VSS-Etsi! - Helsingin väestönsuojeluyhdistys ry
VSS-Etsi! Väestönsuojelulehti Jäsenlehti 1-2012 Kokouskutsu s. 4 Pelastuskoirasivut s. 34-43 Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ja Helsingin Etsintä- ja Pelastuskoirat HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY hallitus ja toimihenkilöt Siltavuorenranta 16 B, 00170 Helsinki, p. (09) 278 2018, faksi (09) 278 2032 [email protected] www.kolumbus.fi/hvssy Nimi Osoite GSM & E-mail Valittu pj Unto Lemmetty Heinäpellontie 18, 00700 Hki 050 571 1520 [email protected] 2010-12 vpj Greta Nikkilä Kristianinkatu 19 A 41, 00170 Hki 040 722 8120 [email protected] 2010-12 p.0400 518 448 [email protected] 2012-13 sihteeri Maria Mahar Marja Rikman-Koski Siilitie 13 F 482, 00800 Hki 040 594 7411 [email protected] 2010-12 Jukka Lehtiranta Kovelipolku 14 b, 00430 Hki 040 7084272 [email protected] 2010-12 Anne Nikkilä-Soidinniemi Rouvienpolku 5 A 11, 00810 Hki 040 55 77222 [email protected] 2010-12 Jukka-Petri Nieminen Toukolantie 1, 11130 Riihimäki 050 521 5010 [email protected] 2012-13 Jari Markkanen Gunillanpolku 1 A 37, 00870 Hki 050 430 6304 [email protected] 2010-12 Tommi Laurinen PL 112, 00099 Helsingin kaupunki 050 343 9561 [email protected] Pysyvä jäsen Raimo Nikkilä Kristianinkatu 19 A 41, 00170 Hki 0400 503 944 [email protected] Kutsuttuna hallit.kokous TOIMIKUNNAT JA TILITOIMISTO: Tehtävä Nimi GSM E-mail He-Mu joht. Raimo Nikkilä 0400 503 944 [email protected] Yritys- ja talosuojeluos. pj. Jukka-Petri Nieminen 050 521 5010 [email protected] Naistoimikunta Marja Rikman-Koski 040 594 7411 [email protected] Yrityspalvelu Pentti Mäkinen Oy Nuijamiestentie 5 A, 00400 Hki, p.724 6430, 050 505 0660 [email protected] Tilintarkastajat: Eero Lehmusvuo p. 755 4859, varatilintarkastaja KHT Risto Mäkiö p. 050 570 3005 PELASTUSKOIRAJAOS (HEPEKO) Puheenjohtaja Jukka Lehtiranta 040 708 4272 [email protected] Anette Aunola 0400 755 884 [email protected] Riitta Niemi 040 845 7263 [email protected] Marja Huhtakangas 040 185 5878 2 Petri Smolander 040 729 5526 [email protected] Sari Köck 040 587 6959 [email protected] Irene Haarlaa Tiina Taristo Hälytysryhmän johtaja Heli Herna 050 522 0150 [email protected] VSS Etsi! -lehden toimittaja Majka Borgström [email protected] Nina Hanikka Hallituksen jäsenten tehtävienjakoa ei oltu vielä tehty lehden mennessä painoon. VSS-Etsi! 1/2012 Sisältö: Kokouskutsu ..............................................................................4 Materiaalimyynti.........................................................................5 Pääkirjoitus ................................................................................6 Puheenjohtajalta ........................................................................8 Ilmoitusasiat.............................................................................13 15 12 Koulutuskalenteri .....................................................................14 Pelastuskomentaja Kari Lehtokangas eläkkeelle ....................15 Otteita pelastuslain säädöksistä ..............................................18 Ilkka Kianto eläkkeelle .............................................................21 Helpen uusi toiminnanjohtaja esittäytyy ..................................23 NASTA-turvallisuusharjoitus Upinnimen varuskunnassa.........26 70 vuotta sitten tapahtunutta ...................................................28 Kolme pientä juttua liittyen talvi- ja jatkosotaan .......................30 26 ”Tampereen keskustan tulipalo on vaatinut kolmen ihmisen hengen” ......................................................................31 Asuinkiinteistöjen pelastussuunnitteluun valtakunnallinen ohje ...............................................................32 Pelastuskoirasivut 34-43 PEKO-puhinoita .......................................................................34 Oletko kiinnostunut tutustumaan ja pelastuskoirien hälytysryhmään? .....................................................................35 Pelastuskoirien viranomaistason koevaatimukset uudistuivat ...............................................................................36 Kansallisten pelastuskoirakokeitten sääntömuutoksista .........37 IPOR-kokeitten sääntömuutoksista .........................................38 Urheilukoiran kunnon ylläpito, nesteytys ja ruokinta................42 Vss-Etsi! -lehti Numero 1/2012 Toimitus: Majka Borgström (ulkoasu ja taitto), Raimo Nikkilä (HVSSY), Heli Herna Osoitteenmuutokset: HVSSY:n jäsenet Raimo Nikkilä p. 0400 503 944 [email protected] HEPeKo:n jäsenet jäsensihteerille VSS-Etsi! 1/2012 35 37 Kansallisten pe sääntömuutoks Painopaikka: Itä-Helsingin Monistus Kannen logo: Raimo Nikkilä Kansikuvat:Raimo Nikkilä, Outi Toni Takakansi: Outi Toni Huom! Artikkelin kirjoittaja vastaa artikkelin sisällöstä. Artikkeleita ei saa julkaista ilman kirjoittajan lupaa. Artikkelin lähettäjä vastaa siitä, että lupa materiaalin julkaisemiseen on. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muuttaa lähetettyä materiaalia. 3 KOKOUSKUTSU Arvoisa jäsenemme Kutsumme Teidät yhdistyksen sääntömääräiseen kevätkokoukseen torstaina 15. maaliskuuta 2012 kello 18.00. Kokous pidetään Helsingin väestönsuojelumuseon tiloissa Siltavuorenranta 16 B 00170 Helsinki. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen kevätkokouksen sääntömääräiset asiat. Ennen kokousta on kahvitarjoilu ja sen jälkeen kuulemme pääesikunnasta Sanna Haapalan kokemuksista komennuksella Ugandassa. Tarjoilu alkaa puoli tuntia ennen kokousta. Helsingissä 15. helmikuuta 2012 HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY Hallitus HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KEVÄTKOKOUS 15.03.2012 KELLO 18.00 Jaamme kokousmateriaalin kokouspaikalla ESITYSLISTA 4 1. Kokouksen avaus 2. Kokouksen puheenjohtajan, sihteerin ,kahden pöytäkirjan tarkastajan ja kahden ääntenlaskijan valitseminen 3. Kokouksen osanottajien laillisuus ja päätösvaltaisuuden toteaminen 4. Esityslistan hyväksyminen 5. Hallituksen toimintakertomuksen, edellisen tilikauden tilinpäätöksen sekä tilintarkastuskertomuksen esittäminen 6. Edellisen tilikauden tilinpäätöksen vahvistaminen 7. Vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja muille tilivelvollisille edelliseltä tilikaudelta 8. Huomionosoitukset ja ilmoitusasiat 9. Kokouksen päättäminen VSS-Etsi! 1/2012 VSS-Etsi! 1/2012 5 Pääkirjoitus Raimo Nikkilä [email protected] Väestönsuojelu on lain velvoittamaa humanitaarista toimintaa elämän ja elinmahdollisuuksien turvaamiseksi. Omatoimisesta varautumisesta kiinnostuneet ihmiset ovat jo vuodesta 1941 lähtien kehittäneet tietojaan ja taitojaan yhdistyksen parissa. Yhdistys tarjoaa jäsenilleen ja lukijoilleen tietoja ajankohtaisista asioista sekä monipuolisia mahdollisuuksia toimia väestönsuojelutietouden ja -aktiivisuuden edistämiseksi. Kouluttamalla ja kouluttautumisella ennakoidaan vaaratilanteita. Henkinen tuki väestönsuojan poikkeusoloissa on eräs yhdistyksen koulutuksista, joka oli tämän alkukevään kursseista ensimmäinen ja pidettiin yhdistyksen koulutustiloissa su 12.2.2012. Kurssille oli ennakkoon ilmoittautunut 25 henkilöä. Toinen kursseistamme on kansainvälinen humanitaarisen oikeuden kurssi, jossa perehdytetään kansainväliseen vss-toimintaan. Se antaa valmiudet varautua vaikeisiinkin pelastustehtäviin. Myös pelastuskoiratoiminta kuulu toimintaamme ja sen myötä voi osallistua jopa kansainvälisiin pelastustehtäviin. Pääasiallisena koulutuksena on yhdistyksellä suojanhoitajankurssien koulutus sekä lukiolaisten turvakurssiosiot. Yhdistyksen suurin toiminnallinen kohde on väestönsuojelumuseon opastoiminta ja sen kehittäminen. Opastoiminnassa on 22 koulutettua jäsentämme. Museo on auki yleisölle lauantaisin klo 10-14.00 ja kesä-elokuun suljettuna, muina aikoina sopimuksen mukaan. Harrastustoimintaa jäsenistölle löytyy retkien ja erilaisten yhteisten tapahtumien muodossa. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys tuo jäsenistölleen muutamia näkökantoja jäsentoiminnan kehittämiseen ja sen jatkuvuuden turvaamiseksi. Yhdistyksen 71. toimintavuoden alkaessa on aika pysähtyä ja katsella tulevaisuuteen: onko kehittämisen tarvetta ja mitä se voisi olla? Huomioiden jäsenistömme ikärakenteen on osa saavuttanut jo eläkeiän, ja myös nuoret jäsenet ja heidän mahdollisuutensa toimia yhdistyksessämme tulee huomioida. Mikä sitten olisi mielekästä toimintaa, joka kehittää ja motivoi vanhoja sekä nuoria jäseniämme? Moni vanhemmista jäsenistämme on toiminut aktiivikaudellaan työelämässä ja jäsenenämme jo kymmeniä vuosia yhdistyksen alaosastoissa, osastojen puheenjohtajina, toimihenkilöinä ym. muissa osaston väestönsuojelutehtävissä. Helsingissä oli alaosastoja (8-10) vuosina 1965-1980. Silloin oli tarvetta väestönsuojelu toimintaan eikä se tänäkään päivänä ole poistunut, mutta se on jollain 6 tavalla siirtynyt taka-alalle yhteiskunnallisissa muutoksissa. Yhdistyksemme toimenkuvassa on tapahtui raju muutos v. 1993-1994. Suuntaan tämän kirjoitukseni lähinnä uusille jäsenillemme tietoiskuna aikaväliltä 1990-2012. Se selvittää osaltaan jäsenhankintamme tärkeyttä ja tarvetta motivointiin tulevaisuutta ajatellen. Väestönsuojelun uutta tulemista ei ole tänäkään päivänä näkyvissä, vaikka uudelta lailta sitä toivottiin - ehkä se oli liikaa. Väestönsuojelun tietotaito-osaaminenkin on jo melkein unohdettu väestönsuojeluveteraanien siirtyessä eläkkeelle tai muuten pois riveistämme. Väestönsuojeluun ja varautumiseen liittyen tapasin muutamia vanhoja väestönsuojeluveteraaneja eräässä seminaarissa. He olivat Espoosta ja Vantaalta, joissa alan yhdistykset ovat vielä rekisteröityjä, mutta varsinaista toimintaa on vähän. Keskustelussa tuli selvästi esiin sama huoli kuin minkä tämän artikkelin alkupuolella olen maininnut: väestönsuojeluun ja sen tehtäviin on tarvetta, mutta koulutetuille ei heilläkään löydy sijoituspaikkaa. Vuosina 1965-1980 sijoitettiin koulutettuja lohkon ym. tehtäviin ja toiminta oli vapaaehtoisella pohjalla ja toimi mielestäni hyvin etenkin täällä Helsingissä. Olen kuullut puhetta vastuuhenkilöiltä, että olisiko palattava entiseen käytäntöön jolloin järjestelmä vielä toimi, mutta toisin on tänään. Kun pelastustoimilaki ja valtakunnallinen organisaatio 1990-luvun alkupuolella astui voimaan, lain muutoksen yhteydessä perustettiin Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ja useita pelastusliittoja, joille siirrettiin lopetettujen väestönsuojeluyhdistysten (n. 27-30) koulutusvastuu. Tämä oli periaatteessa kuolinisku myös väestönsuojelulle, kun sen vastuu siirrettiin uuden lain myötä palokuntien toimenkuvaan, josta se tänäkään päivänä ole toipunut entiselleen. Lainmuutos 1990-luvun alussa ei kuitenkaan lopettanut Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n toimintaa, kiitos senaikaisille kaukonäköisille neuvotteleville henkilöille mm. tuon aikaiselle pelastuskomentajalle Rainer Alholle sekä kiinteistöpäällikkö Rainer Kinnuselle ja uskolliselle yhdistyksemme jäsenistölle, joiden myötävaikutus edesauttoi yhdistyksen säilymiseen. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n toimenkuva on myös muuttunut. Vuona 1993 yhdistys muutti Runeberginkadulta. Yhdistys vuokrasi Olavinkatu 1:stä Helsingistä vuonna 1994 kolmannesta kerroksesta 24 m2 toimistotilan, johon liittyi myös yhteinen koulutus- ja neuvottelutila. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry lopetti osittain koulutustoiminnan sen siirtyessä VSS-Etsi! 1/2012 perustetulle Helsingin Pelastusliitolle. Yhdistyksen hallitus uusittiin v. 1996. Oheisessa kuvassa vas. Jukka Tamminen yrityssuojelun pj. sekä johtokunnan jäsen, Helsingin pel.edust. Niilo Kohonen, vpj Greta Nikkilä, sihteerinä Terhi Ekman, jäsen Tapio Mäkinen, (alla) prof. Antti Ahlström puheenjohtajana, Ensio Selin, Ari Starck sekä Keijo Mökkönen. Arto Aremo ei toimi yritysasiamiehenä ja ainoana palkallisena otti hoitaakseen myös yhdistyksen juoksevat päivittäisrutiinit sekä Raimo Nikkilä. Yhdistyksen toiminta ja toimeentulo jatkossa perustui näin ollen pitkälti yhdistyksen aloittamiin projekteihin kuten Tuomarinkylä, Torpparinmäki, Paloheinä, Pakila (lyhennys TuToPaPa) vuonna 1994 ja henkinen huolto väestönsuojassa -projektiin, joka alkoi myöhemmin vuonna 2000. Näihin projekteihin saatiin huomattavaa tukea lähinnä Väestönsuojelusäätiöltä ja osin myös perustetulta Helsingin Pelastusliitolta, jonka tuki suuntautui lähinnä yhdistyksen pelastuskoirajaokselle, mutta muuten toteutetut projektit tehtiin pitkälti vapaaehtoisin voimin. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n hallituksen päätöksellä vuonna 2000 neuvoteltiin vuotuisesta toimintatuen mahdollisuudesta, jonka pelastuslautakunta hyväksyi vuoden 2001 alusta. Lisäksi mainittakoon Helsingin väestönsuojelumuseon perustamishanke 1995-1998 yhteistoiminnassa Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen ja yhdistyksen kanssa. Taloudellisesti hankkeen takana oli pelastuslaitos ja projekti kesti kolmisen vuotta. Helsingin väestönsuojelumuseon valmistuttua 2.11.1999 se avatiin yleisölle. VSS-Etsi! 1/2012 Vss-Etsi-väestönsuojelulehti on Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n jaosten ajankohtaistietoa välittävä lehti, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Lehti on myös luettavissa nettisivullamme. Jäsenet saavat lehden postitse ja lisäksi se jaetaan ilmaisjakeluna n. 21 julkishallinnonvirastoon Helsingissä. Lehdellä on hallituksen valitsema päätoimittaja. Jäsenlehti toimii tehtävässään päätoimittajan vastuulla. Lehdellä on toimikunta, joka koostuu lehden vakituisista kirjoittajista. Oletko lehden tekijä tai jutunkertoja? VSS-Etsi!-lehti kaipaa uusia näkökulmia, eli uusia juttujen kirjoittajia. Yhdistyksen nettisivuilla voit tutustua toimintaan ja löytää myös ajankohtaista tietoa arjen turvallisuuteen liittyen. Kopioi sivuiltamme omaksesi turvaopas ja tarkastuslistat. Näin varmistut, että kotisi on turvallinen! Osoite: www.kolumbus.fi/hvssy Nettisivumme ovat suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. Sivuilta löytyy myös Helsingin väestösuojelumuseon esittely. Olen yllä esitellyt teille jäsenet historiasta otteita sekä toimintamallejamme. Nyt toivomme mielipiteitänne ja ehdotuksianne. Olette tervetulleita kertomaan niistä jäseniltaamme torstaina 29.3.2012 klo 18.00 Vss-Museolle os. Siltavuorenranta 16 B 16, Helsinki. Lehtemme sivuilta löydät jäseniltamme ohjelmailmoituksen. Tulkaa kertomaan ehdotuksistanne ja tutustumaan yhdistyksen toimitiloihin ja museoon! 7 Puheenjohtajalta: Väestönsuojien rakentaminen jatkuu sittenkin, vai jatkuuko? Käsittelen tässä artikkelissa väestönsuojien rakentamisen 7 vuoden mittaista selvitysvaihetta, joka sitten päättyi 15.3.2011 eduskunnan hyväksymään lakiin sekä lainsäädäntöön tehtyjä muutoksia. Väestönsuojien rakentamista koskeva uudistustyö lähti käyntiin paljon ennen pelastuslain uudistushanketta. Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko vuonna 2004 edellytti, että sisäasiainministeriö laatii väestön suojaamisen periaatteita käsittelevän strategian vuoteen 2006 mennessä. Strategiassa tuli ottaa huomioon uusimmat arviot joukkotuhoaseiden muodostamasta uhasta sekä sotilaallisessa että terrorikäytössä. Sisäasiainministeriön pelastusosaston asettama työryhmä laati ehdotuksen väestön suojaamisen strategiaksi. Ehdotus valmistui 16.12.2005, jonka jälkeen se oli laajalla lausuntokierroksella. Lausuntojen sekä jatkovalmistelutyön tuloksena laadittiin strategia väestön suojaamisen periaatteiksi. Sisäasiainministeri Anne Holmlund hyväksyi väestön suojaamisen strategian 30.11.2007. Strategia oli pohjana pelastuslain valmistelussa. Pelastuslain väestönsuojelujärjestelmää ja väestönsuojien rakentamista koskevien säännösten uudistamisessa otettiin erityisesti huomioon hallitusohjelmassa, yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiassa ja uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon laadinnan yhteydessä esiin tulleet kehittämislinjaukset sekä väestön suojaamisen strategiassa esitetyt lainsäädännön kehittämisnäkökohdat. Koskaan aikaisemmin pelastusalan uudistuksen yhteydessä ei ole selvitetty turvallisuuspoliittisia lähtökohtia niin perusteellisesti, kuin nykyisen lain osalta tehtiin. Selvityksiä tehtiin 7 vuoden aikana, joka vaiheessa pyydettiin lausuntoja. Pelastuslain uudistamishankeen yhteydessä ympäristöministeriö esitti omissa lausunnoissaan ja kuulemistilaisuuksissa ensisijaisen vaatimuksen, että väestönsuojien rakentaminen lopetetaan kokonaan. Kesällä 2010 ympäristöministeriö teki valtioneuvoston istuntoon kilpailevaan lakiesityksen. Vastakkain olivat vielä saman puolueen ministerit, sisäasiainministeri Anne Holmlund ja asuntoministeri Jan Vapaavuori. Tästä voi päätellä, mikä rooli kullakin ministerillä oli. Sisäministeri teki omaa virkatyötänsä, tukenaan virkamieskoneisto. Ympäristöministeriön esittämässä lakiesityksessä lähdettiin siitä, että väestönsuojien rakentamista koskevat säännökset uudistettaisiin siten, että yleisestä väestönsuojien rakentamis8 velvollisuudesta luovuttaisiin. Uusien väestönsuojien rakentaminen ja olemassa olevien suojien kunnostaminen muutettaisiin tarveharkintaiseksi. Pelastuslain viimeinen esitys jätettiin valtioneuvoston käsittelyyn viimeisenä mahdollisena viikkona. Luultavasti Vapaavuori oli puun ja kuoren välissä. Vaihtoehtoja oli enää kaksi, jatketaan vanhalla lailla tai hyväksytään sisäasiainministeriön muutettu ja lievennetty esitys. Tässä tilanteessa valtit olivat esittelevän ministerin käsissä. Lopulta valtioneuvosto hyväksyi lakiehdotuksen viimeisten lakiehdotusten joukossa 18.11.2010. Eduskunnassa hallintovaliokunnalle tuli kiire kuulla asiantuntijoita ja tehdä tarvittavat tarkennukset lakiin. Ei jäänyt aikaa pyytää lausuntoa eräistä pelastuslain asioista perustuslakivaliokunnalta. Laki oli viimeisessä mahdollisessa täysistunnon, toisessa käsittelyssä 17 muun käsiteltävän asian kanssa 15.3.2011. Laki vahvistettiin tasavallan presidentin toimesta 29.4.2011. Väestösuojan kevennetty rakentamisvelvoite tuli samalla voimaan ja koko laki 1.7.2011. Väestönsuojien rakentamispeli jatkuu Valtioneuvosto on antanut pelastuslain esittelyn yhteydessä koko valtioneuvoston yhteisen lausuman, jonka mukaan valtioneuvosto seuraa tarkasti pelastuslain väestönsuojelua koskevien säännösten vaikutuksia. Valtioneuvosto kiinnittää erityistä huomiota siihen, vaikuttavatko väestönsuojien rakentamista koskevat säännökset kohtuuttomasti asuntojen hintojen nousuun ja miten säännösten muutokset vaikuttavat väestönsuojien rakentamisen määrään ja kustannuksiin. Edelleen valtioneuvosto katsoo lausumassaan, että seuraavan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelun yhteydessä on syytä arvioida myös mahdollisuutta väestönsuojien rakentamisesta luopumiseen suhteessa muutoksiin Suomen turvallisuuspoliittisessa tilanteessa sekä väestön turvaamisen tarpeeseen. Hallintovaliokunta edellyttää, että seuraavan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä arvioidaan Suomen turvallisuuspoliittisen tilanteen lisäksi väestön suojaamisen tarpeet. Toivotan onnea sisäasiainministeriölle selvitysten tekemisessä. Onneksi asia ratkaistaan nyt turvallisuudesta vastaavien tahojen toimesta eikä esim. valtioneuvoston kädennostoäänestyksessä. VSS-Etsi! 1/2012 Väestönsuojien rakentamisen lopettamisella ei voida pelastaa asuntojen rakentamiskustannuksia kuin 20 euroa neliöltä. Viimeisten lehtikirjoitusten mukaan, Helsingissä pelkkä tontti maksaa 2000 euroa asuntoneliölle. Eri vaiheet väestönsuojien rakentamisen selvityksistä Väestön suojaamisen strategia 2005 Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia 2006 Hallitusohjelma 2007-20011 Pelastuslain uudistamisen esiselvitys -hanke 31.3.2008 Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 2009 Ota kantaa pelastuslain uudistamisehdotukseen Pelastuslain uudistamishanke 31.3.2009 Lain kirjoittaminen Laki lausunnoilla 2.11.2009 Lausuntojen huomioiminen Lain valmistelussa tehdyt keskeiset muutokset 1) Väestönsuojan yleiseksi rakentamisvelvollisuuden rajaksi määriteltiin lausuntovaiheen lakiluonnoksen 2.11.2009 800 kerrosneliömetriä. Teollisuus-, tuotanto-, varasto- ja kokoontumisrakennusten raja oli 1500 kerrosneliömetriä. Lopullisessa laissa yleinen rakentamisvelvoitteen raja oli 1200 m2 (vähentyminen 40 %) ja teollisuus-, tuotanto-, varasto- ja kokoontumisrakennusten raja pysyi 1500 kerrosneliömetrissä (vähentymä 65 %). Väestönsuojien kokonaisvähennys kaikkien rakennusten osalta on 46 %. Nyt lain perusteluissa määriteltiin mikä on pysyvää työskentelyä. Pysyväksi työskentelyksi katsottaisiin vähintään yhden henkilön työskentely 8 tuntia arkipäivisin koko vuoden ajan tai vähintään 2 henkilön työskentely vähintään 6 kk:n ajan 8 tuntia arkipäivisin. Pysyvään työskentelyyn harkittiin myös henkilömäärän asettamista. Henkilömäärärajan asettaminen esim. viiteen olisi aiheuttanut turhan paljon ristiriitoja ja tulkintavaikeuksia rakennuslupaviranomaisille. Vanhassa laissa on totuttu tulkitsemaan yhden henkilön määrittelyyn pysyväksi työskentelyksi. Miksi muuttaa hyvää käytäntöä. Rajan nostaminen 1500 m2 jättää pienet yritykset pois rakentamisvelvoitteen piiristä. 