Lue julkaisu
Maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla Kehittämishankkeiden seuranta ja arviointi vuosilta 2011 - 2013 Hanna-Mari Maijala MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTTAMINEN LIIKUNNAN AVULLA Kehittämishankkeiden seuranta ja arviointi vuosilta 2011–2013 Hanna-Mari Maijala LIKES-tutkimuskeskus 2014 Maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla – Kehittämishankkeiden seuranta ja arviointi vuosilta 2011–2013 Hanna-Mari Maijala Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 290 ISBN (pdf) 978-951-790-365-3 ISSN 2342-4788 Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES Jyväskylä 2014 Kannen kuva: Tomi Hyvönen 2 TIIVISTELMÄ Vuosina 2011–2013 ELY-keskukset jakoivat kehittämisavustusta kunnille maahanmuuttajien kotouttamiseen liikunnan avulla yhteensä 2 537 020 euroa. Tukea sai 43 hanketta ja 40 kuntaa. Eniten tukea kohdennettiin Uudenmaan ELY-alueelle (1 309 220 euroa), jossa asuu eniten maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Hankekokonaisuuden tarkoituksena oli toimintamallien löytäminen maahanmuuttajien kotouttamiseen liikunnan avulla. Inkluusioperiaatteella tarkoitettiin, että maahanmuuttajat voivat käyttää kaikille tarkoitettuja kuntien sekä liikunta- ja urheiluseurojen palveluja. Tarvittaessa hanketoiminnassa oli mahdollista lisätä liikuntapalvelujen saatavuutta erityistoimenpitein. Raportin pääaineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka lähetettiin kaikille vuonna 2013 avustusta saaneille hankkeille. Vastausprosentiksi saatiin 100. Lisäksi kymmenen kunnan hankevastaavaa haastateltiin. Muuna aineistona käytettiin vuosien 2011–2013 hankehakemuksia, ELY-keskusten määrärahaesityksiä sekä päätöksiä myönnetyistä avustuksista. Hankkeiden vuoden 2013 toimintakertomukset ja tiliselvitykset käytiin läpi. Yleisin hankkeiden toteuttajataho oli liikuntatoimi (15 hankkeessa). Hankkeiden yleisimmät yhteistyökumppanit olivat urheiluseura ja jokin kunnan hallintokunta. Kehittämisavustuksella toteutettiin ohjattuja liikuntaryhmiä ja liikuntatapahtumia sekä tarjottiin avoimia harjoitusvuoroja. Inkluusion tukemiseksi toteutettiin liikuntapaikkakierroksia, lajikokeiluja ja urheiluseurojen esittelytilaisuuksia. Erityisesti maahanmuuttajataustaisille naisille toteutettiin sukupuolisensitiivisiä ryhmiä. Suurin osa hankkeen maahanmuuttajille suunnatusta liikuntatoiminnasta oli osallistujille maksutonta. Yhteensä hankkeissa liikkui viikkotasolla 3 771 henkilöä, joista noin 70 % oli maahanmuuttajia. Keskimäärin yhdessä hankkeessa liikkui viikkotasolla 114 osallistujaa. Suurin osa hankkeiden toimintaan osallistuneista oli maahanmuuttajataustaisia poikia ja miehiä. Maahanmuuttajien liikkuminen lisääntyi kehittämistoiminnan ansiosta, mutta kotoutumisesta ei voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Moni ryhmä oli suunnattu tai tavoitti suurimmaksi osaksi maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, jolloin vuorovaikutus kantaväestön kanssa jäi vähäiseksi. Maahanmuuttajien erilliset ryhmät tulisi nähdä ponnahduslautana ja välivaiheena ennen siirtymistä kaikille suunnattuun toimintaan. Edullisten eri liikuntamuotojen alkeisryhmien perustaminen lähelle monikulttuurisia asuinalueita voisi olla toimiva malli maahanmuuttajille suunnatun toiminnan sekä kunnan ja/tai liikuntaseuratoiminnan välillä. Tarvetta on enemmän myös koko perheelle suunnatulle liikuntatoiminnalle. Niin kauan kuin maahanmuuttajat nähdään erillisenä kohderyhmänä liikuntapalveluissa, toimintaa on vaikea vakiinnuttaa. Monikulttuurisen näkökulman omaksuminen kaikessa toiminnassa läpileikkaavana teemana on ainut tapa luoda aidosti moninaisia liikuntapalveluja. Osa kunnista aloitti monikulttuurisen liikuntatoiminnan ja maahanmuuttajien tavoittamisen aivan alusta. Kehittämishankkeissa tarvitaan konkreettisia työkaluja ja tukipalveluja toimintakulttuurin muuttamiseen. Kehittämistoiminnan ensimmäisinä vuosina maahanmuuttajat nähtiin hankkeissa helposti pelkästään toiminnan kohteina, joille toteutettiin ”ylhäältä käsin” liikuntaryhmiä. Maahanmuuttajan roolin liikuntatoiminnan suunnittelijana, toteuttajana, kehittäjänä ja arvioijana tulisi vahvistua. 3 SAMMANFATTNING Under åren 2011–2013 delade NTM-centralerna ut sammanlagt 2 537 020 euro i utvecklingsunderstöd till kommuner för integrering av invandrare med hjälp av idrott. Understöd beviljades till 43 projekt och 40 kommuner. Mest stöd allokerades till Nylands NTM-område (1 309 220 euro) där det också bor flest personer med invandrarbakgrund. Målet med projekthelheten var att hitta verksamhetsmodeller för integrering av invandrare med hjälp av idrott. Med principen om inklusion avsågs att invandrare får använda såväl kommunala som motions- och idrottsföreningarnas tjänster som är avsedda för alla. Vid behov var det möjligt att genom specialåtgärder öka tillgängligheten av idrotts- och motionstjänster i projektverksamheten. Huvudmaterialet för rapporten samlades in med hjälp av en enkätsblankett som skickades till alla projekt som fick understöd under 2013. Svarsprocenten blev 100. Därutöver intervjuade man projektansvariga i tio kommuner. Som övrigt material användes projektansökningarna för 2011–2013, NTM-centralernas anslagsförslag samt besluten om beviljade understöd. Man gick igenom verksamhetsberättelserna och revisionsberättelserna för projekten för 2013. Den vanligaste instansen som genomförde projekten var idrottsväsendet (i 15 projekt). Projektens vanligaste projektpartner var idrottsföreningar och kommunala förvaltningar. Med hjälp av utvecklingsunderstödet grundades ledda motionsgrupper och ordnades motionsevenemang samt erbjöds öppna träningsturer. För att stöda inklusionen ordnade man rundturer på idrottsplatser samt presenterade olika grenar och idrottsföreningar. I synnerhet för kvinnor med invandrarbakgrund grundades könssensitiva grupper. Största delen av motionsverksamheten som riktades till invandrare i projekten var avgiftsfri för deltagarna. Sammanlagt lockade projekten 3 771 personer till idrott och motion varje vecka. Cirka 70 procent av dessa var invandrare. I genomsnitt samlade varje projekt 114 motionärer varje vecka. Merparten av personerna som deltog i projektverksamheten var pojkar och män med invandrarbakgrund. Motion och idrott ökade bland invandrare tack vare utvecklingsverksamheten men man kan dock inte dra några långtgående slutsatser av integreringen. Många grupper riktades till eller lyckades nå mestadels personer med invandrarbakgrund och då var interaktion med urbefolkningen liten. Separata grupper för invandrare borde betraktas som språngbräda och mellanskede före övergången till verksamhet som riktas till alla. En fungerande modell mellan verksamheten som riktas till invandrare och den kommunala verksamheten och/eller idrottsföreningsverksamheten kunde vara att grunda förmånliga nybörjargrupper i olika grenar nära mångkulturella bostadsområden. Det finns också behov av motionsverksamhet som riktas till hela familjen. Så länge som invandrare betraktas som en separat målgrupp för motions- och idrottstjänsterna är det svårt att etablera verksamheten. Det enda sättet att skapa genuint mångfasetterade motions- och idrottstjänster är att tillägna sig det mångkulturella perspektivet som ett genomträngande tema i all verksamhet. En del kommuner startade aktiviteter med mångkulturell idrott och motion helt från början, liksom även för att nå invandrarna. I utvecklingsprojekt behövs konkreta verktyg och stödtjänster för att verksamhetskulturen kan etableras. Under utvecklingsverksamhetens första år betraktades invandrare i projekt lätt enbart som verksamhetsobjekt för vilka man ”uppifrån” grundade idrotts- och motionsgrupper. Invandrarnas roll som planerare, genomförare, utvecklare och bedömare av idrotts- och motionsverksamhet borde förstärkas. 4 ABSTRACT Between 2011 and 2013, ELY Centres distributed a total of 2,537,020 euros of development subsidies to municipalities for the integration of immigrants with the help of sports. Subsidies were granted to 43 projects and 40 municipalities. The region that received the most subsidies was the Uusimaa ELY region (1,309,220 euros), which has the largest immigrant population in Finland. The aim of the project programme was to find operating models for the integration of immigrants with the help of sports. The project utilised the inclusion principle, which meant that immigrants had access to all the services offered by municipalities and sports clubs that are generally open to everyone. If required, the projects could also include special measures towards increasing the availability of sports services. The main data of the report was gathered through the use of a survey form, which was sent to all the projects that were granted subsidies in 2013. The response rate was 100%. In addition to this, interviews were conducted with ten municipal project leads. Other materials used included project applications from 2011–2013, the subsidy proposals of ELY Centres and their decisions regarding granted subsidies. The 2013 annual reports and financial statement of the projects were also studied. The most common operator responsible for the realisation of the projects was a municipal sports department (in 15 projects). The most common cooperation partners involved in the projects were sports clubs and municipal administrative branches. The development subsidies were used to organise guided sports groups and sporting events, as well as to schedule open training times. Inclusion was supported through the organisation of tours of sports facilities, sports trials and presentations by sports clubs. Gender sensitive groups were also organised especially for women with immigrant backgrounds. The majority of the sports activities organised for immigrants as part of the projects were free of charge. The total number of weekly project participants was 3,771, of which approximately 70% were immigrants. The average number of weekly participants per project was 114. The majority of the project participants were boys and men with immigrant backgrounds. The development operations did increase sports activities among immigrants, but no far-reaching conclusions can be made regarding integration. Many of the groups organised were primarily aimed at or reached people with immigrant backgrounds, which meant that interaction with the original population remained low. Separate groups meant for immigrants should be viewed as a stepping stone and transitional stage before transferring into groups meant for everyone. One workable model for organising activities for immigrants and for cooperation with municipalities and/or sports clubs could be the establishment of affordable beginner sports groups near multicultural residential areas. There is also a need for more sports activities that are aimed at the whole family. As long as immigrants are viewed as a separate target group in sports services, operations will be difficult to regularise. The adoption of a multicultural perspective as an all-encompassing theme in all operations is the only way to create genuinely diverse sports services. Some of the municipalities began organising multicultural sports activities and reaching out to immigrants from scratch. As such, the development projects need concrete tools and support services for changing operating cultures. During the first years of the development activities, immigrants were easily viewed as merely the subjects of the activities that were provided with sports groups “from the top down”. The role of the immigrant as the planner, organiser, developer and evaluator of sports activities should be strengthened. 5 SISÄLTÖ 1 Raportin tarkoitus ....................................................................................................................... 8 2 Seurannan ja arvioinnin työprosessi .................................................................................. 9 3 Kehittämisavustuksen lähtökohdat, tavoitteet ja tarkoitus.................................. 10 4 Kehittämisavustuksen määrä, myönnöt ja hakukierrokset ................................... 12 5 Kehittämishankkeiden toteuttajatahot ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa . 17 6 5.1 Yhteistyön keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet hankehakemuksissa .. 17 5.2 Yhteistyö kunnan eri hallintokuntien kanssa ................................................... 18 5.3 Yhteistyö muiden tahojen kanssa .......................................................................... 20 5.4 Hankevastaavien kokemuksia yhteistyöstä ...................................................... 21 Kehittämishankkeiden maahanmuuttaja-kohderyhmät ja niiden tavoittaminen toiminnan pariin ........................................................................................ 23 6.1 Kohderyhmien tavoittaminen ................................................................................. 24 6.2 Hankevastaavien kokemuksia maahanmuuttaja- kohderyhmien tavoittamisessa .............................................................................................................. 25 6.3 Esimerkkejä toimintakertomuksista – maahanmuuttajien tavoittaminen.................................................................................................................. 27 7 Kehittämishankkeiden osallistujat ................................................................................... 28 8 Kehittämishankkeiden tavoitteet – kotoutuminen liikunnan avulla ................ 29 9 Inkluusioperiaatteen toteutuminen ................................................................................. 30 9.1 Yhteenveto keskeisistä hankehakemusten tavoitteista ............................... 30 9.2 Toteutettuja toimenpiteitä ........................................................................................ 31 9.3 Esimerkkejä toimintakertomuksista – inkluusioperiaatteen toteutuminen .................................................................................................................. 32 9.4 Hankevastaavien kokemuksia inkluusioperiaatteen toteutumisesta .... 34 9.4.1 Kulttuurierot........................................................................................................ 35 9.4.2 Liikuntatoiminnan maksuttomuus/maksullisuus ja urheiluseuramaksujen taloudellinen tukeminen ................................ 35 9.4.3 Siirtyminen matalan kynnyksen liikuntaryhmistä kaikille suunnattuihin palveluihin ............................................................................. 37 9.4.4 Yhdessä vai erikseen? ...................................................................................... 39 6 10 Maahanmuuttajien osallisuus ............................................................................................. 42 10.1 Keskeiset hankehakemusten tavoitteet .............................................................. 42 10.2 Toteutettuja toimenpiteitä ........................................................................................ 42 10.3 Esimerkkejä toimintakertomuksista – maahanmuuttajien osallisuus . 43 10.4 Hankevastaavien kokemuksia maahanmuuttajien osallistamisesta ..... 44 11 Maahanmuuttajien ja kantaväestön vuorovaikutus ................................................. 45 11.1 Yhteenveto hankehakemusten tavoitteista ....................................................... 45 11.2 Toteutettuja toimenpiteitä ........................................................................................ 45 11.3 Esimerkkejä toimintakertomuksista – maahanmuuttajien ja kantaväestön vuorovaikutus.................................................................................... 46 12 Kehittämishankkeiden toiminnan vakiinnuttaminen ............................................. 47 12.1 Yhteenveto vakiinnuttamissuunnitelmien tavoitteista ja toimenpiteistä ............................................................................................................................................... 47 12.2 Hankevastaavien kokemuksia hankkeen vakiinnuttamisesta – onnistumiset.................................................................................................................... 49 12.3 Hankevastaavien kokemuksia hankkeen vakiinnuttamisesta – esteet 50 13 Yhteenveto kehittämishankkeista – maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla ......................................................................................................................... 53 13.1 Mikä kehittämisavustus? ........................................................................................... 53 13.2 Kehittämishankkeiden toteuttajatahot ja yhteistyö ..................................... 53 13.3 Mitä kehittämisavustuksella tehtiin ja miten? ................................................. 54 14 Monikulttuurisuus osana kunnan ja liikuntajärjestöjen toimintaa ................... 55 15 Kehittämishankekokonaisuus pähkinänkuoressa .................................................... 62 Lähteet ...................................................................................................................................................... 63 Liitteet ....................................................................................................................................................... 64 7 1 RAPORTIN TARKOITUS Vuosina 2011–2013 Suomen kunnilla oli mahdollisuus hakea opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) osoittamaa ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) myöntämää kehittämisavustusta maahanmuuttajien kotouttamiseen liikunnan avulla. Avustusta jaettiin kolmen vuoden aikana yhteensä 2 537 020 euroa 40 kunnalle. Hankekokonaisuuden seurantaa on tehty LIKES-tutkimuskeskuksessa. Tässä raportissa tarkastellaan kehittämisavustusta (2011–2013) saaneita hankkeita. Raportin alussa käydään läpi kehittämisavustuksen lähtökohdat, tavoitteet ja tarkoitus sekä tehdään yhteenveto kaikista vuosina 2011–2013 kehittämisavustusta saaneista hankkeista. Seuraavaksi käydään läpi hankkeiden toteuttaja- ja yhteistyötahot, maahanmuuttajakohderyhmät, kohderyhmän tavoittaminen sekä hankkeiden osallistujamäärät. Kehittämishankkeiden tavoitteita, toteutunutta toimintaa sekä hankevastaavien kokemuksia käsitellään luvuissa 8–11 sekä toiminnan vakiinnuttamista luvussa 12. Raportin lopussa on yhteenveto sekä pohdinta ja ehdotukset jatkotoimenpiteiksi. 