VSS-Etsi! - Helsingin väestönsuojeluyhdistys ry
VSS-Etsi! Väestönsuojelulehti Jäsenlehti 2-2011 Kokouskutsu s. 4 Ajankohtaista talosuojelussa s. 11 Pelastuskoirasivut 24-30 Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ja Helsingin Etsintä- ja Pelastuskoirat HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY hallitus ja toimihenkilöt Siltavuorenranta 16 B, 00170 Helsinki, p. (09) 278 2018, faksi (09) 278 2032 [email protected] www.kolumbus.fi/hvssy Nimi Osoite GSM & E-mail Valittu pj Unto Lemmetty Heinäpellontie 18, 00700 Hki 050 571 1520 [email protected] 2010-12 vpj Greta Nikkilä Mechelininkatu 26 B 35, 00100 Hki 040 722 8120 [email protected] 2010-12 sihteeri Marja Koski Siilitie 13 F 482, 00800 Hki 040 594 7411 [email protected] 2010-12 Jukka Lehtiranta Kovelipolku 14 b, 00430 Hki 040 7084272 [email protected] 2010-12 Anne Nikkilä-Soidinniemi Rouvienpolku 5 A 11, 00810 Hki 040 55 77222 [email protected] 2010-12 Antti-Jussi Salmenlinna Kulosaaren puistotie 44, 00570 Hki 050 5600 400 [email protected] 2009-11 Jukka-Petri Nieminen Porvoonkatu 23 B 42, 00510 Hki 050 521 5010 [email protected] 2010-11 Jari Markkanen Gunillanpolku 1 A 37, 00870 Hki 050 430 6304 [email protected] 2010-12 Tommi Laurinen PL 112, 00099 Helsingin kaupunki 050 343 9561 [email protected] Pysyvä jäsen Raimo Nikkilä Mechelininkatu 26 B 35, 00100 Hki 0400 503 944 [email protected] Kutsuttuna hallit.kokous TOIMIKUNNAT JA TILITOIMISTO: Tehtävä Nimi GSM E-mail He-Mu joht. Raimo Nikkilä 0400 503 944 [email protected] Yritys- ja talosuojeluos. pj. Antti-Jussi Salmenlinna 050 5600 400 [email protected] Yritys- ja talosuojeluos. vpj Jukka-Petri Nieminen 050 521 5010 [email protected] Naistoimikunta Marja Rikman-Koski 050 511 2309 [email protected] Esikuntaryhmä pj Antti-Jussi Salmenlinna 050 5600 400 [email protected] Yrityspalvelu Pentti Mäkinen Oy Nuijamiestentie 5 A, 00400 Hki, p.724 6430, 050 505 0660 [email protected] Tilintarkastajat: HTM Eero Lehmusvuo p. 755 4859, varatilintarkastaja KHT Risto Mäkiö p. 050 570 3005 PELASTUSKOIRAJAOS (HEPEKO) Jäsensihteeri Anette Aunola 0400 755 884 [email protected] Kurssivastaava Petri Smolander 040 729 5526 [email protected] Puheenjohtaja Jukka Lehtiranta 040 708 4272 [email protected] Tiedotusvastaava Riitta Niemi 040 845 7263 [email protected] Koevastaava Sari Köck 040 587 6959 [email protected] Varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja Satu Hattunen 040 506 1149 [email protected] (puhelut miel. vasta klo 12 jälkeen, yötyö) Koulutusvastaava Marica Björkman 040 539 3571 [email protected] Sihteeri Elina Rancken 0400 841 946 [email protected] 2 Ratavastaava Marja Koivunen 040 185 5878 [email protected] Hälytysryhmän johtaja Heli Herna 050 522 0150 [email protected] VSS Etsi! -lehden toimittaja Majka Borgström [email protected] VSS-Etsi! 2/2011 Sisältö: Kokouskutsu ..............................................................................4 Materiaalimyynti.........................................................................5 Pääkirjoitus ................................................................................6 Arto Aremon muistolle ...............................................................8 Yhdistyksen uudet nettisivut ......................................................8 16 12 Pikkujoulut .................................................................................9 Koulutuskalenteri .....................................................................10 Yhdistyksen sääntömuutos......................................................10 Ajankohtaista talosuojelussa ...................................................11 Muutoksia lakeihin ja YETTSiin ...............................................12 Uusi pelastuslaki ja väestönsuojelu.........................................13 Helpellä muutosvuosi 2012 .....................................................14 HVSSY:n kevätretki .................................................................16 19 70 vuotta sitten tapahtunut ......................................................18 Torkkelinmäen kalliosuoja peruskorjataan...............................19 Europol-tarinan jatkoksi ...........................................................21 Studia generalia.......................................................................22 Pelastushelikopterit .................................................................23 Luontopiiri ................................................................................24 Peko-puhinoita .....................................................29 31 Hälytysryhmän syyspäivät ......................................................30 Hälytysryhmän kesäleiri...........................................................31 Pelastuskoirien SM-joukkuekatselmus ....................................33 35 Joukkuekatselmuskesta tekijän silmin.....................................39 Joukkuekatselmuksen tulokset................................................40 Joukkuekatselmuksen sponsorit ja yhteistyötahot...................41 Tottelevaisuus- ja ketteryyskoulutus........................................33 Vss-Etsi! -lehti Numero 2/2011 Toimitus: Majka Borgström (ulkoasu ja taitto), Raimo Nikkilä (HVSSY), Heli Herna, Nina Hanikka Osoitteenmuutokset: HVSSY:n jäsenet Raimo Nikkilä p. 0400 503 944 [email protected] HEPeKo:n jäsenet jäsensihteerille VSS-Etsi! 2/2011 Painopaikka: Itä-Helsingin Monistus Kannen logo: Raimo Nikkilä Kansikuvat:Majka Borgström Takakansi: Suvi Tölkkö Huom! Artikkelin kirjoittaja vastaa artikkelin sisällöstä. Artikkeleita ei saa julkaista ilman kirjoittajan lupaa. Artikkelin lähettäjä vastaa siitä, että lupa materiaalin julkaisemiseen on. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muuttaa lähetettyä materiaalia. 3 KOKOUSKUTSU Arvoisa Jäsenemme, Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:llä on kunnia kutsua Teidät sääntömääräiseen syyskokoukseen. Aika Paikka: 10.11.2010 klo 18.00 alkaen (Kahvitarjoilu alkaa klo 17.30) Helsingin Väestösuojelumuseo, Siltasaarenranta 16 B. 00170 Helsinki Kokouksessa käsitellään yhdistyksen syyskokouksen asiat sääntöjen 17 §:ssä. Ennen kokousta Helsingin kaupungin suunnitteluvirastosta ins. Seija Narvi pitää esitelmän aiheesta Helsingin maanalainen asemakaavoitus. Kokousmateriaali jaetaan kokouspaikalla. Helsingissä lokakuun 15.10.2011 HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY Hallitus HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN SYYKOKOUS ti.10.11.2011 KELLO 18.00 ESITYSLISTA 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 4 Kokouksen avaaminen Kokouksen puheenjohtajan valitseminen Kokouksen sihteerin valitseminen Kahden pöytäkirjantarkastajan ja kahden ääntenlaskijan valitseminen Kokouksen osanottajien, laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen Esityslistan hyväksyminen Seuraavan vuoden toimintasuunnitelmasta päättäminen Päätetään puheenjohtajan ja muiden hallituksen jäsenten sekä tilintarkastajien palkkioista Jäsenmaksujen suuruudesta päättäminen Seuraavan vuoden talousarviosta päättäminen Hallituksen puheenjohtajan valitseminen joka toinen vuosi seuraavaksi kahden kalenterivuoden toimikaudeksi Hallituksen muiden jäsenten valitseminen 3-5 erovuoroisen tilalle seuraavaksi kahden kalenterivuoden toimikaudeksi Yhden tilintarkastajan ja yhden varatilintarkastajan tai toiminnna tarkastajan valitseminen yhdistyksen seuraavan tilikauden tilejä ja hallintoa tarkastamaan Käsitellään muut hallitukselle sääntöjen puitteissa esitetyt asiat Merkitään tiedoksi huomionosoitukset ja ilmoitusasiat Kokouksen päättäminen VSS-Etsi! 2/2011 HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY HELSINGFORS BEFOLKNINGSSKYDDSFÖRENING RF Siltavuorenranta 16 B 00170 Helsinki p. (09) 278 2018 (09) 278 Siltavuorenranta 16 B, 00170 Helsinki, p. (09)faksi 278 2018, faksi2032 (09) 278 2032 e-mail [email protected] [email protected] www.kolumbus.fi/hvssy päivitetty 2.2.2010 www.kolumbus.fi/hvssy _ _ ______________ MATERIAALIMYYNTI JÄSENILLE, JÄSEN AS. Oy:lle JA YRITYSJÄSENILLE VÄESTÖNSUOJELUMUSEO SILTAVUORENRANTA 16 B, AUKI LA KLO 10-14.00 Avaruuslakana pakattuna pussiin Lämpöpeite (peitteeksi tai alustaksi) 14 € 5€ Sammutuspeite 120 x 180 cm 18 € Matka-murtopalovaroitin 26 € Pelastautumispakkaus (Survival Kit) Pelastautumishuppu Duran (pelkkä huppu) 231 € 120 € EA-laukku keskikoko 60 € EA-laukku pieni 22 € Jauhesammutin 2 kg Jauhesammutin 6 kg Jauhesammutin 12 kg Nestesammutin 6 L Sammutinkaappi K35171 47 € 61 € 111 € 72 € 100 € Palovaroitin ICAS single Lithum (IIR-SLi) (ionis.) 33 € HVSSY ry:n historiikki 10 € MAGLITE M2A016CM2 taskulamppu 21 € Suojanaamari PROMASK kokonaamari vaihtosuodatin (ABEK-P3 Folio) 96 € 28 € Talosuojelumateriaalin määrävahvuus kahdelle (AB-PAKKI) 393 € Talosuojelumateriaalin määrävahvuus (AB + S -PAKKI) 695 € Säteilymittari RDS-30 581 € Säteilymittari DGM - Turva 547 € Suojelujohdon ja -henkilöstön perusliivit 43 € Palovaroitin Nordic Premium 16 € Rahti pääkaupunkiseudulla: 0-20 kg 18 € Rahti pääkaupunkiseudun ulkopuolelle 20-100 kg 26 € Maksuehtomme: 14 pv netto, toimitusehto: vapaasti varastostamme MUISTA MYÖS HUOMIOIDA VÄESTÖNSUOJELUMATERIAALISI VANHENEMINEN! Tervetuloa ostoksille! Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry Helsingin väestönsuojelumuseo Materiaalimyynti Unto Lemmetty 050 571 1520 ja Raimo Nikkilä 0400 503 944 VSS-Etsi! 2/2011 5 Pääkirjoitus 24.8.2011 Raimo Nikkilä [email protected] Kesäkuun 22. päivä tavoitti yhdistyksen suruviesti; Ara Arto Aulis Aremo on poistunut joukostamme. tasalla. Viimeisin ajantasainen tieto yhdistyksen asioista on aina saatavilla nettisivuillamme www.kolumbus.fi/hvssy Hän toimi yhdistyksen yrityspuolen kouluttajana vuodesta1987 alkaen ja siirtyi eläkkeelle vuonna1994, mutta jatkoi vapaaehtoisessa toiminnassa mm. kouluttajana niin yhdistyksessä kuin Helpessäkin ja väestönsuojelumuseon oppaana aina kuolemaansa asti. Arto muistokirjoitus on lehtemme sisäsivuilla. Yhdistyksen hallituksen pj. Unto Lemmetty, vpj. Greta Nikkilä puolisoineen, Tapio Mäkinen sekä Paula ja Nils Starck kunnioittivat pitkäaikaisen ja arvostetun työntekijän poismenoa laskien kukkavihkon arkulle 9.7.2011 Helsingin Hietaniemen kappelissa. Lämmin kesä tuli sitten vihdoin ”römpän ukon” ennustuksen mukaan. Sää jatkuu erittäin kauniina tätä pääkirjoitusta kirjoittaessani vaikka syyskuu on lopuillaan, toki hieman epävakaisena, mutta melko lämpimänä. Paljon on tapahtunut asioita, niin kotimaassa kuin maailmallakin, siitä kun lehtemme edellinen numero ilmestyi kevätkaudella. Päivittäin lehdet uutisoivat erilaisista katastrofeista mm. maanjäristykset Japanissa ja ydinvoimalan tuho heti perään sekä vielä muutaman kuukauden jälkeen hirmumyrsky, jonka tuhot olivat valtavat. Myös Afrikalla on edessään mittavat poliittiset ja humanitaariset haasteet. Kuudessatoista Afrikan maassa on meneillään sota tai vakava selkkaus. Maailman talous uhkaa lamautua ja EU taistelee yhtenäisyyden säilymisestä. Jäsenvaltioiden kuten Kreikan, Irlannin, Portugalin ja Italian ym. velat koskevat myös Suomea ja tekivät hallitusneuvotteluista vaikeat. Kovien vääntöjen jälkeen valtakuntaan saatiin hallitus, jonka Tasavallan presidentti nimitti 22. kesäkuuta 2011. Hallituksen pääministeri on Jyrki Katainen ja hallitus on itsenäisen Suomen 72. Näin maailmalla, mutta palaan yhdistyksemme asioihin. Kesäkuussa yhdistys sai jo toisen murheellisen tiedonannon kirjeitse Spodan kiinteistöosastolta koskien vuokrankorotusta koulutustilastamme Olavinkatu 1 A;ssä. Vuokraneuvottelut eivät johtaneet sopimukseen, joten tilat luovutettiin Spondalle 31.8.2011. Koulutustila oli yhdistyksellä käytössä n.17 vuotta. Yhdistys kiittää Spondan kiinteistöosastoa koulutustilojen käyttömahdollisuudesta. Muutto Olavinkatu 1 A:stä – Väestönsuojelumuseon tiloihin suoritettiin heinä- elokuun aikana ja pelastuslaitos haki myös pois lainaksi toimittamansa tuolit ym. Tilassa ollut kirjoituspöytä lahjoitettiin Paasikiviseuralle. Syyskauden koulutuksien ollessa lopuillaan Teille vapaehtoisille kouluttajillemme, jotka kesän ja syykauden aikana olette osallistuneet ulkopuolisiin näyttelyihimme esittelijöinä, väestönsuojelumuseon opastoimintaan, kahvituksiin ja Olavinkadun 1 A:n muuttoon; Suuret kiitokset avustanne, näin teemme paremman huomisen! Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:llä on 70. toimintakausi. Toimintamme syyskaudella on alkanut ja lehtemme sivuilla voit tutustua koulutuskalenteriin tarkemmin. Väestönsuojelumuseon syyskauden ryhmäkäynnit näkyvät koulutuskalenterista. Lauantain opasvuoroja museolla on vuositasolla 37. ja opastoiminnassa on 20 jäsenopasta. Opastoiminta on toiminut kiitettävästi ja kiitos kuuluu jäsenoppaille. Yhdistyksen juhlavuoden kunniaksi julkaisema Taskuopas on ilmestynyt maaliskuussa ja on ollut tervetullut tiedotteena yleisölle ja jäsenistölle jaettavaksi. Oppaan sisältö kertoo yhdistyksen perusasioista sekä toiminnasta. Taskuoppaassa keskitytään lähinnä ajankohtaiseen aineistoon ja siksi historian osuus oppaassa on jäänyt vähemmäksi. Taskuopas päivitetään vuosittain tarvittaessa, niin että henkilö- ym. tiedot, jotka vaihtuvat määräajoin, olisivat mahdollisimman hyvin ajan 6 Pelastuskoirien SM-joukkuekatselmuksen 2011 Helsingissä 16 -18.9.2011 järjesti yhdistyksen pelastus-koirajaos ja Suomen Palveluskoiraliitto. Avajaistapahtuma oli 16.9. Herttoniemen raunioradan pihassa ja varsinaiset kilpailurastit ym. sijaitsivat eripuolilla pääkaupunkia ja yksi rasti Espoossa. Emoyhdistyksestäkin oli väkeä tapahtumassa avustamassa huolto- ja rastitehtävissä. Tapahtuma oli hyvin järjestetty mielenkiintoinen kokemus. Tapahtumaa esitellään laajemmin lehtemme sisäsivuilla. Helsingin Väestönsuojelun perinnepäivää vietettiin 14.9.2011, tällä kertaa Suomenkielisen Työväen-opiston juhlasalissa. Tapahtuma liittyy Helsingin Kaupungin pelastuslaitoksen 150 vuotta Sinua varten -juhlavuoden Studia Generalia -yleisöluentosarjaan. Seminaarin luentoaiheena oli Väestönsuojelu- suojaa ja pelastaa vakavimmissakin tilanteissa. Paikalle oli saapunut runsaasti väestönsuojeluhenkistä yleisöä ja yhdistyksenkin edustus tapahtumassa oli kiitettävä. Seminaarin avasi Helsingin pelastuslaitokselta Väestönsuojeluyksikön päällikkö Tommi Laurinen. Seminaarin aiheita olivat: Minkälaisia ovat 2000-luvun uhkakuvat Suomen lähialueella - Hoidetaanko kaupunkilaisten turvallisuutta - Voiko VSS-Etsi! 2/2011 vaikuttaa turvallisuuteen kotona - Miten säteilyonnettomuus vaikuttaa sinuun ja voitko ehkäistä sen vaikutuksia - Millä tavoin ihmisiä varoitetaan uhkaavasta vaarasta. Jokaisesta aiheesta luennon jälkeen kysymyksiin vastasi luennoitsijaraati. Keskustelua syntyi, jopa kriittisiäkin kysymyksiä esitettiin. Luentojen väliajalla oli kahvitarjoilu omakustannushintaan. Näihin edellä mainittuihin luentoaiheiden sisältöön löytynee lisätietoa Helsingin pelastuslaitoksen nettisivuilta: http://www. hel.fi/hki/Pela/fi/Etusivu Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry/ VSS-Etsi -väestönsuojelulehti onnittelee 150 vuotta täyttävää ja juhlavuottaan viettävää Helsingin kaupungin pelastuslaitosta toivoen jatkossakin hyvää yhteistyötä ja turvallisuutta kehittävää tulevaisuutta. Samalla kiitos myös juhlavuoden monipuolisesta luentotarjonnasta. Muutama sana jäsenasiaa. Jäseneksi yhdistyksen hallitus voi hyväksyä henkilön, yhteisön tai yrityksen, joka hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen ja haluaa edistää yhdistyksen tarkoituksen toteuttamista. Vuonna 2011 syyskuussa yhdistyksessä on. 400 jäsentä jakautuen jaoksiin. Kulunut vuosi on ollut ennätyksellinen. Uusia henkilöjäseniä on liittynyt 16 lokakuun alkuun mennessä. Jäsentilaston mukaan v.2004 alkaen on uusia jäseniä liittynyt 56, mutta poistumaakin on jäsenistössä ollut lähinnä ikääntymisen ja kuoleman myötä. Jäsenmäärä on viimeisten viiden vuoden aikana VSS-Etsi! 2/2011 henkilöjäsenten ja As.Oy:den osalta näin pysynyt melko vakiona, mutta Yritysjäsen-puolella on havaittavissa pientä miinusmerkistä liikehdintää. Toivomme jäsenkampanjamme Stadinturvapäivillä Narinkkatorilla ja turvallisuus- ja vss-näyttelyssä Vuosaaren Kolumbuksessa jaetun infon tuottavan jatkossakin tietoa turvallisuudesta ja uusia jäseniä. Tervetuloa jäseneksemme! Näin voimme yhdessä kehittää toimintaamme väestönsuojelutietouden ja turvallisuuden parantamiseksi kaupungissamme. Lisätietoa toiminnastamme saat nettisivuiltamme. Vss-Etsi väestönsuojelu jäsenlehden teko jatkuu A4-kokoisena. Lehti ilmestyy ilmaisjakeluna jäsenistölle ja 24:lle julkishallinnon laitokselle. Jäsenlehtemme ilmoitus sivut on käytössänne entisillä hinnoilla vaikka lehden koko on suurentunut. Ei muuta kuin ilmoittelemaan! Hintamme löytyvät lehtemme sivuilta ja lehti ilmestyy kahdesti vuodessa viikoilla 12 ja 43. Painos n.500 kpl, kansi on värillinen, muuten lehti on mustavaloinen. Lehtemme sivuilta löydät seuraavat kutsut: Yhdistyksen syyskokous on 8.11.2011 klo 18.00 Helsingin väestönsuojelumuseossa Siltavuorenranta 16 B, 00170 Helsinki sekä Pikkujoulut jäsenistölle Väestönsuojelumuseolla 18.11.2011 klo 15 alkaen. Yhdistys kiittää jäseniä ja lehtemme lukijoita hyvästä vuodesta ja toivoo Rauhallista Joulua ja Turvallista Uutta Vuotta! 