Kromfohrländerin rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma 2013
Suomen kromfohrländer ry Kromfohrländerin rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 Hyväksytty rotua harrastavan yhdistyksen yleiskokouksessa pp.kk.vuosi. Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa pp.kk.vuosi. SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt 27.11.2012. Sisällysluettelo 1. YHTEENVETO ................................................................................................................................ 3 2. RODUN TAUSTA ........................................................................................................................... 4 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA .................................................................................. 5 4. RODUN NYKYTILANNE .................................................................................................................. 6 4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohja ...................................................................................................... 6 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet .............................................................................. 16 4.3. Terveys ja lisääntyminen ....................................................................................................................... 24 4.4. Ulkomuoto ............................................................................................................................................ 41 5. YHTEENVETO AIEMMAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA......................... 43 5.1 JTO 2006-‐2011: Rotuyhdistyksen tavoitteet ja keinot ............................................................................. 44 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS ................................................................................... 48 6.1 Jalostuksen tavoitteet ............................................................................................................................ 48 6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille............................................................................................. 49 6.3 Rotujärjestön toimenpiteet .................................................................................................................... 51 6.4 Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin ........................................................................... 51 6.5 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta................................................................................. 52 7. LÄHTEET ..................................................................................................................................... 53 8. LIITTEET ...................................................................................................................................... 53 20.3.2013 1. YHTEENVETO Kromfohrländereitä on Suomessa viime vuosina rekisteröity 30-‐40 pentua vuosittain. Vuoden 2011 rekisteröintitilastoissa rotu oli sijalla 171. Nykyisestä kromfohrländer-‐kannasta noin 350 koiraa on rotuyhdistyksen jäsenten (301) omistuksessa (jäsentiedot 25.9.2012). Kromfohrländereiden kasvatus tapahtuu kokonaan rotuyhdistyksen piirissä, mikä on erittäin arvokasta jalostuksen kannalta. Rodussa ei tarvitse kantaa huolta yhdistyksen ulkopuolella tapahtuvasta kasvatuksesta tai rekisteröimättömistä pentueista. Kasvattajien, harrastajien ja yhdistyksen välinen yhteistyö ja tiedonvaihto on toimivaa ja avointa. Rodulla esiintyviä perinnöllisiä sairauksia vastustetaan kasvattajien ja jalostusurosten omistajien vapaaehtoisuuden pohjalta ja tämä toimintatapa on osoittautunut toimivaksi. Tästä johtuen yhdistyksessä ei ole katsottu tarpeelliseksi liittyä PEVISA-‐ohjelmaan. Nämä olosuhteet antavat hyvän lähtökohdan jalostuksen haasteiden kohtaamiseen ja toiminnan kehittämiseen. Yhdistyksen tavoitteena on säilyttää hyvä ja luottamuksellinen yhteistyö, joka on keskeinen tekijä tiedonkeruun, -‐käytön ja -‐välityksen onnistumisessa sekä kehittämisessä. Kromfohrländer on nuori ja lukumääräisesti pieni rotu. Suomessa on rekisteröity vuosien 1962 ja syksyn 2012 välillä 1014 kromfohrländeriä. Saksassa on saman vuoden kesään mennessä rekisteröity 4821 yksilöä. Suomalainen kanta edustanee vajaata viidennestä koko rodun olemassa olevasta kannasta. Ongelmana on pienelle rodulle tyypillinen jalostuspohjan kapeus ja kannan suuri sukusiitosaste. Perinnölliset sairaudet, joista merkittävimpinä mainittakoon harmaakaihi, epilepsia, hyperkeratoosi ja erilaisten autoimmuunisairauksien kirjo, kiusaavat koirakantaamme jalostusvalinnoin tapahtuvasta aktiivisesta vastustamisesta huolimatta. Geenipohjan laajentaminen ja sukusiitosasteen pienentäminen ovat tärkeimmät tavoitteet tulevaisuudessa rodun elinkelpoisuuden säilyttämiseksi. Tästä syystä rotuyhdistys kannustaa kasvattajia ulkomaalaisten mahdollisimman kaukaisten sukulaisten käyttöön jalostuksessa. Valitettavasti muiden maiden kromfohrländerit kärsivät samoista ongelmista, ja siksi on kartoitettu muitakin vaihtoehtoja rodun terveyden kohentamiseksi. Vuonna 2011 on käynnistetty aktiivinen pohjatyö geenipohjan laajentamiseksi roturisteytyks(i)en avulla. Jotta hankkeella saataisiin mahdollisimman suuri hyöty rodulle, rotuyhdistyksestä on konsultoitu useita ulkopuolisia asiantuntijatahoja. Geenipohjan laajentamiseksi keskusteluja on keskusteltu myös rotuunotosta. Suomessa kasvatetaan enimmäkseen rodun karkeakarvaista, parrallista muunnosta, joka on rodun alkuperäinen tyyppi. Ensimmäinen suomalainen sileäkarvaista muunnosta edustava kromfohrländer-‐pentue syntyi syyskuussa 2012. Karkea-‐ ja sileäkarvainen muunnos ovat rodun kotimaassa niin tiiviisti toisiinsa nivoutuneita, ettei geneettisen monimuotoisuuden lisääminen ole mahdollista karvatyyppien välisin muunnoksin. Edellisessä JTO:ssa asetetut tavoitteet ovat toteutuneet joiltain osin. Kasvatus on säilynyt rotuyhdistyksen piirissä ja asioista keskustellaan avoimesti. Terveyskyselyä ja pentuetilastoja on kehitetty tietojen tallentamiseksi, ja jäsenistöä ja kasvattajia kannustetaan vastaamaan niihin, jotta tilastot vastaisivat mahdollisimman hyvin todellisuutta. Luonne ja rakenne vastaavat asetettuja tavoitteita. Osa tavoitteista jäi kuitenkin toteutumatta. Terveystilanne on pysynyt ennallaan, vaikka pyrkimyksenä oli sen kohentaminen. Koiramäärän kasvattaminen ei myöskään onnistunut. Sukusiitosaste ei ole laskenut. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 3 20.3.2013 2. RODUN TAUSTA Kromfohrländerin syntymässä on suuri osuus sattumalla. Vuonna 1945 vaelsi puolinälkiintynyt ja likainen koira Kromfohrin alueen metsissä. Koira oli tiettävästi ollut amerikkalaisten sotilaiden lemmikkinä ja hypännyt kuorma-‐auton kyydistä. Rouva Ilse Schleifenbaum otti sen hoiviinsa. Hän pesi ja ruokki koiran. Lian alta paljastui griffoni, ranskalainen, karkeakarvainen seisoja. Vuoden 1905 ranskalaisessa griffonien vuosikirjassa on kuva uroksesta Zillo-‐Helmhof ja arvostelu: “heti ensivaikutelma antaa kuvan ensiluokkaisesta... ruskealaikkuisesta, valkoisesta... koirasta”. Gaelin kielellä “griffon” tarkoittaa karkeakarvaista. “Griffon”-‐ tyyppisiä koiria oli tuohon aikaan laajalti eri kokomuunnoksina ympäri Ranskaa, mutta nykyisistä virallisista roduista ei mikään suoranaisesti vastaa tätä koiratyyppiä. Tästä koirasta tuli “Peter”, tai Ur-‐Peter eli esi-‐isä-‐Peter, joka oli ensiluokkainen kotikoira. Peter jäi historiaan kuitenkin vasta astuttuaan naapurin kettuterrierin “Fiffin.” Fiffin kerrotaan olleen paperiton ja mustavalkoinen kettuterrieri. Sen on kuvattu olleen samaa tyyppiä kuin koira jonka kuva on tullut tunnetuksi “His master’s voice”-‐koirana. Astumisen seurauksena syntyi tuolloin 18-‐vuotiaalle Fifille pentueellinen valkovoittoisia pentuja, joilla oli kellertävän ruskeita laikkuja. Pentueen koosta ei ole tietoa, mutta kantakirjaan merkittiin vuonna 1947 numeroilla 03 ja 04 nartut Hexe vom Wellersberg ja Zottel vom Wellersberg Peterin ollessa kantakirjan koira numero 01 ja Fiffin 02. Viimeisen pentueen Fiffi sai rodun kantakirjan mukaan vuonna 1954, jolloin se olisi ollut jo 25-‐vuotias. Tästä pentueesta on kantakirjaan kirjattu uros Peter vom Wellersberg isän ollessa jälleen Ur-‐Peter. Ilse Schleiffenbaum tunnisti välittömästi jo ensimmäisen pentueen ainutlaatuisuuden. Koirat erosivat kaikista tunnetuista roduista ollen elegantteja, eloisia, keskikokoisia, uskollisia ja oppivaisia. Hän päätti luoda näistä koirista uuden rodun ja otti yhteyttä Otto Borneriin. Heistä muodostuikin oivallinen työpari: Ilse Schleifenbaum oli energinen taiteilijasielu ja Otto Borner intohimoinen koiraharrastaja, jolle oli kertynyt kokemusta jalostamisesta kanien ja kyyhkysten parissa. Borner osallistui myös Saksan kennelliiton uudelleen organisoimiseen sotien jälkeen ja hänen panoksensa rodun tunnustamiseen FCI:ssä jo vuonna 1955 on katsottava merkittäväksi. Ennen rodun tunnustamista FCI:ssä on rodun kantakirjaan merkitty vain Peter ja Fiffi sekä näiden jälkeläisiä. Vuonna 1960 rotuun otettiin narttu nimeltä “Elfe”, kantakirjan numero 23. Elfestä on tiedossa, että se on ollut valko-‐ruskea ja sen jälkeläisistä on kirjattu kantakirjaan vom Wellersbergin F-‐ ja J-‐pentueet, yhteensä yhdeksän jälkeläistä. Lisäksi on oletettu, että se olisi ollut paperiton kettuterrieri, jonka taustalla oli jo ennestään kromfohrländerin geenejä. Tämän jälkeen kantakirjaan ei ole merkitty kannan ulkopuolisia yksilöitä, joille olisi kirjattu jälkeläisiä. Ainoa kantakoirista, joista on säilynyt (tai esitetty) kuva, on Peter. Vuonna 1962 Maria Åkerblom toi Saksasta Suomeen ensimmäisen kromfohrländerin, narttu Blaeki vom Lennebergin, joka oli astutettu Alex von Mazeppa-‐nimisellä uroksella. Blaeki synnytti kuusi pentua, jotka Åkerblomin kolmen muun saksantuonnin, uros Dirk vom Lennebergin ja narttujen Astrid von Mazeppan ja Nisba vom Wellersbergin, kanssa muodostivat tulevine pentuineen Suomen alkuländerikannan. Vaikka rodun taustalla on mahdollisesti sekä metsästyskoiria että terrieritaustaa, rotu on kuitenkin luokiteltu seurakoiraksi eikä sillä muuta käyttötarkoitusta ole historiansa varrella ollut. Nykyisellään kromfohrländereitä on paljon mukana niin agility-‐ kuin toko-‐harrastuksissakin ja nopeaoppinen ja vilkas rotu onkin näissä lajeissa osoittautunut erinomaiseksi. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 4 20.3.2013 Rodussa syntyneet pentueet ja pennut vuosina 2007-‐2011: 2007 2008 2009 2010 2011 Pentuemäärä 4 5 6 5 6 Pentumäärä 23 46 40 37 41 Suomessa on viimeisten 10 vuoden aikana toiminut 23 kromfohrländer-‐kasvattajaa. Kasvattajista yhdeksän on kasvattanut vain yhden pentueen. Yli viisi pentuetta on kasvattanut vain viisi kasvattajaa (LIITE 1). 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA Suomen kromfohrländer-‐yhdistys on toiminut 35 vuotta jossain muodossa. 1976 perustettiin Suomen Seura-‐ ja Kääpiökoirayhdistyksen kromfohrländer-‐alajaosto. Vuonna 1997 perustettiin Kajaanissa Suomen kromfohrländer ry. Samana vuonna yhdistys hyväksyttiin myös Suomen Kennelliitto ry:n ja Suomen Seurakoirayhdistys ry:n jäseneksi. Yhdistys kuuluu myös Helsingin seudun kennelpiiriin sekä Suomen Agilityliittoon. Vuodesta 2000 alkaen on koirista kerätty keskitettyä terveystietoa. Suorien ja kasvattajien kautta saatujen tietojen perusteella suomalaisista koirista noin 80 % on terveystiedot tiedossa. Suomen kromfohrländer ry:n jäsenmäärä Suomen kromfohrländer ry:n jäsenmäärä on viimeisten viiden vuoden aikana pysynyt kutakuinkin samana ollen n. 250 jäsentä. Kasvattajilla on tapana liittää uudet pennunomistajat ensimmäiseksi vuodeksi yhdistyksen jäseniksi, joten pentumäärän vaihtelu miltei selittää jäsenmäärän vaihtelun. Vuoden 2011 lopussa jäsenistön omistuksessa oli hieman yli 300 kromfohrländeriä. Yhidstyksen jäsenmäärä viimeisen 5 vuoden aikana: 2007 2008 2009 2010 2011 260 jäsentä 260 jäsentä 235 jäsentä 250 jäsentä 276 jäsentä Jalostuksen ohjaaminen Suomen kromforhländer ry toimii itsenäisesti jalostuksen ohjaamisessa. Sen jalostusta ohjaava elin on kasvattajakollegio, joka kerää terveystietoja sekä antaa ohjeita ja jakaa tietoa kasvattajille. Vähintään joka toinen vuosi järjestetään kasvattajapäivät. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 5 20.3.2013 Suomen kromfohrländer ry on ollut mukana Hannes Lohen geenitutkimuksessa vuodesta 2006 lähtien. Vuoden 2011 lopussa veripankissa oli 258 kromfohrländerin verinäytteet, joista n. 50 on saksalaisista koirista. Yhdistys on teettänyt kromfohrländereistä 200 koiran DLA-‐kartoituksen, jonka lisäksi epilepsia-‐, HC-‐ ja hyperkeratoosigeenejä on etsitty toistaiseksi tuloksetta. Kromfohrländer ei kuulu PEVISAan, mutta kaikki jalostukseen käytettävät koirat silmäpeilataan ja myös kaikki pennut silmätarkastetaan pentutarkastuksen yhteydessä. Rotuyhdistykseen kuulumattomia kasvattajia ei rodussamme ole, ja kaikki tekevät vapaaehtoisuuteen ja avoimeen keskusteluun pohjautuvaa yhteistyötä. Jalostusyhteistyö muiden maiden kanssa Vuonna 2007 on tehty sopimus Saksan ja Suomen rotuyhdistysten välillä terveystietojen säännöllisestä vaihtamisesta. Saksan yhdistys ylläpitää jalostustietokantaa, johon on kirjattu kaikki Saksassa ja Sveitsissä syntyneet koirat sekä pääosa muissa maissa syntyneistä koirista. Saksan ja Sveitsin rotuyhdistykset lähettävät vuosittain aina tiettyinä vuosina syntyneille kromfohrländereille terveyskyselyn ja jokainen yli 10-‐vuotiaaksi elänyt koira saa kyselyn kuudesti elinaikanaan. Terveyskysely lähetetään yleensä n. 1200 koiralle ja vastausprosentti siihen on n. 70. Terveystiedot on tallennettu myös tietokantaan, joka laskee koirien sukusiitosasteet, epilepsiaindeksit ja antaa sukupuut, joissa on isovanhempien jälkeläismäärät sekä kokonaisuudessaan että sairastuneiden jälkeläisten osalta. Saksan ja Sveitsin rotuyhdistykset tekevät jalostuksen osalta hyvin tiivistä yhteistyötä. Heidän jalostusta ohjaavista henkilöistään osa toimii aktiivisesti molemmissa yhdistyksissä. Jalostustarkastukset tehdään samalla mallilla, mutta pieniä eroavaisuuksia on tapausten tulkinnassa, esim. poikkeamisissa rotumääritelmästä. Sveitsissä ollaan suvaitsevaisempia esim. lievää säkäkorkeuden ylittämistä kohtaan. Terveystiedot kerätään keskitetysti ja jalostuksen tavoitteet asetetaan yhteisesti. Ruotsiin on perustettu rotuyhdistys vuonna 2009. Tanskassa on perusteilla yhdistys ja aloitellaan terveystietojen keskitettyä keräämistä ja terveyskriteereiden asettamista tehtäville pentueille. Yhdistyksemme on toimittanut terveyskyselynsä heidän kyselyidensä pohjaksi ja toivottavasti tulevaisuudessa järjestelmällinen, yhdistystason yhteistyö laajenee myös Pohjoismaihin. 4. RODUN NYKYTILANNE 4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohja Rekisteröinnit Kromfohrländereitä on rekisteröity maassamme rodun Suomeen saapumisesta vuodesta 1962 vuoden 2011 loppuun mennessä yhteensä 1014 koiraa (luku sisältää myös tuontikoirat). Rekisteröintimäärät ovat koko ajanjakson ajan vaihdelleet useimpina vuosina 20 ja 50 välillä. Yli 50 koiraa on rekisteröity vain kahdesti, vuonna 1972 55 ja vuonna 1979 56. Alle 20 koiran on rekisteröinneissä jääty 12 kertaa. Kromfohrländerin kulta-‐ Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 6 20.3.2013 aika rekisteröintien valossa osuu 1960-‐luvun lopulle ja 1970-‐luvulle. 1980-‐luku ja 1990-‐luvun alkupuoli on ollut hiljaisempaa ja viimeisten kymmenen vuoden aikana on rodun kasvatus taas vilkastunut. Lukumääräisesti pienessä rodussa vaihtelu on suurta: rekisteröintien määrä ei ole nykyisinkään vakiintunut vaan heilahtelee vuosittain jopa useammilla kymmenillä. Pentueiden määrä on vaihdellut vuosina 2001-‐2011 4 – 8 pentueen välillä keskiarvon ollessa 5,5. Pentueita suunnitellaan enemmänkin, mutta monesti suunnitelmat jäävät toteutumatta mm. epäonnisten astutusyritysten vuoksi, mikä näkyy heti ko. vuoden rekisteröintimäärässä. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 7 20.3.2013 Taulukko 1. Rekisteröinnit Vuositilasto -‐ rekisteröinnit 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 Pennut (kotimaiset) 38 35 40 43 21 25 32 45 27 36 37 25 48 25 25 Tuonnit 3 2 3 2 4 3 1 3 2 1 1 Rekisteröinnit yht. 41 37 40 46 23 25 36 48 28 39 39 25 49 26 25 Pentueet 6 5 6 5 4 4 4 8 4 7 7 3 8 4 4 Pentuekoko 6,3 7,0 6,7 8,6 5,2 6,2 8,0 5,6 6,8 5,1 5,3 8,3 6,0 6,2 6,2 Kasvattajat 6 4 6 4 4 4 4 8 4 7 7 3 8 4 4 Jalostukseen käytetyt eri urokset -‐ kaikki 6 5 6 5 3 3 3 6 4 7 6 3 7 4 4 -‐ kotimaiset 3 3 6 3 2 2 1 4 3 6 4 2 6 2 3 -‐ tuonnit 2 2 2 1 1 1 2 1 1 2 1 1 -‐ ulkomaiset 1 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 -‐ keskimääräinen jalostuskäytön ikä 4v8kk 5v 4v8kk 4v 4v2kk 3v4kk 3v3kk 3v9kk 4v1kk 4v1kk 4v11kk 1v11kk 3v 3v 3v Jalostukseen käytetyt eri nartut -‐ kaikki 6 5 6 5 4 4 4 8 4 7 7 3 8 4 4 -‐ kotimaiset 5 4 6 4 3 4 3 8 4 7 7 3 8 4 4 -‐ tuonnit 1 1 1 1 1 -‐ keskimääräinen jalostuskäytön ikä 4v 4v8kk 4v1kk 3v6kk 3v4kk 3v 3v10kk 3v6kk 4v8kk 4v4kk 3v5kk 4v6kk 4v3kk 4v 3v6kk Isoisät 12 10 8 8 6 6 6 11 7 11 11 6 10 8 6 Isoäidit 11 10 10 9 7 6 7 11 6 11 11 6 8 7 6 Sukusiitosprosentti 4,17% 7,22% 7,14% 8,40% 6,38% 7,00% 1,34% 6,55% 10,46% 13,93% 9,58% 6,56% 10,28% 8,78% 8,34% Tarkasteltaessa kannan kokoa 12 vuoden syklissä on kuitenkin nähtävissä nouseva suunta. Jakson 2000-‐2011 rekisteröintejä on 12,4 % enemmän verrattuna jakson 1994-‐2005 rekisteröinteihin. Yhdistyksen haasteena on pitää yllä ja vahvistaa kannan koon kasvua, sillä suurempi kanta antaa enemmän mahdollisuuksia jalostuksessa taisteltaessa geenipohjan kutistumista vastaan. Kannan kasvattamisen tulee kuitenkin olla suunniteltua ja harkittua ja pentueiden kasvatusta vain määrää silmällä pitäen on vältettävä. