VSS-Etsi! - Helsingin väestönsuojeluyhdistys ry
VSS-Etsi! Väestönsuojelulehti Jäsenlehti 1-2010 Huomaa tässä lehdessä: Kevätkokouskutsu s. 4 Tuleva jäsenmaksukäytäntö ks. pääkirjoitus Pelastuskoirasivut s. 31-51 Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ja Helsingin Etsintä- ja Pelastuskoirat HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY hallitus ja toimihenkilöt Siltavuorenranta 16 B, 00170 Helsinki, p. (09) 278 2018, faksi (09) 278 2032 [email protected] www.kolumbus.fi/hvssy Nimi Osoite GSM & E-mail Valittu Unto Lemmetty pj Heinäpellontie 18 00700 Hki 050 571 1520 [email protected] 2008-10 Greta Nikkilä vpj Mechelininkatu 26 B 35 040 722 8120 00100 Hki [email protected] 2009-10 Marja Rikman-Koski sihteeri Siilitie 13 F 482 00800 Hki 050 511 2309 [email protected] 2009-10 Göran Åhman Relanderinaukio 4 D 00570 Hki 050 1887 [email protected] 2008-10 Jukka Lehtiranta Kovelipolku 14 b 00430 Hki 040-7084272 [email protected] 2009-10 Marianne Anttalainen Hämeentie 75 A 7 00550 Hki 040 562 5830 [email protected] 2009-10 Jukka-Petri Nieminen p. 050 521 5010 [email protected] 2009-11 Porvoonkatu 23 B 42 00510 Hki Antti-Jussi Salmenlinna Kulosaaren puistotie 44 050 5600 400 00570 Hki [email protected] 2008-09 Tommi Laurinen Hgin Pelastuslaitos Pysyvä jäsen PL 112, 050 343 9561 00099 Helsingin kaupunki [email protected] TOIMIKUNNAT JA TILITOIMISTO: Tehtävä Nimi GSM He-Mu Raimo Nikkilä 0400 503 944 Yritys- ja talosuojeluos. pj. Antti-Jussi Salmenlinna 050 5600 400 Yritys- ja talosuojeluos. vpj Hannu Manninen 0207480 747 Marja Rikman-Koski 050 511 2309 Naistoimikunta Esikuntaryhmä pj Antti-Jussi Salmenlinna 050 5600 400 Esikuntaryhmä vpj Marianne Anttalainen He-PeKo pj Jukka Lehtiranta 040 708 4272 E-mail [email protected] [email protected] [email protected] [email protected] [email protected] [email protected] [email protected] Yrityspalvelu Pentti Mäkinen Oy Nuijamiestentie 5 A, 00400 Hki, p.724 6430, 050 505 0660 [email protected] Tilintarkastajat: HTM Eero Lehmusvuo p. 755 4859, varatilintarkastaja KHT Risto Mäkiö p. 050 570 3005 2 VSS-Etsi! 1/2010 PELASTUSKOIRAJAOS (HEPEKO) Puheenjohtaja Jukka Lehtiranta 040-708 4272 [email protected] Anette Aunola 0400-755 884 [email protected] Riitta Niemi 040-8457263 [email protected] Kurssivastaava Heli Herna 050-5220150 [email protected] Kirsi Annola [email protected] Sari Köck 040-5876959 [email protected] Marica Björkman 040-539 3571 [email protected] Markku Savolainen 044-2915945 [email protected] Satu Hattunen 040-506 1149 [email protected] (puhelut miel. vasta klo 12 jälkeen, yötyö) Elina Rancken 0400-841 946 [email protected] Sisältö: Kokouskutsu................................................ 4 Pääkirjoitus.................................................. 5 HVSSY kokoukset 2010.............................. 8 HVSSY koulutuskalenteri............................ 9 Materiaalimyynti........................................ 10 Ilmoitusasiat...............................................11 Väestönsuojelua väestönsuojassa............ 12 Tiesitkö väestönsuojelusta........................ 13 Retuperän WBK suoritti alkusammutuskortin soittaen..................... 16 Viestiliikennekurssi.................................... 17 HVSSY:n nettisivut.................................... 17 Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kurssilla...................................... 18 Taloyhtiön paloturvallisuus on yhteinen asia............................................. 19 Talosuojelutoiminnasta Helsingissä Karjalantalolla............................................ 20 Tapahtunut 70 vuotta sitten....................... 23 Vss-Etsi! -lehti Numero 1/2010 Päätoimittaja: Majka Borgström Toimitus: Raimo Nikkilä (HVSSY), Heli Herna Osoitteenmuutokset: HVSSY:n jäsenet Raimo Nikkilä p. 0400 503 944 [email protected] HEPeKo:n jäsenet jäsensihteerille VSS-Etsi! 1/2010 Ryhmäkäynti museolla perjantaina 13.11.2009................................................. 24 Luontopiiri.................................................. 25 Pukeutumisohjeita talviulkoilijoille............. 26 Infotilaisuus pelastuskoiratoiminnasta....... 31 Hälytysryhmän talvisia treenejä Pauligilla.................................................... 32 Hälytysryhmä keräämässä rahaa Haitin hyväksi............................................ 34 FRF-tasontarkastus 2009.......................... 36 Poliisin ja Vapepan yhteisseminaari Hauholla ................................................... 48 HEPeKon tiedotuksia................................ 50 Painopaikka: Itä-Helsingin Monistus Kannen logo: Raimo Nikkilä Huom! Artikkelin kirjoittaja vastaa artikkelin sisällöstä. Artikkeleita ei saa julkaista ilman kirjoittajan lupaa. Artikkelin lähettäjä vastaa siitä, että lupa materiaalin julkaisemiseen on. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muuttaa lähetettyä materiaalia. 3 KOKOUSKUTSU Arvoisa jäsenemme Kutsumme Teidät yhdistyksen sääntömääräiseen kevätkokoukseen torstaina 25. maaliskuuta 2010 kello 18.00. Kokous pidetään Helsingin väestönsuojelumuseon tiloissa os.Siltavuorenranta 16 B, 00170 Helsinki .Kokouksessa käsitellään yhdistyksen kevätkokouksen sääntömääräiset asiat. Ennen kokousta on kahvitarjoilu ja sen jälkeen kuulemme vakuutusneuvos Peter Künttneriä, aiheena on sotavahinkojen korvaaminen. Tarjoilu alkaa puolituntia ennen kokousta. Helsingissä 3. maaliskuuta 2010 HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY Hallitus HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KEVÄTKOKOUS 25.03.2010 KELLO 18.00 Jaamme kokousmateriaalin kokouspaikalla ESITYSLISTA 4 1. Kokouksen avaus 2. Kokouksen puheenjohtajan, sihteerin, kahden pöytäkirjan tarkastajan ja kahden ääntenlaskijan valitseminen 3. Kokouksen osanottajien laillisuus ja päätösvaltaisuuden toteaminen 4. Esityslistan hyväksyminen 5. Hallituksen toimintakertomuksen, edellisen tilikauden tilinpäätöksen sekä tilintarkastuskertomuksen esittäminen 6. Edellisen tilikauden tilinpäätöksen vahvistaminen 7. Vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja muille tilivelvollisille edelliseltä tilikaudelta 8. Huomionosoitukset ja ilmoitusasiat 9. Kokouksen päättäminen VSS-Etsi! 1/2010 Pääkirjoitus Talviset terveiset teille arvoisat lehtemme lukijat, jäsenet ja yhteistyökumppanit. Lumimaisemasta ja pakkasesta huolimatta yhdistyksen 69. toimintavuosi on alkanut toimintasuunnitelman mukaisesti. Hallitus järjestäytyi helmikuun kokouksessa, ja valitsi erovuoroisen vpj. Göran Åhmanin tilalle Greta Nikkilän; muuten hallitus jatkaa entisellä kokoonpanolla. Hallitus perusti kokouksessaan mm. juhlatoimikunnan valmistelemaan yhdistyksen 70-vuotistapahtumaa. Tammikuun 31. päivänä vuonna 2011 tulee kuluneeksi 70 vuotta yhdistyksen perustamisesta. Tilaisuutta on tarkoitus juhlistaa juhlavastaanotolla Helsingin väestönsuojelumuseon tiloissa 22.1.2011, ja iltajuhlasta ilmoitetaan myöhemmin. Yhdistyksen kurssitoiminta on alkanut ja parh aillaan on menossa Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden SPR-peruskurssi. Opastoiminta on myös hyvässä käynnissä, ryhmäkäyntejä ja niihin liittyviä infotilaisuuksia on ollut museolla jo useita lauantai-aukiolojen lisäksi. Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen 150 v. merkkipäivää 1.10.2011 juhlistetaan eri tapahtumilla juhlavuoden aikana, niistä ilmoitellaan myöhemmin. Kuten alkusanoissa mainitsin vuodenajasta, täällä Helsingissä talvi on jatkunut lumisena ja kylmänä, mieleen tulee vanhan ajan talvet, joita lapsuudessa vietettiin. Talvi kuitenkin tuntui yllättävän pääkaupunkiseudun asukkaat, lähinnä katujen kunnossa- ja puhtaanapitoa ajatellen. Lunta on kadut ja puistot täynnä, VSS-Etsi! 1/2010 tuntuu, kuin vanhat lumiset talvet olisi jotenkin unohtunut ja tälläkin sektorilla uusosaamattomuus on tullut kuvioihin? Näinhän ei asiat varmaan ole, mutta auraus- ja muun talvikaluston käyttöönotto tuntuu yllättävän joka vuosi. Pääkadut on kyllä aurattu, mutta pienempien katujen kunnostus on jäänyt huonommaksi. Lumesta pitää nyt nauttia täällä pääkaupunkiseudullakin eli ylös, ulos ja hiihtämään ja näin kilot kuriin! Palaan jälleen takaisin yhdistyksen tapahtumiin ja toivon, että huomioisitte seuraavan alla olevan jäsentiedotteen. HUOM! Jäsenmaksuperintä on tarkoitus muuttua vuoden 2011 alusta alkaen seuraavasti. Perinteinen jäsenmaksutilisiirto on tarkoitus ensi vuoden alusta postittaa Vss-Etsiväestönsuojelujäsenlehtemme yhteydessä. Jäsenmaksutilisiirto on kiinnitettynä lehden keskiaukeamalle ja sen voi siitä irrottaa ja käyttää jäsenmaksutilisiirtona kuten aiemmin. Toivomme, että järjestelymme ei tuota teille vaikeuksia. Tulemme vielä lehtemme syksyn numerossa informoimaan asiasta jäseniämme. Myös As.Oy:t ja yritysjäsenten maksupostituksiin on tulossa pieniä muutoksia. Jäsenkyselykaavake postitettiin jäsenille viikolla 6 jäsenmaksukirjeen yhteydessä. Siinä tiedustellaan jäsenistöltä miten halutaan mahdollisesti kehittää jäsen- ja yhdistys toimintaa ym... Vastauksien kyselypalautus oli joissain jäsenkirjeessänne 31.1.2010,mutta maaliskuussakin lähetetyt palautukset vielä kerkiävät. 5 Toivomuksenamme on myös, että jäsenistömme huomioisi ilmoittaa muuttuneet osoite tiedot, näin olisi meidän helpompi palvella teitä. Jäsenkyselypalautusten vastauksista huomioimme mihin suuntaan mahdollisesti jäsenistö haluaa yhdistyksen toimintaa kehittää. Toivomme jäsenistöltä runsasta osanottoa. Voitte myös vasta kyselyyn rnikkila@ welho.com Palaan tässä artikkelini lopussa vuoden alku puolella tapahtuneeseen Haitin maanjäristykseen, joka tuhosi suuria osia köyhästä saarivaltiosta ja n. 200 000 kuollutta ja koditonta on tosi järkyttävä tapahtuma. Apua kyllä löytyi maailmalta, mutta avun saaminen kohteisiin oli ongelmallista ja se on herättänyt monien tahojen arvostelua. Maa, jossa tuhoutuu 6 melkein kaikki toimintasektorit vaatii suurta ulkopuolista tukea. Olen lukenut avustusten jakoon liittyvistä vaikeuksista ja arvosteluista oliko avustusten jako-organisaatio ajan tasalla ym. mutta näinhän aina käy, kun jotain jossain tapahtuu, niin arvostelijoita löytyy. Toivon, että auttavan käsi olisi riittoisa ja apua löytyisi jälleenrakentamiseen, niille tuhansille ihmiselle, kodittomille ja orvoille lapsille. Suomi on osaltaan osallistunut kiitettävästi. Toivon hyvät jäsenet ja lehtemme lukijat ,että vuosi teidän kohdalla Suomessa on alkanut rauhallisesti ja hyvin. Muista suojella itseäsi ja muita! Raimo Nikkilä VSS-Etsi! 1/2010 www.kirjanpidot.fi TULE TEHOKKAASEEN TURVAKOULUTUKSEEN HELSINGIN PELASTUSLIITTOON! o Tulityökortti (8h) o Paloilmoitinlaitteiden vastuuhenkilöt (8h) o Paloturvallisuuskurssi (4h) o Hätäpoistumiskoulutus ja harjoitus (tehdään räätälöidysti asiakkaan tarpeet huomioon ottaen) Koulutamme myös: Talosuojelujohtajat perus- ja täydennyskursseilla sekä Kiinteistöjen ja taloyhtiöiden väestönsuojanhoitajat. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n jäsenalennus 10% yllä olevista koulutuksista. Lisätietoja: Helsingin Pelastusliitto www.helpe.fi Lääkärinkatu 3, 00250 Hki, (09) 477 0810 TULE TEHOKKAASEEN KOULUTUKSEEN! VSS-Etsi! 1/2010 7 HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY KOKOUKSET 2010 Koulutuspaikka Helsingin väestönsuojelumuseo, Siltavuorenranta 16 B, 00170 Helsinki, ellei toisin mainita. Nro Toimielin 1. Vuosikokoukset Kokous Pvm, klo Huom. 1. Kevätkokous 2. Syyskokous to 25.03. 18.00 to 11.11. 18.00 toimintakertomus, tilinpäätös toimintasuunnitelma ja talousarvio ti 09.02. 17.00 to 25.03. 17.00 to 20.05. 17.00 to 14.10. 17.00 ti 09.11. 17.00 to 09.12. 17.00 kevätkokousasiat, vpj:n valinta toimintakertomus tilinpäätös koulutussuunnitelma toimintasuunnitelma, talousarvio syyskokousasiat koulutuskevät v.2011 to 14.01. 14.00 to 18.03. 14.00 to 20.05. 14.00 to 14.10. 14.00 ke 17.11. 14.00 opastoiminta ja vss - 70 v. veteraanipäivän suunnittelu koulutus- ja museotoiminta vss-päivän suunnittelu toimintasuunnitelma v. 2011 to 07.01. 17.00 to 22.04. 17.00 to 02.09. 17.00 to 04.11. 17.00 toimintakertomus museo, kahvitukset toimintasuunnitelma kevättapahtumat v. 2011 la 24.04. ti 27.04. 10-16 pe 19.11. 15.00 (Peruttu hallitus päätti) Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Hallitus 1. kokous 2. 2. kokous 3. kokous 4. kokous 5. kokous 6. kokous 3. He-Mu 1. kokous 2. kokous 3. kokous 4. kokous 5. kokous 4. Naistoimikunta 1. kokous 2. kokous 3. kokous 4. kokous 5. Yhdistyksen retki 6. Veteraanipäivä Avoimet ovet 7. Pikkujoulut Jäsenistölle Humanitaarisen oikeuden kurssin osallistujia ryhmä kuvassa. 8 VSS-Etsi! 1/2010 HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY KOULUTUSKALENTERI 2010 Koulutuspaikka Helsingin väestönsuojelumuseo, Siltavuorenranta 16 B, 00170 Helsinki, ellei toisin mainita. No Kurssi Pvm 1 1.1 1.2 1.3 Väestönsuojanhoitajan kurssit, velvoituskoulutukset Suojanhoitajan kurssi 1. päivä 02.03.2010 Suojanhoitajan kurssi 2. päivä 04.03.2010 Suojanhoitajan kurssi 1. päivä 06.04.2010 Suojanhoitajan kurssi 2. päivä 08.04.2010 Suojanhoitajan kurssi 1. päivä 05.10.2010 Suojanhoitajan kurssi 2. päivä 07.10.2010 2. 2.1 2.2 2.2 2.3 2.4 2.5 2.6 Valistus ryhmille museo käynnin yhteydessä v. 2010 Vapaussodan Hgin seud. Perin.yhd ry ti 12.01.2010 18.30- Keski-Hgin kansalliset naiset ke 27.01.2010 13.00- Itä-Hgin kansalliset seniorit to 28.01.2010 13.00- VAPEPA ke 03.02.2010 18.00- VHPY ti 23.02.2010 18.30- Etelä-Suomen kiltayhdistys ke 24.03.2010 13.00- Kari Vallin 70-v. juhla la 17.04.2010 14.00- 3 Lukiolaisten turvakurssin väestönsuojeluosio 3.1 MPK - Vantaan - Itä-Hki piiri to 22.04.2010 3.2 MPK - Kanta-Hki piiri to 20.04.2010 3.3 MPK - Vantaan - Itä-Hki piiri to 21.10.2010 3.4 MPK - Kanta-Hki piiri ke 20.10.2010 3.5 MPK - ruotsinkieliset *15-30.10.2010 3.6 MPK - ruotsinkieliset *15-30.10.2010 4 Jäsenkoulutus 2010 4.1 Humanitaarisen oikeuden kurssi --------------- ” ------------------- --------------- ” ------------------- 4.2 Opasseminaari Ensiapu 1 -kurssit Ensiapu 2 -kurssit 4.3 4.4. Viestiliikennekurssi I V 4.5 Lastenturvapäivä Klo Paikka 18-21 17.30-20.30 18-21 17.30-20.30 18-21 17.30-20.30 HELPE Lääkärikatu 3 Olavinkatu 1 A suoja HELPE Lääkärikatu 3 Olavinkatu 1 A suoja HELPE Lääkärikatu 3 Olavinkatu 1 A suoja 16-18 16.18 16-18 16-18 16-18 16-18 Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo Väestönsuojelumuseo to 04.02.2010 17-21 Väestönsuojelumuseo to 11.02.2010 17-21 Väestönsuojelumuseo to 18.02.2010 17-21 Väestönsuojelumuseo *)1-14.10.2010 17-21 Väestönsuojelumuseo *)1-31.09.2010 Väestönsuojelumuseo *)1-31.09.2010 Väestönsuojelumuseo ke 31.03.2010 17.30-21 Väestönsuojelumuseo/maasto *) 12-14 Helpe Lääkärinkatu 3 5 Tapahtumia v. 2010 Helsingin Väestönsuojelupäivä 5.1 5.2 Veteraanipäivä ma 13.09.2010 la 27.04.2010 13-15 Paikka ilmoitetaan myöhemmin 10-15 Väestönsuojelumuseo avoimet ovet Helsingin Väestönsuojelumuseo on avoinna klo 10–14 kevät- ja syyskausilauantaisin ja ryhmille ja kouluille sopimuksen mukaan. *) Tarkka aika ilmoitetaan myöhemmin VSS-Etsi! 1/2010 9 _ _ ______________ MATERIAALIMYYNTI JÄSENILLE, JÄSEN AS-Oy:lle JA YRITYSJÄSENILLE VÄESTÖNSUOJELUMUSEO SILTAVUORENRANTA 16 B LAUANTAISIN KLO 10-14.00 Avaruuslakana pakattuna pussiin Lämpöpeite (peitteeksi tai alustaksi ) Sammutuspeite 120 x 180 cm Matka-murtopalovaroitin Pelastautumispakkaus (Survival Kit) Pelastautumishuppu Duran (pelkkä huppu) EA-laukku keskikokoinen EA-laukku pieni Jauhesammutin 2 kg Jauhesammutin 6 kg Jauhesammutin 12 kg Nestesammutin 6 L Sammutinkaappi K35171 Palovaroitin ICAS single Lithum (IIR-SLi) (ionis.) HVSSY Ry:n historiikki MAGLITE M2A016CM2 taskulamppu Suojanaamari PROMASK kokonaamari vaihtosuodatin (ABEK-P3 Folio) Talosuojelumateriaalin määrävahvuus kahdelle (AB-PAKKI) Talosuojelumateriaalin määrävahvuus (AB+S-PAKKI) Säteilymittari RDS-30 Säteilymittari DGM - Turva Suojelujohdon ja -henkilöstön perusliivit Palovaroitin Nordic Premium 14 € 5€ 18 € 26 € 231 € 120 € 60 € 22 € 47 € 61 € 111 € 72 € 100 € 33 € 10 € 21 € 96 € 28 € 393 € 695 € 581 € 547 € 43 € 16 € Rahti pääkaupunkiseudulla: 0-20 kg 18 € Rahti pääkaupunkiseudun ulkopuolelle 20-100 kg 26 € Maksuehtomme: 14 pv netto Toimitusehto: vapaasti varastostamme MUISTA MYÖS HUOMIOIDA VÄESTÖNSUOJELUMATERIAALISI VANHENEMINEN! Tervetuloa ostoksille! Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry Helsingin väestönsuojelumuseo Materiaalimyynti Unto Lemmetty 050 571 1520 ja Raimo Nikkilä 0400 503 944 10 VSS-Etsi! 1/2010 ILMOITUSASIAT PALKITSEMISET Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle (MPKy) uusi toiminnanjohtaja. Prikaatikenraali Pekka Tuunanen (57) on valittu MPK:n toiminnanjohtajaksi alkaen 01.01.2009. Helsingin väestönsuojelumuseo 10 vuotta. Opasseminaarissa museolla keskiviikkona 14.10.2009 klo 17-21 jaettiin huomionosoituksena alla oleville jäsenillemme viisi- ja kymmenvuotisesta vapaaehtoistyöstä Helsingin väestönsuojelumuseon oppaina taiteilija Kimmo Pälikön Helsinki-aiheinen posliinitaulu. Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n pj. Unto Lemmetty ja hallituksen jäsen Greta Nikkilä suorittivat huomionosoituksien jaot. Marianne Anttalainen, Irja Lalli, Armi Järvinen, Terttu Kangasniemi, Paula Starck, Lea Nikkinen, Vuokko Turunen, Marja ja Eero Koski, Arto Aremo, Unto Lemmetty, Tapio Mäkinen, J.P. Nieminen, Lea ja Ensio Selin, Anne ja Jarkko Soidinniemi, Greta ja Raimo Nikkilä. Tilaisuuden päätteeksi puheenjohtaja kiitti omasta ja hallituksen puolesta suurenmoisesta ja uhrautuvasta vapaaehtoisesta työstä väestönsuojelun ja sen historian tunnetuksi tekemisessä. SPEK henkilövalintoja. Hallintojohtaja OTK Marko Hasari aloitti 01.01.2010 ja varautumispäällikkö FM Karim Peltonen 01.01.2010. Kuolleita Yhdistyksemme monivuotinen jäsen eversti Simo Sirkkanen kuoli korkeassa lähes 92 vuoden iässä Helsingissä 20.11.2009. Hän toimi viimeiset noin seitsemän aktiivityövuottaan ennen eläköitymistään ensin Suomen Väestönsuojelujärjestön järjestösihteerinä ja sitten järjestön apulaispääsihteerinä. Väestön suojelutyö oli tuolloin jo täysin palvelleelle yleisesikuntaupseerille häntä lähellä olevaa toimintaa. Hänen muistoaan kunnioittaen Helsingin Väestösuojeluyhdistys ry Hallitus Yhdistyksemme monivuotinen pelastuskoirajaoksen jäsen Gunilla Elg kuoli Helsingissä. V. 2010 Loppiaisen jälkeen harjoitusryhmämme ”Eläkeläiset” sai suruviestin: monivuotinen treenikaverimme Gunilla on poistunut keskuudestamme. Muistamme Gunillan iloisena ja innostuneena toverina sekä uutterana treenaajana. Hän kävi kaikki pelastuskoirille ja ohjaajille tarkoitetut kurssit. Gunilla sai edelliselle koiralleen Börnil le sankarikoiran arvon. Hänen uusi koiransa Bonnie oli jo hyvällä alulla harjoituksissa. Tämän vuoden keväällä oli ajateltu suoritettavan kokeita ja testejä. Mutta kohtalo puuttui peliin, Gunilla nukkui pois. Helsingin pelastuslaitoksen Perinnepäivillä 14.09.2009 Hgin kaupungintalolla jaettiin mm. Helsingin Väestönsuojelun mitalit pitkän työuran tehneille, vapaaehtoistyössä toimineille ja väestönsuojelussa ansioituneille henkilöille. Yhdistyksestä mitalin saivat Marja RikmanKoski ja Eero Koski sekä Jarkko Soidinniemi. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö järjesti 2.12.2009 Väestönsuojelun varautumisseminaarin Hgin Ritarihuoneella. Tilaisuudessa jaettiin huomionosoituksia pelastusalan henkilöille Suomessa mm. Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksestä Anne Soidinniemi-Nikkilä ja Marja Rikman–Koski saivat SPEKin ansiomitalit. Gunillaa ikävöiden ja lämmöllä muistaen ryhmä ”Eläkeläiset” VSS-Etsi! 1/2010 11 Museossa vierailleen toimittajan tunteita ja kokemuksia museovierailusta Väestönsuojelua väestönsuojassa Istahdan puiselle penkille, joka muistuttaa saunan laudetta. Ahdas väestönsuojaksi mukautettu tila saa aistit äärimmilleen. Pian kuuluu ilmahälytys. Tähyilen ympärilleni, aivan kuin näkisin koneiden lentävän yläpuolellani. Kuuluu räiskettä ja tila tuntuu tärisevän. Katson seinällä olevaa kuvaa, jossa lapset ovat tiiviisti suojassa kanssani. Talo sortuu päällemme ja on pakko sulkea silmät. Me selviydyimme tästä, mutta entä seuraavalla kerralla? Helsingin kaupungin Pelastuslaitoksen Väestönsuojelumuseo toimii Kruunuhaassa olevassa väestönsuojassa. Opastoiminnasta yleisölle vastaa Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry (HVSSY) ja sen vapaaehtoiset oppaat. Tämän vuoden marraskuussa tulee täyteen kymmenen vuotta museon perustamisesta. Museossa kävijä pääsee tutustumaan sotien aikaiseen väestönsuojeluun sekä väestönsuojelun yleishistoriaan ja nykypäivään. Sotien aikaa (1939–1944) kuvataan yksityiskohtaisesti. Sodanaikaista pommisuojaa esittävä kellarisuoja kertoo, millaisissa oloissa kaupunkilaiset suojautuivat jatkosodan pommituksilta. HVSSY on jo pitkään tehnyt yhteistyötä pelastuslaitoksen kanssa. Museossa vieraileville ryhmille on tarjolla tietoa myös pelastuslaitoksesta. Museon toimintaa ylläpidetään vapaaehtoisvoimin ja säännöllisesti museon opaskierrossa on 23 henkilöä. Kävijöitä on tuhannesta muutamaan tuhanteen vuodessa. Museossa vierailee myös kansainvälisiä ryhmiä, vaikka sitä ei erityisesti markkinoida. Museon esineistöön voi tutustua suomen, ruotsin ja englannin kielellä. Museossa on ollut kymmenen vuoden aikana erilaisia näyt12 telyitä, joista osa on jäänyt pysyvästi taloon. Näyttelyt vetävätkin paikalle normaalia enemmän vierailijoita. Esimerkiksi sotalapsista kertonut näyttely veti paikalle tuhansia kävijöitä. Monesti jokin merkkipäivä, kuten väestönsuojelun 80-vuotispäivä antavat aiheen erikseen järjestettävälle näyttelylle. Museo on saattanut yhteen vanhoja tuttuja ja saanut aikaan iloisia jälleennäkemisiä. Osa näyttelyistä on tuonut vieraille esiin vanhoja muistoja ja saanut nuorellekin sukupolvelle kyyneleet silmäkulmaan. Museon perustaminen lähti käyntiin 1990-luvun lopulla silloisen pelastuskomentajan Rainer Alhon toimesta. Myöhemmin nykyinen komentaja Kari Lehtokangas edesauttoi hankkeen toteutumista. Museon piti alun perin mennä Erottajan kalliosuojaan, mutta vuonna 1998 vapautui tilat Kruunuhaasta. Museo rakennettiin pitkälti vapaaehtoisvoimin, mutta apua tuli muun muassa kaupungin museon intendentiltä sekä pelastuslaitokselta. Museota ylläpitävä Helsingin väestönsuojelu yhdistys on perustettu vuonna 1941 ja sillä on n. 450 jäsentä. Yhdistyksen pääasiallinen Vapaussodan Helsingin seudun perinneyhdistyksen syyskokouksen osallistujille oli järjestetty opastettu esittely Helsingin väestönsuojelumuseossa. Kuvassa oikealla Uolevi Langinmaa ja hänen seurassaan perinneyhdistyksen jäsen. VSS-Etsi! 1/2010 tehtävä on omatoimisen turvallisuuden parantaminen normaali- ja poikkeusoloissa. Yhdistys kouluttaa muun muassa väestönsuojan hoitajia sekä auttaa laatimaan suojelusuunnitelmia. Yhdistyksellä ilmestyy kaksi kertaa vuodessa VSS-Etsi! –lehti ja se järjestää aktiivisesti retkiä ja luentoja. Kuljen museon käytävällä. Muistelen oppaan kertomaa tarinaa. Täällä on joskus sotien jälkeen asunut 33 perhettä. Täällä, ikkunattomassa ja ahtaassa tilassa. Silmiini osuu kuva niiltä ajoilta. Ihan onnellisilta he näyttävät. Onhan heillä katto pään päällä… Museossa esitellään myös nykyaikaa. On mm. lasikaapissa sijaitseva pienoislaboratorio, jossa näkyy kuinka hyvin radioaktiivinen säteily läpäisee eri materiaaleja. Esillä on myös kotivara, eli minkä verran kuivamuonaa kotona pitäisi olla hätätilanteen varalta. Helsingin ny- kyiset turvallisuusjärjestelyt on selvitetty seinillä olevissa tietoiskuissa. Kaavioista käy selville mm. mihin Helsingin kaupungin siviiliväestö siirtyy poikkeustilanteessa. Helsingissä on noin 840 000 väestönsuojapaikkaa. Jokaisen talon ilmoitustaululla täytyy lain mukaan olla ilmoitus lähimmästä väestönsuojasta, väestönsuojan hoitajasta ja talosuojelujohtajasta. Talosuojan johtajan tehtäviin kuuluu väestönsuojelu järjestelyjen lisäksi myös paloturvallisuus ja rikosturvallisuuden parantaminen. Kaupunki pitää kyllä kansalaisistaan hyvää huolta. Jos valitetaan korkeista veroista, niin täytyy sanoa ainakin se, että Helsinki on ehdottomasti ykkönen valtakunnassa väestönsuojelun suhteen. Helsingin väestönsuojelumuseo on Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen museo, jonka opastustoiminnasta vastaa Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry. TIESITKÖ VÄESTÖNSUOJELUSTA Toimitusjohtaja Ilkka Kianto kutsui VSSinfotiimin kokoon 17.11 .2009 Helsingin Pelastusliiton tiloihin os. Lääkärinkatu 3, Helsinki. Kokouksen ohella saimme mielenkiitoisen esit yksen uudesta pelastuslaista ja sen vaikutuksista. Esitelmän pitäjänä oli Pekka Rajajärvi Sisäasiainministeriöstä. Pekkaa voisi luonnehtia vakiokalustoksi, hänen uransa sisäasiainministeriössä on alkanut jo vuonna 1970. Nyt voimaan mahdollisesti astuva uusi pelastuslaki on monelta osin hänen aikaan saannostaan ja ideoimaa. Ja kuten hän itse kommentoi ”varmasti viimeinen”. Jos laki nyt hyväksytään, sen olisi tarkoitus olla voimassa vuoteen 2020. Lakiin on tulossa monia muutoksia, osa hyviä osa ehkä huonoja. Olen Antti-Jussin Salmenlinnan kanssa samalla kannalla, että nykyinen aikaraja ottaa väestönsuoja käyttöön on riittävä. Nyt laki antaa takarajaksi 24 tuntia - uusi laki nostaisi aikarajan 72:een tuntiin. Ohessa lisää keskeisiä muutoksia lakiehdotuksen pohjalta. VSS-Etsi! 1/2010 Historiallista taustaa Ensimmäiset väestönsuojan rakentamis vaatimukset annettiin väestönsuojelulaissa 15.11.1939. Suojatilaa piti rakentaa: - 150 tärkeässä kohteessa (suojelukohteet) - Vähintään kaksikerroksinen kivitalo - Vähintään 20 asuin- tai liikehuoneistoa - Tilavuus vähintään 2500 m3 (n. 1000 m2) Tätä ennen väestönsuojia oli rakennettu vapaae htoisesti, tiettävästi ensimmäinen vuonna 1933 Kaisaniemenkadulle. Toisen maailmansodan aikana virallisia väestönsuojapaikkoja oli rakennettu 20 000 henkilölle. Lisäksi oli tehty kaivantoja puistoihin sekä kallioon louhittuja sirpalesuojia. Vuosina 1945-1954 poliittisen tilanteen takia väestönsuojia ei rakennettu lainkaan, vaikka laki vuodelta 1939 oli yhä voimassa. Vuonna 1954 annettiin teknilliset määräykset väestönsuojien rakentamisesta. Vuosina 13 1954-1958 rakennettiin 50 000 suojapaikkaa, joista puuttuivat kokonaan ilmanvaihtolaitteet. hiilisuodatteisia. Vuoden 1972 jälkeisten laitteiden pitäisi olla yhä käyttökelpoisia. Nykyisen lain kaltainen väestönsuojien rakentaminen alkoi vuonna 1958. Rakentamisja kustannusvastuu oli aina rakennuksen omistajalla. Asetukset, eli tekniset määreet väestönsuojan laitevaatimuksille tekee sisäasiainministeriö. VTT testaa tuotteet ennen hyväksyntää esim. pistokokeilla tehtaalla. Lopuksi laitteet hyväksyy kunnallinen viranomainen, hyväksyen samalla väestönsuojan rakentamisen varmistuen tuetteiden normienmukaisuudesta. - Suojelukohteisiin (100 kuntaa), joissa asui 60% Suomen väestöstä - Rakennus vähintään 3000 m3 - Kivirakenteinen tai vastaava - Suojan koko 2% kerrosalasta Kunnat rakensivat ja valtio kustansi: - Linja-autoasemille - Rautatieasemille - Satamiin - Lentoasemille Suojien teknilliset vaatimukset Suomi hankki aluksi Saksasta ja kehitti laitteita yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa. Ilmanvaihtolaitteet olivat vuosien 1959-1963 välisenä aikana määräysten mukaisesti käsikäyttöisiä ja perustuivat pelkään hiekkasuodatukseen. Vuosien 1963-1972 määräysten mukaan ilmanvaihtolaitteiden tuli olla sekä hiekka- että 14 Vuodesta 1991 koko maahan tuli suojaraken tamisv elvoite. Rajaksi asetettiin 600m 2 . Suojelukohteet (52 kpl) saivat luokituksen S-1. Nykyiset ilmanvaihtolaitteet suodattavat taistelukaasujen lisäksi myös jodia ja teollisuuskaasuja. Miksi Suomi rakentaa edelleen koko väestölle väestönsuojia? Suojarakentaminen on pitkäjänteistä toimintaa. Teräsbetonisuojan ikä on 50-100 vuotta ja kalliosuojan satoja vuosia. Väestönsuojien rakentamisen uhkakuva perustuu eduskunnan hyväksymään selontekoon ja näin ollen väestönsuoja pitää rakentaa muun rakentamisen VSS-Etsi! 1/2010 yhteydessä, joskin väestönsuojalla on oltava normaalioloissa järkevä käyttö esim. polkupyörä- tai muu urheiluvälinesuoja. Ja lopuksi aluehallintovirasto voi erityisen painavista syistä myöntää vapautuksen rakentamisvelvollisuudesta kokonaan tai määräajaksi. (Kuulostaa pahalta, kirjoittajan komentti) Tähän Suomi on päätynyt 2009 Uusi laki astunee voimaan 1.1.2011 (71§ osalta astunee voimaan 1.7.2010). Uusi laki asettaa mm. seuraavia vaatimuksia: - Väestönsuojia rakennetaan edelleen koko maassa - Velvoite on tonttikohtainen 5 v. sääntö - Yleisesti rakentamisvelvollisuus on entisestä 600m2 nouseva 800m2 (2 % kerrosalasta) näin ollen suojien määrä vähenee 24 % - Teollisuus-, varasto- ja kokoontumisrakennusten raja nousee 1500m2 (1 % kerrosalasta), tämä aiheuttanee suojien määrän vähenemisen yli 70 %:lla - Suojien käyttöönottoaika noussee 24 tunnista 72 tuntiin - Suojan käyttöaika laskenee 14/10 vuorokaudesta 3 vuorokauteen Parannuksia? Tärkeät pykälät vanhojen väestönsuojien kunnossapidon kannalta ovat : - 72 §, jonka mukaan peruskorjattavien rakennusten väestönsuojat vuosilta 1958-1971 on kunnostettava soveltuvin osin noudattamaan nykyisiä määräyksiä. - 12 §, tämä pykälä taas edellyttää, että rakennuksen omistajan tai haltijan on huolehdittava siitä, että väestönsuojien varusteet ja laitteet ovat toimintakunnossa sekä ne on huollettu sekä tarkastettu asianmukaisesti. Pelastus viranomainen tekee ainoastaan pistokoeluontoisia tarkastuksia. Muistettavaa on että laki on vielä ehdotus, joskin vahvistusta vailla eduskunnassa. Tuleeko siitä meille uudet säännöt jää nähtäväksi. VSS-Etsi! 1/2010 JukkaPetri Nieminen 15 Toimitusjohtaja Ilkka Kianto, Helsingin Pelastusliitto HELPE RETUPERÄN WBK SUORITTI ALKUSAMMUTUSKORTIN SOITTAEN Sisäasianministeriön kunniasopimuspalokunta Retuperän WBK nimettiin äskettäin Sisäasianministeriön kunniasopimuspalokunnaksi. Soittimet seurasivat mukana ulos. Koulutustauolla viihdytettiin ohikulkijoita ja Laakson sairaalan väkeä raikuville esityksillä. Jotta luvattu valistaminen ”vaarallisista aineista” sujuisi mallikkaasti, on palokunta päättänyt hankkia itselleen lisäkoulutusta. Paikalle tuli myös YLEn Olli Ihamäki tehden suoran radiojutun tilaisuudesta. Helsingin Pelastusliitto HELPE kutsui maineikkaan 77-vuotiaan palokunnan kalliosuojaansa kouluttautumaan. WBK:n Kerttuli Lähdeluettelo ja Jörgen Gac huabel ynnä muu soittokunta eläytyi sammutuspeitteen ja käsisammuttimien salaisuuksiin. Alkusammutuskortti tulee Retuperän WBK saapuu koulutukseen Retuperän WBK saapuu torvien kera joulukuussa Helsingin Pelastusliiton järjestämään alkusammutuskortti-koulutukseen. Pelkällä soittotaidolla ei korttia saa, sen on letkumestari Leevi Letkusalo kyllä tiedostanut, joten tultapäin on WBK:n käytävä. Valtakunnallisesti kortin suorittaminen alkaa varsinaisesti ensi vuonna Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön, Suomen Palopäällystöliiton ja Helsingin kaupungin Pelastuskoulun junailemana. Helsingin Pelastusliitto on ottanut oman alku sammutuskortin käyttöön jo tämän vuoden aikana. Tämä uusi valtakunnallinen turvakortti suoritetaan kahden tunnin koulutuksella; oppitunnilla ja alkusammutusharjoituksella. WBK kiitti jo oppitunnin jälkeen pikku konsertilla yleisön pyynnöstä huolimatta niin, että koko kalliosuojamme raikui. Alkusammutusharjoitus toteutettiin kalliosuojan ulkopysäköintipaikalla. 