1 How to Read in the Dark? Joensuu - Tartu - Berlin 2015 2 3 Irina Havaste, Becoming Real, 2013, oil and oil pastel on cork board, 20 cm x 30 cm, photo by Topi Matikainen. Contemporary Art and Art Based Services from Lapland The ‘How to Read in the Dark’ exhibition is a representative sample of contemporary art and artists in Lapland, from the Southernmost towns to the Northernmost village of Utsjoki. The exhibition brings together various generations of artists, both old and new members of the Association, such as Eero Kumpula, an 80-year old founding member. The chosen media of the artists represents the scope of contemporary art. There are painters, sculptors, graphic artists, video and media-artists, performance-artists, and installation and community artists. ‘How to Read in the Dark’ is as interesting and multi-faceted as magical Lapland and the contemporary art to be found here. We have developed a strategy for international actions as part of the ‘How to Read in the Dark’ project, which is led by our arts manager Merja Briñón. We aim to get long-term partners in Pieski Outi, Crossing Paths, 2014, wood and thread, 240 cm x 160 cm / 240 cm x 240 cm. the international art world and thus support our artists on their path to reaching out abroad. Exporting art is a principal objective of the Artists’ Association with the aim of creating new work opportunities for the artists in Lapland. On behalf of the Artists’ Association of Lapland, I would like to thank the partners and sponsors of the exhibition. Maria Huhmarniemi Chairperson of the Board Artists’ Association of Lapland 4 5 Juhani Tuominen, II Tepebaşı, 2012, acrylic on paper, 30 cm x 30 cm, photo by Arto Liiti. Anssi Hanhela, Berry pickers, 2011, oil on canvas, 90 cm x 90 cm. Taidetta ja taiteeseen perustuvia palveluja Lapista How to Read in the Dark näyttely on edustava otos Lapin kuvataiteesta ja kuvataiteilijoista. Mukana on taiteilijoita eri puolilta maakuntaa Etelä-Lapin kaupungeista itään Kemijärvelle ja pohjoisimpaan kuntaan Utsjoelle. Näyttely tuo yhteen myös taiteilijasukupolvia ja seuran vanhoja ja uusia jäseniä. Taiteilijoiden työtavat edustavat puolestaan koko nykytaiteen kirjoa: mukana on taidemaalareita, kuvanveistäjiä, taidegraafikoita, video- ja mediataiteilijoita, performanssitaiteilijoita ja installaatio- ja yhteisötaiteilijoita. How to Read in the Dark -näyttely on niin kiinnostava ja monikasvoinen kuin on kiehtovuudessaan koko Lappi ja Lapin kuvataide. How to Read in the Dark näyttelyn yhteydessä on kehitetty Lapin taiteilijaseuran kansainvälisen toiminnan strategiaa, taiteen vientiä ja palvelutoimintaa manageri Merja Briñón johdalla. Lapin taiteilijaseuran tavoitteena on rakentaa pysyviä yhteistyökumppanuuksia kansainväliseen taidemaailmaan ja tukea siten seuran jäsentaiteilijoiden menestymistä maailmalla. Taiteen vienti on merkittävä osa taiteilijaseuran toimintaa lappilaisten taiteilijoiden työllistymisen ja toimintaedellytysten tukemisessa. Lapin taiteilijaseuran puolesta kiitän näyttelyn yhteistyötahoja ja rahoittajia näyttelyn mahdollistamisesta. Maria Huhmarniemi Lapin taiteilijaseuran hallituksen puheenjohtaja 6 How to co-exist in the dark era? 7 As Lapland lies within the Arctic Circle, its inhabitants have a specific relationship with darkness and light, which tends to go beyond the normality of the global centre. Despite its geopolitical affiliation to the Western welfare society, Lapland still remains as a periphery that represents itself mostly through its difference—location. The peculiarities of darkness and light are the main characteristics of this location, and they inevitably influence everyone who lives there. Consequently, location is central to the content of the work of many artists from Lapland. Due to climate change, the Arctic region is becoming an important field of geopolitics and is thereby gaining increasing global attention. The Arctic Sea has the potential to become logistically important in the global economy, which might also be a key factor in the potential shift in global hegemony. Since 2014, the geopolitical struggle for global domination has become evident. The power of the West, which started with the Enlightenment and concluded with Late Modernity, has decreased, and we are now witnessing a new dark era of confusion and uncertainty occurring in the centre, while it used to be present in the periphery or overseas. Darkness is the opposite of Light within the philosophical concept of dualism—the foundation of Western Modernity or, in other words, the 500 years-old colonial power. The Light has been its basic instrument and self-reception, while Darkness has remained its opposite—an unknown stranger, a possible enemy, or simply raw material. This is the context within which the exhibition, “How to Read in the Dark”, takes place. Therefore, the experience of physical darkness might help to articulate this reality as the metaphor of Darkness. This metaphor opens up in the photo series “Sheepy Puff” (2011) by Markku Heikkilä. The artist installed neon lights into a dark forest by the River Tornio on the border between Finland and Sweden. The darkness is so massive that the lights barely manage to enlighten its closest surroundings. The lights remain as white objects on a black background with a piece of enlightened landscape between them. As landscape originates from the same era and the same place (Netherlands in the 16th century), it could be considered as the grand narrative of Western Modernity and its aesthetics, what has resulted with contemporary art. Landscape as the clash between Darkness and Light. It should be questioned if contemporary art and its institution is an adequate way to conceptualize the artists who participate in this exhibition. Contemporary art is rather the space for conceptualization of a certain coexistence, but not the concept itself. The exhibition brings together the artists, who belong to the Artists’ Association of Lapland, but at least some of them are difficult to link with contemporary art or with each other. Therefore, “How to Read