1. No category

1
How
to
Read
in the
Dark?
Joensuu - Tartu - Berlin 2015
2
3
Irina Havaste, Becoming Real, 2013, oil and oil pastel on cork board, 20 cm x 30 cm, photo by Topi Matikainen.
Contemporary Art
and Art Based
Services from
Lapland
The ‘How to Read in the Dark’ exhibition is a
representative sample of contemporary art and
artists in Lapland, from the Southernmost towns
to the Northernmost village of Utsjoki. The exhibition brings together various generations of
artists, both old and new members of the Association, such as Eero Kumpula, an 80-year old
founding member. The chosen media of the artists represents the scope of contemporary art.
There are painters, sculptors, graphic artists, video and media-artists, performance-artists, and
installation and community artists. ‘How to Read
in the Dark’ is as interesting and multi-faceted as
magical Lapland and the contemporary art to be
found here.
We have developed a strategy for international
actions as part of the ‘How to Read in the Dark’
project, which is led by our arts manager Merja Briñón. We aim to get long-term partners in
Pieski Outi, Crossing Paths, 2014, wood and thread, 240 cm x 160 cm / 240 cm x 240 cm.
the international art world and thus support our
artists on their path to reaching out abroad. Exporting art is a principal objective of the Artists’
Association with the aim of creating new work
opportunities for the artists in Lapland.
On behalf of the Artists’ Association of Lapland,
I would like to thank the partners and sponsors
of the exhibition. Maria Huhmarniemi
Chairperson of the Board
Artists’ Association of Lapland
4
5
Juhani Tuominen, II Tepebaşı, 2012, acrylic on paper, 30 cm x 30 cm, photo by Arto Liiti.
Anssi Hanhela, Berry pickers, 2011, oil on canvas, 90 cm x 90 cm.
Taidetta ja
taiteeseen
perustuvia
palveluja
Lapista
How to Read in the Dark näyttely on edustava otos Lapin kuvataiteesta ja kuvataiteilijoista.
Mukana on taiteilijoita eri puolilta maakuntaa
Etelä-Lapin kaupungeista itään Kemijärvelle ja
pohjoisimpaan kuntaan Utsjoelle. Näyttely tuo
yhteen myös taiteilijasukupolvia ja seuran vanhoja ja uusia jäseniä. Taiteilijoiden työtavat edustavat puolestaan koko nykytaiteen kirjoa: mukana
on taidemaalareita, kuvanveistäjiä, taidegraafikoita, video- ja mediataiteilijoita, performanssitaiteilijoita ja installaatio- ja yhteisötaiteilijoita. How
to Read in the Dark -näyttely on niin kiinnostava
ja monikasvoinen kuin on kiehtovuudessaan koko
Lappi ja Lapin kuvataide.
How to Read in the Dark näyttelyn yhteydessä
on kehitetty Lapin taiteilijaseuran kansainvälisen
toiminnan strategiaa, taiteen vientiä ja palvelutoimintaa manageri Merja Briñón johdalla. Lapin
taiteilijaseuran tavoitteena on rakentaa pysyviä
yhteistyökumppanuuksia kansainväliseen taidemaailmaan ja tukea siten seuran jäsentaiteilijoiden menestymistä maailmalla. Taiteen vienti on
merkittävä osa taiteilijaseuran toimintaa lappilaisten taiteilijoiden työllistymisen ja toimintaedellytysten tukemisessa.
Lapin taiteilijaseuran puolesta kiitän näyttelyn
yhteistyötahoja ja rahoittajia näyttelyn mahdollistamisesta.
Maria Huhmarniemi
Lapin taiteilijaseuran hallituksen puheenjohtaja
6
How to
co-exist
in the
dark
era?
7
As Lapland lies within the Arctic Circle, its inhabitants have a specific relationship with darkness
and light, which tends to go beyond the normality of the global centre. Despite its geopolitical
affiliation to the Western welfare society, Lapland still remains as a periphery that represents
itself mostly through its difference—location.
The peculiarities of darkness and light are the
main characteristics of this location, and they
inevitably influence everyone who lives there.
Consequently, location is central to the content
of the work of many artists from Lapland.
Due to climate change, the Arctic region is becoming an important field of geopolitics and is
thereby gaining increasing global attention. The
Arctic Sea has the potential to become logistically important in the global economy, which might
also be a key factor in the potential shift in global
hegemony. Since 2014, the geopolitical struggle
for global domination has become evident. The
power of the West, which started with the Enlightenment and concluded with Late Modernity,
has decreased, and we are now witnessing a new
dark era of confusion and uncertainty occurring
in the centre, while it used to be present in the
periphery or overseas. Darkness is the opposite
of Light within the philosophical concept of dualism—the foundation of Western Modernity or,
in other words, the 500 years-old colonial power. The Light has been its basic instrument and
self-reception, while Darkness has remained its
opposite—an unknown stranger, a possible enemy, or simply raw material.
This is the context within which the exhibition,
“How to Read in the Dark”, takes place. Therefore, the experience of physical darkness might
help to articulate this reality as the metaphor of
Darkness. This metaphor opens up in the photo
series “Sheepy Puff” (2011) by Markku Heikkilä.
The artist installed neon lights into a dark forest by the River Tornio on the border between
Finland and Sweden. The darkness is so massive
that the lights barely manage to enlighten its
closest surroundings. The lights remain as white
objects on a black background with a piece of
enlightened landscape between them. As landscape originates from the same era and the same
place (Netherlands in the 16th century), it could
be considered as the grand narrative of Western
Modernity and its aesthetics, what has resulted
with contemporary art. Landscape as the clash
between Darkness and Light.
It should be questioned if contemporary art and
its institution is an adequate way to conceptualize the artists who participate in this exhibition.
Contemporary art is rather the space for conceptualization of a certain coexistence, but not
the concept itself. The exhibition brings together
the artists, who belong to the Artists’ Association
of Lapland, but at least some of them are difficult
to link with contemporary art or with each other.
Therefore, “How to Read in the Dark” aims to celebrate the differences instead of the similarities.
The work formats of participating artists range
from traditionalist painting to critical video art.
The artists have different origins, from the local
Sami community to the United States of America, as well as different positions in the society.
The concept of difference enables us to view the
coexistence of local traditionalist painter Eero
Kumpula and multidisciplinary artist John Court,
originally from the United Kingdom. The homogenizing power of globalization that functions
through institutions, including the institutions of
contemporary art, would unify and depoliticize
the artists immediately. As said by Latin American thinker Eduardo Mendieta, globalization is an
ideology that would have the world surrender to
a blind technological and economic drive. And to
a blind aesthetic drive, I would say. The aesthetics of late modernity mostly mean the fetishizing
repetition of style—a commodified empty signifier. Therefore, style or format, be it traditional
painting or critical video art, are not the basis of
differences and their coexistence. Our link with
late modernity is inevitable, but it doesn’t mean
full affiliation. The concept of transmodernity
that was introduced by another Latin American
thinker, Enrique Dussel, articulates the relations
of differences and their coexistence within modernity and globalization.
