VSS-Etsi! - Helsingin väestönsuojeluyhdistys ry
VSS-Etsi! Väestönsuojelulehti Jäsenlehti 2-2010 70 vuotta Helsingin turvana Pelastuskoirasivut s. 36-59 Suomen joukkue voitti Maailmanmestaruuden Kokouskutsu ja sääntömuutos s. 4-5 Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ja Helsingin Etsintä- ja Pelastuskoirat HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY hallitus ja toimihenkilöt Siltavuorenranta 16 B, 00170 Helsinki, p. (09) 278 2018, faksi (09) 278 2032 [email protected] www.kolumbus.fi/hvssy Nimi Osoite GSM & E-mail Valittu pj Unto Lemmetty Heinäpellontie 18, 00700 Hki vpj Greta Nikkilä Mechelininkatu 26 B 35, 00100 Hki 050 571 1520 [email protected] 2009-10 040 722 8120 [email protected] 2009-10 sihteeri Marja Rikman-Koski Siilitie 13 F 482, 00800 Hki 050 511 2309 [email protected] 2009-10 Göran Åhman Relanderinaukio 4 D, 00570 Hki 050 1887 [email protected] 2009-10 Jukka Lehtiranta Kovelipolku 14 b, 00430 Hki 040-7084272 [email protected] 2009-10 Marianne Anttalainen Hämeentie 75 A 7, 00550 Hki 040 562 5830 [email protected] 2009-10 Jukka-Petri Nieminen Porvoonkatu 23 B 42, 00510 Hki p. 050 521 5010 [email protected] 2009-11 Antti-Jussi Salmenlinna Kulosaaren puistotie 44, 00570 Hki 050 5600 400 [email protected] 2009-11 050 343 9561 [email protected] Pysyvä jäsen Helsingin pelastuslaitoksen edustaja: Tommi Laurinen PL 112, 00099 Helsingin kaupunki TOIMIKUNNAT JA TILITOIMISTO: Tehtävä Nimi GSM E-mail He-Mu Raimo Nikkilä 0400 503 944 [email protected] Yritys- ja talosuojeluos. pj. Antti-Jussi Salmenlinna 050 5600 400 [email protected] Yritys- ja talosuojeluos. vpj Juhani Manninen 0207480 747 [email protected] Naistoimikunta Marja Rikman-Koski 050 511 2309 [email protected] Esikuntaryhmä pj Antti-Jussi Salmenlinna 050 5600 400 [email protected] Esikuntaryhmä vpj Marianne Anttalainen HEPeKo pj Jukka Lehtiranta [email protected] 040 708 4272 [email protected] Yrityspalvelu Pentti Mäkinen Oy Nuijamiestentie 5 A, 00400 Hki, p.724 6430, 050 505 0660 [email protected] Tilintarkastajat: HTM Eero Lehmusvuo p. 755 4859, varatilintarkastaja KHT Risto Mäkiö p. 050 570 3005 PELASTUSKOIRAJAOS (HEPEKO) Puheenjohtaja Jukka Lehtiranta 040-708 4272 [email protected] Marica Björkman 040-539 3571 [email protected] Elina Rancken 0400-841 946 [email protected] 2 Anette Aunola 0400-755 884 [email protected] Riitta Niemi 040-8457263 [email protected] Sari Köck 040-5876959 [email protected] Markku Savolainen 0442915945 [email protected] Kurssivastaava Heli Herna 050-5220150 [email protected] Kirsi Annola [email protected] Satu Hattunen 040-506 1149 [email protected] (puhelut miel. vasta klo 12 jälkeen, yötyö) VSS-Etsi! 2/2010 Sisältö: Syyskokouskutsu ja sääntömuutos ............................................... 4 Esityslista....................................................................................... 5 Pääkirjoitus .................................................................................... 6 Puheenjohtajalta............................................................................ 7 Onnittelut ja ansiomerkit ................................................................ 8 Materiaalimyynti............................................................................. 9 Koulutuskalenteri ......................................................................... 10 Pikkujoulut ................................................................................... 10 Väestönsuojelun merkitys ennen ja nyt ....................................... 12 Pelastuslaitos arjen turvallisuudessa........................................... 13 22 Helpe väestönsuojelun edistäjänä 1992-2010 ............................ 14 Varautumisen ja väestönsuojelun ajankohtaista SPEKissä ........ 16 Helsingin väestönsuojeluyhdistykselle ........................................ 17 Yhteistyötä vuosikymmenien ajan ............................................... 18 Omatoimisuus korostuu nykypäivän väestönsuojelussa ............. 20 Katsaus väestönsuojatekniikan kehitykseen Suomessa ............. 22 24 Helsingin väestönsuojeluyhdistys ry:n historian vaiheet 1940-2011 ....................................................................... 24 Siitä on jo 70 vuotta... .................................................................. 29 Raijan muistelmat Suomeen paluusta vuonna 1946 ................... 31 Luontopiiri .................................................................................... 32 Juhlaristikko ja vitsejä.................................................................. 35 Pelastuskoirasivut 36-59 Peko-puhinoita............................................................................. 36 38 HEPeKo 40 vuotta - eikä suotta .................................................. 38 Helsingin kaupungin suojelusuunnitelma ja pelastuskoirajoukkue ............................................................... 40 Suomi voitti pelastushaun joukkuemaailmanmestaruuden ......... 42 Rauniokouluttajien IRO-koulutusviikonloppu Imatralla ................ 54 Pelastuskoirien SM-joukkuekatselmus 2010 - ryhmänjohtajien tunnustuksia.................................................... 56 Tulospörssi .................................................................................. 59 Vss-Etsi! -lehti Numero 2/2010 Toimitus: Majka Borgström (ulkoasu ja taitto), Raimo Nikkilä (HVSSY), Heli Herna Osoitteenmuutokset: HVSSY:n jäsenet Raimo Nikkilä p. 0400 503 944 [email protected] HEPeKo:n jäsenet jäsensihteerille VSS-Etsi! 2/2010 56 Painopaikka: Itä-Helsingin Monistus Kannen logo: Raimo Nikkilä Huom! Artikkelin kirjoittaja vastaa artikkelin sisällöstä. Artikkeleita ei saa julkaista ilman kirjoittajan lupaa. Artikkelin lähettäjä vastaa siitä, että lupa materiaalin julkaisemiseen on. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muuttaa lähetettyä materiaalia. 3 HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY Syyskokouskutsu Sivu 1(1) Syyskokous 11.11.2010 Arvoisa Jäsenemme, Yhdistyksellämme on kunnia kutsua Teidät sääntömääräiseen syyskokoukseen. Aika Torstai 11.11.2010 klo 18.00 alkaen (Kahvitarjoilu alkaa klo 17.30) Paikka: Helsingin Väestösuojelumuseo, Siltavuorenranta 16 B, 00170 Helsinki. Kokouksessa käsitellään Yhdistyksemme sääntöjen edellyttämät syyskokousasiat sekä niiden muutosesitys (I muutoskäsittelykerta). Sääntömuutosesitys käsittää yhdistyksen sääntöjen 2§ muuttamisen kuuluvaksi seuraavasti: 2 § Yhdistyksen tarkoitus Yhdistyksen tarkoitus on: 1. toimia väestönsuojelun yhteisönä, 2. edistää ja kehittää omatoimista varautumista, jolla vaikutetaan yksityisten ihmisten, yritysten ja yhteisöjen valmiuksiin toimia normaali- ja poikkeusoloissa, 3. edistää ja kehittää humanitaarista toimintaa, pelastuskoiratoimintaa sekä väestönsuojelua 4. osallistua väestönsuojeluun sekä muuhun kotimaiseen ja kansainväliseen pelastuspalvelutoimintaan ihmisten ja omaisuuden pelastamiseksi, 5. edistää ja kehittää väestönsuojelun ja muun pelastuspalvelutoiminnan piirissä tapahtuvaa yhteistyötä sekä 6. vaalia osaltaan Helsingin väestönsuojelun perinteitä sekä ylläpitää ja kehittää Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen hallinnassa olevaa väestönsuojelumuseota. Nyt voimassa olevat säännöt on luettavissa yhdistyksen kotisivuilta: www.kolumbus/hvssy. Sääntömuutoksen tarkoitus on avustushakemuksia koskevien aloitteiden tukeminen. Kokouksen kuluessa on perinteinen kahvitarjoilu alkaen klo 17.30, jonka jälkeen Helpe Oy:n koulutuspäällikkö Viljami Vuorela esitelmöi Helpe Oy:n koulutuksesta. Sen jälkeen yhdistyksemme uunituoreen kultamitalistijaoksen Majka Borgström ja Virpi Nieminen kertovat jaoksensa toiminnasta. Tervetuloa vaikuttamaan yhdistyksen toimintaan. Ystävällisin terveisin Unto Lemmetty Puheenjohtaja Jakelu: Liitteet: Jäsenistö Syyskokouksen esityslista (muut kokousasiakirjat jaetaan kokouksessa) Osoite: Siltavuorenranta 16 B 00170 Helsinki 4 Puhelin: (09) 278 2018 Fax: (09) 278 2032 E-mail: [email protected] WWW www.kolumbus.fi/hvssy VSS-Etsi! 2/2010 HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY Esityslista Sivu 1(1) Syyskokous 11.11.2010 VSS-museo Aika: Torstai 11.11.2010 h 18.00 (kahvitarjoilu alkaa klo 17.30) Paikka: Helsingin Väestönsuojelumuseo, Siltavuorenranta 16 B, 0018 Helsinki 1. Kokouksen avaaminen 2. Kokouksen puheenjohtajan valitseminen 3. Kokouksen sihteerin valitseminen 4. Kahden pöytäkirjantarkastajan ja kahden ääntenlaskijan valitseminen, 5. Kokouksen osanottajien, laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen, 6. Esityslistan hyväksyminen, 7. Seuraavan vuoden toimintasuunnitelmasta päättäminen, 8. Päätetään puheenjohtajan ja muiden hallituksen jäsenten sekä tilintarkastajien palkkioista, 9. Jäsenmaksujen suuruudesta päättäminen, 10. Seuraavan vuoden talousarviosta päättäminen, 11. Hallituksen puheenjohtajan valitseminen joka toinen vuosi seuraavaksi kahden kalenterivuoden toimikaudeksi, 12. Päättäminen näiden sääntöjen 8 §:n asettamissa rajoissa hallituksen muiden jäsenten lukumäärästä, 13. Hallituksen muiden jäsenten valitseminen 3-5 erovuoroisen tilalle seuraavaksi kahden kalenterivuoden toimikaudeksi, 14. Yhden tilintarkastajan ja yhden varatilintarkastajan tai toiminnna tarkastajan valitseminen yhdistyksen seuraavan tilikauden tilejä ja hallintoa tarkastamaan, 15. Päätetään sääntöjen 2§ muutoksesta kokouskutsussa ilmaistulla tavalla (I käsittely). 16. Käsitellään muut hallitukselle sääntöjen puitteissa esitetyt asiat. 17. Merkitään tiedoksi huomionosoitukset ja ilmoitusasiat, 18. Kokouksen päättäminen Osoite: Siltavuorenranta 16 B 00170 Helsinki VSS-Etsi! 2/2010 Puhelin: (09) 278 2018 Fax: (09) 278 2032 E-mail: [email protected] WWW www.kolumbus.fi/hvssy 5 Pääkirjoitus Raimo Nikkilä Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n toiminta on jatkunut itsenäisenä jo lähes seitsemän vuosikymmenen ajan ja se on löytänyt oman tehtävänsä Helsingin pelastustoimen kentässä. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry toimii nyt aivan pääkaupungin keskustan tuntumassa. Näin ei ole ollut aina. Siitä on kulunut 42 vuotta kun tulin yhdistyksen toimintaan mukaan. Silloin yhdistyksen tsto sijaitsi Runeberginkatu 29 B ja koulutti Oksasenkadun ja Käenkujan suojissa Helsingin kaupungin virastojen suojelujohtajat ja talojen väestönsuojan hoitajat ja tutkiessani vanhoja arkistoja huomasin koulutettavien määrän vuositasolla nousseen tuhansiin. Jäseniäkin oli yhdistyksessä silloin toista tuhatta, parhaillaan yli kaksituhatta. Väestönsuojelu eli tuolloin uutta nousukauttaan sotiemme jälkeen. Liityin itsekin vaimoni Gretan kanssa v. 1974 jäseneksi Pakilan osastoon ja lohkosuoja sijaitsi Pakilan kirkon tuntumassa. Tultuani valituksi v.1980 6 piirin päälliköksi vapaaehtoispuolella ja pääpaikka oli Kustaan kartanon suojassa, ehdin toimia tehtävässä noin vuoden. Helsingin palolaitoksen v.1981 muutoksissa yhdistyksen lohkojen vapaaehtoinen toiminta lopetettiin. N. 30 vuotta on kulunut tuosta ajasta ja en ole ihan varma onko lohkoihin nimetty pelastustoimen puolesta kaikki lohkon päälliköt puhumattakaan alalohkoihin, lohkoja on n. 33 Helsingissä. Päätös väestönsuojelun ja palotoimen järjestötason yhdistymisestä tehtiin lopullisesti 1.4.1991. Tällöin perustettiin Helsingin Pelastuslaitos, joka sai osastokseen myös Helsingin Väestönsuojelukeskuksen. Yhdistyksen asema alkoi muotoutua v. 1992 lopulla kun yhdistys, neljätoista sopimuspalokuntaa ja Helsingin kaupunki perustivat Helsingin Pelastusliitto ry:n eli Helpen 3.12.1992. Yhdistykselle koitti kovat ajat kun kaupungin avustukset lakkasivat. Koulutustoiminnan siirryttyä Helsingin Pelastusliitto ry:lle oli yhdistyksellä lähes lakkautus edessä. Siirtyessäni eläkkeelle v. 1993 ja muuttaessani asumaan kantakaupunkiin, jäi enemmän aikaa harrastuksille, ja väestönsuojelu asettui etusijalle monivuotisen yhdistyksen jäsenyyden jälkeen ja viimeiset viisitoista vuotta ovat sujuneet todella nopeasti ja rattoisasti. Yhdistyksen 60v. Helsingin turvana -historiikki kertoo yhdistyksen vaiheet alkutaipaleelta v. 1941 aina museon perustamiseen asti v. 2000. Yhdistyksen toiminta jatkuu 2000-luvulla neuvotellun toimintatuen mahdollisuuksin hyväksi todetulla linjalla kohti turvallista tulevaisuutta, kouluttajana, tiedottajana VSS-Etsi -väestönsuojelulehtemme välityksellä ja museotoiminnan kehittämisellä, teemanäyttelyillä ja opastoiminnalla. 6 Tämän päivän väestönsuojelun tulevaisuus on kiinni monestakin tekijästä. Uuden lain tavoitteena on pelastuslain onnettomuuksien ehkäisyä, väestönsuojelujärjestelmää ja väestönsuojien rakentamista koskevien säännösten tarkistaminen. Hankkeessa selvitetään myös pelastustoimintaa ja pelastustoimen hallintojärjestelmää koskevien säännösten muutostarpeet ottaen erityisesti huomioon uudesta alueellisesta pelastustoimen järjestelmästä saadut kokemukset sekä valtion aluehallinnon uudistamisen linjaukset. Hallituksen esitys pelastuslain muuttamisesta on annettu eduskunnalle keväällä 2010 ja uudistetut säännökset saatetaan suunnitelmien mukaan voimaan vuoden 2011 alusta lukien. Hankkeen yhteydessä uudistetaan valtioneuvoston asetus pelastustoimesta sekä muun muassa väestönsuojien rakentamista sääteleviä ministeriön asetuksia. En puutu tässä kirjoituksessani enempää lainkäsittelyyn koska sitä käsitellään tässä lehtemme sivuilla monen asiantuntijan toimesta. Väestönsuojelun kannalta Suomessa lain hyväksyminen olisi toivottavaa ja uskon ja toivon hartaasti, että päättäjät eduskunnassa tämän ymmärtävät. Yhdistyksen 70 v. juhlavastaanotto pidetään Helsingin väestönsuojelumuseon tiloissa lauantaina 22.1.2011 klo 13.00–15.00, osoitteessa Siltavuorenranta 16 B kutsutilaisuutena, ja Iltajuhla vietetään Suomalaisella Klubilla klo 17.00–22.00 omakustannushintaan. Vielä muutama sana yhdistyksestä tiedottamiseen liittyen. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n perusasioista, yhdistyksen toiminnasta ja sen tarkoituksesta on tekeillä taskukokoon sopiva vihkonen. Vihkossa on keskitytty lähinnä ajankohtaiseen aineistoon yhdistyksestä ja siksi historian osuus on jäänyt vähemmäksi, mutta sitäkin vihkosta löytyy. Osittain uusitut netti-sivumme. Pääsivuiltamme löydät nyt kolme lipun kuvaa, joita klikkaamalla voi valita sivujen kieleksi suomen, ruotsin tai englannin. Lisäksi linkin kautta voit kopioida turvallisuustietoutta ja ajan tasalla olevaa tietoa väestönsuojelusta ja turvamääräyksistä. Sivut ovat osoitteessa www.kolumbus.fi/hvssy. Lämpimät kiitokset Väestönsuojelusäätiölle tuesta joka myötävaikutti netti-sivujemme uudistuksen. Kiitämme kuluneesta vuodesta ja hyvästä yhteistyöstä toivottaen Rauhallista ja Turvallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2011! VSS-Etsi! 2/2010 Puheenjohtajalta Unto Lemmetty Helsingin Väestönsuojeluyhdistys täyttää 70 vuotta vuonna 2011. Yhdistys perustettiin vanhalla ylioppilastalolla 31.1.1941 ja merkittiin yhdistysrekisteriin 11.03.1941. Kuluvaa vuotta pidämme kuitenkin ennakkoon historiamme juhlavuotena. Varsinaiset 70-vuotis juhlallisuudet ovat 22.01.2011 Helsingin väestönsuojelumuseolla osoitteessa Siltavuorenranta 16 B. Yhdistyksen 70-vuotiseen historiaan mahtuu sekä sotaa että rauhaa, mistä tarkemmin myöhemmin julkaistavassa historiikissamme. Kuluneen 70 vuoden aikana on väestönsuojelu saanut myös paljon sekä myönteistä että kielteistä kritiikkiä. Kielteisintä kirjoittelut olivat 70- ja 80-luvun vaihteessa, jolloin jopa muutamat lääkäritkin ilmaisivat mielipiteenään, ettei väestönsuojelusta eikä väestönsuojista ole mitään hyötyä mainiten mm. että suojelu on valheellista turvallisuutta. Pääsääntöisesti kuitenkin kannanotot ovat olleet ylipormestari Raimo Ilaskiven Helsinki-lehtikirjoituksen mukaisia 80-luvulla: väestönsuojelu suojaa, pelastaa ja auttaa. Pahimmat ongelma ovat väestönsuojelulain kanssa. Eli kuten apulaispelastustarkastaja Arto Virtalahti Pelastustieto lehdessä 3/93 toteaa Väestönsuojelulainsäädännön kiemuroista. Valmisteilla olevan pelastuslain valmistumisen esteeksi on tullut kannanotoillaan Ympäristöministeriö, vaikka mielestäni pelastuslainsäädäntö kuuluu Sisäasiainministeriön hallinnanalaan eikä Ympäristöministeriölle. Yhdistyksen 70-vuotishistorian aikana Suomessa on ollut väestönsuojalakeja seuraavasti: ensimmäinen laki (375/1939), toinen (438/1958), kolmas (304/1990), neljäs pelastustoimilaki 1.9.1999 osana väestösuojelulakia, ei muutoksia väestönsuojelulakiin; viides pelastuslaki ei muutoksia, kuudes valmisteilla oleva uusi pelastuslaki minkä pitäisi astua voimaan 2011. Muutamia mielipiteitäni uuden Pelastuslain valmistelusta. Edellisessä kirjoituksessani pohdin ”miksi Suomi rakentaa edelleen väestönsuojia 2010-luvulla”. Nyt paneudun ajatukseen, kestääkö suomalaisen virkamiehen kantti edelleen vaatia väestönsuojia rakennettavaksi. Mureneeko maanpuolustus ja suojien rakentaminen käsi kädessä. Tuhoammeko 50 vuoden aikana rakennetun 2 miljardin euron väestönsuojien verkoston. Mitä tapahtuu vanhojen väestönsuojien kunnossapidolle? VSS-Etsi! 2/2010 Väestönsuojien rakentaminen Suomenkielinen lausuntokierros päättyi vuoden vaihteessa. Ruotsinkielisille annettiin kaksi kuukautta lisäaikaa, koska käännös viivästyi aina vuoden 2009 lopulle saakka. Sisäasiainministeriöstä ei ole tihkunut minkäänlaisia tietoja siitä, mitä lausuntokierros toi tullessaan, vai odotetaanko ruotsinkielisiä vastauksia ja sitten vasta kommentoidaan mahdollisia muutoksia. Väestönsuojien velvoitteen raja on pysynyt vuoden verran samana. Yleinen velvoite on 800 neliömetriä ja teollisuuden, varastojen ja kokoontumisrakennusten rajaksi on muodostunut 1500 neliömetriä. Vanhojen suojien tarkastus Toinen mielenkiintoinen aihe on vanhojen väestönsuojien tarkastus ja kunnossapito uudessa pelastuslaissa. Nykyisin pelastusviranomaiset ovat huolehtineet väestönsuojien tarkastuksista palotarkastusten yhteydessä 10 vuoden välein. Palotarkastusten tekemistä ollaan siirtämässä harkinnanvaraiseksi, riskikartoituksen pohjalta tehtäväksi, jolloin myös suojien systemaattinen tarkastaminen jäänee pois. Pelastusviranomaisilla ei ole ollut nykyisinkään riittäviä resursseja tarkastusten tekemiseen. Väestönsuoja on suojan omistajan vastuulle kuuluva tila, jonka kunnon ylläpidosta omistajan tulisi huolehtia vastaavasti kuin muistakin kiinteistön tiloista ja laitteista osana kiinteistön normaalia huoltoa. Väestönsuojien tarkastaminen palotarkastusten yhteydessä on osaltaan vaikuttanut siihen, että rakennuksen omistajat ovat kokeneet väestönsuojan erillisiksi osiksi kiinteistön muista tiloista, eivätkä ole tiedostaneet vastuutaan sen kunnossapidosta osana kiinteistöä. Väestönsuojan kunnon varmistamiseksi olisi kuitenkin perusteltua tehdä määräajoin kuntoselvitys. Selvitys korvaisi nykyisin palotarkastajien tekemän tarkastuksen. Selvitys tehtäisiin 10 vuoden välein, kuten tarkastus nykyisin. Pelastusviranomaiset huolehtisivat valvonnasta tekemällä pistotarkastuksia. Tarkastusten kohdentamisesta päätettäisiin pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksessä. 7 Rakennusalan yhteinen tahto lopettaa väestönsuojien rakentaminen Ilmeisesti rakennusalan yrittäjät hakevat väestönsuojien rakentamisen lopettamisesta tai vähentämisestä lisäkatetta yrityksilleen. Mikäli väestönsuoja jätetään rakentamatta, kenen pussiin ne eurot sitten kilahtavat. Olisi mielenkiintoista kokeilla myytäisiinkö ilman väestönsuojaa rakennetun talon asunnot halvemmalla kuin viereisen talon, jossa on väestönsuoja. Ei ole paljon näkynyt mainoksia, että talossa on väestönsuoja. Suomen yrittäjät vaativat, että yritysten väestönsuojan velvoitteesta luovutaan kokonaan. Julkisyhteisöjen pitäisi rakentaa suojat. Samoin RAKLI ehdottaa, että väestönsuojat toteutetaan verovaroin. Samalla RAKLI on huolissaan pientaloalueiden asukkaiden suojauksesta. Tasapuolisuuden nimissä yhteiskunnan perusvelvoite on suojata kaikki kansalaiset tasapuolisesti riippumatta millaisessa kiinteistössä he asuvat. RAKLIN käsityksen mukaan voitaisiin koeluonteisesti lopettaa koko suojarakentaminen määräajaksi. Ellei tämäkään ole mahdollista, nostetaan velvoitteen rajoja asuinrakennuksissa 2000 neliömetriin ja muissa 5000 neliömetriin. Rakennusteollisuus on RAKLIN kanssa samoilla linjoilla, väestönsuojat tehdään verovaroin. ONNITTELUT Ympäristöministeriö vaatii myös lopettamaan koko suojien rakentamisen. Ympäristöministeriön mielestä uhkakuvat ovat muuttuneet siten, ettei Suomi tarvitse enää lisää väestönsuojia. Tämähän tarkoittaa sitä, että uusien kerrostalojen asukkaat jäisivät aina ilman väestönsuojia. Vaikka Helsingin kaupungissa on yhtä paljon suojapaikkoja kuin asukkaita, ei uusia taloja voida jättää ilman väestönsuojaa, jos halutaan suojata koko väestö. Ylimääräiset suojapaikat on tarkoitettu työssä kävijöille. Rakennustarkastusyhdistys ja ympäristöministeriö halusivat väestönsuojien vapautukset itselleen. Onko kyse vallasta vai aidosta asiakkaiden palvelusta. Mikä on sisäasiainministeriön virkamiesten vastaus rakentajille Saa nähdä taipuuko sisäasiainministeriö rakentajien vaatimuksiin, voittaako ympäristöministeriö kisan. Itse uskon ja toivon, että Kirkkokadulta löytyy ryhdikkyyttä, osaamista ja turvallisuushakuisuutta riittämiin. Meillä on yli 50 vuoden kokemus koko kansan suojaamisesta ja sillä on saatu kansalaisten ja miksei myös rakentajien luottamus. Toisaalta vähän pelottaa, tänään raha ratkaisee melkein kaiken ja jopa moraali on myynnissä. ANSIOMERKIT 25.3. 30.9. Kunniapuheenjohtaja Kauppaneuvos NilsElfing85v 17.4. Kari Vallin 70 v 20.4. Veijo Toivonen 60 v 19.5. RaimoBerkan80v 24.6. RainerAlho75v 17.9. Tammisalon VPK 70 v 28.8. HEPeKo40v Sisäministeriön I lk 14.9 Anne Soidinniemi Helsinginkaupunginpelastuslaitoksen hopeinen VSS-mitali ja rintaneula 14.9 MajkaBorgström,HEPeKo Helsinginkaupunginpelastuslaitoksen pronssinen VSS-mitali ja rintaneula 14.9. AnuHaveri,HEPeKo Helsinginkaupunginpelastuslaitoksen pronssinen VSS-mitali ja rintaneula 14.9 JukkaLehtiranta,HEPeKo Helsinginkaupunginpelastuslaitoksen pronssinen VSS-mitali ja rintaneula 14.9 MarkkuSuominen,HEPeKo Helsinginkaupunginpelastuslaitoksen pronssinen VSS-mitali ja rintaneula 31.10. IrjaLalli85v 8 VeijoToivonen VSS-Etsi! 2/2010 HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY HELSINGFORS BEFOLKNINGSSKYDDSFÖRENING RF Siltavuorenranta 16 B 00170 Helsinki p. (09) 278 2018 (09) 278 Siltavuorenranta 16 B, 00170 Helsinki, p. (09)faksi 278 2018, faksi2032 (09) 278 2032 e-mail [email protected]@kolumbus.fi www.kolumbus.fi/hvssy päivitetty 2.2.2010 www.kolumbus.fi/hvssy _ _ ______________ MATERIAALIMYYNTI JÄSENILLE, JÄSEN AS. Oy:lle JA YRITYSJÄSENILLE VÄESTÖNSUOJELUMUSEO SILTAVUORENRANTA 16 B, AUKI LA KLO 10-14.00 Avaruuslakana pakattuna pussiin Lämpöpeite (peitteeksi tai alustaksi) 14 € 5€ Sammutuspeite 120 x 180 cm 18 € Matka-murtopalovaroitin 26 € Pelastautumispakkaus (Survival Kit) Pelastautumishuppu Duran (pelkkä huppu) 231 € 120 € EA-laukku keskikoko 60 € EA-laukku pieni 22 € Jauhesammutin 2 kg Jauhesammutin 6 kg Jauhesammutin 12 kg Nestesammutin 6 L Sammutinkaappi K35171 47 € 61 € 111 € 72 € 100 € Palovaroitin ICAS single Lithum (IIR-SLi) (ionis.) 33 € HVSSY ry:n historiikki 10 € MAGLITE M2A016CM2 taskulamppu 21 € Suojanaamari PROMASK kokonaamari vaihtosuodatin (ABEK-P3 Folio) 96 € 28 € Talosuojelumateriaalin määrävahvuus kahdelle (AB-PAKKI) 393 € Talosuojelumateriaalin määrävahvuus (AB + S -PAKKI) 695 € Säteilymittari RDS-30 581 € Säteilymittari DGM - Turva 547 € Suojelujohdon ja -henkilöstön perusliivit 43 € Palovaroitin Nordic Premium 16 € Rahti pääkaupunkiseudulla: 0-20 kg 18 € Rahti pääkaupunkiseudun ulkopuolelle 20-100 kg 26 € Maksuehtomme: 14 pv netto, toimitusehto: vapaasti varastostamme MUISTA MYÖS HUOMIOIDA VÄESTÖNSUOJELUMATERIAALISI VANHENEMINEN! Tervetuloa ostoksille! Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry Helsingin väestönsuojelumuseo Materiaalimyynti Unto Lemmetty 050 571 1520 ja Raimo Nikkilä 0400 503 944 VSS-Etsi! 2/2010 9 HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY KOULUTUSKALENTERI 2010 Koulutuspaikka Helsingin väestönsuojelumuseo, Siltavuorenranta 16 B, 00170 Helsinki, ellei toisin mainita. Kouttajat: suojanhoitajankurssit ja viestiliikennekurssit Antti-Jussi Salmenlinna ja lukiolaisten suomen- ja ruotsinkieliset turvakurssit Anne Nikkilä-Soidinniemi ja Jukka-Petri Nieminen. No Kurssi Pvm Klo Paikka 1 1.1 1.2 1.3 Suojanhoitajan kurssi Suojanhoitajan kurssi 1. päivä Suojanhoitajan kurssi 2. päivä Suojanhoitajan kurssi 1. päivä Suojanhoitajan kurssi 2. päivä 05.10.2010 07.10.2010 varaus ” 18 - 21 17.30 – 20.30 18 - 21 17.30 – 20.30 HELPE Lääkärikatu 3 Olavinkatu 1 A suoja HELPE Lääkärikatu 3 Olavinkatu 1 A suoja 2 2.1 2.2 2.3 4.3 Lukiolaisten turvakurssin väestönsuojeluosio MPK – Ruotsinkieliset MPK – Ruotsinkieliset MPK – Kanta – Hki MPK – Vantaa ja Itä-Hki piiri 27.09.2010 29.09.2010 19.10.2010 21.10.2010 16-18 16-18 16-18 16-18 Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo 3 3.1 3.2. 3.3 Jäsenkoulutus 2010 Ensi-apu I kurssit pnä Ensi-apu II kurssit pnä Turvastartti stadilaisten turvaksi 30.10.2010 31.10.2010 2.10.2010 9.00-16.30 9.00-16.30 12-15 Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Lääkärinkatu 3 Helpen pysäköintialue 4 4.1 4.2 4.3 4.4 Valistus ryhmille museo käynnin yhteydessä v. 2010 Pihlajiston Kiinteistöt Oy (28) to 09.09.2010 VHPY ti 28.09.2010 VHPY ti 26.10.2010 VHPY to 25.11.2010 14.0018.3018.3018.30- Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Helsingin Väestönsuojelumuseo on avoinna klo 10–14 kevät- ja syyskausilauantaisin ja ryhmille ja kouluille sopimuksen mukaan. Ilmoittautumiset 15.11.2010 mennessä Greta Nikkilä p. 040 7228 120 tai 09 6222 602 10 VSS-Etsi! 2/2010 - Stadin turvaksi - Helsingin Pelastusliitto kouluttaa, neuvoo ja koordinoi yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa taloyhtiöiden turvallisuuskoulutus palokuntakoulutus järjestötoiminta turvallisuusviestintä Lääkärinkatu 3, 00250 Helsinki, puh. (09) 477 0810, www.helpe.fi VSS-Etsi! 2/2010 11 Pelastusylijohtaja Pentti Partanen VÄESTÖNSUOJELUN MERKITYS ENNEN JA NYT Suomessa väestönsuojelutoiminnan lasketaan käynnistyneen vuonna 1927 Suomen Kaasupuolustusyhdistyksen perustamisella. Yhdistyksen nimi muuttui eräiden vaiheiden jälkeen Suomen Väestönsuojelujärjestöksi. Järjestö yhdistyi 1990-luvun alussa Suomen Palontorjuntaliiton kanssa nykyiseksi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöksi. Lait, organisaatiot ja toimintaympäristö ovat vuosien myötä muuttuneet, mutta väestönsuojelun ydin on säilynyt aina ajankohtaisena. Vuonna 1999 kumottu väestönsuojelulaki määritteli väestönsuojelun tarkoitukseksi väestön ja omaisuuden suojaamisen sodan tai muiden siihen verrattavien olosuhteiden aiheuttamilta tuhoilta sekä niiden vahinkojen rajoittamisen ja niiden seurausten lieventämisen. Nykyisin väestönsuojelun lainsäädännöllinen perusta sisältyy pelastuslakiin. Väestönsuojelun merkitys on eri aikoina näkynyt eri tavoin. Ennen sotia väestönsuojelu perustui pääosin vapaaehtoistyöhön. Ensimmäinen väestönsuojelulakimmehan säädettiin vasta 1939 vähän ennen Talvisodan syttymistä. Noin kymmenessä vuodessa oli saatu aikaan hämmästyttävän paljon. Saavutetuilla sekä aineellisilla että henkisillä valmiuksilla oli varmasti huomattava merkitys sille, miten siviiliväestömme selviytyi sodan koettelemuksista. Sotien aika oli väestönsuojelulle kova testi mutta myös vahva näyttö. Laajoista pommituksista huolimatta siviiliväestön menetykset jäivät noin 2 000 kuolleeseen, mikä on varsin pieni luku verrattuna useimpiin muihin sodassa mukana olleisiin ja pommituksista sekä muista taistelutoimista kärsineisiin maihin. Tämä oli suurelta osin väestönsuojelutoimien ansiota. Sotien jälkeen seurasi yli kymmenvuotinen hiljaiselon kausi. Väestönsuojelu kuten muutkin maanpuolustukseen ja poikkeusoloihin liittyvät tehtävät hoidettiin hyvin suppeasti minimitasolla. Tänä aikana erityisen tärkeää oli, että Suomen Väestönsuojelujärjestön toiminta jatkui, joskin sekin hyvin vaatimattomana. 12 Kylmä sota ja ydinsodan uhka johtivat siihen, että 1950-luvun lopulla väestönsuojelua katsottiin jälleen tarvittavan. Uusi väestönsuojelulaki tuli voimaan vuonna 1959 ja alkoi vahvan viranomaisjohtoisen kehityksen kausi. Väestönsuojia alettiin rakentaa systemaattisesti, organisaatioita ja toimintaa suunniteltiin, henkilöstöä nimettiin poikkeusolojen tehtäviin, kehitettiin valvonta- ja hälytysjärjestelmiä ja järjestettiin harjoituksia. Väestönsuojelun nimissä hoidettiin myös yleisemmin yhteiskunnan varautumista poikkeusoloihin. Valtioneuvosto linjasi vuonna 1973, että poikkeusolojen väestönsuojelu ja varautumistehtävät yleisemminkin pohjataan viranomaisten ja muiden toimijoiden normaaliolojen organisaatioihin ja vastuunjakoon. Kuitenkin vasta vuoden 1991 valmiuslailla poikkeusoloihin varautuminen säädettiin selkeästi kaikkea julkista hallintoa koskevaksi velvoitteeksi. Olemme Suomessa saaneet nauttia rauhallisista oloista pitkään, mutta valmiudesta on silti pidettävä huolta. Nykyisin väestönsuojelu on osa pelastustointa ja liittyy saumattomasti muuhun yhteiskunnan turvallisuustyöhön. Väestön suojaamisen osaamista ja materiaalisia valmiuksia tarvitaan myös normaaliolojen suuronnettomuuksissa ja muissa vakavissa häiriötilanteissa. Siviilikriisinhallinnassa ja kansainvälisessä pelastustoiminnassa kykenemme antamaan apua myös muille kansoille, kun omat valmiutemme ovat hyvällä tasolla. Uusittavana olevalla pelastuslailla pyrimme saamaan väestönsuojelun järjestelyt vastaamaan nykyistä paremmin tämän päivän ja tulevien aikojen vaatimuksia. Järjestöillä ja vapaaehtoistyöllä on aina ollut suuri merkitys väestönsuojelutehtävissä. Käynnistyihän väestönsuojelumme nimenomaan vapaaehtoisvoimin. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöllä ja sen edeltäjillä jäsenyhdistyksineen on ollut tärkeä rooli erityisesti omatoimisen varautumisen koulutuksessa sekä väestönsuojelun valistustehtävissä. VSS-Etsi! 2/2010 Pelastuskomentaja Kari Lehtokangas PELASTUSLAITOS ARJEN TURVALLISUUDESSA Helsingin kaupungille turvallisuus on kautta historian ollut tärkeä asia. Ehkäpä juuri koko Suomen ja tätä kautta myös Helsingin historian moninaiset vaiheet ovat opettaneet välillä kovinkin keinoin ymmärtämään kuinka tärkeää yhteiskunnan eri toimintojen ja kehittymisen kannalta ovat turvalliset elinolosuhteet. Luonnollista on, että menneinä aikoina yhteiskuntaa uhkaavat vaaratekijät olivat monelta osin toisenlaiset kuin tämän päivän yhteiskunnan uhkatekijät ovat. Aikaisemmin erityisesti tulen vaara ja sitä kautta sekä ihmisten että omaisuuden menetykset olivat hyvin ilmeisiä ja korkealle arvoitettuja uhkia. Näin ollen on varsin ymmärrettävää, että pelastuslaitos oli ensimmäinen kaupungin perustama virasto 150 vuotta sitten. Helsingissä samanlainen myönteinen ja arvostava suhtautuminen turvallisuuteen on jatkunut koko tuon 150-vuotisen pelastuslaitoksen toimintahistorian ajan. Tänä päivänä turvallisuuden käsite ja kaupungin turvallisuus muodostuu luonnollisesti useiden eri viranomaisten yhteistyön tuloksena. Pelastuslaitos on kuitenkin kaupungin isoksi muodostuneessa organisaatiossa keskeinen turvallisuustoimija. keskustelun alaisena olleesta tärkeästä osatekijästä on väestönsuojelujärjestelyt ja niiden tulevaisuus. Parhaillaankin Eduskunnan käsittelyssä olevassa uudessa pelastuslaissa on juuri väestönsuojeluun liittyvät asiat nousseet laajemmankin keskustelun kuin vain pelastustoimen piirissä työskentelevien puheenaiheeksi. Suomalaista keskustelua väestönsuojelusta vaikeuttaa nähdäkseni kaksi asiaa. Ensimmäinen näistä on Suomen historian kautta väestönsuojeluun käsitteenä liitettävät voimakkaat muistikuvat ja toisaalta suomen kielen vaikeus löytää tilalle parempaakaan juuri tätä pelastustoimen yhtä toimintaa koskevaa sanaa. Kansainvälisessä käytännössä esimerkiksi englannin kielessä tilanne on huomattavasti helpompi. Hyvin usein jää huomaamatta pelastuslaitoksen erityinen vahvuus muuhun yhteiskuntaan verrattuna. Tämä vahvuus on jatkuva ympärivuorokautinen valmius ja siihen liittyvä nopean toiminnan käynnistämismahdollisuus. Helsingin kaupungin 40 000 työntekijän joukosta vain pelastuslaitoksella on mahdollisuus minä vuorokauden aikana tahansa aloittaa toimenpiteet normaaliolotilojen palauttamiseksi. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pelastuslaitos yksinään hallitsisi kaikki esiin tulevat tilanteet, mutta se tarkoittaa sitä, että meillä on mahdollisuus ja taito käynnistää tarvittavat toimenpiteet ja hyvin suunnitellulla järjestelmällä hankkia kunkin operaation tarvitsemat erikoisosaajat ja voimavarat. Kun tähän lisäksi yhdistetään pelastuslaitoksen monipuolinen toimenkuva alkaen ennaltaehkäisevästä työstä valistuksen ja neuvonnan kautta kohti pahimpien uhkien edellyttämiä järjestelyjä, on kaupungilla aina käytettävissään luotettava turvallisuustoimija. Pelastustoimen näkökulmasta yhteistyö muiden viranomaisten kanssa on kokonaisturvallisuuden luomisessa välttämätön ja keskeinen asia. Tiedämme kaikki, että suomalainen tapa hoitaa eri viranomaisten kanssa yhteistyössä asioita on eurooppalaisessakin mittasuhteessa poikkeuksellista. Harjoitettu yhteistyö on edistyksellistä ja esimerkkinä myös muille yhteiskunnan eri toimialoille. Vain edelleen kehittämällä tätä yhteistyötä ja sitä kautta saatavaa yhteistä resurssihyvää voimme taata myös tulevaisuudessa jokaiselle helsinkiläiselle turvallisen ja rauhallisen elinympäristön. Kokonaisturvallisuuden syntymiseen myös kolmannella sektorilla on tärkeä merkitys. Ilman vapaaehtoisia toimijoita, ilman tehokasta ja järjestäytynyttä yhdistystoimintaa moni asia jää joko hoitamatta tai unholaan. Näin ollen Helsingin pelastuslaitos sekä arvostaa että kunnioittaa sitä pitkäjänteistä työtä, jota alallamme toimivat eri yhdistykset ja järjestöt vuodesta toiseen väsymättä tekevät. Väestönsuojelun osalta sanansaattajia tarvitaan lisää, ei pelkästään tänä päivänä vaan myös tulevaisuudessa. Toivotan juhlivalle yhdistykselle runsain mitoin onnea ja samalla kiitän erinomaisesta pitkäaikaisesta kansalaisten hyväksi tehdystä työstä. Pelastustoimi on koko maassa viimeisen 15 vuoden aikana ollut kovassa etunojassa ja liikkeessä kohti uudistuneita menetelmiä ja käytäntöjä. Samassa yhteydessä on tietysti jouduttu miettimään, miten vanhat hyväksi koetellut menetelmät tai järjestelmät voidaan uudistaa nykypäivän vaatimuksia vastaaviksi. Hyvänä esimerkkinä kovan VSS-Etsi! 2/2010 Mainitsemaani väestönsuojeluun sanana liittyvät vaikeudet eivät kuitenkaan ole poistaneet sitä tosiasiaa, että väestönsuojeluun sinänsä luettavat asiat koetaan edelleen poikkeusolojen osalta keskeisinä ja tarpeellisina asioina. Kyseessä on siis lähinnä tapa, jolla nyky-yhteiskunta pystyy parhaiten käsittelemään näiden asioiden kokonaisuutta. Toivon että tämä työ jatkuu vahvana myös tästä eteenpäin. 13 Toimitusjohtaja Ilkka Kianto, Helsingin Pelastusliitto HELPE VÄESTÖNSUOJELUN EDISTÄJÄNÄ 1992-2010 Helsingin Pelastusliitto on kerinnyt vaikuttaa vain vajaan kolmasosan Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen 70-vuotiseen historiaan. Alku oli hankala, mutta nyt juhlavuonna työnjakomme on selvä ja toimintamme vireää yhteistuumin. 1.Väestönsuojelunuusiorganisointi Helsingissä1992 Suomen Palontorjuntaliitto ja Suomen Väestönsuojelujärjestö yhtyivät vuoden 2003 alusta nykyiseksi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöksi SPEK. Valtakunnan väestönsuojelun uudesta organisoinnista 1992-93 seurasi väistämättä myös alueellinen uudistus. Uudellamaalla alueellinen yhdistyminen ei sujunutkaan kuitenkaan kuten muualla. Tässä saumassa Helsingin kaupunki teki pelastuskomentaja Rainer Alhon johdolla päätöksen irrota muusta Uudestamaasta ja keskittää tukensa vain Helsingin alueella toimivalle perustettavalle Helsingin Pelastusliitolle. Näin Helsingin Palokuntapiiri 14 vpk:n yhteenliittymänä ja Helsingin Väestönsuojeluyhdistys olivat pakkoliiton edessä päärahoittajan toivomuksesta. 01.12.2002 perustettiin sitten Helsingin Pelastusliitto ry HELPE, jonka ensimmäisenä vs toiminnanjohtajana oli HVSSY:n koulutussuunnittelija Paula Starck. Liiton ensimmäisen vuoden Paula luotsasi kera HVSSY:n 8 hengen henkilöstön. Kun HVSSY:n henkilöstö siirtyi eläkkeelle 2004 alusta, ei HELPEen jäänyt enää ketään vetämään uutta liittoa. Maaliskuussa 2004 valittiin HELPElle ensimmäinen päätoiminen toiminnanjohtaja Ilkka Kianto. Aluksi väestönsuojeluväki tunsi epäluuloa Suomen Palontorjuntaliiton entisen koulutuspäällikön tuloa liiton johtoon. Epäiltiin väestönsuojelun jäävän varjoon. Ja tarkkana oli oltavakin, kun uusi HELPE jotain tiedotti… sekä palokunta- että vssväki taisi mitata oikein mittanauhalla, että tekstiä oli tasapuolisesti. Mutta yhteinen toiminta uudessa liitossa koitui sekä väestönsuojeluväen, että paloväen hyödyksi. Aikaisemmin HVSSY:ssä toteutettu talosuojeluväen koulutus siirtyi nyt HELPElle, mutta väestönsuojanhoitajien koulutuksessa HVSSY oli edelleen mukana tiiviisti. 2. Suojakokeet 1997-2007 HELPEn johtamat suojakokeet vuosina 1997, 2000 ja 2007 ylittivät valtakunnallisen uutiskynnyksen ja olivat niin väestönsuojeluväen kuin asiaan innostuneen vpk-väenkin talkoon voimanponnistus. Suojakokeista tehtiin kaikista tutkimukset, jotka julkaistiin kirjojen muodossa. Viimeisen kokeen 2007 kirja julkaistiin yhdessä keskusjärjestön SPEK:n kanssa. Näistä kokeista HELPE ja HVSSY sai 14 VSS-Etsi! 2/2010 mainiota materiaalia arkipäivän koulutuksensa tueksi. Suojakokeiluja oli HVSSY kiitettävästi tukemassa Unto Lemmetyn johdolla. 3.Vss2005-projektiväestönsuojelunuudesta koulutusjärjestelmästä Väestönsuojeluväen rekryrointi ja uuden sekä vanhan väen koulutusjärjestelmä oli avainkysymys jo vuoden 1997-98 projektissa. Vss-peruskurssin opetussuunnitelma ja kokeilukurssi saatiin aikaan, mutta itse projekti jäi voimavarojen puutteessa 2000-luvulle. Vasta vuonna 2005 yhdessä Raimo Nikkilän kanssa perustettiin projekti nimeltä ”Vss-2005” edellisen hankkeen jatkoksi. Tällä projektilla oli tarkoituksena aikaansaada väestönsuojeluväelle samantyyppinen perus- ja täydennyskurssien ”putki” kuin oli jo parikymmentä vuotta ollut palokuntapuolella. Kunniahimoiseen projektiin liitettiin myös kurssimerkit, asut jne. Konkreettisena tuloksena saatiin aikaan ns väestönsuojelun peruskurssi. Vuonna 2006 koko projekti siirrettiin SPEK:n jatkettavaksi, valtakunnallinen tavoitehan oli jo alun perin. SPEK jatkoi hanketta saaden aikaan virallisen Väestönsuojelun ja varautumisen peruskurssin. Em. kurssi otettiin käyttöön yhteiskurssina Maanpuolustuskoulutuksen ja pelastuskoirasektorinkin kanssa. Projekti sai siis kymmenen vuoden aikana kolmessa muodossa merkittävää aikaan, mutta itse uusi koulutusjärjestelmä merkkeineen on edelleen auki. 4.VäestönsuojelunavainhenkilötHELPEn luottamustehtävissä: Heti alusta lähtien HELPEn hallitukseen on kuulunut 2 HVSSY:n edustajaa. Näinä edustajina ovat olleet mm. Anneli Salo, Greta Nikkilä, Raimo Nikkilä, Tapio Mäkinen, Tapio Mäkelä ja Unto Lemmetty. Tapio Mäkelä jopa vuonna 2003 HELPEn puheenjohtajana. HELPEn varapuheenjohtajina ovat toimineet Raimo Nikkilä ja Unto Lemmetty. Unto toimii tässä tehtävässä edelleenkin. HELPEn neuvottelukunta syntyi, kun HVSSY yhdisti siihen omansa. Kauppaneuvos Nils Elving johti neuvottelukuntaa alussa ja hänen jälkeensä DE Göran Åhman vuosikymmenen ajan. Göran Åhman nimettiinkin vuonna 2009 neuvottelukunnan kunniapuheenjohtajaksi. Sekä Nils, että Göran ovat tehneet pitkän ansiokkaan päivätyön myös väestönsuojelun saralla. Väestönsuojelu on siis ollut merkittävässä asemassa HELPEn luottamusjohdossa. Valiokuntatasolla on HVSSY:n koulutuspäällikkö Arto Aremo toiminut hyvässä yhteistoiminnassa HELPEn koulutussektorin kanssa. Väestönsuojelunaiset ovat muodostaneet yhdessä palokuntanaisten kanssa HELPEn naistyövaliokunnan. Valiokunnan varapuheenjohtajana on toiminut Paula Starck. VSS-Etsi! 2/2010 HELPE voi todella olla kiitollinen saamastaan henkilötuesta toiminnalleen. 5.VäestönsuojelunaikaansaannoksiaStadissa HELPE on ollut ensimmäinen liitto ja todennäköisesti vieläkin ainut, missä vapaaehtoisten palokuntien jäsenet ovat kouluttaneet väestönsuojelua. Alusta lähtien organisoitiin talojen väestönsuojan hoitajien peruskoulutus HELPEn jäsenyhdistyksien kouluttajien ja tilojenkin kautta. Alan oppikirjat olivat vanhentuneita, eikä keskusliitto aluksi saanut uusia aikaan. HELPE teki oman ”Stadin talosuojelu” kirjansa. Kirjasta tulikin suosittu alan oppikirja laajemmaltikin kuin HELPEn kursseilla. Myöhemmin SPEK teki tämän teoksen pohjalta valtakunnallisen uuden kirjan. Talosuojelukilpailu oli vuonna 2008 uusi väestönsuojelun innovaatio Helsingissä. Kymmenkunta taloyhtiötä kisaili HELPEssä talosuojelun tietoudessa ja suojelutaidoissa. Stadin Turvastartti- tapahtuma oli 02.10.2010 jatkoa tälle hankkeelle ja onnistui hyvin Lääkärinkadun pysäköintipaikalla. Väestönsuojeluväen talkoopanos, esittelypiste ja pelastuskoiraosaston näytökset olivat tapahtuman mainiota antia. 6.VisioitaHVSSY:njaHELPEntulevastayhteistoiminnasta SPEK on kymmenen vuoden ajan suunnitellut fuusioida itsenäiset alueliitot keskusjärjestön osaksi. Nämä hankkeet johtivat 4 pelastusliiton siirtymiseen SPEK:n alueyksiköiksi vuonna 2007. Nämä liitot olivat Lappi, Oulu, Pohjanmaa ja Etelä-Savo. Itsenäisiä pelastusliittoja on 9. Tämä fuusio-hanke on nyt lopetettu ja alueverkostuminen tehdään toimintojen pohjalta. HELPElle oli alusta alkaen selvää, että fuusiohankkeet eivät onnistu Helsingin kohdalla. Ensinnäkin väestönsuojelun mandaatti oli vuosikymmenen hukassa SPEK:n valtakunnallisessa toiminnassa. HELPEssä väestönsuojelun merkitys on ollut tunnustettu, eikä ole jäänyt palotoimen varjoon. Fuusiossa tämä olisi ollut ilmeisestä. Toiseksi Helsingin kaupungin avustus on ollut tarkoitettu vain Helsingin kaupungin alueella olevaan toimintaan, eikä hevillä siirtyne isommalle alueelle. Kolmanneksi on tietysti myös Stadin vapaaehtoisten palokuntien asema, joka omassa liitossaan on esimerkiksi taannut Suomen parhaan kursseille pääsyn. Näin ollen Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen ja Helsingin Pelastusliiton yhteistoiminta tulee varmasti vielä 2010-luvullakin tiivistymään ja hyödyntämään molempia, sekä säteilemään koko maahan väestönsuojelun tärkeyttä ja huomioonottamista. HELPE onnittelee juhlivaa Stadin omatoimisen väestönsuojelun väkeä! 15 Karim Peltonen, varautumisjohtaja 1.11. alkaen, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Varautumisen ja väestönsuojelun ajankohtaista SPEKissä Kuluva vuosi on varautumisen alalla ollut huomattavan vilkas ja monet eri tapahtumat ovat jälleen osoittaneet sen, ettei yhteiskunnan toimivuutta vaarantavia häiriöitä tarvitse hakea kaukaa. Viime vuonna meitä kuritettiin taloudellisella taantumalla ja sikainfluenssalla. Tänä vuonna taas talven lumi ja pakkanen sotkivat laajasti julkista ja muuta liikennettä Etelä-Suomessa, tulvavaaraa jännitettiin kevään kynnyksellä ja tuhkapilvi lamautti koko Euroopan lentoliikenteen. Kevät huipentui lopulta Kreikan kriisiin ja sen euroalueen talouden ja vakauden ylle heittämiin varjoihin. Kesällä sitten iskivät myrskyt. Eniten tuhoutui metsää, mutta useat taloudet jäivät myös joksikin aikaa ilman sähköä ja tietoliikenneyhteyksiä. Vaikka mikään vuoden tapahtumista ei lopultakaan ole suoranaisesti uhannut terveyttämme, yhteiskunnan turvallisuutta tai itsenäisyyttä, ovat nämä mukavuushäiriöt kouriintuntuva osoitus siitä, minkälaisten toimintojen ja niiden keskinäisriippuvuuden varaan moderni elämäntapamme rakentuu ja minkälaisille tekijöille se on altis. Yhteiskunta tuskin on sen vaarallisempi kuin aikaisemmin, mutta uudella tapaa altis ja häiriöherkkä. Korkea elintaso ja tehokas viestintä ovat myös nostaneet väestön odotuksia, ja usein pienetkin häiriöt koetaan suurina uhkina. Mediallakin on toki tässä osuutensa ja sensaatiohakuinen uutisointi lisää osaltaan hämmennystä. Uusien uhkien myötä yhteiskunnan varautuminen on muuttunut huomattavasti laaja-alaisemmaksi ja monipuolisemmaksi. Kun kylmän sodan aikana sotilaalliset uhkat olivat keskeinen varautumisen kohde, on niiden rinnalle nostettu viimeisten noin kymmenen vuoden aikana koko joukko uusia, alkaen luonnononnettomuuksista terrorismiin ja tietoverkkohäiriöihin. Samalla turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on saanut täydentäjän yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen strategiasta (YETTS), mikä valtioneuvoston periaatepäätöksenä ohjaa eri hallinnonalojen varautumista. SPEK on mukana tällä hetkellä käynnissä olevassa YETTS:n päivitystyössä kansalaisjärjestöjen edustajana. Päivityksen yksi tavoite on nykyistä paremmin saada näkyviin kansalaisjärjestöjen, kuntien ja elinkeinoelämän rooli yhteiskunnan varautumisessa. Kansalaisjärjestöjen rooli viranomaistoiminnan tukena ja täydentäjänä ei ole itsestäänselvyys ja vaatii jatkuvaa kehittämistä. Ilman harrastusta vapaaehtoisten resurs16 seja ei ole olemassa. Kiinnostus voi kuitenkin hälventyä, jos työtä ei arvosteta tai sen merkitystä tunnusteta. Selvää kuitenkin on, että ilman kansalaisjärjestöjen panosta yhteiskunnan varautuminen olisi toisella tasolla kuin nyt. Kunnilla varautumisen haasteet ovat huomattavat. Kuntien varassa lepää suurin osa hyvinvointipalveluistamme eikä kriisin tarvitse olla laaja-alainen kun yhden tai useamman kunnan ja sen asukkaiden hyvinvointi on vaarassa. Kunnat kuitenkin painivat taloudellisten ongelmien kanssa eikä varautuminen uhkiin välttämättä ole se tässä päivässä eniten painava asia. Elinkeinoelämän rooli on viime aikoina kasvanut siitä, mitä ehkä oletamme sen joskus olleen. Yritykset huolehtivat yhä merkittävämmässä määrin hyvinvointipalveluista tai niitä tukevien järjestelmien ja palveluiden tuottamisesta. Perinteisillä huoltovarmuuskriittisillä aloilla varautumisesta on huolehdittu hyvin, mutta yhä merkittävämmässä määrin tämä jako ”kriittisiin” ja ”ei-kriittisiin” yrityksiin on häviämässä. Elinkeinoelämä perustuu mitä suurimmassa määrin verkostoihin, joissa pienilläkin ja näennäisesti vähemmän merkityksellisillä yrityksillä voi olla avainrooli toimintojen varmistamisessa. Haasteena onkin saada kaikki yritykset tiedostamaan varautumisvelvoitteensa ja kiinnostumaan toimintansa jatkuvuuden turvaamisesta niin arkipäivän onnettomuuksien kuin vakavampien häiriötilanteiden varalta. Jo yksistään arjen turvallisuudesta huolehtiminen voi parantaa tilannetta olennaisesti. SPEK:ille ja koko SPEK-ryhmälle varautumisen toimintaympäristön muutokset tarjoavat monia mahdollisuuksia. Perinteinen omatoimisen varautumisen koulutus on ja tulee olemaan merkittävässä roolissa, mutta tarvitsee rinnalle panostusta yrityskoulutuksen sekä kuntien varautumisen tukemisen kehittämiseen. Käynnissä onkin omatoimisen varautumisen koulutusjärjestelmän uudistus, jolla katetaan niin taloyhtiöiden kuin yritysten koulutus. Tavoitteena on päivittää koulutusaineistojen sisältö vastaamaan paremmin tämän hetken uhkia ja vaatimuksia, yhdenmukaistaa koulutuksen rakennetta ja eri kurssien keskinäistä vertailtavuutta sekä tuoda koulutustarjontaan nousujohteisuutta. Kuntien tukemista koskevat linjaukset on kirjattu SPEKryhmän viisivuotiseen toimintasuunnitelmaan. Kuntien tukeminen on perusteltua myös yksittäisten kansalaisVSS-Etsi! 2/2010 ten hyvinvoinnin kannalta. Tukemalla kuntia, edistämme myös yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuutta häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Koulutuksen ohessa ja erityisesti sen tueksi tarvitaan tutkimusta ja tiedontuotantoa. Vaikka uhkia onkin laajasti tarkasteltu YETT-strategiassa, ei niiden vaikutuksia omatoimisen varautumiseen ole juurikaan selvitetty. Tietoa tarvitaan myös yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseksi. Kansalaisten odotusten ja käsitysten esille nostaminen sekä viranomaistoiminnan kriittinen arviointi ovat aloja, joilta SPEK:in pitäisi pystyä tuottamaan nykyistä paremmin tietoa. Varautuminen ja väestönsuojelu on vuoden alusta muodostanut oman tulosalueensa SPEK:in sisällä. Järjestely luo edellytykset keskittyä varautumisen haasteisiin ja toiminnan kehittämiseen koko SPEK-ryhmän sisällä, mikä toivottavasti näkyy myös alueellisten jäsenten toiminnassa tulevina vuosina. Kun henkilöresursseja tus- kin olennaisesti lähivuosina varautumisessa kasvatetaan, on tärkeää kehittää toimintaa verkostojen varaan. Ulkopuoliset asiantuntijat ja viranomaissidosryhmät ovat yksi voimavara, jota meidän tulee kehittää ja vaalia, toinen on SPEK-ryhmän sisäinen yhteistyö, erityisesti kentällä tehtävä työ. Näistä saamme ne voimavarat, joilla voimme varautumisen asiaa edistää toiminnassamme. SPEK ja Helsingin väestönsuojeluyhdistys ovat perinteisesti tehneet yhteistyötä ja tämä toivottavasti jatkuu myös tulevaisuudessa. SPEKin tavoitteena on edistää vapaaehtoisten sijoittumista väestönsuojelutehtäviin sekä lisätä osallistumismahdollisuuksia muussa varautumistyössä. Erityisesti talon turvallisuushenkilöstöön koulutetuille tulisi tarjota täydennys- ja jatkokoulutusta sekä tukea näitä henkilöitä turvallisuusviestinnässä omissa yhtiöissään. Tässä väestönsuojeluyhdistys voisi olla oikea taho edustamaan näitä henkilöitä. Markku Haranne, Pelastustoimen ja varautumisen vastuualueen johtaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto Helsingin Väestönsuojeluyhdistykselle Etelä-Suomen aluehallintovirasto kiittää Helsingin Väestönsuojeluyhdistystä kansalaisten turvallisuuden hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä ja toivoo, että yhdistyksen merkittävä toiminta voisi jatkua tuloksekkaana myös tulevina vuosina pelastustoimen ja koko yhteiskunnan muutosten keskellä. Erityisesti haluan ilmaista tyytyväisyyteni siitä hyvästä käytännön yhteistyöstä, joka on jatkunut aluehallinnon eri vaiheiden yli: ensin Uudenmaan lääninhallituksen, sitten Etelä-Suomen lääninhallituksen ja nyttemmin Etelä-Suomen aluehallintoviraston kanssa. Minulle ja meille kaikille tämä työ yhteisten turvallisuusasioiden äärellä yhdistyksen aktiivien kanssa on ollut sekä innostavaa että miellyttävää. Valtion aluehallinto on muuttunut todella näyttävästi. Aluehallintovirastojen pelastustoimen ja varautumisen vastuualueet jatkavat lähes entisellä tavalla lääninhallituksien pelastusosastojen työtä. Tärkeimmät painopisteemme ovat pelastuslain mukaiset ohjaus- ja kehittämistehtävät, varautumisen koordinointi- ja tukemistehtävät sekä sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteiden edistäminen alueilla. Väestönsuojelu on ollut työssämme aina keskiössä, sekä silloin, kun väestönsuojelu oli ainakin osittain erillinen toimiala, että silloin, kun siitä on tullut yksi pelastustoimen pilareista. VSS-Etsi! 2/2010 Omassa toiminnassamme on tärkeää myös liikkua sillä rajapinnalla, jossa väestönsuojelu ja muu varautuminen yhteiskunnan häiriöihin ja poikkeusoloihin kohtaavat, koska kokonaisvarautumisen tehtävät ovat nousseet valmiustoiminnassamme yhä painavammiksi. Väestönsuojelu ja muu poikkeusoloihin varautuminen ei ole menettänyt merkitystään suomalaisessa yhteiskunnassa, jopa päinvastoin, mutta toimintojen muoto ja painotukset ovat muuttuneet. Kun väestönsuojelu on tärkeä turvallisuustehtävä koko Suomessa, sen merkitys on aivan erityisen suuri maan pääkaupungissa. Siksi on luontevaa, että juuri Helsingissä toimii moniin turvallisuustehtäviin suuntautunut, aktiivinen väestönsuojeluyhdistys. Viranomaiset eivät yksin ole niin vahvoja, kuin mitä suomalainen yhteiskunta voi olla. Eri aloilla tarvitaan vapaaehtoistyötä, ennen kaikkea hyvää yhteistyötä viranomaisten, yritysmaailman ja kolmannen sektorin kesken. Tämä yhteistyömalli on erityisen merkittävä pelastustoimessa ja varautumisessa: VPK-työ, vapaaehtoinen pelastuspalvelu ja muut vapaaehtoiseen työhön perustuvat turvallisuustehtävät ovat suomalaisten vahvuus. Tässä kokonaisuudessa väestönsuojelulla on arvokas sijansa niin historiallisesti ja nykypäivänä kuten varmasti myös tulevaisuudessa. 