in the Dark” aims to celebrate the differences instead of the similarities. The work formats of participating artists range from traditionalist painting to critical video art. The artists have different origins, from the local Sami community to the United States of America, as well as different positions in the society. The concept of difference enables us to view the coexistence of local traditionalist painter Eero Kumpula and multidisciplinary artist John Court, originally from the United Kingdom. The homogenizing power of globalization that functions through institutions, including the institutions of contemporary art, would unify and depoliticize the artists immediately. As said by Latin American thinker Eduardo Mendieta, globalization is an ideology that would have the world surrender to a blind technological and economic drive. And to a blind aesthetic drive, I would say. The aesthetics of late modernity mostly mean the fetishizing repetition of style—a commodified empty signifier. Therefore, style or format, be it traditional painting or critical video art, are not the basis of differences and their coexistence. Our link with late modernity is inevitable, but it doesn’t mean full affiliation. The concept of transmodernity that was introduced by another Latin American thinker, Enrique Dussel, articulates the relations of differences and their coexistence within modernity and globalization. “The Factory of the World” (2014) is a video by Mark Roberts and Minna Rainio that speaks about a factory in Northern Finland that was shut down in 2003 when production was moved to Shenzen, China. The artists observe the empty factory, while imagining the Chinese workers doing the same job as the Finns once did. Darkness is the loss of visibility while imaginaries are still present. When you read in the dark, you can see the text dissolving into the darkness. The meaning of the last disappearing words hold their ground, as an endless amount of different worlds emerges from them or from the darkness around and inside of you. Reading in the dark dissolves the opposition between Light and Darkness, but lets them coexist as differences. This kind of reading means articulation, where the text becomes embodied by the reader. The work, “Impossibility of the Word” (2009), by John Court represents this way of reading. The dyslexic artist has related himself with written texts through the physical struggle of writing and drawing, becoming embodied together with the text. Here, a parallel could be drawn with the work of Juhani Tuominen, who, for a long time, has been focused on Ottoman period tombs and mausoleums in Turkey, which he translates and codifies into his own visual language in order to understand them. As he says, the tombs are waiting rooms between this side of life and another side of it. Articulating is not approving; it can be the act of embodying, acknowledging, and even healing. The works of Kari Tuisku, Merja Briñón and 8 9 Kuinka elää pimeänä aikana? Outi Pieski have straight references to physical and mental healing from the negative sense of Darkness, which as the opposite to the word “light” appears as “heavy”. A certain struggle can be observed in all the artworks of “How to Read in the Dark”. The darkest corner of this struggle appears in the works of Anssi Hanhela. Although it may be described as struggle between Darkness and Light, it is rather the humane conflict between standstill and fluidity, which may also coexist in harmony; this can be seen in the works of Helena Junttila, Pirkko Mäkelä-Haapalinna, Esa Meltaus, and others. Here, the function and meaning of art appears as articulation, which is the primary source of fluidity. The dark side of Western modernity lies within the West, especially now (from the beginning of 2014), the military and the violent darkness of domination takes place in Europe, while it has mostly kept itself overseas. It is nothing new. Darkness has always been here, as has the burning desire for enlightenment—this idea appears in the ironic collages of Kalle Lampela. Lapland remembers the colonization of its indigenous people—the frequent use of skull motifs in Lapland art is its symptom. The skull appears in the work, “A Particular place at a Particular time” (2014), by Ninni and Tuomas Korkalo, conceptualizing time through location, but also life through death and growth through decay. These are not abstract existential problems that speak on behalf of humanity as such; this is the situation of a particular place at a particular time. The West lies in Darkness. As Lapland lies on the edge of the West, it lies on the edge of the Darkness! At the very least, it is a question to be asked. Lappi sijaitsee napapiirillä. Siten Lapissa asuvilla ihmisillä on erityinen ja tavallisuudesta poikkeava suhde pimeyteen ja valoisuuteen. Vaikka Lappi geopoliittisesti tarkasteltuna nähdäänkin osana läntistä hyvinvointiyhteiskuntaa, sitä pidetään silti yhä periferiaa, joka esitetään yleensä poikkeavuuden kautta. Lapissa tämä poikkeavuus liittyy maantieteelliseen sijaintiin, jonka erityispiirteitä ovat pimeys ja valoisuus. Pimeyden ja valoisuuden ääripäät vaikuttavat väistämättä Lapissa asuviin ihmisiin. Siksikin maantieteellinen sijainti on monien Lapissa asuvien taiteilijoiden teosten sisältönä. Ilmastonmuutoksen myötä arktiseen alueeseen kohdistuu kasvava maailmanlaajuinen huomio ja se on noussut geopoliittisen keskustelun keskiöön. Jäämeren muuttuva merkitys ylikansalliselle taloudelle, kaupankäynnille ja logistiikalle voi muuttaa globaaleja valtasuhteita. Vuodesta 2014 alkaen geopoliittinen taistelu näistä valtasuhteista on tullut ilmeiseksi. Lännen valta, joka alkoi valistuksesta jatkuen aina myöhäismodernille ajalle, on vähentynyt. Nyt olemme todistamassa uutta pimeää aikakautta, jossa sekaannusta ja epävarmuutta ei esiinny ainoastaan periferiassa ja ulkomailla vaan myös keskustassa. Pimeys on valon vastakohta filosofisessa dualismissa, johon läntinen nykyaika, ja toisaalta myös 500 vuotta lännen kolonialistista valtaa perustuu. Valo on ollut sen