Lataa Vuorityö ja-tekniikka 2011
V U O R IT Y Ö J A - T E K N II K K A J A - T E K N II K K A Vuoriteknikot ry:n jäsenlehti VUOSIJULKAISU 2 0 1 1 1 www.vuoriteknikot.fi 2 V U O R IT Y Ö J A - T E K N II K K A VUORITEKNIKOT RY:N JÄSENLEHTI, VUOSIJULKAISU 2011 2011 Julkaisija Vuoriteknikot ry Päätoimittaja Timo Rajala Toimituskunta Timo Rajala Jorma Leinonen Jari Weman Taito Ahola Kalevi Laakkonen Sisältö Kuva: Timo Rajala Taitto ja toteutus Arkkiset Ilmoitusasiat Vuoriteknikot ry Pääkirjoitus Elinkeinoministeri Jyri Häkämies 32 6 Viennin painopiste siirtymässä graniittiblokkeihin Pekka Jauhiainen 36 10 Kairan kuulumisia ja FEM 2011 Antti M J Lahtinen Rekrytoinnin haasteet ja mahdollisuudet kaivos- ja kalliorakennusalalla Maija Paakkinen Orica Finland Oy ja Nordkalk Oyj - yhteistyöprojekti elektronisten nallien käytön vaikutuksista louhintatärinöihin sekä lohkaroitumiseen Maiju Riski 12 Suomen TPP Risto Rinne 38 Kairaajien koulutusta kehitetty Suomen Malmi Oy:ssä Matti Alaverronen, Kari Lavikainen 14 Räjäytys- ja louhintatöiden järjestysohjeet muuttuvat - mitä tilalle? Aimo Vuento 41 Suomen Malmi Oy pähkinänkuoressa Tuomo Laitinen MV 19 Puhe jatkokoulutuspäivillä 2011 Kalevi Laakkonen 42 Päältälyövän porakaluston kierrelliitokset Heikki Räsänen 350 e 200 e 120 e 22 Oy Forcit Ab:n erikoisosaamistamme ovat uusinta teknologiaa edustavat emulsioräjähdysaineet ja -panotusjärjestelmät Janne Järvinen 44 Metro etenee länteen aikataulussa Juha Kuusjärvi 46 Kalliorakennus poraa metrotunnelia tarkasti ja tehokkaasti Juha Kuusjärvi 50 Laivan kultakaivos Raahessa Krister Söderholm, Peter Finnäs 54 Terveiset yhdistyksen hallitukselta Kansikuva: Kehäradan louhintaa Kuva: Timo Rajala Ilmoitushinnat: Koko 4-väri 1/1 kannet 650 e 1/1 sivu 550 e 1/2 sivu 450 e 1/4 sivu 200 e 4 Lehden painoala A4 offset Kirjoituksia lainattaessa mainittava lehden nimi ISSN 1238-3066 Painatus Arkkiset, Urjala Yhdistyksen osoite Vuoriteknikot ry c/o Timo Rajala Lahdenperänkatu 2 A 34 33900 Tampere 25 Dinosaurukset kokoontuivat Kalevi Laakkonen 26 Vuorimiehentie on kivinen Kalevi Laakkonen 30 Kartoituskuvauksia UAV-lennokilla Mainostajat Agnigo-Eagle Finland Arkkiset Arctic Drilling Company Atlas Copco Louhintatekniikka Oy Ab Blasterhouse Oy Drillcon - SM Oy Drilltek Oy E. Hartikainen Oy Finnrock Oy Fjäder Yhtiöt Forcit Oy Ab Geomachine Oy Hewix Oy Kalliorakennus-Yhtiöt Oy Keski-Suomen Räjähde Oy 3 Kuvaparoni Louhintavaruste Vihavainen Ky Maxam Suomi Oy Miilux Oy Miranet Oy Opteam Yhtiöt Oy Orica Finland Oy Outokumpu Tornio Works Ovako Bar Oy Ab Palin Granit Oy Pieneering Pohjois-Karjalan aikuisopisto Pora-agentti Oy Pyhäsalmi Mine Oy Robit Rocktools LTD Rockplan LTD Suomen TPP Oy Terramare Oy Tolarock Oy Yit-Rakennus Oy Pääkirjoitus Elinkeinoministeri Jyri Häkämies K aivosteollisuus on edelleen hyvällä kasvu-uralla, vaikka taloudessa muuten on tullut esiin harmaita pilviä. Kasvava kaivostoiminta tarkoittaa investointeja Suomeen, mikä ei ole aivan itsestään selvä asia - ei aikaisemmin, ei nyt eikä jatkossakaan. Vuonna 2010 aloitettuja ja vuosille 2011-2012 jatkuvia kaivosalan investointeja on käynnissä noin 970 milj. euron arvosta. Valmisteilla olevien hankkeiden arvioitu investointitarve yhteensä ylittää 1,4 mrd. euroa. Kaivosteollisuuden liikevaihdon arvioidaan ylittävän miljardin rajan kuluvana vuonna. Kaivosteollisuus tangeeraa monia eri hallituksen politiikkalohkoja. Olen omaksunut elinkeinoministerinä eräänlaisen hallituksen yritysasiamiehen roolin. Kaivosteollisuuden kannalta kasvu vaatii kunnollista välityskykyä rataverkolta. Lokakuun alussa isännöin Helsingissä komission varapuheenjohtaja Antonio Tajania, ja tein aloitteen EU:n investointien saamiseksi mukaan pohjoisen liikennehankkeisiin. Suomen ja Venäjän raaka-aineet on saatava liikkeelle. Liian usein EU:n liikennesuunnitelmat näyttävän pysähtyvän Helsinkiin. Vuonna 2010 kaivosteollisuus työllisti suoraan noin 3500 henkeä. Kaivoksissa työskentelevän työvoiman määrä ylittää 5000 henkilöä arviolta vuonna 2015. Työvoiman kysyntä tulee olemaan kaivosalalla erityisen merkittävää, kun lisäksi tiedämme Pohjois-Ruotsin kaivosteollisuuden tarpeet lähivuosina. Osaavan työvoiman saanti ja erityisesti nuorten houkuttelu alalle on yhteinen tehtävämme. Olen patistanut virkamieheni selvittämään koulutustarpeita yhteistyössä yliopistojen ja teollisuuden sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Koulutuksen suuntaaminen on pitkäjänteistä työtä ja edellyttää yksituumaisuutta. Meillä on kaivosteollisuuden kehityksen myötä käynnistetty koulutusta monella rintamalla, ja tietty kokonaisarviointi on paikallaan. Kaivosteollisuuden voimakas kasvu on nostanut keskusteluun myös kysymyksen kotimaisesta omistuksesta. Hallitusohjelmaan otettiin kirjaus kotimaiseen kaivosteollisuuteen tehtävistä sijoituksista. Meillä on laajaa kannatusta sille, että suomalaista omistusta pitäisi olla nykyistä enemmän. Kaivostoiminta tarkoittaa uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämistä, ja siksi kotimaisuus korostuu keskustelussa. On kuitenkin selvää, ettei valtio voi olla kukkulan kuningas. Valtio voi tehdä järjestelyjä ja mekanismeja, joilla autetaan alkuvaiheen kriittistä rahoitusta kaivoshankkeissa. Erittäin tärkeää kuitenkin on, että kotimainen yksityinen pääoma tulisi merkittävästi mukaan. 4 5 Pekka Jauhiainen, toimitusjohtaja Kiviteollisuusliitto ry Viennin painopiste siir tymässä graniit tiblokkeihin Vuonna 2010 luonnonkiven viennin arvo kasvoi selvästi. Kokonaisviennin arvo oli n. 70 miljoonaa euroa, joka oli 13% enemmän kuin edellisenä vuonna. Graniittiblokkien viennin arvo kasvoi 49% kun taas pääasiassa vuolukivituotteista muodostuvan lopputuotteiden viennin arvo supistui 8%. Lopputuotevienti väheni vuonna 2009 parikymmentä prosenttia ja viennin lasku siis jatkui viime vuonnakin. Kokonaisviennin päätyminen plussalle vuonna 2010 johtui siis erittäin nopeasti elpyneestä graniittiviennistä. Kiina oli selvä ykkösmaa. Vienti Kiinaan kasvoi 45% ja Kiinan osuus graniittiviennin arvosta oli 64%. Lopputuotteiden päämarkkinat ovat Keski-Euroopassa. Tuonnin arvo oli vuonna 2010 13,8 miljoonaa euroa, joka oli vain nelisen prosenttia enemmän kuin vuonna 2009. Tuontimaista ykkönen on Kiina, josta tuodaan mm. katu- ja reunakiviä. Kuluvan vuoden heinäkuun ulkomaankauppatilastojen perusteella kokonaisviennin arvo nousee hiukan vuodesta 2010 ja päätynee hieman yli 70 miljoonaan euroon. Tosin arvioiden tekeminen loppuvuoden kehityksestä on haastavaa; epävarmuus varsinkin Euroopan talouden kehityksestä on hyvin suurta. Graniittivientimme pääkohdealue on kuitenkin kaukoitä eikä viennin supistumisesta ole ollut vielä merkkejä. Granii- 6 tin vienti on seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana kasvanut edellisestä vuodesta 35% ja lopputuotteidenkin vienti nelisen prosenttia. Graniitin Vienti Kiinaan on noussut peräti 58% edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna; Italian vienti on kasvanut 32% ja Puolan 18%. gian toimenpidesuosituksiin. Ohjelman valmistelu sujui ripeästi ja noin 60 miljoonan euron Green Mining –teknologiaohjelma on käynnistynyt. Tätä kirjoittaessani ohjelmaan ei ole vielä hyväksytty kehityshankkeita mutta eiköhän niitä pian alla käynnistyä. Tekesin ohjelma on leimallisesti metallikaivoksiin kohdentuva vaikkakin ohjelman esitteissä mainitaan myös luonnonkiviteollisuus ja kiviainestuotanto. Lopputuotteiden tärkein ostaja on Saksa, jonne viennin arvo kasvoi heinäkuun loppuun mennessä 8%. Myös Venäjän ja Ruotsin vienti kasvoi kun taas keskeisiin vientimaihin kuuluvien Ranskan ja Belgian vienti väheni. Voimakkaassa kasvussa olevan kaivosteollisuuden kehittäminen on tärkeää mutta myös muut kaivannaisteollisuuden sektorit kaipaavat kehityspanoksia. Tällöin kyse ei ole vain louhinnan kehittämisestä vaan koko tuotantoprosessin kehittämisestä tuotteiden jatkojalostus ja markkinoille saattaminen mukaan lukien. Vuosien ajan pääasiassa vuolukivituotteista muodostuvan lopputuoteviennin arvo on ollut selvästi graniittiblokkien viennin arvoa suurempi. Nyt näyttäisi siltä, että viennin rakenteessa tapahtuu painopisteen muutos ja blokkiviennin arvo muodostuu kuluvana vuonna selvästi suuremmaksi kuin lopputuotteiden vienti. Loppuvuosihan tämän tosin vasta näyttää. Luonnonkiviteollisuudesta lisätietoja kaipaavien kannattaa pistäytyä Kiviteollisuusliiton kiviportaalissa www.finstone.fi. Sivusto sisältää paljon tietoa kivistä, tuotteista, yrityksistä, geologiasta, ympäristöasioista ja sivuilla voit esittää asiantuntijoille kiviaiheisia kysymyksiä ns. kiviproffapalvelun kautta. Vuosi sitten tämän saman lehden jutussani kaipasin kaivannaisteollisuuden teknologiaohjelmaa, jonka käynnistäminen sisältyi myös Suomen mineraalistrate- Pekka Jauhiainen, toimitusjohtaja Kiviteollisuusliitto ry 7 8 9 Vuoriteknikko Antti M. J. Lahtinen Kairan kuulumisia ja FE M 2 0 1 1 Terhveiset kairasta. Talavi antaapi ottaa tuloaan, olema vanahasa ajasa taasen ja marraskuu alako.Vettä satelee ja mittarisa on pari astetta lämmintä. Olema varrautunheet kuitenki talaven tulloon, piikkirenkhat on laitetu auton alle, ei pääse keli yllättämhän. Valtakunnan metiasa Lapin kaivosbuumi on nyt jokapäiväistä. Itehän tuon kaivosbuumin toin juluki lehtemme numerosa jo vuona 2002 ”Kyllä meidän passaa olla täällä jänkhällä, Suomen ”kaivos aitassa”, jo vain!” Onhan muualaki toki kaivoksia avattu ja avathan. Hyvä näin, töitä tulleepi paikkakunnile ja hyvinvointia. Kittilän kunnan erotuloista tulleepi kohta nelijännes kaivostoiminnoista. Pohjoisen rautatiet. Rautatie yhteyden rakentaminen pohjoiseen on ollut mediassa aiheena jo pitkään. On pidetty Liikennekonferenssi Sallassa. Itä-Lapin kuntayhtymä haluaisi radan Kelloselältä Alakurttiin, Venäjän puolelle. Tämä olisi edullinen yhteys Jäämerelle. pään, Norjan tarpeet ja mahdollinen osallistuminen kustannuksiin tulee selvittää. Keskusteluja kaivosyhtiöiden osallistumisista ratahankkeisiin on ollut esillä. Sodankylä haluaisi, että Jäämeren ratahanke saataisiin Pohjois-Lapin vaihemaakuntakaavaan mahdollisimman nopeasti. Tämä auttaisi alueellista kaavoitusta. Toisaalta Pohjois-Lapin seutukunta ajaa rautatien rakentamista Rovaniemeltä Sodankylän kautta pohjoiseen. Suuret kaivoshankkeet ja tietenkin matkailu ovat tässä intressinä. Tietenkin radan pohjoisen Nykyinen liikenneministeri Merja Kyllönen on vieraillut kaivosseminaarissa Kolarissa ja hän on tuonut siellä julki, että Liikenneviraston työryhmä selvittää yhteistyössä yritysten, viranomaisten, alueiden ja naapurivaltioiden kanssa nykytilanteen ja tulevaisuuden tarpeet. Tämä on osana liikennepoliittisen selonteon logistiikka selvitystä. FEM 2011 Levillä 1 -3 Marraskuuta Levillä pidettiin 8th FENNOSCANDIAN EXPLORATION AND MINING. Tapahtumaan osallistui nimilistan perusteella 937 henkilöä 21stä eri maasta. Allekirjoittanut osallistui tapahtumaan yhdistystämme edustaen, keskiviikkona 2.11. Näytteille asettajia oli pai- Matti Lehtomäki ja Gabriel Allen Kanadasta Sandvikin osastoa Anne Suonurmi ja Pekka Jauhiainen 10 kalla 92, mm. kaivosyhtiöitä, malminetsintä yrityksiä, alan laitetoimittajia, räjähdealan yrityksiä, urakointiyrityksiä ja kaivosalan kouluttajia. Erityisen suurta kiinnostusta tapahtumassa kuulijat odottivat kaivosyhtiö Anglo American luennosta Sodankylän lähellä olevasta Sakatin esiintymästä. Esiintymä sijaitsee tarkemmin Kersilön kylän läheisyydessä, Kitisen joen itäpuolella, Viiankiaavalla. Esiintymä sisältää mm. kuparia, nikkeliä, platinaa ja kultaa. Pitoisuudet ovat suuria. Kuparia on paikoin jopa 3 % ja nikkeliä 2,5%. Näiden pitoisuuksien ja muidenkin tutkimustulosten perusteella puhutaan maailman laajuisesti merkittävästä malmiosta. Yhtiön mukaan hanke on vielä tutkimusvaiheessa. Työtä on vielä paljon tehtävä, ennen kuin varsinainen kaivospäätös tehdään. Oman osansa asiaan tuo se, että osa alueesta kuuluu Naturaa. Malmion on löytänyt kaivosyhtiö, yleensä Suomessa malmilöydöt on tehnyt GTK. Tapahtuma oli menestys jälleen kerran ja kahden vuoden kuluttua varmaan osallistuja määrä on vieläkin suurempi. Näytteilleasettajia ja asiakkaita riitti Allekirjoittaneen työkavereita menneiltä ajoilta: Kyösti Huttu ja Bennett McLaughlin Kanadasta Orikoskentie 22, 31700 Urjala arkkiset Puh. (03) 546 1593 [email protected] www.arkkiset.fi 11 Suomen TPP Oy vahvistaa tuotevalikoimaansa, uusin yhteistyökumppanimme on Espanjalainen Zitrón S.A. ZITRÓN on perustettu jo vuonna 1963 valmistamaan paikalliselle kaivosteollisuudelle puhaltimia, vinssejä ja heittolastareita. Nykyään yritys on keskittynyt maanalaisten tilojen ilmanvaihtoon. Puhaltimia ZITRÓN on valmistanut yli 20 000 kpl kaivoksille, tunnelityömaille sekä metroihin yli 50 eri maahan. ZITRÓN on maailmanlaajuinen yritys jolla on valmistusta Espanjassa, Hollannissa, Chilessä, Intiassa ja pieni kokoonpanotehdas myös Kiinassa. Pääsuunnittelu ja isojen puhaltajien valmistus on keskitetty Espanjan tehtaille. ZITRÓN tuotevalikoima kattaa 400mm peräpuhaltajista aina suuriin 5400mm pääpuhaltajiin. Sähkömoottorien tehot vaihtelevat alkaen 7,5 kw moottoreista aina yli 10 000 kw moottoreihin. Moottorivaihtoehtona voi olla myös paineilma- tai ATEX-hyväksytyt moottorit käytettäväksi vaativiin olosuhteisiin joissa räjähdys/ leimahdus vaara. Yrityksen johtava toiminta-ajatus on ollut kehittää ja valmistaa laadukkaita, kehittyneitä puhaltimia. Kaivos ympäristönä poikkeaa suuresti teollisuusympäristöstä johtuen muun muassa likaisesta ilmasta, jatkuvasta kosteudesta, räjähdyspaineiskuista