Tässä numerossa: - Suomi

SUOMI–NEPAL -SEURAN JÄSENLEHTI
2/2012
HIMAL
Oletko muistanut
maksaa jäsenmaksusi
vuodelle 2012?
Lisätietoja s. 2
Tässä numerossa:
Nepalin uusi suurlähettiläs vierailulla Suomessa Diakonia-ammattikorkeakoululla hyviä kokemuksia Nepalissa Nepal voi muuttaa ihmistä A PhD Journey to the Politics of Rural Water Supply and Sanitation in Nepal Last of the summer ”Dine”
Invitation – Tihar, the festival of lights
Sisältö
SEURAN HALLITUS valitaan vuosikokouksessa. Vuonna 2012 valitut hallituksen
jäsenet ja keskeiset vastuut ovat
HIMAL 2/2012
2 | Seuran hallituksen jäsenet
Matti Penttilä
puheenjohtaja
puh. 040 5529707
matti.penttila[at]gmail.com
3 | Pääkirjoitus
4 | Diakilla hyviä kokemuksia Nepalista
7 | Nepal voi muuttaa ihmistä
Byoma Tamrakar
byoma.tamrakar[at]gmail.com
10| A PhD Journey to the Politics of Rural Water Supply and Sanitation in Nepal
Anne Holopainen
sihteeri
anne.c.holopainen[at]hotmail.com
14 | Last of the summer ”Dine”
Anu Karvinen
karvinen.anu[at]gmail.com
16 | Invitation – Tihar, the festival of lights
HIMAL
Suomi-Nepal -seuran jäsenlehti Himal ilmestyy
kaksi kertaa vuodessa.
JULKAISIJA/Publisher
Suomi-Nepal -seura ry.
Finland Nepal Friendship Association
Eeva Suhonen
eevasu[at]gmail.com
Pramod Bhusal
pramodbhusal[at]gmail.com
Sami Hokkanen
matkailu
sami.j.hokkanen[at]gmail.com
Jyrki Ollikainen
taloudenhoitaja, jäsenasiat
suominepal[at]gmail.com
Seema Gyanwali
tapahtumat
sssgyanwali[at]hotmail.com
PÄÄTOIMITTAJA/Editor in chief
Matti Penttilä
Bijay Gurung
varapuheenjohtaja
bjhings[at]yahoo.com
YHTEYSTIEDOT/Contact details
suominepal[at]gmail.com
www.nepal.fi
Juhani Kivelä
juhanikivela[at]hotmail.com
TOIMITUS/Editing
Eeva Suhonen
JÄSENMAKSU 2012
TAITTO/Layout
Minna Pimiä-Suwal
KANNEN KUVA/Cover photo
Tiina Rantakokko: Annapurna Base Camp
Lehden artikkelien sisältö edustaa artikkelien kirjoittjien mielipiteitä, ei Suomi-Nepal -seuran mielipiteitä.
Contents of articles in this publication represent personal opinions of the authors of the articles, not that
of the association.
2 HIMAL
Jos olet unohtanut maksaa jäsenmaksun edellisen lehden mukana tulleella
lomakkeella, nyt on uusi mahdollisuus.
Jäsenmaksu vuodelle 2012 on 22 euroa.
Opiskelijoiden ja työttömien jäsenmaksu on 10 euroa. Maksamalla jäsenmaksun tuet seuran toimintaa ja saat
Himal-lehden 2–3 kertaa vuodessa.
Saaja: Suomi–Nepal -seura ry
Tilinumero: FI 501009 3000 309826
Viitenumero: 5050
Pääkirjoitus
Nepalin uusi suurlähettiläs
vierailulla Suomessa
N
epalin uusi suurlähettiläs Kööpenhaminassa, Mukti Nath Bhatta, kävi ojentamassa valtakirjansa Suomen tasavallan
presidentille torstaina 13. syyskuuta. Seuraavana
iltana NRNA Suomi isännöi tutustumisillan ravintola Satkarissa.
Läsnä oli suurlähettiläs Bhattan ja NRNA ICC:n
presidentin Jiba Lamichanen lisäksi parikymmentä Suomen nepalilaista. Suurlähettiläs oli saanut audienssin Suomen ulkoministeriöön parissa
viikossa, kun tyypillisesti siihen menee nelisen
kuukautta. Tästä syystä isompaa kokoontumista
ei ehditty järjestää.