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 8 20.3.2013 Kasvatustyö rodun piirissä Rodun kasvatus on luonteeltaan pienimuotoista kotikoirilla tapahtuvaa kasvatusta, aktiivisillakin kasvattajilla koirat ovat koti-‐ ja harrastuskoiria ja koiria on korkeintaan pari kolme. Koska suurin osa kasvattajista on 1-‐2 pentueen kasvattajia, jalostukseen tulevat nartut valikoituvat sattumanvaraisesti. Pentueen kasvatus on täysin riippuvainen omistajan kiinnostuksesta teettää pentue perheen useasti ainoalla koiralla. Jalostuskelpoisia narttuja jää jalostuksen ulkopuolelle, koska omistaja ei kiinnostu kasvatuksesta. Myös uroskannasta jää jalostuksen ulkopuolelle jalostuskelpoisia koiria eri syistä (mm. nuoria uroksia kastroidaan nuoruusajan käytösongelmien vuoksi), minkä vuoksi jalostusyhdistelmien suunnittelu ja sopivan uroksen etsiminen nartulle ei ole helppoa. Jalostuspohjan laajuus Koirien kokonaislukumäärä ei ratkaise jalostuspohjaa, todellisuudessa aidosti käytettävissä olevien koirien määrä on huomattavasti vähäisempi. Kun koiramäärästä vähennetään ulkomaille myydyt, kuolleet, sairaat ja kastroidut/steriloidut yksilöt sekä jo jalostukseen käytetyt yksilöt, teoriassa jalostuskäyttöön mahdollisia vielä käyttämättömiä koiria olisi n. 40 urosta ja samaten n. 40 narttua. Näistäkin osa on läheisesti sukua keskenään ja yhdistelmien muodostaminen on varsin haastavaa. Valitettavasti myös rodun kotimaassa Saksassa kannasta saadaan jalostuskäyttöön vain murto-‐osa rekisteröidyistä koirista. Saksassa ja Sveitsissä kaikkien jalostukseen käytettävien koirien tulee osallistua jalostustarkastukseen. Koska suurin osa koirista on kotikoiria ja kasvattajistakin suurin osa kotikoirallaan A-‐ pentueen kasvattaneita, joilta monilta tätä kautta puuttuu kasvatustyöstä pitkäjänteisyys ja tavoitteellisuus, ei koiranomistajia saada osallistumaan jalostustarkastuksiin kattavasti. Vuoden 2012 terveyskyselyssä, johon vastasi yli 1000 kromfohrländerin omistajaa, on n. 24% koirista ilmoitettu steriloiduiksi tai kastroiduiksi. Suomessa luku on samaa luokkaa, mutta ehkä hieman alempi. Paitsi kotimaassa, myös maailmanlaajuisesti kromfohrländerin suurin ongelma on koirien pieni lukumäärä ja korkeat sukusiitosasteet. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 9 20.3.2013 Taulukko 2. Vuosina 1997-‐2011 käytetyimmät jalostusurokset # Uros Tilastointiaikana Pentu-‐ eita Toisessa polvessa %-‐ kumul Pentu-‐ Pentuja osuus at.% eita Pentuja Yhteensä Pentu-‐ eita Pentuja 1 STUDSBOLLENS RÖNNERDAHL s. 2006, kuollut i. KAIHELIN WAGNER e. STUDSBOLLENS MOONLIGHT 3 26 5,18% 5% 1 6 3 26 2 CHARLES'S WAIN BERGGAIST s. 1997, kuollut i. KAIHELIN SEIDEL e. LURVENDHALIS HELVETIA 4 23 4,58% 10% 6 24 4 23 3 LURVENDHALIS LAMATH s. 1994, kuollut i. VITUS VOM DIEKE e. KAMTJATKA’S IRINA 3 21 4,18% 14% 8 28 3 21 4 KUEMMEL VON DER HOLDERHEIDE i. CHICO VOM BÄRENWALD s. 1998, kuollut e. ANAUKA VON DER NAPOLEONSNASE 3 20 3,98% 18% 15 61 3 20 5 YUGO VOM RAUHEN STEIN s. 2003, kuollut i. ATHOS VOM TEGLINGER BACH e. LANDRA VOM RAUHEN STEIN 2 19 3,78% 22% 7 45 2 19 6 CELLO VON DER COOKIE-‐BOX s. 2005 i. CHICCO VOM BIENENSTÜCK e. CURRY VOM ISARFLIMMERN 3 19 3,78% 25% 3 16 3 19 7 JARKI VON DER HOLDERHEIDE s. 1998 i. MINIMAXIN SATURNUS e. FRANKA VON DER HOLDERHEIDE 2 18 3,59% 29% 3 22 2 18 8 BINGIS ANAK BERAMI s. 2005, kastroitu i. YOGO VOM RAUHEN STEIN e. MINIMAXIN ULRIKA 2 17 3,39% 32% 1 4 3 24 9 CASTRA REGINA'S ALMADIN s. 2001, kastroitu i. CORVIN VON DER ZOLLTAFEL e. KLAERCHEN VON DER HOLDERHEIDE 4 17 3,39% 36% 8 61 4 17 1 JETTILDAN AIVANEKA 0 s. 2004 i. DEMIANS BEDIVERE e. JAZZMO CASTANET 2 14 2,79% 39% 0 0 2 14 1 ARMAANI EKA-‐VEKARA 1 s. 1999, kuollut i. CHARLES’S WAIN BERGGAIST e. SANNARIINA DIOTIMA 2 14 2,79% 41% 6 38 2 14 1 KAIHELIN VIVA SKY 2 s. 2001 i. KUEMMEL VON DER HOLDERHEIDE e. KAIHELIN ULTRA BRA 2 14 2,79% 44% 1 2 2 14 1 ILIOS 3 s. 1994, kuollut i. KAMTJATKA’S UJO-‐ESKIL e. BIANCA VON DER HOLDERHEIDE 2 14 2,79% 47% 2 4 2 14 1 JAZZMO ANDANTE 4 s. 1998, kastroitu i. LURVENDHALIS LAMATH e. TARUMETSÄN TÄHTITYTTÖ 3 14 2,79% 50% 2 14 3 14 1 SANNARIINA PELLE PELOTON 5 s. 1996, kuollut i. LURVENDHALIS HALDIR e. KAIHELIN SELINA 2 14 2,79% 53% 2 19 2 14 Kuten taulukko osoittaa, muutamia uroksia on käytetty jalostukseen yli kaksi kertaa, jolloin jälkeläislukumäärä on noussut melko korkeaksi. Kumulatiivinen prosenttiosuus näyttää, että kahden uroksen toisen polven jälkeläismäärä on peräti 61 pentua. Näitä uroksia on kaksi, Castra Regina’s Almadin ja Kuemmel von der Holderheide, joka on isänä myös Kaihelin Viva Skyn pentueessa. Vaikka käytetyimpien urosten joukossa on useita tuontiuroksia, pienen rodun ongelma on, että niidenkin taustalta löytyy aina yhteisiä esivanhempia. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 10 20.3.2013 Taulukko 3. Vuosina 1997-‐2011 käytetyimmät jalostusnartut Tilastointiaikana Toisessa polvessa Yhteensä # Narttu Pentueita Pentuja Pentu-‐ eita %-‐osuus Pentuja Pentu-‐ eita Pentuja 1 KRUMME FURCHE VENI-‐VIDI-‐VICI i. ARMAANI EKA-‐VEKARA s. 2002 e. SANNARIINA PÄIVÄNSÄDE 3 23 4,58% 4 27 3 23 2 SANNARIINA PÄIVÄNSÄDE s. 1996 i. LURVENDHALIS HALDIR e. KAIHELIN SELINA 3 21 4,18% 4 31 3 21 3 LURVENDHALIS GALADRIEL s. 1993 i. CATO VON HARDENBERG e. KAMTJAKA’S IRINA 3 20 3,98% 12 56 4 25 4 DEMIANS BEFANA s. 1999 i. SANNARIINA PEKKO POIKA e. LURVENDHALIS GALADRIEL 3 20 3,98% 7 47 3 20 5 GENNABELL LENORE LARUE s. 1999 i. SANNARIINA PELLE PELOTON e. IO 2 19 3,78% 1 7 2 19 6 MINIMAXIN VEIKEÄ s. 2003 i. JAZZMO BLUES e. MINIMAXIN SIRIUS 2 19 3,78% 2 15 2 19 7 CHARLES'S WAIN BARONESSE s. 1997 i. KAIHELIN SEIDEL e. LURVENDHALIS HELVETIA 3 18 3,59% 3 19 3 18 8 DEMIANS ELEGIA s. 2004 i. CASTRA REGINA’S ALMADIN e. DEMIANS BEFANA 2 18 3,59% 4 23 2 18 9 DREAMWISHES CAROLINA s. 2006 i. KAMTJATKA’S CHESTER e. DREAMWISHES ALVA 2 16 3,19% 0 0 2 16 10 TARUMETSÄN TÄHTITYTTÖ s. 1995 i. KRUMME FURCHE LOTHAR e. KAIHELIN STELLA 2 16 3,19% 10 38 2 16 11 MINIMAXIN WILMA s. 2006 i. DEMIANS ETEOKLES e. MINIMAXIN VEIKEÄ 2 15 2,99% 2 15 12 DEMIANS GALADRIEL s. 2006 i. ARMAANI HUIPPUHEPPU e. DEMIANS ELEGIA 2 13 2,59% 0 0 2 13 13 KAIHELIN ULTRA BRA s. 1998 i. MINIMAXIN SUPER NOVA e. KAIHELIN TEELIKAMENTEN 2 13 2,59% 3 15 2 13 14 JAZZMO CASTANET s. 2001 i. KAIHELIN SEIDEL e. JAZZMO ADAGIO 2 12 2,39% 3 15 2 12 15 KRUMME FURCHE XANTIPPA s. 2006 i. CASTRA REGINA´S ALMADIN e. KRUMME FURCHE VENI-‐VIDI-‐VICI 2 12 2,39% 2 12 Kolmen nartun, Lurvendhalis Galadrielin, Sannariina Päivänsäteen ja Demians Befanan, jälkeläismäärä on 20 tai enemmän. Toisessa polvessa kahden nartun vaikutus korostuu vieläkin enemmän: Lurvendhalis Galadriel 56 jälkeläistä ja Demians Befana 47 jälkeläistä. Narttujen taulukko osoittaa, että täyssisaruksista jalostukseen on käytetty Sannariinan P-‐pentueen koiria Päivänsädettä ja sen veljeä Pelle Pelotonta, joka on myös Gennabell Lenore Laruen isä. Päivänsäde puolestaan on Krumme Furche Veni-‐Vidi-‐Vicin emä. Saman pentueen Pekko Poika on Demians Befanan isänisä. Tämän pentueen osuus on siis varsin korkea jalostuksessa. Castra Regina’s Almadin, jonka osuus on käytetyimpien urosten joukossa varsin korkea, on myös kahden jalostukseen käytetyn nartun isä. Se on myös Minimaxin Wilman isänisä. Vaikka muutoin jalostusnartut ovat tasaisemmin lähtöisin eri pentueista, se ei kuitenkaan vähennä sitä ongelmaa, että ne ovat sukua toisilleen. Huolimatta siitä, että sukusiitosprosentit on yritetty pitää mahdollisimman alhaisina, narttujen taustoissa on paljon samoja koiria. Ihannetilanteessa jalostukseen käytetään puolet syntyvistä koirista, tai pentuekoko huomioiden se rodun osuus, joka saadaan jakamalla luku 2 rodun keskimääräisellä pentuekoolla. Vuosien 2001 ja 2011 välillä syntyneistä pentueista on rekisteröity keskimäärin 6,5 pentua pentuetta kohden. Näin laskien kromfohrländereistä tulisi jalostukseen käyttää n. 30 %. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 11 20.3.2013 Monimuotoisuutta turvaava rajoitus yksittäisen koiran elinikäiselle jälkeläismäärälle on pienilukuisissa roduissa 5 % ja suurilukuisissa 2-‐3 % suhteessa rodun neljän vuoden rekisteröinteihin. Toisen polven jälkeläisiä koiralla saisi pienilukuisissa roduissa olla korkeintaan 10 % ja suurilukuisissa 4-‐6 % suhteessa neljän vuoden rekisteröinteihin. Kromfohrländereitä on vuosien 2001 ja 2011 välillä syntynyt vuosittain keskimäärin 36. Neljän vuoden rekisteröintimäärä on siten laskennallisesti 144, josta 5 % on n. 7. Näin ollen yhtä koiraa voisi käyttää jalostukseen vain kerran huomioiden, että tuo määrä toteutuu käytännössä yhdellä pentueella rodun suhteellisen suurten pentueiden vuoksi. Kromfohrländereillä nämä suositukset ovat ylittyneet selkeästi. Samoja yhdistelmiä ei rodussa pääsääntöisesti toisteta. Sama yhdistelmä on yksittäistapauksissa uusittu, jos ensimmäinen pentue on ollut kooltaan poikkeuksellisen pieni. Kaikkia pentueita ei valitettavasti saada tasaisesti jalostukseen, vaan tietyt pentueet korostuvat. Käytetyimpien urosten listassa korostuvat tuontiurokset. Populaation jakautuminen eri linjoihin Suomessa ei koirakannassa ole erotettavissa eri linjoja vaan koko populaatio muodostaa “Suomen linjan”. Ruotsin koirakanta perustuu Suomesta vietyihin koiriin ja on siten käytännössä suomalaiseen koirakantaan kuuluva. Ruotsalaisten koirien käytön hyöty geenipohjan laajentamiseen on siten samaa luokkaa kuin suomalaisten koirien jalostuskäyttö. Saksasta tuotujen koirien taustaltakin löytyy usein Suomesta sinne vietyjä koiria tai saksalaisia koiria, jotka jo ennestään vaikuttavat myös Suomen kantaan. Suurin hyöty populaatiollemme olisi, mikäli jalostuskäyttöön saataisiin sellaisia ulkomaisia koiria, jotka ovat taustoiltaan riittävän erilaisia kuin omamme. Tosin kun rotu on nuori, voidaan jokainen yksilö hyvinkin johtaa kanta-‐Peteriin ja Fiffiin noin 15-‐20 sukupolvea taaksepäin menemällä. Suomen kanta käsittää vuoden 2011 tilastojen mukaan n. 400 koiraa. Saksassa on yli 2000 elossa olevaa kromfohrländeriä (pentuja syntyy n. 200 vuodessa), Sveitsissä elossa olevia ländereitä on n. 550 ja Ruotsissa n. 200. Sekä Hollannissa että Tanskassa on n. 75-‐100 kromfohrländeriä ja Itävallassa, Norjassa ja USA:ssa ovat ensimmäiset kasvattajat aloittamassa kasvatustyötään. Isossa-‐Britanniassa on yksi aktiivinen kasvattaja, mutta toistaiseksi rotu ei ole maan kennelliiton tunnustama. Jalostuspohjan rakenne Kromfohrländer on kantakirjan mukaan lähtöisin alkujaan kolmesta koirasta. Hannes Lohen ryhmä on löytänyt rodulta 5 erilaista DLA-‐haplotyyppiä, mikä onkin yhtä haplotyyppiä vaille maksimimäärä, joka rodulta voi kantakirjan valossa löytyä. Tällä hetkellä tutkittuja koiria on n. 200, mutta haplotyyppien lukumäärään sillä ei ole ollut vaikutusta. Kromfohrländerin MHC-‐haplotyyppien lukumäärä Tutkittuja koiria Keskimäärin alleeleja / geeni Haplotyyppien lukumäärä Yleisimpien haplotyyppien lkm (>75 % populaatiosta) 40 kpl 3 4,3 5 Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 12 20.3.2013 Taulukko 4. Kromfohrländerin MHC-‐haplotyypit ja haplotyyppien esiintymisfrekvenssit Suomen populaatiossa sekä glateilla Saksan populaatiossa (TULOKSIA KROMFOHRLÄNDEREIDEN DLA MONIMUOTOISUUSKARTOITUKSESTA, Lohen ryhmä 2009) Esiintymis-‐% Haplotyyppi DRB1 DQA1 DQB1 Suomi Saksa (glatti*) Krom1 01501 00601 02201 29,2 22,7 Krom2 10301 00101 00802 25,5 13,6 Krom3 01502 00601 02301 23,0 13,6 Krom4 07401 05011 00701 21,1 31,8 Krom5 00901 00101 08011 1,2 18,2 *Rodun sileäkarvainen muunnos, jollaisia Saksassa syntyneistä pentueista on noin viidennes. Suomessa ensimmäinen sileäkarvainen pentue syntyi syksyllä 2012. Kromfohrländereiden geneettinen heterotsygotia-‐aste Kromfohrländereiden mikrosatelliiteilla mitattu heterotsygotia-‐aste (46,2) on matala verrattuna 61 rodun keskiarvooon 62 (Leroy ym. 2009). DLA-‐geenien heterotsygotia-‐aste sen sijaan on monimuotoisempi havaitun heterotsygotia-‐asteen ollessa 80,5. DLA-‐alueen heterotsygotia-‐aste on kromfohrländerillä jopa korkeampi kuin 80 rodun keskiarvo 64 (Kennedy ym. 2007). Mikrosatelliitit – heterotsygotia-‐asteet Kromfohrländereiden monimuotoisuutta on tutkittu mikrosatelliittimarkkerien avulla. Näin havaittu heterotsygotia-‐aste (Ho) ja tasapainotilanteessa odotettu heterotsygotia-‐aste (He) on esitetty alla sekä 20 mikrosatelliitin keskiarvon että DLA-‐ haplotyyppien perusteella Niskanen (2009): • Kromfohrländereillä 20 mikrosatelliitin keskiarvo (n=76) Ho 46,3 ja He 46,2 • Kromfohrländereillä DLA-‐haplotyyppien perusteella (n=40) Ho 80,5 ja He 71,4 Selityksenä vaihtelun eroavaisuuksille eri geenialueilla pidetään MHC-‐geeneihin kohdistuvaa luonnonvalintaa, joka säilyttää heterotsygotiaa, vaikka sitä ei esiinny valinnan suhteen neutraaleissa mikrosatelliiteissa (Niskanen 2009). Tämä selittänee rodussa sen, että siinä on havaittu taustaan nähden hämmästyttävän suurta lisääntymiselinvoimaisuutta. Keskimääräinen pentuekoko on yli 6 ja astutukset ja synnytykset sujuvat pääsääntöisesti luonnollisesti. Rodun piirissä on perinteisestikin suosittu aktiivisesti luonnollista astuttamista eikä pakkoastuttamista tai keinosiementämistä. Keinosiementämistä pyritään tosin lisäämään Saksan, Suomen ja Sveitsin välillä maantieteellisistä syistä, mutta tällöinkin tulee kummankin osapuolen olla lisääntynyt ennestään luonnollisesti. Kromfohrländereiden sukusiitosaste Sukusiitoksessa uros ja narttu ovat toisilleen läheisempää sukua kuin serkukset. Sukusiitosaste tai -‐prosentti on todennäköisyys sille, että satunnaisesti valittu geenipari sisältää geenistä kaksi samaa alleelia (versiota), jotka ovat molemmat peräisin samalta esivanhemmalta. Saman esivanhemman tietty alleeli on siis tullut koiralle sekä isän että emän kautta. Tällainen geenipari on homotsygoottinen ja identtinen. Ilman sukusiitosta suurin osa yksilöiden geenipareista on heterotsygoottisia, jolloin haitalliset, resessiiviset alleelit pysyvät vallitsevan, normaalin alleelin peittäminä. Koiran sukusiitosaste on puolet sen vanhempien välisestä sukulaisuussuhteesta. Isä-‐tytär -‐parituksessa jälkeläisten sukusiitosaste on 25 %, puolisisarparituksessa 12,5 % ja serkusparituksessa 6,25 %. Sukusiitos vähentää heterotsygoottisten geeniparien osuutta jokaisessa sukupolvessa sukusiitosasteen verran, joten Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 13 20.3.2013 esimerkiksi puolisisarparituksessa jälkeläisten heterotsygotia vähenee 12,5 %. Myös todennäköisyys haitallisten resessiivisten ongelmien esiintuloon on puolisisarparituksessa 12,5 %. Koirilla – myös kromfohrländerillä – on rotuja muodostettaessa käytetty runsaasti sukusiitosta. Sukusiitoksella pyritään tuottamaan tasalaatuisia ja periyttämisvarmoja eläimiä. Jos huonot alleelit esiintyvät kaksinkertaisina sukusiitoksen ansiosta, niin mikseivät hyvätkin. Toisaalta sukusiitettykin eläin siirtää vain puolet perimästään jälkeläisilleen, jolloin edulliset homotsygoottiset alleeliyhdistelmät purkautuvat. Lisäksi jokainen yksilö kantaa perimässään useita haitallisia alleeleja, joiden todennäköisyys tulla esiin jälkeläisissä kasvaa sukusiitoksen myötä, joten turvallisia sukusiitosyhdistelmiä ei ole. Tutkimuksissa on todettu sukusiitoksen haittavaikutusten alkavan näkyä eläimen sukusiitosasteen ylittäessä 10 %. Silloin todennäköisyys hedelmällisyyden ja elinvoiman heikkenemiseen kasvaa, ja nähdään esimerkiksi lisääntymisvaikeuksia, pentukuolleisuuden nousua, pentujen epämuodostumia, vastustuskyvyn heikkenemistä sekä tulehdusalttiutta. Ilmiötä kutsutaan sukusiitostaantumaksi. Jos sukusiitosaste kasvaa hitaasti monen sukupolven aikana, haitat ovat pienemmät kuin nopeassa sukusiitoksessa, eli lähisukulaisten yhdistämisessä. Suomessa yhdistelmien viiden polven sukusiitosaste pyritään pitämään alle 6,25 %. Saksassa uutta sukusiitosasteen nousua pyritään hidastamaan siten, ettei vanhemmilla ole yhteisiä esivanhempia kolmessa polvessa. Koiranetin mukaan kromfohrländerin sukusiitosasteen vuosittainen keskiarvo on vuosien 1999 – 2010 aikana vaihdellut n. 1-‐14 % välillä. Vuosina 2007 – 2010 syntyneiden pentueiden sukusiitosasteen keskiarvo on ollut 7,29% Kennelliiton jalostustietokannan tilastojen mukaan. Vuosina 2003 – 2006 syntyneiden pentueiden sukusiitosasteiden keskiarvo oli 6,34%. Syntyneiden pentueiden keskimääräinen sukulaisuusaste on siis näiden ajanjaksojen välillä noussut 0,95%. Vuosina 1999 – 2002 syntyneiden pentueiden sukusiitosasteiden keskiarvo oli 10,09%. Seuraavaan sukupolveen nähden sukusiitosaste siis laski 3,75%. Kennelliiton tietokannassa tuontikoirien tiedot ulottuvat vain kolmeen sukupolveen asti, joten sukusiitosprosentit on laskettu puutteellisen sukupolvitiedon mukaan. Kyseessä on siis aliarvio todellisesta tilanteesta. Esimerkiksi vuoden 2011 kuudesta pentueesta neljässä oli toinen vanhemmista tuontikoira. Saksan rotuyhdistyksen tietokanta laskee kaikille yksilöille sukusiitosasteet aina ensimmäisiin kromfohrländereihin asti. Näin laskettuna sukusiitosasteet ylittävät yleensä 50 %, mutta luku on huonosti vertailukelpoinen muiden rotujen lukemiin: harvalla rodulla on käytössään yhtä kattava suku-‐ ja terveystietokanta. Suomessa rekisteröityjen pentueiden sukusiitosasteet laskettuina Saksan yhdistyksen ylläpitämästä jalostustietokannassa aina rodun perustajayksilöihin asti vaihtelevat vuosina 2007 – 2010 lukujen 49,76 ja 54,71 välillä. Vuosittaisten rekisteröintien keskiarvot vaihtelevat välillä 52,20 ja 52,49 kauden keskiarvon ollessa 52,32. Pentueiden keskikoko on tällä ajanjaksolla ollut 6,9 rekisteröintimäärien perusteella laskettuna. Edellisen nelivuotiskauden eli vuosina 2003 – 2006 Suomessa rekisteröityjen pentueiden rodun perustajayksilöihin asti lasketut sukusiitosasteet vaihtelivat 47,25 ja 53,45 välillä. Ajanjakson kokonaiskeskiarvo on 50,96 vuosittaisten keskiarvojen vaihdellessa 49,88 ja 52,03 välillä. Pentueiden keskikoko on 6,4. Aikavälillä 1999-‐2002 pentueiden keskikoko on ollut 6,0. Sukusiitosaste on ollut alimmillaan 46,01 ja korkeimmillaan 63,71. Aikavälin keskiarvo on 51,86. Kaikkein alimman sukusiitosasteen pentueessa pentuja on ollut 2. Aikavälin suurimmissa pentueissa, kahdessa 11 pennun pentueessa, sukusiitosasteet ovat olleet 49,01 ja 51,61. Suomalaisissa pentueissa ei ole ollut eroa pentuekoossa tai elinvoimaisuudessa riippumatta siitä onko uusi sukusiitosaste matalampi vai yli 10 %. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 14 20.3.2013 Taulukko 5. Jalostuspohja Vuositilasto -‐ jalostuspohja 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 Per vuosi -‐ pentueet 6 5 6 5 4 4 4 8 4 7 7 3 8 4 4 -‐ jalostukseen käytetyt eri 6 urokset 5 6 5 3 3 3 6 4 7 6 3 7 4 4 -‐ jalostukseen käytetyt eri 6 nartut 5 6 5 4 4 4 8 4 7 7 3 8 4 4 -‐ isät/emät 1,00 1,00 1,00 0,75 0,75 0,75 0,75 1,00 1,00 0,86 1,00 0,88 1,00 1,00 1,00 -‐ tehollinen 8 7 8 7 5 5 5 10 5 9 9 4 10 5 5 populaatio (67%) (70%) (67%) (70%) (62%) (62%) (62%) (62%) (62%) (64%) (64%) (67%) (62%) (62%) (62%) -‐ uroksista käytetty 0% jalostukseen 0% 0% 6% 33% 25% 17% 13% 17% 14% 24% 12% 17% 22% 55% -‐ nartuista käytetty 0% jalostukseen 0% 5% 3% 45% 31% 22% 17% 19% 22% 22% 12% 15% 29% 29% Per sukupolvi (4 vuotta) -‐ pentueet 22 20 19 17 20 20 23 26 21 25 22 19 19 14 14 -‐ jalostukseen käytetyt eri 17 urokset 14 14 14 14 15 17 17 11 16 16 16 16 13 13 -‐ jalostukseen käytetyt eri 17 nartut 17 16 14 18 19 21 18 15 18 17 15 14 11 12 -‐ isät/emät 0,82 0,88 1,00 0,78 0,79 0,81 0,94 0,73 0,89 0,94 1,07 1,14 1,18 1,08 1,00 -‐ tehollinen 23 21 20 19 22 23 26 24 18 23 22 20 19 15 16 populaatio (52%) (52%) (53%) (56%) (55%) (57%) (57%) (46%) (43%) (46%) (50%) (53%) (50%) (54%) (57%) -‐ uroksista käytetty 1% jalostukseen 8% 13% 19% 19% 17% 15% 17% 18% 18% 19% 25% 31% 33% 33% -‐ nartuista käytetty 2% jalostukseen 9% 15% 20% 27% 22% 20% 20% 19% 18% 19% 21% 23% 28% 28% Tehollinen populaatiokoko Tehollinen populaatiokoko on laskennallinen arvio rodun perinnöllisestä monimuotoisuudesta. Rodun monimuotoisuutta voidaan arvioida myös molekyyligeneettisesti, esimerkiksi immuunijärjestelmää säätelevien DLA-‐haplotyyppien lukumäärän ja heterotsygotian perusteella. Tehollinen koko kertoo kuinka monen yksilön geeniversioita tietyssä rodussa tai kannassa on. Esimerkiksi lukema 50 tarkoittaa, että rodun perinnöllinen vaihtelu koostuu 50 eri koiran geeniversioista. Mitä pienempi tehollinen koko, sitä nopeammin rodun sisäinen sukulaisuus kasvaa, ja sukusiitoksen välttäminen vaikeutuu. Tehollinen koko arvioidaan aina sukupolvea kohden. Sukupolven pituus on seurakoirilla neljä ja käyttökoirilla viisi vuotta. Nyrkkisääntönä on, että tehollinen koko on enimmillään neljä kertaa jalostukseen käytettyjen, eri Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 15 20.3.2013 sukuisten urosten lukumäärä. Paras tapa arvioida tehollista populaatiokokoa perustuu rodun keskimääräisen sukusiitosasteen kasvunopeuteen. Jos aineisto ei ole sukupuiltaan tarpeeksi täydellinen, voidaan käyttää jalostuskoirien lukumääriin perustuvaa laskentaa, joka on käytössä myös Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä Koiranetissä. Tämä antaa kuitenkin tehollisesta koosta suuren yliarvion, koska siinä oletetaan, etteivät jalostuskoirat ole toisilleen sukua ja että niillä on tasaiset jälkeläismäärät. Jos sukusiitosasteen kasvunopeuteen perustuva tehollinen koko on alle 50 -‐ 100, rodusta häviää geeniversioita niin nopeasti, ettei luonto pysty tasapainottamaan tilannetta. Silloin on keskityttävä säilyttämään mahdollisimman monen yksilön geenejä käyttämällä niitä kertaalleen jalostukseen. Suomalaisten kromfohrländereiden sukusiitosaste on kasvanut vuosien 2003 – 2006 ja 2007 – 2010 välillä 0,76 % laskettuna aina rodun perustajayksilöihin asti. Tästä laskettuna rodun tehollinen populaatioko Ne = 1/(2DF), jossa DF = sukusiitosasteen kasvunopeus sukupolvea kohden, on Ne =1 / (2*0,0076) = 66. Sen sijaan edellisen ajanjakson 1999-‐2002 ja 2003-‐2006 välinen muutos on -‐0,90 %. Kennelliiton jalostustietokannan mukaan vuosien 2000 ja 2011 välillä tehollinen populaatiokoko on vaihdellut välillä 18 ja 26. Kromfohrländerin tilanne on vaikea, sillä suomalaisten kromfohrländereiden tehollinen populaatiokoko on täysin riittämätön, laskettiin se millä tavalla tahansa, jotta saisimme ylläpidettyä edes kohtuullista monimuotoisuutta rodussa. Jalostuspohjan kannalta määrä on aivan liian vähäinen. 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun tarkoituksesta Rotumääritelmän mukaan kromfohrländer kuuluu FCI:n ryhmään 9 eli seurakoirat eli rodun käyttötarkoitus on olla seurakoira. Käyttäytymisestä ja luonteesta rotumääritelmässä mainitaan seuraavaa: Sopeutuvainen, oppivainen ja temperamenttinen seura-‐ ja kotikoira, joka on hieman pidättyväinen vieraita kohtaan. Metsästysvietti on vähäinen. Aggressiivisuus ja arkuus eivät ole toivottavia. 4.2.2 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa Kromfohrländerillä on vanhastaan maine varsin temperamenttisena ja hankalana koirana. Nykyiset kromfohrländerit ovat kuitenkin yleensä varsin mukavia seura-‐ ja harrastuskoiria sekä Suomessa että rodun kotimaassa Saksassa. Luonteen vaihtelu on suurempaa yksilö-‐ kuin maiden välisellä tasolla. Rodulle tyypillisiä ominaisuuksia ovat älykkyys, oppivaisuus, eloisuus ja toimintahalu. Leimaa-‐antava piirre rodussa on myös uskollisuus ja syvä sitoutuminen omiin ihmisiin. Jos omat tutut ihmiset ovatkin kromfohrländereille suuren rakkauden kohteita, ne suhtautuvat yleensä tuntemattomiin ihmisiin vähintäänkin melko pidättyväisesti tai ovat suorastaan varautuneita vieraita kohtaan. Kromfohrländerille on niin ikään ominaista herkkyys, reaktiivisuus ja terävyys. Erityisesti uroskoirissa on yksilöitä, joilla on taipumusta aggressiivisuuteen muita uroksia kohtaan. Mikäli omistaja on tunnistanut nämä ominaisuudet koiraa hankkiessaan ja osannut kasvatuksessaan ottaa ne huomioon ja nähnyt vaivaa sosiaalistaakseen koiraa pennusta lähtien, on koirien elämä yleensä sujuvaa. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 16 20.3.2013 Tyypillistä kromfohrländereille on vähäinen tai kokonaan puuttuva metsästysvietti, mistä syystä koirat irrallaankin ollessaan pysyvät melko hyvin omistajansa lähellä. Rodussa esiintyy myös arkoja ja huonohermoisia yksilöitä, jotka pyritään tunnistamaan ja joiden käyttämistä jalostukseen pyritään välttämään. Samaten jalostusvalinnoissa pyritään siihen, että rotu ei vaatisi kohtuutonta sosiaalistamista pentuna kasvaakseen yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi. Pyrkimyksenä jalostuksessa on säilyttää rodulle tyypillinen hillitty käytös ja pidättyväisyys vieraita kohtaan. Metsästysvietittömyyttä niin ikään pidetään suotavana ominaisuutena jalostusvalintoja tehtäessä. Luonteen osalta jalostusvalintojen tekeminen on kuitenkin hyvin haastavaa, koska käsitellään ominaisuuksia, joihin myös ympäristön ja kasvatuksen vaikutus on suuri ja joiden objektiiviseen mittaamiseen on yhdistyksellä nykyisellään käytössä heikosti työkaluja. Suomessa jalostukseen käytettävät koirat ovat joko ennestään tunnettuja tai niihin tutustutaan erikseen. Luonteen arvioiminen tapahtuu pääasiassa omistajan kuvauksen perusteella sekä pohjautuen havaintoihin, joita koirasta saadaan erilaisten harrastusten ja tapaamisten yhteydessä. Ilmapiiri on rodun sisällä avoin. Mahdollisiin käytösongelmiin kysellään herkästi apua kasvattajalta ja muilta rotua harrastavilta. Suomessa on tarkoitus kehittää omistajille suunnattu luonnekysely pohjautuen Suomen Kennelliitossa laadittavaan kyselyyn. Näin toivotaan kerättävän tietoa myös niistä koirista, joita ei syystä tai toisesta viedä viralliseen luonnetestiin tai luonnekuvaukseen. Jalostukseen käytettäviä kromfohrländereitä ei toistaiseksi kattavasti luonnetestata tai mh-‐kuvata, mutta molempiin testeihin osallistuneiden hyvät arviot ovat innostaneet viime vuosina omistajia viemään koiriaan myös näihin kokeisiin. Vuosien 2011 ja 2012 aikana on myös laadittu ihanneprofiili sekä luonnetestiin että MH-‐ luonnekuvaukseen (Liitteet 2 ja 3). Luonnetestattuja kromfohrländereitä on vuoteen 2012 mennessä 25 ja ne vastaavat suurelta osin ihanneprofiiliamme. Ihannetuloksesta poikkeavat osa-‐aluetulokset keskittyvät varsin odotettavasti etenkin uroksilla osa-‐alueisiin terävyys, puolustushalu ja taistelutahto. Nykyistä useamman koiran soisi myös olevan laukausvarma. Tilanne luonteiden arvioimiseksi myös jalostuskäyttöä ajatellen toivottavasti tulevaisuudessa paranee, kun entistä useampi osallistuu luonnetesteihin ja –kuvauksiin koiriensa kanssa. Luonnekysely auttanee osaltaan yhteisen termistön löytymisessä ja mahdollisimman objektiivisten kuvausten koirien reagointitavoista keräämisessä. Saksassa jalostustarkastuksessa on osio, jolla pyritään kartoittamaan koiran käyttäytymistä ja luonnetta. Koiran käyttäytymistä tarkkaillaan, kun sitä tutkitaan ja mitataan pöydällä. Lisäksi koira kulkee omistajineen ihmisten muodostaman kujan ja piirin halki sekä siten että ihmiset ovat hiljaa ja aiheuttavat melua (esim. taputtamalla käsiään yhteen). Testin aikana koira joutuu myös ohitustilanteeseen toisen koiran kanssa sekä tilanteessa, jossa omistaja kättelee vieraan ihmisen kanssa. Koira on koko testin ajan kytkettynä ja omistajan hallinnassa. Osio arvioidaan yhteensä 9 kohdassa arvioilla 1-‐5, jossa arvio 1 on varmakäytöksinen koira ja 2 kuvaa koiraa, joka on epävarma, mutta palautuu nopeasti toisin kuin koira, joka saa arvion 3 eikä palaudu pelkoreaktiostaan. Arvion 4 saanut koira osoittaa aggression merkkejä, mutta palautuu nopeasti. Koira, joka saa arvion 5 ei kyseisessä osa-‐alueessa palaudu aggressiostaan. Lisäksi koiraa tarkkaillaan ennen ja jälkeen omaa jalostustarkastusta kehän reunalla. Tästä ja koiran kokonaiskäytöksestä annetaan sanallinen arvio. Koska jalostustarkastuksessa käytännössä arvioidaan pitkälti koiran käyttäytymistä omistajansa hallinnassa maallikkojen toimesta, on Saksan yhdistys kehittämässä testiä, jolla päästäisiin paremmin arvioimaan koiran luonteen perinnölliseksi katsottuja ominaisuuksia. Ihanteellisessa tilanteessa luonteiden arvioimiseen käytettäisiin tulevaisuudessa samaa kyselypohjaa sekä Suomessa, Saksassa että Sveitsissä jolloin tilastotiedon kerääminen ja luonteiden kehittymisen seuraaminen niiden valossa olisi paremmin mahdollista. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 17 20.3.2013 Taulukko 6. Vuoteen 2012 mennessä luonnetestattujen kromfohrländereiden tulokset suhteessa rodun ihanneprofiiliin Vihreä: Toivottu ominaisuus, Keltainen: hyväksytty ominaisuus, Punainen: ei-‐toivottu ominaisuus Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 18 20.3.2013 Taulukko 7. Ainoan vuoteen 2012 mennessä Suomessa MH-‐kuvatun kromfohrländerin tulokset suhteessa rodun ihanneprofiiliin Vihreä: Toivottu ominaisuus, Keltainen: hyväksytty ominaisuus, Punainen: ei-‐toivottu ominaisuus 4.2.3 Käyttö-‐ ja koeominaisuudet Kromfohrländer on aina ollut seurakoira. Oppivaisen ja aktiivisen luonteensa takia se on nykyisin myös erinomainen harrastuskoira etenkin Pohjoismaissa. Rodun kotimaassa kromfohrländerit ovat pääasiassa seurakoiria. Useat eri koiraharrastukset sopivat rodulle. Suosituimpia harrastuslajeja ovat agility, näyttelyt ja toko. AgilityKromfohrländereitä on nähty satunnaisesti myös raunio-‐ ja jälkitreeneissä, sekä kaverikoirinakin. Kromfohrländereillä ei kuitenkaan ole pk-‐oikeuksia eikä rodun perusluonteeseen kuulu oppivaisuudesta huolimatta palveluskoiraominaisuuksia. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 19 20.3.2013 Koiranäyttelyt Näyttelyharrastus on rodun harrastajien parissa melko suosittua ja useita (vuonna 2011: 12 valionarvoa kotimaassa, 16 ulkomailla) koiria vuosittain valioituu sekä kotimaassa että ulkomailla Arvioinnit kromfohrländereiden käyttäytymisestä koiranäyttelyissä ovat pääsääntöisesti erittäin hyviä. Kuitenkin rodun joissain yksilöissä esiintyvä arkuus tulee joskus esiin näyttelytilanteessa erityisesti tuomarin koskiessa koiraan, jolloin koiraa ei pystytä arvioimaan ollenkaan. Vuoden 2011 tarkastelujakson aikana kaksi koiraa hylättiin näyttelyssä aggressiivisuuden takia. Nämä täyssisarukset, joista toinen uros ja toinen narttu, saivat seuraavat arviot: ”Vihainen, purennan tarkastaminen mahdotonta, koira käyttäytyy aggressiivisesti” ja ”Väistää, murisee hampaita katsottaessa”. Toinen näistä koirista sai eri näyttelyssä arvion ” ei voida arvostella” aggressivisten taipumusten takia. Vuonna 2011 EVA-‐arvion sai kolme muutakin koiraa. Kaksi näistä, uros ja narttu, olivat myös täyssisaruksia edellä mainituille hylätyille koirille. Niistä toisen lausunto oli ”yrittää purra” ja toisen ”Ei voi arvostella, koska koira on niin arka”. Näiden lisäksi yksi uroskoira, joka ei ollut lähisukua edellisille, jätettiin arvioimatta arkuuden takia: ”Koira hyvin arka”. Yhteensä siis vuoden ajanjaksona EVA-‐arvioita neljä neljälle eri koiralle. Kaiken kaikkiaan näyttelyissä Suomessa käytettiin 66 kromfohrländeriä vuoden 2011 aikana. Agility Agility on ihmisen ja koiran yhteistyöhön perustuva liikuntamuoto, joka sopii kaikenikäisille ihmisille. Nimitys agility on peräisin englannin kielestä, ja se tarkoittaa ketteryyttä, notkeutta ja terävä-‐älyisyyttä. Laji vaatii koiralta ehdotonta tottelevaisuutta ja hallittavuutta, koiralta ja ohjaajalta hyvää kuntoa ja toimintakykyä sekä sujuvaa yhteistyötä. Tyypillinen kromfohrländer sopii luontaisilta ominaisuuksiltaan erinomaisesti tähän lajiiin. Kromfohrländerit ohjaajineen ovat menestyneet agilityssä loistavasti. Rodun edustajat ovat voittaneet useita Suomen mestaruuksia, nuorten Suomen mestaruuksia, yksilöiden maailmanmestaruuden, joukkuemaailmanmestaruuden, nuorten yksilöiden maailmanmestaruuden, Pohjoismaiden mestaruuden niin yksilöissä kuin joukkueessa. Vuosina 2001-‐2011 syntyneistä kromfohrländereistä on viralliseen agilitykilpailuun osallistunut 95 koiraa, mikä tarkoittaa 24 % samana aikavälinä rekisteröidyistä 402:sta kromfohrländeristä. TOKO Kromfohrländer on mainio harrastuskaveri tottelevaisuuteen, koska se on luonteeltaan älykäs ja oppivainen. Kromfohrländer puuhaa mielellään omistajansa kanssa ja näin ollen tottelevaisuuden treenaaminen on sille mielekästä tekemistä yhdessä omistajansa kanssa. Tokoilu on tullut suositummaksi viime vuosina länderinomistajien keskuudessa. Länderit ovat saavuttaneet useita alempien luokkien koulutustunnuksia ja lisäksi kaksi koiraa on saanut oikeuden osallistua tottelevaisuuden ylimpään koeluokkaan. Kromfohrländereiden kanssa harrastetaan myös rally-‐tokoa. Vuosina 2001-‐2011 syntyneistä kromfohrländereistä on viralliseen tottelevaisuuskokeeseen osallistunut 12 koiraa, mikä tarkoittaa 3 % samana aikavälinä rekisteröidyistä 402:sta kromfohrländeristä. Kromfohrländerin kouluttaminen Koska kromfohrländer on herkkä, sen kanssa tulee varmistaa, että onnistumisia tulee paljon ja että koulutus on ainoastaan positiivista. Eloisa ja toiminnallinen länderi ei kuitenkaan ole työkoira, joten pitkäkestoinen ja intensiivinen työskentely ei ole sille luontaista. Länderiä kouluttaessa on syytä muistaa, että vaikka intoa riittää Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 20 20.3.2013 niin liiallinen vaatiminen harrastusuran varhaisessa vaiheessa saattaa olla haitallista. Länderin kanssa on aina muistettava, että harrastamisen tulee olla hauskaa yhdessä tekemistä! Kannustaminen harrastamaan Yhdistyksen ja kasvattajien kannustus erilaisiin harrastuksiin sekä koirakoiden onnistuneet suoritukset entistä useammissa lajeissa kuten esim. tottelevaisuuskokeissa kannustanee yhä useampia harrastamaan erilaisia lajeja koiriensa kanssa. Eri harrastusten piireissä toimivia harrastajia myös kannustetaan kertomaan harrastuksistaan Länderi-‐lehdessä ja osallistumaan yhdistyksen toimintaan kouluttamalla muita harrastajia omassa lajissaan kesäleirillä ja muissa yhteisissä tilaisuuksissa. Suomen kromfohrländer ry kannustaakin jäsenistöään harrastamaan sekä järjestämällä yhteistä toimintaa eri lajien piirissä että palkitsemalla myös joka vuosi parhaat agility-‐, näyttely-‐ ja tokosuoritukset. 