“The Factory of the World” (2014) is a video by
Mark Roberts and Minna Rainio that speaks about
a factory in Northern Finland that was shut down
in 2003 when production was moved to Shenzen,
China. The artists observe the empty factory,
while imagining the Chinese workers doing the
same job as the Finns once did. Darkness is the
loss of visibility while imaginaries are still present. When you read in the dark, you can see the
text dissolving into the darkness. The meaning of
the last disappearing words hold their ground,
as an endless amount of different worlds emerges from them or from the darkness around and
inside of you. Reading in the dark dissolves the
opposition between Light and Darkness, but lets
them coexist as differences. This kind of reading
means articulation, where the text becomes embodied by the reader. The work, “Impossibility of
the Word” (2009), by John Court represents this
way of reading. The dyslexic artist has related
himself with written texts through the physical
struggle of writing and drawing, becoming embodied together with the text. Here, a parallel
could be drawn with the work of Juhani Tuominen, who, for a long time, has been focused on
Ottoman period tombs and mausoleums in Turkey, which he translates and codifies into his own
visual language in order to understand them. As
he says, the tombs are waiting rooms between
this side of life and another side of it.
Articulating is not approving; it can be the act
of embodying, acknowledging, and even healing. The works of Kari Tuisku, Merja Briñón and
8
9
Kuinka
elää
pimeänä
aikana?
Outi Pieski have straight references to physical
and mental healing from the negative sense of
Darkness, which as the opposite to the word
“light” appears as “heavy”. A certain struggle can
be observed in all the artworks of “How to Read
in the Dark”. The darkest corner of this struggle
appears in the works of Anssi Hanhela. Although
it may be described as struggle between Darkness and Light, it is rather the humane conflict
between standstill and fluidity, which may also
coexist in harmony; this can be seen in the works
of Helena Junttila, Pirkko Mäkelä-Haapalinna,
Esa Meltaus, and others. Here, the function and
meaning of art appears as articulation, which is
the primary source of fluidity.
The dark side of Western modernity lies within
the West, especially now (from the beginning of
2014), the military and the violent darkness of
domination takes place in Europe, while it has
mostly kept itself overseas. It is nothing new.
Darkness has always been here, as has the burning desire for enlightenment—this idea appears
in the ironic collages of Kalle Lampela. Lapland
remembers the colonization of its indigenous
people—the frequent use of skull motifs in Lapland art is its symptom. The skull appears in the
work, “A Particular place at a Particular time”
(2014), by Ninni and Tuomas Korkalo, conceptualizing time through location, but also life through
death and growth through decay. These are not
abstract existential problems that speak on behalf of humanity as such; this is the situation of
a particular place at a particular time. The West
lies in Darkness. As Lapland lies on the edge of
the West, it lies on the edge of the Darkness! At
the very least, it is a question to be asked.
Lappi sijaitsee napapiirillä. Siten Lapissa asuvilla
ihmisillä on erityinen ja tavallisuudesta poikkeava suhde pimeyteen ja valoisuuteen. Vaikka Lappi
geopoliittisesti tarkasteltuna nähdäänkin osana
läntistä hyvinvointiyhteiskuntaa, sitä pidetään silti yhä periferiaa, joka esitetään yleensä poikkeavuuden kautta. Lapissa tämä poikkeavuus liittyy
maantieteelliseen sijaintiin, jonka erityispiirteitä
ovat pimeys ja valoisuus. Pimeyden ja valoisuuden ääripäät vaikuttavat väistämättä Lapissa asuviin ihmisiin. Siksikin maantieteellinen sijainti on
monien Lapissa asuvien taiteilijoiden teosten sisältönä.
Ilmastonmuutoksen myötä arktiseen alueeseen
kohdistuu kasvava maailmanlaajuinen huomio
ja se on noussut geopoliittisen keskustelun keskiöön. Jäämeren muuttuva merkitys ylikansalliselle taloudelle, kaupankäynnille ja logistiikalle
voi muuttaa globaaleja valtasuhteita. Vuodesta
2014 alkaen geopoliittinen taistelu näistä valtasuhteista on tullut ilmeiseksi. Lännen valta, joka
alkoi valistuksesta jatkuen aina myöhäismodernille ajalle, on vähentynyt. Nyt olemme todistamassa uutta pimeää aikakautta, jossa sekaannusta
ja epävarmuutta ei esiinny ainoastaan periferiassa
ja ulkomailla vaan myös keskustassa. Pimeys on
valon vastakohta filosofisessa dualismissa, johon
läntinen nykyaika, ja toisaalta myös 500 vuotta
lännen kolonialistista valtaa perustuu. Valo on
ollut sen perusväline, kun taas pimeys on pysynyt valistuksen vastakohtana – tuntemattomana
muukalaisena, mahdollisena vihollisena tai vain
raakamateriaalina.
In Tartu,
November 2014
Tanel Rander
Curator
Tämä on How to Read in the Dark -näyttelyn konteksti. Fyysisen pimeyden kokemus voi siis auttaa
artikuloimaan tätä todellisuutta pimeyden metaforana. Tämä metafora avautuu Markku Heikkilän valokuvasarjassa ”Lampaiden hengitystä”
(2011). Taiteilija asetti loisteputkivaloja pimeään
metsään Tornionjoella Suomen ja Ruotsin rajalla. Pimeys on niin valtava, että valo valaisee hädin
10
tuskin lähiympäristönsä. Valo on valkoinen elementti, joka erottaa mustasta taustasta kappaleen
valaistunutta maisemaa. Koska maisemataide on
peräisin samalta aikakaudelta ja samasta paikasta
(Alankomaista 16oo-luvulta) kuin valistusaika, sitä
voidaan pitää läntisen modernismin ja sen estetiikan suurena kertomuksena, joka on johtanut nykytaiteeseen. Maisema kohtaa pimeyden ja valon.
On syytä kyseenalaistaa, onko nykytaide instituutioineen asianmukainen tapa käsitteellistää tämän
näyttelyn taiteilijoita. Nykytaide on pikemminkin
tila, jossa voidaan käsitteellistää tietynlaista rinnakkaiseloa. Näyttely tuo yhteen Lapin taiteilijaseuran jäsentaiteilijoita, mutta ainakin osaa heistä
on vaikea yhdistää nykytaiteeseen tai toisiinsa.