8 2 SEURANNAN JA ARVIOINNIN TYÖPROSESSI Raportin pääaineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka lähetettiin kaikille vuonna 2013 avustusta saaneelle 33 hankkeelle. Kaikkien kuntien vastuuhenkilöt vastasivat kyselyyn kevään 2014 aikana, jolloin vastausprosentiksi saatiin 100. Lisäksi niille seitsemälle hankkeelle, jotka eivät hakeneet avustusta vuodelle 2013 mutta olivat mukana aikaisempina vuosina, tehtiin puhelinhaastattelut. Teemahaastatteluja tehtiin kolmen hankkeen käytännön toimijoille; kahdessa niistä oli mukana myös kunnan edustajia. Muuna aineistona käytettiin hankehakemuksia (pääosin vuodelta 2013), ELYkeskusten määrärahaesityksiä vuosilta 2011–2013 sekä muistioita ja päätöksiä myönnetyistä avustuksista vuosilta 2011–2013. Lisäksi käytiin läpi hankkeiden vuoden 2013 toimintakertomukset ja tiliselvitykset. 9 3 KEHITTÄMISAVUSTUKSEN LÄHTÖKOHDAT, TAVOITTEET JA TARKOITUS Kehittämisohjelmassa Maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla (OKM 2010) mainittiin toimenpide (numero 5), jonka tarkoituksena oli luoda toteutusmalli maahanmuuttajanuorten kotouttamisesta liikunnan avulla. Pohjanmaan ELYkeskus loi hahmotelman avustusjärjestelmästä vuoden 2010 aikana OKM:n toimeksiantona. ELY-keskukset valittiin avustusjärjestelmän koordinoijiksi ja avustusten myöntäjiksi, sillä ELY-organisaatioon sisältyvät sekä liikunta-asiat että maahanmuuttaja-asiat. Tämän koettiin antavan hyvän lähtökohdan liikunnan kotouttamismallin rakentamiseen. OKM osoitti vuosina 2011–2013 yhteensä 2 537 020 euroa ELY-keskusten käyttöön avustusten myöntämiseksi kunnille monikulttuurisen liikunnan edistämiseen paikallistasolla. Hakemukset toimitettiin sille ELY-keskukselle, jonka alueella kunta sijaitsee. Yhteensä kuusi ELY-keskusta otti vastaan hakemuksia ja myönsi kehittämisavustuksia (Uusimaa, Pohjanmaa, Lappi, Pohjois-Savo, VarsinaisSuomi ja Pohjois-Pohjanmaa). Näitä kutsutaan edellä ELY-alueiksi. Kaiken kaikkiaan Suomessa toimii 15 ELY-aluetta (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2013). Kehittämistoiminnan lähtökohdat, tavoitteet ja tarkoitus perustuivat OKM:n kehittämisohjelmaan Maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla (2010). Tarkoituksena oli toimintamallien löytäminen maahanmuuttajien kotouttamiseen liikunnan avulla. Liikunnan kotouttamistoimenpiteiden tarkoituksena oli maahanmuuttajien liikuntatoimintaan osallistumisen lisääminen. Liikuntaan osallistumisen katsottiin voivan tukea maahanmuuttajien sosiaalisten suhteiden muodostumista, työllistymistä sekä osallisuutta. Inkluusioperiaatteella tarkoitettiin, että maahanmuuttajat voivat käyttää kaikille tarkoitettuja kuntien sekä liikunta- ja urheiluseurojen palveluja. Inkluusioperiaatteen toteutukseen liittyi kantaväestön ja maahanmuuttajien vuorovaikutus. Lisäksi kunnille suunnatuissa hakuohjeissa mainittiin, että tarvittaessa hanketoiminnassa oli mahdollista lisätä liikuntapalvelujen saatavuutta erityistoimenpitein. Kohderyhminä kehittämishankkeissa olivat maahanmuuttajalapset ja -nuoret sekä aikuiset maahanmuuttajat (terveyttä edistävä liikunta). Painotus oli maahanmuuttajataustaisissa lapsissa ja nuorissa (alle 29-vuotiaat). Vaikka kehittämisavustus oli tarkoitettu myönnettäväksi kunnille, hakuohjeissa 2010–2013 toivottiin, että kunnat tekisivät hankkeissa yhteistyötä paikallisten liikunta- ja urheiluseurojen tai muiden järjestöjen kanssa. Vuodesta 2012 asti kunnat voivat myöntää avustuksen edelleen seuroille tai järjestöille. Mikäli avustusta myönnettiin edelleen, oli kunnan tehtävä sopimus valtionavustuksen käytöstä, käytön valvonnasta ja niiden ehdoista toimintaa tai hanketta toteuttavan tahon kanssa (FINLEX® 2014). 10 Hanketukihakemusten arvioinnissa kiinnitettiin huomiota muun muassa seuraaviin seikkoihin: hankkeen tavoitteiden ja kehittämisohjelmassa (maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla) hyväksyttyjen tavoitteiden vastaavuus, inkluusioperiaatteen toteutuminen, hankkeen uutuusarvo, selkeästi ilmaistun ja raportoidun lopputuloksen hyödynnettävyys valtakunnallisesti sekä yhteistyösuuntautuneisuus saman alan toimijoiden kesken (Hakuohjeet 2011, 2012 & 2013). Vuonna 2013 kehittämisavustusta hakeneita kuntia pyydettiin liittämään hakemukseensa vapaamuotoinen suunnitelma toiminnan vakiinnuttamisesta (Hakuohje 2013). 11 4 KEHITTÄMISAVUSTUKSEN MÄÄRÄ, MYÖNNÖT JA HAKUKIERROKSET Ensimmäiselle hankevuodelle (2011) kunnilla oli mahdollisuus hakea avustusta kaksi kertaa: varsinaisella hakukierroksella (syksyllä 2010) ja niin sanotulla täydentävällä hakukierroksella (alkusyksyllä 2011). Kehittämisavustusta oli käytettävissä 700 000 euroa, josta ELY-keskukset myönsivät ensimmäiselle hankevuodelle yhteensä 500 020 euroa 18 hankkeelle (taulukko 1 seuraavalla sivulla). Vantaan kaupungille myönnettiin avustusta molemmilla hakukierroksilla. Hankkeet aloittivat toimintansa vuoden 2011 aikana. Kehittämisavustusjärjestelmän muodostuminen ja eteneminen 2010 Kehittämisavustusmallin luominen mainitaan Maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla kehittämisohjelman (2010) toimenpiteenä numero 5. Pohjanmaan ELY-keskuksessa tehdään hahmotelma avustusjärjestelmästä OKM:n toimeksiantona. 2011 Ensimmäiset hakukierrokset käynnistyvät (2010 ja 2011). ELY-keskukset myöntävät kehittämisavustusta yhteensä 500 020 euroa 18 hankkeelle. Vuoden 2011 lopulla valtionavustuslaki muuttuu. Kunnat voivat myöntää avustusta eteenpäin kolmannen sektorin toimijoille. 2012 Vuoden 2012 kehittämisavustushaku käynnistyy syksyllä 2011. Kehittämisavustusta myönnetään 28 hankkeelle, yhteensä 937 000 euroa. Syksyllä 2012 valmistuu ensimmäinen seurantaraportti vuonna 2011 aloittaneista hankkeista. 2013 2014 Vuoden 2013 kehittämisavustushaku käynnistyy syksyllä 2012. Hankkeet aloittavat toimintansa loppukeväällä 2013 viivästyneiden avustuspäätösten vuoksi. Yhteensä 1,1 miljoonaa euroa myönnetään 33 hankkeelle. Seurantaraportti hankkeista vuosilta 2011–2013 valmistuu syksyllä 2014. Toiselle hankevuodelle oli haettavissa 1,1 miljoonaa euroa, josta ELY-keskukset myönsivät yhteensä 937 000 euroa 28 hankkeelle. Uusia hankkeita tuli mukaan 14 kappaletta. Tampereelta tuli toinen hanke mukaan vuonna 2012. Lappeenranta ja Imatra puolestaan yhdistivät hankkeensa vuodelle 2012. Turku sai avustusta uudistetulle hankkeelle vuonna 2012. Kontiolahden hanke ei hakenut enää avustusta ensimmäisen toimintavuoden jälkeen. Kolmas hankevuosi aloitettiin vasta loppukeväällä 2013 viivästyneiden avustuspäätösten vuoksi. Koko avustussumma 1,1 miljoonaa euroa myönnettiin yhteensä 33 hankkeelle. Uusia hankkeita tuli mukaan 11 kappaletta. Helsingistä hakuun osallistui kaksi hanketta, joista toinen vetäytyi. Kuusi hanketta ei hakenut 12 avustusta kolmannelle hankevuodelle (Hämeenlinna, Vihti, Vaasa, Raisio, Lieksa ja Mäntyharju). TAULUKKO 1 Myönnetyt avustussummat, hakemusten ja avustusta saaneiden hankkeiden määrät. HAKUVUOSI 2011 2012 2013 YHTEENSÄ Avustussumma 700 000 € 1,1 milj. € 1,1 milj. € 2,9 milj.€ Myönnetty avustussumma 500 020 € 937 000 € 1,1 milj. € 2 537 020 € Hakemusten kokonaismäärä 25 29 34 88 hakemusta (53 hakijatahoa) Avustusta saaneet hankkeet 18 28 33 43 avustusta saanutta hanketta - 14 11 Uudet hankkeet Kaikki avustusta saaneet hankkeet ja kunnat sekä avustussummat vuosilta 2011– 2013 näkyvät liitteessä 1. Yhteensä 40 eri kuntaa ja 43 hanketta sai kehittämisavustusta vuosien 2011–2013 aikana. Hankkeita oli enemmän kuin kuntia, koska Tampereelta oli mukana kaksi hanketta. Myös Turun uudistunut hanke vuonna 2012 ja Lappeenrannan ja Imatran yhdistynyt hanke laskettiin uusiksi hankkeiksi. Yhteensä kehittämishankkeille oli varattu 2,9 miljoonaa euroa, joista myönnettiin 2 537 020 euroa. Hankkeille myönnetyt vuosittaiset avustukset vaihtelivat 1 500 eurosta (Lempäälä) 182 000 euroon (Vantaa) (Liite 1). Koko hankekautena (vuosina 2011–2013) eniten avustusta saivat Vantaa (479 850 euroa) ja Helsinki (299 000 euroa). Kaikkina kolmena hankevuotena (2011–2013) kehittämisavusta sai 15 hanketta. Kahdeksan hanketta oli mukana kaksi vuotta (2011–2012 tai 2012–2013) (Kuvio 1). Yhteensä seitsemän kuntaa ei hakenut jatkoa kehittämisavustukselle vuoden 2011 tai 2012 jälkeen. Eniten hankkeita toteutettiin Pohjanmaan (11), Uudenmaan (10) ja Pohjois-Savon (10) laajennetuilla ELY-alueilla. Varsinais-Suomen ELYalueella toteutettiin yhteensä neljä hanketta sekä Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan ELYalueilla molemmissa kaksi. 13 KUVIO 1 Kehittämishankkeiden maantieteellinen jakautuminen. Selvästi eniten avustusta vuosien 2011–2013 aikana myönnettiin Uudenmaan ELYalueelle, yhteensä 1 309 220 euroa (Taulukko 2). Seuraavaksi eniten avustusta sai Pohjanmaan ELY-alue, yhteensä 590 000 euroa. Selvästi vähiten avustusta myönnettiin Lapin ELY-alueelle (69 000 euroa). TAULUKKO 2 ELY-ALUE Avustusten määrä ELY-alueittain vuosina 2011–2013. AVUSTUS VUONNA 2011 AVUSTUS VUONNA 2012 AVUSTUS VUONNA 2013 YHTEENSÄ 347 220 € 470 000 € 492 000 € 1 309 220 € Pohjanmaa 40 000 € 260 000 € 290 000 € 590 000 € Pohjois-Savo 55 000 € 38 000 € 124 000 € 217 000 € Varsinais-Suomi 14 000 € 80 000 € 110 000 € 204 000 € Pohjois-Pohjanmaa 23 800 € 69 000 € 55 000 € 147 800 € Lappi 20 000 € 20 000 € 29 000 € 69 000 € 500 020 € 937 000 € 1 100 000 € 2 537 020 € Uusimaa Suhteessa ELY-alueilla asuviin ulkomaan kansalaisten määriin eniten avusta myönnettiin Pohjois-Savon, Pohjanmaan, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-alueille (Taulukko 3 seuraavalla sivulla). Yhteensä ulkomaan kansalaisia asui Suomessa vuoden 2013 lopussa 207 511 (SVT 2014). Maahanmuuttajataustaisia henkilöitä olivat myös Suomen kansalaisuuden saaneet (ei syntyperäiset Suomen kansalaiset) ja Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset (toisen ja kolmannen polven maahan14 muuttajat). Kolmannen polven maahanmuuttajista ei ole saatavilla tilastotietoja. Suomen kansalaisuuden saaneita asui Suomessa vuoden 2013 lopussa yhteensä 98 274 ja Suomessa syntyneitä ulkomaalaistaustaisia (toisen polven maahanmuuttajia) 45 283 (Taulukko 4 seuraavalla sivulla). Tarkan käsityksen saaminen maahanmuuttajataustaisten todellisesta määrästä on mahdotonta, sillä osittain Suomen kansalaisuuden saaneet ja Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset olivat samoja henkilöitä (Tilastokeskus 2014a). Suurin osa ulkomaan kansalaisista, Suomen kansalaisuuden saaneista ja toisen polven maahanmuuttajista asui Uudenmaan laajennetulla ELY-alueella (Tilastokeskus 2014b); ulkomaan kansalaisista 63 %, Suomen kansalaisuuden saaneista henkilöistä 63 % ja Suomessa syntyneistä ulkomaalaistaustaisista 67 %. TAULUKKO 3 ELY-alueille myönnetyt avustukset suhteessa ulkomaan kansalaisten määriin. ELY-ALUE AVUSTUS (€) VUOSINA 2011–2013 ULKOMAIDEN KANSALAISTEN MÄÄRÄ VUODEN 2013 LOPUSSA AVUSTUS (€) SUHTEESSA ULKOMAIDEN KANSALAISTEN MÄÄRÄÄN 1 309 220 € 130 345 10,0 Pohjanmaa (Pohjanmaa, Pirkanmaa, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa) 590 000 € 30 913 19,1 Pohjois-Savo (Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, Kainuu) 217 000 € 10 534 20,6 Varsinais-Suomi (Varsinais-Suomi, Satakunta) 204 000 € 21 352 9,6 Pohjois-Pohjanmaa 147 800 € 8 004 18,5 69 000 € 3 642 18,9 0€ 2 721 0 2 537 020 207 511 12,4 Uusimaa (Uusimaa, Häme, Kaakkois-Suomi) Lappi Ahvenanmaa YHTEENSÄ 15 TAULUKKO 4 ELY-alueille myönnetyt avustukset, Suomen kansalaisuuden saaneet sekä Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset henkilöt vuoden 2013 lopussa. ELY-ALUE AVUSTUS VUOSINA 2011–2013 SUOMEN KANSALAISUUDEN SAANEET VUODEN 2013 LOPUSSA SUOMESSA SYNTYNEET ULKOMAALAISTAUSTAISET VUODEN 2013 LOPUSSA Uusimaa (Uusimaa, Häme, KaakkoisSuomi) 1 309 220 € 61 659 30 405 Pohjanmaa (Pohjanmaa, Pirkanmaa, KeskiSuomi, Etelä-Pohjanmaa) Pohjois-Savo (PohjoisSavo, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, Kainuu) 590 000 € 14 495 5852 217 000 € 5546 1775 Varsinais-Suomi (Varsinais-Suomi, Satakunta) 204 000 € 11 147 5033 Pohjois-Pohjanmaa 147 800 € 2748 1321 Lappi Ahvenanmaa YHTEENSÄ 69 000 € 0€ 2 537 020 1339 1340 98 274 544 353 45 283 16 5 KEHITTÄMISHANKKEIDEN TOTEUTTAJATAHOT JA YHTEISTYÖ ERI TOIMIJOIDEN KANSSA Hankkeiden toteuttajatahot olivat suurimmaksi osaksi kuntien liikuntatoimia (15 hankkeessa) (Taulukko 5). Seuraavaksi eniten oli vapaa-aikatoimia (ja kulttuuritoimia) (kahdeksassa hankkeessa), sivistystoimia (viidessä hankkeessa) ja nuorisotoimia (kolmessa hankkeessa). Näiden lisäksi vastuutahoina oli yksi opetustoimi (perusopetus), ja yhdessä kunnassa hanketta koordinoi hyvinvointipalvelut. Joissakin hankkeissa kunnat yhdistivät voimansa, vaikka hallinnointivastuu olikin yhdellä kunnalla. Pietarsaaren ja Iisalmen hankkeet toteutettiin yhdessä lähikuntien kanssa. Samoin Vöyri, Vihti, Iisalmi ja Oulu toteuttivat hankkeita yhteistyössä lähikuntien kanssa. Myös Lappeenranta ja Imatra sekä Tampere ja Turku toteuttivat hankkeet yhdessä. Käytännön toiminnan toteuttaminen organisoitiin eri tavoin eri hankkeissa. Suurimmassa osassa hankkeita kunta sekä koordinoi että toteutti osan hankkeen liikuntatoiminnasta yhdessä järjestöjen kanssa. Muutamassa hankkeessa kaiken toiminnan toteuttivat järjestöt, ja joissakin pienissä hankkeissa kunta hoiti hankkeen itsenäisesti. Suurin osa (64 %) kunnista ilmoitti, että niiden hankkeilla oli ohjausryhmä. Yleisemmin ohjausryhmässä oli mukana vastuullisen hallintokunnan lisäksi jokin muu kunnan hallintokunta sekä kolmannen sektorin järjestöjä. Maahanmuuttajien edustaja, yleisimmin kunnan maahanmuuttajayksiköstä tai monikulttuurisesta järjestöstä, oli mukana kymmenessä ohjausryhmässä. 5.1 Yhteistyön keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet hankehakemuksissa Hankehakemusten perusteella kehittämishankkeet pyrkivät tekemään yhteistyötä kunnan eri hallintokuntien, liikuntajärjestöjen ja muiden liikuntaa järjestävien tahojen, maahanmuuttajajärjestöjen ja muiden kotouttamiseen tai kotoutumiseen liittyvien tahojen kanssa. Lisäksi yhteistyötä suunniteltiin työ- ja elinkeinotoimistojen ja oppilaitosten kanssa. Tavoitteeksi mainittiin myös luottamuksen rakentaminen eri hanketoimijoiden välille ja niiden sitouttaminen yhteisiin tavoitteisiin. Erään kunnan hankevastaavan mukaan jokainen toimija oli vastuussa maahanmuuttajien kotouttamisesta ja moninaisen toimintakulttuurin muodostumisesta. Osassa hankkeita koettiin tärkeäksi, että kehittämishankkeessa oli ohjausryhmä, jossa oli mukana eri sektoreiden edustajia sekä kohderyhmän edustajia. Myös käytännön kehittämistyön ja palvelutarjoajien säännölliset keskustelut hankkeen etenemisestä nähtiin tärkeinä. Kehittämishankkeen edustajan mukana oleminen kunnan tai alueen maahanmuuttotyöryhmissä mainittiin myös yhdeksi tavaksi tiivistää yhteistyötä. 17 Kehittämishanke haluttiin osaksi kunnan kotouttamis- ja terveysliikuntaohjelmaa muutamissa hankkeissa. Tavoitteeksi asetettiin myös yhteisen kunnan monikulttuurisen liikunnan toimintamallin luominen. Esimerkkinä mainittiin kunnan yhteinen vuosikalenteri säännöllisestä toiminnasta ja tapahtumista, jolloin toimijoiden olisi helpompi suunnitella yhteistyötä ja yhdistää voimavaroja. Kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtaminen kehittämisfoorumeissa paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti, esimerkiksi yhteinen alueellinen seminaari muiden kehittämisavustusta saaneiden hankkeiden kanssa, mainittiin yhdeksi keskeiseksi toimenpiteeksi. 5.2 Yhteistyö kunnan eri hallintokuntien kanssa Kunnan hankevastaaville suunnatussa kyselylomakkeessa kysyttiin: ”Minkälaista yhteistyötä kehittämishanke on tuonut mukanaan hankkeen aikana?” Noin puolet hankkeista koki, että yhteistyö oli pääosin uutta, mutta aiemminkin yhteistyötä on tehty vähän. Kolmasosa hankkeista ilmoitti kehittämishankkeen tuoneen mukanaan täysin uutta yhteistyötä. Viidesosalle hankkeista yhteistyö oli ollut jatkoa aikaisemmalle yhteistoiminnalle. KUVIO 2 Kehittämisavustuksen myötä tullut yhteistyö kunnan hankevastaavien mukaan. 18 Noin 90 % hankkeista ilmoitti tehneensä yhteistyötä kunnan eri hallintokuntien kanssa (Taulukko 5). Kolmasosa hankkeista teki yhteistyötä sosiaalitoimen (ja terveystoimen) kanssa. Seuraavaksi yleisimmin yhteistyötä tehtiin opetustoimen (kahdeksan hanketta) ja maahanmuuttopalveluiden (seitsemän hanketta) kanssa. TAULUKKO 5 HAKIJATAHOT (KPL) Vuonna 2013 kehittämisavustusta saaneiden hankkeiden toteuttajatahot ja yhteistyö kunnan hallintokuntien kanssa. LIIKUNTATOIMI (15) KUNNAN YHTEISTYÖTAHOT (KPL) Liikuntatoimi (7) Nuorisotoimi (6) Sosiaali(ja terveys-) toimi (12) Terveystoimi (3) Vapaa-aikatoimi (2) Sivistystoimi (4) Kulttuuritoimi (6) Opetustoimi/ Perusopetus (8) Hirvensalmi Salo Vantaa Riihimäki Mikkeli Jyväskylä Salo Pudasjärvi Kouvola Rovaniemi Kouvola Espoo Lappeenranta / Imatra Lappeenranta / Imatra Espoo Salo Rauma Mikkeli Hyvinkää Kemi Riihimäki Pudasjärvi Kokkola Maahanmuuttopalvelut (7) Espoo Rauma Pudasjärvi Konsernipalvelut, keskushallinto (3) Vantaa Pudasjärvi Tekninen toimi (1) Riihimäki NUORISOTOIMI (3) VAPAA-AIKA(JA KULTTUURI) TOIMI (8) SIVISTYSTOIMI (5) PERUSOPETUS (1) Joensuu Helsinki Riihimäki Kruunupyy Lohja Pieksämäki Tampere II HYVINVOINTI PALVELUT (1) Kruunupyy Riihimäki Joensuu Iisalmi Lempäälä Vöyri Riihimäki Hanko Pieksämäki Vöyri Joensuu Punkalaidun Vöyri Oulu Lohja Oulu Vöyri Kruunupyy Iisalmi Kruunupyy Tampere II Pietarsaari Oulu 19 5.3 Yhteistyö muiden tahojen kanssa Hankkeille suunnatussa kyselylomakkeessa pyydettiin ilmoittamaan ne keskeiset tahot, joiden kanssa hanke teki yhteistyötä (ei mukana kunnan hallintokuntia). Yleisimmin yhteistyökumppaneiksi mainittiin suomalaisten perustama liikuntaseura, koulu ja oppilaitos (Kuvio 3). Noin kolmasosa hankkeista teki yhteistyötä kansalaisopiston, seurakunnan ja liikunnan aluejärjestön kanssa. Heti perässä tulivat maahanmuuttajien perustama liikuntaseura, valtakunnallinen liikuntaohjelma, vastaanottokeskus sekä maahanmuuttaja-/monikulttuurisuusjärjestö. KUVIO 3 Kehittämishankkeiden yhteistyötahot (ei mukana kunnan hallintokuntia). 