kuluttajanäkökulma kodin taloustieteen opetuksessa
1
Aila Kervinen
Kuluttajanäkökulma ja taloustieteitä kohtaan esitetty kritiikki
KULUTTAJANÄKÖKULMA
KODIN TALOUSTIETEEN
OPETUKSESSA JA TUTKIMUKSESSA
PROFESSORI ELLI SAURION VIRKAKAUDELLA
Elli Saurio 1899–1966
Kodin taloustieteen professori 1950–66
2012
2
Esipuhe
Tutkimus ”Koluttajanäkökulma kodin taloustieteen opetuksessa ja tutkimuksessa professori Elli
Saurion virkakaudella” on tarkoitettu jatko-opinnäytteeksi Helsingin yliopiston maatalousmetsätieteellisen tiedekunnan taloustieteen laitoksen oppiaineeseen nimeltä kuluttajaekonomia. Kuluttajaekonomian nimi oli vuoteen 1995 asti kodin taloustiede. Kodin taloustieteen kiinteä ylimääräisen professorin virka täytettiin kaksi kertaa ja viranhaltijoina toimivat filosofian tohtori Elli Saurio 1950–66 ja maatalous- ja metsätieteiden tohtori Maire Honkanen 1972–91. Professori Honkasen
eläkkeelle jäämistä seurasi pitkä välivaihe, jonka kuluessa – vuonna 1995 – tieteenalan nimi muutettiin kuluttajaekonomiaksi. Ensimmäinen kuluttajaekonomian professori, valtiotieteiden tohtori
Visa Heinonen, aloitti virkakautensa vuonna 2000. Kausi jatkuu.
Kodin taloustieteen professuurin perustaminen vuonna 1946 merkitsi samalla kotitaloustieteiden
tiederyhmän perustamista maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan. Kotitalous toimii sekä tuottajana että kuluttajana. Visa Heinosen mukaan kotitalous ja kulutus tulivat akateemisen tutkimuksen
kohteiksi Suomessa sotien jälkeen.1 Klaus Wariksen kansantaloustieteellinen väitöskirja 1945 oli
keynesiläisittäin painotettu makrotaloudellinen tutkimus kulutuksesta ja Elli Saurio sovelsi vuonna
1947 ilmestyneessä väitöskirjassaan ajankäyttötutkimuksen menetelmiä 1930-luvulla kerättyyn empiiriseen kotitalouksia koskevaan aineistoon.
Tutkimukseni tarkoituksena on kartoittaa kodin taloustieteen laitoksen toimintaa professori Elli
Saurion virkakaudella nimenomaan kuluttajatutkimuksen kannalta. Kuluttajatutkimus on kuluttajan
näkökulmasta tehtävää kulutustutkimusta. Hannele Hallmanin mukaan yleinen näkemys kuluttajasta
on yksilö, joskin kuluttaja voidaan määritelmällisesti ymmärtää myös ryhmäksi. Kuluttajakäsitteen
synonyymiksi esitetään usein kotitalous. Jos käsitteille jokin ero tehdään, kotitalous yleensä ymmärretään kuluttajaryhmäksi, useimmiten perheeksi.2 – Käsitteiden ”kotitalous” ja ”kulutus” suhde riippuu määritelmistä. Jo käsitteet ”kotitalous” ja ”kulutus” voidaan määritellä monella tapaa.
Kuluttajaekonomian vt. professori Anu Raijas tarjosi vuoden 1999 lopulla tutkittaviksi professori Elli Sauriolle kuuluneet ja kodin taloustieteen/kuluttajaekonomian laitoksella talletetut asiapaperit. Otin työn vastaan. Tutkimusta on ohjannut vuodesta 2000 alkaen kuluttajaekonomian professori Visa Heinonen. Kiitokset molemmille. Kiitokset Suomalaiselle Konkordialiitolle, Helsingin
yliopistolle ja Wihuri Säätiölle rahoitusavun myöntämisestä tutkimustyölleni. Kiitokset kodin taloustieteen laitoksen entisille assistenteille ynnä lukuisille muille henkilöille, jotka ovat ystävällisesti
kertoneet tutkijalle kodin taloustiedettä koskevia muistitietojaan ja luovuttaneet tutkimuskäyttöön
valokuvia ja muita dokumentteja. Ja kiitokset kirjastojen ja arkistojen virkailijoille, sillä he ovat
suhtautuneet tietoja hakevaan tutkijaan poikkeuksetta ystävällisesti. Erityinen kiitos professori Elli
Saurion lähiomaisille heidän välittämistään professori Saurion elämää koskevista tiedoista.
3
Helsingissä 25.4.2012
Aila Kervinen
SISÄLLYSLUETTELO
1
Heinonen 2000, 14. Viittaus: Heinonen 1998, 228–240.
Hallman 1985, 4, 5. Viittauksina esimerkiksi Kotler 1980, 132; Wärneryd 1979, 13.
3
Käsillä oleva tutkimus on kirjoitettu maailman resurssitalouden romahduksen jatkuttua yli 20 vuotta. (vrt. tutkimuksen
alaluku 2.1.4). Romahduksen on aiheuttanut luonnonvarojen riistävä käyttö hyödyketuotannon tarpeisiin ja myös suoraan kulutukseen. Tutkimuksen tarkastukset tapahtuvat samassa ”putoavassa lentokoneessa”. Ulospääsyä ei ole.
2
3
Esipuhe ............................................................................................................................................................. 2
Johdanto ........................................................................................................................................................... 4
OSA 1: KULUTTAJANÄKÖLMA .............................................................................................................. 23
1. Varhaisin kulutustutkimus Suomessa ..................................................................................................... 23
1.1. Kulutustutkimus oli hallinnollis-poliittista........................................................................................... 23
1.2. Kotitalouksista kehkeytyi kuluttajatalouksia........................................................................................ 27
2. Kodin taloustieteen taustatieteitä vastaan esitettyä kritiikkiä .............................................................. 33
2.1. Kritiikki kotitaloustieteitä ja kulutustaloustiedettä vastaan.................................................................. 33
2.1.1. Taloustieteilijä Veblen ja darwinismin perintö ................................................................ 33
2.1.2. Aivotutkija Bergström ja hermoston rajapintaluonne ...................................................... 37
2.1.3. Taloustieteilijä Rizzellon uusinstitutionalismi ilman Vebleniä ....................................... 44
2.1.4. Maailmanmallin viesti: ihmiskunnan talous on kestämättömällä pohjalla ...................... 48
2.2. Kritiikkiä taloustieteiden ja sosiaalitieteiden määritelmiä vastaan ...................................................... 51
2.2.1. Kotitalous on paitsi kuluttajatalous myös tuotantotalous ................................................ 52
2.2.2. Subjektiivinen hyvinvointi kiinnostuksen kohteena ........................................................ 56
2.3. Yleiskritiikki yhteiskuntatieteitä vastaan ............................................................................................. 59
2.4. Osa I lyhyesti........................................................................................................................................ 68
OSA 2: SUUNNITTELUKAUSI .................................................................................................................. 72
3. Kodin taloustiede ideoitiin Yhdysvalloissa .............................................................................................. 72
3.1. Yhdysvallat: kotitaloustiede ja kuluttajatutkimus ................................................................................ 72
3.2. Tohtori K. T. Jutila kirjoitti amerikkalaisista kotitaloustieteistä Emäntälehteen ................................. 77
4. Kotitaloustieteitä perustetaan Helsingin yliopistoon .............................................................................. 85
4.1. Kodin taloustieteen professorin viran perustamisen kriteerit täyttyivät Suomessa .............................. 85
4.2. Kodin taloustieteen professuuri perustetaan ........................................................................................ 91
4.2.1. Viran suunnittelu .............................................................................................................. 91
4.2.2. Virka perustetaan ja täytetään ensimmäisen kerran ....................................................... 108
4.2.3. Kodin taloustieteen laitoksen toiminnan alkuvaihe ....................................................... 113
5. Elli Saurion kehitys konsulentista professoriksi ................................................................................... 120
5.1. Elli Saurio suuntautui varhain kotitalousalalle................................................................................... 120
5.2. Tavoitteena kotitaloudellisen virkatutkinnon professorin virka ......................................................... 126
5.3. Tavoitteena tieteellisen kandidaattitutkinnon professorin virka......................................................... 148
5.4. Osa II lyhyesti .................................................................................................................................... 151
OSA 3: KODIN TALOUSTIETEEN LAITOS ......................................................................................... 154
6. Kuluttajanäkökulma kodin taloustieteen opetuksessa ja tutkimuksessa 1946–66 ............................ 154
6.1. Kulutus opetussuunnitelmissa ............................................................................................................ 154
6.1.1. Viralliset opetussuunnitelmat ......................................................................................... 154
6.1.2. Professori Elli Saurion kriittinen opetussuunnitelma..................................................... 163
6.2. Kuluttajataloudet opinnäytetutkimusten kohteena kodin taloustieteessä ........................................... 171
7. Kulutustutkimusta pyrittiin lisäämään kodin taloustieteessä ............................................................. 177
7.1. Kulutus tutkimussuunnitelmissa ........................................................................................................ 177
7.2. Leo Salovaara kulutustutkijana .......................................................................................................... 179
7.3. Kuluttajapsykologia kodin taloustieteen kasvuvisiona ...................................................................... 187
7.4. Valtiorahoitteinen kotitalousalan tutkimuslaitos kotitalousväen tavoitteena ..................................... 191
7.4.1. Helsinki, Lappeenranta ja kodin taloustieteen kasvuambitio......................................... 193
7.4.2. Helsingin Kotitalouskeskuksesta kehkeytyi Kuluttajatutkimuskeskus .......................... 219
7.5. Osa III lyhyesti ................................................................................................................................... 224
8. Loppuyhteenveto ..................................................................................................................................... 226
Lähteet .......................................................................................................................................................... 229
Liitteet........................................................................................................................................................... 253
4
Johdanto
Kotitalouden näkökulma
Kodin taloustiede oli nimensä mukaisesti taloustiede mutta samalla se oli myös kotitaloustiede ja
sen tutkimuskohteena oli kotitalouden talous. Tutkimuksessa käytettiin kotitalouden näkökulmaa.
Tästä näkökulmasta katsottuna kotitalouden taloudellisina pääfunktioina voidaan pitää hyödykkeiden tuotantoa ja hyödykkeiden kulutusta.4 Nimenomaan kotitaloustuotantoa koskeva tutkimus teki
kodin taloustieteestä omaleimaisen, vakiintuneista taloustieteen lajeista poikkeavan tieteenalan.
Kotitaloudet käsitetään kansantaloustieteessä kuluttajatalouksiksi. Liiketaloustieteissä kotitaloudet ovat markkinoinnin kohde. Kansantaloustieteessä, jossa tutkitaan kokonaistaloudellisesta näkökulmasta valtiontalouteen eli kansantalouteen vaikuttavia hyödyke- ja rahavirtoja, kotitaloudet nähdään rahankäyttäjinä ja hyödykkeiden kuluttajina. Varhaisimmassa kansantalouden tutkimusperinteessä kulutus tulkittiin jopa kaiken taloudessa syntyneen tuotannon tuhoamiseksi.5 Kokonaistaloudellisesta näkökulmasta kotitaloustuotanto jää näkymättömiin, sillä se ei saa markkinahintaa ennen
kulutetuksi tulemistaan, vaikka kotitaloudessa joudutaan arvioimaan kotitaloustuotannon kannattavuutta. Epäsuorasti hyödykkeiden kotitaloudessa tapahtuvan tuotannon olemassaolo näkyy sekä
kansantalouden että yritystalouden tasolla. Kotitaloustuotannon voimistuminen lisää kotitalouden
tuotantoprosessissa tarvittujen koneiden ja raaka-aineiden kysyntää. Kotitaloustuotannon kasvun
seurauksena eräiden markkinahintaisten loppukulutushyödykkeiden kysyntä saattaa heiketä, kun
taas toisten, pääomahyödykkeinä kotitalouksissa käytettävien markkinahintaisten hyödykkeiden
kysyntä voi voimistua.
Kuluttajan näkökulma
Kulutus on joustava käsite sikäli, että se voidaan rinnastaa tuotantoon vaihtelevasti ja sitä voidaan
tarkastella hyvinkin monesta eri näkökulmasta. Kuluttajan näkökulma on käsillä olevan tutkimuksen kannalta erityisen kiinnostava, sillä kuluttajan näkökulman katsotaan tässä tutkimuksessa tarkoittavan myös kotitalouden näkökulmaa. Hannele Hallman huomauttaa, että kuluttajakäsitteen
rinnalla, usein synonyymina esitetään käsite: kotitalous. Hallman sanoo, että jos käsitteille ”kotita4
”Kotitalouksien taloudellinen toiminta koostuu resurssien hankinnasta ja käytöstä kotitalouden tuotantotoimintaan ja
kulutukseen.” (Lähde: Hushållsekonomi – konsumentpolitik 1982, 168). Vrt. myös kirjanen: Koti tuottajana ja kuluttajana. 1972, kolmas tarkastettu painos. Taloudellisen tiedon vuoden julkaisu. Lappeenranta. – Kotitalouskasvatuksen
keskus on allekirjoittanut painatteen alussa olevan ”Lukijalle” -kappaleen.
5
Kilpiö 2000, 185.
5
lous” ja ”kuluttaja” jokin ero tehdään, kotitalous ymmärretään yleensä kuluttajaryhmäksi ja sellaisena useimmiten perheeksi. Yleinen käsitys kuluttajasta on yksilö, joskin kuluttaja voidaan määritelmällisesti ymmärtää myös ryhmäksi.6
Mika Pantzar & mt. arvioivat kuluttajan olevan muuttumassa subjektiksi omassa asiassaan:
Sekä julkisen hallinnon että yritysten käyttämää ja tuottamaa kuluttajatietoa on leimannut nykypäivään asti se, että kuluttaja on niin tiedon tuotannon kuin käytännönkin objekti. Tämän
artikkelin lähtökohta on valistunut arvauksemme, että uuden vuosituhannen myötä olemme
siirtymässä uuteen vaiheeseen: kuluttajista on tulossa sekä kuluttajatiedon tuotannon että käytön subjekteja. Kutsumme tätä uutta vaihetta Kuluttaja 2.0:ksi.7
Kuluttaja-käsitteen ja kulutustutkimuksen määrittelyt ovat siis avartuneet samassa tahdissa kuin
markkinatalous on voimistunut. Kuluttaja on muuttumassa hyödykkeiden tuottajasta ja kuluttajasta
myös itseään koskevan tiedon tuottajaksi ja kuluttajaksi.
Eila Kilpiön mukaan taloustieteessä kulutus käsitettiin pitkään toisaalta tuotannon vastakohtana
ja toisaalta kaiken taloudellisen toiminnan päämääränä.8 Kulutus toimi talouden (makrotalouden,
kansantalouden) tulkkina.9 Koska kulutus on joustava käsite ja monella tavoin määriteltävissä, se
voidaan ymmärtää Kilpiön esittelemällä tavalla, mutta esimerkiksi Willard W. Cochrane ja Carolyn
Shaw Bell pitävät sitä hyvinvoinnin tuottamisena, siis tuotantona:
By production we generally mean the combination and use of various inputs – units of land,
labor, capital, and management – to yield or produce some product or service. In this definition, there is an element of selection – the choice of inputs; there is an element of “using up” –
in the use of inputs; and there is the element of obtaining something – the output of so many
units of a product. Now it is also the case that each of these elements is a part of consumption.
There is an element of selection in consumption – the selection of a particular set of goods and
6
Hallman 1985, 5. Viittaukset: Kotler 1980, 132; Wärneryd 1979, 13.
Pantzar & mt. 2008, 357, 359. Vuonna 1964 kulutus määriteltiin tavaroiden ja palvelusten (hyödykkeiden) käyttämisenä inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseen tiettynä ajanjaksona. Käytännön kulutuslaskelmissa, esimerkiksi kansantalouden tilinpidossa, on selvitetty kulutushyödykkeiden ostot. Kotitalouksien suorittamat kulutushyödykkeiden ostot eli
kotitalouksien kulutusmenot kirjataan kansantalouden tilinpidossa yksityiseksi kulutukseksi. Empiirisissä kulutustutkimuksissa on voitu käyttää hyväksi toisaalta kotitalouksien kulutusbudjettitutkimuksista saatua aineistoa ja toisaalta
kansantulolaskelmien yhteydessä koottua aikasarja-aineistoa. ”Keskeinen kulutusteoria on ollut valintateoria, jossa
tarkastelun kohteena on rationaalisesti käyttäytyvä kuluttaja, jonka kulutusmenojen suunnittelua ja toteuttamista analysoidaan. Traditionaalisen valintateorian laajennuksena voidaan pitää kuluttajan käyttäytymisen tarkastelua useana perättäisenä ajanjaksona. Tällöin oletetaan, että kuluttajalla on lähtökohtatilanteessa täydellinen kulutussuunnitelma tulevien
ajanjaksojen varalle esim. koko eliniäkseen. [ ] Viime vuosina ovat kansantaloustieteilijäin ohella myös muiden yhteiskuntatieteiden ja psykologian edustajat entistä enemmän kiinnittäneet huomiota kuluttajan käyttäytymisen analysointiin.” – Suomalaista kodin [kotitalouden] taloustiedettä ei mainita. (Lähde: Korpelainen 1963, 305–308).
8
Kulutuksen käsittämisellä kaiken taloudellisen toiminnan päämääräksi on pitkä historia, sillä tämän ajattelutavan juuret ulottuvat 1700-luvun lopulle asti. Näin väittää ainakin H. E. Pipping: “The concept standard of living has mostly
been related to consumption which according to Adam Smith was and since his days has been deemed the sole and
proper end of economic activity.” (Lähde: Pipping 1953, 113).
9
Kilpiö 2000, 185.
7
6
services. There is an element of “using up” in consumption – the using up of different goods
and services in living. And there is an element of obtaining something in consumption – this
output we call satisfaction or utility. Goods and services are “used up” in consumption to
“produce” satisfaction or utility for the consumer. Thus we might define consumption as the
combination and use of goods and services to produce satisfaction for the consumer.
In this view, consumption is analogous to production – only the nature of product is different.
The output of a productive activity is so many units of a physical good or service (e.g., washing machines, haircuts); the output of consumption is so many units of satisfaction or utiles.10
Eila Kilpiön mukaan kulutus toimi talouden (makrotalouden, kansantalouden) tulkkina ja tutkimuksen pyrkimyksenä oli katsoa kulutusta ja siihen liittyviä ilmiöitä ylhäältä alaspäin. Tähän kaivattaisiin muutosta ja tutkimusta tarvittaisiin enemmän tavallisten ihmisten tuntojen tulkiksi. Kulutustutkimuksen ydintä on aina ollut Allardtin käsitteistön having-osasto eli miten mitata kulutuksen määrä-, laatu- ja hintarakenteita tulevassa monidimensioisessa kehityksessä? Niinpä erityisen suuren
haasteen kulutustutkimukselle aiheuttavat jatkossa Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuteen sisältyvät
loving- ja beeing-kategoriat: niihin liittyvät uudet tutkimuskysymykset ja paradigmat, metodit, tulkinta. Having kategorian hurlumhein vastapainoksi etsitään lisäarvoa loving ja being-alueiden syvämietteistä. Hiljaisuus, luonnonrauha, yksityisyys niin citytungoksessa kuin kotonakin odottavat
kulutustutkimuksen tuottamaa käsitteellistämistä ja tulkintaa. 11 Eila Kilpiö toteaa kulutustutkimuksen olevan tutkimustarjontaa, joka vastaa olemassa olevaan ja kulutusta koskevaan tutkimustiedon
kysyntään. Kulutustutkimus on laajentunut ja monipuolistunut itse kulutusyhteiskunnan monimuotoistumisen seurauksena. Kulutustutkimuksella on merkitystä koko yhteiskunnan kannalta:
Tulevaisuudessa tarvitaan juuri sellaista kulutustutkimusta, joka voi tuottaa uutta ymmärrystä
kulutusyhteiskunnan kehityssuunnista. Tutkimus on aikaansa ja ilmiöönsä sidottua, mutta sen
on oltava aikaansa edellä. Tästä näköalasta kulutustutkimukselle avautuu suuria ja kiinnostavia haasteita. Mihin suuntaan yhteiskuntamme tällä hetkellä on oikein menossa: mitä tietoyhteiskunnan jälkeen. Mikä on kulutusyhteiskunnan seuraava vaihe?12
Kulutustutkimus on nykyään monialaista. Eri tieteenalat tarjoavat sille tutkimuksellisia viitekehyksiä, erilaisia metodologisia lähtökohtia ja runsaasti uusia metodeja sovellettaviksi.13 Kulutustutkimuksen monialaisuus näkyy havainnollisesti esimerkiksi Jussi Simpuran laatimassa luettelossa,
jossa esitellään yhdeksän erilaista näkökulmaa kulutustutkimukseen: 1. kansantalouden tilinpidon
kulutustutkimus, 2. kuluttajahintaindeksin kulutustutkimus, 3. kuluttajatutkimuksen kulutustutki-
10
Cochrane & Bell 1956, 4.
Kilpiö 2000, 185–187.
12
Kilpiö 2000, 187.
13
Kilpiö 2000, 185–187.
11
7
mus, 4. kysyntätutkimuksen kulutustutkimus, 5. yksityisten markkinatutkimuslaitosten kulutustutkimus, 6. ravitsemustieteellinen kulutustutkimus, 7. sosiologinen kulutustutkimus, 8. sosiaalipoliittinen kulutustutkimus ja 9. ympäristötutkimuksen kulutustutkimus. Simpura huomauttaa, että luettelosta puuttuu esimerkiksi kuluttajapsykologinen markkinatutkimus14 monien erityisaiheiden ohella.
Kuluttajapsykologinen markkinatutkimus sivuaa kuluttajatutkimuksen kulutustutkimusta ja yritysten markkinaintresseihin liittyvää markkinointitutkimusta, sekä terveystieteen kulutustutkimusta.
Simpuran mukaan erityisaiheita ympäristötutkimuksen kulutustutkimuksessa voisivat olla myös
luomu- ja lähiruoan kulutus, aineeton kulutus, suihkun ja pyykinpesun käyttömäärät sekä kotieläinten ja lemmikkieläinten aiheuttama kulutus. Lisäksi kulutustutkimuksen aineistoilla on käyttöä
myös julkistalouden, verotuksen ja julkisten meno-ohjelmien tutkijalle. – Jussi Simpuran mukaan
luettelon täydellisyyttä vähentää myös se, että eri tehtävien ja tieteenalojen näkökulmat kietoutuvat
toisiinsa. Esimerkiksi taloustieteen yleinen näkökulma ilmenee kansantalouden tilinpidon, kuluttajahintaindeksin ja varsinkin kysyntäanalyysin kulutustutkimusten tarkastelussa.15
Perustamisasetuksessa vuonna 1946 kodin taloustieteen taustatieteiksi määriteltiin kansantaloustiede, yksityistaloustiede (-tieteet) ja sosiaalipolitiikka. Kotitaloustieteitä ei mainittu taustatieteiden
joukossa ehkä siksi, ettei niitä ennestään Suomessa ollut, mutta suomalaiset kotitaloustieteet luotiin
amerikkalaisen mallin mukaan ja teoriaperustaa saatiin Yhdysvaltojen kotitaloustieteistä. Asetuksessa mainitut kansantaloustiede ja sosiaalipolitiikka edustivat julkisen vallan näkökulmaa ja etua,
hallintaa. Yksityistaloustieteitä olivat esimerkiksi liiketaloustiede ja maanviljelyksen taloustiede. Ne
edustivat yritysten etuja ja yrityksen näkökulmaa, josta kotitalous nähtiin tuotannon käyttäjänä ja
markkinoinnin kohteena. Kotitaloustieteissä kotitalouden hyvinvointia pidettiin ensisijaisena16 mut14
”Psykologian ja sosiologian käsitteistöä ja teorioita hyödyntävä kuluttajakäyttäytymisen tutkimus on keskittynyt
ensisijaisesti hyödykkeiden ostamista koskevan päätöksenteon selvittämiseen sekä valintakäyttäytymisen analysointiin
markkinoinnin ja yritystalouden näkökulmasta. Sen sijaan kuluttajana toimivan yksilön, kotitalouden tai yhteisön kannalta hyödykkeiden hankintaa ja käyttöä käsittelevää tiedon hankintaa on vähemmän. Kulutuksen psykologiaa koskevassa tutkimuksessa voidaan erottaa toisaalta yksilön aktivaatioon ja toiminnan suuntautumiseen sekä toisaalta kognitiivisiin prosesseihin kohdistuvia analyyseja. Kulutuksen sosiaalisia determinantteja eriteltäessä on puolestaan keskitytty
pienryhmien ja sosiaalisten järjestelmien merkitykseen kuluttajakäyttäytymisessä. Heikkoutena viimeksi mainitun tyyppisissä tarkateluissa on yleensä ollut se, että hyödykkeitä käyttävä ihminen nähdään niissä kovin passiivisena ja ulkoisten olosuhteiden vaulla muokattavissa olevana olentona, jolloin yksilön oma-aloitteisuus ja kyky itsenäiseen toimintaan
jäävät taka-alalle.” (Lähde: Jussila 1986, 43, 44). – Heikki Waris luettelee sosiaalipolitiikan taustatieteiksi kansantaloustieteen, sosiologian ja psykologian. (Lähde: Waris 1963, 647, 648).
15
Simpura 2008, 51–57. Viittauksia: Savela 2008, Pantzar ym. 2008: Raijas & Wilska 2008; Kasanen 2008, Leskinen
& Varjonen 2008, Nurmela 2008; Riihelä & Sullström 2008, Perrels 2008, Loikkanen & Lyytikäinen 2008, Lotti 2008;
Ilmonen 2008, Räsänen 2008, Toivonen 2008; Niemelä 2008; Laine 2008.
16
Johanna Autio on määritellyt kodin taloustieteen tutkimuksen tavoitteet kognitivistisen tieteen tavoitteiden mukaan:
”Kongnitivistisen tieteen käsityksen sekä koko oppiaineen synnyn perusteella voidaan todeta, että kodin taloustieteen
tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa kotitalouksista, jota tietoa voidaan käyttää välineenä kotitalouksien olosuhteiden ylläpitämiseen tai muuttamiseen jäseniä tyydyttävällä tavalla.” (Autio 1985, 5). Kodin taloustieteen tutkimuksessa käyttökelpoisia tutkimusmetodeja ovat niin analyyttis-empiirinen ja hermeneuttinen metodi kuin kriittinen metodikin (Lähde: ibid. 22). – Hyvinvointi oletetaan kotitalouksien jäseniä tyydyttäväksi tavoitteeksi.
8
ta hyvinvointia on tavoiteltu myös sosiaalipolitiikan keinoin.17 – Katsottiin siis, että kodin taloutta
voitiin lähestyä mikrotaloustieteen, yrityksen taloustieteen, hallinnon, hyvinvointitutkimusten ja
kotitaloustieteiden teorioiden ja tutkimusmenetelmien avulla mutta kodin taloustieteen historiaa
koskevaan tutkimukseen voidaan toki soveltaa myös historiatutkimusten teorioita ja menetelmiä.
Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, kodin taloustieteen laitoksella
annettiin opetusta ja tehtiin tutkimusta vuosina 1946–66 kotitalouden näkökulmasta eli näkökulmasta, mikä sisälsi myös yksilökohtaisen kuluttajanäkökulman. Käsillä oleva tutkimus on luonteeltaan laadullinen yhteiskuntatutkimus ja on tarkoitettu jatkotutkimukseksi saman taloustieteen laitoksen oppiaineeseen: kuluttajaekonomia. Kuluttajaekonomia on entinen kodin taloustiede. Kodin
taloustieteen nimi muutettiin vuonna 1995. Samalla muutettiin oppiaineen painopistealaa. Kuluttajaekonomiassa opetuksen ja tutkimuksen keskiössä ovat kuluttaja, kulutus ja kuluttajatutkimus.
Tutkimuksen rakenne, tutkimuskysymykset, metodi ja aineistot
Käsillä oleva tutkimus jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa esitellään kulutustutkimuksen teoriaa ynnä kodin taloustieteen taustatieteitä vastaan suunnattua kritiikkiä. Kritiikin laaja
esittely johtuu tutkimuskysymyksistä. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä tai tutkimusongelmia on kaksi
mutta kysymykset liittyvät toisiinsa. Tero Halosen väitöskirjan teksti, jossa esittellään maatalous- ja
metsätieteiden akatemisoituminen ja vakiintuminen yliopistollisina oppiaineina Helsingin yliopistoon, tarjosi – lisäoletuksin – idean ensimmäiseen tutkimuskysymykseen. Tero Halosen mukaan
uuden tieteenalan tai yliopistollisen oppiaineen perustaminen on verrattavissa paradigmamuutokseen tieteessä.18 Vanhojen oppiaineiden avulla ei ole voitu selvittää tiettyjä tutkimusongelmia ja
17
Jyrki Noposen mukaan ”hyvinvointi”, ”hyöty” tai ”onnellisuus” liittyy läheisesti myös taloustieteisiin: ”Hyvinvointia
voidaan pitää yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan tavoitteena”. (Lähde: Noponen 1971, 4). ”Kun subjektiivisen hyvinvoinnin peruslause on `ihminen on itse oman hyvinvointinsa paras tuomari´, ei tämä lähtökohta ilmeisestikään sovi objektiiviseen hyvinvointiin. Tämä merkitsee sitä, että objektiivisen hyvinvoinnin osalta tarpeet ja tarpeiden tyydytysaste ovat
´ulkopuolelta´ määriteltävissä. Yleensä tätä lähtökohtaa ei tieteen piirissä ole katsottu mahdolliseksi. Esimerkiksi kansantaloustieteessä ja hyvinvoinnin taloustieteessä hyvinvoinnin lähtökohdaksi on otettu utiliteetti tai preferenssifunktio,
jotka molemmat liittyvät läheisesti subjektiiviseen hyvinvointiin ja tarpeisiin.” (Lähde: Noponen 1971, 30).
18
Halonen 2008, 14–15; Halonen 2010, 18–20, 22. Viittaus: Thomas Kuhn: Tieteellisten vallankumousten rakenne
(alkup. teos: The Structure of Scientific Revolution, 1964). Suom. Kimmo Pietiläinen. Juva 1994. – Mika Kiikerin ja
Petri Ylikosken mukaan Kuhn antaa sanalle ”paradigma” kaksi perusmerkitystä: 1) malliesimerkit ja 2) tieteenalamatriisit. Tieteen tekemisen oppiminen on esimerkistä oppimistä. Paradigman muutosvaade kehittyy, kun uusia tutkimusongelmia ei enää saada riittävän hyvin ratkaistuksi vanhoilla ratkaisukeinoilla, olemassa olevien teorioiden ja totuttujen
menetelmien avulla. Tieteenalamatriiseihin kuuluu useita elementtejä, esimerkiksi yhteinen koulutus ja tieteellinen
tausta, yhteiset metafyysiset taustaoletukset ja kognitiiviset arvot. Yhteisiin kognitiivisiin tavoitteisiin kuuluvat ensiksikin käsitykset tieteen ja oman tiedonalan tiedollisista tavoitteista. Toinen elementti ovat tieteellisten tuotosten, kuten
teorioiden, arviointikriteerit. Kuhn luettelee teorioiden hyveiksi tarkkuuden, laajuuden, yhteensopivuuden muiden teorioiden kanssa, yksinkertaisuuden ja hedelmällisyyden. (Lähde: Kiikeri & Ylikoski 2011, 59–60). Tosin Kuhnin näke-
9
tästä syystä on pitänyt kehittää uusi opinala uusine normeineen. Keskenään yhteismitattomat paradigmat vaihtuvat tieteellisessä kumouksessa ja paradigmamuutos yhdistää uuden oppialan syntyprosessin Kuhnin teoriaan tieteellisistä kumouksista. Molemmissa tapauksissa kritiikin paine on kohdistunut vanhaan, voimassa olevaan, käytettyyn paradigmaan. Käsillä olevassa tutkimuksessa on
pyritty soveltamaan Tero Halosen näkemystä uusien tieteenalojen syntyprosessista kodin taloustieteen perustamiseen:
Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä on kuluttajanäkökulman tarkastelu suhteessa
kodin taloustieteeseen, ja esimerkkien antaminen taloustieteitä, ulkomaisia kotitalousteitä, kulutustaloustieteitä ja yleensä yhteiskuntatieteitä vastaan esitetystä kritiikistä.
On haettu toisin sanoen sitä ”kysymystä”, johon ”vastauksen” muodosti kodin taloustieteen perustaminen. Kritiikki vanhoja taloustieteitä vastaan osoitti ratkaisua odottavat tutkimusongelmat. Mukaan on pyritty saamaan sekä kansainvälistä että suomalaista kritiikkiä. Ne ovat mahdollisesti hyvin
pitkälle yhdensuuntaiset. Tosin yliopistollinen kotitalousopetus oli alkanut USA:ssa yli puoli vuosisataa ennen kuin se alkoi Suomessa mutta myös kotitaloustieteitä kritisoitiin. Taloustieteiden kritiikki ei laannut sen myötä, että kotitaloustieteitä perustettiin globaaliin tieteeseen Suomessa kehitys
johti kuluttajaekonomian syntymiseen kodin taloustieteen pohjalta.
Muutamia lisäoletuksia tarvittiin ensimmäisen tutkimuskysymyksen muotoilemiseksi. Oletettiin,
että kritiikki nimenomaan uuden, perustetun tieteenalan taustatieteiksi mainittuja tieteitä vastaan, on
ollut olennainen tekijä uuden tieteenhaaran kehittelylle. Oletettiin toisin sanoen, että sellaiset tieteenalat, joita vastaan on esitetty varsinkin tieteensisäistä kritiikkiä, ovat vastareaktiona kritiikille
tuottaneet uuden tieteenalan, mikäli muut uuden tieteen syntymisen kannalta riittävät ehdot ovat
täyttyneet. Oletettiin myös, että taustatieteisiin kohdistetun kritiikin kartoittamisella voitaisiin samalla selvittää tutkimusparadigman muutosvaateita näillä tieteenaloilla.
Kodin taloustieteen taustatieteiksi määriteltiin perustamisvaiheessa vuonna 1946 kansantaloustiede, yksityistaloustiede ja sosiaalipolitiikka mutta myös Amerikan Yhdysvaltojen korkeakoululaitokseen jo vakiintuneet kotitaloustieteet olivat suomalaisen kodin taloustieteen perustamiselle esikuvina. Suomessa alkoi 40-luvulla itse asiassa paitsi kodin [kotitalouden] taloustiede myös kuluttajan taloustiede, sillä ensimmäinen kodin taloustieteen virkaan nimitetty professori Elli Saurio suuntasi laitoksensa opetus- ja tutkimustoiminnan tasapuolisesti sekä kotitalouden kysymyksiin että kuluttajan ongelmiin. Painopiste siirtyi vähitellen viimeksi mainitulle alueelle ja vuonna 1995 oppiaimyksen mukaan yhteiskuntatieteet ovat esiparadigmaattisia. Esiparadigmaattisissa tieteissä pohditaan tieteenalan filosofisia ja teoreettisia lähtökohtia ja teorioiden teorioiden kehittely ja testaaminen saa odottaa. (Lähde: Ibid., 57).
10
neen nimi muutettiin kuluttajaekonomiaksi. Tutkimuksessa on katsottu, että paradigmamuutokseen
voi johtaa paitsi uuden oppiaineen perustaminen myös tämän uuden oppiaineen sisäinen muuttuminen. Lisäksi sosiaalipolitiikkaa vastaan suunnatun kritiikin selvittäminen jäi jossakin määrin oletuksenvaraiseksi. Arvioitiin, että sosiaalipolitiikkaa vastaan suunnattu kritiikki tulisi huomioon otetuksi
taloustieteiden kritiikin kartoittamisen yhteydessä, mikäli kritiikki kohdistuisi hyvinvointitutkimuksiin. Kiinnostus hyvinvointikysymyksiin yhdistää sosiaalipolitiikkaa ja taloustieteitä.
Toinen käsillä olevan tutkimuksen tutkimuskysymys on ideoitu kodin taloustieteen sisäisestä
uudistumisesta vuonna 1995 nimimuutoksineen:
Toiseksi tutkimuskysymykseksi valittiin kuluttajanäkökulman käytön selvittäminen
kodin taloustieteen opetuksessa ja tutkimuksessa ensimmäisen kodin taloustieteen professorin virkaan nimitetyn henkilön virkakaudella.
Vastausta tähän tutkimuskysymykseen on rakennettu kolmesta osasta. On selvitetty pääpiirteet sekä
kodin taloustieteen suunnittelun vaiheista Suomessa että ensimmäisenä kodin taloustieteen professuuriin nimitetyn Elli Saurion henkilöhistoriasta. Mahdollista on nimittäin, että jo kodin taloustieteen suunnittelukausi ja Elli Saurion henkilöhistoria sisälsivät elementtejä, jokta vaikuttivat kodin
taloustieteen muotoutumiseen. Kolmanneksi on selvitetty kuluttajanäkökulman käyttö kodin taloustieteen laitoksen toiminnassa professori Saurion virkakaudella 1950–66, virantäyttökausi 1946–49
huomioon ottaen. – Tarkastelu rajattiin vain yhteen professorikauteen syystä, että kehitystendenssien oletettiin ehtivän tulla esille kahdenkymmenen vuoden kuluessa.
Ensimmäinen ja toinen pääkysymys liittyvät toisiinsa. Alkuoletuksena on, että kuluttajanäkökulman tavoittelu oli ydinasia siinä tieteen paradigmamuutoksessa, jota kodin taloustieteen perustaminen edusti. Tutkimusnäkökulmana kuluttajanäkökulma tai kotitalouden näkökulma oli radikaalisti
uusi mutta linja johti kodin taloustieteestä kuluttajaekonomiaan. Markkinatalouden voimistuminen
on osaselitys tapahtuneelle kehitykselle. Markkinahintaisia hyödykkeitä tuotettiin ja kulutettiin entistä enemmän. Tästä syystä myös kuluttajatutkimusta piti vahvistaa. Selitys voi olla kuitenkin riittämätön, koska ihmisyhteisön sanotaan taloutensa hoitajana ajautuneen katastrofitilaan. Maailman
resurssitalous on romahtanut luontoresurssien liiallisen käytön seurauksena.19 Romahdus voi johtua
tietynlaisesta negatiivisesta kehästä:
Koskiaho esittää, että hyvinvointi kohoaa yhteiskuntapolitiikan tavoitteeksi vasta silloin, kun
taloudellisen kasvun vaihe on tasaantunut, yhteiskunta on saavuttanut korkean elintason asteen. Vielä kehitysvaiheessa olevien maiden kohdalla hyvinvointi on asetettu taloudellisen
19
Vrt. alaluku 2.1.4 tässä tutkimuksessa.
11
kasvun välineeksi. Samanlainen ajatteluhan on tuttua myös Pekka Kuusen kirjassa 60-luvun
sosiaalipolitiikka. Tästä on kuitenkin huomattava, että kysymyksessä on tietynlainen kehä:
ihmisen kulutusta on kohotettava, että taloudellinen kasvu voimistuisi, että ihmiset voisivat
kuluttaa entistä enemmän jne.20
Kodin taloustieteen/kuluttajaekonomian syntyyn vaikuttaneita yhteiskunnallisia syitä voi olla useita.
Uusi tieteenala oli keino tai mahdollisuus muuttaa tieteen kautta yhteiskunnassa vallitsevaa tilaa,
kun koko globaalin talouden vaarantava negatiivinen kulutuskehä oli muutettava positiivisen kehityksen kehäksi. Tarvittiin uudenlaisia ratkaisuja. Otettiin käyttöön radikaalisti uusi tutkimusnäkökulma: kotitalouden näkökulma, joka nopeasti syveni yksittäisen kuluttajan näkökulmaksi. Uusi
näkökulma edistäisi emansipatorista tutkimusta globaalin talouden uhanalaisessa tilanteessa.21
Kuluttajanäkökulman käytöstä kodin taloustieteen opetuksessa ja tutkimuksessa vuosina 1946–66
ei ole tehty erillisselvitystä mutta kulutus -aiheesta on olemassa runsaastikin suomalaista tutkimuskirjallisuutta. Esimerkiksi artikkelijulkaisussa ”Hyvää elämää” on esitelty 1900-luvun kulutustutkimusta monesta näkökulmasta.22 ”Hyvää elämää” -kirjan esipuheen mukaan 1900-lukua voidaan
kutsua kulutuksen vuosisadaksi, sillä suomalaisten kulutuksen määrä kaksinkertaistui 1900-luvun
ensimmäisellä puoliskolla ja 1990-luvulle tultaessa se kahdeksankertaistui vuosisadan alkuun verrattuna. Kulutuksen tilastoinnin muutokset 1900-luvun Suomessa on kartoitettu tutkimuksessa ”Kulutus, tieto, hallinta”.23 Kulutuksen tilastointia ja sen pohjalta syntyneen kulutustutkimuksen traditiota tarkastellaan myös kirjassa ”Kulutuksen pitkä kaari”.24 Kulutuksen tilastointi alkoi Suomessa
ammattientarkastaja Vera Hjeltin tutkimuksesta 1908–09 mutta kansainvälisesti kulutustutkimukset
juontavat juurensa aina 1700-luvulle. Kirjan artikkeleissa käsitellään kulutukseen liittyviä tiedon
intressejä ja tulevaisuuden haasteita, suomalaisen kulutusyhteiskunnan muotoutumista sekä kotitalouksien ja perheiden kulutuskäytäntöjä osana arkielämää. Kirja ”Kulutuksen pitkä kaari” on juhlistanut suomalaisen tilastoinnin 100-vuotishistoriaa. Useat kirjan artikkelikirjoittajista ovat kirjoittaneet tutkimuksensa kuluttajan näkökulmaa käyttäen25.
Tutkimusperiodin 1946–66 kuluessa markkinatalous koko ajan vahvistui Suomessa ja myös kuluttajan näkökulmasta tehtävän kulutustutkimuksen tarve kasvoi. Kodin taloustiede oli perustettu
20
Noponen 1971, 10. Viittaus: Koskiaho 1969, 126.
”Uusmalthusilaiseksi koulukunnaksi sanottu Rooman klubi aloitti hillitsemätöntä talouden kasvua ja sen haittavaikutuksia koskevan keskustelun tähdentäen ihmiskunnan uhanalaisuutta.” (Lähteet: Jussila 1986, 37; vastaavasti myös Cole
& mt. 1973, 10, 138–143).
22
Hyvönen & mt. 2000.
23
Ahlqvist 2010. – Myös Ahlqvist 2008.
24
Ahlqvist & mt. 2008.
25
Kuluttajan näkökulmasta ovat kirjoittaneet esimerkiksi Melasniemi-Uutela 2000, 104–110; Loikkanen & Lyytikäinen
2008, 180–204; Pantzar & mt. 2008, 357–372.
21
12
vastaamaan uuden, yhteiskuntaa koskevan tiedon kysyntään. Visa Heinonen huomauttaa, että sotien
jälkeen myös kotitalous ja kulutus tulivat akateemisen tutkimuksen kohteiksi.26
Toiseksi tutkimuskysymykseksi valittu tutkimusongelma on ensi alkuun määrittelyongelma. Miten voidaan erottaa kuluttajanäkökulman käyttö kodin taloustieteen opetuksessa ja tutkimuksessa?
Tässä tutkimuksessa oletetaan, että kuluttajanäkökulma tarkoittaa yksilön näkökulmaa.27 Kuluttaja
on kiinnostunut kulutuksesta ja kulutus koskee sekä hyödykkeiden että tiedon kulutusta. Kulutus
kattaa sekä markkinahinnoiteltujen hyödykkeiden ja tiedon että kuluttajan itsensä tuottamien hyödykkeiden ja tiedon kulutuksen. Kirjassa ”Hyvää elämää” haetaan kulutuksen ja sitä kautta myös
kuluttajan määritelmää:
Kulutus on kulttuurin rakennusosa ja sen peili.
Kuluttajan nähdään kantavan valinnoistaan paitsi taloudellista myös ympäristöllistä ja sosiaalista vastuuta.
Kulutuksesta on tullut tunteiden ja mielialojen ilmaisun ja niiden säätelyn väline. Kulutus rikkoo rajoja materialistisen ja henkisen kulttuurin välillä.
Kuluttaminen on ihmisten fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tarpeiden kohtaamiskenttä
postmodernissa ajassamme.
Kulutus on noussut merkittäväksi tutkimukselliseksi haasteeksi eri tieteenaloilla. Kulutuksen
ilmiökenttä yhdistää taloustieteilijöitä, markkinoinnin tutkijoita, sosiologeja, kulttuurin tutkijoita, psykologeja, aluetieteilijöitä, historioitsijoita jne. Kulutuksen kentän kuvaamiseen ja jäsentämiseen tarvitaan dialogia eri tieteenalojen tutkijoiden välillä.
Tämä teos [ ] on kuvaus kulutuksen keskeisestä merkityksestä ajassamme. Se on myös kuvaus kulutustutkimuksen tarpeellisuudesta ja sen moninaisuudesta. Ja se on osoitus eri tieteenaloja ylittävästä ja eri toimijoita yhdistävästä tahdosta. Tahdosta edistää kulutustutkimusta
maassamme.28
Lainauksesta havaitaan, että kulutus on muuttumassa käsitteenä rikkaudessaan ihmiselämään verrattavaksi. Suurin piirtein kaikkien suomalaisten yhteiskuntatieteiden ja suomalaisten ihmistieteiden
tutkijat voisivat nykyään tehdä kulutustutkimusta, myös yksilökuluttajan näkökulmasta.
– Kodin taloustieteen professorin viran perustamista Helsingin yliopistoon voitaneen pitää eräänä
juonteena kehityksessä, jonka kuluessa kulutus on noussut yhteiskuntatieteitä ja humanisteja yhdis26
Heinonen 2000, 14; Heinonen 1998, 228.
”Kulutus individualisoituu”. (Lähde: Simpura 2008, 53).
28
Hyvönen & mt. 2008, 6. – Kodin taloustiede/kuluttajaekonomia on monitieteinen tieteenala. Historiallisen lähestymistavan metodeja voidaan käyttää talous- ja yhteiskuntatieteiden metodien ohella. Kuluttajaekonomian juuret ovat
kotitaloustieteissä, kansantaloustieteessä, markkinoinnin tutkimuksessa sekä sosiaali- ja käyttäytymistieteissä. (Lähde:
Heinonen & Raijas, 2005, 8). Kuluttajaekonomia on aidosti avoin eri tutkimussuuntauksille. Taloustieteellinen näkökulma on perinteistä avarampi. Ihminen taloustoimijana esimerkiksi on empiirinen kysymys eli on vapaasti määriteltävissä. [Tutkija, joka on läheinen kuluttajaekonomialle näkökulmiltaan, tutkimusotteeltaan ja metodisilta valinnoiltaan
on esimerkiksi ranskalainen historioitsija Fernand Braudel 1902–1985]. ”Braudelille historia oli nimenomaan yhteiskuntatiedettä, ja kulutuksella oli hänen tutkimuksissaan keskeinen paikkansa. Tutkijana Braudel yhdisti aidosti monitieteisissä tutkimuksissaan niin historian, sosiologian, väestötieteen, taloustieteen ja maantieteen kuin eri humanististen
tieteidenkin näkökulmia. Lopputulos on kiehtova kokonaisuus.” (Lähde: Heinonen & Raijas 2005, 178).
27
13
täväksi tutkimusaiheeksi. Käsillä olevan tutkimuksen tekstin kolmannessa osassa tarkastellaan kodin taloustieteen laitoksen toimintaa vuosina 1946–66 ja selvitetään kuluttajanäkökulman käyttö
kodin taloustieteen opetuksessa ja tutkimuksessa. Selkeyden vuoksi tutkimuksessa pitäydytään ”kuluttaja” ja ”kulutus” käsitteiden leimaamien opetuksen ja tutkimuksen alueiden erotteluun kodin
taloustieteen opetuksen ja tutkimuksen kokonaisuudesta. Myöhemmin kuluttaja-käsitteen merkitys
on tieteessä laajentunut siten, että se nykyään vastaa miltei käsitettä ”ihminen” mutta kuluttajaaiheen erottelu kodin taloustieteen laitoksen tarjoamassa opetuksessa ja laitoksella tehdyssä tutkimuksessa kävisi mahdottomaksi ja koko tutkimustehtävää olisi pidettävä epämielekkäänä, jos käsite
”kuluttaja” korvattaisiin jollakin yleisesti inhimillistä toimijaa tarkoittavalla käsitteellä.
Tutkimuskysymyksiä valittaessa on oletettu, että kuluttajanäkökulman käytön valikointi omaksi
alueeksi kodin taloustieteen opetuksessa ja tutkimuksessa tarjoaa hyödyllistä lisätietoa suomalaiselle kulutustutkimukselle ja kuluttajatutkimukselle. Kodin taloustiede edusti kuluttajanäkökulmaa
(kotitalouden näkökulmaa) ja suomalainen kodin taloustiede oli ensimmäinen eurooppalaiseen yliopistoon perustettu kotitalous- ja kulutustutkimuksen professorin virka.29 Viran haltijaksi nimitettiin
FT Elli Saurio. Virka edusti täysin uutta näkökulmaa taloustieteissä ja oli siten suuri uudistus. Kodin taloustieteen laitos toimi tai sen oli mahdollista toimia kulutustutkimuksen laajenemisen tienraivaajana ja kodin taloustieteen laitoksen johtaja, professori Elli Saurio, joutui virassaan uranuurtajan asemaan kuluttajatutkimuksen tieteenalalla. Oliko professori Saurio tieteellisen laitoksen johtajana edellä aikaansa?
Kodin taloustieteen laitoksen tutkimustoiminta 1950–66 oli väistämättä
omaan aikaansa ja suomalaisten kotitalouksien silloiseen todellisuuteen sidottua mutta samalla sen
olisi tullut olla edellä aikaansa.30 Millaiseksi kuluttajanäkökulma lähti muotoutumaan professori
Saurion ohjauksessa? Millaisena hän näki kuluttajatutkimuksen tulevaisuuden?
Voidaan olettaa, että professori Elli Saurion elämänvaiheet ja hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa vaikuttivat hänen kannanottoihinsa. Oli näin ollen tarpeen kartoittaa tarkoituksenmukaisessa
laajuudessa paitsi kodin taloustieteen syntyvaiheet ja kodin taloustieteen laitoksen sijoittuminen
yliopistolliseen toimintaympäristöönsä myös professori Elli Saurion henkilöhistoria. Kotitalousalan
lehdissä on esimerkiksi kotitaloustieteiden perustamisen juhlavuosina yleisluontoisesti kirjoitettu
kodin taloustieteen laitoksen toiminnasta ja Helsingin yliopiston historiikeissa ja suomalaisen tieteen historiasta kertovissa teoksissa on selostettu kodin taloustieteen olemus pääpiirteittäin. Erillistä
29
Heinonen 1998, 236. Viittaus Richarz 1991, 272; Heinonen 2000, 14.
”Tutkimus on aikaansa ja ilmiöönsä sidottua, mutta sen on oltava aikaansa edellä. Tästä näköalasta kulutustutkimukselle avautuu suuria ja kiinnostavia haasteita.” (Lähde: Kilpiö 2000, 187).
30
14
Elli Saurion elämäkertaa ei ole julkaistu. Marttajärjestön historiasta kertovissa julkaisuissa myös
Elli Saurion toimintaa selostetaan.31 Visa Heinonen kertoo väitöskirjassaan Elli Saurion urasta
Suomalaisessa Marttaliitossa/Marttaliitossa ja hänen tutkimuksistaan. Heinonen mainitsee myös Elli
Saurion nimityksen kodin taloustieteen professorin virkaan ja hänen vaikutuksensa Kotitalouskeskuksen syntyyn.32 Yleispiirteet Elli Saurion elämänvaiheista on kuvattu kotitalousalan lehdissä33 ja
Suomen Kansallisbiografiassa34. Tyyni Tuulio mainitsee Laura Harmajasta kertovassa artikkelissaan tohtoriksi väitelleen Elli Saurion nimityksen professorin virkaan.35 Aila Kervinen omistaa pro
gradu -työssään luvut Saurion väitöstutkimukselle 1947, vuonna 1949 valmistuneelle ajankäyttötutkimukselle ja kodin taloustieteen laitoksen toiminnalle professori Saurion aikana.36
Suomalaisten kotitaloustieteiden historiasta on katsauksia kotitalousalan ammattilehdissä ja asiasta on myös varsinaista tutkimuskirjallisuutta. Kotitaloustieteiden perustaminen ja virkanimitykset
kotitaloustieteisiin selostetaan maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan historiikeissa37 ja Tero Halosen väitöstutkimuksessa38. Kodin taloustieteen laitoksen toiminnasta ei ole tehty erillistutkimusta.
– Kodin taloustieteen laitos oli itsenäinen, yhden professorinviran laitos ennen kuin se liitettiin Helsingin yliopiston taloustieteen laitokseen. Professori Elli Saurion virkakaudella kodin taloustieteen
laitos toimi erillisenä laitoksena.
Visa Heinosen laaja kuvaus FM Laura Harmajan elämäntyöstä sivuaa kodin taloustieteen [kotitaloustieteiden] historiaa yleensä ja kodin taloustieteen laitoksen toimia erityisesti 1940-luvun lopulla.39 Heinosen mukaan Laura Harmaja oli kotitaloustieteen tärkein kehittelijä ja oikeastaan ainoa
teoreetikko maassamme mutta tämän lisäksi Harmaja vastasi Helsingin yliopiston maatalousmetsätieteelliseen tiedekuntaan vuonna 1946 perustetun kodin taloustieteen opetuksesta ennen tri
31
Esimerkiksi: ”1930–1940, Teemavuodet tulevat”. 2004. Osa IV sarjasta ”105 vuotta marttatoimintaa”. Emäntälehti
4/2004, 30–31). – Sarja julkaistiin Emäntälehdessä kokonaisuudessaan vuoden 2004 kuluessa. Maisteri Elli Saurion
toiminnasta kerrotaan esimerkiksi teksteissä ”Kodin talous otettiin järjestössä erillisenä aiheena käyttöön 1933, kun
neuvojille pidettiin maalaisemännän kirjanpitokurssi” ja ”Myös perheenemäntien ajankäyttöä seurattiin. Emäntälehdessä julkaistiin aiheesta kilpailu ja 53 marttaa kirjasi kokonaisen vuoden verran ajankäyttönsä. Kerätyt tiedot olivat ainutlaatuisia, ja Marttaliiton toiminnanjohtaja Elli Saurio teki aineiston pohjalta väitöskirjan.”
32
Heinonen 1998, 44, 92, 111, 112, 135, 143–148, 183, 184, 196, 199, 228, 236–238, 264, 335, 363.
33
Kervinen, A. 1999. ”Elli Saurion syntymästä 100 vuotta”. Kotitalous 12/1999, 10–12; Kervinen, A. 2000. ”Professori
Elli Saurion syntymästä 100 vuotta”. Emäntälehti 1/2000, 12.
34
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/4944/ Kervinen 2006, 704–705.
35
Tuulio 1980, 147.
36
Kervinen 2002, 13, 14, 26, 27, liite A. Julkaisematon pro gradu-tutkielma.
37
Kivinen & Laitakari 1958, 158–166; Halonen 2008, 410–417, 441–448. – Kotitaloustieteet mainitaan myös suomalaisen tieteen historiasta kertovissa teoksissa, esimerkiksi Klinge & mt. 1990.
38
Halonen 2010, 278–283, 301–307.
39
Heinonen 1998, esimerkiksi 92, 95–107, 228–236.
15
Elli Saurion nimitystä kyseiseen virkaan.40 Laura Harmaja julkaisi erittäin paljon, ja tutkijat ovat
toistuvasti palanneet kartoittamaan hänen laajaa kirjallista tuotantoaan. Laura Harmajan kirjallisesta
toiminnasta on tehty sekä opinnäytetöitä että artikkeleita.41
Käsillä oleva tutkimus perustuu kirjallisuuslähteiden ohella arkistotiedoille ja haastatteluille. Arkistolähteiden käyttö on vahvistanut tutkimuksen laatua perustutkimuksena mutta hidastanut tutkimuksen valmistumista. Runsas arkistomateriaalin käyttö puolustanee kuitenkin paikkaansa, sillä
vain alkuperäiseen arkistoainekseen tutustuminen tekee mahdolliseksi arvioida sen anti sille tutkimusaiheelle, joka on työstettävänä. Jos tutkija esimerkiksi kirjoittaa kodin taloustieteen tai yleensä
kotitaloustieteiden historiasta, hän voi pitää oleellisina seikkoja, jotka muiden tieteenalojen historiaa
tutkivasta henkilöstä tuntuvat tarpeettomilta.
Helsingin yliopiston yleishistorian kirjoittaja saattaisi esimerkiksi jättää mainitsematta kotitaloudellisen linjan suunnittelun agronomia-/agronomitutkintoon, vaikka asia oli tiedekunnan jäsenten
yksimielisellä kannatuksella maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan maataloudellisen virkatutkinnon kehittämissuunnitelmissa mukana miltei koko 1930-luvun ajan, mutta yliopistollisen kotitalousopetuksen suunnittelun kannalta maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan pyrkimys täydentää
maataloudellista virkatutkintoa kotitalouslinjalla kannattaa muistaa, sillä se siirtää yliopistoympäristössä harjoitetun, kotitaloustieteiden aktiivisen suunnittelun alkamisen hetkeä useita vuosia ajassa
taaksepäin. Helsingin yliopiston 1940-luvulla tekemät kotitaloudellisia virkoja koskeneet virkaehdotukset eivät suinkaan olleet mainitun yliopiston ensimmäinen konkreettinen toimenpide kotitaloustieteiden perustamisen puolesta ja päättäjät Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä
tiedekunnassa puhuivat nimenomaan kotitaloustieteiden perustamisen puolesta. He eivät olleet kotitaloustieteiden perustamista vastaan. Professori G. von Wendt aloitti oppiaineessaan yleisen ravinto-opin tutkinto-opetuksen dosenttiopetuksena ja siihen kaavailtiin henkilökohtaista professuuria.
Suoritus yleisessä ravinto-opissa olisi soveltunut osaseksi kotitaloudellista tutkintoa. Professori K.
T. Jutila esitteli 1920- ja 1930-luvulla Suomessa Yhdysvaltojen korkeakoululaitoksessa annettua
kotitalousopetusta. Maatalousprofessorit R. Pihkala ja K. T. Jutila pyrkivät 1930- ja 1940-luvulla
kasvattamaan viranhakijat tulossa oleviin kotitalousvirkoihin. – Helsingin yliopiston maatalousmetsätieteellisen tiedekunnan tuki kotitaloudellisten virkojen perustamiselle oli koko suunnittelukauden ajan yksimielinen ja ehdoton. Myös virkojen tasosta oltiin yksimieliset: professuureihin
40
Heinonen 1998, 92, 236.
Saarikoski, E. 1993. Laura Harmaja – kotitalouden vaikuttajanainen. Kotitalous 2/1993, 28–31; Niskanen, K. 2002.
Hushållet och nationalekonomin – Laura Harmajas vetenskapliga utmaning. Naistutkimus 3/2002, 32–41.
41
16
tähdättiin ja pidettiin mahdollisena, että kotitalousalan organisatorinen kehitys olisi muistuttanut
maataloustieteiden ja metsätieteiden kehitystä. Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta oli irrotettu
itsenäiseksi tiedekunnaksi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan yhteydestä. Kotitaloustieteistä olisi voitu vastaavasti muodostaa erillinen tiedekunta tai korkeakoulu.
Helsingin yliopiston keskusarkiston aineistot ja Kansallisarkiston kokoelmista Suomalaisen
Marttaliiton/Marttaliiton arkisto sekä Elli Saurion yksityisarkisto ovat olleet käytetyistä arkistolähteistä keskeisimmät. Koska professori Saurion virkakausi 1950–66 on lähihistoriaa, aihetta oli mahdollista lähestyä myös haastatteluin kirjallisuuslähteiden ja arkistolähteiden ohella. Osoitetietoja
esimerkiksi tarvittiin tutkimuksen alkuvaiheessa professori Elli Saurion oppilaille ja opettajatovereille lähetettyä kirjekyselyä varten. Kyselyn lähettämisellä aivan tutkimuksen alussa oli sekä hyvät
että huonot puolensa. Vastausprosentti oli miltei 40. Esiin nousi aktiivisten ja kiinnostuneiden asiantuntijoiden joukko, jonka puoleen tutkija on toistuvasti voinut kääntyä kysymyksineen. Kyselyn
heikkoutena oli kysymysten epätarkkuus, sillä tutkimuksen alkuvaiheessa tutkijan käsitys tutkimusaiheen ongelmista oli täsmentymätön. Tutkimuksessa on pyritty tavoittamaan haastateltaviksi myös
professori Elli Saurion lähiomaisia ja nämä ovatkin olennaisella tavalla syventäneet Elli Saurion
henkilökuvaa. Resurssien asettamin rajoituksin on kartoitettu myös Saurion asuin- ja toimintaympäristöt. Elli Saurio syntyi Nurmeksessa, kävi koulua Kokemäellä ja asui aikuisikänsä Helsingissä,
missä työura liittää hänen historiansa Suomalaisen Marttaliiton/Marttaliiton historiaan ja virkaura
Helsingin yliopiston historiaan. Tutustumiskäynnit Nurmekseen, Kokemäelle ja Saurion äidinpuoleisen suvun lähtöpaikoille Rääkkylään ovat olleet tutkijan ohjelmassa.
Tutkimuksen erityispiirteen muodostaa perehtyminen Viron kotitalousopetuksen historiaan ja
kulutustutkimuksen historiaan sekä kuluttajansuojelun uudelleen elpymiseen 1990-luvulla.42 Virolaisen kotitalousopetuksen todellisuus ennen toista maailmansotaa muodostaa tosin vain sivujuon42
Käsillä olevan tutkimuksen tekijän opiskelu Virossa 1991 ja 1992 (Tallinna Pedagoogiline Instituut ja Tartu Ülikool)
tuottivat pro gradu -tutkielman Viron kuluttajasuojelun historiasta Helsingin yliopistolle kuluttajaekonomiaan, sarjan
artikkeleita ja yliopistokurssien harjoitusaineita. (Lähteet: Kervinen, A. 1995. Kuluttajansuojelun kehittyminen Virossa.
Helsingin yliopisto/Taloustieteen laitos. Kuluttajaekonomian pro gradu -tutkielma. Viittaus esimerkiksi Põldmäe, J.
1992. Kuidas kaitsti tarbijat 1920-aastal. Rahva Hääl 21.3.1992; Kervinen, A. 2001. Kirja Viron kotitalousopetuksen
historiasta [Jüri Kuum: Kodumajandus Eestis. 1998]. Kotitalous 3/2001, 30; Kervinen, A. 2000. Alma Martin. Viron
ensimmäinen kotitaloustieteilijä. Kotitalous 6/2000, 18, 19 [Käytetyt lähteet: Katso Liite n:o 6 tässä tutkimuksessa.];
Kervinen, A. 1996. Kuluttajansuojelua Virossa. Kotitalous 9/1996, 22, 23; Ryynänen, I. & Kervinen, A. 1996. Kotitalousopetus Virossa 1900-luvulla. Kotitalous 12/1996, 28, 30; Kervinen, A. & Puhakka, A. 2004. Pyhä Birgitta, näkijä ja
tekijä. Kotitalous 2/2004, 15; Kervinen, A. 2004. Birgittalaisluostari kotitaloudellisena sivistäjänä. Kotitalous 2/2004,
16, 17; Kervinen, A. 2001. Monta pientä omistajaa: kuluttajien osuustoiminta Virossa. Helsingin kauppakorkeakoulu.
Harjoitusaine kurssiin 31C020, Näkökulmia yrityksen omistukseen; Kervinen, A. ”Kulutaja” -leht 1992. Virolaisen
kuluttajalehden ja suomalaisten kuluttajalehtien vertailua. Helsingin yliopisto/Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta/Kodin taloustiede. Kodin taloustieteen Harjoitusaine n:o 1. 16.5.1994).
17
teen Elli Saurion henkilöhistoriassa ja suomalaisen kodin taloustieteen historiassa, mutta näiden
asioiden liittymät toisiinsa edustavat hyvin kodin taloustieteen kansainvälisiä yhteyksiä. 43 Kodin
taloustieteen laitoksen Viro-yhteydet ja Viro-tietoisuus, vaikka niille ei ollut paljon käyttöä vuosina
1946–66, henkilöityivät voimakkaasti professori Elli Sauriossa ja Viro-suhteet niin kuin monet
muutkin kansainväliset siteet Elli Saurio oli solminut jo toimiessaan eri tehtävissä Suomalaisen
Marttaliiton/Marttaliiton (vuodesta 1939 Marttaliitto) piirissä.
Moniparadigmaisessa kuluttajaekonomiassa [kodin taloustiede/kuluttajaekonomia] tunnetaan
ranskalaisen historiantutkija Fernand Braudelin (1902–85) monitieteinen tutkimusote läheiseksi.
Historioitsija Braudelia voidaan pitää myös sekä yhteiskunta- että ihmistieteilijänä. Hän tutki muun
muassa ihmisten arkipäivää ja kulutusta monitieteisestä näkökulmasta. Hän yhdisti tutkimuksissaan
teoreettista ja empiiristä aineistoa saumattomaksi kokonaisvaltaiseksi totaalihistoriaksi. Braudel
käytti lähteitään monipuolisesti valottamaan yleisten linjojen lisäksi myös aikalaisten subjektiivisia
kokemuksia.44 Koska kuluttajaekonomia kantaa suoraan kodin taloustieteen perintöä, käsillä olevassa tutkimuksessa on pyritty viljelemään kuluttajaekonomiassa tavoiteltua monitieteistä – avaraa,
suvaitsevaa ja humaania – tutkimusotetta. Tutkimusongelmia on pyritty lähestymään useiden, erilaatuisten tutkimusaineistojen kautta, sillä erityyppisten aineistojen käyttö antaa sijaa niin sanotulle
aineistotriangulaatiolle45.
Kodin taloustieteen tuleva kehitys arviointien kohteena
Kun Kotitalous-lehti täytti 60-luvun alussa 25 vuotta, toimitus tarjosi palstatilaa kotitalousalan
vaikuttajille, muun muassa kodin taloustieteen professori Elli Sauriolle. Professori Saurio, joka oli
kymmenisen vuotta aikaisemmin ennakoinut kuluttajan näkökulman korostumisen, pidättyi kuitenkin tässä vaiheessa luomasta skenaarioita oman tieteenalansa tulevaisuudesta ja keskittyi – ruokaan.
Aiheenvalintaansa professori Saurio perusteli sillä, että lukijoiden enemmistö oli kotitalousopettajia
43
Koulutuksen kansainvälistymistä suositaan. (Vrt. lähde: Koski, J. 2001. Oriveden lukiossa kotitalous on integrointia,
yrittäjyyttä ja kansainvälisyyttä. Kotitalous 3/2001, 39).
44
Heinonen & Raijas 2005, 179; Heinonen 1997, 17–45. – [Braudel] on pyrkinyt tuomaan esiin myös aikalaisten subjektiivisen näkökulman. Voisikin sanoa, että hän on pyrkinyt näin ylittämään kahtiajaon objektiivisuuden ja subjektiivisuuden välillä. [Braudel] kuuluu monitieteisen tutkimusotteen uranuurtajiin. [Hän] myöntää avoimesti tutkimustensa
epätäydellisyyden. Välimerta käsittelevän teoksensa esipuheessa hän toteaa: ”Tämä teos on välttämättä epätäydellisen
tutkimuksen tulos. Tiedän etukäteen, että sen johtopäätöksiä tullaan tarkastelemaan kriittisesti, niistä tullaan keskustelemaan ja ne tullaan korvaamaan, ja olen siitä iloinen. Juuri niin historian tutkimus edistyy ja sen täytyy edistyä. (Lähde: Heinonen 1997, 38, 40. Viittaus: Braudel 1975, 18).
45
”Triangulaatiolla tarkoitetaan monien eri aineistolähteiden, tutkijoiden, metodien tai teorioiden käyttöä laadullisen
tutkimusaineiston analyysissa. Triangulaation tarkoituksena on toimia tutkijan heuristisena apuvälineenä ja aineistoissa
olevien systemaattisten harhojen paljastajana. Tässä tutkimuksessa triangulaatio toteutuu lähinnä erilaisten aineistojen,
metodien ja teorioiden tai teoreettisten perspektiivien käyttönä.” (Lähde: Heinonen 1998, 25. Viittaus: Denzin 1970 ja
1978).
18
ja kotitalousopetus kohdistui etupäässä ruokaan. Tämän lisäksi ruoka oli ihmisille jokapäiväisen
elämän tarpeista arvojärjestyksessä numero ykkönen. Professori Saurio muisteli artikkelissaan vuotta 1935, jolloin sai vielä totunnaista hyvää ruokaa sekä kotona että ravintotolassa ja tavallinen maisterikin saattoi palkallaan syödä pari kertaa päivässä ulkona nautinnokseen perinteelliset asiaan kuuluvat ruokalajit. – Maisteri Elli Saurio oli tutkinut suomalaisen maanviljelijäemännän työpäivää
juuri noin 1935. Professori Saurion havainnon mukaan tekniikan kehitys ei ollut juuri lyhentänyt
emäntien 85-tuntista työviikkoa. Perheiden pienetessä tehokkain tapa suoriutua ruoanlaitosta oli
turvautua teollisiin tuotteisiin mutta tästä saatettiin joutua maksamaan turhan kalliisti:
Tarpeiden muodostuksessa ylemmät luokat ovat esimerkin antajia ja viitoittavat siten myös tulevan kehityksen. Kansantaloudellisesti tärkeä näkökohta on lisäksi se, että talouselämämme
ja sen mukana koko elämänmuotomme irtautuminen entisestä staattisesta olotilasta [ ] muuttaa myös kasvatuksen ohjelmaa sikäli, että sen tulee valmistaa seuraava sukupolvi ilmeisesti
paljonkin korkeampaan elintasoon, kuin missä kasvattajat itse ovat kasvaneet. [ ] Ruotsissa
julkaistussa 60-lukua koskevassa kulutusennusteessa todetaan naisten lisääntyneen ansiotyön
ja elintarviketuotannon teollistumisen johtaneen ruokamenojen ei vain kruunumääräiseen nousuun, vaan vieneen jopa entistä suuremman osan tuloista vastoin Engelin lakia. 46
40-luvulla uskottiin, että teollisesti valmistettu purkkiruoka tarjoaisi ratkaisun ongelmaan, jonka
puuttuva työpanos niin kodeissa kuin ruokaloissa muodosti. 50-luvulla tulivat myyntiin einekset.
Artikkelissaan professori Saurio ihmettelee, joko 1960-luvulla päästään teollisesti juuri valmistetun
ruoan nauttimiseen – ja esitti toivomuksen, että 25 vuoden kuluttua jokainen suomalainen saisi sekä
kotona että kodin ulkopuolella kolme kertaa päivässä maukasta ja vaihtelevaa kotiruokaa. Miten se
oli valmistettu, teollisesti vai käsityönä, oli professori Saurion mukaan yhdentekevää.
Kotaloustieteiden tulevaisuutta arvioi esimerkiksi TkT Rakel Kurkela, joka vuonna 1966 teki
opintomatkan Yhdysvaltoihin ja tutustui matkallaan sikäläiseen kotitalousopetukseen. Tri Kurkela
havaitsi matkallaan amerikkalaisessa kotitalousalan yliopistotasoisessa opetuksessa sekä etuja että
haittapuolia. Hän piti ilmeisenä, että epäkohdat, jotka olivat kenen tahansa nähtävissä, ja yhteiskunnallinen kehitys yhteisvaikutuksena vaativat sekä yliopisto-opintojen yleiseen järjestelyyn että yksityisten oppiaineiden opetusohjelmiin muutoksia.47 Esimerkiksi uusien, erikoistumista osoittavien
ammattinimitysten tarve kotitalousasiantuntijan, home economistin, tilalle oli käynyt ilmeiseksi:
46
Saurio, E. 1961. Missä olemme nyt ja missä 25 vuoden kuluttua? Kotitalous 1/1961, 56–59. – Maisterit Ella Kitunen
ja Elli Saurio olivat vuoden 1934 ajan toimittaneet Kotitalous-lehden samannimistä edeltäjää. FM Saurio oli vastannut
tällöin lehden yhteiskuntatieteellisestä sisällöstä. 1950- ja 1960-luvulla professori Saurio kuului Kotitalous-lehden toimituskuntaan. – Vuonna 1952 professori Elli Saurio oli kirjoittanut: ”Ihminen kotitalouden lähtökohtana ja tarkoitusperänä pääsee nousemaan etualalle. Tämän ihmiskeskisen kotitalouskäsityksen aiheuttajana on ennen kaikkea juuri rahan
varassa tapahtuva hyödykkeiden vapaa valinta entisen perinnäisen ja sidonnaisen kulutuskaavan asemesta.” (Lähde:
Saurio 1961, 38 = Saurio, E. 1952. Kotitalousopetuksen keskittäminen. Kotitalous 2/1952, 35–40).
47
Kurkela 1967, 67, 68 = Kurkela, R. 1967. Kotitalousopetuksesta Yhdysvaltojen yliopistoissa. Kotitalous n:o 2/1967, 66–70.
19
Kotitalouden väistyminen tiettyjen tieteenalojen yhteisnimityksenä ei kuitenkaan aina ole
merkinnyt vastaavia opetusohjelmien asiallisia muutoksia tai opetuksen alan supistamista,
vaan vain sen tosiasian tunnustamista, ettei enää voida kouluttaa koko kotitalousalan erikoisspesialisteja. Tämänsuuntainen kehitys on vasta alussa ja vie tietysti aikansa, ennen kuin lopullinen muoto hahmottuu. Kehitys on täysin analoginen esim. teknillisellä alalla tapahtuneen
yleismaailmallisen kehityksen kanssa. Viime vuosisadalla valmistettiin yleensä insinöörejä,
nykyisin sen sijaan sähkö-. kone-, rakennus- ym. insinöörejä.48
Tri Kurkelan mukaan tuotannon teollistuminen supisti kotitalouden alaa ja muutos näkyi hyvin selvästi Amerikassa, joka oli Suomea ”ehkä miespolven edellä”. Suomessakin oli syytä varautua samankaltaiseen muutokseen. Kotitalousopetuksen tulevaa linjaa tuli tarkastella ennakkoluulottomasti ja muistaa kehitystrendi tutkimuskohteita valittaessa. Päällekkäisyyksiä oli myös karsittava. Yhdysvalloissa esimerkiksi elintarvikeopetusta oli annettu hyvin monien oppiaineiden yhteydessä.
Tilannetta voi pitää tuhlauksena ja seurauksena on pyritty luomaan ruokaan, ravintoon, elintarvikkeisiin ja ravitsemukseen liittyvien aineiden yleisohjelma. Suomessa kotitaloustieteet perustettiin
kotitalousväen vaatimuksesta mutta – tri Kurkela muistutti – tämä suomalaisten kotitalousnaisten
kuningasajatus toteutuu aina, kun johonkin korkeakouluun saadaan opetusta ja tutkimusta, joka kotitalouteen sovellettuna ei merkitse ainoastaan kehityksen mukana pysymistä, vaan aktiivista panosta kotitaloutemme kehittämiseksi.49
Kodin taloustieteen laitoksen 40-vuotisjuhlassa vuonna 1986 pidettiin useita esitelmiä. Kodin
taloustieteestä tohtoriopinnot suorittaneen Johanna Aution mukaan yhteiskuntatieteissä oli käyty
paradigmakeskustelua jo parinkymmenen vuoden ajan. Kyseistä keskustelua oli käyty myös tieteenaloittain. Ilmiö oli normaali, sillä paradigmakeskustelu edusti normaalia tieteen perusluonteeseen kuuluvaa kriittisyyden ja itseäänkorjaavuuden periaatetta. Aution korosti sitä, että paradigmakeskustelussa oli tuotava tutkimuksen tieteenfilosofiset perusteet avoimesti esiin. Klassinen taloustiede ja niin sanottu institutionaalinen taloustiede käyttivät toisistaan poikkeavia paradigmoja. Taloustiedettä oli käytetty perinteisesti kotitalouden toiminnan, erityisesti kulutuksen tutkimisessa mutta
klassinen taloustiede ei kenties tarjonnut riittäviä edellytyksiä inhimillisen toiminnan, esimerkiksi
kulutuksen, tutkimiselle ja ymmärtämiselle. Institutionalistit taas näkivät kulutuksen paitsi taloudellisena myös poliittisena ja yhteiskunnallisena kysymyksenä. Käytännön ongelmat olivat monitieteisiä, eivätkä noudattaneet tieteidenvälisiä rajoja ja tutkijan arvot vaikuttavat tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa. Institutionalistit kysyivät esimerkiksi, miten markkinamekanismi toimii yhteiskunnallisen vallankäytön välineenä suhteessa kuluttajiin. Kuka loppujen lopuksi päättää kulutuksen
muotoutumisesta? Päätetäänkö se kotitalouden sisäpuolella vai ulkopuolella ja miten kotitalouden
48
49
Kurkela 1967, 69 = Kurkela, R. 1967. Kotitalousopetuksesta Yhdysvaltojen yliopistoissa. Kotitalous n:o 2/1967, 66–70.
Kurkela 1967, 69, 70 = Kurkela, R. 1967. Kotitalousopetuksesta Yhdysvaltojen yliopistoissa. Kotitalous n:o 2/1967, 66–70.
20
sisäiset valtasuhteet säätelevät talouden toimintaa. – Institutionalismissa suosittiin hermeneuttista
perinnettä ja tutkimuksen avulla pyrittiin lisäämään myös kotitalouksien itseymmärrystä.50
Kodin taloustieteen laitoksen 40-vuotisjuhlassa vuonna 1985 esitelmöinyt toiminnanjohtaja Eila
Kilpiö51 korosti puheessaan kotitalous- ja kuluttaja-alan tavatonta laajuutta ja monitieteisyyttä sekä
ajankohtaisen tutkimustiedon tarvetta.52 Piti oppia tekemään oikeita kysymyksiä ja hahmottamaan
todellisuus viisaasti. Tutkijalta kysyttiin ratkaisumalleja kriisien välttämiseksi. Historiasta selityksiä
etsivää geneettistä tutkimusta oli harjoitettu vain niukasti kulutuksen tutkimuksessa, mutta mahdollisesti siitäkin olisi hyötyä tulevaisuuden kartoittamisessa.53 Kotitalous- ja kuluttaja-alan tulevaisuuden tutkimus pyrki jäsentämään todennäköisiä kehityskulkuja ja ennustamaan ja esittämään suotavia kehityspiirteitä taloudellisuuden periaatteet huomioon ottaen. Toiminnan laajuuden takia tarvittiin useita rinnakkaisia tutkimusotteita, monitieteistä tutkimusta. Kulutus toteutuu moniilmeisinä, rinnakkaisina ja ristikkäisinä elämäntapoina. Ongelmana oli, että kotitalouksien toimintaan ja kulutukseen liittyvä opetus ja perustutkimus olivat täysin riittämättömiä näiden ilmiöiden
yksilölliseen ja yhteiskunnalliseen merkitykseen verrattuna. Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opetusta tuli kehittää perustamalla kuluttajasosiologiaan erikoistunut oppituoli. Kuluttajakäyttäytymiseen erikoistunut opetus edistäisi ja syventäisi kodin talouden tutkimusta.
Irmintraut Richarz esitteli vuonna 1986 sosioekonomista lähestymistapaa edustavan ”Household
Management” -näkökulman kotitalouden ongelmiin. Sosioekonomisessa lähestymistavassa ei rajoituta kotitalouden sisäisten ilmiöiden tutkimiseen, vaan lähestymistavassa tarkastellaan myös kotitalouden ja yhteiskunnan muiden instituutioiden monimutkaisesta vuorovaikutuksesta aiheutuvia ongelmia. Ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa monin tavoin kotitalouteen. Asia ilmaistaan tavallisesti
”yhteiskunnallisen viitekehyksen” käsittellä. Siinä voidaan erottaa kotitalouden kannalta kolme
merkittävää tekijää: 1) yhteiskunnan taloudellinen ja sosiaalinen rakenne, 2) hallitusmuoto ja valtarakenteet sekä 3) arvot ja normit. Lisäksi siihen kuuluvat julkiset palvelut ja markkinoiden tarjoamat tavarat ja palvelut. Käytännössä yhteiskunnallista viitekehystä on täydennettävä ympäröivän
luonnon muodostamalla viitekehyksellä. Kotitalouden ongelmat puolestaan voivat johtua ulkoisista
tai sisäisistä syistä. Ongelmat voidaan määritellä tavalla tai toisella puutteellisiksi toimintatiloiksi.
50
Autio, J. 1985. Tarvitaan vaihtoehtoisia tutkimusotteita. Kotitalous 12/1985. Kirjoitus on Kodin taloustieteen laitoksen 40-vuotisjuhlassa pidetty esitelmä: Kotitalouden toiminnan tutkimisessa sovellettavat vaihtoehtoiset taloustieteelliset tutkimusotteet. – Vastaava on artikkeli: Autio, J. 1985. Kotitalous, tutkimus ja filosofia. Kotitalous 9/1985, 20–22.
51
Kilpiö (o.s. Kangas), Eila Annikki. Synt. 1945. Yo 1965. MMK kodin taloustiede pääaineena 1970. (Lähteet: HYKA
/ Oppilasmatrikkelit; Kotitalouden Kandidaatit 20 vuotta. 1973, 26.
52
Kilpiö, E. 1985. Juhlaesitelmä Kodin taloustieteen laitoksen 40-vuotisjuhlassa. Kotitalous 12/1985, 4–7.
53
Kilpiö 1985, 6 = Kilpiö, E. 1985. Juhlaesitelmä Kodin taloustieteen laitoksen 40-vuotisjuhlassa. Kotitalous 12/1985,
4–7.
21
Kotitalouden inhimillisiä resursseja voidaan hyödyntää ongelmien havaitsemiseksi ja ratkaisemiseksi. Niillä voidaan myös korvata talousresursseja. – Inhimillisillä resursseilla eli inhimillisillä
ominaisuuksilla on suuri potentiaali ja merkitys ongelmien ratkaisemisessa.54
Leena
Kirjavainen55
huomautti
puhuessaan
Kotitalousopettajan
koulutuslinjan
100-
vuotissymposiumissa 24.10.1991, että kotitalouden tiedepohja on historiallisesti katsottuna ekologiassa.56 Jo kotitaloustieteen uranuurtaja Ellen Swallow Richards oli halunnut perustaa ”human ecology” -nimisen uuden tieteenalan. Tähän vanhaan pyrkimykseen oli palattu Yhdysvalloissa, missä
useat korkeakoulut ovat 1980-luvulla muuttaneet kotitaloustiedekuntien nimet ja esimerkiksi muotoja ”college of human ecology”, ”college of human environmental sciences” ja ”college of human
resources” on käytetty. Suurimmat globaaliset haasteet kotitaloustieteen tutkimuksessa ja opetuksessa tulevat tällä hetkellä ympäristöyhteyksistä, Kirjavainen sanoi. Yliopistoissa ei ole riittävästi
huomattu kotitalouksia koskevan tutkimustiedon tärkeyttä, vaikka siitä löytyisi perusta monille
muille tieteellisille tutkimuksille, olipa kyseessä esimerkiksi taloustiede, maataloustiede, metsätaloustiede, sosiologia tai psykologia. Leena Kirjavainen arvioi, että kodin taloustieteellisten oppikirjojen vähyys kuvastaa alan tilannetta Suomessa.
Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa toteutettiin vuoden 1992 alussa
uusi laitosjaon uudistus ja entisestä kodin taloustieteen laitoksesta tuli seitsemän muun oppiaineen
ohella osa taloustieteen laitosta. Johanna Leskinen kommentoi tapahtunutta kehitystä:
Henkisten resurssien yhdistämisen vuoksi uudessa taloustieteen laitoksessa on talous- ja yhteiskuntateoreettisten lähestymistapojen kehittelylle aiempaa paremmat mahdollisuudet. Samalla kodin taloustiede voi vastata siihen kohdistuviin tieteen kriittisyyden ja itseään korjaavuuden vaatimuksiin.57
Valppautta tarvitaan, jotta kotitalouksien muuttuva asema ja muuttuvat ongelmat voitaisiin tunnistaa. Kodin taloustieteen tutkimusongelmia – esimerkiksi nuoren perheen ensiasunnon hankinta- ja
rahoitusvaihtoehdot, työttömäksi joutuneen ylivelkaantuneen yksinhuoltajan selviämisstrategiat,
kulutuksen haitalliset ympäristövaikutukset – J. Leskinen luonnehti mutkikkaiksi ja monitahoisiksi.
Niiden ratkaisemiseksi tuli aivan ensiksi oivaltaa ne muutospaineet, jotka yhteiskunnan muuttumi-
54
Richartz, I. 1986. Kotitalouden toiminnot sosioekonomisesta näkökulmasta. Kotitalous 9/1986, 4–7.
Kirjavainen, Leena M. Synt. 1945. MMT kodin taloustiede pääaineena. Kodin taloustieteen vt. professori 1992.
56
Kirjavainen, L. M. 1992. Kotitalouden opetuksesta ja tutkimuksesta. Kotitalous 1/1992, 23, 24.
57
Leskinen 1992, 27 = Leskinen, J. 1992. Tarvitseeko kodin taloustiede vahvan teorian, metodin vai feministisen näkökulman? Kotitalous 1/1992, 25–27.
55
22
nen aiheutti tieteenalalle.58 Kodin taloustieteen opetukseen ja tutkimukseen kuuluu hyvinvoinnin
arvioiminen ja hyvinvointiin vaikuttavien monitahoisten tekijöiden tunnistaminen muuttuvassa yhteiskunnassa ja luontoympäristössä. Hyvinvoinnin arvioinnissa joudutaan kiinnittämään entistä
enemmän huomiota hyvinvoinnin kustannuksiin. Kulutuksen kasvuun paljolti perustunut hyvinvoinnin lisääminen on vauhdittanut sekä ympäristön saastumista että luonnonvarojen ehtymistä.
Anne B. Muir59, joka huhtikuussa 1996 luennoi Helsingin yliopiston kotitalousopettajan koulutuslinjalla, kehitteli puheessaan näkemystä kotitalousalan tieteiden globaalista tehtävästä. Muirin
mukaan kotitalouden kehittämisen lähtökohdaksi sopii YK:n 1948 antaman Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25. artiklan 1. kappale. Artiklassa puhuttiin ihmisen elämän kaikista puolista ja kaikista ihmisistä. Julistuksella tavoiteltiin sitä, että kaikilla olisi riittävän terveyden ja hyvinvoinnin turvaava elintaso. Elintason ”riittävyys” oli erikseen harkittava ja määriteltävä. Englannissa ja Yhdysvalloissa oli perheen käytettävissä olevaa tuloa arvioitaessa käytetty termiä ”vaatimaton mutta riittävä” elintaso. Tämä taso ylitti selvästi elossapysymisen perustarpeet mutta yhtä selvästi jäi ylellisyys-tason alapuolelle. Anne Muir otti puheessaan ikään kuin kantaa suomalaisen kodin taloustieteen muuttumiseen kuluttajaekonomiaksi:
Jotkin alun perin kotitaloustieteeseen perustuvat korkeamman opetuksen suunnat ovat luopuneet kotitalouksien resurssien hallintaan keskittyvästä tarkastelutavasta ja jatkaneet kuluttajatutkimuksen nimen alla. Jos ihmiset olisivat ainoastaan kuluttajia, maailma olisi ankea paikka,
jossa ei olisi paljon toivoa yhteisestä ja kestävästä tulevaisuudesta. Ihmiskunta on kuitenkin
osoittanut, että se pystyy paljoon muuhunkin: antamaan apua ja huolenpitoa.60
Anne Muir ihmetteli poliittisten päättäjien tapaa korostaa kilpailua. Miksi päättäjät eivät mainostaneet yhteistyötä? Muirin näkemyksen mukaan yhteistyö olisi asetettava kilpailun edelle ja olisi vaalittava pikemminkin maailmanlaajuisia kansalaisoikeuksia kuin maailmanlaajuista kulutusta.
Kotitaloudet ovat merkittävä tekijä yhteiskunnassa valtiontalouden kannaltakin, vaikka sitä ei
aina muisteta. Kotitaloudet nähdään kansantalouden tilinpidossa hyödyketuotannon käyttäjän roo58
Vuonna 1995 kodin taloustieteen nimi muutettiin muotoon kuluttajaekonomia. Johanna Leskinen kommentoi sekä
nimimuutosta että opetusalan painotusten muutosta: ”Näkemyksiä nimenmuutoksen puolesta ja vastaan on tervehdittävä
ilolla; tieteenalan olemukseen kuuluu jatkuva, kriittinen itsearviointi ja ulkopuolinen arviointi nimikysymykset mukaan
luettuna.” [ ] ”Yksittäisten kuluttajien ja kotitalouksien keskeinne rooli hyödyke- ja rahamarkkinoilla sekä niiden tekemien rahankäyttöpäätösten merkittävyys talouselämässä ovat painottaneet opetusalaa kuluttajaekonomian suuntaan.”
(Lähde: Leskinen, J. 1996. Kodin taloustieteestä kuluttajaekonomiaksi. Oikosulku 1/1996, 6–8. Asiasta myös: Hohti, O.
1999. Kuluttajaekonomiassa uskotaan tulevaisuuteen. Oikosulku 6/1999, 14, 15).
59
Professori Anne B. Muir, jonka työpaikka oli Bath College of Higher Education, oli kansainvälisen kotitalousopetusjärjestön IFHE:n varapuheenjohtaja ja Euroopan edustaja. (Lähde: Anon. 1996, 4 = Anon. 1996. ”Kenen koti? Kenen
talous? Yhteistyötä kestävän tulevaisuuden hyväksi.” Kotitalous 9/1996, 4–7).
60
Anon. 1996, 5 = Anon. 1996. ”Kenen koti? Kenen talous? Yhteistyötä kestävän tulevaisuuden hyväksi.” Kotitalous
9/1996, 4–7.
23
lissa, vaikka ne myös tuottavat arvoja yhteiskuntaan. Kotitaloustuotannonkin rahallinen arvo on
huomattava päätellen niistä luvuista, joita eri puolilla maailmaa on saatu laskennallisesti kotityön
arvoksi. Suomessa aloitettiin vuonna 1979 kotityötutkimus, joka perustui 2000 kotitaloutta käsittäneeseen otantaan. Tutkimus suoritettiin sosiaali- ja terveysministeriön tutkimusosastolla ja työ valmistui vuonna 1986 neljätoista osatutkimusta käsittävänä. Ajankäyttölaskentamenetelmällä palkattoman kotityön arvoksi saatiin noin 42 prosenttia bruttokansantuotteesta.61 – Laajan kotityötutkimuksen antamat tulokset vaikuttivat ehkä siihen, että Suomen Akatemiassa valtion maatalousmetsätieteellinen toimikunta alkoi 1980-luvulla pitää kotitalous- ja kuluttaja-alaa tärkeänä ja erityistä tukea vaativana tutkimuskohteena.62
OSA 1: KULUTTAJANÄKÖLMA
1. Varhaisin kulutustutkimus Suomessa
1.1. Kulutustutkimus oli hallinnollis-poliittista
Suomalaisella kulutustutkimuksella oli kansainvälisiä malleja. Varhainen kulutustutkimus oli
Mika Pantzarin (& mt) mukaan hallinnollis-poliittista. Kuluttajatutkimuksen alkujuuri löytyy 1800luvun vaihteen Englannista, jossa laadittiin ensimmäiset empiiriset survey-tutkimukset yksityis- ja
perhetalouksien kulutuksesta.63 Kirsti Ahlqvist mainitsee Arthur Youngin (1767), David Daviesin
(1795) ja Frederick Edenin perhebudjettitutkimukset.64 Suomalaisen Vera Hjeltin kulutustutkimuksessa (1912) esiteltiin kymmeniä vastaavia kulutustutkimuksia yhdeksästä eri maasta: Englannista,
Saksasta, Ranskasta, Belgiasta, Sveitsistä, Ruotsista, Tanskasta, Yhdysvalloista ja Suomesta.65
Suomen virallinen tilastotoimi ei kerännyt kulutusta koskevia tilastoja 1800-luvun puolella, jollei
sellaiseksi lueta säästöpankkitilastoa, joka eli voimakkaan kasvun aikaa:
Ilahduttavimpia ilmiöitä Suomen kansan kehityksessä on se voimallinen kukoistus, jonka sen
säästöpankkilaitos on saavuttanut kahtena viimeisenä vuosikymmenenä. 1870 löytyi vain 39
säästöpankkia maassa, 1885 [säästöpankkeja oli yhteensä] 121. Samaan aikaan on säästöönpanijoiden luku kasvanut vielä paljon nopeammin, nim. 15,193:sta 52,518:aan ja säästöönpanijain saatavat 6,381,000 m:sta 23,168,000 m:aan. Vasta näinä vuosina alkavat säästöpankit
61
Anon. 1986, 7 = Anon. 1986. ”Mikä on palkattoman kotityön arvo? Kotitalous 9/1986, 7, 8.
Kilpiö, E. 1986. Kotitalous- ja kuluttaja-ala tutkimuksen kohteeksi. Kotitalous 11/1986, 3.
63
Pantzar & mt. 2008, 357. Viittaus: Stiegler 1954, 95–113.
64
Ahlqvist 2010, 23.
65
Toivonen 2008, 340. Viittaus: Hjelt 1912, 15.
62
24
oikeastaan levitä. Ennen v. 1870 löytyi kaupunkien ulkopuolella vain hyvin vähän säästöpankkeja, nyt perustetaan maaseudulle toinen toisensa jälkeen. V. 1870 luettiin 18 säästöpankkia maalla, 1885 oli niiden luku 92. Tosin kyllä moni näistä maalaispankeista toimii hyvin pienissä oloissa, ja niiden merkitys on vielä paljon vähempi kuin kaupunki-pankkien.
Melkoisen edistyksen huomaamme joka tapauksessa: 1870 ainoastaan 1,421 säästökirjaa,
1885 jo 12,111; 1870 li säästöön pantu rahamäärä vain 102,143 m., 1885 jo 3,138,575 m.66
Säästöpankkien menestyksen ja kulutuksen välillä voidaan nähdä yhteys. Säästöpankkien ja yleensä
pankkilaitoksen kasvu osoitti paitsi maan vaurastumisen myös rahankäytön yleistymisen koko valtakunnassa maaseutu mukaan lukien. Markkinahintaisten hyödykkeiden vaihdanta kasvoi. Kulutus
ostotoimintana yleistyi. Markkinatalouden vahvistuminen ja pankkilaitoksen elpyminen olivat toisiaan tukevia ilmiöitä. Siirtymävaiheessa suurkauppiaat joutuivat luotottajiksi – pankkiirirooliin.67
Noin sata vuotta kulutustutkimusta myöhemmin maailmalla syntyi markkinatutkimus, kun myös
yritykset alkoivat kiinnostua kulutuksesta ja sen tutkimisesta.68 Kulutuksen tilastoinnin kansainvälinen standardointi käynnistyi 1920-luvulla. Varhaisin toimija tällä alueella oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1919 Kansainliiton yhteyteen autonomiseksi osaksi perustettu Kansainvälinen työjärjestö (ILO).69 Kulutustutkimusten tarkoitus on aina ollut kahtalainen. Ensinnäkin niiden avulla on selvitetty palkkojen ja elinkustannusten suhdetta ja tätä kautta ne liittyvät olennaisesti
elinkustannus- ja kuluttajahintaindeksien kehittelyyn. Toiseksi niiden tekemisen intressi on aina
pohjautunut ajankohtaisiin sosiaalisiin ongelmiin, ennen kaikkea köyhyyteen ja minimi toimeentulon määrittämiseen, joita on ajateltu ratkaistavan tutkimustiedon avulla.70
Timo Toivosen mukaan Oskar Groundstroemin71 tutkimus helsinkiläisten työläisten elinoloista
on vanhin kulutustutkimus Suomessa. Groundstroemin tutkimus perustui Helsingissä vuonna 1891
kerättyihin työläishaastatteluihin mutta ei ollut kattava, sillä suurteollisuuden työntekijät olivat aliedustettu ryhmä. Toivonen mainitsee myös Karl Willgrenin (1907) tutkimuksen työväenluokan olojen edistymisestä 1876–1905 ja lääkäri Sigfried Sundströmin 1908 julkaiseman tutkimuksen maalaisväestön ravitsemustilasta. Kirsti Ahlqvist täsmentää, että Helsingin Työväenyhdistyksen rahoit66
Nimimerkki ”J. V. T.” 1888. Virallista tilastoa. Valvoja 1888, 342–353.
Kaarniranta 2001. – Kim Kaarniranta tutki Pohjois-Karjalan kauppiaskuntaa. Eräs Nurmeksen kauppalan suurkauppiaista oli professori Elli Saurion äidinisä, kauppias Juho Hukka (Lähde: ibid. 37, 137, 138, 142, 150, 170, 174–176, 179,
183, 184, 193, 195, 207, 208, 225–227, 268).
68
Pantzar & mt. 2008, 357.
69
Ahlqvist 2008, 22; Ahlqvist 2010, 86, 97, 103.
70
Ahlqvist 2000, 29.
71
Groundstroem, Oskar Maximilian (s. 1868). Fil. kand. 1891. Toinen aktuaari Tilastollisessa päätoimistossa 1895–
1907, aktuaari maanviljelyshallituksessa 1907–17, maataloushallituksen tilastotoimiston johtaja v:sta 1918. Jäsen esimerkiksi seuraavissa valtionkomiteoissa: Suomen virallisen tilaston uudistamista varten 1901–15; maataloustilaston
uudistamista varten v:sta 1917; elintarvetilastokomiteassa 1919. Porvarissäädyn jäsen valtiopäivillä 1905–06. Toimittanut muun muassa kaikki Suomen virallisen tilaston III. sarjan (”Maatalous”) julkaisut v:sta 1908.
67
25
tama O. Groundstroemin tutkimus oli Suomessa ensimmäinen kaupunkiväestöön ja sen oloihin
kohdistunut tutkimus. Tutkimus oli vuonna 1892 mietintönsä jättäneen työväen vakuutuskomitean
ideoima ja aloittama ja liittyi näin ollen työväenvakuutuksen kehittämiseen. Tutkimuksen aloitti
August Hjelt ja vei loppuun Oskar Groundstroem. Työn rahoitti Helsingin Työväenyhdistys.72
Kirsti Ahlqvistin mukaan Suomen ensimmäinen kulutustutkimus oli Vera Hjeltin73 vuonna 1912
julkaisema ”Tutkimus ammattityöläisten toimeentuloehdoista Suomessa 1908–1909”.74 Tutkimuksessaan Hjelt tuli samaan lopputulokseen kuin Groundstroem oli omassa tutkimuksessaan tullut:
koska palkat eivät kohonneet samassa suhteessa kuin elinkustannukset, ammattityöläisen oli vaikea
elättää perheensä pelkästään työtuloilla. Vuonna 1919 sosiaalihallituksen tilasto-osasto perusti elinkustannusindeksin, perusjaksona vuoden 1914 alkupuolisko.75 Elinkustannusindeksi on vanhin virallinen indeksisarja Suomessa. Indeksin painojärjestelmä perustui Vera Hjeltin tekemän tutkimuksen tietoihin elinkustannusten rakenteesta. Näitä tietoja käytettiin vuosina 1921–36 indeksilaskennassa.76 Laatiessaan tutkimuksensa taulukot kansainvälisesti vertailukelpoisiksi, Vera Hjelt oli
huomattavasti aikaansa edellä.77
Suomen itsenäistyttyä maan hallintokoneisto kasvoi ja muun muassa sosiaalipoliittinen tutkimustyö vakiintui ja sen asema valtiokoneistossa ja lainsäädännössä tuli entistä tärkeämmäksi.78 Valtio ja
yhteiskunta tulivat jonkinlaisiksi kollektiivisiksi suureiksi ja yksilön ja yhteisön toimintaa alettiin
tarkastella näiden yläpuolelle asetetun ja asettautuneen kansallisvaltion kautta.79 Sosiaalihallitus ja
sen tutkimustoimisto perustettiin vuonna 1917. Tämä antoi mahdollisuuden jatkaa sotavuosina katkennutta työläisten elinolojen selvittämistä. Teollisuushallituksen Työtilastoa -sarjaa seurasi uusi
72
Toivonen 2008, 334, 336. Viittaus Groundstroem 1897, 92, 97; Ahlqvist 2010, 70.
Hjelt, Vera Augusta (1857–1947). Oppik. ja kansak. opettaja 1884–1903, ammattientarkastaja 1903–1918, valtion
pysyvän työväensuojelunäyttelyn (sosiaalimuseo) perustaja ja intendentti 1909–31. Hgin tekn. oppilait. op. 1919–37.
Opintomatka Skandinaviaan ja Ranskaan 1889, tutkimusmatka Saksaan, Sveitsiin ja Italiaan 1906, 09, 11, 14, 22.
Edusk. jäsen 1908–17. Julk. esim. Nainen käytännöllisillä työaloilla. Porvoo 1888; Tutkimus ompelijattarien ammattioloista Suomessa, 1908; Tutkimus ammattityöläisten toimeentuloehdoista Suomessa, 1912. – ”Eräs meidän merkkinaisiamme, Helsingin yhteiskuntamuseon eli työväensuojelu- ja huoltonäyttelyn luoja, intendentti Vera Hjelt täytti
elokuun 13 p:nä 75 vuotta. [ ] Pääasiallisen elämäntyönsä, todellisen suurtyön, hän on suorittanut Helsingin yhteiskuntamuseon luojana ja kehittäjänä. Hänen lämmin myötätuntonsa yhteiskunnan vähäväkisiä kohtaan on johtanut hänet
tähän työhön. Museo sisältää monipuoliset kokoelmat työväensuojelun alalta, mutta myös lastenhoito, terveydenhoito ja
kodinhoito ovat siellä edustettuina. Esim. siellä oleva lastensuojeluosasto on suurenmoinen ja erittäin mielenkiintoinen
kokoelma. Myös kodinhoidon alalta on museossa paljon mielenkiintoista nähtävää; mm. Helsingin marttojen mallikeittiöt on sijoitettu sinne.” (Lähde: ”Vera Hjelt 75-vuotias. Emäntälehti 7–8/1932, 239).
74
Ahlqvist 2000, 29, 31; Ahlqvist 2010, 72–86. Viittaukset: Luther 1993, 184; Modeen 1952, 11, 67. – Gunnar Modeen
selostaa kirjassaan Vera Hjeltin tutkimusta. (Lähde: Modeen 1952, 81, 82).
75
Modeen 1952, 11.
76
Ahlqvist 2010, 84, 85. Viittaukset: Hjelt 1912, 82; Luther 1993, 184; Modeen 1952, 11, 67.
77
Toivonen 2008, 340. Viittaus: Hjelt 1912, 15.
78
Ahlqvist 2000, 35. Viittaus Alapuro & Alestalo 1992, 111.
79
Ahlqvist 2000, 35. Viittaus Ahtiainen & Tervonen 1994, 12, 13.
73
26
sarja Sosiaalisia erikoistutkimuksia, jossa 1920-luvulla julkaistiin myös kaksi kulutustutkimusta.
Vuosien 1920–21 kulutustutkimuksen (SVT XXXIII 5) aloite lähti Suomen Virkamiesyhdistysten
Keskusliitolta, joka esitti komitean asettamista seuraamaan elinkustannusten kehitystä ja tekemään
ehdotuksen virkamiesten palkkaeduiksi. Aloite vuoden 1928 kulutustutkimukseen tuli toisaalta
vuoden 1925 kansainväliseltä tilastokonferenssilta Genevestä ja toisaalta valtioneuvoston asettamalta tullitariffikomitealta. Kaupungeissa ja asutuskeskuksissa asuvat työläis- ja virkamiesperheet olivat mukana vuosien 1920–21 tutkimuksessa. Vuoden 1928 elinkustannustutkimus oli kaksiosainen.
Ensimmäisessä osassa (SVT XXXIII 14A), tutkittiin kaupunkien ja asutuskeskusten työläis-, toimenhaltija- ja virkamiesperheiden kulutusoloja ja toisessa osassa (SVT XXXIII 14B) tutkittiin maataloustyöläisperheitä – muonamiehiä, päivätyöläisiä ja työnjohtajia. Vuoden 1928 Kulutustutkimus
jäi pitkäksi aikaa viimeiseksi, sillä 1930-luvulla ei tehty Kulutustutkimuksia.80
Elinkustannustutkimukset 1920-luvulla eivät olleet siinä mielessä köyhyystutkimuksia kuin Vera
Hjeltin toteuttama tutkimus. Niissä ei enää määritelty toimeentulominimin tasoa. Pääpaino oli kulutusrakenteen määrittämisessä elinkustannusindeksin laatimista varten. Välttämättömyyskulutus erotettiin muusta kulutuksesta ILO:n vuonna 1926 antaman suosituksen mukaan. Vuosi 1921 oli sotien
jäljiltä vielä liian epävakaa, jotta sitä kuvaavia kulutustietoja olisi voitu käyttää elinkustannusindeksin uudistamiseen. Vasta vuoden 1928 Elinkustannustutkimus tarjosi pohjan elinkustannusindeksin
painojärjestelmän uudistamiselle, mutta 1930-luvun alun laman vuoksi uusi indeksi otettiin käyttöön vasta vuonna 1937.81
Sekä vuosien 1920 ja 1921 kulutustutkimuksen että vuoden 1928 kulutustutkimukset laati yliaktuaari Maija Tudeer82 ja vuonna 1934 hän kirjoitti kotitalousväelle uusimmasta toimeenpannusta
elinkustannustutkimuksesta.83 Perhetilikirjoilla oli Tudeerin mukaan suuri yhteiskunnallinen merkitys, sillä niiden avulla saatiin valaisua varsinkin yhteiskunnan vähäväkisten kansankerrosten oloista.
– Vähäväkisiin kohdistuva sosiaalinen tutkimustyö oli monesta syystä vaikeaa. Eräs vaikeus oli
siinä, että kirjanpitoperheitä oli vaikea löytää. Tudeerin mukaan perhetilikirjoja käytettiin pohjoismaissa yleisesti lähteenä ja tätä menetelmää oli suositeltu myös kansainvälisessä sosiaalitilastokonferenssissa vuonna 1926.84 Suomessa toimitetut kolme virallista elinkustannustutkimusta (1908–09,
1920–21, 1928) olivat perustuneet perheiden vuoden kuluessa pitämiin tilikirjoihin.
80
Ahlqvist 2000, 35, 36; Ahlqvist 2010, 93, 94, 103; Toivonen 2008, 350, 352, 354; Modeen 1952, 82–86.
Ahlqvist 2008, 22; Ahlqvist 2010, 86, 97, 103.
82
Toivonen 2008, 250; Ahlqvist 2000, 34, 35.
83
Tudeer 1934, 13–17.
84
Tudeer 1934, 13, 14, 16.
81
27
Maija Tudeer selosti kotitalousväelle vuoden 1928 elinkustannustutkimusta yksityiskohtaisesti.
Vuositilikirjoja kertyi tuolloin lähes 1300 kappaletta, joista 954 käsitti ”kaupungeissa ja muissa
asutuskeskuksissa asuvia, pääasiassa rahatalouden varassa eläviä perheitä” (823 työläis- ja toimenhaltijaperhettä, 131 virkamiesperhettä tai heihin verrattavia) ja loput maataloustyöläisten perheitä.
Maataloustyöläisten budjetissa ravintomenot muodostivat noin 3/5 kokonaiskustannuksista, kaupungissa sen sijaan vähemmän kuin puolet.85 Maataloustyöläisten tilinpito jakautui ostotalouteen ja
luontoistalouteen. Tudeer huomautti, että jälkimmäisen puolen tilittäminen oli ”tietysti huomattavasti hankalampaa kuin varsin vähäisen ostopuolen kirjanpito”.86 – Vuoden 1928 elinkustannustutkimus osoitti toisin sanoen selvästi, että suomalaisen yhteiskunnan muuttuminen kulutusyhteiskunnaksi jatkui. Luontaistaloutta oli kyllä yhä mutta väistyvästi. Väestö muutti taajamiin ja palkkatyöläistyi. Rahatalous ja samalla markkinatalous voimistuivat. Kotitalouksista tuli kulutustalouksia.
1.2. Kotitalouksista kehkeytyi kuluttajatalouksia
Niin kauan kuin ihmisten toimeentulo oli alkutuotannon elinkeinojen varassa, luontaistalous oli
voimissaan ja markkinataloudelle leimallinen rahaliikenne oli vähäistä. Turun akatemian professoreilla voi olla yliopistollisen viran ohella suuriakin seurakuntia hoidossaan,87 kykeneviä kun yleensä
olivat myös papin virkaan ja rikkaat seurakunta-alueet merkitsivät professorille runsasta verotuloa
ja hyvinvoivaa taloutta seurakuntien luonnontuotteina ja maataloustuotteina maksaman veron ansiosta. Valtio kokosi veroja vastaavalla tavalla. Rahatalous kuitenkin voimistui vähitellen.
Kun Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa 1930-luvulla suunniteltiin
yliopistollista kotitalousopetusta, Suomi oli vielä maatalousvaltainen valtio. Maatiloilla maanviljelys, karjatalous ja kotitalous muodostivat toimivan kokonaisuuden, ja kotitalouslinjan suunnittelu
maataloudelliseen virkatutkintoon on ymmärrettävissä tältä pohjalta. 1940-luvulla sotien jälkeen
maatalousvaltaisuus kuitenkin väistyi Suomessa ja kehitys eteni seuraavien vuosikymmenten mittaan samansuuntaisena: elinkeinorakenne muuttui, kaupungistuminen eteni ja ammatissa toimivaa
väestöä siirtyi palkansaajiksi. Heinonen huomauttaa, että palkkatyöläistyminen merkitsi kulutustavaramarkkinoista riippuvaisen kuluttajaväestön kasvua.88
85
Tudeer 1934, 13, 17.
Tudeer 1934, 16.
87
Esimerkkinä: ”Browalliuksen seuraajana ensin fysiikan professorina ja sittemmin piispana oli Kaarle Fredrik Mennander. Joskin hän oli kiinnostunut lähinnä fysikaalisista ja kasvitieteellisistä tutkimuksista, niin monet hänen töistään
ja hänen johtamistaan väitöskirjoista suuntautuivat hyötyä tuottaville aloille.” (Lähde: Kivinen 1957, 157).
88
Heinonen 1998, 247, 250.
86
28
”Kulutus” -käsite tuotanto-käsitteen vastapainona tunnettiin Suomessa 1800-luvulla, tosin käännökset olivat kömpelöt. Esimerkiksi Minna Canth piti taloustieteen opettamista naisille tarpeellisena
ja naisia tuli valistaa myös ”konsumtsioonin” [kuluttamisen] suhteen:
Siihen nähden, että taloudenhoito useimmiten tulee olemaan naisen tärkeimpiä tehtäviä, on
hänelle annettava opetusta myös taloustieteessä. Naisen ahdas asema, hänen tottumattomuutensa tuottaviin toimiin, omistusoikeuden puute, ynnä monet muut seikat ovat vaikuttaneet
hänessä joko välinpitämättömyyttä taikka epäselvyyttä, taikka varsin vääriä käsityksiä talousseikoissa. Hän ei ymmärrä tulojen ja menojen, produktsioonin ja konsumtsioonin keskinäisiä
suhteita; ei kykene edes arvostelemaan eikä vertaamaan eri töiden ja toimien todellisesti tuottavaa taloudellista hyötyä. Perheen ja yhteiskunnan edut vaativat naisen järjen kehittämistä
tälläkin alalla.89
Helle Kannilan mukaan Minna Canth piti perheenemännän tehtävässä tärkeänä lasten kasvatuksesta
ja terveydestä huolehtimista sekä talouden yleistä johtoa [kotitalouden talous]. Tekniset työt, kuten
ruoanlaiton, Canth sen sijaan jätti vähemmälle huomiolle.90
Kirjailija ja kauppias Minna Canth (1844–97) oli naisasian pioneereja Suomessa ja hänen työtään
jatkoi kymmenisen vuotta nuorempi Aleksandra Gripenberg (1857–1913).91 Minna Canth kirjoitti
kärkevästi naisten alistetusta, holhotusta asemasta. Aleksandra Gripenberg suoritti tutkimuksia
omassa maassa, muualla Euroopassa ja jopa Amerikan Yhdysvalloissa. Ulkomailla naisten vapauden puolesta taisteli esimerkiksi Charlotte Perkins Gilman92. Naisten vallanalaisuuden yksi räikeimpiä ilmenemiä oli niin sanottu edusmiehisyys: naisen ei katsottu koskaan aikuistuvan siinä
määrin, että olisi kyennyt hallinnoimaan omaisuuttaan. Naisen taloudesta määräsi virkaholhooja tai
lähisukulainen, esimerkiksi oma aviomies. Pulma ratkaistiin Suomessa 1920-luvun lopussa avioliittolain muutoksella.93 Naisten taloudellinen itsenäistyminen eteni Suomessa rinnan kotitalousalan
koulutuksen kehittämisen kanssa.
89
Canth 1884, 302, 303 = Canth, M. 1884. Naiskysymyksestä. Osat I–III. Valvoja 1884, 169–176, 288–303, 491, 492.
Kannila 1944, 11, 12 = Kannila, H. 1944. ”Minna Canthin ajatuksia naisten kasvatuksesta”. Kotitalousopetus 1/1944,
10–12. Viittaus: Canth, M. 1884. Naiskysymyksestä.
91
Heikinheimo 1955, 105, 106; Setälä, E. N. 1897. Minna Canth †. Valvoja 1897, 303, 304; Sjöström, E. 1914. Aleksandra Gripenberg (30.8.1957–24.12.1913) naisasian esitaistelijana. Esitelmä pidetty maalisk. 21 p. 1914. Valvoja
1914, 221–227.
92
Gilman, Ch. P. 1966[1898]. Women and Economics. A Study of the Economic Relation between Men and Women as
a Factor in Social Evolution. Edited with an introduction by Carl N. Degler. New York. Harper & Row, Publishers,
Incorporated. – Tottumuksen voima esti pitämästä jopa orjuutta pahana. (Lähde: ibid., 78).
93
Avioliittolaki annettiin 13.6.1929 ja tuli voimaan vuoden 1930 alusta. Lailla kumottiin esimerkiksi 15.4.1889 aviopuolisojen omaisuus- ja velkasuhteista annettu laki ja 2.11.1917 annettu asetus avioliiton päättämisestä siviiliviranomaisten edessä. Asetus avioliittolain ja sen voimaanpanosta annetun lain soveltamisesta annettiin 22.11.1929. Samaan
aikaan kuin avioliittolainsäädännön uudistamista valmisteltiin Suomessa, toteutettiin Skandinavian maissa vastaava
uudistus: Norjassa (1918 ja 1927), Ruotsissa (1920) ja Tanskassa (1922 ja 1925). Skandinavian maiden ja Suomen
välillä tehtiin lakien valmisteluvaiheessa suoranaista yhteistoimintaa ja avioliittolainsäädäntö rakennettiin näiden neljän
pohjoismaassa samoille periaatteille. Suomessa uudistustyön alkamista edelsi yksikamarisen kansanedustuslaitoksen
luominen ja naisten tulo lainsäätäjän rooliin. Jo Minna Canth oli vaatinut ”vapautta naiselle”. Ensimmäiseksi naisten
taholta jätetyksi aloitteeksi yksikamarisen eduskunnan ensimmäisillä valtiopäivillä vuonna 1907 tuli edustaja Lucina
90
29
Vuonna 1916 Laura Harmaja muistutti, että Euroopan maissa vallitsi 1600- ja 1700-luvulla sekä
valtiollinen että taloudellinen holhous ja pakonalaisuus, jota vahvisti kirkkojen suvaitsemattomuus.
Paikoin oli voimassa jopa rajaton kuninkaanvalta, joka aiheutti mielivaltaa ja sortoa ja merkantilismin ajalla maaorjuus, ammattikuntapakko ja kauppapakko rajoittivat ihmisten elämää. Yksityiselämässä vallitsivat samanlaiset periaatteet. Kaikkea tätä yksilöiden holhoamista ja mielivaltaa vastaan
nousi 1700-luvulla voimakas vastavaikutus valistusfilosofian ja liberalismin muodossa. Yksilö selitettiin suvereeniksi. Yksilön luonnollisia ihmisoikeuksia olivat elämä, vapaus ja tasa-arvoisuus:
Ihmiset parhaiten itse ymmärtävät omat etunsa, ja jos heidän annetaan vapaasti etujaan valvoa
ja toimia mielensä mukaan ilman minkäänlaista holhousta, niin he hyötyvät siitä parhaiten.
Mutta tästä ei suinkaan synnyt kaikkien sotaa kaikkia vastaan, niin kuin merkantilismin aikoina oli väitetty. Yksilöjen etujen mukaista olisi nimittäin kohdella toisaan mahdollisimman hyvin, ja siten vapaudesta johtuisi mahdollisimman onnellinen yhteiskuntatila, jossa sopusointu
vallitsisi eri ihmisten ja yhteiskuntaluokkien kesken ja koko kansan hyvinvointi kohoaisi.94
Laura Harmajan mukaan tällaisista henkisistä lähteistä sai alkunsa sekin vapautusliike, joka kohdistui naisiin, siihen väestönosaan, joka oli kokonaan toisen sukupuolen vallan alla. Naisasialiike syntyi englanninkielisessä maailmassa:
Vapaamielisyyden aatteiden päästessä vallalle 19:nnen vuosisadan alussa ruvettiin naisillekin
vähitellen vaatimaan ihmis- ja kansalaisoikeuksia, oikeutta kehittymiseen ja työhön eri aloilla.
Amerikan Yhdysvalloissa naisten vapauspyrkimykset liittyivät neekeriorjain vapauttamistyöhön, Englannissa vapaamielinen filosofi ja kansantaloustieteilijä J. S. Mill95 laski teoreettisen
pohjan naisten vaatimuksille. Pohjoismaissa yleensä ja myös meillä Suomessa saavutti suuren
vaikutuksen Fredrika Bremerin kirjallinen toiminta vuosisadan alkupuolella.96
Naisten vapautusliike sai voimaa orjuuden lakkauttamisjulistuksesta, mikä annettiin sisällissodan
jälkeen Amerikan Yhdysvalloissa. Naiset [kuten vähäväkisetkin] olivat ”ei orjia vaan sorrettuja”.97
Hagmanin ynnä muiden anomusehdotus n:o 2. Se sisälsi ehdotuksen avioliittoa sekä aviopuolisoiden omaisuus- ja velkasuhteita koskevan lainsäädännön uudistamisesta. Kymmenen vuotta kului ilman tuloksia aloitteista ja vuoden 1917
anomusehdotus uusittiin. Tällöin se sisälsi muun muassa esityksen miehen edusmiehyyden lakkauttamisesta. Ensimmäinen naisten tekemä aloite, joka jätettiin vuoden 1907 valtiopäivillä ja joka toteutettin, oli edustaja Hedvig Gebhardin
eräiden muiden edustajien kannattamana tekemä anomusehdotus, joka sisälsi ehdotuksen talousopetuksen järjestämiseksi naisille ja sen avustamisesta valtion varoilla. Ehdotus johti komitean asettamiseen ja laajan mietinnön syntyyn.
(Lähteet: Grönvall 1936, 5–7; Innala 1967, 47, 89–95, 98–102; Kaarninen 1997, 175–192; Ollila 1997, 262–277).
94
Harmaja 1916, 188 = Harmaja, L. 1916. Vapaamielisyys ja naisten edistyspyrinnöt. Valvoja 1916, 187–198.
95
1800-luvun puolivälissä äänioikeutta laajennettiin Englannissa ja noin 5000 naispuolista perheenpäätä tahtoi käyttää
uuden lain mukaista vaalioikeutta. Ilmeni kuitenkin, ettei se ollut heille sukupuolensa vuoksi mahdollista, sillä ”henkilö” ei tarkoittanut naista ilman lisämääritystä. Vasta erityisen parlamenttimääräyksen avulla naiset saattaisivat päästä
osallisiksi vaalioikeudesta. ”Muutoksen sellaiseksi laiksi ehdotti 1867 John Stuart Mill, aikkautensa etevimpiä englantilaisia taloustieteilijöitä ja vapaamielisiä ajattelijoita.” (Lähde: Macfadyen 1913, 535). Hanke ei onnistunut ja perhekuntaäänioikeus-laki astui voimaan ainoastaan miesten hyväksi.
96
Harmaja 1924, 74 = Harmaja, L. 1924. Merkkitapaus Suomen naisten ja kotien kohottamistyössä. Suomen Naisyhdistys 40-vuotias. Kotiliesi 4/1924, 74–76.
97
Katainen & Oittinen 1997, 84. – Orjan ongelma on täydellinen riippuvuus muiden tahdosta: ” Minulla ei ollut oman
elämän suhteen tehtäviä päätöksiä. Kaikki päätettiin minun puolestani. – Vapauden myötä tuli runsaasti vastuuta.”
(Lähde: Nazer 2006, 300).
30
He raatoivat – Vebleniä mukaillen – joutilaan miesväen hyväksi. Laura Harmaja kantoi huolta ”vähäväkisestä” kansanosasta ja naiset epäilemättä joukkona kuuluivat siihen. Hänestä tuli naisten taloudellisen itsenäistymisen ja itsenäisyyden voimakas tuki siinä mielessä, että hän toi kodin toimet
kaikessa rikkaudessaan taloustieteellisen tarkastelun kohteeksi.
Vuosisadan vaihduttua Laura Harmaja alkoi korvata termiä ”konsumtsioon” kotoperäisellä käsitteellä ”kulutus”. ”Kulutukseksi” eli ”konsumtsioniksi” Harmaja nimitti hyödykkeiden käyttämistä
ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi.98 Koska huonosti hoidettu kotitalous tuotti kansakunnalle vahinkoa aineellisessa, terveydellisessä ja sosiaalisessa mielessä, kotitalouteen ja kulutuksen järjestämiseen oli kiinnitettävä huomiota. Harmaja korosti kulutuspolitiikan sekä asunto- ja elintarvikepolitiikan merkitystä koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. Kulutuksen järjestämiseksi kotitalouksissa
kaikin puolin järkiperäisellä tavalla tarvittiin naisten kouluttamisen ohella myös valtion myötävaikutusta – tarvittiin kulutuspolitiikkaa ja sosiaalipolitiikan tehostamista.99
Suomen Suuriruhtinaskunnan väestöstä alkoi muodostua asenteiltaan itsenäinen kansakunta jo
1800-luvun puolella. Kansallinen herääminen voimisti muun muassa kokonaistaloudellisen tieteellisen tiedon tarvetta. Tilastotietoja kansan taloudellisesta tilanteesta kaivattiin tutkimuksen perustaksi. Tuore kansantaloustieteen professori J. H. Vennola100 kirjoitti talousbudgettitutkimuksesta:
Poistaakseni jonkunkaan verran sitä puutetta, ettei meillä löydy yhtään varsinaista tutkimusta
eri yhteiskuntaluokkain taloudellisesta budgetista, joka kuitenkin näiden luokkien taloudellisen aseman, nykyisten työ- ja palkkataistelujen arvostelemiseksi olisi erinomaisen tärkeä, annoin jo lähes pari vuotta sitten muutamille oppilailleni tehtäväksi koota aineistoa tällaista tutkimusta varten. Viime kevättalvena käsittelin sitten kansantaloustieteellisessä seminaarissa
erityisesti talousbudgettitutkimusta, jolloin selviteltiin tämän tutkimuksen metodia, tietojen
keräämisen mahdollisuuksia ja järjestämistä, laadittiin ehdotuksia budgettiryhmitykselle j.n.e.
98
Vrt. ”Kaikki taloudellinen toiminta on – kuten kansantaloustieteessä tavallisesti määritellään – hyödykkeiden hankintaa ja käyttöä tarpeiden tyydyttämistä varten.” (Lähde: Järvinen 1923, 7, 8). Tohtori K. T. Jutila oli samaa mieltä maisteri Laura Harmajan kanssa siitä, että kaikki taloudellinen toiminta tähtää tarpeiden tyydyttämiseen, se on: kulutukseen.
Näkemys perustuu kansantaloustieteen klassikon, Adam Smithin kannanottoihin. Tri Jutila kirjoitti: ”Ja oikeastaan
kaikki taloustoiminta tapahtuu lopulta kulutusta varten. Täten kotitalouden ja kulutuksen johtaja, emäntä, määrää tuotannon suunnan, s. o. mitä tavaroita ja palveluksia tuotetaan.” (Lähde: Jutila 1933, 27 = Jutila, K. T. 1933. ”Kotitalouden asema kansantaloudessa” Sosialinen Aikakauskirja 1/1933 (Kirjallisuutta -palsta), 24–27).
99
Heinonen 1998, 96, 97. – Visa Heinonen kuvaa väitöskirjassaan laajasti (s. 92–107) Laura Harmajan roolia kotitalouden tieteellistäjänä ja kulutustutkijana. Sivulla 97 ja 98 hän viittaa Laura Harmajan kirjoitukseen ”Kulutus”, joka ilmestyi 1922 teoksessa Valtiotieteiden käsikirja II (toim. Leo Harmaja & mt.), 100–106.
100
Vennola, Juho Heikki (1872–1938). Yo 1892, FK 1896, FL 1900, FT 1903. Opinto- ja tutkimusmatkoja Euroopan
eri maihin 1897–1929. Kansantaloustieteen dosentti 1904–08, professori 1908–38. Toinen valtiovarainministeri 1918–
19, kauppa- ja teollisuusministeri 1919, pääministeri 1919–20 ja 1921–22, vt. ulkoministeri 1922, ulkoasiainministeri
1922–24, valtiovarainministeri 1930–31, eduskunnan jäsen 1918–30. Esimerkiksi Yhteiskuntataloudellisen Aikakauskirjan päätoimittaja 1905–20, Kansantaloudellisen yhdistyksen pj 1928–38. Julkaisuja: Pohjois-Suomen maalaisvarallisuus 16:nnella ja 17:nnellä vuosisadalla (vk). Luontais- ja rahataloudellinen astetaistelu kansantaloudessa ja valtionfinanssit (1908), Maakysymys talouspolitiikassamme (1918).
31
Tarkoitus oli, paitsi yleinen perehdyttäminen tieteellisten kysymysten käsittelyyn, saada joitakin nuorempia tutkijoita innostetuksi tekemään tutkimuksia kysymyksen selvittämiseksi.101
Professori Vennolan oppilaat Werner Lindgren ja Väinö Kylmäkoski keräsivät vuosina 1907 ja
1908 kesäisin perhebudjetteja, edellinen Ahvenanmaalta (72 perhebudjettia) ja jälkimmäinen lähellä
Tamperetta sijaitsevasta Pirkkalan kunnasta (50 perhebudjettia). Oli tarkoitus, että Lindgren ja
Kylmäkoski laatisivat kootun tilastoaineiston pohjalta esitykset työväen talousbudgeteista tutkimusalueillaan. Kyseessä olisi ensimmäinen Suomessa laadittu talousbudgetti-tutkimus, professori Vennola korosti ja antoi artikkelissan muutamia ennakkotietoja tulossa olevasta tutkimuksesta. Molemmissa tutkimuksissa oli tietojen keräämisessä käytetty niin sanottua persoonallista metodia:
Tutkijat ovat asettuneet persoonalliseen yhteyteen kunkin talouden edustajien kanssa ja kyselyjen ja vertailujen kautta pienemmiltä aikayksiköiltä kunkin talouden tuloista ja menoista
määränneet tutkimuksen alaisten talouksien vuotuiset tulot ja menot. Varmin olisi tietysti saada säännölliseen kirjanpitoon perustuva aineisto, mutta tässä suhteessa tutkija kohtaa usein aivan voittamattomia vaikeuksia. [ ] Jo se seikka, että suuri osa esim. työväestöstä ei osaa kirjanpitoa, on tässä esteenä ja sen lisäksi kylläkin tunnettu tosiasia on että jo sivistyneetkin henkilöt, joilla on asianharrastustakin useinkin jo muutaman viikon kirjanpitoa kokeiltuaan väsyvät siihen tai tekevät sen epäsäännöllisesti.102
Ahvenanmaalla perheet jakautuivat päämiehen mukaan eri ammattiryhmiin seuraavasti: 10 torpparitaloutta, 12 muonamiestä (vuosikontrahdilla ja ilman viljelystä), 3 maanviljelystyömiestä ilman
kontrahtia, 7 käsityöläistä, 4 tehdastyömiestä, 29 satunnaisessa työssä olevaa ja 7 muita (merimiehiä, kalastajia, Amerikan leskiä). Luontaistalous näytteli huomattavaa osaa kaikkien muiden paitsi
tehdastyöläisten tuloissa. Professori Vennola piti näin ollen oikeana tutkimuksen tekijän havaintoa,
että Ahvenanmaata koskeva aineisto ja sen tarkastelu soi mahdollisuuden epäillä Engelin lain pätevyyttä, esimerkiksi ravintomenojen ja kokonaismenojen keskinäistä suhdetta, koska tuo suhde voi
muodostua erilaiseksi riippuen siitä, missä määrin luontais- ja missä määrin rahatalous oli perheen
menotaloudessa vallalla.103
Kansantaloudellinen tutkimus eriytyi hapuillen. Kotiseudun historiaa oli mahdollista tutkia Suomessa sortovuosinakin, ja myös sitä kautta pyrittiin saamaan alkuun väestön todellisten elinolojen
kartoittaminen. Nimimerkkikirjoittaja ehdotti vuonna 1913, että kotiseutututkijat voisivat kerätä
101
Vennola 1909, 252 = Vennola, J. H. 1909. ”Talousbudgettitutkimuksesta”. Yhteiskuntataloudellinen Aikakauskirja
5/1909, 252–258.
102
Vennola 1909, 253 = Vennola, J. H. 1909. ”Talousbudgettitutkimuksesta”. Yhteiskuntataloudellinen Aikakauskirja
5/1909, 252–258.
103
Vennola 1909, 254–255, 257 = Vennola, J. H. 1909. ”Talousbudgettitutkimuksesta”. Yhteiskuntataloudellinen Aikakauskirja 5/1909, 252–258. – ”Saksalaisen tilastomiehen Ernst Engelin havaitseman säännönmukaisuuden mukaan
kuluttajien ravintomenot kasvavat absoluuttisesti reaalitulon kasvaessa, mutta alenevat suheellisesti. Tämä sääntö voidaan myös esittää sanomalla, että ravintomenojen tulojousto on pienempi kuin yksi. Säännönmukaisuuden on havaittu
koskevan myös muita ns. välttämttömyyshyödykkeitä, mm. asuntomenoja.” (Lähde: Korpelainen 1963, 308).
32
kansantalouden historiaa varten tietoja muun muassa siitä, milloin ja miten luonnontalous Suomen
alueella muuttui raha- ja luottotaloudeksi ja yleistä taloustiedettä varten tietoja kotitalousbudjeteista:
Saksassa, jossa taloustieteellistä tutkimusta jo kauan ja suurella innolla on harrastettu, valitetaan yleisesti, että niin kovin niukasti voidaan saada yksityisten perheiden vuosibudjetteja eli
paremmin sanoen täydellisiä tulo- ja menotilejä tutkijain käsiin, ja ne kumminkin olisivat kovin tärkeitä. Jos tutkijalla on sellaisia joko samalta ajalta runsaasti taikka pitemmältä ajanjaksolta samasta perheestä tai samantapaisista oloista, voi hän niihin perustuen tehdä arvokkaita
ja päteviä huomioita monista tärkeistä asioista. Eikä tässä tarvita tietoja varakkaista eläjistä,
vaan nimenomaan keskiarvoiset taloudet eri säätyluokista, eri paikkakunnilta jne. ovat tervetulleimmat. Kotiseutututkimuksen johtaviin piireihin uskallan kääntyä kehotuksella valmistamaan varsinaisten taloustieteilijäin kanssa yhdessä jonkunlaisen kysymyskaavan tai oppaan
tähän alaan kuuluvain ainesten keräystä varten. Mutta siihen mennessä jo voi jokainen alkaa
jotain tekemään tällä alalla, nimittäin ruveta tarkoin merkitsemään muistiin omat tulonsa ja
menonsa.104
Tiedon ala oli suuri, nimimerkkikirjoittaja huomautti vuonna 1913, mutta se mitä kansan laajat kerrokset tiesivät, tunsivat ja olivat kokeneet, kävi tieteelle yhä tärkeämmäksi. Kotiseutututkimus voi
toimia kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla välittäjänä ”tieteen mahtimiesten ja kansan laajain
kerrosten päässä piilevän tiedon välillä”.
Kotitalouksia koskevia tilastoja alettiin kerätä perheiden tilikirjojen avulla. Kotitalouksien todelliset elinkustannukset [kulutus] oli mahdollista yrittää selvittää riittävän huolellisesti täytettyjen
tilikirjojen pohjalta. Laura Harmaja kirjoitti elinkustannuslaskelmista otsikolla ”Kotitalousbudjetti”:
Eri yhteiskuntapiirien kulutuksen ja elinkustannusten selvittämiseksi on suoritettu tutkimuksia
tilikirjojen nojalla, joihin perheiden tulot ja menot on jatkuvasti merkitty. Tekemällä useista
tällaisista kirjoista yhdistelmiä saadaan tietää, minkälainen tulo- ja menoarvio on kussakin yhteiskuntapiirissä tyypillinen, ja sitä sanotaan kotitalousbudjetiksi. Vertailemalla näitä toisiinsa
nähdään, miten tulojen ja varallisuuden muuttuminen yleensä vaikuttaa tarpeisiin ja niiden
tyydyttämiseen, toisin sanoen, missä olosuhteissa vähempituloisten kulutus eroaa suurempituloisten kulutuksesta.105
Suomessa oli tehty 1908–09 elinkustannuslaskelmia ammattityöläisten keskuudessa sekä vuosina
1920–21 työläis- ja virkamiesperheiden keskuudessa. Harmaja totesi, että vähävaraisissa perheissä
suurin osa tuloista käytettiin ravintoon ja mitä vauraampi perhe oli, sitä pienempi oli ravintomenojen paino perheen budjetissa. Tästä asiaintilasta Laura Harmaja päätteli, että järkiperäinen suhtau104
Nimimerkki ”J. H. K.”. 1913. ”Taloustiede ja kotiseutututkimus”. Kotiseutu 1913, 77.
Harmaja 1931a, 751, 752. – Kansantaloustieteilijä Laura Harmajan laatimia kotitalouksien tilikirjoja ilmestyi muun
muassa 1916, 1919 ja 1933 mutta Harmaja ei ollut ainoa tilikirjamallien sommittelija. Esimerkiksi vuonna 1910 ilmestyi perhetaloutta koskeva tilikirja (Emäntälehti 4/1910, 63) – Lehti-ilmoituksen mukaan tämä ”Perhetilikirja” oli ”suomalaisen isännän ja emännän laatima talouskirjanpitojärjestelmä”. Erikoista tässä järjestämässä oli, että ”sen avulla voi
kukin ilman varsinaista kirjanpitotaitoa saada milloin tahansa selon taloutensa tilasta”. Uudempi oli rouva ja herra F. A.
Paloheimon toimittama perhetilikirja (Ilmoitus Emäntälehdessä 3/1921, 48). Perhetalouden hoidon avuksi oli tarkoitettu
myös Maiju Pöyhösen ”Talonemännän kirjanpito” (1925). Myös Paloheimojen ja Pöyhösen tilikirjat olivat WSOY:n
kustantamia. – ja herra F. A. Paloheimo oli kotieläintieteen professori Lauri I. Paloheimon isä.
105
33
tuminen kulutukseen oli sitä tärkeämpää, mitä vähävaraisemmista ihmisistä oli kyse. "Vähäväkisen”
kansanosan erityisen huomioon ottamisen kautta pyrittiin koko kansantalouden kohentamiseen.
Laura Harmaja oli julkaissut vuonna 1916 ”vähäväkisille” perhetalouden tilikirjan.106 Harmaja kantoi kestävää huolta vähäväkisistään. Aikaa myöten on julkisessa keskustelussa otettu käyttöön ”vähäväkisyyden” korvaavat termit "pienituloisuus" ja ”matalapalkkaisuus".
Ajanjaksolla 1950–66 elinkeinorakenteen muuttuminen Suomessa jatkui entisen suuntaisena siten, että teollisuus ja palveluelinkeinot valtasivat alaa alkutuotannolta:
Pitkän aikavälin kehityksessä Suomi seuraili länsimaista yhteiskuntakehityksen mallia. Tuotannon ja tulojen kasvun myötä väestönkasvu hidastui. Alkutuotannon osuus kokonaistuotannosta laski selvästi. Elinkeinorakenteen muutos oli myös selvä. Vuoden 1966 aikana teollisuudessa työskentelevä väestönosa ohitti määrältään maatalousväen.107
Kun FM Elli Saurio kokosi 1930-luvulla tutkimusaineistoa väitöskirjaa varten, oli maatalous vielä
Suomen pääelinkeino.108 Sotien jälkeen maatalous menetti johtavan asemansa, ja maaltapako oli
viimeistään 1960-luvulla tosiasia. Saurion väitöskirja ”Maalaisemännän ajankäyttö” oli näin hiven
vanhentunut jo valmistuessaan vuonna 1947. Suomalainen yhteiskunta oli muuttunut ja Saurion
tutkimuksen lähdetilasto koski maailmaa, jota ei enää ollut. Maalaisemäntien lukumäärä väheni.
Kuluttajatalouksien lukumäärä kasvoi.
2. Kodin taloustieteen taustatieteitä vastaan esitettyä kritiikkiä
2.1. Kritiikki kotitaloustieteitä ja kulutustaloustiedettä vastaan
2.1.1. Taloustieteilijä Veblen ja darwinismin perintö
Kotitaloustieteitä ja kulutustaloustiedettä109, joihin on sovellettu monen eri tieteenalan teorioita ja
tutkimusmetodeja, on kritisoitu sekä yhteiskuntatieteiden että luonnontieteiden taholta. Thorstein
106
Harmaja 1916. – Tilikirjan johdannossa, jonka Harmaja on allekirjoittanut 30. heinäkuuta 1916, sanotaan muun
muassa: ”Yleiseltä kannalta näillä perheiden tilikirjoilla on suuri merkitys, ne kun tarjoavat ainehiston, jonka nojalla
voidaan tilastollisesti selvitellä k u l u t u s o l o j a vähävaraisten keskuudessa.” (Korostus on alkuperäinen.).
107
Heinonen 1998, 250.
108
Heinonen 2000, 14.
109
Lehto 1976, 123, 124. ”Kuluttajatutkimus on monitieteistä tutkimustoimintaa. [ ] Kuluttajatutkimus voidaan ryhmitellä monella tavalla. Luokittelukriteereinä voidaan käyttää tieteen alaluokkia, tutkimusmenetelmien mukaista ryhmittelyä, tieteenfilosofian erilaisia suuntauksia, hyödykeryhmiä, kuluttajapolitiikan lohkokaavioita jne. Tutkimustoiminnan
monitieteellisyys vaikeuttaa jakoja. Koska kuluttajapoliittisen tutkimustoiminnan tehtävänä ennen muuta on palvella
34
Veblen esitti kärkevän arvioinnin kotitaloustieteistä vuonna 1899 ilmestyneessä kirjassaan ”The
Theory of Leisure Class”. Valtaeliitti osoittaa valta-asemaansa talousresursseja tuhlaamalla, Veblen
julisti. Valtaeliitti kykenee kerskakuluttamaan eli tuhlaamaan talousresurssejaan, koska sillä on niitä
runsaasti.110 Valtaeliitti tuhlaa aikaansa, koska orjat ja alempiarvoiset ihmiset raatavat joutilaan luokan hyväksi. Usein valtaeliittiin kuuluvien henkilöiden vaimo ja lapset toimivat sijaisina näiden
henkilöiden valta-aseman näyttämisessä: joutilaat vaimot tuhlaavat aikaansa, vaikka ovat käyttävinään sitä hieman kotitaloustöihin ja hieman hyväntekeväisyysharrastuksiin, mutta kyse ei ole suurista ponnistuksista. Naiset alempiarvoisina olentoina joutuvat toimimaan miestensä mahtiaseman
hyväksi.111 Vastaava asetelma toistuu [Yhdysvaltojen] korkeimmassa koulutuksessa. Yliopistot ovat
hitaasti avanneet oviaan naisille ja naisopiskelijoille tarjotaan koulutusta, jonka sisältö on yhteiskunnallisen arvostuksen kannalta vaatimatonta:
The sense of class worthiness, that is to say of status, of an honorific differentiation of the
sexes according to a distinction between superior and inferior intellectual dignity, survives in
a vigorous form in these corporations of the aristocracy of learning. It is felt that the woman
should, in all propriety, acquire only such knowledge as may be classed under one or the other
of two heads: 1) such knowledge as conduces immediately to a better performance of domestic
service – the domestic sphere; 2) such accomplishments and dexterity, quasi-scholarly and
quasi-artistic, as plainly come in under the head of a performance of vicarious leisure.
Knowledge is felt to be unfeminine if it is knowledge which expresses the unfolding of the
learner´ s own life, the acquisition of which proceeds on the learner´ s own cognitive interest,
without prompting from the canons of propriety, and without reference back to a master
whose comfort or good repute is to be enhanced by the employment or the exhibition of it. So,
also, all knowledge which is useful as evidence of leisure, other than vicarious leisure, is
scarcely feminine.112
Veblenin näkemyksen mukaan instituutiot, kuten perhe, kirkko, koulujärjestelmä ja organisaatiot
yleensä vaikuttivat ihmisen taloudelliseen käyttäytymiseen. Instituutiot olivat lyhyellä tähtäimellä
jokseenkin vakaita. Ingrid Riman mukaan Veblen (1857–1929) vaikutti valtavirtataloustieteen kehitykseen.113 Veblen päätteli, ettei laissez-faire -politiikka välttämättä maksimoi kuluttajien hyvinvointia. Koska alemmat yhteiskuntaluokat jäljittelevät yläluokan kerskakulutusta ja kerskakulutus
on tulosta pikemminkin hitaasti muuttuvista yhteisön jäsenten tavoista kuin rationaalisesta harkinnasta, valtion on hyödyllistä hillitä kilpailua verotuksen avulla:
The individual´ s conduct is hedged about and directed by habitual relations to other individuals in the group. This is particularly evident in consumption patterns that are less the result of
rational calculation of marginal gains and losses than of habit, and the consumption patterns
käytännön toiminoja, on tältä pohjalta ainakin yhtenä luokittelujärjestelmänä perusteltua käyttää päätöksentekoon ja
suunnitteluun läheisesti sopivaa jakoa.”
110
Stebbins 2009, 30–32. ”Thorstein Veblen, an American economist who wrote mostly 1899–1929, is generally credited with having pioneered the idea of conspicuous consumption.”
111
Veblen 1992 [1899], 68, 69.
112
Veblen 1992 [1899], 243. – Korostus ei ole alkuperäinen.
113
Rima 1986, 388–391.
35
of others in the society which encourages “emulative display” and “conspicuous consumption”. All classes in society seek to emulate the standards for consumer behavior set by a
wealthy leisure class.114
Veblen saavutti filosofian tohtorin (Ph.D.) arvon Yalen yliopistossa, mutta virkapaikkaa hän ei täältä onnistunut itselleen hankkimaan. Seuraavaksi hän opiskeli Cornellin yliopistossa antropologiaa,
sosiologiaa ja taloustiedettä etevän, neoklassista tiedelinjaa kannattavan J. L. Laughlinin johdolla.
Veblenin yliopistollinen perustutkinto oli peräisin Carletonin yliopistosta [Carleton College], jossa
hän oli opiskellut taloustiedettä John Bates Clarkin johdolla. Clarkia arvostettiin neoklassikkona,
vaikka hän kritisoi julkaisuissaan115 klassisen taloustieteen oppeja. Carletonin vuosina Veblen opiskeli jonkin aikaa John Hopkins -oppilaitoksessa filosofiaa ja poliittista taloustiedettä luokkatoverinaan John Dewey. Tutustuminen Deweyn näkemyksiin vaikutti Veblenin kehitykseen tutkijana.116
Thorstein Veblen seurasi professori Laughlinia Chicagoon, kun tämä nimitettiin taloustieteellisen
tiedekunnan dekaaniksi [head] Chicagon yliopistoon. Juuri Chicagossa Veblen julkaisi oikeaoppista
taloustiedettä kritisoivan, kuuluisimman teoksensa The Theory of the Leisure Class.117 Juuri tässä
teoksessaan hän esitteli eräät kuuluisimmista käsitteistään, kuten ”conspicuous consumption” ja
”captains of industry”. Vebleniä pidetään institutionalismin118 perustajana.119 Monipuoliset opinnot
– taloustieteen ohella myös antropologiaa ja biologiaa – tekivät Veblenistä kriittisen saaden hänet
tarkastelemaan taloustieteen oppeja tavanomaista laajemmasta näkökulmasta. Ennakkoluulottomasti
Veblen kyseenalaisti ihmisen rationaalisen kyvyn eli sen, että taloustoimija voisi punnita eri toimintavaihtoehdot päätöksentekotilanteessa ja valinta kohdistuisi eniten taloudellista hyötyä tuottavaan
vaihtoehtoon. Veblen otaksui talouden olevan osa ihmisen laajempaa kulttuuriympäristöä ja instituutiot kuten perhe, kirkko, koulujärjestelmä ja yritykset vaikuttivat hänen toimintaansa.120
114
Rima 1986, 390. – Kerskakulutus, ”huomiota herättävä kulutus” (Lähteet: Helenius 1997, 8, 9; Jussila 1986, 44, 45).
John Bates Clark (1847–1938) toimi taloustieteen professorina Columbian yliopistossa v:sta 1895 aina 1920-luvulle
asti. Hän julkaisi tänä aikana muun muassa seuraavat teokset, joista ensiksi mainittu on kuuluisin: The Philosophy of
Wealth (1895), The Distribution of Wealth (1899), ja Essentials of Economic Theory (1907). Clark oli englantilaisen
Alfred Marshallin aikalainen ja luettiin valtavirtataloustieteen piiriin kuuluvaksi, vaikka esittikin uusia ajatuksia. Hän
esimerkiksi oli sitä mieltä, että taloustiedettä ja moraalikysymyksiä ei voi eikä pidä erottaa toisistaan. Hän asetti myös
itsekkyyden [material self-interest] kyseenalaiseksi taloustoiminnan motiivina ja vaati taloustieteelliseen tutkimukseen
entistä pätevämmin psykologian opeille perustuvaa tutkimusotetta. – ”Thus, while Clark gave promise of leading the
revolt against the body of orthodox economics, it was in fact his student, Thorstein Veblen, who bacame the most prominent critic of received doctrine.” (Lähde: Rima 1986, 251).
116
Landreth & Colander 1989, 392, 393; Rima 1986, 388, 389.
117
Rima 1986, 389; Stebbins 2009, 30.
118
”The first use of the term ”institutionalism” was by Walton Hamilton whose famous course at the University of Chicago, in the World War I period, was entitled, ”Social and Economic Institutions.” (Lähde: Rima 1986, alaviite s. 389).
119
Landreth & Colander 1989, 392.
120
Rima 1986, 389. Viittaus muun muassa teokseen: Thorstein Veblen, ”The Limitations of Marginal Utility”, What
Veblen Taught, ed. Esley Mitchell (New York: Augustus Kelley, 161), p. 155. – Salvatore Rizzello huomauttaa, että
itävaltalainen koulukunta piti instituutioita, myös markkinoita, ajattelun tuotteina: [ ] “the Austrian School suggested
that the social institutions perform the role of a collective mind whose knowledge is dispersed and therefore partly un115
36
Monitieteinen tutkimusote hyväksytään ja sitä jopa arvostetaan 2000-luvun yhteiskuntatieteissä
mutta yhteiskuntatieteilijänä ylivertaisen suvaitseva Thorstein Veblen oli sitä mieltä, että jopa luonnontieteiden kehitys tuli ottaa huomioon taloustieteissä. Veblen halusi tehdä staattisen klassisen
taloustieteen entistä dynaamisemmaksi Darwinin kehittämän evoluutioteorian avulla. Institutionalismin ytimen muodosti ajatus, että evoluutioteoriaa saattoi soveltaa talouteen ja yhteiskuntaan ja
institutionalistien keskeisen järjestön nimi olikin ”Evolutionary Economists”.121 Veblen hyökkäsi
taloustieteen keskeisiä opinkappaleita, kuten ”näkymättömän käden” oppia vastaan. Itsekkyys ei
välttämättä palvele yhteisön etua, koska hyödykkeiden tuotanto ja voittojen kerääminen tuotannosta
ovat kaksi aivan eri asiaa. Veblen arvosteli myös sitä neoklassikkojen ajattelutapaa, että yksilö olisi
yhteisöstä riippumaton. Ihmisluonnon ja kulttuurin välillä on sidos mutta inhimillistä käyttäytymistä
ohjaavat salaisesti myös vaistot.122 – Valtavirtataloustieteen edustajat vastustivat kuitenkin psykologian ja varsinkin darwinilaisen psykologian tuomista taloustieteeseen. Pelottimeksi sopi tähän
yhteyteen, kuten moneen muuhunkin asiaa, sosialismi[n peikko]:
Genesis may suggest truly psychological theories, and it is understandable that Darwinian influence began to assert itself in professional psychology before long. Economists, however,
did not take to this line of research, though it has obvious bearings upon problems of economic behaviour and of its malleability, say, in a socialist organization of society – something
worth pondering!123
C. Wright Mills laati esipuheen Veblenin kirjaan ”The Theory of Leisure Class”. Millsin mukaan
Veblen kohdisti kritiikkinsä omaan aikaansa ja nimenomaan amerikkalaisen yhteiskunnan yläluokkaan.124 Veblenin tieteellinen kirjoittaminen kokonaisuudessaan saattoi kuitenkin nousta yleisluontoisemmalta ja tieteellisessä mielessä suvereenilta, myös luonnontieteiden teoriat kattavalta pohjalta. Ingrid Riman mukaan Veblen nimittäin otti kritiikissään huomioon antropologiassa ja biologiassa 1800-luvulla tapahtuneen kehityksen ja Veblenin arvostelu kohdistui muun muassa poliittiseen
taloustieteeseen, sen niin sanottuun valtavirtaan:
Impressed by his studies of anthropology and influenced by Darwin´ s theory of evolution in
Origin of Species, Veblen decried the economists´ reliance on the deductive method and the
conscious. The problem is, [how] it is possible for the institutions to function in the absence of a planner or a dictator
when the knowledge that they require to do so is scattered and fragmented in the social structure.” [ ] “A more radical
option is to assume that the abilities deployed by economic actors reflect an intellectual capacity of greater complexity
and richness than envisaged by the standard theory of rationality”. (Lähde: Rizzello 1999, esipuhe). – Rationaalisuusoletuksella on ollut uskollisia kannattajia. Saksalainen professori Lore Blosser-Reisen ilmoitti esitelmässään
vuonna 1976, että “Kehitetyn talousteorian käytännön sovellutusten avulla kotitalouksia pyritään ohjaamaan rationaaliseen toimintaan. Rationaaliseen toimintaan ohjaamisen edellytyksenä on kotitalouksien arvo- ja tarverakennelmien
tunteminen ja erilaisten mittausmenetelmien kehittäminen tutkimustyön edistämiseksi.” (Lähde: Autio, J. 1976. Kotitalouden päätöksenteko- ja toimintateorian pääperiaatteet. Eripainos (3 s.) lehdestä: Kotitalous 1/1976).
121
Landreth & Colander 1989, 394.
122
Landreth & Colander 1989, 394, 395.
123
Schumpeter 1986, 447, 448.
124
Veblen 1992 [1899], esipuhe, sivu xiv.
37
concept of equilibrium that was borrowed from physics. To Veblen, the study of economics
must reflect the dynamic or life-process aspects of the culture. These can be studied only within a framework derived from an evolutionary discipline like biology which Veblen regarded
as an inherently better prototype for studying economic behaviour than physics.125
Veblenin näkemyksen mukaan biologia olisi sopinut fysiikkaa paremmin taloustieteen siteeksi
luonnontieteisiin. Darwinin paljastama ihmisen alkukantainen, eläimellinen luonto sopi selitykseksi
esimerkiksi ihmisen kilpailuhalulle ja aggressiivisuudelle.
– Biologia kehittyi edelleen Charles Darwinin jälkeen ja ihmisen perimän selvitys jatkui. 1900luvun jälkipuoliskolla suomalaiset tutkijat pohtivat sitä, miten ihmisen arkaainen perimä saataisiin
hallintaan. Aiheesta kirjoitti muun muassa suomalainen aivotutkija Matti Bergström. Myös psykologia on edistynyt sitten Veblenin aikojen ja psykologian erityisen nopea kehittyminen 1900-luvun
jälkipuoliskolla perustuu Salvatore Rizzellon arvion mukaan neurotieteiden kehitykseen, siis luonnontieteiden ja niissä nimenomaan biologian kehitykseen. Salvatore Rizzello Torinon yliopiston
taloustieteellisestä tiedekunnasta julkaisi teoksen ”The Economics of the Mind” [alkuteos 1997 italiankielinen] vuonna 1999. Veblen ja Rizzello edustavat perusjuonteelta yhtä ja samaa mutta laajenevaa ja syvenevää valtavirtataloustieteen kritiikin linjaa. Molemmat, sekä Veblen että Rizzello,
pitävät psykologiaa ja biologiaa tärkeinä tieteenaloina taloustieteen kannalta ja pyrkivät määrittelemään instituutioiden roolin ja kuluttajan keskeisen ongelman. Taloustieteilijä Salvatore Rizzello,
jonka tutkimustuloksista kerrotaan luvussa 2.1.3, kirjoitti edellä mainituista aiheista myöhemmin
kuin Matti Bergström alla esiteltävän teoksensa ”Aivojen fysiologiasta ja psyykestä” (1980).126
2.1.2. Aivotutkija Bergström ja hermoston rajapintaluonne
Esimerkiksi Ada Kennedyn ja Cora Vaughnin hahmottelemassa kulutustaloustieteessä keskityttiin rahamääräisiin talousresursseihin ja kansalaistaitoihin kuuluivat resurssien viisas hallinta sekä
tehokas hyödyntäminen. [Kulutus]Taloustieteen teorioita vastaan on kuitenkin kohdistettu kritiikkiä
sekä suoraan että välillisesti niin yhteiskuntatieteilijöiden kuin jopa luonnontieteilijöiden taholta.
Eräät luonnontieteilijät ovat ehdottaneet talousresurssien määrittelyn rikastamista. Esimerkiksi aivotutkija Matti Bergström rinnasti vuonna 1980 ihmisen psyyken talousresursseihin:
125
Rima 1986, 390. Viittaukset: Thorstein Veblen, Why is Economics Not an Evolutionary Science? Quarterly Journal
of Economics, vol. xii (1898); The Preconceptions of Economic Science, Quarterly Journal of Economics vols. xiii
(1899) and xiv (1900), reprinted in The Place of Science in Modern Civilization, (New York: B. W. Heubsch, 1919).
126
Aivotutkija Matti Bergström on pohdiskellut myös vuoden 1980 jälkeen tutkimusalueensa aiheita yleistajuisissa
kirjoituksissa: ”Alitajunnan neurofysiologiasta” 1984a, teoksessa (Kojo & Vuorinen 1984); ”Luovuus ja aivotoiminta”
1984b, teoksessa (Haavikko & Ruth 1984); ”Aivot ja evoluutio” 1986 (Bergström & Sauvala).
38
Kansantaloudessa pitäisi ottaa huomioon taloudellisten resurssien liitos psyykkisiin resursseihin. Näiden viimeksi mainittujen mitattavuus [psyykkisen kapasiteetin dynamiikka] aivojen
toimintaan perustuen tekee edellä esitetyn dynamiikan [yhteisön talouden dynamiikan] hallinnan mahdolliseksi.127
Bergströmin näkemyksen mukaan perussuhtautumisemme psyykkisiin prosesseihin on virheellinen
ja harhautunut. Hermosto on elävän luonnon vastaus fysikaalisen luonnon geneettiseen vaikutukseen.128 Hermosto psyykkisine kykyineen on ihmistä ympäröivän luonnon tuote ja geneettinen systeemi sekin on ympäristön muokkaama. Tämä muokkaus on kuitenkin tapahtunut suunnattoman
pitkien ajanjaksojen kuluessa ja edustaa täten monien erilaisten ympäristöjen summavaikutusta.
Fysikaalinen vaikutus sen sijaan edustaa yksilön aktuaalista ympäristöä. Se kokonaiskenttä, jossa
tietoinen ihminen elää, on koostunut toisaalta koko evoluution ajanjakson vaikutuksista (geneettinen osa) ja toisaalta nykyhetken ympäristövaikutuksista (fysikaalinen osa). Tästä syystä ihminen
tuntee edustavansa paljon laajempaa olevaisen kenttää kuin tämänhetkinen ympäristömme edustaa.
Tämä laajempi kenttä edustaa ”kaikkina” aikoina esiintyneitä ympäristöjen valintapaineita ja sattumanvaraisia geeniasumme muutoksia, joita eri ympäristöt ovat ”valinneet”.129 Bergström luonnehtii
ihmisen olevan ikään kuin ”haarukoituja” kaikkien menneiden aikojen vaikutusten ja nykyhetken
aktuaalisten vaikutusten väliin. Tämä aikaa integroiva periaate näkyy ihmisen hermoston rakenteessa ja toiminnassa ja psyykkisessä olemuksessamme.130
– Erityisen kiinnostava on Matti Bergströmin ehdotus [globaalinkin] talouden hallinnasta aivotoiminnan mittaamismahdollisuuden kautta ja avulla. Ihmisen psyykkisiä resursseja voidaan mitata.
Ihmisen hermoston signaaliavaruuden signaaliprosesseja voidaan mitata. Signaaliavaruudella lukuavaruutena on Bergströmin mukaan piirteitä, jotka toisaalta ovat ominaisia fyysiselle luonnolle ja
toisaalta ihmisen psyykelle. Hermoston ominaistoiminnat sisältävät nämä molemmat ilmiöt ja ne
ovat kuvattavissa ristiriidattomasti hermofysiologisen teorian puitteissa.131 Fyysinen maailma ja
ihmisen sisäinen maailma voitaisiin näin kuvata yhden ja saman käsitejärjestelmän avulla. Matti
Bergströmin mukaan esimerkiksi yhteiskunnan instituutiot, säännökset ja talous perustuvat psyykkisiin voimiin ja siis viime kädessä hermostoon. Toisaalta sillä psyykkisellä voimalla on määrällinen ja järjestyksellinen aspektinsa hermoston signaaliavaruuden rakenteessa. Näin ollen talouden
järkkyessä sen pohja eli yhteisön psyykkinen teho ja kykyisyys järkkyvät. – Elämme vuonna 2012
globaalisti järkkyneessä taloudessa.
127
Bergström 1980, 220, 221.
Bergström 1980, 27, 45.
129
Bergström 1980, 45. Korostukset ovat alkuperäiset.
130
Bergström 1980, 45. Korostus on alkuperäinen.
131
Bergström 1980, 218–221.
128
39
Käsillä olevan tutkimuksen seuraavassa alaluvussa Meadows & mt. esittelevät Rooman klubin
toimintaan liittyneen Maailmanmallin tarjoamat visiot ihmiskunnan lähitulevaisuudelle. Myös tutkija Matti Bergström mainitsee tekstissään Rooman klubin:
Meille ovat tuttuja esim. ns. Rooman klubin arviot mainituista ennusteista ja ne mallit ja laskelmat, joiden avulla on pyritty ennusteisiin pääsemään. Näissä laskelmissa kiinnittyy kuitenkin huomio siihen, että ne eivät sisällä mallia luonnossa vaikuttavasta ihmisestä ja tämän ihmisen ominaisuuksista. Ihmisen itsensä osuus on otettu huomioon ainoastaan joukkona vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka vaikuttavat taloudelliseen ym. kasvuun. Syy tähän lienee siinä, että
tunnemme vielä aivan liian vähän tuota inhimillistä tekijää, joka on vienyt kehityksen lähelle
tuota kriittistä rajaa, jonka takana väitetty tuho meitä uhkaa. Muutenhan emme olisi tulleet
niin lähelle tätä rajaa. Se ihminen, joka tekijänä vaikuttaa luonnon tasapainossa, on suureksi
osaksi juuri hermostonsa ja aivojensa määrittelemä. Ei ihmiskunnan yksilölukumäärän kasvu
sinänsä ole niinkään oleellinen luonnon tasapainon järkkymiselle, sillä tämä kasvu on periaatteessa säädettävissä.132
Bergströmin mukaan ihmiskunnan hermoston yhteismäärän ja aivojen lukumäärän ja laadun kehitys
on paljon oleellisempi tekijä kuin ihmisten lukumääräinen paljous, sillä tämän kehityksen seurauksena kiihtyy nykyisin muun muassa tekninen kehitys ja saavuttaa mittasuhteet, joita ihminen ei pysty hallitsemaan. Ja, Bergström huomauttaa, viime kädessähän myös yksilölukumäärän kasvu ilman
vastaavaa taloudellista katetta johtuu aivojen kyvyttömyydestä arvioida tilannetta. Hermoston globaalinen kasvu uhkaa luonnon tasapainoa aivojen niiden kykyjen ja ominaisuuksien kautta, joita
emme riittävästi tunne ja joita sen vuoksi emme myöskään hallitse.133
Matti Bergströmin mukaan meidän tarvitsee ajatella vain sitä vaikutusta, mikä ihmisen emootioilla ja esimerkiksi aggressiolla ja vihalla on sosiaalisten yhteisöjen käyttäytymisessä, voidaksemme
tämän ymmärtää. Kansainvälisissä talousongelmissa ja niiden ratkaisuyrityksissä samoin kuin poliittisissa kriiseissä vaikuttavat juuri muun muassa aggressiiviset asenteet tavalla, joka vie tilanteen
hallinnastamme. Vain oppimalla tuntemaan sen inhimillisen tekijän, joka luonnossa aivojen vaikutuksena ilmenee, voimme tuota ohjausta parantaa itsemme ja siinä samalla kaikkien ihmisten hyväksi.134 – Jos tutkija Matti Bergström oli sitä mieltä, että ihmisen aivotoiminnan kehittäminen oli
välttämätön ennakkoehto [maailman]talouden ohjauksen parantamiselle, hän ei sitä suoraan sanonut. Ihmisen hermoston ja aivojen laadun kehitys oli jo muodostunut vaaraksi ihmiskunnalle. Bergström tyytyy toivomaan luontoon kohdistuvan ihmisen vaikutuksen muuttamista. Avoimeksi jää,
132
Bergström 1980, 46, 47 (Rooman klubitalousmalli mainitaan myös s. 228). – Korostus ei ole alkuperäinen.
Bergström 1980, 47.
134
Bergström 1980, 9, 47, 225, 226, 234.
133
40
mitä hän väljällä ilmaisullaan oikeastaan tarkoittaa. Riittääkö, jos esimerkiksi kirkkojen, valtioiden
ja kansainvälisten yritysten johto antaa entistä laadukkaampia käskyjä johdettavilleen?
Ihmisen hermosto – ennen kaikkea sen kommunikatiivinen, ärsykesignaaleja siirtävä osa – on
eräänlainen rajapinta vegetatiivisen elimistön ja fysikaalisen luonnon välillä.135 Rajan käsite on vaikeasti hallittava jo matemaattisesti ja hermoston prosesseja on vaikea määrittää tarkasti fysikaalisten käsitteiden avulla tai sellaisten käsitteiden avulla, jotka ovat peräisin vegetatiivis-geneettisestä
systeemistä.136 Bergström toteaa, että geneettisten voimien ja lakien ohjaama luonto toisaalta ja fysikaalisen luonnon lainmukaisuudet ja voimat toisaalta tuntuvat ihmisen nykytiedon mukaan hyvin
erilaisilta. Hän arvioi, että mahdollisesti ne prosessit, joita sanotaan subjektiivisiksi, kuuluvat hermoston rajapintaluonteeseen, ovat epämääräisyysaluetta.137 Tällä käsityksellä olisi seurauksia:
[asetelmasta seuraa], että esim. psyko-fyysistä ongelmanasettelua ajatellen olisi väärin asettaa
psyyke ja fyysinen vastakohtaisuusasemaan. Psyykeä olisi paremminkin pidettävä fyysisen ja
vegetatiivis-geneettisen (biologisen) vuorovaikutusprosessina.138
Bergström päättyy tulokseen, ettei psyykkistä tapahtumaa ole tarpeen pitää objektiiviseksi katsotulle luonnolle vieraana tapahtumana.139 Päinvastoin, se on voitava kuvata samoin käsittein kuin muukin luonto. Sopivia käsitteitä voisivat olla entropia ja todennäköisyys. Tästä näkökannastaan lähtien
Bergström yrittää kuvata niitä hyötyjä, joita hermoston toiminnan yhtenäinen kuvaus sekä subjektiivisena kokemuksena että objektiivisesti mitattavissa olevana kohteena, tuottaisi.
135
Bergström 1980, 41. Viittaus: Claude Bernard.
Bergström 1980, 9, 10, 42, 43. Viittaus: Jacques Monod. Sattuma ja välttämättömyys. – Matti Bergström painottaa
sitä, että subjektiivinen ja objektiivinen luonnon aines ovat saman järjestelmän alaisia ja keskushermoston subjektiivisia
piirteitä on voitava kuvata myös objektiivisesti, samalta pohjalta kuin biologiatieteissä tehdään. Ihmisen sisäisen ja
ulkoisen maailman rajaongelma on myös kotitalous-/kuluttajatieteissä ja hyvinvoinnin tutkimuksessa. Myös subjektiivisesti koetun hyvinvoinnin (onnellisuus, tyytyväisyys) ja objektiivisesti mitattavissa olevan hyvinvoinnin välillä on olemassa vastaavuusongelma. (vrt. Raijas 2008, 1, 2).
137
Jyrki Noponen yhdistää kiinnostavasti informaation ja ihmisen subjektiivisen hyvinvoinnin: ”Koska subjektiivinen
hyvinvointi perustuu vertailuihin, voidaan tietoa pitää subjektiivisen hyvinvoinnin välttämättömänä ja riittävänä ehtona.
Tiedolla on näin yhteiskuntapoliittisesti erittäin tärkeä asema, jos ajatellaan subjektiivista hyvinvointia. Subjektiivinen
hyvinvointi on säädeltävissä keinoin, jotka liittyvät informaation levittämiseen ja rajoittamiseen, informaation määrään
ja laatuun. Tällöin informaatio on käsitettävä erittäin laajasti. Kokemukset, jotka vaikuttavat tietoon, asenteisiin ja uskomuksiin, on sisällytettävä informaation käsitteeseen. Esimerkiksi Ahmavaaran mukaan erilaiset ideologiat syntyvät
erilaisten kokemusten ja niille annettujen painojen kautta. (Lähde: Noponen 1971, 61. Viittaus: Ahmavaara 1970, 78 =
Ahmavaara, P. 1970. Psykologia vallanpitäjien välineenä. Psykologia n:o 7/1970).
138
Bergström 1980, 43.