perusväline, kun taas pimeys on pysynyt valistuksen vastakohtana – tuntemattomana muukalaisena, mahdollisena vihollisena tai vain raakamateriaalina. In Tartu, November 2014 Tanel Rander Curator Tämä on How to Read in the Dark -näyttelyn konteksti. Fyysisen pimeyden kokemus voi siis auttaa artikuloimaan tätä todellisuutta pimeyden metaforana. Tämä metafora avautuu Markku Heikkilän valokuvasarjassa ”Lampaiden hengitystä” (2011). Taiteilija asetti loisteputkivaloja pimeään metsään Tornionjoella Suomen ja Ruotsin rajalla. Pimeys on niin valtava, että valo valaisee hädin 10 tuskin lähiympäristönsä. Valo on valkoinen elementti, joka erottaa mustasta taustasta kappaleen valaistunutta maisemaa. Koska maisemataide on peräisin samalta aikakaudelta ja samasta paikasta (Alankomaista 16oo-luvulta) kuin valistusaika, sitä voidaan pitää läntisen modernismin ja sen estetiikan suurena kertomuksena, joka on johtanut nykytaiteeseen. Maisema kohtaa pimeyden ja valon. On syytä kyseenalaistaa, onko nykytaide instituutioineen asianmukainen tapa käsitteellistää tämän näyttelyn taiteilijoita. Nykytaide on pikemminkin tila, jossa voidaan käsitteellistää tietynlaista rinnakkaiseloa. Näyttely tuo yhteen Lapin taiteilijaseuran jäsentaiteilijoita, mutta ainakin osaa heistä on vaikea yhdistää nykytaiteeseen tai toisiinsa. Siksi How to Read in Dark -näyttely juhlistaa eroja yhtäläisyyksien sijaan. Näyttelyyn osallistuvien taiteilijoiden teosten muodot vaihtelevat perinteisestä maalaustaiteesta kriittiseen videotaiteeseen. Myös taitelijoiden yhteiskunnalliset ja maantieteelliset lähtökohdat poikkeavat toisistaan. He ovat kotoisin paikallisesta saamelaisyhteisöstä tai eri puolilta maailmaa, kuten esimerkiksi Yhdysvalloista ja Englannista. Erilaisuuden käsite mahdollistaakin muun muassa perinteisen taidemaalarin Eero Kumpulan esiintymisen rinnakkain monialaisen Englannista kotoisen olevan taiteilijan John Courtin kanssa. Globalisaatioon liittyvien instituutioiden – kuten esimerkiksi institutionaalisen nykytaiteen – yhtenäistävä vaikutus voi yhdenmukaistaa ja epäpolitisoida taiteilijat. Latinalaisamerikkalainen ajattelija Eduardo Mendieta on todennut, että globalisaatio on ideologia, jonka kautta maailma antautuu sokean teknologisen ja taloudellisen vietin ja voitontavoittelun vietäväksi. Edellämainittuihin voisi lisätä myös sokean esteettisen vietin. Myöhäismodernin estetiikka tarkoittaakin usein pelkkää tyylin fetisoitua toistoa – kulutteellistettuja tyhjiä merkitsijöitä. Tyyli tai muoto – vaikkapa perinteisen maalauksen tai videotaiteen muodossa – ei- 11 vät enää ole erojen ja niiden samanaikaisuuksien perustana. Meidän yhteyttämme transmoderniin ei voi kiistää, mutta se ei tarkoita sille antautumista. Latinalaisamerikkalainen ajattelija Enrique Dussel onkin luonut transmodernin käsitteen kuvaamaan eronteon suhteita ja samanaikaisuutta moderniteetissa ja globalisaatiossa. Mark Robertsin ja Minna Rainion videoteos “The Factory of the World” (2014) kertoo pohjoissuomalaisesta tehtaasta, joka suljettiin vuonna 2003, kun tuotanto siirrettiin Shenzeniin Kiinaan. Taiteilijat havainnoivat tyhjää tehdasta kuvitellen kiinalaiset työntekijät tekemässä samaa työtä mitä suomalaiset tekivät aiemmin. Pimeys on näkyvyyden häviämistä, mutta mielikuvitus on silti läsnä. Kun luet pimeässä, näet tekstin häipyvän pimeyteen. Viimeisten katoavien sanojen merkitys pitää pintansa, kun loputon määrä eri maailmoja ilmenee niissä tai pimeydessä, joka sijaitsee ympärilläsi ja sisälläsi. Pimeässä lukeminen hävittää vastakohtaisuuden valon ja pimeän väliltä ja antaa niiden olla olemassa rinnakkain eroineen. Tällainen lukeminen merkitsee artikulaatiota, jossa lukija ruumiillistaa tekstin. John Courtin teos “Impossibility of the Word” (2009) kuvaa tällaista lukemista. Lukihäiriöinen taiteilija on altistanut itsensä kirjoitetulle tekstille. Hän kamppailee fyysisesti: kirjoittaa ja piirtää, ja ruumiillistuu tekstiin. Hänen teoksensa voi rinnastaa Juhani Tuomisen maalauksiin. Tuominen on jo pitkään keskittynyt turkkilaisiin ottomaaniaikakauden hautoihin ja mausoleimeihin, jotka hän kääntää omalle visuaaliselle kielelleen ymmärtääkseen niitä. Hänen omien sanojensa mukaan haudat ovat odotushuoneita tämänpuoleisen elämän ja tuonpuoleisen välissä. Artikulaatio ei ole hyväksymistä. Se voi olla ruumiillistamisen, tunnustamisen ja jopa parantamisen teko. Kari Tuiskun, Merja Briñónin ja Outi Pieskin teoksissa on suoria viittauksia fyysiseen ja mentaaliseen tervehtymiseen pimeän nega- tiivisesta merkityksestä, jossa valon vastakohta ilmenee raskaana. Tietynlaisen taistelun voi havaita kaikissa How to Read in the Dark -näyttelyn teoksissa, ja sen pimein nurkka löytynee Anssi Hanhelan maalauksissa. Tätä kamppailua voi kuvailla pimeyden ja valon väliseksi, mutta samalla myös inhimilliseksi konfliktiksi pysähtyneisyyden ja sujuvuuden välillä. Sama konflikti voi esiintyä myös ristiriidattomasti, minkä voi nähdä Helena Junttilan, Pirkko Mäkelä-Haapalinnan, Esa Meltauksen ja muiden teoksissa. Tässä taiteen merkitys ja vaikutus tulee esille artikulaationa, joka on sujuvuuden ensisijainen lähde. Läntisen nykyajan pimeä puoli sijaitsee lännessä, erityisesti nyt – vuoden 2014 alussa – sotilaallisen ja väkivaltaisen pimeyden ylivallan vallatessa alaa Euroopassa, kun se tähän asti on pysynyt kauempana. Tässä ei kuitenkaan ole mitään uutta. Pimeys – kuten polttava kaipuu valaistukseen – on aina ollut täällä. Tämä ajatus ilmenee Kalle Lampelan ironisissa kollaaseissa. Lampela muistaa alkuperäiskansojen kolonisaation – toistuva kalloaihe lappilaisessa taiteessa on sen oire. Kallo tulee esille myös Ninni ja Tuomas Korkalon teoksessa “A Particular place at a Particular time” (2014), joka käsitteellistää aikaa paikan kautta, mutta myös elämän ja kuoleman rappeutumisen kautta. Nämä eivät ole abstrakteja eksistentiaalisia ongelmia, jotka puhuisivat ihmisyyden itsensä puolesta – tämä on tilanne tietyssä paikassa tiettynä hetkenä. Länsi on pimeydessä. Lappi puolestaan sijaitsee lännen rajalla ja siten pimeyden reunalla! Ainakin se on kysymys, joka täytyy kysyä. Tartossa marraskuussa 2014 