17 Rainer Alho YHTEISTYÖTÄ VUOSIKYMMENIEN AJAN Yli neljännesvuosisadan jatkunut yhteistyöni Helsingin väestönsuojeluyhdistyksen kanssa alkoi vuonna 1991, jolloin aloitin palvelukseni Helsingin kaupungin palopäällikkönä. Edeltäjieni tavoin tulin valituksi yhdistyksen hallituksen jäseneksi. Tässä tehtävässä samoin kuin myöhemmin yhdistyksen varapuheenjohtajana pääsin nopeasti tutustumaan vapaaehtoiseen väestönsuojelutoimintaan vastuualueellani Helsingin kaupungissa. Edellisessä virassani Valtion palokoulun ja Valtion palo-opiston johtajana olin perehtynyt väestönsuojelun viranomaistoimintaan Lohjalla Valtion väestönsuojelukoulussa käymilläni kymmenillä kursseilla ja toimiessani siellä tuntiopettajana. Helsingin kaupungin väestönsuojelukeskuksen ja yhdistyksemme yhteistyö oli erittäin tiivistä ja ymmärtääkseni myös tuloksellista. Se vastasi Palolaitoksen ja sitä tukevien viidentoista helsinkiläisen vapaaehtoisen palokunnan yhteistyötä. Helsingin kaupungin väestönsuojelukeskus ja sitä tukeva yhdistyksen vapaaehtoissektori olivat valtakunnallisesti aivan omaa luokkaansa. Sen tulin huomaamaan muun muassa toimittuani myöhemmin yhdistyksen edustajana Suomen väestönsuojelujärjestön hallituksessa. Helsingin väestönsuojeluyhdistyksen toimeenpanemat kurssit ja harjoitukset sekä muu koulutus- ja valistustyö olivat tärkeitä pääkaupungin väestönsuojeluvalmiuden konkreettisen kehittämisen ja ylläpidon kannalta. Erittäin korkealle arvostan edellä mainitun ohella sitä maanpuolustushengen kannalta erittäin tärkeää aatteellista työtä, jota yhdistys on tehnyt sodan jälkeisistä vaikeista ja epäkiitollisista olosuhteista alkaen aina näihin päiviin saakka. Valtakunnallista kehitystä seuraten otettiin Helsingin kaupunginhallinnossa 1990-luvun alussa selvitettäväksi kahden turvallisuusalan organisaation, Palolaitoksen ja Väestönsuojelukeskuksen toiminnan yhdentäminen. Palolaitoksen tehtävänä oli päivittäisten ja suuronnettomuuksien torjunta normaaliaikana, Väestönsuojelukeskuksen huolehtiessa varautumisesta ja valmiudesta poikkeusolojen varalta. Selvitystyön lopputuloksena oli, että mainitut kaupungin organisaatiot yhdistettiin 1.4.1991 18 Pelastuslaitokseksi. Allekirjoittanut määrättiin pelastuskomentajan nimikkeellä uuden yhdistetyn organisaation johtajaksi ja molempien virastojen koko henkilöstö siirtyi Pelastuslaitoksen palvelukseen. Näin Helsingin väestönsuojeluyhdistys oli saanut uudeksi viranomaistahon yhteistyökumppanikseen Pelastuslaitoksen. Melko pian sen jälkeen, kun uusi organisaatiomme oli saatu käyntiin, ryhdyin selvittämään voitaisiinko myös väestönsuojelun ja palotoimen vapaaehtoissektoreiden toimintaa koordinoida. Ensisijainen tarkoitukseni oli pyrkiä kohdentamaan kaupungin alan järjestöille myöntämiä avustuksia entistä paremmin Helsingissä ja sen hyväksi toimiville yhteisöille. Mainittakoon muun muassa, että Helsingin jäsenmaksu Uudenmaan palontorjuntaliitolle määräytyi asukasluvun mukaan, joten kaupunkimme oli suurin maksaja saamatta juurikaan sitä vastaava hyötyä. Henkilöstöpäällikkömme Pekka Vänskä sai tehtäväkseen yhdessä Helsingin väestönsuojeluyhdistyksen ja Helsingissä toimivien vapaaehtoisten palokuntien kanssa selvittää mahdollisuudet pääkaupunkia palvelevan oman liiton perustamiseksi. Lopputuloksena olikin nopeasti jo vuonna 1992 perustettu Helsingin pelastusliitto (HELPE). Sen tärkeimpiä jäseniä olivat perustamisvaiheessa Helsingin kaupunki, Helsingin väestönsuojeluyhdistys ja Helsinkiläiset vapaaehtoiset palokunnat. Historiallisesti lähes eri ”leireihin” linnoittautuneet turvallisuusalan vapaaehtoiset ryhtyivät ymmärrettävien käynnistysvaiheen ongelmien jälkeen hyvään yhteistoimintaan. Pidän tärkeänä, että väestönsuojelun lippua, nimeä ja perinteitä kannetaan itsenäisenä yhdistyksenä tempoilevasti muuttuvassa pelastustoimen kentässä. Tämä oli mielessäni vuonna 1995 kun 30.5. pidetyssä neuvottelussa pyysin yhdistystä ryhtymään toimenpiteisiin Väestönsuojelumuseon aikaansaamiseksi Helsinkiin. Tälläkin kerralla yhdistys täytti lupauksensa. Sen ansiosta meillä on jo yli kymmenen vuoden ajan toiminut museo, joka kertoo väestönsuojelun historiasta ja samalla on osoitus siitä, että aate elää. VSS-Etsi! 2/2010 KARANTTIA ELEMENTTIV€ EST… NSUOJA Nopein tapa rakentaa mŠ Š rŠ ykset ja normit tŠ yttŠ vŠ vŠ estšnsuoja . Asennettuna tyšm aalla 2Ð 4 pŠ ivŠ ssŠ ja luovutetaan maalausta varten valmiina. Kriisiajan ivø laitteisto asennettuna ja muut kriisiajan varusteet: suojelumateriaali, sulkuteltta, kuivakŠ ymŠ lŠ komero ja ø kaluste, varavesisŠ iliš ja jŠ teastia sekŠ suojan tiiveyskoe, josta tyš maalle pš ytŠ kirja. Kaikki vŠ estš nsuojeluun Katariina Saksilaisen katu 6 B TH4 00560 Helsinki p. 09 756 8320 faksi 09 755 5503 e-mail: etunimi. [email protected] www.karanttia.com VSS-Etsi! 2/2010 19 Esa Aalto, päätoimittaja, Pelastustieto Omatoimisuus korostuu nykypäivän väestönsuojelussa Palontorjunnalla on pitkä historia Suomessa, kun maamme vanhin ammattipalokunta, nykyinen Helsingin pelastuslaitos täyttää ensi vuonna 150 vuotta. Väestönsuojelutoimintaa kehitettiin rinnan palokuntatoiminnan kanssa, mutta vasta sodan uhka runsaat 70 vuotta sitten synnytti väestönsuojelutoimintaan oman organisaation maamme pääkaupungissa. Lähes samaan aikaan perustettiin myös Helsingin Väestönsuojeluyhdistys, joka ensi vuonna täyttää 70 vuotta. Väestönsuojelutoiminta sai tunnetuimman sisältönsä toisessa maailmansodassa, jolloin Suomi joutui sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Vihollisen pommikoneet kylvivät tuhoa myös pääkaupungissa ja väestön piti paeta pommisuojiin. Vuosikymmenten jälkeenkin monet näkevät väestönsuojatoiminnan sodan kautta, vaikka olosuhteet ovat täysin muuttuneet eikä maamme ainakaan tällä hetkellä koe minkäänlaista sodan uhkaa. Tähän perustuu parhaillaan käytävä kädenvääntö kahden ministeriön, sisäasiain- ja ympäristöministeriöiden, välillä, kun tulevassa pelastuslaissa säädetään väestönsuojarakentamiseen liittyvistä käytännöistä. Väestönsuojarakentamisen vaatimuksia tullaan uuden lain perusteella höllentämään nykyisestä, mutta rakentamisesta vastaavalle ympäristöministeriölle tämäkään ei käy. Ministeriö järjesti lähinnä rakennusalan edustajille ns. normitalkoot, jolla haluttiin nostaa esille rakentamisen kustannuksia lisääviä toimia. Monen siihen vastanneen mielestä nimenomaan väestönsuojarakentaminen lisää rakentamisen kustannuksia. Siksi ympäristöministeriö lähtisi pelastuslain väestönsuojarakentamista koskevis- sa säädöksissä alue- ja tapauskohtaisesta harkinnasta. Se tarkoittanee sitä, että väestönsuojia voidaan rakentaa vain, jos väestön suojaaminen mahdollisilta uhkilta ei muutoin toteudu. Kuntien rakennusvalvontakin kytketään tähän mukaan, joten pelkästään pelastusviranomaiset eivät ole rakentamiseen velvoittamassa. Väestönsuojien rakentamiselle ei siis olisi yleistä velvoitetta, vaan niitä rakennettaisiin, jos niin tarpeelliseksi katsottaisiin. Mitä sitten lienevät ne tulevaisuuden uhkakuvat, joita varten väestönsuojia pitäisi meillä rakentaa? Vaikka sodan uhka ei tällä hetkellä olekaan näköpiirissä, voivat olosuhteet nopeastikin muuttua. Toisaalta pelkästään sodan uhka ei saata aiheuttaa väestönsuojaamisen tarvetta, vaan esimerkiksi luonnononnettomuus tai muu elinympäristöä järkyttävä onnettomuus voi synnyttää tarpeen väestön suojaamiseksi. Voi tapahtua sellaisia onnettomuuksia, joihin emme osaa ennalta varautua. Esimerkiksi Unkarissa sattuneen jätelietealtaan sortumisen kaltainen onnettomuus voi synnyttää myös tarpeen väestönsuojaamiselle. Väestönsuojatoiminta tulee tänä päivänä nähdä kuitenkin kokonaan toisella tavalla kuin sodanuhan varjossa. Erityisesti ihmisten omatoimisuuden korostaminen on väestönsuojelussa tärkeällä sijalla. Tätä valistustyötä tekevät ansiokkaasti myös vapaaehtoiset, kuten 70 vuotta täyttävä Helsingin Väestönsuojeluyhdistys. Tällaiselle vapaaehtoistyölle voi vain toivottaa parasta mahdollista jatkoa, ja että toiminnassa jaksavat olla mukana mahdollisimman monet ihmiset. Jatkuvuuden turvaamiseksi myös nuorempien toivoisi olevan entistä kiinnostuneempia myös väestönsuojeluun liittyvästä toiminnasta. 20 VSS-Etsi! 2/2010 VSS-Etsi! 2/2010 21 Jyrki Ronkainen, toimitusjohtaja,Temet Oy KATSAUS VÄESTÖNSUOJATEKNIIKAN KEHITYKSEEN SUOMESSA Artikkeli luo katsauksen väestönsuojien ilmanvaihto- ja ilmansuodatustekniikan kehitykseen väestönsuojien rakentamisen alkuajoilta 1950-luvulta nykypäivään. Ilmanvaihtolaitteistot Temet aloitti väestönsuojien ilmanvaihtolaitteistojen valmistuksen jo 1950 -luvulla, jolloin laitteiston suodatustekniikka perustui pelkästään hiekkasuodattimeen. Suodatustekniikkaa parannettiin radikaalisti 1960-luvulla, jolloin laitteistoon asennettiin ABC-suodatin. teiston melu koettiin ongelmaksi mm. SUOJA 2000 -talosuojan käyttökokeilun yhteydessä. Kehitettiin myös uusi vaihteisto Temet käynnisti vaihteiston kehitystyön, jonka tuloksena syntyi uusi, lähes äänetön puhallin, joka nimettiin IVL1/A:ksi. B-jaC-luokanilmanvaihtolaitteistot Metallikuorinen suodatin sisälsi ns. partikkeli- ja hiilisuodatusosan. Hiekkasuodatin toimi nyt esisuodattimena. Hiekkasuodattimen ongelmaksi muodostui sen sijainti. Suojan ulkopuolinen, usein kostea, ilmanvaihdoltaan vähäinen kellaritila heikensi hiekkasuodattimen rakenteita ja toimintaa. Uusia asetuksia laadittaessa tilanne tiedostettiin nopeasti. VSS-teollisuus saikin haastavaksi tehtäväkseen konstruoida uuden laitteiston, jossa kaikki komponentit olivat suojan sisäpuolella. IVL-1/75 Temetissä käynnistettiin IVL-1/75 laitteiston kehitystyö 1970-luvun alussa, ja sitä alettiin valmistaa Helsingin Herttoniemessä vuonna 1971. Laitteisto nostettiin lattialta seinälle. Esisuodatin, paine- ja kaasutiivisventtiili yhdistettiin. ABC-erityissuodatin sisälsi lukuisia toiminnallisia ja laadullisia parannuksia. Temet kehitti laitteistoon myös kokonaan uuden vaihteiston. Laitteisto oli kompakti ja sen aikaisia VSS-käyttövaatimuksia vastaava. IVL -laitteiston myöhempi kehitys IVL-1/75 laitteiston nimi muuttui IVL-1/45:ksi 1990-luvulla, jolloin laitteistoon lisättiin hätä- ja varavalaisin. 2000-luvulla laitteiston nimi muuttui IVL-1/45B:ksi. B-mallissa oli jälleen lukuisia parannuksia, joskin vaih22 Kuva yllä: Varhaisen polven ilmanvaihtolaitteisto ISA-100. VSS-Etsi! 2/2010 Kuva yllä: Nykyiset IVL-1 ilmanvaihtolaitteistot asennettuina moderniin talosuojaan. NykyaikaistasertifioituaIVL-1tekniikkaa Uuden väestönsuojalaiteasetuksen vaatimukset täyttävän ilmanvaihtolaitteiston nimi on nyt ytimekkäästi IVL-1. Puhaltimen äänitasoa on onnistuttu edelleen alentamaan, ja laitteisto on varustettu uusilla, nykyaikaisiin uhkakuviin vastaavilla suodatustekniikoilla. Uuden sukupolven IVL1-laitteiston valmistus käynnistyi vuoden 2008 alussa, ja laitteiston puhaltimen vaihdemoottori korvattiin Temetin ja kotimaisen vaihdemoottorivalmistajan yhteistyönä kehittämällä moottorilla keväällä 2010. Ilmanvaihtolaitteiden käyttövarmuus Syksyllä 2007 As Oy Castreninkatu 14:n väestönsuojassa tehdyn väestönsuojakokeen yhteydessä todettu jo iäkkään IVL-1/75 laitteiston hyvä toimintavarmuus ei tullut yllätyksenä. Temetin suorittamat laitteistotyyppien pitkäaikaistestit ovat osoittaneet niiden käyttövarmuuden, ja huolelliset materiaalivalinnat takaavat pitkänkin varastointi-iän. 1970 -luvulla valmistetun ilmanvaihtolaitteiston käyttöiäksi oli määritelty 25 vuotta kohtuullisissa olosuhteissa. VSS-laitteet toimivat moitteettomasti pidempäänkin VSS-Etsi! 2/2010 ja kestävät useiden vuosien seisokkia. Suurin ongelma on kuitenkin materiaalien eriaikainen vanhentuminen. Ilmanvaihtolaitteessa on muovia, kumia, liimoja, hiiltä, eri metalleja yms. aineosia, joiden käyttöikä vaihtelee luvatun elinkaaren jälkeen. On myös muistettava, että yli-ikäisen laitteiston käyttöturvallisuudesta vastaa aina omistaja. Vanhojen suojien modernisointi Temet on kehittänyt uudet ratkaisut vanhojen väestönsuojien uudistamiseen nykyasetusten mukaisiksi. Uudella tekniikalla saadaan asukkaiden turva nostettua nykyisten ja tulevaisuuden uhkien ja vaateiden edellyttämälle tasolle. Uusille, sertifioiduille ja patentoiduille nykyasetusten mukaisille VSS-tuotteille ja väestönsuojaratkaisuille voidaan taata yli 30 vuoden elinkaari. Suojien modernisointi on kiinteistöjen muihin ylläpito- ja korjauskustannuksiin verrattuna hyvin pieni kuluerä. Temet suosittelee kaikille taloyhtiöille väestönsuojien nykyaikaistamista vastaamaan nykyuhkien ja vaatimusten mukaista turvaa. 23 Raimo Nikkilä Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n historian vaiheet 1940-2011 Olen kerännyt Helsingin väestönsuojeluun vaikuttaneita tapahtumia vuosien varrelta ja yhdistyksen n. 70-vuotiselta taipaleelta, kuten otsikossa mainitsen. Syyskuun 14. päivänä tuli kuluneeksi 70 vuotta siitä,kun Helsingin kaupunki perusti väestönsuojelutoimiston. Myös Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry perustettiin samoihin aikoihin. Väestönsuojeluun liittyy myös omatoiminen varautuminen. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys kouluttaa kansalaisia omatoimiseen varautumiseen sekä ylläpitää Väestönsuojelumuseota. Lisäksi yhdistyksen pelastuskoirajaos (HEPeKo) toimii ja kouluttaa (pelastuskoirakoita) Helsingin pelastuslaitoksen tarpeisiin, siitä enemmän tuonnempana lehtemme sivuilla. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry (HVSSY) perustettiin 31. päivänä tammikuuta 1941 Helsingin Vanhan ylioppilastalon juhlasalissa, joka oli täyttynyt helsinkiläisestä väestönsuojeluyleisöstä. Alkusanat hanketta valmistelleen toimikunnan puolesta lausui kansakouluntarkastaja Aaro Huuskonen (viereisessä kuvassa). Hän kertoi vapaaehtoisen väestönsuojeluntyön merkityksestä maanpuolustuksen kannalta ja hahmotteli tulevan vs-yhdistyksen toimintamuotoja pääkaupungissa. Kokous valitsi Aaro Huuskosen perustetun Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen puheejohtajaksi. Alla kuva perustamistilaisuudesta ylioppilastalolla. Yhdistyksemme historiaan ja sen toiminnan kehittämiseen on vaikuttanut moni arvovaltainen puheenjohtaja 24 70 vuoden aikana. Väestönsuojelutoiminta käynnistyi tavallaan uudelleen, kun uusi väestönsuojelulaki astui voimaan 1956-57. Puheenjohtajat olivat järjestyksessä seuraavat: eversti Ture Erno 1943 (viereisessä kuvassa), ylijohtaja Erkki Kinnunen 1959, kenraaliluutnantti Kaarlo Vaala 1962, kiinteistöneuvos Lauri Koivisto 1975, kauppaneuvos Nils Elfving 1978, pankinjohtaja Kalevi Tilli, 1980 arkkitehti Matti Tausti 1986, professori Antti Ahlström 1993-97, turvallisuusjohtaja Jukka Tamminen 1997-2002, maisteri Jaakko Valve 2002-2007, diplomiekonomi Göran Åhman 2008. Yhdistyksellä on ollut yksitoista arvovaltaista puheenjohtajaa luotsaamassa yhdistystä ja toivon, että perinteet jatkuvat ja edistävät väestönsuojelua Helsingissä. Laki sotilasjohtoisesta väestönsuojelusta oli annettu välirauhan aikana vuonna keväällä 1940, jolloin väestönsuojelu liitettiin kiinteästi muuhun maanpuolustukseen ja väestönsuojelua alettiin nimittää ilmasuojeluksi. 1941-1959. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n toiminta oli rajoitettua jatkosodan aikana sotatoimien viedessä miehet rintamalle ja toimintamme rajoittui muutamaan edellä mainittuun kokoukseen. Sodan jälkeen poliittinen tilanne asetti myös esteitä yhdistystoiminnan aloittamiselle. 1943 Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n toinen vuosikokous 10.3.1943, hallitus ja naiskerho kokoontui. Toimisto sijaitsi osoitteessa Lapinlahdenkatu 27 (Runebergink.3, 2 krs). HVSSY:n ruotsinkielinen tilaisuus pidettiin 31.6.43 Kinopalatsissa. 12.12.43 oli naiskerhon pikkujoulut. Nämä edellä mainitut tiedot löytyivät, mutta muut sota-ajan arkistot ovat hukkuneet. 1943 valmistui ilmasuojelun johtokeskus Korkeavuorenkadun kalliosuojaan, jonne siirtyi myös väestönsuojelun johto. 1944 solmittiin Moskovan välirauhansopimus. Tämä merkitsi myös sodanajan ilmasuojeluorganisaation ja siltä osin myös sodanajan väestönsuojeluorganisaation purkautumista ja väestönsuojelun johtovastuun siirtymistä joulukuun 1. päivänä sisäasianministeriöille. 1944 Ilmasuojelukeskus lakkautettiin. Väestönsuojelutoimisto jatkaa toimintaansa väestönsuojelulautakuntana. VSS-Etsi! 2/2010 1945 Väestönsuojelutoimisto lakkautettiin. Väestönsuojelulautakunta määrättiin hoitamaan toimiston tehtävät yhteistoiminnassa kiinteistölautakunnan kanssa. Kalliosuojien hoito ja valvonta siirtyi kiinteistölautakunnalle. 1941 julistettiin liikekannallepano. Perustettiin sotilasjohdon alainen Helsingin ilmasuojelukeskus. Sähkölaitos vastasi ulkohälytysjärjestelmän kunnosta ja huollosta. 1951 Sisäasiainministeriö määräsi kunnat laatimaan väestönsuojelujärjestykset ja jättämään ne kunnanvaltuustojen hyväksyttäväksi vielä samana vuonna. Sisäasiainministeriö kielsi henkilöstön varaamisen ja nimeämisen väestönsuojelumuodostelmiin. 1952Kaupunginhallitus määräsi väestönsuojeluohjaajan ja väestönsuojelulautakunnan sihteerin hoitamaan Helsingin väestönsuojeluvalmisteluja. Kaupunginvaltuusto päätti hyväksyä Helsingin kaupungin väestönsuojelujärjestyksen ja alistaa sen lääninhallituksen tarkastettavaksi ja vahvistettavaksi. 1953 Väestönsuojelutoimisto aloitti jälleen toimintansa. 1954 annettiin sisäasiainministeriön päätös uudisrakennusten yhteydessä rakennettavista talon ja työpaikan väestönsuojista. Annettiin asetus väestönsuojien tarkastuksesta. 1956 Aloitettiin kuukausittain tapahtuva ulkohälyttimien koekäyttö. Sisäasiainministeriö antoi luvan varata henkilöstöä poikkeusolojen väestönsuojelutehtäviin. 1957 Kalliosuojien hoito ja valvonta siirrettiin kaupunginvaltuuston päätöksellä kiinteistölautakunnalta takaisin VSS-Etsi! 2/2010 25 väestönsuojelulautakunnalle ja -toimistolle. 1958 vahvistettiin uusi väestönsuojelulaki. Siinä säädettiin väestönsuojelun yleisistä, vastuuviranomaisiin ja kustannuksiin liittyvistä sekä rakenteellisia kysymyksiä koskevista asioista. 1959 valmistui Helsingin kaupungin väestönsuojelun yleissuunnitelma. Kaupunginvaltuusto hyväksyi väestönsuojelulautakunnan uuden ohjesäännön ja päätti perustaa väestönsuojelupäällikön viran. 1960 Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n toiminta alkoi osoitteessa Runebergink. 29 B, toim.johtaja Pentti Parvio. Hallituksen pj Nils Elfing v.1960-76. 1962 Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n koulutus alkoi Oksasenkadun suojassa. 1969 valmistui Helsingin väestönsuojelun poikkeusolojen johtokeskus Koskelaan. 1972 Kaupunginvaltuusto hyväksyi väestönsuojelulautakunnan esityksen uudeksi johtosäännöksi, jonka mukaisesti väestönsuojelutoimistosta tuli kolme toimistoa käsittävä väestönsuojelukeskus sekä uuden Helsingin kaupungin väestönsuojelujärjestyksen ja väestönsuojelulautakunnan ohjesäännön. 1973 Väestönsuojelukeskus aloitti toimintansa. Valtioneuvosto päätti järjestelyistä väestönsuojelun kehittämiseksi. Se velvoittaa normaaliolojen hallinnon sekä asianomaiset viranomaiset ja yhteisöt huolehtimaan tehtävistään ja niiden hoidon turvaamisesta myös poikkeusoloissa eri tilanteiden vaatimukset huomioon ottaen. 1979 hyväksyttiin kaupungin valmiusohje virastoille ja laitoksille poikkeusoloihin varautumista varten. 1986 Kaupunginvaltuusto hyväksyi Laakson suojan perustamissuunnitelman. Kalliosuojaan tehtiin tilat keskushallinnon, väestönsuojelun, palolaitoksen ja terveysviraston poikkeusolojen toiminnan johtamista varten. 1981 Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry täytti 50 v. Juhlat pidettiin Pohjola-Yhtiön tiloissa Niemenmäessä. 1989 Helsingin väestönsuojelu täytti 50 vuotta. Tapahtumaa juhlittiin järjestämällä yleisötilaisuus Suurtorilla, jossa esiteltiin väestönsuojelukalustoa ja -muodostelmia. 1991 yhdistettiin 51-vuotias väestönsuojelukeskus ja 130-vuotias palolaitos pelastuslaitokseksi. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry 60 v. Juhlia vietettiin Suomalaisella Klubilla ja ydistyksen oma lippu oli ensi kertaa käytössä. 1994-95 Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n Tu-ToPa-Pa projekti. Tuomarinkylä-Torpparinmäki-PaloheinäPakila-projekti toteutettiin taloudellisesti pitkälti Väestönsuojelusäätiön tukemana.Yhdistyksemme tekemä projekti, jossa keskityttiin kouluttamaan Tuomarinkylän, Torpparinmäen, Paloheinän ja Pakilan asukkaita kehittämään omaa turvallisuuttaan. Hanke oli menestyksellinen. 1999 Pelastustoimilaki astui voimaan. Lailla korvattiin laki palo- ja pelastustoimesta v. 1975 ja vuonna 1958 annettu väestönsuojelulaki. Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen uusi organisaatio vahvistettiin. Tässä yhteydessä 26 väestönsuojeluosasto, valvontaosasto ja pelastuskoulu yhdistettiin riskienhallinnan toimialaksi. 1999 HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUMUSEO AVATTIIN osoitteessa Siltavuorenranta 16 B, Helsinki. Museon perustamisesta ja toiminnan pyörittämisestä suurimmat kiitokset Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n vapaaehtoistyölle! Helsingin Väestönsuojelumuseo on Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen museo, jonka opastoiminnasta yleisölle vastaa Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry. Museo avattiin yleisölle 2.11.1999. Aukioloajat: syys-toukokuu lauantaisin klo 10-14, muina aikoina sopimuksen mukaan. Museolla toimii oppaina vapaaehtoisia jäseniämme, vuorossa pareittain ja kokonaisvahvuus 22 opasta. 2000 käynnistyi pelastustoimilain mukainen poikkeusolojen riskianalyysityö yhdessä puolustusvoimien ja pääkaupunkiseudun pelastuslaitosten kesken. 2001 Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n lippuprojekti oli ollut vireillä jo useita vuosia ja kun hallitus oli saanut lahjoituksia jäsenistöltä yhdistyksen omaa lippua varten, sai yhdistyksen naistoimikunta tehtäväksi perustaa lipputoimikunnan. Puheenjohtajaksi toimikunta valitsi Greta Nikkilän, lisäksi mukana oli viisi muuta yhdistyksen jäsentä. Yhdistyksen lipun suunnittelu päätyi tavallaan kotikenttävoittoon, hallituksen hyväksyttyä jäsenemme Raimo Nikkilän tekemän lippuehdotuksen. Lipun valmistuksen toteuttivat yhteistyössä lipputoimikunta ja Suomen Käsityön Ystävät Oy. Yhdistyksen täyttäessä 60 vuotta 19.1.2001, juhlistettiin tapahtumaa Helsingin kaupungintalon juhlasalissa naulaustilaisuudella ja sen VSS-Etsi! 2/2010 jälkeen rovasti Seppo Leveelahti siunasi lipun käyttöön. Lipun tunnus: Turvaa isänmaa, kansa ja koti. 2000-2002 HENKINEN TUKI VÄESTÖNSUOJASSA –projekti I-vaihe. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys on toteuttanut tämän hankkeen. Haluamme kiittää lämpimästi Väestönsuojelusäätiötä taloudellisesta tuesta, joka on mahdollistanut hankkeen toteutumisen. Työ on suoritettu ryhmätyönä erikoishammashoitaja Greta Nikkilän johdolla ja raportoijana on toiminut FL Anneli Salo. HM Jura Paavola ja VMT Liisa Eränen ovat kirjoittaneet erityisesti sosiaalipsykologista asiantuntemusta vaativat luvut 3, 4 ja 6. 2004 uusi pelastuslaki astui voimaan. Helsinki pimennettynä -teemanäyttely Helsingin väestönsuojelumuseossa. Sodanajan vuosien 1943-44 ihmisten asumiseen liittyvä käyttäytyminen Helsingissä suurpommitusten aikana. Museon tilaan on rakennettu asuinhuone, joka on varustettu tuon ajan kalustein ja pimennysverhoin peitetyin ikkunoin, joitten rikkinäisistä ruuduista näkyy liekehtivä yötaivas lentokoneineen. Helsinki pimennettynä -näyt- VSS-Etsi! 2/2010 tely oli jäi pysyväksi museoon. 2006 Sodistamme selviytyneet lapset -teemanäyttely Helsingin väestönsuojelumuseossa. Maaliskuun 13. päivänä vuonna 2006 tuli kuluneeksi 66 vuotta talvisodan päättymisestä. Monet on purkaneet kokemuksiaan taiteen tekemiseen, runojen ja elämäkertojen kirjoittamiseen. Museossa ollut teemanäyttely oli yleisölle ja ryhmille avoinna lauantaisin sekä tilauksesta vuoden 2006 loppuun. Näyttelystä jäi museoon kuvakooste. Näyttelyn suojelijana oli ylipormestari Eva-Riitta Siitonen. 2007 Väestönsuojelu 80 vuotta Suomessa -teemanäyttely oli muistonäyttely, joka avattiin 20.11.2007, jolloin tuli kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Kaasusuojeluyhdistys ry perustettiin Suomeen. Teemanäyttelymme kertoo väestönsuojelun historian taipaleen kaasusuojelusta omatoimiseen varautumiseen sekä valottaa väestönsuojelun ja varautumisen tulevaisuuden näkymiä. Samana vuonna valmistui viimeisin poikkeusolojen riskianalyysi, jonka perusteella käynnistettiin Helsingin 27 väestönsuojelujärjestelmän uudelleen tarkastelu ja mitoittaminen. 2008 viimeisin yleisiä suojapaikkoja sisältävä kalliosuoja valmistui Vuosaaren sataman alueelle. Väestönsuojelussa tulee vastaan tilanteita, joissa ihmiset tarvitsevat toisiltaan henkistä tukea ja auttamistaitoja. Suojautuminen väestönsuojaan tuo mukanaan stressireaktioita, joista ihminen ei välttämättä selviä yksin. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry on selvittänyt, miten tälläisissä tilanteissa henkisen tuen antamisen valmiutta voitaisiin kohottaa. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö on yhteistyössä kriisi- ja traumapsykoterapeutti Pia Yli-Pirilän sekä Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n kanssa saanut henkisen tuen koulutusaineiston valmiiksi. Aineisto on hyväksytty Pelastusopistolla viralliseksi omatoimisen 28 varautumisen koulutusmateriaaliksi. Alla yhteistyöprojektissa mukana olleet tahot ja SPEKin loppuraportti: Seuraavat henkilöt vapaaehtoisjärjestöistä ja viranomaisista ovat osallistuneet työhön kukin oman alansa asiantuntemuksella: Helsingin pelastuslaitos Liisa Hyyryläinen, Helsingin Väestönsuojeluyhdistys Tapio Mäkinen, Greta Nikkilä, Juhani Parkkari, Helinä Pihlajamäki, Lea Nikkinen, Anneli Salo, Helsingin yliopiston Sosiaalipsykologian laitos Liisa Eränen, Seurakuntayhtymä Marja Aho, SOSpalvelu Anni Kauppinen, Pirjo-Riitta Liimatainen, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Marjatta Virtanen, Helsingin Pelastusliitto Ilkka Kianto. Ryhmän sihteerinä on toiminut FM Ulla Koskivirta (Helsingin Väestönsuojeluyhdistys). Projektin vetäjä haluaa kiittää erityisesti Anneli Saloa, Liisa Erästä ja Ulla Koskivirtaa heidän panoksestaan tähän projektiin. 2009 HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUMUSEO 10 v. Marraskuun 2. päivänä tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Helsingin väestönsuojelumuseo avattiin yleisölle. Museo on Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen museo, jonka opastoiminnasta vastaa Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry. Eri aikakausina valmistuneiden suojapaikkojen lukumäärä Helsingissä on 875 000. 2009 uusi Helsingin kaupungin suojelusuunnitelma valmistuu. Siinä esitetyt uudet johtamisrakenteet, toimintaorganisaatio, perustamisvastuut ja toimintaperiaatteet sisällytetään varautumissuunnitelmiin. VSS-Etsi! 2/2010 Pentti Pasonen Siitä on jo 70 vuotta... Siitä on jo 70 vuotta, kun Väestönsuojelu-nimellä ilmestyi ensimmäinen lehti vuonna 1941. Talvisota oli juuri päättynyt ja elettiin välirauhan aikaa. Nuo olivat kovia ja surullisia aikoja. Sota alkoi vuonna 1939 ja päättyi 13.3.1940. Moskovassa tehdyn rauhansopimuksen mukaan Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle Karjalan Kannaksen ja Laatokan Karjalan sekä vuokraamaan Hankoniemen alueen. Luovutetun alueen väestö, noin 400 000 henkilöä, siirtyi kokonaisuudessaan Kanta-Suomeen. Tämän siirtoväen pääosan muodostivat karjalaiset. Talvisodan jälkeinen aika sai pian nimen välirauha. Sen alkaessa Suomen taloudellinen ja sotilaallinen tilanne oli tukala. Sodan vaurioiden korjaaminen ja siirtoväen asuttaminen nielivät lähes kokonaan maan vähäiset taloudelliset voimavarat. Neuvostoliitto jatkoi talvisodan jälkeen myös poliittista painostusta Suomea kohtaan. Taisteluissa talvisodassa oli kaatunut hirvittävä määrä sotilaita, myös siviilihenkilöitä kuoli pommituksiin. Siviilihenkilöt siirrettiin sisä-Suomeen. Koteja ja asumuksia poltettiin, jolloin niitä ei voinut vihollinen käyttää. Karja jouduttiin pääsääntöisesti lopettamaan. Lotat suorittivat raskasta palvelua isänmaalle. Lapsia siirrettiin Ruotsiin sotalapsiksi. Moni sotilas oli kaatunut. Suruviestejä tuli moneen kotiin ja mikä pahinta, jatkosota jatkui vielä monta vuotta. Tuonela korjasi satoaan. Karjala menetettiin. Suomalaisia syyteltiin Mainilan laukauksista monta kymmentä vuotta sodan alkamisen jälkeen, kunnes on todettu, että ensimmäiset laukaukset taisivatkin tulla ”ulkomaalaisilta” eivätkä Suomen puolelta. Voi niitä aikoja. Karjalaiset joutuivat lähtemään kodeistaan – sinne jäivät maat ja mannut, kodit ja kotitilat sekä todella kauniit Laatokan rannat. Karjalaiset siirrettiin sisä- ja länsiSuomeen .Välirauhan aikana jouduttiin varustautumaan jatkosotaan, joka oli mitä ilmeisemmin edessä ja niinhän siinä kävikin. Välirauhan aikana Suomen oli pakko varustautua mahdolliseen jatkosotaan. Koko sodan ajan, naiset olivat todella hyvä apujoukko monissa tehtävissä. Mainitakseni joitakin; ensiapupisteissä, kenttäsairaalassa, ruoka- ja vaatehuollossa, tähystäjinä jne… Kirjoittaja syntyi Kauhajoella 17.6.1941 eli liikekannallepanopäivänä Kauhajoella, jonne äitini ja melkoinen määrä muitakin siviilejä oli sijoitettu. Meikäläisestä ei ollut sotaan liittyen mitään hyötyä – pikemminkin päinvastoin. Tuolloin olin kuitenkin olemassa. Minusta ei tullutkaan karjalaista vaan minusta tuli pohjalainen. Isäni meni armeijasta suoraan sotaan josta vapautui vasta Lapin-sodan loputtua. Välirauhan aikana VSS-Etsi! 2/2010 oli tuokion kotona kunnes alkoi jatkosota. Oli aika pitkä aika olla harmaissa. Muutimme sodan loputtua Helsinkiin jossa isällä oli työpaikka. Työ vei väestönsuojeluun 1980-luvun alkupuolella ”sotkeuduin” väestönsuojeluun, mikä on kestänyt tähän asti, vaikka olen virallisesti eläkkeellä jo vuodesta 2008. Tarvikekaupasta kaikki alkoi – mukaan tuli väestönsuojien huolto, uudisrakennusten VSS–tarvikekauppa ja sitten väestönsuojien huolto- ja korjaustoiminta. Rakennusliikkeiden lopputoimituksissa ja tarvikekaupassa, sekä korjaus- ja huoltotöissä olimme ”suvereeni”. Hyvä yhteistyö kahden suuren kanssa, Temet Oy:n ja jatkossa Symor Oy:n kanssa oli läheistä. Unohtaa ei pidä Karanttia Oy:tä, jonka kanssa väestönsuojan lopputoimitustuotteiden toiminta aikanaan käynnistyi. Tarvikepuolen toimittajana olimme ylivoimaisesti maan suurin. Suojien korjaustoiminta ja huolto aloitettiin n.15 vuotta sitten lähinnä pääkaupunkiseudulla. Maakunnassa suojien korjaustoiminta on ollut luvattoman heikkoa edelleen. Olenkin sanonut, että ”rapistu rauhassa rakkaani” sopii hyvin - tapaan toimia. Parhaiten suojista pidetään huolta Helsingissä, Espoossa ja Lohjalla. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys on virkeä 70 vuotias - sen toiminta on aktiivista ja varsinkin kun jäsenkunnassa on useita tuon iän ylittäneitä, jotka tarmokkaasti jatkavat ja jaksavat olla aktiivisesti mukana rakentamassa ja kehittämässä Väestönsuojeluyhdistyksen toimintaa. Helsingin Pelastuslaitos ansaitsee kiitoksen osallistumalla ja mahdollistamalla HVSSY:n aktiivisen toiminnan tiloissaan. Hatun noston ansaitsevat ne aktiivijäsenet, jotka päivästä ja viikosta toiseen jaksavat olla mukana. Kaiken lisäksi joukkoon on tullut nuoria uusia jäseniä varsinkin pelastuskoirapuolelta. Väestönsuojelupuolelta tie on ”raskaampi” kun alan tuntijoita on vähemmän ja nuorilla on omat menonsa. HVSSY:n jäsenmäärää tulisi saada lisättyä taloyhtiöissä. Pieni jäsenmaksu ei ketään rasittaisi siihen hyötyyn verraten minkä he saisivat järjestetyissä teemailloissa. Yhdistyksen jäsenten kanssa tulisi taloyhtiöiden keskustella väestönsuojien kunnossapitämisestä ja huolloista. Toiminnan voisi käynnistää joko HVSSY:n hallituksen jäsen tai Vss-jaoksen vetäjä. Puhelin on keksitty! Arvelisin, että uusiakin jäseniä yhdistykseen olisi saatavissa, jos vain jollain olisi siihen aikaa. Päivällä töissä – tietysti he ovat töissä, mutta eiköhän suojeluhenkilöstö palaa 29 ei tarvitse olla kolmenkonstin timpermanni jos väestönsuojan huollon tekee. Hankit vain 1-2 kurssitunnin koulutuksen, joltain alan mieheltä, niin se on siinä. Kymmenen vuoden päästä teet tiiveyskokeen, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Yleensä ei tarvitse, jos suojassa ei ole tehty ilkivaltaa ja suojaa on huollettu. Työn voi toki ulkoistaa, mutta ei toppatakkimiehelle. Päivän se siinä pyörii ja ottaa n. 800 € laskun + matkat. Mikäli Vss-konehäkki on kattoa myöten täynnä, niin työaikaa menee helposti päiväpari kun se ensin tyhjennetään, huolletaan ja täytetään. Luonnollisesti pidätte väestönsuojatilan puhtaana. Pyyhitte pölyn IV-laitteiston päältä ja pidätte vesisäiliön (sen kasaan menevän) vaaka-asennossa. Kerran vuodessa hoidatte homman. Muista - osa tarvikkeista vanhenee. Mikäli varustelaatikossa on hyvän toimittajan varusteet ja pakin kannessa huolto-ohje, niin noudata sitä ja kirjaa katselmus. Ei ole vaikea asia. Varo toppatakkimiehiä, jotka kävelevät suojan läpi ja lähettävät laskun. Hoida itse tai ulkoista työ. Työvastuu kuuluu väestönsuojan hoitajalle. Muista kurkistaa poistumistieluukun taakse, ettei siellä ole uima-allasta eikä yöpyjien jälkiä. Ei ole vaikea, mutta jos siltä tuntuu niin ole yhteydessä alan osaajaan. Penan ohje väestönsuojan hoitajalle ja suojelupäällikölle Kaikista taloyhtiöistä pitäisi löytyä suojelupäällikkö, jonka tehtävänä on hoitaa talosuojelua, mikä käsittää riittävän laaja-alaisesti selkokielellä niin väestönsuojan hoidon ja vuosittaisen koekäytön kuin myös; - paloturvallisuuden, piha-alueen ja leikkipaikkaturvallisuuden, pelastustieturvallisuuden, ullakon, kellarin, saunan jne, sekä opettaa sammuttimien ja sammutuspeitteiden käytön - testaa palovaroittimen käytön - selvittää liikuntavammaisen henkilön pelastautumisen - leikkipaikkaturvallisuuskoulutus ja lapsien ohjaus (lapset ovat yllättävän älykkäitä ja oivaltavia). Kun suojelupäällikkö on tehtävään valittu, niin työ tulee hoitaa kunnolla. Testaa suojelupäällikkö tai vaihda se. Teen itse taloyhtiössämme vuosittaiset huollot ja huoltotoimenpiteet. Jonkin verran aikaa siinä menee, mutta itsehän olen tehtävään lupautunut. Joskus minusta tuntuu, että esim. suojelujohtaja on valittu, mutta suojelujohtajalla ei ole mitään käsitystä hänen töistään, Selekta-sijoitus on helppo tapa säästää ja sijoittaa niin suuria kuin vaikka työt ovat hänen vastuullaan. Rivitaloyhtipieniäkin summia. Meillä voit valita, sijoitatko vakuutussäästösi öissä tilanne on ehkä pasijoitussidonnaisena rahastoihin, takuusäästöihin tai näiden yhdisrempi kun ei kehtaa olla tekemättä hänelle kuutelmään. luvia tehtäviä. Olen itse Tunti kanssamme voi olla elämäsi kannattavin sijoitus. hpj ja minä olen se, joka nuo taloyhtiön työt yleenSoita ja varaa aika Asiakaspalvelusta 0200 3000 (pvm/mpm) sä teen. Kerran keväälma–pe 8–20. lä pidämme pihatalkoot. Meillä haravat eivät katoa kesämökeille. Valitettavasti toivomisen varaa on monella suojelujohtajaan nähden - työ otetaan vastaan, mutta Teemme sen mahdolliseksi sitä ei hoideta tai ei osata. Jos vielä palataan väesMuseokatu 40 tönsuojaan, niin se on Helsinki-Töölö yksi niistä kohteista, jonka nordea.fi hoito laiminlyödään. Siinä Sijoita vaivattomasti Nordea Pankki Suomi Oyj illalla kotiin kuten myös HVSSY:n jäsenkin. Heidän tulisi kohdata toisensa. Vaihtakaa yhteystietojanne ja väestönsuojan hoitajat - tavatkaa toisianne, siitä on hyötyä Teille molemmille. Suomalainen on monesti ”tuppisuus”, heitetään tuppi roskikseen ja soitellaan. Ehkä HVSSY:llä on taloyhtiöjäseniä, jotka eivät ole koskaan käyneet yhdistyksen tiloissakaan – jo olisi aika. Selekta-vakuutukset myöntää Nordea Henkivakuutus Suomi Oy, joka myy Selekta-vakuutuksia asiamiehenään toimivan Nordea Pankki Suomi Oyj:n konttoreiden sekä oman myyntiorganisaationsa kautta. 30 VSS-Etsi! 2/2010 RAIJAN MUISTELMAT SUOMEEN PALUUSTA VUONNA 1946 Kirjoittaja Raija Mustonen, alkukommentti Raimo Nikkilä Oli kaunis keväinen päivä, kun puhelimeni soi. Naisääni tiedusteli mahdollisuutta päästä käymään Helsingin väestönsuojelumuseolla siskonsa kanssa. Hän oli saanut puhelinnumeron museoesitteestä. Tiedusteluun kerroin, että museo on vain lauantaisin auki, mutta olen tulossa museolle tänään ja samalla sovimme tapaamisesta. Museolla selvisi, että vanhempi sisko, Raija Metso, oli asunut museolla v. 1946 ja oli nyt käymässä Suomessa. Hän oli myös yksi sotalapsi, joka sai Ruotsista pysyvän kodin evakkoreissulla. Ruotsissa Raija asui maalaistalossa. Se oli rapattu kaksikerroksinen talo, jonka toisessa kerroksessa Raija nukkui talon tyttären kanssa. Yläkerran toisessa huoneessa nukkuivat talon isäntä, pappa Samuel, ja hänen vaimonsa, mamma Maja; ja alakerrassa nukkui isoäiti Anna. Alakerrassa oli iso, neljäikkunainen sali, ja talossa oli keskuslämmitys. Oli arkirappu ja vierassisäänkäynti erikseen. Suomi vaati sotalapsia takaisin ja niin tuli aika lähteä. Pappa vei Norrköpingiin. Matka alkoi junalla. Juna pysähtyi, ja lapsia tuli joka asemalla lisää junaan. Tukholmassa lapset ohjattiin laivaan. Laiva tuli Turkuun ja matka jatkui taas junalla Helsinkiin. Helsingin asemalla lapsia huudettiin nimeltä ja joku tuli lapsen hakemaan. Niin Raijankin käteen tarttui outo nainen, joka lähti kävellen kuljettamaan pommitettujen talojen ohi kohti uutta majapaikkaa, kotia. Raijaa oudoksutti kaupunkikuva ja se, ettei tiennyt, kuka häntä talutti. Yhteistä kieltä ei ollut. Ja sitten tultiin perille ja siellä hän kuuli nimen Ulla, pikkusiskon nimen. Ruotsiin oli tullut kirje, joka kertoi Ullan syntyneen. Pieni Ulla oli ensimmäinen tuttu asia tässä oudossa kaupungissa. Kaupunkikin oli outo, Raija oli asunut Suomessakin ennen Ruotsiin lähtöään maaseudulla. Ilmeni, että uusi koti oli kallion sisällä, pieni vanerista ja tai laudoista tehty koppi, jonka seinät olivat vain niin korkeat, etteivät ohikulkijat nähneet sisään, seinien yläosa oli kanaverkkoa. Koppiin mahtui pieni pöytä, yksi nukkumasija, Ullan vaunut ja yksi jakkara. Raijan matkalaukku saatiin mahtumaan koppiin. Samanlaisia koppeja oli vieri vieressä. Uusi koti oli tiiliseinän vieressä, joten se oli ehkä hieman rauhallisempi kuin jotkut muut keskellä pommisuojaa sijaitsevat kopit. Tulijoita ja menijöitä kulki koko ajan. Rauhaa siellä ei ollut. Pommisuojassa oli yksi keittopaikka, joka oli aina täynnä ihmisiä. Ulkopuolisia tuli helposti keittiöön, kun se sijaitsi heti sisäänkäynnin vieressä. Sinne ei voinut jättää tavaroitaan hetkeksikään ilman silmälläpitoa. Keittiössä riideltiin melkein aina. Sen ymmärtääkin, sotaväsyneitä ihmisiä, jotka eivät kopperoissaan saaneet kunnolla nukutuksi. Kokemus pommisuojassa asumisesta säilyy sen 11-vuotiaana kokeneen mielessä vaikka sanoin sitä on vaikea 64 vuoden jälkeen kuvailla. www.kirjanpidot.fi VSS-Etsi! 2/2010 31 LUONTOPIIRI: Tietoa kalasääskestä SÄÄKSIEN KEVÄTmUUTTO ON aLKaNUT 26.3.2010 Sääksien kevätmuutto etelän mailta takaisin Suomeen on alkanut. Ensimmäiset sääkset saapuvat Suomeen maalis-huhtikuun vaihteessa ja sen jälkeen n. 1200 sääksiparia saapuu pesimäsijoilleen koko huhti- ja toukokuun ajan. Turun Sanomat 8.5 2010 Seilin kalasääskien pesä on tuhoutunut. Pesää nettikameran kautta seuranneet lintuharrastajat olivat huolissaan pesän tapahtumista jo vapun jälkeen, kun sillä liikkui vieraita sääksiä. Lopulta lauantaina saatiin vahvistus sille, että pesän alkuperäinen naaras on poistunut kokonaan paikalta. Lintua ei ole näkynyt pesällä ainakaan lauantaiaamun jälkeen. Tänään Turun Sanomissa julkaistun jutun yhteydessä on viime keskiviikkona nettikamerasta siepattu kuva, jossa emo vielä hautoo munia. – Perjantaiaamunakin se oli vielä hautomassa, mutta tapahtumat ovat edenneet nopeasti. Lauantaina varis kävi viemässä toisen munista, toinen näyttää olevan vielä pesässä, kertoo projektipäällikkö Martti Komulainen kameraa nykyisin ylläpitävästä Turun AMK:n balticsea.now -hankkeesta. Sääksirengastaja Juhani Karhumäki Turun lintutieteellisen yhdistyksen petolintutoimikunnasta myöntää, että tilanne näyttää pahalta. – Naaras ei saisi olla niin pitkään poissa. Se rakentaa kyllä pesää koko ajan ja hakee siihen oksia tai sammalta, mutta se pysyttelee silti näköetäisyydellä, Karhumäki toteaa. Kalasääskien pesintää seuraavat ovat arvelleet, että vieraat, pesää tavoitelleet kalasääsket ajoivat naaraan pois. Karhumäen mukaan se olisi kuitenkin outoa. – En ole koskaan kuullut vastavasta. Sillä joka pesään asettuu, on niin vahva motivaatio suojella sitä, ettei se helpolla poistu. Viime vuonna sääksi ajoi pesälle pyrkineen merikotkankin pois. Karhumäki arveleekin, että jos pesä on tuhoutunut, syynä on kylmä ja sateinen kevät. Rankat sateet vaikuttavat helposti pesintään, hän muistuttaa. Syypää voi löytyä myös petolinnuista. 32 – Onhan aina mahdollista, että esimerkiksi huuhkaja tai merikotka on napannut emon. Mutta toisaalta sen olisi pitänyt näkyä kameravalvonnassa. Komulainen puolestaan arvelee, että koiras on saattanut myös menehtyä, eikä naaras ole saanut siltä enää ravintoa. Tämän vuoden pesintä epäonnistui, samoin vuoden 2009. Kerron sääksestä yleisemmin ja sen elinympäristöön liittyvistä asioista, sekä eräästä toisesta sääksestä, jonka muuttomatka katkesi Nigeriassa, sekä Pete-sateliittisääksestä. Mielenkiintoisia lukuhetkiä sääksien matkassa. Sääksi Sääksi eli kalasääski (huomaa konsonanttien eroava järjestys) (Pandion haliaetus) on suurikokoinen petolintu, joka elää järvialueilla ja merenrannikolla. Saaristossa levinneisyys rajoittuu sisä- ja välisaaristoon. Ulkonäkö ja koko Sääksi on hyvin pitkä- ja kapeasiipinen petolintu, jonka yleisolemus muistuttaa hiukan lokkia. Höyhenpuku on alapuolelta pääosin valkea ja selkäpuolelta tummanruskea. Rinnassa sääksellä on vaihtelevan yhtenevä ruskea rintavyö, joka naaraalla on keskimäärin laajempi ja tummempi kuin koiraalla. Samana kesänä syntyneet poikaset poikkeavat vanhoista linnuista selkäpuolen höyhenpeitteen värityksen perusteella. Nuorilla selkäpuolen höyhenet samoin kuin siipi ja pyrstösulat ovat vaaleakärkiset, minkä vuoksi koko yläpuolen yleisväritys näyttää kirjavammalta. Koko: pituus 52–60 cm, siipien kärkiväli 152–167 cm. Koiras painaa noin puolitoista, naaras kaksi kiloa. Vanhin suomalainen rengastettu sääksi on ollut 26 vuotta 25 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin sääksi. Levinneisyys Sääksi on eräs maailman laajimmalle levinneistä lintulajeista. Euroopassa sen pesimisalue ulottuu Skotlannin pohjoisosiin ja Itä-Saksasta Mustallemerelle vedetyn linjan koillispuolelle. Euroopassa pesii noin 5000 paria, niistä Suomessa noin 1200 paria, molemmat luvut ovat lisääntymään päin. Tämän arvellaan johtuvan siitä, että Ddt ja muiden ympäristömyrkkyjen vaikutus on katoamassa ravintoketjuista. Skotlannissa pesii 99 paria. Euroopan VSS-Etsi! 2/2010 sääkset talvehtivat Afrikassa, Pohjois-Amerikan sääkset Etelä-Amerikassa. Australian sääkset eivät muuta. Suomessa sääksi on levittäytynyt koko Suomen alueelle. Vain vähävesistöisimmiltä alueilta ja ulkosaaristosta pesivä sääksikanta puuttuu. Tiheimmillään sääksikanta on Suomessa mosaiikkimaisilla vesistöalueilla, kuten Saimaan alueella ja lounaissaaristossa. Suomen, ja samalla maailman pohjoisimmat, sääksiparit pesivät Utsjoen pohjoisosissa. Elinympäristö Sääksi kelpuuttaa elinympäristökseen lähes minkälaisen ympäristön tahansa, jos vain riittävän lähellä on sopivia saalistusvesiä, pesäpaikka on riittävän rauhallinen ja paikalta löytyy sopiva pesäpuu. Sääkset tekevät pesänsä paikkaan josta on hyvä näkyvyys, tyypillisesti ison männyn latvaan korkealle kalliolle tai suon laitaan. Näkyvyyttäkin ehkä tärkeämpi tekijä pesäpaikan valinnassa on esteetön lentomahdollisuus itse pesälle. Pitkine siipineen sääksi on erittäin kömpelö lentäjä eikä mielellään laskeudu puiden latvuston alapuolelle. Pesäpuun vaatimuksena on latvan tukevuus. Sääksen pesä sijaitsee tyypillisesti ja lähes kaikista muista lintulajeistamme poiketen aivan puun latvassa, ”puun päällä”. Saman pesän ollessa käytössä vuodesta toiseen se kasvaa ajan kuluessa. Pesärakennelman koko saattaa nousta yli metriin ja paino useisiin satoihin kiloihin. Nykyisten metsienkäsittelytoimenpiteiden seurauksena metsistä on hävitetty vanhat käkkyrälatvaiset männyt, jotka luontaisesti sopisivat sääksen pesien alustaksi. Pesäpaikkapula onkin yksi merkittävimmistä sääkseen kohdistuvista uhista. Sääksen suojelemiseksi ihminen onkin tehnyt ikimäntyjen vähentyessä tekopesiä tukevaksi pesimisalustaksi. Sääksen pesäpuu on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu. Laji pesii myös laivareitin linjamerkin päälle. Lisääntyminen Sääkset solmivat elinikäisen parisuhteen. Etelä-Suomessa ne munivat vapun aikoihin 2–3 kananmunan kokoista, kanelinruskeaa munaa. Pohjoisimmassa Suomessa muninta alkaa lähes kuukauden Etelä-Suomen ensimmäisiä pesiviä pareja myöhemmin. Poikaset kehittyvät lentokuntoisiksi kahdeksassa viikossa. Ravinto Sääksi syö mitä