jne. Tämän takia kaivosten ilmanvaihdon tulee olla luotettava toimiakseen kovissakin olosuhteissa. ZITRÓN on tehnyt merkittävät investoinnit rakennuttamalla alalla maailman isoimman tuulitunnelin Espanjan tehtaansa alle jossa se suorittaa sekä tuotekehittelyä, että kaikki asiakkaalle toimitettavien puhaltajien testaukset. Testaustunnelissa voi myös jo tehtaalla ollessa simuloida kaivoksen muuttuvat parametrit kuten vastapaine, lämpötila ja tehontarve. Simulointitesteillä voidaan tehdä todellisia säästöjä käyttökustannuksissa, toisin kuin laskemalla tai arvioimalla joilla osumatarkkuus vaihtelee suuresti! Tämä kaikki tarkoittaa parempaa maanalaista ilmanvaihtoa ja todellista säästöä vähentyneessä energiahukassa. Lisäksi se on arvokasta tietoa nykyaikaisille kaivoksille ja parantaa siellä työskentelevien henkilöiden ja koneiden tuottavuutta. Parantuneen ilmanlaadun myötä myös koneiden huoltokustannuksissa saadaan säästöjä aikaan. ZITRÓN tekee myös kaivosten tuuletussuunnitelmia ja kriittisten kohtien ongelmanratkaisuja asiakkaan lukuun. Yrityksen suunnitteluosastolla on kapasiteettia simuloida ja optimoida tuuletusjärjestelmän kriittiset osat kaivoksessa. Tavallisesti kaivospuhaltajat ovat varustettu suuritehoisilla moottoreilla ja niiden tulee työskennellä jatkuvasti, jopa 24 tuntia päivässä/ 365 päivää vuodessa. Tämä tarkoittaa että puhaltajien luotettavuus ja hyötysuhde on erittäin tärkeä yksityiskohta ilmanvaihtosuunnittelua aloitettaessa. Siksi puhaltajien suunnittelu on tehtävä käyttäen korkeita vaatimuksia varmistamaan toimivuuden ja tehokkuuden mutta energiaa säästäen. Varmistaakseen ja taatakseen tämän kaiken on valmistajien pystyttävä testaamaan puhaltajat kunnollisella testausohjelmalla. Tällä FAT -testillä ( Factory Acceptance Test ) voidaan osoittaa loppukäyttäjälle että puhaltajat täyttävät kaupantekohetkellä annetut suoritusarvot ja muut tekniset spesifikaatiot. Hyvään ja luotettavaan testaukseen tarvitaan täsmällinen ja kehittynyt järjestelmä. ZITRON:in testausohjelma on AMCA ( Air Movement and Control Association ) sertifioima ja on samalla myös maailman suurin AMCA:n hyväksymä laitos. Koko FAT- testaus on avainasemassa varmistamassa hyvän suorituskyvyn todentaen oikean hyötysuhteen. Käyttöönotto Tehtaalla after sales- osastolla on muun muassa kaksi insinööriä pelkästään uusien pääpuhaltajien käyttöönottoon ja luovutukseen. He valvovat ja avustavat asennustyötä ja tekevät Star Up:in säätäen perusasetukset kaivokselle. Tämä työvaihe on tärkeä ja siihen laadukkaasti pystyvät vain tehtävään koulutetut kokeneet kaivosinsinöörit. He antavat myös käyttö- ja huoltokoulutuksen kaivoksen omalle henkilöstölle. Yhteistyökumppanit ZITRON käyttää maailmanlaajuisesti hyvin tunnettuja komponentteja kuten sähkömoottoreissa ABB, WEG, LEROY SOMER tai ATB. Nämä merkit yleensä takaavat parhaan laadun ja luotettavuuden. www.suomentpp.fi KALLIONLUJITUSTUOTTEET TUNNELIVARUSTEET PAINEPUTKILINJAT -Teräs- ja muovikuidut ruiskubetonointiin -Vesi- ja lämpöeristystarvikkeet -Koukut, vaijerit ja ripustukset -Kypärälamput -Raakavesiputket -Porapultit -Kärkiankkuripultit -Poistovesiputket -Paineilmalinjastot -Kitkapultit -Kaivos- ja kallioverkot -Vaijeripultitustarvikkeet TUNNELITUULETUSTUOTTEET -Keskittimet -Tuuletusputket -Injektointi- ja mikrosementit -Puhaltimet -Alkalivapaat kiihdyttimet ruiskubetoniin -Sähköiset ja manuaaliset tuuletusventtiilit - Linjastojen korjaustarvikkeet [email protected] i 12 Mukana projektisi kaikissa vaiheissa 13 Aimo Vuento, dipl.ins., Geoneuvo Räjäytys- ja louhintatöiden järjestysohjeet muut tuvat - mitä tilalle? Heinäkuun 2011 alussa tuli voimaan asetus räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta. Samalla louhijoille jo vuosikymmenien ajalta tuttu Räjäytys- ja louhintatyön järjestysohjeet kumottiin. Muutoksessa moni asia jäi ennalleen, mutta muutoksiakin tuli. Ehkä merkittävin asia on, että uusi lainsäädäntö ei ohjeista asioita yhtä tarkasti kuin entinen. Tämä antaa tilaa hyvälle suunnittelulle ja teknisille innovaatioille. Vaarana on kuitenkin turvallisuudella kilpaileminen, ellei huolehdita pelisäännöistä. vallisuuden takaava menetelmä”. Tällä on lähinnä pyritty antamaan kaivoksille mahdollisuus käyttää samoja louhintamenetelmiä kuin tähänkin asti. Kaivokset ovat suljetulla alueella ja sinkoiluvaara aiheuttavissa tilanteissa voidaan henkilövahinkojen riski poistaa. Työministeriön päätös räjäytys- ja louhintatyötä koskevista turvallisuusmääräyksistä (16:0) vuodelta 1993 jäi käytännössä pois käytöstä samalla, kun asetus 644/2011 tuli voimaan. Siinä olleista ohjeista asetukseen tuli maininta sähkömagneettisten kenttien vaikutuksesta nalleihin sekä maininta vedenalaisesta louhinnasta. Näitä aiheita käsitellään yksityiskohtaisemmin Työturvallisuuskeskuksen ohjeessa. Louhintatärinää koskeva ohjeistus on puolestaan uudistettuna esitetty julkaisussa RIL 253-2010 Rakentamisen aiheuttamat tärinät. Työturvallisuuskeskuksen julkaisu Räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusohje (20142) on siitä poikkeuksellinen ohje, että se on mainittu edellä käsitellyn asetuksen perusteluissa. Tällä tavalla tämä julkaisu on ”virallisempi” kuin moni muu vastaava julkaisu. Toivon mukaan tällaista virallisuutta ei tarvitse testata raastuvassa. Monessa asiassa ohje onkin samankaltainen vanhan järjestysohjeen kanssa. Samanaikaisesti asetuksen ja ohjeen kanssa oli tekeillä räjähdeasetuksen uusiminen. Mm. työmaavarastointia koskevat määräykset saattavat muuttua jonkin verran. Uutta räjähdeasetusta ei kuitenkaan ole vielä säädetty. Uusi asetus ja ohje räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta Räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusasioita käsiteltiin aikaisemmin lukuisissa laissa ja asetuksissa. Tästä oli syntyi aina enemmän päällekkäisyyksiä ja ristiriitoja. Järjestysohjetta oli moneen kertaan korjailtu. Kaivoslain uudistaminen on varmaan ollut lopullinen sysäys siihen, että sinänsä kohtuullisen toimiva järjestysohje päätettiin korvata uudella asetuksella. Uusi asetuksen laadittiin sillä tavalla, että vältettäisiin liian yksityiskohtiin meneviä säädöksiä. Tämä merkitsi asetuksen rinnalle turvallisuusohjeen laatimista. Ohje ei ole velvoittava, mutta siinä esitettyjä tapoja varmistaa turvallisuus voidaan pitää ”standardina” samaan tapaan kuin RIL:n rakennusalaa koskevat ohjejulkaisut. Jos ohjetta ei noudateta, tulee tarvittaessa voida osoittaa vaihtoehtoisen tavan olevan ainakin yhtä hyvä. Turvallisuussuunnittelu työturvallisuuslain mukaisesti sisältyi jo entiseen järjestysohjeeseen ja uudessa tilanteessa suunnittelun merkitys korostuu entisestään. Asetusta ja ohjetta tehtiin samanaikaisesti. Ohjeen laatiminen tuli Työturvallisuuskeskuksen vastuulle. Työturvallisuuskeskus edustaa sopivasti työnantajia, työntekijöitä ja viranomaisia ja sillä on julkaisuissaan lukuisia työhyvinvointia käsitteleviä alakohtaisia ohjeita ja oppaita. Ohje valmistui jakeluun muutamia kuukausia ennen asetuksen voimaan astumista, koska kaivoslain vahvistaminen viivästyi. Asetus räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta (16.6.2011/644 ) eroaa entisestä järjestysohjeesta merkittävästi siinä, että se kattaa myös kaivostyön. Muualla lainsäädännössä esiintyviä asioita ei asetuksessa ole. Useissa tapauksissa on voimassa myös asetus rakennustyön turvallisuudesta (205/2009). Eräs tällainen louhinta-alaa koskettava seikka on putoamissuojaus. Kovin merkittäviä uusia asioita asetuksessa ei ole. Tärkeimpinä muutoksina voi mainita kenttien peittämisvelvoitteen asutulla alueella louhittaessa. Tässä sekä patrunoidun räjähdysaineen käyttöä asutulla alueella koskevassa kohdassa on mainittu ”muu vastaavan tur- Muutamia huomioita muutoksista Poraaminen räjähteeseen on yleisimpiä vakavia onnettomuuksia aiheuttavia tapahtumia louhintatyössä. Osa onnettomuuksista johtuu aikaisemmin louhitusta kerroksesta, jossa jonkun reiän pohjaan on jäänyt räjähtämätöntä panosta. Asetuksen 13 §:ssä edellytetään asiassa varovaisuutta. Toinen mahdollisuus on läheisten reikien kohtaaminen silloin, kun lähireikä on panostettu. Uudessa ohjeessa on esitetty turvaetäisyyksistä taulukko, jossa turvaetäisyyttä kasvatetaan reikäpituuden lisääntyessä. 14 Taulukko sivulla 25. Pienimmät etäisyydet porattavasta reiästä panostettuun tai parhaillaan panostettavaan reikään. Porattavan reiän pituus [m] alle 6 6-12 12-16 16-20 yli 20 Pienin etäisyys panostettuun tai parhaillaan panostettavaan reikään [m] 2 3 4 5 määritellään olosuhteiden mukaan, kuitenkin > 5 Louhintatyössä esiintyy tilanteita, joissa turvaetäisyyttä ei voi noudattaa. Tällaisia ovat seuraavat tapaukset: - Reiät on panostettava välittömästi porauksen jälkeen esim. vedenalaisessa louhinnassa ja hyvin rikkonaisessa kallion laadussa tai reikien tukkeutumisvaaran vuoksi, - Räjähtämättömän panoksen purkaminen muutoin kuin poraamalla lähelle uusi reikä ei onnistu, - Tukkeutuneen reiän korvaaminen toisella reiällä on välttämätöntä räjäytyksen onnistumiseksi. vaetäisyyksistä, koska nallijohtimiin syntyvä virta riippuu sähkömagneettisen kentän voimakkuuden lisäksi taajuudesta. Ohjeessa esitetty taulukko on yhdistetty Ruotsin vastaavan ohjeen (AFS 2007:1) sekä Yhdysvalloissa käytössä olevan ohjeen (IME SLP 20) tiedoista sovellettuna Suomen olosuhteisiin. Jos haluaa olla aivan varma turvallisuudesta, tulisi panostajan sähkönalleja käyttäessään jättää puhelin ja muut radiolähettimet pois. Työtapa ja turvallisuusjärjestelyt on tällaisissa tapauksissa suunniteltava ennakolta ja räjäytystyön johtajan täytyy hyväksyä ne. Taulukko sivulla 23. Turvaetäisyydet sähkönalleja käytettäessä tavallisimpiin sähkömagneettisia kenttiä muodostaviin laitteisiin kuten radio-, tv-ja tietoliikennelähettimiin. On huomattava, että II luokan sähkönalleille (UR) ei voi antaa tarkkoja turvaetäisyyksiä ja niiden käyttöä tulee välttää, jos etäisyys lähettimeen on vähemmän kuin kolme kertaa taulukossa III luokan sähkönalleille annettu turvaetäisyys. Tietoja laitteista saa niiden omistajilta ja Viestintävirastolta. Asetuksen ja ohjeen laatimisen aikana keskusteltiin syttymisherkempien UR-nallien käyttökiellosta, koska on käytännössä vaikea selvittää kaikkia sähkömagneettisia kenttiä ympäristössä. Monenlaisten radiolähettimien vuoksi on vaikea laatia kattavaa esitystä tur- Turvaetäisyydet Sähkömagneettisia aaltoja Lähetystaajuus luokan III Ks. IME Lähetysteho lähettävä yksikkö [MHz] sähkönalleille SLP 20 (VA) [m] Kannettava matkapuhelin (GSM, 3G, NMT) 450-2000 <5W ei kosketuksissa toisiinsa Matkapuhelinliikenteen tukiasema 450-2000 1 kW 80 1 kW 100 kW 10 MW 10 kW 1 MW 100 MW 150 500 2000 200 600 2000 Yleisradiolähetin, ULA 80-110 TV-lähetin (UHF) 470-790 Table 3 Fig. 6 Fig. 7 Eri nallityyppien sovetuvuuden arvioimiseksi ohjeessa on ajan tasalle saatettu suositus. 15 Taululkko sivulla 28. Nallien käyttö ja käyttörajoitukset Nallityyppi Tyypillinen käyttöalue Rajoitukset käytössä Ukkonen ja sähkömagneettiset kentät aiheuttavat rajoituksia (luku 4.3), ei vedenalaiseen louhintaan Ei asutulla alueella, ei yleisen tien tai rautatien läheisyydessä, ukkonen ja sähkömagneettiset kentät aiheuttavat rajoituksia, ei vedenalaiseen louhintaan III luokan sähkönalli (VA) Tavanomainen louhinta II luokan sähkönalli (UR) Pienet räjäytykset Kaikki louhintatyöt, erityisesti vedenalainen louhinta, maanalainen louhinta ja suuret louhintakentät Tärinäherkät louhintakohteet, Elektroninen räjäytysnalli tiukkojen louhintajälkitoleranssien Ei ukonilmalla, vaatii tuotekohtaisen kohteet, erikoisräjäytykset erityiskoulutuksen (valmistajan vaatimus). Vain räjähtävän tulilangan sytyttämiseen ja yksittäisten panosten räjäyttämiseen, ei tien tai rautatien läheisyydessä tai Tulilankanalli Tarvekivilouhinta, rikkoräjäytykset tilanteissa, joissa vaarallisen alueen tarkastaminen täytyy tehdä välittömästi ennen räjäyttämistä Impulssiletkunalli Tähänkin asti on ollut tärkeää, että rakennuttaja huolehtii siitä, että työturvallisuuden suunnittelu toimii, suunnitelmat ovat asiallisia ja ne tulevat käyttöön. Jatkossa olisi tärkeää, että uusi ohje olisi automaattisesti noudatettavien urakka-asiakirjojen joukossa. Tämä ei mitenkään estä urakoitsijaa esittämästä omaa ratkaisuaan, mutta varmistaa sen, että hinnoittelu perustuu eri tarjoajilla yhteneviin pelisääntöihin. Muutosten vaikutus louhintaurakointiin Uuden asetuksen ja ohjeen laatimisen aikana esitin huoleni siitä, että tiettyjen aikaisemmin sitovien määräysten muuttaminen ohjeellisiksi ja toteuttajan turvallisuussuunnitelmaan perustuviksi voi johtaa turvallisuusriskien ottamiseen. Näin epäilemättä voi tapahtua, ellei louhintatöiden teettämisessä oteta huomioon lainsäädännön muuttumista. Edullista ja luotettavaa räjähdysainekauppaa ja varastointia Myyntivarastot: TAMPERE, SEINÄJOKI, VAASA, JÄMSÄ Puh. (03) 318 0700 Faksi (03) 318 0751 KESKI-SUOMEN RÄJÄHDE OY TAMPERE 16 17 18 Kunniapuheenjohtaja Kalevi Laakkonen Puhe jatkokoulutuspäivillä 2 0 1 1 Hyvät päiviemme osanottajat. Kuluneen kevään aikana olen silloin tällöin selaillut useasta eri syystä vanhoja valokuvia ja muistiinpanoja. Monissa vanhoissa valokuvissa, jotka liittyvät lapsuuteen ja nuoruuteen, on taustalla Vanhan Kummun rikastamorakennus ja nostotorni, jotka ovat tunnusmerkkeinä tuosta ennen niin mahtavasta ja kaikkivaltiaasta kaivoksesta. Se antoi leivän, se myös monesti otti leivän tienaajan. Nuo selailut toivat mieleen paljon muistoja, erityisesti mieleen palasivat ne ihmiset, joiden itse muistan eläneen noina aikoina ja