7 Arto Aremon muistolle! Kauniina kesäkuun aamuna 22.6.2011 Ara Arto Aulis Aremo oli poistunut joukostamme. Hän oli synt. 14.10.1934 Elimäellä ja kuoli Helsingissä. Hän joka antaa surun antaa myös lohdutuksen. Ara Arto Aulis Aremo palveli puolustusvoimissa ja jäätyään eläkkeelle hän siirtyi v. 1987 Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n palvelukseen ja toimi yritysasiamiehenä sekä kouluttajana. Tehtävä oli haasteellinen, hän toimi yritysten, laitosten ja asunto-osakeyhtiöiden suojelujohtajien kouluttajana. Väestönsuojelu- ja paloalojen uudelleen organisoinnin yhteydessä v. 1992 lopulla perustettiin Helsingin pelastusliitto. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n koulutustoiminta siirtyi Helsingin pelastusliitolle ja Arto Aremo oli pioneerina vahvasti mukana tuolloin Helsingin Pelastusliiton koulutustoiminnan käynnistämisessä. Toimistomme siirtyessä Annankatu 1 B v. 1994 perustui yhdistyksemme toiminta pitkälti koulutus- ja projektisuunnitteluun ja niiden toteutukseen, vastuu siirtyi yrityssuojeluasiamies Arto Aremon harteille. Hän toimi myös yhdistyksen toiminnanjohtajana. Yhdistyksemme projektiluonteisina kohteina oli v. 1994-95 Tu-To-Pa-Pa projekti. Projektissa keskityttiin kouluttamaan Tuomarinkylän, Torpparinmäen, Paloheinän ja Pakilan asukkaita kehittämään omaa turvallisuuttaan. Hanke oli menestyksellinen. Se toteutettiin pitkälti Väestönsuojelusäätiön taloudellisella tuella. Vuonna 1997 Arto Aremo siirtyi eläkkeelle, mutta jatkoi jäsenenä ja osallistui aktiivisesti Väestönsuojanhoitajan kurssien kouluttamiseen missä allekirjoittaneella oli ilo toimia hänen kanssaan yhdessä yli kymmenen vuotta ”lehtorina” kuten me leikkisästi toisiamme nimittelimme. Hän oli huumorintajuinen, ammattitaitoinen ja pidetty kouluttaja. Hän oli myös mukana Helsingin väestönsuojelumuseon rakentamisessa asiantuntijana ja museon oppaana yli 10 v. aina sairastumiseensa v. 2010 asti. Hän jätti jäljen ihanan, kaaren kauniin, loistavan, lensi syliin jumalan. Näillä muistosanoilla hallitus kiittää pitkäaikaista jäsentämme ja ystävää Arto Aremoa. Uskon, että näihin sanoihin yhtyvät myös jäsenistö ja Helsingin väestönsuojelumuseon oppaat! Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry Hallitus / Yhdistyksen uudistuneet nettisivut Kesän aikana yhdistyksen internet-sivut osoitteessa www.kolumbus.fi/hvssy ovat pesseet kasvojaan silmälläpitäen yhdistyksen tulevaa 70-vuotisjuhlavuotta. Sivustojen hienosäätö on vielä vähän kesken, mutta pääosin sivut ovat jo valmiit. Uudistetuilla sivustoilla on nyt tarjolla myös kielivaihtoehdot ruotsi ja englanti. Tarkoitus kuitenkin on, että tiedottamisemme myös nettisivuilla on ja pysyy edelleen pääosin suomenkielisenä. Huomioiden kuitenkin sen tosiseikan, että yhdistyksemme perustuskirjan mukaan yhdistys on kaksikielinen ja että englanti on kansainvälinen kieli nähtiin tarpeelliseksi, ja ylpeyden aiheeksi, luoda myös muutama sivu kyseisillä kielillä. Sivujen teknisestä toteuttamisesta vastasi Riitta Niemi HEPEKOsta ja sisällöstä J-P Nieminen. Sivustoille antoivat hyväksyntänsä Raimo Nikkilä ja Unto Lemmetty. Ruotsinkielen oikolukijana toimi Greta Nikkilä. Käykää tutustumassa ”uusille” sivuillemme ja antakaa palautetta, ideoita ja korjausehdotuksia vaikka osoitteeseen [email protected]. Tutustukaa samalla myös museosivulla oleviin valokuviin kohdassa Museoarkisto I, II ja III. Auttakaa meitä ”nimeämään” esineitä. Tarkemmin sanoen, jos tiedätte jotain esineestä valmitusvuoden, historiaa ja mahdollisen lahjoittajan nimen laittakaa siitä viestiä esim. Tapio Mäkiselle [email protected] tai yhdistyksen palautelomakkeella. 8 VSS-Etsi! 2/2011 Tervetuloa viettämään HVSSY:n jäsenistön pikkujoulujuhlia Väestönsuojelumuseolle 18.11.2011 klo 15.00 alkaen. VSS-Etsi! 2/2011 9 HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY KOULUTUSKALENTERI SYYSKAUDELLA 2011 Ellei muuta ilmoiteta, koulutuspaikka on Väestönsuojelumuseo, Siltavuorenranta 16 B, 00170 Helsinki. Puh. 09-278 20 18 fax 09-278 2032 Kurssi Pvm Klo Paikka MPK-Ruotsinkieliset MPK-Vantaa MPK-Kanta-Hki piiri MPK-Itä-Hki piiri ma 05.09.2011 ti 18.10.2011 ke 19.10.2011 to 20.10.2011 klo 16.18.00 ------- ” ------------- ” ------------- ” ------- Väestönsuojelumuseo ke 14.09.2011 to 29.09.2011 ti 15.11.2011 klo 16-19. klo 18.30 klo 17.00 Väestönsuojelumuseo ------- ” ------------- ” ------- 23.11.2011 klo 18.00 ------- ” ------- MUSEOKÄYNNIT SYYSKAUSI Väestönsuojelupäivä HVPY Vapaussodan Etelä-Suomen Ruotsinkielinen perinneyhdistys HVPY Yhdistyksen sääntömuutos Yhdistyksen sääntöihin tehtiin muutos koskien 2§. Syyskokous hyväksyi sääntomuutoksen 11.11.2010 ja kevätkokous hyväksyi ja vahvisti sääntömuutoksen 24.03.2011. Säännöt ennen: 2 § Yhdistyksen tarkoitus Yhdistyksen tarkoituksena on: toimia väestönsuojeluväen yhdyssitenä ja toiminnallisena yhteisönä, kehittää ja edistää omatoimista suojelua, humanitaarista toimintaa sekä muutakin väestönsuojelutoimintaa, osallistua väestönsuojeluun ja muuhun kotimaiseen ja kansainväliseen pelastuspalvelutoimintaan ihmisten ja omaisuuden pelastamiseksi, edistää ja kehittää talo- ja yrityssuojelua sekä pelastuskoiratoimintaa, sekä edistää ja kehittää väestönsuojelun ja muun pelastuspalvelutoiminnan piirissä tapahtuvaa yhteistyötä. Ja säännöt nyt: 2 § Yhdistyksen tarkoitus Yhdistyksen tarkoituksena on: toimia väestönsuojelun yhteisönä, edistää ja kehittää omatoimista varautumista, jolla vaikutetaan yksityisten ihmisten, yritysten ja yhteisöjen valmiuksiin toimia normaali- ja poikkeusoloissa, edistää ja kehittää humanitaarista toimintaa, pelastukoiratoimintaa sekä väestönsuojelua, osallistua väestönsuojeluun sekä muuhun kotimaiseen ja kansainväliseen pelastuspalvelutoimintaan ihmisten ja omaisuuden pelastamiseksi, edistää ja kehittää väestönsuojelun ja muun pelastuspalvelutoiminnan piirissä tapahtuvaa yhteistyötä sekä vaalia osaltaan Helsingin väestönsuojelun perinteitä sekä ylläpitää ja kehittää Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen hallinnassa olevaa väestönsuojelumuseota. Säätömuutoksen tarkoituksena on nyt mahdollisuus anoa avustusta myös museon ylläpitoon. J-P 10 VSS-Etsi! 2/2011 Karim Peltonen, varautumisjohtaja, SPEK AJANKOHTAISTA TALOSUOJELUSSA Hyvät Helsingin väestönsuojeluyhdistykset jäsenet ja aktiivit, Uusi pelastuslaki tuli voimaan heinäkuun alussa kuluvaa vuotta. Omatoimisen varautumisen kannalta lakiuudistus merkitsi ennen kaikkea velvoitteiden selkiyttämistä, sisällön puolesta uudistuksia oli vähemmän. Pelastussuunnitteluvelvoitteen piirissä on nyt uusia kohteita, asuinrakennuksista kaikki vähintään kolmen asunnon kiinteistöt. Muita uusia suunnitteluvelvollisia kohteita ovat mm. kulttuurihistorialliset kiinteistöt sekä perhepäiväkodit. Pelastussuunnitelman sisältö uudistui sekin. Laki edellyttää riskien ja vaarojen arviointia sekä selostusta näistä tehtävistä johtopäätöksistä, selostusta tilojen turvajärjestelyistä sekä seostusta asukkaille annettavista toiminta- ja muista ohjeista vaaratilanteiden varalta. Asetuksessa on lisäksi edellytetty, että pelastussuunnitelmassa tulee kuvata kuinka omatoiminen varautuminen hoidetaan poikkeusoloissa. Uuden asetuksen mukaisesti pelastussuunnitelmalta ei edellytetä enää määrämuotoa eikä suunnitelmaa tarvitse toimittaa pelastusviranomaiselle. Uuden lain valmistelun yhteydessä käytiin kiivas taistelu väestönsuojista. Uudessa pelastuslaissa väestönsuojien rakentamisen alaraja nostettiin 1200 m2. Lisäksi suojien mitoitukseen ja varusteluun on tehty asetuksessa tarkistuksia. Kun aikaisemmin lähtökohtana oli varautuminen noin viikon mittaiseen suojautumisaikaan, on lähtökohtana nyt kolme vuorokautta. Myös suojien käyttökuntoon saattamisaikaa pidennettiin aikaisemmasta 24 tunnista 72. Vielä on ennen aikaista sanoa, miten uusi pelastuslaki vaikuttaa käytännössä. Sen jalkauttaminen vaatii aikaa, eikä tarvittavia ohjeita tai oppaitakaan ole vielä tuotettu. Alkuperäinen tarkoitukseni olikin kertoa tässä yhteydessä sisäasiainministeriön asuinrakennusten pelastussuunnittelua koskevasta ohjeesta. Ohje on kuitenkin vasta luonnoksen asteella eikä keskeneräistä sovi kommentoida, joten asiaan pitää palata myöhemmin. Yleisesti kuitenkin voi todeta, että ohje tulee olemaan valtakunnallinen ja sisältää linjauksia, jotka osaltaan täydentävät lakia sekä luovat käytäntöjä sen soveltamiselle. Ohje on suunnattu asuinkiinteistöille ja tarkoitettu pelastussuunnittelusta vastaaville tai siihen osallistuville tahoille, kuten taloyhtiöiden hallitukset sekä isännöitsijät. Ajatus valtakunnallisesta pelastussuunnitteluohjeesta on saanut myönteistä palautetta kentältä ja mm. pelastuslaitokset pitävät tärkeänä, että ohjaus linjataan yhdenmukaisesti. Jatkossa varmasti pelastuslaitokset tuottavat omia tarkentavia ohjeitaan sekä tarvittaessa antavat määräyksiäkin. Tärkeää kuitenkin on, että taustalla on yhdenmukainen tulkinta laista sekä tarvittava ohjeistus. Hyvääkin tarkoittavan viranomaistyön on oltava linjakasta ja kohdeltava kansalaisia tasapuolisesti. Sisäasiainministeriön ohje tulee jatkossa saamaan rinnalleen pelastussuunnittelua koskevan oppaan. Ehkä useammankin. Pelastussuunnittelua ohjeistavassa työryhmässä on nähty tarpeelliseksi tuottaa asuinrakennuksille konkreettista ja käytännön suunnittelutyötä tukevaa tietoa sekä esitellä erilaisia hyviä VSS-Etsi! 2/2011 käytäntöjä. Tämä näkemys varmasti jaetaan kaikissa niissä tuhansissa kiinteistöissä, joissa pelastussuunnitelmia joudutaan tekemään tai päivittämään. SPEK on myös korostetusti tuonut esille tarpeen tuottaa kiinteistöille kohdennettua riskitietoa. Ammattilaisille riskit ovat itsestään selviä, mutta usein unohtuu, että asuinrakennuksissa turvallisuudesta vastaavat maallikot, joille jo pelkkä käsite riski voi jäädä epämääräiseksi. Tarvitaan siis helposti ymmärrettävää ja konkreettista tietoa siitä, mihin riskeihin tulee varautua. Yksi valtakunnallinen aineisto ei riitä, vaan alueelliset ja paikalliset erot on myös otettava huomioon. Tällaisen riskitiedon tulee myös kattaa nk. uudet uhkat, kuten sään ääri-ilmiöiden vaikutukset sekä häiriötilanteet että poikkeusolot. Hyväkään ohje- tai opasaineisto ei yksinään riitä, vaan tarvitaan myös koulutusta. Tässä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö jäsenineen haluaa olla keskeinen toimija nyt ja tulevaisuudessa. Tälle on myös laaja tuki. Kesän aikana SPEK teetti selvityksen, jossa kartoitettiin pelastuslaitosten käsitystä SPEK:in ja SPEK-ryhmän (alueelliset pelastusalan liitot) varautumiskoulutuksesta. Vastaus oli varsin yksiselitteinen. Enemmistö laitoksista näki, että SPEKin tulee olla johtava asumisen turvallisuuden edistäjä Suomessa. Tämän aseman aiomme ansaita ja siitä myös kiinni pitää. SPEK onkin uudistamassa varautumiskoulutustaan ja tavoitteena on ottaa uudet kurssisisällöt sekä – ohjelmat käyttöön heti ensi vuoden alussa. Jo nyt vanhat aineistot on päivitetty vastaamaan uutta lakia. Uusittavan koulutusaineiston painotukset ovat onnettomuuksien ennaltaehkäisyssä, mutta laaja-alaisen varautumisen tulee kattaa myös häiriötilanteet ja poikkeusolot. Uudistus koskee ensi vaiheessa talon turvallisuuspäällikön kurssia, mutta jatkossa uudistamme myös väestönsuojan hoitoon liittyvää koulutusta. Viimeksi mainitun osalta suojien tarkastuskäytäntöjä vasta määritetään ja tällä on vaikutusta myös tarjottavaan koulutukseen. Siksi olemme vielä odottavalla kannalla. Keskeinen koulutusuudistuksen tavoite SPEK:illä on sitouttaa kiinteistöjen turvallisuushenkilöstöä pysyvämmin turvallisuustyöhön. Tavoitteemme on, ettei talon turvallisuuspäällikön kosketus alaan jää vain yhden peruskurssin ja parhaassa tapauksessa jatkokurssin varaan, vaan, että henkilöt saadaan sitoutumaan pidempiaikaiseen toimintaan. Tässä Helsingin väestönsuojeluyhdistyksellä ja muilla paikallisyhdistyksillä sekä pelastusliitoilla on merkittävä rooli. Kiinteistöjen koulutetun turvallisuushenkilöstön järjestäytymisen tuki sekä erilaisten ajankohtaisten koulutusten ja iltamien järjestäminen. Tarkoituksemme on, että voimme SPEKistä tukea tätä paikallistason toimintaa. Lupaava pilotti on käynnissä Uudenmaan pelastusliiton alueella, missä Espooseen ollaan perustamassa uutta Espoon turvallisuustoimijat ry:tä. Tällaista toimintaa saadaan toivottavasti jatkossa myös muualle maahan, ja asuinkiinteistöjen turvallisuushenkilöstöstä aito resurssi koko alalle. Lopuksi haluan vielä kiittää Helsingin väestönsuojeluyhdistystä hyvästä ja lämminhenkisestä yhteistyöstä sekä toivottaa kaikille lukijoille turvallista syksyä. 11 Muutoksia lakeihin ja YETTS:iin Vuosi 2010 oli monien laki muutosten vuosi. Pelastuslakia sorvattiin ja sen käsittely on edelleen vaiheessa. Uudistettu Hätäkeskus laki astui voimaan 1.1.2011. Uudistettu tieliikenne laki astui voimaan 1.5. 2011 tällä lailla on noin 2 vuoden siirtymäaika. Helsingin kaupungin suojelusuunnitelma sekä poikkeusolojen riskianalyysi päivitettiin 2010. Rukattavana oli terveydenhuolto laki sekä YETT-Strategia. Mikä ihmeen YETTS ? Lyhenne tulee sanahirviöstä Yhteiskunnan Elintärkeiden Toimintojen Turvaamisen Strategia. Helsingin Yliopiston pienessä juhlasalissa järjestetyssä seminaarissa 22.11.2010 kuultiin vuodelta 2006 olevaan edelliseen versioon tehdystä muutoksista. Uudessa strategiassa korostetaan entistä vahvemmin varautumisen kokonaisvaltaisuutta: alue- ja paikallishallinnon sekä järjestöjen ja elinkeinoelämän roolit on kirjoitettu entistä selvemmin esille. Lisäksi on kiinnitetty huomiota huoltovarmuuteen ja yhteiskunnan haavoittuvuuteen teknisten häiriöiden sattuessa. Kriisijohtamisen mallia on selkeytetty ja kaikkia elintärkeitä toimintoja on tarkasteltu myös kansainvälisestä näkökulmasta. Päivitetyn strategian nimeksi muutettiin Yhteiskunnan turvallisuusstrategia. Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot muodostuvat asioista, jotka pitävät turvallisen arjen rattaat pyörimässä – esimerkiksi toimivasta oikeuslaitoksesta, riittävästä rajavartioinnista, sujuvasta liikenteestä ja puhtaasta elinympäristöstä. Kun yhteiskunnan perustoiminnot ovat kunnossa, kriiseistä voidaan palata normaaliin elämään ilman, että koko yhteiskunnan perusta järkkyy. Elintärkeiden toimintojen merkityksen huomaa, jos jokin menee pahasti vikaan: sattuu vaikkapa laaja sähkökatko tai suuronnettomuus. Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot on turvattava kaikissa tilanteissa, yhtä lailla normaalioloissa kuin kriisin sattuessa. Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa elintärkeät toiminnot on otettu varautumistyön lähtökohdaksi. Siinä elintärkeiksi toiminnoiksi on määritelty: - Valtion johtaminen - Kansainvälinen toiminta - Suomen puolustuskyky - Sisäinen turvallisuus - Talouden ja infrastruktuurin toimivuus - Väestön toimeentuloturva ja toimintakyky - Henkinen kriisinkestävyys Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan on koottu varautumistyön perustaksi uhkamalleja. Ne ovat kuvauksia tilanteista, jotka voivat vaarantaa yhteiskunnan turvallisuuden ja sen elintärkeät toiminnot. Aiemmassa versiossa uhkamalleja oli 9. Nykyiset uhkamallit ovat: - voimahuollon vakavat häiriöt - tietoliikenteen ja tietojärjestelmien vakavat häiriöt - kuljetuslogistiikan vakavat häiriöt - yhdyskuntatekniikan vakavat häiriöt - elintarvikehuollon vakavat häiriöt - rahoitus- ja maksujärjestelmän vakavat häiriöt - julkisen talouden rahoituksen saatavuuden häiriintyminen - väestön terveyden ja hyvinvoinnin vakavat häiriöt - suuronnettomuudet, luonnon ääri-ilmiöt ja ympäristöuhkat - terrorismi ja muu yhteiskuntajärjestystä vaarantava rikollisuus - rajaturvallisuuden vakavat häiriöt - poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus sekä - sotilaallisen voiman käyttö. Suomalaisen yhteiskunnan turvallisuusuhkat ulottavat vaikutuksensa laajalle. Esimerkiksi raju tartuntatautiepidemia voi paitsi heikentää ihmisten hyvinvointia, myös ruuhkauttaa sairaalat, keskeyttää normaalin koulunkäynnin ja jopa hidastaa kansainvälistä liikennettä. Sen vuoksi uhkiin varaudutaan eri toimijoiden yhteisvoimin. Yhteistyöllä varmistetaan, että tarpeelliset tehtävät tulevat hoidetuiksi, mutta myös vältetään päällekkäisyydet ja vähennetään toiminnasta syntyviä kustannuksia. Tavoitteena on saada käyttöön kaikkien toimijoiden voimavarat, kun yhteiskunnan turvallisuus on uhattuna. Tätä toimintamallia kutsutaan kokonaismaanpuolustukseksi. Kokonaismaanpuolustuksen avulla pidetään yllä yhteiskunnan toimivuutta, edistetään kansalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta ja turvataan Suomen valtion itsenäisyys. Yhteistyön toimivuutta testataan ja kehitetään valmiusharjoituksissa, joita järjestävät niin ministeriöt, aluehallinto, yksittäiset kunnat kuin järjestötkin. Tarkemmin Yhteiskunnan turvallisuus strategiasta ja koko 97-sivuinen eepos on löydettävissä netistä osoitteesta www. yhteiskunnanturvallisuus.fi 12 VSS-Etsi! 2/2011 Väestönsuojeluyksikön päällikkö Tommi Laurinen, Helsingin kaupungin pelastuslaitos UUSI PELASTUSLAKI JA VÄESTÖNSUOJELU Heinäkuun alussa 2011 voimaan tuleva pelastuslaki sisältää pääpiirteissään nykyistä sääntelyä vastaavat säännökset pelastustoimen viranomaisten ja muiden viranomaisten tehtävistä väestönsuojelussa. Väestönsuojelu on näin ollen tulevaisuudessakin edelleen yksi pelastustoimen ja sen viranomaisten perustehtävistä. Uudessa laissa ja sen perusteluissa on kuvattu aiempaa tarkemmin joitakin väestönsuojeluun liittyviä asioita, joskin melko hajanaisesti eri osissa lakia. Uutena ulottuvuutena lakiin on liitetty viittaukset Geneven sopimusten velvoitteista. Valmiuslaki velvoittaa valtion viranomaisia, kuntia, kuntayhtymiä ja muita kuntien