Tanel Rander Kuraattori 12 13 John Court John Court was born (b. 1969) in Bromley, in the county of Kent in England. He graduated from Camberwell School of Art, London in 1994 and from Norwich School of Art and Design in 1997 with a 1st class Honours degree in Sculpture. He moved to Finland in 1997, and lives and works in Lapland, close to the Arctic Circle. He was recently awarded a prestigious 3 year grant by the Arts Council of Finland. The Awakening - El Despertar, 2014, painting installation, mixed media. Merja Briñón Merja Briñón (b. 1975) is a visual artist living and working in Rovaniemi and Madrid. In her artwork Briñón investigates different phenomenon like space state between the visible and invisible world, liminality, and the aesthetics of silence and emptiness. She is interested in the process of making art, colour, form, and structure of the surface. As a visual artist she has been praised for a strong colours and shapes in her artworks as well as her personal way of using light. At the moment, Briñón is both a doctoral student and a student of visual arts at the Faculty of Art and Design, the University of Lapland. She has also studied visual arts at Universidad de La Laguna, Spain and qualified as a graphic artist and illustrator at Kuopio Academy of Design. Her works have been on display in several solo and group exhibitions. Merja Briñón on Rovaniemellä ja Madridissa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hän tutkii taiteilijana erilaisia ilmiöitä kuten välitilaa ja siirtymää näkyvän ja näkymättömän maailman välillä, liminaalisuutta sekä hiljaisuuden ja tyhjyyden estetiikkaa. Hän on kiinnostunut taiteen tekemisen prosessista, väristä, muodosta sekä kuvapinnan rakenteesta. Briñón on saanut kiitosta vahvasta väri- ja muotokielestä sekä persoonallisesta, suomalaisille kuvataiteilijoille epätyypillisestä valonkäyttötavastaan. Hän suorittaa parhaillaan sekä taiteen tohtorin tutkintoa että kuvataiteen opintoja Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa. Lisäksi Briñón on opiskellut kuvataidetta Espanjassa Universidad de la Lagunassa ja hän on valmistunut graafikoksi ja kuvittajaksi Kuopion Muotoiluakatemiasta. Hänen teoksiaan on esitelty useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä. His output includes drawing, performance, sculpture and video, but he considers all his work to be fundamentally concerned with drawing, in that drawing connects the elements of line, movement, space and time. Time is also a particularly significant element of his performances – endurance pieces always based on the unit of the 8 hour working day. He has exhibited extensively around the world, and by invitation at major events such as the 7a*11d in Toronto Canada ( 2014), the Live Action Gothenburg Sweden ( 2014), the Guangzhou Live Art Festival in China (2010, 2013), the ANTI Contemporary Art Festival in Kuopio, Finland ( 2010) and the Infr’Action in connection with the Venice Biennale (2005, 2013), as well as the Liverpool Biennial (2004). John Court syntyi vuonna 1969 Bromleyssä, Kentin maakunnassa Englannissa. Hän valmistui Lontoon Camberwell School of Art yliopistosta vuonna 1994 ja Norwichin School of Art and Design yliopistosta vuonna 1997 parhailla arvosanoilla kuvanveistolinjalta. Court muutti Suomeen vuonna 1997 ja asuu ja työskentelee Meri-Lapissa Torniossa. John Courtin työskentely sisältää piirustuksia, performanssia, veistoksia ja videoita. Kaikissa hänen teoksissaan on pohjimmiltaan kyse piirustuksesta, jossa elementit viiva, liike, tila ja aika yhdistyvät. Ajalla on hyvin merkityksellinen osa hänen performansseissaan, jotka ovat pitkäkestoisia teoksia perustuen kahdeksan tunnin työpäivän kestoon. John Courtin teoksia ja performansseja on esitetty laajasti ympäri maailman ja hän on ollut kutsuttuna taiteilijana merkittävissä tapahtumissa, joita esimerkiksi ovat 7a*11d Torontossa Kanadassa (2014), Live Action Göteborgissa (2006, 2014), Guangzhou Live Art festival Kiinassa (2010, 2013), ANTI Nykytaiteen festivaali Kuopiossa (2010), Venetsian Biennaalin yhteydessä järjestettävä Infr’Action festivaali (2005, 2013) sekä Liverpoolin Biennaali (2004). Untitled, 2014, pen on paper, 9 drawings, á 30 cm x 40 cm. 14 15 Light Barricade, 2014, wood, steel, ready-made, various sizes. In Autumn, 2010, oil on canvas, 100 cm x 120 cm. Tom Engblom Anssi Hanhela Living in Rovaniemi, Tom Engblom (b. 1963) works within the concepts of still life. Binding the symbolic values of objects within his still life artworks, Engblom creates a visual game that leads to new and unpredictable contents and levels of interpretation. Engblom completed an MA at the University of Lapland, Rovaniemi, in 2005. He has exhibited extensively and has had solo shows in the Rovaniemi Art Museum, the Tromsø Art Museum and Galleria Sculptor in Helsinki. He is represented in the collections of The Finnish State Art Commission, the City of Rovaniemi and the Wihuri Foundation. He is a lecturer in sculpture in the University of Lapland’s Faculty of Art and Design. Tom Engblom (s. 1963) on tehnyt kahdenkymmenen vuoden ajan teoksia asetelman perinteestä. Esineiden symboliarvoja yhdistelemällä hän saa aikaiseksi visuaalisen leikin, jossa asetelmaan tuodaan uusia ja arvaamattomiakin sisältöjä ja tulkinnan tasoja. Engblom on valmistunut taiteiden maisteriksi Lapin yliopistosta 2005. Hän on esittänyt installaatioitaan laajasti ja pitänyt yksityisnäyttelyitä mm Rovaniemen taidemuseossa, Tromssan taidemuseossa ja Galleria Sculptorissa Helsingissä. Hänen töitään on esillä Suomen Valtion Taideteostoimikunnan, Rovaniemen kaupungin ja Wihurin Säätiön kokoelmissa. Tom Engblom työskentelee plastisen sommittelun lehtorina Lapin yliopistossa. Anssi Hanhela (b. 1962) is visual artist living and working in Haukipudas. In his artistic work he is interested in nature and the human philosophy of life. In his art he opens his mind to fantasies, hopes, disappointments, anxieties and unfairness through morality, friendship, love and eroticism. He visualises mental images and emotions. Anssi Hanhela (s. 1962) on Haukiputaalla asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Taiteellisessa työskentelyssään hän on kiinnostunut luonnosta ja elämän filosofioista. Taiteessaan hän avaa mielensä fantasioille, toiveille, pettymyksille, levottomuudelle ja epäreiluudelle moraalin, ystävyyden, rakkauden ja erotiikan kautta. Hanhela haluaa välttää tekemisen raskauden tuomaa vakavuutta ilmaisussa sekä liiallista sitoutumista vain yhteen muotokieleen. Hän visualisoi mielikuviaan ja tunnetilojaan kuvataiteeksi. 