2) Peruskorjauksen yhteydessä tehtävän uuden väestönsuojan rakentamisvelvoitteesta luovuttaisiin. Vanhassa laissa oli annettu harkintavalta rakennusluvan myöntävälle viranomaiselle. Velvoite voitiin asettaa, jos väestönsuojan rakentaminen ilman suuria vaikeuksia ja kohtuullisin kustannuksin käy päinsä. Käytännössä rakennuslupaviranomaiset eivät ole useinkaan edellyttäneet väestönsuojan rakentamista muutos- tai korjaustyön yhteydessä. Väestönsuojan rakentaminen valmiiseen rakennukseen on kallista ja se on teknisesti vaikea toteuttaa. 3) Yleisiä väestönsuojia oli tarkoitus rakentaa suojelukohdekunnissa 1960- luvulla väestönsuojelulain ja sittemmin pelastuslain mukaan niille, joille ei muuten syntyisi väestönsuojapaikkoja. Valtion oli tarkoitus taloudellisesti avustaa kuntia yleisten väestönsuojien rakentamista. Valtion kassa oli aina tyhjä, eikä rahoja saatu budjettiin tätä tarkoitusta varten. Yleisiä väestönsuojia on rakennettu hyvin vähän. Eräiden suurten kalliosuojien VSS-Etsi! 1/2012 yhteyteen on tehty muutamia tuhansia yleisiksi luokiteltuja suojapaikkoja. Lisäksi Helsingin kaupungissa yleisiä suojapaikkoja on metroasemien yhteydessä. Tästä syystä uudesta pelastuslaista poistettiin ”kuollut lakipykälä”. 4) Suojelukohteiden oleellisin merkitys on koskenut yleisten väestönsuojien rakentamista sekä väestönsuojan rakentamisvelvollisuutta rakennuksen peruskorjauksen yhteydessä. Kun nämä velvoitteet haluttiin jättää toimimattomina pois, jäi koko suojelukohteiden määrittely merkityksettömäksi. Lisäksi suojelukohdekunnissa oli tiukemmat määräykset väestönsuojaan kuljettavaa matkaa varten ja väestönsuojien tuli kestää suurempia kuormia kuin muulla alueella. Rakennettavien suojien määrän vähentymisen takia oli välttämätöntä yhdistää S1- ja K-luokka. Tästä syystä suojelukohteiden määrittelystä luovuttiin uudessa pelastuslaissa. 5) Väestönsuojan kunnostamisen aikaa katsottiin voitavan lisätä, nykyisten uhkien johdosta yhdestä vuorokaudesta kolmeen. Sääntelyn lievennettyä väestönsuojan tiloja voi helpommin käyttää normaalioloissa. Väestönsuojia käytetään muun muassa varastoina ja urheilutiloina ja tilojen saattaminen toimintakuntoon edellyttää riittävää valmisteluaikaa. Mahdollisen uhan ilmaannuttua suojia kunnostettaisiin tosiasiallisesti suojautumistarvetta vastaavalla tavalla ilman lain asettamaa tiukkaa aikavelvoitettakin. 6) Väestönsuojan lujuutta koskevat vaatimukset annetaan väestönsuojia koskevassa asetuksessa ja yksityiskohtaisemmat määräykset sisäasiainministeriön asetuksessa. Suojaluokkia on nyt kolme S1-, S2- ja kalliosuoja. Niiden tulee kestää 1, 2 ja 3 ilmakehän paineaallosta aiheutuvat kuormitukset. Väestönsuojan tulee antaa suojaa radioaktiiviselta säteilyltä, myrkyllisiltä aineilta, rakennesortumilta sekä tavanomaisilta asevaikutuksilta. 7) Vapautuksen myöntäminen väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta kuuluu jatkossakin aluehallintovirastolle, jos väestönsuojan rakentamisesta aiheutuisi tavanomaista suuremmat rakentamiskustannukset suhteessa koko hankkeen rakentamiskustannuksiin. Tavanomaista huomattavasti korkeampina rakennuskustannuksina voitaisiin pitää sitä, että väestönsuojan kustannukset ovat yli 4 prosenttia rakentamisen kokonaiskustannuksista. Vapautus voitaisiin myöntää myös muista kuin taloudellista syistä. Onneksi hallintovaliokunta poisti hallituksen esityksestä seuraava tekstin ”vapautuksen myöntämiseen on muu painava syy.”, samalla kumoutui tässä kohtaa Vapaavuoren vaatimat perustelut. Tilalle lakiin tuli teksti ”väestönsuojan rakentaminen ilman suuria teknisiä vaikeuksia ei käy päinsä” omine perusteluineen. Vapaavuoren painostuksen takia lakiin lisättiin että, ”kunta voisi hakea sisäasiainministeriöltä vapautusta väestönsuojien rakentamisesta tietylle alueelle. Edellytyksenä tällaiselle helpotukselle olisi, että väestön suojaaminen olisi asianomaisen alueen osalta varmistettu joko jo rakennetuilla suojapaikoilla tai muulla tavoin”. 8) Vanhan väestönsuojan kunnostamisvelvoite (72 §) saatiin vihdoinkin pelastuslakiin. Velvoite on sidottu rakennuksen rakentamiseen verrattavaan korjaus- ja muutostöihin tai muu9 tettaessa rakennuksen käyttötarkoitusta. Väestönsuoja tulee kunnostaa siten, että se täyttäisi soveltuvin osin sisäasiainministeriön asetuksella säädettävät väestönsuojien teknisiä yksityiskohtia koskevat määräykset. Uudistuksen tarpeessa ovat erityisesti vuosina 1958-1971 rakennetut väestönsuojat, joissa on yhteensä miljoonaa suojapaikkaa (10 000 väestönsuojaa). Väestönsuojien kunnostamisen arvioidaan toteutuvan 40 vuoden kuluessa ja kunnostamisen vuotuisiksi kustannuksiksi arvioidaan noin 2 miljoonaa euroa. Muutos- ja korjaustyön yhteydessä on syytä selvittää jo varhaisessa vaiheessa yhdessä rakennusvalvontaviranomaisen kanssa, onko kyseessä sellainen korjaus- ja muutostyö, joka velvoittaa kunnostamaan väestönsuojan. Korjattavan rakennuksen väestönsuojassa tehdään virallinen tarkastus, jossa käytetään esim. SPEK:n julkaisemia tarkastuslomaketta, korjaustarpeen laajuuden kartoittamiseksi. Väestönsuojan kunnostuksesta tehdään korjaussuunnitelma, työselostus ja päivitettävä virallinen väestönsuojapiirustus, joka toimitetaan rakennuslupaviranomaiselle ja pelastusviranomaiselle. Vanhan väestösuojan kunnostamisen täyttymisen ehdot 1) Jos kiinteistön korjaukseen on haettu rakennuslupaa maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n mukaan, voidaan kiinteistö velvoittaa kunnostamaan väestönsuoja, jos kohdan 2 ehdot täyttyvät. 2) Väestönsuojan kunnostus sidotaan saneerauksen kokonaiskustannuksiin. Saneerauksen yhteydessä väestönsuojan kunnostuskustannukset voisivat olla enintään 2 prosenttia kokonaiskustannuksista. Kunnostuskustannusten ylittäessä 2 prosenttia, ensinnä tulee kunnostaa hiekkasuodattimilla varustetut ilmanvaihtolaitteet ja sen jälkeen muut varusteet. Väestönsuojan normaaliolojen käytön perusparannusta ei oteta huomioon kustannuksia verrattaessa. Mikään erillinen rakennusosan tai järjestelmän kunnostus, kuten esim. julkisivujen kunnostus, ikkunaremontti, linjasaneeraus, erilliset huoneisto- tai kylpyhuoneremontit, eivät edellytä yksinään väestönsuojan kunnostusta. 3) Aina kun kyseessä on hiekkasuodattimella varustettu väestönsuoja (rakennettu ennen vuotta 1972) tulee sen ilmanvaihtolaitteisto uusia rakennusten peruskorjausten yhteydessä. Suurin osa hiekkasuodattimista on sijoitettu rakennuksen ulkopuolelle, jolloin ne ovat herkkiä kosteuden vaikutuksille ja talvella on vaara kostean suodattimen jäätymisestä. Muiden laitteiden ja varusteiden kunnostuksessa noudatetaan taulukkoa 1. Pelastuslain 72 § mukaan rakennuksen rakentamiseen verrattavissa olevan korjaus- tai muutostyön ja käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä rakennuksessa oleva väestönsuoja tulee kunnostaa siten, että väestönsuoja täyttää soveltuvin osin väestönsuojalle toimenpiteen toteuttamisajankohtana asetetut teknisiä yksityiskohtia koskevat vaatimukset. Rakennusluvan myöntämisen yhteydessä tulee harkita ta10 pauskohtaisesti väestönsuojan teknisiä yksityiskohtia koskevien vaatimusten soveltaminen kyseessä olevaan muutos- ja korjaustyöhön tai käyttötarkoituksen muuttamisen käsittävään rakentamiseen. Kunnostamisvelvollisuuden piiriin kuuluisivat väestönsuojan tekniset yksityiskohdat, joiden vaatimuksista säädetään sisäasiainministeriön asetuksella. Väestönsuojan ikä ja kunto vaikuttavat velvoitteisiin. Poikkeukset ja lievennykset väestönsuojan kunnostamisvelvoitteeseen Jos väestönsuojan kunnostaminen voimassa olevien säännösten edellyttämään kuntoon aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia tai olisi teknisesti poikkeuksellisen vaikeasti toteutettavissa, voitaisiin rakennusluvassa määritellä kunnostamisvelvoite voimassa olevia väestönsuojalle asetettavia vaatimuksia lievemmäksi. Kohtuuttomina kustannuksina voidaan pitää yli 2 prosenttia rakennuksen kunnostuskustannuksista. Väestönsuojan kunnostamisvelvollisuus ei käsittäisi väestönsuojan kokoa ja rakennetta koskevien vaatimusten toteuttamista. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpidelupaa edellyttävät toimenpiteet eivät aiheuttaisi väestönsuojan kunnostamisvelvollisuutta. 9) Uuden väestönsuojan käyttöönottotarkastuksen tekee riittävän koulutuksen saaneet henkilöt. Tarkastuksessa käytetään samaa lomaketta kuin valmiiden väestönsuojien määräaikaistarkastuksissa. Huomautukset merkitään samalle lomakkeelle. Tarkastuspöytäkirjasta on jätettävä kopio rakennuslupaviranomaiselle ja pelastusviranomaiselle. Pelastusviranomainen tekee näihin suojiin pistokoeluonteisia tarkastuksia. Väestönsuojan lopullinen hyväksyntä tehdään rakennuksen käyttöönotto- tai lopputarkastuksen yhteydessä. Rakennuttajan on rakennusluvan myöntävälle viranomaiselle viimeistään käyttöönotto- tai lopputarkastuksen yhteydessä esitettävä luotettava selvitys siitä, että väestönsuoja laitteineen ja varusteineen täyttää asetetut vaatimukset sekä toimii tarkoitetulla tavalla. Pelastusviranomainen suorittaa käyttöönotto- tai lopputarkastuksen yhteydessä väestönsuojan tarkastuksen, käyttöönottotarkastuksesta tehdyn pöytäkirjan perusteella. 10) Vanhan väestönsuojan määräaikaistarkastus Pelastuslain 12 §:n mukaan yleinen kunnossapitovelvoite koskee kaikkia rakennusten paloturvallisuuslaitteita sekä väestönsuojien varusteita ja laitteita. Väestönsuojan tarkastuksesta laaditaan tarkastuspöytäkirja, johon tehdään laitekohtaiset merkinnät ja joka liitetään kiinteistön muiden tarkastuspöytäkirjojen yhteyteen, kiinteistön huoltokirjaan. Tarkastuspöytäkirja lähetetään pelastusviranomaisille, sen jälkeen kun tarkastuksessa havaitut puutteet on korjattu. Vähintään 10 vuoden välein tehtävän väestönsuojan määräaikaistarkastuksen tekisivät riittävän koulutuksen saaneet henkilöt. Kolutusta järjestää esim. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Koulutuksen saaneista henkilöistä on pidettävä julkista luetteloa. Väestönsuojan omistajan on huolehdittava suojan sekä sen laitVSS-Etsi! 1/2012 teiden ja varusteiden jatkuvan käyttökunnon säilyttämisestä samoin kuin siitä, että suoja voidaan kunnostaa väestönsuojana käytettäväksi 72 tunnin kuluessa viranomaisen antamasta päätöksestä. Laitteiden toimintakunnossa pitäminen edellyttää yleensä säännöllistä huoltoa ja tarkastusta. Tarvittavat huolto- ja tarkastustoimenpiteet riippuvat laitteesta ja ne kerrotaan laitteen valmistajan laatimassa käyttö- ja huolto-ohjeessa. Väestönsuojan laitteiden huollon voi tehdä kiinteistön huoltoliike tai koulutuksen saanut suojanhoitaja. Pelastusviranomaisen tehtävänä on valvoa, että väestönsuojat pidetään jatkuvasti toimintakuntoisena. Pelastusviranomainen tekee näihin suojiin pistokoeluonteisia tarkastuksia erillisen valvontasuunnitelman mukaan. Aiemmin pelastusviranomaiset ovat tehneet väestönsuojien tarkastuksia palotarkastusten yhteydessä 10 vuoden välein. Uudessa pelastuslaissa palotarkastus on muuttunut harkinnanvaraiseksi riskikartoituksen pohjalta tehtäväksi, jolloin myös väestönsuojien systemaattinen tarkastaminen jää pelastusviranomaisen tekemänä pois. Pelastusviranomaisilla ei ole ollut nykyisinkään riittäviä resursseja tarkastusten tekemiseen. Väestönsuojan tarkastuksessa havaittujen puutteiden korjaus Pelastuslain 12 § perusteella tehdyssä tarkastuksessa havaitut viat ja puutteet on korjattava tarkastuspöytäkirjassa annetussa ajassa, rakennusluvan myöntämishetken tasoon. Ellei enää ole saatavissa lupahetken vaatimuksen mukaisia laitteita ja varusteita, on korjaus tehtävä soveltuvin osin nykymääräysten mukaiseksi. 11. Suojatilan vähimmäiskoon nosto 12 neliömetristä 20 neliömetriin. Standardisoimalla kaikki pienet suojat samankokoisiksi saavutetaan taloudellista säästöä. 12. Säteilysuojausta ei enää tarvitse huomioida rakenteiden paksuudessa. S1- luokan suojien betonipaksuudet ovat aina samat eli 300 mm. Tämä yksinkertaistaa suunnittelua, eikä aiheuta oleellista väestönsuojien suojaustason heikkenemistä. 13. Myymälärakennusten väestönsuojan tarve mitoitetaan yhden prosentin mukaan kerrosalasta, nykyinen vaatimus on kaksi prosenttia. Myymälärakennukset sisältävät pääsääntöisesti myös varastot, joten niiden mitoittaminen kahdella prosentilla tuottaa tarpeettoman suuren suojan rakennuksessa yhtä aikaa oleskeleviin henkilöihin nähden. 14.Saniteettitiloja varten ei enää tarvitse rakentaa väestönsuojaan lisätilaa. Kerrosalasta laskettavan väestönsuojan varsinaisen tilan lisäksi tulee edelleen rakentaa lisätilaa sulkuhuonetta varten 4 m2 tai sulkutelttaa varten 2,5 m2 ja teknisiä tiloja varten (1,5 m2/ilmanvaihtolaite). Taloudelliset vaikutukset Uuden pelastuslain mukainen muutos väestönsuojien rakentamisvelvoitteisiin pienentäisi arvion mukaan väestönsuojien rakentamisen kustannuksia noin 21 miljoonaa euroa vuodessa, VSS-Etsi! 1/2012 josta puolet on väestönsuojien tuomaa lisäkustannusta. Asetustasoisten säännösten uudistamisen johdosta suojien rakentamiskustannusten arvioidaan alenevan noin 10 prosentilla eli yhteensä noin 8 miljoonalla eurolla vuodessa. Turvallisuustason menettämistä ei ole tarkemmin määritelty, mutta se on menetettyjen suojapaikkojen määrä. Ympäristöministeriön osuus pelastuslain soutamisesta ja huopaamisesta 2010 Olin ympäristöministeriön virkamiesten kanssa samaan aikaan kuultavana sisäasiainministeriössä pelastuslain uudistamishankkeen tiimoilta 2009 vuoden alussa. Olin myös ympäristöministeriön järjestämässä normitalkoot-seminaarissa. Tältä pohjalta muistelen asioiden kulkua. Väestön suojaamisen strategia oli lausunnolla vuonna 2005. Ympäristöministeriö ilmoitti silloin lausunnossaan väestönsuojien rakentamisesta seuraavaa ”Ehdotuksesta ilmenee, että väestönsuojelun suunnittelu on perinteisesti painottunut poikkeusolojen väestönsuojeluun. Myös väestönsuojia koskevat määräykset perustuvat poikkeustilanteisiin varautumiseen. Edellä esitetyn johdosta emme katso aiheelliseksi puuttua väestönsuojia koskevan ehdotuksen sisältöön. Ympäristöministeriön normitalkoot Vapaavuoren tultua asuntoministeriksi 2007, hän lähti systemaattisesti toteuttamaan väestönsuojien rakentamisen lopettamista, perusteena asuntojen kalliit hinnat. Ympäristöministeriön rakentamisen normitalkoiden taustalla oli valtioneuvoston 14.2.2008 tekemä periaatepäätös valtioneuvoston asuntopoliittiseksi toimenpideohjelmaksi. Toimenpideohjelman mukaisesti asuntotuotannon edellytysten parantamiseksi rakennuskustannuksia pyritään kohtuullistamaan ja lisäämään asuntorakentamisen kysyntä- ja kustannusohjautuvuutta. Rakentamisen normitalkoilla oli tarkoitus saada asuntorakentamisen turhat kustannukset kuriin. Yhtenä kysymyksenä oli, ”ovatko väestönsuojien rakentamisen kustannukset turhia”. Normitalkoilla pyritään selvittämään, millaiset kaavamääräykset ja Suomen rakentamismääräyskokoelman määräykset ehkä tarpeettomasti kohottavat asuntorakentamisen rakennuskustannuksia. Selvityksessä otetaan huomioon myös elinkaarikustannukset. Hankkeessa tarkastellaan sekä uudistuotantoa että korjausrakentamista. Hankkeen tulosten avulla on mahdollista selvittää, miltä osin muutoksia tarvittaisiin Suomen rakentamismääräyskokoelmaan sekä kaavamääräyksiin. Loppupäätelmä normitalkoista Vapaavuori katsoi, että normitalkoiden nimissä tehty kysely valtuutti ympäristöministeriön puuttumaan sisäasiainministeriön hallinnoimaan pelastuslain sisältöön väestönsuojien rakentamisen lopettamiseksi lähes totaalisesti. Kun kysely oli suunnattu vain rakennusalan ammattilaisille eikä yhdellekään turvallisuudesta tai maanpuolustuksesta vastaavalle taholle, sen vastauksille väestönsuojien rakentamisessa ei voi antaa juuri minkäänlaista painoarvoa. 11 12 VSS-Etsi! 1/2012 Ilmoitusasiat Turvallisesti saaristossa 1 -peruskurssi Naisten Valmiusliitto ry:n Helsingin seudun alueneuvottelukunta toteuttaa yhdessä MPK:n Meripuolustuspiirin kanssa yli 15-vuotialle naisille kohdennetun kurssin. Aika ja paikka: Kurssi alkaa lauantaina 19.5.2012 klo 7.45 Santahaminasta ja päättyy sunnuntaina 20.5.2012 klo 17.00 Santahaminaan. Kurssimaksu: 40 euroa Kurssi on peruskurssi antaen valmiuksia saaristossa selviytymiseen. Kurssin tavoitteena on opettaa käytännön harjoituksina saariston sää- ja maasto-olosuhteissa tarvittavia taitoja mm. ensiapu, vesistöturvallisuus, merimiestaidot, maastotaidot, sotilastaidot, viestintä. Kurssi toteutetaan kahden päivän kokonaisuutena Kuivasaaressa. Kurssimaksuun sisältyy majoitus, ruokailut ja kuljetukset saarelle Kurssilla yövytään vanhassa kasarmissa. Mukaan otetaan maksimi 30 henkilöä. Kurssille voi ilmoittautua nettisivuilla: www.mpk.fi /tutustu kurssitarjontaan/Meripuolustuspiiri/turvallisesti saaristossa 1 tai kurssinjohtajalle tai varajohtajalle. Lämpimästi tervetuloa! Kurssin johtaja Nina Toivonen GSM 040-820 1122 email [email protected] 27.-28.9.201 2 Valtakunnallis et varautumisen opintopäivät, Lahti, Messuk eskus 20.11.2012 Väestönsuojelu n 85. juhlavuod en seminaari (varautumisse minaari), Helsinki VSS-Etsi! 1/2012 Jäsentutustumisilta Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry järjestää torstaina 29.3.2012 klo 18.00Helsingin väestönsuojelumuseon tiloissa (Siltavuorenranta 16 B) ”tule tutuksi” -tapahtuman. Yhdistys esittäytyy ja kertoo toimipaikkansa historian vaiheita: väestönsuoja toimi valmistuttuaan keväällä 1941 Kruunuhaan lohkon väestönsuojana, mutta myöskin lohkon ensiapuasemana. Pommituksissa Kruunuhaan alueen haavoittuneet kuljetettiin ensiavun jälkeen tarvittaessa sairaalaan. Toimintaa johti lohkonpäällikkö evp. upseeri apunaan evp. sotilasvirkamies. Lisäksi suojassa toimi sotilaspastori sekä 10-15 lääkintälottaa. Vuosina 1946-1950 suojassa asui 33 perhettä, olihan asuntopula huutava. Helsingin talot olivat kärsineet pommituksissa ja myös evakot tarvitsivat asuntoja. Suojatilat oli jaettu ”loosseihin”. Tarinan mukaan asukkaat viihtyivät niin hyvin, etteivät olisi haluneet muuttaa pois lainkaan, mutta oli toisinkin ajattelevia. 