yhteenliittymiä varmistamaan tehtäviensä mahdollisimman hyvän hoitamisen myös poikkeusoloissa. Pelastuslain säännökset väestönsuojelusta ja siihen varautumisesta täydentävät valmiuslain mukaista yleistä varautumisvelvollisuutta poikkeusolojen varalle. Pelastuslaitos voi tarvittaessa tukea pelastustoimen alueen kuntien valmiussuunnittelua, jos tehtävästä kunnan ja pelastuslaitoksen kesken näin sovitaan. Uudessa pelastuslaissa säädetyt varautumistehtävät liittyen väestönsuojeluun on kohdennettu ainoastaan pelastustoimen viranomaisille ja samalla tehtäviä on tarkennettu. Muiden hallinnonalojen varautumisesta väestönsuojeluun vastaa lähtökohtaisesti asianomainen viranomainen kukin hallinnonalansa lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Uuteen pelastuslakiin ei sisälly erikseen säännöstä, jonka mukaan sisäasiainministeriö ja aluehallintovirasto antaisivat ohjeita väestönsuojelun suunnitteluun. Väestönsuojelun näkökulmasta suurimmat muutokset liittyvät rakenteelliseen suojeluun. Väestönsuojien rakentamista koskevia ja rakentamisvelvoitteeseen liittyviä säännöksiä uudistettiin. Vaikka uudessa laissa väestönsuojien rakentamista koskevaa sääntelyä kevennetään, niin se ei aiheuta lyhyellä aikavälillä merkittäviä muutoksia uusien väestönsuojien rakentamisen vuotuiseen kokonaismäärään Helsingissä. Sitä vastoin uusien vuosittain rakennettavien väestönsuojien määrä vähenee selkeästi pienissä kunnissa ja kaupungeissa. Uudistusten taustalla on mitä ilmeisimmin taloudelliset syyt, joille ei löydy väestön suojaamiseen perustuvaa etujen ja haittojen analyysiä. Aiemmin voimassa olevan lain mukaan väestönsuoja oli rakennettava rakennusta tai samalla tontilla tai rakennuspaikalla olevaa rakennusryhmää varten, jonka kerrosala oli vähintään 600 neliömetriä ja jossa asuminen tai työskentely oli pysyvää. Uuden pelastuslain mukaan väestönsuoja tulee jatkossa rakentaa kaikkiin rakennuksiin, joiden kerrosala on yli 1 200 neliömetriä. Teollisuus-, tuotanto-, varasto- ja kokoontumisrakennusten osalta väestönsuojan rakentamisvelvollisuuden aiheuttava raja on uuden lain mukaan kuitenkin 1 500 neliömetriä. Vapautusten tai helpotusten myöntämisperusteita väestönsuojan rakentaVSS-Etsi! 2/2011 misvelvoitteesta on uudessa laissa täsmennetty. Aiemmin voimassa olevan pelastusasetuksen mukaan väestönsuoja oli voitava kunnostaa väestönsuojana käytettäväksi 24 tunnissa. Lakiuudistuksen jälkeen määritellään lain tasolla väestönsuojan kunnostamisajaksi 72 tuntia. Lakiuudistus muuttaa väestönsuojien suojaustasoa. Aiemmin väestönsuojat jaettiin seuraaviin suojaluokkiin: K-, S 1-, S 3- ja S 6-luokka. S 1- ja S 3-luokan väestönsuoja voitiin rakentaa teräsbetoniseksi suojaksi tai kalliosuojaksi. S 6 -luokan väestönsuoja oli rakennettava kalliosuojaksi. Lakiuudistuksen myötä suojaluokkien lukumäärä supistui kolmeen, jotka ovat S1, S2 ja kalliosuoja. Väestönsuojien rakenteet ovat mitoitettava siten, että S 1-luokka kestää 100 kPa:n (1 baarin), S 2-luokka 200 kPa:n (2 baarin) ja kalliosuoja 300 kPa:n (3 baarin) paineaallosta aiheutuvan kuormituksen. Nykyinen kalliosuoja on paineenkestoltaan vastaava kuin aikaisempi S 3-luokan väestönsuoja. Uuden luokituksen myötä saattaa tulla joitakin suojateknisiä heikennyksiä, mutta niiden käytännön merkitystä ei ole toistaiseksi selvitetty. Uudessa laissa on poistettu uuden väestönsuojan rakentamisvelvollisuus muutos- tai korjaustyön yhteydessä. Myöskään väestönsuojan rakentamisvelvoitetta ei muodostu enää korjaus- tai muutostyössä, joka kohdistuu rakennuksen kellari- ja ullakkorakenteisiin. Vastaavasti lakiin on lisätty väestönsuojan kunnostamisvelvollisuus muutos- ja korjaustyön yhteydessä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos rakennuksessa, jossa on väestönsuoja, tehdään maankäyttö- ja rakennuslain mukainen rakennuksen rakentamiseen verrattavissa oleva korjaus- tai muutostyö tai käyttötarkoituksen muutos, myös väestönsuoja on kunnostettava siten, että se täyttää soveltuvin osin uudessa pelastuslaissa ja sen nojalla säädetyt väestönsuojan teknisiä yksityiskohtia koskevat vaatimukset. Pelastuslaitoksen on suunniteltava ja järjestettävä pelastustoiminnan johtamistilat ja muut edellytykset siten, että johtaminen on mahdollista myös poikkeusoloissa. Johtamistoimintojen tarvitsemat toimitilat sekä viesti- ja tietoliikenneyhteydet on suojattava samoilta asevaikutuksilta kuin väestönsuojatilat. Kuntien velvoite poikkeusolojen johtokeskuksesta on poistettu uudesta pelastuslaista, sillä niiden varautuminen poikkeusoloihin tältäkin osin ajatellaan perustuvan valmiuslain velvoitteisiin. Sisäasiainministeriö voi kunnan hakemuksesta myöntää vapautuksen väestönsuojien rakentamisesta tietyllä alueella, jos siellä arvioidaan olevan ennestään riittävä määrä suojapaikkoja tai väestön suojaaminen on turvattu muulla tavoin. Lisäksi yleisten väestönsuojien rakentamisvelvoite poistuu kunnilta. Helsingin nykyiseen väestönsuojelujärjestelmään ei uusi pelastuslaki aiheuta suuria muutoksia. 13 Toimitusjohtaja Ilkka Kianto HELPELLÄ MUUTOSVUOSI 2012 Vaikka syksyn toiminnot ovat kiivaimmillaan, on HELPEnkin katse jo käännetty ensi vuoteen. Tulossa onkin monin tavoin erikoinen vuosi HELPEn 20 vuoden historiassa. Valotan näitä muutoksia lähemmin seuraavassa. Päätökset ovat monin kohdin vielä kesken, mutta suunnitelmia voidaan esittää jo nyt. hoidettaneen aluksi ainakin ostopalveluna. HELPE Oy:stahan lähti syyskuun alussa taloussihteeri Marja Rikman-Koski kokoaikaeläkkeelle. Tällöin ulkoistettiin taloushallinto sekä oy:lla, että ry:lla. Tilojen osalta on edelleen suunniteltu toimia hyvässä yhteishengessä Laakson kalliosuojan tiloissa niin kauan kun ne ovat HELPEn vuokrakäytössä. Uusi HELPE ry:n toiminnanjohtaja Tarkoituksena on nyt valita nimenomaan toiminnanjohtaja vain HELPE ry:lle, ei molempien ry+oy toimitusjohtajaa. Tämä vaatii palaamista säännöissä takaisin toiminnanjohtajan nimitykseen kahden yleiskokouksen kautta. Nimitys otetaan hallituksen päätöksellä kuitenkin heti käyttöön. Tällä ratkaisulla saadaan toiminnanjohtajan työpanos paremmin ry:n omaan käyttöön ja voidaan samalla tehostaa myöskin HELPE Oy:n sektoria. Valintamenettely on tätä kirjoitettaessa (10.10.) vielä kesken. Hakijoita tehtävään oli 11 henkilöä, iältään 30-56 vuoteen. Hallitus haastattelee valitun joukon, ja tekee päätöksen lokakuun kokouksessaan 19.10. Uusi tj aloittaa perehdytysjaksolla joulukuun ajan eläkkeelle siirtyvän toimitusjohtajan opastuksella. On suunniteltu, että vastuu johdosta siirtyy vuoden vaihtuessa. Läksiäiset, sekä tulojaiset pidetään tiistaina 10.01.2012 kello 13-18 HELPEn tiloissa. HELPEn 20. juhlavuosi 2012 Juhlavuoden sävelet päätetään nyt HELPEn syyskokouksessa torstai-iltana 24.11. Suunniteltu on ainakin juhlistaa jakamalla loppuvuodesta uutta HELPEn erikoisansioristiä. Säännöt hyväksytään myös nyt syyskokouksessa. Ehkäpä vielä ei ole aika kirjoittaa varsinaista historiankirjaa, sillä kirjanen julkistettiin HELPEn täyttäessä 15 vuotta. Historiakirja voisi odottaa vaikka 25 vuoden ikää. Juhlavuoden toiminnan yksi painopiste on varmasti heinäkuussa palokuntanuorten leiri Palotaruksella HELPEn johdolla, mutta hyvässä yhteistoiminnassa Uudenmaan Pelastusliiton kanssa. Stadin Turvastartti on ilmeisesti tullut jäädäkseen ja kehittyäkseen edelleen Narinkkatorilla niin väestönsuojeluyhdistyksen ja sopimuspalokuntien yhteiseksi jäsenhankinta- ja valistustilaisuudeksi. Ajankohta olisi ehkä parempi elokuun lopulla? Valtakunnallinen väestönsuojelukin täyttää 85 vuotta. Näyttää siltä, että Suoja 2012 -kokeilu Tampereella siirtynee vuodelle 2013. HELPE on mukana jos SPEK tarvitsee meitä tilaisuuksiin pääkaupunkiseudulla. Samoin valtakunnallinen nais- ja nuorisotoiminta keskusjärjestössä alkoi vuonna 1952, joten ensi vuosi on molempien toimintojen 60 vuotisjuhlavuosi. HELPEn näkyminen tässä hankkeessa on vielä kesken. HELPE Oy:n vetovastuu 2012 On suunniteltu, että nykyinen HELPE Oy:n koulutuspäällikkö Viljami Vuorela jatkaisi nyt Oy:n uutena toimitusjohtaja työtään yrityskoulutuksen edistämiseksi. Muut tehtävät HELPE Oy:ssa Aamukamman piikit Aamukammassa ei ole montaa kymmentä piikkiä tällä hetkellä. HELPE ry:n ruorissa on palveltu kohta 18 vuotta ja HELPE Oy:nkin 10 vuotta. Haikeudella, mutta helpottuneena olen siirtymässä vuoden vaihteessa eläkkeelle. Stadin Turvastartti lauantaina 24.09. kokosi HELPEn jäsenyhdistykset Narinkkatorille jäsenhankinnan merkeissä. Kuvassa vasemmalta HELPEn puheenjohtaja Pekka Koskikari, Ilkka Kianto ja Anja Koskivirta, joka jätti HELPE ry:n syyskuun alussa 5 vuoden työpestin jälkeen. (tilalle saatiin toimistosihteeri Inna Vänskä) 14 VSS-Etsi! 2/2011 VSS-Etsi! 2/2011 15 Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen kevätretki Turkuun 14.5.2011 Yhdistyksen 70 vuotisjuhlavuotemme kevätretki suuntautui tällä kertaa Turkuun. Retki on muodostunut jo perinteeksi ja mukana oli kolmisenkymmentä jäsentä. Lähtöaamu valkeni lämpimänä ja pilvipoutaisena, säätiedotus oli luvannut vaihtelevaa säätä, joka sitten matkalla muuttuikin sateeksi. 16 Retkelle lähdimme liikkeelle Mannerheimintieltä Kiasman edestä kello 9.00 ja suuntasimme kohti vuoden 2011 Euroopan kulttuurikaupunkia Turkua. Kohde oli yhdistyksen kannalta muutoinkin sopiva, koska Turussa oli kevätkauden ajan ollut näyttely ”TULI ON IRTI”. Niinpä menimmekin aluksi Logomo-näyttelyyn, jossa tuliteemaa VSS-Etsi! 2/2011 käsiteltiin monin eri tavoin. Vaikuttavin oli Turun pienoismalli vuodelta 1827, jossa havainnollisesti esiteltiin tuhoisan Turun palon eteneminen kortteli korttelilta. Näyttelystä jatkoimme syömään ravintola KOULUUN, jossa nautimme maittavan lounaan aidossa koulumiljöössä. Sieltä jatkoimme Turun tuomiokirkon läheisyydessä sijaitsevaan ”ETT HEM” -kotimuseoon, joka perustajiensa konsuli Alfred ja konsulinna Héléne Jakobsonin toivomuksesta välittää jälkipolville kappaleen 1800-1900-lukujen vaihteen säätyläiselämää ja hienon kokoelman vuosisadan vaihteen kuvataidetta ja esineistöä. VSS-Etsi! 2/2011 Tuomiokirkossa oli meneillään suurenpuoleiset häät, jonne emme rohjenneet mennä kuokkimaan. Vilahduksen morsiusparista ja häävieraista toki näimme. Lopuksi nautimme vielä lähtökahvit CAFE FONTANASSA Aurakadulla, josta aikataulun mukaisesti olimme Helsingissä kello 18.30. Sateisesta säästä huolimatta retki tarjosi paljon kiinnostavaa nähtävää ja tietoa Turusta ja sen historiasta. Kiitokset matkan kuljetusjärjestelystä Greta Nikkilälle ja Eeva-Leena ja Jaakko Valveelle matkakohteen järjestelyistä ja matkakertomuksesta. 17 70 vuotta sitten tapahtunut - kolme pientä artikkelia liittyen talvi- ja jatkosotaan Jatkosodan alkamisesta 25.6.2011 on kulunut 70 vuotta Sotatoimet Suomessa alkoivat 25. kesäkuuta vuonna 1941, kun Neuvostoliiton ilmavoimat pommitti Helsinkiä, Turkua ja useita muita paikkakuntia. Tämän jälkeen pääministeri J.W. Rangell totesi radiossa, että Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa. Sota julistettiin ilmahyökkäyksiä seuranneena päivänä, 26. kesäkuuta. Suomen armeijan suurhyökkäys alkoi kuitenkin vasta 10. heinäkuuta Laatokan Karjalan Korpiselässä, kun Karjalan armeija aloitti etenemisen kohti itää. Jatkosodassa kaatui tai katosi noin 57 000 suomalaista sotilasta ja haavoittui runsaat 158 000. Sota päättyi 19. syyskuuta 1944 välirauhansopimuksen allekirjoittamiseen. TK-mies kuvailee sotavankeja arveluttavin sanankääntein julkaistu 29.01.2010 klo 13:40, päivitetty 03.02.2010 klo 10:21 Talvisodan aikana suomalaisten vangiksi jäi noin 5600 neuvostosotilasta. Kapteeni Reino Palmrothin raportissa Raatteen tiellä vangiksi jääneitä 44. divisioonan ukrainalaisvankeja kuvataan värikkääseen ja ylimieliseen tyyliin. Suurin osa vangeista saatiin itärajan suurista mottitaisteluista Suomussalmelta, Kuhmosta, Lemetistä ja Uomaalta. Sotavankeja pidettiin seitsemässä leirissä eri puolilla Suomea sekä kaupunkien vankiloissa. Upseerit ja politrukit pyrittiin pitämään erillään miehistöstä, ja johtoportaalle pidettiin kovempaa kuria. Politrukit eivät esimerkiksi päässeet joka päivä ulkoilemaan kuten miehistö. Osapuolten näkemykset venäläisvankien kohtelusta ovat ristiriitaisia. Suomalaisten mukaan sotavangeille annettiin 2/3 osaa suomalaisen sotamiehen muona-annoksesta. Neuvostoliittoon palanneet sotavangit ovat puolestaan kertoneet nähneensä nälkää. Myös lääkintähuollon toimivuudesta on erilaisia näkemyksiä. Suomalaiset kertovat kohdelleensa sairaita ja haavoittuneita vankeja inhimillisesti ja samaa mieltä on myös moni suomalaissairaalassa hoitoa saanut neuvostovanki. Osa Neuvostoliittoon palanneista vangeista on kuitenkin kertonut, ettei heitä hoidettu käytännössä lainkaan ja pahoin haavoittuneita tapettiin morfiiniruiskeilla. Suomalaiset ovat tunnustaneet yksittäisiä tapauksia, joissa vankeja on ammuttu tai kohdeltu julmasti, mutta pääosin vankeja kohdeltiin hyvin. Talvisodan aikana sotavankeudessa kuoli 113 sotavankia. Ristiriitaiset tiedot vankien olosuhteista johtuvat sotavankien tilanteesta, jossa he lausuntojaan antoivat. Suomessa 18 Ihantalan taisteluiden muistokivi Ihantalassa. Tällä paikalla käytiin jatkosodan viimeiset taistelut Ihantalan alueella. monet vangit antoivat kuulusteluissa lausuntoja, joita arvelivat suomalaisten haluavan kuulla. Palattuaan kotimaahansa he pyrkivät samoin keinoin suojelemaan itseään. Rauhansopimuksen jälkeen vangit palautettiin Neuvostoliittoon valtiollisen poliisin NKVD:n haltuun. Sotavankien vaihtaminen tapahtui pääasiassa Vainikkalan asemalla. Neuvostoliittoon palasi kaikkiaan 5465 sotamiestä ja upseeria (Suomeen jäi 70–100 vankia). Sotavankien leirielämä ei loppunut siihen, vaan heidät siirrettiin myös kotimaassaan vankileirille petturin leiman saaneina. Leireillä tutkittiin vangitsemiseen johtaneita tapahtumia sekä käytöstä Suomen vankileireillä. Kuulusteluiden jälkeen noin 150 sotavankia tuomittiin kuolemaan, 450 vapautettiin ja loput noin 4300 tuomittiin 5-8 vuodeksi pakkotyöleirille. Useimpien vankeus loppui Saksan hyökkäykseen kesällä 1941, jolloin heidät siirrettiin itärintaman taisteluihin. Englannin Kveekkarit Suomen hyväksi Lähde: Hakkapeliitta n:o 4/1940 Raimo Berkan Kveekkatien ambulanssiosasto puheenjohtaja Paul Cadbury on ilmoittanut, että ”Times”-lehtensä aikaisemmin julkaisemansa pyyntöön saada ambulanssin lähettämiseksi Suomeen, oli vastattu runsaskätisesti. Hän oli saanut vastaan ottaa 60 eri lahjoitusta, joiden yhteissumma on 10 000 £. Tämän summan oli hän luovuttanut Lordi Plymouhtin johtamalle Suomen rahastolle, jolle hän kehottaa lähettämään uudet lahjoitukset. Kveekkarien ambulanssien mukana saapuu Suomeen 50 henkilökuntaan kuuluvaa ja odotetaan heidän lähtevän matkalle maahamme lähiaikoina. (t.s. tammi-helmikuussa 1940 RB) Ambulanssit tulevat toimimaan yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin kanssa. VSS-Etsi! 2/2011 HELSINGIN TORKKELINMÄEN KALLIOSUOJA PERUSKORJATAAN Torkkelinmäen kalliosuoja on valmistunut vuonna 1967. Se on suunniteltu ja rakennettu vuoden 1966 kalliosuojamääräysten mukaisesti yleiseksi väestönsuojaksi ympäröivien talojen asukkaille, joiden kiinteistöissä ei ole omia väestönsuojia. Kalliosuojan suojaluokitus vastaa S6-suojaluokkaa. Sen kokonaispinta-ala on 11 374 m2 ja se tarjoaa suojapaikan yhteensä 8 950 henkilölle. Suojaa on normaaliaikana käytetty varastona ja autopaikoitustilana. LVIS- tekniikka on vanhentunut ja saavuttanut teknisen ja taloudellisen käyttöikänsä pään eikä vastaa enää nykyisiä vaatimuksia. Väestönsuojakäyttöä varten olevan jäähdytyslaitteiston kylmäaineena on käytetty freonia, HCFC 22:ta, jonka uusiokäyttö on kielletty 1.1.2010 lähtien. Peruskorjauksessa jäähdytyslaitteisto sekä LVI- ja sähkötekniikka uusitaan nykymääräysten ja energiatalouden vaatimusten edellyttämälle tasolle. Tavoitteena on toiminnallisesti, teknisesti ja taloudellisesti nykyajan vaatimuksia vastaavat tilat, jotka sisustetaan ja varustetaan nykyiseen normaaliajan toimintaan sopivaksi. Torkkelinmäen kalliosuojan peruskorjaus sisältyy Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen väestönsuojien peruskorjausohjelmaan. Hankesuunnitelman kustannusarvio oli 8,0 M€. Rakentamisvaihe käynnistyy vuonna 2011. Peruskorjauksen jälkeiset tilat: Hallit 5423 m² Helsinginkadun ajotunneli 1145 m² Pengerkadun ajotunneli 1160 m² Franzeninkadun henkilökäynti 357 m² Torkkelinkadun henkilökäynti 309 m² Koneteknistä tilaa 950 m² Kuivakäymälät 350 m² Sulku- ja puhdistustilat 620 m² Eteis- ja käytävätilat 950 m² LV – käytäviä ja kuiluja 110 m² Yhteensä 11374 m² Teksti: rakennuspäällikkö Keijo Mäki, Helsingin kaupungin pelastuslaitos VSS-Etsi! 2/2011 19 20 VSS-Etsi! 2/2011 Edellisen lehden Europol-tarinan jatkoksi Jo vuosikymmeniä on maailmalla painittu huumerikollisuutta vastaan. Se on edelleenkin yksi maailman tuottoisimmista rikollisuuden muodoista. Ihmiskauppa on kiilannut jo vuosia sitten tilastojen kärkeen ja sitä käydään edelleenkin erittäin aktiivisesti. Ihmiskaupalla tarkoitetaan ihmisten laitonta salakuljetusta maasta toiseen lähinnä halvaksi tai laittomaksi työvoimaksi. Osa ihmisistä lähtee vapaaehtoisesti, maksaen kylläkin kalliin hinnan, osa tuodaan vasten tahtoaan. Tämä business kukoistaa etenkin matkustusasiakirjojen (passi ja viisumi) väärentämisten kautta. Yksi lukemani artikkeli kertoo karua kieltä siitä mitä tämä miljoonaluokan toiminta käytännössä on. Eräs artikkeli kertoi kiinalaisen lääkärin tarinan. Kyseinen lääkäri päätti lähteä Yhdysvaltoihin leveämmän