16 17 Markku Heikkilä Markku Heikkilä (b. 1959) graduated as a painter from the Lahti Institute of Art in 1985. Since then, he has worked as a visual artist and art teacher. In his recent artworks, Heikkilä reflects on change: Why is change, which is inevitable, so difficult for people when feelings and ideas become stale if they do not change? We should face nimbly the new pressures. Markku Heikkilä (s. 1959) valmistui taidemaalariksi Lahden taideinstituutista vuonna 1985. Hän on työskennellyt kuvataiteilijana ja kuvataideopettajana siitä lähtien. Viimeaikaisissa teoksissaan Heikkilä pohtii muutosta. Miksi muutos, väistämätön, on ihmiselle niin vaikeaa. Tunne ja ajatus kuitenkin happanevat, jos ne säilöö itseensä. Siis ketterästi eteenpäin uusien paineiden alla. Heart Open, 2014, oil and pastel on board, 21 cm x 30 cm. Irina Havaste-Ukkola Artist and painter Irina Havaste-Ukkola (b. 1975) graduated from The Free Art School in 2008 and is a member of The Finnish Painters’ Union. Havaste-Ukkola moved from Helsinki to Rovaniemi in 2011, and currently studies art education in the University of Lapland. In the series “Heart Open” Havaste-Ukkola combines drawing and painting. In the small works oil paint is accompanied by the drawing trace of oil pastel. The main issue in these paintings is colour but it might also turn into recognisable picture which shows us a glint of a landscape. “I paint my own light and shadows, landscape of my mind. This gives me the acceptance and understanding to meet with differences. It is a certain way to be open for how to read in the dark. When one can’t see with one’s eyes, one needs to see with one’s heart. Darkness brings the possibility to look inside and to feel.“ Sheepy Puff (series), 2011, colour photograph, pigment print, Photo Rag, 82 cm x 76 cm. Taidemaalari Irina Havaste-Ukkola (s. 1975) on valmistunut Vapaasta Taidekoulusta vuonna 2008 ja on Taidemaalariliiton jäsen. Helsingistä Rovaniemelle vuonna 2011 muuttanut Havaste-Ukkola opiskelee kuvataidekasvatusta Lapin Yliopistossa. ”Sydän auki” sarjassa Havaste-Ukkola yhdistelee maalausta ja piirtämistä. Öljyvärimaali saa pienikokoisissa maalauksissa seurakseen öljypastelliliitujen piirustusjäljen. Pääasiassa näissä teoksissa on väri, mutta se saattaa muodostua myös tunnistettavaksi kuvaksi, joka näyttää välähdyksen maisemasta. ”Maalaan valoani ja varjojani, mieleni maisemia. Näin voin hyväksyä ja ymmärtää erilaisuutta. Se on tietynlainen tapa olla avoinna sille miten tulkita pimeyttä, miten lukea pimeydessä. Kun ei voi nähdä silmillään, täytyy katsoa sydämellään. Pimeys tuo mahdollisuuden katsoa sisimpään ja tuntea.” 18 19 Ninni & Tuomas Korkalo Ninni Korkalo (b. 1982) and Tuomas Korkalo (b. 1978) live and work in Rovaniemi. Both work with various techniques and media. They draw, paint and make installations. They are involved in different kinds of projects in socially engaged art and environmental art, and they work alone, jointly and in interdisciplinary projects. They have had solo and group exhibitions in Finland and abroad since 2000. Tuomas has curated exhibitions in Finland and in Russia. Ninni also works as a community artist with young people. Ninni Korkalo (s. 1982) ja Tuomas Korkalo (s. 1978) asuvat ja työskentelevät Rovaniemellä. Korkalot käyttävät monia eri medioita piirtämisestä ja maalauksesta installaatioihin ja sosiaalisen taiteen ja ympäristötaiteen menetelmiin. Taiteilijat työskentelevät yksin, yhdessä ja monialaisissa työryhmissä. Korkaloilla on ollut yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2000 lähtien. Tuomas on kuratoinut näyttelyitä Suomessa ja Venäjällä. Ninni työskentelee myös yhteisötaiteilijana nuorten kanssa. Open Your Mind (3), 2014, acrylic on paper, 40 cm x 40 cm. Particular Place at a Particular Time, 2014, video Helena Junttila Helena Junttila (b. 1963) lives and works in Sodankylä. She is a versatile artist whose work appears in abundant forms: watercolour, gouache, acrylic, oil, chalk and especially China ink. The essence of Junttila´s art is probably local, based on living in Lapland, although locality is a universal, so the artist’s works are understood everywhere. Her work is characterised by a strong connection to the subconscious and the nature of human self-examination. Junttila’s art has been defined in many ways. It is often associated with the following attributes: symbolism, myths, stories, the subconscious, dreams, animals, femininity and the forces of nature. Perhaps the best definition is the artist’s own: ‘I’m a storyteller - I tell good stories’. Helena Junttila (s. 1963) asuu ja työskentelee Sodankylässä. Helena Junttila on monipuolinen taidemaalari, jonka töissä näkyy tekniikoiden runsaus: akvarelli, guassi, akryyli, öljy, liitu ja erityisesti tussi. Junttilan taide lienee perimmäiseltä luonteeltaan paikallista, lappilaisista lähtökohdista tehtyä taidetta. Junttilan kohdalla paikallisuus laajenee yleismaailmalliseksi; taiteilijan teoksia ymmärretään ja ne puhuttavat yli rajojen. Hänen töilleen on tunnusomaista voimakas yhteys alitajuntaan, luonnon ja ihmisen itsensä tutkiminen. Junttilan taidetta on määritelty monella tapaa. Siihen liitetään usein seuraavia määreitä: symbolismi, myytit, tarinat, alitajunta, unet, eläimet, naiseus ja luonnonvoimat. Ehkäpä parhain määritelmä on taiteilijan oma: ”Olen tarinankertoja – kerron hyviä tarinoita”. 