Siksi How to Read in Dark -näyttely juhlistaa eroja yhtäläisyyksien sijaan. Näyttelyyn osallistuvien
taiteilijoiden teosten muodot vaihtelevat perinteisestä maalaustaiteesta kriittiseen videotaiteeseen. Myös taitelijoiden yhteiskunnalliset ja
maantieteelliset lähtökohdat poikkeavat toisistaan. He ovat kotoisin paikallisesta saamelaisyhteisöstä tai eri puolilta maailmaa, kuten esimerkiksi Yhdysvalloista ja Englannista. Erilaisuuden
käsite mahdollistaakin muun muassa perinteisen
taidemaalarin Eero Kumpulan esiintymisen rinnakkain monialaisen Englannista kotoisen olevan
taiteilijan John Courtin kanssa.
Globalisaatioon liittyvien instituutioiden – kuten
esimerkiksi institutionaalisen nykytaiteen – yhtenäistävä vaikutus voi yhdenmukaistaa ja epäpolitisoida taiteilijat. Latinalaisamerikkalainen ajattelija
Eduardo Mendieta on todennut, että globalisaatio on ideologia, jonka kautta maailma antautuu
sokean teknologisen ja taloudellisen vietin ja voitontavoittelun vietäväksi. Edellämainittuihin voisi
lisätä myös sokean esteettisen vietin. Myöhäismodernin estetiikka tarkoittaakin usein pelkkää
tyylin fetisoitua toistoa – kulutteellistettuja tyhjiä
merkitsijöitä. Tyyli tai muoto – vaikkapa perinteisen maalauksen tai videotaiteen muodossa – ei-
11
vät enää ole erojen ja niiden samanaikaisuuksien
perustana. Meidän yhteyttämme transmoderniin
ei voi kiistää, mutta se ei tarkoita sille antautumista. Latinalaisamerikkalainen ajattelija Enrique
Dussel onkin luonut transmodernin käsitteen kuvaamaan eronteon suhteita ja samanaikaisuutta
moderniteetissa ja globalisaatiossa.
Mark Robertsin ja Minna Rainion videoteos “The
Factory of the World” (2014) kertoo pohjoissuomalaisesta tehtaasta, joka suljettiin vuonna 2003,
kun tuotanto siirrettiin Shenzeniin Kiinaan. Taiteilijat havainnoivat tyhjää tehdasta kuvitellen
kiinalaiset työntekijät tekemässä samaa työtä
mitä suomalaiset tekivät aiemmin. Pimeys on näkyvyyden häviämistä, mutta mielikuvitus on silti
läsnä. Kun luet pimeässä, näet tekstin häipyvän
pimeyteen. Viimeisten katoavien sanojen merkitys pitää pintansa, kun loputon määrä eri maailmoja ilmenee niissä tai pimeydessä, joka sijaitsee
ympärilläsi ja sisälläsi. Pimeässä lukeminen hävittää vastakohtaisuuden valon ja pimeän väliltä ja
antaa niiden olla olemassa rinnakkain eroineen.
Tällainen lukeminen merkitsee artikulaatiota,
jossa lukija ruumiillistaa tekstin. John Courtin
teos “Impossibility of the Word” (2009) kuvaa tällaista lukemista. Lukihäiriöinen taiteilija on altistanut itsensä kirjoitetulle tekstille. Hän kamppailee fyysisesti: kirjoittaa ja piirtää, ja ruumiillistuu
tekstiin. Hänen teoksensa voi rinnastaa Juhani
Tuomisen maalauksiin. Tuominen on jo pitkään
keskittynyt turkkilaisiin ottomaaniaikakauden
hautoihin ja mausoleimeihin, jotka hän kääntää
omalle visuaaliselle kielelleen ymmärtääkseen
niitä. Hänen omien sanojensa mukaan haudat
ovat odotushuoneita tämänpuoleisen elämän ja
tuonpuoleisen välissä.
Artikulaatio ei ole hyväksymistä. Se voi olla ruumiillistamisen, tunnustamisen ja jopa parantamisen teko. Kari Tuiskun, Merja Briñónin ja Outi
Pieskin teoksissa on suoria viittauksia fyysiseen
ja mentaaliseen tervehtymiseen pimeän nega-
tiivisesta merkityksestä, jossa valon vastakohta
ilmenee raskaana. Tietynlaisen taistelun voi havaita kaikissa How to Read in the Dark -näyttelyn
teoksissa, ja sen pimein nurkka löytynee Anssi
Hanhelan maalauksissa. Tätä kamppailua voi kuvailla pimeyden ja valon väliseksi, mutta samalla
myös inhimilliseksi konfliktiksi pysähtyneisyyden
ja sujuvuuden välillä. Sama konflikti voi esiintyä
myös ristiriidattomasti, minkä voi nähdä Helena
Junttilan, Pirkko Mäkelä-Haapalinnan, Esa Meltauksen ja muiden teoksissa. Tässä taiteen merkitys ja vaikutus tulee esille artikulaationa, joka on
sujuvuuden ensisijainen lähde.
Läntisen nykyajan pimeä puoli sijaitsee lännessä,
erityisesti nyt – vuoden 2014 alussa – sotilaallisen ja väkivaltaisen pimeyden ylivallan vallatessa alaa Euroopassa, kun se tähän asti on pysynyt
kauempana. Tässä ei kuitenkaan ole mitään uutta.
Pimeys – kuten polttava kaipuu valaistukseen – on
aina ollut täällä. Tämä ajatus ilmenee Kalle Lampelan ironisissa kollaaseissa. Lampela muistaa alkuperäiskansojen kolonisaation – toistuva kalloaihe lappilaisessa taiteessa on sen oire. Kallo tulee
esille myös Ninni ja Tuomas Korkalon teoksessa
“A Particular place at a Particular time” (2014),
joka käsitteellistää aikaa paikan kautta, mutta
myös elämän ja kuoleman rappeutumisen kautta.
Nämä eivät ole abstrakteja eksistentiaalisia ongelmia, jotka puhuisivat ihmisyyden itsensä puolesta – tämä on tilanne tietyssä paikassa tiettynä
hetkenä. Länsi on pimeydessä. Lappi puolestaan
sijaitsee lännen rajalla ja siten pimeyden reunalla!
Ainakin se on kysymys, joka täytyy kysyä.
Tartossa
marraskuussa 2014
Tanel Rander
Kuraattori
12
13
John Court
John Court was born (b. 1969) in Bromley, in the
county of Kent in England. He graduated from
Camberwell School of Art, London in 1994 and
from Norwich School of Art and Design in 1997
with a 1st class Honours degree in Sculpture. He
moved to Finland in 1997, and lives and works in
Lapland, close to the Arctic Circle. He was recently awarded a prestigious 3 year grant by the
Arts Council of Finland.
The Awakening - El Despertar, 2014, painting installation, mixed media.