139
Tutkija Matti Bergströmin näkemys vastaa ilmeisesti fyysikoiden alkuräjähdysteoriaa, jonka mukaan koko maailmankaikkeus oli kerran kutistuneena yhteen ainoaan pisteeseen, alkusingulariteettiin. Avaruuden kaikki aine oli puristuneena kasaan ja aikakin syntyi vasta alkuräjähdyksessä. Olisi täysin tämän teorian mukaista yrittää rinnastaa ihmisen
psyyken ja ihmisen ulkopuolisen luonnon ilmiöt yhteismitallisina. – Varteenotettavia teorioita alkuräjähdysteorialle ei
vielä ole. (Lähde: Enqvist 2005, 175, 177, 179, 183).
136
41
Bergström luonnostelee aivojen entropiamallin eli hermoverkkojen järjestäytymisen eri entropiapitoisuuden omaaviksi kuoriksi, joissa rakenteellinen ja toiminnallinen järjestys kasvaa ytimestä
korkeampiin kuoriin. Alhaisin rakenteellinen järjestys on aivorungossa ja korkein aivokuoressa.
Negentropiapitoisessa aivokuoressa on korkea informaatiopitoisuus. Informatorisesti katsoen alkeelliset oliot ovat entropiaolioita ja kehittyneet oliot ovat negentropiaolentoja.140 Psyykkisten resurssien käytön tehostamismahdollisuudet ovat Bergströmin mukaan erityisen suuret – ainakin tiedonsiirtokapasiteettina ajatellen – aivokuorten entropiapitoisuuden kasvun suunnassa. Aivojen kokonaiskyky siirtää informaatiota on noin 10 potenssiin 17 bittiä sekunnissa, kun taas aivojen tajutut
sisällöt kykenevät siirtämään ainoastaan noin 100 bittiä sekunnissa.141 Ero on suunnaton. Tajuinen
tieto, jonka aivot kykenevät siirtämään esimerkiksi aistikanavista liikesuoritukseen, on vain murtoosa hermoratojen siirtämästä kokonaisinformaatiosta. Tämä merkitsee, että tajuisen tiedon lisäksi
aivot sisältävät runsaasti ei-tajuista tietoa.142 Ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat sekä tajuinen että
ei-tajuinen tieto. Tajunta ja tahto ovat aivorungon tuotetta:
Psyykemme pääresurssien – tiedon ja tahdon – käyttäjä on hyvin alkeellinen aivojen ja hermoston osa. Se on se osa, jossa ei esiinny informaatiota – ainakaan selkeän ajallisuuden ja
paikallisuuden muodossa. Tässä mielessä on osuvaa sanoa, että psyyke on ajaton ja vailla paikallisuutta, ”aina” ja ”kaikkialla”.143
Osa ei-tajuisesta tiedosta on muistissa mutta osa on unohtunut ja sitä ei saada esille normaalitavoilla. Freud on tutkinut alitajuntaa ja siitä saadaan tietoa unitilojen kautta. Tajuisen valveasteen ja unitilan välillä voidaan erottaa 5–6 tajunnan eri astetta, jotka kertovat ihmisen psyykkisestä vireydestä.
Freud käsitti psyykkiset voimat hyvin paljon energian kaltaisiksi ja perusti tämän käsityksensä hermosolun toimintatapaan. Juuri tästä syystä hän puhuu psyykkisistä voimista aivan kuin ne vastaisivat fyysistä voimaa. Freudin mukaan psyykkiset tasapainotilat ovat voimien tasapainoa ja heilahtelut tasapainosta poikkeuttavien voimien aikaansaamia. Alitajuisten voimien tuominen tajuntaan ja
140
Bergström 1980, 65, 66. – Kaikelle elävälle on luonteenomaista, että se luo järjestystä. Informaatio tai tieto on järjestystä. (Lähde: Bergström 1980,64, 86, 71). Bergströmin mukaan sellaiset käsitteet kuin entropia tai järjestys ja todennäköisyys ovat edullisia, koska ne eivät tee eroa elävän tai elottoman systeemin tai psyyken ja aineen välillä: ”Se, että
emme ole onnistuneet löytämään yhteyttä hermoston psyykkisen luonteen ja ympäristön ”aineellisten” systeemien fysikaalisen luonteen välillä, johtuu kenties suurelta osin siitä, että kuvaamme psyykkistä ja fyysistä täysin eri käsittein.”
(Lähde: Bergsröm 1980, 69).
141
Bergström 1980, 77, 78, 94.
142
”Näyttää siltä, että tajuntamme ja tahtomme olisivat aivojemme ytimen ilmaus jostakin kaikkialla luonnossa, yhtä
hyvin elimistössämme kuin ympäristössämmekin olevasta informaatiottomasta aineksesta, jota siis luonnehtivat sellaiset termit kuin ”määrä”, ”ajattomuus-paikattomuus”, ”järjestäytymättömyys”, ”kardinaalijoukko”, ”aina ja kaikkialla
oleva” jne. Kun tämä aines operoi hermostossa, se ilmenee tajuntana ja tahtona.” (Lähde: Bergström 1980, 93). ”Tajuntaan ei liity ajallisia tai paikallisia rajoitteita. Mutta tieto, informaatio, ei sinänsä ole tajuntaa, vaan ainoastaan tämän
tajunnan aineksen ilmaisujen sisäistä järjestystä. Tajunta itse ei ole järjestettyä eikä siis tietoa sisältävää (se on puhdasta
määrää), mutta se voi tulla järjestys- eli tietopitoiseksi esim. kanavoituessaan käyttäytymiseksi.” (Lähde: Bergström
1980, 97).
143
Bergström 1980, 91.
42
tietoisiksi auttoi voimien tasapainottumista. Alitajuiset voimat näkyvät nekin käyttäytymisessä,
mutta välillisesti, Bergström sanoo.144
Tutkija Matti Bergströmin mukaan entropia-aivojen suunnattomia tietomassoja voidaan tietoisina
hetkinä ehkä lähestyä mietiskelyn avulla. Bergströmin mukaan niin sanotuilla mietiskelijöillä on
todettu aivosähkökäyrä, joka muistuttaa matalia tajunnantiloja:
Se kokemus, joka meillä on näiden mietiskelijöiden psyykkisestä tilasta, viittaa siihen, että
nämä matalat tajunnan asteet sisältävät hyvin poikkeavia psyyken olomuotoja. Emme kuitenkaan tarkoin tiedä, mitä aivoissa näissä tiloissa tapahtuu. Näyttää siltä, että korkein aivokuori
ei ole tällöin yhtä aktiivinen kuin kirkkaassa valvetilassa. Jos näin on, olisi mietiskelyn avulla
ehkä mahdollista tavoittaa juuri sellainen tila, joka vastaa puhtaan tajunnan ja tahdon tilaa, so.
aivoytimen olomuotoa – tai ainakin lähestyä sitä. Tämä tila olisi lähinnä alkeellisten eläinlajien ja myös varhaislapsen tai sikiön tiloja muistuttava, joskaan se tietysti ei voi olla niiden
kanssa identtinen. Tämän päättelyn kanssa sopii hyvin yhteen intialaisten mietiskelijöiden kuvaus ko. tiloista, joissa he sanovat olevansa irtaantuneita ajallisuudesta ja paikallisuudesta.
Tämä määrityshän oli juuri aivoytimen tilaa kuvaava.145
Tilat, joissa aivojen toiminnan painopiste sijoittuu alkeellisiin, syviin aivo-osiin, koetaan miellyttävinä.146 Mielihyvä on tunne samoin kuin aggressiokin. Bergström luonnehtii tunnesisällöt aistimuksiksi, jotka välittävät subjektiivista tietoa ja jotka, päinvastoin kuin normaaliaistimukset, ulottuvat
ajassa. Tunnesisällöt asettuvat jotenkin tavallisen aistisisällön ja liike- (tahto-) sisällön väliin.147
Thorstein Veblen piti aggressiivista kilpailua ja vallanjanoa arkaaisina jäänteinä. Bergströmille aggressio on hermofysiologinen ja kommunikaatio-opillinen ongelma. Aggressiivisen ihmisen kommunikaatiotapa on alkeellinen ja kehittymätön.
Matti Bergströmin tutkimus aivojen fysiologiasta ja psyykestä huipentuu kahteen kysymykseen:
Onko psyyke energiaa? ja Onko fysiikka tietyllä tavalla psyykkistä? 148 Molempiin esittämiinsä kysymyksiin hän vastaa myöntävästi. Psyyke on energiaa ja psyyke on signaaliavaruuden makrotila.
Toisaalta fyysikot ovat pitäneet tiettyjä makroskooppisia käsitteitä subjektiivisina, aistiemme tuottamina ja siis psyykkisinä. Energia on eräs näistä vaikeista suureista. Psyykkiset makrotilat eivät
synny tyhjästä eivätkä katoa tyhjään. Jokapäiväinen kokemuksemme on, että psyykemme on ”voima”, jolla operoimme ympäristössämme. Tätä voimaa voidaan varjella ja ylläpitää tai tuhlata. Berg144
Bergström 1980, 95.
Bergström 1980, 93, 94. ”Alkeelliset” aivonosat kykenevät nopeutensa vuoksi simultaanitoimintaan. Aivorungon
toiminnot ovat alkeellisia vain siinä mielessä, etteivät ne yllä samaan tehokkuuteen kuin korkeammat aivokuoret” Bergström sanoo ja jatkaa: ”Alkeellinen aivotoiminta, joka sisältää mm. psyykkisen tapahtuman perusprosessit, on todennäköisesti suunnattoman paljon älykkäämpää kuin korkea aivotoiminta, jos älykkyyden käsite ulotetaan riittävän laajaksi,
käsittämään muitakin älyn strategioita kuin nyky-ympäristössä tarvitsemiamme.” (Lähde: Bergström 1980, 106).
146
Bergström 1980, 96. – Edistyneet mietiskelijät raportoivat mietiskelyn tuloksena olevasta kestävästä onnen ja hyväntahtoisuuden tunteesta. (Lähde: Rinpoche 2009, 125, 258–260).
147
Bergström 1980, 90, 107–112.
148
Bergström 1980, 163–180.
145
43
strömin mukaan esimerkiksi liika työ ja kiire vähentävät psyykkistä voimaa. Jokainen kompleksinen
järjestelmä, myös hermosto, joka sisältää riittävän suuren määrän elementtejä, on makrotila. Tätä
makrotilaa voidaan parhaiten kuvata elementeistä ja niiden käyttäytymisestä lasketuilla tilastollisilla
suureilla. Makrotilat myös kuvastavat järjestelmää kokonaisuutena. Näille systeemeille on luonteenomaista tasapainottuminen, erityisesti jos ne ovat suljettuja. Elolliset systeemit ovat avoimia.
Niiden kyky ylläpitää järjestystä (negentropiaa), informaatiota ja myös lisätä sitä, johtuu siitä, että
ne ovat avoimia ja kuluttavat jatkuvasti energiaa. Energiansiirto aiheuttaa näissä järjestelmissä heilahteluja. Hermostossa tapahtuu vastaavaa:
Hermostossa tällaiset makroskooppiset ilmiöt edustavat juuri sitä informatorista tapahtumaa,
jonka voidaan katsoa olevan luonteeltaan psyykkistä. Nämä heilahtelut tai ”aallot” ovat hermostossa edustettuna signaaliavaruuden makrotilailmiöinä, ja niiden dynamiikka ilmentää
psyykemme dynamiikkaa. Hermoston entropiafunktiota, joka edusti klassisen termodynaamisen teorian mukaista tasapainofunktiota, voidaan pitää näiden makroskooppisten ”informaatioaaltojen” rajafunktiona hermoverkoissa.149
Bergström huomauttaa olevan ilmeistä että järjestystä ylläpitävät makrotilat ovat paitsi elollisen
myös ei-elollisen luonnon ilmiö. Makrotilojen eron aiheuttaa näiden kahden järjestelmän erilaiset
mikrotilaorganisaatiot. Esimerkiksi fysikaalisen kaasun lämpötilaa pidetään fyysisenä ilmiönä mutta
hermoston tonusta eli vireystilaa psyykkisenä. Käsite lämpötila on kuitenkin aistimusperäinen, hermoston makroskooppisen informaation lämpötilan aistimisen yhteydessä tuottama käsite ja täten
myös psyykkistä tilaa kuvaava. Juuri tästä syystä on fysiikan vaikea käyttää lämpötilaa teorianmuodostuksensa lähtökohtana, Bergström sanoo.150 Tähän soveltuvat paremmin hiukkasfysiikan mikrotilaprosesseja kuvaavat käsitteet. – Hiukkasfysiikassa havaittiin alkeishiukkasten ”toimien” epämekaanisuus.
Fysiikassa 1900-luvun alussa tehtyjen mullistavia keksintöjen seurauksena mekaaninen maailmanselitys lähti murtumaan. Muutos lähti liikkeelle Albert Einsteinin suhteellisuusteorioista ja eteni
kvanttifysiikan kehittymiseen.151 Massan energialuonne paljastui ja hiukkasfysiikassa alkeishiukkasilla todettiin olevan ikään kuin omaa tahtoa.152 Niiden kulloisenkin sijainnin määrittelyyn sopi todennäköisyyslaskenta. Tutkija Matti Bergström etsi yhteyttä hiukkasfysiikan ja psyykkisten ilmiöi149
Bergström 1980, 168.
Bergström 1980, 169. Myös Enqvist 1998, 68.
151
Enqvist 2005, 13, 34, 35, 83, 89, 202.
152
Fyysikko pidättyy innostumasta: ”Kvanttifysiikan mukaan maailma ei ole deterministinen. Tätä onkin joskus tarjottu
selitykseksi vapaalle tahdolle. Mutta tässä yhteydessä kvanttifysiikka ei oleellisesti eroa deterministisestä klassisesta
fysiikasta. Jälkimmäisessä samat alkuehdot tuottavat saman lopputuloksen. Kvanttifysiikka on indeterminististä siten,
että samat alkuehdot tuottavat saman lopputuloksen tietyllä todennäköisyydellä. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että voisimme vapaasti valita, mikä lopputulos kulloinkin toteutuu. Kvanttimaailmassa [ ] ero on se, että valintamme täydellinen
ennustaminen ei edes periaatteessa ole mahdollista.” (Lähde: Enqvist 1998, 224, 225).
150
44
den väliltä, kuten edellä olleesta tekstistä havaittiin. Fysiikan suuri murros tai uudistuminen vaikutti
ihmisten ajatteluun yleisesti siten, että käytiin julkista keskustelua yhteiskuntatieteiden paradigmamuutoksen tarpeesta. Asiasta on keskusteltu myös Suomessa.
2.1.3. Taloustieteilijä Rizzellon uusinstitutionalismi ilman Vebleniä
Kun italialainen taloustieteilijä Salvatore Rizzello julkaisi teoksensa ”The Economics of the
Mind” [alkukielellä 1997], oli kulunut parikymmentä vuotta suomalaisen tutkijan Matti Bergströmin teoksen ”Aivojen fysiologiasta ja psyykestä” ilmestymisestä. Aivotutkimus ja psykologia olivat
molemmat tässä ajassa edistyneet. Rizzello korostaa neurotieteiden ja psykologian merkitystä ihmistä taloustoimijana tutkivalle taloustieteelle ja toistaa Bergströmin tekstissään esiin tuomat neurotieteen uudet löydöt. – Rizzello liittää modernin aivotutkimuksen ihmisen käyttäytymisestä tekemät
havainnot loogiseksi kokonaisuudeksi niin sanotun itävaltalaisen koulukunnan valtavirtataloustiedettä vastaan esittämän kritiikin kanssa. Itävaltalaisen koulukunnan tutkijoista Rizzello keskittyy
erityisesti Mengerin ja Hayekin oppien tarkasteluun. Frederic von Hayek oli eräs heistä, jotka seurasivat itävaltalaisen koulukunnan tutkimustraditioita, joita edustaa Carl Menger.153
Carl Menger oli yksi kolmesta tutkijasta, Jevons, Menger ja Walras, joita myöhemmin on nimitetty marginalistien ensimmäiseksi sukupolveksi. Kaikilta kolmelta ilmestyi kriittinen, käänteentekevä tutkimus 1870-luvulla.154 William Jevons oli englantilainen, Leon Walras sveitsiläinen ja Carl
Menger itävaltalainen. Kritiikki kohdistui kansantaloustieteen klassikoiden arvoteoriaan. Jevons,
Menger ja Walras esittivät, että hyödykkeen vaihtoarvo riippui pikemminkin sen rajahyödystä kuluttajalle kuin sen tuotantokustannuksista.155
Salvatore Rizzello kiteyttää kansantaloustieteen klassikoiden ja uusklassikoiden välisen eron
muutamaan lauseeseen. Näkökulma vaihtui joukoista yksilöön, yrittäjistä ja maanomistajista yksittäiseen kuluttajaan.
The fundamental analysis of the classical school concerns the process of wealth production
and accumulation. In fact, the economists´interest is always focused on aggregated wealth and
every macroeconomic concept is subordinate to the idea of the creation of “national wealth”
153
Rima 1986, 378.
Rima 1986, 225. Viittaukset teoksiin: Jevons: The Theory of Political Economy (1871), Menger: Grundsätze der
Volkswirtschaftslehre (1871) ja Walrasilta kaksiosainen: Elements d´économie politique pure ou theorie de la richesse
sociale (1874, 1877).
155
Rima 1986, 184, 222; Rizzello 1999, 3.
154
45
or the idea of “system”. For neoclassical authors the centre of analysis shifts from production
process to consumption. The main agent is the individual-consumer and the concept of scarcity becomes the heart of their analysis. [ ] Carl Menger´s view, in particular, includes peculiar
elements which will lead to a sharper differentiation of the “winning” outcome of the
Marginalist School. The Austrian School that he founded was a faithful interpreter of methodological individualism – understood as subjectivism.156
Klassikot perustivat makrotaloustieteensä ihmisen ja luonnon väliselle suhteelle, ja uusklassikot
korostivat yksilöiden suhdetta toisiin yksilöihin ja instituutioihin.157
Kodin taloustieteen näkökulmasta ja siinä samalla kuluttajan näkökulmasta tehtävän tutkimuksen
kannalta ja arjen hyvinvointia158 koskevan tutkimuksen kannalta Rizzello on kiinnostava. Teoksessa
”The Economics of the Mind” pohditaan laajasti kuluttajan ja kulutuksen ongelmia mutta Rizzellolle tämä ei riitä. Hän tahtoisi korvata kuluttajaa koskevat teoriat ihmistä koskevilla teorioilla:
The economics of the mind is the economics of creativity, uncertainty and complexity: the
economics of the mind is the economics of man. Not the abstract man, the social actor or the
economic agent – but real men and women. It tells us how they assess things, how they decide
and act. The main thesis of this book is that economics implies choices. A choice is the result
of psycho-neurobiological acts. The assumptions that are at the basis of economic theory must
be consistent with the mechanisms that guide the workings of the human mind.159
Päätöksenteon yleispätevälle teorialle on käyttöä, koska ihminen elää niukkojen resurssien maailmassa ja joutuu tekemään koko ajan valintoja. Ihmisen psyykkistä [psycho-neurobiological] ulottuvuutta ei voida tällöin jättää tarkastelun ulkopuolelle, päinvastoin. Salvatore Rizzellon näkemyksen
mukaan ihmismielen toiminnan on oltava lähtökohta taloustieteellisiä teorioita luotaessa:
Therefore mind and its workings will be our constant reference point, while trying to develop
an economic theory that can be applied to our world, which is made up of rules, hierarchies
and unpredictable individual actions.
Maailma on monimutkaisempi kuin ihmismieli voi kuvitella. Ennustaminen on mahdotonta. Tapahtumien ennakoimattomuus seuraa monimutkaisuudesta.160 Toteutunut tapahtuma on tulos jostakin
156
Rizzello 1999, 3, 4. – Korostus ei ole alkuperäinen.
Rizzello 1999, 3. Viittaus julkaisuun: Vannucci, A. 1990. La Rivoluzione marginalista nelle scienze sociali: alcune
osservazioni. Quaderni di Storia dell Économia Politica, VIII (1), 141–177.
158
Vrt. “Hyvinvointi kuitenkin käytännössä syntyy ihmisten arjessa ja muotoutuu henkilökohtaisena kokemuksena.
Edellä esitetyt [perinteiset] hyvinvointimittarit eivät laskeudu ihmisten käytäntöön, arjen tasolle. Olennaista tämän selvittämiseksi olisi lähteä tutkimaan sitä, kuinka ihmiset käytännössä pyörittävät arkeaan ja hallinnoivat sen toimintoja
sekä miten he kaiken tämän kokevat.” (Lähde: Raijas 2008, 1).
159
Rizzello 1999, xv (Introduction). Viittaus: Coase 1988, 3: “We have consumers without humanity, firms, without
organization, and even exchange without markets”.
160
Fyysikot puhuvat monimutkaisista ilmiöistä: ”Talouden lisäksi säännönmukaisuuksia on viime vuosina löytynyt
monelta muultakin yhteiskunnalliselta alueelta. Useimmiten kyseessä ovat vuorovaikutusverkot, joissa epälineaarisuus
ja takaisinkytkentä muokkaavat hyvinkin erilaisten systeemien ominaisuuksia samankaltaisilla tavoilla. Tällöin puhutaan esimerkiksi internetistä tai vaikkapa virusten ja muotivirtausten leviämistavoista. Asiat vaikuttavat toisiinsa moni157
46
valinnasta eri toimintavaihtoehtojen välillä ja tästä syystä tulevaisuutta ei voida ennakoida sataprosenttisella varmuudella. Taloustieteen perinteiset käsitteet ”rationaalinen toimija” ja ”homo oeconomicus” eivät ole kovin onnistuneita. Salvatore Rizzello ei kannata myöskään ”sidottu rationaalisuus” -käsitettä. Löytyy parempi käsite.
Rizzello kritisoi mikrotaloustieteen epärealistisia oletuksia ja sanoo niille olevan vaihtoehtoja.
Itävaltalainen koulukunta, huomattavimpina edustajinaan Hayek ja Menger, syntyi noin 50 vuotta
sitten. Oletuksen, että kuluttajalla olisi täysi tietämys tarjolla olevista toimintavaihtoehdoista, Hayek
hylkäsi epärealistisena. Toinen kehityslinja luotiin institutionalismin perustalle ja sitä edusti Herbert
Simon. Simon teki vertailuja psykologian ja taloustieteen teorioiden välillä:
The second criticism is linked to the first one and concerns the intrinsic limits of human rationality. In the neoclassical hypothesis, agents are assumed to be endowed with substantive
rationality and to be perfectly informed. Thus a choice becomes a mere maximizing act, which
takes into account neither individual computational capabilities, nor individual information
handling capabilities. Yet, also this assumption is unrealistic. A comparison with the results
obtained by psychology shows that individuals have cognitive and computational limits.161
Herbert Simon kehitti vaihtoehtoisen rationaalisuusmallin, käsitteen ”toiminnallinen rationaalisuus”
(procedural rationality). Sen puitteissa oli tärkeää tietää, miten yksilö käsitteellisti todellisuuden ja
millaiset mahdollisuudet tai kyvyt yksilöllä oli käsitellä sitä informaatiota, minkä oli saanut. 162 Tiedonkäsittelyprosessi etenee osittain alitajun tasolla ja oppimista ohjaa myös perimä ja yksilön henkilökohtaiset kokemukset. – Moderni neurobiologia on vahvistanut Hayekin intuition.163
Rizzello yrittää luoda kirjallisuuden pohjalta yhtenäisteorian [unitary explanation of dynamic
processes], mikä kattaisi sekä taloustieteen makroteorian että mikroteorian ja olettaa, että ratkaisu
on mahdollista löytää uusinstitutionalismin pohjalta eli Simonin kehittelemän psykologisen analyysin pohjalta ja itävaltalaisen koulukunnan (Hayek) kehittelemän neurobiologisen tai subjektivistisen
lähestymistavan pohjalta. Itävaltalaisen koulukunnan edustajat olivat sitä mieltä, että yhteiskunnan
instituutiot [markkinat mukaan luettuna] olivat kollektiivisen mielen tuotetta ja myös alitajunta vaikutti niiden syntyyn. – Oli siis vain tutkittava organisaatioiden muuttumista.164
mutkaisilla tavoilla, vaikka tämä ei tietenkään ole yllättävää: [ ] fysiikan reaalimaailmassa juuri mikään ei tapahdu
täysin eristyksissä.” (Lähde: Enqvist 2007, 277).
161
Rizzello 1999, xviii (Introduction).
162
”Koska subjektiivinen hyvinvointi perustuu vertailuihin, voidaan tietoa pitää subjektiivisen hyvinvoinnin välttämättömänä ja riittävänä ehtona. (Lähde: Noponen 1971, 61).
163
Rizzello 1999, 71, 72, 105. Viittaus s. 105: Hayek, 1952.
164
Rizzello 1999, ix, xx, xxi (Introduction). – “By finding a link between non-homogeneous learning, imperfect
knowledge and technological diversity, we might be able to understand what is the origin of the endogenous change in
organizations.” (Lähde. Rizzello 1999, ix. Viittaus: Dosi, G. & Kaniovski, Y. 1994. “On ´badly behaved ´Dynamics.
47
Salvatore Rizzello tahtoo hylätä perinteisen taloustieteen yksinkertaiset olettamukset – todellisuus on taruja ihmeellisempi tai ainakin monimutkaisempi. Ihmistä rajoittaa todellisuudessa hänen
tiedonkäsittelykykynsä [cognitive abilities] mutta rajoitteistaan huolimatta hän toimii aktiivisesti ja
luovalla tavalla, joskus jopa altruistisesti. Hän ottaa riskejä. Ympäristö vaikuttaa todelliseen ihmiseen. Hän ei ole homo oeconomicus. Rizzello muistuttaa Marshallin, Hayekin ja Simonin opettaneen, että ihmismieli on tärkein tutkimuskohde, jos halutaan ymmärtää organisaatioita ja elävien
olentojen toimintaa [organizations and organic situations]. Instituutiot on luotu spontaanisten sääntöjen pohjalle ja organisaatiot ovat niiden ympäröimiä. Niukkuus ja kilpailu vaikuttavat instituutioiden muuttumiseen. – Rizzello on vakuuttunut siitä, että organisaatioiden ja instituutioiden välinen
dynamiikka noudattelee Hayekin hahmottelemaa evoluutioteoriaa. 165 Tämän teorian mukaisesti
taloustoimijan tieto on sisäsyntyistä. Havaitseminen on keskeistä; aikaisemmat havainnot vaikuttavat uudempiin havaintoihin. Tieto on osittain alitajuisten prosessien tuotetta.166 Ihmisen subjektiivinen mieli ja objektiivinen ulkomaailma, sisäsyntyiset ajatusmallit [schemes] ja ulkoinen data, tuottavat yhteisvaikutuksena tiedon [knowledge]. Lisäksi: jokaisen aistimuksen myötä uusi sedimentti
laskeutuu ihmisen havaitsemisen ylle ja tämä mekanismi vahvistaa jokaisen ihmisen yksilöllisyyttä.
Ihminen tekee enemmän tai vähemmän onnistuneita valintoja riippuen siitä merkityksestä, minkä
antaa ulkoisille ärsykkeille. Ympäristö ei ole ihmiseen nähden täysin objektiivinen, vaan tulkinta.167
Some Application of Generalized Urn Schemes to Technological and Economic Change”. Journal of Evolutionary Economics, n. 4 (3), 153–172).
165
On tarpeen täydentää Darwinin evoluutioteoriaa. Kehitys ei tarkoita välttämättä tilanteiden paremmaksi muuttumista.
tai loogista järjestystä. Kehitys on muutosta, joka seuraa ihmisluonnosta. Ihminen on sekä yksilö että osa kokonaisuutta.
Muutos riippuu monesta tekijästä [path-dependency] ja ihmisen käyttäytymisen perusta on hänen omassa mielessään.
Tätä Rizzello pitää keskeisenä tutkimustuloksenaan. (Lähde: Rizzello 1999, 167, 168).
166
Tapaus Kekulé on esimerkki siitä hyödystä, mitä tietoisen mielen demokraattinen yhteistyö alitajunnan kanssa voi
myös tieteelle tuottaa. N. J. Toivonen mainitsee lyhyesti, että saksalainen August Kekulé keksi rakenneteorian orgaanisille eli hiiliyhdisteille. A. Mavromatis selostaa ainutlaatuisessa, psykologian alan väitöskirjassaan tarkemmin vanhan
tapauksen: [Kekulé] “recounts how one evening he dozed on a London bus and saw atoms gambolling before his eyes
and spent part of that night making sketches of these forms. Some years later, a similar event led to the discovery of the
ring of the benzene molecule. [ ] Again the atoms were gambolling before my eyes. This time the smaller groups kept
modestly in the background. My mental eyes, rendered more acute by repeated visions of the kind, could now distinguish larger structures, of manifold conformation: long rows, sometimes more closely fitted together; all twining and
twisting in snakelike motion. But look! What was that? One of the snakes had seized hold of its own tail, and the form
whirled mockingly before my eyes. As if by a flash of lightning I awoke.” – Tiedemies Kekulé oli torkahtanut. Rauhallinen olotila on suotuisa sekä tietynlaisille aivoaalloille että mietiskelylle. Edistyneet mietiskelyn harrastajat kykenevät
saamaan alitajun tuottamaa tietoa omien aistimiensa ulottuville, esimerkiksi kuvina mieleensä. Tämä on yksi jossakin
määrin hallittu alitajuisen tiedon hyötykäyttöön poiminnan tapa. Mavromatis korostaa, että hypnagogiset ilmiöt ovat
omalakisia ja ne voi sangen helposti torjua mielestään. Ne kuten luovuuskin, edellyttää tietynlaista avoimuutta ja rentoutuneisuutta, mutta – Mavromatis muistuttaa – luovuutta pidetään henkisen terveyden merkkinä ja Maslowilla luovuus kuului tarvehierarkian ylimmälle tasolle. (Lähteet: Toivonen 1948, 5; Rinpoche 2009, 258, 259; Mavromatis 1991,
193, 217. Viittaukset: Japp 1898; Maslow 1956).
167
Rizzello 1999, 161–167.
48
Ihminen ”rakentaa” maailmaa asuinpaikakseen ja tässä työssä ihmisen aivot suovat mahdollisuuden
luomisprosessin tehostamiseen alitajuisen mielenosan avulla.
Aivotutkija Matti Bergströmin mukaan ympäristö ei vaikuta meihin vain ympäristön omilla ehdoilla, vaan myös psyykkisen tilamme ehdoilla. Perimä vaikuttaa psyykkiseen tilaan siten, että esimerkiksi tajunta on aivojen ydinosan tuottama, ikään kuin aistimus, vaikka sisältääkin ajatonta ja
paikatonta, entropiapitoista informaatiota. Jos systeemin entropia on korkea, on sen informaatiopitoisuus pieni. Informaatio on järjestystä.168 – Ihminen voi luoda järjestystä myös tavoittamaansa
entropian vallassa olevaan tietoelementtien joukkoon tai massaan. Tuo massa on varasto, jos se säilyy samana ihmisen koko eliniän ajan. Se on virta, mikäli se tuo tietoiseen mieleen ajantasaista tietoa. Ihminen tavallaan luo maailmaansa sekä havainnoistaan että sisäisestä entropiatiedostaan.
2.1.4. Maailmanmallin viesti: ihmiskunnan talous on kestämättömällä pohjalla
Aivotutkija Matti Bergström kirjoitti teoksensa 1970-luvun lopulla. Aivotutkimus on sen jälkeen
paljon kehittynyt ja myös maailmantalouden tilanne on muuttunut oleellisesti. Meadows & mt. julkaisivat vuonna 2005 teoksen ”Kasvun rajat 30 vuotta myöhemmin”, jossa toteavat karusti:
Ensimmäisessä teoksessamme 1972169 totesimme, että maailma ylittää rajansa ja romahtaa,
ellei muuteta politiikkaa, jolla hallitaan väestön ja teollisuuden kasvua. Kuten tämä teos osoittaa, politiikka ei juuri ole maailmalla muuttunut. Tämän seurauksena maailma on kasvanut yli
kestävien rajojensa 35 viime vuoden aikana. Tässä alkuperäisen Rooman klubin raportin 30vuotispäivityksessä esittelemme aineistoja, jotka vahvistavat tuota hälyttävää väitettä.170
Meadows & mt. vakuuttavat, että kehityksen pääasialliset piirteet ilmenevät kahden seuraavan vuosikymmen kuluessa eli jäljellä on hyvin niukalti aikaa kuvitelmille, että maapallo kestää loputtomasti. Ongelmat pahenevat, jos aineellinen kasvu jatkuu.
Meadows & mt. rakensivat Maailma3-mallilla tulevalle kehitykselle erilaisia skenaarioita, joissa
käyttivät kriteerinä maapallon resurssien rajallista kuormituksen tai käytön kantokykyä. Vaikutuksia
ilmaistaan käsitteellä ”ekologinen jalanjälki”. Kun ekologinen jalanjälki ylittää kestävän rajan, ihmiskunta on ylittänyt kestävän kehityksen rajan. Taloudellisen kasvun tavoittelu on ylilyönnin lopullinen vauhdittaja. Kirjoittajien mukaan informaatio on avain muutokseen. Tarvitaan olennaista,
168
Bergström 1980, 66–69, 82, 83, 86.
Meadows, D. H. D & Meadows, L. & Randers, J. & Behrens, W. W. III. 1972. The Limits to Growth. New York:
Universe Books (Kasvun rajat. 1974. Suom. Kyösti Pulliainen, Pertti Seiskari ja Hannu Taanila. Helsinki. Tammi).
170
Meadows & mt. 2005, 5, 6 (Suomalaisen laitoksen esipuheesta).
169
49
pakottavaa, valikoitua, vahvaa, ajanmukaista ja tarkkaa tietoa. Sen on kuljettava uusin tavoin uusille
vastaanottajille, sisällettävä uusia asioita ja suositeltava uusia sääntöjä ja päämääriä, jotka ovat itsessään informaatiota. Mikä tahansa järjestelmä alkaa käyttäytyä eri tavoin, kun sen informaatiovirtoja muutetaan. Maailmanlaajuista kumppanuutta tarvittaisiin. Solidaarisuus, rakkaus ja myötätunto
auttaisivat kestävän kehityksen tavoittelussa. Ja ihmiskunnan on opittava rakastamaan ajatusta, että
se jättää seuraaville sukupolville elävän planeetan.171
Rooman klubin jäsenten varoittelusta huolimatta ja piittaamatta Rooman klubin toimintaan liittyvän Maailmanmallin (eri versioineen) hälyttävistä viesteistä, meno maailmantaloudessa jatkui entiseen, totuttuun tapaan – myös Suomessa. Pohjoismainen kuluttajavirkamieskomitea järjesti 4.–6.
helmikuuta 1981 Hanasaaressa Espoossa yhteispohjoismaisen seminaarin teemana ”Kodin talous –
kuluttajapolitiikka”. Seminaarin tavoitteena oli kartoittaa kodin talouden aihepiiriä ja etsiä uusia
tapoja tarkastella aihetta oppiaineena ja tutkimuskohteena. Tavoitteena oli myös tarkastella kodin
talouden merkitystä ja asemaa kuluttajapoliittisessa toiminnassa sekä tuoda esille uusia näkökulmia
ja konkreettisia toimenpide-ehdotuksia neuvonta- ja valistustoimenpiteiksi. Seminaarin osallistujat
olivat tutkijoita sekä koulu- ja kuluttajapoliittisia viranomaisia 172
Pohjoismainen kuluttajavirkamieskomitea oli aikaisemmin järjestänyt kaksi kuluttajatutkimukseen kohdistuvaa seminaaria: ”Konsumenten och samhället” vuonna 1968 ja ”Konsumenten i samhället” vuonna 1976. Näissä seminaareissa oli käsitelty ja sivuttu myös kotitalousaihetta, kun yhteiskuntatieteitä oli tarkasteltu laaja-alaisesti. Yhtenä tarkoituksena oli ollut nostaa keskustelun kohteeksi tieteellinen tutkimus kuluttajapolitiikan välineenä. Vuonna 1981 Hanasaaressa järjestetty
kotitaloustieteellinen [hushållsekonomiska] seminaari oli osa yhteispohjoismaista projektia, jonka
tarkoituksena oli kartoittaa pohjoismaissa tehdyt kotitaloustieteelliset tutkimukset ja selvitykset,
arvioida koottu materiaali ja ehdottaa tutkimusaiheita tulevaisuutta varten.173 Helmikuussa 1980
alkanut projekti ”Utvärdering av hushållsekonomiskt material” koostui kahdesta osaprojektista,
joista molemmista koottiin loppuraportti. Ensiksi koottiin tietoja kotitaloustieteellisestä tutkimuksesta ja ensimmäisen osaprojektin loppuraportti oli bibliografia-tyyppinen.174 Myös toinen loppuraportti – ”Hushållsekonomi – konsumentpolitik” – julkaistiin vuonna 1982.
171
Meadows & mt. 2005, 39, 162, 164, 198–291, 302–304.
Hushållsekonomi – konsumentpolitik 1982, 167. – Korostukset eivät ole alkuperäiset.
173
Hushållsekonomi – konsumentpolitik 1982, 167.
174
Hushållsekonomi – konsumentpolitik 1982, esipuhe. – Ensimmäisen osaprojektin loppuraportti oli ”Hushållsekonomi – Ett urval undersökningar och publikationer i de nordiska länderna. Nordiska ministerrådets sekretariat, Oslo
1982.
172
50
Raporttiin ” Hushållsekonomi – konsumentpolitik” kuuluu 7,5-sivuinen tiivistelmä. Lienee perusteltua olettaa, että julkaisun tiivistelmässä pyritään mainitsemaan julkaisun keskeiset asiat ja jos
jotakin seikkaa on korostettu erityisellä painolla, niin ainakin tälle asialle raivataan tila tiivistelmään. – Pohjoismaisen kuluttajavirkamieskunnan komitean projekti ”Utvärdering av hushållsekonomiskt material” oli alkanut helmikuussa 1980 ja kahden osaprojektin loppuraportit julkaistiin
vuonna 1982. Huomioitiinko toisen osaprojektin loppuraportissa globaalin kestävän kehityksen vaaranalainen tilanne? Ei, sitä ei huomioitu, vaikka vuosi 1980 tai yleensä 1980-luvun alku oli erittäin
kriittinen ajankohta niin sanotun Rooman klubin jäsenten esittelemän tutkimustiedon valossa.
Meadows & mt. huomauttavat, että laskennallinen ihmiskunnan ekologinen jalanjälki (Human
Ecological Footprint, HEF) ylitti kestävän arvon noin vuonna 1980. 175 Kirjoittajat myös kritisoivat
bruttokansantuotteen käyttöä yksinomaisena hyvinvointimittarina:
Monet tutkijat ovat kauan yrittäneet luoda toimivia mittareita sekä hyvinvoinnille että ekologiselle jalanjäljelle. Usein hyvinvointia mitataan yksinkertaisesti bruttokansantuotteella henkilöä kohti, vaikka se onkin tuohon tarkoitukseen monesta syystä heikko mittari. Maailma3mallin historiallinen edeltäjä Maailma2-malli176 sisälsi elämänlaatua kuvaavan mittarin, josta
kiisteltiin aikoinaan paljon. Tuo mittari otti huomioon neljän eri tekijän vaikutuksen hyvinvointiin: ahtaus, ruoka, saasteet ja aineellinen kulutus. Valitsimme inhimillisen hyvinvoinnin
ja ekologisen jalanjäljen mittarit pohdittuamme eri vaihtoehtoja. Mittarit ovat kvantitatiivisia,
koska ne sopivat parhaiten matemaattiseen Maailma3-malliin. Emme luoneet omia mittareita,
vaan päätimme soveltaa jo olemassa olevia, yleisesti hyväksyttyjä indikaattoreita.177
Kirjoittajat valitsivat hyvinvointia kuvaavaksi mittariksi YK:n kehitysohjelman UNDP:n Inhimillisen kehityksen indeksin HDI (Human Development Index). Sitä oli käytetty useiden vuosien ajan
useimmissa maissa ja tiedot siitä julkaistiin vuosittain. Maailma3-mallia varten Inhimillisen kehityksen indeksistä muokattiin sovellus:
Muotoilimme Maailma3-mallissa muuttujan, jota kutsumme nimellä inhimillisen hyvinvoinnin indeksi, HWI (Human Welfare Index). Sillä mitataan ihmisten hyvinvointia. Mittari muistuttaa HDI:tä niin paljon kuin se Maailma3-mallin muuttajilla on mahdollista. [ ] Meidän
työllemme erityisen merkityksellistä oli se, että Wackernagel laski myös koko maapallon väestön ekologisen jalanjäljen ja sen kehityksen vuosina 1961–1999.178 Maailman luonnonsäätiö
WWF julkistaa joka toinen vuosi useimpien maailman maiden ekologisen jalanjäljen. [ ]
Ekologinen jalanjälki siis kasvaa, kun ihmiskunta käyttää enemmän maata ruoan tai kuidun
tuotantoon tai laskee enemmän hiilidioksidia.179
175
Meadows & mt. 2005, 314.
Forrester 1971.
177
Meadows & mt. 2005, 310, 311.
178
Wackernagel, M. & mt. 2002.
179
Meadows & mt. 2005, 312, 313.
176
51
Meadows & mt. muotoilivat indeksin, jota ryhtyivät kutsumaan ihmiskunnan ekologiseksi jalanjäljeksi (Human Ecological Footprint, HEF). HEF normalisoitiin arvoon yksi vuonna 1970. Indeksin
arvot vaihtelivat vuoden 1900 arvosta 0,5 ja vuoden 2000 arvosta 1,76 erittäin kestämättömiin arvoihin, jotka olivat yli kolmen. Kirjoittavat kertovat, että indeksi kohosi yli arvon kolme lyhyinä
ajanjaksoina niissä skenaarioissa, jotka osoittivat ylilyöntiä ja romahdusta. Kaikkein menestyksekkäimmissä skenaarioissa näytti olevan mahdollista pitää HEF alle kahdessa suurimman osan aikaa
2000. – Huomattava kuitenkin on, että HEF:n kestävä arvo, jonka kirjoittajat arvioivat olevan 1,1,
ylitettiin noin vuonna 1980.180
Pohjoismaisen kuluttajavirkamieskunnan komitean projektin ”Utvärdering av hushållsekonomiskt material” toisen osaprojektin loppuraportissa tiivistelmässä181 globaalin kestävän kehityksen ongelmat miltei mainitaan:
Kuluttajapolitiikan yhtenä välineenä on tutkimus. Tähän liittyen esitettiin tutkimusta käsitelleessä esitelmässä näkemys, jonka mukaan kodin talouden tutkimus on osa kuluttajatutkimusta. Kuluttajatutkimus pyrkii optimoimaan kuluttajan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista viihtyvyyttä globaalisten resurssien puitteissa. Kotitalouksia, liike-elämää ja yhteiskuntaa tarkastellaan kuluttajan näkökulmasta. Kotitalouksien tarpeiden, elinehtojen ja käyttäytymisen kartoitus ja analysointi ovat tärkeä osa kuluttajatutkimusta. Käytännön opetuksessa ja hallinnollisessa toiminnassa joudutaan jakamaan tehtäviä, mutta tutkimustoiminnassa ei ole mahdollista
erottaa toisistaan kodin talouden tutkimusta ja kuluttajapoliittista tutkimusta.182
Pohjoismaisen kuluttajavirkamieskunnan kotitaloustieteellisessä seminaarissa vuonna 1981 globaalin resurssitalouden kriisi sivuutettiin vaitiololla, vaikka loppuraportin tiivistelmässä seminaarin
perusajatukseksi korotettiin se, että kodin taloudesta, sen sisällöstä ja tavoitteista, tuli keskustella
laajasti ja kaukonäköisesti ja huomautettiin, että seminaarin teema antoi mahdollisuuden käsitellä
aihetta laajasti.183 Seminaarin osallistujat olivat pääasiallisesti tutkijoita sekä koulu- ja kuluttajapoliittisia viranomaisia. Ryhmätöiden alustuksissa tarkasteltiin kotitalouden toiminnan osa-alueita
kuten perheenjäsenten tasa-arvoa ja työnjakoa kodissa, kotitalouden tuotantotoimintaa, ostamiseen
ja jakeluun liittyviä kysymyksiä, budjettikysymyksiä sekä arvoja ja asenteita. Lopuksi teemaa tarkasteltiin opetuksen ja tutkimuksen näkökulmasta.
2.2. Kritiikkiä taloustieteiden ja sosiaalitieteiden määritelmiä vastaan
180
Meadows & mt. 2005, 313, 314.
Hushållsekonomi – konsumentpolitik 1982, 167–174 (Loppuraportin tiivistelmäosa).
182
Hushållsekonomi – konsumentpolitik 1982, 169. – Korostukset eivät ole alkuperäiset.
183
Hushållsekonomi – konsumentpolitik 1982, 167.
181
52
2.2.1. Kotitalous on paitsi kuluttajatalous myös tuotantotalous
Taloustieteisiin – kansantaloustieteeseen ja liiketaloustieteeseen – omaksutun perinteisen määritelmän mukaan kaikki taloudellinen toiminta on hyödykkeiden hankintaa ja käyttöä tarpeiden tyydyttämistä varten.184 Määritelmän pohjalta on johdonmukaista arvostaa hyödyketuotantoa ihmisten
hyvinvoinnin lähteenä ja luokitella maailman valtiot paremmuusjärjestykseen hyvinvoinnin suhteen
bruttokansantuotetta hyvinvointimittarina käyttäen. Taloustieteiden perinteitä kunnioittavan valtavirtatutkimuksen ulkopuolelta on kuitenkin kohdistettu kritiikkiä taloudellisen toiminnan suppeaa
määrittelyä vastaan. Valtavirtataloustieteiden tapaa pitää kotitalouksia vain kulutustalouksina on
kritisoitu. Kritiikissä voidaan erottaa useita linjoja. On mahdollista ensinnäkin pitää myös kulutusta
– ainakin välillisesti – tuotantona, sillä kulutuksen avulla tuotetaan hyvinvointia:
There is an element of ”using up” in consumption – the using up of different goods and services in living. And there is an element of obtaining something in consumption – this output
we call satisfaction (or utility).185
Cochranen & Bellin idea on sopusoinnussa luvun alussa esitetyn taloudellisen toiminnan olemusta
koskevan määritelmän kanssa. Hyödykkeistä ei synny inhimillistä hyvinvointia, jollei hyödykkeitä
kuluteta. Kulutus on tarpeellinen, jopa välttämätön lisä taloudellisen toiminnan määritelmään. Hyvinvointi syntyy hyödykkeiden käytön eli kulutuksen kautta ja on kulutuksen rahamäärän tai kulutettujen hyödykkeiden tuotantomäärien avulla mitattavissa. Taloudellisen toiminnan sovinnaisessa
määritelmässä kotitalouden rooli jää ikään kuin määritelmän keskiöön ja on kahtalainen: kotitalous
toimii hyödykkeiden hankkijana (ostajana) ja käyttäjänä.
Toisekseen kotitaloustuotantona voidaan pitää myös työvoiman tuottamista. Kansantaloustieteilijä ja kotitaloustieteilijä Laura Harmaja kirjoitti työvoiman välttämättömyydestä [tuotannolle]. Vasta objektiivisesti mitattavissa oleva kulutus on kannattavaa [kansantalouden kannalta]:
Kotitalouden varsinainen erikoistehtävä kansantaloudessa, tulojen disponointi, suuntautuu
perheessä erilaiseen toimintaan, jota tarvitaan kulutuksen hoitamiseksi. Siitä tarpeiden tyydyttämisestä, mikä kulutukseen sisältyy, aiheutuu ihmiselle monella tavoin mielihyvän tunnetta ja
elämäniloa, jota hän taloutensa avulla juuri on pyrkinyt saavuttamaan. Siten taloudellinen
toiminta joutuu kotitaloudessa päätepisteeseensä.186 Mutta jos kulutuksesta ei odotettaisi eikä
saataisi muuta kuin tällaista subjektiivista tulosta, henkilökohtaista tyydytystä ja nautintoa,
niin talous ei yleensä kauankaan pysyisi pystyssä. Juuri talouden jatkuvaisuuden kannalta on
erityisen tärkeää, että kulutus myös saa aikaan objektiivisen tuloksen: tuo hyötyä kehittämällä
184
Järvinen 1923, 7, 8.
Cochrane & Bell 1956, 3, 4.
186
Laura Harmaja toistaa tässä kansantaloustieteen ”isän”, Adam Smithin sanoja: ”The concept standard of living (or
level of living) has mostly been related (and limited) to consumption, which according to Adam Smith was and since
his days has been deemed the sole and proper end of economic activity.” (Lähde: Pipping 1953, 113).
185
53
ja ylläpitämällä ihmisen elinvoimia. Kun kulutus täten synnyttää energiaa187, t y ö k y k y ä,
jonka ihminen taas asettaa talouselämän palvelukseen, hän voi hankkia tuloja, paitsi omaa kulutustaan varten, myös nousevan polven kasvatukseen. Tällöin hänen kulutuksena on ollut
”kannattavaa”.188
Laura Harmaja oli siis sitä mieltä, että kotitalous on jotain enemmän kuin pelkkä kulutustalous. Kotitalous on myös tuotantotalous, koska kotitalous kulutuksen kautta synnyttää energiaa, joka ilmenee ihmisen työkykynä. Työkykynsä ihminen – kuluttaja – voi asettaa hyödyketuotannon palvelukseen niin julkisella kuin yksityisellä tuotantosektorilla kansantaloudessa. Mutta tämä on vasta osa
Laura Harmajan esittämästä kokonaiskritiikistä.
Laura Harmaja puhui ja kirjoitti sitä käsitystä arvostellen, että kotitalous olisi pelkkä kulutustalous, vaikka kaiken sen toiminnan päämäärä olikin kulutus.189 Kotitalous harjoitti Harmajan mukaan
monipuolista taloudellista toimintaa ja nimenomaan tuotantoakin samoin kuin elinkeinot.190 Paitsi
työvoimaa kotitalous tuottaa myös hyödykkeitä ja hoitaa paitsi vaihdannan viimeisen vaiheen eli
ostamisen myös tuotannon viimeisen vaiheen. Suuri osa niistä tuloista, joita kotitalous disponoi,
menee ensin kotitalouden tuotantoon. Laura Harmaja valitti sitä, ettei kansantaloustieteessä osoitettu riittävästi huomiota omavaraiselle tuotannolle, vaan ajateltiin tuotannon siirtyneen jo kokonaan
elinkeinoihin.191 Kotitalous hankkii tuotannollista pääomaa ja jalostaa ostoraaka-aineita. Lisäksi
kotitaloudessa ainakin maalaisoloissa harjoitetaan jonkin verran materiaalista alkutuotantoa. Tämän
lisäksi kotitalouksissa tuotetaan henkilökohtaisia palveluja.192
Jotta kotitaloustuotannon arvo ja kannattavuus voitaisiin arvioida, on tunnettava sen materiaaliset
kustannukset ja siihen sijoitetun työn määrä. Monet Laura Harmajan tutkimuksista koskivat kotitaloustuotannon arvon laskemista.193 Kotitaloustuotannon arvioiminen edesauttoi kansan todellisen
kulutuksen ja sitä myöten myös todellisen hyvinvoinnin tuntemista. Harmaja sai kokoon valtavia
lukuja. Vuonna 1930 Laura Harmaja esimerkiksi laski suomalaisten koko kotitaloustuotannon kustannuksiksi yli 13 miljardia markkaa. Koska eri tutkimuksissa suomalaisten koko kulutuksen arvok-
187
Matti Bergström (edellä) käsitti inhimillisen energian työkykyä laajempana psyykkisenä kykynä.
Harmaja 1946, 17, 18. – Korostukset ovat alkuperäiset.
189
Harmaja 1946, 27.
190
Harmaja 1946, 19.
191
Harmaja 1946, 9, 24, 112, 113, 116, 117.
192
Harmaja 1946, 25, 26.
193
Esimerkiksi: Harmaja, L. 1929. Onko kotitaloustuotanto vähäpätöisyys? Kansantaloudellinen Aikakauskirja, IV nide
1929, 417–429; Harmaja 1930, 83 = Harmaja, L. 1930. ”Valtavia numeroita”. Emäntälehti 3/1930, 82, 83; Harmaja, L.
1939. Perheen sisäinen talous verrattuna sen ansiotalouteen. Kotitalousopetus 2/1939, 107–111; Harmaja, L. Perheenemäntä ja kansantulo. Emäntien työtulo on suurempi kuin Suomen maatalouden. Kotiliesi 11/1944, 328, 329.
188
54
si oli laskettu 17 miljardia markkaa, kotitaloustuotanto muodosti 78 prosenttia koko kulutuksesta. Ja
kotitaloustuotanto oli arvioitu vasta pelkästään kustannuksina, ilman voitto-osuutta.
Elli Saurio jatkoi tieteellisissä tutkimuksissaan Laura Harmajan aloittamaa työtä. Saurion väitöskirja koski maalaisemäntien ajankäyttöä ja aika on yksi talousresurssi, jota voidaan käyttää tuotantopanoksena. Kotitaloustuotantoon sijoitetun ajan avulla voidaan esittää summittaisia lukuja kotitaloustuotannon arvoksi. Elli Saurion tutkimukset vahvistivat osaltaan valtavirtataloustiedettä vastaan
suunnattua kritiikkiä. Kotitalouksissa harjoitettiin tuotannollista toimintaa ja tuotettiin hyödykkeitä.
Kuluttajien todellisen hyvinvoinnin arvioimiseksi piti myös kotitaloustuotanto ottaa huomioon.
Tämä kritiikin linja on johtanut kotitaloustuotantoa koskevien epävirallisten satelliittitilien liittämiseen viralliseen kansantalouden tilinpitoon. Suomessa kuluttajatutkimuskeskus ja tilastokeskus ovat
kehittäneet kotitaloustuotannon satelliittitilinpitoa.194
Yhdistyneiden kansakuntien kansantalouden tilinpitojärjestelmä (System of National Accounts,
SNA) otettiin käyttöön vuonna 1953 melko valmiissa muodossa, koska sitä uudistettiin merkittävästi vasta vuonna 1968. Tosin YK:n tilastoviranomaiset ehdottivat 60-luvun alussa niin sanottujen
sosiaalisten tilien luomista kansantalouden tilipitoa täydentämään ja vuonna 1975 YK:n piirissä
julkaistiin sosiaalitilien järjestelmä R. Stonen ehdottamassa muodossa, mutta tilit eivät levinneet
kansainväliseen käyttöön.195
Vuoden 1968 SNA sisälsi käsitteitä ja tilastointikäytäntöjä koskevia ohjeita mutta ohjeistus osoittautui riittämättömäksi ja sitä täydennettiin useilla käsikirjoilla seuraavien kymmenen vuoden aikana. Kolme aluetta otettiin jatkokehittelyn kohteeksi: 1) taseet, 2) tulonjako ja 3) kulutus ja hyvinvointi196 sekä kiinteät hinnat. Vuonna 1980 kokoontunut asiantuntijatyöryhmä suositteli vuonna
1982 SNA:n ajanmukaistamista, yksinkertaistamista ja selkiyttämistä sekä harmonisointia tilastostandardien kanssa. Laajapohjainen työryhmä asetettiin ja vuosina 1986–89 keskusteltiin toimenpiteistä kahdeksan tehtäväalueen suhteen, joista eräs oli kotitaloussektori.197
Kotitaloustuotannon satelliittitilien laatiminen SNA-tilien puitteissa tuli virallisesti mahdolliseksi
vuonna 1993 mutta satelliittitili-käsite ei ollut uusi keksintö. Tilisuunnittelun grand man, sir
194
Varjonen & Varjonen 2008, 218.
Kervinen 2002, 96, 97, 99. Julkaisematon pro gradu-tutkielma. Viittaukset: Ruuskanen 1995, 12; Landefelt & McCulla 2000, 291 = Landefelt, J. S. & McCulla, S. H. 2000. Accounting for Non-Marketed Household Production within
a National Accounts Framework. Review of Income and Wealth, 46(3), September 2000, 289–307.
196
Manual ”Provisional Guidelines on Statistics of the Distribution of Income, Consumption and Accumulation of
Households”. (Statistical Papers, Series M, No. 61, United Nations Publications, Sales No. E77. XVII.II).
197
Kervinen 2002, 97. Julkaisematon pro gradu-tutkielma. Viittaukset: Organization of the SNA review (ESA/STAT/
AC.28/2), 17. March 1986; Conceptual framework of the revised SNA (ESA/STAT/AC.28/3), 9. February 1986.
195
55
Richard Stone kertoi vuonna 1986, että jo väitöskirjansa vuonna 1953 julkaissut Ingvar Ohlsson
esitti satelliittitilien idean mutta idea tuli liian myöhään ehtiäkseen vaikuttaa kansantalouden tilinpitosysteemin suunnitteluun. Ohlsson oli esittänyt, että tilinpidon tuli palvella tuotannon ja hyvinvoinnin laskentaa, tulojen ja suhdanteiden seurantaa ja rakenteen analysointia. Kansantalouden tilinpidon tuli olla tarkoituksenmukainen tilijärjestelmä, jossa edettiin asteittain kohti erikoistilejä.
Erikoistarkoituksia varten laaditut tilit liittyivät toisiinsa yhteisten ydintilien välityksellä. 198 – Ranskassa otettiin vuonna 1968 kokeiluluontoisesti käyttöön ensimmäinen varsinainen satelliittitililaskelma. Tili koski asumista. Kesäkuussa 1969 valtiovalta hyväksyi Ranskassa satelliittitilien kehittämisohjelman.199
Vuonna 1976 laajennettuun ranskalaiseen kansantalouden tilinpitoon lisättiin julkisen rahoituksen ja kotitalouksien tulojen tilit.200 Kun kansantalouden tilinpitojärjestelmää uudistettiin, ranskalainen malli otettiin laajempaan käyttöön. Kansantalouden tilinpitoon liitettävän, sen kanssa yhdenmukaisen erillistilin nimeksi tuli satelliittitili ja sen avulla voitiin kuvata sektorin taloustoimia
yksityiskohtaisesti ja voitiin käyttää useita vaihtoehtoisia käsitekehikkoja esimerkiksi erilaisia tuotannon määriä soveltaen.
Euroopan Komission neljännen tutkimusohjelman puitteissa 1995–98 käynnistettiin miltei sata
tutkimusprojektia ja eräs niistä oli ajankäyttötutkimus (Time Use Survey: Development of a European Satellite System of Household Production, SUP-COM96 Lot9), joka oli aloitettu vuonna 1997.
Suomalainen tutkijaryhmä laati projektin loppuraportin vuonna 1999. Ryhmään kuului henkilöitä
muun muassa Helsingin yliopistosta ja Tilastokeskuksesta: Eeva Hamunen, Iris Niemi, Hannu
Pääkkönen, Taru Sundström ja Johanna Varjonen. Viimeksi mainittu toimi raportin kirjoittajana.
Raportti sisälsi kirjallisuuteen ja asiantuntijalausuntoihin perustuvia suosituksia ja suunnitelman
kotitaloustuotannon satelliittitilin laatimista varten. Ryhmä kannatti kotitaloustuotannon arvon laskemista panosmenetelmällä, koska aineistoa sitä varten oli saatavissa. Panosmenetelmässä tuotantokustannukset koostuvat työ- ja pääomakustannuksista ja raaka-aineina käytettävien markkinahintaisten hyödykkeiden hankintakustannuksista. 201
198
Kervinen 2002, 99. Julkaisematon pro gradu-tutkielma. Viittaus: Stone 1986, 120 = Stone, R. 1986. Comments on
the Overall Programme. Review of Income and Wealth 2/1986, 117–126.
199
Kervinen 2002, 99, 100. Julkaisematon pro gradu-tutkielma. Viittaus: Pommier 1981, 374, 375 = Pommier, Ph.
1981. Social Expenditure: Socialization of Expenditure? The French Experiment with Satellite Account. Review of
Income and Wealth, 27(4), December 1981, 373–386.
200
Kervinen 2002, 100. Julkaisematon pro gradu-tutkielma. Viittaus: Pommier 1981, 376 = Pommier, P. 1981. Social
Expenditure: Socialization of Expenditure? The French Experiment with Satellite Account. Review of Income and
Wealth, 27(4), December 1981, 373–386.
201
Kervinen 2002, 95. Julkaisematon pro gradu-tutkielma. Viittaus: Varjonen 1999.
56
Ajankäyttötutkimuksen loppuraportissa kansantalouden tilinpidon bruttokansantuotetta vastasi
kotitalouden tuotannon laskemisessa bruttoarvonlisä (gross value added). Panosmenetelmällä tämä
saatiin selville laskemalla yhteen käytetyn työn arvo ja pääoman kuluminen. Summaan lisättiin tuoteverot ja siitä vähennettiin saadut tuotantotuet. Raportissa käytetty kotitaloustoimintojen luokitus
perustui viime kädessä Eurostatin 1996–97 tekemiin ajankäyttötutkimuksiin. Esitutkimus toteutettiin 18 maassa, joista yhdeksän oli Euroopan yhteisön jäsenmaita (Englanti, Espanja, Irlanti, Italia,
Kreikka, Luxemburg, Portugali, Ruotsi ja Suomi) ja yhdeksän Itä- ja Keski-Euroopan PHAREmaita. Tutkimuskohteina oli 3400 kotitaloutta. Ajankäyttöpäiväkirjoja kertyi 13 600 kappaletta.
Perheenjäsenet kirjasivat ajankäyttönsä kahdelta päivältä, joista toinen kuului työviikkoon ja toinen
oli viikonvaihteen päivä. Kotitalouden toiminnot oli jaettu yhdeksään pääluokkaan mutta alajaottelu
oli yksityiskohtainen.202
2.2.2. Subjektiivinen hyvinvointi kiinnostuksen kohteena
Perimmäisen ongelman kansantalouden tilinpidossa näyttää muodostavan hyvinvoinnin laskeminen. Taloustieteiden kritiikin tarkastelu lähti siitä liikkeelle. Tuotannosta edetään kulutuksen kautta
kohti hyvinvointiarvioita. Hyvinvoinnin tasoa voidaan laskea jo hyödyketuotannon määrien tai arvon perusteella, mutta hyvinvoinnin arvona tai mittana voidaan käyttää myös kulutukseen uhrattuja
rahasummia tai kulutustasoa. Elintaso on laajempi käsite kuin kulutustaso. Elintaso-käsitteen avulla
tieteiden piirissä yritetään saada ote pakenevasta hyvinvoinnin käsitteestä. Hyvinvoinnin laskemisessa pelkästään hyödykekäytön perusteella on ilmennyt suuria ongelmia. Tuotannollisten resurssien muuntaminen mahdollisimman tehokkaasti ja sumeilematta hyödykkeiksi, voi aiheuttaa paitsi
niin sanottua hyvinvointia myös ihmisen elinympäristön pilaantumisen elinkelvottomaksi. Kuka
kantaa kehityksestä vastuun? professori Erkki Lähde kysyy ja vastaa itse oitis:
YK:n asiantuntijoiden vuonna 1987 esittämän arvion mukaan saasteista aiheutuvan kasvihuoneilmiön seurauksena pohjoisista havumetsistä on 40 vuoden päästä jäljellä enää alle yksi prosenttia. Kasvihuoneilmiötä on käytetty verukkeena vaatimuksille ydinvoimaloiden lisärakentamiseksi, vaikka tiedossa on, että niillä ei tilannetta voida korjata. [ ]
Kenelle sitten kuuluu vastuu tästä vakavasta tilanteesta? Se kuuluu meille kaikille. [ ]
Me ihmiset etsimme ja keksimme verukkeita, ettei tarvitsisi tehdä mitään henkilökohtaisia
etuja heikentäviä ratkaisuja. Kaikkein yleisin veruke elinympäristömme tuhoamisen jatkamiselle on kova kansainvälinen kilpailu.203
202
Kervinen 2002, 96. Julkaisematon pro gradu-tutkielma. Viittaus: Varjonen 1999, 25, 65.
Lähde, E. 1991. ”Kuka kantaa vastuun ekokatastrofista?” Uusi Suomi 24.9.1991, 23. – Vastaavia artikkeleita ovat
esimerkiksi: Ympäristöneuvos Paasivirta, O. 2011. ”Luonnonvarojen ylikulutus tuo velkaantumisen”. Uutispäivä De203
57
– Neljänneksi kritiikin suunnaksi tai muodoksi voitaisiinkin nähdä vaatimukset, joita on esitetty
hyvinvoinnin määrittelyn monipuolistumiseksi. Jo edellä mainitut Meadows & mt. luettelivat bruttokansantuotteen hyvinvoinnin mittarina käytön suhteen kriittisiä hyvinvoinnin mittaamisen tapoja:
inhimillisen kehityksen indeksin HDI (Human Development Index) ja inhimillisen hyvinvoinnin
indeksin, HWI (Human Welfare Index) mutta on muitakin hyvinvointi-indeksejä ja näkökulmia,
joista hyvinvointia voidaan tarkastella. Subjektiivinen hyvinvointi on noussut huomion kohteeksi.
Suomessa julkinen keskustelu lehtikirjoittelun muodossa hyvinvoinnin ja sen kanssa synonyymisen käsitteen ”onnellisuus” mittaamisesta on ollut viime aikoina suosittua. Olli Pohjanpalo kertoo,
että puolue ”Vihreät” ehdotti alkutalvesta 2011 onnellisuusmittarin mainitsemista hallitusohjelmassa.204 Pohjanpalon mukaan hyvinvointimittareita on toistakymmentä. Ne voidaan jakaa bruttokansantuotetta korjaaviin mittareihin ja ei-rahallisiin mittareihin. Suomalaisten suosikki on aidon taloudellisen kehityksen mittari GPI (Genuine Progress Indicator). Pehmeät elintasomittarit ovat lyömässä itsensä läpi, mutta:
Bkt:n käytöstä kasvun pilarina ei kuitenkaan olla luopumassa. Kansalaisten yksilölliset kokemukset ja elinympäristön tilaa koskevat tiedot pyritään vain tuomaan rinnalle vaikuttamaan
päätöksentekijöiden ajatusten juoksuun, niin Suomessa kuin kansainvälisesti.205
Onnellisuustutkimus kiinnostaa taloustieteilijöitä, Anna-Liisa Blomberg kertoo.206 Wikipedian määritelmän mukaan onnellisuustutkimusta kutsutaan myös onnellisuuden taloustieteeksi (happiness
economics). Se tarkoittaa valtion elämänlaadun tutkimusta taloustieteellisin ja psykologisin menetelmin. Anna-Liisa Blomberg siteeraa THL:n tutkimusjohtaja Jussi Simpuraa, jonka mukaan hyvinmari 27.7.2011, 5; Krohn, E. 2011. ”Vanhat opit murtuvat. Luonnon sietokyky haastaa myös sosiaalipolitiikkaa. Entä
meneekö taloustiede kokonaan uusiksi? Yliopisto, Helsingin yliopiston tiedelehti 12/2011, 7; Hirvasnoro, K. 2007.
Euroopan Unionin sosiaalipolitiikka vastuullistaa jokaisen pitämään yllä kilpailukykyä. Kansan Uutiset, Viikkolehti,
20.7.2007, 11–12.
204
Pohjanpalo, O. 2011. ”Puolueet yhtä mieltä hyvinvoinnin mittaamisen uudistamisesta”. Helsingin Sanomat 1.2.2011,
A 11. – Kari Nars ehti valittaa vuonna 2006 hallitusten aikaansaamattomuutta kansalaisten hyvinvoinnin käsittelyssä:
”Kaiken politiikan tavoitteenahan tulee perimmältään olla kansalaisten onnellisuuden kohottaminen. [ ] Elämän tarkoitus on viime kädessä tulla onnelliseksi. [ ] Tuntuu tuiki tärkeältä tukea yleistä hyvinvointia ja onnellisuutta avaamalla
laaja ja ennakkoluuloton keskustelu onnellisuuden perimmäisistä osatekijöistä. Siksi on hämmästyttävää, kuinka vähän
julkisuus on käsitellyt onnellisuuden tutkimusta Suomessa (ja Ruotsissa). Mitkään hallituksemme eivät ole asettaneet
onnellisuuden lisäämistä tärkeäksi yhteiskuntapoliittiseksi tavoitteeksi, vaan hallitusohjelmissa korostetaan lähinnä
työllisyyttä, talouskasvua, sosiaalista hyvinvointia ja tasa-arvoa.” (Lähde: Nars 2006, 243, 258).
205
Heikkinen, T. 2011. ”Pehmeät elintasomittarit ovat lyömässä itseään läpi”. Kauppalehti 6.7.2011, 9. – Vastaavia
artikkeleita ovat esimerkiksi: Aula, M. K. & Kurttila, T. 2011. ”Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi on saatava
hallitusohjelmaan”. Helsingin Sanomat 5.5.2011, C9; Moisio, A. 2011. ”Hyvinvointi ei ole pelkkää rahaa”. Helsingin
Sanomat 6.7.2011, A19; Wahlström, B. 2011. Jakten på lycka blir allt intensivare. Hufvudstadsbladet 23.5.2011, 15.
206
Blomberg, A.-L. 2011. ”Taloustieteilijä ei enää mittaa hyvinvointia rahassa. Onnellisuustutkimus kiinnostaa taloustieteilijöitä”. Uutispäivä Demari 4.8.2011, 10, 11.
58
vointimittareiden uudistamisen ja onnellisuuden tutkimisen trendi etenee hyökyaaltona maailmalla.
Kun onnellisuustutkimus korostuu, tuleeko politiikalle uudeksi tehtäväksi vaikuttaminen siihen,
miltä ihmisistä tuntuu? Minkälaista se hyvältä tuntumisen politiikka olisi, Jussi Simpura pohtii.
Tampereen yliopiston kansantaloustieteen tutkija Jani-Petri Laamanen vertailee puolestaan taloustieteilijöitä ja psykologeja onnellisuustutkijoina:
Onnellisuustutkimuksen buumi on voimissaan erityisesti psykologisesti virittyneessä tutkimuksessa, mutta myös yhteiskuntaa tutkivat taloustieteilijät ovat ajattelussaan nostaneet bktja tulomittareiden rinnalle onnellisuuden tarkastelun. – Keskeinen ero psykologin ja taloustieteilijän näkökulman välillä on se, että jälkimmäiset näkevät onnellisuuden yhteiskunnallisena
ilmiönä, kun psykologit näkevät sen ehkä enemmän yksilöllisesti.207
Mielenkiintoinen vertailuasetelma syntyisi, jos Jani-Petri Laamasen lauseiden rinnalle asettaisi vertailukohdaksi vaikkapa Anu Raijaksen tai Mika Pantzarin tekstejä. Mika Pantzar & mt. luonnostelivat vuonna 2008 uuden kuluttajan, joka tarkastelee ja kuvaa maailmaansa subjektiivisesta näkökulmasta. Uusi kuluttaja, Kuluttaja 2,0, elää maailmassa, jossa tavallisten ihmisten uudenlainen aktiivisuus on tehnyt Wikipediasta toteutuneen mahdollisuuden:
Sekä julkisen hallinnon että yritysten käyttämää ja tuottamaa kuluttajatietoa on leimannut nykypäivään asti se, että kuluttaja on niin tiedon tuotannon kuin käytännönkin objekti. Tämän
artikkelin lähtökohta on valistunut arvauksemme, että uuden vuosituhannen myötä olemme
siirtymässä uuteen vaiheeseen: kuluttajista on tulossa sekä kuluttajatiedon tuotannon että käytön subjekteja. Kutsumme tätä uutta vaihetta Kuluttaja 2.0:ksi.208
Anu Raijas taas kirjoittaa arjen hyvinvoinnista ja mahdollisuuksista sen mittaamiseen. Raijaksen
mukaan olemassa olevissa hyvinvointimittareissa hyvinvoinnin sisältö määritellään ylhäältä päin
tehden oletuksia siitä, mistä hyvinvointi muodostuu. Hyvinvointi kuitenkin käytännössä syntyy ihmisten arjessa ja muotoutuu henkilökohtaisena kokemuksena, Raijas huomauttaa.209 Tutkija Anu
Raijas näyttää tietävän, millainen on niin sanottu psykologinen näkökulma onnen mittaamisessa:
Hyvinvointi käsitteenä, samoin kuin ilmiönä, on laaja, moniulotteinen ja ajassa muuttuva.
Veenhoven (2000) on esittänyt, että onnellisuuden (happiness) kanssa synonyymejä olisivat
tyytyväisyys elämään (life-satisfaction) ja subjektiivinen hyvinvointi (subjective well-being).
Siksi tässä raportissa arjen hyvinvoinnin tutkimisen lähtökohdaksi on otettu ihmisten kokemukselliseen hyvinvointiin, onnellisuuteen ja elämään tyytyväisyyteen liittyvä tutkimus.210
207
Blomberg 2011, 10. Blomberg, A.-L. 2011. ”Taloustieteilijä ei enää mittaa hyvinvointia rahassa. Onnellisuustutkimus kiinnostaa taloustieteilijöitä”. Uutispäivä Demari 4.8.2011, 10, 11.
208
Pantzar & mt. 2008, 357.
209
Raijas 2008, 1.
210
Raijas 2008, 2. Viittaus: Veenhoven, R. 2000. Four qualities of life. Ordering concepts and measures of the good
life. Journal of Happiness Studies 1(1), 1–39.
59
Näkökulma yhdistää tutkijoita Raijas ja Pantzar. Yllä olevissa lainauksissa kuluttaja oletetaan kuluttajatiedon tuotannon ja käytön subjektiksi. Hyvinvointi on ihmisen kokemus. Onnellisuus on subjektiivinen tunne. Kyseessä on kuluttajan oma subjektiivinen näkökulma. Samalla se on kodin taloustiede/kuluttajaekonomian tutkimusnäkökulma, – joka vuonna 1946 oli radikaalisti uusi.
Sekä Anu Raijas että Mika Pantzar ovat kuluttajatutkijoita, siinä samalla kotitalouden tutkijoita. –
Ainakin he tunnistavat ja pitävät tutkimuskäytössä mahdollisena kuluttajan näkökulmaa. Näin ei ole
laita kaikkien taloustutkijoiden kohdalla. Kari Nars kirjassaan ”Raha ja onni” mainitsee onnen käsittelyn jääneen lapsipuolen asemaan erityisesti taloustieteissä:
Onnellisuudentutkimuksen historia on sekasorron historiaa. Psykologi R. Dodge oli 1930luvulla jopa sitä mieltä, että onnellista elämää tutkiva teoria on polkenut paikallaan tasolla,
jolle antiikin kreikkalaiset olivat sen jättäneet. Mutta Dodgen jälkeen onnellisuudentutkimus
on kehittynyt jättiharppauksin, varsinkin kun onni ja elämään tyytyväisyys on määritelty selkeämmin ja ihmisten onnentunteesta on saatu laajoja empiirisiä mittauksia.
Kiinnostus onnellisuuden tutkimiseen on herännyt vähitellen kansantaloustieteilijöiden keskuudessa, koska kaiken talouspolitiikan perimmäisenä tavoitteena on kansalaisten onnellisuuden edistäminen (tilalla aikaisemmassa talousteoriassa käsite ”hyödyn” maksimointi). [ ]
Kaikessa sovussa kansantaloustieteilijät jättivät 1940-luvulla empiirisen onnellisuudentutkimuksen psykologien ja sosiologien tehtäväksi. Vähän myöhemmin mm. John Kenneth Galbraith alkoi kyseenalaistaa ajatusta siitä, että talouskasvulla olisi automaattisesti ihmisten onnellisuutta lisäävä vaikutus. Selkeämmät onnellisuuden määritelmät saatiin taloustieteilijä
Moses Abramovitzilta Stanfordin yliopistosta vuonna 1958, psykososiologi H. Cantrililta
vuonna 1965 ja myöhemmin monien muiden joukossa kansantalouden professori Tibor Scitovskylta sekä Kalifornian yliopiston professorilta Richard Easterliniltä. [ ] 1990-luvun lopussa myös eräät muut kansantaloustieteilijät, psykologit ja sosiologit erityisesti USA:ssa,
Englannissa ja Alankomaissa alkoivat vakavissaan kiinnostua onnellisuuden analysoinnista.211
Onnellisuus on tunne ja eroaa käsitteenä ja olotilana yleisestä elämään tyytyväisyydestä. Tyytyväisyys elämään on pysyvämpi olotila. Silti onnellisuutta tavoitellaan. Kari Nars hämmästeli vuonna
2006 sitä, kuinka vähän julkisuus oli käsitellyt onnellisuudentutkimusta Suomessa (ja Ruotsissa).212
– Suomessa vuonna 2012 maan hallitus on sitoutunut hyvinvoinnin mittaamista pohtineen työryhmän suosituksiin.213 Onnellisuustutkimus on viime vuosina yleisesti hyväksytty suomalaisessa
yhteiskunnassa. Siten subjektiivisen näkökulman tutkimuskäytölle on tullut lisää tilaa.
2.3. Yleiskritiikki yhteiskuntatieteitä vastaan
211
Nars 2006, 20, 21. Viittaukset: Veenhoven (2000), 7, 8; Dodge; Easterlin 2002, ix.
Nars 2006, 61, 258.
213
Blomberg 2001, 11 = Blomberg, A.-L. 2011. ”Taloustieteilijä ei enää mittaa hyvinvointia rahassa. Onnellisuustutkimus kiinnostaa taloustieteilijöitä”. Uutispäivä Demari 4.8.2011, 10, 11.
212
60
Tero Halonen esittää vuonna 1910 yliopistohistorian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan, että käsite ”akatemisoituminen” on Thomas S. Kuhnin ”tieteellinen vallankumous” -käsitteen kanssa paralleeli ilmiö mutta on aikaisemmin jäänyt määrittelemättä yliopistohistoriallisissa tai tieteenhistoriallisissa tutkimuksissa. Kuhn oli havainnut, että tieteessä syntyy vallankumous ja uusi paradigma, kun
tieteellinen tutkimus ei vanhan paradigman avulla pysty selittämään tiettyä ilmiötä. Akatemisoitumisessa puolestaan perustetaan uusi yliopistollinen oppiala, kun on tarve tietyn alan yliopistotasoille tutkimukselle ja koulutukselle. [
] Akatemisoitumisessa jokin – oppilaitos, oppiaine, ammatti-
ryhmä sekä sen koulutus ja edustajat – tulee akateemiseksi eli yliopistomaailmaan kuuluvaksi. Akatemisoitumiseen eli oppialan yliopistolliseksi tulemiseen kuuluvat uusien professuurien ja muiden
opetus- ja tutkimusvirkojen, laitosten, kirjastojen ja opiskelijayhteisöjen perustaminen ja virkanimitykset, yliopistollisen tutkimus- ja opetustoiminnan sekä opintojen alkaminen ja opiskelijoiden sisäänpääsyvaatimuksista, opetusohjelmista, tutkinnoista ja tutkintovaatimuksista päättäminen. Akatemisoitumiseen liittyy usein myös oppialan eriytyminen tai uuden tieteenalan synty.214
Akatemisoitumisprosessissa on kyse oppialojen lisäksi myös ammattialojen kehityksestä, kun
jonkin oppialan kehityksen lisäksi akatemisoituu myös ammattialan koulutus eli koulutuksesta tulee
yliopistotasoinen. Akatemisoitumisprosessi on lähellä eri alojen professionalisoitumiskehitystä.
Uusien modernien professioiden synty Euroopassa 1800-luvulla merkitsi liberaalis-porvarillisen
luokka- ja kansalaisyhteiskunnan esiinmurtautumista ja sääty-yhteiskunnan heikkenemistä, kun
tasa-arvoisuutta korostava uusi keskiluokka, koulutusta painottava meritokratia, kasvava byrokratia,
voimistuva kapitalismi ja näihin liittyvä kilpailu alkoivat syrjäyttää syntyperää painottavaa aristokraattista yhteiskuntajärjestelmää. [ ] Akatemisoitumisprosessissa on kyse vallasta, sillä yliopistollinen koulutus antaa statusta ja hyötyä omalle ammattikunnalle.215
Edellisellä vuosituhannella luonnontieteissä tehtiin suuria keksintöjä ja tutkimusparadigmoja
jouduttiin uudistamaan eurooppalaisessa yliopistolaitoksessa. Mullistuksen tieteen maailmassa aiheutti esimerkiksi tähtitieteilijä Galileo Galilein ajatustyö: maa ei ollut kaikkeuden keskipiste mutta
ei sitä ollut aurinkokaan. Rooli, mikä ihmisen elinympäristölle oli annettu fyysisen maailman keskuksena, osoittautui ylimitoitetuksi. Myös Charles Darwinin hahmottelema kehitysoppi oli käänteentekevä. Näkemykset ihmisen erityisasemasta muiden elävien olentojen joukossa osoittautuivat
perusteettomiksi. Fysiikassa tehtiin suuria keksintöjä 1900-luvun alussa: suppea ja laaja suhteelli214
215
Halonen 2010, 19, 20. Viittaus: Kuhn, Th. 1994 [1964]. Tieteellisten vallankumousten rakenne.
Halonen 2010, 20, 21.
61
suusteoria sekä kvanttiteoria.216 Sitten oivallettiin, että kvanttiteorian keskeiset ideat saattaisivat olla
käyttökelpoiset myös inhimillisen yhteiskunnan ilmiöitä tutkittaessa. Ehdotetaan kvanttifysiikan
teorioiden hyväksymistä ajattelun perustaksi myös yhteiskunta- ja ihmistieteissä. Alkeishiukkasten
sijainti ei ole määriteltävissä mekaanisesti, vaan pikemminkin todennäköisyyksinä. Hiukkasilla on
ikään kuin omaa tahtoa. Ilmiö sotii Newtonin mekanistista maailmanselitystä vastaan ja myös Einsteinin suhteellisuusteorioita vastaan. Kvanttifysiikka ja Einsteinin vuonna 1916 viimeistelemä
yleinen suhteellisuusteoriakaan eivät ole sovitettavissa yhteen, Enqvist sanoo. Teoriat riitautuvat
keskenään atomien ytimiä paljon pienemmillä etäisyyksillä sekä alkuräjähdyksen ensimmäisen sekunnin murto-osien murto-osien aikana. Alkuräjähdysteorialla ei ole kuitenkaan keksitty varteenotettavaa vaihtoehtoa, joten suhteellisuusteoria pitää kvanttitasolla yleistää.217
Vuonna 1946 Helsingin yliopistoon perustettu kodin taloustiede kehiteltiin kotitalousideologian
hengessä ja viran tai virkojen saaminen kotitaloustieteisiin yliopistolle oli yksi niin sanotun kotitalousliikkeen tavoitteista. Visa Heinonen esittelee käsitteet ”kotitalousideologia” ja ”kotitalousliike”:
Kotitalousideologia oli alun perin sivistyneistön tarjoama ratkaisu naisten yhteiskunnalliseen
työnjakoon liittyvän kaksoisroolin – perheenemäntä ja elatuksen hankkija – mukanaan tuomiin ongelmiin. Ensimmäisen maailmansodan tuottama niukkuus ruokki kotitalousideologian
leviämistä. Se syntyi vähitellen 1800-luvun hyväntekeväisyyden muuntuessa kansanvalistukseksi. Valistuksen avulla kansassa pyrittiin herättämään omatoimisuutta. Valistettaville tarjottiin eliitin hyvinä, järkevinä ja oikeina pitämiä arvoja sekä ideaaleja. Talonpoikainen eetos
leimasi valistajien arvomaailmaa. Kotitalousideologia ja sen perustalta lähteneistä toimintamuodoista hahmottunut kotitalousliike löivät itsensä lopullisesti läpi sotien välisenä aikana.218
Kotitaloustieteet syntyivät Yhdysvalloissa kotitalousideologian pohjalta ja kotitalousliikkeen voimasta. Kotitaloustieteitä oli Yhdysvaltojen korkeakoululaitoksessa jo ennen näkemysten uudistumista hiukkasfysiikassa. Kotitaloustieteissä voitiin tehdä tutkimusta käyttäen yhden ihmisyksilön
näkökulmaa, sillä kotitalous voi käsittää useita henkilöitä mutta se voi muodostua myös yhdestä
ainoasta henkilöstä. Suuri tutkimusnäkökulman muutos saavutti taloustieteet siinä vaiheessa, kun
kotitalouden taloustiede (household economics) muodostettiin ja kulutustaloustieteessä tai kuluttajan taloustieteessä yksilön näkökulma löi lopullisesti itsensä läpi taloustieteiden osalta. – Kuluttaja
käsitetään Suomessa yleisesti yhdeksi ainoaksi ihmisyksilöksi.219 Tosin sillä voidaan sopimuksenvaraisesti tarkoittaa myös henkilöryhmää. ”Kuluttaja” on joustava käsite.