20 21 Eero Kumpula Eero Kumpula (b. 1933) is an artist living and working in Sinettä. His artwork is mainly landscape paintings from old villages of Northern Finland and wooden sculptures. Eero Kumpula (s. 1933) on Kemijärvellä syntynyt Rovaniemen Sinetässä asuva ja työskentelevä taidemaalari. Hän on perehtynyt maisemamaalaukseen sekä vanhan peräpohjalaisen kyläyhteisön kuvaamiseen. Hänen maalauksensa aiheet kumpuavat Lapin luonnosta ja fantasiasta. Kumpula tekee myös veistoksia käyttäen puuta materiaalinaan. Hänen teoksiaan on esitelty useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Air, 2012, collage, 70 cm x 100 cm. Kalle Lampela The Winter is dying, 2009, 60 cm x 70 cm, acrylic on canvas. Kalle Lampela (b. 1973) was born in Rovaniemi, Lapland, in Northern Finland. Lampela has worked as an artist since 2000 and he has had solo and group exhibitions in many countries. His work is based on visual interpretations on social and ideological questions, i.e. power, real socialism, capitalism, and postmodernism, and an an-iconic impulse not to produce representative images. Lampela graduated as doctor of arts at the Faculty of Art and Desing at the University of Lapland in November 2012. In his dissertation Lampela discusses the attitudes visual artists take toward utilising art socially and economically, and whether art has a socio-critical function. Lampela´s doctorate is comprised of written research and two exhibitions and one intervention as art production. His doctorate is part of the research project funded by the Academy of Finland. He currently works as a university lecturer in visual arts at the Faculty of Art and Desing at the University of Lapland. Kalle Lampela (s. 1973, Rovaniemi) on työskennellyt vapaana taiteilijana vuoddesta 2000, ja osallistunut lukuisiin näyttelyihin ja pitänyt yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Hänen tuotantonsa käsittää visuaalisia tulkintoja yhteiskunnallisista ja ideologisista kysymyksistä, kuten vallasta, reaalisosialismista, kapitalismista ja postmodernismista, sekä kuvakiellollisen impulssin läpäisemiä yrityksiä olla tuottamatta hahmotettavia kuvia. Hän valmistui taiteen tohtoriksi marraskuussa 2012 Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnasta. Hän käsittelee väitöskirjassaan kuvataiteilijoiden asennoitumista taiteen hyödyntämiseen yhteiskunnassa ja taiteen yhteiskuntakriittisiä mahdollisuuksia. Väitöskirjatyö sisältää taideproduktion. Tällä hetkellä hän työskentelee kuvataiteen yliopistonlehtorina Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa. 22 23 Esa Meltaus Sauli Miettunen Esa Meltaus is an artist and a fisherman. Like Stanislav Jerzy Lec said, man fishes in the river that flows through him. Esa Meltaus on taiteilija ja kalastaja. Niin kuin Stanislav Jerzy Lec sanoi, ihminen kalastaa joessa, joka virtaa hänen lävitseen. Sauli Miettunen (b. 1961) graduated as a painter. His painting turned to sculpture at the beginning of the 1990s. In his sculptures, he uses all kinds of materials, including wood, metal, concrete, stones, fibreglass, plastic and feathers. Some years ago, he felt again a need to paint. He felt that something unfinished should be continued. Sauli Miettunen (s. 1961) valmistui alun perin taidemaalariksi. Maalaaminen kuitenkin vaihtui kuvanveistoon 90-luvun alkupuolella. Veistoksissaan Miettunen käyttää monipuolisesti eri materiaaleja, kuten puuta, metallia, kiviä, lasikuitua, muovia ja höyheniä. Joitakin vuosia sitten hän palasi jälleen maalaamisen pariin tuntiessaan, että aiemmin kesken jäänyttä olisi jälleen aika jatkaa. Growth, 2013. Installation. Yäkkö, 2010, mixed media, 39 cm x 39 cm x 80 cm. 24 25 Solum, 2014, mixed media on board, 90 cm x 120 cm. Gámmi, 2014, painting, 3 parts, 160 cm x 320 cm. Pirkko Mäkelä-Haapalinna Outi Pieski Pirkko Mäkelä-Haapalinna (b. 1960) is an artist who has returned to Kemijärvi, where she was born. She is enchanted by the intensity of the colours of pastel chalks. In addition to pastels, she uses acrylic and mixed media, among other media. Mäkelä-Haapalinna´s intention is to express the meaning and inner essence of everyday life. In her art she is searching for the tangible surface between the inner world and the observable world. She studies the core of identity through key experiences of the surroundings and environment, which ignite her creativity when something in them reaches a new metaphorical meaning and scale. Lights and atmosphere that touch one’s feelings are her subject. Her works are inspired by memories of beholding beauty, of empowering experiences and of things that people have an overwhelming relationship with. Mäkelä-Haapalinna´s working process is a combination of planning and intuitive coincidence. ‘Chance favours the prepared mind.’ The starting point of her works lies in realism, but heads towards simplified abstraction and installations. Kuvataiteilija Pirkko Mäkelä-Haapalinna (s. 1960) on kemijärveläinen paluumuuttaja, joka on lumoutunut pastelliliitujen värien intensiteetistä. Niiden lisäksi hän käyttää myös akryyliä ja sekatekniikkaa. Mäkelä-Haapalinna pyrkii teoksillaan tuomaan ilmeiseksi arkitodellisuuden syvemmän olemuksen ja merkityksellisyyden sekä etsii taiteessaan sisäisen maailman ja aistein havainnoitavan maailman yhteistä kosketuspintaa. Hän tutkii identiteetin ydintä miljöön ja elinympäristön avainkokemusten kautta ja tarttuu tekemisen prosessiin myös silloin, kun jokin asia saa metaforan lailla uuden merkityksen ja mittakaavan. Valot ja atmosfäärit, jotka koskettavat tunnetasolla, ovat hänen aiheistoa. Kauneuden kokemisen muistot, voimaannuttavat kokemukset sekä asiat, joihin ihmisillä on yli sanojen menevä suhde, innoittavat hänen työskentelyään. Mäkelä-Haapalinnan työskentelyprosessina on tietoisen ja intuitiivisen sattuman yhdistelmä; ”Chance favors prepared mind.” Teosten lähtökohta on realismissa, mutta ne liikkuvat kohti pelkistettyä abstraktiota, joskus myös installaatiota. Outi Pieski (b. 1973) lives and works in Helsinki and Utsjoki, the Sami area in Finland, and Northern nature comes up often in her works. Pieski´s art includes paintings, collages and installations. In her work there is often a strong connection between nature and culture. The realism widens into personal feelings and a sense of