1. No category

SUOMI–NEPAL -SEURAN JÄSENLEHTI
1/2012
HIMAL
Ahkerat nepalilaiset | Matka Langtangiin | Tampere Film Festival | Traditional Architecture of Kathmandu Valley | Remember, Remember November
Sisältö
SEURAN HALLITUS valitaan vuosikokouksessa. Vuonna 2012 valitut hallituksen
jäsenet ja keskeiset vastuut ovat
HIMAL 1/2012
2 | Seuran hallituksen jäsenet
3 | Toimintasuunnitelma 2012
Matti Penttilä
puheenjohtaja
puh. 040 5529707
matti.penttila[at]gmail.com
4 | Pääkirjoitus
Byoma Tamrakar
byoma.tamrakar[at]gmail.com
6 | Matka Langtangiin
12 | Tampere Film Festival
Eeva Suhonen
eevasu[at]gmail.com
14 | Traditional Architecture of Kathmandu Valley
18 | Remember, Remember November
HIMAL
Suomi-Nepal -seuran jäsenlehti Himal ilmestyy
kaksi kertaa vuodessa.
JULKAISIJA/Publisher
Suomi-Nepal -seura ry.
Finland Nepal Friendship Association
YHTEYSTIEDOT/Contact details
suominepal[at]gmail.com
www.nepal.fi
TOIMITUS/Editing
Eeva Suhonen
TAITTO/Layout
Minna Pimiä-Suwal
KANNEN KUVA/Cover photo
Sunil Suwal: Bhakatapur Durbar Square
Lehden artikkelien sisältö edustaa artikkelien kirjoittajien mielipiteitä, ei Suomi-Nepal -seuran mielipiteitä.
Contents of articles in this publication represent personal opinions of the authors of the articles, not that
of the association.
2 HIMAL
Anne Holopainen
sihteeri
anne.c.holopainen[at]hotmail.com
Anu Karvinen
karvinen.anu[at]gmail.com
Pramod Bhusal
pramodbhusal[at]gmail.com
Sami Hokkanen
matkailu
sami.j.hokkanen[at]gmail.com
Jyrki Ollikainen
taloudenhoitaja, jäsenasiat
suominepal[at]gmail.com
Seema Gyanwali
tapahtumat
sssgyanwali[at]hotmail.com
Bijay Gurung
varapuheenjohtaja
bjhings[at]yahoo.com
Juhani Kivelä
juhanikivela[at]hotmail.com
Suomi-Nepal -seura ry
TOIMINTASUUNNITELMA 2012
S
uomi-Nepal -seuran keskeinen tehtävä
on tehdä Nepalia tunnetuksi Suomessa.
Tässä tarkoituksessa lisäämme korkeatasoisen tiedon määrää Nepalista, sen
kehityksestä ja kulttuurista.
Luomme uusia yhteyksiä Nepaliin ja kokoamme Nepalista kiinnostuneita ihmisiä yhteiseen
toimintaan Suomessa.
Jatkamme toimintaamme suomalaisten ja
Suomessa asuvien nepalilaisten tärkeänä yhdyssiteenä, erityisesti kasvavan opiskelijaväestön
integroiminen Suomalaiseen yhteiskuntaan ja
nepaliyhteisöön on jatkuvasti kasvava haaste.
Toimimme tiiviissä yhteistyössä muiden nepalilaisjärjestöjen kanssa erityisesti tilaisuuksien
järjestelyissä ja vierailujen isännöinnissä.
Viestintä
Vahvistetaan edelleen sähköistä tiedotusta kokoamalla ja ylläpitämällä Nepal-aiheista tietoa seuran
Web-sivustolla. Lisäksi toimitetaan muutaman
kerran vuodessa sähköpostikirje Nepalista kiinnostuneille. Verkkosivuston ajankohtaisuuden lisääminen on toimintavuoden suurimpia haasteita.
Himal-jäsenlehti julkaistaan kaksi kertaa toimintavuoden aikana.
Luentoja ja muita esityksiä pidetään Nepalista
kiinnostuneille tahoille, kuten kouluille ja järjestöille. Maksullisia luentoja kannattaa myös suunnitella ja tarjota.
Tapahtumat
Muistathan maksaa
jäsenmaksusi vuodelle
2012. Maksulomakkeen löydät lehden
takakannesta.
• Matkamessut 2012
• Nepalilainen uusi vuosi, mahdollisesti yhdessä muiden järjestöjen kanssa.
• Maailma kylässä -festivaali toukokuun lopussa Kaisaniemessä.
• Nepalilaiset piknikit kesällä, yhdessä mui-
den nepalilaisjärjestöjen kanssa.
• Syksyn juhliin, esim. Tihariin liittyvä tilai-
suus.
• Hallituksen tehtäväksi tulee Nepalin alku-
peräiskansojen elokuvahankkeen viimeisen vuoden aikana tehdyn työn hyödyntäminen elokuvanäytöksinä tai kiertueena.
Jäsenyydet muissa järjestöissä
Seura on Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen
(KePa), Ystävyysseurojen liiton, Kehitysmaantieteen yhdistyksen ja informaatio-osuuskunnan
(kaapeli.fi) jäsen, sekä Monihelin jäsen. Näiden
järjestöjen toimintaa seurataan ja tapahtumiin
osallistutaan voimavarojen mukaan.
