SELVITYS TILUSJÄRJESTELYN
KANNALTA VÄHÄISISTÄ KESKIVEDENPINNAN NOSTOHANKKEISTA
2015
Selvitys Tilusjärjestelyn kannalta vähäisistä keskivedenpinnan nostohankkeista
13. helmikuuta 2015
Tilusjärjestelyn kannalta vähäiset keskivedenpinnan nostohankkeet
1. Tilusjärjestelyn lähtökohdat
Vedennostohankkeiden osakaskunnan vesialueen ja uuden rantaviivan väliin käytännössä jää usein kaistale yksityistä vesialuetta. Toimikunta piti tätä ei-toivottavana kehityssuuntauksena kalastusoikeuksien, vesialueen käytön ja hoidon sekä kiinteistöjärjestelmän näkökulmasta, minkä vuoksi toimikunta esitti säädettäväksi tilusjärjestelyn suorittamisen säätämistä pakolliseksi eräissä tilanteissa
(HE 5.1).
Tilusjärjestelyn järkevyyttä ei siis tule punnita ainoastaan kiinteistöjärjestelmän näkökulmasta, vaan myös siitä miten uusjako tulisi vaikuttamaan kalastusoikeuksiin tai vesialueen
käyttöön ja hoitoon.
Tästä em. syystä VL 17:11.2:ssä on säädetty, että keskivedenkorkeuden nostamishankkeissa veden alle jäänyt maa-alue on liitettävä osaksi yhteistä vesialuetta
niissä tilanteissa, joissa lupapäätöksellä annetaan VL 6:6:n mukainen käyttöoikeus tai keskivedenkorkeuden nostosta aiheutuu tilusten pirstoutumisen tai supistumisen, kulkuyhteyden katkeamisen tai vaikeutumisen tai muun vastaavanlaisen vaikutuksen vuoksi huomattavaa haittaa kiinteistön tai sen osan käyttämiselle. VL 17:11.1 määrää lupaviranomaisen toimittamaan lainvoiman saaneen lupapäätöksen Maanmittauslaitokselle, jos päätöksellä annetaan VL 6:6:n mukainen
käyttöoikeus, eli keskivedenkorkeuden nostopäätökset on aina, kun päätöksellä
perustetaan käyttöoikeuksia veden alle jäävään maa-alueeseen, lähetettävä
Maanmittauslaitokselle eikä aluehallintovirastolla ole siinä harkintavaltaa.
Vaikka keskivedenkorkeuden nostamisesta ei aiheutuisikaan tilusten pirstoutumista tai muuta edellä mainittua haittaa, on veden alle jäävä maa-alue liitettävä
osaksi yhteistä vesialuetta, jos veden alle jäävään maa-alueeseen on myönnetty
pysyvä käyttöoikeus. Hankkeesta vastaava saa kuitenkin hankkeen edellyttämän
käyttöoikeuden veden alle jäävään maa-alueeseen jo lupaviranomaisen päätöksellä, jolla myönnetään lupa keskivedenkorkeuden nostamiseen vaikka pysyvää
käyttöoikeutta ei olisi myönnetty. Hankeissa joissa vesialueen muutos on vähäinen, on luonnollisesti myös kyseenalaista missä määrin pysyvää käyttöoikeutta
ylipäänsä tarvitsee myöntää esimerkiksi vesialueen rantojen poikkeuksellisen jyrkän profiilin vuoksi. Näissä tapauksissa keskivedenkorkeuden muuttaminen ei
käytännössä muuta maa- ja vesialueen rajaa lainkaan.
Poikkeuksena kiinteistötietojärjestelmään merkitsemisestä muodostavat sellaiset
vähäiset hankkeet, joissa käyttöoikeus tai käytön rajoitus kohdistuu vähäiseen osaan kiinteistöä (VL 17:5.4). Vähäisyyden kynnys koskee sekä viranomaispäätöksellä muodostettuja että asianosaisten keskinäisiin sopimuksiin perustuvia oikeuksia ja rajoituksia. Vesilain esitöissä todetaan, että vähäisyyttä ar-
TARKEELANJÄRVEN JA NIEMILAMMEN HOITOYHDISTYS /
PASI SAARI
1/14
Selvitys Tilusjärjestelyn kannalta vähäisistä keskivedenpinnan nostohankkeista
13. helmikuuta 2015
vioitaessa tulee ottaa huomioon kyseessä olevan oikeuden tai käytönrajoituksen tosiasiallinen laajuus. Tämä tarkoittaa sitä, että pelkästään esimerkiksi veden alle jäävän maa-alueen pinta-ala ei ole yksinomaisena kriteerinä sille, onko
kyseessä vähäinen osa kiinteistöä. Hallituksen esityksessä todetuin perustein huomiota ei voida kiinnittää puhtaasti veden alle jäävän alueen pinta-alaan, vaan
huomiota tulee kiinnittää ennen kaikkea siihen, kuinka tuon alueen jääminen veden alle vaikuttaa esimerkiksi kohdekiinteistön käyttöön esim. tiet, kaivot, viljely
ja asuminen. Tämän perusteella vaikutuksen merkittävyyden arvioinnin tulee perustua enemmän varsinaiseen kiinteistön käyttöön, kuin itse pinta-alan suuruuteen. Monessa tapauksessa vedenpinnan nostolla voidaan vahvistaa kiinteistön
käyttöä huomattavasti enemmän kuin siitä syntyy haittaa. Tästä syystä esimerkiksi lomakiinteistö tulisi arvioida hieman eri kriteerein kuin metsä- ja peltokiinteistöt.
Kuva1. Esimerkinomainen kuva tilusjärjestelytarpeen merkittävyyden (käytön rajoituksen
tosiasiallinen laajuus) arvioinnista. Taulukossa on otettu huomioon kiinteistön käyttötarkoitus, pinta-alan suhteellinen osuus ja käytön kannalta keskeinen toiminto. Vihreät pallot
merkitsevät tilannetta jossa kyseisellä kiinteistöllä ei lähtökohtaisesti olisi merkittävää tarvetta tilusjärjestelytoimitukselle. Käytön kannalta keskeinen toiminto nostaa aina tilanteen
tilusjärjestelytarpeen kannalta merkittäväksi, ja laukaisee tarpeen. Ympyrän koko kertoo
käytön rajoituksen tosiallisen laajuuden kasvusta. Muutoksen rannassa tulee olla myös
luonnollinen eli "nauhamainen".
VL 17:5.3 on säädetty. Jos oikeus koskee ojan, vesijohdon tai viemärin tekemistä toisen
maalle, pienehkön laitteen tai rakennelman pitämistä toisen alueella tai muuta käyttöoikeutta tai käytön rajoitusta, joka kohdistuu vain vähäiseen osaan kiinteistöstä,
päätöstä ei merkitä kiinteistötietojärjestelmään.
