Vuorityö - Vuoriteknikot

Juhlanumero
Vuorityö
ja -tekniikka
Vuoriteknikot ry:n jäsenlehti
Vuosijulkaisu 2013
1
www.vuoriteknikot.fi
Forcit ja Finnrock
Suomalaista täyden palvelun osaamista
p. 0207 440 400
www.forcit.fi
p. 010 832 1300
www.finnrock.fi
Vuorityö
ja -tekniikka
Vuoriteknikot ry:n jäsenlehti, Vuosijulkaisu 2013
2013
Julkaisija
Vuoriteknikot ry
Päätoimittaja
Timo Rajala
Kuva: Jari Silver
Toimituskunta
Timo Rajala
Jorma Leinonen
Jari Weman
Taito Ahola
Kalevi Laakkonen
Yhdistyksen vuosikokous Lappeenrannassa 2013
Taitto ja toteutus
Kirjapaino Hermes Oy
Sisältö
Ilmoitusasiat
Vuoriteknikot ry
Kansikuva
Nordkalk Oy Ab Mustion
kalkkikivilouhos syksyisessä
väriloistossaan.
Kuva: Timo Rajala
Ilmoitushinnat:
Koko
4-väri
1/1 kannet 650 e
1/1 sivu
550 e
1/2 sivu
450 e
1/4 sivu
200 e
MV
350 e
200 e
120 e
Lehden painoala
A4 offset
Kirjoituksia lainattaessa
mainittava lehden nimi
ISSN
Painatus
Kirjapaino Hermes Oy
Yhdistyksen osoite
Vuoriteknikot ry
c/o Timo Rajala
Hampulankatu 8 A 3
33580 Tampere
4
Pääkirjoitus
Mari Pantsar-Kallio/TEM
6Kaivosteknikko Markku Tikkanen
- täysinpalvellut
Heikki Harri
10Helsingin kaupungin tulevat
louhintahankkeet
Ilkka Satola
12 Vuoriteknikot miehen ikään
Teknikkokunta juhli arvonsa
mukaisesti
Heikki Harri
34Koulutus – kestävän kaivostoiminnan
kivijalka
Lauri Saarelainen/Heli Rautjärvi
40Kiviala rauhallisin
mielin ensi vuoteen
Pekka Jauhiainen
42Kustannustehokkaasti tarkkoihin
louhintatoleransseihin
Jani Hyvärinen
46Esittelyssä Kevitsan
monimetallikaivos
Jukka Brusila
18 Vaijerisahaus tarvekivilouhoksella
sekä infrarakentamisessa
Kari Erkko
50Kalliotilojen suunnittelutaidon
kehittyminen
Raimo Matikainen ja Jarmo Roinisto
22Tampereella ensimmäistä
kertaa järjestetyt Euromining–
kaivostegnologiamessut olivat
menestys
Aino Paavola
54Räjäytys- ja louhintatyötä koskevaa
lainsäädäntöä
Jukka Salonen ja Jorma Leinonen
24Tampereella rakennetaan
rantatunnelia
Merja Tyynismaa
26 Vuoriteknikot nyt kansissa
Heikki Harri
28Kaivannaisteollisuus yhteiskunnan
kivijalkana ennen, nyt ja myös
huomenna
Pekka Suomela
3
58Energian kulutus porauksessa
Heikki Räsänen
60Kairan Kuulumisia
Antti M J Lahtinen
62Hallituksen juhlavuoden terveiset
Pääkirjoitus
Mari Pantsar-Kallio/TEM
Suomeen halutaan
kestävää, osaamiseen
perustuvaa kaivannais­
teollisuutta
Kaivannaisteollisuus, johon kuuluvat
kaivos-, luonnonkivi- ja kiviainesteollisuus, siihen liittyvä teknologiateollisuus ja metallien jatkojalostus on
työllisyyden kannalta yksi lupaavimpia
teollisuudenaloja Suomessa. Erityisesti kaivosteollisuus on kasvanut viime
vuosina huomattavasti. Kaivosyhtiöiden liikevaihto Suomessa on noin 1,5
miljardia euroa ja ala työllistää 4500
henkilöä. Työllistyvien määrän on
odotettu kasvavan jopa yli 7 000 henkilöön vuoteen 2020 mennessä. Koko
kaivannaisteollisuusklusteri merkitys
on Suomelle erittäin suuri ja se työllistää noin 30 000 henkilöä. Suomella on
siis hyvin kunnianhimoisia kasvuodotuksia kaivannaisteollisuuteen liittyen,
mutta näitä ei saavuteta ilman uusia
panostuksia alalle.
Globaalin talouskasvun hiipuminen
on vaikuttanut metallien kysyntään ja
metallien hinnat ovat laskeneet. On
kuitenkin odotettavaa, että globaali talous kääntyy pian kasvu-uralle ja sen
myötä metallien tarve jälleen kasvaa
ja kaivannaisteollisuuden näkymät
piristyvät. Suomen kaivannaisteollisuuden tulee olla iskuasemassa tässä
käännöksessä ja siksi panostukset on
tehtävä nyt.
Kestävän kaivannaisteollisuuden
kasvun toteutuminen edellyttää kaivannaisyhtiöiden vastuullisempaa
vapaaehtoista toimintaa, valtion hallintokäytäntöjen tehostamista ja kan-
sainvälisen yhteistyön kehittämistä.
Kaikkein tärkeintä uuden kasvun
vauhdittamiseksi on kuitenkin osaamisen kehittäminen, hyvien osaajien
saaminen alalle ja uusien innovaatioiden syntyminen. Kaivosteollisuutta
tehdään jatkuvasti haastavimmissa
olosuhteissa, sillä helposti saatavilla
olevat malmit ja mineraalit on usein
jo hyödynnetty. Kilpailu alalla on kansainvälistä ja kovaa, mikä tarkoittaa
sitä, että yhtiöiden on jatkuvasti kehitettävä uusia, tehokkaampia teknologioita raaka-aineiden hyödyntämiseksi ja yhtiöiden on oltava globaalin
liiketoiminnan huippuosaajia.
Suomen kaivannaisteollisuuden
kestävä kasvu ja edelläkävijyys edellyttävät vahvaa panostusta pitkäjänteiseen ja monipuoliseen koulutukseen ja
tutkimukseen. Kaivannaisala tarvitsee
huippuosaajia, jotta ala voi menestyä
ja kehittyä Suomen hyvinvointia edistäväksi tukijalaksi. Monipuolinen perustieteiden, kuten termodynamiikan,
sähkökemian, materiaali- ja geotieteiden osaaminen on olennaista raakaaineiden uusien prosessien innovoimiselle. Kaivannaisteollisuus on globaalia
liiketoimintaa ja myös tutkimustoiminnassa on panostettava kansainväliseen yhteistyöhön muiden johtavien
kaivosmaiden kanssa. Tutkimuksessa
ja koulutuksessa poikkitieteellisyys –
esimerkiksi yhdistämällä tekniikan,
luonnontieteiden, viestinnän ja yh4
teiskuntatieteiden osaamista – antaa
alalle paljon uusia mahdollisuuksia
ympäristö- ja energiaratkaisujen kehittämisessä ja yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnissa.
Kaivannaisalalle tarvitaan Suomessa yli 4000 uutta ammattiopistokoulutuksen suorittanutta, noin 700
ammattikorkeakouluinsinööriä ja
600 yliopistotutkinnon suorittanutta
henkilöä vuoteen 2022 mennessä. Ala
tarjoaa kansainvälisiä osaamisen kehittämismahdollisuuksia työntekijöilleen. Itse luonnontieteitä yliopistossa
opiskelleena ja analyyttisestä kemiasta
väitelleenä voin lämpimästi suositella
luonnontieteiden opiskelemista nuorille. Luonnontieteiden osaaminen
antaa hyvät valmiudet ymmärtää lähes
mitä tahansa liiketoiminta-alaa. Kaikki ilmiöt niin ympäristössä, tieteessä
ja taloudessa perustuvat luonnontieteelliselle pohjalle. Luonnontieteiden
opiskelu ei koskaan mene hukkaan.
Samalla kuin luonnontieteiden ja kaivannaisalan osaajat tekevät globaalin
talouskasvun kannalta välttämätöntä
työtä eli tuottavat kasvun rakennuspalikoita; malmeja ja metalleja, he voivat
kehittää itseään, osallistua kansainväliseen liiketoimintaan ja tuoda Suomelle uusia työpaikkoja ja hyvinvointia.
Kallioporat ja
louhintatarvikkeet
Hewix Oy | Vaittintie 15 C 1 Pirkkala | 050-558 8888 | www.hewix.fi
5
Teksti: Heikki Harri
Kuvat: Timo Rajala ja Markku Tikkasen arkisto
Kaivosteknikko
Markku Tikkanen
- täysinpalvellut
Kaivosteknikko Markku Tikkanen
siirtyi täysinpalvelleena eläkkeelle Pyhäsalmen kaivoksesta viime elokuusssa. Hän, jos kuka, ansaitsee luonnehdinnan täysinpalvellut, sillä hän teki
todella komean uran suomalaisen
kaivosteollisuuden palveluksessa. Hänen kaivosuransa alkoi 7.1.1969 Outokummun kaivosammattikoulussa ja
päättyi 29.8. 2013. Siinä on kaivosuraa
malliksi niin nykyisille kuin tulevillekin polville.
Markku oli syntyjään Oulun läänin
Pyhäjärveltä. Koti oli pienviljelystila
Lamminahon kylässä. Markku syntyi
vuonna 1950. Hänellä oli myös kaksi
sisarta, toinen Markkua vanhempi ja
toinen nuorempi. Kansakouluna oli
viiden kilometrin päässä sijainnut
Purolan koulu. Koulunkäynnin alusta hän selvisi helpolla, sillä kyseessä
oli supistettu koulu, jota Markku
kävi kome ensimmäistä vuotta vain
lauantaisin. Mutta ei elämä silti pelkkää lepoa ollut, sillä tila vaati jokaisen
työpanoksen. Sitten koulu-ura jatkjui
kansalaiskoulussa.
Oppikouluun Markku ei mennyt,
koska isä suunnittelia ainoasta pojastaan jatkajan tilalle. Näin ei kuitenkaan
käynyt, sillä Markku päätti mennä
kaivosalalle. Noihin aikoihin tiedettiin, että kaivosmiehistä oli pula ja että
heille maksettiin hyvin. Paikallisesssa
lehdessä hän näki Outokummun kaivosammattikoulun ilmoituksen, haki
kouluun, hyväksyttiin ja aloitti tammikuussa 1969. Kaksivuotiseen kouluun
sisältyi niin teoriaa kuin käytäntöäkin,
Valmistumisensa jälkeen hän oli ensin
kuukauden Pyhäsalmessa ja sitten 11
kuukautta armeijassa, josta vapautui
tammikuussa 1972.
Hän halusi kuitenkin jatkaa kaivosalan opintoja ja hakeutui kaivosteknikkokoulutukseen Lappeenrantaan,
pääsi kouluun ja valmistui kolmen
opiskeluvuoden jälkeen vuonna
1975.
Opiskelu Lappeenrannassa oli silloin tällöin rankkaa ja kuluttavaakin. Sen vuoksi
piti ottaa joskus löysin rantein ja pelata
vaikka tuppea opiskelukavereiden kanssa.
Markku toinen oikealta.
Kaivosalan tilanne oli tuolloinkin
niin hyvä, että jokaisella valmistuneella
teknikolla oli valittavana 2-3 työpaikkaa. Rautuvaarasta hän sai työnjohtajan paikan, mutta ei mennyt sinne
koskaan. Ennen Rautuvaarassa aloittamista häneelle tarjottiin sairauslo-
masijaisuutta Pyhäsalmelle ja jäi sitten
sinne työnjohtajaksi. Yliyönjohtajaksi
hänet nimitettiin vuonna 1983.
Sitten vuonna 1990 tulikin eteen
uudenlainen työura, mutta toki edelleen kaivosalalla. Outokumpu oli perustanut oman yhtiön tekemään lou-
6
Eläkepäivät kuluvat rattoisasti vaikka omaa Cadillacia puunatessa.
hintaurakoita kaivoksissa, ja Markku
Tikkanen siirtyi sinne vastaavaksi
työnjohtajaksi. Tutuiksi tulivat niin
Hitura, Saattopora, Orivesi kuin Mullikkorämekin.
Tätä uraa Tikkanen teki vuoteen
1998. Aina välissä Pyhäsalmen kaivosksen johtaja Teuvo Jurvansuu oli
maanitellut Markkua Pyhäsalmelle, ja
lopulta vuonna 1998 hän antoi periksi
ja siirtyi Pyhäsalmelle käyttöinsinööriksi vastaten maanalaisesta tuotannosta. Tämä viimeinen kaivostaival
kestikin sitten 15 vuotta.
”Turvallisuus ja teho kasvaneet”
- Yleinen turvallisuus, työsuojelu ja
kaivoskoneiden tehokkuus ovat olleet
oman urani aikana tapahtuneet merkittävimmät muutokset kaivosalalla.
Etenkin työsuojelussa on tapahtunut
huomattava asennemuutos kaikkien
kaivoksissa työskentelevien kohdalla,
Markku Tikkainen kommentoi.
Pyhäsalmen ajalta hän muistaa
mielellään suurta saavutustaan, joka
tapahtui vuosina 2000 ja 2001. Tuolloin nimittäin kaivoksen vanha osa
lopetettiin ja samaan aikaan otettiin
uusi osa käyttöön. Kaivoksen tuloksen
7
kannalta tärkein asia oli, että rikastamosta saatiin rikkirikastetta ulos yhtä
paljon kuin ennenkin toimitettavaksi
Siilinjärvelle. Kun tuotantomäärässä
ei tapahtunut muutosta, Siilinjärvellä
ei tarvinnut muuttaa prosessia. Näin
Pyhäsalmi pystyi varmistamaan suurasiakkaansa.
- Pidän tuota prosessia urani selkeästi parhaana saavutuksena, jota
mielihyvällä muistelen työvuosieni
jälkeenkin, Markku Tikkanen sanoo.
Sen lisäksi, että hän on täysinpalvellut, niin hän on varmasti myös hyvinpalvellut.
8
9
Ilkka Satola, TkT
Helsingin kaupunki, geotekninen osasto
Helsingin kaupungin
tulevat louhintahankkeet
Helsingissä on useita mielenkiintoisia
kalliorakennushankkeita joko suunnitteilla tai rakennustyöt ovat juuri
alkaneet. Isoimmat hankkeet ovat
liikennettä tai teknistä huoltoa palvelevia.
LIIKENNE- JA RATATUNNELIT
Pisararata on nimensä mukaisesti
pisaran mallinen kaupunkiratalenkki,
jossa asemat sijoittuvat Hakaniemeen,
keskustaan ja Töölöön. Rata lähtee
Pasilasta ja kulkee kalliotunnelissa
Eläintarhan ja Alppiharjun välisen
osuuden kiertäen asemat päätyen takaisin Pasilaan.
Pisararata
Suunnitteilla oleva Pisararata tulee
toteutuessaan olemaan yksi merkittävimpiä kalliorakennus­h ankkeita
Helsingissä. Pisararata mahdollistaa
sen, että rautatieliikennettä saadaan
tehostettua laajalla alueella myös
Helsingin ulkopuolella. Helsingin ja
Pasilan välisille rataosuuksille saa­daan
lisäksi vapautettua lisää tilaa ja yhteydet kantakaupunkiin paranevat.
Pisararata on rakentamisen suhteen
erittäin vaativa kalliorakennushanke,
jota vaikeuttaa sen sijoittuminen Helsingin keskustan alueelle. Rakentaminen kaupunkiympäristössä asettaa
lukuisia erityisvaatimuksia, jotka on
huomioitava sekä suunnittelussa että
rakentamisessa. Suunnittelussa tullaan
hyödyntämään tietomallinnusta, jota
on toistaiseksi hyvin vähän käytetty
maanalaisissa rakennushankkeissa.
Pisararadan linjaus (Kaupunkimittausosasto 2012).
Keskustassa Pisaran
asema synnyttää Forumin-Kampin keskuksen
alueelle merkittävää lisäkysyntää liiketilojen
laajentamisen suhteen
maan alle. Hakaniemen
rooli liikenteen solmukohtana ja kantakaupungin toisena keskuksena
vahvistuu Pisararadan
myötä eri liikennevälineiden vaihtopaikkana,
mikä puolestaan johtanee lisäkysyntään ja
vastaavaan kiinteistöjen
kehittämiseen alueella.
Töölössä lisärakentamisen kehittämispotentiaali
kohdistuu ennen kaikkea Mäntymäen alueelle
10
Olympiastadionin, Töölön kisahallin
ja Oopperan välisille pysäköintiaukioille. (Liikennevirasto 2012)
Pisararata-hankkeessa on parhaillaan menossa suunnittelijoiden valinta eri osuuksilla. Hanke on jaettu
suunnittelun osalta kolmeen osaan:
Keskustan asema, Töölön asema ja
Hakaniemen asema. Laadittavien
suunnitelmien perusteella eduskunta
tekee päätöksen radan rakentamisesta aikaisintaan vuoden 2014 aikana.
Hankkeesta vastaavat Liikennevirasto
ja Helsingin kaupunki.
Jokeritunneli
Poikittaisliikennettä parannetaan rakentamalla 1,2 kilometrin pituinen
joukkoliikennetunneli Keskuspuiston
ali Paloheinästä Kuninkaantammeen.
Paloheinätunneli on suurin yksittäinen rakennustyö Jokeri 2 -hankkeessa.
Jokeri 2 on uusi tiheällä vuorovälillä
kulkeva runkobussilinja Vuosaaresta
Myyrmäkeen. Se parantaa olennaisesti pääkaupunkiseudun poikittaisia
joukkoliikenneyhteyksiä sekä palvelee
uuden Kuninkaantammen asuinalueen matkustajia. Uusi bussilinja alkaa
palvella matkustajia syksyllä 2015.
Tunnelin louhinta on alkanut ja louhintatyöt kestävät noin vuoden. Muut
rakennustyöt ovat valmiita elokuussa
2015. Tunnelia louhitaan molemmista päistä samanaikaisesti. Tunnelista
louhittavaa kiviainesta hyödynnetään
tunnelin suuaukon lähialueilla Kuninkaantammen asuinalueen esirakentamisessa sekä Paloheinän ulkoilumajan
pysäköintialueiden parantamisessa.
Paloheinätunnelin rakentaminen
on Helsingin kaupungin virastojen
yhteishanke, jossa ovat mukana rakennusvirasto, HKL, HSL, liikuntavirasto sekä talous- ja suunnittelukeskus.
Urakoitsijana toimii KalliorakennusYhtiöt Oy. Hankkeen kustannusarvio
on noin 24 miljoonaa euroa.
TEKNISET MAANALAISET
TILAT
Mäntymäki-Vallila viemäritunneli
HSY (Helsingin seudun ympäristöpalvelut) rakennuttaa Helsingin
kantakaupunkiin uuden Mäntymäki
– Vallilla viemäritunnelin. Viemäritunneli parantaa viemäröintikapasiteettia,
yksinkertaistaa jäteveden kulkureittejä
ja vähentää jätevesien ylivuotoriskejä
vesistöihin Helsingin kantakaupun­
gissa. Helsingin kantakaupungin sekaviemäröidyltä alueelta kertyvät jäte- ja
hulevedet johdetaan viemäriverkostoa
pitkin puhdistettavaksi Viikinmäen
jätevedenpuhdistamolle.
Viemäritunnelista tulee 2,7 km
pitkä. Tunneli alkaa Olympiastadionin kaakkoispuolelta ja suuntautuu
kohti Pasilaa edeten Itä-Pasilan eteläpuolitse kohti Vallilaa. Tunneliosuus
sisältää neljä pystykuilua ja noin 150
metriä ajotunnelia. Mäntymäkeen
louhitaan pumppaamohalli, jonka
tilavuus on noin 3500 kuutiometriä.
Urakan yhteydessä kunnostetaan uimastadionin huonokuntoinen, uuden
tunnelin kanssa risteävä putkitunneli
yhteistyössä Helsingin kaupungin liikuntaviraston kanssa.
Erityishaasteina rakentamisessa on
Olympiastadionin ja Eläintarhan urheilukentän välillä kulkevan tunnelin
”juoksuputken” alitus ja tiivistäminen
sekä puhkaisut käytössä oleviin viemäritunneleihin Mäntymäen pumppaamolla ja Vallilan päässä. Tunnelin
rakentaminen käynnistyy syksyllä
2013 ja se valmistuu 2015. Louhintaurakoitsijaksi hankkeeseen on valittu Skanska Infra Oy.
Nykyinen yhteiskäyttötunneliverkosto ja uuden energiatunnelin suunniteltu linjaus.
Vuosaari-Hanasaari energiatunneli
Kaupunginvaltuusto on vuonna 2012
kehottanut Helsingin Energiaa käynnistämään välittömästi monipolttoainevoimalaitoksen ja siihen liittyvän
energiatunnelin investointipäätösvalmiuteen tähtäävät toimenpiteet.
