Lupahakemus - Tarkeelanjärvi ja Niemilampi

2013
Lupahakemus
Tarkeelanjärvi – Niemilampi
Pohjapadon korotushankkeelle
Tarkeelanjärven ja Niemilammen hoitoyhdistys ry
ii
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
iii
YHTEYSTIEDOT
Luvan hakija ja hankkeesta vastaava
Tarkeelanjärven ja Niemilammen vesiyhteisö
Yhteyshenkilö:
Pasi Saari
Myllyrinne 23
03220 Tervalampi
Puhelin 040 351 1713
[email protected]
____________________________________________________________________
Ympäristöalan konsultti
Yhteystiedot:
Jami Aho
Maakunnankatu 6
60100 Seinäjoki
Puhelin 0400 - 868 250
Sähköposti: insinöö[email protected]
Maanmittausalan konsultointi
Yhteystiedot:
Metropolia Ammattikorkeakoulu
Maanmittaustekniikan koulutusohjelma
www.metropolia.fi
Sähköpostiosoitteet: [email protected]
Hankkeen verkkosivut:
www.tarkeela.com
Aineisto sähköisesti luettavissa:
www.tarkeela.com -> Lupahakemus
© Maanmittauslaitos, lupa nro TIPA/305/10-K (Maanmittauslaitoksen numeerinen kartta-aineisto) 201© Maanmittauslaitos, lupa nro 540-876-5-1 (Maanmittauslaitoksen kartta-aineisto
1:5000 ja kiinteistörajat)
Copyright © Suomen ympäristökeskus
iv
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
SELITTEITÄ
Lyhenteiden ja termien selitykset
HEC-RAS: Hydrologic Engineering Centers River Analysis System. Tietokoneohjelma,
jota käytetään virtauksen 1-dimensionaaliseen mallintamiseen.
Alivesi (NW) on alhaisin tarkastelujaksolla esiintynyt vedenkorkeus.
Alivirtaama (NQ) on pienin tarkastelujaksolla virrannut vesimäärä uomassa.
Haihdunta on alueelta aikayksikössä haihtuvan vesikerroksen paksuus.
Keskialivesi (MNW) on tarkastelujakson alimpien vedenkorkeuksien keskiarvo.
Keskivesi (MW) on tarkastelujakson keskimääräinen vedenkorkeus. Tämä määrää veden ja rannan välisen rajan oikeudellisesti.
Keskivirtaama (MQ) on tarkastelujaksolla keskimääräinen virrannut vesimäärä uomassa.
Keskiylivesi (MHW) on tarkastelujakson ylimpien vedenkorkeuksien keskiarvo.
Ylivesi (HW) on ylin tarkastelujaksolla esiintynyt vedenkorkeus.
Ylivirtaama (HQ) on suurin tarkastelujaksolla virrannut vesimäärä uomassa.
Lähtövirtaama on järvestä purkautuvan veden määrä. Yksikkönä käytetään yleensä
m3/s.
Maksimivedenkorkeus on ylin tarkastelujaksolla havaittu vedenkorkeus.
Minimivedenkorkeus on alin tarkastelujaksolla havaittu vedenkorkeus.
Purkautumiskäyrä kuvaa vedenkorkeuden ja virtaaman välistä riippuvuutta.
Valuma-alue tarkoittaa aluetta, jolta järvi, joki tai meri saa vetensä. Valuma-alueen
rajat ovat vedenjakajia eli maaston korkeimpia kohtia.
Vedenkorkeus ilmoitetaan korkeutena merenpinnasta. Peruskartoissa ilmoitetut korkeudet ovat N60+järjestelmässä.
Vesistöalue-nimitystä käytetään isoista valuma-alueista.
Virtaama on uomassa yhdessä kohdassa virtaavan veden määrä aikayksikössä. Virtaaman yksikkönä käytetään tavallisesti kuutiota sekunnissa m3/s.
Luusua on alue, josta järvestä laskeva joki tai muu uoma alkaa.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
v
ALKUSANAT
Lohjan Pusulassa sijaitseville Niemilammelle ja Tarkeelanjärvelle on ryhdytty hakemaan
keskivedenpinnan korotusta. Syynä hakemukselle ovat sekä 1930- ja 1960-luvuilla ja
vuonna 2004 tehdyt vedenpinnan laskutoimenpiteet että valuma-alueella syntyneet haitat. Hanke auttaa molempia järviä sopeutumaan ongelmiin, joita ilmastonmuutos aiheuttaa. Aikaisemmista vedenpinnan laskutoimenpiteistä aiheutuvia haittoja ei voida korjata eikä lisähaittoja ehkäistä muilla teknisillä keinoilla, jotka olisivat taloudellisesti kohtuullisia ja ympäristön kannalta merkittävästi parempia. Lähtökohta hankkeelle on ollut
järven tilan parantaminen: hanke tähtää järven ekologisen tilan parantumiseen nykyisestä ja järvien säilymiseen pitkälle tulevaisuuteen. Vedenpinnan korottaminen on välttämätöntä sekä järven kunnossapidon että virkistyskäytön kannalta. Yhtenä tärkeänä
tavoitteena on myös vähentää kunnostustoimia, kuten niittoja ja petokalojen istutuksia.
Järvien nykyisessä tilassa nämä ovat pakollisia kunnostustoimia.
Luvan hakija ja hankkeesta vastaava on Tarkeelanjärven ja Niemilammen vesiyhteisö. Hakemuksen on koostanut Tarkeelanjärven ja Niemilammen hoitoyhdistys. Pohjapadon suunnittelun ja siihen liittyvän hydrologisen mitoituksen hakemukseen on laatinut Insinööritoimisto Jami Aho ja pääosan järvialueella lupahakemukseen tarvittavista
mittauksista on tehnyt ammattikorkeakoulu Metropolia maamittaustekniikan osasto ja
veden laatuun littyviä mittauksia ja lisäselvityksiä on tehnyt kemiantekniikan osasto.
Lohja (Pusula) 1.1.2013
vi
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
TIIVISTELMÄ
Ilmastonmuutos muuttaa merkittävästi jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien
vuodenaikaista vaihtelua. Kevään lumien sulamistulvat pienenevät merkittävästi, kun
talvet lauhenevat nykyisestä. Näin tapahtuu etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa. Kesän
vedenkorkeudet alenevat useissa järvissä, kun keväät aikaistuvat ja haihdunta kasvaa
etenkin runsasjärvisillä alueilla, joilla järvihaihdunta vaikuttaa voimakkaasti. Joidenkin
järvien tulevaisuuden suuria ongelmia taas ovat kesän ja alkusyksyn kuivuus ja alhaiset
vedenpinnat. Syksyn sateet lisääntyvät, ja loppusyksyn virtaamat kasvavat tulevaisuudessa. Talven vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat selvästi etenkin Etelä- ja KeskiSuomessa, kun talven aikana entistä suurempi osa sateesta tulee vetenä ja lumi sulaa
talven aikana. Eri ilmastoskenaariot poikkeavat merkittävästi toisistaan, mutta muutoksen suunta on kaikissa skenaarioissa samankaltainen. Muutoksia on havaittavissa jo lähivuosikymmeninä, ja ne kasvavat merkittäviksi vuosisadan puolivälin paikkeilla.
Sopeutumiskeinoja ovat mm. pohjapatojen rakentaminen. Sopeutumisellakin on kuitenkin rajansa: mitä harvinaisemmasta tulvasta tai kuivuudesta on kyse, sitä vaikeampi
siihen on varautua. Jos on varauduttu hyvin nykyisenkaltaisen sään vaihteluihin ja ääriolosuhteisiin, tarkoittaa se useimmiten hyvää varautumista myös ilmastonmuutoksen
vaikutuksiin [53].
Tarkeelanjärven ja Niemilammen ennallistamishankkeessa on laadittu suunnitelma alija keskiveden korotuksen toteuttamistavasta. Lisäksi lupahakemuksessa on arvioitu
keskiveden korotuksen vaikutuksia vesistöalueen luontoon ja ympäristöön.
Molempien järvien rannoilla on yhteensä noin 100 loma-asuntoa ja vakituista asuntoa,
joista useat ovat kärsineet liian matalan vedenkorkeuden virkistyskäytölle aiheuttamista ongelmista.
Järvi kuuluu entisen Uudenmaan ympäristökeskuksen (UYK) laatimaan hoitosuunnitelmaan. Kyseinen UYK:n laatima järvien hoitosuunnitelma on vuodelta 2002 ja tämän
suunnitelman tavoitteena on sen hetkisen (siis vuoden 2002) tilan säilyttäminen sekä
vedenlaadun ja järven virkistyskäytön parantaminen. Tuolloin vuonna 2002 järvien kivipato oli laittomalla korkeudella, mutta silloin järvien tila oli parempi eivätkä mataluudesta johtuvat haitat olleet niin suuret kuin nykyisin. Haitat kasvoivat, kun kivipatoa piti
alentaa lainmukaiseen korkeuteen.
Ihmisten tekemien toimenpiteiden vuoksi Niemilammen ja Tarkeelanjärven rehevöityminen on kiihtynyt viime vuosina. Rehevöityminen on lisännyt sekä orgaanisen aineksen kertymistä että sedimentoitumista: molempien järvien pohjassa on paksuja eloperäisten ainesten kerroksia. Erityisesti kelluslehtiset kasvit ovat lisääntyneet, ja Niemilampi ja Tarkeelanjärven eteläosa ovatkin vaarassa kasvaa umpeen. Umpeenkasvun taustalla lienee useita rinnakkaisia syitä, jotka kaikki liittyvät ihmistoimintaan
valuma-alueella. Järveen syntyneiden tai syntyvien haittojen yksi perussyy - mataluuden lisäksi - löytyy järven ulkopuolelta, eli valuma-alueelta tulevasta kuormituksesta.
Suurten pistekuormitusten vähentyminen on siirtänyt vesiensuojelun painopistettä valuma-alueen hajakuormituksen vähentämiseen. Vedenpinnan korottamisella ja ulkoisen
kuormituksen vähentämisellä voidaan vaikuttaa tehokkaasti molempien järvien kunnossa pysymiseen. Jatkossa kunnostuksen ja hoidon valmistelua ja voimavaroja onkin
hyödyllistä suunnata kuormittumista aiheuttavien ulkoisten tekijöiden pienentämiseen.
Rehevyys ilmenee järvissä runsaina vesikasvustoina. Poistettavaa kasvillisuutta esiintyy
eri puolilla järveä. Vesikasvit ovat ilmaversoisia, kelluslehtisiä ja uposlehtisiä. Varsinkin
uposlehtisten kasvien poisto järvissä on todettu haasteelliseksi. Esimerkiksi nopeakasvuinen ja leviämiskyvyltään tehokas ruskoärviä on saanut pysyvän jalansijan molemmissa järvissä. Todennäköisesti ruskoärviä on levinnyt, koska niittoja on tehty liian
usein ja liian laajoina. Vedenpinnan korotuksella saadaan myönteisiä vaikutuksia, jolloin
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
vii
voidaan vähentää ruskoärviän kasvua kiihdyttäviä niittoja, ja virkistyskäyttöä haittaava
kasvillisuus muutenkin vähenee.
Ranta-, upos- ja kelluslehtisten kasvien täyttäessä molemmat järvet osittain tai kokonaan on järvien eläinlajisto vääristynyt ja yksipuolistunut. Esimerkiksi isojen petokalojen lajimäärä ja yksikkökoko on pienentynyt, kun taas särkikalojen määrä ylittää selvästi normaalin tason. Viime kädessä umpeenkasvu köyhdyttää järvien luontoa. Näiden
syiden lisäksi molempien järvien kalakantoihin vaikuttavat ajoittainen pohjaan asti jäätyminen joissain osissa järveä ja toisaalta kuivat kesät. Umpeenkasvun riski on suuri
etenkin Niemilammessa. Tähän on selkeä syy: padon madaltaminen lailliseen korkeuteen vuonna 2004 on muuttanut järvien tilaa nopeasti huonompaan suuntaan. Haittavaikutukset todennäköisesti voimistuvat ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Erityisesti
talviaikaisten ravinnehuuhtoumien ja kesäaikaisten kuivuusjaksojen on arvioitu voimistuvan ilmastonmuutoksen vaikutusennusteissa (mm. Silander ym. 2005). Vedenpinnan
nostaminen onkin välttämätöntä, kun taas noston toteuttamatta jättäminen huonontaa
molempien järvien tilaa entisestään.
Alimpien vedenpintojen korotus on tarkoitus toteuttaa muotoilemalla Niemilammesta
laskevan Ahonpäänjoen luusuassa sijaitsevaa nykyistä pohjapatoa matalammaksi ja rakentaa uusi pato nykyisen padon yläpuolelle siten, että alimmat vedenkorkeudet nousevat. Padon korotus muuttaa vesitilanteen Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä aikaisempaa, yli 20 vuotta vallinnutta laitonta tasoa hieman korkeammaksi. Ylimpiä vedenkorkeuksia ei koroteta. Pohjapatoa levennetään noin 15 metriä ja
muotoillaan niin, että se toimii paremmin kalojen kulkureittinä.
Tarkeelanjärven ja Niemilammen vedenkorotushanke on erinomainen vaikutuksiltaan:
se on pitkäkestoinen toimenpide, jolla voidaan yhdistää niin tämän molempiin järviin
sopivan kunnostustoimen positiiviset vaikutukset kuin virkistyskäytön minimitarpeetkin,
vieläpä hyvin kohtuullisin kustannuksin. Kuitenkaan pelkällä vedenpinnan nostolla ei
voida saavuttaa vesiluonnon kannalta hyvää tilaa, vaan myös muita toimenpiteitä tarvitaan. Tärkein tavoite, joka vedenpinnan nostolla voidaan saavuttaa, on Niemilammen ja Tarkeelanjärven eteläosan umpeenkasvun ehkäiseminen. Hyvin nopeasti laajenevasta umpeenkasvusta ovat kärsineet vesiluonnon monimuotoisuus, erityisesti järven linnusto ja petokalakannat. Etenkin Niemilammella ja Tarkeelanjärven
eteläosassa on virkistyskäytölle tärkeä avoin vesialue kaventunut ruovikon, siimapalpakon ja ruskoärviän aiheuttaman umpeenkasvun takia. Mataluudesta ja järvien pienuudesta seuraa, että molemmat järvet ovat myös herkkiä likaantumaan. Pienikin määrä
ravinteita, hapanta laskeumaa tai muita haitallisia aineita riittää vaikuttamaan vesiekosysteemin toimintaan haitallisesti silloin, kun vettä on vähän.
Niemilampi ja Tarkeelanjärvi ovat matalia järviä ja vedenpinnan nosto on suunniteltu
lähinnä virkistyskäytön parantamiseksi ja sen turvaamiseksi pitkälle tulevaisuuteen.
Vedenpinnan nosto mahdollistaa myös muiden hankkeiden kuten kosteikkojen rakentamisen edullisemmin kuin nykytilanteessa on mahdollista.
Tarkeelanjärveä ja Niemilampea voidaan pitää haastavana suunnittelukohteena, koska
nykyinen rakennuskanta on paikoin hyvin lähellä rantaa. Vedenpinnan noston vaikutus
Tarkeelanjärven ja Niemilammen yli- ja alivirtaamiin oli yllättävän pieni. Pohjapadon
korotuksen seurauksena järven varastotilavuuteen tulee kuitenkin suuria muutoksia, ja
se aiheuttaa muutoksia viipymässä ja vedenpintojen vaihtelussa. Ylivirtaamien muutoksiin pystytään vaikuttamaan leventämällä pohjapatoa suunnitelman mukaisesti. Alivirtaamamuutosten pienentämiseksi padon harjalle rakennetaan kaloille soveltuva alivirtaus-syvennys. Laskujoen virtaushäviöitä voidaan pienentää tehokkaasti niittämällä
uomaa kohdista, joissa kasvillisuutta on eniten. Järvien hoitoyhdistys aloitti syksyllä
2012 niitot ja puiden poistotoimet uoman virtaushäviöiden pienentämiseksi. Kasvilli-
viii
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
suuden poistotoimilla laskuuomassa voidaan tulvien suuruutta ja kestoa pienentää merkittävästi.
Tehdyt selvitykset osoittavat, että Tarkeelanjärven ja Niemilammen keskimääräistä vedenkorkeutta tulee nostaa 17 senttimetriä. Pienemmällä nostolla ei ole juurikaan myönteisiä vaikutuksia virkistyskäyttöön ja vastaavasti suurempi korotus ei ole mahdollinen,
koska tulvakorkeudet eivät saa nousta. Suunnitellulla patoratkaisulla ei ole vaikutusta
tulvakorkeuksiin, kun taas kesän aikaiset vedenkorkeudet nousevat keskimäärin noin
23 senttimetriä.
Laaditun hyöty- ja haitta-arvion perusteella haitat jäävät hyvin vähäisiksi. Tehtyjen selvitysten ja laaditun arvion pohjalta hyödyt ovat noin kuusi kertaa haittoja suuremmat.
Maksettavat haittakorvaukset jäävät 1000 euron tasolle. Veden alle jäävää uutta maaaluetta on noin 2,28 hehtaaria, ja se on suurelta osin (64,4%) osakaskunnan vesijättömaata.
Hankkeen kokonaiskustannukseksi on arvioitu noin 33 000 euroa. Alustavasti kiinteistökohtaiset kustannukset ovat keskimäärin 336 euroa tai jos saadut lahjoitukset otetaan
huomioon noin 225 euroa. Kiinteistökohtaista osuutta voidaan kuitenkin vielä
merkittävästi pienentää lisää talkoilla ja lahjoituksilla. Vesilain (VL 6 luku 8 §)
mukaan jokaisen hankkeesta yksityistä hyötyä saavan on osallistuttava kustannuksiin
saadun hyödyn suhteessa.
Alimpien vedenpintojen nosto on Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä ensisijaisen tärkeä kunnostustoimi, jotta Euroopan Unionin vesipuitedirektiivin velvoite täyttyy. Direktiivi edellyttää, että järvien tila ei saa heiketä eikä niiden luokka huonontua. Vesipuitedirektiivin edellyttämään hyvään ekologiseen laatuluokkaan pääseminen ja siinä pysyminen edellyttää siis kunnostustoimia. Maltillisella, mutta riittävän suurella vedenpinnan
nostolla voidaan saavuttaa ekologisesti nykyistä parempi taso. Järven tilan pysyminen
hyvänä edellyttää silti jatkossakin kunnostustoimia, kuten niittoja ja petokalojen istuttamista, mutta niiden määrää tai laajuutta voidaan vähentää. On todennäköistä, että
vedenpinnan nosto vahvistaa alueen luonnollisesti toimivia kosteikkoja niin, ettei yhtä
suurta kosteikkoa tarvitse perustaa, vaan järviin laskevien ojien pienimuotoinen ja
edullisempi muokkaus on riittävä toimenpide. Hanke tukee myös Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian mukaisia tavoitteita pysäyttää
luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä.
Kunnostuksen jälkeen järvestä on enemmän iloa rannan asukkaille ja seurakunnan leiritoiminnlle kun käyttömahdollisuudet ja järvinäkymä parantuvat. Järvellä viihdytään ja
mökkeilyyn halutaan panostaa entistä enemmän. Kalastamaankin voi ryhtyä nykyistä
helpommin, kun vesiväylä ja avo-vesialue laajentuvat. Hankkeen myötä erityisesti virvelöinti on mahdollista molemmissa järvissä. Järvien pääasiallinen virkistyskäyttö onkin
juuri kalastusta, uimista ja veneilyä, jolloin merkittävin huomio tulee kiinnittää veden
hygieenisen tilan säilymiseen ja mahdollisten leväongelmien torjumiseen.
Ehdotettu molempien järvien kunnostushanke on kokonaisvaikutuksiltaan ja hyödyiltään erinomainen, jota voidaan pitää luonteeltaan yleiseltä kannalta tärkenä
hankkeena, koska sillä on myös laajempaa merkitystä lähivirkistysalueena ja Pusulanjoen veden virtaaman säilyttämisessä sekä järven ennallistamisessa aikaisempaan tilaansa, joka oli nykyistä parempi.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
1
SISÄLTÖ
YHTEYSTIEDOT ............................................................................................................... III
SELITTEITÄ ...................................................................................................................... IV
ALKUSANAT ........................................................................................................................ V
TIIVISTELMÄ .................................................................................................................... VI
1
HANKKEESTA VASTAAVA JA HAKIJA ............................................................................ 4
2
VUOROVAIKUTUS ........................................................................................................ 4
3
HANKKEEN KUVAUS ..................................................................................................... 4
4
HANKKEEN PERUSTELUT .............................................................................................. 5
5
KOHTEEN KUVAUS ....................................................................................................... 7
5.1
5.2
5.3
5.4
5.5
6
SIJAINTI .................................................................................................................. 7
MAA- JA VESIALUEIDEN OMISTUSSUHTEET ............................................................................ 8
AIKAISEMMAT TOIMENPITEET ........................................................................................... 8
KOORDINAATTIJÄRJESTELMÄ JA MAASTOMITTAUKSET............................................................... 10
NATURA 2000- JA LUONNONSUOJELUALUEET ....................................................................... 10
VESISTÖTIEDOT ........................................................................................................ 12
6.1
6.2
6.5
6.6
6.8
7
VESISTÖN JA VALUMA-ALUEEN KUVAUS .............................................................................. 12
LUONTO ................................................................................................................. 20
JÄRVEN VEDENLAATU .................................................................................................. 32
LAADITUT HOITOTOIMENPITEET JA SUUNNITELMAT.................................................................. 38
YMPÄRISTÖN KÄYTTÖKELPOISUUS .................................................................................... 42
SUUNNITELLUT TOIMENPITEET ................................................................................. 46
7.1
7.4
7.5
7.6
7.7
8
SUUNNITTELUN REUNAEHDOT ......................................................................................... 46
PADON RAKENNE JA MUOTO ........................................................................................... 47
TAIMENIEN JA RAPUJEN SUOJA-ALUEET .............................................................................. 47
KUNNOSSAPITOTYÖT ................................................................................................... 48
KUSTANNUSARVIO ..................................................................................................... 49
MUUTOKSET JA VAIKUTUKSET ................................................................................... 49
8.1
8.2
8.3
8.4
8.5
8.6
8.7
8.8
8.9
8.10
8.11
8.12
8.13
8.14
9
MITOITUSLASKELMAT JA MENETELMÄT ............................................................................... 49
VEDENKORKEUKSIIN ................................................................................................... 50
VIRTAAMIIN JA VIIPYMÄÄN ............................................................................................ 51
VESIPINTA-ALAAN JA TILAVUUTEEN .................................................................................. 51
VEDEN LAATUUN ....................................................................................................... 52
VESILIIKENTEESEEN ................................................................................................... 53
KALASTOON JA KALASTUKSEEN ....................................................................................... 54
VESIKASVILLISUUTEEN ................................................................................................ 55
MAA- JA METSÄTALOUTEEN ........................................................................................... 55
VIRKISTYSKÄYTTÖÖN .................................................................................................. 56
RANTOJEN KÄYTETTÄVYYTEEN ......................................................................................... 58
ALAPUOLISEEN VESISTÖÖN............................................................................................ 58
TILUSJÄRJESTELYN TARVE ............................................................................................. 59
LINNUSTOON ........................................................................................................... 60
HANKKEEN HYÖDYT JA HAITAT ................................................................................. 61
9.1
9.2
9.3
HANKKEEN HYÖDYT .................................................................................................... 61
HANKKEEN HAITAT JA VAHINGOT ..................................................................................... 62
YLEINEN HYÖTY......................................................................................................... 62
10
OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET ............................................................................. 65
11
EHDOTUS LUPAEHDOKSI ........................................................................................ 66
12
TARKKAILU ............................................................................................................ 68
13
LÄHTEET ................................................................................................................ 69
2
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
LIITTEET
LIITE 1
Hydrologiset kuvaajat
LIITE 2
Tilavuus- ja pinta-alakäyrät
LIITE 3
Tila- ja omistajatiedot
LIITE 4
Hyöty-ja haitta-arvio (sis. omat liitteet mm. vettymiskorvausperiaate)