Keskivedenkorkeuden pysyvää nostamista tarkoittavissa hankkeissa edellä mainittua poikkeusta voitaisiin käytännössä harkita sovellettavan niissä tilanteissa,
TARKEELANJÄRVEN JA NIEMILAMMEN HOITOYHDISTYS /
PASI SAARI
2/14
Selvitys Tilusjärjestelyn kannalta vähäisistä keskivedenpinnan nostohankkeista
13. helmikuuta 2015
joissa käyttöoikeuden tai käytön rajoituksen tosiasiallinen laajuus on vähäinen.
Tällainen tilanne voisi tulla eteen esimerkiksi silloin, jos pysyvä keskivedenkorkeuden nosto ei vaikuta kiinteistön oloihin juuri lainkaan tai muutos ei rajoita kiinteistön käyttöä, ja tämän seurauksena pysyvän käyttöoikeudenkin myöntäminen
on lähinnä teoreettinen kysymys. Vähäisissä vedenpinnan nostoissa tapahtuvaa
muutosta voitaisiin verrata esimerkiksi tilanteeseen jossa mahdollisesti hyvin leveäkin oja voitaisiin kaivaa kahden kiinteistön yhteiselle rajalle. Sillä erotuksella
että rantaviivan pieni muutos on käytännössä hyvin luonnollinen toimenpide ja
tästä syystä yleensä vielä vähemmän käyttöä rajoittava tekijä kuin oja. Näissä
tapauksissa ojan olemassaolo saattaa vahvistaa myös kiinteistön käyttötarkoitusta, kuten vedenpinnan nosto virkistyskäyttöä ja kiinteistön arvoa.
Pienissä keskivedenpinnan nostohankkeissa melkein poikkeuksetta joudutaan tilanteeseen jossa selvitetyn keskivedenpinnan ja lainvoimaisen kiinteistön rajan
välissä on joko vesijättöä tai yksityistä vesialuetta (kuva 2). Kuvan tilanteessa B,
jossa näiden edellä mainittujen kahden eri rantaviivan välissä on vesijättöä, ja
korotus sijaitsee vesijättöalueella, ei tilusjärjestelylle ole perustetta. Toisessa kuvan kaksi tilanteessa A, yhteinen vesialue rajautuu yksityiseen vesialueeseen.
Keskivedenpinnan korotus kasvattaa yksityistä vesialuetta. Tässä tilanteessa tuleekin pohtia vaikuttaako pieni muutos yksityisessä maa- ja vesialueessa merkittävästi kiinteistöoloihin ja aiheutuuko siitä todellista lisähaittaa. Toisena tässä yhteydessä esille tulevana kysymyksenä voidaan esittää: tuleeko myös vanha yksityinen vesialue liittää samassa toimituksessa yhteiseen vesialueeseen ja millä lunastusarvolla, kun "vanhasta" yksityisestä vesialueesta ei ole haittakorvauksia luvassa määrätty maksettavaksi eikä alue suoranaisesti kuulu toimitusalueeseen.
Kuva 2. Kuvan esimerkinomaisesessa kiinteistössä A on jo ennen vedenpinnan nostoa yksityistä vesialuetta olemassa. Keskivedenpinnan nosto lisää yksityisen vesialueen määrää.
Kiinteistössä B on nosto optimoitu pysymään jo suunnitteluvaiheessa selvitetyn lainvoimaisen rantarajan perusteella vesijättöalueella.
TARKEELANJÄRVEN JA NIEMILAMMEN HOITOYHDISTYS /
PASI SAARI
3/14
Selvitys Tilusjärjestelyn kannalta vähäisistä keskivedenpinnan nostohankkeista
13. helmikuuta 2015
Tämän edellä mainitun perusteella näissä hyvin pienissä keskivedenkorkeuden nostoissa, joissa toimenpide kohdistuu vain vähäiseen osaan kiinteistöä, voitaisiin ajatella, ettei muutosta tarvitsisi merkitä kiinteistötietojärjestelmään lainkaan VL 17:5.4:n nojalla.
Vähäistä vaikutusta arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota seuraaviin kohtiin:
• käytönrajoitus ei koske kiinteistön keskeisintä osaa eikä toimenpide aiheuta haittaa
kiinteistön käytön kannalta tärkeälle toiminnolle (tie, rakennus, kaivo, viljely ja asuminen)
• veden nostamisesta aiheutuva rannan siirtymä on muodoltaan luonnollinen ja pintaalojen muutos on kiinteistön kokoon ja käyttötarkoitukseen nähden pieni
• pinta-alojen muutokset pysyvät kokonaan tai lähes kokonaan rantaviivan virheiden sisällä
• veden alle jäävät pinta-alat ovat niin pieniä, että kiinteistöjen saamat mahdolliset osuudet yhteiseen vesialueeseen jäävät merkityksettömän pieniksi
 muutos ei vaikuta merkittävästi kalastusoikeuksiin, vesialueen käyttöön ja hoitoon
2. Tilusjärjestelyn hyödyt
Toisaalta KML 67.4 §:n mukaan hankeuusjako (tilusjärjestely) voidaan suorittaa
loppuun asti, jos siitä saatavat hyödyt ovat merkittäviä ja sen suorittaminen
on muutoin tarkoituksenmukaista. Tilusjärjestelystä syntyvinä hyötyinä voitaisiin pitää muutosaluetta, missä veden alle jääneen alueen omistajalle annettaisiin alueen vesialuearvoa vastaava osuus kyseiseen vesialueen käsittävään rekisteriyksikköön (VL 17:11.2).
Laissa (KML) on korostettu erityisesti sitä, että toimituksen tulee olla hyödyiltään
merkittävä. Merkittävän hyödyn osalta rajana tässä voitaisiin vähintään pitää sitä,
että toimituksesta saadut yksityiset ja yleiset hyödyt tulee olla tilusjärjestelystä
johtuvia toimituskustannuksia suuremmat. Tätä hyötytarkastelua voitaisiin pitää
myös yleisesti hyväksyttävänä. Toimituksen tarkoituksenmukaisuutta voitaisiin
perustella näillä edellä esitellyillä muilla perusteilla (oikeuden tai käytönrajoituksen tosiasiallinen laajuus). Hyötynä tilusjärjestelytoimituksen loppuunsaattamisessa voisi pitää saatua osuutta yhteisestä vesialueesta. Tässä ajattelussa perusteena on verrata tilannetta teoreettiseen tilanteeseen jossa järjestelyä ei suoritettaisi, todennäköiseen toiseen vaihtoehtoon jossa toimitus tulee tehdyksi. Tarkkoihin raja-arvoihin ei tule kuitenkaan päätöksen osalta sitoutua, koska lainsäätäjä
on tarkoittanut jättää tilusjärjestelysääntelyn soveltamiseen harkinnan varaa.
Päätöksen osalta tuleekin arvioida tapauskohtaisesti niin, että esitetyt raja-arvot
ovat enemmänkin suuntaa antavia kuin tarkkoja.