Energiatunneli on kehitysohjelman
tähän vaihtoehtoon oleellisesti kuuluva investointi. Mikäli Hanasaaren
voimalaitos poistuu tuotannollisesta
käytöstä ja vastaava teho tuotetaan
jatkossa Vuosaaren uudessa voimalaitoksessa, tulee lämpöä toimittaa kantakaupungin alueelle kokonaan uuden
siirtoyhteyden avulla. Sähkön käytön
kasvu edellyttää voimalaitosratkaisuista riippumatta 400 kV siirtoyhteyden
toteuttamista Hanasaaren alueelle.
Energiatunneliin suunnitellaan sijoitettavaksi kaukolämpöjohdot ja 400
kV sähkönsiirtokaapelit sekä varaus viestikaapeleille. Lisäksi tunnelin
yhteyteen tarvitaan pumppaamoja,
siirrinasemia ja kaukojäähdytyksen
tuotantotilaa.
Tunnelin louhinnan on suunniteltu alkavan viidestä eri kohdasta, joista kahdessa päästään hyödyntämään
jo olevia ajoyhteyksiä. Johtoyhteydet
11
maanpäällisiin verkkoihin toteutuvat
pystykuilujen kautta. Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA),
jossa energiatunneli on osana arviointimenettelyä, valmistuu loppuvuodesta
2013. Tunnelin osalta on tehty myös
riskianalyysi, jota päivitetään tarvittaessa.
Energiatunnelin rakentaminen on
tarkoitus suorittaa viidessä erillisessä
rakennusurakassa, joista ensimmäiset
voisivat alkaa kaupunginvaltuuston
niin päättäessä vuonna 2015. Energiatunneli on 12 km pitkä tunneli, johon
liittyy 5 ajotunnelia, 7 pystykuilua ja
useita halleja. Tunnelin poikkileikkaus
on tyypillinen yhteiskäyttötunneleissa
käytetty. Erikoisuutena tullaan ensimmäistä kertaa Suomessa sijoittamaan
tunneliin myös 400 kV sähkökaapeli.
Aikaisemmin on sijoitettu max.110
kV sähkökaapeleita. Tunneli ja siihen
liittyvät kalliotilat ovat tilavuudeltaan
noin 560 000 kuutiometriä.
Haastetta hankkeeseen tuovat useat
ruhjealueiden lävistykset sekä Kuorekarinsalmen ja Vartiokylänlahden
alitukset.
Teksti Heikki Harri
Kuvat Timo Rajala
Vuoriteknikot miehen ikään
Teknikkokunta juhli
arvonsa mukaisesti
Koulutuspäivien luentoja oli saapunut kuuntelemaan ennätysmäärä alan ammattilaisia.
Lämmin vuoriteknikkohenki leijaili
osallistujille historiallisessa Lappeenrannan teknillisessä oppilaitoksessa,
kun vuoriteknikot viettivät 50-vuotisjuhlaansa 23.5. Tapahtuma kokosi
paikalle satakunta vuoriteknikkoa ja
muutaman muunkin vieraan. Juhlapäivän aikana, kuunneltiin korkeatasoisia esitelmiä, julkistettiin 50-vuotishistoriikki, pidettiin vuosikokous
ja juhlittiin iltajuhlassa muutoinkin
yhdistyksen 50 vuotta kestänyttä taivalta. Paljon saatiin mahtumaan yhteen päivään. Vielä seuraavana päivänä
oli Saimaalla risteily, joka sekin kokosi
lähes 60 vuoriteknikkoa.
Juhlapäivän vietto aloitettiin melkeinpä perinteisesti. Ilmoittaumisen
ja kahvittelun jälkeen puheenjohtaja
Timo Rajala ja kunniapuheenjohtaja
Kalevi Laakkonen tervehtivät läsnäolijoita ja koskettelivat lyhyesti yhdistyksen pitkäaikaista toimintaa. Kalevi
Laakkonen totesi puheessaan mm:
”Vuorityö on on yksi niistä perustekijöistä, joiden varaan nykyinen teollinen kehityksemme perustuu. Sille on
ominaista tekniikan huippusaavutusten ja ammattinsa osaavien vuorimiesten tehokas käyttö. Ominaista alalle on
myös vanha mestarin ja kisällin suhde,
jossa tieto, kokemus ja taito välittyvät
12
työprosesseissa. Tässäkin oppiminen
on juuri se ydin, opin antaminen ja
opin omaksuminen”.
Koulutusta
Juhlapäivästä huolimatta ohjelmaan
oli sisällytetty myös jatkokoulutusosuus. Teknikkojen työhän jatkuu,
joten tämäkin tilaisuus haluttiin käyttää myös ammatilliseen oppimiseen ja
kehittymiseen.
Kaivannaisteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela loi katsauksen alaan yhteiskunnan merkittävänä
kivijalkana ennen, nyt ja huomenna.
Lappeenrannan Teknillisen Oppilaitoksen
pitkäaikainen rehtori Seppo Saarinen
kunnioitti läsnäolollaan tapahtumaa.
Yksi tärkeä, jokapäiväiseen työhön
liittyvä tekijä on turvallisuus. Suomen Kaivosturvallisuuden Neuvottelukunnan puolesta asiaa selvittivät
Pertti Kortejärvi ja Matti Bergbacka,
jotka esittelivät neuvottelukunnan
hankkeita.
Dipolomi-insinööri Aimo Vuento
kertoi teknikkojen roolista esityksessään, jonka nimi oli ”Tarvekiven louhinnan mestareina puoli vuosisataa”.
Liiketoimintayksikön johtaja Tommi
Halonen Forcitilta puolestaan kertoi
kattavasti räjähdysaineiden kehityksestä pötköistä puuromaiseen velliin,
kun taas yliopettaja Tuomo Tahvanainen Saimaan ammattikorkeakoulusta
esitteli koulun tarjontaa maa- ja kalliorakentamisen koulutuksessa. Paikalle saapui yllätysvieraana teknillisen
oppilaitoksen entinen rehtori Seppo
Saarinen, joka lyhyesti ja hauskasti
muisteli omaa aikaansa koulun johdossa.
Historiikki
Vuosijuhlan vietto nousi lähes toiseen
ulottuvuuteen iltapäivällä yhdistyksen
50-vuotishistoriikin juhlallisella jul-
kistamisella. Soittokunnan sävelten
kannattamana yksi kappale historiikkirjaa kannettiin saatossa salin
läpi estradille ja sijoitettiin jalustalle
kunniapaikalle. Puheenjohtaja Timo
Rajala otti saattueen vastaan ja kertoi
kirjan tekemiseen johtaneista syistä.
Kirjan kirjoittanut Heikki Harri
kertoi omia näkenyksiään aineiston
kokoamisesta, itse kirjoittamisprosessista ja historiikkitoimikunnan merkityksestä. Toimikunnan jäsen Aku
Turunen puolestaan luonnehti toimikunnan työtä kirjan etenemisessä.
Lopuksi Timo Rajala esitti n. viidenkymmenen valokuvan kavalkaadin
valkokankaalle. Vaikka historiikissa
käytettiin kymmeniä jäsenten lähettämiä kuvia, niin kaikki kuvat eivät kirjaan mahtuneet. Nyt ne nähtiin kaikki.
Yleisö seurasi kuvia hyvin hiljaisena ja
tunnisti joistakin niistä itsensä, mutta
vielä useammasta teknikkokavereita.
Hieno ja mieleenpainuva esitys.
Kun väki poistui salista, kaikki saivat historiikista oman kappaleensa.
Varmaankin moni luki kirjaa vielä
saman illan tai yön aikana.
13
Vuosikokous
Tavanomainen vuosikokous pidettiin
hotelli Lappeessa. Paikalla oli 48 jäsentä. Puheenjohtajaksi valittiin Kalevi Laakkonen ja sihteeriksi Aku Turunen. Ennen muita kokoustapahtumia
vietettiin hiljainen heti edesmenneiden kollegoiden muistolle.
Toimintakertomus, tiliupäätös ja
talousarvio hyväksyttiin. Tilintarkastajiksi valittiin Kari Saarimäki ja Erkki Törmäkangas, molemmat Kemistä
Ouotokummun kaivokselta.
Kokous hyväksyi jäsenhakemusten
perusteella yhdistykseen 23 uutta jäsentä sekä erikseen kunniajäseneksi
Aimo Vuennon, pitkäaikaisen vuoriteknikoiden opettajan Lappeenrannasta.
Uudet jäsenet ovat Pekka Berström,
Mika Hannula, Timo Haverinen, Jari
Huotari, Kyösti Huttu, Juha Hyväkkä, Jani Hyvärinen, Juha Kreivi, Jyri
Lammi, Kimmo Lehtola, Aarre Olli,
Juha-Pekka Olli, Ville Paalumäki,
Atro Petäjäjärvi, Jaakko Pihlaja, Meeri
Pöllänen, Simo Rapeli, Jukka Räisänen, Jouko Salonen, Jorma Soppela,
Antti Sorsa, Seppo Surakka ja Marko
Yhdistyksen kunniakirjoja ja -viirejä saivat: vas. Timo Rissanen, Juha v. Hertsen, Esko Asikainen, Aimo Vuento, Aarre Olli, Mauri
Parkkinen, Martti Kähkönen ja Heikki Harri.
Väätäinen. Yhdistyksen jäsenmäärä oli
tuolla hetkellä 256.
Iltajuhla
Hotelli Lappeen ruokasali oli täynnä,
kun kaikki toistasataa vierasta siirtyivät illalliselle ja viettämään pitkän päivän päätteekski iltajuhlaa. Maittavan
aterian lisäksi ja pianomusiikin soidessa taustalla juhlassa jaettiin kunniakirjoja ja -viirejä sekä julkistettiin Aimo
Vuennon kunniajäsenyys.
Tilaisuudessa oli myös vapaan sanan paikka, jonka muutamat juhlavieraat käyttivätkin hyväkseen ja muistelivat ääneen menneitä aikoja.
Laivaristeily Saimaalla
60 teknikkoa osallistui vielä seuraavan
päivän risteilyyn M/S Camillalla, joka
hyvin täyttyi juhlaväestä. Alus matkasi
aina Saimaan kanavan suulle Mälkiän
sululle.
Laivaristeily Saimaalla keräsi runsaan joukon juhlaväkeä ja päätti samalla koulutuspäivät upeissa tunnelmissa.
Lounaan ja seurustelun aikana yleisöä viihdyttivät paikallinen trubaduuri
Lauri ”Lätsä” Melanen sekä Aimo Vu14
ento omalla yllätysesityksellään.
Seuraavaan jatkokoulutuspäivään on
vielä aikaa, mutta sitä odotellaan jo.
Koulutuspäivät kautta aikojen
Yhdistyksen kunniapuheenjohtaja Kalevi Laakkonen on kerännyt koulutuspäivien
perustiedot ja vierailukohteet alkaen vuodesta 1981 ja päättyen 50-vuotisjuhlaan.
Tällaisia päiviä on vuosien aikana vietetty:
1981 Kuopio: Malminetsintä Suomessa
1983 Helsinki: Alan koulutus
1984 Helsinki: Kaupungin louhintatyömaat
1985 Savonlinna: Enonkosken ja Louhen kaivokset
1986 Helsinki: Alueen tunnelityömaat
1987 Lounais-Suomi: Alueen kiviteollisuus
1989 Lappeenranta: Kymmene Oy:n Kaukaan paperitehdas
1990 Lohja: Tytyrin kaivos ja Lohja Oy:n kaivosteollisuus
1991 Ruotsi: Vuosikokous laivalla ja Sandvikin tehdas Sandvikenissä
1992 Vuosikokouksen yhteydessä luentoja aiheesta ”Innovoiva johtaminen”
1993 Siilinjärvi: Siilinjärven kaivoksen kaivos- ja jalostustoiminta
1994 Turku ja ympäristö: Louhintatyömaat
1995 Kemi: Kemin kaivoksen kaivos- ja jalostustoiminta
1996 Vuosikokouksen yhteydessä luentoja aiheesta ”Louhinta taajamassa”
1997 Viro: Palavakiviteollisuus
1998 Helsinki: Kulta ja muut arvoaineet maamme kallioperässä
1999 Lappeenranta: 40 vuotta teknikkokoulutuksen alkamisesta ja Ihalaisten louhos
2000 Outokumpu: VTT:n mineraalitetnologia ja PKAKK
2001 Helsinki: Maanalaisten kalliotilojen monikäyttöisyys ja ”HIILI” louhintatyömaa
2002 Tampere: Automaatio louhinnassa. Sandvik Tamrock tehdas
2003 Erikoislouhinnat ja räjäytystyöt. Laivaristeily M/S Mariella laivalla
2004 Nunnanlahti: Suomen Kivikeskus
2005 Helsinki: Suuret Infrahankkeet Suomessa. Vuosaaren sataman louhintatyömaa
2006 Turku: Vuorialan koulutusta. Kakolanmäen louhintatyömaa
2007 Imatra: Kaivos- ja louhintatekniikkaa. Ovakon terästehdas Imatra
2008 Helsinki: Maanalaiset infralouhinnat. Eduskunta
2009 Oulu: Nykypäivän kaivostoiminta Suomessa. Oulun kierros
2010 Tampere: Kulta. Sandvikin ja Robitin tehtaat
2011 Vantaa: Louhintatyöt ja ympäristö. Heurekan tiedekeskus
2012 Oulu: Kaivos 2012. Outokumpu Chrome Oy Kemin kaivos
2013 Lappeenranta: Yhdistyksen 50-vuotisjuhla
15
Kullanarvoinen
kaivos
Vastuullisena kullantuottajana huolehdimme yhteisen ympäristömme lisäksi myös
alueemme ihmisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Suomalainen luonto on
meille kaikille kullanarvoinen – siksi noudatamme kaikessa toiminnassamme kestävän
kehityksen periaatteita ja hyödynnämme alamme uusinta ja parhainta tekniikkaa.
Agnico Eagle Finland Oy, Pokantie 541, 99250 Kiistala
www.agnicoeagle.com
KITTILÄN KAIVOS
KAIRAUKSESI ONNISTUU
PAIKASTA JA KELISTÄ RIIPPUMATTA
TARJOAMME KAIVOSTEOLLISUUDELLE
» HUIPPULUOKAN KAIRAKONEET
» KAIRAUSPALVELUT
ADC:n kairauslaitteistojen jokainen yksityiskohta on kehitetty ja
testattu omassa työssämme vaativissa ympäristöissä. Valmistamamme kairauslaitteistot ovat käyttäjäystävällisiä, ympäristöystävällisiä sekä suorituskykyisiä kaikissa olosuhteissa.
Tarjoamme kokonaisvaltaisen, tehokkaan palvelupaketin – maan
pinnalla tai alla. Saat meiltä laadukkaat kairaussydännäytteet timanttikairausmenetelmällä, reiän taipumamittaukset, suunnatun näytteenoton sekä edustavat näytteet myös RC-porausmenetelmällä.
Arctic Drilling Company Oy
Teollisuustie 26B, 96320 Rovaniemi
puh. 040 680 5809
16
www.adcltd.fi
EuroMining 2015
Merkitse päivämäärät jo kalenteriisi
20.-21.5.2015
Tampereen Messu- ja Urheilukeskus
www.euromining.fi
17
Kari Erkko
Myyntipäällikkö, kivi- ja rakennusteollisuus
Tyrolit Oy
Vaijerisahaus tarvekivilouhoksella
sekä infrarakentamisessa
Louhosnäkymä Larvikista, tehokasta työskentelyä monella tasolla.
Timanttityökalujen käytöllä louhinnassa, kivenjalostuksessa ja rakennusteollisuudessa on jo pitkät perinteet.
Ensimmäinen timanttipyöröterä valmistettiin Ranskassa vuonna 1885
helpottamaan marmorin sahausta
säännöllisiksi harkoiksi. Tuolloin työkalujen valmistukseen käytettiin ainoastaan luonnon timantteja jotka olivat
kalliita ja vaikeita hankkia. 1950-luvulla alkoi synteettisten timanttien
valmistus ja se antoi vauhtia myös
kiviteollisuuden timanttityökalujen
valmistukseen. Varhaisimmat vaijerisahat ovat 1900-luvun alusta jolloin
teräsvaijeria pyöritettiin väkipyörillä ja
mukaan syötettiin kvartsihiekkaa aikaansaamaan kiveä leikkaava tapahtuma. Timanttilankaa keksittiin ruveta
käyttämään Englannissa 1950-luvun
alussa jolloin teräsvaijerin päälle pujotettiin helmiä joihin oli galvanoitu
timantteja, samaa menetelmää käytetään vielä tänäkin päivänä marmoreiden louhinnassa. Timanttivaijerien
käyttö louhinnassa ja kivenjalostuksessa yleistyi 1980-luvulla josta lähtien kehitys on ollut tasaista ja jatkuu
sellaisena edelleen. Syy tähän kehitykseen on ollut valmistusmenetelmien
18
paraneminen ja teollisesti valmistettujen timanttien halpeneminen. Laadullisesti timanttityökalut ovat parantuneet vuosien saatossa merkittävästi
ja suuremmat valmistusmäärät ovat
myös tehneet valmistamisesta edullisempaa.
Norjassa Larvikin alueella alettiin
vaijerilla louhia jo 1980-luvun alkupuolella dieselkäyttöisillä louhossahoilla ja tänä päivänä lähes kaikki
louhinta tehdään sahaamalla. Ruotsissa vaijerilla louhinta alkoi yleistyä
1990-luvun puolivälissä ja on edelleen
kasvussa. Suomessa on muutamilla
louhoksilla sahattu vaijerilla varsin
kannattavasti jo useampia vuosia Pohjois-Karjalassa ja Kaakkois-Suomessa
ja lisää on suunnitteilla.
Vaijerisahauksen yleistymisen tärkeimmät tekijät ovat olleet ja ovat
edelleenkin sen tehokkuus, taloudellisuus ja ympäristötekijät.
Tehokkuuden kehitystä voidaan
verrata esimerkiksi sahaustuloksilla Norjan Larvikin alueelta jossa
on pisimpään pohjoismaissa louhittu timanttivaijerilla. 1990-luvun
alussa vaijerin leikkuunopeus oli
1-2 m² tunnissa kun se nykyään on
yli 20 m² tunnissa ja aiemmin kestoikä
oli 3-5 m²/metrillä vaijeria kun se nyt
on 18-22 m²/vaijerimetri.
Vaijerisahausta verrattaessa perinteiseen poraamalla ja räjäyttämällä
tehtävään irrotukseen tai railoporaukseen on syytä muistaa, että louhimoiden väliset erot voivat olla hyvinkin suuria johtuen louhoksen mallista
tai kiviaineksesta ym. tekijöistä jotka
vaikuttavat louhintakustannuksiin ja
menetelmiin. Ensimmäisenä etuna tulee sahauksen nopeus, vaijerilla sahattaessa saavutetaan 10-15 m²/ tunti ja
yksi operaattori pystyy hoitamaan useampaa sahayksikköä samanaikaisesti.
Vaijerisahauksella rakoneliön hinta on
10-15 € yhdellä yksiköllä sahattaessa
kun lasketaan palkka ja vaijerikustannukset. Sahaamalla louhittaessa
irrotettu kiviaines pysyy ehjempänä
jolloin tuotto paranee ja hukkakiven
määrä vähenee sekä sahatusta pinnasta nähdään myös paremmin kiven
laatu.
Ympäristötekijöistä tärkeimpänä
tulee alhainen melu joka on vaijerisahauksessa vain 70 db:n luokkaa ja
myös pölynhallinta on paljon helpompaa. Näistä tekijöistä taas on suurta
apua eteenkin infra kohteissa sekä
sellaisilla louhimoilla jotka sijaitsevat asutusten läheisyydessä ja joiden
Tehokkuus huipussaan, 10 sahayksikköä ja kaksi sahausryhmää.
poraamalla ja räjäyttämällä tehtävää
työaikaa on rajoitettu lupaehdoin.
Siirryttäessä perinteisestä louhinnasta vaijerisahaukseen on hyvä
avata louhosta paremmin sahaukseen soveltuvaksi. Vaijerisahauksessa
penkan optimikorkeus on 8-10 m ja
sahauksen pituus 1,5-2 x korkeus eli
ihanteellinen sahauspinta-ala on 80200 m² kerralla. Tällaiset olosuhteet
mahdollistavat tehokkaan leikkuun
sekä vaijerin pitkän käyttöiän.
Sahauskalustoa suunniteltaessa
kannattaa sahan koko mitoittaa niin
että sillä saadaan tehokkaasti sahattua
myös vaakasahaukset jotka saattavat
olla ylikin 200 m² ja joissa tarvitaan
maksimaalista leikkuu kapasiteettia.
Nykyaikaiset louhos-sahat ovat tehoiltaan 55-75 kW ja täyttävät edellä
mainitut ehdot. Samaa sahauskalustoa
voidaan käyttää myös blokkien muotoiluun jolloin nähdään tarkalleen
irrotetun kiven laatu. Nykyaikaisissa
louhossahoissa on jo niin hyvin kehittynyt automatiikka, että niillä voidaan
sahata käytännössä koko sahaus automaattiohjauksella pois lukien lopetus
19
joka kannattaa tehdä manuaalisesti.