tahansa saatavilla olevia kaloja. Se saalistaa lekuttelemalla 10–30 metrin korkeudella ilmassa, josta syöksyy kalan kimppuun. Pystyvät sulkemaan sierainaukot sukeltaessaan. Saaliskalojen lajikirjo riippuu eniten saalistusvesistöjen kalalajistosta. Etelä-Suomessa yleisimpiä saalislajeja ovat monet särkikalat, joista lahna on monin paikoin erityisesti keväällä kutuaikana yleisin. Myös ahvenet ja pienet hauet ovat yleisiä saaliskaloja. Sääksen saaliskalojen keski- ja ihannekoko on noin 300 grammaa. Tätä isompiakin kaloja sääksi toki toisinaan saaliikseen saa, mutta puheet esimerkiksi puolentoista kilon saaliskaloista ovat useimmiten liioiteltuja. VSS-Etsi! 2/2010 Myös pienemmät saaliskalat ovat varsin yleisiä. Muiden kuin kalojen esiintyminen sääksen saalisvalikoimassa on erittäin vähäistä. Todistettavasti sääksi saattaa saada saalikseen myös sammakoita ja erittäin harvinaisissa tapauksissa myös vesimyyriä ja piisameita. Niiden osuus saalisvalikoimassa on kuitenkin olematon. Kalaan lähes yksinomaan keskittyvä saalisvalikoima onkin johtanut siihen, että monissa kielissä sääksen nimi onkin ”kalakotka” tai ”kalahaukka”. Nigeriakäännyttääsuomalaisenkalasääsken julkaistu 24.11.2009 klo 18:18 Nigerialaisessa Taraban osavaltiossa etsitään palautusosoitetta Suomessa rengastetulle kalasääskelle, joka on jäänyt kiinni kalastajien verkkoon Afrikassa. Rengastusmerkinnän vuoksi nigerialaiset epäilevät, että lintu on karannut suomalaisesta eläintarhasta. Suomalaisasiantuntija uskoo, että kyse on normaalista muuttolinnusta. Nigerialainen hallintoviranomainen kuvailee uutistoimisto AFP:lle, että kalastajat olivat saaneet kiinni kotkan tapaisen muuttolinnun viime viikolla. - Kuulostaa kalasääskeltä, sanoo Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimiston johtaja Jari Valkama YLE Uutisille. Linnun jalasta havaittiin rengas, jossa on merkintä ”Museum Zoo, Helsinki”. Tämän vuoksi Nigeriassa nyt arvellaan, että lintu on karannut suomalaisesta eläintarhasta. - Kyseessä lienee normaali kalasääsken muuttomatka. Ne talvehtivat muun muassa Nigeriassa ja silloin tällöin niitä jää kiinni esimerkiksi juuri kalastajien pyydyksiin, sanoo intendentti Jari Valkama. Uutistoimisto AFP:n mukaan Nigerian viranomaiset aikovat ottaa yhteyttä Suomeen, kuinka lintu voitaisiin palauttaa Pohjolaan. - Kannattaisi ehkä päästää vain kalasääski vapaaksi ja antaa kevään tullen luonnon hoitaa tehtävänsä - muuttolintu kyllä itse tietää palautusosoitteensa. AFP, YLE Uutiset Pete-satelliittisääksi Kesällä 2007 aloitettiin Luonnontieteellisen keskusmuseon, Sääksisäätiön ja UPM:n yhteistyönä projekti, jossa seurataan sääksikoiraan elämää uuden sukupolven GPSArgos-satelliittilähettimen avulla. Projektin tieteellisenä johtajana toimii edelleen prof. Pertti Saurola, joka myös vastaa tässä esitetyistä tuloksista ja tekstistä. Taustaa Vuonna 2001 sääksen satelliittiseurannalle asetettujen tavoitteiden lisäksi projektilla on kolme uutta tavoitetta: 1. Testata aurinkopaneelilla toimivan 30 g GPS-Argos 33 lähettimen soveltuvuus sääksen seurantaan Suomesta päiväntasaajalle, 2. Kerätä aineistoa sääksen saalistusalueen laajuudesta ja 3. Saada entistä täsmällisempää tietoa Välimeren ja Saharan ylityksestä ja mahdollisesta yömuuton osuudesta. Työryhmä, johon kuuluivat Sääksisäätiön asiamies Juhani Koivu, kyseisen pesän vastuullinen rengastaja Pertti Nikkanen, sekä lähettimen kiinnittäjät Helmi-Irene ja Pertti Saurola, pyydysti 14.7.2007 Lempäälässä sijaitsevan pesänsä lähistöltä 1430 g painaneen sääksikoiraan M-39991, jolle asennettiin aurinkopaneelilla toimiva 30g Microwave GPS-Argos-satelliittilähetin. Lähetin ohjelmoitiin siten, että se paikansi sijaintinsa heinäkuussa kerran tunnissa kello 08 ja 19 välisenä aikana. Elokuun alusta lähtien paikannus tehdään kolmen tunnin välein eli kahdeksan kertaa vuorokaudessa. Lähetin kerää paikannukset muistiinsa ja lähettää tietopaketin kolmen vuorokauden välein Argos-satelliitille. Satelliitti välittää tiedot edelleen Ranskassa sijaitsevalle keskustietokoneelle, josta tutkijat saavat aineiston haltuunsa. Sääksikoiras M-39991 oli rengastettu pesäpoikasena kahdeksan vuotta aikaisemmin, 7.7.1999 Valkeakoskella, 11 km päässä nykyiseltä pesältään. Koiraan kutsumanimeksi annettiin Pete rengastajansa Pertti ’Pete’ Nikkasen mukaan. Maastohavaintojen tehostamiseksi Peten oikeaan nilkkaan kiinnitettiin punainen muovirengas, johon on kaiverrettu kyljellään olevat valkeat kirjaimet CC. Peten puolisoksi osoittautui 1800g painoinen, viisi vuotta Peteä vanhempi sääksinaaras M-35181, jonka Jörgen Palmgren oli rengastanut pesäpoikasena 17.7.1994 Tammisaaressa, 158km jokseenkin suoraan etelään nykyiseltä pesäpaikaltaan. Sääksiparilla oli ruokittavanaan kolme poikasta. Pete kalasääksi aloitti paluumuuton 30.3.2010 Satelliittisääksi Pete aloitti maaliskuun lopussa kevätmuuttonsa Senegalin suistoiselta rannikolta kohti Suomea ja hämäläisiä pesimäseutujaan. Peten muuttoa voi seurata Luonnontieteellisen keskusmuseon(www.fmnh.helsinki. fi/pete) ja UPM:n verkkosivuilla(www.upmforestlife.com). Rengastajansa mukaan Peteksi ristitty 8-vuotias kalasääskikoiras lähti talvehtimisalueeltaan Senegalin Saloum-joelta sunnuntaina 30.3. Aprillipäivään mennessä matkaa oli kertynyt jo 716 kilometriä, mutta oli muutamiin päiviin mahtunut myös kalastelua ja lepohetkiä. Pete sai satelliittilähettimen selkäänsä viime heinäkuussa. Lähetin on ylittänyt odotukset ja toiminut erittäin luotettavasti alusta alkaen. Pete aloitti syysmuuttonsa 18.9.07 pesäpaikaltaan Lempäälästä ja paineli varsin suoraviivaista reittiä Senegaliin asti, jonne se päätyi 23.10. lennettyään yhteensä 6393 kilometriä. Sääksien satelliittiseurantatutkimus on osa UPM:n ja Sääksisäätiön välistä yhteistyösopimusta. Seurannan toteuttaa Luonnontieteellinen keskusmuseo. Sopimus käsittää sääksen suojelua ja seurantaa edistäviä hankkeita. Sääksisäätiö ja UPM ovat laatineet yhteistyössä sääksen pesien yhteydessä toteutettavat metsienkäsittelyohjeet. 34 Tietoon saadut sääksen pesäpaikat UPM:n metsistä on tallennettu yhtiön paikkatietojärjestelmään. UPM:n metsissä ylläpidetään ja kehitetään tekopesäverkostoa sääksen pesintöjen turvaamiseksi. Satelliittiseurannan avulla pyritään saamaan tietoa sääksen sekä pesimäettä muutonaikaisesta käyttäytymisestä. Karttuva tieto sääksen käyttäytymisestä tukee lajin hyväksi tehtävää suojelutyötä. Peten matkaa seurataan aktiivisesti myös Sääksisäätiön(www.saaksisaatio.fi) ja Sääksikeskuksen(www. saaksikeskus.com) sivuilla. Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo Tiedote 12.10.2007 Pete muuttaa myös yöaikaan Satelliittisääksi Pete ylitti osan Välimerta yöaikaan. Professori Pertti Saurolan mukaan tämä on varsin epätavallista, sillä kalasääskiä pidetään yleensä päivämuuttajina. Luonnontieteellisen keskusmuseon, Sääksisäätiön ja UPM-Kymmenen yhteisprojektin tavoitteena on selvittää muun muassa sääksien yömuuttoa. ”Välimeren alueelta saadaan yleensä huonoja paikannuksia, mutta nyt tämä onnistui yli odotusten”, Saurola myhäilee. Peten yöpaikannukset ovat kaikki tulleet meren päältä, joten voidaan olla varmoja, että se on ollut lennossa läpi yön. Pete lähti matkaan 6.10. aamuyhdeksältä Rhonen laaksosta, reippaat 60 kilometriä Nimesin kaupungista pohjoiseen. Se oli siivillään yhteensä parikymmentä tuntia ja lensi Mallorcan länsipuolitse päätyen Espanjan rannikolle, 50 kilometriä Valenciasta etelään. Matkaa kertyi yhteensä 770 kilometriä, josta reippaat kuusisataa Välimeren yllä. Peten muuttomatka kotireviiriltä Hämeestä Marokon rannikolle kesti 22 vuorokautta. Projektin tieteellisen johtajan, Pertti Saurolan mukaan sääksikoiraaksi Pete lorvaili Saksassa melko kauan. ”Ilmeisesti se tankkasi lammikoiden äärellä kalastellen”, Saurola kertoo, ”kunnes päätti vihdoin lähteä matkaan ja ponkaisi melkein kerralla Marokkoon asti”. 10. lokakuuta mennessä matkaa oli kertynyt 3629 kilometriä. Pohjolan kalasääskillä on kaksi hyvin erillistä muuttoreittiä. Pete näyttää valinneen läntisemmän reitin, joka kiertää niin Alpit kuin Pohjois-Afrikan Atlasvuoretkin. Saurolan mukaan linnun lopullinen päämäärä lienee jossain Länsi-Afrikassa, esimerkiksi Senegalissa, Gambiassa tai Guinea Bissaussa. ”Suomalaiset sääkset muuttavat yleensä itäistä reittiä”, hän kertoo. Esimerkiksi Mirja-sääksi lensi suoraan etelään Balkanilta Välimerelle ja ylitti Saharan autiomaan. Peten määränpäässä tiedetään talvehtivan puolestaan ainakin skotlantilaisia, norjalaisia ja ruotsalaisia yksilöitä. Saurola heittääkin ilmaan epäilyn, että Suomessa rengastetun Peten sukujuuria löytyisi Ruotsista. Sääksikoiraan viimeisin paikannus on 10. lokakuuta, jolloin se lensi ohi Casablancan noin 150 kilometriä sisämaassa. Peten muuttomatkaa voi seurata Luonnontieteellisen keskusmuseon verkkosivuilta osoitteesta: http://www.fmnh. helsinki.fi/elainmuseo/satelliittisaakset/pete/ VSS-Etsi! 2/2010 VITSEJÄ - Voisiko tohtori tulla pian. Pikku poikani on nielaissut lyijykynän. - Saavun puolen tunnin kuluttua. Tuletteko niin kauan toimeen? - Kyllä - minulla on toinen lyijykynä, jota voin sillä aikaa käyttää. Huhtikuussa islantilainen tulivuori Eyjafjatlajökull purkautui ja sotki tuhkapilvellään usean päivän ajan koko Euroopan lentoliikenteen osittain tai kokonaan. Netissä Facebookissa alkoi liikkua vitsejä tapahtuman tiimoilta. Tässä pari poimintaa: - Kuulehan, miten oikein keinotellaan pörssissä. - Se on hyvin yksinkertaista. Ostetaan jotakin sellaista, jota ei saada rahoilla, jota ei ole, ja myydään sitten se jota ei ole koskaan saatu, kalliimmasta kuin mitä on maksettu. - Kun kuolen, ripotelkaa tuhkani Islantiin. - Jaahah, tohtori on siis sitä mieltä, että minun on lakattava tupakoimasta. - Kyllä ehdottomasti. Ja varmuuden vuoksi on parasta, että annatte tupakkakorttinne minulle. - Islannin talouden viimeinen toive: ripotelkaa tuhkani Eurooppaan. - Ensin islantilaisilta vietiin rahat. Nyt nyhdetään tuhkatkin pesästä. - Ei siellä mitään tulivuoria ole. Islantilaiset ne vain polttavat kirjanpitoaan. - Miksi Katlaa on syytä pelätä? Tulivuortenkin haaveena on yhtäaikainen purkautuminen. (Vitsi on vuodelta 1941, jolloin tupakka oli kortilla.) VSS-Etsi! 2/2010 35 Jukka Lehtiranta, puheenjohtaja Helsingin Etsintä- ja Pelastuskoirat, HEPeKo PEKO-puhinoita Päättymässä oleva vuosi on ollut monellakin tapaa poikkeuksellinen ja merkittävä pelastuskoirille. Näitä asioita käsitellään yksityiskohtaisemmin muualla tässä lehdessä, joten toisin niitä esiin ehkä hieman eri näkökulmasta. Pelastuskoirajaoksen perustamisesta tuli kuluneeksi 40 vuotta. Näin pitkä historia on jo sellaisenaan hieno asia, mutta erityisen hienona pidän sitä, että toimintamme on viime aikoina ollut hyvin aktiivista. Yhtenä konkreettisena osoituksena on se, että hälytysryhmässämme on tällä hetkellä 26 jäsentä ja jopa 14 viranomaistason koiraa. Toisaalta nämä luvut ovat vain jäävuoren huippu eivätkä ne synny ilman systemaattista ja pitkäjänteistä toimintaa ja hyvin monen ihmisen osallistumista ja työpanosta. Kiitos näistä tuloksista kuuluu siis kaikille niille, jotka ovat tehneet sen mahdolliseksi; kouluttajille, johtokunnalle, hälytysryhmäläisille ja kaikille hepekolaisille. Samalla haluan kannustaa kaikkia halukkaita tulemaan entistä tiiviimmin mukaan toimintaamme. Toimintamme ei pyöri ilman kouluttajia, johtokunnan jäseniä, kokeiden tekijöitä ja monia muitakin oman panoksensa yhteisen hyvä eteen tuovia ihmisiä. Minä, kuten moni muukin pidempään mukana ollut, pyrin kannustamaan ja kutsumaan ihmisiä mukaan, mutta oikein mielellään voit ottaa yllättäen ja pyytämättäkin yhteyttä ja ilmaista halusi tehdä jotain. En pane olleenkaan pahakseni. ; ) Toinen mieltä lämmittävä asia on juuri loppuun saatettu pelastuskoirajoukkueen nimeäminen. Kun asia lienee osalle lehden lukijoista uusi, niin kerrottakoon hieman taustoja. Helsingin kaupungin uusi pelastussuunnitelma astui voimaan tämän vuoden alusta ja kun sen tarkoitus on varautua poikkeusoloihin, kuuluu kokonaisuuteen myös pelastuskoirajoukkue. Yhdessä pelastuslaitoksen kanssa olemme keväästä syksyyn pikku hiljaa valmistelleet asiaa ja se tavallaan huipentui nyt lokakuun puolivälissä, kun hakuaika joukkueeseen päättyi ja 39 hepekolaista sitoutui joukkueeseen. Halukkaita itse asiassa oli enemmänkin, mutta kun osa on jo ammattinsa kautta varattu muihin vastaaviin tehtäviin, he eivät voineet osallistua tähän. Kaiken kaikkiaan tämä oli erittäin 36 hyvä osoitus jäsentemme halusta osallistua ja auttaa. Tuotakoon tässäkin esiin, että kyse on varautumisesta, eli sillä ei todennäköiseti ole juurikaan välittömiä vaikutuksia kenenkään elämään, mutta itse uskon vakaasti, että pitkässä juoksussa tämä vahvistaa Pelastuslaitoksen ja yhdistyksemme suhdetta. Ehkä jo ensi vuonna näemme jotain konkreettista. Nostaisin esiin myös Suomen joukkueen maailmanmestaruuden Pelastuskoirien MM-kisoissa Italiassa. Minusta se on hieno motivaattori meille kaikille. Ensinnäkin siinä mielessä, että vaikka me Suomessa toimimme ”vain” harrastuspohjalta, niin silti osaamisemme on nyt todistetusti parasta ykkösluokkaa. Suurin osa Suomen joukkueen kilpakumppaneista oli ammattilaisia työskennellen esimerkiksi armeijan tai poliisin organisaatiossa, mutta osaamista mitattaessa ammatilla ei ollut merkitystä. Toisena asiana haluaisin nostaa esille sen, että oli osaamisemme taso kuinka hyvä tahansa, sitä pitää osata myös käyttää oikein ja tilanteen vaatimalla tavalla parhaiten hyödyksi. Tämä vaatii niin hyviä ja kattavia teoriatietoja kuin myös kykyä käyttää tietojaan eri tilanteissa - toisin sanoen opiskelua ja harjoittelua. Ei kahta ilman kolmatta, kuten sanonta kuuluu, joten vielä kolmantena asiana poimisin sen, että paneutuminen kulloinkin käsillä olevaan tehtävään ja keskittyminen juuri sen kannalta oleellisiin tekijöihin on välttämätön edellytys tehtävässä menestymiselle. En tiedä kuinka hyvin joukkueen jäsenet jakaisivat mielipiteeni mutta näen, että näihin kolmeen kohtaan voisi kiteyttää joukkueen menestyksen avaimet. Ja me voimme jokainen ottaa näistä asioista evästä – miksei ihan kaikkeenkin tekemiseemme, mutta ainakin pelastuskoiratoimintaan. Vielä ennen kuin kiitän kuluneesta kaudesta muistutan, että kautta on vielä jäljellä. Koulutukset jatkuvat vielä jonkin aikaa ja varainhankintamme päätapahtuma, Kennelliiton Voittaja –näyttelyt, järjestetään joulukuun toisena viikonloppuna. Mukaan mahtuu vielä, sillä mitä enemmän siellä on tekijöitä, sitä mukavampaa ja rennompaa itse tekeminen on. Lisätietoja saa foorumilla tai suoraan minulta. Kiitos kuluneesta kaudesta! VSS-Etsi! 2/2010 Pelastuskoirasivut 36-59 VSS-Etsi! 2/2010 37 HEPEKO 40 VUOTTA – EIKÄ SUOTTA Teksti: Heli Herna Kuvat: Majka Borgström, Satu Syvänperä HEPeKo eli virallisemmin Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen pelastuskoirajaos tulee tänä vuonna toimineeksi 40 vuotta. Juhlimme tapahtumaa pienimuotoisesti omalla harjoitusalueellamme elokuisena lauantaina 28.8.2010. Paikalla oli kolmisenkymmentä jaoksen jäsentä sekä arvovieraina Helsingin pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Markku Rissanen, Helsingin pelastusliiton (Helpe) toimitusjohtaja Ilkka Kianto sekä emoyhdistyksestä Raimo ja Greta Nikkilä. Vaikka jaoksen pitkässä iässä ja aktiivisessa toiminnassa jo sinänsä on juhlan aihetta, saimme vielä muutakin syytä juhlia sillä 22.8.2010 Italiassa pidetyissä pelastuskoirien maailmanmestaruus-kilpailuissa kultaa haussa voitti Suomen joukkue, jota luotsasi ryhmänjohtajana Majka Borgström ja yksi kolmesta koirakosta oli Virpi Nieminen ja Rinna. Oli hienoa huomata, että oman jaoksen ja treenikavereiden lisäksi heidän saavutuksensa oli huomattu sekä emoyhdistyksessä, Helpessä että Helsingin pelastuslaitoksessa. Majka ja Virpi olivatkin joukkueensa edustajina monien huomionosoitusten kohteena juhlan aikana. Juhlien järjestelyistä vastasi johtokunta, jonka jäsenet myös kokoontuivat muutamaa tuntia aikaisemmin siivoamaan, järjestämään pöytiä ja tuoleja ja huolehtimaan siitä, että juhlien alkaessa klo 18 kaikki olisi kunnossa. Johtokunnan jäsenten apuna oli myös muutamia aktiivisia ryhmäläisiä minun ryhmästäni. Marican treeniporukka oli jo edellisenä iltana pystyttänyt katokset, joten kaikki saatiin nopeasti juhlakuntoon. 38 VSS-Etsi! 2/2010 Jukan toivotettua läsnäolijat tervetulleiksi juhlittiin maailmanmestareita ja jaosta muutamin lyhyin puhein ja toivotuksin. Sen jälkeen pääsimmekin nauttimaan Pakinkylän VPK:n Eila Heliön meille valmistamaa lohikeittoa sekä jälkiruokakakkua ja –kahvia. Ruokailu tapahtui ulkona katosten alla ja koleasta tuulesta huolimatta juhlakansa viihtyi pöytien antimista ja yhteisestä rupattelusta nauttien. Hieno osoitus yhteishengestä oli se, että juhlien jälkeen siivous- ja purkutyöt hoidettiin rivakasti ja työhön tarttui moni juhliin vain vieraana tullut hepekolainen. Johtokunnan puolesta haluankin kiittää teitä kaikkia avustanne. Yhteistyö on voimaa ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin – vaikka kohti 50-vuotisjuhlallisuuksia. Kiitos vielä kerran niin Helsingin pelastuslaitokselle, Helpelle kuin HVSSY:llekin jaoksen ja sen jäsenten saavutusten muistamisesta. VSS-Etsi! 2/2010 39 Helsingin kaupungin suojelusuunnitelma ja PELASTUSKOIRAJOUKKUE Teksti: Heli Herna Kuvat: Majka Borgström Kuluvan vuoden aikana on tiivistetty yhteistyötä Helsingin pelastuslaitoksen ja HEPeKon kesken. Olemme Jukan (Lehtiranta) ja Anun (Haveri) kanssa neuvotelleet pelastuslaitoksen väestönsuojeluyksikön edustajien kanssa muutamaankin kertaan ”molempia osapuolia yhteisesti kiinnostavista aiheista” kuten työmarkkinaneuvotteluista muinoin aina uutisoitiin. Noiden neuvottelujen tuloksena on nytkähtänyt reippaasti eteenpäin hälytysryhmän pelastuslaitokselta saamien varusteiden uusiminen sekä Helsingin suojelusuunnitelmaan sisältyvän pelastuskoirajoukkueen muodostaminen. HEPeKon kaikki jäsenet kutsuttiin 21.9.2010 Kallion keskuspelastusasemalla pidettyyn tiedotustilaisuuteen, jossa väestönsuojeluyksikön päällikkö Tommi Laurinen esitteli meille pelastuslaitoksen toimintaa, poikkeusolojen riskianalyysiä ja väestönsuojelujärjestelyjä Helsingissä sekä pelastuskoirajoukkuetta osana väestönsuojelutoimintaa. Väestönsuojelusuunnittelija Jari Markkanen puolestaan kertoi pelastuskoirajoukkueen henkilöstön varaamisesta ja Jukka sitten meidän puoleltamme pelastuskoirajoukkueen järjestäytymisestä. Pelastuskoirajoukkue koostuu kaikkiaan 37 henkilöstä: pelastuskoirajoukkueen johtaja ja viestittäjä, 7 ryhmän40 johtajaa ja 28 koiranohjaajaa. Koska kyseessä on kriisiajan muodostelma, jota ei toivottavasti koskaan edes tarvita, ei nykyisten koirien tuloksilla ole merkittävää roolia vaan tärkeintä on saada mukaan asiasta kiinnostuneita ja motivoituneita ihmisiä, jotka ovat kykeneviä tarvittaessa viimeistelemään lyhyessäkin ajassa koiransa koulutuksen vaadittavalle tasolle. Jotkut ovat kysyneet, mitä etuja pelastuskoirajoukkueeseen liittyminen meille tuo. Kysyjille olen vastannut, ettei kyse ole niinkään siitä mitä itse hyötyy vaan siitä, että tarjoaa oman ja koiransa osaamisen siihen käyttöön, johon pelastuskoiria koulutetaan. Ihan samalla tavalla kuin osallistumme Vapepan toimintaan normaaliaikoina. Mutta toki hyötyjäkin on: Saamme ko. tehtävään liittyvää koulutusta - nyt jo hälyläiset pääsevät maksutta Helsingin pelastuskoulun järjestämiin ea-koulutuksiin ja jatkossa varmasti myös muut pelastuskoirajoukkueeseen sijoitetut. Kaupungilla on velvollisuus varustaa suojelusuunnitelman mukaiset muodostelmat, joten tätä kautta näyttää aukeavan tie ajanmukaistaa pelastuslaitokselta jo aiemmin hälytysryhmälle (ja jatkossa myös muille sijoitetuille) luovutetut varusteet. Huomattavan suuri hyöty HEPeKolle on tiivistyneestä VSS-Etsi! 2/2010 yhteistyöstä Pelastuslaitoksen kanssa, koska myös harjoitusalueesta ja sen kehittämisestä on parempi puhua vakuuttavasti, sillä nimenomaan pelastuskoirajoukkueen harjoittelemiseen sitä tarvitaan. Osa jäsenistämme on varattu työnantajansa toimesta eikä siksi voi sitoutua muuhun toimintaan, mutta siitäkin huolimatta saimme määräaikaan mennessä kasaan joukkueellisen väkeä ja vielä pari nimeä reserviinkin. Pelastuslaitoksen käsiteltävänä on nyt 39 innokkaan hepekolaisen ilmoittautumislomake. Aikanaan itse kullekin saapuu sitten postissa varausilmoitus ja luvassa on myös koulutusta ja muutakin yhteistoimintaa. Kiitos kaikille innostuneille! Heli (Herna) 21.10.2010 VSS-Etsi! 2/2010 41 Suomi voitti pelastushaun JOUKKUEMAAILMANMESTARUUDEN FCI:n pelastuskoirajoukkueitten maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin nyt toista kertaa. Kisapaikkana toimi Bergamon alue pohjois-Italiassa. Suomesta lähetettiin joukkue kilpailuun ensimmäistä kertaa. Joukkueen nimesi Suomen palveluskoiraliitto, ja siihen kuului ryhmänjohtaja Majka Borgström (HEPeKo) sekä kolme koiranohjaajaa koirineen: Harri Kuusisto ja saksanpaimenkoira Sonorian Cherubino ”Kössi” Ylöjärveltä (Pirkanmaan pelastuskoirat), Virpi Nieminen ja kultainennoutaja Greenhill’s Golden Wind ”Rinna” Vantaalta (HEPeKo) sekä Nina Pulli ja bordercollie Tronic Ibizorr ”Laku” Salosta (Koirakerho Tassut). Virpi ja Majka ovat aiemmin osallistuneet MM-yksilökisoihin Itävallassa ja Nina oli samoissa kisoissa mukana huoltojoukoissa, joten ainoastaan Harri ja Kössi olivat ensikertalaisia ulkomaankisoissa. Joukkueen varakoirakkona oli Satu Syvänperä ja novascotiannoutaja Hedera’s Well Favored ”Jippo” Vantaalta. Varakoirakon osa oli oikeastaan vaativin, sillä heidän piti opetella yhteisliikkeitten lisäksi kaikkien koirakoitten yksittäisliikkeet voidakseen tuurata ketä vain. Varakoirakko oli siis mukana yhtä lukuun ottamatta kaikissa yhteisharjoituksissa. Kaikki joukkueen jäsenet ja koirat toimivat aktiivisesti oman alueensa hälytysryhmissä ja poliisin johtamissa kadonneitten henkilöitten etsinnöissä kotimaassa. Kaikki ovat myös mukana Suomen kansainvälisen pelastusmuodostelman FinnRescuen toiminnassa. Matkassa oli siis joukkue, joka ensisijaisesti tekee oikeaa pelastustyötä koirineen, ja jolle kilpaileminen ei ole prioriteetti vaan vain mukava lisä pelastuskoiran koulutuksessa. Pelastuskoirien MM-joukkuekilpailussa suoritetaan kaksi osuutta: hallinta ja etsintä. Hallintaosuus koostuu tottelevaisuus- ja ketteryysliikkeistä, jotka ovat ikään kuin kooste tottelevaisuuskokeista ja pelastus- ja palveluskoirakokeista. Hallintaosuus Hallintaosuudessa koko joukkue on kentällä samaan aikaan, ja ensin suoritetaan kolme ryhmäliikettä, minkä jälkeen koirat viedään paikallaoloon josta ne haetaan yksitellen suorittamaan kaksi yksittäisliikettä. Jokainen koira tekee ennaltamäärätyt, eri yksittäisliikkeet. Hallintaosuuden aloittaa vapaana seuraaminen (normaali seuraamiskaavio), joka suoritetaan ryhmänä rivissä (ja välillä jonossa) kulkien. Ryhmänjohtaja kulkee mukana rivissä ja käskyttää käännökset ja vauhdin muutokset. Henkilöryhmässä on neljä henkilöä joista kahdella on koira Teksti: Majka Borgström Kuvat: Majka Borgtsröm, Birgitta Gustafsson 42 VSS-Etsi! 2/2010 (uros ja narttu). Henkilöryhmä pyörii ensin myötäpäivään, ja suorittava koirakko kiertää sen vastapäivään, niin, että koirat tulee nenätysten vastakkain. Sen jälkeen henkilöryhmä pysähtyy ja suorittava koirakko tekee kahdeksikon koirattomien henkilöitten ympäri ja perusasennon ryhmän keskelle, mistä palaa takaisin joukkueensa luo. Henkilöryhmä suoritetaan yksitellen ryhmänjohtajan ohjaamana. Seuraamisliikkeen jälkeen tulee toinen ryhmäliike, jossa on nivottu yhteen jättävä liike, luoksetulo, siitä pysäytys ja asennon vaihto kauko-ohjauksena. Siis yhteen liikkeeseen! Liikkeelle lähdetään rivissä kulkien koirat seuraten, ja noin 10 askelen jälkeen rj:n käskystä koirat komennetaan istumaan liikkeestä. Koirien ja rj:n tulisi jäädä suoraan riviin paikoilleen. Koiranohjaajat jatkavat 40 askelta eteenpäin. Rj:n luvalla he kutsuvat koiria luokseen samanaikaisesti. Puolessa välissä matkaa koirat komennetaan luoksetulosta maahan, jälleen samaan kohtaan riviin vierekkäin, ja rj:n kehotuksesta siitä yhtäaikaisesti nousemaan seisomaan. Lopuksi koirat kutsutaan rj:n kehotuksesta samanaikaisesti istumaan ohjaajiensa eteen ja siitä perusasentoon. Kolmas ryhmäliike on