16 VSS-Etsi! 1/2010 VIESTILIIKENNEKURSSI ke 31.3.2010 Otsikoitu kurssi pidetään museolla osoitteessa Siltavuorenpenger 16 B, 00170 Helsinki, puhelin 09 278 2018 alkaen klo 18.00 ja päättyen viimeistään klo 21.00. - Viestintäjärjestelmä - VHF-puhelinjärjestelmä - Radiopuhelintekniikka - Viestinnän ABC - Viestiharjoituksia (sisätiloissa) - Pienimuotoinen ja hauska teoria/käytännön koe (sisätiloissa). Muistiinpanovälineet ja hurtti huumori mukaan! HEPeKolaiset mukaan! HVSSY:n NETTISIVUT Nettisivuilla voi tutustua yhdistykseen ja sen toimintaan. Sivut löytyvät osoitteesta http://www.kolumbus.fi/hvssy/ Sieltä löydät yhdistyksen koulutussivut ja kurssit sekä jäseneksi liittymiskaavakkeet ja linkit yhteistyötahoihimme. Löydät myös Hgin väestösuojelumuseon esittelyn ja aukioloajat. TERVETULOA TUTUSTUMAAN Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry:n ja Väestönsuojelumuseon toimintaan. Kävijöitä sivuillamme on ollut 14670. HVSSY Henkilö- ja museojaosjohtaja Raimo Nikkilä p.0400 504 944 [email protected] VSS-Etsi! 1/2010 17 Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kurssilla HVSSY järjesti helmikuussa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden peruskurssin kolmena torstai-iltana Väestönsuojelumuseon tiloissa. Kurssin johtajana toimi Raimo Nikkilä ja kouluttajana varatuomari Juhani Parkkari, joka sotilaslakimiehen päätyönsä lisäksi on mm. Suomen Punaisen Ristin ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen humanitaarisen oikeuden kouluttaja ja Suomen Humanitaarisen Oikeuden Seuran puheenjohtaja. Kurssilla oli järjestävän yhdistyksen lisäksi osallistujia mm. SPR:n eri osastoista, kaikkiaan parisenkymmentä. Siellä missä tapahtuu on yleensä myös koiraihmisiä paikalla ja nyt meitä HVSSY:n pelastuskoirajaoksen jäseniä oli kaikkiaan viisi. Kurssi kesti 9 tuntia ja sen sisältö oli monipuolinen sisältäen mm. humanitaarisen oikeuden historiaa, nykyhetkeä ja ajatuksia tulevasta sekä humanitaarisen oikeuden noudattamisen ja valvonnan kysymyksiä. Esillä olivat niin sotavangit, lapsisotilaat, ympäristön tuhoaminen kuin kulttuurihistoriallisten muisto18 merkkien suojeleminenkin. Opetusmateriaali ja -menetelmät olivat monipuolisia; luentojen kuuntelemisen lisäksi katsoimme videoita, keskustelimme, etsimme kotiläksyinä aiheeseen liittyviä kirjoituksia lehdistä ja netistä ja ratkoimme oikeustapauksia ryhmätöinä. Saimmekin varsin kattavan kuvan humanitaarisen oikeuden kehityksestä, sen sisällöstä ja soveltamiseen liittyvistä ongelmista. Erityisen mielenkiintoisia olivat oikeustapausten käsittelyn yhteydessä syntyneet keskustelut niin oman maamme historiaan liittyvistä kuin nykyisistä maailman konfliktitilanteista. Nämä kysymykset tuntuvat olevan yhtä ajankohtaisia – ja vaikeita – aina. Ensimmäisen illan jälkeen taisi monella pyöriä päässä sopimukset ja artiklat sen verran, että kotitöiden tekeminen jäi hiukan vähälle. Toisen kurssi-illan aloitimme katsomalla erittäin mielenkiintoisen videon oman maamme ja erityisesti Helsingin kehityksestä ja varautumisesta VSS-Etsi! 1/2010 1900-luvun alusta lähtien läpi sotavuosien ja muutamia SPR:n aihepiiriin liittyviä videoita. Tuolloin annetut läksytkin muistimme tehdä hieman paremmin ja viimeisen kurssikerran keskustelut olivat mielenkiintoisia ja monipuolisia ja ainakin osaksi kurssin aiheeseenkin liittyviä. Oman lisänsä näihin keskusteluihin toi tietysti se, että osalla kurssilaisista oli omakohtaista kokemusta sotavuosista ja siten meille nuoremmille paljon pohdittavaa tarjottavana. Kiitos mielenkiintoisesta kurssista kouluttajalle, kurssinjohtajalle sekä kaikille teille, jotka huolehditte hyvinvoinnistamme – unohtamatta tietysti muita kurssilaisia! Heli koiraporukasta Taloyhtiön paloturvallisuus on yhteinen asia Paloturvallisuus on niin taloyhtiön kuin sen asukkaidenkin vastuulla. Taloyhtiön hallitus ja isännöitsijä • vastaavat, että talon turvallisuusjärjestelyt ovat vähintään määräysten mukaiset • toimivat yhteistyössä turvallisuuspäällikön kanssa. Taloyhtiön turvallisuuspäällikkö • laatii pelastussuunnitelman yhdessä talon muiden vastuuhenkilöiden kanssa • neuvoo ja opastaa asukkaita ennaltaehkäisemään vaaratilanteita ja toimimaan oikein tulipalon sattuessa. Asukkaat • huolehtivat kotiensa palovaroittimien toimintakunnosta • ehkäisevät parhaalla mahdollisella tavalla tulipalon syttymisen. VSS-Etsi! 1/2010 19 Talosuojelutoiminnasta Helsingissä Karjalantalolla Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry sai Helsingin Pelastusliiton kautta Kumpula koy:n yhteistoimintatyöryhmältä kutsun vierailla ja pitää luento 5.11.2009 Karjalatalolla, jonne oli kokoontunut joukko läntisen naapurimme edustajia. Yhdistyksestä paikalla oli hallituksemme jäsenet Greta Nikkilä ja Jukka-Petri Nieminen, jotka luennoivat talosuojelutoiminnasta Helsingissä. Kumpula koy:n yhteistoiminta-työryhmä oli käynyt keväällä 2009 Stockholms Hyresgästföreningen (vuokralaisliiton) vieraana kuulemassa Ruotsin vuokra-asuntojärjestelmästä sekä tutustumassa mm. Rinkeby:n lähiöön. 20 Kahvipöytäkeskusteluissa oli tullut puhetta meillä toimivasta asukkaiden vapaaehtoisesta talosuojelutoiminnasta. Tämän vierailun innoittamina joukko ruotsalaisia tuli Suomeen vastavierailulle. Osanottajia oli 23 henkeä eri tahoilta kuten Tukholman palolaitokselta, kolmesta suurimmasta kiinteistöyhtiösta (Fambo, Svebo ja Brohus) sekä virkamiehiä ja henkilökuntaa Stockholms Hyresgästföreningistä. Paikalla oli luennoitsijoita mm. Vuokralaisten keskusliitosta ja Helsingin kaupungin kiin teistövirastosta. Oman osuutemme Greta aloitti kertomalla yhdistyksemme toiminnasta ja yhteistyönä kävimme sitten noin tunnin verran läpi Suomen väestönsuojelun perus- VSS-Etsi! 1/2010 teita, lakeja ja käytännön toimia. Ihmetystä monissa herätti se, että olemme näin edistyksellisiä ja etenkin, että kyseinen toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Voisi todeta, että yleensä Suomi seuraa Ruotsin malleja, mutta nyt taitaa käydä päinvastoin. Lopuksi esittelimme vielä SPEK:in nettiin kehittämän pohjan, miten tehdä talon pelastus- tai turvallisuussuunnitelma, josta etenkin palolaitoksen väki oli haltioissaan. Gretan kanssa vaihdoimme yhteystietoja etenkin Hyresgästföreningin Minnan kanssa ja lupasimme antaa heille asiantuntija-apua. Osuutemme, kuten koko pikainen seminaari, päättyi toivotukseemme ”trevlig men trygg hemresa” - hyvää, mutta turvallista kotimatkaa. Paikalla oli myös toimittaja Ismo Tuormaa, joka teki aiheesta artikkelin Hima-lehteen. Ohessa otteita artikkelista. VSS-Etsi! 1/2010 Suomalaiset väestönsuojeluratkaisut kiinnostivat Tukholman seudulta saapuneita ruotsalaisvieraita marraskuun alussa Helsingin Karjalatalolla pidetyssä tapaamisessa. Sodan käynyt Suomi pystyi antamaan hieman vinkkejä pitkään rauhan tilassa eläneille länsinaapureilleen. ” Kumpulan Kiinteistöt Oy ja sen vuokralaistoimi kunta isännöivät ensilumisessa Helsingissä kokonaista bussilastillista pikavierailulle Tukholman seudulta, mm. Rinkebyn kuuluisasta siirtolaislähiöstä tulleita vuokralaisaktiiveja ja virkamiehiä sekä Tukholman palolaitoksen edustajia. Vieraiden kiireinen aikataulu salli vain pikaisen piipahduksen eräisiin Helsingin ja Kumpulan uusiin lähiöihin ennen iltapäivän kestänyttä vapaam uotoista seminaaria, joten paljon kysyttävää jäi seuraaviinkin tapamisiin. Tilaisuudessa olivat läsnä edustajat myös Vuokra21 laisten keskusliiton edustajat, jotka selvittivät vuokra-asumisen suomalaisia tapoja. Väestönsuojelun lisäksi kysymyksiä kirvoitti etenkin kustannusten jako uusien ja vanhojen alueiden vuokralaisten kesken. Vieraat vaikuttivat silti tyytyväisiltä päivänsä antiin, vaikka kiirettä harmiteltiinkin. Helsingin tapaaminen oli vastavierailu Ruotsiin aiemmin tehtyyn suomalaisten vierailuun. Suomi edelläkävijä väestönsuojelussa Helsingin väestönsuojeluyhdistyksen vapaaehtoistyöntekijä Jukka-Petri Nieminen kertoi Suomen väestönsuojelun saaneen alkunsa jo 1920-luvulla, kun Euroopan kokemukset ensimmäisen maailmansodan taistelukaasuista sekä kemian ja lentokoneiden kehityksestä alkoivat hirvittää nuorta tasavaltaa. Suomen Kaasupuolustusyhdistys perustettiin 1927. Sittemmin tarve varustautua taistelukaasuja vastaan muuttui toisen maailmansodan myötä etenkin pommeilta suojautumiseen, kun omakohtaiseen suojeluun ja talokohtaiseen suojeluun oli ”pikku pakko perehtyä”, kuten Nieminen asian ilmaisi. Nykyajan väestönsuojelun haasteet liittyvät puolestaan yhä enemmän luonnonkatastrofeihin, maahanmuuttoon liittyviin kysymyksiin ja erilaisilta kemikaalionnettomuuksilta varautumiseen. Jukka-Petri Niemisen ja hänen kollegansa Greta Nikkilän mukaan Suomi on historiansa takia Ruotsia pidemmällä väestönsuojelussa, kun Suomella on puolestaan opittavaa asu kasyhteistyöstä. Väestönsuojat ja uimahalli suojina Helsingissä väestönsuojat ovat Jukka-Petri Niemisen ja Kumpulan Kiinteistöjen toimitusjohtajan Jari Jorosen mukaan hyvin monenlaisessa ja aktiivisessa käytössä. sekä pyörä- ja ulkoiluvälinetiloina. Tämä on täysin laillista, kunhan tilat vain saadaan tyh jennettyä väestönsuojakäyttöön sovitussa ajassa. Tilaa pitäisi vanhojen säännösten mukaan löytyä 0,6 neliötä henkeä kohti, mutta uusissa rakennettavissa suojissa 0,75 neliötä. Harva tietää, että väestönsuojelutilaa löytyy jo nyt monista urheiluhallikäytössä olevista tiloista ja vielä harvempi aavistaa, että myös uimahalli (mm. kallioon louhittu Itäkeskuksen uimahalli) on itse asiassa väestönsuoja.” J-P Nieminen Oma vastuu kiinnosti Paikalla olleet Tukholman paloviranomaiset hämmästelivät puolestaan mm. sitä, että taloyhtiöiden on hankittava itse omin varoin aikamoinen kasa erilaisia varusteita, jotka vielä aika ajoin tarkastetaan ja päivitetään. Muutenkin suomalaisten korostama asukkaiden oma vastuu, toiminta ja koulutus oli tukholmalaisille mieleen ja opiksi. Myös netin käyttö turvallisuussuunnitteluun ja -päivitykseen miellytti. ”Muutoin meillä on Suomen ja Ruotsin kanssa aika samanlaiset määräykset mm. talojen rakentamisessa”, Henrik Strindberg Tukholman palolaitoksesta arveli. Otteet: Hima-lehti 4 14.12.2009 Teksti: Ismo Tuormaa Kuvat: Katri Ristiniemi Pienempiä väestönsuojia käytetään yleisesti esimerkiksi pesuloina, autonkorjaustiloina 22 VSS-Etsi! 1/2010 Tapahtunut 70 vuotta sitten Väestönsuojelulehti julkaisi Ylipäällikön päiväkäskyn pääsivulla 6.12.1940 Yipäällikkö kiittää väestönsuojelutyön suorittajia Puolustusvoimain ylipäällikkö on antanut seuraavan päiväkäskyn Väestönsuojelutyössä toimineet Suomen miehet ja naiset! Kotirintamamme kestävyys menneen sodan aikana oli ensiluokkaisen tärkeää koko puolustuksemme kannalta ja tämä kestävyys onkin herättänyt ihailua kaukana maamme rajojen ulkopuolella. Tämän asiantilan saavuttamiseksi ja koko kansamme hyväksi maamme väestöns uojeluv iranomaiset ja väestönsuojelujoukot tekivät uhrautuvan ja vilpitöntä tunnustusta ansaitsevan työn, jonka tarkoituksena oli ihmishenkien ja aineellisten arvojen suojaaminen. Alinomaiset pommitukset ja niitä seuranneet tulipalot vaativat jatkuvaa toimintavalmiutta ja uupumatonta työtä. Väestönsuojeluelimet suoriutuivat tästä työstä kaikella kunnialla. Maan väestönsuojeluhenkilöstö on täyttänyt kaikki toivomukseni. Olen nähnyt pitkän rauhanaikaisen työn tulokset ja vapaaehtoisen suojelutahdon suuren merkityksen. Muistan myös niitä väestönsuojelutehtävissä toimineita, jotka urheasti kaatuivat velvollisuuttaan täyttäessä. Kiitän maan väestönsuojelupäällikköä sekä hänen esikuntaansa uutterasta ja tuloksellisesta työskentelystä. Lausun kiitokseni väestönsuojeluhenkilöstölle tehtävänsä ansiokkaasta ja reippaasta suorituksesta sodan aikana ja toivotan väestönsuojelutyölle kaikkea menestystä. Mannerheim VSS-Etsi! 1/2010 23 Ryhmäkäynti museolla perjantaina 13. 11. 2009 Kuten kaikki taikauskoiset, minä allekirjoittanut mukaanlukien, pidämme perjantaita 13. päivää epäonnenpäivänä. Kuultuani päivämäärän aioin jo perääntyä tapahtumasta, sillä kaikki mitä ko. päivänä tekee on tuomittu menemään kiville. Valtiokonttorin Taha (talous- ja hallinto yksikkö) oli päättänyt viettää pikkujoulunsa ja virkistys-päivänsä kyseisenä päivänä teemalla ”katastrofipäivä”. Ohjelmaan päivän aikana kuului vierailu museossamme, käynti Ruiskumestarin talolla ja illan päätteksi illallinen ravintola Savussa. Savustuiko kukaan? Sitä tarina ei kerro. Aloitimme aikataulun mukaan ja kaikki 28 vierailijaa olivat säntillisesti paikalla. Kukaan ei siis eksynyt. Pari osanottajaa oli kuitenkin sairastunut tai eivät uskaltaneet lähteä uhmaamaan onneaan. päätteeksi nautimme Selinin Lean keittämät tuhdit ”korvikkeet” nisun kera. Toiveiden mukaisesti jatkoimme päivän ohjelmaa nyky päivän asioilla raapaisten lainsäädäntöä ja asetuksia. Perehdyimme uhkakuviin ja niiden ennaltaehkäisyyn. Jälleen kerran yksi pysäyttävin oli videopätkä siitä, miten tulipalo huoneessa kehittyy. Kolmetuntisemme ainakin toiseksi hauskin hetki syntyi, kun selitin talonsuojeluorganisaatiota. Diaesityksen aikana meille syntyi ”kinaa” onko kyseessä Pekka vai Maire. Museovierailun lopuksi tarvitsin mallinuken ja avustajan. Mitä tapahtui? Oheinen kuva kertoo loput. Tyytyväiset vierailijat lähtivät museolta noin kolmen tunnin jälkeen jatkaakseen uskaliasta matkaansa päivän muihin seikkailuihin. J-P.Nieminen Aloitimme tuhdilla museokierroksella unohtamatta käyntiä ”pommisuojassa”. Kierroksen 24 VSS-Etsi! 1/2010 LUONTOPIIRI: Sääksen pesän kuulumisia v.2008-09 Toimitus: Raimo Nikkilä Odotellessa sääksien paluuta pesälle tänä keväänä vuonna 2010, palaan artikkelissani vuoden 2008 epäonnistuneeseen pesintään Nauvossa. Sääksien pesintä on mielenkiintoista luettavaa ja tietoutta pesinnästä sekä sääksien kohdemaista missä linnut talvehtii; ja paljon muuta mielenkiintoista asiaa alan harrastajille esim. mitkä tekijät voivat johtaa siihen, että pesintä epäonnistuu. Palaan vuoden 2008 sääksien pesintään. Olen poiminut ja lukenut Saaristomeri.info -sivuja ja kävijöiltä on tullut runsaasti kysymyksiä sääksen pesän tämän hetkisestä tilanteesta. Lukijat ovat olleet huolestuneita, koska lintuja ei ole enää viime aikoina näkynyt. Pesä ammottaa tyhjyyttään ja sääkset poik-keavat pesässä korkeintaan satunnaisesti. Valitettavasti nyt näyttää siltä, että pesintä on tänä vuonna epäonnistunut - syystä tai toisesta. Nämä on siis vuoden 2008 tapahtumista. Sääksiparin pesintä lähti huhtikuun puolen välin aikaan normaalisti käyntiin, mutta keskeytyi toukokuun lopun ja kesäkuun alun aikana. Syytä tapahtuneeseen ei voida valitettavasti varmuudella kertoa. Toukokuun lopun kuva materiaali on käyty alustavasti läpi, eikä siitä löydy varmaa selitystä sille, miksi parin pesintä keskeytyi haudonnan loppuvaiheilla. Mahdollisia ja arvailtavia syitä on lukuisia. Mahdollisista syistä osa on täysin luonnollisia ja osaan voi liittyä ihmisen aiheuttama häiriö. VSS-Etsi! 1/2010 Merikotkat pesällä Aikaisin keväällä, ennen sääksiparin saapumista pesäpaikalle, pesän uudeksi valtiaaksi näytti nousevan merikotka. Pesällä havaittiin noin kahden viikon aikana useita merikotkia, jotka myös rakentelivat pesää kuin omaansa. Hetken aikaa näytti siltä, että ne saattaisivat jopa asettua pesimään sääksen alunperin rakentamaan pesään. Sinällään tällainen ei olisi ollut mitenkään poikkeuksellista; sääksenpesät kelpaavat hyvin merikotkankin pesimiseen. Poikkeuksellista oli se, että nyt tilannetta voitiin seurata tietokoneen ruudulta. Juuri ennen sääksien paluuta merikotkien pesänrakennus ja oleskelu pesällä alkoi vä hentyä, mikä oli arvattavaa, kun suurin osa havaituista linnuista osoittautui suhteellisen nuoriksi merikotkiksi. Tästä pääteltiin, että merikotkat vasta ”harjoittelevat” tulevaa pesintäänsä ja ehkä etsivät paria toisilleen. Iloista oli, että sääkset asettuivat palattuaan suoraan pesän uusiksi valtiaiksi, eikä merikotkista näyttänyt olevan niille harmia kuin satunnaisesti. Voiko merikotka olla syypäänä sääksien pesinnän keskeytymiseen? Periaatteessa näin voi olla. Merikotka on sääksen peto, jonka tiedetään tappaneen myös aikuisia sääksiä. Mitään tähän viittaavaa ei kuvamateriaalista kuitenkaan käy ilmi. Isompana lintuna merikotka voi sääksen tappaa, mutta kyllä sääkselläkin on keinonsa puolustaa itseään. Esimerkiksi kuvauspesän lähiympäristössä tunnetaan kaksikin tapausta, jossa merikotka ja sääksi ovat pesineet aivan toistensa tuntumassa. 