4.2.4 Kotikäyttäytyminen ja lisääntyminen Kotioloissa kromfohrländer on enimmäkseen rauhallinen ja helppo perheenjäsen. Se on hyvin kiintynyt omistajiinsa, minkä se ilmaisee voimakkaasti tervehtimisrituaaleissaan, joihin tyypillisesti kuuluu paljon hyppimistä ja jos mahdollista suudelmia. Se asettuu mielellään nukkumaan rakastamiensa ihmisten lähettyville ja valveilla ollessaankin seurailee heitä. Taulukko 8. Vuonna 2012 avatussa uusitussa, avoimessa nettikyselyssä kysyttiin koirien omistajilta, kuinka heillä menee koiran kanssa. Vastauksia kyselyyn tuli 89 koirasta. Vastaukset jakautuivat seuraavasti: Hyvin Kohtalaisesti Huonosti Ei vastausta 87,21 % 9,3 % 0 % 3,49 % Rodulla on vartiointitaipumusta. Haukkumalla koira ilmoittaa reviirilleen tulevat vieraat. Kun ollaan reviirin ulkopuolella, koira suhtautuu melko välinpitämättömästi vieraisiin ihmisiin. Kromfohrländer on pääsääntöisesti melko pidättyväinen ja hillitty vieraita ihmisiä kohtaan ja se valitsee ihmiset, jotka se hyväksyy lähelleen. Se ei välttämättä pidä vieraan ihmisen lähestymisestä ja kosketuksesta vaan tarvitsee aikaa ennen kuin hyväksyy uuden ihmisen. Saattaa kuitenkin olla, että jo ensi tapaamisella jotkut ihmiset ovat koiran silmissä niin luotettavia, että se menee vieraan kylkeen kiinni rapsuteltavaksi. Kuitenkin toiset ovat sen mielestä niin epäilyttäviä, ettei koira pitkänkään ajan jälkeen hyväksy heitä lähelleen eikä halua heidän koskevan itseään. Koirien suhtautuminen vieraisiin ihmisiin Suurin osa koirien omistajista luonnehtii koiransa käytöksen normaaliksi vieraita kohtaan ja varautuneeksi tai peräti araksi koiransa arvioivat ovat selkeä vähemmistö. Länderi on sekä jäsenkyselyn että käytännön elämässä esim. leireillä, harrastuksissa ja kasvattajien saamien yhteydenottojen perusteella harvoin aggressiivinen ihmistä kohtaan. Osa kromfohrländereistä voi olla arvaamattomia, jos sen lähelle tunkeutuu liian nopeasti kunnioittamatta sen hillittyä luonnetta. Lapsiperheissä kasvaneet koirat tottuvat hyvin lapsiin ja ovat hyviä perhekoiria. Joskus kuitenkin erityisesti uroskoirilla saattaa ilmetä taipumusta yrittää nousta laumansa Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 21 20.3.2013 arvoasteikossa ylöspäin, jolloin koira kokeilee ottaa johtoasemaa lauman heikoimmalta jäseneltä, yleensä nuorimmalta lapselta. Kromfohrländer on herkkä koira, joka useimmiten tarvitsee lujan, mutta lempeän ja johdonmukaisen kasvatuksen. Arkuuden, varautuneisuuden ja pehmeyden tunnistaminen niin koiran koulutusta kuin jalostusvalintojakin ajatellen on toisinaan haastavaa, mutta tärkeää. Tunnistuskeinojen parantamiseksi kehitetään jatkuvasti entistä objektiivisempia tunnistamis-‐ ja arviontimenetelmiä. Taulukko 9. Jäsenkyselyn vastaukset koiran käytöksestä ihmisiä kohtaan (kysely 2012, 89 koiraa): Aggressiivinen Normaali Varautunut Arka Ei vastausta 1,16 % 60,47 % 31,40 % 3,49 % 3,49 % Koirien suhtautuminen vieraisiin koiriin Erityisesti nartut ovat välinpitämättömiä muita koiria kohtaan. Uroksille on tyypillisempää vieraille uroskoirille uhittelu ja rähinä kohdatessa. Toisen koiran aggressiivisuus laukaisee myös melko helposti aggression kromfohrländerissä, jolloin se saattaa käyttää hampaitaankin. Rodussa on toisaalta yksilöitä, jotka varovat ja väistävät kohtaamista ja konfliktitilanteita ja käyvät esimerkiksi vasta vieraan koiran poistuttua haistelemassa sen jälkiä. Rodussa on uroksiakin, jotka eivät reagoi aggressiivisesti toisiin uroksiin ja puolestaan narttuja, jotka rähisevät muille koirille. Taulukko 10. Jäsenkyselyn vastaukset koiran käytöksestä toisia koiria kohtaan (kysely 2012, 89 koiraa): Aggressiivinen Normaali Varautunut Arka Ei vastausta 7,44 % 53,49 % 24,42 % 1,16 % 3,49 % Eroahdistus Eroahdistuksen yleisyyttä rodussa kartoitettiin erillisellä jäsenkyselyllä elokuussa 2012. Kyselyyn saatiin vastaukset 57 koirasta. 51 (89,5 %) ilmoitti, ettei koira kärsi eroahdistuksesta ja 6 (10,5 %) arvioi koirallaan olevan eroahdistusta. Puolet kyllä-‐vastauksen antaneista kuitenkin kertoivat oireiden rauhoittuneen iän tai kastroinnin myötä. Ei-‐vastausten selostuksissa kävi ilmi, että monet koirat elävät useamman koiran laumassa eivätkä juurikaan joudu olemaan yksin, joten omistajalla ei ollut selvää käsitystä, mikä tilanne olisi, jos koira jäisi aivan yksin. Ei-‐vastauksissa oli myös selostuksia koirista, jotka jossain määrin oireilivat esim. vieraaseen paikkaan hoitoon jäädessään mutta joita omistaja ei kuitenkaan luokitellut eroahdistuskoiriksi. Arkuus Jäsenkyselyn valossa kromfohrländerien enemmistö ei osoita erityistä arkuutta tai pelkoa uusia asioita ja tilanteita kohtaan. Ylivoimainen enemmistö ottaa uudet asiat ja ilmiöt normaalisti vastaan, vaikka selkeästi varautuneitakin yksilöitä rodussa on noin kolmannes koirista. Vuosina 2009-‐2012 on luonnetestiin osallistunut 16 kromfohrländeriä. Näistä kymmenellä toimintakyky oli +1 kohtalainen ja kuudella -‐1 pieni. Tulokset vahvistavat, että rodulle on tyypillistä ennemminkin varautuneisuus kuin peloton uusiin asioihin Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 22 20.3.2013 suhtautuminen. Arkielämässä kuitenkin kromfohrländerin varautuneisuutta omistajat eivät näyttäisi kokevan itselleen tai koiralle ongelmalliseksi. Enemmistö omistajista pitää koiriensa suhtautumista asioihin ja tilanteisiin normaalina. Taulukko 11. Jäsenkyselyn vastaukset kromfohrländerin suhtautumisesta uusiin asioihin (kysely 2012, 89 koiraa) Hermostunut Normaali Varautunut Arka Ei vastausta 2,33 % 68,60 % 23,26 % 2,33 % 3,49 % Taulukko 12. Jäsenkyselyn vastaukset kromfohrländerin suhtautumisesta uusiin tilanteisiin. (kysely 2012, 89 koiraa) Hermostunut 2,33 % Normaali (utelias ja rauhallinen) 58,14 % Varautunut (kykenee rauhoittumaan hetken kuluttua) 32,56 % Arka (ei totu kunnolla kohtuullisessa ajassa eikä kykene rauhoittumaan vieraassa ympäristössä) 2,33 % Ei vastausta 4,65 % Ääniherkkyys Ääniherkkyydestä jäsenkyselyn perusteella voi päätellä, että kotioloissa useimmat koirista ovat melko ongelmattomia. Luonnetestit (vuosilta 2009-‐2012, yhteensä 16 koiraa) osoittivat samankaltaisia tuloksia. Testatuista koirista laukaisuvarmoja +++ oli 6, laukaisukokemattomia ++ 8, paukkuärtysiä + 1 ja laukaisualttiita – 1 koira. Koska ääniherkkyys on koiraa kuormittava ja sen arkea hankaloittava ominaisuus, tulee jalostusvalinnoissa huomioida se, ettei kahta ääniherkkää yksilöä yhdistetä keskenään. Taulukko 11. Jäsenkyselyn vastaukset kromfohrländerin suhtautumisesta ääniin (kysely 2012, 89 koiraa) Ei reagoi laukauksiin, ilotulitukseen tai ukkoseen mitenkään tai rauhallisen uteliaasti 61,63 % Reagoi laukauksiin, ilotulituksiin tai ukkoseen, mutta vain lievästi ja säilyttää toimintakykynsä 16,28 % Suhtautuu laukauksiin, ilotulitukseen tai ukkoseen pelokkaasti 11,63 % Suhtautuu laukauksiin, ilotulitukseen tai ukkoseen pelokkaasti, tarvitsee lääkitystä esim. Uutena vuotena 5,81 % Ei vastausta 4,65 % Lisääntymiskäyttäytyminen rodussa Kromfohrländereiden lisääntyminen on normaalisti helppoa ja sujuu hyvin luonnonmukaisesti. Astutukset ovat lähes poikkeuksetta luonnollisia astutuksia ja kun astutus onnistuu, harvoin esiintyy mitään tiineyden ajan komplikaatioita. Jonkin verran astutuksia jää toteutumatta, koska uros ei suostu astumaan narttua tai narttu ei anna astua. Lieneekö tähän osuutensa luonnonvalinnalla, eiväthän koirat ole itse saaneet valita kumppaneitaan. Pentujen hoito on sujunut pääosin erinomaisesti. Emät hoitavat pennut hyvin. Lisäruokintaan joudutaan joskus turvautumaan suurten pentueiden takia. Pentukuolleisuus on matala. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 23 20.3.2013 Rodussa esiintyvät rakenteellisia tai terveydellisiä seikkoja, jotka voivat vaikuttaa koirien käyttäytymiseen? Kromfohrländereillä ei ole rakenteellisia ominaisuuksia, jotka vaikuttaisivat niiden käyttäytymiseen negatiivisesti tai rajoittavasti. Kromfohrländerit ovat vilkkaita ja ketteriä koiria ja kevyt ja notkea rakenne tekevät koirasta sekä nopean juoksijan, taitavan kiipeilijän että erinomaisen hyppijän. Tästä syystä ei ole mitenkään ihme, että rotu on saavuttanut loistavia tuloksia sellaisissa lajeissa kuin agility. Koiran hyppyvoimaa kuvaa hyvin se, että monet yksilöt pystyvät helposti ilman vauhdinottoa hyppäämään isokokoisenkin omistajansa syliin. Terveydellisistä seikoista vaikeimmat silmäsairaudet sekä hyperkeratoosi-‐ ja epilepsiaoireet haittaavat koiran elämää. Vaikeimmat sairausmuodot ovat kuitenkin harvinaisia ja pääsääntöisesti sairastuneidenkin yksilöiden oireet ovat hoidettavissa ja ne pystyvät elämään tasapainoista seurakoiran elämää. 4.2.5 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista Kromfohrländereiden joidenkin yksilöiden luonteen ja käyttäytymisen ongelmat ovat: liiallinen arkuus ja varautuneisuus, sosiaalisuuden puute, liiallinen vahtimisvietti sekä aggressiivisuus muita koiria ja joissain harvinaisissa tilanteissa ihmisiä kohtaan. Aggressiivisia ja / tai arkoja yksilöitä ei tule käyttää jalostukseen. 4.3. Terveys ja lisääntyminen 4.3.1 PEVISA-‐ohjelmaan sisällytetyt sairaudet Rotu ei ole liittynyt PEVISA-‐ohjelmaan. 4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet Johtuen rodun kapeasta geenipohjasta ja yksilöiden suhteellisen läheisien sukulaisuussuhteiden ja pienen yksilömäärän aiheuttamasta jalostuskoiramäärästä on rodun perinnöllisten sairauksien vastustaminen nykyisellään varsin haastavaa. Eri linjoja ei ole edes maailmanlaajuisen populaation tasolla täysin erotettavissa ja samat ongelmat esiintyvät kaikissa linjoissa kuitenkin toki painottuen hieman eri tavoilla. Rodun terveystilanne tiedetään Saksan, Sveitsin ja Suomen osalta varsin kattavasti. Rodun kotimaassa Saksassa ja Sveitsissä kaikille rekisteröidyille kromfohrländereille lähetetään parin vuoden välein henkilökohtainen terveyskysely, jonka vastausprosentti on n. 70 %. Saksan rotuyhdistys kokoaa kaiken terveystiedon näiden kolmen maan yhteisessä käytössä olevaan jalostustietokantaan. Terveyskyselyin on rodun tilannetta kartoitettu myös Suomessa. Viimeinen laaja kysely aloitettiin vuonna 2011 ja siihen kromfohrländereiden omistajien toivotaan päivittävän jatkossakin tietoja koirista säännöllisin välein. Yleisesti on ymmärretty, että vain yhteistyöllä voimme huolehtia rodun tilasta. Ongelmista puhutaan avoimesti, eikä niitä salailla. Sen mahdollistaa hyvä ilmapiiri ja kohtuullisen pieni koirakanta. Rodussa esiintyy merkittävässä määrin perinnöllisenä epilepsiaa, digitaalista hyperkeratoosia ja silmäsairauksista perinnöllistä harmaakaihia HC ja PHTVL/PHPV:tä. Vastustettavien sairauksien listaan on lisätty Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 24 20.3.2013 myös autoimmuunisairaudet, joita on viimeisten parin vuoden aikana epäilty tai diagnosoitu entistä useammalla yksilöllä. Allergioiden ja sydänsairauksien osuus on pysynyt melko alhaisena. Rodussa esiintyy yksittäisempinä tapauksina myös muita perinnölliseksi katsottuja sairauksia kuten von Wllebrandtin tautia (ei yhtäkään tapausta Suomen kannassa), kystiiniureaisuutta (ei yhtäkään tapausta Suomen kannassa) ja patella luksaatiota (yksi tapaus Suomessa). Perinnöllisten sairauksien vastustaminen rodussa perustuu vapaaehtoisuuteen ja kasvattajien ja urosten omistajien sekä rotuyhdistyksen yhteistyöhön ja malli on erittäin toimiva. Hyviä tuloksia on saatu aikaan, mutta sairauksien kitkeminen lopullisesti nykyisillä diagnoositavoilla lopullisesti on vaikeaa ja työ jatkuu. Jalostusvalintoja tehtäessä vaikeutena on se, että jokaisen koiran taustalta löytyy perinnöllisiä sairauksia ja ne voivat puhjeta vasta vanhemmalla iällä, kun koiraa tai sen lähisukulaisia on jo käytetty jalostukseen. Sairauksien todella tehokas vastustaminen kaikki sairaussuvut jalostuksesta poissulkemalla ei ole realistisesti mahdollista näin pienilukuisessa rodussa. Riskien otto on välttämätöntä. Ne vain täytyy minimoida mahdollisimman tarkalla taustojen tutkimisella ja vertailulla. Tilannetta helpottaa rodun piirissä vallitseva ilmapiiri, jossa ongelmista kerrotaan avoimesti ja terveystietoja vaihdetaan aktiivisesti ja täysimittaisesti rodun kotimaan kanssa. Rotuyhdistys osallistuu myös Hannes Lohen johtamaan epilepsia-‐ ja HC-‐geenien paikantamistutkimukseen Helsingin yliopistolla. Toistaiseksi rodulla ei ole käytössä geenitestiä mihinkään sen perinnöllisistä sairauksista. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 25 20.3.2013 Taulukko 13. SUOMALAISEN KROMFOHRLÄNDER-‐KANNAN MERKITTÄVIMMÄT PERINNÖLLISET SAIRAUDET Epilepsia / epilepsiaan viittaavat oireet Koirien lukumäärä Vastauksia / Tietoja saatu n. koirasta Epilepsiatapauksia Digitaalinen hyperkeratoosi Koirien lukumäärä Vastauksia / Tietoja saatu n. koirasta DH-‐tapauksia Autoimmuunisairaudet Koirien lukumäärä Vastauksia / Tietoja saatu n. koirasta Diagnosoitu tai epäilty AI HC, Perinnöllinen harmaakaihi Koirien lukumäärä Vastauksia / Tietoja saatu n. koirasta Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia HC -‐tapauksia PHTVL/PHPV Koirien lukumäärä Vastauksia / Tietoja saatu n. koirasta Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia PHTVL/PHPV -‐tapauksia 2000-‐2011 427 385 28 (6,6%) 1995-‐2006 378 271 23 (6,1%) 427 385 9 (2,1%) 378 275 9 (2,4%) 427 385 13 (3,0%) 427 375 329 26 (6,1%)* 378 333 427 375 329 9 (2,1%)* 378 331 21 ** 8 ** * Eri koirien lukumäärä: Kennelliiton tietokannassa osalla diagnoosi kirjattu useammalla nimikkeellä. Vuosien 2006 ja 2011 välillä syntyneistä ja tutkituista vain yhdellä on diagnosoitu katarakta. Yhdellä tällä aikavälillä syntyneellä on kaihidiagnoosi kumottu SKL:n paneelissa. Vuosien 2006 ja 2011 välillä syntyneistä koirista on kahdella todettu PHTVL/PHPV, joista toisella myöhempi lausunto: terve eikä sitä ole laskettu tähän lukuun. ** Tilanne laadittaessa edellistä JTO:ta. Lähde: Omistajien ja kasvattajien antamat vastaukset rotuyhdistyksen terveyskyselyyn sekä viralliset silmäpeilauslausunnot Epilepsia Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka on koiran yleisin neurologinen sairaus. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä. Kohtauksen aikana koira voi olla tajuissaan tai tajuton. Jos koko koira kouristelee, puhutaan yleistyneestä kohtauksesta. Kohtaus voi esiintyä myös paikallisena, jolloin vain yksi lihasryhmä, esimerkiksi koiran raaja tai raajat kouristelevat. Paikallisalkuinen kohtaus voi laajeta yleistyneeksi kohtaukseksi. Kohtauksen luonne riippuu purkauksen lähtöpaikasta aivoissa ja sen leviämisestä. Ensimmäinen epilepsiakohtaus tulee useimmiten nuorena, 1-‐5 – vuotiaana, mutta perinnöllinen epilepsia voi alkaa missä iässä hyvänsä. Samantyyppisiä kohtauksia voivat aiheuttaa myös muut sairaudet kuin epilepsia. Epilepsiadiagnoosi pohjautuu muiden sairauksien poissulkemiseen. Siksi koirasta otetaan virtsa-‐ ja verinäytteitä ja tehdään neurologinen tutkimus. Jollei muuta selittävää syytä löydy, koira sairastaa epilepsiaa. Epilepsiaa ei voida parantaa, vaan koira tarvitsee lääkitystä koko loppuelämänsä ajan. Lääkityksen aloituspäätökseen vaikuttaa kohtauksien esiintymistiheys ja vakavuus. Lääkityksen avulla epilepsiakohtausten esiintymistä Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 26 20.3.2013 voidaan harventaa, kohtauksia lieventää ja niiden kestoa lyhentää. Joskus kohtaukset saadaan lääkityksellä kokonaan loppumaan. Kromfohrländereillä oireet alkavat tyypillisesti 2–3-‐vuotiaana ja esiintyvät uroksilla hieman useammin kuin nartuilla. Monilla oireet lievenevät tai jopa lakkaavat steriloinnin tai kastroinnin myötä. Vuosina 2000 – 2011 syntyneistä saksalaisista koirista on epilepsia 5,6%:lla. Mikäli huomioidaan vain yli nelivuotiaat koirat tuolla ajanjaksolla, on epilepsiatyyppisiä oireita 7,8 %:lla koirista. Samana ajanjaksona Suomessa rekisteröidyistä koirista epilepsiaa sairastaa 7,0 % koko aikavälin koirista ja yli 4-‐vuotiaista 9,1 %. Rodussa on tehty Lohen ryhmässä varsin mittava tutkimus, jossa parikymmentä kromfohrländeriä osallistui neurologisiin tutkimuksiinkin eläinsairaala AISTI:ssa rodun epilepsiageenin löytämiseksi. Toistaiseksi epilepsiageeniä ei ole kuitenkaan paikannettu. Periaatteessa sekä sairaiden että kontrolliryhmän näytteitä pitäisi olla riittävästi, mutta joko diagnoosit eivät olekaan kaikkien osalta oikein tai sairaus ei periydy väistyvästi yhden geenin välityksellä, vaikka se siltä sukutaulutietojen perusteella näyttääkin. Saksan ja Sveitsin rotuyhdistyksillä on käytössään epilepsia-‐indeksi, mutta koska siihen heijastuvat samat ongelmat, jotka haittaavat geenin löytämistä, ei indeksi ole Suomessa käytössä. Huomioiminen jalostusvalinnoissa Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Samoin on vältettävä sellaisten riskilinjojen yhdistämistä, joiden tiedetään tuottaneen epileptikkojälkeläisiä, niin kauan kun rodulta puuttuu geenitesti, jonka avulla sairauden kantajuus voidaan todeta. Silmäsairaudet Vaikka kromfohrländer ei kuulu minkään sairauden osalta PEVISAan, tutkitaan kaikkien jalostukseen käytettävien koirien silmät ja kannustetaan myös kotikoirien omistajia aktiivisuuteen silmätutkimusten osalta. Käytännössä kaikki pennut silmäpeilataan ennen luovutusikää, osa epävirallisesti. Jalostusohjeen mukaan ei jalostukseen saa käyttää koiraa, jolla ei ole voimassa olevaa silmätarkastuslausuntoa. Silmätarkastuslausunnon katsotaan