Suurlähettiläs piti puheen, jonka jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus kysymyksiin. Tilaisuuden
kieli oli nepali, joten allekirjoittaneen muistiinpanot jäivät vähäisiksi ja seuraavat poiminnat on
udeltu kielitaitoisemmilta paikallaolijoilta.
Bhatta oli jo kuullut, että nepalilaiset pärjäävät
hyvin Suomessa. (Siitä kirjoitinkin edellisessä
Himalissa.) Suomalaiset myös tuntevat Nepalia.
PS.
Katsoin espanjalaisen elokuvan Katmandu. Nuori Laia jättää elämänsä
Barcelonassa muuttaakseen Katmanduun paikallisen koulun opettajaksi. Äkkiä hän huomaa,
miten heikko lasten tilanne siellä on ja miten
kaikkein eniten apua tarvitsevat jäävät sen ulkopuolelle. Hän päättää tehdä asialle jotain.
Katmandu – taivaan peili on tositapahtumiin perustuva kertomus naisesta, joka ei anna
minkään pysäyttää itseään.
Tarina on uskottava. Nepalilainen opettaja
Sharmila taistelee anoppinsa odotusten ja opet-
Monet ovat käyneet siellä
töissä tai matkailijoina.
Suomen tiedotusvälineet
ovat aktiivisesti kertoneet
Nepalista ja nepalilaisista
– muutenkin, kuin katastrofien yhteydessä.
Suurlähettiläs kertoi
lähetystön palveluista
nepalilaisille. Hän kertoi
myös, että lähetystöllä on
kiinnostusta edistää kehitysaloitteita ja teknologian
siirtoa. Lähetystöllä on kanavat sekä Suomen että
Nepalin hallituksiin aloitteiden eteenpäin viemiseksi.
Suomi-Nepal -seura jää innolla odottamaan
konkreettista yhteistyötä uuden suurlähettilään
kanssa.
Matti Penttilä
Suomi-Nepal -seuran puheenjohtaja
tajan kutsumuksensa välissä. Aviomies Tsering haluaa nepalilaisen perhe-elämän. Oppilas
Khusmila myydään Bombayhin. Rehtori muistuttelee taloudellisista realiteeteista. Maahanmuuttovirkailija kerää lahjuksia. Guru (buddhalainen
munkki) antaa hyviä neuvoja. Astrologi huonoja.
Kauniisti kuvattu ja elämänmakuinen tarina,
mutta pitikö siinä keskiössä olla espanjalainen
suurisilmäinen, tuuheatukkainen ja pitkäjalkainen kaunotar?
HIMAL 3
Diakonia-ammattikorkeakoululla
hyviä kokemuksia
Nepalissa
L
auantai-iltapäivä torilla Banepassa. Tunnelma on odottava. Ryhmä
nepalilaisia ja suomalaisia opiskelijoita on valmiina lähtemään
läheisiin piirikuntiin, mutta kuljetuksen kanssa on ongelmia.
Lopulta jeeppi lähtee Dolakhaan mukanaan 12
ihmistä.
Perille Jiriin pääsemme puolen yön jälkeen.
Edessä on kolmen päivän kenttätyö, tutkimusaineiston keruuta ja paljon uusia kokemuksia.
Sir Edmund Hillary ja Tenzing Norgay aloittivat nousunsa kohti Everestiä juuri Jiristä. Sieltä
lähtevät edelleen pitkät vaellusreitit, vaikka lähemmäs huippuja rakennetun lentokentän myötä
Jirin suosio ei ole entisensä.
Aamukävelyllä Jirin usvaisella pääkadulla sain
tutustua paikalliseen kuuluisaan juustoon. Myös
avustajina toimineille nepalilaisille opiskelijoille
pääsy Jirin puhtaaseen ilmaan oli odotettu kokemus.
Tupakka- ja terveysvalistus tavoittanut
lähes 500 000 nuorta
P
alataan ajassa taaksepäin. Vuonna 2009
Diakonia-ammattikorkeakoulun Diak Etelän silloinen yksikönjohtaja Heikki Hiilamo
vieraili Nepalissa. Tupakkateollisuuden tuntijana hän kiinnostui Banepassa sijaitsevasta Scheer
Memorial -sairaalasta, jossa oli tehty jo pitkään
vaikuttavaa tupakkavalistustyötä.