25 Kuvat sääksikamerasta Pesien etäisyys on ollut vain muutamia satoja metrejä. Näissä tapauksissa molemmat lajit ovat onnistuneet pesinnöissään. Merikotkan aiheuttaman häiriön mahdollisuutta ei kuitenkaan voida sulkea kokonaan pois. Harmia muista siivekkäistä? Toinen arveltava tekijä voi olla korppi, jonka tiedetään myös pesivän aivan kuvauspesän lähettyvillä. Korppi on oveluudessa niin nerokas, että varsinkin kokemattomien sääksiparien pesiltä se saattaa saada pakotettua emon lentoon ja käydä sillä välin nappaamassa munan tai pienen poikasen pesästä. Tästäkään kuvamateriaali ei anna muuta viitettä kuin sen, että loppuaikoina pesässä nähtiin ainoastaan yksi muna hiukan varsinaisen pesäkuopan sivussa naarassääksen noustua hautoma-asennostaan. Olisiko pesäkuopan ehkä alun perin kolmen munan äärellä käynyt joku varkaissa? Sääksellä on myös yöllinen vihollinen, huuhkaja, joka voi tappaa jopa aikuisen sääksen. Tästäkään ei ole mitään viitteitä, ja molem pien emolintujen nähtiin pikemminkin käyvän pesällä aivan viime aikoihin asti. Tämä voisi kertoa pikemminkin siitä, ettei emolinnuilla ole mitään hätää, ne ovat edelleen elossa. Lintujen yksilöllinen tunnistaminen ei kuitenkaan kuvasta onnistu, ja sen vuoksi ei ole täysin varmaa, onko nyt harvakseltaan kuvissa nähtävät yksilöt samoja kuin pesivä pari. 26 Vai vain huonoa tuuria..? Sääksellä on myös monta muuta uhkatekijää. Lukuisat suomalaiset sääkset takertuvat vuosittain jaloistaan ihmisen asettamiin kalaverkkoihin ja hukkuvat niihin. Ihmisen aiheuttama häiriö pesäpaikalla haudontavaiheessa voi myös aiheuttaa sen, että emolinnut joutuvat pysyttelemään liian pitkään munien päältä pois. Tällöin munat ovat alttiina varislintujen ”rosvoukselle”. Myös kevään sääolot saattavat olla syynä pesinnän tuhoutumiseen. Fysiologisilla äärirajoillaan hautova naaraslintu voi esimerkiksi pitkän kylmän tai myrskyisän sääjakson aikana joutua lopettamaan haudonnan liian pitkäksi aikaa, koska koiras ei tuo sille tarpeeksi saalisravintoa. Mutta kuten todettua, kaikki yllä kirjoitettu on pelkkää arvailua syistä sääksen pesinnän tuhoutumiseen. Ne ovat kuitenkin niitä yleisimpiä syitä, jotka joka kesä kohtaavat lukuisia suomalaisia sääksipareja. Pahaksi onneksemme tänä keväänä jokin tekijöistä osui kuvauspesän kohdalle. Se voidaan kui tenkin todeta täysin varmasti, että kuvauksesta pesinnän tuhoutuminen ei johtunut, sillä projektin puolesta pesäpaikalla ei ole käyty pesinnän aikana kertaakaan. Vaikka pesintä siis tällä kertaa epäonnistuikin, kamerakuvasta voi kuitenkin edelleen ihailla kauniita Saaristomeren maisemia. Toivotamme ystävillemme parempaa pesintäonnea tulevaisuudessa, ehkä tavataan! VSS-Etsi! 1/2010 Pukeutumisohjeita talviulkoilijoille - värioppi ja pukukoodi © Teemu Koivisto 2007 Historiaa Suomessa on vuodesta riippuen viitisen kuukautta vuodessa kylmä, jopa pakkanen. Ihmisellä ei ole turkkia, joten ilman vaatteita ihminen ei näillä leveysasteilla viihtyisi. M etsästäjä-kalastaja-hiihtosuomalainen käytti vaatteiden materiaaleina eläinten nahkoja ja turkkeja, sekä eläinten karvoista kehrättyä lankaa. Ja pysyi lämpimänä. Etelän lämpöön tottuneet ihmiset taas painiskelivat kuumuuden kanssa ja pukeutuivat kaislahameisiin ja olkihattuihin. Jossain vaiheessa näppärä etelän ihminen keksi, että puuvillakasvin siemeniä ympäröivistä kuiduista voidaan valmistaa puuvillalankaa josta tulee kestäviä vaatteita. Näitä puuvillatuotteita kaupataan nykyään kovasti myös Suomessa +20 asteen huonelämpötiloihin tottuneille. Talviulkoilun haasteet Mikä ulkoilupukeutumisesta tekee hankalaa? Eikö riitä, että laitetaan vaatteet päälle ja painutaan pihalle? Pukeutumiskysymys on lähes näin yksinkertainen, kunhan vaatekaappi on oikein varustettu. Talvipukeutumispulmat johtuvat kahdesta perusasiasta: tuuli ja kosteus. Ilma johtaa lämpöä melko huonosti, mutta sen sijaan se kuljettaa sitä mukanaan. Jos ilma pääsee virtaamaan iholle ja sieltä tuulen mukana pois, jäähtyy iho hyvin nopeasti. Tuuli saattaa pahimmillaan heikentää vaatetuksen eristävyyttä jopa 70%. Lämpimänä pysyäksemme täytyy ilman hallitsematon virtaus vaatetuksessa pysäyttää. Kosteuden vaikutus on kaksijakoinen. Ensinnäkin nesteen haihtuminen kuluttaa energiaa. Toisaalta vesi johtaa hyvin lämpöä ja pieVSS-Etsi! 1/2010 nentää dramaattisesti useiden materiaalien eristävyyttä. Kosteutta voi tulla vaatekerrosten ulkopuolelta (sade, lumi) tai sisäpuolelta (hiki). Ihminen haihduttaa koko ajan ihonsa läpi nestettä. Jopa levätessä nestettä haihtuu ihon läpi litran verran vuorokaudessa. Fyysinen toiminta kehittää lihaksissa lämpöä, joka tasalämpöisen ihmisen on saatava hävitettyä jonnekin. Hikoilemalla, nestettä haihduttamalla liika lämpö saadaan siirrettyä pois kehosta. Helteessä kovassa fyysisessä rasituksessa ihminen voi hikoilla jopa 2-3 litraa tunnissa! Talvella metsässä reippaasti kävellessä ehkä noin 0,5 l tunnissa. Vaatetuksella täytyisi siis hallita ilman kierto, sekä kosteus samaan aikaan. (Huom. Ihmisestä on 40-60% vettä. Eli 80 kiloisessa köriläässä vettä noin 32-48 litraa. Jo 2% nestevajaus eli 0,6-1 litran nestepuutos heikentää suorituskykyä 20%!!) Aloitetaan alusasusta Nykyaikainen pukeutuminen koostuu kolmesta kerroksesta: alusasu, välikerros ja kuoriasu. Alusasun tehtävä on siirtää kosteus pois iholta, jolloin jäähdytys toimii mutta olo ei liikkumisen tauottua tunnu kylmältä. Alusasua valitessa kannattaa heti unohtaa kaikki puuvillatuotteet. Puuvilla toki tuntuu vaatekaapista otettuna mukavan pehmeältä, mutta puuvilla menettää suurimman osan eristävyydestensä kostuessaan. Puuvilla myös sitoo kosteuden itseensä, joten se ei kuivu eikä siirrä kosteutta ulompiin vaatekerroksiin, mistä se pääsisi haihtumaan. Vuorikiipeilijöillä on slogan: ”Cotton kills” eli puuvilla tappaa. 27 Hyviä alusasumateriaaleja ovat keinokuidut kuten polypropeeni (PP) ja polyesteri (PES), sillä ne eivät sido kosteutta itseensä. Keinokuitumateriaaleista pystytään valmistamaan myös onttoja kuituja, jotka eristävät lämpöä perusjöötikuitua paremmin. Villa-alusasut ovat myös hyviä. Niiden ehdottomana etuna on pidettävä villan itsepuhdistuvuutta, eli alusasua ei tarvitse pestä joka käytön jälkeen, vaan pelkkä tuuletus riittää. Keino kuitualusasu alkaa taatusti haisemaan hikisen käytön jälkeen. Sen kosteudensiirto-ominaisuudet ja eristävyys heikkenevät myös likaisena. Villaa on monen laatuista. Ohuinta ja parasta lämmöneristettä on merinolampaanvilla. Se ei edes kutita. Tosin hintakin saattaa olla kaksikymmenkertainen tavalliseen villaan verrattuna. Alushousut, rintaliivit sekä sukat ovat myös osa alusasua. Näiden pitää olla myös puuvillattomia. Kosteutta sienen lailla itseensä imevät puuvillavaatteet johtavat lämmön pois iholta ja edesauttavat ihon pehmenemistä sekä hiertymien syntymistä. Välikerros Välikerroksen tehtävänä on edelleen siirtää kosteutta ulospäin, mutta myös toimia pääasiallisena lämmöneristeenä. Välikerroksen materiaaleissa kannattaa jälleen puuvillacolleget yms. jättää vaatekaapin pohjalle. Vaikka välikerros ei olekaan suoraan ihoa vasten, putoaa collegepaidan eristävyys kosteana yöpaidan tasolle. Toimivia välikerrosmateriaaleja ovat perinteinen villa sekä erilaiset polyesterineulos- eli fleece-materiaalit. Villa on edelleen hyvä sillä se pitää eristävyytensä hyvin myös kastuttuaan. Keinokuitufleece on verrattain lähellä villan ominaisuuksia: se läpäisee hyvin kosteuden, on ilmava eli hyvin lämpöä eristävä, sekä pitää kohtuullisesti eristävyytensä kastuessaan. Välikerroksien määrää voi vaihdella lämpö tilan mukaan. Nollakelillä riittää ohut villatak28 ki ohuen keinokuitualusasun päällä ja -15 asteessa villapaita ja fleecetakki yhdessä. Takkien etu on myös helppo säädeltävyys vetoketjua avaamalla. Kuoriasu Kuoriasun tarkoitus on suojata ulkonaliikkujaa tuulelta, sateelta, lumelta ja myrskyltä. Alemmista kerroksista kuljetetun kosteuden pitäisi kuitenkin päästä kuoriasun läpi haihtumaan. Kuoriasumarkkinat ovat kaikenlaisten tex-asusteiden kilpakenttä. Tiivis neulos yhdistettynä kosteuden läpäisevään kalvoon pitää kyllä tuulen ja sateen loitolla, mutta valitettavan helposti myös kosteuden sisällään. Hinta ja hengittävyys kulkevat usein käsi kädessä. Kuoriasua valitessa kannattaa huomiota kiinnittää myös yksityiskohtiin. Kainaloiden ja polvitaipeiden säädettävät tuuletusaukot helpottavat lämmönsäätelyä vaihtuvassa kuormituksessa. Hihansuiden, lahkeiden ja takinhelman lumilukot pitävät tuulen loitolla ja sallivat erilaisten hansikkaiden ja kenkien käytön. Lantion kiristysnarulla voi säädellä ilman kiertoa takin alla. Talvikäyttöön voi hankkia aivan ohuen kuori asun, mutta laiskalle sopii paremmin kevyesti topattu malli. Kovin paksua kuoriasua ei kannata ostaa, sillä sen käyttö rajoittuu helposti vain kovimmille pakkasille. Toisaalta... Miksi kuoriasun pitäisi pitää vettä jos on kiperä pakkassää (tai kuiva kesäsää)? Kipakassa pakkasessa (alle -10) käy nimittäin helposti niin, että kuoriasun sisäpinta on kylmä. Tällöin myös kalvoasun kosteuden läpäisevyys heikkenee ja vesihöyry alkaa tiivistyä vedeksi kuoriasun sisäpuolella! Vaarin vanha anorakki voi joskus olla jopa Tex Willer -asua parempi... kunhan se pitää tuulta! Kengät Talvisäässä kylmässä lumessa seisoskellessa jalkapohjien kautta hukkuu paljon lämpö energiaa. Lämmön siiryminen jäähän ja lumeen on paljon nopeampaa kuin ilmaan. Siksi kenkiin pitäisi kiinnittää vielä enemmän VSS-Etsi! 1/2010 huomiota, kuin muuhun pukeutumiseen. Sama periaate pätee jalkoihin, kuin muuhunkin kroppaan, eli alle ihon kuivana pitävä puuvillaton alussukka, väliin välikerros kuten villasukka ja kuoreksi kengät. Kenkien pohjien ja pohjallisten on hyvä olla riittävän paksuja, jotta ne antavat tarvittavan lisäeristyksen maahan päin. Lämmityksen on myös pelattava, eli kengät eivät saa kiristää, jotta veri pääsee kiertämään varpaissa saakka. Talvikenkien pitäisi olla reilun kokoiset. Hyviä kenkävaihtoehtoja talveksi ovat perinteiset nahkasaappaat sekä huopavuorikumisaappaat. Myös riittävän isot vaelluskengät tai tex-talvikengät ajavat asian, kunhan ovat tarpeeksi korkeat pitääkseen lumen varren alapuolella. Välikerrokseksi ei kovalla pakkassäällä tahdo riittää pelkkä yksi välikerros, vaan myös kengän olisi syytä olla lämpöä eristävä. Ongelmaksi muodostuu usein kenkien hengittävyys, jolloin sukat kastuvat hiestä ja jalat saattavat hiertyä. Lapinvaeltajat ovat ratkaisseet ongelman pukemalla alimmaiseksi aivan ohuen keinokuitusukan, sen päälle muovipussin ja vasta tämän päälle varsinaisen alussukan, villasukan jne. Tällöin kosteus jää alimpaan ohueen sukkakerrokseen, jolloin välikerroksen eristävyys ei kärsi. Tauon tullessa otetaan kengät ja muovipussit pois ja kuivatellaan hetki ohutta alussukkaa ja jalkaa. Lyhyemmillä reissuilla kannattaa varata kuivat varasukat. Kokemus on myös osoittanut, että ilman muovipussikikkailuja huopavuorikumisaappaisiin tarvitaan kahdet huopavuoret vuorokaudessa. Hansikkaat Kenkien valinta talvikäyttöön on suorastaan lasten leikkiä verrattuna hansikasongelmaan. Joka tilanteessa hyvin toimivaa ratkaisua ei tunnu löytyvän. Jonkinlaiset sormikkaat olisivat toki hyvät jotta sormien käyttö olisi mahdollista, mutta riittävän lämpimät sormikkaat alkavat muistuttaa jo Michelinmiehen sormia. VSS-Etsi! 1/2010 Fleecesormikkaat yhdistettynä riittävän isoihin hansikkaisiin on yksi vaihtoehto. Tai villa tumppu ja karvarukkanen. Oikein kovaan pakkaseen ratkaisun tuo puoli metriä pitkät karvavuorella varustetut rekikoirarukkaset. Tällöin ranne pysyy lämpimänä ja sitä kautta koko käsi. Normaalikeleilläkin huomiota kannattaa kiinnittää kuoriasun hihan ja hansikkaiden yhteensopivuuteen. Ranteeseen ei saa päästä tuulta eikä varsinkaan lunta. Jos hihansuun kuminauhaa joutuu koko ajan asettelemaan ja venyttämään hansikkaan päälle ei yhdistelmä toimi. Päähine Pipo päässä pakkasella. Pään kautta haihtuu paljon kehon lämpöä. Mitään muuta ihoaluetta ei pakkassäällä edes näe. Kovalla pakkasella alle kannattaa laittaa keinokuituinen kommandopipo eli kypärämyssy, joka lämmittää myös poskia. Poskiläpällinen lakki on myös hyvä. Takin huppu suojaa myös niskaa tuulelta. Iso kaulahuivi voi myös olla näppärä leuanlämmittäjä. Mitä vielä? Joskus sään arviointi menee pieleen tai sattuu jotain odottamatonta. Tämän vuoksi kannattaa aina varata mukaan jotain mitä voi lisätä päälle. Tämä voi olla vaikka ylimääräinen ohut villa- tai fleecekerrasto välikerrokseksi tai taukotakki. Ohut lisäkerros ei vie edes paljoa tilaa repussa, mutta riittää usein odottamattoman kylmän sään torjujaksi! Toimintakyvyn ylläpitäminen Joskus kuulee ohjeita että ota reppuun kuiva vaihtopaita tai ajatusmalli on että nyt riehutaan pihalla ja sitten mennään sisälle lämpimään vaihtamaan kuivat vaatteet päälle. Hyvä ohje pikkulapsille, mutta vähän vaivaa näkemällä vaatetuksensa ja itsensä voi pitää jatkuvasti kunnossa. Tämä vaatii sen, että vaatetusta säädetään koko ajan muuttuvan tilanteen mukaan. Kun liikutaan ripeästi, ava29 taan takkia ja tuuletusaukkoja. Jos alkaa satamaan, otetaan sadeasu käyttöön heti, eikä vasta puolen tunnin kastelun jälkeen. Samaten, kun sade lakkaa avataan vaatetusta ja aloitetaan kamppeiden kuivatus heti. Kun päällä ei ole kosteutta sitovaa puuvillaa, on ylimääräisen kosteuden tuulettaminen vaatetuksesta todella helppoa. Myös lisävaatteet on syytä laittaa heti päälle, jos alkaa tuntua siltä, että vaatetta on liian vähän. Teknisten asujen huolto Teknisten vedenpitävien tex-asujen toiminta perustuu tekniseen puoliläpäisevään kalvoon, joka on laminoitu joko ulkokankaan sisäpintaan tai kahden kankaan väliin. Tämä kalvo päästää vesihöyryä lävitseen, mutta ei vettä. Tällaiseen kalvoon ei saa käyttää tavallista pyykinhuuhteluainetta. Se pilaa kal von toiminnan, sillä viimeiseen huuhteluve teen sekoitettava huuhteluaine jää asuun. Ulkokankaan pitää puolestaan olla sellainen, että se ei sido itseensä vettä. Tämän vuoksi tex-asut on kyllästetty vettä hylkivillä kemikaaleilla ns. DWR-pinnoitteella. Normaali pesuaine pesee myös nämä vedenhylkimiskemikaalit pois, jolloin tex-kalvo ei enää toimi märän pintakankaan alla oikein. Tex-asut pitäisikin pestä erikoispesuaineella, joka syö pintakankaan käsittelyaineita hieman hitaammin pois. Vedenhylkimiskäsittelyn voi myös uudistaa aika ajoin. Pesu- ja kyllästysaineita saa mm. Partiokaupasta. Asun kuivaaminen kuivauskaapissa, saunassa tai kuivausrummussa auttaa myös DWR-pinnoitteen ylläpidossa ja uudelleenaktivoinnissa. Tex-asujen pesua siis kannattaa vähän säästellä. Toisaalta lika tuhoaa kankaan ja kalvon ominaisuuksia, joten kultainen keskitie on tässäkin paras. Fleeceasujen, sekä keinokuitualusasujen hoito-ohjeissa on näkynyt erilaisia jopa risti riitaisia ohjeita huuhteluaineen käytöstä. Huuhteluaine saattaa vaikuttaa fleecen hengittävyyteen. Kovin saippuapitoisella pesuaineella (esim. LV nestemäinen hienopesu30 aine, Pirkka Color) ei fleeceasuja ainakaan saa pestä. Lopuksi Puuvilla pois, ja kosteutta siirtäviä materiaaleja tilalle. Näillä vinkeillä pärjää talvella palelematta. Lähteet: 1.Tuulen vaikutus vaatetuksen lämmöneristävyyteen kylmässä, Hannu Anttonen ja Esa Hiltunen Työterveyslaitos 2003: http://www.ttl.fi/NR/rdonlyres/55BFD7C1AF44-4983-8ACB-1D99707FF820/0/artikkelit_anttonen_et_al.pdf 2.Sporttisaitti, Lumikenkäilijän vaatetus http://snowshoe.sporttisaitti.com/valineet/ lumikenkailijan_vaatetus/ Pieni kirjanen pakkasesta – ja lämpimänä pysymisestä, Ullfrotte AB 2006, http://www. woolpower.se/se/files/varmikyla_fi.pdf Rakentajan