Merja Briñón
Merja Briñón (b. 1975) is a visual artist living and
working in Rovaniemi and Madrid. In her artwork Briñón investigates different phenomenon
like space state between the visible and invisible
world, liminality, and the aesthetics of silence
and emptiness. She is interested in the process
of making art, colour, form, and structure of the
surface. As a visual artist she has been praised
for a strong colours and shapes in her artworks
as well as her personal way of using light. At the
moment, Briñón is both a doctoral student and
a student of visual arts at the Faculty of Art and
Design, the University of Lapland. She has also
studied visual arts at Universidad de La Laguna,
Spain and qualified as a graphic artist and illustrator at Kuopio Academy of Design. Her works
have been on display in several solo and group
exhibitions.
Merja Briñón on Rovaniemellä ja Madridissa asuva
ja työskentelevä kuvataiteilija. Hän tutkii taiteilijana erilaisia ilmiöitä kuten välitilaa ja siirtymää
näkyvän ja näkymättömän maailman välillä, liminaalisuutta sekä hiljaisuuden ja tyhjyyden estetiikkaa. Hän on kiinnostunut taiteen tekemisen
prosessista, väristä, muodosta sekä kuvapinnan
rakenteesta. Briñón on saanut kiitosta vahvasta
väri- ja muotokielestä sekä persoonallisesta, suomalaisille kuvataiteilijoille epätyypillisestä valonkäyttötavastaan. Hän suorittaa parhaillaan sekä
taiteen tohtorin tutkintoa että kuvataiteen opintoja Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa. Lisäksi Briñón on opiskellut kuvataidetta Espanjassa
Universidad de la Lagunassa ja hän on valmistunut graafikoksi ja kuvittajaksi Kuopion Muotoiluakatemiasta. Hänen teoksiaan on esitelty useissa
yksityis- ja ryhmänäyttelyissä.
His output includes drawing, performance,
sculpture and video, but he considers all his
work to be fundamentally concerned with drawing, in that drawing connects the elements of
line, movement, space and time. Time is also a
particularly significant element of his performances – endurance pieces always based on the
unit of the 8 hour working day. He has exhibited
extensively around the world, and by invitation at
major events such as the 7a*11d in Toronto Canada ( 2014), the Live Action Gothenburg Sweden
( 2014), the Guangzhou Live Art Festival in China
(2010, 2013), the ANTI Contemporary Art Festival
in Kuopio, Finland ( 2010) and the Infr’Action in
connection with the Venice Biennale (2005, 2013),
as well as the Liverpool Biennial (2004).
John Court syntyi vuonna 1969 Bromleyssä,
Kentin maakunnassa Englannissa. Hän valmistui
Lontoon Camberwell School of Art yliopistosta
vuonna 1994 ja Norwichin School of Art and Design yliopistosta vuonna 1997 parhailla arvosanoilla kuvanveistolinjalta. Court muutti Suomeen
vuonna 1997 ja asuu ja työskentelee Meri-Lapissa
Torniossa. John Courtin työskentely sisältää piirustuksia, performanssia, veistoksia ja videoita.
Kaikissa hänen teoksissaan on pohjimmiltaan
kyse piirustuksesta, jossa elementit viiva, liike,
tila ja aika yhdistyvät. Ajalla on hyvin merkityksellinen osa hänen performansseissaan, jotka ovat
pitkäkestoisia teoksia perustuen kahdeksan tunnin työpäivän kestoon. John Courtin teoksia ja
performansseja on esitetty laajasti ympäri maailman ja hän on ollut kutsuttuna taiteilijana merkittävissä tapahtumissa, joita esimerkiksi ovat 7a*11d
Torontossa Kanadassa (2014), Live Action Göteborgissa (2006, 2014), Guangzhou Live Art festival
Kiinassa (2010, 2013), ANTI Nykytaiteen festivaali
Kuopiossa (2010), Venetsian Biennaalin yhteydessä järjestettävä Infr’Action festivaali (2005, 2013)
sekä Liverpoolin Biennaali (2004).
Untitled, 2014, pen on paper, 9 drawings, á 30 cm x 40 cm.
14
15
Light Barricade, 2014, wood, steel, ready-made, various sizes.
In Autumn, 2010, oil on canvas, 100 cm x 120 cm.
Tom Engblom
Anssi Hanhela
Living in Rovaniemi, Tom Engblom (b. 1963) works
within the concepts of still life. Binding the symbolic values of objects within his still life artworks, Engblom creates a visual game that leads
to new and unpredictable contents and levels of
interpretation. Engblom completed an MA at the
University of Lapland, Rovaniemi, in 2005. He has
exhibited extensively and has had solo shows in
the Rovaniemi Art Museum, the Tromsø Art Museum and Galleria Sculptor in Helsinki. He is represented in the collections of The Finnish State
Art Commission, the City of Rovaniemi and the
Wihuri Foundation. He is a lecturer in sculpture
in the University of Lapland’s Faculty of Art and
Design.
Tom Engblom (s. 1963) on tehnyt kahdenkymmenen vuoden ajan teoksia asetelman perinteestä.
Esineiden symboliarvoja yhdistelemällä hän saa
aikaiseksi visuaalisen leikin, jossa asetelmaan
tuodaan uusia ja arvaamattomiakin sisältöjä ja
tulkinnan tasoja. Engblom on valmistunut taiteiden maisteriksi Lapin yliopistosta 2005. Hän on
esittänyt installaatioitaan laajasti ja pitänyt yksityisnäyttelyitä mm Rovaniemen taidemuseossa,
Tromssan taidemuseossa ja Galleria Sculptorissa
Helsingissä. Hänen töitään on esillä Suomen Valtion Taideteostoimikunnan, Rovaniemen kaupungin ja Wihurin Säätiön kokoelmissa. Tom Engblom
työskentelee plastisen sommittelun lehtorina Lapin yliopistossa.
Anssi Hanhela (b. 1962) is visual artist living and
working in Haukipudas. In his artistic work he is
interested in nature
and the human philosophy
of life.
In his art he opens his mind to fantasies,
hopes, disappointments, anxieties and unfairness
through morality, friendship, love and
eroticism.
He visualises mental images and emotions.
Anssi Hanhela (s. 1962) on Haukiputaalla asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Taiteellisessa
työskentelyssään hän on kiinnostunut luonnosta ja elämän filosofioista. Taiteessaan hän avaa
mielensä fantasioille, toiveille, pettymyksille,
levottomuudelle ja epäreiluudelle moraalin, ystävyyden, rakkauden ja erotiikan kautta. Hanhela
haluaa välttää tekemisen raskauden tuomaa vakavuutta ilmaisussa sekä liiallista sitoutumista vain
yhteen muotokieleen.