1958 sisäasiainministeriö antoi väestönsuojelun tarvitseman ensiapukoulutuksen Suomen Punaisen Ristin tehtäväksi. Väestönsuoja toimi SPR:n koulutuspaikkana vuoteen 1998. 30.05.1995 käytiin ensimmäinen yhteydenpito museohankkeesta Helsingin palolaitoksen ja Hvssy:n kesken. Aloitteen teki Rainer Alho. Aluksi paikaksi kaavailtiin Erottajan paloasemaa, mutta tilat eivät sallineet liikuntarajoitteisten vierailuja, joten tilat saatiin Siltavuorenrannasta. 2.11.1999 ylipormestari Eva-Riitta Siitonen vihki museon. Museota ylläpitää Helsingin pelastuslaitos (HELPE) ja museon opastoimintaa pyörittää HVSSY. Tervetuloa tutustumaan yhdistykseen ja museoon - juodaan kahvia, katsotaan videoita ja seurustellaan. Ilmoitathan tulostasi! Greta Nikkilä p.040 7228 120, 09 6222 602 email [email protected] 13 HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY KOULUTUSKALENTERI 2012 Ellei muuta ilmoiteta, koulutuspaikka on Väestönsuojelumuseo, Siltavuorenranta 16 B, 00170 Helsinki. Puh. 09-278 20 18 fax 09-278 2032 Kurssi Pvm Klo Paikka 3.1.2012 1 Suojanhoitajan kurssi 1.1 Suojanhoitajan kurssi 1. päivä 6.3.2012 17.30-20.30 Väestönsuojelumuseo 1.2 Suojanhoitajan kurssi 2. päivä 8.3.2012 17.30-20.30 Lääkärinkatu 3 1.3 Suojanhoitajan kurssi 1. päivä 1.-30.10.2012 17.30-20.30 Väestönsuojelumuseo 1.4 Suojanhoitajan kurssi 2. päivä 1.-30.10.2012 17.30-20.30 Lääkärinkatu 3 2 Lukiolaisten turvakurssin väestönsuojeluosio 2.1 MPK – Kanta-Hki 17.4. 2012 16-18- ” 2.2 MPK – Vantaa ja Itä-Hki piiri 18.4. 2012 16-18- ” 2.3 MPK – Kanta-Hki piiri 19.4. 2012 16-18- ” 2.4 MPK – Ruotsinkieliset 1.-30.9.2012 16-18- ” 2.5 MPK – Ruotsinkieliset 1.-30.9.2012 16-18- ” 3 Jäsenkoulutus 3,1 Henkinen tuki -kurssi 12.2.2012 09-15.00 ” 3.2 Vapepa-kokous 2.2.2012 18-20.00 ” 3.3 Jäsentutustuminen 29.3.2012 18-20.00 ” 3.4 Veteraanipäivä 27.4.2012 10-15.00 ” 4 Ryhmät museo v. 2012 4.1 Kgin rkm, ins (KRI) 17.1.2012 16.30-18.00 ” 4.2 Vapepa-kokous 2.2.2012 18.00-20.00 ” 4.3 Herttoniemen LC-klubi 16.2.2012 17.30-20.00 ” 4.4 Hgin turistioppaat (HTO) 29.2.2012 18.00-20.00 4.5 JOY-yhtiöt 14.3.2012 17.00- 4,6 HVPY-kokous 21.3.2012 18.30-20.30 4.7 SPR–Itä-Hgin EA-ryhmä 5.3.2012 18.00- (8 h) Väestönsuojelumuseo 5. Ulkop. tapahtumat 2012 5.1 koulutus p:nä k:gin museon 21.3.2012 10–15.00 Helsinki Sofiankatu 4 (päärak.) 6 HVSSY 70 v historia näyttely la.10.00.14.00 jatkuu toistais. 14 Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo varaus VSS-Etsi! 1/2012 Yhteistyötä väestönsuojelussa Pelastuskomentaja Kari Lehtokangas eläkkeelle Turvallisuutta tullaan arvostamaan ja tulevaisuudessa vielä enemmän näin, uskoo Pelastuskomentaja Kari Lehtokangas 40 vuotta pelastuslaitoksella vaihtuu helmikuun 1 p:nä eläkkeeseen. Tässä artikkelissa olen käynyt läpileikkauksen 40 vuoden taipaleesta Helsingin palolaitoksen organisaatiomuutoksista v. 1990, Helsingin pelastuslaitoksen synnystä sekä Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n yhteisistä projekteista ja yhteistyökumppanuudesta näiden vuosikymmenten aikana. Kari Lehtokankaan ura pelastuslaitoksella alkoi tammikuussa v. 1972. Hän aloitti työn silloisen Helsingin kaupungin palolaitoksen toimistopäällikkönä. Elettiin voimakkaan teollistamisen aikaa sekä voimakasta muuttoliikettä kaupunkiseudulle ja Ruotsiin. Kari Lehtokangas hoiti elokuusta 1972 lähtien palolaitoksen (sittemmin Helsingin pelastuslaitoksen) toimintaa. VSS-Etsi! 1/2012 1.4.1991 yhdistettiin väestönsuojelun ja palotoimen järjestötaso. Syntyi Helsingin Pelastuslaitos, jonka osastoksi myös Helsingin Väestönsuojelukeskus muuttui. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n (HVSSY) hallitus antoi oman vastineen 11.12.1990 palotoimen ja väestönsuojelun yhdistymistavasta Uudenmaan läänin osalta. Siinä panostettiin Helsingin tai koko YTV-alueen kaksoismandaattia koostettaessa läänin pelastusjärjestöä. Tavoitteena pidettiin Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen toiminnan ja toimintatapojen säilymistä vaikka nimeäkin vaihtaen. Tätä perusteltiin monisatapäisellä aktiivisista yksityishenkilöistä koostuvalla jäsenistöllä, josta ei haluttu luopua missään tapauksessa. Päätös väestönsuojelun ja palotoimen järjestötason yhdistämisestä tehtiin lopullisesti 1.4.1991. Helsingin kaupungin pelastuskomentaja Rainer Alho asetti vuoden 1991 lopulla työryhmän tutkimaan Hvssy:n ja sopimuspalokuntien yhteis- 15 toiminnan toteuttamista ja tiivistämistä. Lopputuloksena 3.12.1992 perustettiin Helsingin Pelastusliitto (HELPE), jonka jäseninä ovat Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ja VPK:t (15). 1.1.1993 Suomen väestönsuojelujärjestö ja palontorjuntaliitto ajettiin alas ja ne liitettiin Suomen Pelastusalan keskusjärjestöön SPEK:iin. Mukaan liittyi myös Helsingin Pelastusliitto, johon kuului HVSSY, 14 sopimuspalokuntaa ja Helsingin kaupunki. Helpeen kuuluu nyt 15 VPK:ta. Tämän muutoksen seurauksena Helsinkiin perustettiin Helsingin Pelastusliitto 03.12.1992, joka tavallaan jatkaa Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen koulutustoimintaa. Perustetulle Helsingin Pelastusliitolle siirrettiin tehtäväksi Helsingin kaupungin pelastus- ja väestönsuojelukoulutuksen velvoitteet. Näin myös kaupungin myöntämät koulutusavustukset loppuivat yhdistykseltä, toisin sanoen oli alkanut taistelu yhdistyksen olemassaolosta. Väestönsuojelu- ja paloalojen uudelleen organisointi 1992 lopulla perustivat Helsingin 14 vapaapalokuntaa ja yhdistyksemme Helsingin Pelastusliiton. Uudelle Pelastusliitolle siirtyi koko omatoimisen suojelun koulutus ja sen myötä koko kaupungin yhdistyksellemme antama avustus. Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen vastuulle jäivät sen alaosastot, mm. naistoiminta, pelastuskoirat ja teli-osato (yrityssuojelu) sekä noin 1000 henkeä käsittävä henkilöjäsenistö. Myös väestönsuojelutietouden jakaminen kouluttaminen. Tämän perusteellisen muutoksen jälkeen jäi yhdistyksellemme tuloiksi ainoastaan jäsenmaksut. Pystyäksemme hoitamaan edelleen henkilö- ja talojaos, yrityssuojelu, naistoiminnasta ja erityisesti varoja vaativasta pelastuskoirakoulutuksesta, sekä olemme joutuneet luopumaan palkatusta henkilöstä yhdistyksessä ja turvautumaan vapaaehtoiseen toimintaan sekä kustantamaan kulut kulukorvauksina ym. palkkioina. Yhdistyksen sulautuminen Helsingin Pelastusliittoon ei sitten toteutunutkaan, näin ollen taloudelliset neuvotte yhdistyksen välttämättömistä määrärahoista olivat jo auttamattomasti käyty loppuun tässä vaiheessa. Suojelun uusjako vapaaehtoisen väestönsuojelun yhdistäminen osaksi vapaaehtoista palo- ja pelastustointa vuosina 1993-94. Muutos oli yhdistyksen kannalta raju taloudellisesti. Yhdistyksen toiminnan ja toimeentulon edellytyksenä oli nyt saada talous kuntoon. Pelastuslautakunnan puheenjohtaja Riitta Kauppila ja Greta ja Raimo Nikkilä Hvssy:n hallituksen valtuuttamana neuvottelivat yhdistyksen omatoimisen koulutus- ja väestönsuojelun toiminnasta ja mahdollisesta toimintatuesta. Toimintatukiavustus hyväksyttiin pelastuslautakunnassa ja yhdistykselle myönnettiin vuotuinen avustus v. 2000 alkaen. ESITTELY Kari Lehtokangas Syntynyt: 1948 Helsingissä. Koulutus: oikeustieteiden kandi daatti, suorittanut myöskin palo mestarin ja väestönsuojelupääl likön tutkinnon Perhe: vaimo ja kaksi lasta, kolme lastenlasta Vapaa-aika: Kuntoilu, matkustelu ja vapaaehtoistyö, toiminut Suomen Punaisessa Ristissä mm. keskushallituksessa Helsingin ja Uudenmaan piirihallituksessa ja Veripalvelun hallituksen puheen johtajana. 30.05.1995 käytiin ensimmäinen yhteydenpito Helsingin pelastuslaitos ja Hvssy:n kesken museohankkeesta. Aloitteen teki pelastuskomentaja Rainer Alho ja ensimmäisessä museotoimikunnan kokouksessa päätettiin, että museon nimeksi tulee Helsingin väestönsuojelumuseo ja opastoiminnanvastuun ottaa Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry ja näin myös tapahtuikin. Tämän kokouksen jälkeen väestönsuojelumuseohanke jäi muutamaksi vuodeksi jäihin, kun pelastuskomentaja Rainer Alho jäi eläkkeelle 28.2.1997, ja varsinaista tehtävää hoiti Kari Lehtokangas 14.11.1997 saakka, jolloin hänet valittiin pelastuskomentajan vakinaiseen virkaan. Pelastuslaitoksen organisaatioita ryhdyttiin tarkistamaan uuden komentajan johdolla siten, että organisaatio hyväksyttiin kaupungin valtuustossa vuonna 1999. Uusi pelastuskomentaja käynnisti museo hankkeen uudesti 1998 syksyllä ja aluksi museon paikaksi kaavailtiin Erottajan paloaseman alla olevaa suojatilaa, jonne museota rakennettiinkin puoli vuotta, kunnes paikalla pidetyssä palotarkastuksessa todettiin, tilat eivät sallineet liikuntarajoitteisten vierailuja. Rainer Kinnusen myötä vaikutuksella uudet museotilat saatiin melko pian jo v.1999 keväällä Siltavuorenranta 16 B Helsinki 001700 kalliosuojasta edellisen vuokralaisen SPR:n vuokrasopimuksen päättyessä. Helsingin väestönsuojelumuseo valmistui ja avaustilaisuudessa 02.11.1999 ylipormestari Eva- Riitta Siitonen vihki museon yleisökäyttöön pelastuskomentaja Kari Lehtokankaan ja satapäisen arvovaltaisten kutsuvieraiden läsnä ollessa. Pelastuskomentaja Kari Lehtokangas (kuvassa oik.) avaa Väestönsuojelupäivä 16 VSS-Etsi! 1/2012 19.9.2000 tapahtuman. Pelastusharjoitus pidettiin Helsingin väestönsuojelumuseon edessä Siltavuorenranta 16 B. museon koulutustiloissa vieraileville ryhmille ja koululuokille ym. väestönsuojeluvalistusta museokäyntien yhteydessä. Museossa on perustamisvuoden 1999 jälkeen erilaisia näyttelyitä, joista osa on jäänyt pysyvästi taloon. Näyttelyt vetävätkin paikalle normaalia enemmän vierailijoita. Esimerkiksi sotalapsista kertonut näyttely veti paikalle tuhansia kävijöitä. Monesti jokin merkkipäivä, kuten väestönsuojelun 80-vuotispäivä, antaa aiheen erikseen järjestettävälle näyttelylle. Museo on saattanut yhteen vanhoja tuttuja ja saanut aikaan iloisia jälleennäkemisiä. Osa näyttelyistä on tuonut vieraille esiin vanhoja muistoja ja saanut nuorellekin sukupolvelle kyyneleet silmäkulmaan. HVSSY on jo 70 vuotta tehnyt yhteistyötä pelastuslaitoksen kanssa ja kaksikymmentä viimeistä vuotta pelastuskomentaja Kari Lehtokankaan johtaessa. Helsingin kaupungin pelastuslaitos on tärkeimpiä yhteistyötahomme. Helsingin kaupungin pelastuslaitos on ystävällisesti luovuttanut yhdistyksen käyttöön tiloja kokoontumiselle ja yhdistyksen arkistolle tämän museon tiloista. Meillä on myös erinomaiset mahdollisuudet pitää täällä olevissa tiloissa koulutus- ja valmennustilaisuuksia. Yhdistys puolestaan on sitoutunut väestönsuojelun valistus- ja koulutustyön lisäksi huolehtimaan näissä tiloissa olevan väestönsuojelumuseon auki pitämisestä sovittuina aikoina. Helsingin väestönsuojelun historia ja nykypäivä Helsingin väestönsuojelumuseossa on ainutlaatuinen ja edistyksellinen koko Pohjoismaissa. Kävijä pääsee tutustumaan sotien aikaiseen väestönsuojeluun sekä väestönsuojelun yleishistoriaa ja nykypäivään. Sodan aikaa Helsingissä vuosina 1939-1944, kuvataan yksityiskohtaisesti: aikakausi käsittää lähes kolmasosan näyttelystä. Tiloihin on rakennettu jopa sodanaikaista pommisuojaa esittävä kellarisuoja pommitusääniefektein. Museon esineistöön voi tutustua suomen, ruotsin ja englannin kielillä. Helsingin Väestönsuojelumuseo on Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen museo, jonka opastoiminnasta yleisölle vastaa Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry ja sen vapaaehtoiset oppaat. Lisäksi esillä on sodanjälkeisen väestönsuojelun yleishistoriaan liittyvää teknistä esineistöä, kirjallisuutta ja muuta materiaalia. Museon luentosalissa voi tutustua myös videoesityksin väestönsuojeluun ja ihmisen sodanaikaiseen jokapäiväiseen turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry järjestää Väestönsuojelu- VSS-Etsi! 1/2012 Näinä vuosikymmeninä yhteistyö, kuten edellä olen maininnut, on jatkunut yhdistyksen kanssa kitkatta, niin koulutuksen kuin museotoiminnan kammalta. Ennen kaikkea annamme suurta arvoa ystävyydestä, se on merkinnyt meille yhdistykselle paljon. Pelastuslaitos kuten yhdistyskin on joutunut organisaatiomuutoksien ansiosta vaikeisiinkin tilanteisiin kuten edellä olen kertonut, mutta olet luotsannut johtamaasi laitosta kiitettävästi. Lainatakseni Palopostin haastattelussa käyttämääsi lausumaa, jossakin vaiheessa elämääsi osallistut jälleen vapaaehtoiseen työhön. Samalla kun toivomme sinulle hyviä ja terveitä eläkevuosia, niin olet sydämellisesti tervetullut jäseneksi yhdistykseen, yhdessä viihdymme! Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry Teksti toimitus: Raimo Nikkilä 17 Otteita pelastuslain säädöksistä kohderyhmänä yritykset ja kiinteistön omistajat Uusi pelastuslaki on vihdoin hyväksytty ja on varmaan paikallaan selvittää sen vaikutuksia esim. yrityksille, kiinteistön omistajille ja kansalaisille. Olen kerännyt tähän artikkeliin pelastuslain yleiset säännökset luvuista 1 ja 3, jotka koskevat lähinnä edellä mainitsemiani kohderyhmiä. Pelastuslaki Annettu Helsingissä 29. päivänä huhtikuuta 2011 Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 luku Yleiset säännökset 1 § Lain tavoite Tämän lain tavoitteena on parantaa ihmisten turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia. Lain tavoitteena on myös, että onnettomuuden uhatessa tai tapahduttua ihmiset pelastetaan, tärkeät toiminnot turvataan ja onnettomuuden seurauksia rajoitetaan tehokkaasti. 2 § Lain soveltamisala Tässä laissa säädetään ihmisten, yritysten sekä muiden yhteisöjen ja oikeushenkilöiden velvollisuudesta: 1) ehkäistä tulipaloja ja muita onnettomuuksia; 2) varautua onnettomuuksiin sekä toimintaan onnettomuuksien uhatessa ja sattuessa; 3) rajoittaa onnettomuuksien seurauksia; 4) rakentaa ja ylläpitää väestönsuojia; 5) osallistua pelastustoiminnan tehtäviin ja väestönsuojelukoulutukseen. Tässä laissa säädetään lisäksi pelastustoimen viranomaisten: 1) tehtävästä ohjata, neuvoa, valistaa ja valvoa 1 momentissa tarkoitettuja tahoja momentissa säädettyjen velvollisuuksien täyttämisessä; 2) kiireellisistä tehtävistä, joiden tarkoituksena on pelastaa ja suojata ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä onnettomuuden uhatessa tai sattuessa sekä rajoittaa onnettomuudesta aiheutuvia vahinkoja ja lieventää onnettomuuden seurauksia (pelastustoiminta); 3) organisaatiosta, hallinnosta ja toimivallasta. Pelastustoimen viranomaiset huolehtivat toimialaansa kuuluvista maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta, merisotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden aseman parantamisesta, sotavankien kohtelusta sekä siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana tehdyissä Geneven sopimuksissa (SopS 8/1955), jäljempänä Geneven yleissopimukset, sekä kansainvälisten aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta ja kansainvälistä luonnetta vailla olevien aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta tehdyissä Geneven yleissopimusten lisäpöytäkirjoissa (SopS 82/1980) määritellyistä väestönsuojelutehtävistä. Tässä laissa säädetään myös yhteistoiminnasta 2 ja 3 momentissa mainittujen tehtävien hoitamisessa sekä niihin varautumisessa. Lisäksi pelastustoimen viranomaisille voi kuulua tehtäviä sen mukaan kuin muussa laissa säädetään. Tämän lain mukainen toiminta on suunniteltava ja järjestettävä siten, että se on mahdollista myös valmiuslain (1080/1991) mukaisissa poikkeusoloissa. Pelastustoimen erityisistä toimivaltuuksista poikkeusoloissa säädetään valmiuslaissa. 18 3 luku Toiminnanharjoittajan sekä rakennuksen omistajan ja haltijan velvollisuudet 9 § Rakennusten palo- ja poistumisturvallisuus Rakennuksen omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on osaltaan huolehdittava siitä, että rakennus, rakennelma ja sen ympäristö pidetään sellaisessa kunnossa, että: 1) tulipalon syttymisen, tahallisen sytyttämisen sekä leviämisen vaara on vähäinen; 2) rakennuksessa olevat henkilöt pystyvät tulipalossa tai muussa äkillisessä vaaratilanteessa poistumaan rakennuksesta tai heidät voidaan pelastaa muulla tavoin; 3) pelastustoiminta on tulipalon tai muun onnettomuuden sattuessa mahdollista; 4) pelastushenkilöstön turvallisuus on otettu huomioon. Helposti syttyvää materiaalia tai muuta tavaraa ei saa säilyttää ullakolla, kellarissa, rakennuksen alla tai sen välittömässä läheisyydessä niin, että siitä aiheutuu tulipalon syttymisen tai leviämisen vaaraa tai että tulipalon sammuttaminen vaikeutuu. 10 § Rakennusten uloskäytävät Rakennuksen omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on osaltaan huolehdittava siitä, että uloskäytävät ja kulkureitit niille pidetään kulkukelpoisina ja esteettöminä ja muutenkin sellaisessa kunnossa, että niitä voidaan käyttää turvallisesti ja tehokkaasti. Uloskäytävillä sekä ullakoiden, kellarien ja varastojen kulkureiteillä ei saa säilyttää tavaraa. Uloskäytävät ja kulkureitit niille tulee tarvittaessa merkitä ja valaista asianmukaisesti. Merkitsemisestä ja valaisemisesta voidaan antaa tarkempia säännöksiä sisäasiainministeriön asetuksella. 11 § Kiinteistöjen pelastustiet Kiinteistön omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on osaltaan huolehdittava siitä, että hälytysajoneuvoille tarkoitetut ajotiet ja muut kulkuyhteydet (pelastustiet) pidetään ajokelpoisina ja esteettöminä ja että ne on merkitty asianmukaisesti. Pelastustielle ei saa pysäköidä ajoneuvoja eikä asettaa muutakaan estettä. Sisäasiainministeriön asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä pelastustien merkitsemisestä. 12 § Laitteiden kunnossapito Seuraavat tässä laissa tai muissa säädöksissä vaaditut tai viranomaisten määräämät varusteet ja laitteet on pidettävä toimintakunnossa sekä huollettava ja tarkastettava asianmukaisesti: 1) sammutus-, pelastus- ja torjuntakalusto; 2) sammutus- ja pelastustyötä helpottavat laitteet; 3) palonilmaisu-, hälytys- ja muut onnettomuuden vaaraa ilmaisevat laitteet; 4) poistumisreittien opasteet ja valaistus; 5) väestönsuojien varusteet ja laitteet. Edellä 1 momentissa tarkoitetuista velvoitteista vastaa rakennuksen yleisten tilojen ja koko rakennusta palvelevien järjestelyiden osalta rakennuksen omistaja, haltija ja toiminnanharjoittaja osaltaan sekä VSS-Etsi! 1/2012 huoneiston haltija hallinnassaan olevien tilojen osalta. Sisäasiainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä: 1) laitteiden toimintakunnossa pitämiseen liittyvistä teknisistä yksityiskohdista ja menettelytavoista sekä kunnossapito-ohjelmasta; 2) laitteista, joille on tehtävä käyttöönotto- tai määräaikaistarkastus tai jotka on huollettava määrävälein; 3) huollon ja tarkastuksen ajankohdasta ja määrävälistä; 4) toimenpiteiden kirjaamisesta. 13 § Nuohous ja ilmanvaihtolaitteiden huolto Rakennuksen omistajan, haltijan ja toiminnanharjoittajan on yleisten tilojen ja koko rakennusta palvelevien järjestelyjen osalta sekä huoneiston haltijan hallinnassaan olevien tilojen osalta huolehdittava, että: 1) tulisijat ja savuhormit on nuohottu 59 §:n mukaisella tavalla; 2) ilmanvaihtokanavat ja -laitteet on huollettu ja puhdistettu siten, että niistä ei aiheudu tulipalon vaaraa; 3) tikkaat, kattokulkutien osat ja katon turvavarusteet pidetään sellaisessa kunnossa, että nuohoustyö voidaan suorittaa turvallisesti. Sisäasiainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä: 1) tulisijoista ja savuhormeista, jotka on nuohottava määrävälein, sekä nuohouksen ajankohdasta ja määrävälistä; 2) ilmanvaihtokanavista ja -laitteista, jotka on paloturvallisuussyistä puhdistettava määrävälein sekä puhdistuksen ajankohdasta, määrävälistä ja puhdistustyön sisällöstä. 