216
Enqvist 2005, 13, 89, 201, 202; Rihani 2002, 6, 7.
Enqvist 2005, 13, 183, 202, 203.
218
Heinonen 1998, 30. Korostukset eivät ole alkuperäiset. – Viittaukset: Haapala 1995, 128–129; Kaarninen 1995, 73,
82–84; Lepistö 1994, 210; Markkola 1994, 189–192; Ollila 1993, 104–127; Sulkunen 1989, 83–88, 111, 114–117.
219
Hallman 1985, 5.
217
62
Tuotantopainotteinen kodin taloustiede muuntui ensiksi Yhdysvalloissa sitten myös esimerkiksi
Suomessa kuluttajan taloustieteeksi. – Kotitaloustieteiden sisäinen kehitys toisti kansantaloustieteen
sisäistä kehitystä. Ensin oli olemassa tuotantopainotteinen makrotaloustiede. Vasta myöhemmin
alettiin kehittää mikroteoriaa eli kulutuksen tarkempi tutkimus alkoi.220 Suomessa kansantaloustieteen ja kotitaloustieteiden ero oli siinä, että kansantaloustieteessä on opetusta ja tutkimusta rinnakkaisilla makrotaloustieteen että mikrotaloustieteen linjoilla mutta kodin taloustiedettä ei jaettu kotitaloustuotantoa ja kulutustaloutta tutkiviin linjoihin, vaan kodin taloustieteen professuurina perustettu virka pysytettiin yhtenä virkana ja nimettiin kuluttajaekonomian professorin viraksi. Nyttemmin kuluttajaekonomiaa ei enää Helsingin yliopistolla lasketa kotitaloustieteiden piiriin kuuluvaksi
oppiaineeksi. Kuluttajaekonomia kuuluu Helsingin yliopiston maatalous-ja metsätieteellisen tiedekunnan taloustieteen laitoksen oppiaineisiin.
Hyödyketuotannosta syntyy hyvinvointia vasta kulutuksen kautta. Hyödyketuotantoa tutkivissa
tieteissä on aloitettu kulutuksen tutkiminen. Seuraava askel olisi luonnollisesti hyvinvointitutkimus
hyvinvoinnin taloustieteen puitteissa. – Olisi täysin hyväksyttävää pitää todellista hyvinvointia ihmisen kaiken toiminnan tarkoitusperänä ja päämääränä. Mutta hyvinvointi-käsitteen sisältö on polemiikin kohde. Mitä ”todellinen hyvinvointi” tarkoittaa? Jatkokysymyskin on muotoiltavissa: Miksi pitäisi tavoitella hyvinvointia?
Visa Heinonen mainitsee Charlotte Perkins Gilmanin esitellessään kotitaloustieteen klassikoita.221 Gilmanin pääteos oli ”Women and Economics”, joka ilmestyi vuonna 1898. Heinonen luonnehtii Gilmania seitsemällä rivillä ja arvioi lyhyesti myös hänen käyttämänsä toimintastrategian:
Charlotte Perkins Gilmanin strategia kapitalistisen yhteiskunnan kotitalousvallankumoukselle
oli yhdistelmä hänen omaksumistaan ideoista.
Charlotte Perkins Gilmanin teoksen uusintapainoksen esipuheessa Carl N. Degler tuo esille muutamia niistä ideoista, joiden uskoo vaikuttaneen erityisen paljon Gilmanin kirjalliseen tuotantoon.
Gilmanin pääteosta Degler ei pidä tieteellisenä työnä, vaan reformijulistuksena. Gilmanin teos on
kuitenkin senkaltainen, että sen mielellään luokittelisi tieteelliseksi tutkimukseksi. Tieteellinen vaikutelma syntyy ehkä siitä, että Gilman uskoi lujasti varsinkin luonnontieteeseen ja toivoi yhteiskuntaa koskevan tutkimuksen olevan yhtä varmaa. Esipuheen laatinut Carl N. Degler lainaa Gilmania:
220
”For neoclassical authors the centre of analysis shifts from the production process to consumption. The main agent is
the individual-consumer and the concept of scarcity becomes the heart of their analysis.” (Lähde: Rizzello 1999, 3).
221
Heinonen 1998, 93. Viittaukset: Hayden 1981, 183–205; Strasser 1982, 219, 220.
63
The one real study which did appeal to me, was Physics… Here was Law at last; not authority, not records of questionable truth or solemn tradition, but laws that could be counted on and
Prove. That was my delight, to know surely.222
Gilman oli vakuuttunut tieteen voimasta ja varsinkin Darvinismin totuudesta ja hän antoi teksteilleen tieteellisen pätevyyden vaikutelman esimerkiksi tekemällä vertailuja inhimillisten sukupuoliroolien ja eläinten parissa havaittavan sukupuoleen sidotun käyttäytymisen välillä. Darvinismi oli
ollut Gilmanin suurin innoittaja, Degler arvioi, mutta tuoreempi innoituksen lähde oli kuitenkin
yhdysvaltalainen sosiologi Lester Frank Ward (1841–1913), jonka teorioita Gilman piti maailman
tieteelle toiseksi tärkeimpinä heti evoluutioteorian jälkeen.223
Gilman julisti voimakkaasti yksilön vapautta. Naisten tuli saada yksilölliset oikeudet siinä missä
miestenkin. Myös taloustoimijoina heidän tuli voida toimia itsenäisesti. Naisille tämä varsinkin oli
tärkeää, koska heidän olemassaolonsa oli perinteisesti huomioitu vain perheen osana ja he olivat
itsekin tottuneet ajattelemaan niin elämästään.224
Idea vapaudesta yhdistää Gilmanin kvanttiteoriaan, vaikka hän julkaisi edellä mainitun teoksensa
ennen Heisenbergin nimiin vietyjä suuria kvanttiteorian keksintöjä. Newtonilaisessa fysiikassa etsittiin luonnonlakeja. Maailmankaikkeus toimi sääntöjen mukaan. Behavioristit omaksuivat newtonilaisen ajattelutavan olettaessaan eläinten reagoivan ulkoisiin olosuhteisiin koneen tavoin. Samaa
ajattelutapaa sovellettiin myös ihmistä koskeviin tutkimuksiin. Ihminen oli tutkimusobjekti. Mutta
behaviorismille kaivattiin vaihtoehtoa ja determinismiä alettiin pitää vanhentuneena oppina. Anthony Standen valitti vuonna 1956 sitä, että suhteellisuusperiaatetta ja Heisenbergin epävarmuusperiaatetta sovellettiin alkeishiukkasiin mutta Heisenbergin keksintöä ei tahdottu soveltaa vapaan tahdon
probleemaan.225 Leijonien sielunelämään perehtynyt G. Adamson puolestaan paheksui behavioristisen tarkastelutavan soveltamista eläimiin:
En totisesti voi sietää ihmisiä, jotka väittävät, että eläimen toimia ja elämää hallitsevat pelkät
vaistot ja ehdolliset refleksit. Saalistavan leijonalauman käyttämää taitavaa strategiaa ei voi
selittää muuten kuin järjenkäytön pohjalta; sama koskee niitä monia esimerkkejä, joita olemme Elsan välityksellä saaneet älykkäästä ja harkitusta käyttäytymisestä. 226
222
Gilman 1966 [1898], (esipuhe) xxix. Viittaus julkaisuun: Gilman 1935, 29. – Esipuheen laatija Carl N. Degler allekirjoitti tekstinsä (pages vi–xxxv) Vassar Collegessa maaliskuussa 1966.
223
Gilman 1966 [1898], (esipuhe) xxxiii–xxxv. Viittaus julkaisuun: ibid. 1935, p. 187.
224
Gilman 1966 [1898], 8, 9, 295–300.
225
Standen 1956, 58–60.
226
Adamson 1961, 131.
64
”Älykäs ja harkitseva” Elsa oli Adamsonien perheessä pennusta aikuiseksi kasvanut leijona. –
George Adamson, joka ilmeisesti oli omaksunut uuden fysiikan periaatteet, olisi tuskin kannattanut
behavioristista tutkimusotetta myöskään ihmistutkimuksessa. Jos alkeishiukkasilla oli ikään kuin
omaa tahtoa ja harkintaa, sitä saattoi olla vastaavasti myös yksittäisellä eläimellä – ja ihmisellä.
Albert Einstein oli yleisen suhteellisuusteorian isä. Hänen työnsä edeltäjiä oli muun muassa,
Michael Faraday, joka selvitti sähkön ja magnetismin suhteen jo 1820-luvulla. Einstein laajensi
energian käsitettä ja hän loi yhteyden energian maailman ja konkreettisen massan maailman välille:
[Einsteinille] alkoi vähitellen valjeta, mitä vikaa hänelle opetetuissa näkemyksissä oli. Kaikki
energiamuodot, jotka viktoriaanit olivat tunnistaneet ja joiden välillä he olivat havainneet yhteyden – kemialliset aineet, tuli, sähkökipinät, räjähdysaineet – olivat vain pieni osa mahdollista kokonaisuutta. Energian käsite havaittiin 1800-luvulla jo hyvin laajaksi, mutta muutamassa lyhyessä vuodessa Einstein löysi energialähteen, jonka rinnalla kalpeni kaikki se, mitä
parhaat ja uutterimmatkin viktoriaanisen ajan tutkijat olivat löytäneet. [ ] Vuonna 1905 Einstein löysi suunnattoman energialähteen sieltä, mistä kukaan ei ollut tullut etsineeksi. Se oli
kätkeytynyt kiinteään aineeseen.227
Einstein oivalsi, että massa ja energia ovat yksi ja sama asia. Hän yhdisti nämä kaksi ilmiötä toisiinsa valon nopeutta ajattelunsa apuvälineenä käyttäen. Ilmiö oli jäänyt tutkijoilta piiloon, koska
valon nopeus oli niin paljon tuttuja liikkeitä suurempi. Massan ja energian välinen yhteys on kuitenkin läsnä kaikkialla ihmisen arkisessa maailmassa. Energia on täydessä valmiudessa tavallisissakin aineissa.228
Ihmisyhteisö on luonnosta riippuvainen ja vastaavasti ihmistieteitä sekä yhteiskuntatieteitä voidaan luotettavalla tavalla kehittää vain luonnontieteiden antamalle pohjalle – sikäli mikäli luonnontieteissä on löydetty ilmiölle pätevä selitys. Katolinen kirkko ei voinut estää aurinkokeskeisyysidean
voittokulkua. Galilei ja Newton löysivät Aurinkokunnan liikkeille selityksen, jonka perusteella voitiin ennustaa planeettojen tuleva asema kiertoradallaan. Se oli huikea henkinen saavutus, jota parempaan ovat pystyneet vasta tällä vuosisadalla kvanttimekaniikan luojat, Kimmo Pietiläinen kirjoitti vuonna 1989. Evoluutioteoria asetti haasteen uskonnoille. Kaaosteoria heikentäisi edelleen
oppia suuresta suunnittelijasta, jonka hallussa on ihmiskunnan menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus
mutta determinismin opit kahlehtivat yhä ihmisten ajattelua:
Determinismi sopi erinomaisesti fysiikkaan ja kemiaan. Sieltä se levisi muualle, myös humanistiseen tutkimukseen ja yhteiskunnan toiminnan kuvaukseen, joihin se ei välttämättä sovi.
227
228
Bodanis 2001, 28, 35, 36, 40, 51, 63, 65.
Bodanis 2001, 70, 71, 93.
65
Me elämme determinismin kahlitsemassa henkisessä maailmassa. Olemme näennäisen syy–
seuraus-suhteen vankeja. 229
Kaaoksen tutkimus alkoi tietokoneiden kehityttyä riittävän pitkälle. Pietiläisen mukaan ensimmäisiä
kaaoksen tutkijoita oli amerikkalainen Edward Lorenz. Lorenz havaitsi, että esimerkiksi säätä ei voi
ennustaa viittä vuorokautta pitemmäksi ajaksi mutta kaaoksen sisältämällä epäjärjestyksellä on rajat. Täsmällinen ennustus on mahdotonta mutta ilmiö ei voi käyttäytyä miten tahansa. Kaaoksessa
asuu järjestys. Kaaosteoria täydentää osaltaan alkeishiukkasia koskevaa tutkimusta. Pietiläinen
luonnehtii 1900-luvun loppua ajaksi, jolloin kolmen vuosisadan ajattelun, determinismin, perusteet
on asetettu kyseenalaisiksi. Kaaostutkimus on vielä puhtaasti akateeminen ala mutta kaaostutkimuksen tehtävä on kuitenkin löytää ja muotoilla elämää ja luontoa ohjaavat yksinkertaiset säännöt.
Saattaa olla, että pörssikursseillakin on sääntöjä, joita ne noudattavat. – Kari Enqvist mainitsee
”ekonofysiikan” erityisen mielenkiinnon kohteiksi pörssi- ja valuuttakurssit.230
Ekokatastrofilla on juuret determinismin maailmassa. Professori Erkki Lähteen näkemyksen mukaan ihmiset ovat hitaita tekemään henkilökohtaisia ratkaisuja. Etsitään verukkeita. Lähteen mukaan kaikkein yleisin veruke elinympäristön tuhoamisen jatkamiseen on kova kansainvälinen kilpailu.231 Ympäristönsuojeluneuvos Olli Paasivirta kirjoittaa vastaavasti vuonna 2011. Paasivirran mukaan luonnonvarojen ylikulutus tuo velkaantumisen.232 Luonnonvarat ovat kuitenkin yhteiset ja
aikaa myöten luontoympäristö sanelee poliitikkojen ratkaisut. Paitsi poliitikkojen havahtumista realistisuuteen, olisi yhteiskuntatieteissä tapahduttava paradigmamuutos. Elias Krohn siteeraa yliopistolehtori Ilmo Massaa ja tutkija Tuuli Hirvilammia:
Yhteiskuntatieteissä ei ole tapahtunut niin suurta paradigmamuutosta kuin nykyisessä maailmantilanteessa olisi tarpeen. Yhteiskuntatieteellistä ympäristötutkimusta tarvittaisiin. Taloustieteessä on kuitenkin jo käynnissä merkittävä paradigmataistelu. Saattaa olla, että jopa hegemonisen taloustieteen perusteet ovat murtumassa. Aineellinen talouskasvu ja bruttokansantuote käsitteenä kyseenalaistetaan. Sosiaalipolitiikkaa halutaan suunnata uudelleen. Sosiaalipolitiikan perustaksi tulisi ottaa laaja käsitys hyvinvoinnista. Yksilöllisyys ja luonto on huomioitava.233
”Antideterminismi” vaikuttaa jo kulutustutkimuksessa ja ihminen toimivana subjektina otetaan
huomioon entistä paremmin. Liisa Uusitalo kirjoittaa emansipatorisesta elämäntapa-mallista:
229
Pietiläinen, K. 1989. Vuosisadan ajatuksia: Kaaos, rakkaan determinismin loppu. Uusi Suomi 26.11.1989, 26.
Enqvist 2007, 273.
231
Lähde, E. 1991. Kuka kantaa vastuun ekokatastrofista? Uusi Suomi 24.9.1991, 23.
232
Paasivirta, O. 2011. Luonnonvarojen ylikulutus tuo velkaantumisen. Uutispäivä Demari 27.7.2011, 5.
233
Krohn, E. 2011. Vanhat opit murtuvat. Luonnon sietokyky haastaa myös sosiaalipolitiikkaa. Entä meneekö taloustiede kokonaan uusiksi? Yliopisto, Helsingin yliopiston tiedelehti 12/2011, 7.
230
66
The ”way-of-life” model is not usually understood as being a ”deterministic” model, but rather as a model of continuous emancipatory change. Thus there are constant changes in the
values and preferences, depending on the experiences people have from their activities in different life spheres.234
Taloudellisia malleja täydentävässä elämäntapamallissa painotetaan yhteiskunnan ja kulttuurin inhimilliselle käyttäytymiselle asettamia rajoitteita. Hyvinvoinnin ennakkoehtojen (resurssit, hyvinvoinnin indikaattorit) lisäksi tarkataan sitä, miten ihmiset toimivat ja miten heidän toimintansa vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa.235 Liisa Uusitalon teos on puheenvuoro nimenomaan kulutuksen ympäristösidonnaisuudesta:
In this book, first of all some thoughts are presented concerning the theoretical background to
the consumption-environment relationship which, so far, has gained only marginal interest in
socio-economic theory. Some major alternative approaches provided by economic and social
theory are discussed, as well as their main weaknesses. A way-of-life approach is finally suggested as a framework for empirical studies, a framework in which different aspects of the
purely economic approaches are supplemented by the central idea of the social interdependence of consumer behaviour, so important when collectively enjoyed goods – such as quality
of the environment – are dealt with. Within this framework, emphasis is also given to the possibility of people themselves contributing to a social change in society through their everyday
activities.236
– Suomalainen kulutustutkimus alkaa siis varovasti tunnustaa ihmisen omaehtoisen toiminnan mahdollisuutta elinympäristön muokkaajana. Omaehtoisuus sisältäisi toimijan vallan ja vastuun. Valtakysymys on kiinnostava ongelma, koska perinteiset valtaeliitit: kirkot (uskonnot) ja valtiot (hallintovalta) ovat rakentaneet valtaansa muun muassa tiedon hallinnalle. Eurooppalainen yliopistolaitos
on kouluttanut oppineita kirkon ja valtion virkoihin. Uusin kaupallisilla markkinoilla toimiva valtaeliitti kerää asiantuntijavaltaa ammattikorkeakouluissa. – Tuskin on sattumaa, että kirkkojen valtakautena kirkot olivat näyttäviä, maallisten hallitsijoiden mahtavuuden aikana hallintorakennukset ja
esimerkiksi yliopistot kasvoivat kokoa – ja yrittäjien valtakaudella ostoskeskukset paisuvat. Kaikki
nämä instituutiot vakuuttavat tuottavansa tavalliselle ihmiselle onnen ja hyvinvoinnin.
Kritiikki näitä vakuutuksia vastaan on jo olemassa tieteen omassa piirissä. Tutkija Matti Bergströmin mukaan on olemassa tietoa, jota vain yksilö voi omassa kehossaan hallinnoida ja yksilö voi
tuottaa juuri sen ainutlaatuisen, yksilökohtaisen tietonsa avulla oman hyvinvointinsa tai onnensa. –
Uusi kansainvälinen tutkimus vahvistaa mielenkiintoisella tavalla suomalaisen Bergströmin näkemykset siitä, että subjektiivisesti koettu onni sopisi ulkoapäin ihmiselle tarjotun onnen kriteeriksi.
234
Uusitalo 1986, 36.
Uusitalo 1986, 32, 33. Viittaus: Roos 1978.
236
Uusitalo 1986, 2. – Korostukset eivät ole alkuperäiset.
235
67
Moderni aivotutkimus vahvistaa ensinnäkin suomalaisen Bergströmin sanat ja toiseksi buddhalaisen oppineen, Y. M. Rinpochen näkemyksen mietiskelystä eräänlaisena introspektiivisena aivotutkimuksena. Rinpoche nimittää buddhalaisen mietiskelyn [introspektiivisen] tieteen onnellisuuden
tieteeksi ja ihmisten väliseen yhteistoimintaan johtavaksi tieteeksi. 237 Hän myös väittää saavuttavansa mietiskelyn avulla pitkäkestoisen tasapainon ja onnen tunteen. Waismanin laboratorion tutkimuksissa mainitut väitteet ovat saaneet vahvistusta. Waismanin laboratorion mietiskelyä koskevan erään tutkimuksen loppuraportissa mainitaan esimerkiksi ”hyväntahtoisuus” muita kohtaan:
Practitioners understand ‘‘meditation,’’ or mental training, to be a process of familiarization
with one’s own mental life leading to long-lasting changes in cognition and emotion. Little is
known about this process and its impact on the brain. Here we find that long-term Buddhist
practitioners self-induce sustained electroencephalographic high-amplitude gamma-band oscillations and phase-synchrony during meditation. These electroencephalogram patterns differ
from those of controls, in particular over lateral frontoparietal electrodes. In addition, the ratio
of gamma-band activity (25–42 Hz) to slow oscillatory activity (4–13 Hz) is initially higher in
the resting baseline before meditation for the practitioners than the controls over medial frontoparietal electrodes. This difference increases sharply during meditation over most of the
scalp electrodes and remains higher than the initial baseline in the postmeditation baseline.
These data suggest that mental training involves temporal integrative mechanisms and may
induce shortterm and long-term neural changes.
The state of unconditional loving-kindness and compassion is described as an ‘‘unrestricted
readiness and availability to help living beings.’’ This practice does not require concentration
on particular objects, memories, or images, although in other meditations that are also part of
their long-term training, practitioners focus on particular persons or groups of beings. Because
‘‘benevolence and compassion pervades the mind as a way of being,’’ this state is called
‘‘pure compassion’’ or ‘‘nonreferential compassion’’ (dmigs med snying rje in Tibetan).238
Toisessa tutkimuksessa arvioidaan mietiskelyn aktivoivan nimenomaan aivojen limbistä järjestelmää mietiskelyn tunnesävyn mukaisesti. Jos kokenut mietiskelyn harjoittaja oli keskittynyt altruistisiin ajatuksiin, tunteisiin vetoavilla ärsykkeillä oli hänen aivotoimintaansa kokeellisesti selvemmin
havaittava vaikutus kuin mietiskelyn suhteen noviiseilla. – Mietiskelyllä oli toisin sanoen tieteellisesti havaittava vaikutus aivorakenteeseen.239 Tutkija Matti Bergström piti mietiskelyä eräänä mahdollisena välineenä, jonka avulla ihminen voi tietoisuuden hetkinä tavoittaa omien aivojensa vanhat
alkeelliset osat. Järjestys kantaa tietoa, Bergström sanoi. Ihminen luo tietoa luomalla entropiaan
järjestystä ja alitajun kautta tulvii tietoisen mielen käyttöön ajatonta entropian vallassa olevaa tietoa.
Jos aivojen eri-ikäiset osat kykenisivät – vaikkapa mietiskelyn avulla – entistä parempaan yhteistyöhön, entropiatieto olisi järjestystä luovan tietoisen mielen entistä runsaammin hyödynnettävissä.
237
Rinpoche 2007, 259, 289.
Lutz, A. & others. 2004. Long-term meditators… [www-sivut/open-access article]
239
Lutz, A. & others. 2008. Regulation of the Neural Circuity… [open-access article]
238
68
– Entä jos epätavallisen vahva eri-ikäisten aivo-osien välinen yhteistyö kuvautuu ihmisen toimintaan yhteistoiminnallisuutena ja ei-kilpailevuutena? Ihmisen olisi opetettava ensiksi omat aivoosansa hyväntahtoiseen yhteistyöhön. Seuraavaksi myötätunto ja hyväntahtoisuus muita kohtaan
suosisivat kestävän kehityksen luomista. Kova kansainvälinen kilpailu on samalla kireää kilpaa talousresursseista. Meadows & mt. ovat sitä mieltä, että kestävän kehityksen vallankumous edellyttää
paitsi uutta informaatiota, uusia sääntöjä ja päämääriä, myös ystävyyttä, anteliaisuutta, ymmärrystä,
vastuullisuutta, myötätuntoa ja rakkautta:
Haluaisimme päättää tämän teoksen kertomalla viidestä muusta keinosta, jotka olemme nähneet hyödyllisiksi. Esitimme ne ensi kerran vuoden 1992 kirjassamme240, ja kokemus on sittemmin osoittanut, että ne ovat välttämättömiä. Nämä keinot ovat olennaisia jokaiselle sellaiselle yhteiskunnalle, joka haluaa selvitä pitkällä tähtäyksellä. Esitämme ne jälleen. Kyse ei ole
ainoista keinoista, joilla voi edetä kohti kestävyyttä, mutta ne ovat joitakin niistä. [ ] Kestävää kehitystä kohti voi edetä visioimalla, verkostoitumalla, olemalla rehellinen, oppimalla ja
rakastamalla.241
Rooman klubin raportit herättivät nopeasti vastareaktion ja klubilaisia arvosteltiin turhasta malthusilaisuudesta. Kritiikkiä esittivät muun muuassa H. S. D. Cle, Christopher Freeman, Marie Jahoda ja K. L. R. Pavitt Sussexin yliopistosta. Maailmanmallissa otettiin huomioon vain luontoympäristö mutta ihminen kykenee tekemään päätöksiä ja muuttamaan toimintansa suuntaa. Ihminen on
maailman toivo mutta nopeita poliittisia päätöksiä tarvitaan. Yhteiskuntia ja teknistä kehitystä tulee
uudistaa epäedullisen kehityssuunnan muuttamiseksi.242
2.4. Osa I lyhyesti
Osassa I on etsitty vastausta ensimmäiseen tutkimuskysymykseen eli on tarkasteltu kuluttajanäkökulman ja kodin taloustieteen suhdetta ja annettu esimerkkejä taloustieteitä, ulkomaisia kotitaloustieteitä, kulutustaloustieteitä ja yleensä yhteiskuntatieteitä vastaan esitetystä kritiikistä.
Suomalainen kulutustutkimus on saavuttanut sadan vuoden iän. Ulkomainen kuluttajatutkimus on
runsaat kaksisataa vuotta vanhaa. Englanti on kuluttaja- ja kulutustutkimusten kehto. Kulutustutkimusten tarkoitus on aina ollut yhteiskunnallinen, sillä niiden avulla – siis väestön elinolosuhteiden
kartoittamisen avulla – on pyritty välttämään sosiaalisia ongelmia ja ylläpitämään yhteiskuntarauhaa. Työ yksinkertaistui, kun palkkatyö yleistyi. Kerättiin tietoja palkoista ja elinkustannuksista.
240
Meadows & Meadows & Randers. 1992. Beyond the Limits. London. Earthscan publications.
Meadows & mt. 2005, 292. Ks. myös 303, 304.
242
Cole & mt. 1973, 209–215.
241
69
Valtion tuki oli tarpeen tietyissä tilanteissa, esimerkiksi kriisi- ja pula-aikoina, kun elinkustannukset
kohosivat. Suomeen perustettiin sosiaalihallitus ja sen tutkimustoimisto itsenäistymisvuonna ja sosiaalipoliittinen tutkimus alkoi. Sosiaalihallituksen tilasto-osasto aloitti vuonna 1919 elinkustannusindeksin laskemisen. 1920-luvulla tehtiin kaksi laajaa kulutustutkimusta. Niissä pyrittiin määrittelemään kulutusrakenne. Kodin taloustieteen ensimmäinen vahva teoreetikko Suomessa, FM Laura
Harmaja puhui ja kirjoitti valtion kulutuspolitiikan ja sosiaalipolitiikan tehostamisen puolesta.
Kulutustutkijoita kiinnosti jokapäiväistä arkea koskeva tieto ja nimenomaan kuluttajan itsensä
kertomana. Kotitaloudet, siis kuluttajat, pitivät omatoimisesti kirjaa taloudestaan ja ajankäytöstään.
Yleinen koulutustason nousu, esimerkiksi Suomessa, tuki arjen tutkimisen onnistumista. Tavallinen
kuluttaja alkoi muuttua subjektiksi omassa asiassaan. Kuluttajasta kehittyi kuluttaja 2,0 ja moderni
kuluttaja oli myös kuluttajatiedon tuotannon ja käytön subjekti. – Niissä esimerkeissä, joita tutkimuksessa on annettu kodin taloustieteen taustatieteiksi määriteltyjä vakiintuneita tieteenaloja vastaan suunnatusta kritiikistä, tiedolla, kulutuksella, kuluttajalla ja kuluttajan psyykellä on roolit.
Aine kätkee sisäänsä valtavan määrän energiaa mutta myös psyyke-energia on mahdollinen –
ainakin tutkijoiden puheissa. Tutkijat ovat arvioineet, että ihmisen alitajunnan sisältämä entropiapitoinen mutta järjestyneeksi tiedoksi muunnettavissa oleva aines on suunnaton verrattuna tietoisen
mielen sisältöihin. Jo kuljetuskapasiteettiero aivojen niin sanottujen vanhojen osien eli alitajun ja
uusien aivo-osien välillä on valtava – alitajunnan hyväksi. Talousresurssiksi käsitettynä ihmisen
psyyke muodostaa ihmisen ehtymättömän entropialähteen, jonka aineksesta voisi rakentaa ensiksi
informaatiota ja sitten maailmaa.243 Psyyke-energian mahdollisuuksiin ja ominaisuuksiin voi tutustua mietiskelyn kautta. Psyyken voimaa voidaan tuhlata esimerkiksi liiallisella kiireellä. Psyyken
laatu ja vaikutus näkyvät yhteiskunnassa ja luontoympäristössä. Instituutiot, esimerkiksi markkinat,
voidaan selittää ajattelun osoittimiksi. Aggressiivisuutta ja kilpailunhalua voidaan pitää vanhojen
aivo-osien tuotteena. Yksilö voi saada oman aggressiivisuutensa tietoisen ajattelun avulla hallintaan
mutta miten saada hallintaan kova kansainvälinen kilpailu rajallisista luontoresursseista?
Yhteiskunnallinen kehitys voi edetä ajassa kehän tapaan ja olla taloudellisessakin mielessä positiivinen tai negatiivinen. Vaikea moderni esimerkki negatiivisesta kehästä on talouskasvun ja kulutuksen kierre. Jatkuva taloudellisen kasvun vaatimus ruokkii kulutuksen jatkuvaa kasvua mutta ku-
243
Google-haku käsitteellä ”inhimillinen internet”, ”human internet” tuottaa tuloksen. Idea, että ihminen voisi tavoittaa
ja päivittää hankkimansa ja sisältämänsä tiedon oman itsensä kautta ja tuoda tiedon tajuisen mielen puolelle, tunnetaan
tutkijoiden parissa.
70
lutuksen holtiton paisuminen tuotannon kasvun tahdissa voi aiheuttaa globaalissa taloudessa ylilyönnin, josta luonnon olisi työläs tai mahdotonta toipua. Kestävän kehityksen raja on saatettu jo
ylittää, mutta negatiivisen kehän vaihtaminen positiiviseen kehitykseen on ihmiselle avoin mahdollisuus. Positiivinen kehä syntyy oikean tiedon tuottamisesta ja tämän tiedon oikeasta käytöstä. Mikä
tahansa järjestelmä alkaa käyttäytyä eri tavoin, kun sen informaatiovirtoja muutetaan. Tarvittaisiin
olennaista, pakottavaa, valikoitua, vahvaa, ajanmukaista ja tarkkaa tietoa. Tiedolla tarkoitetaan
käyttövalmista informaatiota. Informaatio on järjestystä. Psyyke luo järjestystä entropiaan. Jokaisella kuluttajalla on psyyke. Kuluttaja 2,0 tuottaa ja käyttää paitsi hyödykkeitä myös tietoa. Uudenlainen informaatio olisi avain kestävän kehityksen muuten suljettuun oveen. Uuden informaation tai
tiedon olisi lisäksi kuljettava uusin tavoin uusille vastaanottajille, sisällettävä uusia asioita ja suositeltava uusia sääntöjä ja päämääriä, jotka ovat itsessään informaatiota. Aggressiivisuus ja kilpailu
ovat jäänteitä ihmisen kadonneesta – mutta yhä siis vaikutusvoimaisesta – menneisyydestä. Hyökkäilyn ja riiston sijaan kaivattaisiin maailmanlaajuista kumppanuutta ja yhteistyötä. Solidaarisuus,
rakkaus ja myötätunto auttaisivat kestävän kehityksen tavoittelussa.
Inhimilliseen taloudenpitoon vaikuttavasta negatiivisesta ja positiivisesta kehästä löytyy myös
vanhoja variaatioita. Psykologian huomioonottaminen ihmisen huomioonottamisena on eräs valtavirtataloustiedettä vastaan kohdistuneen kritiikin keskeisiä piirteitä. Ihmisen psykologia perustuu tai
vähintään liittyy kiinteästi ihmisen biologiaan. Tuhat vuotta sitten ihmisen käyttäytymisen mekanismien tutkiminen introspektion avulla oli käyttökelpoinen kokeellisen aivotutkimuksen korvike.
Nykyään tieteellinen aivotutkimus edistyy länsimaissa harppauksin ja suo mahdollisuuden testata
erinäiset vanhat uskomukset.
Yli sata vuotta sitten ranskalainen kansantaloustielijä P. Leroy-Beaulieu hylkäsi hyödykkeiden
vaihtoarvon selityksenä ihmisen, jota alla mainitun artikkelin kirjoittaja J. V. Tallqvist piti kaiken
talouden juurena, ja tukeutui ulkoisiin tekijöihin: luontoon, työntekoon ja pääomaan. LeroyBeaulieun kansantaloustieteessä koottiin havainnon kautta ne yleiset säännöt, joita rikkauksien
[vaihtoarvojen] tuotanto, jako, kiertokulku ja kuluttaminen noudattavat. Kansainvälisessä kansantaloustieteessä oltiin tienristeyksessä ja syrjäisessä Suomessakin tiedettiin vuonna 1891, että kansantalous[tiede] oli löytämässä kestävän perusteensa, ihmisen [raja-arvoteoriaa kehitettiin]:
”Kansantalous on tieteenä syntynyt jokseenkin myöhään”, sanoo Leroy-Beaulieu Yleisen kansantalouden pääpiirteissä. [ ] Paul Leroy-Beaulieu, tuo kuuluisa tiedemies ja l`Économiste
français`in toimittaja on lyhyissä piirteissä tahtonut esittää taloustieteen periaatteet. Valitettavasti hän ei näy tietävän, että kansantaloutta paraillaan rakennetaan uudestaan kestävämmille
perusteille, että sen, joka nyt tahtoo kirjoittaa sen teoriian, etupäässä tulee tutkia meidän ta-
71
loudellisen arvostelumme subjektiivisia periaatteita, ennen kuin hän rupeaa selittämään taloudellisia tosiasioita näiden lakien nojalla.244
Ihminen oli otettava huomioon, sillä vaihtoarvon määrääminen on subjektiivinen, psyykillinen toimitus. Kolme vaikuttavaa voimaa: luonto, työnteko ja pääoma eivät ole määräämässä arvojen tuotantoa. Kaikki kolme yhteensä eivät voi itsestään synnyttää arvoa. Arvonmäärääminen on psyykillinen toimitus; luonto, työnteko ja pääoma tuottavat arvoa ainoastaan niiden lakien nojalla, joiden
mukaan subjekti pitää niitä välikappaleina sellaisen edun hankkimiseksi, jota subjektin muutoin
täytyisi kaivata. Jos ihmisen psykologiaa ei oteta huomioon, joudutaan kehään, josta on mahdoton
pelastua. Tavaroiden hintojen oletetaan pysyttelevän valmistushintojen paikkeilla ja Leroy-Beaulieu
sanoo palkkojen muodostuvan suhteessa työteon tuottavuuteen. Ollaan jo kehässä, sillä työn tuottavuus ei ole muuta kuin sen kyky synnyttää vaihtoarvoja. Jos valmistuskustannukset määräävät vaihtoarvon, niin tuotteen arvo ei voi määrätä valmistuskustannuksia. – Kyseessä on turhauttavuutensa
takia negatiivinen kehäpäätelmä, johon tieteessä johti ihmisen unohtaminen taloustoimijana.
Kansantaloustiede jakaantui tuotantoon keskittyvään makroteoriaan ja kulutukseen keskittyvään
mikroteoriaan. Ajallisesti tuotannon ongelmia pohdittiin ennen kuin kulutusta. Vastaava kehitys
tapahtui USA:ssa kotitaloustieteissä. Kuluttajan taloustiede syntyi myöhemmin kuin kotitalouden
taloustiede. Samoin kävi Suomessa. Reitti voi olla viittatie kohti talouden ydintä. Viittoina toimivat
kysymykset: Miksi hyödykkeitä tuotetaan? Miksi kulutetaan? Miksi hyvinvointia ja onnea tavoitellaan? – Viimeksi mainittu kysymys toimikoon hetken näköalapaikkana.
Ikivanha introspektiivinen aivotutkimus, jota myös buddhalaisuudeksi sanotaan, ei ole hyljeksinyt ihmistä tutkimusobjektina. Tälle tutkimuslinja ratkaisi ongelman, miksi kannattaisi tavoitella
onnea ja länsimainen objektiivinen aivotutkimus on tarjonnut ratkaisulle vahvan selitteen. Mietiskelyn avulla saavutettu pysyvänluontoinen onnellisuus parantaa päätöksentekokykyä selvänäköisyyteen saakka siksi, että mietiskely onnistuessaan luo yhteyden tai yhteistoimintaa tietoisen mielen ja
entropia-aivojen välille. Kyseessä on ikivanha inhimillisen kehityksen positiivinen kehä, jota voi
kulkea kahteen suuntaan, joko paremmasta ajattelusta parempaan toimintaan tai oikeanlaisesta toiminnasta oikeaan ajatteluun. Jos tekee väsymättä oikeansuuntaisia tekoja, ajattelu väistämättä muuttuu ja ihmisen ajattelun muuttuessa muuttuvat instituutiot ja koko ihmisen maailma.
244
Tallqvist 1891, 603, 604 = Tallqvist, J. V. 1889. Kansantaloudellista kritiikkiä. (Paul Leroy-Beaulieu, Yleisen kansantalouden pääpiirteet. Suoment. Tekla Hultin. Porvoossa 1891. WSOY). Valvoja 1891, 603–612.,
72
OSA 2: SUUNNITTELUKAUSI
3. Kodin taloustiede ideoitiin Yhdysvalloissa
3.1. Yhdysvallat: kotitaloustiede ja kuluttajatutkimus
Kotitaloustiede itsenäisenä tieteenalana syntyi Yhdysvalloissa vuosisadan vaihteen paikkeilla
kotitalousliikkeen vaikutuksesta. Yhdysvaltain kehitys viitoitti tietä myös Euroopassa tapahtuneelle
kotitalousalan järjestäytymiselle, ammatillistumiselle ja tieteellistymiselle.245 Visa Heinonen mainitsee 1800-luvun puolivälissä kirjoituksillaan vaikuttaneet varhaiset kotitalouden puolestapuhujat
Catherine Beecherin ja Melusina Fay Peircen. Visa Heinosen mukaan kodin taloustiede perustettiin
Yhdysvaltoihin 1900-luvun alkuun mennessä. Perustajia olivat Ellen Swallow Richards ja Jane Addams. Richards oli koulutukseltaan kemisti. Vuonna 1893 perustettiin the National Household
Economics Association alan järjestöksi.246
Richards organisoi vuosittain kotitalousalan kokouksia Lake Placidiin vuosina 1899–1908.
Vuonna 1908 perustettiin the American Home Economics Association. Syntyi suoranainen kotitalousalan liike. Kansantaloutta verrattiin kotitalouteen. Pian kotitalousliikkeen työ alkoi tuottaa tulosta Yhdysvalloissa. Vuonna 1916 kotitaloustieteen kursseja järjestettiin jo 195 korkeakoulussa, ja
alan opiskelijoita oli yli 17 700. Vuonna 1923 Yhdysvaltain liittovaltion maatalousministeriöön
perustettiin kotitaloustieteen osasto.247
Kotitaloustieteessä pyrittiin soveltamaan teollisuuden tieteellisiä johtamistekniikoita. Työtehoajattelun ja Frederick Taylorin liikkeenjohdon opit kotitalouteen toi Christine Frederick. Myös Lillian Gilbreth, jonka mies Frank Gilbreth oli Taylorin yhteistyökumppani, sovelsi tieteellisen liikkeenjohdon ideoita kotitalouteen.248 – Markkinatalous kasvoi Yhdysvalloissa voimakkaasti 1900luvun alkupuolella; esimerkiksi vuonna 1920 yritykset käyttivät yli miljardi dollaria yksityisen kotitalouden ja massakulutuksen markkinointiin.249 Kotitalouskoneita ja kulutushyödykkeitä tuotettiin
245
Heinonen 1998, 92.
Heinonen 1998, 93. Viittaukset: Hayden 1981, 157, 159; Matthews 1987, 146, 147; Richarz 1991, 243, 244. – Ellen
Swallow Richards ehdotti hahmottelemansa uuden tieteen nimeksi ”oekology”, joka oli ”tiedettä oikeanlaisesta elämästä”. Richardsin tiede oli sekoitus kemiaa, biologiaa sekä arkielämän järkiperäisen organisoinnin periaatteita.
247
Heinonen 1998, 93–94. Viittaus: Matthews 1987, 151, 157–158.
248
Heinonen 1998, 94. Viittaus: Matthews 1987, 157.
249
Heinonen 1998, 94. Viittaus: Hayden 1981, 281.
246
73
ja markkinoitiin perheenemännille. Kysyntää pyrittiin lisäämään. Niinpä 1920-luvun puolivälissä
presidentti Hooverin asettaman komitean raportissa korostettiin kulutusta kansalaisten velvollisuutena.250 Christine Frederick siirtyi vähitellen markkinatutkijaksi. Frederick ja Lillian Gilbreth toimivat yritysten konsultteina.251 He korostivat kotitalouden taylorisointia ja massakulutusta.
Kotitaloustieteen perustajien työtä Yhdysvalloissa jatkoivat muiden muassa Hazel Kyrk, Elizabeth Hoyt ja Margaret Gilpin Reid. Kotitaloustieteen olemassaolo rohkaisi naisia yliopistoopiskeluun ja taloustieteen pariin sekä työllisti alan tutkinnon suorittaneita.252 Kyrk, Hoyt ja Reid
suuntasivat kotitaloustieteen opetusta kuluttajakysymyksiin, ja monet yliopiston laitokset muuttivat
nimensäkin kulutustaloustieteen laitoksiksi.253 Visa Heinonen luettelee näiden henkilöiden kulutusaiheiset tutkimukset: Hazel Kyrk julkaisi vuonna 1923 teoksen A Theory of Consumption. Elizabeth Hoytin antropologiaan ja sosiologiaan painottunut Consumption in Our Society ilmestyi vuonna 1934, ja Margaret Reid julkaisi vuonna 1938 teoksen Consumers and the Market. Margaret Gilpin Reid oli väitellyt kotitaloustuotannosta vuonna 1931.
Margaret G. Reidin teoksella ”Consumers and the Market” oli kysyntää ja vuonna 1942 siitä otettiin kolmas painos. Kolmannen painoksen esipuheessa ilmoitetaan, että kirjaan on täytynyt tehdä
laajoja muutoksia johtuen tieteellisestä kehityksestä, tekniikan muutoksista, uudelleen järjestelyistä
liike-elämässä, muutoksista yhteiskunnan jäsenten asenteissa, lainsäädännön muutoksista ja monista
uusista, valmistuneista talouselämää koskeneista tutkimuksista. Merkille pantavaa on, että Reid
sanoo laatineensa kirjansa kuluttajan näkökulmasta. Hän oli tutkinut maansa markkinasysteemiä ja
sitä ympäröivää yhteiskuntaa kuluttajan näkökulmasta eli hän oli tehnyt kulutustutkimusta :
Here, as in the earlier editions, the author strives to examine the existing market system and
the economy it coordinates from the standpoint of those who, money income in hand, seek
goods and services to satisfy their many needs.254
Taloustieteitä ajatellen näkökulma on radikaalisti ja emansipatorisesti erilainen verrattuna kansantaloustieteeseen, jossa lasketaan valtion talouden tulosta ja käytetään valtion eli asiallisesti ottaen
valtiota edustavien viranomaisten näkökulmaa. Näkökulma poikkeaa myös liiketaloustieteen näkö-
250
Heinonen 1998, 95. Viittaus: Hayden 1981, 276.
Heinonen 1998, 95. Viittaukset: Cross 1993, 41; Ehrenreich & English 1979, 180; Hayden 1981, 281–286; Ollila
1993, 107.
252
Heinonen 1998, 95. Viittaus: Forget 1996, 8, 13 = Forget, E. 1996. “Margaret Gilpin Reid: A Manitoba Home Economist goes to Chicago”. Feminist Economics 2(3), 1–16.
253
Heinonen 1998, 95. Viittaus: Yi 1996, 18, 19 = Yi, Y.-A. 1996. ”Margaret G. Reid: Life and achievements”. Feminist Economics 2(3), 17–36.
254
Reid 1942, Preface, page vii.
251
74
kulmasta, jossa suositaan yrityksen eli markkinoilla myyjänä toimivan tahon näkökulmaa ja siitä
tarkastelunäkökulmasta nähtynä lasketaan toiminnan rahamääräistä kannattavuutta.
Margaret Reid kuvaa omaehtoisen kuluttajaliikkeen alkua Yhdysvalloissa ja valtioiden havahtumista kuluttajansuojeluun. Reid arvelee, että kotitalousopetuksella, jota annettiin jokaisessa valtiossa ja kaikilla koulutasoilla, oli tapahtuneeseen kehitykseen myönteinen ja vahva vaikutus:
Looking back, some people are inclined to date the birth of the consumer movement in the
1920´ s. The reception accorded the book, Your Money´ s Worth by Chase and Schlink, in
1927, is concrete evidence of widespread awareness of buying problems and a critical attitude
toward business practices. Passage of the Food and Drug Act of 1906 was effected with the
help of organizations speaking in behalf of consumers. There was, however, little evidence at
that time of a general consumer program. [ ]
The existence of courses in home economics in every State – at all educational levels, including adult education in both urban and rural communities – is probably in large measure responsible for the rapid increase in attention given to consumers. The establishment in 1929 of
Consumers´ Research, Ins., the first agency testing consumer products and reporting relative
merits by brand name, was a natural step following the exposé in Your Money´ s Worth.255
Kuluttajaliikkeen laajuutta ja voimaa voidaan Reidin mukaan yrittää arvioida monella tavoin. Hän
luettelee seitsemän eri tapaa mainiten ensimmäisenä oppilaitosten tarjoamien kuluttajakasvatuskurssien lukumäärän lisääntymisen. – Viimeiseksi hän vertailee ”kuluttajat” ja ”kulutus” -aiheiden esiintymistä New York Times -lehden indeksissä vuosina 1935 [21 column inches] ja 1939 [39 column
inches].256
Kulutus-aiheen suosio oli oppilaitoksissa kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti. Margaret Reid
viittaa H. Harap´in vuosina 1934 ja 1938 tekemiin selvityksiin, joissa raportoitiin kuluttajakurssien
lukumäärän lisääntyneen neljässä vuodessa 24:stä 71:een.257 Kolmen vuoden kuluttua eli vuonna
1941 voitiin havaita, että kuluttajakurssien tarjonta lisääntyi kiihtyvällä vauhdilla:
Marshall reports that there are 920 courses in ”consumption economics” in 451 institutions of
higher learning in the United States including Puerto Rico and the Philippines.258
Margaret G. Reidin mukaan kuluttajakasvatusta voi lähestyä monesta suunnasta, esimerkiksi valinnan [choice making] kautta.259 Tästä näkökulmasta tarkasteltuna kuluttajakasvatuksella voidaan
255
Reid 1942, 3, 4. Viittaus teokseen: Chase and Schlink. 1927. Your Money´ s Worth.
Reid 1942, 4, 5.
257
Reid 1942, 96. Viittaus tutkimuksiin: Harap, H. 1934. Practical Methods of Consumer Education in the Schools.
Business Education and the Consumer, Proceedings of the University of Chicago. Conf. on Business Education,
Monog. 24; Harap, H. 1938. Seventy-one Courses in Consumption. The School Review, October 1938.
258
Reid 1942, 96. Viittaus: Marshall, A. 1941. Nine Hundred Twenty Courses in Consumption Economics. The Educational Record, January 1941.
256
75
vaikuttaa kuluttajan preferensseihin. Kasvatus vaikuttaa valintaan [valintapäätöksiin260], mikäli se
vaikuttaa kuluttajien tärkeinä pitämiin tavoitteisiin ja käsityksiin hyödykkeiden käyttökelpoisuudesta näitä elämänpäämääriä tavoiteltaessa.
Kuluttajakasvatuksella oli kuitenkin monia tarjoajia ja eräät kuluttajakasvatuksen tarjoajat painottivat ensisijaisesti omia etujaan yrittäessään vaikuttaa kuluttajien mielipiteisiin. Esimerkiksi yrityksen kuluttajaneuvonta voi vinoutua, jos yrityksen ja kuluttajan edut samaistetaan [identical]. Rahoituslähteen laatu vaikutti kuluttajakasvatuksen laatuun:
There are commercial firms, giving information free or almost free of charge, the cost presumably being met by returns from increased sales. Then there are magazines and newspapers
deriving income from both advertisers and subscribers. A major group of agencies includes
schools, colleges, adult education programs largely supported by taxation. And finally consumers, to a very limited extent, pay directly for their educational service, as is the case with
such organizations as Consumers´ Research and Consumers´ Union.261
Kotitaloustiedettä [home economics] ja siihen sisältyvää kodin [kotitalouden] taloustiedettä [household economics] opetettiin korkeakouluissa [colleges] Yhdysvaltain korkeakoululaitoksessa. Korkeakouluissa ja yliopistoissa tehtiin tutkimusta hieman samaan tapaan kuin valtion virastoissa262 ja
puolueettomuus voi vaarantua kahdella tapaa. Ensiksikin tutkimusprojektit voitiin toteuttaa yhteistyönä kaupallisten yritysten kanssa. Toiseksi yliopiston päämääränä oli kouluttaa ammatti-ihmisiä
myös liike-elämän palvelukseen ja siksi pikemminkin kaupallinen näkökulma kuin kuluttajan näkökulma tai julkistalouden näkökulma oli vallitseva. – Margaret Reid näyttää otaksuneen vain kaupallisuuden vaarantavan puolueettoman kuluttajakasvatuksen. Eri asia oli se, kattaiko kuluttajan näkökulma myös julkistalouden näkökulman ja muiden kuin kaupallisten yritysten näkökulman, jos sellaisia yrityksiä oli. Margaret Reid huomauttaa, että kaikki ihmiset ovat kuluttajia. Toisaalta hän
muistuttaa, että kuluttajat ovat vain osa markkinahintaisten hyödykkeiden ostajista. Kuluttaja [consumer-buyer] ostaa hyödykkeitä omaan käyttöönsä. Käyttömukavuuden vuoksi termi ”kuluttajaostaja” korvataan kuitenkin yleensä termillä ”kuluttaja”.263
259
Reid 1942, 97. Viittaus teokseen: Reid, M. G. 1934. Economics of Household Production. – Reidin mukaan kuluttajakasvatukseen kuuluu hyödykkeiden käyttö ja se puolestaan on hyvin läheisessä suhteessa valintaan, sillä viisas valinta
ilmeisesti perustuu tietoon hyödykkeen käyttökelpoisuudesta. On myös valittava tai päätettävä, kotona valmistamisen
ja/tai ostamisen välillä. Tässä kohtaa kotitalouden on arvioitava, miten painottaa aika- ja energiaresursseja.
260
Margaret Reid on lausumassaan samalla linjalla – kirjan nimestä päätellen – kuin seuraavan teoksen tekijät: Cochrane, W. W. & Bell, C. S. 1956. The Economics of Consumption. Economics of Decision Making in the Household.
McGraw-Hill Book Company, Inc. Printed in USA.
261
Reid 1942, 102, 103.
262
Reid 1942, 576.
263
Reid 1942, 86, 87.
76
Ada Kennedy ja Cora Vaughn laativat 1930-luvun lopulla oppikirjan kulutustaloustieteen perusopintoja varten ja toinen painos kirjasta ilmestyi vuonna 1947. Kirjansa toisessa painoksessa kirjoittajat arvioivat, että sotavuodet olivat monella tapaa vaikuttaneet kuluttajan tilanteeseen. Kuluttaja
tarvitsi kuluttajakasvatusta. Kirjoittajat rinnastivat kuluttajakasvatuksen ja ihmisten kasvattamisen
järkeviksi kansalaisiksi – kuluttajakasvatus oli toisin sanoen yleisten kansalaistaitojen jakamista.
Kansalaistaitoihin kuuluivat muun muassa resurssien viisas hallinta ja tehokas hyödyntäminen. Kuluttajaekonomiassa tutkittiin kuluttajan rahataloutta, luottoja, investointeja ja pankkiasioiden hoitoa,
elintasokysymyksiä ja ostamista eli hyödykkeiden hankkimista kuluttajan omaan käyttöön ja kuluttajan kotitalouteen. Aiheet ”kodin valinta” ja ”kotitalouden kalustaminen” lähensivät kuluttajaekonomiaa ja kotitaloudellista kodin teknologiaa toisiinsa. Kirjassa huomioitiin myös kotitaloudellinen ravitsemustiede. Ruokaostoksia tehtäessä oli hyödyllistä ottaa huomioon yleisen ravitsemusopin ja kotitaloudellisen ruoanvalmistusopin tiedot. – Teos ”Consumer Economics” oli tarkoitettu yhden lukukauden kestävän samannimisen kurssin oppikirjaksi yhteiskuntatieteiden ja kotitaloustieteen perusopintoihin.264
Amerikan Yhdysvalloissa ”kuluttaja” -termin käyttö yleistyi sitä mukaa kuin markkinatalouden
voittokulku yhteiskunnassa eteni. Tilastojen keruun ja kulutustutkimusten alkuvaiheessa yksityinen
kuluttaja, perhe ja kuluttajayksikkö päätöksentekoyksikkönä eroteltiin toisistaan ja kaikkia käytettiin.265 Vähitellen termin ”kuluttajayksikkö” [consuming unit or spending unit] käyttö yleistyi, koska perhe ei aina välttämättä merkinnyt samaa kuin päätöksentekoyksikkö. Liittovaltion tutkimustoimisto ja työvoimavirasto olivat laatineet keskeiset, kuluttajaa koskevat määritelmät:
In the most recent BLS survey [Bureau of Labor Statistics], the term consumer unit or economic family is used, to mean either a family of two or more persons, usually living in the
same household, dependent on a pooled income for their major items of expense, or a single
consumer, financially independent and living separately from a family group. Some decisionmaking units may, therefore, be classified differently by the two definitions. An adult unmarried son, living with his family and paying board of less than 50 per cent of his income, would
be part of the BLS consumer unit but would, in the FRS [Federal Reserve System] data, constitute a separate spending unit. More importantly, the most recent BLS survey in 1950 covered only cities and excluded newly formed families. The FRS survey probably has a better
analysis of consumers in high-level income brackets.266
Cochrane & Bell pitivät ”kuluttajayksikkö” -termiä ihanteellisena tutkimuksen kannalta, koska se
kiinnitti tutkijan huomion keskeiseen ongelmaan: valintaongelmaan. Käsitteissä oli kuitenkin yhä
kirjavuutta ja vastattavana oli yhä kysymys, kenen kulutusta esimerkiksi tilasto tai tutkimus koski.
264
Kennedy & Vaughn, 1947, 3, 4.
Cochrane & Bell 1956, 13, 14, 204.
266
Cochrane & Bell 1956, 204, 205. – Korostukset ovat alkuperäiset.
265
77
Cochrane & Bell ilmoittivat tutkimuksessaan vuonna 1956, että Yhdysvaltojen kokonaistuotanto
kaksinkertaistui vuosien 1900 ja 1920 välissä ja 1950-luvulle tultaessa tuotannossa oli tapahtunut
miltei yhtä voimakas kasvu.267 Kokonaiskulutus oli noussut tietenkin vastaavasti. Koska väestön
määrä oli vain kaksinkertaistunut 1900-luvun kuluessa, kulutustaso 1950-luvulla oli kulutusyksikköä kohti suurin piirtein kaksinkertaistunut vuoteen 1900 verrattuna.
3.2. Tohtori K. T. Jutila kirjoitti amerikkalaisista kotitaloustieteistä
Emäntälehteen
Seija Mäkisen mukaan amerikkalainen esimerkki vaikutti voimakkaasti siihen, että kotitaloustieteitä alettiin perustaa Suomen yliopistolaitokseen:
Aloitteesta kotitaloudellisen yliopisto-opetuksen käynnistymiseen kului lähes 20 vuotta ja vakiintumiseen vielä kauemmin, mutta Suomessa oltiin silti alan pioneereja. Ravintokemian sekä kodin taloustieteen oppituoleja oli kyllä eri yliopistoissa Euroopassa mutta ei mahdollisuutta suorittaa akateemista loppututkintoa kotitaloudellisissa aineissa. Virikkeet olikin saatu lähinnä Yhdysvalloista.268
Tohtori Rakel Kurkela269 oli kirjoittanut vuonna 1967 samansuuntaisesti. Tri Kurkela oli Yhdysvaltoihin suuntautuneella opintomatkallaan vieraillut neljässä kotitalousopetusta antaneessa yliopistossa: Kalifornian, Iowan, Marylandin ja Cornellin yliopistossa.270 Näistä ohjelmaltaan laajin ja oppilasmäärältään suurin oli Iowa State Universityn College of Home Economics, jossa syksyllä 1966
oli yli 2 300 tiedekuntaan kirjoittautunutta kotitalousopiskelijaa. Tri Kurkela muisteli suomalaisten
kotitaloustieteiden perustamisvaihetta seuraavasti:
267
Cochrane & Bell 1956, 229, 230.
Mäkinen 1997, 180, 181.
269
Kurkela (o.s. Porvari), Rakel. Synt. 1920. Yo 1938, dipl.ins. 1944, TkL 1961, tohtori 1964. Opintomatka Saksaan
1955 ja Yhdysvaltoihin 1966. Teknisen korkeakoulun biokemian assistentti 1944–47, valtion teknisen tutkimuslaitoksen
elintarviketeollisen laboratorion assistentti 1944–47. Helsingin yliopiston ruoanvalmistusopin opettaja 1947–73. Elintarvikekemian ja teknologian apulaisprofessori vuodesta 1973 alkaen.
270
Kyse oli opintomatkasta. (M-m td 30.9.1965-13 §; 21.10.1965-11 § (TkT Kurkela virkavapaalle ruoanvalmistusopin
opetuksesta 15.9–31.12.1965, sijaisena KtO Pyöräniemi) ja § 16 (Toimikunta asetetaan elintarvikeopetukseen ja erityisesti Kellogg-säätiön varoilla annettavaan, mainittuun opetukseen liittyviä kysymyksiä valmistelemaan. Puheenjohtajana professori Roine ja jäseninä professorit Vartiovaara, Hårdh ja Antilan sekä ylim. professori Niinivaara); 4.11.196514 §; 11.11.1965-3 §; 20.1.1966-§:t 20 ja 21 (TkT Kurkela anoo virkavapautta ruoanvalmistusopin opettajan toimestaan
1.1.–31.12.1966 väliseksi ajaksi toisen yliopistollisen tehtävän hoitamisen vuoksi); 27.1.1966-§:t (21, 22, 25, 27, 28);
3.2.1966-37 §; 31.5.1966-3 § (TkT Kurkela anoo vapautusta elintarviketeknologian Kellogg-varoilla annettavasta opetuksen hoitamisesta 1.9.–15.12.1966 väliseksi ajaksi Yhdysvaltoihin suuntautuvan opintomatkan vuoksi. Tri Kurkelalle
maksetaan tältä ajalta 70 % hänen Kellogg-varoista suoritettavasta palkastaan); 19.1.1967-16 §; 26.1.1967-9 §;
27.4.1967-10 § (Ravintokemian laitokseen perustetaan elintarvikekemian ja elintarviketeknologian osastot, edellistä
johtaa dos. Pekka Koivistoinen ja jälkimmäistä TkT Rakel Kurkela.); 12.5.1967-42 § (Ravintokemian elintarvikesuunnasta uusi tutkintoaine, elintarvikekemia ja –teknologia); 18.5.1967-24 § (Uudet tutkintovaatimukset esimerkiksi elintarvikekemialle ja -teknologialle sekä kodin taloustieteelle ja ravintokemialle); 25.5.1967-18 § (elintarvikekemialle ja teknologialle huonetilat Viikistä) ja 19 § (Kansleri vahvistaa, että elintarvikekemia ja -teknologia on tutkintoaine);
20.1.1966-Liite A §:ään 20; 27.1.1966-Liite A §:ään 22; 31.5.1966-Liite A §:ään 3; 27.4.1967-Liite A §:ään 10;
18.5.1967-Liitteet A, B, F §:ään 24;
268
78
Yliopistollisen kotitalousopetuksemme suunnittelijoilla parikymmentä vuotta sitten oli ainoana esikuvana vastaava amerikkalainen yliopisto-opetus. Näitä esikuvia meikäläisiin oloihin
soveltaen lähdettiin sittemmin liikkeelle käytettävissä olevien taloudellisten mahdollisuuksien
turvin.271
Agraaripolitiikan professori K. T. Jutila toimi eräänä sangen vaikutusvaltaisena amerikkalaisia kotitaloustieteitä koskevien uutisten välittäjänä Yhdysvaltain ja Suomen välillä. Hän oli yksi niistä
suomalaisista, jotka nopeasti olivat avaamassa Suomen nuoren tasavallan asukkaille näköaloja
Amerikan Yhdysvaltojen suuntaan mutta heitä oli muitakin.
Kotieläinopin professori Georg Willehad von Wendt oli Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston
filosofisen tiedekunnan maaviljelystaloudellisen osaston professoreita ja tri Jutila toimi professorina
Helsingin yliopisto maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Molemmat vierailivat USA:ssa.
Professori von Wendt toimi vuonna 1912 asetetun maataloudellisen koetoiminnan järjestämistä
pohtineen komitean puheenjohtajana ja kesällä 1912 hän kävi Keisarillisen Senaatin valtuuttamana
tutkimassa maataloudellista koetoimintaa Yhdysvalloissa. Komitean mietinnössä, joka valmistui 1.
marraskuuta 1916, kotitaloustieteitä luonnollisesti ei mainita, koska niihin tutustuminen ei ollut
komitean tehtävänä.272 On kuitenkin todennäköistä, ettei professori von Wendt voinut välttyä yliopistotasoista kotitalousopetusta koskevilta tiedoilta Amerikan matkansa aikana, sillä kotitaloustieteet oli tavallisesti sijoitettu maataloustieteiden yhteyteen. Hänen amerikkalaisista kotitaloustieteistä
mahdollisesti saamansa vaikutteet olivat myönteiset siitä päätellen, että hänen johdollaan Helsingin
yliopistossa kotieläinopin laitoksella aloitettiin yleisen ravinto-opin opetus dosenttiopetuksena
1930-luvun alussa.273 Yleisen ravinto-opin voi ottaa pääaineeksi MMK tutkintoon vuodesta 1939
alkaen ja marraskuussa 1939 dosentti Lauri Paloheimo (1899–1976) laati yleisen ravinto-opin tutkintovaatimukset. Niitä voi hyvällä syyllä pitää ensimmäisinä Suomessa laadittuina kotitaloustieteen tutkintovaatimuksina, sillä USA:ssa ravitsemustiede ja ravintokemia laskettiin kuuluviksi niin
sanottuihin kotitaloustieteisiin.274 Siinä vaiheessa, jolloin suomalaisiin kotitaloustieteisiin suunniteltiin ensimmäisiä professuureja, harkinta kohdistui kodin teknologian ja kodin taloustieteen opetusvirkoihin. Arvosana yleisessä ravinto-opissa olisi vaadittu tutkinnossa, jossa kodin teknologia olisi
ollut pääaineena.275
271
Kurkela 1967, 66 = Kurkela, R. 1967. Kotitalousopetuksesta Yhdysvaltojen yliopistoissa. Kotitalous 2/1967, 66–70.
Komiteanmietintö 1916:3, 3.
273
Halonen 2008, 368.
274
Jutila 1927, 327 = Jutila, K. T. 1927. Kotitalouden edistystyöstä Cornell-yliopistossa Yhdysvalloissa. Emäntälehti
12/1927, 325–328.
275
[Lähteet: M-m td 28.11.1935-7 § (Dos. Paloheimo anoi oikeutta saada muuttaa dosentintoimensa oppiaine kotieläinopista yleiseksi ravinto-opiksi.); 12.12.1935-9 § (Professori von Wendt antoi m-m tiedekunnalle myönteisen lausunnon laitoksensa dosentin tri Paloheimon anomuksesta.); 17.1.1936-11 § (Tiedekunnan dekaani ilmoitti yliopiston
kanslerin suostuneen dos. Paloheimon anomukseen.); 12.10.1939-2 § (Esitetään, että yleisen ravinto-opin dosentti saa
272
79
Tiedekunta esitti maaliskuun lopulla 1944 hakija L. I. Paloheimon nimittämistä kotieläintieteen
varsinaisen professorin virkaan.276 Dosentti Paloheimo oli viime vaiheessa ollut kyseisen viran ainoa hakija. Yleisen ravinto-opin opiskelu tiedekunnassa lakkasi viiveellä dosentti Paloheimon dosentuurin lakatessa; ne opiskelijat, joiden kandidaatti- tai lisensiaattitutkinnon aineyhdistelmään
sisältyi tiedekunnan jo kerran hyväksymä yleinen ravinto-oppi, saivat kansleri A. A. Tulenheimon
päätöksellä jatkaa opiskeluaan tässä aineessa ja professori Paloheimolle myönnettiin siis edelleen
oikeus hoitaa yleisen ravinto-opin kuulustelut näiden opiskelijain osalta.277
Dosentti Paloheimo valittiin kotieläinopin varsinaisen professori Georg von Wendtin seuraajaksi
tämän jäätyä eläkkeelle virastaan278 mutta hänellä olisi ollut myös toisenlainen mahdollisuus. Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta ehdotti dosentti Lauri Ilmari Paloheimon nimitettäväksi yleisen
ravinto-opin henkilökohtaisen professorin virkaan ja esitti 21.2.1941 vuoden 1942 menoarvioon
palkkaukseen tarvittavat varat. Lausunnot dosentti Paloheimon pätevyydestä olivat olleet kiittävän
myönteisiä. Eräs lausunnonantajista oli ollut professori von Wendt. Vain viikkoa myöhemmin,
27.2.1941, tiedekunta teki 18.12.1940 asettamansa toimikunnan työn pohjalta ensimmäisen yhtenäisen ehdotuksensa tieteellisen kotitalousopetuksen järjestämiseksi yliopistoon. Yleisen ravinto-opin
nopeasti kehitetyn professuuriehdotuksen ja kotitaloustieteiden perustamista koskevan esityksen
välillä on kaiketi sidos, sillä kahdessa kotitalousopetusta koskevassa lausunnossa, jotka tiedekunta
keväällä 1941 laati, huomautetaan ravinto-opin jo olevan edustettuna tiedekunnassa.279
Muutamat maatalousylioppilaat aloittivat yleisen ravinto-opin pääaineopinnot ja maaliskuussa
1944 kirjattiin vielä pari MMK-tutkinnon suunniteltua aineyhdistelmää, joissa pääaineena oli yleinen ravinto-oppi mutta dosentti Paloheimon siirtyminen dosentuuristaan kotieläintieteen varsinaiseksi professoriksi merkitsi lyhytaikaista katkosta ravitsemusalan opiskelulle Helsingin yliopistos-
tehtäväkseen MMK- ja MML-tutkintoja varten pitää kuulusteluja yleisessä ravinto-opissa.); 22.11.1939-3 § (Kansleri
V. H. Suolahti teki 17.11.1939 asiassa myönteisen päätöksen yliopiston sääntöjen 82 §:n 3. kohdan perusteella.);
29.11.1939-3 (yleisen ravinto-opin opintovaatimukset); 29.8.1940-1 § (yleisen ravinto-opin vaatimuksiin lisättiin dos.
Paloheimon ehdotuksesta mikrobiologian peruskurssi); 12.12.1935-Liite §:ään 9; 12.10.1939-Liite §:ään 2; 22.11.1939Liite §:ään 3; 29.11.1939-Liite §:ään 3].
276
M-m td 30.3.1944-2 § (suppea pöytäkirja). – Kotieläinopin varsinaisen professorin virka muutettiin 22.1.1943 asetuksella n:o 51 kotieläintieteen varsinaisen professorin viraksi.
277
M-m td 4.5.1944-10 § (Td ehdotti Kanslerille, että dos. Paloheimolle myönnettäisiin edelleen oikeus hoitaa yleisen
ravinto-opin kuulusteluja.); 25.5.1944-8 §; 25.5.1944-Liite n:o 1 §:ään 8.
278
Kotieläinopin professori G. von Wendt oli virkavapaalla tehtävästään jo keväällä 1943 ja virkaa hoiti dosentti Paloheimo. Professori von Wendt erosi täysinpalvelleena virastaan 31.8.1943 alkaen ja tiedekunta määräsi kotieläintieteen
professorin virkaa 1.9.1943 alkaen toistaiseksi hoitamaan dosentti Lauri Paloheimon. (Lähteet: m-m td 18.1.1943-1 §;
29.4.1943-11 §).
279
M-m td 1.1.1941-2 § (suppea pöytäkirja); 6.2.1941-2 § (suppea pk); 21.2.1941-9 §; 27.2.1941-4 §; 17.4.1941-7 §.
80
sa.280 Kun alan tieteellinen opetus taas pääsi käyntiin maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa,
oli tiedenimikkeenä ravintokemia, professori A. I. Virtasen toivomuksesta.281
Professori K. T. Jutila oli tunnettu yhteiskunnallinen vaikuttaja ja yliopistomies, joka puhui kotitaloustieteiden puolesta mutta eräät nykyään jo miltei unohdetut henkilöt vaikuttivat samaan suuntaan. Esimerkiksi rouva Tilma Hainari282 muokkasi 1900-luvun alkupuolella osaltaan ihmisten asenteita kotitaloustieteille myönteisiksi. Rouva Hainari matkusti huomattavan paljon englanninkielisessä maailmassa, ja naisten lehdet julkaisivat tällaisten matkalaisten kirjeitä. Emäntälehdessä esimerkiksi julkaistiin osia Suomalaisen Marttaliiton keskustoimikunnan puheenjohtajalle lähetetystä ja
26. elokuuta 1924 Michiganissa päivätystä matkakirjeestä, jossa kerrottiin kulutuksesta:
[ ] Tärkeätä on järjestelmällisen ja järkiperäisen kulutuksen järjestäminen niin hyvin yksityisiin koteihin kuin kansantalouteen nähden. Ja ikävä vaan, ettei Suomessa vieläkään oivalleta
enemmän tämän tärkeyttä ja merkitystä. Siinä myöskin on suuri raivaus ja perkaustyö tehtävä,
että saada kansan kerrokset käsittämään nämä heidän omaksi edukseen suunnatut seikat. Täällä Uudessa maassa, Yhdysvalloissa, se seikka näyttään käsittävän ja sitä alaa, tuotteliaisuutta,
on jo aikoja järkiperäisesti ja tieteellisesti edistetty ja kehitetty.283
K. T. Jutila oli tiedemies, virkamies ja maatalouspoliitikko.284 Hänen väitöskirjansa "Tutkimuksia Peräpohjolan ja Lapin talous- ja asutusoloista" I–IV ilmestyi useana julkaisuna vuosien
1922–23 kuluessa. K. T. Jutila opiskeli Berliinissä 1922–23 ja sekä Yhdysvalloissa Cornellin yli280
Maaliskuun 9. päivänä 1944 Eivor Margita Virtanen anoi hyväksymistä MMK- tutkinnon aineyhdistelmälle, jossa oli
laudatur yleisessä ravinto-opissa, cum laude approbatur sekä maitotaloustieteessä että mikrobiologiassa ja approbatur
maanviljelyskemiassa ja - fysiikassa. Viikkoa myöhemmin tiedekunta käsitteli ylioppilas Ilmi Hannukselan anomuksen.
Hannukselalla oli laudatur sekä yleisessä ravinto-opissa että mikrobiologiassa ja approbatur-arvosanat kotieläinopissa ja
maanviljelystaloudessa. Tiedekunta hyväksyi myös ylioppilas Hannukselan aineyhdistelmän. (Lähteet: m-m td
9.3.1944-2 §; 16.3.1944-2 §).
281
”Tämä Virtasen toivoma virka oli vihdoin perustettu 1947”. (Lähde: Heikonen 1993, 169).
282
Tilma Sofia Hainari o.s. Hagan (synt. Ruskealassa 1.9.1861). Pso v:sta 1883 FT Oskar Adolf Hainari (k. 1910).
Käynyt tyttökoulun. Toimi englanninkielen opettajana Sortavalan realilyseossa 1902–04 ja Helsingin suom. tyttökoulussa 1904–25. Suomen rajapitäjiin hän perusti monta kansakoulua. Hainari teki opintomatkan Lontooseen 1904, Englantiin 1912 ja tutkimusmatkan Yhdysvaltoihin 1925. Rva Hainari toimi aktiivisesti monissa yhdistyksissä, järjestöissä
ja komiteoissa, esimerkiksi Suomen Naisyhdistyksessä, v:sta 1914 lähtien Suomen Naisten Kansallisliiton puheenjohtajana. Edusti liittoa International Council of Women kongresseissa Oslossa, Haagissa, Washingtonissa, Genèvessä, Lontoossa ja Wienissä. Suomen valtuuskunnan varajäsen Kansainliiton yleiskokouksessa Genèvessä 1927–28, 1929–30.
Emäntälehden artikkelikirjoittajan mukaan Hainari oli ainoa suomalainen nainen, joka oli saanut tällaisen kunniakkaan
tehtävän. (Lähteet: Aikalaiskirja 1934, 168; ”Tilma Hainari 75-vuotias”. Emäntälehti 9/1936, 248).
283
Nimimerkki ”J. N. Franzén”. 1924. ”Amerikan kirjeestä”. Emäntälehti 10/1924, 217.
284
Jutila (vuoteen 1906 Lindroos), Kaarle (Kalle) Teodor. (1891–1966). Agronomi ja filosofian kandidaatti 1919, filosofian tohtori 1922. Agraaripolitiikan ylimääräinen opettaja Helsingin yliopistossa 1921–26, Teknillisen korkeakoulun
maanviljelyksen taloustieteen opettaja 1928–45, agraaripolitiikan professori 1928–38. Suomen Pankin johtokunnan
jäsen 1938–58, salkuton ministeri 1932–36, kansanhuoltoministeri 1944–45, maatalousministeri 1945, eduskunnan
jäsen 1945, lähettiläs Washingtonissa 1945–51, samalla Havannassa 1948–51 ja Mexico Cityssä 1950–51. (Lähteet: Mm td 18.8.1966-1 § (Dekaani lausui muistosanat edesmenneestä tiedekunnan jäsenestä professori K. T. Jutilasta ja tiedekunta kunnioitti hänen muistoaan hetken hiljaisuudella); Valtioneuvoston historia, 4. osa. 1976, 50, 51; Halonen
2008, 372, 373).
81
opistossa että Kanadassa vuoden 1927 aikana. Pohjois-Amerikkaan hän matkusti seuraavan kerran
vuonna 1930. Lisäksi hän vieraili monissa Euroopan maissa Neuvostoliitto mukaan lukien.285
Tohtori Jutila siirtyi Metsähallituksen maankäyttöosaston agronomin virasta (1921–24) Maataloushallituksen maanviljelystaloudellisen tutkimustoimiston johtajaksi vuonna 1924 ja jatkoi tässä
työssä neljän vuoden ajan. Professori Jutilan matkat Yhdysvaltoihin 1920-luvun ja 1930-luvun taitteen molemmin puolin olivat opinto- ja tutkimusmatkoja sikälikin, että hän toimi puheenjohtajana
6. kesäkuuta 1930 asetetussa Maatalouden talous- ja yhteiskuntatutkimuksen järjestämistä suunnittelemaan asetetussa asiantuntijakomiteassa.286 Tero Halonen myös lukee professori Jutilan ansioksi
sen, että maatalousylioppilaat alkoivat 1930-luvun alussa tehdä laudatur-töitään Työtehoseuran tutkimusten yhteydessä ja seuran tutkimusten aineistoista.287
Cornell-yliopisto oli perustettu vuonna 1865. Vuonna 1904 tämän yliopiston yhteyteen muodostettiin maatalouskorkeakoulu [Jutila käyttää sanaa ”college”]. Neljä vuotta aikaisemmin maatalouscollegeen oli yhdistetty myös kotitalousopetus:
Vaatimattomasta alusta kasvoi se kotitalousoppilaitos, mikä keväällä 1925 muodostettiin itsenäiseksi New Yorkin valtion kotitalous-collegeksi [New York State College of Home
Economics] Cornell-Yliopistossa. Siten se tuli yhdenvertaiseksi kahdeksan muun CornellYliopiston muodostavan collegen kanssa sekä osalliseksi yliopiston ns. Graduate School ´iin,
so. varsinaiseen ylempään yliopistoon, missä voidaan saada myös filosofian tohtorin arvo.288
Cornellin Yliopisto oli maataloutta ja kotitaloutta koskevan tutkimus-, koe-, opetus- ja neuvontatyön keskus New Yorkin osavaltiossa. Toiminnan laajentumisen seurauksena Cornellin kotitalouskorkeakoulussa oli vuonna 1927 jo seitsemän eri osastoa. Professorien lukumäärä oli runsaassa
kymmenessä vuodessa moninkertaistunut. Kussakin collegen oppiaineessa oli yksi tai useampi professori. Kotitalousoppilaita oli lukuvuonna 1925–26 ollut yhteensä 563. Korkeampiin tutkintoihin
tähtäsi kaksitoista oppilasta. Cornellin yliopiston kotitalous-collegen eri osastot olivat nimeltään:
1. ruoka-aine- ja ravitsemisosasto, 2. laitoshoito-osasto, 3. vaatetus- ja kangasosasto, 4. huoneja piirustusosasto, 5. kotitalouden hoito-osasto, 6. naisten yhteiskunta- ja ammattiasiain osasto
ja 7. kotitalousneuvonnan opetusosasto.289
285
”Maatalousministerinä professori Jutila joutui matkustamaan paljon ulkomailla.” (Lähde: Halonen 2008, 359. Viittaus Helsingin Agronomikerhon ”Joulufoska”-lehteen vuonna 1934).
286
Komiteanmietintö 1931:1; Halonen 2010, 258, 260.
287
Halonen 2010, 258, 260. – Professori Jutilan laaja henkilökuvaus lähteessä: Halonen 2008, 372.
288
Jutila 1927, 326 = Jutila, K. T. 1927. Kotitalouden edistystyöstä Cornell-yliopistossa Yhdysvalloissa. Emäntälehti
12/1927, 325–328.
289
Jutila 1927, 327 = Jutila, K. T. 1927. Kotitalouden edistystyöstä Cornell-yliopistossa Yhdysvalloissa. Emäntälehti
12/1927, 325–328. – Osastojen nimien suomenkielinen muoto Jutilan käännöksenä.
82
Kodin talous oli tutkimuksen kohteena kotitalouden hoito-osastolla, jossa tutkittiin ”kodin talouspuolta, kuten tulon muodostumista ja käyttöä eri kulutustarkoituksiin, kotitalouskirjanpitoa, kotitaloushistoriaa ja kodin terveysoppia”. Jutila korvaa sanaparin "kodin taloustiede" sanoilla ”kodin
talouspuoli” ja sanoo kotitalousopetukselle olevan hyödyllistä sijaita yliopiston yhteydessä. Valitettavasti Suomesta puuttui yliopistollinen kotitalousopetus ja alan tutkimus- ja koetoiminta. Kuitenkin
Suomen koko kansantalous – tuotantotalouden ohella myös kulutus – tuli hoitaa järkiperäisesti. –
Jutilan sanavalinnoista ilmenee vallinnut ajattelutapa: tuotantotalous oli eri asia kuin kotitalous.290
Professori Jutila kirjoitti Emäntälehteen kaksi artikkelia vuonna 1930 tekemältään matkalta Yhdysvaltoihin. Ensimmäinen artikkeli käsitteli amerikkalaista talousfilosofiaa. Jälkimmäinen artikkeli
"Korkein kotitalousopetus Yhdysvalloissa" antoi entistä täsmällisempää ja syvällisempää tietoa
sikäläinen yliopistotasoisen kotitalousopetuksen kehittymisestä ja nykytilasta. Talousfilosofiaartikkelissa Jutila toteaa tuotannon lopputarkoituksena aina olevan ihmisten tarpeitten tyydyttäminen eli tuotettujen hyödykkeiden ("halukkeiden") kulutus ja lisää:
Inhimillisen talouden järjestämisen täytyy suuntautua toisaalta tuotannon lisäämiseen ja monipuolistuttamiseen niin, että ihmistä kohden aikayksikössä tuotetaan yhä enemmän uusia taloudellisia arvoja ja palveluksia toisaalta näin tuotettujen arvojen ja palvelusten sellaiseen jakamiseen kulutuksen so. ihmisen eli työntekijän ylläpidon, ja säästöpääoman so. jälleentuotantoon sijoitettavien hyödykkeiden kesken, että seuraavassa tuotantotoiminnassa, viisaan kulutuksen luoman ihmisen ja viisaan ihmisen tuotantoon sijoittamien säästöpääomien yhteisvaikutuksesta luodaan yhä enemmän taloudellisia arvoja, lisätään yhä enemmän tuloa.291
Rationalisointi koski sekä tuotantotaloutta että kulutustaloutta. Tuotantotaloudessa koetettiin tuottaa
yhtä työntekijää kohti mahdollisimman paljon uusia taloudellisia arvoja. Kulutustaloudessa koetettiin tyydyttää ihmisen tarpeet mahdollisimman vähällä vaivannäöllä ja tulon kulutuksella mutta kuitenkin niin, että tuloksena oli tuotannon kannalta tehokas ihminen, joka loi jälleen uusia taloudellisia arvoja ja entistä suurempia tuloja. Mitä vähemmällä tulon käytöllä saavutetaan tämä päämäärä,
sitä suurempi osa luodusta tulosta säästyi tuotannon pääomaksi. Tehokas ihminen on tehokas työllään ja olemuksellaan jatkuvasti luomaan uusia arvoja itselleen ja lähimmäisilleen.
Jutila aloitti artikkelinsa "Korkein kotitalousopetus Yhdysvalloissa” kertomalla sikäläisen maatalousopetuksen alkuvaiheista. Yliopistotasoinen maatalousopetus sai Yhdysvalloissa alkunsa vuonna
290
Jutila 1927, 326–328 = Jutila, K. T. 1927. Kotitalouden edistystyöstä Cornell-yliopistossa Yhdysvalloissa. Emäntälehti 12/1927, 325–328.
291
Jutila 1931, 10 = Jutila, K. T. 1931. Amerikkalaista talousfilosofiaa. Emäntälehti 1/1931, 10, 11, 14. – Kuvateksti
sivulta 10: "Kotitaloustoimisto (Bureau of Home Economics); Yhdysvaltain maatalousdepartementin yhteydessä. Toimisto perustettiin v. 1923 laskemaan tieteellistä perustaa koti- ja kulutustaloudelle Yhdysvalloissa ja siellä on jo tähän
mennessä suoritettu paljon menestyksellistä tutkimustyötä."
