute ja riskirahoituksen saamisen ongelmat. Seuraavassa pk -sektoriin painottuvia kehittämisasioita, joita on tullut esille mm. yritys- ja asiantuntijahaastatteluissa: • • Yhteistyöverkostojen rakentaminen °° toimialan yritysten välille, jolloin on esim. mahdollista vastata suuriin tilauksiin usean osatoimittajan voimin °° toimialan ja muiden toimialojen yritysten sekä kehittäjäorganisaatioiden välille mm. tuotekehityksessä (esim. saha/höylä - rautakauppa/rakennusliike) °° pk -sektorin ja suuryritysten välille alihankintayhteistyössä ja viennin edistämisessä (esim. vanerilevyn jatkojalostus asiakkaan tarpeisiin) 46 • • • Vientimarkkinoiden selvittäminen °° kansainvälinen kilpailutilanne ja markkinapotentiaali eri alueilla: yhteistyö TEM :n viennin edistämishankkeen kanssa, itäsuomalainen vientiyhteistyö °° käytännönläheisiä markkinoiden ja asiakkaiden tarveselvityksiä Vientitoiminnan käynnistäminen °° oltava pitkäjänteistä toimintaa °° kansainvälistymisen luotsit: vientikonsultit ja veturiyritykset, itäsuomalainen yhteistyö (esim. Venäjälle) °° vientikoulutushankkeet °° asiakkuuksien hakeminen Tuotekehitys °° bulkkituotteista asiakaslähtöisiin tuotteisiin: avaimet käteen –toimituksia, tuotekokonaisuuksia, yksilöllisiä ratkaisuja °° palvelukonseptit osaksi tuotetta, esim. suunnittelu °° tuotekehittäjäverkoston vahvistaminen esim. verkkotekniikan avulla Yritysten liiketoimintaosaaminen, markkinointi ja myynti °° puutuotealan yrityksille (myös pienille kotimarkkinoilla toimiville) räätälöity liiketoimintasuunnittelu sekä myynnin ja markkinoinnin koulutus Yritysten riskirahoitus °° rahoitusinstrumenttien monipuolistaminen °° katse rahoituksessa tulevaan, ei menneeseen Kansainvälinen markkinointi °° puutuotealan yhteisen brändin kehittäminen, osallistuminen valtakunnalliseen kehittämistyöhön (TEM, Puuinfo) °° messutoiminnan lisääminen, nettiportaali ym. Puutuotealan koulutus °° koulutuksen lisääminen kaikilla tasoilla °° alan imago houkuttelevaksi, esim. puusepänkoulutus ei ole kiinnostanut nuoria; koulutuksen sisällön ja profiilin on uudistuttava Logistiikan kehittämistarpeiden selvittäminen °° rautatieyhteyksien toimivuus, vesitiekuljetukset, ohjausjärjestelmät 5.2.4. Puurakentaminen • Suomessa puutuotteista 80 – 90 % käytetään lopulta tavalla tai toisella rakentamisessa. Puumateriaalin osuus omakotitalojen ja rivitalojen runkorakenteissa ja ulkoverhouksissa on noin 70 %, mutta kerrostaloissa, liike- ja teollisuusrakennuksissa alle 10 %. Loma-asunnot rakennetaan käytännössä kokonaan puumateriaalista. Rakennusmateriaalin kokonaisarvolla mitattuna puun markkinaosuus rakentamisessa on noin 30 % ( Kuva 36 ). 100 % Milj.€ 4500 90 4000 80 3000 60 2500 50 2000 40 1500 30 Muu talonrakentaminen Maatalous Teollisuus ja varastot 0 Julkiset ja liikerakennukset 500 Kerrostalot 10 Rivitalot 1000 Omakoti 20 Suurimittakaavaista puurakentamista on pyritty kehittämään ja lisäämään jo vuosien ajan. Vasta aivan viime vuosina kehitys on mennyt eteenpäin. Merkittävin syy puurakentamisen hitaaseen yleistymiseen lienee valtatekniikan, betoni- ja teräsrakentamisen vahva asema ja kehittyneet rakentamisjärjestelmät. Myöskään puurakentamisen osaaminen ei ole pienen volyymin ja vähäisen kysynnän vuoksi päässyt riittävästi kehittymään. Rakennuttajat ja rakennusliikkeet pelkäävät lisäksi puukerrostaloihin liittyviä riskejä, kuten palon ja kosteuden kestävyyttä. Puurakentamista tukevat toimet ovat viime aikoina tehostuneet, ja kasvun esteitä on poistettu: • valtiovalta on lähtenyt tukemaan puurakentamista mm. valtakunnallisella puurakentamisohjelmalla • on annettu uudet paloturvallisuusmääräykset (v. 2011), jotka mahdollistavat puurungon käytön jopa 8-keroksisissa taloissa • on luotu uusi RunkoPes- teollisuusstandardi puuelementtirakentamiseen, joka helpottaa eri rakenneratkaisujen käyttöä puurakentamisessa • on kehitetty erilaisia teknisiä ratkaisuja puukerrostalorakentamiseen, kuten: massiivipuinen CLT -tekniikka, pilari-palkki –järjestelmä, suur- ja tilaelementti –järjestelmä 3500 70 erityisesti Etelä-Savossa voi olla suuri potentiaali lisäksi vapaa-ajan asuntojen saneerauksissa ja laajennuksissa 0 Suomeen on rakennettu v. 2012 loppuun mennessä 37 puukerrostaloa 9 paikkakunnalle. Suunnitteilla on yli 7000 puukerrostaloasuntoa, eli 10-kertainen määrä olemassa olevaan rakennuskantaan nähden. 