Monissa tapauksissa osuus yhteisestä vesialueesta on yleensä hyvin pieni (isot yhteiset
vesialueet ja muuttuva maa-ala pieni). Rahassa mitattu osuus vesialueesta on useissa
tapauksissa hyvin pieni ja saatu korvaus (osuutena) saatetaan kokea hyvinkin epäoikeudenmukaisena, ainakin niissä tapauksissa joissa ei suostumusta ole hankkeelle annettu.
Lupaviranomainen voi käyttää harkintaansa ja niin katsoessaan jättää perustamatta käyttöoikeus kyseiselle osalle kiinteistöä joille käytön tosiasiallinen vaikutus on pieni ja/tai
TARKEELANJÄRVEN JA NIEMILAMMEN HOITOYHDISTYS /
PASI SAARI
4/14
Selvitys Tilusjärjestelyn kannalta vähäisistä keskivedenpinnan nostohankkeista
13. helmikuuta 2015
suostumus hankkeelle on annettu. Tällöin tarpeetonta tilusjärjestelyä voidaan rajoittaa
järkevin ja tarkoituksen mukaisin perustein jo viranomaisen toimesta.
Vesilaissa määrätään vain hankkeesta syntyvä vesialue liitettäväksi siihen rajautuvaan vesistöön, sekä maksamaan veden alle jäävästä maasta lunastuskorvaus
kiinteistölle (6, 17 luku 11 §; 6, 13 luku 1 §, 9 § ). Todennäköisesti kiinteistön
ulottuvuuksia määrittäessä liitettäisiin myös vanha vesialue - jos sellaista on tähän rajautuvaan vesistöön.
Vesilain esityksessä HE 11§ on säädetty: Käytännössä ehdotus yhdistämisestä tarkoittaisi
sitä, että veden alle jäävän alueen omistaja joko tulisi uutena osakkaaksi osakaskuntaan
tai hänen osuutensa kasvaisi riippuen siitä, onko hänellä jo aiemmin ollut osuutta yhteiseen vesialueeseen. Annettavan osuuden suuruus määritettäisiin sen arvon mukaan, mikä
siirrettävällä alueella on vesialueena. Useimmiten veden alle jäävän alueen arvo on vesialueena alempi kuin maa-alueena. Ehdotuksen mukaan hankkeen toteuttaja korvaisi omistajalle tällaisen erotuksen 13 luvun mukaan lupa-menettelyn yhteydessä, eikä sitä näin
ollen otettaisi huomioon yhdistämisvaiheessa.
Tästä edellä mainitusta perusteesta johtuen voitaisiin uusi yksityinen vesialue liittää suoraan pinta-alan suhteessa yhteiseen vesialueeseen. Hyötyvertailussa kuitenkin vesialueen todellinen arvo tulisi huomioida.
Vitikainen omassa tutkimuksessaan on todennut oman rannan edustalla olevan
veden selvästi arvokkaampaa kuin muu avovesi. Myös pinta-ala vaikuttaa yksikköhintaan siten, että pinta-alan kasvaessa yksikköhinta nousee. Näiden lisäksi
alueiden hintaan vaikuttaa kohteen sijainti ja käyttötarkoitus. Yleisesti ottaen rannan läheisen vesialueen hinta jää alle tonttimaan hintatason. Koska vesialue on
arvokkaampaa juuri tontin edustoilla, ei liene ongelmatonta tässäkään suhteessa
määritellä osuus yhteisestä vesialueesta pelkästään pinta-alan suhteessa. Toisaalta saattaa eroa vesialueiden arvoissa olla myös metsä ja peltomaan edustoilla
jos verrataan rakennusmaan edustoihin.
Taulukossa 1 on rakennuspaikkojen edustoja sivuavien vesialueiden kauppahintoja koko suomen alueelta. Laskuissa käytetyt vesialueet luetaan tontin edustan
ryhmään. Taulukon mukaan vesialueen hehtaarihinta järvitontin edustalla tulisi
olemaan keskimäärin 9790 euroa. Tällöin esimerkiksi 100 m2 pinta-alan keskimääräinen arvo (lunastuskorvaus) olisi 97,90 euroa.
Taulukko 1. Vesialuekauppojen hehtaarihinnat käyttötarkoitusluokittain
(Huttunen 2012, s. 30)
TARKEELANJÄRVEN JA NIEMILAMMEN HOITOYHDISTYS /
PASI SAARI
5/14
Selvitys Tilusjärjestelyn kannalta vähäisistä keskivedenpinnan nostohankkeista
13. helmikuuta 2015
Tilusjärjestelyn tarpeellisuudelle voidaan arvioida raja-arvo vesialueen arvon perusteella. Aikaisemmin tehdyn selvityksen perusteella voidaan määrittää rakennuspaikan edustalla vesialueen keskimääräiseksi arvoksi 9790 €/ha (Huttunen
2012). Riippuen kiinteistön koosta pienissä nostoissa veden alle jäävän maa-alueen suuruus vaihtelee noin kymmenistä neliöistä aina noin 200 neliömetriin
saakka. Veden alle jäävään pinta-alaankaan suhteen ei voida kuitenkaan antaa
yksittäistä suuruusarvoa siihen mikä on vähäistä muutosta, koska pienet nostohankkeet vaikuttavat hyvin usein kiinteistöön "nauhamaisesti" koko rannan mitalta. Tästä edellä mainitusta syystä johtuen vaikutukset kiinteistön kokoon nähden saattavat jäädä hyvinkin pieneksi - lähes huomaamattomaksi -, vaikka muutosalue olisi kokonaisuudessaan suuri. Tulisikin miettiä, onko prosentuaalinen
muutos kiinteistön koosta parempi arviointimittari kuin absoluuttinen pinta-ala.
Uuden vesilain tarkoittamista vedenpinnan noston yhteydessä tehdyistä tilusjärjestelykustannuksista on vain vähän kokemusta, joten niistä ei ole olemassa vielä
tarkkaa kustannustietoutta. MML:lle on kuitenkin kertynyt paljon kokemusta vastaavista toimituksista muualla. Esitettyjen varovaisten arvioiden perusteella tilusjärjestelyyn liittyvät kokonaiskustannukset ovat minimissään noin 5 000 - 10 000
euroa ja suurimmillaan jopa useita kymmeniä tuhansia, riippuen tarvittavista toimenpiteistä ja kiinteistöjen kokonaismäärästä. Esimerkiksi Tarkeelanjärven veden
pinnan nostossa (+17 cm) veden alle jäävä kiinteistökohtainen pinta-ala oli kokonaisuudessaan 0,81 hehtaaria. Tällöin tilusjärjestelyn kokonaiskustannukset olisivat saaneet edellä esitetyn laskutavan mukaan olla korkeintaan 7930 euroa, jotta
toimitus olisi perusteltavissa. Tarkeelanjärvessä on noin 100 kiinteistöä, jolloin
kiinteistökohtainen kustannus tämän perusteella saisi korkeintaan olla noin 80 euroa, jos kaikille kiinteistöille olisi annettu VL 6:6:n mukainen pysyvä käyttöoikeus.