joiden elämän vaiheet olivat tuttuja, joko yhdessä eläen tai puheissa. Monet heistä ovat kuolleet, mutta elävät edelleen muistoissa hyvine ja huonoine puolineen. Aika on melkoinen vekkuli muuttamaan muistoja, jopa kultaamaan niitä. Lapsuuden mansikkapaikat kutistuvat niitä katsellessa, mutta kasvavat mielissä. Nykyaikana meillä itse kullakin on varsin harvoin mahdollisuus päivittäin nähdä nuo lapsuuden maisemat, sillä elämän valtapyörä on kuljettanut tai jopa paiskonut, itse kunkin, pois niistä. Me emme voi nähdä päivittäin menneiden, omien sukupolvien kädenjälkiä, emmekä sitä kautta saada yhteyttä edeltäviin aikoihin. Meille olisi tärkeää tietää ja ymmärtää, mistä olemme lähtöisin, vaikka ne muistot välillä olisivat kipeitä. Olisi mielenkiintoista tarkastella asiaa, siltä näkökulmalta, mutta se taitaa olla toisen jutun ja ajan aihe. Kuitenkin lapsuuden kaivosmaisema antaa vahvan linkin tähänkin päivään, vaikka silloin elettiin eri aikaa ja maailmaa katseltiin aivan eri horisontista. Kaivostyö tuolloin sodan jälkeen ja vielä viisikymmentä-luvullakaan ei ollut mikään helppo työpaikka, puhumattakaan terveellisyydestä. Kaivostyö oli tuolloin äärimmäisen raskasta käsityötä. Se oli vaarallista, siellä vaani komu, pöly, pimeys, märkyys ja veto, Noina aikoina yleisempiä olivat hautajaiset, kuin viisikymmentävuotispäivät. Mutta leipä maistui kaivosmiehelle ja hänen perheelleen, piti tienata. Vastoin aikaisempaa käsitystä, pidetään maamme kallioperää malmirikkaana alueena. Malmit, samoin kuin muut hyödylliset kaivannaiset, ovat kuitenkin kallioperän harvinaisuuksia. Lisäksi runsaat järvemme, sekä laajat suoalueet ja paksut moreenipatjat peittävät pääosan kallioperästämme vaikeuttaen siinä esiintyvien malmien löy- tämistä. Tämä onkin ollut pääsyy uskomukselle Suomen malmiköyhyydestä. Varmasti meiltäkin on löydettävissä malmeja runsaasti, kunhan niitä toden teolla etsitään tuon edellä mainitun paksun peitteen alta. Muutamia päiviä sitten Helsingin Sanomissa oli parikin artikkelia kullasta ja sen olemuksesta. Toisessa artikkelissa, jossa toimittaja kertoo ostamastaan tontista otsikolla ”Suomen halvin hehtaari”. Tämä sijaitsee Posiolla. Toimittaja oli miettinyt, löytyisikö alalta kultaa ja hän kääntyi geologian tutkimuskeskuksen puoleen selvittääkseen asian. GTK on tutkinut maatamme tarkalla sihdillä ja palstan kulta-arvoksi annettiin 0,51 mikrogrammaa kilossa, kun sitä keskimäärin on 2,11. Asia varmistetaan kesällä moreeninäytteestä. Toisessa artikkelissa joka kuului ”Tiede ja ympäristö” -sarjaan, käsiteltiin kullan etsintää maassamme niin ikään GTK:n horisontista. Tässä artikkelissa todettiin, etteivät tutkijat vielä 80-luvun alkupuolella uskoneet maastamme löytyvän merkittäviä kultaesiintymiä. Nyt kun menetelmät ja ajatukset ovat kehittyneet, sekä eri tapoja on voitu yhdistellä, meillä on noin 500 kultaesiintymää, joista 50 on lupaavia. Viime vuosien malmilöydöt ja niiden varassa toimivat kaivokset ovatkin innostaneet useita yrittäjiä tarmokkaaseen malminetsintään. Voimmekin odottaa, että lisää löytöjä on tulossa, joiden varaan voidaan perustaa uusia kaivoksia. Niistä saatavat malmit ja hyödylliset mineraalit tulevat erilaisten rikastus- ja jalostusmenetelmien jälkeen parantamaan koko kansamme elinehtoja. Kukoistava kaivosteollisuus antaa maallemme lisättyjä kaupankäyntimahdollisuuksia, samoin kuin se luo toimintamahdollisuudet moninaiselle muulle teollisuudelle. Tärkeimpiä malmeja voidaankin hyvällä syyllä nimittää sivistyksen raaka-aineiksi. Eri kehityskausiakin on totuttu nimittämään vuorityön perusteella kivi-, pronssi- ja rautakausiksi. On kuitenkin heti mainittava, että kaikki malmiesiintymät eivät ole mitään kultakaivoksia, vaan niistä toivottu hyöty on monivaiheisten taloudellisten ja teknillisten suunnitelmien, sekä vaikeasti suoritettavan työn takana. Mutta juuri nuo vaikeudet meitä vuoren louhijoita houkuttelevatkin. Ne antavat aiheen teknillisten laitteiden ja menetelmien kehittämiselle. Kaivosmiehestä tuntuu saavutettu hyöty sitä arvok- 19 kaammalta, mitä enemmän hän on joutunut käyttämään hankkimiaan taitojaan ja tietojaan työnsä läpiviemiseksi. Kaivostyönjohtajan työ on huomattavasti haasteellisempaa, kuin maanpäällä toimivan työnjohtajan. Valvottava alue on hajanainen ja päivänvalon sijasta on vain se valo, joka tulee kypärälampusta. Suurta tarkkaavaisuutta vaaditaan, että kaikkia annettuja turvallisuusmääräyksiä noudatetaan. Tämä ei tarkoita sitä, että kaivostyö olisi sen varallisempaa, kuin muukaan työ, kunhan vain miehistö on valittu oikein ja koulutettu työskentelemään tässä poikkeuksellisessa ympäristössä. Kallion louhijalla on myös toinen tärkeä työsarka, jolla vuorimies työskentelee rinnan rakentajan kanssa vastaten omasta osuudestaan. Tämä on laaja maanpäällinen ja maanalainen rakennustoiminta tehdassalien, väestönsuojien, voimalaitosten ja rautateiden sijoittamiseksi tunneleihin. Onpa lehdissä puhuttu jo Saimaan kanavankin sijoittamisesta tunneliin Haminan ja Taavetin välille. Nämä kaikki ovat työmaita, joissa välttämättä tarvitaan asiantuntevaa vuoren räjäyttäjää. Hyvät herrat. Käytän suurella mielihyvällä tätä tilaisuutta hyväkseni lausuakseni kiitollisuuteni niitä henkilöitä kohtaan, jotka vaivojaan säästämättä ovat tehneet mahdolliseksi näiden vuosipäivien onnistumisen. Tosin palkkio, joka näistä vaivoista tulee, on jokseenkin niukka, täällä kun ei leikata puukolla kultaa, mutta sitä arvokkaampi on hyvän mielen palkka ja vakuutus hyvästä asiasta. Samalla rohkenen lausua kunnioitukseni niille läsnäolijoille, jotka matkan pituutta ja vaivaa pelkäämättä ovat tätä tilaisuutta varten tänne saapuneet. Ilokseni totean meitä täällä olevan, kuten sanonta kuuluu, tupa täynnä, ja erityisesti ilahduttaa se seikka, että paikalla on 22 kaivosteollisuuden edustajaa unohtamatta muita paikalla olevia, jotka edustavat monipuolisella tavalla maamme elinkeinoelämää, joka sivuaa vuoritointa. Iloita voidaan myös eilen virallisesti avatusta Pampalon kultakaivoksesta joka mainittiin uutisissakin. Pampalon myötä Suomesta tuli euroopan kullantuottaja n:o 1, tuotanto 1000 kg/v. Toivotan kaikki läsnäolijat lämpimästi tervetulleiksi perinteisille vuosipäivillemme. Oppikaamme ja viihtykäämme. 20 21 Janne Järvinen, Oy Forcit Ab Oy FORCIT Ab:n erikoisosaamistamme ovat uusinta teknologiaa edustavat emulsioräjähdysaineet ja –panostusjärjestelmät Forcit Explosives on johtava suomalainen räjähdealan asiantuntija. Sen tuotantolaitokset sijaitsevat viidellä eri paikkakunnalla, ja sen jakeluasemaverkosto kattaa koko Suomen. Forcit on toiminut räjähdevalmistajana jo vuodesta 1893 lähtien. Vanhaksi mutta nuorekkaaksi organisaatioksi Forcitia kuvaileva Janne Järvinen lisää, että vaikka räjähteitä on Suomessa suhteellisen helppo saada, on työn suurin haaste räjähteiden oikea-aikaisessa ja lain vaatimukset täyttävässä logistiikassa. Räjähteiden kuljetukseen liittyy paljon erityisvaateita, ja Suomessa räjähteiden varastointikin on suhteellisen hankalaa. -Alan logistisiin haasteisiin pystymme vastaamaan 15 palveluaseman voimin, jotka löytyvät Suomesta Hangon ja Kemin välillä. Kuopiossa palveluasemamme löytyy Korvaharjusta. Kemiittiasemia on puolestaan Vihtavuoressa, Kemissä, Urjalassa ja Lapualla. Viides ja uusin Kemiittiasemamme aloitti toi- mitukset noin vuosi sitten Tuusulan Terrikalliossa Orikorven palveluaseman välittömästä läheisyydessä, Järvinen kertoo. -Forcit toimittaa räjähteet Kylylahti Copper Oy:lle tuotantolouhintojen alkaessa 2012 alkupuolella. Tällöin käytössä tulee olemaan perän- ja louhospanostukseen soveltuva Kemiitti 810 panostusajoneuvo, Järvinen kertoo. Polvijärvellä sijaitsevan Kylylahden kaivoshankkeen kaivosoikeudet omistaa australialaisen Altona Mining Ltd:n suomalainen tytäryhtiö Kylylahti Copper Oy. Kylylahden esiintymän tämän hetkinen malmivaranto mahdollistaa 8 – 9 vuoden tuotannon. Kylylahti Copper Oy:n oma henkilöstö tulee suorittamaan valtaosan rakennusvaiheen jälkeisestä varsinaisesta tuotannollisesta työstä. Kaivoksen tuotannon on arvioitu alkavan vuoden 2012 alkupuolella. Polvijärvellä suoran työllistävän vaikutuksen urakoitsijat mukaan lukien on arvioitu olevan 80-90 vakinaista työntekijää. Kylylahdessa työskentelee YIT Rakennus Oy:n Kalliorakentaminen ja Kaivokset –yksikkö YIT louhii vinotunneleita kaivoksen käyttöön Forcitin räjähteillä. Tunnelilouhinnoissa on tällä hetkellä käytössä Anfo –panostuslaitteet. Anfo panostus on perinteinen ja toimiva tapa myös tunneleiden panostamiseen. Kyseisen tavan haasteena on panostusasteen seuranta ja todentaminen; etuina voidaan mainita kustannustehkuus ja laitteistojen yksinkertaisuus. YIT:llä on muilla tunnelityömaillaan käytössä Kemiitti 810 tunneli- ja louhospanostukseen kehitetty pumpattava emulsioräjähdysaine. Kemiitti 810 valmistetaan panostusajoneuvolla vasta käyttökohteessa porareikään pumpattaessa. Ajoneuvon prosessilaitteisto herkistää Forcitin toimittaman matriisin, räjähdysaineeksi kemiallisen liuoksen avulla. Pitkälle automatisoitu prosessinohjaus sekä panostusletkun käsittely varmistavat panostusasteiden säädettävyyden käyttökohteeseen sopivaksi. Kemiitti 810 kestää täydellisesti vettä ja se soveltuu käytettäväksi vaakareikien lisäksi ylä- ja alakätisissä porarei’issä. Sama menetelmä soveltuu tunnelinperän koko profiilin panostamiseen yhtä hyvin kuin louhospanostukseen, ja laitteisto dokumentoi automaattisesti kuhunkin porareikään panostetun räjähdysaineen määrän. Kemiitti 810 panostamiseen Forcit on kehittänyt ECM panostusmodulin. Käytännössä moduli on henkilönostinta vaille valmis panostustöihin. -Nyt käynnissä oleva Vinotunnelin rakennusurakka 2 alkoi kesäkuussa-2011 ja sen arvioidaan valmistuvan vuoden 2012 aikana. Kylylahden kaivos tilaa meiltä rakennusurakka 2:n option, jolloin töitä tehdään näillä näkymin 6 kesäkuul- Kemiitti 810 panostusajoneuvo 22 le 2012 asti. -YIT Rakennus Oy:n näkökulmasta urakat ovat menneet hyvässä yhteistyössä kaivoksen kanssa. Hankaluuksia oli urakan aloituksessa viime vuoden lopulla kovissa pakkasissa ja pintakerrosten rikkonaisessa kalliolaadussa. Kun päästiin tunneliin säiltä suojaan, niin työt alkoivat edetä ripeämmin, kaivoskohteista vastaava työpäällikkö Visa Myllymäki kertoo. -YIT Rakennus Oy:llä, Infrapalvelut liiketoimintaryhmässä, oli aikaisemmin Kalliorakentaminen yksikkö. Nykyään yksikön nimi on Kalliorakentaminen ja Kaivokset. Tarkoituksena on panostaa entistä enemmän kaivoskohteisiin, Visa Myllymäki määrittelee. Lisä-/Yhteystiedot: Forcit Oy, Janne Järvinen Puh. 0207 440 554 www.forcit.fi YIT työn touhussa 23 louhintatarvikkeet kallioporat HEWIX OY Tauskonkatu 25 (PL 92) 33721 TAMPERE 050-558 8888 www.hewix.fi 24 Kalevi Laakkonen Vasemmalta Kalevi Laakkonen, Kosti Karhu, Veli Laitinen, Eero Laine, Yrjö Hirvonen ja Taisto Lahti. Dinosaurukset kokoontuivat (v. 1 9 5 9 valmistuneet kaivosteknikot) Outokummun varislahden alueella sijaitseva Usin Erän metsästysmaja oli kokoontumispaikkana. Samassa paikassa kokoonnuimme pari vuotta sitten. Meitä oli paikalla kuusi ”dinoa” yhdeksästä vielä elossa olevasta. Tavatessamme totesimme taas vanhentuneemme ja vaivojen lisääntyneet, mutta vielä liikutaan. Saattaahan olla niin, että tämän muotoinen tapaaminen jää viimeiseksi, kuka tietää. Aikataulua olimme muuttaneet kolmipäiväiseksi käytännön syistä. Tulopäivän iltapuhteella kävimme luokkatoverimme Jorma Homeen haudalla Taipaleen hautausmaalla muistelemassa elämän rajallisuutta ja laskemassa kukan hautakummulle. Illalla saunan lauteilla muistelut jatkuivat. Seuraavana päivänä vierailimme Outotecin Turulan konepajalla. Siellä meitä opasti johtaja Ilkka Hiltunen. Mielenkiintoinen kokemus ja näkemyksiä avartava. Matkamme jatkui Polvijärven 25 suuntaan Altona Mining Oy, Kylynlahden kaivoshankkeelle. Sisäänajotunnelin ajo on meneillään ja sitä urakoi YIT. Vuoriteknikko Paavo Karttunen esitteli meille videoesityksenä hanketta. Meillä oli myös tilaisuus käydä maan alla tutustumassa lähemmin toimintaan. Illalla saunottiin ja pohdittiin tulevaisuutta, sillä ilmassa leijuivat eron merkit... vieläkö tavataan. Aamulla suunnattiin kulkumme kohti uusia seikkailuja. Haastattelu, Kalevi Laakkonen Olavi Tiitinen, vuoriteknikko Vuorimiehentie on kivinen Tämän kertainen haastattelu on hieman poikkeuksellinen monestakin syystä, sillä haastattelun pohjana on Ollin kirjoittama juttu yhdistyksemme lehdessä vuodelta 1988. Haastateltavan luvalla olen tehnyt joitakin lisäyksiä, muutoin kirjotus noudattelee alkuperäistä käsikirjoitusta. Olli asuu nykyään Maskussa ja kesät Kainuun maisemissa mökillään. Ensi vuonna hänelle tulee 80 vuotta täyteen. Kovasti huutaen ilmestyin maailmaan Leppävirran Sorsakoskella Hackmannin sairastuvalla 1932. En oikein muista itse tapahtumasta mitään, mutta lieneekö jäänyt siitä heijastumia, koska olen ollut kovaääninen koko ikäni. Oli IKL:n vaikutusaikaa, eikä köyhän kansan pojilla ollut aihetta haaveilla suuria. Ei ollut tälläkään pojalla tietoista tarkoitusta tulla vuorimieheksi. Isämies oli metsuri, ja nuo reippaat jätkämiehet olivat ihanne pojallekin. Siihen aikaan kun oli työ kunniassaan; kuljeskeltiin rinta pystyssä, jos oli päässyt miesten töihin. maamme makseli velkojaan isolle tappelukaverille ja niinpä minäkin luiskahdin tukkilautalle keväällä -46. Työ- miehistä oli kova pula ja pikkukossit saivat korvata miehiä. Sain kokea ”uittoromantiikan” kolmen kesän aikana ja kämppien vastaavaa hurmaa talvisin. Siinä mietti pikkukossi metrisessä lumessa tarpoessaan ja lapioidessaan puun tyveä paljaaksi, että