Yhteystiedot - Tarkeelanjärvi ja Niemilampi

Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
1
Yhteystiedot
Hankeselvityksen laatija:
Pasi Saari
© Maanmittauslaitos, lupa nro TIPA/305/10-K (Maanmittauslaitoksen numeerinen
kartta-aineisto) 201© Maanmittauslaitos, lupa nro 540-876-5-1 (Maanmittauslaitoksen kartta-aineisto
1:5000 ja kiinteistörajat)
Copyright © Suomen ympäristökeskus
Korjattu kolmas painos 10.3.2011
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 1
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Alkusanat
Astellessani loppukesällä 2009 Tarkeelanjärven ja Niemenlammen suojeluyhdistys
ry:n vuosikokoukseen, en voinut aavistaa, miten monipuolisesti ja intensiivisesti
pääsisin seuraavan vuoden aikana tutustumaan näihin molempiin järviin. Järvet
olivat minulle toki tuttuja peruskesämökkiläisen näkökulmasta: järvillä oli tullut uitua ja soudeltua ja joihinkin kasvillisuusniittotalkoisiinkin osallistuttua, mutta siihen
tietämykseni järvistä jäikin. Olin vain ihmetellyt vuosi vuodelta lisääntyvää vesikasvustoa ja harmitellut, miten onkiminen saati virvelöinti ainakin Niemilammen
puolella oli tullut loppukesäisin lähes mahdottomaksi.
Itselläni ja monilla muilla yhdistyksen jäsenellä oli esittää paljon kysymyksiä siitä
mikä järvien nykytilanne tarkalleen on ja mitä sille kannattaisi tehdä. Vastaukset
kuitenkin puuttuivat. Näin ollen päätin tarttua tuumasta toimeen ja selvittää - niin
hyvin kuin osaisin - mikä on järvien tila ja miten sitä voitaisiin parantaa. Aluksi minua hiukan arvelutti asiantuntemukseni puute limnologian, biologian ja hydrologian
osa-alueilla. Aloitinkin aivan nollasta ja harrastajapohjalta, mutta työn edetessä
uskalsin jo vitsailla, että sähkömiestä nämä puutteet eivät pelota, koska sähköoppia voi aina soveltaa paikkaan kuin paikkaan.
Yllätyin siitä että tietoa Niemilammesta ja Tarkeelanjärvestä on olemassa niinkin
paljon, mutta se on ollut hajallaan eri virastoissa ja osittain vanhentunutta. Pidin
siis tärkeänä koota tietoa yksiin kansiin, josta sitä olisi jokaisen asiasta kiinnostuneen helppo lukea.
Tämä selvitys on oma näkemykseni Tarkeelanjärven ja Niemilammen asioista. Jokainen aiheesta kiinnostunut voi nyt kerätyn tiedon perusteella muodostaa oman
käsityksensä järvien tilasta ja niiden tulevaisuudesta. Toivon hankeselvityksestä
olevan hyötyä ja että sen avulla päästäisiin eteenpäin tulevia toimia mietittäessä.
Suurkiitokset kaikille niille yksittäisille henkilöille ja viranhaltijoille, joilta olen saanut arvokasta tietoa ja opastusta tätä selvitystä laatiessani. Koska selvitys on laadittu harrastajapohjalta ja kirjoitettu oman leipätyön ohella, on osallistuminen perheen yhteiseen vapaa-aikaan luonnollisesti jäänyt vähemmälle. Tämän johdosta
erityiskiitokset vaimolleni ymmärryksestä ja tuesta tämän projektin kestäessä etenkin kun projektin kanssa samaan aikaan osui kuopuksemme vauva-aika. Kiitos
myös lapsille kärsivällisyydestä, kun heille tuiki tärkeät leikit ja harrastukset ovat
ajoittain jääneet toissijaisiksi ajatusteni askarreltua järvien parissa.
Vihdissä 9.9.2010
Pasi Saari
Sivu 2
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Tiivistelmä
Tässä hankeselvityksessä selvitetään miten suuri keskivedenkorotus olisi mahdollista toteuttaa Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä sekä mitä vaikutuksia nostohankkeella olisi alueen ympäristöön.
Umpeenkasvaneiden ja mataloituneiden järvien kunnostus on laaja ennallistamistoimenpide, johon usein kuuluu vesialueen lisäys pinnan korkeutta nostamalla,
ruoppaamalla tai poistamalla vesikasvillisuutta. Aikaisemmin aloitetut vuosittaiset
niitot ja tämän selvityksen mukainen vedenpinnan nosto sekä riittävät hoitokalastustoimenpiteet ovat hyvin toisiaan täydentäviä toimia. Suuremman vesisyvyyden
aikaansaamiseksi ruoppaus on myös pienellä alueella hyvä vaihtoehto vedenpinnan
nostolle. Veden pintaa nostamalla saadaan kasvatettua vesisyvyyttä ja ehkäistyä
järven umpeenkasvua etenkin sellaisilla alueilla, joissa niitto on mataluuden vuoksi
mahdotonta. Ensisijainen vaikutus hankkeella on juuri umpeenkasvun hidastamisessa ja sisäisen kuormittumisen pienentämisessä sekä ehkäisyssä. Yleensä kuitenkin ulkoista kuormitusta olisi pyrittävä vähentämään, jotta järvi pysyisi jatkossakin kunnossa. Tässä järven ennallistamishankkeessa on laadittu suunnitelma
keskiveden korotuksen toteuttamistavasta. Lisäksi selvityksessä on arvioitu keskiveden korotuksen vaikutuksia vesistöalueen luontoon ja ympäristöön.
Ihmisten tekemien toimenpiteiden johdosta on Niemilammen ja Tarkeelanjärven
rehevöityminen lisännyt sekä orgaanisen aineksen kertymistä että sedimentoitumista, joka on kiihtynyt viime vuosien aikana. Järven mataluudesta johtuva rehevöityminen näkyy erityisesti kelluslehtisten kasvien lisääntymisenä. Rehevöitymisen sekä mataloitumisen johdosta Niemilampi ja Tarkeelanjärven eteläosa ovat
vaarassa kasvaa umpeen. Umpeenkasvun taustalla lienee useita rinnakkaisia syitä,
jotka kaikki liittyvät ihmistoimintaan valuma-alueella. Nykyisellään molempien järvien pohjassa on sekä liettymisestä johtuvaa että orgaanisesta aineksesta syntyneitä paksuja eloperäisen ainesten kerroksia. Alueen asukkailta kerättyjen suullisten kertomusten perusteella ainakin Niemilampi on ollut 1900- luvun alussa nykyistä selvästi syvempi ja ainakin osin hiekkapohjainen.
Ranta-, upos- ja kelluslehtisten kasvien täyttäessä molemmat järvet osittain tai
kokonaan, on järvien eläinlajisto vääristynyt ja yksipuolistunut. Esimerkiksi isojen
petokalojen lajimäärä ja yksikkökoko on pienentynyt, kun taas särkikalojen määrä
ylittää selvästi normaalin tason. Liian paksut uposkasvikerrostumat ovat haitaksi ja
köyhdyttävät järven luontoa. Näiden em. syiden lisäksi ajoittain mataluudesta johtuva jäätyminen ja kuivat kesät rajoittavat molempien järvien kalakantoja. Tästä
syystä isojen petokalojen määrissä ja saalistusolosuhteissa saattaa ajoittain tapahtua merkittävääkin heikennystä.
Muiden vastaavien keskiveden korotushankkeiden ja selvitettyjen järven mittaustulosten perusteella voidaan ennustaa järvien kasvillisuuden kokonaisuutena vähenevän vedenpinnannoston johdosta. Muutokset kasvillisuudessa ovat kuitenkin hitaita. Suurimmat muutokset kasvillisuuteen koetaan veden alle jäävien luhtakasvien kohdalla joiden kasvualueet saattavat supistua merkittävästi nykyisestä. Toisaalta vedenkorkeuden nosto muodostaa entisille notkotasanteille uudestaan kosteikkoalueita, jotka aikaisempien laskutoimien johdosta hävisivät. Lintuihin kohdistuvat muutokset ovat samaa tai pienempää tasoa kuin koko maassa esiintyvät lajivaihtelut. Yhtenä suurena muutoksena on järvien kalakannassa tapahtuva petokalojen ja saaliskalojen suhde, joka tulee muuttumaan, kun petokalojen sekä lisääntymisalueet kasvavat että saalistus- ja elinolosuhteet paranevat. Positiivista on
myös se, että hanke mahdollistaa taimenen nousun nyt kun aikaisemmin katkennut vesistöjatkumo korjaantuu.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 3
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Molempien järvien rannoilla on yhteensä noin 70 loma-asuntoa, joista useat ovat
kärsineet liian matalan vedenkorkeuden virkistyskäytölle aiheuttamista ongelmista.
Vesitilavuuden lisäämisellä on alueen virkistyskäyttöön merkittävä vaikutus. Virkistyskäytön parantuminen aikaisempaan tulee olemaan kalastuksen, uimisen ja soutelun osalta selkeä. Muutokset vesimaisemassa vaikuttaa järvellä viihtyvyyteen ja
kiinteistön tai tontin kunnossapitoon. Näitä kaikkia ei rahassa suoraan voi edes mitata. Taloudellista etua voidaan olettaa saavutettavan yksityisten kiinteistöjen rantojen ja järven kunnostustarpeen vähenemisenä. Taloudellista etua voidaan olettaa
tulevan myös paikallisille elinkeinoille kun järvellä viihdytään entistä kauemmin.
Järvi kuuluu entisen Uudenmaan ympäristökeskuksen (UYK) laatimaan hoitosuunnitelmaan. Tämän hoitosuunnitelman tavoitteena on nykytilan (vuoden 2002) säilyttäminen sekä vedenlaadun ja järven virkistyskäytön parantaminen. Kyseinen
UYK:n laatima järvien hoitosuunnitelma on jo vuodelta 2002, jolloin kivipato oli
vielä paikoillaan. Umpeenkasvun aiheuttaman riskin kasvu on syytä ottaa huomioon etenkin Niemilammen tulevaa hoitosuunnitelmaa koskevissa päätöksissä. Umpeenkasvun mahdollisuus onkin kasvanut, koska tilanne vuoden 2002 jälkeen sisäisen kuormituksen, mataluuden ja liian tiheän särkikalakannan haittavaikutusten
osalta on muuttunut huonompaan suuntaan. Näiden tekijöiden haittavaikutukset
voi vielä voimistua ilmaston muutoksen vaikutuksesta. Erityisesti talviaikaisten ravinnehuuhtoumien ja kesäaikaisten kuivuusjaksojen on arvioitu voimistuvan ilmastonmuutoksen vaikutusennusteissa (mm. Silander ym. 2005). Näistä edellä mainituista syistä johtuen vedenpinnan nostaminen on välttämätöntä, kun taas toteuttamatta jättäminen aiheuttaa molempien järvien tilan huonontumisen entisestään.
Niemilampi ja Tarkeelanjärvi ovat matalia järviä ja vedenpinnan nosto on suunniteltu lähinnä virkistyskäytön parantamiseksi ja sen turvaamiseksi pitkälle tulevaisuuteen. Vedenpinnan nosto mahdollistaa myös muiden hankkeiden kuten kosteikkojen rakentamisen edullisemmin kuin nykytilanteessa on mahdollista. Tarkeelanjärveä ja Niemilampea voidaan pitää haastavana suunnittelukohteena, koska nykyinen rakennuskanta on paikoin hyvin lähelle rantaa rakentunutta. Lisäksi laskuuoman reunat ovat hyvin kaltevat ja uomakin on paikoittain matala ja kasvillisuuden valtaama. Nämä reunaehdot on otettava suunnittelussa huomioon. Vedenpinnan noston vaikutus Tarkeelanjärven ja Niemilammen yli- ja alivirtaamiin oli yllättävän pieni. Pohjapadon korotuksen seurauksena järven varastotilavuuteen tulee
kuitenkin suuria muutoksia, ja se aiheuttaa muutoksia viipymässä ja vedenpintojen
vaihtelussa. Ylivirtaamien muutoksiin pystytään vaikuttamaan leventämällä pohjapatoa 4-5,5 metriä. Alivirtaamamuutosten pienentämiseksi voidaan padon harjalle
rakentaa kaloille soveltuva alivirtaussyvennys. Laskujoen virtaushäviöitä voidaan
pienentää tehokkaasti ruoppaamalla tai niittämällä uomaa kohdista joissa kasvillisuutta on eniten.
Kunnostushankkeen toteuttaminen on kallista ja vaatii siksi myös ulkopuolista rahoitusta. Yhteistyön kehittämistä osakaskuntien, ELY-keskuksen ja muiden yhdistysten suuntaan tulee lisätä entisestään, jotta nykytilanteesta johtuva tarpeellisten
kunnostustoimien toteuttaminen voisi olla mahdollista.
Selvitetty kunnostushanke on kokonaisvaikutuksiltaan ja hyödyiltään erinomainen,
jota voidaan pitää yleisen tarpeen vaatimana, koska sillä on myös laajempaa
merkitystä lähivirkistysalueena ja Pusulanjoen veden virtaaman säilyttämisessä
sekä järven ennallistamisessa aikaisempaan parempaan tilaan. Tästä huolimatta
tarvittavat kirjalliset sopimukset on hyvä hakea alueen osakaskuntien (2 kpl) ja
niiden kiinteistöjen kanssa joiden maaosuutta jää veden alle. Kaikkiaan kiinteistöjä
on järvien rannoilla noin 113 kappaletta. Näin ollen vaatimus 3/4 enemmistön
suostumuksesta kaikkien asianomaisten kiinteistöjen veden- ja rakenteiden alle
jäävän maa-alueen osuudesta, tulee varmistetuksi ja täytetyksi, jos viranomaiset
syntyvistä monista hyödyistä huolimatta eivät pidä hanketta yleisen tarpeen vaatimana.
Sivu 4
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Sisällysluettelo
1
Johdanto ............................................................................................................. 7
2
Järven kunnostushankkeen suunnittelu ja päätöksenteon eteneminen ..............7
2.1
Suunnitteluprosessi ........................................................................................ 7
2.2
Tarvittavat maastoselvitykset .......................................................................... 9
2.3
Muiden toimijoiden tehtävät suunnitteluprosessissa ...........................................10
2.4
Vesiluvan päätöksenteko ...............................................................................10
3
Hankkeen kuvaus ............................................................................................. 11
4
Hankkeen perustelut ........................................................................................ 12
5
Tutkimusmenetelmät ........................................................................................ 14
6
Vedenpinnan nosto kunnostusmenetelmänä..................................................... 14
6.1
Vedenpinnan nosto .......................................................................................14
6.2
Voimassaoleva vesilaki ..................................................................................15
6.3
Uusi vesilaki .................................................................................................16
6.4
Tilusjärjestelyt vedennostohankkeessa.............................................................16
7
Muut mahdolliset kunnostusmenetelmät .......................................................... 17
7.1
Ruoppaus ....................................................................................................17
7.2
Kasvillisuuden niitto ......................................................................................18
7.3
Hoitokalastus ja istutus .................................................................................19
7.4
Valuma-alueelta tulevaan kuormitukseen kohdistuvat toimet .............................. 21
8
Ympäristön nykytilan kuvaus ............................................................................ 21
8.1
Tarkeelanjärvi ..............................................................................................21
8.2
Niemilampi ..................................................................................................23
8.3
Ahonpäänjoki ja Myllypuro .............................................................................24
8.4
Kuormituksen arviointi...................................................................................29
8.5
Tarkeelanjärven vedenlaatu ...........................................................................32
8.6
Niemilammen vedenlaatu ...............................................................................34
8.7
Pohjaeläimistö ..............................................................................................36
8.8
Tarkeelanjärven pohjaeläintutkimus ................................................................36
8.9
Laaditut hoitotoimenpiteet ja suunnitelmat .......................................................38
8.10
Aikaisemmat toimenpiteet ...........................................................................39
8.11
Nykyiset vedenkorkeudet ja virtaamat ..........................................................40
9
Luonto .............................................................................................................. 42
9.1
Vesikasvillisuus ............................................................................................43
9.2
Kasvillisuuden vaikutus virtaamiin ...................................................................48
9.3
Rehevöityminen ja sedimentoituminen .............................................................49
9.4
Linnusto ......................................................................................................50
9.5
Kalastusolot ja kalakanta ...............................................................................51
9.6
Vesinisäkkäät ...............................................................................................53
9.7
Maankäyttö ja ranta-asutus ............................................................................54
9.8
Ympäristön käyttökelpoisuus ..........................................................................57
10
Suunnittelun kuvaus ...................................................................................... 59
10.1
Laskentamalli ............................................................................................59
10.2
Laskenta-aineiston muodostaminen ..............................................................61
10.3
Mallin kalibrointi ........................................................................................63
10.4
Virtaamien määrittely .................................................................................64
11
Suunnitellut vaihtoehdot ............................................................................... 65
11.1
Vaihtoehdot ..............................................................................................65
11.2
Laskentatulokset .......................................................................................67
12
Padon mitoittaminen ..................................................................................... 72
12.1
Nykyinen pohjapato ...................................................................................72
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 5
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
12.2
12.3
12.4
12.5
12.6
12.7
Uusittava pohjapato ..................................................................................
Padon tekniset korkeudet ...........................................................................
Padon rakennustapaselostus .......................................................................
Kustannusarvio padon rakentamisesta .........................................................
Patovaihtoehtojen vertailua ........................................................................
Arvio työajasta .........................................................................................
73
75
75
77
77
78
13
Hankkeen vaikutukset ja haittavaikutusten lieventäminen ........................... 78
13.1
Vaikutukset vesistöön ................................................................................ 78
13.2
Vaikutukset tulviin .................................................................................... 79
13.3
Vaikutukset virkistyskäyttöön ..................................................................... 82
13.4
Luontoon kohdistuvat vaikutukset ............................................................... 85
14
Hankkeen hyödyt .......................................................................................... 86
14.1
Rantakiinteistön virkistyskäyttöarvo............................................................. 86
14.2
Rantakiinteistöjen arvonnousu .................................................................... 88
14.3
Kalataloushyöty ........................................................................................ 88
14.4
Kokonaishyöty .......................................................................................... 88
15
Haitat ja vahinko ........................................................................................... 89
15.1
Vaikutukset maankäyttöön ......................................................................... 89
15.2
Rakennuksiin aiheutettu vahinko ................................................................. 89
15.3
Kustannusarvio korvattavasta maa-alueesta ................................................. 91
15.4
Kustannusten jakautumisen periaate ........................................................... 93
15.5
Lisämittausten suorittaminen ...................................................................... 94
16
Laadun varmistaminen .................................................................................. 96
16.1
Työnaikaiset vaikutukset ............................................................................ 96
16.2
Työnaikaiset tarkkailutoimenpiteet .............................................................. 96
16.3
Hankkeen jälkeen tehtävät tarkkailutoimenpiteet........................................... 97
17
Edellytykset hankkeelle................................................................................. 97
17.1
Hankkeen kannatus ja hankesuunnitelma ..................................................... 97
17.2
Hanketta koskevat sopimukset.................................................................... 98
17.3
Oikeudelliset edellytykset ........................................................................... 99
18
Kokonaiskustannusarvio ............................................................................. 100
19
Esisuunnittelun ja hankkeen alustava aikataulu ......................................... 102
20
Vaihtoehtojen vertailu................................................................................. 102
21
Johtopäätökset ........................................................................................... 104
22
Yhteenveto .................................................................................................. 109
23
Lähteet ........................................................................................................ 112
Liite
Liite
Liite
Liite
Liite
Liite
Liite
Liite
Liite
Liite
Liite
1. Vedenpinnan mittaustulokset vuodelta 2004 - 2009
2. Lasketut uudet vedenpinnan arvot VEA, VEB ja VEC vuodelta 2004 - 2009
3. Lasketut uudet virtaamat vaihtoehdoilla VEA, VEB ja VEC
4. Vedenpinnan pysyvyys vaihtoehdoilla VEA, VEB ja VEC
5. Virtaamien pysyvyys 1991-2009
6. Virtaamien toistuvuus
7. Nykytilanteessa huipputulvassa kastuvat rakennukset, 1/50
8. Padon periaatteellinen mitoituskuva
9. Uudet vedenkorkeudet MNW VEA, VEB, VEC, karttalehdet 1-3
10. Tulva-aluekartta VEA, VEB, VEC, karttalehdet 1-3
11. Vesikasvillisuuskartat, Karttalehdet 1-2
Sivu 6
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
1
Johdanto
Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä on ryhdytty selvittämään keskivedenpinnan
korotuksen toteuttamismahdollisuutta. Syynä tälle ovat 1930- ja 1960-luvulla sekä
vuonna 2004 tehdyt vedenpinnan laskutoimenpiteet että valuma-alueella tapahtuneet ja ilmaston muutosten johdosta syntyneet haitat. Kunnostushankkeen tavoitteena on myös lisähaittojen ehkäisy. Näiden edellä mainittujen haittojen korjaamiseksi ja ehkäisemiseksi ei muilla teknisillä, taloudellisesti kohtuullisilla ja ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla voida päästä. Lähtökohta hankkeelle on ollut järven tilan parantaminen tai vähintäänkin sen säilyttäminen ottaen samalla huomioon järven eri käyttötarpeet ja vesistössä tapahtuvat muutokset.
Tässä hankeselvityksessä selvitetään, miten suuri keskivedenkorotus olisi mahdollista toteuttaa Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä sekä mitä vaikutuksia nostohankkeella olisi alueen ympäristöön. Vaikutusten tarkastelun yhteydessä selvitetään mahdolliset tekniset järjestelyt, rakentamisen aikaisten haittojen vähentäminen ja vesialueen jälkiseuranta. Ehdotettavia parannustoimenpiteitä suositellaan
tarvittaessa huomioitaviksi hankkeen jatkosuunnittelussa. Hankkeen aikana käytävän vuoropuhelun eräänä tarkoituksena on tuoda esiin erilaisia näkemyksiä vaikutuksista ja niiden merkittävyydestä. Tärkeänä tekijänä tässä on rantakiinteistöjen
omistajien ja lähialueiden ihmisiltä saatava palaute.
Vedenpinnan korotus olisi tarkoitus toteuttaa muotoilemalla Niemilammesta laskevan Ahonpäänjoen luusuassa (= alue, josta järvestä laskeva joki tai muu uoma alkaa) sijaitsevaa nykyistä pohjapatoa siten, että alimmat vedenkorkeudet nousevat
Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä aikaisemmalle yli 20 vuotta vallinneelle tasolle. Myös keskivedenkorkeutta nostettaisiin niin paljon kuin se vain suurempaa haittaa aiheuttamatta on mahdollista. Ylimpiä vedenkorkeuksia ei olisi tarkoitus korottaa vain sen verran kuin nykyinen rakennuskanta sallii. Pohjapatoa levennettäisiin
ja muotoiltaisiin niin, että se toimisi paremmin kalojen kulkureittinä ja parantaisi
veden virtaamaa korkean veden aikana. Pohjapato sijaitsee laskujoen alkuosassa
kuvan kolme mukaisesti.
Hanke tähtää järven ekologisen nykytilan parantumiseen ja sen säilymiseen pitkälle tulevaisuuteen. Vedenpinnan korottaminen on välttämätöntä sekä järven kunnossapidon että virkistyskäytön kannalta. Yhtenä tärkeänä hankkeen tavoitteena
on myös vähentää järven nykytilasta johtuvia pakollisia kunnostustoimia kuten
niittoja ja petokalojen istutuksia. Selvitysvaiheen jälkeen itse hanketta varten tulee
perustaa oma vesioikeudellinen yhteisö joka vastaa hankkeesta ja myöhemmin padon kunnossapidosta.
Kunnostuksen jälkeen järvestä on enemmän iloa niin vakituisille asukkaille kuin
mökkiläisillekin sekä myös muille kylän asukkaille, kun käyttömahdollisuudet ja
järvinäkymä parantuvat. Toimenpiteen ansiosta järvellä viihdytään ja virkistyskäyttöön myös halutaan panostaa entistä enemmän.
2
Järven kunnostushankkeen suunnittelu ja päätöksenteon eteneminen
2.1
Suunnitteluprosessi
Järven vedenpinnan nosto on vesilain kannalta padotusta, joten siihen tarvitaan
aina ympäristölupaviraston lupa. Lupahakemukseen tarvittavat asiakirjat tulee
toimittaa ympäristölupavirastolle kolmena kappaleena. Suunnitelman laatijalla täytyy olla riittävä osaaminen tällaisen suunnitelman laatimisesta, jotta se voidaan
vaikeudetta tarkastaa. Hakemuksessa on myös esitettävä arvio vedenpinnan noston haitallisista vaikutuksista tilakohtaisena, vesialueen omistajakohtaisena ja hen-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 7
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
kilökohtaisena. Hakemukseen on liitettävä lyhyt yhteenveto pinnannostosta ja sen
vaikutuksista. Suunnitelman yksityiskohtaisen sisällön määrää vesiasetuksen 3. luku, erityisesti 65 § ja 66 § sekä 60 §, mikäli kysymyksessä on kiinteällä padolla
tapahtuva vedenpinnan nostaminen [38].
3. ESISELVITYS
2. SUUNNITTELUN
ALOITUSKOKOUS
1. ALOITE
° yhdistys
° vesiosuuskunta
° yksityinen
kansalainen
° laatii hankkeen
koordinoija,
hyödynsaaja tai suunnittelija
° koollekutsujana hankkeen
"puuhamies"
° valitaan hankeelle koordinoija
° alustava rahoitussuunnitelma koko hankkeelle
4. ENSIMMÄINEN ESISUUNNITTELUKOKOUS
EI
ESISELVITYKSEN
ESITTELY
Aloitetaanko
suunnittelu
ESISUUNNITTELU
° esitetään hanke viranomaisille
HANKE
RAUKEAA
KYLLÄ
OHJAUSRYHMÄN KOKOAMINEN
° asetetaan yhteiset tavoitteet
6. TARVITTAVAT
LISÄSELVITYKSET
5. SUUNNITTELUN
ORGANISOINTI
° koordinoija kutsuu
° valitaan suunnittelija
° selvitetään suunnittelun
rahoitusta
°
°
°
°
7. TARVITTAVAIEN
LISÄSELVITYSTEN JA
MAASTOTÖIDEN
VALMISTUMINEN
koordinoija selvittää
hankitaan tarvittava aineisto
aloitetaan maastotyöt
tehdään tarvittavat mittaukset
9. HANKESELVITYS
10. ENSIMMÄINEN
YLEISÖTILAISUUS
HANKESUUNNITTELU
11. HANKKEEN
ALOITUSKOKOUS
° valitaan hankkeelle vetäjä
° lopullinen rahoitussuunnitelma
° valitaan ympäristöluvan
virallinen hakija
8. SUUNNITTELUKOKOUS
° koordinoija kutsuu
° suunnittelija esittelee
alustavan suunnitelman
ohjausryhmälle
° suunnittelija laatii
12. HANKESUUNNITELMA
° vetäjä tai suunnittelija laatii
hankesuunnitelman kokouksen
päätösten pohjalta
13. HAKEMUS
ALUEHALLINTOVIRASTOLLE
KYLLÄ
13. TOINEN
YLEISÖTILAISUUS
LUPA MYÖNNETÄÄN
EI
Kuva 1. Tarkeelanjärven ja Niemilammen vedenkorotushankkeen suunnitteluprosessin kaavio.
Keskisuurten ja suurten kunnostushankkeiden suunnitteluprosessi voidaan jakaa
kahteen osioon ja useisiin eri vaiheisiin (kuva 1). Prosessin ensimmäisessä osiossa
mm. valitaan kunnostushankkeelle vetäjä- ja suunnittelijataho sekä määritellään
Sivu 8
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
kunnostuksen tavoitteet sekä laaditaan alustava esiselvitys ja hankeselvitys ensimmäisten kokousten ja yleisötilaisuuden onnistumiseksi. Toisessa osiossa puolestaan perustetaan vesioikeudellinen yhteisö joka tekee tai teettää hakemuksen sekä
siihen tarvittavat luvat ja suostumukset laaditun tarkennetun hankesuunnitelman
perusteella. Suunnitteluprosessi alkaa aina aloitteesta, jonka esittäjänä voi olla
esim. osakaskunta tai suojeluyhdistys. Viimeiset vaiheet ovat suunnitelman ja
suunnitteluprosessin yhteydessä syntyneiden muiden asiakirjojen arkistointi ja toteutuksen aikainen suunnittelu. Esisuunnittelu päättyy yleisötilaisuuteen josta riittävän kannatuksen varmistuttua alkaa itse hanke.
Esiselvityksessä on tavoitteena hankkia riittävästi tietoa suunnitteluprosessin
käynnistämis- tai raukeamispäätöstä varten sekä selvittää erilaisia rahoitusmahdollisuuksia. Esiselvitys on kunnostushankkeen ensimmäinen varsinainen suunnitelma. Siinä määritellään kunnostuksen tavoitteet ja suuntaviivat järvestä tehtyjen
selvitysten ja tutkimustulosten perusteella. Lisäksi siinä käydään läpi kohteeseen
soveltuvat kunnostusmenetelmät vaikutuksineen ja kustannuksineen sekä erilaisten lupien tarpeellisuus. Hankeselvityksessä kootaan suunnittelualueesta saatavilla oleva tiedot ympäristöstä ja hankkeen vaikutuksista sekä arvioidaan laskettujen vaihtoehtojen pohjalta parasta vaihtoehtoa hankkeen toteuttamiseksi. Hankesuunnitelmassa valitaan hakemukseen alustavan selvityksen ja eri osapuolten
tavoitetilan pohjalta haluttu vaihtoehto. Hankesuunnitelmassa esitetään myös
muut yksityiskohtaiset selvitykset ja suunnitelmat. Hankesuunnitelman avulla haetaan tarpeelliset vesioikeudelliset luvat.
Lopullisessa hankesuunnitelmassa on oltava hankeselvityksen laskentatietojen lisäksi seuraavat selvitykset tehtynä:
1) Mitataan järven rantaviivan läheinen rantamatala kaikuluotaimella varustetulla
veneellä, jossa on DGPS-laitteet. Näin saadaan rantamatalan syvyystietojen lisäksi
pohjan laatu selville.
2) Järven rannat laserkeilataan ja pohja luodataan, jolloin saadaan digitaalisessa
muodossa korkeuskäyrät 0,1 metrin tarkkuudella sekä rantakiinteistöjen kivijalan
korkeudet selville.
3) Edellä mainituilla tavoilla saadaan rantojen digitaalinen korkeus- ja syvyysmalli.
4) Haetaan kaikkien kiinteistöjen raja- sekä omistustiedot
Näiden tietojen perusteella voidaan laskennallisesti arvioida vedenpinnan muutoksesta aiheutuvat kiinteistökohtaiset hyödyt tai haitat.
2.2
Tarvittavat maastoselvitykset
Kun alustavien selvitysten mukaan hanke näyttää toteuttamiskelpoiselta, seuraava
tehtävä on hankkia suunnittelun pohjaksi riittävät maastotiedot. Rannoilta tarvitaan kaikkien kiinteistöjen ajan tasalla olevat omistustiedot peltoalueilla noin 1,5
metrin korkeuteen saakka tulevasta kesävedenpinnasta ja muilla alueilla noin 1,0
metriin asti. Mikäli vettymisalueet ulottuvat etäälle järvestä, täytyy peltojen vettymisalueselvitykset ulottaa yli mainitun 1,5 metrin korkeuden ottaen huomioon
veden virtaushäviöt ojissa. Lisäksi tulee selvittää maan käyttö kiinteistökohtaisesti.
Rantojen maanpinnan korkeudet tulee määrittää 10 senttimetrin ja rakennusten
sokkelien alapinnat muutaman senttimetrin tarkkuudella. Rakennusten arviointi tulee ulottaa tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvän järven ylimmän vesipinnan
(HW) yläpuolelle. Rantojen syvyystiedot 10 - 20 senttimetrin tarkkuudella ovat
tarpeen noin 1,5 metrin syvyyteen asti. Lisäksi tarvitaan tiedot pohjan laadusta ja
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 9
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
vesikasvustosta. Rannoista saatavien tietojen perusteella voidaan arvioida hankkeen hyötyä [1].
Maastotutkimuksia voidaan nopeuttaa ja tarkentaa sekä toteuttaa ainakin isoissa
hankkeissa perinteisiä menetelmiä halvemmalla käyttämällä apuna kaukokartoitusmenetelmiä, kuten helikopterista ja veneestä tehtävää laserkeilausta sekä GPSkaikuluotausta. Näiden menetelmien avulla saadaan rantakäyrityksen lisäksi selville myös rantojen vesisyvyydet sekä tietoa pohjan laadusta. Kun mukaan otetaan
kiinteistökohtaiset tiedot, saadaan tiedostojen avulla laskettua vedennoston johdosta veden alle jäävät sekä vettyvät alueet kiinteistökohtaisesti. Kun laskentaa
varten tehdyt tiedostot on muodostettu, laskenta voidaan toistaa nopeasti käyttäen
vaihtoehtoisia vedenkorkeuksia optimaalisen kesävedenkorkeuden löytämiseksi.
Kun hankkeen maastotiedot ovat käytettävissä, voidaan hankkeen työryhmässä
päättää vedennoston suuruus. Ennen tämän päätöksen tekemistä suunnittelijan on
kuitenkin syytä laskea vedennoston vaikutus järven ylivedenkorkeuksiin ja purkuvesistön virtaamiin eri vaihtoehdoissa.
2.3
Muiden toimijoiden tehtävät suunnitteluprosessissa
Viranomaistahon merkitys suunnitteluprosessissa voi olla erittäin merkittävä. Esim.
alueellinen ympäristökeskus voi toimia suunnittelijana, ulkopuolisena asiantuntijana, hankkeen vetäjänä, vesilain mukaisena valvojana ja rahoittajana. Aluehallintovirasto on puolestaan viranomainen, joka antaa toteutusluvan ja määrää lupaehdot
tai hylkää luvanvaraisia kunnostustoimenpiteitä sisältävän kunnostussuunnitelman.
Kolmas tärkeä viranomaistaho on ELY-keskuksen kalatalousyksikkö, joka voi toimia
mm. kunnostuksen ohjauksessa, neuvonnassa ja rahoittajana. Paikalliset asukkaat
ja muut hyödynsaajat järven ympärillä asuvat ihmiset toimivat usein aloitteen tekijänä kunnostusprosessissa. Lisäksi he ovat omalta osaltaan asettamassa kunnostukselle tavoitteita ja toteuttamassa hanketta. Paikallisten ihmisten, osakaskuntien
ja muiden olosuhteista hyvin perillä olevien tahojen merkitys on suuri myös itse
suunnittelussa. Juuri heillä on usein paras käsitys järven tilan muuttumisesta vuosien varrella. Paikallisilla asukkailla on tärkeä rooli myös kunnostuksen jälkeisessä
järven tilan tarkkailussa. Kunta, kaupunki, osakaskunta tai esim. vesialueen omistaja voi myös toimia ympäristölupaviraston luvan hakijana. Ulkopuolisia asiantuntijatahoja voivat olla esim. yliopistot ja konsulttitoimistot. Näiden asiantuntijatahojen tietotaitoa käytetään tarvittaessa suunnittelussa, seurannassa, tutkimuksissa ja
tietyissä erilliskysymyksissä [5].
2.4
Vesiluvan päätöksenteko
Päätöksen valmistelemiseen ryhdytään, kun asiaa on riittävästi selvitetty ja asiasta
on tiedotettu. Tämä voi tarkoittaa useampaakin lisäselvityskierrosta, jotta viranomainen voi katsoa hankkeen olevan riittävän hyvin selvitetty.
Aluehallintovirastossa (AVI) päätös tehdään esittelijän päätösesityksen pohjalta
yleensä kolmijäsenisessä kokoonpanossa. Asian laadun tai laajuuden takia ratkaisijoita voi olla myös neljä. Pienemmät vesilupa-asiat voi ratkaista yksi virkamies.
Asian esittelijää ja ratkaisijoita valittaessa otetaan huomioon, että heillä on juuri
kysymyksessä olevan asian vaatimaa asiantuntemusta. Ratkaisu tehdään sen perusteella, mitä asiaan sovellettavassa lainsäädännössä on säädetty. Luvan myöntäminen edellyttää yleensä, että hankkeen hyödyt ovat haittoja suuremmat [52].
Päätöksestä laaditaan kirjallinen asiakirja. Siinä selostetaan asiaa ja osapuolten
vaatimuksia. Ratkaisun lisäksi esitetään perusteet, joilla siihen on päädytty. Kun
hankkeelle myönnetään lupa, annetaan samalla määräykset, joiden mukaan hanke
on toteutettava. Päätökseen liitetään valitusosoitus, josta selviää, miten ratkaisus-
Sivu 10
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
ta voi valittaa, ellei ole siihen tyytyväinen. Päätös on julkinen asiakirja. Siitä voi
jäljennösmaksua vastaan tilata jäljennöksiä sen viraston kirjaamosta, joka päätöksen on tehnyt [52].
Aluehallintovirasto (AVI) perii maksuja lupa-asioiden käsittelystä. Maksu peritään
luvan hakijalta. Lausunnonantajilta, muistuttajilta ja mielipiteen esittäjiltä ei peritä
maksua. Maksua ei myöskään yleensä peritä haittaa kärsivän asianosaisen vireille
paneman hallintopakkoasian käsittelystä [52]. Maksun suuruus on noin 2000 3000 euroa.
Kun on saatu lupa vesilain 2–10 luvussa tarkoitettuun yritykseen tai toimenpiteeseen, toimenpiteen suorittajan tulee viimeistään kuukautta ennen yritykseen tai
toimenpiteeseen ryhtymistä ilmoittaa alueelliselle ympäristökeskukselle ja kunnan
ympäristönsuojeluviranomaiselle toimenpiteen aloittamisen ajankohta sekä lupapäätöksen päivämäärä ja antaja [52].
Kuva 2. Yleiskuvaus vesilain mukaisen hankkeen päätöksenteon menettelystä. (kuvaote ympäristökeskuksen www-sivuilta)
3
Hankkeen kuvaus
Hankkeen tarkoituksena on muotoilla Niemilammesta laskevan Ahonpäänjoen nykyistä pohjapatoa niin, että keskivedenkorkeus nousee Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä valitusta vaihtoehdosta riippuen 20 - 35 senttimetriä. Toisena mahdollisen padon paikkana tarkastellaan Kaijalan sillan paikalle rakennettua pohjapatoa.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 11
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi ovat keskisyvyydeltään hyvin matalia, Niemilampi
0,97 metriä ja Tarkeelanjärvi 1,46 metriä. Vuoden 2004 padon madaltamisen (34
cm) jälkeen on vesistön kasvusto varsinkin vähäsateisina kausina ollut huomattavan runsasta. Kasvuston lisääntymisen ja leviämisen seurauksena on vaarana veden läpivirtauksen heikkeneminen, haitaten myös Pusulanjoen virtaamia. Kuivana
kautena laskujoen virtaama on hyvin pientä, vain muutamia kymmeniä litroja sekunnissa. Lisäksi matalan veden aikana virtaama on levittynyt noin kuuden metrin
aukon leveydelle, jolloin virtaaman paksuus on vain muutamia senttejä, haitaten
kalojen liikkumisen padosta.
Padon rakentamisen yhteydessä Niemilammesta laskevan Ahonpäänjoen (myöhemmin laskujoki) veden alle jäävän penkereen osan iso kasvillisuus kaadetaan ja
poistetaan padolle saakka. Nykyisessä tilanteessa myös rantakasvillisuus, lähinnä
puut, estävät joen normaalia virtaamaa. Puiden poistossa tulee ottaa huomioon kalojen vaatima varjostavan suojavyöhyke sekä vesistöä lannoittavien puiden kuten
lepän poistotarpeet.
Kuva 3. Niemilammesta laskeva Ahonpäänjoki, jossa kuvassa on punaisella täplällä
merkitty nykyinen ja päävaihtoehdon mukainen padon paikka.
4
Hankkeen perustelut
Tämä keskivedenpinnan nosto on yksi tärkeä osa järven kunnostustoimia jolla voidaan saavuttaa ja ylläpitää Euroopan Unionin vesipuitedirektiivin velvoitteen mukainen hyvän tilan tavoite, jossa järvien tila ei saa heiketä eikä niiden luokka huonota.
Keskiveden korkeuden nostolla on tarkoitus estää molempien järvien umpeenkasvua heikentämällä rehevöitymisolosuhteita ja hidastaen sedimentoitumista. Kasvuolosuhteiden muutoksella voidaan vähentää myös haitallisen kasvillisuuden määrää
järvissä.
Vesitilavuuden lisäämisellä sekä parannetaan veden laatua että pyritään helpottamaan etenkin isojen kalojen elinoloja koko vesistössä kaikissa tilanteissa, esim.
Niemilammessa talvella, ja kalojen saalistus- että kutumahdollisuuksia kesällä.
Sivu 12
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Hankkeen avulla palautetaan järven hydrologinen tilanne aikaisempaan yli 20 vuotta vallinneeseen tilanteeseen. Sillä pyritään ennallistamaan järven biotooppinen tila
sekä myös luoda järven virkistyskäytölle esim. uimiselle ja kalastukselle sekä vesimaiseman kohentumiselle nykyistä paljon paremmat edellytykset. Tällä toimenpiteellä varmistetaan molempien järvien ekologinen monimuotoisuus ja sen jatkuvuus pitkälle tulevaisuuteen, jonka johdosta on mahdollista turvata myös alueella
esiintyvän direktiivilajeihin luokitellun saukon elinympäristöä.
Vedenkorkeuden nostolla parannetaan noin 90-100:n vaikutusalueen tilan arvoa,
ali- ja keskivedenkorkeutta nostamalla vähennetään kesäaikaista vedenkorkeuksien vaihtelua ja siten selkeytetään rantaviivaa. Vesimaisema parantuu ja muukin
vesistön ja rantojen virkistyskäyttö parantuu. Hankkeella on lisäksi vaikeasti arvioitavia muita hyötyjä kuten esimerkiksi vahvistava merkitys alueen elinkeinolle ja
kunnan kiinteistöverotuoton kasvulle.
Pohjapadon luonnonmukaisella muotoilulla varmistetaan riittävät virtaamat ja vedenkorkeudet matalan veden aikana. Keskiveden korkeutta pyritään ylläpitämään
heikentämättä kuitenkaan veden purkautumista korkean veden aikana. Alivirtausaukon ja vesistöesteiden poiston avulla varmistetaan kalojen ja etenkin taimenen nousureitti ja palautuminen tälle osalle vesistöä. Hanke tukee Karjaanjoen vesistön tärkeänä pidettävää elvyttämistä. Tämä kahden järven ennallistamistoimi on
yksi tarvittavista monista hankkeista, joilla tähdätään useista järvialtaista, joista ja
koskista käsittävään laajaan vesistö- ja kalavaelluskokonaisuuteen.
Aikaisemmin luonnollisesti tulva-alueina toimineet notkotasanteet voidaan vedenpinnan korottamisen avulla palauttaa alkuperäisille paikoilleen. Toimenpiteen johdosta notkotasanteilla voidaan lisätä luonnollisella tavalla kosteikkojen pinta-alaa
nykytilanteeseen verrattuna. Hanke vähentää kosteikkojen rakentamistarvetta
mutta ei poista sitä. Kosteikkoalueet ja nykyistä korkeampi pato vähentää kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista sekä Ahonpäänjokeen että muuhun alapuoliseen
vesistöön.
Hankkeen toteutuminen mahdollistaa myös vähäisten varojen kohdistamisen vuosittaisista "pakkoniitoista" muihin pitkäkestoisempiin kunnostustoimenpiteisiin.
Keskiveden korotus on myös hyvin edullinen kunnostustoimenpide saatuihin hyötyihin verrattuna.
Hyödyt vedenpinnan korotuksesta on selvästi haittoja suuremmat.
Hankkeen toteuttamatta jättäminen heikentää oleellisesti Euroopan Unionin velvoitteen mukaista tavoitetta ylläpitää tai saavuttaa hyvä ekologinen tila järvissä
vuoteen 2015 mennessä. Järvien tilan voidaan odottaa heikentyvän ilmaston muutoksen että umpeenkasvun seurauksena. Vaarana on molempien järvien matalampien osien umpeenkasvaminen hyvin lyhyellä aikajänteellä. Pitkän aikavälin ennuste voi olla umpeenkasvusta johtuva soistuminen.
EU:n velvoitteissa pysyminen johtaa muihin kalliimpiin kunnostustoimenpiteisiin
kuten ruoppaukseen riittävän virtaaman säilyttämiseksi ja kasvillisuusniittojen jatkamisena entistä laajemmalla alueella, joihin tarvitaan yhä enemmän rantakiinteistöjen, osakaskuntien, kunnan ja ympäristökeskuksen taloudellista panostusta. Kesäasukkaille ja leiritoiminnalle tärkeä virkistyskäyttö ja -arvot järvissä heikkenevät
edelleen nykyisestä tilanteesta, jollei mitään haittojen poistamiseksi tai lieventämiseksi tehdä. Järviensuojelun ja -kunnostustoimien sekä ympäristökeskuksen kannalta tärkeä kansalaistoiminta esim. suojeluyhdistyksen muodossa saattaa hiipua
tai jopa loppua riittämättömien resurssien ja jatkuvasti kasvavien resurssitarpeiden
että tilanteen toivottomuuden johdosta.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 13
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Edellä mainittujen perustelujen pohjalta voidaan tätä molempien järvien kunnostushanketta pitää vesilain tarkoittamana yleisen tarpeen vaatimukset täyttävänä.
5
Tutkimusmenetelmät
Tässä hankeselvityksessä kuvataan ympäristön nykytila ja selvitetään suunnitellun
keskiveden korotushankkeen ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia eri vaihtoehtojen avulla. Selvitys perustuu olemassa oleviin lähtötietoihin, yhteydenottoihin, mittauksiin, kohteiden maastotarkistuksiin sekä laskentatuloksiin.
Selvitystä tehdessä oltiin yhteydessä Nummi-Pusulan kunnan ympäristö- ja kaavoitusviranomaisiin. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELYkeskus) on neuvonut hankeselvityksen asiasisältöä koskevissa asioissa sekä suorittanut siivikkomittaukset Ahonpäänjoen lasku-uomassa. Maisemaan, vesistöön ja
maankäyttöön liittyvät maastoselvitykset tehtiin vuosien 2009 - 2010 aikana.
6
Vedenpinnan nosto kunnostusmenetelmänä
6.1
Vedenpinnan nosto
Suomessa on toteutettu vuodesta 1970 laskien noin 200 järven vedenpinnan nostohanketta. Alueellisesti eniten näitä hankkeita on ollut Pohjanmaalla. Tämä johtuu
siitä, että Pohjanmaan vähälukuiset järvet ovat yleensä erittäin matalia ja siten
helposti umpeen kasvavia. Vedenpinnan nostot ovat olleet suuruudeltaan 0,1 - 2,3
metriä, keskiarvon ollessa noin 0,7 metriä [53].
Järven vedenpinnan nosto on sopiva kunnostusmenetelmä, kun järvessä tai sen
osissa mataluus on järven käyttökelpoisuutta rajoittava ongelma. Lisäksi edellytyksenä on, että vedennoston vaikutuksesta ei kovin paljon aikaisemmin veden pinnan
yläpuolella olevia ranta-alueita jää kesävedenpinnan alapuolelle ja vedennostosta
aiheutuva hyöty on olennaisesti suurempi kuin ranta-alueilla siitä johtuva haitta.
Tämä haitta on yleensä rantapeltojen tai metsien vettyminen, kun vedenpinta nousee [53].
Vedenpinnan nosto on erittäin edullinen kunnostusmenetelmä, jos järveä on aikaisemmin laskettu ja vanha aikojen kuluessa muotoutunut rantapenger on löydettävissä, eikä nostettu vedenpinta aiheuta olennaista haittaa nykyiselle tai tiedossa
olevalle tulevalle rantojen käytölle. Vanhan rantapenkereen käyttö vähentää myös
rantojen syöpymisen mahdollisuuksia vedennoston jälkeisessä tilanteessa. Tällöin
kyseessä on järven palauttaminen alkuperäiseen tilaan [53].