3. Rantaviiva ja kiinteistötietojärjestelmän tarkkuus
Rantaviivan sijainnin ongelmallisuus johtuu pääasiassa rantaviivan vaihtelun lisäksi siitä, että oikeusjärjestelmämme tuntee kaksi toisistaan eroavaa rantaviivatyyppiä. Vesialueiden käyttöä sääntelee ensisijaisesti VL 1:5 keskivedenpinnan
perustella määräytyvä maa- ja vesialueen välinen raja. Tämä vesilain mukainen
rantaraja on dynaaminen eli muutoksille altis. Rantaan rajoittuvan kiinteistön ulottuvuutta määrää rannassa kiinteistönmuodostamislakiin (KML) perustuva kiinteistöraja, joka on luonteeltaan staattinen eli pysyvä. Kiinteistönmuodostamislain mukainen kiinteistöraja rannassa säilyy siis muuttumattomana, vaikka vedenpinta
laskisi tai nousisi ja vesilainmukainen rantaviiva siirtyisi uuteen paikkaan. Nämä
kaksi edellä mainittua rantaviivatyyppiä harvoin sijaitsevat samassa paikassa.
Vaikka vesilain mukaisella rantaviivalla ei olekaan välitöntä merkitystä kiinteistön
ulottuvuuden kannalta, se on saattanut olla ratkaiseva tekijä kiinteistörajan syntyhetkellä.
Hyvin usein myös rantarajan lainvoimainen paikka ei sijaitse kiinteistötietojärjestelmän rajatiedon ("punainen viiva") mukaisessa paikassa. Tästä mahdollisesta
kiinteistötiedon epäselvyydestä johtuen, tarkka rantarajan sijainti tulee
selvittää useissa tapauksissa. Erityisesti tulee kiinnittää huomio pienissä nostoissa rantaviivan määrittelyn virheisiin tai sen vaikeuteen. Toimitusinsinööri voi
TARKEELANJÄRVEN JA NIEMILAMMEN HOITOYHDISTYS /
PASI SAARI
6/14
Selvitys Tilusjärjestelyn kannalta vähäisistä keskivedenpinnan nostohankkeista
13. helmikuuta 2015
määritellä rantarajan pitkälle oman harkinnan perusteella, jolloin rajan paikka voi
vaihdella riippuen siitä miten se on kulloinkin määritelty. Kiinteistön lainvoimainen
raja harvoin noudattaa järven keskivedenpinnan korkeutta. Esimerkiksi Isojaon
aikaiset rantarajat ovat usein hyvin vaikeat määrittää tarkkaan. Määrittelytarkkuus saattaa olla jopa metrejä vaakasuunnassa, riippuen rannan kaltevuudesta,
lähtötiedoista ja toimitusinsinöörin harkinnasta. Rantarajan määrittelyn haasteisiin voi tutustua esimerkiksi Tarkeelanjärven hankkeen aikana tehdyn selvityksen
avulla:http://www.tarkeela.com/web_documents/t_n_tilusj__rjestelyn_tarve_14052014.pdf
4. Toimintamalli pienissä nostohankkeissa
Tilusjärjestelytoimituksessa noudatetaan kiinteistönmuodostamislain (KML,
554/1995) hankeuusjakoa koskevia säännöksiä, jollei VTL:stä muuta johdu. Toimitusinsinööri voi suorittaa tilusjärjestelyn ilman uskottuja miehiä, jos uskottujen
miesten käyttäminen ei ole tarpeellista eikä kukaan asianosainen uskottujen miesten käyttämistä vaadi (VTL 3.1 §).
Kuva 3. Kuvan esimerkinomaisessa tapauksessa vedenpintaa on nostettu niin paljon että
uusi ranta-alue on peittänyt kiinteistön käytölle tärkeän piha-alueen rajoittaen merkittävästi piha-alueen käyttöä ja kiinteistön tärkeistä toimintoja. Edellä mainitun haitan lisäksi
rantarajan siirtymää voidaan pitää merkittävänä, ei vanhan rantaviivan mukaisena "nauhamaisena" muutoksena. Tässä tapauksessa myös hyvin todennäköisesti haitat nousevat
suuremmiksi kuin hyödyt. Kuvan muutos esitettynä tässä selventävänä esimerkkinä ei
luonnollisena muutoksena.
TARKEELANJÄRVEN JA NIEMILAMMEN HOITOYHDISTYS /
PASI SAARI
7/14
Selvitys Tilusjärjestelyn kannalta vähäisistä keskivedenpinnan nostohankkeista
13. helmikuuta 2015
Kuten edellä todettiin, huomiota ei kiinnitetä pelkästään veden alle jäävän maaalueen pinta-alaan, vaan kiinteistölle aiheutuviin tosiasiallisiin haittavaikutuksiin.
Tästä huolimatta pinta-alan määrä antaa johtoa sen suhteen, minkä suuruisesta
kiinteistöön kohdistuvasta käytönrajoituksesta on kysymys, jos kyseessä ei ole
tilanne, jossa juuri veden alle jäävä kiinteistön osa on kiinteistön käytön kannalta
keskeinen. Myös rantarajan määrittämisen ongelmallisuus ja epätarkkuus on yksi
huomioon otettava tekijä vähäisissä keskivedenpinnan nostoissa, missä toimituksen aloittamista tai loppuun viemistä tulee tarkoin harkita. Tosiasiallisten haittavaikutusten määrittelyssä voisi harkita toimintamallia jossa (kuva 1) vedenalle
jäävän suhteellisen osuuden raja-arvoissa olisi jo etukäteen otettu huomioon kiinteistörajan määrittelyn epätarkkuus.
Toimituksen tarvetta ja mahdollista loppuunsaattamista päätettäessä tulee myös huomioida, että useissa tapauksessa käytön rajoitus on ollut tavoiteltua hyötyä kiinteistön arvon
nousun ja käyttöolosuhteiden parantumisen myötä. Lisäksi useissa kohteissa muutosta
koskeva alue on jo tarkoitettu virkistyskäyttöön, jolloin alueen käyttötarkoitus ei heikenny
vaan saattaa jopa merkittävästi parantua nykyisestä tilanteesta.
Kiinteistönmuodostamislaissa hankeuusjakoa koskeva sääntely on sijoitettu KML
67.4§:iin. KML 70.1 §:n mukaisesti toimitusmiesten on laadittava selvitys uusjaon
edellytyksistä ja laajuudesta sekä yleispiirteinen selvitys uusjaossa noudatettavista periaatteista ja suoritettavista toimenpiteistä. Selvitystä laadittaessa on tarpeen mukaan kuultava asianomaista kuntaa. Asianosaisten kuulemisen jälkeen
toimitusmiehet päättävät, suoritetaanko uusjako (tilusjärjestely) vai jätetäänkö
se sikseen.