LIITE 5
Pohjapadon rakentamissuunnitelma
LIITE 6
Kasvillisuuskartoitus 2010
LIITE 7
Kohdekortit rantarakennelmista
LIITE 8
Kiinteistörajat ja rajamerkit 1:3000 (vain sähköisenä tiedostona, A0)
LIITE 9
Tarkeelanjärven ja Niemilammen vedenlaatu
LIITE 10
Vesioikeudellisen yhteisön säännöt
LIITE 11
Sopimukset Ahonpäänjoen pohjapadon alle jäävistä maa- alueista
LIITE 12
Suostumukset kiinteistöjen omistajat ja osakaskunnat
LIITE 13
Jäsenrekisteri
LIITE 14
Yhteisön perustamiskokouken pöytäkirja
PIIRUSTUKSET JA KARTAT
01-01 Yleiskartta kohde-alueesta
01-02 Valuma-aluekartta
02-01 Asemapiirustus, luhta-alue ja virtauskynnys 1:2000
02-02 Asemapiirustus, pohjapato 1:500
02-03 Asemapiirustus, pohjapato 1:200
03-01 Pohjapato pituuspoikkileikkaus leikkaus 1:100
03-02 Pohjapato poikkileikkaus A-A ja B-B 1:100
04-01 Työsuunnitelmapiirustus 1:500
05-01 Vesialueen muutokset ja vettymiskartat, karttalehdet 1-24, 1:1000
06-01 Tarkeelanjärven ja Niemilammen maaperäkartta
07-01 Tarkeelanjärven ja Niemilammen syvyysaluekartta
HANKESIVUSTOLLA SÄHKÖISESTI LUETTAVISSA OLEVAT SELVITYKSET
Selvitys Tarkeelanjärven ja Niemilammen tilavuudesta ja pinta-alasta
Metropolia Ammattikorkeakoulu, Insinöörityö (Irene Järvelä):Alivedenkorkeuden nostohankkeen selvitystyö
Metropolia Ammattikorkeakoulu, Tarkeelanjärven ja Niemilammen vedenlaadun mittausraportti
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
HANKE
3
4
1
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
HANKKEESTA VASTAAVA JA
HAKIJA
Hakijana ja hankkeesta vastaava on Tarkeelanjärven ja Niemilammen vesiyhteisö. Vesioikeudellisen yhteisön yhteyshenkilön tiedot löytyvät yhteystietoosasta. Yhteisön sääntöehdotus on esitetty liitteessä 12 ja jäsenet liitteesssä 13.
2
VUOROVAIKUTUS
Hankkeen suunnittelun aikana on oltu yhteydessä Nummi-Pusulan kunnan (Lohjan
kaupungin) ympäristö- ja kaavoitusviranomaisiin. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on
neuvonut esiselvityksen asiasisältöä koskevissa asioissa sekä suorittanut siivikkomittaukset
Ahonpäänjoen
laskuuomassa. Suomen ympäristökeskuksen
kanssa (SYKE) on tehty yhteistyötä järven nykytilannetietojen määrittelyssä.
Hankkeen vaikutuksista on laadittu kattava esiselvitys 2010. Siinä kuvatut vaikutukset esitettiin keväällä 2011 kaikille
avoimessa yleisötilaisuudessa. Yleisötilaisuudessa patohankeen esiselvitys sai riittävästi myönteistä palautetta, jotta
hankkeen jatkosuunnittelu ja varojen kerääminen voitiin käynnistää. Hankkeelle
perustettiin oma kymmenhenkinen työryhmä, ja 19.9.2011 se aloitti toimintansa tavoitteenaan pohjapadon korottamisen onnistuminen. Työryhmän yhtenä
tehtävänä oli tiedottaa aktiivisesti hankkeen etenemisestä rantakiinteistön omistajille ja pyrkiä parantamaan vuorovaikutusta eri sidosryhmien välillä.
Tärkeänä työvälineenä tiedottamisessa
on ollut hankkeen omat verkkosivut
(www.tarkeela.com). Työryhmä toimii
yhteistyössä järvien hoitoyhdistyksen
kanssa, jolla on jo tietotaitoa ja kokemusta järviemme hoidosta sekä yhteydet alueen kiinteistöjen omistajiin. Hankkeesta
on
tiedotettu
kiinteistönomistajille kirjeitse sekä yhdistyksen
vuosikokouksissa vuodesta 2010 lähtien.
Osakaskunnille hankkeesta on kerrottu
yhdistyksen kokouksissa.
Kuva 1. Patoilta kesällä 2012, jossa keskusteltiin pohjapatoasioista.
Yhteisön perustamiskokous pidettiin Pusulan Ahjolan tiloissa 24.5.2013. Tilaisuudessa käytiin läpi suunnitelma ja sen
vaikutukset. Tilaisuudessa esiteltiin vesioikeudellisen yhteisön säännöt ja tulevat
velvollisuudet. Yhteisön jäsenet on kirjattu liitteen 13 jäsenrekisteriin. Tilaisuuteen osallistui noin 44 henkilöä.
3
HANKKEEN KUVAUS
Hankkeen tarkoituksena on rakentaa uusi
pohjapato noin 23 metriä nykyisestä padosta Niemilammen suuntaan. Nykyistä
patoa muotoillaan madaltamalla sitä uoman kohdalta. Uomaa levennetään vanhan padon kohdalta samaan leveyteen
muun uoman kanssa. Vanhan padon sorainen uudelleen muotoiltu pohja säilytetään ja yhdistetään soveltuvin osin uuden
padon alavirran puoleiseen luiskaan.
Järvien tilan palauttaminen Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä aikaisemmalle, yli 20 vuotta vallinneelle ja siis nykyistä paremmalle tasolle toteutetaan rakentamalla Ahonpäänjoen luusuaan nykyistä korkeampi pato siten, että alimmat
vedenkorkeudet nousevat 0,31 metriä.
Keskivedenkorkeutta
nostetaan
0,17
metriä. Ylimpiä vedenkorkeuksia ei koroteta. Pohjapatoa levennetään ja muotoillaan niin, että se toimii nykyistä paremmin kalojen kulkureittinä ja parantaa veden virtaamaa korkean veden aikana.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Pohjapadon avulla estetään veden liiallinen purkautuminen järvistä etenkin kesällä. Vedenpinnan liian alhainen korkeus
on haitannut alueen virkistyskäyttöä jo
useita vuosia.
Padon rakentamisen yhteydessä Niemilammesta laskevan Ahonpäänjoen veden
5
alle jäävän penkereen osan iso kasvillisuus kaadetaan ja poistetaan padolle
saakka.
Tavoitteena on aloittaa työt vuonna 2014
ja saada ne päätökseen viimeistään seuraavana vuonna.
Kuva 2. Lohjan kaupungissa (ent.Nummi-Pusulan kunta) sijaitsevan hankealueen järvistä Tarkeelanjärvi on ylempänä ja Niemilampi alempana.
4
HANKKEEN PERUSTELUT
1) Tämä keskivedenpinnan nosto on yksi
tärkeä osa järven kunnostustoimia, jolla
voidaan saavuttaa ja ylläpitää Euroopan
Unionin vesipuitedirektiivin velvoitteen
mukainen hyvän tilan tavoite, jossa järvien tila ei saa heiketä eikä niiden luokka
huonontua. Hanke tukee myös Suomen
luonnon monimuotoisuuden suojelun ja
kestävän käytön strategian mukaisia ta-
voitteita pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä.
2) Keskiveden korkeuden nostolla halutaan heikentää rehevöitymisolosuhteita
ja siten estää molempien järvien umpeenkasvua. Umpeenkasvu heikentäisi
merkittävästi virkistyskäyttöä ja voimistaisi tulevaisuudessa tulvia varastotilavuuden pienentyessä ja virtausten heikentyessä. Kasvuolosuhteiden muutok-
6
sella voidaan vähentää myös haitallisen
kasvillisuuden määrää järvissä.
3) Vesitilavuuden lisäämisellä sekä parannetaan veden laatua että pyritään
helpottamaan etenkin isojen kalojen elinoloja koko vesistössä kaikissa tilanteissa,
esim. Niemilammessa talvella, ja kalojen
saalistus- sekä kutumahdollisuuksia kesällä. Hanke vahvistaa järven puskurikykyä kestää ravinneryöppyjä.
4) Hankkeen avulla palautetaan järven
hydrologinen tilanne aikaisempaan, yli 20
vuotta vallinneeseen tilanteeseen. Sillä
pyritään ennallistamaan järven biotooppinen tila sekä myös luomaan järven virkistyskäytölle, esim. uimiselle ja kalastukselle, sekä vesimaiseman kohentumiselle nykyistä paljon paremmat edellytykset. Tällä toimenpiteellä varmistetaan
molempien järvien ekologinen monimuotoisuus ja sen jatkuvuus pitkälle tulevaisuuteen, jonka johdosta on mahdollista
turvata myös alueella esiintyvän direktiivilajeihin luokitellun saukon elinympäristöä.
5) Vedenkorkeuden nostolla parannetaan
noin yli sadan vaikutusalueela olevan tilan arvoa: ali- ja keskivedenkorkeutta
nostamalla vähennetään vedenkorkeuden
vaihtelua ja siten selkeytetään rantaviivaa. Vedenkorkeuden vaihtelun pieneneminen ja alimpien vedenkorkeuksien
nousu helpottaa lukuisten rantojen ja uimarantojen käyttöä. Myös virkistyskäyttöä haittaava ruovikoituminen esimerkiksi
matalilla, omatoimisesti rakennetuilla
hiekkarannoilla vähenee. Vesimaisema
parantuu.
6) Hankkeella on lisäksi muita hyötyjä,
jotka ovat rahassa vaikeasti arvioitavia,
mutta ilmeisiä. Tällainen on esimerkiksi
vahvistava merkitys alueen elinkeinolle ja
kunnan kiinteistöverotuoton kasvulle.
Hanke edesauttaa sekä Tarkeelanjärven
että Niemilammen säilymistä järvimäisenä näkymäkokonaisuutena ja Ahonpään
historiallisen kylämaiseman pysymistä
nykyisessä tilassa.
7) Pohjapadon luonnonmukaisella muotoilulla varmistetaan riittävät virtaamat ja
vedenkorkeudet matalan veden aikana.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Keskiveden korkeutta pyritään ylläpitämään heikentämättä kuitenkaan veden
purkautumista korkean veden aikana.
Alivirtausaukon ja vesistöesteiden poistamisen avulla varmistetaan kalojen,
etenkin taimenen, nousureitti ja palautuminen tälle osalle vesistöä. Hanke tukee Karjaanjoen vesistön tärkeänä pidettävää elvyttämistä. Tämä kahden järven
ennallistamistoimi on yksi monista hankkeista, joilla tähdätään useista järvialtaista, koskista ja joista koostuvaan laajaan
vesistö- ja kalavaelluskokonaisuuteen.
Vain tämän erillisistä hankkeista koostuvan yhtenäisen kokonaisuuden avulla
voidaan mahdollistaa ja turvata riittävällä
tavalla taimenien luonnolliset lisääntymis- ja talvehtimisalueet.
8) Aikaisemmin luonnollisina tulvaalueina toimineet notkotasanteet voidaan
vedenpinnan korottamisen avulla palauttaa alkuperäisille paikoilleen. Notkotasanteilla voidaan lisätä luonnollisella tavalla
kosteikkojen pinta-alaa nykyisestä. Hanke vähentää kosteikkojen rakentamistarvetta, mutta ei poista sitä. Kosteikkoalueet ja nykyistä korkeampi pato vähentää
kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista
niin Ahonpäänjokeen kuin muuhun alapuoliseen vesistöön.
9) Hankkeen toteutuminen mahdollistaa
myös sen, että järvien hoitoyhdistys voi
kohdistaa vähiä varojaan vuosittaisista
"pakkoniitoista" pitkäkestoisempiin kunnostustoimenpiteisiin. Keskiveden korotus on myös hyvin edullinen kunnostustoimenpide saataviin hyötyihin verrattuna.
10) Hyödyt vedenpinnan korotuksesta
ovat selvästi haittoja suuremmat.
11) Hankkeen toteuttamatta jättäminen
heikentää oleellisesti Euroopan Unionin
velvoitteen mukaista tavoitetta ylläpitää
tai saavuttaa hyvä ekologinen tila järvissä vuoteen 2015 mennessä. Järvien tilan
voidaan odottaa heikentyvän ilmastonmuutoksen sekä umpeenkasvun seurauksena. Todellisena vaarana on molempien
järvien matalampien osien umpeenkasvaminen hyvin lyhyellä aikajänteellä. Pitkän aikavälin ennuste on umpeen-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
kasvusta johtuva soistuminen. Hankkeella varaudutaan siis myös kuivuuteen.
12) EU:n velvoitteissa pysyminen johtaa
muihin, padon korottamista kalliimpiin
kunnostustoimenpiteisiin. Tällaisia ovat
ruoppaus riittävän virtaaman säilyttämiseksi ja kasvillisuusniittojen jatkaminen
entistä laajemmalla alueella. Näihin kunnostustoimiin tarvitaan yhä enemmän
rantakiinteistöjen, osakaskuntien, kunnan ja ympäristökeskuksen taloudellista
panostusta. Kesäasukkaille ja leiritoiminnalle tärkeä virkistyskäyttö ja -arvot
heikkenevät edelleen nykyisestä tilanteesta, jollei haittojen poistamiseksi tai
lieventämiseksi tehdä mitään.
13) Järviensuojelun ja -kunnostustoimien
sekä ympäristökeskuksen kannalta tärkeä kansalaistoiminta, esimerkiksi hoito-
7
yhdistyksen toiminta, saattaa hiipua tai
jopa loppua, kun resurssit eivät enää riitä
ja tilanne nähdään toivottomaksi.
Edellä mainittujen perustelujen pohjalta
voidaan tätä molempien järvien kunnostushanketta pitää luonteeltaan vesilain
tarkoittamana yleiseltä kannalta tärkeän hankkeen vaatimukset täyttävänä.
5
5.1
KOHTEEN KUVAUS
Sijainti
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi sijaitsevat
Lohjan kaupungissa (ent. Nummi-Pusula)
Karjaanjoen vesistö-alueella, Tarkeelanjärven valuma-alueella.
Kuva 3. Sijaintikartta hankealueen järvistä. Tarkeelanjärvi ylempänä ja Niemilampi alempana
punaisella katkoviivalla rajatun alueen sisällä.
8
5.2
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Maa- ja vesialueiden omistussuhteet
Tarkeelanjärven ja Niemilammen rantojen maa-alueet ovat yksityisessä omistuksessa. Kiinteistön omistajatiedot on
esitetty liitteessä 3 ja kiinteistöt on esitetty karttapiirustuksissa 05-01.
Niemilampi ja suurin osa Tarkeelanjärveä
kuuluu Pohjois-Pusulan yhteisten vesialueiden osakaskuntaan. Pieni osa Tarkeelanjärveä kuuluu Hyrkkölän osakaskunnalle.
Yhteystiedot:
Pohjois-Pusulan yhteisten vesialueiden osakaskunta RN: 444-876-5-2;
hallinnoi suurinta osaa Tarkeelanjärvestä
ja kokonaan Niemilampea.
Hyrkkölän osakaskunta RN: 444-515876-4;vesialue on suuntaa-antavasti sanottuna Myllypurolta länteen ja koko
Varvarinlahti.
Pysyvää käyttöoikeutta haetaan pohjapadon rakentamisen tarvitsemalle alueelle, mikä on suuruudeltaan noin 1247 m2.
Padon rakenteiden alle jäävä pinta-ala on
suuruudeltaan noin 803 m2. Kiinteistörajojen mukaan tästä alueesta 536 m2 kuuluu Pohjois-Pusulan osakaskunnan vesialueeseen ja itäpuoli 48 m2 tilan RN:o
17:4 alueeseen. Padon länsipuoli 219 m2
kuuluu tilan RN:o 17:7 alueeseen. Vanhan padon pinta-ala on noin 118 m2.
5.3
Aikaisemmat toimenpiteet
1930 -1940
Ennen 1930 luvulla suoritettua Ahonpäänjoen ruoppausta Tarkelanjärvi ja
Niemenlampi vedenpinnat ovat olleet
samalla tasolla. Ahonpäänjokea ruopattiin Hämeen maanviljelyspiirin toimesta
vuonna 1936, noin kahden kilometrin
matkalta, jolloin vedenpinta molemmissa
järvissä laski jopa useita kymmeniä senttejä. Tästä seurasi myös se että järvien
välinen korkeusero kasvoi alkuun, ollen
korkeimmillaan noin 30 senttimetrin
luokkaa. Hiljalleen vedenpinnan laskemisen jälkeen, järvien välinen kapea salmi
syöpyi tai kaivettiin niin avaraksi, että
Tarkeelanjärvi laski suunnilleen samaan
tasoon Niemenlammen kanssa. Tätä järvien välistä kapeaa salmea alettiin kutsua
Lauttaanjoeksi.
Vesistötoimikunta
oli
vuonna 1934 antamallaan päätöksellä
myöntänyt järvenlaskuyhtiölle luvan tälle
Tarkelanjärven
laskemiselle.
Vuonna
1936 ruopatut väylät määrättiin pidettäviksi kunnossa ja kunnossapitotyötä on
suoritettukin muutamina joen kaivun jälkeisinä vuosina.
1950 luku
Ahonpäänjoki ruopattiin ainakin osittain
vuonna 1950. Vuoden 1950 jälkeen Tarkelanjärvessä ja Niemilammessa tapahtui
tasaisen hienoa, jatkuvaa vuosittaista
vedenpinnan nousua, mikä alkoi häiritä
ruoppaamalla viljelykseen saatettuja alavia peltoja. Vedenpinnan nousu joessa ja
järvissä jatkui mikä johtui tällöin Ahonpäänjoen kunnossapidon liian pitkään
venyneestä laiminlyönnistä.
1960 luku
Silloinen kiinteistönomistaja katsoi aiheelliseksi aikaisempaa päätöstä noudattaen pitää Ahonpääjoki alueellaan asianmukaisessa kunnossa. Vuoden 1966 keväällä vedenpinta vesistössä kohosi uhkaavasti niin korkealle, ettei se ole ollut
ruoppauksen jälkeisenä kautena, yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Vuoden 1967
kesällä suoritettiin Ahonpäänjoen ruoppausta 200 metrin matkalla kohdalla, joka on 120 metriä Kaijalan tilustiesillasta
alaspäin. Näin suoritetun kunnostustyön
jälkeen vesi sai vapaamman virtauksen,
ja vedenpinta saavutti sen tason, mihin
se vuonna 1936 suoritetulla perkauksella
laski ja millä tasolla se oli edelleen 1940
luvulla. Vuosina 1966-1967 suoritettujen
lasku-uoman ruoppauksen on tutkimuksissa todettu aiheuttaneen Tarkelanjärvessä noin 30 cm vedenpinnan yleisen
lisäalenemisen.
1970 luku
Vedenpinnan lasku oli suurta ainakin kesällä, jolloin ruoppauksesta valitettiin.
Vuosikymmen alku oli päätösten aikaa
mikä sai lopullisen vahvistuksen 1972
KHO toimesta. Nykyiseen paikkaan pato
rakennettiin vasta vuonna 1976 vesipii-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
riin kehotuksesta. Vedenpinta nousi jälleen ennen vuosina 1966-1967 tehtyä
perkausta vallinneelle tasolle. Vaikka pato oli rakennettu, vedenpinta laski kesällä
edelleen virkistyskäytön kannalta liian
matalalle. Olihan järvi kuitenkin ollut 30luvun alussa useita kymmeniä senttejä
korkeammalla.
Vesioikeus päätti vuonna 1972:
"Vesioikeus velvoittaa kiinteistönomistajan kustannuksellaan, ellei toisin sovita,
palauttamaan Niemilammen ja Tarkeelanjärven vedenkorkeudet ennen vuosia
1966 ja 1967 vallinneita oloja vastaavaan
tilaan, siinä määrin kuin se on mahdollista,... pohjapato, jonka harjakorkeus on
suunnitelman korkeustasossa 16,85 m."
KHO vuonna 1972 vahvisti vesioikeuden
päätöksen. Lisäksi päätöksessä korotettiin pohjapadon harjan korkeutta vielä 5
senttimetrillä. Tällä lisäkorotuksella oli
tarkoitus vielä varmistaa vedenkorkeuden palautuminen ennen vuoden 1966 ja
1967 vallinneita oloja vastaavaan tilaan.
1972 KHO:n päätöksellä kiintöistönomistaja määrättiin rakentamaan pato laskuojaan. Padon rakentamisen jälkeen
(noin 1976) vedenpinta nousi suunnilleen
samalle korkeudelle, jossa se tällä hetkellä on.
1980 - 2000
Alkuperäisen sorarakenteisen pohjapadon
päälle alkoi kertyä kiviä. Kivillä pidettiin
kesänaikaista
vedenpintaa
korkealla.
Syksyllä ja keväällä kiviä poistettiin padosta jotta tulvia saatiin pienennettyä.
Patoa siis säädettiin kivillä, mikä sopi hyvin järven käyttäjille ja lähialueen maanviljelijöille.
Tätä kivipadolla nostettua
vedenpinna korkeutta kesti noin 20 vuotta (kuva 4). Uomaa on saatettu kunnostaa ruoppaamalla tai perkaamalla käsin
myös näinä vuosikymmeninä.
2000-2013
Hiljalleen uoma kuitenkin taas alkoi kasvaa umpeen ja ahtautui merkittävästi
vuosituhannen alussa. Myös järvessä vesikasvillisuus runsastui mikä on myös
voimistuttanut tulvien vaikutusta. Huipputulva koettiin vuonna 2004 elokuussa
9
pitkään kestäneiden sateiden johdosta,
jolloin vesi nousi järvellä suurimpaan mitattuun huippuunsa. UYK 2003 suorittaman padon korkeusmittauksen jälkeen
patoa madallettiin kiviosuudeltaan noin
0,34 metriä, vuoden 2004 syksyllä. Tuolloisen laittoman padon aikaisempaa tasoa
on vaikea tarkasti arvioida, koska harjakorkeutta muutettiin sekä vesitilanteen
mukaan että ranta-asukkaiden toimesta.
Pato ei myöskään ollut tiivis, vaan aiheutti läpivaluntaa. Tehtyjen mittausten ja
saatujen tietojen pohjalta noin 20 vuoden ajan keskivedenkorkeuden voidaan laskemalla olettaa olleen lähellä N60+84,05-84,10 metrin tasoa.
Vuosikymmen lopulla uomaa perattiin
muutaman kiinteistön kohdalla jolloin
tulvat hieman helpottuivat. Paikallinen
järvenhoitoyhdistys aloitti järvillä säännölliset vesikasvien niitot minkä tarkoituksena on ollut parantaa veden virtausta
ja virkistyskäyttöä. Viime vuosina keväisin, vedenpinnan tasot ovat olleet melko
korkealla. Kevättulvien lieventämiseksi
vuonna 2012 järvenhoitoyhdistys poisti
kaatuneet puut ja veteen kasvaneet pajukot uomasta. Virtaamien huomattiin
kasvaneen huomattavasti uoman kunnostustoimen jälkeen. Keväällä 2013 todettiin tulvan olevan aiempia vuosia lievempi vaikka muissa lähialueen järvissä
tulvat jäivät normaalille tasolle.
Ahonpäänjoen uoma on ahdas ja osittain
matala mistä syystä se ahtautuu jo noin
20 vuodessa niin merkittävästi että järvissä on odotettavissa suuria huipputulvia keväällä tai suurien sateiden johdosta
syksyllä. Tarkeelanjärven ja Niemilammen tulvien ehkäisyssä ja hillitsemisessä
on tärkeää pitää Ahonpäänjoki sellaisessa
kunnossa ettei veden virtaus heikkene
liiaksi. Tämä vaatii säännöllisiä kunnostustoimia uomassa. Jotta taas vedenpintaa saadaan pidettyä korkeammalla tasolla virkistyskäyttöaikana, on Ahonpäänjokeen rakennettava tarkoitukseen sopiva pohjapato. Pohjapato tulee mitoittaa
niin ettei se vaikuta huipputulviin.
10
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Kuva 4. Kuvaparissa vasemmalla vuonna 2002 otettu kuva laittomasta kivipadosta ennen vuonna 2004 suoritettua purkua ja oikealla puolella nykyinen pohjapato kuvattuna Niemilammen
suuntaan.
5.4
Koordinaattijärjestelmä ja
maastomittaukset
Suunnitelma on esitetty N60- korkeusjärjestelmässä. Kaikki mittaukset myös perustuvat N60-korkeusjärjestelmään. Tämän korkeusjärjestelmän käyttöön on
päädytty, koska osa aikaisemmin tuotetusta aineistosta on tässä muodossa,
mistä syystä virheriski kahden eri järjestelmän käytöstä olisi olemassa.
Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa ja
sen lähialueella on tehty maastomittauksia sekä Uudenmaan ympäristökeskuksen
toimesta että hankkeen toimesta useina
eri vuosina. Paikkatietoon liittyvät mittaukset on tehty pääasiassa täkymetri- ja
RTK-kalustolla vuonna 2012. Molempien
järvien pohjan syvyys-kartoitus on SYKE:n toimesta kaikuluodattu vuonna
2004 veneestä. Alue on laserkeilattu
vuonna 2011 valtakunnallisen korkeusmallin luomista varten. Niemilammesta
laskevan Ahonpäänjoen pääuomasta on
mitattu vedenpinnan korkeuksia ja virtaamia keväällä 2010. Uoman pituusprofiili mitattiin koko Ahonpäänjoen matkalta
järven luusuaan asti. Maanpinnan korkeuksia järven ranta-alueilta ja lähialueen
alavia maa-alueilta on tarkennettu käsin
tehdyin mittauksin. Maasta ohjattavalla
lennokilla tarkennettiin maastomallia rantakiinteistöjen osalta 2012. Lisäksi rantarakennelmista laadittiin kiinteistökohtaiset kohdekortit (liite 7), joissa rantarakennelmien korkeustiedot on esitettynä
kiinteistökohtaisesti. Kiinteistöjen rantojen puoleiset rajapyykit etsittiin ja mitattiin sekä lisättiin maastomalliin. Löytymättä jääneitä rajapyykkejä oli noin 20
kappaletta. Löytymättä jääneet pyykit
lisättiin maastomalliin maanmittauslaitoksen aineiston perusteella.
5.5
Natura 2000- ja luonnonsuojelualueet
Hankealuetta lähin Natura 2000 -alue sijaitsee noin kuuden kilometrin etäisyydellä. Natura-alue on nimeltään Keräkankare ja Kylmälähde (SCI, FI0100043).
Lohjan (ent. Nummi-Pusula) länsiosassa
sijaitseva valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluva Keräkankare ja
harjun itäosan pohjoisreunalla sijaitseva
Kylmälähde muodostavat geologisesti,
maisemallisesti ja biologisesti arvokkaan
ja monipuolisen kokonaisuuden. Keräkankareen harjualue käsittää osan laajasta deltamuodostumasta, korkean lajittuneen reunamuodostuman ja syviä harjukuoppia. Harjun alueella on useita suurehkoja siirtolohkareita. Kylmälähde on
Uudenmaan ainoa huurresammallähde.
Harjujensuojeluohjelmaan kuuluvan Natura-alueen toteuttamiskeinona on maaaineslaki. Lisäksi Kylmälähteelle ympäristöineen perustetaan luonnonsuojelulain
mukainen suojelualue. Muita Natura
2000- tai luonnonsuojelulain piiriin kuuluvia alueita ei sijaitse lähellä hankealuetta.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
NYKYTILANNE
11
12
6
6.1
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
VESISTÖTIEDOT
Vesistön ja valuma-alueen
kuvaus
Kansallista ja EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaista pintavesien seurantaa
varten pintavedet (järvet, joet, rannikkoalueet) on jaettava osiin (tarkasteluyksiköt, vesimuodostumat). Pintavesien osien
määrittäminen on tehty aluekeskuksissa.
Tämän määrittelyn perusteella on laadittu
toimenpideohjelma.
Toimenpideohjelmassa on tarkasteluun valittu Uudenmaan ympäristökeskuksen alueelta
kaikki yli 50 hehtaarin järvet ja valumaalueeltaan yli 100 km2 joet. Toimenpideohjelmassa on listattu toimenpiteitä jolla
direktiivin mukaiseen vesienhoidon ympäristötavoitteeseen voidaan päästä. Vesienhoidon ympäristötavoitteena on, että
vesien tilan heikkeneminen estetään ja
vuoteen 2015 mennessä vesimuodostumissa saavutetaan vähintään hyvä tila.