83
1862 säädetyn niin sanotun Morrillin lain (Morrill Act eli Land-Grant-Act) seurauksena. Sen mukaan oli jokaiseen osavaltioon perustettava vähintään yksi sellainen yliopisto (college), jossa opetettiin maataloutta ja tekniikkaa. Morrillin laissa säädettiin, että jokainen osavaltio sai liittovaltiolta
lahjaksi valtionmaata, jonka tuotosta ja myynnistä saaduilla tuloilla perustettiin ja pidettiin yllä lain
edellyttämiä yliopistoja. Vähitellen jokaiseen osavaltioon saatiin sekä maatalousyliopisto että teknillinen yliopisto. Naisten opiskelu sallittiin ensiksi Kansasin valtiossa vuonna 1863 ja sieltä idea
eteni mutta hitaanpuoleisesti. Vuonna 1890 vain neljässä land-grant -collegessa oli kotitalousdepartementit mutta vuonna 1905 niitä oli valkoisia ylioppilaita varten jo kahdeksassatoista collegessa.292
Vuosina 1899–1908 pidetyissä kotitalousalan konferensseissa, joihin muun muassa kotitalousdepartementtien opettajat osallistuivat, määriteltiin mitä kotitaloustieteeseen (Home Economics) kuului, ja sovittiin siitä, että se oli yleisen kotitaloudellisen oppiaineen nimenä. Kotitaloustiede yleisenä
terminä sisälsi opetusaloina ruoka-aineet, ruokinnan, vaatetuksen, kotitalousvälineet ja kodinpidon
taloudellisen puolen. Näistä konferensseista muodostui vuonna 1909 Amerikan Kotitalousliitto
(American Home Economics Association, AHEA). Kun yliopistollinen kotitalousopetus alkoi laajeta, se sijoitettiin usein maatalousyliopistoihin mutta myös muihin yliopistoihin erityisenä kouluna
tai osastona. Jutila osoitti pohtineensa kysymystä kuuluivatko kotitalousopetus ja maatalousopetus
todella toistensa yhteyteen. Hän tuli pohdinnoissaan myönteiseen lopputulokseen:
Että kotitalousopetus liittyi niin läheisesti maatalousopetukseen, johtui siitä, että molemmille
sopivat samat tieteelliset ja käytännölliset peruskurssit. Sitä paitsi maataloudessa kotitaloudelliset työt ja harrastukset olivat yhteydessä itse maataloustöiden ja -harrastusten kanssa. Lopuksi: maatalousopetuksen ystävät ja asianajajat olivat kotitalousopetuksen innokkaimpia ja
voimakkaimpia edistäjiä.293
Maailmansodan jälkeen oli monista kotitalous-departementeista tehty kotitalous-collegeita (College
of Home Economics), jotka olivat tasa-arvoisia muiden collegein kanssa.294
Amerikkalaisten college-oppilaitosten tutkinnoista yleisin oli neljä vuotta vaativa Bachelor of
Science -tutkinto, joka vastasi suomalaisten yliopistojen virka- ja kandidaattitutkintoja. Vuonna
1910 asetettu kotitalouskomitea suunnitteli ”standard college” -kurssin kotitaloustieteellistä bachelor -oppiarvoa varten ja siihen kuului kuusi pakollista ja kaksi valinnaista oppiainetta:
292
Jutila 1931, 209 = Jutila, K. T. 1931. Korkein kotitalousopetus Yhdysvalloissa. Emäntälehti 4/1931, 209–212. –
Jutila suomensi termin "household economy" sanalla "kotitalous" mutta nykyään termillä "household economy" tarkoitetaan kodin taloustiedettä. Elli Saurio otti kantaa kotitalousalan käsitehankaluuksiin. (Lähde: Saurio, E. 1959. Talouskäsitteestä kodin piirissä. Kotitalous 8/1959, 232–235, myös eripainoksena).
293
Jutila 1931, 210 = Jutila, K. T. 1931. ”Korkein kotitalousopetus Yhdysvalloissa”. Emäntälehti 4/1931, 209–212.
294
Jutila 1931, 210–212 = Jutila, K. T. 1931. ”Korkein kotitalousopetus Yhdysvalloissa”. Emäntälehti 4/1931, 209–212.
84
1. kotiarkkitehtuuri ja terveydenhoitolaitokset
2. kodin kaunistaminen
3. kudontatavarat
4. ruoan valinta ja valmistaminen
5. ruoan taloudellinen käyttö
6. kodinhoidon talous
7. ruoanlaitto /vaate- tai hattuompelu / taidekäsityö (vähintään 1 oppiaine tästä ryhmästä)
8. ruokajärjestys / ruoka-aineet ja ruokinta / kotitaide (vähintään 1 oppiaine tästä ryhmästä)
Lisäksi collegeissa voitiin valita muita tarjolla olevia, aineyhdistelmään sopivia aineita ja kotitaloustieteitä opiskelevain ylioppilaiden tuli ottaa aineyhdistelmiinsä myös sopivia perustavan luontoisia oppiaineita kuten matematiikka, luonnontieteet, kielet, kansantalous ja sosiologia.295
Amerikan kotitalousliitto (AHEA) oli määritellyt vuonna 1913 kotitalousaineet jakaen ne neljään
pääryhmään: 1. ruoka, 2. vaatetus, 3. asuinsuojat ja 4. kodin ja laitosten hoito. Ryhmät 1–3 jakautuivat kolmeen alaryhmään: a) valinta, b) valmistus c) käyttö. Kodin ja laitosten hoito, johon aihealueena kuului myös kodin taloustiede, jakautui neljään alaryhmään: a) aineellinen perusta, b) yhteiskunnalliset yhtymäkohdat, c) tehtävät ja toiminnat, d) päämäärät ja tulokset. Jutilan mukaan
jaottelusta kävi selville, ettei enää katsottu kotitalouden tieteenä perustuvan vain fysiikkaan, kemiaan ja biologisiin tieteisiin, vaan se sisälsi yhä enemmän myös talous- ja yhteiskuntatieteitä.296
K. T. Jutilan Pohjois-Amerikkaan suuntautuneet tutkimusmatkat edelsivät ajallisesti metsänhoidon professori A. K. Cajanderin puheenjohdolla työskennelleen komitean kahta osamietintöä (komiteamietinnöt 1930:2 ja 1932:8) ja Cajanderin komitea kuuli professori Jutilaa eräänä pysyvänä
asiantuntijanaan. Mainittakoon lisäksi, että professori A. K. Cajander oli ollut vuonna 1921 Jutilan
väitöstilaisuudessa virallisena vastaväittäjänä. Korkein maatalouskoulutus oli 1920-luvun lopulla
käymistilassa. Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan toimintaa haluttiin kehittää ja laajentaa.
Professori Jutila tutustui amerikkalaiseen edistykselliseen maatalouskoulutusjärjestelmään ja tuli
kohdistaneeksi huomionsa siinä samalla myös maatalousyliopistojen tarjoamaan kotitalousopetukseen.297 – Missä määrin professori Jutilan näkemykset kotitaloustieteiden hyödyllisyydestä vaikuttivat ensimmäiset suomalaisia kotitaloustieteitä koskeneet eduskunta-aloitteet jättäneen tohtori Kaino
Oksasen näkemyksiin, on tulkinnanvarainen kysymys.
295
Jutila 1931, 210, 211 = Jutila, K. T. 1931. ”Korkein kotitalousopetus Yhdysvalloissa”. Emäntälehti 4/1931, 209–212.
Jutila 1931, 211 = Jutila, K. T. 1931. ”Korkein kotitalousopetus Yhdysvalloissa”. Emäntälehti 4/1931, 209–212.
297
Myös henkilökohtaiset syyt saattoivat olla ohjaamassa tohtori K. T. Jutilan mielenkiinnon kotitalousalaan. Hänen
sisarensa, käsityönopettaja Saimi Jutila, oli toiminut Helsingin käsityöopistossa opettajana vuodesta 1921 ja valittiin
käsityöopiston johtajaksi vuonna 1930. (Lähde: Aikalaiskirja 1941, 273).
296
85
4. Kotitaloustieteitä perustetaan Helsingin yliopistoon
4.1. Kodin taloustieteen professorin viran perustamisen kriteerit täyttyivät Suomessa
Kodin taloustiede perustettiin Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan
tammikuussa 1946. Tero Halonen käyttää yliopistohistorian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan
vuonna 2010 uuden tieteenalan perustamisesta termiä ”akatemisoituminen”. Akatemisoitumiseen eli
uuden oppialan yliopistolliseksi tulemiseen kuuluvat uusien professuurien ja muiden opetus- ja tutkimusvirkojen, laitosten, kirjastojen ja opiskelijayhteisöjen perustaminen ja virkanimitykset, yliopistollisen tutkimus- ja opetustoiminnan sekä opintojen alkaminen ja opiskelijoiden sisäänpääsyvaatimuksista, opetusohjelmista, tutkinnoista ja tutkintovaatimuksista päättäminen.298
Tero Halosen mukaan akatemisoituminen on osa akatemisoitumisprosessia. Akatemisoitumisprosessin Halonen määrittelee tieteen- tai oppialan korkeimman opetuksen ja tutkimuksen akatemisoitumisena ja vakiintumisena. Oppiaineen vakiintumisella Halonen tarkoittaa oppiaineen tulemista
hyväksytyksi osaksi yliopistotoimintaa muun muassa tutkimustulosten, väitöskirjojen, tutkintojen
suorittamisten, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden, ulkoisen näkyvyyden ja vakiintuneiden toimitilojen kautta. Tieteenalan vakinaistumista voi hidastaa yliopiston konservatiivisuus. Asenne näkyy
esimerkiksi jännitteenä institutionalisoitujen ja uusien oppien välillä. Akateemista yhteisöä suojaavat omat tavat, uskomukset ja käytänteet. Yhteiskunnalliset ja taloudelliset paineet voivat aiheuttaa
akateemisen yhteisön vakautta uhkaavia kriisejä.299
Akatemisoitumisprosessissa on kyse oppialojen kehityksen lisäksi myös ammattialojen kehityksestä ja vallasta – jonkin oppialan tutkimuksen lisäksi akatemisoituu myös ammattialan koulutus eli
koulutuksesta tulee yliopistotasoinen. Akatemisoitumisprosessi on lähellä eri alojen professionalisoitumiskehitystä. Esimerkiksi maataloustieteiden opetus- ja tutkimustoiminnan akatemisoituminen
1800-luvun lopulla ja vakiintuminen Helsingin yliopistoon vuoteen 1945 mennessä muodostavat
akatemisoitumisprosessin.300
Tero Halosen mukaan yliopistojen palvelutehtävä on laajentunut ajan myötä. Keskiajalla yliopistot olivat käytännössä katolisen kirkon instituutio ja nojautuivat kirkon skolastiseen oppijärjestel298
Halonen 2010, 19.
Halonen 2010, 19, 23. – Viittaus: Bourdieu, P. 1984. Homo akademicus.
300
Halonen 2010, 19, 20.
299
86
mään. 1400-luvun lopulta alkaen monet yliopistot maallistuivat, kun niistä tuli ruhtinaiden ja ruhtinaskuntien vallan symboleita erityisesti Saksassa. Maallistuva yliopistokasvatus alkoi palvella
enemmän valtion kuin kirkon etuja, sillä kasvava hallinto tarvitsi lisää koulutettuja virkamiehiä palvelukseensa. 1700-luvulta alkaen alettiin Eurooppaan perustaa yliopistojen ulkopuolisia tutkintoja
myöntäviä, korkeakouluiksi kutsuttuja korkeimman opetuksen oppilaitoksia. Niihin pyrkiviltä vaadittiin pohjakoulutusta kuten yliopistoihinkin mutta aluksi – koska niissä ei tehty tutkimusta – ne
muistuttivat nykyisiä ammattikorkeakouluja.301
Suomessa on pohdittu uuden tiedonalan yliopistolliseksi tulemisen yhteiskunnallisia edellytyksiä
siinä vaiheessa, kun uuden tieteenalan luomista Suomen korkeakoululaitokseen on suunniteltu.
Esimerkiksi ministeri A.K. Cajanderin puheenjohdolla toimineen komitean mietinnöissä (1930:2;
1932:8) perustellaan soveltavien tieteiden tieteellisyyttä, ja mietintöjen teksteistä voi poimia esiin
ne kriteerit,302 joita tuolloin pidettiin oleellisen tärkeinä uutta tiedonalaa koskevan yliopistollisen
opetusviran perustamiselle. Seuraavia asioita korostettiin:
1. Alalla oli oltava ammatillista, opistotasoista koulutusta.
2. Alalle kaivattiin ammatillisesti päteviä, erikoistuneita opettajia.
3. Oli tarpeen kouluttaa tutkijoita alalla mahdollisesti jo oleviin tutkimuslaitoksiin.
4. Oli olemassa alan korkeimpien hallintovirkamiesten koulutustarve.
Uusien tieteiden perustamiskriteerien lukumäärä kasvoi Suomessa, kun myös elinkeinoelämä
(yrittäjät) alkoi rahoittaa yliopistollista koulutusta perinteisten rahoittajien eli kirkon ja valtion lisäksi. Tilanteen muutos vaikutti valtion viranomaisten harjoittamaan tiedepolitiikkaan siten, että
1960-luvulla alettiin luoda uudenlaista tiedepolitiikkaa. Perinteisen käsityksen mukaan tiedepolitiikkaa tehtiin tieteellisen tutkimuksen kehittämiseksi ja organisoimiseksi. Uutta oli, että tiedepolitiikkaan katsottiin kuuluvan olennaisena osana myös tieteen tulosten hyväksikäytön edistäminen
politiikan ja talouden eri lohkoilla. Tiedepolitiikan harjoittamisen keskeiseksi perusteeksi esitettiin
tutkimusinvestointien hyödyllisyys taloudellisen kasvun kannalta.303
Niin sanotun Cajanderin komitean mietinnöissä mainitut uuden tieteenalan luomiselle välttämättömän tärkeät ennakkoehdot olivat kotitalousalalla täyttyneet 1940-luvun puoliväliin tultaessa. Cajanderin komitean luettelemat yleisluontoiset kriteerit voi muotoilla kotitaloustieteisiin soveltuviksi
301
Halonen 2010, 24–26, 29.
Komiteanmietintö 1930:2, 26–28. – Vastaavat kriteerit löytyvät esimerkiksi vuonna 1954 valmistuneessa Korkeamman puutarhaopetuksen järjestämiskomitean mietinnöstä. (Lähde: Komiteanmietintö 1954:14, 6).
303
Laiho 1993, 81, 82. Viittaus teokseen: Luukkonen-Gronow 1976, 76, 77.
302
87
ja sanoa, että kotitaloustieteiden luominen edellytti: 1) kotitalousopistoja, 2) alan opettajavoimien
kysyntää, joka kohdistui myös kotitalousalan eri sektoreille erikoistuneisiin opettajiin, 3) kotitalouden tutkimuslaitosta tai -laitoksia ja 4) korkeita hallintovirkoja kotitalousalalla. Näin muotoiltujen
kriteerien täyttymistä Suomessa tarkastellaan lähemmin seuraavissa kappaleissa.
Kotitalousopistoista valmistui kotitalousneuvojia järjestöjen palvelukseen ja Suomessa oli neljä
kotitalousopistoa vuonna 1931: Haapavedellä, Kangasalalla, Kauhajoella ja Orimattilassa.304 Kotitalousopistojen lisäksi kotitalousopettajaopistot työllistivät usean erikoisalan opettajia, kuten maatalous- tai yhteiskunta-aineiden opettajia, talousopettajia, puutarhaopettajia, käsitöiden opettajia ja
kodinhoidon opettajia. Suomen virallisesti ensimmäinen kotitalousopettajaopisto perustettiin vuonna 1928 Järvenpäähän. Järvenpään kotitalousopettajaopistossa, josta valmistui kotitalouden ja puutarhanhoidon opettajia, oli useita lehtorin virkoja, joihin oli pääsyvaatimuksena yliopistollisen arvosanan suoritus.305 Esimerkiksi Järvenpään kotitalousopettajaopiston luonnontieteiden ja ruokatalouden lehtorin virkaan vuonna 1928 nimitetty Ella Kitunen oli filosofian maisteri. Ruotsinkielisiä
kotitalousopettajia valmistui vuodesta 1920 lähtien Högvallan seminaarissa ja kotitalousopettajia
kouluhallituksen alaisiin oppilaitoksiin valmistui Helsingissä, opettajanvalmistuslaitoksessa, joka
tunnettiin vuosina 1914–49 nimellä Helsingin Kasvatusopillinen Talouskoulu.306
Käytännössä Järvenpäähän vuonna 1928 perustettu valtiollinen kotitalousopettajaopisto ei ollut
ensimmäinen kotitalousopettajia kouluttava oppilaitos Suomessa. Ensimmäinen oli Helsingissä 15.
tammikuuta 1891 toimintansa aloittanut Kasvatusopillinen Keittokoulu, jossa koulutettiin myös
opettajattaria kotitalousalalle. Ensimmäisen opettajakurssin pituus oli kahdeksan viikkoa. Jo vuonna
1910 opettajakurssin oppilaiden joukossa oli ylioppilaita ja 1930-luvulle tultaessa ylioppilaita oli
enemmistö oppilaista. Esimerkiksi vuonna 1934 opettajakurssin oppilaista 70 prosenttia (21 henkeä)
oli ylioppilaita.307 – Opettajakurssin oppilaskunnan ylioppilasvaltaistuminen viittasi siihen, että tällä
opettajakoulutusta tarjoavalla oppilaitoksella, Helsingin Kasvatusopillisella Keittokoululla eli vuo-
304
Alanko 1931, 766, 767.
”Kotitalousopettajaopisto alkaa 1.11.1928. Kotitalousopettajaopistossa, jonka kurssi on kaksivuotinen, tulee olemaan
kaksi rinnakkaislinjaa nimittäin kotitalouden ja puutarhanhoidon opettajia valmistavat osastot. Opetusharjoituksensa
saavat opettajakokelaat opistoon läheisesti liittyvässä emäntäkoulussa, jossa he tulevat sekä kuuntelemaan että pitämään
harjoitustunteja. Opiston ja emäntäkoulun opettajistona toimii yhdeksän opettajaa nimittäin kasvatus- ja opetusopin,
maatalous- ja yhteiskunta-aineiden, luonnontieteiden ja ruokatalousopin, kotitalousopin, puutarhanhoidon lehtorit sekä
käsitöiden, puutarhanhoidon ja vielä emäntäkoulun kotitalouden ja puutarhanhoidon opettajat. Maatalousministeriö
määrää maataloushallituksen esityksestä jonkun vakinaisista opettajista opiston johtajaksi. (Lähde: Nimimerkki ”H.C.”
1928. Kotitalousopettajaopisto. Emäntälehti 4/1928, 122–124).
306
Sysiharju 1995, 76, 80, 90, 153; Voipio 1931, 760. – Kolmas suomenkielinen kotitalousopettajien valmistuslaitos
Keski-Suomen kotitalousopettajaopisto perustettiin 1947 Jyväskylän Palokkaan. (Lähde: Sysiharju 1995, 119).
307
Sysiharju 1995, 25, 26, 61, 62.
305
88
desta 1904 alkaen Helsingin Kasvatusopillisella Ruuanlaittokoululla eli vuodesta 1914 alkaen Helsingin Kasvatusopillisella Talouskoululla, oli vuosikymmeniä ”tilaus” tai tilaisuus muuntua opistotasoiseksi tai jopa korkeakoulutasoiseksi oppilaitokseksi.308
Kotitaloustieteet olisivat olleet hyödyksi myös kotitalousalan hallintovirkoihin pätevöitymisessä.
Kotitaloustutkimukseen erikoistuneita organisaatioita tai organisaatioyksikköjä oli esimerkiksi maataloushallituksessa ja vuonna 1924 perustetussa Maatalouden Työtehoseurassa (vuodesta 1937 Työtehoseura). Kouluhallituksessa oli olemassa vuodesta 1924 lähtien tyttöjen käsitöiden ja kotitalouden opetuksen tarkastajan virka.309
Maataloushallituksessa oli ollut vuodesta 1917 kotitalouskonsulentin virka, ja vuonna 1923 se
muutettiin kotitalouden apulaistarkastajan viraksi. Vuonna 1930 perustettiin toinen kotitalouden
apulaistarkastajan virka. Kotitalouden apulaistarkastajina työskentelivät Katri Antila (1924–37) ja
Tyyne Alanko. Vuoden 1923 asetus oli voimassa vuoteen 1941 saakka, vaikka keskusviraston toiminnassa tänä aikana tapahtui voimakasta kehitystä. Niinpä jo 1926, kauppa- ja teollisuushallituksen tultua yhdistetyksi vastaavaan ministeriöön, kotiteollisuutta koskevat asiat liitettiin maataloushallituksen opetusosastoon. Samoin oli opetusosastoon kotitalousopetuksen laajentumisen vuoksi
vuonna 1930 perustettu uusi kotitalouden apulaistarkastajan virka ja vuonna 1937 perustettiin maataloushallitukseen kotitalousosasto ja 1938 kotiteollisuusosasto.310
Maatalousopetusosaston kotitalouslinjaa vahvistettiin vuonna 1937 perustamalla maataloushallitukseen erillinen kotitalousosasto, jonka osastopäälliköksi ja siis kotitalousneuvokseksi nimitettiin
vuonna 1935 filosofian tohtoriksi väitellyt Katri Laine.311 Kotitalousosasto käsitteli asiat, jotka koskivat kotitalousopetusta, kotitalousneuvontaa ja kotitalousjärjestöjen toimintaa.312
308
Vrt. Kervinen, A. 2004. Rohkeasti liiketaloutta, arasti kotitaloutta. Tiedepolitiikka 3/2004, 51–57.
Sysiharju 1995, 75.
310
Heinonen 1998, 135; Lähdeoja 1970, 30, 34. – Kotitalous- ja kotiteollisuusosastojen perustamisen suunnittelu oli
aloitettu, kun kouluhallituksen ylijohtaja esitti 1927 kotitalous- ja kotiteollisuusopetuksen siirtämistä kouluhallitukseen
perustettavaan ammattikouluosastoon ja Suomen naisten kansallisliitto teki (1927) valtioneuvostolle ehdotuksen kotitalousasiain keskittämisestä ja kotitaloudellisen neuvottelukunnan perustamisesta. (Lähde: Lähdeoja 1970, 35–37).
311
Laine, o.s. Soini, Katri Helena (1891–1960). KtaO 1912, KkO 1913, FK 1920, FT 1935. Maataloushallituksen kotitalousopetuksen tarkastaja 1918–21, kouluhallituksen ens. kotitalouden ja tyttöjen käsityön opetuksen va. tarkastaja
1928–30, maataloushallituksen kotitalousosaston ens. päällikkö eli kotitalousneuvos vuodesta 1937 alkaen. Oli mukana
kotitalousopettajaopiston aikaansaamista varten asetetuissa komiteoissa ja toimi Helsingin Kasvatusopillisen Talouskoulun hallinnossa vuosina 1931–49. [Lähteet: HYKA/Nimikirja/Laine, Katri Helena; Sysiharju 1995, 105; Merkkitapauksia. Kotiliesi 14–15/1937 (15.7.1937), 570; Ensimmäinen kotitalousneuvoksemme. Emäntälehti 7/1937, 188; Tunnettuja naisia kotioloissaan: kotitalousneuvos Katri Laine. Kotiliesi 22/1941, Marraskuu II, 684, 685].
312
Lähdeoja 1969, 34; Heinonen 1998, 135, 257, 264. – Viittaukset (Heinonen s. 135): Laine 1948, 217, 260; Ollila
1993, 110; Pietiäinen 1992, 80, 81, 83, 84; Sysiharju 1995, 99.
309
89
Työtehoseura oli järjestetty vuonna 1943 erillisiksi maatalous-, metsä- ja kotitalousosastoiksi313
ja vuoden 1943 lopulla kotitalousosaston henkilökuntaan kuului osastopäällikkö Maiju Gebhardin
lisäksi neljä toimihenkilöä. Visa Heinosen mukaan Työtehoseuran kotitalousosastolla oli tiiviit suhteet Ruotsiin ja osastopäällikkö Gebhard vieraili vuosittain Hemmens forskningsinstitutissa. Sodan
aikana perustetun Hemmens forskningsinstitutin johtaja Carin Boalt vieraili Työtehoseuran kotitalousosastossa esimerkiksi vuonna 1948.314
Kotitalousalan erikoistunut tutkimustoiminta alkoi 40-luvun alussa myös hahmottua, kun kotitalousjärjestöt yhdistivät voimansa. Kotitalouskeskus, jonka useat kotitaloudellista neuvontaa harjoittaneet järjestöt olivat vuonna 1941 Marttaliiton aloitteesta315 perustaneet yhteiselimekseen, suuntautui vähitellen sovellettuun kotitaloudelliseen tutkimukseen.316 Kotitalouskeskus aloitti toimintansa
päämääränään kotitalouden ammatillinen kehittäminen valistustyön avulla.317 Kotitaloudellinen
korkeakouluopetus, tutkimus- ja kokeilutoiminta ei vielä ollut toteutunut ja olosuhteiden pakosta
aktiivisimpia kotitalousammatin kehittäjiä olivat neuvontaa antavat järjestöt. Ne sovelluttivat käytettävissä olevan tiedon ja emänniltä saadun taidon ja kokemuksen valistuksen käyttöön. Marttaliiton toiminnanjohtaja Saurio piti tehtyä työtä merkittävänä. – Marttaliiton toiminnanjohtaja Elli Saurio oli Kotitalouskeskuksen hallituksen puheenjohtaja vuodet 1943–44 ja Marttaliiton keskeinen
panos Kotitalouskeskuksen luomiseen käy ilmi toiminnanjohtaja Saurion sanoista:
Tämä onkin epäilemättä järjestöjen johdon arvokkaimpia ja kestävimpiä saavutuksia, jotka
kokemuksen mukaan eri teitä valppaan valistusverkoston avulla ovat tulleet yleiseksi hyödyksi. Sikäli kuin tiede ja tutkimus tulevaisuudessa tulevat antamaan enemmän ainesta, on se
myös helpottava ja elävöittävä järjestöissä suoritettavaa tutkimuksen ja käytännön kokemusten sovelluttamistehtävää, mikä aina on jäävä järjestöjen johdon oleellisimmaksi työksi. Tähän
kotitalouden ammatillisen kehittämisen kannalta tärkeään tehtävään Marttaliitto kiinnitti järjestöllisten tavoitteiden ohessa erityistä huomiota toivoessaan Kotitalouskeskuksen perustamista.318
30.9.1941 pidettiin Marttaliitossa kokous, jossa olivat edustettuina Marttaliitto aloitteentekijänä,
Pienviljelijöiden Keskusliitto, Pienviljelijöiden Liitto ja Sosialidemokraattinen Työläisnaisliitto.
313
Heinonen 1998, 199. Viittaukset: Pulma 1984, 32; Työtehoseura r.y. 1943. – Viittaukset (Heinonen 1998, 135):
Heinonen 1995, 199–204. Viittauksia esimerksiki: Työtehoseura r.y.:n vuosikertomukset 1943–49.
315
”Kotitalouskeskus, jonka osa nykyisistä kotitalousneuvontajärjestöistä perusti Marttaliiton aloitteesta neuvonnan
tueksi ja yhteiselimeksi, tulee tämän vuoden lopulla toimineeksi 20 vuotta. [ ] Viimeisen 10 vuoden aikana on ehditty
suorittaa lukuisia laajoja vertailevia tutkimuksia sekä pienempiä kokeiluja, joista pääkohdittain mainittakoon asuntotutkimukset, sosiaaliset ja kemialliset tutkimukset sekä työväline- ja konekokeilut. [ ] Kotitalouskeskuksen toiminnanjohtaja Onerva Valorinta on 10-vuotisen työkautensa aikana saanut nähdä tutkimustoiminnan ja henkilökunnan jatkuvan
lisääntymisen.” (Lähde: Paloheimo 1961, 85, 86 = Paloheimo, A. 1961. Kotitalouskeskus. Emäntälehti 3/1961, 85–87).
316
Sysiharju 1995, 120.
317
Heinonen 1998, 196. Viittaus: Kotitalouskeskuksen toimintakertomus 1941–42, 8.
318
Saurio 1943, 7 = Saurio, E. 1943. ”Kotitalouskeskus kotitalouden ammatillisena edistäjänä”. Sivut 7 ja 8 toimintakertomuksessa: Kotitalouskeskus / Centralen för huslig ekonomi r.y. Toiminta vuosina 1941–1942. Helsinki.
314
90
Kokous, jossa Marttaliittoa edusti maisteri Elli Saurio, päätti ehdottaa järjestöille yhteisen kiinteän
keskuselimen, kotitalouskeskuksen, perustamista. Keskuksen toiminta laillistettiin jäsenjärjestöjen
hyväksyttyä säännöt ja 16.5.1942 lähtien Kotitalouskeskus/Centralen för huslig ekonomi on toiminut rekisteröitynä yhdistyksenä.319
Hieman erilainen versio Kotitalouskeskus-nimisen organisaation taustasta esitetään kirjassa
”Työtytöt”. Naisten Työvalmiusliiton erikoisjaostoksi oli Valtion Tiedotuskeskuksen kehotuksesta
perustettu Pula-ajan Kotitalouskeskus, jonka jäseniksi tulivat kotitalousneuvontaa harjoittavat sekä
kotitalousopettajien järjestöt. Jaoston ensimmäisinä kotitalousasiantuntijoina toimivat lehtori Ella
Kitunen ja tarkastaja Tyyne Alanko. Jaosto irtaantui myöhemmin Naisten Työvalmiusliitosta toimimaan itsenäisenä Kotitalouskeskuksena pitkälle rauhan aikaan.320
Vuonna 1941 perustetulla kotitalouskeskuksella oli edeltäjiä toiminnallisessa mielessä. Valtion
kotitaloustoimikunta lievitti sotavuosien aiheuttamia ongelmia, kuten elintarvikepulaa heinäkuusta
1917 vuoden 1923 loppuun saakka.321 Kotitalousneuvos Katri Laine kirjoitti vuonna 1938 ”Valtion
kotitalouskeskuksen” perustamisen tärkeydestä. ”Valtion kotitalouskeskus” olisi Valtion kotitaloustoimikunnan ja Suomen kotitalouskeskuksen työn jatkaja ”nykyajan vaatimissa oloissa”:
Jo ennen kuin Valtion kotitaloustoimikunta oli lopettanut toimintansa, perustettiin v. 1921
Suomen naisten kansallisliittoon alakomitea ”Suomen kotitalouskeskus”, joka kotitalouspoliittisena järjestönä antoi lausuntoja monista tärkeistä kotitalouskysymyksistä ja ohjasi talouselämää oikeampaan ja kotitaloudelle edullisempaan suuntaan. Valtion kotitaloustoimikunta ja
Suomen kotitalouskeskus hoitivat kumpikin omaa alaansa julkisessa kotitalousjärjestelmässä
vaikeina talouspulan vuosina. Me suomalaiset voimme ylpeillä siitä, että meillä jo niin varhaisina vuosina oli tällaiset keskuselimet käytettävänämme kotitalousalalla, elimet, jotka vasta
parina viime vuotena ovat tulleet kotitalouslehdistön vilkkaan pohdinnan kohteeksi kautta koko Euroopan.322
Kotitalousneuvos Katri Laine tiesi kertoa, että Kansainvälinen kotitalousopetuskeskus Freiburgissa
oli suunnitellut vuoden 1939 kansainväliseksi ohjelmaksi kotitalouskeskusten ja -tutkimuslaitosten
perustamista. Koko Eurooppa kuohuu intoa uusien kotitalouskeskusten perustamisen puolesta, kotitalousneuvos Katri Laine kirjoitti. Tanskaan oli jo 1.12.1935 avattu valtion kotitalousneuvosto323
319
”Kotitalouskeskus/Centralen för huslig ekonomi r.y. Alkuvaiheet ja perustaminen. 1943. Kotitalouskeskus/Centralen
för huslig ekonomi r.y. Toimintakertomus vuosille 1941–1942, 9, 12. Helsinki.
320
Sysiharju & mt. 1997, 62.
321
Heinonen 1998, 80, 88–91; Laine, K. 1938. ”Meillä tarvitaan kotitalouskeskus”. Kotiliesi, helmik. I/1938, 118, 119.
322
Laine, K. 1938, 118. Laine, K. 1938. ”Meillä tarvitaan kotitalouskeskus”. Kotiliesi, helmik. I/1938, 118, 119.
323
Laki Tanskan valtion kotitalousneuvostosta oli vahvistettu 11. toukokuuta 1935 ja toiminta alkoi joulukuussa. Neuvoston tehtävät voitiin jakaa neljään ryhmään: 1) Kuluttajain (erikoisesti perheenemäntien) vaatimusten huomioiminen
niin lainsäädäntöviranomaisten kuin kauppaan ja teollisuuteen nähden, 2) toiminta kotitaloustarvikkeiden ja -työn järkiperäistämiseksi, 3) kokeilutoiminta ja 4) valistustoiminta. (Lähde: ”Tanskan kotitalousneuvosto”. Pohjoismaiden Emäntäliiton kirjoituksia III. Kirjoittanut sihteeristön johtaja, talousopettaja Astrid Stoumann. Emäntälehti 5/1937, 142, 143).
91
(Statens Husholdningsraad) ja Eestiin324 oli vuonna 1936 perustettu kotitalouskamari325 (Kodumajanduskoda). Norjan maatalousministeriöön perustettiin syksyllä 1936 kotitalouskonttori (Husstellkontor), jossa oli myös kokeilutoimintaa ja jonka Englanti luetteli Euroopan kotitalouskamarien
joukossa. Itävallassa oli vuonna 1937 tehty esitys eduskunnalle kotitalouskamarin perustamisesta ja
myös Saksan lehdissä kirjoitettiin vuonna 1937 valtakunnan kotitalouskamarin perustamisesta.
Käytännössä kotitaloustieteiden perustamista Helsingin yliopistoon jarrutti tieto siitä, ettei potentiaalisia viranhakijoita juuri ollut. Henkilöiltä, jotka innolla puhuivat ja kirjoittivat tieteellisen kotitalousopetuksen kehittämisen puolesta, puuttui ehkä itseltään muodollinen pätevyys kotitaloudellisen yliopistoviran hakuun. Toisaalta kotitaloustieteelliset professuurit eivät välttämättä olisi kiinnostaneet yliopistovirkojen hakuun jo päteviä henkilöitä. 1930-luvulla, jolloin Helsingin yliopiston
maatalous-metsätieteellinen tiedekunta aloitti aktiivisen ja virallisluontoisen kotitaloustieteiden perustamisen suunnittelun, viranhakijoita pyrittiin kouluttamaan sekä yhteiskuntatieteellistä että luonnontieteellistä kotitaloustiedettä varten. Leimallisesti yhteiskuntatieteelliset laitokset, agraaripolitiikan laitos ja maanviljelystalouden laitos, kunnostautuivat molemmilla toimintalinjoilla. Keskeisiä
vaikuttajia kodin taloustieteen synnyn kannalta olivat agraaripolitiikan professori K. T. Jutila ja
maanviljelystalouden professori R. Pihkala.
4.2. Kodin taloustieteen professuuri perustetaan
4.2.1. Viran suunnittelu
Niin sanotun kotitalousväen piirissä oli kolme etevää, akateemisen peruskoulutuksen saanutta
henkilöä, joiden varaan kotitaloustieteiden tiederyhmää suunniteltiin: filosofian maisterit Laura
Harmaja,326 Ella Kitunen327 ja Elli Saurio328. Maisteri Kitunen oli luonnontieteilijä (kemisti), kun
324
Viron kotitalouspolitiikasta ja kotitalousopetuksen historiasta ovat kirjoittaneet myös Kaidi Lilienberg (1993) ja Jüri
Kuum (1998).
325
Tallinnassa avattiin 13.5.1936 kotitalouskamari. Virossa oli tuolloin kotitalouskamarin lisäksi kauppa- ja teollisuuskamari, maanviljelyskamari ja teknillinen kamari. Kamarit olivat itsehallinnolliset. Kotitalouskamarin johtokunnan
puheenjohtajana toimi pääministerin puoliso, rouva Linda Eenpalu. (Lähteet: Kodumajanduskoja Seadus. Art. 783.
Riigi Teataja nr. 95/1935 (8.11.1935), lk. 2213–2210; Nimimerkki ”L”. 1936. ”Eesti saanut kotitalouskamarinsa”.
Emäntälehti 6/1936, 177–179). – Liettua seurasi pian Viron esimerkkiä. (Lähde: ”Liettuakin saanut oman kotitalousosastonsa”. Emäntälehti 11/1937, 316).
326
Harmaja, o.s. Genetz, Laura Maria (1881–1954). FK 1905. Laura Harmaja opetti kansantaloustiedettä muun muassa
Liikemiesten Kauppaopistossa 1913–16 sekä 1920–23 ja Kasvatusopillisessa Talouskoulussa 1915–51. (Henkilötietoja:
Sysiharju 1995, 101; Heinonen 1998, 95, 96; Tuulio 1980, 137–147; Kitunen, E. 1954. Laura Harmaja † 19.1.1954.
Kotitalous 2/1954, 35, 36). Tietoja Laura Harmajan vanhemmista: Arvid Oskar Gustav Genetz ja Eva Maria Arppe,
esimerkiksi: Toppari, K. 1958. Runoutta ja ruokaohjeita. Kotiliesi 18/1958, Syyskuu II, 996, 997; ).
92
taas maisterit Harmaja ja Saurio olivat opiskelleet kansantaloustiedettä. Näistä kotitalousalan kolmesta vahvasta naisesta vasta nuorin eli Elli Saurio väitteli ja tuli siten muodollisesti päteväksi tavoittelemaan yliopistollista professuuria. Maisteri Laura Harmajaan asetettiin suuria toiveita, mutta
hän ei koskaan väitellyt. Maisteri Harmaja oli mukana, kun kodin taloustieteen tutkintovaatimukset
muotoiltiin vuonna 1947 ja samana vuonna hän luennoi yliopistolla kodin taloustiedettä. Maisteri
Kitunen kiinnitettiin alkuvuodesta 1939 maanviljelystalouden professori Rurik Pihkalan johtamaan
laitokseen ylimääräiseksi assistentiksi329 ja hän oli jäsen toimikunnassa, joka laati ensimmäisen virallisen ehdotuksen kotitaloustieteellisten virkojen perustamista varten Helsingin yliopistoon.
Marraskuussa 1938 ”kotitaloustiede” oli vielä mukana tiedekunnan maatalousopintosuunnan linjajakoa koskevassa asetusehdotuksessa.330 Kaavailtiin yhteensä viidentoista pääaineen perustamista,
puutarhatiedettäkin. Kotitalouslinjaa ei kuitenkaan perustettu agronomitutkintoon. Muutamia vuosia
myöhemmin assistentti Ella Kitunen suoritti laajan, väitöstutkimukseksi tarkoitetun tutkimussarjan
säilönnästä professori A. I. Virtasen johdolla pätevöityäkseen kodin teknologian professuurin hakemista varten mutta ei koskaan väitellyt.331 Vuonna 1947 perustetun luonnontieteellisen kotitalousprofessuurin haltijaksi nousi yllätysnimi niin sanotun kotitalousväen ulkopuolelta: filosofian tohtori, kemisti Paavo Kultimo Roine (1914–73).
1930-luku: kotitalouslinja agronomi(a)tutkintoon
1930-luvulla kotitaloustieteet tai -tiede haluttiin sisällyttää agronomi(a)tutkintoon kotitalouslinjana. – Kotitaloustutkinto tieteellisenä kandidaattitutkintona sai muodon vasta 1940-luvulla.
327
Kitunen o.s. Europaeus, Ella Augusta Vilhelmina (1890–1988). FK 1916, MMT honoris causa 1958. Järvenpään
kotitalousopettajaopiston luonnontieteiden ja ruokatalouden lehtori 1928–37, opetti Luther-opistolla sovellettua luonnontiedettä 1937–38, ylimääräinen assistentti Helsingin yliopistolla 1939–47 (avusti agraaripolitiikan alaan kuuluvien
harjoitustöiden ohjaamisessa). Runsaasti komiteoiden jäsenyyksiä ynnä muita asiantuntijatehtäviä. (Henkilötietoja:
HYKA/Nimikirja/Kitunen, Ella A. V./Ansioluettelo; Sysiharju 1995, 153; Löyttyniemi, L. 1985. Käytännön työtä arvostettava. Kotitalouden uranuurtaja tohtori Ella Kitunen täytti 95 vuotta. Kotitalous 9/1985, 40, 41).
328
Saurio, Elli Saurio (1899–1966). Yo 1917, FK 1932, FT 1947. Suomalaisen Marttaliiton (vuodesta 1939 Marttaliitto)
sihteeri 1933–34 ja toiminnanjohtaja 1934–1947. Kodin taloustieteen professori 1950–66. [Henkilötietoja: KA/SA/1.
Kansio, Saurion todistuksia ym./2. Työ- ja virkatodistukset. Ansioluettelot/B 2 Passi, virkatodistukset, ansioluettelot,
Alakohdat 4–12 (ansioluetteloita); Lampinen, A. 1967. Professori Elli Saurio 31.12.1899–26.12.1966. Kotitalous
1/1967, 7–10].
329
M-m td 19.12.1938-4 § (professori Rurik Pihkala aloittaa 21.12.1938 agraaripolitiikan professorin virkaan kuuluvien
tehtävien hoidon, koska agraaripolitiikan professori Jutila oli nimitetty toiseen virkaan); 10.2.1939-6 § (professori Pihkalan ylimääräiseksi assistentiksi agraaripolitiikan opetusta varten määrätään FM Ella Kitunen o.s. Europaeus);
10.2.1939-Liite §:ään 10.
330
M-m td 24.11.1938-13 §.
331
Suomen Kulttuurirahaston työtä kotien hyväksi. Kotiliesi 4/1949, 73 (Elli Saurion ja Ella Kitusen tutkimukset mainitaan); HUOM. Tähän olisi löydettävä liitteeksi se SKR:n lähettämä seloste.
93
Professori Rurik Pihkala, jonka johdolla uutta, kotitalouslinjankin käsittänyttä, linjajakoista agronomiatutkintoa suunniteltiin 1930-luvulla, kannatti laaja-alaista agronomiatutkintoa, joka sidottaisiin lujasti harjoittelun avulla käytäntöön. Professori Rurik Pihkala arvosti harjoittelua. Koulutettujen ihmisten tuli kyetä vahvistamaan ammatillista osaamista maatalousalan eri ammateissa. – Professori Rurik Pihkalan 330 hehtaarin suuruinen maatila332 oli opiskelijoiden harjoittelutiloja.
Tero Halosella on väitöskirjassaan lyhyt selostus maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan linjamuotoisista virkatutkinnoista mutta kotitalouslinja-asiaa ei mainita. Agronomitutkinnon uudistuksen suunnittelusta, jonka aktiivinen vaihe kesti noin kymmenen vuotta, hän kirjoittaa seuraavasti:
Myöhemmin vuonna 1930 Cajanderin komitea ehdotti jälleen mietinnössään linjamuotoista
agronomitutkintoa, joka tuolloin oli jo otettu käyttöön monissa maissa. Tavoitteena oli ensinnäkin, että tulevat agronomit erikoistuisivat maataloustieteiden tiettyyn alaan opiskeluaikanaan, ja toisaalta haluttiin lisätä oman alan käytännön harjoittelua opiskeluaikana. Asiasta
keskusteltiin pitkään maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, kunnes maaliskuussa 1939
tiedekunnan kokous päätti ehdottaa nelilinjaista agronomitutkintoa. Konsistori puolsi esitystä
ja hyväksyi asetusehdotuksen syksyllä 1939.
Talvisodan jälkeen 26.4.1940 annettiin asetus linjamuotoisesta agronomitutkinnosta, joka
otettiin käyttöön syyslukukaudella 1940. Linjoja oli neljä: kasvinviljelys-, kotieläin-, talous- ja
meijerilinja. Yleislinja ei toteutunut, vaikka siitä keskusteltiin pitkään. Jokaisella linjalla oli
omat perus-, apu- ja pääaineensa.333
Kotitaloustiede oli kuitenkin näkyvästi esillä linjamuotoisen agronomi(a)tutkinnon suunnittelun
yhteydessä, sillä siitä kaavailtiin uutta pääainetta linjajakoiseen agronomi(a)tutkintoon. Seuraavissa
kappaleissa on tarkoitus täydentää kotitalouslinjaa koskeneen suunnitelman osalta Tero Halosen
yllä mainittua esitystä linjamuotoisesta agronomitutkinnosta. Kotitalouslinjan mukana olo maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan suunnitelmissa – vaikka ehdotus sivuutettiin – on huomion arvoinen osa kodin taloustieteen ja yleensä suomalaisten kotitaloustieteiden historiaa.
Professori Pihkala ehdotteli 1930-luvulla tiheään uusia virkamäärärahoja. Osa ehdotuksista menestyi. Tiedekunta oli esimerkiksi jättänyt vuosina 1934, 1935 ja 1936 ehdotuksen määrärahan
myöntämiseksi maatalouden kauppaopin opetusta varten334 ja yliopistolle myönnettiin anottu määräraha vuoden 1938 menoarvioon. Helmikuussa 1938 tiedekunta hyväksyi professori Pihkalan esityksestä maatalouden kauppaopissa maanviljelystalouden cum laude approbatur- ja laudaturarvosanoja varten agronomia- ja kandidaatin tutkinnoissa noudatettavat kurssivaatimukset.335 Hel332
Laalahden tila sijaitsi Aitolahdella. Tila oli professori Rurik Pihkalan puolison, emäntä Ella Pihkalan (o.s. Laalahti)
suvun vanha sukutila. (Lähde: Jonasson & mt. 1931, 4–5).
333
Halonen 2008, 472; Halonen 2010, 323. Viittaukset: HYKA/Konsistorin pöytäkirjat 19.4.1939, 17.5.1939 ja
29.9.1939; Asetus n:o 170/1940; Kivinen & Laitakari 1958, 57.
334
M-m td 27.2.1936-6 §.
335
M-m td 3.2.1938-2 §; 17.2.1938-§:t (4–5); 3.2.1938-Liite §:ään 2.
94
mikuussa 1938 professori Pihkala yritti saada menoarvioon vuotuiset opetusmäärärahat myös lakioppia, maatalouskirjanpitoa, työtiedettä, kansantaloustiedettä sekä tilastotiedettä varten. – Opetusvirkojen ahkeralla ehdottelulla ja kevätlukukaudella 1939 loppukäsittelyyn ehtineellä agronomitutkinnon linjajaolla oli yhteys, ja professori Pihkalan oppilailla oli mahdollisuus pätevöityä uusien
oppiaineiden opettajiksi.
MMT Martti Sipilä, jonka pääaine MML tutkinnossa oli maanviljelystalous,336 erikoistui työtieteeseen. Väitöstutkimuksessaan, jonka aiheena oli maatalouden työajan käyttö ja työntutkimus337,
Martti Sipilä mainitsee kotitaloustyöt:
Kotitaloustyöt, joihin lasketaan kuuluviksi omaa taloutta varten suoritettavat ruokataloustyöt,
siivous- ja puhdistustyöt, perheen hoitotyöt sekä käsityöt, muodostavat huomattavan osan
maatilan kokonaistyömenekistä. Kotitaloustöiden erikoislaadun takia on niiden tutkiminen tähän saakka ollut vähäistä ja monet niihin liittyvät kysymykset ovat vielä selvittämättä.338
Martti Sipilä, jonka mukaan tieteellisen työntutkimuksen ja aikatutkimuksen oli raivattava tie rationalisoinnille suomalaisessa maataloudessa, viittasi tutkimuksessaan suomalaisiin emännän työpäivän pituutta koskeviin tutkimuksiin: Sipilä 1938, Gebhard 1944 ja Westermarck 1945.
Martti Sipilä oli ollut Maatalouden Työtehoseuran/Työtehoseuran toiminnanjohtaja vuodesta
1936 alkaen ja muutamat maanviljelystalouden ylioppilaat tekivät Työtehoseurassa tutkimuksia
kotitalousaiheesta. Maatalousylioppilas Irma Annikki Aholan tutkielma valmistui vuonna 1937,
jolloin Ahola oli Työtehoseurassa tutkimusapulaisena ja harjoittelijana. Vuoden 1938 toukokuussa
Ahola suoritti agronomiatutkinnon ja huhtikuussa 1939 hän sai professori Pihkalalta todistuksen
hyväksytystä kuulustelusta maanviljelystaloudessa agronomiatutkinnon laudatur-arvosanaa varten.339 Ahola, joka oli tutkinut perheenemännän ajankäyttöä, kotitalouden työmenekkiä ja työmenekin suuruuteen vaikuttavia tekijöitä, ei kuitenkaan kehitellyt tutkielmansa kotitalousaiheesta tieteellistä jatkotutkimusta.340 Niinpä hänestä ei kehkeytynyt viranhakijaa yliopiston mahdollisia kotita336
M-m td 7.4.1936-5 §; 7.4.1936-Liite §:ään 5.
Sipilän väitöskirjan lähdeluettelossa on 190 nimikettä. Kun Elli Saurio väitteli maalaisemännän ajankäytöstä, hänellä
oli väitöstutkimuksensa lähdeluettelossa 35 eri nimikettä. Yhteisiä lähteitä näillä kahdella tutkijalla on kaksi kappaletta:
Münzinger, Adolf (1929) ja Westermarck, Nils (1945), jollei oteta huomioon sitä, että Saurio viittaa vuonna 1947 Sipilän edellisenä vuonna valmistuneeseen väitöskirjaan. Aihe oli tavallaan päällekkäinen; maatalouden työajan käyttö
toisaalta ja maalaisemännän ajankäyttö toisaalta mutta tässä tapauksessa lähteiden perusteella pääteltynä maatalous
taloustieteellisestä näkökulmasta ja kotitalous taloustieteellisestä näkökulmasta ovat todella kaksi eri tutkimuslinjaa.
(Lähteet: Sipilä 1946; Saurio 1947).
338
Sipilä 1946, 412.
339
M-m td 24.3.1938-7 § (pro gradu -kirjoituskoe hyväksytään arvosanalla nsl); 31.5.1938-7 § (Mm yo Ahola on suorittanut agronomiatutkinnon); 27.4.1939-10 § (julkinen päätös hyväksytystä kuulustelusta l-arvosanaa varten).
340
Sipilä 1939, 119–126; Ahola, A. 1939. Miksi pientilan emännän työtaakka karttuu niin suureksi? Kotiliesi 1/1939,
39–41.
337
95
loudellisia opetusvirkoja silmällä pitäen. Professori Rurik Pihkalalla oli kuitenkin oppilaita, jotka
täyttivät hänen toiveensa mitä yliopistolliseen kotitalousopetukseen tulee viimeistä piirtoa myöten;
saivat tohtorinarvon ja kiinnostuivat kotitaloustieteestä. Heihin lukeutui esimerkiksi maanviljelystalouden laitoksen assistentti Nils Westermarck341, joka laati vuonna 1945 tutkimuksen emännän työpäivän pituudesta ja haki seuraavana vuonna kodin taloustieteen kiinteää ylimääräisen professorin
virkaa.342 Molemmat hakijat, sekä maatalous- ja metsätieteiden tohtori Nils Westermarck että filosofian tohtori Elli Saurio peruivat kuitenkin – mainitussa järjestyksessä – hakemuksensa kesän korvalla 1947343 ja virka julistettiin uudelleen hakuun.
Maatalousvaltaisessa, nuoressa Suomen valtiossa tarvittiin spesialisteja maatalouden eri työtehtäviin ja Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan valmistavien eli propedeuttisten aineiden tutkintovaatimukset olivat käymistilassa 1930-luvun alussa. Tammikuussa 1935 tiedekunta dekaaninsa ehdotuksesta valitsi mahdollisia muutoksia valmistelemaan jaoston, johon tulivat
dekaani professori Lönnroth sekä professorit Valmari, Saari ja Pihkala. Toukokuussa 1935 tiedekunta jätti metsäpolitiikan professori Eino Saaren ja maanviljelystalouden professori Rurik Pihkalan
tehtäväksi laatia ehdotus propedeuttisten aineiden kurssivaatimusten tarkistamiseksi.344
Lokakuussa 1935 ministeri K. T. Jutila kertoi virolaiselle Suomessa vierailleelle opetusneuvos
Alma Martinille345, että valmistelevaa työtä yliopistollisen kotitalousopetuksen aloittamiseksi Suomessa tehtiin ja Helsingin yliopistoon kaavailtiin kahta uutta virkaa, ravitsemusalan (füsioloogtoitlusteadlane) ja kotitaloustieteen (kodumajandusteadlane) oppituoleja. Opetusneuvos Martin kirjoitti viikon kestäneestä Suomen vierailustaan artikkelin Eesti Kool -lehteen (1/1936).
341
Westermarck, Nils Christian (1910–2002). Yo 1928, MMK 1932, agron. 1933, MML 1939, MMT 1940. Esitelmä- ja
kongressimatkoja useihin Euroopan, Aasian, Afrikan ja Amerikan maihin. Helsingin yliopiston maanviljelystalouden
dosentti 1946–49, ruotsinkielisen viran professori 1949–73, Ruotsin maatalouskorkeakoulun vt. professori 1947–50.
Toinen maatalousministeri 1953–54. Akateemikko 1980. Julkaisuja: noin 55 tieteellistä julkaisua maanviljelystalouden
ja maatalouspolitiikan alalta, 10 oppi- ym. kirjaa. Väitöskirja 1939: Kanataloustyön taloudellisesta merkityksestä.
342
Westermarck 1946; 13 tunnin työpäivä on naisen parhaassa ammatissa. Kotiliesi 5/1947, 106, 107; (myös) Westermarck, N. 1947. Kodin taloustieteen ongelmia. Maatalous 6–7/1947, 99–102, 105.
343
M-m td 29.5.1947-2 § (suppea pöytäkirja); 31.5.1947-2 § (suppea pöytäkirja).
344
M-m td 24.1.1935-14 §; 9.5.1935-17 §.
345
Martin o.s. Lassmann, Alma (1894–1969). Maataloustieteen opintoja Pietarissa Stebutin opistossa. Agron. 1924
(Tarton yliopiston maataloustiedekunta), Master of Science in Home Economics, Iowa University, USA, opettaja Kehtnan kotitalousopistossa v:sta 1927 alkaen ja tarkastaja maatalousministeriössä. Kun Virossa maaseudulla toimivat kotitalouskoulut siirrettiin 1. huhtikuuta 1935 maatalousministeriön alaisuudesta opetus- ja sosiaaliministeriön alaisuuteen,
järjestelyn yhteydessä opetus- ja sosiaaliministeriöön perustettiin opetusneuvoksen virka, johon nimitettiin tarkastajana
toiminut maisteri Alma Martin. (Lähteet: ”Esimene naisharidusnõunik”. Vaba Maa 4.4.1935, Nr. 81/1935, 5; ”Kodumajanduskoolid lähevad majandusministeeriumi alla. Uus naisnõunik ametis HSM juures”. Õpetajate Leht 5.4.1935, 1;
”Üks suurema tähtäsusega saavutus”. Uus Eesti nr. 57/1935, 13.11.1935, 4; Martin, A. 1936. Soome kodumajandusliku
hariduse korraldusest. Eesti Kool 1/1936, 39–41; Nõu, J. ”Prof. Alma Martin in memoriam”. Teataja nr. 7/1969, 5;
Kervinen, A. 2000. Alma Martin. Viron ensimmäinen kotitaloustieteilijä. Kotitalous 6/2000, 18, 19).
96
Joulu-marraskuussa 1937 tiedekunnassa käsiteltiin ehdotusta maatalousopintosuunnan uudelleen
järjestämiseksi. Professori Pihkala kävi 18. marraskuuta 1937 allekirjoitetussa ja 22 sivua käsittäneessä lausunnossaan läpi linjajaon historiaa ja huomautti, että tiedekunnan uudet oppiaineet lisäisivät valinnaisuutta ja siten edesauttaisivat agronomiatutkinnon linjajaon toteuttamista.346 Professori
Pihkala ehdotti esimerkiksi kotitalouslinjaa agronomiatutkintoon:
Naisagronomeja oli maassamme aikaisemmin esitetyn tilaston mukaan 152 ja on naisagronomien suhteellinen lukumäärä viime vuosina noussut. Suurin osa virka-alalla työskentelevistä
naisista on sijoittautunut kotieläintalouden palvelukseen ja osaksi myös kotitalousalalle. Nykyisin annetaan tiedekunnassa opetusta kotieläinhoidossa, ja jos siitä tehdään erikoinen linja,
tulee tämä puoli riittävästi otetuksi huomioon. Sitä vastoin ei kotitalous ole toistaiseksi oppiaineena tiedekunnassa, ellei siksi katsota dosentin edustamaa yleistä ravitsemisoppia. Olisi
epäilemättä tarkoituksenmukaista, että perustettaisiin kotitalouslinja, jossa aineina olisivat taloustieteisiin kuuluvat agraaripolitiikka, maanviljelystalous erikoistuneena kotitalouteen, kotieläinhoitotiede, yleinen ravitsemistiede sekä varsinainen kotitalous. Jos näin suurta hyppäystä
nykyisistä suunnitelmista ei tahdota tehdä, voi olla mahdollista sellainenkin asioiden järjestely, että kotitalouslinja sisällytettäisiin kotieläinhoitolinjaan. Jos kotitalouslinjan muodostamisesta tahdotaan luopua sen tähden, että tämä ala yliopistossa on toistaiseksi siksi kehittymätön,
ettei sitä voida perustaa, ymmärrän kyllä kielteisen kannan. Kuitenkin pidän tarkoituksenmukaisena, että tiedekunta jo tässä vaiheessa perustaisi kotitalouslinjan tai tekisi sellaiset lisäykset karjalinjaan, jotta saataisiin mahdollisuus kehittää erikoisesti tätä puolta opetuksessa.347
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta asetti linjajakoa valmistelemaan jaoston, johon valittiin
maatalousprofessorit Johannes Valmari, Rurik Pihkala, J. O. Sauli ja A. E. Sandelin. Professori
Pihkala toimi työryhmän kokoonkutsujana.348 – Maatalousopintosuunnan agronomiatutkinnon linjajakokysymys oli tiedekuntakokouksissa tiheästi käsittelyn kohteena vuosina 1937–39.
Huhtikuussa 1938 tiedekunta, joka periaatteessa kannatti joulukuussa 1937 asetetun jaostonsa
ehdotusta maatalousopetuksen jakamisesta agronomia-tutkintoa varten neljään opintosuuntaan, antoi professori Pihkalan tehtäväksi professori Teräsvuoren avustamana laatia yksityiskohtainen esitys
professori Pihkalan alkuperäisen ehdotuksen pohjalta samalla huomioonottaen joulukuussa asetetun
jaoston laatima suunnitelma. Lokakuun puolivälissä 1938 tiedekunta asetti viimein jaoston, johon
valittiin tiedekunnan dekaani professori Erik Lönnroth sekä professorit Rurik Pihkala ja K. T. Jutila,
tekemään asetusehdotusta agronomiatutkinnon linjajakoasiassa.349
346
M-m td 23.11.1933-1 §; 21.11.1935-§:t (2–3, 11); 18.11.1937-8 §; 2.12.1937-9 §; 2.12.1937-Liite §:ään 9 (Pihkala).
M-m td 2.12.1937-Liite §:ään 9 (Pihkalan lausunto); 27.5.1938-Liite §:ään 29 (Pihkalan lausunto).
348
M-m td 2.12.1937-9 §; 2.12.1937-Liite §:ään 9. – Joulukuussa 1937 tiedekunnassa esitettiin professorien von Wendt
ja Jutila sekä tiedekunnan asettaman jaoston (professorit von Wendt, Valmari, Jutila) lausunnot Miina Sillanpään toivomusaloitteessa ehdotetun käytännöllisen ravitsemusopin professuurin perustamisesta yliopistoon. (Lähde: m-m td
23.9.1937-7 §; 18.12.1937-14 §). – Professori Jutila sanoi käytännöllisen ravitsemusopin professorinviran olevan kotitaloustieteellinen virka, jos ravitsemusopilla tarkoitettiin ihmisravitsemusta.
349
M-m td 7.4.1938-14 §; 21.4.1938-16 §; 27.5.1938-29 §; 6.10.1938-20 §; 13.10.1938-10 §.
347
97
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta päätti lokakuussa 1938 muuttaa agronomiatutkinnon nimen agronomitutkinnoksi. Samalla nimettiin agronomitutkinnon uudet opintolinjat: kasvinviljelyslinja, kotieläinlinja, meijerilinja ja talouslinja. Uusien termien: ”perusaine”, ”lisäaine” ja ”pääaine”
käyttöönotosta päätettiin yksimielisesti ja siitä, että vuoden kestävä maatalousharjoittelu oli ”perusharjoittelua”. Agronomitutkinnon minimivaatimuksiin ei sisällytetty laudatur-arvosanaa. Päätettiin myös 11 ääntä vs. 1 ääni tiedekunnan kandidaattitutkinnon erikoistamisesta erikseen maataloustieteitä lukeville (maataloustieteen kandidaattitutkinto) ja erikseen metsätieteitä lukeville (metsätieteen kandidaattitutkinto). – Erikoistamispäätös kuitenkin purettiin helmikuussa 1939.350
Kysymys maatalousopintojen mahdollisesta linjajaosta tuli loppukäsittelyyn 23.3.1939. Maaliskuun alun tarkastuksissa asetusluonnosta oli viimeistelty. Asetusluonnokseen liitettyjen perustelujen
mukaan maatalousopintojen linjajaolla pyrittiin ratkaisemaan ongelma, joka oli syntynyt yliopistollisen maatalousopetuksen alkaessa vuoden 1906 asetuksella. Tuolloin agronomiopetus tuli käsittämään monia aineita Venäjällä käytössä olleen mallin mukaan. Valmistunut agronomi kykeni ymmärtämään maatalousalan kokonaisuutta mutta tiedot olivat pintapuoliset. Toisin oli LänsiEuroopassa, jossa agronomit erikoistuivat jollekin maatalouden alalle. Uudella maataloustutkintoja
koskevalla asetuksella oli tarkoitus korvata tiedonnäytteistä pätevyyden osoittamiseksi opettajatoimiin ja muihin valtionvirkoihin maanviljelyksen alalla 7.8.1906 annettu asetus. Virkaurien ulkopuolelle jäävien, liikojen agronomien uskottiin sijoittuvan maatalouden liike-elämän palvelukseen ja
käytännölliseen maatalouteen. 351
Naisagronomien arveltiin sijoittuvan kotieläinpuolelle, koska tiedekunnassa ei vielä ollut tarjolla
varsinaista kotitalousopetusta. Tiedekunnassa ei nimittäin vielä tällä kertaa tahdottu tehdä ehdotusta
kotitalouslinjan perustamisesta mutta mahdollisena pidettiin, että suurehko määrä naisagronomeja
voisi saada toimeentulonsa kotitalousalalta ja tiedekunta lausui pitävänsä tärkeänä opetuksen järjestämistä sen suuntaiseksi, että kotitalousopetusta voitaisiin tarjota. Asetusehdotuksen yhdeksännessä
pykälässä varauduttiin siihen, että tiedekuntaan lisättäisiin tulevaisuudessa uusia maatalousalan oppiaineita tai jokin ennestään oleva oppiaine jaettaisiin tai lakkautettaisiin.352 – Agronomitutkinnon
linjajaon toteuttaminen oli kestänyt noin kymmenen vuotta alkaen siitä, kun linjajaon puolesta puhunut Cajanderin komitea asetettiin. Yritys muodostaa virkatutkintotasoinen kotitaloustutkinto tiedekuntaan, oli epäonnistunut mutta tieteellisten kotitaloustutkintojen luominen oli lähellä. Maatalo350
M-m td 20.10.1938-13 §; 27.10.1938-6 §; 3.11.1938-7 §; 10.11.1938-9 §; 17.11.1938-6 §; 24.11.1938-13 §;
16.2.1939-§:t (6–8); 23.2.1939-§:t (2, 2a, 3).
351
M-m td 2.3.1939-§:t (2–3).
352
M-m td 23.3.1939-12 §.
98
usopintosuunnan uudistettua, linjajakoista agronomitutkintoa koskeva asetusehdotus perusteluineen
tuli maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa loppukäsittelyyn 23.3.1939 ja seuraavana päivänä
presidentti Kyösti Kallio nimitti professori A. I. Virtasen Helsingin yliopiston neljänteen kemian
varsinaisen professorin virkaan.353 Asetus tästä virasta oli annettu 22.12.1938. – Kotitalousprofessuurit syntyivät Helsingin yliopistoon professori Virtasen myötävaikutuksella.
Marraskuun puolivälissä 1939 professori Pihkala esitti luonnoksen konsistorille lähtevää lausuntoa varten maatalousoppisuunnan linjajakokysymyksessä.354 Tiedekunta hyväksyi lausuntoluonnoksen ja päätti esittää sen lausuntonaan konsistorille. Pitkään vireillä ollut maataloudellisen virkatutkinnon uudistusprosessi oli päättymässä. Toukokuun alussa 1940 tiedekunta antoi professori Teräsvuoren tehtäväksi ehdotuksen laatimisen tiedekunnan tutkintovaatimuksiin tulevista maatalousopintosuunnan linjajaon aiheuttamista muutoksista. Eriyttämisprosessin tuloksena agronomitutkinto
jakautui kasvinviljelys-, kotieläin-, meijeri- ja talouslinjoiksi. Jokaiseen linjaan kuului pääaineen
ohella joukko perus- ja apuaineita. Muutamat oppiaineista olivat yhteisiä kaikille linjoille, toiset
kahdelle tai kolmelle linjalle ja muutamat sisältyivät vain yhden linjan vaatimuksiin.355
Agronomitutkinnon talouslinjalla oli erityinen merkitys tulevien kotitaloustieteiden kannalta. Kun
suomalaista kodin taloustiedettä varten laadittiin syksyllä 1946 kaikkien aikojen ensimmäistä opetussuunnitelmaa, suunnittelijana toimineen tri Nils Westermarckin lähtökohtana oli, että kodin taloustiede voi muodostaa pääaineen talouslinjan ylioppilaiden kandidaattitutkinnossa. Perusaineet olivat samat kuin maanviljelystaloudessa Lisäksi vaadittiin arvosana esimerkiksi kodin sisustamisopissa ja kirjanpidossa. Sosiologia oli vapaaehtoinen. Psykologia mainittiin mutta jäi sivuun. Erikoisharjoittelun olisi voinut suorittaa esimerkiksi sosiaalisessa tutkimustoimistossa, maataloushallituksen kirjanpitotoimistossa, väestöliiton tutkimustoimistossa, Työtehoseuran kotitalousosastossa tai
jopa Hemmens forskningsinstitutissa Tukholmassa.356
Agronomitutkinnon talouslinjan perusaineita olivat fysiikka, kemia ja kansantaloustiede. Apuaineita olivat kotieläinten anatomia ja tautioppi, metsätalous, maanmittaus, rakennusoppi, koneoppi,
maanviljelystekniikka, kirjanpito, työtiede, kauppaoppi ja lakioppi. Pääainevaihtoehdot olivat
353
Heikonen 1993, 79.
M-m td 15.11.1939-7 §. Kyseessä on vastaus konsistorin lähetteeseen n:o 226 / 17.10.1939.
355
Myös metsäopintoihin oli tarkoitus muodostaa neljä linjaa. Linjat eli opintosuunnat olisivat olleet: teknillinen, taloudellinen ja suometsätieteen opintosuunta sekä yleinen opintosuunta. Laitoksia olisi ollut viisi: metsänarvioimistieteen l.,
metsänhoitotieteen l., metsäteknologian l., suometsätieteen l. ja mikrobiologian l. (M-m td 31.5.1940, 5 §). Asetus linjamuotoisesta metsätutkinnosta annettiin tammikuussa 1944. (Lähde: m-m td 24.4.1942-§:t (1–2); 28.4.1942-3 § (Linjoja viisi, puukaupallinen linja lisättiin); 20.1.1944-12 §; Halonen 2008, 474; Halonen 2010, 322–324).
356
M-m td 12.9.1946-24 §; 12.9.1946-Liite n:o 16 §:ään 24.
354
99
maanviljelyskemia ja -fysiikka, kasvinviljelystiede, kotieläintiede, maanviljelystalous sekä maatalouspolitiikka. Talouslinjan opiskelijan oli saatava arvosana cum laude approbatur ainakin kansantaloustieteessä, kirjanpidossa ja maanviljelystaloudessa. Ennen varsinaista agronomitutkintoa eli
kuulustelua pääaineessa ylioppilaan oli suoritettava perusaineiden eli propedeuttisten aineiden (aikaisempi nimi oli ”valmistava aine”) kurssit luentoineen, harjoituksineen ja kuulusteluineen samoin
kuin apuaineiden kurssit tiedekunnan määräämässä järjestyksessä sekä kirjoituskoe ja lisäksi tiedekunnan määräämällä tavalla käytännöllisesti perehdyttävä maatalouteen. Agronomitutkintoa varten
vaadittiin kalenterivuoden kestävä yhtäjaksoinen ohjesäännön mukainen maatalousharjoittelu jollakin hyväksytyllä harjoittelutilalla.357
Kun Helsingin yliopiston filosofiseen tiedekuntaan perustettiin kolmanneksi osastoksi maanviljelystaloudellinen osasto, siihen perustettiin alusta alkaen luonnontieteisiin painottuvia oppiaineita ja
yhteiskuntatieteisiin painottuvia oppiaineita. Agraaripolitiikka ja maanviljelyksen taloustiede edustivat jälkimmäistä linjaa ja taloustiede oli niissä molemmissa keskeinen oppiaine mutta agraaripolitiikassa eli maatalouden kansantaloustieteessä maanviljelyksen merkitystä tutkittiin kansantalouden
kannalta eli yhteiskunnallisena ilmiönä, kun taas maanviljelyksen taloustieteessä eli maatalouden
yksityistaloustieteessä näkökulma oli toinen ja tieteen tehtävänä oli osoittaa, miten maanviljelijä saa
maatalousliikkeestään mahdollisimman suuren ja pysyvän hyödyn.358 – Metsäpolitiikan laitoksessa
tutkittiin vastaavasti metsätalouden merkitystä kansantalouden kannalta.
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta oli antanut marraskuussa 1935 maanviljelystalouden professori Rurik Pihkalalle tehtäväksi valmistella maataloudellisten opintojen jakamista linjoihin sekä
mahdollisen tilanhoitotutkinnon toimeenpanemista ja tiedekunnassa oli alettu käsitellä professori
Pihkalan laatimaa asetusehdotusta keväällä 1938. Asian jatkokäsittelyssä 24. marraskuuta 1938 tiedekunta pohti asetusehdotuksessa käytettäviä oppiainenimityksiä ja tällöin hyväksyi yksimielisesti
kaikki maatalousopintosuunnalle ehdotetut pääaineiden nimet. Niitä oli yhteensä viisitoista, joukossa muun muassa uudet nimikkeet ”kotitaloustiede” ja ”puutarhatiede”.359 Maatalousopintosuunnan
357
M-m td 15.11.1939-7 §; 9.5.1940-20 §; 30.5.1940-1 §; 30.5.1940-Liite §:ään 1 (Teräsvuori). – Kotitaloustieteiden
kandidaattitutkinnon tultua perustetuksi 40-luvulla maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, kotitaloustieteiden ylioppilailta vaadittiin puolitoista vuotta kestävä käytännön harjoittelu, vaikka kyse oli tieteellisestä tutkinnosta.
358
Pihkala 1943, 6. – Agraaripolitiikalle ja metsäpolitiikalle vastaavasti ”kotitalouspolitiikassa” eli kotitalouden kansantaloustieteessä olisi tutkittu kotitalouden merkitystä kansantalouden kannalta.
359
M-m td 24.11.1938-13 §. – Agronomiatutkinnon linjajakoasiaa oli käsitelty tiheästi. Edeltäneet käsittelykerrat olivat:
10.11.1938-9 §; 3.11.1938-7 §; 17.11.1938-6 §; 27.10.1938-6 §; 20.10.1938-13 §. Huomataan, että ”kotitaloustiede” oli
vakiintunut ja tunnettu käsite, jolle tiedekunta ei esittänyt vaihtoehtoja syksyllä 1938, vaikka uudistermejä tarjottiin jopa
perusaineille nimikkeistä keskusteltaessa. Tiedekunnan kuudesta perusaineesta (fysiikka, kemia, maaperätiede, kasvi-
100
linjajakoasian tullessa loppukäsittelyyn maaliskuussa 1939, asetusluonnos ei kuitenkaan enää sisältänyt ehdotusta kotitalouslinjan perustamisesta ja tiedekunta päätti lähettää asetusehdotuksen sellaisena konsistorille. Ehdotuksen perusteluissa kotitaloustiede mainittiin:
Suurin osa naisagronomeista on, sikäli kun he ovat ottaneet itselleen paikkoja valmistumisensa jälkeen, sijoittautunut kotieläinpuolelle. Tätä on pidettävä aivan luonnollisena ilmiönä,
koska meidän maassamme kotieläinten hoitajat ainakin vielä suurimmalta osaltaan ovat naispuolisia. Toistaiseksi ei naisagronomeja ole siirtynyt suuremmassa määrin sellaisiin virkapaikkoihin, joissa he ovat joutuneet työskentelemään kotitalouspuolella. Tämä johtunee pääasiassa siitä, että varsinaista kotitalousopetusta ei tiedekunnassa anneta. Sitä vastoin näyttäisi,
niin pian kuin kotitalousopetustakin voitaisiin saada järjestetyksi, mahdolliselta, että suurehko
määrä naisagronomeja voisi saada toimeentulonsa tällä alalla. Vaikka tiedekunta pitää tärkeänä opetuksen järjestämistä tämän suuntaiseksi, ei tällä kertaa ole tahdottu tehdä ehdotusta kotitalouslinjan perustamisesta.360
Agronomeista oli syntymässä liikatuotantoa ”ylioppilastulvan” seurauksena ja maatalousmetsätieteellisessä tiedekunnassa oletettiin, että ”liiat” agronomit sijoittuisivat lähinnä maatalouden
liike-elämän palvelukseen ja käytännölliseen maatalouteen. Naisagronomien runsaus – erityiskysymys yleisessä agronomien liikatuotannossa – jäi odottamaan ratkaisua.
Kotitalouslinja siirrettiin sivuun maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan agronomitutkinnosta ja
tieteellisen kotitaloustutkinnon muodostaminen 1940-luvulla oli etäinen seuraus tapahtuneesta. Agronomitutkinnon kotitalouslinjasta luovuttiin ehkä potentiaalisten viranhakijoiden puutteen vuoksi.
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan pääaineeksi suunnittelema uusi tieteenala, kotitaloustiede,
olisi sisältänyt sekä luonnontieteellisiä että yhteiskuntatieteellisiä elementtejä. On mahdollista, että
tiedekunnan maatalousprofessorit suunnittelivat kotitaloustieteen opetusvirkoihin maistereita Ella
Kitunen ja Elli Saurio. Kitunen ja Saurio olivat niin sanottuun kotitalousväen näkyvimpiä hahmoja.
He olivat esimerkiksi yhdessä toimittaneet vuoden 1934 ajan kotitalousalan ensimmäistä tieteellistä
aikakauslehteä nimeltä ”Kotitalous”. Nimimerkkikirjoittajan mukaan Kitunen edusti ”Kotitalous” lehden toimituksessa kotitalouden luonnontieteellistä puolta ja Saurio kotitalouden taloudellisyhteiskunnallista puolta.361 Saurio aloitti väitöstutkimuksen 30-luvun puolivälin paikkeilla professori Jutilan ohjauksessa ja samoihin aikoihin maisteri Kitunen jätti lehtorinvirkansa Järvenpään kotitalousopettajaopistolla. Yliopiston sisäiseen kotitaloustieteiden perustamista koskevaan suunnitteluun
kuului alkuvaiheessa myös kaavailtujen kotitaloudellisten virkojen täytön suunnittelu ja siinä suunnittelussa oltiin realistisia. Yliopiston oli koulutettava hakijat kotitaloustieteiden virkoihin.
tiede, eläintiede, kansantaloustiede) käsitteelle ”maaperätiede” oli ollut vastaehdotukset ”geologia” (11 ääntä) ja ”pedologia” (1 ääni). Äänestyksessä ”maaperätiede” voitti äänin 6 vs. 6. (Lähde: M-m td 17.11.1938-6 §).
360
M-m td 23.3.1939-12 §.
361
Nimimerkki ”E. L.” 1934. Kotitalous. Emäntälehti 3/1934 (”Kirjallisuutta” -palsta), 85.
101
Maisteri Elli Saurio tutki maalaisemäntien ajankäyttöä agraaripolitiikan professori K. T. Jutilan
ohjauksessa mutta kun professori Jutila siirtyi uuteen virkaan yliopiston ulkopuolelle,362 ohjaussuhde katkesi. Lisäksi vaativa työ Suomalaisen Marttaliiton toiminnanjohtajana vei paljon aikaa Sauriolta. Alkoi ehkä vaikuttaa epätodennäköiseltä, että maisteri Saurio kykenisi pätevöitymään ja hakisi
yhteiskuntatieteellistä kotitalousprofessorin virkaa, jos sellainen perustettaisiin. Näin ollen professori R. Pihkala asetti toiveensa maanviljelystaloudesta väitelleisiin, esimerkiksi Nils Westermarckiin,
tai lähitulevaisuudessa väitteleviin omiin oppilaisiinsa – ja Kituseen, ylimääräiseen assistenttiinsa.
Maatalousväellä ja kotitalousväellä oli yhteisiä intressejä. Marraskuun viimeisenä päivänä 1938
professori Jutila ja kotitalousneuvos Katri Laine puhuivat ”Emäntien päivänä”, jonka Suomalainen
Marttaliitto järjesti Helsingissä vietetyn maatalousviikon ohjelmaan yhdessä Maatalousnaisten keskusjohtokunnan kanssa. Joulukuun 20. päivänä 1938 eli viimeisenä päivänä, jolloin hoiti yliopistolla agraaripolitiikan professorinvirkaa, professori K. T. Jutila luennoi taloudellisesta ajattelemisesta
kotitalousoppilaitosten opettajien yleisillä luentopäivillä.363
Maanviljelystalouden professori Rurik Pihkala vastasi agraaripolitiikan professorin virkaan kuuluvien tehtävien hoidosta maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan määräämänä alkaen 21. joulukuuta 1938 toistaiseksi.364 Maisteri Ella Kitunen, joka avusti professori Pihkalaa agraaripolitiikan
professorin viran tehtävien hoidossa 10.2.1939 alkaen, ei ollut varsinaisesti tutkimusassistentti365
mutta teki omaa väitöstutkimusta professori A. I. Virtasen johdolla. Todennäköisesti Kitunen yritti
pätevöityä kodin teknologian professorin viran hakemista varten. Kun maisteri Kitusen tutkimus ei
johtanut oppiarvoon, yliopistolle perustettiin kaavaillun kodin teknologian professuurin sijaan ravintokemian professuuri, johon virkaan valittiin FT Paavo Kultimo Roine.366 Kandidaatti Roine oli
työskennellyt Biokemiallisella tutkimuslaitoksella jo vuonna 1940:
Valtioneuvosto piti Virtasen ajatuksia hyvinä ja asetti 15.8.1940 komitean selvittämään rehuhiivan valmistus- ja käyttömahdollisuuksia. Virtanen kutsuttiin puheenjohtajaksi. Hiivatöissä
362
M-m td 8.12.1938-7 §; 19.12.1938-4 §; Halonen 2008, 359, 371; Tapio 2000, 418.
Kotitalousoppilaitosten opettajien yleiset luentopäivät liittyivät 7.–20.12.1938 järjestettyyn kodinhoitokurssiin Ammattienedistämislaitoksella Helsingissä. Päivillä luennoi professori Jutilan ohella muun muassa johtaja Fanny Syrjänne
opettajan ja oppilaan pukeutumisesta ja käyttäytymisestä. Kodinhoitokurssin ohjelman oli laatinut maataloushallituksen
kotitalousosasto yhdessä kotitalousopettajaopiston kodinhoidonopettajien kanssa. (Lähde: Kotitaloutta koskevia tietoja:
kodinhoidolliset kurssit Helsingissä, Kotitalousopetus 4/1938, 23–24).
364
M-m td 8.12.1938-7 §; 19.12.1938-4 §.
365
Assistentti Ella Kitunen oli tutkimusassistentiksi yli-ikäinen. – Lausunnossa, jonka maatalous-metsätieteellinen tiedekunta oli laatinut konsistorille konsistorin asettaman jaoston luonnostelemasta tutkimusassistentteja koskevasta asetusehdotuksesta, sanottiin, että tutkimusassistentiksi määrättävän tuli olla oppiarvon saavuttanut ja korkeintaan 35vuotias (Lähde: m-m td 10.11.1938-5 §).
366
Tapio 2000, 432, 433 (Alaluku Ravintokemia – ravitsemustiede teoksessa Suomen tieteen historia, 3. osa).
363
102
Virtasella oli työkumppaneina FM Paavo Roine ja FM, dipl.ins. Jorma Erkama. Hekin olivat
tulevia tohtoreita ja professoreita.367
Tasavallan presidentti oli vahvistanut lain Suomen Akatemiasta 20. tammikuuta 1939. K un Akatemia aloitti toimintansa 1. huhtikuuta 1948, esimieheksi nousi professori A. I. Virtanen. Tohtori
Paavo Roine oli eräs ensimmäisiä stipendiaatteja, jotka lähtivät Suomen Akatemian myöntämän
stipendin turvin opiskelemaan Yhdysvaltoihin.368
Virkaehdotukset kotitaloustieteitä varten 1940-luvulla
Kirjallisuudessa Helsingin yliopistossa 40-luvulla laaditut kotitaloustieteitä koskeneet virkaehdotukset tunnetaan hyvin ja uusin laaja esitys on Tero Halosen tutkimuksissa.369 Käsillä olevassa tutkimuksessa mainitut määrärahaehdotukset käsitellään kodin taloustieteen osuutta korostaen.
Professori Rurik Pihkala jatkoi 1940-luvulla ponnistelujaan uusien opintoalojen perustamiseksi
yliopiston maataloustieteisiin. Professorikautensa alkuaikana hän oli aloittanut virkatutkinnon uudistustyön ehdottamalla muutoksia harjoitteluvaatimuksiin. Vastaavaan tapaan harjoittelun kautta
liikkeelle lähtien hän yritti 1940-luvun alussa uudelleen raivata kotitalouslinjalle tilan agronomitutkintoon. Professori Pihkala esitti syyskuussa 1940 harjoittelun erikoistamista agronomitutkinnon
talouslinjalla kotitaloussuuntaa silmälläpitäen ja seuraavan askelen yliopistollisen kotitalousopetuksen kehittämisessä professori Rurik Pihkala otti joulukuun puolivälissä 1940 tekemällä esityksen
väliaikaisen kotitalouslinjan perustamisesta agronomitutkintoon.370
367
Heikonen 1993, 101, 102. – Paavo Roineen väitöskirjan aiheena vuonna 1947 oli ”On the Formation of Primary
Amino Acids in the Protein Synthesis in Yeast”.
368
Tuore ravintokemian professori Paavo Roine opiskeli Yhdysvalloissa vielä kevätlukukauden 1949 viimeiset kuukaudet ennen viranhoidon aloittamista (vt. ravintokemian professorina toimi kotieläintieteen professori L. Paloheimo).
Palattuaan professori Roine jakoi loppukesällä 1949 oppiaineensa kahtia: kotitaloudelliseen ja biokemialliseen suuntaan. Näistä vain ensiksi mainitun katsottiin edustavan kotitaloustieteitä. Myöhemmin jälkimmäinen muutettiin elintarvikesuunnaksi, kunnes se vuonna 1968 irtaantui itsenäiseksi tutkintoaineeksi. Vuonna 1973 ravintokemian nimi muutettiin ravitsemustieteeksi. – Ravintokemian biokemiallisesta linjasta siis kehittyivät maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan lopulta elintarviketieteet. [Lähteet: M-m td 19.1.1948-16 § (FT Roine on saanut Suomen Akatemian stipendin
ja anoo vapautusta ravintokemian vt. professorin avustamisesta vuoden 1948 alusta); 19.1.1948-Liite n:o 7 §:ään 16;
20.12.1948-2 § (suppea pöytäkirja – FT Roine ens. sijalle ravintokemian professorin virkaan); 17.2.1949-7 § (prof.