Koska varsinaisessa toimituksessa on kuultava asianosaisia, on merkittävässä osassa
myös kuulemiset. Toimituksen järkevyyden ja hyödyn ollessa kyseenalainen sekä kunnan
että yhteisön kannattaa antaa lausunto mielipiteestä jo hyvissä ajoin ennen varsinaista
toimitusta esimerkiksi näin: Ottaen huomioon vedenpinnan vähäisen noston ja vähäisen
vaikutuksen kiinteistöoloihin, kiinteistön omistajat ja kunta katsovat kiinteistötoimitukset
tässä hankkeessa tarpeettomaksi eikä muutosta tarvitsisi merkitä kiinteistötietojärjestelmään lainkaan VL 17:5.4:n nojalla. Tästä edellä mainitusta syystä johtuen kiinteistötoimitus on tarpeen vain yleiseltä kannalta tärkeän selvityksen vuoksi ja toimitus on suoritettava sitä vaativan kustannuksella.
Toimitusmiesten tulisi ottaa päätöstä harkitessaan huomioon myös annetut lausunnot ja mielipiteet. Erityisesti näissä lausunnoissa tulisi kiinnittää huomio siihen,
jos hankkeella on merkittävää vaikutusta kalastusoikeuksiin, vesialueen käyttöön
ja hoitoon.
5. Kustannukset ja niiden jakautuminen
Uuden tavoitellun keskivedenpinnan korkeuden määrittäminen perustuu yleensä
aina virkistyshyötyjen maksimointiin ja mahdollisten haittojen minimoimiseen.
Haitat nostavat toteutuskustannuksia ja tässä suhteessa on tavoitteet tilusjärjestelyn välttämiseksi yhtenevät. Jotta prosessista saataisiin hankkeen osalta järkevä, tulisi maanmittauslaitokselta saada jo tässä uuden korkeuden määrittelyvaiheessa - ennen päätöstä uudesta korkeudesta - tarkka selvitetty rantarajan
TARKEELANJÄRVEN JA NIEMILAMMEN HOITOYHDISTYS /
PASI SAARI
8/14
Selvitys Tilusjärjestelyn kannalta vähäisistä keskivedenpinnan nostohankkeista
13. helmikuuta 2015
korkeustaso tai tasot (valitussa korkeusjärjestelmässä). Näin tehdessä tilusjärjestelykustannuksia olisi helpompi arvioida eri kohteissa ja ottaa huomioon jo uuden
vedenpinnan määrittelyprosessissa. Tätä edellä mainittua suunnittelun aikaista
selvitystyötä puoltaa myös se että keskivedenkorkeuden nostopäätökset on aina,
kun päätöksellä perustetaan käyttöoikeuksia veden alle jäävään maa-alueeseen,
lähetettävä Maanmittauslaitokselle eikä aluehallintovirastolla ole siinä harkintavaltaa. Tästä syystä johtuen voisi tai olisi perusteltua selvittää rantaraja jo vaikka
suunnitteluvaiheessa. Yleisesti ottaen tilusjärjestelytoimituksen kustannukset
kuuluvat yhteisön jäsenille saadun hyödyn mukaan. Vaikka itse hanke kariutuisi
jo suunnitteluvaiheessa, voitaisiin perusteeliset kustannukset periä kyseisen toimituksen tilaajalta. Ensimmäisessä asiaa koskevassa kokouksessa tulisi selvittää
se vedenpinnan korkeus jossa tilusjärjestelyä tarvittaisiin, tällöin hankkeen suunnittelijat voisivat ottaa tämä reunaehto myös suunnittelussa huomioon.
Maanmittauslaitoksen tulisikin aloittaa tilusjärjestelyä koskevan tarveselvityksen
laatiminen hyvissä ajoin ennen AVIn päätöstä, mieluiten jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Tarveselvityksen ensivaiheessa pyritään selvittämään rantarajan
mahdollisimman tarkka paikka ilman maastokäyntejä. Alustavien tulosten perusteella voitaisiin tehdä myös päätös siitä, tuleeko tilusjärjestely toteuttaa vai ei.
Vasta AVIn päätöksen ja alustavan tarveselvityksen perusteella Maanmittauslaitos
päättää tilusjärjestelyn suhteen jatkotoimista, johon kuuluu tarveselvityksen loppuunsaattaminen. Tarveselvitykseen sisältyy myös arvio tilusjärjestelytoimituksen kustannuksista ja hyödyistä sekä ensimmäinen kokous jossa hanketta käsitellään yhdessä toimitusinsinöörin kanssa. Varsinaiseen tarveselvitykseen sisältyy
lisäksi ne toimituskulut jotka ovat tarpeen vain kiinteistötietojärjestelmän epäselvyyden vuoksi. Epäselviä tapauksia ovat yleensä ne kiinteistöt joiden lainvoimainen rantarajan sijainti perustuu isojaon aikaisiin tietoihin tai rantarajaa ei muuten
ole koskaan käyty. Tämä tarveselvitys tulisi olla hakijalle maksuton. Tulisikin pyrkiä samoihin toimintamalleihin kuin muissakin vastaavan tyyppisissä tilusjärjestelytoimituksissa.
Vaikka välitön vastuu tilusjärjestelyn toimituskustannuksista kuuluu hankkeesta vastaavalle, ei kaikkia kuluja voida periä toteuttajalta, ja osaan kuluista voidaan saada alennusta.
Esimerkiksi jos tilusjärjestelytoimituksessa tehdään sellaisia toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen vain kiinteistöjärjestelmän selvyyden vuoksi, maksetaan näistä aiheutuvat toimituskustannukset kokonaan valtion varoista. Myös siitä syystä että toimitus jätetään kesken, on vesistöhankkeiden johdosta tilusjärjestelylaissa esitettyihin 2 §:n 2 momentin
kohtiin mahdollista saada perityksi toimituskustannukset valtion varoista. Tämä tarkoittaa sellaisia kiinteistönmuodostamislain mukaisia toimenpiteitä, joita kiinteistöjärjestelmän selvyys edellyttää. Lisäksi tilusjärjestelyn johdosta asianosaisten maksettavaksi
tulevaa kiinteistötoimitusmaksua voidaan alentaa tai se voidaan jättää kokonaan perimättä noudattaen soveltuvin osin, mitä uusjakojen tukemisesta annetussa laissa säädetään. Laki antaa edellä mainituilta osilta hyvin laajan mahdollisuuden vesistöhankkeiden
tilusjärjestelytoimituksen tukemiseen.