kantaminen, joka on normaali pelastuskoirakokeen kantoliike. Koirat komennetaan pöydälle, josta ohjaaja nostaa koiransa, kantaa sitä 10 metriä ja antaa vieraalle henkilölle, joka kantaa sitä edelleen 10 metriä ja laskee maahan. Koiran hännän tulee roikkua vapaana kannettaessa. Koiran tulee jäädä paikoilleen kantajan viereen ilman erillistä käskyä, ja kutsusta tulla ripeästi ohjaajansa luokse. Ryhmäliikkeenä kaiken tulee tietenkin tapahtua samanaikaisesti ja linjassa. Tämän jälkeen koirat viedään ryhmäpaikallamakuuseen, josta haetaan yksittäin kukin koira suorittamaan ennalta määrätyt kaksi liikettä. Yksittäisliikkeitten suorituksen jälkeen koira palautetaan ryhmään paikallamakuuseen. Ensimmäinen koira suorittaa noudon ja liikkuvan tynnyrisillan, toinen koira suorittaa A-esteen ja tikkaat, ja kolmas koira suorittaa pussiputken ja kauko-ohjauksen (pöydät). Telineitten suorituksessa on pieniä sääntöeroja totuttuun: A-este suoritetaan ilman noutoa, siten, että ohjaajan käskystä koira kiipeää esteen ylitse ja ottaa heti ohjaajan käskemän asennon (esim. maahan), ja ohjaaja menee koiran luokse ja komentaa sen perusasentoon. Liikkuvalla tynnyrisillalla koiran pitää tehdä pysähdys heti alkuun, mutta myös ilman käskyä loppuun, josta se saa vasta ohjaajan luvalla hypätä alas. Myös ohjaaja tekee lopussa koiran vierellä nopean seisahduksen. Pussiputki on sekoitus pelastuskoirakokeitten tunnelia ja agilityn ”pussia”, eli ensin 3 m pituinen tunneli ja sen perässä 3 m pituinen maahan piikattu löyhä pussi jonka läpi koiran tulee tunkeutua. Hallintaosuuden maksimipisteet on 200, joista kunkin koiran osuus on 60p. (yht. 180 p.) ja 20 p. tulee ryhmänjohtajalle liikkeenohjauksesta ja joukkueen ”yhteisharmonialle”. VSS-Etsi! 2/2010 Maasto Etsinnässä on valittavana kolme lajia: rauniot, haku ja jälki. Maasto-osuuden maksimipisteet on 260 p. Haussajaraunioilla on paljon yhdenmukaisuuksia säännöissä. Maalimiehiä on 3 kpl ja etsintäaika on 20 minuuttia. Huomattavaa on, että ilmaisun on tapahduttava, mutta sen laatua ei arvostella lainkaan, eli löydetystä maalimiehestä saa suoraan täydet pisteet (60 p./maalimies), paitsi raunioilla jos käytetään kahta koiraa saman maalimiehen sijainnin määrittämiseen, saa tältä maalimieheltä vain 30 p. Löydetyistä maalimiehistä voi siis saada yhteensä 180 p. ja muut pisteet on 50 p. ryhmänjohtajalle etsintätaktiikan suunnittelusta ja toteutuksesta sekä 30 p. ryhmän kurinalaisuudesta ja pelastuskoirahengestä. Koirien työskentelylle ei siis anneta lainkaan pisteitä, vaan pisteet annetaan niiden taktiselle käytölle. Kaikkia joukkueen kolmea koiraa on ehdittävä käyttää ennen kuin suoritus päättyy. Suoritus päättyy kun aika tulee täyteen tai kaikki maalimiehet on löydetty. Mikäli kaikkia koiria ei ole käytetty, on se ryhmänjohtajan suuri virhe ja johtaa suorituksen hylkäykseen. Raunioilla toimitaan ipor-tyyliin; koiranohjaajat saavat liikkua vain alueen laidalla. Koirien lisäksi kuitenkin myös ryhmänjohtaja saa liikkua raunioilla, ja hän ilmoittaa tuomarille kun ilmaisu tapahtuu. Hyväksytyt ilmaisumuodot on haukku, rulla, kertova ilmaisu ja tunkeutuminen. Löydetystä maalimiehestä saa täydet 60 p. jos rj osaa osoittaa maalimiehen täsmällisen sijainnin yhden koiran ilmaisun perusteella. Mikäli hän haluaa tarkentaa saman maalimiehen sijaintia toisella koiralla, saa pisteitä vain 30 tältä maalimieheltä. Haussa alueen koko on noin 50 000 m2. Ilmaisutapa on vapaa. Alueella on selkeästi merkitty keskilinja, jolla koiranohjaajat ja rj saavat liikkua. Kun koira ilmaisee, rj ilmoittaa siitä tuomarille joka antaa koiranohjaajalle luvan lähteä koiran luo. Mikäli kaksi koiraa ilmaisee haussa tai raunioilla eri kohteissa samaan aikaan, tuomari päättää kumpi ilmaisu alkoi ensin ja se katsotaan ensin. Toisen ilmaisun pitää kestää kunnes ensimmäinen ilmaisu on käyty tarkistamassa. On siis ryhmänjohtajan taktinen valinta, pääseekö käymään niin, että kaksi koiraa ilmaisee samaan aikaan eri päissä hakualuetta. Haussa erikoisuutena on alueella liikkuvat ja seisovat häiriöhenkilöt. Koirat saavat ilmaista siis vain istuvat tai makaavat maalimiehet. Maalimiehet saavat sijaita myös ylhäällä, korkeintaan 2 m korkeudessa. Jälki on ipor-tyylinen peltojälki, reilut 2 km pitkä ja 3 h vanha. Henkilön löytämisestä jäljen päässä saa 80 p., ryhmänjohtaja ja ryhmä saa toiminnastaan 20 p. ja loput 160 pistettä tulee esineistä, jäljennostosta yms. Kaikkia koiria tulee käyttää jäljellä, tai muuten tuomari keskeyt43 tää suorituksen viimeisessä kulmassa. Jos jäljestävä koira hukkaa jäljen, saa ryhmänjohtaja vaihtaa koiraa ja osoittaa sille parhaaksi katsomansa jäljennoston aloituskohdan, esim. kohdan jossa edellinen koira vielä selvästi oli jäljellä. Ennakkovalmistelut Suomessa Kun joukkue oli nimetty, aloitimme yhteisharjoittelun Kuopiossa pelastuskoiraleirin yhteydessä heinäkuun alussa. Matkalle lähtöön oli aikaa vain 5 viikkoa. Hakua jokainen voi treenata omissa ryhmissään, mutta tottelevaisuusosuuden ryhmäliikkeet kaipasivat runsaasti yhteistä hiomista ja pohdintaa. Tallasimme seuraamiskaaviota käännöksineen ja nopeudenmuutoksineen useita kertoja ilman koiria. Jokainen tekee täyskäännöksen hieman eri tavalla, jokainen liikkuu eri vauhtia. Näitten yhdenmukaistaminen ja synkronointi vaati toistoja! Kun ”kuviokävely” ilman koiria sujui, otettiin koirat mukaan, ja sain huomata, että puolet ohjaajien huomiokyvystä katosi heti, rivi rakoili, ja erityisesti täyskäännökset ja vauhdinmuutokset oli hyvin vaikeita saada toimimaan suorassa rivissä ja samanaikaisesti. Rohkeasti kokeilimme heti ensimmäisessä yhteisharjoituksessa myös toista ryhmäliikettä eli jättävä-luoksetulo-maahan-seiso-luoksetulo-sarjaa. Tuon ensimmäisen kokeilun jälkeen en voinut kuin huokaista: No tämä ei ainakaan voi mennä enää kuin paremmin! Suurin ongelma tässä toisessa ryhmäliikkeessä oli koirien häiriintyminen toisten koiranohjaajien käskyistä. Herkempi koira tottelee kaikkia kuulemiaan käskyjä vuorotellen tai ei lähde liikkeelle lainkaan kun hämmentyy. Pilkoimme liikkeen osiin ja harjoittelimme niitä palkaten aina kunkin osion jälkeen: liikkeestä yhtäaikainen istumaan jääminen, istumisesta suora yhteisluoksetulo, yhteisluoksetulossa maahanmeno, makuuasennosta yhtäaikainen seisomaan nouseminen. Erityisesti yhteisluoksetuloa saimme harjoitella paljon. Teimme myös taktisia päätöksiä koskien sitä, kuinka monta lisäkäskyä annetaan jos joku koira ei tottele, antaako joku ohjaaja käskyn ennen muita, jne. Pohdimme, millainen virhe olisi pienin ja mitä lisäapuja olimme valmiita käyttämään kokonaisuuden kärsimättä. Ryhmänjohtajana suunnittelin kaksi eri etsintätaktiikkaa maastoa varten. Ensimmäinen taktiikka oli suunniteltu 500-600 metrin suorahkolle keskilinjalle. Siinä yksi koirakko juoksisi keskilinjaa myöten suoraan takalinjalle ja alkaisi pistottaa koiraa sieltä takaisinpäin. Yksi koirakko siirtyisi keskilinjaa pitkin noin 270 m kohdalle ja jatkaisi siitä eteenpäin, kolmannen koirakon aloittaessa etukulmista. Kaikki kolme koiraa siis työskentelisivät samaan aikaan (ja tulisivat luultavasti törmäämään toisiinsa maastossa mikä ei pelastuskoirien kohdalla tietenkään saa olla ongelma), ja osa alueista tulisi tuplatsekattua. Testasimme tämän taktiikan käytännössä kellon kanssa, ja tuli selväksi, että aika ainakin riittäisi ruhtinaallisesti! Harrilla meni vaikeassakin maastossa vain noin 3 minuuttia alusta takalinjalle siirtymiseen, ja koko alue oli tutkittu ainakin kertaalleen 10 minuutissa. Plan B pitää aina olla olemassa, ja meillä se oli siltä varalta, että keskilinjalla ei saisi työskennellä taaksepäin tai suunnitelmamme ei jostain muusta syystä toimisi. Plan B oli simppeli: yhtä koiraa pistotetaan vasemmalle ja toista oikealle samaan aikaan ja sitten vaan edetään keskilinjaa eteenpäin. Ryhmänjohtaja oli nimetty myös joukkueenjohtajaksi ja matkanjärjestäjäksi, missä olikin runsaasti töitä. Itävallan MM-kisoihin autolla heinäkuussa vuonna 2007 matkattuamme oli itsestäänselvyys, että tämä reissu tehdään lentäen! Saimme kahdelle koiralle lentolaatikot koekäyttöön FinnRescuelta, suurimmalle koiralle lentolaatikko saatiin muualta lainaan. Matka alkoi Helsinki-Vantaan lentokentältä, jonne koirien lentolaatikot saapuivat tällaisella kyydillä. 44 VSS-Etsi! 2/2010 Yhdelle lennolle ruumaan otetaan vain kaksi koirien lentolaatikkoa, joten jouduimme matkustamaan kahdessa erässä. Muina rajoituksina mainittakoon Blue1:n ruuman korkeusrajoitus: vain pienin kolmesta lentolaatikostamme mahtui kyseiseen koneeseen. Onneksi lähdöt saatiin aamuun vain 1,5 tunnin välein toisistaan, niin saatoin selvittää kaikkien koirien lähdöt ja ehdin vielä hypätä itse ekaan koneeseen mukaan, jotta olisin Italian päässä selvittämässä mistä koirat saadaan lentojen jälkeen. Paluumatkalla saattelin ensimmäisen satsin matkaan ja jäin itse jälkimmäiseen koneeseen huolehtimaan, että kaikki pääsevät kotiin. Matkajärjestelyihin kuului myös tila-auton vuokraus käyttöömme matkan ajaksi, majoitusten varaukset yms. Italialaiseen tapaan ennakkotiedotus oli hieman huoletonta ja pääosin italiaksi. MM-kisojen kotisivut eivät olleet kovinkaan informatiiviset, mutta onneksi sähköpostilla lähettämiini täsmäkysymyksiin tuli vastaukset englanniksi. Järjestäjät tarjosivat edullista yhteismajoitusta vanhassa orpokodissa 4-5 hengen huoneissa. Joukkueemme sitoutui reippaasti asumaan yhdessä viikon verran samassa huoneessa. Kilpailun sääntöjä oli muutettu kesäkuussa, mutta saimme uudet säännöt käyttöömme vasta heinäkuun puolivälissä kun kyselimme niitä muista maista. Valitettavasti vasta tässä vaiheessa, alkuperäisiä saksankielisiä sääntöjä lukiessani, selvisi, että hakukokeessa on alueella maalimiesten lisäksi vähintään kolme seisovaa tai liikkuvaa häiriöhenkilöä, joita ei saa ilmaista. Suomalaiset pelastuskoirat opetetaan ilmaisemaan myös liikkuvat ja eri tavoin käyttäytyvät henkilöt, joten tämän ilmeneminen tässä vaiheessa, kun joukkue oli jo ilmoitettu hakuun, harmitti kovasti. Jos olisimme tämän tienneet, olisimme menneet raunioille. Elokuinen Italia on kuuma, mutta onneksi niin oli tänä vuonna Suomen suvikin. Siihen ei voisi vedota, että koirat eivät olisi tottuneet kuumaan säähän! Ennen reissua tapasimme joukkueen kanssa noin 5 kertaa yhteisharjoitusten muodossa. Maastossa harjoittelimme kahtena kertana, muuten toistettiin kuviokävelyä. Suuri osa harjoituksista tehtiin ilman koiria, niin, että osaisimme kuviot unissammekin. Viikko ennen reissua järjestin joukkueelle ns. kenraaliharjoituksen, jossa oli ulkopuoliset avustajat tottelevaisuusosuudessa ja maalimiehinä maastossa. Erilaisten sattumusten takia maastossa ei kuitenkaan ollut koirista käytettävissä kuin joukkueen varakoira, mutta pääpaino olikin taktiikan testaamisella ja kellottamisella. Jännitystä siis riitti loppuun saakka kun joukkueen koirat kärsivät vuorotellen ja samaan aikaankin tassuhaavoista yms. Rinnalla alkoi juoksu ja jännitimme ehtisikö se loppua ennen kilpailua. Jännitimme kuitenkin turhaan, sillä vastoin saamaamme tietoa, alkuperäisistä saksankielisistä säännöistä löytyi lause ”joukkue jossa on juoksuaikainen narttu saa osallistua kilpailuun”. Myös joukkueen kahden uroksen ohjaajat suostuivat juoksunartun mukaan lähtöön. Rinnan juoksu ehti kuitenkin loppua juuri sopivasti suorituspäiviksi, mutta (tottis- ja kettis)kentällä oli avajaisissa muissa joukkueissa ainakin yksi narttu juoksupöksyt päällä. Juoksunarttuja ei suorituksissa huomioitu mitenkään, vaan ne suorittivat oman osuutensa osana ryhmää arvotulla suoritusvuorollaan, enkä kuullut että se olisi tuottanut kellekään ongelmia. VSS-Etsi! 2/2010 Rinna ja Kössi lentolaatikoissaan Milanon lentokentällä, juuri rahdista purettuina Keskiviikko18.8.2010 Lennot sujuivat hyvin ja pakkauduttuamme vuokra-autoon otimme suunnan kohti kilpailukeskusta, Nembron pikkukaupungin stadionia. Matkaa sinne oli lentokentältä noin 100 km. Keskiviikkona ei vielä ollut mitään virallista ohjelmaa, joten ajoimme tapahtumapaikat läpi ja asetuimme taloksi majoituspaikkaan. Iltaa kohti muitakin joukkueita saapui. Orpokoti, jossa majoituimme, oli vuodelta 1939 ja kaikki joukkueet majoitettiin saman käytävän varrelle, kukin omaan huoneeseensa. Huoneessamme oli viisi sänkyä, komero ja pieni pöytä, eikä sinne mahtunut mitään muuta. Käytävän varrella oli unisex-yhteissuihkut ja eksoottiset reikä-lattiassa-yhteisvessat. Onneksi muutama nykyaikainen vessakin löytyi. Koiristamme Rinna yöpyi vapaana huoneessamme ja pojat saisivat nukkua lentolaatikoissaan, tosin ne eivät mahtuneet huoneeseemme. Kyselimme mahdollisuutta yövyttää koirat laatikoissaan ulkona isossa teltassa, mutta alueen porttia ei laitettu yöksi kiinni eikä siellä ilmeisesti ollut vartiointia. Jotenkin omituisesti loppuratkaisu oli se, että Laku ja Kössi nukkuivat yön lentolaatikoissaan suuressa tyhjässä huoneessa alakerrassa, ja niitten kanssa siellä nukkui joka yö yksi Alpini eli Alppipelastaja. Hyvää palvelua! Majoitukseen sisältyi ennakkotietojen mukaan ”lunch 45 Nina ja Laku 6 minuutin harjoituksessa. packet” ja päivällinen ruokalassa. Se kuulosti hieman karulta, mutta todellisuus oli vallan muuta: vastassa oli sydämellinen italialainen keittiö, jossa oli puoli sukua töissä. Ensimmäisellä lounaalla tarjoiltiin runsaat annokset lasagnea. Me olimme juuri kylläisinä nousemassa pöydästä, kun alkoikin pääruoan tarjoilu! Maassa maan tavalla: ruokailu tehtiin aina pitkän kaavan mukaan. Lounaalla oli aina ensin antipasto (pastaa) ja sitten pääruoka. Päivällisellä oli alkuruoan lisäksi 1-2 pääruokaa. Jälkiruoaksi tarjolla oli hedelmiä. Ruokajuomana pöydissä oli pullot vettä ja viiniä joka aterialla. Tämä kaikki sisältyi majoituksen hintaan, joka oli 30 € / hlö / vrk! Torstai19.8.2010 Aamiainen oli eksoottinen, sillä sitä ei oikeastaan ollut. Ensimmäisenä aamuna istuimme pöytään isojen ylösalaisin käännettyjen jälkiruokakulhojen ääreen ja odotimme mielenkiinnolla mitä tuodaan. Kulhoihin tarjoiltiin valtavista kannuista kahvia, kuumaa maitoa ja teevettä. Lisänä oli kivikovia keksejä ja korppuja. Päivän virallinen ohjelma alkoi kunkin maan 6 minuutin harjoitusajalla stadionin kentällä. Suomen koirakot keskittyivät tekemään omat ketteryystelineensä, ja pientä tottista kukin itsekseen. Sitten jatkoimme suoraan eläinlääkärintarkastukseen. Paikalla oli kolme eläinlääkäriä eli koko joukkue saatiin samanaikaisesti tarkastukseen, joka oli hyvin perusteellinen. Illalla ennen avajaisia oli ryhmänjohtajien palaveri, jossa luvattiin, että kaikki sääntöepäselvyydet saavat selityk- Laku eläinlääkärintarkastuksessa. 46 sensä. Ensin arvottiin suoritusvuorot. Kukin ryhmänjohtaja nosti pöydältä viinipullon, jonka pohjassa oli koodi suoritusaikatauluun. Arvoin Suomen joukkueelle hallintaosuuden perjantaille klo 16.30 ja maaston lauantaille klo 12. Harmillisesti kumpikin suoritus sattui kuumaan ajankohtaan, juuri ennen ja jälkeen siestan (kyllä – suorituksissa oli tauko siestan ajan!). Jokainen tuomari kertoi ensin oman lajinsa arvosteluperusteet ja vastasi sitten ko. lajia koskeviin kysymyksiin. Kielinä oli englanti ja saksa, mutta kaikki käännettiin myös italiaksi ja ranskaksi. Hakutuomari, hollantilainen Jopp Meijer, painotti puheenvuorossaan, että haussa ratkaisisi ryhmänjohtajan taktiset päätökset. Maasto oli täysin mahdollinen läpäistä, kaikki maalimiehet löydettävissä. Kysymykseeni kahden koiran työskentelystä ja ilmaisemisesta samaan aikaan kaukana toisistaan, sain vastauksen, että tuomarin pitää päästä molempien luokse, eli se olisi ryhmänjohtajan taktinen virhe. Ja lisäyksen, että Jopp odottaisi nyt innolla juuri minun etsintätaktiikkani näkemistä. Plan B käyttöön siis! Tulkkausten vuoksi palaveri venyi ja venyi ja avajaisia siirrettiin myöhemmäksi. Lopulta palaveri päätettiin kesken, ja ryhmänjohtajille luvattiin, että tuomarit vastaisivat heidän kysymyksiinsä ennen suoritusten alkua. Avajaiset pidettiin Nembron pikkukaupungin stadionilla. Henki oli hyvä ja puheita riitti. Lämpötila oli vielä kohtuullinen, vain noin +25°C ja hiki valui auringonpaisteessa seistessämme. Avajaisten jälkeen oli pieni hengähdystauko ja sitten gaalaillallinen läheisen vuoren rinteellä sijaitsevassa hienossa kongressihotellissa. Perjantai20.8.2010 Olimme harmillisesti saaneet mukaamme vääränkokoiset ja -väriset edustusasut, joten aamupalan jälkeen suuntasimme pikaisille housuostoksille ja sen jälkeen Nembron stadionille katsomaan hallintaosuuksia. Halusin päästä näkemään, miten muut joukkueet olivat sääntöjä tulkinneet ja miten he ratkaisivat siirtymiset suorituksesta toiseen, miten ne arvosteltaisiin, mitkä oli huonoja ja mitkä hyviä valintoja liikkeenohjauksessa ja liikkeistä toiseen siirryttäessä jne. En ollut voinut täsmällisesti suunnitella suorituksessa tehtäviä siirtymisiä paikasta toiseen yms etukäteen, näkemättä kenttää ja tarkkoja suorituskohtia, joten tämä reilu tunti oli minulle erittäin tärkeää keskittymistä ja taktista valmistautumista suoritukseemme. VSS-Etsi! 2/2010 Ehdimme nähdä kolmen-neljän joukkueen suoritukset. Harria jännitti niin, että hän katsoi vain yhden joukkueen suoritukset ja lähti sitten autolle odottelemaan. Minua helpotti huomata, etteivät muutkaan olleet täydellisiä, ja kuvittelin, että pystyisimme samantasoisiin suorituksiin. Pisteitä näkemillemme joukkueille tuli noin 140-165 p. Kun olin saanut tehtyä taktiset valinnat suoritustamme varten, kokosin joukkueen katsomoon ja selitin, miten hoitaisimme siirtymiset, miten asettuisimme riviin missäkin kohtaa, jne. Esimerkiksi paikallamakuussa oli kahdella tratilla merkitty ohjaajien paikka, mutta monet ohjaajat seisoivat missä sattuu kyseisellä etäisyydellä koiristaan. Sovimme, että meidän joukkueen ohjaajat menisivät seisomaan trattien väliin siistiin tasariviin. Hallintaosuuden arvosteli kaksi tuomaria toistensa pisteistä tietämättä, ja loppupisteet olivat heidän antamiensa pisteiden keskiarvo. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä toinen tuomari saattoi nähdä jonkun virheen sillä välin kun toinen katsoi toisaalle. Kentällä nähtiin hienoja yksittäisiä suorituksia ja hienoja ryhmäsuorituksia, mutta myös epäonnea: yhden joukkueen labradori kosiskeli ensin sinnikkäästi henkilöryhmän kultsukkaa, ja lähti sitten kantamisesta pissimään kentän päädyn puskiin. Paikallamakuusta se lähti kiertämään juoksurataa merkaten kaikki pöheiköt stadionin laidoilla ja katosi lopulta koko alueelta, ohjaajan jolkotellessa koiransa perässä. Yleisimmät ongelmat hallintaosuudessa oli jättävissä liikkeissä ja luoksetulosta maahanmenossa sekä jostain syystä kantamisen jälkeen koirat menivät vahingossa väärän ohjaajan luo. Viimeisenä suorituspäivänä oli kantamisessa käynyt ikävästi kun yksi koira oli purrut kantajaa pahasti kasvoihin, ja koko joukkue diskattiin sen takia. Palasimme Clusoneen majoitukseen lounaalle, ja tällä kertaa osasimme istua pöydässä loppuun saakka. Sitten alkoi valmistautuminen iltapäivän suoritukseen. Kukin valmistautuu tavallaan, ja se näkyi myös joukkuekilpailussa. Harri oli koko aamun puhumaton, kalpea ja huonovointisen oloinen, siinä määrin että ihan huolestuin. Kysymällähän tuo sitten selvisi, että hän on sellainen ennen suoritusta kun jännittää. Virpi taas hölöttää kovasti. Ninan kanssa taisimme lepuuttaa pari tuntia (FRF-hommissa on oppinut hyvin nukkumaan kaikki odotusajat). Siirryimme stadionille kolmeksi. Stadionilla ilmeni, että suoritukset alkoivat heti edellisen päättyessä, eikä 45 min välein kuten ne oli aikatauluun merkitty. Tämä oli oikeastaan hyvä asia, sillä meillä oli silloin 45 min vähemmän jännittävää odotteluaikaa, ja suorituksemme alkoi tuota pikaa! Joukkue kokoontui kentän portille ja kukin keskittyi omissa Virpi ja Rinna ja Suomen kyltin kantaja avajaisten jälkeen. oloissaan, kuitenkin valmiina toimimaan. Kun sain merkin kentältä, huusin että nyt alkaa ja joukkue oli hetkessä jonossa takanani ja marssimme viheriölle. Ilmoittauduin ja suoritus alkoi. Vapaana seuraaminen sujui hyvin, ensimmäisellä suoralla oli rivi hetken aikaa epätasainen mutta korjaantui nopeasti suoraksi. Täyskäännös, murheenkryynimme, sujui hyvin! Samoin vauhdin muutokset. Henkilöryhmässä aiemmin näkemämme joukkueet eivät olleet tehneet täydellistä kahdeksikkoa vaan vain lenkin yhden henkilön ympäri, ja olimme sopineet, että jos koiramme olisivat vireessä ja skarppeina, tekisimme hienot täydelliset kahdeksikot – ja niin kaikki joukkueemme jäsenet tekivätkin! Toisessa ryhmäliikkeessä tuli yksi väärä asento jättävässä liikkeessä, ja yksi lisäkäsky seisomaan nousemiseen, mutta muuten liikekuvio sujui melko mallikkaasti. Kantamisessa ei ollut isompia ongelmia. Koiramme makasivat melko rauhallisesti paikallaan. Olimme etukäteen sopineet yhteisestä taktisesta käskyttämisestä, jos joku koirista on levoton paikallaolossa. Yksittäisliikkeet sujuivat kaikilta erittäin hyvin. Kaukoohjauksen eli pöytien järjestys arvottiin ryhmänjohtajan Virpi ja Rinna kauko-ohjauksessa. Rj arpoi järjestyksen. VSS-Etsi! 2/2010 47 toimesta juuri ennen suoritusta. Arvoin taas huonosti, järjestys oli vaikea oikea-vasen-keskipöytä. Suoritus vaati muutaman lisäkäskyn, mutta kaikki pöydät löytyi. Yleisö eli vahvasti mukana suorituksissa, ja onnistumiset saivat huimat aplodit. Ryhmänjohtajan rooli hallintaosuudella oli toimia liikkeenohjaajana ja käskyttää joukkueenjäsenten siirtymiset paikasta toiseen. Suorituksen alettua minua ei jännittänyt lainkaan, ja aloin todella nauttia tilanteesta kun näin miten hyvässä vireessä koiramme tekivät suorituksiaan. Suorituksemme kesti noin 20 minuuttia ja sen päätteeksi joukkue asettui yleisön ja tuomarien eteen riviin ja kättelin tuomarit. Liikekohtaista arvostelua ei kerrottu lainkaan, vaan vain tuomarien antamat pisteet sekä niiden keskiarvo. Pisteet kuulutettiin ensin italiaksi, ja en ollut uskoa ymmärtäväni oikein: ruotsalainen Leif Sundberg oli antanut meille 180 pistettä! Englanninkielinen kuulutus vahvisti sen, ja myös että tsekkiläinen Wladimir Kuchta oli yhtä mieltä tasostamme antaen 178 pistettä. Joittenkin joukkueitten kohdalla piste-ero tuomareitten välillä oli ollut jopa 20 pistettä, meillä vain 2 pistettä. Suomen joukkue sai ensimmäisen suorituspäivän parhaan tuloksen, 179 p. Naamat oli kuin Hangon keksit kun marssimme ulos kentältä! Kilpailun parhaan hallintaosuuden teki lauantaina Saksan joukkue, joka sai 189 pistettä. Suomen tulos hallintaosuudelta oli lopulta kilpailun kolmanneksi paras. Hyvän suorituksen jälkeen palkitsimme itsemme ihanalla italialaisella jäätelöllä. Sen jälkeen nollasimme tilanteen, sillä huomenna olisi uusi päivä ja maasto-osuus. Majoitukseen palatessamme saimme kuitenkin lukuisia onnitteluja niin toisilta kilpailijoilta kuin järjestäjiltäkin. Illalla nukkumaan mennessä pyöritin päässäni seuraavan päivän etsintäsuunnitelmaa englanniksi. Lauantai21.8.2010 Hakusuorituksemme olisi klo 12 Clusonessa. Alue sijaitsee noin 540 m korkeudessa valtavien vuorenrinteitten välisessä laaksossa ja siellä oli aina 5-6 astetta viileämpää kuin alempana sijaitsevan Nembron kaupungin stadionilla. Ilma oli hakutyöskentelyyn ihan sopiva, ei liian kuuma ja pienen pieni tuulenvirekin kävi. Sovimme etukäteen selkeät pelisäännöt hakusuoritukseen: suorituksen aikana ei käytäisi mitään turhaa keskustelua. Jos pölistään muuten vaan, tärkeät asiat katoaa sinne sekaan ja jää minulta huomaamatta. Ryhmänjohtaja määrää mille puolelle keskilinjaa kutakin koiraa lähetetään, ja koska koiria vaihdetaan. Koiranohjaajat sanovat heti, jos huomaavat, että koira on väsynyt tai jos se ei tee tarpeeksi syvää pistoa. Jos koira ei lähde tarpeeksi syvälle pistolle, sitä ei lähetetä samasta kohtaa uudelleen, vaan vaihdetaan koiraa tai työskentelevät koirat vaihtavat keskenään puolia ja jatkavat siitä mihin toinen jäi. Uskon, että jos samaa kohtaa jankataan samalla koiralla uudestaan ja uudestaan, sen lisäksi että se näyttää tuomarin silmään pahalta, koiran motivaatio ja vire laskee, ja sitä halusimme välttää. Näillä pelisäännöillä mentiin ja homma toimi. Aamiaisen jälkeen kukin valmistautui omalla tavallaan. Itse vetäydyin vielä torkuille. Meille oli ilmoitettu, että joukkue haettaisiin hakualueelle noin 20 min ennen