TAPAHTUMIA:
EVENTS:
Suomi-Nepal -seura on mukana Maailmakylässä-tapahtumassa Helsingin Kaisaniemen
puistossa 26.–27.5.
Finnish-Nepal Friendship Association is taking part of Worldvillage-event in Kaisaniemi
park in Helsinki 26 to 27 May.
Perinteinen kesäpiknikki (nyyttikestit) järjestetään Pikkukoskella Helsingissä 18.8. klo 13
alkaen. Kaikki ovat tervetulleita mukaan!
A traditional potluck picnic will be arranged
at Pikkukoski in Helsinki at 18 August from
1 pm. Everybody is welcome!
HIMAL 3
Pääkirjoitus
Ahkerat nepalilaiset
H
elsingin Sanomissa oli
1.4.2012 artikkeli eri kansallisuuksien työllistymisestä Suomessa. Siinä
kerrottiin nepalilaisten
työllisyysasteen prosentteina olevan 71,7, suomalaisten 69,6, ruotsalaisten
58,2, venäläisten 42,8 ja hännänhuippujen alle
10. Positiivinen asia nepalilaisille, mihin tälläkin
palstalla on viitattu.
Artikkelissa oli etsitty syitä ilmiöön ja haastateltu asiantuntijoita ja asianosaisia. Sisäministeriön
tutkija kertoi tilaston häntäpäästä löytyvän maita,
joissa on alhainen koulutustaso ja sisäinen sekasorto on haitannut kouluttautumista.
Suomi-Nepal -seuran puheenjohtajakin oli antanut lausunnon, jossa kertoi suomalaisen palkkatason olevan nepalilaisille ”lähes tähtitieteellinen”.
Haastateltu nepalilainen kertoi, että hänen kotiseudullaan ”ihmiset kantavat kymmenien kilojen
painoisia säkkejä päänsä päällä. En oikein pysty
kuvittelemaan suomalaisia tekemään sitä.”
Hetkinen.
Onko Nepalissa siis korkea koulutustaso? Eivätkö sisäiset levottomuudet ole Nepalia vaivanneet
viimeisen parinkymmenen vuoden aikana? Miten
se säkinkantotaito auttaa työllistymään Suomessa?
Kävin artikkelin kirjoittaneen Jussi Tolosen
kanssa keskusteluja, kun hän keräsi tietoja kirjoitustaan varten, kerron hänelle muiden muassa
seuraavia asioita.
Nepalilaisten työllisyysaste on korkea, koska
suomalaisten palkkataso on tähtitieteellinen lähes
kaikille nepalilaisille, huonoimmillaankin täällä on kymmeniä kertoja paremmat palkat kuin
Nepalissa.
4 HIMAL
Nepalilaiset ovat joustavia ja ottavat vastaan
mitä tahansa tarjottua työtä, esim. matkustajalaivojen siivoaminen on raskasta ja tiukkatahtista
työtä, josta nepalilaiset hoitavat suuren osan. Monet työt koetaan vain väliaikaisina, esimerkiksi
ravintoloiden keittiössä työskentelevät, näkevät
itsensä tulevina ravintoloitsijoina. Nepalilaiset
tuntevat olevansa etuoikeutettuja saadessaan tehdä Suomessa töitä. Niin pientä palkkaa ei käytännössä olekaan, etteikö nepalilainen lähettäisi siitä
osaa perheelleen kotiin,
Nepalilaisten verkostot toimivat erinomaisesti,
kaverille vinkataan avoimista paikoista. Hyvän
työntekijän maine on tärkeä etu työmarkkinoilla,
nepalilaiset haluavat säilyttää sen ryhmänä.
Suomessa on jo laaja nepalilaisten ravintoloiden
yhteisö ja ravintoloiden pyörittämisen kulttuuri.
Se muodostaa jo suuret alan sisäiset työmarkkinat.
Nepalilaisia on kaikenlaisissa töissä, mutta verkottumisesta seuraa, että nepalilaisten tiivistymiä
löytyy joiltakin aloilta.
Sitten keskustelimme poikkeuksellisen hyvin
menestyneistä nepalilaisista. Siihen en osannut
vastata sen viisaammin kuin että poikkeuksellisen
hyvin menestyneet ovat ehkä omilla ansioillaan
päässeet asemaansa, ja syntymäpaikan merkitys
on ollut vähäisempi.
Keskustelut rasismista ja ilmastosta eivät myöskään johtaneet sen pidemmälle eivätkä ainakaan
painettuun sanaan saakka. Kaikki vierasmaalaiset
kokevat Suomessa syrjintää, mutta nepalilaiset
eivät muodosta tässä mitään erityisryhmä. Suomi
ei rasismin kannalta ole muita vastaavia maita
kummallisempi, vaikka maahanmuuttovastaiset
ovatkin metelöineet viime aikoina enemmän kuin
ennen.
Säiden ja vuodenaikojan vaihtelu on täällä
suurempaa kuin monessa muussa maassa, mutta
se ei nepalilaisia säikäytä, hehän ovat oppineet
pukeutumaan säiden mukaan jo kotimaassaan.
Nepalilaisia alkaa Suomessa olla niin paljon, että
alueelliset, etniset, uskonnolliset ja sosiaaliset
taustat alkavat täälläkin tulla näkyviin. Osa on
varmasti ahkeria säkinkantajia, mutta monella
on jo ennen Suomeen tuloa hyvä koulutus tai
yrittäjätausta.