Vedenpinnan nostolla on monissa tapauksissa saatu aikaan toivottua parannusta
aikaan. Näin tapahtui esim. Euran Koskeljärvellä, jossa vedenpintaa nostettiin 30
cm (Sydänoja, Kirkkala, Lampolahti ja Kalpa 2004). Täällä mm. vedenlaatu parani
ja kasvillisuus koki suuria muutoksia ja samoin havaittiin monia positiivisia muutoksia myös muussa vesiluonnon eliöstössä. Koskeljärvessä mm. happitalous parani ja kalastossa särjen, ahvenen, lahnan ja hauen biomassaosuudet kasvoivat, särjellä voimakkaimmin. Petokalojen osuus kalastossa muuttui suureksi. Vesikasvillisuuden pinta-ala kasvoi vuosien 1991–1999 aikana lähes kaksinkertaiseksi. Samaan aikaan luhtien pinta-alat pienenivät niiden vettyessä, lohkeillessa ja vajotessa pohjaan. Sara- ja korteluhtien pinta-alat melkein puolittuivat ja ruokoluhtien
pinta-ala pieneni kolmanneksen. Avoveden pinta-ala säilyi lähes entisellään, sillä
vesikasvillisuus valtasi aiemmin luhtien peittämiä matalia rantoja. Viime vuosina
siimapalpakkokasvustot ovat vallanneet avovedestä laajoja alueita. Vedenpinnan
noston jälkeen Koskeljärven keskisyvyys on ollut 1,12 metriä ja suurin syvyys 3,2
metriä [13]. Koskeljärven muutettu tila vastaakin melko paljon sekä siimapalpakon
levinneisyyden että järven syvyyden suhteen Niemilammen ja Tarkeelanjärven matalalampien osien nykyistä tilannetta.
Sivu 14
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Vedennoston seurauksena uusia ranta-alueita joutuu pysyvästi veden alle. Tämä
heikentää veden laatua tilapäisesti 1 - 3 vuoden ajan välittömästi veden noston
jälkeen. Mikäli veden alle jääneet alueet ovat pinta-alaltaan vähäisiä tai ne on hyvin raivattu etukäteen orgaanisesta materiaalista, veden laadun heikkenemistä ei
yleensä havaita. Tästä syystä ennen vedenpinnan nostoa vallinneesta tilanteesta
täytyy olla riittävästi veden laatuhavaintoja ja välittömästi vedennoston jälkeisinä
2 - 3 vuotena veden laatua täytyy tarkkailla sekä kesällä että talvella. Tämän jälkeen voidaan siirtyä normaaliin veden laatuseurantaan, ellei kohteella ole erityistä
tutkimuksellista mielenkiintoa. Vedenpinnan nosto lisää viipymää järvessä ja parantaa pitkällä tähtäimellä järven veden laatua. Alentamalla järveen tulevaa ulkoista kuormitusta yhdessä sedimentin pintaosaan vaikuttavien kunnostustoimenpiteiden, kuten hapetuksen, kanssa voidaan alentaa järven sisäistä kuormitusta. Aaltoilun aiheuttama pohjasedimentin sekoittuminen veteen aiheuttaa matalissa ja pinta-alaltaan laajoissa järvissä merkittävän sisäisen kuormituksen avovesikautena.
Vedenpinnan nosto voi pienentää alueita, jossa aaltoilu sekoittaa pohjasedimenttiä
[1].
Pelkästään vedenpinnan nosto ei yleensä riitä vaan niitto sekä ulkoisten ravinteiden vähentäminen yhdessä vedenpinnan noston kanssa täydentävät toisiaan. Suuremman vesisyvyyden aikaansaamiseksi ruoppaus on myös hyvä vaihtoehto vedenpinnan nostolle. Veden pintaa nostamalla saadaan kasvatettua vesisyvyyttä.
Etenkin osmankäämi ja järvikorte tukehtuvat nopeasti, kun juuristo ei saa happea.
Riittävä vesisyvyys kasvien tukehduttamiseksi riippuu kasvilajista ja veden laadusta. Tummissa vesissä riittää pienempikin vesisyvyys. Kasvien hajoamisella ja vajoamisella veteen on kuitenkin korkeintaan väliaikainen vaikutus vedenlaatuun.
Lauttoina irtoileva kasvusto saattaa kuitenkin padottaa uomaa haitaten hetkellisesti veden virtausta. Vedenpinnan nostolla voidaan ehkäistä järven umpeenkasvua
etenkin sellaisilla alueilla, joissa niitto on mataluuden vuoksi mahdotonta.
6.2
Voimassaoleva vesilaki
Keskiveden korotuksella muutetaan maa-aluetta pysyvästi vesialueeksi. Tällöin
myös vesialueen muuttuneena rajana pidetään uutta keskiveden korkeutta. Keskiveden korotukselle on lain mukaan kaksi mahdollisuutta. Lain 6:4.2:n ja
6:4.3:n. Lain 6:4.2:n mukainen käyttöoikeuteen perustuva myönteinen päätös
vaatii että, tarvittavasta alueesta yli puolet kuuluu hakijalle joko omistusoikeuden
tai pysyvän käyttöoikeuden perusteella. Jos kysymys on hakijalle ja muille yhteisesti kuuluvasta alueesta, oikeuden myöntäminen edellyttää, että toimenpiteen
kohteeksi joutuva alue ei ole sanottavasti suurempi hakijan osuutta vastaavaa
osaa yhteisestä alueesta. Asianomaisten suostumus ei välttämättä riitä vaan heidän pitäisi olla hakijoina hankkeessa. Yksikin vastustaja voi evätä luvan saannin.
Asianosaisten määrä voi tosin olla pienikin, jos vesijättömaata ei ole lunastettu.
Silloin hakijaksi riittävät osakaskunnat ja ne kiinteistöt, jotka ovat lunastaneet vesijättömaata. Toinen mahdollisuus on saada hanke nk. yleisen edun vaatimaksi
hankkeeksi (lain 6:4.8:n). Tyypillinen käsittelyaika päätöksen voimaantuloon on 12 vuotta.
Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että hankkeen toteuttajalta yleensä edellytetään vesilain 6 luvun 4 §:n 3 momentin mukaista pysyvää käyttöoikeutta vähintään yli puoleen veden alle jäävästä alueesta. Pelkkää kirjallista suostumusta
veden alle jäävän maan runsaan puolikkaan omistajilta ei siis ole pidetty nykylain mukaan riittävänä käyttöoikeuden myöntämiseksi. Tämän on katsottu
käytännössä estävän sellaiset nostohankkeet, joita ei voida pitää yleisen tarpeen
vaatimana vesilain tarkoittamassa mielessä. Nykyisten säännösten mukaan itse
asiassa järven laskuhankkeiden toteuttaminen näyttäisikin olevan nostoja helpompaa, vaikka yleinen käsitys hankkeiden hyväksyttävyydestä on päinvastainen. Joidenkin kunnostushankkeiden yhteydessä on ongelmallisena lisäksi pidetty sitä, että
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 15
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
hankkeesta hyötyä saavia ei ole mahdollista velvoittaa osallistumaan hankkeen
kustannuksiin [45].
6.3
Uusi vesilaki
Uuden vesilain mukaan myös muut kuin yleiseltä kannalta tärkeää tarkoitusta varten tarpeelliset hankkeet voitaisiin toteuttaa enemmistön suostumuksella ilman pysyvää käyttöoikeutta. Säännösten mukaan kirjallinen suostumus vaadittaisiin vähintään kolmea neljännestä veden alle jäävän maa-alueen pintaalasta edustavien kiinteistöjen omistajilta. Yleiseltä kannalta tarpeelliset lasku- ja nostohankkeet voidaan jatkossakin toteuttaa kannatuksesta riippumatta.
Luvussa on myös nimenomainen säännös, jonka mukaan nostohankkeesta hyötyä
saavat voitaisiin velvoittaa osallistumaan hankkeen kustannuksiin. Nykyisessä laissa vastaavaa säännöstä ei nostohankkeiden osalta ole. Lasku- ja nostohankkeiden
toteuttamista koskevaa sääntely yhdenmukaistettaisiin niin, että jatkossa myös
nostohankkeiden toteuttamista varten tulisi perustaa vesioikeudellinen yhteisö aina, kun hakijoita on enemmän kuin yksi. Tällä pyritään varmistamaan se, että aina
löytyisi taho, joka vastaa lupaan liittyvistä pitkäaikaisista velvoitteista. Pitkäaikainen velvoite voi olla vaikka patoon tai lasku-uomaan liittyvät kunnostustoimenpiteet [45].
Kaikissa vesistöjen kunnostushankkeissa on tehtävä hyötyjen ja haittojen arvioinnin vertailu. Suuritöisin ja laajin vaikutusten arviointi on tehtävä juuri järven vedenpinnan nostohankkeissa. Luvan saannin edellytyksenä on useimmiten vesilain 2
luvun 6 §:n edellytysten täyttyminen eli hankkeen hyödyn on olennaisesti oltava
suurempi kuin sen aiheuttama haitta, vahinko tai muu edunmenetys. Hyödynsaajiksi luetaan vesilain mukaan kaikki hankkeesta hyötyä saavat, ts. vesistön kunnostustapauksissa hyötyä saavien rannanomistajien lisäksi vesialueen omistajat ja
osakaskunnat [45].
6.4
Tilusjärjestelyt vedennostohankkeessa
Uudessa vesilaissa muuta kuin yleistä tarvetta palveleva vedennostohanke voitaisiin toteuttaa, jos kolme neljäsosaa veden alle jäävien alueiden omistajista hankkeeseen suostuu. Pelkkä suostumus olisi riittävä, eikä käyttöoikeuksia alueisiin
etukäteen tarvitsisi hankkia. Pysyvä käyttöoikeus kaikkiin veden alle jääviin alueisiin annettaisiin hankkeen toteuttajalle luvan yhteydessä. Käyttöoikeus kattaisi
vain oikeuden nostaa vettä maa-alueille. Omistusoikeus samoin kuin esimerkiksi
kalastusoikeus jäisi alueen entiselle omistajalle. Hankkeen toteuttaja maksaisi puolitoistakertaisen korvauksen käyttöoikeudesta samoin kuin täyden korvauksen nostosta aiheutuvasta haitasta alueen omistajalle. Korvauksesta vähennettäisiin kuitenkin hankkeesta rannanomistajalle mahdollisesti aiheutuva hyöty. Jos hyöty katsottaisiin suuremmaksi kuin käyttöoikeuden arvo ja hankkeesta aiheutuva haitta,
rannanomistaja voitaisiin velvoittaa suorittamaan maksu hankkeen toteuttajalle.
Maksu voitaisiin määrätä myös niille veden alle jäävien alueen omistajille, jotka eivät ole antaneet suostumustaan hankkeeseen ja se olisi kertaluonteinen. Rannanomistajilla ei olisi velvollisuutta muilla tavoilla osallistua hankkeeseen [45].
Hankkeen toteuttajana voi olla julkisyhteisön lisäksi vesialueen omistava osakaskunta, yksittäinen rannanomistaja ja vesioikeudellinen yhteisö. Vesioikeudellinen
yhteisö olisi perustettava aina, kun toteuttajia olisi enemmän kuin yksi eikä hanketta toteutettaisi osakaskunnan kautta [41].
Vesioikeudellinen yhteisö kantaa ja vastaa yhteisesti toteutettavaa hanketta koskevissa asioissa ja voi saada nimiinsä oikeuksia sekä tehdä sitoumuksia laissa tarkoitettujen tehtäviensä hoitamiseksi. Vesioikeudellisen yhteisön perustamista varten on aloitteentekijän kutsuttava kaikki tiedossa olevat hyödynsaajat ja muut
Sivu 16
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
mahdolliset jäsenet kokoukseen. Perustavassa kokouksessa on yhteisölle hyväksyttävä säännöt ja valittava sille yksi tai useampia toimitsijoita tai hallitus. Toiminnan
aloittamiseksi on vesioikeudellisen yhteisön haettava säännöilleen ympäristölupaviraston vahvistus.
Lähtökohtaisesti nosto ei siis vaikuta kiinteistön omistukseen, eikä kiinteistörajoihin. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että vesialueen omistus eriytyisi kaikissa
niissä tapauksissa, joissa vesialueen omistava osakaskunta ei omistanut kaikkia
veden alle jääneitä maa-alueita. Käytännössä useimmiten osakaskunnan vesialueen ja uuden rantaviivan väliin jäisi kaistale yksityistä vesialuetta. Tämä tilanne ei
ole hyväksyttävä kalastusoikeuksien, vesialueen käytön ja hoidon, eikä kiinteistöjärjestelmän näkökulmasta. Tällainen alue yhdistetään osakaskunnan vesialueeseen [41].
Alueen yhdistämisessä on kyse rannanomistajan ja osakaskunnan välisestä suhteesta. Hankkeesta aiheutuvien kustannusten korvaamisessa taas on kyse rannanomistajan ja hankkeen toteuttajan välisestä suhteesta. Yhdistämisen tullessa ajankohtaiseksi rannanomistaja on siis lähtökohtaisesti saanut korvauksen toteuttajalta, eikä korvausta tarvitse ottaa huomioon yhdistämisvaiheessa. Näin alueen yhdistämisessä voidaan lähtökohtaisesti noudattaa yleisiä periaatteita yksityisen alueen liittämistä yhteiseen alueeseen. Luovuttaja saisi vastikkeena luovutettavaa
aluetta vastaavan osuuden osakaskunnan kaikkiin alueisiin, kysymys ei olisi lunastuksesta vaan tilusvaihdosta. Vastaavanlaista toimitusta edustavat alueen liittäminen yhteismetsään (kiinteistönmuodostamislain 99 §) ja alueen liittäminen yhteiseen alueeseen (kiinteistönmuodostamislain 133.2 §). Molemmissa mainituissa on
kuitenkin kyse vapaaehtoisesta toimenpiteestä, kun nyt tarkastellussa tilanteessa
toimenpide tulisi esitetyistä syistä olla pakollinen [41].
Vaikka kyse on pakkotoimisesta liittämisestä, toimenpiteestä ei aiheutuisi taloudellisia menetyksiä luovuttavan kiinteistön omistajalle eikä osakaskunnalle. Pakkotoimisuus tulisi ottaa huomioon myös toimituskustannuksissa. Jos toimitus on nostohankkeen välitön seuraus, siitä aiheutuvat kustannukset tulee ottaa huomioon
hankkeen kustannuksina. Näin kustannukset jäisivät nostohankkeen toteuttajan
maksettaviksi osana hankkeen välittömiä kustannuksia. Lainsäädännöllisesti kuvatunkaltainen toimitus voitaisiin toteuttaa vesistöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä annetun lain (451/1988) nojalla. Lakiin on kuitenkin tarkoitus
lisätä asiaa koskeva säännös, sillä nykymuodossaan lakia ei sovelleta vesialueiden
yhdistämiseen. Toimituksen pakollisuutta koskeva säännös tulisi lisätä vesilakiin
[41].
7
Muut mahdolliset kunnostusmenetelmät
Ensisijaisena ja tehokkaana Tarkeelanjärven ja Niemilammen kunnostustoimenpiteenä on sekä vesitilavuuden ja vesisyvyyden kasvattaminen nostamalla keskiveden pintaa aikaisemmalle korkeammalle tasolle. Tämän toimenpide on hyvä umpeenkasvun ehkäisyssä. Ulkoisen kuormituksen vaikutusta ei ole tarkasti mitattu,
mutta sen oletetaan olevan pientä valuma-alueen ravinnekuormitusta koskevan
arvioinnin perusteella. Silti jatkossa on järkevää toteuttaa myös muita toimenpiteitä joiden avulla voidaan pienentää sekä ulkoista että sisäistä kuormitusta. Muita
mahdollisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi ruoppaus, kasvillisuuden niitto, kalastus,
kalojen istutus sekä laskeutusaltaiden tai kosteikkopuhdistamojen asentaminen.
7.1
Ruoppaus
Ruoppauksen tarkoituksena on yleensä avata vesireittejä, parantaa veden virtausta, lisätä virkistyskäyttöön muutoin soveltuvien alueiden vesitilavuutta tai vähentää
mm. järven sisäistä kuormitusta poistamalla ylimäärästä hajonnutta happea kulut-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 17
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
tavaa ja ravinteita vapauttavaa pohjasedimenttiä. Ruoppaamalla on mahdollista
poistaa myös upos- ja kelluslehtisiä vesikasveja, jotka vaativat juurakoiden poistamista. Uuden vesilain mukaan yli 500 m3:n ruoppauksista tulee tehdä lupahakemus lupaviranomaiselle (aluehallintovirasto, AVI), joka arvioi hankkeen ympäristöluvan tarpeen. Ruoppaukset vaativat joka tapauksessa luvan vesialueen omistajilta
sekä luvat ruoppausmassojen läjittämiseen maa-alueiden omistajilta. Ruoppausvaihtoehdot riippuvat mm. ruopattavan massan laadusta ja sijainnista kovaan pohjaan tai rantaan nähden, sekä vuodenajasta [35].
7.2
Kasvillisuuden niitto
Vesikasvien niitolla voidaan parantaa umpeen kasvavilla vesialueilla virkistyskäyttöarvoja ja vähentää happea kuluttavan biomassan määrää. Lisäksi liiallinen vesikasvillisuus voi vähentää veden vaihtuvuutta, joten sen poistaminen voi olla perusteltua myös veden laatuun vaikuttavana tekijänä. Vesikasvit ovat kuitenkin tärkeä
osa vesiekosysteemiä ja niiden poistamisessa on otettava huomioon linnusto, kalojen lisääntymispaikat, luonnonsuojelualueet ja uhanalaiset lajit. Kaikkia vesikasveja ei tule muutoinkaan poistaa, sillä ne toimivat rantaviivan tuntumassa myös ravinteiden sitojina ja tarjoavat suojapaikkoja eläinplanktonille. Niittoja suunniteltaessa onkin syytä miettiä, missä niittotarvetta todella on esim. veneellä kulkemisen,
uimisen tai veden vaihtuvuuden takia [35].
Kuva 4. Niittoyksikkö Niemilammella kesällä 2010. Etummaisena on leikkurivene ja
taustalla haravavene.
Yleensä niiton vaikutuksesta kasvusto harventuu ja yksittäisten kasvien koko pienenee. Jos niitto tehdään vain kerran, voi kasvusto ryöpsähtää kasvuunkin. Poistetun lajin tilalle voi ilmestyä toinen laji ekologisen lokeron vapautuessa. Tyypillistä
on ilmaversoisten korvautuminen kelluslehtisillä, joskus ilmaversoiset voivat korvautua myös uposlehtisillä tai vesisammaleella. (Ulvi & Lakso 2005.) Kasvien poiston jälkeen kasvillisuuden esiintymisalue voi siirtyä esim. virtausolosuhteiden muutosten seurauksena. Virtaus saattaa parantua niitetyllä alueella, mutta hidastua
muualla, varsinkin jos esim. jokisuulta niitetään kaikki kasvusto pois [35]. Molemmissa järvissä havaittiin kevään 2010 vesikasvillisuuden vähentyneen, korkean veSivu 18
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
sitilanteen ja kylmän alkukesän vaikutuksesta yhdessä useiden niittokertojen kanssa. Etenkin siimapalpakkoa ja ulpukkaa esiintyi aikaisempiin vuosiin verrattuna vähemmän. Suurin vaikutus ainakin siimapalpakkoon on ollut vedenkorkeudella ja ilmaston lämpötilalla. Ruskoärviän esiintymislaajuuteen ei vuoden 2010 alkukesän
lämpötilalla näyttänyt olevan vaikutusta.
NNiitetty alue
Niitto‐alue
Laskujoen suu
Las
Kuva 5. Tarkeelanjärven ja Niemilammen vuoden 2010 niittosuunnitelman laajuus.
Kuvasta puuttuvat omakustanteisten niittojen osuudet.
Liikakasvuston niittoja Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa on tehty vuodesta
2003. Viime vuosina kasvuston niittoa on jouduttu suorittamaan kaksi kertaa vuodessa koska yhden niiton vaikutukset eivät ole olleet riittävät. Silti niitot ovat kohdistuneet pääosin kohtiin, joissa positiivinen vaikutus virtauksiin on ollut paras.
Suuret rannoilla olevat massakasvustot ovatkin olleet vain ajoittain kohteena. Kasvimassaa on vuosien aikana poistettu sekä käsin että koneellisesti hyvin paljon.
Tämän poistetun orgaanisen aineen määrä kuluttaisi järvenpohjaan hajotessaan
huomattavan määrän happea. Tämä taas kiihdyttäisi fosforin liukenemista pohjasedimentistä. Ponnistelut järvien liikakasvuston poistamiseksi ovat olleet hyvät,
muttei riittävät kasvuston määrään nähden.
7.3
Hoitokalastus ja istutus
Kun on kysymys keinoista puuttua järven sisäiseen ravinnekiertoon, ns. kunnostuskalastus ja sen jälkeen hoitokalastus yhdessä istutuksien kanssa ovat hapettamisen ohella vakiokeinoja. Ongelmana on, että näitä toimia on uusittava vuodesta
toiseen. Petokalat kestävät hapen vähyyttä huonommin kuin särkikalat ja näin kalakannan koostumus vääristyy. Kuten edempänä pyyntituloksista ilmenee, näin on
käynyt Tarkeelanjärvessä, jossa särkikalat ovat hyvin hallitsevassa asemassa. Kalalajien istuttamisessa tulee miettiä tarkkaan voidaanko poiketa järvissä luonnollisista kalakannoista silläkin uhalla että istutuksia joudutaan uusimaan taajemmin.
Vedenpinnan noston jälkeen on esim. hauki järkevää palauttaa yhdeksi järven valtapetokalaksi.
Useimmat rehevöityneet tai rehevöityvät järvet ovat voimakkaasti särkikalavaltaistuneet sekä rehevöitymisen että yksipuolisen kalastuksen seurauksena. Tiheät pienikokoiset kalakannat rajoittavaa kasviplanktonia syövän eläinplanktonin osuutta ja
siksi levähaitat saattavat yleistyä. Tästä ilmiöstä on esiintynyt vain vähän merkkejä
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 19
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
hankkeen järvissä, vaikka särkikalakanta on suuri. Leväkukinta yleistyy kuitenkin
nopeasti jos eläinplanktonin määrä vähenee alle kriittisen tason. Kalat saattavat
siirtää ravinteita myös suoraan sedimentistä vesimassaan. Hoitokalastusten tavoitteena on parantaa kalaston arvoa, vähentää särkikalojen osuutta ja lisätä eläinplanktonmääriä sekä vähentää levähaittoja. Särkikaloja pitää poistaa järvestä niin
paljon että petokalojen ja saaliskalojen suhde palautuu lähelle normaalitasoa. Suhteen normaalitasona vaikeissa olosuhteissa pidetään suhdelukua 1-5. Petokalojen
istutuksilla on myös pitkällä aikavälillä sama vaikutus kuin hoitokalastuksella. Hoitokalastuksen tavoitteena voisi pitää noin 30 kg planktonia ja pohjaeläimiä syöviä
kaloja hehtaaria kohden. Tällöin petokalojen suhde muuttuisi noin kolmeen. Vuoden 2008 koekalastuksissa nuottaamalla saatiin keskimäärin kalaa noin 39 kg/ha,
josta planktonia ja pohjaeläimiä syöviä kaloja oli 92,5 %. Tilanne saattaa muuttua
nopeasti, koska osa ahvenista siirtynee kalaravinnon käyttäjiksi tulevina kesinä.
Poistokalastuksessa tulisi huomioida kalaston tasapaino, koska isommilla petokaloilla on ravintovaatimuksena kohtalaisen kokoiset saaliskalat, joten jos kalastosta
poistetaan kaikki keskikokoiset särkikalat, eivät isommat petokalat saa riittävästi
ravintoa metsästämällä liian pieniä saaliskaloja. Nuoria ikäluokkia voidaan järvestä
poistaa kuitenkin suuria määriä, koska kalojen lisääntymispotentiaali on kuitenkin
suuri. Tasapainoisessa järvessä on kaiken kokoisia kaloja sopivassa suhteessa, ja
jokainen kalalaji hoitaa oman osuutensa kalaston tasapainon ylläpitämisessä.
Rakenteeltaan vinoutunut kalasto katkaisee ravintoketjun syömällä eläinplanktonin
vähiin. Koko kasvukauden ajan eläinplanktonilta syömättä jäänyttä levää laskeutuu
järven pohjille. Levä mätänee sedimentin pinnalla ja kuluttaa sedimentin pinnasta
ja alusvedestä hapen pois. Hapettomissa olosuhteissa sedimentin ravinteet purkautuvat veteen. Tämä prosessi on nopea ja voi aiheuttaa veden ekologisen häiriötilan
2 – 3 vuodessa. Jopa Lapin karuja tunturialueen järviä on rehevöitynyt aina sinileväkukintoihin asti valikoivan kalastuksen aiheuttaman kalakannan vinoutuman
kautta. Tämä tekijä on luultua merkittävämpi sisäisen kuormituksen aiheuttaja.
Järven rantavyöhykettä voidaan hoitaa niin, että hauen ja ahvenen poikasten
elinympäristö paranee. Kevättulva on tärkeä hauen lisääntymiselle. Saraiset tulvarannat ovatkin hauen kutualuetta ja pikkupoikasten elinympäristöä. Hauen kutualueita voidaan kunnostaa niittämällä yhtenäisiä ruovikoita rantaviivan läheltä.
Ruovikkoon niitettävät aukot ja käytävät luovat hauille ja ahvenille suotuisaa monimuotoisuutta järven rantavyöhykkeeseen. Purojen ja ojien suihin järvien rannoille rakennettavat kosteikot sopivat ravinteiden pidättämisen ohella myös hauen
kutupaikoiksi.
Hoitokalastus on järeä ase. Hoitokalastus vaikuttaa kalastoon ja koko herkkään vesiekosysteemiin hyvin voimakkaasti. Onnistuneiden hoitokalastuksen edullinen vaikutus näkyy nopeasti. Epäonnistuessaan hoitokalastus voi jäädä lähes merkityksettömäksi tai voi jopa lisätä sisäistä ravinnekuormitusta. Terve kalaston rakenne on
karkea ja lajistoltaan tasainen ja monipuolinen. Terveessä järvessä alle 10 – 12 cm
särkikalojen osuus massamäärästä jää muutamaan prosenttiin. Hoitokalastus on
ratkaisevassa asemassa vesistön hyvää ekologista tilaa palautettaessa.
Istutuksia mietittäessä on muistettava kuhan saalistavan lähinnä ulappa-alueella,
ja siikaakin voidaan kalastaa vain verkoilla, joten istutustoiminnassa voisi harkita
matalissa järvissä viihtyvän ja ranta-alueilla tehokkaimmin saalistavan hauen lisäämistä.
Kalakantojen hoidon perusta on vesistöalueen järven tilan parantaminen tai säilyttäminen. Siten vesialueiden omistajien ja muiden vesialueen käyttäjien yhteinen
intressi on hoitaa kalavettä. Tämän takia järvien suojeluyhdistysten ja osakaskuntien tai muiden vesialueiden omistajien tulee toimia hyvässä yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä [16].
Sivu 20
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
7.4
Valuma-alueelta tulevaan kuormitukseen kohdistuvat toimet
Tehokas tapa vaikuttaa valuma-alueelta tulevaan ravinnekuormitukseen on parantaa laskuojien veden laatua. Laskuojiin voidaan rakentaa esimerkiksi laskeutusaltaita tai kosteikkopuhdistamoja. Kosteikkopuhdistamo on luonnollinen vedenpuhdistamo, se pidättää itseensä ravinteita ja näin merkittävästi parantaa järven
mahdollisuuksia selviytyä ympäristön paineessa. Kosteikkopuhdistamon soveltuvuutta Tarkeelanjärvellä tulee pohtia. Hyviä ohjeita ja malleja puhdistamoista saa
ELY-keskuksesta.
8
Ympäristön nykytilan kuvaus
8.1
Tarkeelanjärvi
Kansallista ja EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaista pintavesien seurantaa
varten pintavedet (järvet, joet, rannikkoalueet) on jaettava osiin (tarkasteluyksiköt, vesimuodostumat). Pintavesien osien määrittäminen on tehty aluekeskuksissa.
Tämän määrittelyn perusteella on laadittu toimenpideohjelma. Toimenpideohjelmassa on tarkasteluun valittu Uudenmaan ympäristökeskuksen alueelta kaikki yli
50 hehtaarin järvet ja valuma-alueeltaan yli 100 km2 joet. Toimenpideohjelmassa
on listattu toimenpiteitä jolla direktiivin mukaiseen vesienhoidon ympäristötavoitteeseen voidaan päästä. Vesienhoidon ympäristötavoitteena on, että vesien tilan
heikkeneminen estetään ja vuoteen 2015 mennessä vesimuodostumissa saavutetaan vähintään hyvä tila. Pintavesien tila on hyvä, kun luokittelun mukaiset rajaarvot on saavutettu. Keinoina ovat vesien suojeleminen, parantaminen ja ennallistaminen. Suunnittelualueen järvistä ja joista tarkasteluun on valittu Tarkeelanjärvi,
Ahonpäänjoki ja Myllypuro. Niemilampea ei pienen kokonsa vuoksi ole valittu [35].
Karjaanjoen vesistöön kuuluva Tarkeelanjärven osavesistöalueeseen kuuluu Saarijärvi, Tarkeelanjärvi, Niemilampi, Heinästenjärvi, Vahermanjärvi, Saukonpää,
Kolmperse, Jäljänjärvi sekä Antiainen. Alue on metsäinen ja harvaan asuttu koostuen suurimmaksi osaksi kangasmaista. Peltojen osuus on pieni. Typpikuormituksesta suurin osa on luonnonhuuhtoumaa ja ilmaperäistä kuormitusta, fosforistakin
vain selvästi alle puolet on peräisin maataloudesta [17].
Tarkeelanjärvi sijaitsee Nummi-Pusulassa Karjaanjoen vesistöalueella. Järvi valuma-alueineen on osa suurempaa Tarkeelanjärven valuma-aluetta ja sijoittuu Tarkeelanjärven pohjoispuolelle. Järven yläpuolinen valuma-alue on kooltaan 7060
hehtaaria.
Taulukko 1. Tarkeelanjärvi / Niemilampi
Järvinumero
23.063.1.002
Vesistöalueen numero
23.063
Vesistöalueen nimi
Tarkeelanjärven alue
Valuma-alue ha
7060 / 7060
Vesiala ha
87,6 / 17,0
Kokonaisrantaviiva km
9,087 / 1,927
Tarkeelanjärven pinta-ala on vuoden 2004 tehdyn mittausten mukaan noin 88 hehtaaria. Järvi on matala syvimmän kohdan ollessa vain 2,5 metriä. Järven rantaviivan pituus on noin 9,1 kilometriä ja pieniä alle hehtaarin kokoisia saaria järvessä
on viisi. Järvenselän suurin pituus pohjois-eteläsuunnassa on 1,5 kilometriä ja itälänsisuunnassa 1,6 kilometriä. Järvi muistuttaa muodoltaan kivikirvestä, jolla pohjoinen osa on kirveen pää ja eteläosa kapea varsi. Järven varsiosa on siis kapea,
leveämmältä kohtaa vain 300 metriä. Pituutta varsiosassa pohjois-eteläsuunnassa
noin 1,7 kilometriä. Järveä suojaa tuulen sekoitukselta länsipuolella metsäiset mäet. Jyrkät rannat ja rantametsiköt antavat suojaa myös järven pohjois- ja itäpuo-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 21
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
lella, mutta muuten rannat ovat avoimia. Näin ollen tuulet eivät pääse juurikaan
puhaltamaan suojattomilta rannoilta. Vuoden 2004 luotauksen mukaan järven keskisyvyys on 1,46 metriä. Molempien järvien pohjat ovat hyvin mutaisia ja paksun
epäorgaanisen liejukerroksen peittämä.
Kuva 6. Tarkeelanjärven vesistö joka on rajattu kuvassa harmaalla katkoviivalla.
Taulukko 2. Tarkeelanjärven ja Niemenlammen hydrologisia ominaisuuksia.
Keskisyvyys
1,46 / 0,97 m
Suurin syvyys
2,5 /1,57 m
Tilavuus
1281830 /164734 m3
Keskivirtaama
0,786 m3/s
Teoreettinen viipymä
22,1 /2,8 vrk
1
2
Kuva 7. Tarkeelanjärven Varvarinlahteen ja Myllyselkään laskevat Hahlajoki (1) ja
Myllypuro (2).
Tarkeelanjärven Myllyselkään pohjoisesta Vahermajärvestä laskee vetensä Myllypuro, ja Varvarinlahteen Hahlajoki Heinästenjärvestä. Näistä joista Myllypuro on
vedentuotoltaan suurin ja keväisin koskiosuuksiltaan näyttävä. Näiden jokien lisäksi Tarkeelanjärveen vettä tuottavia pieniä ojia on seitsemän kappaletta.
Sivu 22
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Kuva 8. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi. Suunnittelualueen länsipuolella on laaja II
luokan pohjavesialue joka on kuvassa kuvattu sinisellä rasterilla.
Tilavuus
1400
Pinta-ala
100
1200
80
1000
800
60
600
40
400
20
200
0
0
0
0,5
Niemilampi
1
1,5
Tarkeelanjärvi
2
Yhteensä
2,5
0
0,5
Niemilampi
1
1,5
Tarkeelanjärvi
2
2,5
Yhteensä
Kuva 9. Oikeassa kuvassa on esitetty Tarkeelanjärven ja Niemilammen tilavuus
(km3) ja vasemmassa kuvassa pinta-ala (ha) vesisyvyyden funktiona.
8.2
Niemilampi
Tarkeelanjärvi laskee vetensä Niemilampeen kapean vesiväylän nk. Lauttaanjoen
kautta. Ahonpäänjoki saa alkunsa Niemilammen pohjoisosasta, josta se laskee Pusulanjokeen yhtyen idästä tulevan Räpsänjoen kanssa. Pusulanjoki kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuurimaisemaan, Nummenjoen-Pusulanjoen viljelylaaksoon.
Niemilampi on kauttaaltaan hyvin matala, enimmäkseen alle yhden metrin syvyinen. Keskisyvyyttä järvellä on 0,97 metriä. Järvi on pohjan muodoltaan kauhaa
muistuttava jonka syvin kohta löytyy järven eteläpäästä. Tämä syvin kohta on pienialainen vain 1,6 metriä syvä alue. Niemilampea lännestä suojaa metsä, joka tehokkaasti vaimentaa tuulen vaikutusta. Pohjois-, itä- ja eteläsuunnasta rannan
suojaavaa puustoa vähentävät paikallinen rakennuskanta pihapiireineen. Pinta-alaa
järvellä on 17 hehtaaria ja rantaviivaa 1,9 kilometriä. Saaria ei Niemilammessa ole.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 23
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Kuva 10. Niemilammen virkistyskäyttöä haittaavaa hyvin matalaa pohjoisosaa. Kuva otettu on heinäkuussa 2010.
8.3
Ahonpäänjoki ja Myllypuro
Uudellamaalla virtavedet ovat pääosin pieniä tai keskisuuria savimaiden jokia. Jokien latva-alueet sijaitsevat usein moreeni- tai hietamailla, ja alajuoksulle päin tultaessa savimaiden osuus kasvaa. Luokitelluista 78 jokimuodostumasta kolme on
erinomaisessa ekologisessa tilassa, 20 hyvässä, 48 tyydyttävässä, viisi välttävässä
ja kaksi huonossa ekologisessa tilassa. Suurin osa jokivesistöistä on siten vesipuitedirektiivin tavoitetta heikommassa tilassa. Tyydyttävään luokkaan kuuluu valtaosa jokivesistä [35]. Suunnittelualueen joista Ahonpäänjoki on tyydyttävässä kunnossa oleva keskisuuri savimaan joki. Myllypuro on taas hyvässä tilassa oleva ja
luokitukseltaan Uudellamaalla harvinaisempi keskisuuri kangasmaan joki.
Rakentamishankkeiden painopiste on viime vuosien aikana siirtynyt alueella tulvasuojelusta ja peruskuivatuksesta ympäristön ennallistamiseen, virkistyskäyttöarvojen lisäämiseen ja erilaisiin kalataloudellisiin kunnostuksiin. Hankkeissa esimerkiksi
poistetaan eliöiden nousuesteenä toimivia patoja ja muita rakenteita sekä rakennetaan kalateitä ja rantojen eroosiosuojauksia. Vesirakentamistoimenpiteet ovat Uudellamaalla olleet erittäin laajamittaisia eikä koko matkaltaan luonnontilaisia jokija purouomia ole enää jäljellä. Myös lyhyemmät jokien ja purojen jaksot, jotka
ovat luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia, ovat melko harvinaisia. Vesistöesteet
kuten padot pirstovat mm. taimenkannat toisistaan erillisiksi ja näin syntyneet pienet, eristyneet taimenkannat ovat herkkiä häviämään esim. tilapäisen saastepäästön tai poikkeuksellisen kuivuuden vuoksi. Lohikalojen kutupaikkojen entisöiminen
ja kalateiden rakentaminen hyödyttäisivät suoraan lohikaloja ja välillisesti jokihelmisimpukkaa. Taimenkannan palauttamisella on merkittävä luonnonsuojelullinen
arvo [35].
Noin yhden kilometrin mittainen Ahonpäänjoki saa alkunsa Niemilammesta, jonka
jälkeen se yhtyy Räpsäjokeen. Tämä lyhyt joki kiemurtelee monin paikoin kasvillisuuden valtaamana hyvin kapeana ja osittain hyvin matalana uomana, jonka ympäristö on suurelta osin ihmisen muokkaama. Joen alkuosan on liettynyt matalaksi
Sivu 24
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
kun taas lähempänä Räpsäjokea uoman pohja on kauniin sorainen. Ahonpäänjoessa luonnolliseen virtaamaan vaikuttaa pohjapato sekä kaksi siltarakennetta. Toinen
siltarakenteista nk. Kaijalan silta on betonirakenteinen ja virtausaukoltaan hyvin
leveä. Kaijalan sillan virtausaukon harjaa on taannoin säädetty asettamalla lankkuja virtauksen esteeksi vedenpinnan korkeuden ollessa matalalla. Kaijalan sillan nykyinen harjakorkeuden keskiarvo on tasossa N60 83,77. Ylin kohta harjassa on tasossa N60 83,84 ja alimman tason ollessa tasossa N60 83,74. Tämä tarkoittaa, ettei
pohjapadon ja Kaijalan sillan harjakorkeuksilla ole korkeuseroa (pohjapadon harjakorkeus = 83,63), mittauksien osoittaessa jopa lievää padotusta. Sillan kannen
yläosa on tasossa N60 84,85. Käytännössä siis pohjapadon matalimmat osat voitaisiin jo nyt nostaa samalle tasolle eikä sillä olisi juurikaan merkitystä järvien alempiin vedenkorkeuksiin. Kalojen on kuitenkin vaikeampi liikkua Kaijalan sillan ohitse
kuin pohjapadon tyyppisessä padossa. Toinen silloista on Ahonpääntien yhteyteen
rakennettu teräsprofiilinen maantiesiltasilta. Tämän tiesillan korkeus ja leveyssuhteet ovat riittävät nykyisille ja tuleville virtaamille.
Kuva 11. Kuvaparissa esitettynä Ahonpäänjoen sillat, joista oikealla pohjoisempi
Kaijalan silta ja vasemmalla eteläisempi Ahonpääntien tiesillan silta-aukko joka on
jo osittain pajujen ahtauttama.
Niemilammen ja Tarkeelanjärven tulvia pitkittää ja pahentaa Ahonpään joen uoman heikentynyt vedenpurkauskyky. Ahonpäänjoen pohjapadon alapuolinen uomaosuus on noin 100 metrin matkalta ja ennen maantiesiltaa noin 50 metrin matkalta runsaan kasvillisuuden takia ahtautunut. Päävirtaus varsinkin lähellä maantiesiltaa virtaa kapeana päävirtauksena. Vesikasvusto on lasku-uoman pääasiallinen virtaushäviöiden aiheuttaja. Pohjapadon jälkeinen tiheä kasvusto haittaa myös
taimenen liikkumista uomassa. Itse ylikulkusilta ja sen pienehkö virtaus-aukko padottaa virtausta suurien virtaamien aikana vain vähän. Parannusta uoman virtaamille on tuonut uoman perkaaminen vuonna 2009 pohjapadolta alavirran suuntaan
noin 300 metrin matkalta.
Ahonpäänjoen ala-osan rantapenkereet ovat hyvin eroosioherkkiä savisuudesta ja
jyrkästä muodosta johtuen. Vaikka kasvillisuus on heikentänyt veden virtausta, on
sillä ollut myös merkittävä sitova vaikutus. Mahdollisen perkauksen yhteydessä
poistetun kasvillisuuden korvaavaksi tekijäksi tulee harkita uoman reunojen pientä
loiventamista. Loiventaminen tulee tehdä paikoissa joissa reuna on hyvin jyrkkä ja
virtauksen kovertama. Ennen toimenpiteitä taimenien penkereeseen kovertamat
suojapaikat tulee kartoittaa ja ottaa huomioon.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 25
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Kuva 12. Ahonpäänjoki kuvattuna Sutelan saunamökin kohdalta ylävirran suuntaan, jossa vesikasvillisuus on paikoin hyvinkin runsasta. Perkaamattoman ja peratun osan rajan voi selvästi erottaa tässä kohdassa jokea.
Tulvia hillitsevänä toimenpiteenä uoman lisäperkaamista ylikulkusillalta ylä- ja alavirran suuntaan kannattaa harkita. Tulvavedenkorkeuksien alentamista perkaamalla tai tilapäisillä varastoaltailla rajoittavat kuitenkin ympäristönsuojelulliset näkökohdat ja tehokas maankäyttö. Yksittäisten rakennusten tai rakennusryhmien pysyvä tai tilapäinen suojaaminen onkin usein edullisin vaihtoehto.
Kuva 13. Ahonpäänjoen kauniiksi perattua uomaa Kaijalan sillalta ylävirransuuntaan kuvattuna.
Sivu 26
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Kuva 14. Talvikuvissa on kuvattuna Ahonpäänjoen kapeaa ja kasvillisuuden ahtauttamaa uoman eteläosaa.
Räpsänjokea on jo luonnonmukaistettu kunnostamalla joen useita patoja ja lisäämällä kaloille edullisia kutupaikkoja niin, että esim. taimenkannat elpyisivät. Myös
Ahonpäänjoen alkupää on kunnostettu, jotta purotaimenen olisi mahdollista nousta
ylemmäksi kohti järveä. Taimenia onkin tavattu Ahonpäänjoen keskiosassa saakka.
Taimenella olisi Tarkeelaan päästessään lukuisia hyviä kutupaikkoja myös kauniissa ja luonnontilaisessa Myllypurossa, jossa on useita lampimaisia suvantopaikkoja.
Kuva 15. Räpsänjoen patojen luonnonmukaistaminen Nummi-Pusulan Ahonpäässä.
Myllypuro on noin 1,3 kilometrin pituinen joki Vahermajärven ja Tarkeelanjärven
välillä. Aluksi joki laskee Vahermajärven eteläpuolella olevaan Tykylampeen. Noin
500 metrin päässä Vahermajärvestä on Antiaistentie, jonka alitse Myllypuro virtaa
usean rumpuputken kautta. Rumpuputkia onkin lisätty alituskohtaan vuonna 2009
tietöiden yhteydessä. Antiaistentien jälkeen joki haarautuu kahdeksi pieneksi koskiosuudeksi, jotka yhtyvät jälleen 40 metrin päässä yhdeksi uomaksi. Korkeuseroa
matkalla Vahermajärvestä (N60+109,5 m) Tarkeelanjärveen (N60+83,80 m) on jopa
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 27
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
10,3 metriä, josta valtaosa kertyy koskiosuuksilla. Joessa on useita suvantopaikkoja ja luonnon muovaamia sekä kivi- että puupatoja. Joen kasvillisuus on koko
osuudella varsin niukkaa.
Kuva 16. Keväisessä ja kauniissa Myllypurossa virtaamat kasvavat näyttävän kokoisiksi. Kuvassa on myös yksi joen lukuisista luonnontilaisista suvantopaikoista.
Kuva 17. Myllypuron luonnon muodostamat puupadot ovat muodoltaan sekä näyttäviä että tehokkaita vesimassojen pidättäjiä.
Myllypuron ympäristö alueena poikkeaa tyypillisestä uusmaalaisesta jokivarsimaisemasta. Se on suurelta osin luonnontilaisena säilynyttä jokea, jossa aarnimainen
metsä tulee aivan jokeen kiinni kaartuen veden päällekin. Puustossa on vanhaa
kuusikkoa ja mänty metsää, myös kookkaita haapoja ja koivuja. Aluskasvillisuus
on kangasmaisen karua. Voidaan sanoa joen olevan koko matkaltaan luonnontilaisessa uomassaan, jolta osin se voidaan luokitella metsäluonnon erityisen tärkeäksi
elinympäristöksi. Joessa liikkuu alueella havaittuja saukkoja ja joessa on taimenelSivu 28
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
le useita sopivia lisääntymispaikkoja. Alueen kosket ovat myös mahdollisia koskikaran elinympäristöä. Myllypuro on mahdollinen metsälain 10 §:n tarkoittama joen
lähiympäristö. Mikäli Myllypuro ei täytä metsälain vaatimuksia, voidaan sitä silti
vähintäänkin pitää muuna paikallisesti tai jopa maakunnallisesti huomion arvoisena
luontokohteena.
Hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi kalojen ja muun vesieliöstön vaellusmahdollisuudet tulee turvata vaelluskalajoissa esimerkiksi kalateiden, patojen muuttamisen, säännöstelyjen kehittämisen tai muiden ratkaisujen avulla. Toimenpiteille
on tarve useimmissa Suomenlahteen laskevissa jokivesistöissä. Vesistön kaikki
vaelluksia tekevät kalalajit ja niiden vaellusreittien eheyden turvaaminen on otettava huomioon [35]. Sekä taimenen vaellusreittien ennallistamisen että kannan
turvaamisen kannalta järkevintä olisi valita pohjapadon paikka Ahonpäänjoessa sijaitsevan Kaijalan sillan kohdalle. Taimenkantaa on todennäköisesti ylläpidettävä
myös riittävillä istutustoimilla. Tästä edellä mainitusta syystä pohjapadon muotoilussa tulee ottaa huomioon taimenen esteetön liikkuminen ylävirran suuntaan kaikissa vesitilanteissa.
8.4
Kuormituksen arviointi
Ekologialtaan terve järvi sitoo pohjasedimenttiinsä järveen valuvia ravinteita. Ekologialtaan sekaisin oleva järvi luovuttaa veteen sedimentin ravinteet. On havaittu
että usein suurin osa vettä rehevöittävistä ravinteista olivatkin peräisin monituhatvuotisista järvien sedimentin suurista ravinnevarastoista. Käytännössä nämä varastot ovat ehtymättömät. Rehevöityneessä järvessä sisäinen kuormitus on lähes
aina ulkoista suurempi. Harvoin ulkoinen hajakuormitus yksin saa aikaan vedenlaatuongelmia. Tyypillisesti sisäinen kuormitus on n. 5-15 kertaa suurempi kuin ulkoinen kuormitus ja näin hallitseva rehevöitymisen aiheuttaja. Toisaalta järvi kestää
hyvin kohtuullista mutta tasaista jatkuvaa ulkoista kuormitusta, mikäli järven
ekosysteemi pidetään tasapainossa. Ainoat merkittävät keinot pysäyttää järvien
pohjien ravinnepurkaumat ja kääntää ravinnevirrat takaisin sedimenttiin on palauttaa järviekosysteemin luonnonmukainen tila hoitokalastuksen ja hapetuksen keinoin. Tarkeelanjärven ja Niemilammen osalta kyseeseen tulee siis järviekosysteemin palauttaminen hoitokalastuksen avulla. Vesistön ulkopuolelta tulevat, kalastoon vaikuttavat kaksi häiriötekijää jotka johtavat sisäiseen ravinnekuormitukseen
ovat ulkoinen kuormitus ja valikoiva kalastus.