20 5.4 Hankevastaavien kokemuksia yhteistyöstä Suurin osa hankevastaajista koki yhteistyön eri toimijoiden kanssa onnistuneeksi. Tyytyväisiä oltiin uusiin yhteistyötahoihin sekä yhteistyön tiivistymiseen ja sujuvoitumiseen eri tahojen kanssa. Muutamassa hankkeessa kiiteltiin yhteistyökumppaneiden – urheiluseurojen ja maahanmuuttajajärjestöjen – aktiivisuutta. Eräässä hankkeessa koettiin onnistumiseksi kumppaneiden yhteiseen tavoitteeseen sitoutuminen sekä avoin keskinäinen vuoropuhelu. Kyseisen kunnan hankevastaavan mukaan hankekumppaneiden kesken oli muodostunut luottamus, jonka ansiosta uusia ideoita syntyi jatkuvasti. Lisäksi yhteistyön kohokohdaksi koettiin, että kaikilla toimijoilla oli tietoa kehittämishankkeen konkreettisesta toiminnasta. Eräässä hanketoimijoiden haastattelussa kerrottiin, että hankkeessa saatiin hyvä vastavuoroinen keskusteluyhteys kunnan ja urheiluseuran välille. Kunnan hankevastaavan mukaan hankkeen aikana oltiin pääsemässä eroon toimintamallista, jossa kunta pelkästään ostaa palvelun kolmannelta sektorilta. Tärkeäksi koettiin, että hankkeen tavoitteita ja toteutusta mietittiin yhdessä ottaen huomioon kaikkien intressit ja että toiminta oli kaikkien näkökulmasta kannattavaa. Erityisesti painotettiin, että kunnalla pitää olla jatkossa keskustelevampi rooli kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Lisäksi mainittiin, että kunnan tulisi pystyä osoittamaan luottamusta järjestötoimijoita kohtaan, eikä ottaa ”kyyläävää” asennetta. Avoin keskustelu ja sitä kautta sekä kunnan että järjestön näkökulmien ja lähtökohtien ymmärtäminen oli hankevastaavan mukaan avainasemassa yhteistyön parantamisessa. Luottamusta eri toimijoiden välillä vahvisti myös, jos eri toimijat tiedottavat säännöllisin väliajoin toiminnan etenemisestä, jolloin kaikki pysyvät ”kärryillä”. Se kaikkein suurin hyöty ainakin minun mielestäni on ollut se, että ollaan päästy saman pöydän ääreen keskustelemaan niistä asioista ja on tavallaan löydetty se kumppani. Se ei oo vaan että kaupunki sanelee ja kaupunki maksaa, vaan oikeasti mietitään yhdessä näitä asioita. (Haastattelu, kunnan hankevastaava) Suurimmat hankaluudet yhteistyössä liittyivät uusien kumppaneiden mukaan saamiseen, yhteisten tavoitteiden puuttumiseen, yhteistyön yksisuuntaisuuteen ja vastuutahojen löyhään sitoutumiseen. Eräässä hankkeessa oltiin pettyneitä, että toimiva yhteistyö koto-koulutuksen kanssa päättyi hankkeen aikana. Osa hankkeista koki, ettei yhteistyöhön panosteta tarpeeksi ja eri vapaa-ajan toimijat voisivat tehdä paljon enemmän yhdessä. Muutama hankevastaava sanoi suoraan, että vaikeinta oli tehdä yhteistyötä kunnan sosiaalitoimen kanssa. Eräs hankevastaava totesi, että ”maailmat vaan niin vieraat toisilleen”, viitaten eri hallintokuntien erilaisiin toimintatapoihin. Maahanmuuttajille erityisesti markkinoitavien ryhmien osallistujamäärät laskivat paljon, kun suunnitelmista poiketen koto-koulutukseen ei enää sisällytettykään liikuntaan osallistumista koulupäivän aikana. Uusi käyttöönotettu opetussuunnitelma ei toimintaa enää mahdollistanut aikaisemman tavan mukaisesti. (Haastattelu, kunnan hankevastaava) 21 Tärkeäksi nähtiin monien erilaisten tavoitteiden painottaminen yhteistyökumppaneille eli toiminnan hyötyjen näkeminen monesta näkökulmasta. Esimerkiksi urheiluseuran ja koulun yhteistyössä eräs järjestötoimija pyrki tuomaan esille, että kyseessä ei ole ”pelkästään liikuntakerho”, vaan suuressa roolissa oli myös lasten vuorovaikutustaitojen kehittäminen. Eräässä hankkeessa koettiin, että osa mahdollisista yhteistyökumppaneista ei ollut tottunut näkemään liikuntaa kotouttamisen välineenä. Hänen mukaansa tulisi antaa aikaa asenteiden muokkaamiseen, että liikunnan merkitys kotouttamisessa ymmärrettäisiin. Vaati uudenlaista tasapainotteluna. Liikunta on muuten hyväksyttävää toimintaa, mutta nyt vaati uudenlaista tasapainottelua. Täytyi käyttää toista tuntosarvea, mitä muuten ei tarvitse tässä työssä tehdä. Eli taivutella ihmisiä hyvän asian puolelle. (Haastattelu, kunnan hankevastaava) Muutama hanke olisi kaivannut enemmän verkostoitumista ja keskustelua muiden monikulttuuriseen liikuntaan kehittämisavustusta saaneiden hankkeiden kanssa. Kehittämishankkeille järjestettyä tapaamista Riihimäellä keväällä 2012 pidettiin edelleen hyödyllisenä. Aluehallintovirastojen toivottiin tuovan alueen hankkeet yhteen jakamaan kokemuksia. 22 6 KEHITTÄMISHANKKEIDEN MAAHANMUUTTAJAKOHDERYHMÄT JA NIIDEN TAVOITTAMINEN TOIMINNAN PARIIN Kuntien hankevastaavia pyydettiin merkitsemään kyselylomakkeeseen kehittämishankkeiden maahanmuuttajakohderyhmät. Lähes kaikkien hankkeiden kohderyhmänä olivat alle 16-vuotiaat maahanmuuttajataustaiset tytöt ja pojat (Kuvio 4). Yli kolmasosa hankkeista tavoitteli toiminnan pariin maahanmuuttajataustaisia nuoria naisia ja miehiä (17–29-vuotiaat) ja kaksi kolmasosaa maahanmuuttajataustaisia naisia (30–65-vuotiaat). Lähes kaksi kolmasosaa tavoitteli myös perheitä ja maahanmuuttajataustaisia aikuisia miehiä. Ikääntyneet maahanmuuttajataustaiset henkilöt olivat vain muutaman hankkeen kohderyhmänä. KUVIO 4 Vuonna 2013 mukana olleiden hankkeiden maahanmuuttajakohderyhmät. 23 6.1 Kohderyhmien tavoittaminen Kyselylomakkeessa kunnan hankevastaavilta kysyttiin: ”Miten hyvin mielestäsi hankkeessa onnistuttiin tavoittamaan maahanmuuttajia?” Puolet hankkeista koki onnistuneensa maahanmuuttajien tavoittamisessa ”hyvin” ja viisi hanketta ”erittäin hyvin” (Kuvio 5). Noin neljäsosa hankkeista valitsi vastausvaihtoehdon ”kohtalaisesti”. Kaksi hanketta koki onnistuneensa ”melko huonosti” ja yksi hanke ”erittäin huonosti”. KUVIO 5 Kunnan hankevastaavan arvio maahanmuuttajakohderyhmien tavoittamisesta. 24 6.2 Hankevastaavien kokemuksia maahanmuuttajakohderyhmien tavoittamisessa Maahanmuuttajakohderyhmien tavoittamisessa kokeiltiin erilaisia väyliä. Parhaiten tieto levisi puskaradiossa ja nuorten osalta myös sosiaalisessa mediassa. Erään hankevastaavan mukaan tieto naisten uintiryhmistä levisi maahanmuuttajayhteisöissä salamannopeasti. Liikuntaryhmiä ja tapahtumia markkinoitiin paikoissa, joissa jo luonnostaan kokoontui maahanmuuttajia. Tällaisia paikkoja olivat esimerkiksi koulut, oppilaitokset, monikulttuurisuuskeskukset sekä monikulttuuriset asuinalueet. Muiksi hyviksi väyliksi tavoittaa kohderyhmä koettiin maahanmuuttotoimistot, kotouttamiskoulutukset, suomen kielen ryhmät sekä muut kotouttamiseen liittyvät hankkeet sekä maahanmuuttajayhteisön yhteyshenkilöt. Lisäksi jo toiminnassa mukana olevien maahanmuuttajien sekä maahanmuuttajataustaisten ohjaajien koettiin olevan avuksi uusien maahanmuuttajien tavoittamisessa liikuntaryhmiin. Tutun ohjaajan merkitys kohderyhmän tavoittamisessa ja toimintaan sitouttamisessa oli suuri. Eräässä hankkeessa maahanmuuttajataustaisten osallistujien määrä väheni selvästi, kun tuttu henkilö lopetti ryhmän ohjaamisen. Tulevaisuudessa kun tapahtumia ja matkoja järjestämme hankkeen puitteissa on ensiarvoisen tärkeätä, että markkinointivaiheessa itse (hanketyöntekijä) jalkaudun myös sinne missä maahanmuuttajat ovat. Pelkkä julisteiden ja mainosten jakaminen ei tavoita koko kohderyhmää vaan maahanmuuttajat tarvitsevat myös henkilön johon tukeutua, jolta kysyä ja joka innostaa sekä kannustaa heitä vielä lisäksi osallistumaan kulloinkin järjestettävään toimintaan. (Hankkeen toimintakertomus) Maahanmuuttajajärjestöjen oma tiedotus yhteisöihinsä on ollut ratkaisevan tärkeää uusien perheiden aktivoimiseksi mukaan. (Hankkeen toimintakertomus) Perheiden ja etenkin äitien merkitys tyttöjen osallistumiseen koettiin olevan suuri. Perhekeskeisyyttä painotettiin myös aikuisten maahanmuuttajien mukaan saamisessa. Lapset aktivoivat muita perheenjäseniä liikkumaan ja auttavat kontaktin ottamisessa maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä. Samoin vapaaehtoisuuteen perustuvalle ystävätoiminnalle, jossa tuetaan pakolaisten osallistumista, annettiin kehuja. Tuttu kontakti ja kasvokkainen vuorovaikutus mainittiin keskeisiksi tekijöiksi maahanmuuttajien tavoittamisessa toiminnan pariin. Kolmessa hankkeessa oltiin tyytyväisiä oppaan, liikuntatarjottimen tai esitteen valmistumisesta ja käyttöönotosta. Maahanmuuttajien tavoittaminen toiminnan pariin ei ollut monelle toimijalle helppoa. Kaikki suunnitellut liikuntaryhmät ja tapahtumat eivät toteutuneet osallistujapulan vuoksi. Erityisesti tyttöjen ja naisten mukaan saaminen koettiin vaikeaksi, uintia lukuun ottamatta. Kahdessa hankkeessa koettiin ongelmaksi myös kantaväestön tavoittaminen toiminnan pariin, jolloin toiminta profiloitui pelkästään maahanmuuttajiin. Muutama vastaaja koki, että maahanmuuttajat olivat erittäin heterogeeninen kohderyhmä, joka sisälsi monia alaryhmiä ja jonka tavoittamisessa ei 25 voida käyttää yhtä mallia. Yksi vastaaja koki isoksi ongelmaksi, että maahanmuuttajat haluavat liikkua vain omissa erillisissä ryhmissään. Erään vastaajan mukaan liikunta ja urheilu eivät yksinkertaisesti kiinnosta kaikkia ihmisiä – sama päti kantaväestöön ja maahanmuuttajiin. Osa hankkeista koki ongelmalliseksi myös toiminnasta tiedottamisen. Kieliongelmien takia viesti saattoi tavoittaa maahanmuuttajan, mutta viestin sisältöä ei välttämättä täysin ymmärretty. Erään vastaajan mukaan täytyi keksiä uusia tiedottamisen tapoja ja varautua siihen, että maahanmuuttajille tiedottamiseen menee enemmän aikaa ja muita resursseja kuin kantaväestön tavoittamisessa. Myös tehoton yhteistyöverkosto mainittiin syyksi siihen, että tieto ei saavuta kohderyhmää. Suoraa yhteistyötä vanhempien kanssa pitäisi parantaa ja miettiä, miten sen saisi toimivammaksi. Vanhempien kanssa törmää usein kielimuuriin, sillä lapsi on usein perheestä se, joka osaa eniten kieltä. Lupalappukulttuuri on osalle maahanmuuttajalasten vanhemmista täysin vierasta. Somaliperheissä eivät äidit osaa välttämättä lukea edes somaliksi, joten informaatio ei välttämättä siirry edes lappujen välityksellä. Paras tapa tuntuisi olevankin mennä tapaamaan vanhempia/äitiä ja esittää asia suoraan suullisesti, vaikka tulkin välityksellä. (Hankkeen toimintakertomus) Kesän aikana konkretisoitui maahanmuuttajien tavoitettavuuden haasteet. Kyse oli monissa kohdin tiedon puutteesta ja tiedottamisen haasteista. Nettisivut auttaisivat asiassa, mutta maahanmuuttajaverkosto vaikutti tehottomalta. Näytti siltä, että suunnitelmallisuus puuttui toimijoilta tässä kohtaa. Kyse oli enemmänkin rakenteista, hajanaisesta maahanmuuttajatoiminnasta, mikä selvästi vaikeuttaa myös maahanmuuttajien tavoitettavuutta. (Hankkeen toimintakertomus) 26 6.3 Esimerkkejä toimintakertomuksista – maahanmuuttajien tavoittaminen KRISTIINANKAUPUNKI - NAISCÁFE ”Under året har kvinnornas fått en större roll och kommit mera med i verksamheten, Naiscáfe var modellen som blev kvinnornas egen kontaktarena. Där når vi dem och får ut informationen samt kan lyssna in vad de behöver.” ESPOO – YHTEISTYÖ KIRJASTOJEN KANSSA ”Entressen ja Sellon kirjastojen kanssa tehtiin uutta yhteistyötä, jossa kirjastojen tiloissa järjestettiin liikuntatapahtumia ja kursseja, jotka houkuttelivat mukaansa siellä aikaansa viettäviä lukuisia nuoria.” RIIHIMÄKI – YHTEISTYÖ NEUVOLAN KANSSA ”Syksyllä 2013 aloitettiin uusi vauva-vanhempi -jumppa sekä taapero-vanhempi -jumppa. Alkutyö ja tiedottaminen tehtiin yhteistyössä Riihimäen neuvolan kanssa, jossa on nimetty yksi terveydenhoitaja, joka hoitaa kaikki alueen maahanmuuttajataustaiset perheet. Tätä kautta saimme hyvin tavoitettua halutun kohderyhmän ja ryhmät täyttyivätkin nopeasti. Jumpissa kävi syksyn ajan vakituisesti 10–15 perhettä.” SALO – TAVOITTAMINEN KOULUJEN JA OPPILAITOSTEN KAUTTA ”Kaikissa kaupungin yläkouluissa, lukioissa ja ammattiopistoissa on nuorten liikunnasta vastaava liikunnanohjaaja käynyt kertomassa suoraan oppilaille Lataa liikettä -toiminnasta. Jo hankkeiden suunnitteluvaiheessa tavattiin koulukohtaisesti lähes kaikki kaupungin liikunnanopettajat ja kuultiin koulu- ja aluekohtaiset näkemykset harrasteliikuntatarpeista sekä tiedot maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määristä.” IISALMI – SPR:N YSTÄVÄPERHEET ”Vapaaehtoistyön merkitys kotouttamisessa on ollut iso, esim. SPR:n ystäväperheet ovat osallistuneet aktiivisesti tiedottamiseen ja pakolaisten tukemiseen. Lasten- ja nuorten perheiden luottamus SPR:n ystäviin on kasvanut koko ajan.” OULU – YHTEISTYÖ MAAHANMUUTTAJAPALVELUIDEN KANSSA ”Maahanmuuttajien tullessa asiakkuuden piiriin maahanmuuttajapalveluihin, kartoitetaan heti yhdessä asiakkaan kanssa liikuntatottumuksia ja mahdollisia kiinnostavia liikuntamuotoja. Tämän jälkeen ohjataan jo olemassa oleviin liikuntaryhmiin tai etsitään tarvittaessa mahdollinen liikuntamuotoa harjoittava yhdistys tai jokin muu mahdollinen taho, joka harjoittaa liikuntatoimintaa.” PUDASJÄRVI – KOULUN LIIKUNTAKIOSKI ”Kioskia on pidetty ruokavälitunnilla maanantaisin ja perjantaisin. Nuoret ovat voineet lainata kioskista liikuntavälineitä välituntikäyttöön. Näistä suosituimpia ovat olleet potkupyörät. Kioskissa on myös tietokone ja nettiyhteys, jotta nuoria voidaan ohjata harrastuksiin ja liikuntaan liittyvissä asioissa. Kioskissa on kerrottu uusista ryhmistä ja loma-aikojen ohjelmasta. 27 7 KEHITTÄMISHANKKEIDEN OSALLISTUJAT Kuntien hankevastaavilta kysyttiin, kuinka monta liikkujaa osallistui hankkeen toimintoihin keskimäärin viikon aikana ja kuinka moni heistä oli maahanmuuttajataustaisia. Lisäksi maahanmuuttajataustaisten määrästä haluttiin tietää tyttöjen ja naisten osuus. Yhteensä hankkeissa liikkui viikkotasolla 3 771 henkilöä, joista noin 70 % oli maahanmuuttajia (Taulukko 6). Vaihteluväli eri hankkeiden osallistujamäärissä oli suuri. Yksi hanke ilmoitti, että viikkotasolla hankkeen toimintaan ei osallistunut yhtään henkilöä, kun taas toisessa hankkeessa peräti 930 osallistujaa liikkui viikoittaisissa ryhmissä. Keskimäärin yhdessä hankkeessa liikkui viikkotasolla 114 osallistujaa. Alle kolmasosa kaikista liikkujista ja noin 40 % maahanmuuttajataustaisista liikkujista oli maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ja naisia. Noin kolmasosa toimintaan osallistuneista oli kantasuomalaisia. TAULUKKO 6 Hankkeiden toimintoihin viikkotasolla osallistuneet. OSALLISTUJAT HENKILÖLUKUMÄÄRÄ/VIIKKO % Kaikki liikkujat 3 771 100 Maahanmuuttajataustaiset 2 673 71 Maahanmuuttajataustaiset tytöt ja naiset 1 091 29 28 8 KEHITTÄMISHANKKEIDEN TAVOITTEET – KOTOUTUMINEN LIIKUNNAN AVULLA Kehittämishankkeiden päätavoitteena oli maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla, johon pyrittiin tukemalla maahanmuuttajien osallistumista liikuntatoimintaan. Kotouttamisen ja kotoutumisen lisäksi hankkeet asettivat koko joukon muita laajoja tavoitteita: maahanmuuttajien kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen, elämänhallinnan lisääntyminen, syrjäytymisen ehkäisy, kiusaamisen, syrjimisen ja ennakkoluulojen väheneminen, yhteisöllisyyden lisääntyminen sekä maahanmuuttajien ja kantaväestön vuorovaikutuksen lisääntyminen ja ystävystyminen. Lisäksi tavoitteiksi mainittiin maahanmuuttajien osallistuminen kansalais- ja vapaaehtoistoimintaan, suomen kielen oppiminen sekä mahdollisten traumojen lievittäminen. Myös lasten ja nuorten liikunnallisen ja kulttuurisen elämäntavan kehittyminen sekä nuorten elinolojen parantaminen mainittiin tavoitteiksi. Kunnan hankevastaaville (33 vastaajaa) esitettiin seuraavat kysymykset: ”Edistikö hanke maahanmuuttajien kotouttamista? Jos kyllä, miten?” Yhtä vastaajaa lukuun ottamatta kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hanke edisti maahanmuuttajien kotouttamista. Kolmenlaisia kotouttamisen mekanismeja mainittiin: A) maahanmuuttajat osallistuivat kantaväestön kanssa samoihin liikuntaryhmiin, jolloin oli mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja olla mukana yhteisössä, B) maahanmuuttajien tietämys kunnassa järjestetyistä liikuntapalveluista, liikuntalajeista ja -paikoista sekä toimintavoista liikuntapaikoilla lisääntyi ja C) maahanmuuttajat oppivat suomen kieltä (toiminnallisesti), suomalaisia tapoja sekä saivat perehdytystä suomalaiseen kulttuuriin. Koska maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla on laaja tavoite, hankkeiden hakemuksissa esitetyt tavoitteet on jaettu seuraaviin osa-alueisiin: 1) inkluusioperiaatteen toteutuminen, 2) maahanmuuttajien osallisuus sekä 3) maahanmuuttajien ja kantaväestön vuorovaikutus sekä kaksisuuntainen kotoutuminen. Seuraavissa luvuissa käydään läpi tarkemmin kehittämishankkeiden tavoitteita edellä mainituista osa-alueista sekä niitä toimenpiteitä, joiden avulla tavoitteet pyrittiin toteuttamaan. 