Pintavesien tila on hyvä, kun luokittelun
mukaiset raja-arvot on saavutettu. Keinoina ovat vesien suojeleminen, parantaminen ja ennallistaminen. Suunnittelu-
alueen järvistä ja joista tarkasteluun on
valittu Tarkeelanjärvi, Ahonpäänjoki ja
Myllypuro. Niemilampea ei pienen kokonsa vuoksi ole valittu [35].
Karjaanjoen vesistöön kuuluva Tarkeelanjärven osavesistöalueeseen kuuluu
Saarijärvi, Tarkeelanjärvi, Niemilampi,
Heinästenjärvi, Vahermanjärvi, Saukonpää, Kolmperse, Jäljänjärvi sekä Antiainen. Alue on metsäinen ja harvaan asuttu koostuen suurimmaksi osaksi kangasmaista. Peltojen osuus on pieni. Typpikuormituksesta suurin osa on luonnonhuuhtoumaa ja ilmaperäistä kuormitusta,
fosforistakin vain selvästi alle puolet on
peräisin maataloudesta [17].
6.1.1
Tarkeelanjärvi
Tarkeelanjärvi sijaitsee Lohjan kaupungissa (ent. Nummi-Pusulassa) Karjaanjoen vesistöalueella. Järvi valuma-alueineen on osa suurempaa Tarkeelanjärven valuma-aluetta ja sijoittuu Tarkeelanjärven pohjoispuolelle. Järven yläpuolinen valuma-alue on kooltaan 7060 hehtaaria ja järvisyys on noin 11%.
Taulukko 1. Tarkeelanjärvi / Niemilampi (Hertta-tietokanta)
Järvinumero
23.063.1.002
Vesistöalueen numero
23.063
Vesistöalueen nimi
Tarkeelanjärven alue
Valuma-alue ha
7060 / 7060
Vesiala ha
85,86 / 17,55
(ei Hertta-tietokannan arvo)
Järvisyys
11,2%
(puuttuu Hertta-tietokannasta)
Kokonaisrantaviiva km
9,087 / 1,927
Tarkeelanjärven pinta-ala on vuoden
2004 tehdyn mittausten mukaan noin 88
hehtaaria. Järvi on matala: syvin kohta
on vain 2,5 metriä. Järven rantaviivan
pituus on noin 9,1 kilometriä ja pieniä,
alle hehtaarin kokoisia saaria järvessä on
viisi. Järvenselän suurin pituus pohjoiseteläsuunnassa on 1,5 kilometriä ja itälänsisuunnassa 1,6 kilometriä. Järvi
muistuttaa muodoltaan kivikirvestä, jolla
pohjoinen osa on kirveen pää ja eteläosa
kapea varsi. Järven varsiosa on siis kapea, leveimmältä kohtaa vain 300 met-
riä.
Pituutta
varsiosassa
pohjoiseteläsuunnassa on noin 1,7 kilometriä.
Järveä suojaa tuulen sekoitukselta länsipuolella metsäiset mäet. Jyrkät rannat ja
rantametsiköt antavat suojaa myös järven pohjois- ja itäpuolella, mutta muuten
rannat ovat avoimia. Näin ollen tuulet eivät pääse juurikaan puhaltamaan suojattomilta rannoilta. Vuoden 2004 luotauksen mukaan järven keskisyvyys on 1,46
metriä. Molempien järvien pohjat ovat
paikoin hyvin mutaisia ja paksun epäorgaanisen liejukerroksen peittämä.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
13
Kuva 5. Tarkeelanjärven vesistö joka on rajattu kuvassa punaisella katkoviivalla. Tarkeelanjärvi
ja Niemilampi merkittynä vaaleanpunaisella pisteellä karttaan. Ote Hertta-tietokannasta.
Taulukko 2. Tarkeelanjärven ja Niemenlammen hydrologisia ominaisuuksia.
Keskisyvyys
1,46 / 0,97 m
Suurin syvyys
2,5 /1,57 m
Tilavuus
1405018 /184478 m3
Keskivirtaama
0.677 m3/s
Teoreettinen viipymä
24,0 /3,2 vrk
1
2
Kuva 6. Tarkeelanjärven Varvarinlahteen ja Myllyselkään laskevat Hahlajoki (1) ja Myllypuro (2).
14
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Kuva 7. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi. Suunnittelualueen länsipuolella on laaja II luokan pohjavesialue, joka on kuvassa kuvattu sinisellä rasterilla.
Tarkeelanjärven Myllyselkään pohjoisesta
Vahermajärvestä laskee vetensä Myllypuro, ja Varvarinlahteen Hahlajoki Heinästenjärvestä. Näistä joista Myllypuro on
vedentuotoltaan suurin ja keväisin koskiosuuksiltaan näyttävä. Näiden jokien
lisäksi Tarkeelanjärveen vettä tuottavia
pieniä ojia on seitsemän kappaletta. Vedenpinta Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa ovat samassa tasossa.
6.1.2
Niemilampi
Tarkeelanjärvi laskee vetensä Niemilampeen kapean vesiväylän nk. Lauttaanjoen
kautta. Ahonpäänjoki saa alkunsa Niemilammen pohjoisosasta, josta se laskee
Pusulanjokeen yhtyen idästä tulevan
Räpsänjoen kanssa. Pusulanjoki kuuluu
valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuurimaisemaan, Nummenjoen-Pusulanjoen
viljelylaaksoon.
Niemilampi on kauttaaltaan hyvin matala,
enimmäkseen alle yhden metrin syvyinen. Keskisyvyyttä järvellä on 0,97 metriä. Järvi on pohjan muodoltaan kauhaa
muistuttava jonka syvin kohta löytyy järven eteläpäästä. Tämä syvin kohta on
pienialainen vain 1,6 metriä syvä alue.
Niemilampea lännestä suojaa metsä, joka
tehokkaasti vaimentaa tuulen vaikutusta.
Pohjois-, itä- ja eteläsuunnasta rannan
suojaavaa puustoa vähentävät paikallinen rakennuskanta pihapiireineen. Pintaalaa järvellä on 17 hehtaaria ja rantaviivaa 1,9 kilometriä. Saaria ei Niemilammessa ole. Järven mataluus on huonontanut merkittävästi vesistön maisemakuvaa, kun järvipinta-ala on pienentynyt ja lietteiset kasvillisuuden peittämät
rannat ovat lisääntyneet.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
15
Kuva 8. Niemilammen virkistyskäyttöä haittaavaa hyvin matalaa pohjoisosaa. Kuva on otettu
heinäkuussa 2010.
6.1.3
Ahonpäänjoki ja Myllypuro
Uudellamaalla virtavedet ovat pääosin
pieniä tai keskisuuria savimaiden jokia.
Jokien latva-alueet sijaitsevat usein moreeni- tai hietamailla, ja alajuoksulle päin
tultaessa savimaiden osuus kasvaa. Luokitelluista 78 jokimuodostumasta kolme
on erinomaisessa ekologisessa tilassa, 20
hyvässä, 48 tyydyttävässä, viisi välttävässä ja kaksi huonossa ekologisessa tilassa. Suurin osa jokivesistöistä on siten
vesipuitedirektiivin tavoitetta heikommassa tilassa. Tyydyttävään luokkaan
kuuluu valtaosa jokivesistä [35]. Suunnittelualueen joista Ahonpäänjoki on tyydyttävässä kunnossa oleva keskisuuri savimaan joki. Myllypuro on taas hyvässä
tilassa oleva ja luokitukseltaan Uudellamaalla harvinaisempi keskisuuri kangasmaan joki.
Noin yhden kilometrin mittainen Ahonpäänjoki saa alkunsa Niemilammesta,
jonka jälkeen se yhtyy Räpsäjokeen. Tä-
mä lyhyt joki kiemurtelee monin paikoin
kasvillisuuden valtaamana hyvin kapeana
ja osittain hyvin matalana uomana, jonka
ympäristö on suurelta osin ihmisen
muokkaama. Joen alkuosan on liettynyt
matalaksi kun taas lähempänä Räpsäjokea uoman pohja on kauniin sorainen.
Ahonpäänjoessa
luonnolliseen
virtaamaan vaikuttaa pohjapato sekä kaksi siltarakennetta. Toinen siltarakenteista nk.
Kaijalan silta on betonirakenteinen ja virtausaukoltaan hyvin leveä. Kaijalan sillan
virtausaukon harjaa on taannoin säädetty
asettamalla lankkuja virtauksen esteeksi
vedenpinnan korkeuden ollessa matalalla. Kaijalan sillan nykyinen harjakorkeuden keskiarvo on tasossa N60+83,77m.
Ylin kohta harjassa on tasossa N60+83,84
m ja alimman tason ollessa tasossa
N60+83,74 m. Tämä tarkoittaa, ettei pohjapadon ja Kaijalan sillan harjakorkeuksilla ole korkeuseroa (pohjapadon harjakorkeus = N60+83,63 m), mittauksien
osoittaessa jopa lievää padotusta. Sillan
kannen yläosa on tasossa N60+84,85 m.
Käytännössä siis ylempänä uomassa si-
16
jaitsevan pohjapadon matalimmat osat
voitaisiin jo nyt nostaa samalle tasolle
eikä sillä olisi juurikaan merkitystä järvien alempiin vedenkorkeuksiin. Kalojen on
kuitenkin vaikeampi liikkua Kaijalan sillan
ohitse kuin pohjapadon tyyppisessä pa-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
dossa. Toinen silloista on Ahonpääntien
yhteyteen
rakennettu
teräsprofiilinen
maantiesiltasilta. Tämän tiesillan korkeus
ja leveyssuhteet ovat riittävät nykyisille
ja tuleville virtaamille.
Kuva 9. Kuvaparissa esitettynä Ahonpäänjoen sillat, joista oikealla pohjoisempi Kaijalan silta ja
vasemmalla eteläisempi Ahonpääntien tiesillan silta-aukko joka on jo osittain pajujen ahtauttama.
Kuva 10. Ahonpäänjoki kuvattuna saunamökin kohdalta ylävirran suuntaan, jossa vesikasvillisuus on paikoin hyvinkin runsasta, aiheuttaen merkittävää virtaushäviötä. Perkaamattoman ja
peratun osan rajan voi selvästi erottaa tässä kohdassa jokea. Kuva otettu heinäkuussa 2010.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Niemilammen ja Tarkeelanjärven tulvia
pitkittää ja pahentaa Ahonpään joen uoman
heikentynyt
vedenpurkauskyky.
Ahonpäänjoen pohjapadon alapuolinen
uomaosuus on noin 100 metrin matkalta
ja ennen maantiesiltaa noin 50 metrin
matkalta runsaan kasvillisuuden takia ahtautunut. Päävirtaus varsinkin lähellä
maantiesiltaa virtaa kapeana päävirtauksena. Vesikasvusto on lasku-uoman pääasiallinen virtaushäviöiden aiheuttaja.
Pohjapadon jälkeinen tiheä kasvusto
haittaa myös taimenen liikkumista uomassa. Itse ylikulkusilta ja sen pienehkö
virtausaukko padottaa virtausta suurien
virtaamien aikana vain vähän. Parannusta uoman virtaamille on tuonut uoman
perkaaminen vuonna 2009 pohjapadolta
alavirran suuntaan noin 300 metrin matkalta. Uoman virtausta heikentävän
puuston, pensaikon ja ruovikon poistotoimenpiteet on aloitettu syksyllä
2011. Liikakasvillisuuden poistotoimet
uomassa ovat osoittautuneet hyvin tehokkaaksi tavaksi lieventää runsaiden sateiden johdosta syntyneitä korkeita vesitilanteita. Toimenpiteistä, joilla kasvilli-
17
suuden kasvua uomassa voidaan rajoittaa, on tarkoitus tehdä suunnitelma useammalle vuodelle. Nämä toimenpiteet
yhdistetään muihin kunnostustoimiin,
jotka toteutetaan molemmissa järvissä
vuosittain.
Ahonpäänjoen alaosan rantapenkereet
ovat hyvin eroosioherkkiä, koska ne ovat
savisia ja muodoltaan jyrkkiä. Vaikka
kasvillisuus on heikentänyt veden virtausta, on sillä ollut myös merkittävä
maaperää sitova vaikutus.
Kuva 11. Ahonpäänjoen kauniiksi ruopattua uomaa Kaijalan sillalta ylävirransuuntaan kuvattuna.
18
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Kuva 12. Talvikuvissa on kuvattuna Ahonpäänjoen kapeaa ja kasvillisuuden ahtauttamaa uoman
eteläosaa. Kuva otettu huhtikuussa 2010.
Räpsänjokea on jo luonnonmukaistettu
kunnostamalla joen useita patoja ja lisäämällä kaloille edullisia kutupaikkoja
vuonna 2005 niin, että esim. taimenkannat elpyisivät. Myös Ahonpäänjoen alkupää on kunnostettu (kuva 13), jotta purotaimenen olisi mahdollista nousta
ylemmäksi kohti järveä. Taimenia onkin
tavattu Ahonpäänjoen keskiosassa saakka. Taimenella olisi Tarkeelaan päästessään lukuisia hyviä kutupaikkoja myös
kauniissa ja luonnontilaisessa Myllypurossa, jossa on useita lampimaisia suvantopaikkoja.
paremmille lisääntymisalueille mahdollistui.
Nummi-Pusulan Ahonpäässä, Pusulanjoen
latvoilla oli Karisjärvenkoskessa kalojen
kulun tiellä kolme vaellusestettä. Niiden
takia mm. paikallisen taimenen elinpiiri
rajoittui esteiden yläpuoliseen ja alapuoliseen alueeseen. Vähäiset kutupaikat sijaitsivat enimmäkseen ylävirran puolella.
Esteiden poiston jälkeen kalojen pääsy
Kuva 13. Ahonpääntien alittavan siltarummun
kynnystettyä Ahonpäänjoen uomaa vuodelta
2005.
Myllypuro on noin 1,3 kilometrin pituinen joki Vahermajärven ja Tarkeelanjärven välillä. Aluksi joki laskee Vahermajärven eteläpuolella olevaan Tykylampeen. Noin 500 metrin päässä Vahermajärvestä on Antiaistentie, jonka alitse
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Myllypuro virtaa usean rumpuputken
kautta. Rumpuputkia onkin lisätty alituskohtaan vuonna 2009 tietöiden yhteydessä. Antiaistentien jälkeen joki haarautuu kahdeksi pieneksi koskiosuudeksi,
jotka yhtyvät jälleen 40 metrin päässä
yhdeksi uomaksi. Korkeuseroa matkalla
Vahermajärvestä (N60+109,5 m) Tarkeelanjärveen (N60+83,80 m) on jopa 25,7
19
metriä, josta valtaosa kertyy koskiosuuksilla. Joessa on useita suvantopaikkoja ja
luonnon muovaamia sekä kivi- että puupatoja. Joen kasvillisuus on koko osuudella varsin niukkaa. Korkeuseron ollessa
suuri ei hankkeen muutokset vaikuta yläpuoliseen vesistöön.
Kuva 14. Keväisessä ja kauniissa Myllypurossa virtaamat kasvavat näyttävän kokoisiksi. Kuvassa
on myös yksi joen lukuisista luonnontilaisista suvantopaikoista. Kuvat otettu keväällä 2010.
Myllypuron ympäristö alueena poikkeaa
tyypillisestä uusmaalaisesta jokivarsimaisemasta. Se on suurelta osin luonnontilaisena säilynyttä jokea, jossa aarnimainen metsä tulee aivan jokeen kiinni kaartuen veden päällekin. Puustossa on vanhaa kuusikkoa ja mänty metsää, myös
kookkaita haapoja ja koivuja. Aluskasvillisuus on kangasmaisen karua. Voidaan
sanoa joen olevan koko matkaltaan luonnontilaisessa uomassaan, jolta osin se
voidaan luokitella metsäluonnon erityisen
tärkeäksi elinympäristöksi. Joessa on havaittu liikkuvan saukkoja ja joessa on
taimenelle useita sopivia lisääntymispaikkoja. Alueen kosket ovat myös koskikaran mahdollista elinympäristöä. Myllypuro
on mahdollinen metsälain 10 §:n tarkoittama joen lähiympäristö. Mikäli Myllypuro
ei täytä metsälain vaatimuksia, voidaan
sitä silti vähintäänkin pitää paikallisesti
tai jopa maakunnallisesti huomion arvoisena luontokohteena.
20
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Kuva 15. Myllypuron luonnon muodostamat puupadot ovat muodoltaan sekä näyttäviä että tehokkaita vesimassojen pidättäjiä. Kuvat otettu keväällä 18.4.2010.
6.2
Luonto
Mahdollisia
luonnonsuojelulain
(1096/1996) 29 §:n mukaisia suojeltuja
luontotyyppejä,
vesilain
(1105/1996)
1:15a tai 1:17a §:n mukaisia luonnontilaisina säilytettäviä kohteita tai metsälain
(1093/1996) 10 §:n mukaisia erityisen
tärkeitä elinympäristöjä ei ole järvialueelta tai sen välittömästä läheisyydestä löydetty. Myöskään paikallisesti arvokkaiksi luokiteltuja luontokohteita, johon
veden korottamisella olisi vaikutusta, ei
löytynyt. Myllypuro ja sen lähiympäristö
vaikuttaa luonnontilaltaan arvokkaalta
6.2.1
ympäristöltä, jota hanke kuitenkin voisi
hyödyttää.
Ranta-asukkaiden havaintojen mukaan
järvessä esiintyvistä kasvi-, kala- ja
eläinlajeista kotilo, ulpukka, siimapalpakko, ruskoärviä, lahna, salakka, ahven ja
särki ovat runsaslukuisimpia. Vähemmän
järvessä esiintyy järvitaimenta, rapua ja
muualla yleisiä isoja petokaloja. Linnustosta sinisorsat ja tiirat ovat olleet valtalajeina. Nisäkkäistä saukoista on ainakin
kaksi havaintoa vuodelta 2007 ja 2010.
Piisamikanta on havaintojen vähäisyyden
perusteella pienentynyt huomattavasti tai
hävinnyt järvistä jopa kokonaan.
Vesikasvillisuus
Vesikasvit kuuluvat luonnollisena osana vesistöön ja niillä on useita tärkeitä tehtäviä
järven ekosysteemissä. Ranta- ja vesikasvit vähentävät eroosiota ja suodattavat valuma-alueelta tulevia ravinteita tehokkaasti ja estävät etenkin hajakuormituksesta aiheutuvaa järven ulkoista kuormitusta. Vesikasvit vaikuttavat järven sisäiseen kuormitukseen vähentämällä pohja-aineksen resuspensiota. Resuspensio tarkoittaa sitä, että tuulen, kalojen, pohjaeläinten tai ihmisen aiheuttama pöyhintä saa sedimenttiin sitoutuneita ravinteita liikkeelle. Rehevissä järvissä sedimenttiin on sitoutuneena valtavat ravinnevarastot. Runsas vesikasvillisuus vähentää tätä pohja-aineksen liikkumista ja samalla
ravinteiden palautumista vesipatsaaseen. Liian tiheästä kasvillisuudesta taas linnut eivät saa hankittua ravintoa, joten esimerkiksi järviruoikot ovat niille erittäin huonoja.
Vesikasvit kilpailevat ravinnosta levien kanssa ja tarjoavat myös leviä kuluttavalle
eläinplanktonille suojapaikan saalistajia vastaan. Parhaita suojapaikkoja ovat monimuotoisen rakenteensa vuoksi uposlehtiset kasvustot, mutta myös ilmaversoisilla ja kelluslehtisillä on havaittu selvä suojapaikkavaikutus. Vesikasvillisuus säätelee eläinplanktonin esiintymistä ja vaikuttaa levien määrään [2].
Tarkeelanjärveen ja Niemilampeen on
Pekka Keinänen tehnyt kasvillisuuskartoi-
tuksen 6.9.2002. Silloin pidetyssä kasvillisuuskartoituksessa havainnoitiin Niemi-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
lammen ja Tarkeelanjärven osalta alempana esitettyjä kasveja.
Kuva 16. Tarkeelanjärven pohjoisosaan vesikasvustoa vuoden 2009 kesäkuun ilmakuvassa. Varvarinlahti kuvassa vasemmalla Myllyselkä oikealla puolella järveä.
Kuva 17. Tarkeelanjärven keski- ja eteläosan
vesikasvustoa vuoden 2009 kesäkuun ilmakuvassa. Kuvassa erottuvat kyseisen vuoden
ensimmäiset niitot suorina kanavamaisina
linjoina ja alueina.
Tarkeelanjärvi: Kasvillisuus Myllyselältä
koskelle päin, siimapalpakkoa esiintyi
runsaasti varsinkin kosken lähellä ja
pienten luotojen luona. Muita palpakkoja
ei löytynyt. Sen sijaan ruskoärviää todettiin olevan. Myllyselän pohjukassa paljon
järviruokoa, osmankäämiä ja pullosaraa
sekä taaskin siimapalpakkoa. Pohjukasta
eteenpäin ahvenvitaa ja tummaa lahnaruohoa (pohjakasvi, lyhyt tupsu, jota lienee muuallakin), ulpukoita. Vesirajassa
esiintyy järvikortetta, pullosaraa ja nuottaruohoa. Rantakasveina ainakin terttualpi, ranta-alpi, rantakukka ja rantayrtti –
myös muualla järvessä. Varvarinkulmassa valtavasti siimapalpakkoa, lumpeita,
21
ulpukoita ja ruskoärviää. Lisäksi lähellä
rantaa rantapalpakkoa ja haarapalpakkoa, jotka eivät ole kelluvia. Pullosaraa
kasvaa puoliksi maalla; niiden leikkaaminen on suurten juurakkojen takia vaikeaa. Järven kapeammalla selällä jälleen
siimapalpakkoa, ruskoärviää, myös järviruokoa (jota erheellisesti kaislaksi kutsutaan; järvikaislaa ei löytynyt) ja leveälehtistä osmankäämiä, uistinvitaa, lumpeita,
ulpukoita.
Niemilampi: Paljon järviruokoa, osmankäämiä ja siimapalpakkoa sekä aivan valtavasti ruskoärviää. Myös ulpukoita, lumpeita, järvikortetta, pullosaraa.
Järvien kokonaiskasvuston peitteisyys on
yli 30 % kun kalanpoikasten kannalta
riittävä taso saavutetaan jo 15 - 20 %
kasvuston määrällä koko pinta-alasta.
Niemilammen tilanne on kaikista pahin.
Lammen peitteisyys on selvästi pahimpina kesinä yli 50 %. Näissä luvuissa ei ole
otettu huomioon uposkasveja. Ainoastaan siinä kohtaa lampea jossa veden syvyys on yli 1,5 metrin, ei kasvustoa ole.
Tarkeelanjärven syvässä Myllyselänteessä ei myöskään liikakasvustoa esiinny.
Muualla lummetta, ruskoärviää ja siimapalpakkoa esiintyy hyvin paljon, ja etenkin nämä kasvit ovat levinneet uusille
paikoilla järvessä. Tiheän mökkiasutuksen lähellä Tarkeelanjärven alaosassa
Myllyselästä etelään, on kasvillisuuden
peitteisyys huomattavan suurta. Kelluslehtisistä vesikasvilajeista järvellä on vallassa ulpukka ja sitä tavataan monin paikoin laajoina kasvustoina järven eri osissa, mutta etenkin järven kokonaisuudessaan matalammassa länsipuoliskossa.
Uposkasvit ja niistä etenkin ruskoärviä on
järven ehdoton valtalaji, sillä sen peitossa oleva alue näyttää olevan järviruo'on
ja ulpukankin peittämää alaa suurempi.
Ruskoärviä on vasta viime vuosina runsastunut lähes räjähdysmäisesti ja haittaa siten suuresti järven virkistyskäyttöä.
Monien uposkasvien poistoa on pidetty
vaikeana toteuttaa niiden voimakkaan
uusiutumiskyvyn takia (vrt. esim. Sarvala
2005 sekä Kääriäinen ja Rajala 2005).
Etenkin vesiruttoa (Elodea canadensis) ja
karvalehteä on pidetty tässä suhteessa
hankalina lajeina. Ruskoärviä ei välttä-
22
mättä ole tässä suhteessa yhtä vaikea
tapaus. Liitteessä 10 on esitetty vuonna
2010 tehty kasvillusuuskartoitus molemmista järvistä.
Kuva 18. Niemilammen vesikasvustoa vuoden
2009 kesäkuun ilmakuvassa. Kuvassa niitto
suoritettu järven pohjois- ja keskiosassa jotta
virtaukset järvessä ja joessa säilyisivät mahdollisimman normaalina. Ilman vuosittaisia
niittoja pohjoisosan virtaamat pienentyvät
oleellisesti ja tulvariski kasvaa.
Ulpukka (Nuphar lutea) on kasvualustan
ja ravinnevaatimusten suhteen erittäin
laaja-alainen, minkä vuoksi sitä tavataan
lähes kaikissa järvissä. Sen kasvustot tihenevät ja laajenevat vesistön rehevöityessä ja pohjan liejuuntuessa. Vankan
maavarren ansiosta laji kestää hyvin
myös kuivuutta. Ulpukan ravinnepitoiset
juurakot eivät kuitenkaan kelpaa esimerkiksi piisamille jos lummetta on tarjolla.
Ulpukka esiintyy molemmissa järvissä
runsaana.
Siimapalpakko
(Sparganium
gramineum) kasvaa useimmiten ruoko- ja
ulpukkavyöhykkeiden ulkopuolella. Se
muodostaa juurakkonsa avulla laajoja
kasvustoja, jotka ovat runsaimmillaan
kirkasvetisissä, karunpuoleisissa järvissä
1,5 - 2,5 metrin syvyydessä. Siimapalpakko on laji, johon niitto tehoaa huonosti. Esiintyy myös molemmissa järvissä
hyvin runsaana.
Ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum)
on suurella osaa Tarkeelanjärveä ja Niemilampea massakasvustoja muodostava
paremminkin niukkaravinteisuuden edus-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
taja, joka saattaa taantua vesistön rehevöitymisen seurauksena. Niemilammessa
ruskoärviän voimakkaaseen kasvuun ja
havaittuun runsastumiseen saattaa olla
merkitystä esim. poikkeuksellisen kuivilla
kesillä ja järvien mataloitumisella, jolloin
vedenpinnat järvissä ovat kesän loppupuolella yleisesti matalalla tasolla. Ärviä
on voinut hyötyä tästä tilanteesta ja valloittaa uusia alueita. Myös niittojen on
todettu lisäävän ruskoärviän leviämistä.
Järvikorte (Equisetum fluviatile) kasvaa
näissä kahdessa järvessä enää yksittäisinä, hyvin pienikokoisina kasvustoina ja
nämäkin kasvustot ovat jäämässä järviruoko kasvuston alle. Järvikorte on vaatimaton laji, joka viihtyy hyvin monenlaisissa ympäristöissä ja sietää myös rehevöitymistä.
Järviruoko eli ryti (Phragmites australis)
on rannoilla kasvava monivuotinen ruohokasvi, jonka käyttö on hyvin monimuotoista. Järviruoko on yleinen rehevien
järvien kasvi. Sitä tapaa suurina hyvin
suurinakin kasvustoina. Järviruoko on
yleistynyt vesistöjen rehevöityessä. Järviruokoa voidaan käyttää ravinteisten valumavesien puhdistukseen, koska se
käyttää suuria määriä ravinteita kasvuunsa. Ruokokasvien esiintymisalueen
laajentuminen on Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä syntynyt mataloitumisen
johdosta. Alhaisesta vedenkorkeudesta
seuraa järviruo'olle kilpailuetua. Järviruoko onkin laajentanut kasvualuettaan runsaasti viimevuosien aikana. alhaisesta
vedenkorkeudesta on ollut selvästi järviruo'olle kilpailuetua. Järviruoko on tehokas biomassan tuottaja ja levitessään se
mataloittaa ja umpeuttaa rantavyöhykettä tehokkaasti. Virtavedet kuljettavat
mukanaan kiintoainesta, joka mataloittaa
rantavyöhykettä yhdessä järvessä tuotetun aineksen kanssa. Helposti ruovikkoon
kerrostuva kiintoaines mataloittaa erityisesti jokien ja purojen suistoalueita. Tämän kaltainen kehitys on havaittavissa
juuri Niemilammen suistoalueella, järven
pohjoisosassa.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
23
Kuva 19. Niiton jälkeen siimapalpakko kasvaa hyvin nopeasti uudelleen. Kuvassa Tarkeelanjärven 3.7.2010 niitettyä eteläosaa, joka on kasvanut täyteen jo 6.8.2010 mennessä.
Kuva 20. Kuvassa 14.7.2010 Tarkeelanjärven eteläosan runsasta siimapalpakkokasvustoa. Kasvusto haittaa merkittävästi virkistyskäyttöä.
24
Leveäosmankäämi (Typha latifolia) on
rehevien vesien laji, ja parhaiten se viihtyy likaantuneiksi luokiteltavissa vesissä.
Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa lajia tavataan enää vain muutamin paikoin
ruovikon seassa. Laji häviää kilpailussa
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
järviruo'olle ja on kadonnut nopeasti järviruokokasvuston levitessä. Paikoin tiheät