olevan voimassa vuoden tutkimushetkestä. Suomessa vuosien 2000 – 2011 aikana syntyneistä kromfohrländereistä on silmäsairauksien osalta tutkittu 375, mikä on 87,8 % kaikista tuona aikana rekisteröidyistä koirista. Näistä diagnoosi ”Ei todettuja silmäsairauksia” on 329 kromfohrländerillä eli 87,7 %:lla tutkituista koirista. Tutkittujen tilastoja vääristää se, että tutkittuihin on laskettu myös pennut, joille virallinen silmätarkastus on tehty ennen luovutusikää, jolloin kaikki sairaudet eivät vielä ole diagnosoitavissa. Saksassa ei silmiä tutkita järjestelmällisesti, eikä siksi mielekästä verrata maiden tilastoja keskenään. Yhteenveto diagnooseista: • • • • • • • Katarakta (1 diagnoosi/koira, vaikka samalla yksilöllä useampi kataraktalausunto) 26:lla yksilöllä = 6,9 % Puutteellinen kyynelkanavan aukko 13 yksilöllä = 3,5 % PHTVL/PHPV 9 yksilöllä = 2,4 % Distichiasis/ylimääräisiä ripsiä 3 yksilöllä = 0,8 % PPM 2:lla yksilöllä = 0,5 % Lasiaisen rappeuma 2 yksilöllä = 0,5 % RD, multifokaali 2 yksilöllä = 0,5 % Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 27 20.3.2013 Taulukko 14. Vuosina 2001-‐2011 syntyneiden kromfohrländereiden silmälausunnot Vuosi 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Syntyneitä 39 46 22 49 33 27 23 45 40 38 47 Tutkittu 34 34 13 38 33 23 20 35 40 37 46 **Tutkittu %** 87% 74% 59% 78% 100% 85% 87% 78% 100% 97% 98% **Terveitä** 27 26 13 31 30 23 16 31 35 34 45 **Terveitä %** 79% 76% 100% 82% 91% 100% 80% 89% 88% 92% 98% **Diagnoosi** Distichiasis, todettu Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia Kaihin laajuus, kohtalainen Kaihin laajuus, lievä Katarakta, jonka sijaintia ei ole määritelty, epäilyttävä Katarakta, jonka sijaintia ei ole määritelty, todettu Kortikaalinen katarakta, epäilyttävä Kortikaalinen katarakta, todettu Lasiaisen rappeuma, todettu Linssiluksaatio, epäilyttävä Linssiluksaatio, todettu Linssin etuosan saumalinjan katarakta, epäilyttävä Määrittelemättömiä ylimääräisiä ripsiä/karvoja, todettu Nukleaarinen katarakta, todettu PHTVL/PHPV, diagnoosi avoin PHTVL/PHPV, sairauden aste 1 PHTVL/PHPV, sairauden aste 2 - 6 Posterior polaarinen katarakta, todettu PPM, todettu Punktaatti katarakta, epäilyttävä Puutteellinen kyynelkanavan aukko, diagnoosi avoin Puutteellinen kyynelkanavan aukko, todettu RD, diagnoosi avoin RD, multifokaali, todettu Silmämuutosten vakavuus, lievä **Esiintymiä** 3 310 1 4 9 10 2 8 2 1 2 1 1 1 4 1 4 4 3 1 2 17 1 2 2 PERINNÖLLINEN HARMAAKAIHI eli hereditäärinen katarakta samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Tunnettujen muotojen periytymismekanismi on yleensä autosomaalinen resessiivinen, mutta useimpien muotojen periytymismallia ei tiedetä. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssien samentuminen on täydellinen. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn. Katarakta eli kaihi voi olla perinnöllinen tai ei perinnöllinen, synnynnäinen tai hankittu. Syntymän ja 8 viikon iän välillä todetut kaihit ovat synnynnäisiä. Esimerkkinä hankitusta kaihista voidaan mainita sokeritautiin liittyvä, hyvin nopeasti täydelliseksi kaihiksi kehittyvä katarakta. Muita esimerkkejä hankitusta kaihista ovat esimerkiksi vanhuuden kaihi ja PRA:han liittyvä toissijainen kaihi. Ns. nukleaariskleroosi eli linssin kovettuminen vanhalla Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 28 20.3.2013 koiralla ei ole varsinainen kaihimuutos, vaan normaaliin ikääntymiseen liittyvä muutos, jossa linssin ydin muuttuu ’opaalinharmaaksi’. Näkökykyyn se ei vaikuta. Perinnöllinen kaihi voidaan todeta perinnöllisten silmäsairauksien varalta tehtävässä silmätutkimuksessa. Erityisen tärkeää kaihin toteamisessa on viralliseen silmätutkimukseen kuuluva biomikroskooppitutkimus. Kaihi voidaan poistaa leikkauksella fakoemulsifikaatiomentelmällä. Paras leikkaustulos saadaan, kun leikkaus tehdään ennen kuin kaihimuutos on täydellinen. Hoidon edellytyksenä on se, että silmänpohja on terve. Perinnöllinen kaihi voi esiintyä yhdessä PRA:n kanssa, yleensä PRA:han liittyy kuitenkin ns. toissijainen kaihi. Huomioiminen jalostusvalinnoissa Perinnöllistä kaihia sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Lähisuvun sairastapaukset tulee huomioida jalostusvalinnoissa siten, ettei riski ole kohonnut molemmin puolin. RD (retinan dysplasia eli verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö) jaetaan kolmeen muotoon, multifokaaliin (MRD), geografiseen (GRD) ja totaaliseen (TRD). MRD:ssa verkkokalvolla näkyy yksittäisiä poimuja, jotka syntyvät verkkokalvon paikallisen virhekehityksen seurauksena. Poimujen määrä voi vaihdella. MRD ei vaikuta näkökykyyn. GRD:ssa verkkokalvo on väärin kehittynyt laajemmalla alueella, mikä voi vaikuttaa koiran näkökykyyn ja TRD:ssa verkkokalvo on kokonaan irtautunut, mikä aiheuttaa silmän täydellisen sokeuden. MRD-‐ muutokset eivät pahene iän myötä, vaan saattavat pikemminkin osittain hävitä näkyvistä vanhemmiten. GRD:aan saattaa iän myötä liittyä paikallista verkkokalvon rappeumaa muutoksen alueella. Useilla roduilla RD:n on todettu periytyvän väistyvästi. Eri RD-‐muotojen välistä geneettistä yhteyttä ei tunneta. Huomioiminen jalostusvalinnoissa Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Lähisuvun sairastapaukset tulee huomioida jalostusvalinnoissa siten, ettei riski ole kohonnut molemmin puolin. PHTVL/PHPV (persistent hyperplastic tunica vasculosa lentis/persistent hyperplastic primary vitreous) on kirjainlyhenne sairauksista, joissa linssin ja silmänpohjan välinen sikiöaikainen verisuoniverkosto ei surkastu normaalisti syntymän jälkeen. Löydös jaetaan vakavuudeltaan kuuteen asteeseen, joista aste 6 tarkoittaa sitä, että silmä on sokea. Lievimmässä asteessa (1) näkyy linssin takapinnalla ainoastaan pieniä pigmenttipisteitä, jotka eivät vaikuta näkökykyyn eivätkä muutokset pahene iän myötä. Vakavammissa asteissa muutokset voivat aiheuttaa linssin lisääntyvää samentumista. Huomioiminen jalostusvalinnoissa PHTVL astetta 1 vakavammin sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Lähisuvun sairastapaukset tulee huomioida jalostusvalinnoissa siten, ettei riski ole kohonnut molemmin puolin. LINSSILUKSAATIO (primääri) on perinnöllinen silmäsairaus joillakin roduilla (pääasiassa pienet terrierirodut). Se tarkoittaa linssin siirtymistä normaalilta paikaltaan joko etukammioon sarveiskalvon taakse tai takakammioon lasiaiseen. Linssiluksaatio aiheuttaa silmään voimakasta kipua, värikalvon tulehdusta ja usein myös silmän sisäisen paineen nousua (glaukooma). Linssiluksaation hoito on leikkaushoito. Linssiluksaation epäillään periytyvän autosomaalisesti resessiivisesti. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 29 20.3.2013 Huomioiminen jalostusvalinnoissa Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Lähisuvun sairastapaukset tulee huomioida jalostusvalinnoissa siten, ettei riski ole kohonnut molemmin puolin. DISTICHIASIS/EKTOOPPINEN CILIA (Kennelliitto tallensi aiemmin yhteisellä nimikkeellä cilia aberranta) ylimääräiset ripset, jotka tulevat ulos joko normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta (distichiasis) tai luomen sisäpinnalta (ektooppinen cilia). Caruncular trichiasis tarkoittaa silmän sisänurkan ihon karvoja, jotka kääntyvät sarveiskalvon sisänurkan päälle ärsyttäen silmää. Luomen reunasta kasvavat ripset voivat kaartua ulospäin normaalien ripsien tavoin tai ne kääntyvät sisäänpäin kohti sarveiskalvoa. Ripset voivat olla pehmeitä tai kovia. Etenkin luomen sisäpinnan läpi suoraan sarveiskalvoa vasten kasvava ripsi voi aiheuttaa sarveiskalvon vaurioitumisen. Tämä ilmenee silmän siristelynä ja ylimääräisenä kyynelvuotona. Silmän sarveiskalvon pinnalla ’uivat’, pehmeät distichiasis-‐ripset eivät yleensä aiheuta oireita. Oireilevilta koirilta ripsiä voidaan poistaa nyppimällä, jolloin ne kasvavat uudestaan tai poistaa ne pysyvästi polttamalla tai leikkauksella. Vaiva on selvästi periytyvä, mutta periytymismekanismi ei ole tiedossa. Luokitellaan nykyään silmätarkastuksissa lieviin, kohtalaisiin ja vakaviin muotoihin. Distichiasista sairastavat kromfohrländerit ovat toistaiseksi olleet oireettomia. Huomioiminen jalostusvalinnoissa Sairasta koiraa voidaan käyttää jalostukseen. Tällöin kuitenkin tulee toisen osapuolen suvun ripset olla normaalit. PUUTTEELLINEN KYYNELKANAVAN AUKKO on rodussa todettu viime vuosina valitettavan monilla yksilöillä. Puutteellisesta kyynelkanavasta johtuen silmät saattavat joillakin yksilöillä vuotaa herkästi. Osa yksilöistä on täysin oireettomia. Mikäli puutteellinen kyynelkanava aiheuttaa runsasta silmien vuotamista, voidaan aukko aukaista pienellä, kirurgisella toimenpiteellä. Huomioiminen jalostusvalinnoissa Sairasta koiraa voidaan käyttää jalostukseen. Tällöin kuitenkin tulee toisen osapuolen suvun kyynelaukkojen olla normaaleja. Digitaalinen hyperkeratoosi (DH) Digitaalinen hyperkeratoosi kuuluu laajaan hyperkeratoosiryhmään. Hyperkeratoosi tarkoittaa ihon sarveiskerroksen liiallista kasvua. Liikakasvun aiheuttajia voi olla hyvin erilaisia (esim. muut sairaudet tai puutostilat) ja sitä voi esiintyä esim. päkiöissä, kirsussa tai iholla. DH on hyperkeratoosin alalaji, joka on synnynnäinen ominaisuus. Sen oireet ovat selvästi tunnistettavia. Hyvin varhaisia sairauden viitteitä ovat karvojen laineikkuus syntyessä (kiharat katoavat ensimmäisten parin päivän aikana). Toinen huomiota herättävä merkki on viiksikarvojen kiharat, mutta muita silmämääräisesti havaittavia tuntomerkkejä ei ole. Ensimmäiset digitaalisen hyperkeratoosin oireet ilmenevät yleensä 4-‐6 kuukauden iässä. Varsinaisista sairauden oireista ensimmäinen on päkiöiden rispaantuminen ja myöhemmin kovettuminen. Seuraavaksi muodostuu uloimpien, pienten päkiöiden reunoille liuskemaista liikakasvua. Edellä kuvatut oireet ovat taudin varmoja tunnusmerkkejä. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 30 20.3.2013 Digitaalisen hyperkeratoosin oireita voidaan hoitaa, mutta parannuskeinoa sairauteen ei ole tiedossa. Homeopaattinen lääkitys on auttanut joissakin tapauksissa, mutta yleisimpiä apukeinoja ovat tassujen rasvaaminen ja pedikyyri. Tämänhetkisen tiedon valossa digitaalinen hyperkeratoosi periytyy resessiivisesti. Nykyisessä suomalaisessa kannassa DH:ta sairastavia koiria on tiedossa yhdeksän, mikä tarkoittaa 2,1 % koirista. Saksassa samana aikavälinä 2000-‐2011 rekisteröidyistä kromfohrländereistä on hyperkeratoosi 2,9 % koirista. DH:n varmat kantajat ovat varsin hyvin tiedossa ja sukulaisuussuhteiden perusteella voidaan määritellä mahdollisia kantajia. DH:n periytymismekanismi on resessiivinen ja sairauden vastustamiseen on siten hyvät mahdollisuudet olemassa olevien tietojen perusteella. Huomioiminen jalostusvalinnoissa Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Lähisuvun sairastapaukset tulee huomioida jalostusvalinnoissa siten, ettei riski ole kohonnut molemmin puolin. Autoimmuunisairaudet Terve, normaalisti toimiva immuunijärjestelmä erottaa elimistön omat ja elimistölle vieraat aineet ja solut. Terve immuunijärjestelmä tuottaa vasta-‐aineita vain elimistölle vieraita aineita (esim. virukset, bakteerit, proteiinit) vastaan. Mikäli tämä järjestelmä järkkyy, on kysymys autoimmuunisairaudesta jolloin elimistö tuottaa vasta-‐aineita tuhoamaan omia rakenteitaan tai solujaan itselleen epäedullisella tavalla. Autoimmuunisairauden kohteena voi olla joko yksi elin tai koko elimistö, jolloin kyseessä on systeemisairaus. Kromfohrländereillä esiintyy molempien tyyppien autoimmuunisairauksia ja eri diagnoosien kirjo on varsin suuri. Yksiselitteisen diagnoosin tekeminen ei aina ole yksinkertaista: noin joka kolmannes oireista on todettu olevan autoimmuuniperäistä, mutta vailla tarkempaa diagnoosia. Autoimmuunitautien toteamiseen ei ole olemassa yhtä testiä, jolla niiden kaikkien olemassaolo voidaan todeta. Autoimmuunisairaus voidaan todeta mm.: • • • • todetaan sairaus esim. hormonipuutoksen kautta o esim. kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, Addisonin tauti... ja/tai tyypillisten oireiden ja muutosten kautta o esim. biopsiatutkimus haetaan autoimmuunivasta-‐aineita o esim. lymfosytaarinen tyreoidiitti, tumavasta-‐aineet (SLE), reuma –faktori... haetaan antigeeni-‐vasta-‐ainekomplekseja o kudosnäytteen immunofluoresenssivärjäykset (SLE) Autoimmuunisairauksien periytyminen Nykytiedon valossa alttius autoimmuunisairauksille on perinnöllistä. Kromfohrländer kannassa on tiedossa useampia yksilöitä, joilla on diagnosoitu useampi autoimmuunisairaus ja toisaalta tiedossa on pentueita, joissa on monta autoimmuunisairauksiin sairastunutta pentua. Saksan kromfohrländer yhdistys on perinteisesti päätynyt jakamaan autoimmuunisairaudet kolmeen ryhmään sairauden esiintymiselimen mukaan: iho-‐, nivel-‐ ja verimuoto. Suomalaisilla 2000-‐2011 rekisteröidyillä koirilla on diagnosoitu tai vahvasti epäilty autoimmuunisairaus 3,0 %:lla koirista. Samana aikana Saksassa rekisteröidyistä koirista autoimmuunisairaaksi on katsottu 3,3 % koirista. Vaikka useampaa sairautta on esiintynyt vain yhdellä yksittäisellä yksilöllä ja mitään sairautta ei ole koko Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 31 20.3.2013 maailmanlaajuisessa kromfohrläder -‐kannassa tiedossa useammalla kuin 20 yksilöllä, on alla esitelty kaikki tiedossa olevat autoimmuunisairaudet yleisyysjärjestyksessä. Tämä toivottavasti helpottaa sairastuneiden tunnistamista ja niille sopivan hoidon nopeampaa löytymistä tulevaisuudessa. Kaikki sairaudet eivät ole koiralle itselleen kovin ongelmallisia, mutta koska kyseessä on nimenomaan autoimmuunisairauksien alttiuden periytyminen, on autoimmuunisairaustapausten tunnistaminen ja huomioiminen myös jalostuksen kannalta merkittävää. Huomioiminen jalostusvalinnoissa Sairastunutta yksilöä ei jalostukseen tule käyttää ja koska nykytiedon valossa nimenomaan alttius autoimmuunisairauksiin on periytyvää tulee lähisuvun erilaisiinkin autoimmuunisairaustapauksiin tulee jalostusvalinnassa suhtautua vakavasti. Kromfohrländereillä diagnosoidut autoimmuunisairaudet Useimpia autoimmuunisairauksia on rodussa diagnosoitu vain muutamia koko olemassa olevassa, maailmanlaajuisessa kannassa. Yleisimpiäkin autoimmuunisairauksia hemolyyttistä anemiaa, nivelreumaa ja SLE:tä ei ole koko kannassa tavattu koskaan useammalla kuin parilla kymmenellä yksilöllä. A) Ihomuoto Ihomuoto jakaantuu useisiin vaikeusasteeltaan ja esiintymisalueeltaan vaihteleviin muotoihin, joita on usein vaikea erottaa toisistaan. Epäilystä herättäviä oireita ovat mm. ongelmat haavojen parantumisessa, toistuvat kynsitulehdukset ja kynsien irtoamiset, krooniset tulehdukset tai haavaumat suun limakalvolla tai sen ympäristössä, silmäluomissa, peräaukossa, korvien reunoissa tai muutokset kirsussa tai päkiöissä sekä parantumaton hännänpää, jossa häntä usein kuoleutuu kärjestä alkaen. Yleensä eläimen yleiskunnossa ei ole aluksi vikaa, vaan se heikkenee sekundääristen tulehdusten ja kipujen myötä. Kaikki alla luetellut sairaudet eivät ole oikeastaan ihosairauksia, mutta lueteltu tässä koska niiden ensimmäiset oireet usein kohdistuvat ihoon Lupus-‐sairaudet Koirilla tavataan kahta lupus-‐ryhmän sairautta, joihin molempiin sairastuneita yksilöitä tunnetaan myös kromfohrländereissä. SLE (systeeminen lupus erythematosusdes) ei ole pelkästään ihosairaus, vaan koko elimistöön kohdistuva systeemisairaus. SLE voi esiintyä missä kudoksessa tahansa ja sillä on useita eri ilmenemismuotoja. Kudoksia vastaan muodostetut vasta-‐aineet eivät ole kudos-‐spesifisiä, vaan suuntautuvat solujen tumia vastaan. Tällöin syntyy immuunikoplekseja, jotka kertyvät pieniin verisuoniin esim. ihossa, nivelissä ja munuaisissa aiheuttaen kudosvaurioita immunologisen reaktion seurauksena. Sairastuneiden koirien kunto saattaa vaihdella. Oireet saattavat olla toisinaan kokonaan poissa ja puhjeta taas myöhemmin. Oireita voivat olla mm. vaihtelevat nivelongelmat (moniniveltulehdus), vaaleat ikenet ja heikotus (anemia), munuaissairauteen liittyvä lisääntynyt juominen ja virtsaaminen. Iho-‐oireetkin voivat olla joko kroonisia tai muuttuvia ja ne vaihtelevat aivan lievistä aina syviin haavaumiin. Tyypillisiä iho-‐oireita ovat mm. kuonon ja kasvojen ihon vaaleneminen ja haavautuminen, suun alueen haavaumat, korvalehtien reunojen muutokset, polkuanturoiden paksuuntuminen ja haavautuminen sekä kynsien sairaudet. Muita oireita voivat Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 32 20.3.2013 olla mm. vaihteleva kuume, moniniveltulehdukset, lihastulehdukset, keuhkokalvon tulehdus, sydänpussin tulehdus, sydänlihastulehdus ja erilaiset neuropatiat. SLE diagnosoidaan kliinisten oireiden ja positiivisen tumavasta-‐ainetestin (ANA) perusteella. DLE (diskoid lupus erytematosus) on oireiltaan SLE:n lievempi muoto. Siinä vauriot keskittyvät ihoon etenkin kasvojen ja kirsun alueella. Samat oireet voivat liittyä myös muihin ihosairauksiin ja diagnosointi tapahtuu kliinisten oireiden lisäksi ihon koepalan avulla. DLE-‐sairauden ovat herkkiä auringon UV-‐säteilylle ja siten pahenevat usein kesäisin. SLO (Systemic Lupoid Onychodystrophy) on lupus-‐sairauksia muistuttava kynsisairaus, jonka oireita ovat vetäytyneet kynsivallit, irtoilevat kynnet sekä kynsien halkeaminen ja vääristyminen. Siihen saattaa liittyä usein pahanhajuinen tulehdus ja se