kylmäopas, Työterveys laitos 2000, http://www.ttl.fi/NR/ rdonlyres/67AFF51F-3616-414F-818E45404C0616E9/0/RakKylOpas.pdf VSS-Etsi! 1/2010 Kuva: Majka Borgström Pelastuskoirasivut 31-51 INFO-TILAISUUS PELASTUSKOIRA TOIMINNASTA 14.4.2010 KLO 12 HEPeKo järjestää infotilaisuuden pelastuskoiratoiminnasta 14.4.2010 klo 12. Tilaisuus pidetään Laippatien väestönsuojan luokkahuoneessa, ja se on tarkoitettu keväällä aloittaville uusille jäsenille sekä pari vuotta harrastaneille. Kaikki muutkin ovat toki tervetulleita! Tilaisuudessa HEPeKon puheenjohtaja Jukka Lehtiranta kertoo Vapaa ehtoisen pelastuspalvelun toiminnasta, ja hälytysryhmän jäsen Majka Borgström kertoo pelastuskoirien koulutuksesta, eri lajeista, koiran ohjaajalta vaadittavista kursseista ja pelastuskoirakokeista. Infotilaisuuden jälkeen klo 14 pidetään radalla talkoot ja jaetaan harjoitusryhmäpaikat keväälle 2010. VSS-Etsi! 1/2010 31 Teksti: Heli Herna Kuvat: Heli Herna, Majka Borgström Hälytysryhmän talvisia treenejä Pauligilla Tavallista runsaslumisempi talvi ei ole häly tysryhmän treenaamista vähentänyt, ehkä päinvastoin. Normaalit kuukausitreenit ovat jatkuneet maastossa, mutta niiden lisäksi on päästy harjoittelemaan erilaisissa rakennuksissa. Vantaalla käytiin historiallisessa maalais ympäristössä aivan liki Kehä III:sta tammi kuussa ja nyt helmikuussa on keskitytty harjoittelemaan Pauligin vanhan kahvinpaahtimon toimistotiloissa. Kaunis kiitos minun keskiviikkoryhmäni Millalle ja Elinalle, jotka nämä paikat ovat meille järjestäneet ja toki sitten päässeet kanssamme treenaamaan. Pauligin tiloihin pääsy vaati hieman tavallista enemmän ponnistelua, koska meitä ja toimintaamme ei siellä lainkaan tunnettu. Ensimmäisellä visiitillä 2.2.2010 oli mukana 10 hepekolaista ja kurinalainen sekä asiallinen käyttäytymisemme teki isäntiimme vaikutuksen – saimme välittömästi luvan tulla uudelleenkin harjoittelemaan. Niinpä sovimme sitten neljästä muustakin harjoituskerrasta, 32 joista kolme oli suunnattu hälytysryhmälle ja yksi eräille muille aktiivisille treenaajille. Käytössämme on ollut tyhjän toimistorakennuksen kaksi siipeä, joissa kummassakin on kellarikerros mukaan lukien neljä kerrosta. Vaikka kyseessä on tavallinen toimisto rakennus, on siellä paljon erilaisia tiloja: erikokoisia ja muotoisia toimistohuoneita ja myös maisemakonttori, sosiaalitiloja, suihkuhuoneita, vaatekaappirivejä, komeroita, toimistokalusteita, kierreportaita ja tavallisia portaita, liukkaita ja vähemmän liukkaita lattioita sekä leveitä ikkunalautoja lamelliverhoineen. Lisäksi talossa on sähköt – siis lämmintä! - ja ilmastointi päällä. Osa seinistä on lasia ja muutamakin koira on tämän oppinut kokemuksen kautta. Välillä olemme treenanneet pimeässä, välillä hämärässä ja joskus valot päällä. Hälyn vuoroja sovittiin Pauligille sekä arkiilloiksi että viikonlopun päiviksi, jotta kaikki halukkaat pääsisivät mukaan. Alusta lähtien ajatuksena oli antaa harjoittelumahdollisuus VSS-Etsi! 1/2010 myös niille hälyläisille, joiden koirat eivät ole vielä ehkä yhdessäkään kokeessa käyneet. Kukin koira on saanut tasonsa mukaista harjoitusta ja me ihmiset olemme ehkä oppineet toisistamme ja toistemme koirista taas jotain uutta. Lisäksi meillä on ollut mukana muutama toivottavasti tuleva hälyläinen – hienoa sekin. Olemmekin ehtineet treenaamaan varsin monessa kokoonpanossa, koska väljät tilat ovat mahdollistaneet kahden ryhmän samanaikaisen harjoittelun rakennuksessa toisia häiritsemättä. Olen kirjoittanut tuosta ensimmäisestä vierailustamme jutun Pauligin henkilöstölehteen kiitokseksi ja siinä tietysti sitten mainostanut toimintaamme. Hyvä paikka PR:lle. Kahta isäntäämme muistimme treeniporukan kesken vielä vähän erikseenkin eikä niistä tainnut ainakaan haittaa olla... Kiitoksia kaikille mukavista ”kahvitreeneistä” ja iloisiin tapaamisiin! VSS-Etsi! 1/2010 33 Teksti: Heli Herna Kuvat: Satu Syvänperä, Majka Borgström Hälytysryhmä keräämässä rahaa Haitin hyväksi Haitin maanjäristysten aiheuttamat tuhot ovat saaneet ihmisiä ympäri maailman tarjoamaan apuaan ja avaamaan rahapussinsa nyörejä. Eikä ihme, sillä tuhot ovat käsittämättömän suuria ja kärsiviä ihmisiä on paljon. Meitä hepekolaisiakin oli mukana lipaskeräyk sessä, joka taisi saada alkunsa erään olohuoneen sohvalla kun Hankosen Kaarina katsoi Haitin hyväksi järjestettyä konserttia ja ajatteli, että koirien kanssa keräämällä voisi saada hyvinkin rahaa kasaan. Kaarina soitti sekä minulle että Porvoon Ammille ja haastoi meidän hälytysryhmämme mukaan keräämään. Hän kertoi myös osallistuneensa itse koiran kanssa vastaavalla tavalla lipaskeräykseen hyvin tuloksin. Mitäpä sitä sitten muuta kuin tuumasta toimeen sekä Porvoossa että Helsingissä. Minä 34 keräsin HEPeKon hälytysryhmän jäsenistä iskujoukon ja hankin SPR:stä keräysmateriaalin. Keräyspäiväksi sovittiin tammikuun viimeinen lauantai ja paikaksi Itäkeskus, jossa SPR:stä saamieni tietojen mukaan ei ollut vielä paljon kerääjiä käynytkään. Nopea aikataulu Kaarinan soitosta tositoimiin pudotti jonkun halukkaan pois porukasta, mutta mukaan sain Majkan, Sonjan, Virven, Virpin ja Sadun hälytysryhmästä. Koirista mukaan lähtivät Diesel, Jippo, Roni, Fasu ja Rinna. Täydennysjäseneksi pyysin vielä Annun omasta ryhmästäni, sillä hän ei päässyt saman viikonlopun treeniimme ja ajattelin, että tällainen reissu sopisi Gemma-pennulle mainiosti treeniksikin. Alun perin aioin olla vain organisaattori, mutta kuinka ollakaan, löysin itseni keräyspaikalta ja olin vielä siellä kaikista VSS-Etsi! 1/2010 pisimmän ajan – minun piti kerätä vermeet kaikilta pois palauttaakseni ne maanantaina SPR:lle. Vaan eipä tuo haitannut. Hyvä päivä ja hyvä mieli. Olimme osin hiukan eri aikana liikenteessä ja eri paikoissa kulkien 2-3 hengen partioissa kuten koiraryhmänä ikään. Lämmittelimme aluksi Virven ja Fasun kanssa poikkeamalla mm. Itäkeskuksen poliisin päivystyspisteessä, koska sieltä meille niin iloisesti naureskeltiin. Poliisiparoilla oli tyhjät virkahousun taskut, mutta onneksi sentään molemmilta löytyi ke räykseen vähän annettavaakin kunhan kävivät siviilivaatteidensa taskut tutkimassa. Juttelin siinä samalla heidän kanssaan palkkaus järjestelmästä, jonkalaisia itse myös töissäni rakentelen, ja entisestä yhteisestä esimiehestämme. Hymyissä suin me jatkoimme keräystä ja poliisit työpäiväänsä. Meillä oli erilaisia taktiikoita keräämisessä, jotkut asettuivat asemiin kauppakeskukseen ja antoivat ihmisten tehdä aloitteen keskusteluun – koirien kanssa se olikin juuri niin helppoa kuin ennalta arvelimme. Toiset taas kulkivat enemmän ja ottivat itse kontaktia vastaantulijoihin toivottamalla hyvää päivää. Osa näistä käänsi päänsä pois, osa katsoi suoraa läpi, mutta suurin osa vaihtoi sanan tai pari ja antoi roponsa, jos sellainen mukaan oli osunut. Parhaat tapaukset taisivat olla ne, jotka juoksivat liikkeistä meidän peräämme ja toivat rahaa runsain mitoin lippaisiimme. Moni myös halusi jutella, kertoa omista koi rist aan, omasta sympatiastaan haitilaisia kohtaan, siitä miten arvostavat meidän vapaa ehtoisten työtä ja miten luottavat nimenomaan SPR:n kerääjiin. Oli toki niitäkin, jotka olisivat mieluusti halunneet kerätä rahaa itselleen. Erikoisin oli ehkä se lahjoittaja, joka kertoi mielellään Ronille lahjoittavansa. Toistin hänelle mitä alun perinkin olin sanonut eli että olemme pelastuskoiraväkeä ja keräämme SPR:n kanssa Haitin kärsiville ihmisille. Ei tainnut mennä ihan perille, koska vielä lähties sään tuo ihminen sanoi antavansa aina kun eläimille kerätään. VSS-Etsi! 1/2010 Pelastuskoiratoiminta on vain osa Vapaaehtoisen pelastuspalvelun laajassa kirjossa ja yhteistyö muiden toimijoiden kanssa on erittäin tärkeää sekä etsintätilanteissa että muutenkin. Meidät otettiin SPR:ssä erittäin hyvin vastaan ja avustamme oltiin kiitollisia. Itselleni - olen myös SPR:n jäsen - tuli sikälikin hyvä mieli, että tuli tehtyä jotain todellista myös sen jäsenenä. Tietysti siinä samassa kerroimme kiinnostuneille pelastuskoirista, niiden kouluttamisesta ja siitä avusta, jota me niiden kanssa voimme viranomaisille tarjota. Ammin kanssa vaihdoimme keräyskuulumiset ja päätimme haastaa espoolaiset, vantaalaiset ja lohjalaiset pelastuskoiraporukat mukaan. Taisi siinä innossa lentää haasteita vähän kaukaisemmillekin kollegoille. Palautin lippaat ja keräysrekvisiitan maanantaina SPR:n toimistoon ja sain vielä kertaalleen suuret kiitokset avustamme. Jälkeenpäin sain vielä viestin, jossa kerrottiin meidän keräystuottomme olleen kaikkiaan 756,69 €. 35 Teksti: Majka Borgström Kuvat: Majka Borgström, Anu Haveri, Maikku Mönkkönen FRF-tasontarkastus 2009 Osallistuimme kesällä 2008 ensimmäisen kerran FRF-tasontarkastukseen PON-koirani Miklosin kanssa (FRF, FinnRescue, Suomen kansainvälinen pelastusmuodostelma). Tason tarkastukseen osallistuvan koirakon pitää toimia jossakin paikallisessa hälytysryhmässä viranomaistasolla ja koiralla tulee olla voimassa oleva B-rauniokoe ja ohjaajalla FRF-koulutusta. Jos sekä ohjaaja että koira hyväksytään tasontarkastuksessa, koirakko pääsee ns. hälytyslistalle kansainvälisiin tehtäviin. Testi alkaa pe-iltana ja päättyy sunnuntainaja siinä arvioidaan paitsi koirakon osaamista etsintätehtävissä, myös ohjaajan psyykkistä ja fyysistä kestävyyttä ja paineensieto- sekä toimintakykyä väsyneenä. Testin fyysisiin osa-alueisiin kuuluu mm. omien ja koiran varusteiden kantaminen 10 km, sekä oman koiran kantaminen 100 m. Koiran on löydettävä tietty %-osuus maalimiehistä. FRF-koiraryhmässä on mukana noin 20 koi rakkoa, ja niistä 4 pääsi osallistumaan tason tarkastukseen vuonna 2009: Espoosta labra dorinnoutaja, Salosta bordercollie, Turusta berninpaimenkoira ja Helsingistä me Miklosin kanssa. Edellisvuoden kokemusten perusteella osasin odottaa todella rankkaa viikonloppua. Arvioitsijoina toimi CMC:n (Kriisinhallintakes36 kus, Crisis Management Center, Pelastus opistolla Kuopiossa) osalta kaksi henkilöä jotka arvioivat meitä ihmisinä läpi viikonlopun; sekä pelastuskoirakoetuomari joka arvioi enemmän koiran osaamista ja koiranohjaustaitoja; ja myös FRF-koiraryhmän henkilöitä jotka vastasivat pääosin järjestelyistä. Testiviikonloppu sitoo paljon voimavaroja; arvioisin että kym meniä vapaaehtoista osallistui järjestelyihin! Testi alkoi Helsinki-Vantaan lentokentän varus tevarastolla pe-iltana klo 18. Turun seudulta saapuva auto oli myöhässä, joten me jo paikalla olleet kulutimme aikaa harjoitellen testikäyttöön saamamme teltan pystyttämistä ja purkamista sekä tutustumalla rinkkojen säätöihin. Kun koko porukka oli kasassa, alkoi vaatteiden ja varusteiden jako ja pakkaaminen. Saimme isot rinkat, pienet päiväreput, aimo kasan varusteita valoista kypärään ja ruokailuvälineisiin sekä koko viikonlopun kuivamuonat. Viime vuodesta viisastuneena jätin ihan kaiken vä hänkään ylimääräisen pois tavaroistani, sillä tiesin joutuvani kantamaan kaiken itse. Niin nousimme ”koneeseen”. Lentokoneen virkaa toimitti kuuden hengen vuokra-auto, jossa kahdella takapenkillä siis matkusti neljä ihmistä ja neljä koiraa. Sopu sijaa tekee! Koirilla oli ahtainta kun ne olivat kapeissa jalkatiloissa, ja VSS-Etsi! 1/2010 viettivät siellä lähes kaiken odotusajan viikonlopun aikana. Meidät vietiin Herttoniemen harjoitusalueelle, ja ilmoitettiin että saavuimme johonkin lähi-idän maahan ja edessä oli passintarkastus. Näin ollen pidimme huiveja päässä koko testiviikon lopun ajan, ja olisi myös muistettava naisten ja koirien asema paikallisessa kulttuurissa. Passintarkastuksessa minulta pyydettiin ensin omaa ja sitten koiran passia. Tarkastaja kysyi oliko minulla vielä jotain papereita, ja vastasin kieltävästi muistaen, että koskaan ei saa antaa pois sekä passeja että niitten kopioita (jotka minulla oli näkyvissä kädessäni). Minut viitattiin eteenpäin huoneeseen, jonka ovi oli kiinni. Ei kuulemma tarvinnut koputtaa. Kun raotin ovea, alkoi rukouskutsut raikaamaan ja pöydän ääressä istui kaksi miestä mutisten rukouksiaan. En tajunnut tätä heti vaan ojentelin passejani, jolloin minulle huidottiin ja sätittiin. Kun miehet olivat saaneet puuhansa valmiiksi, tutkivat he minun ja Miklosin passeja ja kyselivät kaikenlaisia kysymyksiä, kuten miksi olin tullut, ja miten muka voisin auttaa heitä kun he eivät mitään apua tarvitse (ainakaan naiselta). Kai se aika hyvin meni. Yhden kaverin passit oli lentäneet kaaressa ulos ovenraosta. ;-D Kukaan meistä ei mennyt vipuun ja istunut esille vedettyyn tuoliin pöydän päässä, vaan jäimme kaikki etäämmälle seisoskelemaan. Muitten ollessa passintarkastuksessa koirat pääsivät vähän hommiin, eli koiralle vieras ihminen haki koiran kopista ja vei sen raunio radan puolelle jossa oli piilossa yksi maalimies. Heli Herna ohjasi muita koiria, mutta koska hän on Mikolle aika tuttu niin Hannu Salosta vei Mikon. Annoin vähän ohjeita ja pari kuivaa kikkaretta palkaksi ja Hannun lyhytsanainen kommentti tapahtumista oli suunnilleen, että ”sinne mää vein sen ja se meni ja ilmasi”. Tämän jälkeen saimme käskyn rakentaa leiri. Pystytimme kaksi pienempää telttaa ja sen testikäytössä olleen vähän isomman teltan. Kaksi henkeä rakensi leiriä ja kaksi lämmitti vettä ja täytti termospulloja ja söi. Kuivaruokaan lisätään kiehuvaa vettä ja vartissa pussiin valmistui milloin mikäkin stroganoffi tai risotto. Lennossa vaihdoimme ruokailijoita niin, että VSS-Etsi! 1/2010 kaikki pääsivät syömään ja leiri kohosi tauotta. Kun leiri oli pystyssä, se tarkastettiin ja sitten saimme käskyn purkaa leirin ja pakata teltat takaisin pusseihinsa. Eihän toki kukaan ollutkaan nukkumaan menossa vielä, sillä kello oli vasta puolenyön paikkeilla. Edessä oli siirtyminen jalan seuraavaan paikkaan, kaikki varusteet mukana. Saimme gpslaitteen ja Helsingin kartan. Siirsimme ensim mäisen gps-pisteen kartalle ja suunnittelimme reitin. Kiskoimme rinkat selkään ja patikkamat ka koirien kanssa alkoi. Kuljimme Siilitielle ja sieltä Herttoniemen urheilupuistoon ja kohti sen takana aukeavia viheralueita. Siilitiellä kohtasimme baarista tai baariin matkalla olevan pariskunnan, joka huolestuneena katseli meitä asuissamme ja varusteissamme ja ky seli, kuinka pitkälle aiomme kulkea (”Heh, aa muun asti.”). Hetken päästä he tulivat vielä uudestaan ihmettelemään, emmekö todella pääse mihinkään yöpymään. Meidän testattavien mukana kulki läpi yön CMC:n tarkkailija, joka vaihtui noin puolessa välissä matkaa. Aluksi vauhtimme oli noin 5 km tunnissa, mutta lopuksi vauhdiksi asettui reilu 3 km tunnissa.Olin kärsinyt kovista selkäkivuista viikon verran ennen testiä, ja edellisenä yönä en ollut saanut nukuttua kun ei hyvää asentoa löytynyt. Nyt selän lisäksi koski hartioihin, sillä rinkkani olkahihnat painoivat tuskaisesti ja ei löytynyt mitään hyvää asentoa jossa olisi ollut mukava kulkea. Hammasta purren hoin itsekseni ensimmäiset viisi kilometriä ”mä keskey tän ihan just, ihan just lopetan, mä keskey tän ihan kohta”, ja painelin eteenpäin. Ensimmäinen gps-piste oli noin viiden kilomet rin päässä lähdöstä Vanhankaupunginlahdella. Kuljimme sinne Helsingin yliopiston Arboretumin (metsänomainen valtava puutarha) läpi, ja reitti oli aivan mahtava. Perille päästessämme edessä oli upea näky! Valoisa kesäyö, Arabianranta peilityynine vedenpintoineen, Vanhan kaupunginkoski autioine terasseineen. Ilman lämpötila oli vain +2°C tuona yönä ja vettä tihutti pikkuisen välillä. Meillä hiki valui kun kuljimme takit auki, mutta pysähtyessä kylmä iski minuutissa vaikka kaikki vetoketjut olisi vetänyt ylös asti kiinni. Aina päästessämme yhteen pisteeseen, antoi 37 tarkkailija seuraavan gps-pisteen, jonne suunnistimme. Reitti oli kerrassaan mahtavasti valittu! Vanhankaupunginkoskelta matka jatkui Vantaanjoen vartta pohjoiseen päin. Pikkukos ken uimarannalla meidän piti kiivetä korkealle kallion päälle jossa saimme seuraavan koh teen gps-pisteet. Tämä nousu kyllä tuntui jaloissa! Yksi piste oli vain 260 m päässä edellisestä, mutta joen toisella puolella – kiertotie sinne olikin sitten moninkertainen. Välillä huilasimme, mutta minä en juuri viitsinyt ottaa rinkkaa selästä, sillä se oli niin hankala saada takaisin. Tai siis saihan sen kiinni itseensä jos kävi istumaan maahan, mutta siitä ylösnousu oli lähes mahdotonta! Parhaiten lepotauko sujui, jos sai rinkan laskettua esim. kiven päälle ja itse vain jäi hengailemaan siihen. ;-) Toinenkin gps-piste oli korkean kallion päällä, ja päätimme, että kaksi henkilöä odottaa kaikkien rinkkojen ja koirien kanssa alhaalla ja kaksi kiipeää ylös. Tämä oli hyvä ratkaisu. Noin kymmenen kilometrin jälkeen hartiani oli niin turtana, että ei enää juuri sattunut kuin selkään, ja tuntui että olisin voinut kävellä vaikka kuinka pitkään. Pysähdyimme kauniille paikalle Vantaanjoen varteen varhaisen kesäaamun sarastaessa ja joimme kaakaota ja söimme näkkileipää. 