tämäkö se on elämäntarkoitus. Halkoja, propseja, tukkeja ja kaivospöllejä. Oli suuri nautinto pakkasella kuoria lyijyn kaltaista närepölliä. Niihin nautintoihin kyllästyttyäni kävin kyselemässä töitä Hackmanin tehtailla siinä kotiovella. Pääsinkin sinne töihin; ensin vähän työkaluhommia ja sitten konepajasepän (heijarisepän) oppiin. Se olikin mielenkiintoista työtä, nähdä teräksen muotoutuvan tiettyyn kuvioon. Yleiskuva kaivoksesta 31.1.1989 26 Muutamien vuosien jälkeen siirryin Billnäsin tehtaille, jossa sepän työt olivat paljon monipuolisemmat. Kuitenkin kutsui levoton vereni tielle. Liekö mustalaisen verta; toisen luokan mustalaisen? Niinpä olin talven satamajätkänä Hangossa ja kesäksi lähdin Lappiin. Ehdin sillä reissulla oppia sellun keittäjäksi Kemissä ja kirvesmiesten lautapojaksi Pirttikoskella. Tein myös vähän aikaa pöllejä Vuotsossa, nykyisen Porttipahdan allasalueen hakkuilla. Talveksi palasin Billnäsiin. Siihen aikaan oli huoletonta reissailla, koska työtä oli joka kylässä. Tilauskanta heikkeni keväällä 1957; viisi seppää sai lähteä. Poikamiehet ja lapsettomat ukkomiehet olivat etuoikeutettuja lähtijöitä. Karhulan konepajalla olisi ollut hommat, mutta vasta kahden viikon kuluttua, kun oli kesäloma-aikaa. Mietin, missä ei olisi niin kuuma, kuin pajassa, eikä sääskistä olisi myöskään väliä? Silloin välähti, kaivos! Ostin piletin Leppävirralle, jossa lehtien mukaan oli alkamassa kaivostoiminta. Kotalahdesta sain lähetteen Outokumpuun, jossa sanottiin testien jälkeen, että monttuun vaan. Ensimmäinen aamu oli suorastaan mullistava. Kun olin saanut kaivosmieskamppeet niskaani ja laskeutunut Mökkivaaralla 250 tasolle, tunsin jotain suurta olevan tapahtumassa. Saatuani komukangen käteeni ja ensiaakkoset rusnauksessa, tajusin olevani ensi kertaa alalla, jota olen etsinyt tietämättäni pikkupojasta asti. Muutamat lapsuudenmuistot vain varmentivat asian. Ja kuullessani ensi kerran räjäytyssarjan, nautin olostani; kuten olin nauttinut räjäyttelystä pioneerialiupseerina Korialla. Kolmen tai neljän kuukauden pikakoulutus peränajossa, konelasta- uksessa, raappauksessa, pitkäreikäporauksessa ja panostuksessa sekä pulttauksessa, sitten Kotalahteen. Kotalahti koettelikin myös pitempään alalla olleiden taitoja; kivi oli huonolähtöinen entisillä menetelmillä. Kiireinen koetoiminta tuotti aikanaan tulosta ja katopituudet alkoivat kasvaa. Sitten tuli ensimmäinen kaivoksen ”musta päivä”, 13 oli päivä ja perjantai, maaliskuuta 1958. Saman perän pojat jäivät 250-tasolla ampuunsa yö- ja aamuvuoron vaihtuessa. Mieleeni ei kuitenkaan tullut hetkeksikään, että luopuisin alasta. Useita lopputilejä joutuivat kuitenkin laskemaan miehille tapauksen johdosta. Ilmeisesti oli ylemmältä taholta päätetty, että kaivos tehdään halvalla ja siitä syystä otettu käyttöön muualla jo hylätyt tulilankamenetelmät peränajossa. Ne tulivat hylätyksi myös Kotalahdessa; kolmen nuoren miehen hengen hinnalla. Eipä kunnolla ehtinyt kesään, kun meikäpojallekin tuli ajolähtö. Sen seurauksena sitten vietinkin kesäni Islannin sillinkalastajana. Syksyllä taas maajalkaan. Uusi kevät kutsui merille; se oli kovin houkuttelevaa seikkailumieliselle. Kiertelin jälleen kesän Islantia ja syksyllä palasin Kotalahteen. Seuraavana keväänä lähtö ”keikkahommiin” tunneleille, (kevätlevottomuus oli tyypillistä meikäläiselle) vaikka joka solu huuti merelle. Pysyin sen kesän maakrapuna, mutta seuraavana kesänä oli päästävä merelle jälleen. Tuskinpa minusta olisi tullutkaan vuoriteknikkoa, jos kaikki suunnitelmani olisivat toteutuneet. Kyselin näet tällä viimeisellä Islannin reissulla ammattikalastajan paikkaa Norjaan, joka tuntui järjestyvänkin, mutta vasta seuraavaksi kesäksi. Köpiksessä kysäistiin ohimennen Norjan Sandefjordista puhelimella paikkaa eteläiselle merelle lähtevään valaanpyyntilaivastoon, erään toisen humun kanssa. Sieltä vastattiin, että norskeja on tarpeeksi lähdössä, joten ulkomaisia ei mahdu mukaan. Niin palasimme laivamme mukana Suomeen. Palasin tunnelihommille jälleen, vaikka näinkin laivasta myöhästymispainajaisia muutaman kevään Hän katseli kättensä työtä ja oli tyytyväinen v. 1989 aikana. ”Ankkuri” tuli kuitenkin heitettyä sisämaassa ja meren lumo antoi periksi vähitellen. Oltuani peränajossa vetoisissa tunneleissa polvisyöttökoneilla kesään -65, tuli ilmoitus, että olen hyväksytty kaivostekniikan linjalle Lappeenrantaan. Selkäni oireilun vuoksi olin jo kysellyt aikaisemmin, mutta vuotta aikaisemmin -64 ei otettu kaivoslinjalle lainkaan oppilaita. Sitten sitä istuttiin koulunpenkille, samana syksynä, kun täytin 33 vuotta. Olin koko oppilaitoksen toiseksi vanhin oppilas; erä inssioppilas oli vielä vanhempi. Loma-ajat tunneli ja kaivoshommissa, siinä se vilahti 3 vuotta. Koulun jälkeen parin kuukauden keikka Virtasalmella ja sitten vakinaisempaan leipään käsiksi, Elovuori Oy:ssa. Olin ollut reissuhommissa niin kauan, että aloin kaipailla työtä kotoa käsin. Saatuani riittävän hyvät perusteet uudeksi työpaikaksi, sanoin itseni irti Elovuorelta. Mutta yllätys, yllätys, uuden työpaikan lupaaja peruikin lupauksena, kun ilmoitin olevani valmis tulemaan. Niinpä jouduin tekemään puolen vuoden retken vielä Veston leivissä; jolla retkellä äin Hesarissa ilmoituksen, että Lahnaslammen kaivos hakee kaivosmestaria. Sieltä ei peruttu paikan saantia, kun asioista oli kerran sovittu työmaakäynteineen ja haastatteluineen. Työ olikin hyvin haasteellinen; vastata kaivoksen suunnittelusta ja valvonnasta kokonaisuutena, samoin valmistavista töistä ja maanraken- 27 nuksista jäteallatuskineen jne. Samaan vastuualueeseen kuului kartoitus ja kaivosmittaus. Kaikkein tärkein pointti oli ehdottoman selektiivinen louhinta, sillä talkkituotannon kriteerit edellyttävät, että raakkulaimennus on 0 %. Niissä hommissa vierähtikin ikään kuin huomaamatta 17 v, 1 kk ja 11 pv. Sitten sain hakemani nimityksen ”vapaaherraksi” 1.3.1989 alkaen. Louhintatekniikan kehitys on edennyt huimasti tänä aikana, jonka olen saanut olla kiven tuttavana, kuten kaikilla muillakin aloilla. Pneumaattinen louhintakalusto alkaa olla historiallinen jäänne polvisyöttölaitteineen. Hydraulipuomithan ne nykyisin suorittaa poraustoimen, porarin painellessa nappeja äänieristetyssä hytissä. On herrasmieshommia, meinaan, verratessani polvisyöttökauteen; silloin joskus todettiin, ettei nämä ole oikeastaan ”valkoisen miehen hommia”. Mutta kehitys kehittyy, kuten kaikilla aloilla olemme nähneet ja on tarpeenkin. Paljon on näissä hommissa tullut tuttuja ja ystäviä ympäri maan. Terveisiä teille kaikille, kun muistelen Teitä täällä Sevettijärven-Näätämön välisellä erämaakämpällä ”vapaaherran” retkelläni. Kiitos kuuluu myös teille kaikille, sillä useimmalta olen jotain oppinut ja oppimassahan me täällä elämänkoulussa olemme. Kokemani perusteella uskallan lausuilla, että kyllä vuorimiehet ovat omaa sarjaansa. ”iske, iske, iske seinään vuoren...” 28 29 Kuvaparoni Kar toituskuvauksia KARTOITUSKUVAUKSIA UAV-LE N N OKILLA UAV-lennokilla Ilmakuvista saadaan lopputuotteiksi muun muassa ns. ortokuvia, karttamaisia kuvamattoja, ja 3-ulotteisia maastomalleja (DSM) ja pistepilviä. 3D-maastomalleilla voidaan korvata laserkeilaus, joka on tällä hetkellä yleisin tapa hankkia 3-uloitteista tietoa maastosta. UAV-ilmakuvista prosessoitujen 3D pistepilvien ja pintamallien tarkkuudet riittävät vaativimpienkin kohteiden kaukokartoituksiin ja vaikkapa avolouhoksilla louhittujen massojen tilavuuksien määrittelyyn. Ilmakuvausta on tehty eri alustoilta jo yli 150 vuotta. Uusin kehityssuunta on kevyiden ja joustavien kuvausalustojen, miehittämätömien UAV-lennokkien hyödyntäminen (UAV = Unmanned Aerial Vehicle). Tietotekniikan, navigointitekniikan, kameroiden ja muiden mittausinstrumenttien huima kehitys on johtanut siihen, että UAV-lennokeilla pystytään nykyään tekemään hyvinkin edistyksellistä kartoitusta. Lennokit pystyvät vastaamaan asiakkaan joustavaan paikkatiedon tarpeeseen. Lennokeilla pystytään hankkimaan kuvadataa pienehköiltä alueilta (n. 3 – 5 km2 / päivä) kustannustehokkaasti. Joskus UAV- kuvaus voi olla jopa ainoa varteenotettava vaihtoehto, kun esimerkiksi mitattava alue on perinteisin mittausmenetelmin mahdotonta saavuttaa sen vaarallisuuden tai muiden olosuhteiden takia. Lennokkeja lennättää UAV-operaattorit, jotka hankkivat kuvausjärjestelmät UAV-laitevalmistajilta. UAV-operaattorit toimittavat asiakkkailleen joko pelkkää ilmakuvadataa tai ilmakuvalaskentaan erikoistuneen yrityksen prosessoimia lopputuotteita. Yksi maamme johtavia UAV-operaattoreita on Tamperelainen T:mi Kuvaparoni, joka tekee tiivistä yhteistyötä muun muassa Oululaisen Mitta Oy.n kanssa. 30 UAV-kuvausten laskenta on haastavaa verrattuna perinteisiin lentokone- ja helikopterikalustolla tehtävien kuvausten laskentaan. Suomen ainoa UAV-ilmakuvauslaskentaan keskittynyt yritys on Helsinkiläinen PIEneering Oy. Heidän ohjelmistot ja palvelut kattavat kaikki ilmakuvauksen laadunvalvonnasta (RapidProof ), ilmakuvauksen mallinnukseen (ilmakolmiointi, RapidStation) ja lopputuotteiden valmistukseen (RapidTerrain). Lopputuotteiden tarkkuus on GPS-maastotukea käytettäessä n. 3-5 cm tasosuunnassa ja n. 5 -10cm korkeussuunnassa Asiakkaat käyttävät kuvatuotteita suunnittelu- ja paikkatietojärjestelmissään silloin, kun suunnitellaan, rakennetaan, seurataan, monitoroidaan, arvioidaan tai tutkitaan erilaisia kohteita. Lennokkikuvausta on hyödynnetty mm. Seuraavilla toimialueilla Suomessa: - Energiateollisuus –turvevarastojen inventointi ja tuotantoalueiden seuranta - Kaivosteollisuus – maamassojen tilavuudet, kaivosalueen tilanneku- Kuva 1. Kuvauskalustoon kuuluu kannettava tietokone, lennokki varusteineen, maa-asema ja radioohjauslaitteisto. va, ympäristönseuranta - Väylärakentaminen – maamassojen tilavuudet, työmaan tilannekuva - Ympäristön hallinta – ympäristön seuranta, aikasarjojen kerääminen kohdealueesta - Kaupunkisuunnittelu – kaavoitus, rakentaminen, kiinteistöhallinta - Turva-ala – erikoiskohteiden seuranta, operaatiotuki - Maatalous – täsmäviljely ja -lannoitusmenetelmien kehittäminen - Metsätalous – metsäntutkimus, myrsky- ja palovahinkojen kartoitukset Kuva 2. 3D pistepilvi / pintamalli tilavuuksien määrittelyyn. Nykyiset UAV-lennokkikuvausjärjestelmät sisältävät paljon nykyaikaista ja edistyksellistä tekniikkaa. Järjestelmän komponentteja ovat muun muassa: Stereossa mitattiin kolme aluetta ja vastaavat alueet tarkistettiin maastossa. Tarkkuus tuntuisi olevan parempi kuin ihmisen keskikokoinen nyrkki, eli riittävä”, kommentoi Tampereen Infra Oy:n paikkatietopalveluyksikön päällikkö Olavi Ujanen T:mi Kuvaparoni tekemän pilottihankkeen tulosta Tampereen Lentävänniemessä. - Lentävä siipi (kiinteäsiipiset) tai kopteri - Autopilot-järjestelmä (GPS, IMU, ilmanopeus, altimetri, sensorin ohjaus) - Sensori ( kalibroitu kompaktikamera, infrapunakamera, lämpökamera, videokamera) - PC ja lennonsuunnitteluohjelmisto - Radiolinkki maa-asemasta koneeseen - Radio-ohjauslaitteisto Tyypillisiä laitteiston mittoja ja suoritusarvoja: - Paino: n. 0,5 – 3 kg - Hyötykuorma: n. 150 – 400g - Lentokorkeus n. 150 – 200 m - Matkanopeus: n. 40 – 80 km/h - Lentoaika: 15 – 60 min / lataus. - Kartoitettava alue: 0,25 – 1,5km2 / lento - Pikselikoko maastossa: 3 – 10cm lentokorkeudesta ja sensorista riippuen. Lisätietoja: T:miKUVAPARONI Puh.0400-151 371 Ruotsalaisvalmisteinen SmartOne-merkkinen UAV-kuvauskalusto sisältää lennokin varusteineen, kannettavan tietokoneen, maa-aseman ja radio-ohjauslaitteen. 31 PIEneering Oy Puh. 0400-930 915 Mitta Oy Puh. 043-2111650 Maija Paakkinen, Opteam Yhtiöt Oy Rekrytoinnin haasteet ja mahdollisuudet kaivos- ja kalliorakennusalalla Viime vuodet ovat tuoneet Pohjois- ja Itä-Suomeen kaivosbuumin ja maailmanluokan kaivoksia. Kaivos- ja kalliorakennusalan kasvu kiihtyy tulevina vuosin. Kaivosja kalliorakennusalan tulevaisuuden näkymät ovat positiiviset, mutta molemmilla aloilla on edessään myös moninaisia haasteita, joista pienin ei ole osaavan työvoiman löytäminen koko kaivoksen elinkaaren - rakentamisenvaiheesta toimivaan kaivokseen - ajaksi ja useisiin kymmeniin erilaisiin erityisosaamista vaativiin kalliorakentamisen vaiheisiin ja kaivosalan työntekijöiden ja asiantuntijoiden tehtäviin. Työja elinkeinoministeriö on arvioinut, että kaivoalalle syntyy 2000 uutta työpaikkaa vuoteen 2015 mennessä. Kilpailua osaavasta ja kokeneesta työvoimasta kiristää myös kaivostoiminnan kasvu Pohjois-Ruotsissa, sillä Suomen ja Ruotsin kaivokset kilpailevat samasta työvoimasta. Kalliorakentajista kilpailevat kaivostyömaiden lisäksi myös suuret tunneli- ja tietyömaat. Nopeasti kasvavan kaivoalan ja kaivosrakentamisen aiheuttama työvoimapula haastaa kaivos- ja kalliorakennusalan yritykset, sillä kilpailu niukoista työntekijäresursseista kiihtyy entisestään, kun uusia kaivoshankkeita käynnistetään. Työvoimapula kiristää palkkakilpailua kaivoalalla tulevaisuudessa ja tämä on selkeä haaste kaivosyhtiöille. Osaava työvoima voi entistä vapaammin hinnoitella itsensä rekrytointikilpailussa. Rekrytoijan täytyykin pystyä entistä paremmin tunnistamaan työntekijöitä motivoivat tekijät ja vain palkan perässä tulevat työntekijät, joiden sitoutuminen työpaikkaan ei ole pitkäkestoista. Rekrytoinnin ulkoistaminen ammattitaitoiselle rekrytointikumppanille vapauttaa yrityksen resursseja ydinliiketoimintaan, kertoo Opteamin toimitusjohtaja Minna Vanhala-Harmanen. -Virherekrytointien riski kasvaa työvoimapulassa. Työvoimapulasta huolimatta pitäisi pyrkiä muistamaan tämä riski ja minimoimaan