Ulkoinen kuormitus kasvattaa kalojen massamäärää ja usein myös vinouttaa kalojen laatua. Kalojen ulosteiden ravinteet ovat suoraan kasviplanktonille sopivaa ravinnetta. Tämä prosessi on hidas ja aiheuttaa ongelmia vasta 10 – 20 vuoden kuluessa.
Järvien rehevyyttä luokitettaessa käytetään usein kriteereinä ravinteiden (fosfori P
ja typpi N) määrää vedessä. Muita luokitteluperusteita ovat esimerkiksi levien yhteyttämispigmentin eli klorofyllin määrä ja kasviplanktonin perustuotanto.
Vesistöalueen pinta-ala on yhteensä noin 8 km2 (800 ha). Alue on metsäinen koostuen suurimmaksi osaksi kangasmaista, ja harvaan asuttu. Peltojen osuus on pieni.
Typpikuormituksesta suurin osa on luonnonhuuhtoumaa ja ilmaperäistä kuormitusta, fosforistakin vain selvästi alle puolet on peräisin maataloudesta [16]. Tarkeelanjärveen ja Niemilampeen ei tule pistekuormitusta, rannoilla on kuitenkin paikoin
runsaasti loma- ja asuinrakennuksia, joista voi tulla kuormitusta järviin.
Nummi-Pusulan pohjoisosan moreenimailla sijaitsevat järvet ovat pääosin kirkasvetisiä ja niukkaravinteisia, ja kunnoltaan lähinnä hyviä tai erinomaisia. Eteläosassa pääosa järvistä sen sijaan luokitellaan tyydyttäviksi tai välttäviksi. Yleisluokitukseltaan huonoja järviä Nummi-Pusulan kunnan alueella ei ole. UYK 2000 tekemien
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 29
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
laskelmien mukaan Tarkeelan osavesistön vuotuinen fosforikuormitus on noin 642
kg ja typen 18313 kg vuodessa [17]. Kasvillisuuskartoituksen perusteella suurin
osa yläpuolisesta vesistöstä tulevasta ulkoisesta kuormituksesta on peräisin Hahlajoen valumista. Tämä Varvarinlahden alue sopisi alueeltaan ja maankäyttötarkoituksen perusteella hyvin laskeutusaltaan ja kosteikon sijoituspaikaksi.
Kuva 18. Tulva-alueina toimineet notkotasanteet on usein kuivatettu viljelykäyttöön, mutta yksinkertaisinta on palauttaa ne alkuperäiseen tilaansa.
Ulkoisen kuormituksen sietokyvyn arviointiin voidaan käyttää Vollenweiderin
(1976) mallia. Siinä tulevaa ulkoista kuormitusta verrataan hydrauliseen pintakuormaan. Hydraulinen pintakuorma saadaan jakamalla tulovirtaama järven pintaalalla. Mallissa lasketaan fosforin pintakuorma (kuormitus/pinta-ala) ja hydraulinen
pintakuorma (virtaama/järven pinta-ala). Suomen järvissä keskisyvyyden ja viipymän suhde on varsin alhainen. Voidaankin sanoa että keskimäärin järvet ovat
matalia joiden veden vaihtuvuus on hidasta. Fosforikuormituksen olisi pysyttävä
tämäntapaisessa tarkastelussa yleensä alle 0,1 - 0,5 g/m2 vuodessa [1]. Tämä tarkoittaa Tarkeelanjärven ja Niemilammen osalta 105 - 523 kg vuosikuormitusta.
Nykytilanteen mukainen 642 kg fosforivuosikuormitus tarkoittaa noin 0,6 g/m2
(kuvassa 21, punainen piste).
Kuva 19. Kosteikot yleensä lisääntyvät luontaisesti matalilla tasanteilla kun vedenpintaa nostetaan esim. pohjapadon avulla voimakkaasti madalletuissa järvissä.
Kosteikkoja voidaan myös lisätä ja parantaa hyvän suunnittelun ja pienen maanmuokkauksen avulla.
Sivu 30
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Kuva 20. Esimerkkikuvaparissa vasemmassa kuvassa kosteikkoon laskeva tulovesi
on hyvin savinen. Lähtövesi on kosteikon läpi kulkiessaan puhdistunut kirkkaaksi.
Kuvat otettu Hovin kosteikosta 31.10.2007.
Vollenweiderin mallissa sietorajat on määritetty laajan järvitutkimuksen perusteella. Ns. kriittinen raja (Pv=0,174x0,469) kuvaa tilannetta, jossa kuormitus aiheuttaa
rehevöitymisen kiihtymistä. Sallittu raja (Ps=0,055x0,635) taas kertoo kuormitustasosta, jota järvi pystyy sietämään ilman, että se rehevöityy. Yleensä sallitun
kuormituksen rajana käytetään käyrää, jossa fosforikuormitus on 0,15 g/m2/a.
Mallin käytössä on huomioitava sen suuntaa-antavuus ja yleistettävyys, se ei ota
huomioon järven yksilöllisiä ominaisuuksia [29]. Mikäli järvi näiden perusteella sijoittuu sallitun rajan alapuolelle, on sen luontainen puhdistuskyky riittävä ulkoiseen
kuormitukseen verrattuna ja järven tila pysyy ennallaan. Vaarallisen rajan yläpuolella järvi ei pysty hoitamaan kuormitusta, vaan rehevöitymiskehitys kiihtyy. Näiden kahden rajan välissä oleva alue on eräänlainen varoitusalue rehevöitymiskehityksen alkamisesta. Lisäksi on otettava huomioon että osa Tarkeelanjärven ulkoisesta kuormituksesta kulkeutuu Niemilammen kautta alempiin vesistöihin, jolloin
vain osa tästä kuormituksesta jää järviä kuormittamaan. Tarkeelanjärven ja Niemilammen fosforikuormituksen sietorajoiksi arvioitiin:
Kuva 21. Järvien kuormituksen sietolaskelma Vollenweiderin (1975) mukaan.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 31
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
"Sallittava" kuorma (g P/m2) Ya = 0,055x0,635
"Vaarallinen" kuorma (g P/m2) Yd = 0,174x0,469
Jossa: x = tulovirtaama (Q) / pinta-ala (A)
Laskennassa käytetyt lähtöarvot olivat: pinta-ala 0,8763/0,17034 km2, keskimääräinen tulovirtaama 0,720 m3/s. Tätä mallia sovellettaessa saadaan Tarkeelanjärven ja Niemilammen kuormituksen siedon raja-arvoiksi:
"Sallittava" = 44 kg fosforia vuodessa
"Vaarallinen" = 146 kg fosforia vuodessa
Nykyinen vuoden 2000 mukainen ulkoinen kuormitus siis ylittää huomattavasti nykyisen sallitun ja vaarallisen tason näissä järvissä.
Kummastakaan järvestä ei ole tehty tarkkaa selvitystä ulkoisen kuormituksen määrästä ja osa-alueiden suhteista. Järviin kohdistuvan ulkoisen kuormituksen laskemiseksi täytyy valuma-alue jakaa eri osa-alueisiin käyttömuodoittain. Näille eri
osa-alueille on olemassa yleisesti hyväksytyt laskennalliset arvot, joilla voidaan arvioida ulkoisen kuormituksen määrää. Vaikka selvitystä ei ole tehty voidaan kuitenkin olettaa ulkoisen pitkänaikavälin kuormituksen pysyneen samalla tasolla tai
jopa vähentynyt viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Etenkin yhdyskuntakuormitus on valtakunnan tasolla vähentynyt. Lisäksi haja-asutuskuormitus vähentyy uusien määräysten ja tiedotustoimien johdosta. Ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat kuitenkin aiheuttaa järvien ravinnekuormituksen nousua. Järven kannalta merkittävin tekijä on kuitenkin sen sietokyky ja siihen vaikuttavat tekijät kuten
ravintoketju ja sen toimivuus.
8.5
Tarkeelanjärven vedenlaatu
Tarkeelanjärvestä ja Niemilammesta on hyvin vähän mittaustuloksia. Viimeisin
Tarkeelanjärven vedenlaadun mittauksista tehty raportti on vuodelta 2009 jonka
on laatinut ELY-keskuksesta limnologi Anne-Marie Hagman. Alla otteita vuoden
2009 Tarkeelanjärven raportista.
Tarkeelanjärvi on puhdasvetinen, enimmäkseen metsien ympäröimä järvi, joka
laskee Niemenlammen kautta Pusulanjokeen. Järven vedenlaatua on tutkittu kerran sekä 1970- että 1980-luvuilla ja joitakin kertoja 1990- sekä 2000 luvulla. Järvi
voidaan ravinnepitoisuuksiensa perusteella luokitella karuksi tai lievästi reheväksi
[31]. Järven vedenlaatu näyttää pysyneen samankaltaisena 1970-luvulta aina
2004 suoritettuun padon laskemiseen asti. Lievä sinileväkukinta havaittiin heinäkuussa 2004. Järven valuma-alueesta suurin osa on metsämaita. Rannoilla on paikoin runsaasti loma- ja asuinrakennuksia, yhteensä noin 70.
Tarkeelanjärven veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut vuosina 1996 ja 2004 kesällä alle 15 µg/l, mikä kertoo järven olevan karu. Vuonna 1995, 1999, 2002 ja
2008 pitoisuus on ollut yli 15 µg/l, mutta alle 25 µg/l. Tämän mukaan järvi olisi
keskirehevä. Järvi voidaan luokitella reheväksi, jos kokonaisfosforipitoisuus on yli
25 µg/l. Vuoden 2008 kesä oli sateinen ja Tarkeelanjärveen on luultavasti tullut
kuormitusta valuma-alueelta, minkä seurauksena veden kokonaisfosforipitoisuus
on kasvanut. Tarkastelemalla kesäaikaisia kokonaisfosforipitoisuuksia huomataan
niissä olevan vuosittaista vaihtelua, mutta mahdollisesti myös jonkinlaista nousua.
On vaikea arvioida, onko kyse pysyvämmästä muutoksesta. Tämän vuoksi olisi
erittäin hyvä, jos järven vedestä määritettäisiin joka kesä ja talvi kokonaisfosforipitoisuus. Tarkeelanjärvi on matala, joten tuulet voivat vaikuttaa veden fosforipitoisuuksiin. Merkittäviä hakkuita ympäröiviin metsiin ei ole tehty, joten muutosta
ympärillä oleviin tuuliolosuhteisiin ei ole syntynyt [31].
Sivu 32
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Klorofylli-a-pitoisuutta ei ole määritetty Tarkeelanjärvestä kuin kolme kertaa; vuosina 1996, 2004 ja 2008. Welchin luokituksen mukaan klorofylli-a-pitoisuuden ollessa 0 – 4 µg/l, järvi on karu; pitoisuuden ollessa 4 – 10 µg/l, keskirehevä ja pitoisuuden ollessa 10 – 100 µg/l, järvi voidaan luokitella reheväksi. Tarkeelanjärven
klorofylli-a-pitoisuudet ovat olleet alle 10, mutta yli 4 µg/l eli järvi voidaan luokitella keskireheväksi. Klorofylli-a- ja kokonaisfosforipitoisuuden suhde oli 0,3 vuonna
2008. Tämä kertoo, että kalastolla ei olisi suurta vaikutusta veden laatuun. Vuosien 1996 ja 2004 arvojen perusteella taas kalasto näyttäisi heikentävän veden laatua [31].
Sisäisellä kuormituksella tarkoitetaan järven pohjasedimenteistä vapautuvia ravinteita. Sisäisen kuormituksen todellinen määrä riippuu siitä, kuinka pitkiä jaksoja
sedimentin pinta on hapettomassa tilassa. Fosforille yhden kuukauden hapettoman
jakson vaikutus voi olla jopa yhtä suuri kuin koko vuoden ulkoinen fosforikuormitus. Ulkoisen kuormituksen sietokykyyn vaikuttaa oleellisesti järven pohjasedimentin kyky sitoa fosforia. Fosforinpidätyskykyyn vaikuttavat happitilanteen ohella erityisesti raudan ja sulfaatin määrä [23].
Järven rehevyys
30
Rehevä
25
23
Patoa madallettiin
20
Keskirehevä
15
12
10
10
9,2
5
7,3
7
Lievästi rehevä
0
15.5.1996
27.9.1997
9.2.1999
23.6.2000
Klorofylli‐a, µg/l (levän määrä)
5.11.2001
20.3.2003
1.8.2004
Kokonaisfosfori, µg/l
14.12.2005
Rehevä taso
28.4.2007
9.9.2008
Lievästi rehevä
Kuva 22. Tarkeelanjärven kokonaisfosforipitoisuudet ovat muuttuneet padon madaltamisen jälkeen keskirehevältä tasolta lähelle rehevää tasoa. Levien määrään ei
ole tullut muutosta.
Tarkeelanjärven veden happipitoisuus on pysynyt hyvänä yhden metrin syvyydessä
kesäisin ja talvisin. Pohjan lähellä happea on ollut myös riittävästi. Järven hyvään
happipitoisuuteen vaikuttaa läpivirtaus. Hapekasta vettä tulee Myllypurosta, jonka
sijainti on hyvin lähellä Tarkeelanjärven syvintä kohtaa (mittauspiste).
Veden happamuutta kuvaava pH-arvo on Tarkeelanjärvessä mitattu 6,9, mikä on
lähes neutraali ja veden laadun kannalta hyvä arvo. Sameusluku kertoo veden olevan aika kirkasta ja väriluku viittaa ruskeavetisyyteen. Bakteeripitoisuudet ovat
erittäin alhaisia. Näkösyvyys on mittausten perusteella yli 1,6 metriä [31].
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 33
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
16
14
happipitoisuus, mg/l
12
10
8
6
4
2
24.7.2008
20.7.2004
24.3.2004
16.9.2002
4.8.1999
15.3.1999
15.8.1996
25.7.1996
5.3.1996
14.2.1996
24.8.1995
9.3.1995
16.1.1986
16.12.1971
0
Kuva 23. Tarkeelanjärven veden happipitoisuus yhden metrin syvyydessä [31].
8.6
Niemilammen vedenlaatu
Niemilammen veden laatua on tarkkailtu ELY-keskuksen toimesta vuodesta 1994
lähtien. Mittausottojen välissä on useita vuosia. 1990 luvulla näytteitä otettiin vuosina 1994 ja 1996. Vuonna 2007 näytteitä otettiin jälleen talvella helmikuussa.
Niemilampi saa suurimman osan vedestään Tarkeelanjärven puolelta, jolloin myös
veden laatu seuraa Tarkeelanjärvessä tapahtuvia muutoksia.
Niemilammen happitilanne kesäisin ja talvisin on pysynyt hyvänä vedenlaatuluokituksen mukaan. Liuenneen hapen keskiarvo vuosien 1994, 1996 ja 2007 perusteella laskettuna on ollut noin 10 mg/l. Hyvää happitilannetta kuvaa myös se ettei
massakalakuolemia ole havaittu minään vuonna. Tämä puolestaan kertoo sen, ettei
järvessä ole esiintynyt happikatoa. Niemilammen ollessa hyvin matala (suurin syvyys 1,57 metriä) pysyvää kesäkerrosteisuutta ei pääse syntymään, vaan tuulet
sekoittavat veden pohjaa myöten. Tällöin ei esiinny myöskään kesäistä alusveden
happivajetta. Tosin järvessä esiintyvä runsas kasvillisuus estää myös tehokkaasti
veden sekoittumista. Levätuotannosta kertovaa hapen ylikyllästyneisyyttä ei mittausten perusteella ole järvessä syntynyt. Kemiallinen hapen kulutus mittausvuosina
on pysynyt 6,7 - 9,3 mg/l välissä. Vesi on hieman humuspitoista.
Niemilammen pohjanläheisen veden (1- 1,3 m) näytteiden perusteella kokonaisfosforipitoisuus on ollut kesällä 16 ja 21 μg/l ja talvella 7-8 μg/l. Fosforipitoisuus näyttäisi nousevan kesää kohden. Järvi voidaan siis luokitella keskireheväksi, keskiarvon pysyessä alle 20 μg/l. Fosforipitoisuus kuitenkin kesäaikana lähenee tai jopa
ylittää 20 μg/l raja-arvon, tällöin levätuotanto on saattanut lisääntyä karuihin järviin verrattuna. Toisaalta humusvesissä fosforipitoisuus saa kuitenkin olla hieman
korkeampi, koska veden ruskeus rajoittaa tuotantoa huonojen valaistusolojen takia. Valaistu tuottava kerros jää humusvesissä ohueksi.
Typpipitoisuus vaihtelee luontaisesti siten, että alimmat arvot sattuvat loppukesään
ja korkeimmat arvot talvikauteen. Kesällä on vallalla tuotanto, joka kuluttaa typpivarastoja. Talvella typen käyttö on vähäistä, jolloin pitoisuustaso pysyy korkeampana. Näin näyttäsi olevan myös Niemilammessa jossa kesäarvot ovat 340 ja 440
μg/l. Vastaavasti mitatut talviarvot ovat olleet 470 ja 510 μg/l. Näiden edellä mai-
Sivu 34
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
nittujen arvojen perusteella voidaan Niemilampi luokitella lievästi humuspitoiseksi
kirkasvetiseksi järveksi.
Ainetaselaskelmia tehtäessä miniravinnekysymys on tärkeä, jotta huomio voitaisiin
kiinnittää juuri oikean suureen mittaamiseen ja tarkasteluun. Niemilammen päällysveden kokonaisravinteiden (typpi/fosfori) suhteen keskiarvo on 43 (1994 2007: vaihteluväli 21 - 73). Kokonaisravinteiden suhteen ollessa yli 15, voidaan
fosforia pitää minimiravinteena. Typen merkitys kasvaa vasta suhteen laskiessa alle 8 (Forsberg ym. 1978). Niemilampi on siis fosforirajoitteinen.
Klorofylli-a:n määrä mittaa lehtivihreällisten planktonlevien runsautta vedessä. Tulos on suoraan verrannollinen levämäärään ja siten järven rehevyystasoon. Niemilammen klorofylli-a pitoisuus oli vuoden 1994 mittauksen mukaan 4,9. Tämä tulos
kertoo järven olevan lievästi rehevän. Mittaus on kuitenkin niin vanha, ettei nykytilannetta enää voida tämän tuloksen perusteella arvioida riittävän tarkasti. Klorofyllimääritys tulisikin tehdä avovesikaudella. Koska leväbiomassa vaihtelee varsin paljon säätekijöistä ja vuodenajoista johtuen, määrityksiä tulee tehdä useita kesän aikana, jotta tuloksista saataisiin hyvä kokonaiskuva. Vähintään tarvitaan kolme tulosta (kesä-, heinä-, elokuu). Klorofylli-a- ja kokonaisfosforipitoisuuden suhde oli
0,31 vuonna 1994. Tämä kertoo, että kalastolla ei olisi mallin mukaan suurta vaikutusta veden laatuun. Kalaston arvioidaan vaikuttavan veden laatua huonontavasti, kun kyseinen suhde on yli 0,40. On kuitenkin hyvin todennäköistä kalaston
vaikutuksen lisääntyneen, kuten on käynyt Tarkeelanjärvessä.
Avovesikauden aikainen näkösyvyys on ollut vuonna 1996 1,5 m (= syvin kohta).
Talviaikainen näkösyvyys ei eroa merkittävästi kesäaikaisesta. Talvella 1994 näkösyvyys on ollut 1,25 m.
Veden sameutta ei ole mitattu. Sameusarvo kuvaa nimensä mukaisesti vedessä
esiintyvää sameutta, joka johtuu esimerkiksi levästä ja kiintoaineksesta. Niemilammen sameusarvo näyttää silmämääräisesti olevan hyvin lähellä Tarkeelanjärven
sameusarvoa (4,2). Toisaalta ojitus ja muut sameuttavat tekijät saattavat vaikuttaa pienivetisessä järvessä enemmän kuin Tarkeelanjärvessä. Tarkeelanjärven arvo viittaa järven olevan lievästi samea kun veden sameusarvo vaihtelee välillä 1-5
FTU. Sameus ei ole vielä tässä vaiheessa selvästi silminnähtävää. Nämä arvot ovat
tyypillisiä lievästi reheville järvivesille. Lähellä pohjaa saattaa kirkkaissakin vesissä
esiintyä sameuden nousua (sameus 5-10 FTU). Kesällä sameus on yleensä suurempi kuin talvella päällysvedessä esiintyvän leväsamennuksen takia.
Mittausvuosien 1994, 1996 ja 2007 päällysveden pH vaihteli 6,3 ja 7,1 välillä. Talviaikaiset arvot, jotka kuvaavat tilannetta, jossa levien tuotanto ei nosta pH:ta,
olivat 6,3 ja 6,5. Niemilammen pH-arvot ovat pysyneet Suomen järvissä yleisesti
esiintyvällä tasolla. Sulamisvalunnalla ei ole ollut pH-tasoon ainakaan pysyvää heikentävää vaikutusta. Alkaliteetti, veden puskurikyky pH:n muutoksia vastaan, oli
näinä mittausvuosina Niemilammessa 0,125 - 0,14; vuosien keskiarvon ollessa
0,131 mmol/l. Veden alkaliteetti on pysynyt yleisen luokitustason mukaan tyydyttävällä tasolla (0,1 - 0,2 mmol/l).
Niemilammen tulevaisuuden uhkana on umpeenkasvu. Umpeenkasvun on todettu
etenevän rannan suunnalta keskiselänteeseen päin. Matala järvi ja ilmaston lämpeneminen edesauttavat kasvuolosuhteita järvessä. Mataloituneessa järvessä auringonvalo pääsee hyvin pohjaan asti, jolloin kasveilla on hyvät kasvun edellytykset. Nykyisin harvoin esiintyvä hyvin kylmä talvi saattaa jäädyttää matalan lammen pohjaa myöten heikentäen happitilannetta, jonka seurauksesta sisäisen
kuormituksen on mahdollista käynnistyä. Pääasiallinen rehevyyden aiheuttaja on
kuitenkin ulkoinen kuormitus. Vesikasvien lisääntyessä runsaasti virtaus heikkenee, jolloin edellytykset umpeenkasvulle järvessä paranevat edelleen.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 35
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
8.7
Pohjaeläimistö
Pohjaeläimet ovat yksi EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) vaatimista biologisista tekijöistä, joita käytetään vesistöjen ekologisen tilan luokittelussa. Suomessa
pohjaeläimiä on käytetty yleisesti järven tilan ilmentäjinä 1970-luvun lopulta, jolloin syvänteiden pohjaeläimistön seurannat aloitettiin velvoitetarkkailun yhteydessä. Syvännepohjaeläimet ilmentävät melko ennustettavasti erityisesti rehevöitymisen ja ravinnekuormituksen vaikutuksia sekä pohjanläheisten happiolojen muutoksia (mm. Weiderholm 1980). Biomittarit, kuten pohjaeläimet, ilmentävät vesistön
tilaa pidemmältä aikajaksolta kuin vesinäytteenotto. Pohjaeläintutkimuksen tehtävä on arvioida vesistölle tärkeän pohjasedimentin tilaa ja rehevyysastetta.
Sadannan vaikutus vedenkorkeuteen näkyy erityisen selvästi pienissä ja matalissa
järvissä. Lisäksi mm. ihmisten ja majavien rakentamat padot saattavat vaikuttaa
vedenpinnan korkeuteen. Vedenkorkeuden vaihtelu muuttaa valaistun rantavyöhykkeen sijaintia ja pinta-alaa, ja vaikuttaa pohjaeläinten esiintymiseen suoraan ja kasvillisuusvyöhykkeen muutosten kautta. Pohjaeläinten tiheys, biomassa
ja ryhmien lukumäärä ovat yhteydessä happipitoisuuteen ja yleensä laskevat syvyyden kasvaessa. Myös järvien ravinnepitoisuuden ja värin vaikutus näkyy pohjaeläinyhteisöissä järviä vertailtaessa.
Pohjaeläinten syvyyssuuntaista esiintymistä rajoittaa se, että osan vedessä elävistä
hyönteisistä ja niiden toukkamuodoista on käytävä pinnalla hengittämässä. Pohjan
jäätyminen vaikuttaa varsinkin rantavyöhykkeen pohjaan ja sitä kautta alueen
pohjaeläinyhteisöihin (Palomäki & Koskenniemi 1993). Pohjan routimisen ja jäätymisen on todettu säännöstellyn järven rantavyöhykkeessä johtavan sekä vesikasvillisuuden että liikuntakyvyttömien (Marttunen ym. 2004) ja kaivautuvien (surviaissäsken toukat) pohjaeläinten kuolemaan ja liikuntakykyisten siirtymiseen syvemmille pohjille (Palomäki & Koskenniemi 1993). Jäätymisherkkyys riippuu mm.
pohjan laadusta, ja runsaasti orgaanista ainesta sisältävillä karikepohjilla pohjaeläinten talvikuolleisuus on muita pohjia pienempää. Suurimmat pohjaeläintiheydet
tavataan yleensä rantavyöhykkeissä. Pohjaeläimiä ravintonaan käyttävien kalojen
kannan koolla on havaittu olevan vaikutusta pohjaeläinten määrään ja biomassaan.
Tehdyssä tutkimuksissa talven kalakuolemat vähensivät pohjaeläimiin kohdistuvaa
saalistuspainetta jonka seurauksena pohjaeläinten määrä on saattanut lähteä nousuun.
8.8
Tarkeelanjärven pohjaeläintutkimus
Syyskuussa 2003 tehdyn pohjaeläimistön tutkimuksen perusteella todettiin järven
tilan olevan lähellä luonnontilaa. Hapettomuutta suhteellisen monipuolisen pohjaeläimistön perusteella ei voitu todeta. Tarkeelanjärvessäkin rehevien pohjien Indikaattorisurviaissääsket olivat vallitsevia. Alla on esitetty otteita edellä mainitun
selvityksen tuloksista.
Pohjaeläinnäytteet otettiin Myllyselältä 2,9 metrin syvyydeltä. Havaintopaikalla oli
pohjalle kertynyt pehmeämpää ruskeaa liejua suhteellisen vähän (noin 10 cm) ja
pehmeän sedimentin pintakerroksen alta vastaan tuli kovempi pohja, mahdollisesti
tiivistä savea. Sedimentti ei haissut rikkivedylle, joten se oli siinä mielessä hyväkuntoista.
Havaintopaikalla pohjaeläimiä oli yksilömäärältään suhteellisen vähän. Alhainen
näytesyvyys ei kuitenkaan ilmentänyt rantavyöhykkeen vaikutusta pohjaeläimistöön, joten paikka kuvasti selkeästi ulappa-alueen pohjaa. Valtalajina oli rehevillä
pohjilla tavallinen, suurikokoinen Chironomus plumosus semireductus tyypin surviaissääsken toukka, joka oli kasvanut useimpien yksilöiden kohdalla jo lähelle maksimipituuttaan. Tämän lisäksi tavattiin näytteissä pari nuorempaa ja pienempiko-
Sivu 36
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
koisempaa Chironomus plumosus toukkaa. Näiden toukkien esiintyminen ilmentää
pohjan korkeahkoa ravinteisuutta. Chironomus -lajien lisäksi näytteissä esiintyi
pienempikokoisempia surviaissääskitoukkia Cladopelma viridula, Cryptochironomus
psittatus ja Tanytarsus chinyensis (gr.). Näytteistä tavattiin yhteensä yhdeksän
pohjaeläintaksonia (lajia), jota voidaan pitää melko tyypillisenä kohtalaisen rehevissä, pienikokoisissa järvissä. Näin usean lajin esiintyminen kertoo kohtalaisen
hyvästä happitilanteesta pohjalla. Järven mataluudesta johtuen avovesikautena
vesimassa sekoittuu täysin, mutta talviaikaan saattaa happipitoisuus laskea erityisesti runsastuottoisilla alueilla biomassan hajoamisen myötä. Bioindeksien perusteella (CI ja BQI) pohja oli erittäin rehevää, biomassan perusteella (ilman sulkasääskiä) lievästi rehevää. Tarkeelanjärven näytteissä tavattiin sammaleläimen
(Cristatella mucedo) leviäimiä ja talvehtimisyksiköitä (statoblasteja). Näytteissä oli
myös runsaasti vihertäviä munahyytelöryhmiä, joiden alkuperää ei kehityksen tässä vaiheessa pystytty varmuudella määrittämään. Tarkeelanjärvi näytti olevan
pohjaprofiililtaan tasaisen matala, eikä esim. erityistä syvännekuoppaa ilmeisesti
ole ainakaan järven pohjoisosassa.
Vuoden 2006 valmistuneen (mittaustulokset 2003) Karjaanjoki Life-projektin yhteydessä tehtyjen mittausten perusteella Tarkeelanjärven Märkäbiomassa-arvot
osoittavat järven suurta rehevyyttä. Chironomidi-indeksi taas kertoo pohjan happiolosuhteista. Pohjamudassa elävät surviaissääsken toukat kykenevät sietämään
hapettomia olosuhteita, joka antaa niille suuren kilpailuedun olosuhteissa, joissa
veden happipitoisuus on alhainen. Surviaissääsken runsas esiintyminen indikoi veden laadun heikkenemistä ja mahdollista hapettomuutta.
Järvi
Tarkeelanjärvi
CI
1
BQI
1
Märkäbiomassa g/m3
5
Taulukko 3. Karjaanjoki Life-projektin mittaustulokset vuodelta 2003.
Pohjaeläimistötutkimus suositellaan toistettavaksi Nummi-Pusulan järvissä muutaman vuoden välein. On myös mielekästä harkita ekologisen tilan arviointia kunnan
joissakin muissa järvissä, joilla on virkistyskäytön tai esim. järvikunnostustoimien
kannalta erityismerkitystä nyt tutkimuksessa mukana olleiden järvien lisäksi.
Taulukko 4. Surviaissääski-indeksien CI (Paasivirta 1989) ja BQI (Wiederholm
1980) arvot Nummi-Pusulan järvissä vuonna 2003.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 37
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
8.9
Laaditut hoitotoimenpiteet ja suunnitelmat
Tarkeelanjärvi on kuulunut aikaisemmin UYK laatimaan hoitosuunnitelmaan. Tämän hoitosuunnitelman tavoitteena on nykytilan (vuoden 2002) säilyttäminen, vedenlaadun parantaminen sekä järven virkistyskäytön parantaminen. Kunnostusmenetelmänä suunnitelmassa suositellaan ulkoisen kuormituksen vähentämistä ja
harkittavana että tutkittavana menetelmänä niittoa. Kyseinen UYK laatima järvien
hoitosuunnitelma on vuodelta 2002 eikä silloin ollut vielä kivipadon purkua suoritettu. Hoitosuunnitelma on täten vanhentunut jonka johdosta se tulisikin laatia
muuttuneen tilanteen pohjalta uudelleen.
Vuonna 2000 voimaan tullut Euroopan Unionin vesipuitedirektiivi yhtenäistää sekä
pinta- että pohjavesien suojelua Euroopassa. Vesipuitedirektiivin mukaisesti pintavesissä tulee pyrkiä saavuttamaan hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä.
Suomessa direktiivi pannaan täytäntöön kansallisella lainsäädännöllä, jossa määritellään tarkemmin tyypittelystä, luokittelusta ja seurannasta. Tyypittelyssä vedet
ryhmitellään luontaisten ominaisuuksien perusteella, kuten koko ja valuma-alueen
maa- ja kallioperän laatu. Luokittelu tapahtuu pääasiassa biologisten tekijöiden
mukaan viiteen eri luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono.
Erinomaisiksi ja hyväksi luokiteltujen vesien tila ei saa heiketä eikä niiden luokka
saa aleta. Hyvää alempaan luokkaan kuuluvien vesien tilaa on parannettava. Aiempi käyttökelpoisuusluokitus perustui veden käyttökelpoisuuteen ihmisen kannalta, uudessa luokituksessa puolestaan otetaan huomioon koko vesiekosysteemin tila. Karjaanjoen vesistön joet ja järvet on tyypitelty käytössä olleen alustavan tyypittelyn mukaisesti [30].
Pintavesien tavoitteiden saavuttamiseksi valmistuneita vesistöaluekohtaisia yleissuunnitelmia ja muita merkittäviä alueellisia suunnitelmia on laadittu suunnittelualueen vesistöön ainakin Karjaanjokiprojekti, Karjaanjoen vesistön käytön ja suojelun yleissuunnitelma (Uudenmaan Ympäristökeskus 1995) ja KarjaanjokiLIFE (Lohja 2001-2004).
Näissä yleissuunnitelmissa vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on suunnitella ja
toteuttaa toimenpiteet, joilla voidaan saavuttaa vesien hyvä tila. Toimenpiteiden
suunnittelun ensimmäisenä vaiheena on selvitetty, miten riittäviä jo toteutetut ja
vuoteen 2015 mennessä toteutettavat nykyisen kaltaiset tai jo tehtyjen päätösten
mukaiset toimet ovat vesienhoidon ympäristötavoitteiden kannalta. Näitä toimia
kutsutaan toimenpideohjelmissa ja toimenpiteiden suunnittelun vuorovaikutuksessa nykykäytännön mukaisiksi toimenpiteiksi. Mikäli ne eivät ole riittäviä, on
suunniteltu lisätoimenpiteitä. Lisätoimenpiteet merkitsevät paljolti nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden tehostamista, mutta voivat sisältää myös kokonaan
uusia toimenpiteitä [35].
Tällä hetkellä käytössä olevilla, kustannuksiltaan ja vaikutuksiltaan kohtuullisilla
toimenpiteillä ympäristötavoitteiden saavuttaminen Niemilammen ja Tarkeelanjärvenkään osalta ei ole mahdollista vuoteen 2015 mennessä. Tämän nostohankkeen
keskeinen hyöty onkin mahdollistaa tavoitteet suurelta osin määräaikaan mennessä.
Tarkeelanjärven ekologinen tila suunnitelmien perusteella on arvioitu tyydyttäväksi
seuraavasti:
-kasviplankton T = tyydyttävä
-fysikaaliskemiallinen tila Hy = hyvä
Tarkeelanjärven osalta suunnitelmassa todetaan että tavoitetila saavutetaan tai
turvataan nykykäytännön lisäksi tehtävillä lisätoimenpiteillä vuoteen 2015
Sivu 38
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
mennessä. Fosforipitoisuuden vähentämistarve alle 30 %. Lisätoimenpiteet koskevat lähinnä maataloutta. Niemilammen osalta ei tilaluokitusta ole tehty.
Matalien järvien osalta tulee toimenpiteiden valinnassa erityisesti huomioida [35]:
Veden kiertokulussa liikkuvat vesimäärät ja niiden ajallinen vaihtelu ovat keskeisiä
vesien ekologisen tilan kannalta. Vesimääristä johtuvien tulvien ja toisaalta kuivuuden haittavaikutusten vähentäminen erilaisten säätelytoimien avulla on vesienhoidon eräänä tavoitteena. Kuivuusriskien käsittelyyn vesienhoidossa pitää kiinnittää erityistä huomiota, koska lyhentynyt talvi saattaa tuoda tulleessaan kuivien kesien mahdollisuuden etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa. Toisaalta myös sadanta
saattaa lisääntyä.
Ääriolojen toistuvuus voi heikentää herkkien vesiluontotyyppien, kuten pienvesien
ekologista tilaa. Lämpötilamuutokset esimerkiksi pienissä joissa tulevat äärevöitymään, ja tämä tulee todennäköisesti vaikuttamaan joidenkin eliöiden elinmahdollisuuksiin. Toisaalta kesien piteneminen voi jo sinänsä pahentaa loppukesän kuivuutta. On myös oletettavissa, että umpeenkasvuun liittyvät kysymykset tulevat
nousemaan esille jatkossa aiempaa ennen.
Pysyvien tulosten saavuttamiseksi on tarpeen tehdä toimenpiteitä sekä valumaalueella että itse vesistössä. Toimenpiteiden valinnassa pyritään siihen, että niillä
olisi sekä vesien tilaa parantava että ilmastonmuutokseen sopeutumista edistävä
vaikutus. Tämä edellyttää että toimenpiteitä suunniteltaessa vesistöjä tarkastellaan
kokonaisuuksina. Lisäksi toimenpiteet mitoitetaan hydrologisesti niin, että ne, mikäli mahdollista, hidastavat veden liikkumista valuma-alueella.
8.10
Aikaisemmat toimenpiteet
Lauttaanjoen 1930-luvulla liian laajana toimitettu ruoppaus johti Tarkeelanjärven
ja Niemilammen vedenpintojen tasaantumiseen. Ennen ruoppausta vedenpintojen
välinen ero oli noin 30 cm. Ruoppauksen syinä olivat viljelyalueen lisätarve, lisääntynyt uittotarve ja pelloille aiheutuneet tulvavahingot. Lisääntyneen viljelyn ja tulvaongelmien siirryttyä nyt myös Niemilammen puolelle, Valto Kaijala ruoppasi laittomasti Ahonpäänjokea niin paljon, että molempien järvien pinnat laskivat noin 0,5
- 0,8 metriä. Näin suurella vedenpinnan laskulla oli vaikutusta virkistyskäytölle, jolloin kesäasukkaat valittivat asiasta. Vuoden 1972 KHO:n päätöksellä Valto Kaijala
määrättiin rakentamaan pato laskuojaan. Padon rakentamisen jälkeen vedenpinta
nousi korkeudelle, jossa se oli noin 20 vuotta. UYK 2003 suorittaman padon korkeusmittauksen jälkeen patoa madallettiin 0,34 metriä vuonna 2004, jolloin myös
vedenpinta laski välittömästi molemmissa järvissä. Laskun seurauksena altaan viipymä myös lyheni alkuperäisestä pitkään vallinneesta tilanteesta. Alkuperäisen vedenpinnan korkeuden aikaisen vanhan rantavallin ja rantaterassin voi havaita
maastossa edelleen esimerkiksi Niemilammen itäpuolella rantaa.
Vesihallitus on esittänyt vuonna 1972 vesioikeudelle seuraavaa:
"Valto Kaijalan on heti rakennettava... pato, jonka aukon pohjan korkeus on 16,90
m perkaussuunnitelman tasossa, aukon pohjan leveys 2,0 m ja luiskan kaltevuus
1:2. Pato olisi... Laskelmien mukaan kysymyksessä olevan padon rakentamisen
jälkeen Niemilammen vedenkorkeudet tulisivat suunnilleen olemaan HW =18,25m,
MHW=17,75, MWveg=17,20m ja NW 17,05m. Tarkeelanjärven vedenkorkeudet
seuraavat edellä mainittuja..."
Vesioikeus päätti vuonna 1972:
"Vesioikeus velvoittaa Valto Kaijalan kustannuksellaan, ellei toisin sovita, palauttamaan Niemilammen ja Tarkeelanjärven vedenkorkeudet ennen vuosia 1966 ja
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 39
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
1967 vallinneita oloja vastaavaan tilaan, siinä määrin kuin se on mahdollista,...
pohjapato, jonka harjakorkeus on suunnitelman korkeustasossa 16,85 m.""
KHO vuonna 1972 vahvisti vesioikeuden päätöksen. Lisäksi päätöksessä korotettiin
pohjapadon harjan korkeutta vielä 5 cm. Tällä lisäkorotuksella oli tarkoitus vielä
varmistaa vedenkorkeuden palautuminen ennen vuoden 1966 ja 1967 vallinneita
oloja vastaavaan tilaan.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 1972
- padon periaatteellinen muoto
- padon korkeustaso
Korkeus Tarkeelanjärvessä
Lauttaanjoen laiton ruoppaus
Keskisyvyys
2m
Pato rakennetaan
- ei suoritettu jälkimittausta
Korkeus Niemilammessa
0,3 m
Tarkeelanjärvi ja Niemilammen
pinta tasaantuu laittoman
ruoppauksen johdosta (30 cm)
30- luvun laskemisen syyt: viljelyalueen lisääminen ja uittotarpeen
vähentyminen. Lisäksi tulvat
aiheuttivat ongelmia maanviljelylle.
Laskujoen laiton ruoppaus
0,5 - 0,8 m
25 – 40 %
Laiton korkeus noin 24 vuotta
0,1 m
+9 %
1m
Rakennuskanta hyvin maatalousvaltaista,
kesäasutus kasvoi 60-luvun loppupuolella.
Ympäristökysymykset eivät olleet oleellisia.
-> Tulvat edelleen aiheuttivat ongelmia
maanviljelylle.
Pääosa kesäasutuksesta rakennettiin
järven ympärille. Ympäristökysymykset
nousivat tärkeäksi 1990 vuosikymmenen loppupuolella. Järven hyvinvointiin
alettiin kiinnittämään huomiota.
1966
0,34m
- 26 %
Suojeluyhdistys perustetaan 1999
Ruoppauksella on kuitenkin ollut
vaikutusta virkistyskäyttöön
1934
Tarkastusmittausten jälkeen
patoa madalletaan 2004
1972 1975
Järven koekalastus 2008
Niitot aloitetaan 2003
Järvien kaikuluotaus 2004
2004
201X
Kuva 24. Kaaviokuvassa on esitetty kolmekymmentä luvulta nykyhetkeen sijoittuneet järven tilaan vaikuttaneet toimet.
8.11
Nykyiset vedenkorkeudet ja virtaamat
Suomen vesistöjen talvi- ja kevätvirtaamat ovat kasvaneet pitkällä aikajaksolla sekä luonnontilaisissa että säännöstellyissä joissa. Tämä johtuu talvien leudontumisesta ja keväiden aikaistumisesta. Sama ilmiö on havaittu myös ilmastollisissa aikasarjoissa. Vuoden keskivirtaamissa tai suurimmissa virtaamissa ei havaittu yleisesti muutoksia. Keväällä virtaaman huippu on aikaistunut kolmanneksella havaintopaikoista. Vuoden pienimmät virtaamat ovat pienentyneet osassa säännösteltyjä
vesistöjä, ilmenee Suomen ympäristökeskuksen 2007 ilmestyneestä tutkimuksesta. On hyvin todennäköistä että sama ilmiö on todettavissa myös Niemilammesta
laskevalla Ahonpäänjoella.
Tarkeelanjärven hydrologisen nykytilan määrittäminen on hiukan helpompaa, koska vedenkorkeuden mittauksia on tehty jo usean vuoden aikana. Varmuutta laskelmiin toisi, jos mittauksia olisi yli kahdenkymmenen vuoden keskeytymätön jakso. Vedenkorkeuksien avulla taas virtaamat on mahdollista laskea. Suomen ympäristökeskus vastaa Suomessa valtakunnallisesta hydrologisesta seurannasta. Ympäristökeskukselta onkin saatavissa nykytilanteen määrittelyyn tarvittavat perusja vertailuarvot.
Vuosina 2004 - 2009 suojeluyhdistyksen toimesta suoritettujen vedenpinnan korkeuksien mittauksista voidaan laskemalla arvioida keskivedenpinnan olevan tasossa N60+84,00 meriä. Vuoden 2004 elokuussa mitattu vedenkorkeus oli suurin tähän mennessä mitattu arvo, toistuvuudeltaan noin kerran 10 vuodessa sattuva.
Padon kohdalla mittauksia ei ole tehty. Laskujoen virtaaman pysyvyyttä on arvioitu
nykyisen Tarkeelanjärven havaintopaikan vuosien 2004–2009 vedenkorkeuden havaintojen perusteella. Vedenpinnan korkeus on tasossa 83,99 metriä kun pysy-
Sivu 40
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
vyyskäyrän mukaan vuositasolla on ollut puolet ajasta isompi ja puolet ajasta tätä
pienempi. Eli näin ollen vuositasolla virtaaman 50 %:n pysyvyys laskujoen kohdalla
on 0,664 m3/s (eli puolet ajasta virtaama on tätä pienempi ja puolet ajasta tätä
suurempi). Laskennallisen keskivirtaaman 0,720 m3/s pysyvyys on 42,7 %. Keskimerivedenkorkeus ei vaikuta virtaamaan.
Kuva 25. Kaaviokuva havainnoidusta ja simuloidusta vedenpinnan korkeuden vaihtelusta Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä vuosina 2004 - 2009. Simuloidut arvot kaaviossa on esitetty vuodesta 1991.
Korkeustasot
MW
Tarkeelanjärvi ja
Niemilampi
84,01
HW
MHW
84,54
84,31
Simuloidut
arvot
84,01
84,82
84,46
Selite
Keskivedenkorkeus Ylin vedenkorkeus Havaintojakson vuotuisten HW‐
arvojen keskiarvo Havaintojakson alin vedenkorkeus Vuotuisten NW‐arvojen keskiarvo Kasvukauden (15.5...15.9) keskiarvo Padon kynnyskorkeus (alin kohta) NW
83,76
83,68
MNW
83,83
83,81
Wweg
83,93
83,90
Pato /
83,63
83,73
Ahonpäänjoki
Taulukko 5. Taulukossa on esitetty vuosien 2004 - 2009 Tarkeelanjärven havaintopisteen perusteella lasketut vedenkorkeuden tunnusluvut (N60+ korkeusasteikossa). Vertailun vuoksi taulukossa myös laskennassa käytetyt simuloidut arvot.
Havainnoitujen arvojen perusteella voidaan todeta nykyisten vedenpinnan tasojen
noudattavan hyvin aikaisemmin määriteltyjä vedenpinnan tunnuslukujen arvoja.
Tehtyjen mittausten perusteella Niemilammen ja Tarkeelanjärven vedenkorkeudet
ovat samassa tasossa, jos otetaan huomioon pieni pintojen normaali kaarevuus ja
mittaustarkkuus.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 41
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Tarkeelanjärven ja Niemilammen purkautumiskäyrä
84,8
Järven vedenkorkeus [N60+]
84,6
84,4
84,2
84
83,8
83,6
83,4
0
0,2
0,4
0,6
0,8
1
1,2
1,4
1,6
1,8
2
2,2
2,4
2,6
virtaama pohjakynnyksellä [m3/s]
Kuva 26. Kaaviokuvassa on mittaustuloksiin sovitettu Ahonpäänjoen purkautumiskäyrä nykyisellä padolla. Havainnoidut virtaama ja vedenkorkeustulokset merkitty
sinisellä vinoneliöllä kaavioon.
Lasketut virtaamat nykyisen padon kohdalla ovat seuraavat:
Taulukko 6. Ahonpäänjoen tunnusluvut nykyisistä virtaamista
NQ pienin virtaama
0,08 m3/s
MNQ vuotuisten NQ arvojen keskiarvo
0,27 m3/s
MQ keskivirtaama
0,73 m3/s
MHQ keskiylivirtaama
2,10 m3/s
HQ ylivirtaama
3,21 m3/s
HQ1/20
3,42 m3/s
HQ1/50
3,89 m3/s
Kuva 27. Kuvaparissa vasemmalla vuonna 2002 otettu kuva kivipadosta ennen
purkua ja oikealla puolella nykyinen pohjapato kuvattuna Niemilammen suuntaan.
9
Luonto
Mahdollisia luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 §:n mukaisia suojeltuja luontotyyppejä, vesilain (1105/1996) 1:15a tai 1:17a §:n mukaisia luonnontilaisina säilytet-
Sivu 42
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
täviä kohteita tai metsälain (1093/1996) 10 §:n mukaisia erityisen tärkeitä
elinympäristöjä ei tämän tarkastelun perustella järvialueelta tai sen välittömästä
läheisyydestä löydetty. Myöskään paikallisesti arvokkaiksi luokiteltuja luontokohteita johon veden korottamisella olisi vaikutusta, ei löytynyt. Myllypuro ja sen lähiympäristö vaikuttaa luonnontilaltaan arvokkaalta ympäristöltä jota hanke kuitenkin voisi hyödyttää.
Ranta-asukkaiden havaintojen mukaan järvessä esiintyvistä kasvi-, kala- ja eläinlajeista kotilo, ulpukka, siimapalpakko, ruskoärviä, lahna, salakka, pikkuahven ja
särki ovat runsaslukuisimpia. Vähemmän järvessä esiintyy järvitaimenta, rapua ja
muualla yleisiä isoja petokaloja. Linnustosta sinisorsat ja tiirat ovat olleet valtalajeina. Nisäkkäistä saukoista on kaksi havaintoa vuodelta 2007 ja 2010. Piisamikanta on havaintojen vähäisyyden perusteella pienentynyt huomattavasti.