20 prosentin tavoitetasoon on kuitenkin vielä matkaa. Puun osuus runkorakenteesta % Puun osuus ulkoverhouksissa % Markkonoiden koko (ME) Kuva 36: Puun osuus erityyppisten rakennusten runko- ja ulkoverhousrakenteissa Lähde: Puuinfo 2011 Pientalorakentamisessa puun käyttö on jo nyt korkealla tasolla. Suurimmat kasvumahdollisuudet arvioidaankin olevan: • suurimittakaavaisessa rakentamisessa, kuten kerrostalo- ja julkisessa rakentamisessa ja hallimaisissa rakennuksissa. • lähiökerrostalojen julkisivujen energiakorjauksissa sekä lisäkerros- ja täydennysrakentamisessa, jossa volyymi ja kilpailukyky voivat olla huomattavasti uustuotantoa mittavammat • ”Vuodessa koko alue valmiiksi” –periaatteella rakennettavissa puutaloalueissa • piha- ja ympäristörakentamisessa (pergolat, meluaidat, terassit ym.) • infrarakentamisessa, kuten sillat meluesteet ym. • puusepäntyönä tehtävässä sisustamisessa (kodit, julkiset rakennukset) 47 Etelä-Savon näyttävimpiä puurakennuskohteita ovat Vihantasalmen puusilta, Mikkelin Orijärven puutaloalue, Mikkelin paloasema, Savonlinnasali ja Haukivuoren Haukihalli. Puurakenteisia päiväkoteja on valmistumassa Mikkeliin ja Mäntyharjulle. Merkittävin suunnitteilla oleva asuinalue, joka sisältää myös puukerrostaloja, on Savonlinnan Kerimäellä sijaitseva Kirkkorannan asuinalue. Seuraavassa keskeisiä kehittämiskohteita, joita aluetasolla voidaan tehdä puurakentamisen edistämiseksi: • • Esimerkki- ja referenssikohteiden saaminen on tärkeä lähtökohta puurakentamisen edistämisessä. Julkiset rakennuttajat, kuten kunnat voisivat olla tässä aloitteellisia. Kuntien päättäjien, kaavoittajien ja rakennusviranomaisten koulutusta ja aktivointia on lisättävä, tavoitteena luoda puurakentamisen aluekokonaisuuksia yksittäisten rakennusten sijaan • • • • Tarvitaan huomattavasti lisää suunnittelijoiden ja työnjohtajien kolutusta ammattimaiseen, suuren mittakaavan puurakentamiseen. Valtakunnallinen jatko- ja täydennyskoulutusohjelma on käynnistynyt, jossa maakuntatasolla tulisi olla mukana. Lisäksi opetusmateriaalia ja suunnitteluohjelmia tulisi kehittää ja puurakentaminen sisällyttää laajemmin osaksi rakennusalan koulutusta. Rakennusalan yrittäjä ja rakennuttaja ovat avainasemassa valittavan rakennusmenetelmän ja materiaalin suhteen. Siksi yrityskenttä on tärkeä aktivoinnin, tiedottamisen ja koulutuksen kohderyhmä. Olisi luotava puurakentamisen brändi, jolla viestitetään puun ympäristöarvoja ja esteettisyyttä sekä asiakasnäkökulmana asumisviihtyisyyttä Maakuntaan tulisi perustaa puurakentamisen ”aktivaattorin virka”, jonka toimenkuvana olisi toimia sparraajana, kouluttajana ja yhteistyön luojana koko toimijakentässä kaavoittajasta arkkitehtitoimistoihin ja rakennuttajiin sekä toimia asiantuntijatukena puurakentamisen erityiskysymyksissä. Puurakentamisen volyymin kasvulla olisi merkittäviä aluetaloudellisia vaikutuksia. Se vahvistaisi saha- ja puusepänteollisuutta ja avaisi uusia mahdollisuuksia nimenomaan pk -sektorille, koska betonirakentaminen on ollut pääomavaltaista suurten yritysten reviiriä. Puuelementtituotanto ja rakennuspuusepäntuotteiden kysyntä voisivat kasvaa oleellisesti, ja pk- sektorin yritykset kehittyä merkittäväksi toimijaksi tai alihankkijaksi. Volyymin kasvaessa riittävästi myös CLT-tuotannon käynnistäminen Suomessa, mahdollisesti Etelä-Savossa tulisi kannattavaksi. Euroopassa massiivipuisten CLT –elementtien suosio rakentamisessa on vahvassa kasvussa. Puurakentamisen kotimaisen tuotannon ja jalostusarvon kasvattaminen toimisi katalyyttinä myös viennin edistämiselle. Tuotekehityksen tulokset ja niiden kilpailukyky tulee testatuksi ensin kotimaan tuotannossa, jonka jälkeen on helpompi mennä valmiiden tuotteiden kanssa vientimarkkinoille. Yhteenveto, puutuoteteollisuus Tavoitteita • AMO: Puuta jalostavien yritysten tuotannon bruttoarvo kasvaa 20 % • SMO: Puurakentamisen markkinaosuus kerrostalojen uustuotannossa 10 %, ja lähiötalojen julkisivujen energiakorjauksissa 90 %, rakennuspuusepäntuotteiden viennin kaksinkertaistaminen Liiketoiminnan kasvun mahdollisuudet ja kehittämistarpeet: • Puuvarat mahdollistavat ennen muuta männyn jalostustuotannon merkittävän kasvattamisen • Kasvu pääasiassa vientimarkkinoilta °° kilpailukyvyn parantaminen, ennen kaikkea perussahatavarassa °° jalostusasteen nostaminen asiakaslähtöisesti °° vientimarkkinoiden selvittäminen, kilpailutilanne, markkinapotentiaalit °° asiakastarpeiden tunnistaminen ja asiakkuuksien hakeminen °° pitkäjänteinen viennin edistäminen: veturiyritykset vientikonsultit °° markkinoinnin tehostaminen, puutuotealan yhteinen brändi °° kasvun suunta: Aasia ja Venäjän markkinat, esim. energiatehokas pientalotuotanto, hirsitalot °° vientimarkkinoille kotimaassa testatuilla tuotteilla • Puurakentaminen °° kasvun mahdollisuudet suurimittakaavaisessa rakentamisessa, ja lähiötalojen energiakorjauksissa °° mahdollisuudet kasvattaa rakentamisen puolivalmisteiden, esim. liimapuupalkkien ja puuelementtien tuotantoa ja käynnistää uutta, esim CLT-tuotantoa °° referenssikohteita, julkinen rakentaminen avainasemassa °° päättäjien ja toimijoiden koulutus, tiedottaminen ja aktivointi °° puurakentamisen brändin luominen • Yrityskentän kehittäminen °° yhteistyöverkostojen luominen eri tasoilla °° mukaan valtakunnallisiin veturiyritys- ja kasvuväylähankkeisiin °° vientikoulutus °° liiketoimintaosaamisen, myynnin ja markkinoinnin kehittäminen Liite 1. Kuntakohtaiset hakkuumahdollisuudet puutavaralajeittain Mäntykuitu 180,0 160,0 140,0 1000m3 120,0 100 0 100,0 80,0 60,0 40,0 20,0 0,0 Ͳ20,0 Amo Eno Hei Hir Jor Juva Kan Keri Mik Män Per Pie Pun Puu Ran Ris Sav Sul 29,7 59,1 59,0 51,7 119,1 120,7 52,1 159,8 125,0 33,0 145,7 45,6 100,5 51,9 73,5 108,6 65,0 Kä ttö 23,3 