leivän perään. Hän oli kotimaassaan Kiinassa suhteellisen menestyvä ja arvostettu lääkäri. ”Herra Wang” sai kautta rantain yhteyden salakuljettajiin, jotka lupasivat kuljettaa hänet Yhdysvaltoihin. Wang maksoi kaikki säästönsä saadakseen väärennetyn passin viisumeineen Yhdysvaltoihin. Myös köyhä suku auttoi rahojen kokoamisessa. Lähtöpäivänä Wang ja parikymmentä muuta ”pakolaista” suljettiin vanhan rahtilaivan ruumaan. Laivamatka kesti kuukauden. Matkan aikana ei ollut kunnollista ruokaa tai puhdasta vettä. Ruuma oli saastainen ja merisairaiden matkalaisten ulosteita ei siivottu pois. Matkan aikana myös pari ”pakolaista” menehtyi. Matka päättyi Meksikon rannikolle, josta matka jatkui kuormaautolla rajan yli. Koko jäljellä oleva joukko ahdettiin vanhan kuorma-auton lavalle, johon oli tehty kaksoispohja. Parikymmenpäinen joukko ahdettiin tilaan, jossa ei edes happea ollut kaikille riittävästi. Parin päivän matkan jälkeen auto onnistui pääsemään Yhdysvaltojen rajojen sisäpuolelle. Matkan aikana oli jälleen pari matkalaista menehtynyt. Syrjäisellä alueella matkalaiset häädettiin autosta ja jätettiin oman onnensa nojaan. Myös jo etukäteen kalliisti maksetut passit viisumeineen jäi saamatta. Nyt Wang työskentelee alipalkattuna tiskarina McDonald’sissa. Hänen haaveensa paremmasta elämästä on romutettu. Paluuta Kiinaan ei ole. Lääkärin ammattia hän ei voi harjoittaa ainakaan laillisesti. Wang toteaakin haastattelun lopuksi kyyneleet silmissään, että jos hän olisi tiennyt koko ”touhun” oikean laidan, hän olisi jäänyt kotimaahansa. Suomi on markkinoinut lentoyhtiömme Finnairin nimissä Helsinkiä jo vuosikymmenet helppona kauttakulkumaana. Lentoyhteydet idän ja lännen välillä on suunniteltu niin, ettei vaihtoaika ole kohtuuton. Tässä onkin onnistuttu, mutta laittomien salakuljettajien tai etenkään ”uhrien” kannalta Suomi ei ole helppo ylitys- tai vaihtopaikka. Jo vuosia Yhdysvallat on ollut laittoman siirtolaisuuden ja ihmisten salakuljetusten ykkösmaa. Tiukkojen maahantulotarkastusten vuoksi on Yhdysvallat jäänyt vähemmälle huomiolle ja viime vuodet on Kanada ollut suosikkikohde. Kesäisin Finnairilla on suoria tilauslentoja Helsingistä Kanadaan ja aina sillointällöin näitä ”yrittäjiä” on mukana. Joskin Suomen asema tehokkaana passipoliisimaana on huonontunut Schengenin sopimuksen myötä. Schengenin sopimus. Schengenin sopimusten tarkoituksena on mahdollistaa ihmisten vapaa liikkuminen Schengen-alueella. Se toteuttaa omalta osaltaan EU:n tavoitetta luoda sisämarkkinat, joilla ihmiset, tavarat, palvelut ja pääomat voivat liikkua vapaasti yli rajojen. Suomi alkoi soveltaa Schengenin sopimuksia 25.3.2001, jolloin rajatarkastukset Suomen ja muiden sopimusmaiden välisessä henkilöliikenteessä lopetettiin. Vapaa liikkuvuus lisää rikollisten toimintamahdollisuuksia. Valvontaviranomaisten toiminnan helpottamiseksi Schengen-maat ovat perustaneet tietojärjestelmän (Schengen Information System SIS), johon jäsenmaat syöttävät tiedot esimerkiksi etsintäkuulutetuista henkilöistä ja ajoneuvoista. Suomessa keskusrikospoliisi vastaa kansallisen tietojärjestelmän ylläpidosta. Järjestelmään syötettävien tietojen kansallinen valvonta ja Schengen-kuulutusten lisätietojen välittäminen tapahtuvat keskusrikospoliisiin sijoitetun SIRENE-toimiston kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun henkilö saapuu Schengenin alueelle hänellä pitää olla voimassa olevat matkustusasiakirjat eli passit ja viisumit. Ja niiden pitää olla vielä aidot. Mutta kun henkilö on päässyt Schengenin alueelle häneltä ei kyseisiä matkustusasiakirjoja tarkasteta enää uudelleen liikuttaessa Schengenin sisällä. Tämä aikanaan herätti myös huolta Suomessa. Onko naapurivaltiomme yhtä hyvin ajantasalla ja yhtä tehokkaita asian tiimoilla kuin me? Mikä on salakuljetuksen idea? Rahan teko. Köyhissä oloissa asuvia ihmisiä houkutellaan lähtemään siirtolaisiksi parempiin oloihin. Heille luvataan maat ja mannut. Maksettuaan elinikäiset säästönsä ja lähes koko suvun varat heille annetaan väärennetyt matkustusasiakirjat eli passit ja viisumit. Usein mukana on myös niin sanottu kuriiri, jonka tehtävänä on saattaa nämä uhrit perille. Suurin osa rahoista jää busineksen pyörittäjien taskuun ja herkkäuskoiset uhrit kokevat karvaan pettymyksen. Kuten edellinen tarina osoittaa. VSS-Etsi! 2/2011 21 Ketä se sitten kiinnostaa? Asian hassuin puolihan on se, että esim. Finnair vastaa siitä, että kaikki lennolla olevat matkustajat on varustettu asianmukaisin matkustusasiakirjoin. Jos määränpäässä löytyy matkustaja esim. ilman passia kaikki mahdolliset oikeudenkäyntikulut ja kohdemaan antamat sakot laiminlyönneistä maksaa Finnair. Osittain kohtuuton vaatimus. Väärillä perusteilla oleva matkustaja voi nousta koneeseen passinsa kanssa, mutta polttaa sen lennon aikana koneen WC:ssä. Perille päästyään hän valehtelee henkilötietonsa tai esittää täysin tietämätöntä kuka on. Tämän estämiseksi on esim. Finnairilla jo vuosia koulutettu henkilökuntaa tunnistamaan väärennetyt asiakirjat. Urani alkuvuosina koulutus painottui väärennösten havaitsemiseen, mutta myöhemmin alettiin puhua ns. profiloinnista. Se tarkoittaa käytännössä, että verrataan matkustajan nimeä ja reititystä. Eli jos Muhammed lentää Kairosta Amsterdamin kautta Helsinkiin ja sieltä edelleen Torontoon Kanadaan, voi herätä kysymys miksi Muhammed ei lennä suoraan vaikkapa jo Amsterdamista? Näitä epäilyttäviä tapauksia pyrittiin seuraamaan ja lähettämään varoituksia jo lähtöasemalle. Ja yllättävän moni jäikin kiinni. Eräänkin kerran oli kolme miestä lähdössä Kanadaan. He myöhästyivät alkuperäiseltä lennoltaan. Nämä Kreikan passeilla matkaavat miehet ostivat uudet liput seuraavalle päivälle KÄTEISELLÄ. Tämä laittoi hälytyskellot soimaan. Seuraavana päivänä haastattelemani miehet jäivät kiinni. Kuriirina toiminut mies osasi kreikkaa hyvin ja hän kertoi miesten olevan matkalla häihin. Toinen pojista osasi jotakin kreikaksi toinen ei oikeastaan lainkaan. Profiloinnissa on myös tärkeää verrata passissa olevaa kuvaa henkilöön, joka on edessäsi. Molemmat pojat eivät vaikuttaneet ulkonäkönsäkään puolesta kovin kreikkalaisille. Lopuksi ilmeni, että toinen pojista oli Turkin kurdi ja toinen Kosovon albaani. Maailmalla liikkuu paljon väärennöksiä, osa taidokkaita osa lapsellisen tökeröitä. Niin sanottuja plankkopasseja (passeja ilman tietoja) varastetaan aina silloin tällöin eri puolilla maailmaa lähetystöistä. Niihin on sitten helppo täyttää henkilötiedot ja valokuva. Myös varastettuihin passeihin saatetaan vaihtaa valokuva. Se yleensä ei onnistu hyvin ja tarkkasilmäinen näkee huijauksen heti. Muutenkin aikanaan Ruotsin, Saksan ja Kreikan passit olivat helpoimpia väärentää. Kilpajuoksu. Kilpajuoksu passien suunnittelijoiden ja väärentäjien kesken on kovaa. Pyritään kokoajan kehittämään uusia ”kikkoja” passin väärentämisen estämiseksi. Väärentäjät ovat valitettavasti aika hyvin ajan hermoilla. Kun esimerkiksi Suomessa alettiin myötää uutta EU:n punakantista passia vuonna 2000 se herätti monissa vastustusta. Itsekin hankin siniset irtokannet passiini. Passin piti olla todella varma ja estää väärennökset, mutta jo muutama kuukausi uuden passin ulostulon jälkeen Yhdysvalloissa oli jäänyt kiinni ensimmäinen väärennös. Tämän kuulin U.S. Department of Justice Immigration (Yhdysvaltain rajaviranomaiset) järjestämällä passi- ja viisumikurssilla New Yorkissa vuonna 2001. Yksi hauska tahallinen virhe löytyi punakantista edeltäneestä passista. Passin takakannen sisäpuolelle oli painettu kehys, joka oli itse asiassa mikrokirjoitusta. Tekstissä luki Suomi Finland. Oikeassa laidassa keskellä luki yht’äkkiä SOUMI Fin22 land. Tämä oli jälleen yksi pieni kikka estää väärennöksiä. Väärennökset. Millaisia ne sitten ovat. Joskus äärettömän taitavia toisinaan taas liian helppoja. Olen mm. nähnyt yhden Suomeen tarkoitetun viisumin. Paperinkoko oli A-4 ja siinä oli mm. tyylitelty Suomen postimerkki (merkki jota ei ole Suomessa laisinkaan) ja viisumin oli allekirjoittanut KONTORISIKHTEERI. Suurimmassa osassa väärennöksiä vaihdetaan aitoon passin toisen henkilön valokuva. Vaativa homma, joka usein menee pieleen. Joskus on myös yritetty poistaa sivuja tai vaihtaa niitä ja tämäkin usein jää yritykseksi. Sinänsä mielenkiitoista on se, että useimmat väärentäjät eivät ole saaneet haltuunsa kaavaa ja laskutapaa jolla passin alalaitaan niin sanottuun koneella luettavaan riviin saadaan yksi ylimääräinen numero eli turvanumero. Numero löytyy FIN-sanan jälkeen olevan syntymäajan jälkeen (ensin syntymävuosi, -kuukausi ja -päivä) ennen sukupuolta (F-female, nainen, M-male, mies) osoittavaa kirjainta. Tästä voisi kirjoittaa vaikka romaanin, mutta jätetään jotain seuraavaan kertaan. J-P Nieminen Studia generalia 30.03.2011 Helsingin Pelastuslaitoksen 150-vuotisjuhlan seminaari Studia generalia teemalla ensihoito 30.03.2011. Yliopiston pienessä juhlasalissa Fabianinkatu 33. Seminaari alkoi ”Casellä”. Kolme kaverusta on luennolla ja yhtäkkiä yksi kavereista menee elottomaksi. Toinen kavereista soittaa hätäkeskukseen (Häke) eli 112. Häken päivystäjä antaa neuvoja ja kyselee esim. hengittääkö potilas? Häken ohjeiden mukaan kaverukset aloittavat painelu- ja puhalluselvytyksen (PPE) rytmillä 30 painallusta ja 2 puhallusta. Vuoden alusta elvytyksen ohjeistukseen on tullut muutoksena tutkimustulosten pohjalta painelun syvyys on nyt 5-6 cm ja paineluntiheys 100 kertaa minuutissa. Paineluntiheys ei saisi ylittää 120 kertaa minuutissa. Paikalle tulee yliopiston vahtimestari, jolla on mukanaan maallikkodefibrillaattori eli deffa. Englanninkielisellä nimellä Public Access Defibrillation (PAD). Tämä on laite, joka on tuttu elokuvista. Laite jolla annetaan kammiovärinätilaan menneelle potilaalle ”tärsky”. Eli tarkoituksena on sähköiskulla saada sydän taas käynnistymään. Maallikkodefibrillaattoriprojektia on toteuttanut vuodesta 1998 Helsingin Pelastuslaitos. Se ylläpitää ja kouluttaa sekä huoltaa maallikkodeffoja 7 paikassa Helsingissä. Esimerkkitapauksessa Helsingin yliopistolla laitetta ei ole vaan ne löytyvät Katajanokan terminaalista, Olympia/ VSS-Etsi! 2/2011 Makasiiniterminaalista, Länsisatamasta, Rautatieasemalta, keskustan Stockmannilta, Itäkeskuksesta ja Kampin keskuksesta. Maallikkodeffoja voi olla muuallakin, mutta ne eivät ole pelastuslaitoksen ylläpitämiä. Myös hätäkeskuksella on tiedot ainakin edellä mainituista deffoista ja niihin koulutetuista henkilöistä. Jos menee auttamaan Itäkeskuksessa elottomaksi mennyttä, ei tarvitse huutaa apua kurkku suorana vaan hätäkeskuksen vuoromestari hälyttää paikalle vahtimestarin, jolla on koulutus deffan käyttöön sekä tieto, missä laite on. Vaikka deffan käyttöön annetaan koulutusta noin kerran vuodessa, ei sen käyttö ole kovin vaativaa. Laite nimittäin antaa puheena koko ajan neuvoja miten toimia. Case jatkuu sillä, että hätäkeskus on hälyttänyt paikalle ensihoitoyksikön koodilla A701 = kiireellinen kuljetus, elvytys käynnissä. Ensihoitoyksikkö on lähin mahdollinen pelastuslaitoksen vapaana oleva yksikkö. Ei siis pidä hämmästyä jos paikalle ambulanssin sijasta tuleekin paloauto. Hälytyksissä hätäkeskus antaa tehtäväkoodin kullekin tapaukselle.Häken koodeja on mm. A-D riippuen kiirellisyydestä sekä X jolloin kuljetuksen hoitaa Mononen. Kuljetus numerokoodeja on esim. 70-alkuiset peruselintoiminnan häiriö, 71-alkuiset hapenpuute jne. Kohta paikalle saapuu myös lääkäriambulanssi yksikkö. Aloitetaan potilaan lääkitys elvytyksen jatkuessa. Case päättyy onnellisesti. Potilas saadaan elvytettyä ja kuljetetaan sairaalaan jatkohoitoon. Päivä jatkui ensiapuohjeilla. Ohjeet olivat hyvin pintapuoliset. Esimerkiksi kylkiasentoon kääntämistä ei opastettu. Pääasiana pidettiin, että uskaltaa mennä ja koskea potilaaseen ja soittaa 112. Kylkiasennostakin todettiin, että loppujen lopuksi on ihan samantekevää miten potilaan kädet tai jalat ovat. Kunhan hän on kyljellään ja hengitystiet auki. Hätäkeskuspäivystäjä antoi muuten aika hyvän neuvon avata ilmatiet. Nosta potilaan päätä niskasta, kun hän makaa sellällään. Tällöin pää kallistuu automaattisesti taaksepäin ja ilmatiet avautuvat. Ensiavun historia on alkanut jo joskus 3000 EKR. Roomalaisten tiedetään sitoneen valtimohaavoja 390 JKR. Hauska kuva esitettiin vuodelta 1773, jossa elvytettävää potilasta pyöritettiin tynnyrin päällä. Tänä päivänä Helsingin ensihoitopalvelut tuottaa pelastuslaitos. Palvelujen tilaajana on HUS ja se myös vastaa palveluista Helsingissä 1.5.2011 alkaen. Mukana kuvioissa on myös Hätäkeskus. Paljon kohua ja arvostelua osakseen saanut hätäkeskusjärjestelmä jatkaa tiivistymistään. Hätäkeskusjärjestelmähän luotiin vuonna 2001. Aikaisemmista 15 hätäkeskuksesta on vuoteen 2015 mennessä tarkoitus karsia niin, että lopulta hätäkeskuksia on vain 7. Esimerkiksi Helsingin hätäkeskus on toiminut 12.10.2010 alkaen Keravalla. Myös Tampereen hätäkeskuksen muutto Poriin aiheutti närää kuten monet pilapiirrokset antoivat ymmärtää. Syyksi Tampereen hätäkeskuksen lakkauttamiseksi on perusteltu mm. että hätäkeskusten pääpaikka ja hallintokeskus ovat Porissa. J-P VSS-Etsi! 2/2011 Pelastushelikopterit Toinen pelastusalaa paljon puhuttanut muutos koskee pelastushelikoptereita. Kesäkuussa 2010 pelastushelikoptereiden toiminnasta vastaavaksi organisaatioksi luotiin FinnHEMS (Helicopter Emergency Medical Services). Sen tarkoituksena on kilpailuttaa helikopteripalvelut vuoden 2011 aikana. Samalla on tarkoitus enemmän tai vähemmän ajaa alas helikoptereiden tukijärjestöt kuten Ilmarin ja Sepen Tuki Ry:t. Pelastushelikopterit toimivat tällä hetkellä Aslak Sodankylässä, Sepe Oulussa, Ilmari Joroisissa ja Mediheli Helsingissä ja Turussa. FinnHEMS tulee myös harkitsemaan koptereiden uudelleen sijoitusta. On kaavailtu, että Aslak siirtyisi toimimaan Rovaniemeltä käsin ja Ilmari Kuopiosta. Lisäksi on kaavailtu uutta kopteritukikohtaa Tampereelle. Osan koptereiden palveluista tuottaa vielä toistaiseksi Skärgårdens Helikoptertjänst SHT. Koptereiden rekisterit ovat Aslak OH-HUM, Sepe OH-HCN, Ilmari OH-HCO,Mediheli Helsinki OH-HMI ja Mediheli Turku OH-HMK. Kaikki Suomen ilma-alukset alkavat rekisterillä OH, joka tarkoittaa Suomea. Älkää kysykö mistä moinen tulee. Kansainvälinen ilma-alusten rekisteröinti aloitettiin jo vuonna 1910. Maiden tunnukset eivät muutenkaan ole mitenkään loogisia. USA on N, Iso-Britannia G, Tanska OY ja Ruotsi SE ja Burgina Faso ent. Ylä-Volta pääkaupunkinaan Ouagadougou (tässä ei ole kirjoitusvirhettä) XT. Ja kun kirjaimet loppuvat otetaan avuksi numerot kuten Gambia C5 tai Singapore 9V. Ainoa ehkä loogisin on Venäjä RU. Neuvostoliiton aikana rekisteri oli CCCP. Kun Aero Oy (nykyinen Finnair, nimi muutettiin viralliseksi 1968) perustettiin 1923 oli Suomen rekisteri K. Rekisteri muuttui 1931. Toinen knoppitieto on, että kaikkien Finnairin koneiden rekisterit alkavat L-kirjaimella. Esim. legendaarinen Finnairin ensimmäinen DC10 kone (aloitti liikennöinnin 1975) oli rekisteriltään OH-LHA, lempinimeltään Iso Antti. L-kirjain tulee Aeron (Asiakkaan Erottaa Rahdista Oksennus) perustajan Bruno Lukanderin nimestä. Oikaistakoon tässä yhteydessä myös yleinen väärä käsitys. Matkustamohenkilökuntana ei ole alunalkaen olleet lentoemännät vaan stuertit. Ensimmäisenä stuerttina on toiminut saksalainen Heinrich Kubis jo 1912. Legendaarinen Pan American eli Pan Am sai ensimmäiset stuerttinsa 1927. Maailman ensimmäiset lentoemännät tulivat vasta 1930 heistä kuuluisin on Ellen Church. Meillä Suomessa ensimmäiset lentoemännät aloittivat 1947 yksi kuudesta oli Kaarina Wendelin ja stuertit vasta 1960. Yksi heistä oli Unton kaima Unto Laine. Korjataan tässä vielä toinenkin yleinen harhaluulo. Sotilaskotisisaret eivät ole Lottien eli Lotta Svärdin rauniolle perustettu järjestö. Jääkärit toivat sotilaskotisisar-aatteen tullessaan jo 1918 Saksasta ja Tanskasta. Lotta Svärd perustettiin vasta 1920. Sota-aikana lotat saivat kuitenkin suuremman huomion. Olihan heillä melkoinen tehtäväkenttä verrattuna ”vain” kanttiineja ylläpitäneisiin sotilaskotisisariin. Lottia toimi muonitus-, toimisto-, viestintä-, ilmavalvonta- ja varustetehtävissä. Iso lottajaos oli myös lääkintälotat. Ja koiraihmisillekin tiedoksi. Rintamalla palveli myös paljon hevosia ja koiria. Näitä varten oli myös eläinlääkintälotat. Lääkintälottajaokseen kuului myös vähemmän tunnettu KEK-Lotat. Lyhenne tulee Kaatuneiden EvakuoimisKeskus. Nämä jopa parikymppiset tytöt keräsivät ruumita ja ruumiin osia, pesivät ja pukivat ”jäänteet” ja laittoivat arkkuun. Lotta Svärd lakkautettiin 1944 yhtenä rauhanehdoista. Neuvostoliitto piti Suojeluskuntaa ja sen alaisuudessa toiminutta Lotta svärd -järjestöä fasistisena järjestönä. J-P 23 LUONTOPIIRI: Nauvon nettisääksillä tänä vuonna kolme munaa [email protected] Pesän munista käydään netissä vilkasta keskustelua Vastailen ensin lehtemme sääksiä koskeviin saatuihin kysymyksiin v. 2009 pesimisessä sekä muihin sääksiä koskeviin asioihin vuosien varrelta. Palaan artikkelissani sääksen tämän vuoden 2011 pesimiseen kysymyksien jälkeen. Voiko sääksen ikää määrittää linnun sulista? Sääksen iän voi päätellä höyhenpuvun perusteella vain tasolla nuori lintu / vanha lintu. Nuori lintu tarkoittaa samana kesänä syntynyttä poikasta. Sen höyhenpeitteessä höyhenet ja sulat ovat vaaleakärkiset (vaalean keltaiset), kun taas samanlaiset kärjet vanhoilta linnuilta puuttuvat. Kesällä syntyneet sääkset siis näyttävät kirjavammilta seuraavan syksyn ajan. Nuoret