29 9 INKLUUSIOPERIAATTEEN TOTEUTUMINEN 9.1 Yhteenveto keskeisistä hankehakemusten tavoitteista Inkluusioperiaatteen toteutumiseksi hankkeissa pyrittiin järjestämään matalan kynnyksen liikuntatoimintaa, aikuisten kohdalla terveysliikuntaa ja lasten kohdalla harrasteliikuntaa. Myös arkiliikunnan sekä liikunnan omaehtoisen, ei-organisoidun harrastamisen tukeminen maahanmuuttajien parissa koettiin tärkeäksi. Erityisen tärkeänä maahanmuuttajataustaisten kohdalla koettiin uimataidon oppiminen. Myös ulkoilukulttuurin, kuten kävelyn ja pyöräilyn sekä talviliikuntalajien omaksuminen koettiin tärkeäksi. Muutamassa hankkeessa mainittiin yhdeksi tavoitteeksi nuorten maahanmuuttajien kilpaurheiluun osallistumisen tukeminen. Liikuntatoiminnan toteuttaminen lähellä monikulttuurisia asuinalueita, edullisesti tai maksuttomasti, ilman monimutkaisia ilmoittautumiskäytäntöjä koettiin tärkeäksi. Samoin koettiin, että tietoa kunnassa toteutettavista liikuntapalveluista tulisi löytyä kunnan internet-sivuilta kootusti ja eri kielillä. Tavoitteena oli myös luoda maahanmuuttajille mahdollisuuksia tutustua helposti ja turvallisesti kunnassa järjestettäviin (ja mahdollisesti naapurikuntien) liikuntapalveluihin. Muutamassa hankkeessa pyrittiin siihen, että maahanmuuttajat tietäisivät perusteet luonnossa liikkumisesta, jokamiehen oikeuksista, kunnan avoimista liikuntavuoroista ja yleisesti liikuntapaikkojen käytöstä. Samoin maahanmuuttajien tiedon lisääntyminen terveydestä ja terveellisistä elämäntavoista sekä liikunnan terveysvaikutuksista ja erilaisista terveysliikuntamuodoista mainittiin tavoitteiksi. Siirtyminen matalan kynnyksen liikuntapalveluista sekä pelkästään maahanmuuttajille kohdennetuista liikuntaryhmistä kaikille suunnattuihin liikuntapalveluihin nähtiin keskeiseksi toiminnan tavoitteeksi. Lähes kaikissa hankkeissa oltiin tarvittaessa valmiita toteuttamaan sukupuolisensitiivisiä tai erityisryhmille kohdennettuja liikuntaryhmiä. Monessa hankehakemuksessa koettiin tärkeäksi tarvittaessa järjestää kuljetus liikuntapaikalle, käyttää tulkkipalveluita, hankkia ja lainata liikuntavälineitä ja -varusteita sekä järjestää lastenhoito liikuntatoiminnan ajaksi. Tavoitteeksi asetettiin myös kolmannen sektorin toiminnan kehittäminen. Kantasuomalaisten perustamien liikuntajärjestöjen tukeminen maahanmuuttajien tavoittamisessa ja monikulttuurisen liikuntatoiminnan toteuttamisessa koettiin tärkeäksi. 30 9.2 Toteutettuja toimenpiteitä Maahanmuuttajilla oli mahdollisuus osallistua säännöllisiin ohjattuihin liikuntaryhmiin, joista suosituimmat olivat uinti, joukkuepelit sekä lasten ja nuorten liikuntaryhmät. Myös liikuntatapahtumat, -leirit, -retket ja turnaukset, kuten perheliikuntapäivät, jalkapalloturnaukset sekä kesäleirit olivat suosittuja. Avoimiin harjoitusvuoroihin, kuten joukkuepeleihin, uintiin ja kuntosaliin oli mahdollisuus osallistua ilman ohjausta. Liikuntapaikkakierroksilla, lajikokeiluissa ja urheiluseurojen esittelytilaisuuksissa maahanmuuttajilla oli mahdollisuus tutustua kaupungin ja järjestöjen tarjoamiin liikuntamahdollisuuksiin. Maahanmuuttajilla oli mahdollisuus saada perustiedot ja kokeilla liikuntalajeja, joita voi harrastaa omatoimisesti, kuten pyöräily, hiihto ja luistelu. Kunnassa järjestettävistä liikuntapalveluista tehtiin yhteinen palvelutarjotin nettiin selkokielellä (myös englanniksi ja mahdollisesti muilla kielillä). Maahanmuuttajilla oli mahdollisuus saada liikuntaneuvontaa sekä osallistua luennoille terveydestä, terveellisistä elämäntavoista ja liikunnan merkityksestä. Hankeavustuksella tuettiin liikuntajärjestöjä maahanmuuttajataustaisten osallistumismaksuissa. Maahanmuuttajille annettiin tutustumislippuja ja alennusta eri tahojen liikuntapalveluihin. Maahanmuuttajilla oli mahdollisuus osallistua sukupuolisensitiivisiin ja/tai maahanmuuttajille kohdennettuihin liikuntaryhmiin. Perheliikuntatoimintaan voivat osallistua vanhemmat ja lapset samaan aikaan ja samassa paikassa. Tukitoimenpiteinä toteutettiin kuljetuksia liikuntapaikoille, ohjauksen tulkkausta tarvittavalle kielelle, liikuntavälineiden lainaamista sekä lastenhoidon järjestämistä aikuisten liikuntaryhmien ajaksi. 31 9.3 Esimerkkejä toimintakertomuksista – inkluusioperiaatteen toteutuminen KOKKOLA – LÄHILIIKUNTAPAIKAT TUTUIKSI ”Keväällä 2013 järjestettiin lähiliikuntapaikat tutuiksi -tempausiltoja, joiden tarkoitus oli tutustuttaa kokkolalaiset kodin lähellä sijaitseviin monipuolisiin liikuntapaikkoihin sekä innostaa kuntalaiset matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksiin. Tempausiltoihin osallistui 50–500 henkilöä illasta ja paikasta riippuen. Iltojen teema muokkaantui lähiliikuntapaikan mukaan. Yhdessä illassa kohtasivat nuoret ja iäkkäät, toisessa taas pääväestö ja maahanmuuttajat.” VIHTI – MAKSUTTOMAT LIIKUNTAKORTIT MAAHANMUUTTAJILLE ”Hankekauden lopussa hankkeessa oleville maahanmuuttajille on annettu maksuttomia liikuntakortteja omatoimisen liikkumisen kannustamiseksi kunnallisen ja yritysten liikuntapaikkoihin.” ”Vuoden 2013 aikana olemme selvittäneet miten paikalliset järjestöt tarjoavat eri lajeissa harrastusmahdollisuuksia. Näitä ryhmiä tulemme jatkossa tarjoamaan maahanmuuttajille samalla lailla kuin kantavihtiläisillekin.” KRISTIINANKAUPUNKI - TERVEYSLUENNOT ”I Naiscafé har vi tagit fasta på kvinnors hälsa och välbefinnande. Olika föreläsare har engagerats där man tagit upp teman kring hälsa, mat och motion. Med insikter från detta projekt har vi startat grupper med tema kring hälsosam mat. För kvinnorna är Naiscafé mycket viktigt och en bra plats att lära ut hälsorelaterat innehåll.” LAPPEENRANTA - LIIKUNTANEUVONTA ”Lappeenrannassa liikuntaneuvontaa on annettu Etelä-Karjalan monikulttuurisessa liikuntakeskuksessa, Momentissa. Momentin maahanmuuttopalvelut ohjaavat ja neuvovat maahanmuuttoon, palveluihin ja kotoutumiseen liittyvissä kysymyksissä. Näihin palveluihin on lisätty kerran viikossa järjestetty liikuntaneuvonta Liikunta yhdistää -hankkeen kautta. Liikuntaneuvonta on ollut maksutonta ja sinne on voinut tulla jos on tuki- ja liikuntaelinvaivoja.” RIIHIMÄKI - LIIKUNTAPAIKKAKIERROS ”Aikuisia maahanmuuttajia on ohjattu yleisiin liikuntapalveluihin eniten liikuntapaikkakierroksen avulla, joita on pidetty sekä ryhmille että yksittäisille kuntalaisille. Ihmisiä on ohjattu kaupungin ilmaisiin tai muihin edullisiin ryhmiin/liikuntapalveluihin. Liikuntapalvelut ovat tarvittaessa/pyydettäessä lainanneet liikuntavälineitä kokeiluun. Vuoden 2013 aikana kierrätettiin liikuntapaikoilla yhteensä kolme eri ryhmää ja 18 kuntalaista. Liikuntapaikkakierrokset ja esittelyt palveluista toteutettiin pääsääntöisesti englannin kielellä epäselvyyksien välttämiseksi.” 32 OULU – PERHEEN YHTEISET LIIKUNTAHETKET ”Matalan kynnyksen toiminnan jalkauttaminen yhdessä on antanut mahdollisuuden rakentaa koko ydinperheen yhteisen liikuntahetken sillä esimerkiksi liikuntatapahtumat ovat järjestetty mahdollisimman lähelle toisiaan ja alkamisajoissa on huomioitu koko perheen tarpeet. Ensi vuoden alussa äidit ja isät voivat tuoda lapsensa ensin lasten liikuntatapahtumaan ja siirtyä siitä nopeasti naisten jumppaan ja miehet ohjattuun miesten kuntosalitoimintaan, jonka jälkeen he voivat hakea lapsensa edellä mainituista lasten liikuntaryhmistä.” LOHJA – HOPE LOHJAN HYVÄ HARRASTUS -PROJEKTI ”Hope Lohja toteutti Maali -hankkeen kautta saamallaan rahoituksella ”Hyvä harrastus” -projektin. Tavoitteena oli auttaa vähävaraisia maahanmuuttajaperheitä ja heidän lapsiaan uuden harrastustoiminnan pariin tai laajentamaan liikuntaharrastustaan. Toukokuun 2014 aikana on konkreettisesti autettu 10 lasta ja yhtä aikuista aloittamaan uusi liikuntaharrastus ja yhden kohdalla pystyttiin turvaamaan hyvin alkaneen harrastuksen jatkuminen. Harrastusmaksuissa tukeminen (eli kausimaksut ja leirimaksut) tukeminen on mielestämme projektin tärkein osuus. Omaehtoista liikuntaa tukemaan hankimme varastoomme urheiluvälineitä, joita lahjoitamme eteenpäin maahanmuuttajalapsille. Saimme maahanmuuttajien parissa työskenteleviltä viranomaisilta vinkkejä, että mistä yleensä on perheissä pula ja niitä vinkkejä kuunnellen ostimme liikuntavälineitä. Iso osa pihaliikuntavälineistä ja polkupyöristä on jo annettu eteenpäin, mutta talveksi jäi myös hyvä varasto luistimia ja liukureita, joita tullaan varmasti silloin kysymään.” PUNKALAIDUN – FC VARTIOLA ”FC Vartiola on punkalaitumelainen, monikulttuurinen 9-15-vuotiaista koostuva juniorijalkapallojoukkue….se koostuu täysin Punkalaitumelle muuttaneista kiintiöpakolaisista ja ja SPR:n vastaanottokeskuksen turvapaikanhakijoista…Hetken aikaa FC Vartiola oli ainoa kunnan alueella toimiva juniorijalkapallojoukkue kunnes Laitumen Pallo ry (La-Pa) aloitti toimintansa viime kesänä ja se tarjoaa tällä hetkellä jalkapalloharrastusta 6-10-vuotiaille lapsille Punkalaitumella. Ideana vuoden 2014 toimintakaudella olisi laajentaa La-Pa:n toimintaa kattamaan laajemminkin juniori-ikäluokkia Punkalaitumella. Näihin uusiin perustettaviin La-Pa:n ikäkausijoukkueisiin sitten maahanmuuttajataustaiset nuoret ja lapset voisivat osallistua oman ikäryhmänsä harjoituksiin. Sen sijaan, että maahanmuuttajilla on kokonaan oma jalkapallojoukkue suurella ikähaitarilla kuten nyt on ollut. Suuren ikähaitarin muodostava joukkue vaikeuttaa sarjoihin osallistumista ja harjoitusvastusten hankkimista, joten olisi perusteltua pyrkiä ohjaamaan jalkapallon harrastajia omien ikäluokkien harjoituksiin jolloin myös integroituminen kantaväestöön lujittuisi.” 33 9.4 Hankevastaavien kokemuksia inkluusioperiaatteen toteutumisesta Hankkeen aikana monet maahanmuuttajat oppivat liikuntamuotojen perusperiaatteita ja saivat tietoa kunnan liikuntamahdollisuuksista, neuvontapalveluista sekä liikunnan terveysvaikutuksista, selvisi kunnan hankevastaaville suunnatusta kyselystä. Erään hanketoimijan mukaan maahanmuuttajataustaiset lapset saivat kokeilla liikuntaryhmissä ensimmäistä kertaa monia lajeja. Heidän itsevarmuutensa lisääntyi onnistumisen kokemusten myötä. Aikuisten maahanmuuttajien liikuntataitojen oppimisella koettiin olevan positiivinen vaikutus myös perheen lapsiin. Erään hankevastaajan mukaan vanhemmat rohkaisevat lapsia osallistumaan liikuntatoimintaan herkemmin, kun ovat itsekin saaneet mukavia oppimiskokemuksia. Muutamassa hankkeessa oltiin erityisen tyytyväisiä, kun maahanmuuttajataustaiset naiset oppivat uimaan. Erään hanketoimijan mukaan naiset oppivat myös toimimaan uimahallissa itsenäisesti. Myös uimahallin henkilökunnan mukaan järjestys parani huomattavasti hankkeen aikana. Även simhallens personal har påpekat att projektet har underlättat deras arbete vad gäller regler och allmänt uppförande, vilket har lett till att oroligheterna i simhallen har minskat. (Hankkeen toimintakertomus) Hankkeiden onnistumisina koettiin myös monipuolinen lajitarjonta sekä eri kohderyhmien tarpeisiin räätälöidyt toiminnot. Erityisesti yksittäiset liikuntatapahtumat saavuttivat monen hankevastaajan mukaan suuren suosion ja tavoittavat helpommin maahanmuuttajataustaisia kuin säännöllinen liikuntatoiminta. Muutamassa hankkeessa keskeiseksi onnistumisen elementiksi mainittiin kuljetuksen järjestäminen liikuntapaikoille. Erään hankevastaavan mukaan kuljetuksen järjestäminen kaikille tarkoitettuihin luontoliikuntatapahtumiin palveli hyvin hankkeen tarkoitusta. Ilmaiseen kuljetukseen saivat osallistua kaikki, jolloin muodostui kanssakäymistä etnisten ryhmien välillä ja kunnan liikuntatoiminta tuli tutuksi. Muutamassa pienen kunnan hankkeessa järjestettiin kuljetusta, koska toiminta järjestettiin kaukana, jopa naapurikunnassa asti, ja julkisen liikenteen vuorot eivät sopineet liikuntatoiminnan aikatauluihin. Monen hankevastaavan mukaan kuljetuksen järjestäminen oli monelle maahanmuuttajataustaiselle osallistumisen edellytys. Muutamassa hankkeessa onnistumisen elementiksi koettiin välinehankinnat. Maahanmuuttajien osallistuminen esimerkiksi talvilajeihin koettiin mahdottomaksi ilman mahdollisuutta lainata välineitä toiminnan ajaksi. Välinehankintojen koettiin myös turvaavan hankkeen toiminnan vakiintumista. Peruspaketti saatiin hankeavustuksella hankittua, jota voitiin täydentää myöhemmin kunnan omalla rahoituksella. 34 9.4.1 Kulttuurierot Hankkeiden monikulttuurisissa toimintaympäristöissä havaittiin kulttuurieroja, jotka vaikeuttivat toiminnan toteuttamista. Useimmiten mainittiin yhteisen kielen puuttuminen. Informaation välittämiseen ja sen ymmärtämiseen liittyvien ongelmien vuoksi viesti ei mennyt perille, vaikka se kohtasikin kohderyhmän. Kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen oli varattava riittävästi aikaa, mikä taas saattoi hermostuttaa muita osallistujia. Huomattiin myös, että liikunnan harrastaminen ei ole luonteenomaista kaikissa kulttuureissa. Erityisesti tämä tuli esille naisten kohdalla. Yhdessä hankkeessa koettiinkin, että jotkut maahanmuuttajamiehet tarvitsisivat ”koulutusta”, jotta ymmärtäisivät oman ajan merkityksen myös vaimojensa elämässä. Erilainen aikakäsitys aiheutti käytännön ongelmia. Joillakin maahanmuuttajilla oli vaikeuksia noudattaa sovittuja aikatauluja ja, kuten eräs hankevastaava ilmaisi: ”oli kellon suhteen väljät näkemykset”. Erään hankevastaajan mukaan maahanmuuttajien myöhästely liikuntatoiminnasta kuitenkin vähentyi huomattavasti hankkeen aikana. Muiksi kulttuurierojen aiheuttamiksi ongelmiksi mainittiin ramadanin aiheuttamat erityistarpeet liikunnan harrastamiselle sekä kovien pakkasten ja petoeläinten pelko. 9.4.2 Liikuntatoiminnan maksuttomuus/maksullisuus ja urheiluseuramaksujen taloudellinen tukeminen Suurimmassa osassa hankkeita maahanmuuttajilla oli mahdollisuus osallistua liikuntatoimintaan maksuttomasti. Monissa hankkeissa tämä koettiin kohderyhmän tavoittamisen edellytykseksi, sillä suhteellisesti suuri osa Suomessa asuvista maahanmuuttajista on työttömiä tai pienituloisia. Erityisesti nuorten harrastamisen urheiluseurassa koettiin olevan liian kallista, varsinkin jos perheessä oli monia lapsia. Lisäksi kaikki maahanmuuttajat eivät olleet tottuneet harrastamaan liikuntaa, jolloin maksuttomat palvelut saattoivat hankevastaavien mukaan olla ainoa tapa saada heidät kokeilemaan liikuntapalveluja. Maksuttomat liikuntapalvelut maahanmuuttajille ei ollut kuitenkaan monen hankevastaavan mielestä kestävä ratkaisu. Hanketoiminnassa oli huomattu, että vaikka toimintaa pyrittiin toteuttamaan maahanmuuttajien toiveiden mukaisesti ja maksuttomasti, osallistujat eivät sitoutuneet. Osa hankevastaavista oli sitä mieltä, että pienen maksun periminen saattaisi jopa lisätä toimintaan sitoutumista. Samalla maahanmuuttajataustaiset oppisivat, että liikuntapalvelut maksavat kaikille Suomessa. Muutaman hankevastaavan mukaan tottuminen alusta alkaen siihen, että liikunta maksaa, voisi helpottaa siirtymistä kaikille tarkoitettuihin kunnan ja järjestöjen palveluihin. 35 Toisaalta on huomattu (myös hankkeen ulkopuolella), että monia toimintoja saatetaan toivoa hartaasti ja ilmoittautumisia tulee paljon, mutta moni osallistuja jättää tulematta tai jää pois hiljalleen. On pohdittu usein, lisäisikö pienen maksun periminen sitoutumista. Samalla se opettaisi pois väärästä käsityksestä, että kaikki palvelut ja toiminta tarjotaan ilmaiseksi. (Hankkeen toimintakertomus) …tämmönen perinteinen ajatusmaailma, että mitään rahaa ei voi missään muodossa kerätä, mut ku se on vaan meidän niinku seuratoiminnan niinku asia, joka sitouttaa ja näyttää, ett sä teet yhteisen asian eteen, ett mun mielestä se ei oo niinku kenenkään riistämistä, ett se on ihan ryhmällä ku ryhmällä. Se on mun mielestä ollu haaste. (Haastattelu kunnan hankevastaava) Myös kantaväestön suhtautuminen maahanmuuttajille kohdennettuun ilmaiseen liikuntatoimintaan huolestutti hankevastaavia. Osa kantasuomalaisista oli kokenut maahanmuuttajien maksuttomat liikuntapalvelut ”hyysäämiseksi”. Erään hankevastaavan mukaan on päästävä eroon ajattelutavasta, missä ”rikkaat suomalaiset maksaa köyhät maahanmuuttajat”. Erityisesti lasten ja nuorten urheiluseuratoiminnassa kantasuomalaiset vanhemmat maksoivat joissakin tapauksissa maahanmuuttajataustaisten lasten maksuja. Eräässä hankkeessa moni kantasuomalainen perhe suostui maksamaan enemmän, koska maahanmuuttajataustaiset lapset haluttiin pitää mukana. Joidenkin maahanmuuttajaperheiden toimintatapa nähtiin kuitenkin epäreiluksi. Jotkut maahanmuuttajataustaiset vanhemmat, joilla oli työpaikka ja jotka olivat asuneet jo vuosia kunnassa, eivät edelleenkään maksaneet lastensa harrastuskuluja. Erään hankevastaavan mukaan lasten liikunnan harrastamista ei pidetty näissä perheissä niin tärkeänä, jolloin siitä ei haluttu myöskään maksaa. Lapsi sai kuitenkin olla mukana toiminnassa, jos joku muu hoiti kustannukset. Muutamissa kunnissa hankeavustusta käytettiin maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten urheiluseuramaksujen maksamiseen. Vakiintuneita käytäntöjä ei ollut vielä muodostunut siihen, millä perusteella avustusta saavat perheet valitaan. Eräässä hankkeessa maksettiin automaattisesti kaikkien jalkapallojoukkueeseen kuuluvien maahanmuuttajataustaisten pelaajien kustannukset, mikäli heidän perheensä eivät hoitaneet kaikkia maksuja. Hankevastaavan mukaan maahanmuuttajat tunnettiin hyvin kunnassa ja tiedettiin, mitkä perheet tarvitsivat taloudellista tukea. Eräässä hankkeessa urheiluseuralle toimitettiin kunnan sosiaalitoimesta nimilista niistä maahanmuuttajataustaisista lapsista, joiden perheet olivat toimeentulotuen piirissä. Tietojen luovuttaminen voitiin tehdä perheiden luvalla. Yksikään listalla olevien perheistä ei kuitenkaan ollut urheiluseuran toiminnassa mukana, jolloin tieto toimeentulotuen asiakkuudesta ei ollut hyödyllinen urheiluseuralle. Yhdessä kunnassa keskusteluja sosiaalitoimen kanssa käytiin myös toimeentulotuen kohdentamisesta suoraan maahanmuuttajataustaisten lasten harrastuskulujen kattamiseen. Kunnan hankevastaava kuitenkin totesi, että sosiaalitoimen ”byrokratia ei siihen taipunu vielä.” 