4 HIMAL
Teksti ja kuvat: Sami Kivelä,
Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori
Sairaalan yhteydessä toimi Health Education
and Tobacco Intervention Program (HETIP), joka
oli käynnistynyt 1990-luvun lopussa suomalaisen
raittiusjärjestö Etra-liitto ry:n tuella. Ulkoministeriö rahoitti hanketta, joka ehti tavoittaa toimintavuosinaan lähes 500 000 nepalilaista koululaista.
Tavoitteena oli edistää lasten ja nuorten hyvinvointia opettamalla tupakkatuotteiden vaikutuksista terveyteen. Koululaisilta tiedon toivottiin
leviävän laajemmin kylä- ja kaupunkiyhteisöihin.
HETIP-koulutuspaketti sisälsi luentoja, diaesityksiä ja katunäytelmiä. Tupakoinnin ohella puhuttiin myös muista terveyteen liittyviä asioita.
Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) arvioi
hankkeen tuloksia. Tutkimusjohtaja Sakari Kainulainen ja minä otimme arvioinnista päävastuun. Tätä varten järjestettiin helmikuussa 2011
kahden viikon intensiivikurssi, jolloin toteutettiin
myös tekstin alussa kuvattu Dolakhan-matka.
Loppuraportti julkaistiin helmikuussa 2012 Katmandussa hotelli Annapurnassa pidetyssä seminaarissa.
Paikalliset osaajat innolla mukana
H
ETIP-projekti sai alkunsa Pekingin tupakkakonferenssissa 1997, kun Etra-liiton delegaatio sai kutsun Nepaliin. Järjestö oli toiminut
menestyksellä Tansaniassa ja Kiinassa, ja Kiinan
mallia alettiin soveltaa Nepalin kouluterveyden
edistämiseen.
HIMAL 5
Teksti ja kuvat: Tiina Rantakokko
Projektisihteeri Aune Greggas sai työparikseen
Sheer Memorial -sairaalasta Sundar Thapan, ja
yhdessä he luotsasivat projektia toistakymmentä
vuotta tehokkaasti ja varmaotteisesti.
Työtä tehtiin pienen nepalilaisen tiimin voimin. Useimmilla oli oma päivätyö, mutta hyvällä
ihmistuntemuksella monenlaiset lahjakkuudet ja
taidot saatiin sovitettua yhteen. Yksi oli lahjakas
näyttelijä, toinen innostava opettaja, kolmannella
oli hyvät suhteet lehdistöön. Esittelyvideon teki
Himal-lehden viime numerosta tuttu dokumentaristi Sudarson Karki.
Projektin avasi virallisesti elokuussa 1999
silloinen terveysministeri, sittemmin Nepalin
presidentiksi valittu Ram Baran Yadav. Pilottivaiheen jälkeen varsinaiset työkaudet toteutettiin
2001–2003, 2004–2006, 2007–2009 ja 2010–2012.
Moni kävi paikan päällä katsomassa edistymistä.
Nyt kuluva vuosi on jäämässä HETIP-projektin
viimeiseksi.
Diakonia-ammattikorkeakoululla on lämpimät
suhteet Nepaliin. Yhteistyötä on ollut 1990-luvun
lopusta asti sosiaali- ja terveysalan oppilaitosten ja
työharjoittelupaikkojen kanssa, ja viime vuosina
toiminta on vain laajentunut ja tiivistynyt.
Vuodesta 2000 alkaen on tehty yli 200 opiskelijavaihtoa, ja myös opettajia ja tutkijoita liikkuu
maiden välillä säännöllisesti.
Suomessa tiivistä Nepalyhteistyötä on kolmen muun
ammattikorkeakoulun kanssa.
Aasiassa erityisesti Vietnam on
ollut mukana yhteisissä hankkeissamme Nepalin kanssa.
Omassa työssäni Suomessa
saan vaihtaa paljon ajatuksia
nepalilaisten opiskelijoiden
kanssa. Tämä on ollut suuri ilo.
Moni opiskelija palaa valmistuttuaan takaisin työskentelemään maansa hyväksi,
mutta aina jotkut päättävät jäädä myös Suomeen.
Yksi kyvykkäimmistä päätyi vähäksi aikaa omaan
taloon opettajakollegaksi.