9.1
Vesikasvillisuus
Vesikasvit kuuluvat luonnollisena osana vesistöön ja niillä on useita tärkeitä tehtäviä järven ekosysteemissä. Ranta- ja vesikasvit vähentävät eroosiota ja suodattavat valuma-alueelta tulevia ravinteita tehokkaasti ja estävät etenkin hajakuormituksesta aiheutuvaa järven ulkoista kuormitusta. Vesikasvit vaikuttavat järven sisäiseen kuormitukseen vähentämällä pohja-aineksen resuspensiota. Resuspensio tarkoittaa sitä, että tuulen, kalojen, pohjaeläinten tai ihmisen aiheuttama
pöyhintä saa sedimenttiin sitoutuneita ravinteita liikkeelle. Rehevissä järvissä sedimenttiin on sitoutuneena valtavat ravinnevarastot. Runsas vesikasvillisuus vähentää tätä pohja-aineksen liikkumista ja samalla ravinteiden palautumista vesipatsaaseen. Järvissä, joissa on runsaasti vesikasvillisuutta, kiintoainepitoisuudet
ovat usein pienempiä ja näkösyvyys suurempi kuin järvissä, joissa ei ole juuri vesikasvillisuutta [2].
Kuva 28. Niiton jälkeen siimapalpakko kasvaa hyvin nopeasti uudelleen. Kuvassa
Tarkeelanjärven 3.7.2010 niitettyä eteläosaa, joka on kasvanut täyteen jo
6.8.2010 mennessä.
Vesikasvit kilpailevat ravinnosta levien kanssa ja tarjoavat myös leviä kuluttavalle
eläinplanktonille suojapaikan saalistajia vastaan. Parhaita suojapaikkoja ovat moTarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 43
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
nimuotoisen rakenteensa vuoksi uposlehtiset kasvustot, mutta myös ilmaversoisilla
ja kelluslehtisillä on havaittu selvä suojapaikkavaikutus. Vesikasvillisuus säätelee
eläinplanktonin esiintymistä ja vaikuttaa levien määrään laidunnuksen kautta. Suojapaikan vaikutukset ulottuvat koko järven alueelle [2]. Uposkasvit sitovat ravinteita osin myös vedestä, näiden vähentyminen voi lisätä leväkukintoja.
Tarkeelanjärveen ja Niemilampeen on Pekka Keinänen tehnyt kasvillisuuskartoituksen 6.9.2002. Silloin pidetyssä kasvillisuuskartoituksessa havainnoitiin Niemilammen ja Tarkeelanjärven osalta alempana esitettyjä kasveja.
Tarkeelanjärvi: Kasvillisuus Myllyselältä koskelle päin, siimapalpakkoa esiintyi runsaasti varsinkin kosken lähellä ja pienten luotojen luona. Muita palpakkoja ei löytynyt. Sen sijaan ruskoärviää todettiin olevan. Myllyselän pohjukassa paljon järviruokoa, osmankäämiä ja pullosaraa sekä taaskin siimapalpakkoa. Pohjukasta eteenpäin ahvenvitaa ja tummaa lahnaruohoa (pohjakasvi, lyhyt tupsu, jota lienee muuallakin), ulpukoita. Vesirajassa esiintyy järvikortetta, pullosaraa ja nuottaruohoa.
Rantakasveina ainakin terttualpi, ranta-alpi, rantakukka ja rantayrtti – myös muualla järvessä. Varvarinkulmassa valtavasti siimapalpakkoa, lumpeita, ulpukoita ja
ruskoärviää. Lisäksi lähellä rantaa rantapalpakkoa ja haarapalpakkoa, jotka eivät
ole kelluvia. Pullosaraa kasvaa puoliksi maalla; niiden leikkaaminen on suurten juurakkojen takia vaikeaa. Järven kapeammalla selällä jälleen siimapalpakkoa, ruskoärviää, myös järviruokoa (jota erheellisesti kaislaksi kutsutaan; järvikaislaa ei löytynyt) ja leveälehtistä osmankäämiä, uistinvitaa, lumpeita, ulpukoita.
Niemilampi: Paljon järviruokoa, osmankäämiä ja siimapalpakkoa sekä aivan valtavasti ruskoärviää. Myös ulpukoita, lumpeita, järvikortetta, pullosaraa.
Kuva 29. Kuvassa 14.7.2010 Tarkeelanjärven eteläosan runsasta siimapalpakkokasvustoa. Kasvusto haittaa lähinnä kesäasukkaiden kalastusta ja uimista.
Järvien kokonaiskasvuston peitteisyys on yli 30 % kun kalanpoikasten kannalta
riittävä taso saavutetaan jo 15 - 20 % kasvuston määrällä koko pinta-alasta. Niemilammen tilanne on kaikista pahin. Lammen peitteisyys on selvästi yli 50 %. Ainoastaan siinä kohtaa lampea jossa veden syvyys on yli 1,5 metrin, ei kasvustoa
ole. Myös syvässä Myllyselänteessä ei liikakasvustoa esiinny. Muualla lummetta,
Sivu 44
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
ruskoärviää ja siimapalpakkoa esiintyy hyvin paljon, ja etenkin nämä kasvit ovat
levinneet uusille paikoilla järvessä. Tiheän mökkiasutuksen lähellä Tarkeelanjärven
alaosassa Myllyselästä etelään, on kasvillisuuden peitteisyys huomattavan suurta.
Koska järvi on ns. läpivirtausjärvi, osa ravinteista kulkeutuu virtauksen mukana
Niemilampeen, jääden sinne. Niemilammen rehevöitymistilanteen selvittämisen
kannalta parempi mittauspaikka Tarkeelanjärven lisäksi on Niemilammen syvin
kohta.
Kelluslehtisistä vesikasvilajeista järvellä on vallassa ulpukka ja sitä tavataan monin
paikoin laajoina kasvustoina järven eri osissa, mutta etenkin järven kokonaisuudessaan matalammassa länsipuoliskossa. Uposkasvit ja niistä etenkin ruskoärviä
on järven ehdoton valtalaji, sillä sen peitossa oleva alue näyttää olevan järviruo'on
ja ulpukankin peittämää alaa suurempi. Ruskoärviä on vasta viime vuosina runsastunut lähes räjähdysmäisesti ja haittaa siten suuresti järven virkistyskäyttöä. Monien uposkasvien poistoa on pidetty vaikeana toteuttaa niiden voimakkaan uusiutumiskyvyn takia (vrt. esim. Sarvala 2005 sekä Kääriäinen ja Rajala 2005). Etenkin
vesiruttoa (Elodea canadensis) ja karvalehteä on pidetty tässä suhteessa hankalina
lajeina. Ruskoärviä ei välttämättä ole tässä suhteessa yhtä vaikea tapaus.
Ulpukka (Nuphar lutea) on kasvualustan ja ravinnevaatimusten suhteen erittäin
laaja-alainen, minkä vuoksi sitä tavataan lähes kaikissa järvissä. Sen kasvustot tihenevät ja laajenevat vesistön rehevöityessä ja pohjan liejuuntuessa. Vankan
maavarren ansiosta laji kestää hyvin myös kuivuutta. Ulpukan ravinnepitoiset juurakot eivät kuitenkaan kelpaa esimerkiksi piisamille jos lummetta on tarjolla.
Kuva 30. Kuvaparissa Tarkeelanjärven runsasta kasvustoa Varvarinlahdelta. Varvarinlahdessa ulpukka ja ruskoärviä on rannan läheisyydessä hyvin tiheänä kasvustona, kun taas siimapalpakko syvemmässä osassa täyttää koko lahden.
Siimapalpakko (Sparganium gramineum) kasvaa useimmiten ruoko- ja ulpukkavyöhykkeiden ulkopuolella. Se muodostaa juurakkonsa avulla laajoja kasvustoja,
jotka ovat runsaimmillaan kirkasvetisissä, karunpuoleisissa järvissä 1,5 - 2,5 m syvyydessä. Siimapalpakko on laji, johon niitto tehoaa huonosti.
Ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum)on suurella osaa Tarkeelanjärveä ja Niemilampea massakasvustoja muodostava paremminkin niukkaravinteisuuden edustaja,
joka saattaa taantua vesistön rehevöitymisen seurauksena. Niemilammessa ruskoärviän voimakkaaseen kasvuun ja havaittuun runsastumiseen saattaa olla merkitystä esim. poikkeuksellisen kuivilla kesillä ja järvien mataloitumisella, jolloin vedenpinnat järvissä ovat kesän loppupuolella yleisesti matalalla tasolla. Ärviä on
voinut hyötyä tästä tilanteesta ja valloittaa uusia alueita. Näiden tilanteiden välttämiseksi olisi ollut tärkeää saada Niemilammelle ja Tarkeelanjärvelle kesäisin vedenpinnan nosto pohjapatoa nostamalla. Vaikutukset ruskoärviän levinneisyyteen
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 45
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
riippuvat siitä kuinka paljon patoa voidaan nostaa ja kuinka paljon pysyvää syvyyttä saadaan lisättyä.
Järviruoko eli ryti (Phragmites australis) on rannoilla kasvava monivuotinen ruohokasvi, jonka käyttö on hyvin monimuotoista. Järviruoko on yleinen rehevien järvien
kasvi. Sitä tapaa suurina hyvin suurinakin kasvustoina. Järviruoko on yleistynyt
vesistöjen rehevöityessä. Järviruokoa voidaan käyttää ravinteisten valumavesien
puhdistukseen, koska se käyttää suuria määriä ravinteita kasvuunsa. Ruokokasvien
esiintymisalueen laajentuminen on Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä syntynyt
mataloitumisen johdosta. Alhaisesta vedenkorkeudesta seuraa järviruo'olle kilpailuetua. Järviruoko onkin laajentanut kasvualuettaan runsaasti viimevuosien aikana.
alhaisesta vedenkorkeudesta on ollut selvästi järviruo'olle kilpailuetua. Järviruoko
on tehokas biomassan tuottaja ja levitessään se mataloittaa ja umpeuttaa rantavyöhykettä tehokkaasti. Virtavedet kuljettavat mukanaan kiintoainesta, joka mataloittaa rantavyöhykettä yhdessä järvessä tuotetun aineksen kanssa. Helposti ruovikkoon kerrostuva kiintoaines mataloittaa erityisesti jokien ja purojen suistoalueita. Tämän kaltainen kehitys on havaittavissa juuri Niemilammen suistoalueella.
Järvikorte (Equisetum fluviatile) kasvaa näissä kahdessa järvessä enää yksittäisinä, hyvin pienikokoisina kasvustoina ja nämäkin kasvustot ovat jäämässä järviruoko kasvuston alle. Järvikorte on vaatimaton laji, joka viihtyy hyvin monenlaisissa
ympäristöissä ja sietää myös rehevöitymistä.
Kuva 31. Kuvassa Niemilammessa paikoin hyvin runsaana esiintyvää ruskoäviäkasvustoa. Kuvan ärviä on vallannut niitetyltä ulpukalta vapautuneet kasvualueet.
Leveäosmankäämi (Typha latifolia) on rehevien vesien laji, ja parhaiten se viihtyy
likaantuneiksi luokiteltavissa vesissä. Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa lajia tavataan enää vain muutamin paikoin ruovikon seassa. Laji häviää kilpailussa järviruo'olle ja on kadonnut nopeasti järviruokokasvuston levitessä.
Sivu 46
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Kuva 32. Kuvassa Niemilammen umpeenkasvua ilmentävät runsaat järviruokokasvustot ja järven mataluutta kelluslehtisten laaja levinneisyys. Vuoden 2010 heinäkuussa vesikasvusto ei ole ollut normaalin runsasta, koska kylmä ja sateinen kevät
hidasti erityisesti ulpukan ja siimapalpakon kasvua.
Omalle rannalle ajautuvat tuulen tuomat kuolleet vesikasvinosat kuten ”ruo'ot”
tms. kasvinosat, kannattaa mahdollisimman nopeasti haravoida rantavedestä kuivalle maalle. Materiaalin voi joko kompostoida tai kuivat kaislat ja ruo´ot polttaa.
Orgaanisen aineksen kerääminen hidastaa rantojen liettymistä ja mataloitumista.
Kuva 33. Niemilammen kasvillisuutta 14.7.2010. Kelluslehtiset peittivät järven
melkein kokonaan, valtalajina siimapalpakko esiintyi ulpukkaa selvästi runsaampana. Kelluslehtisten kasvusyvyys ulottui 1,5 metriin.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 47
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Uposkasvien runsastumisen 2000-luvun alussa pääteltiin johtuvan poikkeuksellisesta sääjaksosta. Talvi 2002–2003 oli erityinen järvivesipintojen mataluuden, jäätymisen varhaisuuden ja pitkän jääpeitteisyyden vuoksi. Kesä 2003 oli poikkeuksellisen lämmin ja kuiva, jonka vuoksi järvien vedenpinnat pysyivät edelleen matalalla. Tähän liittyi myös hajakuormituksen vähäisyys, koska pienemmät valumavesimäärät kuljettavat järviin selvästi normaalia vähemmän kiintoainetta ja ravinteita. Tämä merkitsi kirkkaampia järvivesiä ja edullisempaa tilannetta uposkasvien
leviämiselle. Kesän 2004 alku oli lämmin suosien vesikasvien nopeaa kasvuun lähtöä. Näiden lisäksi 2000-luvun puolivälin kuivat kesät ovat suosineet uposkasveja
ja etenkin ärviää Niemilamessa ja Tarkeelanjärvessä. Uusia havaintoja on tehty
ahvenvitasta ja uistinvitasta Niemilammessa ja järvisammaleesta Tarkeelanjärven
puolella. Näitä kahta vitakasvilajia tavataan järvissä hyvin vähän. Uistinvita on kuitenkin sinnikäs rehevien vesien kasvi joka saattaa hyvissä olosuhteissa lisääntyä
tehokkaasti kasvin jokaisesta osasesta.
Kasvien esiintymisalueita kartoitettiin kesän 2010 aikana. Kartoituksen perusteella
on tehty karkeat kasvillisuuskartat jotka ovat liitteenä. Järvialueella havaittiin kasvillisuuden normaalissa esiintymisessä poikkeavuuksia paikoissa joissa oletettavasti
esiintyi voimakkaita lähteitä ja virtauksia. Lisäksi ruskoärviä ei viihtynyt kovapohjaisessa hiesupohjassa, josta paras havainto Varvarinlahden pohjoisosan hiekkasärkkä. Molempien järvien osalta mitattiin myös eri kasvien kasvupaikkojen syvyyksiä. Alla on taulukoituna yleisempien vesikasvien kasvupaikkojen syvyystulokset.
Taulukko 7. Vesikasvien esiintymissyvyyksiä 15.7.2010 (veden pinta N60+83,90)
Niemilampi / m
Tarkeelanjärvi / m
Järviruoko
0 - 0,70
0 - 0,70
Ruskoärviä
0,3 - 1,2
0,3 - 1,2
Ulpukka
0,4 - 1,45
0,4 - 1,8
Siimapalpakko
1,4 - 1,55
1,0 - 1,9
Järvikorte
0,0 - 1,1
0 - 0,70
Vesikasveja ei havaittu 1,50 - max. syvyys
1,2 - max. syvyys
9.2
Kasvillisuuden vaikutus virtaamiin
Kasvillisuus on merkittävimpiä uomien hydraulisiin ominaisuuksiin vaikuttava tekijä. Kasvillisuus aiheuttaa avouomavirtauksessa häviöitä synnyttämällä turbulenssia
ja leikkausjännityksiä. Kasvukauden edetessä kasvustot yleensä voimistuvat ja tihenevät, jolloin virtausvastus kasvaa. Tämän vuodenaikaisvaihtelun lisäksi voi ilmetä kasvukausien välistä vaihtelua. Pitkän ajan kuluessa kasvillisuuden määrän
vähittäisenä lisääntymisen seurauksena (sukkessio) on virtausvastuksessa odotettavissa kasvua [12]. Tarkeelanjärven ja etenkin Niemilammen pohjoisosassa järven
mataluuden ja runsaan kasvuston johdosta virtaus heikentyy juuri kesällä matalien
vedenpintojen aikana. Pelkästään syksyllä suoritetut kasvillisuuden niitot eivät auta
virtaamiin laskujoessa. Ahonpäänjoen uoman lisäruoppausta on syytä harkita, koska uoma on paikoin hyvin mataloitunut ja kasvuston valtaama. Lisäksi umpeenkasvun seurauksesta Tarkeelanjärven eteläosa ja Niemilammen pohjoisosa
on tulevaisuudessa ruopattava, jos vedenpinnan korkeutta ei nosteta.
Tulovirtaamien ehtyminen talvinen aikana saattaa aiheuttaa vedenkorkeuden laskua ja edesauttaa rantavyöhykkeen pohjan jäätymistä mataluuden lisäksi, mikä
vaikuttaa erityisesti pohjalehtisten kasvien ja pohjaeläinten esiintymiseen. Vaikutuksen voimakkuus riippuu erityisesti veden valaistusolosuhteista. Kirkasvetiset
järvet, joissa tuottava vyöhyke ulottuu syvälle, kestävät paremmin vedenkorkeuden laskua kuin tummavetiset järvet. Jäätyminen kuitenkin myös hävittää vesikasveja irrottamalla niitä juurineen pohjasta. Jäätymisilmiön pienentämiseksi vedenpinnan alarajan nostolla on merkittävä ehkäisevä vaikutus.
Sivu 48
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
9.3
Rehevöityminen ja sedimentoituminen
Sekä eloperäisen aineksen (humus) että kiintoaineksen kulkeutuminen vesistöihin
(liettyminen) ja näistä johtuva mataloituminen tuo mukanaan paikoin rehevöitymisen ongelmaksi asti. Rehevöityminen lisääntyy erityisesti yhdessä ravinnepitoisen
veden ja eloperäisen orgaanisen aineksen kanssa. Hiekkamaiden kiintoaines ei lisää suoranaisesti rehevöitymistä, mutta mataloituneille alueille jäävä orgaaninen
aines mahdollistaa hyvin rehevöitymisestä johtuvan umpeenkasvun. Kun vesisyvyys madaltuu, pohjaan asti tunkeutuva valo mahdollistaa yhteyttämisen ja
riittävän veden ravinnemäärän kanssa siitä syntyy umpeenkasvua ja biomassan
kasvamista vesistöön. Tämä on havaittavissa hyvin umpeenkasvuna matalareunaisilla järvillä, joiden vesirajaan kulkeutuu ravinteikasta kiintoainesta. Myös järvien
lahtien ja muiden kiintoaineksen mataloittamiin paikkoihin umpeenkasvu on hyvin
yleistä.
Järvien rehevöityminen on luonnollinen prosessi, joka on seurausta ravinteiden kasaantumisesta järveen, lisääntyneestä biologisesta tuotannosta sekä järvialtaan hitaasta täyttymisestä sedimentoitumisen vuoksi. Suomessa useiden pienten järvien,
joiden maksimisyvyys on noin 2-5 metriä, yleinen ongelma on juuri mataluudesta
johtuva rehevöitymien. Rehevöitymistä lisää myös liian suuri ulkoinen kuormitus,
minkä seurauksena järven tuotantokyky kasvaa. Rehevöityminen lisää sedimentaatiota järvessä, mikä taas aiheuttaa mataloitumista. Orgaaninen aines lisää mataloitumista, joka taas vaikuttaa epäsuorasti rehevöitymiskehitykseen, joten näillä tekijöillä on toisiaan voimistuttava vaikutus. Pahimmassa tapauksessa voi pohjaan kerrostua sedimenttiä vuositasolla 0,5-1 senttimetriä. Lisäksi matalassa Niemilammessa ja Tarkeelanjärven eteläosassa kasvillisuus sekä suojaava rantakasvillisuus
hidastaa virtauksia ja vaimentaa aallokkoa, jolloin veden mukana kulkeutuva kiintoaines ja humus pääsee laskeutumaan pohjaan. Alue mataloituu entisestään ja
umpeenkasvu kiihtyy. Kasvillisuuden poistaminen tällaisilta paikoilta ja vesisyvyyden lisääminen onkin tärkeä toimenpide umpeenkasvun hidastamiseksi. Uuden
kiintoaineen jatkuvasti laskeutuessa pohjaan, heikentää se pohjan ekosysteemin
elinolosuhteita.
Kiintoaineskuormitusta on saattanut lisätä juuri lähimetsien ojitus. Ojituksen keskeisin vesistövaikutus on kiintoainekuormitus. Valumavesien kiintoainepitoisuus
saattaa kasvaa jopa kymmenkertaiseksi heti toimenpiteen jälkeen. Kiintoainepitoisuudet ovat laskeneet nopeimmin paksuturpeisilla kohteilla ja hiekkapohjaisilla
mailla. Hienolajitteisilla savi-, hiesu- ja hietamailla kuormitus on jatkunut pitempään. Metsäojitus lisää selvästi kiintoaineksen huuhtoutumista. Kun ojia kaivetaan,
veteen sekoittuu yleensä runsaita määriä kiintoainesta. Myös kaivuun jälkeen ojien
pohjat, ojaluiskat ja kaivuaines ovat herkkiä virtaavan veden eroosiolle. Lisäksi sateet saattavat huuhtoa irtainta ainesta mukanaan
Kiihtynyt mataloituminen kiintoainetta keräävillä alueilla myös nopeuttaa rehevöitymisolosuhteita ja umpeenkasvua. Näistä edellä mainituista tekijöistä johtuva mataloituminen saattaa etenkin Niemilammen pahimmissa kohdissa olla jopa 1-2
senttimetriä vuodessa. Tämä vauhti tarkoittaa nykytilanteessa järven mataloituvan
hyvin nopeasti. Hyvänä esimerkkinä runsaasta humuskertymästä on erittäin nopeasti laituriportaiden pinnalle kerrostuva ruskea limainen aines. Onkin erittäin tärkeää selvittää, kuinka suurta umpeenkasvu järvissä tällä hetkellä on ja miten paljon vesisyvyyden kasvattaminen vaikuttaa umpeenkasvun hidastumiseen. Esimerkiksi pohjasedimenttinäytteiden avulla on mahdollista selvittää järven biologinen ja
ekologinen historia. Näin saadaan tietoa mahdollisia kunnostustoimia varten. Tämä
toimenpide on tärkeä realististen kunnostustavoitteiden asettamisessa ja parhaan
mahdollisen lopputuloksen saavuttamisessa.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 49
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Virkistyskäyttö rajoittunutta
Virkistyskäyttö hyvin rajoittunutta
C
B
A
Virkistyskäyttö ei ole enää mahdollista
Järviallas täyttynyt melkein kokonaan
Kuva 34. Niemilammen mataloitumisarvio, jossa virkistyskäyttö pahimmassa tapauksessa ei ole mahdollista enää 20-25 vuoden kuluttua. Melko varmana voidaan pitää todennäköisyyttä, ettei Niemilammella ei ole enää mitään virkistyskäyttöarvoa
viidenkymmenen vuoden kuluttua, jollei pinnan nostoa toteuteta.
Järven kannalta on merkitystä sillä, missä kehitysvaiheessa rehevöityminen tai
rannan umpeenkasvu on. Aluksi rannan monimuotoisuus lisääntyy kasvillisuus- ja
eliölajien monipuolistumisen myötä. Vasta myöhemmin kasvillisuuden lisääntyminen johtaa umpeenkasvun kiihtymiseen, jolloin kasvien kilpailu kapenevasta elintilasta johtaa joidenkin lajien valta-asemaan ja vesiympäristössä viihtyvän lajiston
köyhtymiseen. Umpeenkasvu vaikuttaa yhdessä kulkuväylien tukkeutumisen ohella
pieneliöstön, kalojen ja vesilintujen viihtymiseen, jolloin vesi- ja rantaluonnon
köyhtyminen tapahtuu monella eri tasolla.
9.4
Linnusto
Petolinnuista järvialueella on havaittu läheisiltä kangasmailta varpus- ja kanahaukka, jotka ajoittain etsivät ravintoa myös järvialueilta. Lisäksi järvellä kesäisin vierailee kalasääski ja harmaahaikara, joista on useita varmoja havaintoja. Paikalliset
mökkiläiset ovat havainneet järvellä uivan ainakin kuikan ja koskelon. Telkkä on
pesinyt aikaisemmin vastarannalla pöntöissä, vaikka suosiikin kirkasvetisempiä
järviä. Telkälle on rakennettu useita pesäpönttöjä pitkin Ahonpäänjoen vartta, missä ne pesivät hyvin runsaslukuisina. Niemilammen rannalla oli vanha telkän pönttö,
joka kelpaisi myös helmipöllön asumukseksi. Kahlaajista alueella ei ole havaintoja.
Lokkeja ja tiiroja on myös useita pariskuntia. Muista linnuista mainittakoon käpytikka, palokärki, laulu-, punakylki-, musta-, ja räkättirastas, käki sekä pikkulinnuista punatulkku, peippo, tali-, hömö- ja kuusitiainen. Punarinta ja puukiipijä erottuvat muista pikkulinnuista. Siepot pesivät pöntöissä ja västäräkki erilaisissa koloissa. Kevään ja syksyn muuttoaikana järvellä ja sen rannoilla voi oleskella enemmän
lintuja, mutta kesällä lajisto on melko vähäinen. Eniten äänessä ovat pajulintu, lehtokerttu ja peippo. Sinisorsapoikueita esiintyy kesällä useita. Kesällä 2008 Tarkeelanjärvelle eksyi jopa merimetso.
Sivu 50
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Kuva 35. Tarkeelanjärvellä ja Niemilammella pesivä joutsenpariskunta.
Lisäksi järvellä ui joka kesä laulujoutsenpariskunta. Se on viihtynyt järvellä todennäköisesti jo vuosia. Joutsenet antavat oman hienon lisänsä järven luontonautinnoille. Toisaalta joutsen ei suvaitse muita kookkaita lintuja järvellä, mikä karsii järven vesilinnustoa. Joutsenet ovatkin häätäneet ainakin hanhet järveltä useaan otteeseen.
9.5
Kalastusolot ja kalakanta
Karjaanjoen vesistö on Uudenmaan laajin vesistö, monipuolinen ja etelärannikon
oloissa varsin järvinen. Sen laskujoki on Karjaan- eli Mustionjoki, joka oli aikoinaan
huomattava vaelluskalajoki, joessa esiintyi lohta, taimenta, ankeriasta, siikaa ja
vimpaa. Lohi ja taimen nousivat jokea pitkin Lohjanjärveen ja sen yläpuolisiin vesistöihin. Alla on otteita nykyisen ELY-keskuksen Pertti Savolan tekemästä koekalastusraportista, Tarkeelanjärvellä.
Koekalastuksessa nuotattiin yhteensä 6 apajaa, joista saatiin yhteensä 47 kilogrammaa kalaa. Tästä määrästä vapautettujen petokalojen osuus oli noin 3,5 kilogrammaa. Saaliissa oli edustettuina kuusi kalalajia särki, salakka, lahna, ahven,
kiiski ja hauki. Petokaloiksi lueteltiin myös noin 15 senttimetriä pitemmät ahvenet
[32].
Taulukko 8. Taulukossa on vuoden 2008 kurenuottauksen apajien yhteen lasketut
tulokset. Ote UYK Savolan raportista.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 51
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Tarkeelanjärven ja Niemilammen kalastosta on tehty arvio kurenuottauksen perusteella vuonna 2008. Kalasto koostunee täysin kevätkutuisista kalalajeista kuten
lahna, ahven, hauki ja särki. Koekalastus osoittaisi, että Tarkeelanjärvellä kalasto
koostuu 67 % särkikaloista. Tämä tarkoittaa että kalaston tilanne on vääristynyt.
Vääristymä on syntynyt vähitellen kun valikoiva, lähinnä vain petokaloihin kohdistunut kalastus on suosinut särkikalojen lisääntymistä. Myös yleinen rehevöitymiskehitys suosii särkikaloja [32]. Kalastus on lähinnä katiskalla ja mato-ongella tapahtuvaa pienimuotoista virkistyskalastusta, koska esim. virvelöinti ei vesikasvillisuuden takia ole ollut mahdollista suuressa osassa järviä enää vuosiin. Kuitenkin
pienimuotoinen kalastus tuskin on aiheuttanut kalakantojen vääristymää, vaan syitä pitää etsiä jostain muualta järvistä. Hauenpoikasten on todettu pärjäävän huonosti ravintokilpailussa suurten särkikantojen kanssa. Lisäksi särkikalat syövät petokalojen mätiä heikentäen poikasten tuottoa merkittävästi.
Koenuottauksen ja vedenlaatutietojen perusteella arvioituna Tarkeelanjärven todellinen kalamäärä olisi noin 60-100 kg hehtaarilta. Kokonaismäärältään se vastaa 59 tonnin kalamäärää [32].
Onkin todennäköistä rehevöitymisen ja mataloitumisen aiheuttaneen isojen kalojen
määrän merkittävää vähentymistä järvissä. Järviin on istutettu useana vuotena petokaloja, koska vedenpintojen laskutoimenpiteiden takia etenkin isojen petokalojen
vaatimat kutualueet ovat sekä pienentyneet että heikentyneet, ja tästä johtuva
poikasten tuotto ei ole yksinään riittänyt pitämään petokalakantoja riittävän suurena. Isojen petokalojen vähentyessä pohjasedimenttiä sekoittavien särkikalojen
määrä kasvaa. Kalojen toiminnan seurauksena järven ravinnepitoisuudet kasvavat
pohjasedimentin sekoittuessa veteen. Lisäksi järven mataluus on voinut aiheuttaa
ainakin Niemilammessa hauen kudun epäonnistumisia lämpiminä keväinä jolloin
matalassa ja tilavuudeltaan pienessä järvessä lämpötilan nousu ja haihtuminen on
saattanut aiheuttaa nopeaa muutosta kutuolosuhteisissa. Hauen lisääntymisen
kannalta on tärkeää, että vedenpinta on kutuaikana ja poikasvaiheessa riittävän
korkealla ja vettä on riittävästi (yli 0,2 m) kudun kannalta parhaalla lisääntymisalueella saraikoissa. Koska hauki kutee usein aivan rantamatalaan, voi vedenpinnan lasku välittömästi kudun jälkeen tuhota suhteellisesti merkittävästi mätiä. Vedenkorkeuksien lisäksi hauen lisääntymisen onnistumiseen vaikuttavat erityisesti
kevään lämpöolosuhteet. Petokalakannan ollessa pieni on se myös alttiimpi muuten
merkityksettömille luontoon kuluville muutoksille.
Vuoden 2008 suoritetun kurenuottauksen tuloksissa onkin esitetty saaliskalojen ja
petokalojen F/C suhteen olevan 12,5, kun hyvä suhde on 1-4. Ranta-asukkaiden
havainnot ja nuottauksen tulokset kalakannasta ovat samansuuntaiset. On kuitenkin syytä suhtautua nuottauksen antamiin tuloksiin varauksella, sillä ainakin haukea on vaikea kesällä saada nuotattua. Hyvin todennäköistä on että, haukia on
enemmän kuin koekalastuksen tulokset kertovat. Paremmasta F/C suhteesta huolimatta petokalojen osuus liian pieni.
Järvitaimenta ei vuoden 2008 nuottauksissa saatu, mutta sitä on havaittu ajoittain
järvessä ja nyt myös Ahonpäänjoessa Räpsäjoen ennallistamisen jälkeen. Järvitaimen menestyisi kuitenkin järvessä ja se on myös ravintoketjun kunnostuksen kannalta hyödyllinen laji, koska se syö pientä särkikalaa. Lisäksi urheilukalastajat arvostavat virkeänä taistelijana tunnettua järvitaimenta. Kalastus on vähentänyt järvitaimenkantoja, mutta pahin uhka taimenelle on kuitenkin vesistöjatkumon katkeaminen. Järvitaimen ja lohikantoja onkin pyritty palauttamaan erilaisin hankkeitten avulla kuten esim. Karjaanjoki LIFE -hanke. Lisäksi paikalliset yhdistykset ovat
tehneet monia toimenpiteitä Karjaajoen vesistön tilan ja kalakantojen edistämiseksi. Ne ovat käsittäneet nousuesteiden poistoja, kutupaikkojen luomista ja poikasalueiden rakentamista.
Sivu 52
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Padon suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös vedenpinnan talvialenema. Liian
suuri alenema talvella voi aiheuttaa ylimmän rantavyöhykkeen pohjan jäätymisen,
joka vaikuttaa kielteisesti rannan monimuotoisuuteen. Pohjan jäätyminen koskee
lähinnä hiekka- ja sorapohjia. Niemilammen ja Tarkeelanjärven hienorakeiset ja
runsaasti orgaanista ainesta sisältävät maalajit eivät jäädy yhtä helposti. Erityisesti
suurikokoiset pohjalehtiset kasvit, kuten tummalahnanruoho, eivät kestä pohjan
jäätymistä juuri lainkaan. Tummalahnanruohovyöhyke edustaa järvessä aluetta,
jossa mm. suurikokoisen kalojen ravintona tärkeän pohjaeläimistön määrä on suurimmillaan (Tikkanen ym. 1989). Myös suurikokoiset kalojen ravintona tärkeät
pohjaeläimet ovat herkkiä pohjan jäätymiselle.
9.6
Vesinisäkkäät
Varsinaisista vesinisäkkäistä on järvialueella havaintoja ainakin vesimyyrästä, saukosta ja piisamista. Piisamit viihtyvät lammissa ja järvissä sekä merenrannikon
matalissa ruohikoissa ja hitaasti virtaavissa joissa. Piisami elää ranta-alueen kasvillisuuden suojissa ja ui vain harvoin avovedessä. Piisami liikkuu öisin ja viettää päivänsä pesässään. Ravinnokseen piisami käyttää yleisiä ranta- ja vesikasveja, erityisesti näiden meheviä oksia. Simpukat, ravut ja kotilot ovat piisamin mieliruokaa.
Piisami ei välitä ulpukan juurakoista, mutta lumpeen juurakot ovat sen lempiruokaa. Piisami saattaa satunnaisesti kalastella ja aiheuttaa jonkin verran vahinkoa,
mutta on pääasiassa harmiton kalakannoille. Piisamin vihollisia ihmisen lisäksi ovat
ketut, haukat ja pöllöt. Tällä järvialueella on ollut aikoinaan paljon piisamin pesiä.
Ne eivät ole häiriintyneet ihmisistä ja ovat sekä syöneet hyvin rantakasvillisuutta
että rakentaneet kekojaan. Piisamikannat ovat tosin tarkastelualueella vähentyneet
ja havaintoja niistä on tehty yhä harvemmin. Todennäköisiä syitä piisamikannan
häviämiseen on kylmät lumettomat talvet ja lumpeiden juurakoiden harventuminen
sekä ihmisten järveen jättämät katiskat. Myös simpukoiden ja kotiloiden väheneminen sekä ympäristömyrkyt saattavat olla syynä piisamikantojen vähenemiseen.
Piisami kelpaa myös saukon ravinnoksi. On kuitenkin hyvin todennäköistä ettei
syynä ole saukko, koska se ei esiinny alueella kovin runsaana kantana eikä piisami
ole saukon pääasiallista ravintoa. Saukko on luontodirektiivin liitteen IV (a) kuuluva laji. Nämä lajit kuuluvat tiukan suojelun järjestelmään, joka edellyttää niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelua myös Natura 2000–alueiden ulkopuolella.
Saukosta on Tarkeelanjäven ja Myllypuron alueella ollut havaintoja ainakin vuonna
2007. Järven jäällä nähtiin pitkiä liukuma- ja jalanjälkiä. Myös Ahonpäänjoessa
nähtiin kahden saukon uiskentelevan talvisessa uomassa. Oma havaintoni on
30.7.2010 jolloin saukko liikkui Ahonpäänjoen uoman eteläisellä pellolla hyvin lähellä Kaijalan siltaa. Lähellä siltaa havaittiinkin paikka, jossa saukko on usein käynyt saalistamassa. Inventoinnin perusteella Karjaanjoen vesistöalueella eleli kevättalvella 2003 vähintään 21-24 saukkoa (ns. minimikanta). Saukkoja esiintyi koko
alueella suhteellisen tasaisesti. Suurimmat saukkotiheydet olivat Karkkilan pohjoispuolella ja Nummen seutuvilla. Vähiten saukkoja oli Vihdin alueella. Varmoja poikuehavaintoja oli vain kaksi – molemmissa emo ja kaksi poikasta [21]. Karjaanjoen vesistöalueen saukkokannalla on hyvät edellytykset vahvistua myös Tarkeelanjärven alueelle.
Saukon ravinnon koostumus määräytyy pitkälti sen perusteella, mitä on saatavilla.
Kalat kuitenkin muodostavat pääosan ravinnosta. Saukot syövät myös sammakkoeläimiä, rapuja, nisäkkäitä, hyönteisiä, nilviäisiä ja kasveja. Suurimmat rapukannat kuitenkin hävisivät molemmista järvistä 40-luvun esiintyneen ruton takia.
Kaloista käytetyimpiä ovat pienet "roskakalat", kun taas esimerkiksi lohikalojen
osuus ravinnosta on vain muutama prosentti. Ravinnon tarkempi koostumus vaihtelee paljon eri paikkojen ja vuodenaikojen välillä. Talvella kalojen osuus ravinnos-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 53
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
ta vähenee. Tällöin saattavat sammakkoeläimet olla tärkein ravintokohde erityisesti pienikokoisissa virtavesissä.
Kuva 36. Saukon käynnistä rantatörmälle pienen kohouman päälle jääneitä merkkejä. Saukko on usein käynyt etsimässä ravintoa Ahonpäänjoesta ja syönyt kalojen
lisäksi myös jokisimpukoita.
Hankealueella saukon elinalueet tulee ottaa huomioon. Saukon elinmahdollisuuksia
voidaan turvata esimerkiksi sopivin siltarakentein. Siltaa rakennettaessa uoman
reunoille tulisi jättää maaluiskat, joita pitkin saukko kulkee sillan ali. Jos luiskia ei
ole, saukko kulkee tien yli, mikä lisää auton alle jäämisen riskiä. Tämä toimenpide
on erityisen tärkeä silloin kun on kyse vilkkaasti liikennöidystä maantiestä.
9.7
Maankäyttö ja ranta-asutus
Järvialueella sijaitsee noin 70 rakennettua lomarakennusta. Voimakkaimmin lomaasutus on keskittynyt Tarkeelanjärven länsi- ja itärannoille sekä Niemen ja Pömpöönsaaren väliselle alueelle. Myös Myllypuron länsipuolen ranta-alueet ovat varsin
tehokkaasti rakennettuja. Pääosin lomarakennukset sijaitsevat omarantaisilla rakennuspaikoilla. Niemilammen puoli on harvempaan rakennettu.
Vapaa-ajan rakentaminen on alkanut suunnittelualueen vesistöjen rannoille 1950luvulla. 1950- ja 1960 luvuilla lomarakentaminen oli kuitenkin määrällisesti vähäistä. Laajempi loma-asutuksen leviäminen alueelle ajoittuu 1970 – 1980- luvuille,
mutta on taas viime vuosina ollut vähäistä. Vesistöalueen ympärillä ei ole teollisuutta. Arvokkaita lähialueen kulttuurikohteista voidaan kuitenkin mainita Pusulan
joessa sijaitseva Töllin mylly.
Tarkeelanjärven ja Niemilammen rannoilla viljely on hyvin pienimuotoista. Rantaan
suojavyöhykkeelle asti ulottuvia peltoja on vain noin kymmenen joista suurin osa
on hyvin pieniä. Kauempana valunta-alueella peltoja on enemmän, mutta metsät
ovat kuitenkin alueella vallitsevia. Lampaiden kasvatusta harjoitetaan Lauttaanjoen
suualueella. Sikatalous Tarkeelanjärven puolella on loppunut tai vähentynyt, mikä
on osaltaan pienentänyt järvien ravinnekuormitusta. Perinteisesti maatalouden fos-
Sivu 54
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
forikuormituksen arvioinnissa on käytetty perustana arviota, jonka mukaan maatalouden vuosittainen fosforikuormitus olisi 0,9 - 1,8 kg peltohehtaarilta.
Kuva 37. Tarkeelanjärvnen rakennuskantaa, jossa ranta-asutus on paikoin hyvin
lähelle toisiaan rakentunutta.
Eläinten laiduntaminen sopii rantavyöhykkeille hyvin, mutta riittävä suojakaista on
karjankasvatuksessakin tarpeen. Suojavyöhyke tulee tarpeelliseksi, kun kohde on
järven suuntaan kalteva rantapelto, sivu-uomassa oleva jyrkkä, lyhytrinteinen rantapelto, harvemmin kuin kerran vuodessa vettyvä tai tulviva pelto tai rantapelto,
jossa on sortumia, noroumia tai notkelmakohtia. Pientareet ja suojakaistat ovat
maatalouden ympäristötuen pakollisia perustoimenpiteitä. Pientareet ovat valtaojien varsille sijaitseville peltolohkoille perustettavia 1 m leveitä monivuotisen kasvillisuuden peittämiä alueita. Suojakaistat ovat 3 m leveitä, valtaojaa suurempien vesiuomien (lammet, järvi, merenranta) ympärille tai rannalle perustettavia vyöhykkeitä. Suojavyöhyke taas on vähintään 15 metriä leveä monivuotisen kasvillisuuden peittämä hoidettu alue, joka on perustettu valtaojan tai vesistön varteen [54].
Suojavyöhykkeiden perustamista varten maanomistaja voi hakea Maa- ja metsätalousministeriöltä maatalouden ympäristötuen erikoistukea (kaudella 2007 - 2013
enintään 450 euroa/ha/vuosi). Tukea voi hakea joko 5 tai 10 vuodeksi ja se voi
koskea myös vuokramaalle perustettavaa suojavyöhykettä ja sen hoitoa. Hyvin
toimivalla suojavyöhykkeellä kasvaa monikerroksinen ja -vuotinen nurmiseos, sekä
voimakasjuurisia pensaita, jotka pidättävät pintavalunnasta aineita fysikaalisten,
kemiallisten ja biologisten prosessien avulla. Ne hidastavat veden virtausnopeutta
pidättäen samalla veden mukana kulkevaa kiintoainetta. Hitaan pintavalunnan aikana vettä myös imeytyy suojavyöhykkeen maaperään, jolloin fosforin sitoutuminen on mahdollista [54].
Suojavyöhykkeen tehokkuuteen kiintoaineen ja ravinteiden pysäyttäjänä vaikuttavat mm. vyöhykkeen leveys, yläpuolisen pellon kaltevuus ja maalaji sekä erityisesti
vyöhykkeellä kasvavat kasvilajit ja niiden tiheys. Esimerkiksi pelkästään rikkakasvivaltainen suojavyöhykekasvillisuus ei ole riittävän hyvä suodatin pysäyttääkseen
riittävästi kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista vesistöihin. Suojavyöhykettä
on hoidettava vähintään kerran vuodessa, tällöin esim. niittämällä poistettu kasvillisuus on kuljetettava pois suojavyöhykealueelta, jotta maatuvista kasveista ei kerTarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 55
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
ry lisää ravinteita maaperään ja vesistöön. Leppää ei pitäisi suosia ainakaan vesirajan kasvina, sillä se kykenee juurinystyräbakteereillaan vapaan typen sidontaan,
ja veteen putoavilla lepän lehdillä on pienehkö vesistöä lannoittava vaikutus. Suojavyöhykkeet vähentävät tehokkaasti eroosioaineksen sekä ravinteiden kulkeutumista valumaveden mukana suoraan vesistöön. Jo 10 metrin suojavyöhykkeet ovat
osoittautuneet tehokkaiksi kiintoaineen, maa-ainekseen sitoutuneen fosforin ja kokonaistypen huuhtoutumien vähentämisessä. Maatalouden tutkimuskeskuksen tutkimuksissa 10 metrin suojavyöhyke vähensi neljän koevuoden aikana kiintoainekuormitusta 50 - 60 %, typpihuuhtoumaa n. 50 % ja maa-ainekseen sitoutuneen fosforin huuhtoumaa n. 30 %. Suojavyöhykkeet toimivat erittäin hyvin myös
poikkeuksellisen sateisissa ja vetisissä oloissa, jolloin kiintoainekuormitus voi vähetä jopa 80 - 90 % [54].
On hyvin tärkeää, ettei uudisrakentamista sijoiteta liian lähelle rantaa. NummiPusulan kunnan rakennusjärjestyksessä määrätään, ettei omakotitalon tulisi sijaita
60 metriä ja loma-asunto 30 metriä lähempänä keskiveden mukaisesta rantaviivasta. Tämän ehdon lisäksi asunnon alimman lattiatason tulee olla vähintään 1,0
metriä ylävesirajaa korkeammalla. Kuitenkin pieniä rakennuksia kuten ulkosaunarakennukset (enintään 20 m2), voidaan sijoittaa 15 metrin päähän keskiveden mukaisesta rantaviivasta. Ellei ylävesirajaa ole tiedossa, on pyydettävä rakentamissuosituskorkeus ELY-keskuksesta. Suositusten pohjana on keskimäärin
kerran 50 vuodessa toistuva tulva (HW1/50). Tähän korkeuteen on lisätty harkinnanvarainen määritystavasta riippuva lisäkorkeus ja vesistökohtainen aaltoiluvara.
Lopullisen suosituskorkeuden tavoitteena on ohjata rantarakentaminen sellaisille
ranta-alueille, jonne tulvat yltävät keskimäärin harvemmin kuin kerran 100 vuodessa [33].
Kuva 38. Rantavyöhykkeille hyvin sopivaa laiduntamista. Kuvassa Lauttaanjoen
varressa laiduntavia lampaita.
Metsäojitukset vaikuttavat vesistöihin muiden metsätaloustoimenpiteiden rinnalla.
Myös hakkuilla, maanmuokkauksella ja lannoituksella on vaikutusta valumaalueiden vesistöihin. Metsätalouden aiheuttamat vesistövaikutukset ovat hajakuormitusta. Ojituksesta, kuten muistakin metsätaloustoimenpiteistä, seuraa valumavesien runsastumista, orgaanisen ja epäorgaanisen kiintoaineen ja liuenneiden orgaanisten aineiden sekä ravinteiden lisääntymistä toimenpidealueen vesistöissä.
Sivu 56
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Kuva 39. Rapakon alue on luonnontilassa soista, mutta nyt ojitettua talousmetsämaata. Kuvassa Rapakosta suoraan Niemilampeen laskeva yhdysoja.
9.8
Ympäristön käyttökelpoisuus
Järvien välittömässä läheisyydessä ei ole pohjavesialueita. Lähimpiin pohjavesialueisiin on matkaa noin 500 metriä. Hankkeen alue ei kuulu luonnonsuojeluohjelmiin.
Järvialueen välittömästä läheisyydestä löytyy muinaisjäännöksiä, jotka eivät kuitenkaan jää hankkeen valmistuttua veden alle.
Kuva 40. Kuvaan merkittynä hankkeen lähialueen tiedossa olevat muinaisjäännöskohteet (ote Hertta tietokannasta).
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 57
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Hankkeen lähialueelta löytyi seuraavat muinaisjäännöskohteet.
Muinaisjäännökset
Etäisyys nykyisen Vaikutus
vesialueen reunaan
Muinaismuistokohde Nummi-Pusula
noin 40 m
Rannanmäkilä. KM 5604:2 hioinkivi,
Löydetty Karisjärven kylän Harmin talon maalta Rannanmäkelän torpan
pellosta tien vierestä.
Ei vaikutusta kohteeseen
Muinaismuistokohde Liukas, Kunta:
noin 600 m
Nummi-Pusula Laji: irtolöytö Ajoitus:
kivikautinen. reikäkivi, löydetty
Ahonpään kylän Liukkaan talon pellosta noin puoli kilometriä talosta länteen (Järvenpellosta?)
Ei vaikutusta kohteeseen
Muinaismuistokohde Varvari, Kunta:
Nummi-Pusula Laji: kiinteä muinaisjäännös Ajoitus: kivikautinen. Asuinpaikka sijaitsee Tarkeelanjärven länsipäässä Varvarinlahden pohjoisrannalla, Varvarin talosta 400 metriä
itään.