Roineen virkavapausanomus hyväksytään); 29.9.1949-16 § (tiedekunta esittää konsistorille 1,3 milj. mk:n lisämäärärahaa prof. Roineen anomuksen perusteella); 29.9.1949-24 §; 29.9.1949-Liite n:o 12 §:ään 16 (prof. Roineen esityksestä
tiedekunta päätti, ettei ravintokemian biokemiallista linjaa lueta kotitaloustieteisiin kuuluvaksi aineeksi); Heikonen
1993, 79, 101, 102, 183, 185–188; Tapio 2000, 432].
369
Halonen 2008, 443–448; Halonen 2010, 301–307.
370
M-m td 19.9.1940-14 §; 18.12.1940-12 §. – Syyskuussa 1940 professori Pihkala jätti tiedekunnalle kotitalouslinjan
perustamista agronomitutkintoon koskeneen aloitteen ja se johti Helsingin yliopiston ensimmäiseen varsinaiseen kotitaloustieteellisiä virkoja koskeneeseen virkaehdotukseen. Vuoden 1940 lopulla professori Pihkalan assistentti Ella Kitunen sai tutkimusapurahan SKR:lta. Helmikuussa 1941 FM Kitunen aloitti tutkimustyön professori A. I. Virtasen johdolla Biokemiallisella tutkimuslaitoksella ja maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan asettama toimikunta professori Pihkalan puheenjohdolla esitti tiedekunnalle kodin teknologian professorin virkaa koskeneen virkaehdotuksen.
103
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta asetti joulukuussa 1940 jaoston professori Pihkalan puheenjohdolla laatimaan ehdotuksen väliaikaisen kotitalouslinjan perustamisesta agronomitutkinnon
yhteyteen.371 Jaoston muut jäsenet olivat maanviljelysopin professori J. O. Sauli, mikrobiologian
ylimääräinen professori Unto Vartiovaara, yleisen ravinto-opin dosentti Lauri Paloheimo ja lehtori,
assistentti Ella Kitunen. Jaoston selvitystyön tuloksena syntynyt Helsingin yliopiston ensimmäinen
varsinainen kotitaloustieteellisiä virkoja koskeva virkaehdotus sisälsi myös kodin taloustieteen professuuria koskevan toteuttamissuunnitelman, vaikka varsinainen virkaehdotus tehtiin tuolloin vasta
kodin teknologian professorin virkaa varten. Jo Cajanderin komitea oli kaavaillut professuuria kodin taloustieteeseen, mutta kesti vielä runsaat viisi vuotta ennen kuin virka toteutui.
Professori K. T. Jutila oli viitannut joulukuussa 1937 Maatalousyliopistokomitean eli niin sanotun Cajanderin komitean mietintöihin kansanedustaja Miina Sillanpään käytännöllisen ravitsemusopin professuurin perustamista koskeneen toivomusaloitteen372 johdosta kirjoittamassaan asiantuntijalausunnossa. Cajanderin komitea oli ehdottanut, että kotitalous olisi yksi tutkintoainevaihtoehto kandidaattitutkinnossa. Ensimmäisessä mietinnössä arvioitiin kodin taloustiede kotitalouden
pääalaksi mutta kodin taloustieteeseen suunniteltiin kiinteää ylimääräisen professorin virkaa, koska
täysin pätevää henkilöä ei olisi ollut saatavissa varsinaisen professorin virkaan.373 Vuonna 1932
Cajanderin komitea oli toisessa mietinnössään ehdottanut kotitalousprofessorin viran perustamista
maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan ja perustellut ehdotustaan sillä, että kotitalous liittyi läheisesti maatalouteen. Cajanderin komitean esittämän määrittelyn mukaan kotitaloustieteen professorin opetusalaan olisi kuulunut ruokatalousopin sekä kodin hoito-opin ja työtieteen ohella myös
kodin talousoppi, johon viimeksi mainittuun olisi luettu kodin liikeoppi talousarvioineen, kirjanpitoineen ja kustannuslaskelmineen sekä kodin kansantalousoppi.374 Professori Jutila piti vuonna
1937 tärkeänä, että ravitsemusprofessuurin lisäksi perustettaisiin kotitalouden taloustieteeseen edes
371
M-m td 18.12.1940-12 §.
”1937 alussa eduskunnan naiskansanedustajat jättivät hallitukselle toivomusaloitteen, joka oli lähtöisin Virtasen
kynästä: Helsingin yliopistoon pyydettiin perustamaan lääketieteelliseen tiedekuntaan ravintofysiologian professuuri ja
maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan käytännöllisen ravitsemusopin professuuri. Maatalous-metsätieteellinen
tiedekunta suhtautui myönteisemmin kuin lääketieteellinen tiedekunta mutta kesti vielä kymmenen vuotta ennen kuin
professorin virka sinne lopulta perustettiin.” (Lähde: Heikonen 1993, 71).
373
Cajanderin komitea ehdotti kotitaloutta maatalouden opetusohjelmaan, vaikka [kotitalouden ala] ”tosin ei ole maatalouteen tämän sanan laajimmassakaan merkityksessä kuuluva opinala, mutta jonka merkitys maanviljelijän taloudessa
on hyvin suuri”. (Lähde: Komiteanmietintö 1930:2, 29).
374
”Kodin liikeoppi” ja kodin kansantalousoppi”. – Maataloustieteiden puolelta löytyi vastaava asetelma: ”Maatalouden
kansantaloustiede eli agraaripolitiikka käsittelee niinikään maatalouskysymysten taloudellista puolta, mutta ottaa huomioon pääasiallisesti niiden yhteiskunnallisen merkityksen. Agraaripolitiikka on siis tiede, joka selvittelee maataloutta
yhteiskunnallisena ilmiönä. Se sisältää kaikki ne toimenpiteet, joihin yhteiskunnat ryhtyvät järjestääkseen ja kohottaakseen maataloustuotantoa koko maan parhaaksi. Maatalouden yksityistaloustieteessä eli maanviljelystaloudessa otetaan
asiat yksinomaan taloudelliselta, vieläpä vain niiden yksityistaloudelliselta kannalta. Tieteen tehtävänä on osoittaa,
miten maanviljelijä saa maatalousliikkeestään mahdollisimman suuren ja pysyvän hyödyn.” (Lähde: Pihkala 1943, 6.).
372
104
apulaisen virka. Apulaisen (apulaisprofessori) opetusalaan olisivat kuuluneet kodin liikeoppi talousarvioineen ja kustannuslaskelmineen sekä kodin kansantaloudelliset ja sosiaaliset kysymykset. Viranhaltija olisi ollut siihen saakka agraaripolitiikan professorin alainen siihen saakka, kunnes kotitalouden taloustieteen opetusalalle olisi voitu muodostaa itsenäinen professorinvirka.375
Kotitalousopetusta koskenut virkaehdotus oli mukana tiedekunnan tehdessä helmikuussa 1941
virka- ja määrärahaehdotuksia vuoden 1942 menoarvioon.376 Virkaehdotuksen mukaan kotitalousopetuksen oli tuotettava pätevyys kotitalousalan vastuunalaisiin virkoihin ja toimiin ja tarjottava
opiskelumahdollisuus kyllin monelle naisylioppilaalle. Opetuksen oli lisäksi kitkatta sovelluttava
myöhemmin oppialalla tapahtuvan kehittämistyön perustaksi. Vuoden 1942 määrärahoihin ehdotettiin vain kodin teknologian varsinaisen professorin virka, opetusaloina kotitalouden tavaraoppi,
ruokavalio-oppi, työntutkimus ja teknillinen organisaatio. – Ravinto-oppi puuttui, sillä yleistä ravinto-oppia opetettiin jo tiedekunnassa dosenttiopetuksena ja ravinto-oppiin suunniteltiin henkilökohtaista professorin virkaa. Oli tarkoitus, että kodin taloustieteen kiinteä ylimääräisen professorin virka ehdotettaisiin vuoden 1943 budjettiin mutta tämä suunnitelma jäi toteutumatta.377 Erillistä kodin
taloustieteen laitosta ei kaavailtu, koska yliopiston maanviljelystaloudellinen laitos olisi ollut kodin
taloustieteen käytettävissä "jatkuvasti”. – Maanviljelystalouden professori Rurik Pihkala oli johtanut miltei kymmenen vuoden ajan kodin taloutta koskevaa oppiainesta alusta alkaen sisältäneen
kotitaloustieteen opetuksen suunnittelua ja tulos oli suunnittelijalle korvamerkitty: kodin taloustiede
haluttiin sijoittaa maanviljelystaloudelliseen laitokseen.
Sota-ajan vuoksi säästäväisyys oli valttia, ja konsistori pyysi 2. huhtikuuta 1941 tiedekunnalta
kotitalousopetusta varten halvemman virkaehdotuksen. Tuloksena oli niin sanottu Saaren virkaehdotus, sillä uuden ehdotuksen laati metsäpolitiikan professori Eino Saari professori Pihkalan avustamana.378 Kotitalouteen ehdotettiin virkatutkintoa, jossa oli viisi pääainemahdollisuutta: 1) kodin
taloustiede (uusi), 2) yleinen ravinto-oppi, 3) ruokatavara- ja ruoanvalmistusoppi (uusi), 4) kodinhoito-oppi (uusi) ja 5) maatalousoppi. Uusia pääaineita varten ehdotettiin perustettavaksi kaksi uutta
375
M-m td 18.12.1937-14 §; Komiteanmietintö 1930:2, 27, 28, 35; Komiteanmietintö 1932:8, 53, 62.
M-m td 27.2.1941-4 §. – Pöytäkirjassa viitataan 19.12.1940 pidetyssä kokouksessa asetettuun toimikuntaan. Kyseessä lienee virhe, koska tiedekunta kokoontui pöytäkirjamerkintöjen mukaan 18.12.1940, ei siis 19.12.
377
Professorin virkaa kodin taloustieteeseen ehdotettiin ensimmäisen kerran vasta yliopiston neljännessä kotitalousvirkoja koskeneessa virkaehdotuksessa, jonka esitti keväällä 1944 konsistorin asettama toimikunta.
378
M-m td 3.4.1941-9 §; 8.4.1941-11 §; 17.4.1941-7 §; 17.4.1941-Liite §:ään 7. – Professori Saaren ehdotus herätti niin
sanotussa kotitalousväessä huolestumista. Kotitalousväki oli vanhastaan toivonut nimenomaan kotitaloustieteellistä
tutkintoa /-tutkintoja yliopistoon. Ehdotettu uusi tutkinto oli verrattavissa agronomitutkintoon ja metsänhoitotutkintoon
ja sisälsi runsaasti maatalousaineita. Tutkinnon soveltuminen kotitalousopettajien jatkotutkinnoksi oli epävarmaa. (Lähde: Kotitaloustutkinto on tulossa yliopistoon. Kotiliesi 12/1941, Kesäkuu II, 395, 416).
376
105
opettajanvirkaa: apulaisen virka kodin taloustieteeseen379 ja opettajanvirka kotiteknologiaan. Kodin
taloustiede olisi sisältänyt kotitalouteen liittyvät ja siihen sovelletut osat teoreettista kansantaloustiedettä, talous- ja sosiaalipolitiikkaa, yhteiskuntaoppia ja liiketaloustiedettä.
Kotitalousvirkojen suunnittelu keskeytyi, kun jatkosota syttyi kesäkuussa 1941. Seuraavana
vuonna ilmestyi painate ”Yliopistollinen kotitalousopetus” Kotitalousopettajayhdistyksen ja Maataloudellisen kotitalousopetusseuran kustantamana.380 Vihko sisälsi selostuksen Helsingin yliopiston
piirissä laadituista korkeinta kotitalousopetusta koskeneista kahdesta virkaehdotuksesta. Mikrobiologian ylimääräinen professori Unto Vartiovaara, joka tässä vaiheessa astui näkyvästi yliopistollisen
kotitalousopetuksen kehittelytyön kärkeen, oli kirjoittanut katsaukseen johdannon.
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunta asetti marraskuussa 1942 keskuudestaan uuden toimikunnan valmistelemaan kotitalousvirkoja koskevaa luonnosta ja ehdotusta valtion vuoden 1944 tulo- ja
menoarviota varten.381 Toimikuntaan kuuluivat maanviljelyskemian ja -fysiikan professori Erkki
Kivinen ja mikrobiologian ylimääräinen professori Unto Vartiovaara. Kolmas konsistorille lähtenyt
kotitalousvirkoja koskenut perusteltu virkaehdotus koski kotitaloudellista kandidaatin tutkintoa,
jossa varsinaisina kotitalousaineina olivat teknologia ja taloustiede.382
Kotitaloudellinen kandidaatin tutkinto oli tavoite, johon kotitaloudellisten opintosuuntien muodostaminen kahteen tiedekunnan vakinaiseen oppiaineeseen johtaisi. Taloustieteellinen suunta, joka
edellytti yleisen kotitalouskoulutuksen lisäksi talous- ja yhteiskuntatieteellisiä perusopintoja, voitiin
379
Metsäpolitiikan professori Eino Saari teki näin ensimmäisen yliopistollisen kodin taloustieteen opetusvirkaa koskevan virkaehdotuksen mutta kyseessä oli apulaisen (apulaisprofessori) virka. Agraaripolitiikan professori Saaren oma
virka oli yhteiskuntatieteellisesti painottunut, niinpä hän osoitti virkaehdotuksessaan ymmärtämystä yhteiskuntatieteellistä kodin taloustiedettä kohtaan ja ehdotti siihen apulaisen virkaa kun taas kotiteknologiaan vain opettajan virkaa.
(Lähde: m-m td 17.4.1941-7 §). – Yleiseen ”kotitaloustiede” -aineeseen ei yliopistolla 1940-luvulla ehdotettu virkaa.
380
Julkaisun kustantajina toimineet järjestöt jättivät valtioneuvostolle 10. helmikuuta 1943 päivätyn Hedvig Gebhardin,
Laura Harmajan ja Ella Kitusen laatiman kirjelmän, jossa anottiin komitean asettamista tekemään ehdotusta korkeakouluasteisen kotitalousopetuksen ja kotitaloudellisen tutkimustoiminnan järjestämisestä. Koska tieteellisen kotitalousopetuksen järjestäminen ei ollut yksinomaan yliopistoa koskeva kysymys, komiteassa olisi tullut olla mukana myös korkeampien kotitalousoppilaitosten tai kotitalousopettajajärjestöjen edustajia. [Lähteet: Korkeakouluasteinen kotitalousopetus ja kotitaloudellinen tutkimustoiminta. Kotitalous 1/1943, 22; Halonen 2008, 445–446; Halonen 2010, 305. – Viittaus (Halonen 2010): Sysiharju 1995, 119].
381
M-m td 26.11.1942-8 §.
382
M-m td 23.2.1943-§:t (1 ja 5). – Kodin teknologian historiikissa kerrotaan kolmesta ehdotetusta virasta kahden sijaan
ja mainitaan biokemian opetusviran ehdotus: ”Vuonna 1943 tiedekunta teki konsistorille esityksen, jossa tiedekuntaan
ehdotettiin kolmea uutta professorin virkaa. Ehdotettujen virkojen opetusaloja olivat 1) biokemia, joka olisi tarpeen
tiedekunnan eri opintosuuntia varten, 2) kodin teknologia, jonka piiriin kuuluivat ruoanvalmistuksen, kodinhoidon ja
työorganisaation kysymykset sekä 3) kodin taloustiede, jonka merkitystä korosti maisteri Laura Harmajan tutkimustyö
1920- ja 1930-luvuilla. Yliopiston konsistori ei hyväksynyt tätä kolmikantaehdotusta, vaan useamman vuoden tinkimisvaiheen jälkeen saatiin viimein valtioneuvostoon ehdotus, jossa oli kaksi professorin virkaa. Asia käsiteltiin konsistorissa 1944.” (Lähde: Aulanko & Vepsäläinen 1994, 11, 12). – Ilmeinen tosiasia kuitenkin on, ettei biokemian professuuria
tai muuta biokemian opetusvirkaa ehdotettu kotitaloustieteisiin 40-luvulla.
106
”epäilyksittä” liittää maanviljelystalouden yhteyteen.383 Aluksi olisi tarvittu vain kaksi opettajaa.384
Ehdotus vastasi tältä osin konsistorin 2.4.1941 esittämää näkökantaa, ettei uusia professorinvirkoja
ehdotettaisi perustettaviksi ennen kuin niihin näyttäisi olevan tarjolla tieteellisesti päteviä hakijoita.
Myönteistä muutosta aikaisempaan tilanteeseen merkitsi toimikunnan mielestä FK-tutkinnon uudelleen järjestely, sillä mahdollisuus kurssisuorituksiin [kodin teknologiassa] oli vahvistunut.385
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta teki määrärahaehdotukset kotitaloudellisia opetusvirkoja
varten valtion tulo- ja menoarvioon vuodeksi 1944, mutta ehdotus torjuttiin konsistorissa. Tiedekunnan suhtautuminen kotitaloustieteisiin oli ollut vakaa: virat pyrittiin toteuttamaan, mutta yliopiston päättävä johto oli toistuvasti harkinnut virat joko tarpeettomiksi tai liian kalliiksi. Maatalousmetsätieteellisen tiedekunnan dekaani professori Erik Lönnrothkaan, joka 9. huhtikuuta 1943 esitti
konsistorille halvemman ratkaisun,386 ei ilmeisesti kyennyt ennakoimaan sitä suurta ja äkillistä
muutosta, mikä vuoden sisällä tapahtuisi konsistorin suhtautumisessa kotitaloustieteiden perustamiseen. Konsistori asetti oman toimikunnan pohtimaan kotitaloustieteiden muodostamistapaa. Toimikunnan istuntokauden kuluessa konsistorin asenne kotitaloustieteisiin muuttui radikaalisti.
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan kolmas kotitalousvirkoja koskeva virkaehdotus oli otettu konsistorissa esille vuoden 1944 menoarvioehdotuksen käsittelyn yhteydessä mutta 7.4.1943 se
jäi keskustelun jälkeen vielä pöydälle.387 Kun asia seuraavassa kokouksessa otettiin uudelleen käsiteltäväksi, konsistori asetti komitean, jonka puheenjohtajana toimi rehtori professori Rolf Nevanlinna ja jonka jäseniä olivat maanviljelystalouden professori Rurik Pihkala, lääketieteellisen kemian
professori P. E. Simola ja kemian professori A. I. Virtanen. Sihteeriksi valittiin mikrobiologian professori Unto Vartiovaara.388 Komitean oli määrä harkita kysymystä, missä muodossa ja laajuudessa
kotitalousopetusta olisi yliopiston yhteydessä järjestettävä.389
383
Taloustieteellisen toimen haltija olisi antanut opetusta ja johtanut tutkimustyötä kodin piiriä koskevien kansantaloudellisten, sosiaalipoliittisten, liikeopillisten ja organisatoristen kysymysten aloilla.
384
Järjestely olisi ollut väliaikainen, sillä ulkomailla, esimerkiksi Yhdysvalloissa, kotitalouden laboratorioiden ja laitosten johtajilla oli tavallisesti professorin pätevyys ja arvo.
385
Filosofisen tiedekunnan esimerkin innoittamana tieteellisten tutkintojen vaatimukset uudistettiin myös maatalousmetsätieteellisessä tiedekunnassa. [Lähteet: M-m td 27.5.1942-8 § (neuvotellaan kandidaatti- ja lisensiaattitutkintojen
tutkintoaineiden määrän vähentämisestä); 18.10.1943-1 § (tieteellisten tutkintojen muuttaminen jatkokäsittelyyn, tiedekunta asettaa toimikunnan); 11.11.1943-7 §; 15.5.1944-3 § (toimikunnan ehdotus käsitellään, kandidaattitutkintoon
kolme ainetta entisten neljän sijaan, lisensiaatintutkintoon kaksi ainetta entisten kolmen sijasta.); Halonen 2008, 474].
386
Pieni konsistori 9.4.1943-10 §.
387
Pieni konsistori 7.4.1943-10 §; 7.4.1943-Liite (”Kotitalous”) §:ään n:o 8.
388
Vuonna 1966 mikrobiologian professori Unto Vartiovaara käytti vuoden 1944 toimikunnasta nimeä ”suunnittelutoimikunta”. Kyseisessä toimikunnassa oli hahmoteltu muun muassa kodinhoito-oppiaineen yliopistollinen opetus. (Lähteet: M-m td 27.10.1966-8 §; 27.10.1966-Liite A §:ään n:o 8).
389
Pieni konsistori 9.4.1943-10 §. – Kokouksessa olivat läsnä: ”Herra Rehtori, professori Nevanlinna sekä professorit
Puukko, Lönnroth, Sauramo, Långfors, Kaila, Pihkala, Gulin, Simola, Kaira, Y. H. Toivonen, Vannas ja Ahlfors”.
107
Konsistorin asettama komitea jätti mietintönsä 15. huhtikuuta 1944 ja ehdotti kotitaloustutkintoon kaksi pääainevaihtoehtoa: luonnontieteellisen ravintokemian ja talous- ja yhteiskuntatieteellisen kodin taloustieteen. Molempiin ehdotettiin kiinteä ylimääräisen professorin virka. Kodin taloustieteen professorin, jolla tuli olla tieteellinen koulutus yksityistalouden alalla, tehtävänä oli antaa
opetusta ja johtaa tutkimustyötä kodin piiriä koskevien yksityistaloudellisten (liike- ja arvioimistiede, tuloslaskenta), kansantaloudellisten ja sosiaalipoliittisten kysymysten aloilla. Kodin taloustieteen opetus voitiin ainakin toistaiseksi sijoittaa maanviljelystaloudelliseen laitokseen. Asia jäi pöydälle konsistorin kokouksessa 15.4.1944 ja maatalous-metsätieteelliseltä tiedekunnalta pyydettiin
lausunto (kirjelmä n:o 165). Tiedekunta puolsi yksimielisesti konsistorin asettaman komitean mietinnön ehdotuksia, sillä niiden toteuttaminen veisi ”erinomaisella tavalla” siihen päämäärään, johon
tiedekunnan aikaisemmin asiassa tekemät aloitteet ja ehdotukset olivat tähdänneet.390 Yliopiston
pieni konsistori käsitteli asiapaperit 10. toukokuuta 1944 ja siirsi asian takaisin suurelle konsistorille
asettaen käsittelyn pohjaksi tiedekunnan muotoileman asetusehdotuksen.391
Konsistorin vuonna 1943 asettaman komitean mietintöön liittyi Helsingin yliopiston lääketieteellisen kemian professori P. E. Simolan vastalause tai eriävä mielipide, jossa tämä luetteli ne neljä
asiaryhmää, joihin konsistorin keväällä 1943 asettama toimikunta oli etsinyt vastauksia:
1. Soveltuiko kotitalousopetus luonteensa puolesta yliopistossa annettavaksi?
2. Oliko kotitalousopetuksen järjestäminen yliopistoon tarpeellista ja tarkoituksenmukaista?
3. Missä muodossa kotitalousopetusta yliopistossa oli annettava?
4. Mihin toimenpiteisiin yliopistollista kotitalousopetusta järjestettäessä oli ryhdyttävä?
Professori Simola392 kannatti joko erillisen kotitaloudellisen korkeakoulun ja sen yhteydessä olevan
tutkimuslaitoksen perustamista tai kotitaloudellisten täydennyskurssien järjestämistä. Yliopistokursseilla olisi annettu teorian opetusta ja kotitalousopettajaopistot olisivat huolehtineet käytännöllisestä
opetuksesta ja harjoitteluista. Kotitalousopetuksen keskeisimpään aineeseen, elintarvikekemiaan,393
390
M-m td 4.5.1944-8 §.
Pieni konsistori 7.4.1943-10 §; 9.4.1943-10 §; 15.4.1944-4 §; 10.5.1944-20 §; 15.4.1944-Liite (Kotitalous) §:ään n:o
4; 15.4.1944-Liite (Simola) §:ään n:o 4; M-m td 4.5.1944-8 §; 4.5.1944-Liite 3 (pienen konsistorin kirjelmä n:o 165 /
3.5.1944) §:ään n:o 8; 4.5.1944-Liite 4 (m-m td:n laatima asetusehdotus kotitalousvirkoja varten) §:ään n:o 8.
392
Professori P. E. Simola oli työskennellyt yritysjätti Huhtamäelle, jossa uusien tuotteiden – korvikkeiden tai pysyviksi
tarkoitettujen – kehittely oli 1940-luvulla vilkasta. Yhtymään oli rakennettu keskuslaboratorio ja johtavat tiedemiehet
tarjosivat apuaan. Professori Paavo Simolalle myönnettiin vuonna 1944 vitamiinipitoisen makeisen kehittämisestä lähinnä puolustusvoimille 50 000 markan palkkio. Itseoppinut Heikki Huhtamäki arvosti akateemista tutkimusta. Syksyllä
1944 – siis mitä sekavimmissa oloissa – pohdittiin jopa Huhtamäen oman tutkimuslaitoksen perustamista Helsinkiin.
Ajatus ei kaatunut rahan puutteeseen, vaan siihen, etteivät johtajiksi ajatellut henkilöt – Simolan ohella muun muassa
professorit Osmo Turpeinen ja Unto Vartiovaara – olleet käytettävissä. (Lähde: Vesikansa 1995, 47).
393
Professori Simola vastusti oppiainenimeä ”ravintokemia”. Sana ”ravitsemus” oli jätettävä sekaannusta aiheuttavana
pois alan määrittelystä ja termiksi oli otettava ”elintarvikekemia”, sillä se sana jo oli kansainvälisessä käytössä. ”Elintarvikekemialla” oli vanhastaan ollut maataloudellisen opetuksen piirissä arvovaltaisia edustajia.
391
108
olisi tarvittu kiinteä ylimääräisen professorin virka mutta kodin taloustieteeseen, joka oli uusi oppiaine Euroopan yliopistoissa, olisi riittänyt ylimääräisen opettajan tai apulaisen virka. – Tanskalaisen
suunnitelman mukaan kodin taloustieteen oppialan nimenä oli "husholdningsøkonomi" ja siihen
sisältyivät muun muassa kysymykset talousyksiköiden asemasta yhteiskunnassa, hinnan muodostuksen teoriat, ostomuodot, kodin talouspolitiikka, palkkausmuodot, työn suunnittelu, tulon jakautuminen, kodin taloussuunnitelmat, kodin kirjanpito sekä ruokatalouden hintalaskelmat.
4.2.2. Virka perustetaan ja täytetään ensimmäisen kerran
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta ehdotti 19.2.1945 yksimielisesti, että konsistori uusisi
valtioneuvostolle vuoden 1945 menoarviota varten edellisvuonna tekemänsä ehdotukset kotitaloudellisen yliopisto-opetuksen järjestämiseksi. Tiedekunnan näkemyksen mukaan yliopiston vuonna
1944 tekemä esitys oli ollut halvin ja nopein mahdollinen ratkaisu tieteellisen opetuksen järjestämiseksi kotitalouden alalla.394 Määrärahaehdotus johti tällä kertaa tulokseen ja ensimmäinen kotitaloustieteiden virka – kodin taloustieteen kiinteä ylimääräisen professorin virka – saatiin vuoden 1946
valtion tulo- ja menoarvioon mutta onnistuminen oli täpärällä. Elettiin sodanjälkeistä niukkuuden
aikaa.395 Valtiovarainministerinä toimi 17.11.1944–17.4.1945 Johan Helo. Kahdesta ehdotetusta
kotitalousprofessuurista toteutui perustamiskustannuksiltaan halvempi.
Kodin taloustieteen kiinteä ylimääräisen professorin virka perustettiin 31. tammikuuta 1946 asetuksella n:o 99. Asetuksen sisältö oli seuraava:
Eduskunnan osoitettua tarkoitukseen tarpeelliset varat perustetaan Helsingin yliopiston kanslerin esityksestä ja opetusministerin esittelystä mainitun yliopiston maatalousmetsätieteelliseen tiedekuntaan kodin taloustieteen kiinteä ylimääräisen professorin virka, joka kuuluu 30 palkkausluokkaan. Kodin taloustieteen ylimääräisen professorin viran haltijan
tehtävänä on antaa opetusta ja johtaa tutkimustyötä kodin piiriä koskevien ensisijaisesti yksityistaloudellisten sekä kansantaloudellisten ja sosiaalisten kysymysten aloilla.
Ravintokemian varsinaisen professorin virka perustettiin seuraavana vuonna (A 200/1947). Kiinteät
ylimääräisen professorin virat oli maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa vuosien mittaan pyritty muuttamaan varsinaisen professorin viroiksi ja niinpä ravintokemiaan haluttiin suoraan perustaa varsinaisen professorin virka.396
394
M-m td 19.2.1945-3 §.
Aulanko & Vepsäläinen 1994, 12; Vartiovaara, Unto. 1976. Miten ja miksi yliopiston kotitalousopetusta käynnistettiin 1940-luvulla? Kotitalous 7–8 / 1976, 218–220; Turkka, M. 1976. Yliopistollisen kotitalousopetuksen toteutumisen
loppuvaiheista. Kotitalous 9/1976, 265.
396
M-m td 26.2.1946-§:t (7–8).
395
109
Samassa tiedekuntakokouksessa, jossa asetusluonnos ravintokemian professorin viran, ruoanvalmistusopin opettajan viran ja kodinhoito-opin opettajan viran perustamisesta maatalousmetsätieteelliseen tiedekuntaan jätettiin edelleen konsistorille toimitettavaksi, käsiteltiin tiedekunnan kiinteiden ylimääräisten professorin virkojen muuttamista varsinaisiksi.397 Kodin taloustieteen
kiinteä ylimääräisen professorin virka jätettiin kuitenkin muutossuunnitelman ulkopuolelle, koska
huomioon otettiin vain jo täytetyt kiinteän ylimääräisen professorin virat. Täytettyjä kiinteitä ylimääräisen professorin virkoja oli viisi, nimittäin meijeriopin, kasvibiologian ja kasvipatologian,
maanviljelys- ja metsäzoologian, mikrobiologian ja suometsätieteen oppituolit. Maatalousmetsätieteellisen tiedekunnan kokouspöytäkirjan mukaan:
Nämä eri aikoina perustetut virat ovat yleisiltä pätevyysvaatimuksiltaan täysin verrattavissa
varsinaisiin professorin virkoihin, ja ne täytetään kaikissa suhteissa samalla tavalla kuin viimeksi mainitut. Kukin niistä on myös sen erikoisalan ainoa oppituoli Helsingin yliopistossa.
Kiinteiden ylimääräisten professorin viran haltijoiden tehtävät poikkeavat varsinaisten professorien tehtävistä ainoastaan siinä, että he eivät ota tiedekunnassa osaa professorin virkojen
täyttämistä ja henkilökohtaisten professorien ehdottamista koskevien asioiden käsittelyyn eivätkä ole konsistorin jäseniä.398
Kiinteän ylimääräisen professorin viran haltijoiden opetusvelvollisuus ja muut virkatehtävät olivat
siis jotakuinkin samat kuin varsinaisilla professoreilla. Kummassakin virkaryhmässä työn määrä
riippui oppilaiden lukumäärästä ynnä muista seikoista. Tiedekunnan kaikissa yhden professuurin
laitoksissa professorin virkaan kuuluivat lisäksi ilman lisäpalkkiota myös laitoksen esimiehen runsaasti säännöllistä työtä ja vastuuta antavat tehtävät. Näin oli asian laita kodin taloustieteen laitoksella, jossa oli vain yksi professuuri: kiinteän ylimääräisen professorin virka.
Syksyllä 1947 kodin taloustieteen virka oli kuitenkin hetken aikaa mukana tiedekunnan suunnitelmissa ylimääräisten professuurien muuttamiseksi varsinaisen professorin viroiksi, vaikka kodin
taloustieteen virka ei vielä ollut täytetty. Mukanaolo näkyy selvästi alla olevasta lainauksesta:
Otettiin esille kysymys tiedekunnan kiinteiden ylimääräisten professorin virkojen muuttamisesta varsinaisen professorin viroiksi. Sen johdosta, että kiinteä ylimääräinen professori on
viimeisessä palkkojen järjestelyssä nostettu samaan palkkaluokkaan kuin varsinaiset professorit, tiedekunta päätti uusia jo useasti aikaisemmin Konsistorille tekemänsä esityksen, että tiedekunnan kiinteät ylimääräiset professorin virat muutettaisiin varsinaisen professorin viroiksi
ja esittää nyt tästä asiasta Konsistorille seuraavaa:
Tiedekunnassa on kiinteitä ylimääräisen professorin virkoja nyt täytettyinä viisi, nimittäin
kasvibiologian ja kasvipatologian, maanviljelys- ja metsäzoologian, meijeriopin, mikrobiologian ja suometsätieteen oppituolit, sekä täyttämättä yksi nimittäin kodin taloustieteen oppituoli. Nämä eri aikoina perustetut virat ovat yleisiltä pätevyysvaatimuksiltaan täysin verrattavissa
397
M-m td 26.2.1946-8 § (käsiteltiin kysymystä kotitalouden alaan kuuluvan tieteellisen opetuksen järjestämisestä) ja
12 § (tiedekunnan kiinteiden ylim. professorin virkojen muuttaminen varsinaisiksi professorin viroiksi).
398
M-m td 26.2.1946-12 §.
110
varsinaisen professorin virkoihin ja ne täytetään samalla tavalla kuin viimeksi mainitut. Kukin
niistä on myös sen erikoisalan ainoa oppituoli Helsingin yliopistossa.
Kiinteän ylimääräisen professorin tehtävät poikkeavat varsinaisen professorin tehtävistä ainoastaan siinä, että he eivät ota tiedekunnassa osaa professorin virkojen täyttämistä ja henkilökohtaisten professorin virkojen ehdottamista koskevien asioiden käsittelyyn eivätkä ole Konsistorin jäseniä. Heidän opetusvelvollisuutensa ja muut virkatehtävänsä ovat siis muissa suhteissa samat ja laajuudeltaan samalla tavalla riippuvaiset oppilaiden lukumäärästä ym. seikoista kuin varsinaisten professorien.399 […]
Syksyllä 1947 kodin taloustieteen professorin viran täyttämisessä oli välivaihe. Ensimmäinen hakukierros oli keväällä päättynyt tuloksettomana, kun tohtorit Nils Westermarck ja Elli Saurio olivat
peruneet hakemuksensa. Toisen hakukierroksen viranhakijat eivät vielä olleet tiedossa. – He olisivat
naistohtorit Elli Saurio ja Katri Laine. Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan kokouspöytäkirjojen merkinnöistä näkyy,400 että syksyllä 1946 tiedekunnassa toivottiin tohtori Nils Westermarckin
nimitystä kodin taloustieteen ylimääräisen professorin virkaan:
Koska tiedekunnan suunnitelma, että tohtori Westermarck olisi tämän vuoden [1946] marraskuun alusta ryhtynyt hoitamaan kodin taloustieteen ylimääräistä professorin virkaa, ei ole toteutunut sen johdosta, että häntä ei ole vielä ehditty nimittää dosentiksi yliopistoon, tiedekunta
päätti nyt esittää Konsistorille, että kodin taloustieteen opetuksen avustaminen järjestettäisiin
kuluvan vuoden loppuun saakka samalla tavoin kuin syys- ja lokakuussa.401
Suunnitelma, että tohtori Westermarck olisi vuoden 1946 marraskuun alusta ryhtynyt hoitamaan
kodin taloustieteen ylimääräistä professorin virkaa, oli ollut maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa keskustelun kohteena.402 Tohtori Nils Westermarckia ei kuitenkaan ehditty nimittää dosentiksi yliopistoon ja suunnitelmasta oli luovuttava. MMT Westermarck oli anonut tulla nimitetyksi
maanviljelystalouden dosentiksi Helsingin yliopistoon ja anomus oli 31. lokakuuta 1946 jatkokäsittelyssä ja tiedekunta esitti hänen nimittämistään anomaansa dosentin toimeen.403 Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Niinpä maatalous-metsätieteellinen tiedekunta lokakuun viimeisenä päivänä 1946
päätti esittää konsistorille, että kodin taloustieteen opetuksen avustaminen järjestettäisiin vuoden
1946 loppuun saakka samalla tavoin kuin syys- ja lokakuussa 1946. – Tohtori Nils Westermarck jäi
virkavapaalle vuoden 1946 lopulla assistentin virastaan Helsingin yliopistossa ja siirtyi vuoden
1947 alusta vierailevaksi luennoitsijaksi Ruotsin maatalousyliopistoon.
399
M-m td 2.10.1947-10 §. Asia oli otettu käsittelyyn 25.9.1947. Tällöin professori Saalas oli esittänyt tiedekunnalle
asiasta laatimansa luonnoksen (Lähde: m-m td 25.9.1947-29 §). – Lainauksessa oleva korostus ei ole alkuperäinen.
400
M-m td 31.10.1946-§:t (12–13).
401
M-m td 31.10.1946-13 §. – Korostus ei ole alkuperäinen.
402
M-m td 31.10.1946-13 §.
403
M-m td 31.10.1946, 12 §.
111
Tohtori Nils Westermarck oli 3.10.1946 peruuttanut hakemuksensa maatalouspolitiikan dosentin
toimeen ja anonut, että hänet sen sijaan nimitettäisiin maanviljelystalouden dosentiksi Helsingin
yliopistoon. Dosentti Westermarck anoi 12.12.1946, että saisi pitää kodin taloustieteen ylimääräisen
professorin virkaa varten koeluennon aiheesta kuluttajayksikkökäsite kulutus- ja elinkustannuslaskelmissa. Tiedekunta hyväksyi anomuksen. Tammikuussa 1947 dosentti Westermarck peruutti hakemuksensa agraaripolitiikan professorin virkaan ja anoi virkavapautta vuodeksi 1947 virkatehtävistään Helsingin yliopistossa. Hän oli anonut ja saanut eron maanviljelystalouden assistentin toimestaan 1.9.1946 lukien ja hänet oli määrätty avustamaan kodin taloustieteen vt. professori Rurik
Pihkalaa kodin taloustieteen opetuksessa 1.9.1946 lukien. – Tohtori Westermarck peruutti 29. toukokuuta 1947 hakemuksensa kodin taloustieteen ylimääräisen professorin virkaan ja kaksi päivää
myöhemmin hakija Saurio seurasi esimerkkiä. Uusi hakukierros alkoi elokuussa 1947.404
Kodin taloustieteen professorin viran täyttäminen pitkittyi, kun hakuprosessi käynnistui kaksi
kertaa. Ensimmäisen hakukierroksen molemmat hakijat pyysivät lisäaikaa hakemustensa täydentämistä varten ja tiedekunta myönsi heille respiittiaikaa 12.4.1947 asti.405 Lisäpätevöityminen oli molemmille hakijoille tarpeen, sillä hakija Westermarck oli väitellyt maanviljelyksen taloustieteestä,406
ja hakija Saurio oli oppiarvoltaan vasta maisteri.
Toisella hakukierroksella, joka käynnistyi elokuun lopussa 1947, hakijoina olivat filosofian tohtorit Katri Helena Laine ja Elli Saurio.407 Hakija Laine ilmoitti kirjallisena tuotantonaan seitsemäntoista julkaisua, ynnä lehtiartikkeleita. Saurio ilmoitti ansioluettelossaan vain seitsemän laajaa tutkimusta. Lehtiartikkeleita Sauriolla olisi ollut paljonkin, mutta niitä hän ei ilmoittanut.408 Hakija
Saurio oli pitänyt koeluennon 10. huhtikuuta 1947 varhaisimmasta kotitalousbudjettitutkimuksesta409 ja toisella hakukierroksella hän ei pitänyt uutta koeluentoa. Sitä vastoin FT Katri Laine piti
koeluennon 28. lokakuuta 1948 aiheesta "Ns. emännän palkka kansaneläkkeensaajan lisäeläkkeeseen vaikuttavana tekijänä".
404
M-m td 12.9.1946-20 §; 20.9.1946-20 §; 3.10.1946-2 §; 12.12.1946-1 § (suppea kokous); 16.1.1947-2 § (suppea
kokous); 16.1.1947-12 § (laaja kokous); 29.5.1947-2 § (suppea kokous); 31.5.1947-2 § (suppea kokous); 28.8.1947-2 §
(suppea kokous); 3.10.1946-Liite 2 §:ään 2; 16.1.1947-Liite 1 §:ään 2; 28.8.1947-Liite 2 §:ään 2.
405
M-m td 25.4.1946-1§.
406
M-m td 13.4.1939-12 §; 31.5.1939-§:t (1–2 ja 5).
407
M-m td 28.8.1947-2 § (suppea pöytäkirja).
408
M-m td 21.10.1948-2 §; 28.10.1948-2 §; 4.11.1948-5 § (Suppeat kokoukset).
409
M-m td 12.12.1946-§:t (1–2); 30.1.1947-2 §; 10.4.1947-§:t (1–2); 17.4.1947-2 §; 17.4.1947-Liite n:o 1 §:ään 2. –
Kyseessä ovat varsinaisten professorien tiedekuntakokoukset eli kokoukset suppealla kokoonpanolla.
112
Professorit Bruno Suviranta, Rurik Pihkala ja Nils Westermarck antoivat toisella hakukierroksella asiantuntijalausunnot kodin taloustieteen kiinteän ylimääräisen professorin viran kahden hakijan
pätevyydestä hakemaansa virkaan. Kodin taloustieteen professuurin täyttö oli esillä maatalousmetsätieteellisessä tiedekunnassa vuoden 1949 kahden viimeisen kuukauden aikana. 410 Kaksi tuoretta professoria, ravintokemian professori Roine ja maanviljelystalouden ruotsinkielinen professori
Westermarck, olivat asian käsittelyssä mukana.411 Lausuntojen lukumäärää lisäsi professori K. U.
Pihkalan antama lausunto tohtori Saurion tieteellisestä pätevyydestä. Kun hakijoiden kelpoisuudesta
äänestettiin, ilmeni, että vain professori Westermarck piti molempia hakijoita epäpätevinä. Lopullisen päätöksen antaminen viivästyi joulukuun puoliväliin, sillä professorit Saari ja Storgårds olivat
matkan vuoksi poissa kokouksesta, ja yliopiston sääntöjen (8.9.1924/228, 36 §) mukaan virantäyttöasiassa niiden professorien, jotka olivat kokouksesta poissa, tuli antaa lausuntonsa kirjallisena.
Kaikkien professorien äänestyslausunnot hakijoista olivat käytettävissä 8. joulukuuta pidetyssä tiedekuntakokouksessa. Professori Torsten Storgårds piti hakija Sauriota pätevänä, vaikka luonnehti
professori Westermarckin kielteistä lausuntoa erittäin asialliseksi. Professori Eino Saaren lausunnossa, joka oli päivätty 7.12.1949 Washingtonissa, kommentoitiin professori K. U. Pihkalan kielteistä kantaa hakija Saurion pätevyyteen ja kumottiin lausutut epäilyt kohta kohdalta. Professori
Saari oli professori Suvirannan kannalla siinä, että tohtori Saurion kodin taloustieteen keskeisiin
ongelmiin kohdistuneissa tutkimuksissa oli niin paljon positiivista ja arvokasta ja ne toivat niin paljon uutta tähän Suomessa nuoreen tieteen haaraan, että hänet voitiin katsoa päteväksi. Professori
Saari piti myös hakija Saurion opintoja erittäin sopivasti suunnattuina ja Saurion käytännön kokemusta kodin taloustieteen professorin virkaa varten erittäin ansiokkaana.412
Tri Saurio havaittiin viranhakijana päteväksi äänin 12–1 ja tiedekunta asetti hänet 15.12.1949
yksimielisesti ensimmäiselle ehdokassijalle. Tasavallan presidentti J. K. Paasikivi nimitti 27.1.1950
410
Kodin taloustieteen kiinteän ylimääräisen professorin viran täyttämisasiaa käsiteltiin tiedekuntakokouksissa seuraavasti: M-m td 10.11.1949-§:t (2–3); 17.11.1949-§:t (6–7); 24.11.1949-3 §; 1.12.1949-3 §; 8.12.1949-2 §; ja 15.12.19492 §; 10.11.1949-Liite n:o 41 §:ään 2 (Suvirannan lausunto); 10.11.1949-Liite n:o 42 §:ään 2 (R. J. Pihkalan lausunto);
10.11.1949-Liite n:o 43 §:ään 2 (Westermarckin lausunto); 1.12.1949-Liite n:o 52 §:ään 3 (K. U. Pihkalan lausunto).
411
M-m td 20.12.1948-2 § (suppea kokous: FT, MMK Paavo Roine asetetaan ensimmäiselle ehdokassijalle ravintokemian varsinaisen professorin virkaan); 20.12.1948-3 § (suppea kokous: viran ainoa hakija, dosentti Nils Westermarck
asetetaan ensimmäiselle ehdokassijalle maanviljelystalouden ruotsinkielisen varsinaisen professorin virkaan).
412
M-m td 8.12.1949-2 § (suppea kokous); 8.12.1949-Liite n:o 57 §:ään 2. – Huomattakoon, että tri Saurion roolista
kodin taloustieteen laitoksen johtajana tehtiin päätös tässä vaiheessa. Professori Westermarckin ehdotuksesta tiedekunta
päätti esittää konsistorille, että FT Elli Saurio määrättäisiin kevätlukukauden 1950 alusta lukien toistaiseksi hoitamaan
sanottua virkaa täysin palkkaeduin. Mikäli ehdotus hyväksyttäisiin konsistorissa, oli tarpeen peruuttaa professori Rurik
Pihkalalle annettu viranhoitomääräys ja FM Laura Harmajalle 22.1.1947 annettu määräys sanotun viran hoitamisen
avustamisesta. Tiedekunta esitti konsistorille mainittujen määräysten peruuttamista syyslukukauden 1949 päättyessä.
[Lähde: m-m td 8.12.1949-6 § (laaja kokous)]. – Tammikuussa 1950 FT Saurio esitti opetussuunnitelmansa kevätlukukaudelle 1950 (Lähde: m-m td 19.1.1950-8 §). Suunnitelman sisältöä ei merkitty tiedekunnan pöytäkirjaan.
113
filosofian tohtori Elli Saurion kodin taloustieteen kiinteään, ylimääräisen professorin virkaan.413
Nimityksen myötä FT Elli Sauriosta tuli Suomen ensimmäinen taloustieteiden naisprofessori.414
Kodin taloustieteen laitoksen luovutus tapahtui 6. maaliskuuta 1950. Professori Elli Saurio otti
laitoksen vastaan professori Rurik Pihkalalta. Tilaisuudessa olivat läsnä konsistorin määrääminä
professorit Paavo Roine ja Nils Westermarck. Kodin taloustieteen laitoksen assistentti Maijaliisa
Salo piti pöytäkirjaa luovutus- ja vastaanottotilaisuudesta. – Kun maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti Maijaliisa Salo anoi vapautusta kodin taloustieteen laitoksen assistentin toimen hoitamisesta 15.4.1950 lähtien, professori Saurio ehdotti hänen tilalleen tointa hoitamaan toistaiseksi eli siihen
asti, kunnes toimi täytettäisiin, talousopettaja, ylioppilas Maija-Liisa Pekkarisen415. Kodin taloustieteen laitokselle saatiin kotitaloustieteiden ylioppilas Pekkarisesta pitkäaikainen assistentti.416
4.2.3. Kodin taloustieteen laitoksen toiminnan alkuvaihe
Maaliskuussa 1946 toimea hakenut tri Nils Westermarck määrättiin maanviljelystaloudellisen
laitoksen yp. assistentiksi alkavaksi kolmivuotiskaudeksi. Joulukuussa 1945 hänet oli määrätty hakemuksesta puheena olevan laitoksen ylimääräiseksi assistentiksi laitoksen esimiehen professori
Rurik Pihkalan esityksestä. Kodin taloustieteen kiinteää ylimääräisen professorin virkaa hakeneiden
MMT, agronomi Nils Westermarckin ja FM Elli Saurion hakemuskirjat saapuivat tiedekuntaan 12.
huhtikuuta 1946. Toukokuussa 1946 assistentti Westermarck anoi tulla nimitetyksi maatalouspolitiikan dosentiksi Helsingin yliopistoon. Lokakuun 1946 alussa tri Westermarck peruutti hakemuksensa maatalouspolitiikan dosentin toimeen ja anoi, että hänet nimitettäisiin maanviljelystalouden
dosentiksi Helsingin yliopistoon. Lokakuun lopussa tiedekunta ehdotti tri Westermarckin nimittämistä anomaansa dosentin toimeen. Ehdotus lähetettiin konsistorille.417
413
M-m td 8.12.1949-2 § (suppea kokous); 8.12.1949-6 § (laaja kokous); 15.12.1949-2 § (suppea kokous); KA/SA/1.
Kansio/4. Tapahtumia työ- ja virkauralta, Alakohta 11 (määräys viran hoitamiseen 14.12.1949) ja Alakohta 12 (valtakirja filosofian tohtori Elli Sauriolle kodin taloustieteen kiinteään ylimääräisen professorin virkaan).
414
Kervinen 2005, 245 = Kervinen, A. 2005. Kansantaloustieteen piiristä kadonnut väitös. Tiedehenkilö Saurion tapaus.
Kansantaloudellinen aikakauskirja 2/2005, 231–245.
415
Pekkarinen, Maija-Liisa. Synt. 20.5.1915. KtO 1942. MMK 1952 (kodin taloustiede), MML 1958, MMT 1962. Väitöskirja: Tutkimuksia maalaisväestön ravinnosta eräissä Itä- ja Länsi-Suomen pitäjissä. Ravintokemian professori.
416
M-m td 15.12.1949-2 § (suppea pöytäkirja – kodin taloustieteen ylimääräisen professorin viran täyttämisasia julistetaan loppuun käsitellyksi); 16.2.1950-9 § (laaja kokous); 23.3.1950-14 § (laaja kokous); 30.3.1950-5 §; 23.3.1950-Liite
152 §:ään 14; 30.3.1950-Liite 155 §:ään 5 (MMK Salon kirjelmä); 30.3.1950-Liite 156 §:ään 5.
417
M-m td 31.12.1945-27 §; 14.3.1946-7 §; 9.5.1946-17 §; 3.10.1946-2 §; 31.10.1946-12 §.
114
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta esitti konsistorille tammikuussa 1946, että tiedekunnan
opiskelijoiden määrää rajoitettaisiin uusien opiskelijoiden sisäänoton rajoittamisen kautta. Tiedekunta perusteli esitystään sillä, että opiskelijamäärät ovat lisääntyneet ”tulvanomaisesti” sodan päätyttyä ja tämä johtaisi muun muassa tieteellisen tason säilymisen kannalta haitalliseen massaopetukseen. Rajoittamisessa noudatettavista periaatteista tiedekunta jätti ehdotuksensa toukokuussa. Kolme eri jaostoa suorittaisi oppilasvalinnan käytännössä ja maatalousjaosto valitsisi opiskelijat opintosuunnille a) agronomitutkinto ja d) kandidaatin tutkinto, jossa on kotitaloustieteet pääaineena.
Opiskelijamäärien rajoittamisesta tuli tosiasia maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, kun
kesäkuun 7. päivänä 1946 annettiin asetus, jonka mukaan pieni konsistori voi tiedekunnan esityksestä määrätä kullekin opintosuunnalle vuosittain otettavien opiskelijoiden määrän. Elokuussa tiedekunta hyväksyi asettamiensa jaostojen esityksistä ylioppilaat eri opintosuunnille. Opintosuunnalle
d eli suorittamaan kandidaatin tutkintoa, jossa kotitalousaineet olisivat pääaineina – Helsingin yliopiston ja samalla suomalaisen korkeakoululaitoksen kaikkien aikojen ensimmäisiksi kotitalousylioppilaiksi – valittiin ”20 naista ja varalle 5 naista”. Valituiksi tulivat seuraavat henkilöt:
Lea Päivikki Anerio, Laura Marjatta Arppe, Ritva Liisa Aro, Hilkka Inkeri Halkilahti, Helvi
Inkeri Heikkinen, Sanni Maria Helin, Kaija Mirjam Keppo, Aura Inkeri Kiiski, Sirkka-Liisa
Kivekäs, Siiri Leena Kurimo, Taimi Tellervo Natalia Kyyrö, Birgit Cecilia Lindroos, Leena
Maija Luostarinen, Alli Annikki Luukka, Lahja Kaarina Mattila, Rauni Inkeri Rautiainen,
Raili Kaarina Salojoki, Lea Inkeri Suhonen, Heili Annikki Takanen, Raija Tellervo Vierimaa.
Varalle valittiin: Irja Salmi, Elinor Kirsti Eugenie Schildt, Tellervo Huittinen, Heljä Sinikka
Kivi-Koskinen ja Irja Emilia Nurmi.418
Kun opiskelijakiintiöiden suuruutta oli pohdittu toukokuussa 1946, mikrobiologian ylimääräinen
professori Unto Vartiovaara jätti eriävän mielipiteen pöytäkirjaan merkittäväksi. Professori Vartiovaara piti 20 opiskelijaa liian suurena kiintiönä opintosuunnalle d, koska kotitaloudellisia virkoja oli
vain kodin taloustieteen professorin virka. 20 uutta opiskelijaa vuosittain oli liian paljon myös opintosuunnalle e) eli ”muut opinnot”. Ryhmä tarkoitti suoraan kandidaatin tutkintoa lukevia. Heitä oli
ollut noin viisi prosenttia opiskelijoista ja professori Vartiovaaran kanta oli, että tämä kiintiö oli
syytä pitää pienenä ja varata vain ”ilmeisille tutkijatyypeille”. 419 – Kotitaloustieteiden perustamisen
myötä lukuisat kotitalousylioppilaat – naisylioppilaat – alkoivat laajentaa kandidaatin suorittajille
varattua kiintiötä, joka ”oli syytä pitää pienenä”. Tiedekunta oli ajautumassa keskelle todellista ongelmaa ja kaiken kukkuraksi erivapaudella kodin taloustiedettä opiskellut kouluhallituksen tyttöjen
418
M-m td 28.8.1946-3 §.
M-m td 28.1.1946-5 §; 25.4.1946-1 §; 9.5.1946-12 §; 28.8.1946-3 §; 25.4.1946-Liite 1 §:ään 1; 9.5.1946-Liite n:o 3
§:ään 12; Kivinen & Laitakari 1955, 223.
419
115
käsitöiden ja kotitalouden tarkastaja Sievä Karttunen420, joka ensimmäisenä valmistui maatalous- ja
metsätieteiden kandidaatiksi pääaineenaan kodin taloustiede, suoriutui opinnoistaan huomattavan
nopeasti, kahdessa ja puolessa vuodessa.421
Toukokuussa 1946 maanviljelystalouden professori Rurik Pihkala määrättiin hoitamaan kodin
taloustieteen laitoksen esimiehen tehtäviä syyslukukauden 1946 alusta toistaiseksi. Omasta esityksestään professori Pihkala suostui ottamaan tämän tehtävän vastaan palkkiotta. Hänellä olisi apunaan ensinnäkin tohtori Nils Westermarck, joka 9.5.1946 oli vapautettu maanviljelystaloudellisen
laitoksen assistentin toimestaan ja määrätty uuteen avustustehtäväänsä sekä 12. syyskuuta 1946
kodin taloustieteen laitoksen ensimmäiseksi assistentiksi määrätty MMK Anna Eila Palsanen.422
Tohtori Westermarckin palkkausta koskeva päätös uudistettiin lokakuussa entisin ehdoin. Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta suunnitteli tässä vaiheessa, että tri Westermarck olisi marraskuun
alusta 1946 ryhtynyt hoitamaan kodin taloustieteen professorin virkaa.423 Joulukuun 12. päivänä
1946 dosentti Westermarck piti koeluennon kodin taloustieteen professorin virkaa varten aiheesta
”Kuluttajayksikkö-käsite kulutus- ja elinkustannuslaskelmissa”.424
Tiedekunta teki 26. helmikuuta 1946 ravintokemian varsinaisen professorin virkaa, ruoanvalmistusopin opettajan virkaa, kodinhoito-opin opettajan virkaa, ynnä eräitä muita määrärahoja koskevan
esityksen vuoden 1947 tulo- ja menoarvioon. Esitykseen tiedekunta liitti mukaan ehdotettuja ravintokemian professorin virkaa, ruoanvalmistusopin opettajan virkaa ja kodinhoito-opin opettajan virkaa koskevan asetusehdotuksensa. – Kodin taloustieteen kiinteän ylimääräisen professorin viran ja
saman aineen assistentin toimen425 tultua perustetuiksi kuluvan vuoden menoarvion hyväksymisen
420
Karttunen, Sievä Johanna (1899–1987). KkO 1919, KtaO 1925, KtyO 1931, MMK 1948. Kouluneuvoksen arvonimi
1960. Yhteensä 36 vuotta ainoana kotitalousopetuksen edustajana kouluhallituksessa. (Henkilötietoja: Sysiharju 1995,
107; Löyttyniemi, L. 1979. ”Kotitalousopetuksen kehittäjä”. Kotitalous 12/1979, 431.
421
M-m td 9.12.1948-2 § (Annettiin julkinen päätös kouluhallituksen kotitalouden opetuksen tarkastajan Sievä Johanna
Karttusen suorittamasta MMK tutkinnosta).
422
M-m td 9.5.1946-13 §; 12.9.1946-19 §.
423
M-m td 31.10.1946-13 §.
424
M-m td 9.5.1946-13 §; 12.9.1946-19 §; 12.12.1946 (suppea kokous)-§:t (1 ja 2). – Kodin taloustieteen laitoksen
esimiehen tehtävien palkkiotta hoitamisen vastapainoksi tiedekunta ehdotti professori Pihkalalle agraaripolitiikan professorin viran hoidosta tulevan palkkion korottamista. Professori Pihkala oli hoitanut kyseistä virkaa 21.12.1938 alkaen.
Myös professori Pihkalaa mainitussa tehtävässä avustavan FM Ella Kitusen palkkioon ehdotettiin korotus. (Lähde: m-m
td 31.1.1946-8 §).
425
Kodin taloustieteen laitokseen oli perustettu yksi ylemmän palkkaluokan assistentin toimi. Lisensiaattitutkinnon
suoritus oli yp. assistentin toimien yleisvaatimuksena. Kodin taloustieteen laitoksen assistenteilta edellytettiin lisäksi
hyvät tiedot kansantalous- ja yksityistaloustieteessä. Kodin taloustieteen assistentti oli velvollinen avustamaan laitoksen
esimiestä laitoksen hoidossa ja harjoitustöissä myös kesäisin. Hän toimi muun muassa sihteerinä kotitalousaineiden
harjoittelujaostossa, joka oli perustettu kotitalousaineita opiskelevien ylioppilaiden käytännöllisen harjoittelun järjestämistä ja valvontaa varten. Kodin taloustieteen professori toimi harjoittelujaoston puheenjohtajana ja jaoston jäseniä
olivat ravintokemian professori sekä ruuan valmistusopin ja kodinhoito-opin opettajat. (Lähteet: M-m td 4.3.1948-24 §;
4.3.1948-Liite n:o 7 §:ään 20).
116
yhteydessä, oli olennaisin osa tieteellisen kotitalousopetuksen minimiohjelmasta vielä jäänyt odottamaan vuoroaan. Tiedekunnan käsityksen mukaan yksinomaan taloustieteissä suoritettujen opintojen varassa ei kenestäkään voida kehittää käyttökelpoista ammattinsa taitajaa sen kummemmin kotitalouden kuin maataloudenkaan alalla.426
Talousopettajien jatkokoulutuksesta muodostui pitkäkestoinen ongelma kotitaloustieteiden perustamisen myötä. Konsistori pyysi 16. huhtikuuta 1946 tiedekunnalta lausuntoa talousopettajien lisäopiskelusta ja lausuntoluonnoksen laati professori Unto Vartiovaara. Tiedekuntakokouksessa asia
oli esillä toukokuussa 1946. Lausunnossaan tiedekunta esitti, että oli kotitalousopetusta koskevien
suunnitelmiensa kehittelyssä koko ajan pitänyt mahdollisena ja tarpeellisenakin sovittaa kotitalousopettajien jatko-opintoja yliopistossa annettavan, kotitalouteen liittyvän opetuksen yhteyteen. Lisävirkoja kotitalousaineisiin olisi kuitenkin saatava. Tiedekunta asettui kannattamaan tehtyä ehdotusta, että kotitalousopettajien jatko-opetusta suunnittelemaan asetettaisiin valtion komitea, jossa alan
eri instanssien lisäksi myös Helsingin yliopisto ja tässä tapauksessa mieluiten maatalousmetsätieteellinen tiedekunta olisi edustettuna. Edustajakseen tiedekunta esitti maatalous- ja metsätieteiden tohtori Nils Westermarckin.427
Syyskuussa 1946 tiedekunta myönsi kiintiöiden ulkopuolella opinto-oikeuden kotitalousopettaja
Aino Marjatta Turkalle ja kouluhallituksen tyttöjen käsitöiden ja kotitalouden opetuksen tarkastaja
Sievä Johanna Karttuselle. Viimeksi mainitulle yliopiston rehtori oli [17. elokuuta] myöntänyt
yleisoikeuden harjoittaa opintoja yliopiston kirjoissa olematta.428
Tilanne muuttui, kun maanviljelystalouden dosentti Westermarck anoi virkavapautta toimestaan
Helsingin yliopistossa vuosiksi 1947–48, koska siirtyisi hoitamaan maanviljelystalouden professorin virkaa Ruotsin maatalouskorkeakouluun. Tarvittiin uusi avustaja ja professori Pihkalan ehdotuksesta FM Laura Harmaja alkoi kevätlukukaudella 1947 luennoida kodin taloustiedettä ja ohjata harjoituksia. Harmaja luennoi maanantaisin, tiistaisin, perjantaisin ja lauantaisin kotitalouden asemasta
yhteiskuntataloudessa ja ohjasi harjoituksia joka toisen viikon torstaina.429
Tiedekunta oli antanut asetusehdotuksen ravintokemian professorin virkaa varten 30. tammikuuta
1947 ja virka perustettiin asetuksella n:o 200/1947. Ravintokemian varsinaista professorin virkaa
426
M-m td 26.2.1946-8 §.
M-m td 25.4.1946-14 §; 16.5.1946-14 §.
428
M-m td 12.9.1946-§:t (9 ja 10); 12.9.1946-Liitteet 5 ja 6 §:iin (9 ja 10).
429
M-m td 16.1.1947-16 §; 6.2.1947-15 §.
427
117
hoitamaan 1.3.1947 lukien toistaiseksi tiedekunta määräsi kotieläintieteen professori Lauri Ilmari
Paloheimon ja häntä avustamaan määrättiin mainitusta päivämäärästä alkaen FM, MMK Paavo Kultimo Roine. Ruoanvalmistusopin opettajan virkaa hoitamaan määrättiin 1.4.1947 alkaen dipl.ins.
Raakel Porvari. Hänet nimitettiin virkaan 29. toukokuuta. Kodinhoito-opin opettajan viran hoitajaksi määrättiin mainitusta päivämäärästä alkaen FK Martta Rosenberg. Myös hänet nimitettiin. 430
Ravintokemian opetuksen alkaminen tiedekunnassa aiheutti sen, että huhtikuussa 1947 asetettiin
toimikunta suunnittelemaan kodin taloustieteen tutkintovaatimusten uudistamista. Toinenkin toimikunta asetettiin tehtävänään kotitaloudellisen virkatutkinnon suunnitteleminen ja siitä ehdotuksen
laatiminen. Ehdotus kodin taloustieteen tutkinto- ja harjoitteluvaatimuksiksi käsiteltiin ja hyväksyttiin toukokuussa 1947. Hyväksytyn ehdotuksen mukaisesti kodin taloustieteen kaikki arvosanat
edellyttivät kansantalouden, kemian ja fysiikan peruskursseja vastaavia tietoja. Harjoitteluvaatimus
kodin taloustieteessä oli 18–20 kuukautta. – Metsäpolitiikan professori Eino Saari teki asiasta kantelun yliopiston kanslerille elokuussa 1947. Professori Saaren näkemyksen mukaan tiedekunnalla ei
ollut oikeutta sisällyttää runsasta luonnontieteellistä oppiainesta taloustieteelliseen tutkintoon. Myös
harjoitteluvaatimuksia professori Saari piti tieteelliselle tutkinnolle kohtuuttomina.431
Toukokuun 1947 lopussa kodin taloustieteen kiinteän ylimääräisen professorin viran hakijat, tohtorit Nils Westermarck ja Elli Saurio, peruivat hakemuksensa mainitussa järjestyksessä. Filosofian
tohtorit Elli Saurio ja Katri Laine hakivat kodin taloustieteen professorin virkaa lokakuussa 1947.432
Kodin taloustieteen opetuksessa avustava maisteri Harmaja sairastui joulukuussa 1947 ja avustustehtävä oli 1948–49 sijaisten hoidossa.433 Maisteri Laura Harmajan opetustoimen katkettua kesken
professori Pihkala esitti tiedekunnalle, että kodin taloustieteen luentoja pitämään määrättäisiin FL
Elli Saurio.434 Maisteri Harmaja oli luennoinut syyslukukaudella 1947 kotitalouden asemasta yhteiskuntataloudessa, ja kevätlukukaudella 1948 hän oli aikonut luennoida kotitalouden erikoiskysy-
430
M-m td 30.1.1947-10 §; 6.2.1947-19 §; 25.2.1947-72 §; 20.3.1947-7 §; 27.3.1947-9 §; 10.4.1947-17 §; 17.4.1947-16
§; 29.5.1947-17 §.
431
M-m td 21.4.1947-§:t (4 ja 5); 29.5.1947-35 §; 19.1.1948-22 §.
432
M-m td 29.5.1947-2 § (suppea kokous); 31.5.1947-2 § (suppea kokous); 6.11.1947-1 § (suppea kokous).
433
Tyyni Tuulio toistaa Helsingin yliopiston opetusohjelman tiedot ottamatta huomioon Harmajan sairaslomasta tehtyjä
pöytäkirjojamerkintöjä: ”Helsingin yliopiston ohjelma 1947–49 tietää kertoa, että kodin taloustieteen ylimääräisen professorin `virka on avoinna, sitä hoitaa prof. Pihkala. Opetuksessa avustaa Laura Maria Harmaja FM, joka pitää luentoja
syysl. maanantaisin 12.30–14 ja tiist. 8.30–10 kotitalouden asemasta yhteiskunnassa sekä kevätl. kotitalouden erikoiskysymyksistä.` Hyvin samanlainen tiedotus on kahden seuraavan vuoden ohjelmissa. Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan professorin Rurik Pihkalan osuus oli nähtäväsi vain nimellinen, koska Laura Harmajan ansioluetteloissa sanotaan hänen hoitaneen kodin taloustieteen professorin viran opetustehtäviä 1947–50.” (Lähde: Tuulio 1980, 147).
434
M-m td 1.12.1947-1 §. – Maisteri Harmaja maksoi omasta palkkiostaan sijaistensa palkkion.
118
myksistä. Kotitalousneuvos, FT Katri Laine määrättiin luennoimaan keväällä 1948 kotitalouden
opetuksen ja neuvonnan kehityksestä ja nykytilasta. Professori Pihkala ehdotti tri Laineen määräämistä ja perusteli – kohteliaan monimutkaisin sanakääntein – 21.1.1948 allekirjoitetussa kirjelmässään ehdotustaan tasapuolisuudella:
Kun kodin taloustieteen opetuksen täydennykseksi olisi tarpeen, että opiskelijoille annettaisiin
asiantuntijan esittämä katsaus kotitalouden opetuksen ja neuvonnan kehitykseen ja nykyiseen
tilaan silmällä pitäen niin hyvin tavoiteltuja päämääriä kuin käytettyjä menetelmiä tällä alalla
sekä valtion että yksityisten järjestöjen toiminnassa, rohkenen kunnioittaen ehdottaa, että puheena oleville opiskelijoille pantaisiin toimeen erityinen luentojakso näistä asioista, sopivimmin ehkä 12 luentoa käsittävä. Samalla kunnioittaen ilmoitan, että kotitalousneuvos, FT Katri
Helena Laine olisi suostuvainen tämän tehtävän hoitamaan. Kun viime syyslukukaudella 12
luentotuntia käsittävä opetusvelvollisuus annettiin, maisteri Harmajan sairaana ollessa, tohtori
Elli Sauriolle, pitäisin tältäkin kannalta tarkoituksen mukaiselta, että toisellekin kodin taloustieteen professorin viran hakijalle tohtori Katri Laineelle suotaisiin tilaisuus yhtä laajan opetuksen antamiseen.435
Seuraavat ylioppilaat aloittivat syksyllä 1948 opintonsa kandidaatin tutkintoa varten kotitaloustieteet pääaineinaan:
Seija Liisa Anneli Antikainen, Leena Annikki Hakkarainen, Lea Inkeri Huida, Irja Ellen Inkinen, Ritva Liisa Jaatinen, Aira-Maija Liisa Kivelä, Toini Irene Nordlund, Aura Linnea Peltonen, Kirsti Kyllikki Relander, Kaisu Kaarina Siirola, Hely Margareta Talvitie ja Eeva Anna
Mari Tamminen.436
Tarkastaja Sievä Karttuselle oli myönnetty 17. elokuuta 1946 opintoja varten erivapaus yliopiston
sääntöjen 98 §:n 3 momentin perusteella. Hän oli yliopiston kirjoilla vain syyslukukauden 1947
loppuun ja valmistui kandidaatiksi joulukuussa 1948. Valmistumisvauhti oli ennätyksellinen siitä
päätellen, että vuonna 1965 professori Vartiovaara – sanoessaan kotitaloustieteiden kandidaattien
valmistumisajan toteutuneeksi minimiksi viisi vuotta – unohti poikkeustapauksen eli kandidaatti
Karttusen, jonka opiskelu oli kestänyt vain runsaat kaksi ja puoli vuotta.437
Maanviljelystalouden professori Rurik Pihkala anoi eroa virastaan syksyllä 1948 mutta jatkoi
kodin taloustieteen vt. professorina siihen saakka, kunnes virkaa hakenut tri Elli Saurio aloitti viranhoidon joulukuussa 1949. Joulukuussa 1948 tri Nils Westermarck nimitettiin maanviljelystalou435
M-m td 1.12.1947-1 §; 29.1.1948-Liite n:o 8 §:ään 11. – Tohtori Laine luennoi varhaisesta kuluttajavalistuksesta.
M-m td 25.8.1948-7 §.
437
KA/SA/5. Kansio, Kodin taloustiede tieteenä/1. Kodin taloustiedettä suunnitellaan, Alakohta n:o 18 (Muutamia
professori Unto Vartiovaaran kirjoituksia koskien kotitalousopetuksen kehittämistä Helsingin yliopistossa). Yksi professori Vartiovaaran kirjoituksista on puheena esitetty teksti Yhteispohjoismaisen kotitalouskorkeakoulun johtokunnan
vuosikokouksessa 29.11.1965: ”En överblick av den vid Helsingfors Universitet försiggående hemhushållsundervisningen, över dess nuvarande organisation och erhållna erfarenheter”. – Tilaisuudessa puhui myös professori Elli Saurio).
436
119
den ruotsinkielisen professorin virkaan ja FT, MMK Paavo Roine asetettiin ensimmäiselle ehdokassijalle ravintokemian varsinaisen professorin virkaan.438
FT Elli Saurio nimitettiin 27. tammikuuta 1950 kodin taloustieteen kiinteään ylimääräisen professorin virkaan. Virkansa loppuvuosina hän sairastui vakavasti mutta kykeni tästä huolimatta vastaamaan kodin taloustieteen laitoksen esimiehen tehtävistä eläkkeelle jäämiseensä saakka. Tasavallan presidentti oli 18.11.1966 myöntänyt hänelle eron virastaan seuraavasta vuodenvaihteesta alkaen, ja hän kuoli vain muutamia päiviä ennen eläkeajan alkamista, 26. joulukuuta 1966. Kodin taloustieteen opetuksesta ja tutkimuksesta oli huolehdittava professori Saurion jättäessä viranhoidon.
Tammikuussa 1966 tiedekunta päätti antaa dekaanin tehtäväksi neuvotella kanslerin kanssa, olisiko
kodin taloustieteen kiinteä ylimääräisen professorin virka julistettava haettavaksi jo ennen kuin professori Saurio saavuttaa eläkeiän. Neuvottelun tulos oli tiedekunnan toiveen mukainen. Kun hakuaika kodin taloustieteen professorin virkaan päättyi joulukuun puolivälissä 1966, kodin taloustieteen
kiinteää ylimääräisen professorin virkaa olivat hakeneet MMT Maire Inkeri Honkanen ja VTL Alma Annikki Suviranta. Hakijoille myönnettiin vuoden mittainen pätevöitymisaika. 439
Vuoden 1966 syyskuussa maatalous-metsätieteellinen tiedekunta asetti toimikunnan, jonka tuli
ohjata toimenpiteitä kodin taloustieteen kiinteän ylimääräisen professorin viran hoitamiseksi
1.1.1967 jälkeen. Toimikunnan puheenjohtajaksi oli määrätty professori Vartiovaara ja jäseniksi
professorit Roine ja Westermarck. Toimikunnan ehdotuksesta tiedekunta määräsi professori Westermarckin oman toimensa ohella hoitamaan kodin taloustieteen professorin virkaa alkaen 1.1.1967
toistaiseksi ja enintään siksi, kunnes virka vakinaisesti täytettäisiin. Professori Nils Westermarck
toimi vuoden 1967 alusta vuoden 1971 loppuun asti kodin taloustieteen laitoksen vt. esimiehenä.
Kodin taloustieteen laitos toimi yli kaksitoista vuotta Helsingissä osoitteessa Kirkkokatu 4. Toukokuussa 1955 pidetyssä tiedekunnan kokouksessa ylimääräinen professori Saurio pyysi [turhaan]
tiedekuntaa ryhtymään toimenpiteisiin isomman laitostilan saamiseksi kodin taloustieteen laitokselle.440 Laitostilaa yritettiin remontoida opiskelijavoimin syksyllä 1956, sillä amerikkalainen kotitalousprofessori Mary Brown Allgood saapuisi laitokselle luennoitsijavieraaksi lukuvuodeksi 1956–57.
Ongelma julkistettiin kutsumalla aikakauslehden toimittaja paikalle. ”Uusi Kuvalehti” -lehdessä
438
M-m td 16.9.1948-29 §; 20.9.1948-5 §; 30.9.1948-§:t (15 ja 26); 14.10.1948-10 §; 16.12.1948-3 § (suppea kokous);
20.12.1948-2 § (suppea kokous).
439
M-m td 27.1.1966-12 §; 18.8.1966-1 §; 15.12.1966-34 §; 20.12.1966-2 §; 15.12.1966-Liite A §:ään 34; Kervinen
2008a, 129–131, 152 (Julkaisematon käsikirjoitus).
440
M-m td 31.5.1955-§:t (13-15).
120
sitten kerrottiinkin, miten ”professori Elli Saurio pani kodin taloustieteen laitoksessa ylioppilasneitoset maalaamaan ja petsaamaan, ´steissaamaan´ kattoa, tapetoimaan, sahaamaan ja höyläämään,
´proppaamaan´ – tekemään ns. miesten töitä”.441 – Kirkkokatu 4:n huoneisto siistiytyi ja opiskelijat
saivat käytännöllistä harjoitusta [tavanomaisissa?] kodin töissä.
Pintaremontti ei kuitenkaan riittänyt tekemään kodin taloustieteen käyttöön osoitettua lämmintä
tilaa laitostarpeisiin riittäväksi, ja professori Saurio ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin siirtää laitoksensa maanviljelystalouden laitoksen tiloista Kirkkokatu 4:stä omaan kotiosoitteeseensa Albertinkatu 44 B 15. Professori Saurion jalkavaivat vaikuttivat varmaan myös päätökseen, sillä portaiden nousu kipeillä jaloilla Kirkkokadun hissittömän talon kolmanteen kerrokseen oli hankalaa. Laitoksen muutto toteutettiin syyslukukauden 1958 lopussa.
5. Elli Saurion kehitys konsulentista professoriksi
5.1. Elli Saurio suuntautui varhain kotitalousalalle
Elli Saurio syntyi 31.12.1899 Nurmeksessa.442 Ylioppilaaksi hän valmistui keväällä 1917 Rauman yhteislyseosta443 ja kirjoitettiin Aleksanterin-Yliopiston nimikirjaan Satakuntalaiseen osakuntaan kuuluvaksi ylioppilaaksi, mutta opiskelu yliopistossa sujui Sauriolta aluksi hitaasti. Tähän vaikutti ensiksikin levoton aika, sillä lukuvuonna 1917–18 yliopisto oli ajoittain suljettu. Myöhemmin
Elli Saurion päätös hankkia itselleen ensiksi ammatillinen koulutus siirsi yliopisto-opinnot tuonnemmaksi. – Elli Saurio valmistui puutarhaopettajaksi Reitkallin puutarha- ja maatalouskoulusta
syksyllä 1922.444 Hän lienee aloittanut Reitkallissa marraskuussa 1920, sillä oppilaita otettiin Reitkallin vakinaisille kursseille sekä huhtikuussa että marraskuussa, ja oppilaat valmistuivat joko maaliskuusa tai lokakuussa. Ne, jotka aloittivat huhtikuussa, suorittivat kurssinsa yhtäjaksoisena, mutta
ne, jotka aloittivat marraskuussa, olivat toisen talven välillä poissa ja jatkoivat huhtikuussa.445
441
”Tieteellinen remontti”. Uusi Kuvalehti 47/1956 (23.11.1956), 20.
LIITE 1. Elli Saurion lähiomaiset.
443
KA/SA/1. Kansio/1. Koulu- ja opiskelutodistukset/A Koulutodistukset/Alakohta n:o 13 (Päästötodistus).
444
KA/SA/1. Kansio/2. Työ- ja virkatodistukset. Ansioluettelot/B 2 Passi, virkatodistukset ja ansioluettelot; Heinonen
1998, 143. Viittaus: Ollila 1993, 111–112, 315.
445
Lagerblad & Nieminen 1948, 16; Nimimerkki ”H. H:nen”. 1921. Muistelmia Tarhuriopettajakursseilta. Emäntälehti
10/1921, 178, 179.
442
121
Sille, että ylioppilas Elli Saurio suuntautui kotitalousalalle, voidaan löytää monia syitä. Kasvatusäiti Lilli Saurio446 oli käynyt keväällä 1896 kolme kuukautta kestäneen kotitalousopettajakurssin
Helsingin Kasvatusopillisessa Keittokoulussa.447 Kurssi, jolle Lilli o.s. Stenbäck osallistui, oli ollut
viidestoista mainitun oppilaitoksen tarjoama opettajatarkurssi. Ja kotitalousalasta oli käyty runsaasti
julkista keskustelua varsinkin sen jälkeen, kun eduskunnan ensimmäisten naiskansanedustajien448
vaikutuksesta vuonna 1907 asetettu komitea oli alkanut selvittää naisille tarkoitetun kotitalousopetuksen kehittämistä. Aloite naisten taloudenhoito-opetuksen kehittämisestä tuli Hedvig Gebhardilta:
Merkittävin ja kauaskantoisin Hedvig Gebhardin aloitteista oli anomusehdotus taloudenhoitoopetuksen järjestämisestä naisille ja sen avustamisesta valtion varoilla. [ ] Eduskuntakeskustelussa Gebhard joutui perustelemaan tätä anomustaan. Hän toi terävästi esiin kotitaloudenhoidon merkityksen koko kansantalouden kannalta ja mikä merkitys sillä oli esimerkiksi taistelussa keuhkotautia vastaan. Hedvig Gebhardin aloite oli naisten tekemistä aloitteista ensimmäinen, jonka eduskunta hyväksyi. Täysistunto- ja valiokuntakeskusteluissa sitä kannattivat
kaikkien puolueiden edustajat oikealta vasemmalle.449
Komitean laaja, 421-sivuinen, mietintö valmistui vuonna 1915.450 Tero Halonen selostaa Naisten
kotitalousopetusmietinnössä esitettyjä varsin uudistushenkisiä kannanottoja:
Useita vuosia istunut komitea sai mietintönsä valmiiksi vuonna 1915. Se ehdotti kotitalousopetuksen ja -tutkimuksen akatemisoimista Yliopistoon tai suunnitteilla olleeseen taloudelliseen korkeakouluun, sillä kotitalousammattilaiset tarvitsivat tieteelliseen tutkimustyöhön perustuvaa tietoa ja koulutusta. Yliopistotasoinen kotitalousopetus olisi valmistanut kotitalousseminaarin opettajia, kotitalouskonsulentteja ja kotitalousassistentteja sekä antanut naisille
suunnatulle kotitalousopetukselle uudenlaisen yhteiskunnallisen aseman: ”Maatalous ja metsänhoito ovat jo saaneet oppituolinsa yliopistossamme. Niiden rinnalle on sinne meilläkin varattava sijaa myös kotitaloudelle ja sen eri haaroille, niin kuin monessa sivistysmaassa on tehty. Vasta silloin sen varma, yhtämittainen, aikaansa seuraava edistyminen on turvattu. Silloin
se myös on saavuttanut sen arvoaseman yleisessä tietoisuudessa, joka sille yhtenä kansamme
elämän tärkeimpänä puolena oikeudenmukaisesti on tuleva.451
Suomen itsenäistymisvuonna kotitalousopettajat alkoivat järjestäytyä ja perustettiin Valtion kotitaloustoimikunta vallitsevaa elintarvikepulaa lievittämään. Valtion kotitaloustoimikunta asetettiin
9.7.1917 ja se toimi vuoden 1923 loppuun asti luoden toiminnallaan pohjan kotitalousneuvonnan ja
-opetuksen myöhemmälle kehittämiselle.452 Kotitalousopettajien järjestäytyminen alkoi 4.8.1917,
446
LIITE 1. Elli Saurion lähiomaiset.
Sysiharju 1995, 304.
448
Innala 1967, 99, 100
449
Kaarninen 1997, 185, 187.
450
Komiteanmietintö 1915:5. Naisten taloudenhoito-opetuksen järjestämistä varten asetetun komitean mietintö. Tähän
komiteanmietintöön viittaavat esimerkiksi Kuokka 1961, 36–59 (Julkaisematon pro gradu); Innala 1967, 99–102; Lähdeoja 1970, 338; Sysiharju 1995, 50, 51, Heinonen 1998, 74–78; Halonen 2008, 411, 412; Halonen 2010.
451
Halonen 2008, 411–412; Halonen 2010, 279. Viittaus: Komiteamietintö 1915:5, 44–46. – Tero Halosen mukaan
aloitteentekijä naisten kotitalousopetuksen kehittämisasiassa oli kansanedustaja Iida Yrjö-Koskinen ja edustaja Hedvig
Gebhard nosti asian esille eduskunnassa. (Lähde: Halonen 2008, 411, Halonen 2010, 279).
452
Heinonen 1998, 81, 90–91. Viittaus: Laine 1948, 90.