ruovikot eivät ole myöskään kaloille tai
vesilinnuillehyvä elinympäristö. Ilman
niittoa rannat kasvavat nopeasti umpeen.
Kuva 21. Kuvaparissa Tarkeelanjärven runsasta kasvustoa Varvarinlahdelta. Varvarinlahdessa
ulpukka ja ruskoärviä on rannan läheisyydessä hyvin tiheänä kasvustona, kun taas siimapalpakko syvemmässä osassa täyttää koko lahden. Kuvat otettu kesällä 17.7.2010.
Uposkasvien runsastumisen 2000-luvun
alussa pääteltiin johtuvan poikkeuksellisesta sääjaksosta. Talvi 2002-2003 oli
erityinen järvivesipintojen mataluuden,
jäätymisen varhaisuuden ja pitkän jääpeitteisyyden vuoksi. Kesä 2003 oli poikkeuksellisen lämmin ja kuiva, minkä
vuoksi järvien vedenpinnat pysyivät edelleen matalalla. Myös hajakuormitus oli
vähäistä, koska pienemmät valumavesimäärät kuljettavat järviin selvästi
normaalia vähemmän kiintoainetta ja ravinteita. Tämä taas merkitsi tavallista
kirkkaampia järvivesiä ja edullisia olosuhteita uposkasvien leviämiselle. Kesän
2004 alku oli lämmin, mikä suosi vesikasvien nopeaa kasvuun lähtöä. Näiden
lisäksi 2000-luvun puolivälin kuivat kesät
ja vedenpinnan lasku yhdessä ovat suosineet uposkasveja ja etenkin ärviää
Niemilamessa ja Tarkeelanjärvessä. Uusia havaintoja on tehty ahvenvitasta ja
uistinvitasta Niemilammessa ja järvisammaleesta Tarkeelanjärven puolella.
Näitä kahta vitakasvilajia tavataan järvissä hyvin vähän. Uistinvita on kuitenkin
sinnikäs rehevien vesien kasvi, joka saattaa hyvissä olosuhteissa lisääntyä tehokkaasti kasvin jokaisesta osasesta.
Rantojen liiallista kasvillisuutta voidaan
poistaa tehokkaasti myös hankkeen toteutushetken valinnalla. Talvella, kun
matalilla alueilla on vielä vahva jää, nostetaan veden pintaa tulvakorkeuteen tavallista aikaisemmin. Veden pinnan noston seurauksena jää irtoaa pohjasta ja
sen mukana irtoavat vesikasvit juurineen. Tätä menetelmää käytettäessä on
kuitenkin muistettava poistaa kasvimassa
vedestä.
Päätelmät järvien kasvillisuuspeitosta on
tehty silmämääräisesti arvioiden ilmakuvista ja vesikasvien esiintymismäärien
perusteella laditusta kasvillisuuskartoituksesta.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
25
Kuva 22. Kuvassa Niemilammen umpeenkasvua ilmentävät runsaat järviruokokasvustot ja järven mataluutta kelluslehtisten laaja levinneisyys. Vuoden 2010 heinäkuussa vesikasvusto ei ole
ollut normaalin runsasta, koska kylmä ja sateinen kevät hidasti erityisesti ulpukan ja siimapalpakon kasvua. Kuva otettu heinäkuussa 2010.
Alueen järvien kiintoaineskuormitusta on
saattanut lisätä juuri lähimetsien ojitus.
Ojituksen keskeisin vesistövaikutus on
kiintoainekuormitus. Kiihtynyt mataloituminen kiintoainetta keräävillä alueilla
myös nopeuttaa rehevöitymisolosuhteita
ja umpeenkasvua. Näistä tekijöistä johtuva mataloituminen saattaa etenkin
Niemilammen pohjois-osissa olla jopa
senttimetrin luokkaa vuodessa. Tämä
vauhti tarkoittaa nykytilanteessa järven
mataloituvan hyvin nopeasti. Hyvänä
esimerkkinä runsaasta humuskertymästä
on erittäin nopeasti laituriportaiden pinnalle kerrostuva ruskea limainen aines
Vesikasvien esiintymisalueita kartoitettiin
kesän 2010 aikana. Kartoituksen perusteella on tehty karkeat kasvillisuuskartat
jotka ovat liitteenä. Kasvillisuuden normaalissa esiintymisessä oli poikkeavuuksia paikoissa, joissa oletettavasti esiintyi
voimakkaita lähteitä ja virtauksia. Lisäksi
ruskoärviä ei viihtynyt kovapohjaisessa
hiesupohjassa, josta paras havainto on
Varvarinlahden pohjoisosan hiekkasärkkä. Molemmissa järvissä mitattiin myös
eri kasvien kasvupaikkojen syvyyksiä.
Alla on taulukoituna yleisempien vesikasvien kasvupaikkojen syvyystulokset (taulukko 7).
Taulukko 7. Vesikasvien esiintymissyvyyksiä 15.7.2010 (veden pinta N60+83,90)
Niemilampi / m
Tarkeelanjärvi / m
Järviruoko
0 - 0,70
0 - 0,70
Ruskoärviä
0,3 - 1,2
0,3 - 1,2
Ulpukka
0,4 - 1,45
0,4 - 1,8
Siimapalpakko
1,4 - 1,55
1,0 - 1,9
Järvikorte
0,0 - 1,1
0 - 0,70
Vesikasveja ei havaittu 1,50 - max. syvyys
1,2 - max. syvyys
26
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Kuva 23. Niemilammen kasvillisuutta 14.7.2010. Kelluslehtiset peittivät järven melkein kokonaan, valtalajina siimapalpakko esiintyi ulpukkaa selvästi runsaampana. Kelluslehtisten kasvusyvyys ulottui 1,5 metriin.
Niemilampi isolta osin ja Tarkeelanjärvi
keskiosaa lukuuottamatta on runsaan vesikasvillisuuden peittämä. Molemmissa
järvissä on monin paikoin runsas ja tiheä
kellus- ja uposlehtinen kasvillisuus. Umpeenkasvun myötä vesialueella liikkuminen veneellä on hankalaa.
6.2.2
Linnusto
Petolinnuista järvialueella on havaittu läheisiltä kangasmailta varpus- ja kanahaukka, jotka etsivät ravintoa ajoittain
myös järvialueilta. Lisäksi järvellä vierailee kesäisin kalasääski ja harmaahaikara,
joista on useita varmoja havaintoja.
Mökkiläiset ovat havainneet järvellä uivan ainakin kuikan ja koskelon. Telkkä on
pesinyt pöntöissä, vaikka suosiikin kirkasvetisempiä järviä. Telkälle on rakennettu useita pesäpönttöjä pitkin Ahonpäänjoen vartta, missä ne pesivät hyvin
runsaslukuisina. Kahlaajista alueella ei
ole havaintoja. Lokkeja ja tiiroja on useita pariskuntia. Muista linnuista mainitta-
koon käpytikka, palokärki, laulu-, punakylki-, musta-, ja räkättirastas ja käki
sekä pikkulinnuista punatulkku, peippo,
tali-, hömö- ja kuusitiainen. Punarinta ja
puukiipijä erottuvat muista pikkulinnuista. Siepot pesivät pöntöissä ja västäräkki
erilaisissa koloissa. Kevään ja syksyn
muuttoaikana järvellä ja sen rannoilla voi
oleskella enemmän lintuja, mutta kesällä
lajisto on melko vähäinen. Eniten äänessä ovat pajulintu, lehtokerttu ja peippo.
Sinisorsapoikueita esiintyy kesällä useita.
Kesällä 2008 Tarkeelanjärvelle eksyi jopa
merimetso.
Lisäksi järvellä ui joka kesä laulujoutsenpariskunta. Se on viihtynyt järvellä todennäköisesti jo vuosia. Joutsenet antavat oman hienon lisänsä järven luontonautinnoille. Toisaalta joutsen ei suvaitse
muita kookkaita lintuja järvellä, mikä
karsii järven vesilinnustoa. Joutsenet
ovatkin häätäneet ainakin kanadanhanhet järveltä useaan otteeseen.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
27
Kuva 24. Tarkeelanjärvellä ja Niemilammella pesivä joutsenpariskunta. Kuva 7.7.2010.
6.2.3
Kalastusolot ja kalakanta
Karjaanjoen vesistö on Uudenmaan laajin
vesistö, monipuolinen ja etelärannikon
oloissa varsin järvinen. Sen laskujoki on
Karjaan- eli Mustionjoki, joka oli aikoinaan huomattava vaelluskalajoki, joessa
esiintyi lohta, taimenta, ankeriasta, siikaa
ja vimpaa. Lohi ja taimen nousivat jokea
pitkin Lohjanjärveen ja sen yläpuolisiin
vesistöihin. Alla on otteita nykyisen ELYkeskuksen Petri Savolan tekemästä koekalastusraportista, Tarkeelanjärvellä.
Koekalastuksessa nuotattiin yhteensä 6
apajaa, joista saatiin yhteensä 47 kilogrammaa kalaa. Tästä määrästä vapautettujen petokalojen osuus oli noin
3,5 kilogrammaa. Saaliissa oli edustettuina kuusi kalalajia särki, salakka, lahna, ahven, kiiski ja hauki. Petokaloiksi
lueteltiin myös noin 15 senttimetriä pitemmät ahvenet [32].
Tarkeelanjärven ja Niemilammen kalastosta on tehty arvio kurenuottauksen perusteella vuonna 2008. Kalasto koostunee täysin kevätkutuisista kalalajeista
kuten lahna, ahven, hauki ja särki. Koe-
kalastus osoittaisi, että Tarkeelanjärvellä
kalasto koostuu 67 % särkikaloista. Tämä
tarkoittaa että kalaston tilanne on vääristynyt. Vääristymä on syntynyt vähitellen
kun valikoiva, lähinnä vain petokaloihin
kohdistunut kalastus on suosinut särkikalojen lisääntymistä. Myös yleinen rehevöitymiskehitys suosii särkikaloja [32].
Kalastus on lähinnä katiskalla ja matoongella tapahtuvaa pienimuotoista virkistyskalastusta, koska esim. virvelöinti ei
vesikasvillisuuden takia ole ollut mahdollista suuressa osassa järviä enää vuosiin.
Kuitenkin pienimuotoinen kalastus tuskin
on aiheuttanut kalakantojen vääristymää,
vaan syitä pitää etsiä jostain muualta
järvistä. Hauenpoikasten on todettu pärjäävän huonosti ravintokilpailussa suurten särkikantojen kanssa. Lisäksi särkikalat syövät petokalojen mätiä heikentäen
poikasten tuottoa merkittävästi.
Koenuottauksen ja vedenlaatutietojen
perusteella arvioituna Tarkeelanjärven
todellinen kalamäärä olisi noin 60-100 kg
hehtaarilta. Kokonaismäärältään se vastaa 5-9 tonnin kalamäärää [32].
28
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Taulukko 3. Taulukossa on vuoden 2008 kurenuottauksen apajien yhteen lasketut tulokset. Ote
UYK Savolan raportista.
On todennäköistä, että rehevöityminen ja
mataloituminen ovat laskeneet isojen kalojen määrää merkittävästi. Järviin on istutettu useana vuotena petokaloja, koska
vedenpintojen laskutoimenpiteiden takia
etenkin isojen petokalojen vaatimat kutualueet ovat sekä pienentyneet että heikentyneet. Kutuolosuhteiden heikkenemisestä johtuva vähäinen poikasten tuotto
ei ole yksinään riittänyt pitämään petokalakantoja riittävän suurena. Isojen petokalojen vähentyessä pohjasedimenttiä
sekoittavien särkikalojen määrä kasvaa.
Kalojen toiminnan seurauksena pohjasedimentti sekoittuu veteen, jolloin järven ravinnepitoisuudet kasvavat. Lisäksi
järven mataluus on voinut aiheuttaa ainakin Niemilammessa hauen kudun epäonnistumisia. Näin etenkin lämpiminä keväinä, jolloin matalassa ja tilavuudeltaan
pienessä järvessä lämpötilan nousu ja
haihtuminen on saattanut aiheuttaa nopeita muutoksia kutuolosuhteisissa. Hauen lisääntymisen kannalta on tärkeää,
että vedenpinta on kutuaikana ja poikasvaiheessa riittävän korkealla ja vettä on
kudun kannalta parhaalla lisääntymisalueella saraikoissa riittävästi (yli 0,2 m).
Koska hauki kutee usein aivan rantamatalaan, voi vedenpinnan lasku välittömästi kudun jälkeen tuhota suhteellisesti
merkittäviä määriä mätiä. Vedenkorkeuksien lisäksi hauen lisääntymisen onnistumiseen vaikuttavat erityisesti kevään
lämpöolosuhteet. Pieni petokalakanta on
myös altis normaalisti merkityksettömille
luontoon kuuluville muutoksille.
Vuoden 2008 suoritetun kurenuottauksen
tuloksissa onkin esitetty saaliskalojen ja
petokalojen F/C suhteen olevan 12,5,
kun hyvä suhde on 1-4. Rantaasukkaiden havainnot ja nuottauksen tulokset kalakannasta ovat samansuuntaiset. On kuitenkin syytä suhtautua nuottauksen antamiin tuloksiin varauksella,
sillä ainakin haukea on vaikea saada nuotattua kesällä. Hyvin todennäköisesti
haukia on enemmän kuin koekalastuksen
tulokset kertovat. Paremmasta F/C suhteesta huolimatta petokalojen osuus on
liian pieni.
Uudenmaan järvialueilla tehtyjen tutkimusten perusteella tiedetään, että runsastuneet särkikalakannat ylläpitävät rehevyyttä. Erityisesti lahna ja pasuri pöyhivät pehmeitä pohjia ravintoa etsiessään
ja vapauttavat samalla pohjasta fosforia
alusveteen. Särki ja muut särkikalat
käyttävät lisäksi ravinnokseen pääasiassa
eliöitä, jotka ”puhdistavat” vettä suodattamalla vedestä planktonia ja ravinteita.
Järvitaimenta ei vuoden 2008 nuottauksissa saatu, mutta sitä on havaittu ajoittain järvessä ja nyt myös Ahonpäänjoessa Räpsäjoen ennallistamisen jälkeen.
Järvitaimen menestyisi järvessä ja se on
myös ravintoketjun kunnostuksen kannalta hyödyllinen laji, koska se syö pientä
särkikalaa. Lisäksi urheilukalastajat arvostavat virkeänä taistelijana tunnettua
järvitaimenta. Kalastus on vähentänyt
järvitaimenkantoja, mutta pahin uhka
taimenelle on kuitenkin vesistöjatkumon
katkeaminen. Järvitaimen- ja lohikantoja
onkin pyritty palauttamaan erilaisten
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
hankkeiden avulla, esimerkkinä Karjaanjoki LIFE -hanke. Lisäksi paikalliset yhdistykset ovat tehneet monia toimenpiteitä
Karjaajoen vesistön tilan ja kalakantojen
kasvun edistämiseksi. Toimet ovat käsittäneet nousuesteiden poistoja, kutupaikkojen luomista ja poikasalueiden rakentamista. Padon suunnittelussa tulee ottaa
huomioon
myös
vedenpinnan
talvialenema. Liian suuri alenema talvella
voi aiheuttaa ylimmän rantavyöhykkeen
pohjan jäätymisen, joka vaikuttaa kielteisesti rannan monimuotoisuuteen. Pohjan
jäätyminen koskee lähinnä hiekka- ja sorapohjia. Niemilammen ja Tarkeelanjärven hienorakeiset ja runsaasti orgaanista
ainesta sisältävät maalajit eivät jäädy yhtä helposti. Erityisesti suurikokoiset pohjalehtiset kasvit, kuten tummalahnanruoho, eivät kestä pohjan jäätymistä juuri lainkaan. Tummalahnanruohovyöhyke
on aluetta, jossa mm. suurikokoisten kalojen tärkeää ravintoa olevan pohjaeläimistön määrä on suurimmillaan (Tikkanen ym. 1989). Myös ravintona tärkeät
pohjaeläimet ovat herkkiä pohjan jäätymiselle.
6.2.4
Ravusto
Rapuja järvissä on vähän. Suomalaiset
ravut hävisivät jo 1940-luvulla rapuruton
takia. Täplärapuja on istutettu järviin
myöhemmin, mutta ne eivät ole menestyneet - tähän ovat luultavimmin syynä
epäedulliset olosuhteet. Rapujen elinkierrossa erityinen rooli on suojapaikoilla,
joiden määrällä ja laadulla voidaan säädellä rapukannan kokoa (Foster 1993,
Tulonen ym. 1998). Rapukannan paluuta
järviin ja jokiin toivotaan. Tästä syystä
patoalueen rakentamisessa otetaan huomioon suojapaikkojen rakentaminen. Erityisesti suomalaiset kaupalliset rapulajit
suosivat ranta-alueita, joilla on runsaasti
ja helposti saavutettavia erikokoisia suojapaikkoja (Goldman ja Rundqvist 1977).
Kovapohjaiset rannat ja kivikot soveltuvat erityisen hyvin rapujen elinpiiriksi
(Westman ja Pursiainen 1978, 1982).
6.2.5
Vesinisäkkäät
Varsinaisista vesinisäkkäistä on järvialueella havaintoja ainakin vesimyyrästä,
29
saukosta ja piisamista. Piisamit viihtyvät
lammissa ja järvissä sekä merenrannikon
matalissa ruohikoissa ja hitaasti virtaavissa joissa. Piisami elää ranta-alueen
kasvillisuuden suojissa ja ui vain harvoin
avovedessä. Piisami liikkuu öisin ja viettää päivänsä pesässään. Ravinnokseen
piisami käyttää yleisiä ranta- ja vesikasveja, etenkin lumpeen juurakot maistuvat - ulpukasta se ei sen sijaan välitä.
Simpukat, ravut ja kotilot ovat niinikään
piisamin mieliruokaa. Piisami saattaa aiheuttaa jonkin verran vahinkoa kalakannoille, mutta on pääasiassa harmiton. Piisamin vihollisia ihmisen lisäksi ovat ketut, haukat ja pöllöt. Tällä järvialueella on
ollut aikoinaan paljon piisamin pesiä: ne
eivät ole juurikaan häiriintyneet ihmisistä. Piisamikannat ovat kuitenkin tarkastelualueella vähentyneet ja havaintoja niistä on tehty yhä harvemmin. Todennäköisiä syitä piisamikannan häviämiseen ovat
kylmät lumettomat talvet ja lumpeiden
juurakoiden harventuminen sekä ihmisten järveen jättämät katiskat. Myös simpukoiden ja kotiloiden väheneminen sekä
ympäristömyrkyt saattavat olla syynä piisamikantojen vähenemiseen. Piisami kelpaa myös saukon ravinnoksi. On kuitenkin hyvin todennäköistä, ettei piisamikannan pienenemisen syynä ole saukko,
koska saukkoja ei esiinny alueella runsaasti, eikä piisami ole saukon pääasiallista ravintoa. Saukko on luontodirektiivin
liitteen IV (a) kuuluva laji.
Nämä lajit kuuluvat tiukan suojelun järjestelmään, joka edellyttää niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelua
myös Natura 2000-alueiden ulkopuolella.
30
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Kuva 25. Saukon käynnistä rantatörmälle pienen kohouman päälle jääneitä merkkejä. Saukko
on usein käynyt etsimässä ravintoa Ahonpäänjoesta ja syönyt kalojen lisäksi myös jokisimpukoita. Kuva otettu 30.7.2010.
Saukosta on Tarkeelanjäven ja Myllypuron alueella ollut havaintoja ainakin
vuonna 2007. Järven jäällä nähtiin pitkiä
liukuma- ja jalanjälkiä. Myös Ahonpäänjoessa nähtiin kahden saukon uiskentelevan talvisessa uomassa. Varma havainto
on myös 30.7.2010 jolloin saukko liikkui
Ahonpäänjoen uoman eteläisellä pellolla
hyvin lähellä Kaijalan siltaa. Lähellä siltaa
havaittiinkin paikka, jossa saukko on
usein käynyt saalistamassa. Inventoinnin
perusteella Karjaanjoen vesistöalueella
eleli kevättalvella 2003 vähintään 21-24
saukkoa (ns. minimikanta). Saukkoja
esiintyi koko alueella suhteellisen tasaisesti. Suurimmat saukkotiheydet olivat
Karkkilan pohjoispuolella ja Nummen
seutuvilla. Vähiten saukkoja oli Vihdin
alueella. Varmoja poikuehavaintoja oli
vain kaksi – molemmissa emo ja kaksi
poikasta [21]. Karjaanjoen vesistöalueen
saukkokannalla on hyvät edellytykset
vahvistua myös Tarkeelanjärven alueelle.
6.3
Nykyiset vedenkorkeudet ja
virtaamat
Vuodesta 2004 alkaen on Tarkeelanjärven ja Niemilammen hoitoyhdistys suorittanut vedenpinnan korkeusmittauksia.
Suoritettujen vedenpinnan korkeuksien
havaintoarvoista voidaan laskemalla arvioida keskivedenpinnan olevan tasossa
N60+83,97 meriä. Simuloitujen arvojen
tulos vuosien 1981 - 2012 on N60+83,99
meriä. Havaintoaineisto koostuu pääosin
avovesikauden tuloksista, jolloin ero tuloksissa on järkevä. Vuoden 2004 elokuussa mitattu vedenkorkeus oli suurin
tähän mennessä mitattu arvo, noin kerran 20 vuodessa toistuva. Suureen vedenkorkeuteen vaikutti laajat ja pitkään
jatkuneet ennätyssateet sekä virtausta
haittaava runsas vesikasvillisuus. Suomen ympäristökeskus (SYKE) on määrittänyt ylläpitämällään vesistömallilla päivittäiset laskennalliset arvot Tarkeelanjärven ja Niemilampeen laskevista tulovirtaamista.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
31
Lasketut virtaamat ovat seuraavat:
Taulukko 4. Tunnusluvut nykyisistä Ahonpäänjokeen laskevista virtaamista m3/s
HQ (ylivirtaama)
2,29
MHQ (keskiylivirtaama)
1,59
MQ (keskivirtaama)
0,68
MNQ (keskialivirtaama)
0,16
NQ (alivirtaama)
0,03
Vedenpinnan korkeuksien laskemiseksi
mitattiin vuonna 2010 ELY-keskuksen
toimesta virtaamia Ahonpäänjoessa ja
vedenkorkeuksia Tarkeelanjärvessä. Saatujen tulosten pohjalta määriteltiin järvis-
tä laskevan Ahonpäänjoen purkautumiskäyrä, minkä avulla on määritelty nykyiset vedenkorkeudet molemmissa järvissä.
Kuva 26. Kaaviokuvassa on siivikkomittaustuloksiin sovitettu Ahonpäänjoen purkautumiskäyrä
nykyisellä padolla. Havainnoidut siivikkomittausten tulokset on merkitty lukemina kaavioon.
Lasketut vedenkorkeudet ovat seuraavat:
Taulukko 5. Tunnusluvut nykyisistä vedenkorkeuksista N60+m
HW (ylivesi)
84,48
MHW (keskiylivesi)
84,28
MW (keskivesi)
83,99
MW, havaintoaineisto
83,97 (2004 -2012)
MW 1.6-1.9
83,90
MNW (keskialivesi)
83,78
NW (alivesi)
83,71
32
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
84,50
NYKYTILANNE
Havaintoaineisto
84,40
84,30
84,20
84,10
84,00
83,90
83,80
1.8.2012
1.6.2012
1.4.2012
1.2.2012
1.12.2011
1.10.2011
1.8.2011
1.6.2011
1.4.2011
1.2.2011
1.12.2010
1.10.2010
1.8.2010
1.6.2010
1.4.2010
1.2.2010
1.12.2009
1.10.2009
1.8.2009
1.6.2009
1.4.2009
1.2.2009
1.12.2008
1.10.2008
1.8.2008
1.6.2008
83,70
Kuva 27. Kaaviokuva havainnoidusta vedenkorkeuden arvoista ja simuloidusta vedenpinnan korkeuden vaihtelusta Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä vuosina 2008 - 2012.
6.4
Vesiliikenne ja uitto
Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa vesiliikenne on lähinnä ranta-asukkaiden
vapaa-ajan pienveneilyä ja kalastusta.
6.5
Vesistössä ei harjoiteta uittoa. Veneily
Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa on
vähäistä, koska vesistö on pieni.
Järven vedenlaatu
Järven vedenlaatuun vaikuttavat monenlaiset tekijät. Vedenlaadun kannalta keskeisiä
tekijöitä ovat mm. valuma-alueen maankäyttö, järven viipymä ja veden syvyys. Valuma-alueelta tuleva piste- ja hajakuormitus eli järven “ulkoinen kuormitus” määrittelee
hyvin pitkälti järven ravinnetason. Jos valuma-alueella on suuria pistemäisiä kuormittajia tai runsaasti maataloutta, näkyy se yleensä järven vedenlaadussa. Osa valumaalueelta tulevasta kuormituksesta sitoutuu järven pohjasedimenttiin, jossa ravinteet
säilyvät niin kauan haitattomana kuin vedessä riittää happea. Talvikaudella happi voi
kulua loppuun matalissa järvissä, joissa veden vaihtuvuus on vähäistä. Talvella jääkansi
estää tuulen aiheuttaman veden sekoittumisen ja hapen sitomisen ilmasta veteen. Matalassa järvessä vesitilavuus on pieni, joten syksyllä veteen varastoitunut happi ei riitä
koko talveksi. Jos matalan järven läpivirtaus on riittävän suuri, ei happikatoa pääse
syntymään. Matalissa järvissä ei esiinny kesällä happikatoja, koska vesi ei ole lämpötilakerrostunutta, jolloin tuulen sekoittava vaikutus yltää pinnasta pohjaan saakka. Hyvin
matalissa järvissä, joissa järven pohjalla on runsaasti orgaanista sedimenttiä, voi tuuli
sekoittaa pohjalla olevaa hienojakoista ainesta veteen ja lisätä siten veden ravinnepitoisuuksia. Järven läpivirtauksella on suuri merkitys veden laatuun. Järvet, joissa on hyvin
vähäinen vedenvaihtuvuus, rehevöityvät yleensä helposti. Jos järven läpivirtaus on hyvin suuri, noudattaa järven vedenlaatu ja rehevyystaso yleensä järveen tulevan veden
laatua.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
6.5.1
Tarkeelanjärven vedenlaatu
Tarkeelanjärvestä ja Niemilammesta on
hyvin vähän mittaustuloksia. Viimeisin
Tarkeelanjärven vedenlaadun mittauksista tehty raportti on vuodelta 2009 jonka
on laatinut ELY-keskuksesta limnologi
Anne-Marie Hagman. Alla otteita vuoden
2009 Tarkeelanjärven raportista.
Tarkeelanjärvi on puhdasvetinen, enimmäkseen metsien ympäröimä järvi, joka
laskee Niemenlammen kautta Pusulanjokeen. Järven vedenlaatua on tutkittu kerran sekä 1970- että 1980-luvuilla ja joitakin kertoja 1990- sekä 2000 luvulla.
Järvi voidaan ravinnepitoisuuksiensa perusteella luokitella karuksi tai lievästi reheväksi [31]. Järven vedenlaatu näyttää
pysyneen samankaltaisena 1970-luvulta
aina 2004 suoritettuun padon laskemiseen asti. Lievä sinileväkukinta havaittiin
heinäkuussa
2004.
Järven
valumaalueesta suurin osa on metsämaita. Rannoilla on paikoin runsaasti loma- ja
asuinrakennuksia, yhteensä noin 100.
Tarkeelanjärven veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut vuosina 1996 ja 2004 kesällä alle 15 µg/l, mikä kertoo järven olleen karu. Vuonna 1995, 1999, 2002 ja
2008 pitoisuus on ollut yli 15 µg/l, mutta
alle 25 µg/l. Tämän mukaan järvi olisi
keskirehevä. Järvi voidaan luokitella reheväksi, jos kokonaisfosforipitoisuus on
yli 25 µg/l. Vuoden 2008 kesä oli sateinen ja Tarkeelanjärveen on luultavasti
tullut kuormitusta valuma-alueelta, minkä seurauksena veden kokonaisfosforipitoisuus on kasvanut. Tarkastelemalla kesäaikaisia
kokonaisfosforipitoisuuksia
huomataan niissä olevan vuosittaista
vaihtelua, mutta mahdollisesti myös jonkinlaista nousua. On vaikea arvioida, onko kyse pysyvämmästä muutoksesta.
Tämän vuoksi olisi erittäin hyvä, jos järven vedestä määritettäisiin joka kesä ja
talvi kokonaisfosforipitoisuus. Tarkeelanjärvi on matala, joten tuulet voivat vaikuttaa veden fosforipitoisuuksiin. Merkittäviä hakkuita ympäröiviin metsiin ei ole
tehty, joten muutosta ympärillä oleviin
tuuliolosuhteisiin ei ole syntynyt [31].
33
Klorofylli-a-pitoisuutta ei ole määritetty
Tarkeelanjärvestä kuin kolme kertaa;