virherekrytoinnit, jotka ovat sekä kalliita että aikaa vieviä. Kilpailtaessa niukasta, osaavasta työvoimasta rekrytoinnin merkitys korostuu entisestään ja rekrytointi vie entistä enemmän aikaa yrityksen ydinprosesseilta, toteaa Opteamin toimitusjohtaja Minna Vanhala-Harmanen. Rekrytoinnin ulkoistaminen ammattitaitoiselle rekrytointikumppanille vapauttaa yrityksen resursseja ydinliiketoimintaan ja pienentää virherekrytointien riskiä. Opteam auttaa ensi vuonna tuotantonsa aloittavan First Quantum Mineralsin Kevitsan kaivoksen työntekijöiden rekrytoinneissa. Kevitsa päätyi ulkoistamaan rekrytoinnin henki- 32 löstöpalvelualan yritykselle, ja Opteam valittiin kilpailutuksen jälkeen hoitamaan rekrytointiprosessi ja noin 200 työntekijän etsiminen Kevitsan kaivokseen yhdessä MPS: n kanssa. -Kaivosyhtiön rekrytointitarpeet vaihtelevat suuresti kaivoksen eri elinvaiheissa. Uutta kaivosta avattaessa rekrytoitavien työntekijöiden määrä on suuri, mutta kun kaivos on toiminnassa, rekrytointitarve vähenee merkittävästi. Oman rekrytointiosaston perustaminen ei siis olisi ollut perusteltua ja kustannustehokasta. Ulkopuolinen rekrytointikumppani hoitaa resursseja ja erityisosaamista vaativat rekrytoinnit ammattitaitoisesti. Opteam on valtakunnallisen toimistoverkostonsa avulla löytänyt Kevitsalle paljon ammattitaitoisia hakijoita, kertoo Kevitsan kaivoksen johtaja Reijo Uusitalo rekrytointiyhteistyöstä Opteamin kanssa. Opteam avasi oman toimiston Sodankylään ja rekrytointiprojekti työllistää kokopäiväisesti kolme rekrytoinnin ammattilaista. Sodankylässä Opteam rekrytoi myös muille yrityksille, kuten kaivostyömaan urakoitsijat, ja Opteam on jäämässä Sodankylään pysyvästi. Selkeä rekrytointiprosessi ja projektiosaaminen sekä suurhankkeiden organisointi ovat Opteamin vahvuuksia rekrytoinnin asiantuntijana. -Kevitsan kaltaisissa suurhankkeissa korostuvat rekrytointiprosessit ja projektihallinta. Kevitsaan rekrytoidaan valtava määrä työntekijöitä useisiin erilaisiin positioihin hyvin lyhyessä ajassa. Suurissa rekrytoinneissa rekrytoinnin ulkoistaminen on erittäin kustannustehokasta, sillä asiakas maksaa vain toteutuneista rekrytoinneista. Suurhankkeissa hakemusten käsittely, kyselyhin vastaaminen, haastattelut ja testaukset vievät huomattavan paljon aikaa, toteaa projektipäällikkö Vuokko Valta Opteamin Sodankylän toimistosta. -Vaikka kaivosalan osaajista on pulaa, rekrytoijan ei pidä aliarvioida karsinta- ja valintavaiheen ja soveltuvuusarvioinnin tärkeyttä. Me testaamme vaativissa olosuhteissa työskentelevät hakijat soveltuvuusarvioinneilla varmistaaksemme laadukkaan rekrytoinnin. Soveltuvuustestit, strukturoidut haastattelut ja referenssien tarkistaminen yhdessä antavat rekrytoijalle hakijoista sellaista tietoa, jonka perusteella hakijan menestyminen työssä voidaan arvioida paremmalla todennäköisyydellä, Valta kertoo Opteamin rekrytointiprosessista. -Oma toimistomme Sodankylässä varmistaa, että olemme lähellä sekä työnhakijoita että asiakasta ja jatkuvasti tilanteen tasalla. Paikallisuuden lisäksi vahvuutemme on valtakunnallinen verkostomme, lisää Valta. Suomen kaivosteollisuuden uudesta potentiaalista on puhuttu jo 2000-luvun alusta asti, mutta kaivosalan uuteen nousuun ei ole työvoiman saatavuuden kannalta osattu varautua. Kaivosalan osaajia ei ehdi valmistua tarpeeksi muutaman seuraavan vuoden aikana avattavien kaivosten työvoimatarpeisiin, vaikka alan koulutusta on lisätty viime vuosina. Ammattitaitoisen kaivostyöntekijöiden ja -asiantuntijoiden saaminen nopeasti koulunpenkiltä kaivoksille ei ole kaivosyhtiöiden ainut haaste. Oman haasteensa työnvoiman rekrytoinnissa kaivosalalle aiheuttaa kaivosten sijainti. Useimmat kaivokset sijaitsevat Lapissa ja Kainuussa kaukana kaupungeista. Kaivospaikkakunnille on haastavaa löytää työntekijöitä, sillä asuntoja ei ole riittävästi tarjolla. Opteam on yhdessä Sodankylän kunnan ja Pohjolan Asuntopalveluiden kanssa etsinyt aktiivisesti ratkaisua Sodankylän asunto-ongelmaan. Sodankylässä ollaan aloittamassa pilottihanketta, jonka ensimmäisessä vaiheessa Pohjolan Asuntopalvelut rakennuttaa 40 uutta vuokra-asuntoa Sodankylän kunnalle ensi kesään mennessä. Hyvin rakennettujen ja laadukkaiden asuntojen uskotaan houkuttelevat kaivosalan ammattilaisia Sodankylään ja parantavan sekä heidän sitoutumistaan työpaikkaan että työturvallisuutta. Uusia asuntoja rakennetaan pidempiaikaista asumista varten, ei tilapäisiksi majoituspaikoiksi. -Uusien kaivosten työntekijöiden asuntotarpeisiin tarvitaan nopeita ratkaisuja. Ensivaiheessa rakennutamme vuokra-asuntoja, mutta pidemmällä aikavälillä pystymme tarjoamaan tänne työnperässä muuttaville myös omakotitalotontteja ja omistusasuntoja. Olen toiveikas, että jo ensi kesänä kovan rahan rakennuttaminen vilkastuu Sodankylässä, kertoo Sodankylän kunnanjohtaja Viljo Pesonen kunnan asuntotilanteesta. Opteam rekrytoi Kevitsan kaivokselle työtekijöitä useisiin erilaisiin positioihin hyvin lyhyessä ajassa. 33 Lapin kaivosten sijainti voidaan nähdä myös mahdollisuutena, ei vain pelkkänä haasteena. Kaivosbuumi on uusi mahdollisuus monille takaisin kotiseuduilleen haluaville pohjoisesta työnperässä etelään muuttaneille. Opteam on käyttänyt Kevitsan työpaikkojen markkinoinnissa imagomarkkinoinnin keinoja ja korostanut Sodankylän hyviä puolia asuinpaikkana. Muutto Pohjois-Suomeen kaivos- tai kalliorakennustöihin voi olla myös elämän- tapavalinta ja mahdollisuus nauttia Lapin luonnosta ja sen tarjoamista harrastusmahdollisuuksista. Kaivosbuumin myötä otsikoissa on ollut myös ulkomaisen työvoiman tarve kaivosteollisuudessa. Opteamin toimitusjohtaja näkee ulkomaisen työvoiman rekrytoinnin nykyisessä tilanteessa välttämättömänä, mutta osittain väliaikaisena tarpeena. -Ulkomaisen työvoiman käyttö kaivoksilla tulisi nähdä mahdollisuutena. Kaivosalan työvoimapulaan voidaan vastata vain osittain lisäämällä koulusta. Uuden osaavan työvoiman kouluttaminen vie aikansa ja koulutuksen käyneiden määrä ei riitä vastaamaan nykyiseen ja lähivuosien kysyntään. Kevitsaan suomalaista työvoimaa vielä riittää, mutta seuraavien suurten kaivosten akuuttiin työvoimapulaan apua täytyy väistämättä etsiä myös Suomen rajojen ulkopuolelta ja kansainvälisestä rekrytoinnista, arvioi Vanhala-Harmanen. Opteamilla on jo vuosien kokemus työvoiman rekrytoinnista Puo- Teksti: Maija Paakkinen, Opteam Yhtiöt Oy Kuvat: Opteam Yhtiöt Oy ja FQM Kevitsa Mining Oy Kevitsan kaivoksen tuotanto käynnistyy ensi vuonna. lasta ja Slovakiasta työvoimasta kärsiville aloille kuten metalliteollisuus ja maanrakennus. Puolassa ja Slovakiassa on löytynyt Suomeen osaavaa työvoimaa lyhyt- ja pitkäaikaisiin työvoimatarpeisiin. Opteam on jo kartoittanut kaivosalan osaamista Slovakiassa, ja alan osaajia löytyisi paikkaamaan Suomen kaivosten työvoimapulaa. Tiettyihin tehtäviin kuten poraaminen, räjäytys- ja tunnelityöt suomalaisia tekijöitä ei löydy riittävästi ja ulkomaista työvoimaa tullaan tarvitsemaan. Ammattitaitoisesti hoidettu kansainvälinen rekrytointi on yksi mahdollinen vastaus työvoimapulan aiheuttamaan rekrytointihaasteeseen ja mahdollisuus saada ammattitaitoista ja sitoutunutta työvoimaa kaivosteollisuuteen kunnes uusia osaajia saadaan koulutettua tarpeeksi. Kuvat: Opteam Yhtiöt Oy jaFQM Kevitsa Mining Oy 34 Sandvik, Mitsubishi porakalustot Ratastie 5, 40950 MUURAME (014) 212 000 0400 647 188 35 Diplomityöntekijä Maiju Riski, Aalto-yliopisto Orica Finland Oy ja Nordkalk Oyj – yhteistyöprojekti elekt ronisten nallien käytön vaikutuksista louhintatärinöihin sekä lohkaroitumiseen kokoskaalaa sekä sen lastattavuutta. Päämääränä on erityisesti saada hienoaineksen osuus pienentymään louheessa sytytysjärjestystä varioimalla. Tämä taas on mahdollista saada hallittua vain elektronisia nalleja käyttämällä. Myös lohkaroitumisen seuraaminen ja mittaaminen aloitettiin projektin alusta, ennen elektronisiin nalleihin vaihtamista. Lappeenrannassa ensimmäiset elektronisilla nalleilla ammutut kentät olivat kesäkuun lopussa. Kyseessä olivat Lappeenrannan mittakaavassa kohtuullisen suuret kentät, koska vedenpumppaustunnelin välittömässä läheisyydessä sijaitseva kalliomassa haluttiin saada poisElectronic Blasting System: I-kon-Logger tettua kerralla. Näin (kuva: Orica Mining Services) vältyttiin useasta katkoksesta kaivokTyö alkoi kyseisten parametri- sen vedenpumppauksessa. Kahdessa en seuraamisella kaivoksilla jo en- kentässä räjäytettiin yhteensä yli 15 nen impulssiletkunallien vaihtamis- tonnia räjähdysainetta, yli 300 pota elektronisiin nalleihin. Tärinöitä rareikää, ilman ongelmia. alettiin mittaamaan Orican tärinäLappeenrannassa on marraskuun mittauslaitteistolla, jossa paikoilleen alkuun mennessä räjäytetty seitseasetetut geofonit mittaavat jatku- män kenttää Orican valmistamilla vasti louhintatärinöitä. Laitteisto ja maahantuomilla I-Kon -elektrolähettää mittausdataa jatkuvasti ser- nisilla nalleilla. Näiden kenttien täverille josta päästään seuraamaan, rinätuloksista nähdään, että elektroanalysoimaan ja dokumentoimaan nisilla nalleilla ja suunnitelmallisilla louhintatärinöitä ja niiden erilaisia sytytysjärjestyksillä louhintatärinät ominaisuuksia reaaliajassa NCVIB- saadaan pienentymään huomattaohjelman avustuksella. vasti. Tämän mahdollistaa nallien Lohkaroitumisen tutkiminen kes- tarkkuus ja mahdollisuus irrottaukitettiin Paraisten kaivokselle. Loh- tua perinteisten nallien intervalleiskaroitumista mitataan jatkuvasti ta, jolloin voidaan varmistaa panokseuraamalla louheen hienoainek- sen syttyminen haluttuun aikaan. sen määrää, louhitun kiven yleistä Kentät voidaan suunnitella Orican Kesäkuussa 2011 Orica Finland ja Nordkalkin Lappeenrannan sekä Paraisten kaivokset aloittivat yhteistyöprojektin, jossa testataan elektronisten nallien vaikutusta louhintatärinöihin sekä louhitun kiven lohkaroitumiseen. Projekti on samalla kirjoittajan diplomityö Aaltoyliopistolle. 36 Nordkalk Parainen; elektronisilla nalleilla ammuttiin kalkkikivikentän lohkaroitumista. (kuva: Maiju Riski 2011) ShotPlus-i -ohjelmalla niin, että jokainen panos syttyy eriaikaisesti riittävällä intervallilla ja louhintatärinät ovat näinollen ennustettavissa eivätkä summaannu pitkilläkään etäisyyksillä. Paraisten kaivoksella on räjäytetty marraskuun alkuun mennessä yli 20 erikokoista kenttää elektronisilla nalleilla. Samoin kuten Lappeenrannassakin, pystyttiin heti ensimmäisten kenttien jälkeen toteamaan tarkkuuden ja suunniteltujen intervallien vaikutus louhintatärinöiden vähenemiseen. Kalliomassan liikettä ja reikäpanosten syttymistä dokumentoitiin suurnopeuskameran avulla, jonka perusteella esim. rivihidastukset voitiin viedä aivan uudelle tasolle ilman riskiä kiven sinkoilusta. Yleisesti ottaen louhintatärinät ovat vähentyneet noin 3050%, riippuen räjäytyskentän koosta, syttymiskaaviosta ja erityisesti kentän sijainnista kaivoksella. Nordkalk Parainen; oikealla impulssiletku-nalleilla ammuttu kalkkikivikenttä, vasemmalla elektronisilla nalleilla ammuttu kenttä (kuva: Maiju Riski 2011) Tulkittaessa louhintatärinätuloksia on selvästi luettavissa, miten eri alueilla samantyyppiset kentät antavat huomattavasti toisitaan poikkeavia tärinöitä. Kyseiseltä kaivokselta löytyy tiettyjä alueita, joilta louhintatärinät kulkeutuvat voimakkaammin ympäristöön, luultavimmin kalliossa sijaitsevien rajapintojen välityksellä. Kun tiedossa on kentän tarkka syttymissuunnitelma ja tulokset dokumentoidaan laadukkailla tärinämittareilla, saadaan arvokasta tietoa kallioteknisistä ominaisuuksista eri louhinta-alueilla, jota voidaan hyödyntää louhinnan suunnittelussa. Shotplus-ohjelmaa voi käyttää kaivosmittauksen Surpac- tai Autocad-dataa pohjana panostus- ja sytytyssuunnittelussa. (kuva: Maiju Riski 2011) Paraisten kaivoksella tutkittava lohkaroituminen ja hidasteaikojen vaikutus syntyneen hienoaineksen määrään on edelleen työn alla. Kalkkikiveä louhittaessa on hienoaineksen määrään vaikuttavia tekijöitä monia ja on haastavaa huomioida ja mitata kaikkia muuttujia. Tämän projektin osalta on kuitenkin keskitytty seuraamaan erityisesti syttymisjärjestyksen merkitystä hienoaineksen vähentämisessä pitämällä muut parametrit, kuten porattu ruutukoko sekä räjähdysaineet, samoina. Syttymisjärjestykset ovat suunniteltu siten, että jokainen panostettu porareikä syttyy eriaikaisesti. Sekä reikien että rivivälien hidastusaikoja on projektin edetessä muuteltu, ja seurattu näin tapahtuvia muutoksia hienoaineksen määrässä. Toiveena on löytää suoraa korrelaatiota kenttien syttymisjärjestykseen sekä syntyneen hienoaineksen määrään. Kuten sanottu, hienoaineksen määrän lisäksi projektissa seurataan myös kiven lastattavuutta, sekä kokoskaalaa yleisesti. Tähänastisten kokemusten valossa näyttää siltä, että louheen fragmentaatio on uusilla sytytysjärjestyksillä yleisesti homogenisempaa, tasarakeisempaa, kuin impulssiletkunalleja käytettäessä. Tämä huomattiin jo heti 37 ensimmäisten elektronisilla nalleilla ammuttujen kenttien jälkeen, ja yleisesti ottaen trendi on pysynyt samana projektin edetessä. Lastattavuus vaikuttaisi riippuvan louhitun kiven laadusta, räjäytyskentän sijainnista sekä muodosta. Käytettävyydestä, turvallisuudesta ja toimintavarmuudesta saatujen kokemusten mukaan Orica I-Kon -nallit ovat erittäin käyttökelpoinen työkalu haasteellisimpiinkin louhintakohteisiin ja yhdessä panostus- ja sytytyssuunnitteluohjelma Shotplus-i:n ja louhintatärinöiden mittaamiseen ja dokumentointiin kehitetyn NCVIB-ohjelman avulla voidaan räjäytystöiden suunnittelu ja toteutus tehdä ammattimaisella otteella. Orica Mining Servicen käyttämää Sigicom-tärinämittauslaitteistoa. (kuva: Maiju Riski 2011) Orica Finland ja Nordkalk jatkavat yhteistyötään sekä kyseistä projektia, tavoitteenaan yhtä hyvät tulokset lohkaroitumisen ja hienoaineksen määrän suhteen kuin louhintatärinöitä tutkittaessa on jo saavutettu. Projektin ja diplomityön edistymisestä suuri kiitos kuuluu molempien kaivosten asianosaisille, louhinnasta vastaaville ja panostajille sekä Jorma Leinoselle nallien käyttökoulutuksesta, mentoroinnista ja vanhojen ”totuuksien” ravistelemisesta louhintatekniikan ja sytytysjärjestyksen suhteen. Matti Alaverronen, Suomen Malmi Oy Kari Lavikainen, Amiedu Kairaajien koulutusta kehitet ty Suomen M almi Oy:ssä Lähtökohdat Suomalaisen kaivannaisteollisuuden kilpailukyky perustuu nyt ja etenkin tulevaisuudessa taito- ja tuotantotekniseen huippuosaamiseen, mikä voidaan saavuttaa yrityksen tarpeista lähtevän tutkimuksen ja koulutuksen kautta. Kuten hyvin tiedämme, kaivannaisteollisuus on jyrkässä kasvussa ja alalle tarvitaan lähiaikoina runsaasti uutta koulutettua henkilöstöä. Vaikka maastamme puuttunutta nuorisoasteen ammatillista koulutusta pikku hiljaa käynnistellään, sen vaikutukset näkyvät vaiheittain ja hitaasti. Nyt koulutettavat ja lähivuosina alalle aikovat ovat valmiita työelämään vasta vuosien kuluttua. Kaivosyhtiöiden ylläpitämät kaivosammattikoulut lopettivat toimintansa yli 30 vuotta sitten ja näistä valmistuneet ovat valtaosin eläköitymisen myötä siirtyneet jo pois työmarkkinoilta. Tämä sama tosiasia; että lähivuosina vanhaa kaartia on siirtymässä eläkkeelle ja tilalle tarvitaan uusia osaavia käsipareja, näkyy myös meillä Suomen Malmi Oy:ssä. Mitä lääkkeeksi? Ensimmäinen kairauskurssi Outokummun museokaivoksen edustalla. 