suoritusta. Tuntia aiemmin pitäisi olla valmiina. Klo 11 olimme koirien hakua vailla valmiita auton luona. Odottelimme, mutta kukaan ei 48 VSS-Etsi! 2/2010 Hyvillä mielin hyvin sujuneen hallintaosuuden jälkeen. tullut hakemaan meitä. Klo 11.50 soitin Antonialle, joka oli paikallinen kaiken järjestävä supernainen. Hän neuvoi meidät puhelimitse hakualueelle, joka oli vain parin minuutin ajomatkan päässä majoituksesta. Klo 12 ilmoittauduin hakutuomarille, ja sain kuulla, että suorituksemme alkaisi klo 12.20. Minulla oli kolme kysymystä, joihin sain vastaukset: saako gps-laitteita käyttää ajan ja matkan mittaamiseen (kyllä), saako koiria juottaa (”kyllä, mutta siihen kuluu aikaa”), menettääkö siitä pisteitä (”ei, mutta siihen kuluu aikaa”) ja paljonko pisteitä lähtee jos ei näe että koira ilmaisee liikkuvaa henkilöä ja hyväksyy sen ilmaisun (”virheilmaisu on -60 p. ja se on ryhmänjohtajan taktinen asia”). Klo 12.20 joukkueemme siirtyi metsään ja kävelimme muutaman sadan metrin matkan hakualueen alkuun. Maasto oli melko avaraa metsää, suuria puita mutta ei kovin paljon aluskasvillisuutta, isoja kiviä siellä täällä, ja joitain valtavan suuria puskia. Kiipesimme jyrkänteen päälle jossa tuomari ja lukuisa joukko muuta väkeä odotti meitä. Esittelin joukkueen ohjaajat ja koirat virallisin nimin ja kerroin että koiramme ilmaisevat haukkumalla. Sain kartan johon oli merkitty keskilinja. Koiranohjaajien oli lupa irtaantua 5 metriä sivulle koiraa lähettäessään. Keskilinja oli merkitty spraymaalilla puunrunkoihin ja matka oli merkitty aina 50 metrin välein. Pituutta keskilinjalla oli noin 600 metriä. Keskilinja ei ollut suora, vaan muodosti pari laatikkoa kuten oheisesta kuvasta ilmenee (olen merkinnyt siihen myös arvioidut metrit, sekä maalimiehet tähdillä). Alueen leveys oli alussa keskilinjan oikealla puolen reilut 100 m ja vasemmalla puolella vajaat 50 m. Haastavaa aluetta näytti olevan myös viimeisellä suoralla, jossa vasemmalla puolen keskilinjaa oli aluetta jopa 150 metrin syvyydeltä. Koirien voimia ja intoa piti riittää siis aivan loppuun saakka. Esittelin tuomarille etsintätaktiikkamme (Plan B) jotakuinkin näin (tietenkin englanniksi): Käytämme enimmäkseen kahta koiraa samaan aikaan. Toinen koira työskentelee enimmäkseen keskilinjan toisella puolen ja toinen toisella puolen, mutta ne voivat myös vaihtaa puolia lennossa. Yksi koirista on koko ajan lepovuorossa. Lepovuorossa olevaa koiraa vaihdellaan usein. Kutakin koiraa käytetään kyseisen yksilön sen hetkisen motivaation ja halukkuuden mukaan. VSS-Etsi! 2/2010 Olimme sopineet etukäteen vain sen, että aluksi Harrin Kössi ja Ninan Laku lähetetään toinen toiseen ja toinen toiseen etukulmaan. Sen jälkeen ne vaihtavat puolia ja lähetetään uudelleen vastakkaisiin etukulmiin. Näin etukulmat tulisi tsekattua tuplasti. Sen jälkeen Nina ja Laku jatkaisi sillä puolella millä ovat, ja Kössi tulisi lepoon ja Rinna jatkaisi siitä mihin Kössi jäi. Lepovuorossa olevaa koiraa oli tarkoitus vaihtaa muutaman piston välein. Ajateltuna oli myös psykologinen yllyke: lepovuorossa oleva koira joutui katsomaan kun muut sai tehdä hommia, mikä nosti kyseistä koiraa. Lepovuorossa oleva koira oli aina hihnassa eikä käskyn alla, minkä taktisesti ajattelimme nostattavan koiraa. Lisäksi se oli ainoa koira jota juotettiin, eli tuomarin painottamaa ”ajan menetystä” ei juottamisesta tullut. Molemmat koirat tekivät melko lyhyet pistot kohti etukulmia, kummallakin puolella. Erityisesti oikealle puolen kauas jatkunut alue jäi tutkimatta, vasemmasta en ollut huolissani. Jatkoimme alas rinnettä, eteenpäin keskilinjalla koska tunsin pienen tuulenvireen käyvän selkääni ja ajattelin, että koirat voisi saada hajun etukulmista vielä alempaakin. Samaan aikaan tuomari käskytti 4 henkilöä kävelemään alueelle. Yksi heistä oli valokuvaaja, joka pysytteli mukanamme koko ajan, tosin metsän puolella milloin missäkin seisten ja kuvaten. Rinteen laskeutumisen jälkeen maasto oli tasaisempaa, ja oikealta puolen lähti selvä polku taaksepäin kohti alueen oikeaa etukulmaa. Hyödynsimme tämän polun ja sekä Kössi että Laku kävi tarkistamassa alueen. Ei ilmaisuja. Rinna oli vaihdettu Kössin tilalle etukulmien jälkeen, mutta jo Rinnan ensimmäisillä pistoilla selvisi, että se ei ollut tänään vedossa, ei irronnut kovin pitkälle ja oli vaisun oloinen - ei oma itsensä lainkaan. 49 Noin sata metriä keskilinjalla edettyämme, kuului ensimmäinen ilmaisuhaukku vasemmalta puolelta takaapäin, olimme jo edenneet ensimmäiseen mutkaan. Odottelin hetken aikaa tasaista haukkua kuunnellen ja ilmoitin ilmaisun tuomarille. En halunnut hyväksyä ilmaisuja heti, sillä jos ne olisi katkeilevia ja epämääräisiä, voisi kyseessä olla liikkuva häiriöhenkilö ja silloin olisi taktiikkakysymys, mitä tehdään. Koiranohjaaja sai luvan mennä maalimiehelle, joka oli maannut kaatuneitten puunrunkojen alla. Hän antoi ohjaajalle paperin joka annettiin tuomarille. Maalimiehelle menon aikana toinen koira etsi vastakkaisen puolen alueesta, mutta sen edemmäs emme edenneet sillä emme halunneet mahdollista toista ilmaisua samaan aikaan. Taktiikkaa, taktiikkaa, sitä tarvittiin nyt! Kuljin keskilinjalla karttaa, maastoa ja koirien liikkumista tarkastellen. Koska Kössi ja Laku tekivät hienoja pistoja ja irtosivat kauas, käytettiin niitä kun etsittävää aluetta oli paljon. Välillä ihan näytin lähetyskohdan ja suunnan minne koira piti siitä saada, sillä kartan ja maaston perusteella tietyt kohdat keskilinjalla olivat ainoita mistä koiran jollekin alueelle sai. Koiranohjaajilla ei ollut karttaa, ja koska keskilinja oli kiemurainen, he eivät täysin hahmottaneet alueen muotoa ja reunoja liikkuessaan. Mielessäni merkitsin koko ajan karttaan alueita millä koirat oli käyneet ja mistä ne pitäisi seuraavaksi lähettää mihinkin suuntaan, ja mihin sen jälkeen. Kohdissa, joissa alueen sivuraja tulisi nopeasti vastaan tai keskilinja teki ”laatikon” ja väliin jäävä alue oli kapeahko, käytin Rinnaa, joka teki mainiota rauhallista keskilinjan lähietsintää. Keskilinjan vieressä kasvoi paikoin niin tiheää ja korkeaa pusikkoa, että siellä olisi voinut olla ihminen piilossa metrin päässä keskilinjasta ja sitä ei olisi mitenkään voinut nähdä. Myös keskilinjaa lähellä oleviin ”källeihin” oli siis varauduttu. Kuljettuamme reilut 200 m keskilinjaa, tuli oikealta puolelta ilmaisu ja sieltä löytyi seuraava maalimies. Pian tämän jälkeen Kössi kompuroi pusikkoon ja juurakoihin palatessaan pistolta, ja pyörähti vauhdista akselinsa ympäri mätkähtäen selälleen keskilinjalle. Kössi ontui hieman ja otettiin lepovuoroon. Laku etsi syviä alueita ja Rinna lyhyempiä alueita. Harri tutki pikaisesti koiransa eikä löytänyt selviä vammoja, ja parin minuutin kuluttua kuulin helpotuksekseni huudon: Kössi on taas kunnossa! 300 metrin kohdalla tarkistin vararyhmänjohtajan Ninan kanssa ajankulun: olimme yksimielisiä siitä, että aikaa oli kulunut noin 8 minuuttia, olimme hyvin aikataulussa. Kommunikaatiomme joukkueen kesken toimi metsässä täydellisesti: pari kertaa koiranohjaaja sanoi ”ei mennyt tarpeeksi syvälle” jolloin käskytin työskentelevien koirien puolenvaihdon lennossa keskilinjan ylitse tai koiran vaihdon. Muuten metsässä kuului ainoastaan koirien lähetyskäskyt ja minun koiranvaihto-ohjeet sekä mahdolliset toiveeni lähetyskohdista ja -suunnista. Joukkueemme toimi yhteen ihan täydellisesti, koirat eivät piitanneet lainkaan toisistaan, ja suunnitelman mukaisesti käytimme kutakin koiraa sen vahvuuksien mukaisesti. Noin 450 metrin kohdalla keskilinja teki viimeisen käännöksensä, ja edessä oli viimeinen pitkä suora. Keskilinjan vasemmalla puolella kasvoi tässä pitkän matkaa tiheää piikkipensasta, joka oli täysin läpitunkematonta ja paikoin usean metrin korkuista. Näkyvyys vasemmalle oli nollassa, samoin sinne pääsy. Ja kartassa näkyi jopa 150 metrin pituinen etsittävä alue vasemmalla. Siellä täällä kulki kuitenkin polkuja viistosti pensaiston halki vasemmalle päin, ja emme voineet muuta kuin lähettää koiria sinne näitä polkuja pitkin ja toivoa, että ne etenisivät riittävän pitkälle. Kaikki voimavarat piti nyt ottaa käyttöön, yksi maalimies oli vielä löydettävä. Päätin, että tykitämme vasenta puolta sekä Kössillä että Lakulla samanaikaisesti, ja Rinna otetaan käyttöön oikean puolen lyhyemmälle alueelle. Ilmoitin tuomarille suunnitelmien muutoksen: Käytämme kaikkia kolmea koiraa samaan aikaan. Niin keskittynyt olin tehtäväämme, että ilmaisujen ilmoittamisen lisäksi tämä oli ensimmäinen kerta kun vilkaisinkaan tuomaria suorituksemme aikana. Tuomari nosti peukun pystyyn. Joukkueemme oli työskennellyt aivan mahtavasti yhteen tähän saakka, ja loppurutistus hoidettiin myös tyylillä. Laku ja Kössi tulivat ja menivät puskien läpi välillä samaa kapeaa polkua myöten, mutta motivoitunut pelastuskoirahan ei moisesta piittaa. Kössi juuttui piikkipensaaseen ja sai useita piikkejä kuonoonsa mutta sekään ei menoa hidastanut. Minulla alkoi kyllä vähän olla hikiset paikat kun keskilinja lähestyi loppuaan. Ohjeeni oli, että pommitetaan vasenta puolta täysillä loppuun saakka, ja kun seisoin noin 15 metrin päässä 600 metrin kyltistä ja FIN-lapusta, alkoi vasemmalta metsästä yhtäkkiä kuulua Lakun ilmaisuhaukku. Samassa koko metsä puhkesi aplodeihin. Ilmoitin ilmaisun tuomarille ja Nina lähti maalimiehelle. Vasta silloin huomasin, että perässämme oli kulkenut 20-30 hengen delegaatio. Suoritustamme katsomaan oli saapunut niin järjestävän organisaation merkkihenkilöt kuin FCI:n pelastuskoirakomission jäseniäkin. Nyt kaikki aplodeerasivat ja tulivat käsi ojossa onnittelemaan ja taputtelemaan olkapäille, vaikka emme olleet vielä saaneet edes loppuarvostelua. ”Täydet pisteet!” 50 VSS-Etsi! 2/2010 Meillä oli kaikilla kyynelet silmissä, niin vahva tunnelataus tuohon viimeiseen ilmaisuun ja aplodeihin liittyi. Jälkeenpäin koko joukkue nimeää tämän nimenomaisen hetken matkan kohokohdaksi ja tunteikkaimmaksi hetkeksi. Ninan saavuttua takaisin luoksemme kokosimme joukkueen riviin ja annoin loppuilmoittautumisen. Tuomari Jopp Meijer ei säästellyt sanojaan. Hän sanoi, että oli aluksi ollut hyvin skeptinen etsintäsuunnitelmamme kuultuaan, sillä se vaati koirilta suurta kurinalaisuutta ja hallintaa. Mutta me olimme todistaneet, että hän oli väärässä ja me oikeassa. Hän oli hyvin hyvin vaikuttunut näkemästään, ja koska kaikki maalimiehetkin löytyivät, saisimme täydet pisteet. Hän taisi sanoa vielä jotakin muutakin, mutta tässä vaiheessa minulta katkesi ymmärrys ja jäin miettimään vain sitä, saimmeko todellakin täydet pisteet! Tuntui, että kaikki metsässä jakoivat ilomme. Valokuvaajat ikuistivat onnistumisen riemuamme metsässä. Palailimme autoja kohti, mutta matka sujui hitaasti, kun niin moni ihminen halusi tulla onnittelemaan ja kommentoimaan suoritustamme. Muu joukkue oli jo huoltamassa koiriaan, kun minulle vielä toistettiin metsässä, että suorituksemme oli jotakin täysin ennennäkemätöntä. Paikallinen carabinieri, poliisi, hoki ”You are ufo!” kerta toisensa jälkeen ja haki sitten tulkin paikalle saadakseen sanottua asiansa: hän halusi kysyä, koska avaruussukkula lähtee takaisin, koska olemme selvästikin joltain toiselta planeetalta. Palasimme majoitukseen huoltamaan koirat, eläinlääkäri nyppi piikit irti Kössin kuonosta ja pääsimme lounaalle. Onnittelijoita riitti järjestäjien keskuudessa. Sana kiiri nopeasti. Saimme kuulla, että meidän lisäksi vain Italian kaksi joukkuetta oli löytänyt kaikki maalimiehet. Maalimies numero yksi oli se, joka yleensä jäi löytymättä. Maalimiehet oli kaikille joukkueille samoissa paikoissa, niitä ei siirretty suoritusten välillä. Jälkeenpäin tosin kuulin, että Unkarin joukkueelle oli maalimiehet sijoitettu eri paikkoihin, koska joukkueen edustaja oli nähty kameran kanssa metsässä seuraamassa jonkun aiemman joukkueen suoritusta. Iltapäivällä yritimme ehtiä katsomaan viimeisen rauniojoukkueen suoritusta noin 100 km päässä sijaitsevaan Ospitaletton pikkukaupunkiin, mutta valitettavasti emme ehtineet paikalle. Arvelimme, että olisimme luultavasti mitaleilla, mutta koska joukkueitten maastotuloksia ei oltu vielä julkaistu missään ja samana päivänä osa joukkueista Koirilla riitti rapsuttelijoita ja ihailijoita maastosuorituksen jälkeen. VSS-Etsi! 2/2010 vasta suoritti hallintaosuuden, emme uskaltaneet vielä spekuloida mestaruudella. Tulosten julkaisu oli merkitty kisaohjelmaan sunnuntaiaamuksi. Kössin kasvattaja Birgitta oli katsomassa kisoja stadionilla ja myöhään iltapäivällä häneltä tuli onnitteluviesti maailmanmestareille. Tulokset oli julkaistu stadionilla ja Suomi voitti ylivoimaisesti haun ja sai koko kilpailujen parhaan loppupistemäärän, kaikki lajit huomioiden. Suomi oli ainoa joukkue, joka sai maastosta täydet pisteet. Mehän emme usko mitään ennen kuin näemme sen omin silmin, joten ajoimme stadionille katsomaan tätä ihmettä. Jälleen saimme paljon onnitteluja ja lämpimiä kädenpuristuksia. Palkitsimme itsemme jälleen herkullisella italialaisella jäätelöllä ja mocaccinolla ja latte macchiatolla. Illalla oli luvassa Friendship evening, eli puutarhajuhlat orpokodin pihalla. Ajaessamme majoituksen parkkipaikalle juoksi supernainen Antonia kädet huitoen pysäyttämään automme. Avasin ikkunan ja Antonian kiireinen asia olikin sydämelliset onnittelut – hän oli niin iloinen puolestamme! Onnitteluja sateli koko illan ajan. Paikallisen orkesterin soittaessa nautimme iloisen juhlaillallisen johon kuului ties kuinka monta ruokalajia ja viinipulloa. Puheita pidettiin varsin maltillisesti, ja kisojen yleismies ja maastovastaava Giovanni Martinelli sai raikuvat aplodit sekä kilpailijoiden että järjestäjien noustessa seisoen hurraamaan hänelle. Tämän jälkeen soitanta jatkui ja tanssiminen alkoi. Illan vaihtuessa yöhön työllistimme kilpailujen tulkin täysin, kun niin monet halusivat kysellä joukkueeltamme asioita tai vain kertoa oman mielipiteensä ja onnittelunsa. Meiltä kysyttiin useita kertoja olemmeko militaarijoukkue, ja pidettiin itsestään selvänä, että teemme tätä työksemme, monissa keski-Euroopan maissahan pelastuskoirajoukot on ammattilaisia esim. pelastuslaitoksen osana. Erityisesti italialaiset kilpailijat ja järjestäjät halusivat yksityiskohtaisia tietoja. Mielenkiintoinen kysymys oli, kuinka monta tuntia päivässä harjoittelimme yhdessä ennen kilpailua. Vastasin, että asumme eri puolella Suomea, ja jokainen harjoittelee omassa ryhmässään, ja tapasimme vain noin 5 kertaa ennen kisoja. Viisi kertaa viikossa siis, asia ymmärrettiin. Oikaisin, että ei kun koko kesän aikana. Kuinka monta tuntia kerrallaan harjoittelitte? jatkui kysely. Vastaukseni, tunti-pari, sai aikaan kovasti ihmettelyä. Kun vielä lisäsin, että tämä on meille kaikille vain harrastus, oli monien vaikea käsittää miten ns. harrastelijajoukkue tulee ja voittaa maailmanmestaruuden päihittäen ammattilaiset! Meidän voitonjuhlamme jatkuivat vielä kaupungilla puutarhajuhlien päätyttyä. Nukkumaan mennessä oli ihan posket karheina kun oli tullut (maassa maan tavalla) poskipusuteltua niin monen sänkipartaisen kanssa illan mittaan. Sunnuntai19.8.2010 Aamulla nousimme varhain, sillä Rinnan veltto olemus maastossa huolestutti ja sille oli järjestetty eläinlääkärintarkastus ennen päättäjäisseremonioita. Italialaiseen tapaan kaikki vähän kestää, joskin homma 51 hoidettiin varsin perusteellisesti, kuuden eläinlääkärin voimin! Rinna vietiin läheiselle klinikalle verikokeisiin ja yksi lääkäreistä jäi sinne odottamaan tuloksia sillä välin kun meidät kiidätettiin takaisin stadionille päättäjäisiin. Kaikki halusivat olla varmoja siitä, että Rinna voisi turvallisesti lentää kotiin, ja siksi oli hyvä, että tehtiin perusteelliset tutkimukset. Helpotukseksemme mitään suurta vikaa ei tutkimuksissa löytynyt. Elokuinen Italia voi olla todella kuuma, ja päättäjäisseremonioitten aikaan stadion olikin oikea pätsi lämpötilan noustessa liki 40 asteeseen varjossa. Osallistujat koirineen marssitettiin jälleen stadionin nurmikolle aurinkoon seisomaan noin puoleksitoista tunniksi. Hiki valui selkää pitkin ja heikotus ja lämpöhalvaus olivat uhkana niin ihmisille kuin koirillekin. Ensiapuyksikkö oli tuonut renkailla kulkevat paarit valmiiksi juoksuradan laidalle, mutta onneksi pyörtymisiltä vältyttiin. Myös italialaisilla oli kuuma, ja silloin on jo oikeasti todella kuuma! Jouduin lähettämään joukkueeni jäsenen hakemaan vesipulloa tavaroistamme ja tuntui, että vasta silloin järjestäjät heräsivät tilanteeseen – hetken päästä he juoksivat ympäri viheriötä jakaen ensin pari lämmintä vesipulloa per joukkue, sen jälkeen jääkylmät vesipullot jokaiselle kilpailijalle henkilökohtaisesti ja lopuksi myös järjestyshenkilökunnalle. Eläinlääkärit puolestaan kärräsivät vesiämpäreitä koirille. Hieno hetki koitti kun Suomi kuulutettiin pelastushaun maailmanmestariksi. Maamme-laulu raikui ja katselimme lipun nousua salkoon. Ja kun kerran päästiin ykköspallille, niin Maamme-laulua tuli koko rahan edestä: nimittäin kaikki säkeistöt ja ehkä vielä yksi ylimääräinenkin! Hieman kiusallista oli, että palkintopallille nostettiin kunkin joukkueen ryhmänjohtaja, itse olisin halunnut siihen koko joukkueen tai ainakin koirat. Pysti on valtava ja painaa 3,5 kiloa. Palkintojenjaon jälkeen oli vuorossa yhteislounas noin kilometrin kävelymatkan päässä stadionilta. Täällä otettiin vielä koko joukko ryhmäkuvia italialaisten kanssa ennen kuin pääsimme lähtemään. Olimme ostaneet matkalle Suomi-lippikset, ja ne oli todella kovaa valuuttaa. Kuten jalkapallopelin jälkeen vaihdetaan pelipaitoja, halusivat monet vaihtaa lakkeja kanssamme. Eräs italialaisnainen 52 teki kiinnityksen Virpin lippikseen jo perjantaina, ja muistutti sen jälkeen vähintään kolmesti päivässä, että he vaihtaisivat lakkeja palkintojenjaon jälkeen. Minäkin sain kymmenkunta kyselyä omasta lippiksestäni. Päätöslounaalla laitoimme lakit jakoon oman valintamme mukaan, ja sanotaan niin, että jos ne ovat onnenlakkeja, niin Italia on aika kova sana ensi kisoissa! Useimmat joukkueet lähtivät ajamaan kotiin suoraan lounaan jälkeen, ja orpokotiin jäi vielä yhdeksi yöksi vain meidän joukkueemme. Ajaessamme sinne autossa oli hiljaista väkeä. Harri lausui lopulta kaikkien fiiliksen ääneen: hirveä kaipuu kotiin. Olisimme antaneet mitä vain kyydistä kotiin juuri sillä hetkellä. Seuraavan päivän lentoihin tuntui olevan ikuisuus aikaa. Loppujen lopuksi oli kuitenkin hyvä, että kotimatka ei ollut edessä heti. Lojuimme myöhään iltapäivällä orpokodin pihanurmikolla ja vain olimme hiljaa yhdessä ja rentouduimme. Ei ollut mikään kiire minnekään, ei mitään ohjelmaa enää. Kärsivällisesti yritimme vielä jaksaa italialaisia turisteja, jotka tulivat katsomaan pokaaliamme ja koiriamme, ja halusivat poseerata kummankin kanssa. Itseeni kyllä iski sellainen uupumus, että en olisi jaksanut yrittää ymmärtää enää yhtään italiaa, mutta sinnikkäästi nämä ystävälliset ihmiset halusivat perustella miksi tykkäsivät yhdestä koirastamme enemmän kuin toisesta. Kun ihmisille selvisi, että kyseessä oli pelastuskoirien maailmanmestarit, he huusivat ilahtuneena ”Television!” eli kisat olivat saaneet maassa julkisuutta ainakin tv:ssä. Sanakirjan avulla tulkaten täytin illan aikana vielä yhden toiveen, nimittäin Nina halusi päästä orpokodin keittiöön katsomaan, miten iso pastakattila siellä oikein on. Ylpeänä keittiön isäntä kertoi, että kyseisellä laitteella keitetään 200 hengen pastat kerralla. Parin tunnin rentoutumishetken jälkeen juttu alkoi taas luistaa ja lähdimme vielä Clusoneen illalliselle juhlimaan ja jälkipuimaan kisan tapahtumia. Maanantai20.8.2010 Virpi ja Nina lensivät puolen päivän aikaan kotiin, jossa lentokentällä heitä odotti kukitus ja shamppanjamaljat. Minun Keskiyön kuva puutarhajuhlista. VSS-Etsi! 2/2010 ja Harrin kone lähti vasta illalla, ja maanantain huumaavan kuuma päivä otti koville. Keksimme lopulta naputtaa auton navigaattoriin ”Tourist Attraction Near You” ja valitsimme umpimähkään nimen listalta. Voin lämpimästi suositella tällaista ajanviettotapaa, silloin voi päästä näkemään vaikka mitä sellaista mitä muuten ei ehkä näkisi! Lopulta pääsimme kaikki onnellisesti ja rättiväsyneinä koti-Suomeen. Loppupohdintoja Joukkuekilpailu on sitä sanan jokaisessa merkityksessä. Joukkueen kaikkien jäsenien tulee olla joukkuepelaajia, muuten homma ei toimi, kun eletään yhdessä 24 tuntia vuorokaudessa viikon verran. Käytännössä yksin oli vain kun kävi vessassa, ellei sitten käynyt unisex-yhteisvessassa. ;-) Yhteisasuminen samassa huoneessa ahtaissa oloissa oli omiaan tiivistämään joukkuehenkeä ja hiomaan tiimiä yhteen. Tällaisissa olosuhteissa on kuitenkin myös osattava antaa jokaiselle oma tilansa etenkin suoritukseen valmistautuessa, sillä kukin valmistautuu tavallaan ja se pitää ymmärtää. Tärkeää on myös avoin omien ajatusten jakaminen ja suoraan kysyminen jos tuntuu, että joku painaa toisen mieltä. Tärkeää oli myös etukäteen tutustua ja nähdä koirakoitten vahvuudet ja heikkoudet. Jokainen joukkueen jäsen oli rehti ja avoin mahdollisista heikkouksista niin etukäteen kuin suoritusten aikanakin, ja tämä oli edellytys joukkueena pärjäämiselle, sillä joukkueessa ei tehdä yksilösuoritusta, vaan yksi paikkaa toisen virheitä, ja siinä on myös joukkueen suuri vahvuus. Joukkueen yhteen hitsautumisen kannalta oli hyvä, että vietimme yhdessä pari päivää ennen kilpailusuorituksia. Oli myös hyvä, että samassa majoituksessa ei asunut muita suomalaisia tai tuttuja, jolloin ajauduimme tiiminä entistä tiiviimmin yhteen. Ensin turhauttavalta tuntunut odotteluvuorokausi ennen kotiinpaluuta oli sekin hyvä ja tarpeellinen, sillä saimme vielä keskenämme purkaa tapahtunutta. Kukaan ei koskaan voi kokea juuri sitä minkä juuri me koimme ja jaoimme Italiassa. Vaikka kuinka yrittäisi kertoa millaista se oli, kukaan ei koskaan voi tuntea sitä samalla tavoin. Oli hyvä, että saimme jauhaa asiaa keskenämme vielä yhden päivän ajan ennen kotiinpaluuta. Kotiinpaluun jälkeen olimme kaikki ihan takki tyhjänä. Harria lukuun ottamatta kaikilla alkoi flunssa Italiassa ja jatkui viikon verran kotona. (Harri ei ehkä poskipusutellut puolta valtakuntaa?) Kesti monta päivää, ennen kuin uupumus helpotti ja pääsi arkeen kiinni. Onneksi sähköpostit kulki VSS-Etsi! 2/2010 rivakasti puolin ja toisin ja niin pystyimme yhä jakamaan fiiliksiä keskenämme. Jälkeenpäin tosin totesimme, että jonkinlainen debriefing-tapaaminen olisi ollut hyvä järjestää vaikka viikon päästä kotiinpaluusta, koska kaikilla oli ollut varsin vaikeaa palata takaisin arkeen erittäin intensiivisen ja tunteikkaan viikon jälkeen. Lopuksi haluan kiittää joukkuettamme mahtavasta Italian reissusta. Meidän joukkue oli ihan maailman paras, eikä vain pisteissä! Raunioilla maailmanmestaruuden voitti Ranskan joukkue (422 p.), toiseksi tuli Italia (412 p.) ja kolmanneksi Slovenia (411 p.). Haussa maailmanmestaruuden voitti Suomi (439 p.), toiseksi tuli Italia (393 p.), ja kolmanneksi Saksa (387p.). Jäljellä oli vain kaksi osallistujaa, joista Saksa diskattiin, ja voittajaksi jäi Italia (377 p.). Suomi sai kaikki joukkueet ja lajit huomioiden korkeimman yhteispistemäärän. 