Myös generaattori on hyvä mitoittaa
hieman yli todellisen tarpeen jotta vältytään turhilta ongelmilta kun
sahataan suurempia pinta-aloja. Sahakiskoa on hyvä olla 8-10 metriä,
jolloin vaijeria ei tarvitse lyhentää
turhan usein. Vaijerille reikiä porattaessa on hyvä porata vaakareiät vähän
yläviistoon, jotta vesi sekä sahausliete
saadaan poistumaan mahdollisimman
tehokkaasti. Hyvä reikäkoko on 2-3
tuumaa joka helpottaa reikien kohtaamista sekä vaijerin pujottamista että
sahauksen aloittamista.
Penkan yläpuoli on syytä puhdistaa
huolellisesti irtonaisesta maa-aineksesta muutaman metrin leveydeltä
sahauslinjasta, jolloin vältytään irtoaineksen joutumiselta sahausuraan.
Veden tarve sahauksessa on 6-18 litraa
minuutissa riippuen kivilaadusta, leikkuunopeudesta ja sahaus-suunnasta.
Liiallinen vedenkäyttö vie sahauksesta tehoja ja aikaansaa timanttien kiillottumisen. Vaijerin pyörimisnopeus
on 28-34 metriä sekunnissa johon
vaikuttaa kivilaatu, sahaus kalusto ja
käytössä oleva vaijeri. Ennen saha-
sä jousien kanssa suojaa runkovaijeria
kulumiselta. Vaijeria liitetään yhteen
teräsholkeilla jotka puristetaan paikalleen siihen tarkoitetuilla hydraulisilla
puristimilla. Liittimet on muistettava
uusia aina viimeistään 8-12 tunnin
käytön jälkeen. Vaijeriin pitää pyörittää kierroksia runkovaijerin pyörimissuunnan mukaisesti jotta saadaan
vaijeri pyörimään akselinsa ympäri ja
kulumaan tasaisesti joka puolelta.
Joillakin alueilla ja louhimoilla on
syytä ottaa huomioon vuoripaineen
vaikutus sahaukseen, mutta oikealla
sahausjärjestyksen suunnittelulla näiltä ongelmilta kuitenkin useimmiten
vältytään.
Syväsahattu kallioseinämä Helsingin keskustassa.
uksen aloittamista on huolehdittava
myös siitä, ettei sahaus alueelle pääse
ulkopuolisia henkilöitä sahauksen ollessa käynnissä, sillä turvallinen suojaetäisyys sahattaessa on 1,5 kertaa
vapaan vaijerin mitta. Vaijeri valitaan
louhoksen kivilaadun mukaan joko
niin että pyritään mahdollisimman
hyvään leikkuu nopeuteen tai pitkään käyttöikään tai sitten näiden
yhdistelmään. Yleisimmät louhintatimanttivaijerit ovat halkaisijaltaan
11-11,4 mm ja timanttihelmiä on 40
kappaletta metrillä vaijeria. Kovia kivilaatuja sahattaessa vaijerit ovat vulganoitu kumipäällysteellä joka yhdes20
Nykyaikaisessa infrarakentamisessa
timanttivaijerisahaus avaa aivan uusia
ulottuvuuksia. Kaupunkien keskustoissa tehtävissä metro-, parkkihallija muissa tunnelitöissä sekä kohteissa
joissa melun tai tärinän takia perinteinen louhinta on joko hankalaa tai
kokonaan kiellettyä. Erilaisissa rakennusten laajennustöissä joissa pitää mennä peruskalliossa alaspäin jo
aiemmin rakennetulla tontilla voidaan
jo olemassa olevat perustukset irrottaa
louhittavasta alueesta vaijerilla sahaamalla. Tällaista sahausta kutsutaan syväsahaukseksi, siinä apuna käytetään
250 mm:n reikiä joihin upotetaan
pyörästöt joiden kautta vaijeri ohjataan niin, että sahaus etenee ylhäältä
alaspäin. Myös erilaiset kallioleikkaukset ajoteiden tai kevyenliikenteen
väylien läheisyydessä voidaan tehdä
sahaamalla penger vinoon, jolloin vältytään mittavilta jälkitöiltä. Eikä pidä
unohtaa myöskään massiivisia betonirakenteita, kuten siltoja tai rakennusten perustuksia ym. joihin louhossahaus kalusto soveltuu erinomaisesti
koska sahattavan kappaleen koko tai
muoto ei ole esteenä.
Lopuksi haluan todeta, että timanttivaijerisahaus on maailmanlaajuisestikin edelleen nopeasti kehittyvä sektori, jossa vain mielikuvitus on rajana,
puhutaanpa sitten louhossahauksesta,
kivenjalostuksesta tai ympäristörakentamisesta.
TEEMME SINUN PÄIVITTÄISEN TYÖSI
HELPOMMAKSI JA KANNATTAVAMMAKSI
TIMANTTITYÖKALUT KIVITEOLLISUUDELLE
KORKEALAATUISET TUOTTEET
— Louhintavaijerit
— Vaijerit ja block-sahanterät
— Kalibrointi- ja kiillotustyökalut
— Profilointityökalut viimeistelyyn
PAIKALLINEN TUKI
— Päivittäinen apu lähellä ja helppo kommunikointi
— Hyvin motivoitunut henkilökunta ja erinomainen
tuotetuntemus
— Nopeat toimitukset
OTA YHTEYTTÄ
TYROLIT OY
Kari Erkko
Puh. +358 50 565 9686
E-mail: [email protected]
SWAROVSKI Groupin jäsen
www.tyrolit.com
Aino Paavola
Tampereen Messut Oy
TAMPEREELLA ENSIMMÄISTÄ KERTAA JÄRJESTETYT
EUROMINING–
KAIVOSTEKNOLOGIAMESSUT
OLIVAT MENESTYS
EuroMining jopa odotettua
kansainvälisempi
EuroMiningin suosio näkyi sekä kävijä- että näytteilleasettajamäärissä.
Ensimmäistä kertaa pidetyillä messuilla vieraili 3874 kävijää, ja näytteilleasettajia oli 191. Suurimman
yllätyksen toi kuitenkin tapahtuman
herättämä kansainvälinen kiinnostus.
Näytteilleasettajia Tampereelle saapui
11 maasta, ja ulkomaalaisten näytteilleasettajien osuus oli 12 prosenttia
kaikista näytteilleasettajista. Myös
kävijöitä oli useammasta maasta kun
etukäteen odotettiin: EuroMiningissa
vieraili kaivosalan ammattilaisia jopa
40 maasta. Eniten vieraita saapui
Kiinasta, Venäjältä, Ruotsista ja IsoBritanniasta.
– EuroMining 2013 onnistui hienosti ja olemme todella tyytyväisiä
uudesta tapahtumasta saamaamme
palautteeseen. Myös kävijämäärä ylitti odotuksemme. Kaivosteknologian
Kuva: Aki Rask
Tampereen Messut Oy:n, Vuorimiesyhdistys ry:n ja Tekesin Green Mining
-ohjelman yhteistyönä järjestämä uusi
kaivosalan ammattimessutapahtuma
EuroMining 2013 sai erinomaisen
vastaanoton. Tampereen Messu- ja
Urheilukeskuksessa 11.-12.9.2013
järjestetyt Euroopan suurimmat kaivosteknologiamessut kokosivat kaikki
merkittävät kaivosteollisuuden toimijat saman katon alle. Messujen suosio
yllätti jopa messujärjestäjät.
messuille on ollut selvästi kysyntää ja
Tampere osoitti olevansa oikea paikka
tämän alan kansainvälisen tapahtuman
toteuttamiseen. EuroMining tarjosi
alan toimijoille hyvän tilaisuuden kartoittaa näkymiä ja uutuuksia, keskustella alan ajankohtaisista asioista sekä
verkostoitua myös ulkomaalaisten
toimijoiden kanssa, kertoo toimitusjohtaja Hannu Vähätalo Tampereen
Messut Oy:stä.
Messut kokosivat yhteen
kaivosalan ammattilaiset
EuroMining-messuilla luotiin katsaus
koko kaivosteollisuuden tuotantoketjun keskeisiin näkymiin ja tapahtuma
22
houkuttelikin paikalle laaja-alaisen
läpileikkauksen alan ammattilaisia.
Kävijöistä 32,5 % ilmoitti toimialakseen joko malminetsinnän, kaivosteollisuuden, malmin rikastuksen,
jatkojalostuksen tai metallien valmistuksen. Yritysjohdon edustajia kävijöistä oli 11,3 %, asiantuntijoita 17,6
% ja suunnittelun ja tuotekehityksen
ammattilaisia 13,4 %. Kiinnostavimmiksi osa-alueiksi messuilla mainittiin
kaivoskoneiden valmistus, huolto- ja
korjauspalvelut, murskaus, energia,
ympäristöasiat sekä kaivostoimintaan
liittyvät insinööripalvelut ja tekniset
palvelut. EuroMining myös tavoitti
kohdeyleisönsä erinomaisesti, sillä
Kuva: Aki Rask
84,95 % kävijöistä ei ollut vieraillut
muissa alaan liittyvissä tapahtumissa
(Maxpo 2013, Kaivos 2012, Finnmateria 2012).
Messuilla haluttiin tuoda esille kaivannaisteollisuuden merkitystä. Se on
työllisyyden kannalta yksi lupaavimpia
teollisuuden aloja Suomessa. Messujen avaaja, työ- ja elinkeinoministeriön
strateginen johtaja Mari Pantsar-Kallio kertoi messujen tiedotustilaisuudessa ajatuksiaan siitä, miten suomalainen kaivannaisteollisuus saadaan
kestävämmäksi, houkuttelevammaksi
ja kilpailukykyisemmäksi. PantsarKallio myös toivoi, että nuoret innostuisivat alasta.
Vuoden ympäristöteko 2013
-palkinnon sai kairausurakoitsija
Oy Kati Ab
EuroMining-messuilla jaettiin historian ensimmäinen Vuoden ympäristöteko -palkinto. Palkinnon sai
kairausurakoitsija Oy Kati Ab Kalajoki (KATI). Kaivosalan uuden tunnustuspalkinnon voi saada kaivosalan
toimija, joka huomioi esimerkillisesti
ympäristöasiat toiminnassaan. Palkintoraati mainitsee perusteluissaan,
että KATI:n ympäristöjärjestelmän
sertifioiminen ensimmäisenä kairausurakoitsijana Pohjoismaissa, henkilökunnan sitoutuneisuus ympäristöarvoihin ja itse kehitetty tehokas
kairauslaitteisto ratkaisivat palkin-
EUROMINIG 2013 -FAKTAT
Järjestettiin ensimmäisen kerran 11.-12.9.2013
Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa
Euroopan suurimmat kaivosteknologiamessut
Näytteilleasettajia: 191 kpl
Kävijöitä: 3 874 kpl
Näyttelyneliöt: 5 738 m²
Kävijöitä 40 maasta: Alankomaat, Australia, Belgia,
Botswana, Chile, Espanja, Etelä-Afrikka, Etelä-Korea, Filippiinit,
Georgia, Ghana, Indonesia, Intia, Irlanti, Iso-Britannia,
Israel, Italia, Itävalta, Kanada, Kazakstan, Kiina, Liettua,
Luxemburg, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa,
Sambia, Suomi, Sveitsi, Tadžikistan, Taiwan, Tanska, Turkki,
Uzbekistan, Venäjä, Viro ja Yhdysvallat.
non saajan. Palkintoraatiin kuuluivat
Vuorimiesyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Harri Natunen, GTK:n
pääjohtaja Elias Ekdahl sekä Kaivannaisteollisuus ry:n puheenjohtaja
Tarmo Tuominen
Tapahtuman ohjelmassa oli otettu
huomioon myös kansainvälinen yleisö. Englanniksi pidettävissä seminaareissa kuultiin suomalaisten kaivosalan
asiantuntijoiden lisäksi kansainvälisiä
luennoitsijoita Australiasta, Iso-Bri23
tanniasta, Kanadasta ja Turkista. Seminaareissa puhuttivat muun muassa
kaivosteknologiaan, rahoitukseen,
turvallisuuteen, maineenhallintaan,
sosiaaliseen vastuuseen, ympäristöasioihin ja kestävään kehitykseen
liittyvät asiat.
Seuraavat EuroMining-messut järjestetään 20.–21.5.2015 Tampereen
Messu- ja Urheilukeskuksessa.
Merja Tyynismaa
Viestintä ja ympäristö
Rantatunnelin allianssi
Tampereella rakennetaan
Rantatunnelia
Näsinkallion
eritasoliittymävaraus
s
rko
ki
Aikataulu ja kustannukset
Hankkeen toteutusvaihe kestää noin
neljä vuotta. Varsinaisen tunnelilou-
Santalahden
eritasoliittymä
me
Rantatunneli hankkeena
Hanke sisältää valtatien 12 siirtämisen
uuteen linjaukseen ja tunneliin Tampereella, välillä Santalahti – Naistenlahti. Valtatien siirtämisen edellyttämät tie- ja katujärjestelyt, johto- ja
laitesiirrot sekä Naistenlahden ja
Santalahden eritasoliittymät sisältyvät myös hankkeeseen. Uusia siltoja
rakennetaan yhteensä seitsemän.
Tunnelijakson kokonaispituus on
2 327 metriä. Tästä noin 100 metriä
on betonitunnelia. Molemmilla ajosuunnilla on erilliset tunnelit, joissa
on kaksi 3,5 metrin ajokaistaa ja 3,25
metrin levyinen ulkopiennar (turvakaista). Tunnelin vapaa korkeus on 5
m. Tunneleita yhdistävät 150 metrin
välein sijaitsevat yhdyskäytävät, jotka
ovat palo- ja savuosastoituja uloskäytäviä ajoneuvotunnelista toiseen.
Tunnelissa on 60 km/h nopeusrajoitus
ja raskailla ajoneuvoilla ohituskielto.
Jalankulku ja pyöräily ovat tunnelissa
kiellettyjä. Tunnelit varustetaan sammutusjärjestelmällä.
Naistenlahden
eritasoliittymä
Näsijärvi
Tam
Rantatunnelin allianssiurakassa on
siirrytty kehitysvaiheesta toteutusvaiheeseen. Toteutusvaiheen allianssisopimus allekirjoitettiin 4.10.2013.
Allianssin osapuolet ovat Tampereen
kaupunki, Liikennevirasto, Lemminkäinen Infra Oy, Saanio & Riekkola
Oy ja A-Insinöörit Suunnittelu Oy.
Tunnelilouhinnat alkavat vuoden
vaihteen tienoilla kolmesta kohdasta.
Sitä ennen suuaukkojen ympäristössä
tehdään johtosiirtoja, maansiirtotöitä
ja avolouhintoja.
© MML / 2013
Rantatunnelihankkeen sijainti ja perusratkaisu eritasoliittymineen. Tammerkosken kohdalla tunneli on noin 30 m vesipinnan alapuolella.
Havainnekuva tunnelin poikkileikkauksesta yhdyskäytävän kohdalta.
hinnan osuus tästä on reilut puolitoista vuotta. Tunneli otetaan liikenteelle 15.5.2017 ja hanke valmistuu
30.11.2017. Väyläympäristön viimeistelytyöt saatetaan loppuun kesän 2018
aikana.
Hankkeen tavoitekustannus ilman
arvonlisäveroa on 180,3 miljoonaa
euroa toukokuun 2013 hintatasossa.
Tavoitekustannus jakautuu kustannuskohteittain seuraavasti:
Kustannuskohde
Kustannus,
M€
Väylät
36,3
Sillat
23,7
Tunneli
79,2
Tekniikka
27,9
Suunnittelu, maa- ja kallioperätutkimukset, ympäristöseurannat
13,2
Tavoitekustannus
24
180,3
Allianssi on käyttänyt ongelmanratkaisussa
sekä ideoiden ja innovaatioiden synnyttämisessä työpajatyöskentelyä. Sillä on
saavutettu hyviä tuloksia ja työskentelytapaa kehitetään edelleen.
Tunnelin rakentaminen
Tunnelilinjan kallioperä ja sen ruhjeet
on tutkittu etukäteen perusteellisesti.
Louhinta sekä kallion lujitustoimenpiteet ja tiivistykset ovat toteutettavissa
tavanomaisin menetelmin. Hankkeen
erityispiirteet liittyvätkin enemmän
hankkeen suureen kokoon Suomen
mittakaavassa sekä sen sijaintiin ja
toteutustapaan.
Louhinta etenee kahdeksalla perällä ja massamäärät ovat suuria. Rantatunnelista louhitaan 650 000 ktm3
kiveä keskellä kaupunkia. Avolouhinnat tulevat vielä tämän päälle. Tunnelilouhetta käytetään kaavojen mukaisten rantapuistojen rakentamisessa
Santalahdessa ja Ranta-Tampellassa
ja sitä hyödynnetään myös väylien
rakenteissa. Louheen arseenipitoisuus on tehtyjen selvitysten mukaan
sellainen, ettei se rajoita kiviaineksen
käyttöä vesistötäytöissä.
Tunnelin rakentamisaikaa optimoidaan moduli- ja elementtirakentamisen avulla. Yksi moduli on yhdyskäytävien välinen, 150 metrin pituinen
tunneliosuus. Modulin louhinnan sekä
tiivistyksen ja lujituksen jälkeen alkaa
välittömästi verhouksen rakentaminen
valmiita elementtejä mahdollisimman
pitkälle hyödyntäen. Teknisten järjes-
telmien rakentaminen ja testaaminen
tapahtuu myös moduleittain. Näin
järjestelmien testaamiseen tarvittava
kokonaisaika lyhenee.
Tunneliin mennään sisälle suuaukkojen sivusta työtunneleiden
kautta. Näin suuaukolle tulevia väyliä
ja betonirakenteita voidaan rakentaa samanaikaisesti tunnelin kanssa
ja hankkeen läpimenoaika lyhenee.
Kolmesta työtunnelista Santalahti jää
käyttämättömäksi, Näsinkallio toimii
huoltoreittinä ja Naistenlahti ilmanvaihtokuiluna.
Toteutustapana allianssiurakka
Hankkeen toteutustavaksi on valittu
allianssimalli. Allianssiurakassa on
kaksi vaihetta. Juuri alkanutta toteutusvaihetta edeltäneen kehitysvaiheen
aikana rakentajat ja suunnittelijat ovat
laatineet yhteistyössä tilaajaosapuolten
kanssa alustavat rakennussuunnitelmat ja asettaneet tavoitekustannuksen.
Tavoitekustannus on allianssin yksimielinen päätös siitä, kuinka paljon
projektin toteuttaminen saa maksaa.
Palveluntuottajien palkkion suuruus
riippuu allianssin suorituskyvystä keskeisillä avaintulosalueilla (aikataulu,
turvallisuus, käytettävyys, julkisuuskuva) sekä tavoitekustannuksen pitä25
vyydestä.
Allianssiurakassa tilaajaosapuoli ja
palveluntuottajat jakavat riskit ja hyödyt yhdessä. Urakkamuodosta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa saadut
kokemukset ovat olleet erittäin hyviä
ja tavoitekustannus on pääsääntöisesti alitettu. Syy tähän on tutkimusten
mukaan nimenomaan riskien ja hyötyjen jakamisessa, joka kannustaa hyviin
suorituksiin ja arvoa rahalle tuottaviin
uusiin innovaatioihin. Asiaa on tutkinut mm. Queensland University of
Technology professori Karen Manleyn
johdolla. Rantatunnelin allianssissakin
on syntynyt paljon innovaatioita, jotka
ovat vaikuttaneet myös tavoitekustannukseen. Kehitysvaiheessa ideoita ja
innovaatioita syntyi yhteensä 76 kappaletta.
Rantatunnelin allianssin johtonelikon muodostavat projektipäällikkö Esko Mulari Lemminkäinen
Infra Oy:stä, apulaisprojektipäällikkö
Mauri Mäkiaho Liikennevirastosta,
suunnittelupäällikkö Hannu Kivelä A-Insinöörit Suunnittelu Oy:stä
sekä kalliosuunnittelusta vastaava
Matti Kalliomäki Saanio & Riekkola
Oy:stä.
Heikki Harri
Historiikkikirjailija
Vuoriteknikot nyt kansissa
Vuoriteknikkojen 50-vuotishistoriikki oli mielenkiintoinen ja mieleenpainuva projekti. Mielenkiintoinen se
oli siksi, että kivialan harrastelijataustani vuoksi alan maailmaan oli helppo sopeutua. Mieleenpainuva se taas
oli mm. siksi, että sen tekemisessä oli
monta erilaista vaihetta. Minunkin
kannaltani oli kuitenkin kaikkein parasta, että vuoriteknikkojen ammattikunta sai arvoisensa historiajulkaisun.
Toivon onnistuneeni välittämään kenelle tahansa lukijalle jotakin vuoriteknikkoudesta; teknikot kun ovat
omanlaisensa ammattiryhmä, Siihen
liittyy paljon sellaista sisäpiiriläisyyttä,
joka ei helpolla avaudu ulkopuolisille,
kertoo historiikin kirjoittanut Heikki
Harri.