timelessness. In Pieski´s work the nature, culture and a work of art seems to be connected into specific place and at the same time it is completely universal. The landscape in the paintings is continuing from the front of the eye to the behind – into the memories and shared awareness. Outi Pieski has graduated from Academy of Fine Arts in Helsinki in 2000. She has had solo exhibitions in the Nordic countries and her works have been featured in numerous group exhibitions in Europe and North America. Pieski has also made public art works and her art works are in many public and private collections. Kuvataiteilija Outi Pieski (s. 1973) asuu ja työskentelee Utsjoella ja Helsingissä, ja pohjoinen luonto tulee esiin monissa hänen teoksissaan. Pieskin taide pitää sisällään maalauksia, kollaaseja ja tila-teoksia. Realismi laajenee henkilökohtaisuuden ja ajattomuuden tuntemukseen. Pieskin työskentelyssä luonto, kulttuuri ja taideteos tuntuvat samanaikaisesti paikkaan sidotuilta ja universaaleilta. Teosten maisema jatkuu muistikuviin, jaettuun tietoisuuteen. Outi Pieski on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 2000. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä pohjoismaissa ja hänen teoksiaan on ollut esillä lukuisissa ryhmänäyttelyissä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Pieski on tehnyt myös julkisia teoksia, lisäksi hänen töitään on useissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa. 26 27 Elina Sipilä Factory of the World, 2014, video. Mark Roberts & Minna Rainio Minna Rainio (b. 1974) and Mark Roberts (b. 1970) collaborate to produce large-scale, multi-channel video installations that deal with social and political issues and their impact on people’s individual experiences and histories. Their art has dealt with issues such as Finnish-Russian border, refugees’ experiences in Finland and the international trafficking of women. Rainio & Roberts have exhibited widely in Finland, Europe and United States including Kiasma Museum of Contemporary Art in Helsinki (2004), Finnish Photography Triennial (Salo Art Museum 2006), Ludwig Forum für Internationale Kunst in Aachen, Germany (2008), Finnish Cultural Institute in Paris (2008), Franklin Art Works Gallery in Minneapolis (2010), Governor’s Island Gallery in New York (2011), Finnish Museum of Photography (2012) as well as numerous international festivals. Minna Rainio (s. 1974) ja Mark Roberts (s.1970) työskentelevät usein yhdessä ja toteuttavat monikuvavideoinstallaatioita, jotka käsittelevät yhteiskunnallisia ja poliittisia teemoja. Heidän videoinstallaationsa ovat käsitelleet mm. Suomen ja Venäjän välistä rajaa, pakolaisten kokemuksia Suomessa, kansainvälistä naiskauppaa ja suomalaisten siirtolaisten kokemaa rasismia Yhdysvalloissa. Rainion ja Robertsin teokset ovat olleet esillä laajasti Suomessa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa mm. Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä (2004), Suomalaisen valokuvataiteen biennaalissa Salon taidemuseossa (2006), Ludvig Forum für Internationale Kunst-museossa Aachenissa (2008), Suomen kulttuuri-instituutissa Pariisissa (2008), Franklin ArtWorks-galleriassa Minneapolisissa (2010), Governor´s Islandin galleriassa New Yorkissa (2011) ja Porin taidemuseossa (2013). Elina Sipilä’s (b. 1979) works are paintings, serigraphs and lithographs printed from stone. She lives and works in Rovaniemi but the lithographs are made in Helsinki and Paris, and the serigraphs in Germany. The rugged nature and life in the North has made an indelible mark on her, and she reflects the influences of those surroundings even when working elsewhere. Longing and experience, the seen and the imagined, connection and separation, the lost and the found are present in works where nature is a part of the human and the human is a part of nature. The works depict journeys in places, cultures and inner landscapes. After receiving her Master of Arts degree, complimented by a number of additional credits, Elina Sipilä spent highly influential residency periods in Northern Norway and France. Since the autumn of 2013, she has been a postgraduate student doing artistic research at the University of Lapland. Sipilä’s latest solo exhibition was in Sapporo, Japan (2013), and she has participated in several group exhibitions in Finland and abroad. The most recent was the exhibition of nominees for the Queen Sonja 2014 Art Award in Oslo and Stockholm. Elina Sipilän (s. 1979) teokset ovat maalauksia, serigrafioita ja kiveltä vedostettuja litografiateoksia. Hän asuu ja työskentelee Rovaniemellä, mutta litografiateokset ovat syntyneet Helsingissä ja Pariisissa, serigrafiateokset Saksassa. Pohjoisen karu luonto ja elämä siellä ovat tehneet häneen lähtemättömän jäljen, johon hän peilaa ympäristöstä tulevia vaikutteita myös työskennellessään muualla. Kaipaus ja kokemus, nähty ja kuviteltu, yhteys ja erillisyys, kadotettu ja löydetty ovat läsnä teoksissa, joissa luonto on osa ihmistä, ihminen osa luontoa. Teokset kuvaavat matkaa paikoissa, kulttuureissa sekä sisäisessä maisemassa. Monipuolisen peruskoulutuksen ja Lapin yliopistossa suoritetun taiteen maisterin tutkinnon jälkeen Elina Sipilä on viettänyt residenssijaksoja Pohjois-Norjassa ja Ranskassa. Syksystä 2013 alkaen hän tekee taiteellista väitöskirjaa Lapin yliopistoon. Sipilän viimeisin yksityisnäyttely oli Sapporossa Japanissa (2013) ja hän on osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin niin kotimaassa kuin ulkomailla, viimeisimpinä Kuningatar Sonjan vuoden 2014 taidepalkintoehdokkaiden näyttely Oslossa ja Tukholmassa. Winter Night Phantom, 2014, stone lithograph, 60 cm x 80 cm. 28 29 Waal Park days Cape Town, 2013, pigment print, 100 cm x 65 cm. Kari Tuisku I Tepebaşı, 2011, acrylic on wood, 20 cm x 30 cm. Photo by Arto Liiti. Kari Tuisku (b. 1952) lives and works both in Järvenpää, Southern Finland, and in Sonka, Northern Finland. During recent years, the artist has worked on the series of Nature of Sorrow, which is a combination of several independent works, and is also a single piece of art. The final