Hän visualisoi mielikuviaan
ja tunnetilojaan kuvataiteeksi.
16
17
Markku Heikkilä
Markku Heikkilä (b. 1959) graduated as a painter
from the Lahti Institute of Art in 1985. Since then,
he has worked as a visual artist and art teacher. In
his recent artworks, Heikkilä reflects on change:
Why is change, which is inevitable, so difficult for
people when feelings and ideas become stale if
they do not change? We should face nimbly the
new pressures.
Markku Heikkilä (s. 1959) valmistui taidemaalariksi Lahden taideinstituutista vuonna 1985. Hän on
työskennellyt kuvataiteilijana ja kuvataideopettajana siitä lähtien. Viimeaikaisissa teoksissaan
Heikkilä pohtii muutosta. Miksi muutos, väistämätön, on ihmiselle niin vaikeaa. Tunne ja ajatus
kuitenkin happanevat, jos ne säilöö itseensä. Siis
ketterästi eteenpäin uusien paineiden alla.
Heart Open, 2014, oil and pastel on board, 21 cm x 30 cm.
Irina Havaste-Ukkola
Artist and painter Irina Havaste-Ukkola (b. 1975)
graduated from The Free Art School in 2008 and
is a member of The Finnish Painters’ Union. Havaste-Ukkola moved from Helsinki to Rovaniemi
in 2011, and currently studies art education in the
University of Lapland. In the series “Heart Open”
Havaste-Ukkola combines drawing and painting.
In the small works oil paint is accompanied by
the drawing trace of oil pastel. The main issue in
these paintings is colour but it might also turn
into recognisable picture which shows us a glint
of a landscape. “I paint my own light and shadows, landscape of my mind. This gives me the
acceptance and understanding to meet with differences. It is a certain way to be open for how to
read in the dark. When one can’t see with one’s
eyes, one needs to see with one’s heart. Darkness
brings the possibility to look inside and to feel.“
Sheepy Puff (series), 2011, colour photograph, pigment print, Photo Rag, 82 cm x 76 cm.
Taidemaalari Irina Havaste-Ukkola (s. 1975) on valmistunut Vapaasta Taidekoulusta vuonna 2008
ja on Taidemaalariliiton jäsen. Helsingistä Rovaniemelle vuonna 2011 muuttanut Havaste-Ukkola
opiskelee kuvataidekasvatusta Lapin Yliopistossa.
”Sydän auki” sarjassa Havaste-Ukkola yhdistelee
maalausta ja piirtämistä. Öljyvärimaali saa pienikokoisissa maalauksissa seurakseen öljypastelliliitujen piirustusjäljen. Pääasiassa näissä teoksissa on väri, mutta se saattaa muodostua myös
tunnistettavaksi kuvaksi, joka näyttää välähdyksen
maisemasta. ”Maalaan valoani ja varjojani, mieleni maisemia. Näin voin hyväksyä ja ymmärtää
erilaisuutta. Se on tietynlainen tapa olla avoinna
sille miten tulkita pimeyttä, miten lukea pimeydessä. Kun ei voi nähdä silmillään, täytyy katsoa
sydämellään. Pimeys tuo mahdollisuuden katsoa
sisimpään ja tuntea.”
18
19
Ninni & Tuomas Korkalo
Ninni Korkalo (b. 1982) and Tuomas Korkalo (b.
1978) live and work in Rovaniemi. Both work with
various techniques and media. They draw, paint
and make installations. They are involved in different kinds of projects in socially engaged art
and environmental art, and they work alone,
jointly and in interdisciplinary projects. They
have had solo and group exhibitions in Finland
and abroad since 2000. Tuomas has curated exhibitions in Finland and in Russia. Ninni also works
as a community artist with young people.
Ninni Korkalo (s. 1982) ja Tuomas Korkalo (s. 1978)
asuvat ja työskentelevät Rovaniemellä. Korkalot käyttävät monia eri medioita piirtämisestä ja
maalauksesta installaatioihin ja sosiaalisen taiteen ja ympäristötaiteen menetelmiin. Taiteilijat
työskentelevät yksin, yhdessä ja monialaisissa
työryhmissä. Korkaloilla on ollut yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla vuodesta
2000 lähtien. Tuomas on kuratoinut näyttelyitä
Suomessa ja Venäjällä. Ninni työskentelee myös
yhteisötaiteilijana nuorten kanssa.
Open Your Mind (3), 2014, acrylic on paper, 40 cm x 40 cm.
Particular Place at a Particular Time, 2014, video
Helena Junttila
Helena Junttila (b. 1963) lives and works in Sodankylä. She is a versatile artist whose work appears
in abundant forms: watercolour, gouache, acrylic, oil, chalk and especially China ink. The essence of Junttila´s art is probably local, based on
living in Lapland, although locality is a universal,
so the artist’s works are understood everywhere.
Her work is characterised by a strong connection
to the subconscious and the nature of human
self-examination. Junttila’s art has been defined
in many ways. It is often associated with the following attributes: symbolism, myths, stories, the
subconscious, dreams, animals, femininity and
the forces of nature. Perhaps the best definition
is the artist’s own: ‘I’m a storyteller - I tell good
stories’.
Helena Junttila (s. 1963) asuu ja työskentelee Sodankylässä. Helena Junttila on monipuolinen
taidemaalari, jonka töissä näkyy tekniikoiden runsaus: akvarelli, guassi, akryyli, öljy, liitu ja erityisesti tussi. Junttilan taide lienee perimmäiseltä
luonteeltaan paikallista, lappilaisista lähtökohdista tehtyä taidetta. Junttilan kohdalla paikallisuus
laajenee yleismaailmalliseksi; taiteilijan teoksia
ymmärretään ja ne puhuttavat yli rajojen. Hänen
töilleen on tunnusomaista voimakas yhteys alitajuntaan, luonnon ja ihmisen itsensä tutkiminen.
Junttilan taidetta on määritelty monella tapaa.
Siihen liitetään usein seuraavia määreitä: symbolismi, myytit, tarinat, alitajunta, unet, eläimet,
naiseus ja luonnonvoimat. Ehkäpä parhain määritelmä on taiteilijan oma: ”Olen tarinankertoja –
kerron hyviä tarinoita”.
20
21
Eero Kumpula
Eero Kumpula (b. 1933) is an artist living and working in Sinettä. His artwork is mainly landscape
paintings from old villages of Northern Finland
and wooden sculptures.
Eero Kumpula (s. 1933) on Kemijärvellä syntynyt
Rovaniemen Sinetässä asuva ja työskentelevä taidemaalari. Hän on perehtynyt maisemamaalaukseen sekä vanhan peräpohjalaisen kyläyhteisön
kuvaamiseen. Hänen maalauksensa aiheet kumpuavat Lapin luonnosta ja fantasiasta. Kumpula
tekee myös veistoksia käyttäen puuta materiaalinaan. Hänen teoksiaan on esitelty useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla.