Kirjan tekemisessä oli minun
kannaltani yksi erityinen piirre, joka
avautui vasta varsinaisen kirjoittamisprosessin puolivälissä. Kun nimittäin
tulin mukaan hankkeeseen, niin ajattelin, että kirjasta tulisi nimenomaan
Vuoriteknikot ry:n historiikki, jossa
siis keskityttäisiin yhdistyksen historiallisiin vaiheisiin. Näin ei kuitenkaan lopulta ollut, vaan opastuksen ja
neuvonnan kautta minulle selvisi, että
kirjasta tulisi ennemminkin vuoriteknikkojen ammattialan esitttely, jossa
alan ammatti-ihmisten kertomuksilla
omista töistään tulisi olemaan merkittävä osuus. Tämä olikin mielestäni
hyvä asia, koska se laajensi teoksen
ulottuvuutta, minkä myötä kirja avasi
vuoriteknikkoalaa paljon paremmin
kuin pelkästään yhdistystoiminnan
historiavaiheiden kuvaamisella olisi
ollut mahdollista, Harri kertoo.
Kirjan kirjoittamisvaiheet opettivat hänelle myös hyvin, miten erilaisia talentteja vuoriteknikoiden keskuudesta löytyy varsinaisen ammatin
Heikki Harri kertoi historiikin julkistamistilaisuudessa Lappeenrannassa, että historiikin
kirjoittaminen oli hänelle mielenkiintoinen ja mieleenpainuva projekti.
ulkopuolelta. Timo Rajala ei ole vain
yhdistyksen puheenjohtaja, vaan
myös ammattitaitoinen valokuvaaja
ja visualisti. Aku Turunen puolestaan
osoitti, että oikeinkirjoituskin kuuluu
vuoriteknikon osaamisalueeseen. Monet teknikot osallistuivat aktiivisesti
kirjan tekemiseen lähettämällä kuvia
ja tekstejä. Oma arvonsa oli Aimo
Vuennolla, joka osallistui Lappeenrannan opiskeluasioiden saamiseeen
järkevään muotoon.
Arkistomateriaalien suhteen Harri
voi olla vain tyytyväinen.
Enpä olisi arvannut, miten hyvin
arkistot oli hoidettu ja pidetty koossa. Myös Vuorityö ja -tekniikka -lehti
osoittautui oivalliseksi materiaaliksi.
26
Lehdessähän oli erityisesti Kalevi
Laakkosen kirjoituksia yhdistyksen
historiasta. Nyt huomattava osa niistäkin on koottu yksien kansien väliin.
Harria harmittaa hiukan se, että
lähetettyjä tekstejä joutui lyhentämään.
Monista elämäntarinoista ja urakehityksistä olisi saanut melkeinpä oman
kirjan, olivat ne niin erikoislaatuisia.
Samoin jäi harmittamaan monien
hyvien kuvien karsiutuminen. Mutta
toivottavasti kirja tällaisenaankin antaa lukijoille edes kalpean kuvan alan
opiskelusta, työelämästä ja yhdistystoiminnasta, Harri sanoo.
www.strabag.fi
VAHVA RESURSSI
STRABAG Oy:n erikoisalaa Suomessa ovat infrarakentaminen, radanrakentaminen, projektikehitys,
tunnelityöt ja maanalainen rakentaminen.
Tutustu toimintaamme lisää www.strabag.fi
STRABAG Oy, Bulevardi 12 A 2, 00120 Helsinki
183x125_Helsinki_Sept2013.indd 1
23.09.13 13:57
Kallio-, maaperä ja pohjavesitutKimusKoneiden asiantuntija
Kallio- ja maaperätutkimusrigejä
vaativiin kenttätöihin sekä
huoltoa, kalustoa, tallentimia.
Nyt myös lämpökaivo- ja
erikoissuihkupaalukoneita.
Geomachine Oy
Myynti, Suunnittelu ja Valmistus:
Hiekkakuopantie 4, 004300 Tuusula
Puh. +358 9 2746 7121
Huolto ja Erikoiskoneet:
Kuusimäentie 15, 01900 Nurmijärvi
Puh. +358 9 878 3011
www.geomachine.fi
27
AMMATTILAISEN
REKRYTOINTI
VAATII
REKRYTOINNIN
AMMATTILAISEN
Jokainen kaivoshanke vaatii valtavan määrän rekrytointiosaamista. Meillä sitä on.
Tiedämme kokemuksesta millaisia rekrytointikeinoja kaivoshankkeen eri vaiheet
vaativat, olipa haussa yksittäinen asiantuntija tai kaivoksen koko henkilöstö.
Palvelemme sekä urakoitsijoita että kaivosten kunnossapitoa henkilöstövuokrauksen
ja suorarekrytointien avulla.
Tarvittaessa perustamme oman toimipisteen kaivoksen läheisyyteen, jotta
olemme lähellä asiakasta ja suurta osaa työntekijöistä. Rekrytoimme parhaat
osaajat valtakunnallisesti, tarvittaessa hyödynnämme myös tehokasta kansainvälisen
rekrytoinnin konseptiamme. Testaamme vaativissa olosuhteissa työskentelevät
hakijat soveltuvuusarvioinneilla karsinta- ja valintavaiheessa.
Ota yhteyttä: Kehitysjohtaja Jaana Kaarela, p. 040 557 5866, [email protected]
www.opteam.fi
HORECA | KAUPPA | HYVINVOINTI | TEOLLISUUS | RAKENTAMINEN | TOIMISTO
28
KAIVATTU KALLIOLLA TUNNETTU TUNNELISSA
•
•
•
•
•
•
•
Kallionlujitustuotteet
Geofysiikaaliset ja kalliomekaaniset mittalaitteet
Pyöräkoneiden suojaketjut
Porapaalut ja maa-ankkurit
Tunnelitilojen eristysrakenteet
Liikenneväylätuotteet
Geotuotteet
isut
kniikkka
tusratka
ji
Kallionlu
Puh. 010 6170 880 www.miranet.fi
e
Tunnelit
29
Pekka Suomela
Toiminnanjohtaja
Kaivannaisteollisuus ry
Kaivannaisteollisuus
yhteiskunnan kivijalkana
ennen, nyt ja myös huomenna
Metallien ja mineraalien kulutus kasvaa jatkuvasti maailmanlaajuisesti.
Suomessa metallimalmien louhinta
on kymmenkertaistunut reilussa kymmenessä vuodessa. Suomen noin 50
kaivoksesta ja louhoksesta kahdessatoista louhitaan metallimalmeja kuten
nikkeliä, kuparia, sinkkiä sekä kultaa.
Metallimalmien ohella Suomessa louhitaan lukuisia teollisuudelle tärkeitä
mineraaleja, esimerkiksi kalkkikiveä,
talkkia ja apatiittia.
Olemme Suomessa viime vuodet
käyneet reipasta keskustelua kaivosteollisuudesta. Taustalla on muutosprosessi, jonka keskeisiä ajureita ovat
luonnonvarojen kysyntä ja hinnan
vaihtelut, uusi kaivoslainsäädäntö sekä
EU-tason prosessit. Näyttämönä on
yleinen, moniarvoinen asenneilmasto,
joka haastaa koko kaivosteollisuuden
olemassaolon oikeutuksen.
Julkista kaivoskeskustelua on käyty lähinnä vastakkainasetteluiden ja
raflaavien otsikoiden kautta. Tässä
30
keskustelussa saattaa unohtua, että
kaivosteollisuus on yksi niistä toimialoista, joiden on mahdollista tasapainottaa valmistavan teollisuuden
siirtymistä pois ulkomaille. On hyvä
muistaa, että riippumatta siitä oliko
yrityksen omistus kotimaisissa tai
ulkomaisissa käsissä, ovat yhtiöiden
suoraan ja välillisesti luomat työpaikat Suomessa.
Mikä sitten on kestävää kaivostoimintaa? Ympäristö- ja luontoarvojen
vaikutusten huomioiminen on keski-
össä. Peruslähtökohtia ovat huolellinen
riskienarviointi, ennakoivat toimintatavat, taloudellinen kannattavuus sekä
avoimuus ja läpinäkyvä viestintä.
Kaivosteollisuus tarvitsee osaavaa
työvoimaa niin malminetsintään, rakentamiseen, kaivostoimintaan, metallinjalostukseen kuin laitekehitykseen
ja tutkimustyöhön. Kaivosklusterissa
ytimessä ovat kaivokset, sillä ne tarjoavat toimijoille alustan koko klusteria
hyödyttävän osaamisen ja teknologian
kehittämiselle – työtä ja toimeentuloa
Suomessa.
Tällä hetkellä valtaosa jatkojalostuksen tarpeisiin tuotettavasta metallirikasteesta tuodaan ulkomailta, joten
kotimaisen kaivosteollisuuden kehittäminen tarjoaisi mahdollisuuden kasvattaa suomalaisen työn ja osaamisen
osuutta myös metallirikasteiden jatkojalostuksessa. Lisäarvo suomalaiselle
taloudelle syntyy tästä osaamisesta ja
sitä on mahdollista myydä myös kansainvälisesti.
Kaivosteollisuuden on sitouduttava
kestävien toimintatapojen edistämiseen. Hyviä konsepteja ja toimintamalleja käytetään jo tänään monilla
kaivoksilla Suomessa. Kaivokset ovat
erilaisia ja resurssit rajallisia, joten alalle voisi olla hyötyä myös yhtenäisen
viitekehyksen kehittämisestä. Valtion
tekemien ratkaisujen ja lainsäädännön
kehittämisen lisäksi on yhtiöiden itsensä luonnollisesti sitouduttava kestävien toimintatapojen edistämiseen.
Kestävän kaivannaistoiminnan
kehittäminen edellyttää avoimuutta
31
ja ratkaisuhalua keskustelun kaikilta
osapuolilta. Kaivannaisteollisuus ry
edustaa keskustelussa teollisuuden
ääntä - mukana ovat kaivokset, malminetsintäyhtiöt sekä alan laite- ja
teknologiavalmistajat. Kehitämme
yhdessä kaivosten kanssa läpinäkyvää
vastuullisuutta.
32
33
Lauri Saarelainen, projektipäällikkö,
Rovaniemen ammattikorkeakoulu
Heli Rautjärvi, projektityöntekijä, Kajaanin ammattikorkeakoulu
KOULUTUS – KESTÄVÄN
KAIVOSTOIMINNAN
KIVIJALKA
Treat the Earth well: it was not given to
You by your Parents, it was loaned to
You by your Children. We do not inherit
the Earth from our Ancestors, we borrow
it from our Children.
- Ancient Indian Proverb -
Hyödyntäkäämme luonnonvarojamme kestävällä tavalla, jotta kansallismaisemamme säilyvät katseltaviksi myös tuleville sukupolville.
Kaivannaisalaan liittyvä teollisuus
on kasvussa tällä hetkellä erityisesti
Itä- ja Pohjois-Suomessa. Samaan
aikaan kaivosten ympäristöasioihin
ja sosiaaliseen toimilupaan kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Koska
haluamme yhtäältä ylläpitää metallien ja mineraalien suureen kulutukseen
perustuvaa korkeaa elintasoamme ja
toisaalta huomioida ja säilyttää luontoamme, ainoa ratkaisu tähän yhtälöön on kestävään kehitykseen perustuva kaivannaisteollisuus. Kestävän
kaivannaisteollisuuden harjoittamisen
edellytyksenä on vahva luonnontieteiden tuntemus ja insinööritieteiden
osaaminen talouden, yhteiskunnan ja
lainsäädännön asettamien reunaehtojen sisällä. Kiven kulku eli jalostuminen maan alta kivimurikasta kattilaksi
keittiöömme on osattava. Koulutus on
yksi vastaus tähän osaamistarpeeseen.
Kaivannaisala tullee tarvitsemaan satoja uusia työntekijöitä seuraavan
kymmenen vuoden aikana. PohjoisSuomen ammattikorkeakouluissa on
34
meneillään hanke, jossa suunnitellaan
kaivannaisalan insinöörikoulutusta
kestävän kaivostoiminnan periaatteita
noudattaen.
Kaivannaisteollisuuden osaamisen
kehittämishanke
Kajaanin ammattikorkeakoulussa
(KAMK), Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa (KTAMK) ja Rovaniemen ammattikorkeakoulussa
(RAMK) on käynnissä Kaivannaisalan osaamisen kehittämishanke
(KaKe) ajalla 1.11.2011- 31.12.2013.
Tämän hankkeen tehtävänä on yhtäältä suunnitella kaivannaisalalle
suuntautuvan insinööri (AMK) –tutkinnon opetussuunnitelma ja toisaalta kehittää ammattikorkeakouluissa
annettavaa kaivannaisalan opetusta
ammattikorkeakoulujen opettajien
täydennyskoulutuksella. Kolmantena
hankkeen tehtävänä on näiden koulujen verkostoituminen alan yritysten ja
muiden vastaavaa koulutusta antavien
oppilaitosten kanssa. KaKe -hankkeen
rahoittajina toimivat Lapin ja Kainuun ELY -keskukset (ESR). Kaivannaisalan opinnot eivät muodosta omaa
koulutusohjelmaansa, vaan ne voidaan
valita suuntautumisvaihtoehtona seuraavissa insinööri (AMK) -tutkintoon
johtavissa koulutusohjelmissa: Kajaanissa kone- ja tuotantotekniikan
koulutusohjelmassa, Kemissä kone- ja
tuotantotekniikan tai sähkötekniikan
koulutusohjelmissa ja Rovaniemellä
rakennustekniikan koulutusohjelmassa. Näihin koulutusohjelmiin hakeudutaan normaalisti yhteishaussa ja
ensimmäistä kertaa kaivostekniikan
suuntautumisvaihtoehto on valittavissa syksyllä 2013 opintonsa aloittaneilla opiskelijoilla.
Kaivannaisalan opinnot insinööri
(AMK) –tutkinnossa
Kaivannaisalan opinnot ovat siis kussakin ammattikorkeakoulussa edellä
mainittujen koulutusohjelmien yhtenä
suuntautumisvaihtoehtona (kaivostekniikan suuntautumisvaihtoehto).
Jokaisessa koulussa tässä kaivostekniikan suuntautumisvaihtoehdossa
suoritetaan kaivannaisalan ammattiopintoja 45 opintopisteen verran
(kuva 2). Koska nämä kurssit ovat
yhteiset kolmen eri paikkakunnan
opiskelijoille, toteutetaan ne osittain
myös etäopetuksena. Lisäksi opiskelija voi vapaasti valittaviin opintoihin
(10 - 15 op.) ottaa lisää kaivannaisalan kursseja. Kun harjoittelu (30
op.) ja opinnäytetyö (15 op.) tehdään
myös kaivannaisalalle, niin kaikkiaan
'*
$'
$(
$#(
$#*
$
(
'&
$)
$+
'&
$,
$
(
'&
$(
$)
$ (
Kuva 2. Kaivannaisalan yhteiset opinnot (45 op.) insinööri (AMK) -tutkinnossa.
kaivannaisalaan liittyvien opintojen
määrä on yli 100 op.
Kaivannaisalan opintojen suunnittelussa on huomioitu se, että vaikka
tietty koulutusohjelma suuntaakin
opiskelijan esimerkiksi louhinnan ja
maarakentamisen pariin, niin opiskelija saa perustiedot myös muista
”ympärillä” olevista asioista. Esimerkiksi louhijan on hyvä tietää jotain
rikastuksesta ja rikastajan puolestaan
louhimisesta, samoin kuin sähköinsinöörin koneista ja laitteista ja koneinsinöörin sähköstä ja prosesseista.
Ympäristö- ja työturvallisuusasiat ovat
opetussuunnitelmassa tärkeällä sijalla. Näille asioille on omat kurssinsa,
mutta niiden lisäksi ympäristöön ja
työturvallisuuteen samoin kuin myös
talouteen liittyviä asioita integroidaan
muihin kaivannaisalan kursseihin.
Valmistuneet insinöörit voivat toimia kaivannaisalan tuotanto-, käyt-
35
tö-, kunnossapito-, suunnittelu- ja
työnjohtotehtävissä. Työnimikkeitä
voivat olla esimerkiksi työnjohtaja,
työmaapäällikkö, kunnossapitoinsinööri, projekti-insinööri, käyttöinsinööri tai tutkimusinsinööri. Näitä
kaivannaisalan insinööriopintoja on
mainostettu koululaisille ja erityisesti
abiturienteille erilaisissa opiskelijarekrytointitilaisuuksissa ympäri Suomen
keväästä 2012 lähtien (kuva 3.).
Yrityslähtöistä opetussuunnitelman laadintaa
KaKe –hankkeen ohjausryhmässä
on edustus Itä- ja Pohjois-Suomen
suurimmilta kaivoksilta. Kaivostekniikan suuntautumisvaihtoehdon
opetussuunnitelmaa on siten laadittu
vuoropuheluna niin ohjausryhmään
kuuluvien kaivosten edustajien kuin
myös mm. laitetoimittajien ja suunnittelutoimistojen työntekijöiden kanssa.
Kuva 3. Opiskelijarekrytilaisuuksissa
on tämän ajan koululaisille kiva esitellä
kaivannaisalan koulutustarjontaa kera
kaivosten karkein ja kynin.
Ammattikorkeakoulujen opettajia on
ollut vuoden 2013 aikana työelämään
tutustumisjaksoilla mm. Kittilän ja
Kevitsan kaivoksilla. Opettajat ovat
kokeneet nämä kaivosjaksot erittäin
hyödyllisiksi ja tarpeellisiksi ja he
ovat saaneet niistä ideoita ja ajatuksia
omaan arkipäivän opetukseensa.
Yara Suomi Oy Siilinjärven kaivoksen kaivospäällikkö Sakari Monosen
mielestä esimerkiksi kaivossuunnittelun opiskelussa on suunnitteluohjelmistojen käytön osaamisen lisäksi erittäin tärkeää omata omaa 3D-ajattelua
samoin kuin osata tehdä asioiden suuruusluokka-arviointeja. Tietokoneet
ja ohjelmistot ovat vain apuvälineitä,
joiden avulla suunnitelmia lasketaan
ja havainnollistetaan. Suunnittelun
tekee kuitenkin aina suunnittelija, ei
tietokone.
Erittäin tärkeänä Sakari pitää opiskelijoiden kesäharjoittelua kaivoksella
ja että opinnoissa pidetään aina mukana myös talouteen liittyvät asiat, olipa
kyseessä aihe kuin aihe. Luonnontieteiden ja matematiikan kunnollinen
opiskelu jo kouluaikoina on tärkeää
ja työntekijöitä rekrytoidessaan hän
kiinnittää huomiota koulutuksen lisäksi hakijan asenteeseen ja motivaatioon haussa olevaa tehtävää ja koko
kaivosalaa kohtaan.
Yhteistyö kaivosalan opetusta antavien oppilaitosten välillä
Suomessa annetaan kaivannaisalaan
liittyvää opetusta tällä hetkellä ammattiopisto-, ammattikorkeakoulu- ja
yliopistotasoilla. Tulevaisuudessa on
tärkeää, että nämä oppilaitokset tekevät yhteistyötä keskenään esimerkiksi
siten, että jokin projektina tai käytännön harjoitustyönä tehtävä kurssi
tehdäänkin ryhmätyönä yhden ryhmän muodostuessa ammatti-opiston,
ammattikorkeakoulun ja yliopiston
opiskelijasta. Näin asian oppimisessa ja käsittelyssä tulee huomioitua
eri työntekijäryhmien näkökulmat.
Lisäksi samalla opitaan työelämän
projektien läpiviemisessä tarvittavia
viestintä-, neuvottelu- ja raportointitaitoja.
Kaivosalalla toimivat insinöörit
kertovat
Kevitsan kaivoksella työskentelevä
Marko Dahlgren valmistui yhdyskuntatekniikan teknikoksi 1998 ja jatkoi
opintojaan valmistuen rakennustekniikan insinööriksi (AMK) vuonna
2000. Työskennellessään Lemminkäisellä Marko oli mukana Kevitsan kaivoksen rakentamisvaiheessa,
joka alkoi 2010. Marko vastasi mm.
rikastushiekka-altaiden A ja B sekä
vesivarastoaltaan osaurakoista sekä
oli mukana myös koko kaivosalueen
vesihuoltourakassa. Hän on työskennellyt etupäässä työnjohtotehtävissä,
36
mikä pitää sisällään työnsuunnittelua
ja kustannuslaskentaa. Parhaillaan hän
työskentelee Maarakennus Kamaran
palveluksessa Kevitsassa tekemässä
rikastehiekka-altaiden korotusurakkaa
sekä altaiden pohjan tiivisrakenteita.
Kokemuksistaan monikansallisen
yhtiön ja työyhteisön kanssa toimimisesta Marko toteaa, että aluksi
kulttuuriset erot olivat suuret. ”Koska
Lapissa on pakkasta ja routaa, tarvitsee rikastamokin seinät suojakseen,
mikä saattaa etelästä tulleille henkilöille olla jotakin uutta ja ennen näkemätöntä. Yhteistyöllä on kuitenkin
opittu ymmärtämään puolin ja toisin
toistemme näkemyksiä.”, sanoo Marko ja korostaa käytännön kielitaidon
merkitystä. ”Etenkin neuvottelu- ja
raportointivalmiudet vieraalla kielellä, yleensä englanniksi, tulevat vastaan
monikansallisessa työympäristössä
väistämättä. Valtaosa dokumentaatiosta (esim. laatuun liittyvät dokumentit) on kuitenkin suomenkielisiä
ja sopimusneuvotteluissa käytetään
usein tulkkeja, varsinkin silloin kun
kyse sopimuspykälistä. Päivittäinen
tuotantoraportointi on kuitenkin hoidettava omalla kielitaidolla”, Marko
painottaa.