38 Viimeiseksi ajattelemani piste tuli vastaan kymmentä vailla kuusi aamulla, jolloin olimme kulkeneet reilut 12 km. Meille annettiin jälleen uusi piste, joka sijaitsi noin 3 km päässä. Kukaan ei kuitenkaan valittanut, vaan nöyrästi jatkoimme matkaa. Heti perään tarkkailijamme kuitenkin pysäytti meidät ja soitti kyydin hakemaan. Tä mä uusin etappi olikin siis vain meidän hermo jemme koettelemista ja sen sijaan kävelimme vain kunnes auto tuli meitä hakemaan, yhteen sä reilut 13 km. Meidät kuljetettiin takaisin Herttoniemen harjoi tusalueelle, jossa oli vuorossa koirien huolto (juotto ja kuivaus) sekä aamiainen. En kuitenkaan ehtinyt laittaa suuhuni mitään emmekä ehtineet keittää kuumaa vettä termareihin kun tuli jo lähtökomennus seuraaviin tehtäviin. Auto kuljetti meidät Lohjalle ”Kalkki-Petteriin”, vanhaan sementtitehtaaseen. Täällä ilmoittauduimme vierailevalle tuomarille. Minut ja Miklos määrättiin suorittamaan ensimmäisessä parissa espoolaisen Päivin ja tämän labradorinartun Seitan kanssa. Meidät vietiin alueelle jossa oli suuria rauniokasoja ja osittain romahtanut rakennus. Alue oli jaettu muovinauhalla kahtia ja työskentelisimme samanaikaisesti vierekkäisillä alueilla. Aloitimme Miklosin kanssa alueelta jossa oli VSS-Etsi! 1/2010 pari isoa kasaa ja rakennus. Kasat oli sementti-, tiili-, betoni- yms romua josta sojotti beto nirautoja yms. Hyvin vaikeakulkuisia ja vain koiran oli lupa mennä kasoille. Yllätyksekseni Miklos loikki reippaasti suorinta tietä ylös minne näytinkin ja oli oikein hyvin ohjattavissa. Kasoilta ei näyttänyt tulevan hajuja joten menimme rakennukselle. Miklos jumittui haistelemaan jotakin maassa ja minä tein virheen ja omalla liikkeelläni ajoin sen siitä eteenpäin ajatellen ettei siinä maassa mitään voi olla. Ja siellähän oli maan alla maalimies. Rakennuksella Miklos totesi yhden tilan tyhjäksi ja sitten heti ilmaisi kahden seinässä olevan reiän läpi, että toisessa tilassa jossakin on ihminen. Löysin vielä yhden oven sisälle ja sain itse jäädä ovensuuhun. Koira kierteli sisätilois sa pitkälläkin, mutta ei saanut selville mistä ihmeestä haju tuli. Keskeltä tilaa meni kapea railo pimeyteen ja sinne koira oli kaksi kertaa menossa mutta aina tuli takaisin, ilmeisesti edessä oli jonkinlainen pudotus. Koira haukkui seiniä ja katseli ylös keskellä tilaa ja en voinut sanoa muuta kuin että tilassa varmuudella on elävä ihminen ja kerroin missä haju on. Kun 10 minuutin aika tuli täyteen, vaihdettiin alueita, ohjaajat eivät saaneet kommunikoida tässä välissä. Toisella alueella Miklos reagoi kolmessa kohtaa: yhdessä vilpittömän kiinnostunut ja sukelteli pitkien betonipalkkien alle, mutta ei osoittanut ihmis-reaktiota. Jälkeenpäin kuulimme, että täällä oli ollut ketunpesä poikasineen, aamulla aluetta tutkittaessa oli poikaset pomppineet ympäriinsä. Toisessa kohtaa Miklos vain nuuskutteli kiinnostuneena yhden kasan päällä mutta ei ilmaissut eikä heiluttanut VSS-Etsi! 1/2010 häntää kuten ihmisille. Siellä taisi olla ruokaa. Kolmas kohta tuli vastaan kun aika (10 min) tuli täyteen ja olimme poistumassa alueelta. Koira jumittui maassa olevaan railoon ja oli hyvin kiinnostunut eikä halunnut jättää paikkaa. Raportoin tuomarille havaintoni ja tuomari kysyi mikä havainnoista olisi ollut lähimpänä elävää ihmistä. Osoitin railon maassa. Tuomari totesi jälkeenpäin, että kaksi koiraa oli reagoinut siihen voimakkaasti, ja oli mahdollista että toisen alueen maan alla olevan maalimiehen haju tuli myös tästä kohdasta ylös. Minun toimintani tässä tehtävässä oli vielä liian koemaista. Ajoin koiran ekalta maalimieheltä pois ja jumituin rakennuksessa odottamaan, että koira paikantaisi, kun olisin voinut monta minuuttia aikaisemmin todeta, että täällä on joku ja pelastushenkilöstön pitää tulla paikalle, ja jatkaa esim. tutkimaan rakennusta vielä katon kautta. Maalimies oli kuulemma ollut sen pimeän railon kautta mentävässä tilassa parin metrin korkeudella seinällä, ja Miklos ja labradori olivat käyneet aika lähellä häntä. Kun toinenkin koirapari oli suorittanut tämän ensimmäisen etsintätehtävän, otimme päiväreput mukaan ja siirryimme jalan seuraavaan paikkaan. Matkalla sattui pieni äksidentti kun yhden osallistujan polvilumpio ”meni sijoiltaan” ja jouduimme hoitamaan ensiavun ja avun hakemisen. Tilanne ei vastannut todellista sikäli että meillä ei ollut kännyköitä eikä radiopuhelimia ja olimme muka liikkeellä vain naisporukalla koirinemme. Siirsimme potilaan tien laitaan ja laitoimme koirat kiinni läheiseen aitaan. Kun jalka saatiin tuettua kohtuullisen mukavaan asentoon, päädyimme jakamaan porukan puo39 liksi: yksi jäisi potilaan kanssa paikanpäälle ja kaksi lähtisi hakemaan apua. Tämä osuus meni mielestäni huonosti, kukaan ei ottanut tilannetta haltuunsa johtajana ja päättänyt mitä tehdään. Tositilanteessa olisi varmaan toimittu paremmin. Palautteen saimme heti. Siirryimme kahden tehdashallin väliselle pihaalueelle ja laitoimme koirat syrjään odottelemaan. Seuraava tehtävä suoritettiin ilman koiria, yksitellen, varusteina kypärä, hanskat, hengityssuojain sekä suojalasit. Menimme yksitellen portaita alas maakellarin näköiselle ovelle. Ovi piti avata, kulkea vasemmalle ja Tristeyksestä kääntyä oikealle ja jatkaa kunnes tulee luukku vastaan. Jokaisen kulkijan perässä tulisi yksi järjestäjistä varmistajana, jos jokin menisi vikaan tai paniikki iskisi. Rohkea rokan syö, oven avattuani vastassa oli tosi paha ääni, kovaa ujeltava äänimerkki ja savua. Käytävä kaarsi vasemmalle, siinä oli T-risteys ja oikealla sankka savu ja pimeys. Lamppuni valaisi savun takia alkumatkasta puolisen metriä ja sen jälkeen ehkä puolet siitä. Alkumatkasta käytävä oli sen verran leveä, että valaisin vuorotellen seiniä kummallakin puolella jotta varmistuin kulkevani keskellä käytävää suoraan eteenpäin. Lattia oli märkää liejua. Aikani kuljettuani tuli vastaan seinä, ja ajattelin että no kiva, tämä oli tässä, ihan ok juttu. Aloin tunnustellen ja lamppu lähestulkoon seinässä kiinni valaisten etsiä luukkua, mutta löysinkin raon josta käytävä jatkui eteenpäin hyvin kapeana. Molemmin puolin seiniä pitkin meni erilaisia putkia. Välillä putkia oli myös poikittain ja eri korkeuksilla, jolloin niihin törmäsi koska sakean savun takia näkyvyys oli lampusta huolimatta nollassa. Hyvät mustelmat tuli jalkoihin ja kypärä vaan kolisi! Ylitin ja alitin putkia, kunnes vastaan tuli poikittain kaksi putkea päällekkäin. Harkitsin jo tunkeutumista niitten välistä mutta se vaikutti niin epämukavalta, että kokeilin niitten kestävyyttä ja pitkäkoipisena heivautin jalan ylitse ja kypärä ja selkä kattoa viistäen kömmin ylitse. Muut kuulemma meni siitä välistä. ;-) Kahdesti seisahduin ja katsoin taaksepäin mutta en nähnyt enkä kuullut seuraajastani mitään (hän totesi jälkeenpäin: Lähdit hirveää vauhtia, katosit saman tien näkyvistä ja sitten kuului 40 etäistä kolinaa vaan). Eteenpäin kulkiessani alkoi yhtäkkiä korviahuumaava jylinä ja maa tärisi ja tutisi vähän. Vitsit mitkä efektit ne on tänne saaneet! Ajattelin. Ahdasta käytävää tuntui riittävän ikuisuuksiin asti, kunnes vastaan tuli taas poikittaisia putkia. Tunnustelin että niitä oli niin ylös asti, että alitse oli mentävä. Maha liejuista lattiaa viistäen ryömin putkien alle ja seinä tuli saman tien vastaan. Umpikuja! Kontillani tunnustelin lattiaa ja yritin katsoa valon kanssa naama kiinni seinässä, ei luukkua. Oikealla puolen sen sijaan oli maanrajassa pieni sortuma seinässä, ja mittailin ja tunnustelin sitä hetken ja totesin sitten, että ei siitä voi mahtua edes minun kypäräni, joten ei siitä voi joutua ryömimään läpi. Käännyin ahtaassa tilassa putkien alla selkä seinää vasten ja tajusin, että putket on päälläni niin etten pääse nousemaan kyykkyasennosta ylös. Tunnustelin ja valon kanssa yritin katsoa ja tajusin että ”putket” onkin vinot tikkaat jotka menee ylöspäin, ja minä olin jumissa siellä ahtaassa kolossa tikkaitten ja seinän välissä! Ei kun taas äheltäen käännös ympäri ja takaperin vatsallaan liejussa ryömien poistu. Kyllä tunsin itseni tyhmäksi kun sitten kiipesin tikkaita ylöspäin ja (katto)luukku tuli vastaan! Tönäisin luukun auki ja nousin vehreälle niitylle junaradan viereen. Löin luukun kiinni perässäni ja hiki valuen hengähdin hetken aikaa niityllä odotellen seuraajaani. Suorituksen jälkeen minulta kysyttiin, olinko ollut tunnelissa juuri kun juna kulki siitä ylitse. Se niistä erikoisefekteistä! Edelläni mennyt suo rittaja oli tönäissyt luukun auki juuri kun oli kuulunut kilinä, joka varoitti lähestyvästä junasta. Hän oli ajatellut, että onpas kiva, ihan ääni merkki kun saapuu perille. Ja sitten muutaman metrin päästä rymisi juna vauhdilla ohi. Tässä olikin aikamoinen tosivaaran paikka: onneksi hän ei istahtanut ajatuksissaan raiteelle huilaamaan! Ainakaan minulla ei käynyt mielessäkään että autiolta tuntuvalla alueella yhtäkkiä menisi junia, ja ajatukset oli muutenkin pöhnäisiä kun tunnelista tuli ulos. Kun kaikki olivat suoriutuneet tästä ahtaanpaikankammoa testaavasta osiosta, haimme koirat ja alkoi seuraavan fobian testaus. Saimme ohjeen seurata toista CMC:n tarkkailijoista ja VSS-Etsi! 1/2010 niin lähdimme jonossa kulkemaan hänen perässään ritiläportaita pitkin ylös eräänlaiseen torniin, josta on ilmeisesti liukuhihnalla kuljetettu tavaraa sisäpihan ylitse tehdasrakennuk sesta toiseen. Liukuhihnan vieressä kulki sa maa ritilää oleva kapea silta. Sillan toisella puolen ei ollut muistaakseni kaiteita lainkaan, ja toisella puolen oli kapeat kaiteet jokseenkin Miklosin säkäkorkeuden yläpuolella. Minulla oli koiralla löysä panta kaulassa ja valjaat olin jättänyt pois juuri ennen liikkeelle lähtöä alhaalla. Voi vee! Siinä oli sellainen tosivaara että oksat pois. Yksikin tassun lipsahdus sivulle ja koira olisi vainaa. Onneksi oli toinen, kiristyvä panta kaulassa myös ja siirsin hihnan siihen. En voinut laittaa koiraa kulkemaan takanani koska se olisi mennyt omaksi sähläykseksi, joten laitoin sen kulkemaan edelläni, ihan johtajamme perässä ja piti vaan luottaa siihen että koira ei rupeaisi katselemaan taakseen eikä ympärilleenkään. Hyvin meni, mutta kyllä oli pelko perseessä ja hiki hatussa kun oli niin paha paikka! Tulimme alas ja ulos toisen, pimeän tehdashallin kautta, laskeuduimme monenlaisia portaita ja ne meni ihan kivasti vaikka Miklos ei pidäkään äkkijyrkkien alaspäin menevien portaitten kulkemisesta pimeässä. Sitten seurasi toinen etsintätehtävä, joka tuntui ensin lähes ylivoimaiselta, koska alue oli niin iso ja vaikea hahmottaa. Etsintäalue oli valtavan tehdasrakenn uks en toinen puoli kaikkine kerroksineen. Koira jäi paikalleen alueeseen tutustumisen ajaksi. Luulin tutustumis- VSS-Etsi! 1/2010 ajan sisältyvän etsintäaikaan (20 min) ja kävin vain lyhyen kierroksen lähtökerroksessa. Etsinnässä pidin koiran ensin liinassa, koska joka paikassa oli äkillisiä pudotuksia. Kiersimme ensin aloituskerroksen ja nousimme puoli kerrosta ylöspäin, kun koira sai reaktion ja kurkisteli eri kohdista alaspäin. Yhtä kohtaa se kiersi puolelta ja toiselta ja oli hirveän kiinnostunut. Tässä vaiheessa laskin koiran vapaaksi kun liinan kanssa könyäminen meni vaikeaksi. Ainoa reitti alas sinne minne koira kurkisteli oli ihan äkkijyrkät portaat pimeyteen, ja koira ei halunnut mennä näitä portaita. Kiertelimme vähän, mutta en löytänyt muuta reittiä alas sinne mistä haju tuli, joten laitoin puoliväkisin koiran niitä hirveitä portaita alas. Ääneen vikisten Miklos meni niitä ja minä ihan sen perässä. Kun alemman kerroksen lattia tuli vastaan, jatkoi koira etsintää ihan normaalisti. Oli jännä nähdä, miten koira sitten kulki hitaasti tilasta toiseen tutkien ja johdatti minua aina alemmas, kunnes lopulta päädyimme maalimiehen luokse, ja se ilmaisi reippaasti. Etsintäaika loppui ja toinen maalimies jäi tilaan jossa emme edes olleet käyneet. Emme myöskään ehtineet lainkaan ylempiin kerroksiin. Meille osoitettiin odottelupaikka. Nälkä kurni jo vatsassa, mutta minulla ei ollut lämmintä vettä että olisin saanut ruokaa. Viimeksi olin syönyt kunnolla edellisenä iltana ja ollut kuitenkin liikkeellä koko ajan sen jälkeen ja nyt mentiin jo iltapäivässä. Vesikin loppui kun annoin koiralle viimeisen tilkan. Selkää kolotti eikä missään asennossa ollut hyvä. Söin pari näkkileipää ja join 41 itse loput energiajuomasta. Maa oli kylmää sementtiä ja luulen että sekä koiran että minun teki pahaa istua tai maata siinä toista tuntia. Kun seuraava suorittaja tuli seuraamme, äkkäsimme puisen trukkilavan ja raahasimme sen seinän viereen ja istuimme sen päällä suojahanskat persiin alla seinään nojaten. Kun väsymys voitti, pistimme vierekkäin selälleen siihen kovalle puulle ja annoimme unen tulla, ei väliä vaikka muutama tippa vettä ripsahti kasvoille ajoittain. Kaveri kuorsasi ihan mahtavasti välillä ja kyllä minäkin ilmeisesti nukuin, koska ajatukset meni ihan sekaisin ja kaveri sanoi että välillä aurinko oli lämmittänyt ihanasti ja minä muistan vain palelleeni koko ajan, ja miltä putoilevat vesipisarat näyttää alhaalta katsottuina. Jossain välissä joku kävi tinkaamassa paikalle vesitonkkamme, ja saimme pullomme täytettyä. Kun olimme kaikki neljä suorittaneet tämän toisen etsintätehtävän, oli vuorossa seuraava. Minä jäin nyt suoritusvuorossa viimeiseksi, ja oli aikamoista tuskaa odotella kylmissään autioksi muuttuneella tehtaan pihalla pitkältä tuntuva aika. Selkää särki, uni ei enää tullut ja paleli. Lopulta tein koiran kanssa vähän tottista ja lämmittelin sitä seuraavaa suoritusta varten. Miklos-parka oli pitkän yövaelluksen jälkeen nyt maannut pari tuntia kylmässä maassa. Kolmas etsintätehtävä oli varsinainen yleisö näytös. Tehdasrakennusten välissä oli syvä ”kuoppa” jossa oli valtava, korkea pitkänmallinen rauniokasa. Kuopan kolmella reunalla kul ki korkealla autotiet/sillat, neljännellä puolen oli rakennuksen seinusta. Minulle osoitettiin alaspäin menevä luiska jolta sain lähettää koiraa kasalle. Piti ilmoittaa, mitkä koiran ilmaisut hy42 väksyn. Tuuli melko voimakkaasti hieman viistosti kasan ylitse, ja ylhäällä oli runsaasti yleisöä katsomassa, ja yleisön hajut tulivat kasan ylitse lähetyslinjalle. Kasa oli niin korkea, että edes luiskani yläpäästä ei nähnyt sen toiselle puolelle. Lähdin koiran kanssa luiskaa alaspäin kasan vieritse ja koira selvästi nosti hajun. Alhaalla lähdin takaisin ylöspäin luiskaa ja katsoin kohdan jossa koira suunnilleen oli saanut hajun ja josta sen olisi mahdollista lähteä suoraan kasalle. Luiskasta oli nimittäin aika jyrkkä pudotus alaspäin rinnettä kasan juurelle. Lähetin koiran, se paineli alas rinnettä, kasan juurelle, ja suoraan ylös hirmu vaikeaa alustaa pitkin kasan päälle, siinä vähän edestakaisin hajun perässä ja sitten katosi kasan toiselle puolen. Pian kuului päättäväinen ilmaisuhaukku. Ilmoitin tuomarille hyväksyväni tämän ilmaisun elävän