Air, 2012, collage, 70 cm x 100 cm.
Kalle Lampela
The Winter is dying, 2009, 60 cm x 70 cm, acrylic on canvas.
Kalle Lampela (b. 1973) was born in Rovaniemi,
Lapland, in Northern Finland. Lampela has
worked as an artist since 2000 and he has had
solo and group exhibitions in many countries. His
work is based on visual interpretations on social
and ideological questions, i.e. power, real socialism, capitalism, and postmodernism, and an
an-iconic impulse not to produce representative
images. Lampela graduated as doctor of arts at
the Faculty of Art and Desing at the University
of Lapland in November 2012. In his dissertation
Lampela discusses the attitudes visual artists
take toward utilising art socially and economically, and whether art has a socio-critical function.
Lampela´s doctorate is comprised of written research and two exhibitions and one intervention
as art production. His doctorate is part of the
research project funded by the Academy of Finland. He currently works as a university lecturer
in visual arts at the Faculty of Art and Desing at
the University of Lapland.
Kalle Lampela (s. 1973, Rovaniemi) on työskennellyt vapaana taiteilijana vuoddesta 2000, ja
osallistunut lukuisiin näyttelyihin ja pitänyt yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Hänen
tuotantonsa käsittää visuaalisia tulkintoja yhteiskunnallisista ja ideologisista kysymyksistä,
kuten vallasta, reaalisosialismista, kapitalismista ja postmodernismista, sekä kuvakiellollisen
impulssin läpäisemiä yrityksiä olla tuottamatta
hahmotettavia kuvia. Hän valmistui taiteen tohtoriksi marraskuussa 2012 Lapin yliopiston taiteiden
tiedekunnasta. Hän käsittelee väitöskirjassaan kuvataiteilijoiden asennoitumista taiteen hyödyntämiseen yhteiskunnassa ja taiteen yhteiskuntakriittisiä mahdollisuuksia. Väitöskirjatyö sisältää
taideproduktion. Tällä hetkellä hän työskentelee
kuvataiteen yliopistonlehtorina Lapin yliopiston
taiteiden tiedekunnassa.
22
23
Esa Meltaus
Sauli Miettunen
Esa Meltaus is an artist and a fisherman. Like
Stanislav Jerzy Lec said, man fishes in the river
that flows through him.
Esa Meltaus on taiteilija ja kalastaja. Niin kuin Stanislav Jerzy Lec sanoi, ihminen kalastaa joessa,
joka virtaa hänen lävitseen.
Sauli Miettunen (b. 1961) graduated as a painter.
His painting turned to sculpture at the beginning
of the 1990s. In his sculptures, he uses all kinds
of materials, including wood, metal, concrete,
stones, fibreglass, plastic and feathers. Some
years ago, he felt again a need to paint. He felt
that something unfinished should be continued.
Sauli Miettunen (s. 1961) valmistui alun perin taidemaalariksi. Maalaaminen kuitenkin vaihtui
kuvanveistoon 90-luvun alkupuolella. Veistoksissaan Miettunen käyttää monipuolisesti eri materiaaleja, kuten puuta, metallia, kiviä, lasikuitua,
muovia ja höyheniä. Joitakin vuosia sitten hän palasi jälleen maalaamisen pariin tuntiessaan, että
aiemmin kesken jäänyttä olisi jälleen aika jatkaa.
Growth, 2013. Installation.
Yäkkö, 2010, mixed media, 39 cm x 39 cm x 80 cm.
24
25
Solum, 2014, mixed media on board, 90 cm x 120 cm.
Gámmi, 2014, painting, 3 parts, 160 cm x 320 cm.
Pirkko Mäkelä-Haapalinna
Outi Pieski
Pirkko Mäkelä-Haapalinna (b. 1960) is an artist
who has returned to Kemijärvi, where she was
born. She is enchanted by the intensity of the
colours of pastel chalks. In addition to pastels,
she uses acrylic and mixed media, among other
media. Mäkelä-Haapalinna´s intention is to express the meaning and inner essence of everyday
life. In her art she is searching for the tangible
surface between the inner world and the observable world. She studies the core of identity
through key experiences of the surroundings and
environment, which ignite her creativity when
something in them reaches a new metaphorical
meaning and scale. Lights and atmosphere that
touch one’s feelings are her subject. Her works
are inspired by memories of beholding beauty,
of empowering experiences and of things that
people have an overwhelming relationship with.
Mäkelä-Haapalinna´s working process is a combination of planning and intuitive coincidence.
‘Chance favours the prepared mind.’ The starting point of her works lies in realism, but heads
towards simplified abstraction and installations.
Kuvataiteilija Pirkko Mäkelä-Haapalinna (s. 1960)
on kemijärveläinen paluumuuttaja, joka on lumoutunut pastelliliitujen värien intensiteetistä.
Niiden lisäksi hän käyttää myös akryyliä ja sekatekniikkaa. Mäkelä-Haapalinna pyrkii teoksillaan
tuomaan ilmeiseksi arkitodellisuuden syvemmän
olemuksen ja merkityksellisyyden sekä etsii taiteessaan sisäisen maailman ja aistein havainnoitavan maailman yhteistä kosketuspintaa. Hän tutkii identiteetin ydintä miljöön ja elinympäristön
avainkokemusten kautta ja tarttuu tekemisen prosessiin myös silloin, kun jokin asia saa metaforan
lailla uuden merkityksen ja mittakaavan. Valot ja
atmosfäärit, jotka koskettavat tunnetasolla, ovat
hänen aiheistoa. Kauneuden kokemisen muistot,
voimaannuttavat kokemukset sekä asiat, joihin
ihmisillä on yli sanojen menevä suhde, innoittavat hänen työskentelyään. Mäkelä-Haapalinnan
työskentelyprosessina on tietoisen ja intuitiivisen
sattuman yhdistelmä; ”Chance favors prepared
mind.” Teosten lähtökohta on realismissa, mutta
ne liikkuvat kohti pelkistettyä abstraktiota, joskus
myös installaatiota.
Outi Pieski (b. 1973) lives and works in Helsinki
and Utsjoki, the Sami area in Finland, and Northern nature comes up often in her works. Pieski´s
art includes paintings, collages and installations.
In her work there is often a strong connection
between nature and culture. The realism widens
into personal feelings and a sense of timelessness. In Pieski´s work the nature, culture and a
work of art seems to be connected into specific
place and at the same time it is completely universal. The landscape in the paintings is continuing from the front of the eye to the behind – into
the memories and shared awareness.