14 § Omatoiminen varautuminen Rakennuksen omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on osaltaan: 1) ehkäistävä tulipalojen syttymistä ja muiden vaaratilanteiden syntymistä; 2) varauduttava henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa; 3) varauduttava tulipalojen sammuttamiseen ja muihin sellaisiin pelastustoimenpiteisiin, joihin ne omatoimisesti kykenevät; 4) ryhdyttävä toimenpiteisiin poistumisen turvaamiseksi tulipaloissa ja muissa vaaratilanteissa sekä toimenpiteisiin pelastustoiminnan helpottamiseksi. Edellä 1 momentissa säädetty koskee myös muualla kuin rakennuksessa harjoitettavaa toimintaa sekä yleisötilaisuuksia. 15 § Pelastussuunnitelma Rakennukseen tai muuhun kohteeseen, joka on poistumisturvallisuuden tai pelastustoiminnan kannalta tavanomaista vaativampi tai jossa henkilö- tai paloturvallisuudelle, ympäristölle tai kulttuuriomaisuudelle aiheutuvan vaaran taikka mahdollisen onnettomuuden aiheuttamien vahinkojen voidaan arvioida olevan vakavat, on laadittava pelastussuunnitelma 14 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä. Pelastussuunnitelman laatimisesta vastaa rakennuksen tai kohteen haltija. Jos rakennuksessa toimii useita toiminnanharjoittajia, rakennuksen haltijan tulee laatia pelastussuunnitelma yhteistyössä toiminnanharjoittajien kanssa. Rakennuksen haltijan tulee laatia rakennuksen pelastussuunnitelma kuitenkin aina yhteistyössä 18 §:ssä tarkoitetun hoitolaitoksen ja palvelu- ja tukiasumisen toiminnanharjoittajan kanssa. Pelastussuunnitelmassa on oltava selostus: 1) vaarojen ja riskien arvioinnin johtopäätelmistä; 2) rakennuksen ja toiminnassa käytettävien tilojen turvallisuusjärjestelyistä; 3) asukkaille ja muille henkilöille annettavista ohjeista onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä onnettomuus- ja vaaratilanteissa toimimiseksi; VSS-Etsi! 1/2012 4) mahdollisista muista kohteen omatoimiseen varautumiseen liittyvistä toimenpiteistä. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä kohteista, joihin on laadittava pelastussuunnitelma. Pelastussuunnitelman sisällöstä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. 16 § Yleisötilaisuuden pelastussuunnitelma Yleisötilaisuuksiin ja muihin tapahtumiin, joihin osallistuvien ihmisten suuren määrän tai muun erityisen syyn vuoksi sisältyy merkittävä henkilö- tai paloturvallisuusriski, tilaisuuden järjestäjän on laadittava pelastussuunnitelma. Yleisötilaisuuden pelastussuunnitelmassa on selvitettävä ja arvioitava tilaisuuden vaarat ja riskit. Niiden perusteella määritellään tilaisuuden turvallisuusjärjestelyt sekä tilaisuuden toteuttamisesta vastaavalle henkilöstölle ja tilaisuuteen osallistuvalle yleisölle annettavat ohjeet onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja onnettomuus- ja vaaratilanteessa toimimiseksi. Yleisötilaisuuden pelastussuunnitelma on toimitettava viimeistään 14 vuorokautta ennen tilaisuuden alkamista tiedoksi alueen pelastusviranomaiselle. Alueen pelastusviranomainen voi erityisestä syystä hyväksyä, että yleisötilaisuuden pelastussuunnitelma toimitetaan sille tiedoksi edellä mainitun määräajan jälkeen. Jos 2 momentissa tarkoitettu selvitys ja arvio tilaisuuden vaaroista ja riskeistä tai niiden perusteella määritellyt turvallisuusjärjestelyt ja ohjeet ovat alueen pelastusviranomaisen arvion mukaan puutteelliset, alueen pelastusviranomainen voi palauttaa suunnitelman täydennettäväksi. Alueen pelastusviranomaisen tulee myös tarvittaessa suorittaa kohteessa 80 §:n mukainen palotarkastus ja ryhtyä 81 ja 82 §:n mukaisiin toimenpiteisiin. Alueen pelastusviranomaisen tulee tarvittaessa ilmoittaa sille toimitetusta suunnitelmasta poliisille ja ensihoidosta vastaavalle terveysviranomaiselle. Räjähteiden tai palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien käytöstä erikoistehosteena tulee ilmoittaa etukäteen alueen pelastusviranomaiselle siten kuin asiasta säädetään vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005) 81 §:ssä. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä yleisötilaisuuksista ja tapahtumista, joihin on laadittava yleisötilaisuuden pelastussuunnitelma. Yleisötilaisuuden pelastussuunnitelman sisällöstä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. 17 § Palovaroittimet Huoneiston haltija on velvollinen huolehtimaan siitä, että asunto varustetaan riittävällä määrällä palovaroittimia tai muita laitteita, jotka mahdollisimman aikaisin havaitsevat alkavan tulipalon ja varoittavat asunnossa olevia. Majoitustiloissa sekä 18 §:ssä tarkoitetuissa hoitolaitoksissa ja palvelu- ja tukiasumisessa 1 momentissa säädettyä vastaava velvollisuus on toiminnanharjoittajalla. Sisäasiainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen laitteiden määrästä, sijoittamisesta sekä toiminnasta. 18 § Poistumisturvallisuus hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisessa Sairaaloissa, vanhainkodeissa ja muussa laitoshuollossa, suljetuissa rangaistuslaitoksissa ja muissa näihin verrattavissa kohteissa (hoitolaitokset) sekä asumisyksikön muotoon järjestetyissä palvelu- ja tukiasunnoissa ja muissa näihin verrattavissa asuinrakennuksissa ja tiloissa, joissa asuvien toimintakyky on tavanomaista huonompi (palvelu- ja tukiasuminen), toiminnanharjoittajan on etukäteen laa19 dituin selvityksin ja suunnitelmin ja niiden perusteella toteutetuin toimenpitein huolehdittava, että asukkaat ja hoidettavat henkilöt voivat poistua turvallisesti tulipalossa tai muussa vaaratilanteessa itsenäisesti tai avustettuina. Edellä 1 momentin mukaisella toiminnanharjoittajalla tarkoitetaan hoitolaitoksen ylläpidosta ja palvelu- ja tukiasumisen järjestämisestä huolehtivaa kuntaa ja muuta julkisoikeudellista yhteisöä. Toiminnanharjoittajalla tarkoitetaan myös yritystä ja muuta yhteisöä, joka kunnan tai muun julkisoikeudellisen yhteisön kanssa tehdyn sopimuksen perusteella tai muutoin vastaa tai huolehtii hoitolaitoksen ylläpidosta tai palvelu- ja tukiasumisen järjestämisestä. 19 § Poistumisturvallisuusselvitys Edellä 18 §:ssä tarkoitetun toiminnanharjoittajan on laadittava selvitys siitä, miten rakennuksen tai tilan käyttötapa ja henkilöiden rajoittunut, heikentynyt tai poikkeava toimintakyky sekä muut poistumisturvallisuuteen vaikuttavat tekijät otetaan huomioon tulipaloihin ja muihin vaaratilanteisiin varautumisessa ja poistumisjärjestelyissä (poistumisturvallisuusselvitys). Rakennusluvan yhteydessä kohteeseen laadittu turvallisuusselvitys vastaa poistumisturvallisuusselvitystä. Poistumisturvallisuusselvitys on laadittava ennen toiminnan aloittamista ja päivitettävä vähintään kolmen vuoden välein tai toiminnan muuttuessa olennaisesti. Poistumisturvallisuusselvitys ja sen muutokset on toimitettava alueen pelastusviranomaiselle 20 §:n 1 momentissa tarkoitetun arvion tekemistä varten. Poistumisturvallisuusselvitys on toimitettava lisäksi tiedoksi rakennusvalvontaviranomaiselle. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä poistumisturvallisuusselvi- 20 tyksen laatimisesta ja päivittämisestä sekä selvityksen sisällöstä. 20 § Poistumisturvallisuuden arviointi ja poistumisturvallisuuden toteuttamissuunnitelma Alueen pelastusviranomaisen tulee arvioida poistumisturvallisuusselvityksen perusteella, täyttääkö poistumisturvallisuus 18 §:ssä säädetyt vaatimukset. Ennen 1 momentissa tarkoitetun asian ratkaisemista alueen pelastusviranomainen voi velvoittaa toiminnanharjoittajan määräajassa täydentämään 19 §:ssä tarkoitettua poistumisturvallisuusselvitystä ja toteuttamaan yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa kohteessa poistumiskokeen. Jos poistumisturvallisuus ei täytä 18 §:ssä säädettyjä vaatimuksia, toiminnanharjoittajan tulee laatia alueen pelastusviranomaisen asettamassa määräajassa suunnitelma poistumisturvallisuuden saattamiseksi laissa säädettyjen vaatimusten mukaiseksi. 21 § Poistumisturvallisuuden toteuttamismääräys Jos toiminnanharjoittajan 20 §:n 3 momentin mukaisesti suunnittelemilla toimenpiteillä ei voida saattaa kohteen poistumisturvallisuutta vaatimusten mukaiseksi, alueen pelastusviranomaisen on annettava 81 §:n mukainen korjausmääräys, jonka yhteydessä voidaan myös määrätä 82 §:n mukaisia erityisiä turvallisuusvaatimuksia. 22 § Turvetuotantoalueiden paloturvallisuus Turvetuotannossa tulee palovaaran vuoksi kiinnittää erityistä huomiota tulipalon ehkäisemiseen. Turvetuotanto on keskeytettävä, jos tulipalon vaara on ilmeinen tuulen tai muun syyn johdosta. VSS-Etsi! 1/2012 Ilkka Kianto eläkkeelle Ilkka Kiannon noin kaksikymmentä vuotta Helsingin Pelastusliiton (Helpen) toimitusjohtajana on päättynyt ja eläkevuodet alkoivat 10.1.2012 juhlatapahtumalla Helsingin Pelastusliiton toimipaikalla Laakson suojassa. Tapahtumaan oli saapunut runsaasti virkavallan edustajia, ystäviä mm. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n hallituksesta pj Unto Lemmety, vpj Greta Nikkilä, Helpen naistoimikunnan pj Anneli Sarlin. Helpen hallituksen pj Pekka Koskikari kiitti Ilkkaa toimikaudesta v. 192012 ja toivoi hyviä eläkevuosia. Ilkka Kianto valittiin Helpen uudeksi toiminnanjohtajaksi v. 1994 ja valinnassa oli yhdistykselläkin painava sanansa, eikä valintaa ole tarvinnut katua. Yhteistyö alkoi jo tässä vaiheessa kun yhdistyksen yritysasiamies Arto Aremo priimusmoottorina avusti aktiivisesti koulutustoimintaa Helpessä alkuvuosina, kuten kohdassa ”väestönsuojelun avainhenkilöt” on kerrottu. Helsingin Pelastusliiton toiminta liittyy olennaisesti myös Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen toi mintahistoriaan, joka tosin alkoi jo v. 1941. Kun Hvssy:n koulutustoiminta loppui osittain palotoimen ja väestönsuojelun organisaatiouudistuksessa v. 1991. Koulutustoiminnan siirtyessä v. 1994 perustetulle Helsingin Pelastusliitolle, yhdistyksellä oli edessään tuntemattomat ja vaikeat ajat eikä tulevaisuus näyttänyt kovin valoisalta. Uusien toimitilojen vuokraus oli edessä, niin yhdistyksellä kuin Helsingin Pelastusliitollakin. Ensimmäisiä ja tavallaan pelastavia yhteistyöprojekteja yhdistyksen kannalta oli Pakinkylän VPK:n projekti jossa myös Helpe oli osittain mukana. Olen tähän alle kerännyt muutamia mainittavia yhteistyö projektejamme Ilkan toimintakaudelta. 1994 TUOMARINKYLÄ-TORPPARIMÄKI-PALOHEINÄ–PAKILAprojekti. Projektissa keskityttiin kouluttamaan Tuomarinkylän, Torpparinmäen, Paloheinä ja Pakilan asukkaita kehittämään omaa turvallisuuttaan. Projektin ohjelmasta vastasi silloinen yrityssuojeluasiamies Arto Aremo. Projektiimme kuuluvana osana oli VSS-Etsi! 1/2012 kouluttaa (30 henkilöä /10 iltaa) ja 15 henkilöä kouluttajaksi. Tällä henkilöstöllä voisimme nopeasti antaa koulutusta mahdollisissa suuronnettomuuksissa. Lisäksi on annettu koulutusta- ja esittelyapua muiden alueiden vastaaviin tilaisuuksiin. 1996 VÄESTÖNSUOJELUN PERUSKURSSI 1-2 ovat pitkälti yhteistyön tuloksena tehtyjä koulutuspaketteja joita käytetään valtakunnallisella tasolla. 1997 VPK-HVSSY yhteistyöprojekti. Helsingin Pelastusliitto on kouluttanut kursseillaan vuodesta 1992 kaikki pääkaupungin talosuojelujohtajat ja väestönsuojanhoitajat. Kouluttajina ovat toimineet jäsenyhdistyksien auktorisoidut kouluttajat, näin myös Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen osalta . 1997 -2007 Suojakokeet. Helpen johtamat suojakokeet vuosina 1997, 2000 ja 2007 ylittivät valtakunnallisen uutiskynnyksen ja olivat niin väestönsuojeluväen kuin asiaan innostuneen vpkväenkin talkoon voimainponnistus. Suojakokeista tehtiin kaikista tutkimukset, jotka julkaistiin kirjojen muodossa. Viimeisen kokeen 2007 kirja julkaistiin yhdessä keskusjärjestön SPEK:n kanssa. Näistä kokeista Helpe ja Hvssy sai mainiota materiaalia arkipäivän koulutuksensa tueksi. Suojakokeiluja oli Hvssy kiitettävästi tukemassa Unto Lemmetyn johdolla. 3.12.2002 Helsingin Pelastusliiton lippuprojekti oli myös yhteistyöprojekti parhaimmillaan. Naistyövaliokunta sai Helpen hallitukselta tehtäväksi lipun ja lipputoimikunnan pj. toimi Greta Nikkilä ja valiokunnannaiset. Lipun naulaus ja vihkiminen pidettiin Helsingin kaupungintalolla. Rovasti Seppo Leveelahi vihki lipun. Lipun ja viirin suunnittelusta vastasi allekirjoittanut. Kuvassa vas. Juha Hakola, Ilkka Kianto ja Raimo Nikkilä. Vss 2005 -projekti väestönsuojelun uudesta koulutusjärjestelmästä. Väestönsuojeluväen rekrytointi ja uuden sekä vanhan väen koulutusjärjestelmä oli avainkysymys jo vuoden 1997-98 projektissa. Vss-peruskurssin opetussuunnitelma ja kokeilukurssi 21 saatiin aikaan, mutta itse projekti jäi voimavarojen puutteessa 2000-luvulle. Vasta vuonna 2005 yhdessä Raimo Nikkilän kanssa perustettiin projekti nimeltä ”Vss2005” edellisen hankkeen jatkoksi. Tällä projektilla oli tarkoituksena aikaansaada väestönsuojeluväelle samantyyppinen perus- ja täydennyskurssien ”putki” kuin oli jo parikymmentä vuotta ollut palokuntapuolella. Kunniahimoiseen projektiin liitettiin myös kurssimerkit, asut jne. Asut ja merkit jäivät odottamaan toista tulemista. Väestönsuojelun avainhenkilöt Helpen luottamustehtävissä: Heti alusta lähtien Helpen halli-tukseen on kuulunut 2 Hvssy:n hallituksen jäsentä. Edustajina ovat olleet mm. Anneli Salo, Greta Nikkilä, Raimo Nikkilä, Tapio Mäkinen, Tapio Mäkelä ja Unto Lemmetty. Tapio Mäkelä jopa vuonna 2003 Helpen puheenjohtajana. Helpen varapuheenjohtajina ovat toimineet Raimo Nikkilä ja Unto Lemmetty. Unto toimii tässä tehtävässä edelleenkin. Helpen neuvottelukunta syntyi, kun HVSSY yhdisti siihen omansa. Kauppaneuvos Nils Elfving johti neuvottelukuntaa alussa ja hänen jälkeensä DE Göran Åhman vuosikymmenen ajan. Göran Åhman nimettiinkin vuonna 2009 neuvottelukun-nan kunniapuheenjohtajaksi. Sekä Nils, että Göran ovat tehneet pitkän ansiokkaan päivätyön myös väestönsuojelun saralla. Väestönsuojelu on siis ollut merkittävässä asemassa Helpen luottamusjohdossa. Valiokuntatasolla on Hvssy:n koulutuspäällikkö Arto Aremo toiminut hyvässä yhteistoi-minnassa Helpen koulutussektorilla Jaakko Valveen kanssa. Väestönsuojelunaiset ovat muodostaneet yhdessä palokuntanaisten kanssa Helpen naistyövaliokunnan. Valiokunnan varapuheenjohtajana on toiminut Paula Starck. Näkemyksiä HVSSY:n ja HELPEn tulevasta yhteistoiminnasta. SPEK on kymmenen vuoden ajan suunnitellut fuusioida itsenäiset alueliitot keskusjärjestön osaksi. Nämä hankkeet johtivat 4 pelastusliiton siirtymiseen SPEK:n alueyksiköiksi vuonna 2007. Nämä liitot olivat Lappi, Oulu, Pohjanmaa ja Etelä-Savo. Itsenäisiä pelastusliittoja on 9. Tämä fuusiohanke on nyt lopetettu ja alueverkostoituminen tehdään toimintojen pohjalta. Helpelle oli alusta alkaen selvää, että fuusiohankkeet eivät onnistu Helsingin kohdalla. Ensinnäkin väestönsuojelun mandaatti oli vuosikymmenen hukassa SPEK:n valtakunnallisessa toiminnassa. Helpessä:ss väestönsuojelun merkitys on ollut tunnustettu, eikä ole jäänyt palotoimen varjoon. Fuusiossa tämä olisi ollut ilmeisestä. Toiseksi Helsingin kaupungin avustus on ollut tarkoitettu vain Helsingin kaupungin alueella olevaan toimintaan, eikä hevillä siirtyne isommalle alueelle. Kolmanneksi on tietysti myös Stadin vapaaehtoisten palokuntien asema, joka omassa liitossaan on esimerkiksi taannut Suomen parhaan kursseille pääsyn. Näin ollen Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen ja Helsingin Pelastusliiton yhteistoiminta tulee varmasti vielä 2010-luvullakin tiivistymään ja hyödyntämään molempia, sekä säteilemään koko maahan väestönsuojelun tärkeyttä ja huomioon ottamista. ”Näkemyksiä” on lainaus Ilkka Kiannon kirjoituksesta (yllä) Vss-Etsi lehtemme 70 v-juhlanu-merosta siinä mainituin sanoihin on hyvä lopettaa muisteloni ja toivoa, että yhteistyömme jatkuu Helsingin pelastusliiton kanssa yhtä tuloksellisena. Olemme kiitollisia Ilkka Kianto, että olemme saaneet tutustua sinuun ja tapaasi tehdä hedelmällistä yhteistyötä. Toivomme jatkossa ”lutvikkaita” eläkevuosia sinulle ja perheelle! Raimo Nikkilä 22 VSS-Etsi! 1/2012 HELSINGIN PELASTUSLIITON UUSI TOIMINNANJOHTAJA ESITTÄTYY Kuka olet ja mikä on työhistoriasi ennen HELPE:a? Nimeni on Olli-Veikko Kurvinen, olen 51 –vuotias, Helsingissä syntynyt ja kouluni käynyt, kauppatieteiden maisteri. Toinen tutkintoni on Maanpuolustuskorkeakoulussa suorittamani upseerin ylempi korkeakoulututkinto. Perheeseeni kuuluu vaimon lisäksi kaksi lasta, varusmiespalvelusta suorittava poikani ja lukion toiselle luokalle siirtyvä tyttäreni. Lähes koko ikäni olen asunut Lauttasaaressa, jonka ympäristö tarjoaa hyvät mahdollisuudet eri liikuntaharrastuksille. Kadettikoulun jälkeen ensimmäinen palveluspaikkani oli Uudenmaan Prikaati, jossa palvelin 1984-1990, mm. neljä vuotta perusyksikön päällikkönä. Vuosina 1990-1992 toimin esimies- ja asiantuntijatehtävissä Säästöpankkiryhmän esimiesharjoittelijana suorittaen samalla pankin esimiestutkinnon. Määräaikaisen tehtävän jälkeen siirryin Helsingin Sotilasläänin Esikuntaan, jossa toimin eri tehtävissä mm. joukkotuotannon suunnittelussa, henkilöstö- ja viestintätehtävissä sekä talouden ja resurssien suunnittelussa. Vuosina 2001-2003 Keskussotilassairaala Tilkan hallintopäällikkönä vastasin mm. henkilöstöpäällikön tehtävistä, sairaalalogistiikan, riskienhallinnan ja tietotekniikkapalvelujen johtamisesta. Ennen HELPE:a työskentelin kahdeksan vuotta eläkevakuutusyhtiö Ilmarisessa Sisäiset palvelut –osaston osastopäällikkönä johtaen erilaisia liiketoiminnan tukipalveluja yhtiölle tuottavaa asiantuntijaorganisaatiota. Ilmarisen valmiuspäällikkönä vastasin yhtiön varautumisesta, jatkuvuusja valmiussuunnitelman koordinoinnista sekä valmiusharjoitusten toimeenpanosta. voimaa - yhteen hiileen puhaltava, toisten työtä arvostava ja tukeva joukko on aina enemmän kuin osiensa summa. Tässä mielessä joukkueena toimiminen on jatkossakin tärkeätä. Toiminnanjohtajan rooli on toimia siltojen rakentajana, yhteistyön takuumiehenä. Johtamismallisi? Ilman kentän tuntemusta ja luottamusta toiminnan kehittäminen on vaikeata. Ensimmäinen tärkein tehtäväni onkin tutustua HELPE:n jäsenyhdistyksiin ja niiden henkilöstöön, tärkeimpiin sidosryhmiin ja toimintaympäristömme avainhenkilöihin. Vasta saatuani kattavan käsityksen nykytilasta ja toimintaamme kohdistuvista odotuksista on aika tehdä päätöksiä toiminnan kehittämisestä. Päätöksiä taas edeltää avoin ja osallistava vuoropuhelu toiminnassa mukana olevien kesken. Jäsenyhdistyksille lähettämäni kyselyn avulla tarkoitukseni on kartoittaa kentän ajatuksia ohjaamaan tulevaa toimintaamme ja kehittämissuunnitelmia. Palaute toimii myös luontevana strategian tarkistamisen välineenä. Tavatessani jäsenistöämme on ollut hieno huomata, kuinka hyvin koulutettua ja osaavaa yhdistysten henkilöstö on. Olisikin tärkeätä, että tätä voimavaraa voitaisiin nykyistä paremmin hyödyntää HELPE:n toiminnassa. Eri aloilla toimivien huippuammattilaisten osaamisen valjastaminen jäsenistömme parhaaksi ja toimintamme kehittämiseen on positiivinen haaste. Vapaaehtoistyön johtamisessa on kuitenkin muistettava suunnitella ajankäyttö ja kuormitus jäsenistön resurssien mukaisesti. Millä mielellä HELPE:en? Otan haastavan ja mielenkiintoisen tehtäväni vastaan avoimin ja innostunein mielin. Helsingin Pelastusliitossa asiat ovat hyvällä mallilla. HELPE on vakiinnuttanut asemansa keskeisenä toimijana pääkaupungin väestönsuojelun ja pelastustoimen kehittäjänä ja kouluttajana. Yhdistys on hyvin johdettu ja sillä on osaava ja motivoitunut henkilöstö. HELPE:n toiminta nojaa jatkossakin vahvaan, koulutettuun jäsenistöön ja eri luottamustehtävissä toimivien koeteltuun ammattitaitoon. Yhteistyön kehittäminen? Turvallisuus- ja riskienhallinnan kehittäminen vaatii onnistuakseen aina hyvää yhteispeliä viranomaisten, yksityisen sektorin ja vapaaehtoisjärjestöjen välillä. Yhteistyössä on VSS-Etsi! 1/2012 Ajatuksia tulevaisuudesta? Turvallisuusympäristömme on jatkuvien haasteiden edessä. Yhteiskunnalliset ja yksilölliset turvallisuuskysymykset ovat julkisen keskustelun aiheina tavan takaa. HELPE ry:n rooli Helsingin varautumisessa on merkittävä - väestönsuojelu ja vapaaehtoinen palokuntatyö ovat stadilaisten arkiturvallisuuden kivijalka. HELPE Oy täydentää yhdistyksen toimintaa tarjoamalla tärkeitä ja välttämättömiä turvallisuuspalveluita yksityissektorille. Yhdistyksen ja yhtiön kannattaa jatkossakin keskittää voimansa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Näen HELPE-konsernin tulevaisuudenkuvan valoisana, vahvasti ajassa hengittävänä, verkottuvana ja dynaamisena osaamiskeskuksena. 