Ei vaikutusta kohteeseen
noin 30 m
Kuva 41. Nummi-Pusulan nykyisten ranta-asemakaavojen rajat. Ote NummiPusulan yleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta vuodelta 2010.
Sivu 58
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
10
Suunnittelun kuvaus
10.1
Laskentamalli
Järven vedenkorkeuden nykytilan määritys on ongelmallista, koska käytännössä
järvistä ei ole vedenkorkeushavaintoja riittävän pitkältä ajalta. Siksi joudutaan
usein turvautumaan vertailuvesistön käyttöön, tarkennettuna suunnittelutyön aikaisilla virtaama- ja vedenkorkeusmittauksilla. Vertailuvesistömallin avulla saatujen virtaamien etenemistä uomassa ja niitä vastaavia vedenkorkeuksia voidaan
tutkia hydraulisella vesistömallilla. Malliin annetaan lähtötietoina uoman profiili pituussuunnassa sekä mittausten perusteella poikkileikkaukset uoman eri kohdissa.
Malliin tarvittavat tiedot kootaan laskentaohjelmaan jossa mallinnetaan virtauksen
käyttäytymistä tietyn järvi- tai jokijakson sisällä. Rakennetun mallin avulla on esimerkiksi mahdollista tarkastella, miten jokiuoma pystyy kuljettamaan tietyn suuruista vesimäärää uomassa eteenpäin ja minkälaisia vedenkorkeuksia järvessä ja
sen ympäristössä se vastaa.
Suunnitellun mukaista sopivaa vertailuvesistöä oli vaikea löytää. Lopulta päädyttiin
käyttämään Suomen ympäristökeskuksen laskemaa vesistöaikasarjaa, jossa on virtaama-aikasarja laskettu vuosille 1991 – 2009. Tämä aikasarja on täysin yhtenäinen ja sisältää valunnaltaan erilaisia vuosia. Vaikka aikasarja on simuloitu havaittuihin arvoihin sopivaksi, soveltuu se kuitenkin pohjapadon aiheuttamien hydrologisten muutosten laskentaan ja se oli tässä tapauksessa paras mitä voitiin käyttää.
Tätä laskenta-aikasarjaa korjattiin tulo- ja menovirtaamien osalta kun todellinen
Ahonpäänjoen purkautumiskäyrä oli selvitetty. Eli vain vedenkorkeudet säilytettiin
laskennassa nykyisessä muodossaan. Vesioikeudellisessa lupahakemuksessa on
oleellista selvittää hydrologiset muutokset, joka aiheutuvat pohjapadon rakentamisen seurauksena. Käytettyä valunta-aikasarjaa voidaan pitää lupahakemuksen
vaatimukset täyttävänä.
Virtaamamallin rakentamiseen tarvitaan lähtötietoja uoman poikkileikkauksista eri
kohdissa sekä uoman pituusprofiili. Itse laskennassa käytetään lisäksi reunaehtoja.
Tavallisimpia näistä ovat esim. virtaama tai vedenpinta jokijakson (alku) loppupäässä. Ehkä hankalin määritettävä muuttuja virtausmallinnuksessa on kuitenkin
uoman karkeus eri jokiosuuksilla. Karkeuskertoimia on taulukoitu erilaisille uomatyypeille runsaasti kirjallisuudessa.
Tarkeelanjärven ja Niemilammen pinta-alan ja varastotilavuuden ollessa pieni sekä
tulo- että menoveden uomia on käytännössä vain yksi, saavutetaan riittävä tarkkuus vedenpintojen laskennassa varastoyhtälöä käyttämällä. Hydrologisessa suunnittelussa lähdetään ajatuksesta, että järven tulovirtaama käyttäytyy tulevaisuudessa pääpiirteissään samalla tavoin kuin se on aiemmin tehnyt. Keskivirtaamien,
ylivirtaamien ja alivirtaamien ajatellaan pysyvän suurin piirtein muuttumattomina.
Tai täsmällisemmin sanottuna ajatellaan virtaamasarjojen tilastollisten tunnuslukujen pysyvän jotakuinkin samoina.
Purkaantumiskäyrän alapää on piirretty vedenkorkeuksien ja niitä vastaavien virtaamamittausten mukaan. HEC-RAS ohjelmaa on käytetty purkaantumiskäyrän
yläpään selvittämiseksi. Eli on selvitetty missä korkeudessa Ahonpäänjoki vaikuttaa vedenpintoihin. Ohjelmaan on syötetty Tarkeelanjärven ja Niemilammen poikkileikkaukset paalulta 1 paalulle 18. Tarkeelanjärven poikkileikkaustietojen ja 2010
tehtyjen vedenkorkeushavaintojen perusteella on tehty kalibrointilaskenta. Tällöin
mitatut virtaamat Niemilammen pohjapadolla ja sitä vastaavat vedenkorkeudet on
sovitettu laskentaohjelmalla saatuihin tuloksiin.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 59
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
17
18
16
14
15
13
11
Niemilampi
10
9
8
7
6
5
4
3
2
1
Kuva 42. Kalibrointia varten sijoitetut mittapaikat Ahonpäänjoessa.
Tulovirtaamien määrittämisen jälkeen on tehty järven vesitaselaskenta. Vesitaselaskennassa tarvitaan järven tilavuuskäyrä, järven purkautumiskäyrä (pohjapadon/lasku-uoman vedenjohtokyky) ja määritetyt tulovirtaamat. Vesitaselaskennassa edellä saatujen tietojen perusteella lasketaan varastoyhtälön avulla järven
vedenkorkeudet ja menovirtaamat (lasku-uomaan menevä virtaama). Nämä laskelmat on tehty nykytilanteessa, jotta on satu selville nykyiset vedenkorkeudet ja
menovirtaamat sekä niiden vaihteluväli ja pysyvyys. Nykytilanteen selvittämisen
jälkeen on vastaavat laskelmat tehty erilaisissa halutuissa suunnitelluissa tilanteissa. Laskujoen purkautumiskäyrät laskettiin jokaisella vaihtoehdolla erikseen HECRas ohjelmalla. Ohjelmalla voidaan laskea minkä muotoisen padon tai poikkileikkauksen purkauskäyrä hyvin helposti. Laskenta perustuu yleisesti käytössä oleviin
laskentakaavoihin.
Virtaamien ja purkautumiskäyrän selvittämisen jälkeen suoritettiin vesitaselaskenta. Varastoyhtälön mukaan järveen aikayksikössä virrannut vesimäärä on yhtä
suuri kuin järvestä virrannut vesimäärä lisättynä varastotilavuuden muutoksella.
Tulovirtaamien laskemiseksi voidaan siis kirjoittaa yhtälö.
dS(t)/dt = I(t)-O(t)
(1)
Jossa,
S = altaassa oleva vesimäärä (varasto) [m3/s]
I = (netto)tulovirtaama [m3/s]
O = juoksutus (menovirtaama) [m3/s]
Simuloitujen vedenkorkeuksien ja järven purkautumiskäyrän perusteella lasketaan
päivittäiset menovirtaamat.
O(t) =O(t) f W
Sivu 60
(2)
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Laskettujen menovirtaamien, varastokäyrän ja vesitaseyhtälön avulla ratkaistaan
päivittäiset nettotulovirtaamat. Samoja nettotulovirtaamia käytetään nykyisen ja
suunnitellun tilanteen laskennassa. Varastoyhtälöä käyttäen saadaan huomioitua
pohjapadon rakentamisen seurauksena tapahtuva varastotilavuuden muutos ja sen
vaikutus järven vedenkorkeuksiin ja menovirtaamiin.
I(t) =
dS(t)
dt
-O
(3)
(t)
Uuden vedenkorkeuden selville saamiseksi lasketaan uusi tilavuus varastotilavuudenmuutoksen ja aikaisemman tilanteen avulla. Oletuksena on, että päivittäiset
virtaamat ovat keskiarvotuloksia. Lisäksi voi ottaa huomioon järvialueen sadannan
ja haihdunnan, mutta näin pienessä järvessä ei niitä ole huomioitu.
V2 =V1 + I (t) -O
(t)
(4)
Kun uusi tilavuus on selvillä voidaan uuden vedenpinnan korkeus laskea tilavuussyvyys käyrän avulla.
W2 =W f V2
(5)
Saadun vedenkorkeuden perusteella voidaan taas laskea menovirtaamat uusissa tilanteissa purkautumiskäyrän avulla. Tulovirtaamille saatu arvo perustuu siis laskettuun tai mitattuun menovirtaamaan ja varastotilavuuteen, joka saadaan järven vedenkorkeustiedon perusteella. Voimakas tuuli ja järven väliveden heilahtelut voivat
aiheuttaa vedenpinnan korkeuden heiluntaa ja tämä heilunta heijastuu myös saatuun tulovirtaamasarjaan. Kovien tuulen vaikutus mittaustuloksiin on kuitenkin
pieni, koska tuulisella säällä ei tuloksia ole otettu ja Tarkeelanjärvi on pieni ja hyvin puuston suojassa.
O(t) = O(t) f W
10.2
(6)
Laskenta-aineiston muodostaminen
Laskentaa varten on olemassa mittausaineistoa seuraavasti:
- veden korkeus Tarkeelanjärvessä vuodelta 2004 - 2010 (UYK)
- nykyisen pohjapadon (korkeus ja leveys) mittaustulokset vuodelta 2006 (UYK)
- järven luotausaineisto vuodelta 2004 (SYKE)
Laskettua aineistoa:
- lähtö- ja tulovirtaamalaskenta sekä vedenkorkeuslaskentamalli vuosille 1991 2009 (SYKE)
Laskentaa varten hankittu aineisto:
- korkeusmalli (XYZ, GRID)
- siivikkomittaukset nykyisellä padolla 2010 (ELY)
- profiilimittaukset (noin 20 kpl) Ahonpäänjoesta 2010
- Ahonpäänjoen ylikulkusillan mitat 2010
- Ahonpäänjoen vedenkorkeudet eri virtaamilla
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 61
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Tarkeelanjärven ja Niemilammen koko järven purkautumiskäyrä 84,9
84,8
84,7
84,6
Järven vedenkorkeus [N60+]
84,5
84,4
84,32
84,3
84,26
84,2
84,05
84,1
84
83,9
83,85
83,86
83,8
83,69
83,7
83,6
0
0,2
0,4
0,6
0,8
1
1,2
1,4
1,6
1,8
2
2,2
2,4
2,6
2,8
3
3,2
3,4
3,6
3,8
4
virtaama pohjakynnyksellä [m3/s]
Kuva 43. Kaaviokuvassa esitettynä mallin purkautumiskäyräsovite. Sinisillä palloilla
on merkitty havainnoidut mittaustulokset. Mustalla katkoviivalla on esitetty alustava arvioitu osuus purkautumiskäyrästä.
Ensimmäinen siivikkomittaus tehtiin helmikuun lopulla 2010. Luontevin paikka siivikkomittaukselle oli pohjapadon kohta. Siivikkomittauksia tehtiin vain yhdestä
kohdasta jokea. Tässä kohdassa mitataan tietyssä pisteessä eri vedenkorkeudet ja
niitä vastaavat virtaamat. Mittaustulosten avulla määritellään joen purkautumiskäyrä. Lisäksi vedenkorkeudet mitattiin järvestä ja jokaisesta mittapaikasta. Poikkileikkausmittaukset tehtiin myöhemmin heinäkuun aikana. Poikkileikkauksia mitattiin noin 50 metrin välein. Paikat pyrittiin valitsemaan sellaisiin kohtiin, joissa
virtausolot selkeästi muuttuvat (kapeikot yms). Eri virtaamilla mitattujen profiilien
avulla saadaan erilaiset vedenkorkeusprofiilit, joita käytetään mallin kalibroinnissa.
Suunnitelman laskennan avulla selvitetään uoman purkautumiskäyrä sekä vedenkorkeusaikasarjat lasketaan nyky-, että tulevassa tilanteessa mahdollisimman tarkasti. Lisäksi tulvavedenkorkeudet selvitetään tulevissa (VEA, VEB ja VEC) vaihtoehtotilanteissa 50, 100 ja 250 vuoden toistuvuuksilla. Tulosten perusteella muodostetaan kuvamallit uusista vedenkorkeuksista. Virtausmalliin ei laiteta järven
poikkileikkauksia mukaan. Järven lähtövirtaama lasketaan vesitaseyhtälöllä käyttäen tulovirtaamaa, järven tilavuuskäyrää sekä purkautumiskäyrää hyväksi. Varsinainen virtausmalli muodostetaan vain lähtöuomaan.
Maastoaineiston koostaminen ja muokkauskäsittelyt tehdään Vertical Mapper ohjelamalla. Aineiston kolmiverkon luonti ja yhteenkoostamisessa samalle karttapohjalle käytetään myös Maptoimintoja. Mitatut maastopoikkileikkaukset käsitellään Microsoftin Excel 2007 versiolla. Maastopoikkileikkaukset muodostetaan pyrkien veden virtauksen kannalta kohtisuoriin poikkileikkauksiin. HEC-RASissa poikkileikkauksen aktiivinen virtausalue määritetään varsinaisen uomapoikkileikkauksen leveyden mukaisesti. Tulvakarttojen piirtäminen tapahtuu Vertical Mapper ohjelmalla.
Excel-tiedoston luoma geometria-tiedosto on tuotu HecRAS:iin sekä tehty seuraavat työvaiheet:
Sivu 62
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
- sillat mitataan ja ne muodostetaan HEC-RAS-ojelmaan
- poikkileikkauksiin lisätään etäisyys alempaan poikkileikkaukseen
- poikkileikkauksiin arvioidaan Manningin-kerroin silmämääräisesti poikkileikkauksen muodon ja maastokäynnin pohjalta
- poikkileikkauksia on interpoloitu noin 20 metrin välein
- poikkileikkauksia täydennetään lisäämällä poikkileikkauseditorissa poikkileikkauksiin korkeus-pisteitä. Pisteinä on käytetty maanmittauslaitoksen korkeusaineistoja
84.4
84.32
84.384.31
84.29 84.29
84.27
84.27
Räpsäjoen puoli
84.25
84.23
84.2
84.20 84.19
84.18
84.15
84.15
84.15
84.13
84.09
Vedenpinnan korkeus N60 (m)
84.1
83.99
84
83.87
83.9
83.82
83.8
83.82
83.7 83.80
83.80 83.80
83.80
83.80
83.76
83.75
83.74
83.75
83.6
83.5
83.4
83.3
83.35
Niemilampi
83.33
83.33
83.33
83.2
83.32
83.29
83.23
83.1
83.14
0
100
200
300
400
500
600
700
800
83.10
Kuva 44. Kaaviokuvassa on esitetty keväällä ja kesällä 2010 havainnoidut Ahonpäänjoen vedenpinnan mittaustulokset. Mustalla viivalla on esitetty tarkkuus GPSmittauksella havainnoituja vedenkorkeusarvoja.
Tulvakartat, jotka perustuvat mallinnettuihin vedenkorkeuksiin, laadittiin tilastollisesti keskimäärin kerran 50 vuodessa (MHQ 1/50) vuodessa esiintyville virtaamille
ja niitä vastaaville vedenkorkeuksille. Tulvavaarakarttojen laatimista varten määritettiin Ahonpäänjoen virtaaman toistuvuudet.
10.3
Mallin kalibrointi
Ahonpäänjoen uoman vedenkorkeuksia ja purkautumista tarkastellaan matemaattisella virtausmallilla. Virtausmallin laskelmat tehdään HEC-RAS 4.0 Beta (US Army
Corps of Engineering, Hydrologic Engineering Center) nimisellä tietokoneohjelmalla.
Hydraulinen malli on kalibroitu Tarkeelanjärvelle kevään ja kesän 2010 aikana tehtyjen mittausten perusteella. Kalibroimisella tarkoitetaan tässä tapauksessa uoman
karkeuskertoimien määritystä uoman eri osuuksilla, jotta mallin laskema vedenkorkeusprofiili vastaisi havaittuja vedenkorkeuksia. Manningin karkeuskertoimina
on pääosin käytetty arvoja 0,04 - 0,1 ja patokertoimena 1,44. Kalibrointivaiheessa
käytetään stationääristä (ajan suhteen muuttumatonta) virtaamaa. Alimmaisena
reunaehdoksi valittiin energiaviivan kaltevuus (~vedenpinnan kaltevuus). Alapuolisen reunaehdon virheet ovat sitä pienemmät, mitä kauempana paikka tutkittavasta
kohteesta sijaitsee. Alla olevassa kuvassa on esitetty kalibroidun mallin laskema
vedenpinnan korkeusprofiili Ahonpäänjoessa.
Uomamallin muodostamisen jälkeen verrattiin mittauksesta ja mallista saatuja vedenkorkeus- ja virtaama-arvoja SYKE:n laskemiin arvoihin. SYKE simuloidussa
mallissa molemmat virtaamat olivat liian pienet. Altaan tilavuutena pidettiin SY-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 63
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
KE:n arvioimia tuloksia. SYKE:n tilavuus oli hiukan isompi kuin luotausaineistosta
suoraan saadusta tuloksesta. Mallin vedenkorkeudet vaikuttavat kuitenkin hyvin
sopivan laskentaan lähtötiedoiksi.
Ahonpaanjoki
Plan: Pasi_koko_stat01
7/31/2010
Uahonpaanjoki paauoma
87
Legend
EG Q1.56
WS Q1.56
EG Q1.45
WS Q1.45
EG Q0.89
86
WS Q0.89
EG Q0.37
WS Q0.37
EG Q0.3
WS Q0.3
Crit Q1.56
85
Crit Q1.45
Elevation (m)
Crit Q0.89
Crit Q0.37
Crit Q0.3
EG Q0
WS Q0
84
Crit Q0
Ground
82
0
200
400
600
800
Niemilammen alk...
17
16
14.9
Pohjapato
14
13
11
10...
9.1
8
7
6
5
4
3
Maantiesilta...
83
1000
Main Channel Distance (m)
Kuva 45. Kuvassa on esitetty kalibroidun mallin avulla lasketut vedenkorkeudet
kuudella eri virtaamalla.
10.4
Virtaamien määrittely
Todennäköisyysjakaumien käyttöön tulvien toistuvuuksien arvioimiseksi liittyy
useita oletuksia. Perusoletus harvinaisten tulvien suuruuden arvioimiseksi toistuvuusanalyysin avulla on, että menneitä tulvia voidaan käyttää tulevien tulvien ennustamiseen. Tulviin vaikuttavien tekijöiden oletetaan siis pysyvän samoina. Tämä
oletus ei aivan pidä paikkaansa, koska valumaalueen hydrologiaan vaikuttavat
mm. maankäytön muutokset. Myös ilmastonmuutos tulee toteutuessaan todennäköisesti vaikuttamaan tulviin. Muita todennäköisyysjakaumien soveltamisen edellytyksiä ovat havaintojen paikkansapitävyys, riippumattomuus ja satunnaisuus. Näin
ollen todennäköisyysjakaumia ei ole tarkoitettu käytettäväksi säännösteltyihin vesistöihin, koska juoksutuksia ei voida pitää riippumattomina ja satunnaisina.
Ylivirtaamien tarkasteluun tarvitaan riittävän pitkä aikasarja, jonka perusteella on
mahdollista analysoida esimerkiksi toistuvuusanalyysin avulla suurten virtaamien
(veden korkeuksien) esiintymistä ja todennäköisyyksiä. Tarkeelanjärveltä on saatavilla noin kahdenkymmenen vuoden pituinen simuloitu jakso päivittäisiä vedenkorkeushavaintoja. Näin suppean havaintoaineiston pohjalta ei voida saavuttaa
täysin luotettavaa arviota harvinaisten, suurten ylivirtaamien esiintymistodennäköisyyksistä. Kun riittävän pitkiä havaintojaksoja ei ollut käytettävissä tarvittavan
vesistön osalta tai sen läheltä, on käytettävä jotakin arviointimenetelmää. Tavallisimpia näistä ovat nomogrammien käyttö. Nomogrammeista saadun tulosten perusteella voidaan määrittää arviot myös eri toistuvuusaikojen mukaisille arvoille.
Sivu 64
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Patoturvallisuusohjeissa (Maa- ja metsätalousministeriö 1997) on määritelty, että
toistuvuusanalyysi mitoitustulvan määrittämiseksi suoritetaan Gumbelin menetelmällä, jos havaintojakson pituus on vähintään 20 vuotta. Toisaalta käyriä ei tulisi
ekstrapoloida pidemmälle kuin toistumisaikaan, joka on joko kaksi kertaa havaintosarjan pituus tai sata vuotta, kumpi vain on pienempi (Cudworth 1989). Ekstrapolointi todennäköisyysjakaumien avulla on sitä epävarmempaa, mitä harvinaisempaa tulvaa halutaan arvioida, koska suurin osa havainnoista koostuu yleensä
pienistä ja keskikokoisista tulvista. Ei ole myöskään varmaa, että isoimmat tulvat
edes noudattaisivat mitään jakaumaa. Tähän viittaavat myös VTT:n, Helsingin yliopiston ja Ruotsin Ilmatieteen laitoksen Rossby Centren yhteisprojektista saadut
tulokset, joiden mukaan useimmat yleisesti käytetyt tilastolliset menetelmät aliarvioivat poikkeuksellisten ilmiöiden esiintymistodennäköisyyttä selvästi (Makkonen
2006). Käytettäessä havaintoaineistona virtaamien sijasta vedenkorkeuksia, kasvaa epävarmuustekijöiden määrä. Vedenkorkeuden noustessa tulva-alueet laajenevat. Siten maksimivedenkorkeuksien väliset erot pienenevät tulvan toistuvuuden
pienentyessä.
Toistumisaika tai toistuvuus on tilastollinen käsite, jolla tarkoitetaan sitä ajanjaksoa, jonka kuluessa ilmoitettu arvo keskimäärin kerran saavutetaan. Todennäköisyysjakaumien avulla voidaan arvioida tulvien toistuvuutta asettamalla havainnot suuruusjärjestykseen ja määrittelemällä kullekin havainnolle toistuvuus. Yleisimmin vuosittaisten ylivirtaamahavaintojen teoreettisia toistumisaikoja määritetään Gumbellin kaavan avulla (Veijalainen 2004):
T
M
(7)
jossa Tr on toistumisaika (vuosia)
n on havaintojen lukumäärä
M on havainnon järjestysluku suurimmasta pienimpään
Tämän jälkeen havainnot voidaan piirtää ja määrittää graafisesti myös havaintoaineiston pituutta harvinaisempien tulvien toistuvuuksia. Alivirtaaman pysyvyyden
määrittelyssä lähtökohtana ovat vuosittaiset alivirtaamien aikasarjat. Pysyvyyskäyrät lasketaan kaikista tilanteista sekä vedenkorkeuksista ja menovirtaamista.
Pysyvyyskäyrällä ilmoitetaan, montako prosenttia kokonaisajasta vedenkorkeus on
tietyn rajan yläpuolella. Vedenkorkeuden sekä virtaaman pysyvyyskäyrät on piirretty tässä selvityksessä lineaarista asteikkoa käyttäen.
11
Suunnitellut vaihtoehdot
11.1
Vaihtoehdot
Tässä selvityksessä tarkastellaan keskivedenpinnan korotukselle kolmea eri päävaihtoehtoa A, B ja C. Lisäksi pohditan pohjapadon toista sijoituspaikkaa, jossa pato toteutetaan nykyisen paikan sijasta Kaijalan kävelysillan paikalle. Nykyinen Kaijalan silta on osoittautunut hiukan ahtaaksi ja kaloille hankalaksi ohittaa. Tällä sijaintipaikaltaan toisella vaihtoehdolla on haluttu tarkastella luonnonmukaisempaa
patovaihtoehtoa, jossa sekä joen ennallistaminen kaloille sopivaksi että ylivirtaamahäviöitä voitaisiin huomioida. Myös virkistyskäyttö joen ruopatulla osuudella paranee vedenpinnan noustessa nykyistä korkeammalle. Tarkastelussa ei ole otettu
huomioon Kaijalan nykyisen padon muuttamista säädettäväksi, koska se muuttaisi
järvet säännöstellyksi järviksi ja näin ollen mahdollisesti vaikeuttaisi liikaa hakemusprosessia. Kaijalan kävelysillan uudelleen rakentaminen on kuitenkin selvästi
kustannuksiltaan kallein vaihtoehto. Uudessa kävelysillassa padon tulisi sijaita sillan alla jolloin nykyinen betonisilta tulisi purkaa ja tilalle rakentaa esimerkiksi nykyistä pidempi, kevyt puinen kävelysilta. Raskasta liikennettä tuolla tiellä on jo nyt
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 65
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
pyritty vähentämään kiviestein. Kolmantena tarkasteltavana kohteena on selvittää
mitä vaikutuksia uoman virtausta estävällä kasvillisuudella on nykyisiin virtaamiin
ja järvien vedenkorkeuksiin. Kaikissa muissa paitsi viimeksi mainitulla vaihtoehdolla on tarkoitus leventää patoa jolloin myös virtaamat ovat matalan- että korkeanveden aikana suuremmat kuin nykyisellä padolla. Vedenkorkeuden kasvaessa tarpeeksi suureksi padon virtaamaa vastustava vaikutus tasoittuu kaikkien vaihtoehtojen osalta ja merkittäväksi jää järven pinnankorkeuden kannalta koko uoman
(Ahonpäänjoen) läpivirtauskyky.
Päävaihtoehto A (VEA)
Padon muotoilussa on tavoiteltu maltillista, noin 5 senttimetrin ylimpien vesien tasojen korotusta siten, että patoa korotetaan alivirtausaukon kohdalta 20 senttimetriä ja harjaa ylimmästä kohdasta 25 senttimetriä. Lisäksi uomaa ja padon harjaa
on levennetty 5,5 metriä nykyisestä. Laskennan tarkoitus on selvittää kuinka paljon patoa voidaan korottaa tulvia kuitenkaan merkittävästi kasvattamatta. Alivirtausaukon leveys kaikissa tapauksissa on 1,5 metriä.
Päävaihtoehto B (VEB)
Päävaihtoehdossa B on patoa korotettu lähelle sitä korkeutta jossa se oli ennen
vuoden 2004 purkua (+34 cm). Tässä vaihtoehdossa kuitenkin on lisätty alivirtausaukko kalojen kulun helpottamiseksi. Patoa korotetaan alivirtausaukon kohdalta 30 senttimetriä ja harjaa ylimmästä kohtaa 35 senttimetriä. Lisäksi uomaa ja
padon harjaa on levennetty 5,5 metriä nykyisestä tilanteesta. Uoman kavennusosa
on poistettu kokonaan. Laskennalla pyritään mallintamaan tilannetta, joka vallitsi
noin 20 vuoden ajan. Laskennassa ei ole kuitenkaan otettu huomioon aikaisemman
kivipadon säätöä kiviä poistamalla tulvien aikanaan tai harvasta kivetyksestä johtuvaa paikoitellen runsastakin läpivaluntaa.
Päävaihtoehto C (VEC)
Tavoitteena tässä päävaihtoehdossa on ollut korottaa keskivedenpintaa noin 30
senttimetriä, korottamalla pohjapadon harjaa (noin 45 cm) sekä leventämällä uomaa 5,5 metriä nykyisestä. Patoa on laskentaa varten korotettu alivirtausaukon
kohdalta 40 senttimetriä ja harjaa korkeammalta kotaa 45 senttimetriä. Tässä
vaihtoehdossa pyritään tarkastelemaan tilannetta, joka vallisi Tarkeelanjärvessä
30-luvulla ennen Lauttaanjoen ruoppausta, jolloin Niemilammen ja Tarkeelanjärven
vedenpinnat olivat eri tasoissa.
Lisäksi pohditaan vaihtoehtoja joissa Kaijalan nykyinen silta on purettu perustuksineen ja paikalle rakennettu pienempi kävelysilta. Uusi pato on rakennettu kävelysillan välittömään yhteyteen. Patoa levennettäisiin myös nykyisestä. Padon muoto
ja korotus olisi samaa luokkaa kuin valitussa vaihtoehdossa. Nykyinen pohjapato
poistettaisiin. Toisena pohdittavassa vaihtoehdossa pohjapato poistetaan nykyisestä paikasta ja nykyistä Kaijalan pohjapatoa korotetaan samaan korkeuteen kuin
vaihtoehdossa A. Samalla patoa pyritään muotoilemaan kalojen kululle sopivaksi.
Tarkoitus on selvittää voidaanko nykyistä kävelysiltaa käyttää kiinteän padon paikkana. Kolmannen vaihtoehdon avulla pyritään selvittämää mitä vaikutusta kasvillisuuden perkaamisella nykytilanteessa voisi olla uoman virtaamiin ja järvien vedenkorkeuksiin. Tehtyä uomamallin pohjan karheutta muutetaan heti padon jälkeen
100 metrin matkalta ja ennen maantiesiltaa noin 50 metrin matkalta. Uoman karheutta muutetaan niin että se vastaisi pajukon ja ruokojen kevyttä mekaanista
poistoa Ahonpäänjoen virtausta hidastavista kohdista.
Hyvänä lähtökohtana pohjapadon paikan siirrolle alemmaksi laskujokea, on jokivarren maanomistajien toiveet. Silloin esimerkiksi jokivarren maanomistajilla ei ole
korvausvaatimuksia ja että siirrosta hyödyn saavat maanomistajat vastaavat siirrosta aiheutuvista lisäkustannuksista.
Sivu 66
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Kuva 46. Havainnekuva vaihtoehtoisesta padon paikasta. Kaijalan kävelysilta on
myös hyvä paikka pohjapadon rakennuspaikaksi. Pohjapadon rakentaminen kauemmaksi alavirtaan hyödyttäisi joen varrella sekä virkistyskäyttöä vedenpinnan
noustessa nykyistä korkeammalle että maisema-arvoja sillan uusiutuessa. Kalojen
kulkua voitaisiin myös helpottaa uudella pohjapatoratkaisulla.
Moottoriajoneuvon kestävää siltaa rakennettaessa uoman reunoille tulisi aina jättää maaluiskat, joita pitkin saukko kulkee sillan ali. Jos luiskia ei ole, saukko kulkee
tien yli, mikä lisää auton alle jäämisen riskiä.
11.2
Laskentatulokset
Padon muotoilu muuttaa aina myös menovirtaamia, jotka vaikuttavat suoraan yläpuolisen järven vedenpinnan korkeuksiin. Järven ollessa nk. läpivirtausjärvi ei tulovirtaamien tyrehtymisestä ole juurikaan pelkoa. Näin ollen vedenpinta ei pääse
kuivinakaan kausina helpolla laskemaan alle suunnitellun padon harjan.
Alempana kaaviokuvassa esitetyt kuvaajat esittävät eri vaihtoehtojen vedenkorkeuden vuosittaista kulkua lasketulla ajanjaksolla 2008. Kuvassa 46 on luettavissa
vedenkorkeuksien ääriarvot. Kuviosta voidaan havaita, että suurimmat tulvahuiput
ovat laskentajakson aikana ajoittuneet tammikuun ja toukokuun väliin. Suurin mitattu tulvahuippu on ollut kuitenkin vuoden 2004 suursateista johtuva. Tulvan kestossa tuleekin tapahtumaan havaittavia muutoksia. Varsinaisissa harvoin toistuvissa tulvissa ei kuitenkaan suuria muutoksia laskennan perusteella saatu. Suunnitellut alimpien vedenkorkeuksien päiväarvot ovat heinä-elokuun välisenä aikana. Lasketuista vedenkorkeuksista voidaan todeta alimpien vedenkorkeuksien nousevan
merkittävästi nykyistä tilannetta korkeammaksi, kun taas ylimmät vedenkorkeudet
pysyvät lähellä nykytasoa. Tulvahuippujen näyttäisi nousevan huippuunsa nykyistä
myöhemmin sekä kestävän pidempään.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 67
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Kuva 47. Kaaviossa on esitetty jokaisen patovaihtoehdon vaikutus Tarkeelanjärven
vedenpinnan muutoksiin vuodelta 2008.
Taulukko 6. Suunnitellut uudet vedenkorkeuden tasot Tarkeelanjärvessä (N60+)
Korkeustasot
VEA
VEB
VEC
Selite
MW
84,23
84,27
84,32
Keskivedenkorkeus
HW
MHW
84,73
84,48
84,76
84,51
84,76
84,53
NW
MNW
MWweg
83,95
84,08
84,18
84,05
83,15
84,23
84,14
84,21
84,28
Pato
83,83
83,93
84,03
Ylin vedenkorkeus
Havaintojakson vuotuisten HWarvojen keskiarvo
Havaintojakson alin vedenkorkeus
Vuotuisten NW-arvojen keskiarvo
Kasvukauden (15.5...15.9) keskiarvo
Padon kynnyskorkeus (alivirtausaukko)
Padon rakentamisen jälkeen ylivedenkorkeus (HW) tulisi valitusta vaihtoehdosta
olemaan N60+(84,73 - 84,76), keskivedenkorkeus (MW) on N60+(84,23 - 84,32) ja
alivedenkorkeus (NW) on N60+(83,95 - 84,14) välillä. Alimmat vedenkorkeuden tasot on määritelty uusittavan padon purkautumiskyvyn mukaan ja korkeanveden
tasot lasku-uoman purkautumiskyvyn mukaan. Vedenkorkeuden pysyvyyskäyrästä
on havaittavissa että suunniteltu vedenkorkeus lasketulla ajanjaksolla tulee olemaan n. 90 % ajasta korkeuden A 84,10 m; B 84,20 m; C 84,25 m yläpuolella.
Tulvahuiput, jotka nousevat korkeutta 84,45 ylemmäksi ovat vain muutaman päivien pituisia. Havaitaan, että vaikka tulvavedenpintaan vaikuttaa eniten padon harjan korkeus, myös padon leveydellä on merkitystä. Tulvavedenpinnankorkeudet
vaihtelevat vähän keskimääräistä pienemmällä tulvalla välillä 84,25–84,35 metriä
(vaihteluväli 10 cm). Suurella tulvalla padon korkeuden merkitys vähenee. Valintavaihtoehdon merkitys on siten selvästi vähäisempi kuin pienellä tulvalla.
Sivu 68
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Kuva 48. Eri laskentavaihtoehtojen vedenpinnan pysyvyys.
Pysyvyyskäyrästä voidaan nähdä vedenpintojen olevan puolet ajasta vaihtoehdossa A tason N60+84,23, B tason N60+84,27 ja C tason N60+84,32 metriä yläpuolella.
Nämä edellä mainitut lukemat vastaavat laskettuja keskivedenpinnan arvoja.
Virtaamien osalta näyttäisi nousun tapahtuvan myös hiukan myöhemmin. Maksimija minimimenovirtaamat hiukan pienevät nykyisestä tilanteesta. Virtaamat eivät
kuitenkaan merkittävästi muutu nykytilanteeseen verrattuna. Virtaamien muuttumattomuus käy hyvin esille kuvan 50 virtaaman pysyvyyskäyrästä.
Kuva 49. Kaaviokuvassa on esitettynä kaikkien vaihtoehtojen vuoden 2008 virtaamavaihtelu.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 69
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Taulukko 7. Pohjapadon
Vaihtoehdot
MNQ
MQ
MHQ
HQ 1/20
HQ 1/50
suunnitellut virtaamat (m3/s) eri vaihtoehdoilla
VEA
VEB
VEC
Nykyinen
0,24
0,22
0,21
0,27
0,72
0,72
0,72
0,73
1,98
2,02
2,07
2,10
3,39
3,44
3,5
3,42
4,01
4,07
4,15
3,89
Kuva 50. Tulovirtaaman ja menovirtaamien pysyvyys.
Virtaamien toistuvuuksia laskettiin aiemmin esitetyllä Gumbelin menetelmällä. Laskenta osoitti kerran kymmenessä vuodessa esiintyvillä pienillä ja keskisuurilla virtaamien toistuvuuksissa vain hyvin pieniä eroja. Vasta yli kerran 20 vuodessa
esiintyvillä virtaamilla voitiin havaita nousevia eroja.
Kuva 51. Suunniteltujen vaihtoehtojen virtaamien toistuvuus.
Sivu 70
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
84.70
84.60
84.50
Järven vedenpinta +N60
84.40
84.30
84.20
84.10
84.00
83.90
83.80
83.70
83.60
0.00
0.20
0.40
0.60
0.80
1.00
1.20
1.40
1.60
1.80
2.00
2.20
2.40
2.60
2.80
3.00
Menovirtaama Q [m3 /s]
A
B
C
Nykytilanne
Kuva 52. Ahonpäänjoen ja samalla järvien lasketut purkautumiskäyrät.
Purkautumikäyristä voidaan todeta virtaamalla 2,2 m3/s ja noin vedenkorkeudella
N60+84,50 metriä uusien suunniteltujen patojen vaikutuksen loppuvan. Edellä
mainittujen arvojen jälkeen virtaaman purkautumiseen vaikuttaa uoman ominaisuudet kokonaisuutena.
84.70
vedenkorkeus N60+
84.50
84.30
84.10
Nykytilanne
Kasv.poist.
83.90
83.70
83.50
0.0
0.5
1.0
1.5
2.0
2.5
3.0
virtaama Q [m3/s]
Kuva 53. Ahonpäänjoen nykyinen ja perkauksen jälkeinen purkautumiskäyrä. Laskujoen laskentamallin uoman karheutta on muutettu niistä kohdin jossa kasvillisuutta esiintyy eniten. Pelkästään laskennallisesti tarkasteltuna uoman kevyelläkin
perkauksella on selkeä vaikutus laskujoen purkautumiskäyrään. Laskentamallilla ei
kuitenkaan voida mallintaa todellista tilannetta, koska muutosta uoman karheudessa on hyvin vaikea arvioida.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 71
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
12
Padon mitoittaminen
Pohjapato aiheuttaa veden virtauksessa epätäydellisen ylisyöksyn, jossa alavedenpinta on korkeammalla kuin padon harja. Ylisyöksypadossa padon harja on ylempänä kuin alaveden korkeus. Sama pato voi siis toimia vedenkorkeudesta riippuen
joko pohjapatona tai ylisyöksypatona. Tässä selvityksessä käytetään nimitystä
pohjapato, riippumatta siitä kummasta tyypistä on kysymys. Pohjapadon alustavassa mitoituksessa on käytetty ELY-keskukuksen Olli Jaakonahon tekemää mitoitusohjelmaa.
Mitoituksen lähtökohtana on ollut alimpien vedenkorkeuksien nostaminen niin korkealle kuin se haittaa aiheuttamatta on mahdollista, mutta kuitenkin niin ettei vaikutus keskivedenpintaan olisi 35 cm suurempi. Lisäksi kiinteän padon muotoilulla
on pyritty parantamaan korkean veden purkautumista. Korkean veden purkautumista parannetaan leventämällä padon purkausaukko 4-5,5 metriä nykyistä leveämmäksi. Sekä nykyisten että aikaisempien kevät- ja kesätulvien aikana ei järvialueella ole aiheutunut tulvavahinkoja, joten padon mitoituksessa on laskelmissa
perusteltua käyttää padon kohdalla noin 45 cm:n padotusta verrattuna HQ2004tilanteeseen. Alivedenkorkeuden mahdollisimman suurella nostolla pyritään myös
vähentämään vesikasvillisuutta. Padon mitoitus on tehty siten, että kalojen kulku
ei estyisi. Padon muoto on tehty loivasti v-muotoon jotta vesi matalan veden aikana ohjautuisi padon keskiosaan.
Pohjapadon rakentamisen seurauksena ylä- ja alavedenkorkeuksien ero on mitoitusvirtaamalla (joen alivirtaama) A =0,04 m3/s 27 cm, B=0,03m3/s 41 cm ja
C=0,022 m3/s 51 niin pieniä, ettei kalojen kulku vaikeudu liikaa. Ero kuitenkin riippuu siitä millä korkeudella Kaijalan padon harja on. Nykyisellä harjankorkeudella
ero ei pääse syntymään isoksi. Pieni ero johtuu Kaijalan padosta joka pitää alavedenpuoleisen vedenpinnan normaalia ylempänä.
12.1
Nykyinen pohjapato
Hankkeen pohjapato, Ahonpäänjoen ylin pohjapato, on Niemilammesta laskevasta
laskujoessa (N 6713365 E 2501662, KKJ peruskoordinaatisto). Sen harjan pituus
on noin 6 metriä. Uoman virtaussuunnassa pituutta padolla on noin 11 metriä. Harjan muoto on epätasainen vaihdellen noin 10 - 15 cm matalimman ja korkeimman
kohdan välillä. Padon harjan korkeus valtakunnallisessa korkeusjärjestelmässä
N60+83,51 (KHO: 16,90). Nykyisen padon on todettu suunnilleen vastaavan päätöksen mukaista korkeutta. Padon epätasaisen rakenteen takia laskelmissa käytetään keskiarvoa N60+83,63, joka paremmin vastaa veden purkautumista padosta.
Nykyisen ja suunnitellun padon koillinen ranta kuuluu kiinteistöön RN:o 17:4 ja
lounainen ranta kiinteistöön RN:o 2:45. Padon rakentamisen jälkeen padon korkeus on tarkastettu ELY-keskuksen toimesta vuonna 2006 ja uudelleen kevään 2010
siivikkomittausten aikana.
Vesihallituksen vuoden 1972 esityksessä padon harjan leveys on 2 metriä ja sivujen luiskan kaltevuus 1:2. Tällä hetkellä ko. pato on rakenteeltaan pohjapato joka
on kavennettu 2,5 metriä, uoman koko leveydestä (noin 11 m). Pato on noin 6
metriä leveä.
Vesihallituksen 1972 tekemässä esityksessä on pato rakennettava paaluvälille
17+00 - 19+00. Padon aukon pohjan (=harjan) korkeus on oltava tasossa
N60+83,51 ja leveys oltava 2,0 m luiskan kaltevuudella 1:2. Vesihallituksen esityksen laskelmien mukaan Niemilammen ja Tarkeelanjärven vedenkorkeudet tulisivat
MHW=N60+84,31;
MWveg=N60+83,71
ja
olemaan,
HW=N60+84,81;
NW=N60+83,61. Nykyiset havaitut ja simuloidut vedenkorkeuden arvot vastaavat
melko hyvin silloisen vesihallituksen määrittelemiä vedenpinnan tasoja.
Sivu 72
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
12 m (1:2)
19,40
8m
18,40
6m
17,90
2,5 m
1 m
1,5 m
83,51
16,90
Kuva 54. Havainnekuva vesihallituksen 1972 esityksessä määritelty pohjapadon
muoto (yllä) ja alla kuvattuna nykyinen vuonna 2004 madallettu pohjapato.
Korkein hallinto-oikeus päätöksessään velvoittaa rakentamaan padon vesioikeuden
määräämää korkeutta 5 cm korkeammaksi. Muilta osin ei KHO katsonut olevan aihetta muuttaa vesioikeuden päätöstä. Vesioikeus on vuoden 1972 päätöksessään
päättänyt padon rakennettavan pohjapatona niin, ettei sillä supisteta harjakorkeuden yläpuolelta uomaa. Vesioikeuden päätöksen johdosta järvistä virtaavan veden
määrä on kasvanut selvästi vesihallituksen esitykseen nähden.
12.2
Uusittava pohjapato
Pohjapadon sydän valetaan veden kulutuksen kestävällä betonilla mitoituskuvan
muotoiseksi. Betoni vahvistetaan raudoituksella. Betonisen sydämen tarkoitus on
kestää kulutusta mahdollisimman kauan ja varmistaa ettei harjan korkeutta voida
kovin helposti ihmisen toimesta muuttaa. Harjakorkeudet on esitetty alla olevassa
padon mitoituskuvassa. Laskuaukon leveys on 1,5 metriä. Pohjapato rakennetaan
lievästi v-muotoon. Padon yhteen laskettu leveys on noin 11 metriä. Muotoilun ja
leventämisen tarkoitus on kuivan ajan virtaaman keskittäminen yhteen kohtaan
sekä yliveden nopeampi purkautuminen verrattuna nykyiseen patoon. Muuten
suunniteltu patomalli toimii kuten suora vastaava pato.
84,30
5,75 m
5,75 m
84,15
0,25 -0,45 m
Vanhan padon leveys noin 6,5 m
84,00
1,5 m
C =+45 cm
B =+35 cm
A =+25 cm
(83,88)
83,95
uusi kynnyskorkeus
C =+40 cm
B =+30 cm
A =+20 cm
(83,83)
83,80
83,65
83,63
83,50
Vanha pato
83,35
11 m
Pato levenee
5m
10,0
8,0
83,20
83,05
6,0
5,0
4,0
3,0
2,0
1,0
0,0
-1,0
-2,0
Kuva 55. Suunnitellun pohjapadon esimerkkimitoituskuva. Kuvassa on katkoviivalla
merkitty nykyisen pohjapadon harjan korkeus ja leveys ruskealla katkoviivalla. Padon pohjan vinolla muotoilulla ohjataan vesi alivirtausaukkoon kalojen ohikulun
varmistamiseksi.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 73
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Kuva 56. Esimerkkikuva Ahonpään laskujokeen soveltuvasta pohjapatoratkaisusta
johon olisi suunniteltava kaloille soveltuva alivirtausaukko.
Hyvin suunnitellulla padolla voidaan pitää tulvavedenkorkeudet ennallaan tai lähes
ennallaan. Edellä mainittujen etujen lisäksi ainakin padon luvaton purkaminen tulee vaikeammaksi toteuttaa kiinteämmän (betonisydämen) rakenteen johdosta.
Uudella patomallilla keskivedenkorkeudet nousevat aikaisemmin pitkään vallinneelle tasolle. Alimpien vedenkorkeuksien nousun voidaan olettaa parantavan virkistyskäyttömahdollisuuksia.
Kuva 57. Esimerkkikuva pohjapadosta jossa alaveden puoli on loivennettu erikokoisilla verhouskivillä. Kaloille soveltuva kulkuväylä on muotoiltu kivien avulla padon keskikohtaan.
Sivu 74
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
12.3
Padon tekniset korkeudet
Alennetun kohdan (alivirtausaukon) harjakorkeus on (VEA) N60+83,83 m, sen vieressä oikean ja vasemman harjan korkeus N60+83,88 m. Vaihtoehdolla B samat
mitat on N60+83,98 m ja N60+84,03 m. Vastaavasti vaihtoehdossa C alivirtausaukon kohdassa harjan korkeus on N60+84,03 m ja molemmilla puolilla
N60+84,08 metriä.
Kiilataan moreenilla
Sydän upotetaan syvyyteen +81,50
A =+83,83 m
B =+83,93 m
C =+84,03 m
Kiviheitoke 100-200 mm
(voidaan korvata kivisellä
moreenilla)
Moreenitäyttö
tai tiiviiseen maakerrokseen asti
Kuva 58. Suunnitellun betonisydämisen pohjapadon esimerkinomainen mitoituskuva sivulta. Padon sijoittuessa lähelle Kaijalan siltaa on sillan pohjaa muotoiltava
niin ettei jyrkkä pudotus aseta estettä kalojen kululle.
Mainitut korkeudet ovat keskimääräisiä korkeuksia. Pohjapato muotoillaan luonnonmukaiseksi niin hyvin kuin se vain on mahdollista, joten siinä ei saa näkyä suoria pintoja selvästi. Padon sivut ovat lievästi loivat noin 5,75 metrin matkalta. Tasaista osuutta on alivirtausaukon kohdalla noin 1,5 metriä. Padon päiden verhous
ulotetaan vähintään äyrään tasoon. Padon harjan syvyys on vähintään 0,5 m ja
luiskakaltevuus alaveden puolella noin 1:15 tai loivempi ja yläveden puolella noin
1:2.
Pohjapato kiviverhoillaan. Verhouskivinä käytetään maisemallisten syiden takia lajittumatonta luonnonkiveä (d65> 300 mm). Ainoastaan alivirtaus-aukkoa ei maisemoida. Tarvittaessa padon reunaan kiinnitetään kiinteästi vedenpinnan mittalaite. Työt pyritään tekemään kuivatyönä työpadon suojassa. Vesi johdetaan työn aikana joko uoman laitaan kaivettavaa kanavaa pitkin tai halkaisijaltaan noin 1 metrin putken tai kahden 0,8 metrin putken kautta. Kulkuyhteys ja rakentaminen tehdään padon länsipuolelta. Toteutettavat kulkuväylät sovitaan maanomistajan kanssa maastossa. Kulkuväylät tarkistetaan ja niiden soveltuvuus kuljetuksen kestäväksi määritellään erikseen. Rakentamisesta aiheutuneet vahingot ja haitat korvataan maanomistajalle.