vuosina 1996, 2004 ja 2008. Welchin
luokituksen
mukaan
klorofylli-apitoisuuden ollessa 0 – 4 µg/l, järvi on
karu; pitoisuuden ollessa 4 – 10 µg/l,
keskirehevä ja pitoisuuden ollessa 10 –
100 µg/l, järvi voidaan luokitella reheväksi.
Tarkeelanjärven
klorofylli-apitoisuudet ovat olleet alle 10, mutta yli 4
µg/l eli järvi voidaan luokitella keskireheväksi. Klorofylli-a- ja kokonaisfosforipitoisuuden suhde oli 0,3 vuonna 2008. Tämä
kertoo, että kalastolla ei olisi suurta vaikutusta veden laatuun. Vuosien 1996 ja
2004 arvojen perusteella taas kalasto
näyttäisi heikentävän veden laatua [31].
Tarkeelanjärven veden happipitoisuus on
pysynyt hyvänä yhden metrin syvyydessä
kesäisin ja talvisin. Pohjan lähellä happea
on ollut myös riittävästi. Järven hyvään
happipitoisuuteen vaikuttaa läpivirtaus.
Hapekasta vettä tulee Myllypurosta, jonka sijainti on hyvin lähellä Tarkeelanjärven syvintä kohtaa (mittauspiste).
Taulukko 6. Tarkeelanjärven Myllyselän tulosten keskiarvot ennen ja jälkeen pohjapadon
madallusta vuonna 2004 (k = kesän keskiarvo, t = talven keskiarvo).
Suure
Yksikkö
Kemiallinen hapen kulu- mg/l
tus
CODMn
Kokonaisµg/l
fosfori
Kokonaisµg/l
typpi
keskiarvo ennen vuotta
2004
keskiarvo jälkeen vuoden
2004
7,3
(k 7,6 / t 7,1)
8,6
(k 8,6)
10
(k 14 / t 6)
16
(k 19 / t 5)
399
(k 388 / t 407)
572
(k 400 / t 830)
Veden happamuutta kuvaava pH-arvo on
Tarkeelanjärvessä mitattu 6,9, mikä on
lähes neutraali ja veden laadun kannalta
hyvä arvo. Sameusluku kertoo veden
olevan aika kirkasta ja väriluku viittaa
ruskeavetisyyteen.
Bakteeripitoisuudet
ovat erittäin alhaisia. Näkösyvyys on mittausten perusteella yli 1,6 metriä [31].
34
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Kuva 28. Tarkeelanjärven kokonaisfosforipitoisuudet ovat muuttuneet padon madaltamisen jälkeen keskirehevältä tasolta lähelle rehevää tasoa. Levien määrään ei ole tullut muutosta.
16
14
happipitoisuus, mg/l
12
10
8
6
4
2
Kuva 29. Tarkeelanjärven veden happipitoisuus yhden metrin syvyydessä [31].
24.7.2008
20.7.2004
24.3.2004
16.9.2002
4.8.1999
15.3.1999
15.8.1996
25.7.1996
5.3.1996
14.2.1996
24.8.1995
9.3.1995
16.1.1986
16.12.1971
0
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
6.5.2
Niemilammen vedenlaatu
Niemilammen veden laatua on tarkkailtu
ELY-keskuksen toimesta vuodesta 1994
lähtien. Mittausottojen välissä on useita
vuosia. 1990 luvulla näytteitä otettiin
vuosina 1994 ja 1996. Vuonna 2007
näytteitä otettiin jälleen talvella helmikuussa. Niemilampi saa suurimman osan
vedestään Tarkeelanjärven puolelta, jolloin myös veden laatu seuraa Tarkeelanjärvessä tapahtuvia muutoksia.
Niemilammen happitilanne kesäisin ja
talvisin on pysynyt hyvänä vedenlaatuluokituksen mukaan. Liuenneen hapen
keskiarvo vuosien 1994, 1996 ja 2007
perusteella laskettuna on ollut noin 10
mg/l. Hyvää happitilannetta kuvaa myös
se ettei massakalakuolemia ole havaittu
minään vuonna. Tämä puolestaan kertoo
sen, ettei järvessä ole esiintynyt happikatoa. Niemilammen ollessa hyvin matala
(suurin syvyys 1,57 metriä) pysyvää kesäkerrosteisuutta ei pääse syntymään,
vaan tuulet sekoittavat veden pohjaa
myöten. Tällöin ei esiinny myöskään kesäistä alusveden happivajetta. Tosin järvessä esiintyvä runsas kasvillisuus estää
myös tehokkaasti veden sekoittumista.
Levätuotannosta kertovaa hapen ylikyllästyneisyyttä ei mittausten perusteella
ole järvessä syntynyt. Kemiallinen hapen
kulutus mittausvuosina on pysynyt 6,7 9,3 mg/l välissä. Vesi on hieman humuspitoista.
Niemilammen pohjanläheisen veden (11,3 m) näytteiden perusteella kokonaisfosforipitoisuus on ollut kesällä 16 ja 21
μg/l ja talvella 7-8 μg/l. Fosforipitoisuus
näyttäisi nousevan kesää kohden. Järvi
voidaan siis luokitella keskireheväksi,
keskiarvon pysyessä alle 20 μg/l. Fosforipitoisuus kuitenkin kesäaikana lähenee
tai jopa ylittää 20 μg/l raja-arvon, tällöin
levätuotanto on saattanut lisääntyä karuihin järviin verrattuna. Toisaalta humusvesissä fosforipitoisuus saa kuitenkin
olla hieman korkeampi, koska veden ruskeus rajoittaa tuotantoa huonojen valaistusolojen takia. Valaistu tuottava kerros
jää humusvesissä ohueksi.
35
Typpipitoisuus vaihtelee luontaisesti siten, että alimmat arvot sattuvat loppukesään ja korkeimmat arvot talvikauteen.
Kesällä on vallalla tuotanto, joka kuluttaa
typpivarastoja. Talvella typen käyttö on
vähäistä, jolloin pitoisuustaso pysyy korkeampana. Näin näyttäsi olevan myös
Niemilammessa jossa kesäarvot ovat 340
ja 440 μg/l. Vastaavasti mitatut talviarvot ovat olleet 470 ja 510 μg/l. Näiden
edellä mainittujen arvojen perusteella
voidaan Niemilampi luokitella lievästi
humuspitoiseksi kirkasvetiseksi järveksi.
Ainetaselaskelmia tehtäessä miniravinnekysymys on tärkeä, jotta huomio voitaisiin kiinnittää juuri oikean suureen mittaamiseen ja tarkasteluun. Niemilammen
päällysveden kokonaisravinteiden (typpi/fosfori) suhteen keskiarvo on 43 (1994
- 2007: vaihteluväli 21 - 73). Kokonaisravinteiden suhteen ollessa yli 15, voidaan fosforia pitää minimiravinteena. Typen merkitys kasvaa vasta suhteen laskiessa alle 8 (Forsberg ym. 1978). Niemilampi on siis fosforirajoitteinen.
Klorofylli-a:n määrä mittaa lehtivihreällisten planktonlevien runsautta vedessä.
Tulos on suoraan verrannollinen levämäärään ja siten järven rehevyystasoon.
Niemilammen klorofylli-a pitoisuus oli
vuoden 1994 mittauksen mukaan 4,9.
Tämä tulos kertoo järven olevan lievästi
rehevän. Mittaus on kuitenkin niin vanha,
ettei nykytilannetta enää voida tämän
tuloksen perusteella arvioida riittävän
tarkasti. Klorofyllimääritys tulisikin tehdä
avovesikaudella. Koska leväbiomassa
vaihtelee varsin paljon säätekijöistä ja
vuodenajoista johtuen, määrityksiä tulee
tehdä useita kesän aikana, jotta tuloksista saataisiin hyvä kokonaiskuva. Vähintään tarvitaan kolme tulosta (kesä-, heinä-, elokuu). Klorofylli-a- ja kokonaisfosforipitoisuuden suhde oli 0,31 vuonna
1994. Tämä kertoo, että kalastolla ei olisi
mallin mukaan suurta vaikutusta veden
laatuun. Kalaston arvioidaan vaikuttavan
veden laatua huonontavasti, kun kyseinen suhde on yli 0,40. On kuitenkin hyvin
todennäköistä kalaston vaikutuksen lisääntyneen, kuten on käynyt Tarkeelanjärvessä.
36
Avovesikauden aikainen näkösyvyys on
ollut vuonna 1996 1,5 m (= syvin kohta).
Talviaikainen näkösyvyys ei eroa merkittävästi kesäaikaisesta. Talvella 1994 näkösyvyys on ollut 1,25 m.
Vuoden 3.8.2011 tulos 5.3 viittaa järven
olevan lievästi samea. Nämä arvot ovat
tyypillisiä lievästi reheville järvivesille.
Sameusarvo kuvaa nimensä mukaisesti
vedessä esiintyvää sameutta, joka johtuu
esimerkiksi levästä ja kiintoaineksesta.
Niemilammen sameusarvo on hyvin lähellä
Tarkeelanjärven
sameusarvoa
(4,2). Toisaalta ojitus ja muut sameuttavat tekijät saattavat vaikuttaa pienivetisessä järvessä enemmän kuin Tarkeelanjärvessä.
Lähellä pohjaa saattaa kirkkaissakin vesissä esiintyä sameuden nousua (sameus
5-10 FTU). Kesällä sameus on yleensä
suurempi kuin talvella päällysvedessä
esiintyvän leväsamennuksen takia.
Mittausvuosien 1994, 1996 ja 2007 päällysveden pH vaihteli 6,3 ja 7,1 välillä.
Talviaikaiset arvot, jotka kuvaavat tilannetta, jossa levien tuotanto ei nosta
pH:ta, olivat 6,3 ja 6,5. Niemilammen
pH-arvot ovat pysyneet Suomen järvissä
yleisesti esiintyvällä tasolla. Sulamisvalunnalla ei ole ollut pH-tasoon ainakaan
pysyvää heikentävää vaikutusta. Alkaliteetti, veden puskurikyky pH:n muutoksia vastaan, oli näinä mittausvuosina
Niemilammessa 0,125 - 0,14; vuosien
keskiarvon ollessa 0,131 mmol/l. Veden
alkaliteetti on pysynyt yleisen luokitustason mukaan tyydyttävällä tasolla (0,1 0,2 mmol/l).
Niemilammen tulevaisuuden uhkana on
umpeenkasvu. Umpeenkasvun on todettu
etenevän voimakkaammin rannan suunnalta keskiselänteeseen päin. Matala järvi
ja ilmaston lämpeneminen edesauttavat
kasvuolosuhteita järvessä. Mataloituneessa järvessä auringonvalo pääsee hyvin pohjaan asti, jolloin kasveilla on hyvät kasvun edellytykset. Nykyisin harvoin
esiintyvä hyvin kylmä talvi saattaa jäädyttää matalan lammen pohjaa myöten
heikentäen happitilannetta, jonka seurauksesta sisäisen kuormituksen on mah-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
dollista käynnistyä. Pääasiallinen rehevyyden aiheuttaja on kuitenkin ulkoinen
kuormitus. Vesikasvien lisääntyessä runsaasti virtaus heikkenee, jolloin edellytykset umpeenkasvulle järvessä paranevat edelleen.
Taulukko 7. Niemilammen tulosten keskiarvot
ennen ja jälkeen pohjapadon madallusta
vuonna 2004 (k = kesän keskiarvo, t = talven keskiarvo).
Suure
Yksikkö
Kemiallinen hapen kulu- mg/l
tus
CODMn
Kokonaisfosµg/l
fori
Kokoµg/l
naistyppi
6.5.3
keskiarvo ennen vuotta
2004
keskiarvo jälkeen vuoden
2004
6,9
(k 7,0 / t 6,7)
9,3
(t 9,3)
15
(k 19 / t 8)
14
(k 29 / t 7)
417
(k 390 / t 470)
513
(k 490 / t 525)
Tarkeelanjärven pohjaeläintutkimus
Syyskuussa 2003 tehdyn pohjaeläimistön
tutkimuksen perusteella todettiin järven
tilan olevan lähellä luonnontilaa. Hapettomuutta suhteellisen monipuolisen pohjaeläimistön perusteella ei voitu todeta.
Tarkeelanjärvessäkin rehevien pohjien
Indikaattorisurviaissääsket olivat vallitsevia. Alla on esitetty otteita edellä mainitun selvityksen tuloksista.
Pohjaeläinnäytteet otettiin Myllyselältä
2,9 metrin syvyydeltä. Havaintopaikalla
oli pohjalle kertynyt pehmeämpää ruskeaa liejua suhteellisen vähän (noin 10 cm)
ja pehmeän sedimentin pintakerroksen
alta vastaan tuli kovempi pohja, mahdollisesti tiivistä savea. Sedimentti ei haissut
rikkivedylle, joten se oli siinä mielessä
hyväkuntoista.
Havaintopaikalla pohjaeläimiä oli yksilömäärältään suhteellisen vähän. Alhainen
näytesyvyys ei kuitenkaan ilmentänyt
rantavyöhykkeen
vaikutusta
pohjaeläimistöön, joten paikka kuvasti selkeästi ulappa-alueen pohjaa. Valtalajina oli
rehevillä pohjilla tavallinen, suurikokoinen Chironomus plumosus semireductus
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
tyypin surviaissääsken toukka, joka oli
kasvanut useimpien yksilöiden kohdalla
jo lähelle maksimipituuttaan. Tämän lisäksi tavattiin näytteissä pari nuorempaa
ja pienempikokoisempaa Chironomus
plumosus toukkaa. Näiden toukkien esiintyminen ilmentää pohjan korkeahkoa ravinteisuutta. Chironomus -lajien lisäksi
näytteissä esiintyi pienempikokoisempia
surviaissääskitoukkia Cladopelma viridula, Cryptochironomus psittatus ja Tanytarsus chinyensis (gr.). Näytteistä tavattiin yhteensä yhdeksän pohjaeläintaksonia (lajia), jota voidaan pitää melko tyypillisenä kohtalaisen rehevissä, pienikokoisissa järvissä. Näin usean lajin esiintyminen kertoo kohtalaisen hyvästä happitilanteesta pohjalla. Järven mataluudesta johtuen avovesikautena vesimassa
sekoittuu täysin, mutta talviaikaan saattaa happipitoisuus laskea erityisesti runsastuottoisilla alueilla biomassan hajoamisen myötä. Bioindeksien perusteella
(CI ja BQI) pohja oli erittäin rehevää,
biomassan perusteella (ilman sulkasääskiä) lievästi rehevää. Tarkeelanjärven
näytteissä tavattiin sammaleläimen (Cris-
Järvi
Tarkeelanjärvi
CI
1
BQI
1
37
tatella mucedo) leviäimiä ja talvehtimisyksiköitä (statoblasteja). Näytteissä
oli myös runsaasti vihertäviä munahyytelöryhmiä, joiden alkuperää ei kehityksen
tässä vaiheessa pystytty varmuudella
määrittämään. Tarkeelanjärvi näytti olevan pohjaprofiililtaan tasaisen matala,
eikä esim. erityistä syvännekuoppaa ilmeisesti ole ainakaan järven pohjoisosassa.
Vuoden 2006 valmistuneen (mittaustulokset 2003) Karjaanjoki Life-projektin
yhteydessä tehtyjen mittausten perusteella Tarkeelanjärven Märkäbiomassaarvot osoittavat järven suurta rehevyyttä. Chironomidi-indeksi taas kertoo pohjan happiolosuhteista. Pohjamudassa elävät surviaissääsken toukat kykenevät
sietämään hapettomia olosuhteita, joka
antaa niille suuren kilpailuedun olosuhteissa, joissa veden happipitoisuus on alhainen. Surviaissääsken runsas esiintyminen indikoi veden laadun heikkenemistä ja mahdollista hapettomuutta.
Märkäbiomassa
g/m3
5
Taulukko 8. Karjaanjoki Life-projektin mittaustulokset vuodelta 2003.
Taulukko 9. Surviaissääski-indeksien CI (Paasivirta 1989) ja BQI (Wiederholm 1980) arvot Lohjan (Nummi-Pusulan) järvissä vuonna 2003.
38
6.6
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Laaditut hoitotoimenpiteet ja
suunnitelmat
Tarkeelanjärvi on kuulunut aikaisemmin
UYK laatimaan hoitosuunnitelmaan. Tämän hoitosuunnitelman tavoitteena on
nykytilan (vuoden 2002) säilyttäminen,
vedenlaadun parantaminen sekä järven
virkistyskäytön parantaminen. Kunnostusmenetelmänä suunnitelmassa suositellaan ulkoisen kuormituksen vähentämistä ja harkittavana että tutkittavana
menetelmänä niittoa. Kyseinen UYK laatima järvien hoitosuunnitelma on vuodelta 2002 eikä silloin ollut vielä kivipadon
purkua suoritettu.
Vuonna 2000 voimaan tullut Euroopan
Unionin vesipuitedirektiivi yhtenäistää
Pintavesien tavoitteiden saavuttamiseksi
valmistuneita vesistöaluekohtaisia yleissuunnitelmia ja muita merkittäviä alueellisia suunnitelmia on laadittu suunnittelualueen vesistöön ainakin Karjaanjokiprojekti, Karjaanjoen vesistön käytön ja suojelun yleissuunnitelma (Uudenmaan Ympäristökeskus 1995) ja KarjaanjokiLIFE
(Lohja 2001-2004).
Tarkeelanjärven ekologinen tila suunnitelmien perusteella on arvioitu tyydyttäväksi seuraavasti:
-kasviplankton T = tyydyttävä
-fysikaaliskemiallinen tila Hy = hyvä
Tarkeelanjärven osalta suunnitelmassa
todetaan että tavoitetila saavutetaan tai
turvataan nykykäytännön lisäksi tehtävillä lisätoimenpiteillä vuoteen 2015 mennessä. Fosforipitoisuuden vähentämistarve alle 30 %. Lisätoimenpiteet koskevat
lähinnä maataloutta. Niemilammen osalta
ei tilaluokitusta ole tehty.
Liikakasvuston niittoja Tarkeelanjärvessä
ja Niemilammessa on tehty vuodesta
2003. Viime vuosina kasvustoa on pitänyt niittää kaksi kertaa vuodessa, koska
yhden niiton vaikutukset eivät ole olleet
riittävät. Tästä huolimatta niitot ovat
kohdistuneet pääosin kohtiin, joissa vaikutus virtauksiin on ollut paras. Suuret
rannoilla olevat massakasvustot ovatkin
olleet niiton kohteina vain ajoittain. Kasvimassaa on vuosien aikana poistettu sekä käsin että koneellisesti hyvin paljon.
Tämän poistetun orgaanisen aineen määrä kuluttaisi järvenpohjaan hajotessaan
huomattavan määrän happea. Tämä taas
kiihdyttäisi fosforin liukenemista pohjasedimentistä. Ponnistelut järvien liikakasvuston poistamiseksi ovat olleet hyvät, mutteivät riittävät kasvuston määrään nähden.
6.7
Maankäyttö ja ranta-asutus
Järvialueella sijaitsee 101 rakennettua
loma- tai vakituista rakennusta. Yhteensä
molempien järvien rannoilla on 123 kiinteistöä. Voimakkaimmin loma-asutus on
keskittynyt Tarkeelanjärven länsi- ja itärannoille sekä Niemen ja Pömpöönsaaren
väliselle alueelle. Myös Myllypuron länsipuolen ranta-alueet ovat varsin tehokkaasti rakennettuja. Pääosin lomarakennukset sijaitsevat omarantaisilla rakennuspaikoilla. Niemilammen puoli on harvempaan rakennettu.
Vapaa-ajan rakentaminen on alkanut
suunnittelualueen vesistöjen rannoille
1950- luvulla. 1950- ja 1960 luvuilla lomarakentaminen oli kuitenkin määrällisesti vähäistä. Laajempi loma-asutuksen
leviäminen alueelle ajoittuu 1970 – 1980luvuille, mutta on taas viime vuosina ollut
vähäistä. Vesistöalueen ympärillä ei ole
teollisuutta. Arvokkaita lähialueen kulttuurikohteista voidaan kuitenkin mainita
Pusulan joessa sijaitseva Töllin mylly.
Tarkeelanjärven ja Niemilammen rannoilla viljely on hyvin pienimuotoista. Rantaan suojavyöhykkeelle asti ulottuvia peltoja on vain noin kymmenen joista suurin
osa on hyvin pieniä. Kauempana valuntaalueella peltoja on enemmän, mutta metsät ovat kuitenkin alueella vallitsevia.
Lampaiden kasvatusta harjoitetaan Lauttaanjoen suualueella. Sikatalous Tarkeelanjärven puolella on loppunut tai vähentynyt, mikä on osaltaan pienentänyt järvien ravinnekuormitusta.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
39
Kuva 30. Tarkeelanjärven rakennuskantaa, jossa ranta-asutus on paikoin hyvin lähelle toisiaan
rakentunutta.
Metsäojitukset vaikuttavat vesistöihin
muiden metsätaloustoimenpiteiden rinnalla. Myös hakkuilla, maanmuokkauksella ja lannoituksella on vaikutusta valumaalueiden vesistöihin. Metsätalouden aiheuttamat vesistövaikutukset ovat hajakuormitusta. Ojituksesta, kuten muistakin metsätaloustoimenpiteistä, seuraa
valumavesien runsastumista, orgaanisen
ja epäorgaanisen kiintoaineen ja liuenneiden orgaanisten aineiden sekä ravinteiden lisääntymistä toimenpidealueen
vesistöissä.
Tarkeelanjärven ja Niemilammen viljelymahdollisuuksia arvioitaessa on syytä
huomata, että järvien tulvahuippu ajoittuu yleensä keväälle, joten vaikutukset
määräyryvät alimpien alueiden kevätvedenkorkeuden perusteella. Myös metsän
alaraja määräytyy tulvan perusteella siten, että tuottavan metsän alaraja on
keskimääräisen tulvan korkeudella tai jopa hieman alapuolella, koska tulvien kestoajat ovat hyvin lyhyet.
Tehtyjen tutkimusten mukaan järveä hyvin lähellä olevien peltojen alarajaa kan-
nattaa korottaa, eikä sillä ole vaikutusta
pellon katetuottoon. Tällöin rantalohkon
alavimmalta osalta viljely poistuu. Pellon
katetuotto ei muutu. Kylvö aikaistuu, ilmahuokostila kasvaa ja kulkukelpoisuus
paranee. Muokkauskerroksen tiivistymishaitta ja viljelyn työnmenekki sekä vesistöön kohdistuva ravinnekuormitus vähenevät. Suojavyöhykkeiden mitoitus ja
sijoitus helpottuvat. Ympäristön tila paranee (Asser Typpö 2005).
Rantojen maapohja on määritetty GTK:n
maaperäaineiston perusteella. Tarkeelanjärven ja Niemilammen rannat ovat suurimmaksi osaksi (hiekka) moreenia. Savi, hiesu- ja hietarantoja esiintyy seuraavaksi eniten. Myös kalliorantoja ja turvepohjaista rantaa on jonkin verran.
40
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Kuva 31. Tarkeelanjärven ja Niemilammen ranta-alueen metsämaiden luokitukset (VMImaaluokista metsä-, kitu- ja joutomaan). Valkoiset alueet merkittynä kartassa puuttomiksi alueiksi ja avoimet metsämaat merkittynä vihreänä vinoviiva-alueena. Valean keltainen alue peltoa.
Kuva 32. Rantavyöhykkeille hyvin sopivaa laiduntamista. Kuvassa Lauttaanjoen varressa laiduntavia lampaita.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
41
Kuva 33. Rapakon alue on luonnontilassa soista, mutta nyt ojitettua talousmetsämaata. Kuvassa
Rapakosta suoraan Niemilampeen laskeva yhdysoja. Kuva otettu 13.5.2010.
Kuva 34. Valuma-alueen maankäytön karttaotteessa merkittynä vaaleanpunaisillla rajauksilla
peltoalueet. Suunnittelualueen järvet kuvassa keskellä alhaalla.
42
6.8
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Ympäristön käyttökelpoisuus
6.8.1
Pohjavesialueet ja muinaismuistokohteet
Järvien välittömässä läheisyydessä ei ole
pohjavesialueita. Lähimpään Pojannon
pohjavesialueeseen on matkaa noin 500
metriä (kuva 7). hankkeella ei siis ole
vaikutusta pohjavesialueisiin. Hankkeen
alue ei kuulu luonnonsuojeluohjelmiin.
Pusulan itälaidalla, Karisjärven koillisena
naapurina oleva Ahonpään kylä (kuva 36)
on pienten järvien rannoille muodostunutta, voimakkaasti kumpuilevaa maisemaa. Laajat metsät erottavat sen Karkkilasta. Järvialueen välittömästä läheisyydestä löytyy muinaisjäännöksiä, jotka eivät kuitenkaan jää hankkeen valmistuttua veden alle eivätkä vaarannu myöskään vettymisestä.
Kuva 35. Kuvaan merkittynä hankkeen lähialueen tiedossa olevat muinaisjäännöskohteet (ote
Hertta tietokannasta).
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
43
Hankkeen lähialueelta löytyi seuraavat muinaisjäännöskohteet.
Muinaisjäännökset
Etäisyys nykyisen vesialueen
reunaan
Vaikutus
Muinaismuistokohde Lohja Rannanmäkilä. KM 5604:2 hioinkivi, Löydetty Karisjärven kylän Harmin talon maalta Rannanmäkelän torpan pellosta tien vierestä.
noin 40 m
Ei vaikutusta kohteeseen
Muinaismuistokohde Liukas, Kunta: Lohja Laji: irtolöytö Ajoitus: kivikautinen.
reikäkivi, löydetty Ahonpään kylän Liukkaan talon pellosta noin puoli kilometriä
talosta länteen (Järvenpellosta?)
noin 600 m
Ei vaikutusta kohteeseen
Muinaismuistokohde Varvari, Kunta:
Lohja Laji: kiinteä muinaisjäännös Ajoitus: kivikautinen. Asuinpaikka sijaitsee
Tarkeelanjärven länsipäässä Varvarinlahden pohjoisrannalla, Varvarin talosta
400 metriä itään.
noin 30 m
Ei vaikutusta kohteeseen
6.8.2
Kaavatilanne
Suunnittelualueella on 8.11.2006 vahvistettu maakuntakaava. Uudenmaan 1.
vaihemaakuntakaava täydentää vahvistettua Uudenmaan maakuntakaavaa (kuva 36).
Kuva 36. Tarkeelanjärven valuma-alue koostuu yhtenäisestä ja laajasta metsätalousvaltaisesta alueesta mikä on ekologisen verkoston kannalta merkittävä. Valuma-alue kuuluu
suurelta osin Tammelan ylängön eteläosaan.
Lohjan kaupungissa (ent. Nummi-Pusulan
kunta) on meneillään yleiskaavan laadinta koko Pusulan alueelle. Kaavan laadinta
on aloitettu elokuussa 2009. Kaavaehdotus on asetettu nähtäville 1.10.2012.
Kuva 37. Ote Nummi-Pusulan kunnan yleiskaavaehdotuksesta. Suunnittelualue merkittynä loma-asuntoalueeksi. Niemilammen etelä ja itäosa rajautuu kyläkuvallisesti arvokkaalle alueelle, Ahonpään kylän kulttuurimaisemaan. Suunnittelualueen järvet ympyröity
punaisella katkoviivalla.
44
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Nummi-Pusulan kunta on yhdistynyt Lohjan kaupungin kanssa vuoden 2013 alussa.
Ahonpää on Pusulan erämaiden vanhimpia, keskiajan lopussa asutettuja kyliä.
Varhaista asutushistoriallista yhteyttä
Hämeeseen osoittaa kylän kuuluminen
vuoteen 1614 asti Hämeen lääniin. Kylässä oli alkuaan 5-6 tilaa, joiden isojako
suoritettiin 1770-luvulla. Kylän pellot
ovat
itä-länsisuuntaisesti
Räpsänjoen
varrella. Niiden kautta kulkee vanha Somerontie.
Kuva 39. Nummi-Pusulan nykyisten rantaasemakaavojen rajat merkittynä mustalla viivalla kaavakarttaan. Ote Nummi-Pusulan
yleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta vuodelta 2010.
Kuva 38. Järvimaisemaan liittyvien viljelyalueiden reunoille tai sen keskellä oleville kumpareille sijoittuvat kylät. Ote Nummi-Pusulan
kunnan rakennetun kulttuuriympäristön selvitys.
Niemilammen etelä- ja itäosa rajoittuu
Ahonpäänkylän arvokkaaseen kulttuurimaisemaan. Hanke estää järvien umpeenkasvua ja siten edesauttaa Niemilammen säilymistä järvimäisenä näkymäkokonaisuutena ja tämän myötä vahvistaa myös arvokkaan historiallisen Ahonpään kylämaiseman säilymistä nykyisessä tilassa. Tarkeelanjärven pohjois-osassa sijaitsee rantaasemakaava (kuva 39).
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
TOIMENPITEET
JA
VAIKUTUKSET
45
46
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
7
SUUNNITELLUT TOIMENPITEET
7.1
Suunnittelun reunaehdot
Suunnittelun hankkeen perusperiaatteena
oli kaikkien haittojen välttäminen tai minimoiminen. Erityisesti suunnittelussa
kiinnitettiin huomiota seuraaviin reunaehtoihin:

maa- ja metsätalousmaille koituvat
vettymishaitat eivät saa olla merkittävät,

tulvakorkeudet eivät saa nousta
nykyisestä tasosta,

kesäaikaista
vedenpintaa
tulee
nostaa niin paljon kuin se merkittävää haittaa aiheuttamatta on
mahdollista,

suunnitellulla toimenpiteillä ei saa
heikentää alueen luontoarvoja,

hanke ei saa vaikuttaa muiden vesistöjen kuin Tarkeelanjärven ja
Niemilammen vedenkorkeuteen,

ranta-asutus tai - rakennelmat ei
saa vaarantua toimenpiteiden vaikutuksesta.
7.2
Ennakoivat työt
Pohjapadon rakennustyöt voidaan aloittaa, kun hankkeen vesioikeudellinen käsittely saadaan päätökseen, kuitenkin
virkistyskäyttökauden ulkopuolella.
Nykyinen hyvin lähellä uutta keskivedenpintaa kasvava vajaatuottoinen puusto ja
pensaikko raivataan tarpeen mukaan
pois, maanomistajalta saatujen ohjeiden
mukaan. Raivaaminen sovitaan yksityiskohtaisesti maanomistajan kanssa.
Liiallista puiden poistoa uomassa tulee
välttää. Ainoastaan hankkeen kannalta
välttämätön puusto ja pensaikko poistetaan. Uomassa taimenilla tulee olla mahdollisuus kasvuston muodostamiin varjoisiin levähdyspaikkoihin.
Työnaikainen kulku ja työskentely tapahtuvat pääosin padon länsipuolella olevalta
tieltä. Rakentaminen pyritään suorittamaan yhdestä suunnasta jolloin kulkemi-
sesta syntyviä mahdollisia haittoja voidaan minimoida.
Työalueelta raivataan maanomistajan
suostumuksella sovitut puut ja pensaikot
pois. Puut karsitaan, katkotaan ja pinotaan maanomistajan kanssa sovittavalla
tavalla. Pensaat ja oksat hävitetään polttamalla tai kuljetetaan pois. Pohjapadon
rakennuspaikalta poistetaan tarvittava
puusto. Puiden kaataminen ja jatkokäsittely sovitaan maastossa maanomistajan
läsnä ollessa.
7.3
Padon rakentaminen
Pohjapadon rakentamistyöt toteutetaan
siten, että veden virtaus Ahonpäänjoessa
ei esty eikä vesi kohtuuttomasti samennu. Työt tehdään mahdollisuuksien mukaan osin tai kokonaan kuivatyönä työpadon suojassa. Rakennustyö suoritetaan
mahdollisimman pienen virtauksen aikana. Paras aika rakennustöille on talvi jolloin haitat virkistyskäytölle ovat pienet ja
osa pihalle ja teille syntyvistä korvattavista vahingoista vältettävissä. Materiaali
patopaikalle siirretään tarkoitukseen soveltuvan Lintuniementien kautta. Tarvittaessa myös padon länsipuolelta, pellolta.
Mikäli patotyön aikana tapahtuu huomattavaa veden samentumista, työt keskeytetään väliaikaisesti samentumisen lopettamiseksi.
Töitä suorittavien urakoitsijoiden valinnassa kiinnitetään huomiota konekaluston kuntoon ja sen soveltuvuuteen kyseiseen työhön. Lisäksi töiden sujuvuuden
ja laadun varmistamiseksi urakoitsijalle
on laadittu rakentamissuunnitelma (liite
5). Erityisesti suunnitelmissa ja valinnassa kiinnitetään huomiota seikkoihin, jotka
saattaisivat aiheuttaa ympäristöpäästöjä.
Työn aikana tarkkaillaan koneiden ja laitteiden kuntoa ja päästöjä.
Töiden suorittamisessa noudatetaan viranomaisten ohjeita ja määräyksiä. Työssä tulee noudattaa periaatteita ja työtapoja, jotka on lueteltu Vesi- ja Ympäristöhallituksen julkaisussa: Vesirakennustyön haittojen vähentäminen, 1991.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Padon rakentamista koskeva RAKENTAMISSUUNNITELMA on esitetty liitteessä
5.
Pysyvä käyttöoikeus tarvitaan pysyvästi
pohjapadon rakenteiden alle jääviin alueisiin ja kulkuoikeus suunnitelmassa esitetyn tilan kautta padon huoltoa ja korjausta varten.
7.4
Padon rakenne ja muoto
Tarkeelanjärven ja Niemilammen vedenpinnan nosto toteutetaan rakentamalla
Ahonpäänjoen uomaan pohjapato, joka
turvaa riittävän alivedenkorkeuden molemmissa järvissä myös pienen virtaaman aikana. Pohjapato rakennetaan nykyisen pohjapadon kapeimmasta kohdasta mitattuna noin 23 metriä Niemilammen suunta, jossa on mahdollisuus leventää jokiuomaa pohjoisrannalle, jotta
pohjapadon harjalle saadaan riittävästi
pituutta. Suunniteltu padon sijainti lähempänä Niemilampea pienentää hieman
padotusaltaan kokoa ja mahdollista haittaa aiheuttavaa vettymisaluetta.
Padon rakenteessa on huomioitu luonnon
mukainen rakennustyyli, jossa luonnonkivestä rakennettuun loivarakenteiseen
luiskaan lisätään isoja kiviä ns. asentokiviä. Tällöin nousuun muodostuu pieniä väyliä ja vaihtelevia virtausoloja
nouseville kaloille. Vaihtelevan pyöreämuotoisen luonnonkivirakenteen ja
luiskan loivuuden vuoksi luonnonmukainen pohjapato on kaloille ja pohjaeläimille läpikulkukelpoinen.
Uomaa levennetään hieman padon harjan
kohdalta (piirustus 03-01). Harjan keskelle muotoillaan noin 1 metriä leveä alivirtaama-aukko, jonka reunat ovat tasolla N60+84,05 m. Padon v-aukon keskikohdan alin korkeus on tasolla N60+83,90
m. Alivirtaama-aukon reunoilta harja
nousee reunaosan tasolle N60+84,10 m
niin, että harjan v-aukon kokonaisleveys
on 8 metriä. Harjan kokonaisleveydeksi
muodostuu noin 21 metriä. Luiskat toteutetaan riittävän loivina kalojen ja muiden
vesieläinten vaellusmahdollisuuksien turvaamiseksi. Yläpuolisen luiskan kaltevuus
on suhteessa 1:3-4 ja alapuoli suhteessa
1:15 tai loivempi. Padon tiivistysosa ra-
47
kennetaan tiivistetystä murskeesta (0-65
mm). Luiskat muotoillaan seulotusta
murskeesta tai luonnonkivestä (10-65
mm). Padon yläpuolisessa osassa kokonaan ja alapuolisessa luiskassa käytetään
pintamateriaalina seulottua luonnonkiveä
(65 – 250 mm). Taimenille soveltuva kutusora asetellaan alaluiskan yläosaan.
Padon pituus- ja poikkileikkauskuvissa on
tarkemmin esitetty kivilajikkeiden sijoittelu (piirustus 03-01)
7.5
Taimenien ja rapujen suojaalueet
Kunnostettavaa, taimenille soveltuvaa
kutualuetta
syvennetään
tarvittaessa
noin 30 cm eli poistetaan hienoaines ja
kasvillisuus. Kutualueelle ja välittömästi
sen yläpuolelle sijoitetaan kutupesien
suojaksi yksittäisiä kiviä tai kiviryhmiä
(kivien halkaisija noin 40-50 cm) hajalleen, muutamia kappaleita kymmentä
neliömetriä kohti. Taimenta varten rakennetuissa kutualustoissa käytetään soraa, joka on keskimääräiseltä raekooltaan 20-25 mm vaihteluvälin ollessa 8-45
mm.
Kuva 40. Esimerkkikuvassa taimenille hyvin
soveltuvaa kutusoraikkoa.
Padon reuna-alueille kunnostetaan poikastuotantoalueiksi soveltuvia hitaamman virtauksen alueita, joiden leveys
vaihtelee uoman kokonaisleveydestä riippuen. Kunnostus tehdään kiviaineksella d
= 0,1 - 0,5 m siten, että kerrospaksuus
vaihtelee välillä 0 - 0,5 m. Kiviaineksena
pyritään mahdollisuuksien mukaan käyttämään paikalta suojakuoppien kaivuus-
48
ta, perkauskivikoista ym. saatavaa materiaalia ja käytettävän kiviaineksen koko
riippuu siitä, minkälaista kiveä missäkin
osassa koskea on saatavissa. Tarvittaessa tuodaan kiviainesta muualta. Jälkitarkastukset toteutetaan heti rakentamisen
jälkeen ja tarkkailu jatkuu seuraavaan
vuoteen.
Padon reunaosiin, jyrkimmille osille sijoitetaan isoja (d = 1,0 -1,5 m) kiviä noin 1
kpl / 50 m2, jotka toimivat asentokivinä
pyyntikokoisille kaloille. Asentokiviä voidaan sijoittaa myös padon eteen vesimaiseman parantamistarkoituksessa. Yhteen isoon asentokiveen tulee harkita vedenpinnan mitta-asteikon kiinnittämistä.
On tärkeää, että asentokivistä suurin osa
jää näkyviin pinnan yläpuolelle ylivirtaamakausienkin aikana, jolloin ne koskimaiseman paranemisen lisäksi edesauttavat jääkannen muodostumista ja siten
lyhentävät vesieliöille vaarallista suppojääkautta. Ellei isoja kiviä löydy paikan
päältä, on ne tuotava muualta. Asentokivet on upotettava ja kiilattava tukevasti
paikalleen uoman pohjaan, ettei tulvavirtaamat vie niitä mennessään. Asentokiviä
ei tule asettaa padon takaluiskan keskiosaan estämään veden virtausta alivirtaama-aukosta.
Padon yhteyteen muotoillaan suojakuoppia, joiden pinta-ala on noin 2 m2 ja syvyys 1,0 - 1,5 m. Kuopan alavirran puoleiseen luiskaan sijoitetaan muotoilukiviä
(d = 0,5 - 1,0 m), joina käytetään ensisijaisesti paikalta esim. suojakuoppien kaivun yhteydessä saatavia kiviä. Kivet asetetaan sellaiseen korkeuteen, että niiden
yli virtaa ylivirtaamakausien aikana vettä,
jolloin suojakuopat pysyvät puhtaana
liettyvästä hienoaineksesta. Lisäksi kivien
väliin jätetään pienet raot, jolloin kuristuva virtaus edesauttaa kuopan liettymisen ehkäisyssä. Muotoilukivien sijoitussuunnitelma on esitetty piirustuksessa
03-02.
Mahdollista kotimaista jokirapua varten
padon etuosan pohja tasataan. Tasattuun kohtaan asetellaan halkaisijaltaan
35 -60 mm suuruisia kiviä rapujen suojapaikoiksi. Kivien pitää olla eri kokoisia
koska eri kehitysvaiheessa olevat ravut
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
vaativat eri kokoiset suojapaikat. Täpläravun istuttamista ei jokeen suositella
koska se voi olla uhkana taimenen alkioille.
7.6
Kunnossapitotyöt
Suunnitelman mukaista pato voidaan viranomaisen toimesta jättää luokittelematta sillä sen ei oleteta sortuvan eikä se
aiheuta vaaraa ympäristölle eikä ihmisille. Padon omistajan on kuitenkin kaikissa
tapauksissa huolehdittava padon kunnossapidosta, käytöstä ja mahdollisten onnettomuuksien ehkäisemisestä (PTL 11
§) Luvan saajan on siis pidettävä viranomaispäätöksen mukaan padon rakenteet sellaisessa kunnossa, että pato toimii suunnitellulla tavalla ja on turvallinen.
Pohjapato tarvitsee hyvin vähän vuosittaista kunnostusta. Käytännössä kunnossapito koostuu lähinnä padon toiminnan
tarkkailusta. Suuritöisin ja kallein kunnostustyö on noin kerran viidessäkymmenessä vuodessa tapahtuva lietteen
poisto padon edestä. Lietteen poistoa
kannattaa harkita tehtäväksi useamminkin, silloin kustannukset eivät ole kerralla
niin suuria. Rahallista tukea lietteen poistamiseksi kannattaa hakea esimerkiksi
alueellisilta kehitystukea jakavilta yhdistyksiltä tai mahdollisesti avustusta kaupungilta. Padon kunnostukseen saattaa
saada apua myös paikallisilta yhdistyksiltä. Pohjapadon kunnossapitoon kuuluvat
työt ovat mm:
• padon tiiveyden tarkistaminen ja tarvittaessa suodatinkankaan uusiminen
• luiskan verhouksen korjaukset (yleensä
vesirajassa)
• silmämääräistä tarkkailua haittaavan ja
padon toimintaa vaarantavan puuston ja
pensaikkojen raivaukset
• harjan kulkukelpoisuuden säilyttäminen
pitämällä harja vapaana kulkua haittaavasta kasvillisuudesta sekä tekemällä
tarvittavia korjauksia (painumat, ajourat
ymv.)
• betonisydämen kunnossapitoluonteisia
töitä ovat mm. silmämääräisesti havait-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
tavien syöpymien korjaaminen tarpeen
mukaan
• vedenkorkeuden tarkkailulaitteet on pidettävä kunnossa huoltamalla niitä tarpeen mukaan
• padon yläpuolelle kertyneen lietteen
poisto tarvittaessa.
Padon kunto on syytä tarkistaa silmämääräisesti vähintään viiden vuoden välein ja tarvittaessa useamminkin.
7.7
Kustannusarvio
Hankkeen rakentamiskustannukset ovat
noin 12 400 €. Lisäksi haittakorvauksia
tulee korvattavaksi 1032 € ja suunnitteluun liittyviä kuluja tulee maksettavaksi
12 302 €. Suunnitteluun sisältyy kaikki
ne mittaus-, laskenta- ja sopimusten
hankintatyöt, joita vesilainmukaisen lupahakemuksen laadintaan tulee sisällyttää. Vesioikeudellisen yhteisön perustaminen sisältää noin 2500 euron kustannukset ja lupahakemus maksaa 4600 euroa. Patorakenteiden alle jäävästä maaalueesta korvataan 184 euroa.
Kokonaiskustannukset
ovat
noin 33 000 € (alv 24%).
8.1
ohjelamalla. Järvien vedenpinnan korkeudet on laskettu vesitaselaskentana
Excel-sovelluksella. Tulovirtaamat määritettiin vuonna 2012 Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämällä vesistömallilla,
josta hyödynnettiin vuosien 1981-2012
aineisto.
Maan pinnankorkeudet mitattiin rantaalueilta mastosta käsin ja ilmasta lennokin avulla 2012. Järvialueen syvyysaineistona käytettiin 2004 kaikuluodattua
aineistoa. Nämä edellä mainitut aineistot
yhdistettiin MML hankittuun laserkeilattuun aineistoon, josta muodostettiin koko
suunnittelualueen kattava maastomalli.
yhteensä
Tarkeelanjärven ja Niemilammen pohjapadon kustannusarvio on esitetty kustannuslajeittain tarkemmin liitteessä 6.
Pohjapadon vuosittaiset kunnossapitokustannukset arvioidaan olevan 10-50
euron luokkaa. Suurin yksittäinen kustannustekijä on mahdollinen lietteen
poisto padon yläpuolelta. Lietettä saatetaan joutua poistamaan noin kerran kahdenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden aikana. Lietteen poistotarve riippuu
pääosiltaan valuma-alueella tehtävistä
maanmuokkaustöistä.
8
49
Kuvaparit 41. Kuvissa maastomallin kokoamiseen käytettyä mittalaitteistoa. Ylimmässä
kuvassa lennokki, minkä avulla ilmakuvattiin
alueesta tarkka ortokuvamosaiikki (yhdistelmäkuva) ja maastomallia varten pistepilvi,
jonka tarkkuus on senttimetriluokkaa.
MUUTOKSET JA VAIKUTUKSET
Mitoituslaskelmat ja menetelmät
Suunnittelussa on käytetty useita eri
suunnittelu- ja mitoitusohjelmia. Maasto
mallinnettiin 3D-Win nimisellä ohjelmistolla. Ahonpäänjoen uoma, purkautumiskäyrät mallinnettiin Hec-Ras 4.0 -
Kuvaparit 42. Runkomittauksiin ja osin kohteiden mittauksiin käytettiin yllä olevaa S6robottitakymetria. R8–laitteistoa käytettiin
pyykkien kartoituksiin ja myös muiden kohteiden mittauksissa.
50
8.2
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Vedenkorkeuksiin
Tavanomaisetkaan tulvakorkeudet eivät
laskelmien mukaan nouse, mutta tulvan
nousu voi aikaistua ja tulvan kesto pidetä
keskimääräistä pienemmillä tulvilla muutaman päivän. Kasvillisuuden poistolla
uomasta on taas merkittävä vastakkainen vaikutus, mitä tässä tarkastelussa ei
ole otettu huomioon. Tulvavirtaamilla
kynnysten vaikutus vedenkorkeuteen häviää kokonaan vedenpinnan noustessa
tasolle noin N60+84,20 m, jolloin vesi
pääsee esteettä purkautumaan Ahonpäänjokeen. Suurilla virtaamilla vedenkorkeus määräytyy järven alapuolisen
vesistön virtauskapasiteetista. Liitteessä
1/04 on Ahonpäänjoen pituusleikkaus
nykytilanteen ja suunnittelutilanteen mukaisilla virtaamilla ja vedenkorkeuksilla.
Molempiin järviin suunniteltu toimenpide
nostaa Tarkeelanjärven ja Niemilammen
alimpia vedenkorkeuksia keskimäärin 31
cm. Pohjapadon korotus vaikuttaa myös
kevään alimpiin vedenkorkeuksiin, mutta
muutokset nousussa jää pienemmäksi
kuin kesävesikauden vedenkorkeuksien
nousu. Laskentajakson alin vedenkorkeus
tulisi oleman noin 34 cm nykyistä korkeammalla. Virkistyskäyttöaikana vedenkorkeudet tulevat nousemaan noin 23
cm. Vedenkorkeuden riittävä pysyvyys
virkistyskäyttöaikana voidaan taata myös
erittäin poikkeuksellisen kuivuuden sattuessa (esim. v. 2002 ja 2006 kaltainen
kuivuus. Molempien järvien keskivedenkorkeus nousee noin 17 cm. Nousu on
laskennallinen ja johtuu alimpien vedenkorkeuksien noususta.
HW-nyk
MW_nyk
NW_nyk
HW_tav
MW_tav
NW_tav
84,45
84,35
Vedenpinnan korkeus W / m
84,25
84,15
84,05
83,95
83,85
83,75
83,65
1.6.
11.6.
21.6.
1.7.
11.7.
21.7.
31.7.
10.8.
20.8.
30.8.
Kuva 43. Verhokäyräkaaviossa laskettuna virkistyskäyttöaikana1.6-1.9 tapahtuvat vedenpinnan
tavoitellut muutokset nykytilan verrattuna. Kaavion arvot perustuvat vuosien 1981-2012 laskettuihin arvoihin. Katkoviivalla esitetty tavoiteltavat vedenkorkeudet.
Taulukko 10. Vedenkorkeuden muutokset Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa (N60+m)
W-korkeus (m)
Nykytilanne
Tavoite
Muutos (m)
Ylivesi HW
84,48
84,49
0,01
Keskiylivesi MHW
84,28
84,28
0,00
Keskivesi MW
83,99
84,16
0,17
MW 1.6-1.9
83,90
84,13
0,23
Keskialivesi MNW
83,78
84,09
0,31
Alivesi NW
83,71
84,05
0,34
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
8.3
Virtaamiin ja viipymään
Vedenpinnan nostaminen ja siihen liittyvä
pohjapadon kiveäminen kasvattaa Ahonpäänjoen virtaama ylivedenkorkeudella
keskimäärin 0,033 m3/s samalla kun alivirtaamat pienenevät nykyisestä keskimäärin 0,016 m3/s. Suurimmat laskennalliset muutokset ovat keskiylivirtaamissa. Keskivirtaama pysyy samassa tasossa. Kokonaisuutena kuitenkin virtaamissa
tapahtuvat muutokset ovat vähäisiä. Ylivirtaamat näyttäisivät pysyvän samassa
nykyisten virtaamien tasossa.
51
Myös viipymä kasvaa kuivina kausina,
koska pohjapato rajoittaa virtaamaa jonkin verran nykyisestä tilanteesta. Tällöin
järven menovirtaama pienenee kuivina
kausina nykyistä aikaisemmin ja sateiden
tullessa menovirtaama kasvu alkaa hieman myöhemmin. Suurimat suhteelliset
muutokset ovatkin juuri alavirtaamissa.
Teoreettinen viipymä järvissä tulee kasvamaan. Tarkeelanjärvesä 24 vuorokaudesta 26,6 vuorokauteen ja Niemilammessa 3,2 vuorokaudesta 3,6 vuorokauteen. Kokonaisuutena viipymä kasvaa
noin kolme vuorokautta.
Taulukko 11. Virtaamamuutokset Ahonpäänjoessa
Virtaama (m3/s)
Nykytilanne
Tavoite
Ylivirtaama HQ
2,287
2,278
Keskiylivirtaama MHQ 1,594
1,627
Keskivirtaama MQ
0,677
0,677
Keskialivirtaama MNQ 0,160
0,144
Alivirtaama NQ
0,028
0,033
8.4
Muutos (m3/s)
-0,009
0,033
0,000
-0,016
0,005
Vesipinta-alaan ja tilavuuteen
Vedenpinnan nosto tulee vaikuttamaan
Tarkeelanjärven vesipinta-alaan ja vesitilavuuteen. Tarkeelanjärven ja Niemilammen yhteenlaskettu pinta-ala on noin
103,4 hehtaaria tilavuus noin 1590000
m3. Vedenkorkeuden noston seurauksena
vesipinta-ala kasvaa noin 5,2 hehtaaria
ja tilavuus 177700 m3. Niemilammen ja
osan Tarkeelanjärven rannoista on melko
loivia, joten jo pienikin vedenkorkeuden
nosto vaikuttaa pinta-alaan.
Tarkeelanjärvi
Pinta-alan ja tilavuuden muutokset eri
vedenkorkeuksilla ovat alla olevan taulukon 12 ja 13 mukaiset.
Taulukko 12. Tarkeelanjärven pinta-alan muutokset
Pinta-ala (ha)
Nykytilanne
Tavoite
Ylivesi HW
96,13
96,34
Keskiylivesi MHW
91,93
91,93
Keskivesi MW
85,86
89,98
MW 1.6-1.9
84,19
89,24
Keskialivesi MNW
81,99
88,25
Alivesi NW
80,72
87,27
Taulukko 13. Tarkeelanjärven tilavuuden muutokset
Tilavuus (1000*m3)
Nykytilanne
Tavoite
Ylivesi HW
1851
1861
Keskiylivesi MHW
1664
1664
Keskivesi MW
1405
1554
MW 1.6-1.9
1329
1528
Keskialivesi MNW
1229
1492
Alivesi NW
1173
1457
Muutos
0,21
0,00
4,12
5,05
6,26
6,55
Muutos
10
0
149
199
263
284
52
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Niemilampi
Vedenpinnan nosto tulee vaikuttamaan
Niemilammen vesipinta-alaan ja vesitilavuuteen. Pinta-alan ja tilavuuden muutokset eri vedenkorkeuksilla ovat seuraavan taulukon 14 ja 15 mukaiset.
Taulukko 14. Niemilammen pinta-alan muutokset
Pinta-ala (ha)
Nykytilanne
Tavoite
Ylivesi HW
20,24
20,28
Keskiylivesi MHW
19,27
19,27
Keskivesi MW
17,55
18,62
MW 1.6-1.9
16,91
18,44
Keskialivesi MNW
16,04
18,19
Alivesi NW
15,47
17,94
Taulukko 15. Niemilammen tilavuuden muutokset
Tilavuus (Mm3)
Nykytilanne
Tavoite
Ylivesi HW
272
274
Keskiylivesi MHW
235
235
Keskivesi MW
184
213
MW 1.6-1.9
170
208
Keskialivesi MNW
151
201
Alivesi NW
141
195
8.5
Veden laatuun
Aikaisemman (ennen vuotta 2004) vesitilanteen perusteella voidaan Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa arvioida vedessä tapahtuvan laadullisia muutoksia.
Näkösyvyys kasvaa molemmissa järvissä
avovesiaikana nykyisestä tilanteesta. Vesi kirkastuu Niemilammessa suhteessa
enemmän kuin Tarkeelanjärvessä. Veden
kirkastumiseen vaikuttaa myös esim.
pienten särkikalojen määrään suhteessa
aikaisempaan ennen vuoden 2004 tilanteeseen, jolloin pato oli vielä korkeammalla. Nykyinen aikaisempaa suurempi
särkikalakanta saattaa pitää veden sameampana pitempään kuin mitä vesitilaavuuden lisäämisen myötä voitaisiin
suoraan saavuttaa. Veden väriin ei kalastolla ole vaikutusta.
Viipymän kasvu vaikuttaa samansuuntaisesti kuin vesisyvyyden kasvu, eli sedimentaatio tehostuu ja pohjalietteeseen
kulkeutuva ainemäärä (mm. kiintoaine,
fosfori ja typpi) todennäköisesti kasvaa,
jolloin vedenlaatu voi parantua ieman.
Periaatteessa veden laadun paraneminen
ilmenee veden sameuden lievänä vähen-
Muutos
0,04
0,00
1,07
1,53
2,15
2,47
Muutos
2
0
29
38
50
54
tymisenä ja leväkukintojen (veden pinnalle nousevien levien massaesiintymisten) riskin vähenemisenä. Leväkukintoihin vaikuttavat kuitenkin useat muutkin
seikat, joista tärkeimpiä ovat sääolot ja
valuma-alueelta järveen tuleva ravinnekuormitus. Koska järvien viipymä on lyhyt, veden latuun liittyvät muutokset tapahtuvat melko nopeasti ja muutosten
korjaantumisen on mahdollista tapahtua
yllättävänkin nopeasti verrattuna järviin
joiden viipymä on jopa useita vuosia.
Aikaisemman tilanteen perusteella kokonaisfosforitason voidaan arvioida laskevan tasolle 10-15 µg/l nykyisestä 20-30
µg/l tasosta. Tähän arvioon vaikuttaa
kuitenkin valuma-alueelta järveen laskevan fosforitason muutokset. Ennusteen
toteutuessa rehevyystasossa on mahdollista päästä jopa karun järven ja lievästi
humuspitoisen järven luonnolliselle tasolle, etenkin Tarkeelanjärvessä.
Järvien kunnostuksesta johtuvat veden
laatumuutokset mahdollistavat tulevaisuudessa nykyistä laajemman veden talouskäytön.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
53
Kokonaistyppipitoisuus ennen
vuotta 2004 ja sen jälken
Kokonaisfosforipitoisuus ennen
vuotta 2004 ja sen jälken
30,0
kok. P µg/l
25,0
20,0
15,0
500
490
480
29,0
460
19,0
440
18,5
14,0
10,0
5,0
kok. N µg/l
35,0
420
400
400
390
380
388
360
0,0
83,95 84,00 84,05 84,10 84,15 84,20
340
320
Keskimääräinen vedenpinnan korkeus MW
300
83,95
84,05
84,15
Keskimääräinen vedenpinnan korkeus MW
Tarkeelanjärvi
Niemilampi
Lin. (Tarkeelanjärvi)
Lin. (Niemilampi)
Tarkeelanjärvi
Niemilampi
Lin. (Tarkeelanjärvi)
Kuva 44. Tarkeelanjärven ja Niemilammen
keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus kesällä ennen laittoman padon laskua ja sen
jälkeen. Katkoviivalla esitetty ennustettua
muutoksen suuntaa.
Kuva 45. Tarkeelanjärven ja Niemilammen
keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus kesällä ennen laittoman padon laskua ja sen jälkeen. Katkoviivalla esitetty ennustettua muutoksen suuntaa.
Kokonaistyppitasontason voidaan arvioida laskevan tasolle 350-370 µg/l nykyisestä 415-490 µg/l tasosta. Ennusteen
toteutuessa molemmissa järvissä on
mahdollista päästä typpipitoisuuden osalta karun ja niukkaravinteisen järven tasolle. Muutokset vedenlaadussa johtuvat
lähinnä vesitilavuuden lisääntymisestä.
EU on asettanut säädöksen jonka mukaan pintavesissä tulee saavuttaa hyvä
tila vuoteen 2015 mennessä, eikä erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien
tilaa saa heikentää. (Euroopan parlamentin ja Euroopan Unionin neuvosto 2000).
Hankkeen positiiviset vaikutukset vedenlaatuun tukevat merkittävästi EU:n asettamia vaatimuksia.
Happitasoon ei hankkeella oleteta olevan
vaikutusta korotuksen pienuuden takia.
Vesitilavuuden kasvun vaikutus näkyy
selvimmin happikatoriskin pienentymisenä sekä kesällä että etenkin talvella. Vesisyvyyden lisäys estää myös tehokkaasti
matalien osien jäätymisen pohjaan asti.
Alivedenkorkeuden pysyminen nykyistä
korkeammalla tasolla lisää se järven vesisyvyyttä, mikä omalta osaltaan tehostaa järven pohjalle sedimentoituneen
kiintoaineen ja ravinteiden pidättymistä
pohjalle, koska nykytilanteeseen verrattuna hieman kasvava aliveden aikainen
syvyys jossakin määrin vähentää tuulen
aiheuttamien virtausten pohjaa sekoittavaa vaikutusta.
8.6
Vesiliikenteeseen
Hankkeella on positiivia vaikutuksia soutuveneilyyn järvissä vesisyvyyden lisääntyessä. Jokiuomassa tehtävät muut tähän
hankkeeseen kuulumattomat kunnostustyöt (niitot ja pajukon raivaukset) lisäävät mahdollisuuksia liikkua uomassa ja
tältä osin tukevat hanketta. Kesäaikainen
korkeampi vesitilanne mahdollistaa kunnostustöihin tarvittavat isommat niittoveneet joita ei nykytilanteessa ole ollut
aina mahdollista käyttää suuremman vesisyvyystarpeen takia.
8.7
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Kalastoon ja kalastukseen
Yhtenä mahdollisena muutoksena on järvien kalakannassa tapahtuva petokalojen
ja saaliskalojen suhde, joka tulee muuttumaan, kun petokalojen sekä lisääntymisalueet kasvavat että saalistus- ja
elinolosuhteet paranevat. Kalaston eliolosuhteet muuttuvat paremmaksi mm. talvella, koska tehtävät toimenpiteet lisäävät pohjaan jäätymättömän vesialueen
pinta-alaa. Positiivista on myös se, että
hanke mahdollistaa taimenen nousun
järvelle nyt kun aikaisemmin katkennut
vesistöjatkumo korjaantuu. Uuden paremmin kaloille soveltuvan pohjapadon
myötä taimenille syntyy nykyistä turvallisempi ja isompi talvehtimisalue Niemilampeen jossa ei ole kovinakaan talvena
jäätymisen vaaraa korkeamman vedenpinnan johdosta.
Tulevaisuudessa järvien vahvistuva kalakanta kestää paremmin kasvavaakin virkistyskalastusta. Jos kalastus kasvaa
merkittävästi pyyntikokoisten haukien ja
ahventen tilapäinen istuttaminen voi tulla
kyseeseen vaikka toimenpide ei ole kalakantojen kannalta kestävää hoitoa. Petokalaistutuksilla on merkitystä sekä järven
särkikalavaltaisuuden estämisessä että
viehekalastuksessa, sillä hauki ja kuha
ovat tavoitelluimmat saaliskalat. Molempien järvien ennallistaminen vahvistaa
järven merkitystä kalaston lisääntymisja talvehtimisalueena.
Koska järvissä ei harjoiteta ammattikalastusta on hyöty- ja haitta-arvioissa oletettu
virkistyskalastuksesta
syntyvän
hyödyn sisältyvän kokonaisuudessaan
laskettuun kiinteistökohtaiseen virkistyskäyttöhyötyyn. Kalaston virkistyskäyttöön liittyvää hyötyä voidaan arvioida
erikseen SYKE kehittämällä VIRVA-mallin
avulla. Malli perustuu oletukseen, että
veden ravinnepitoisuuden kasvaessa vesistön virkistyskäyttöarvo vähenee. VIRVA-mallilla määritetään, kuinka veden
laadun muutos vaikuttaa tiettyyn käyttömuotoon ja lasketaan rahamääräinen
vesistöstä johtuva arvon muutos. Arvofunktio kuvaa virkistyskäytön laadun ja
määrän riippuvuutta valitusta veden laadun indikaattorista. Ideaalitilanteessa ve-
sistön ravinnepitoisuus on optimaalinen
tiettyä virkistyskäyttöä ajatellen. VIRVAmallissa vedenlaadun ja ravinnepitoisuuden mittarina kalastuksen arvon määrittämisessä on käytetty a-klorofyllia (kuva
46).
Klorofylli- a pitoisuus enen vuotta
2004 ja sen jälken
10,0
8,5
8,3
8,0
klorofylli- a µg/l
54
6,0
5,3
4,0
2,0
0,0
83,95
84,00
84,05
84,10
84,15
84,20
Keskimääräinen vedenpinnan korkeus MW
Tarkeelanjärvi
Lin. (Tarkeelanjärvi)
Lin. (Niemilampi)
Kuva 46. Tarkeelanjärven ja Niemilammen
keskimääräinen klorofylli- a pitoisuus ennen
laittoman padon laskua ja sen jälkeen. Katkoviivalla esitetty ennustettua muutoksen
suuntaa.
Pelkästään veden laadun ei voida olettaa
vaikuttavan virkistyskalastuksen arvoon
vaan siihen vaikuttavat mm. edellä mainitut kalojen yksikkökoon kasvu, kalalajien suhteen muuttuminen, veden kirkastuminen, oleilu järvellä ja tämän myötä
kalastuksen lisääntymien järvellä. Myös
se että vesisyvyys lisääntyy ja kasvillisuus vähenee virkistyskäyttöaikana, jolloin kalastus on yleensä edes mahdollista
kaikissa järvien osissa, lisää virkistyskalastusarvoa. Useiden tarkalleen tuntemattomien muuttujien määrä vaikeuttaa
sekä laskennassa tarvittavien arvojen
määrittämistä että ennusteen tarkkuutta.
Hyvin varovaisesti arvioiden voidaan olettaa hankkeen myötä kalassa kävijöiden
määrän kasvavan noin 20-30 kappaletta
vuodessa. Käyttömäärän lisääntyessä 510 kertaa vuodessa. Oletetaan ideaalisen
käyttökerran arvoksi 20 €. Veden laadun
muutosten oletetaan vaikuttavan särkivaltaisuuden pienentymiseen ja kalojen
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
yksikkökoon kasvuun jolloin muutos virkistysarvokertoimeen voisi olla 0,1 - 0,15
välillä. Näillä arvoilla kerrottuna virkistyskalastukseen syntyvä vuosittainen arvonmuutos on pienimmillään 200 euroa
ja suurimmillaan 900 euron luokkaa.
8.8
Vesikasvillisuuteen
Ääritilanteet ja etenkin talvikauden sulan
maan valumien lisääntyminen kasvattavat eroosiota, ainevirtaamia ja kuormitusta. Tämä kiihdyttää vesien rehevöitymistä ja umpeenkasvua ja lisää kunnostustarvetta. Riittävän suurena toteutettu
vedenpinnan nosto tulee muuttamaan
järven ilmettä ja sen rantojen kasvillisuutta. Rantojen kosteus lisääntyy matalissa osissa ja vähentää selvästi kuivimpia kasvustotyyppejä, kuten ruovikoita ja
ruoholuhtia. Positiivinen muutos vesitilanteessa hidastaa myös liettymisen ja
umpeenkasvun sukkessiota. Vesisyvyyden lisääminen hidastaa etenkin rantojen umpeenkasvua ja monipuolistaa
ympäristön eliöiden viihtyvyyttä. Vesitilavuuden lisääminen taas vähentää
järvien rehevyyttä mikä vaikuttaa
vesikasvuston laajuuteen ja tiheyteen. Vedenpinnan nosto oletettavasti
vähentää avovesikasvillisuutta, jonka
johdosta etenkin Niemilammelle avautuu
nykyistä laajempi kasviton tai lähes kasviton alue. Rehevöitymisen vähentymisen
myötä ilmaversoiset ja kelluslehtiset kasvit taantuvat. Jos uposkasvien lisääntyminen molemmissa järvissä on johtunut
kuivuudesta, uposkasvien runsas esiintyminen saattaa jäädä ohimeneväksi vedenpinnan korotuksen myötä. Toisaalta
uposlehtiset kasvit saattavat taantua
aluksi, mutta aiempaa parempien valaistusolosuhteiden vallitessa niiden määrään
ja laajuuteen ei hankkeella välttämättä
voida vaikuttaa. Myös virtausta ja vesialuetta tukkineet ruovikot vähenevät.
Muutokset luontoympäristössä mahdollistavat myös vähemmistönä esiintyneiden
kasvi- ja eläinlajien vahvistumisen. Vedenpinnan korottamisella onkin tarkoitus
lisätä molempien järvien ekologista monimuotoisuutta.
Muiden vastaavien keskiveden korotushankkeiden ja selvitettyjen järven mitta-
55
ustulosten perusteella voidaan ennustaa
järvien kasvillisuuden kokonaisuutena
vähenevän vedenpinnannoston johdosta.
Muutokset kasvillisuudessa ovat kuitenkin
hitaita. Suurimmat muutokset kasvillisuuteen koetaan veden alle jäävien luhtakasvien kohdalla joiden kasvualueet
saattavat supistua merkittävästi nykyisestä. Toisaalta vedenkorkeuden nosto
muodostaa entisille notkotasanteille uudestaan kosteikkoalueita, jotka aikaisempien laskutoimien johdosta pienentyivät
tai hävisivät. Entistä pidemmällä rantaalueella on myös kasvillisuutta lisäävä
vaikutus.
8.9
Maa- ja metsätalouteen
Korkeista vedenkorkeuksista peltoviljelylle aiheutuva vahinko muodostuu yleensä
sadon tuhoutumisesta veden alle jäävällä
peltoalueella, vettymisen aiheuttamasta
sadon alenemasta, kylvön viivästymisestä sekä mahdollisesta tulvan aiheuttamasta muusta haitasta, kuten kulkuyhteyksien katkeamisesta. Metsätalouden
kannalta on tärkeää, että kasvukauden
ulkopuolella ei esiinny pitkäaikaisia tulvia
ja toisaalta, että vettyminen ei vähennä
kasvukauden aikaista tuottoa rantametsissä.
Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa tulvahuippu ajoittuu yleensä toukokuun alkupäiville, joten viljelyolosuhteet rantapelloilla määräytyvät tulvan perusteella.
Peltojen alimmat osat ovat pääsääntöisesti tason N60 + 84,40 m yläpuolella, eli
hieman keskimääräistä tulvakorkeutta
ylempänä. Metsämaiden alaraja on pääsääntöisesti tason N60 + 84,30 korkeudella. Vedenkorkeuden suunnitellut muutokset eivät vaikuta kummankaan järven
tulvakorkeuksiin. Vaikutuksia sen sijaan
saattaa syntyä tulvan laskunopeuden hidastumisessa, joten muutos saattaa lisätä vettymisestä lisähaittaa maa- ja metsätaloudelle. Tulviin vaikuttavat enemmän kuitenkin koko uoman kunnossapito.
Muutoksen ollessa hyvin pienen on laskennallinen haitta hyvin teoreettinen ja
myös vaikutukseltaan paljon pienempi
kuin vuosittaiset vaihtelut.
56
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Vedenkorkeuden muutokset nostaa kasvukauden
keskivedenkorkeutta
(MW
1.6.-1.9 ) noin 23 cm. Vedenkorkeuden
nousu kohdistuu pääasiassa keskimääräistä alempiin vedenkorkeuksiin, (vrt.
verhokäyrä liitteessä 1/05) ja nykyinen
vedenkorkeuden tavanomainen vaihteluväli muuttuu kasvukauden aikana merkittävästi nykytilanteeseen verrattuna, joten nousulla on haitallista vaikutusta hyvin lähellä rantaa ulottuvilla metsäpalstoilla. Tehtyjen selvitysten mukaan pellon
katetuotto ei muutu vaikka pellon alarajaa nostetaan. Kylvö voidaan aloittaa aikaisemmin, ilmahuokostila kasvaa ja kulkukelpoisuus paranee. Muokkauskerroksen tiivistymishaitta ja viljelyn työnmenekki pienenee. Hankkeella ei ole
vaikutusta
peltojen
katetuottoon
vaikka peltoala hieman läheltä rantaa pienenisisi. Hyöty- ja haittaarvioinnissa on arvioitu maa- ja metsätaloudelle syntyvä vettymishaitta kiinteistökohtaisesti (liite 4).
8.10
Virkistyskäyttöön
Suunnittelualueen vesialueet ovat osakaskuntiin kuuluvien tilojen yhteisomistuksessa. Osakaskunnat hoitavat järvien
kalakantaa istutuksin. Kalaistutuksien lisäksi osakaskunnat ovat pyrkineet elvyttämään kotimaista rapukantaa alueen
vesistöissä. Rapukanta on järvissä pieni,
mutta kannan toivotaan vahvistuvan
hankkeen positiivisten toimenpiteiden
myötä. Myös kalastuksen valvonta kuuluu osakaskunnan tehtäviin. Korotushankkeen myötä osakaskuntien panostusta järven istutustoimiin voidaan pienentää tai suunnata toisiin kunnostuskohteisiin, haittaamatta kuitenkaan virkistyskalastusta.
Alueella toimii metsästysseuroja. Metsästysseurat ovat vaikuttaneet suunnittelualueella riistaeläinten elinolosuhteisiin
mm. rakentamalla erilaisia ruokintapaikkoja ja pesäpönttöjä. Toinen linnuston
kannalta tärkeä toimintamuoto on pienpetojen, kuten minkkien pyynti- ja metsästys. Erityisesti järvien läheiset metsäalueet tarjoavat riistan kannalta monimuotoisia ja reheviä elinympäristöjä ja
niiden metsästyksellinen virkistysarvo on
huomattava. Hankkeen myötä toivotaan
lähialueen metsästyksellisen virkistysarvon kasvavan monipuolistuvan ja lisääntyneen linnuston myötä.
Kuva 48. Uiminen, kalastus ja soutelu Niemilammella ja suuressa osassa Tarkeelanjärveä on
mahdollista vain säännöllisillä rannan ja järven kunnostustoimilla. Pieniä särkikaloja on vesistöstä poistettu katiskojen avulla. Kuva on otettu kesäkuussa 2007.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
57
Kuvapari 47. Havainnekuvissa esitetty hankkeen vaikutusta Niemilammella sijaitsevan kiinteistön rannassa virkistyskäyttöaikana tapahtuvaan keskimääräiseen vedenpinnan vaihteluun. Yläkuvassa nykytilanne ja alla kuvassa suunniteltu tuleva tilanne. Kuvaotteet tehdystä 3D-mallista.
58
Ammattikalastajia suunnittelualueen vesistöillä ei ole. Kalastus on virkistyskalastusta kotitarvekäyttöön. Tärkeimpiä saaliskaloja ovat hauki, ahven, särki, ankerias ja lahna sekä tulevaisuudessa hankkeen ja ennallistamistoimien myötä kuha
ja taimen. Kun kalakoko kasvaa, kalastuksen virkistysarvo nousee. Rapujen
elinolosuhteet paranevat padon kunnostuksen myötä. Kunnostuksen jälkeen
pohjapatoalueesta muodostuu nykyistä
parempi virkistyskalastuskohde kiinteistönomistajille.
Padon kunnostamisella on positiivinen
vaikutus kalastusharrastukselle ja lähialueen muulle virkistyskäytölle. Kalataloudellisten hyötyjen lisäksi kunnostus
parantaa muitakin luontoarvoja, koska
Karisjärven ja nyt myös Ahonpäänjoen
kosket palautetaan lähemmäs alkuperäistä luonnollista tilaansa, jonka myötä lajisto alueella monipuolistuu. Lähialueen
patojen ja koskien muutosten toivotaan
synnyttävän myös Ahonpäänjokeen kokonaan uuden virkistyskäyttöä vahvistavan vesielementin. Uuden nykyistä korkeamman pohjapadon maisema-arvot
kasvavat, sillä korkeamman pohjapadon
mukanaan tuoma veden solina voimistuu
ja houkuttelee ihmisiä vesistön ääreen.
Pohjapato voi olla maisemallisesti merkittävä myös talviaikaan.
Virkistyskäyttö paranee selkeästi kalastuksen, uimisen ja soutelun osalta. Muutokset vesimaisemassa vaikuttavat järvellä viihtymiseen ja kiinteistön tai tontin
kunnossapitoon. Näitä kaikkia ei rahassa
suoraan voi edes mitata. Taloudellista
etua voidaan olettaa saavutettavan yksityisten kiinteistöjen rantojen ja järven
kunnostustarpeen vähenemisenä. Myös
paikalliset elinkeinot saavat taloudellista
etua, kun alueella viihdytään vuoden mittaan pidempiä aikoja.
Tehtyjen selvitysten perusteella virkistyskäytön kannalta paras vyöhyke molemmissa
järvissä
sijaitsee
välillä
N60+84,05 – 84,15 m. Vedenkorkeuden
noston seurauksena virkistyskauden aikainen vedenpinta nousee tasolle +84,13
m, eli optimitasolle.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
8.11
Rantojen käytettävyyteen
Vedenkorkeuden vaihtelulla on merkitystä erityisesti loivien ja pehmeäpohjaisten
rantojen virkistyskäyttöön. Korkeat vedenkorkeudet keväällä ja matalat korkeudet kesällä voivat heikentää rantojen
käytettävyyttä, vaikeuttaa rantautumista
veneellä ja rumentaa maisemaa. Niemilammen ja osassa Tarkeelanjärveä ongelmana ovat olleet kesän liian alhaiset
vedenkorkeudet, jotka vaikeuttavat matalien rantojen käyttöä rantaviivan paetessa järvelle päin useita metrejä. Hankkeen vaikutuksesta rantaviiva selkiytyy nykyisestä tilanteesta. Muutosta
ranta-alueella on pyritty esittämään havainnekuvaparissa 47.
Suunnittelualueen kaikki rantarakenteiden korkeudet mitattiin ja rakenteista
laadittiin kohdekortit ja ne on esitetty liitteessä 7.
Nykytilanteessa suunnittelualueen rantasaunoille ja grillikatoksille alkaa syntyä
vahinkoa rakenteiden kastumisesta, kun
vedenkorkeus ylittää korkeuden noin N60
+ 84,30 m (kolme rantasaunaa ja grillikatosta). Kiinteistöjen päärakennuksille
vahinkoja alkaa syntyä vasta vedenpinnan noustessa tasolle noin N60 + 84,60
m. Nummi-Pusulan rakennusjärjestyksessä annetun ohjeen mukaan asunnon
lattiatason tulee olla korkeudella N60 +
85,48 m. Kuten aikaisemmin on todettu
Ahonpäänjokeen rakennettava nykyistä
korkeampi pohjapato ei vaikuta järven
tulvakorkeuksiin, joten muutoksesta ei
aiheudu lisähaittaa rakennuksille tai muille rakenteille.
8.12
Alapuoliseen vesistöön
Uusi nykyistä korkeampi pohjapato nostaa hieman virtaamia korkeamman vesitilanteen
vallitessa
Ahonpäänjoessa.
Alimmat virtaamat myös muuttuvat siten
että alimpien vedenkorkeuksien vallitessa
virtaamat pienentyvät.
Tehdyn tarkastelun perusteella vedenkorkeuksien kasvattaminen voi nostaa
Ahonpäänjoen tulvia hieman. Muutos on
kuitenkin vähäinen, vain noin 1-2 cm,
mikä on laskentatarkkuuden rajoissa.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
59
Normaalivuosina tulvissa ei tapahdu
muutoksia, eikä uusi pato myöskään lisää
Ahonpäänjoessa tulvia nostavaa vaikutusta. Muina kuin tulva-aikana tapahtuvat muutokset ovat merkityksettömiä.
Suunnitelluilla muutoksilla ei ole
haittaa aiheuttavia vaikutuksia alapuoliseen vesistöön.
Vähäistä merkittävämmän käytönrajoituksen ollessa kyseessä, tulee tilusjärjestelytoimitus saattaa alulle. Järjestelytoimituksen jättämien kesken useissa kohteissa saattaa olla järkevin vaihtoehto
hankkeen vähäisistä vaikutuksista johtuen.
8.13