Kuva 4. Suurten avolouhosten suunnittelussa ja toteutuksessa tarvitaan usean insinöörialan erityistietämystä (Yara Suomi Oy Siilinjärven kaivos)
”Koulutus antaa hyvän teoriaperustan aloittaa käytännön asioiden opiskelu työelämässä, sillä monia asioita
on mahdotonta hallita ja ymmärtää
ennen kuin käytännössä näkee ja
omakohtaisesti kokee nämä työelämän haasteet ja vaatimukset. Infra- ja
kaivosala on mielenkiintoinen ja vaihteleva työskentely-ympäristö, vaikka
viime aikoina etenkin aikataulu- ja
kustannuspaineet ovat tiukentuneet
jatkuvasti.” toteaa Marko lopuksi.
Atro Petäjäjärvi valmistui Rovaniemen ammattikorkeakoulusta maanmittaustekniikan insinööriksi (AMK)
vuonna 2007. Hän oli työskennellyt
Mitta Oy:n palveluksessa kesäharjoittelijana ja jatkoi yrityksen palveluksessa myös valmistuttuaan. Vuonna
2011 Atro siirtyi kaivossuunnittelijaksi Outokummun Kemin kaivokselle.
Tänä vuonna hän on aloittanut työn
kaivoksen tuotannonohjaajana, mikä
tarkoittaa työskentelemistä vuorotyönjohtajan parina suunnittelemassa
maanalaisen kaivoksen työvaiheiden
sujuvaa etenemistä ja ohjaamassa koneita ja niiden siirtoa maan alla.
”Kaivosmittaus on linkki kaivossuunnittelun ja louhinnan välillä:
kaivoskoordinaatiston mittapisteistö
on syytä pitää kunnossa, jotta peränajo etenee oikeaan suuntaan ja louhokset syntyvät oikealle paikalleen.
Louhokset laserkeilataan, tunneleihin asetetaan takymetrillä suunta ja
louhittu osa kartoitetaan etenemän
havaitsemiseksi. Kerätty data viedään
kaivosmalliin, jossa se toimii peränajon- ja louhossuunnittelun apuna.
Tämä edellyttää monipuolista tietoteknistä osaamista ja useiden erilaisten ohjelmistojen hyvää hallintaa.
AutoCad-ohjelmiston osaaminen on
hyvä lähtökohta muiden järjestelmien haltuunottamiselle.”, Atro kertoo.
37
Hän myös toteaa, että kunnolliset
perustaidot matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa luovat hyvän
pohjan ammattiaineiden opiskelulle.
Atron mukaan kaivostekniikan suuntautumisvaihtoehto on tervetullut lisä
ammattikorkeakoulujen opetustarjontaan ja suosittelee kaivosalaa koulutusalavalintoja tekevälle nuorelle, koska
ala on kasvussa Pohjois-Suomessa ja
työllistää siten insinöörejä enenevässä
määrin.
Leipää kivestä viisi vuosikymmentä
Historia
herää
eloon
Leipää kivestä
viisi vuosikymmentä
Vuoriteknikot ry 50-vuotishistoriikki
ISBN 978-952-93-2091-2
Kirja vie sinut
kiehtovalle aikamatkalle
Vuoriteknikot ry:n
50-vuotiseen historiaan
Kirjan hinta
60 €
sis. postikulut
Tilaukset: [email protected]
tai p. 0400-373 873
38
(alv 0 %)
39
Pekka Jauhiainen
toimitusjohtaja
Kiviteollisuusliitto ry
Kiviala rauhallisin
mielin ensi vuoteen
Luonnonkiviteollisuudelle kuluva vuosi on ollut varsin kohtuullinen.
Toki eroja on sen mu­kaan mitä yritykset
valmistavat. Graniitin vienti on sujunut
oikein hyvin eikä ensi vuosikaan hassummalta näytä. Kotimaan markkinoilla
ympäristörakentamisen näkymät ovat
edelleen hyvät. Tulisijatuotanto kärsii
asuntorakentamisen hiipumisesta.
Graniitin vienti on kasvanut jo useamman vuoden. Tänäkin vuonna päästään jokseenkin ennätysvuoden 2012
tasoon eli noin 50 miljoonaan euroon.
Kivi menee Kiinaan; graniitin viennin
arvosta 80 % tulee Kiinasta. On toki
hyvä, että kiinalaiset ostavat mutta viennin rakenne saisi olla tasapainoisempi.
Ensi vuoden vientinäkymät ovat ainakin
vielä näin syk­syllä kohtuullisen hyvät.
Euron turhankin vahva kurssi saattaa
hillitä vientiä.
Lopputuotteiden vienti ei ole sujunut
toivotulla tavalla. Euroopan taloustaantuma rasittaa kivituotteiden valmistajia.
Lopputuotteiden vienti supistuu tänä
vuonna edellisestä vuo­desta. Luonnonkivien ja kivituotteiden kokonaisviennin
arvo asettunee hieman yli 70 mil­joonaan
euroon kun se vuonna 2012 oli lähes 80
miljoonaa. Viennin määrä on hieman
yli 410000 tonnia. Louhitusta kivestä
menee vientiin noin 60 %.
Suomeen myös tuodaan kivituotteita.
Tämän vuoden tuonnin arvo lienee lähes sama kuin vuonna 2012 eli noin 15
miljoonaa euroa. Eniten kiveä tuodaan
Kiinasta. Kiinaan viety suomalainen
graniitti ei tule tänne takaisin kuten
usein kuulee väitettävän. Tuonnin määrä
on noin 55000 tonnia.
Kiviviennin arvo on siis viisinkertainen tuonnin arvoon verrattuna. Luonnonkiviteollisuus on kansantaloudelle
myönteinen toimiala.
Vuosi 2013 on ollut kivialan yrityksille CE -merkintään sopeutumista; ei se
kaikille niin helppoa ole ollut. CE -merkintään liittyvät myös kivialan euroop-
Luonnonkiven viennin ja tuonnin arvo
Miljoonaa euroa
120
100
80
60
40
20
0
Lähde: Tullitilastot
Vienti
Tuonti
KIVITEOLLISUUSLIITTO/PJ 1.1.2013
palaiset standardit, joista kivipäällysteitä
kuten laattoja, noppa- ja nupukiviä ja
reunakiviä koskevat uudet standardit
astuivat voimaan syyskuun alussa.
Uusien EN -standardien myötä uusitaan myös kansallinen soveltamisstandardi SFS 7017. Olennainen muutos aiempaan standardiin on se, että Suomessa
kivituotteiden pitkäaikais­kestävyys on
osoitettava 56 syklin jäädytys/sulatustestillä siten, että veteen on lisätty 1
paino- % natriumkloridia. Käytännössä
kaikki päällystekiviin käytettävät kivilaadut on tes­tattava uudelleen vuoden
2016 loppuun mennessä.
Kiviteollisuusliitto selvitti lokakuussa
kivialan yritysten odotuksia ensi vuodelle. Yleensä ottaen tulevaa vuotta
odotetaan rauhallisin mielin olkoonkin,
että odotukset ovat maltilli­semmat kuin
vuosi sitten.
Ympäristökiviä valmistavien yritysten odotukset ovat hyvinkin myönteiset. Hautakivisektori odottaa kysynnän
pysyvän jokseenkin ennallaan. Tulisijapuolella kaivattaisiin markkinoi­den
piristymistä.
40
Kivialan yrityksillä ei juuri tällä hetkellä ole suurempaa työvoimapulaa vaikka jossakin määrin töitä olisi tarjolla mm.
ympäristö- ja rakennuskiviasentajille ja
louhintatyöntekijöille. Viiden vuoden
päästä alan yritykset arvioivat tarvitsevansa erityisesti tehdastuotantoon työntekijöitä, ympäristökiviasentajia, louhintatyöntekijöitä ja louhinnan työjohtajia.
Yksi keskeisimpiä harmituksen aiheita alan yrityksille on ollut julkisten hankintojen ohjau­tuminen turhankin usein
tuontikiviin. Julkisten hankkijoiden soisi
miettivän tarkemmin kivi­hankintojensa
ympäristövaikutuksia puhumattakaan
hankintojen työllisyys – ja laajemmin­kin
aluetaloudellisista vaikutuksista.
Kiviala on säästynyt suuremmilta yrityskuolemilta. Pari konkurssia on ollut
mutta näissäkin tapauksissa yritystoiminta on jatkunut. Kuluvana vuonna on
myös toteutettu tai ainakin käynnistetty mittavia tuotannollisia investointeja.
Tämä antaa uskoa suomalaisen kivityön
tulevaisuuteen.
Luonnonkivialasta saa lisätietoa Kiviteollisuusliiton sivuilta www.finstone.fi.
VEDENALAISEN LOUHINNAN
AMMATTILAINEN
Terramare hallitsee pohjoisille vesialueillemme
tyypillisten kovien merenpohjien louhinnan.
Tehokas ja ajanmukainen kalusto sekä määrätietoisesti kehitetty erikoisosaaminen takaavat laadukkaasti toteutettavat projektit.
www.terramare.fi
KANSAINVÄLINEN VESIRAKENTAJA
ruoppaus
vedenalainen louhinta
satamarakentaminen
ympäristörakentaminen
liukuvalukohteet
erikoiskohteet
Terramare Oy
Laurinmäenkuja 3 A, 00440 HELSINKI
P (09) 613 621, F 6136 2700
Teollisuustie 20, PL 62
79101 Leppävirta
Gsm 0400-710 945
41
Jani Hyvärinen
Huoltoinsinööri
Sandvik Mining and Construction Finland Oy
Kustannustehokkaasti
tarkkoihin
louhintatoleransseihin
Miten poravaunun louhintatarkkuutta voisi parantaa? Olisiko mahdollista lisätä käyttöastetta tai irrotettujen
kuutioiden määrää? Näitä kysymyksiä miettii moni louhintaurakoitsija,
erityisesti työmaan vaihtojen yhteydessä. Kustannustehokkuus ja louhintasuunnitelmassa pysyminen edellyttää laadukkaita porareikiä. Tässä ovat
tärkeässä roolissa niin porari kuin
panostajakin.
Porarit eli operaattorit toimivat
muuttuvissa olosuhteissa, joita ovat
mm. työmaan sijainti, työmaaolosuhteet, aikataulu, laitteet ja niiden tekniset ominaisuudet. Laitteen vanhetessa
tarvitaan entistä useammin kuntotarkastuksia, huoltoa sekä kunnossapitoa.
Säännölliset huolto- ja korjaustoimenpiteet ja näiden kirjaaminen pitävät poravaunun toimintakunnossa
ja tarkkuuden optimissa.
Kalibroimaton poravaunu ei ole tehokas ja saattaa aiheuttaa työmaalle
ja siellä työskenteleville turvallisuusriskejä ja aikatauluongelmia. On mahdollista että viallisella laitteella porataan reiät väärään paikkaan, mikä voi
aiheuttaa mm. betonoitavaa ylilouhintaa. Toisaalta laitteen toimimattomuus
voi näkyä myös kasvaneena energian
tai porakaluston kulutuksena. Lisäksi
laitteen rikkoutuessa ja näin käyttöasteen laskiessa voi koko työmaa viivästyä, sillä muita työvaiheita ei päästä
aloittamaan ennen reikien porausta
ja muuta louhintaa. Nämä kaikki
tarkoittavat lisäkustannuksia, joista
jonkun on vastattava. Tehokkuus ja
taloudellisuus muodostavat louhintaurakoitsijan kilpailukyvyn, joka on
elinehto nykyisissä työmaiden kilpailutuksissa. Laadukas louhintatyö
tarkoittaa tuottavuutta: asiat tehdään
kerralla oikein.
Ennakoiva huolto takaa, että laitteet
pysyvät toimintakunnossa vaativissakin olosuhteissa. Laitteita käytetään
korkealla käyttöasteella, mikä johtaa
siihen että ne saavuttavat lyhyessä
ajassa paljon käyttötunteja. Kustannustehokkaan toiminnan edellytyksenä on, että laitteen huollot ja korjaukset tehdään suunnitellusti ilman
yllättäviä tuotantokatkoksia.
Allekirjoittanut työskentelee Sandvikin huolto-organisaatiossa. Tavoitteenamme on saada laitteet toimimaan niiden teknisten ominaisuuksien
edellyttämälle tasolle, varmistaen näin
laitteen tuottavuuden ja louhintatarkkuuden. Tarkasteltaessa louhintajälkeä
ja käyttökustannuksia, laitteen suorituskyky, operaattorin ammattitaito ja
laitteen kunnossapitohenkilökunnan
ammattitaito ovat avainasemassa.
Porausolosuhteiden jatkuva muutos
aiheuttaa haasteita, ja siksi laitteen
tulisi olla teknisesti kunnossa ja osat
vaihdettu ajallaan. Louhintajälkeä ja
porareikien laatua voidaan parantaa
oikeilla säädöillä ja komponenttien
vaihdoilla. Näin myös varmistetaan,
että laite toimii parhaalla mahdollisella tavalla vaativissa työsuorituksissa. Etenkin tarkkuuslouhinnoissa on
muistettava, että erilaiset välykset ja
heitot voivat aiheuttaa suuntapoikkea42
Kuva tarkkuuslouhitusta kallioseinämästä,
jossa reiät ovat kiertäneet.
mia ja virheitä reikäsyvyyksiin. Siksi
huoltoa ja kunnossapitoa ei kannata
laiminlyödä louhintajäljen tai louhintatoleranssin kustannuksella. Ennakoiva huolto on siten kannattava
investointi. Laitteen suorituskyvyn parantamiseksi olisi hyvä määrävälein tehdä:
• suuntauslaitteen kalibrointi, josta
tehdään mittauspöytäkirja
• mittaukset, joilla tarkastetaan laitteen toleransseja
• säädöt, jotka vaikuttavat laitteen
tehokkaaseen toimintaan, esimerkiksi hydrauliset säädöt, joilla taataan mahdollisimman hyvä energian
siirtokyky
• kulutusosien vaihdot
• määräaikaishuolto-ohjelman mukaiset huollot
• vikaantumisen analysointi ja vikaantumisen ennustaminen
• määräysten vaatimien toimintojen
tarkastus, esimerkiksi turvallisuuteen liittyvät ohjeet ja toiminnot
Tarkat louhintatoleranssit määrittyvät pääsääntöisesti joko olemassa
olevasta infrastruktuurista tai kallion
käyttötarkoituksesta louhintojen jälkeen. Louhintaa voi rajoittaa ympäristövaatimukset, kuten esimerkiksi melurajat. Louhinnassa pyritään yleensä
rikkomaan kivet mahdollisimman
optimikokoisiksi lohkareiksi. Tarkkuuslouhinnassa pyrkimyksenä on jättää jäljelle jäävä kallion seinämä mahdollisimman ehjäksi. Lohkareko-ko
tai ehjä kallioseinämä ovat tavoitteita,
jotka on louhintatoleranssin mukaan
saavutettava.
Tarkkuuslouhinnan käyttöön ovat
johtaneet entistä tarkemmat louhintatoleranssit, koska nykypäivän rakenteilta odotetaan pitkää kestoikää ja
kustannustehokkuutta. Toisaalta tarkkuuslouhintaa pyritään hyödyntämään
myös silloin, kun kalliota halutaan
hyödyntää rakennusmateriaalina mahdollisimman paljon. Tällöin ei haluta
riskeerata olemassa olevaa materiaalia
laitteella, jolla tarkkaa louhintajälkeä
ei pystytä tekemään. Toisaalta irtiporauksen tarkoitus voi olla vähentää
räjäytyksissä syntyvän tärinän välittymistä lähiympäristön rakennuksiin,
Keskeiset kolme virhettä, joita reikää
poratessa voi tapahtua: Vasemmalla
kiviolosuhteesta johtuva reiän taipuminen. Keskellä väärän syvyinen ja
väärään paikkaan porattu laadukas
porareikä. Oikeal-la suuntausvirheestä johtuva porareiän väärä
sijainti.
Sandvik DX780 porauslaite työskentelemässä työmaalla, jossa melulle on asetettu toleransseja.
sillä niiden korjauskustannukset voivat
nousta erittäin suuriksi.
Keskeisiä tarkkuuslouhintamenetelmiä ovat irtiporaus (joka on
tullut infra-rakentamiseen tarvekivilouhoksilta), pieni ominaispanostus
ja ns. tiheän rakolinjan poraus sekä
räjähdysaineeton louhinta. Tarkka
poraus ja juuri oikea kevyt panostus
vaativat porarin ja panostajan saumatonta yhteistyötä. Keskeinen syy
porausreikien puhkeamiseen ovat
erilaiset muutosvyöhykkeet kalliossa.
Peruskallion lustat ja ruhjeet vaativat
louhintalaitteelta tarkkaa porauksen
ohjausta, jotta jokainen reikä saadaan
porattua hallitusti juuri sinne minne
ne halutaan.
Viimeisen viiden vuoden aikana irtiporausta on suoritettu myös DX780
porauslaitteella. Tämän mahdollistaa
43
laitteen teknisten ominaisuuksien kehittyminen ja ennen kaikkea suuntauslaitteiden mittatarkkuuksien parantuminen. Nykyään tarkkaa louhintatyötä
voidaan tehdä myös ohjaamosta käsin,
koska laitteen käyttäjät voivat havaita
syöttölaitteen asennon ohjaamosta.
Alalle on syntynyt toimijoita, jotka
ovat kehittäneet uusia menetelmiä
irtiporaukseen, ja näin kehittäneet
koko työmenetelmää. Louhinta-alan
yrityksiltä vaaditaan entistä enemmän
ammattitaitoa ja malttia suorittaa työ
tarkasti ja laadukkaasti. Pääsääntöisesti alalla työskentelevät ymmärtävät,
että huollettu laite takaa tarkan käytön
ja korkean käyttöasteen, tuottavuuden
sekä turvallisuuden käyttäjilleen.
Artikkelissa lähteenä käytetty Sandvik koulutusmateriaalia vuodelta 2012
Outokumpu Ferrochrome
Kemin kaivos
44
Rakentamisen erikoisjoukot.
Kivenkovaa osaamista sekä
vuosikymmenten kokemus isoista
ja vaativista projekteista. Meiltä
löydät rakentamisen todelliset
erikoisjoukot – miehet ja naiset,
jotka menevät läpi harmaan kiven.
Olemme erikoistuneet vaativiin
louhinta- ja lujitustöihin
sekä betonirakentamiseen.
Ratatunneleista parkkihalleihin.
Meiltä saat oikeat palvelut
suunnittelusta aina toteutukseen
ja käyttövalmiisiin kalliotiloihin
asti. Ota yhteyttä!
Läpi harmaan kiven
Kalliorakennus-Yhtiöt Oy
Petikontie 1, 01720 Vantaa
Vaihde (09) 849 44 20
Faksi (09) 853 44 00
www.kalliorakennus.com
Jukka Brusila
Kaivossuunnittelun päällikkö
FQM Kevitsa Mining Oy
Esittelyssä Kevitsan
monimetallikaivos
Kevitsan kaivos sijaitsee noin 43 km
pohjoiseen Sodankylän keskustasta,
Petkulan kylän lähistöllä. Kaivoksen
omistaa Kanadalaisen First Quantum
Minerals Ltd:n Suomeen rekisteröity tytäryhtiö, FQM Kevitsa Mining
Oy.
Atlas Copcon Pit Viper-poravaunua
pääsevät tuotantoon tulevana keväänä
vieläkin suuremmalla reikäkoolla.
Suuren mittakaavan toimintaa
Kevitsan historiaa:
- GTK löysi monimetalliesiintymän
v. 1987
- Outokumpu Mining Oy:llä oikeudet vuosina 1995 - 1998
- Scandinavian Gold Prospecting
AB (myöhemmin Scandinavian
Minerals Ltd) valtasi alueen v.
2000
- Scandinavian Minerals Ltd perusti
tytäryhtiön, Kevitsa Mining Oy:n,
vuonna 2006 ja aloitti lupien haun
ja alustavat työt kaivostoiminnan
käynnistämiseksi
- First Quantum Minerals Ltd osti
Scandinavian Minerals Ltd:n
vuonna 2008
- FQM päätti kaivoksen rakentamisesta marraskuussa 2009
Tällä hetkellä FQM Kevitsa Mining
Oy poraa kaivoksella tuotantoporausta neljällä omalla poravaunulla,
noin 1200 porametriä vuorokaudessa
171mm:n reikää, ja sen lisäksi valmisteleviin töihin, mm. kalliopintojen
tasaukseen, käytetään urakoitsijoita.
Pian kapasiteetti kasvaa, sillä kaivokselle tilatut kaksi uutta sähkötoimista
Rakentamisvaiheesta tuotantoon
Kun avaamispäätös oli tehty, rakennusaikataulu oli nopea; toimiva tieyhteys
saatiin Vajusuvannon sillan valmistuttua syksyllä 2009, rakennustyöt
käynnistyivät kesällä 2010 ja tuotanto
pääsi käyntiin kokonaisuudessaan kesällä 2012, josta alkaen ovat tuotannon
tunnusluvut olleet jatkuvasti kasvussa.