36 9.4.3 Siirtyminen matalan kynnyksen liikuntaryhmistä kaikille suunnattuihin palveluihin Maahanmuuttajien siirtyminen omista kohdennetuista tai matalan kynnyksen liikuntaryhmistä kunnan tai järjestöjen toteuttamaan toimintaan tai omatoimisiksi kunnan liikuntapaikkojen käyttäjiksi nähtiin keskeiseksi hankkeiden tavoitteeksi. Noin kolmasosa kunnan hankevastaavista mainitsi, että siirtymistä oli tapahtunut hankkeen aikana. Osa hankkeista kuitenkin koki siirtymisen matalan kynnyksen toiminnasta kaikille tarkoitettuihin palveluihin erittäin ongelmalliseksi. Moni maahanmuuttajataustainen kaipasi siirtymiseen konkreettista apua. Siirtyminen liikuntapaikalle yhdessä ohjaajan johdolla, esimerkiksi suoraan kotouttamiskoulutuksesta, madalsi maahanmuuttajataustaisten osallistumisen kynnystä. Eräässä hankkeessa kohderyhmälle tuttu ja turvallinen henkilö meni yhdessä maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa urheiluseuran harjoituksiin ensimmäisillä kerroilla. Tämä lisäsi turvallisuuden tunnetta maahanmuuttajataustaisten nuorten keskuudessa ja helpotti myös urheiluseuran ohjaajan työtä. Yhteistyössä järjestön ohjaajien kanssa etsittiin myös kullekin nuorelle sopivan tasoinen joukkue. Tulevaan tai tähän niinku 2014 hankkeeseen on sitte kirjattu vielä, että yritetään saada se siirtymävaikutus niistä kerhoista seuratoimintaan ja niihin tyttöihin erityisesti, se on varmaan se seuraava askel. Se ei oo ihan suora se meidän kerhosta meidän seuratoimintaan siirtymävaihe vielä. (Haastattelu, seuratoimija) Osa maahanmuuttajista tarvitsi tukea liikuntapaikalla vain ensimmäisellä kerralla. Tällöin käytiin hanketyöntekijän kanssa yhdessä läpi maksukäytännöt sekä keskeiset liikuntapaikan toimintaperiaatteet hyvin konkreettisesti. Tähän kohderyhmään kuuluvilla oli usein tarvittavat liikuntataidot tai he pystyivät omaksumaan ne vähitellen itsenäisesti. Erilaiset toimintaympäristöt, toimintaperiaatteet ja asenneilmapiiri olivat merkittäviä syitä siihen, ettei siirtyminen matalan kynnyksen toiminnasta kaikille tarkoitettuihin palveluihin onnistunut kivuttomasti. Monen hankevastaavan mukaan kunnan tai järjestöjen kaikille suunnatussa toiminnassa ei otettu huomioon kulttuurieroja yhtä hyvin kuin matalan kynnyksen toiminnassa. Suomalaisten perustamissa urheiluseuroissa koettiin olevan ”suomalainen harjoituskulttuuri” eikä joustavuutta esimerkiksi myöhästelyn suhteen ollut. Myös kantaväestöön kuuluvien liikkujien ennakkoluuloisuus mainittiin syyksi, miksi mukaan meneminen oli vaikeaa. Lisäksi kunnan ja järjestöjen toimintaperiaatteisiin kuuluva etukäteen ilmoittautuminen, ryhmään sitoutuminen sekä osallistumisesta maksaminen olivat joillekin maahanmuuttajille vieraita käytäntöjä. Mainittiin myös, että kunnan tai järjestöjen kaikille suunnattuun toimintaan osallistuminen vaati ainakin perustason liikuntataitoja eikä toiminta soveltunut aloittelijoille. Erään hankevastaavan mukaan kukaan ”ei kehtaa mennä mukaan ur- 37 heiluseuratoimintaan, jos ei osaa”. Sama oli huomattu sekä lasten että aikuisten toiminnassa. Lisäksi erityisesti joidenkin maahanmuuttajataustaisten naisten kohdalla huomattiin, että ylipäätään tieto terveys- ja arkiliikunnasta oli vähäistä. ei ole urheiluseuran intressissä, ne ottaa niinku valmiita tappauksia. (Haastattelu kunnan hankevastaava) Myös lasten kohdalla oli huomattu, että liikunnallinen matalan kynnyksen iltapäiväkerhotoiminta oli luonteeltaan erilaista kuin urheiluseurassa toteutettava toiminta. Ensinnäkin liikunnallinen iltapäiväkerhotoiminta toteutettiin koulun salissa ja kentällä parhaassa tapauksessa heti lapsen oppituntien päättymisen jälkeen. Näin ollen siirtymistä koulusta harrastukseen ei tarvittu. Kerhojen toiminta oli erään hankevastaavan mukaan myös ”vapaampaa” ja vaati vähemmän ”sitoutumista” kuin urheiluseuratoiminta. Myös vanhempien rooli koettiin erilaiseksi. Urheiluseuratoiminta vaatii vanhemmilta osallistumista, kuten lapsen kuljettamista harjoituksiin ja tapahtumiin sekä usein myös vapaaehtoistyötä. Iltapäiväkerhoon osallistuminen ei vaatinut vanhemmilta kuin lupalapun täyttämisen ja laittamisen lapsen mukana iltapäiväkerhon ohjaajalle. Moni urheiluseuratoimija oli myös huomannut, että liikunnan harrastamista ei usein koettu merkitykselliseksi maahanmuuttajaperheissä. Jotkut maahanmuuttajataustaiset vanhemmat eivät kannustaneet innokastakaan lasta osallistumaan liikuntatoimintaan. Erityisesti tämä tuli esiin tyttöjen kohdalla. Eräs hankevastaava oli sitä mieltä, että tarvitaan jonkinlainen ”välimalli” lasten ja nuorten matalan kynnyksen toiminnan sekä urheiluseuratoiminnan välille. Tällä hetkellä toiminnan luonne ja kustannukset olivat ”valovuoden päässä toisistaan”. Hankkeissa pyrittiin tukemaan niitä maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ja naisia, jotka kulttuurillista syistä eivät voineet uida uimahallin yleisillä vuoroilla. Useimmiten tytöille ja naisille järjestettiin oma uintivuoro. Naisten uinnin kysynnän kasvaessa ainakin kahdessa hankkeessa otettiin käyttöön burkini-uimapuvut. Näissä uimapuvuissa oli pitkät lahkeet, hihat ja huppu. Tytöillä ja naisilla oli mahdollisuus vuokrata burkini-uimapukuja uimahallin vastaanotosta. Peruskoulun uinnin opetuksessa uimapukuja lainattiin tytöille maksutta. Yhdessä hankkeessa burkinikokeilu epäonnistui, sillä maahanmuuttajataustaisten tyttöjen yhteisöt olivat kieltäneet tytöiltä burkini-uimapukujen käytön. Toisessa hankkeessa kokeilu oli vasta aluillaan ja kokemuksia ei ollut vielä ehtinyt kertyä. Edelliset uimakoulut järjestettiin sekaryhminä, mutta nyt musliminaiset toivoivat erikseen naisten ryhmää. Aikaisemmin käytössä olleet burkinit eivät ole viime aikoina olleet käytössä yleisillä vuoroilla, koska tytöt olivat saaneet omasta yhteisöstään kehotuksen olla käyttämättä niitä. (Hankkeen toimintakertomus) 38 9.4.4 Yhdessä vai erikseen? Parhaaksi liikunnan kotoutumisen mekanismiksi koettiin maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten yhteiset liikuntaryhmät – olipa kyseessä kantasuomalaisten tai maahanmuuttajien aloitteesta toteutettava liikuntatoiminta. Kuten jo edellisessä kappaleessa todettiin, joillekin maahanmuuttajille osallistuminen kunnan tai järjestöjen liikuntapalveluihin tapahtuu hitaasti tai on jopa mahdotonta pääosin kulttuurisista tai taloudellisista syistä. Edelleen kieli- ja perusliikuntataitojen puute esti kaikille suunnattuihin ryhmiin osallistumista. Näin ollen erillinen maahanmuuttajien liikuntaryhmä nähtiin tarpeelliseksi erityisesti kotoutumisen alkuvaiheessa oleville maahanmuuttajille ja erityisesti juuri maahan tulleille henkilöille, joille ympäristö ja kulttuuri ovat vielä vieraita. Lisäksi erilliset ryhmät olivat kulttuurillisista syistä johtuen joillekin maahanmuuttajataustaisille tytöille ja naisille ainoita mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa. Kyl sekin on huomattu ettei silloinkaan mikään liiku. Kyl se sama liikuntajohtaja sano mulle joskus, ett kun ne naiset ei haluu sinne uimaan niin menköön avantoon uimaan….emmä kyllä usko, ett ne menee avantoon uimaan. (Haastattelu, kunnan hankevastaava) Kohdentamalla ensin toimenpiteet pakolaisiin omana ryhmänään on madaltanut kynnystä osallistua liikuntatoimintaan ja se on lisännyt turvallisuuden tunnetta liikkua oudossa ympäristössä. Tätä kautta integroituminen jo alueella olemassa olevaan toimintaan on jatkossa helpottunut. (Hankkeen toimintakertomus) Maahanmuuttajatyttöjen on suoritettava pakolliset uimakerrat, että saavat liikuntatunnit suoritettua, joten tähän tarkoitukseen naisten vuoro on ollut omiaan. Se on tarjonnut tytöille mahdollisuuden suorittaa uimisen oppimäärää. (Hankkeen toimintakertomus) Syksyllä toimineet Löydä lajisi -kerhot antoivat käsityksen siitä, että vasta maahan muuttaneilla eriytetyllä toiminnalla on paikkansa. Kohderyhmämme ei kielitaitonsa puolesta ollut vielä valmis siirtymään seurojen tarjoamaan kerhotoimintaan. Heikosti suomea puhuvat ja ymmärtävät tarvitsivat riittävän ohjaajaresurssin ja erityistä tukea. (Hankkeen toimintakertomus) Punkalaitumen hankkeessa vastaanottokeskuksen asukkaat tekivät hiihtoputkimatkan alkutalvella 2013. Matkan jälkeen hankevastaava koki, että liian suuret taitoerot saattavat estää joitain maahanmuuttajia kokeilemasta uusia liikuntalajeja. Hankevastaavan mukaan lajitaitojen oppimiseksi maahanmuuttajille tulisi joissakin lajeissa toteuttaa erillisiä liikuntaryhmiä. Taitotason lisääntyessä maahanmuuttajat voisivat osallistua kaikille suunnattuun toimintaan ja liikkua omatoimisesti liikuntapaikoilla. Seuraavassa lainataan Punkalaitumen hankkeen toimintakertomuksesta kuvailua taitotasoeroista kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä: Hiihtoputkessa hiihtävät kantasuomalaiset olivat pääasiassa hyvinkin aktiivisia hiihtoharrastajia ja kontrasti ensimmäistä kertaa hiihtävien ulkomaalaisten kanssa oli megaluokkainen. Vaikeaksi ensikertalaiselle teki hiihtämisen aloittamisen myös se tosiasia, että hiihtoputken latu alkaa kohtalaisen jyrkällä alamäellä, joka tuntui 39 pelottavan ensikertalaisia. Lähestulkoon kaikki ensikertalaiset olivat hiihtoradan ensimmäisen mäen puolivälissä tai alapäässä sukset ojossa X-asennossa nauraen kippurassa ja hieman tukkien hiihtoreittiä. Alkukankeuden jälkeen osa pääsi lopulta pystyssä hiihtämään koko radan ja osalle ensimmäinen alamäki aiheutti jo tarpeeksi harmaita hiuksia ja he tyytyivät kannustamaan toisia hiihtäjiä ja seuraamaan vierestä. (Hankkeen toimintakertomus) Muutama hankevastaava pohti, että liikuntaryhmiä voitaisiin perustaa sellaisille väestöryhmille, joissa oli luonnostaan paljon maahanmuuttajia, kuten työttömät ja pienten lasten äidit. Konkreettisin esimerkki tästä oli sukupuolisensitiiviset liikuntaryhmät, kuten kaikille naisille suunnattu uinti tai uimataidottomien naisten ryhmä. Pelkästään maahanmuuttajanaisille kohdennettujen ryhmien koettiin rajaavan kohderyhmää liiaksi ja aiheuttavan närkästystä kantaväestössä. Erään hankevastaavan mukaan jatkossa tarvitaan enemmän eri liikuntamuotojen alkeisryhmiä, joihin kaikki kunnan asukkaat voivat halutessaan osallistua. Maahanmuuttajille voisi kotoutumisen alkuvaiheessa järjestää toiminnallista kielenopetusta, jossa harjoitellaan sekä jonkin lajin perustaitoja että suomen kieltä. Tämä helpottaisi siirtymistä kaikille suunnattuun toimintaan. Liikuntapassi toimintaan osallistuvat suorittivat alku- ja lopputestin, saivat liikuntaneuvontaa ja passi toimi pääsylippuna (kunnan nimi) liikuntapalveluiden eri ryhmiin ja lajeihin. Toiminnan tarkoituksena oli mahdollistaa kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten työttömien kohtaaminen sekä aktivoida aktiiviseen terveyskunnon ylläpitämiseen. (Hankkeen toimintakertomus) Siinä on ollu just pitkä tie, ett jos me alotettiin nimellä maahanmuuttajanaisten uinti, niin semmosta en enää todellakaa käyttäis enää, että se on jo tulkinnanvaraisesti aika hankala juttu… (Haastattelu, kunnan hankevastaava) Inte enbart invandrade kvinnor utan också finlandska kvinnor skulle uppskatta en egen kvinnosimtid. En egen kvinnosimtid skulle också leda till en bättre integration mellan invandrarkvinnor och finländska kvinnor och sociala nätverk kunde uppstå. (Hankkeen toimintakertomus) Muutamissa hankkeissa oli koettu, että maahanmuuttajat halusivat perustaa liikuntaryhmän pelkästään tietyn etnisen taustan omaaville henkilöille. Joissakin hankkeissa tähän oli suostuttu, joissakin ei. Perusteluna kielteiselle päätökselle oli, että ryhmien pitää olla kaikille avoimia (poikkeuksena sukupuolisensitiiviset ryhmät). Eräässä hankkeessa maahanmuuttajataustaiset naiset halusivat oman kuntosalivuoron kulttuurillisista syistä. Vuoron loputtua osa naisista jäi harjoittelemaan kuntosalille yleisellä vuorolla. Hanketoimijoiden oli vaikea ymmärtää, miksi ryhmä ylipäätään tarvitsi erityisjärjestelyjä, kun osallistujat kuitenkin jäivät yleisellekin vuorolle. Yhdessä hankkeessa maahanmuuttajanuoria kannustettiin osallistumaan kaikille suunnattuun ikäkausitoimintaan erillisestä maahanmuuttajien jalkapallojoukkueesta. Kaikille suunnattuun toimintaan siirtymisellä saataisiin hankevastaavan mukaan integraation lisäksi muodostettua joukkueita ikäsarjoittain. Maahanmuuttajanuorten omassa joukkueessa oli suuri ikähaitari, mikä vaikeutti muun muassa sarjatoimintaan osallistumista. 40 Välillä ei ymmärretä syitä, halutaan erillisiä ryhmiä, mutta naisten vuoron jälkeen jäädään kuitenkin yleiselle vuorolle. Ohjaajille aiheuttanut ihmetystä…. (Haastattelu kunnan hankevastaava) Muutaman hankevastaavan mukaan maahanmuuttajien aloitteet toteuttaa omassa kulttuurissa ominaista liikuntalajia otettiin hankkeissa ilolla vastaan. Usein näissä ryhmissä liikkui vielä tässä vaiheessa vain maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, vaikka ryhmät olivat kaikille avoimia ja niitä markkinoitiin myös kantaväestölle. 41 10 MAAHANMUUTTAJIEN OSALLISUUS 10.1 Keskeiset hankehakemusten tavoitteet Keskeiseksi hanketoiminnan tavoitteeksi asetettiin maahanmuuttajien roolin vakiintuminen aktiivisena kotouttavan liikuntatoiminnan suunnittelijana ja toteuttajana, arvioijana ja kehittäjänä. Maahanmuuttajien osallistumisen lisääntyminen urheiluseurojen (vapaaehtois-)toiminnan eri tehtävissä koettiin tärkeäksi. Edelleen tavoitteeksi mainittiin, että maahanmuuttajien tietotaito liikunnan yhdistystoiminnasta, avustusten hakemisesta ja liikuntatilojen varaamiskäytännöistä lisääntyy. 10.2 Toteutettuja toimenpiteitä Maahanmuuttajilla oli mahdollisuus osallistua vertaisohjaajakoulutukseen ja valmentajien peruskoulutukseen. Maahanmuuttajien näkemyksiä hankkeen toteuttamisesta kysyttiin esimerkiksi kyselyillä ja yhteisissä suunnitteluhetkissä sekä yhteistyössä maahanmuuttajajärjestöjen kanssa. Maahanmuuttajayhdistyksille järjestettiin perehdytystä ja neuvontaa liikunnan järjestötoiminnasta, avustusten hausta, liikuntatilojen varaamisesta ja muista liikuntahallinnon käytännöistä. Urheiluseurojen ja julkisen sektorin toimijoille suunnattu monikulttuurisuuskoulutus suunniteltiin yhdessä maahanmuuttajien kanssa. 42 10.3 Esimerkkejä toimintakertomuksista – maahanmuuttajien osallisuus VANTAA – MONIKULTTUURISET UIMAOPETTAJAT ”Tiettävästi Suomen ensimmäiset monikulttuuriset uimaopettajat valmistuivat keväällä 2014. Pitkään ja huolella valmisteltu pilottikoulutus toteutettiin tiiviissä yhteistyössä Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton kanssa. Kurssille osallistui lopulta kuusi henkilöä, kaksi naista ja neljä miestä.” HYVINKÄÄ – MAAHANMUUTTAJIEN TYÖKOKEILUT ”Hankkeen uintitilana toimiva Veteraanitalosäätiö otti ryhmästä työkokeiluun yhden naisen (maahanmuuttaja). Myös liikuntapalveluilla on vuoden aikana ollut maahanmuuttajia työkokeilussa ja tätä jatketaan lisäten työkokeilun mahdollisuuksia ja poikkihallinnollista yhteistyötä eri tahojen kanssa.” JOENSUU – OHJAAJAPARIKOKEILU ”Palkkasimme liikuntakerhoihin (syyskuu-joulukuu) kerran viikossa noin kaksi tuntia kokoontuviin ryhmiin monikulttuuriset ohjaajaparit nuorisopalveluiden omien ohjaajien lisäksi. Monikulttuuriset ohjaajat toimivat näin lapsille ja nuorille esimerkkeinä ja ohjaajien apu esimerkiksi kerhoinformaation kääntämisessä tai yhteydenotoissa koteihin on korvaamatonta…. Kaiken kaikkiaan ohjaajaparikokeilu on toimiva menetelmä, joka parhaillaan tukee ja auttaa kaikkia osapuolia. Ohjaajaa itseään, sillä hän saa työkokemusta tutustuu nuorisopalveluihin organisaationa ja saa taskurahaa. Eikä vähiten järjestävää tahoa, jolle monikulttuuriset työntekijät ovat rikkautta työyhteisössä, jossa puolin ja toisin opitaan uutta…. Ohjaajien rekrytoinnissa tehdään yhteistyötä Suomen Pakolaisavun vertaisryhmätoiminnan kanssa.” IMATRA - HARRASTEKYSELY ”Hanke on kolmen vuoden aikana tehnyt yhteistyötahoille harrastekyselyitä, joissa ilmenee liikuntatottumukset ja harrastushalukkuus. Näiden harrastekyselyiden pohjalta olemme käynnistäneet harrasteryhmiä.” KOUVOLA - LIIKUNTATARVEKARTOITUS ”Hanke käynnistyi keräämällä tietoa Kouvolan kaupungin maahanmuuttajien liikuntatarpeista sekä ohjaaja- ja valmentajataustausta liikuntakyselyn avulla. Liikuntatarvekartoituksen avulla selvitettiin maahanmuuttajien kotimaan liikuntakulttuurista olennaisten/tärkeiden lajien harrastusmahdollisuudet Kouvolassa sekä oikeanlaisten matalankynnyksen liikuntaryhmien tarve.” 43 10.4 Hankevastaavien kokemuksia maahanmuuttajien osallistamisesta Noin kolmasosa hankkeista mainitsi kyselyssä tai toimintakertomuksessa, että toiminnan toteuttamisessa oli otettu huomioon maahanmuuttajien toiveita ja ideoita. Kartoituksen seurauksena liikuntatoiminnan järjestäjät saivat lisää tietoa myös mahdollisista liikunnan harrastamisen esteistä, lajitoivomuksista sekä sopivista ajankohdista liikunnan harrastamiseen. Lisäksi hanketoimijoiden tieto kunnan maahanmuuttajien määristä ja kulttuuritaustoista oli lisääntynyt. Muutamassa hankkeessa oltiin tyytyväisiä siihen, että maahanmuuttajien vastuu toiminnan toteuttamisessa oli kasvanut ja sitä kautta heidän roolinsa paikallisyhteisössä oli voimistunut. Kuudessa hankkeessa onnistumiseksi koettiin maahanmuuttajien toimiminen ohjaajana tai apuohjaajana liikuntaryhmissä. Tärkeäksi nähtiin työkokemuksen karttuminen, ohjaajana kehittyminen sekä muiden maahanmuuttajien houkutteleminen toiminnan pariin. Yhdessä hankkeessa maahanmuuttajataustaiset osallistujat järjestivät kesätauon aikana itse liikuntatoimintaa maksuttomilla vuoroilla. Hankkeen onnistumista kuvaa myös se, että toimintaan osallistujat ovat pitäneet toimintaa niin tärkeänä, että päättivät kesätauon aikana järjestää omatoimisesti vuoroja maksuttomilla ulkokentillä. (Hankkeen toimintakertomus) Som spindeln i nätet har jag haft en nära dialog med de som deltagit och på så sätt kunnat ta till mig deras åsikter. Glädjande har varit att de själva kommit fram med förslag på hur vi kan förbättra och utveckla. (Hankkeen toimintakertomus) 44 11 MAAHANMUUTTAJIEN JA KANTAVÄESTÖN VUOROVAIKUTUS 11.1 Yhteenveto hankehakemusten tavoitteista Keskeiseksi tavoitteeksi mainittiin, että kantaväestö ja maahanmuuttajat osallistuvat yhteiseen liikuntatoimintaan ja sitä kautta vuorovaikutus etnisten ryhmien välillä lisääntyy. Tavoitteeksi mainittiin myös vuorovaikutuksen lisääntyminen erityisesti lapsiperheiden välillä. Kaksisuuntaisen kotoutumisen tukemiseksi koettiin tärkeäksi, että kunnassa muodostuu myönteinen asenneilmapiiri ja ennakkoluulot vähenevät. Tavoitteeksi asetettiin moninaisen liikuntakulttuurin luominen, jossa maahanmuuttajat tuovat kunnan ja järjestöjen liikuntapalveluihin tyypillisiä lajeja ja vaikutteita muista kulttuureista. Samoin toivottiin, että maahanmuuttajataustaisten ohjaajien määrä liikuntapalveluiden toteuttajina lisääntyy. Tarkoituksena monissa hankkeissa oli kartoittaa ja vahvistaa kunnan ja järjestötoimijoiden tietotarpeita monikulttuurisuudesta ja maahanmuuttajien kohtaamisesta. Muutamissa hankehakemuksissa termit kaksisuuntainen kotoutuminen ja integraatio olivat hakemuksien kirjoittajille epäselviä. Niillä viitattiin pelkästään maahanmuuttajien prosessiin omaksua suomalainen kulttuuri. Akkulturaatioprosessin vuorovaikutteisuus, jossa sekä maahanmuuttajat että kantaväestö oppivat ja omaksuvat toimintatapoja toisiltaan, ei tullut esille. 