12.4
Padon rakennustapaselostus
Padon tarkka sijainti sovitaan maastossa ja padon sijainti mitataan sekä merkitään. Aloituskokouksessa sovitaan säilytettävä ja tarvittaessa suojattava kasvillisuus. Aloituskokouksessa tulee olla kunnan ympäristöasioita vastaava henkilön
mukana. Urakoitsija huolehtii työalueiden raivauksesta. Työalueelta poistetaan vain
ne puut, jotka rakentamisen takia on pakko poistaa. Padon vaikutuksesta alimmat
vedenkorkeudet nousevat, jolloin nykyisin vesirajassa kasvavat puut ja pensaat on
raivattava pois. Raivaus toteutetaan ennen padon rakentamista tulevan MW + 0,1
m -tason alapuolelta, jolloin raivattavaa aluetta on noin 0,4-0,5 metrin vyöhyke
kuivakauden vesirajasta mitattuna.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 75
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Samalla kertaa padon rakentamisen kanssa laskujoen penkereeltä tulevan veden
virtausta haittaavista kohdista kaadetaan puut ja muut kasvit.
Ennen vedenkorkeuden nostoa on veden alle jäävältä alueelta raivattava puut ja
pensaat ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Raivaustöiden aloittamisesta on hyvissä ajoin ennakolta ilmoitettava tilojen omistajille. Raivausjäte voidaan esimerkiksi poistaa tai hävittää polttamalla. Hyötypuiden osalta on sovittava ja toimitettava lähistölle kunkin tilan omistajan osoittamaan paikkaan.
Luvan saajan on ennen vedenkorkeuden nostoa huolehdittava kustannuksellaan
myös tarvittavista rajamerkkien siirroista.
1m
3,5 m
6,5m
0,5 - 1 m
Kuva 59. Nykyisen padon kavennetut alueet molemmilta puolilta poistetaan ja uusi
pohjapato rakennetaan koko laskujoen leveydeltä, jolloin pato levenee nykyisestä
noin 4 - 5,5 metriä. Samalla veden virtausta haittaavat kasvustot poistetaan joen
rannoilta.
Eloperäiset maat poistetaan kantavaan pohjamaahan asti padon alta. Vanhan padon kavennuskohta myös poistetaan. Hiekkamoreenitiivistettä varten kaivetaan
ura, jonka leveys pohjan tasolla on noin 2 metriä. Vanhan padon kiviaineksen uudelleenkäyttömahdollisuus tarkastetaan kaivuun yhteydessä. Padon pohjan tiivistemateriaali on hiekkamoreeni, josta on poistettu halkaisijaltaan yli 100 mm:n kivet. Tiivistys tehdään korkeintaan 0,2 metrin kerroksina 400 kg:n tärylevyllä siten,
että ylityskertoja tulee vähintään kuusi. Tiivistemateriaalin seassa ei saa olla jäätynyttä maa-ainesta tai lunta, jäätä tai humusmaata. Samoin tiivistettävän kerroksen alustan on oltava lumesta vapaa. Padon rakenteiden alta ranta-alueella pyritään kaivamaan humusmaat mahdollisuuksien mukaan levyinä pois. Levyt käytetään lopuksi verhouksen ja ranta-alueen maisemointiin.
Padon pintaosan sekaan upotetaan kiviä, joiden tarkoitus on rikkoa padon suora
pinta mahdollisimman luonnonmukaiseksi. Pohjapato verhotaan kivillä niin, että se
näyttää mahdollisimman paljon luonnonmukaiselta. Verhouksen paksuus on luonnonkivellä vähintään 0,3 m. Verhous rakennetaan kiviaineksesta, jossa ei saa olla
maata mukana, kaivinkoneen kauhalla sirottelemalla, painamalla ja tamppaamalla.
Tämän jälkeen verhouksen raot täytetään soralla levittämällä ohut kerros, joka
Sivu 76
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
viedään veden avulla kivien väliin. Tätä toistetaan, kunnes raot ovat täynnä. Kun
pohjapatoon asennetaan koholla olevia ns. maisemakiviä (d = 0,4–0,8 m), on ne
upotettava puoliksi betoniin. Verhouksen liittyminen luonnolliseen maahan tehdään
huolellisesti ja kaikki taitteet pyöristetään. Padon ja ylävirran puolen verhouksen
muotoilulla pyritään kokonaan poistamaan "säännöllinen" muoto näkyvistä. Harjalla ja padon ylävirran puolelle asennettavien maisemakivien avulla vesipeili pyritään
rikkomaan, jolloin pohjapato maisemoituu paremmin. Kiviverhouksen ja perusmaan väliin asennetaan suodatinkangas.
Kuva 60. kuvaparissa kaksi esimerkkiä pohjapadoista, jotka on vahvistettu betonisydämellä.
Yhtenäinen tiivis verhous harjalla ei saa olla suunniteltua harjaa korkeammalla,
mutta yksittäisten kivien yläreuna voi olla 0,05–0,1 m harjaa korkeammalla. Harjan ylävirran puoleisten isojen yksittäisten maisemakivien tai pienten maisemakiviryhmien yläreuna voi olla 0,2–0,3 m tiivisteen harjaa korkeammalla. Ne eivät kuitenkaan saa huonontaa merkittävästi padon purkukykyä. Padon ns. määräävä
poikkileikkaus on suunnitellun harjan kohdalla. Padon valmistuttua alue siistitään.
Mahdolliset ylimääräiset massat kuljetetaan pois. Kaikki kiviaines käytetään pohjakynnyksen ja kalannousuluiskan kiveämiseen. Kaikki virtausalueella olevat leikatut
alueet maisemoidaan ympäristöön sopivalla tavalla joko kivillä tai soralla.
12.5
Kustannusarvio padon rakentamisesta
Padon rakentamisen kokonaiskustannusarvio ovat noin 2 000-5 000 € (alv 0 %).
Talkoilla ja saaduilla lahjoituksilla voidaan kuitenkin merkittävästi pienentää rakentamiskustannuksia. Erillisen suunnitelman mukaan tehtävien maisemointitöiden
kustannukset ovat 5 00 - 1000 € (alv 0 %). Padon rakentaminen nykyisen Kaijalan
sillan kohdalle lisää kustannuksia talkoo-osuudesta riippuen noin 1000 - 5000 euroa.
12.6
Patovaihtoehtojen vertailua
Tämän selvityksen laskentatulosten pohjalta ei tullut esille teknistä estettä pohjapadon sijoitukselle Kaijalan sillan kohdalle. Nykyistä siltaa ei kuitenkaan voitaisi
käyttää patona, koska harjan nostaminen nykyisestä pienentää aukkoa liikaa. Lisäksi padon säätäminen settilankuilla muuttaisi padon säädettäväksi. Säädettävyys
muuttaa hakemuksen säännösteltävän vesistön tapaukseksi, joka vaikeuttaa hakemusprosessia. Padon uusi sijainti alempana joessa lisää hiukan vesitilavuutta ja
uutta maa-aluetta tulisi jäämään alimpien vedenpintojen alle. Muutokset virtaamissa ja vedenkorkeuksissa olisivat samaa luokkaa kuin nykyiselle paikalle tehtävät
muutokset. Kaijalan pato myös padottaa lievästi virtaamaa suurien virtaamien aikana kun vedenpinta on noussut siltarakenteen kannen tasolle. Häviöitä virtaamissa aiheuttaa myös uomassa paikoittain esiintyvä tiheä kasvusto. Tämän tiheän
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 77
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
kasvuston ruoppaaminen parantaisi virtaamaa uomassa ainakin pienissä ja keskisuurissa tulvissa kun taas leveämpi pohjapatoratkaisu vähentäisi virtaushäviöitä
enemmän pienten tulvien aikana. Uoman pienellä perkaamisella oikeista kohdista
saattaa olla luultua suurempikin vaikutus virtaamiin. Pato Kaijalan sillan paikalla lisää myös hankkeen kokonaiskustannuksia purkutyön ja uuden sillan osalta. Kaijalan sillan harjaa madaltamalla nykyisen padon ylä- ja alavedenpintojen ero kasvaa.
Korkeuseron kasvaessa tarpeeksi suureksi tulee ylempänä oleva pato muotoilla siten, ettei se vaikeuta kalojen liikkumista padon ohitse. Kaijalan sillan harjan mahdollinen madaltaminen heikentäisi myös virkistyskäyttöä juuri ruopatulta osuudelta, kun alemmat vedenpinnat laskevat nykyisestä.
12.7
Arvio työajasta
Jokiuoma ja järvien rantavyöhykkeet raivataan vedenkorkeuden ollessa matalalla.
Raivaus voidaan tehdä myös talvella. Pohjapato tehdään kuivatyönä ensisijaisesti
kesäaikana. Arvioitu työn kokonaiskestoaika on 3–4 viikkoa.
13
Hankkeen vaikutukset ja haittavaikutusten lieventäminen
13.1
Vaikutukset vesistöön
Suunnitelmanmukaisen vedenpinnan noston vaikutukset järvien hydrologiseen tilaan ovat vaihtoehdosta riippuvia. Tarkeelanjärven ja Niemilammen keskisyvyydessä, keskimääräisessä viipymässä ja vesitilavuudessa tapahtuu vaihtoehdosta riippuen suuriakin muutoksia (Taulukko 8-10). Taulukoiden arvot on laskettu keskivedenpinnan korkeudella (MW). Lisäksi arvoihin on otettu mukaan myös laskujoen
osuus Kaijalan kävelysillalle saakka sekä pienten saarien pinta-alat.
Taulukko 8. VEA vedenpinnan noston
Molemmat järvet
Vesiala ha
Kokonaisrantaviivan pituus km
Tilavuus milj m3
Keskisyvyys m
Suurin syvyys m
Keskimääräinen viipymä vrk
seurauksena
Nykyinen
112,3
11,85
1,47
1,67
2,71
23,2
tapahtuvia muutoksia.
Suunniteltu Muutos
117,7
5,4
12,44
0,59
1,75
0,289
1,89
0,22
2,93
0,22
28,2
5,0
Taulukko 9. VEB vedenpinnan noston
Molemmat järvet
Vesiala ha
Kokonaisrantaviivan pituus km
Tilavuus milj m3
Keskisyvyys m
Suurin syvyys m
Keskimääräinen viipymä vrk
seurauksena
nykyinen
112,3
11,85
1,47
1,67
2,71
23,2
tapahtuvia muutoksia.
Suunniteltu Muutos
118,7
6,4
12,56
0,71
1,81
0,343
1,93
0,26
2,97
0,26
29,1
5,8
Taulukko 10. VEC vedenpinnan noston seurauksena tapahtuvia
Molemmat järvet
Nykyinen
Suunniteltu
Vesiala ha
112,3
120,0
Kokonaisrantaviivan pituus km
11,85
12,73
1,47
1,88
Tilavuus milj m3
Keskisyvyys m
1,67
1,98
Suurin syvyys m
2,71
3,02
Keskimääräinen viipymä vrk
23,2
30,2
Sivu 78
muutoksia.
Muutos
7,7
0,88
0,413
0,31
0,31
7,0
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Padon rakentamisella ei ole suurta kokonaisvaikutuksia laskujoen virtaamiin, koska
varastotilan muutos on pieni laskujoen virtaamaan nähden. Jos muutosta virtaamaan tulee, on sillä laskujoen vesimäärään pieni laskeva vaikutus. Kesäaikainen
vedenlaatu saattaa parantua kun haitallisten aineiden pitoisuudet pienentyvät vesitilavuuden kasvaessa. Toisaalta viipymän kasvaessa on sillä vedenlaatuun taas
vastakkainen vaikutus. Järven sisäiset virtaukset saattavat voimistua sekä uposettä avovesikasvillisuuden vähetessä.
13.2
Vaikutukset tulviin
Viime vuosina virtaamavaihtelut alueen vesistöissä ovat olleet voimakkaita. Rankkasateiden aikana vedenpinnat nousevat herkästi tulvalukemiin ja vastaavasti kuivina jaksoina laskevat haitallisen alhaisille tasoille. Kuivat jaksot saattavat kestää
jopa kuukausia, kuten esimerkiksi vuosien 2002 ja 2003 aikana tapahtui. Kesäaikaan myös voimakas järvihaihdunta voi pudottaa vedenkorkeuksia, jolloin esimerkiksi Myllypurosta tuleva virtaama saattaa pienentyä oleellisesti. Alimpien vesipintojen noston ansiosta kesäajan vedenkorkeudet pysyvät pitempään korkeammalla,
jolloin virkistyskäyttöedellytykset ovat paremmat. Vedenpinnan vuotuiset vaihtelut
myös pienevät vesitilavuuden kasvaessa. Tulvaongelmien pienentämiseen tulee
kiinnittää huomio tulevien hankkeitten myötä, esimerkiksi laskujoen ennallistamisen ja mahdollisen kosteikkojen rakentamisen yhteydessä.
Valuma-alueen koolla on merkittävä vaikutus ylivalumien syntyyn. Suuri pinta-ala
merkitsee valunnan eräytymisajan kasvua ja pienempää aluesadannan tai sulannan huippua. Näin ollen valuntahuiput loivenevat valuma-alueen alan kasvaessa.
Lisäksi alueen muodosta ja pinta-alasta osaltaan riippuu, miten pitkä matka alueen
eri osista saapuvien vesien on kuljettava. Mitä pitempi tämä matka on, sitä kauemmin veden virtaus kestää ja sitä enemmän on tilaisuutta haihtumiseen ja maahan imeytymiseen. Tarkeelanjärvellä vedenpinnan vuotuisesta vaihtelusta voidaan
todeta vuosittaisen korkean veden jakson olevan ajaltaan lyhyt. Tähän vaikuttaa
pieni vesitilavuus, järven lyhyt viipymä ja melko hyvä veden purkautumiskyky. Eli
hydrologisilta ominaisuuksiltaan järvi soveltuu hyvin kevättulvien aiheuttamiin vedenpinnan muutoksiin. Valuma-alueella sijaitsevat järvet tasoittavat virtaamia
voimakkaasti, näin varsinkin säännösteltyjen järvien kohdalla. Useat perättäiset
sateiset vuodet saattavat kuitenkin täyttää järvet, jolloin varastointikapasiteetin
ylittyessä tulvimisen riski kasvaa. Myös hidas umpeenkasvu pahentaa tulevaisuudessa tulvia varastotilavuuden pienentyessä ja virtausten heikentyessä. Näiltä edellä mainituista syistä syntyviltä nykyistä suuremmilta tulvilta suojautuminen saattaa johtaa muihin pakollisiin toimenpiteisiin kuten laskujoen ruoppaukseen ja rakennusten pengertämiseen.
Kuva 61. Kuvaparissa vuoden 2010 kevättulva. Paikoin rantarakentaminen on hyvin lähelle järveä sijoittunutta. Kuva 13.5.2010, vedenkorkeus N60+84,27 m
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 79
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Yleensä kevättulvat ovat tähän asti aiheuttaneet suurimmat ylivirtaamat. Kesä- ja
syystulvia aiheutuu puolestaan runsaista sateista. Alkukesällä vedenpinta saattaa
vielä olla lumen sulamisvesien takia korkealla, jolloin pienikin sademäärä voi nostaa pienen järven vedenpintaa huomattavasti. Sulamisvesien lisäksi myös rankkasateet voivat aiheuttaa tulvimista kesällä kun Ahonpääjoen ja Niemilammen sekä
Tarkeelanjärven eteläosan matalien virtausuomien vedenjohtokyky on kasvillisuuden vuoksi heikompi kuin keväällä. Kesällä 2004 heinäkuun lopussa mitattiin Helsinki Vantaan lentokentän sadeasemalla, viiden päivän sadesummaksi 151.4 mm.
Näin suuret sateet vaikuttivat myös suunnittelualueen valuma-alueella, nostaen
Tarkeelanjärven vedenpintoja loppukesästä (3.8.2004) huippukorkealle. Keväällä
samansuuruinen virtaama ei olisi aiheuttanut normaalia suurempaa nousua, koska
syksyllä kasvillisuuden aiheuttaman vesistön vedenjohtokyky heikkenee.
Kuva 62. Kuvaparissa oikealla kevättulva 2010 Rapakon metsässä ja vasemmalla
Ahonpäänjoen pohjapadon kohdalta. Oikea kuva 13.5.2010, vedenkorkeus N60+
84,27 m. Vasen kuva otettu 11.4.2010, vedenkorkeus N60+ 84,13 m.
Erityisesti kevättulvan merkitys rantojen umpeenkasvun hillitsijänä on yleensä suuri. Tulvat kuitenkin tuovat runsaasti ravinteita mukanaan. Valuma-alueen järvisyys
vaikuttaa merkittävästi tulvan korkeuteen säännöstelemättömillä järvillä. Mikäli
kevättulvaa ei tule, voi seurauksena olla umpeenkasvun kiihtyminen suojaisessa
Niemilammessa. Kuollut eloperäinen aines ei enää huuhtoudu rannalle vaan jää
rantaveteen, jossa se hajoaa hyvin hitaasti vähähappisessa tilassa ja voimistaa
rantojen umpeenkasvua. Kevättulvan suuruutta voidaan mitata kevättulvamittarilla, joka kuvaa kevään ylimmän vedenkorkeuden suhdetta kesän keskivedenkorkeuteen.
Veden korotuksesta voimistuva tilapäinen kiintoaineen kulkeutuminen alempiin vesistöihin on niin kutsuttua törmä- ja rantaeroosiosta. Kiintoaine ajautuu kulkeutumisprosessien kautta virran mukana alavirtaan. Monet kiintoainepartikkelit varastoituvat suvantojaksoille tai tulvatasanteille. Yleisesti kuitenkin kiintoaineen huuhtoutuminen uomiin sekä kulkeutuminen uomissa on luonnollinen ja tarpeellinen
prosessi, joka ylläpitää purojen sekä jokien muutosprosesseja ja elinympäristöjä.
Kiintoaineen lajittuminen valikoivan kuljetuksen kautta luo monipuolisen elinympäristön niin kaloille kuin muillekin vesieliöille. Ainoastaan tilanteissa, joissa kulkeutuvan kiintoaineen määrä ylittää virtaveden läpikuljetuskyvyn ja kiintoainetta kertyy uomaan, sitä voidaan pitää ongelmana. Korotushanke voikin tilapäisesti voimistuttaa eroosiota jolloin myös kiintoaineen määrä uomassa voi tilapäisesti ylittyä.
Eroosion takia hienompi kiintoaines voi myös hetkellisesti vaikuttaa Ahonpäänjoenveden laatuun. Tästä syystä hankkeen toteutuksessa on käytettävä menetelmiä
jossa irtoavan kiintoaineen määrä tulee minimoida.
Sivu 80
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Kuva 63. Tulvien vaikutusten pienentämiseksi voidaan penkereet rakentaa mahdollisimman lähelle rakennuksia, jolloin ranta jää tulva-alueeksi.
Lähelle rantaa rakennetut pengerrysalueet voivat rakentamiskustannuksiltaan olla
hyvinkin suuria. Suurten rakennuskustannusten johdosta vettymishaittojen estäminen laajoilla toimenpiteillä on kohtuuttoman kallista, jolloin esimerkiksi pengerrysten sijasta hakija velvoitetaan maksamaan vain alueiden vettymisvahingoista
rahakorvaukset.
Keskimäärin tulvat kestävät yleensä hyvin lyhyen aikaa. Suurin merkitys on sillä
koska tulva syntyy. Tulvan syntyminen syksyllä koetaan monella tapaa haitallisempana kuin keväällä sattuva tulva. Tarkasteltaessa tietyn tulvan kestoa saattaa
se kuitenkin erota selvästi keskiarvosta. Pohjapadon korotuksella on kuitenkin vaikutusta vedenkorkeuteen ja tulvien kestoon. Alla olevassa kuvassa 64 on tulvan
kestosta laadittu kaavio olemassa olevan simuloidun vedenkorkeuden ja laskettujen vaihtoehtoisten tilanteiden kahdenkymmenen vuoden päivittäisen vedenkorkeuksin mukaan. Kaaviossa on esitetty miten keskivedenkorotus vaikuttaa tulvien
kestoon.
Padon korottaminen vaikuttaa suoraan vedenkorkeuksiin Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä. Alimmat vedenkorkeudet tulevat riippumaan korotuksen määrästä.
Keskimääräisiin ja huipputulviin korotus vaikuttaa sitä vähemmän mitä korkeammista vedenpinnan arvoista on kyse. Vaikka tulvien kestoajat tulisivat kaksin- tai
kolminkertaistumaan, ei tarkasteltavissa tilanteissa huipputulvien kestot keskimäärin ole kuin kaksi tai kolme päivää. Huipputulvien kestoajat ovat keskimäärin samaa luokkaa kuin aikaisemminkin.
Kun järven alivedenpintaa nostetaan, mutta ylivedenkorkeudet pidetään ennallaan,
yliveden aikaiset virtaamat Ahonpäänjoessa lisääntyvät. Jotta virtaaman lisäys ilman veden nousua halutaan varmistaa, on patoa levennettävä, kuten on esitetty
ja mahdollisesti Nummijokea on perattava vedenjohtokapasiteetin parantamiseksi.
Vähintään laskujoen kasvillisuus tulee niittää vuosittain riittävänpitkälle alavirran
suuntaan.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 81
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Muutokset
merkittäviä
Muutokset pieniä
Ei vaikutusta
Korkeat vedet
Toistuu noin joka toinen vuosi
Suuret tulvat
Huipputulvat
Toistuu noin joka neljäs vuosi
Toistuu noin 1/15
vuodessa
Toistuu noin joka kuudes vuosi
Kuva 64. Tulvien kestoaika. Taulukkoon on lisätty nykytilanteen mukainen keskimääräinen huippuvedenkorkeus ja suurin havaittu huipputulva.
13.3
Vaikutukset virkistyskäyttöön
Lomakiinteistöjen virkistyskäyttömahdollisuuksiin vaikuttavat monet tekijät. Merkittävimpinä tekijöinä virkistyskäytön huonontumiseen on veden laatuun ja käyttökelpoisuuteen liittyvät muutokset. Veden laatu vaikuttaa erityisesti vesiharrasteiden perusteella muodostuvaan virkistysarvoon. Myös rantojen käytettävyys vaikuttaa ainakin uintiin ja veneilyyn sekä loma-asuntojen ja leirialueiden käyttöön. Lisäksi on merkitystä järvimaiseman kauneudella. Veden laadun ohella ovat veteen
välittömästi liittyville virkistysmuodoille tärkeitä veden riittävyys, riittävän pienet
vedenpinnan korkeuden muutokset ja vesirajan paikka. Itse vesiympäristön muodostama virkistysarvo liittyy vesimaisemaan ja siihen yhteydessä oleviin harrastuksiin. Vesistöt synnyttävät viihtyisyyshyötyjä ihmisten nauttiessa miellyttävästä
ympäristöstä. Myös vesistön ja rantojen yleinen siisteys liittyy viihtyisyyteen, ja sitä parantamalla voidaan vähentää viihtyisyyshaittoja. Viihtyisyyshyödyt ovat osin
päällekkäisiä virkistyskäyttöhyötyjen ja käytöstä riippumattomien hyötyjen kanssa.
Viihtyisyyshyötyjä arvioidaankin yleisesti niiden yhteydessä eikä omana kategorianaan.
Hankkeella on myönteinen vaikutus kotitarve- ja virkistyskalastukseen veden määrän ja laadun parantuessa Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa.
Suunnittelualueen järvistä Tarkeelanjärvellä on vesistöyhteys Myllypuron kautta
Someron Heinijärvelle. Niemilammesta Etelään vesistöyhteys on Pusulanjärveen ja
Lohjan alueen isoihin vesistöihin jossa on paljon melojien suosiossa olevia vesistöreittejä ja muutenkin runsasta vesiliikennettä.
Tarkeelanjärven rannoille voi tutustua pyöräillen, patikoiden tai hiihtäen. Lähialueen joissa ja sen varrella on tutustumisen arvoisia koskikohteita ja luonnontilassa
olevia polkuja. Alueen maalaismaisemissa näkymät järvien sekä jokien varsilla ovat
kauniita ja monimuotoisia. Lähialueen kulttuurimaisemasta löytyy mm. vanhoja
mylly- ja patorakenteita.
Sivu 82
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Heinijärvi
Melontareitti Heinijärvelle
noin 17 km
Tarkeelanjärvi
Ylitettävä maakangas
Ylitettävä tie
Kuva 65. Kokeneemman melojan on mahdollista päästä Someron Heinijärvelle melottuaan noin 17 kilometrin matkan ja ylitettyään viisi maantie-estettä ja yhden
kapean maakankaan.
Vedenpintojen nosto edesauttaa alueen vesillä liikkumista ja viihtyisyyttä. Kunnostustoimenpiteiden jälkeen mahdollisuutta järvien liittämistä osaksi Tammelan, Someron ja Karkkilan luontoreitteihin on selvitettävä. Melontareitti Someron suuntaan keväisin voisi olla ainakin selvittämisen arvoinen asia.
Melonnan, veneilyn sekä retkeilyn kannalta olosuhteet Tarkeelanjärvellä ja Niemilammella Pusulan ja Someron Heinijärven suuntaan vaihtelevat vuodenaikojen ja
virtaaman mukaan. Melojille ainakin Myllypuron pohjoispää keväisin tarjoaa elämyksiä ja haasteita. Joen latvaosat virtaavat metsäisten alueiden halki, missä kosket ja paikoin jokiuoma tarjoavat nähtävää ja koettavaa. Myllypuron Antiaistentien
siltaa onkin korjattu ja siihen on lisätty vuoden 2009 aikana yksi rumpuputki jolla
on vaikutusta veden virtaamaan joessa. Ahonpäänjoki virtaa taas kauniissa maalaismaisemassa peltojen välissä. Paikoittain Pusulanjoki voi tarjota mukavan kohteen aloittelevalle melojalle matalankin veden aikaan.
Runsas kasvusto oli haitannut Niemilammen Hyvinvointikeskuksen toimintaa ja
Saalem-lähetys ry:n leiritoimintaa Tarkeelanjärven puolella, lähinnä huonon maisemakuvan sekä uimisen vaikeutumisena. Soutelu varsinkin matalan veden aikana
rannoilla ja Lauttaanjoen kohdalla on ollut vaikeaa, liiallisen kasvuston tarttuessa
airoihin. Hankkeen avulla voidaankin turvata alueen virkistyskäyttöä merkittävästi.
Suurin vaikutus hankkeella on juuri alueen ihmisten virkistyskäyttöön. Suosituimpia vapaa-ajanviettotapoja ovat saunominen, uinti, kalastus, rentoutuminen, maisemasta nauttiminen ja kiinteistön tai tontin kunnossapito. Näitä kaikkia ei rahassa
suoraan voi edes mitata. Merkittävää taloudellista etua voidaan kuitenkin olettaa
saavutettavan yksityisten kiinteistöjen rantojen tilanteen paranemisella ja kunnostustarpeen vähenemisenä. Nämä kaikki tekijät vaikuttavat myös suoraan kiinteistön arvoon.
Alueen elinkeinon turvaamisen kannalta on myös hyvä että mökeillä ja vesistöissä
viihdytään kauemmin jolloin palveluita käytetään enemmän. "Kunnollinen" järvi
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 83
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
vaikuttaa myös kiinteistöjen kunnossapitämiseen, esimerkiksi harmaiden vesien
imeyttämisestä huolehtiminen ajoissa vaatimusten mukaan vaikuttaa järven ravinnekuormitukseen.
Suunnittelualueen vesialueet ovat osakaskuntiin kuuluvien tilojen yhteisomistuksessa. Osakaskunnat hoitavat järvien kalakantaa istutuksin. Kalaistutuksien lisäksi
osakaskunnat ovat pyrkineet elvyttämään kotimaista rapukantaa alueen muissa
vesistöissä. Myös kalastuksen valvonta kuuluu osakaskunnan tehtäviin. Korotushankkeen myötä osakaskuntien panostusta järven istutustoimiin voidaan pienentää
tai suunnata toisiin kunnostuskohteisiin, haittaamatta kuitenkaan virkistyskalastusta.
Kuva 66. Uiminen, kalastus ja soutelu Niemilammella ja suuressa osassa Tarkeelanjärveä on mahdollista vain säännöllisillä rannan ja järven kunnostustoimilla.
Pieniä särkikaloja on vesistöstä poistettu katiskojen avulla. Kuva on otettu kesäkuussa 2007.
Alueella toimii metsästysseuroja. Metsästysseurat ovat vaikuttaneet suunnittelualueella riistaeläinten elinolosuhteisiin mm. rakentamalla erilaisia ruokintapaikkoja
ja pesäpönttöjä. Toinen linnuston kannalta tärkeä toimintamuoto on pienpetojen,
kuten minkkien pyynti- ja metsästys. Erityisesti järvien läheiset metsäalueet tarjoavat riistan kannalta monimuotoisia ja reheviä elinympäristöjä ja niiden metsästyksellinen virkistysarvo on huomattava. Hankkeen myötä toivotaan lähialueen
metsästyksellisen virkistysarvon kasvavan monipuolistuvan ja lisääntyneen linnuston myötä.
Ammattimaisesti elinkeinona kalastusta harjoittavia yrittäjiä suunnittelualueen vesistöillä ei ole. Kalastusta harjoitetaan virkistyskalastuksena kotitarvekäyttöön.
Tärkeimpiä saaliskaloja ovat hauki, ahven, särki, ankerias ja lahna sekä tulevaisuudessa hankkeen ja ennallistamistoimien myötä kuha ja taimen. Hankkeen avulla voidaan vaikuttaa kalakoon kasvamisen myötä kalastuksen virkistysarvoon.
Sivu 84
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
13.4
Luontoon kohdistuvat vaikutukset
Aikaisempien vastaavien hankkeitten perusteella voidaan arvioida haukien, ahventen ja lahnojen määrän kasvavan vedenpinnan noston jälkeen. Sen sijaan särkikalojen määrän voidaan oletettavasti muuttuvan pienemmäksi järvissä, koska vahvistuva petokalakanta käyttää näitä ravinnokseen. Myös kalojen yksilökoon voidaan
olettaa kasvavan vedenpinnan noston jälkeen sekä harventuvan pienkalakannan
että suurpetokalojen vahvistumisen myötä. Vedenpintojen noston jälkeen myös
saaliskalojen ja petokalojen suhde palautuu ainakin pitkällä ajanjaksolla aikaisemmalle tasolle. Tuusulanjärven jääpeitteen mittaukset vuosina 2001 - 2005 osoittavat jään paksuuden olevan maksimissaan 45 - 70 cm. Näitä em. tuloksia voidaan
vertailussa käyttää hyväksi arvioidessa Niemilammen jään paksuutta ja sen vaikutuksia. Vertailun perusteella Niemilammessa ajoittain esiintyvä laaja järven jäätyminen voidaan kokonaan estää, tai jäätymisväliä voidaan pidentää. Näin ollen isojen kalojen elinolosuhteet myös Niemilammessa paranevat merkittävästi.
Taimenen palauttamisen varmistamiseksi on laskujoen molemmin puolin jätettävä
kasvillisuuden peittämä suojavyöhyke. Suojavyöhykkeen tulisi olla 5...20 metriä
leveä puron molemmilla puolilla. Joen rannan lähelle jätetään lehtipuita, esim. pajuja ja tervaleppiä. Talvista uomaa suojaamaan ja elävöittämään sopivat hyvin
esimerkiksi katajat. Puiden ja pensaiden juuret sitovat maata ja estävät siten
eroosiota. Puiden ja pensaiden olemassaolo on erityisen tärkeätä puron etelä- ja
länsipuolella, jossa ne suojaavat puroa suoralta auringon valolta ja näin estävät
laskujoen veden liiallista lämpenemistä kesällä.
Myös pohjaeläintaksoneiden lukumäärä sekä pohjaeläinten tiheys ja biomassa
näyttäisivät aikaisempien vastaavien hankkeiden perusteella kasvaneen vedenpinnan noston jälkeen, mutta johtopäätöstä ei voida tehdä, koska tarkkaa tietoa pohjaeläinyhteisöjen nykytilasta ei ole.
Kuva 67. Kuvaparissa Niemilammelta samasta kohtaa otettu kuva, jossa järviruoko
on vallannut rantojen molemmat puolet sekä osmankäämiltä että kurjenmiekalta.
Mataluudesta johtuvat muutokset vesikasvustossa erottuvat jo selvästi aikaisemmasta tilanteesta. Vasemman puoleinen kuva on kuvattu vuonna 1985 ja oikeanpuoleinen vuonna 2010.
On hyvin vaikea ennustaa miten järven kasvuston tulee käymään hankkeen jälkeen. Aikaisemman yli 20 vuotta vallinneen kasvustotilanteen ja kokemusten perusteella voidaan kuitenkin olettaa ilmaversoisten kasvien kuten esimerkiksi järvikorteen vähenemistä. Vähentyminen aiheutuu rantaeroosion ja vesisyvyyden kasvamisen vaikutuksesta. Tummissa vesissä riittää pienempikin vesisyvyys. Tosin ilmaversoiset kasvit sitovat myös hyvin ravinteita, vähentäen näin järven ravinnepitoisuutta. Tarkempien tutkimusten perusteella voidaan kuitenkin pohtia uusien
kosteikkojen rakentamista esim. Varvarinlahteen tai ojiin, jos järven tila sitä vaatii.
Ulpukka ja siimapalpakkoon korotusvaikutukset vaikuttavat oletettavasti vähiten
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 85
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
vaikkakin ne vähenevät. Näiden kasvien kurissa pitämiseksi on niittoja jatkossakin
suoritettava, mutta niittokertojen määrää voidaan vähentää. Ulpukan vähentämiseen tehokkain tapa on kuitenkin juurakoiden poisto kokonaan. Piisamikantojen lisääminen alueella saattaa myös vähentää tehokkaasti lummekantaa. Suurimmat
odotukset kohdistuvat ärviän määrän vähenemiseen. Ärviä viihtyy hyvin matalissa
paikoissa ja valloittaa tehokkaasti uusia alueita. Onkin todennäköistä korotuksen
vaikuttavan ärviäkantoja heikentävästi ainakin niissä kohdissa joissa vedenpinta on
koko kasvukauden yli metrin korkeudessa. Ilmastonmuutoksen myötä on kuivien ja
lämpimien kesien sekä hajakuormituksen määrää kasvattavien lauhojen talvien arvioitu yleistyvän, mikä luo edellytyksiä uposkasvimassojen runsastumiselle. Vaikutusten arvioinnissa olisi tämä otettava myös huomioon.
Poikkeuksellisten sääolojen aiheuttamiin uposkasvien leviämisiin voi olla Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa nykytilanteessa mahdotonta puuttua. Kuivuuden aiheuttamat uposkasvikantojen äkilliset voimistumiset ovat kuitenkin normaalia ja tilanne palautuu yleensä sääolojen normalisoituessa seuraavina vuosina hitaasti
(van Geest ym. 2007, Laita ym. 2007) tai jos vedenpintaa nostetaan pysyvästi,
niin nopeammin. Lisäksi uposkasvien ollessa runsaita ei leväkukinnoista yleensä
ole haittaa. Uposkasvit tarjoavat suojaa kaloilta leviä syöville vesikirpuille (Sammalkorpi & Horppila 2005) ja niillä voi olla myös ns. allelopaattisia vaikutuksia eli
niiden erittämät aineet vähentävät levien kasvua (Gross 1993). Normaalioloissa
kasvillisuus on siis hyödyllistä. Jos noin 30 % järven alasta on vesikasvien peittämää, leväkukintojen riski on yleensä pienempi. Tarkeelanjärven kasvillisuuden
peittävyys on näkösyvyyshavaintojen perusteella useimpina vuosina ollut ainakin
tällä tasolla ja Niemilammen vielä tätä tasoa suurempi.
Linnuston määrä Tarkeelanjärvellä ja Niemilammessa on ollut jo nyt määrällisesti
hyvin pientä. Vedenkorkeuden muutoksen ollessa vähäinen, ei ole oletettavissa
suuria laji- että määräeroja linnustokantaan. Rantaluhtien koon pienentyessä voi
kuitenkin mahdolliset luhtalintulajit taantua tai hävitä kokonaan järvestä. Linnuston lajistossa esiintyvien muutosten analysoinnissa pitää kuitenkin ottaa huomioon
valtakunnalliset muutokset. Kokosukeltajin kuten kuikan pesinnän onnistumiseen
ja vaikka kalasääsken vierailuun järvellä useammin on kuitenkin hankkeen myötä
paremmat edellytykset kuin aikaisemmin. Myös telkille ja sorsille suojaisaa rantakasvillisuutta löytyy jatkossakin.
Vedenkorkeuden vaihteluvälin pienentyminen vähentää rantaan kohdistuvaa
eroosiota, jolloin esimerkiksi rantojen pensoittuminen ja umpeenkasvu voivat lisääntyä. Vedenpinnan nostolla on myös lyhytaikaista vaikutusta ravinteiden huuhtoutumiseen, kun uusi veden alle jäävä maa luovuttaa ravinteita veteen. Kaivot ja
pellot sijaitsevat kuitenkin niin kaukana, ettei näistä aiheudu lisähuuhtoutumista
vesistöön, vaikka vedenpintaa nostetaankin.
14
Hankkeen hyödyt
14.1
Rantakiinteistön virkistyskäyttöarvo
Kesäaikaisen keskivedenpinnan muutoksen avulla lasketaan hankkeesta aiheutuvat
hyödyt sekä mm. maa- ja metsätaloudelle aiheutuvat haitat.
Rantatontin vesistöstä riippuvan virkistysarvon arvioidaan eri tutkimuksissa olevan
70-80 % tontin kokonaisarvosta ja rakennuksien osalta korkeintaan noin 30 %
(Kyber 1981, Hooli 1983). Mattila on vuonna 1995 julkaistussa Suomen ympäristökeskuksen monisteessa tarkastellut rantakiinteistön virkistysarvoa ja vesistön likaantumisen vaikutusta siihen. Selvityksessä on päädytty mm. siihen, että kooltaan 5000 m2:n ihannetontin virkistysarvo-osuudeksi saatiin kauppahintamallien
perusteella 80 %. Rantatontin vesistöstä johtuvasta virkistysarvosta noin puolet
Sivu 86
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
muodostuu vesiympäristön virkistysarvosta ja puolet vesiharrasteiden virkistysarvosta (Mattila 1995).
Maamme vesioikeuskäytännössä on hyödyn arviointia vastaava haittojen arviointi
vakiintunut tapauksissa, joissa veden laatu heikkenee. Tapa perustuu vesistösidonnaisen virkistysarvon muuttumisprosentin käsitteeseen. Kiinteistöjen vesistösidonnaiseksi virkistyskäyttöarvoksi on oikeuskäytännössä vakiintunut vuoden
2000 hintatasossa 500 – 1 300 euroa vuodessa. Arvon on katsottu riippuvan vesistön koosta ja sijainnista. Veden laadun heikkenemisen aiheuttama virkistysarvon
alenema voidaan määrittää alla olevan laskentatavan mukaan. Samaa laskentaa
voidaan kääntäen käyttää myös veden laadun paranemisesta aiheutuvan hyödyn
arvioimisessa [1].
VLAATU = Vedenlaatu (tyydyttävä tai huonompi = 1,00; hyvä = 1,09 ja
erinomainen = 1,48) RANLA = Rannan laatu (hyvä = 1,0 ja tyydyttävä 0,9 sekä
huono = 0,85)
Hyötynä voidaan pitää vedenlaatuluokan nousua sekä vesistön ja rannan käyttökelpoisuuden paranemista. On huomattava, että kunnostushyöty voi olla laadultaan muutakin kuin kiinteistön arvon kohoamista, esim. virtavesien kunnostustapauksissa. Tällaiset hyödyt pitää arvioida erikseen.
Edellä olevan selvityksen perusteella saadaan:
Merkitään kunnostushyötykerrointa KHK:lla, tällöin
KHK = VLAATU(tul)*RANLA(tul)- VLAATU(nyk)*RANLA(nyk) ja tällöin kunnostushyöty KH = KHK * A
missä A = kiinteistön alkuperäinen hinta ennen kunnostustöitä (normeerattuna
kertoimiin VLAATU=RANLA=1).
30000
25000
Hyöty / €
20000
15000
Kunnostushyöty
10000
5000
0
100000
125000
150000
175000
200000
225000
250000
Kiinteistön arvo / €
Kuva 68. Kaaviossa on kunnostuksesta kiinteistön omistajalle koituva hyöty laskettu rannan laadun muuttuessa tyydyttävästä hyvään (kerroin 0,9 ->1).
Oheisen laskentatavan perusteella kunnostushankkeesta hyötyä saavat voitaisiin
oikeudenmukaisesti velvoittaa ottamaan osaa kustannuksiin.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 87
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
14.2
Rantakiinteistöjen arvonnousu
Järvien rannalla tai aivan rannan tuntumassa näköetäisyydellä on Tarkeelanjärvellä
ja Niemilammella noin 70 vakituista asuntoa tai loma-asuntoa. Lisäksi hieman kauempana järven vaikutuspiirin lähialueella noin 0,5–2 km:n etäisyydellä olevia kiinteistöjä on noin 10. Järvien kunnostuksen vuoksi rantakiinteistöjen arvo nousee
virkistyskäyttömahdollisuuksien osalta kiinteistön koosta, sijainnista, rantamatalan
syvyydestä ja rannanmuodosta riippuen sekä maiseman parantumisen ansiosta
vähintään 5 000 euroa. Laskennallinen hyöty on näiden 70 kiinteistön osalta yhteensä noin 350 000 euroa. Lisäksi järven vaikutuspiirin alueella noin 10 kiinteistön
arvo nousee vähintään noin 1 500 euroa, jolloin hyöty yhteensä näiden kiinteistöjen osalta on noin 15 000 euroa. Järvien rannan läheisyyteen voitaisiin rakentaa
loma-asuntoja ja omakotitaloja lisää arviolta noin 5 kappaletta muuttamalla peltoja
tonteiksi. Lopullisessa tarkastelussa laskelmissa on otettava tarkemmin huomioon
myös tontin sijainti. Esimerkiksi Myllyselällä sijaitsevat kiinteistöt hyötyvät vähemmän lähimaiseman muuttumisesta kuin Niemilammella sijaitsevat.
Pellon muuttuminen järvenrantatonttimaaksi nostaa maan arvoa. Tässä selvityksessä ranta-alueen tonttimaaksi muuttamisen hyöty on laskettu käyttäen keskiarvoa 6 500 euroa tonttia kohden. Saatava hyöty on noin 32 500 euroa.
14.3
Kalataloushyöty
Järvien pinta-alan kasvu ja kolmasosa Tarkeelanjärven ja Niemilammen pintaalasta voidaan katsoa kalataloudelliseksi hyötyalueeksi, joka on yhteensä 30 ha.
Tarkeelanjärven ja Niemilammen vesipinta-alan 30 hehtaarin kasvusta aiheutuva
kalataloushyöty on pääomitettuna seuraava: 30 ha * 2 €/kg *10 kg/ha/a = 600
euroa vuodessa. Tällä summalla voidaan istuttaa noin 2660 siian tai 1900 hauen
poikasta. Edellä mainituin perustein hankkeen rahassa mitattava kokonaishyöty
kahdenkymmenen vuoden ajalta on 12 000 euroa.
14.4
Kokonaishyöty
Hankkeen hyödyn oletetaan olevan kaikissa vaihtoehdoissa samaa luokkaa koska
liian pieniä korotuksia joilla ei ole merkitystä ei kannata lähteä toteuttamaan eikä
myöskään liian suuria korotuksia, jotka voisivat aiheuttaa lähialueelle suuria tulvaongelmia. Taulukossa 13 kokonaishyötyarvio on laskettu kahdenkymmenen vuoden
ajalle.
Taulukko 13. Hankkeen kokonaishyöty euroissa vaihtoehdoilla VEA, VEB ja VEC
Hyöty
Rakennuskiinteistö rannalla
350 000 €
Kiinteistö 0,5-2 km
15 000 €
Peltokiinteistön kaavoittaminen
32 000 €
Kalataloushyöty (20 a)
12 000 €
Niittohyöty (-1 kerta 20 a)
20 000 € (sis. omakustanteisen niiton)
Yhteensä
429 000 €
Hankkeella on lisäksi rahassa vaikeasti arvioitavia muita hyötyjä kuten esimerkiksi
vahvistava merkitys alueen elinkeinolle ja kunnan kiinteistöverotuoton kasvulle sekä luontoarvoille.
Sivu 88
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
15
Haitat ja vahinko
15.1
Vaikutukset maankäyttöön
Maataloudelle aiheutuvan vahingon suuruuteen vaikuttaa ennen kaikkea tulvan
ajankohta. Kevättulva ei välttämättä aiheuta juurikaan vahinkoa, jos pellot ehtivät
kuivua ennen kylvökautta. Kevätkylvöt voidaan aloittaa yleensä noin kahden viikon
kuluttua tulvan laskeutumisesta. Varsinkin ilmaston muutoksen myötä kevättulvat
ovat aikaistuneet jolloin niiden vaikutus maatalouteen on pienentynyt. Metsätaloudelle on kuitenkin odotettavissa haittaa etenkin jos metsät sijaitsevat nk. tulvaalueella. Tämänkaltaisia tulva-alueita on ainakin Niemilammen länsipuolella (Rapakko). Alla olevassa taulukossa on esitetty arvio sekä vettyvästä että pysyvästi
veden alle jäävästä maa-alueesta sen käyttötarkoituksen perusteella jaoteltuna.
Taulukko 11. Korvattava veden alle jäävä maa-alue yhteensä:
Vaihtoehto
Pelto
Metsä
Joutomaa
Tonttimaa
Yhteensä
VEA/ha
0,33
2,00
0,97
0,01
3,31
VEB/ha
0,40
2,38
1,15
0,02
3,94
VEC/ha
0,46
2,77
1,34
0,02
4,59
Taulukko 12. Korvattava vettyvä maa-alue yhteensä:
Vaihtoehto
Pelto
Metsä
Joutomaa
Tonttimaa
Yhteensä
15.2
VEA/ha
0,72
4,31
2,08
0,07
7,2
VEB/ha
0,66
3,96
1,92
0,07
6,6
VEC/ha
0,67
4,05
1,96
0,07
6,7
Rakennuksiin aiheutettu vahinko
Mikäli rakennuksia tai muita rakennelmia joutuu käyttökelvottomaksi vedennoston
takia, ne korvataan senhetkisen arvonsa mukaan. Usein tällaisissa tapauksissa
käytetään ulkopuolista arvioijaa, joka määrittelee rakennuksen arvon. Vettyvien
loma-asuntotonttien korvaus joudutaan arvioimaan tapauskohtaisesti. Hankkeen
kustannuksien kohtuullistamiseksi on järkevää suunnitella nostotaso niin pieneksi,
ettei tulvavahinkoja tarvitsisi korvata ollenkaan. Tämä on myös hankkeen kannatuksen kannalta järkevä ratkaisu.
Rakennusten kuntoarvion helpottamiseksi voidaan rakennukset luokitella esim.
erinomainen, hyvä ja huono. Lisäksi kuntokertoimet voidaan määritellä erikseen
mökeille, saunoille ja muille rakennuksille, jolloin rakennuksen tyyppi tulee myös
huomioiduksi. Vahinkoarviot pohjautuvat rakennuksen pinta‐alaan ja pintaalayksikkökohtaisiin korjauskustannuksiin. Rakennuskohtainen vahinko saadaan
kertomalla pinta‐ala yksikköhinnalla. Yksikköhintaa on tarvittaessa muutettu rakennuksen kunnon perusteella. Alla olevassa taulukossa on esitetty esimerkkejä
rakennusvahingoille käytetyistä yksikköhinnoista [33].
Taulukko 14. Rakennusvahinkojen yksikköhinnat elokuun 2007 hinnastossa [33]
Vahinkotyyppi
Asuinrak. tai mökki
Sauna- tai piharak.