käytönrajoitus ei koske kiinteistön
keskeisintä osaa eikä toimenpide aiheuta haittaa kiinteistön käytön kannalta tärkeälle toiminnolle (tie, rakennus, kaivo)

veden nostamisesta aiheutuva rannan
siirtymä ja pinta-alojen muutos on
kiinteistön kokoon nähden pieni

pinta-alojen muutokset pysyvät kokonaan tai lähes kokonaan rantaviivan
virheiden sisällä

veden alle jäävät pinta-alat ovat niin
pieniä, että kiinteistöjen saamat mahdolliset osuudet yhteiseen vesialueeseen jäävät merkityksettömän pieniksi.
Tilusjärjestelyn tarve
Keskivedenkorkeuden nostamishankkeista seuraa kiinteistöolojen muutos, joka
lähtökohtaisesti tulee merkitä kiinteistötietojärjestelmään. Veden alle jäänyt
maa-alue on liitettävä osaksi yhteistä vesialuetta niissä tilanteissa, joissa lupapäätöksellä annetaan VL 6:6:n mukainen
käyttöoikeus tai keskivedenkorkeuden
nostosta aiheutuu tilusten pirstoutumisen
tai supistumisen, kulkuyhteyden katkeamisen tai vaikeutumisen tai muun vastaavanlaisen vaikutuksen vuoksi huomattavaa haittaa kiinteistön tai sen osan
käyttämiselle. Aluehallintoviranomaisen
päätöksen perusteella on maanmittaustoimiston viran puolesta annettava tilusjärjestelyyn toimitusmääräys. Tilusjärjestelyssä noudatetaan KML:n menettelysäännöksiä hankeuusjaosta. Hankkeen
kohtuullisen pienen nostotavoitteen johdosta ja tehtyjen selvitysten perusteella
ei kiinteistöjen käytölle aiheuteta edellä
mainittuja merkittäviä haittoja.
Järvialueen vedenpinnan laskuhistoriasta
johtuen on alueelle muodostunut runsaasti niin sanottua vesijättömaata, joka
kuuluu yhteiseen vesialueeseen. Tästä
syystä useiden kiinteistöjen kohdalla
käyttöoikeutta ei rajoiteta ollenkaan ja
useiden osalla käyttöoikeuden rajoitus on
hyvin vähäistä (VL17:5.3). Näissä vähäisissä tapauksissa tulee huomata, ettei
käytönrajoitus koske kiinteistön keskeisintä osaa ja veden alle jäävä maaalue on useissa tapauksissa hyvin pieni
suhteessa kiinteistön kokoon. Näissä
edellä kuvatuissa tapauksissa ei myöskään tilusjärjestelytoimituksesta voida
osoittaa olevan merkittävää hyötyä, jolloin toimituksen suorittaminen ei näin ollen ole jokaisen kiinteistön osalla edes
tarkoituksenmukaista.
Vähäisiä vaikutuksia ovat:
Tilusjärjestelytarpeen määrittämiseksi ja
toteutuksen nopeuttamiseksi on suunnittelualueesta laadittu tarkka yksityiskohtainen kartta maa- ja vesialueen muutoksesta. Suunnittelualueen rannan puoleisten pyykkien paikat on mitattu vuoden 2012 kevään ja syksyn aikana. Löytämättä jääneiden pyykkien ja epätarkkojen mittausten paikat määriteltiin MML
aineiston perusteella. Löytämättä jääneitä rantapyykkejä oli noin 20 kappaletta.
Epätarkkoja mittauksia oli noin 10 kappaletta (floatit). Rantapyykit on esitetty liitteessä 8. Kiinteistörekisteritietokannassa
olevien pyykkikoordinaattipisteiden ja mitattujen pyykien paikkojen perusteella ei
pyykkejä jää uuden vesialueen alle eikä
tämän perustella hankkeella vaikuteta
pyykkien käyttötarkoitukseen eikä myöskään heikennetä niiden rakennetta tai
luotettavuutta. Hankkeella ei myöskään
aiheuteta lisäkustannuksia mahdollisesti
alueella muusta syystä tehtäviin kiinteistötoimituksiin.
Hankkeesta 30 (25%) kiinteistölle ei uutta maata jää veden alle. Alle 50 m2 ve-
60
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
den alle jääviä maaosuuksia on 56 (47%)
kappaletta ja yli 100 m2 maaosuuksia on
13 (11%) kappaletta. Lisäksi 80 (67%)
kiinteistöillä muutokset koskevat alle yhden prosentin pinta-alaa koko kiinteistön
pinta-alasta laskettuna.
Toimituksen tarvetta ja mahdollista loppuunsaattamista päätettäessä tulee myös
huomioida, että useissa tapauksessa käy-
tön rajoitus on ollut tavoiteltua hyötyä
kiinteistön arvon nousun ja käyttöolosuhteiden parantumisen myötä. Lisäksi
useissa kohteissa muutosta koskeva alue
on jo tarkoitettu virkistyskäyttöön, jolloin
alueen käyttötarkoitus ei heikenny vaan
saattaa jopa merkittävästi parantua nykyisestä tilanteesta.
Kuva 49. Yhteenveto vyöhykkeen N60+84,50m alapuolelle jäävistä rantarakenteista Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa. Keskiylivesi MHW ja ylivesi HW eivät hankkeen myötä muutu. Sensijaan virkistyskäytön aikainen vedenkorkeus nousee lähemmäksi rakennelmien hyvää optimitasoa (nykyilanne N60+83,90 m ja tavoitetaso N60+84,13 m). Tavoitetaso N60+84,13 m merkitty
kuvaan katkoviivalla. Virkistyskäytön kannalta hyvä optimitaso molemmissa järvissä on määritelty tasolle N60+84,05-84,15 m.
8.14
Linnustoon
Lintuihin kohdistuvat muutokset ovat
samaa tai pienempää tasoa kuin koko
maassa esiintyvät lajivaihtelut keskimäärin. Linnusto saattaa hyötyä veden mahdollisesta kirkastumisesta ja ruovikon
vähentymisestä.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
9
61
HANKKEEN HYÖDYT JA HAITAT
Vesilain mukaisen luvan myöntäminen perustuu suurelta osin hyötyjen ja haittojen vertailuun. Jos hyödyt ovat haittoihin nähden merkittävät, voidaan hankkeelle myöntää lupa Vertailussa voi olla sekä taloudellisia että ei-taloudellisia mittareita (yleiseltä kannalta katsominen). Hyötyinä otetaan ensisijaisesti huomioon rantakiinteistöjen arvon nousu sekä hankkeesta johtuva kiinteistön käyttöhyöty sekä virkistyskäytön ja järven ekologisen tilan paraneminen. Haittoina veden alle jäävän maan arvo 1,5-kertaisena sekä
muut vesioikeudelliset velvoitteet joita lupaviranomainen voi luvassa velvoittaa tehtäväksi. Hankkeen toteuttamiskustannuksia intressivertailussa ei oteta huomioon. Taloudellisessa mielessä hyötyjen tulee olla karkeasti noin 1/3 haittoja suuremmat, että lupaa voidaan myöntää.
9.1
Hankkeen hyödyt
Kunnostuksen hyödyt ovat lähinnä aineettomia ja niiden arvoa on vaikea mitata taloudellisesti. Kunnostushankkeen
myötä järvien tilan paraneminen vaikuttaa rantakiinteistöjen arvoa nostavasti.
Hanke hyödyttää yleistä etua ja ympäristöä. Myös vesialueen ja ranta-alueiden
omistajat hyötyvät. Tarkemmin hyötyjä
on esitelty kappaleessa Hankkeen perustelut.
Suurin hyöty kunnostuksesta on vesistön
virkistyskäyttöarvon paraneminen. Kalastus ja vesillä liikkuminen helpottuvat, lisäksi vesimaisema kohenee.
Vesiekosysteemin tilan odotetaan paranevan suuremman vesitilavuuden myötä.
Mikäli ulkoista kuormitusta kyetään valuma-alueella vähentämään, positiiviset
vaikutukset näkyvät selvästi tulevina
vuosina.
Irene Järvelä on vuonna 2012 Metropolia
ammattikorkeakoululle tekemässään insinööri-työssä "Vedenkorkeuden nostohankkeen selvitystyö" tutkinut Tarkeelanjärven ja Niemilammen vedenkorkeuden
korotushanketta uudistetun vesilain antamissa puitteissa. Insinöörityössään Järvelä analysoi Nummi-Pusulan lomakiinteistökauppojen neliöhintoja eri vesistötyyppien, vesistön pinta-alojen ja syvyyksien mukaan. Aineistona käytettiin
Nummi-Pusulan seudun kiinteistökauppoja vuosina 2007-5/2012, sekä maanmittauslaitoksen ylläpitämästä kiinteistökaupparekisteristä saatua kauppahintaaineistoa. Virkistysarvon määrittämiseksi
käytiin läpi 265 lomakiinteistökauppaa
Nummi-Pusulan alueella. Selvityksen perustella kiinteistön arvostuksen muutos
vedenkorotuksen myötä on Tarkeelanjärvellä 1,44 €/m2 ja Niemilammella 1,29
€/m2. Lisäksi Järvelä toteaa virkistyskäyttöarvon olevan Tarkeelanjärvessä
35,76 €/m2 ja Niemilammen puolella
13,94 €/m2. Hyötyjen arvioinnissa on
hyödynnetty selvityksen tuloksia. Kiinteistökohtainen arviointi perustuu kuitenkin VIRKI-mallin käyttöön. Hyötyjen tasapuolisen arvioinnin varmistamiseksi
tarkasteltiin virkistyskäyttöä laajemmin
virkistyskäyttömuotojen ja niiden painoarvojen avulla.
Hyötyjen rahallinen suuruus on arvioitu
tilakohtaisesti hankkeen vaikutusalueen
tiloille.
Liitteessä 4 on esitetty arvio molempien
järvien vedenpinnan muutoksesta aiheutuvista virkistyskäyttöhyödyistä. Arvion
mukaan rakennetuille rantakiinteistöille
aiheutuvan hyödyn keskiarvo on noin
5200 euroa. Hankkeesta hyötyä saavat
rajattiin kiinteistön käyttötarkoituksen
perusteella. Käyttöhyötyä katsotaan syntyvän niille kiinteistön omistajille joilla on
asutuskäytössä oleva kiinteistö järven
rannalla. Arvio hyödyistä perustuu paikkatietotarkasteluun ja siinä on hyödynnetty rakennus- ja huoneistorekisterin
sekä maanmittauslaitoksen maaperäaineiston tietoja. Laskelmassa on otettu
huomioon sekä rakennetuille rantakiinteistöille aiheutuvat hyödyt sekä vielä rakentamattomat rantakiinteistöt. Pelkästään
metsätalouskäyttöön
tarkoitetut
kiinteistöille ei hyötyä laskettu. Näiden
62
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
em. hyötyjen lisäksi vedenkorkeuden
vaihtelun pieneneminen ja alimpien vedenkorkeuksien nousu helpottaa lukuisten sekä rantojen ja rantautumispaikkojen että uimarantojen käyttöä sekä voi
myös vähentää virkistyskäyttöä haittaavaa ruovikoitumista esimerkiksi matalilla
omatoimisesti rakennetuilla hiekkarannoilla.
Tarkeelanjärven ja Niemilammen rantakiinteistöjen sekä muiden vedenkorkeuden noston vaikutusalueella olevien kiinteistöjen yhteenlasketut haitat ovat yhteensä noin 83 500 euroa. Laaditun arvion mukaan rantakiinteistöille aiheutuvien
haittojen keskiarvo on noin 700 euroa.
Kiinteistön omistajille maksettavia haittakorvauksia on noin 1000 euroa.
Tarkeelanjärven ja Niemilammen kunnostuksesta aiheutuvat rahaksi muutetut kokonaishyödyt ovat yhteensä noin 517
000 euroa. Hankkeella saavutettava laskennallinen hyöty on haittoja noin kuusi
kertaa suurempi.
Pohjapadon rakentaminen vaikuttaa työn
aikana alapuolisen vesistön veden laatuun. Pohjan kaivaminen ja massojen käsittely aiheuttavat maa-aineksen sekoittumista veteen ja tästä johtuvaa veden
samentumista sekä kiintoainepitoisuuksien nousua. Rakennustöiden aikana seurataan kunnostusalueen alapuolisen veden sameutta, kiintoainepitosuutta ja värilukua. Tarvittaessa työt keskeytetään
tilapäisesti sameuden vähentämiseksi.
Hankkeella saavutetaan lisäksi muita rahassa vaikeasti arvioitavia hyötyjä, joten
hankkeella saavutettava hyöty on merkittävästi suurempi kuin hankkeesta koituvat haitat.
Hyötyjen ja haittojen arviointi on esitetty
tarkemmin liitteessä 4.
Jos tarvittaviin kunnostustoimiin ei nyt
ryhdytä järvet mataloituvat edelleen, kun
kivennäismaata ja hajoavaa eloperäistä
kasviainesta laskeutuu pohjalle uusiksi
kerrostumiksi. Matalissa järvissä kasvillisuus leviää ja lisääntyy entistä enemmän
ja järvi kasvaa vähitellen umpeen. Mataloituminen ja umpeenkasvu aiheuttavat
välttämättömiä kunnostustoimia jossakin
vaiheessa jolloin myöhäisempien toimenpiteiden kustannukset ovat tämän hankkeen kustannuksia huomattavasti suuremmat. Tätä hyötyeroa kustannuksissa
ei ole otettu arvioinnissa huomioon.
9.2
Hankkeen haitat ja vahingot
Hankkeesta aiheutuvat pitkäaikaiset haitat ovat ne vahingot, jotka aiheutuvat
vedenkorkeuden nostamisesta. Hankkeen
vaikutuksesta ali- ja keskivedenkorkeudet nousevat. Ylivedenkorkeudet eivät
nouse, mutta tulvan kesto pitenee nykyisestä. Tässä tarkastelussa ei kuitenkaan
ole otettu huomioon Ahonpäänjoen kunnostustyön merkitystä virtaamiin.
Vahinkoa syntyy Tarkeelanjärven ja Niemilammen rantakiinteistöjen kokonaan
veden alle jääville alueille sekä pelto-,
tontti- ja metsäalueiden vettymisestä.
Pohjapadon rakentamisen aikana Ahonpäänjoen rannoilla joudutaan liikkumaan
raskailla työ- ja maansiirtokoneilla, mistä
aiheutuu sekä haittaa että vaurioita ranta-alueille ja kasvillisuudelle.
Työn aiheuttamat jäljet korjataan ja maisemoidaan rakentamisen jälkeen tai vaihtoehtoisesti sovitaan korvauksista maanomistajan kanssa.
9.3
Yleinen hyöty
Ympäristön ihmisille
Hankkeen hyöty- ja haitta-arvioinnissa
on todettu virkistyskäyttöhyötyä syntyvän yli sadalle kiinteistölle. Hyötyä voidaan olettaa syntyvän kuitenkin huomattavasti laajemmalle määrälle kiinteistöjä
jos lasketaan myös alapuoliseen vesistöön yhteydessä olevat kiinteistöt. Yksittäiseen kiinteistöön taas liittyy useampi
ihminen, joten yksittäiseen henkilöön
kohdistuvat hyötyvaikutukset ovat moninkertaiset. Tarkeelanjärven rannalla
sijaitsee seurakunnan leirikeskus. Hanke
tukee tätä yleishyödyllisen leiritoiminnan
virkistyskäyttöä etenkin kesällä. Kunnostushankkeen myötä vedenpinnan taso
muuttuu lähelle 30-luvun tasoa. Niemilammen etelä- ja itäosa rajoittuu Ahonpäänkylän arvokkaaseen kulttuurimaisemaan.
Hanke
estää
järvien
um-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
peenkasvua ja siten edesauttaa Niemilammen säilymistä järvimäisenä näkymäkokonaisuutena ja tämän myötä vahvistaa myös arvokkaan historiallisen
Ahonpään kylämaiseman säilymistä nykyisessä tilassa. Jos Niemilammen pohjoisosan madaltumista ja umpeenkasvua
ei pysäytetä. Järvien entisestään paheneva umpeenkasvu ja kiihtyvä mataloituminen lisää entisestään alueen tulvaherkkyyttä. Hankkeella on siten myös
alueen tulvasuojelua edistävää vaikutusta. Jotta vaikutuksiltaan pahoilta syystulvilta vältyttäisiin on kasvillisuutta jouduttu niittämään säännöllisesti virtaamaväyliksi matalilla järvialueilla.
Alueen luonnolle
Hankkeen tärkeimpänä tekijänä on umpeenkasvun ehkäiseminen ja virtaamien
säilyttäminen nykyisellä tasolla. Tämä on
tärkeää etenkin kuivina aikoina. Tärkeänä läpivirtausjärvenä virtaamien tulee
pysyä myös kuivina aikoina nykyisellä tasolla. Suurena vaarana on kuivien kausien virtaaman tyrehtyminen jopa kokonaan, jos Niemilammen pohjoisosan madaltumista ja umpeenkasvua ei pysäytetä. Etenkin Ahonpäänjoessa viihtyvät
taimenet tarvitsevat riittävästi virtaavaa
vettä. Vaikka hanke ei sinänsä vähennä
vuosittaista ravinnemäärää, vähentää se
ravinteiden
määrää
tilavuusyksikköä
kohden, jolloin sillä on vaikutusta myös
veden laatuun. Hanke vahvistaa järven
puskurikykyä kestää ravinneryöppyjä.
Kunnostustoimi vähentää kiintoaineksen
kulkeutumista alempaan vesistöön sekä
parantaa virkistyskäyttöön soveltuvaa
vedenlaatua myös alemmissa vesistön
osissa. Vedenpinnan nosto luo myös hyvät edellytykset muille järvissä tehtäville
kunnostustoimille kuten kosteikoille, joita
tämän toimenpiteen jälkeen tarvitaan
enää järveen laskevissa ojissa ja Hahlajoessa. Hanke vaikuttaa positiivisesti
myös kalaston rakenteeseen ja sen myötä mahdollisesti tehtävään poistokalastustarpeeseen sekä alueen virkistyskalastukseen. Järviä käytetään lähialuetta laajemmin myös talvikalastukseen jolloin
positiivisesta muutoksesta hyötyvät yhä
useammat. Jos hanke toteutuu, järvet
täyttävät EU-direktiivin vaatimukset ja
63
järvillä on mahdollista säilyä "kokonaisina" myös tuleville polville. Hanke tukee
siis myös Itämeren suojelun tavoitteita
omassa pienessä mittakaavassaan ja luo
hyvät jatkoedellytykset vesiensuojelun
tehostamiselle.
Padon luonnonmukaisella muotoilulla voidaan vahvistaa Ahonpäänjokeen ja Räpsäjokeen istutettua taimenkantaa ja taimenten kutupaikkoja. Uuden padon myötä taimenten on mahdollista edetä järvien kautta Myllypuroon, jossa on paljon
hyviä suvanto- ja kutualueita. Tästä
syystä myös laajemman Pusulanjoen alueen ja Myllypuron virkistyskalastuksen on
mahdollista vahvistua. Hanke edesauttaa
alueen luonnon monimuotoisuutta monella eri tavalla ja vahvistaa vesialueiden
muodostamaa verkostoa.
Muille sidosryhmille
Järvien umpeenkasvu on kiihtynyt oleellisesti ja tilanne huonontunut patokorkeuden laillisen laskun johdosta. Jos hanketta ei toteuteta nyt, seuraa hyvin nopeasti
tilanne, jossa joudutaan tätä hanketta
huomattavasti kalliimpiin kunnostustoimenpiteisiin. Todennäköisiä toimenpiteitä
ovat ruoppaus riittävän virtaaman säilyttämiseksi ja kasvillisuusniittojen jatkaminen entistä laajemmalla alueella. Näihin
kunnostustoimiin tarvitaan pahimmassa
tapauksessa myös valtion, kunnan ja
ympäristökeskuksen taloudellista panostusta. Hankkeen onnistuessa sillä voidaan
vähentää järvien kunnostukseen suunnattua kaupungin, osakaskuntien ja kiinteistönomistajien rahoitusta. Yleishyödyllisenä tekijänä voidaan pitää myös sitä,
että hankkeella on ollut oppilaitoksen
opiskelua tukeva huomattava vaikutus.
Lisäksi kaupunki hyötyy esimerkiksi kiinteistöverotulojen mahdollisesta kasvusta
ja osakaskunnat kalastollisilla muutoksilla. Kun järvialueella viihdytään, siellä
oleillaan nykyistä kauemmin ja käytetään
alueen palveluja yhä enemmän hyödyksi.
Entistä "paremman" järven äärellä sijaitsevien kiinteistöjen sekä kunnossapitoon
että uuden rakentamiseen halutaan panostaa ja näin myös lähialueen yritykset
hyötyvät hankkeesta.
64
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
LUPAEHDOT
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
10 OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET
Niemilammen ja Tarkeelanjärven keskivedenpinnan korotushanke on yleishyödyllinen järven ennallistamiseen tähtäävä kunnostushanke, jolla estetään tulevaisuuden tulvien voimistumista heikentämällä järvien merkittävää umpeenkasvua ja ruovikoitumista sekä parantamalla vesistön virkistyskäyttöä monin eri
tavoin. Kunnostushanke edesauttaa direktiivin mukaiseen laatuluokitukseen
pääsemisessä sekä vahvistaa merkittävästi alueen vesiluonnon monimuotoisuutta ja sen säilymistä. Hankkeen voidaan olettaa luonteeltaan olevan lain tarkoittama yleiseltä kannaltatärkeä hanke,
jossa on otettu huomioon tulvasuojelun
parantaminen, direktiivin mukaiset tilaluokitustavoitteet, virkistyskäytön parantaminen sekä turvaaminen ja luonnonsuojelulliset näkökohdat.
Tätä vesistöhanketta varten on perustettu uusi vesioikeudellinen yhteisö nimeltään Tarkeelanjärven ja Niemilammen vesiyhteisö.
Yhteisön säännöt
vahvistettiin 24.5.2013 pidetyssä perustamiskokouksessa. Samassa kokouksessa
valittiin yhteisön hallitus ja muut toimihenkilöt. Samalla vahvistettiin liitettäväksi yhteisöön jäseniksi liitteen 13 mukaiaset henkilöt. Yhteisön säännöt, perustamiskokouksen pöytäkirja ja jäsenrekisteri
on hakemuksen liitteenä.
Vesioikeudellinen yhteisö on hankkeen
toteuttamiseksi saanut rantakiinteistön
omistajilta ja osakaskunnilta kirjallisia
suostumuksia yhteensä 116 kappaletta.
Suostumukset kattavat perusteen pysyvän käyttöoikeuden 99,18 % osalta veden alle jäävästä uudesta maa-alueesta.
Pysyvästi pohjapadon alle jääviin alueisiin suostumukset ja sopimukset on hankittu alueen osakaskunnalta ja tarvittavilta kiinteistön omistajilta (liite 11 ja 12).
Ahonpäänjoessa on sekä padon rakentamiselle hankittu maanomistajien että veden alle jäävälle maa-alueelle suostumukset.
Järvien vedet eivät laske Natura 2000 alueelle, joten hankkeen toteuttamisesta
65
ei aiheudu vaikutuksia Natura 2000 alueelle eikä luonnonsuojelulain 65 §:ssä
tarkoitettua todennäköisesti merkittävää
heikentymistä suojelun perustana oleville
luonnonarvoille.
Vedenkorkeuden noston vaikutusalueella
ei ole luonnonsuojelualueita, joten vedenkorkeuden nostolla ei ole vaikutuksia
luonnonsuojelualueisiin ja niiden luontoarvoihin.
Suunnitelman mukaisesti toteutettuna
hankkeella ei ole merkittävästi heikentäviä vaikutuksia alueen luontotyyppeihin
eivätkä järvien kunnostustoimenpiteet
myöskään heikennä alueella esiintyvien
lintudirektiivin I liitteen lajien pesimä- ja
levähdysalueita. Hankkeesta ei ole sen
vuoksi tarpeen tehdä luonnonsuojelulain
65§:n mukaista varsinaista Naturaarviointia.
Tarkeelanjärven ja Niemilammen ennallistaminen ei vaaranna yleistä terveydentilaa, ei aiheuta vahingollisia muutoksia
ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa eikä huononna paikkakunnan
asutus- tai elinkeino-oloja.
Tässä hankkeessa ei ole YVA-asetuksen
(Asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 5.3.1999/268, 6 §, kohta
3) mukaan tarvetta YVA-menettelylle.
Tarkeelanjärven ja Niemilammen ennallistaminen ei vaikeuta yleiskaavan, tai
muiden kaavojen toteuttamista. Vedenpinnan nosto ei myöskään ole ristiriidassa
nykyisten rantarakentamisesta annettujen määräysten ja ohjeiden kanssa.
Hankkeesta ei aiheudu ilman kohtuuttomia kustannuksia vältettävissä olevaa
vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä maa-alueiden ja vesialueen omistajalle eikä vesistön eri käyttömuodoille.
Hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa,
aiheuta huomattavia ja laajalle ulottuvia
vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa taikka suuresti huononna
paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja
eikä muutenkaan sanottavasti loukkaa
yleistä tai yksityistä etua. Hanke on tarpeen vesialueen järkevää hyödyntämistä
ajatellen, eikä siitä ennalta arvioiden aiheudu kenellekään sellaista korvattavaa
66
vahinkoa, haittaa tai edunmenetystä,
josta ei olisi sovittu tai esitetty korvausta
maksettavaksi.
Lupa hankkeeseen voidaan myöntää vesilain 3:4 §:n mukaan sillä perusteella,
että hankkeesta saatava hyöty on siitä
johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Oikeus tarvittaviin alueisiin voidaan myöntää vesilain 6:5 § ja 2:12-13 §
perusteella. Hankkeen vaikutusalueen
omistajilta on saatu riittävästi suostumuksia, jolla asianosaiset hyväksyvät
suunnitelmassa
esitetyt
toimenpiteet
(Liitteet 11 ja 12). Hakijalle on täten
mahdollista myöntää pysyvä käyttöoikeus veden alle jääviin ja patorakenteiden
tarvitsemiin maa-alueisiin.
11 EHDOTUS LUPAEHDOKSI
Suostumukset
1) Luvan hakija on saanut hankkeen toteuttamiseksi kirjalliset suostumukset
veden alle jäävän maa-alueiden laissa
säädetyltä osalta sekä sopimukset patorakenteiden sijoittamiseksi maanomistajien maille.
Veden tai rakenteiden alle jäävän maaalueen suuruus on yhteensä 2,28 ha ja
tästä yhteisön jäsenet omistavat 0,411
ha eli 18 %. Tämän lisäksi hakijat ovat
saaneet suostumuksia 38 kiinteistön
(1,852 ha, 81,18 %) omistajilta kunnostushankkeen toteuttamiseksi. Yhteensä
suostumukset kattavat 99,18% veden
alle jäävästä uudesta maa-alasta.
Rakenteet
2) Pohjapato rakennetaan suunnitelman
piirustusten 03-01 ja 03-02 (päiväys
1.1.2013) sekä piirustuksen 02-01 (päiväys 1.1.2013) osoittamaan paikkaan.
Pohjapadon harjan pituus on noin 22 m
ja harjan leveys 5–6 m. Pohjapadon yläpuoleisen luiskan kaltevuus on 1:4 tai
loivempi ja alapuoleisen luiskan kaltevuus 1:20 tai loivempi. Pohjapadon keskellä on 1,0 metrin levyinen syvennys,
jonka kynnyskorkeus on N60 + 84,90 m
ja luiskien kaltevuus on noin 1:3. Syvennyksen vieressä pohjapadon harjan kor-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
keus on N60 + 84,05 m ja padon päissä
N60 + 84,10 m.
3) Pohjapato maisemoidaan suunnitelmassa esitetyllä tavalla (liite 5). Pohjapadon yhteyteen rakennetaan vedenkorkeusasteikko.
Töiden suorittaminen
4) Luvan saajilla on oikeus käyttää edellä
mainittujen toimenpiteiden mukaisia kaivumaita tarvittaviin maarakenteisiin ja
tehdä tarvittavat väliaikaiset rakenteet,
padot ja työmaatiet.
5) Rakenteiden sijainnin ja mitoituksen
osalta saadaan työn aikana tarvittaessa
poiketa suunnitelmasta vähäisessä määrin haitallisia ympäristövaikutuksia aiheuttamatta.
6) Työt on suoritettava siten ja sellaisena
aikana, että vesistölle ja sen käytölle,
linnustolle sekä maanomistajille aiheutuu
mahdollisimman vähän haittaa tai häiriötä ja siten, ettei vettä tarpeettomasti padoteta tai samenneta. Töitä suoritettaessa saadaan virtausta Ahonpäänjokeen
tarvittaessa supistaa kuitenkin siten, että
virtaama Ahonpäänjokeen on oltava vähintään 20 l/s.
7) Padon rakentamisessa syntyvät kaivumassat on läjitettävä ylimmän vedenkorkeuden
yläpuoliselle
maa-alueelle
niin, ettei massoja pääse valumaan takaisin vesistöön.
8) Ellei asianomaisten maanomistajien
kanssa ole toisin sovittu, luvansaajien on
siirrettävä käyttöönotettavalta alueelta
puusto, rakennukset ja muu irtaimisto
maanomistajan osoittamaan paikkaan
käyttöönottoalueen läheisyyteen.
9) Töiden päätyttyä rakennustöiden jäljet
on siistittävä ja rakennuspaikat saatettava muutoinkin asianmukaiseen ja maisemallisesti hyväksyttävään kuntoon.
Kunnossapito
10) Luvan saajan on pidettävä tämän
päätöksen mukaan rakennettavat rakenteet sellaisessa kunnossa, että pato toimii suunnitellulla tavalla ja on turvallinen. Luvan saajilla on oikeus käyttää toiselle kuuluvia alueita rakenteiden ja lait-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
teiden kunnossapitoon. Pohjapadon kunnossapitoon kuuluvat työt ovat mm:
67
sa ja luvassa määrättyjen velvoitteiden
hoitamiseksi.