11.2 Toteutettuja toimenpiteitä Maahanmuuttajia kannustettiin osallistumaan kaikille suunnattuihin liikuntaryhmiin. Järjestettiin perheliikuntaa, jossa lapset ja vanhemmat liikkuvat yhdessä. Kannustettiin maahanmuuttajataustaisia osallistumaan vertaisohjaajakoulutukseen ja toimimaan ohjaajina liikuntaryhmissä. Kysyttiin maahanmuuttajien toiveita ja erityistarpeita liittyen liikuntatoiminnan toteuttamiseen. Eri kulttuureissa suosittuja lajeja, pelejä ja leikkejä tarjottiin osana kaikille suunnattuja kunnan tai urheiluseuran palveluita. Toteutettiin liikuntatapahtumia, joissa voi esitellä ja kokeilla eri kulttuureissa suosittuja liikuntamuotoja. Kehitettiin kunnan yhteinen monikulttuurisen liikunnan toimintamalli. Toteutettiin urheiluseurojen ja julkisen sektorin toimijoille suunnattu monikulttuurisuuskoulutus. 45 11.3 Esimerkkejä toimintakertomuksista – maahanmuuttajien ja kantaväestön vuorovaikutus VANTAA – YHTEISTYÖ MAAHANMUUTTAJÄRJESTÖJEN KANSSA ”Hankkeessa on nähty tärkeäksi myös maahanmuuttajajärjestöjen ja liikuntaryhmien toiminta. Tukitoimilla ja yhteistyöllä on voitu tehdä tutuksi toinen toisensa toimintaa ja toimintatapoja ja saatu vahvistettua keskinäistä luottamusta.” RIIHIMÄKI – MONIKULTTUURISET PERHEILLAT ”Yhteistyössä Peltosaaren alueen päiväkotien ja Riihimäen kansalaisopiston kanssa toteutettiin syksyllä 2013 monikulttuuriset perheillat. Tapahtuma järjestettiin kerran kuussa ja jokaisella illalla oli oma teemansa: Everybody moves – kaikki liikkuu -teeman mukaisesti haettiin sellaisia leikkejä ja pelejä, jotka edustivat maahanmuuttajaväestön kotimaiden perinneleikkejä ja -pelejä. Jokaisella oli jokin tuttu leikki ja samalla päiväkodin henkilökunta sai uusia pelejä ja leikkejä….Monikulttuuriset perheillat keräsivät runsaasti perheitä paikalle. 10–20 perhettä oli jokaisessa illassa mukana. Perheillat koettiin mukaviksi sosiaalisiksi tapahtumiksi, joissa lapset löysivät uusia ystäviä että myös aikuiset.” PUNKALAIDUN – TONTTUBILEET VASTAANOTTOKESKUKSESSA ”Punkalaitumen tonttubileet järjestettiin vastaanottokeskuksen henkilöstön ja asiakkaiden kanssa yhteistyössä. Vanhana ravintolasalinakin toiminut vastaanottokeskuksen juhlasali mahdutti sisälleen niin satapäisen vastaanottokeskuksen asukasmäärän kuin myös toisen satakunta kantasuomalaista henkilöä, jotka koostuivat tanssijoista, heidän sisaruksista, vanhemmista ja isovanhemmista, jotka olivat tulleet seuraamaan tonttubileitä. Viimeisen tanssiesityksen jälkeen juhlijat pääsivät herkkuja notkuvan linjaston ääreen ja maistelemaan monikulttuurisia jouluherkkuja, joita vastaanottokeskuksen ohjaajat sekä erityisesti asukkaat olivat valmistaneet edeltävinä päivinä tarjoiltavaksi tonttubileissä. Lopulta meno muuttui vieläkin railakkaammaksi kun soittovehkeistä saatiin ulos Lähi-Idän rytmejä ja tähän mennessä juhlissa lähinnä istualteen viihtynyt vastaanottokeskuksen miesväki villiintyi ja he hyppäsivät tanssilattialle taputtaen ja tanssien rytmien mukana.” 46 12 KEHITTÄMISHANKKEIDEN TOIMINNAN VAKIINNUTTAMINEN Vuonna 2013 kehittämisavustusta hakeneita kuntia pyydettiin liittämään hakemukseensa vapaamuotoinen suunnitelma toiminnan vakiinnuttamisesta. Monessa suunnitelmassa todettiin melko yleisellä tasolla, että hankkeen aikana luodut toimintamallit jatkuvat luonnollisena osana kaupungin hallintokuntien ja järjestöjen toimintaa. Samoin monessa vakiinnuttamissuunnitelmassa mainittiin, että maahanmuuttajat löytävät kunnassa järjestettävät liikuntapalvelut ja osallistuvat säännöllisesti kaikille tarkoitettuun toimintaan. Suunnitelmissa ei useinkaan mainittu tarkemmin, miten näihin tavoitteisiin päästään. Monessa vakiinnuttamissuunnitelmassa mainittiin, että varsinaisen hankkeen aikana oli mahdollista kokeilla uusia toimintatapoja ja toimintoja, joista hankkeen jälkeen jäävät elämään hyviksi todetut käytännöt. Seuraavaksi käydään läpi neljä kohtaa, joissa toiminnan vakiinnuttamista käsiteltiin konkreettisemmin. 12.1 Yhteenveto vakiinnuttamissuunnitelmien tavoitteista ja toimenpiteistä Monikulttuurisen toimintakulttuurin vahvistaminen kunnassa ja järjestössä Monikulttuurisen liikunnan toteuttaminen sekä maahanmuuttajien tavoittaminen toiminnan pariin haluttiin osaksi liikuntatoimen ja muiden hallintokuntien työntekijän tai työntekijöiden sekä järjestötoimijoiden toimenkuvaa. Monessa suunnitelmassa mainittiin, että toiminnan vakiinnuttaminen helpottuu, kun kuntien ja järjestöjen toimijoiden tietotaito monikulttuurisen liikuntatoiminnan toteuttamisesta, eri kulttuureista ja maahanmuuttajien kohtaamisesta lisääntyy. Suunnitelmissa oli liittää monikulttuurinen liikunta osaksi kunnassa meneillään olevia liikuntaan ja/tai monikulttuurisuuteen liittyviä hankkeita, kuten Liikkuva koulu. Monikulttuurinen liikunta ja liikuntaneuvonta pyrittiin saamaan joissakin hankkeissa osaksi kunnan kotouttamisohjelmaa sekä terveys- tai hyvinvointisuunnitelmaa. Yhteistyöverkostojen toimiminen ja vahvistuminen Monessa hankkeessa uusia yhteistyömalleja pyritään jatkamaan, vaikka kehittämisavustus päättyisi. Suunnitelmissa oli myös, että hanketyöryhmä/ohjausryhmä jatkaa toimintaansa hankkeen jälkeen. Yhteistyön rakentaminen ja jatkaminen nähtiin tärkeäksi nimenomaan yhteisten intressien pohjalta, jolloin yhteistyöhön sitoudutaan paremmin. Kontaktien säilyttäminen maahanmuuttajiin hankkeen jälkeen koettiin tärkeäksi. Tavoitteena oli nimetä toimijaverkostosta ne henkilöt, jotka tiedottavat maahanmuuttajille ja heidän yhteisöilleen kunnassa järjestettävistä liikun- 47 tapalveluista. Toiminnan vakiinnuttamiseksi aiottiin myös keskittää tiedot kunnassa toteutettavasta liikuntatoiminnasta, jolloin mahdollisuudet yhteistyöhön esimerkiksi liikuntatapahtumien järjestämisessä tulevat konkreettisemmin esiin. Kunnan omarahoituksen vakiinnuttaminen, uusien rahoituslähteiden löytyminen sekä säästötoimenpiteet Osassa hankkeista toiminnan rahoitus pyritään jatkossa saamaan kaupungin omaan budjettiin. Resurssit pyritään löytämään kaupungin pysyvistä rakenteista ja monikulttuurinen liikuntatoiminta linkittämään jo olemassa olevaan toimintaan, esimerkiksi yhteistyössä koulujen ja nuorisotoimen kanssa. Tarkoituksena oli saada monikulttuurinen näkökulma osaksi kunnan kaikkia liikuntapalveluita sekä panostaa niihin kohderyhmiin, joissa on väestötasolla suhteellisesti paljon maahanmuuttajia, kuten työttömät ja kotiäidit. Vastuun jakaminen niin, että kaupungin monet toimialat toteuttavat ja rahoittavat toimintaa, nähtiin tärkeäksi. Muutamissa hankkeissa suunniteltiin ilmaisen liikuntatoiminnan muuttamista maksulliseksi osallistujille. Yhtenä keinona nähtiin myös kustannustehokkaampi toiminta, jolloin esimerkiksi säännölliset liikuntaryhmät korvattaisiin harvemmin toteutettavilla tapahtumilla. Yhdessä hankkeessa suunniteltiin, että urheiluseuran edustuspelaajat osana pelaajasopimustaan ohjaisivat monikulttuurisia matalan kynnyksen lasten liikuntaryhmiä. Uusia yhteistyökumppaneita aiottiin etsiä kattamaan erityisesti ohjaajapalkkioita ja varustehankintoja. Toiminnan vakiinnuttamiseksi koettiin tärkeäksi, että matalan kynnyksen liikuntatoiminnasta tulee merkittävämpi osa kunnallisia liikuntapalveluja sekä liikuntajärjestöjen perustoimintaa, joihin myös kaupungin tukitoimia suunnattaisiin enemmän. Maahanmuuttajien roolin vahvistaminen kotouttavan liikuntatoiminnan suunnittelijana ja toteuttajana Tärkeänä toiminnan vakiinnuttamisen edellytyksenä pidettiin sitä, että maahanmuuttajataustaiset ohjaajat ovat säännöllisesti mukana liikuntatoiminnan toteuttamisessa ja tuovat vaikutteita omista lähtömaistaan ja kulttuureistaan. Lisäksi koettiin tärkeäksi, että osallistujien rooli toiminnan suunnittelijana ja toteuttajana yhdessä kunnan työntekijöiden ja järjestötoimijoiden kanssa vahvistuu. Maahanmuuttajaväestön toiveita liikuntatoiminnan toteuttamiseen aiottiin muutamissa hankkeissa kartoittaa säännöllisin väliajoin. Yhtenä vakiinnuttamisen tavoitteena nähtiin myös, että maahanmuuttajat toteuttavat erillisiä vain maahanmuuttajille suunnattuja liikuntaryhmiä itsenäisesti. 48 12.2 Hankevastaavien kokemuksia hankkeen vakiinnuttamisesta – onnistumiset Hankkeen koordinointi, hallinto ja yhteistyö Moni kunta oli tyytyväinen, että kehittämisavustuksella voitiin palkata hanketyöntekijä koordinoimaan monikulttuurista liikuntaa. Uuden toiminnan tai jopa toimintakulttuurin kehittäminen ei erään hanketoimijan mukaan onnistu ilman lisäresursseja. Koettiin tärkeäksi saada osaavia ja hankkeen tavoitteisiin aidosti sitoutuneita työntekijöitä toteuttamaan toimintaa. Eräässä hankkeessa kiiteltiin liikuntatoimen johdon tukea, jota hankevastaavan mukaan tarvitaan kunnallisen organisaation kehittämisessä monikulttuuriseksi. Yhdessä kaupungissa koettiin onnistumiseksi, että hankkeen ansiosta kunnan liikuntapalveluiden yhden työntekijän vastuualueeksi tuli maahanmuuttajien liikunta. Lisäksi eräässä hankkeessa koettiin onnistumiseksi liikuntatoimen vastuualueiden ja roolien selkeytyminen hankkeen toteuttamisessa. Muutamassa kunnassa hanke oli mukana kunnan terveysliikuntaohjelman tekemisessä. Eräässä kunnassa pyrittiin toteuttamaan kotouttamisohjelman toimenpiteitä liikunnan avulla yhteistyössä maahanmuuttajajärjestöjen kanssa. Eräs hankevastaaja antoi kiitosta rahoittajalle joustavuudesta. Rahoittajan myöntämä jatkoaika yli kalenterivuoden auttoi toiminnan suunnittelua ja toteutusta pitkällä tähtäimellä. Liikuntatoimen johto ilmaisi tahtonsa toiminnan vakiinnuttamiselle ja tuo on iso askel kohti monikulttuurista liikuntatoimea. Ilman johdon tahtotilaa ei kunnallisessa organisaatiossa voi toimintaa kehittää. (Hankkeen toimintakertomus) Kyllä seuroilla on se haaste tällases kun lähdetään uutta kehittämään….resurssin irrottaminen uuden kehittämiseen on hirveen vaikeaa ja silloin pystytään myös tän hankkeen kautta antamaan koordinointi- ja hallinnointiresurssi, varmaan niinku mahdollistaa koko kuvion. (Haastattelu, kunnan hankevastaava) Meidän kaupungin kannalta me yritetään löytää se rakenteista, meiän pysyvistä rakenteista se rahotus. Sillon täytyy lähtee niinku toteuttamaan sellasia asioita, mitä siellä pysyvissä rakenteissa tehään. (Haastattelu, kunnan hankevastaava) Tietoisuuden lisääntyminen hankkeen toiminnasta Hankkeen saama myönteinen julkisuus tai tietoisuuden lisääntyminen toiminnasta koettiin onnistumiseksi. Muutama hanke sai medianäkyvyyttä omalla alueellaan ja yksi hanke näkyi valtakunnallisessa televisiolähetyksessä. Onnistumiseksi koettiin myös toiminnan tarpeellisuuden tiedostaminen ja maahanmuuttajien liikuntakulttuurin esiin nostaminen kunnassa. Tietoisuuden lisääntyessä hankkeeseen saatiin mukaan uusia toimijoita. Projektet har satt igång många nya kontakter och aktiviteter. Projektet har väckt stort medialt intresse, både loka TV, radion och lokala tidningar har uppmärksammat projektet. Från andra kommunerna har man varit intresserade av att få ta del av erfarenheterna. Det är viktigt att arbetet fortsätter. (Hankkeen toimintakertomus) 49 12.3 Hankevastaavien kokemuksia hankkeen vakiinnuttamisesta – esteet Vähäiset resurssit Lähes kaikki vastaajat ilmoittivat, että suurimpana esteenä toiminnan vakiinnuttamiselle oli resurssien puute. Yleisimmin vähäisillä resursseilla viitattiin rahoitukseen, mutta myös henkilöiden työpanokseen ja sitä kautta eri toimijoiden yhteiseen aikaan. Moni vastaaja koki, että toiminnan vakiinnuttamiseksi hankkeissa tarvittaisiin vähintään osa-aikainen työntekijä. Resursseja tarvitaan vastaajien mukaan erityisesti toiminnan yleiseen koordinointiin ja hallinnointiin sekä liikuntaryhmien ohjaamiseen. Eräs vastaaja koki, että maahanmuuttajien tavoittamiseen täytyy käyttää paljon työpanosta, sillä vastuun jakaminen yhteistyöverkostossa ei vielä toimi. Myös toisen vastaajan mukaan tarvitaan työntekijää ”pitämässä asiaa pinnalla”, jotteivat hyvät käytännöt ja kokemukset huku muiden työtehtävien alle. Lisäksi tilojen ja ajan puute koettiin ongelmaksi. Muutama vastaaja mainitsi kunnan yleisen huonon taloudellisen tilanteen, työntekijöiden irtisanomiset ja toimintojen supistamisen esteiksi toiminnan vakiinnuttamiselle. Erään haastateltavan mukaan uusien toimintamallien vakiinnuttaminen oli todella vaikeaa tilanteessa, jossa kunnan menoja karsittiin ja vain ”elintärkeät” toiminnot säilytettiin. Hankerahoitus ja hankkeen lyhyt aikajänne Hankerahoituspäätösten viivästyminen keväällä 2013 vaikeutti toiminnan toteuttamista. Viivästynyt rahoituspäätös hankaloitti toiminnan suunnittelua erityisesti pitkällä tähtäimellä. Yhteistyökumppaneille ja liikunnanohjaajille ei osattu sanoa, jatkuuko toiminta vielä tulevana kautena. Tilanne loi epävarmuutta ja vaikutti toimijoiden sitoutumiseen. Erityisesti yhteistyön koulujen kanssa mainittiin vaikeutuneen. Liikunnallisten iltapäiväkerhojen sijoittamisen koulun lukujärjestykseen piti tapahtua hyvissä ajoin, jotta ne saadaan alkamaan heti kunkin luokka-asteen koulupäivän jälkeen. Lisäksi kun koulujen kanssa aloitettiin yhteistyö syyslukukauden alussa, olisi ollut tärkeää jo tietää, jatkuuko toiminta myös kevätkaudella. Muutama vastaaja kertoi, että toiminnot piti laittaa käyntiin liian kovalla kiireellä, kun rahoituspäätös saatiin. Avustuksen siirto seuraavalle toimintakaudelle ei yhdellä ELY-alueella onnistunut, vaikka se muilla alueilla oli mahdollista. Erään vastaajan mukaan hankerahoituksen käyttäminen vuoden loppuun mennessä vaikeutti seuraavan kauden toiminnan aloittamista ja suunnittelua. Samoin loppuraporttien ja tiliselvitysten palautuspäivämäärät vaihtelivat ELY-alueittain. Rahoituspäätöksen viipyminen myöhään keväälle aiheutti suurta epävarmuutta kesän ja syksyn valmisteluihin. (Hankkeen toimintakertomus) 50 …sekin tuo aina vähä sitä epävarmuutta, jos me joudutaan jouluna miettiä tammikuussa onko meillä mahdollisuus pitää näitä kerhoja, voidaanko me sitouttaa näitä ihmisiä, jos ei me voida luvata niille mitään korvauksia. (Haastattelu, seuratoimija) Muutama hanke koki vakiinnuttamisen esteeksi hankkeen lyhyen aikajänteen. Yhteistyökumppaneiden löytäminen ja sitouttaminen sekä maahanmuuttajien tavoittaminen toiminnan pariin vaatii heidän mukaansa aikaa. Lyhytkestoiset projektit eivät sovi erään vastaajan mukaan toimintaan, jossa pyritään laajoihin ja aikaa vieviin tavoitteisiin kuten kotouttamiseen. Joissakin hankkeissa maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla aloitettiin aivan alusta, jolloin kokemusta ei ole ehtinyt karttua riittävästi toiminnan vakiinnuttamiseksi. Erään hankevastaavan mukaan on ”mennyt paljon aikaa, ennen kuin on ymmärretty mitä tehdään”. Haasteena yhteistyön luomisessa on se, että se toimii henkilöiden välillä. Toimiva ja pitkäkestoinen yhteistyö rakentuu siitä, että työtä päästään tekemään pitkäjänteisesti samojen ihmisten kanssa. Huhtikuusta joulukuuhun on auttamattomasti liian lyhyt aikaväli yhteistyön juurruttamiseen. (Hankkeen toimintakertomus) Kotoudu liikkuen -hanke on ollut selvästi yksi vaativimmista hankkeista. Se johtunee siitä, että (kunnan nimi) ei ollut vakioitunutta toimintaa maahanmuuttajille. Niinpä kaikki hankkeet toiminnat oli aloitettava nollasta. Myöskään liikuntapalveluilla ei ollut suoria kontakteja maahanmuuttajiin. Maahanmuuttajien määrä ei hankkeen alkaessa ollut myöskään suuri. (Hankkeen toimintakertomus) Toimijoiden sitoutuminen Toimijoiden vähäinen sitoutuminen hankkeen tavoitteisiin koettiin vakiinnuttamisen esteeksi muutamissa hankkeissa. Samoin henkilöstön vaihtuminen kesken hankekauden vaikeutti toiminnan kehittämistä. Erään vastaajan mukaan joissakin kunnan hallintokunnissa ja järjestöissä ei välttämättä nähdä maahanmuuttajia panostamisen arvoisena kohderyhmänä. Myös kunnan johdon sitouttaminen rahoituksen jatkamiselle koettiin vaikeaksi yhdessä hankkeessa. Muita vakiinnuttamisen esteitä Muiksi toiminnan vakiinnuttamisen esteiksi mainittiin maahanmuuttajien sosioekonominen eriarvoisuus sekä maahanmuuttajakohderyhmän heterogeenisyys. Myös maahanmuuttajien pieni määrä kunnassa, vilkas poismuutto sekä maahanmuuttajaryhmien vaihtuminen vaikeuttivat kehittämistyötä. Yksi vastaaja mainitsi vakiinnuttamisen esteeksi paikallisväestön negatiivisen asennoitumisen maahanmuuttajia kohtaan. Haasteen varmaan asettaa jatkossa maahanmuuttajaryhmien muuttuminen. Ydinvoimalatyömaan loppuminen vie alueelta pois suuren joukon maahanmuuttajia. Mahdollista on, että uuden ydinvoimalan rakentaminen tuo alueelle jälleen suuren määrän uusia ihmisiä ehkäpä japanilaisia tai korealaisia. (Hankkeen toimintakertomus) 51 Kehittämisavustuskokonaisuudesta pois jääneet hankkeet vuosina 2012– 2013 Vuosina 2011 ja 2012 yhteensä seitsemän kuntaa ei hakenut enää jatkoavustusta seuraavalle vuodelle. Syyksi mainittiin, että kunnan hallintokunnassa koko hankkeen koordinointi jäi yhden ihmisen vastuulle. Ongelmia koettiin myös kolmannen sektorin yhteistyökumppaneiden sitoutumisessa. Lopettaneet hankkeet kokivat hankkeen tärkeäksi mutta erittäin työlääksi toteuttaa. Parissa kunnassa selkeä enemmistö maahanmuuttajista asui vain väliaikaisesti, ja he muuttivat pois saatuaan päätöksen turvapaikasta. Näissä kunnissa toiminnan toteuttaminen pitkällä tähtäimellä koettiin vaikeaksi. Muutama kunta oli ollut siinä uskossa, että kehittämisavustusta myönnetään vain yhdeksi vuodeksi. Yllätyksenä oli tullut, että avustusta pystyikin hakemaan seuraaville vuosille. Kunnat olisivat toivoneet selkeämpää tiedotusta hankekokonaisuuden jatkumisesta. Erään hankevastaavan mukaan yhden vuoden syklillä oli vaikea sitouttaa hyviä hanketyöntekijöitä. Kehittämisavustuskokonaisuudesta pois jääneissä kunnissa jäi elämään toimintatapoja, jotka aloitettiin kehittämisavustuksen turvin. Kahdessa kunnassa järjestettiin edelleen naisten uinnin opetusta. Monikulttuurista liikuntatoimintaa oli sisällytetty nuorisotoimen, soveltavan liikunnan ja koulujen kerhotoimintaan. Vähän ristiriitaiset tunteen koko homma osalta. Hakukuvion ja ymmärryksen osalta, vain vuoden kerrallaan, selkeä kuva siitä että hanke on yksivuotinen ja sitten se yhtäkkiä jatkuukin. (Haastattelu kunnan hankevastaava) Vaikein hanke, mitä oon ikinä pyörittänyt. Kohderyhmää on kunnassa, mutta miten synnyttää se elävä yhteys? (Haastattelu kunnan hankevastaava) Hitsi, kun nyt sais aloittaa niin tiedettäis mitä tehtäis. (Haastattelu kunnan hankevastaava) 52 13 YHTEENVETO KEHITTÄMISHANKKEISTA – MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTTAMINEN LIIKUNNAN AVULLA 13.1 Mikä kehittämisavustus? Vuosina 2011–2013 ELY-keskukset jakoivat kehittämisavustusta kunnille maahanmuuttajien kotouttamiseen liikunnan avulla yhteensä 2 537 020 euroa. Tukea sai 43 hanketta ja 40 kuntaa. Eniten tukea kohdennettiin Uudenmaan ELY-alueelle (1 309 220 euroa), jossa asuu myös eniten maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Määrällisesti eniten hankkeita toteutettiin Pohjanmaan (11), Uudenmaan (10) sekä Pohjois-Savon (10) laajennetuilla ELY-alueilla. Hankekokonaisuuden tarkoituksena oli toimintamallien löytäminen maahanmuuttajien kotouttamiseen liikunnan avulla. Liikunnan kotouttamistoimenpiteiden tarkoituksena oli maahanmuuttajien liikuntatoimintaan osallistumisen lisääminen. Inkluusioperiaatteella tarkoitettiin, että maahanmuuttajat voivat käyttää kaikille tarkoitettuja kuntien sekä liikunta- ja urheiluseurojen palveluja. Inkluusioperiaatteen toteutukseen liittyi kantaväestön ja maahanmuuttajien vuorovaikutus. Lisäksi kunnille suunnatuissa hakuohjeissa mainittiin, että tarvittaessa hanketoiminnassa oli mahdollista lisätä liikuntapalvelujen saatavuutta erityistoimenpitein. Kehittämishanketoiminnan tarkoituksen mukaisesti yleisimmin hankkeiden pääkohderyhmänä olivat maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret. Suurin osa hankkeista tavoitteli toiminnan pariin myös maahanmuuttajataustaisia nuoria aikuisia (17–29-vuotiaat). Aikuisista (30–65-vuotiaat) useampi hanke tavoitteli toiminnan pariin maahanmuuttajataustaisia naisia kuin miehiä. Lähes kaikki hankkeet tavoittelivat toiminnan pariin myös kantaväestöä. 