Viimeiseksi kerroin asian, joka oli itsellenikin
tuore oivallus (kiitos nepalilaiselle ystävälleni).
Suomi on tasa-arvoisempi yhteiskunta kuin Nepal. Monet tänne saapuvat ovat kotimaassaankin
syrjittyjä, ja mahdollisuudet päästä parempiin
asemiin ovat olleet vähäiset ahkeruudesta tai taidoista huolimatta. Täällä on koulutuksen ja työssä
etenemisen kautta mahdollisuus päästä yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi.
Tästä pohdinnasta pääsi lehteen saakka ”tähtitieteelliset palkat”.
Nepalissa eletään jälleen kerran perustuslain
luonnostelun ratkaisuhetkiä, kuten viiden edellisenkin Himalin ilmestymisaikoihin.
Hyvää kevättä ja kesää!
Matti Penttilä
Suomi-Nepal -seuran puheenjohtaja
A
nil Kunwor, is one of those many Nepalese in Finland who came to pursue
higher education. He got admitted to
Industrial Management program in Arcada University of Applied Sciences in June 2006 and
has managed to graduate already with the
Nepalese community
bachelor’s degree in Engineering.
– Although adapting to new culture
and other circle of
was tough at the beginning, my brother
friends is the best
who was already in Finland at that time,
way to network.
and other Nepalese friends around were
a great help during this cultural transition,
When asked to share his future plans he says:
he says.
When enquired about how he has been able to
– I have just completed my degree in April
manage financially, he clarified that it has been a 2012 and my submitted thesis dealt with technilot better after he started working for SOL since cal specifications of micro hydro-power system
design in Nepal. Surely, I would try to find work
September 2006.
– Of course, it is extremely hard to get good related to my degree where I can gain more
jobs but still, even normal jobs are quite well relevant knowledge and develop networks with
paid in comparison to the pay scale of devel- professionals. Who knows, I might even pursue
oping countries. Additionally, limited language a Master’s degree just to sharpen my academic
abilities been one of the most difficult barriers to skills and concentrate in my specialized field. I
overcome concerning my working life, but one do not really have any concrete plans yet, but
has to struggle and learn new things for survival. in an ideal world, I would be able to achieve
He also says that existing Nepalese commu- my goal of implementing hydropower projects
nity and other circle of friends is the best way in Nepal, perhaps in cooperation with Finnish
to network and find new possibilities for work. partners.
Sunil Suwal
HIMAL 5
Dokumentaristi Hannu Hyvönen
vieraili helmikuussa Nepalissa
tapaamassa elokuvaohjaajia ja
tekemässä dokumenttielokuvaa
Nepalin alkuperäiskansoista.
Hyvönen maalaa Nepalin
vuoristomaisemaa kauniisti ja
ajatuksella.
R
etken vaarallisin osuus oli alussa. Kahdensadan kilometrin
matka Katmandusta vuoriston
serpentiiniteitä vie kokonaisen
päivän. Teille osuneita kiviä
katsellessa koetan unohtaa, sen
että milloin tahansa ylhäältä tuleva kivivyöry tai
muu arvaamaton tekijä voi lopettaa matkantekomme. Mutta uteliaisuus karkottaa pelon. Maastoauton ikkunasta avautuu näkymä nepalilaiseen
maatalouteen.
Rinnepeltoja ja pengerviljelyksiä katsoessa on
helppo ymmärtää, että suurviljelyn sijasta Nepalin
oma maatalous voi perustua vain pieniin peltotilkkuihin ja ihmistyöhön.
Patikkavaellus alkaa seuraavana aamuna Tamang-yhteisön asuttamasta pikkukaupungista Syafrubensista. Ashok viittoo ylös lumihuippuisille
vuorille. Tuolla, tuolla on Langtang.
Hellittämätön kapuaminen ottaa heti kunnon
päälle, mutta myös maisemat ovat henkeäsalpaavat. Ensimmäiset tunnit saamme vaeltaa kevääseen heräävän trooppisen metsän keskellä. Hopeanharmaat apinat kiipeilevät liaaneja pitkin ja
lehdet ovat puissa. Kivinen patikkapolku nousee
kapeana terassina vuorenseinämässä. Alhaalla virtaa ja kuohuu joki, jonka alkulähteille olemme
kipuamassa.
6 HIMAL
Matka Langtangiin
Kuvat: Mikko Vartiainen
En ollut ajatellut sitä aiemmin, mutta kavutessamme ikiaikaisia ihmisten tekemiä kivipolkuja
yhä ylemmäs ajatus viivähtää mielessä. Olisiko
Langtang yksi Beyul, sacred hidden place? Dokumenttielokuvassa Beyul kerrotaan näistä Himalajan asutetuista pyhistä laaksoista, Dharman
turvapaikoista.
Liikenne vuoripolulla on yllättävän vilkasta.
Kolme miestä kantaa selässään isoja vanerilevyjä, kantajia selkäkori täynnä keittoastioita, mat-
kailijoita ja heidän kantajiaan, jakkipaimenia
karjoineen, vapaana kulkevia vuoristonautoja,
vanhoja sitkaita miehiä, ketteriä vanhoja naisia
rukousnauhojaan selaten. Alan ymmärtää, että
olemme menossa paikkaan jonne kaikki on tuotava kantamalla. Ihmisten lisäksi kantamuksia
kuljettavat myös hevoset ja aasit.