23 24 VSS-Etsi! 1/2012 ARJEN TURVAA Yksikin virhe tai huolimattomuus paloalttiissa ympäristössä riittää. Sen tapahduttua et ehkä koskaan saa erehdystäsi korjattua. Toimi oikein alusta asti ja osallistu turvallisuuskursseillemme. Vaaratilanteissa oma-aloitteinen toiminta turvaa omaisuutta ja voi pelastaa ihmishenkiä. Pelastuslain 9 §:n 3 momentissa velvoitetaan mm. kiinteistöistä vastaavia nimeämään taloon turvallisuushenkilöstön sekä kouluttamaan ja perehdyttämään muun henkilöstön pelastussuunnitelmaan. Tule ja osallistu seuraaviin kursseihin. Turvallisuuspäällikkö on taloyhtiön omatoimisen varautumisen ja turvallisuustoiminnan johtaja ja kehittäjä. Talon turvallisuuspäällikön kurssi Väestönsuojan hoitajan kurssi Talon turvallisuuspäällikön kurssi on tarkoitettu asuintalon turvallisuuspäällikölle ja varahenkilölle. Kurssi soveltuu hyvin myös isännöitsijöille. Kurssi antaa hyvät perustiedot ja valmiudet talon ja kiinteistön turvallisuuspäällikön tehtävään. Kurssilta saa taloyhtiökohtaisen oikeuden nettipohjaiseen työkaluun puoleksi vuodeksi. Työkalun avulla pelastussuunnitelma on helppo laatia ja ylläpitää. Väestönsuojan hoitajan kurssi on tarkoitettu väestönsuojan hoidosta vastaaville henkilöille. Kurssi soveltuu myös peruskurssiksi huoltomiehelle. Kurssi antaa koulutettaville sellaiset tiedot ja taidot, että he tuntevat pääpiirteissään väestönsuojelun perusteet ja paikalliset järjestelyt, osaavat suunnitella väestönsuojan käytön, laittaa sen käyttökuntoon, huoltaa suojan laitteita sekä johtaa ja ohjata suojassa olevien toimintaa. Tarkemmat kurssitiedot ja hinnat löytyvät SPEKin alueyksiköiden ja Pelastusliittojen kotisivuilta. Yhteystiedot www.spek.fi. Tutustu myös verkkokauppaamme, josta löydät kattavan valikoiman alan ammattikirjoja ja koulutusaineistoa. Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puh. 09 4761 1300, Faksi 09 4761 1400 verkkokauppa.spek.fi www.spek.fi VSS-Etsi! 1/2012 25 Naisten valmiusliiton NASTA –turvallisuusharjoitus Upinniemen varuskunnassa Ennätysmäiset 350 naista harjoitteli arjen turvallisuustaitoja Ulappa 2011 -harjoituksessa Upinniemen varuskunnassa lokakuussa. jossakin elämän vaiheessa. On ilo nähdä näin suuri joukko turvallisuusvalmiuksia harjoittavia naisia oman kotini naapurissa”, sanoi päätöstilaisuudessa Naisten Valmiusliiton kunniapuheenjohtaja ministeri Elisabeth Rehn. Varautumiskoulutusta arjen kriiseihin Upinniemen Suomenlahden Meripuolustusalueen varuskunta Kirkkonummella täyttyi lokakuisena viikonloppuna naisista viime syksynä. Naisten Valmiusliitto ry järjesti naisille tarkoitetun valtakunnallisen turvallisuusharjoituksen 14.–16.10.2011. Ulappa 2011 -harjoituksessa oli mukana naisia ympäri Suomen. Pisimmästä matkasta tulijat olivat Lapista ja Kainuun perukoilta saapuvat. Kolmen päivän harjoitus koostui yhdeksästä arjen turvallisuus- ja varautumistaitoja vahvistavasta kurssista. Harjoituksen tarkoituksena oli antaa naisille perusvalmiuksia toimia arjen kriisitilanteissa. ”NASTA-harjoituksiin osallistuminen ei todellakaan ole menetettyä vapaa-aikaa, sen arvo voi osoittautua todella ratkaisevaksi Ulappa 2011-harjoitus oli kautta aikain suurin NASTA-harjoitus ja järjestettiin ensi kertaa Upinniemen varuskunnassa. Järjestelyistä vastaavana alueneuvottelukuntana toimi Naisten valmiusliiton Helsingin seudun alueneuvottelukunta. Harjoituksen johtajana toimi Kristiina Slotte. Harjoitus toteutettiin Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) meripuolustuspiirin kursseina Puolustusvoimien tukemana. Merellinen ympäristö antoi Ulappa 2011 -harjoitukselle omaleimaisuutensa sekä erinomaiset puitteet vesiturvallisuuden harjoittamiselle. Harjoituksessa olleet kolme meriaiheista kurssia ”Turvallisesti vesillä” sekä ”Meripuolustuskurssit Saukko ja Vesikko” saivat suuren suosion ja toistasataa naista harjoitteli Teksti: Katariina Siimeslehto Kuvat: Sanna Mertsalmi 26 VSS-Etsi! 1/2012 viikonlopun vesiturvallisuuteen liittyvien haasteiden parissa. Satojen järvien maassa toimivilla vesilläliikkumistaidoilla on suuri merkitys. Upinniemessä harjoiteltiin myös varautumistaitoja kuivalla maalla. Opeteltiin maasto-olosuhteissa toimimista, selviytymistä pidempien sähkökatkosten aikana ja viestintää kriisitilanteissa. Tutuiksi tulivat myös arjen turvallisuusvalmiudet itsepuolustuksesta ja ensiavusta paloturvallisuuteen ”Katuturvallisuuskurssilla”. Lisäksi valmennettiin antamaan henkistä tukea kriisitilanteesta selviämiseksi sekä harjoiteltiin kanttiinitoimintaa maastossa. Varautumistaitojen ja turvallisuusvalmiuksien lisäksi harjoitusviikonloppu tarjosi uudenlaisia elämyksiä ja irtiottoa arjesta. Naiset varustettiin armeijan varusteilla sekä majoitettiin 12 hengen tupiin kasarmeilla. Avajaisiin paraatikentällä harjoiteltiin marssimista tahdissa sekä muodossa liikkumista. Osallistujista huokui positiivinen energia ja kaikkea toimintaa ohjasi into oppia uusia asioita. Nuorin osallistujista oli 15-vuotias ja iäkkäin lady oli 78-vuotias. NASTA-harjoitusten organisaatiossa toimijat kuuluvat omalle harjoituksen johdonkurssille, joka on johdolle ja johdon henkilöstölle tarkoitettu johtamisharjoittelu- ja harjoituksen suunnittelukurssi. Ulappa 2011 -harjoituksen ”Johdonkurssin” kurssinjohtajana toimi harjoituksen varajohtaja Anne Nikkilä-Soidinniemi. Harjoituksen toimiston toiminnasta vastasi Katariina Siimeslehto, harjoituksen huollosta Sirpa Holma sekä koulutustoimistosta Pirkko Kinnunen. Lisäksi organisaatiossa oli mukana toistakymmentä vapaaehtoista naista varmistamassa harjoituksen onnistumisen. Onnistuneesti läpiviedyn harjoituksen taustalla oli lähes vuoden kestänyt ennakoiva suunnittelu ja valmistelutyö. VSS-Etsi! 1/2012 Suuri kiitos kuuluu myös Upinniemen varuskunnan henkilökunnalle ja yhteysupseerillemme Janne Larjavalle joustavasta yhteistyöstä. Upinniemen varuskunnan Sotilaskoti tarjosi tilansa käyttöömme lauantain illanvietossa ja iltapalaksi tarjoiltiin salaattibuffetpöydän antimia. Tunnelma oli kirjaimellisesti katossa, kun kaikki kurssilaiset ja organisaation jäsenet olivat asettautuneet sotilaskodin tiloihin nauttimaan iltapalaa sekä seuraamaan järjestettyä iltaohjelmaa. Lämmin kiitos sisarille onnistuneesta illasta! Naisten Valmiusliitto on järjestänyt NASTA-harjoituksia vuodesta 1998. Seuraava Naisten Valmiusliiton NASTA-harjoitus Linna 2012 pidetään Kajaanissa 16.–18.3. Helsingistä järjestetään linja-autolla yhteiskuljetus Kajaaniin harjoitukseen osallistuville. Kiinnostuneet ottakaa yhteyttä NVL/Uudenmaan alueneuvottelukunnan puheenjohtaja Heli Eräkorpeen e-mail: heli@eräkorpi.fi. Harjoitukset ovat avoimia kaikille suomalaisille naisille. Koulutus koostuu sekä teoriaopetuksesta että käytännön harjoituksista. Linna 2012 -harjoituksen kursseja ovat: Eläimen turvallinen kohtaaminen, Arjen ja ajanhallinta osana turvallisuutta, Harvaanasuttujen seutujen turvallisuus, Katuturvallisuus, Liikenneturvallisuus, Talvimaastotaidot, Selviytyminen sähköttä sekä lievästi kehitysvammaisille suunnattu kurssi: Elämyksiä ja arjen turvallisuutta. Mainittakoon, että Linna-harjoituksen ilmoittautuminen avautui heti Ulappa-harjoituksen päätyttyä ja Talvimaastotaidot-kurssi täyttyi alle vuorokaudessa. Muutamalle kurssille on kuitenkin vielä tilaa ja jälki-ilmoittautumisia otetaan vastaan esim. Selviytyminen sähköttä -kurssille mahtuu vielä. Lisätietoja tarkemmin Kajaanin harjoituksesta www.naistenvalmiusliitto.fi/ Linna 2012. 27 70 vuotta sitten tapahtunutta historioitsija Vesa Harisen näkemyksiä Pistänpä minäkin lusikkani tähän soppaan, jota muutama puheenvuorolainenonjoehtinythämmentääBarbarossan alkamisen70-vuotispäiväninnostamana.Muutamapuheenvuorolainenonjoehtinytvaatia”itseruoskinnan”lopettamista jahistorianuudelleen...öh,taisiis”paremmin”kirjoittamista- ilmeisestinykyisinhistoriantutkimuksenpiirissäyleinenhistoriakäsitys ei ole tarpeeksi ruusuinen niille, joiden mielestä Suomen kilven tulee kiiltää ja liika totuus on pelkkää likaa tahraamassa tätäloistokastahistoriaa. Meuhkaaminen on tietysti turhaa, sillä sotahistorian rehellinen tarkastelu kestää myös tahrat tai ainakin ne muutamat asiat, jotka isänmaallisuuden yliannostuksesta kärsivät itse tahroiksi kokevat ja häpeävät. Kuten nyt esimerkiksi Suomen yhteinen sota Neuvostoliittoa vastaan 1941-44 natsi-Saksan kanssa. Jostain syystä monella suomalaisen historian kiiltävän kilven vartijalla näyttää yhä olevan se näkemys, että kesällä 1941 Suomi vain seisoi toimettomana tumput suorana odottamassa, että paha Neuvostoliitto hyökkää taas ja kun näin lopulta tapahtui, niin vasta sitten herättiin ja lähdettiin uuteen sotaan, kun hyökkäyksen uhriksi taas oli päästy. Onneksi Mannerheim, Ryti ja muut Suomesta vastuuta ottaneet eivät sentään olleet toivotun kaltaisia tumpeloita vaan älysivät varautua tulevaan. Barbarossan alkaessa Suomi oli valmis ja aloitteellinen, toisin kuin edellisellä kerralla, kuten tapahtunut osoittavat. Suomi hyppäsi natsi-Saksan kelkkaan 70 vuotta sitten. Parempi hypätä kuin jäädä Neuvostoliiton jyrän alle, eipä Suomen vaihtoehdot häävit olleet. Tarkastellaanpa tapahtumia kronologisesti (saa huomauttaa, jos asiavirheitä löytyy): 30.4.1941 Hitler päätti Operaatio Barbarossan aloitusajaksi 22.6.1941. Suomea oli operaatio-suunnitelmassa kaavailtu yhdeksi liittolaiseksi ja alkuvuodesta Saksan ja Suomen edustajat olivat jo alustavasti keskustelleet sotilaallisesta yhteistyöstä. Saksalaiset sotilashenkilöt olivat tutustuneet Suomen puolustukseen, PohjoisSuomi oli koluttu ristiin rastiin ja Saksa oli tehnyt aloitteen suomalaisen SS-osaston perustamisesta, värväys joukkoihin Suomessa oli aloitettu huhtikuussa. Saksan ja Suomen sotilaallista käytännön yhteistyötä suunniteltiin yleisellä tasolla Salzburgissa 25.5.1941. Kenraali Heinrichsin johtaman sotilasvaltuuskunnan Mannerheimille ja Rytille esittämät tulokset neuvotteluista olivat käytännössä suorapiirteinen pyyntö osallistumisesta hyökkäyssotaan Neuvostoliittoa vastaan. ”Todellista puolustussotamahdollisuutta, jossa saksalaiset joukoillaan vain auttaisivat hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Suomea puolustamaan omaa aluettaan, ei ollut edes sivuttu, saati että siitä olisi kirjallisia suunnitelmia kuten hyökkäyksestä. Yhteisen puolustautumisen voi ajatella olleen pois laskuista, sellaisesta yhteistyöstä Saksa ei yksinkertaisesti ollut kiinnostunut. Sen sijaan alunperin Suomelta ei vaadittu täysmittaista hyökkäyssotaa vastustajan alueelle, vaan tyydyttiin pienempiin uhrauksiin.” (Jokipii, jatkosodan synty, s.313) 28 Neuvottelut Saksan ja Suomen sotilaallisesta yhteistyöstä jatkuivat 2.-6.6.1941 Helsingissä ja Kielissä ja nyt keskusteltiin jo käytännön toimista. Asialistalla ovat Saksan joukkojen keskitykset Suomeen, lentokenttien luovutus Saksan käyttöön, lentotoiminta Suomen alueella, laivastotoiminnan yhteistyö, Suomen liikekannallepanon ajankohta, yms. sotilaalliseen yhteistoimintaan liittyvä. Saksalaisille annettiin lupa lentotoimintaan Suomen alueella, heille luovutettiin lentokenttiä Luftwaffen käyttöön. Suomalaiset esittivät toiveen myös vihollisen lentokenttien nopeasta hävittämisestä hyökkäyksen alkaessa erityisesti Suomenlahden eteläpuolella, jotta Suomessa Barbarossan alkaessa säästyttäisiin pommitusvahingoilta. Myös Nevan ja Stalinin kanavien miinoitus oli suomalaisten toivelistalla. (Jokipii s.321) Vaikka sotilaat yhä neuvottelivat eikä poliittista päätöstä Suomen osallistumisesta oltu edes vielä saatu, alkoi saksalaisia joukkoja saapua Suomeen laivoilla ja Pohjois-Norjasta maitse jo 7.6.1941 alkaen. Joukkojen keskitykset Pohjois-Suomeen pyrittiin naamioimaan normaaliksi Saksan miehittämään Pohjois-Norjaan suuntautuvaksi kauttakulkuliikenteeksi, josta Saksan kanssa oli sovittu jo syksyllä 1940. Tällä kertaa joukot eivät kuitenkaan vain matkanneet läpi Pohjois-Suomen vaan ne keskitettiin sinne. Saksan ilmavoimille annettiin lupa käyttää suomalaisia lentokenttiä (Malmi 9.6., Vaasa 10.6., Rovaniemi 18.6., Utti 19.6., Kemijärvi 23.6.). Suomen rauhanajan joukot saivat käskyn siirtyä sotavahvuuteen 10.6.1941. SS-divisioona Nord (8000 miestä) aloitti rajan ylityksen Norjasta Suomeen Petsamon Höyhenjärvellä 7.6.1941, ja jatkoi moottorimarssina Rovaniemelle ja sen ympäristöön, ollen perillä 10.6. Lisäksi Suomeen saapui joukkoja kahtena merikuljetusoperaationa: BLAUFUCHS I (169.D, 20 000 miestä, Settinistä Ouluun) ja BLAUFUCHS II (XXXVI AKE ja esikuntajoukot, 10 600 miestä Oslosta Ouluun). Ensimmäiset laivat lähtivät 5.6. ja kuljetukset oli loppuun suoritettu 14. kesäkuuta. (-Earl F. Ziemke, Saksalaisten sotatoimet Pohjolassa 1940-1945, s.194) Kenraaliluutnantti Heinrichsin mukaan sotilaiden neuvottelemat suunnitelmat hyväksyttiin Suomen puolelta 14.6.1941 tasavallan presidentin ja hallituksen kokouksessa ja seuraavana päivänä Heinrichs ilmoitti päätöksestä saksalaisille. Poliittinen siunaus sotilaalliselle yhteistyölle oli siis saatu. Mitään ehtoja Suomen osallistumiselle Saksan sotaretkeen Suomi ei asettanut, mutta toiveita oli luonnollisesti esitetty siltä varalta, ettei sotaa tulekaan. Saksalta oli VSS-Etsi! 1/2012 haluttu takeet Suomen itsenäisenä pysymiselle siinä tapauksessa, ettei sota sytykään ja sodan syttymisen suhteen oli esitetty toive, ettei sotaa aloitettaisi Suomen alueelta. Berliinistä saatiin kesäkuun puoliväliin mennessä tyydyttävä vastaus toivomuksiin, eli saatiin takeet Suomen itsenäisyydestä ja elintarvikehuollosta. Lisäksi Saksa lupasi ottaa huomioon toivomukset Moskovan rauhassa menetettyjen alueiden palauttamisesta ja Suomen itärajan ulottamisesta Neuvosto-Karjalaan. Presidentin hyväksyttyä suunnitelmat alkoivat tapahtumatkin nopeasti edetä sotaan valmistautuen. 15.6.1941 perustettiin yhteisesikunta suomalais-saksalaisille joukoille, Pohjois-Suomen joukot kutsuttiin ”ylimääräisiin harjoituksiin” ja Merivoimat saivat käskyn siirtyä sodanuhka-kokoonpanoon. Heti seuraavana päivänä Saksan Norjan Armeijan Esikunta antaa kirjallisen suunnitteluohjeen hyökkäyksestä itselleen alistetulle Suomen Kolmannelle Armeijakunnalle (III AK). 17.6. Hitler antoi lopullisen toteuttamiskäskyn Barbarossan aloittamisesta ja samana päivänä Suomen yleisesikunta antoi käskyn yleisestä liikekannallepanosta. Yhteistoiminnan toimivuudesta hyvänä esimerkkinä myös se, että kaikki saksalaisten keskitykset PohjoisSuomeen oli jo tehty kun suomalaiset tarvitsivat rautatiekaluston omaan käyttöön liikekannallepanon takia. Samana päivänä Suomen ilmavoimien lentokoneisiin määrättiin maalattavaksi Saksan itärintaman omakonetunnukset, keltaiset siivenkärjet ja keltaiset vyöt rungon ympäri. Barbarossan oli määrä alkaa 22.6.1941 klo 04 Suomen aikaa. Kuitenkin toiminta käynnistyi Suomessakin jo edellisenä iltana. Suomi aloitti operaatio Kilpapurjehduksen, eli demilitarisoidun Ahvenanmaan miehityksen. Saksalaiset miinalaivaryhmät, jotka olivat piilotelleet Suomen saaristossa jo kesäkuun puolivälistä saakka, lähtivät torpedoveneiden tukemana Suomen saariston tukikohdistaan illalla laskemaan operaatiosuunnitelmansa mukaisia offensiivisia miinoitteita Suomenlahdelle ja Viron rannikolle. Samoihin aikoihin illalla 21.6. liikkeelle lähtivät myös Suomen kolme sukellusvenettä käskynään laskea miinoja Viron rannikolle, Tallinnan ja Leningradin väliselle laivareitille. Saksalaiset saavat työnsä päätökseen noin klo 3 aikoihin, suomalaiset noin klo 8 aikoihin Barbarossa-aamuna. Leningradiin pommituslennolla ollut saksalainen pommitusrykmentti I Fliegerkorps:sta saapui Suomen ilmatilaan, suomalaisiin sotapäiväkirjoihin merkittiin havaintoja tästä rykmentistä Utössä (klo 01.05-01.14), Forssassa (klo 01.39), Pernajassa (klo 01.32-02.09) ja monissa Lappeenrannan seudun yksiköissä (Luumäen Kivijärvellä klo 01.50, 02.05-02.30, 02.46), Lappeenrannan ilmatorjunta, 111. kevyt it-patteri, (klo 02.05-02.10). Ilmapuolustuksen merkinnöissä kerrotaan omakonehavainnoista (keltaiset itärintamatunnukset). Tämä rykmentti kaartoi Suomen itärajalta Laatokan yli Leningradiin, suoritti Nevan miinoituksen ja lentokentän ahdistelun Kannaksella. (Jokipii, sivut 582-584) Suomalaisessa sotapäiväkirjassa kerrotaan Uttiin Barbarossa-aamuna klo 3-4 välillä laskeutuneen noin 50 saksalaiskonetta, joten tähän lukuun mahtuu mukaan myös toinen saksalainen lentorykmentti Kampfgruppe 806:sta, joka lensi Suomenlahden kautta ja pudotti miinoja Kronstadiin ja matkasi Uttiin välilaskuun. Tämän rykmentin mukana oli suomalainen ilmavoimien yhteysupseeri kapteeni Pauli Ervi oppaana. Utin lentokentän käyttö oli saksalaisille välttämätöntä, sillä ilman mahdollisuutta välilaskuun siellä nämä Leningradin suunnan ilmaoperaatiot olisivat jääneet suorittamatta pommittajien lentosäteen rajallisuuden takia. Neuvostoliittolaiset lentoveneet huomasivat Suomenlahdella miinansa jo laskeneet saksalaiset miinalaivat ja avasivat tulen niitä kohti. Suomalaisia sukellusveneitä ei havaittu, ne saivat suorittaa VSS-Etsi! 1/2012 operaationsa ilman häiriöitä. Neuvostoliiton lentokoneet seurasivat saksalaisten alusten vetäytymistä tukikohtiinsa Saaristomerelle. Aamulla kuuden aikoihin punailmavoimien lentokoneet hyökkäsivät myös suomalaisten, operaatio Kilpapurjehdukseen osallistuvien laivojen kimppuun Ahvenanmaan vesillä. Neuvostoliiton tykistö avasi tulen suomalaisia kohti Hangon tukikohdastaan. Ammunta kuitenkin käsketään lopettaa aamun aikana. 22.6.1941 Hitler piti radiopuheen, jossa hän ilmoitti suomalaisten olevan liitossa – im Bunde - saksalaisten kanssa. Suomalaiset poliitikot julistivat kilvan Suomen olevan puolueeton. Samana päivänä vielä suomalainen kaukopartio kuitenkin kuskataan Oulujärveltä saksalaisilla vesitasoilla, suomalaisten hävittäjien Neuvostoliiton ilmatilaan saattelemana, tuhoamaan Vienan kanavan sulkuja. Seuraavan kolmen päivän aikana Saksan ilmavoimat jatkavat Suomen lentokenttien käyttöä Neuvostoliiton vastaisissa sotatoimissaan (KGr.806 operoi Uttista ja Malmilta Neuvostoliiton laivastoa vastaan Leningradin ja Hangon suunnilla), samoin kuin Saksan laivasto tukeutuu toimissaan Suomen saariston tukikohtiinsa. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että saksalaisten koneet Malmin kentällä olivat niin raskaasti lastattuja, että saksalaiset pyysivät suomalaisia pidentämään kiitorataa 1.5 km:lla ja tämä suoritettiin pikaisesti, suomalaiset pioneerit purkivat välittömästi kentän pidennyksen tieltä viisi taloa ja kaatoivat metsää kentän molemmista päistä. 25.6.1941 Neuvostoliiton koneet pommittavat Suomea. ”- I.T. Inozemtsevin ’Pohjolan siivekkäät puolustajat’ (1975) kertoo, kuinka 24.6.1941 tuli tieto, että Suomen alueelle keskitetään ilmavoimia. ”Vaikka Suomi ei ollut virallisesti ryhtynyt sotaan Neuvostoliittoa vastaan, sen lentokentiltä nousi lentokoneita pommittamaan Leningradia, Kronstandtia ja Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan kaupunkeja.” Tämän vuoksi suunniteltiin em. laaja vastahyökkäys 25.-30.6. pohjoisen rintaman ilmavoimien sekä Itämeren ja Jäämeren laivastojen ilmavoimien yhteistyönä.” - (Jokipii, s. 607) Pääministeri Jukka Rangell ilmoittaa Suomen olevan sotatilassa Neuvostoliiton kanssa. Seuraavana päivänä presidentti Ryti ilmoittaa radiossa sodan syttyneen, koska punailmavoimat pommittivat Helsinkiä, Turkua ja Porvoota. ”Saksan laivastoasiamies von Bonin on merkinnyt sotapäiväkirjaansa 25.6.1941: ’Neuvostoliitto antoi näillä hyökkäyksillä, jotka luonnollisesti olivat sotilaallisesti aivan merkityksettömiä, Suomen hallitukselle myöhempiä aikoja varten toivotun tunnussanan, joka selittää puolustussodan täkäläisen maan ja kansan kimppuun tehtyä häpeällistä hyökkäystä vastaan’. Helpotus suomalaisten diplomaattisen tilanteen järjestymisestä paistaa Suomelle ystävällisen amiraalin sanoista - Miten Suomessa sitten olisi menetelty, jos hyökkäystä ei olisi tullut, on jo noussut pohdinnan piiriin.” (Jokipii s.611) 29.6.1941 saksalaiset hyökkäävät Suomesta Murmanskin ja SallaKantalahden suuntaan. Mukana hyökkäyksessä Sallan suunnalla saksalaisille alistettu suomalainen III AK. 10.7.1941 suomalaisten päähyökkäys Karjalan suunnalla alkaa. Suomihan ei edellä mainittujen tapahtumien valossa toki lähtenyt sotaan Neuvostoliittoa vastaan Saksan liittolaisena, käytettäköön nyt sitten vaikka sanaa kanssasotija, vaikka en minä ole vieläkään nähnyt hyvää selitystä sille miten kanssasotija ja liittolainen toisistaan eroavat. Saksa kutsui Euroopan maita mukaan ristiretkelle bolsevismia vastaan ja Suomi vastasi omalta osaltaan tähän kutsuun, mutta omista lähtökohdistaan ja omilla tavoitteillaan. Ulkoministeri Rolf Witting allekirjoitti 26.11.1941 Berliinissä kommunismin vastaisen antikomintern-sopimuksen. Suomen sodan päämäärät olivat kuitenkin itsenäisyyden säilyttämisessä ja oman alueen turvaamisessa, hieman sitä laajentamalla Saksaa hyväksi käyttäen. 29 Yli 70 vuotta sitten tapahtunutta - kolme pientä juttua liittyen talvi- ja jatkosotaan SUOMEN HIENOIN POMMISUOJA Sotiemme aikana ilmestyneessä Hakkapeliitta-lehdessä nro 48 esiteltiin Suomen hienoin pommisuoja seuraavalla tavalla. Olisi muuten mielenkiintoista tietää, vieläkö alla kuvattu pommisuoja on jäljellä, ja jos, niin minkälaisessa käytössä se tänä päivänä mahtaa olla. Turussa on äskettäin avattu ”Suomen hienoin pommiosuoja”, kuten siitä on sanottu. Se on rakennettu korkeiden kallioiden alle, jossa luonnonkiveä riittää kymmenisen metriä katoksi. Kahdessa kerroksessa valkeaksi rapatut, siistit 27 huonetta, jotka on varustettu kaikin nykyajan mukavuuksin. Paraillaan vedetään johtoja ja tehdään muita sisustustöitä. Väestönsuojaan tulee sairaalahuoneet ja kaasusairaiden puhdistushuone. Pesu- ja mukavuuslaitoksia on useita. Huoneista toisiin johtavat rautaovet ovat erikoista valmistetta ja täysin kaasunpitäviä. Turussa on niinikään toinenkin valmistunut, kallioon porattu suuri yleinen väestönsuoja, joka on kaikki mahdolliset pommit kestävä, sillä sen yläpuolella on kalliota ainakin 8 metriä. Sisustustyö ovat vielä kesken. Lähde: Hakkapeliitta n:o 48 /1940 TALVISOdAN TUHONTORJUJAN RINTA MERKKI Sotiemme aikana oli kaupunkiemme palokunnilla vaativa työ taistellessaan vihollispommittajien aiheuttamaa tulta ja tuhoa vastaan. Tähän kamppailuun osallistuneille perustettiin oma, talvisodan tuhotorjujan rintamerkki, jota kuva esittää. Lähde: Kansa Taisteli -lehti no 11/1983 SKJ:N KUNNIA KIRJA Kunniakirjaa annettiin mm. tuhansille vss-peruskoulutuksen suorittaneille oppikoululaisille ja jaettiin tunnustuksena myöhemmin vss-päälliköille, -henkilöstölle ym. Lähde: Kaasutorjunta lehti no 3 /1938 SKJ:N SANOMA, PROPAgANdA JA VSSVALISTUS OSASTON ERIKOISMERKKI Lähde: Kaasutorjunta – lehti no 3/1938 Pentti Mäkinen 30 VSS-Etsi! 1/2012 ”Tampereen keskustan tulipalo on vaatinut kolmen ihmisen hengen” Näin uutisoitiin vuosina 2010-2011: Uhrien henkilöllisyydestä ei ole vielä tietoa, mutta he ovat ilmeisesti talon asukkaita. Lisäksi neljä ihmistä on viety hoidettavaksi Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Heillä ei ole hengenvaaraa, mutta yksi on hoidettavana teho-osastolla. Hän on iäkäs nainen, joka hengitti kuumaa savua. Palosta evakuoitiin yhteensä 41 ihmistä. Heidät on viety turvaan Kalevan palloiluhalliin. Palo on nyt saatu sammumaan, mutta savua on vielä runsaasti. Raju tulipalo alkoi ilmeisesti räjähdyksestä, joka sattui yhdessä alakerran ravintoloista. Sen epäillään liittyvän ravintolan kaasukeittimeen tai muihin ravintolalaitteisiin. Nyt on selvinnyt, että kyseessä on tuhopoltto. Ravintolan omistaja ja hänen veljensä sekä kaksi muuta on syytettynä taposta. Viides henkilö on syytettynä tuhopolton suunnittelusta ilmoittamisen jättämisestä. Tuhopolton tarkoituksena oli saada vakuutuskorvaus tappiollisesta ravintolasta. Palon sytyttämiseen käytettiin 40 litraa bensiinin ja ruokaöljyn seosta. Pirkanmaan käräjäoikeus antoi raskaat tuomiot 30. maaliskuuta 2011. Pizzerian toinen omistaja Aram.M.B. (22 v.) sai pisimmän tuomion 11 vuotta. Toinen omistaja Araz. M.B. (29 v.) sai 10 vuoden tuomion. Teon tunnustaneet Karim M.A. (27 v.) sai tuomion 9 vuotta 3 kuukautta ja toinen Zakhariya A.H. (19 v.) kiisti olleensa mukana, mutta sai 10 vuotta vankeutta. Jokseenkin korni yhteensattuma, että 22.11.2010 Hel singin Yliopiston pienessä juhlasalissa kuultiin YETTS:iin tehtyjä muutoksia. Tilaisuudessa yhtenä luennoitsijana ollut SPEK:in Kim mo Kohvakka pahoitteli tapauksen lisäksi sitä, että oppi ja valistus ei ole mennyt perille. ELI SAVUISEEN RAPPU KÄYTÄVÄÄN EI MENNÄ SAVUSUKELTAMAAN! Riihimäen paikallinen hesari Aamuposti uutisoi 13.1.2012 iloisia uutisia. Palokuolemat vähenivät toisena vuonna peräkkäin. Tulipaloissa kuoli viime vuonna (2011) 67 ih mistä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön SPEK:in ennakkotietojen mukaan. Voisi kaiketi todeta vain, kun vas taava luku vuonna 2009 oli 109. Lehti jatkaa: Kuoleman tapaukset sattuivat 59 tulipalossa. Palokuolemien määrä on SPEK:in mukaan nyt suurin piirtein samaa tasoa muiden Pohjoismaiden kanssa. Jo pitkään Suomessa on ollut keski määrin sata palokuolemaa vuodessa. Vaihteluväli on ollut noin 80120. Viime vuosi oli toinen vuosi peräkkäin, jolloin tulipalojen aiheuttamat kuolemantapaukset vähenivät. Saa myydä vain itsestään sammuvia savukkeita, palovaroit timien määrää kodeissa on lisätty, paloturvallisuuden edis tämiseksi on kampanjoitu ahkerasti ja sprinklaamista on edistetty. Ruotsissa ja Norjassa puolestaan uusissa rakentamis määräyksissä on vaatimuksena asuntojen varustaminen sammutuslaitteistolla. Viime vuonna suurin tulipaloissa kuolleiden ryhmä oli vat ikäihmiset. Yli 60vuotiaiden osuus viime vuoden palokuolemista oli lähes puolet. Aiemmin selkein riskiry hmä olivat keskiikäiset miehet (sängyssä tupakointi). Tässä kehityksessä näkyy SPEK:in mukaan yhteiskun nan ikärakenteen muutos. Ikäihmisten suhteellinen osuus väestöstä kasvaa nopeasti. Mikäli asumisen turvallisuutta ei pystytä edistämään, vanhusten palokuolemien määrän voidaan olettaa kasvavan. Palopaikan perusteella palokuolemien riski on suurin oma kotitaloissa. Viime vuoden palokuolemista 25 tapahtui niissä, kerrostaloissa 13, rivi ja muissa pientaloissa 12. Kertaus on opintojen äiti. Asunnossa tulisi olla palovaroi tin jokaista alkavaa 60m2 kohden. Tarkista palovaroitti men toiminta kunto mieluiten kerran kuukaudessa. Vaihda paristo vuosittain. Hyvä muistisääntö on 112, eli jos vaih dat pariston 11. helmikuuta olet turvallisella tiellä. Palo varoittimet on syytä uusia noin 10 vuoden välein. Rasva, kynttilä ja sähköpaloissa ei saa käyttää vettä. Ras va leimahtaa roihuksi veden vaikutuksesta. Sähköpaloissa on vaarana sähköisku. Jos kuitenkin olet aivan varma, että sähköt on katkaistu esim. sähkötaulun pääkytkimestä (varmin tapa katkaista asunnosta virta) voi vettäkin käyt tää. Tukahduta palo mieluiten sammutuspeitteellä. Ja lopuksi kertaus. Kun Sinulla syttyy tulipalo Yritä alkusammutusta. Muista, että Sinulla on noin 1,5 minuuttia aikaa poistua palavasta huoneesta. Häkä tappaa. Sulje ovet ja ikkunat Poistu asunnostasi Muista sulkea myös ulkoovi Soita 112 ja opasta palokunta paikalle. Jos rappukäytävässä tai naapurilla palaa Sulje ulkoovi Tilkitse ulkooven kynnys esim. märällä pyyhkeellä Avaa ikkuna tai mene parvekkeelle Soita 112 Odota rauhassa kunnes palokunta pelastaa Sinut huoneistostasi Älä hyppää alas parvekkeelta tai ala rakentaa lakanoista köyttä (näistä on useita tapauksia, jotka ovat päättyneet ikävästi). Ja muista! Savuiseen rappukäytävään ei mennä. VSS-Etsi! 1/2012 31 Asuinkiinteistöjen pelastussuunnitteluun valtakunnallinen ohje Uuden pelastuslain myötä sisäasiainministeriö asetti 6.5.2011 työryhmän valmistelemaan ohjetta asuin rakennusten pelastussuunnittelusta. Tavoitteena on tuottaa asuinkiinteistöjen pelastussuunnittelua varten ohje, joka linjaa toimintaa koko maassa. Työryhmän tehtävä on arvioida uudelleen pelastussuunnittelun tarkoitusta, menetelmiä ja toimeenpanoa kehittämis tarpeiden näkökulmasta. Työryhmän ehdotus valmis tui syyskuun lopussa, ja sillä tulee olemaan jatkos sa suuri merkitys omatoimisen varautumisen ja sitä tukevan koulutuksen kehittämisessä. Myös SPEK on edustettuna työryhmässä. Varautumisen kouluttajakoulutus Oulussa marraskuussa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö järjestää yh dessä Pelastusopiston kanssa varautumis ja väestön suojelukouluttajien peruskoulutuksen 1.–2.11.2011 Oulussa POHTOopistolla. Koulutus on suunnattu varautumis ja väestönsuojelukouluttajiksi aikoville, joilla on mahdollisuus kouluttajatehtäviin. Kouluttaja koulutukseen hakeudutaan alueellisen pelastusliiton varautumiskoulutuksesta vastaavan kautta, jolloin tulevista kouluttajatehtävistä sovitaan etukäteen. Lisätietoja alueellisilta pelastusliitoilta tai SPEKistä varautumiskoordinaattori Ilona Hatakalta, puh. 040 511 2032 tai ilona.hatakka@spek. Sisäasiainministeriön pelastusosasto ja SPEK sopi vat viime keväänä, että keskusjärjestö hoitaa pelas tuslakiin liittyvää tiedottamista medialle. Pelastus osasto tiedotti yleisesti lain voimaantulosta ennen heinäkuuta www.pelastustoimi.fi-sivustollaan. SPE Kin Pelastuslaki uudistuu sarja käynnistyi niin ikään kesäkuun lopussa. Tiedotettavien asioiden lakipykälät pelastuslaissa 379/2011: • palovaroittimien hankintavastuu palvelu- ja tuki asumisessa (17 §) • ilmoittamisvelvollisuus hoito- ja palveluasumisessa (42 §) • hoitolaitosten poistumisturvallisuus (18–21 §, 42 §) • huolellisuusvelvollisuus (4 § 1 mom.) • omatoiminen varautuminen (14 §) • tulityöt (5 §) • rakennusten palo- ja poistumisturvallisuus (9–10 §) 32 • pelastussuunnitelmat (15 §, 16 §, 48 §) ja siirtymäsäännös (112 §) • väestönsuojien rakentamisvelvollisuus uudisrakentamisen yhteydessä (71 §) • väestönsuojan käyttöönotto (76 §) • avotulen tekeminen (5 §, 6 §) • ilmoitusvelvollisuus kulotuksesta ja muusta tulenkäytöstä (7 §, 8 §) Tiedottamisessa huomioidaan myös pelastuslain no jalla annetut asetukset. Pelastuslaki uudistui –sarja kertoo medialle lakimuutoksista SPEK aloitti tiedottamisen uuden pelastuslain sisäl löstä tiedotusvälineille Pelastuslaki uudistui sarjas saan 30.6. Ensimmäinen tiedote piti sisällään asiaa lain rakenteesta, palovaroittimien hankintavastuusta pal velu ja tukiasumisessa, ilmoittamisvelvollisuudesta hoito ja palveluasumisessa sekä poistumisturvalli suudesta. Aiheeseen liittyvää tiedottamista jatketaan syksyn aikana alan lehdissä. Huolellisuusvelvollisuus ja oma toiminen varautuminen olivat aiheena sarjan toisessa tiedotteessa, joka julkaistiin 4.7. Elokuun alussa sarja jatkui jälleen. Tällöin aiheena oli rakennusten palo ja poistumisturvallisuus. Seuraava tiedote käsittelee tulitöitä, ja se julkistetaan lokakuussa. Syksyn ku luessa tiedotetaan myös pelastussuunnitelmista ja niihin liittyvistä siirtymäilmoituksista sekä paloilmoit timien aiheuttamista erheellisistä ilmoituksista, joista pelastuslaitokset voivat nykyisellään periä maksun. Erheellisten ilmoitusten tiedottaminen painottuu lop puvuoteen. Muita tiedotettavia aiheita ovat muun muassa väestön suojien rakentamisvelvollisuus uudisrakentamisen yhteydessä, väestönsuojien rakentamiseen liittyvät muutokset sekä väestönsuojan käyttöönotto. Näistä tiedottamisen ajankohta on vielä auki. Lisäksi avotulen tekemisestä sekä kulotukseen ja muu hun tulenkäyttöön liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta tiedotetaan mahdollisesti keväällä 2012. Kaikkien tiedotettavien aiheiden osalta tiedotusajankohtaa ei vielä ole lyöty lukkoon. Listaa myös todennäköisesti täydennetään vielä. Teksti: Helena Grönstrand VSS-Etsi! 1/2012 VSS-Etsi! 1/2012 33 Hepekon puheenjohtaja Jukka Lehtiranta: PEKO–puhinoita helmikuussa 2012 Kiitos luottamuksesta. Vuosikokous valitsi minut jatkamaan puheenjohtajana jo kai seitsemännen kerran, mitä voinee pitää osoituksena siitä, että olen osannut hoitaa pestiä ainakin kohtalaisesti, ellei jopa hyvin. Huomautan silti, että nimikkeensä mukaisesti puheenjohtajan tehtävä on johtaa puhetta kokouksissa ja varsinaisen työn tekijöitä on paljon enemmän. Koko johtokunta kantaa vastuun siitä, että Hepekon toiminnalla on hyvät edellytykset. Johtokunnan ohella hälytysryhmäläiset, kouluttajat ja monet muut tuovat oman välttämättömän panoksensa kokonaisuuteen. Kiitos kaikille kortensa kekoon kantaneille. Toki puheenvuorojen jakamisen ohella puheenjohtaja esimerkiksi hoitaa ja koordinoi suhteet ulkopuolisiin yhteistyökumppaneihin, kuten Pelastuslaitokseen ja näissä tietynlainen pysyvyys on varmaan hyväkin asia. Näin uuden vuoden taas alkaessa, seuraavassa joitakin mielessä pyörineitä asioita: Kun katson taaksepäin siihen kymmeneen vuoteen, minkä olen Hepekon toiminnassa ollut aktiivisesti mukana, näkyvimpinä asioina nousevat esille hälytysryhmämme kasvu muutamasta aktiivista yli kahdenkymmenen hengen ryhmäksi sekä pelastuslaitoksen muodostelmiin liittyvän pelastuskoirajoukkueen muuttuminen teoriasta realiteetiksi. Näiden, samoin kuin koko toimintamme tärkeä taustatekijä on monien ihmisten sitoutuminen ja pitkäaikainen työ, jonka hedelmiä mainitut näkyvät asiat ovat. Kun tätä ’vanhaa aikaa’ vertaa esimerkiksi viime vuoteen, niin rauniokokeiden puuttuminen ja toisaalta vuotuinen Voittaja-näyttely Messarissa ovat kaksi viime vuodet aiemmista erottavaa asiaa. Rauniokokeitahan emme ole järjestäneet sen jälkeen, kun pelastuslaitoksen harjoitusalueen siirto Herttoniemeen ja harjoitusalueelle ja sinne rakennettu ns. palotalo jyräsi alleen merkittävän osan vanhoista rauniorakenteista ja luovuimme sovinnolla radan koeluokituksista. Nyt koeoikeudet on saatu takaisin ja 2012 järjestämme taas pitkästä aikaa rauniokokeita omalla radalla. Kaikille jäsenille ja erityisesti uusille: Menkää mukaan koejärjestelyihin, sillä tavalla oppii hyvin itsekin. Voittaja-näyttelyssä olemme olleet töissä jo useampana vuotena, mikä on mukavasti turvannut taloutemme. Ei meillä ole varaa tuhlailla, mutta jonkin verran rahaa kassassa mahdollistaa tulevaisuuden suunnittelun hieman eri tavalla kuin muuten. Haluan tässä yhteydessä mainostaa kahta tapahtumaa, joissa hieman jaamme jäsenistölle mainittua hyvää. Maaliskuun 18. päivänä tunnettu koirakouluttaja Tommy Wiren luennoi hepekolaisille. Sisällöksi on suunniteltu perusasioita koiran koulutuksesta. Mielestäni perusasiat eivät ole koskaan liian hyvin hallussa ja ainakin itse olen valmis oppimaan lisää. Muistettakoon silti, että paraskin teoria vaatii soveltamista eikä absoluuttista totuutta koirankoulutuksesta ole. Luento on maksuton ja tarkoitettu vain jäsenille. Toinen tarkoittamani tapahtuma on Hepeko-leiri, joka järjestetään syksyllä. Toivottavasti leiri on menestyksellinen ja siitä tulee pysyvä osa toimintaamme. Molemmista näistä tapahtumista löydät lisätietoa foorumilta. Jollet vielä ole rekisteröinyt foorumin käyttäjäksi, seuraa linkkiä Hepekon nettisivuilta ja rekisteröidy käyttäjäksi. Forum on tarkoitettu vain jäsenille. 