Varsinaiseen toimitukseen sisältyvät mahdollisesti muut kokoukset, kuulutukset,
kiinteistötietojärjestelmän päivitykset, maastokäynnit tarvittaessa ja toimitusinsinöörin palkkakustannukset. Varsinkin pienissä keskivedenpinnan korotuksissa ei
TARKEELANJÄRVEN JA NIEMILAMMEN HOITOYHDISTYS /
PASI SAARI
9/14
Selvitys Tilusjärjestelyn kannalta vähäisistä keskivedenpinnan nostohankkeista
13. helmikuuta 2015
ole tarvetta siirtää tai uusia rantojen pyykkejä. Varsinaiseen toimitukseen sisältyvät toimituskustannukset veloitetaan hakijalta joka on lähes aina hanketta varten
perustettu vesioikeudellinen yhteisö.
6. Esimerkkitapaus
Alla (kuva 4) on hyvin yleinen esimerkkitapaus tilusjärjestelytoimituksen tarpeen
määrittämiseen, neljällä eri keskivedenpinnan korotuksella.
Esimerkkitapauksen rantarajaa ei ole koskaan käyty ja sen selvittäminen perustuu
isojaon aikaiseen tilanteeseen. Toimitusinsinööri määritteli alustavassa tarvekartoituksessaan esimerkkikiinteistön kiinteistön nykyisen laillisen rantarajan määrittelytarkkuudeksi kaksi (2) metriä vaakasuunnassa rannan loivuuden ja muun lähtöaineiston epätarkkuuden perusteella. Vaihtoehdosta riippumatta korotukset eivät aiheuta tilusten pirstoutumista tai supistumista, kulkuyhteyden katkeamista,
vaikeuta tai aiheuta vastaavanlaisen vaikutuksen vuoksi huomattavaa haittaa
kiinteistön tai sen osan käyttämiselle. Toimenpiteellä nostetaan kiinteistön arvoa
ja vahvistetaan kiinteistön käyttötarkoitusta. Kiinteistön omistaja on antanut
suostumuksensa hankkeelle. Hankkeelle on myös saatu vesialueen osakaskunnalta suostumus jossa todetaan mm, ettei muutos vaikuta merkittävästi alueen
kalastusoikeuksiin, vesialueen käyttöön tai hoitoon.
Kuva 4. Esimerkkikiinteistö jossa keskivedenpintaa korotetaan. Järven keskivedenpinnan
korkeus on piirretty lähtötilannetta vastaavalle korkeudelle. Lomakiinteistön pääkäyttötarkoitus on virkistäytyminen. Rantaviivaa mukailevasta muutoksesta johtuen, on kuvan esimerkki selvityksessä nimetty luonnolliseksi muutokseksi.
Ensimmäisenä toimenpiteenä vaihtoehdosta riippumatta on selvittää lainvoimainen rantarajan paikka Maanmittauslaitoksen toimesta, sekä määritellä vesialan
asiantuntijan toimesta nykyinen keskivedenpinnan korkeus. Hankkeen kannalta
TARKEELANJÄRVEN JA NIEMILAMMEN HOITOYHDISTYS /
PASI SAARI
10/14
Selvitys Tilusjärjestelyn kannalta vähäisistä keskivedenpinnan nostohankkeista
13. helmikuuta 2015
paras tilanne on saada selvitys rantarajan paikasta samassa suunnitteluvaiheen
yhteydessä kuin keskivedenpinnan korkeuskin selvitetään. Tässä esimerkkitapauksessa ei Maanmittauslaitos pystynyt rantarajaa selvittämään suunnitteluvaiheessa, vaan selvitys tehtiin vasta lupaprosessin yhteydessä.
Vedenpinnan nostovaihtoehto 1. Korotetaan keskivedenpintaa niin ettei uusi
korkeus ulotu lainvoimaisen rantarajan korkeudelle.
Mahdolliset päätelmät, toimenpiteet ja kustannukset:
Koska keskivedenpinnan uusi korkeus asettuu kiinteistörajan alapuolelle, ei muutos vaikuta esimerkkikiinteistön oloihin. Tästä syystä lupaviranomaisen ei tarvitse
myöntää käyttöoikeutta ko. kiinteistölle. Myöskään tilusjärjestelyä ei tarvita. Rantarajan tarkka sijainti joudutaan selvittämään kiinteistöjärjestelmän tietojen selvyyden vuoksi ja tästä syystä nämä toimituskustannukset kuuluvat kokonaan
maksattaa valtion varoista. Keskivedenpinnan tarkka selvitys on taas yhteisön
osakkaiden maksettava.
Vedenpinnan nostovaihtoehto 2. Korotetaan keskivedenpintaa niin paljon että
se ylittää määritellyn rantarajan, mutta on vielä määrittelyalueen "virhemarginaalialueella". Vedenalle jäävä uusi maa-alue on noin kaksi prosenttia (2%) kiinteistön koosta laskettuna.
Mahdolliset päätelmät, toimenpiteet ja kustannukset:
Korotus sijoittuu sellaiselle alueelle, missä rantarajan tarkan paikan määrittely on
hyvin paljon kiinni määrittelytarkkuudesta, lähtöaineistosta ja toimitusinsinöörin
harkinnasta. Muutosalueen pinta-alat ovat hyvin pieniä ja käyttöoikeuden tai käytön rajoituksen tosiasiallinen laajuus on vähäinen (kuva 1). Tämän seurauksena
pysyvän käyttöoikeudenkin myöntäminen on lähinnä teoreettinen kysymys. Hyödyt mahdollisesta toimituksesta ovat hyvin pienet verrattuna toimituskustannuksiin, eikä tällöin tilusjärjestelyn suorittamien ole tarkoituksenmukaista. Tämän perusteella tilusjärjestelyä ei tarvita. Rantarajan tarkka sijainti joudutaan selvittämään vain kiinteistöjärjestelmän tietojen selvyyden vuoksi. Myös tässä tapauksessa tulee epäselvyydestä aiheutuvat rantarajan selvitystyöt maksaa kokonaan
valtion varoista.
Vedenpinnan nostovaihtoehto 3. Korotetaan keskivedenpintaa enemmän kuin
mitä rantarajan määrittelyn tarkkuusalue on. Veden alle jäävä uusi maa-alue on
noin kuusi prosenttia (6%) kiinteistön koosta laskettuna.
