LEIKKIPUISTO Laji/lajit: Dokumentti Tekstitys: englanti Kesto: 30 min Ohjaus: Susanna Helke Valmistumisvuosi: 2010 Käsikirjoitus: Susanna Helke, Jan Ijäs Tuotantomaa: Suomi Tuotanto: For Real Productions Oy / Cilla Werning Alkuperäiskieli: suomi, portugali Synopsis: “Ei uskonnossa sanota, että muslimit saa grillata ekaks!” Lapsuudesta asti toisensa tuntenut poikaporukka kokoontuu leikkipuistoon keskellä metsäistä helsinkiläistä lähiötä. Maailmanlaajuinen diaspora on viskannut pojat yhteen maailman eri laidoilta. Ei-mistään kotoisin oleminen on luonut sidoksen ja oman alakulttuurinsa. Loputon läpänheitto on poikien sanallista kukkotaistelua. Kaveria dissataan armottomasti mutta kaveria ei jätetä. Hysteerisen älämölön alla piilee elämän suuria ja hankalia kysymyksiä. Elokuva perustuu osittain Susanna Helken ja Jan Ijäksen käsikirjoitukseen Malmi Murderaz. Dokumenttielokuvasta Ensimmäinen ajatelma johon törmää avatessaan dokumenttielokuvan käsitettä on kysymys siitä ovatko dokumenttielokuvat todellisuuden suoraa taltiointia, totuutta. Dokumenttielokuva on aina jonkun näkökulma ja se viittaa elokuvan ulkopuoliseen maailmaan. Dokumenttielokuva käsitteen otti käyttöön teoreetikko ja elokuvantekijä John Grierson 1920-luvulla ja määritteli sen "todellisuuden luovaksi käsittelyksi ”. Tämän päivän dokumenttielokuvien tekijöiden ajatuksissa neutraalin totuuden ajatus onkin jo historiaa aivan kuten tieteessä ja taiteessa sekä tiedonvälityksessä. Dokumenttielokuvat ovat taidetta. On ajateltu, että helpoiten dokumenttielokuvan erottaa muista eifiktiivistä elokuvan lajeista se, että jos kuuntelee pelkkää ääntä ja pysyy kärryillä silloin kyse on jostakin muusta ei-fiktiivisestä elokuvalajista joita ovat esimerkiksi: uutiskatsaukset, propagandaelokuvat, matkailuelokuvat, kansantieteen elokuvat, tv-dokumentit ja tosi-tv . Tehtäviä ja pohdittavaa: Dokumenttielokuvan lajeja Dokumenttielokuva voidaan jakaa alalajeihin. Seurantadokumentit ovat sellaisia, joissa kuvataan prosessia ja seuranta kestää pitkään, kuukausia tai joskus jopa vuosia. Seurantadokumentin tapahtumat puhuvat puolestaan. Yleensä vältetään selostajan ääntä. Tilannekuvaus on yksi dokumentin alalaji, siinä tarina keskisttyy yhden tilanteen ympärille. Henkilökuvadokumentit ovat elokuvallisia muotokuvia. Niissä elokuvan rakenteen sitoo yhteen henkilö hänen historiansa ja / tai hänen työnsä. Henkilöhahmot kertovat itsestään. Henkilödokumentteja on tehty myös kuolleista. Henkilökuvia tehdään tavallisista ihmisistä, suurmiehistä, taiteilijoista, tieteen ja musiikin edustajista. Henkilökohtainen dokumenttielokuva on lajityyppi missä elokuvan tarina kerrotaan tekijän oman elämän kautta. Tekijä voi kuulua äänissä ja näkyy usein myös kuvassa. Nykydokumenteissa on usein henkilökohtaisuutta mukana ja tämä tukee dokumenttielokuvan määrittelyssä taidenäkökulmaa. Historiallinen dokumenttielokuva tuo historiallisia tapahtumia nähtäväksemme ja nostaa niitä laajempaan keskusteluun. Tyypillistä tälle lajityypille on aikalaistodistajien