sääkset palaavat pesimisseuduilleen vasta toisena kesänään, vaikkeivät välttämättä tuolloin vielä pesikään. Tähän mennessä höyhenpuku on jo vanhan linnun vastaavaan eli vaaleat höyhenten kärjet ja siten höyhenpuvun kirjavuus on kadonnut. Tämän ikäistä sääkseä ei voi enää höyhenpukunsa perusteella erottaa sitä vanhemmasta. Missä Suomessa pesivät sääkset talvehtivat ja voiko niiden muutoa seurata? Suomen sääkset talvehtivat Afrikassa. Suurin osa kannasta viettää talvensa Guineanlahden rannoilla, mutta osa saattaa jäätä esim Israeliin tai jatkaa matkaa aina Etelä-Afrikkaan asti. Tällä hetkellä yhdelläkään suomalaisella sääksellä ei ole satelliittilähetintä selässään., mutta aikaisemmista seurannoista löytää kertomuksia osoitteesta: http://www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/satelliittisaakset/index. htm Onko sääksikameran pesällä asunut ainoastaan sääksiperheitä? Pesässä ei ole pesinyt muut isommat lajit kuin sääksi. Merikotka saattaa tulevaisuudessa vallata pesän. Pienemmistä lajeista västäräkki pesii usein sääksen pesän kapularakenteissa, niin myös silloin tällöin tämän pesän rakenteissa. Onko Seilin pesä ns. tekopesä eli ihmisen toimesta laadittu ja kuinka monta vuotta sitä on käytetty pesimiseen? Pesä on lintujen itsensä tekemä ja hyvin vanha. Nykyistä tolppaa edeltäneessäkin merimerkissä, joka oli aivan nykyisen vieressä, oli jo aikoinaan sääksen pesä. Pesä on ollut samalla paikalla ainakin yli 20 vuotta. Kalastaako Tapani kalan tiettyyn paikkaan, josta Liisa käy syömässä? Pesässä nyt pesivissä linnuissa ei pukutuntomerkkien perusteella ole enää kyse Tapanista ja Liisasta. Koiras saattaa olla Tapani, mutta naaras on vaihtunut vuoden 2006 jälkeen. Sääksellä koiras tuo ravinnon pesälle, jossa naaras ottaa sen siltä ja menee johonkin lähipuun latvaan tai tolpan nokkaan syömään sitä. 24 Eli ruokahuolto perustuu pelkästään isän saalistustaitoon koko pesinnän ajan? Kyllä vain. Petolinnuilla tämä on perussääntö. Naaras hoitaa ja vartioi poikasia sillä välin kun koiras on poissa. Sinnikkäästi Liisa on kyllä istuskellut ja ”hautonut”, mutta tuskin se välillä lähtisi kokonaan pois ja jättäisi pesää tyhjilleen? Naarassääksi on vaihtunut vuoden 2006 jälkeen eli kyse ei ole Liisasta. Ei naaras pesältä kauaksi lähde, jos vain koiraalle, joka sitä ruokkii, ei satu mitään. Hetkellisesti pesä voi näyttää tyhjältä, mutta tuolloinkin naaras on lähettyvillä kuvan ulkopuolella. Vaaleista sulanpäistä on kai nuori lintu, ensimmäinen pesäntekokesä? Vaaleat sulankärjet ovat kyllä nuoren linnun tuntomerkki ensimmäisenä syksynä. Ensimmäisen pesinnän aikaan vaaleiden sulankärkien pitäisi olla kuitenkin jo kadonnut. Nyt pesällä olevan linnun vaaleiden pyrstösulkien kärkien yhteys nuoreen ikään ei ole lainkaan varmaa. Onkohan niin, että pitempi-ikäiset linnut kuten sääksi munivat vähälukuisen määrän munia ja lyhytikäiset linnut taas suuremman määrän? Luonnon sanelemaa? Yleensä tilanne on pääpiirteittäin juuri näin. Nyt emolinnuista ei taida kummallakaan olla jalassaan rengasta? Ei ole, mikä on aika ihmeellistä, koska Suomessa sääksien pesäpoikasista valtaosa rengastetaan joka vuosi. Onko tavanomaista, että varsinkin isoille linnuille laitetaan leveä värillinen rengas, jota voi kauempaa lukea kaukoputkella? Isojen värirenkaiden käyttö on tietyillä lintulajeilla hyvinkin yleistä. Esimerkiksi merikotkilla kaikki poikaset rengastetaan värirenkailla Sääksillä värirenkaita käytetään Suomessa hyvin vähän nykyisin. Rengastettu sääksi vieraili ainakin 9.4.08 Seilin pesällä. Lienee ollut vierailija eikä siis jäänyt vakioasukkaaksi ellei sitten VSS-Etsi! 2/2011 rengas pudonnut. Muistelen, että v. 2006 Natureit kertoi pesällä vierailleen ”espanjalaisen” sääksen ennen taloksi asettuneita Tapania ja Liisaa. Pesällä käynyt värirenkaallinen lintu on sama yksilö kuin vuonna 2006 eli 2002 syksyllä muuttomatkalla Espanjassa rengastettu lintu. Kymenlaakson Lintutieteellisen Yhdistyksen sivuilta löytyy pitkä luettelo menneinä vuosina siellä rengastetuista linnuista tehdyistä havainnoista. Löytyyköhän vastaavaa täällä Saaristomerellä rengastetuista? Saaristomerellä rengastetuista sääksistä ei löydy netistä tarkempaa tietoa. Outoa oli sekin, että itse ensimmäistä kertaa näin merikotkien leikkivän kotia molemmilla pesillä ennen sääksien ilmestymistä. Onko se normaalia? Merikotkien asettuminen pesimään tällaisiin tolppapesiin tai yleensä sääksen rakentamiin pesiin on koko ajan yleistymässä ja sen voidaan sanoa olevan normaalia. Epänormaalia sen sijaan on se, että nyt sitä pystyttiin ensimmäistä kertaa seuraamaan kamerakuvassa ja siitä saatiin tietoa. Nauvon Selissä 2011 tapahtunutta Aloin seuraamaan tänä vuonna nettikameraa huhtikuun alkupuolelta ja havaitsi ensimmäisen sääksen Selin pesällä vierailun 14.4. ja pian niitä oli kaksi pesällä siellä katselivat ja ihmettelivät, saaristomeri oli vielä osittain jäässä, ja lähtivätkin muutaman päivän päästä. Pesiminen tuntui tänä vuonna alkaneen onnistuneesti. Lainaan Pyry Lapintien kirjoitusta HS 12.5.2011. Kameran edessä pesivien nettisääksien pesässä on kolme munaa. Emo hautoo niitä tiiviisti. Lintujen elämää ja jokaista tapahtumaa seuraavat innokkaana nettikeskustelijat päivittäin mm. allekirjoittanutkin saaristomeren.infon keskustelupaltoilla. Keskiviikkona ensimmäinen keskustelija kommentoi sääksien päivää jo aamulla klo 6.17. Puoleen päivään mennessä sääksiperheen päivän tapahtumat olivat kirvoittaneet nettiin jo 15 kommenttia. Naaras on saanut nimen Tilda ja uros Vasuri, mikä johtuu siitä, että sillä on rengastus vasemmassa jalassa. Pitkään oli epäselvää oliko pesässä kaksi vai kolme munaa. Valppaana sääksien perhe-elämää seuraavat keskustelijat sieppasivat kuitenkin haudonnan lomassa netistä kuvan jossa näkyy selvästi kolme vaaleata munaa. Sääksitutkijan Sami Lyytisen mukaan kolme on yleisin muna määrä sääksellä. Lyytinen arvelee, että sääkset ovat samoja, jotka yrittivät pesintää viime vuonnakin. Silloin pesintä epäonnistui. ”Ainakin toinen on varmasti sama”, sanoo Lyytinen. Sääksien pesälle Nauvossa asennettiin Suomessa ensimmäinen nettikamera 2006. Siitä lähtien niiden pesintää on voitu seurata netistä. Kuva menee langattomana kilometrin Selin tutkimusasemalle ja sieltä edelleen eteenpäin lankoja pitkin. Poikasia on tullut kaksi kertaa kaksi kappaletta ja ne saivat nimet Eelis ja Elmeri sekä Aarni ja Eliel. Sääksien ympärille syntynyt kymmenien keskustelijoiden ryhmä käy keskustelua pesän tapahtumista ympäri vuoden, talvellakin. VSS-Etsi! 2/2011 Nauvon pesällä 2009 käyty merikotkan ja kalasääksen taistelu sai suurta huomiota. Se päättyi siten, että sääksi hääti merikotkan pois. Pienempi sääksi voitti isomman, koska sillä pesän vanhana omistajana oli enemmän voitettavana. Tänä vuonna pesällä on nähty merikotkia vain satunaisesti. Palaan Nauvon Selin kalasääksien pesähavantoihin Pesinnän tämän vuotinen tilanne, artikkelin ensimmäinen kuva, on otettu kun sääkset saapuivat tänä vuonna pesälleen. Ensimmäinen munahavainto pesällä 9.-13.5. Pesään oli ilmestynyt kolme munaa, näin hautominen alkoi ja puolisot hautoivat vuorotellen. 24.6.2011 kävin katsomassa Selin sääksiä netistä ja huomasin, että kolme poikasta oli kuoriutunut muutama päivä aikaisemmin, hautominen kesti kuukaudenpäivät. Juhannusaaton aaton myrsky koitteli kovin myös Selin Nauvon sääksiperheen pesää, jota nyt sitten myrskyn jäljiltä on korjailtu yhdessä puolison kanssa. 30.6. Poikaset voivat hyvin ja emo suojaa poikasia auringolta, eletään juuri alkanutta helleaaltoa. Poikaset rengastettiin heinäkuun alkupuolella. Emot ovat huolehtineet poikasten ruokinnasta hienosti. Seili 28.07.11, heinäkuun puolivälin jälkeen on alkanut kovat lentoharjoitukset siipien räpyttelyllä pesässä. Nyt eletään heinäkuun viimeisiä päiviä ja olen odottanut kovasti ensimmäisiä lentoharjoituksia pesän ulkopuolella, mutta siihen ei vielä ole valmiutta tai uskallusta. 13.7.2011 aamulla tein havinnon, että Selin sääksipesän nettikamera on lakannut toimimasta harmi! Toivotaan, että kamera saadaan pikaisesti kuntoon, meitä on monta bongaria jotka ovat seuranneet päivittäin keväästä asti sääksien touhuja ja odottaneet ensilentoa. Olen lukenut sääksien seurantasivuilta bongareitten kärkeviäkin lausuntoja kameran toimintahäiriöstä. Tässä muutamia nettikommentteja kameran toiminnasta: Sivuston ja kameran ylläpitäjät eivät ole muuttuneet. Ainoastaan uuden sivuston nimi on muutettu kansainväliseksi nimeksi Itämerestä, eli Baltic Sea on Itämeri englanninkielellä. Kameraa ei varmaankaan voi mennä paikanpäälle korjaamaan koska poikaset lähtisivät pakoon, ja niiden lentotaito ei ehkä riitäisi paluuseen tai ne eivät enää uskaltaisi palata pesälle. Joten eiköhän ole parempi tyytyä lintujen kannalta parhaaseen ratkaisuun. Vika ei ole sivuston vaihdossa vaan mitä ilmeisemmin itse kamerassa. Kuvaa ei näy täällä Seilissäkään vaikka olen samassa verkossa kameran kanssa ja koitan katsoa suoraa streamia kameralta. Koko osoite ei vastaa. Mitä ilmeisemmin kamera vaatii uudelleen käynnistyksen ja siihen en minäkään pysty kun sähkölaitteet on lukkojen takana. Odotellaan rauhallisesti ensi viikkoon ja toivotaan että kamera on kuitenkin ehjä ettei joku salama tms ole sitä rikkonu. Tässä lopuksi linkki, jossa voit tutustua sääksivideoon: http://www.youtube.com/watch?v=YDpr_a0bnSI&NR=1 25 Ari Keijosen juhlapuhe Luontevasti univormussa -illallisella 9.4.2011 Arvoisat seminaarilaiset, hyvät naiset ja herrat! Oikea asenne auttaa pitkälle, näin kiteytti Stockmannin toimitusjohtaja Hannu Penttilä joitakin vuosia sitten erään talouslehden haastattelussa. Penttilä tarkoitti sanomisellaan sitä, että hyvän peruskoulutuksen lisäksi tulevaisuuden työmarkkinoilla tärkeää on oikea asenne. Asenne nousi Penttilän arviossa jopa koulutustakin vahvemmaksi, ja samaisessa lehtijutussa Penttilä heitti moton, jota työnantajat tulevaisuudessa saattaisivat pitää jonkinlaisena ohjenuorana: palkkaa asenne, kouluta kompetenssi. Mielestäni Penttilän sanominen pätee yhtä hyvin työelämään kuin vaativaan ja osaamista ja oikeaa asennetta edellyttävään palokuntatoimintaankin. Vaikka Stockmannin toimitusjohtaja tuon äskeisen ehkä hieman karrikoiden ilmaisikin, niin lausuma sisältää mielestäni tärkeän viisauden. Kouluttautuminen kannattaa aina, olipa kyse sitten omasta ammatista tai harrastuksesta. Varsinkin palokuntaharrastus edellyttää vahvaa osaamista, kutsutaanhan palokunta apuun silloin, kun omat taidot tai voimavarat eivät enää riitä tai kun tarvitaan erityisosaamista. Tarvitaan siis eräänlaista harrastukseen liittyvää ammatti-identiteettiä, ammatillista perusosaamista. Toinen puoli tätä identiteettiä on oikeansuuntainen asenne, asenne omaan harrastukseen, oikean ja myönteisen kuvan välittämistä siitä, terve ylpeyskin omasta harrastuksesta. Hyvälläkään koulutuksella ei tee mitään, ellei ole aidosti kiinnostunut siitä, mitä tekee. Jokainen tietää varmasti omasta elämänkokemuksestaankin, että oikealla asenteella ja vahvalla haluIla oppia uutta pääsee pitkälle. Pelastustoimen piirissä tuo toinen puoli identiteetistä, eli asenne, on ollut viime vuosina ja erityisesti nykyisen pelastuslain, mutta arvatenkin myös kesällä voimaan astuvan uuden lain myötä, melkoisestikin esillä. Mitkä ovat pelastustoimen ja sitä myötä laajasti ottaen myös palokuntien, palomiesten ja palokuntalaisten tehtävät ja millainen painotus tehtävien kesken on? Pelastuslain mukaanhan pelastustoimella on kolme keskeistä ydintehtävää: onnettomuuksien ehkäisy, pelastustoiminta ja väestönsuojelu, ja monien käsityksen mukaan vielä tässä nimenomaisessa järjestyksessä. Aika usein joudun pohtimaan - tilanteesta ja kontekstista riippuen - mikä on tärkeysjärjestys vai voidaanko näitä ylipäänsä asettaa jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen. Varmasti voidaan juuri tilanteesta tai kontekstin painotuksista riippuen. Kuitenkin kokonaisuutta tarkastellen olen ajattelussani yhä vahvemmin tullut siihen loppunäkemykseen, että ydintehtävien tulee olla tasavertaisessa, yhtä tärkeässä asemassa, mitään vähättelemättä tai yhtä erityisen ylivertaiseen asemaan nostamatta. Tässä ajattelen erityisesti pelastustoimen palvelujen merkitystä, pelastustoimen palvelujen käyttäjiä - siis kuntalaisia ja asiakkaita - pelastustoimen eri henkilöstöryhmiä ja eri palo26 kuntamuotoja, ja erityisesti vapaaehtoispalokuntatoimintaa ajatellen liittymismotiivia toimintaan: auttaa ihmisiä hädässä. Perinteisesti pelastustoimen tehtävät ovat kautta aikojen painottuneet fyysiseen ja miksei tekniseenkin suoritukseen, siis käytännössä sammutus- ja pelastustehtäviin. Näitä tehtäviä varten on harjoiteltu, äkseerattu, opittu toimintamalleja, kalustoa on ylläpidetty jne. Tehtävät on suoritettu tehokkaasti ja parhaassa tapauksessa jopa ihmishenkiä pelastaen ja vahingot on saatu rajoitettua. Palokunnan julkikuva ja varsinainen toimintakin ovat siis olleet vahvasti operatiivisia. Vaikka onnettomuuksien määrää voidaan vähentää, tiedämme hyvin, että kaikkia onnettomuuksia ei hyvistäkään pyrkimyksistä ja systemaattisesta vaikuttamisesta huolimatta aina saada väitettyä. Sen takia on välttämätöntä, että jatkossakin palokunta ja sen jäsenet arvostavat toimintakykyyn ja -mahdollisuuksiin liittyviä asioita ja pitävät niistä kiinni ja että palokuntaan - sen muodosta riippumatta – yhdistetään tällainen julki kuva nopeasta, tehokkaasta ja ammattitaitoisesta avun antajasta. Tämän perinteisen pelastustoimintaosaamisen rinnalle juurrutetaan yhä vahvemmin onnettomuuksien ehkäisyä. On syytä tässäkin kohtaa korostaa, että siis tasavertaisena ja yhtä olennaisena osana kuin muutkin ydintehtävämme! On asenteesta ja ammatissa tai harrastuksessa kasvamisesta kiinni, kuinka luonnolliseksi osaksi palokuntien työtä onnettomuuksien ehkäisy koetaan. Sama koskee väestönsuojelua - ja kaikkea varautumista ylipäänsä. Erityisesti meille jo alalla mukana oleville tämä on erityinen haaste. Kuinka se Stokkan johtaja sanoikaan: rekrytoi asenne, kouluta kompetenssi. Pelastusalaan liittyvän valistuksen ja neuvonnan - uudelta nimeltään turvallisuusviestinnän - arvon korostetumpi esille tuleminen on yleisempääkin yhteiskunnan pyrkimystä siirtää vastuuta yhä enemmän kansalaisten itsensä harteille. Tämä pyrkimys korostuu mm. tulevassa pelastuslaissa. Palokuntien tekemä turvallisuusviestintä on yksi osa tätä muiden liikennevalistuksen, terveysvalistuksen, huumevalistuksen, vesiturvallisuusvalistuksen jne. - rinnalla. Yhteistä kaikille näille on se, että valistava organisaatio ja sen jäsenet haluavat vaikuttaa ihmisiin turvallisemman, terveellisemmän tai yhteiskunnan arvojen kannalta myönteisemmän elämäntavan puolesta. Turvallisuusvalistukseen liittyen kuka muu kuin palomies, palokuntalainen tai väestönsuojeluun perehtynyt (myös sukupuolesta ja vakanssista riippumatta), joka ymmärtää tai on jopa nähnyt onnettomuuksien nurjat puolet, voisi tehdä onnettomuuksien ehkäisytyötä paremmin, vakuuttavammin ja vaikutuksiltaan tehokkaimmin? Kokemusta ja koulutusta yhdistettynä oikeansuuntaiseen asenteeseen ei tällä saralla korvaa kukaan. Niin kuin jo totesinkin, palokunta koulutuksen tavoitteet ja sisällöt ovat alan perinteistä ja käytännöistä johtuen painottuneet pelastustoiminta- eli VSS-Etsi! 2/2011 Hyvä juhlaväki! Pelastustoimen arvoja pohdittiin oikein kunnolla kymmenkunta vuotta sitten Palopäällystöliiton aloitteesta käydyssä prosessissa. Prosessin tuloksena syntyneiden ja vahvistettujen arvojen kantavana tekijänä oli ammatillisuus, joka muodostuu inhimillisyydestä, tasapuolisuudesta, vapaaehtoisesta kurinalaisuudesta, jatkuvasta valmiudesta, nopeudesta, luovuudesta, ehdottomasta luotettavuudesta ja rohkeudesta. operatiiviseen osaamiseen. Nyt kun myös onnettomuuksien ehkäisy ja väestönsuojelu ovat tasavertaisena pelastustoiminnan rinnalla, voidaankin kysyä, ottaako nykyinen palokuntakoulutus riittävästi onnettomuuksien ehkäisyosaamista ja varautumista sekä pedagogisia, ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavia valmiuksia, huomioon. Tai vastaavasti voitaisiinko ajatella, että sellaiset palokunnat, joilla operatiivisten tehtävien määrä on pieni, ottaisivatkin harteilleen entistä enemmän turvallisuusviestintää ja sillä tavalla edistäisivät oman lähialueensa turvallisuuden edistämistä? Tällainen turvallisuuskeskusajattelu näkyy sopimuspalokunnille ja alueelliselle pelastustoimelle asetettuna haasteena mm. sisäisen turvallisuuden ohjelmassa. Toivon, että turvallisuusviestintä olisi tärkeä osa myös Stadin palokuntien toimintaa. Hyvä on muistaa myös se, että turvallisuusviestintä tuo mukanaan palokunnalle melkoisen imago hyödyn ja ajan saatossa auttaa myös uusien jäsenten mukaan saamisessa. Ja ehkä vielä tärkeämpää on ymmärtää se tulevaisuuden menestystekijäksi, kun kilpaillaan resursseista. Onnettomuuksien ehkäisyn merkityksestä palaan takaisin pelastustoimintaan eli operatiiviseen toimintaan. Niin kuin yleisesti on tiedossa, suomalaisten fyysinen kunto laskenut yhteiskunnan teknistymisen ja fyysistä suorituskykyä vaativien päivittäisten aktiviteettien vähennyttyä. Luontevaa kuntoa ylläpitävää, saati kehittävää, työtä tekee enää harva meistä. Jotta pysyisimme kunnossa ja omaa toimintaympäristöämme ajatellen suorituskykyisinä, meidän on itse ryhdyttävä tuumasta toimeen: lähdettävä sauvakävelylle, hölkkäämään, lenkille, kuntosalille, spinningiin, zumbaan, aerobiciin, siis liikuttamaan itseämme. Täällä Santahaminassa kun olemme, niin myös puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen on samasta syystä ollut huolestunut suomalaisten nuorten kunnon rapistumisesta ja keskipainon noususta. Jossain yhteydessä hän totesi, että läski on sotaväen pahin vihollinen. Yhä enemmän suomalaisesta palokuntakentästäkin kuuluu huolestuttavia ääniä, että fyysinen toimintakyky ei ole enää entisellään - tai ehkä pikemminkin ääripäät korostuvat: ollaan joko tosi hyväkuntoisia tai heikkokuntoisia. En tarkoita, että kaikkien pitäisi kuulua trimmikuntoisten kastiin tai olla savusukelluskelpoisia, sillä tehtäviä riittää kaikille ja vapaaehtoisen palokunta liikkeen kansalaistoimintaleiman tulee näkyä. Pelastustoiminnassa lähtökohtana kuitenkin tulee olla, että fyysisen suorituskyvyn puute ei saa olla esteenä tehtävien hoitamiselle ja siten paitsi kansalaisten turvallisuudelle myös omalle työturvallisuudelle. Kovasti toivoisin, että palokuntaliikkeeseen kuuluisi kiinteänä osana myös jonkin tyyppinen liikuntakulttuuri. Jos yksin tekeminen on puurtavaa ja vähemmän motivoivaa, voisiko palokunnissa voimissaan oleva yhteisöllisyys saada yhteistä liikuntakulttuuria aikaan? VSS-Etsi! 2/2011 Nämä arvot kuvasivat silloista pelastustoimea. Arvoprosessi käynnistettiin pari vuotta sitten uudelleen. Arvot eivät kuvastaneet riittävästi pelastustoimen yhtä keskeistä ja kirjattuakin tavoitetta estää onnettomuudet jo ennakolta. Esitettiin myös, että arvojen tulisi ottaa huomioon tietynlaisen yhdenmukaisuutta korostavan ajattelun sijasta myös moniarvoisuutta. Tälle periaatteelle voisi siten rakentaa tavoitteen monipuolistaa alalle tulevan henkilöstön rekrytointipohjaa, esimerkiksi entistä useampien naisten saamiseksi alamme miesvoittoiseen joukkoon, tai saada palokuntanuorisotyössä mukana olevat tytöt siirtymään ja kouluttautumaan palokunnan hälytysyksiköihin tai vaikkapa turvallisuusviestijöiksi. Samoin pohdittiin sitä, tulisiko mm. ympäristövastuun ohjata palokuntien toimintaa. Arvotyöryhmä, jossa oli edustettuna pelastustoimen eri toimijatahot monipuolisesti, julkisti reilu vuosi sitten alallemme uudet arvot. Kantavaksi sloganiksi tuli ’Turvallisuus on yhteinen asiamme’ ja sen alla olevat arvot ovat ’inhimillisesti’, ’ammatillisesti’, ’Iuotettavasti’. Inhimillisesti tarkoittaa mm. ihmisarvon kunnioitusta, tasapuolisuutta, moniarvoisuutta ja vastuuta ympäristöstä. Ammatillisesti puolestaan mm. osaamista sekä oman työn arvostusta ja alan toimijoiden yhteisöllisyyttä. Luotettavastiarvoa kuvaavat mm. vapaaehtoinen kurinalaisuus, onnettomuuksien ehkäisy, yhteistyö ja jatkuva valmius. Tärkeää on, että nämä arvot saadaan nyt elämään maamme palokunnissa. Haasteena esittäisin, että käykää näitä arvoja omassa sisäisessä koulutuksessanne läpi, tehkää ne läpinäkyviksi ja ymmärrettäviksi. Uskon, että näiden arvojen varassa pelastustoimi menestyy jatkossakin. Hyvät seminaarin osallistujat! Luontevasti univormussa -koulutusseminaari on nyt loppusuoralla. Seminaarin nimi on hyvin symbolinen, se kattaa paljon muutakin kuin esiintymisen univormussamme tai luonnikkaan käytöksen. Kun sisäistämme alan arvot ja toimimme niiden mukaisesti sekä alan sisällä että toimiessamme muiden kanssa, olemme hyvin lähellä seminaarin varsinaista tarkoitusta. Kyse on siis matkasta, kasvuprosessista. Kiitän omasta ja Palopäällystöliiton puolesta Helsingin Pelastusliittoa ja sen toimitusjohtajaa Ilkka Kiantoa tiimeineen Luontevasti univomussa –seminaariperinteen jatkamisesta. HELPE on hahmottanut hyvin, mistä aineksista vaikuttava ja vakuuttava palokuntalainen ja alan toimija on tehty. Kiitos, Ilkka, tavoitteellisesta sitkeydestäsi! Erityisesti haluan onnitella teitä, seminaarin osallistujat, seminaarin läpikäymisestä! Uskon, että seminaari on vahvistanut monella tavalla palokuntalaisuuttanne ja toimijuuttanne pelastusalalla. Olkaa rohkeita kehittäessänne itseänne ja taustayhteisöjänne tärkeässä ja arvostetussa työssänne. Turvallisuus on yhteinen asiamme: inhimillisesti, ammatillisesti, luotettavasti! Toivotan luonnikasta iltaa meille kaikille! 27 28 VSS-Etsi! 2/2011 Jukka Lehtiranta, puheenjohtaja Helsingin Etsintä- ja Pelastuskoirat, HEPeKo PEKO-puhinoita Kiitos kaikille vuodesta 2010. Vuosi oli monella tapaa menestyksekäs ja haluan tässä tähdentää ja kiittää aivan kaikkia itse kunkin tekemisistä. Jokainen meistä osallistuu omalla henkilökohtaisella ja erilaisella panoksellaan ja tavallaan HEPeKon toimintaan ja sen kehitykseen, mutta kaikesta tästä muodostuu se kokonaisuus joka olemme. Jos pienenkin asian tai tekijän poistaisi, kyseessä ei olisi enää sama kokonaisuus eikä kukaan voi varmuudella sa VSS-Etsi! 2/2011 29 Teksti: Heli Herna Kuvat: Majka Borgström, Virve Lipsanen Hälytysryhmän jo perinteiset syyspäivät Hälytysryhmälle on parin viimeisen vuoden aikana muodostunut muutamia mukavia uusia perinteitä: kevätpäivät, elokuinen leiri Bengtsårissa ja syyspäivät. Tarkoituksena on kokoontua viettämään aikaa yhdessä muutenkin kuin säännöllisten treenien ja kokousten tiimoilta. Näiden tapaamisten aikana on treenien lisäksi aikaa keskusteluille, vapaamuotoiselle yhdessäololle ja syömiselle… Sekä viime että tänä vuonna syyspäivien pääkohde oli Pyhtäällä sijaitseva Susannan ihanien isovanhempien maatila. Viime vuonna aloitimme päivät Kuusankosken raunioradalla ja tänä vuonna vuorossa oli Haminan rata. Päivien teemana oli etsintäsuunnitelma, joka sitten olikin esillä joka päivä ja jokaisessa paikassa; raunioilla, teoriatasolla illalla mökin pöydän ääressä sekä rakennus- ja pihapiirietsinnässä. Majoituimme Pyhtäällä mökissä (50 m2, 6 ihmistä ja 7 koiraa), jonne minä, Elina ja Osmo menimme jo perjantaina 30.9. koirinemme muiden eli Sonjan, Irenen ja Virven saapuessa lauantaina 1.10. treenien jälkeen. Lisäksi Susanna osallistui leirille, mutta majoittui vanhempiensa luokse. Ihan kuin mökissä ei olisi ollut tilaa… Mökkinaapureina oli ”kalastajaeemeleitä”, joiden kanssa vuoroilloin lämmitimme saunan. Perjantaina lenkkeilimme, saunoimme ja söimme sekä paransimme tietysti hieman maailmaakin. Koirat laumautuivat hyvin mikä sitten näkyikin lauantai-iltana kun tuli uusia kavereita. Äkkiä kyllä koko porukka silloinkin tottui toisiinsa ja yhteiselo oli varsin sopuisaa. Toki kaikilla oli omana pesänä häkkinsä. Paljon lattiatilaa ei sitten jäänytkään. Lauantaina vierähti mukavasti kauniissa syyskelissä useampi tunti Haminassa ja saimme kaikille koirille kaksi hyvää kierrosta radalla. Paljon toistoja ja täsmäiskuja tarpeen mukaan – ja etsintäsuunnitelma aina ennen radalle menoa. Susannalta jäi tosin yksi suunnitelma tekemättä, kun tuli muuta puuhaa yhden puujalan kanssa ja tärkein unohtui. Väliaikatarjoilut olivat todella hyvät, vaikka kahvitermari unohtuikin kotiin. Illansuussa ajelimme Pyhtäälle mökkeilemään ja matkalla kävimme syömässä kunnon ateriat erään kuuluisan tienvarsiketjun ravintolassa. Hyvää oli ja kaikille maistui. Mitä nyt yhdet röstiperunat taisivat jäädä kaivelemaan… ja välihousut. 30 Illalla lenkitimme koirat, saunoimme, pidimme hälyn kokouksen ja vielä jaksoimme pohtia muutaman tutun kartan ääressä ilmavirtojen, lämpötilojen ja pinnanmuodostuksen vaikutusta etsintäsuunnitelman tekoon. Uni alkoi kyllä vaatia veronsa ja puolen yön aikaan taisi mökki jo hiljetä. Aamulla olimme liiankin tehokkaita – aamulenkkien ja aamupalan jälkeen koko mökki siivottiin tarmolla, joka taitaa löytyä vain pekoporukoista. Taatusti mökki oli paljon siistimpi kuin saapuessamme. Ja kumma kyllä, ruokaakin oli jäänyt yli runsaasti. Niitä sitten jaettiin jokaiselle kotiinkin vietäväksi. Päivä vierähti Ruusa-kanojen parissa rakennus- ja pihapiirietsinnän merkeissä. Välillä saimme toki jälleen nauttia mummin leipomuksista. Vaari kulki reippaana mukanamme ja taisi löytää useammankin maalimiehen. Ida-/Ipa-/ Ipana-serkku puolestaan oli ensimmäistä – vaan ei taatusti viimeistä – kertaa meille aivan mahtavana maalimiehenä. Ipan kanssa sovittiin jo vaikka mitä uusia juttuja! Vaari toivotti meidän tervetulleeksi taas vuoden päästä vaikka taitaisivat huolia meidän jo vähän aiemminkin. Susanna on kertonut kuinka iloisia he ovat meidän käynneistämme ja pelkästään jo siksikin siellä on kiva käydä. Kotimatkalla poikkesimme vielä päiväkahville puimaan päivien antia, joka vaikutti kaikkien mielestä vähintäänkin hyvältä. Ainoa ikävä juttu taisi olla Ledin sairastuminen ripuliin ja siitä johtunut Virven muita aikaisempi kotiinlähtö. Virven kyydissä tullut Sonja majoitettiin Ronin kanssa Irenen kyytiin ja hyvin pärjättiin niinkin. Sopu sijaa antaa ja kaveria ei jätetä. Tänä vuonna leirille ehti vain seitsemän hälyläistä, mutta toivottavasti ensi vuonna meitä on taas suurempi joukko. Jokaiselle löytyy kyllä oma paikka näistäkin hälyn puuhista, joten rohkeasti kaikki mukaan. Kiitos Susanna, Elina, Irene, Osmo, Sonja ja Virve – teidän kanssanne oli kiva viettää kaunista syksyistä viikonloppua! Ja kiitos mummille, vaarille sekä Ida/Ipa/Ipanalle! J.K. Kotimatkalla tulikin sitten hälytys. Tosin varsin nopea sellainen – 7 minuutissa hälytyksestä tuli peruutus. Aika monta puhelua ehdin soittaa ja suurin haaste olikin siinä kun Anu yritti ilmoittaa minulle peruutuksesta. Joku kamerakin taisi välähtää siinä tiimellyksessä… VSS-Etsi! 2/2011 Teksti ja kuvat: Majka Borgström Hälytysryhmän kesäleiri Bengtsårissa Hälytysryhmä kokoontui kesän päätteeksi Bengtsårin leirisaareen elokuun lopussa. Jo perinteeksi muodostunut kesäleiri houkutteli paikalle jälleen runsaasti väkeä. Kävipäs lähellä! Ja sen perässä juoksi vielä toinenkin, pienempi, samanlainen eläin jolla oli täpliä takapuolen päällä. Bambi siis. Bengtsårin leirisaari on oiva paikka - muonitus hoituu saaren puolesta ja lämmin ruoka tarjoillaan kaksi kertaa päivässä suuressa ruokalassa. Majoitus oli tänäkin vuonna suuressa saunatuvassa ja teltoissa. Myös puolijoukkueteltan kokoamista ja siinä yöpymistä sai harjoitella. Silmät suurina ihmettelimme näkemäämme kun hetken päästä toisesta suunnasta alkoi kuulua vielä kovempi rytinä ja ryske. Saari on suuri ja siellä riittää tekemistä. Maastoa riittää useamman koirakon samanaikaiseen partiointiin suurilla alueilla, voi tehdä hakua ja jälkeä ja rakennusetsintääkin. Nurmikentällä harjoittelimme tottista. Osa porukasta saapui torstaina, osa perjantaina. Lautta haki väkeä rannasta sovittuina aikoina. Sauna lämpeni joka ilta ja uimassakin tarkeni vielä käydä! Perjantaina harjoittelimme partiointia. Menimme Lindan kanssa maalimiehiksi Osmolle ja Faustille. Löysimme oikein ison kuusen, jonka alaoksat peittivät meidät hienosti näkyvistä. Asetuimme aloillemme, mukavaan asentooon ja odotimme koiran saapumista. Odotus oli pitkä, mutta noin tunnin kuluttua alkoi tapahtua. Metsässä rytisi! - No NYT sieltä tulee se hirvi! Linda kuiskasi ja käännyimme katsomaan tähän suuntaan. Pöheiköstä paukkasi vielä isompi kauris, peura tai vastaava, pöllähti siihen kuusen viereen ja jäi seisomaan aloilleen. Puhina ja puuskutus vaan kuului kun se veti ilmaa sieraimiinsa. Lindalla oli parempi näköala tähän suuntaan ja minä yritin kurottaa ja katsoa hänen takaansa. Pieni vaatteiden kahina oli liikaa, peura äkkäsi meidät, tuijotti hetken suoraan ja kirmasi sitten pakoon vähintäänkin yhtä kovaa vauhtia kuin oli tullutkin. Varsinaisia luontoelämyksiä! Ilmat suosivat koko leirin ajan. Jopa yöllä kun tuli hälytys (hälytysryhmän kuu- - Tuo on varmasti hirvi, Linda sanoi ja tähyilimme molemmat varovasti äänen suuntaan. Rytinä lähestyi kunnes näin, että suoraan meitä kohti laukkaa suuri kauris! Se tuli suoraan minua kohti, ja silmät suurina tuijotin ja ehdin vain miettiä, tuleeko se todella päälle, kun se juuri kuusen oksien hipaistessa kääntyi oikeaan. Huh! VSS-Etsi! 2/2011 31 Leiritupsukit 2011 kausiharjoitus), alkoi sataa juuri kun ryhmänjohtaja käskytti etsintäpartioita, eli ihan kuin oikeissakin etsinnöissä. Lauantaina harjoittelimme sitten pääasiassa perushakua. Toki kumpanakin päivänä jokainen sai myös tehdä jälkeä ja partiointiharjoituksia toiveittensa mukaisesti. Pöydän ääressä katsottiin yhdessä kartalta alueet, missä mitäkin tapahtuu, jotta kukaan ei hakuilisi toisten jäljen päällä. Ja hyvinhän se sujui. Sunnuntaina kävimme läpi IRO:n hakukoulutuksen antia crossbarkingin muodossa. Sitten alkoi perinteinen leiritupsukki-kilpailu. Leiritupsukkikilpailun järjestää aina edellisen vuoden voittajat, ja kyseessä on leikkimielinen kilpailu jossa on mitä omituisempia tehtäviä. Tänä vuonna oli mm. esineitten noutamista suuresta kasasta erilaista tavaraa, lähetyksiä merkitylle kohteelle yms. Leiritupsukkikisan voittajakolmikko koostui vanhemmista hälytyskoirakonkareista: voiton vei Jippo, toiseksi tuli Jeppe ja kolmanneksi Roni hienoilla suorituksillaan! Ainoa ikävä puoli leirisaaressa on punkit, joita meillä tuli ennaltaehkäisystä huolimatta salamatkustajina kotiin asti useampi kymmenen. Lämpimät kiitokset kaikille jälleen kerran hauskasta leiriviikonlopusta! Sunnuntaina kotiin lähti tyytyväinen ja iloinen porukka. 32 VSS-Etsi! 2/2011 PELASTUSKOIRIEN SM-JOUKKUEKATSELMUS 2011 Teksti: Nina Hanikka Kuvat: Majka Borgström, Eeva Oinonen, Suvi Tölkkö Tänä vuonna pelastuskoirien joukkuekatselmus oli erilainen, stadilainen järjestäjänä Helsingin Väestönsuojeluyhdistys / Helsingin Etsintä- ja Pelastuskoirat (HVSSY/Hepeko). Koska tänä vuonna poikkeuksellisesti myös järjestävän yhdistyksen joukkue osallistui, kaikki ennakkovalmistelut olivat todella tarkasti rajatun porukan visusti salaamia. Perjantai-iltana ensimmäisiä rasteja suoritettaessa suurin osa toteutukseen osallistuvista tiesi vain seuraavan päivän kokoontumispaikan ja kellonajan. Ilmoittautuneita joukkueita oli 7, joista 6 oli alueellisia pelastuskoirajoukkoja ja Puolustusvoimilta osallistui Kajaanin Sotakoiraosasto. Joukkueeseen kuuluu ryhmänjohtaja, joka vastaanottaa tehtävän, selostaa annetun tehtävän joukkueelleen ja kertoo miten tehtävä suoritetaan. Ryhmänjohtajan lisäksi joukueeseen kuuluu 2-3 koirakkoa. Joukkuekatselmuksessa tehdään totuudenmukaisia etsintätehtäviä, joita pelastuskoira mahdollisesti joutuu tekemään. Tavallisesti etsintäkoirat partioivat, eli etsivät maastoista kadonneita ja kaivattuja henkilöitä, mutta katselmusviikonloppuna päästettiin katastrofit ja poikkeustilanteet mielikuvituksellisesti valloilleen. Katselmuksessa ei ole sääntöjä, vaan kukin järjestävä seura tekee paikallisiin oloihin sovellettuja tehtäviä. Tehtävät ovat joka vuosi erilaisia. Yksi joukkue kerrallaan suorittaa tehtävärastin, tosin samaan aikaan tehdään useita rasteja. Rastien tehtävänannossa ryhmänjohtajalle kerrotaan tarina, josta selviää mitä on tapahtunut ja mitä koirakoiden oletetaan tekevän, sekä muut mahdolliset rajaukset ja suoritusaika. Koska osallistujina on monta joukkuetta ja koirakkoa, tehtävissä on useimmiten enemmän kadonneita kuin etsinnöissä. Tavallinen etsintä saaattaa kestää päiväkausia, mutta katselmuksessa tehtävien suoritusaika on hyvin rajoitettu. VSS-Etsi! 2/2011 Tehtävärasteilla joukkueelle annetaan pisteitä järjestäjän ennalta määräämien kriteerien mukaisesti. Useimmat rastit on suunniteltu niin vaikeiksi, ettei maksimipistemäärän saavuttaminen ole mahdollista. Lisäksi voidaan myös määritellä toimintoja, joista vähennetään pisteitä. Katselmuksen ylituomari Juha Kuronen ohjeisti muut tuomarit perjantai-iltana sanoen, että täällä sääntökirjan voi heittää nuotioon. Muut tuomarit olivat Harri Huomo, Mirja Konnu, Heikki Laurila, Maikku Mönkkönen, Sirpa Pellikka, Jouko Peuhkuri ja Reijo Rekorius. Tehtävärasteilla oli tuomareita kahdesta kolmeen arvioimassa joukkueen suoritusta. Lisäksi erityisesti ryhmänjohtajien toimintaa arvioi Keijo Rautanen. Sotakoiraosasto oli kutsuttu katselmukseen ja osallistui määrättynä tällaiseen erikoiseen kivaan. Osasto muodostuu varusmiehistä, jotka ovat valittu halukkaiden joukosta haastattelun perusteella. Varusmiehet suorittavat palvelusta 9 kuukautta. Tänä aikana he muun varusmiespalveluksen lisäksi kouluttavat ja käyttävät puolustusvoimien koiria. Paikalla oli 11 Kajaanin Sotakoiraosaston 4kk palvelleita varusmiestä, joista ryhmänjohtaja ja 3 koirakkoa osallistui katselmukseen. Koulutettu sotakoira ei ilmaise haukkumalla tai rullalla, vaan katseellaan ja kuonollaan missä päin se havaitsee ihmisen. Varsinaista hakua ei kouluteta. Koirat osaavat jäljestää. Koira ei missään nimessä saa ottaa esineitä, mahdollisia miinoja, suuhunsa, vaan se on koulutettu ilmaisemaan esineet menemällä maahan. Katselmukseen osallistuville koirille oli koulutettu ennen osallistumista viikon verran hakua, maalimiehinä virka-asuiset varusmiehet. Ryhmänjohtaja Mira Salminen ohjasi joukkojaan ja toimi esimerkillisesti ja voitti parhaan ryhmänjohtajan palkinnon. Sotakoiraosaston kuri, yhteishenki ja radioliikennöinti oli loistavaa, mikä tuskin on kenellekään yllätys. Puolustusvoimien koirat ottivat tyynen 33 rauhallisesti ja kanssakilpailijoissaan ihailua herättäen joukkoliikenteen ja suuren kaupungin vilinän. Perjantai-iltana, heti avajaisten jälkeen rastit alkoivat. Perjantaina joukkueet suorittivat 5 rastia, joista kolme yhtäaikaisesti. Varikko rasti oli Staran aidatulla varikkoalueella. Kadonneet olivat autohurjastelussa tapahtuneen kolarin seurauksena viranomaisia paenneita nuoria, jotka olivat mahdollisesti loukkaantuneet. Rakennuksiin ei saanut mennä sisälle, mikäli koira reagoi rakennusten sisältä tuleviin hajuihin tuli tästä ilmoittaa. Suoritusaikaa oli 5 minuuttia etsintäsuunnitelman tekemiseen ja 10 etsintään. Kadonneista toisen löysi useampi