Rikastamoalue
rakennusvaiheessa
46
Tänä vuonna malminlouhinta tulee
olemaan hiukan alle 7 Mt ja kokonaislouhintamäärä noin 21 Mt. Kaivoksen ympäristölupaa on haettu uudelleen suuremmille louhintamäärille
ja mikäli viranomaistahoilta näytetään
vihreää valoa, louhintamäärät kasvavat reippaasti lähitulevaisuudessa,
malminlouhinnan lähivuosien vuositavoitteeksi on asetettu 8,5 Mt.
Näillä laskennallisilla määrillä ja
tunnetuilla malmivaroilla riittääkin
Kevitsassa louhittavaa lähes kahdeksi
vuosikymmeneksi.
Lähivuosiksi suunnitellut
louhintamäärät
• v. 2014: 31 Mt
• v. 2015: 34 Mt
• v. 2016: 34 Mt
• v. 2017: 64 Mt
Työntekijöitä Kevitsassa kaivosyhtiön palveluksessa on tällä hetkellä yli
300 ja tytäryhtiön, malminetsintään
perustetun FQM FinnEx Oy:n palveluksessa parikymmentä.
Lisäksi kaivoksella työskentelee
eri urakoitsijoiden henkilöstöä noin
200 työntekijää, eli kyseessä on erittäin merkittävä työnantaja Lapissa
suoraankin ja vielä kerrannaisvaikutukset huomioiden alueen taloudelle
pitkäaikainen työtä ja toimeentuloa
tuova tekijä.
Tänä vuonna nikkelirikastetta tuotetaan 114 000 tonnia 12 %:n pitoisuudella ja kuparirikastetta 65 000
tonnia 25 %:n pitoisuudella. Rikasteen
joukossa on myös pieninä pitoisuuksina kultaa, platinaa, palladiumia ja
kobolttia.
Rikasteet kuljetetaan rekoilla kaivokselta satamiin, sen urakoi Baltic
Bulk Oy erikoisvalmisteisilla rekoilla.
Viime aikoina kuljetustahti on ollut
noin 100 rikasterekkaa viikossa.
Massiivista kaivoskalustoa
Lastaus- ja kuljetus on, kuten poraustyökin, kaivoksen omana toimintana
tehtävää työtä ja kalusto on ennennäkemättömän massiivista. Malmin ja
sivukiven lastauksesta huolehtii kaksi
sähkötoimista jättiläistä, Komatsu
PC5500- ja PC8000-pistokaivuria.
Kivi siirtyy rivakasti murskaamolle
ja läjitykseen Cat 793(6kpl) ja Cat
795(2kpl) -kiviautoilla, jotka ottavat
3D-mallinnus malmiosta ja suunniteltu
kaivoksen muoto
kuormaa. Kuvia kivensiirtokalustosta ja tarkempia teknisiä tietoja onkin
Vuoriteknikkojen pohjoisen kirjeenvaihtaja Lahtisen Antti esitellyt Kairan kuulumisia-palstallaan toisaalla
tässä lehdessä.
Muu kalusto on sekin järeää:
• Komatsu WA1200 pyöräkuormaaja
• Komatsu PC1250 kaivinkone/rikotus
• CAT D 11 telapuskukone
• CAT K 854 pyöräpuskukone
• CAT 16 M tiehöylä
Räjäytykset
Räjähdysaineet toimittaa ja panostustyöstä vastaa Kevitsan kaivoksella
kokonaisuudessaan Orica Finland
Oy, jonka panostustiimi tekee tällä
hetkellä töitä kahdessa vuorossa kahden emulsiopanostusauton voimin.
Kaivosyhtiö toimittaa Oricalle panostus- ja sytytyssuunnitelmat, jonka
mukaan työ toteutetaan.
Panostustyön laatuun ja turvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota ja esim. reikäkohtainen panos
47
ja etutäytteen paksuus, kuten myös
mahdolliset poikkemat raportoidaan
hyvin tarkkaan. Räjäytykset videoidaan suurnopeuskameralla ja ne analysoidaan huolellisesti optimaallisen
porauskaavion sekä syttymisjärjestyksen saavuttamiseksi.
Tuotantokatkosten välttämiseksi
kenttäkokoa pyritään maksimoimaan
ja kerrallaan räjäytettävät räjähdemäärät ovat useita satoja tonneja.
Kun malmi ja sivukivi räjäytetään
kerrallaan samassa kaadossa, syttymisjärjestyksellä ohjataan kaadon liikettä siten, että louheen selektiivinen
lastaus onnistuu. Kaivos on mukana
Tekesin Green Mining-ohjelmassa
ympäristövastuullisen kaivotoiminnan
kehittämishankkeessa ja ympäristön
huomioiminen näkyy mm. räjähdysainevalinnoissa, joilla minimoidaan
pohjavesiin liukenevan nitraatin määrää.
Lähteet
www.first-quantum.com
www.kaivos.fi
haastattelu Kaivossuunnittelun päällikkö Jukka Brusila, FQM Kevitsa
Mining
Räjähde- ja louhinta-alan
asiantuntijapalvelut
ja koulutus
Jorma Leinonen
Puh. 0400 180 130
[email protected]
ouluttaja
osalan k
iv
a
k
a
v
a
t
h
jo
omen
Su
Kaivosalan perustutkinto
Kaivosmies | Rikastaja
Kaivosalan ammattitutkinto
Maarakennusalan ammattitutkinto
Maanmittausalan ammattitutkinto
Maarakennusalan erikoisammattitutkinto
Räjäyttäjän, panostajan ja ylipanostajan
koulutukset
Panostajien kertauskoulutukset
Porareiden koulutus
y avolouhinta
y maanalaiset laitteet
Lisätietoja: tiimikoordinaattori Harri Mikkonen
p. 013 244 3971 | [email protected]
Pohjois-Karjalan aikuisopisto
Karjalankatu 2, 83500 Outokumpu
www.pkky.fi/aiko
48
Koulutuskäytössä alan huippukalustoa mm.
y Kaksipuominen tunnelinporauslaite
Atlas Copco Boomer E2
y Pulttaus- ja verkotusroboltti Sandvik DS 410
y Emulsiopanostuslaite Normet/Forcit
y Poravaunu Sandvik DX 780
y Poravaunu Sandvik CHA 560
y Poravaunu Commando 121 R
y Poravaunusimulaattori
y Tunneliporauslaitteen
simulaattori
y Kaivoslastauskone
y Kuljetuskalustoa kiven ajoon
KOULUTTAUDU
INFRASTRUKTUURIMME
OSAAJAKSI
TUTKINNOT:
KAIVOSALAN ammattitutkinto
MAARAKENNUSALAN ammattitutkinto
MAARAKENNUSALAN erikoisammattitutkinto
PÄTEVYYDET:
RÄJÄYTTÄJÄKURSSI
PANOSTAJA- JA YLIPANOSTAJAKURSSIT
PANOSTAJAN KERTAUSKURSSI
Vaikuttavaa osaamista
Asiakaspalvelu
puh. 010 80 80 90,
[email protected]
Valimotie 8, 00380 Helsinki
amiedu.fi
• Varaosat
• Koneet
• Tarvikkeet
• Kartiokalustot
• Terotuskoneet
LENNOKKI-ILMAKUVAUKSET
ALAN AMMATTILAISELTA
JOUSTAVASTI JA
EKOLOGISESTI
.
.
.
.
.
kaivos- ja soranottoalueiden tilannekuvaukset
rakentamisen ja ympäristön seuranta
kaavakarttojen ajantasaiset pohjakuvat
karttakoordinaatistoon oikaistut ortokuvamosaiikit
RGB 3D-pintamallit (esim. kasojen tilavuuslaskenta)
Sandvik, Mitsubishi porakalustot
Edullinen ja nopea ilmakuvausmenetelmä!
Ota yhteyttä, niin kerromme lisää:
Ratastie 5, 40950 Muurame
(040) 210 000
0400 647 188
T:mi KUVAPARONI

Puh. 0400-151 371
S-posti: [email protected]
www.kuvaparoni.fi
49
Raimo Matikainen ja Jarmo Roinisto
ROCKPLAN
KALLIOTILOJEN
SUUNNITTELUTAIDON
KEHITTYMINEN
KALLIOMEKANIIKAN PERUSTEET ulottuvat ainakin 1940- luvulle, jolloin USA:ssa järjestettiin kalliotilojen suunnitteluseminaari kaivosten
pilareissa ja louhosten katossa havaituista lujuusongelmista, ”rockburst”
ilmiöistä. Jo tässä vaiheessa tiedostettiin kalliotilojen ja pilareitten mitoituksessa tarvittava pystysuora kuormitus ja myös vaakasuora, louhosten
kattoa ylöspäin nostava, pullistava
komponentti. Meillä Suomessa Outokummun kaivoksen vanhassa osassa
todettiin vastaavia ilmiöitä ja esimerkiksi louhospilareitten tiimalasimuodostusta.
Kalliotiloja on rakennettu ja louhittu vuosituhansien ajan, ja ainakin
Kiinasta löytyy hyvin säilynyt n 6000
vuoden ikäinen tunneli, jonka poikkiprofiili vastaa täysin nykyosaamisen
malliesimerkkejä. Ilmeisesti jo silloin
hallittiin tunnelin oikeaoppinen kalliomekaaninen mitoitus. Varsinkin
hiilikaivoksissa kehittyi varhain monia
louhosten ja tunneleiden katon tukemismenetelmiä, tavallisesti käytettiin
pyöreitä ”puupropseja”. Tätä tukemismenetelmää sovellettiin myöhemmin
esimerkiksi liikennetunnelien louhinnassa.
Perimätietoon ja osaamiseen perustuva kalliotilojen suunnittelu ja
toteutus toimi meillä Suomessa liikennetunnelien, sotilaalliseen käyttöön tarvittavien varastojen ja tietysti
kaivosten louhinnan toteutuksessa.
Yleensä louhintakohteet pyrittiin si-
Jumiskon maanalaisen vesivoimalaitoksen koneaseman luolaston seinämissä ei ole tarvittu
lainkaan verhousta tai lujitusta. Samaa ideaa käytettiin myöhemmin mm Petäjäskosken ja
Pirttikosken tunnelivoimalaitoksissa.
joittamaan mahdollisimman ”hyvään”
kallioon. Yhtenä suurena kalliorakennuskohteena on syytä mainita Jumiskon maanalainen tunnelityyppinen
vesivoimalaitos, joka valmistui v 1953.
Voimalaitoksen 96 m:n putouskorkeus
on Suomen suurin.
Koneaseman luolaston seinämissä
ei ole tarvittu lainkaan verhousta tai
lujitusta. Samaa ideaa käytettiin myöhemmin mm Petäjäskosken ja Pirttikosken tunnelivoimalaitoksissa.
Kun tarkastellaan 1950-60 luvun
vaihdetta, on huomioitava Suomessa
aktiivinen maanalaisten väestösuojien
50
ja varmuusvarastojen sekä kaivosten
rakentamisboomin alku. Tässä vaiheessa tulivat kuvaan kallion jännitystilan mittauslaitteet (Hast, Leeman)
ja kallion murtumiseen liittyvät mikroseismisen äänen kuuntelu- ja mittauslaitteet. Laitteita käytettiin aluksi
kaivoksissa mutta varsin pian myös
kalliorakennuskohteissa.
Ruotsalainen professori Nils Hast
mittasi jännitystiloja Jussarön, Sipoon,
Ojamon ja Tytyrin kaivoksissa.
Tytyrin kaivoksessa todettiin voimakas vaakasuora jännitystila, joka
nosti louhosten kattoa ylöspäin ja oli
120 kilometriä pitkä Päijännetunneli
tuli aikanaan maksamaan 530 miljoonaa markkaa vuoden 1981 hintatasossa,
mikä vastaa nykytasossa n 190 miljoonaa euroa.
katkaissut pystypilarit, jotka riippuivat
katosta. Sama ilmiö havaittiin myöhemmin Ruoholahden öljysäiliöiden
louhinnan yhteydessä sekä Pyhäsalmen
ja Otanmäen kaivoksissa. Otanmäessä
voimakkaat vaakasuorat siirrokset 400
ja 700 m syvyydessä vaikuttivat merkittävästi kallion jännitystila-arvoihin
ja suuntiin.
Tytyrin kaivoksen Törmän kaivososassa koko louhinta-layout muutettiin jännitystilamittausten perusteella
suurpilareihin perustuvaksi. Louhinnan edetessä seurattiin jännitystilan
kallion siirtymiä louhosten suurpilareissa ja kattoperään sijoitetuilla
siirtymäantureilla sekä maanpinnalla
tarkkavaaituspisteillä louhosten katon
käyttäytymistä. Tämä uusi louhintalayout mallinnettiin 1960-70 lukujen
vaihteessa Ruotsissa Kungliga Tekniska Högskolanin toimesta 2D-FEM
-ohjelmalla. Kallion lujuusteknisten
arvojen määrittely oli tässä vaiheessa
erittäin vaikeaa eikä mitään kalliorakenteisiin sopivia malleja ja standar-
deja vielä ollut. Tämän vuoksi edellä
mainittu kallion siirtymien seurantajärjestelmä oli välttämätön toteuttaa.
1970 - 80
Jo 1960 luvulla havaittiin, että pääkaupunkiseudun paikalliset vesivarat
olivat huonolaatuisia ja hupenemassa.
Pääkaupunkiseudun kunnat päättivät
yhdessä järjestää vedenhankinnan ja
perustivat vuonna 1972 Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n. Tällöin päätettiin rakentaa Päijännetunneli, jonka
rakennustyöt kestivät lähes 10 vuotta.
Tunneli valmistui kokonaisuudessaan
vuonna 1982. Tämä tunneli tuli aikanaan maksamaan 530 mmk vuoden
1981 hintatasossa, mikä vastaa nykytasossa n 190m€.
Salmisaareen louhittiin 1960-70
lukujen vaihteessa kolmen öljysäiliön
ryhmä, jonka toteutuksessa oli suuria vaikeuksia (Kähönen, Vuorityö ja
-tekniikka lehti). Louhintatyön aikana
pyrki kallio nousemaan voimakkaan
vaakajännityksen takia. Tämä aiheutti
51
kalliokaton lohkaroitumista ja suuria
vaakarakoja tunnelien seiniin. Näiden
säiliöiden suunnittelua ja rakentamista
on esitelty Kalliomekaniikan päivillä
1972.
Helsingin metrotyömaalla louhittiin 1970 luvun puolivälissä Kampin
asema, joka otettiin käyttöön 1982.
Tässä kohteessa todettiin myös sama
korkean vaakajännityksen aiheuttama
kallioholvin nousu ja sen aiheuttama
pilareitten katkeaminen.
Tällä vuosikymmenellä valmistauduttiin mallinnuksen kehittämiseen,
rakennusgeologisen kartoituksen
ohjeistukseen pohjoismaisella tasolla
sekä Kansainvälisen kalliomekaniikkatoimikunnan laatimiin standardeihin
ja laboratoriotesteihin. Käytettävissä
olleiden jännitystilamittausten vaikea
tulkittavuus sekä kohteesta riippuva
herkkä vaihtelu tekivät tulkinnan vaikeaksi. Hydrauliseen murtoon perustuva mittausmenetelmä on osoittautunut käyttökelpoisimmaksi.
Yhteistyö kaivossektorin ja kalliorakentajien kanssa oli tiivistä ja on jatkunut myös jatkossa mm Kalliomekaniikkatoimikunnan välityksellä.
Mallinnusohjelmat kehittyivät samalla kun tietokonekapasiteetti kasvoi
siirryttäessä 1980 luvulle.
Kairasydännäytteiden lujuusparametrien määrittely kehittyi nopeasti
myös meillä Suomessa, kun Teknillisen korkeakoulun Kalliotekniikan
laboratorio sai Outokumpu Oy:n lahjoituksena huippuluokan amerikkalaisen kivinäytteiden testauslaitteiston,
joka on edelleen ”päivitettynä” täysipainoisessa käytössä.
Kalliorakentaminen monipuolistui
tällä vuosikymmenellä, kun mallinnusta opittiin käyttämään ja ymmärrettiin
jännitystilan ja kalliokohteen rakenteelliset vaikutukset jännitystilaan.
Tästä hyvänä esimerkkinä oli Mustikkamaan öljysäiliöiden jännitystilamittausten poikkeamat maanpinnalta
Vaativien kalliorakennuskohteiden
suunnittelu edellyttää huolellisia
geologisia tutkimuksia ja perusteellisia
kalliomekaanisia analyysejä.
Koivusaaren mallinnusgeometria kokonaisstabiliteetin arvioimista
varten esittää asemahallia, raiteenvaihtohallia ja liukuporraskuiluja.
ja itse säiliötasolla.
Yllätyksiäkin ilmeni, esimerkiksi
Uudenkaupungin öljysäiliöiden vesivuotoja ei kyetty ennustamaan eikä
tukkimaan. Pientunneleissakin tuli
kalliomekaanisia yllätyksiä, kuten
yhteiskäyttötunnelin sortuminen hautausmaan alla, Salmisaari - Kamppi
välillä.
1990- luku
Huolimatta vaikeasta taloudellisesta
tilanteesta kalliorakentaminen jatkui
ja osaamista kehitettiin koko ajan.
Aikatekijän merkitys valkeni monissa
louhintakohteissa: louhinnan jälkeen
kallion jännitystilan tasaantuminen
osoittautui yllättävän hitaaksi, mikä
vaikutti lopullisen lujituksen ajoituk-
Länsimetron Keilaniemen aseman ajotunnelin eteläisen liittymishaaran kallion laatu osoittautui hyvin heikoksi. Rakennustyöaikana tehtiin lisää kallionäytekairauksia. Tämän lisäksi
seurattiin tarkasti injektointiporausten porauspöytäkirjoja.
Kallionlaatua kuvaavaa piirustusta päivitettiin jatkuvasti sitä
mukaa kun saatiin uusia tutkimustietoja.
seen ja laatuun. Mallinnusohjelmistot
kehittyivät niin, että voitiin vähitellen
siirtyä 3D- käyttöön.
Tältä ajalta hyvinä, edustavina ja
onnistuneina kalliotilaesimerkkeinä
voidaan mainita vuosina 1995-99
toteutettu Kluuvin pysäköintilaitos,
jonka jänneväli on 31 m ja vuosina
1998-99 toteutettu Helsinki Halli
Oy Hartwall Areenan harjoitusjäähalli, jonka jänneväli on 32 m.
Tyypillistä näille ja 2000-luvulla toteutetuille Leppävirran hiihtoareenalle (jänneväli 40 m, toteutus 2001-04)
ja Salmisaaren maanalainen kivihiilivarasto (toteutus 2000-04) ja parhaillaan louhinnan alla oleva Länsimetro
oli ja on riittävät ennakkotutkimukset,
hyvät geologiset ja kalliomekaaniset
52
mallit ja laajat seurantamittaukset.
Mallinnusohjelmistot, nykyiset laskentalaitteet ja niiden kapasiteetti
mahdollistavat 3D-ohjelmistojen
käytön. Laskentaparametrien ymmärtäminen ja tulosten soveltaminen on
nyt hyvin monipuolista mutta vaatii
sitä paljon puhuttua osaamista. Aikatekijän huomiointi noussee jatkossa
entistä tärkeämmäksi, kun tarkastellaan laajoja kokonaisuuksia, joissa on
huomioitava myös monet ympäristötekijät nyt ja tulevaisuudessa.
Tulevaisuus
Tulevaisuudessa kalliorakennuskohteet aivan ilmeisesti edelleen monipuolistuvat, sijoituspaikoissa ei ole
enää niin paljon valinnanvaraa kuin
aikaisemmin, kallion laatu saattaa olla
entistä haasteellisempaa ja lisäksi kohteen laatuvaatimukset nousevat.
Koko ajan on kiinnitettävä entistä
suurempaa huomiota kallioon liittyvien suunnitteluparametrien ymmärtämiseen ja saatujen tulosten ja palautteen huomiointiin. Tähän liittyy hyvin
läheisesti lujitustöiden sekä jäykkien
betoni- ja teräsrakenteiden ajoitus.
Huolellisilla geologisilla ja kalliomekaanisilla esitutkimuksilla, näihin
lähtöarvoihin perustuvalla suunnittelulla ja kaikkien osapuolien yhteistyöllä saavutetaan haluttu onnistunut
lopputulos, joka täyttää asiakkaan sille
asettamat tavoitteet.
Tunnustelureikien mittaustulosten perusteella alueelle suunniteltiin injektointiviuhka.
Laadinta oli haasteellista, koska samaan
aikaan tuli ottaa huomioon tunnelin kaarre
ja juuri kaarteessa vaihtuva louhintaprofiili,
tunnelista 5 metrin etäisyydelle ulottuva
suojavyöhyke jota ei saa läpäistä sekä vielä
porakonejumbon mitat, jotta reiät voidaan
myös todellisuudessa porata. Viuhkojen
suunnittelussa 3D-mallinnuksella pystyttiin
ottamaan huomioon kaikki nämä reunaehdot.