Aina lähestyttäessä reitin varren asutuksia, askeettisia hotelleja ja ruokapaikkoja, ensimmäisenä
näkyvät rukouksilla kirjotut värikkäät kankaanpa-
laset. Puiden oksilla, riippusillan kaiteella. Tuuli
heiluttaa, Buddhan oppi leviää, hyvät ajatukset
leviävät.
T
oisen patikointipäivän illansuussa edessämme aukeaa vuorten sylissä oleva kivistä rakennettu kylä. Puita ei enää kasva, mutta tyrniä
näkee täällä, alkukodissaan, josta se jääkauden
väistyessä lähti pioneerikasvina muinaismeren
rantaviivaa kulkemaan.
HIMAL 7
Langtangissa hiilijalanjälki
ihmisillä on pieni.
Polttomoottorin ääntä kuulen
yhdeksän päivän aikana kahdesti
– rahtihelikopterin vieraillessa.
Pysähdyn katsomaan kivirakennuksen keskellä pyörivää vesiratasta. Vuoripuro pyörittää rukousmyllyjä. Om mani padme hum. Saapuessaan
kylään polulla kulkija yhtyy vuoripuron pyörittämään rukoukseen. Myötätunnon generaattorit
tervehtivät tulijaa.
Meidät esitellään Karmalle, miehelle, jonka
perheen tiloissa nukumme ensimmäisen yön. En
usko saaneeni vuoristotautia, mutta hikoilu ja ilman nopea viileneminen saavuttaessa Langtangin
kylään oli saanut minussa aikaan hypotermian.
Hytisen lukemattomien peittojen alla tuntikausia.
Karma pelkäsi, että olen kuolemassa ja oli tunnin
välein elävät yöt ja päivät ulkoilman kanssa lähes
samassa lämpötilassa.
Yöllä ollaan viitisenkin astetta pakkasen puolella. Talot ovat hataria. Keittiön tulellakaan ei
varsinainen tarkoitus ole huoneen lämmitys vaan
ruuan laitto ja sosiaalinen merkitys yhdessäolon
paik-kana. Jokainen poltettava puu on pitänyt jostakin hankkia ja kantaa kodin kivimuurien sisälle.
Laaksoa ympäröivillä vuorilla on mäntymetsää, mutta kylä sijaitsee keskellä valtavaa luonnonsuojelualuetta ja asukkaiden nautintaoikeus
rinnemetsien puunkäyttöön on rajoitettu perhettä
kohden yhteen puuhun vuodessa.
8 HIMAL
Toisaalta kylän asukkaat ovat jo vuosisatojen
ajan säästäneet metsiä ja turvanneet samalla
kylän elämää maanvyörymiltä, lumivyöryiltä ja
jäävirroilta.
Näissä oloissa ei ole mahdollisuutta käyttää
puuta asuntojen lämmitykseen ja ratkaisu on
lämmittämättömyys. Selviämisen salaisuus on
vaatetuksessa ja ravinnossa. Kunnon vaatetus
päivällä ja yöllä sekä riittävästi lämmintä ruokaa.
Itse asiassa rehellisyyden nimissä kylän asukkaat näyttävät erittäin hyvinvoivilta ja myös itse
tunnen oloni hyväksi. Olisimmeko sittenkin
terveempiä jos asuntomme olisivat olennaisesti
viileämpiä?
E
räänä iltana, kun istumme lattialla keittiötulen ääressä, pyydän Karmaa kertomaan Langtangin kylän historiasta.Yllätyksekseni saankin
kuulla kertomuksen jakki-härästä joka karkasi
omistajaltaan Tiibetissä ja johdatti miehen vuorenrinteitä pitkin Langtangin laaksoon. Paimen
ymmärsi että jakki oli Guru Rinpochen lähettiläs
ja paikka on Beyul, salattu, pyhä laakso. Tästä
alkoi kylämme asutus, sanoo Karma.
Langtangin asukkaita sanotaan usein tamangeiksi mutta kyse on Tiibetin buddhalaisesta kylästä, jonka juuret ovat kulttuurillisesti ja geneettisesti Tiibetissä. Hengellisenä ja kulttuurillisena
ilmiönä Tiibet on laajempi alue kuin Kiinan hallitsema Tiibet. Myös Nepalin ja Bhutanin puolella
asuu Tiibetiläisyhteisöjä Himalajan vuoristokylissä. Omalla merkillisellä tavallaan henkinen Tiibet
on läsnä kaikissa pakolais- ja luostariyhteisöissä
myös Tiibetin ulkopuolella.
Langtangissa hiilijalanjälki ihmisillä on pieni.
Polttomoottorin ääntä kuulen yhdeksän päivän
aikana kahdesti – rahtihelikopterin vieraillessa.
Perinteisesti ihmiset ovat eläneet jakki-karjan varassa. Maito, liha ja villa ovat perustuotteita, joita
karjasta on vuoristossa saatu.
Jakkien määrä on vuosien saatossa vähentynyt,
mutta yhä Langtangin jakit tunnetaan perimältään maailman parhaana ja seudulta viedään siitoseläimiä eri puolille Nepalia. Karjanpidon ympärille on myös kehitetty juustontuotantoa ja pieni
meijerikin. Mutta suurin tulonlähde kyläläisille
ovat kuitenkin turistit. Suurin osa patikoijista on
nepalilaisia mutta vuoden mittaan monet muutkin maailman kansakunnat ovat retkeilijöiden
joukossa edustettuna. Kylässä on matkailijoille
tarjolla majoitusta ja ruokaa peräti neljässä pienessä hotelliksi nimetyssä kivirakennuksessa.