Lattiavahinko
193,2 € / m2
102,3 € / m2
2
187,5 € / m2
Lattia ja seinävahinko
363,6 € / m
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 89
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Rakennuskohtaisen vahingon määrittämisessä voidaan rakennuksen kunto huomioida erillisellä kertoimella. Esimerkiksi erinomaisessa kunnossa olevien rakennusten osalta on käytetty yksikköhintoja täysimääräisinä. Hyväkuntoisilla rakennuksilla vahingot arvioidaan 0,8‐kertaisiksi ja huonokuntoisilla 0,5‐kertaisiksi. Vahinkoja
laskettaessa on vapaa‐ajanasunnoille käytetty korjauskustannuksena asuinrakennusten korjauskustannusta. Vahinkoarvio voi tältä osin olla jonkin verran todellista
suurempi. Jos tulvan kesto on hyvin lyhytaikainen, ei alimmilla korkeusvyöhykkeillä
sijaitseville rakennuksille välttämättä aiheudu erityistä haittaa [33].
Taulukkoon 15 on koottu karttarakastelun perusteella havaitut "kastuvat" eli jatkoselvitettävät rakennukset. Kastuvilla rakennuksilla tässä tapauksessa tarkoitetaan veden levinneisyysrajan sisäpuolelle kokonaan tai osittain jääviä rakennuksia
joiden kivijalan ja lattiapinnan korkeustaso tulee tarkastaa tarkentavin mittauksin.
Rakennusten lisäksi esimerkiksi kellarit, kaivot ym. maanalaiset rakenteet tulee
tarkistaa. Alueen ojarummut saattavat laajentaa vettyvää aluetta yllättävästi. Suluissa olevat luvut merkitsevät rantasaunaa tai pienempää piharakennusta.
Taulukko 15. "Kastuvat"
Vedenkorkeus W
Nykytilanne
VE A
VE B
VE C
rakennukset
HW20
16 (11)
16 (11)
16 (11)
16 (11)
Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä.
HW50
17 (12)
19 (14)
19 (14)
19 (14)
Alle 20 vuoden välein toistuvilla tulvilla laskettujen vedenpintojen arvojen perusteella ei nk. kastuvia rakennuksia löytynyt kummastakaan järvestä lisää nykyiseen
tilanteeseen verrattuna. Suuremmilla kuten kerran 50 vuodessa toistuvilla tulvilla
taas jatkoselvitettäviä rakennuksia "kastuvia" löytyi kaksi kappaletta nykyisten lisäksi. Tämän arvion määrät tarkentuvat varsinaisen hankkeen tarkemmissa mittauksissa. On hyvin todennäköistä määrien pienentyvän oleellisesti tästä maanmittauslaitoksen karkean maastomallin pohjalta tehtyyn arvioon verrattuna.
Kuva 69. Suurien tulvien aikana vesi tulvii Tarkeelanväylälle ja Yllöntien jatkeella.
Vedenpintojen nosto pitkittää tulva-aikaa jolloin jo aikaisemmin tulvista kärsivän
tiestön käyttö vaikeutuu.
Sivu 90
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Vuoden 2010 kesällä tehdyn kartoituksen perusteella joudutaan osa laiturirakenteista korottamaan jos vedenkorotus on useita kymmeniä senttimetrejä. Laiturirakenteiden mahdollisesta muuttamisesta on keskusteltava kiinteistön omistajien
kanssa ja sovittava korvausmenettely jokaisesta erikseen.
Kuva 70. Suunnittelualueen rantarakenteita.
15.3
Kustannusarvio korvattavasta maa-alueesta
Ranta-asukkaiden enemmistön toive korkeammasta vedenpinnan tasosta ei yksin
riitä perusteeksi korottaa vedenpintaa. On toivottavaa, että 80-90 % rannanomistajista lähtökohtaisesti toivoisi korkeampaa vedenpinnan tasoa, jotta tarvittavia
yksityiskohtaisempia selvityksiä kannattaa ryhtyä tekemään. Ennen vedenpinnan
nostoa ovat tarpeellisia tehdä tarkat selvitykset suunnitellun hankkeen vaikutuksista rantamaille, joiden perusteella on sovittava kompromissikorvaukset mahdollisille
haitankärsijöille maan keskimääräiseen arvoon perustuen.
Kun hankkeen vaikutukset ovat yksityiskohtaisesti tiedossa, hakijan tehtävänä on
kiinteistökohtaisesti sopia syntyvät vahingot ja niiden mahdolliset korvaukset tai
kompensaatiotoimenpiteet. Sopimusteksti on laadittava siten, että siitä ei synny
myöhemmin tulkintaerimielisyyksiä. Peltojen ja metsien vettymisvahinkojen arvioinnissa on vakiintuneet periaatteet, joita on käytetty erilaisissa vesistöhankkeissa.
Vahinkojen arvioinnissa lähtökohdaksi otetaan nykyisen kasvukauden keskimääräinen vedenpinta, josta lasketaan vettymisvyöhykkeet. Vettymisvahinkoa
korvataan riittävän korkealle tasolle asti.
Taulukko 16. Esimerkki pellon ja metsän arvonmuutos (%) eri rantakorkeuksilla
Korvausluokka /vedenkorkeus cm
Pelto
Metsä
1. 0-25
10
30
2. 26-50
30
50
3. 50-70
50
70
4. 70-100
70
100
5. 101-150
100
100
Taulukossa 16 on pellon ja metsän vettymisvahinkojen arvioinnissa yleisesti käytettävät vettymisvyöhykkeet. Hankekohtaisesti vettymisvyöhykkeet tai korvausprosentit voidaan sopia jonkin verran taulukon arvoista poiketen esim. laskelmien
yksinkertaistamiseksi. Tulvakorkeudet nousevat vaihtoehdosta riippuen. Tilojen,
joiden omistajien kanssa ei ole tehty sopimusta (veden korkeudesta syntyy haittaa) hankkeen toteuttamisesta, rantavyöhykkeet tulee kartoittaa ja suorittaa tarkat
mittaukset. Mittausten yhteydessä rantavyöhyke rajataan joutomaaksi, metsämaaksi, pelloksi ja tonttimaaksi. Pysyvästi veden alle jäävät alueet ja vettymisvahinkoalueet mitataan kunkin tilan kohdalta rekisterikartasta, johon on lisätty mit-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 91
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
taustulokset. Pysyvästi veden alle jäävistä alueista maksetaan vesilain mukainen
1,5- kertainen korvaus. Vettyvästä maa-alueesta korvaus maksetaan yksinkertaisena. Laskelmissa tulee käyttää kunkin tilan kohdalla Niemilammen, Tarkeelanjärven ja laskujoen nykyisiä ja tulevaa keskimääräistä kesävedenkorkeutta.
Pellon vahingon määrittämisessä on määritelty ensin pellon arvo nykyisellä keskimääräisellä kesävedenkorkeudella (N60 +83,90 m). Vettyvä vyöhyke, 1 m + korotus, on jaettu 20 cm:n korkeusvyöhykkeisiin ja arvioitu kunkin korkeusvyöhykkeen pellon arvo prosentteina vettymisvyöhykkeen yläpuolella olevasta pellon täydestä arvosta. Samoilla perusteilla on arvioitu pellon arvo tulevalla vedenkorkeudella (N60 +MWweg A,B,C m). Näitä kahdella eri vedenkorkeudella arvioituja pellon prosenttiarvoja on verrattu keskenään ja saatu pellon arvon muutokset kussakin korkeusvyöhykkeessä. Täyden kuivatussyvyyden omaavan pellon arvona on
käytetty 6 000 €/ha. Veden alle jäävien peltojen osalta korvaus on puolitoistakertainen. Alavien viljelyksessä olevien rantamaiden omistajien kanssa tulee neuvotella alueiden aluerajaukset. Vettymishaitta korvataan hankesuunnitelman esitetyn
laskentaperusteen mukaisesti siltä osin kuin alueet on vielä nykyisin katsottava
pelloksi. Korvauksen suuruus on vastattava lupahakemuksen käsittelyajankohdan
mukaista pellon keskihintaa.
Arviolaskennassa vettyvä vyöhyke 1,00 m on jaettu viiteen 20 cm:n korkeusvyöhykkeeseen. Metsäpohjan täytenä arvona on käytetty 800 €/ha ja joutomaan 200
€/ha. Vapaa-ajan asuntotonttien veden alle jäävien alueiden yksikköhintana on
käytetty 100 000 €/ha. Tonteille ei ole katsottu syntyvän muuta korvattavaa vahinkoa.
Tuleva tilanne
HW50 uusi
Korvataan tulvista
syntyvät vahingot
kertakorvauksena
HWuusi
HWnykyinen
Nykytilanne
100 cm
Kt9 = 1,0
Kt8 = 0
Kn4 = 0,7
75 cm
Kt7 = 0,2
Korvaus
yksinkertaisena
Kt6 = 0
Kn3 = 0,5
50 cm
Kt5 = 0,2
Kt4 = 0
Kn2 = 0,3
25 cm
MWkesä uusi
Kt3 = 0,2
Kt2 = 0
Kn1 = 0,1
MWkesä nykyinen
Kt1 = 1
Korvaus 1,5
kertaisena
Kuva 71. Esimerkinomainen periaatekuva pysyvästi veden alle jäävästä korvattavasta maa-alueesta ja vettyvän maan korkeusvyöhykkeistä kertoimineen.
Sivu 92
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Taulukko 17. Korvausluokat eri vaihtoehdoilla ja vedenkorkeuksilla
Korvausluokka
Nykytilanne
A
B
1.
2.
3.
4.
5.
0,1
0,3
0,7
0,9
1
83,90-84,10 84,18-84,38
84,10-84,30 84,38-84,58
84,30-84,50 84,58-84,78
84,50-84,70 84,78-84,90
84,70- (A,B,C)
84,23-84,43
84,43-84,63
84,63-84,83
84,83-84,92
C
84,28-84,48
84,48-84,68
84,68-84,88
84,88-84,93
Tarkeelanjärven rantaviivan pituus on 9,09 kilometriä ja Niemilammen 1,93 kilometriä korkeustasossa N60+ 83,80 m. Laskelmissa kuitenkin näihin mittoihin on lisätty mukaan laskujoen osuus Kaijalan kävelysillalle saakka. Edellä olleessa taulukossa (taulukko 11 ja 12) on esitetty eri vaihtoehtojen mukaiset korotuksen vaikutukset veden alle jäävään ja vettyvään maa-alueeseen. Korvattavan maa-alueen
suuruudeksi on arvioitu 1/4. Tämä vastaa hankkeen kannalta maksimaalista korvattavaa maa-aluetta. Arviossa korvattavasta maa-alueesta joutomaata on 29 %,
peltoa 10 %, metsämaata 60 % ja tonttimaata 1 %. Taulukon hinta- ja määräarviot ovat vain suuntaa-antavia alustavia arvioita, jotka tarkentuvat myöhempien selvitysten jälkeen. Korvauskertoimet ja määrät on taulukossa pyritty arvioimaan
hiukan reiluksi, jotta tulokset eivät olisi liian pieniä. Korvattavan tonttimaan osuus
on arvioitu pieneksi koska oletetaan hankkeen hyödyttävän juuri rantakiinteistöjä
eniten. Huvilatonttien osalta yleensä todetaan, että kunnostushankkeen virkistyskäyttöhyöty pääsääntöisesti korvaa veden nostosta aiheutuvat vettymishaitat. Mikäli tontin vettymisen lisäksi aiheutuu välillisiä vahinkoja, esimerkiksi pihapuu- tai
rakennusvaurioita, ne on korvattava laskennallisen hyödyn ylittävältä osalta. Huvilatonttien pihapuiden ja rakennusten kunto tarkastetaan ja kirjataan ennen veden
nostoa. Tarkastus uusitaan toimenpiteen jälkeen ja mahdolliset vahingot arvioidaan esimerkiksi kolmen ja seitsemän vuoden kuluttua.
Taulukko 18. Keskiveden korotuksesta aiheutuva korvaussumma euroissa:
Vaihtoehto
Veden alle jäävä osuus
Vesijättömaa
Yhteensä
15.4
VEA/€
1704
4907
6611
VEB/€
2314
5417
7731
VEC/€
2934
6629
9563
Kustannusten jakautumisen periaate
Järven vedennostohankkeen suunnitteluun tulee jo alusta alkaen saada mukaan
kaikkien niiden tahojen edustajat, joita hanke koskee, olivatpa ne sitten hyödynsaajia tai vahingon kärsijöitä.
Kunnostushankkeesta hyötyä saavat voitaisiin velvoittaa ottamaan osaa kustannuksiin enintään määrällä, joka on esim. puolet laskentakaavasta saadusta laskennallisesta hyödystä. Toinen puoli kunnostuksesta saatavasta laskennallisesta hyödystä voitaisiin katsoa kuuluvan ao. kalastusosakaskunnalle ja vesialueen omistajille sekä yhteiskunnalle mm. seuraavista syistä:
- vesistön tilan koheneminen on kaloille eduksi
- osakaskunta edustaa yhteisen (vesi)alueen omistajaa
- osa kunnostushyödystä jakaantuu yleiskäyttöoikeuden perusteella hyvin
laajalle
- kunnostustarpeen aiheuttajia on usein paljon ja niiden keskinäisiä tarkkoja
syysuhteita on mahdoton selvittää sekä
- kunnan kiinteistöverotuotto lisääntyy, kun kiinteistöjen arvo kasvaa
Toteutetuissa kunnostushankkeissa kunnat ovatkin vapaaehtoisesti yleensä vastanneet kuluista joko kokonaan tai yleensä ainakin puoleksi. Kunnostushankkeen
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 93
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
tuloksia on kaikilta osin mahdotonta arvioida täsmällisesti etukäteen. Osuuden
määrittäminen perustuisi siis laskentakaavan käyttämiseen. Tarvittaessa alueellinen ELY-keskus voisi ratkaista mahdolliset erimielisyydet tai ne selvitettäisiin ojitustoimituksen tapaisessa kunnostustoimituksessa, jonka puheenjohtajana olisi
asiantuntija (esim. toimitusinsinööri).
Mikäli kiinteistölle on vedennostosta hyötyä esim. rannan käyttökelpoisuuden paranemisena ja toisaalta haittaa esim. peltojen vettymisen lisääntymisenä, voidaan
haitta ottaa huomioon korvausta alentavana tekijänä. Kun hyötyjä ja haittoja määritetään ja niistä sovitaan, kaikkia rannanomistajia tulee kohdella mahdollisimman
tasapuolisesti. Tasapuolisen kohtelun periaatteista tulee sopia yhteistyöryhmässä
mahdollisimman tarkasti. Loma-asunnon omistaja ja rantapeltojen viljelijä saattavat katsoa vedennostosta syntyviä hyötyjä ja haittoja kuitenkin eri näkökulmista.
Vedenpinnan noston aiheuttamat vahingot estetään yleensä toimenpitein, elleivät
niistä syntyvät kustannukset ole kohtuuttoman paljon korvattavia vahinkoja suurempia. Toimenpiteillä tilanne voidaan hoitaa nykytilaa paremmaksi. Tällainen tilanne on, kun vettyneitä rantapeltoja suojataan pengerryksin. Yhteistyöryhmässä
tai alueen maanomistajien kanssa tulee erikseen sopia, miltä osin vedennostosta
aiheutuneet vahingot estetään toimenpitein ja miltä osin ne hoidetaan korvauksin.
Suunnittelijan tehtävänä on valvoa, että hanke säilyy toteuttamiskelpoisena.
Kiinteistökohtaisia kustannusosuuksia laskettaessa on ensin sovittava miten kokonaiskustannuksissa otetaan huomioon muut kuin maa-alueen haitoista syntyvät
kustannukset. Laskennan yksinkertaistamiseksi olisikin järkevää sopia että hankkeen vastustajat esim. voisivat vähentää vain viljelyyn ja metsänhoitoon liittyvät
haitat omasta kustannusosuudestaan. Kiinteistöihin kohdistuvat haitat olisivat
myös vähennyskelpoisia. Kiinteistökohtaiset kustannukset voidaan laskea kaavasta
7.
K kustannus = H kustannukset
·
Khyöty
Hhyöty
‐ K haitta
(7)
missä,
H kustannukset = hankkeen kokonaiskustannukset
K hyöty = kiinteistökohtainen hyöty
H hyöty = hankkeen kokonaishyöty
K haitta = kiinteistökohtainen haitta
Yleisesti oikeudenmukaiseksi tavaksi koetaan hyötyjen ja haittojen perusteella
tehty jako, missä lasketuista hyödyistä vähennetään haittojen osuus. Suurimman
erotuksen saanut maksaisi suhteessa suurimman summan. Tämä tapa huomioi
parhaiten ne kiinteistöt joille hankkeesta ei ole juurikaan hyötyä vaan haitta on
suuri. Hankkeessa on hyvä pyrkiä lopputulokseen, jossa rahaa siirtyy mahdollisimman vähän maanomistajien kesken (ml. osakaskunnat). Näin hankkeella on parhaimmat edellytykset toteutua.
15.5
Lisämittausten suorittaminen
Oleellista vedennostohankkeen suunnittelussa on tehdä aivan aluksi yleistarkastelu, joka tarkoittaa hakijoiden omistaman veden alle jäävän alueen pinta-alan ja koko vesistön osalta vastaavan pinta-alan selvittämistä. Se tapahtuu yksinkertaisesti
rannan kaltevuuksien mittaamisella välillä: uusi keskivesi-vanha keskivesi. Kaltevuus voidaan mitata useammalla tavalla. Yksi hyvin yksinkertainen menetelmä on
digitaalinen tarkkuusvatupassin avulla suoritettu mittaus. Tällä tavalla voidaan helpolla selvittää (korkeusvälillä nykyinen keskivesi-tuleva keskivesi + noin 1,0 m)
laajojakin hankkeita kohtuullisella henkilötyö panoksella. Apuna kannattaa käyttää
Sivu 94
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
myös GPS-laitetta mittalinjojen paikallistamiseen. Mittausta voidaan nopeuttaa
huomattavasti, jos mitataan vain veden alle jäävät alueet. Laite soveltuu maallikoidenkin käyttöön. Tällöin myös hankkeen talkoo-osuutta voidaan hyödyntää.
Tässä hankeselvityksessä yleistarkastelu veden alle ja vettyvä maa-alue osalta
on tehty maanmittauslaitoksen maastomallia hyödyntäen, mikä on maastomittausta vielä karkeampi, mutta huomattavasti halvempi ja nopeampi tapa.
Kun alustavien selvitysten mukaan hanke näyttää toteuttamiskelpoiselta, seuraava
tehtävä on hankkia suunnittelun pohjaksi riittävät maastotiedot. Rannoilta tarvitaan kaikkien kiinteistöjen ajan tasalla olevat omistustiedot peltoalueilla noin 1,5
metrin korkeuteen saakka tulevasta kesävedenpinnasta ja muilla alueilla noin 1,0
metriin asti. Mikäli vettymisalueet ulottuvat etäälle järvestä, täytyy peltojen vettymisalueselvitykset ulottaa yli mainitun 1,5 metrin korkeuden ottaen huomioon
veden virtaushäviöt ojissa. Lisäksi tulee selvittää maan käyttö kiinteistökohtaisesti.
Rantojen maanpinnan korkeudet tulee määrittää 10 cm:n ja rakennusten sokkelien
alapinnat muutaman senttimetrin tarkkuudella. Rakennusten arviointi tulee ulottaa
tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvän järven ylimmän vesipinnan (HW) yläpuolelle. Rantojen syvyystiedot 10 - 20 cm:n tarkkuudella ovat tarpeen noin 1,5 metrin syvyyteen asti. Lisäksi tarvitaan tiedot pohjan laadusta ja vesikasvustosta.
Rannoista saatavien tietojen perusteella voidaan arvioida hankkeen hyötyä [1].
Laserkeilaus on GPS-paikannukseen ja inertiapaikannukseen perustuva maastomittausmenetelmä. Sen avulla saadaan maastomalliin tarvittavat tiedot mitattua tarkasti ja nopeasti. Maastomallia tarvitaan erityisesti järven vedenpinnan nostomahdollisuuksien selvittäminen. Tulosten perusteella voidaan optimoida järven vedenpinnan sopiva nostomäärä ja arvioida kiinteistökohtaiset hyödyt sekä haitat, jotka
on viimeaikaisessa oikeuskäytännössä katsottu tärkeiksi. Moni hanke on viivästynyt nimenomaan epätarkkojen haitta-arvioiden vuoksi. Myös veden alle jäävien
pinta-alojen epätarkka selvittäminen saattaa hidastaa hankkeita oleellisesti.
Pohjan kartoituksissa pystytään veneessä sijaitsevassa laajakulmaluotainlaitteistolla tuottamaan riittävän aukoton pisteaineisto. Pohja-aineistosta voidaan erottaa
kohteita ja saada niille kolmiulotteinen sijainti. Mittausveneen tulee olla mahdollista
toimia myös matalissa vesissä ja lähellä rantaviivaa.
Samanaikaisesti pohjanluotauksen kanssa voidaan veneeseen asennetulla laserskannaus -laitteistolla kartoittaa ranta-alueita kuten rantatörmiä, rakennelmia ja
hiekkasärkkiä. Yhdistetyllä luotaus-laserkeilaus -tekniikalla data veden alta ja rannalta ulottuvat lähes toisiinsa, jolloin mittaustulokset ovat hyvin tarkkoja. Mobiili
laser-keilaus tuottaa erottelukykyistä pistepilveä ranta-alueilta, jolla on mahdollista
saada esille jopa kivet ja mättäät. Kuitenkin on ymmärrettävä kuinka tiheää pistepilveä on järkevää käyttää. Lopullinen tarkkuus tulee skannerin, GPS:n ja sen liikesensorien tarkkuuksien yhteistuloksesta, joka on kuitenkin hyvin tarkkaa. Lopputuloksen maastomalli on tarkempi kuin perinteisillä tavoilla mitattuna.
Laser-skannaus ja luotaus tuottavat xyz-tasossa pisteitä. Nämä pisteet on mahdollista esittää tarpeiden mukaan vaikka KKJ-koordinaatistossa ja korkeusjärjestelmässä. Kun aineisto on xyz-pisteitä, niistä voidaan tuottaa maastomalli tai korkeuskäyrät. Laser-aineiston laatuun vaikuttaa oleellisesti kasvillisuuden määrä vedessä ja rannoilla. Kevät onkin mittausajankohtana paras, koska silloin vedenkorkeudet ja kasvillisuus ei vaikuta niin paljon mittauksen laatuun. Uusien laserkeilaimien signaalinkäsittely pystyy havaitsemaan useita heijasteita samasta lasersäteestä joten signaaleja saadaan takaisin myös maasta vaikka edessä olisikin
kasvillisuutta. Tämä uusi tekniikka mahdollistaa entistä luotettavamman aineiston
tuottamisen kohteesta.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 95
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Kuvapari 72. Veneestä käsin keilaaminen mahdollistaa myös lähirakennusten kivijalan korkeuksien määrittämisen, jolloin rakennusten erillismittausten määrää voidaan oleellisesti vähentää.
Alustava rakennuskohtainen korkeusasema voidaan määrittää myös silmämääräisesti veneestä käsin. Mittauksessa on mahdollista käyttää apuna sen hetkistä vedenkorkeutta ja vaaituskonetta. Kaikki tulvatason alapuolelle sijoittuvat rakennukset on kartoitettava ja mitattava. Mittauksessa tulee merkitä jokaisesta rakennuksesta pinta‐ala, maanpinta, kivijalan korkeus ja lattian korkeus. Saunoista ja muista lisärakennuksista riittää kun mitataan vain kivijalan korkeus, koska lattiatason
määrittäminen voi jossakin tapauksessa olla vaikeaa.
16
Laadun varmistaminen
16.1
Työnaikaiset vaikutukset
Ennen hankkeen rakennustöihin ryhtymistä, on vesinäytteet otettava työkohteen
alapuolelta. Pohjapato tehdään pääosin kuivatyönä, joten rakentamisen vaikutukset vedenlaatuun ovat lyhytaikaiset ja melko pienet. Näkyvää, lyhytaikaista veden
samentumista on odotettavissa seuraavissa työvaiheissa: veden ohjaaminen kaivettuun ohituskanavaan, työpadon purkaminen ja soran huuhtominen padolla. Jos
työ etenee suunnitelmien mukaan, veden samentuminen näissä työvaiheissa on
vain muutamia tunteja. Koska kiintoaineen ja sameuden vaikutukset vesieliöstöön
ovat pitoisuuden lisäksi suhteessa altistuksen kestoon, voidaan olettaa että edetessään suunnitelman mukaisesti, on hankkeella hyvin vähäisiä vaikutuksia laskujoen vesieliöstöön. Jos patoa ei voida tehdä kuivatyönä työpadon suojassa, ovat
vaikutukset vedenlaatuun suuremmat ja pitkäaikaisemmat, mutta kuitenkin melko
vähäiset. Pohjapadon rakentamisen aikana Ahonpäänjokeen on järjestettävä riittävä työnaikainen virtaama.
16.2
Työnaikaiset tarkkailutoimenpiteet
Padon rakentamisesta ja rakennuspaikan ruoppauksesta pidetään työmaapäiväkirjaa, johon kirjataan päivittäin toteutetut työt: toimenpide, käytetyt koneet, työskentelyaika. Työmaapäiväkirjasta tulee selvitä, onko työ ollut kuiva- vai märkätyötä. Päiväkirjaan kirjataan silmämääräiset havainnot aiheutuneen samennuksen
määrästä, laajuudesta ja kestosta. Vedenlaatua tarkkaillaan vesinäytteiden avulla
vain siinä tapauksessa, että yhtäjaksoinen märkätyö kestää enemmän kuin yhden
työpäivän. Tällöin otetaan vesinäytteet työmaa-alueen yläpuolelta noin 100 m ja
kyseisen työkohteen alapuolelta sekä laskujoen alimmalta sillalta, joka on noin
puolen kilometrin päässä rakennuspaikasta. Jos yhtäjaksoinen märkätyö jatkuu yli
viikon, otetaan näytteet viikoittain. Näytteistä määritetään sähkönjohtavuus, pH,
sameus, väri sekä kiintoaine ja kokonaisfosforipitoisuus.
Sivu 96
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Padon rakenteen taltioimiseksi ja joen rakenteellisen tilan muuttumisen havainnollistamiseksi otetaan patoalueesta valokuva samasta paikasta ennen työn aloittamista ja sen jälkeen, kun koko hanke on saatu valmiiksi. Valokuvat otetaan alivirtaamatilanteessa alavirrasta ylävirtaan päin. Vedenlaadun tarkkailun tulokset raportoidaan viimeistään kuusi kuukautta hankkeen valmistumisen jälkeen. Raporttiin liitetään tarkkailun yhteydessä otetut valokuvat. Raportti toimitetaan Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristönsuojeluosastolle, Lohjan työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikölle, Pusulan kunnan ympäristöviranomaiselle sekä
Pohjois-Pusulan yhteisten vesialueiden ja Hyrkkölän osakaskunnille.
16.3
Hankkeen jälkeen tehtävät tarkkailutoimenpiteet
Hankkeen toteutumisen jälkeen järven tilaa tarkkaillaan veden laadun mittauksilla.
Virtausmittauksia tule harkita. Seurannan toteuttamista varten hankkeen vetäjä
laatii erityisen seurantaohjelman. Seurantaohjelma tulee laatia välittömästi kunnostuksen tavoitteiden määrittelyn jälkeen. Seurantaohjelman laajuus ja aikataulu
riippuvat hankkeen laajuudesta ja kunnostustoimenpiteiden toteutuksen aikataulusta. Toisaalta seurannan toteuttamisessa tulee ottaa huomioon käytettävien kunnostusmenetelmien luonne. Keskisuurissa ja suurissa kunnostuksissa työnaikaisen
ja -jälkeisen seurannan toteuttaminen perustuu hankkeen vetäjän tekemään seurantaohjelmaan. Näissä hankkeissa tutkitaan soveltuvilta osin veden laatua, sedimenttiä, kalastoa ja vesikasvillisuutta kuvaavia muuttujia. Aluehallintovirasto antamassaan päätöksessä määrää seurannasta ja sen toteuttamisesta. Pienissä kunnostushankkeissa jälkiseuranta perustuu esim. alueellisen ympäristökeskuksen antamiin ohjeisiin vähimmäisseurannan tarpeellisuudesta. Seuranta voi rajoittua
esim. talkoovoimin tehtävään vesistön silmämääräiseen seurantaan. Padon vaikutusta Niemilammen ja Tarkeelanjärven vedenkorkeutta tulee seurata edelleen
säännöllisesti padon rakentamisesta alkaen.
17
Edellytykset hankkeelle
17.1
Hankkeen kannatus ja hankesuunnitelma
Vedenpinnan nostohankkeiden kannatuksen selvittämisen yleisenä vaikeutena on
kaikkien osapuolten tavoittaminen ja tasapuolinen tiedottaminen. Hyvällä tiedottamisella voidaan välttää myös tietämättömyydestä johtuvia konflikteja. Tiedotussuunnitelman tekeminen onkin tärkeä toimenpide riittävän kannatuksen saamiseksi. Yleisesti käytettynä tapana on ollut tiedottaa hankkeesta lehdissä ja internetissä
sekä pitää yleisötilaisuuksia. Pienissä ja keskisuurissa hankkeissa kahta yleisötilaisuutta pidetään riittävänä jotta asianosaiset voivat henkilökohtaisesti esittää mielipiteensä hankkeesta. Tämän kunnostushankkeen sujuvan etenemisen turvaamiseksi on järven hankeselvityksen valmistuttua järjestettävä ensimmäinen yleisötilaisuus. Tähän tilaisuuteen kutsutaan alueen asukkaat, loma-asuntojen omistajat,
maanomistajat, maatalousyrittäjät, osakaskunnan jäsenet ja kunnan edustajat
keskustelemaan lähtökohdista ja kunnostukselle asetettavista tavoitteista. Tämän
ensimmäisen yleisötilaisuuden olisi hyvä olla samalla kertaa sekä informatiivinen
että viihteellinen. Tapahtumissa voidaan jakaa sekä vesistöjen kunnostukseen liittyviä oppaita ja esitteitä, joita on saatavissa mm. ympäristökeskuksista, että varsinaiseen hankkeeseen liittyviä selvityksiä.
Vuoden 2010 pidetyssä järvien hoitoyhdistyksen vuosikokouksen jälkeisessä tilaisuudessa koettiin tarpeellisena pitää yleisötilaisuus samassa yhteydessä kun uusi
vesilaki mahdollisesti muuttuu. Yleisötilaisuuden jälkeen selvitetään kannatus
hankkeelle postissa lähetetyllä kyselylomakkeella sekä hanketiedotteella. Vasta
riittävän kannatuksen varmistumisen jälkeen voidaan ryhtyä työstämään lopullista
hankesuunnitelmaa. Suunnitelmaa työstävät hankkeelle perustettu oma työryhmä
sekä viranomaisista koostuva ohjausryhmä. Hankeen työryhmässä on edustettuina
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 97
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
kaikkien osapuolten edustajat. Eri intressiryhmillä saattaa joskus olla ristiriitaisiakin tavoitteita kunnostuksen suhteen. Onkin tarpeen neuvotella ratkaisu, jonka eri
osapuolet voivat yhteisesti hyväksyä. Ristiriitatilanteissa hankkeen ohjausryhmä
yhdessä kunnan ympäristöpäällikön ja asianosaisten kanssa pyrkii löytämään kunnostuksen tavoitteen mukaisen ratkaisun. Ennen lopullista hankesuunnitelmaa ja
lupahakemusta pidetään toinen yleisötilaisuus jossa voidaan vielä vaikuttaa hankesuunnitelman sisältöön. Yleisötilaisuudessa pitää olla ehdottomasti mukana edustus
myös ELY-keskuksesta ja kunnasta. Ympäristökeskuksen asiantuntijat tuovat keskusteluun viranomaisnäkemystä ja suunnitteluasiantuntemusta. Näin meneteltynä
tavoitteet pysyvät realistisella tasolla.
HANKKEEN KANNATUKSEN SELVITTÄMINEN
ENSIMMÄINEN
YLEISÖTILAISUUS
° hankeselvityksen
esittäminen
TIEDOTTAMINEN
ASIANOSAISILLE
KYSELY
ASIANOSAISILLE
° lehti-ilmoitukset
° tiedotteet postissa
° nettitiedotteet
° halukkuutta hankkeeseen
° osallistua hankkeeseen
rantakiinteistöjen omistajat, maanomistajat ja osakaskunnat
HANKESUUNNITELMAN JA LUPAHAKEMUKSEN LAADINTA
OHJAUSTYÖRYHMÄ
HANKKEEN TYÖRYHMÄ
° kaikkien osapuolien edustajat mukana
° tavoitteiden asettelu
° suunnitelman ja lupahakemuksen laadinta
° reunaehtojen asettelu
° valvonta ja ohjaus
TOINEN
YLEISÖTILAISUUS
HANKESUUNNITELMA
JA
LUPAHAKEMUS
° hankesuunnitelman
esittäminen
LUPA MYÖNNETÄÄN
HANKE VOIDAAN ALOITTAA
Kuva 73. Kaaviokuva, jossa hankkeen kannatus tulee selvittää tiedottamisella ja
kyselyllä ennen lopullista hankesuunnitelmaa.
17.2
Hanketta koskevat sopimukset
Hankkeen osapuolia on Pohjois-Pusulan yhteisten vesialueiden ja Hyrkkölän osakaskunnat sekä kaikki rantakiinteistöjen omistajat. Vaikka hanke on yleisen tarpeen vaatima, sopimukset kannattaa tehdä vähintään 3/4 kaikkien padon kohdan
sekä veden alle jäävän alueen rannanomistajien että myös osakaskuntien kanssa
hankkeen toteutumisen varmistamiseksi. Hakijan olisi hyvä hankkia järven vedenpinnan alle jäävän alueen haltuunsa sataprosenttisesti. Vesialueen omistajien mukanaolo hankkeessa olisi siis hyvin oleellinen etu. Hakijan on myös sovittava
Sivu 98
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
maanomistajien kanssa vettymishaitoista maksettavista korvauksista kiinteistökohtaisesti. Edellä kerrotun perusteella hankkeelle voidaan antaa vesilain 6 luvun 4
§:n 2 momentin mukaiset luvansaantiedellytykset.
17.3
Oikeudelliset edellytykset
Yleisen tarpeen tarkoittamia hankkeita tai yleistä tarkoitusta ei tyhjentävästi voida
määritellä eikä hakija päättää, vaan asia on ratkaistava tapauskohtaisesti Aluehallintovirastossa. Niemilammen ja Tarkeelanjärven keskivedenpinnan korotushanke
on yleishyödyllinen järven ennallistamiseen tähtäävä kunnostushanke, jolla estetään tulevaisuudessa tulvia heikentämällä järvien merkittävää umpeenkasvua ja
ruovikoitumista, parantamalla sekä vesistön virkistyskäyttöä monin eri tavoin että
veden laatua esimerkiksi syntyvien luonnollisten kosteikkojen avulla. Kunnostushanke edesauttaa direktiivin mukaiseen laatuluokitukseen pääsemisessä sekä vahvistaa alueen vesiluonnon monimuotoisuutta. Hankkeen voidaan olettaa olevan
lain tarkoittama yleisen edun mukainen hanke, jossa on otettu huomioon
tulvasuojelun parantaminen, direktiivin mukaiset tilaluokitustavoitteet,
virkistyskäytön parantaminen sekä turvaaminen ja luonnonsuojelulliset
näkökohdat.
Kun keskivettä nostetaan kiinteällä padolla, jolla on luvan myöntämisen edellytyksenä, että uusi muodostuva vesialue kuuluu suurimmalta osaltaan hakijalle vesilain
2 luvun 7 §:ssä kuvatulla tavalla. Mikäli hanke on yleisen tarpeen vaatima, ei esimerkiksi edellytyksen tarvitse täyttyä (VL 2:8). Yleisen tarpeen vaatimus mahdollistaa keskivedenpinnan nostamisen niin, ettei vesilain tiukkaa vaatimusta alueen
hallinnan osalta tarvitse täyttää (VL 2:7) siinäkin tapauksessa, että tämän luvun 7
§:n 1 momentissa säädetyt edellytykset puuttuvat.
Uuden vesilakiehdotuksen mukaisen Luvan myöntämisen edellytyksenä on 6 luvun
5 §:n mukaan, sen lisäksi mitä 3 luvussa ja 6 luvun 4 §:ssä säädetään, että hakija
hallitsee omistusoikeuden tai pysyvän käyttöoikeuden perusteella yli puolta veden
alle jäävästä alueesta tai jos vähintään kolmea neljännestä veden alle jäävän maaalueen pinta-alasta edustavien kiinteistöjen omistajat ovat antaneet suostumuksensa keskivedenkorkeuden nostamiseen. Suostumuksen rinnastamista tältä osin
omistusoikeuteen ja pysyvään käyttöoikeuteen voidaan keskivedenkorkeuden nostamista koskevien hankkeiden osalta pitää edellä mainituista syistä johtuen perusteltuna.
Vedenkorkeuden nostamiseen tarvitaan vesialueen sekä rantakiinteistöjen omistajien suostumukset sekä pohjapadon ja pengerrakenteiden osalta omistajien ja hakijan väliset sopimukset. Hankkeen toteuttamiseksi tulee luvan haltijan saada alueisiin pysyvä käyttöoikeus. Jollei käyttöoikeutta saada kiinteistön omistajan suostumuksella, voi ympäristölupavirasto myöntää käyttöoikeuden vesilain 2 luvun 8
§:n nojalla.
Kaava-alueilla tehtäviin rakentamis- ja raivaustoimenpiteisiin tulee hankkia maisematyölupa. Työmaateiden sijoittamiseen ja muiden työn ajaksi tarvittavien alueiden käyttämiseen on hankittava ennen töiden aloittamista alueen omistajan
suostumus. Vesikasvien niittoon Ahonpäänjoessa tarvitaan vesialueen omistajien
lupa.
Suunnitelman mukaisesti toteutettuna hankkeella ei ole merkittävästi heikentäviä
vaikutuksia alueen luontotyyppeihin eivätkä järvien kunnostustoimenpiteet myöskään heikennä alueella esiintyvien lintudirektiivin I liitteen lajien pesimä- ja levähdysalueita. Hankkeesta ei ole sen vuoksi tarpeen tehdä luonnonsuojelulain 65 §:n
mukaista varsinaista Natura-arviointia.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 99
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Vedenpinnan noston takia on pyydettävä lausunto maakuntamuseolta, jolloin varmistutaan keskivedenkorkeuden nostamisen mahdollisuudesta ja patorakenne voidaan tehdä ilman arkeologisia lisätutkimuksia, muinaismuistolaki (295/1963) huomioon ottaen. Mikäli hanketta toteutettaessa todetaan muinaismuistolain mukaisia
kohteita tai irtaimia muinaislöytöjä, tulee niistä ilmoittaa museoviranomaisille ja
keskeyttää työ havaintopaikalla.
Hankkeen valmistelun aikana, tulee varmistua, ettei vedenpinnan nosto tai muut
vaikutukseltaan järeämmät kunnostustoimenpiteet kuten niitto vaaranna mahdollisten uhanalaisten vesikasvien esiintymistä järvissä. Todetut esiintymäalueet tulee
jättää toimenpiteiden ulkopuolelle.
Tarkeelanjärven ja Niemilammen ennallistaminen ei vaaranna yleistä terveydentilaa, ei aiheuta vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa eikä huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.
Tässä hankkeessa ei ole YVA-asetuksen (Asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 5.3.1999/268, 6 §, kohta 3) mukaan tarvetta YVA-menettelylle.
Padon rakentamisen jälkeen sen ja muiden hankkeeseen liittyvien rakenteiden
kunnossapidosta huolehtii vesioikeudellisen luvan hakija. Toisinkin voidaan sopia,
mutta viimekädessä kunnossapidosta kuitenkin vastaa rakenteen omistaja vesilain
6 luvun 10 §:n perusteella, ellei vesioikeuden päätöksessä ole määrätty muuta
kunnossapitäjää.
Tarkeelanjärven ja Niemilammen ennallistaminen ei vaikeuta yleiskaavan, tai muiden kaavojen toteuttamista. Vedenpinnan nosto ei myöskään ole ristiriidassa nykyisten rantarakentamisesta annettujen määräysten ja ohjeiden kanssa.
18
Kokonaiskustannusarvio
Kustannukset
Patoa korotetaan / Haitat kasvavat korvaukset kiinteistöille aiheutuvista haitoista parhaat vaikutukset virkistyskäyttöön
metsät ja peltoalueet
suojavyöhykeet ja joutomaat
optimivyöhyke
pienimmät kustannukset
esisuunnittelu, hankesuunnittelu, maastotietojen hankinta, sopimukset, tilusjärjestely, lupaviraston maksu, laadun varmistaminen, tiedottaminen ja projektikustannukset Kuva 74. Kaaviokuva kustannusten muodostumisesta. Vedenpinnan korotuksen taso on parhaiten sovittavissa optimivyöhykkeeltä. Valittavan korotuksen tason määrityksessä on otettava huomioon myös luontoon ja virkistyskäyttöön kohdistuvien
vaikutusten riittävyys.
Sivu 100
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Alla olevassa taulukossa on esitetty alustavasti koko hankkeen kustannusarvio.
Taulukko 16. Koko hankkeen kustannusarvio:
Esisuunnittelu (*)
Mittaus ja suunnittelutyöt
Hankeselvitys
Gps- mittaukset uomassa
Muut esisuunnittelukulut
Yht.
Hankesuunnittelu (*)
Kannatuskysely
Hankesuunnitelma
Hakemus
Yht.
Maastotieto ja sopimukset
Maanomistajatiedot
Sopimusten teko
Laserkeilaus + kaikuluotaus
Grid-malli aineistosta
Yht.
Lupa
Lupaviraston maksu
Tilusjärjestelyt
Yht.
Korvaukset (**)
Haittakorvaukset maasta
Tulvakorvaukset
Muut mahdolliset korvaukset
Yht.
Pohjapato (*)
Maa- ja kiviainekset
Kone- ja työkustannukset
Yht.
Laadun varmistaminen
Työn aikaiset toimenpiteet
Työn jälkeiset toimenpiteet
Yht.
Tiedottaminen
Ilmoitukset
Yleisötilaisuudet
Yht.
VEA/€
200
500
900
200
1800
VEB/€
200
500
900
200
1800
VEC/€
200
500
900
200
1800
300
100
50
450
300
100
50
450
300
100
50
450
900
300
3000
1000
5200
900
300
3000
1000
5200
900
300
3000
1000
5200
2500
2000
4500
2500
2000
4500
2500
2000
4500
7000
100
7100
8000
300
8300
10000
500
10500
1500
3700
5100
1400
3700
5200
1600
3700
5300
200
200
400
200
200
400
200
200
400
500
500
1000
500
500
1000
500
500
1000
Kiinteät kustannukset
Muuttuvat kustannukset
13350
12200
13350
13500
13350
15800
Kaikki kustannukset yhteensä
25550 €
26850 €
29150 €
* talkootyön osuus suuri
** perustuu alustavaan arvioon joka on pyöristetty ylöspäin (hankkeen todellinen
korvauspinta-ala ja sen käyttötarkoitus vaikuttaa eniten)
Vihreällä merkitty ne kustannukset jotka on tähän mennessä maksettu. Projektikustannuksia ei ole kustannusarviossa otettu huomioon.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 101
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
19
Esisuunnittelun ja hankkeen alustava aikataulu
Kyseessä oleva järven ennallistamishankeen esisuunnittelu on käynnistynyt vuoden
2009 syksyllä. Esisuunnittelua on tehty vuoden 2009 lisäksi kevään ja kesän 2010
aikana. Esisuunnittelu päättyy vuoden 2011 alkupuolella pidettävään yleisötilaisuuteen jossa valmistunut hankeselvitys esitellään avoimessa yleisötilaisuudessa kaikille asiasta kiinnostuneille. Alustavan aikataulun mukaan hankeen jatkosuunnittelu
voidaan saada valmiiksi aikaisintaan keväällä 2011. Todennäköisesti jatkosuunnittelu valmistuu vasta vuoden 2012 syksyllä, koska jatkosuunnittelu vaatii tarkempia
mittauksia järvialueella. Maastotutkimusten ja jatkosuunnittelun jälkeen lupahakemus ajoittunee vuoden 2012 loppuvuodelle. Lupahakemuksen käsittely kestää
noin puolesta vuodesta vuoteen. Rakentamisen aloittaminen on riippuvainen valitusten määrästä ja riittävän rahoituksen saamisesta. Padon rakentaminen kestää
noin kuukauden ja sen arvioidaan toteutuvan kesän 2013 aikana siten, että uusi
pato voidaan ottaa käyttöön aikaisintaan vuoden 2013 syksyllä (taulukko
17). Jälkitarkastukset ajoittuvat loppusyksyyn ja seuraavaan kevääseen.
Esisuunnittelua
2009
Hanketta
9-12
2010
1-6
7-12
2011
1-3
4-9
2012
10-12
1-6
7-9
2013
10-12
1-6
7-9
10-12
Esisuunnittelu
Hankkeen valmistelu
Mittaukset järvissä
Lupaprosessi
Padon rakentaminen
Jälkitarkastukset
Yleisötilaisuus 1
Kannatuksen selvittäminen
Yleisötilaisuus 2
Hankeselvitys valmis
Hankesuunnitelma
Lupahakemus
Lupa
Uusi vesilaki
Taulukko 17. Hankkeen alustava aikataulu.
Lopullinen aikataulu riippuu kuitenkin vielä monesta tekijästä jolla saattaa olla hyvin merkittävä vaikutus alustavaan aikatauluun tai jopa hankkeen toteutumiseen.
Uusi vesilaki on yksi merkittävä tekijä joka saattaa pitkittyessään muuttaa hankkeen aloitusta ja jopa toteutumismahdollisuutta.
20
Vaihtoehtojen vertailu
Vaihtoehtojen vertailu ja vaikutusten arviointi on esitetty taulukossa 18.
Taulukko 18. Vaihtoehtojen vertailutaulukko. Lievennystoimenpiteet on esitetty
kursiivilla.
Vertailtava tekijä
Vaihtoehto VE 0 / Ei tehdä mitään
Luontovaikutukset
•
•
•
•
Virkistyskäyttö
•
•
•
•
•
Sivu 102
Pääosin mataluudesta johtuvaa rehevöitymiskehitystä ei voida pysyvästi poistaa.
Ruskoärviä hyötyy eniten juuri ulpukalta vapautuneesta alueesta
(niitot)
Umpeenkasvu on merkittävä riski etenkin Niemilammessa.
Lintujen ja petokalojen ravinnonsaannissa ja elinoloissa saattaa
esiintyä ajoittaista suurtakin heikkenemistä.
Heikentää luonnon monimuotoisuutta
Umpeenkasvua voidaan niittojen avulla osittain hidastaa.
Virkistyskäyttö heikkenee nykyisestä tilanteesta entisestään kasvien
vallatessa järvet osittain tai kokonaan. Kasvit haittaavat kalastusta
kaikissa muodoissa.
Vesimaisema vähintäänkin pysyy heikkona suuressa osaa järviä.
Ranta-alueiden niitoilla voidaan lievittää myös virkistyskäytölle aiheutuneita haittoja. Jokavuotinen massiivinen niitto kuitenkin tulee
kalliiksi toteuttaa.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Maankäyttö
Vertailtava tekijä
Ei aiheuta uutta veden alle jäävää maa-aluetta. Eikä lisää vettymishaittoja.
•
Järvien luonnollinen mataloituminen ja runsas kasvillisuus saattaa
kuitenkin voimistuttaa tulvia tulevaisuudessa sekä keväällä että
syksyllä.
•
Oikea-aikaisella syysniitolla voidaan lieventää mahdollisia syyssateista syntyvää tulvaa.
•
Ahonpäänjoen lasku-uomaa tulee myös ruopata runsaasta rantapajukosta sekä ruovikoista.
•
Lisää tarvetta niitoille ja petokalojen istutuksille.
•
Heikentää kiinteistöjen arvoa ja lisää rantakunnostuksen kuluja.