13.2 Kehittämishankkeiden toteuttajatahot ja yhteistyö ELY-keskukset myönsivät avustukset kunnille, joilla oli mahdollisuus vuodesta 2012 lähtien myöntää avustusta edelleen järjestöille. Yleisin hankkeiden toteuttajataho oli liikuntatoimi (15 hankkeessa). Seuraavaksi eniten oli vapaa-aikatoimia (ja kulttuuritoimia) (kahdeksassa hankkeessa) sekä sivistystoimia (viidessä hankkeessa). Suurimmassa osassa hankkeita kunta sekä koordinoi että toteutti osan hankkeen liikuntatoiminnasta yhdessä järjestöjen kanssa. Muutamassa hankkeessa kaiken toiminnan toteuttivat järjestöt ja joissakin pienissä hankkeissa kunta hoiti hankkeen itsenäisesti. Osassa hankkeista tehtiin kuntien rajat ylittävää yhteistyötä, vaikka hankkeen hallinnointivastuu oli yhdellä kunnalla. 53 Kehittämishankekokonaisuuden keskeinen tavoite oli yhteistyön lisääminen kuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Hankkeiden yleisimmät yhteistyökumppanit olivat urheiluseura ja jokin kunnan hallintokunta. Urheiluseuroista yhteistyötä tehtiin enimmäkseen suomalaisten perustamien järjestöjen kanssa, hieman alle kolmasosa hankkeista myös maahanmuuttajataustaisten perustamien urheiluseurojen kanssa. Kunnan hallintokunnista yleisimmin yhteistyötä tehtiin sosiaalitoimen (ja sosiaali- ja terveystoimen) kanssa. Koulujen ja oppilaitosten kanssa oli myös verkostoiduttu aktiivisesti. Maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuusjärjestöjen kanssa yhteistyötä teki alle kolmasosa hankkeista. 13.3 Mitä kehittämisavustuksella tehtiin ja miten? Kehittämisavustuksella toteutettiin ohjattuja liikuntaryhmiä, liikuntatapahtumia, leirejä, retkiä ja turnauksia sekä tarjottiin avoimia harjoitusvuoroja. Inkluusion tukemiseksi toteutettiin liikuntapaikkakierroksia, lajikokeiluja ja urheiluseurojen esittelytilaisuuksia, joissa maahanmuuttajilla oli mahdollisuus tutustua kaupungin ja järjestöjen tarjoamiin liikuntamahdollisuuksiin. Usein ryhmät oli suunnattu pelkästään maahanmuuttajataustaisille henkilöille, koska liikuntatoimintaa järjestettiin esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen yhteydessä. Tarkoituksena oli, että maahanmuuttajat siirtyvät kunnan ja järjestöjen toteuttamiin liikuntapalveluihin tai itsenäisiksi liikuntapalveluiden käyttäjiksi. Erityisesti maahanmuuttajataustaisille naisille toteutettiin sukupuolisensitiivisiä ryhmiä. Suurin osa hankkeen maahanmuuttajille suunnatusta liikuntatoiminnasta oli osallistujille maksutonta. Sen lisäksi hankeavusta käytettiin maahanmuuttajien osallistumismaksujen maksamiseen, erityisesti urheiluseuratoiminnassa. Osallistumisen helpottamiseksi järjestettiin myös kuljetusta liikuntapaikoille, tulkkausta, hankittiin liikuntavälineitä hankkeen käyttöön ja järjestettiin lastenhoitoa. Osa hankkeista toteutti myös liikuntaneuvontaa. Yhteensä hankkeissa liikkui viikkotasolla 3 771 henkilöä, joista noin 70 % oli maahanmuuttajia. Keskimäärin yhdessä hankkeessa liikkui viikkotasolla 114 osallistujaa. Alle kolmasosa kaikista liikkujista ja noin 40 % maahanmuuttajataustaisista liikkujista oli maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ja naisia. 54 14 MONIKULTTUURISUUS OSANA KUNNAN JA LIIKUNTAJÄRJESTÖJEN TOIMINTAA Yli 40 Suomen kunnassa kolmen vuoden aikana toteutettavat kehittämishankkeet poikkesivat paljon toisistaan. Kuntien väestörakenne oli erilainen, maahanmuuttajien tavoitteet kotoutua kuntaan ja Suomeen olivat erilaisia, samoin kuin kantaväestön suhtautuminen maahanmuuttajiin. Myös kuntien yleisessä kotouttamistyössä sekä monikulttuurisuuden huomioinnissa liikuntapalveluissa oli jo lähtökohtaisesti suuria eroja. Kehittämishankkeissa onnistuttiin tavoittamaan maahanmuuttajia toiminnan pariin ja käytettiin erilaisia keinoja perinteisen tiedottamisen lisäksi. Hanketyöntekijät olivat valmiita menemään maahanmuuttajataustaisten henkilöiden luo kertomaan toteutettavasta liikuntatoiminnasta. Nuorten kohdalla sosiaalisen median hyödyntäminen oli tärkeää. Tavoittamisessa hyödynnettiin yhteistyöverkostoja eli niitä tahoja, jotka olivat kontaktissa maahanmuuttajien kanssa. Usein toimintaa toteutettiin maahanmuuttajille suunnattujen muiden palvelujen yhteydessä, minkä vuoksi ryhmiä saatiin melko helposti käyntiin. Alle kolmasosa kaikista hanketoimintaan osallistuneista liikkujista oli kantasuomalaisia, mistä voisi päätellä, että suurin osa ryhmistä oli suunnattu tai niitä oli markkinoitu pääasiassa maahanmuuttajataustaisille henkilöille. Suurin osa hankkeiden toimintaan osallistuneista oli maahanmuuttajataustaisia poikia ja miehiä. Tytöt ja naiset olivat hieman aliedustettuina, vaikka useamman hankkeen kohderyhmänä olivat naiset kuin miehet. Hanketoimijoiden mukaan toimintaan osallistui sekä vahvan liikunnallisen taustan omaavia että vähän liikkuvia maahanmuuttajia. Vaikka maahanmuuttajien liikkuminen lisääntyi kehittämistoiminnan ansiosta, ei kotoutumisesta voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Aineiston perusteella näyttää, että moni ryhmä oli suunnattu tai tavoitti suurimmaksi osaksi maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Tällöin voisi olettaa, että vuorovaikutus kantaväestön kanssa jäi vähäiseksi. Toisaalta eri kulttuuriryhmien osallistuminen yhteiseen liikuntatoimintaan ei automaattisesti aiheuta kotoutumista, vaikka antaakin sille edellytyksiä. Tarvitaan enemmän tietoa kotoutumisen mekanismeista ja siitä, kuinka liikuntaryhmissä ja -toiminnassa voidaan vahvistaa eri kulttuuriryhmien keskinäistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Täytyy myös muistaa, että kotoutuminen on laaja tavoite, jonka saavuttaminen on jatkuva ja joidenkin maahanmuuttajien kohdalla hidas prosessi. Osalle hankkeista riittävä tavoite ensimmäisille vuosille oli maahanmuuttajien tavoittaminen toiminnan pariin kokeilemalla uusia tiedotustapoja sekä monikulttuurisen liikuntatoiminnan edellytysten tiedostaminen ja tehostaminen kunnan ja seurojen palveluissa. Kehittämishankkeiden kokemuksen perusteella maahanmuuttajakohderyhmien tavoittamiseen täytyy käyttää osittain erilaisia keinoja kuin kantaväestön tavoittamiseen. Esimerkiksi liikuntapalveluissa yleistynyt verkkopalveluiden käyttö 55 sekä tiedottamisessa että toimintaan ilmoittautumisessa saattaa vaikeuttaa liikuntapalveluiden saavutettavuutta joissakin kohderyhmissä. Maahanmuuttajaryhmille, joille suomalainen liikuntakulttuuri on vieras, tarvitaan kasvokkaista vuorovaikutusta ja tuttuja kontakteja kunnan ja järjestöjen liikuntapalvelujen löytämiseen. Toiminnan järjestäminen koko perheelle koettiin hyväksi tavaksi tavoittaa maahanmuuttajataustaisia perheitä. Mielenkiintoinen ilmiö on, että monissa kunnissa oli paljon kysyntää naisten uinnille ja tieto alkavista sukupuolisensitiivisistä uintiryhmistä saavutti kohderyhmän nopeasti. Suuren suosion taustalla olevia syitä olisi tärkeää selvittää. Onko kyseessä kenties rakkaus lajiin, vuorovaikutus muiden naisten kanssa, aika omalle hyvinvoinnille vai turvallinen mahdollisuus harrastaa liikuntaa ilman pelkoa omien kulttuurinormien rikkomisesta? Osalle maahanmuuttajatytöistä sukupuolisensitiiviset ryhmät olivat myös ainoa mahdollisuus osallistua oppivelvollisuuteen kuuluvaan uintiopetukseen. Näiden syiden tarkempi selvittely voisi antaa ideoita myös muiden liikuntapalvelujen kehittämiseen tälle kohderyhmälle. Jatkossa tulee käyttää paljon voimavaroja sekä maahanmuuttajien tavoittamiseen toiminnan pariin että niiden keinojen pohtimiseen, joiden avulla maahanmuuttajille suunnatuista ryhmistä siirryttäisiin mahdollisimman vaivattomasti kaikille suunnattuihin liikuntapalveluihin tai itsenäisiksi liikuntapalvelujen käyttäjiksi. Edullisten eri liikuntamuotojen alkeisryhmien perustaminen lähelle monikulttuurisia asuinalueita voisi olla toimiva malli maahanmuuttajille suunnatun toiminnan sekä kaikille tarkoitetun kunnan ja/tai liikuntaseuratoiminnan välillä. Hankkeissa toteutetut yksittäiset lajiesittelyt houkuttelevat kunnan ja seurojen liikuntapalvelujen pariin lähinnä niitä maahanmuuttajia, joilla on melko vahva liikunnallinen tausta. Jotta voidaan helpottaa siirtymistä maahanmuuttajille suunnatuista ryhmistä kaikille suunnattuun toimintaan, tarvitaan avoimuutta ja uskallusta sekä maahanmuuttajilta että kantaväestöltä. Kunnan ja liikuntajärjestöjen on osallistuttava liikuntakynnyksen madaltamiseen omalta osaltaan. Keskustelua kulttuurieroista ja esimerkiksi liikuntapaikkojen ja -järjestöjen toimintaperiaatteista sekä niiden taustalla olevista syistä tarvitaan enemmän. Usein väärinymmärryksiä tapahtuu pelkästään sen vuoksi, ettei tiedetä, miten toimia ja miksi pitäisi toimia tietyllä tavalla. Sama pätee sekä maahanmuuttajiin että kantaväestöön. Joskus kantaväestö ei ymmärrä, että jotkut maahanmuuttajat ovat sosiaalistuneet erilaiseen kulttuuriin ja tarvitsevat aikaa uuden omaksumiseen. Tiukatkin rajat on pidettävä muun muassa turvallisuuteen, hygieniaan ja aikatauluihin liittyen, mutta esimerkiksi kärsivällisyyttä vuorovaikutukseen ja toimintatapojen syiden selittämiseen tarvitaan enemmän. Erityisen selvästi tulisi selittää joillekin maahanmuuttajille, miksi on tärkeää olla ajoissa paikalla. Monissa kulttuureissa on erilainen aikakäsitys kuin Suomessa, ja myöhästyminen on yleistä. Suomessa toiminnan toteuttajan näkökulmasta on todella hankalaa, jos kenttä- tai salivuorolta myöhästytään. Monissa kunnissa liikuntavuorot ovat tiukassa ja aika halutaan käyttää hyödyksi. Samoin vaikeita tilanteita 56 syntyy, jos turnausmatkojen bussikuljetuksesta ollaan myöhässä tai jätetään tulematta ilman ilmoitusta. Toimintatapojen ja niiden syiden selittämisen lisäksi on tärkeää osoittaa keskusteluissa eri kulttuuriryhmien kanssa, että jokaisen kulttuuritaustaa arvostetaan. Lasten ja nuorten toiminnassa keskustelu myös maahanmuuttajataustaisten vanhempien kanssa on tärkeää. Maahanmuuttajien sitoutumisessa toimintaan havaittiin ongelmia. Kuntien ja kolmannen sektorin organosoituun toimintaan usein liittyvä etukäteen ilmoittautuminen ja sitoutuminen osallistumaan toimintaan tiettynä päivänä ja kellonaikana ei ole kaikille luontevaa. Yksityisen sektorin liikuntapalveluihin on mahdollisuus osallistua vapaammin, mutta silloin täytyy olla myös valmis maksamaan enemmän. Sitoutuminen puoleksi vuodeksi tai vuodeksi kuntokeskuksen jäseneksi antaa vapauksia harrastamiselle mutta vaatii taloudellista panostusta. Tarvitaan lisää tietoa siitä, onko kunnissa, liikuntajärjestöissä ja -seuroissa mahdollista harrastaa liikuntaa kevyemmällä sitoutumisella tai onko sellaisia palveluita mahdollisuus toteuttaa tulevaisuudessa. Tarvetta on enemmän myös koko perheelle suunnatulle liikuntatoiminnalle. Monessa kohtaa tuli esiin, että liikunnan harrastaminen ei ole yleistä kaikkien maahanmuuttajien kulttuureissa. Tämä saattaa johtaa siihen, että liikunnan harrastamisen mahdollisuuksia ei etsitä aktiivisesti, liikunnasta ei olla valmiita maksamaan eikä perheen lapsia kannusteta liikkumaan. Erityisesti naisten ja aikuistuvien tyttöjen liikunnalliseen elämäntapaan ei ole totuttu kaikissa kulttuureissa. Täytyy kuitenkin muistaa, että myös isoa osaa kantaväestöön kuuluvista ei tavoiteta liikuntapalvelujen pariin. Osittain vaikeudet maahanmuuttajien tavoittamisessa palautuvat yleisempään liikkumattomuuteen ongelmaan, jota eivät selitä kielitaidon puute tai taloudelliset ja tiedostettavat kulttuurilliset esteet vaan tekijät, joista ei ole vielä tarpeeksi tietoa ja ymmärrystä. Maahanmuuttajakohderyhmien välillä on suuria eroja siinä, millaista tukea ja toimenpiteitä heidän liikunnan harrastamisensa vaatii. Lasten toiminnassa korostuu erityisen paljon liikkumisen edullisuus ja helppo saavutettavuus sekä mahdollisuus lainata välineitä. Usein lapset saattavat olla suomen kielen taidossa ja ylipäätään kotoutumisessa paljon pidemmällä kuin vanhempansa. Erityisesti suuremmissa kaupungeissa monikulttuurisilla alueilla maahanmuuttajataustaiset ja kantaväestön lapset ovat jo pitkälti sosiaalistuneet monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Liikuntaa harrastetaan yhdessä samoin kuin käydään koulua. Toiminnassa on paljon kehitettävää muun muassa syrjinnän ja kiusaamisen estämiseksi sekä vanhempien tuen saamiseksi, mutta yhteisten ryhmien toteuttaminen on helpompaa kuin aikuisten kohdalla. Tyttöjen kohdalla murrosiän saavuttaminen tosin aiheuttaa joillekin maahanmuuttajataustaisille kulttuurista johtuvia rajoituksia liikuntaan osallistumisessa. Ylipäätään tyttöjen liikkuminen yläkouluiässä vähentyy sekä maahanmuuttajien että kantaväestön keskuudessa. Tärkeää olisi saada lisää tietoa siitä, mitkä syyt vaikuttavat liikkumisen vähentymiseen ja poikkeavatko syyt toisistaan eri kulttuuriryhmien välillä. 57 Maahanmuuttajataustaisten aikuisten yhteiseen toimintaan osallistumisessa on esteitä, joista ei ole vielä tarpeeksi tietoa. Mahdollisten taloudellisten esteiden lisäksi uudet ja vieraat toimintatavat liikuntapalveluissa sekä -paikoissa vaikeuttavat osallistumista. Myös pelko syrjinnästä ja rasismista vaikuttaa, samoin kuin tottumattomuus liikunnan harrastamiseen sekä tietämättömyys liikkumisen hyödyistä. Edellä mainitut tekijät vaikuttavat aikuisten välityksellä myös lasten osallistumiseen. Liikuntataitojen puute estää lähinnä maahanmuuttajataustaisia aikuisia osallistumasta toimintaan, mutta vaikeuttaa myös joidenkin nuorten osallistumista urheiluseuratoimintaan. Kaikissa urheiluseuroissa yli 10-vuotiaat lajin aloittajat eivät pääse mukaan ikäluokkansa toimintaan riittämättömien lajitaitojen vuoksi tai kerran viikossa ”rennosti pelaileville” ei löydy ryhmiä. Täytyy muistaa, että myös jotkut kantaväestöön kuuluvista sekä nuorista että aikuisista saattavat kokea, että eivät voi osallistua kaikille suunnattuihin liikuntapalveluihin vähäisten liikuntataitojen takia. Kehittämistoiminnan ensimmäisinä vuosina maahanmuuttajat nähtiin hankkeissa helposti pelkästään toiminnan kohteena, joille toteutettiin ”ylhäältä käsin” liikuntaryhmiä. Maahanmuuttajien osallisuus mainittiin usein tavoitteeksi, mutta käytännön toimenpiteet olivat vielä vähäisiä. Tämä saattaa johtua siitä, että monikulttuurinen näkökulma on monessa kunnassa vielä nuori ja suurin osa resursseista menee maahanmuuttajien tavoittamiseen ja toiminnan toteuttamiseen totutulla mallilla. Myös verkostoituminen maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuusjärjestöjen kanssa oli melko vähäistä. Eri vähemmistöryhmien kulttuurien ja näkökulmien huomioon ottaminen on todella tärkeää. Pieleen mennään, jos toimintaa kutsutaan monikulttuuriseksi pelkästään sen perusteella, että toimintaan osallistuu eri etnisen taustan omaavia henkilöitä. Maahanmuuttajien osallisuuden vahvistaminen on tulevaisuuden painopistealue. Kohderyhmän osallisuuden vahvistuminen on keskeistä myös toiminnan vakiinnuttamiseksi. Positiivista oli, että kolmasosassa hankkeista järjestettiin maahanmuuttajien vertaisohjaajakoulutusta, joka tukee maahanmuuttajan roolia liikuntatoiminnan suunnittelijana, toteuttajana, kehittäjänä ja arvioijana. Koulutuksen jälkeen tarvittaisiin lisätoimenpiteitä siihen, miten saada vertaisohjaaminen toimimaan käytännössä. Hyvin alkanut prosessi jäi usein pelkästään koulutukseen osallistumiseksi. Maahanmuuttajien ohjaajakoulutus tai rekrytoiminen vertaisohjaajiksi tukevat kehittämishankkeiden muitakin tavoitteita. Ensinnäkin maahanmuuttajien rooli toiminnan ohjaajana saattaa madaltaa muiden maahanmuuttajien kynnystä osallistua liikuntaryhmään sekä tukea heidän osallistumistaan pitkällä tähtäimellä. Lisäksi kantaväestö saa vaikutteita muista kulttuureista maahanmuuttajataustaisten ohjaajien kautta. Tiedot ja taidot, joita karttuu vertaisohjaajana toimimisessa, saattavat myös auttaa työllistymisessä julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin liikuntapalveluissa. Ryhmän ohjaamisen taidot ovat hyödyllisiä muussakin työelämässä. Kehittämisavustuksella pyrittiin turvaamaan inkluusioperiaatteen toteutuminen, jolloin kaikilla kuntalaisilla olisi mahdollisuus osallistua kunnan ja järjestöjen 58 liikuntapalveluihin. Liikuntapalvelujen saatavuutta voidaan tukea erityistoimenpitein, joilla viitataan usein maahanmuuttajien erillisiin tai sukupuolisensitiivisiin ryhmiin. Kehittämishankkeissa