Nepalilainen koulutus on kiinnostanut suomalaisia pitkään, ja sillä saralla on saatu paljon
aikaan. Korkeakoulut kouluttavat tulevaisuuden
ammattilaisia, jotka haluavat rakentaa hyvinvointia Suomessa, Nepalissa ja koko maailmassa. Yhdessä opimme toisiltamme paljon.
NEPAL
voi muuttaa ihmistä
Kathmandussa pitkään asunut
tuttuni totesi minulle, että ihmiset
tulevat Nepaliin muuttamaan
maata, mutta huomaavatkin pian
maan muuttavan heitä. Tuttuni
tuli maahan lomalle 7 päiväksi,
mutta löysi itsensä sieltä vielä
20 vuotta myöhemmin. Nepalin
vuoristomaisemissa viettämäni
puoli vuotta teki myös minuun
lähtemättömän vaikutuksen.
Jo yli 200 opiskelijavaihtoa
S
cheer Memorial -sairaala toimii päihdevalistuksen lisäksi lisääntymisterveyden parissa.
Ajankohtainen ongelma Nepalissa on kohdun
esiinluiskahdus (uterine prolapse), josta kärsii
yli miljoona naista. Sairaala tekee korjaavia leikkauksia, mutta sen resurssit eivät riitä tarpeeseen
nähden. Maittemme yhteistyölle olisi tässä erinomainen tilaus. Aihetta käsiteltiin myös Himallehden viime numerossa.
6 HIMAL
HIMAL 7
Oma seikkailuni Nepalissa alkoi
lokakuussa 2011, kun pakkasin kaiken
omistamani Suomessa varastoon ja
suuntasin matkani kohti Kathmandua.
Hyppy tuntemattomaan
O
lin lähdössä vapaaehtoistöihin Saprinun,
pienen amerikkalaisen NGO:n leipiin, joka
pyörittää lahjoitusvaroin yksityistä englanninkielistä koulua Nuwakotin maakunnassa Trisulin liepeillä olevassa Archalen kylässä.
Nepalista en ennestään tuntenut ketään, ja
vapaaehtoistyön olin itse meilitse ja puhelimitse
organisoinut Suomessa asuvan nepalilaisen tuttavani kautta. Jännitys oli siksi melkoinen saapuessani maahan, jossa en ollut ennen käynyt.
Jännitys osoittautui pian turhaksi, sillä minut
otettiin lämpimästi vastaan ja alun ihmettelyn
jälkeen sopeutuminen Kathmandun kaupunkielämään sujui mutkattomasti. Vapaaehtoistyöni sisältö oli tullessani vielä avoin, ja pystyin itse
vaikuttamaan sen sisältöön ja muotoon paljon.
Päädyin viettämään ensimmäisen kuukauden
Kathmandussa, jossa avustin Saprinua vetänyttä
amerikkalaista Brookea lähes kaikessa NGO:n ja
koulun organisointiin liittyvässä.
Organisoimme opettajankoulutusta, suunnittelimme taideworkshopeja, teimme NGO:lle budjettia ja vuosisuunnitelmaa ja hankimme koululle
tarvikkeita.
Kyläelämä järkytti, sitten ihastutti
S
euraavat pari kuukautta vietinkin sitten Archalen kylässä, jonne matkaa Kathmandusta
noin 7 tuntia.
Opetin koululla 1. ja 2. luokan oppilaita ja avustin kaikessa mahdollisessa kouluun ja opetukseen
liittyvässä. Asuin kauniissa, noin 400 perheen
muodostamassa kylässä Brahman-perheessä, jossa elettiin hyvin perinteistä nepalilaista elämää.
Tunnelma oli kuin 100 vuotta sitten.
Kyläelämän perinteisyys oli aluksi hienoinen
järkytys, mutta sitä oppi pian myös rakastamaan.
Palattuani loppuajaksi töihin Kathmandun vilinään kaipasin kylän kauniita vuoristo-jokimaisemia, upeita ihmisiä, rauhaa ja erityisesti puhdasta
ilmaa, vettä ja ruokaa.
Elämänmittaisia oppiläksyjä
L
ähdin Nepaliin avoimin mielin, ilman suuria odotuksia. Siitä huolimatta tai ehkä juuri
siksi oma kokemukseni oli yksinkertaisesti upea
ja mieleenpainuva.