Lämmintä vettä tai lämmitystä huoneissa ei ole
ja kylmä vesikin saadaan vuoripurosta tulevasta
vesiputkesta pihamaalla. Peseytymisen vimma
hellittää nopeasti, kun käytettävissä on niukasti
Lämmintä vettä tai lämmitystä
huoneissa ei ole ja kylmä vesikin
saadaan vuoripurosta tulevasta
vesiputkesta pihamaalla.
tai ei ollenkaan lämmintä vettä. Mutta ruuasta ei
ole niukkuutta. Riisiä, papuja, vihanneksia, jakin
lihaa, kananmunia, juomana maitoteetä tai vahvaa
perinnesimaa.
HIMAL 9
Lähes jokaisella lapsiperheellä
kylissä on ulkomaalainen
sponsori, joka antaa
rahaa turvatakseen lasten
koulunkäynnin.
T
uristit kulkevat varsin häiriöttömästi Langtangin pikkukylien läpi, kavutakseen vielä
korkeammille vuorihuipuille aina 7500 metriin
saakka. Matkanvarrella voi kohdata jopa lumileopardin, vakuuttaa oppaamme. Puhe ei ole
katteetonta sillä vuonna 2008 Ashok onnistui
kuvaamaan tämän harvinaisen ja uhanalaisen
kissaeläimen Langtangin vuorilla.
Mutta turistien vaikutus vuoristokansan kulttuuriin on kuitenkin ollut dramaattinen. Saamme
kuulla, että lähes jokaisella lapsiperheellä kylissä
on ulkomaalainen sponsori, joka antaa rahaa turvatakseen lasten koulunkäynnin.
Niinpä kylä on lapsista tyhjä suurimman osan
vuodesta. Lapset ovat talvet sisäoppilaitoksissa
kaukana kotikylästä. Ja kylän uusi oma koulurakennus on tyhjänä oppilaiden puuttuessa. Tämä
sama tilanne on monien muiden vuoristokylien
ja -kansojen kohdalla.
Turistit ja vanhemmat haluavat lapsille parhaat
mahdolliset koulumahdollisuudet ja samalla jätetään oman kylän oma koulu heitteille. Kokemukset alkuperäiskansojen parista kertovat että
juuri lasten irrottaminen kodeistaan ja kylistään
kaupunkien sisäoppilaitoksiin, on traumatisoinut
sukupolvia ja murtanut kulttuurin selkärankaa.
Uuden Nepalin suuri kysymys onkin se, miten
turvata sadan eri kieliryhmän ja kansan omakielinen opetus ja kulttuurillinen säilyminen. Tähän
10 HIMAL
urakkaan tarvittaisiin varmasti turistienkin sponsorirahaa ja kansalaisjärjestöjen tukea.
Losar-juhlinnan aikaan aikuiset nauttivat aamusta iltaan riisistä käytettyä mietoa alkoholijuomaa, jota ei voi oikein määritellä viiniksi eikä
olueksi. Juoman alkoholipitoisuus oli mieto sillä
varsinaisesti humalaan siitä ei tullut, eikä myöskään krapulasta tarvinnut kärsiä.
Laulu kuuluu uudenvuoden juhlaan ja erityisesti juuri tätä juhlaa varten olevat laulut. Kuuntelen
uudestaan ja uudestaan eri kodeissa ja pihamailla saman laulun, jossa ihmisäänet leikkivät resonansseilla ja naiset ja miehet käyvät vuoropuhelua.
Loputon, vailla alkua ja loppua oleva ääniteos,
johon laulajat tuovat omat äänensä hämmästyttävällä taidolla.
Vuoriston kirkas ilma, akustiikka ja ihmisäänten ilo ja kauneus, ihmisten yhteisyys, yhteisöllisyys ja hymyt. Katselen kuinka ilta-auringossa
pilvet lipuvat monumentaalisesti vuorten solaa
laakson ylle ja mietin mikä on tällaisen maiseman
ja hetken arvo. Ovatko nämä ihmiset köyhiä vai
rikkaita?
HIMAL 11
Muutakin kuin MOUNT EVEREST
…oli otsikkona Tampere Film Festivalin nepalilaisten elokuvien sarjassa 7.–11.3.2012. Siinä
esitettiin kolmessa kahden tunnin näytöksessä
yhteensä yhdeksän lyhytelokuvaa. Lisäksi näytettiin sodan aikana kuvattu pitkä dokumentti
The Sari Soldiers, joka kuvaa kuuden rohkean
naisen taistelua ihmisoikeuksien puolesta heidän
selvittäessään traagista sotarikosta.
ENSIMMÄISESSÄ KOKONAISUUDESSA esitettiin
elokuvia, joissa käsiteltiin seksuaalivähemmistöjen syrjintää, eläinten uhraamista uskonnollisissa rituaaleissa ja julkisen terveydenhuollon tilaa.
Toisessa näytöksessä käsiteltiin eri aikakausien
kohtaamista Nepalin maaseudulla, jossa elämä
käy yhä monimutkaisemmaksi uusien taloudellisten ja poliittisten paineiden ristiaallokossa.