saatiin maahanmuuttajataustaisia toiminnan pariin erityisesti silloin, kun toteutettiin maahanmuuttajille suunnattuja erillisiä liikuntaryhmiä. Pelkästään maahanmuuttajille suunnatun toiminnan tarjoaminen voi olla kotoutumisen alkuvaiheessa ainut tapa saada maahanmuuttajia mukaan. Vaarana kuitenkin on, että jotkut maahanmuuttajataustaiset haluavat pitäytyä syystä tai toisesta omissa ryhmissään, vaikka edellytyksiä kaikille suunnattuun toimintaan siirtymiselle olisikin. Maahanmuuttajien erilliset ryhmät tulisi nähdä ponnahduslautana ja välivaiheena ennen siirtymistä kaikille suunnattuun toimintaan. Laajemmat tavoitteet, inkluusioperiaatteen toteutuminen ja kaksisuuntainen kotoutuminen, tulisi olla aina mielessä lopullisena päämääränä. Kuten mainittua erilliset maahanmuuttajien ryhmät ovat perusteltuja kotoutumisen alkuvaiheessa ja niille vähemmistöryhmille, joiden kulttuuri poikkeaa paljon suomalaisesta kulttuurista. Ryhmäjaotteluja tulisi miettiä enemmän kohderyhmän tarpeista käsin, esimerkiksi uimataidottomien naisten ryhmä tai ryhmä työttömille. Tällöin kaksisuuntaisen kotoutumisen todelliset edellytykset ovat olemassa, koska ryhmät ovat avoimia sekä maahanmuuttajille että kantaväestölle. Osa kantaväestöstä saattaa reagoida negatiivisesti, jos he kokevat, että maahanmuuttajat saavat erityiskohtelua ilman todellista syytä. Näin on käynyt esimerkiksi vain maahanmuuttajille suunnattujen ryhmien kohdalla. Erityisen hankala tilanne muodostuu, kun kaikki maahanmuuttajaperheet eivät ole olleet valmiita maksamaan lasten harrastuskuluja urheiluseuroissa. Tällöin kustannukset maksaa joku muu – joissakin hankkeissa kantaväestön perheet. Tarvitaan uudenlaisia toimenpiteitä niiden perheiden kartoittamiseen, jotka todella tarvitsevat taloudellista tukea harrastuskulujen maksamiseen. Tällöin huomioidaan kaikki vähävaraiset perheet, niin maahanmuuttajataustaiset kuin kantaväestöön kuuluvat. Lisäksi on tärkeää, että maahanmuuttajat ymmärtävät, miksi liikunta maksaa ja miksi urheiluseuroissa tehdään vapaaehtoistyötä. Yhden etnisen ryhmän liikuntatoiminnan tukemista kehittämisavustuksella, jonka tavoitteeksi on asetettu inkluusioperiaatteen toteutuminen, tulisi tarkkaan miettiä. Yksi kehittämistoiminnan mahdollisuus on kuitenkin tukea maahanmuuttajia toteuttamaan erillisiä vähemmistöryhmien liikuntaryhmiä itsenäisesti. Erillinen liikuntatoiminta voi toimia oivana välineenä vähemmistöryhmän kielen ja kulttuurin harjoittamisessa. Kehittämishankkeiden tavoitteena tulisi olla maahanmuuttajien itsenäisen toiminnan tukeminen, esimerkiksi käymällä läpi, kuinka liikuntajärjestö perustetaan ja kuinka harjoitusvuoroja varataan. Täten eri vähemmistöryhmät voivat toteuttaa erillistä toimintaa esimerkiksi omalla harjoitusvuorollaan ja omissa järjestöissään. Hankkeiden toiminnan lopulliseksi tavoitteeksi pitäisi vielä selvemmin tulla kaksisuuntaisen kotoutumisen tukeminen. Yhteisissä keskustelutilaisuuksissa hanketoimijoiden kanssa olisi hyvä tarkentaa, mitä termillä tarkkaan ottaen tarkoitetaan. Olisi hyvä painottaa, että kaksisuuntaisessa kotoutumisessa myös kantaväestö 59 sopeutuu ja kasvaa monikulttuurisen yhteiskunnan jäseneksi. Prosessi ei siis yksipuolisesti ole maahanmuuttajien oppimista ja uuden kulttuurin omaksumista. Monissa kulttuureissa on liikuntamuotoja, jotka rikastuttaisivat suomalaista liikuntakulttuuria. Kehittämishanketoiminnan mahdollisuutena on myös tukea kantaväestön osallistumista toimintaan, jota toteutetaan maahanmuuttajien aloitteesta. Kaksisuuntaisen kotoutumisen tärkeänä osana on myös aktiivinen syrjinnän vastainen työ, mikä tulisi ottaa paremmin huomioon kehittämishankkeiden toiminnassa. Kohderyhmän (maahanmuuttajat) heterogeenisyys aiheutti myös ongelmia hanketoiminnan toteuttamisessa. Kenelle tuki pitäisi kohdistaa, vai tarvitsevatko kaikki maahanmuuttajat tasapuolisesti tukea liikuntatoimintaan osallistumisessa? Usein kantaväestöön kuuluvan suomalaisen mielikuva maahanmuuttajasta liittyy mahdollisimman erilaiseen ja eksoottiseen kulttuuriin. Suurin osa Suomessa asuvista maahanmuuttajista on kuitenkin tullut muista Euroopan maista, eniten Venäjältä ja Virosta. Usein kuitenkin ”kulttuuriselta välimatkaltaan kauempaa” tulleet maahanmuuttajat tarvitsevat enemmän tukea kotoutumiseen, vaikka heitä olisikin määrällisesti vähemmän. Kunnassa asuvien maahanmuuttajaryhmien taustatietojen tunteminen auttaa ymmärtämään erilaisia vähemmistöryhmiä ja heidän tarpeitaan. Joissakin hankkeissa järjestettiinkin monikulttuurisuuskoulutusta kunnan ja järjestöjen toimijoille tavoitteena lisätä ymmärrystä kunnassa asuvista maahanmuuttajaryhmistä. Kokonaisuudessaan vaikuttaa siltä, että monissa hankkeissa tehdyt toimenpiteet olivat kehittämishankekokonaisuuden tavoitteiden mukaisia, mutta jäivät ainakin vielä alkuvaiheessa yksittäisiksi ilman ajatusta pitkän tähtäimen kehittämisestä kohti inkluusiota ja kaksisuuntaista kotoutumista. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä osa kunnista aloitti monikulttuurisen liikuntatoiminnan ja kohderyhmän tavoittamisen aivan alusta. Kaikilla kunnilla ei ollut myöskään tietoa rahoituksen jatkumisesta, mikä vaikeutti pitkän tähtäimen suunnittelua. Jatkossa olisi tärkeää, että tiedotus kehittämisavustuksesta selkiytyy, tavoitteista keskustellaan yksityiskohtaisemmin, hankkeita tuetaan ja motivoidaan monikulttuurisessa työssä sekä nykyisten aluehallintovirastojen käytäntöjä hankkeiden koordinoinnissa yhtenäistetään. Kehittämishankkeissa tarvitaan konkreettisia työkaluja ja tukipalveluja toimintakulttuurin muuttamisessa. Verkostoitumismahdollisuuksia muihin kehittämishankkeisiin oli kolmen vuoden aikana vähän. Sähköisen järjestelmän hyödyntäminen sekä alueelliset tapaamiset voisivat jatkossa helpottaa keskustelua ja vertaistuen saamista. Tulevaisuudessa olisi myös tärkeää tietää, mihin asti toiminnan kehittäminen onnistuu kunnissa helposti ja missä vaiheessa alkavat vaikeudet. Vuoden 2011 ja 2012 hankekokonaisuudesta pois jääneiden hankkeiden kokemuksen perusteella toiminnan kehittäminen jäi kunnassa yhden ihmisen vastuulle. On selvää, että toimintakulttuurin muutos ei tapahdu yhden ihmisen hartiavoimin. Kehittämisavustuskokonaisuuden nimeä Maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla tulisi myös miettiä uudelleen. Nimi saattaa antaa harhaanjohtavan käsityksen siitä, että toimenpiteitä tehdään pelkästään maahanmuuttajille, kun taas 60 kaksisuuntaisen kotoutumisen ajatuksena on, että monikulttuurisen yhteiskunnan luomiseen osallistuu aktiivisesti myös kantaväestö. Niin kauan kuin maahanmuuttajat nähdään erillisenä kohderyhmänä liikuntapalveluissa, toimintaa on vaikea vakiinnuttaa. Kiristyvässä taloustilanteessa tällaisesta erillisestä kehitystoiminnasta, joka ei ole pysyvissä rakenteissa, karsitaan ensimmäiseksi. Toisaalta myös osa kantaväestöstä reagoi negatiivisesti maahanmuuttajille suunnattuihin erityisjärjestelyihin, mikä kiristää asenneilmapiiriä. Monikulttuurisen näkökulman omaksuminen kaikessa toiminnassa läpileikkaavana teemana on ainut tapa luoda aidosti moninaisia liikuntapalveluja. 61 15 KEHITTÄMISHANKEKOKONAISUUS PÄHKINÄNKUORESSA Kehittämishankkeille myönnettiin vuosina 2011–2013 yhteensä 2 537 020 euroa. Kehittämisavustusta sai kaikkiaan 40 kuntaa, joista kaikki vuonna 2013 mukana olleet hankkeet (33) vastasivat seurantakyselyyn. Hankkeiden toimintaan osallistui viikoittain 3 771 osallistujaa, joista 70 % oli maahanmuuttajataustaisia. Noin kolmasosa kaikista hankkeen osallistujista oli maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ja naisia. Maahanmuuttajataustaisista osallistujista tyttöjä ja naisia oli 40 %. Noin 70 % hankkeista järjesti erillistä liikuntatoimintaa tytöille ja naisille. Kolmasosa hankkeista toteutti vertaisohjaajakoulutusta maahanmuuttajataustaisille henkilöille. Alle viidesosa hankkeista antoi taloudellista tukea maahanmuuttajataustaisille osallistujille urheiluseurojen kustannusten maksamiseen. Yli kolmasosa hankkeista kysyi maahanmuuttajien mielipiteitä hankkeen toteuttamisesta. Lähes kaikki hankkeet järjestivät säännöllistä liikuntatoimintaa. Muutama hanke järjesti kuljetusta liikuntapaikoille. Kolmasosassa hankkeita maahanmuuttajataustaisia osallistujia siirtyi maahanmuuttajien erillisistä ryhmistä kunnan tai järjestöjen toteuttamiin kaikille suunnattuihin liikuntaryhmiin. 62 LÄHTEET ELY-keskus 2013. http://www.ely-keskus.fi/web/ely/ely-uusimaa#.U1fIIk04pdg. Viitattu 23.4.2014. FINLEX® 2014. Ajantasainen lainsäädäntö. Valtionavustuslaki 27.7.2001/688, 7 §: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010688. Viitattu 5.5.2014. Opetusministeriö 2010. Kehittämisohjelma maahanmuuttajien kotouttamiseksi liikunnan avulla. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja -selvityksiä 2010:16. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013. Kehittämisavustus kunnille maahanmuuttajien kotouttamiseen liikunnan avulla – haku vuodelle 2011. Ohje avustuksen hakijalle. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013. Kehittämisavustus kunnille maahanmuuttajien kotouttamiseen liikunnan avulla – haku vuodelle 2012. Ohje avustuksen hakijalle. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013. Kehittämisavustus kunnille maahanmuuttajien kotouttamiseen liikunnan avulla – haku vuodelle 2013. Ohje avustuksen hakijalle. Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maapinta-ala alueittain 1980–2013. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 9.5.2014]. Tilastokeskus 2014a. Väestörakenne. Asiantuntijatieto Markus Rapo. Tilastokeskus 2014b. Väestörakenne. Asiantuntijatieto Markus Rapo. 63 LIITTEET LIITE 1 Kehittämisavustukset kunnittain vuosina 2011–2013. KUNTA AVUSTUS (€) VUONNA 2011 117 350 AVUSTUS (€) VUONNA 2012 182 000 AVUSTUS (€) VUONNA 2013 180 500 YHTEENSÄ (€) 479 850 85 000 28 000 124 000 72 000 90 000 66 000 299 000 166 000 33 0001 47 000 88 000 9000 57 000 37 000 135 000 /168 0001 103 000 10 000 38 000 42 000 90 000 SALO - 28 000 60 000 88 000 OULU - 49 100 31 000 80 100 JYVÄSKYLÄ - 33 000 45 000 78 000 VIHTI 38 000 37 000 - 75 000 ESPOO 20 000 30 000 24 000 74 000 RIIHIMÄKI 32 500 14 000 25 000 71 500 PUDASJÄRVI 23 800 19 900 24 000 67 700 MIKKELI 25 000 20 100 15 525 60 625 - 30 000 28 000 58 000 HYVINKÄÄ 21 370 16 000 18 000 55 370 KEMI 20 000 20 000 15 000 55 000 KOKKOLA - 20 000 30 000 50 000 PUNKALAIDUN - 23 000 25 000 48 000 KOUVOLA - - 42 000 42 000 KUOPIO - - 37 800 37 800 KRISTIINANKAUPUNKI KONTIOLAHTI - 13 000 20 000 33 000 30 000 - - 30 000 PIETARSAARI - - 28 000 28 000 IISALMI - - 24 800 24 800 LOHJA - - 20 000 20 000 HÄMEENLINNA - 20 000 - 20 000 4 000 7 000 8 000 19 000 JOENSUU - - 16 475 16 475 ROVANIEMI - - 14 000 14 000 KRUUNUPYY 1 500 6 000 6 000 13 500 SAVONLINNA - - 12 000 12 000 MÄNTYHARJU - 10 000 - 10 000 PIEKSÄMÄKI - - 10 000 10 000 1 500 2 000 5 000 8 500 LIEKSA - 7 900 - 7 900 HIRVENSALMI - - 7 400 7 400 VANTAA HELSINKI TAMPERE I LAPPEENRANTA /IMATRA1 VÖYRI TURKU TAMPERE II RAUMA LEMPÄÄLÄ 64 LIITE 1 KUNTA RAISIO Kehittämisavustukset kunnittain vuosina 2011–2013 (jatkoa). AVUSTUS VUONNA 2011 (€) - AVUSTUS VUONNA 2012 (€) 7 000 AVUSTUS VUONNA 2013 (€) - YHTEENSÄ (€) 7 000 HANKO 4 500 4 500 VAASA 4 000 4 000 YHTEENSÄ 500 020 937 000 1 100 000 2 537 020 1 Imatra ja Lappeenranta saivat vuonna 2011 kehittämisavustusta erillisille hankkeille (25 000 ja 8 000 euroa) ja vuosina 2012–2013 yhteiselle hankkeelle (47 000 ja 88 000 euroa). 65 LIITE 2 Kysely hankevastaaville. Kehittämisavustus kunnille maahanmuuttajien kotouttamiseen liikunnan avulla vuonna 2013: KYSELY HANKEVASTAAVILLE Arvoisa hankevastaava, Tervetuloa vastaamaan kyselyyn. Kyselyyn on mahdollista vastata 23.5. saakka. Kyselyyn vastaaminen kestää noin 30 minuuttia. Kyselyyn syötetyt tiedot tallentuvat ja voit palata jatkamaan kyselyn täyttämistä. Kyselyssä on yhteensä 23 kysymystä, joista noin puolet on monivalintakysymyksiä. Kyselylomakkeen sisältöön liittyvissä kysymyksissä ota yhteyttä LIKES-tutkimuskeskuksen tutkija Hanna-Mari Maijalaan ([email protected]) ja kyselyn tekniseen toteuttamiseen liittyen tutkimuskoordinaattori Virpi Inkiseen ([email protected]). Kyselyn avulla saadaan arvokasta tietoa toimenpiteistä ja kokemuksista, joilla tuetaan *maahanmuuttajien osallistumista liikuntatoimintaan. Vastauksesi on todella tärkeä. Kiitokset yhteistyöstä! * Tässä kyselyssä käsitteitä maahanmuuttaja ja maahanmuuttajataustainen käytetään yleiskäsitteenä, joka kuvaa kaikkia ulkomailla syntyneitä ja maahan muuttaneita henkilöitä, joiden äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Maahanmuuttajataustaisia ovat muun muassa pakolaiset, siirtolaiset, paluumuuttajat ja muut ulkomaalaiset sekä turvanpaikanhakijat. Maahanmuuttajataustaisia ovat myös henkilöt, jotka ovat syntyneet Suomessa, mutta joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet muualla. 66 Kehittämisavustus kunnille maahanmuuttajien kotouttamiseen liikunnan avulla vuonna 2013: KYSELY HANKEVASTAAVILLE TAUSTATIEDOT Hankkeen kotikunta/kotikunnat: Hankkeen vastuutaho (yhteisön rekisteröity nimi): Kyselyyn vastaajan nimi: Kyselyn vastaajan asema hankkeessa: Kyselyn vastaajan sähköpostiosoite: Kyselyn vastaajan puhelinnumero: HANKKEEN KUULUMISET VUONNA 2013 1. Kuvaile tiiviisti ja konkreettisesti, mitä hankkeessanne on tehty hankekauden 2013 aikana: 2. Mitkä asiat ovat vieneet hankettanne eteenpäin tämän hankekauden aikana? Suurimmat onnistumiset? 3. Mitkä asiat ovat haitanneet hankkeenne toimintaa tämän hankekauden aikana? Suurimmat ongelmat? 4. Onko hankkeenne toteutunut käytännössä niin kuin suunnittelitte? Hanke on ollut täysin erilainen kuin suunniteltiin Hanke on ollut melko erilainen kuin suunniteltiin Hanke on ollut melko samanlainen kuin suunniteltiin Hanke on ollut täysin samanlainen kuin suunniteltiin En osaa sanoa 5. Mitkä olivat mielestäsi hankkeen keskeiset tulokset? 6. Edistikö hanke maahanmuuttajien kotouttamista? Ei Kyllä, miten? _________________________________________________ KOHDERYHMÄN TAVOITTAMINEN 7. Miten hyvin mielestäsi hankkeessa onnistuttiin tavoittamaan maahanmuuttajia? erittäin hyvin hyvin kohtalaisesti melko huonosti huonosti erittäin huonosti 67 HANKKEEN TOIMINTA JA OSALLISTUJAT VUONNA 2013 8. Mikä/mitkä seuraavista kohderyhmistä osallistui hankkeen toimintoihin? (voit valita usean vaihtoehdon) Maahanmuuttajataustaiset tytöt (alle 16-vuotiaat) Maahanmuuttajataustaiset pojat (alle 16-vuotiaat) Maahanmuuttajataustaiset nuoret naiset (17–29-vuotiaat) Maahanmuuttajataustaiset nuoret miehet (17–29-vuotiaat) Maahanmuuttajataustaiset aikuiset naiset (30–65 -vuotiaat) Maahanmuuttajataustaiset aikuiset miehet (30–65 -vuotiaat) Ikääntyneet maahanmuuttajataustaiset naiset (yli 65-vuotiaat) Ikääntyneet maahanmuuttajataustaiset miehet (yli 65-vuotiaat) Perheet Muu, mikä? _________________________________________________ 9. Kuinka monta liikkujaa osallistui hankkeen toimintoihin keskimäärin viikossa (ei käyntikertojen lukumäärä vaan henkilölukumäärä yhteensä numeroina)? 10. Kuinka moni näistä oli maahanmuuttajataustaisia (lukumäärä numeroina viikkotasolla)? 11. Kuinka moni maahanmuuttajataustaisista osallistujista oli tyttöjä tai naisia (lukumäärä numeroina viikkotasolla)? 68 HANKKEESSA TEHTY YHTEISTYÖ VUONNA 2013 12. Minkälaista yhteistyötä kehittämisavustus on tuonut mukanaan hankkeenne aikana? Täysin uutta yhteistyötä. Pääasiassa uutta, mutta aiemminkin yhteistyötä on ollut vähän. Yhteistyö on jatkoa aikaisemmalle yhteistoiminnalle Hankkeessa ei ole varsinaista yhteistyötä 13. Tehtiinkö hankkeessa yhteistyötä kunnan eri hallintokuntien kanssa? Kyllä/Ei Kyllä, mitkä kunnan hallintokunnat olivat hankkeen keskeisiä yhteistyökumppaneita? __________ Ei 14. Merkitse ne keskeiset muut toimijat, joiden kanssa hanke tekee yhteistyötä: Suomalaisten perustama liikuntaseura Maahanmuuttajien perustama liikuntaseura Liikunnan aluejärjestö (kuten Pohjanmaan Liikunta ja Urheilu, Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu) Monikulttuurisen liikunnan kattojärjestö (kuten Liikkukaa ry, FIMU tai MonaLiiku) Lajiliitto Valtakunnallinen liikuntaohjelma (kuten Liikkuva koulu, KKI-ohjelma tai Voimaa vanhuuteen ohjelma) VALO (tai entinen SLU), TUL tai FSI Muu liikuntajärjestö, mikä? ________________________ Maahanmuuttaja-/monikulttuurisuusjärjestö Muu kansalaisjärjestö, mikä? _________________________ Urheilu- tai liikuntaopisto Vastaanottokeskus Muu kunta Lastenkoti Päiväkoti Koulu (ala- tai yläkoulu) Oppilaitos (lukio, ammattikoulu, ammattikorkeakoulu, aikuiskoulutuskeskus, yliopisto) Kansalaisopisto Sairaanhoitopiiri Palvelukeskus Seurakunta Muu, mikä? __________________________________ 15. Oliko hankkeella ohjausryhmä? Kyllä/Ei Kyllä, mainitse tahot, jotka olivat mukana ohjausryhmässä ________________________ Ei 69 HANKKEEN RAHOITUS JA TOIMINNAN VAKIINNUTTAMINEN 16. Oliko hankkeen saama avustussumma riittävä suhteessa haettuun avustukseen? Ei, avustus oli täysin riittämätön Ei, avustus oli jokseenkin riittämätön Kyllä, avustus oli jokseenkin riittävä Kyllä, avustus oli täysin riittävä En osaa sanoa 17. Saiko hanke muuta rahoitusta? Kyllä, mistä ja kuinka paljon? _____________________________________ Ei 18. Onko kunnassanne tehty ennen kehittämishanketta toimenpiteitä maahanmuuttajien kotouttamiseksi liikunnan avulla? Kyllä Ei 19. Kuinka hankkeenne olisi todennäköisesti toteutettu ilman kehittämisavustusta maahanmuuttajien kotouttamiseen liikunnan avulla? Hanketta ei olisi toteutettu lainkaan Hanke olisi toteutettu suunniteltua suppeampana Hanke olisi toteutettu, kuten oli suunniteltu Hanke olisi toteutettu suunniteltua laajempana 20. Jos kehittämistuki päättyisi, mitä tapahtuisi maahanmuuttajien liikuntatoiminnalle? Jatkuisi ennallaan Jatkuisi, mutta supistetussa muodossa Loppuisi lähes kokonaan Loppuisi kokonaan 21.Kuinka todennäköisenä pidät hankkeen vakinaistamista tulevaisuudessa täysin omarahoitteisena? Epätodennäköisenä Todennäköisenä En osaa sanoa 22. Mitkä ovat suurimmat esteet toiminnan vakiinnuttamiselle? 23. Muita kommentteja ja terveisiä: 70
© Copyright 2024