Tunneleiden ja kalliotilojen suunnittelu
Geologinen mallintaminen
Kalliomekaaniset laskennat
Louhintasuunnitelmat
Ympäristöarviot ja -suunnitelmat
Kustannusarviot
www.rockplan.fi
53
Jukka Salonen
Jorma Leinonen
RÄJÄYTYS- JA LOUHINTATYÖTÄ KOSKEVAA
LAINSÄÄDÄNTÖÄ
Kuten tiedämme, louhintatyö on vaarallista ja ankaran vastuun alaista työtä ja
siksi se on lainsäädännöllä hyvin tarkkaan säänneltyä.
Asetus räjäytys- ja louhintatöiden
turvallisuudesta on meille kaikille tuttu,
sehän korvasi vanhan louhintatöiden
järjestysohjeen( JO 410/1986) jo vuonna
2011, vaikka edelleenkin kuulee ja näkee
siihen viitattavan monissa yhteyksissä.
Sensijaan harvemmalle on päivänselvää, mitkä muut lait ja asetukset
asettavat vaatimuksia sille, joka tässä
ammatissa toimii.
Olisikin alan toimijoille käytännöllistä, jos nämä kaikki säädökset löytyisivät yhdestä ja samasta opuksesta,
jonka voisi työmaatoimiston hyllystä
ottaa esille kun tietoa tarvitsee, mutta
sen ilmestymistä odotellessa tässä lyhyt tietopaketti ja mieleenmuistutus
aiheesta.
LAINSÄÄDÄNTÖ
Räjäytys- ja louhintatyötä ohjaava mm.
seuraavat lait, asetukset ja ohjeet:
– Kaivoslaki 621/2011
– Panostajalaki 219/2000
– Työturvallisuuslaki 738/2002
– Laki vaarallisten kemikaalien ja
räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 390/2005
– Valtioneuvoston asetus kaivosturvallisuudesta 1571/2011
– Räjähdeasetus 473/1993
– Asetus rakennustyön turvallisuudesta
205/2009
– Asetus räjäytys- ja louhintatöiden
turvallisuudesta 644/2011
– Asetus panostajien pätevyyskirjoista
122/2002
– Räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusohje 2011
Lisäksi kyseeseen tulee myös aiheeseen
liittyvää lainsäädäntöä, esim:
– Laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta 719/1994
YLEISTÄ
Räjäytys- ja louhintatyö liittyy suurelta
osalta rakentamiseen. Rakentamiseen
liittyvässä räjäytys- ja louhintatyössä
on noudatettava valtioneuvoston asetusta rakennustyön turvallisuudesta
(205/2009). Panostajien pätevyydestä
säädetään panostajalaissa (219/2000)
ja sen nojalla annetuissa säädöksissä.
Valtioneuvoston asetuksen 644/2011
räjäytys- ja louhintatöiden turvallisuudesta täytäntöönpanoa ja soveltamista
tukemaan on valmisteltu turvallisuusohjeet, ns. selittävä osa, jossa asetuksen
kohtia tarkennetaan ns. hyviin ja turvallisiin työtapoihin pohjautuen.
Ehdotettujen säännösten asianmukaiseksi täytäntöön panemiseksi
tarvittavien teknisten ratkaisujen selostamisen lisäksi ohjeeseen on koottu
kumottuun järjestysohjeeseen 410/1986
sisältyneitä turvallisia menettelytapoja
ja hyviä käytäntöjä. Turvallisuusohjeet
on valmisteltu työmarkkinajärjestöjen
ja alan asiantuntijoiden yhteistyönä
samanaikaisesti ehdotetun asetuksen
kanssa.
Räjäytys- ja louhintatyö on usein
myös rakennustyötä, jota tehdään yhteisellä rakennustyömaalla. Pääasiallista
määräysvaltaa käyttävän työnantajan
tulee huolehtia toimintojen yhteensovittamisesta, työpaikan liikenteen ja
liikkumisen järjestelyistä, yleisestä
järjestyksestä ja siisteydestä työpaikan
yleissuunnittelusta ja työympäristön
yleisestä turvallisuudesta. Työnantajien ja itsenäisten työnsuorittajien on
kunkin osaltaan ja riittävällä keskinäisellä yhteistoiminnalla ja tiedottamisella
huolehdittava siitä, ettei heidän toimintansa vaaranna työntekijän turvallisuutta
ja terveyttä.
Yhteisellä rakennustyömaalla
pääasiallista määräysvaltaa käyttävän
työnantajan velvollisuudet kuuluvat
rakennuttajalle ja päätoteuttajalle.
54
Rakennuttajan on rakennustyön turvallisuudesta annetun asetuksen mukaan
laadittava rakentamisen suunnittelua ja
valmistusta varten turvallisuusasiakirja.
Päätoteuttajan on esitettävä rakennuttajalle rakennustöiden turvallisuutta
koskevat suunnitelmat mm. räjäytys-,
louhinta- ja kaivutöistä, rakennustyömaan alueen suunnittelusta ml. työmaaliikenne.
Kaivoksissa näitä velvollisuuksia kantaa yleensä kaivostyön harjoittaja.
RISKIT LOUHINTATYÖSSÄ
Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738, 10 §.
Työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän
järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta
työympäristöstä ja työolosuhteista
aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä,
milloin niitä ei voida poistaa, arvioitava
niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle.
Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738,
11 §.
Jos 10 §:ssä tarkoitettu työn vaarojen
arviointi osoittaa, että työstä saattaa
aiheutua erityistä tapaturman tai sairastumisen vaaraa, tällaista työtä saa tehdä
vain siihen pätevä ja henkilökohtaisten
edellytystensä puolesta työhön soveltuva
työntekijä tai tällaisen työntekijän välittömässä valvonnassa muu työntekijä.
Muiden henkilöiden pääsy vaara-alueelle on tarpeellisin toimenpitein estettävä.
Räjähteisiin liittyvät riskit on tarkas­
teltava koko räjähteen ”elinkaaren” ajalta,
johon kuuluvat seuraavat vaiheet:
– varastointi ja kuljetus kohteeseen
– säilytys ja siirrot työmaalla
– panostaminen ja kytkentä
– peittäminen, räjäyttäminen
– räjähtämättömät panokset
– käyttämättömien räjähteiden hävittäminen
Miten työntekijä toimii turvallisesti
räjäytys- ja louhintatyössä?
Työturvallisuuslaki 738/2002 määrittelee työntekijän ja työnantajan velvollisuuksista työturvallisuuden suhteen ja
nämä pätevät luonnollisesti myös louhintatyössä.
Työntekijän on kokemuksensa,
työnantajalta saamansa opetuksen ja
ohjauksen sekä ammattitaitonsa mukaisesti työssään huolehdittava käytettävissään olevin keinoin sekä omasta että
muiden työntekijöiden turvallisuudesta
ja terveydestä.
Työntekijän turvallisuus työpaikalla
alkaa perehdyttämisestä.
Työnantajan on annettava työntekijälle riittävät tiedot työpaikan haitta- ja
vaaratekijöistä sekä huolehdittava siitä,
että työntekijän ammatillinen osaaminen ja työkokemus huomioon ottaen
hänelle opetetaan mm. seuraavat asiat:
– pelastussuunnitelman mukainen toiminta, hälytyksen tekeminen, turvallinen poistuminen
– räjähteiden käsittelyyn ja räjäytyksiin
liittyvät turvallisuusmääräykset
– liikkuminen työmaalla
– ajoneuvojen ja muiden työkoneiden
hallinta ja turvallinen käyttö
– viestintäjärjestelmän käyttö
– tulipalon alkusammutus
– suojainten käyttö
– toiminta tapaturman satuttua
Monella työmaalla käytetty tapa on
laatia työntekijäkohtainen koulutuskansio, johon merkitään käydyt koulutukset ja perehdytykset systemaattisesti
ja tämän kun vielä työntekijän kuittaa
allekirjoituksellaan, niin juridinen puoli
on työnantajankin puolelta selvä.
ASUTUN ALUEEN
LOUHINTATYÖT
Asutun alueen määritelmä, VnA
644/2011,2§
”asutulla alueella aluetta, joka ulottuu
200 metrin etäisyydelle asutusta rakennuksesta tai paikasta, jossa ihmisiä tavallisesti oleskelee. Maanalainen louhintakohde, joka on 100 metriä lähempänä
sinne johtavan tunnelin suuaukkoa, on
asutulla alueella, jos tunnelin suuaukko
on asutulla alueella. Muu maanalainen
louhintakohde on asutulla alueella, jos siitä
etäisyys asuttuun rakennukseen tai paikkaan, jossa ihmisiä tavallisesti oleskelee, on
alle 50 metriä.”
Monet louhintatyöt tehdään nykyään
lähellä rakennuksia ja paikoissa, joissa
sivullisille voi aiheutua vaaraa. Louhinta
asutulla alueella on muuta louhintaa
tarkemmin säädeltyä.
Muutama poiminta asetustekstistä:
”Räjäytettävä kohta on asutulla alueella
aina peitettävä tarkoitukseen sopivilla
peitteillä tai muulla luotettavalla tavalla.
Kuva Timo Rajala
– poraus
– kuormaus ja kuljetus
– rusnaus ja lujitus.
55
Räjäytettävä kohta on peitettävä kaivoksessa, maanalaisessa louhinnassa ja asutun
alueen ulkopuolella, jos sinkoilusta voi aiheutua vaaraa. Räjäytyksestä aiheutuva
vaara ja peittämisen tarve on asianmukaisesti selvitettävä ja arvioitava räjäytyssuunnitelmassa. Peittäminen on toteutettava
suunnitelman mukaan.”
”Asutulla alueella saa avolouhinnassa
käyttää vain patrunoituja räjähdettä
tai vastaavan turvallisuuden takaavaa
räjähdettä ja menetelmää.”
”Asutulla alueella, muualla kuin kaivoksessa, toimivalla räjäytystyön johtajalla
on oltava ylipanostajan pätevyyskirja ja
vähintään kahden vuoden kokemus ylipanostajana tai panostajana asutulla alueella.”
”Ennen asetuksen 644/2011 voimaantuloa asutulla alueella räjäytystyön johtajana toiminut henkilö saa asetuksen 8 §:n
3 momentin estämättä toimia räjäytystyön
johtajana asutulla alueella 31 päivään
joulukuuta 2014 asti.”
Huomattavaa on, että asetuksessa ei
niinkään anneta tarkkoja menettelytapamääräyksiä, vaan korostetaan oman
riskinarvioinnin merkitystä tyyliin:
-”...tai muulla luotettavalla tavalla.”
-”...tai vastaavan turvallisuuden takaavaa räjähdettä ja menetelmää.”
Tällöin on ehdottomasti Turvallisuussuunnitelmassa oltava selostus
työtavasta tai -menetelmästä ja siitä
miten turvallisuudesta on huolehdittu.
SUUNNITELMAT
RAKENNUSTYÖN TURVALLISUUSASIAKIRJA
VnA 205/2009 rakennustyön turvallisuudesta, 8 §
”Rakennuttajan on laadittava louhintatyön suunnittelua ja valmistelua varten
asiakirja, joka sisältää nimenomaan
kyseisen työn ominaisuuksista ja luonteesta
aiheutuvat turvallisuustiedot. Asiakirjaan
on erityisen tärkeää koota sellaiset hankkeelle erityiset turvallisuustiedot, joita
urakoitsijat eivät muuten välttämättä
ottaisi huomioon työturvallisuuteen liittyviä suunnitelmia laatiessaan. Asiakirja
tulee laatia jo urakkalaskentaa varten, jolloin turvallisuusasioilla kilpailu voidaan
TURVALLISUUSSUUNNITELMA
Työturvallisuuslaki 738/2002, 10§
Työturvallisuuslain mukaan työnantajan tulee olla selvillä työssä aiheutuvista vaaroista ja haitoista, sekä valvoa
työturvallisuuden kehittymistä. Tästä
seuraa, että työstä tulee yleensä laatia
turvallisuussuunnitelma.
VnA räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta 644/2011, 3§
”Räjäytys- ja louhintatyötä varten on
tehtävä työturvallisuuslain 10 §:n 1 momentin tarkoittaman työn ja työympäristön
vaarojen selvittämisen ja arvioinnin perusteella työpaikka- ja työvaihekohtaisesti
Kuva Timo Rajala
estää. Asiakirjaan sisällytettävät turvallisuustiedot saadaan suunnittelijoilta.
Rakennuttajan tulee valvoa, että turvallisuusasiakirjassa esitetyt asiat pannaan
käytäntöön.
Asiakirja voi sisältää tietoja mm.
työntekijöiden ja työmaan läheisyydessä
asuvien tai asioivien henkilöiden suojaamisesta työn aiheuttamilta haitoilta,
kuten melulta, pölyltä, päälle sinkoavilta
kiviltä tms., työmaan työntekijöiden suojaamisesta työmaan ja sen lähiympäristön
aiheuttamilta vaaroilta, kuten liikenteeltä
ja sortuma- ja putoamisvaarasta.
Turvallisuusasiakirjassa on esitettävä,
tapahtuuko louhinta asutulla alueella sekä
kenttien peittämistarve tai muu sinkoilun
estämismenettely.”
VnA 205/2009 rakennustyön turvallisuudesta, 5 §
”Rakennuttajan on nimettävä jokaiseen rakennushankkeeseen hankkeen vaativuutta vastaava pätevä turvallisuuskoordinaattori.
Tur vallisuuskoordinaattorin on
huolehdittava 5-9 §:ssä tarkoitetuista
turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevista toimenpiteistä. Rakennuttajan on
huolehdittava siitä, että turvallisuuskoordinaattorilla on riittävä pätevyys,
asianmukaiset toimivaltuudet ja muut
edellytykset huolehtia kyseessä olevasta
rakennushankkeesta.
Rakennuttajan on varmistettava, että
turvallisuuskoordinaattori huolehtii tälle
kuuluvista tehtävistä. Turvallisuuskoordinaattorin on tehtävä yhteistyötä
päätoteuttajan kanssa rakentamisen turvallisuutta koskevassa suunnittelussa ja
rakennustyön toteuttamisessa. Yhteisellä
rakennustyömaalla samanaikaisesti tai
peräkkäin eri rakennuttamistehtäviä toteuttavien rakennuttajien on yhteistoiminnassa sovitettava rakennuttamistehtävänsä siten, että työturvallisuusvelvoitteet
tulevat toteutetuiksi koko rakennustyömaata koskien.”
tarkentuva kirjallinen turvallisuussuunnitelma.
Turvallisuussuunnitelmasta tulee
tarpeellisessa laajuudessa ilmetä turvallisuuden toteuttamiseksi tehtävät toimenpiteet ja ohjeet seuraavista asioista:
1. työkohteen maa- ja kallioperästä ja
muista geoteknisistä ominaisuuksista;
2. työpaikan ja työvaiheiden sähköistyksestä, valaistuksesta, yhteydenpidosta,
louhintamenetelmistä ja tila- ja muista
teknisistä ratkaisuista;
3. kulkuväylistä, poistumisreiteistä ja suojapaikoista;
4. työvälineiden valinnasta, käytöstä ja
kunnossapidosta;
5. turvallisista työtavoista;
6. käytettävistä räjähteistä ja terveydelle
vaarallisista aineista sekä niiden säilytyksestä;
7. hätätilanteista pelastautumisesta ja pelastautumislaitteen tarpeesta sekä
8. muista räjäytys- ja louhintatyön terveyteen ja turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä.”
VnA räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta, 4 §
”Turvallisuussuunnitelma ja siihen
sisältyvät ohjeet on tehtävä ymmärrettävässä muodossa ja käsiteltävä asianosasten työntekijöiden kanssa. Ohjeiden
tulee olla niiden työntekijöiden saatavilla
ja ymmärrettävissä, joita asia koskee.
Työnantajan on ennen työntekijälle uuden
työn tai työvaiheen alkua varmistettava,
että työntekijä osaa noudattaa ohjeita.
Turvallisuussuunnitelman toteutumista tulee jatkuvasti seurata ja arvioida.
56
Suunnitelma ja ohjeet on pidettävä ajan
tasalla.”
KIRJALLINEN RÄJÄYTYSSUUNNITELMA
VnA räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta, 5 §
”Jokaisesta räjäytettävästä kentästä tai
muusta räjäytyskohteesta on tehtävä kirjallinen räjäytyssuunnitelma, joka sisältää
tiedot porauksesta, räjähteestä ja sen
määrästä, panostamisesta, sytytyksestä ja
sytytysjärjestyksestä, peittämisestä, räjäytysajankohdasta, vaarallisesta alueesta
ja varmistustoimenpiteistä sekä muista
räjäyttämisen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Työn aikana havaituista
turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä on
tehtävä muutokset räjäytyssuunnitelmaan
ja ilmoitettava niistä välittömästi asianomaisille työntekijöille.”
Räjäytyssuunnitelma on säilytettävä
kahtena kappaleena,
– työmaalla
– toteuttavan organisaation arkistossa
– suositellaan säilytettäväksi 10 vuotta
työmaan päättymisen jälkeen
– päivättävä ja merkittävä tiedot
kohteesta ja laatijasta
Kirjallinen räjäytyssuunnitelma
toimii myös dokumenttina siitä, miten
räjäytys on toteutettu. Nämä dokumentit voivat olla myöhemmin tarpeen,
jos epäillään räjäytyksestä aiheutuneen
vahinkoa. Räjäytyssuunnitelmassa tulee olla merkittynä jos kyse on asutun
alueen louhinnasta.
Kun työn aikana havaituista turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä tehdään muutokset räjäytyssuunnitelmaan,
niin räjäytystyön johtaja hyväksyy ne.
Räjäytyssuunnitelmaan on myös tehtävä
muutoksia jos työn aikana havaitaan,
että kohteen räjäytettävyys on arvioitu
väärin tai se on muuttunut tai jos valittu
räjähdysaine korvataan toisella.
Jokaisesta räjäytyksestä tulee laatia
räjäytyssuunnitelma. Räjäytyssuunnitelmat perustuvat työn alkaessa laadittuun
ja tarvittaessa päivitettyyn yleissuunnitelmaan.
Tämä koskee siis myös kaivoksia, joissa suoritetaan parhaillaan useita räjäytyksiä vuorokaudessa. Näissä kohteissa
räjäytyssuunnitelmassa voi olla yleinen
osa, jossa dokumentoidaan kaikissa
räjäytyksissä samanlaisina tapahtuvat
turvallisuustoimet, sekä yksittäinen osa,
jossa yksilöidään ko. räjäytyksen detaljit,
kuten paikka, aika, määrät ja muut yleisestä poikkeavat.
Erityisesti korostettakoon, että räjäytyssuunnitelmassa tulee aina olla maininta vaarallisesta alueesta.
VnA 644/2011 määritelmä:
”vaarallisella alueella räjäytyskohteen
ympäristöä, jossa henkilö voi vahingoittua sinkoutumisen, tärinän, painevaikutuksen, kaasujen tai muun räjäyttämisestä
johtuvan syyn vuoksi”
Vaarallisen alueen laajuuden määrää
räjäytystyön johtaja koska räjäytystyön
johtaja vastaa siitä, ettei tämän alueen
sisäpuolella ole ihmisiä ja että tämän
alueen ulkopuolella olevat eivät vahingoitu.
RÄJÄYTYSTYÖN JOHTAJA
VnA räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta, 8§
”Räjäytystyötä johtaa ja valvoo työpaikalla räjäytystyön johtaja. Räjäytystyötä ei
saa aloittaa ennen kuin räjäytystyön johtaja on nimetty. Räjäytystyön johtajan nimi
on ilmoitettava työmaan työntekijöille ja
pidettävä työmaalla nähtävillä.
Räjäytystyön johtaja hyväksyy räjäytyssuunnitelman ja siihen tehtävät muutokset sekä huolehtii suunnitelman toteutumisesta.
Asutulla alueella muualla kuin kaivoksessa toimivalla räjäytystyön johtajalla
on oltava ylipanostajan pätevyyskirja
ja vähintään kahden vuoden kokemus
ylipanostajana tai panostajana asutulla
alueella. Muussa räjäytystyössä räjäy-
tystyön johtajalla on oltava panostajan
pätevyyskirja
Sen estämättä, mitä 3 momentissa säädetään, saa 7 §:n 4 momentissa tarkoitetussa räjäytystyössä räjäytystyön johtajana
toimia vähintään asianomaisen räjäyttäjän pätevyyskirjan saanut henkilö.”
Räjäytystyön johtajan kuuluu erityisesti huolehtia työntekijöiden ja ulkopuolisten turvallisuuden varmistamisesta
räjäytystyön eri vaiheissa. Räjäytystyötä
ei saa aloittaa ennen kuin räjäytystyönjohtaja on nimetty. Räjäytystyöstä on
tärkeää tehdä kirjalliset dokumentit ja
tästä huolehtiminen kuuluu nimenomaan räjäytystyön johtajalle.
Työnantajan nimeämä räjäytystyön
johtaja ilmoitetaan työpaikan henkilöstölle ja poliisille toimitettavassa
ilmoituksessa räjäytystyöstä.