447
122
kun väliaikainen toimikunta nimitettiin valmistelemaan sääntöjä ja huolehtimaan perustamiskokouksen koollekutsumisesta. Maan poliittinen tilanne siirsi kuitenkin järjestäytymisen seuraavaan vuoteen. Helsingissä 18.–23.11.1918 pidetyssä tilaisuudessa päätettiin perustaa Kotitalousopettajayhdistys, jonka tarkoituksena oli yhdistää kotitalouden eri aloilla työskentelevät opettajat yhteiseen
työhön kotitalouden ja ammatillisen kehityksen edistämiseksi sekä pitää huolta kotitalousopettajien
yhteiskunnallisen ja taloudellisen aseman parantamisesta. Uusi yhdistys merkittiin yhdistysrekisteriin 28. kesäkuuta 1919.453
Ylioppilas Elli Saurio kuunteli luentoja Helsingin yliopistossa syyslukukaudella 1918, joten hänellä oli mahdollisuus tutustua Valtion kotitaloustoimikunnan 18.–23. marraskuuta Helsingin uudella rautatieasemalla454 järjestämään säilyke- ja vastinenäyttelyyn. Useita kotitalousopettajia oli järjestämässä näyttelyä, joten Kotitalousopettajien liiton perustava kokous pidettiin näyttelypäivien
aikana. Perustamiskokous kesti kolme päivää, ja osanottajia oli 117455. Kotitalousopettajien yhdistyksen ensimmäinen vuosikokous pidettiin 9.–12.7.1919 Reitkallin456 puutarha- ja maatalouskoululla, ja yhdistys järjesti ensimmäiset täydennyskurssit jäsenilleen 15.11.–4.12.1920 Helsingissä.457
Elli Saurion Reitkallissa opiskeluaikana 8.7.1921 puutarhaopettajat kokoontuivat kursseille Lepaan puutarhaopistolle, ja tällöin Kotitalousopettajien yhdistykseen perustettiin alaosastoksi niin
kutsuttu Tarhuriosasto.458 Mikäli tuleva puutarhaopettaja Elli Saurio liittyisi ammattiliittoon, hänen
etujaan valvoisi joltisenkin vahva järjestö ainakin jäsenmäärällä mitaten, mutta Saurio osasi myös
itsenäisesti valvoa etujaan. – Kun pätevyysvaatimuksia muutettiin kotitalousalalla 1930-luvun alussa Järvenpään valtiollisen kotitalousopettajaopiston perustamisen vuoksi, puutarhaopettaja Elli Saurio varmisti tutkintonsa pätevyyden puutarhaopettajan virkoihin ja toimiin kotitalousopistoissa,
emäntäkouluissa ja kotitalouskouluissa anomalla joulukuussa 1930 erivapautta hakea ja taitonsa ja
453
Koskinen 1968, 5; Kiuasmaa 1982, 195.
Väliaikainen Helsingin asemarakennus oli valmistunut vuonna 1861. Rakennustöitä oli johtanut Hämeen lääninarkkitehti Carl Albert Edelfelt. Varsinaisen asemarakennuksen pohjapiirroksen laativat rakennushallituksen arkkitehdit
Magnus Shjerfbeck ja Sebastian Gripenberg. Suunnittelukilpailun voitti huhtikuussa 1904 Polyteknillisestä opistosta
toukokuussa 1897 valmistunut arkkitehti Eliel Saarinen (1873–1950). Uusi rautatieasema vihittiin sisustukseltaan keskeneräisenä ja otettiin käyttöön vuonna 1919. (Lähde: Högström 1996, 10, 11).
455
Kiuasmaa 182, 195.
456
Reitkallin maatila Vehkalahdella oli 1700-luvulle asti 1300-luvulla eläneestä nimismies Eerik Laurinpojasta polveutuneen knaappisuvun omistuksessa. Tila palstoitettiin 1906; kantatilalla toimi vuodesta 1901 puutarhurikoulu (alkuaan
Alma Forsténin Sippolaan 1898 perustama puutarha- ja maatalouskoulu). (Lähde: Otavan iso tietosanakirja, osa 7.
1964, 399).
457
Koskinen 1968, 7.
458
Koskinen 1968, 10; Nimim. ”H. H:nen”. 1921. Muistelmia Tarhuriopettajakursseilta. Emäntälehti 10/1921, 178, 179.
454
123
kykynsä mukaan tulla nimitetyksi näihin virkoihin ja toimiin459. – Valtioneuvosto näki hyväksi
myöntää anojalle erivapauden.
Ennen puutarhaopintoja Elli Saurio oli suorittanut Heimarin kotitalouskoulun kesäkurssin 15.4.–
15.10.1920 ja hakeutuminen Heimariin oli todennäköisesti harkittu toimenpide. Kun opetus lähti
kehittymään Reitkallin puutarha- ja maatalousoppilaitoksessa alkuvaiheen puutarhakurssista eteenpäin, perustettiin tälle puutarhakurssille ensiksi jatkokurssi, jonka osanottajilta vaadittiin talouskoulu- tai puutarhakoulukurssin suoritus.460 Jatkokurssi oli tarkoitettu niitä oppilaita varten, jotka tahtoivat valmistua kiertäviksi puutarhanhoidon ja ruoanlaiton neuvojiksi. Jatkokurssin pohjalta kehitettiin niin sanottu neuvojakurssi, ja varsinainen myöhemmin muodostettu opettajakurssi oli neuvojakurssin laajennus. Opettajakurssin ohjelmaan kuuluivat samat aineet kuin neuvojakurssiinkin ja
lisäksi kasvatus- ja opetusoppi, yhteiskuntaoppi, kansantalous, kasvimaantiede, opetusharjoitustunnit, havaintotunnit, esitelmät ja keskustelunalustukset. Neuvojakurssin omat oppiaineet olivat keittiökasvi- ja juurikasviviljelys, hedelmä- ja marjanviljelys, lannoitusoppi, maanlaatuoppi, mineralogia ja geologia, kasvitaudit ja tuhohyönteiset.461 Reitkallin kurssit kehittyivät käsittämään lopulta
lyhyen kesäkurssin omaa tarvetta opiskelevia varten, neuvojakurssin ja opettajakurssin. Opettajakurssi korvasi aikaisemmat talvi- ja vuosikurssit.462
Vanhempien kuolinpesä oli kustantanut Elli Saurion ammattikoulutuksen mutta täysi-ikäiseksi
tultuaan Saurio oli pääasiallisesti omien tulojensa varassa ja palkkatyöhön hakeutuminen oli edessä.
Helsingin kaupunginpuutarhalla Saurio oli muutaman kuukauden kevättalvella 1923. Seuraavaksi
hän siirtyi Vehmaalle Vakka-Suomen kotitalouskoululle (os. Rautila) varsinaiseen ammattiinsa puutarhaopettajaksi. Elli Saurio toimi Vakka-Suomen kotitalouskoululla 15.4.–15.10.1923 ja osoitti
työtodistuksen mukaan kiitettävää käytöstä ja kiitettävää opettajataitoa niin käytännöllisessä kuin
tietopuolisessakin puutarhaopetuksessa.463
459
KA/SA/1. Kansio/Tapahtumia työ- ja virkauralta/Päätösjäljennös N:o 401 asiassa N:o 5228/5, M.M. 1930. Allekirjoittajana on ministeri August Raatikainen. Päätöksen päiväys on 15.1.1931.
460
Lagerblad & Nieminen 1948, 11. Visa Heinonen selostaa kotitalousneuvojien ja -konsulenttien työkuvien erilaisuutta. Neuvojan peruskoulutus oli tavallisesti puutarha- tai kotitalouskoulu. Konsulentin työ oli itsenäisempää ja edellytti
yleensä neuvonnan yleistä organisoimista toimialueella. (Lähde: Heinonen 1998, 91).
461
Lagerblad & Nieminen 1948, 14.
462
Lagerblad & Nieminen 1948, 10, 11, 15.
463
KA/SA/1. Kansio/2. Työ- ja virkatodistukset. Ansioluettelot/A2 Työtodistukset, Alakohdat 3 (Työtodistus Helsingin
kaupunginpuutarhalta Elli Sauriolle 1.4.1923) ja 4 (Työtodistus Vakka-Suomen Kotitalouskoululta Vehmaalta puutarhaopettaja Elli Sauriolle 27.10.1923).
124
Vehmaalta Elli Saurio palasi Helsinkiin, jossa asui kasvatusäitinsä Lilli Saurion sisaren, Selma
o.s. Stenbäck ja Oskari Peurakosken perheessä Laivastokadulla aina 14. kesäkuuta asti 1924. Metsähallituksen vt. ylijohtaja J. O. Peurakoski (vuoteen 1905 Renfors) oli ollut eduskunnan jäsen
1909–18 ja hänet oli nimitetty jäseneksi valtioneuvoston 3.2.1921 asettamaan komiteaan, jonka oli
määrä tehdä ehdotuksia ylimmän maataloudellisen ja metsätaloudellisen opetuksen järjestämisestä.464 Tämän niin sanotun Kairamon komitean puheenjohtajana toimi senaattori A. Osw. Kairamo ja
muita jäseniä olivat professori R. Tigerstedt, maatalousneuvos, yliopiston dosentti J. E. Sunila,
maanviljelijä K. Kallio, FM W. Wuolijoki ja metsänhoitaja FT K. O. Heikinheimo. Komitea ehdotti
ensimmäisessä osamietinnössään, joka valmistui 4. elokuuta 1921, Helsingin yliopiston maanviljelystaloudellisen osaston muodostamista itsenäiseksi yliopistoksi maataloudellista ja metsätaloudellista opetusta varten.465
Peurakoskien perheessä asuessaan Elli Saurio suoritti yksityisesti kasvatusopin approbaturin.466 –
Yliopistollisen kasvatusopin laudatur-arvosanan suorittamisen aloittaminen oli erinomaisen järkevä
teko, sillä Saurio oli käynyt Reitkallin yksityisen puutarhaopettajakoulun ja puutarha-alan opettajapaikkoja ja -virkoja oli Suomessa yleisimmin kotitalousalan kouluissa mutta pätevyysvaatimukset
kotitalousalan työtehtäviin nousivat valtiollisen kotitalousopettajaopiston perustaminen myötä.467
Järvenpäähän perustettiin valtion rahoituksella ensimmäinen virallisesti kotitalousopettajaopiston
nimeä kantava oppilaitos. Tasavallan presidentti vahvisti 29. helmikuuta 1929 kotitalousopettajaopistoa koskevan asetuksen 83/1928, joka perustui ja samalla kumosi vuonna 1922 annetun lain
kotitalousopettajaopiston menosäännön ja opiston käyttämisestä suoritettavien maksujen perusteista. Asetuksen 83/1928 mukaan kotitalousopettajaopistosta valmistui sekä talousopettajia että puutarhaopettajia. Kotitalousopettajaopistoon saatiin seitsemän vakinaisen opettajan virkaa, joista viisi
oli lehtoraatteja: kasvatus- ja opetusopin, luonnontieteiden ja ruokatalousopin, kotitalouden, maata-
464
Komiteanmietintö 1921:13, 1. Kairamon komitealta valmistuneet kaksi mietintöä (1921:13 ja 1923:11) muodostavat
varhaisen perustan niin sanotun Cajanderin komitean mietinnöille, joihin maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan kehittämistyössä kauan vedottiin ja joiden ansiota oikeastaan lienee myös kotitaloustieteiden ilmaantuminen kyseiseen tiedekuntaan 1940-luvulla. – Professori Cajanderia kuultiin asiantuntijana mietintöä 1923:11 laadittaessa.
465
Kairamon komitean työstä kertoo esimerkiksi Halonen 2010, 191–200.
466
KA/SA/1. Kansio/1. Koulu- ja opiskelutodistukset/B Opiskelutodistukset ym. asiapaperit, Alakohta n:o 6 (Todistus
12.4.1924 kasvatusopin approbatur-arvosanan yksityisestä suorittamisesta Elli Sauriolle. Albert Lilius).
467
Elli Saurio ilmoitti ansioluetteloissaan, että oli suorittanut 6.3.1933 kasvatusopin laudatur-opinnot (Lähde: KA/SA/1.
Kansio/2. Työ- ja virkatodistukset. Ansioluettelot/Ansioluettelot/B2 Passi, virkatodistukset, ansioluettelot). – Laudaturkokonaisuus jäi ehkä vajaaksi, sillä professori Lilius muisteli 1940, ettei ollut vastaanottanut Sauriolta kasvatusopin
laudaturtutkielmaa [Lähde: KA/SA/1. Kansio/1. Koulu- ja opiskelutodistukset/B Opiskelutodistukset ym. asiapaperit,
Alakohta n:o 11 (Epävirallinen todistus 18.2.1940 Elli Sauriolle kasvatusopin opiskelusta. Albert Lilius)].
125
lous- ja yhteiskunta-aineiden sekä puutarhanhoidon lehtorinvirat. Opistossa oli lisäksi puutarhahoidon opettajanvirka ja käsitöiden opettajavirka.468
Järvenpään kotitalousopettajaopiston lehtorinvirkoihin vaadittiin korkeakoulututkinto, ja kasvatusopin arvosana kuului kaikkien kotitalousopettajaopiston opetusvirkojen – sekä lehtorinvirkojen
että opettajavirkojen – vaatimuksiin. Puutarhanhoidon lehtorin ja opettajan virkoihin vaadittiin molempiin puutarhakorkeakoulussa suoritettu tutkinto, käytännön kokemusta ja kotitalousalan tuntemusta. Puutarhakorkeakoulua ei ollut Suomessa, joten kotitalousopettajaopiston puutarhaopetuksen
lehtorin virasta kiinnostuneen oli matkustettava pätevöitymään ulkomaille.469 Vaatimukset olivat
lievimmät kotitalouden lehtoraatissa, johon riittivät pelkkä talousopettajatutkinto, opetustehtäviin
tarpeellinen yleissivistys ja kotitalouden perustieteiden tuntemus sekä käytännön kokemus kotitalousalalla.470 – Kotitaloudellisen korkeakoulututkinnon vaatimista pidettiin ehkä kohtuuttomana, koska koko Euroopassa ei voitu suorittaa korkeakoulutasoista tai yliopistotasoista kotitaloustutkintoa.
Maataloushallituksen valvonnan alaista kotitalousopetusta koskenut yleislaki 186/1929 vahvistettiin hieman sen jälkeen, kun valtion kotitalousopettajaopistoa koskevan asetus 83/1928 oli vahvistettu. Tasavallan Presidentti vahvisti lain kotitalousoppilaitoksista 18. toukokuuta 1929 ja se tuli
voimaan vuoden 1930 alusta. Sigurd Mattsonin mukaan laki pohjautui kotitalousopetuskomitean
mietintöön.471 Agronomi, maatalousministeri S. Mattsson, joka vertasi kotitalousoppilaitoslakia
vuonna 1927 annettuun maatalouskouluja koskeneeseen lakiin, sanoi kyseisen lain tähtäävän kotitalousoppilaitosten taloudellisen aseman vakiinnuttamiseen.472
468
Kuokka 1961, 129, 130. Julkaisematon pro gradu; Asetus kotitalousopettajaopistosta (83/1928), §:t (2, 5 ja 10).
KA/SA/1. Kansio/4. Tapahtumia työ- ja virkauralta/Kohdat n:o 1 (Maatalousministeriö maataloushallitukselle, ministeri S. Mattsson allekirjoittajana. Katri Antilalle myönnetään virkavapaus ajalle 1.7.1928–31.12.28 konsulentti Elli
Saurio sijaisena. Jäljennös N:o 3043 on annettu 13.6.1928) ja n:o 2 (Päätösjäljennös. Maataloushallituksen ylijohtaja K.
J. Ellilä kirjoittaa v.t. kotitalouden apulaistarkastaja Elli Sauriolle. Jäljennös N:o 2747, päiväys 26.11.1928). – Katri
(Kaisu) Antila oli kotitalouden apulaistarkastaja maataloushallituksessa vuosina 1924–37 ja tarkastaja v:sta 1937 lähtien. Hän oli käynyt Lepaan puutarhaopiston kurssin 1915–17 ja tullut ylioppilaaksi 1926. Loppututkinnon puutarhataidelinjalla Dresdenissä sijainneessa oppilaitoksessa Höhere Staatslehranstalt für Gartenbau zu Pillnitz hän suoritti vuonna
1929 eli edellä mainittu virkavapauskausi kului Antilalla opiskeluun ulkomailla.
470
Kuokka 1961, 130. Julkaisematon pro gradu-tutkielma.
471
Komiteanmietintö 1928:14. Kotitalousopetuskomitean mietintö. Osat I–II ja Komiteamietintö 1930:9 eli Kotitalousopetuskomitean mietintö, Osa III (Ehdotuksia kotitalousoppilaitosten opetusohjelmiksi). – Kolmannen osamietinnön
valmisteluvaiheessa Kotitalousopetuskomitea kuuli asiantuntijoina tarkastaja Katri Antilaa, puutarhaopettaja Hertta
Collania, maisteri Alice Hallonbladia, tarkastaja Anna Henrikssonia, tohtori Kaarina Karia, agronoomi Hanna Karttusta,
lehtori, maisteri Ella Kitusta, laboratorion johtajaa, maisteri K. Pajaria ja konsulentti Elli Sauriota. (Lähde: Komiteanmietintö 1930:9, 2).
472
Kuokka 1961, 129; Koskinen 1968, 23; Mattson 1930, 43 = Mattsson, S. 1930. Kotitalousopetuksen uudistaminen ja
vakiinnuttaminen. Emäntälehti 2/1930, 43, 44.
469
126
Konsulentiksi valittu puutarhaopettaja Elli Saurio aloitti syksyllä 1925 Suomalaisen Marttaliiton
palveluksessa vuodet 1925–47 jatkuneen työuran, jonka eheyttä rikkoivat vain yliopistollista perustutkinto-opiskelua ja jatkotutkinnon suorittamista varten otetut virkavapaat. Saurio toimi konsulenttina aikajaksolla 1.11.1925–30.6.1928.473 Visa Heinonen huomauttaa, että puutarhaopettaja Saurio
oli ensimmäinen ammattikoulutuksen saanut kotitalouskonsulentti Suomalaisen Marttaliiton keskustoimikunnassa.474
5.2. Tavoitteena kotitaloudellisen virkatutkinnon professorin virka
Kun Elli Saurio palasi välillä keskeytyneiden yliopisto-opintojensa pariin ja syksyllä 1927 aloitti
talvikauden kestäneen ensimmäisen opintovapaakauden, hän jäi virkavapaalle juuri konsulentin
työstä. Saurion itsensä antama ja Suomalaisen Marttaliiton tiedottama aikamääre eroavat hieman
toisistaan. Saurio kertoo ansioluettelossaan virkavapaan kestäneen 1.9.1927–1.5.1928 mutta Suomalaisen Marttaliitto ilmoittaa Saurion virkavapaan alkaneen vasta 1. lokakuuta 1927.475 Läsnäoloilmoittautumisen Saurio teki ehkä asianmukaisesti heti syyslukukauden 1927 alussa, mutta syksyn 1927 kurssien alkumerkinnät ovat poikkeuksetta vasta lokakuulta (4.–10.10). – Joka tapauksessa yliopisto-opiskelu ja opintovapaat olisivat olleet Sauriolle hankala rahoitusongelma ilman sitä
vankkaa perintöä, minkä kotitila tarjosi Hilja ja Ivar Saurion lapsille, Ellille, Liisalle ja Eevalle.
Nuorin Hilja ja Ivar Saurion tyttäristä saavutti täysi-ikäisyyden elokuussa 1927 ja kuolinpesä
jaettiin pesänosakkaiden kesken. Jääkärikapteeni Feeliks Waldemar Tuisku sai Laamilan tilan omistukseensa oston ja vaimonsa, Liisa Tuiskun o.s. Saurion perinnön kautta vuonna 1927. Kaupantekohetkellä Laamilan pinta-ala oli 170 hehtaaria, josta viljeltynä oli 35 hehtaaria. Elli Saurio oli
myynyt osuutensa sisarelleen 19. marraskuuta allekirjoitetulla kiinteistökaupan kauppakirjalla. 476
Hinta oli ollut 90 000 markkaa,477 josta suoritettiin käteisenä 55 000 markkaa ja jäännös 35 000
markkaa siten, että ostajat antoivat tästä määrästä velkakirjan, joka oli maksettava vaadittaessa kahdeksan prosentin vuotuisine korkoineen. Ostajat saivat myydyt tilanosat heti hallintaansa ja suoritti-
473
KA/SA/1. Kansio/1. Työ- ja virkatodistukset. Ansioluettelot; KA/Marttaliitto ry:n arkisto 1899–1969/Marttaliiton
vuosikertomukset/Suomalaisen Marttaliiton vuosikertomus 1925, 2; Heinonen 1998, 92.
474
Heinonen 1998, 92. Viittaus: Haltia 1949, 152, 153.
475
KA/SA/1. Kansio/2. Työ- ja virkatodistukset. Ansioluettelot/ Ansioluettelot/B2 Passi, virkatodistukset, ansioluettelot; KA/Marttaliitto ry:n arkisto 1899–1969/Marttaliiton vuosikertomukset/Suomalaisen Marttaliiton vuosikertomus
1927, 6.
476
JMA/Pielisjärven tuomiokunta/ Nurmeksen käräjäkunta/ Holhousasiain pöytäkirja 1926 SK C IIb79.
477
90 000 markkaa (1925) olisi 138 995,12 markkaa vuonna 2001 ja 23 923 euroa vuonna 2003.
127
vat niistä menevät verot ja ulosteot ja vastasivat kaikista rasituksista, mikäli myyjä oli ollut niistä
vastuussa. Ostajat suorittivat myös lainhuudatuskulut.478
Hinta, jonka Elli Saurio pyysi sisarensa perheeltä osuudestaan Laamilan tilaan, oli sangen kohtuullinen päätellen Tuiskujen ja Eeva Saurion välisen kaupan vaiheista. Maakauppa, joka oli allekirjoitettu 25. syyskuuta 1926 Tuiskujen ja Eeva Saurion välillä, lykkääntyi tuomioistuimessa myyjän
alaikäisyyden takia. Nurmeksen kunnan holhouslautakunnan puheenjohtajan Olli Ikosen lausunnon
mukaan kauppahinta 125 000 markkaa479 oli lisäksi niin alhainen, että se vastasi vain irtaimen ja
tilalla kasvavan metsän arvoa, joten itse maalle ei jäänyt mitään hintaa. Holhouslautakunnan lausunnon mukaan kauppahinta ei ollut alaikäisen Eeva Saurion edun mukainen, ja kihlakunnanoikeus
jätti 7.12.1926 tekemällään päätöksellä kaupan hyväksymättä, hyväksymistä hakeneen Feeliks
Tuiskun toivomuksen vastaisesti. Asiaa ei auttanut vetoaminen siihen, että Tuiskut jo omistivat
rouva Tuiskun osuuden (1/3) ja opettajatar Elli Saurion samansuuruisen osuuden.480
Konsulentin työ oli omiaan avartamaan nuoren Elli Saurion maailmankuvaa, sillä kotitalousliike
oli kansainvälinen ilmiö ja suomalaisilla kotitalousorganisaatioilla oli vilkasta yhteistoimintaa ulkomaisten sisarjärjestöjen kanssa. Saurion ensimmäinen ulkomaanmatka toteutui vuonna 1926. Visa Heinonen mainitsee, että konsulenttina ollessaan Saurio tutustui valtion apurahan turvin muiden
Pohjoismaiden kotitalousneuvontaan.481 – Kyseessä oli maatalousministeriön 3. maaliskuuta 1926
myöntämä matka-apuraha kaksi kuukautta kestävää ulkomaanmatkaa varten. Matkan tarkoituksena
oli tutustua kotitalouteen ja kotitalousneuvontatyöhön Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.482 Matkaa
varten piti hankkia viisumit, ja ne ylioppilas Saurio sai maaliskuun lopussa 1926. Ruotsin viisumi
oli ajaksi 2.4.–1.7.1926, Tanskan viisumi aikajaksoksi 3.3.–1.8.1926 ja Norjan viisumi avoimeksi
aikajaksoksi 4.4.1926 alkaen. Viisumien lisäksi ylioppilas Saurio sai passiinsa matkaluvaksi esteettömyysleiman ”Passin omistaja on esteetön matkustamaan ulkomaille”. Maaliskuun viimeisenä päivänä 1926 oli Suomalaisen Marttaliiton vuosikokous, jossa Elli Saurio toimi sihteerinä myöhempää
toimenkuvaansa ennakoiden ja opintomatkalleen konsulentti Saurio lähti passimerkintöjen mu478
JMA/Pielijärven tuomiokunnan arkisto/Nurmeksen käräjäkunnan lainhuudatusasiain pöytäkirja 1.2.1926-Liite ”T”
§:ään 48.
479
125 000 markkaa (1926) olisi 197 875 markkaa vuonna 2001 ja 34 058 euroa vuonna 2003.
480
JMA/Pielisjärven tuomiokunta/Nurmeksen käräjäkunta/Holhousasiain pöytäkirja 1926 SK C IIb79 – oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan tytärten osuudet vanhempiensa perintöön olivat samansuuruiset ja yhtä arvokkaat.
481
Heinonen 1998, 111. – Suomessa oli poikkeuksellisen helppoa saada stipendi ulkomaille kotitalousalan laitoksiin
tutustumista varten. Valtion komitea oli asetettu 1923 suunnittelemaan [Järvenpään] opetusohjelmaa ja 1925 toinen
komitea laatimaan ehdotusta opettajaopiston rakentamiseksi. Samalla valtio myönsi huomattavia stipendejä, joilla kotitalousopettajaopiston tulevat opettajat pääsivät täydentämään opintojaan ulkomailla. (Lähde: Lähdeoja 1970, 341).
482
KA/Marttaliitto ry:n arkisto 1899–1969/Marttaliiton vuosikertomukset/Suomalaisen Marttaliiton vuosikertomus
1926, 4.
128
kaan483 Turun kautta 10.4.1926 palaten matkalta suoraan Helsinkiin 24.6.1926. – Kotitalousasia
edistyi kotimaassa Saurion ulkomaanmatkan aikana siten, että valtioneuvosto asetti 20. toukokuuta
edellä mainitun Kotitalousopetuskomitean laatimaan ehdotusta kotitalousopetuksen ja kotitalousneuvonnan uudelleen järjestämistä varten.484 Komitean puheenjohtajana toimi kansanedustaja Hedvig Gebhard ja sihteerinä oli Hilma Jahnsson.
Syyskuussa 1927 Elli Saurio matkusti Kööpenhaminan maatalousnäyttelyyn ja kirjoitti tanskalaisesta Ankerhusin kotitalousopistosta Emäntälehteen. Saurio havaitsi, että Ankerhusissa opetuksen
pääperiaate oli taloudellisuus ja oppilaita opetettiin ennen kaikkea tekemään laskelmia.485 – Syksyllä 1927 oli mahdollista monesta lähteestä saada tietoja kotitalousopetuksesta ulkomailla ja poimia
herätteitä kotitalouden ja kansantalouden välisen suhteen pohtimista varten. Kotitalousväki ja maatalousväki yhdistivät näissä asioissa voimansa.
Tohtori K. T. Jutila kirjoitti Emäntälehteen, vuoden 1927 viimeiseen numeroon, Yhdysvaltojen
kotitalouskorkeakouluista. Tri Jutila oli tehnyt havainnon, että sikäläisissä kotitalouskorkeakouluissa [kotitalous-college] kotitaloutta tutkittiin taloudellisesta näkökulmasta nimenomaan kotitalouden
hoito-osastolla.486 Maisteri Laura Harmaja487 puhui ja kirjoitti kotitaloudesta kansantalouden osana
taloudellista näkökulmaa painottaen.488 Viides maatalousviikko vietettiin 12.–16. joulukuuta 1927
ja Suomalaisen Marttaliiton ylimääräinen liittokokous oli 13.12. Marttapäivänä 13. joulukuuta ylijohtaja Uno Brander esitelmöi aiheesta ”Emännän työn osuus kansantaloudessa ja maataloudessa”
ja konsulentti Elli Kaksonen puhui ”Amerikan kodeista”.489 Pohjoismaiden Emäntäliiton puheen-
483
KA/SA/1. Kansio/1. Työ- ja virkatodistukset. Ansioluettelot/B2 Passi, virkatodistukset ja ansioluettelot. – Passi,
jonka Elli Saurio hankki 19.11.1925 Nurmeksessa, oli tiettävästi ensimmäinen hänelle myönnetty passi.
484
Vrt. alaviitteet n:o 449 ja alaviite n:o 470.
485
Nimimerkki ”E. S.” [Elli Saurio]. 1928. Ankerhusin kotitalousopisto Tanskassa. Emäntälehti 3/1928, 80–83.
486
Jutila 1927, 326–328 = Jutila, K. T. 1927. Kotitalouden edistystyöstä Cornell-yliopistossa Yhdysvalloissa. Emäntälehti 12/1927, 325–328.
487
Heinonen 1998, 92, 95–107. – Visa Heinosen arvion mukaan Laura Harmaja oli kotitaloustieteen tärkein kehittelijä
ja oikeastaan ainoa teoreetikko Suomessa. (Lähde: Heinonen 1998, 92).
488
Vuonna 1922 Laura Harmaja oli kirjoittanut kulutuspolitiikasta (Lähde: Harmaja, L. 1922, ”Kulutuspolitiikan tehtävät ja suhde sosiaalipolitiikkaan”. Sosiaalinen Aikakauskirja 1/1922, 1–9). Vuonna 1925 hän oli julkaissut oppikirjan
”Kotitalous nykyajan yhteiskunnassa”, johon kirjaesittelyn laati Alli Nissinen (Lähde: Nissinen, A. 1925. ”Kotitalous
nykyisessä yhteiskunnassa”, Emäntälehti 3/1925, 71, 72). Vuonna 1927 Laura Harmaja julkaisi Emäntälehdessä kaksiosaisena ilmestyneen artikkelin ”Kotitalous ja kansantalous” (1/1927, 12, 13 ja 11/1927, 291–297). Seuraavana vuonna
ilmestynyt kirja ”Emännän taloudellinen tehtävä” käännettiin myös ruotsiksi. Professori K. T. Jutila arvioi teoksen.
(Jutila, K. T. 1933. ”Kotitalouden asema kansantaloudessa”. Sosialinen Aikakauskirja 1/1933, 24–27).
489
Ilmoitus Emäntälehdessä (12/1927, 346, 347). – Elli Kaksonen oli julkaissut Emäntälehdessä samasta aiheesta,
”Amerikan kodeista” kaksiosaisen artikkelin. Jälkimmäisessä osassa, joka ilmestyi samassa Emäntälehden numerossa
(3/1928) kuin nimimerkiltä ”E. S.” artikkeli Ankerhusin kotitalousopistosta, Kaksonen mainitsee kuluttajataloudet:
”Kaupunkilaiskodit suovat mielestäni melkein vieläkin enemmän vapautta hoitajalleen. [ ] Viimeisinä vuosina on
ruvettu rakentamaan n.s. ”partment”-taloja, jotka jonkun verran muistuttavat meillä suosittuja keskuskeittola-taloja.
Niistä vuokrataan joko kalustettuina tai ilman eri suuruisia koteja tavallisesti vuodeksi kerrallaan tai puoleksikin vuo-
129
johtaja Carla Meyer kirjoitti Roomassa pidetystä neljännestä kansainvälisestä kotitalouskongressista, jossa oli puntaroitu tieteen eli yliopistojen ja laboratorioiden mahdollisuuksia palvella kotitalouksia.490 Kaiken huipuksi Suomen eduskunnassa tehtiin 13. helmikuuta 1928 ensimmäinen suomalaista yliopistollista kotitalousopetusta koskenut toivomusaloite. – Kesällä 1928 Elli Saurio jätti
konsulentin työnsä ja omistautui yliopisto-opinnoille.
Tohtori, kansanedustaja Kaino Wilhelmina Oksanen jätti 1920-luvun lopulla kaksi toivomusaloitetta kotitalouden ottamiseksi yliopistolliseksi oppiaineeksi. Toivomuksen kohteena oli 13. helmikuuta 1928 ”kotitaloustiede” ja 11. marraskuuta 1930 ”kotitalouden taloustiede”, johon Oksanen
toivoi opettajan virkaa.491 Oksasen aloitteet, jotka olivat ensimmäiset tieteellistä kotitalousopetusta
koskevat eduskunta-aloitteet Suomessa, saattavat perustua ainakin osittain professori Jutilan ulkomaanmatkoillaan yliopistollisesta kotitalousopetuksesta keräämille tiedoille. Tero Halonen yhdistää
kuitenkin Oksasen aloitteellisuuden ajallisesti Hedvig Gebhardin komitean492 toimintaan:
Samoihin aikoihin kuin Hedvig Gebhardin komitea työskenteli, Kokoomuksen kansanedustaja
Kaino W. Oksanen teki eduskunnalle esityksen vuonna 1928, että hallitus ryhtyisi toimiin kotitalouden saamiseksi opetusaineeksi Yliopistoon.493
Kansanedustaja Oksasen aloitteissa käsitteet täsmentyvät hieman samaan tapaan kuin professori
Jutilan käyttämä terminologia edistyi niissä artikkeleissa, jotka tämä Yhdysvaltoihin suuntautuneista matkoistaan kirjoitti Emäntälehteen. Filosofian tohtori Oksasella kirjavat käsitteet ”kodinhoitooppi”, ”kodin talous” ja ”kotitalous tulo- ja menoarvioprobleemoineen” korvautuvat tiedenimikkeellä kotitalouden (kodin) taloustiede.
Kaino Oksanen esitti aloitteissaan toivomuksen, että Helsingin yliopistoon perustettaisiin kotitalouskandidaattitutkinto. Tutkinnon oppisisältö olisi voitu muodostaa eri tiedekuntien oppiaineista
niitä hieman muuntaen. Hilkka Kuokka kertoo aloitteen taustoista sen verran, että Oksanen oli tu-
deksi. Talosta saa, jos haluaa, kaiken palveluksen tarvitsematta itse huolehtia muusta kuin maksusta. [ ] Vaikka emme
voikaan ajatella kotitaloutemme muodostuvan sellaiseksi kuin se Amerikassa on, niin on meillä paljon oppimista Amerikan saavutuksista, ja voimme olla varmoja, että tulevaisuudessa saamme paljon uusia aatteita ja herätteitä meren takaisesta maasta.” (Lähde: Kaksonen, E. 1928. Amerikan kodeista. Emäntälehti 3/1928, 86, 87).
490
Meyer 1928, 13 = Meyer, C. 1928. ”Kansainvälinen kotitalouskongressi Roomassa”. Emäntälehti 1/1928, 11–13.
491
Toivomusaloite n:o 34/1928: Toimenpiteistä kotitalouden saattamiseksi opetusaineeksi yliopistoon; Toivomusaloite
n:o 31/1930: Kotitalouden taloustieteen ja puutarhatieteen opettajavirkojen perustamiseksi yliopistoon.
492
Maataloushallituksen alaisia kotitalousoppilaitoksia koskeva laki oli vahvistettu 18.5.1929 ja astui voimaan vuoden
1930 alusta. Valtioneuvosto asetti 20.5.1926 maatalousministeriön esittelystä Kotitalousopetuskomitean. Komitea,
puheenjohtajanaan professorinrouva Hedvig Gebhard, tuotti kolme mietintöä: kaksi vuonna 1928 ja kolmannen 4. heinäkuuta 1930.
493
Halonen 2008, 414; Halonen 2010, 280.
130
tustunut amerikkalaisen kotitalouslehden Journal of Home Economics ´in vuosikertaan ja löytänyt
siitä tietoja sikäläisten yliopistojen kotitalousopetuksesta.494 Amerikan Yhdysvalloissa kotitalous
kuului ainakin 21 yliopiston ja usean collegen ohjelmaan. Esimerkiksi Cornellin yliopiston kotitalous-collegessa oli yleislinjan ohella seitsemän erikoislinjaa. – Cornellin yliopiston kotitaloustiedekunnasta tohtori K. T. Jutilakin kertoi.
Kun tri Oksanen teki 11. marraskuuta 1930 järjestyksessä toisen toivomusaloitteensa, niin sanottu
Cajanderin komitea eli 19. syyskuuta 1929 asetettu Korkeimman maatalous- ja metsäopetuksen
kehittämistä harkitsemaan asetettu komitea oli jo jättänyt (25.2.1930) ensimmäisen osamietintönsä.
Gebhardin puheenjohdolla toimineen Kotitalousopetuskomitean tehtävänä ei ollut puuttua kotitalouden mahdolliseen yliopisto-opetukseen mutta Cajanderin komitea selväsanaisesti ehdotti kotitaloustieteiden ottamista mukaan Helsingin yliopiston maataloustieteiden opetusohjelmaan.495 Mainitun komitean mukaan kotitaloustieteeseen tuli perustaa kiinteä ylimääräisen professorin virka, koska täysin pätevää henkilöä ei ehkä löytyisi viranhakijaksi ja Suomesta puuttui kokemusta kotitaloustieteen yliopisto-opetuksesta.496 Komitea piti myös tarkoituksenmukaisena, että kotitalous maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan oppiaineena käsittäisi pääasiallisesti kotitalouden taloustieteen.
Kun Suomalaisen Marttaliiton konsulentti Elli Saurio kirjoitti vuonna 1928 kuvauksen konsulenttitoimistaan edellisenä vuonna, hän saattoi ilmoittaa keskittyneensä kodinhoidon neuvontaan:
Varsinaisessa konsultintoimessani olen keskittänyt työni kodinhoidon-neuvonnan tunnetuksi
tekemiseksi ja järjestämiseksi sekä maatalouskerhojen aikaansaamiseksi alueille, missä niitä ei
ole ennestään ollut. Maatalouskerhoja varten olen konsulentti Greta Kivilahden kanssa laatinut ”Kasvitarha- ja siemenviljelykerholaisen käsikirjan”.497
Pikaisesti voitaisiin päätellä, että Elli Saurio oli vain erikoistumassa ammattialansa mukaisesti –
kuuluihan puutarhanhoito suomalaisen kotitalousopetuksen alkuvaiheessa lähinnä kodinhoidon pii494
Kuokka 1961, 119, 120. Julkaisematon pro gradu-tutkielma.
Komiteanmietintö 1930:2, 28, 35.
496
Järvenpään kotitalousopettajaopiston lehtori ja kotitalousopettajayhdistyksen puheenjohtaja Hanna Karttunen sai
vuonna 1938 ”harvinaisen ja arvokkaan” stipendin kotitaloustieteiden opintoja varten mutta ketään suomalaista, Yhdysvalloissa kotitalousalalla tohtorintutkinnon suorittanutta henkilöä ei kuitenkaan ilmaantunut tavoittelemaan suomalaisia
kotitalousprofessuureja, kun ne vihdoin 40-luvun loppupuolella perustettiin Helsingin yliopistoon. Vuonna 1938: ”Lehtori Hanna Karttunen” [ ] sai American Home Economics Association´in (Amerikan kotitalousliitto) stipendin, jota
jaettiin vuosittain ulkomaalaisille kotitalouden opiskelua varten Yhdysvalloissa. Lehtori Karttuselle annettu stipendi
oikeuttaa vuoden kestävään vapaaseen opiskeluun ja täysihoitoon Montanan valtion yliopistossa. Lehtori Karttunen,
joka matkustaa Yhdysvaltoihin kuluvan vuoden elokuussa, on valinnut opiskeluaineekseen kotitalouden talouden.”
(Lähde: ”Kotitaloutta koskevia tietoja” -palsta. Kotitalousopetus 3/1938, 27). – Lehtori Hanna Karttunen saavutti tavoitteensa. Hänet vihittiin kotitalouskandidaatiksi (Bachelor of Home Economics) ja hän palasi Suomeen syyskuussa 1939.
(Lähde: ”Kotitaloutta koskevia tietoja” -palsta. Kotitalousopetus 2/1939, 123).
497
KA/Marttaliitto ry:n arkisto 1899–1969/Marttaliiton vuosikertomukset/Suomalaisen Marttaliiton vuosikertomus
1927, 7.
495
131
riin – mutta asiassa on myös muita piirteitä. Professori Jutila oli kertonut kodin talouden opetuksen
sisältyvän kodinhoidon opetukseen Yhdysvaltojen korkeakoululaitoksessa:
Kotitalouden hoito-osastolla tutkitaan kodin talouspuolta, kuten tulon muodostumista ja käyttöä eri kulutustarkoituksiin, kotitalouskirjanpitoa, kotitaloushistoriaa ja kodin terveysoppia.498
Konferensseissa, mitkä pidettiin vv. 1899–1908 ja joissa oli osanottajina m. m. kotitalousdepartementtien opettajia, määriteltiin, mitä kotitaloustieteeseen (Home Economics) kuului, ja
sovittiin siitä, että se oli yleisen aineen nimenä, mikä aine sisälsi ruoka-aineet, ruokinnan, vaatetuksen, kotitalousvälineet ja kodinpidon taloudellisen puolen. [ ] Vuonna 1910 asetettu kotitalouskomitea suunnitteli standard-college-kurssin bachelor-oppiarvoa varten kotitaloustieteissä. Tämä sisälsi seuraavat oppiaineet: [1.–5.]
6. Kodinpidon talous. [7. ja 8.]
Sitä paitsi tuli kotitaloustieteitä opiskelevain ylioppilasten, aineyhdistelmänsä mukaan, opiskella matematiikkaa, luonnontieteitä, kieliä, kansantaloutta, sosiologiaa y.m., jotta he saisivat
tasapuolisen ja ehjän kasvatuksen, kuten muillakin korkeimman opetuksen aloilla.499
Puutarha-ala ynnä kaikkinainen kodinhoidon ala olivat siis ulkomailla katsottu läheisiksi taloustieteelle. Tieteen kehitys ulkomailla antoi Saurion ajattelulle uusia apuvälineitä, joilla ymmärtää oman
ammattialansa eli kotitalouden ongelmia. Elli Saurio aloitti tutustumisen [suomalaisen] taloustieteen
tarjoamiin kotitaloutta koskeviin teorioihin500 ja valitsi yliopistolla pääaineekseen kansantaloustieteen. Keskittyminen kodinhoidon neuvontaan syveni keskittymiseksi kotitalouden talouteen.
Syyslukukaudella 1927 alkaneella uudella opiskelukaudella Saurion yliopisto-opiskelu oli alusta
pitäen tehokasta ja päämäärätietoiselta vaikuttavaa. Hän kuunteli seitsemää luentosarjaa ja pääaine
oli hänelle selvinnyt. Kansantaloustieteen opiskelu alkoi professori Vennolan johdolla. Lukuvuoden
1927–28 aikana Saurio opiskeli myös esimerkiksi kansantaloustieteen historiaa O. K. Kilven johdolla, Tanskan historiaa ja ehkä myös tanskan kieltä syyslukukauden 1927 lopulla.501
Opinnot etenivät hyvin kevätlukukaudella 1928, ja Saurio seurasi menestyksekkäästi yhdeksää
luentosarjaa. Kansantaloustiedettä hän opiskeli samojen opettajien johdolla kuin syyslukukaudella
1927. Lukuvuoden 1928–29 aikana Saurio oli kotitalouden vt. apulaistarkastajana maataloushalli498
Jutila 1927, 327 = Jutila, K. T. 1927. ”Kotitalouden edistystyöstä Cornell-Yliopistossa Yhdysvalloissa”. Emäntälehti
12/1927, 325–328.
499
Jutila 1931, 210, 211 = Jutila, K. T. 1931. ”Korkein kotitalousopetus Yhdysvalloissa”. Emäntälehti 4/1931, 209–212.
– Korostukset ovat alkuperäiset.
500
Mitään viitteitä ei ole löytynyt siitä, että Elli Saurio nuoruudessaan olisi harkinnut oppiarvon suorittamista kotitaloustieteissä Yhdysvalloissa. Professori Saurio haki 3. joulukuuta 1957 Yhdysvaltojen kulttuuriattašea Schuelkelta tukea
matkasuunnitelmalleen. Professori Saurio tahtoi osallistua kotitaloustieteen kansainväliseen kongressiin, joka pidettäisiin Marylandissa 20.7.–10.8.1958. Tässä yhteydessä hän ilmoitti, ettei ole koskaan käynyt Yhdysvalloissa. – Professori
Saurion poikkeuksellisen suuri innostus Marylandia kohtaan saattoi johtua kiinnostuksesta Marylandissa sijaitsevia
korkeatasoisia kotitalousalan tutkimuslaitoksia kohtaan. Suomesta kotitalouden tutkimuslaitos toistaiseksi puuttui.
(Lähde: KA/SA/6a. Kansio (Henkilöitä ja kirjeenvaihtoa)/6. Kirjeenvaihtoa (Kohdat 4 ja 5).
501
Opintokirjassa oleva merkintä on epäselvä ja jättää tästä syystä tilaa erilaisille tulkinnoille. (Lähde: KA/SA/1. Kansio/1. Koulu- ja opiskelutodistukset/B. Opiskelutodistukset ym. asiapaperit, Alakohta n:o 2 (Elli Saurion yliopistoopintojen opintokirja. Kirjan numero on 1450. Merkintöjä vuosilta 1918–32).
132
tuksessa ja huhtikuussa 1929 hän aloitti puutarhaopettajan työn Orimattilan kotitalousopistossa.502
Saurio kykeni kuitenkin viemään opintojaan eteenpäin palkkatyön ohessa ja suoritti teoreettisen
kansantaloustieteen ja Pohjoismaiden historian kursseja. Elli Saurion opiskelutilanne helpottui hänen jäädessään toisen kerran opintovapaalle marraskuun alussa 1929. Opiskeluloma jatkui kevätlukukaudella 1930 toukokuun alkuun saakka, ja kevätlukukaudella Saurio kuunteli neljää kurssia ja
suoritti oppiaineissaan alempia arvosanoja.
Syyslukukaudella 1930 Saurio oli jälleen opettamassa Orimattilan kotitalousopistolla. Kotitalousväkeä innosti tuona syksynä 3. marraskuuta eduskunnassa jätetty toivomusaloite n:o 31/1930 kotitalouden taloustieteen ja puutarhatieteen opettajavirkojen perustamiseksi yliopistoon. Elli Saurio
ehti syksyllä 1930 osallistumaan vain marras–joulukuussa pidettyihin seminaariharjoituksiin, joiden
kuulustelijana oli Kovero. Kevätlukukausi 1931 oli opiskeluissa edellissyksyä vilkkaampi: Saurio
opiskeli kansantaloustieteen erikoiskysymyksiä Koveron johdolla ja Baltian historiaa A. R. Cederbergin johdolla.
Syksy 1931 kului seminaarityön merkeissä. Elli Saurio osallistui 21.9. alkaen aina 8.12 asti Karstenin ja Landtmanin seminaariharjoituksiin ja kuunteli viimeksi mainitun luentosarjaa sosiologiasta.
Kirjoitusnäytteen filosofian maisterin tutkintoa varten Elli Saurio suoritti 19.12.1931, ja professori
Landtmanilta hän sai 21. tammikuuta 1932 opintokirjaansa sosiologian seminaariharjoitusten suoritusmerkinnän. Merkintä sosiologiassa hyvin tiedoin suoritetusta laudatur-arvosanasta annettiin
21.5.1932. Käytännöllinen filosofia sivuaineena valmistui, kun R. Karsten hyväksyi 6.2.1932 Saurion opinnot merkinnällä ”hyvät tiedot”. Kansantaloustieteen laudatur oli koossa 13.4.1932, ja professori J. H. Vennola ilmoitti ylioppilas Elli Sauriolla olleen myös tässä aineessa ”hyvät tiedot”.
Julkinen päätös Elli Saurion suorittamasta filosofian kandidaatin tutkinnosta Helsingin yliopistossa sen filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisessä osastossa julistettiin 22.4.1932, ja
kandidaatti Saurion tiedot arvosteltiin siten, että hänelle myönnettiin kansantaloustieteessä arvosana
laudatur (hyvät tiedot), käytännöllisessä filosofiassa laudatur (hyvät tiedot), taidehistoriassa arvosana approbatur ja Suomen historiassa arvosana approbatur. Saurion filosofian kandidaatin tutkinnon
arvosanaksi tuli approbatur 9/15 puoltoäänellä sekä puoltoääniin perustuvaksi arvolauseeksi clarissimus.503
502
Hosiasluoma-Karppinen 1993, 258
”Helsingin yliopistossa oli vuonna 1852 otettu käyttöön filosofisen tiedekunnan kahtiajako ja viiden aineen humanistinen ja luonnontieteellinen tutkinto, joista kumpikin edellytti ainakin yhtä laudaturia. Filosofian kandidaatin oli siis
503
133
Elli Saurion ansioluetteloista löytyvät hänen laudatursuorituksia varten laatimiensa pro gradu tutkielmien aiheet, vaikka työt ovatkin kadonneet. Kansantaloustieteessä Saurion laudaturkirjoituksen ”thesis” oli ”Vähenevän tuoton laki”, käytännöllisessä filosofiassa ”Muinaissuomalaisten ruoka
uskomusten valossa” ja sosiologiassa ”Naisen asema eri talousmuodoissa”. – Sosiologian laudaturin
Saurio suoritti toukokuussa 1932 eli vasta huhtikuussa 1932 tapahtuneen filosofian kandidaatin tutkinnon valmistumisen jälkeen. Muut jälkikäteen suoritetut arvosanat olivat: Suomen historian cum
laude approbatur ja kasvatusopin laudatur. Gunnar Suolahti hyväksyi 5.12.1932 Suomen historian
aikajaksoa 1521–1809 koskevan kurssin suoritetuksi ”hyvin tiedoin” ja Suomen historian professori
Jalmari Jaakkola kirjoitti Helsingissä 15.12.1932 todistuksen kandidaatti Saurion suorittamasta tutkinnosta, joka vastasi Suomen historian cum laude -arvosanaa filosofian kandidaatin tutkinnossa.
Ansioluetteloihinsa nuori Elli Saurio tapasi merkitä kielitaidokseen hyvän saksan kielen taidon
(myös suullisen) ja kyvyn käyttää englanninkielistä kirjallisuutta. Kodin taloustieteen professori Elli
Saurion kielitaito kokonaisuudessaan käsitti kotimaan kielten lisäksi tavanomaiset saksan ja englannin sekä jonkin verran ranskaa ja venäjää. Missä määrin professori Saurio hallitsi tanskaa, norjaa ja
esperantoa, on epävarmaa.504
Dekaani Edwin Linkomies allekirjoitti perjantaina 22.4.1932 todistuksen Elli Saurion suorittamasta FK tutkinnosta.505 Seuraavana maanantaina Saurio valittiin Suomalaisen Marttaliiton vuosikokouksessa Helsingin Säätytalossa samaisen Marttaliiton keskustoimikunnan jäseneksi edellisvuonna kuolleen opettaja Zaida Buurin tilalle. Erovuoroiset vakinaiset jäsenet rouvat Helmi Nylander ja Helga Mattsson sekä johtaja Fanny Syrjänne valittiin uudelleen, samoin erovuoroiset varajäsenet agronomi Hanna Karttunen ja rouva Aili Tallgren. Tilintarkastajiksi valittiin opettaja Paula af
Heurlin ja kirjaaja Hilja Jahnsson. Professori K. T. Jutila esitelmöi tilaisuudessa kotimaisista ruokaaineista.506 Joulukuun alussa 1933 Saurio siirtyi hoitamaan Suomalaisen Marttaliiton sihteerin tointa
saatava vähintään yksi kolmea puoltoääntä vastaava laudatur ja lisäksi niin monta kahden puoltoäänen cum laude approbaturia, että yhteensä tuli vähintään seitsemän ääntä. Se oikeutti arvolauseeseen clarissimus, kahdeksalla tai yhdeksällä äänellä sai määreen admodum dignus, kymmenen ylti epiteettiin macime dignus, ja vihdoin kolmestatatoista äänestä alkaen tuli dignissimukseksi. Tämä luokittelu pysyi voimassa noin vuosisadan.” (Lähde: Klinge 1989, 487, 488).
504
Lehtori Eva Oittila antoi tietoja kodin taloustieteen professori Elli Saurion kielitaidosta maaliskuussa 2008. Tällöin
kävi ilmi muun muassa se, että professori Saurio hallitsi ranskan kielessä ainakin alkeet. Myös professori Saurion 60luvun alussa tekemä Italian matka mainittiin. – Venäjän kielessä professori Sauriolla oli vähintään tavanomaiset, Suomen suuriruhtinaskunnassa koulunkäyntinsä aloittaneen henkilön koulutiedot.
505
KA/SA/1. Kansio/Koulu- ja opiskelutodistukset/B Opiskelutodistukset, Alakohta n:o 8 (Julkinen päätös filosofiankandidaattitutkinnon suorittamisesta ylioppilas Elli Sauriolle Helsingin yliopistossa 22.4.1932. Filosofisen tiedekunnan
historiallis-kielitieteellisen osasto/psta Edwin Linkomies).
506
”M. L.”. 1932, 137–139 = Nimimerkki ”M. L.” 1932. Suomalaisen Marttaliiton vuosikokous. Emäntälehti 5/1932,
137–141; KA/Marttaliitto ry:n arkisto 1899–1969/Marttaliiton vuosikertomukset/Suomalaisen Marttaliiton vuosikertomus 1932, 4, 5.
134
edellisen sihteerin Maili Laitisen507 erottua. Maisteri Saurio aloitti vuoden 1934 alussa Suomalaisen
Marttaliiton vakinaisena sihteerinä ja jatkoi tässä toimessa 1.4.1935 asti. Suomalaisessa Marttaliitossa ryhdyttiin maisteri Elli Saurion sihteerikauden aikana suomalaisten maalaisemäntien ajankäyttöä koskevan tilastotiedon suurkeräykseen. Maisteri Saurion vuonna 1947 valmistunut väitöskirja
perustui juuri tähän Marttaliiton piirissä ja Marttaliiton toimesta kerättyyn aineistoon.508
Agraaripolitiikan professori K. T. Jutila ohjasi Elli Saurion jatkotutkimusta työn alkuvaiheessa.
Tutkimus perustui empiiriseen tilastomateriaaliin, jonka maisteri Saurio kokosi suomalaisille perheenemännille suunnatun ajankäyttökilpailun kautta. Kyse oli suurisuuntaisesta projektista, sillä
ensiksi Suomalainen Marttaliitto oli totutettava kilpailumuodon käyttöön neuvontatyön välineenä.
Seuraavaksi Suomalaisen Marttaliiton konsulentti- ja neuvojakunta sekä emännät oli totutettava
vaikeana pidetyn kirjanpidon saloihin. Idea kotitalouden taloustieteen kätkeytymisestä kodinhoidon
moninaiseen asiasisältöön oli tullut ulkomailta. Samoin idea kilpailujen käyttökelpoisuudesta kotitalousneuvonnan apuvälineenä tuli sekin ulkomailta.
Orimattilan kotitalousopiston johtaja Fanny Syrjänne kirjoitti kodinhoidosta vuonna 1925 Emäntälehteen kaksiosaisen artikkelin,509 joka oli alkuaan ollut Vääksyn Martta-päivillä510 1.7.1925 pidetty esitelmä. Syrjänne ilmoitti käyttäneensä esitelmän lähdekirjana Laura Harmajan teosta ”Kotitalous nykyisessä yhteiskunnassa”.511 Syrjänteen mukaan millään maalla ei ole varaa taitamattomiin
vaimoihin ja äiteihin. Naisten ammattitaito kodinhoidossa heikkeni, koska naiset yhä enemmän
työskentelivät kodin ulkopuolella. Kotitaloustaidon hankkiminen kaikille naisille oli kuitenkin välttämätöntä, koska heistä suurin osa, noin 700 000, työskenteli juuri kotitalouksissa.
507
Maili Laitinen (1892–1959) muistetaan ennen kaikkea Maaseudun Tulevaisuuden toimittajana, joka käytti nimimerkkiä ”Marjatta”. (Lähde: Mäkinen 1997, 94).
508
1930–1940, Teemavuodet tulevat. 2004. Osa IV sarjasta ”105 vuotta marttatoimintaa”. Emäntälehti 4/2004, 30–31;
Heinonen 1998, 228.
509
Syrjänne, F. 1925. ”Kodinhoidosta” I–II. Emäntälehti 10/1925, 230–232 ja Emäntälehti 11/1925, 254–256.
510
Suomalainen Marttaliitto järjesti Asikkalan marttojen avustamana lomakurssit Vääksyn kanavalla, 28.6.–3.7.1925.
Näillä kursseilla oli pari sataa osanottajaa Asikkalan martat mukaan lukien. Osanottajia oli maan eri kulmilta Ylitorniosta Terijoelle. Kurssilaisia oli paljon, ja tähän vaikutti osaltaan se, että lomakurssien yhteyteen oli järjestetty maataloushallituksen kurssit kirjanpitotilojen emännille. Johtajatar Fanny Syrjänne puhui 1.7.1925 huomauttaen maalaiskotien
usein niin epäedullisista asunto-oloista ja kodikkuuden puutteesta, joka aiheutui siitä, ettei huoneita asuttu, vaan ne
pidettiin joutilaina ja kylminä. Iltapäivällä 1.7.1925 oli huviretki rouva Ritavuoren huvilalle Kukonharjuun, jonne kurssilaiset oli kutsuttu. (Lähde: Autere, O. 1925. Lomakurssit Vääksyssä. Emäntälehti 9/1925, 196–199).
511
Alli Nissinen laatiman kirjaesittelyn mukaan teoksen ”Kotitalous nykyisessä yhteiskunnassa” tarkoitus oli esittää
kotitalouden asema kansantalouteen nähden ja kotitalouden kohottamistyön merkitys nykyajan yhteiskunnassa. – Tärkeää oli se, että valtiontalouden ohjaajat oppisivat ymmärtämään kotitaloudellisten parannusten tärkeys. Kirjan lukuja
olivat muun muassa seuraavat: Kotitalouden asema talouselämässä, Kulutuksen suunnittelu ja järjestäminen, Eri menoryhmät, Ammattitaidon merkitys, Asunto ja kotitalous, Kotitalouden kohottamistoimenpiteet. – Visa Heinosen mukaan
Harmaja, joka painotti kulutuksen suunnittelua, piti kotitalousbudjettia taloudenpidon tärkeänä apuvälineenä. (Lähteet:
Nissinen, A. 1925. Kirjaesittely Laura Harmajan kirjaan ”Kotitalous nykyisessä yhteiskunnassa”. Emäntälehti 3/1925,
71, 72; Heinonen 1998, 101).
135
Fanny Syrjänne rinnasti koulutustarpeen puolesta kotitaloustyön elinkeinotoimintaan huomauttaessaan kaikessa elinkeinotoiminnassa tarvittavan paitsi suunnitelmallisuutta ja ammattitaitoa myös
tarkoitukseen sopivia huoneita ja muita työn apuvälineitä, jotka säästivät aikaa ja kallista ihmistyötä. Tässä suhteessa kotitalouksien hoidossa oli pahoja epäkohtia, vaikka kotitalouden merkitys kansakunnalle sekä taloudelliselta, terveydelliseltä että siveelliseltä kannalta oli erittäin suuri:
Kotitalousopetuksen puute on se, että suurin osa nykypolven emännistä ei ole saanut minkäänlaista järjestelmällistä ohjausta voidakseen selvittää ja arvostella niitä monia erilaisia sekä
käytännöllisiä että periaatteellisia kysymyksiä, joiden ratkaisemisesta riippuu kulutuksen järjestäminen tarkoitustaan vastaavaksi eli sellaiseksi, että se parhaalla mahdollisella tavalla tyydyttäisi ihmisten tarpeita silmällä pitäen heidän terveyttään, työkykyään ja elämänsä pysyväistä onnea. Samalla he ovat jääneet vaille käytännöllistä opetusta ja harjoitusta ammattiinsa.512
Johtajatar Syrjänne oli aikaansa edellä oleva, näkemyksellinen ihminen. Hän puhui Vääksyssä paitsi
maalaisemäntien huonoista työtiloista myös emäntien suunnittelukyvyn kehittämisen tarpeesta ja
olemattomasta ammattikoulutuksesta emännän ammattiin. Suomalaisen Marttaliiton pitkäaikainen
konsulentti Olga Autere selosti Emäntälehdessä Vääksyssä pidettyjä emäntien lomakursseja mutta
huomioi F. Syrjänteen puheesta vain asunto-olot; Marttaliiton harjoittama kotitalousneuvonta kaipasi ilmeisesti uudistamista juuria myöten ja syvää teoretisoimista, eli koulutuksen tarve oli jo
Suomalaisen Marttaliiton oman konsulenttikunnan piirissä valtava.513
Puutarhaopettaja Elli Saurio palkattiin Suomalaisen Marttaliiton Keskustoimikunnan konsulentiksi toiminta-alueena periaatteessa koko maa:
Nyt vihdoinkin sai Keskustoimikunta tehdä kauan toivomansa päätöksen ja kiinnittää Suomalaisen Marttaliiton työhön toisen, koko Martan toimintaa tarkastavan, seuraavan ja auttavan
konsulentin. Konsulentiksi otettiin neiti Elli Saurio, jonka erikoisalana on puutarhanhoito,
mutta joka muillakin Marttatyön aloilla on täysin pätevä. Hän astuu toimeensa joulukuun 1.
päivänä [1925].514
Konsulenttivuosinaan Elli Saurio osoitti suurta innostuneisuutta nimenomaan kodinhoidonneuvontaan ja piti kilpailua hyvänä neuvontamuotona, mutta kilpailu oli työmuoto, joka onnistuakseen vaati harkitun järjestelyn ja paljon työtä mutta josta ulkomailta löytyi esikuvia seurattaviksi. Saksassa
kotitalousharjoittelijat järjestivät työtehokilpailuja, ja Tanskassa ”erään kotitalousopiston toimesta”
512
Syrjänne, F. 1925. Kodin hoidosta. Emäntälehti 11/1925, 254.
Toisaalta Olga Autere ymmärsi käsitteen ”henkinen pääoma”. Vuonna 1923 hän piti maatalousviikolla esitelmän,
joka myöhemmin julkaistiin Emäntälehdessä. (Lähde: Autere, O. 1923. Nainen kodin taloudellisen ja henkisen pääoman
vaalijana. Emäntälehti 9/1923, 195, 196).
514
”A. N.” 1925, 299 = Nimimerkki ”A. N.”. Suomalaisen Marttaliiton Keskustoimikunta. Emäntälehti n:o 12/1925,
299, 300.
513
136
taloissa laadittiin ruokatalouslaskelmia, Saurio kertoi.515 – Oli vain laadittava taulukkoja, joihin
osanottajat voisivat merkitä esimerkiksi kuukauden kuluessa käytetyt ruoka-aineet ja ruokailupäivät
ja tämän perusteella suorittaa laskelmat. Näin emäntä sai tietää esimerkiksi sen, kuinka paljon yksi
ruokailupäivä maksoi, montako "rehuyksikköä"516 valmistettu ruoka oli synnyttänyt, montako penniä "ry" oli maksanut ja mikä oli ollut ruoan koostumus.
Elli Saurio oli edelleen kiinnostunut kodinhoitokilpailuista ollessaan vt. kotitalouden tarkastaja
maataloushallituksessa. Tarkastaja Elli Saurio kirjoitti Etelä-Saimaan piiriliiton alueella päättyneestä toisesta kodinhoitokilpailusta. Kilpailu oli keskittynyt Taipalsaaren-Vehkataipaleelle ja Nuijamaalle ja kummallakin paikkakunnalla oli ollut kuusi kilpailevaa taloa. Lappeella oli kolme taloutta
ottanut kilpailuun osaa, Joutsenossa yksi talous.517 Saurio arveli kirjoituksessaan, että mielenkiintoa
näihin kilpailuihin kyllä oli mutta kilpailujen sisällössä oli syventämisen varaa. Ulkonaisesta järjestyksestä seuraava aste oli perinpohjainen siisteys, mutta siisteyttäkin syvemmälle piti päästä. Siisti
talo ei vielä ollut samaa kuin järkiperäisesti hoidettu talo. Oliko ruokatalous järjestetty säännölliseksi, säästäväksi ja terveyden vaatimuksia vastaavaksi? Oliko kodissa määrätty päivä- ja työjärjestys?
Tarkastaja Saurio kehotti konsulentteja ja neuvojia laatimaan emäntien kanssa työ- ja päiväjärjestyksiä, joita sitten käytännössä toteutettiin, samoin ruokalistoja eri vuodenaikojen varalle ja juuri
asianomaisia oloja silmällä pitäen. – Saurio teki työtä totuttaakseen suomalaiset kodit ja nimenomaan noiden kotien emännät monipuoliseen kotitalouskirjanpitoon:
515
Saurio, E. 1929. Mitä uutta työmaallemme vuodeksi 1929? Emäntälehti 1/1929, 11–14.
Ihmisten rehuyksiköistä kirjoitti muun muassa Laura Harmaja. Eri ruoka-aineiden ravintoarvoa oli verrattava hintaan
ja rakennettava ruokatalous järkevälle kannalle: ”Kun meidän kotitalousväeltämme suurimmaksi osaksi puuttuu alkeellisinkin perehtymys ravintofysiologian opetuksiin, on viranomaisten taholta ryhdytty auttamaan valistuksen levittämistä
tässä suhteessa. Suomen Kotitalouskeskuksen anomuksesta on sosialiministeriön julkaisemassa Sosialisessa aikakauskirjassa jo vähän toista vuotta kuukausittain esitetty laskelmia elintarvikkeiden ravintoarvosta niiden hintaan verrattuna.
Tavallisimmat ravintoaineemme on lueteltu taulukossa, joka sisältää niiden keskihinnan 40:ltä eri paikkakunnalta laskettuna samoinkuin mitta- tai painoyksikön sisältämän Kaloriamäärän. Sen perustuksella on laskettu, paljonko 1000
kaloriaa tulee maksamaan mitäkin ravintoainetta käytettäessä ja ruoka-aineet on lueteltu suhteellisen halpuutensa mukaisessa järjestyksessä niin että taulu on hyvin havainnollinen ja opettava.” (Lähde: Harmaja, L. 1926. Ihmisen rehuyksiköistä. Emäntälehti 1/1926, 7–9).
517
Lappeella oli pidetty ensimmäinen kodinhoitokilpailu Suomessa. Organisoijana oli ollut edistyksellinen kirkkoherranrouva Eeva Simola o.s. Starck, joka perusti vuonna 1921 Lappeen Marttayhdistyksen ja Etelä-Saimaan Piiriliittoa
toimien sen vuoden sekä piiriliiton että yhdistyksen puheenjohtajana ja viime mainitussa tehtävässä edelleen 1922–23 ja
1925–28. Marttojen kodinhoitokilpailut kehittyivät neuvontamuodoksi ensi alkuun Saimaan etelärannalla sijaitsevassa
Lappeen pitäjässä. Vuosien 1926–1927 aikana pidettiin koko vuoden kestävä kodinhoitokilpailu, joka oli alallaan ainutlaatuinen koko maassa, anonyymi kirjoittaja kertoo vuonna 1939. Tieto toistuu muistokirjoituksessa vuonna 1937: ”Kun
kodinhoitokilpailutoiminta näihin aikoihin varsin suuressa mittakaavassa pantiin käyntiin piiriliiton alueella ja ennen
kaikkea Lappeen yhdistyksessä, rouva Simola oli siinä työssä mitä suurimmalla innolla ja omakohtaisesti mukana. Pappilan hevosella hän kuljetti kilpailun tarkastajia talosta taloon kulkien itse uupumatta mukana. Ja rouva Simolalla oli
kilpailutaloissa paljon annettavaa, ei vain kodinhoitoa vaan kaikkia talouden haaroja koskevia neuvoja. Hän oli yksi
niitä naisia, joka taisi kotitaloudessa jokaisen työn, jonka hän joutui apulaisiltaan vaatimaan.” (Lähteet: Piirteitä Lappeen Marttayhdistyksen toiminnasta. Emäntälehti 5/1939, 166; Eeva Simola † 22/8. Emäntälehti 9/1937, 243; Lappeenrannan srk-yhtymän keskusrekisteri/August Alfred Simolan virkatodistus 14.3.2008). – Eeva Simolan ja August Alfred
Simolan tyttärestä, Alli Lemmitystä tuli Elli Sauriolle elinikäinen ystävä.
516
137
Tämä kilpailu näytti, ettei suinkaan mielenkiintoa tähän ole puuttuva, niinpä pakollinen ja peljätty ruokatalouskirjanpito oli usealle käynytkin niin mieluisaksi, että he vapaaehtoisesti sitä
jatkavat edelleen, toiset halusivat vielä lisätä siihen muunkin kotitalouden. Laskelmia vain olisi lisättävä, jotta hyöty siitä olisi mahdollisimman suuri.518
Konsulenttivuosinaan Saurio pyrki vaikuttamaan siihen suuntaan, että jopa kansan syvien rivien
naiset hyväksyisivät opiskelun jokapäiväisen elämän luontevaksi osaksi. Kotitalouden hyvä hoito
edellytti suunnitelmallisuutta, ja riittävän tarkasti tehty kirjanpito tuki suunnittelua.
Työuransa aikana Suomalaisessa Marttaliitossa Saurio tarttui pelotta vaikeana pidettyyn kirjanpito-käsitteeseen ja totutti monet tavalliset suomalaisnaiset tuntemaan jopa kiintymystä ruokatalouskirjanpitoa, ajankäyttökirjanpitoa ja yleensä kirjanpitoa kohtaan. Saurio kykeni osoittamaan, että
kirjanpidon avulla oli mahdollista saada taloudellista hyötyä. Kirjoittaessaan vuonna 1931 artikkelin
"Mitä hyötyä emännällä on kirjanpidosta?" viittä vaille taloustieteen kandidaatti Saurio oli talousteoriassa jo sen verran varmalla pohjalla ja tunsi lukijakunnan sen verran hyvin, että osasi jakaa
tietojaan talousasioissa lukijoiden ymmärtämässä muodossa. Saurio silloitti kuilua teoreettisen tiedon ja käytännön työn väliltä eläytymällä emäntien tunteisiin – heidän pelkoonsa tuntematonta ilmiötä kohtaan. Saurio kirjoitti rohkaisevia sanoja:
Useimmat emännät pelkäävät kirjanpitoa kuin tuntematonta hirviötä, jota jo etukäteen kaikin
voimin valmistautuvat torjumaan. Eikä tämä ole ihmeteltävää, ihminenhän jo itsesäilytysvaistosta pelkää kaikkea tuntematonta, saati sitten kirjanpitoa, joka vielä edellyttää tiettyä huolellisuutta ja – emännille niin vastenmielistä – kynä kädessä työskentelyä. Että kirjanpitoon tutustuminen on mahdollista kenelle tahansa emännälle, sen on kokemus näyttänyt. Monesta
kodinhoitokilpailuun osallistuneesta tottumattomasta kynänkäyttelijästä on tullut innokas kirjanpitäjä ja kirjanpitohirviöstä emännän mielenkiintoinen ja uskollinen ystävä.519
Yksinkertaisenkin kirjanpidon avulla saatiin tietää tulojen ja menojen määrä. Kotitaloudessa oli
tärkeää seurata varsinkin menojen kehitystä. Tulojen ja menojen summaukset osoittivat selvästi,
että kotitalous oli hyvin suuri taloudellinen tekijä yhteiskunnassa. Saurio kertoi anekdootin entisestä
kilpailutalon emännästä, joka parin kuukauden kirjanpidon jälkeen kauhistui niin kovasti karttuneiden summien suuruutta, että – lopetti kirjanpidon.
Oli kulumassa vuosi 1931. Seuraavan vuoden huhtikuussa Elli Saurio valmistuisi filosofian kandidaatiksi kansantaloustiede pääaineenaan. Vielä vuosi ja hänet otettaisiin mukaan Suomalaisen
Marttaliiton ”johtotiimiin” eli Keskusjohtokuntaan, ja vuonna 1934 Saurion toimiessa Marttaliiton
518
Saurio, E. 1929. Toisen kodinhoitokilpailun päättyessä Etelä-Saimaan piiriliiton alueella. Emäntälehdelle kirjoittanut
ja valokuvannut tarkastaja Elli Saurio. Emäntälehti 2/1929, 43, 44.
519
Saurio, E. 1931. Mitä hyötyä emännällä on kirjanpidosta? Emäntälehti 11/1931, 443, 444.
138
sihteerinä Emäntälehdessä julistettaisiin alkavaksi laaja, monivaiheinen emäntien ajankäyttökilpailu. Lukijan huomio kiinnittyy siihen, että Elli Saurio sivuaa artikkelissaan [työ]ajan arviointia:
Ajan arviointia kotitaloudessa on näihin asti kovin vähän harjoitettu. Täydellinen kotitalouskirjanpito ilmoittaa, miten paljon työtunteja kotitalouden eri puolilla, ruuan valmistuksessa,
käsitöissä ym., on kulunut. Tällaiset tiedot panevat pakostakin säästämään520 työtä ja säännöstelemään sitä niin, että pyrimme suuntaamaan työtä ei vain kulutuksen eniten hyötyä antaviin,
vaan myöskin tuottaviin toimiin. Tätä ajan arviointia helpottaa vielä se kirjanpidon antama tieto, miten paljon palkatun työväen työtunti maksaa, joten voimme tarkalleen laskea jokaisen
kotona valmistetun tarvikkeen hinnan. Työtuntien avulla kirjanpito voi myös tarkalleen ilmoittaa kuinka paljon ruokailupäivä on tullut maksamaan, tieto, joka on kotitalouskirjanpidon
sekä tärkein että mielenkiintoisin tulos.”521
Sanankäyttäjänä Elli Saurio oli yleensä taitava, ja hän aktiivisesti harjoitti ja hioi tätä taitoaan, mutta
kirjanpito-asia loihtii Sauriosta esiin miltei runoilijakyvyn. Hän taivutteli emäntiä kirjanpidon käyttäjiksi intensiivisin ja lennokkain lausein: ”Kirjanpito on emännän lahjomaton ystävä”, ” Kirjanpito
on emännän opettaja, joka ohjaa kotitaloutta oikeaan säästäväisyyteen”, ” Kirjanpito on emännän
työnjohtaja ja järjestyksenvalvoja”, ”Kirjanpito on siis kotitalouden järkiperäistyttäjä, ei vain pääoman ja työnkulutuksen säännöstelijänä, vaan myös kodin sisäisen elämän ja järjestyksen ohjaajana
suurempaa tarkoituksenmukaisuutta ja sen kautta suurempaa tyydytystä kohti”.522
Elli Saurio opasti emäntiä kirjanpitoon ja yritti saada nämä kiinnostumaan omasta ajankäytöstään. Kotitalouksien ajankäyttöä oli selvitetty ulkomailla enemmän kuin Suomessa ja puutarhaopettaja, konsulentti ja vt. kotitalouden tarkastaja Elli Saurio oli arvatenkin seurannut laajasti kotitalousalan kehitystä. Kansainvälisiä kotitalousopetuskongresseja, joissa esiteltiin alan uusin tutkimus, oli
järjestetty jo useita: 1) Sveitsi 1908 (Fribourg), 2) Belgia 1913 (Gent), 3) Ranska 1922 (Pariisi) ja
4) Italia 1927 (Rooma).
Rooman kongressissa esimerkiksi puheita oli pidetty seuraavista aiheista: kotitalousopetus, kotikasvatus, kotitalousopetuksen tarkoitus, kotitalouden kehitys vuoden 1922 jälkeen, kotitalousopetuksen menetelmät kaupungeissa ja maaseudulla, tiede kotitalouden palveluksessa ja kotitaloustyön
järjestely. Pohjoismaiden Emäntäliiton puheenjohtajan Carla Meyerin mukaan kaikki Rooman
kongressin esitelmät, keskustelut ja päätökset olivat tähdänneet kotitaloustyön kohottamiseen opet520
”Säästäminen” oli emännille tutuksi käynyt termi. Kun Marttayhdistyksen ensimmäiset säännöt laadittiin 1800-luvun
lopulla, säännöissä lueteltiin työn tavoitteita. Talousasiat liittyivät jo silloin kodinhoitoteemaan mutta häviävän pienenä
osasena. Kodinhoidossa olivat tärkeitä muun muassa järjestys, puhtaus, siivous, tuuletus ja niin edelleen. Pitkän ”Kodinhoito” -kappaleen viimeisenä sanana on sana ”säästäväisyys”. (Lähde: Nissinen, A. 1923. Hiukan muistelmia Marttayhdistyksen alkuajoilta. Osa II. Emäntälehti 8/1923, 168–172). – Tämä monisivuisen sääntölistan yksi ainoa sana
sisälsi umpuna niin kodin talousopin kuin itsenäisen Suomen yliopistolaitokseen kerran syntyvän kodin taloustieteen.
521
Saurio, E. 1931. Mitä hyötyä emännällä on kirjanpidosta? Emäntälehti 11/1931, 443. – Korostukset alkuperäisiä.
522
Ibid. Sivu 444.
139
tajattarien perusteellisen ja yhtenäisen koulutuksen avulla sekä yliopistollisen kotitaloustiedekunnan
aikaansaamiseen.523
Ella Kitunen kirjoitti Berliinin kongressista, johon oli saapunut 530 osanottajaa 22 eri maasta.
Miltei kaikki mantereet olivat olleet edustettuina. Suomesta oli seitsemän kotitalousopettajaa. Kolmantena kongressipäivänä 23.8.1934 keskusteltiin usean maakohtaisen selostuksen pohjalta ja keskustelu koski kotitaloustyön tieteellisen järjestämisen ja rationalisoinnin välttämättömyyttä. Rationalisointipyrkimys, joka oli lähtenyt liikkeelle Amerikasta, oli saanut vastakaikua eri maissa. Amerikassa kehitettiin työtiedettä ja Saksassa standardisointia ja hygieniaa. Neuvojajärjestöt voivat auttaa työn järkiperäistämisessä. Tärkeää oli perehtyä neuvottavien oloihin. Välttämättömiä olivat
myös kotitaloustieteelliset laitokset, joiden tarkoituksena oli arvostella kodeissa käytettäviä esineitä
sekä uusia keksintöjä ja töitä. Tällaisia laitoksia oli Yhdysvaltojen ohella myös Euroopassa: Lontoo,
Berliini, Leipzig, Praha ja Varsova. Kilpailuja, joiden arveltiin juontavan juurensa Belgiasta, puollettiin, koska ne herättivät nuorten tyttöjen mielenkiintoa ja antoivat opettajalle erinomaisia tutkimismahdollisuuksia. Kilpailujen avulla voitiin ehkä edistää talouksien rationalisointia. Lehtori Kitunen kertoi artikkelissaan saksalaisesta kotitalouden tutkimuslaitoksesta:
Kongressin jälkeisenä päivänä kävimme Berliinissä Maatalousyliopiston yhteydessä toimivassa kotitaloustieteellisessä laitoksessa, "Institut für Hauswirtschaftswissenschaft". Laitoksessa
suoritetuista tutkimuksista oli kongressia varten laadittu taulukoita, jotka koskivat maalaisemäntien työtuntien jakautumista eri tehtäviin524. Tätä kotitalouden taloutta johti laitoksessa tohtori Anne Sprengel. Laitoksen julkaisema lehti ”Hauswirtschaftliche Jahrbücher” on
meillä tunnettu. Laitoksen johtohenkilöihin on kuulunut kauan myös tri Maria SilberkuhlSchulte, jonka kirja525 kotitalouden alalta esitettiin lehtemme viime numerossa.526
523
Meyer, C. 1928. Kansainvälinen kotitalouskongressi Roomassa. Emäntälehti 1/1928, 11–13.
Elli Saurio mainitsee väitöskirjassaan Schützholdin tutkimuksen (1934) tyypillisenä esityksenä emännän ajankäytöstä maatilatalouden kannalta. Schüzholdilla viisi koehenkilöä piti vuoden ja kolme koehenkilöä piti kaksi vuotta tarkkaa
kirjanpitoa ajankäytöstään kotitaloudessa. Tehtävät tekijä jaotteli kolmeen ryhmään (keittiö, lastenhoito, kodinhoito),
vapaa-ajan osalta seitsemään ryhmään maatalouden ollessa tarkimman erittelyn kohteena." – Sauriolla emännän työaika
tuli käsittämään seitsemän toimintoryhmää ja vapaa-aika neljä toimintoryhmää, jotka yhteensä jakautuivat edelleen 39
aliryhmään ja aliryhmät jakautuivat vielä hienojakoisempiin tehtäväryhmiin. Väitöskirjansa esipuheessa Saurio kiitti tri
Walter Lindbergiä tilastoesityksiä koskeneista ohjeista. (Lähde: Saurio 147, 14, 44).
525
Laura Harmaja laati vuonna 1934 Kotitalous-lehteen esittelyn Maria Silberkuhl-Schulten uutuusteoksesta. Esittelyssä
Harmaja mainitsi uuden teorian kulutuksesta: ”Kansantaloudelliselta kannalta katsoen herättää teoksessa erikoista mielenkiintoa sen pohjana oleva uusi teoria kulutuksesta ja kotitaloudesta kulutustaloutena. Silberkuhl-Schulte nimittää
kotitaloutta taloudelliseksi yritykseksi, jonka tavoitteena on jäsentensä tarpeiden tyydytys. Kotitalous, samoin kuin
elinkeinoyritykset, koettaa saada mahdollisimman hyvän hinnan siitä, mitä se myy muille, nimittäin ihmisen työvoimasta. Voittoa saadaan, mikäli työstä saatavalla tulolla voidaan kustantaa perheelle ´todellinen, oikea kulutus´ eli parempi
ja korkeampi tarpeiden tyydytys kuin mikä vastaa ainoastaan työvoiman kasvatus- ja ylläpitokuluja eli ´produktiivista
kulutusta´. (Lähde: Harmaja, L. 1934, 67 = Harmaja, L. 1934. Kirjaesittely Maria Silberkuhl-Schulten teoksesta Allgemeine Wirtschaftslehre des Haushalts, I Teil: Die Betriebsmittel. 1933. Kotitalous n:o 2/1934, 65–68).
526
Kitunen, E. 1934. V Kansainvälinen kotitalousopetuskongressi Berliinissä. Kotitalous 3/1934, 71–78. – Vanhin ”Kotitalous” -lehti, joka ilmestyi vain vuoden ajan, oli tieteellinen kotitalousalan ammattilehti. Lehdestä oli ilmoitus Emäntälehdessä: ”Viime vuosina on kotitalouden eri kysymysten tarkka ja tieteeseen nojautuva tutkimus herännyt eloon ja
edistynyt sangen ripeästi ja niinpä onkin meillä ’eturivin emäntien’, kotitalousopettajien ja – neuvojien taholta jo kaivattu sellaista julkaisua, joka edustaisi korkeampaa ammattitietoa. Kotitalous-lehti poistaa nyt tämän puutteen. Voimme
524
140
Lehtori Kitunen esitteli lukijoille myös Leipzigin tutkimuslaitoksen, jonka nimi oli ”Versuchstelle
für Hauswirtschaft des Reichsverbandes deutscher Hausfrauenvereine”. Laitoksen johtajana oli neiti
Paul. Hyväksymilleen tavaroille laitos antoi ”aurinkomerkin” ja julkaisi vuosittain luetteloa tuotteista, joille merkki oli voitu antaa.
Berliinin kotitalousopetuskongressin aikaan oli jo tapahtunut Suomalaisen Marttaliiton sääntöjen
muutos, ja liiton sihteeri Elli Saurio alusti Marttaliiton vuosikokouksessa 26.4.1934 neuvojakysymyksen järjestelystä ja suositti neuvontamuodoksi kilpailuja, sillä kilpailu huolellisesti johdettuna
oli paras edistyksen kiihdyttäjä mutta vaati onnistuakseen paljon työtä ja järjestelyä.527
Emäntien valpastuttaminen kirjanpidossa suhteen ei vielä riittänyt. Oli vaikutettava myös siihen,
että Suomalaisen Marttaliiton konsulentit koulutettiin kirjanpitoa taitaviksi ja kirjanpidon neuvontaan kykeneviksi. Sitäkin ennen oli vahvistettava Suomalaisen Marttaliiton toiminnan yleistä kurinalaisuutta ja suunnitelmallisuutta. Monia vanhoja sääntöjä oli uudistettava ja monia uusia sääntöjä luotava. Järjestön koko organisaatiota oli kehitettävä entistä joustavammaksi ja toimintakykyisemmäksi. Suomalainen Marttaliitto [v:sta 1939 Marttaliitto] uudistui voimakkaasti sinä aikana,
jolloin Elli Saurio oli marttatyöhön tavalla tai toisella sidoksissa.