Kuuden Nepalissa vietetyn kuukauden jälkeen
käteen jäi Kathmandun kaupunkikokemuksen,
kyläelämässä asumisen, ihanien lasten ja uusien
ystävien, vaelluskokemusten, huimaavien maisemien ja näistä kaikesta kertovien yli 4000 valokuvan lisäksi paljon muutakin.
Nepal-kokemus tarjosi ainakin minulle elämänmittaisia oppiläksyjä ja antoi pohdittavaa
pitkäksi aikaa.
8 HIMAL
Asuminen Nepalissa on länsimaalaisittain
haastavaa, ja arkipäiväinenkin elämä pakottaa
jatkuvasti testaamaan omia rajojaan (ja rajallisuuttaan). Kun banhda on päällä, sähköä ei ole
18 tuntiin vuorokaudessa, kaasu on loppu ja koko
ajan palelee, on hyödytöntä menettää hermojaan.
”Ke garne”-sanoo nepalilainen ja kohauttaa
olkiaan. Turha suuttua asioista joille ei vain voi
mitään. On parempi olla kärsivällinen. Mahtava
oppiläksy kerta kaikkiaan.
Kaipaan ihmisten lämpöä
L
isäksi, kun valtio ei oikein huolehdi mistään
ja politiikka on jatkuvaa kaaosta, on parempi keskittyä omaan ja läheisten elämään ja pitää
huolta toinen toisistaan. Sitä lämpöä, jolla minuakin kohdeltiin, kaipaan täällä lännessä.
Nepalissa kaikkia puhutellaan sisarina ja veljinä, ja sen huomaa ilmapiirissä. Yhteisöllisyydessä ja elämänmyönteisyydessä olisi meillä täällä
paljon opittavaa.
Nepalissa elämää eletään päivä kerrallaan, kiinni kussakin hetkessä. Opin, että Nepalin kielessä
ei edes ole olemassa sanaa ”tulevaisuus”. Elämä
Nepalissa on vakaaseen Suomeen verrattuna niin
täynnä yllätyksiä, että tulevan pohtimiseen on
turha hukata liikaa energiaa.
Yritetään – ongelmista huolimatta
H
etkessä eläminen ei ehkä ole yhteiskunnan
kehittämisen kannalta kovin järkevää, mutta yksittäisen ihmisen kannalta asenne on hyvinkin terve. Miksi huolehtia liikaa huomisesta kun
kaikki mitä on, on tässä tänään, ja tätä päivää on
syytä elää täysillä.
Ehkä siksi elämä tuntuukin Nepalissa vähän
syvemmältä ja jännittävämmältä.
Tuon elämän syvemmän sykkeen löytäminen
on itselleni se suurin Nepalin oppi, ja sen ylläpitäminen Suomen oloissa suuri haaste. Yritetään
silti, beat it.
Lisätietoja Saprinu-avustusjärjestöstä löytyy
nettisivuilta www.saprinu.org.
HIMAL 9
I was surprised how
easy it was to get
appointments for my
interviews.
Thus, I meant not to focus on the technical sides
of how water is delivered or how toilets are built,
but to assess the political side of governing water
resources. I particularly wanted to learn more
about the relationship between the government
of Nepal and its donors, which all were actively
involved in the making of water policies.
Hence, even though my focus was on the rural
water supply and sanitation, my work remained
to be done mostly within the Kathmandu Valley.
I soon realised that my aim to look at the whole
water sector would be a too vast task to do within
a doctoral thesis, thus, after my initial interviews
A PhD Journey to
I
the Politics of Rural Water Supply and Sanitation in Nepal
started my PhD journey in 2006 by getting
in touch with Prof Peter P. Mollinga, who
also became one of my thesis supervisors.
Prof Mollinga introduced me to the fascinating research topic of water policy
processes. After having read piles of books and
articles on the analysis of policy processes and
another pile of books on the history, politics and
governance of Nepal, I embarked on my field work
in Kathmandu in summer 2009, accompanied by
my husband and our nine month old son.
10 HIMAL
I was surprised how easy it was to get appointments for my interviews. I had been prepared that
getting appointments at least in the bureaucracy
The second part of the field work I carried out in
the following summer 2010 with my parents as
babysitters for my then 1,5 year old son.
With the policy process I mean that through my
field work I wanted to understand how water policies in Nepal are made, who are involved in the
process and what has been their motivation to
participate in the policy formulation.