38 Koska totesimme, ettei työmarkkinoilta löydy tarpeisiimme riittävästi ammattitaitoisia työntekijöitä, eikä alan osaajia ole työ- tai opetushallinnon järjestämästä koulutuksesta valmistumassa, oli aloite otettava omiin käsiin. Yhteistyössä Amiedun ja työ- ja elinkeinohallinnon kanssa päätimme keväällä 2008 aloittaa kairaajakoulutuksen ennen vuodenvaihdetta. Koulutus räätälöitiin yrityksemme tarpeisiin ja siihen sisältyi sekä tietopuolista opetusta, että ohjattua työssä oppimista työkohteissamme eri puolella Suomea. Opetusohjelmassa oli mineralogiaa ja geologiaa, geofysiikkaa ja erilaisia mittausmenetelmiä, työturvallisuusasioita, koneiden huoltoa, kairaustekniikkaa, sekä työssä vaadittavien eri korttien, kuten työturvakortin ja tulityökortin suorittaminen. Luennoitsijoina toimi koneiden ja kairaustarvikkeiden toimittajia, sekä muita alan asiantuntijoita. Pääosin asiantuntijat löy- Toinen kairauskurssi vierailulla SMOY:n kairauskoneella Pyhäsalmella. tyivät kuitenkin Suomen Malmin omasta väestä. Koulutuksen kokonaiskesto oli 21 kaivoksilla, sekä Tulikivellä Nun- mahdollista suorittaa ko. ammattiviikkoa, joista Kajaanissa järjestet- nanlahdessa. Näissä kaikissa vierai- tutkinto. tyä tietopuolista opiskelua 12 viik- lukohteissa vastaanotto oli hyvä ja Nyt kun näyttötutkintojärjestelmä koa. Koulutukseen hakeneista 114 saimme paljon tietoa toimialamme toiminnasta. Kiitos kuuluu erityitarjoaa joustavan mahdollisuuden henkilöstä opiskelemaan valittiin 12. Opinnot hyväksytysti loppuun sesti teille, hyvät vuoriteknikkovel- osoittaa omaa osaamistaan, olemme suoritti 10 henkilöä, joista yhdeksän jet, jotka toimitte kyseisten vierailu- päättäneet antaa työntekijöillemme mahdollisuuden suorittaa kaivossiirtyi yrityksemme palvelukseen. jen isäntinä. alan ammattitutkinto. Tiedot, taidot Yksi jatkoi opintoja toiselle toimija osaaminen osoitetaan virallisesalalle saadakseen työn, jota voi teh- Kaivosalan ammattitutkinto ti hyväksytyissä ja kolmikantaisesti dä kotoa käsin. Kuten edellä on kerrottu, olemme valvotuissa tutkinnoissa, jotka tehkouluttaneet dään aidoissa työtilanteissa omalla Ensimmäisestä kurssista saatujen päämäärätietoisesti työmaalla. Ensimmäiset kaksitoista hyvien kairaajien ja kokemusten an- yritykseen uutta henkilöstöä. tutkinnon suorittajaa ovat aloittasiosta päätimme aloittaa toisen saYrityksemme palveluksessa olevan neet opintonsa ja ensimmäinen teomanlaisen koulutuksen. Tietopuolisen koulutuksen järjestämispaikaksi henkilöstön osaamisella on tärkeä riajakso on tarkoitus suorittaa marvalitsimme Rovaniemen. Hakijoita ja keskeinen merkitys pelikentällä raskuun loppupuolella. Työnäyttöjä tähän toiseen koulutukseen oli 173. pärjäämiselle. Yrityksen osaaminen on tarkoitus suorittaa heti teoriaHakemusten ja haastattelun perus- on henkilöstön osaamista. Osaami- jakson jälkeen siten, että ensimmäiteella kurssille valittiin 13 henki- sen kehittäminen ja hyödyntäminen set tutkinnot olisi suoritettu jo tälöä. Kurssi alkoi 7.12.2010 ja päät- on keskeinen kilpailuetu – myös män vuoden puolella. tyi 13.5.2011. Koulutuksen suoritti kilpailtaessa henkilöstöstä. Kiinnostus asiaa kohtaan kairaajihyväksytysti loppuun 11 henkilöä, Olemme olleet edelläkävijä kai- en keskuudessa on ollut kiitettävän jotka kaikki siirtyivät Smoy:n palraustoimialaa palvelevan ammatti- myönteistä, sillä antaahan tutkinvelukseen. tutkinnon saamisessa maahamme. non suorittaminen sekä asiakkaille Molempien koulutusten aikana Aloitteestamme käynnistettiin kai- että myös tutkinnon suorittajalle itkäytiin tutustumiskäynneillä mm. vosalan ammattitutkinnon uudista- selleen vahvistuksen käytännön amKemin, Pyhäsalmen ja Siilinjärven mistyö niin että myös kairaajien on mattitaidosta ja osaamisesta. 39 Matti Alaverronen, Suo- 40 Tuomo Laitinen, Suomen Malmi Oy Suomen M almi Oy pähkinänkuoressa Suomen Malmi Oy alun perin Suomen valtion vuonna 1935 perustama yhtiö tehtävänään etsiä malmeja ja aloittaa kaivostoiminta. Tänään Suomen Malmi Oy (Smoy) on tytäryhtiö Euroopan johtavassa geologista tutkimusurakointia harjoittavassa ruotsalaisessa Drillcon Groupissa. Smoy on urakointiyritys, joka on erikoistunut geologiseen näytteenottoon maa- ja kallioperästä sekä maankamaran tutkimuksiin moderneilla geofysiikan laitteilla. Pääasialliset markkinat ovat mineraalivarojen tutkimuksissa, kaivosteollisuudessa ja rakennusgeologisiin tutkimuksiin liittyvissä hankkeissa. Merkittävimmät asiakasryhmät ovat kaivosteollisuus, malminetsin- Kuvassa tyytyväinen kairaaja Juha Saloranta uuden koneen äärellä. täyhtiöt sekä kalliorakennusala. Smoyn päätuote on kairauspalvelut, jotka koostuvat maanpäällisistä ja maanalaisista kallionäytekairauksista, porakonekairauksista, pohjaveden havaintoputkien asennuksista ja monipuolisista teknisistä reikämittauksista sekä kairauksen oheispalveluista. Geofysiikan palvelut on toinen Smoyn tuoteryhmistä. Sovelletun geofysiikan mittaukset aloitettiin yhtiössä jo 1930-luvulla. Niitä tehdään maanpinnalta ja kairarei’istä sekä joissain tapauksissa maanalaisista tiloista. Edellä mainittujen lisäksi Suomen Malmi tekee kallion jännitystilamittauksia hydraulisen murtamisen menetelmällä ja irtikairausmenetelmällä. Kalliomekaanisiin palveluihin kuuluvat mittaus, valvonta, opastus ja teknillinen raportointi. Suomen Malmi Oy:n liikevaihto vuonna 2010 oli noin 12 miljoonaa euroa ja henkilökunnan määrä noin 130. Räjähde- ja louhinta-alan asiantuntijapalvelut ja koulutus Jorma Leinonen Puh. 0400 180 130 [email protected] 41 Heikki Räsänen Atlas Copco Louhintatekniikka Oy Ab Päältälyövän porakaluston kier reliitokset Nykyaikainen porakalusto useimmiten koostuu terästä, yhdestä tai useammasta poratangosta sekä niskakappaleesta. Nämä poraletkan eri komponentit ovat kiinnitetyt toisiinsa kierreliitosten avulla. Yhden tangon porauksessa eli ns. driftertankoporauksessa, jota käytetään tunneleiden louhintaporauksessa sekä matalassa penger- tai kanaalilouhinnassa, terän ja niskakappaleen kierreliitokset ovat yleensä toisistaan poikkeavia ainakin kokonsa ja usein myös kierretyypin osalta. Jatkotankoporauksessa yleensä poraletkan kaikki kierreliitokset ovat samanlaisia. Päältälyövässä porauksessa iskuenergia porakoneelta terään välittyy jokaisen poraletkassa olevan kierreliitoksen kautta. On erittäin tärkeää, että kierreliitokset pysyvät kiinni, silloin kun iskuaalto kulkee liitoksen läpi. Tällöin energian välityskyky on parempi. Pitkien reikien jatkotankoporauksessa liitosten kunnolla ja kiinnipysyvyydellä on suuri merkitys porauksen hyötysuhteen kannalta. Huonossa kierreliitoksessa merkittävä osa iskuenergiaa muuttuu lämmöksi, joka johtaa liitosholkkien lämpiämiseen. On arvioitu, että uudessa tai hyväkuntoisessa, irtoholkkisessa kierreliitoksessa energiahäviö yhtä liitosta kohti on noin 5-6%. Kiintoholkkisella liitoksella päästään parempaan energian välityskykyyn, arviolta 3-5% energiahäviöllä yhtä liitosta kohti. Liitosholkkien läm- pötilan mittausta voidaan käyttää hyväksi arvioitaessa porakaluston toimivuutta ja optimoitaessa porauslaitteen asetuksia. Kuva 1 on ominaista kierreprofiilin kulmikas muoto. T-kierteen tärkeä ominaisuus on köysikierrettä helpompi avautuvuus, joka suurella kalustolla (yli 38mm=1 ½”) on merkittävä etu. Lisäksi T-kierteellä saavutetaan parempi kulutuskestävyys ja pidempi käyttöikä, johtuen kierreprofiilissa olevan teräksen suuremmasta määrästä. T-kierteen koko ilmaistaan myös kierteen läpimitan (mm) avulla lyhenteillä T38, T45, T51 ja T60. Kuva 1. R32-T38 liitosholkki, jonka avulla, poraletkan tietyllä osalla, voidaan kaluston kierre tarvittaessa vaihtaa. R-kierre muistuttaa köysipunoksen pyöreää muotoa ja T-kierreprofiili on kantikas. 2000-luvulla on markkinoille tullut R- ja T-kierteiden sovelluksia, joissa kierre poikkeaa sylinterimäisestä, eli kierteen kärjen ja tyven läpimitta poikkeavat toisistaan. Jäljempänä näistä kierteistä käytetään ilmaisua kartiokierre. Nykyisin käytetyistä kierretyypeistä vanhin on R-kierre eli ns. köysikierre. Nimi tulee kierreprofiilin muodosta, joka muistuttaa köysipunoksen kierteistä ja pyöreää muotoa. R-kierre on edelleen yleisessä käytössä kevyessä kalustossa, aina 38 mm kierreläpimittaan saakka. Kierretyyppiä ja -kokoa kuvaavat lyhenteet ovat R25, R28, R32, R35 ja R38. Köysikierteiset liitokset kiinnittyvät tiukasti ja pysyvät kiinni pienikokoista kalustoa käytettäessä. Kun kalustokoko kasvaa, R-kierreliitosten liiallinen tiukkuus hankaloittaa liitosten avautuvuutta, ja niinpä 38 mm kierrekoosta ylöspäin vallitseva kierretyyppi on T-kierre. Tälle trapetsoidikierteelle Teräkierteen kartiomaisuudella on muutamia merkittäviä etuja. Kierreliitos on helpommin avautuva verrattuna suoraan, sylinterimäiseen kierteeseen. Kierreliitoksessa materiaalivahvuudet saadaan oikeaan paikkaan eli sinne missä rasitukset ovat suurimmat. Terässä tämä kohta on terän helman alue iskupinnan kohdalla. Vastaavasti tangossa taas teräkierteen tyven läpimittaa voidaan kasvattaa, mikä lisää kestoikää ja parantaa tangon taivutusjäykkyyttä sekä ohjaa reiän paremmin oikeaan suuntaansa aloitusta tehtäessä. Kartiomaisen teräkierteen avulla voidaan käyttää läpimitaltaan pienempää teräkokoa verrattuna suoraan kierteeseen. Esimerkik- 42 si tunnelikaluston kartiokierteellä SR35 pienin teräkoko on 43 mm, kun taas R35-kierteellä pienin terä on 48 mm. Pengerlouhinnan niskatangoissa perinteisesti käytetyn R25-teräkierteen ja tankoprofiilin Hex22 ohella on saatavana kartiokierre SR28, jossa kierteen kärki on R25 ja tyvi on R28. Tällöin saadaan samalla teräläpimitalla käyttöön paksumpi tankoprofiili Hex25, jolloin reikäsuoruus paranee ja kaluston käyttöikä kasvaa. Kuva 2. Tunnelikalustossa käytetty SR35-teräkierre, jossa on R-profiili. Läpimitta kärjessä on 32 mm ja tyvessä 35 mm. Tunnelilouhinnan yhteydessä tehtävä kallion esi-injektointi on yhä tärkeämpi osa tunnelirakentamista. Tähän työvaiheeseen liittyvä jatkotankoporaus, yleensä reikäpituudella 20-25 m, on normaalin louhintarytmin keskeyttävä, aikaavievä toimenpide. Jatkotankokaluston kartiokierteet, esimerkiksi SR38 ja TC42, nopeuttavat kiinnikierteytystä ja helpottavat kierreliitoksen avattavuutta, nopeuttaen näin ollen jatkotankoporauksen kokonaistyöaikaa. Erityisesti uusimmissa porauslaitteissa käytettävien mekanisoitujen tangonkäsittelylaitteiden kanssa kartiokierreliitos on osoittautunut erittäin toimivaksi, laitteen kapasiteetia nostavaksi ratkaisuksi. Kartiokierteen avulla voidaan liitosholkin läpimittaa pienentää, jolloin on mahdollista porata jäykemmällä kalustolla, mutta säilyttää injektointiporauksen teräkoko haluttuna, yleensä 54 mm. Suomessa maanalaisten kaivosten jatkotankoporausta on perinteisesti tehty sylinterimäiseen kierreliitokseen perustuvillä R32-, T38- ja T45-kalustoilla. Tuotannon ja vaijeripulttauksen jatkotankoporauksessa kartiokierteellä saavutetaan etua paitsi liitosten pidemmän käyttöiän, mutta myös tangonkäsittelyn nopeutuessa ja porauslaitteiden kokonaiskapasiteetin noustessa. Tällöin voidaan parhaassa tapauksessa puhua hyvin merkittävistä kustannussäästöistä. Tuotantopora- Kuva 2 ukseen ja vaijeripulttauksen jatkotankoporaukseen soveltuvia kartiomaisia R-kierteitä ovat mm. SR32 ja SR38 sekä T-profiililla varustettu kartiomainen TC35. Tällöin kierteen kärki on läpimitaltaan 32 mm ja tyvi 35 mm. Näiden kalustojen käytön myötä etua saavutetaan nimenomaan mekaanisen tangonkäsittelyn helpottuessa ja nopeutuessa. Toisaalta voidaan ottaa käyttöön paksumpi ja jäykempi tankoprofiili teräläpimitan säilyessä ennallaan. Esimerkiksi vaijeripulttauksessa aiemmin yleisesti käytetty 1 1/4” R32-kalusto voidaan vaihtaa jäykempään ja vahvempaan 1 ½” TC35-kalustoon, ja siitä huolimatta käyttää edelleen teräkokoa 51 mm. Moderni valmistustekniikka ja automatisoidut