joukkue, mutta kukaan joukkueista ei löytänyt alueella traktorin kauhaan piiloutunutta. Rastivastaavat ja tuomarit huomasivat joidenkin koirien reagoivan, mutta osallistujat eivät. Myöhemmin viikonlopun aikana odotusvuorossa oleva työntekijä soitti oikean hätäpuhelun nähtyään katselmukseen kuulumattoman kaahailijan aiheuttaman yliajon ja pakenemisen. Voimala rastin tapahtumapaikka oli voimalaitoksen halli, jossa oli tapahtunut räjähdys. Kadonneiden määrää tai elossaoloa ei tiedetty varmuudella. Rakennuksessa oli useita tosivaarapaikkoja, jonne ei saanut mennä ja todellinen putoamisvaara. Itse kattilahalli oli haastava, sillä lattiat koostuivat kaikissa paitsi alimmassa kerroksessa teräsritilöistä, joista näki läpi alaspäin monta kerrosta. Kerroksia oli kaikkiaan noin neljä, portaat olivat myös ritilää ja jotkut olivat oikein jyrkkiä. Maalimiehiä oli 3 plus yksi nukke. Yksi maalimies oli ylimmällä tasolla maastoverkon alla laatikon takana piilossa, toinen maalimies oli keskitasolla makaamassa tasolla tajuttomana. Tajuttoman maalimiehen lähettyvillä oli radio, josta kuului avunhuutoja. Joukkue pystyi ottamaan radion matkaansa ja kysyä radioon avunhuutoja lähettäneeltä maalimieheltä hänen sijaintiaan. Kolmas maalimies oli radion päässä alimman kerroksen nurkassa sijainneen oven takana vielä yhtä kerrosta alempana, pilkkopimeässä nuohousvesihuoneessa. Tänne joukkue löysi vain ja ainoastaan kyselemällä radiosta ohjeita. Aikaa oli 10 minuuttia, joka alkoi heti alueelle saavuttaessa. Puhelinyhteys sotki tai innosti muutamaa ryhmänjohtajaa, niin että he keskittyivät vain tämän yhden löytämiseen, jotkut jopa innostuivat itse etsimään niin paljon, etteivät tienneet 34 Museon ovet eivät auenneet kaikille, mutta kekseliäät kilpailijat ottivat kuvatodisteita käynnistään. missä heidän koiraryhmänsä olivat. Todella moni koira sai alustavarmuudesta arvosanan puutteellinen tai riittämätön. Yksi koira meni niin lukkoon, ettei voinut siirtyä ritiläalustalta pois alueelta, vaan se piti tuoda pois tavallisen rappukäytävän kautta. Samassa paikassa oli myös EA, eli ensiapurasti, joka toteutettiin yhdessä Suomen Punaisen Ristin, eli SPR:n kanssa. Uhri oli kiivennyt ja pudonnut portaita huonon tajunnantason ja käteensä avomurtuman aiheuttaen, sekä vaipui lopuksi elottomaksi, jolloin joukkueiden elvytystaitoa mitattiin. Tässä rastissa oli myös oikean hälytyskeskuksen HÄKEn työntekijä, vastaamassa joukkueen mahdolliseen hätäpuheluun. Rastiin oli aikaa 15 minuutti. Yksi koira aiheutti joukkueelleen pistevähennyksiä häiritsemällä. Ensimmäinen joukkue koki hämmennyksen, kun loukkaantunutta näyttelevä työntekijä sai oikean paniikkikohtauksen, ja näin ollen heidän loukkaantuneensa vaihdettiin toiseen. Paras ryhmänjohtaja organisoi koko ryhmänsä osallistumaan elvytykseen kiertävässä järjestyksessä. Näiden rastien jälkeen joukkueet ajoivat omilla autoillaan majoittumispaikkaan, josta he lähtivät klo 1.30 yöllä Helsingin Seudun liikenteen avustamana linja-autolla koirineen kohti keskustaa. Samaan bussiin tuli sattumalta myös suunnattoman suurta selloa kantava nainen, ja ikävästi oli bussiin myös keritty oksentamaan. Linja-autossa oli tunnelmaa, erityisesti kun tietyö aiheutti seisahduksen, jolloin ilmastointi ei toiminut, matkustajamäärä höyrystytti ikkunat ja humalainen paikallisasukas rähisi kuljettajalle. Yösuunnistuksessa joukkueille oli annettu normaalin Helsingissä tapahtuvan etsinnän varusteet, eli valokopio Helsingin puhelinluettelon kartasta ja gps. Tehtävänä oli kiertää vaihtelevassa muodossa annettuissa koordinaatiopisteissä. VSS-Etsi! 2/2011 kouluttavat tappajakoiria. Muita julkisia palveluja kokeileva osallistuja laittoi rahan bajamajaan, kuuli musiikkia ja avasi oven asioidakseen. Häntä vastaan tuijotti kolme sekavaa ties minkä aineiden käyttäjää syvästi hämmästyneinä häiriöstä. Pääosin Helsinkiläiset kuitenkin antoivat avuliaan ja ystävällisen vaikutelman. Julkisilla kulkuneivoilla kulkeminen oli osa kilpailua. Näin joukkueet suunnistivat Helsingin merkkipaikoille kuten eduskuntatalolle, oopperaan, tuomiokirkon portaille, Sibeliusmonumentille ja eri puolille keskustaa tehtävänään vastata kysymyksiin, joihin voi tietää vastauksen vain ko. pisteessä seisomalla. Eräs tehtävä oli kerätä hysteerisen englanninkielisen laukusta levinneet tavarat Tuomiokirkon portailta 7 minuutin aikana. Portaille oli laitettu myös muita esineitä, joiden noutamisesta meni pisteitä. Lisäksi tehtäviin kuului vierailu Helsingin Väestönsuojelumuseossa. Moni koira matkusti yöllä ensimmäistä kertaa bussissa tai ratikassa. Pääkaupunkimme tarjosi myös eksoottisia kokemuksia joukkoliikenteessä. Koirat nähtyään afrikkalaisseurue innostui neuvomaan pelastuskoiran ohjaajalle kuinka he Lyhyeksi jääneen yöunen jälkeen joukkueet matkustivat lauantaina edelleen julkisilla kulkuneuvoilla kohti Alppipuistoa ja Lapinlahden sairaalaa. Kanssamatkustajat huomasivat koiraporukat, ja olivat kiinostuneita, ystävällisiä ja avuliaita, kuten myös kuskit. Hauskoja kuulutuksiakin aiheutettiin, kuten ”Tämä raitiovaunu menee Manskulle. Ruoholahteen menijät, siirtykää kadun yli. Täällä on värikkäästi pukeutunutta PEKO-porukkaa, seuratkaa heitä, he johdattavat teidät perille”. Eräs nainen, jolta oli neuvoa kysytty huusi bussissa oikean pysäkin kohdalla kovaan ääneen: ”NYT ULOS!, tämä on teidän pysäkki!” Erään ryhmän kypärä unohtui linjaautoon. Ystävällisesti HSL etsi autoistaan kypärän ja toimitti sen Linnanmäen läheiselle pysäkille menevään bussiin. Alppipuistossa oli yleisörastit. Tottelevaisuus, josta arvosteleva tuomari kommentoi, ettei liikkeitä välttämättä ollut ennen tehty, mutta koirien tottelevaisuustaso oli erittäin hyvä. Ennen näkemätön oli myös yleisöä viihdyttänyt esineruutu, jossa alue oli n. 4*4 metriä. Koira lähetettiin alueelle n. 10 metrin päästä ja pisteitä tuli, jos koira toi punaisia tai oransseja esineitä, muista tuli pistevähennyksiä. Joukkueen koirat suorittivat noutoja peräkkäin, kukin nouti esineen ja vuoro siirtyi seuraavalle. Oikeat esineet olivat tomaatteja, porkkanoita, ämpäri, yms punaisia ja oransseja esineitä. Aikaa oli 10 minuuttia, tai kunnes kaikki oikeat esineet oli noudettu. Tämä tehtävä oli osittain hämäystä, sillä varsinaisesti tarkkailtiin koiranohjaajaa. Koiranohjaajan käytös, kuinka hän ohjaa ja kannustaa koiraa, tai painostaa vaatiessaan koiralta jotain, mitä tämä ei osaa arvosteltiin. Turun joukkue odottelee vuoroaan Linnanmäen läheisyydessä. VSS-Etsi! 2/2011 35 Muutama ryhmä luotti koiriinsa ja ilmoitti asunnon tyhjäksi, niin kuin se olikin. Sairaalan 2.kerroksen tehtävässä joukkueelle annettiin aikaa 10 minuuttia etsintään. Tässä molemmat maalimiehet olivat helposti ohjaajankin löydettävissä. Suurimmaksi osaksi näin kävikin. Kadonneen etsintä on kokonaisvaltaista ja on ihan sama kuka tekee löydön. Toinen löytyneistä oli asunnon parvekkeella. Tämä maalimies näkyi jo alueelle saavuttaessa. Myös sairaalaa ympäröivä piha-alue oli merkityiltä osin tutkittava määrättyyn kulkusuuntaan edeten. Joukkue ei saanut kääntyä takaisinpäin kulkusuunnan valittuaan. Alue rajoittui toiselta sivulta mereen. Alueella liikkui muita ulkoilijoita ja näkyi hääparikin, joilta olisi voinut kysyä onko täällä muita hulluja. Aikaa etsintäsuunnitelman tekemiseen ja esittämiseen oli 5 minuuttia ja etsintään 10 minuuttia. Koiria oli käytettävä vähintään kahta. Toinen kadonneista oli ohjaajienkin löydettävissä niemennokassa, jotkut ryhmät eivät ottaneet kadonnutta mukaansa, ja toinen oli tuttu maalimies parvekkeella, joka hieman kompamaisesti jäi kaikilta huomiotta, vaikka koirat siihen reagoivatkin. Taajamaetsinnässä olisi hyvä, vaikka koira onkin kytkettynä antaa sille etsintätilaa mahdollisimman pitkän liinan verran. Etsinnät suoritettiin perusteellisesti. Myös välikatot tarkistettiin maalimiesten varalta. Oikeat poliisit johtivat ja antoivat tehtävän Alppipuiston taajamaetsinnässä. Alueen kadonnut oli ruotsinkielinen tyttö, joka oli erittäin arka, pakoileva ja pelkää koiria, joten koirat oli pidettävä kytkettynä. Alueella oli myös muita, tavallisia tehtäväänkuulumattomia kävelijöitä, joten etsintä oli suorittettava mahdollisimman huomaamattomasti muutenkin. Puiston keskialueella olevan nurmikentän toimintaa ei saanut häiritä. Etsintäalue oli todella laaja. Aikaa oli 5 minuuttia tehdä etsintäsuunnitelma ja 15 minuuttia aikaa etsiä. Etsintään oli käytettävä vähintään kahta koiraa. Seitsemästä joukkueesta viisi löysi kadonneen. Maininta pakoileva sai joidenkin koiranohjaajien katsomaan kaukaisuuteen ennemmin kuin koiraansa, ja näin he menettivät arvokkaan ensireaktion. Kolmella koiralla oli erinomaisen määrätietoiset ilmaisut, he vetivät ehkäpä muuten ohikulkevan ohjaajan suoraan ilmavainuisesti piilolle. Lapinlahden vanhan mielisairaalan alueelta koiraryhmien tuli etsiä nykyisestä hoitopaikastaan karanneita potilaita, joista osa oli lääkityksen loputtua jo mahdollisesti itsetuhoisia. Näiden etsiminen oli 5 rastin aiheena. Joukkueen tehtävä oli tutkia sairaalan yläkerrasta yhtä aikaa kahta koiraa käyttäen kaksi käytävää huoneineen. Ohjaajan oli pysyteltävä käytävän suulla, jos koira ilmaisi, niin tuomari kävi tarkistamassa tilanteen. Aikaa oli 5 minuuttia. Toinen käytävistä oli niin pitkä, että vain kaksi koiraa meni riittävän pitkälle ja ilmaisi. Toinen lähetystehtävä oli sairaalan kellarin portailta koiran lähettäminen etsimään. Seuraavaan tehtävään ryhmä sai pohjapiirroksen 10 minuutissa tutkittavasta asunnosta. Huolellisimmat joukkueet tarkastivat asunnon välikattoa myöten tikkaiden avulla. 36 Sunnuntaiksi ryhmät ajoivat omilla autoillaan Espoon Oittaan leirintäalueen parkkipaikalle. Sieltä oli järjestetty Lauttasaaren VPK:lta lainatulta joukkojen kuljetusautolla kyyti raunioradalle. Espoon rauniorasti oli oli hyvä esimerkki pääkaupunkiseudun eri liittojen alaisten peko-ryhmien hyvistä väleistä, sillä rauniorata, ratamestari ja osa maalimiehistä oli pelastuskoiraliiton puolelta Espoon pelastuskoirista. Matkalla radiouutisista kuului, kuinka tiheästi asuttu omakotialue oli rajähtänyt raunioiksi, ja koiria tarvittiin apuun. Osa alueesta oli edelleen erittäin vaarallista sekä sortumavaaran että mahdollisesti räjähtämättä olevien pommintekeleiden johdosta eikä sinne voinut päästää vielä edes pelastushenkilöstöä. Näin ollen ihmisten tuli pysyä poluilla, joita kiertää alueella. Tehtävänä oli tutkia raunioradan alue, piirtää alueesta kartta sekä merkitä siihen ne alueet, joissa oli eläviä ihmisiä. Ovia, luukkuja tms. ei saanut avata. Joukkueilla oli aikaa 10 minuuttia etsintäsuunnitelman tekoon, etsintään ja kartan piirtämiseen. Kaikkien koirien oli työskenneltävä samanaikaisesti. Alueella oli kahdeksan maalimiestä. Raunioradalla lisäväriä toi kaiuttimista kuuluva häly, mm. käkikellon kukunta ja räjähdysäänet. Taisipa Tarzankin huudella. Piilossa olevien maalimiesten korvien säästämiseksi korvatulpat olisivat olleet kova sana. Rastin erikoisuutena oli kesken suoritusajan paikalle ilmestyvä verinen, hoiperteleva mies. Mies puhui sekavia ja lopuksi tuupertui maahan. Joukkueella oli mahdollisuus keksiessään kutsua muuta raivaushenkilöstöä huolehtimaan miehestä. Jotkut joukkueet koittivat haastatella sekavaa miestä. Mies itse häkeltyi silminnähden, kun hänen ilmestyessään Kajaanin Sotakoiraosaston suoritusvuorolla ryhmänjohtaja, joka huomasi miehen, koppasi hänet muitta mutkitta syliinsä, kellisti maahan, avasi paidan napit ja kokeili kuinka vahvasti sydän lyö. Raunioalueella testattiin myös koirien ketteryyttä muutamalla tehtävällä. Tuomari toivoi koirilta vielä parempaa ohjattavuutta. Oittaalla oli myös metsähaku rasti. Alueena oli pieni metsäkaistale, josta tehtävän mukaan piti kaikilla koirilla etsiä kahta kadonnutta dementikkoa 15 minuutin ajan. Alue oli niin pieni, VSS-Etsi! 2/2011 että useammalle koiralle tuli hieman ahdasta. Vain toinen kadonneista löytyi, joten tässä katsottiin uskooko ryhmänjohtaja koiriinsa ja myöntää alueen olevan tyhjä. Oittaalla ryhmät lepäsivät suoritusvuorojen välissä ulkoilmassa koirien kanssa makoillen. Oli aurinkoinen syyspäivä ja samanhenkistä porukkaa leppoisissa tunnelmissa. Tehtävien jälkeen ryhmät siirtyivät Herttoniemen raunioradalle katselmuksen päätökseen ja palkintojen jakoon. PARAS RYHMÄNJOHTAJA Rajavartiolaitoksen Keijo Rautanen, joka on ollut mukana monessa aikaisemmassa joukkuekatselmuksessa, ja jo vuosia kouluttanut pelastuskoirakoita ja ryhmänjohtajia erityisesti ryhmänjohtajapäivillä, valitsi parhaan ryhmänjohtajan. Hän tarkkaili ryhmänjohtajien toimintaa erityisesti perjantain voimala, lauantain Alppipuisto ja sunnuntain Oittaan raunio rasteilla. Hän tarkkaili erityisesti osaako RJ käyttää ryhmää ja millainen vuorovaikutus on ryhmällä. Hän arvioi ryhmänjohtajien teknistä ja taktista taitavuutta, sekä paineensietoa. Paineensieto paljastui tiukkojen aikarajojen ja muun härdelin keskellä työskennellessä. Tilanteet rasteilla muodostuivat osittain mahdottomiksi tehtävän kiireellisyyden ja häiriöiden takia. Ryhmänjohtajien arviot näiden tilanteiden ratkomisessa olivat tyydyttävän ja erinomaisen välillä. Monesti oikeissa tehtävissä menee nyt koko tehtävään käytettävissä oleva aika miettiessä kuinka tehtävä ratkotaan. Ryhmänjohtajat eivät äyskineet ryhmälleen, vaikka välillä olisi ollut aihettakin. Kokemattomat ryhmänjohtajat uskalsivat käyttää ryhmän asiantuntemusta ja kysyä ryhmäläisiltä. Osalla ryhmänjohtajista olisi kehitettävää tehtävien annon selkeydessä. Osa ryhmänjohtajista teki itse liikaa ja unohti Salatuomari Keijo Rautanen naamioitui pe-iltana PON-ihmiseksi. johtaa ryhmää ja huolehtia tiedonvälityksestä ja seurata missä ryhmän koirakot ovat. Ryhmänjohtajapäivillä myöhemmin tänä vuonna käsitellään näitä asioita tarkemmin. Hyvin toimiva ryhmänjohtaja on itsevarma ja tämä itsevarmuus välittyy ryhmäläisiin. Ryhmä saa selkeät käskyt, joiden perillemeno varmistetaan. Ryhmänjohtaja huolehtii yhtenäisestä ja ammattimaisesta käyttäytymisestä tehtävään ilmottauduttaessa, tehtävän vastaanotossa ja tekee tarkennus kysymykset. Tässä pääosa ryhmänjohtajista sai arvosanan erittäin hyvä tai erinomainen. Kahdella koiranohjaajalla oli erittäin hyvät koirat, mutta selvästi hermoilua, joka vei tehoja koirilta. Kesken rauniotyöskentelyn jostakin ilmestyi paikalle verinen ja sekava mies. VSS-Etsi! 2/2011 37 Salon joukkue koirakerho Tassut saapuu sairaalalle. Parhaan ryhmänjohtajan valinta oli vaikeaa. PEKO -joukkueiden ryhmänjohtajista kolme oli niin hyviä, ja pitkään samalla viivalla, ettei hän kyennyt valitsemaan heidän välillä. Joten tuomari ratkaisi asian valitsemalla parhaaksi joukkueenjohtajaksi sotakoiraosaston kersantti Mira Salmisen. Hän raamitti kullekin koirakolle selkeät alueet. Hän joutui ohjaamaan kokematonta ryhmäänsä enemmän kuin muut, mutta antoi selkeät käskyt, jakoi välikäskyt tarpeen mukaan ja uskalsi puuttua ryhmän toimintaan tilanteen niin vaatiessa. VOITTAJAJOUKKUE Voittajajoukkue oli Salosta Koirakerho Tassut. Ryhmänjohtaja oli Hannu Saarni ja koirakoita oli kaksi Nina Pulli ja Laku sekä Saana Kokko-Virtanen ja Nuka. Sekä Laku että Nuka ovat ohjaajiensa ensimmäinen harrastuskoira, molemmilla on aikaisemmin ollut kotikoiria. Ryhmänjohtaja Hannu Saarni on ollut toiminnassa mukana jo 15 vuotta. Hän oli tehtävissä erittäin selkeä, rauhallinen ja luotti omiinsa. Salon pelastuskoiraryhmään kuuluu n. kymmenisen henkeä, jotka ovat harjoitelleet jo kauan säännöllisesti yhdessä. Voiton salaisuudeksi joukkue nimesikin kokeneet koirat, jotka eivät olleet huippuja missään ja hyvin toisensa tuntevan yhteen hitsautuneen ryhmän, jonka ei tarvitse neuvotella pitkään tehtävän saatuaan. Saanan kaveri vei hänet ensimmäistä kertaa raunioille ja niin pelastuskoiratoiminta imaisi Saanan mukaansa. Nuka on peruspositiivinen kultainen noutaja, joka on x-rekisterissä. Nukaa on helppo motivoida ruoalla, koska se on noutajille tyypilliseen tapaan erittäin ahne. Nukalla on kova halu löytää kadonneet. Ohjaajan hermoilu ja jännittyneisyys heijastuu helposti koiraan, mutta onneksi se toipuu nopeasti. Osa Salon joukkueen jäsenistä on aiempina vuosina ollut mukana joukkuekatselmuksissa Salon ja Turun yhdistetyssä joukkueessa, mutta tänä vuonna oli ensimmäistä kertaa Salon joukkue mukana. Joukkuekatselmus sujui erittäin hyvin, järjestelyt ja tehtävät olivat paikkakunnan näköisiä, eikä tylsää hetkeä ollut. Joukkoliikennekokemus oli makea piste iii:n päälle. Ohikulkijat neuvoivat ja auttoivat ja olivat kiinnostuneita koiraryhmästä. Joka rastilta oppi jotain. Syy osallistua joukkuekatselmukseen on hyvässä hengessä tuttujen tapaaminen ja katsominen mihin oman ryhmän taso riittää valtakunnallisesti. Varsinaisesti joukkuekatselmuksessa ei voi kilpailla, vaan riittää kun tekee parhaansa. Nina halusi harrastaa koiran kanssa ja aloitettuaan harrastamisen päätyi pelastuskoiratoimintaan, koska tällöin voi olla oikeasti hyödyksi. Pentuna Laku oli haastava motivoitava, mutta Nina haki aktiivisesti neuvoja ja kun hän löysi oikeat tavat motivoida koiraa alkoi yhteistyökin sujumaan. Lakun moottori käynnistyy lelupalkasta. Laku on toimintakykyinen, yhteistyöhaluinen ja hyvähermoinen, bordercollie, jolla on paljon tuloksia mm. pelastuskoirien joukkuemaailmanmestaruus. 