yleensä kohdistuu useampaan kuin yhteen tassuun. Kynsioireita lukuun ottamatta koirat ovat yleensä näennäisesti terveitä. SLO diagnosoidaan oireiden ja kynsinäytteen perusteella. Pemphigus -‐ sairaudet Pemphigus -‐sairaudet ovat autoimmuuneja ihosairauksia, joiden diagnoosi tapahtuu kliinisten oireiden ja koepalojen perusteella. Nämä taudit puhkeavat yleisimmin koiran ollessa nuori aikuinen elin n. 3-‐4-‐vuotias. Kromfohrländereillä on diagnosoitu neljästä pemphigus -‐taudista kahta: PF (Lupus Pemphigus Foliaceus) ja PV (Lupus Pemphigus vulgaris). PF (pemphigus foliaceus) on pemphigus vulgarista lievempi ihosairaus, jonka tyypillisiä oireita ovat märkänäppylät ja rakkulat, jotka aiheuttavat haavaumia tyypillisesti aluksi kasvojen, korvien ja jalkojen iholle leviten lopulta kaikille ihoalueille. PF:ssa immuunivaste tuottaa vasta-‐aineita ihon pintasoluja yhdessä pitäviä aineita vastaan, jolloin solut irtoilevat toisistaan ja syntyy nopeasti hajoavia märkänäppylöitä. Ennuste on rajallinen – joillakin yksilöillä sairaus rajoittuu immunosupressiivisen hoidon jälkeen, mutta osalla tarvitaan elinikäinen lääkitys. Jotta sairaus saataisiin parhaiten diagnosoitua, ihobiopsiaan pitäisi saada mukaan tuore, vielä puhkeamaton näppylä. PV (pemphigus vulgaris) aiheuttaa muutoksia etenkin iholla ja suun limakalvoilla. PV on kaikkein vakavin pemfiguksen muoto. Lähes kaikilla sairastuneilla on oireita suun limakalvoilla ja noin puolilla koirista ensimmäiset oireet ilmenevät nimenomaan suun limakalvoilla. Ihomuutokset ovat rakkulamaisia ja aiheuttavat puhjettuaan syviä haavaumia ja kellertävää rupea. PV:ssa immuunivaste tuhoaa ihon ja syvempien osien välisen liitoksen, joten muutokset ovat syvempiä, kun PF:ssa. Usein vauriot esiintyvät ihoalueilla, joissa ”normaali” iho kohtaa ”spesiaalin” ihon eli huulten reunoissa, silmäluomissa, kirsussa, ulkoisissa sukupuolielimissä, peräaukon ympäristön ihossa. Sairaus voi levitä myös jalkoihin ja anturoihin, jolloin kynsien irtoaminen on tyypillistä. Sairauden ennuste on niin ikään huonompi kuin muissa pemfigoideissa ja elinikäinen immuunisuppressiivinen lääkitys tarvitaan oireiden hillitsemiseen. Vaskuliitti eli verisuonien tulehdus Vaskuliitissa immuunivaste kohdistaa hyökkäyksensä suonien seinämiä vastaan, joihin kertyy immuunikomplekseja. Sen puhkeaminen voi liittyä samanaikaiseen tulehdukseen, kuten bakteerien, virusten tai alkueläinten aiheuttamiin tulehduksiin tai kasvaintauteihin, ruoka-‐aineallergiaan, lääkeaineisiin taikka johonkin aineenvaihduntasairauteen. Vaskuliitin ensimmäinen oire on usein korvan reunojen kaljuuntuminen Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 33 20.3.2013 sekä korvalehden tummuminen tai ärsyyntyminen ja turpoaminen. Kromfohrländereillä oireilu on alkanut usein myös suun limakalvojen muutoksilla sekä hännänpään kaljuuntumisella ja kuolioitumisella, mikä on johtanut hännän typistämiseen. Muutoksia voi myös olla muualla iholla ja polkuanturoissa. Useimmiten oireet ilmenevät molemmissa korvissa, vaikka eivät välttämättä yhtä voimakkaina. Hoitamattomina haavaumat suurenevat hiljalleen, mutta oireita ei välttämättä esiinny muilla ihoalueilla. Korvan reuna ei palaudu ennalleen, mikäli ihossa tai korvalehden rustossa on tapahtunut kuolioitumista vaan korvalehden reunat jäävät riekaleisiksi. Diagnosointi tapahtuu kliinisten oireiden lisäksi ihon koepalan avulla. Ennuste vaihtelee syyn mukaan. B) Nivelmuoto Tässä muodossa vasta-‐aineita muodostuu tuhoamaan nivelen kalvoja ja rustoa. Oireita ovat turvotus, ontuminen ja kivuliaisuus. Sairaus ilmenee usein jo nuorehkoilla koirilla, joilla nivelten kulumavaivat eivät ole vielä todennäköisiä. Tämän otsikon alle on tässä lueteltu myös lihasheikkoussairaudet ja Addisonin tauti, joiden alkamisoireet saattavat vaikuttaa samantyyppisiltä ennen kuin koiran huonovointisuuden syy on saatu selvitettyä. Nivelrikko ja reumasairaudet Kromfohrländereillä diagnosoituja nivel-‐ ja reumasairauksia ovat reuman aiheuttama nivelrikko ja erilaiset moniniveltulehdukset ja nivelrikot, joiden tausta on epäselvä., Autoimmuuniperäiset nivelviat ilmenevät yleensä suhteellisen nuorella iällä, eikä niihin liity nivelten rakenteellista epämuodostumaa, vaan ne aiheutuvat tulehdusvälittäjäaineiden aikaansaamasta kudostuhosta nivelissä. Näiden sairauksien oireita ovat nivelten jäykkyys ja turvotukset, ontuminen, masentuneisuus sekä ruokahaluttomuus. Lihasheikkoussairaudet ja myosiitit ja myasthenia gravis Myosiitti on lihaskudoksen tulehdus. Kromfohrländereillä on tavattu pään ja purulihasten myosiittia, polymyosiittia eli monilihastulehdusta ja dermatologista myosiittia, megaesophagusta (laajentunut ruokatorvi) sekä myasthenia gravista yhteensä alle 20 yksilöllä koko olemassa olevassa kannassa. Lihasheikkoussairauksille on yleensä tyypillistä huomattava väsyminen jo pientenkin fyysisten aktiviteettien jälkeen. Se voi kohdistua joko kaikkiin raajoihin tai vain takajalkoihin. Toisinaan esiintyy lyhyitä, jäykkiä askeleita tai lihasvapinaa. Megaesophagukesessa sairaus kohdistuu ruokatorveen, mutta myös muiden myosiittien oireita voivat olla nielemisvaikeudet ja äänen käheneminen. Oireet helpottavat usein levon myötä. Pään ja purulihasten myosiitissa lihakset surkastuvat ja kuihtuvat. Myopatiat ovat usein eteneviä sairauksia ja usein ennuste on rodulla huono. Toisinaan ennen lihasoireiden ilmenemistä on koirilla havaittavissa karvojen katoamista kuonosta ja silmien ympäriltä. Vaikka sairaus ei varsinaisesti kohdistu niveliin, voivat oireet muistuttaa nivelrikon oireita. Addisonin tauti Addisonin tauti on lisämunuaiskuoren vajaatoimintasairaus, jossa elimistö itse tuhoaa joitakin lisämunuaiskuoren osia, jolloin yksilön aineenvaihdunta häiriintyy. Sairaudelle tyypillisiä oireita ovat mm. uneliaisuus, oksentaminen, ruokahaluttomuus, laihtuminen, masennus ja heikkous. Koiran tila ei huonone johdonmukaisesti vaan koiran vointi voi vaihdella. Välillä se on aivan normaali. Sairauden alkuvaiheessa oireita ilmenee yleensä vain stressin yhteydessä. Kun lisämunuaisen kuorikerros on tuhoutunut kokonaan, kroonistuvat oireet ja ne ilmenevät myös muulloin kuin stressin yhteydessä. Joissakin tapauksessa stressitilanne kuten paasto, tulehdussairaus, leikkaus tai fyysinen rasitus saa taudin puhkeamaan äkillisesti ja Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 34 20.3.2013 rajuna, jopa henkeä uhkaavana. Tällöin oireita ovat pulssin hidastuminen, kuivuminen, alilämpöisyys ja vapina tai tärinä. C) Verimuoto Rodulla esiintyvät verisoluihin kohdistuvat autoimmuunisairaudet ovat hemolyyttinen anemia (IMHA, AIHA) ja immuunivälitteinen trombosytopenia (IMTP). Molemmat verimuodot voivat esiintyä myös samalla yksilöllä ja ne esiintyvät tyypillisesti aikuisilla nartuilla. Hemolyyttinen anemia (IMHA/AIHA) on sairaus, jossa vasta-‐aineet tuhoavat veren omia punasoluja, mikä johtaa anemiaan. Tyypillisiä oireita ovat vaalenneet ikenet, heikkous, väsymys sekä mahdollisesti pyörtyily. Oireet muistuttavat myrkytysoireita, minkä takia oikea diagnoosi jää usein tekemättä. Tauti etenee nopeasti ja johtaa usein kuolemaan ennen diagnoosin tekemistä. IMHAn puhkeaminen edellyttää sekä geneettistä alttiutta että sairauden laukaisevaa ympäristötekijää kuten esim. stressi, lääkitys tai virustartunta. Immuunivälitteinen trombosytopenia (IMTP) eli verihiutalekato, jonka seuraukset ovat usein ongelmat veren hyytymisessä ja taipumus verenvuotoon. Trombotsytopenian oireita ovat pistemäiset ja mustelmatyyppiset verenvuodot iholla ja limakalvoilla, ikenien vertymät, nenäverenvuodot, verta oksennuksessa tai ulosteessa, verta virtsassa, vaaleat limakalvot, apaattisuus, heikkous, hengenahdistus ja verihiutaleiden määrän laskeminen. Diagnoosi tehdään poissulkemalla muut sairaudet röntgen-‐ ja verinäytetutkimuksin. Allergiat Erilaisista allergioista kärsii alle 2 % suomalaisista vuosina 2001-‐2011 syntyneistä kromfohrländereistä. Terveyskyselyssä allergian aiheuttajiksi mainittiin naudanliha, vehnä ja pölypunkit. Kaikkiaan koko kannassa on tiedossa 14 koiralla olevan allergia. Kyselyn valossa vaikuttaisi, että erityisesti tietyt 2 koiraa tai niiden lähisuku ovat periyttäneet allergioita. 11 koiran taustalla on jompikumpi näistä koirista. Kromfohrländerit ovat kuitenkin aina jossain määrin sukua toisilleen, joten on mahdoton nimetä pelkästään tietyt sukulinjat, jotka olisivat taipuvaisempia saamaan allergioita. Huomioiminen jalostusvalinnoissa Allergisia yksilöitä ei käytetä jalostukseen. Lähisuvun allergiatapaukset on myös syytä tarkistaa, että allergiataipumusta saataisiin karsittua. Sydänsairaudet Suomalaisilla kromfohrländereillä sydänongelmien esiintyvyys alle 10-‐vuotiailla koirilla on niin ikään alle 2 % vuosien 2001-‐2011 välillä syntyneistä koirista. Yleisimmät ilmoitetut sydänongelmat olivat sydämen vajaatoiminta tai sivuääni. Sydänongelmaisia koiria on kaikkiaan todettu 14 yksilöllä. Näistä 11 koiraa kärsi myös jostain muusta terveysongelmasta, joista yleisimpinä mainittiin epilepsia ja allergia. Huomioiminen jalostusvalinnoissa Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 35 20.3.2013 Sydänsairauksista kärsiviä koiria ei tule käyttää jalostukseen. Samoin on vältettävä sellaisten riskilinjojen yhdistämistä, joissa tiedetään olevan tavanomaista korkeampi riski tuottaa sydämen sairauksista kärsiviä jälkeläisiä. Luuston ongelmat Kromfohrländer on keskikokeinen, kevyt-‐ ja terverakenteinen koira, jolla on harvoin rakenteellisia ongelmia nivelten ja luuston kanssa. Koko kromfohrländer –kannassa on tavattu muutamia patellaluksaatio -‐tapauksia, joista ainoa Suomessa tavattu on yhdellä 1990-‐luvulla syntyneellä koiralla. Viime vuosina on aktiivisuus luustotutkimuksiin lisääntynyt etenkin jalostukseen käytettävien koirien osalta, vaikka mitään virallista suositusta niihin ei toistaiseksi ole ollutkaan. Polviniveltilasto Polvet on tutkittu virallisesti vuosina 2001 – 2011 syntyneistä kromfohrländereistä virallisesti 12 %:lla koirista. Lisäksi muutama koira on tutkittu epävirallisesti ja todettu terveeksi. 94 %:lla virallisesti tutkituista koirista polvinivelten tutkimustulos on ollut 0/0. Taulukko 15. Vuosi 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Yhteensä Syntyneitä 39 46 22 49 33 27 23 45 40 38 47 409 0 1 4 4 3 2 8 4 4 7 4 2 3 45 2 0 0 0 1 0 1 0 0 1 0 0 3 3 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 4 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Yhteensä 4 4 3 3 8 5 4 7 5 2 3 48 Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 36 20.3.2013 Lonkkaniveltilasto Virallinen lonkkaniveltutkimus on tehty 7 %:lle vuosina 2001—2011 syntyneistä kromfohrländereistä. Lisäksi muutama koira on tutkittu epävirallisesti ja todettu terveeksi. 93 %:lla virallisesti tutkituista koirista lonkkanivelten tutkimustulos on ollut A/A. Taulukko 16. Vuosi 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Yhteensä Syntyneitä 39 46 22 49 33 27 23 45 40 38 47 409 A B 1 4 2 2 1 2 3 2 7 3 1 28 C 0 0 0 0 1 0 0 1 0 0 0 2 D 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 E 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Yhteensä 1 4 2 2 2 2 3 3 7 3 1 30 Kyynärniveltilasto Virallinen kyynärniveltutkimus on tehty 6 %:llä vuosina 2001—2011 syntyneistä kromfohrländereistä. Lisäksi muutama koira on tutkittu epävirallisesti ja todettu terveeksi. 92 %:lla virallisesti tutkituista koirista kyynärnivelten tutkimustulos on ollut 0/0. Taulukko 17. Vuosi 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Yhteensä Syntyneitä 39 46 22 49 33 27 23 45 40 38 47 409 0 1 1 2 1 2 0 2 3 1 7 2 1 22 2 0 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 1 3 0 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Yhteensä 1 2 1 2 0 2 3 3 7 2 1 24 Virtsateiden ongelmat Virtsaamisongelmat vaikuttavat olevan suhteellisen yleisiä etenkin nuorilla kromfohrländer-‐uroksilla. Useimmiten vaivat ilmenevät tihentyneenä genitaalialueen nuolemisena, virtsankarkailuna ja tiputteluna sekä Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 37 20.3.2013 tihentyneenä virtsaamistarpeena. Oireiden syynä ovat useimmiten virtsakiteet, eturauhasongelmat tai tulehdussairaus. Hyvin herkkien koirien kohdalla voi vaivojen takana olla myös kohonnut stressihormonitaso. Struviittikiteet Yleisin virtsaamisongelmien syy kromfohrländereillä lienee struviittikiteet. Siihen liittyy usein virtsarakon tai virtsateiden bakteeritulehdus. Struviittikiteet muodostuvat emäksiseen virtsaan. Mikäli virtsakiteitä on päässyt muodostumaan paljon, ne haittaavat virtsaamista. Virtsaaminen voi olla kivuliasta, koira saattaa yrittää virtsaamista tihentyneesti, eikä virtsaa tule kuin tiputellen. Virtsan seassa saattaa olla myös verta. Mikäli virtsakiteitä ei hoideta, muodostavat ne vähitellen virtsakiviä, jotka voivat johtaa virtsateiden tukkeutumiseen ja ovat hyvin kivuliaita koiralle. Struviittikiteiden syy voi olla ruokavaliossa, liian vähäisessä juomisessa ja tulehdussairauksissa, mutta on mahdollista, että alttius on kromfohrländereillä periytyvää. Useimmiten kromfohrländereiden oireet ovat kuitenkin lieviä ja hoidettavissa väliaikaisella erikoisruokavaliolla. Kystiiniureaisuus Maailmanlaajuisesti on muutamalla kromfohrländereillä todettu kystiiniureaisuus. Suomessa sairautta ei ole tavattu. Kystiiniureaisuus (cystinurea) johtuu munuaisen viasta, jossa happamaan virtsaan muodostuu kystiinikiteitä. Kiteet saattavat muodostaa kiviä, jolloin koira alkaa oireilla virtsatieongelmille tyypilliseen tapaan. Keski-‐ikä kivien muodostumiselle on n. 4 vuotta. Von Willebrandtin verenvuototauti Koko maailmanlaajuisessa populaatiossa on toistaiseksi todettu vain muutama von Willebrandin verenvuototautitapaus. Suomessa asuvilla kromfohrländereillä ei sairautta ole todettu. Sairastuneen yksilön elimistö tuottaa liian vähän tai virheellisesti toimivaa verenvuotojen tyrehtymiseen tarvittavaa von Willebrandtin eli vW-‐tekijä –nimistä proteiinia. Vakavimmillaan sairaus saattaa aiheuttaa koiran kuoleman esim. leikkauksen tai suuren haavan syntymisen seurauksena. Sairaus periytyy resessiivisesti yhden geenin välityksellä ja sille on olemassa useammalle rodulle geenitesti, jotka eivät tiettävästi kuitenkaan toimi kromfohrländereille. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 38 20.3.2013 4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt Kennelliiton jalostustietokantaan on kirjattu 33 kromfohrländerin kuolinsyyt. Yleisin kirjattu kuolinsyy on syöpä-‐ ja kasvainsairaudet. Yhdistyksen omien terveystietojen mukaan kutakuinkin yhtä yleinen kuolinsyy on epilepsia. Ylivoimaisesti yleisin kirjattu kuolinsyy ovat kuitenkin liikenneonnettomuudet. Ne ovat tyypillisimmin tilanteita, joissa on koira on karannut kotiin. Liikenneonnettomuudet ovat johtaneet yhtä usein koiran kuolemaan kuin syöpä ja epilepsia yhteensä. Toinen Kennelliiton tietokannasta kokonaan puuttuva kuolinsyy on luonneongelmat, joiden takia on lopetettu hieman alle kymmenen kromfohrländeriä. Luonneongelmat ja liikenneonnettomuudet laskevat 119 kromfohrländerin tiedoista lasketun eliniän 8,4 vuoteen. Toisaalta kuolinsyy jää useammin ilmoittamatta ja kirjaamatta koirista, jotka elävät normaalin, terveen elämän. Kromfohrländerille tyypillinen elinikä vaikuttaisi olevan n. 12 – 13 vuotta. Taulukko 18. Kuolinsyy Hengitystiesairaus Hermostollinen sairaus Immunologinen sairaus Kasvainsairaudet, syöpä Lopetus ilman sairauden diagnosointia Luusto- ja nivelsairaus Maksan ja ruoansulatuskanavan sairaus Muu sairaus, jota ei ole listalla Silmäsairaus Sisäeriterauhasten sairaus Sydänsairaus Synnytysvaikeus Tapaturma tai liikennevahinko Vanhuus (luonnollinen tai lopetus) Kuolinsyytä ei ole ilmoitettu Kaikki yhteensä Keskim. elinikä 11 vuotta 8 kuukautta 5 vuotta 2 kuukautta 6 vuotta 0 kuukautta 11 vuotta 1 kuukautta 9 vuotta 5 kuukautta 9 vuotta 7 kuukautta 11 vuotta 1 kuukautta 8 vuotta 1 kuukautta 0 vuotta 4 kuukautta 12 vuotta 6 kuukautta 12 vuotta 0 kuukautta 2 vuotta 7 kuukautta 4 vuotta 7 kuukautta 14 vuotta 7 kuukautta 10 vuotta 9 kuukautta 9 vuotta 10 kuukautta Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 Yhteensä 2 1 3 6 1 2 2 4 1 1 3 1 2 4 12 45 39 20.3.2013 4.3.4 Lisääntyminen Taulukko 19. Pentuekoon vuosittainen vaihtelu vuosien 1997 ja 2011 välillä 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 6,2 6,2 6,0 8,3 5,3 5,1 6,8 5,6 6,0 6,2 5,6 8,6 6,7 7,0 6,3 Huolimatta siitä, että kromfohrländer ei ole erityisen isokokoinen koira ja sen geneettinen tausta on suppea, ovat pentuekoot melko suuria. Keskimääräinen pentuekoko viimeisen 15 vuoden aikana on 6,4 vaihteluvälin ollessa yleisimmin 5-‐9. Joitakin kolmen pennun pentueita on syntynyt, mutta niin on toisaalta syntynyt myös useampia 11 pennun pentuetta ja jopa yksi 13 pennun pentuekin. Pentuekyselyiden perusteella astutukset ja synnytykset sujuvat yleensä hyvin. Astutukset ovat yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta luonnollisia (vuosien 2001-‐2011 aikana 2 keinosiemennystä, joista toinen onnistui). Toisinaan valittu uros ei suostu astumaan juuri kyseistä narttua tai narttu ei kelpuuta valittua urosta. Näissä tilanteissa luotetaan luonnonvalintaan, eikä tällaisia yhdistelmiä väkisin toteuteta vaan käytetään muuta urosta kyseiselle nartulle. Synnytysten osalta ovat keisarinleikkaukset viime aikoina hieman lisääntyneet. Mistä tämä johtuu, ei ole selvillä. Vuosien 2001-‐2011 aikana on rodussa tehty 7 keisarinleikkausta. Suuret pentuekoot sekä isokokoiset pennut aiheuttavat joissain tapauksissa sen, että kohtu ei pienikokoisella koiralla pysty supistelemaan, jolloin on ollut pakko turvautua keisarinleikkaukseen. Syntymävikaisia tai kuolleita pentuja syntyy harvoin. Syntyneet pennut ovat sen sijaan yleensä elinvoimaisia ja emät halukkaita ja kyvykkäitä hoitamaan pentujaan. Normaalia on, että emä imettää pentujaan yli viisiviikkoiksi. Suomessa keskenmenoja ei ole ollut kuin yksi. Juoksujen välit nartuilla sijoittuvat 5-‐8 kuukauden välille, tyypillisimmillään juoksuväli on keskimäärin 7 kuukautta. Pentuekoot ovat pääsääntöisesti suuria. Saksassa noin 90 % astutuksista johtaa syntyneisiin pentuihin. Neljännes epäonnistuneista astutuksista päätyy keskenmenoon ja lopuissa narttu jää syystä tai toisesta tyhjäksi. Syntyneistä pennuista noin joka kymmenes kuolee ennen rekisteröintiä. Saksassa noin puolet kasvattajista kasvattavat vain yhden pentueen (A-‐pentue) ja osa pentukuolleisuudesta selittynee kasvattajan osaamattomuudella. Suomessakin A-‐pentueen kasvattajien osuus kasvattajista on suuri, mutta tiiviin yhteistyön ja avuliaan ilmapiirin ansiosta lähes poikkeuksetta synnytyksissä on läsnä joku kokeneemmista kasvattajista. 