ihmisen ilmaisuna. Koska en itse saanut mennä kasalle, huusin kehuja ja kehotin koiraa jatkamaan. Se ilmestyikin uudestaan kasan päälle ja kauko-ohjauksena jatkoi etsimistä. Aika nopeasti Miklos tuli alas minun puolelle kasaa ja kehoitin sitä siirtymään kasan toista päätä kohti. Nopeasti se sai siellä hajun, kiipesi kasan ylitse taas toiselle puolen ja haukkui. Hyväksyin tämänkin ilmaisun. Sitten vein koiran vielä aivan kasan toiseen päähän ja yritin lähettää sinne, mutta Miklos meni vain muutaman metrin ja jäi siihen haistelemaan ruohikkoa. Sitten se kävi vähän kasan vierellä tassuttelemassa. Ilmoitin että lopetamme tähän. VSS-Etsi! 1/2010 Tuomari kommentoi miettineensä, että oliko Miklos sellainen koira joka lähtisi vaikka 40 kertaa samaan paikkaan jos sen lähettää, mutta ei se ollut. Saimme kehuja kun osasimme lopettaa ajoissa. Oli jo myöhäinen iltapäivä ja lämmitimme vettä ja söimme, vaikka ei oikein maistunutkaan. Sitten matka jatkui autolla, joka kaarsi yllättäen huoltoaseman pihaan ja saimme kupin kuumaa ja sämpylän tai muuta mitä halusimme. Kiva yllätys! Seuraavan kerran silmät ja tajunta aukeni jossain kerrostalojen keskellä, ja totesin että saavuimme näköjään Hyrylän entisen va ruskunnan alueelle, jolloin kuskimme vähän tyrskähtelivät. Olimme jossain Peltosessa? Meltosessa? ja tehtävä alkoi heti. Ensimmäisen koirakon valmistautuessa me muut vielä torkuimme. Minä olin kolmantena suoritusvuorossa ja noin varttia ennen meidän vuoroa minut herätettiin ja otin koiran jaloittelemaan. Miklos ja minut vietiin yhden kerrostalon luokse, talossa oli kolme kerrosta ja kellarikomerot sekä kolme rappua. Tehtävänä oli tarkistaa oliko talossa vielä joku, aikaa 5 min per rappu. Aloitimme ekan rapun kellarista ja etenimme aina kerros kerrallaan ylöspäin. Ovet asuntoi hin oli auki, ja joka kerroksessa oli kolme asuntoa, siis 9 asuntoa ja kellaritilat per rappu, viidessä minuutissa. Yllättäen, aika taisi riittää, minä yleensä jäin kunkin kerroksen tasanteelle ja lähetin vain koiran jokaiseen asuntoon vuorotellen. Ensimmäinen rappu, ei reaktioita. Toinen rappu, ylimmässä kerroksessa koira alkoi haukahdella keskitasanteella, epämääräistä haukkua ylöspäin. Pidin yhtenä vaihtoehtona, että tarkkailijoidemme hajut kertyivät siihen ja koira alkoi paineistua koska minä paineistuin koska ketään ei löytynyt. Kolmas rappu, kellarit ja kaksi kerrosta ei mitään, mutta ylätasanteella taas sama juttu mutta lievempänä. Annoin päätelmikseni että keskimmäisen rapun yläkerta pitää tarkistaa vielä toisella koiralla; pelastusmiehistöä ei kuitenkaan pidä kutsua paikalle ennen sitä. Koko rakennus oli oikeasti tyhjä, eikä mielessäni käynyt lainkaan, että taloja saattaisi olla enemmänkin tarkastettavana. Meidät vietiin toiselle kerrostalolle, jossa aikaa VSS-Etsi! 1/2010 oli 10 min per rappukäytävä. Ja johan alkoi väkeä löytyä! Yhteen rappuun oli piilotettu 8 maalimiestä! Niistä suurin osa oli laitettu kellariin, siis periaatteessa yhteen ja samaan tilaan mutta eri kellarikomeroihin. Miklos reagoi nopeasti ekan rapun kellarissa haistellen ja häntäänsä heilutellen yhden verkkokopin kohdalla, ja kun menin katsomaan, näin taskulampun valossa maalimiehen siellä. Ilmoitin tästä enkä jäänyt odottamaan koiran ilmaisua (kello käy, kello käy). Sitten tarkistimme kellarin koppi kopilta, ja Miklos haukkui siellä ja täällä. Kolmannen tai neljännen kohdalla totesin jo ääneen ”No nyt sä haukut ihan kaiken – ai, täälläkin on yksi!” (hieman nolona). Väkeä oli myös kertynyt katsomaan koiran suoritusta, ja tuntui, että koko porukka tunki kellariin perässämme, joten siellä kapealla kellarinkäytävällä oli todella ruuhkaista ja silti koira löysi kaikki sinne piilotetut maalimiehet, hienoa! Sitten jatkoimme ylempiin kerroksiin, ja yhdestä yläkerran huoneistosta löytyi keittiöstä maalimies. Samassa kämpässä oli myös viereisessä huoneessa komerossa kaksi maalimiestä, ja Miklos kävi ne selvästi haukkuen ilmaisemassakin, mutta minä väsyneenä tulkitsin että se haukkui sitä keittiön maalimiehen hajua sielläkin, enkä tajunnut ruveta aukomaan kaappien ovia viereisessä huoneessa. Joten sinne jäivät. Kun palasimme takaisin alas, tuomari sanoi, että kellarissa oli vahingossa ollut lukossa yksi tila ja minä olin sitä ovea kokeillutkin mutta en saanut auki. Nyt ovi oli avattu ja saisimme käydä vielä siellä. Tottahan menimme, ja sieltä löytyi vielä yksi maalimies. Siirtyessämme toiseen rappuun, oli tehty källi... juuri sellainen, joita minä teen muille treeneissä, ja nyt väsyneenä menin vipuun. Eli vaikka ohjeena oli etsiä raput ja asunnot, niin talon ulkopuolelle, rapun alle, oli kätketty maalimies. Miklos oli tämänkin löytänyt, mutta ei ehtinyt jäädä ilmaisemaan kun olin hihnassa vienyt sisälle rappuun, ja koiran reaktio jäi minulta huomaamatta. Koira siis löysi tästä talosta kaikki maalimiehet, mutta minä sössin. Viimeisessä rapussa oli sitten hieman erilainen koettelemus edessä! Alakerran asunnoista ei löytynyt mitään. Jatkoimme ylempään kerrok seen, ja onneksi menimme koiran kanssa ylä43 kertaan miltei samaa tahtia, sillä kun nousin portaikon välitasanteelle, näin ylätasanteella rukoukseen polvistuneen miehen, jolla oli kaapu päällä ja erikoinen hattu päässä. ÄKKIÄ koira luokse (ei ehtinyt ylätasanteelle asti!), ja pannasta kiinni pitäen käänsin sen ympäri ja hissukseen talutin sen alas rapun ovelle. Tarkkailijaksi oli vaihtunut koiratuomarin sijasta toinen CMC:n heppu. Minunhan se piti kertoa, mitä nyt tehdään. Sanoin, että voisin joko mennä koiran kanssa vaivihkaa ohitse ja tutkia tilat sillä välin kun mies rukoilee, tai jättää koiran alas ja mennä kyselemään mieheltä jos hän voisi siirtyä. Jälkimmäinen vaihtoehto oli parempi, joten ei kun Miklos paikallamakuuseen alas rappuun ja itse hiihdin portaat ylös. Jäin parin portaan päähän ja sitten yskähtelin ”Excuse me Sir” ja yritin saada huomiota. Mies oli vihainen kun keskeytin hänet kun hän keskusteli jumalansa kanssa. Selitin asiani, mutta kun parin yrityksenkään jälkeen ei järkipuhe mennyt perille, vaan mies huusi ja huitoi, palasin alas ja ilmoitin, etten voi jatkaa etsintää, koska mies yläkerrassa ei suostu poistumaan. Ehdotin myös, että joku paikallinen kontakti voisi mennä paikallisella kielel lä ja paikalliseen tapaan neuvottelemaan. Minulta kysyttiin mm. seisoinko kosketus etäisyydellä miehestä. Tähän tiesin vastauk sen varmuudella: En, sillä se kyllä huitoi mutta ei osunut joten en ollut kosketusetäi syydellä. Sain toiminnastani muuten kiitosta, mutta olin katsellut liikaa miestä silmiin; pitäisi katsoa käsiin ja rintaan ja välttää katsekontaktia; silloin voi myös helpommin valmistautua mahdolliseen veitsen esiin vetoonkin. 44 Yksi koira oli mennyt niin vauhdikkaasti yläkertaan, että oli ehtinyt hyppiä ja pussailla rukoilijaa. Silloin huuto ja huidonta olikin astetta kovempaa, ja koiran ohjaaja katsoi parhaaksi poistua eikä ollut palannut enää edes kyselemään mitään. Suorituksemme jälkeen pääsimme odottelemaan muitten seuraan viimeisen koirakon suorituksen ajaksi. Silloin tajusin, kuinka epäreilu olin ollut Mikkoa kohtaan koko tämän raken nusetsinnän ajan. Koska oli ollut niin kiire, en ollut palkannut sitä yhdestäkään löydöstä! Se oli erinomaisesti löytänyt maalimiehet, ja minä olin kuitannut lyhyesti ”Hyvä, jatketaan”, tai jopa ”Riittää, jatketaan”. En ollut edes kehunut kunnolla! Ja niitten kaapissa olleitten ilmaisun olin jättänyt kokonaan huomiotta. Kyllä olin ollut epäreilu!! Tyhmä, tyhmä, tyhmä minä. Tuli oikein paha mieli koiran puolesta. Itse asiassa koko päivän aikana, kaikissa osioissa, olin palkannut koiran yhteensä yhdel lä maalimiehellä, koska näitä rakennuksia lu kuunottamatta muut maalimiehet oli olleet alueilla joihin ohjaajalla ei ollut ollut pääsyä. Toisen koiran ohjaaja meni pyynnöstäni Mikolle piiloon heinikkoon ja koira sai ilmaisusta oikein herkullisen ruokapalkan, mutta jotenkin tuntui, että Miklos tiesi että se oli järjestetty juttu ja ei se kuitannut minun isoa mokaani. Istuimme hetken ja lämmittelimme ilta-auringossa. Koin ahaa-elämyksen kun huomasin pa himman selkäkipuni hellittävän särkylääkkeillä! Odottelin jo koska pääsisimme rakentamaan leiriä ja makuupussiin... Mutta matka jatkui taas jonnekin, minne, en tiedä, sillä matkat sujuivat jossakin unen ja tajunnan rajamailla. VSS-Etsi! 1/2010 Hätkähdin hereille keskellä maaseutua. Auto pysähtyi muitten autojen viereen ja ympärillä näkyi peltoja ja siellä täällä jotain rakennuksia. Olin taas suoritusvuorossa kolmas, ja torkuin odotteluajan. Sitten minut lähetettiin kävelemään koiran kanssa tietä eteenpäin, toisella puolen oli tyyni järvi ja toisella puolen peltoa. Miklos tietenkin kyttäsi vain sitä järveä, se kun on uimahullu koira, ja minä äkkäsin kauempana pellolla jonkin omituisen eläimen, jota en tunnistanut. Tuijotin ja tuijotin ja yritin hahmottaa, mikä se oli, niin omituisen muotoinen se oli. Eikä nyt niin kaukanakaan. Puhveli kai?? Kunnes tajusin, että siinähän olikin vain heinäpaaleja kasattuna päällekkäin. Toissayö oli mennyt parin tunnin unin ja edellinen yö rinkka selässä kulkiessa, joten univaje alkoi olla jo melkoinen, sillä muutenkin illalla huomasin että olin ensin näkevinäni vaikka mitä ja hetken viiveellä tajusin sitten mitä siinä oikeasti oli. Etsintäalue oli pelto täynnä erilaisia koneita, kontteja ja romua Alueella kulki ympyränä tie, jolla ohjaaja sai kulkea, ja alue oli siis sekä tuon ympyrän keskellä että ulkopuolella. Koska alue rajautui järvenrantaan yhdestä suunnasta ja koira oli väsynyt, olin aika lailla valmistautunut katastrofaaliseen uimahetkeen. Valitsin aloituspisteeksi suunnan suoraan pois järvestä ja lähetin koiran jämptisti sinne. Miklos tutki aluetta melko hyvin ja kaukanakin kierrellen. Keskialueelta löytyi kontista maalimies, koira tunki sisälle konttiin ja ilmaisi varsin ponVSS-Etsi! 1/2010 nekkaasti. Palkkasin sen muutamalla namilla, nyt oli pakko tsempata tämän suhteen. Toinen maalimies oli kontissa alueen ulkolaidalla, koira kyllä kävi siellä, mutta ei varsinaisesti reagoinut, joten ilmeisesti se ei saanut hajua? Ihan viimeiseksi oli pakko lähettää koira viistosti kohti järveä. Kääk, ajattelin, lähetin koiran, ja kun se oli lähempänä vettä, huusin perään: - Mieti nyt tarkkaan mitä teet! (Äänensävy: prrrrkele et mene sinne veteen! mutta eihän niin voinut huutaa) Tämä aiheutti kovasti naurua katsojissa. Ja Miklos ei pulahtanut! Joka ikisen suorituksen jälkeen, saimme pa lautelomakkeen, jossa piti arvioida oma ja koi ran suoritus sekä antaa palautetta kustakin osiosta. Kello oli lähellä yhtätoista illalla kun pakkau duimme autoomme ja matka jatkui taas. Kuljettaja sanoi, että arvatkaapas montako mi nuuttia meni että koko auto nukkui! Hmm, tunnustan, minä en edes muista että auto olisi käynnistetty, kun olin jo unten mailla. Päädyimme takaisin Herttoniemen harjoitusalueelle, jossa oli edessä telttojen pystytys ja muut iltatoimet. Pirun kylmäkin oli jo taas. Iltaauringon valossa kasasimme kaksi pikkutelttaa ja päätimme tulla toimeen niillä. Minä ja Miklos jaoimme teltan espoolaisen Päivin ja hänen labradorinarttunsa Seitan kanssa. Laitoimme makuualustat ja -pussit vierekkäin pitkin pituuttaan ja Seita meni jalkopäähän köllöttämään. Miklos ei halunnut tulla samaan telttaan, ja työntämällä ja vetämällä sain sen 45 pungettua pää-päähän keskellemme. Teltan vetoketju kiinni ja unta pollaan! Miklos istui hämärässä kuin tatti paikoilleen jähmettyneenä, ja minun piti jo tarkistaa, oliko sen turkki jäänyt pitkältäkin matkalta teltan vetoketjun väliin kun se ei liikkunut mihinkään. Lopulta se pisti maate niille sijoilleen. Yöllä oli kylmä kuin Siperiassa ja Miklos käpertyi ihan pienelle kerälle kasvojani vasten. Vedin makuupussini vetoketjun kiinni niin että vain parin sentin ilmarako jäi auki, ja pipo päässä hytisin ja sain nukuttua muutaman tunnin. Herätys tuli kuudelta, ja joka paikkaan särki ja kolotti vielä enemmän kuin lauantaina. Tuntui kuin olisin jäänyt jyrän alle kun pe-laöisen marssin jälkimainingit ottivat vallan. Aamupalaksi näkkäriä ja mustikkakeittoa ja kaakaota. Saimme myös parit kysymyskaavak keet, jotka oli samat kuin edellisenä päivänä täytetyt. Totesin sen ääneen, ja kun tämä ei aiheuttanut testaajissamme mitään reaktiota, täytimme kaavakkeet vielä kerran. Sitten lähdimme Vantaan raunioradalle. Minä olin suoritusvuorossa ensimmäisenä. Koira piti laittaa paikallamakuuseen ja tutustua alueeseen itse ensin. Käytössä oli koko harjoitus alue ja 20 minuuttia aikaa. Työskentelyn aikana ammuttiin lukuisia laukauksia, varmaan lippaat tyhjäksi niin ysi- kuin kuusimilliselläkin. Miklos alkoi reagoida alueen takaosassa yhden pitkänmallisen kasan luona, mutta ei ilmaissut. Reaktiot oli positiivisia, mutta jokin häiritsi koiraa niin, että se ei saanut ilmaistua missään kohdin. KKun asia ei edennyt, jatkoimme matkaa. Alueen keskivaiheilla koira ilmaisi hyvin erään kasan päällä. Sitten aika oli käytetty, ja ilmoitin löydöiksi varmuudella elävän henkilön keskialueella ja jotakin epämääräistä taka-alueella. Lisäksi ilmoitin mikä alue oli jäänyt tutkimatta. Meidät vietiin vähän matkan päähän odottelemaan ”raivaushenkilöstön” työskentelyn ajaksi, ja sitten saimme tulla alueelle uudestaan, aikaa 10 minuuttia. Menin suoraan keskialueelle ja lähetin koiran tutkimaan saman alueen uudel leen, ja kasan päällä se heilutteli ihastuksis saan häntää hetken, sitten sukelsi kasaan sisälle ja hetken päästä haukkui siellä. Tässä oli siis ollut kaksi maalimiestä lähekkäin, ja katsot46 tiin, ilmaiseeko koira toisen vielä ”uudestaan”, kun toinen on poistettu. Kyllä ilmaisi. Lopun ajan käytin tutkimatta jääneeseen alueeseen, ja kun aika tuli täyteen ilmoitin tuon löydön ja että se alue pitäisi tietenkin tutkia vielä kerran sitten kun tuo uhri oli poistettu. Ja taka-alue pitää tutkia toisen koiran kanssa myös. Selvisi, että taka-alueella oli samassa kasassa kolme henkilöä. Eli alueella nousi kolmen eri henkilön hajut monesta kohdasta ylös, ja tämä oli koiralle niin hämmentävää, että se ei ollut osannut valita minkä ja missä ilmaisisi. Jos olisi odotettu vielä vaan, olisi se kai saanut pohdintansa päätökseen, mutta rajallisen ajan kanssa oli toimittava näin. Itse toimin huonosti, sillä koiran positiivisen reaktion nähdessäni, olisi minun tietenkin pitänyt mennä itse etsimään ja tutkimaan aluetta, eikä vain seistä kaukana katselemassa kuten kokeessa. Muutenkin tämän kohteen tutkiminen meni minulta koetyyliin eikä tositilannetyyliin, väsyneenä en osannut ajatella mitä olimme siellä tekemässä. Kun etsintätehtävä oli saatu valmiiksi, suoritus jatkui CMC:n heppujen kanssa. Alueelle piti tehdä INSARAGin kansainvälinen merkintä, jollaista käytetään katastrofialueilla kertomassa paikalle saapuville eri maitten pelastus yksiköille mikä on tilanne ja havainnot milläkin alueella. Piirsin ja selostin merkintäni. minulta kysyttiin, oliko alueella mitään erityistä huomioitavaa, sillä myös se pitää merkitä. Mielestäni ei ollut, ja vähän tämä jälkeenpäin nauratti, kun toistakymmentä laukausta kuuluu ”lähi-idässä” VSS-Etsi! 1/2010 mutta kun ne on niin osa meidän normaaleja rauniotreenejä, niin ei niihin osannut reagoida! Sain kehuja, merkintäni oli ollut melko lähellä oikeaa ja selkeäkin. Lopuksi oli vielä yksi FRF-testiin kuuluva osio eli oman koiran kantaminen 100 m, sillä välin kun seuraava koirakko oli jo suorittamassa omaa etsintätehtäväänsä. Ei muuta kuin reippaasti koira syliin ja liikkeelle. Niin oli testiosiot ohi meidän osaltamme! Oli mukavaa päästä seuraamaan muitten suorituksia, etenkin kun ne oli todella hienoja ja mallikkaita niin koirien kuin ohjaajienkin osalta! Todella hienosti ohjaajat osasivat koiriensa reaktioita tulkita, olin todella vaikuttunut! Oli Mikon 7-vuotissynttäripäivä, ja Päivi antoi sille