Toiset yrittävät sopeutua, toiset taas pitäytyvät
perinteessä. Kolmas näytös kuvasi elämää vuorilla, kylissä Dhaulagirin juurella sekä maailman
kalleimman lääkekasvin/sienen, yarsagumban,
keräystä Länsi-Nepalissa.
ENSIMMÄISET NEPALILAISET ELOKUVAT tuotettiin
1950-luvulla Intiassa, kun Nepalissa ei vielä ollut
tarvittavaa tekniikkaa ja osaamista. 60-luvulta alkaen Nepalissa on tuotettu elokuvia, joiden ylivoi-
12 HIMAL
mainen valtaosa on ollut Bollywood-vaikutteista
viihdettä. Tämän valtavirran rinnalle on kuitenkin syntynyt uuden nepalilaisen elokuvan vahva
virta. Tällä hetkellä Nepalissa on kasvava joukko
nuoria taitavia elokuvantekijöitä, jotka osaavat
hyödyntää edullisemman digitaalisen teknologian
mahdollisuudet sekä tuotannossa että levityksessä. Tämä on laajentanut nepalilaisten elokuvien
kirjoa sekä realistisempaan että taiteellisesti kunnianhimoisempaan suuntaan.
TAMPEREELLA NUORIA ELOKUVANTEKIJÖITÄ oli
paikalla Kathmandu International Mountain
Film Festivalin (www.kimff.org) festivaalijohtaja
Ramyata Limbu, joka oli myös festivaalin tuomariston jäsen, sekä ohjaajat Subina Shrestha,
Dipendra Bhandari ja Deepak Rauniyar. Kaikilla oli vahva näkemys siitä, että nepalilaiselle yhteiskunnallisesti kantaaottavalle, korkeatasoiselle
elokuvalle on sekä tilaus että tekijät.
NEPALILAINEN ELOKUVA KIINNOSTI myös suomalaista yleisöä. 130-paikkainen sali oli ainakin
viikonloppuna loppuunmyyty. Ohjaajien puheet
eivät sitten myöhäisenä lauantai-iltapäivänä kiinnostaneet niin paljoa, paneeliin ei riittänyt enää
väkeä.
Sudarson Karki
Obstacles yet to overcome
– yhä päihittämättömät esteet
Nepal, 2007, dokumentti, 21 minuuttia
Nepalin 30 miljoonaisesta väestöstä 51 prosenttia on naisia. Lukutaidottomuus on yleistä
naisten keskuudessa, ja he kärsivät myös monenlaisista terveysongelmista. Yksi yleisimmistä, mutta silti vaietuista ongelmista on kohdun
esiinluiskahdus, lääketieteellinen tila, jossa kohtu siirtyy normaalilta paikaltaan.
Tämä ei kuitenkaan ole sairaus vaan fyysinen ongelma, joka johtuu aliravitsemuksesta,
nuorena koetusta raskaudesta tai liian usein
toistuvista raskauksista, synnytyksen jälkeisen
hoidon puutteesta tai raskaiden kantamusten
kantamisesta pian synnytyksen jälkeen. Tämä
ongelma koskettaa nepalinaisia hyvin laajasti.
Arviolta 1,4 miljoonaa naista kärsii tästä vaivasta ja määrä vain kasvaa. Naiset pyrkivät usein
salaamaan ongelman esimerkiksi semmoisen
väärän uskomuksen takia, jonka mukaan koh-
(TFF:n käännös)
dun esiinluiskahdus olisi seurausta naisten siveettömästä käyttäytymisestä. Esiinluiskahdus
on estettävissä ja se voidaan hoitaa helposti.
Siitä huolimatta vaivaan liittyvä häpeän leima
ja perinteisen yhteiskunnan välinpitämättömyys
ajavat naisia itsemurhiin.
Elokuva käsitteli aihetta hyvin konkreettisesti. Lääkärit ja hoitajat kertoivat ongelman
lääketieteellisestä puolesta, vaivasta kärsivät
ja heidän puolisonsa käytännön kärsimyksistä.
Filmin kuvamateriaali pyrki shokeeraamaan ja
onnistui siinä. Ulosluiskahtaneita kohtuja ja
synnytykseen kuolleita vauvoja ei katsoja helposti unohda. Toivottavasti shokki ja järkytys
johtavat parannuksiin ja käytäntöjen muutoksiin siellä, missä asioille jotain voidaan tehdä.
Matti Penttilä
Kuvat: Pressphoto Tampere Film Festival
HIMAL 13
Traditional
ARCHITECTURE of Kathmandu valley
K
athmandu valley constitutes of three cities:
Kathmandu, Lalitpur
and Bhaktapur and
stands at crossroads of
the great civilizations of Asia.
Kathmandu Valley World Heritage
Site (inscribed 1979, In Danger list 2003,
and nomination revision and removal
from In Danger list 2007) includes three
Durbar squares of the three cities, two
Buddhist stupas of Swyambhunath and
Bauddhanath and two Hindu temples
of Changu Narayan and Pashupatinath.
Two distinct forms dominate architectural heritage of the valley: Pagoda and
Stupa. Architectural styles of the valley
can be linked to the chronological order
of dynasties that ruled in various times.