haastattelut, vanhat arkistoelokuvat ja –valokuvat, muu arkistomateriaali tai vaikkapa tapahtumapaikat nykyasuissaan. Dokumenttielokuva voi olla myös elokuvallinen essee. Se on aiheen kuvaamista, arvioimista, erittelyä ja usein myös vertailua ja tulkintaa, perusteiden esittämistä puolesta ja vastaan, argumenttien hyväksymistä ja myös hylkäämistä. Keskustelkaa mihin dokumenttielokuvan alalajiin Leikkipuisto- elokuva mielestänne kuuluu vai yhdisteleekö elokuva mahdollisesti monia alalajeja. Dokumenttielokuvalla tehtiin Dokumenttielokuva voi muuttaa katsojansa maailmankuvan aivan kuten muutkin taiteet, dokumenttielokuva on erinomainen tekemisen ja vaikuttamisen väline. Jouko Aaltonen siteeraa kirjassaan Seikkailu todellisuuteen dokumenttielokuvan kouluttaja Micael Rabigerä joka on luettellut mitä kaikkea voidaan dokumenttielokuvalla tehdä: tutkia, analysoida, havainnoida, kronikoida, tehdä johtopäätöksiä, selittää, opettaa, paljastaa, varoittaa, syyttää, edistää, kokeilla, muistaa, säilyttää, tehdä satiiria, shokeerata, propagoida, protestoida ja profetoida. Näin dokumenttielokuvalla tehdään aina jotakin maailmaan, yhteiskuntaan, instituutioihin tai yksittäisiin ihmisiin kohdistuvaa. – Pohtikaa mitä dokumenttielokuvalla Leikkipuisto mielestänne tehtiin? Tunnetta Dokumenttielokuvista voi parhaimmillaan herätää tunteita kuten kaikista elokuvista ja kun elokuva on moniaistinen väline jossa kuvat ja äänet vaikuttavat tunteisiimme niin tieto ja tarinat painautuvat muistiimme ehkä syvemmin kuin pelkkä tieto. Parhaimmillaan dokumenttielokuva antaa katsojalleen elämyksen. Se ei ole asioiden mekaanista tallentamista kameralla vaan kuvan, äänen ja aiheen luovaa ilmaisua mutta samalla myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tai vaikkapa kansalaiskasvatuksen väline. Dokumenttielokuvaa onkin kuvattu taiteen lisäksi vasaraksi ja aseeksi. -Millaisia tunteita elokuva Leikkipuisto teissä herätti? -Millaisen kuvan dokumentti Leikkipuisto halusi piirtää mieleemme, Ei-mistään kotoisin olemisesta ? Tee itse: Kirjoittakaa dokumenttielokuvan synopsis itsellenne tärkeästä aiheesta. Miettikää aiheenne yhteiskunnallista käsittelyä seuraamalla viikon lehtiä ja televisiota miten aiheenne esitetään mediassa? Pohtikaa mitä haluatte tehdä dokumentilla: selittää, opettaa, paljastaa, varoittaa, syytää, edistää, kokeilla, muistaa, säilyttää, tehdä satiiria, shokeerata? Tehkää synopsiksen pohjalta kuvakäsikirjoitus sarjakuvan keinoin. Pohtikaa kuvakäsikirjoituksessa mitä kuva näyttää ja mitä ääni kertoo? Opetusmateriaalin on tuottanut: Suomen elokuvakontakti ry Oppimateriaalin on tehnyt mediapedagogi Hanna Laurinsalo Lähteet: Aaltonen Jouko 2011 Seikkailu todellisuuteen , Alaotsikko: dokumenttielokuvan tekijän opas, Like ISBN10: 9520105875 Aaltonen, Jouko 2003. Käsikirjoittajan työkalut. Audiovisuaalisen käsikirjoituksen tekijän opas http://elokuvantaju.uiah.fi/oppimateriaali/elokuvakulttuuri/dokumentti.jsp http://www.docpoint.info/w/dokkino/opetusmateriaali/extra1.html