version was called The Nature of Sorrow – Serene Water and it was presented in Mältinranta Art Center in August 2014. The artwork that will be presented in the “How to Read in the Dark” exhibition bases partly on the previous series, which got the name “How I Learnt to Read in the Dark.” The artist was asked to wrote ten sentences describing himself and his production unfortunately he only came up with seven, of which one was omitted after pondering. he has produced works of art using many techniques beginning with wood and steel plates and ending up in modelling clay he aspires to concentrate he often ends up garbling chirping he often simultaneously wonders about the inconsolable beauty of life Kari Tuisku (s. 1952) elää ja työskentelee etelässä Järvenpäässä ja pohjoisessa Songassa. Hän on viime vuodet työstänyt Surun Olemus sarjaa, joka on yhtä aikaa usean itsenäisen työn muodostama kokonaisuus ja yksi teos. Sen lopullinen versio Surun Olemus – Kirkas vesi oli esillä Taidekeskus Mältinrannassa elokuussa 2014. How to Read in the Dark -näyttelyyn toteutettu Kuinka opin lukemaan pimeässä perustuu osin tähän sarjaan. Taiteilijaa pyydettiin kirjoittamaan kymmenen lausetta itsestään ja teoksistaan valitettavasti hän keksi vain seitsemän joista hän mietittyään jätti yhden pois hän on toteuttanut teoksia monilla tekniikoilla päätyen alkuaikojen puu- ja metallilevyistä muovailuvahaan hänellä on pyrkimys tiivistämiseen usein tuloksena on ollut typistäminen sirkutusta usein hän samanaikaisesti ihmettelee elämän lohdutonta kauneutta Juhani Tuominen For the last quarter of a century, Juhani Tuominen’s (b. 1949) paintings have depicted the interiors of Turkish tombs – “türbe”. In this exhibition, his paintings concentrate on depicting the everyday colours and lights of the city of Istanbul reflected on the imagined inside walls of the tombs, moments caught in the quiet interiors – perhaps some kind of sanctity of the ordinary. The sounds of the surrounding area and its music are also present in these paintings. The lingering and contemplative music of both the Oud (Arab lute) and Tanbur resembles the soundscape of the areas on the edges of the big city. Juhani Tuominen painted the pictures in this exhibition in Istanbul over the past three years. They are acrylic paintings, but also partly collages on paper, wood or canvas. Taidemaalari Juhani Tuomisen (s. 1949) maalaukset ovat turkkilaisen hautarakennuksen türben sisäkuvia, ovat olleet sitä jo runsaan neljännesvuosisadan ajan. Tässä näyttelyssä maalaukset keskittyvät kuvaamaan hautarakennusten kuvitelluille seinille heijastuvia Istanbulin kaupungin arkisia värejä ja valaistuksia, hiljaisten tilojen sisäänsä sieppaamia hetkiä, ehkäpä jonkinlaista arjen pyhyyttä. Myös äänimaailma – ympäristön omat äänet ja musiikki – on maalauksissa läsnä. Niin udin (arabiluutun) ja tanburin viipyilevä ja mietiskelevä sointi kuin ison kaupungin syrjäisempien kortteleiden äänimaisema. Juhani Tuomisen maalaukset on tehty Istanbulissa kolmen viime vuoden aikana. Maalaukset ovat akryylimaalauksia, osittain myös kollaaseja paperille, puulle tai kankaalle. 30 31 Special thanks to all our contributors: Finnish Institute in Estonia Finnish Institute in Germany Embassy of Finland, Tallinn Embassy of Finland, Berlin Ministry of Education and Culture Finland Arts Promotion Centre Lapland Tartu Artists’ Union Curator Tanel Rander Joensuu Art Museum Tartu Art Hall Grimmuseum Graphic Design: Juho Rantakari Joensuu Art Museum ONNI 22nd January - 15th March 2015 The Artist’s Association of Lapland presents and promotes contemporary art made in Lapland and arranges exhibitions in Finland and abroad. We develop work conditions and promote work opportunities for our artists. We arrange meetings, projects, courses, and events and provide opportunities for our members to exhibit their artworks regularly. The Association runs two galleries: Gallery Napa in Rovaniemi and Gallery Kellokas in Ylläs. We also provide art lending services and present an ‘Artist of the Month’ at Korundi House of Culture in Rovaniemi. The Association was founded in 1990 and has over 100 members. Lapin taiteilijaseura toimii Lapin ammattikuvataiteilijoiden keskusjärjestönä. Sen tarkoituksena on edistää lappilaisen kuvataiteen toimintaedellytyksiä, valvoa kuvataiteilijoiden ammatillisia ja sosiaalisia etuja, työllistää lappilaisia kuvataiteilijoita sekä nostaa kuvataiteen arvostusta ja parantaa sen asemaa kansallisesti ja kansainvälisesti. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys tuottaa näyttely-, tutkimus-, koulutus- ja julkaisutoimintaa sekä tekee esityksiä ja aloitteita ja antaa lausuntoja. Lapin taiteilijaseuran kotipaikka on Rovaniemi. Lapin taiteilijaseuran toimipisteitä ovat Galleria-taidelainaamo Napa ja Studio Mustanapa Rovaniemellä sekä Galleria Kellokas Ylläksellä. Lapin taiteilijaseura tuottaa myös Kuukauden taiteilija -näyttelyitä Kulttuuritalo Korundiin Rovaniemelle. Toiminnan keskiössä galleria- ja näyttelytoiminnan lisäksi ovat taidelainaamotoiminnan ja yritysyhteistyön kehittäminen sekä kansainvälinen toiminta. Lisäksi Lapin taiteilijaseura kehittää visuaalisen taiteen palveluja, osallistuu erilaisiin taide- ja kulttuuritapahtumiin, tuottaa yleisötilaisuuksia, taidetyöpajoja ja taiteilijoiden täydennyskoulutusta. Lapin taiteilijaseura on perustettu vuonna 1990. Koko ajan kasvavassa seurassa on yli 100 ammattitaiteilijaa. Vernissage Wed 21st January at 6-8 pm Open Tue, Thu-Sun 11 am - 4 pm, Wed 11 am - 8 pm Kirkkokatu 23, Joensuu, Finland Tel. +358 13 337 5388 www.joensuuntaidemuseo.fi Tartu Art Hall 8th - 31st May 2015 Vernissage Thurs 7th May at 12-18 pm Open Wed-Mon 12-18 pm Vanemuise 26, Tartu, Estonia Tel: +372 742 7671 www.kunstimaja.ee Grimmuseum 20th June - 26th July 2015 Vernissage Fri 19th Jun at 6-8 pm Open Wed - Sat 2-6 pm Fichtestraße 2, Berlin, Germany (Underground: Südstern) Tel. +49 176 8106 9142 www.grimmuseum.com 32 Kairatie 3, FI-96100 Rovaniemi, Finland Tel. +358 50 406 3632 [email protected] www.lapintaiteilijaseura.fi www.gallerianapa.fi
© Copyright 2024