koneistuslaitteet mahdollistavat uusien ja yhä enemmän ”räätälöityjen” kierreliitosten valmistuksen. Näillä voidaan saavuttaa useissa tilanteissa selkeää etua verrattuna aiempiin, perinteisiin kierretyyppeihin, joko käyttöiän kasvaessa tai käytön helpottuessa ja nopeutuessa. Silti perinteiset, sylinterimäiset R- ja T-kierteet ovat selkeästi yleisimmin käytetyt kierreliitostyypit. Näiden etuna on tunnettuus ja yhteenliitettävyys useamman valmistajan tuotteiden välillä. Siksi näiden kierretyyppien kehitystyötä jatketaan mm. materiaalivalintoja ja lämpö- tai pintakäsittelyä kehittä- 43 mällä. Nykyisin voidaan poratangon kumpaankin päähän ja kierreliitokseen valita sopivin materiaali sekä liittää nämä kierreosat tankoprofiillin, johon myös on valittu käypäisin materiaali. Tulevaisuudessa on lupa odottaa yhä laadukkaampia ja porauslaitteisiin paremmin sopivia ”porakaluja” alati kasvaviin ja kehittyviin tarpeisiin. Painopiste porakalustohankinnoissa tullee siirtymään entistä enemmän porakaluston ja porauslaitteen mahdollisimman hyvään yhteensovittamiseen sekä laitteen korkeaan kapasiteetiin, jolloin tuloksena toivottavasti on työmaan kokonaisuuden kannalta kustannustehokkain toimintatapa. Kierreliitosten tärkeimpiä ominaisuuksia: - nopea kiinnikierteytys - vaivaton avattavuus - hyvä energian välityskyky - kulumiskestävyys - taivutuslujuus Juha Kuusjärvi M et ro etenee länteen aikataulussa Pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä helpottamaan rakennettava Länsimetro on tällä hetkellä Suomen suurin infra-hanke ja se on kansainvälisestikin kiinnostava. Tulevaisuudessa metromatka Ruoholahdesta Matinkylään kestää 16 minuuttia ja arvion mukaan metroa tulee käyttämään yli 100 000 matkustajaa vuorokaudessa. Kaupunkien rajan ylittää ennusteiden mukaan päivittäin noin 60 000 matkustajaa. Länsimetron rakennuttaa Länsimetro Oy, joka perustettiin Espoon ja Helsingin yhteisellä päätöksellä vuonna 2007. Länsimetro on 13,9 kilometriä pitkä rataosuus, joka jatkaa nykyistä Helsingin metroa Ruoholahdesta Espoon Matinkylään. Uusi metrolinja tulee kulkemaan koko matkan maan alla ja se koostuu kahdesta rinnakkaisesta tunnelista. Kahdeksan uuden aseman lisäksi louhitaan 15 pystykuilua muun muassa ilmanvaihtoa ja hätäpoistumisteitä varten. Lisäksi hankkeella louhitaan rakentamista ja huoltoa varten yhdeksän ajotunnelia, joista osa tukitaan rakennustöiden päättymisen jälkeen. Kehittyvä metroverkosto Helsingin metroa alettiin rakentaa vuonna 1971 Hakaniemen työtunnelin louhinnalla. Osuus Rautatientorilta Itäkeskukseen otettiin käyttöön vuonna 1982. Sen jälkeen linjastoa on laajennettu vaiheittain viimeisimmän ollessa vuonna 2007 avatun Kalasataman aseman. Vuonna 2006 päätettiin metron siirtymisestä automaattiohjaukseen, jonka jälkeen junat kulkevat ilman kuljettajaa. Automatiikan ansiosta inhimillisen virheen vaara vähenee tai jopa poistuu ja ennestäänkin hyvä turvallisuus paranee entisestään. Järjestelmä mahdollistaa myös entistä lyhyemmät vuorovälit – aluksi tullaan käyttämään lyhimmillään 2,5 minuutin vuorovälejä, mutta teknisesti on mahdollista ajaa jopa 90 sekunnin välein. Helsingin metro siirtyy näillä näkymin automaattiajoon vuoden 2014 alussa ja Länsimetro al- 44 kaa kulkea automaattimetrona heti alusta alkaen, eli vuoden 2015 lopulla. Tiheä vuoroväli on otettu Länsimetron suunnittelussa huomioon. Tiheän vuorovälin ansiosta junat voivat olla nykyistä lyhyempiä, mikä tarkoittaa, että myös uudet asemat voivat olla nykyisiä lyhyempiä. Koska Länsimetro liittyy nykyiseen metroon, on se suunniteltu siten, että nykyinen kalusto voi liikennöidä myös uudella osalla. Hanke etenee ripeästi Ennen Länsimetron rakentamispäätöstä, eli vuonna 2006 aikaansaatua liikennejärjestelmäpäätöstä, oli tehty paljon tutkimuksia ja selvityksiä niin tarpeesta, toteuttamismahdollisuuksista kuin ympäristövaikutuksista. Hankesuunnitelma valmistui seuraavana vuonna ja alkupaukku ammuttiin marraskuussa 2009 Ruoholahdessa, jossa rakennustyöt aloitettiin valmiista huoltotunnelista kohti Salmisaarta. Laajamittaisesti työt käynnistyivät kevätkesällä 2010. Kaikkiaan työt viivästyivät alussa noin vuodella kaavavalitusten takia. Espoon kaupunki hyväksyi metron mahdollistavan maanalaisen kaavan marraskuussa 2009, josta tehtiin kuusi valitusta hallinto-oikeu- teen, joka hylkäsi ne kaikki. Valitusta jatkettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka puolestaan hylkäsi valitukset helmikuussa 2010. Alkujaan Länsimetron kaavailtiin valmistuvan vuoden 2013 lopulla, mutta valitusten takia nyt tavoite on loppuvuodessa 2015. Rakennusajan pitenemisen vuoksi on arvioitu aiheutuvan kymmenien miljoonien eurojen lisäkustannukset. Länsimetron kustannusarvio on 713,6 miljoonaa euroa lokakuun 2007 hintatasossa, jolloin maarakennuskustannusindeksin pisteluku oli 131,5. Helsingin ja Espoon kaupungit vastaavat omilla alueillaan syntyvistä rakennuskustannuksista, jolloin Espoon osuus on 72 prosenttia ja Helsingin 28 prosenttia loppuosasta. Valtio maksaa kuitenkin ensin 30 prosenttia kokonaiskustannuksista, mutta se on asettanut oman osansa katoksi 200 miljoonaa euroa edellä mainittuun indeksiin sidottuna. Jo pelkästään suunnittelun työllistysvaikutus on merkittävä, sillä konsulttisopimukset rakennussuunnittelutöiden toteuttamisesta koskettavat noin 200 henkilötyövuotta ja koko hankkeen aikana Länsimetro tulee työllistämään noin 400 suunnittelijaa. Länsimetro on jaettu kymmeneen urakka-alueeseen. Arvion mukaan varsinaiseen rakennustyöhön sitoutuu noin 6 000 henkilötyövuotta. Metron tieltä louhitaan 3 miljoonaa kuutiometriä kalliolouhetta. Lokakuussa 2011 ratatunneleista oli louhittu noin 15 prosenttia ja työmaa eteni noin 300 henkilön voimin. Louhinnat saadaan päätökseen vuonna 2013 ja osittain jo aikaisemminkin. Ensimmäiset asemaurakat alkavat jo vuonna 2012 louhintojen vielä jatkuessa toisaalla. Louhe päätyy pääosin Jätkänsaaren täyttöihin. 45 Jatko suunnitteilla Nyt rakenteilla olevaa metroa päätettäessä Espoon valtuusto linjasi, että suunnittelussa tulee ottaa huomioon metron jatkaminen tulevaisuudessa Kivenlahteen asti. Alustavan yleissuunnitelman laatiminen aloitettiin vuonna 2010 ja se valmistui keväällä 2011. Sen pohjalta voidaan aloittaa hankesuunnittelu ja rakentamisen mahdollistavien maanalaisten asemakaavojen laatiminen. Matinkylä-Kivenlahti -osuus on seisemän kilometriä pitkä ja siihen kuuluu viisi asemaa. Lisäksi on suunniteltu rakennettavaksi metrovarikko, jolle on kaksi vaihtoehtoa ja näihin liittyen mahdollisuus rakentaa kuudes asema Saunalahteen. Kustannusarvio on 609 tai 722 miljoonaa euroa riippuen valinnoista. Kivenlahdesta on suunniteltu mahdollisuus jatkaa metrolinjaa Kirkkonummen ja Kauklahden suuntaan. Juha Kuusjärvi Kalliorakennus poraa met rotunnelia tarkasti ja tehokkaasti Länsimetron tunneleiden louhinta on nyt täydessä vauhdissa ja tunnelia syntyy runsas kilometri kuukaudessa. Omaa lähes kahden kilometrin pätkäänsä Lauttasaaressa louhii Kalliorakennus-Yhtiöt Oy. Tuotantojumbona on tälle työmaalle uutena tullut Sandvik DT1130i ja tuotannon suunnittelun työkaluna käytetään Sandvikin i-Sure-ohjelmistoa. Kalliorakennus oli lokakuun puolivälissä louhinut 900 metriä tunnelia 3,7 kilometrin urakkaosuudestaan, joka sijoittuu Lauttasaaren salmen rannasta länteen. Lisäksi urakkaan kuuluu Lauttasaaren aseman ja sen sisäänkäyntien louhinta. Kalliorakennuksen urakkaan kuuluu myös koko metrohankkeen syvin pystykuilu. Se sattuu mäen kohdalle, minkä takia sille tulee syvyyttä 45 metriä. ”Tämä on hyvin haasteellinen kuilu, koska vaatimukset ovat kovat”, toteaa työpäällikkö Meeri Pöllänen. Kaikkiaan Kalliorakennuksen urakkaosuuteen tulee kahdeksan pystykuilua. ”Ongelmia ja haasteita on työssä ollut, mutta ei mitään ennennäkemätöntä”, sanoo Pöllänen. ”Muissa urakoissa on päästy aloittamaan halleista, mutta tämä meidän nyt käyttämämme ajotunneli ei sellaisen kohdalle mene.” Työyhteenliittymä Metro louhii parhaillaan Lauttasaaren ajotunnelia ja se on tarkoitus olla valmis tänä vuonna. Tämä tunneli tulee Kalliorakennuksen urakkaan kuuluvan metroasemahallin kohdalle, mutta sitä päästän hyödyntämän vasta ensi vuoden puolella. ”Heti alussa eteemme osui lännen suuntaan iso ruhje, joka hidasti lähtöä. Saimme toki lisäaikaa urakkaan tämän takia, mutta ei silti ole hyvä, että urakka-aika pidentyy.” Sandvikilla ja Kalliorakennuksella on jatkunut hedelmällinen yhteistyö aina 1980-luvulta asti. Myllykallion työtunnelin suulla Sandvikin myyntipäällikkö Jari Weman ja Kalliorakennuksen vastaava mestari Martti Kähkönen. Poraustehoa on Sandvik DT1130i:ssä runsaasti eikä poraus muodostu pullonkaulaksi. Porari ehtii huoltomiehen kanssa tehdä tarvittavat huoltotoimenpiteet välitöinä. 46 Joonas Muurimäki poraa tottuneesti seuraavaa katkoa. Hän arvostaa erityisesti i-jumbon tarkkuutta. ”Injektointia on todella paljon, sillä kivi on rakoillutta ja idän suuntaan injektointi tehdään systemaattisesti. Injektointi tehdään vielä kaksivaiheisesti, eli ensin porataan parittomat injektointireiät, jotka injektoidaan ennen kuin parilliset reiät päästään poraamaan”, selittää Pöllänen. ”Tämä työ vie paljon resursseja hidastaa työn etenemistä, sillä myös kuivumista joudutaan odottamaan. Urakkaosuudelle suunniteltu sementtimäärä on jo ylittynyt, vaikka vasta 40 prosenttia on louhittu.” ”Tärinöiden kanssa ei ole ollut ongelmia ja olemme pystyneet etenemään pitkillä katkoilla. Tällä kohdalla ei ole asutusta, mikä luonnollisesti vaikuttaa tähän ja tilanne on varmasti toinen, kun saavumme asutuksen alle.” jonka toimintatavat on tunnettava. Posivasta saamamme kokemukset ovat kyllä avuksi täälläkin, vaikka tämä on paljon suurempi organisaatio.” Tuotanto uudella i-jumbolla Ensimmäiset poraukset ratatunnelissa Kalliorakennus teki toukokuun alussa. Tuotantoporausjumbona on Sandvik DT1130i, joka saapui sopivasti aivan uutena tälle työmaalle. ”Meillä on ollut kahta työmaata kerralla ja tiesimme, että jos nyt on kolme isoa työmaata yhtaikaa, tarvitsemme kolmannen suuren tuotantojumbon”, perustelee vastaava mestari Martti Kähkönen. Kalliorakennuksella on muutoinkin uutta kalustoa tällä työmaalla, sillä esimerkiksi injektointiauto kasattiin tätä työmaata varten. Uusinta tekniikkaa edustava emulsiopanostuslaite on vuokrattu Forcitilta. ”Jos injektointimäärä olisi ollut tiedossa etukäteen, olisi injektointikalustoon varmasti panostettu vieläkin enemmän”, miettii Kähkönen. ”DT1130i:llä ehdimme porata vaikka kaikki tuotanto- ja injektointireiät. Vaikka meillä on täällä toinenkin jumbo, kaikki tuotantoporaus on tehty tällä Sandvikin laitteella. Toisella jumbolla tehdään muun muassa injektointi- ja pulttausreikiä, mutta seinien pulttauksessa käytössä on ”Commando”, eli Sandvikin kevyt poravaunu DC302R. Tälle jumbolle 35 neliömetrin perä on sopivan kokoista. Reikiä porataan katkoon noin 110 kappaletta. ”Täällä vaihtelee punainen ja musta kivi, jotka käyttäytyvät eri tavoin. Koska laatuvaatimukset ovat korkeita, olemme menneet varmalla systeemillä, jo pelkästään tärinöidenkin takia”, sanoo Pöllänen. ”Pystymme etenemään neljää perää, minkä ansiosta pystymme jaksottamaan töitä, mutta injektoinnin takia siinäkin on melkoinen sovittaminen.” Porauksia saa suorittaa kello 7-22 välisenä aikana. ”Perän poraukseen menee vajaa kaksi ja puoli tuntia, Haastava ympäristö ”Kiven kitinän kanssa olen aina pärjännyt”, sanoo vastaava mestari Martti Kähkönen viitaten tähän asutuskeskuksessa tehtävään urakkaan, jossa kiven hallinnan lisäksi tulee ihmisten hallinta. ”Lauttasaari on herkkää ympäristöä ja muutosvastarinta on voimakasta. Heti alkuun pääsimmekin tutustumaan tiettyihin asukkaisiin. Ennen olen tehnyt louhintatyötä malmin parissa ja nyt ollaan asutuksen sivussa. Täällä ajatellaan minkä näköiset tilat saadaan, sillä tämä jää eri tavalla historiaan.” ”Täällä on myös iso organisaatio, Kalliorakennuksen viime keväänä hankkima Sandvik DT1130i -jumbo toimii metrotyömaan tuotantojumbona. Teho ja tarkkuus saavat kiitosta niin porareilta kuin työnjohdolta. 47 joten työpäivän aikana ehditään porata hyvin neljä perää. Keskimäärin katkomitta on ollut neljä metriä. Tehokas ja tarkka Kalliorakennuksella ollaan hyvin tyytyväisiä DT1130i:n poraustarkkuuteen. ”Seuraamme jatkuvasti tarkkuutta, jolloin ei pääse syntymään pientäkään lipsahdusta”, kertoo Pöllänen. ”Uusi navigointijärjestelmä omaksuttiin suhteellisen nopeasti. Robottitakymetri on osoittautunut nopeaksi ja varmaksi systeemiksi. Työnjohtajat käyvät tarkistamassa paikkatiedot ehtiessään, mutta pakollista se ei ole.” Kalliorakennuksen porareilla on aikaisempi kokemus Axera T10 ja T11 -jumboista. Joonas Muurimäki on porannut Kalliorakennuksen jumboilla nelisen vuotta. ”Puomisto tuntuu suunnilleen samalta kuin aikaisemmissa malleissa, mutta koko ohjaamomoduuli näyttöpäätteineen on uutta”, vertaa Muurimäki DT1130i-jumboa aikaisempiin työkaluihinsa. ”Ei tässä sinällään paljoa opettelemista ollut, sillä liikkeet ovat kuitenkin pitkälle samoja, napit vain ovat erilaiset. Tarkka tämä on ja tässä on enemmän työkaluja tarkkuuteen pääsemiseksi kuin vanhassa mallissa. Kunhan tulee tätä haasteellisempia kohteita vastaan, niin oppii niitä käyttämään.” Pultituksiin Kalliorakennus käyttää myös ”Commandoa” eli Sandvik DC302R -poravaunua. ajaa jumboa myös automaattimoodissa. ”Porarimme ovat ammattilaisia, joilta työ käy tehokkaasti käsikäytöllä. Tämä on kyllä hyvä kohde testata automaattiajoa, sillä profiili pysyy samana. Meille tulee yksi opiskelija tekemään diplomityötään i-jumbon ohjelmiston ja ominaisuuksien hyödyntämisestä, jossa yhteydessä tulee automaattikaaviokin todennäköisesti tehdyksi.” Yhteistyössä asiat luonnistuvat Tuotantosuunnittelu i-Surella Porauskaaviot suunnittelee laatuinsinööri Anna-Mari Järvistö Sandvikin i-Sure -ohjelmistolla. ”Esimerkiksi injektointikaaviot saa todella näppärästi i-Surella. Jos reiän pituus tai verhon vahvuus muuttuu, niin muutoksen tekeminen ohjelmalla käy helposti.” ”Ohjelmaa olisi mahdollista hyödyntää vielä paljon enemmän kuin mitä me täällä käytämme”, tietää Järvistö. ”Täällä mennään pitkälti peruskaavioilla ja hienosäätö tehdään kokeneiden porareiden ja panostajien rautaisella ammattitaidolla. He osaavat ja tietävät kiven käyttäytymisen, jolloin homma toimii hyvin.” Ohjelman avulla olisi mahdollista Tarkkuus on ollut hyvä, mikä voidaan todeta luotauskuvasta. Taustalla työpäällikkö Meeri Pöllänen, laatuinsinööri Anna-Mari Järvistö sekä vastaava mestari Martti Kähkönen. 