lahjaksi annospussin jotain ihanaa kosteaa koiranruokaa. Miklos oli kuin olikin yön aikana lämmennyt Seita-labradorille, ja meni ihan itse nuuhkimaan sitä ja heilautteli ylväästi sille häntäänsä pariin kertaan (se on jo tosi paljon Mikolta!). Mikä ihme Mikkoa viehättääkään noissa yksinkertaisissa noutajatytöissä? Kaikki koirat tuli tosi hyvin toimeen keskenään koko testin ajan, nytkin jätimme urokset Lakun ja Mikon sekä Seitan kaikki vierekkäin samaan penkkiin kiinnitettyinä odottelemaan rauhassa kun seurasimme viimeisen koirakon suoritusta radalla. Mikon ja Lakun hihnatkin meni solmuun, mutta pojat otti rauhallisesti. Kun kaikki oli saaneet osuutensa valmiiksi, seurasi yleistä hässäkkää ja seurustelua jonka jälkeen siirryimme Hki-Vantaan lentokentälle varustevarastolle. Purimme ja palautimme varusteet. Kun testin tarkkailijat kokoontuivat tekemään päätöksensä, me testattavat koostimme heille oman palautteemme testistä, sekä annoimme käytännön kommentit myös testikäytössä olleen teltan suunnittelijoille. Sitten aloimme saada henkilökohtaisia palaut teita. Koiraa ja koiran kanssa toimimista kos kevan palautteen saimme pelastuskoira koetuomarin johdolla, ja omaa persoonaa koskevan palautteen saimme CMC:n tarkkailijoilta. Viime vuonna tuo palaute oli mielestäni yllättävän henkilökohtaista, joten tänä vuonna osasin jo varautua siihen. VSS-Etsi! 1/2010 Minun ja Miklosin koirakkona toimimista koskeva palaute oli varsin kriittistä ja siinä kiinnitettiin huomiota heikkouksiimme ja olikin hyvä saada tietää, mihin pitää kiinnittää enemmän huomiota. En lainkaan odottanut sitä, mutta yllättäen saimme myös kommentin ihan pätevä pari, hyväksytty! Sain kuulla, että kolme koirakkoa hyväksyttiin nyt, upeaa! Lähdimme yhdessä porukalla vielä syömään (ihan ravintolaan eikä enää pussiruokaa) ennen kotimatkaa. Hyvillä mielin ja rättiväsyneenä ajelin kotiin, ja niinhän siinä kävi, että kun todellisuus iski ja väsymys ja liikutus otti vallan, niin kyynelet vaan valui. Kotona odotti kuuma sauna, kipusimme Mikon kanssa molemmat lauteille istumaan ja lämmittelemään. Sitten menin nukkumaan, puoli kuudelta illalla, ja illalla heräilin useaan otteeseen kun tapahtumat kelautuivat läpi päässä. Yön nukuin rauhallisesti ja maanantai-aamuna heräsin kokonaisvaltaiseen kolotukseen, jalkoja koski niin että liikkuminen oli todella tuskaista. Kutsuin Mikon tyttikset illaksi kakkukahveille. Monta päivää meni tämän tapahtuneen sulattelussa. Tämä saavutus oli enemmän kuin koskaan olin uskaltanutkaan kuvitella. Ikinä. Miklos jaksoi suoritukset hyvin ja liikkui upeasti mitä vaikeimmillakin alustoilla koko testin ajan. Se oli myös kuulolla koko ajan: tuli kutsusta luokse, oli hyvin ohjattavissa ja teki luotettavat paikallaolot kun niin vaadittiin. Se mitä jäin kaipaamaan, on se röyhkeys mitä sillä on nuorempana ollut. Oliko se nyt liiankin kuuliainen? Testin jälkeen hyväksytyille koirille tehtiin vielä eläinlääkärin tarkastukset ja ne rokotettiin ulkomaankeikkoja varten. Vaikkemme ikinä pääsisi tai ehtisikään ulkomaanmissioille mukaan, niin on jo todellinen kunnia olla katsottu tämän arvoiseksi. Kaksi FRF-tasontarkastuskoetta nyt käyneenä, en voi kuin ihailla kuinka suuri määrä vapaaehtoisia oli mukana järjestelyissä. Maalimiehiä oli mukana varmaan useampia kymmeniä. Lämpimät kiitokset kaikille heille ja myös testin suunnittelijoille ja toteuttajille. 47 Teksti: Heli Herna Poliisin ja Vapepan yhteisseminaari Hauholla 17.-18.10.2009 Etelä-Suomen läänin poliisin ja Vapepan yhteisseminaari järjestettiin Hauholla, Lautsian lomakeskuksessa 17.-18.10.2009. Meitä he pekolaisia oli paikalla kolme: Anu H, MaSu ja minä. Lisäksi porukkaamme kuului virallinen seminaarikoira Toto ja ulkojäsenet Otto ja Niilo. Poliisin ja Vapepan yhteisseminaareilla on kuulemma jo perinteitä, viime vuonna sellainen järjestettiin Savitaipaleella ja aiemminkin on vastaavia ollut. Ainakaan ihan lähihistoriassa ei liene ollut hepekolaisia mukana, mutta nyt tosiaan pääsimme ihan useamman ihmisen voimin. Hieno juttu! Lauantaipäivä sujui luentojen ja keskustelujen merkeissä. Päivän aluksi esittelimme itsemme ja kukin kertoi mitä on tehnyt ja tekee Vape passa. Paikalla oli yllättävän paljon koiraporu koiden edustajia ympäri eteläisen Suomen ja oli mukava tutustua uusiin ihmisiin sekä tietysti päivittää kuulumiset vanhojen tuttujen kanssa. Itselleni vahvistui taas käsitys siitä, että Pelastusopiston kursseilla oppii tuntemaan todella paljon aktiivisia koiraihmisiä, joihin ei voi olla törmäämättä jatkossakin. Tällä kertaa tapasin lahtelaisen kurssikaverini ja oli mukava päivittää kummankin kuulumiset reilun vuoden ajalta. Kuulimme Vapepan johtosäännön uudistamisesta, hälytystehtävistä Uudenmaan alueella sekä tutustuimme mm. Espoossa kotipaikkaansa pitävään Viestiperäkärryyn, joka tosin oli meille hepekolaisille tullut tutuksi jo muutamassa etsinnässä syksyn aikana. Ajankohtaisten asioiden lisäksi saimme oppia poliisin ja Vapepan yhteistoiminnasta vaativissa tilanteissa sekä mainion katsauksen 100 vuotta täyttäneeseen poliisikoiratoimintaan 48 valokuvineen ja filminpätkineen. Päivän lo puksi saimme sunnuntain harjoituksen tehtävänannon ja valmistauduimme siihen. Iltaohjelmaa oli myös tarjolla ja tietysti hyvää ruokaa tykötarpeineen. Saunojakin oli käytössä kaksin kappalein uimamahdollisuuksineen. Rankka työviikko ja aamun aikainen herätys vaativat kuitenkin osalta porukasta veronsa ja ihan kaikki eivät jaksaneet hioa yhteistyöku vioita aamupuolelle saakka. Osa kyllä jaksoi. Seminaarikoirien elämä ei lauantaina välttä mättä kovin hohdokasta ollut, koska ne viet tivät päivän pääasiassa omissa oloissaan. Toto asui häkissään majapaikassamme ja taisi nukkua pääosan päivästä. Toki taukojen aikana se pääsi ulkoilemaan ja illalla teimme koiraporukalla kunnon iltalenkin. Jostain syystä sunnuntaiaamun lenkin sain tehdä Toton kanssa ihan kaksin – olisikohan niin, että kaikki eivät ole yhtä aamuvirkkuja? Sunnuntaipäivä alkoikin heti aamupalan jäl keen harjoituksella. Maalihenkilöt häipyivät vähin äänin kuka minnekin ja me muut va pepalaiset kokoonnuimme käskynjakoon ja kuulimme miten tilanne eteni. Kyseessä ei siis ollut pelkkä etsintä vaan Vati-harjoitus eli poliisitoiminnallinen vaativa tilanne, jossa vapaaehtoisia käytettiin mm. evakuointiin, muonitukseen, paikalle ilmaantuneista ulko puolisista huolehtimiseen ja ensiapuun. Pieni etsintäosuuskin harjoitukseen oli sisällytetty ja seminaarin viralliset koirat – Toto ja lahtelainen lakenois – pääsivät töihin. Anu lähti minulle ryhmänjohtajaksi ja kartturiksi, ja pääsimme matkaan sovittuamme ensin toisen koirakon kanssa etenemistavasta vierekkäisillä alueilla. Varsinaisesta etsinnästä ei kovin pitkää tullut, koska harjoituksen aikataulu oli päätetty VSS-Etsi! 1/2010 etukäteen ja alkutohinoihin oli kulunut yllättävästi aikaa. Löytämämme poliisimies oli lisäksi asettunut niin näkyvään paikkaan, että hänen ohitseen ei olisi millään päässyt häntä huomaamatta vaikka olisi yrittänytkin. Harjoituksen jälkeen se purettiin to della hienosti ja varmistettiin, ettei kenenkään mieltä jäänyt mikään kai vertamaan. Käytiin myös palautekes kustelu, jonka aikana keskusteltiin paljon useimpien harjoitusten tapaan viestinnän ongelmista. Tieto ei koskaan tahdo liikkua niin kuin toivottaisiin. Paljon hyödyllisiä asioita tuli esille jatkoa ajatellen. Löytämämme poliisi antoi meistä hepekolaisista kovin kii tettävää palautetta; olimme toimineet ammattimaisesti, empaattisesti ja kaikin puolin hienosti. MaSu puolestaan sai harjoituksen aikana paljon erilaista kohtelua – hän näet toimi roolinsa mukaisesti lehdistön edustajana ja häiriköi kaikin mahdollisin tavoin itse toimintaa. Eikä kukaan kuulemma ker tonut hänelle mitään! Hyvä niin. Antoisa seminaari ja hyödyllinen. Toivottavasti myös jatkossa näihin on mahdollista päästä mukaan. FRF-tasontarkastus järjestetään 11.-13.6.2010 Mukaan tarvitaan jälleen vapaaehtoisia työntekijöitä! Ilmoittautua voi jo nyt os. [email protected] Myös vain yhdeksi päiväksi tai puoleksi päiväksi voi tulla mukaan. Tule tutustumaan mukavaan FRF-porukkaan ja toimintaan! VSS-Etsi! 1/2010 49 HEPeKon tiedotuksia HEPeKon keskustelufoorumi Alkutestit on osoitteessa http://hepeko.in-goo.net/ Kaikkien jäsenten toivotaan rekisteröityvän foorumille. Foorumilla mm. tiedotetaan ajan kohtaisista asioista. Tulevana kautena kaikkien HEPeKon maastokoulutusryhmiin osallistuvien koirien tulee olla joko alkutestin käyneitä tai pelastuskoira kokeen tai vastaavan pk-kokeen suorittaneita. Varmista, että koirasi on käynyt alkutestin ennen kuin haet ryhmäkoulutuspaikkaa. Jos koiraasi ei ole vielä testattu, tämän vuoden alkutestit ovat: 21.3 sunnuntai klo 11:00 24.3 keskiviikko klo 18:00 Testattavat porrastetaan ryhmiin puolen tunnin välein. Hae alkutestipaikkaa sähköpostitse koulutusvastaavalta, otsikoksi sähköpostiin ALKUTESTI. Alkutestipaikkojen haku on käynnissä. Infotilaisuus ja ryhmäjako Inforitlaisuus uusille harrastajille pidetään Laippatien väestönsuojan luokkatilassa 11.4. klo 12. Ryhmäjako julkistetaan kevättalkoissa radalla klo 14.00. Tehoryhmä Marica Björkmanin ja Marika Westmanin vetämän tehoryhmän testi pidetään 14.3. sunnuntaina klo 15:00 radalla. Ryhmään haetaan lisää koirakoita. Hyväksytty BH-koe on eduksi mutta ei vaatimus. Testi sisältää PIENEN tottelevaisuus- ja ketteryysosuuden. Pääpaino testissä on rau niotyöskentelyssä, jossa katsotaan minkä tasoinen koirakko on. Testi sisältää myös ohjaajan haastattelun. Ryhmään haetaan pelastuskoiratoiminnasta kiinnostuneita ohjaajia, jotka ovat valmiita satsaamaan koiran kouluttamiseen useamman kerran viikossa, ympäri vuoden. Ryhmä treenaa säännöllisesti kolme kertaa viikossa. Keväällä, kun illat pitenevät, lisätään treenikertoja välillä jopa viiteen kertaan viikossa. Pääpaino on tottelevaisuudessa, ketteryydessä sekä haussa, mutta myös raunioilla treenataan säännöllisesti. Koirakoita pyritään viemään eteenpäin hälytysryhmään intensiivisellä treenillä sekä auttamalla ohjaajia kurssivaatimuksissa. Ilmoittautumiset foorumilla osiossa Koe- ja tapahtumajärjestelyt. 50 Tottelevaisuus- ja ketteryyskoulu tusta Viilarin kentällä tiistaisin Tottelevaisuus on tärkeä osa pelastuskoiran koulutusta. Todellisessa etsintätilanteissa koirakolle määrätään tietty alue etsittäväksi. Silloin on tärkeää että koira tottelee ohjaajan käskyjä, jotta koko alue tulee tarkasti etsityksi eikä koira loukkaannu vakavasti sitä tehdessään. Pelastuskoiran on siis oltava joka tilanteessa ohjaajan hallinnassa ja tätä osaamista testataan kokeissa tottelevaisuusosuudessa. Rauniokoiran tulee myös pystyä liikkumaan ketterästi vaikeissakin olosuhteissa ja tätä osaamista testataan kokeissa ketteryysosuudessa. Tämän vuoksi koirakko ei pääse kokeen raunio-osuudelle jos se ei ole läpäissyt tottelevaisuus- tai ketteryysosuutta. HEPeKo tarjoaa jäsenilleen koulutusta sekä tottelevaisuudessa että ketteryydessä. VSS-Etsi! 1/2010 Tottelevaisuuskoulutukset alkavat kello 18:00: hälytysryhmä klo 18.00-18.30. klo 18.30-19.00 tehoryhmä pienryhmät klo 19.00-20.00 Koirakot on jaettu pienempiin ryhmiin (noin 3-6 koirakkoa, riippuen koulutustasosta). Kouluttajina toimivat Marica Björkman, Heli Herna, Virpi Nieminen, Marika Westman ja Linda Korenius. Lisätietoja tottiskoulutuksista talkoissa. Ilmoittautua voi foorumissa kalenterin kautta. Kaikkien tottiskoulutusryhmien aikana ammutaan joko 6mm tai 9mm starttiaseella. HUOM! Muistathan, että koulutuksessa koulutetaan Sinua!, jotta osaat paremmin kouluttaa koiraasi. Koulutusohjaajat antavat Sinulle ohjausta ja vinkkejä koirasi koulutuksessa. Varsinaisen työn Sinä teet itse mieluiten päivittäisten tottisharjoitteiden kautta. Erittäin suositeltava on hakeutua useampaankin tottiskoulutukseen, näin saat entistä enemmän ja erilaisia vinkkejä. Tutustu myös tottiskoulutukseen liittyviin ohjeisiin. VSS-Etsi! 1/2010 Ketteryyskoulutusta järjestetään 2010 kurssimuotoisesti (viiden kerran kursseja). Kouluttajina toimii Majka Borgström ja Satu Syvänperä. Kursseille ilmoittaudutaan etukäteen. Alkukeväästä alkaa kokeissa käyvien ja kokeisiin valmistautuvien kurssi sekä jatkokurssi. Tavoitteena on, että kurssin jälkeen koirakot voivat jatkaa harjoitteluaan itsenäisesti vapaavuoroilla. Myöhemmin keväällä tai syksyllä alkaa aloittelevien koirien ketteryyskurssit. Aloittelevien koirien toivotaan ensin harjoittelevan hallintaa tottispuolella. Ketteryystelineitä ei tule harjoitella omatoimisesti, ellei tiedä telineen oikeaa ja turvallista koulutus- ja suoritus tapaa. Ketteryyskentän aikataulu: klo 17.00-19.00 vapaavuoro jäsenille klo 19.00-20.00 ketteryyskenttä varattu koulutusryhmien käyttöön klo 20.00-21.00 vapaavuoro jäsenille. Ilmoittautumiset ketteryyskursseille maaliskuun loppuun mennessä foorumin kautta. 51 M - Suomen Posti Oyj Vastaanottaja: Palautusosoite: HVSSY Siltavuorenranta 16 B 00170 Helsinki HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUMUSEO 10 VUOTTA Siltavuorenranta 16 B, 00170 Helsinki Museon kotisivut www.kolumbus.fi/hvssy Helsingin väestönsuojelumuseossa kävijä pääsee tutustumaan sotienaikaiseen väestönsuojeluun sekä väestönsuojelun yleishistoriaan ja nykypäivään Helsingissä. Sotien aikaa, vuosia 1939–1944, kuvataan yksityiskohtaisesti: aikakausi käsittää lähes kolmasosan näyttelystä. Tiloihin on rakennettu jopa sodanaikaista pommisuojaa esittävä kellarisuoja pommitusääniefektein .Lisäksi esillä on sodanjälkeisen väestönsuojelun yleishistoriaan liittyvää teknistä esineistöä ja muuta materiaalia. Tämä näyttely esittelee sodanajan v. 1943-44 ihmisten asumiseen liittyvää käyttäytymistä Helsingissä suurpommitusten aikana. Museon tilaan on rakennettu asuinhuone, joka on varustettu tuon ajan kalustein; ja pimennysverhoin peitettyjen ikkunoitten rikkinäisistä ruuduista näkyy liekehtivä yötaivas lentokonein sekä pommitusääniefektein. Näyttelyn saaman suosion ansiosta Helsinki pimennettyä -näyttely jäi pysyväksi museoon. Maaliskuun 13. päivänä v.2006 tuli kuluneeksi 66 vuotta talvisodan päättymisestä. Näyttelymme on kunnianosoitus v.1939-45 ajan lapsien elämästä ja edesottamuksista aikuisikään. Näyttelyssä on lasten elämänpiiriin kuulunutta esineistöä. Sodanaikaisia käsitöitä, leluja ja käyttöesineitä. Monin eri keinoin on selviydytty vaikeista ajoista, työtä tekemällä, käsitöitä ja urheilua harrastamalla, opiskelemalla. Monet on purkaneet kokemuksiaan taiteen tekemiseen, runojen ja elämäkertojen kirjoittamiseen. Mukana myös dokumentti "Vankileirien Suomi". Samalla voitte tutustua myös museon perusnäyttelyyn. Näyttelyn suojelijana toimi ylipormestari Eva-Riitta Siitonen. Näyttelystä jäi osa pysyväksi museoon. Teemanäyttely on neljäs Helsingin väestönsuojelumuseossa pide-tyistä teemanäyttelyistä sen kymmenvuotiskaudella. Kävijä pääsee tutustumaan v.1927 perustetun Kaasusuojeluyhdistyksen toimintaan ja sotien aikaiseen väestönsuojeluun. Teemanäyttelyssä pyritään tuomaan esiin kaasusuojeluun liittyvä ajanjakso sekä väestönsuojelun yleishistoriaa ja nykypäivään liittyvä aika yksityiskohtaisemmin esinein ja kuvamateriaalein. Sodan aikana Helsingissä vuosina 1939-1944, kuvataan yksityiskohtaisesti: aikakausi käsittää lähes kolmasosan näyttelystä, näyttely jäi myös pysyväksi museoon. Helsingin väestönsuojelumuseo on Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen museo, jonka opastustoiminnasta vastaa Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry. MUSEO AVOINNA KEVÄT- JA SYYSKAUDELLA LAUANTAISIN KLO 10.00 -14.00. Muina aikoina sopimuksen mukaan. Sisäänpääsy ilmainen. Tiedustelut arkisin Helsingin Väestönsuojeluyhdistys ry p. (09) 278 2018 faksi (09) 278 2032, [email protected] Henkilö,- ja museojaosjohtaja Raimo Nikkilä (09) 6222 602 , 0400 503 944. [email protected] 52 VSS-Etsi! 1/2010
© Copyright 2024