Mahdolliset päätelmät, toimenpiteet ja kustannukset:
Veden alle jäävät pinta-ala on niin pieni, että kiinteistön saama osuus yhteiseen
vesialueeseen jää merkityksettömän pieneksi. Muutoksesta ei ole kiinteistölle tai
muille osapuolille muuta haittaa. Lupaviranomainen harkitsee tapauskohtaisesti
antaako kyseiselle kiinteistölle pysyvän käyttöoikeuden vai ei. Nyrkkisääntönä
voisi olla että niille kiinteistöille (kiinteistön osille) jotka ovat suostumuksen antaneet, eikä hankkeen tosiasialinen laajuus ole merkittävä, pysyvää käyttöoikeutta
ei tarvitsisi perustaa. Sitä vastoin hankkeen vastustajien osalta veden alle jäävälle
TARKEELANJÄRVEN JA NIEMILAMMEN HOITOYHDISTYS /
PASI SAARI
11/14
Selvitys Tilusjärjestelyn kannalta vähäisistä keskivedenpinnan nostohankkeista
13. helmikuuta 2015
maaosalle pysyvä käyttöoikeus olisi järkevää perustaa. Tilusjärjestely tulisi saattaa myös alkuun. Toimitusmiesten on laadittava varsinainen tarveselvitys uusjaon
edellytyksistä ja laajuudesta mihin kuuluu myös yleispiirteinen selvitys uusjaossa
noudatettavista periaatteista ja suoritettavista toimenpiteistä. Toimitusinsinöörin
selvittää tarveselvityksen yhteydessä tilusjärjestelystä koituvat kokonaishyödyt
sekä arvioi myös kaikki toimituskulut. Selvitysten jälkeen toimitusmiehet päättävät uusjaon (tilusjärjestelyn) kesken jättämisestä, koska hyödyt eivät ole merkittäviä ja sen suorittaminen ei ole muutoinkaan tarkoituksenmukaista. KML:n mukaisen rantarajan paikan muutokselle ei ole järkevää perustetta eikä tarvetta.
Rantarajan tarkka sijainti joudutaan selvittämään kiinteistöjärjestelmän tietojen
epäselvyyden vuoksi, joten tästä aiheutuvat selvityskustannukset tulee maksaa
kokonaan valtion varoista. Myös siitä syystä että toimitus jätetään kesken, on
vesistöhankkeiden johdosta tilusjärjestelylaissa esitettyihin 2 §:n 2 momentin
kohtiin mahdollista saada perityksi toimituskustannukset valtion varoista. Tämä
tarkoittaa myös tässä tapauksessa sellaisia kiinteistönmuodostamislain mukaisia
toimenpiteitä, joita kiinteistöjärjestelmän selvyys edellyttää. Muut tilusjärjestelyyn liittyvät selvityskustannukset siirtyvät hankkeen osakkaiden maksettavaksi.
Vedenpinnan nostovaihtoehto 4. Korotetaan keskivedenpintaa niin paljon että
tilusjärjestelystä syntyy kokonaisuutena enemmän hyötyä kuin mitä siitä syntyvät
kokonaiskustannukset ovat. Vedenalle jäävä uusi maa-alue on noin kymmenen
prosenttia (10%) kiinteistön koosta laskettuna.
Mahdolliset päätelmät, toimenpiteet ja kustannukset:
Hankkeen tavoitekorkeuden tosiasiallista vaikutusta kiinteistölle voidaan pitää
merkittävänä. Korotuksen suuruudesta johtuen lupaviranomainen perustaa jokisen kiinteistön osalta pysyvän käyttöoikeuden. Tällöin tilusjärjestely tulee saattaa
alkuun. Toimitusmiehet laativat toimitusta varten tarvittavat selvitykset, ja koska
hyödyt ovat kustannuksia suuremmat saattavat toimituksen loppuun asti, jos sitä
joku vaatii. Rantaraja tullaan käymään KML:n vaatimalla tavalla ja merkitsemään
joko suunnitellun keskivedenpinnan (MW) korkeudelle tai toteutuneen keskivedenpinnan tasolle. Toteutuneen keskivedenkorkeuden mukainen taso vaatisi vähintään noin viiden vuoden seurantaa jolloin vasta tällöin saadaan selville todellinen muutos ja mahdollisesti jopa tarve tilusjärjestelylle.
Rantarajan tarkka sijainti joudutaan selvittämään kiinteistöjärjestelmän tietojen
epäselvyyden vuoksi, joten tästä aiheutuvat selvityskustannukset tulee maksaa
kokonaan valtion varoista. Tilusjärjestelyyn liittyvät kustannukset kuuluvat hankkeen osakkaille (vesioikeudellisen yhteisön jäsenet). Asianosaisten maksettavaksi
mahdollisesti tulevaa tilusjärjestelyyn liittyvää kiinteistötoimitusmaksua voidaan
alentaa tai se voidaan jättää kokonaan perimättä noudattaen soveltuvin osin, mitä
uusjakojen tukemisesta annetussa laissa säädetään. Siinä tapauksessa että toimitus jätetään kesken, noudatetaan vaihtoehdon 3 kustannusten jakoperiaatteita.
Tässä vaihtoehdossa on myös epävarmaa, voidaanko vesilain mukaista lupaa
myöntää lainkaan, koska haitat kohoavat suhteessa hyötyihin melkoisesti. Haittatarkastelu tulee tehdä erikseen.
TARKEELANJÄRVEN JA NIEMILAMMEN HOITOYHDISTYS /
PASI SAARI
12/14
Selvitys Tilusjärjestelyn kannalta vähäisistä keskivedenpinnan nostohankkeista
13. helmikuuta 2015
7. Yhteenveto
KML:n sääntely jättää toimituksen suorittavalle viranomaiselle harkintavaltaa sen
suhteen, voidaanko tilusjärjestelytoimitusta saattaa loppuun vai ei. Tilusjärjestelytoimituksen loppuunsaattamiselle ei siis ole tiukkaa oikeudellista velvollisuutta. Pienissä ja hyvin pienissä vedenpinnan nostoissa tilusjärjestely ei ole
missään mielessä järkevää, vaikka toimenpide sinänsä olisi mahdollista toteuttaa.
Suurissa nostohankkeissa joissa syntyisi ilman tilusjärjestelyä isoja yksityisiä vesialueita, on järkevää tilusjärjestelytoimitus suorittaa loppuun asti. Tällöin myös
perustellusti toteutuu lainvalmistelian tavoite rajoittaa yksityisten vesialueiden lisääntymistä.
Edes hyvin suoritetulla tilusjärjestelyllä ei voida saattaa vesilainmukaista rantarajaa täysin yhteneväksi KML:n mukaan käydyn rantarajan kanssa, jos toimitusta ei
tehdä riittävällä tarkkuudella ja oikein. Tärkeinä kysymyksinä eteen tulee, milloin
toimitus tulee suorittaa ja onko päätös tilusjärjestelyn tarpeesta päätelty oikein
perustein? Käytännössä uudet vedenpinnan tasot voivat erota paljonkin siitä tasosta mitä lupahakemuksen suunnitelmissa on esitetty, koska uudet vedenpinnan
tasot on mahdollista todeta vasta useamman vuoden tarkkailun jälkeen. Hyvin
yleisenä minimiaikana keskivedenpinnan tason määrittelyyn pidetään noin viiden
vuoden tarkkailuaikaa. Tämä tarkoittaa että tilusjärjestely voidaan suorittaa luotettavasti vasta noin viiden vuoden jälkeen. Tästä syystä perustellusti voidaan
todeta pitkän toimitusajan edelleen vaikeuttavan lisää hankkeiden toteutusta. Toimintamallina pitkä odotusaika toimitusten välillä, ei todennäköisesti ole myöskään
viranomaisten haluama malli. Ongelmaksi saattaa nousta myös se että tilusjärjestelyn tarve on perustunut suunniteltuun korkeuteen, joka on myöhemmissä varsinaisessa ja tarkemmassa mittauksissa (esim. viiden vuoden jälkeen) osoittautunut tarpeettomaksi toimenpiteeksi. Tällöin on voitu hukata turhaan kalliita resursseja kaikilta osapuolilta. Miten menetellään silloin sen maan osalta josta ei ole
haittakorvauksia määritelty? Tämä tulee kyseeseen silloin jos vedenpinta onkin
hieman suunniteltua tasoa korkeampi, mutta ei haittaa rantakiinteistön omistajia.