38 VSS-Etsi! 2/2011 Hepekon hälytysryhmän johtaja Heli Herna Joukkuekatselmuksesta 2011 tekijän silmin Joukkuekatselmuksen järjestämisestä HEPeKon toimesta on puhuttu useaan otteeseen ainakin muutamien viimeisten vuosien aikana ja noissa puheissa on ollut mukana monia ideoijia. Kun sitten päätettiin lähettää hakemus liittoon, oli eräänä ehtona se, että HEPeKo saisi itsekin joukkueen kokeeseen. Näin siksi, että viimeisten vuosien aikana on käynyt niinkin, että puolet osallistuvista joukkueista on ollut HEPeKosta ja pelättiin, ettei tapahtumaa muuten saada edes järjestettyä. Tämä sitten aiheutti sen, että järjestelyt tehtävärastien osalta oli pakko pitää vain muutaman ihmisen tiedossa ja vastuulla, jotta pienintäkään vihiä mistään ei leviäisi edes vahingossa osallistuvan joukkueen jäsenille. Aivan ensimmäiseksi hälytysryhmän kokouksessa sovittiinkin osallistujat ja sen jälkeen heidän suuntaansa laskeutui täysi hiljaisuus. Eivät he kyllä edes olleet meidän touhuistamme kiinnostuneita, rehtejä ja reiluja kun ovat. Lähtökohtana oli se, että tehtävärasteja on suunnittelemassa sellaiset hälyläiset, jotka itse ovat osallistuneet ainakin yhteen joukkuekatselmukseen. Kyseessähän ei ole tavallinen koe vaan aika erilainen tapahtuma, jossa testataan sekä koiran, ohjaajan, ryhmänjohtajan että koko ryhmän osaamista, kestävyyttä ja kekseliäisyyttäkin. Majka, Satu ja minä muodostimme sen pienen ydinjoukon, joka ideoi tehtävärastit, järjesti tapahtumapaikat, laati tehtäväkuvaukset ja pisteytykset, piti yhteyttä liittoon, huolehti pääasiallisesti sponsoreiden hankkimisesta ja ties mitä muuta. Tunnemme toisemme hyvin ja meille muodostui luontevasti erilaiset roolit ja tehtäväalueet. Vastuita ja tehtäviä kyettiin tarpeen mukaan myös joustavasti siirtämään meidän välillämme. Saimme tietysti mahdollisuuden – ja velvollisuuden – testata rastit omilla koirillamme kevään ja kesän aikana. Monenlaisia treenejä siis järjestimme ja useamman oven meille aukaisi Uolan Timo, joka kaapattiin hämäläisten porukoista mukaan. Hänkään ei saanut tietää kuin aivan välttämättömän siitä mitä tuleman piti ja se varmasti hankaloitti hänenkin työtään jossain määrin. Jukka otti vastuulleen kokeen kortillisena toimimisen, toimistohenkilöstön tehtävät ja ruokahuollon, majoituksen yms. asiat. Tapahtuman aikana Jukan rinnalle vastuutehtäviin tuli muitakin, pääosin johtokunnan jäseniä. Yksi suurista urakoista oli myös hepekolaisten työntekijöiden rekrytointi ja heidän sijoittamisensa tehtävärasteille. Siihen työhön saimme värvättyä hälytysryhmän jäseniä sekä heti keväällä että aivan tapahtuman edelläkin, kun viimeistely ja muuttuneiden toiveiden toteuttaminen oli ajankohtaista. Kovin harva hälyn porukasta jäikin tyystin järjestelyjen ulVSS-Etsi! 2/2011 kopuolelle, mikä oli hälyn johtajan ominaisuudessa hienoa havaita. Yhdessä tehtiin ja kaveria ei jätetty. Hiukan kyllä kävi avustajiamme sääliksi, sillä he eivät todellakaan tienneet minkälaisiin hommiin väkeä värväsivät, heille kun ei kerrottu kuin suurin piirtein rastien määrät ja summittaisia arvioita kellonajoista. Muutama päivä ennen h-hetkeä oli maalimiesinfo, jossa kerrottiin laajalle hepekolaisjoukolle vähän, mutta hyvin vähän siitä mitä tuleman piti. Siinä vaiheessa myös Majkan, Sadun ja minun rinnalle otettiin muutamia muita rastivastaavia, jotka ottivat lennosta vastuulleen joko oman rastin tai meidän avustamisemme rasteilla. Ja edelleen tietäen varsin vähän mistään. Ei voi kuin hattua nostaa heille. Muutamat meistä työllistivät myös perheenjäsenensä kiitettävällä tavalla. Jokainen urakkaan missä roolissa tahansa osallistunut hepekolainen on ansainnut valtavan suuren kiitoksen. Moni olisi ollut valmis tekemään enemmänkin sekä etukäteen että tapahtuman aikana. Oli hienoa nähdä se, että kaikki olivat täydestä sydämestään mukana tässä HEPeKon vuoden suurimmassa koitoksessa. Apujoukkoja tarjoutui myös mm. Espoosta jatkaen sitä hyvää yhteistyötä mikä meillä on naapuriliiton väen kanssa. On hienoa havaita, että sekä etsinnöissä että näissä muissa kuvioissa voimme luottaa kavereiden apuun. Itse joukkuekatselmus meni jossain määrin meiltä kolmelta kuin unessa ja usvassa. Paljon emme ehtineet nukkumaan ihan yhtä vähän kuin osallistujat - ja siirryimme rastilta toiselle sekä tehtävästä toiseen ratkoen pienempiä ja suurempia haasteita. Mutta väsymyksestä huolimatta oli koko ajan ”voittajafiilis” – HEPeKo teki sen, mistä oli pitkään haaveiltu ja järjesti stadilaiset kisat. Paras palkinto oli kuulla moneltakin osallistujilta, että tämän joukkuekatselmuksen aikana on ollut todella hauskaa vaikka haasteellistakin. Paljon saamme kiittää myös sponsoreita ja muita avustajiamme, heidän apunsa on ollut korvaamaton. Myös yhteistyö viranomaisten kanssa oli sujuvaa ja toi oman lisänsä tapahtumaan. Palautetta on kerätty sekä osallistujilta että hepekolaisilta tekijöiltä ja ne on luettu tarkkaan läpi ja otettu opiksikin. Monta asiaa olisi voitu tehdä toisin, paremminkin, mutta palautteista päätellen homma meni kuitenkin kohtalaisen mukavasti. Majkan ja Sadun kanssa olemme pitäneet jälkipuinti-istunnonkin ja sen jälkeen toivottavasti kaikki nähneet jo muitakin unia kuin joukkuekatselmukseen liittyviä. Kaunis kiitos teille kaikille vielä kerran! Järjestelytoimikunnan puolesta Heli 39 Pelastuskoirien SM-joukkuekatselmus 2011 tulokset: MAX pisteet LOPPUPISTEET 2950 Tassut PoPeKo 2076 HEPeKo 1914,8 1778,5 Porvoon palveluskoirat KesPek 1732,5 1690,5 SKOS 111 1572,5 Turun palveluskoiraharrastajat 1416,5 Perjantai Varikko 250 155,5 42 142,3 0 70,5 113 150,5 Voimala 300 251,5 221,3 229 214,5 160,5 236,3 142,5 Ensiapu 200 128,5 103 156,7 133,5 156,5 140 116 Suunnistus 200 85 90 95 100 50 80 50 Esine-etsintä 100 70 65 50 50 40 0 50 Puistoetsintä 300 249,5 235,6 127,3 252,5 229 211,3 126,3 Tottelevaisuus 200 126,5 112 109,5 138,5 159,5 99 116 Sairaala, piha 250 119 151 147,3 98 130,5 104,7 163 Sairaala, asunto 40 40 40 40 27,5 16,5 30 30 Sairaala, kellari 100 95 77,5 65 87 32,5 35 17,7 Sairaala, 2krs 160 141 150 140 141 111,5 64 92,5 Sairaala, 3krs 100 95 65 57,5 60 95 17 24 Lauantai Sunnuntai Rauniot 300 199 211,5 134,3 180,5 138,5 127,7 66,7 Haku 250 226 192,3 190 169,5 190 207 202,3 Ketteryys 200 94,5 162,5 84,5 80 110 57,5 69 Paras RJ bonus SIJA 40 50 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. VSS-Etsi! 2/2011 Lämpimät kiitokset sponsoreille ja yhteistyökumppaneille: VSS-Etsi! 2/2011 41 Kainuun prikaatin sotakoiraosasto Kainuun Prikaatin sotakoiraosasto toimii Kajaanissa, Kainuun jääkäripataljoonan tiedustelukomppanian yhteydessä. Prikaatilla on oma koiratarha, jossa on tällä hetkellä kahdeksan saksanpaimenkoiraa varusmiesten käytössä. Tarharakennus on valmistunut vuonna 1962. Varusmiehet osastoon valitaan halukkaista alokkaista haastattelujen perusteella. Palveluskelpoisuusluokan on oltava A sekä fyysisen kunnon hyvällä perustasolla. Myöhemmin varusmiehet jaetaan kolmeen partioon, jokaisessa partiossa on kaksi koiranohjaajaa koirineen sekä partionjohtaja. Saapumiserästään valitaan lisäksi kaksi eläinhuoltomiestä jotka palvelevat 180 vrk koiranohjaajien palvelusajan ollessa 270 vrk. Vuoden 2011 toisen saapumiserän astuessa palvelukseen halukkaita sotakoiranohjaajaksi oli n. 80, joten karsintaa tapahtuu runsaasti. Koiratarhan varusmieskoirat osaavat perustottelevaisuuden lisäksi jäljestää, ilmaista esineet sekä niin ikään ilmaista ihmiset maastosta. Kuulovartiokin kuuluu partiokoiran taitoihin sekä hieman vähäisempänä suojelu. Tammikuun saapumiserän koiranohjaajien ja partionjohtajien palvelus on lopuillaan, mutta palveluskoirien kanssa taipaleen arvelisin monien kohdalla jatkuvan. Palvelusaika on sotakoiraosastossa ollut erittäin opettavaista ja haastavaa, aika-ajoin vaikeaakin, mutta hammasta purren on aina menty loppuun asti. 1/11 saapumiserän osallistuminen pelastuskoirien SMjoukkuekatselmukseen toi kaikille mieleenpainuvan kokemuksen pelastuskoiratoiminnasta ja kilpailleille varusmiehille arvokasta kokemusta koiran ohjaamisesta ja käsittelystä. Myös kannustusjoukoilla joihin allekirjoittanutkin lukeutui, oli jonkin verran nähtävää ja koettavaa, onneksi muutamaa rastia pääsi seuraamaan yleisökin. Osaston varusmiesten puolesta kiitokset katselmuksen järjestäjille sekä osallistujille, hyvää syksynjatkoa! Korpr. Ullgren Antti, KaiPr Sotakoiraosasto Kuva: Eeva Oinonen 42 Tottelevaisuus- ja ketteryyskoulutus 27-29.5.2011 Minä olin kuullut Marja-LeenaHiturista ja hänen koirastaan jo aloittaessani harrastusta. Mietin jo silloin, että olisi todella hienoa joskus päästä tuollaisen taiturin koulutukseen, joka on kouluttanut koiransa lähes kaikkien lajien valioksi. Nyt hänellä on jo uusi kaikkien lajien valio kasvamassa, joten mielenkiintoni hänen koulutustapojaan kohtaan vain kasvoi. Olen todella tyytyväinen, että vihdoin pääsin tutustumaan kuinka hän tuon kaiken tekee. Marja-Leenan aloittaessa pelastuskoiratoiminnan hänen tullessa Keminmaalta etelään katsomaan pelastuskoiria hänen ensireaktionsa oli pettymys siitä, kuinka huonoa koirien tottis oli. Koirat eivät noutaneet tai muutenkaan toimineet. Tuomarit huomasivat virheet ja sanoivat niistä, mutta päästivät tottelevaisuudesta läpi. Nykyisin tottis on parantunut kauheasti. Joskus hän kuulee ajatuksista, että jos ei koirasta muuhun ole niin pelastuskoiraksi sitten. Eikö tilanteen pitäisi olla juuri niin, että pelastuskoirilta vaaditaan suurta sitkeyttä, toimintakykyä ja hallintaa, koska kyse voi olla ihmishengestä. Pelastuskoiran ohjaajan on myös oltava valmis kohtaamaan tehtävät. Useimmiten ihminen pärjätessään ja ymmärtäessään kokemaansa enemmän tulee hiljaisemmaksi, ymmärtävämmäksi ja nöyremmäksi. Kukin voi miettiä itse haluaako itsestään meluavaksi tumpulatähdeksi tumpuloiden joukkoon, vai enemmän. Marja-Leena on myös TOKO -tuomari. Hän on pilkunviilaaja, joka arvostaa taiteellista näkemystä koirakon suorituksessa. Ohjaajan ja koiran suhde heijastuu kaikessa työskentelyssä. Vaikka ohjaaja jännittää saattaa koira yrittää parhaansa kuin kertoen ”älä hätäile, me selvitään”. Kouluttajalla on antamisen vaikeus, millä tarkoitetaan, että jokaisella ihmisellä on oma reviiri ja hän kykenee ottamaan vastaan vain sen minkä haluaa, vain sen mikä juuri nyt passaa. Ajatuksen voimaan tulee luottaa, jos oikeasti uskoo, että asia toteutuu, niin se toteutuu. Jos epäröi, ei voi onnistua. Sen minkä uskoo sen myös saa, tämä pätee myös niin, että omat pelot toteutuvat. Mitä enemmän pelkää, niin aina pelko kasvaa. Ja sama pätee käänteisesti: mitä enemmän odottaa hyvää, sitä enemmän tapahtuu hyvää. Ohjaaja on oman koiransa asiantuntija. Monesti ei kuitenkaan haluta nähdä omasta koirasta asioita, mitä ulkopuolinen näkee. Ihminen saa mitä haluaa ja mitä uskoo saavansa. Monia asioita voi toki haluta, mutta niistä on valittava ne, jotka vievät kohti tavoitteita. Jos haluaa saavuttaa täydet 50 tai 100 pistettä kokeessa pitää haluta enemmän treeneissä, koska kilpailutilanteessa on monia hallitsemattomia eri tilanteita. Näitä tilanteita voi yrittää keinotekoisesti luoda treeneihin. Koirat tarvitsevat jämäkän johtajan, joka suojelee koiraa ja myös kieltää. Rähisevä koira ei puolusta muita kuin itseään ja tarvitsee vahvan johtajan suojelemaan. Johtaja on valpas ja itsevarma. Johtaja ei pelkää ja ajaa laumaan hyökkääjät pois. Johtaja päättää lauman liikkeistä, jos koira haluaa omin luvin pysähtyä, sille kerrotaan mennään ja sitten liikutaan. Johtaja päättää, mistä lauma välittää. Koirankoulutuksessa ei kouluteta ympäristöä, joten tehdään se mitä on tultu tekemään, eikä jahkailla ympäristöä. Koirat voivat paremmin, kun niillä on kuri ja kunnioitus omistaVSS-Etsi! 2/2011 Hälytysryhmän kesäleirillä harjoiteltiin uusien IPOR-sääntöjen mukaista henkilöryhmää, jossa on kaksi häiriökoiraa (uros ja narttu). jaansa. Omistajan tehtävä on puolustaa, ruokkia ja antaa koti ja lämpö koiralle. Koira ei saa nousta omistajaansa vastaan ja koiran on tehtävä kaikki mitä sille on opetettu. Jos koira osaa sen on tehtävä tai ohjaaja ravistaa koiran ennen käyttöä. Koiralle ei myöskään sallita tappelemista, jos se meinaa niin tehdä, niin omistajan on osoitetta koiralle, ettei hyväksy moista. Koulutuksessa ei käytetä sähköä eikä koulutuskaulainta. Koiralle on oman uhan riitettävä. Myöskään koulutuksiin, jossa koirat pakotetaan sietämään liian läheistä kontaktia vieraisiin koiriin, ei tarvitse koiraansa viedä. Jos koiraa rankaisee, ei rankaisun sovi olla rikosta suurempi. Maailma ei saa kaatua koiran niskaan. Nopea kielto ja nyppäisy niskavilloista ilman raivoa riittänee. Koiralla ei ole miellyttämisenhalua, se on geneettisesti mahdotonta. Koira tekee sen mistä hyötyy. Se oppii tekemään mistä hyötyy, ja koiralle voi opettaa mistä hyötyy. Tämän kun muistaa on koira helpompi saada tekemään töitä. Motivaatio on oikeastaan kova hinku, vaikka palloon. Aneleminen nujertaa johtajuuden. Koiran kielellä anelu tarkoittaa hierarkiassa alapuolelle jäämistä, jolloin koira on ylhäällä. Lauman vanhempi opettaa ja antaa tehtäviä, sekä vaatii niiden toteuttamista, ei koskaan anele. Anelua on ohjaajan yletön aktivoituminen ja namilla houkuttelu koiran huomion saamiseksi. Jos koira ei tee annettua tehtävää, jonka se osaa, niin sitä ohjataan pakotteilla. Tämän jälkeen koiran aktivoiduttua se saa kehun, muttei palkkaa. Varsinainen koiralle annettu käsky on iloinen ja mukava, jos koira ei tee tulee pakote ja uudestaan annettu käskykin on iloinen. Kun kouluttaa on tärkeää tietää mikä on oikea suoritus, millainen on 100 pisteen tottissuoritus. Osa liikkeista on parasta tehdä avustajan kanssa, esim. seuraamisessa on hyötyä, kun joku katsoo virheet. Oma liikkuminen on syytä harjoitella, jottei tule tottuneeksi vartaloapuihin. Kouluttamista voi tehdä missä vain. Kotona peilin edessä on hyvä tehdä pennun kanssa asioita. Tällöin pentu on turvallisessa paikassa ja voi keskittyä koulutukseen. Koulutus lähtee murusista, sitten murut ketjutetaan. Treenaamisen pitää tuntua itsestä mukavalta. Tällöin sitä kerkiää tekemään. Pennun koulutukseen Marja-Leena käyttää klikkeriä. Ensin pentu oppii yrittämään, ja kun pentu vihdoin tekee oikein se kuulee naksauksen ja saa makupalan. Liikkeen tullessa yhä varmemmaksi voi itse vähän ”pelätä” käskyn sanomista. Eli voi käskeä vain kun on varma, että pentu tekee oikein. Myöhemmin toki vaaditaan. Käskysanat ovat aina iloisia ja nopeasti sanottuja. Esimerkiksi maahan käskyä ei sanota erityismöreällä äänellä, ja itse käskykään ei ole alistava. Klikkeriä Marja-leena käyttää myös muita kouluttaessaan. Tämä kertoo tehokkkaasti myös ohjaajalle, kun on lupa palkata koira. Koiraa kouluttaessa on tärkeää, että ilmapiiri on oikeanlainen. Ohjaajan ei tarvitse jännittää miten koira osaa, mutta on VSS-Etsi! 2/2011 kuitenkin lupa jännittää ja saa jännittää. Ohjaajalla on oikeus epäonnistua. Jos on hankkiutunut koulutukseen, on parempi kertoa mitä ei osata kuin mitä osataan. Leirille osallistuessa on hyvä miettiä omat tavoitteensa jo etukäteen, kun tietää mitä leiriltä hakee, sen myös varmemmin saa. Tietenkin mieluiten haluaa jotain muuta kuin mitä kotona on tarjolla. Leirillä saa uudessa ympäristössä treenata ja harjoitella samalla myös jännityksen sietoa. Ohjaajan on opeteltava myös sietämään jännitystä. Tämän voi oppia monen kokemuksen kautta. Esimerkiksi agilityssä ohjaajat kisaavat paljon, jolloin he oppivat sietämään ja hallitsemaan jännitystä. Myös koira oppii tottumaan ohja ajan jännitykseen. Koiraa koulutettaessa on tärkeää, että ilmapiiri on rento, olo ei saa tuntua kireältä kuin viulunkieli. Mielessä on hyvä pitää, että kuitenkin on olemassa suurempiakin asioita maailmassa kuin epäonnistuminen koirakokeessa. Koiran jatkuva auttaminen on harhaista. Jos koira tekee jatkuvasti saman virheen, jonka ohjaaja korjaa, ei koira oikeasti osaa. Tällöin tulee harjoitella vaikea osa uudestaan. Aina voi aloittaa kouluttamisen alusta. Tosin voi miettiä onko virhe riittävän suuri uudelleenkoulutukseen, vai voiko sen hyväksyä. Käskyjä ei toisteta, jottei opeta koiralle, että vasta kolmas käsky on merkityksellinen. Opettamisessa voi palata taaksepäin, jos koira sitä tervitsee. Pelastuskoirakokeiden säännöt muuttuvat vuoden 2012 alusta. Koulutuksessa käytiin liikkeitä uusia sääntöjä silmälläpitäen, mutta aina myös kerrottiin kuinka tänä vuonna kokeissa tehdään. Tottis ja ketteryys yhdistyvät, osa telineistä ja liikkeistä jää pois ja jotkut liikkeet muuttuvat. Liikkeiden opettamisen aikana kaikki koirat olivat kentällä, välillä yhtäaikaa ja välillä erikseen suorittaen, ei kaikkien mukanaolijoiden saamien opeista ja ongelmanratkaisuista välttämättä kuullut itse. Suuremmista asioista kouluttaja puhui kaikille. Koulutuksessa oli mukana nuoria osaavia koiria, jotka toivottavasti saivat koulutuksesta sellaista, jota eivät muualta ole saaneet tai etsineet. Koirankoulutuksessa on muistettava edetä, kukaan ei ole ikuisesti pentu, jo 8 kk pentu on entinen ja nykyisin nuori koira. Koiralle ensin opetetaan ja sitten vaaditaan. Ei ole olemassa vaihtoehtoa, että koira osaa, muttei aina. Joko koira osaa tai ei osaa tai sitten koira osaa, mutta ei kunnioita ohjaajaa. Pakotteita koiralle tulee tehdä, mutta ne ovat laadultaan koiralle epämieluisia, mutta eivät vahingoittavia tai lannistavia. Koulutus oli kikkailematonta ja koiraystävällistä. Kouluttaja puhui tauoilla ja välillä kentälläkin paljon asenteesta ja henkisestä voimasta. Kouluttaja oli hyvin selkeä ja suorapuheinen, suuresti arvostettava, eikä toivottavasti tullut väärinymmärretyksi näissä muistiinpanoissa. Nina Hanikka 43 M - Suomen Posti Oyj Vastaanottaja: Palautusosoite: HVSSY Siltavuorenranta 16 B 00170 Helsinki
© Copyright 2024