Käyttö 23 3 56,7 56 7 31,6 31 6 42,4 42 4 78,6 78 6 56,0 56 0 38,5 38 5 90,6 90 6 73,6 73 6 15,6 15 6 106,1 106 1 45,1 45 1 81,5 81 5 34,9 34 9 37,4 37 4 94,5 94 5 70,2 70 2 Lisäys 6,4 2,5 27,4 9,3 40,5 64,7 13,6 69,2 51,4 17,4 39,6 0,5 19,0 17,0 36,1 14,1 Ͳ5,2 Puu Sul Mäntytukki 250,0 200,0 1000m3 150,0 100,0 50,0 50 0 0,0 Ͳ50,0 Amo Eno Hei Hir Jor Juva Kan Keri Mik Män Per Pie Pun Ran Ris Sav 40,6 46,1 75,4 38,3 183,9 131,7 64,8 216,7 140,4 46,1 142,0 53,7 108,0 67,2 110,5 140,0 94,7 Käyttö 31,4 47,0 43,6 33,7 100,1 76,8 51,3 124,9 92,6 25,3 106,5 58,6 102,7 41,5 55,6 116,6 94,5 Lisäys 9,2 Ͳ0,9 31,8 4,6 83,8 54,9 13,4 91,8 47,7 20,9 35,5 Ͳ4,9 5,3 25,6 54,9 23,4 0,2 Liite 1. Kuntakohtaiset hakkuumahdollisuudet puutavaralajeittain Kuusikuitu 140,0 120,0 100 00m3 100,0 80,0 60,0 40,0 20,0 0,0 Ͳ20,0 Amo Eno Hei Hir Jor Juva Kan Keri Mik Män Per Pie Pun Puu Ran Ris Sav Sul 29,9 81,6 44,2 37,4 103,3 96,4 56,5 132,0 66,1 48,9 124,3 35,3 21,4 59,2 33,6 90,8 39,0 Käyttö 26,3 80,1 29,0 47,8 70,0 59,2 38,8 93,1 45,6 23,5 96,9 37,4 24,5 43,7 29,1 79,5 50,2 Lisäys 3,6 1,5 15,2 Ͳ10,4 33,3 37,3 17,8 38,9 20,6 25,4 27,5 Ͳ2,1 Ͳ3,1 15,5 4,5 11,3 Ͳ11,2 Kuusitukki 250,0 200,0 1000m3 3 150,0 100,0 50 0 50,0 0,0 Ͳ50,0 Amo Eno Hei Hir Jor Juva Kan Keri Mik Män Per Pie Pun Puu Ran Ris Sav Sul 43,8 130,2 43,1 66,3 197,9 146,4 64,7 208,2 67,2 60,6 222,1 31,3 17,1 98,5 39,2 109,0 54,5 Kä ö 44,8 Käyttö 44 8 143,1 143 1 38,2 38 2 75,3 75 3 131,2 131 2 116,4 116 4 50,1 50 1 158,0 158 0 59,5 59 5 37,9 37 9 213,6 213 6 56,5 56 5 25,6 25 6 78,8 78 8 38,7 38 7 114,5 114 5 78,8 78 8 Lisäys Ͳ0,9 Ͳ13,0 4,9 Ͳ9,0 66,7 30,0 14,6 50,2 7,7 22,7 8,5 Ͳ25,2 Ͳ8,5 19,7 0,5 Ͳ5,5 Ͳ24,4 Liite 1. Kuntakohtaiset hakkuumahdollisuudet puutavaralajeittain Lehtikuitu 120,0 100,0 1000m3 80,0 60 0 60,0 40,0 20,0 0,0 Ͳ20,0 A Amo Eno Hei Hir Jor Juva Kan Keri Mik Män Per Pie Pun Puu Ran Ris Sav Sul 17 5 46,6 46 6 43,4 43 4 27,4 27 4 64,8 64 8 69,8 69 8 39,3 39 3 103,6 103 6 66,1 66 1 33,0 33 0 76,9 76 9 25,8 25 8 43,4 43 4 33,6 33 6 44,9 44 9 78,5 78 5 35,6 35 6 17,5 Käyttö 19,4 51,5 29,9 33,0 53,1 49,6 34,5 83,5 48,9 22,5 70,4 28,1 38,5 27,5 30,1 69,1 40,5 Lisäys Ͳ1,9 Ͳ4,9 13,4 Ͳ5,7 11,7 20,1 4,8 20,1 17,2 10,5 6,5 Ͳ2,3 4,8 6,2 Ran 14,8 9,4 Ͳ4,9 Lehtitukki 50,0 45,0 40,0 , 35,0 1000m3 3 30,0 25,0 20,0 15 0 15,0 10,0 5,0 0,0 Ͳ5,0 Amo Eno Hei Hir Jor Juva Kan Keri Mik Män Per Pie Pun Puu Ris Sav Sul 9,2 18,6 18,9 7,3 28,4 32,4 14,7 43,2 29,0 15,1 23,2 9,2 19,9 10,6 22,6 33,1 14,7 Käyttö 7,1 19,0 11,9 6,5 16,3 20,8 11,2 29,1 22,8 9,2 18,3 9,6 19,5 7,6 11,5 26,1 16,7 Lisäys Ͳ0,4 0,8 12,0 11,6 5,8 4,8 Ͳ0,3 0,5 3,0 11,1 2,1 7,0 3,4 14,1 6,1 7,0 Ͳ2,0 80 938 41 695 90 417 740 Savonlinna1 741 Savonranta2 768 Sulkava 1 748 220 113 745 51 578 100 122 61 878 78 993 84 109 75 538 210 162 41 449 99 775 185 617 66 551 126 807 151 782 71 555 53 708 124 866 4 100 774 247 938 121 724 236 287 143 800 173 342 205 259 169 521 482 191 100 671 246 119 439 478 159 651 300 264 333 142 164 437 130 615 314 175 132 161 YHTEENSÄ 990 257 63 292 29 187 56 656 35 239 42 845 48 921 41 556 113 342 24 244 58 244 104 235 37 582 71 607 82 686 38 694 31 270 70 306 40 351 70 % 1 223 754 79 621 36 104 70 085 43 314 55 295 58 876 52 877 147 113 29 014 69 843 129 932 46 586 88 765 106 248 50 089 37 596 87 407 34 989 Hakkuutähtee Kannot 70 % 2. Tekninen 250 532 Etelä-Savo, yhteensä: 1 756 209 35 008 77 755 741 Savonranta 768 Sulkava 98 173 81 670 99 315 696 Ristiina 740 Savonlinna 108 731 84 141 681 Rantasalmi 2 165 360 97 844 42 320 121 082 82 013 55 760 239 022 44 733 184 993 593 Pieksämäki 70 029 136 124 68 492 58 202 507 Mäntyharju 588 Pertunmaa 84 928 278 782 618 Punkaharju 112 245 491 Mikkeli 182 466 77 728 623 Puumala 68 690 222 958 246 Kerimäki 195 394 148 102 178 Juva 213 Kangasniemi 68 635 65 315 53 474 97 Hirvensalmi 171 Joroinen 115 791 93 585 90 Heinävesi 55 400 62 138 Hakkuutähtee Kannot 46 Enonkoski Kunta 1. Teoreettinen potentiaali 1 196 408 51 367 36 099 70 075 41 248 40 821 65 467 40 715 141 573 32 537 83 853 136 063 49 630 94 628 81 624 45 103 41 390 113 973 30 243 5 117 977 226 966 113 427 290 472 221 092 233 693 215 971 141 207 565 588 160 767 332 222 637 803 203 247 425 196 527 550 167 212 184 433 323 349 147 781 Pienpuu (NMK YHTEENSÄ (Kuntajako 1.1.2008) 1 229 346 54 428 24 505 69 521 57 169 58 898 47 944 31 313 129 495 40 741 78 572 156 071 48 083 103 672 136 776 37 432 45 721 65 510 43 496 70 % 1 515 752 68 491 29 624 84 757 68 721 76 111 57 409 39 032 167 316 49 020 95 287 195 147 59 449 127 726 175 372 48 044 54 409 81 054 38 780 Hakkuutähtee Kannot 70 % 2. Tekninen 90 % 3 058 122 182 312 90 897 176 447 106 976 127 968 153 934 125 588 359 556 75 387 184 911 328 626 119 638 224 417 245 847 122 627 97 878 237 697 97 419 YHTEENSÄ 1 076 767 46 230 32 489 63 067 37 124 36 739 58 920 36 643 127 416 29 283 75 468 122 457 44 667 85 165 73 462 40 593 37 251 102 575 27 219 3 821 865 169 150 86 619 217 345 163 014 171 749 164 273 106 988 424 226 119 044 249 326 473 675 152 199 316 563 385 610 126 069 137 381 249 139 109 495 Pienpuu (NMK YHTEENSÄ 90 % 844 111 39 399 25 606 49 705 28 422 29 827 46 136 31 154 99 101 22 128 56 824 94 459 35 470 64 045 56 913 33 844 29 012 79 985 22 079 Pienpuu 2 34 % nykyisen Savonlinnan (2012) potentiaalista. Suhdeluku perustuu yksityismetsien markkinahakkuumääriin 2005-2008. Kuntakohtaiset metsäenergiapotentiaalit, hakkuusuunnitteesta [MWh] 937 901 43 777 28 451 55 228 31 580 33 142 51 262 34 616 110 113 24 587 63 138 104 955 39 411 71 161 63 236 37 604 32 235 88 872 24 533 Pienpuu (Kuntajako 1.1.2008) 1 66 % nykyisen Savonlinnan (2012) potentiaalista. Suhdeluku perustuu yksityismetsien markkinahakkuumääriin 2005-2008. 