padon tiiveyden tarkistaminen ja tarvittaessa suodatinkankaan uusiminen

luiskan verhouksen korjaukset (yleensä vesirajassa)

silmämääräistä tarkkailua haittaavan
ja padon toimintaa vaarantavan puuston ja pensaikkojen raivaukset
13) Luvan saajien on tarkkailtava hankkeen vaikutuksia Tarkeelanjärven ja
Niemilammen vedenkorkeuksiin sekä veden laatuun Ely-keskuksen hyväksymällä
tavalla.

harjan kulkukelpoisuuden säilyttäminen pitämällä harja vapaana kulkua
haittaavasta kasvillisuudesta sekä tekemällä tarvittavia korjauksia (painumat, ajourat ymv.)
14) Tarkkailutulokset on toimitettava
Uudenmaan Ely-keskukselle ja
Lohjan
kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä pyydettäessä niille, joiden etua
tai oikeutta asia koskee.

betonisydämen kunnossapitoluonteisia
töitä ovat mm. silmämääräisesti havaittavien syöpymien korjaaminen
tarpeen mukaan
Korvaukset

vedenkorkeuden tarkkailulaitteet on
pidettävä kunnossa huoltamalla niitä
tarpeen mukaan

padon yläpuolelle kertyneen lietteen
poisto tarvittaessa.
Padon kunto on syytä tarkistaa silmämääräisesti vähintään viiden vuoden välein ja tarvittaessa useamminkin.
11) Ahonpäänjoen liiallisesta kasvillisuudesta johtuvat virtaushäviöt eivät saa
kasvaa nykyisestä tilanteesta, aiheuttaen
tulvatilanteiden kasvua. Riittävän virtaaman varmistamiseksi suositellaan Ahonpäänjoen uomaa niitettäväksi ja pensaikko poistettava tarvittaessa. Nämä toimenpiteet tulee suorittaa uoman rantakiinteistöjen kanssa yhteistyössä.
Yhteisön velvoitteet
12) Tätä hanketta varten perustettu yhteisö on kirjanpito- ja vahingonkorvausvelvollinen kuten vesilaissa on asiasta
mainittu. Padon kunnossapidosta ja kustannuksista vastaa Tarkeelanjärven ja
Niemilammen vesiyhteisö. Yhteisön jäsenille padon kunnossapitokustannukset
määräytyvät hyöty- ja haitta-arvion osallistumiskertoimen mukaan. Vesioikeudellisen yhteisön säännöissä on tarkemmin
määritelty yhteisön toimintatapa vesilais-
Tarkkailu
15) Haittakorvaukset tulee maksaa niille
kiinteistöille joiden haitat ovat suuremmat kuin todetut hyödyt. Korvaukset tulee määrätä kertakorvauksena. Korvauksien leventämisestä on mahdollista sopia
kirjallisesti myös kiinteistökohtaisesti molempien osapuolien niin halutessa.
16) Mikäli päätöksessä tarkoitetuista töistä tai toimenpiteistä aiheutuu sellainen
vahinko, haitta tai muu edunmenetys,
jota päätöstä annettaessa ei ole edellytetty ja josta luvan haltija on vesilain
säännösten mukaan vastuussa, voi
edunmenetyksen kärsinyt tai yleisen
edun niin vaatiessa asianomainen viranomainen saattaa asian lupapäätöksen
lainvoiman estämättä ympäristölupaviraston käsiteltäväksi siinä järjestyksessä
kuin hakemusasioista on vesilaissa säädetty, mikäli luvan saaja ja haitankärsijä
eivät ole päässeet korvauksesta sopimukseen.
17) Korvaukset on maksettava ennen
töihin ryhtymistä ja viimeistään vuodenkuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Korvauksille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa eräpäivästä lukien.
Viivästyskoron määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.
18) Hankkeesta yksityistä hyötyä saavan
on osallistuttava liitteen 5 kertoimen mukaisesti hankkeen toteuttamiskustannuk-
68
siin. Hyödynsaajan maksettavaksi tuleva
määrä vastaa hyödynsaajan osuutta
hankkeen kokonaishyödystä. Määrä ei
kuitenkaan saa ylittää hyödynsaajan
saamaa yksityistä hyötyä. Edellä mainitun liitteen taulukossa on arvioitu kustannusarvion perusteella hyödynsaajan
osuus kustannuksista.
Tilusjärjestelyn tarve
19) Tämän hankkeen mukainen keskivedenpinnan korotus ei vaikuta yksityisten
kiinteistöjen nykyisiin rajoihin merkittävästi eikä näin ollen myöskään aiheuta
tilusten pirstoutumista, merkittävää supistumista tai muuta huomattavaa haittaa.
Järvialueen vedenpinnan laskuhistoriasta
johtuen on alueelle muodostunut runsaasti niin sanottua vesijättömaata, mikä
kuuluu yhteiseen vesialueeseen. Tästä
syystä useiden kiinteistöjen kohdalla
käyttöoikeutta ei rajoiteta ollenkaan ja
useiden osalla käyttöoikeuden rajoitus on
hyvin vähäistä (VL17:5.3). Näissä vähäisissä tapauksissa tulee huomata, ettei
käytönrajoitus aiheuta kiinteistöille tosiasiallista haittaa eikä koske kiinteistön
käytön kannalta keskeisintä muuhun kuin
virkistyskäyttöön tarkoitettua osaa. Lisäksi veden alle jäävä maa-alue on
useissa tapauksissa hyvin pieni suhteessa
kiinteistön kokoon. Näissä edellä kuvatuissa tapauksissa ei myöskään tilusjärjestelytoimituksesta voida osoittaa olevan merkittävää hyötyä. Toimituksen
suorittaminen ei näin ollen ole jokaisen
kiinteistön osalla tarkoituksenmukaista.
Jos kuitenkin todetaan käytönrajoituksen
olevan vähäistä merkittävämpi, tulee tilusjärjestelytoimitus saattaa alulle. Järjestelytoimituksen
jättämien
kesken
useissa kohteissa saattaa olla järkevin
vaihtoehto hankkeen vähäisistä vaikutuksista ja toimituksen tuomasta merkityksettömästä hyödystä johtuen.
Toimituksen tarvetta ja loppuun saattamista päätettäessä tulee myös huomioida, että useissa tapauksessa käytön rajoitus on ollut tavoiteltua hyötyä kiinteistön arvon nousun ja käyttöolosuhteiden
parantumisen myötä. Lisäksi useissa
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
kohteissa muutosta koskeva alue on jo
tarkoitettu virkistyskäyttöön, jolloin alueen käyttötarkoitus ei heikenny vaan
saattaa jopa merkittävästi parantua nykyisestä tilanteesta.
Ottaen huomioon vedenpinnan vähäisen
noston ja vähäisen vaikutuksen kiinteistöoloihin, kiinteistön omistajat katsovat
kiinteistötoimitukset tässä hankkeessa
tarpeettomaksi eikä muutosta tarvitsisi
merkitä kiinteistötietojärjestelmään lainkaan VL 17:5.3:n nojalla. Tästä edellä
mainitusta syystä johtuen kiinteistötoimitus on tarpeen vain yleiseltä kannalta
tärkeän selvityksen vuoksi ja toimitus on
suoritettava valtion kustannuksella.
Määräajat ja ilmoitukset
20) Työt on aloitettava neljän vuoden kuluessa ja saatettava olennaisilta osiltaan
loppuun seitsemän vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa ja myönnetyt
käyttöoikeudet on muutoin katsottava
rauenneiksi.
21) Luvan saajan on hyvissä ajoin tarkoitusta vastaavalla tavalla ilmoitettava töiden aloittamisesta asianomaisille maanomistajille sekä kirjallisesti uudenmaan
ympäristönsuojeluviranomaiselle.
22) Töiden valmistumisesta on 60 päivän
kuluessa ilmoitettava kirjallisesti Aluehallintovirastolle, uudenmaan Ely-keskukselle ja Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.
12 TARKKAILU
Ahonpäänjoen pohjapatotyömaan vaikutuksia vedenlaatuun seurataan ottamalla
ensimmäiset vesinäytteet ennen rakennustöiden aloittamista ja töiden alkamisen jälkeen suoritetaan kaksi. Ensimmäisten vesinäytteen avulla saadaan selville mahdolliset erot vedenlaadussa
tarkkailupaikkojen välillä ennen vesirakennustöiden aloitusta, jotta voitaisiin
arvioida aremmin rakennustöiden vaikutusta Ahonpäänjoen vedenlaatuun. Vesinäytteitä otetaan työmaan yläpuolelta
(vertailunäyte) ja Kaijalan sillalta (etäisyys 300 m) työmaan alapuolelta.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE
Vesinäytteistä määritetään lämpötila, pH,
kiintoainepitoisuus, sameus, kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuus. Vesinäytteet otetaan Ahonpäänjoen pintavedestä.
Vesinäytteenottojen yhteydessä
voidaan ottaa valokuvia.
Myös padon harjan tai tiivistyssoran korkeutta voi olla tarpeen tarkkailla, jotta
pystytään säilyttämään haluttu padotuskorkeus. Padon harjan korkeus saattaa
madaltua etenkin pehmeälle maapohjalle
rakennetuissa kohteissa, kun pato pääsee painumaan. Madaltunutta patoa voidaan korjata esimerkiksi suodatinkankaalla sekä padon kiviverhousta lisäämällä.
Vedenpinnan tarkkailua jatketaan kuten
aikaisemminkin. Ensimmäisenä rakentamisen jälkeisenä keväänä ja kesänä mittauksia on otettava tehostetusti. Tarkemmin tarkkailusuunnitelma on esitetty
pohjapadon
rakentamissuunnitelmassa
(liite 5).
69
13 LÄHTEET

[13] Suomen ympäristökeskus 2004.
Vedenpinnan noston vaikutukset Euran
Koskeljärvessä

[14] Suomen ympäristökeskus.1998.
Aloita Kotijärvesi hoito! - esite. Järven
hoidon ja kunnostuksen aloitus.

[15] Uudenmaan ympäristökeskuksen
2008. Vesienhoidon pintavesien
toimenpideohjelmaehdotus

[16] Nummi-Pusulan järvien kunnostus- ja hoitosuunnitelmat, moniste
2002.

[4] Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 13 / 2008. Maatalouden
monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelu, Pyhäjärviseutu
[17] Seurannan kehittäminen Karjaanjoen vesistöalueella – Karjaanjoki LIFEprojektin osahankkeen 7 loppuraportti
2006.

[5] Savonia ammattikorkeakoulu Tekniikka, Kuopio 2004. Vesivelhohankkeen loppuraportti. Suunnitteluohjeistus rehevöityneiden järvien kunnostamiseen.
[18] Suomen ympäristökeskus, Ympäristöministeriö, Maa- ja metsätalousministeriö. 1999. Tarkkaile kotijärveäsi –
esite. Havaitse ajoissa haitallinen rehevöityminen.

[19] Virtavesien Hoitoyhdistys ry, Räpsänjoen patojen luonnonmukaistaminen 2004.

[20] Suvi Mäkelä, Lammin biologinen
asema Helsingin yliopisto 2004. Tammelan Kaukjärven, Mustialanlammen,
Kuivajärven ja Pyhäjärven tila ja veden
laatu. Kaukjärven, Kuivajärven ja Pyhäjärven kunnostustoimenpideehdotuksia
Oppaat ja raportit

[1] Suomen ympäristökeskus 2005
Opassarja. Opas nro 114. Järven kunnostus.

[2] Etelä-Savon ympäristökeskuksen
raportteja 1 / 2009. Vesikasvien niittojen vaikuttavuusselvitys

[3] Lounais-Suomen ympäristökeskus
raportti 3/2009. Maatalousalueiden
monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma.



[6] Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 / 2007. Tulvasuojeluvaihtoehtojen edullisuusvertailu - esimerkkitapauksena Pori.

[7] Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskus 45 / 2007. Suomen vesistöjen virtaaman ja vedenkorkeuden
vaihtelut.

[8] Lounais-Suomen ympäristökeskus
2007. Tuumasta toimeen: vesikansalaisen opas. Opassarja. Opas nro 7.
[21] Uudenmaan ympäristökeskus. Arto Pummila. Karjaanjoen vesistöalueen
saukkoinventointi.

[9] Suomen ympäristökeskus 18/2008.
Vesikasvit Suomen järvien tilan ilmentäjinä.
[22] Heiskanen, A.-P. 1996: Euran
Koskeljärven kalasto vedennoston jälkeisinä vuosina 1992 ja 1995.

[23] Tuomo Karvonen 1/2007. Matalajärven Kuormitusselvitys.

[24] 1/08 Ulkoinen ravinnekuormitus ja
pohjasedimentistä vapautuvat ravinteet
Espoon Matalajärvessä

[25] 1b/09 Espoon virtavesiselvitys
2008, Osa 2: Espoon vesistöt

[26] Häikiö, M., Laitinen, E., Lakso, E.
ja Lehtinen, A. 1998. Laskeutusaltaiden
käyttökelpoisuus viljelyalueiden vesiensuojelussa. Suomen ympäristö 233.



[10] Heitto, A., Niinimäki, J. ja Vatanen, A. 2005. Selvitys Lohilammen
kunnostustarpeesta. Uudenmaan ympäristökeskus.

[11] Kainuun ympäristökeskus 2008.
Purokunnostusopas. Käsikirja metsäpurojen kunnostajille

[12] Suomen ympäristökeskus opas
631. Luonnonmukainen vesirakentaminen. Uusia näkökulmia vesistösuunnitteluun

[27] Koskiaho, J. & Puustinen, M.
1998. Viljelyalueiden valumavesien käsittely kosteikoissa. Vesitalous 2/1998.
[28] Ympäristöhallinto. Vesikasvien
niitto parantaa järven virkistyskäyttöä.

[44] Metsälaki. Suomen säädöskokoelma 1093/1996.

[45] Muinaismuistolaki. Suomen säädöskokoelma 295/1963.

[29] Juhani Niinimäki 2008. Rehevöityneiden järvien ravintoketjukunnostus ja
hoito V2.

[46] Euroopan komissio. 2000: Natura
2000 -alueiden suojelu ja käyttö, luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset.

[30] Karjaanjoki LIFE, Karjaanjoen vesistö Eläköön vesi!

[31] Hagman A.-M.2009. Tarkeelanjärven veden laatu. [julkaisematon
raportti].


[32] Petri Savola. Tarkeelanjärven koekalastus kurenuotalla 2008.
Uudenmaan Ympäristökeskus

[33] Uudenmaan ympäristökeskuksen
raportteja 2/2008, Elina Haapala ja Kari Rantakokko, Lohjanjärven ranta‐
alueiden tulvavahinkoselvitys

[34] Immolanjärven kunnostuksen yleissuunnitelma 2006, Järvipooli

[35] Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelma 1/2010

[36] Hannu Majuri, Lisensiaattityö
1997, Vesistöjen kunnostukseen liittyvän lainsäädännön, hallinnon ja hyödynarvioinnin kehittäminen
Lainsäädäntö

[37] Vesilaki 587/2011

[38] Valtioneuoston asetus vesitalousasioista 1560/2011.

[39] Hallituksen esitys Eduskunnalle vesilainsäädännön uudistamiseksi 2009

[40] Laki vesistöhankkeiden johdosta
suoritettavista tilusjärjestelyistä
451/1988

[41] Luonnonsuojelulaki. Suomen säädöskokoelma 1096/1996.

[42] Vesilakitoimikunta yksityiskohtaiset perustelut 2004.

[43] Maankäyttö- ja rakennuslaki.
Suomen säädöskokoelma 132/1999.
Luonnonympäristö

[47] http://geokartta.gtk.fi

[48] Rassi, P., Alanen, A. Kanerva, T.
ja Mannerkoski, I. (toim.). 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus.

[49] Sierla, L., Lammi, E. Mannila, J. ja
Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742.

[50] Suomen ympäristökeskus: Paikkatietoaineisto: Arvokkaat maisemakokonaisuudet, suojelualueet, Natura 2000
ohjelman kohteet, valtakunnallisten
suojeluohjelmien kohteet.

[51] Ympäristöhallinnon Herttatietokanta

[52] http://www.ymparisto.fi/Vesiluvan
päätöksenteko

[53] Maa- ja metsätalousministeriö
2012: Miten väistämättömään il-
mastonmuutokseen voidaan varautua? – yhteenveto suomalaisesta
sopeutumistutkimuksesta eri toimialoilla