Chronicles, legends and historical artifacts suggest that early ruling houses
came to Kathmandu from outside the
valley and was under the rule of following dynasties:
Historic
Lichahhavi (200-750 AD)
Thakuris (750-1200 AD)
Mallas (1200-1769 AD)
Shah dynasties (1769-2008 AD: Ranas
ruled from 1846-1951 AD).
H
andigaun, the earliest known urban settlement of Valley sited the
great palaces of the Kirat and Lichchhavi
kings and served as the capital for more
than a millennium (Tiwari, 2002).
Lichahhavi period, is considered to be
the “Classical Era”, however no building
in its original form survives from that
period making it impossible to specify
Lichahhavi architectural style in Nepal.
One of the earliest inscriptions found
in Changu Narayan dates from 464 AD.
It is a commemorative of the then Lichahhavi king Mana Dev intending to
immortalize the great victories made
by him during his lifetime (DOA). The
palaces of Mangriha, Kailashkut Bhawan
and Bhadra dhivas Bhawan were built during that
period which are very eloquently mentioned in
the Tang Chronicles of China (Pradhan, 1996).
Simple shrines of the period housing Sivalingas
and referred to as “avarana” can still be found in
Pasupati and Lele area. Lele inscription (604 AD)
list about various service structures like Arogyashala (home for the recovery of health),
Dharmasala (religious rest house) and Patis
(public rest house).
T
raditional architecture of Kathmandu
valley widely referred to as “Nepali” architecture is otherwise known as “Newari”
architectural style or Malla period architecture. It characterizes the use of heavy
detailed carvings on the different elements
like door, window, struts etc.
The design concepts and building materials have remained almost unchanged
and the appearance of the towns and the
villages has not altered appreciably
over the centuries. (Korn, 1979).
N
epalese architectural style can be broadly
divided into:
Durbars (Royal palaces)
Newari house
Buddhist stupas/monasteries
Math (Hindu Priest house)
Patis and Dharmasalas.
The design concepts and building materials have remained almost unchanged
and the appearance of the towns and the
villages has not altered appreciably over
the centuries. (Korn, 1979). Malla period
architecture characterizes the use of
heavy detailed carvings on the different
elements like door, window, struts etc.
Open areas, also know as ”Squares”
play an important role in urban settlement pattern of the valley. They can be
categorized into: Durbar square or
the central square, market square,
residential public square
and residential private
square.
Prehistoric
Gopalas, Mahishapalas and Kiratas
(7th century BC and earlier).
Drawing of a column with details, DOA
Section of roof in a temple, DOA
14 HIMAL
HIMAL 15
All except the private residential square were located at nodal points or where directional change
occurred in the streets (Tiwari, 1989). The Durbar
squares, open spaces with a Durbar/palace are the
apex of urban open spaces where all the streets
converge. Major temples or their replicas, with
a palace building on one side are the prominent
feature of these types of squares.
The architectural style of dwellings signifies
greatly with form and proportion. A universal
characteristic of a Newar house is the vertical space arrangement that is also represented
through elevation design where the main concept
is symmetry with odd number of windows on
each floor (Maharjan, 2009).
The main entrance door is always of low height
(1.5m high) with a concept that a person should
bow down (to give/show respect) while entering
and existing the dwelling. The average depth of
these types of houses is 6 meters and of variable
length from 1.5 to 15 meters divided by a central
bearing wall.
Typically, it is of 3 stories topped by
a half storey attic with tiled doublepitched saddle roof. However inner
city houses close to the center have
4 or 5 stories while the outskirts
have only two storeys.
Often the ground floor
is rarely used for living purposes because
of dampness. Only
the spaces used as
shops were constructed with well
ventilated wooden
floors, otherwise
were either cov-
ered with clay or brick tiles and were often used
as the space for cattle
The first floors are generally meant as sleeping
space (private space) and is characterized by a
typical type of window; the tiki jhya.
The second floor of the building is segregated
as the living space for families and may include
a kitchen space within or above the floor. It is
characterized by use of the San-jhya or sloping
Ga-jhya for viewing various festivals occurring
along the street.
Struts as the elements for supporting the roof
overhang can be seen in most of the buildings.
T
he Gorkhali forces, under Prithivi Narayan
Shah, marched into the valley and in 1769
AD, unification of Kathmandu valley was completed. He adopted the policy of “status quo” in
religion and Newari culture (Manandhar, 1998).
His architectural continuation can be seen in Nautale durbar (9-storey palace) at the southern end
of nasal Chwok of Kathmandu palace that
was built in 1770 AD with an attempt to
merge the temple and the palace form
where the scale tended to be larger with large doors and
windows, more
storeys, etc.
It was during the
middle of the 19th century
that one can observe Islamic influence followed
by European tendencies
(Becker-Ritterspach, 1982).
Dharahara, a free standing
minaret-like structure of
Mughul design, was erected
by General Bhimsen Thapa
(prime minister 1806-1839)
in 1826.
Other structures built
with Mughal influence are
Bag Durbar (severely damaged in 1934 earthquake
and Hari Bhawan built in
its place) and three-tiered
temple of Tripureshwor.
The usurpation of power
by Ranas’ made modification in architecture of the valley. Traditional
architecture was completely rejected with new
borrowed style from outside to project their autocratic hold on power and the inclination to outdo
each other.
Many of the buildings were designed and built
in neo-classical, Baroque or industrial style with
columns of different orders, French windows and
white plaster, a style much in use in Europe and
in neighboring India by the British.