1 414 653 61 207 69 887 623 Puumala 50 342 59 366 618 Punkaharju 681 Rantasalmi 161 916 593 Pieksämäki 696 Ristiina 83 205 34 635 507 Mäntyharju 588 Pertunmaa 53 689 148 907 102 296 213 Kangasniemi 246 Kerimäki 118 123 178 Juva 491 Mikkeli 44 672 55 277 97 Hirvensalmi 171 Joroinen 100 437 90 Heinävesi 49 984 Hakkuutähtee Kannot 57 644 Kunta 1. Teoreettinen potentiaali 46 Enonkoski Etelä-Savo, yhteensä: [MWh] Kuntakohtaiset metsäenergiapotentiaalit, toteutuneista hakkuista 734 252 759 700 35 459 23 045 44 735 25 580 26 845 41 522 28 039 89 191 19 915 51 142 85 013 31 923 57 640 51 221 30 460 26 111 71 986 19 871 Pienpuu 90 % 860 542 38 100 17 154 48 665 40 018 41 229 33 561 21 919 90 647 28 519 55 000 109 249 33 658 72 570 95 743 26 202 32 004 45 857 30 447 60 % 909 451 41 095 17 775 50 854 41 233 45 667 34 446 23 419 100 389 29 412 57 172 117 088 35 670 76 636 105 223 28 827 32 646 48 632 23 268 Hakkuutähtee Kannot 70 % 2 187 132 127 536 65 139 126 445 76 236 90 013 111 093 88 855 256 798 54 295 133 818 235 937 86 182 161 024 172 851 87 599 70 557 173 644 69 110 YHTEENSÄ 969 091 41 607 29 240 56 761 33 411 33 065 53 028 32 979 114 674 26 355 67 921 110 211 40 200 76 649 66 116 36 534 33 526 92 318 24 497 2 739 084 120 802 64 169 156 279 114 662 119 961 121 034 78 317 305 710 84 286 180 093 336 549 109 528 225 854 267 082 91 562 98 176 186 807 78 212 Pienpuu (NMK YHTEENSÄ 90 % 3. Teknistaloudellinen ja -ekologinen 693 180 21 663 47 773 20 431 42 051 25 989 33 177 35 326 31 726 88 268 17 409 41 906 77 959 27 951 53 259 63 749 30 053 22 558 52 444 20 993 60 % 44 304 39 659 24 667 29 991 34 245 29 089 79 339 16 971 40 771 72 964 26 307 50 125 57 880 27 086 21 889 49 214 28 246 Hakkuutähtee Kannot 70 % 3. Teknistaloudellinen ja -ekologinen 367 126 23 886 10 831 21 026 12 994 16 589 17 663 15 863 44 134 8 704 20 953 38 980 13 976 26 630 31 874 15 027 11 279 26 222 10 497 50 % 645 407 28 575 12 865 36 498 30 014 30 922 25 171 16 439 67 985 21 389 41 250 81 937 25 243 54 428 71 807 19 652 24 003 34 393 22 836 50 % 454 726 20 547 8 887 25 427 20 616 22 833 17 223 11 710 50 195 14 706 28 586 58 544 17 835 38 318 52 612 14 413 16 323 24 316 11 634 Hakkuutähtee Kannot 75 % 80 % 1 494 771 85 482 44 590 86 558 51 959 60 558 76 565 60 111 174 991 37 365 92 444 161 713 59 245 110 336 116 262 59 709 48 584 120 721 47 578 YHTEENSÄ 775 273 33 286 23 392 45 408 26 729 26 452 42 422 26 383 91 739 21 084 54 337 88 169 32 160 61 319 52 893 29 227 26 821 73 854 19 597 1 875 405 82 408 45 145 107 334 77 359 80 207 84 816 54 532 209 919 57 179 124 173 228 650 75 238 154 064 177 312 63 292 67 147 132 563 54 067 Pienpuu (NMK YHTEENSÄ 80 % 607 760 28 367 18 436 35 788 20 464 21 476 33 218 22 431 71 353 15 932 40 913 68 011 25 538 46 112 40 977 24 368 20 888 57 589 15 897 Pienpuu 4. Tarjontahalukkuuden mukainen 519 885 33 228 15 323 29 745 18 501 22 494 25 684 21 817 59 504 12 728 30 578 54 723 19 731 37 594 43 410 20 314 16 417 36 910 21 184 Hakkuutähtee Kannot 75 % 4. Tarjontahalukkuuden mukainen 3500 1 079 200 4900 1000 264700 2100 17300 9500 8100 163950 4300 37800 500150 2400 12000 13200 10000 4300 20000 3500 1 261 200 4900 1000 296700 2100 17300 9500 8100 163950 4300 37800 650150 2400 12000 13200 10000 4300 20000 907 300 4900 1000 264700 2100 17300 9500 8100 70950 2500 36100 450150 2400 5800 1000 3000 4300 20000 3500 1 079 200 4900 1000 264700 2100 17300 9500 8100 163950 4300 37800 500150 2400 12000 13200 10000 4300 20000 3500 1 261 200 4900 1000 296700 2100 17300 9500 8100 163950 4300 37800 650150 2400 12000 13200 10000 4300 20000 3500 5. Metsähakkeen käyttöpotentiaali Käyttöpotenti Käyttöpotenti Nykyinen aali, nykyinen aali käyttö tekniikka investoinneill 907 300 4900 1000 264700 2100 17300 9500 8100 70950 2500 36100 450150 2400 5800 1000 3000 4300 20000 3500 5. Metsähakkeen käyttöpotentiaali Käyttöpotenti Käyttöpotenti Nykyinen aali, nykyinen aali käyttö tekniikka investoinneill Liite 2. Kuntakohtaiset metsäenergiavarat, MWh 673 644 Etelä-Savo, yhteensä: 787 487 51 236 23 233 35 583 37 887 34 026 94 667 [m³] 485 959 22 682 14 741 28 616 16 363 17 172 26 561 17 936 57 053 12 739 32 714 54 381 20 420 36 871 32 765 19 484 16 702 46 048 12 711 Pienpuu 1 947 090 116 974 57 829 112 257 68 208 81 901 97 727 80 232 228 824 47 903 117 279 208 900 75 964 142 704 157 385 78 039 62 167 150 121 62 676 YHTEENSÄ (Kuntajako 