I decided to focus on analysing the making of
the Rural Water Supply and Sanitation Policy,
Strategy and Action Plan, which was finalised
in 2004, and funded by the Asian Development
Bank, UNICEF and the British bilateral development agency, DFID.
Ever since I have been thrilled to delve into the
world of political wrangling in the rural water
supply and sanitation sector.
or with a politician might be difficult, but at the
end this did not prove right.
Rather, it was much more complicated to have an
opportunity for a chat at the Asian Development
Bank or the World Bank than to meet a Nepali
first-row politician.
Another lesson I needed to learn is how the time
concept works in Nepal.
HIMAL 11
We in Europe tend to run around with our calenders with meetings scheduled several weeks ahead,
whereas in Nepal, the right answer to the question
made to me: ’So when you do want to meet?’ was
’Preferably today or tomorrow!’.
Because of this my work found its own rhythm: I
carried out interviews for two to three days in a
row and after that had a day for calling to those
people I next would like to meet.
I am deeply grateful for my research assistant,
who advised me to get two SIM cards and have
two mobile phones, to overcome the problem of
being unable to connect from one net provider
to another.
There were naturally some funny situations based
on cultural differences.
One situation happened as a consequence of a
solar eclipse. The government had announced a
bank holiday for the whole country - at midnight
of this very day. The news did not make it to me
in time. Rather, in the morning, I got a taxi at the
ring road and started my way from Dhapasi to
Lalitpur for a meeting.
We drove through the empty roads of Kathmandu
and I kept wondering what is going on as normally
the roads would have been packed with cars and
motorcycles. I tried to ask the driver whether there
is a sudden Bandh and whether I should go home
but he assured me that there is no Bandh.
But he also did not tell me about the holiday. I
arrived to my meeting place and found all gates
closed and no one there except a guard who only
spoke Nepali. I called my interviewee, who happily told me that he has a day off because of the
solar eclipse and will not be coming in that day.
My first reaction was that I got angry: I had travelled around the whole town and spent more than
an hour just to get there and would need another
hour to get back – just for nothing! But once back
in my taxi I started to laugh at myself. I realised
how deeply the habits of being effective and not
loosing time sat in me and I envied the Nepalis
because of their relaxed attitude towards time.
I could not help thinking what would happen in
Europe if we got to know at midnight that the next
day is a holiday. What a stress! How to organise
everything! For us it would probably just be easier
to go to work despite the holiday.
Except for a couple of hickups with some interviewees,
I really loved my work and
enjoyed my summer months
in Nepal. In the evenings we
used to take walks to Dhapasi Heights to admire the
view over Kathmandu and to
chitchat with people living
in our neighbourhood.
We had arranged with the
family we were living with
that we get evening meals
from them and this arrange-
12 HIMAL
ment turned out to be excellent: after we had put
our son to bed, me and my husband could enjoy
the real Nepalese kitchen undisturbed and, after
that, I still had time to write up my notes from
the day’s interviews.
My husband, who was on parental leave from his
work, took care of the baby. They used to go to
the Garden of Dreams, where our son also learned
to walk.
So, what did I find out during my field work in
Nepal?
At least that the rural water supply and sanitation
sector is a very dynamic one with many actors
involved, sometimes with conflicting interests.
I found out that policies are not formulated in a
vacuum but that they are part of the sector devel-
opment and influenced by the interests of those
who are involved in their formulation.
I also found out that the normal touting about the
aid agencies dictating the development efforts of
Nepal is only partially true. Even though there has
been substantial influence by the donors, I also
found hints on the power of the government of
Nepal in dealing with its donors. But this analysis
will be available in my thesis which – I truly hope
– will be available in a year’s time!
Erja Hänninen currently finalises her PhD thesis at
the Institute of Development Studies, University of
Helsinki, which discusses the politics of rural water
supply and sanitation in Nepal. Before this she has
been working in various positions in the field of
development cooperation.
HIMAL 13
Last of the summ er ”Dine”
F
innish summers are considered to
be relatively short in the sense that
the three months of June, July and
August are the ones that provide
a true summer experience – if we
are lucky.
The last day of ”true” summer of 2012 can be
arguably considered to be the 18th of August.
This is not the opinion of this writer alone, but of
the hundreds of Finnish people who turned out
to experience the ”Sunny Saturday” in the idyllic corner of Pikkukoski located on the banks of
Vantaankoski river, 200 metres west of Oulunkylä.