Outi Pieski has graduated from Academy of Fine
Arts in Helsinki in 2000. She has had solo exhibitions in the Nordic countries and her works have
been featured in numerous group exhibitions in
Europe and North America. Pieski has also made
public art works and her art works are in many
public and private collections.
Kuvataiteilija Outi Pieski (s. 1973) asuu ja työskentelee Utsjoella ja Helsingissä, ja pohjoinen luonto tulee esiin monissa hänen teoksissaan. Pieskin
taide pitää sisällään maalauksia, kollaaseja ja tila-teoksia. Realismi laajenee henkilökohtaisuuden ja ajattomuuden tuntemukseen. Pieskin työskentelyssä luonto, kulttuuri ja taideteos tuntuvat
samanaikaisesti paikkaan sidotuilta ja universaaleilta. Teosten maisema jatkuu muistikuviin, jaettuun tietoisuuteen.
Outi Pieski on valmistunut Kuvataideakatemiasta
vuonna 2000. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä
pohjoismaissa ja hänen teoksiaan on ollut esillä
lukuisissa ryhmänäyttelyissä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Pieski on tehnyt myös julkisia
teoksia, lisäksi hänen töitään on useissa julkisissa
ja yksityisissä kokoelmissa.
26
27
Elina Sipilä
Factory of the World, 2014, video.
Mark Roberts &
Minna Rainio
Minna Rainio (b. 1974) and Mark Roberts (b. 1970)
collaborate to produce large-scale, multi-channel video installations that deal with social and
political issues and their impact on people’s individual experiences and histories. Their art has
dealt with issues such as Finnish-Russian border,
refugees’ experiences in Finland and the international trafficking of women. Rainio & Roberts
have exhibited widely in Finland, Europe and
United States including Kiasma Museum of Contemporary Art in Helsinki (2004), Finnish Photography Triennial (Salo Art Museum 2006), Ludwig
Forum für Internationale Kunst in Aachen, Germany (2008), Finnish Cultural Institute in Paris
(2008), Franklin Art Works Gallery in Minneapolis (2010), Governor’s Island Gallery in New York
(2011), Finnish Museum of Photography (2012) as
well as numerous international festivals.
Minna Rainio (s. 1974) ja Mark Roberts (s.1970)
työskentelevät usein yhdessä ja toteuttavat monikuvavideoinstallaatioita, jotka käsittelevät yhteiskunnallisia ja poliittisia teemoja. Heidän videoinstallaationsa ovat käsitelleet mm. Suomen ja
Venäjän välistä rajaa, pakolaisten kokemuksia Suomessa, kansainvälistä naiskauppaa ja suomalaisten siirtolaisten kokemaa rasismia Yhdysvalloissa. Rainion ja Robertsin teokset ovat olleet esillä
laajasti Suomessa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa
mm. Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä
(2004), Suomalaisen valokuvataiteen biennaalissa
Salon taidemuseossa (2006), Ludvig Forum für Internationale Kunst-museossa Aachenissa (2008),
Suomen kulttuuri-instituutissa Pariisissa (2008),
Franklin ArtWorks-galleriassa Minneapolisissa
(2010), Governor´s Islandin galleriassa New Yorkissa (2011) ja Porin taidemuseossa (2013).
Elina Sipilä’s (b. 1979) works are paintings, serigraphs and lithographs printed from stone. She
lives and works in Rovaniemi but the lithographs
are made in Helsinki and Paris, and the serigraphs
in Germany. The rugged nature and life in the
North has made an indelible mark on her, and
she reflects the influences of those surroundings
even when working elsewhere. Longing and experience, the seen and the imagined, connection
and separation, the lost and the found are present in works where nature is a part of the human
and the human is a part of nature. The works depict journeys in places, cultures and inner landscapes. After receiving her Master of Arts degree,
complimented by a number of additional credits, Elina Sipilä spent highly influential residency
periods in Northern Norway and France. Since
the autumn of 2013, she has been a postgraduate
student doing artistic research at the University
of Lapland. Sipilä’s latest solo exhibition was in
Sapporo, Japan (2013), and she has participated in
several group exhibitions in Finland and abroad.
The most recent was the exhibition of nominees
for the Queen Sonja 2014 Art Award in Oslo and
Stockholm.
Elina Sipilän (s. 1979) teokset ovat maalauksia,
serigrafioita ja kiveltä vedostettuja litografiateoksia. Hän asuu ja työskentelee Rovaniemellä, mutta litografiateokset ovat syntyneet Helsingissä ja
Pariisissa, serigrafiateokset Saksassa. Pohjoisen
karu luonto ja elämä siellä ovat tehneet häneen
lähtemättömän jäljen, johon hän peilaa ympäristöstä tulevia vaikutteita myös työskennellessään
muualla. Kaipaus ja kokemus, nähty ja kuviteltu,
yhteys ja erillisyys, kadotettu ja löydetty ovat
läsnä teoksissa, joissa luonto on osa ihmistä,
ihminen osa luontoa. Teokset kuvaavat matkaa
paikoissa, kulttuureissa sekä sisäisessä maisemassa. Monipuolisen peruskoulutuksen ja Lapin
yliopistossa suoritetun taiteen maisterin tutkinnon jälkeen Elina Sipilä on viettänyt residenssijaksoja Pohjois-Norjassa ja Ranskassa. Syksystä
2013 alkaen hän tekee taiteellista väitöskirjaa Lapin yliopistoon. Sipilän viimeisin yksityisnäyttely
oli Sapporossa Japanissa (2013) ja hän on osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin niin kotimaassa
kuin ulkomailla, viimeisimpinä Kuningatar Sonjan
vuoden 2014 taidepalkintoehdokkaiden näyttely
Oslossa ja Tukholmassa.
Winter Night Phantom, 2014, stone lithograph, 60 cm x 80 cm.
28
29
Waal Park days Cape Town, 2013, pigment print, 100 cm x 65 cm.
Kari Tuisku
I Tepebaşı, 2011, acrylic on wood, 20 cm x 30 cm. Photo by Arto Liiti.
Kari Tuisku (b. 1952) lives and works both in Järvenpää, Southern Finland, and in Sonka, Northern
Finland.
During recent years, the artist has worked on the
series of Nature of Sorrow, which is a combination of several independent works, and is also a
single piece of art. The final version was called
The Nature of Sorrow – Serene Water and it was
presented in Mältinranta Art Center in August
2014. The artwork that will be presented in the
“How to Read in the Dark” exhibition bases partly
on the previous series, which got the name “How
I Learnt to Read in the Dark.”