1.1.2008) 471 551 30 139 13 898 26 979 16 781 20 402 23 296 19 789 53 972 11 545 27 735 49 636 17 896 34 099 39 374 18 426 14 891 33 479 19 215 70 % 551 241 35 865 16 263 31 570 19 511 24 908 26 521 23 818 66 267 13 070 31 461 58 528 20 985 39 984 47 859 22 562 16 935 39 372 15 761 Hakkuutähtee Kannot 70 % 2. Tekninen 112 852 44 222 16 670 37 026 836 290 741 Savonranta 768 Sulkava Etelä-Savo, yhteensä: 38 891 47 293 696 Ristiina 740 Savonlinna 48 978 40 067 681 Rantasalmi 25 117 975 387 44 074 19 063 54 541 36 943 21 301 32 615 107 668 618 Punkaharju 88 092 593 Pieksämäki 31 545 61 317 125 578 38 256 82 192 35 012 623 Puumala 53 450 27 715 507 Mäntyharju 491 Mikkeli 588 Pertunmaa 32 709 106 171 246 Kerimäki 93 045 70 525 178 Juva 213 Kangasniemi 30 917 31 103 25 464 97 Hirvensalmi 171 Joroinen 52 158 44 564 90 Heinävesi 24 955 29 589 Hakkuutähtee Kannot 46 Enonkoski Kunta 1. Teoreettinen potentiaali 619 901 26 615 18 704 36 308 21 372 21 151 33 921 21 096 73 354 16 858 43 447 70 499 25 715 49 030 42 292 23 370 21 446 59 053 15 670 2 431 578 107 715 54 438 138 142 104 485 110 196 103 478 67 514 269 113 76 118 158 214 302 247 96 680 201 747 248 189 79 750 87 561 155 776 70 214 Pienpuu (NMK YHTEENSÄ (Kuntajako 1.1.2008) 585 403 25 918 11 669 33 105 27 223 28 047 22 831 14 911 61 664 19 401 37 415 74 319 22 897 49 367 65 131 17 825 21 772 31 195 20 713 70 % 682 771 30 852 13 344 38 179 30 956 34 284 25 860 17 582 75 367 22 081 42 922 87 904 26 779 57 534 78 997 21 642 24 509 36 511 17 469 Hakkuutähtee Kannot 70 % 2. Tekninen 90 % 437 363 20 414 13 267 25 754 14 727 15 455 23 905 16 142 51 348 11 465 29 443 48 943 18 378 33 184 29 488 17 536 15 032 41 443 1 460 155 86 418 43 429 84 303 51 018 60 765 73 721 59 749 171 587 36 080 88 638 157 106 57 259 107 267 116 722 58 524 46 858 114 294 46 415 YHTEENSÄ 557 911 23 954 16 834 32 677 19 235 19 036 30 529 18 986 66 018 15 173 39 102 63 449 23 143 44 127 38 063 21 033 19 301 53 148 14 103 1 826 085 80 724 41 847 103 961 77 414 81 367 79 219 51 479 203 050 56 654 119 439 225 673 72 819 151 029 182 191 60 499 65 582 120 854 52 284 Pienpuu (NMK YHTEENSÄ 2 34 % nykyisen Savonlinnan (2012) potentiaalista. Suhdeluku perustuu yksityismetsien markkinahakkuumääriin 2005-2008. 90 % 11 440 Pienpuu 1 66 % nykyisen Savonlinnan (2012) potentiaalista. Suhdeluku perustuu yksityismetsien markkinahakkuumääriin 2005-2008. 43 056 768 Sulkava 45 100 38 542 29 146 23 972 681 Rantasalmi 696 Ristiina 19 855 33 280 623 Puumala 740 Savonlinna1 28 270 618 Punkaharju 741 Savonranta2 27 873 77 103 593 Pieksämäki 44 944 18 671 39 622 16 493 507 Mäntyharju 83 611 29 978 57 120 68 370 32 232 24 193 56 246 22 515 588 Pertunmaa 25 566 70 908 48 712 213 Kangasniemi 246 Kerimäki 56 249 178 Juva 491 Mikkeli 21 272 26 322 97 Hirvensalmi 47 827 90 Heinävesi 171 Joroinen 27 450 Hakkuutähtee Kannot 46 Enonkoski Kunta 1. Teoreettinen potentiaali Kuntakohtaiset metsäenergiapotentiaalit, hakkuusuunnitteesta [m³] Kuntakohtaiset metsäenergiapotentiaalit, toteutuneista hakkuista 393 627 18 373 11 941 23 179 13 254 13 909 21 514 14 528 46 213 10 319 26 498 44 048 16 540 29 865 26 540 15 782 13 529 37 299 10 296 Pienpuu 90 % 409 782 18 143 8 168 23 174 19 056 19 633 15 981 10 438 43 165 13 580 26 191 52 024 16 028 34 557 45 592 12 477 15 240 21 837 14 499 60 % 409 663 18 511 8 007 22 907 18 573 20 571 15 516 10 549 45 220 13 249 25 753 52 743 16 067 34 521 47 398 12 985 14 705 21 906 10 481 Hakkuutähtee Kannot 70 % 1 054 457 60 989 31 427 61 006 36 707 43 135 53 734 42 671 123 754 26 242 64 789 113 910 41 658 77 725 82 817 42 218 34 113 84 357 33 203 YHTEENSÄ 502 120 21 558 15 150 29 410 17 312 17 132 27 476 17 087 59 417 13 655 35 192 57 104 20 829 39 714 34 257 18 929 17 371 47 833 12 693 1 321 564 58 212 31 325 75 490 54 941 57 336 58 973 38 074 147 802 40 484 87 136 161 870 52 924 108 792 127 247 44 392 47 316 91 576 37 673 Pienpuu (NMK YHTEENSÄ 90 % 3. Teknistaloudellinen ja -ekologinen 330 744 21 519 21 097 330 086 9 758 18 942 11 707 14 945 15 913 14 291 39 760 7 842 18 876 35 117 12 591 23 991 28 716 13 537 10 161 23 623 9 456 60 % 9 729 18 885 11 746 14 282 16 307 13 852 37 781 8 081 19 415 34 745 12 527 23 869 27 562 12 898 10 423 23 435 13 450 Hakkuutähtee Kannot 70 % 3. Teknistaloudellinen ja -ekologinen 165 372 10 760 4 879 9 471 5 853 7 472 7 956 7 146 19 880 3 921 9 438 17 558 6 295 11 995 14 358 6 769 5 081 11 812 4 728 50 % 307 337 13 607 6 126 17 380 14 292 14 725 11 986 7 828 32 374 10 185 19 643 39 018 12 021 25 918 34 194 9 358 11 430 16 377 10 874 5 241 50 % 204 831 9 256 4 003 11 454 9 287 10 285 7 758 5 275 22 610 6 624 12 877 26 371 8 034 17 260 23 699 6 492 7 353 10 953 Hakkuutähtee Kannot 75 % 80 % 727 838 41 281 21 728 42 178 25 266 29 311 37 398 29 157 85 186 18 237 45 198 78 856 28 923 53 789 56 261 29 068 23 721 59 227 23 053 YHTEENSÄ 401 696 17 247 12 120 23 528 13 849 13 706 21 981 13 670 47 533 10 924 28 154 45 683 16 663 31 771 27 405 15 143 13 897 38 266 10 154 913 863 40 109 22 250 52 362 37 428 38 716 41 