34 Vaikka Messarin merkitys talouteemme on suuri, on syytä muistaa, että kaikkein suurin tuloerämme tulee jäsenmaksuista. Voidaan siis perustellusti sanoa, että jäsenmaksut ovat toimintamme perustus. Syy miksi otin tämän esille on se, että toisinaan koulutukseen pääsyä pidetään jäsenmaksun maksamisen ehtona. Ymmärrän, että varsinkin uusilla jäsenillä saattaa olla tällaisia ajatuksia, mutta toivoisin pääsevämme hieman toisenlaiseen ajatusmalliin. Koko Väestönsuojeluyhdistyksen tarkoitus on varautua ja auttaa muitakin varautumaan tuleviin erilaisia pelastustoimia vaativiin tilanteisiin. Äärimmäisenä tällaisena tilanteena on sotatila, mutta esimerkiksi kadonneen etsintä tai tulvatuhojen ehkäisy sopivat aivan yhtä hyvin tähän määritelmään. Ja vaikka kadonneiden etsintä koirien avulla on erikoisalaamme, on meidänkin hyvä varautua myös muihin tilanteisiin. Se, haluatko olla mukana oppimassa ja varautumassa, ja tarvittaessa auttamassa viranomaisia parhaan kykysi mukaan, on ehkä oleellisin kysymys harkitessasi jäsenyyttä. Uskon, että tarjoamme paljon erilaista toimintaa ’jäsenmaksun vastineeksi’, maastoryhmä on vain yksi muiden joukossa. Kuten edellä sanoin, yhtenä haasteenamme on tarjota kaikille jäsenille mielekästä tekemistä. Haasteista pienin ei ole se, että niin kykymme kuin mahdollisuutemme ja tavoitteemmekin ovat hyvin erilaiset. Yksi avain tähän haasteeseen on avarakatseisuus. En tarkoita tällä sitä, että kaikkien kukkien pitää antaa kukkia, vaan toimintaedellytystemme kokonaisvaltaista näkemistä ja kehittämistä. On toki selvää, että viime kädessä tavoitteena on se, että koira löytää kadoksissa olevan, mutta sitä ennen on pitänyt tapahtua monta asiaa. Esimerkiksi: koiran koulutuksessa olemme tarvinneet maalimiehiä. Koiran osaaminen on pitänyt osoittaa jonkun järjestämässä kokeessa. Ja oli kysymys sitten Vapaaehtoisen pelastuspalvelun etsintätehtävästä tai poikkeusoloissa tehtävästä etsinnästä, moni ihminen on antanut panoksensa esimerkiksi johdon ja huollon tehtävissä ja ilman niitä ei koko etsintääkään olisi. Pääosassa Hepekon menneessä ja tulevassakin kehityksessä ovat ilman muuta jäsenet ja se, että niin monet ovat olleet valmiit ottamaan vastuulleen yhteisten asioiden hoitamista. En tarkoita tällä vain esimerkiksi toimimista johtokunnassa tai hälytysryhmässä, vaan ihan kaikkea sitä työtä ratatalkoista koejärjestelyihin, mitä ilman toimintamme ei olisi sitä mitä se nyt on. On hienoa myös nähdä, että esimerkiksi uusia koulutusohjaajia on löytynyt omista riveistämme niin, että koulutusryhmiemme lukumäärä on pysynyt vakaana luontaisesta vaihtuvuudesta huolimatta. Toivon, että jatkossakin yhä useampi löytää pelastuskoiratoiminnasta Hepekossa ei ainoastaan harrastuksen, vaan mahdollisuuden osallistua ja sitoutua pitkäjänteisesti. Hyvää ja menestyksellistä vuotta kaikille, Jukka Lehtiranta puheenjohtaja, Hepeko VSS-Etsi! 1/2012 Pelastuskoirasivut 34-43 kuva: Outi Toni Oletko kiinnostunut tutustumaan Helsingin pelastuskoirien hälytysryhmään ja ehkä myös liittymään siihen? HEPeKon hälytysryhmä toimii osana Vapaaehtoista pelastuspalvelua, jota viranomaiset pyytävät mukaan erilaisiin avustustehtäviin. Kadonneiden henkilöiden etsinnät ovat tyypillisiä tehtäviä pelastuskoirille, mutta myös meitä voidaan pyytää myös muihin tehtäviin. Olemme osa Vapepan Helsingin paikallisyhdistystä eli Stadivapepaa. Hälytysryhmään eli tuttavallisesti hälyyn kuuluu tällä hetkellä 23 jäsentä. Hälytystasoisten koirien määrä vaihtelee vuosittain ja tällä hetkellä valmiudessa on seitsemän koiraa. Ryhmässä tarvitaan kuitenkin koirien ja niiden ohjaajien lisäksi myös apuohjaajia, jotka toimivat etsinnöissä suunnistajina ja viestiliikenteen hoitajina. Lisäksi muutama meistä on kouluttautunut ryhmänjohtajiksi ja toimii niissä tehtävissä sekä arkisessa hälyn toiminnassa että etsinnöissä. Ryhmänjohtajat, koiranohjaajat ja apuohjaajat muodostavat yhdessä hälytysryhmän, kaikkia tarvitaan ja kaikki ovat tasavertaisia ryhmän jäseniä. auttaminen osana Vapepaa kiinnostaa, osaat toimia ryhmässä, olet suorittanut etsintäkurssin ja EA1:n, olet suunnistustaitoinen etkä pelkää käyttää radiopuhelinta, ota yhteys minuun niin jutellaan lisää. Tervetuloa tutustumaan hälytysryhmään ja osallistumaan sen toimintaan! Heli Herna HVSSY/HEPeKO Hälytysryhmän johtaja [email protected] 050 5220150 Harjoittelemme kuukausittain ja vietämme muutenkin aikaa yhdessä mm. vuosittain elokuisella leirillä, sekä kevät- ja syyspäivillä eri puolilla Suomea. Yhteisistä asioista kokoonnumme myös säännöllisesti keskustelemaan kokouksissamme. Harjoituksemme ovat avoimia kaikille, niitä saa tulla seuraamaan ja halutessaan vaikkapa maalimieheksi. Parhaan kuvan hälyn toiminnasta ja meistä saakin viettämällä kanssamme aikaa jonkun harjoituksen tiimoilta. HEPeKon kotisivuilla on linkki hälytysryhmän infopakettiin, josta löydät paljon tietoa meistä. Parhaillaan haemme iloiseen ja reippaaseen joukkoomme myös muutamaa uutta innokasta apuohjaajaa. Jos ihmisten kuva:Timo Uo la VSS-Etsi! 1/2012 35 Pelastuskoirien viranomaistason koevaatimukset uudistuivat Koetulosvaatimukset viranomaistasolle ovat muuttuneet vuoden 2012 alusta. Nyt viranomaistasolle vaaditaan yhdestä lajista B-koetulos ja toisesta lajista riittää A-koetulos. Palveluskoirakokeitten 3-luokan tulos vastaa B-koetulosta, mutta A-koetulosta vastaavaa palveluskoirakoetulosta ei ole. Erillisiä tottelevaisuus- ja ketteryysosuudet käsittäviä kokeita ei saa enää järjestää. Koesuoritusten voimassaolo: Hälytysryhmään oikeuttavana koetulos on voimassa 2 vuotta/laji koepäivästä. Lajit ja niistä hyväksyttävät koetulokset: Haku - PEHA B, tai toisena lajina A-koe - IPOR-haku RH-FLB, tai toisena lajina A-koe - palveluskoirien hakukoe tai etsintäkoe 3-luokka. Jälki - PEJÄ B, tai toisena lajina A-koe - IPOR-jälki RH-FB, tai toisena lajina A-koe - palveluskoirien jälkikoe 3-luokka Rauniot - PERA-B, tai toisena lajina A-koe - IPOR-raunio RH-TB, tai toisena lajina A-koe Muilta osin koetulokset ovat pysyvästi voimassa. Mihin luokkaan pitää osallistua, jos on jo suorittanut kansallisia pelastuskoirakokeita? Jos koirakko on aiemmin osallistunut PEHA tai PEJÄ-kokeeseen ja saanut hyväksytyn tuloksen, koirakko osallistuu seuraavaksi ko. lajin B-kokeeseen. Jos koirakko on aiemmin osallistunut PEHA- tai PEJÄ-kokeeseen mutta ei ole koskaan saanut hyväksyttyä tulosta ko. lajissa, koirakko osallistuu seuraavaksi ko. lajin A-kokeeseen. Jos koirakko ei ole vielä suorittanut mitään kansallisia pelastuskoirakokeita, aloitetaan luokasta A. A-kokeen hyväksytysti suorittanut koirakko saa osallistua seuraavaksi B-kokeeseen. 36 VSS-Etsi! 1/2012 Kansallisten pelastuskoirakokeitten sääntömuutoksista Vuoden 2012 alusta voimaan tulee monia koesääntömuutoksia. Pelastuskoirapuolella suurin koerakennemuutos tapahtuu kansallisissa kokeissa, joissa jälki- ja hakukokeisiin tulee mukaan helpompi A-luokka. B-hakukokeessa palataan takaisin muutaman vuoden takaiseen kahden keskilinjan sääntöön ja tottelevaisuuskokeesta poistuu ryömiminen. Ketteryyskoe säilyy ennallaan. Kantamisen jälkeen luoksetulossa koira tulee ensin eteen istumaan (ei suoraan sivulle). Tottelevaisuuskokeeseen tulee seuraavat muutokset: - ryömiminen poistuu - tasamaanoudon pisteet nousevat 5 pisteellä - ampuminen tehdään aina vapaana seuraamisessa BH-koe Pelastuskoiran uraputken aloittavaan käyttäytymiskokeeseen eli BH-kokeeseen tuli pieniä muutoksia arvosteluohjeisiin v. 2012 alusta: - Pk- ja ei-pk-rotuisia ei enää erotella, ja kaikilla saa olla päällä ns. tavallinen panta, ketjupanta tai valjaat. - Jos paikallamakuussa oleva koira pysyy paikoillaan toisen koiran kahden ensimmäisen liikkeen ajan (seuraamiset) ja lähtee sen jälkeen liikkeelle, saa se vielä jotain pisteitä. Jos koira lähtee liikkeelle aiemmin, saa se 0 p. paikallamakuusta. - Liikkeestä istumisessa ohjaaja tekee valmistelevan osuuden (10-15 askelta koira vapaana seuraten), pysähtyy perusasentoon (koira istuu), komentaa koiran istu-käskyllä jäämään istumaan ja jatkaa eteenpäin 15 askelta (aiemmin: 30 askelta), kääntyy ja tuomarin merkistä palaa koiran vierelle. - Liikkeestä maahanmenossa ohjaaja tekee valmistelevan osuuden (10-15 askelta koira vapaana seuraten), pysähtyy perusasentoon (koira istuu), komentaa koiran maahan ja jatkaa eteenpäin 30 askelta, kääntyy ja tuomarin merkistä kutsuu koiran luokse. Kansalliset lajit: PERA A ja B, PEHA A ja B, PEJÄ A ja B Yleistä Arvosana ”Riittämätön” poistuu käytöstä kokonaan, arvosana ”Puutteellinen” olin alin arvosana. Karenssiaika/odotusaika hylätyn kokeen jälkeen ennen uutta osallistumista saman lajin kokeeseen poistuu kokonaan. Kaikkiin lajeihin tulee A ja B-kokeet (nykyinen PEHA -> PEHA-B, nykyinen PEJÄ -> PEJÄ-B). Aiemmin hyväksytysti PEHAn tai PEJÄn jo suorittaneet koirat osallistuvat suoraan B-kokeeseen. Aiemmin vain hylättyjä PEHA- tai PEJÄ-tuloksia tehneet koirakot aloittavat A-kokeesta. - liikkeestä istumisessa ohjaaja kulkee istu-käskyn jälkeen vain 15 askelta (aiemmin: 30 askelta). Pelastusjälkikoe PEJÄ A ja B A-koe: - työskentelyaika 30 min sisältää jäljennoston - jäljennosto 50 x 50 m ruudusta tai 50 m janalta - jäljen pituus 800 m - jäljen ikä 1,5 h - harhajälki tehdään jäljen viimeiselle kolmannekselle 30 min ennen kuin koiran työskentely alkaa - 5-7 suoraa maastoon soveltuvaa kulmaa, ei teräviä kulmia - 5 esinettä - jäljen päässä jäljentekijä - hyväksyttyyn tulokseen tarvitaan 3 esinettä ja maalihenkilö. B-koe - ennallaan. Pelastushakukoe PEHA A ja B Kokeeseen osallistuvalle koiranohjaajalle täytyy antaa selkeä kartta alueesta. Kartan tulee olla riittävän hyvä etsintäsuunnitelman tekemistä ja toteuttamista ajatellen. Alueen tulisi olla luonnonmuotojen selkeästi rajaama tai jonkin alueen reunan voi myös merkitä. A-koe: - alueen koko 20 000 m2 - alueen muoto vapaa - 2 maalihenkilöä - suoritusaika 15 min - 1-2 keskilinjaa Tottelevaisuus- ja ketteryys Tottelevaisuus- ja ketteryyskoe suoritetaan kuten aiemminkin, eli kerran hyväksytysti suoritetulla kokeella saa osallistua koko loppuvuoden ajan kaikissa PEHA-, PEJÄ- ja PERA-kokeissa suoraan maastokokeeseen. Ketteryyskoe vaaditaan vain rauniokokeeseen. Erillisiä tottelevaisuus- ja ketteryyskokeita ei kuitenkaan saa enää järjestää. VSS-Etsi! 1/2012 - ohjaaja tekee etsintäsuunnitelman ja toteuttaa sen. B-koe: - 1-2 keskilinjaa, muuten ennallaan. 37 Pelastuskoirien rauniokoe PERA A ja B Kummankin kokeen alue pienenee. Rullakoiralla on pakko käyttää liinaa näytölle mennessä. A-koe: Alueen koko on 1000-1500 m2, muoto vapaa (maksimissaan siis esim. n. 39 x 39 m tai 25 x 60 m, minimissään n. 31 x 31 m). Muuten säännöt säilyy ennallaan. B-koe: Alueen koko 2000-2500 m2, muoto vapaa (maksimissaan siis esim. 50 x 50 m minimissään 44 x 45 m). Maalimiehet voidaan nostaa tai jättää piiloihin (jolloin ne merkitään viireillä). Tuomari päättää maalimiesten nostamisesta. On myös mahdollista nostaa vain osa maalimiehistä. Samassa kokeessa tulee olla yhdenmukainen toimintatapa kaikille koirille. Muuten säännöt säilyy ennallaan. Detlef Kühnin luentotilaisuus IPOR-kokeitten sääntömuutoksista Kansainvälisen pelastuskoiraorganisaation IRO:n sääntöjen mukaisissa IPOR-kokeissa suurin muutos tapahtuu B-hakukokeessa, josta poistuu yksi suora keskilinja ja alueen muoto on vapaa. Lisäksi kaikissa IPOR-kokeissa tottelevaisuus- ja ketteryyskokeet yhdistyvät yhdeksi osioksi, ja samalla osa vanhoista liikkeistä ja telineistä jää pois ja mukaan tulee yksi uusi liike. Tässä artikkelissa esitellään merkittävimmät muutokset sekä tarkennukset liikkeitten suorituksiin. IPOR-kokeitten osalta kerrotaan myös joulukuussa Suomessa vierailleen ja sääntömuutoksia erityisesti raunioitten ja haun osalta esitelleen IRO:n hallituksen jäsenen Detlef Kühnin näkemyksiä ja ohjeita. Saksalainen Detlef Kühn on ollut itse suunnittelemassa uutta sääntöä ja tuomareitten arvosteluohjetta. Kaikkiin lajeihin (rauniot, jälki, haku, vesipelastus, laviini) tulee kolme koetta / luokkaa alaikärajoineen: E (soveltuvuus) 14 kk A 18 kk B 20 kk Esim. rauniokokeista saa koulutustunnukset: RH-TE, RH-TA, RH-TB. Kilpaileminen aloitetaan joko soveltuvuuskokeesta tai A-kokeesta. Hylätyn kokeen jälkeen on odotettava 5 vrk ennen saman lajin samaan kokeeseen osallistumista. Etsintätyöskentelyn aikana sallitaan seuraavat taktista etsintää tukevat apuvälineet: - Vihellys / pilli: tuomarille pitää ilmoittaa ennen työskentelyn alkua vihellysäänien käyttämisestä. Jos käyttää pilliä, ei saa käyttää suullisia komentoja. - Tunnusvaljaat tai ketjukaulain. Valot ja kulkuset sallitaan. - Vettä tai sieniä. IPOR-tottelevaisuus ja ketteryys Tottelevaisuus ja ketteryys yhdistyvät yhdeksi suoritukseksi. Liikkeiden järjestys arvotaan kullekin koirakolle erikseen. Toinen koira on paikallamakuussa sillä aikaa, kun toinen koirakko suorittaa liikkeet. 38 Yleisesti ottaen koiralta ei vaadita ns. IPO-koiranomaista seuraamista ja suorituksia. Vapaana seuraamiseen tulee henkilöryhmään muutos, liikkeestä istuminen ja luoksetulo asennonvaihdoksineen on kokonaan uusi liike, ja muut liikkeet ovat pääosin tuttuja IPORin vanhoista tottelevaisuus- ja ketteryyskokeista. Koirakko ilmoittautuu tuomarille kokeen alussa ja lopussa koira kytkettynä. Liikkeitten välisiä siirtymämatkoja ei arvostella. Koiran maltillinen innostaminen ja kiittäminen ennen ja jälkeen liikkeen on sallittua. Koira tulee kaikissa luoksetuloissa eteen istumaan ja siitä sivulle. Siis nyt myös kantamisessa. Kirjoittamaton ns. 3 sekunnin sääntö: jokaisen suorituksen osan jälkeen on 3 sekunnin odotus ennen seuraavaa vaihetta. Esim. kun koira on hypännyt pöydälle, odotetaan 3 s ennen kuin se lähetetään eteenpäin seuraavalle pöydälle. Tai kun koira on kutsuttu luokse ja se istuu edessä, odotetaan 3 s ennen kuin se komennetaan sivulle, jne. Tuomari antaa nyt ainoastaan luvan liikkeen suorituksen aloittamiseen, tämän jälkeen koiranohjaaja vastaa itse liikkeen loppuun viemisestä. Ohjaaja vastaa siis itse asiallisesta tauottamisesta ja rytmittämisestä käskytyksessä liikkeen aikana. Detlef Kühn huomautti, että tämä muutos on tuomareille uusi ja kilpailijoitten tulisi olla ymmärtäväisiä. Koetoimitsijoitten tehtävänä sen sijaan on muistuttaa tuomareita tästä uudistuksesta. Ampuminen (2 laukausta 6 mm tai 9 mm panoksin) suoritetaan aina vapaana seuraamisessa. IPOR-tottelevaisuus- ja ketteryyskokeen liikkeisiin tulleita muutoksia: 1. Vapaana seuraaminen 10 p. Muutokset tulee henkilöryhmään. Henkilöryhmässä on 3 henkilöä (joista kahdella on koira) + paikallamakuussa olevan koiran ohjaaja. Henkilöryhmän kaksi koiraa ovat uros ja narttu. Henkilöryhmä liikkuu ympyrässä myötäpäivään niin, että ryhmän koirat kulkevat ringin ulkolaidalla. Kun koirakko tulee henkilöryhmään, se ensin kiertää ryhmän läheltä VSS-Etsi! 1/2012 vastapäivään niin, että koesuoritusta tekevä koira kohtaa ns. nenäkkäin henkilöryhmän molemmat koirat. Sitten koirakko pysähtyy perusasentoon ja odottaa, että vähintään yksi henkilöryhmän ihminen on ohittanut sen, jonka jälkeen henkilöryhmä pysähtyy ja koirakko lähtee tekemään kahdeksikkoa kahden henkilöryhmän jäsenen ympäri. Koiranohjaaja voi itse päättää, mitkä kaksi henkilöryhmän jäsentä kiertää kahdeksikossa. Koirakko tekee kahdeksikon päätteeksi perusasennon ryhmän keskelle ja poistuu sitten ryhmästä tuomarin luvalla ja palaa aloituspisteeseen. ohjaajalle. Näyttöliinalle ei ole pituuden tai muun suhteen asetettu vaatimuksia eikä sitä tarvitse käyttää: näytölle mennessä ohjaajan tulee olla jatkuvassa kontaktissa koiraansa, tai koiran voi kytkeä näytön ajaksi. Kertovassa ilmaisussa koira juoksee maalimiehen ja ohjaajan väliä ja muutoinkin käytöksellään selvästi osoittaa ilmaisevansa. Kertovassa ilmaisussa kaikkein oleellisinta on, että koiranohjaaja kuvailee koiran käytöksen tarkkaan tuomarille ennen suoritusta, ja että se myös vastaa kuvausta. Maalimiehen häiritseminen alentaa arvosanaa ja maalimiehen loukkaantuminen koiran toimesta johtaa koesuorituksen hylkäämiseen. 2. Kauko-ohjaus (asennon muutokset) 10 p. Vapaana seuraamista 10-15 askelta, liikkeestä istuminen. Ohjaaja jatkaa eteenpäin 40 askelta. Ohjaaja kääntyy ympäri ja kutsuu koiraa. Koiran ollessa noin puolivälissä matkaa, se komennetaan maahan. Sitten koira komennetaan nousemaan seisomaan, pysyen paikoillaan. Tästä tehdään normaali luoksetulo. Kustakin väärästä asennosta vähennetään 2 p. Kustakin liikkeen osiosta on jaossa 2 pistettä. Rauniot 3. Nouto tasamaalta 10 p. Ei muutoksia. IPOR-soveltuvuuskokeessa etsintäaika on 15 minuuttia ja pisteitä raunio-osuudelta saa 100 p., joista 70 p. tulee maalimiehen löytymisestä ja ilmaisusta ja 30 p. työskentelystä. Detlef Kühn sanoi maasto-osuuden tuloksen olevan aina hyväksytty, kun maalimies löytyy. Alueella on siis vain 1 maalimies, joka sijoitetaan paikoilleen 15 minuuttia ennen suorituksen alkua. Jos piiloa vaihdetaan, on oltava tarkkana, että odotusaika täyttyy. Ohjaaja saa liikkua alueella itsenäisesti niin, että näkee koiran; hänen ei tarvitse kysyä tuomarin lupaa liikkumiseen. Detlef Kühnin mukaan ohjaaja saa myös palkata koiran tässä kokeessa (ei kuitenkaan ruoalla suoritusalueella). Ohjaaja saa koskea koiraan suorituksen aikana. 4. Silta (liikkuva tynnyrisilta) 10 p. Uutta on, että telineen lopussa koiran tulee pysähtyä ilman erillistä käskyä ja ohjaaja seisahtuu hetkeksi koiran viereen. Ohjaajan käskystä koira hyppää alas telineeltä ja seuraa muutaman askeleen, jonka jälkeen otetaan perusasento ilman erillistä käskyä. 5. Tikapuut vaakatasossa 10 p. Ohjaaja lähtee liikkeelle, kun koiran etutassu on ensimmäisellä puolalla, ja kulkee koiran mukana loppuun asti. Koira tulee nostaa alas tikkailta telineen eteen, ei viereen. Koira lasketaan maahan ohjaajan eteen, josta se siirtyy käskyllä perusasentoon. 6. Tunneli 10 p. 3 m putki, johon on kiinnitetty 3 m ryömimispussi, jonka läpi koira tunkeutuu. Pussista ulos tultuaan koira jää käskystä paikoilleen, ohjaaja menee sen luo ja komentaa koiran perusasentoon. 7. Lähetys merkittyihin kohteisiin (pöydät). Ei muutoksia. 8. Kantaminen 10 p. Koira tulee luoksetulossa eteen istumaan, siitä käskyllä sivulle perusasentoon. Mikäli ohjaaja ei pysty kantamaan koiraa itse, voidaan käyttää avustajaa. Tällöin avustaja kantaa koiran takaosaa ja ohjaaja koiran etuosaa. Mikäli koiranohjaaja on raskaana, voidaan käyttää kokonaan toista kantajaa. Kannettaessa koiran hännän on roikuttava vapaana. Detlef Kühn painotti, että rauniotyöskentelyssä turvallisuus on erityisen tärkeää. Tuomarin, koetoimitsijan, maalimiesten ja avustajien sekä koiranohjaajan varusteisiin on kuuluttava vähintäänkin kypärä jossa on kunnollinen leukahihna, yli nilkan ulottuvat turvakengät, käsineet joilla on hyvä tarttua sekä koko vartalon peittävä vaatetus (pitkät hihat ja lahkeet). Näitä suojavarusteita käytetään raunioilla ympäri vuoden! Kühn muistutti, että rauniokokeessa hyvä tuomari arvostelee näkemänsä mukaan, ei sen mukaan, mitä toivoisi näkevänsä. IPOR-rauniokokeet A ja B A-tason rauniorata voidaan rakentaa esimerkiksi asettelemalla alle tukevampaa materiaalia johon saa sisälle piiloja ja ilmataskuja, ja päälle asetellaan käsivoimin siirreltävää kevyempää materiaalia kuten esimerkiksi puisia trukkilavoja ja autonrenkaita. Kun tähän lisätään vielä kivimateriaalia, saadaan radasta KV-tasoinen. Raunioaluetta tulisi muuttaa puolivuosittain siirtelemällä käsivoimin siirreltävissä olevaa kevyempää materiaalia, jotta koirat eivät oppisi tuntemaan raunioalustaa. Uusissa säännöissä A ja B-kokeitten alue on hieman entistä suurempi. Ohjaajalle annetaan kartta tai luonnos alueesta, ja ohjaaja tekee etsintäsuunnitelman, jonka esittelee tuomarille. Jos etsintäsuunnitelmaa muutetaan kesken suorituksen, tulee siitä ilmoittaa tuomarille. Mikäli koira pysyy paikoillaan toisen koiran 4 ensimmäisen liikkeen ajan ennen kuin lähtee liikkeelle, saa se osa-arvostelun tästä liikkeestä. Rauniokoetta ei saa järjestää pelkästään rakennuksessa, mutta etsintäalueen osana saa olla myös rakennus tai joitain huoneita. Mikäli rakennusta käytetään, tulee ohjaajan saada nähdä sen ovesta sisään; ei voida vaatia, että ohjaaja jää kokonaan rakennuksen ulkopuolelle. Koiranohjaajalla tulee olla mahdollisuus seurata koiran työskentelyä rakennuksessa ja koiran tulee voida tehdä löytö parissa minuutissa - koetoimitsijan tulee pitää huoli siitä, että maalimies sijoitetaan suhteellisen lähelle oviaukkoa. IPORin maastokokeet Koiralla ei ole työskennellessä pantaa tai valjaita, lukuun ottamatta rullakoiraa, jolla saa olla rullapanta, jossa on turvallisuuden takaava laukeamismekanismi. 