The artist was asked to wrote ten sentences describing
himself and his production
unfortunately he only came up with seven,
of which one was omitted after pondering.
he has produced works of art using many techniques
beginning with wood and steel plates and ending up in
modelling clay
he aspires to concentrate
he often ends up garbling
chirping
he often simultaneously wonders about the inconsolable
beauty of life
Kari Tuisku (s. 1952) elää ja työskentelee etelässä
Järvenpäässä ja pohjoisessa Songassa. Hän on viime vuodet työstänyt Surun Olemus sarjaa, joka
on yhtä aikaa usean itsenäisen työn muodostama
kokonaisuus ja yksi teos. Sen lopullinen versio
Surun Olemus – Kirkas vesi oli esillä Taidekeskus
Mältinrannassa elokuussa 2014. How to Read in
the Dark -näyttelyyn toteutettu Kuinka opin lukemaan pimeässä perustuu osin tähän sarjaan.
Taiteilijaa pyydettiin kirjoittamaan kymmenen lausetta
itsestään ja teoksistaan
valitettavasti hän keksi vain seitsemän
joista hän mietittyään jätti yhden pois
hän on toteuttanut teoksia monilla tekniikoilla
päätyen alkuaikojen puu- ja metallilevyistä muovailuvahaan
hänellä on pyrkimys tiivistämiseen
usein tuloksena on ollut typistäminen
sirkutusta
usein hän samanaikaisesti ihmettelee elämän lohdutonta
kauneutta
Juhani Tuominen
For the last quarter of a century, Juhani Tuominen’s (b. 1949) paintings have depicted the interiors
of Turkish tombs – “türbe”. In this exhibition, his
paintings concentrate on depicting the everyday
colours and lights of the city of Istanbul reflected on the imagined inside walls of the tombs,
moments caught in the quiet interiors – perhaps some kind of sanctity of the ordinary. The
sounds of the surrounding area and its music are
also present in these paintings. The lingering and
contemplative music of both the Oud (Arab lute)
and Tanbur resembles the soundscape of the areas on the edges of the big city. Juhani Tuominen
painted the pictures in this exhibition in Istanbul
over the past three years. They are acrylic paintings, but also partly collages on paper, wood or
canvas.
Taidemaalari Juhani Tuomisen (s. 1949) maalaukset ovat turkkilaisen hautarakennuksen türben
sisäkuvia, ovat olleet sitä jo runsaan neljännesvuosisadan ajan. Tässä näyttelyssä maalaukset
keskittyvät kuvaamaan hautarakennusten kuvitelluille seinille heijastuvia Istanbulin kaupungin arkisia värejä ja valaistuksia, hiljaisten tilojen sisäänsä sieppaamia hetkiä, ehkäpä jonkinlaista arjen
pyhyyttä. Myös äänimaailma – ympäristön omat
äänet ja musiikki – on maalauksissa läsnä. Niin
udin (arabiluutun) ja tanburin viipyilevä ja mietiskelevä sointi kuin ison kaupungin syrjäisempien kortteleiden äänimaisema. Juhani Tuomisen
maalaukset on tehty Istanbulissa kolmen viime
vuoden aikana. Maalaukset ovat akryylimaalauksia, osittain myös kollaaseja paperille, puulle tai
kankaalle.
30
31
Special thanks to all our contributors:
Finnish Institute in Estonia
Finnish Institute in Germany
Embassy of Finland, Tallinn
Embassy of Finland, Berlin
Ministry of Education and Culture Finland
Arts Promotion Centre Lapland
Tartu Artists’ Union
Curator Tanel Rander
Joensuu Art Museum
Tartu Art Hall
Grimmuseum
Graphic Design: Juho Rantakari
Joensuu Art Museum ONNI
22nd January - 15th March 2015
The Artist’s Association of Lapland presents and
promotes contemporary art made in Lapland
and arranges exhibitions in Finland and abroad.
We develop work conditions and promote work
opportunities for our artists. We arrange meetings, projects, courses, and events and provide
opportunities for our members to exhibit their
artworks regularly. The Association runs two
galleries: Gallery Napa in Rovaniemi and Gallery
Kellokas in Ylläs. We also provide art lending
services and present an ‘Artist of the Month’ at
Korundi House of Culture in Rovaniemi. The Association was founded in 1990 and has over 100
members.
Lapin taiteilijaseura toimii Lapin ammattikuvataiteilijoiden keskusjärjestönä. Sen tarkoituksena
on edistää lappilaisen kuvataiteen toimintaedellytyksiä, valvoa kuvataiteilijoiden ammatillisia ja
sosiaalisia etuja, työllistää lappilaisia kuvataiteilijoita sekä nostaa kuvataiteen arvostusta ja parantaa sen asemaa kansallisesti ja kansainvälisesti.
Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys tuottaa
näyttely-, tutkimus-, koulutus- ja julkaisutoimintaa sekä tekee esityksiä ja aloitteita ja antaa lausuntoja. Lapin taiteilijaseuran kotipaikka on Rovaniemi.
Lapin taiteilijaseuran toimipisteitä ovat Galleria-taidelainaamo Napa ja Studio Mustanapa Rovaniemellä sekä Galleria Kellokas Ylläksellä. Lapin
taiteilijaseura tuottaa myös Kuukauden taiteilija
-näyttelyitä Kulttuuritalo Korundiin Rovaniemelle. Toiminnan keskiössä galleria- ja näyttelytoiminnan lisäksi ovat taidelainaamotoiminnan ja
yritysyhteistyön kehittäminen sekä kansainvälinen toiminta. Lisäksi Lapin taiteilijaseura kehittää
visuaalisen taiteen palveluja, osallistuu erilaisiin
taide- ja kulttuuritapahtumiin, tuottaa yleisötilaisuuksia, taidetyöpajoja ja taiteilijoiden täydennyskoulutusta. Lapin taiteilijaseura on perustettu
vuonna 1990. Koko ajan kasvavassa seurassa on yli
100 ammattitaiteilijaa.
Vernissage Wed 21st January at 6-8 pm
Open Tue, Thu-Sun 11 am - 4 pm, Wed 11 am - 8 pm
Kirkkokatu 23, Joensuu, Finland
Tel. +358 13 337 5388
www.joensuuntaidemuseo.fi
Tartu Art Hall
8th - 31st May 2015
Vernissage Thurs 7th May at 12-18 pm
Open Wed-Mon 12-18 pm
Vanemuise 26, Tartu, Estonia
Tel: +372 742 7671
www.kunstimaja.ee
Grimmuseum
20th June - 26th July 2015
Vernissage Fri 19th Jun at 6-8 pm
Open Wed - Sat 2-6 pm
Fichtestraße 2, Berlin, Germany
(Underground: Südstern)
Tel. +49 176 8106 9142
www.grimmuseum.com
32
Kairatie 3, FI-96100 Rovaniemi, Finland
Tel. +358 50 406 3632
[email protected]
www.lapintaiteilijaseura.fi
www.gallerianapa.fi