725 26 773 102 517 27 734 60 673 111 072 36 718 74 950 85 298 30 994 32 680 65 597 26 269 Pienpuu (NMK YHTEENSÄ 80 % 314 902 14 698 9 552 18 543 10 603 11 127 17 211 11 622 36 970 8 255 21 199 35 239 13 232 23 892 21 232 12 626 10 823 29 839 8 237 Pienpuu 4. Tarjontahalukkuuden mukainen 247 564 15 823 7 297 14 164 8 810 10 711 12 230 10 389 28 335 6 061 14 561 26 059 9 396 17 902 20 672 9 674 7 818 17 576 10 088 Hakkuutähtee Kannot 75 % 4. Tarjontahalukkuuden mukainen 1691 522 460 2371 490 128380 1010 8305 4644 3953 79584 2074 18358 241528 1164 5804 6317 4868 2081 9837 1691 610 417 2371 490 143900 1010 8305 4644 3953 79584 2074 18358 313964 1164 5804 6317 4868 2081 9837 439 233 2371 490 128380 1010 8305 4644 3953 34440 1206 17532 217382 1164 2805 479 1460 2081 9837 1691 522 460 2371 490 128380 1010 8305 4644 3953 79584 2074 18358 241528 1164 5804 6317 4868 2081 9837 1691 610 417 2371 490 143900 1010 8305 4644 3953 79584 2074 18358 313964 1164 5804 6317 4868 2081 9837 1691 5. Metsähakkeen käyttöpotentiaali Käyttöpotenti Käyttöpotenti Nykyinen aali, nykyinen aali käyttö tekniikka investoinneill 439 233 2371 490 128380 1010 8305 4644 3953 34440 1206 17532 217382 1164 2805 479 1460 2081 9837 1691 5. Metsähakkeen käyttöpotentiaali Käyttöpotenti Käyttöpotenti Nykyinen aali, nykyinen aali käyttö tekniikka investoinneill Liite 2. Kuntakohtaiset metsäenergiavarat, m3 Liite 3. Energiapuuselvityksen käsitteet Teoreettinen potentiaali Hakkuutähde ja kannot uudistushakkuilta Tietolähteet olivat ”Markkinahakkuut yksityismetsistä kunnittain” -tilastot vuosilta 2006 - 2011 ja metsäkeskusalueen vastaava kuntakohtainen hakkuusuunnite. Aineistosta irrotettiin tukkipuun hakkuumäärät. Oletus oli, että metsiköstä sen kiertoaikana saatava tukkipuun määrä vastaa metsikön päätehakkuusta saatavaa ainespuumäärää (esim. Huuskonen & Ahtikoski 2005, Hynynen ym. 2005). Hakkuumäärät muutettiin vastaamaan hakkuualalle jäävän hakkuutähteen sekä kanto- ja juuripuun määrää biomassakertoimilla (Kärhä ym. 2010). Energiapienpuu nuoren metsän kunnostuskohteilta ja ensiharvennuksilta Energiapienpuun oletettiin saatavan enimmäkseen nuoren metsän kunnostuskohteilta (nmk) ja osittain myös ensiharvennuksilta. Nmk-laskennan lähtötietona oli Etelä-Savon nmk-pinta-ala joko hakkuusuunnitteen mukaan tai toteutuma vuosilta 2006-2010. Pinta-alat jyvitettiin kuntakohtaisiksi ASY-inventoinnista saatujen kehitysluokkien (T2 & 02) yleisyyden mukaan. Nmk-laskennassa oletuksena oli, että korjuu tapahtuu kokopuukorjuuna, ja energiapuun teoreettinen saanto on 65 m³/ha (Laihanen ym. 2011) . Ensiharvennusten kuitupuusta arvioitiin ohjautuvan 15 % energiantuotantoon (Laihanen ym. 2011). Hakkuusuunnitteeseen perustuvassa laskennassa ensiharvennusten kuitupuun hakkuumäärät saatiin suoraan kuntien hakkuusuunniteluvuista. Toteutuneisiin hakkuumääriin perustuvassa laskennassa kaikki hakkuutavat käsittävä kuitupuun hakkuumäärä kerrottiin hakkuusuunnitteesta saadulla luvulla, joka vastasi ensiharvennusten suhteellista osuutta kaikista hakkuutavoista (m³/m³). Tekninen potentiaali Mitä teoreettisesta potentiaalista voidaan saada irti korjuukohteella? Hakkuutähde ja kannot uudistushakkuilta Äijälän ym. (2010) mukaan vihreästä latvusmassasta tulisi jättää 30 % hakkuualalle. Tämän suosituksen perusteella hakkuutähteen tekninen korjuupotentiaali oli 70 % teoreettisesta. Osuus on sama kuin Valtakunnan metsieninventoinnin (VMI10-VMI11) laskelmaoletus. Kannoista suositellaan jätettäväksi kaikki alle 15 cm kannot sekä järeämpiä kantoja 25 kpl/ha (savi- ja silttimaat 50 kpl/ha). Lisäksi kannonnostoa rajoitetaan korjuualan eri osissa mm. topografian ja kivisyyden mukaan. VMI10-VMI11:n laskelmaoletuksissa pienin kantoläpimitta on 25 cm ja näistä talteensaanto 85 %. Näiden suositusten perusteella kanto- ja juuripuun teknisen korjuupotentiaalin oletettiin olevan keskimäärin 70 % teoreettisesta. Energiapienpuu Teoreettista energiapienpuupotentiaalia rajoitettiin 10 %:lla johtuen lähinnä nuoren metsän kokopuukorjuuseen liittyvistä suosituksista (Äijälä ym. 2010). Teknisen potentiaalin kerroin (90 %) oli täten hyvin karkea arvio, koska koko potentiaali sisälsi myös ensiharvennuksilta saatavaa energiarankaa, jonka tekninen saatavuus käytetyllä laskentamenetelmällä oli 100% teoreettisesta (Huom! jo ennalta määritetty 15 % rajoite). Energiapienpuun saatavuuslaskennan menetelmät ovat vaihdelleet laatijoittain. Esimerkiksi Kärhä ym. (2010) huomioivat teoreettiseen potentiaaliin kaiken ensiharvennuskelpoisen kuitupuun. Toisaalta Simola ja Kola (2010) perustivat teoreettisen potentiaalin arviot metsänhoito- ja perusparannustöiden tilastoihin, jolloin tekninen korjuupotentiaali vastasi teoreettista. Teknistaloudellinen ja -ekologinen potentiaali (teknis-ekologinen potentiaali) Mitkä potentiaalisista kohteista (tekninen potentiaali) voidaan lukea korjuukelpoisiksi taloudellisten ja ekologisten kriteerien perusteella? Pystykaupassa leimikon ostaja arvioi, kannattaako energiapuun korjuuta harjoittaa kyseisellä kohteella. Riippuen