Tässä tilanteessa saattaa tulla ongelma koska tilusjärjestelyssä ei lähtökohtaisesti
määritellä korvauksia.
Edellä esitetyn yhteenvedon perusteella ei voida antaa selkeää numeerista arvoa
keskivedenpinnan korotuksen suuruuden suhteen siitä, milloin hankkeessa joudutaan tilusjärjestely saattamaan loppuun asti. Järkevimpänä ja yleisesti hyväksyttävänä rajana voitaisiin kuitenkin pitää laissa (KML) esitettyä vertailua saatujen
hyötyjen ja toimituksen toteutuskustannusten välillä.
Ongelman hankkeille on aiheuttanut epätietoisuus tilusjärjestelykustannusten
suuruudesta. Pienien ja vähillä varoilla toteutettavien hankkeiden etenemisen
kannalta olisi erittäin tärkeää kehittää toimituskustannusten tarkempaa arviointia
ja saada rantarajan selvitystyö alulle jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Yksi tapa
olisi miettiä esim. yksikköhintaa yhdelle kiinteistölle, jossa hinta olisi arvioitu esimerkiksi kolmen eri tapauksen perusteella (1.toimitus jätetään kesken, 2. toimitus
saatetaan loppuun ja 3. rantapyykkejä joudutaan siirtämään). Näiden yksikköhintojen avulla voisi kuka tahansa arvioida kokonaishintaa mille tahansa järvelle,
TARKEELANJÄRVEN JA NIEMILAMMEN HOITOYHDISTYS /
PASI SAARI
13/14
Selvitys Tilusjärjestelyn kannalta vähäisistä keskivedenpinnan nostohankkeista
13. helmikuuta 2015
kiinteistömäärien mukaan. Turhilta kustannuksia ja työtä taas voidaan merkittävästi vähentää jos rantarajan alustava selvitys voitaisiin käynnistää jo suunnitteluvaiheessa. Tällöin monissa tapauksissa vedenpinnan nosto voitaisiin optimoida
rantarajan lailliselle tasolle ja tällöin monessa mielessä turhasta ja kalliista järjestelystä voitaisiin välttyä.
Suurin ongelma on kuitenkin suhteettoman suuret toimituskustannukset, jotka
rasittavat ja uhkaavat kaatavat kokonaan monia hyviä hankkeita. Varsinkin isot
järvet tulevat kärsimään tilusjärjestelyn uhasta. Useita kohteita on jo nyt jätetty
toteuttamatta suurten kustannusten takia. Maanmittauslaitos ei valitettavasti ole
ollut riittävän avoin ja ripeä kertoessaan arvioita toimituksen todellisista kustannuksista. Hankkeen maksajat, eli yhteisön jäsenet joutuvat nyt olemaan liian pitkään hyvin epämääräisten tilusjärjestelykustannusarvioiden varassa. Esitetyt asiantuntija-arviot vaihtelevat suuruudeltaan jopa 50 000 euroon asti, riippumatta
edes hankkeen koosta. Monissa pienissä hankkeissa kustannukset muiden kuin
tilusjärjestelyn osalta ovat noin 30 000 - 40 000 euroa. Mitä myöhemmin tilusjärjestelyn tarve selvitetään, sitä hankalampi tilanne on yhteisön jäsenten osalta.
Tässä on siis erittäin suuresta epävarmuustekijästä näiden hankkeiden osalta
kyse. Tilusjärjestelystä johtuvat kustannukset maksavat yhteisön jäsenet eivätkä
kaikki hankkeesta hyötyvät kiinteistöt. Yhteisön jäsenmäärä on yleensä selvästi
pienempi kuin hankkeesta hyötyvien kiinteistöjen kokonaismäärä, ja tästä syystä
voi tilusjärjestelystä koituva lisämaksu jäsentä kohden olla huomattava varsinkin
jos jäsenmäärä yhteisössä on hyvin pieni. Tämä suuri epävarmuus kustannuksista
aiheuttaa pelkoa rajoittaen merkittävästi myös yhteisön jäsenten määrää ja vaikeuttaa ylipäätänsä yhteisön perustamista. Tilanne tällä hetkellä on siis lähes kestämätön. Näistä edellä esitetyistä syistä johtuen tilusjärjestelyn tarpeen harkinnanvaraisuutta tulisi korostaa erityisesti pienissä vedenpinnan korotushankkeissa,
joissa ei saavuteta uudella toimituksella hyötyä eikä menettely ole muussakaan
suhteessa järkevä.
Toisena kehityskohteena olisi laatia järkevän menettelytavan jälkeen pikaisesti
kaikille yhtenevät toimintaohjeet ja prosessikuvaus, joiden avulla jokaisen hankkeen osalta voisi ymmärrettävästi todeta mitä tavoiteltu nosto mahdollisesti tilusjärjestelyn suhteen tarkoittaa.
Lähtökohta lainsäädännön uudistamisessa on ollut ja tulisi olla vesistöhankkeiden
edistäminen. Tässä pääosin on vesilain uudistuksessa onnistuttukin, paitsi tilusjärjestelyn osalta. Vesilakitoimikunta ei halunnut, että yksityisten vesialueiden
määrä tai laajuus jatkossa kasvaisi liikaa. Näiden em. alueiden rajoittamiseksi vesilakitoimikunta esitti hyvin järeää työkalua eli tilusjärjestelytoimitusta. Nyt vaarana on kuitenkin, että tilusjärjestely liian hankalana ja kalliina toimenpiteenä
mahdollisesti estää kokonaan monia hyviä vesistöhankkeita. Vertauskuvallisesti
sanottuna kellon viisaria joudutaan siirtämään lekan avulla. Nyt sitten pitäisi laatia
riittävän yksityiskohtainen toimintamalli jotta pystyisimme siirtämään viisaria lekalla niin, ettei vain kello hajoaisi.
Pasi Saari 13.2.2015
TARKEELANJÄRVEN JA NIEMILAMMEN HOITOYHDISTYS /
PASI SAARI
14/14