9. Paikallamakuu häiriön alaisena 20 p. Maastossa säilyy kaikki kolme ilmaisutapaa: rulla, haukku ja kertova (jossa koira juoksee edestakaisin maalihenkilön ja ohjaajan välillä). Haukkuvan koiran tulee käytöksellään osoittaa selvästi hajun lähdettä. Säännöissä mainitaan useassa kohdassa, että koira ei saa ilmaista 2 m kauempana maalimiehestä tai hajun sijainnista. Rullalla ilmaisevan koiran ei tarvitse istua luovuttaessaan rullan VSS-Etsi! 1/2012 Maalimiehet sijoitetaan piiloihinsa 15 minuuttia ennen suorituksen alkamista. Detlef Kühn painotti tätä, sillä on se on erityisesti kokeen suorittavien koirakoitten etu: on todettu, että kokeesta tulee 20 % paremmat tulokset, kun tätä odotusaikaa noudatetaan! Koiralla ei saa olla mahdollisuutta nähdä tai koskea piilossa olevaa maalimiestä. Piilojen on oltava sen verran erillään toisistaan, että 39 koira voi ilmaista ne selkeästi kahtena eri löytönä. Koetoimitsijan tulee tuomarin kanssa suunnitella koirille riittävän helppo ja reilu rata, jossa piilojen hajut eivät sekoitu keskenään. Koiran tulee ilmaista selkeästi ja voimakkaasti hajun lähdettä, ja ohjaajan tulee pystyä osoittamaan paikka, josta haju tulee. Koiran ohjaus tapahtuu alueen laidalta. Ohjaaja saa kerran lähettää koiran jatkamaan etsintää ilmaisupaikalta, sen jälkeen hänen tulee siirtyä alueen laidalle. Koiran tekemä ilmaisu, jota ohjaaja ei hyväksy, on virhe, mutta sitä ei kirjata virheilmaisuksi (valeilmaisuksi). Yhdellä rauniokokeen alueella tulee olla siis vähintään kahden edellä mainitun tyypin piiloja. Pelkkä rakennusetsintä ei ole sallittua, mutta etsintäalueessa voi olla mukana yksittäisiä huoneita. Samoja piiloja voidaan käyttää uudelleen. Piiloja voidaan vaihdella, kuitenkin siten, että virheilmaisujen mahdollisuutta ei synny. Löydettyjä maalimiehiä ei tarvitse ottaa pois piiloista. Jos tuomari antaa ohjeen tehdä niin, avustajat auttavat maalimiehet piiloista. Useampia häiriöhenkilöitä kulkee alueella etsinnän aikana. Ensimmäinen virheilmaisu aiheuttaa vähennyksen -40 p., toisesta tulee keskeytys. Rauniokokeesta ei voi saada hyväksyttyä tulosta, jos yksi maalimies jää löytymättä. Tällöin maksimipistemäärä on 139 p. Raunio-osuuden pistejako (yhteensä 200 p.) Kun säännöissä puhutaan piilojen syvyydestä (A-koe 1 m, B-koe 2 m), sillä tarkoitetaan piilon kannen/suuaukon päälle ja joka puolelle sen ympärille sijoitettavan roinakasan (puuta, tiiltä yms kevyttä ja siirreltävää roinaa) paksuutta. A-kokeessa 60 p. per maalimies B-kokeessa 40 p. per maalimies pisteistä vähennetään mahdolliset virheilmaisut. Korkeitten piilojen hajunkulkua ja hajun vapautumista voidaan suunnata ja säätää lankuilla, pressuilla yms. Detlef Kühn painotti, että hyvä tuomari käyttää nollakoiraa tai puuteria tuulen suunnan ja hajun kulkeutumisen tarkastamiseen. Korkeasta piilosta haju voi kulkeutua kauemmas ja esim. laskeutua jollekin seinämälle, jossa koira ilmaisee. Vaikka koira tällöin sijaitseekin yli 2 metrin päässä maalimiehestä, ei kyseessä ole virheilmaisu, koska koira ilmaisee siellä, missä haju on. Ohjaajan tulisi osata osoittaa, mistä haju ko. kohtaan kantautuu. Jos koira löytää kaikki maalimiehet ennen etsintäajan päättymistä eikä tuomari ole vielä nähnyt riittävästi koiran työskentelyä voidakseen arvostella sen kunnolla, voi tuomari vaatia koiraa jatkamaan työskentelemistä ajan loppuun asti. Häiriöt: savua, tulta, moottorimelua, rummutusta, kolahduksia, ääninauhoja jne. Säännöt eivät enää mainitse raunio-osuudella ampumista. Ilmaisut: 120 p. Yksi virheilmaisu on sallittu (-40 p.) eli kokeen voi teoriassa vielä saada läpi yhdellä virheilmaisullakin. On muistettava, että kun haju kulkeutuu ilmavirran mukana kauemmas maalimiehestä ja koira ilmaisee sen, niin mikäli ohjaaja osaa kertoa, missä maalimies on, ei kyseessä ole virheilmaisu. Mikäli maalimies jää löytymättä, on maksimipistemäärä 139 p. Työskentelypisteet (80 p.) jakautuvat seuraavasti: • Ohjattavuus: 20 p. Ohjattavuudella tarkoitetaan koiran yhteistyötä ohjaajansa kanssa, komentojen tehokasta ja päättäväistä noudattamista etsintämotivaation kärsimättä. Ohjaajan tulee lähettää koira työskentelemään ja tarkkailla sitä. Koiran annetaan työskennellä itsenäisesti, ei ohjata ja käskytetä koko ajan. Vasta kun koira kysyy ohjeita, ohjataan sitä ja koiran tulee mennä annettuun suuntaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole tottelevaisuussuoritus vaan koiran tulee olla koko ajan etsimässä. Käskytys tulisi antaa nätisti ja asiallisesti, ei karjumalla. A-rauniokoe • 2 maalimiestä umpipiiloissa, etsintäaika 20 min. Maalimiesten etäisyyden toisistaan tulee olla sellainen, että koiran on mahdollista tehdä selkeät ilmaisut. Liikkuvuus, liikkuminen ja varmuus liikkua raunioilla, ongelmanratkaisu. Esimerkkinä rengaskasa, jonka keskellä on piilo. Koira voi saada täydet pisteet maalimiehen löytämisestä vaikka se ilmaisisi kasan alalaidalla, mutta tuomari voi pyytää ohjaajaa lähettämään koiran kiipeämään kasalle, jotta voisi arvioida sen liikkumista. A-kokeen alue on 800-1000 m2 ja siellä on rakennusmateriaalia yhdessä tai useammassa tasossa. A-kokeen raunioalueella tulee olla pimeä tila (ihan sama millainen: tunnelinpätkä, yksittäinen huone tms) sekä syviä piiloja (n. 1 m). Pelkkä rakennusetsintä ei ole sallittua, mutta etsintäalueessa voi olla mukana yksittäisiä huoneita. Puhuttaessa piilon syvyydestä (A-kokeessa 1 m), sillä tarkoitetaan, että piilon suuaukon edessä ja joka puolella sen ympärillä on vähintään 1 metrin paksuisesti roinaa. Samoja piiloja voidaan käyttää uudelleen. Piiloja voidaan myös vaihdella, kuitenkin siten, että virheilmaisujen mahdollisuutta ei synny. Löydetyt maalimiehet otetaan pois piiloista. 2 häiriöhenkilöä kulkee alueella etsinnän aikana. B-rauniokoe 3 maalimiestä umpipiiloissa, etsintäaika 30 min. Maalimiesten etäisyyden toisistaan tulee olla sellainen, että koiran on mahdollista tehdä selkeät ilmaisut. B-kokeen alue on 1200-1500 m2 ja siellä on monenlaista rakennusmateriaalia yhdessä tai useammassa tasossa. B-kokeen radalla täytyy olla vähintään 6 piiloa, joiden tulee edustaa vähintään kahta seuraavasta kolmesta piilotyypistä: • Liikkuminen / ketteryys: 10 p. Työskentelytahto: 10 p. Etsintätyöskentely, into, intensiteetti, käytös, temperamentti, motivaatio, työskentelyhalukkuus, fyysinen kunto. • Itsenäisyys: 10 p. Koiran oman työskentelytahdon voimakkuus. Tämän arviointiin kuluu 20-30 minuuttia, jotta nähdään koiran itsenäisiä ratkaisuja ja toimintakykyä. • Koiranohjaajan taktinen toiminta: 30 p. Tilanteen hahmottaminen, valittu taktiikka ja sen toteutus, koiranohjaajan yleisvaikutelma koko etsintätyöskentelyn aikana. Tämä on tärkein osa-alue työskentelyssä. Taktiikkaa on mm. alueen jakaminen osiin, tuulen hyödyntäminen, tuulen suunnan vaihtumisen huomioiminen, ajankulun seuraaminen ja käytettävissä olevan ajan jakaminen alueen eri osiin, suunnitelmassa pysyminen. Taktiikkaa voi myös muuttaa, jolloin arvostellaan sen ilmoittaminen ja toteutus. - vähintään kahden tulee olla pimeitä tiloja tai tunneleita, - vähintään kahden tulee olla syviä (2 m) piiloja: piilon oviaukon tai kannen päällä ja joka puolella sen ympärillä tulee olla vähintään 2 m roinaa; - vähintään kahden tulee olla korkeita (2 m) piiloja. 40 VSS-Etsi! 1/2012 IPOR- haku A ja B A-koe säilyy miltei ennallaan, B-koe muuttuu enemmän. Maalimiehistä tulee 120 p. Työskentelypisteet 80 p. on jaettu ja painotettu samalla tavalla kuin rauniokokeen osalta on edellä esitetty. Koiran ilmaisun tulee tapahtua korkeintaan 2 m etäisyydellä maalimiehestä. Ylhäällä olevien piilojen kohdalla koiran tulee ilmaista 2 m sisällä hajusta. Koiran tekemä ilmaisu, jota ohjaaja ei hyväksy, on virhe, mutta sitä ei kirjata virheilmaisuksi (valeilmaisuksi). Koiran ajoittainen taaksepäin työskentely ei ole virhe. Ensimmäinen virheilmaisu -40 p., toisesta keskeytys. Hakukokeesta ei voi saada hyväksyttyä tulosta, jos yksi maalimies jää löytymättä. Tällöin maksimipistemäärä on 139 p. Ohjaajan sallittuihin varusteisiin kuuluu esimerkiksi gps, valaistus, pilli. Pilliä käytettäessä signaalit pitää ilmoittaa etukäteen ja sen lisäksi ei saa käyttää suullisia käskyjä. A-hakukoe Alue 100 x 200 m, avointa ja peitteistä maastoa, keskilinja merkitty 50 m välein, 2 maalimiestä avopiiloissa vähintään 10 m päässä toisistaan, etsintäaika 15 min. Ohjaaja voi halutessaan etsittää alueen koirallaan ensin harvakseltaan pistottaen, ja kun ohjaaja on tullut keskilinjan loppuun, hän saa palata keskilinjaa takaisinpäin ja jatkaa työskentelyä ns. taaksepäin ilman pistemenetyksiä. Ohjaajan taaksepäin työskentely ennen kuin hän on käynyt keskilinjan lopussa on virhe. B-hakukoe B-kokeessa alueen koko on 35 000 – 40 000 m2 ja siellä on 3 maalimiestä avopiiloissa (korkeintaan 2 m korkeudessa). Etsintäaika on 30 min. B-kokeessa ei ole määrättyä keskilinjaa. Ohjaaja saa kartan ja suunnittelee itse käyttämänsä etsintätaktiikan. Taktiikan muutoksesta kesken etsinnän on ilmoitettava tuomarille. Koiranohjaaja saa muutoin itse valita aloituskohdan ja -laidan, mutta tuomari saa määrätä yhden alueen laidan sellaiseksi, jolta ei saa aloittaa etsintää. Alue voi olla merkitty tai luonnonmuotojen mukaan selkeästi rajautuva. Alueesta vähintään 50 % on peitteistä maastoa tai rakennuksia. Suoritus päättyy 3. maalihenkilön löytymiseen tai ajan loppuessa, 3. mm löytymisen jälkeen ei tarvitse enää etsiä jäljelle jäänyttä aluetta. Koiran tulisi haravoida aluetta ohjaajan molemmin puolin. Ohjaajan taaksepäin työskentely on sallittua. Kun koira tekee löydön, maalimiehellä käynnin jälkeen koiranohjaaja palaa siihen pisteeseen, missä oli ilmaisun hyväksyessään. Ohjaajan ei tulisi liikkua etsinnän aikana juosten; reipas kävelyvauhti on ok. Jäljentekijä luovuttaa tuomarille kaavion ja kuvauksen jäljestä, kertoo esineitten järjestyksen ja jäljen varrella merkityt pisteet. GPStallennus on sallittua. Esineet on maksimissaan kengän kokoisia, myös vaatteet jotka on pienennetty tähän kokoon käyvät. Esineet eivät saa väriltään merkittävästi erottua maastosta. Jälkiliina on 10 m pitkä, koiralla on valjaat tai ketjukaulain. Koira voi jäljestää myös vapaana. Rullakoiralla tulee olla rulla kaulassa alusta asti. Koiranohjaajan tulee pysytellä 10 m päässä koirasta myös kun se työskentelee vapaana. Koiran lievä harhautuminen jäljeltä ei ole virhe. Esineitten ilmaisu: nostaminen, nouto tai ilmaisu, myös useat eri tavat sallitaan. Jos koira nostaa esineen suuhunsa, se ei saa maata. Aloitus: Hajustettu tunnistusesine neliön muotoisella alueella. Alueen vasen ja oikea laita on merkitty maahan. Jäljentekijä tulee alueelle oikealta tai vasemmalta, asettaa tunnistusesineen maahan ja seisoo hetken paikoillaan (tämä kohta on jäljen alkupiste), kunnes aloittaa jäljen tekemisen. Koiran voi lähettää tunnistusesineen etsintään myös vapaana ja laittaa liinaan kiinni esineen löydyttyä. Jos koira ei löydä tunnistusesinettä mutta nostaa jäljen, saa se aloittaa jäljestyksen. Jos koira ei löydä tunnistusesinettä tai jälkeä 3 min aikana, mutta selvästi yhä työskentelee, saa se jatkaa jäljen etsimistä, mutta saa 0 pistettä jäljen nostosta ja tunnistusesineestä. Tuomari keskeyttää suorituksen, jos koira selvästi ei työskentele 3 minuutin jälkeen. Jäljen päättyminen: Jäljentekijä istuu tai makaa jäljen lopussa. Jäljentekijän tulee siirtyä paikoilleen vähintään 30 min ennen työskentelyn alkua. Jäljentekijän ilmaisun tulee tapahtua maksimissaan 2 m etäisyydellä henkilöstä. Kahta metriä kauempana ilmaiseva koira saa 0 p. maalimiehen löytymisestä. A-jälkikoe - 1000 askelta (700 m), 90 min vanha - 4 kulmaa, joko suoria kulmia tai tylppiä kulmia. - 5 esinettä - Suoritusaika 20 min, josta 3 min tunnistusesineen etsimiseen - Aloitus: hajustettu tunnistusesine 20 x 20 m alueella. B-jälkikoe - 2000 askelta (1400 m), 180 min vanha - 8 kulmaa, joko suoria kulmia, teräviä tai tylppiä kulmia. - 8 esinettä - Suoritusaika 45 min, josta 3 min tunnistusesineen etsimiseen - Aloitus: hajustettu tunnistusesine 30 x 30 m alueella. Kaikenlaiset taktiikat ovat sallittuja: alueen voi kulkea esimerkiksi reunoja pitkin, kulmasta kulmaan, siksakkia yms. Taktiikka voi muuttua olosuhteitten mukaan kuten rauniokokeessakin. Tärkeintä suorituksessa on maalimiesten löytyminen, ei koiran pistotyöskentely: onnistuminen edellyttää joka tapauksessa hyvää kuntoa, ohjattavuutta yms. Työskentely arvioidaan kuten raunioilla. Jos ohjaaja löytää maalimiehen, hän kävelee ohi (10-15 m) ja lähettää koiran etsimään ja antaa sen tehdä löydön. IPOR-jälki A ja B Jälkikoe säilyy pitkälti ennallaan. Ainoa merkittävä muutos on se, että jäljen päässä olevan henkilön on oltava jäljentekijä. Koiran on ilmaistava jäljen päässä oleva henkilö rullalla, haukkumalla tai kertovalla ilmaisulla (makaaminen ei enää riitä). Jäljen tekemisen ohjeistus muuttuu siten, että jäljen on oltava realistisempi, esim. kulmien ja jäljen kulun tulee olla paremmin maaston mukaisia. Maasto voi olla metsää, peltoa, teitten ylityksiä; maaston on vaihdeltava jäljen aikana. VSS-Etsi! 1/2012 41 Muistiinpanoja Tero Halosen luennolta ryhmänjohtajapäivillä: Urheilukoiran kunnon ylläpito, nesteytys ja ruokinta Menestyksekäs valjakkohiihtäjä Tero Halonen oli kutsuttu pelastuskoiraväen ryhmänjohtajapäiville marraskuussa 2011 kertomaan urheilukoiran huollosta. Valjakkohiihdossa koiralta vaaditaan nopeaa ja tehokasta suoritusta, joka ei kuitenkaan vaadi äärimmäistä kestävyyttä: suoritus kestää yleensä 10-20 minuuttia eli on jossain määrin verrattavissa ajallisesti hakukoiran koesuoritukseen. Valjakkohiihdossa koira juoksee hiihtäjän edessä ja vetää. Lumettoman kauden aikana kilpaillaan samalla menetelmällä, mutta suksien tilalla on pyörä. Saimme kuulla menestyksekkään valjakkourheilijan hyväksi toteamia keinoja, joilla hän harjoittaa omia koiriaan sekä valmistelee niitä kilpasuorituksiin. Ruokinnasta ja nesteytyksestä Ruokinnan on oltava säännöllistä. Keväällä ja kesällä ruoka on laimeampaa, jos koiraa ei liikuteta niin paljon kuin syksyllä ja talvella, jolloin on meneillään aktiivinen kisakausi tai siihen valmistautuminen. Pelastuskoirilla on usein päinvastoin, koekausi painottuu kevääseen, kesään ja syksyyn ja talvi on lepoaikaa kokeista. Joka tapauksessa ruoan voimakkuus suhteutetaan kuntotreenin määrään. Treenikaudella ruoan tulisi olla voimakasta ja volyymiltaan pientä niin, että se vie mahdollisimman vähän tilaa koiran elimistössä. Liikunnan aikana täysi suolisto johtaa useimmiten verivirtsaisuuteen, ripuliin tai jopa vatsalaukun kiertymään. Lisäksi nälkäisenä koira juoksee paremmin, kun taas täydellä mahalla se on matalammassa vietissä. Esimerkki ruokinnasta, kun koira saa ruokaa 5 dl vuorokaudessa ja sen harjoitus on klo 18: - klo 10: ruokaa 1 dl - klo 15-16: vettä 1-1,5 litraa, muutama nappula - klo 18 treeni - treenin jälkeen 4 dl ruokaa + runsaasti nestettä (noin puoli litraa). Kilpailun jälkeen koira saa 1 dl ruokaa sekä vettä, ja lopun ruoan kotona. Entä, jos koira ei juo? Litraan vettä voi sekoittaa hieman maksalaatikkoa tai vaikkapa jotakin juoksevaa rasvaa (Flora tms). Koira on syytä opettaa jo pennusta asti ahneeksi: tehdään pennun ruokailusta kilpailutilanne, härkitään ja tuupitaan pentua sen syödessä, kehutaan syömisestä, vedetään pentu välillä pois kupilta. Haetaan syömiseen aggressiota, mutta kielletään murinasta ja kehutaan syömisestä. Treenin ja kisan jälkeen koiralle voidaan antaa maltodextriiniä ja heraproteiinia, joita annetaan paljon. Yleisesti käytetään palautusaineita, joissa on paljon hiilihydraatteja. Kilpailuun valmistauduttaessa nesteytys aloitetaan jo kahta vuorokautta ennen kisaa. Koira saa viimeisen ruoka-annoksen edellisenä iltana. Koira kykenee toimimaan ilman ruokaa 18 tuntia. Koiraa ei liikuteta 2 vuorokauteen ennen kisaa. Koiran kuntoharjoittelussa ja peruskunnon rakentamisessa Tero Halonen piti tärkeänä koiran vapaata liikkumista. Koiran tulisi saada olla mahdollisimman paljon vapaana, ei hihnassa eikä valjaissa kuten vetotehtävissä ollessaan. Vanhalle koiralle sopii rennot 1-1,5 tunnin lenkit. Tällaisille lenkeille voi ottaa myös pennun mukaan. 6 kk ikäisen pennun kanssa voi tehdä valjakkohiihtoharjoittelussa jo 200-250 metrin vetoja täysillä päästellen. Iän ja kunnon myötä aika ja matka pitenee. Aikuinen eli yli 2-vuotias koira tekee 10-20 km vetoja. Kunnon rakentaminen On syytä muistaa, että lajinomainen harjoittelu ja kuntoharjoittelu tehdään erikseen. Koiran juostessa kilpailusuorituksesta 70 % on viettiä ja 30 % kuntoa. Ulkoilun ja koiran liikuttamisen määrä ja teho suunnitellaan kauden vaiheen mukaan. Kilpakausien välillä ylläpidetään peruskuntoa: tehdään pitkiä 2-3 tunnin lenkkejä kävellen maastossa. Maasto saa olla vaikeakulkuista, jolloin koira saa myös koordinaatioharjoitusta. Koirat liikkuvat vapaina juostessaan tällöin noin 30 km matkan. Tällainen lenkki tehdään peruskuntokaudella kahdesti viikossa. Ilman peruskuntotreeniä koira ei jaksa tehdä kesäkuumalla kuin muutaman piston hakumetsässä. Vauhtikestävyyttä haetaan harjoituksella, jossa ohjaaja ajaa polkupyörällä koiran juostessa vapaana. Lenkin kesto on 1-1,5 tuntia, vauhdilla 15-20 km/h, noin 15 kilometrin matka. Tehdään intervallitreeniä, ylämäet mennään hitaammin ja alamäet päästellään täysillä. Viimeiset kilometrit ajetaan hiljennellen ja jäähdytellen. Viikossa on 4 päivää liikkumistreeniä ja 3 päivää kokonaan ilman liikuntaa, koska liikuntapäivinä koira vetää itsensä fyysisesti ja vietillisesti tyhjäksi. Lihaskunto Kun koiraa ei harjoiteta, sen nopeus katoaa nopeasti, kestävyys ei puolestaan heikkene yhtä nopeasti. Vanhaakin koiraa pitää liikuttaa todella paljon, että sen lihaskunto pysyy yllä. Kuva:O uti Toni 42 VSS-Etsi! 1/2012 Tero Halonen ulkoiluttaa siis koiransa aina vapaana ja yleensä pyöräilee itse. Hän suosii metsiä, eikä kulje teitä pitkin. Uiminen on hyvää kuntoliikuntaa koiralle, itse voi soutaa veneellä tai kanootilla tai heittää koiralle keppiä veteen. Hän ei käytä koiralla pelastusliivejä uitettaessa. Lämpötilarajana koiran uittamiselle hän on pitänyt +15 astetta. Syksy on yleensä huonoa aikaa koirien tassuille. Syksyllä on hyvä muistaa laittaa koiralle huomioliivit päälle metsässä liikkuessa. Talvella umpihangessa koira saa hyvää liikuntaa, mutta keppien yms. heittelyä tulisi välttää, jotta koira ei tekisi repiviä liikkeitä. Kesäkuumalla koiran kuntotreeniin sopiva ajankohta on aamuyöllä klo 4 maissa tai illalla klo 22 jälkeen. Kuntotreeniin tai kisaan mentäessä on koiran suoliston ja rakon oltava täysin tyhjät. Ylikuumeneminen Koiran fyysinen ylikuumeneminen on vaarana etenkin keväällä, mutta myös kesällä. Keväällä jo + 6-7 asteen lämpötiloissa koira lämpenee hyvin herkästi. Koiran jäähdytys lämpimällä säällä: - pestään koira Fairylla: pestään kaikki rasva turkista pois, sen jälkeen jäähdytys vedellä onnistuu sillä vesi ei enää valu turkista pois - paksuturkkisilta koirilta ajetaan karvat pois. Hyväkuntoinen koira kestää paremmin kuumaa. Koiran oma rasvakerros lämmittää sitä, joten ylipaino on koiralle lisäriski kuumenemisen osalta. Esimerkkinä keväisestä ylikuumenemisesta saimme kuulla tapauksen, jossa lämpötilan ollessa +6 astetta koira juoksi 6 minuutin ajan, ylikuumeni ja veti viimeiset 50 metriä takaosaansa perässään. Tällä koiralla ylikuumeneminen ei toistunut. Kun koira ylikuumenee eli saa lämpöhalvauksen kerran, on sillä herkästi tapana toistua myöhemmin uudelleen. Kun koiran sisäinen termostaatti on kerran mennyt rikki, on koiran lämmönsäätely sekaisin. Sillä voi olla talvella kuuma ja kesällä kylmä, tai päinvastoin. Kisapaikoilla tulisi keväällä ja kesällä olla vesisaavit ja kauhat koirien jäähdyttämiseen. Lämmittely Esimerkkinä kisasuoritusta edeltävästä lämmittelystä saimme seuraavan: - klo 7-9 juotetaan 1 litra vettä, koira saa juosta vapaana ja tyhjentää suolistonsa ja rakon. Pieni lämmittelyjuoksu myös ohjaajalle. - klo 11 kisasuoritus, koira lämpenee jo omasta vietistään tietäessään pääsevänsä juoksemaan. Kylmyys Kylmällä ilmalla koiralla on syytä käyttää paikalla ollessa takkia, jossa voi olla avaruuspeitto sisäpuolella. Liikkeessä pysyessään koira kyllä pysyy lämpimänä. Suorituksen jälkeen koira laitetaan lämpimään autoon ja sille annetaan nestettä. Peruskuntoliikuntaa tehdään kylmälläkin sään mukaisesti. Kovalla pakkasella koiraa liikutetaan rennommin: vapaana (ei hangessa) 1,5 h kerrallaan, 4-5 kertaa viikossa. Pakkasrajat: - aletaan siirtää perustreenit lauhempiin päiviin: pakkaraja -30 C - valjakkohiihtokilpailuitten pakkasraja: -17 C - valjakkohiihtotreenien pakkasraja: -15 C. Tärkeintä on kylmälläkin säällä muistaa koiran nesteytys aina ennen kuntoharjoitusta. Riittävä nesteytys takaa koiran lämmön etenkin talvella. Kun koira alkaa syödä lunta, on se merkki siitä, että kehon neste on lopussa. VSS-Etsi! 1/2012 Iloiset pelastuskoirat olivat tänäkin vuonna mukana Vene-messuilla Helsingin messukeskuksessa. 43 M - Suomen Posti Oyj Vastaanottaja: Palautusosoite: HVSSY Siltavuorenranta 16 B 00170 Helsinki kuva:Ou ti Toni
© Copyright 2024