48 Kalliorakennuksen ja Sandvikin yhteistyö on jatkunut 1980-luvulta alkaen. ”Tämä uusi jumbo on toiminut hyvin”, toteaa Kähkönen. ”Koska tuotanto ei ole porauksesta kiinni, ehtivät porari ja huoltomies tehdä huollot taukojen aikana. Sandvikin huoltomies käy joskus paikalla toteamassa kaiken olevan kunnossa ja saamme teknistä tukea tarvittaessa” ”Tämän uuden jumbon koulutuksessa kävi koko porukka, mikä on nähty todella hyväksi. Siinä saattaa olla myös yksi tekijä, miksi kone on kestänyt hyvin. Kokonaisuuden kannalta olisi hyvä, jos yhdellä jumbolla olisi koko ajan sama porukka, joka tuntisi koneen ja sen historian ja osaisi siten tehdä oikeat asiat oikeaan aikaan.” 49 Krister Söderholm, kaivoksen johtaja Peter Finnäs, malminetsintäpäällikkö Laivan kultakaivos Raahessa Laiva-esiintymän löysi harrastelijamalminetsijä Pentti Jämbäck 1980-luvun alussa. Outokumpu Oy tutki esiintymää 1980-luvulla. Silloin tehtiin pieni koerikastuskin mutta sen ajan toimintaedellytyksillä esiintymä todettiin ei-kannattavaksi. 2000-luvun alussa aluetta tutki Endomines Oy. Nordic Mines perustettiin 2005 ja yhdeksi osakkaaksi tuli silloisen Endominesin suurin omistaja, Tord Cederlund. Hän toi mukanaan Laivakankaan, Tormuan ja Kumisevan esiintymät Nordic Minesin tutkimussalkkuun. Tutkimuksien painopiste oli alusta asti Laivakankaalla. Ensimmäisen tutkimusvuoden jälkeen Laivakankaan mineraalivarannot olivat moninkertaistuneet ja hanke siirtyi nopeassa aikataulussa tutkimushankkeesta kaivoshankkeeseen. Vuonna 2006 yhtiö listautui Tukholman pörssiin First North listaan ja pystyi keräämään huomattavan pääoman tutkimuksien läpivientiin. Kaivospiiri ja ympäristölupa myönnettiin 2009. Kannattavuuslaskelmat osoittivat 2009 loppupuolella, että hanke voisi olla erittäin kannattava ja yhtiön hallitus teki päätöksen aloittaa kaivos- Laivan kultakaivos aloitti tuotantonsa syksyllä 2011. Lokakuussa louhintakalusto oli jo paikalla ja kesällä alkanut louhinta pääsee talvella täyteen vauhtiin. Rikastamon ja koko laitoksen rakentaminen valmistuu syksyllä 2011. Saavutettuaan täyden tuotannon vuonna 2012 Laivan kultakaivos on Euroopan suurimpia kullan tuottajia. Laiva-esiintymän tarkkoja rajoja ei vielä tunneta ja kun ajamatkan päässä on muitakin tunnettuja kultaesiintymiä, mahdollisuuksia pitkittää kaivoksen ikää voidaan pitää hyvinä. Laiva - kultaesiintymän löytöhistoriasta Laivan kultamalmi sijaitsee Pohjanmaalla, Raahen kaupungin ulkopuolella ja keskellä Suomen malmivyöhykettä, joka ulottuu Raahesta, Itämereltä, suoraan Suomen läpi Laatokan järvelle, Venäjällä. Vihannin kaivos sijaitsi 30 km itään. Kuva 1. Laivan kultakaivos sijaitsee Raahen kaupungista n 14 km etelään. Laivan lisäksi tukitaan kolme satelliittiesiintymää. 50 mahdollistaa malmin kasvattamista tulevaisuudessa. On huomioitava että kullan maailmanmarkkinahinnalla ja louhintakustannuksilla on vaikutuksensa malmin määrään ja pitoisuuteen. Tänä päivänä voidaan edelleen sanoa että esiintymä on avoin monessa eri sivusuunnassa sekä syvyyssuunnassa. rakentamisen keväällä 2010. Kaivoshanketta ja kaivosta nimitetään nykyisin Laivaksi. Laivan esiintymästä ja geologiasta Laivakankaan alueen kallioperä rakentuu intermediäärisistä sekä emäksisistä vulkaniiteista ja kvartsidioriitista joita leikkaavat graniittiset intruusiot ja juonet. Tietoa Nordic Mines yhtiöstä Alueella esiintyy voimakkaita hiertovyhykkeitä suurin piirtein pohjois-etelä suunnassa joiden itä-länsi suun- Nordic Mines AB perustettiin kesäkuussa 2005. Yhtiö taiset sekundääriset hiertovyöhykkeet ovat osittain mi- harjoittaa tänä päivänä malminetsintää Pohjoismaissa, etsien kultaa ja myös muita metalleja, mutta tavoitteeneralisoituneet. Vallitsevan käsityksen mukaan mineralisoituminen na on kasvaa suureksi kullan tuottajaksi. Nordic Mines tapahtui kun paine ja liikkeet maankuoressa avasivat AB:lla on tällä hetkellä meneillään tutkimuksia kolhalkeamia ja liukupintoja, jonne lämpimät kiertävät mella alueella Suomessa ja kolmella alueella Ruotsissa, liuokset pystyivät tunkeutumaan ja kuljettamaan kul- joista Laiva-esiintymä Suomessa ensimmäisenä käyntaa sekä muita alkuaineita. Koska suotuisat kemialliset nistetään tuotantoon. Heinäkuun 18 päivästä 2008 alolosuhteet vallitsivat ja liuokset jäähtyivät, kulta saostui kaen yhtiö on ollut noteerattuna OMX Pohjoismaiden ja muodosti tänä päivänä nähtävät mineralisaatiot. Nii- Pörssin Small Cap-listalla, nimellä NOMI. Tytäryhtiö tä on lähes vertikaalisissa hiertovyöhykkeissä ja kvartsi- Nordic Mines Oy perustettiin v 2008. juonissa usein itä-länsi suunnassa. Koelouhinta ja koerikastus ovat osoittaneet että n. 90 prosenttia kullasta Suunniteltu louhinta pystytään saamaan talteen suhteellisen yksinkertaisella Sivukiven ja malmin louhinta alkoi kesällä 2011. tekniikalla. Kultamineralisaatio esiintyy siis hiertovyöhykkeissä sekä vulkaanisessa että kvartsidioriittisessa kalliossa. Hiertovyöhykkeet ovat muutamista senttimetreistä useaan metriin leveitä. Mineralisoituneet vyöhykkeet ovat usein voimakkaasti kvartsiutuneita. Kairausnäytteiden kultapitoisuudella onkin selvä korrelaatio juonikvartsipitoisuuden kanssa. Kvartsiutuneet hiertovyöhykkeet sisältävät vaihtelevassa määrin, arseenikiisua, kuparikiisua, magneettikiisua, pyriittiä, hopeata ja Taulukko 1. Laivan malmivarat elokuussa 2011. Malmivarat on kultaa. Kulta on hyvin hienorakeista mutta laskettu 535 €/unssi hinnalla sekä 0,43 g/t cut-off pitoisuudella. suurimmilta osin vapaata. Kullan raekoko on Siinä on huomioitu 10 % raakkulaimennus sekä 10 % malmitappio. yleisesti alle 10 mikronia ja se esiintyy yleisesti sulkeutumina arseenikisussa, kvartsissa sekä kuparikiisussa. Laivan kultamalmista Viimeisin mineraalivarantolaskelma valmistui heinäkuussa 2011 ja sisältää tiedot kairauksista vuoteen 2010 loppuun asti. Malmiarvion on valmistanut kansainvälinen kaivoskonsulttiyhtiö CSA Global, JORC-koodin mukaan. Arvion mukaan malmia on tällä hetkellä 12,9 Mt joka riittää n 6,5 vuodeksi kun vuosittainen malmilouhinta on 2,0 Mt. Malmin keskipitoisuus on 1,85 g/t kun huomioidaan 10 % raakkulaimennus ja 10 % malmitappiot. Malmiarviossa käytettiin 535 €/unssin kultahintaa, mikä on huomattavasti alhaisempi kuin päivän maailmanmarkkinahinta. Malmin lisäksi arvio on määrittänyt huomattavan määrän mineraalivarantoa joka Kuva 2. Laiva-esiintymän malmikiveä jossa hiertovyöhykkeessä runsaasti kapeita kvarstijuonia. 51 Kuva 3. Laivan kultaesiintymä, mineraalivaranto (sininen), graniittiset intruusiot (punainen) sekä suunnitellut avolouhokset (vihreä). Kuvassa myös tutkimuskairaukset 2010 loppuun mennessä. Low Grade-liuotustankkeihin ja Carbon in Leach prosessin kautta syntyy lopputuotteena dore´-harkkoja samalla tavalla kuin HG-piirissä. LG-linjan rikastushiekka johdetaan slurryna pasta-laitokselle, mistä veden poiston jälkeen pasta levitetään maastoon. Pastan käyttö säästää rahaa kun ei tarvita kelmuja eikä patoja. Edelleen riskit alenevat ja luvitusprosessi helpottuu. Nordic Mines on päättänyt soveltaa syanidin käytössä International Cyanide Managemement Code (ICMI). Malmin suunniteltu louhinta on 2 Mtpa ja raakku/ malmi-suhteella 4,8 : 1. Malmi ja raakku räjäytetään samanaikaisesti paikoilleen. Eri laadut lastataan selektiivisesti. Malmi ajetaan murskalle, B-malmit ja eri kivilaadut eri läjitysalueille. Suunniteltu tasoväli on 5m ja pengerkorkeus on 15m. Tällä hetkellä Laivakankaan alueelle on suunniteltu kolme erikokoista avolouhosta ja voi olla myös hyvin mahdollista, että nämä kolme avolouhosta yhdistyvät tulevaisuudessa yhdeksi suureksi avolouhokseksi. Laivakankaalla käytetään tuotantoporauksessa Atlas Copco ROC L7-poravaunuja ja lastauksessa Hitachi 1200EX-kaivinkoineita. Louhe siirretään CAT 777F kiviautoilla. Nordic Mines Oy vastaa itse tuotantoporauksesta ja lastauksesta. Oy Forcit Ab vastaa panostuksesta ja räjäytyksistä. Ab Tallqvist Infra Oy vastaa kuljetuksesta ja avolouhoksen alueen kunnossapidosta. Suunniteltu tuotanto ja henkilöstö Vuosittainen suunniteltu malmin syöttö on 2 Mtpa. Suunniteltu syötteen kultapitoisuus on n 1,85 g/t, jolla tuotetaan kultaa dore´-harkkoina n 3700 kg vuodessa. Harkot sisältävät myös hiukan kuparia ja hopeaa. Kaivoksen rakentaminen aloitettiin keväällä 2010. Cold commissioning-vaihe alkoi elokuussa 2011 ja ensimmäisiä kultaharkkoja tuotetaan syksyllä 2011. Täysi tuotantovolyymi saavutetaan vuonna 2012. Laivan kultakaivoksen käyttämä prosessi (KS, JS) Laivan kultakaivoksen prosessi on alussa tavanomainen: malmi murskataan kaksivaiheisesti, ensin primääri- leukamurskaimella ja sekundäärisesti jauhatuspiirin sisäisessä kierrossa kahdella kartiomurskalla. Varsinainen jauhatus tehdään kahdessa autogeeni-jauhinmyllyssä. Jauhatuksen jälkeen hiekka jakautuu kahtia: kiisut ja suuri osa kullasta menee vaahdotuksen ja painovoimaerotuksen jälkeen High Grade-tankkeihin syanidiliuotukseen. Liuennut kulta absorboidaan hiileen ja elektrolyysin kautta saadaan lopullinen tuote dore´harkkoina. HG-linjan rikastushiekka läjitetään omaan pohjakelmuilla eristettyyn altaaseen. Muu hiekaksi jauhettu hiekka menee liuotukseen Tuotantoon tarvitaan omaa väkeä noin 75. Kun tähän lukuun lisätään kiven kuljetuksista vastaava Tallqvist Oy, Forcit Oy ja laboratoriopalveluja paikan päällä tarjoava Kemian Tutkimuspalvelut Oy, kaivos työllistää suoraan paikan päällä noin 120 ihmistä. Laivan kultakaivoksen hyvän sijainnin ansiosta rekrytointi on onnistunut hyvin ja lokakuun loppuun 2011 oli jo lähes kaikki tulevasta henkilöstöstä rekrytoitu. Tavoitteena on ollut, että varsinkin työntekijät ovat suurimmaksi osaksi lähialueelta rekrytoitu ja tämä on varsin hyvin toteutunut. 52 Kuva 4. Osa murskauslinjasta ja takana malmilato lokakuussa 2011. Ulkokuoret lisätään myöhemmin syksyllä. Kuva 5. Laivan kultakaivoksen pastalaitos otettiin käyttöön lokakuussa 2011. Raportoidusta mineraalivarantolaskelmasta voidaan huomioida, että se on optimoitu 535 €/unssi kultahinnalla ja että optimointi korkeammalla hinnalla lisää tuotantovuosia siten, että 750 €/unssi antaisi n 7,5 vuoden tuotannon sekä 1000 €/unssi taas 8,5 vuoden eliniän louhoksille, toki esiintymän keskipitoisuus hieman laskee. Kun osa tuotannosta on myyty huomattavasti korkeammalla hinnalla (1048 €/unssi), on hyvinkin mahdollista, että tulevassa kaivossuunnittelussa otetaan käyttöön korkeammalla hinnalla tehty optimointi ja saadaan lisävuosia tuotantoon. Tulevaisuuden näkymistä Alue on kiitollinen ja jopa haasteellinen malminetsintä- ja tutkimuskohde, sillä viitteitä kullasta on monessa paikassa. Tällä hetkellä, kaivosalueen lisäksi, alueella tutkitaan tarkemmin Oltavan kohdetta, jossa jo 1950 luvulta asti on tiedetty olevan kultaa kalliossa. Laivan lähialueella on myös kaksi muuta satelliittikohdetta, jossa tarkemmat tutkimukset aloitetaan lähivuosien aikana. Alueella on myös lukemattomia moreenianomalioita sekä lohkarehavaintoja, joiden alkuperää kalliossa ei ole vielä löydetty. LOUHINTAV A R U S T E VIHAVAINEN KY Teollisuustie 14, PL 62 79101 LEPPÄVIRTA Puh. (017) 554 1850 Gsm 0400-710 945 Faksi (017) 554 2953 53 Hallituksen terveiset Yhdistyksen puheenjohtajan ja hallituksen kolmivuotiskausi päättyi keväällä 2011. Vantaalla 26.- 27.5.2011 jatkokoulutuspäivien yhteydessä pidetyn vuosikokouksen tehtävänä oli valita yhdistykselle puheenjohtaja ja hallitus seuraavaksi toimikaudeksi . Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Vuoriteknikko Timo Rajala. Hallituksen jäseniksi valittiin Vuoriteknikko Taito Ahola, Louhinta- ja maanrakennusteknikko Jari Weman sekä Louhinta-ja maanrakennusteknikko Jorma Leinonen. Puheenjohtajan ja hallituksen toimikausi on kolmen vuoden mittainen. Uusi hallitus järjestäytyi kesäkuun puolessa välissä ja aloitti toimintansa välittömästi. Hallituksen sisäinen työnjako on seuraava. Yhdistyksen varapuheenjohtaja on Jorma Leinonen ja yhdistyksen sihteerinä toimii Taito Ahola. Jari Weman organisoi muun muassa yhdistyksen markkinointiin ja jäsenhankintaan liittyviä toimia. Hallitus (vas) Taito Ahola, Timo Rajala, Jorma Leinonen, Jari Weman Nyt kädessäsi oleva Vuorityö ja –tekniikka lehti 2011 on uuden hallituksen ensimmäinen työnäyte. Lehden teko sujui poikkeuksellisen notkeasti ja siitä oltiin kiinnostuneita jo valmistelujen alkumetreillä niin artikkelien kirjoittajien, kuin mainostajienkin keskuudessa. Hallitus haluaa kiittää lämpimästi kaikkia artikkelien kirjoittajia ja mainostajia hyvästä yhteistyöstä. Olette taas kerran mahdollistaneet muhkean lukupaketin julkaisemisen. Tampereella 30 11.2011 Vuoriteknikot ry Hallitus 54 55 56
© Copyright 2024