RÄJÄYTYSTYÖN JOHTAJAN
PÄTEVYYSVAATIMUKSET
VnA, räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta, 7 §
”Räjähteitä saa käsitellä ja käyttää
ylipanostajan, panostajan tai räjäyttäjän
pätevyyskirjan saanut henkilö ja hänen
välittömässä valvonnassaan muu henkilö,
jolla on kyseiseen räjäytystyöhön riittävä
opastus. Panostajan pätevyyskirjalla saa
räjähteitä asutulla alueella muualla kuin
kaivoksessa käyttää enintään 500 kiloa
vuorokaudessa ja enintään 10 kiloa panostilassa. Räjäyttäjän pätevyyskirjalla saa
pätevyyskirjan osoittamissa töissä käyttää
räjähteitä enintään 25 kiloa vuorokaudessa ja enintään kilon panostilassa. Asutulla
alueella räjäyttäjä saa käyttää vain yksittäisiä panoksia, joissa räjähdysainemäärä
ei ylitä taulukon määriä.”
VnA räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta, 8§
”Asutulla alueella muualla kuin kaivoksessa toimivalla räjäytystyön johtajalla on oltava ylipanostajan pätevyyskirja
ja vähintään kahden vuoden kokemus
ylipanostajana tai panostajana asutulla
alueella. Muussa räjäytystyössä räjäytystyön johtajalla on oltava panostajan
pätevyyskirja”
Panostajan pätevyyskirja myönnetään
seuraavilla edellytyksillä
- koulutus panostajapätevyyden mukaisesti
- panostajaluokasta riippuva työkokemus räjäytystöistä
- sosiaali- ja ter veysministeriön
hyväksymälle panostajan kuulustelijalle hyväksytysti suoritettu panostajapätevyyden mukainen kuu57
lustelu.
- lääkärintodistus hakijan sopivuudesta
panostajan työhön
Panostajat tekevät erityistä vaaraa
aiheuttavaa työtä, jossa vaaditaan hyvää
harkintakykyä. Työ on joskus myös
raskasta. Panostajan tulee olla henkisesti
ja fyysisesti sellaisessa kunnossa, että työ
on turvallista itselle ja muille.
Panostajan pätevyyskirjaa haetaan
työsuojeluviranomaiselta (Länsi- ja Sisä
Suomen aluehallintovirasto, työsuojelun
vastuualue), jossa myös pidetään rekisteriä hyväksytyistä panostajista.
Lähitulevaisuus
Seuraavat alaa koskevat lainsäädännön
muutokset tulevat näillä näkymin koskemaan panostajan koulutukseen, pätevyysvaatimuksiin ja lupakirjaan liittyviä
asioita.
Sosiaali- ja Terveysministeriö on
asettanut 17.6.2013 työryhmän valmistelemaan panostajalainsäädännön
uudistamista.
Työryhmän toimikausi on 17.6.2013
– 17.6.2014.
Työryhmän ensisijaisena tavoitteena on uudistaa luvan myöntämistä,
peruuttamista ja uudistamista koskevat
säädökset sekä tehdä muut tarvittavat muutokset nykyisiin säädöksiin ja
ajantasaistaa koko sosiaali- ja terveysministeriön alainen panostajia koskeva
lainsäädäntö.
Varmaan meidän kaikkien yhteinen
etu ja toive on, että tämän uudistuksen
myötä seuraa räjäytystöihin liittyvien
onnettomuuksien väheneminen ja alan
turvallisuuden paraneminen.
Hyvää ja räjähdeturvallista talvea.
Jukka Salonen
Panostajakouluttaja/ kuulustelija
Jorma Leinonen
Panostajakouluttaja/ kuulustelija
Heikki Räsänen, tuotepäällikkö,
Atlas Copco Louhintatekniikka Oy Ab
Energian kulutus
porauksessa
Louhintareikien poraaminen Suomen
kovaan kallioperään nopeasti ja taloudellisesti vaatii tehokkaat laitteet ja
rutkasti ammattitaitoa. Kallionlouhinta
rakentamista tai kaivostoimintaa varten
mielletään usein ympäristöä pilaavaksi toiminnaksi, vaikka tarkoitus onkin
tuottaa erilaisia rakenteita, kulkuväyliä
tai raaka-aineita ihmisten käyttöön.
Energia ja sen tehokas käyttö on yksi
kallionporauksen tärkeimmistä tekijöistä.
Porauksen laitetekniikassa on viime
vuosina tapahtunut selkeää edistymistä vähäisemmän energian kulutuksen
suuntaan. Laitteiden energiataloudellisuutta kehitettäessä on otettava huomioon laitteen kaikkien komponenttien toiminta ja nipistettävä jokaisesta
mahdollisesta kohteesta. Viime kädessä
ratkaisee se, mikä on moottorin kokonaiskuormitus kullakin hetkellä.
Tärkeitä ”säästökohteita”:
• moottorin taloudellisuus ja ohjaus
• kallioporakoneen hyötysuhde
• kompressorin sekä pölynpoistojärjestelmien taloudellinen ohjaus
• jäähdytys-, lauhdutin- ja hydraulijärjestelmien häviöiden minimointi
Porausmenetelmällä on luonnollisesti suuri merkitys energian kulutukseen.
Perinteinen päältälyövä menetelmä on
varsin energiatehokas ja sen sovellus,
putkitankoporaus (COPROD), on vielä
parempi, koska putkitankoliitoksissa häviää vähemmän energiaa tavanomaisen
menetelmän kierreliitoksiin verrattuna.
Uppoporaus ei hyötysuhteeltaan yllä
päältälyövän tasolle. Uppoporausmenetelmällä on kuitenkin etuja, jotka voivat tarjota säästöjä muihin menetelmiin
verrattuna. Kiertoporauksessa energian
pa‐kulutus 30 ltr/h
pa‐kulutus 15 ltr/h
arvonalenema
korko
polttoaine
porakalusto
19 %
ennakoiva kupi
11 %
korjaus
palkkakulu
porauksen kokonaiskustannus 0,235 €/t
porauksen kokonaiskustannus 0,21 €/t
kulutus louhittua tonnia kohden laskee
porareiän koon ja tuotantovolyymin
kasvaessa.
Kustannusten jakauma päätöksenteon apuna
Porauksen taloudellisuutta pyritään
tarkastelemaan laitteen taloudellisen
käyttöiän tai tietyn sopimusajanjakson (leasing) pohjalta. Tarkastelussa
kustannusjaon tärkeimmät tekijät ovat
arvonalenema, korkokulu, polttoaine tai
energia, porakalusto, ennakoiva kunnossapito, korjauskulut ja palkkakulu.
Kuvan esimerkkitapauksessa on arvioitu polttoainekulun suhteellista osuutta
kahdella eri kulutuksella, kun laitteella
porataan 89 mm:n reikää 50 000 porametriä vuodessa, moottoritunteja
kertyy 1450 ja irrotusteho on 950 000
t/v. Nykytekniikalla toteutetun laitteen
keskikulutus voi olla noin 15 ltr/h, tietyissä kohteissa jopa selkeästi alle sen.
Vanhemmalla tekniikalla yleensä kulutus on noin 30 ltr/h luokkaa. Vastaavasti
kulutus porametriä kohden on 0,4–0,6
ltr/po.m ja aiemmin 0,8–1,0 ltr/po.m.
Kiertoporausalustojen porausmenetelmänä voi olla kiertoporaus tai
uppoporaus. Laitteet voivat olla joko
diesel- tai sähkökäyttöisiä. Reikäkokoalueella 200–230 mm, kovassa kivessä
58
arvonalenema
korko
polttoaine
porakalusto
ennakoiva kupi
korjaus
palkkakulu
voidaan arvioida sähkökäyttöisen laitteen energiakustannuksen olevan vain
noin 25–30% dieselkäyttöiseen nähden.
Diesel-laitteella on parempi liikkuvuus
ja sitä myöten korkeampi irrotusteho
sekä jonkin verran alhaisempi hankintahinta. Diesellaite vaatii polttoaineen
tankkausrutiinit sekä säiliö- ja kuljetuskaluston. Sähkökäyttöinen laite tarvitsee sähkönjakeluverkon louhokselle.
Tässä suhteessa ”puntit menevät tasan”.
Sähkökäyttöisen laitteen hyvin alhainen
energiakustannus merkitsee usein sitä,
että porauksen kokonaiskustannus tonnia kohti jää alhaisemmaksi – ja tekee
siitä kiinnostavamman vaihtoehdon.
Kaikilla teollisuudenaloilla, ja talouselämässä yleensäkin, kiinnitetään yhä
enemmän huomiota energian saatavuuteen ja pyritään alhaisempaan energian
kulutuksen. Usein syyt ovat taloudellisia:
halutaan säästää toiminnasta aiheutuvia
kuluja. Toisaalta myös huoli ympäristön
tilasta tulevaisuudessa ja pelko luonnon
pilaantumisesta saa päättäjät suosimaan
energian kulutusta vähentäviä ratkaisuja.
Myös kotitaloudet ovat kiinnostuneita
vähentämään energian kulutusta useista
eri syistä. Taloudellisten säästöjen lisäksi
suurena motiivina varmasti on pyrkimys
säilyttää elinkelpoinen ja viihtyisä ympäristö tuleville sukupolville.
Technology
for optimum
fragmentation
Electronic Blasting Systems
Increase
your haul
Introducing the Next Generation
i-kon™ II system. Featuring two
times greater precision, five times
louder back signal, and 30 second
maximum delay times, it enables
even more precise control of shock
waves to improve fragmentation.
Whatever the challenge, your
site knowledge and experience
combined with our people and
technology, are equal to it.
That’s the Power of Partnership.
www.oricaminingservices.com
Luontoa lähellä,
luonnollisesti.
Joutsenmerkitty kirjapaino
Meillä on oikeus käyttää pohjoismaista
ympäristömerkkiä, sinäkin voit hyödyntää
sitä meiltä hankkimissasi tuotteissa.
59
Antti M J Lahtinen
Vuoriteknikko
Kairan kuulumisia
ja 9th Fennoscandian exploration
and mining 29 -31 10 2013
Tauluni mukhaisia iltarusko taihvaita täsä olema
lähiaikoina nähäneet täälä
kairasa. Vuosi on taasen
vierähtäny viime lehestämme. Vuosihan on ollu
yhistyksemme juhulavuosi,
tuli 50v täyhteen.
Kevät ja kesähän ovat olheet täälä kairasakin erithäin lämpimät mies muisthiin. Nythän met olema jo talaven
kynnykselä. Lunta on tullu niukasti
tähän sovankylän nurkile, viralliseti
tänhän 23.10, oli netisä lumensyvyys
2 cm ja koko päiväksi on luvasa lumisajetta. Lunta tuli sitte seurhaavana
päivänä elikkä keskiviikkona niin palijon, että viralliseti sitä on 9 cm. Pyörätie aurathiin illala, jo vain pasaapi.
Täsä ihan lähiaikoina on ollu metiassa juttuja, että kaivosyhtiöt ovat tulheet ja mahollisesti entistä enemhän
tulevat mukhan kuntansa erilaishin rakennusprojekteihin rahoittajina. Täälä
meilä sovankyläsä ovat mahollisia rahotuskohteita; uusi jäähalli, asuntoja
ja koulutusta. Täälä saataapi alakaa
perusopetukseen valamentavaa opetusta sovankyläsä asuvile vieraskielisile
lapsile. Kaivosyhtiö Kevitsa Mining
Oy on luppautunu lahajoittamhan
toiminthaan 25000 euroa.
Etelämphänä Muurolan lukio on
saamasa 4000 euroa, joila ostettaisin
tablettitietokonheet. Lahajoittana on
Ylitornion Rompaksen aluveen malaminetsintä yhtiö Mawson Oy.
Metki saima sovankylän kouluksheen rahaa Kevitsan aluetta tutkivalta Scandinavian Minerals Ltd:tä
5000 €, 16.3.2006, stipentin luovutti
Peter Walker.
Agnico Eagle Finland laajentaapi
Kittilän kaivoksen rikastamoa. Laajennuksen myötä kaivoksen tuotanto
kasvaapi 25 rosentilla 3750 malamitonniin/vrk. Kultaa tullaan tuotamhan vähinthän 190 000 unssia vuojesa. Yhtiölä on tarkoitus avata uusi
kaivos, Kuotko, nykhyisen kaivoksen
60
pohojoispuolele. Louhinta alkaapi
aikaisinthan vuona 2018. Kultamalamivaroja on 600 000 tonnia ja kultapithoisuus on 4,8g/t.
Northland Mines Oy ilimoittaa,
että Hannukaisen kaivoksen tuotanto
alakaapi aikaishintaan vuojen 2017 lopusa, jos luvat saahaan siihen mennesä
kunthoon.
Soklista saattapi tulla päätös tänä
tai ensivuojen puolela, kertoipi Yara
Suomi Oy:n logistiikkapäällikkö Eero
Hemming.
Outokummun Elijärven Kemin kaivoksela on tarkhoitus pumpata tyhyjäksi veestä vanahan Nuottijärvi-Surmaoja
avolouhos. Vettä on pumpattavaksi n. 5
milj. m3. Kaivosyhtiö haluaapi tyhyjentää avolouhoksen Perämerheen, jotta se
ei aiheuttaisi vaaraa alapuolela leviäväle
maanalaisele kaivoksele.
9th Fennoscandian exploration
and Mining
29 – 31. 10. 2013 Levi
Jo yhdeksännet FEM:n kaivosalan
tapahtuma oli Kittilän Levillä taasen
suuri menestys. Näytteille asettajia oli
n. 100 kpl, henklöitä osallistui tapahtumaan n. 1000 hlö.
Tapahtumaanhan osallistuvat vain
alan ammattilaiset ja yhteistyön aloittaminen on erittäin helppoa molemmin puolin.
Osallistuin yhdistyksemme puolesta FEM tapahtumaan keskiviikkona
ja se tarjosi jälleen kerran oivan näkökulman tämänhetkiseen kaivostoimintaan monissa maissa. Kuten
tiedämme, malmien maailman markkinahinnat eivät ole nyt huipussaan,
mutta käynnissä olevat kaivokset toimivat. Kairaukset ovat vähentyneet.
Tapasin kaivosylitarkastaja Riikka
Aaltosen. Hänen mukaan merkittävimpiä uuden kaivoslain mukaan
tuomia muutoksia oli kaivosvirainomaistoimien siirtyminen työ- ja
elinkeinoministeriöstä Tukesiin. Toimipiste sijoitettiin keskeiselle paikalle,
Lappiin, Rovaniemelle.
Erilaisia alan luentoja oli joka päivälle ja lopuksi oli mahdollista tutustua kaivoksiin paikanpäällä. Mukana
olivat kaivoksista : Kittilän kaivos Agnico Eagle Finland Oy, Hannukaisen
vanha kaivos ja Kaunisvaaran kaivos
Northland Resources ja Kevitsan kaivos First Quantum Minerals Ltd.
FEM:ssä ständillä porukkaa piisasi ja kysymyksiin sai hyviä vastauksia,
vaikkapa suomeksi, tapahtuman kielihän on englanti.
Tänä syksynä minulla oli taasen
tilaisuus käydä Kevitsan kaivosalueella. Olin kuullut Brusilan Jukalta,
että uusin, todella iso lastauskone on
saatu kasattua ja on töissä louhoksella. Olihan se todella iso; tietojeni
mukaan Euroopassa suuri, sähköllä
toimiva, hydraulinen lastauskone,
Komatsu PC 8000. Teknisiä tietoja
muutama: paino 720 t, kauhan koko
36 m3, teho 2x1450 kW, sähköjänni-
Lastauskone kuormaa louhosta CAT
795 F dumpperiin.
Kaivosylitarkastaja
Riikka Aaltonen,
vasemmalla.
Ei ole trikkikuva !
Dumpperin teknisiä tietoja: tyhjä paino 202 t, kapasiteetti 313 t
= 160 m3, raide leveys 9 m, korkeus 7 m, pituus 15,1 m. Kyseinen
dumpperi voidaan myöskin muuttaa sähkötoimiseksi eli trolleytrucksi (= johdin auto). Trolley linjan pituus 5,5 km, korkeusero
450 m ja se vaatii kolmikaistaisen rampin.
te 6600 V, raide leveys 8,15 m, hytin
korkeus 9,5 m, telan korkeus yli 3 m.
Onhan kokoa ja näköä. Pitää olla vain
vieressä ”suhdetikku”,niin seuraavista
kuvista saa sitten käsityksen ko. lastauskoneesta !
61
Lähteet : Lapin Kansa lehti
Sompio lehti
FQM Kevitsa Mining Oy
Kuvat: Antti M J Lahtisen arkistot
Hallituksen juhlavuoden terveiset
Hallituksen jäsenet vierailulla Dragon Mining Oy Oriveden kaivoksella. Vas. Jorma Leinonen, Timo Rajala, Jari Weman, Taito Ahola
Hallitustyöskentelyssä on ollut poikkeuksellisen vilkas vuosi yhdistyksen
50v. juhlavuoden ja siihen liittyneiden järjestelyjen sekä toimien vuoksi. Lokakuussa 2012 hallitus aloitti
yhdessä historiikkitoimikunnan ja
kirjailija Heikki Harrin kanssa työrupeaman, joka kulminoitui ”Leipää
kivestä viisi vuosikymmentä” nimisen
historiikin julkaisuun Lappeenrannassa toukokuussa 2013. Historiikin
rahoitukseen saatiin mukaan peräti
21 vuorialalla toimivaa yritystä ja
yhteisöä. Heiltä saatu merkittävä rahallinen panos mahdollisti projektin
toteutuksen.
Lappeenrannan jatkokoulutuspäivien ja vuosikokouksen järjestelyihin hallitus satsasi poikkeuksellisen voimakkaasti. Ponnistelut
tuottivatkin tulosta ja tilaisuuteen
osallistui kaikkien aikojen suurin
yleisömäärä, yhteensä 105 henkilöä. Ilahduttavaa oli myös se, että
paikalle saapui yli kaksikymmentä
seniorijäsentä kunnioittamaan juhlavaa tilaisuutta. Tilaisuus onnistui
siis kaikilta osin yli odotusten.
Hallitus on tehnyt jäsenistön
kanssa runsaasti kenttätöitä, jonka
tuloksena Lappeenrannan vuosikokouksessa yhdistykseen hyväksyttiin
23 uutta jäsentä. Yhdistyksen jäsenmäärä on tällä hetkellä 270.
Kädessäsi oleva Vuorityö ja –tekniikka lehti on juhlanumero, jonka
valmistelut aloitettiin varhain kesällä,
koska lehdestä haluttiin tehdä kaikkien aikojen ”The Lehti” yhdistyksen 50-vuotisen taipaleen kunniaksi.
Tässäkin onnistuttiin erinomaisesti,
sillä lehti on laajin koskaan ilmestynyt Vuorityö ja –tekniikka. Mainostajien määrä on ennätyksellisen suuri
ja artikkelien runsaus ja monipuolisuus tarjoaa lukijoilleen runsaasti
lukunautintoja vuoriteollisuuden eri
näkökulmista.
62
Hallituksen varsin mielenkiintoinen ja työntäyteinen toimintavuosi
alkaa olla nyt historiaa. Haluamme
kiittää kaikkia niitä tahoja, jotka ovat
tavalla tai toisella olleet mukana ja/
tai edesauttaneet yhdistyksen toimintaa juhlavuoden aikana.
Mukavaa joulun odotusta ja kaikkea hyvää uudelle alkavalle vuodelle
2014.
MEYCO-ruiskubetonointilaitteet
MEYCO-ruiskubetonointilaitteet ovat tuttu näky tunneliprojekteissa eri
puolilla maailmaa. Niiden edistykselliset ominaisuudet – käytettävyys,
tuotto, huollettavuus, näkyvyys, ajettavuus – on kehitetty vuosikymmenten kokemuksella ja kuuntelemalla asiakasta tarkalla korvalla.
MEYCO Potenza on kompakti, pyöräalustainen laite, joka taittuu ahtaisiinkin paikkoihin. Puomiston peittoala on omaa luokkaansa ja laitteen
komponentit ovat helposti huollettavissa. Tarjolla on myös kattava lisävarustevalikoima. Ota yhteyttä tuote- ja myyntivastaaviimme ja kysy lisää:
Carl Hansen
Juha Lampela
020 718 9314
020 718 9309
XT48 kovametallinasta
kestää käytössä
Sandvikin RT300-sarjan porakruunuissa käytetään uutta kovametalliseosta, jossa yhdistyy
kovuus ja sitkeys. Kruunujen otsapinnan uusi muotoilu parantaa lisäksi tunkeutumisnopeutta.
Nämä yhdessä tarkoittavat käyttäjälle parempaa tuottavuutta ja kustannustehokkuutta.
Paremman porakaluston puolesta - Sandvik.
Jälleenmyyjät
Porakaluston myynti
Sandvik
Mining
Olli Prusi
p. 0400 935 530
Erkki Hinkkanen
p. 0400 213 486
www.mc.sandvik.com/fi
Sandvik
Construction
Jari Weman
p. 0400 207 252
Leppävirta
Louhintavaruste Vihavainen Ky
Petri Vihavainen, p. 0400 710 945
Pirkkala
Hewix Oy
Henry Viita, p. 050 558 8888
Sandvik Mining and Construction Finland Oy
Muurame
Sastamala
Drilltek Oy
Karkun Poramestarit Oy
Jari Sipilä, p. 0400 647 188
Jari Lehto, p. 040 771 4877
Nokia
PVP-Kone Oy
Aarne Lehtinen, p. 0400 634 537
Puh. 0205 44 4600