korjattavaksi tarjottavasta energiajakeesta päätökseen vaikuttavat taloudellisina tekijöinä mm. leimikon puulajisuhteet ja keskimääräinen metsäkuljetusmatka sekä ekologisina tekijöinä metsätyyppi ja maaperän pehmeys. Tässä selvityksessä ei ollut käytettävissä kuntakohtaista aineistoa tarkempaa analyysiä varten, vaan käytettiin samoja rajoitteita kuin aiemmassa, Kaakkois-Suomen alueella tehdyssä selvityksessä (Laihanen ym. 2011). Teknis-ekologisen potentiaalin oletettiin olevan 70 % teknisestä potentiaalista hakkuutähteellä, 60 % kannoilla ja 90 % pienpuulla. Uudistushakkuilla, joilla käytetään järeää korjuukalustoa, teknistä potentiaalia rajoittaa erityisesti pehmeiden korjuukohteiden osuus. Lisäksi metsänuudistustapa vaikuttaa hakkuutähteiden ja kantojen korjuumahdollisuuksiin. Tarjontahalukkuuden mukainen korjuupotentiaali (tarjontapotentiaali) Kuinka moni metsänomistaja on valmis myymään energiapuuta nykyisillä puumarkkinoilla (hinta ja laatu)? Teknis-ekologista potentiaalia rajoitettiin eteläsavolaisten metsänomistajien energiapuun tarjontahalukkuutta selvittäneen raportin mukaisilla prosenteilla: hakkuutähde 75 %, kannot 50 % ja pienpuu 80 % (Mynttinen ym. 2010). Metsäenergian käyttöpotentiaali Metsäenergiaa käyttävien laitosten tiedot perustuvat vuoden 2006 Etelä-Savon energiatase -selvitykseen (Karhunen & Ranta 2010). Tietoja on tarkastettu selvityksen jälkeen vuosittain sekä energiatilastojen että maakunnan energiahuoltoon liittyvän uutisoinnin perusteella. Tarvittaessa tietoja on kysytty suoraan laitoksilta tai lämpöyrittäjiltä. Laitoskohtaisia tietoja ei julkaista, ellei vastaava yrittäjä ole tähän erikseen suostunut. Metsähaketaseen karttaesityksissä ”nykyisellä käytöllä” viitataan päivitettyyn arvioon nykyisestä (n. v. 2011) metsähakkeen käytöstä. Termi ”käyttöpotentiaali” tarkoittaa metsähakkeen maksimimäärää, joka voitaisiin polttaa laitoksissa nykyisellä teknologialla (nykyiset kattilat). Esimerkiksi joissakin lämpölaitoksissa poltetaan pääasiassa turvetta, vaikka puun osuutta polttoaineesta olisi mahdollista kasvattaa ilman lisäinvestointeja laitosteknologiaan. Metsäenergian kokonaiskysyntää havainnollistavassa kuvassa ”käyttöpotentiaali investoinneilla” huomioi nämä lisäinvestoinnit. Tällä hetkellä tiedossa ovat ESE:n Pursialan II-kattilan uudistaminen Mikkelissä sekä Suur-Savon Sähkön uusi lämpölaitos Savonlinnan Laitaatsillassa. Energiajalosteita tuottavat yksiköt, kuten Savonlinnaan kaavailtu biojalostamo tai Ristiinaan suunniteltu biohiililaitos, on jätetty tämän tarkastelun ulkopuolelle. Huuskonen, S. & Ahtikoski, A. 2005. Ensiharvennuksen ajoituksen ja voimakkuuden vaikutus kuivahkon kankaan männiköiden tuotokseen ja tuottoon. Metsätieteen aikakauskirja 2/2005: 99–115. Hynynen, J., Ahtikoski, A., Siitonen, J., Sievänen, R. & Liski, J. 2005. Applying the MOTTI simulator to analyse the effect of alternative management schedules on timber and non-timber production. Forest Ecology and Management 207: 5-18. Karhunen, A. & Ranta, T. 2010. Metsähakkeen kysyntä. Teoksessa: Karttunen, K., Föhr, J. & Ranta, T. Energiapuuta Etelä-Savosta. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Teknillinen tiedekunta. LUT Energia. Tutkimusraportti 7. Lappeenranta. 150 s. Kärhä K, Elo J, Lahtinen P, Räsänen T, Keskinen S, Saijonmaa P, Heiskanen H, Strandström M & Pajuoja H. 2010. Kiinteiden puupolttoaineiden saatavuus ja käyttö Suomessa vuonna 2020. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Energia ja ilmasto 66 s. Laihanen, M., Karhunen, A. & Ranta, T. 2011. Metsäenergian käytön kasvun liiketoimintamahdollisuudet KaakkoisSuomessa. Lappeenranta University of Technology. Faculty of Technology. LUT Energy. Research Report 18. 30 p.+ app. 7 p. Mynttinen, S., Karttunen, K. & Handelberg, J. Energiapuun tarjontahalukkuus. 2010. Teoksessa: Karttunen, K., Föhr, J. & Ranta, T. Energiapuuta Etelä-Savosta. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Teknillinen tiedekunta. LUT Energia. Tutkimusraportti 7. Lappeenranta. 150 s. Simola, A. & Kola, J. (toim.) 2010. Bioenergian tuotannon aluetaloudelliset vaikutukset. Helsinki : Helsingin yliopisto, Taloustieteen laitos. 88 p. Taloustieteen laitoksen julkaisuja; 49 Äijälä O., Kuusinen M. & Koistinen A. (toim.) Hyvän metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen ja kasvatukseen. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Julkaisusarja 30 2010, 56 s. ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- ”Metsäenergian käytön kasvun liiketoimintamahdollisuudet Kaakkois-Suomessa” -hankkeessa metsäenergian saatavuutta ja sen laskentakriteerejä pohti työryhmä, johon kuului metsäalan ammattilaisia. Kriteereissä pyrittiin käyttämään mahdollisimman paljon jo tutkittua tietoa, mutta osa määritelmistä perustui työryhmän arvioon biomassan saatavuudesta ja hankintaa rajoittavista tekijöistä. Liite 4 Haastattelut Asikainen Antti Donner-Amnell Jacob Hakala Aki Hautaniemi Merja Haverinen Marja Huupponen Harri Kaartinen Seppo Kallio Ismo Karjalainen Markku Karppanen Erkki Kokkonen Heikki Kontinen Kati Koskelainen Lasse Lampola Eero Lappalainen Heikki Lavonen Pentti Leskinen Timo Mannila Mikko Muinonen Mika Mäntylä Jukka Niskanen Anssi Nuutinen Erkki Ojala Esa Pulkkinen Seppo Pulkkinen Simo Pykäläinen Jouni Pylkkänen Ari Rautiainen Ismo Ripatti Hannu Ruottinen Ari Salo Matti Saukkonen Ilpo Seppänen Hannu Suomalainen Jari Turkia Kyösti Tyrväinen Timo Valkama Arto Välimäki Harri Ylkänen Yrjö Metsäntutkimuslaitos Itä-Suomen Yliopisto Miktech Oy Finnvera Oyj Etelä-Savon maakuntaliitto Metsänhoitoyhdistys Itä-Savo Viitakosken puu Oy Metsänhoitoyhdistys Kangasniemi-Pieksämäki Työ- ja elinkeinoministeriö Etelä-Savon Energia Oy Itä-Suomen Yliopisto Mamk Ekogen Oy Metsä Wood, Punkaharjun tehdas SKAL Metsäkuljetus Lavoset Oy Metsänomistajien Liitto Järvi-Suomi OR Group Miktech Oy Mamk Suomen metsäkeskus, Pohjois-Karjalan alueyksikkö OR Group Stora Enso Oyj Metsänkorjuu Pulkkinen Oy Primewood Metsäntutkimuslaitos Suur-Savon Sähkö Oy Lameco LTH Oy Metsänomistajien Liitto Järvi-Suomi Itä-Savon Koneyrittäjät Metsä Group Joensuun tiedepuisto Oy Suomen metsäkeskus, Etelä-Savon alueyksikkö Sahakuutio Oy Suomen metsäkeskus, Etelä-Savon alueyksikkö Niskatalo Oy Suomen metsäkeskus, Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueyksikkö Joensuun tiedepuisto Oy Suomen metsäkeskus, Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueyksikkö Lähteet Alm M, Uusiutuva energia, TEM:n toimialaraportti 4/2012 Bioenergialiiketoiminnan kehittämisohjelma, Miktech, 2011 Esala L, ym. Puurakentamisen yhteiskunnalliset vaikutukset, PTT raportteja 239, 2012 Etelä-Savon metsä- ja puuklusterin kehittämissuunnitelma, Etelä-Savon maakuntaliitto, 2001 Etelä-Savon metsäohjelma 2012 – 2015, Suomen metsäkeskus, Etelä-Savo 2011 Gaia Consulting Oy, ym. Puutuotealan tulevaisuusverstas, Toimintakehys puutuotealan kansainvälistymiselle ja kasvulle, 2011 Hetemäki L, ym. Arvio Suomen puunjalostuksen tuotannosta ja puunkäytöstä vuosina 2015 ja 2020, Metlan työraportteja 122, 2009 Honkatukia J, ym. Selvitys Suomen nykyisestä ja tulevasta puunkäytöstä, VATT Tutkimukset 164, 2011 Itä-Suomen bioenergiaohjelma 2020, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, 2011 Kansallinen metsäohjelma 2015, Maa- ja metsätalousministeriö, 2010 Karttunen K, ym. Energiapuuta Etelä-Savosta, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, 2010 Kärhä K, ym. Kiinteiden polttoaineiden saatavuus ja käyttö Suomessa vuonna 2020, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 66/2010 Laihanen M, ym. Metsäenergian käytön kasvun liiketoimintamahdollisuudet Kaakkois-Suomessa, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, 2011 Laitila J, ym. Metsähakkeen hankinta- ja toimituslogistiikan haasteet ja kehittämistarpeet, VTT tiedotteita 2010 Loukasmäki P, Puutalojen ja muiden rakennuspuusepäntuotteiden valmistus, TEM:n toimialaraportti 8/2012 Luonnonvara-alan selvitystyöryhmän raportti (Etelä-Savon koulutus Oy 2011) Metsäalan strateginen ohjelma 2011 – 2015, Väliraportti ja toimenpideohjelma, Työ- ja elinkeinoministeriö, 2012 Metsäopetuksen kehittäminen Etelä-Savossa (Petteri Vanninen 2009) Metsäopetuksen nykytila ja tulevaisuus Savonlinnan Ammatti- ja Aikuisopistossa (Ari Haapasaari 2012) Metsäpalvelun osaamiskeskittymän ja tutkimus- ja kehittämisverkon luominen Itä-Suomeen (METLA Suonenjoki, MAMK) Metsäsektorin suhdannekatsaus 2012 - 2013, Metsäntutkimuslaitos 2012 Oesch P, Energiateollisuus ry, Uusiutuvat energialähteet, edistyminen vs. tavoitteet vuoteen 2020 – Energiateollisuuden näkökulma, 2012 Pirhonen I, ym. Energiatuotannon ja puutuoteteollisuuden yhteistyömahdollisuudet, Loppuraportti, Metsäalan ennakointiyksikkö, Joensuun Yliopisto 2009 Pöyry Energy Oy, Metsäbioenergian saatavuus energiantuotantoon eri markkinatilanteissa, loppuraportti 2009 Pöyry Management Consulting Oy, Metsäteollisuuden investointinäkymät Suomessa, Metsäteollisuus ry, loppuraportti 2011 Suomalainen metsänomistaja 2010 (METLA: Hänninen, Karppinen, Leppänen, 2011 Symbioosi oy, Suomalaisen puutuoteteollisuuden jalostusarvon kasvattaminen, toimiala-analyysi 2010 Tekes, Puukerrostalorakentamisen haasteet ja mahdollisuudet, selvitys 2011 Viitanen J, ym. Suomen sahateollisuuden kansainvälistyminen, Metsätieteen aikakauskirja, 2010 Seminaariaineistot 2012: Bioenergiaa metsistä, loppuseminaari, Metla Biohiilen tuotanto- ja käyttö, edellytykset ja mahdollisuudet Suomessa, VTT Hajautettu energiantuotanto ja energiaomavaraiset asuinalueet, Biosaimaa Puun laatukasvatus, Metla, Metsäkeskus Itä-Suomen Bioenergiapäivät Metsä- ja puuala murroksessa - puu vastaa haasteisiin, Metla Metsäenergiaketjun kannattavuuden parantaminen, Biosaimaa Metsätalous yritysmuotona, Metsäkeskus Mitä uutta energiapuusta, Metsäkeskus Motivan lämpöyrittäjäpäivät Puurakentamisen Road Show, Puuinfo Suomesta bioöljyn suurvalta, TEM Tilastoaineistot: Metla, metinfo Metsäkeskus, alueelliset metsävaratiedot Metsäteollisuus ry Tilastokeskus, toimipaikkatilastot, teollisuuden rakennetiedot
© Copyright 2024