A
fter 1951, Nepal opened its boarder to the
world that resulted a fundamental change
in building and construction. Reinforced cement concrete brought about the possibilities of
Additional reading:
Department of Archeology (DOA),
www.doa.gov.np
Kai Weise, Bhupesh Thapa and Manindra
Shrestha, Conserve!, UNESCO, 2004.
Changu Narayan temple,
One of the seven KVWHS.
Photo: Minna Pimiä-Suwal
16 HIMAL
Raimund O.A. Becker-Ritterspach, Design
Principles of the Architecture of the Kathmandu
Valley - with particular reference to construction
and form, 1982.
Newari style architecture building with traditional
corner window at Taumadi, Bhaktapur.
constructing tall slender, buildings, align to any
previous style of architecture.
Uncontrolled growth and construction of new
buildings resulted in haphazard urban renewals
within the traditional pattern leading to rapid
deterioration.
However a new trend of neo-newari style
buildings that uses the traditional architectural
elements in its outlook is emerging instigated by
building by-laws conceived to preserve and provide continuation to the traditional architectural
style of the valley.
Sunil Suwal
The writer is Nepali Architect living in Kouvola
Riddhi Pradhan, Historical Background of the
Kathmanudu Valley World Heritage Sites with
special regerence to Patan Monument Zone,
No. 139, Sajha Prakashan, 1996.
Sushila Manandhar, The Royal Devotion to
Deity Taleju, Ancient Nepal: journal of the
Department of Archoeology, No. 107, Sajha
Prakashan, 1998.
Sagar Maharjan, Report on traditional construction and technology in Kathmadu valley,
Khwopa Engineering College, 2009.
Wolfgang KORN, The Traditional Architecture
of the Kathmandu Valley, Ratna Pustak Bandhar,
1979.
Sudarshan Raj Tiwari, The Brick and the Bull:
An Account of Handigaun, the Ancient Capital
of Nepal, Himal Books, 2002.
HIMAL 17
T
apanilan Vapaaehtoinen Palokunta – colloquially known as
Tapanilan VPK is fire department
that was established in Helsinki
almost a hundred years ago in
1915. The department has a large
event hall which it rents out to various parties
for occasions such as meetings, weddings, company parties and so forth. On 5th of November,
2011 this historical site became the venue for the
Tihar party organized by Suomi-Nepal -seura.
Together with the summer picnic, Tihar is
Remember Remember,
the 5 th of November
another event in the annual calendar of SuomiNepal -seura that attracts many of the Nepalese
and Finnish friends of Nepal to it, and this year
was no exception. While exact count is missing,
approximately one hundred and thirty people
turned up to celebrate the festival of lights.
Preparations had been underway already a
week earlier with the external cleaning of the
venue. On the day of the picnic, the kitchen was
taken over by the volunteer chefs who managed
to come up with delicious traditional Nepali
food.
With the two welcoming diyas (oil lamps) at
the entrance of the VPK house beckoning people inside, the queue started around 4 pm and
lasted well into late evening.
end of the evening many of the audience members were on stage dancing to the flow of music.
The food – as mentioned – was delicious, the
queue that formed snaked around the hall and
there were second helpings to be had.
The lottery has become another staple during
such party events and this one was no exception. The winning couple got a dinner voucher at
Restaurant Satkar.
The evening winded up around 10 PM with
the participants leaving – full of good food, full
of the enjoyment they had and full of yet another
year of memorable Tihar party.
Sushil Gyanwali
The program was kicked off by a short welcome speech by the chairman of Suomi-Nepal
-seura, Matti Penttilä. This was followed by a
brief introduction and history behind the Tihar
festival by the MC of the evening. The event
included a set of musical items with songs and
dance performed by various people ranging in
ages with the youngest performer being around
5 years old. One of the highlights of the evening
was a set of five jazz songs sung by a couple.
The song and dance sequences by children
and adults were not only appreciated by the audience, but it energized them such that by the
18 HIMAL
HIMAL 19
Suomi-Nepal -seura ry
C/O Versokuja 8 b
FIN - 00790 Helsinki
Arvoisa Suomi-Nepal-seuran jäsen,
kiitos jäsenyydestäsi. Jäsenmaksu vuodelle 2012 on sama 22,00 € kuin
viime vuonna, samoin opiskelijoiden ja työttömien jäsenmaksu 10,00 €.
Yhteisökannatusjäsen/Sponsorijäsenmaksu on 200,00 e.
Maksamalla jäsenmaksun mahdollistat alkaneen vuoden toiminnan.
Hyvää kesän alkua toivottaen,
Suomi–Nepal -seura ry / Hallitus
MAKSAJA
BETALAREN
Saajan
tilinumero
Mottagarens
kontonummer
Saaja
Mottagare
FI 501009 3000 309826
Suomi-Nepal -seura ry
TILISIIRTO GIRERING
Maksu välitetään saajalle vain Suomessa Kotimaan
maksujenvälityksen yleisten ehtojen mukaisesti ja vain
maksajan ilmoittaman tilinumeron perusteella.
Betalningen förmedlas endast till mottagare I Finland
enligt Allmänna villkor för inrikes betalningsförmedling
och endast till det kontonummer betalaren angivit.
Maksaja
Betalare
Allekirjoitus
Underskrift
Tililtä nro
Från konto nr
Viitenumero
Ref. nr
Eräpäivä
Förfallodag
Euro
10.6.2012
PANKKI
BANKEN