53 Rauniokouluttajien IROkoulutusviikonloppu Imatralla - ASKEL ASKELEELTA Osallistuin HEPeKon edustajana Palveluskoiraliiton järjestämään rauniokouluttajien koulutusviikonloppuun Imatralla. Kouluttaja tuli pelastuskoirien kattojärjestöstä IROsta (Internationale Rettungshundeorganisation): itävaltalainen Alois Balog oli hyväntuulinen huumorimies ja vannoutunut saksanpaimenkoiraihminen. Lähes kaikki kurssin osallistujat saapuivat majoituspaikkaan jo perjantai-iltana, jolloin ohjelmassa oli iltapala ja pikainen esittelykierros. Lauantai-aamuna päästiin itse asiaan Imatran raunioradalla. Tämän koulutusviikonlopun tarkoitus oli opettaa meitä rauniokouluttajia kouluttamaan muitten koiria; ei kouluttaa meidän omia koiriamme. Onneksi valtaosa kurssilaisista olikin oikealla asenteella liikkeellä ja vain harva rutisi siitä, että ei päässyt koiransa kanssa koko päivän aikana treenaamaan Imatran hienoilla raunioilla. Alois Balog esitteli osallistujien eritasoisten koirien avulla IROn rauniokoirien koulutusmetodin, jossa ensin opetetaan koiralle tunkeutuminen ”umpipiiloon” (joka ei tietenkään heti alussa ole umpinainen), lähtien etutassujen tarmokkaasta käytöstä piilon suuaukon auki kaivamiseen, ja päätyen ilmaisuhaukun luonnolliseen esille tulemiseen turhauman kautta, kun koira on kaivanut kaiken kevyen ja irtonaisen materiaalin pois piilon suuaukolta mutta ei silti pääse piiloon sisälle. Käytännössä tätä harjoiteltiin muovisen suurehkon (koiran ja ihmisen mentävän) laatikon avulla. On tärkeää, että laatikko on umpinainen, esim. muovia, jolloin kaikki haju tulee ulos vain sen oviaukosta. Laatikon ovi on vedettävissä ylös etäältä narun avulla. Näin saadaan annettua välitön positiivinen vahvistus heti, kun koira käyttää etutassujaan piilon suuaukon raapimiseen tai kaivamiseen: luukku nostetaan ylös ja koira pääsee maalimiehelle. Ne koirat, joilla oli ilmaisuhaukku jo olemassa, tekivät vielä sen ennen palkkaa. Ilmaisulaatikon tulisi olla sellainen, että luukku voidaan narun avulla avata etäältä, ja myöhemmin maalimies voi avata luukun narulla sisäkautta. Viimeksi mainittu tosin vaatii piiloon tai sen oveen pleksisen ikkunan, josta maalimies näkee mitä koira tekee. Aivan aloittelevan koiran kanssa ilmaisulaatikolla toimitaan seuraavasti: koira innostetaan juoksemaan ilmaisulaatikon sisään, ensin oman ohjaajan ja sitten maalimiehen innostamana. Oviaukolle kasataan pikku hiljaa hiekkaa ja kevyttä materiaalia esim. styroxia. Oviaukkoa aletaan myös pienentää ylhäältä alaspäin narulla säädeltävällä levyllä. Maalimies innostaa koiraa aktiivisesti ennen kuin koira päästetään laatikolle. Kun koira osaa raapia ilmaisulaatikon ovea saadakseen sen auki, sen eteen kasataan erilaista 54 materiaalia jonka koira saa raivata pois. Kun ovi ei vieläkään aukea, saadaan lopulta turhauman kautta haukku, jolloin ovi aukeaa. Narulla oviaukon nostoa säätelevän henkilön on oltava valppaana, että vahvistaa koiraa oikeasta toiminnosta. Maalimies saa auttaa ja innostaa koiraa piilosta vain kun näkee koiran, ettei vahingossakaan vahvista väärää toimintatapaa. Myöhemmin laatikko tulisi haudata raunioille jolloin myös koiran haluttu käyttäytyminen siirtyy oikeaan ympäristöönsä. Aluksi laatikko ei siis sijaitse raunioilla, vaan vaikkapa niitten vieressä. Alois Balog painotti, että kaikessa koulutuksessa tulee edetä maltillisesti, askel askeleelta. IROn rauniokoirakoulutuksessa koiran tunkeutuminen tai kaivautuminen on suuressa roolissa. Esimerkiksi IROn kansainvälisen pelastuskoiraryhmän ns. valmiustestissä, MRT:ssä (Mission Readyness Test) voi koira saada täydet pisteet ilmaisusta raunioilla vain jos se sekä kaivautuu että haukkuu ilmaistessaan. Jos jompikumpi tekijä puuttuu, voi ilmaisusta saada korkeintaan toiseksi parhaan arvosanan. MRT:ssä on yhden vuorokauden sisällä useita 20 minuutin pituisia etsintätehtäviä raunioilla, ja tehtäväalueelta toiselle siirrytään jalan tietyn ajan kuluessa. Kaiken kaikkiaan MRT kuulosti varsin yhdenmukaiselta Suomen oman kansainvälisen pelastusmuodostelman (FRF) käyttämän ns. tasontarkastuksen kanssa. Käytännön pelastustyössä raunioilla hajun lähteen sijainnin tarkasti (kaivautumalla tai tunkeutumalla) näyttävä koira on täsmällisempi kuin umpimähkäisesti esimerkiksi isoa kasaa haukkuva koira, ja sen vuoksi IROn koulutuksessa painotetaan juuri koiran voimakasta pyrkimystä uhrin luokse. Oikeissa pelastustehtävissä koirineen olleet henkilöt ovat myös kertoilleet, että koirat lakkaavat parissa päivässä, väsyessään, haukkumasta, mutta kaivautuminen säilyy. Alois Balog kommentoi ja neuvoi myös oikeanlaisten rauniopiilojen tekemisessä. Lähinnä hän arvosteli piilojen ovia, jotka tyypillisesti meillä Suomessa ovat ulospäin aukeavia luukkuja. Niitten pitäisi olla juuri toisinpäin eli piilon sisäänpäin aukeavia, jotta koiran aktiivista pyrkimystä maalimiehen luokse voitaisiin tukea. Kun piilon ovi aukeaa ulospäin (eli koiraan päin), koira joutuu ilmaisun päätteeksi peruuttamaan poispäin ja väistämään kun saa oven naamalleen. Jos koiran ilmaisua ja aktiivista pyrkimystä maalimiehelle halutaan vahvistaa, avataan piilon ovi oikealla hetkellä ja koira pääsee suoraan piilon sisään, maalimiehen luo, kun ovi aukeaa sisäänpäin. Koira saattaa miltei luulla työntävänsä oven itse auki piilon sisälle. Vaihtoehtoisesti ovi voi olla suoraan ylöspäin liu’utettava, jolloin koira jälleen pääsee ilmaistessaan suoraan eteenpäin maalimiehen luokse, kun piilon ovi avataan. Kaikkien ulospäin aukeavien piilojen ovien vaihtamisen sijaan asian voi ratkaista myös asentamalla piilojen oviin pienet luukut, räppänät, joista maalimies pystyy palkkaamaan koiran. Muutenkin pleksiset luukut piilojen ovissa oli Balogin mielestä suositeltavia, jotta maalimies voi nähdä koiran – sillä maalimiehen ei ole lupa vahvistaa koiraa ellei hänellä ole katsekontaktia koiraan. Balogin mielestä rullailmaisu ei ole turvallisuussyistä lainkaan soveltuvaa raunioille, mutta rullakoirat eivät silti ole harvinaisia keski-Euroopassa: siellä on yleisesti koiria, jotka toimivat rullailmaisulla haussa ja tunkeutumalla ja VSS-Etsi! 2/2010 haukkumalla raunioilla. Keski-Euroopassa satsataan maalimiesten koulutukseen huomattavan paljon, sillä siellä on erilliset koulutuskurssit maalimiehille. Viikonlopun keskeisenä painotuksena olikin, että maalimies tekee koiran, ja ohjaaja on hyvin passiivinen. Ohjaajan ei tule juurikaan kehua koiraa sen tehtyä löydön, vaan sen tekee tietenkin maalimies. Kouluttajan mielestä koiran tuleekin viettää runsaasti laatuaikaa maalimiehen kanssa löydön jälkeen, ja mielellään palkkaantua sisällä piilossa yhdessä maalimiehen kanssa. Lelulla palkattavien koirien kanssa maalimies leikkii piilon sisällä, ja myös ruoalla leikitään ja kiusoitellaan koiraa, eli tehdään siitä vieläkin arvokkaampi ja halutumpi palkka. Kurssilla oli useita koiria, joita on koulutettu ns. sukkapallometodilla, jossa maalimies vain antaa koiralle palkan ja sen jälkeen koira saa juosta ympäriinsä ylpeänä sukkapallo suussaan. Tälle koulutusmetodille kouluttajalta ei liiennyt ymmärrystä, vaan hän olisi halunnut leikkiä sukkapalloillakin vetoleikkiä, mikä on ko. koulutusmetodissa ehdottomasti kiellettyä. Myöskin pikaisesti herkkunsa hotkaisseitten koirien olisi vielä palkan loputtuakin pitänyt jäädä hengailemaan maalimiehen luokse. Perusteluna näille mielipiteilleen kouluttaja sanoi, että hän pelkää, että jos koira jättää palkan saatuaan maalimiehen nopeasti, niin se voisi jättää maalimiehen myös kesken ilmaisun. Tämä herätti eriäviä mielipiteitä kurssilaisten keskuudessa, sillä monien mielipide oli, että koira ilmaisee niin kauan kunnes saa palkkionsa, ja sen saatuaan koiran tehtävä on päättynyt ja sillä ei enää tarvitse olla syytä jäädä maalimiehen luo – sehän on jo saanut haluamansa, eli palkan. Ilmaisulaatikon lisäksi meille esiteltiin toinenkin kätevä apuväline: slip leash, joka on liukkaasta nyöristä tehty n. 1,2-1,5 m pitkä naru, jossa on lenkki. Naru pujotetaan lenkin läpi ja laitetaan koiran kaulaan. Narun päitä pidellään eri käsissä, ja koiran pyrkiessä eteenpäin (esim. maalimiehen hetsatessa), koiran pyrkimystä lähteä voidaan yllyttää ja tukea kulkemalla muutama askel eteenpäin samalla koiraa pidättäen ja lähetys-sanaa toistellen, kunnes koira päästetään lähtemään irrottamalla narun oikeasta päästä. Lenkki koiran kaulan ympärillä avautuu ja koira pääsee ryntäämään eteenpäin. Slip leashin avulla koiraa voidaan siis ”saattaa” lentävään lähtöön mutta kuitenkin pidätellä sitä, ja päästää se lähtemään juuri oikealla hetkellä eli silloin kun se pyrkii voimakkaimmin eteenpäin. Jos koira istuu, voidaan se saattaa aktiiviseksi ottamalla itse askel-pari eteenpäin. Ylipäätään koiraa ei tulisi lähetyksissä äkseerata, vaan nostattaa, saa- da intoa ylös. Poikkeuksena edellä mainittuun on toki hyvin suurikokoiset ja voimakkaat koirat ja pienikokoiset ohjaajat, jotka eivät voisi pidätellä eteenpäin säntäävää koiraa. Sunnuntaina harjoittelimme jälleen ilmaisulaatikolla, ja osa koirista teki raunioilla yhden umpipiilon ilmaisua. Tässäkin keskityttiin tassujen käyttöön ja tunkeutumisen vahvistamiseen; maalimies sai olla tarkkana että hilasi piilon luukun sivusuunnassa (koirasta poispäin) auki juuri oikeaan aikaan. Iltapäivällä harjoittelimme vielä opettamaan koiria kiertämään raunioalueen reunoja pitkin. Ideana oli, että kun oikeasti on romahtanut rakennus, koiran kannattaa ensin kiertää reunuskasat ja koko raunioröykkiö ympäri, ja tarkistaa tuleeko alueelta johonkin suuntaan hajuja. Vasta sen jälkeen koiraa lähetetään kasan keskelle/päälle. Tätä harjoiteltiin pakoon juoksevalla maalimiehellä, joka näytti koiralle mitä reittiä kulkea. Moni koira toki oikaisi ensin suorinta reittiä raunioitten ylitse ”kulman taakse” kadonneelle maalimiehelle. Ylipäätään kouluttajan esittelemä koulutusmetodi perustui pitkään näkölähdöille ja maalimiehen näyttäytymiselle ja hetsaamiselle: tarkoitus oli opettaa koira ensin etsimään silmillään, ja vasta myöhemmin siirtää se käyttämään nenäänsä. Päätimme koulutusviikonlopun sunnuntaina iltapäivällä. Uskon, että kurssilaiset saivat kotiinviemisiksi paljon ideoita ja intoa, joskaan kaikkia esitettyjä metodeja ja väitteitä ei varmaan pureksimatta niellä. Meille esiteltiin perusteellisesti IROn ilmaisunkoulutusmetodi, ja erityisesti kaivautumisen ja tunkeutumisen tärkeys nousi esille moneen kertaan. Uskon myös, että tänä syksynä ja talven aikana nikkaroidaan ahkerasti ilmaisulaatikoita eri puolilla Suomea. Slip leash ja Diisun lentävä lähtö Teksti: Majka Borgström Kuvat: Eija Rytkönen VSS-Etsi! 2/2010 55 HEPeKolle kultaa ja pronssia pelastuskoirien SM-joukkuekatselmuksessa RYHMÄNJOHTAJIEN TUNNUSTUKSIA HEPeKo Ibskut, Sm-joukkuehopeaa, ryhmänjohtaja Virpi Nieminen: Ryhmänjohtajakoulutus tuli käytyä ja joukkuekatselmukseen kaivattiin ryhmänjohtajia. Olen katselmuksessa koirani kanssa ollut ja mielelläni sen kokemuksen muillekin suon, niin ajattelin että mikäpä ettei. Oletuksena kun oli että HEPeKosta lähtijöitä riittäisi edellisvuotiseen malliin. Sairasteluista ja muista syistä johtuen ryhmäni pieneni kahteen koirakkoon,Virveen ja Fasuun ja Samiin ja Habaan. Emme myöskään ehtineet harjoitella yhdessä, mikä oli virhe sekin. Ajattelin kuitenkin että tunnemmehan me toisemme... Näillä eväillä kohti Lapuaa. Mielessäni oli siloinen kuva rj:stä joka on askeleen pari taaempana toiminnasta ja johtaa osaavasti ryhmäänsä aivan kuin shakinpelaaja siirtelee nappuloita ja hallitsee kokonaistilanteen. Erotuksena heti kyllä huomasin että pelinappuloillani eli koirakoillani oli oma mieli ja omat ajatukset, monesti jopa kaksi mielipidettä yhdessä koirakossa. Kuten ihmiset ja koirat yleensä, kaikki neljä olivat myös hyvin erilaisia keskenään. ta kävin välillä hakemassa Saminkin pois alueeltaan, kun kesken etsinnän tullut alueelta poistumiskuulutus ei ollut kuulunut Samille asti. Yritin olla ovela ja kysyä kaikkea ja olettaa että jos ei ole erikseen kielletty niin saa tehdä. Älä oleta vaan kysy ja usko kun sanotaan olisi ollut paremmin paikallaan jälkitehtävässämme. Meille annettiin aika, mutta oletin että kutsuvat pois kun aika on käytetty. Eivätpä tehneetkään niin. Lisäksi, meille oli kerrottu alue jolla saamme liikkua. Kerroin johtoon että koira jäljestää ulos alueelta, saammeko jatkaa? Saimme luvan, mutta se ei koskenutkaan tien ylitystä. Joten tässä tehtävässä saimme roimasti moitteita ryhmänjohtajan työskentelystä ja mm. pisteet löydetyistä esineistä menivät sen sileän tien. Ensimmäinen tehtävä raunioilla meni meiltä hyvin, parhaiten kaikista ryhmistä ja parhaiten kaikista omista suorituksistammekin. Juoksin, tosin toivoin sen näyttävän ”määrätietoiselta johtamiselta”, kahden koirakon välillä. Eniten autoin Virveä ja Fasua joitten alueella oli eniten löydettävääkin, mut56 VSS-Etsi! 2/2010 Seuraavilla tehtävillä kokeilimme erilaisia johtamistapoja. Huonoiten meni lähiötehtävä, jossa itsenäisesti työskentelevät koirakot unohtivat ilmoittaa ryhmänjohtajalleen löydetystä maalimiehestä. Joten toinen koirakko jatkoi vielä etsintää, ja ryhmänjohtajaltahan siinä sitten kysyttiin että mitäs te oikein vielä etsitte kun etsittävä on löytynyt? En todellakaan voinut tunnustaa että en tiennyt löydöstä. Siitä olisimme varmasti saaneet enemmän miinuspisteitä kuin nyt oletusta silkasta tyhmyydestä. Tehtävissä oli yksi erillinen Ejopa- tehtävä pelkästään ryhmänjohtajille. Saimme kartan johon suunnitella etsintä, ja sitten piti suorittaa tehtävänjako ryhmälle. Kerrankin ryhmäni käyttäytyi niinkuin mielestäni kurinalaisen osaavan pelastuskoiraryhmän tulee, eli olivat hiljaa ja kuuntelivat. ;) Saimmekin 9/10 pistettä Vaahtoniemeltä, joten varmaan näytti ulospäinkin hyvältä. Vielä mieleeni jäi rastitehtävä öisen vaelluksen aikana. Kaksi ensiapua vaativaa uhria, koiranohjaajat heidän vieressään polvillaan auttamassa, ja sitten paikalle ilmestyy - karhu! Primitiivireaktio oli että Minun ryhmäänihän ei syödä, prkl! Ryntäsin karhua kohti karjuen ja huitoen, aseenani pieni taskulamppu ja laminoitu A4. Konekarhua käyttäneet karhumiehet kysyivät myöhemmin mitä kohteliaimmin että oikeastiko olisit noilla eväillä karhun kimppuun mennyt? Joku tuumasi että olisi se karhu tuota meteliä voinut pelästyäkin. Saimme hopeaa, joten aika hyvin pärjäsimme. Hiottavaa totta kai on aina, ja erityisesti ryhmänjohtajan roolista kävimme mielenkiintoista sähköpostikeskustelua jälkeenpäinkin. Humanistina Virvellä on erilainen käsitys ryhmätoiminnasta ja Sam voimakkaana nopeana persoonana kuva: A nne Ha utaluom a ei ehkä aina malttanut pysyä johdettavana. Ryhmänjohtajana oli erittäin mielenkiintoista toimia - suosittelen kaikkia kokeilemaan edes harjoituksissa millaista se on. Jos on joskus toiminut ryhmänjohtajana osaa ehkä olla parempi johdettavakin. Kiitos osaaville ryhmäläisilleni! Lapuan reissu oli tekemisen arvoinen. HEPeKo Stadin Frelssidogit, Sm-joukkuepronssia, ryhmänjohtaja majka Borgström: Olen ollut kolmena edellisenä vuonna mukana joukkuekatselmuksessa oman koirani kanssa. Tänä vuonna ilmoitin haluavani lähteä mukaan ryhmänjohtajaksi, koska olin käynyt ryhmänjohtajakurssin edellisen vuoden aikana. Pitihän sitä päästä taitojaan kokeilemaan ja harjoittelemaan, ja mikäs parempi tilaisuus kuin tällainen pitempi rupeama useita erilaisia tehtäviä, jotka kuitenkaan eivät olleet todellisia, eli täällä olisi turvallista myös epäonnistua. Sattui kuitenkin niin, että lähdinkin MM-kisoihin joukkueen- ja ryhmänjohtajaksi, ja MM-kisat olivat pari viikkoa ennen tätä SM-joukkuekilpailua. Kotiinpaluun jälkeen oli todella vaikea asennoitua oikein ja ”latautua” tätä tapahtumaa varten. Aiempina vuosina olen pakannut huolella ja ajatuksella ja valmistautunut koitokseen monin eri tavoin jo useita päiviä aiemmin. Nyt laitoin lähtöpäivän aamuna kellon soimaan tuntia aikaisemmin ja kasasin pikaisesti kassiin varusteita joita ehkä voisin tarvita. Valmistautuminen sujui täysin puoliteholla ja ”sinne päin” -asenteella. Tiesin sen, ja se harmitti. Tunsin, että en ole reilu joukkueelleni, koska heille tämä tapahtuma oli isompi juttu kuin minulle. Onneksi olin ennen MM-kisoja pitänyt muutaman yhteisharjoituksen tälle joukkueelleni ja ainoa koirakko joka ei ollut koskaan treenannut ryhmässäni (Sami ja Jasu) kävi kesän aikana muutaman kerran vierailemassa harjoitusryhmässämme, joten loppujen lopuksi kaikkien koirakoitten toiminta ja taidot oli etukäteen jollain tavalla tuttuja minulle. Perjantai-illan avajaisseremonioitten jälkeen meidän joukkue arvottiin ensimmäiseksi suorittajaksi ensimmäiseen tehtä- VSS-Etsi! 2/2010 57 vään. Kyseessä oli raunioetsintä, ja tämä tehtävä meni meiltä ihan pieleen. Koko tehtävä epäonnistui monin eri tavoin, osasyynä myös ehkä se, että olimme ensimmäinen joukkue suorittamassa ko. tehtävää, ja emme ehkä saaneet heti aluksi tehtävänannossa kaikkia tarvittavia tietoja oikein. Olimme jo aloittaneet suorituksen, kun tulikin kaksi tärkeää tarkennusta ohjeisiin: alueelle, joka oli merkitty muovinauhalla saikin lähettää koiraa vain yhdeltä sivulta kaikkien neljän sijaan, ja toisella alueella, jolla sai vapaasti liikkua, saikin käyttää vain yhtä koiraa kerrallaan. Jos olisin saanut nämä tiedot heti suorituksen alussa, olisin sijoittanut kaksi koiraa suorittamaan eri tavalla, ja tuloskin ehkä olisi ollut erilainen - ei toki välttämättä, mutta tätähän emme koskaan saa tietää. Vaikeaa oli sekin, että käytössämme ei ollut radiopuhelimia, joten kommunikaatio ja johtaminen kahtia jakautuneen ryhmän kesken oli vaikeaa. Floppi mikä floppi, ei mahtanut mitään, epäonnistumisemme tässä osiossa antoi heti alkuunsa noin 800 pisteen etumatkan muille. Raunioilta jatkoimme yösuunnistukseen reitille, jonka varrelta löytyi mm. ensiaputehtäviä sekä ihmisille että koirille, erilaisia esineitten ja liikkuvan ihmisen etsintätehtäviä, ketteryystelineitä yms. Sami hoiti suunnistuksen loistavasti ja suoriuduimme yövaelluksesta nopeimmalla ajalla vaikka emme rehkineet emmekä hätiköineet, sillä joukkueen neljästä jäsenestä kolme oli kipeitä. niillä. Onnistuimme tässä tehtävässä ilmeisen hyvin, sillä tehtävän arvioinut poliisimies ja Pelastusopiston kursseilla usein opettajana toimiva Jussi Vaahtoniemi kehui sitä täydelliseksi ja juuri sellaiseksi jonka hänkin olisi tehnyt. ;-) Voittajajoukkue Varsinais-Suomesta oli aivan suvereeni ja omaa luokkaansa kaikkina päivinä. Meidän joukkueemme sai kuitenkin hienosti sekä lauantaina että sunnuntaina päivän toiseksi parhaat kokonaispisteet, mutta perjantaiillan epäonnistumisen takia hyväkään tsemppi ja menestys kahtena muuna päivänä ei riittänyt nostamaan meitä pronssisijaa korkeammalle. Yritin pistää pitkäkseni useamman kerran myös päiväsaikaan tehtävien välillä, ja epäilen voimakkaasti, että liikuntasalin katonrajaan oli viritetty piilokamera, sillä ehdin ottaa aina ehkä 2 minuutin torkut kun tuli soitto ja kutsu johtoon käymään. Tässä joukkuekilpailussa ryhmänjohtajalla oli paljon tekemistä ja hän myös sai erikseen pisteitä toiminnastaan miltei kaikissa tehtävissä. Yksi tehtävä oli pelkästään ryhmänjohtajille: etsintäsuunnitelman tekeminen yhdessä toisten ryhmänjohtajien kanssa, alueitten jakoa ja muita yksityiskohtia myöten. Tämän jälkeen jokainen ryhmänjohtaja käskytti oman ryhmänsä sille annettuun tehtävään, ja ryhmäläiset luulivat, että kyseessä oli oikea tehtävä, vaikka oikeasti peli puhallettiin poikki sen jälkeen, kun ryhmänjohtaja oli antanut ryhmälleen komennon: Toimikaa! HEPeKon uunituoreet ryhmänjohtajat esiintyivät edukseen, sillä Virpi sai edellä kuvatusta johtokeskus-tehtävästä parhaat pisteet ja minä toiseksi parhaat. Koko kilpailun parhaat ryhmänjohtajapisteet taas tuli allekirjoittaneelle ja toiseksi parhaat Virpille. :-D Iltapuhteeksi ja mahdollista vapaa-aikaa varteen saimme myös kirjallisen tehtävän jossa piti laatia etsintäsuunnitelma annettujen esitietojen ja karttojen pohjalta, määritellä kuinka monta ja millaista pelastuskoiraa käyttäisi etsinnässä ja perustella kaikki valintansa. Hahmottelimme ja kirjasimme suunnitelman ja jätimme sen vielä hautumaan. Otin pienet torkut ja näin unessa kaksi-kolme tärkeää asiaa, jotka piti lisätä tähän kirjalliseen tehtävään. Onneksi muistin ne vielä herättyänikin ja täydensimme vastausta 58 Majoituimme tänä vuonna sisätiloissa, kaikki joukkueet yhdessä suuren liikuntasalin lattialla, ja olipa ihanaa saada nukkua yksi yö sisällä lämpimässä. Lauantai-iltana porukka hiljeni makuupusseihinsa kuka minnekin seinustalle jo kymmenen aikaan illalla. Edellinen valvottu yö väsytti. Ryhmämme toimi minusta todella hyvin, ei tullut juurikaan vastaväitteitä tai kitinää, ja jos pidin huolen siitä, että kaikki olivat oikeasti kuulolla kun jotain käskytin, ei asioita tarvinnut toistaa kuin kerran. Pystyin hyvin luottamaan että jokainen toimi niin kuin oli sovittu ja jos jokin jäi epäselväksi, niin silloin kysyttiin. Pääasiallisesti kaikki olivat oikeissa varusteissaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Olisin toki varmasti voinut toimia ryhmänjohtajana paremminkin monin paikoin, ja olla välillä jämptimpi. Itse asiassa se tehtävä, jossa toimin määrätietoisimmin ja esim. vaihdoimme koiria lennosta (vain yhtä koiraa sai käyttää kerrallaan) ja koko ryhmä liikkui ja toimi samaan aikaan pienehköllä alueella, onnistui kokonaisuutena parhaiten ja saimme lähes täydet pinnat. Taitolaji tämäkin siis. Viikonlopun jälkeen otimme Virpin kanssa ”uusien rj:tten terapiapuhelun” ja oli kiva vaihtaa kokemuksia, kun olimme kumpikin olleet eka kertaa samassa tilanteessa ja samoissa tehtävissä. Tämä joukkuekatselmus olikin mielestäni hyvä harjoitus uudelle ryhmänjohtajalle, ja suosittelen ehdottomasti kaikkia uusia hepekolaisia rj-kurssin käyneitä lähtemään reippaasti joukkuekatselmukseen kokeilemaan taitojaan, oppimaan ja kehittymään. Lämpimät kiitokset mukavalle joukkueelleni kivasta viikonlopusta ja ansiokkaasta ryhmänjohtamisen harjoituskappaleena toimimisesta! VSS-Etsi! 2/2010 TULOSPÖRSSI Snautseri ps narttu Eipä’s Funtsaa FIN58167/08ElinaRancken - Espoo 26.9.2010 tuom. Eeva Linnala: BH BcnPythagoraanNewJoy 22964/02 Satu Syvänperä - Hamina 3.10.2010: PEJÄ Knn Greenhill’s Golden Wind Virpi Nieminen - Varberg Ruotsi 1.5.2010: RH-TB 257 p. (T40, K44, M173) - Varberg Ruotsi 2.5.2010: RH-FLB 279 p. (T43, K45, M191) Spn Vi’waun Vappu FIN29051/06SamiVertanen - Pohja 13.5.2010 tuom. Kauko Makkonen: BH NsnnHedera’sWellFavoured FI21578/04SatuSyvänperä - Hamina 14.8.2010: PEHA PvuHooliganRioGrande FIN32015/05VirveLipsanen - Kouvola 4.9.2010 tuom. Ari Kansikas: RH-TA SpnYanesJasmin FIN30098/04SamiVertanen - Pohja 15.5.2010 tuom. Sirpa Pellikka: 254p JK1 - Helsinki 23.5.2010 tuom. Jouni Vatanen: 255p HK1 - Pohja 30.5.2010 tuom. Kauko Makkonen: 276p HK2 - Hämeenlinna 13.6.2010 tuom. Hannele Pörsti: 271p JK2 - Ala-Satakunta 28.8.2010 tuom. Reima Nuutinen: 264p JK3 Xu Jeppe FIX00848/06LindaKorenius - Helsinki 15.5.2010 tuom. Juha Kuronen: PEHA EsvuNartsukanElegantPower FIN59823/07SamWidlund - Porvoo 18.4.2010 tuom. Juha Kuronen: 38/40/193/271 RH-FLA PonuOktetzeSpiewogry PKR.I-49522/02MajkaBorgström - Pohja 20.6.2010 tuom. Kauko Makkonen: PEHA Pvu Pennydale Dexter FIN21596/08JormaKorhonen - Helsinki 2.5.2010 tuom. Hannele Pörsti: BH - Hämeenlinna 4.8.2010 tuom. Marita Packalen: peto peke hyväksytty VSS-Etsi! 2/2010 59 M - Suomen Posti Oyj Vastaanottaja: Palautusosoite: HVSSY Siltavuorenranta 16 B 00170 Helsinki ARJEN TURVAA Yksikin virhe tai huolimattomuus paloalttiissa ympäristössä riittää. Sen tapahduttua et ehkä koskaan saa erehdystäsi korjattua. Toimi oikein alusta asti ja osallistu turvallisuuskursseillemme. Vaaratilanteissa oma-aloitteinen toiminta turvaa omaisuutta ja voi pelastaa ihmishenkiä. Pelastuslain 9 §:n 3 momentissa velvoitetaan mm. kiinteistöistä vastaavia nimeämään taloon turvallisuushenkilöstön sekä kouluttamaan ja perehdyttämään muun henkilöstön pelastussuunnitelmaan. Tule ja osallistu seuraaviin kursseihin. Turvallisuuspäällikkö on taloyhtiön omatoimisen varautumisen ja turvallisuustoiminnan johtaja ja kehittäjä. Talon turvallisuuspäällikön kurssi Väestönsuojan hoitajan kurssi Talon turvallisuuspäällikön kurssi on tarkoitettu asuintalon turvallisuuspäällikölle ja varahenkilölle. Kurssi soveltuu hyvin myös isännöitsijöille. Kurssi antaa hyvät perustiedot ja valmiudet talon ja kiinteistön turvallisuuspäällikön tehtävään. Kurssilta saa taloyhtiökohtaisen oikeuden nettipohjaiseen työkaluun puoleksi vuodeksi. Työkalun avulla pelastussuunnitelma on helppo laatia ja ylläpitää. Väestönsuojan hoitajan kurssi on tarkoitettu väestönsuojan hoidosta vastaaville henkilöille. Kurssi soveltuu myös peruskurssiksi huoltomiehelle. Kurssi antaa koulutettaville sellaiset tiedot ja taidot, että he tuntevat pääpiirteissään väestönsuojelun perusteet ja paikalliset järjestelyt, osaavat suunnitella väestönsuojan käytön, laittaa sen käyttökuntoon, huoltaa suojan laitteita sekä johtaa ja ohjata suojassa olevien toimintaa. Tarkemmat kurssitiedot ja hinnat löytyvät SPEKin alueyksiköiden ja Pelastusliittojen kotisivuilta. Yhteystiedot www.spek.fi. Tutustu myös verkkokauppaamme, josta löydät kattavan valikoiman alan ammattikirjoja ja koulutusaineistoa. Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puh. 09 4761 1300, Faksi 09 4761 1400 verkkokauppa.spek.fi www.spek.fi
© Copyright 2024