•
Virtaaman varmistamiseksi ruoppaus on todennäköinen vaihtoehto
lähitulevaisuudessa. Toteutuessaan ruoppaus on kallis toimenpide.
Päävaihtoehto VE A /patoa korotettu 25 cm
Luontovaikutukset
•
Hyöty, haitta ja
kustannusarvio
•
•
•
•
•
•
Virkistyskäyttö
•
•
•
Maankäyttö
Hyöty, haitta ja
kustannusarvio
Vertailtava tekijä
Luontovaikutukset
Virkistyskäyttö
•
•
•
Uutta maa-aluetta jää veden alle 3,31 hehtaaria.
Lisää vettymishaittaa 7,2 hehtaarin alueella.
Keskisuurien tulvien kestoaika pitenee noin 1,5-kertaiseksi. Ei vaikuta huipputulvien HW20 arvoihin. Pienentää kuitenkin vedenpinnan vuosittaista vaihtelua.
•
Mahdollisilta tulvilta voidaan suojautua rakentamalla penkereitä lähelle rakennuksia ja huolehtimalla lasku-uoman kasvillisuuden poistoista riittävän usein.
•
Niittoja koko järvessä ja pääuomassa tulee jatkaa virtauksien varmistamiseksi.
•
Ei vähennä tarvetta niitoille ja petokalojen istutuksille.
•
Kustannusarvio 25550 euroa ja laskennallinen hyöty < 429000
euroa.
Päävaihtoehto VE B /patoa korotettu 35 cm
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Maankäyttö
•
•
•
•
•
•
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Ei merkittävästi muuta lintujen, petokalojen ja vesinisäkkäiden elinoloja.
Lisää luonnon monimuotoisuutta hyvin vähän.
Lisää luonnollisella tavalla alueen kosteikkojen pinta-alaa
Ei vaikuta virkistyskäyttöä haittaavaan kasvillisuuteen kummassakaan järvessä.
Hidastaa rehevöitymiskehitystä ja järvien umpeenkasvua vain vähän.
Pohjaeliökannat saattavat jonkin verran hyötyvät korotuksen vaikutuksista.
Helpottaa kalojen liikkumista padon ohi.
Lisää järvien virkistyskäyttöarvoa. Etenkin kalastusmahdollisuudet
paranevat syvimmissä osissa järviä. Ei helpota kalastusta tai uintia
matalissa osissa järviä.
Vesimaisema kohentuu vain hieman nykyisestä.
Parantaa Lintujen, petokalojen ja vesinisäkkäiden elinoloja.
Lisää luonnon monimuotoisuutta.
Lisää luonnollisella tavalla alueen kosteikkojen pinta-alaa
Vähentää kasvillisuutta molemmissa järvissä.
Hidastaa rehevöitymiskehitystä ja järvien umpeenkasvua.
Pohjaeliökannat hyötyvät suoraan ja välillisesti korotuksen vaikutuksista.
Helpottaa kalojen liikkumista padon ohi.
Lisää järvien virkistyskäyttöarvoa. Uinti ja kalastusmahdollisuudet
paranevat selvästi nykyisestä kuivien kesien aikana.
Vesimaisema kohentuu hieman nykyisestä.
Uutta maa-aluetta jää veden alle 3,94 hehtaaria.
Lisää vettymishaittaa 6,6 hehtaarin alueella.
Keskisuurien tulvien kestoaika pitenee noin 2-kertaiseksi. Ei vaikuta
huipputulvien HW20 arvoihin. Pienentää vedenpinnan vaihtelua.
Voi vaikuttaa teiden käyttöön tulva-aikoina.
Mahdollisilta tulvilta voidaan suojautua rakentamalla penkereitä lähelle rakennuksia ja huolehtimalla lasku-uoman kasvillisuuden poistoista riittävän usein.
Niittoja ainakin pääuomassa ja järvien matalimmissa kohdissa tulee
jatkaa virtauksien varmistamiseksi.
Sivu 103
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Hyöty, haitta ja
kustannusarvio
•
•
•
Vertailtava tekijä
Vähentää hieman tarvetta niitoille ja petokalojen istutuksille.
Nostaa kiinteistön arvoa ja vähentää rantojen kunnostuskuluja.
Kustannusarvio 26850 euroa ja laskennallinen hyöty =< 429000
euroa.
Päävaihtoehto VE C /patoa korotettu 45 cm
Luontovaikutukset
•
•
•
•
•
•
Virkistyskäyttö
•
•
•
•
•
Maankäyttö
•
•
•
•
•
Hyöty, haitta ja
kustannusarvio
21
•
•
•
•
Parantaa merkittävästi lintujen, petokalojen ja vesinisäkkäiden elinoloja.
Lisää luonnon monimuotoisuutta.
Lisää luonnollisella tavalla alueen kosteikkojen pinta-alaa
Vähentää virkistyskäyttöä haittaavaa kasvillisuutta molemmissa
järvissä.
Hidastaa rehevöitymiskehitystä ja järvien umpeenkasvua.
Pohjaeliökannat hyötyvät suoraan ja välillisesti korotuksen vaikutuksista.
Riski leväkukinnoille kasvaa kasvillisuuden vähetessä.
Törmä- ja rantaeroosion vaikutukset selviä.
Helpottaa kalojen liikkumista padon ohi.
Parantaa järvien virkistyskäyttöarvoa. Etenkin uinti ja kalastusmahdollisuudet paranevat merkittävästi.
Vesimaisema kohentuu nykyisestä
Uutta maa-aluetta jää veden alle 4,59 hehtaaria.
Lisää vettymishaittaa 6,7 hehtaarin alueella.
Keskisuurien tulvien aika pitenee noin 3-kertaiseksi. Ei vaikuta
merkittävästi huipputulvien HW50 arvoihin. Pienentää merkittävästi
vedenpinnan vuosittaista vaihtelua.
Voi vaikuttaa teiden käyttöön tulva-aikoina.
Mahdollisilta tulvilta voidaan suojautua rakentamalla penkereitä lähelle rakennuksia ja huolehtimalla lasku-uoman kasvillisuuden poistoista riittävän usein.
Niittoja pääuomassa tulee jatkaa virtauksien varmistamiseksi.
Vähentää tarvetta niitoille ja petokalojen istutuksille.
Nostaa kiinteistön arvoa ja vähentää rantojen kunnostuskuluja.
Hankkeen kustannusarvio 29150 euroa ja hyöty noin 429000 euroa.
Johtopäätökset
Matalilla järvillä on yleisten teorioiden ja käytännön havaintojen perustella kaksi
vaihtoehtoista "tasapainotilaa": leväkukintojen samentama vesi vailla uposkasveja
tai kirkas vesi ja paljon uposkasveja (Scheffer ym. 1993). Tarkeelanjärvi ja Niemilampi ovat matalia ja järvien on tila useimpina vuosina ollut selvästi lähempänä
jälkimmäistä vaihtoehtoa. Tarkeelanjärven ja Niemilammen runsas kasvillisuus ilmentää vain kohtalaista ravinteisuustasoa, mesotrofiaa. Kasvillisuuden suuri määrä
johtuu siten ensisijaisesti järven mataluudesta. Tilanne on muuttunut aikaisemmasta pitkään vallinneesta tilanteesta ja voi aikaa myöten kuitenkin entisestään
huonontua, jollei mitään tehdä asian hyväksi. Varsinkin Niemilammen uhkana on
rehevöityminen ja umpeen kasvu. Ensisijainen ja hyvä tapa parantaa järven virkistyskäyttöä on nostaa keskiveden pinnan korkeutta. Jatkossa tulee kuitenkin huolehtia järven tilasta myös muilla hyväksi havaituilla kunnostustoimenpiteillä. Molempiin järviin sopivien kunnostustoimenpiteiden määrittämiseksi on hyvä laatia
tavoitetilakartoitus ja kunnostussuunnitelma. Kunnostussuunnitelman pohjana on
riittävän laaja järvien nykytilan selvitys, joka laaditaan yleisesti hyväksyttyjen mittausten ja tutkimusten perusteella.
Umpeenkasvu
Vedenpinnan laskun johdosta umpeenkasvu on kiihtynyt etenkin Niemilammen
puolella. Yhtenä lisäsyynä tähän on voinut olla ympäristössä tehdyissä metsäojituksissa. Ojituksista seuraa valumavesien runsastumista, orgaanisen ja epäorgaanisen kiintoaineen ja liuenneiden orgaanisten aineiden sekä ravinteiden lisääntymistä. Niemilammen pohjoisosa on vaarassa kasvaa umpeen noin 50 vuodessa,
Sivu 104
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
umpeenkasvuvauhdin ollessa 1-2 cm vuosiluokkaa. Paljon aikaisemmin, ennen lopullista umpeenkasvua virkistyskäyttö on jo asteittain loppunut järvessä. Näistä
edellä mainituista syistä johtuen vesisyvyyden lisääminen on tärkeä tekijä jolla hidastetaan umpeenkasvua ja rehevöitymistä etenkin sellaisissa paikoissa jossa se
on ongelma. Nykytilanteen selvittämisen yhteydessä tulee arvioida kuinka nopeasti
Niemilampi kasvaa umpeen ja miten paljon vesisyvyyden lisääminen hidastaa umpeenkasvua. Mataloituminen pahentaa entisestään myös järven tulvaongelmia varastotilavuuden pienentyessä ja kasvillisuuden heikentäessä virtauksia sekä järvessä että lasku-uomassa.
Vesikasvillisuus
Aikaisempien muiden vastaavien korotushankkeiden ja selvitettyjen järven mittaustulosten perusteella voidaan ennustaa järvien kasvillisuuden kokonaisuutena vähenevän ja monipuolistuvan. Kasvillisuuden vähetessä järveen sekä liettyvän orgaanisen aineksen että sedimentoituvan aineksen määrä vähenee. Pitkällä
aikavälillä järvien kasvien aiheuttaman kuormittumisen pienentymisellä on positiivinen vaikutus rehevöitymiseen ja umpeenkasvun hidastumiseen. Ilmaston muutoksella on kuitenkin vaikutuksensa varsinkin uposkasvillisuuteen. Eniten vedenpinnan nostaminen vaikuttaa luhtakasvilajeihin joiden määrä saattaa pienentyä
veden alle jäädessään hyvinkin paljon. Siimapalpakon lisäksi toinen hankalasti
poistettava kasvilaji jonka ainakin toivotaan vähentyvän, on ärviä. Ärviä vähenee
tai häviää kokonaan alueilta joissa vedenpinnan korkeus on pysyvästi yli 1,2 metrin. Ärviä on todennäköisesti hyötynyt ihmisten tekemistä toimista kuten niitoista.
Esimerkiksi ulpukkaan niitot tehoavat, jolloin ruskoärviä voi käyttää vapautunutta
aluetta hyödykseen. Lisäksi ärviän leviämistä edesauttaa korjaamaton kasviaines
kulkeutuessaan uusille kasvupaikoille. Näin onkin käynyt monin paikoin suunnittelualueen järvissä. Siksi myös tämän edellä mainitun syyn takia pitää tarkkaan harkita niittoalueiden kohteet. Kelluslehtisiin vesikasveihin hankkeella ei ole suurta
vaikutusta, vaan vaikutukset tulevat näkymään vain järvien syvimmissä kohdissa
jossa vesisyvyyttä on riittävästi (karuissa ja ruskeissa vesissä yli 1,5-2 metriä).
Siimapalpakko ja ulpukka vähenee, mutta vähentyminen on riippuvainen korotuksen suuruudesta ja kuinka usein niittoja jatkossa tullaan toteuttamaan. Juuri ulpukkaan useampivuotiset niitot tehoavat parhaiten. Ulpukkakanta saattaa silti jopa
lisääntyä vallaten uusia alueita poistuvilta kasvilajeilta kuten jäviruo'olta. Riittävällä korotuksella voidaan kuitenkin estää uusien alueiden muuttumista
yhdeksi tiheäksi kasvialueeksi. Hanke mahdollistaa keräävillä niittolaitteilla niittojen onnistumisen Niemilammen puolella myös sellaisina kesinä kun veden pinta
on matalalla. Piisamikannan runsastuttamisella voitaisiin saada positiivisia tuloksia
aikaan juuri lummekantojen kurissapitämiseksi. Vedenpinnan muutos ei aiheuteta
minkään kasvilajin häviämistä järvistä vaan tällä toimenpiteellä ainoastaan vähennetään ja pienennetään esiintymisalueita. Hankkeen avulla voidaan kuitenkin vähentää ja tehostaa niittoja jolloin on mahdollista suunnata varoja muihin kunnostushankkeisiin. Niittoja mietittäessä tuleekin punnita toteutetaanko toimenpide jo
aikaisemmin loppukesästä, jolloin pitkään kestäneet sateet ja runsas vesikasvillisuus uomassa voivat aiheuttaa tulvariskin jo syksyllä.
Kalakanta ja kalastus
Järvien kalakanta on vääristynyt sekä pienentynyt aikaisempien toimien seurauksesta. Järvitaimen on joko hävinnyt tai esiintyy niin pienenä populaationa, ettei siitä ole tiedossa olevia havaintoja. Purotaimenta on kuitenkin Ahonpäänjoessa nähty
Räpsäojan ennallistamisen johdosta. Todennäköisin syy taimenkantojen vähyyteen
on ollut patojen rakenteessa, joista ei ole ollut kaloilla mahdollisuutta edetä matalan veden aikana. Vedenpinnan nostolla on myönteinen vaikutus kalalajien yksikkökokoon ja niiden määrään. Ainoastaan kiiskin kohdalla voi määrä järvissä pienentyä petokalakannan vahvistuessa. Ainakin ahven, hauki ja kuha käyttävät kiiskeä ravinnokseen. Lisäksi petokalojen määrä tulee kasvamaan suhteessa saaliska-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 105
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
loihin. Yleensä tiheässä särki- ja ahvenkannassa kalojen kasvunopeus hidastuu ja
toisaalta kalojen suuri lisääntymispotentiaali mahdollistaa suotuisissa oloissa tehokkaan lisääntymisen ja runsaat vuosiluokat. Petokalojen elin- ja saalistusmahdollisuuksien parantuessa ne vähentävät nyt runsasta pienkalakantaa jolloin kalojen yksikkökoon on mahdollista kasvaa. Tämä muutos on kuitenkin hidasta, mutta
sitä voidaan nopeuttaa hoitokalastuksella ja tehokkaalla petokalojen istutuksilla.
Sopivaksi hoitokalastuksen toimenpiteeksi riittää särkikalojen poistoa noin 3-4 tonnia kolmen vuoden aikana. Tämä tarkoittaa noin 30 kg särkikalojen poistamista
hehtaarilta vuodessa. Hoitokalastus olisi luonnollisinta suorittaa yhteistyössä osakaskuntien kanssa. Petokalat taas vähentävät runsastunutta pienkalakantaa jolloin
kasviplanktonia syövien eläinplankton määrän on mahdollista kasvaa ja riski leväkukinnoille pienenee nykyisestä tilanteesta entisestään. Yleensä tiheän särkikalakannan vähentymisellä tavoitellaan parempaa vedenlaatua, mikä parhaimmillaan
nähdään vähentyneinä sinileväkukintoina ja kirkastuneena vetenä. Kasvien ja särkikalojen yhtäaikainen vähentäminen onkin tärkeää, jotta edes tilapäisiä levähaittoja ei pääsisi muodostumaan ja vesi pysyisi kirkkaana. Hankkeen vaikutuksesta
virkistyskäyttöön soveltuva ja istutettava kalakanta vahvistuu järvessä. Tämän
johdosta istutuksiin kohdistuvia varoja voidaan pienentää tai kohdistaa muihin tärkeämpiin kohteisiin. Yhtenä tärkeänä kohteena voidaan harkita kosteikkojen rakentamista ojiin tai Ahonpäänjoen kokonaisvaltaista ennalistamistoimenpidettä, kuten
on Räpsäjoessa tehty. Nykyisiä laskujoen alimpia patorakenteita tosin on jo hiukan
muutettu kalojen liikkumisen helpottamiseksi. Taimen palautuminen Niemilampeen
ja Tarkeelanjärveen voisi elvyttää taimenkantaa koska taimenilla olisi tällöin hyvät
lisääntymismahdollisuudet Myllypuron lukuisissa pienissä lampimaisissa suvantopaikoissa. Tilapäisesti voimistuva eroosio voi kuitenkin aiheuttaa hienon kiintoaineen kulkeutumista myös Ahonpäänjokeen. Tällä ei kuitenkaan ole merkittävää
haitallista vaikutusta edes syyskutuisten kalojen, kuten taimenen mädin kehitykselle. Pohjalle kertyessään hieno aines voi tilapäisesti heikentää soran sisässä hautoutuvien mätimunien aineenvaihduntaa.
Luontodirektiivin lajit
Alueella esiintyvä saukko on luontodirektiivin liitteen IV (a) laji, joka edellyttää niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelua myös Natura 2000–alueiden ulkopuolella. Tästä syystä saukon elinalue tulee ottaa huomioon esimerkiksi siltojen rakentamisessa, niin ettei lajin kulku ohjautuisi ajoradalle, mikä taas lisäisi auton alle
jäämisen riskiä.
Lintujen määrään hankkeella ei ole oleellista vaikutusta eivätkä järvien kunnostustoimenpiteet myöskään heikennä mahdollisesti alueella esiintyvien lintudirektiivin I
liitteen lajien pesimä- ja levähdysalueita. Enemmän lintujen lajimäärään vaikuttaa
koko valtakunnassa esiintyvät muutokset. Uusien metsästykseen soveltuvien lintulajien on mahdollista hankeen myötä palata järviin lisääntymään. Hanke ei myöskään vaikuta vesinisäkkäiden levinneisyyteen tai elinolosuhteisiin Tarkeelanjärven
alueella. Vedenpinnan nostolla pyritään parantamaan vesinisäkkäiden elinolosuhteita. Pienvesien eläimistä saukko on luontodirektiivissä määriteltyjä erityisesti
suojeltava laji, jonka hankkeen myötä toivotaan vahvistuvan alueen luontoon
luonnollisesti kuuluvana nisäkkäänä.
Ravinteet
Tarkeelanjärvi luokitellaan keskireheväksi järveksi. Pientä kasvua kokonaisfosforipitoisuuksissa on havaittu heti padon vuoden 2004 madaltamisen jälkeen, jonka
perusteella tilanne olisi muuttumassa pian reheväksi. Myös muut mittaukset osoittavat järven rehevyystason olevan nousussa. Nousua saattaa olla seurausta sekä
ulkoisen kuormittumisen lisääntymisestä että pienestä sisäisestä ravinnepäästöstä.
Sisäinen ravinnepäästö voi olla seurausta särkikalojen ja tuuliolosuhteiden muutoksesta. Ulkoisella kuormituksella tarkoitetaan vesistöön valuma-alueelta jokia,
Sivu 106
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
puroja ja ojia pitkin tulevaa ravinnemäärää. Karjaanjoki-Life kuormitusselvityksen
mukaan lähivaluma-alueelta ojia sekä puroja pitkin kaukovaluma-alueelta tuleva
kokonaisfosforikuormitus on 642 kg vuodessa ja kokonaistyppikuormitus 18313 kg
vuodessa. Vaikka kokonaisfosforikuormitus ylittää selvästi teoreettisen vaarallisen
kuorman tason on myös muistettava, että pienen nk. läpivirtausjärvien lyhyen viipymän vuoksi vain osa tästä kuormituksesta jää Tarkeelanjärven ja Niemilammen
vesistöön. Ulkoisen kuormituksen nykytilanteen tarkka selvittäminen onkin tärkeä
tehdä lähitulevaisuudessa. Selvityksen perusteella voitaisiin saada varmuus kosteikon hyödyllisyydestä ja sijoituspaikan soveltuvuudesta esimerkiksi Varvarinlahden alueelle tai järviin laskeviin ojiin. Kosteikkopuhdistamon rakentamisen järkevyyttä yhdessä vedenpinnan noston kanssa on myös syytä pohtia. Kosteikko toimii
parhaiten kun vettä on saatavissa kolmasosan vuodesta. Siksi mahdollinen vedenpinnan korotus ja kosteikkojen vedensaatavuus on tarkkaan suunniteltava sopivaksi. Myös pohjapato ratkaisuna vähentää kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista Ahonpäänjokeen ja tämän kautta muuhun alapuoliseen vesistöön.
Tarkeelanjärvestä vuonna 2003 tehdystä pohjaeläinnäytteista tavattiin yhteensä
yhdeksän pohjaeläintaksonia (lajia), jota voidaan pitää melko tyypillisenä kohtalaisen rehevissä, pienikokoisissa järvissä. Bioindeksien perusteella (CI ja BQI) pohja
oli erittäin rehevää, biomassan perusteella (ilman sulkasääskiä) lievästi rehevää.
Vedenpinnan lasku vuonna 2004 on voinut kuitenkin köyhdyttää lajimäärää vaikka
kokonaismassa on saattanut lisääntyä.
Suuri särkikalakanta edesauttavat ravinteiden huuhtoutumista sedimentistä veteen. Veden noston seurauksena sisäinen kuormittuminen vähentyy ja palautuu aikaisemmalle pitkään vallinneelle tasolle. Alkuvaiheessa on kuitenkin odotettavissa
tilapäistä kuormittumista uusien maa-alueiden jäädessä veden alle. Vesitilavuuden
kasvaessa järvi paremmin "sietää" valuntavesien mukana tulevia ravinnekuormia.
Sinilevän esiintymiseen ei hankkeella ole odotettavissa vaikutusta. Niemilammen
umpeenkasvua ei ole tutkittu, vaikka selvimmin juuri tässä järvessä on seuraukset
umpeenkasvusta nähtävissä. Tarkeelanjärvelle on laadittu vuonna 2002 järvenhoitosuunnitelma joka olisi tarkoituksenmukaista päivittää nykytilanteen mukaan Euroopan Unionin vesidirektiivin mukaiseksi. Niemilammelle olisi hyvä laatia hoitosuunnitelma samassa yhteydessä. Säännöllisen mittauksen aloittamista myös Niemilammen puolella tulee harkita, koska juuri tässä Tarkeelanjärven vesistön osassa
tilanne on oletettavasti pahin.
Veden korotuksen ollessa hyvin pieni ja järven ns. läpivirtausjärvi, ei maa-aluiden
jääminen veden alle aiheuta edes tilapäistä heikkoa happitilannetta järvessä, vaikka veden alle jäävä kasvillisuus kuolee ja kuluttaa hajotessaan happea. Vedenpinnan noston seurauksena happitalous järvessä entisestään paranee. Myös kasvillisuuden vähetessä järvien sisäiset virtaamat voimistuvat jolloin veden vaihtuvuus
edesauttaa happitilannetta etenkin Niemilammessa. Vähäinen rantapuusto häviää
niiltä osin, kuin niiden juurakot jäävät pysyvästi veden alle.
Vedenpintojen nosto
Korotushankkeen yhtenä tärkeänä mitoitustekijänä on uusi tulvavedenkorkeus, joka tulee optimoida nykyisen rakennuskannan mukaisesti. Tällä toimenpiteellä voidaan saada hanke sekä mahdolliseksi että edulliseksi toteuttaa. Keskivedenpinnan
korotus voidaan toteuttaa rakentamalla uusi pohjapato nykyisen paikalle tai vaihtoehtoisesti Kaijalan sillan paikalle. Pohjapadon paikan siirrolle alemmaksi laskujokea, on mahdollista vain jokivarren maanomistajien niin toivoessa. Silloin jokivarren maanomistajilla ei ole korvausvaatimuksia ja että siirrosta hyödyn saavat
maanomistajat vastaavat siirrosta aiheutuvista lisäkustannuksista. Toisinkin on tietenkin mahdollista sopia.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 107
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
Pohjapadon uudella muotoilulla voidaan vaikuttaa veden korkeuksiin ja virtaamiin
sekä helpottaa kalojen kulkua padon ohi. Nostamalla vedenkorkeutta voidaan varmistaa veden tasainen virtaus Niemilammen matalan ja runsaan kasvillisuuden
kärsivän pohjoisosan kautta, Ahonpäänjokeen. Hankkeen myötä myös Niemilammen ja Tarkeelanjärvien vedenpintojen ero pienenee matalamman vedenkorkeuden vallitessa. Vuotuiset korkeusvaihtelut myös pienenevät järvessä, mikä selkeyttää oleellisesti rantaviivaa. Vuotuisiin korkeusvaihteluihin vaikuttavat myös 1990luvulla yleistyneet sateiset ja leudot talvet, jolloin mm. kunnollisia kevättulvia ei
enää ole syntynyt. Leventämällä 4,5-5,5 metriä patoa voidaan korkeiden vesitilanteiden vallitessa vaikuttaa nopeammin veden purkautumiseen. Alapuolisen uoman
perkauksella ja siltarakenteiden muuttamisella voidaan myös parantaa veden purkautumista korkeiden vesitilanteiden aikana. Suunnitelman mukaisella maisemoinnilla pato sulautuu veteen ja maisemaan, hyvin luonnonmukaisella tavalla. Ympäristölle ja luonnolle ei padon rakentamisesta aiheudu pysyvää haittaa. Kanoottien
pääsy padon yli kohtuullisin keinoin tulee myös varmistaa.
Niemilampi ja Tarkeelanjärvi ovat matalia järviä ja maltillinen vedenpinnan nosto
on suunniteltu lähinnä virkistyskäytön parantamiseksi. Vaihtoehdosta riippumatta
pohjapadon korotuksen seurauksena järven varastotilavuudesta tapahtuu merkittäviä muutoksia, ja se aiheuttaa aina muutoksia myös viipymässä ja vedenpinnan
vaihtelussa. Vedenpinnan noston vaikutus Tarkeelanjärven ja Niemilammen ylivirtaamiin oli yllättävän pieni korotuksen tasosta riippumatta. Myöskään alivirtaamat
eivät juuri muuttuneet. Ylivirtaamien muutoksiin voidaan vaikuttaa jonkin verran
pohjapadon leveydellä. Alivirtaamamuutosten pienentämiseksi suunniteltiin padon
harjalle loiva alivirtaussyvennys. Pohjapadon nosto ei lisää huipputulvien kestoaikaa. Keskimääräisten ja pienten tulvien kesto saattaa kuitenkin pitkittyä nykyistä
tilanteesta 1,5 - 3-kertaiseksi riippuen korotuksesta. Karttatarkastelun perusteella
esille tulleiden 19 rakennuksen kivijalan ja lattiapinnan korkeus tulee tarkastaa
varsinaisissa korkeusmittauksissa. Näiden rakennusten lisäksi sekä Tarkeelanväylän että Yllöntien jatkeen korkeudet on mitattava, jotta voidaan varmistua korotuksen vaikutuksista kyseiseen tiehen.
Tulvien aikaisten virtaamiin ja vedenkorkeuksiin voidaan vaikuttaa parantamalla
vedenjohtokapasiteettia Ahonpäänjoessa keveällä perkauksella tai niiton avulla.
Lupavirasto voikin määrätä luvan saajan tarvittaviin toimenpiteisiin, kuten esimerkiksi riittävillä vesikasvuston niitolla. Niitto on tehtävä niin, kuin saadussa luvassa
on määritelty. Tämän lisäksi luvan saajan on pidettävä jatkossakin pohjapato rakenteineen kunnossa ja laskuojan niittoja on jatkettava määräajoin jotta, vitauskapasiteetti pysyy riittävän hyvänä.
Vedenpintojen korotus on mitoitettava niin, ettei Tarkeelanjärven ja Niemilammen
alueen rakennuksiin, teihin tai muihin rakennelmiin pääse syntymään mitään huomattavaa vahinkoa tai haittaa. Näin ollen liikenneyhteyksien mahdollinen katkeaminen tai vahingoittuminen ei aiheuta korvattavaa vahinkoa. Suurin vahinkopotentiaali tuleekin muodostumaan tulvariskialueella sijaitsevista laiturirakennelmista
sekä metsä- ja viljellyistä peltoalueista.
Korotuksen ansiosta läpivirtaus voimistuu järvissä estäen osaltaan umpeenkasvua
virtauksen kannalta kriittisimmissä kohdissa. Toimenpiteen ansiosta voidaan Tarkeelanjärven eteläosan ja Niemilammen pohjoisosan kallista ruoppaustarvetta siirtää vuosikymmeniä eteenpäin.
Hankkeen edellytykset
Rantakiinteistöille, osakaskunnille ja alueen ihmisille hankkeesta on selvästi
enemmän hyötyä kuin haittaa. Järvien ongelmat eri osassa ovat kuitenkin erisuuruiset ja täten rantakiinteistöille koituva hyöty ei jakaudu tasaisesti. Eniten hankkeesta hyötyvät järvien eteläisemmät kiinteistöt. On kuitenkin muistettava vesiSivu 108
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
luonnon tasapainon riippuvan molempien järvien tilasta. Eli kunnostustyöt yhdessä
järvessä tai järven osassa vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti molempiin järviin.
Vedenkorkeuden nostolla parannetaan lähes 90:n vaikutusalueen tilan arvoa, kun
vedenkorkeuden vaihtelu vähenee, vesimaisema parantuu ja muukin vesistön ja
rantojen virkistyskäyttö parantuu. Hanke edistää myös paikkakunnan elinkeinoiluelämää. Hanketta on siten pidettävä yleisen tarpeen vaatimana. Näin ollen käyttöoikeus sekä pohjapadon alle jääviin alueisiin että veden alle jääviin ja ojaalueisiin voidaan myöntää vesilain 2 luvun 8 §:n nojalla.
Hanketta voidaan edellä lueteltujen perustelujen pohjalta pitää yleisen tarpeen
vaatimana. Lopullinen varmuuden kunnostushankkeen tarpeelle antaa kuitenkin
asiasta päättävä aluehallintovirasto (AVI). Hankkeella on merkitystä lähivirkistysalueena ja Pusulanjoen veden virtaaman varmistamisessa sekä järven tilan ennallistamisessa että turvaamisessa. Kaikkien kiinteistöjen osalta on tehtävä kiinteistökohtainen tarkastelu henkilökohtaisesti hyödyistä ja haitoista veden alle jäävän
maa-alan ja muun omaisuuden suhteen. Tarvittavat sopimukset on myös hyvä
tehdä alueen osakaskuntien (2 kpl) ja mahdollisen monen kiinteistöjen osalta. Näin
ollen laissa määritelty vaatimus 3/4 kannatuksesta kaikista asianosaisista kiinteistöistä, täyttyy, viranomaisten lopullisesta kannasta huolimatta.
Hanke mahdollistaa entistä monipuolisemman virkistyskäytön järvessä sekä se
vahvistaa nykyisten kesäasukkaiden ja paikallisten asukkaiden viihtyvyyttä järvellä. Retkeilijöiden ja satunnaisten matkailijoiden toivotaan myös saavan mukavia
elämyksiä järvialueella liikkuessaan. Kasvuston vähentymisen myötä myös alueen
leiri- ja liiketoimintaa järvellä voidaan toteuttaa normaalilla tavalla.
Epävarmuustekijät
Laskentatulosten yhtenä suurimpana epävarmuustekijänä voidaan pitää virtausmittausten puuttuminen suurilla virtaamilla. Mittausvuoden 2010 tulva ei kuitenkaan kasvanut odotetun suureksi runsaasta lumitilanteesta huolimatta. Nykytilanteen purkautumiskäyrä on jouduttu arvioimaan suurilla ja erittäin suurilla virtaamilla jolloin esimerkiksi Pusulanjoen vaikutusta siihen ei ole voitu mittauksin osoittaa. Laskelmissa on kuitenkin pyritty arvioimaan tulva laskelmien kannalta riittävän suureksi. Toisena tuloksiin vaikuttavana epävarmuustekijänä voidaan mainita
käytetyn korkeusmallin epätarkkuus tarkasteltaessa kiinteistöihin kohdistuvia tarkkoja muutoksia. Kustannusarviot perustuvat suurimmaksi osaksi vanhoihin hintatietoihin ja arvioon hintamuutoksista. Kustannusarvioissa ei ole pystytty ottamaan
huomioon markkinatilannetta ja suunnittelukohteen vaikutusta hintoihin.
22
Yhteenveto
Tarkeelanjärven ja Niemilammen vedenkorotushanke on erinomainen vaikutuksiltaan pitkäkestoinen toimenpide, jolla voidaan sekä yhdistää onnistuneesti molempiin järviin sopivan kunnostustoimen ennakoitavissa olevat positiiviset vaikutukset
että virkistyskäytön minimitarpeet hyvin kohtuullisin kustannuksin. Kuitenkaan
pelkällä vedenpinnan nostolla ei voida saavuttaa vesiluonnon kannalta hyvää tilaa
vaan myös muita edellä mainittuja toimenpiteitä tarvitaan. Tämän kunnostustoimen yksi erittäin tärkeä lähtökohta joka voidaan vedenpinnan nostolla saavuttaa,
on Niemilammen ja Tarkeelanjärven eteläosan umpeenkasvun ehkäiseminen. Hyvin nopeasti laajenevasta umpeenkasvusta ovat kärsineet vesiluonnon monimuotoisuus, erityisesti järven linnusto ja petokalakannat sekä myös alueen virkistysmahdollisuudet. Etenkin Niemilammella ja Tarkeelanjärven eteläosassa, on virkistyskäytölle tärkeä avoin vesialue kaventunut ruovikon, siimapalpakon ja ruskoärviän aiheuttaman umpeenkasvun takia. Kiihtynyt umpeenkasvu ja orgaanisen materiaalin runsas kertyminen ennestään matalissa järvissä aiheuttaa suurta haittaa
juuri virkistyskäytölle. Mataluudesta ja järvien pienuudesta seuraa, että molemmat
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 109
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
järvet ovat myös herkkiä likaantumaan. Pienikin määrä ravinteita, hapanta laskeumaa tai muita haitallisia aineita riittää vaikuttamaan vesiekosysteemin toimintaan silloin, kun vettä on vähän.
Järveen syntyneiden tai syntyvien haittojen yksi perussyy mataluuden lisäksi löytyy järven ulkopuolelta, eli valuma-alueelta tulevasta kuormituksesta. Suurten pistekuormituksen vähentyminen on siirtänyt vesiensuojelun painopistettä valumaalueen hajakuormituksen vähentämiseen. Jatkossa kunnostuksen ja hoidon valmistelua ja voimavaroja on hyödyllistä suunnata järvien kuormittumista aiheuttaviin
ulkoisten tekijöiden pienentämiseen. Vedenpinnan korottaminen ja ulkoisen kuormituksen vähentämisellä voidaan vaikuttaa tehokkaasti molempien järvien kunnossa pysymiseen.
Molempien järven ravinteisuutta selittävät järvien mataluus ja lievä humuspitoisuus. Rehevyyttä osoittavat tekijät ovat vaikutukseltaan vielä pienet tai puuttuvat
järvistä lähes täysin. Poistettavaa kasvillisuutta esiintyy järven eri puolilla sekä ilmaversoisissa, kelluslehtisissä että uposlehtisissä vesikasveissa. Varsinkin uposkasvien poisto järvissä on todettu haasteelliseksi. Nopeakasvuinen ja leviämiskyvyltään tehokas ruskoärviä on saanut pysyvän jalansijan molemmissa järvissä. Yksi
todennäköinen syy ruskoärviän menestymiseen ja leviämiseen järven mataluuden
lisäksi on ollut juuri sekä liian laajoina että usein toistuvissa niitoissa. Tästä syystä
pysyvä vedenpinnan korotus vähentää virkistyskäyttöä haittaavaa kasvillisuutta ja
mahdollistaa etenkin ruskoärviää suosivien niittojen vähentämistä. Etenkin matalissa osissa järviä kuten rannoilla ja rantamatalissa tapahtuvat niitot voimistuttavat
leviämisprosessia. Niitoissa onkin tärkeää muistaa minimiperiaatteen noudattamista. Riittävän suurena toteutettu vedenpinnan nosto tuleekin muuttamaan järven
ilmettä ja sen rantojen kasvillisuutta. Rantojen kosteus lisääntyy matalissa osissa
ja vähentää selvästi kuivimpia kasvustotyyppejä, kuten ruovikoita ja ruoholuhtia.
Vedenpinnan nosto oletettavasti vähentää avovesikasvillisuutta, jonka johdosta
etenkin Niemilammelle avautuu laajempi kasviton tai lähes kasviton alue. Vedenalainen uposkasvillisuus vähenee, koska ruskeavetisessä järvessä kasveille ei
riitä valoa vedenpinnan noustessa ylemmäksi. Myös virtausta ja vesialuetta tukkineet ruovikot vähenevät. Muutokset luontoympäristössä mahdollistavat myös vähemmistönä esiintyneiden kasvi- ja eläinlajien vahvistumisen. Vedenpinnan korottamisella onkin tarkoitus lisätä molempien järvien ekologista monimuotoisuutta.
Vedenpinnan nosto on Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä yksi ensisijaisen tärkeä osa järven kunnostustoimia, jolla voidaan parantaa ja ylläpitää Euroopan Unionin vesipuitedirektiivin velvoitteen mukaista tavoitetta, jossa järvien tila ei saa heiketä eikä niiden luokka huonota. Vesipuitedirektiivin edellyttämään hyvään ekologiseen laatuluokkaan pääseminen ja siinä pysyminen edellyttää siis kunnostustoimia. Maltillisella mutta riittävän suurella vedenpinnan nostohankkeella voidaan
saavuttaa ekologisesti nykyistä parempi taso. Järven tilan pysyminen hyvänä edellyttää silti jatkossakin kunnostustoimia kuten niittoja ja petokalojen istuttamista,
mutta niiden määrää tai laajuutta voidaan vähentää. Näiden toimien lisäksi kosteikkopuhdistamon perustamista esimerkiksi Varvarilahteen tai ojien yhteyteen tulee harkita kun lopullisista kuormittumisvaikutuksista on päästy selvyyteen. Onkin
todennäköistä vedenpinnan noston vahvistavan alueen luonnollisesti toimivia kosteikkoja niin ettei yhtä suurta kosteikkoa tarvitse perustaa vaan ojien pienimuotoinen ja edullisempi muokkaus saattaa osoittautua riittäväksi toimenpiteeksi. Sarakkoisten kosteikkojen on todettu myös edistävän haukien ja ahventen kutujen onnistumista.
Tulevaisuudessa järvien vahvistuva kalakanta kestää paremmin kasvavaakin virkistyskalastusta. Jos kalastus kasvaa merkittävästi pyyntikokoisten haukien ja ahventen tilapäinen istuttaminen voi tulla kyseeseen vaikka toimenpide ei ole kalakantojen kannalta kestävää hoitoa. Petokalaistutuksilla on merkitystä sekä järven särkiSivu 110
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
kalavaltaisuuden estämisessä että viehekalastuksessa, sillä hauki ja kuha ovat tavoitelluimmat saaliskalat. Molempien järvien ennallistaminen vahvistaa järven
merkitystä kalaston lisääntymisalueena.
Kunnostuksen jälkeen järvestä on enemmän iloa rannan asukkaille, kun käyttömahdollisuudet ja järvinäkymä parantuvat. Toimenpiteen ansiosta järvellä viihdytään ja mökkeilyyn halutaan panostaa entistä enemmän. Kalastamaankin voi ryhtyä nykyistä helpommin, kun vesiväylä ja avovesialue laajentuvat. Erityisesti virvelöinti on mahdollista hankkeen myötä molemmissa järvissä. Järvien pääasiallinen
virkistyskäyttö tuleekin jatkossa olemaan juuri kalastukseen, uimiseen ja veneilyyn
liittyvä, jolloin merkittävin huomio tulee kiinnittää veden hygieenisen tilan säilymiseen ja mahdollisten leväongelmien torjumiseen.
Varsinaisen hankkeen aloittaminen ja läpivieminen on pitkäjänteistä toimintaa.
Hankkeen jatkosuunnittelussa kannattaa soveltaa osallistuvaa ja avointa suunnittelutapaa, jolloin paikalliset asukkaat voivat vaikuttaa kunnostustoimenpiteiden lopulliseen valintaan ja laajuuteen. Kunnostushankkeen toteuttaminen on kallista ja
vaatii myös ulkopuolista rahoitusta, jonka hakeminen onkin järkevää aloittaa hyvissä ajoin. Erittäin tärkeää on myös yhteistyön sekä syventäminen että laajentaminen osakaskuntien ja muiden yhdistysten kesken. Osakaskuntien mukaantulo jo
suunnitteluvaiheessa lisäisi avoimuutta ja antaisi realistisemmat lähtökohdat hankkeiden toteutumiselle. Yhteisesti sovitut tavoitteet vedenkorotushankkeelle tulisi
asettaa riittävän korkealle, mutta kuitenkin niin, että käytössä olevilla keinoilla
saavutetaan mahdollisimman hyvät tulokset ja että se on vielä toteutuskelpoinen.
Onnistuneen lopputulokseen saavuttamiseen tarvitaan kaikkien osapuolten hyvää
yhteistyötä ja työpanosta.
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 111
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
23
Lähteet
Oppaat ja raportit
•
[1] Suomen ympäristökeskus 2005
Opassarja. Opas nro 114. Järven kunnostus.
•
[14] Suomen ympäristökeskus.1998.
Aloita Kotijärvesi hoito! - esite. Järven
hoidon ja kunnostuksen aloitus.
•
[2] Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 / 2009. Vesikasvien niittojen
vaikuttavuusselvitys
•
[15] Uudenmaan ympäristökeskuksen
2008. Vesienhoidon pintavesien toimenpideohjelmaehdotus
•
[3] Lounais-Suomen ympäristökeskus
raportti 3/2009. Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon
monimuotoisuuden yleissuunnitelma.
•
[16] Nummi-Pusulan järvien kunnostusja hoitosuunnitelmat, moniste 2002.
•
[17] Seurannan kehittäminen Karjaanjoen vesistöalueella – Karjaanjoki LIFEprojektin osahankkeen 7 loppuraportti
2006.
•
[18] Suomen ympäristökeskus, Ympäristöministeriö, Maa- ja metsätalousministeriö. 1999. Tarkkaile kotijärveäsi – esite. Havaitse ajoissa haitallinen rehevöityminen.
•
[19] Virtavesien Hoitoyhdistys ry, Räpsänjoen patojen luonnonmukaistaminen
2004.
•
[20] Suvi Mäkelä, Lammin biologinen
asema Helsingin yliopisto 2004. Tammelan Kaukjärven, Mustialanlammen, Kuivajärven ja Pyhäjärven tila ja veden laatu. Kaukjärven, Kuivajärven ja Pyhäjärven kunnostustoimenpide-ehdotuksia
•
•
•
[4] Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 13 / 2008. Maatalouden
monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelu,
Pyhäjärviseutu
[5] Savonia ammattikorkeakoulu Tekniikka, Kuopio 2004. Vesivelhohankkeen
loppuraportti. Suunnitteluohjeistus rehevöityneiden järvien kunnostamiseen.
[6] Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 / 2007. Tulvasuojeluvaihtoehtojen edullisuusvertailu - esimerkkitapauksena Pori.
•
[7] Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskus 45 / 2007. Suomen vesistöjen
virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelut.
•
[8] Lounais-Suomen ympäristökeskus
2007. Tuumasta toimeen: vesikansalaisen opas. Opassarja. Opas nro 7.
•
[21] Uudenmaan ympäristökeskus. Arto
Pummila. Karjaanjoen vesistöalueen
saukkoinventointi.
•
[9] Suomen ympäristökeskus 18/2008.
Vesikasvit Suomen järvien tilan ilmentäjinä.
•
[22] Heiskanen, A.-P. 1996: Euran Koskeljärven kalasto vedennoston jälkeisinä
vuosina 1992 ja 1995.
•
[10] Heitto, A., Niinimäki, J. ja Vatanen,
A. 2005. Selvitys Lohilammen kunnostustarpeesta. Uudenmaan ympäristökeskus.
•
[23] Tuomo Karvonen 1/2007. Matalajärven Kuormitusselvitys.
•
[24] 1/08 Ulkoinen ravinnekuormitus ja
pohjasedimentistä vapautuvat ravinteet
Espoon Matalajärvessä
•
[25] 1b/09 Espoon virtavesiselvitys
2008, Osa 2: Espoon vesistöt
•
[26] Häikiö, M., Laitinen, E., Lakso, E. ja
Lehtinen, A. 1998. Laskeutusaltaiden
käyttökelpoisuus viljelyalueiden vesiensuojelussa. Suomen ympäristö 233.
•
[27] Koskiaho, J. & Puustinen, M. 1998.
Viljelyalueiden valumavesien käsittely
kosteikoissa. Vesitalous 2/1998.
•
[11] Kainuun ympäristökeskus 2008.
Purokunnostusopas. Käsikirja metsäpurojen kunnostajille
•
[12] Suomen ympäristökeskus opas
631. Luonnonmukainen vesirakentaminen. Uusia näkökulmia vesistösuunnitteluun
•
[13] Suomen ympäristökeskus 2004.
Vedenpinnan noston vaikutukset Euran
Koskeljärvessä
Sivu 112
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Hankeselvitys
Pohjapadon korkeuden nosto
•
[28] Ympäristöhallinto. Vesikasvien niitto parantaa järven virkistyskäyttöä.
•
[29] Juhani Niinimäki 2008. Rehevöityneiden järvien ravintoketjukunnostus ja
hoito V2.
•
[43] Muinaismuistolaki. Suomen säädöskokoelma 295/1963.
•
[44] Euroopan komissio. 2000: Natura 2000
-alueiden suojelu ja käyttö, luontodirektiivin
92/43/ETY 6 artiklan säännökset.
•
[45] Hannu Majuri, Lisensiaattityö 1997, Vesistöjen kunnostukseen liittyvän lainsäädännön, hallinnon ja hyödynarvioinnin kehittäminen
•
[30] Karjaanjoki LIFE, Karjaanjoen vesistö Eläköön vesi!
•
[31] Hagman A.-M.2009. Tarkeelanjärven veden laatu. [julkaisematon raportti].
Luonnonympäristö
•
[46] http://geokartta.gtk.fi
•
[32] Petri Savola. Tarkeelanjärven koekalastus kurenuotalla 2008. Uudenmaan
Ympäristökeskus
•
[47]http://europa.eu.int/eurlex/fi/consleg/p
df/1992/fi_1992L0043_do_001.pdf
•
[33] Uudenmaan ympäristökeskuksen
raportteja 2/2008, Elina Haapala ja Kari
Rantakokko, Lohjanjärven ranta‐alueiden tulvavahinkoselvitys
•
[48] Rassi, P., Alanen, A. Kanerva, T. ja
Mannerkoski, I. (toim.). 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö
& Suomen ympäristökeskus.
•
[34] Immolanjärven kunnostuksen yleissuunnitelma 2006, Järvipooli
•
•
[35] Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelma 1/2010
[49] Sierla, L., Lammi, E. Mannila, J. ja Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon
ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742.
•
[50] Suomen ympäristökeskus: Paikkatietoaineisto: Arvokkaat maisemakokonaisuudet,
suojelualueet, Natura 2000 ohjelman kohteet,
valtakunnallisten
suojeluohjelmien
kohteet.
•
[51] Ympäristöhallinnon Herttatieto-kanta
•
[52] http://www.ymparisto.fi/Vesiluvan päätöksenteko
silainsäädännön uudistamiseksi 2009
•
[53]www.oamk.fi/~jyrkir/.../Vesiensuoj
elujakunnostusosa2.doc
•
[39] Luonnonsuojelulaki. Suomen säädöskokoelma 1096/1996.
•
[53]http://www.ymparisto.fi/default.asp?no
de=13261&lan=sv
•
[40] Vesilaki ja sen uudistus. Suomen
säädöskokoelma 264/1961, 1105/1966.
•
[54]www.pirmk.fi/lomakkeet/lumo_opasnetti.p
df
•
[41] Maankäyttö- ja rakennuslaki. Suomen säädöskokoelma 132/1999.
•
[42] Metsälaki. Suomen säädöskokoelma 1093/1996.
Lainsäädäntö
ƒ
[36] Hallituksen esitys Eduskunnalle vesilainsäädännön uudistamiseksi
ƒ
[37] Laki vesilain muuttamisesta. Suomen säädöskokoelma 88/2000.
•
[38] Hallituksen esitys Eduskunnalle ve-
Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
Sivu 113