4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet Kromfohrländerin rotumääritelmän mukainen rakenne on terveen peruskoiran rakenne, jossa mitään ulkomuotoseikkaa ei pyritä liioittelemaan koiran terveyden kustannuksella. 4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä hyvinvointi-‐ ja terveysongelmista Kromfohrländereiden terveysongelmat aiheutuvat hyvin pitkälti korkeasta sukusiitosasteesta rodun sisällä. Erilaisia sairauksia on monta ja jalostustyö on tasapainoilemista niistä aiheutuvien riskien välillä. Suomessa on katsottu, että mitään yksittäistä jalostusta ohjaavaa tekijää (rakenne, luonne, terveys, sukusiitosaste) ei voi Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 40 20.3.2013 nostaa ylitse muiden vaan on yritettävä etsiä kompromissi, jossa kaikki tulevat huomioiduiksi. Saksassa on viime vuosina varsin voimakkaasti keskitytty epilepsian vastustamiseen, mikä on osaltaan johtanut siihen, ettei silmiä tutkita ja rakenteellisiin asioihin kiinnitetään vähemmän huomiota. Nykyisen kannan sisällä voi onnistumisena pitää sitä, että jatkossakin suurin osa koirista on terveitä, eivätkä ongelmat lisäänny. Ongelmien vähentämiseksi rotuyhdistys aloittaa roturisteytysprojektin. 4.4. Ulkomuoto Rotumääritelmä YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen. Rodussa on karvapeitteen mukaan kaksi eri muunnosta, karkeakarvainen ja sileäkarvainen. TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Runko on säkäkorkeutta hieman pidempi. PÄÄ: Kallo-‐osa: Hieman pyöristynyt, kulmakaaret eivät ole erottuvat, selvä otsauurre. Otsapenger: Selvästi havaittava. Kirsu: Keskikokoinen, väriltään mieluiten musta, ruskea on sallittu. Sieraimet ovat avoimet. Kuono-‐ osa: Kuonon pituuden suhde kallon pituuteen on 1:1. Kuonon ja kallon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset. Kuononselkä on suora, kohtuullisen leveä, sivulta ja ylhäältä katsottuna kuononkärkeä kohti hieman kapeneva. Huulet: Suupieliä myöten tiiviit ja tummapigmenttiset, eivät liian voimakkaat. Leuat/hampaat/purenta:Vahvat leuat, säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta (42 hammasta hammaskaavion mukaisesti) ts. yläleuan etuhampaat ovat tiiviisti alaleuan etuhampaiden edessä ja hampaat ovat kohtisuorassa leukoihin nähden. Tasapurenta on sallittu. Posket: Hyvälihaksiset; kuivat posket ulottuvat alaleu asta yläleuan ohi poskikaariin. Silmät: Keskikokoiset, soikeat, hieman vinoasentoiset ja väriltään tummanruskeat; keskiruskeat on sallittu. Korvat: Ylös, pään sivulle kiinnittyneet taittokorvat, taitteen ylälinja ei nouse kallon ylälinjaa korkeammalle. Korvat ovat kolmionmuotoiset, kärjistään pyöristyneet ja päänmyötäiset. Ne ovat erittäin liikkuvaiset ja asennoltaan mielialan mukaiset; hieman harittavat korvat sallitaan. KAULA: Viistoasentoinen, niskasta hieman kaartuva, keskipitkä, voimakas ja selkää kohti levenevä. Kaulanahka on tiivis. RUNKO: Ylälinja: Suora, selkälinja on hieman säkäkorkeutta pitempi. Säkä: Erottuva. Selkä: Voimakas, keskipitkä ja suora. Lanne: Hieman rintakehää kapeampi ja hyvin kehittynyt. Lantio: Hieman viisto ja lihaksikas. Rintakehä: Kohtuullisen leveä ja syvä; kyynärpäiden tasolle ulottuva. Kyljet ovat hieman kaarevat ja eturinta hieman korostunut. Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on lanneosaa kohti kohoava. HÄNTÄ: Typistämätön, keskipitkä, voimakastyvinen ja sapelimainen; hieman kiertyvä häntä on sallittu. Koiran ollessa rauhallinen häntä riippuu hännänpää hieman kaartuneena, liikkeessä se nousee sirpin muotoisena selän yläpuolelle. Hännän karvapeite on rungon karvapeitteen mukainen. RAAJAT: Eturaajat: Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat edestä katsottuna suorat ja asennoltaan pystyt. Lavat: Hyvin lihaksikkaat, lapaluut ovat kohtuullisen pitkät ja viistot. Olkavarret: Hyvin lihaksikkaat ja lapaan nähden noin 110 asteen kulmassa. Kyynärpäät: Luonnostaan rungon myötäiset, eivät sisäänpäin eivätkä ulospäin kääntyneet; olkavarren ja kyynärvarren välinen kulmaus on noin 120 astetta. Kyynärvarret: Hieman olkavartta pitemmät, pystysuorat ja vahvat. Ranteet: Hyvin kehittyneet, eivät kuitenkaan liian voimakkaat eivätkä paksut. Välikämmenet: Suhteellisen lyhyet, edestä katsottuna kyynärvarsien suorana jatkeena, sivusta katsottuna hieman viistot. Käpälät: Varpaat ovat hieman kaartuneet ja tiiviisti yhdessä. Kynnet ovat voimakkaat, päkiät Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 41 20.3.2013 hyvin kehittyneet ja tummapigmenttiset, vaaleat kynnet ovat sallitut. Takaraajat: Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat takaa katsottuna suorat asennoltaan pystyt. Reidet: Hyvin lihaksikkaat. Reiden ja lantion välinen kulmaus noin 100 astetta. Sääret: Jänteikkäät, muodostavat reiden kanssa noin 105 asteen kulman. Välijalat: Kuten välikämmenet, mutta pystysuorat. Ei kannuksia. Käpälät: Kuten etukäpälät. LIIKKEET: Sulavat, tehokkaat, tasapainoiset ja maatavoittavat, pitkä etuaskel ja voimakas työntö. Kromfohrländer hyppii mielellään, se ei saa peitsata. NAHKA: Tiiviisti rungonmyötäinen. Pigmentti on karvapeitteen merkkien mukainen. KARVAPEITE: Karkeakarvainen: Tiheää ja laadultaan karkeaa, muodostaa parran. Sään ja selän kohdalla karvan pituus on korkeintaan 7 cm. Kyljissä karva on lyhyempää, noin 3 cm. Selässä ja raajoissa karva on karkeampaa kuin kyljissä. Karva on pidempää pään etuosassa. Korvissa karva on samanlaista kuin rungossa. Aluskarva on lyhyttä ja pehmeää. ' Sileäkarvainen: Tiheää ja laadultaan sileää, ilman partaa. Sään ja selän kohdalla karvan pituus on korkeintaan 7 cm. Kyljissä karva on lyhyempää, noin 3 cm. Karva on tiiviisti rungonmyötäistä. Korvissa, kaulan alapuolella ja rinnassa karva on pidempää. Hännässä on selvä hapsutus. On toivottavaa, että eturaajojen takaosassa ja reisissä on kunnon hapsutus. Pään etuosassa karva on lyhyttä. Aluskarva on lyhyttä ja pehmeää. VÄRI: Rungon perusväri on valkoinen, jossa on vaaleanruskea tai punaruskeasta voimakkaaseen tummanruskeaan oleva satula tai erikokoisia suuria läiskiä. Jos aluskarva on ruskeaa, voivat karvojen päät olla mustat. Pään väritys on mahdollisimman symmetrinen. Poskissa, silmien yläpuolella ja korvissa on vaaleanruskeat tai punaruskeasta tummanruskeaan olevat merkit. Merkkien välissä on joko otsassa tai niskaan asti ulottuva yhtenäinen valkoinen piirto (symmetrinen maski, jossa on "pläsi"). KOKO JA PAINO: Säkäkorkeus: 38-‐46 cm Paino: urokset 11-‐16 kg ja nartut 9-‐14 kg. VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Vakavat virheet: Vaaleat silmät; liian haalistuneet ruskeat merkit, mustat läiskät ilman ruskeaa aluskarvaa, merkkien puuttuminen rungosta, erittäin epäsymmetriset merkit päässä. Hylkäävät virheet: Ylä-‐ tai alapurenta; useamman kuin kahden poskihampaan tai kolmen välihampaan puuttuminen; albinismi; siniset silmät; luonneviat (aggressiivisuus, arkuus). HUOM! Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin. HUOMIOITAVA: Yksittäisen etuhampaan puuttuminen ylä-‐ tai alaleuasta, samoin kuin lyhyehkö tai pitkähkö karvapeite eivät ole hylkääviä virheitä muutoin erinomaisella tai erittäin hyvällä yksilöllä. Ulkonäkö suhteessa rotumääritelmään Valtaosa koirista on rotumääritelmän mukaisia. Vuonna 2011 64 eri koiraa osallistui näyttelyihin Suomessa. Yhteensä näyttelykäyntejä kromfohrländereillä oli 196. Kromfohrländereitä valioitui Suomessa 12 . Aktiivisesti koiria kilpaili myös ulkomaisissa näyttelyissä, joissa saatiin 16 valionarvoa. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 42 20.3.2013 Taulukko 20. Suomalaisissa näyttelyissä 2011 kromfohrländerit saavuttivat lisäksi seuraavia tuloksia: Erinomainen Erittäin hyvä Hyvä Tyydyttävä Ei voida arvostella Hylätty Sertifikaatti CACIB SA 145 39 5 1 4 2 45 27 116 Ulkomuodon tärkeimmät ominaisuudet rodun käyttötarkoituksen kannalta ovat koko ja kimmoisa rakenne. Kromfohrländereiden kanssa harrastetaan paljon mm. agilitya, jossa kyseiset ominaisuudet ovat tärkeitä. Koirien rakenteen ja ulkomuodon keskeisimmät ongelmakohdat Kromfohrländereillä esiintyy jonkin verran lantioltaan luisuja yksilöitä sekä koiria, joiden selkälinja ei ole suora. Molemmat rakennepuutteet vaikuttavat koiran liikkumiseen negatiivisesti ja jotta ongelma ei yleistyisi kiinnitetään jalostusvalinnoissa asiaan huomiota. Korvien asentovirheet ovat yleisiä ja toivottavaa olisi, että jalostuksessa asiaa pyrittäisiin korjaamaan. Rotumääritelmän mukaan koiran tulisi olla valkoinen ruskein merkein ja otsassa piirto. Yleinen suuntaus viime vuosina on ollut, että ruskean värin osuus lisääntyy ja rodussa on yksilöitä, joilla puuttuu piirto kokonaan. Karvoituksen ongelmakohtia muutamilla yksilöillä rodussa ovat liian lyhyt karvapeite, pohjavillattomuus, jalkojen ja vatsan alueen ohut karvapeite ja parrattomuus. Ongelma ei ole erityisen laaja, mutta syytä on silti seurailla, ettei karvoitukseltaan epätyypillisten koirien osuus yleistyisi. 5. YHTEENVETO AIEMMAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA Edellisessä JTO:ssa asetetut tavoitteet rodun kehittämiselle ovat olleet varsin realistisia ja niissä on pääsääntöisesti onnistuttu. Rodun tilassa ei ole merkittävää paranemista tapahtunut, mutta ei toisaalta merkittävää huononemistakaan. Nykyisen jalostuspohjan kapeus aiheuttaa sen, että tilanteen säilyminen ennallaan tuleekin katsoa onnistumiseksi jalostusvalinnoissa. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 43 20.3.2013 5.1 JTO 2006-‐2011: Rotuyhdistyksen tavoitteet ja keinot 5.1.1 JTO 2006-‐2011: Yleiset tavoitteet Tavoitteet: Rodunomaisen, terveen ja elinvoimaisen kromfohrländer-‐kannan ylläpitäminen ja kehittäminen ja rodun kasvatuksen säilyttäminen kokonaan yhdistyksen piirissä tapahtuvana. Kromfohrländerin omistajat ovat yhdistyksen jäseniä, jolloin tiedotus tavoittaa kaikki koiranomistajat. Keinot: Tietokantaan kerätään mahdollisimman laajasti jalostussuunnittelussa hyödynnettävää tietoa. Yhdistys tuottaa jalostukseen liittyvää materiaalia kasvattajien ja urosten omistajien käyttöön. Kasvattajat ilmoittavat pennunostajat yhdistyksen jäseniksi. Toteutuminen: Jäsenistö luottaa tiedon kulkeutumiseen epämuodollisia reittejä ja terveyskyselyyn vastaamiseen täytyy kannustaa entistä enemmän. Vuonna 2011 terveyskysely uudistettiin. Nyt siihen voi vastata netissä ja vastaukset tallentuvat suoraan tietokantamuotoon siten, että omistaja voi täydentää niitä myöhemmin muuttuneilta osin tarvitsematta vastata koko kyselyyn uudestaan. Myös kasvattajia tulee kannustaa toimittamaan kirjallista aineistoa ja viralliset pentuekyselyt pentueistaan. Tietoa ei sinänsä salailla, mutta se saadaan huonosti arkistoitavassa muodossa eli vuorovaikutustilanteissa. 5.1.2 JTO 2006-‐2011: Geenipohjan laajuus 1. Populaatio Tavoite: Koirakanta kasvaa hallitusti ja vuotuiset rekisteröinnit vakiintuvat 50 pennun tasolle. Kannan koko kasvaisi tällöin jo muutamassa vuodessa lähelle 500 koiraa, jolloin liikkumavaraa jalostusvalinnoissa olisi enemmän. Keinot: Keskeinen asia on nartun omistajien kiinnostuksen herättäminen kasvatustoimintaan, jotta pentueita kasvatettaisiin. Koska suurehko osa rodun pentueista tulee kasvattajilta, jotka kasvattavat vain 1-‐2 pentuetta, on erittäin tärkeää, että yhdistyksen tiedotus tavoittaa jokaisen nartunomistajan. Pelkästään muutamien aktiivikasvattajien toiminnalla ei kannan kokoa pystytä kasvattamaan. Kasvatuskollegio ja kokeneet kasvattajat huolehtivat, että narttujen omistajilla on riittävästi tietoa tehdäkseen päätöksen koiransa jalostuskäytöstä. Yhdistyksen lehdessä kirjoitetaan aktiivisesti jalostustoiminnasta. Suunniteltujen pennutusten onnistumisen maksimoimiseksi suositellaan kasvattajille varauroksen valitsemista jo pentueen suunnitteluvaiheessa. Viime vuosina on muutamia pentuesuunnitelmia jäänyt toteutumatta, koska Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 44 20.3.2013 astutus ei ole onnistunut. Toteutuminen: Koirakanta on pysynyt käytännössä entisellään. Varauros on käytännössä kaikissa astutuksissa ollut jo suunnitteluvaiheessa valittuna. 2. Jalostuskoirien määrän lisääminen Tavoitteet: Jalostukseen käytettävien narttujen määrä lisääntyy. Jalostukseen käytettävien urosten määrä lisääntyy ja jalostusurosrekisteri on käytössä. Keinot: Narttujen osalta kts. edellinen kohta. Kasvattajakollegio neuvoo jalostusasioissa ja huolehtii, että narttujen ja urosten omistajilla on riittävästi tietoa tehdäkseen päätöksen koiransa jalostuskäytöstä. Yhdistyksen lehdessä kirjoitetaan aktiivisesti jalostustoiminnasta. Kasvattajien kautta kartoitetaan nuoret urokset, jotka ominaisuuksiltaan sopivat jalostukseen, ja pyydetään kasvattajia lähettämään kyselylomake omistajille. Kasvattajat kannustavat kasvattiensa omistajia jalostustyöhön. Järjestetään esim. yhdistyksen suuremmissa tapahtumissa mahdollisuus jalostustarkastukseen sekä uroksille että nartuille. Laaditaan lomake jalostustarkastukseen. Toteutuminen: Jalostustarkastukset ovat edelleen suunnitteluvaiheessa. Toisaalta kasvatuskollegion etsiessä uroksia, etsitään niitä koko koirakannasta eikä vain jalostukseen ilmoitetuista yksilöistä. Mikäli sukutaulullisesti ja tautihistoriallisesti sopiva yksilö löytyy, käyvät kasvatuskollegion edustajat tapaamassa koiraa ja toteamassa sen jalostuskelpoisuuden. Jalostuskoirien määrän lisäämisessä oleellista on tavoittaa kotikoirienkin omistajat kertomaan koiriensa kuulumisia ja saada terveystiedot näistäkin koirista kerättyä. Urosten osalta täytyy miettiä keinoja useampien yksilöiden saamiseksi jalostukseen. Pitäisikö jalostusvalinnoissa suosia laajempaa geenipohjaa vai ”turvallisemmiksi” arvioituja yhdistelmiä. Yksi ongelma on myös se, että uroksia kastroidaan nuoruusiässä murrosiän haasteiden ja harrastusominaisuuksien parantamisen takia. 3. Sukusiitosasteen pienentäminen Tavoite: Kannan (12 v.) sukusiitosaste pienenee joka vuosi 5-‐vuotiskaudella. Prosentuaalista tavoitetta ei aseteta vaan ainoastaan laskeva suunta. Keinot: Pentueiden suunnittelussa kaikista suositelluista jalostusyhdistelmistä lasketaan sukusiitosaste. Sukusiitosasteen kehitystä seurataan jatkuvasti. Kollegio tutkii mahdollisimman monta urosvaihtoehtoa nartun Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 45 20.3.2013 jalostustiedustelua käsitellessään. Käytetään jalostuksessa ulkomaisia koiria, joiden sukulaisuus suomalaisiin koiriin on mahdollisimman pieni. Yhdistys avustaa yhteyksien luomisessa ulkomaisiin uroksen omistajiin. Käytetään mahdollisuutta kaksoisastutukseen. Roturisteytyksen käyttö, mikäli sukusiitosastetta ei saada muilla keinoin riittävästi laskettua. Toteutuminen: Käytännössä sukusiitosasteen nostaminen erityiseksi valintakriteeriksi on mahdotonta. Jalostusyhdistelmissä on yleensä yhtä narttua kohden vain 2—3 mahdollista urosta. Näilläkin on jo iän, rakenteen tai terveystaustan asettamia rajoituksia niin paljon, että on mielekkäämpää valita näiden seikkojen perusteella kuin alhaisimman sukusiitosasteen perusteella. Sukusiitosasteen kasvamista yritetään hillitä kaikissa vaihtoehdoissa. 5.1.3 JTO 2006-‐2011: Koiran terveys 1. Silmäsairaudet Tavoite: Perinnölliset silmäsairaudet eivät lisäänny. Kaikki jalostukseen käytetyt koirat on silmäpeilattu perinnöllisten silmäsairauksien varalta ja todettu terveeksi ennen jalostuskäyttöä jalostuskoiralle asetettujen suositusten mukaisesti. Nykytilanteessa tämä on toteutunut vapaaehtoisuuden pohjalta 100 %:sesti ja tavoitteena on, ettei tilanne muutu huonompaan suuntaan tulevaisuudessakaan. Kaikki pentueet silmäpeilataan ennen luovutusikää. Tämä on nykyisin toteutunut vapaaehtoisuuden pohjalta 100 %:sesti. Tavoite on, ettei tilanne muutu huonompaan suuntaan. Kaikki koirat silmäpeilataan aikuisiässä ainakin kerran kahden vuoden ikään mennessä. Kaikki jalostukseen käytettävät koirat DNA-‐testataan HC-‐geenin suhteen, mikäli testi tulevaisuudessa on saatavilla. Keinot: Jalostusyhdistelmiä suunniteltaessa kartoitetaan lähisukulaisten silmäsairaustilanne, jotta voidaan minimoida riski. Jalostukseen käytetään vain koiria, jotka ovat itse terveitä. Kantajaksi tiedettyä koiraa voidaan käyttää jalostukseen mahdollisimman varmasti ei-‐kantajaksi tiedetyn koiran kanssa. Aikuisiän silmäpeilauksen hinta sisällytetään pennun hintaan ja kasvattaja palauttaa omistajalle kustannuksen sen jälkeen kun koira on silmäpeilattu. Toteutuminen: Tilanne on silmäsairauksien osalta säilynyt ennallaan. Kasvattajia kannustetaan jatkossakin ohjaaman kasvattien omistajat viemään koiransa aikuisiän silmätarkastukseen. Geenitestiä ei edelleenkään ole käytössä. 