14 HIMAL
The annual picnic of Suomi–Nepal -Seura had
already been fixed on this day well in advance. Set
to start at 13:00, people started trundling in well
into late afternoon.
One difference this year compared to other
years was the sheer crowd – not only that of the
picnic participants, but other people making the
most of this glorious Saturday – swimming, sunbathing, basketball and climbing the rocky hill on
the north façade.
The picnic participants settled down in one
corner under the shade of a tree. Seems the sun
was too much – even in Finland.
The food brought by various people is always so
good that it has become a cliché now to say that
“the food was very good.” It is time that this was
considered axiomatic in future.
Once everybody had their share of the food,
various fun and games activities were the order
of the day.
Four events that were the highlight were the
”blind-train”, ”distance placement” (where participants who place a cup furthest from a certain
line without any part of the body touching the
ground win), the balloon race and limbo (a usual
favourite).
Adventurous people also decided to climb the
rock façade and were able to take a magnificent
panoramic photo of Pikkukoski. Some went to
swim, while kids had various games to enjoy with.
The wrap-up started around 5 PM with people gradually heading back home. This was the
last of the picnic dining of 2012 from the Finnish
Nepalese society.
Held on a fantastic sunny day – the only anxious moment during the entire time was when an
errant basketball from the adjacent court headed
straight for the food that was spread out.
It landed right in the middle, but somehow
managed to miss all the food, bounced in a small
empty place in the middle and cleared away.
Yes – it was a lovely day all around!!
Text: Sushil Gyanwali
HIMAL 15
Suomi–Nepal -seura ry
C/O Versokuja 8 b
FIN - 00790 Helsinki
Kutsu
Invitation
Hei kaikki Nepalin ystävät,
Tervetuloa jälleen viettämään
Suomi–Nepal -seuran Tihar-juhlaa
lauantaina 17.11.2012 klo 18 alkaen.
Dear Friends of Nepal,
Warm welcome to Tihar party organised by
Finland–Nepal Friendship Association
on Saturday, November 17 starting at 6 pm.
Luvassa on kulttuuriohjelmaa, arvonta
sekä tietysti ruokaa ja juomaa.
Laulu ja soitinyhtye Nepalese Musicians Society in
Finland (NMSF) esiintyy!
We will offer a Nepalese dinner and we will have a
musical performance by
Nepalese Musicians Society in Finland (NMSF)
Tihar, the festival of lights
Tihar, valon juhla
Ovet avautuvat jo kello 17.30.
Kello 18 esitetään nepalilainen dokumenttielokuva
Secrets of Dhaulagiri, ohjaaja Pradesh Subedi (Nepal 2011, kesto 1 tunti, englanninkielinen tekstitys).
Paikka: TAPANILAN VPK talo
Osoite: Päivöläntie 50, 00730 HELSINKI
(5 min. kävelymatka Tapanilan juna-asemalta)
Liput: aikuiset 15 €, opiskelijat 8 €, lapset yli 10 v. 5 €.
Lipun hinta sisältää aterian.
Juomien myynti paikalla erikseen.
Tutustu tapahtumaan Facebookissa
(Suomi–Nepal -seura Tihar Party)
Jotta voimme arvioida tarvittavan ruuan ja juoman
määrän, vahvistathan tulosi Facebook-sivulla tai
suoraan sähköpostilla [email protected]
Doors will open at 5.30 pm and at 6 pm is show
time for Nepali documentary movie Secrets of
Dhaulagiri by Pradesh Subedi (Nepal 2011, duration 1 hour, English subtitles).
Please feel free to invite your family and friends.
Venue: VPK building in Tapanila,
Address: Päivöläntie 50, 00730 HELSINKI
(Less than 5 minutes walk from Tapanila train station)
Ticket prices are:
15 € for adults, 8 € students and
5 € for kids above 10 years old.
The ticket price includes the meal.
Exclusive soft/beer drinks bar.
Check about the event in Facebook
(Suomi–Nepal -seura Tihar party)
To help us to estimate the total amount of the participants, please confirm your participation in the
Facebook or directly by email at
[email protected]
See you in there !
Parhain terveisin/Warm regards
Tihar event organizing team
Suomi–Nepal -seura ry.
Contact:
[email protected] or
041 510 0864
[email protected]
www.nepal.fi