2. Hyperkeratoosi Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 46 20.3.2013 Tavoite: Hyperkeratoositapaukset eivät lisäänny. Keinot: Jalostusyhdistelmiä suunniteltaessa kartoitetaan lähisukulaisten DH-‐tilanne, jotta voidaan minimoida riski. Jalostukseen käytetään vain koiria, jotka ovat itse terveitä. Kantajaksi tiedettyä koiraa voidaan käyttää jalostukseen mahdollisimman varmasti ei-‐kantajaksi tiedetyn koiran kanssa. Kerätään omistaja-‐ ja kasvattajakyselyillä tietoa DH:n esiintymisestä. Toteutuminen: Tilanne on säilynyt ennallaan, eivätkä tapaukset ole lisääntyneet. 3. Epilepsia Tavoite: Todetut/epäillyt epilepsiatapaukset eivät lisäänny. Keinot: Jalostusyhdistelmiä suunniteltaessa kartoitetaan lähisukulaisten epilepsia-‐tilanne, jotta voidaan minimoida riski. Jalostukseen käytetään vain koiria, jotka ovat itse terveitä. Kerätään omistaja-‐ ja kasvattajakyselyillä tietoa epilepsian esiintymisestä. Kaikki jalostukseen käytettävät koirat DNA-‐testataan EPI-‐geenin suhteen, mikäli testi tulevaisuudessa on saatavilla. Toteutuminen: Tilanne on säilynyt ennallaan. Epilepsiatapaukset eivät ole vähentyneet, mutta eivät myöskään lisääntyneet. 5.1.4 JTO 2006-‐2011: Ulkomuodolliset ominaisuudet Tavoitteet: Rakenne säilyy terveenä. Rodulle vierasta tyyppiä ei esiinny. Suomessa keskitytään rodun karkeakarvaisen muunnoksen kasvatukseen. Ihanteena on rotumääritelmän mukainen karkeakarvainen, parrallinen turkkityyppi. Keinot: Jalostussuunnittelussa huomioidaan tyyppi ja rakenne ja vältetään mahdollisuuksien mukaan saman heikkouden toistumista uroksessa ja nartussa. Toteutuminen: Tilanne on silmäsairauksien osalta säilynyt ennallaan. Kasvattajia kannustetaan jatkossakin ohjaaman kasvattien omistajat viemään koiransa aikuisiän silmätarkastukseen. Geenitestiä ei edelleenkään ole käytössä. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 47 20.3.2013 5.1.5 JTO 2006-‐2011: Luonne Tavoite: Luonteeltaan tasapainoinen, helposti käsiteltävissä koira, joka ei reagoi aggressiivisesti eikä osoita arkuutta. Rodun luonteessa toivottavia ominaisuuksia ovat reaktiivisuus, toiminnallinen herkkyys ja pidättyväisyys vieraita kohtaan. Keinot: Jalostussuunnittelussa huomioidaan luonteiden sopivuus ja vältetään ei-‐toivottuja luonteenpiirteitä omaavien koirien käyttöä jalostukseen. Luonnetestiin osallistumista kannustetaan, jotta saadaan ulkopuolista tietoa ominaisuuksista. Toteutuminen: Tavoitteissa on pääsääntöisesti onnistuttu. Keinoja ja luonteen arvioimismenetelmiä tulee jatkossa edelleen kehittää. Koirien omistajia kannustettava osallistumaan luonnetestiin tai MH-‐luonnekuvaukseen. 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS 6.1 Jalostuksen tavoitteet LUONNE: Kromfohrländer kuuluu luokkaan 9: seurakoirat. Kromfohrländer on jossain määrin pidättyväinen eikä erityisen sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan, vaikka se kuuluukin seurakoiriin. Rodusta on tehty jäsen-‐ ja kasvattajakartoitukset vuoden 2011 ja 2012 aikana, joissa molemmissa nousi selkeästi esille toivomus, että rotua ei tule muuttaa luonteensa osalta, koska omistajat ja kasvattajat arvostavat rodun hillittyä käytöstä ja pidättyväisyyttä. Samaten koiran metsästysvietittömyyttä arvostetaan. Jalostuksen tavoitteena on vaalia kromfohrländerille tyypillisiä luonteenpiirteitä. Toivottuihin ominaisuuksiin, esim. varautuneisuus, toisinaan sekoitettavia koirankin elämää haittaavia ääripiirteitä, esim. arkuus ja aggressiivisuus, pyritään kuitenkin jalostusvalinnoin vähentämään. TERVEYS JA JALOSTUSPOHJA: Kromfohrländereiden jalostuksen tavoitteena on mahdollisimman terve ja elinvoimainen sekä rotumääritelmän mukainen koirakanta. Geenipohjan kapeus tuottaa jatkuvaa ongelmaa jalostuksessa ja siihen pyrimme vaikuttamaan seuraavan viiden vuoden aikana roturisteytysprojektilla ja ulkomaalaisten urosten käytöllä. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 48 20.3.2013 Terveyshaasteita ovat tällä hetkellä epilepsia, autoimmuunisairaudet, katarakta, hyperkeratoosi, sydänsairaudet, allergiat, nivelongelmat ja virtsatiesairaudet. Jalostusyhdistelmillä pyritään vaikuttamaan siihen, että ongelmia saataisiin karsittua. Rotuyhdistys ohjaa kasvattajia tutkituttamaan jalostuskoiria ja niiden jälkeläisiä, jotta tiedon avulla päästäisiin ehkäisemään perinnöllisiä sairauksia. Osallistuminen erilaisiin terveystutkimuksiin, joita mm. Hannes Lohi on tehnyt, jatkuu rotumme parissa. Rotuyhdistys järjestää myös tilaisuuksia erilaisiin terveystutkimuksiin eri tapahtumien yhteydessä. Rodun kotimaahan, Saksaan, yritetään pitää hyvät yhteydet, jotta jalostusmahdollisuudet siihen suuntaan voisivat laajentua entisestään. Terveystietoja vaihdetaan puolin ja toisin. Muihinkin maihin, joissa on kromfohrländereitä, pyritään säilyttämään hyvät yhteydet ja entisestään tehostamaan mm. terveystietojen vaihtamista. Terveys-‐ ja luonneasioista ylläpidetään mahdollisimman kattavaa tilastointia, jotta jalostusvalintoja tehdessä on käytettävissä mahdollisimman ajantasaiset tiedot koirien terveydestä. Avoin keskustelu terveys-‐ ja luonneongelmista takaa luotettavan tilannearvion. Koirien omistajia kannustetaan olemaan kastroimatta etenkin nuoria uroksia muista kuin terveydellisistä syistä. Koirien jalostustoiminta halutaan säilyttää yhdistyksen piirissä. Rodun kasvatuskollegiolle toimitetaan kysely jalostusyhdistelmistä, jonka jälkeen kasvatuskollegio antaa suosituksensa käytettävistä yksilöistä kasvattajille. Uudet pennunomistajat ohjataan rotuyhdistyksen jäsenyyteen ja opastetaan heitä vastaamaan terveyskyselyihin. LISÄÄNTYMINEN: Jalostuksessa käytetään koiria, jotka pystyvät luonnonmukaiseen astutukseen ja synnytykseen ja hoitavat pentunsa ilman ihmisen liiallista puuttumista asioihin. ULKONÄKÖ: Nykyinen karkeakarvainen, parrakas koiratyyppi pyritään säilyttämään. Kuitenkin vaihtelu ulkonäössä on rodun vahvuus eikä siksi ole syytä pyrkiä siihen, että koirat olisivat ulkonäöltään nykytasoa yhdenmukaisempia. Sileäkarvaisella versiolla ulkonäkökriteerit poikkeavat karkeakarvaisesta tyypistä karvanlaadun suhteen. Terve, suoraselkäinen rakenne, hyvät liikkeet ja rotumääritelmän mukainen koko ohjaavat jalostusvalintoja. Jalostusvalinnoilla pyritään suosimaan koiria, joiden korvat asettuisivat luonnostaan oikeaan asentoon eli eivät nouse pystyyn. 6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille Kasvatuskollegion sääntöjen mukaan jalostuskoirille asetetut tavoitteet ovat: 7.1 Siitokseen käytettävä uros • Luonne rodunomainen • Terverakenteinen • Virallisia silmätutkimuksia tekevän eläinlääkärin terveiksi toteamat silmät. Tarkastuslausunto ei saa astutushetkellä olla vuotta vanhempi. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 49 20.3.2013 Ikä vähintään kaksi (2) vuotta Ei todettuja perinnöllisiä sairauksia Mikäli koiraa ei ole palkittu näyttelyssä vähintään laatuarvostelun EH (ent. kakkosella), tulee kollegiolle varata mahdollisuus nähdä koira. 7.2 Siitokseen käytettävä narttu • Luonne rodunomainen • Terverakenteinen • Virallisia silmätutkimuksia tekevän eläinlääkärin terveiksi toteamat silmät. Tarkastuslausunto ei saa astutushetkellä olla vuotta vanhempi. • Ikä vähintään kaksi (2) vuotta • Ei todettuja perinnöllisiä sairauksia • Mikäli koiraa ei ole palkittu näyttelyssä vähintään laatuarvostelun EH (ent. kakkosella), tulee kollegiolle varata mahdollisuus nähdä koira. 7.3 Luovutettavat pennut • Suositellaan pentujen silmäpeilausta ennen luovutusikää mahdollisten synnynnäisten silmäsairauksien toteamiseksi. • • • Jalostusvalinnoissa huomioitavia asioita Koska useimmat rodussa esiintyvät perinnölliset sairaudet eivät ilmene vielä aivan nuorella iällä, tulee koiran olla iältään vähintään 3-‐4-‐vuotias. Jalostusvalinnoissa on tulevaisuudessa kiinnitettävä entistä enemmän huomiota siihen, että yhä useampia koiria käytettäisiin jalostukseen ja yhden koiran jälkeläismäärä ei nouse liian korkeaksi. Etenkin urosten osalta voidaan suosia mahdollisuuksien mukaan entistä iäkkäämpiä ensikertalaisia, jotta vältyttäisiin tilanteelta, jossa jalostukseen käytetty koira osoittautuu itse sairaaksi. Koiran tulee olla terve (ei todettua epilepsiaa, kataraktaa, autoimmuunisairautta, hyperkeratoosia tai muuta perinnöllistä, vakavaa sairautta). Jalostuskumppanin valinnassa tulee kiinnittää huomiota koiran luonteen, terveyden ja rakenteen epäkohtiin ja etsiä kumppani, jonka avulla heikkouksia pikemminkin korjataan kuin vahvistetaan. Arkoja ja / tai aggressiivisia koiria ei tule käyttää jalostukseen. Rodun kokonaistilanteen kannalta ihanteellista on, että jalostusvalintoja tehtäessä huomioidaan seuraavat tavoitteet: • Maksimipentuemäärä yhdellä koiralla on 2 normaalikokoista pentuetta (n. 14 pentua). Ensimmäinen pentue suositellaan toteutettavaksi, koiran ollessa vähintään 3-‐vuotias ja toinen pentue, kun ensimmäinen pentue on n. 3-‐vuotiaita. • Koiran lonkat, selkä, kyynärät ja polvet tutkitaan ennen astutusta. • Koiran lähisukulaisten terveystietoja tulee kattavasti verrata käytettävän jalostuskumppanin vastaaviin tietoihin ja välttää liian suuria terveysriskejä. • Kahta ääniherkkää tai muulla tavoin poikkeuksellisen herkkää koiraa ei tule yhdistää keskenään. • Suositellaan koiralle DLA-‐testausta ennen astutusta, jotta voidaan seurata haplotyyppien jakautumista ja säilymistä populaatiossa. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 50 20.3.2013 6.3 Rotujärjestön toimenpiteet Rotuyhdistys aloittaa kaudella 2012—2017 roturisteytysprojektin. Ensimmäisessä vaiheessa risteytyksiä tehdään ensisijaisesti keskikokoisen villakoiran, tiibetinterrierin, parsonrusselin terrierin sekä mahdollisesti karkeakarvaiseen kettuterrierin kanssa. Jalostusvalinnat tehdään ensisijaisesti terveyden ja luonteen ehdoilla siten että kromfohrländer on tulevaisuudessakin rotumääritelmän kuvausta vastaavaseurakoira eli ”Sopeutuvainen, oppivainen ja temperament-‐ tinen seura-‐ ja kotikoira, joka on hieman pidättyväinen vieraita kohtaan. Metsästys-‐ vietti on vähäinen. Aggressiivisuus ja arkuus eivät ole toivottavia”. Roturisteytyksen toteutuksessa huomioidaan myös rotutyypin säilyminen pitkällä aikavälillä ja risteytysten tuoma geneettinen monimuotoisuus MHC-‐alueelle. Roturisteytys toteutetaan tiiviissä yhteistyössä Suomen Kennelliiton kanssa. Kansainvälistä yhteistyötä muiden maiden FCI:n alaisten rotuyhdistysten kanssa pyritään tiivistämään ja laajentamaan Pohjoismaihin, kunhan niissä saadaan terveystietojen keskitetty kerääminen käyntiin. Rotuyhdistys tarjoaa apuaan sekä pentujen tuomiseen ulkomailta että sopivien urosten löytämisessä ja saamisessa jalostuskäyttöön. Rotuyhdistys järjestää kasvattajapäiviä vähintään joka toinen vuosi, mutta tarpeen vaatiessa useamminkin. Kasvattajapäiviä järjestetään niin usein, että kasvattajia voidaan kuulla kaikista oleellisista jalostukseen liittyvissä asioissa ja tavoitteista voidaan sopia yhdessä. Kasvattajapäiviin ovat tervetulleita kaikki rodusta kiinnostuneet ja sitä harrastavat. Kasvattamiseen liittyviä juttuja julkaistaan jokaisessa rotuyhdistyksen Länderi-‐lehdessä. Lisäksi jäsenistölle tiedotetaan rodun jalostuksellisesta tilanteesta ja jäsenistön kanssa keskustellaan yhdistyksen keskustelufoorumissa ja rodun facebook –ryhmässä. Kasvattajakollegio myös opastaa kaikissa kromfohrländereiden terveyteen ja jalostukseen liittyvissä asioissa, tiedottaa meneillään olevista asioista sekä auttaa löytämään sopivaa ulkopuolista asiantuntija-‐apua mikäli tarvetta on. Terveyskysely ja –arkistointi pidetään ajan tasalla ja muistutetaan jäsenistöä aktiivisesti osallistumaan tietojen täydentämiseen. Rotuyhdistys myös aktiivisesti kartoittaa keinoja käytettävissä olevan tiedon analysoimiseen ja hyödyntämiseen siten, että se parhaalla mahdollisella tavalla saadaan kokonaisvaltaisesti käyttöön. 6.4 Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin Rodun suurin uhka on geenipohjan kapeus, jonka takia sairauksien pitäminen nykyiselläkään tasolla on haastavaa. Vallitsevassa tilanteessa kasvattajien on hankala löytää riittävän terve jalostuskumppani. Tästä syystä rotuyhdistys on aloittanut Suomessa roturisteytysohjelman, jonka avulla rotuun saataisiin uutta geeniainesta ja sisäsiittoisuuden vähetessä rodun terveystilanne paranisi. Saksan rotuyhdistys suhtautuu risteytysprojektiin varauksellisesti. Pyrkimys on kuitenkin pitää hyvät yhteydet Saksaan ja tiivistää yhteistyötä entisestään koko rodun hyväksi. Ulkomaisten koirien käyttäminen jatkossakin vähintään nykyisessä laajuudessa on myös suomalaiselle kannalle välttämätöntä, jotta takaisinristeytys Kennelliiton rekisteriohjeen mukaisilla säännöillä on mahdollista ja yksilöiden jälkeläismäärät pystytään pitämään rajallisina. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 51 20.3.2013 6.5 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta Jalostusohjelman kaudella 2012-‐2017 aloitetaan roturisteytysprojekti (Kennelliiton hallituksen lupa vuoteen 2017 saakka) terveen jalostuspohjan vahvistamiseksi. Muilta osin jalostusta jatketaan entiseen malliin: kannustetaan koirien omistajia viemään koiransa virallisiin terveystutkimuksiin ja kertomaan avoimesti ongelmista. Tieto kerätään käytettävään muotoon ja sitä käytetään aktiivisesti jalostussuosituksia tehtäessä. Kasvattajapäivä ja luonnetesti pyritään järjestämään joka toinen vuosi. Risteytysmäärä pyritään kartoittamaan laskennallisesti ja risteytyksiä tehdään pitkin kautta, kun sopivia yhdistelmiä löytyy. 2012 • 2013 • • • • 2014 • • 2015 • 2016 • JTO:n laatiminen ja risteytysprojektin käynnistäminen Ensimmäiset risteytykset esim. 3-‐4 vieraaseen rotuun, jotta ensimmäisestä sukupolvesta saadaan tietoa ennen luvan umpeutumista Järjestetään kasvattajapäivä Luodaan suunnitelma ominaisuuksista, joita risteytyspentueilta vaaditaan f2-‐polvessa ja mitä terveys-‐ ja luonnetutkimuksia niille tulee tehdä ennen jalostuskäyttöä. Kehitetään jalostustarkastusjärjestelmä Järjestetään risteytysprojektin koirille ensimmäinen katselmus näiden ollessa n. 1-‐vuotiata. Järjestetään luonnetesti tiedon keräämiseksi. Jotta saadaan tietoa sekä rodun nykyisestä luonteesta ja jotta luonteen kehittymistä voidaan jatkossa paremmin seurata ja arvioida. Järjestetään kasvattajapäivä Järjestetään jalostustarkastus risteytyspentueille ja valitaan yksilöt, joita käytetään seuraavassa sukupolvessa koirien ollessa n. 3-‐vuotiaita. 2017 • Laaditaan JTO 2018-‐2025 • Järjestetään kasvattajapäivä. Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 52 20.3.2013 7. LÄHTEET Rassezuchtverein der Kromfohrländer e.V http://www.kromfohrlaender.eu Rotuyhidtyksen julkaisemat Wuff-‐lehdet Zuchtbuch eli kantakirja “Kromfohrländer”, Wanda Gräfin von Westarp & Inga M. Becker, Westarp Wissenschaften 2003 Suomen kromfohrländer ry http://www.kromfohrlander.fi/ 8. LIITTEET Liite 1: Liite 2: Liite 3: Viimeisen 10 vuoden aikana kromfohrländereitä kasvattaneet kasvattajat Kromfohrländerin luonnetestiprofiili Kromfohrländerin MH-‐kuvausprofiili Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 53 20.3.2013 Liite 1: Viimeisen 10 vuoden aikana kromfohrländereitä kasvattaneet kasvattajat. Pentueet Pennut ALOBELIN* A'MAEL MELLON* 2 1 15 6 2011 2011 2012 2011 Emän keskim. Jalostusikä 3 v 10 kk 3 v 3 kk ARMAANI ATSALEAN* BINGIS* CIERIMON* DEMIANS* FANNIMER* FROGMORTON'S GENNABELL* ITUN 3 2 1 2 8 1 1 2 1 10 14 11 11 58 10 7 6 2 1997 2005 2005 2009 1998 2008 2004 1999 2007 2003 2011 2005 2011 2009 2008 2004 2002 2007 3 v 2 kk 4 v 6 kk 3 v 10 kk 3 v 2 kk 4 v 8 kk 3v 2 v 6 kk 5 v 8 kk 3 v 1 kk 0,4 0,3 1,0 0,7 0,7 1,0 1,0 0,5 1,0 JAZZMO JETTILDAN KAIHELIN KAROONAN* KIPAZIN* 6 2 5 1 7 39 12 39 2 43 1998 2004 1993 2002 1999 2007 2009 2002 2002 2011 3 v 4 kk 5 v 6 kk 3v 3 v 6 kk 3 v 1 kk 0,6 0,3 0,5 1,0 0,5 24 154 1980 2012 3 v 10 kk 0,7 MINIMAXIN 7 48 1996 2010 5 v 1 kk 0,5 PRIMOKSEN* RAASILLAN* SAPLIINAN SARANEVAN* 1 2 1 1 3 14 5 3 2004 2010 2007 2004 2004 2012 2007 2004 4 v 5 kk 4 v 4 kk 4v 3v 1,0 0,7 1,0 1,0 WELUIS* 2 13 2008 2010 3v 0,7 Kennel KRUMME FURCHE* Ens. pentue Viim. pentue Pentueita keskim. vuodessa 1,0 1,0 Pentueet muissa roduissa parsonrussellinterrieri(2) punainen irlanninsetteri(2) hovawart(6) leonberginkoira(1) brienpaimenkoira / briardi(2) portugalinpodengo, karkeakarvainen, pieni(2) vanhaenglanninlammaskoira (2) labradorinnoutaja(19) bouvier(1) lapinporokoira(1) Yht 2 3 3 2 1 2 8 1 1 2 3 6 2 5 7 8 30 26 2 2 1 2 2 Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 54 20.3.2013 Liite 2: Kromfohrländerin luonnetestiprofiili Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 55 20.3.2013 Liite 3: Kromfohrländerin MH-‐kuvausprofiili Suomen kromfohrländer ry / Jalostuksen tavoiteohjelma 2013-‐2017 56
© Copyright 2024