Suomalaisessa Marttaliitossa oli vuoden 1931 kuluessa järjestetty yhteensä 656 kurssia, joista
yhdeksän oli ollut kirjanpitokursseja.528 Kilpailuista olivat olleet samaan aikaan huomattavimpia
yksi- ja kaksivuotiset kodinhoitokilpailut,529 sillä – anonyymin kirjoittajan mukaan – nämä näyttivät
kodinhoitokursseihin yhdistettyinä olevan voimakkain vipusin kotitalouden yleisessä kohottamisessa. Vuoden 1931 kuluessa Suomalaisen Marttaliiton alueella oli järjestetty 238 kilpailua ja kilpailijoita on ollut 1992.
täydellä syyllä onnitella uutta aloitetta, josta toivottavasti marttatyössäkin saamme tervetulleita uusia luento- ja keskusteluaiheita. Mielenkiintoa ovat omiaan herättämään osastot ’Uutta työmaalta’ ja ’Kokeita ja tutkimuksia’. Lehden toimituksen muodostavat lehtori Ella Kitunen, joka edustaa kotitalouden luonnontieteellistä ja maisteri Elli Saurio, joka edustaa taloudellis-yhteiskunnallista puolta.” (Lähde: Nimimerkki ”E. L.” 1934. Kotitalous. – Ilmoitus Kirjallisuus-palstalla,
Emäntälehti 3/1934, 85).
527
Saurio 1929, 11= Saurio, E. 1929. Mitä uutta työmaallemme vuodeksi 1929? Emäntälehti 1/1929, 11–14.
528
Nimimerkki ”M. L.” 1932. Yleiskatsaus Suomalaisen Marttaliiton ja piiriliittojen toiminnasta vuonna 1931. Emäntälehti 5/1932, 141, 142.
529
Etelä-Saimaan marttayhdistysten piiriliiton alueella Lappeen marttayhdistys valitsi erikoisalakseen kodinhoidonneuvonnan jo yhdeksisen vuotta ennen kuin idea omaksuttiin koko Etelä-Saimaan piiriliiton alueella. Edelliseen liittyen
Lappeen alueella järjestettiin vuonna 1926 (muiden kurssien ohella) ensimmäinen vuoden kestänyt kodinhoitokilpailu.
Tulokset olivat siinä määrin rohkaisevia, että kodinhoitokurssi- ja kilpailutyö otettiin myös Etelä-Saimaan piiriliiton
ohjelmaan. Keskustoimikunnalta saatiin apua sekä ohjelmain laadinnassa että käytännön suunnittelutyössä. ”Mainittakoon varsinkin silloisen keskustoimikunnan konsulentin Elli Saurion suuri innostus tähän työhön”, anonyymi artikkelikirjoittaja muisteli vuonna 1932. (Lähde: Nimimerkki ”Syrjästä seurannut”. 1932. Pikkupiirtoja Etelä-Saimaan marttayhdistysten piiriliiton kodinhoidonneuvonnasta. Emäntälehti 6/1932, 187, 188, 193).
141
Samana vuonna, 530 jolloin Marttaliitossa alettiin järjestää konsulenttikokouksia, kaksi asiantuntijaa, puutarhaopettaja ja entinen kotitalouskonsulentti Elli Saurio sekä maataloushallituksen kirjanpitotoimiston johtaja maisteri Aarne Virtamo laativat maalaisemäntien käyttöön kirjanpidon oppaan.
Kirja oli tarkoitettu käytettäväksi talouksissa, joissa kulutuksen ohella harjoitettiin myös emäntäväen valvonnan alaista tuotantoa. Näitä koskevien laskelmien avulla emäntä voi nähdä, että hänen
hyörinänsä tuotti suoranaista rahatuloa.531 Hän sai nähdä työtuntinsa raha-arvon ja tämä oli uutta
kotitaloudellisessa kirjanpidossa, samoin kuin käsitöiden kannattavuuslaskelmat. Oppaassa oli neljätoista eri lajia tilejä ja kassakirja vuosiyhdistelmineen.
Suomalaisen Marttaliiton sihteeri Saurio käytti ”Maalaisemännän kirjanpito” -julkaisua konsulenttikurssien oppikirjana. Vuonna 1933 konsulenttikokous pidettiin Suomalaisen Marttaliiton vuosikokouksen yhteydessä Helsingissä Säätytalossa huhtikuussa 1933 (pe–su). Vuosikokouksessa
keskusteltiin aluksi aiheesta Millä keinoin maalaiskodin emäntä voisi estää ylivelkaantuneen perheensä joutumasta kotikonnultaan maantielle?” Kysymyksen alusti Berta Leppälä. Seuraavana keskustelukysymyksen alusti maisteri Elli Saurio ja puhuttiin suunnitelmallisuudesta neuvontatyössä.
Kolmanneksi keskusteltiin aiheesta ”Maa- ja kotitalousneuvonnan keskittäminen”, jonka alustajana
oli Maili Laitinen. Lauantaina 29.4. alkoi konsulenttikokous Helsingin Marttayhdistyksen huoneistossa osoitteessa Tunturikatu 2. Konsulenttikokouksen oli määrä päättää neuvontatyössä noudatettavasta yleissuunnitelmasta. Kokousohjelmaan kuului myös kymmentuntinen luentosarja, jonka
aiheena oli maalaisemännän kirjanpito ja jonka luennoi maisteri Elli Saurio.532 Kurssiin kuului luentojen ohella käytännön kirjanpitoharjoituksia, joita varten kustannusosakeyhtiö WSOY oli lahjoittanut tarvittavat kirjanpitokirjat. Konsulenttikokouksen kuluessa hyväksyttiin lopullisesti monen käsittelyn alaisena ollut ohjekokoelma neuvojia varten.533
Maisteri Elli Saurio puolusti väitöskirjaansa ”Maalaisemännän ajankäyttö suhteessa talouden
laatuun ja henkilörakenteeseen” 23. huhtikuuta 1947. Väitöskirja perustui vuosina 1934–36 kerät530
Saurio & Virtamo 1931. – Kirjasta ”Maalaisemännän kirjanpito” on esittely Emäntälehdessä 11/1931, 458.
Saurio, jonka mukaan ruokatalous merkitsi maanviljelijäperheiden kulutuksesta 60 %, pientiloilla jopa 70 %, ehdotti
Suomalaiselle Marttaliitolle, että vuosi 1933 nimitettäisiin ruokavuodeksi. (Lähde: Saurio, E. 1933. Suunnitelmallista
ruokataloutta. Ruoka-aineiden ravintoarvoa ja hintaa silmälläpitäen. Emäntälehti 2/1933, 50, 51).
532
Kevään 1933 konsulenttikokouksen aikaan Elli Saurio asui osoitteessa Museokatu 34 B 26. Kesäkuussa 1933 hän
muutti lähelle osoitteeseen Museokatu 9 B 19 (Leiviskä). Lokakuussa 1932 Elli Saurion nuorin sisar Eeva Saurio oli
muuttanut Albertinkadulle (44 B 12). Elli ja Eeva Saurio olivat Helsingissä kirjoilla suurin piirtein samoihin aikoihin
samoissa osoitteissa vuosina 1927–30 (osoitteina Vladimirinkatu 17 A 5, Läntinen Satamakatu 5 B 15 ja Runeberginkatu 56 C 35). Eeva Saurio muutti ulos Runeberginkatu 56:sta samana päivänä (17.12.1930), jolloin Eduskunta lausui
toivomuksen kodin taloustieteen ja puutarhatieteen ottamisesta yliopistolliseksi opetusaineeksi.
533
Ilmoitus Emäntälehdessä. ”Suomalaisen Marttaliiton vuosikokous ja konsulenttikokous Helsingissä huhtik. 28–30
p:nä”. Emäntälehti 4/1933, 119.
531
142
tyyn tilastomateriaaliin. On sangen mahdollista, että kentältä kootun, emäntien ajankäyttöä koskevan lähdemateriaalin työstäminen alkoi välittömästi, mutta maisteri Saurion työ Suomalaisen Marttaliiton toiminnanjohtajana ja ohjaajan vaihtuminen kesken tutkimusperiodin hidastivat tutkimuksen
valmistumista. – Elli Sauriosta tuli ensimmäinen nainen, joka Suomessa väitteli taloustieteissä.534
Seuraava oli Liisa Sauli, joka vuonna 1952 puolusti maanviljelystalouteen tehtyä tutkimustaan.
Meeri Saarsalmi väitteli ensimmäisenä naisena Suomessa liiketaloustieteissä.
Väitöstutkimuksellaan Elli Saurio vei eteenpäin tutkimuslinjaa, jota Suomessa oli kehitellyt erityisesti maisteri Laura Harmaja. Harmaja oli jättänyt nuoremmille tutkijoille tehtävän:
Perheenemäntien omavaraisen tulon sisällyttäminen kokonaisuudessaan kansantuloon edellyttää tähänastista perusteellisempia laskelmia sen suuruudesta. Palkaton työ olisi koetettava arvioida yksityiskohtaisesti, ja kotitalouden pysyvän pääoman merkitys, johon tähän teokseen
otettujen laskelmien yhteydessä on vain viitattu, olisi perusteellisesti selvitettävä. Lisäksi olisi
kotitalouden toiminnassa syntyvän arvonlisän laskemiseksi myös löydettävä tarkoituksenmukainen menetelmä.535
Maalaisemäntien ajankäyttöä koskevaa tilastoaineistoa alettiin kerätä kevättalvella 1934 ajankäyttökilpailuna.536 Kilpailusta ilmoitettiin esimerkiksi Emäntälehdessä, sillä Suomalainen Marttaliitto oli asian takana. Kyseessä oli kilpailun ensimmäinen ja laajin, vuoden kestävä osasuoritus.
Taulukoita, joiden täyttäminen luonnehdittiin helpoksi ja joihin kuhunkin sopi yhden viikon merkinnät, sai tilata joko piiriliittojen tai Suomalaisen Marttaliiton toimistosta. Kilpailija, joka palautti
kolmen kuukauden taulukot, sai loput tarvitsemansa taulukot käyttöönsä ilmaiseksi. Kilpailussa
luvattiin palkita rahapalkinnoin ne, jotka säännöllisimmin ja totuudenmukaisimmin olivat tehneet
merkinnät. Emäntälehden ilmoituksessa on yksi erityisen merkillepantava lause:
Kun nyt tähän koko kotitaloutemme kannalta tärkeään toimintaan on saatu erikoinen lahjoitus,
järjestää Marttaliitto kilpailun, johon voi osallistua jokainen perheenemäntä merkitsemällä 1
vuoden ajan vuorokauden tuntien käytön erikoiseen taulukkoon. Kilpailun voi alkaa minä
viikkona tahansa, kuitenkin viimeistään kuluvan vuoden huhtikuun 1 päivään mennessä.
Lahjoituksesta on tieto myös Suomalaisen Marttaliiton toimintakertomuksessa. Vuoden 1934 toimintaa koskevassa selonteossa kerrotaan, että kyseisen vuoden alkupuolella julistettiin tarkoitukseen myönnetyn lahjoituksen turvin yhden vuoden kestävä kilpailu emännän ajankäytön selvittämi534
KA/SA/1. Kansio/Ansioluettelot; Lampinen, A. 1947. Emännän ajankäyttö yliopistollisena väitöskirjana. Emäntälehti 5/1947, 111–113; Kervinen, A. 2005. Kansantaloustieteen piiristä kadonnut väitös. Tiedehenkilö Saurion tapaus.
Kansantaloudellinen aikakauskirja 2/2005, 231–245. Katsauksia ja keskustelua -palsta.
535
Harmaja 1946, 201, 202.
536
”Miten käytän vuorokauden 24 tuntia? Kilpailu perheenemännille.” Ilmoitus. Emäntälehti 2/1934, 51.
143
seksi.537 – Kilpailuun ilmoittautui yhteensä 58 osanottajaa maan eri puolilta ja emännän ajankäyttötaulukoita painettiin 6000 kappaletta ja kyselykaavaketta edelliseen 4000 kappaletta.
On mahdollista, että tuntematon lahjoittaja oli maisteri Elli Saurio, joka laati väitöskirjansa ajankäyttökilpailun tuottaman aineiston pohjalta. Lisäksi Saurio lienee tuolloin ollut riittävän varakas
toimiakseen lahjoittajana. Palkkatulojen ohella hän käytti mahdollisesti perintöosuutensa myynnistä
saamiaan tuloja sekä maisteriopintojen rahoittamiseen että jatkotutkimustyöhön. Empiirinen, tilastoihin perustuva yliopistollinen tutkimus oli työläs toteuttaa 1930-luvun Suomessa. Elli Saurio käytti runsaasti niin aikaansa kuin materiaalisia talousresurssejaan yliopistouransa luomiseksi.
Ajankäyttökilpailusta kertovassa Emäntälehden ilmoituksessa mainittiin, että kilpailulomakkeiden täyttäminen olisi yksinkertaista ja helppoa. Elli Saurion väitöstilaisuus 23. huhtikuuta 1947 uutisoitiin laajasti lehdistössä ja uutisissa palattiin tutkimusaineiston keruuvaiheeseen:
Eilen klo 12 esitettiin Helsingin Yliopiston pienessä juhlasalissa n. 150-henkisen yleisön läsnä
ollessa tarkastettavaksi fil. maist. Elli Saurion väitöskirja. Helsinkiläisten eturivin järjestönaisten lisäksi oli maalaisemäntiä saapunut varta vasten ympäri Suomea seuraamaan tätä akateemista tilaisuutta, jolla saattaa olla niin laajakantoiset seuraukset kaukana rajamaillakin raatavien maalaisnaisten elämään. Innostumisensa juuri tähän aiheeseen kertoi tri Saurio saaneen
alkunsa konsulenttivuosilta. Aineistoon sovellettiin toisenlaista metodia kuin Amerikassa.
Emäntien ei tarvinnut päiväkirjanpidossaan kirjoittaa mitään vaan ainoastaan piirtää työn eri
laatuja merkitseviä yksinkertaisia hieroglyfejä. Tämä oli oleellisen tärkeää, sillä usea emäntä
ei ollut käynyt kansakouluakaan.538
Professori Elli Saurion muistokirjoituksessa vuonna 1967 toistuu eräs yllä olevan lehtileikkeen tieto. Kirjoituksen laatija, rehtori Aino Lampinen kuvaa artikkelin alussa, miten Marttaliiton toiminnanjohtaja Elli Saurio selosti ”tavanomaiseen rauhalliseen tapaansa” marttojen toimista kertovan
elokuvan syntyvaiheita. Oli juuri katsottu kyseinen elokuva. Muistin virkistämiseksi otettiin kokoelmista esiin joukko filmiin liittyviä valokuvia. Niistä muutamat viipyivät tavallista pitempään elokuvan suunnittelijan kädessä, ja havainto sai Lampisen kysymään Sauriolta, mikä oli saanut tämän
niin perin pohjin innostumaan marttatyöhön. Vastaukseksi Saurio kaivoi valokuvakokoelmasta esiin
kuvan, jossa yksi elokuvan martoista katsoo rajakarjalaisen pirtin päätyikkunasta innostuksen välke
silmissä tuikkien kuvassakin, ja sanoi Lampiselle:
Luulen, että suurin vaikutus on tällä emännällä. Kun ensi kertaa kävin paikkakunnalla, oli tämä emäntä niin innostunut, että annoin hänelle lahjaksi kirjan. Hän puhkesi itkemään ja sai
537
KA/Marttaliitto ry:n arkisto 1899–1969/Marttaliiton vuosikertomukset/Suomalaisen Marttaliiton vuosikertomus
1934, 16, 18, 19.
538
KA/SA/34. Kansio/Lehtileikekirjat. – Lehtiartikkeli 24.4.1947 otsikolla ”Uusi naistohtori”. Lehden nimeä ja sivunumeroa ei ole merkitty leikkeelle.
144
sanotuksi, ettei hän osannut lukea. Silloin ajattelin, että heidän kanssaan on tehtävä jotakin,
enemmän kuin mitä on tehty. Se tapaus ei koskaan unohdu mielestäni.539
Emännän ajankäyttökilpailussa Saurio onnistuneen tutkimussuunnittelun ansiosta kykeni antamaan
luku- ja kirjoitustaidottomille emännillekin vaikutusmahdollisuuden olojensa parantamiseksi. Myös
näillä emännillä oli tilaisuus kertoa jotain elämänkokemuksestaan tutkimustilastoihin. Saurio tutkimuksineen lienee merkinnyt näille osattomille toivoa paremmasta tulevaisuudesta.
Maisteri Elli Saurion ajankäyttötutkimuksessa käyttämä metodi on osoitus myös siitä, miten syvällinen korpiseutujen ihmisten tapojen tuntemus hänellä oli. Hän oli ollut valpas kierrellessään
rajaseutujen mökeissä konsulenttivuosinaan. Hän oli pitänyt korvansa auki ja kerännyt muistiinsa
tietoa kansanperinteestä ehkä jo lapsuusvuosinaan Nurmeksessa Pohjois-Karjalassa. Vaikka maisteri Saurio kertoo tiedustelulomakkeen mallina olleen tutkija Baumin540 viikkotaulukon541, niin yksinkertaisten "hieroglyfien" käyttäminen työn eri laatujen merkitsemisessä muistuttaa suomen heimoon kuuluvan kirjoitus- ja lukutaidottoman rahvaan vanhaa tapaa pitää kirjaa tekemisistään puuhun leikattujen lovien ja kolojen avulla. Rahikaisen mukaan tällainen "pärekirjanpito" näyttää olleen käytössä vielä 1900-luvun puolella Suomen nykyisen itärajan takaisessa Karjalassa:
Mielenkiintoista tulevalle kauppamiehelle542 oli perehtyä kyläkunnan kirjanpitoon, jota oli pidettävä yhteisesti hoidettavista asioista. Kylällä oli yhteinen mylly, jonka käytöstä taloittain
oli tilitys tehtävä, oli yhteisiä työurakoita, virkamiesten kyyditystä, "savuhirsien" lainaamista
ja paljon muutakin sellaista, joka oli muistiin merkittävä. Kirjoitustaitoa kun ei ollut, hoidettiin tämä asia taitavasti erilaisilla päreisiin tehdyillä merkinnöillä. Vuosittain pidettiin kyläkokoukset eri taloissa ja jokaisessa kokouksessa määrättiin seuraava "mieron pirtti", joksi kokoushuonetta kutsuttiin. Tänne tuotiin kylän kirjanpito. Pärenippu, jossa jokaiselle talolle oli
oma, tämän talon puumerkein varustettu päreensä. Kaikkiaan 30 talouden päreet riippuivat narussa kokouspaikalla ja erilaiset suoritteet merkittiin erilaisilla koloilla ja pykälillä päreeseen.
Jos joku talo oli kyydinnyt virkamiestä esimerkiksi 20 kilometriä ja kantanut tämän tavarat,
tehtiin sen talon päreeseen siitä vastaava merkintä. Näitä päreitä ukot lukivat erehtymättömällä varmuudella.543
539
Lampinen, A. 1967. Professori Elli Saurio ja hänen elämäntyönsä. Emäntälehti 2/1967, 6, 7. – Lampinen, Aino Katriina (s. 1909). Yo 1930, KtO 1936, FK 1952, FM 1956. Pohjois-Savon marttapiiriliiton toiminnanjohtaja 1938–39, Et.Saimaan 1939–42, Kotitalouskeskuksen 1942–50, Keski-Suomen kotitalousopettajaopiston kasvatus- ja opetusopin
lehtori 1953-, rehtori 1962-. Kotitalousopetus-lehden toimitusvaliok. j. 1945–51, Kotitalous-lehden toimit. j. 1952-,
päätoimittaja 1953–68. [Lähteet: Kuka kukin on. 1970, 512; Kaksi uutta rehtoria. Kotiliesi 15/1962 (Elokuu I), 1033].
540
Baum, M. & Westerkamp, A. 1931. Rhytmus des Familienlebens, Deutsche Akademie für soziale und pädagogische
Forschungen über "Bestand und Erschütterung der Familie der Gegenwart", Band V, Berlin. (Lähde: Saurio 1947, 114,
115, 120). Baumilla oli ollut puolestaan esikuvana Münzingerin käyttämä metodi (Münzinger, A. 1929. Der Arbeitsertrag der bäuerlichen Familienwirtschaft I–II, Berlin).
541
Saurio 1947, 20.
542
Eino S. Rahikainen kertoo (1969) kirjassaan "Vienan prihan tie" vienankarjalaisen Ivan Rodionoffin (myöh. Janne
Rajamaa, kauppaneuvos) elämäntarinan. Ivan Rodionoff oli syntynyt 3.9.1893 ja "pärekirjanpitoa" kirjassa tarkkaillaan
pojan palattua luku- ja kirjoitustaitoisena kotiin Karjalaan ensimmäisiltä kauppamatkoiltaan Suomeen 1905 tai 1906.
543
Rahikainen 1969, 27, 28.
145
Vuoden kestäneen ajankäyttökilpailun suoritti täydellisesti 52 osanottajaa. Vuonna 1935 julistettuun viisiviikkoiseen emännän ajankäyttökilpailuun oli ottanut osaa yhteensä 154 henkilöä, joista
90 oli suorittanut kilpailun loppuun ja saanut siten palkinnon.544 Vielä yksi kilpailu seurasi. Toukokuussa 1936 alkoi uusi kaksitoistaviikkoinen kilpailu, jossa kilpailuviikot olivat määrätyt. Ensimmäinen viikko alkoi 25.51936 ja viimeinen 18.1.1937. Tutkija selostaa kilpailua:
Kotitalouden tutkija on vastauksesta saava arvokkaan perustan ja ohjeen alamme vastaiselle
kehittämiselle. Tärkeätä on, että mahdollisimman moni emäntä eri puolilta maata on halukas
tuon vastauksen etsinnässä omakohtaisesti mukana olemaan. Kilpailuun voi osallistua kuka
tahansa perheenemäntä riippumatta siitä, toimiiko hän suuremman tai pienemmän maatilan,
työläis- tai virkamieskodin emäntänä. Kilpailijan ei tarvitse olla martta eikä Emäntälehden lukija. Kilpailussa palkitaan ne, jotka säännöllisimmin ja totuudenmukaisimmin ovat merkinnät
tehneet. Arvostelulautakuntaan kuuluvat emäntä Helena Virkki, agronomi Laina Vehanen,
puutarhaopettaja Hertta Linkola ja maisteri Elli Saurio.545
Palkinnot emäntien viisiviikkoisesta ajankäyttökilpailusta ja vuonna 1934 julistetusta koko vuoden
kestäneestä ajankäyttökilpailusta jaettiin Suomalaisen Marttaliiton määräaikaisessa edustajakokouksessa 24.3.1936 Helsingissä Tieteellisten Seurojen talossa. Kokouksen sihteerinä toimi Elli Saurio.
Läsnä oli noin 101 valtuutettua edustajana ja noin 150 muuta marttaa. Kokouksessa puhui kolme
suomalaisen kotitaloustieteellisen tutkimuksen pioneeria, jotka edustivat erityisesti kotitaloustieteellisen tutkimuksen yhteiskuntatieteisiin painottuvaa suuntaa.546 Professori Rurik Pihkala puhui vaatetaloudesta. Tohtori Kaino Oksanen esitelmöi aiheesta ”Miten valtio tukee maatalous- ja kotitalousjärjestöjä?” Ja maisteri Elli Saurio piti alustuksen kotitaloustieteellisestä tutkimuksesta.547 Tohtori
Oksanen teki ensimmäisen yliopistollista kotitalousopetusta koskeneen eduskunta-aloitteen, professori Pihkala laati ensimmäisen Helsingin yliopiston oman ehdotuksen, joka koski yliopistollista
kotitalousopetusta, ja maisteri Saurio nimitettiin viranhaltijaksi Suomen yliopistolaitokseen perustettuun ensimmäiseen kotitalousprofessorin virkaan.
Kolmekymmentäluvun rauhallisen kehityksen vuodet huipentuivat Suomalaisen Marttaliiton
kohdalla toukokuussa 1939 vietettyyn 40-vuotisjuhlaan. Jo syksyllä 1938 oli aloitettu marttaliittojen
40-vuotisjuhlan ja Suomessa samanaikaisesti vietettävän Pohjoismaiden Emäntäliiton kongressin
544
Kilpailuilmoituksia: Emäntälehti 3/1936, 86; 4/1936, 124.
Kilpailuilmoitus ”Miten käytän vuorokauden 24 tuntia? 12-viikkoinen kilpailu perheenemännille alkaa.” Emäntälehti
5/1936, 162.
546
KA/Marttaliitto ry:n arkisto 1899–1969/Marttaliiton vuosikertomukset/Suomalaisen Marttaliiton vuosikertomus
1936, 7–10; Kilpailuilmoitus ”Miten käytän vuorokauden 24 tuntia?”. Emäntälehti 4/1936, 124.
547
Maisteri Elli Saurio puhui Marttaliiton vuosikokouksessa 24.3.1936 aiheesta ”Kotitaloustieteellinen tutkimus ja
opetus kotitalousopetuksen ja -neuvonnan palveluksessa”. Puhuja pohti kotitaloustieteen ominaislaatua ja piti tärkeänä
oikean lähtökohdan ja näkökulman määrittämistä. Kotitaloustiede tutki ihmistä, ihmisen tarpeita ja niiden tyydyttämistä.
Suomessa oli jo tuhathenkinen kotitalousopettajien ja -neuvojien armeija. He kaipasivat kotitaloustieteellisen tutkimuksen antamaa varmaa perustaa. Tulkitsijoita oli runsaasti mutta tulkittavaa niukalti. (Lähde: KA/Marttaliitto ry:n arkisto
1899–1969/Marttaliiton vuosikertomukset/Suomalaisen Marttaliiton vuosikertomus 1936, 7–10).
545
146
valmistelut ja valmistelutyö saatettiin päätökseen kevätkaudella 1939. Neljän toimikunnan voimin
suunniteltiin 40-vuotisjuhlaa, ja Elli Saurio oli jäsenenä juhlatoimikunnassa.
Suomalaisen Marttaliiton nimi muutettiin lyhyempään ”Marttaliitto” -muotoon keväällä 1939
sääntömuutoksen yhteydessä. Suomalaisen Marttaliiton ylimääräinen edustajakokous pidettiin Helsingissä Tieteellisten Seurojen talossa 15.5.1939. Marttaliiton määräaikainen edustajakokous pidettiin Helsingissä 15.5.1939 liiton ylimääräisen edustajakokouksen jälkeen. Tilaisuus muodostui liiton 40-vuotisjuhlan vuoksi tavallista juhlallisemmaksi. Juhlantuntua oli omiaan lisäämään myös
samanaikaisesti pääkaupungissa alkava Pohjoismaiden Emäntäliiton kongressi, jonka ulkomaalaiset
osanottajat saapuivat jo marttaliittojen juhlakokouksiin.
Suomalaisen Marttaliiton/Marttaliiton 40-vuotisjuhla vietettiin Messuhallissa Helsingissä. Toukokuun 15. päivän iltana klo 20 keräytyi köynnöksin, kukin ja Suomen, Pohjoismaiden ja Viron
lipuin koristettuun Messuhalliin noin 7000:een nouseva juhlajoukko. Rouva Kaisa Kallio kunnioitti
juhlaa läsnäolollaan, ja kutsuvieraiden joukkoon kuuluivat muun muassa maan hallituksesta pääministeri ja maatalousministeri, Pohjoismaiden ja Viron ministerit puolisoineen, Pohjoismaiden Emäntäliiton kunniapuheenjohtaja rouva Linda Eenpalu sekä Ruotsin, Norjan ja Tanskan emäntäliittojen
johtohenkilöitä ja edustajia. Eduskunnan varapuhemies Viljami Kalliokoski piti juhlapuheen548.
Tervehdysten sarjan aloittivat tasavallan presidentin ja sotamarsalkka Mannerheimin tervehdykset.
Seuraavana päivänä Marttaliiton 40-vuotisjuhlat jatkuivat retkeilyinä: käytiin kotitalousopettajaopistossa Järvenpäässä.
Emäntälehti omisti vuonna 1939 toukokuun ja kesäkuun numeronsa juhlavuositeemalle. Toukokuun numeroon sisältyy muun muassa toiminnanjohtaja Elli Saurion laatima katsaus marttatoiminnasta neljän vuosikymmenen varrelta.549 – Juhlavuoden 1939 kunniaksi kirjoitettuihin artikkeleihin
tallentui myös eräitä kiinnostavia, suomalaisen kodin taloustieteen syntyä ja sen oppisisällön kehittymistä valottavia seikkoja. Hieman yllättävä on se ilmeisesti erittäin tärkeä asema, mikä tämän
tieteenalan kehityshistoriassa on Oriveden kotitalousopiston johtajattarella Fanny Syrjänteellä.
Fanny Syrjänne joutui alusta alkaen Orimattilan naisyhdistyksen vuonna 1897 perustaman emäntäkoulun johtajaksi.550 Tätä ennen hän oli ollut kaksi vuotta johtajana ja opettajana Laihian emäntä-
548
549
550
Kalliokoski, V. 1939. Juhlapuhe Marttaliiton 40-vuotisjuhlassa Messuhallissa 15.5.1939. Emäntälehti 6/1939, 186–188.
Saurio, E. 1939. Muutamia piirteitä marttatoiminnasta neljän vuosikymmenen varrelta. Emäntälehti 5/1939, 136–149.
Harmaja 1932, 477.
147
koulussa. Johtaja Syrjänne loi toiminnallaan Oriveden emäntäkoulusta esikuvallisen oppilaitoksen
ja Suomen valtio otti sen ensimmäisenä kotitalousoppilaitoksena haltuunsa vuonna 1920 ja perusti
sinne samalla ensimmäisen neuvojaopistonsa niiden perinteiden pohjalle, jotka siellä jo olivat ehtineet käytännössä kehittyä. Vuonna 1939 Fanny Syrjänne jäi eläkkeelle toimittuaan Orimattilan
Emäntäkoulun johtajana 42 vuotta. Tunnustukseksi johtaja Syrjänteen työstä Tasavallan Presidentti
myönsi johtaja Syrjänteelle talousneuvoksen arvonimen. Anonyymi kirjoittaja kertoi 4. kesäkuuta
Orimattilan Kotitalousopistossa järjestetystä juhlatilaisuudesta huomauttaen muun muassa:
Erikoisesti Fanny Syrjänteen ansioksi on laskettava nykyisin jo niin tärkeälle sijalle tulleen aineen, kodinhoidon, opetuksen alullepano ja kehittäminen.551
Kirjoittaja lausuu vielä Marttaliiton puolesta syvän kiitollisuuden johtaja Syrjännettä kohtaan hänen
uraa uurtavan työnsä vuoksi suomalaisen kotitalousopetuksen kehittäjänä ja kotitalousneuvojien
ansiokkaana kasvattajana sekä hänen osanotostaan marttatyöhön Marttaliiton keskustoimikunnan
jäsenenä vuosina 1927–35 ja valtuuskunnan jäsenenä vuosina 1935–39. – Anonyymi kirjoittaja
saattoi olla kodinhoidon kehittämiseen omalla tahollaan paljon huomiota kiinnittänyt toiminnanjohtaja Elli Saurio. Varmaa on joka tapauksessa, että kodinhoidon opetuksen eriytyminen kotitalousopetuksessa ja sen jatkuva kehittäminen olivat erittäin merkittäviä asioita kotitalouden taloustieteen
eli kodin taloustieteen kehittymisen kannalta.
Vuonna 1939 ”E. S.” kirjoitti Emäntälehteen artikkelin johtaja Fanny Syrjänteen 60-vuotispäivän
johdosta. Nimimerkin takana oli todennäköisesti Suomalaisen Marttaliiton keskustoimikunnan jäsen
maisteri Elli Saurio. ”E. S.” ilmoitti edustavansa Emäntälehteä, mutta halutessaan – mikäli nimimerkin ”E. S.” tulkitsee Elli Saurioksi – voi tekstin painavat sanat käsittää Saurion persoonallisena
kannanottona. Jälleen mainitaan kodinhoidon opetus:
Merkkipäivän juhlija oli saanut erikoisen lahjan, ja se on kokonaisuuden taju. Tämän kokonaisuuden tajuamisen näemme todella hänen työssään ja ennen kaikkea hänen johtamassaan laitoksessa.
Jo kauan ennen nykyisiä uusia aatteita esiintyi kotitalous k o k o n a i s u u d e k s i käsitettynä
juuri Fanny Syrjänteen koulussa, missä kaikki emännän tehtäviin lankeavat käytännölliset asiat kuuluivat kukin erikseen tärkeänä osana opetusohjelmaan. Kotitalousväellehän on esim.
tunnettua johtaja Syrjänteen erikoisharrastus kodinhoitoon, aineeseen, joka vielä kymmenisen
vuotta sitten kouluissamme oli opetusaineena sanan varsinaisessa mielessä tuntematon!
Kokonaisuuden tajuamista on myöskin kotitalousopetuksen sijoittaminen todelliseen elämään
sellaisena kuin se arkioloissa esiintyy. Fanny Syrjänteen koulussa on kasvatettu työtehoa, on
vaadittu paljon työtä, monenlaista ja huolellisesti suoritettua työtä.552 [ ]
551
”Kaksi edelläkävijää”. 1939. Emäntälehti 6/1939, 197, 198.
Nimimerkki ”E. S.” 1939. Fanny Syrjänne 60-vuotias. Emäntälehti 7–8/1932, 240. – Korostus on alkuperäinen ja
todistaa siihen suuntaan, että ”E. S.” oli todella Elli Saurio. Saurio elävöitti kirjoituksiaan usein korostuksin.
552
148
Kirjoittaja, joka ilmeisesti suuresti arvosti johtaja Syrjännettä, kiitteli kodinhoidon opetuksen perustamista, johtaja Syrjänteen kokonaisuuden tajua ja kotitalousopetuksen sijoittamista arkielämään. –
Kirjoittaja oli kannanotoissaan erittäin moderni, aikaansa edellä. ”E. S.” ymmärsi kotitalousopetuksen näkökulman mutta hän saattaisi ymmärtää myös modernien hyvinvointitutkimusten näkökulman. Anu Raijas toteaa hyvinvoinnin syntyvän käytännössä ihmisten arjessa ja muotoutuvan henkilökohtaisena kokemuksena.553 Perinteiset hyvinvointimittarit, kuten bruttokansantuote per capita,
eivät laskeudu ihmisten käytäntöön, arjen tasolle. – Tarvittaisiin siis uusia hyvinvointimittareita.
Vuosi 1939 oli kokonaisuudessaan toiminnanjohtaja Sauriolle työntäytteinen, mutta erityisesti
kaksi aivan vuoden lopussa sattunutta tapahtumaa merkitsivät huomattavaa takaiskua hänen jatkotutkimussuunnitelmilleen: talvisota syttyi marraskuun lopussa 1939 ja agraaripolitiikan professori
K. T. Jutila siirtyi yliopistovirasta Suomen Pankin virkaan.554 Professori Jutila oli toiminut Saurion
jatkotutkimuksen ohjaajana. Saurion tutkimustyö jatkui tahollaan, mutta hänen siteensä Helsingin
yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan olivat heikenneet ja tiedekunta piti ehkä epävarmana Elli Saurion opintojen jatkumista. – Joka tapauksessa kävi niin, ettei kotitalouslinjaa perustettu agronomitutkintoon. Kotitalouslinja karsittiin pois linjajakoisen agronomitutkinnon suunnitelmasta aivan suunnittelun loppuvaiheessa. Vielä marraskuussa 1938 asetusluonnoksessa ehdotettiin
maatalousopintosuuntaan useita uusia pääaineita ja näiden joukossa oli myös kotitalous, mutta maaliskuussa 1939, kun linjajakoisuusasiasta päätettiin maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, ei
asetusluonnos kuitenkaan enää sisältänyt ehdotusta kotitalouslinjan perustamisesta.555
5.3. Tavoitteena tieteellisen kandidaattitutkinnon professorin virka
Marttayhdistyksen alkuvaiheessa säästäväisyyttä oli pidetty kotitaloudelle tärkeänä. Säästäväisyyden ja kotitalouden yleisen hallinnoimisen kannalta oli syytä tietää tulojen ja varsinkin menojen
suuruus. Elli Saurio totutti kotitalousväkeä kirjanpidon käyttäjiksi. Kirjanpito oli oivallinen kodinhoidon apuväline ja maisteri Elli Saurio keskittyi 1930-luvulla kirjanpidon kehittämiseen ja tunnetuksi tekemiseen emäntien ja neuvojakunnan keskuudessa. Toisin sanoen maisteri Saurio keskitti
huomionsa kodin talouden teknisen apuvälineen kehittelyyn juuri sillä vuosikymmenellä (30-luku),
jolloin Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa suunniteltiin kotitaloudellisen linjan perustamista maataloudelliseen virkatutkintoon, siis ammatilliseen tutkintoon.
553
Raijas 2008, 1.
M-m td 8.12.1938-7 §; 19.12.1938-4 §; Halonen 2008, 359, 371; Halonen 2010, 260.
555
M-m td 21.11.1935-11 §; 24.11.1938-13 §; 23.3.1939-12 §.
554
149
Vuosi 1939 mullisti monia asioita niin koko suomalaisessa yhteiskunnassa kuin Marttaliitossa ja
Elli Saurion henkilökohtaisessa elämässä. Valtiona Suomi joutui vedetyksi sotaan Neuvostoliittoa
vastaan. Marttaliiton itäisten piiriliittojen alueet muuttuivat sotanäyttämöksi ja Marttaliitolle kokonaisuudessaan alkoi työntäytteinen aika. Maisteri Saurion jatkotutkimusaie hankaloitui. Mikään
näistä koettelemuksista ei ollut kohteelle lopullinen tappio. Suomi teollistui onnistuneesti sotakorvausten suorittamisen myötä. Rajaseuduilta paennut siirtoväki säilyi hengissä ja vahvisti lisäväestönä Suomen omina säilyneitä alueita. Marttaliiton kasvu jatkui, sillä ihmiset olivat sen menestystekijä enemmän kuin maa-alan laajuus. – Ja kehityskykyisestä Elli Sauriosta sukeutui todellinen tiedehenkilö. Saurion kirjoitelmat osoittavat, että hän 40-luvulle tultaessa ylitti jo hyvin hallitsemansa
kodin taloudenhoidolle tarpeellisen teknisen osaamisen tason ja läheni kodin taloustieteen teoreettisia ongelmia. FM Elli Saurio kirjoituksineen ja niitä välttämättä edeltäneine ajatuksineen oli kasvamassa FT Elli Saurioksi ja siitä edelleen kodin taloustieteen kehittäjäksi, professori Elli Saurioksi. Kodin taloustieteen opiskelijat, jotka havaitsivat professorinsa suuren henkisen joustavuuden,
totesivat haastatteluissa Elli Saurio kyenneen ”ihailtavasti asettumaan” professorin rooliin.
Vuonna 1940 Elli Saurio kirjoitti kodin talouden opetuksesta valitellen sitä, että kotitalousalan
opetus kohdistui liikaa alan teknisiin puoliin. Jos taloudellisen näkökulman viljely kokonaan lyötiin
laimin, piili opetustyön erikoistumisessa vaara kodin talouden kannalta. Oli tärkeää saada opetukseen aine, jonka avulla voitiin tarkastella kodin eri puolia samasta ja yhtenäisestä näkökulmasta ja
joka tavallaan määritteli rajat eri kotitalousaineiden laajuudelle. Saurion mielestä ”kodin talous”
voisi olla tällainen yhtenäistävä, kokonaisuudelle suuntaviivat antava yleisaine, jota yksi opettaja
opettaisi. Kotitalouden eri sektoreiden teknillisen opetuksen antaisivat erikoisopettajat.556
Saurion näkemyksen mukaan kodin taloustieteen opetukseen kuului kolme kohtaa: kansantaloudellinen näkökohta, kodin talouden suunnittelu (talousarvio) ja suunnitelman tarkistus (kirjanpito).
Kansantaloudellista näkökulmaa käyttäen saatiin ratkaistua kotitalouden tehtävä koko kansakunnan
kannalta ja kotitalouksien toiminnan sosiaaliset edellytykset. Taloussuunnitelma oli keskeinen kodin talouden kannalta. Se loi perustan kotitalouden kirjanpidolle, ja kirjanpito oli vain suunnitelman
tarkistus. Saurio painotti taloussuunnitelman keskeisen tärkeää merkitystä kodin taloudenpidon
kannalta. Opetuksessa taloussuunnitelma oli juuri se kohta, jossa kodin piiriin kuuluvat eri asiat
asetettiin omille paikoilleen muodostamaan yhdessä kauniin ja sopusointuisen kokonaisuuden. Kodin talouden opetus vaati opettajalta sekä vaivannäköä että itsenäistä ajattelukykyä, Saurio sanoi.557
556
557
Saurio, E. 1940. Kodin talouden opetuksesta. Osa I. Kotitalousopetus 5/1940, 118–121.
Saurio, E. 1940. Kodin talouden opetuksesta. Osa I. Kotitalousopetus 5/1940, 118–121.
150
Elli Saurion näkemys noudatteli maisteri Laura Harmajan vuonna 1929 Suomeen välittämää saksalaisten kotitaloustieteilijöiden käsityskantaa kodin talouden olemuksesta.558 Berliinissä oli vuonna
1928 alkanut ilmestyä kotitaloudellinen tieteellinen aikakauskirja nimeltä ”Hauswirtschaftliche
Jahrbücher”. Seuraavan vuoden ensimmäisessä numerossa Käthe Delius pohti kotitaloustieteen perustumista toisaalta luonnontieteisiin, toisaalta taloustieteisiin [yleensä yhteiskuntatieteisiin]. Delius
tulkitsi tilanteen osoittavan, että kotitalouden käytännölliset toimet suuntautuivat kahtaalle ja kotitaloudessa oli kaksi puolta: ensiksi toimeenpaneva, suorittava eli teknillinen puoli, jossa oltiin tekemisissä luonnontieteiden kanssa, ja toiseksi oli kotitaloudessa kuten kaikessa taloudessa suunnitteleva, laskeva, johtava taloudellinen puoli. – Väite voitaneen tässä tiivistää sanoihin ”suorittava” ja
”johtava”. Suorittavat eli tekniset työt suuntautuivat ihmisestä poispäin kohti ulkomaailmaa ja johtava eli suunnitteleva kotitaloustyö käänsi tarkastelun kohti ihmisen ajattelu- ja suunnittelukykyään
[tiedonkäsittelyä mikäli otetaan huomioon tietoisen ajattelun ohella myös alitajuinen tieto].
Käthe Deliuksen mukaan kotitalousteknillisellä tieteellä oli kolmenlaisia tehtäviä: ravintokysymykset, kotitalouden työvälineet ja työn fysiologia. Taloustieteellisessä mielessä kotitaloustiede
tarkoitti kotitalouden yksityistaloudellista tutkimusta eli kotitalouden liikeoppia, jonka avulla taloudenpito saatiin kannattavaksi ja niin pienillä menoilla kuin suinkin mahdollista aikaan hyvä kulutus.
Berliinin maataloudellisessa korkeakoulussa oli jo opettajantoimi kotitalouden liikeopissa, ja Saksassa oli kiinnitetty huomiota myös kotitalouden suhteeseen kansan talouselämään ja kotitalousopetuskysymyksiin. Yhteiskunnallisen ja kasvatusopillisen naistyön akatemiassa oli erityinen kotitaloustieteellinen laitos, ja Saksan valtakunnan taloudellisuudenvalvontavirastossa (Reichskuratorium
für Wirtschaftlichkeit) työskentelevä virkamies selvitteli kotitaloustyön uudistamiskysymyksiä. 559
Kirjoittajana ja tutkijana Laura Harmaja oli lähinnä kotitalouspolitiikan eli kuluttajapolitiikan
edustaja. Hänen pääteoksessaan ”Kotitalous kansantalouden osana” (1946) kotitaloutta tarkastellaan
kansantalouden näkökulmasta. – Kuluttajapolitiikan ja kodin taloustieteen välistä suhdetta voitaneen verrata suomalaisten tieteenalojen: agraaripolitiikan ja maanviljelyksen taloustieteen väliseen
suhteeseen tai metsäpolitiikan ja metsätaloustieteen väliseen suhteeseen. Jos agraaripolitiikkaa ja
metsäpolitiikkaa vastaavaa kotitaloustieteen lajia olisi ryhdytty muodostamaan Helsingin yliopis-
558
Harmaja, L. 1929. Kotitalous tieteellisen käsittelyn alaisena. Kotiliesi 18/1929 (Syyskuu II), 738, 739. – Laura Harmaja kartoitti kirjoituksissaan kotitaloustieteen paikkaa ja tehtäväkenttää suhteessa muihin tieteenaloihin ja eri instituutioihin. Häneltä on muun muassa artikkelit ”Kulutuspolitiikan tehtävät ja suhde sosiaalipolitiikkaan” (Sosiaalinen Aikakauskirja 16/1922), ”Kotitalousopetus ja kauppaopetus” (Kotiliesi 4/1923), ”Kotitalous ja yliopisto” (Kotiliesi 5/1931)
ja ”Onko kotitalous maataloutta?” (Kotiliesi 4/1933).
559
Ibid.
151
toon, sen nimeksi olisi hyvin sopinut ”kotitalouspolitiikka” tai ”kuluttajapolitiikka”. Käytännön
elämä tieteessä ja valtionhallinnossa osoitti vuosien mittaan molempien mainittujen käsitteiden
käyttökelpoisuuden. Opiskelija Hilkka Kuokka käytti pro gradu -työssään termiä ”kotitalouspolitiikka”.560 Ja muistetaan, että suomalainen virallinen kuluttajapolitiikka lähti kehittymään, kun valtioneuvosto nimitti ensimmäisen varsinaisesti kuluttaja-asioita valtionhallinnossa käsittelevän elimen, kuluttajain neuvottelukunnan, vuonna 1962.561
Koska kodin taloustieteeseen ei perustettu kotitalouspolitiikan tai kuluttajapolitiikan opetusvirkaa, kodin taloustieteen professorin tehtäviin kuului tehdä tutkimusta ja antaa opetusta sekä kansantalouden että kotitalouden näkökulmasta. Hänen tuli huomioida sekä kotitalouspolitiikka (eli kuluttajapolitiikka) että kotitalouden varsinainen oma taloustiede. Professori Elli Saurio pyrki hoitamaan
tämän kaksijakoisen tehtävän käsittelemällä kodin taloustieteen opetuksessa ja tutkimuksessa selväpiirteisesti toisaalta kotitalouden kysymyksiä ja toisaalta kuluttajatalouden kysymyksiä. – Tutkimuksen kolmannessa osassa tarkastelun kohteena on kuluttaja-aiheen käsittely kodin taloustieteen
opetuksessa ja tutkimuksessa vuosina 1946–66, paino vuosilla 1950–66.
5.4. Osa II lyhyesti
Osassa II on haettu vastausta tai vastauksia tutkimuskysymykseen n:o 2, sen kahden ensimmäisen
johdetun kysymyksen eli alakysymyksen osalta. Toiseksi tutkimuskysymykseksi oli valittu kuluttajanäkökulman käyttö kodin taloustieteen opetuksessa ja tutkimuksessa ensimmäisen kodin taloustieteen professorin virkaan nimitetyn henkilön virkakaudella. Alakysymyksiä oli yhteensä kolme:
1) kodin taloustieteen suunnittelun vaiheet Suomessa,
2) kodin taloustieteen ensimmäisen professorin henkilöhistoria pääpiirteittäin ja
3) kuluttajanäkökulman käyttö kodin taloustieteessä 1950–66 (ynnä 1946–49).
Katsaukseen kodin taloustieteen suunnittelukaudesta on otettu mukaan myös kodin taloustieteen
perustamisen vaiheita. Professori Elli Saurion henkilöhistorian osalta huomio on keskitetty hänen
kehitykseensä tutkijana, opettajana ja johtajana mutta lähiomaisista on lisätietoja liitteessä n:o 1.
Kotitalousalan opetuksen kehittäminen mukaan lukien kotitaloustieteiden perustamiseen tähtäävä suunnittelu eteni Suomessa loogisesti. Esimerkiksi ensimmäinen eduskunta-aloite yliopistolli560
Kuokka, H. 1961. Suomen kotitalouspolitiikka 1891–1961. Osa I, sivut 1–202. Osa II, sivut 203–409. Kodin taloustieteen julkaisematon laudaturtyö.
561
Kuluttajapoliittinen ohjelma. 1991, 10.
152
sen kotitalousopetuksen aloittamisen puolesta tehtiin samana vuonna kuin toiminta alkoi Järvenpään
valtiollisessa kotitalousopettajaopistossa.562 Vuosi oli 1928. Seuraavana vuonna, 12. maaliskuuta,
eduskunnassa hyväksyttiin laki maataloushallituksen alaisista kotitalousoppilaitoksista. Kansanedustaja Hedvig Gebhard nimitti suomalaisen kotitalousopetuksen perustuslaiksi.563 Laki vakiinnutti yksityisluontoisille kotitalousoppilaitoksille kohtuulliset valtionavustukset, niiden saannin ehdot
ja saannin jatkuvuuden. Vuoden 1930 alusta tuli voimaan uusi avioliittolaki, joka vapautti naidut
naiset oman henkilökohtaisen omaisuutensa suhteen määräysvaltaisiksi. Samana vuonna esitti niin
sanottu Cajanderin komitea ensimmäisessä mietinnössään kodin taloustieteen professuurin perustamista Helsingin yliopistoon. Komitean näkemyksen mukaan taloustiede oli keskeinen aine kotitaloudellisessa opetuksessa. Komitea kuuli asiantuntijana yhteiskuntatieteilijä K. T. Jutilaa.
Ihmisen ravitsemuksen opetus edistyi omaa linjaansa mutta USA:sta saatiin esimerkki niin ravitsemustieteen kuin kodin taloustieteenkin perustamiselle. Kotieläinopin professori von Wendt teki
opintomatkan Yhdysvaltoihin 1910-luvulla ja agraaripolitiikan professori Jutila kymmenisen vuotta
myöhemmin. Ihmisen ravitsemuksen perustamista Suomen tieteeseen ennakoi yleisen ravinto-opin
alkaminen kotieläinopissa 1930-luvun puolivälissä dosenttiopetuksena. Ihmisen ravitsemus yksinomaisena oppiaineena tuli yliopiston opetusohjelmaan 1970-luvulla. Välikautena ravitsemusasiaa
opetettiin ravintokemian puitteissa. Ravintokemian laitoksen tuella elintarviketieteet vahvistuivat
omaksi elinvoimaiseksi tieteenalakseen 1960-luvulla. Elintarviketieteiden jatkuvalla kehittämisellä
oli suuri merkitys niin Suomen taloudelle, sillä maatalouden työllistävä vaikutus heikkeni sotien
jälkeen työn koneellistuessa Suomen voimakkaan teollistumisvaiheen myötä. Elintarviketieteiden
kehittämisen linjan ja siinä sivulla kotitaloustieteidenkin kehittämisen linjan uudeksi voimahahmoksi professori von Wendtin jälkeen nousi professori, kemisti A. I. Virtanen.
Ravitsemustieteen perustamisen linjalla kansanedustaja Miina Sillanpään toivomusaloite (1937)
määrärahasta ravintofysiologian ja käytännöllisen ravitsemusopin professorin virkojen perustamiseksi oli huomiota herättänyt kannanotto. Yhteiskunnallisen kotitaloustieteen perustamisen linjalla
vastaava vaikutus oli ollut kansanedustaja Kaino Oksasen aloitteella (1928) kodin taloustieteen perustamiseksi. Vastaava ilmiöpari voidaan löytää komiteamietinnöistä, sillä niin sanotun Cajanderin
562
Kanervio, E. 1927. Järvenpään kotitalousopettajaopisto. Tietoja opistoon pyrkiville. Emäntälehti 2/1927, 46, 47. –
Vuotuinen sisäänotto Järvenpäähän oli samaa suuruusluokkaa kuin myöhemmin yliopiston kotitaloustieteisiin.
563
Gebhard, H. 1929. Kotitalousopetuksen perustuslaki. Kotiliesi 11/1929 (1.6.1929), 438. – ”Uusi laki kotitalousoppilaitoksista tulee näin ollen turvaamaan lain alaisuuteen joutuvien kotitalousoppilaitostemme toimintaehdot. Uutta lakia
senvuoksi voidaankin sanoa kotitalousopetuksemme perustuslaiksi, sen magna chartaksi. Kotitalousväki, kotitalousopetuksen harrastajat, kotitalouskoulujen opettajat eivät voi liian suureksi arvioida tämän lain ja sitä ennen pitkää seuraavien, lakia täydentävien asetusten käänteentekevää merkitystä.” (Lähde: Ibid.).
153
komitean kahta mietintöä vastaa vaikuttavuudeltaan komiteanmietintö 1940:5, Tutkimuksia kansanravitsemustilan parantamiseksi. Kansanravitsemuskomitean jäseniä olivat niin professori A. I. Virtanen kuin FM Elli Sauriokin, viimeksi mainittu työnsä takia kotitaloudellisen neuvontajärjestön
toiminnanjohtajana. Tutkija Matti Heikonen mainitsee, että jo kandanedustaja M. Sillanpään toivomusaloitteen teksti oli lähtöisin ”Virtasen kynästä”. Professori, nobelisti Virtasen voimakkaan väliintulon ansiosta ensimmäiset kotitaloustieteet perustettiin 1946 ja 1947.
Elli Saurio oli uranuurtaja taloustieteiden alalla Suomessa sikäli, että hänestä tuli ensimmäinen
nainen, joka väitteli [kansan]taloustieteessä ja hänestä tuli Suomelle myös ensimmäinen taloustieteiden naisprofessori. Helsingin yliopiston opiskelija ja jatko-opiskelija Elli Saurio asetti määrätietoisesti tavoitteekseen maan korkeimmat kotitalousalan opetusvirat – tieteen alalla. Häneen näyttää
vaikuttaneen erityisen voimakkaasti Helsingin Kasvatusopillisessa Talouskoulussa kansantaloutta
opettajaneen FM Laura Harmajan ja Orimattilan kotitalousopiston johtaja Fanny Syrjänteen antama
esimerkki. Saurion väitöskirja edusti Harmajan viitoittamaa tutkimuslinjaa. Johtaja Syrjänne välitti
Sauriolle kokonaisvaltaisen näkemyksen kotitaloudellisesta opetus- ja tutkimusalasta.
Maisteri Harmaja oli kotitalousopettajien opettaja mutta asiallisesti ottaen myös Suomalaisen
Marttaliiton toiminnanjohtaja maisteri Saurio oli kotitalousopettajien kouluttaja, sillä hän oli konsulenttien esimies ja ohjaaja. Toiminnanjohtajavuosinaan maisteri Elli Saurio kasvoi ajatuksiltaan ja
kannanotoiltaan ohi ja yli teknisen tiedon tason. Sanottakoon tätä tasoa kodin taloustieteen kirjanpitäjä-tasoksi. Siinä noudatetaan toimeksiantoja ja valmiita esimerkkejä, valmista toimintamallia eli
vallitsevaa paradigmaa. Teknisen tason yläpuolella on budjettisuunnittelun taso, jota voisi kutsua
minkä tahansa talousyksikön johtajan näkökulmaksi. Sen tulisi olla riippumattoman, vapaan toimijan näkökulma talouden maailmaan. Paradigma on vapaa, vain ajantasaisten ehtojen rajoittama.
Johtaja voi yrittää vaikuttaa ehtojen rajoittavuutta lieventävään suuntaan, mikäli harkitsee menettelyn talouden päämäärän kannalta tarpeelliseksi. – Sanalla sanoen: astuessaan professorin virkaansa
FT Elli Saurio oli asenteiltaan valmis uuden tieteellisen tiedon tuottajaksi Suomen tieteeseen.
Tulos kodin taloustieteen suunnittelukaudesta ja Elli Saurion henkilökohtaisen sisäisen kehityksen kaudesta oli henkilöasetelmana komea: kodin taloustieteen opetuksen aloittivat kotitalouden
kansantaloustieteen eli ”kotitalouspolitiikan” asiantuntija FM Laura Harmaja ja varsinaisen kodin
[kotitalouden] taloustieteen teoretisointimahdollisuuksista innostunut FT Elli Saurio.
154
OSA 3: KODIN TALOUSTIETEEN LAITOS
6. Kuluttajanäkökulma kodin taloustieteen opetuksessa ja tutkimuksessa 1946–66
6.1. Kulutus opetussuunnitelmissa
6.1.1. Viralliset opetussuunnitelmat
Kun kodin taloustieteen opetus oli alkanut syksyllä 1946, oli noudatettu tri Nils Westermarckin
hahmottelemaa opetussuunnitelmaa,564 mutta kodin taloustieteen opetussuunnitelma piti uudistaa
sen jälkeen, kun ravintokemian professuuri oli perustettu kevättalvella 1947. Tiedekunta asetti 21.
huhtikuuta 1947 toimikunnan laatimaan ehdotusta kodin taloustieteen tutkinto- ja harjoitteluvaatimuksista.565 Toimikunta koostui kolmesta professorista ja yhdestä maisterista. Puheenjohtajana
toimi maanviljelystalouden professori, vt. kodin taloustieteen professori Rurik Pihkala ja jäseniä
olivat kotieläintieteen professori Lauri Paloheimo566, mikrobiologian professori Unto Vartiovaara ja
maisteri Laura Harmaja. – Viimeksi mainittu oli perehtynyt kulutusasioihin sekä tutkijana että opettajana. Vuonna 1946 oli ilmestynyt Harmajan teos ”Kotitalous kansantalouden osana” ja siinä kulutus määriteltiin kotitalouden kaiken toiminnan päämääräksi:
Koska kotitalous tuloja käytellessään ja kulutusta hoitaessaan harjoittaa myös tuotantoa, on
harhaan johtavaa sanoa, niin kuin sangen yleisesti sekä tieteessä että käytännöllisessä elämässä tehdään, talouden sisäistä puolta ”kulutustaloudeksi”, vaikka kulutus onkin kaiken sen toiminnan päämääränä.567
Harmajan mukaan kaikkea hyödykkeiden valmistusta ei voida siirtää kodeista elinkeinoille edes
pisimmälle kehittyneissä oloissa. Esimerkiksi lasten kasvattaminen vaatii paljon puuhaa ja vaivaa
564
M-m td 12.9.1946-Liite n:o 16 §:ään 24 (Kodin taloustieteen opetussuunnitelma hyväksytään).
M-m td 21.4.1947- §:t (4–5). – Samassa tiedekuntakokouksessa asetettiin myös toimikunta, jolla oli tehtävänään
suunnitella kotitaloudellista virkatutkintoa ja tehdä siitä ehdotus tiedekunnalle. Tähän toimikuntaan määrättiin professorit Rurik Pihkala, Lauri Paloheimo ja Unto Vartiovaara, joista ensiksi mainittu puheenjohtajana. Toimikuntaan päätettiin pyytää myös FT, kotitalousneuvos Katri Laine maataloushallituksesta.
566
Kotieläinopin dosentti Lauri Paloheimo oli antanut yleisen ravinto-opin pääaineopetusta ennen kuin tuli valituksi
kotieläintieteen varsinaisen professorin virkaan. Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta oli kaavaillut hänelle ravitsemusopin henkilökohtaista professuuria. [Lähteet: M-m td 28.11.1935-7 §; 17.1.1936-11 §; 12.10.1939-2 §; 22.11.19393 §; 29.11.1939-3 §; 1.1.1941-2 § (suppea kokous, jossa esillä dosentti Paloheimon nimittäminen yleisen ravinto-opin
henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi); 30.3.1944-2 § (suppea kokous, jossa esitetään hakija Paloheimon
nimittämistä kotieläintieteen varsinaisen professorin virkaan); 4.5.1944-10 § (esitetään, että professori Paloheimo hoitaisi edelleen yleisen ravinto-opin kuulustelut niiden opiskelijoiden osalta, jotka olivat sisällyttäneet sen MMK- tai
MML-tutkinnon aineyhdistelmäänsä);12.10.1939-Liite §:ään 2; 22.11.1939-Liite §:ään 3; 29.11.1939-Liite §:ään 3
(yleisen ravinto-opin opintovaatimukset)].
567
Harmaja 1946, 27.
565
155
kodeissa. Ja huoneet on siivottava… Teoriassa täysin kehittyneessä rahataloudessa, kaikkien kotitalouksien olisi pakko tarpeidensa tyydyttämiseksi turvautua yksinomaan markkinoihin. Kotitalouksien kysyntä olisi kuluttajien kysyntää, johon pohjautuisi tuottajien kysyntä. Itsenäisten talouksien
olisi välttämättä oltava ansaintatalouksia eli niiden olisi pakko hankkia itselleen rahatuloa. Siten
jokainen yksityistalous on kaksinkertaisesti kiinni kansantaloudessa. Se hankkii tästä kotitalouteensa luontoisarvoja ja ansainnan kautta tarjoaa kansantalouteen tuotteita ja muita arvoja.568
Kodin taloustieteen tutkinto- ja harjoitteluvaatimuksia pohtineen toimikunnan opetussuunnitelmaehdotus käsiteltiin ja vahvistettiin tiedekunnassa 29. toukokuuta 1947. Kodin taloustieteeseen
kuului uudessa opetussuunnitelmassa pakollisena yhteiskuntatieteellisen oppiaineksen ohella runsaasti pakollista luonnontieteellistä oppiainesta.569 Ravintokemian approbatur-arvosanan suoritus oli
kodin taloustieteen opiskelijoille pakollinen. Tämänkaltainen sidos kahden toisilleen vieraan oppiaineen välillä oli ainutlaatuinen maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Lisäksi ravintokemian
ja kodin taloustieteen approbatur-opintoihin sisällytettiin pakollisina yksittäisinä kurssisuorituksina
kodin teknologian perusopinnot ja tieteellisluontoinen kodin taloustieteen kandidaattitutkinto varustettiin virkatutkinnoille tyypillisellä pitkäaikaisella harjoittelulla. – Yhteenvetona: keväällä 1947
annetut kodin taloustieteen tutkintovaatimukset olivat opiskelijoiden kannalta aivan poikkeuksellisen raskaat ja vaativat.
Metsäpolitiikan professori Eino Saari teki kantelun kodin taloustieteen opetussuunnitelman johdosta, mutta kantelu ei johtanut muutoksiin suunnitelmassa. Professori Saari esitti kantelussaan harjoittelun huomattavaa supistamista ja luonnontieteellisen oppiaineksen vähentämistä.
Opetussuunnitelmatoimikunta oli ehdottanut, ettei kodin taloustieteen approbatur-arvosanaan
kuuluisi harjoittelua, minkä kannan professorit Saari ja Lönnroth ilmoittivat hyväksyvänsä. Asiasta
äänestettiin, kun osa tiedekunnan jäsenistä piti harjoittelua tarpeellisena myös approbatur-tasolla.
Äänestyksessä tiedekunta päätti äänin 8 vs. 5 liittää approbatur-arvosanaan kolmen kuukauden harjoittelun, joka kaupungista kotoisin olevien opiskelijoiden oli suoritettava maalaisoloissa ja maaseudulta kotoisin olevien kaupunkioloissa. Cum laude approbatur -arvosanaa varten vaadittavan
harjoittelun pituudessa ilmeni jälleen erimielisyyttä, kun muun muassa professori Saari ehdotti
568
Harmaja 1946, 36, 206. Viittaus: Wieser 1924, 109.
M-m td 29.5.1947-35 §. – Tuloksesta voitaneen päätellä, että FM Harmajan vaikutus toimikunnan työn tulokseen oli
heikompi kuin kolmen professorin vaikutus. Kansantaloustieteilijä, maisteri Harmaja tuskin oli vaatimalla vaatimassa
kodin taloustieteeseen luonnontieteellisiä sisältöjä. Kodin taloustieteen pääaineopetus kärsi siitä, että kodin taloustieteen
opiskelijoiden oli kulutettava ensimmäinen lukuvuosi voittopuolisesti ravintokemian ja kodin teknologian opintoihin.
Myös kulutusasioiden opetusta jouduttiin karsimaan.
569
156
kolmea kuukautta ja professori Lönnroth kuutta kuukautta. Taasen äänestettiin ja nyt tiedekunta
päätti – jälleen äänin 8 vs. 5 – liittää cum laude arvosanaan vuoden mittaisen harjoittelun. Tämä
harjoittelu voitiin suorittaa neljän vaihtoehdon mukaisesti. Lopuksi tiedekunta yksimielisesti päätti,
että laudatur-arvosanan saamiseen vaaditaan kolmen kuukauden harjoittelu jossakin hyväksytyssä
tutkimuslaitoksessa. Uusien opintovaatimuksien mukaan kodin taloustieteen pääaineopiskelijoiden
oli suoritettava ainutlaatuisen pitkäaikainen, 1,5 vuotta kestävä käytännön harjoittelu. Tiedekunnan
päätöksen vuoksi professori Eino Saari jätti eriävän mielipiteensä liitettäväksi 29.5.1947 pidetyn
kokouksen pöytäkirjaan, ja teki 1.8.1947 kantelun yliopiston kanslerille.570
Professori Saari perusteli eriävää kantaansa sillä, että kodin taloustieteen professorin viran ala
painottui selvästi taloustieteeseen. Virkaan valitun henkilön ei odotettu jakavan kotitaloudellista
yleisopetusta. Tutkintovaatimuksiin ei voitu mielivaltaisesti sisällyttää mitä tahansa sellaisia käytännöllisiä taitoja tai teknillisiä tai luonnontieteellisiä tietoja, jotka kodin piirissä toimiville tai sitä
koskevia kysymyksiä tutkiville saattaisivat olla hyödyllisiä. Kodin taloustieteen opiskelulla tavoiteltiin kandidaatin tutkintoa, ei siis agronomin tutkintoa tai metsätutkintoa vastaavaa, laajaa virkatutkintoa. Professori Eino Saari yritti kantelun avulla saada vastauksen kahteen toisiinsa läheisesti liittyvään kysymykseen: 1) Mikä oli kodin taloustieteen ominaislaatu? 2) Oliko tiedekunnalla, voimassa oleva asetus MMK -tutkinnosta huomioon ottaen, oikeus sisällyttää kandidaatin tutkinnon oppiaineiden vaatimuksiin tiedekunnassa opetettavia agronomitutkinnon ja metsätutkinnon perus- ja
apuaineita kuinka paljon tahansa ja aivan riippumatta siitä, olivatko ne asianomaisen tieteen osia vai
kokonaan toisten tieteiden ryhmiin kuuluvia. Professori Saaren näkemyksen mukaan tiedekunnalla
ei ollut tällaista oikeutta.
Professori Eino Saari jäi näkemyksineen tappiolle mutta hänen tappionsa ei ollut kuitenkaan täydellinen, sillä maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan oli tehtävä muutoksia voimassa oleviin säädöksiin voidakseen jatkaa valitsemallaan linjalla. Professori Veli Merikoski antoi 24.11.1947 yliopiston kanslerin häneltä pyytämän lausunnon, ja kansleri pyysi lausunnon myös konsistorilta.
Pyyntö käsiteltiin konsistorissa joulukuussa 1947, ja konsistorin pöytäkirjaan liitettiin professori
Merikosken valmisteluvaliokunnassa esittämä lausunto. Konsistorissa asiasta äänestettiin.571
Professori Merikoski ilmoitti 24.11.1947 kantanaan, ettei professori Saaren kirjelmää voitu käsitellä valituksena, koska asia ei koskenut professori Saaren omaa etua. Jos kuitenkin kansleri sai tie570
571
M-m td 29.5.1947-35 §; 11.9.1947-6 §; 2.10.1947-16 §; 2.10.1947-Liite n:o 9 §:ään 16; 29.5.1947-Liite 15 §:ään 35.
Helsingin yliopiston pienen konsistorin kokouspöytäkirja 3.12.1947-7 §.
157
don tiedekunnan menettelystä, joka oli voimassa olevien säädösten vastainen, hän voi tehdä huomautuksen kyseessä olevalle tiedekunnalle. Äärimmäisissä tapauksissa kansleri voi ryhtyä toimiin
väärin menetelleiden virkamiesten rankaisemiseksi mutta tällaisesta ongelmasta ei ollut nyt kyse.
Helsingin yliopiston kanslerin antamaa ja huomautuksen sisältänyttä lausuntoa professori Saaren
kanteluasiassa alettiin tutkia maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan kokouksessa 19. tammikuuta
1948. Kansleri Tulenheimo kehotti tiedekuntaa tarkistamaan kodin taloustieteen opetussuunnitelmaa koskenutta päätöstään ja esimerkiksi sopivan aineyhdistelmän avulla saavuttamaan tarkoittamansa päämäärän tai, jollei se ollut mahdollista, ryhtymään toimenpiteisiin maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinnosta annetun asetuksen muuttamiseksi. Kansleri totesi tiedekunnalla olevan asetuksen mukaan oikeus vahvistaa kodin taloustieteen käytännölliset harjoittelut mutta opintoaikaa ei pitäisi teoreettisluontoisessa tutkinnossa harjoittelujen vuoksi liikaa pidentää.572 Kansleri
Tulenheimo oli ollut yliopiston rehtori niin sanotun Cajanderin komitean ensimmäisen mietinnön
valmistumisajankohtana. Tässä mietinnössä oli otettu kantaa MMK- ja MML -tutkintoihin:
Koska nämä tutkinnot tulisivat olemaan puhtaasti tieteellisiä tutkintoja, ei niitä varten semmoisenaan olisi vaadittava sellaista maatalous- taikka tilanhoitoharjoittelua, kuin nykyään on
säädetty niistä kandidaatti- ja lisensiaattitutkinnoista, joissa maataloudelliset ammattiaineet
ovat pääaineina, vaan olisi tyydyttävä siihen harjaantumiseen, mikä kussakin tutkintoaineessa
mahdollisesti vaaditaan arvosanan saamista varten. Näiden oppiarvo-opintojen asiana olisi
tehdä agronomia- ja metsänhoitotutkinnon suorittaneille mahdolliseksi edelleen kehittyä tieteellisessä suhteessa, olematta ylioppilaat estettyjä aloittamasta suorastaankin opintoja kandidaattitutkintoa varten; viimemainittua komitea kuitenkin pitää vähemmän tarkoituksenmukaisena, mikäli kysymys on varsinaisista maa- ja metsätalousammattialan opiskelijoista.573
Maatalous-metsätieteelliselle tiedekunnalle huomautuksen antanut kansleri A. A. Tulenheimo oli
siis lausunnossaan professori Cajanderin komiteatyössään viitoittamalla linjalla. Tiedekunnan jäsenet suhtautuivat ristiriitaisesti tiedekunnan omiin tutkintoihin, kun alun alkaen tieteellisluontoinen
kodin taloustieteen kandidaattitutkinto varustettiin 1,5 vuoden harjoitteluvaateella tiedekunnan ammattitutkintoja muistuttavaksi mutta vielä niitäkin raskaammaksi. – Vuosien kuluessa tiedekunnan
tutkintorakenne alkoi painottua teoreettisten tutkintojen suuntaan.
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta ryhtyi toimenpiteisiin muuttaakseen maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin ja lisensiaatin tutkinnoista 23.3.1945 (n:o 272/45) annettua asetusta ja teki
22.4.1948 esityksen, jossa ehdotettiin, että maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkintoon voi-
572
573
M-m td 19.1.1948-22 §; 19.1.1948-Liite n:o 14 §:ään 22.
Komiteanmietintö 1930:2, 26, 27.
158
taisiin ottaa oppiaineiden edellyttämiä peruskursseja.574 Ravintokemiaan ja kodin taloustieteeseen
tiedekunta esitti kanslerin vahvistettavaksi seuraavat peruskurssit:
Ravintokemia, kotitaloudellinen suunta:
Approbatur-arvosana:
– kemia, fysiikka, eläintiede
Cum laude approbatur -arvosana:
– kasvitiede, kemiasta laudatur, mikrobiologiasta cum laude approbatur
Ravintokemia, biokemiallinen suunta:
Approbatur-arvosana:
– kemia, fysiikka, mikrobiologiasta cum laude approbatur, eläintiede
Cum laude approbatur -arvosana:
– kasvitiede, kemiasta laudatur, mikrobiologian jatkokurssi harjoitustöineen
Kodin taloustiede:
Cum laude approbatur -arvosana:
– kemia, fysiikka, kansantaloustiede.
Tiedekuntakokouksessa 27.5.1948 maatalous-metsätieteellinen tiedekunta hyväksyi uudet tutkintovaatimukset tiedekunnan kandidaatin tutkintoa ja molempia virkatutkintoja varten. Jälleen merkittiin pöytäkirjaan metsäpolitiikan professori Eino Saaren eriävä mielipide, 575 joka koski harjoitteluja
sekä taloustieteen ja luonnontieteiden välisen peruseroavuuden huomioon ottamista:
Kodin taloustieteen harjoitustyöt:
Approbatur-arvosana:
ei harjoittelua,
Cum laude approbatur -arvosana:
3 kk kaupungista kotoisin oleville maalla ja
3 kk maalta kotoisin oleville kaupungissa,
Laudatur-arvosana:
lisäksi 3 kk taloudellisessa tutkimuslaitoksessa.
Kodin taloustiede, tutkintovaatimukset:
– poistetaan kemian ja fysiikan perustietoja käsittelevä teos.
Maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin ja lisensiaatin tutkinnoista annettu asetus 489/48, jolla
muutettiin asetusta 272/45, astui voimaan 19. kesäkuuta 1948. Yliopiston kansleri vahvisti lokakuussa 1948 kandidaatin tutkintoon kuuluvat peruskurssiaineet sen mukaisesti kuin tiedekunta
27.5.1948 päivätyssä kirjeessä oli esittänyt.576
– Kotitaloudellisia tutkintoja muutettiin seuraavan kerran jo parin vuoden kuluttua eli vaiheessa,
jolloin Helsingin yliopiston kandidaatti- ja lisensiaattitutkintoja uudistettiin laajasti. Maatalousmetsätieteellisessä tiedekunnassa asetettiin lokakuussa 1949 kolme eri toimikuntaa pohtimaan kolmen eri tiederyhmän – maataloustieteiden, metsätieteiden ja kotitaloustieteiden – opintoja. Kotita574
M-m td 22.4.1948-26 §.
M-m td 22.4.1948-(§:t 8–9); 27.5.1948-(§:t 25–26).
576
M-m td 14.10.1948-13 §.
575
159
loustutkinnot järjesti uudelleen toimikunta, jonka puheenjohtajana oli ravintokemian professori
Paavo Roine ja jäseninä mikrobiologian professori Unto Vartiovaara ja ruotsinkielisen maanviljelystalouden professori Nils Westermarck. Näistä henkilöistä vain viimeiseksi mainittu edusti yhteiskuntatieteitä. Seuraava asetus (n:o 451/17.8.1951) MMK ja MML tutkinnoista kumosi vuonna
1945 annetun vastaavan asetuksen siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Hieman aikaisemmin
oli muutettu asetus Helsingin yliopistossa suoritettavista FK ja FL tutkinnoista sekä FT-arvosta
(449/17.8.1951).577
Kodin taloustieteen tutkintovaatimuksien muotoilu 1940-luvun lopulla vaikutti luonnollisesti
kodin taloustieteen laitoksen kaikkeen myöhempään toimintaan. Kun professori Elli Saurio astui
virkaansa, kodin taloustieteen opetukselle ja tutkimukselle oli olemassa valmiit ja kantelun johdosta
erityisen kiinteiksi kiteytyneet puitteet. FT Sauriolla ei näytä olleen 40-luvulla välitöntä, virallista
vaikutusta kodin taloustieteen oppisisällön suunnitteluun.
Virkansa hoidon aloittavalla professori Elli Sauriolla oli tammikuun 1950 alkupuolella toimintansa ohjenuorana 29.5.1947 vahvistetut kodin taloustieteen tutkintovaatimukset578 niihin myöhemmin tehtyine tarkistuksineen. Kodin taloustieteen approbatur-arvosanan vaatimuksiin kuului
muun muassa Laura Harmajan teos ”Kotitalous kansantalouden osana”, samoin kuin Gunnar Modeenin teos ”Elinkustannusindeksi ja palkat”. Tutustuttiin myös vuoden 1928 elinkustannustutkimukseen ja tuoreempiin asunto-oloista tehtyihin tutkimuksiin (SVT, XXXII.16.1938 ja 19.1940).
Professori Elli Saurion oma väitöskirja, joka liittyi läheisesti kotitaloustyön arvon laskemisen teemaan, oli kodin taloustieteen tutkintovaatimuksissa cum laude approbatur-tasolla. Cum laudetasolla perehdyttiin myös Pohjoismaiden elinkustannustutkimuksiin ja käsitteeseen ”elintaso” Knut
Gets Woldin kirjan välityksellä. Laudatur-tasolla luettiin H. E. Pippingin teosta ”Behov och levnadstandard” ja tutustuttiin perhetalouden yleiseen hoitoon kulutus mukaan lukien (P. Nickel & J. Muir
Dorsey: Management in Family Living). Kulutuskysymyksiä opiskeltiin laudatur-tasollakin, sillä oli
suoritettava C. C. Zimmermannin teos: Consumption and Standards of Living (tai vastaava).
Syyslukukauden 1952 alussa kodin taloustieteeseen saatiin uudet tutkintovaatimukset. Gunnar
Modeenin kirja elinkustannusindekseistä oli entisellä paikallaan mutta Laura Harmajan teos oli
poistettu approbaturopintojen vaatimuksista. Uusimpiin suomalaisiin elinkustannus- ja asuntotutkimuksiin tutustuminen edellytettiin yhä. Kulutusasioiden opetuksen osalta tilanne cum laude -tasolla
577
578
M-m td 20.10.1949-14 §; 14.10.1948-Liite n:o 33 §:ään 13.
LIITE 3, Kodin taloustieteen tutkintovaatimukset 1947–70.
160
oli muuttumaton.579 Kulutuskysymysten opiskelua oli laajennettu laudatur-opinnoissa siten, että
vaadittiin kolmen kulutuskysymyksiä käsittelevän oppikirjan suoritus.580 Kirjat olivat seuraavat:
Hugo E. Pipping: Behov och levnadstandard
Campbell: The Consumer Interest tai
Coles: The Consumer-Buyer and the Market tai
Reid: Consumers and the Market (USA:ta koskevat kohdat kursorisesti)
Zimmerman: Consumption and Standards of Living tai
Folsom: The Family and Democratic Society
Syksyn 1952 tutkintovaatimuksia noudatettiin kauan, sillä seuraavat tutkimusvaatimukset annettiin
maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa vasta syksyllä 1960. Professori Elli Saurio esitti 1950luvun puolivälissä oman ehdotuksensa kodin taloustieteen tutkintovaatimuksiksi.581 – Ehdotuksesta
selviää, mihin suuntaan professori Saurio olisi halunnut oppiainettaan kehittää.
Syyskuussa 1960 voimaan tulleissa tutkintovaatimuksissa kulutusasia oli vahvasti esillä: ”Viimeiset kulutustutkimukset” (approbatur, kohta 3), ”W. F. Ogburn - M. F. Nimkoff, Technology and
the Changing Family, Boston 1955” (approbatur, kohta 6), ”Willard W. Cochrane – Carolyn Shaw
Bell, The Economics of Consumption, New York–Toronto–London 1956” (cum laude, kohta 10),
”Josef Bock – Karl Gustav Specht, Verbraucherpolitik, Köln–Oplagen 1958” (cum laude, kohta 15).
60-luvun uudistuksia oli kodin taloustieteen jako kotitaloudelliseen ja yhteiskunnalliseen linjaan,
josta syystä tutkintovaatimuksissa oli linjakohtaista vaihtelua. Yhteiskunnallisella suunnalla vaadittiin muun muassa seuraavat teokset: ”George Katona, Psychological Analysis of Economic Behavior, New York–Toronto–London 1951” ja ”James Duesenberry, Income, Saving and Theory of
Consument Behavior, Harward 1952” (cum laude, kohta 19). Myös laudatur-opinnot oli jaettu vastaavasti kahteen linjaan ja kulutus kuului opiskeltaviin aiheisiin kummallakin linjalla:
A. Kotitaloudellinen suunta, laudatur
26. Arch. W. Troelstrup. 1952.
Consumer Problems, New York–Toronto–London.
27. Isabel B. Wingate–Karen R. Gillespie–Betty Addison. 1953.
Know Your Merchandise. New York–Toronto–London.
28. Fritz Lohmeier. 1959.
Der Warentest, Essen.
B. Yhteiskunnallinen suunta, laudatur
26. Erch Egner. 1952.
Der Haushalt, Berlin.
579
LIITE 3, Kodin taloustieteen tutkintovaatimukset 1947–70. – Vuoden 1952 tutkintovaatimukset, kohdat 15, 16 ja 20.
LIITE 3, Kodin taloustieteen tutkintovaatimukset 1947–70. – Vuoden 1952 tutkintovaatimukset, kohdat 26, 27 ja 28.
581
LIITE 4, Professori Elli Saurion tutkintovaatimusehdotus syksyllä 1955.
580
161
27. Ragnar Bentzel ym. 1957.
Den privata konsumptionen i Sverige 1931–65. Stockholm.
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan seuraavat tutkintovaatimukset astuivat voimaan syksyllä
1964. Tällöin approbatur-tasolla tutustuttiin edelleen uusimpiin kulutustutkimuksiin (kohta 9). Uutuusjulkaisuna (kohta 8) oli Carin Boaltin ”Familjesociologi tai ”Bostadssociologi” (Boalt–Holm).
Kulutus oli esillä kahdelle eri linjalle yhteisessä cum laude approbatur -kirjallisuudessa, sillä vaadittiin ”Kansantaloustieteen perusainekurssi (cl) tai mikäli oli arvosana kansantaloustieteessä Cochrane–Bell, The Economics of Consumption” (kohta 12). Tutkintovaatimusten kohta 20 koski linjajaon
mukaan eriytettyä kirjallisuutta cum laude -tasolla. Kotitaloudellisella suunnalla vaihtoehtoisia kirjaryhmiä oli runsaasti ja aihe vaihteli ryhmästä toiseen. Aiheita olivat muun muassa kotitaloustuotanto, asunto, vaatetus, ruokaostosten tekeminen, laitosruokailu, perhesosiologia (demokratia perheessä) ja opetustaito.582 Yhteiskunnallisen suunnan ainoassa aiheryhmässä oli kaksi teosta: ”Egner,
Der Haushalt” ja ”Katona, The Powerful Consumer”.
Laudatur-opintojen kotitaloudellisella suunnalla opiskeltiin mainontaa syksystä 1964 alkaen:
”Reeves: Mainonnan todellisuus (tai Reklam med realism)” (kohta 27). Yhteiskunnallisella suunnalla vaadittiin teokset ”Galbraith, J. K., The Affluent Society (kohta 28), “Dernburg, T. F. & Rosett, R. N. & Watts, H. W., Studies in Household Economic Behavior” (kohta 29) ja “Aging and
Leisure, ed. Kleemeier tai Europe´s Future Consumption, ed. Sandee” (kohta 30).
Kodin taloustieteen opiskelijat viittasivat ahkerasti tutkintovaatimusten kirjallisuuteen laudaturtöissään.583 Hajonta lähteissä oli luonnollisesti kodin taloustieteen olemassaolon alkuvuosina suurta
mutta yhtä luonnollista oli se, että professori Elli Saurion tutkimustuotanto584 muodostui keskipisteeksi ja lähtökohdaksi opiskelijoiden tutkimuksille. Professori Saurion tekemät tutkimukset olivat
ajanjaksolla 1950–54 yleisin käytetty lähde ja näiden tutkimusten nimet löytyvät 20 eri kertaa pro
gradu-töiden lähdeluetteloista. Suomen virallinen tilasto (SVT) oli toiseksi yleisin käytetty lähde
ajanjaksolla 1950–54. Erityisesti on huomattava, että mainitulla ajanjaksolla vuonna 1928 tehty tai
582
Kodin taloustieteen linjajako lakkautettiin pian sen jälkeen, kun professori Elli Saurio oli jättänyt viran vuoden 1966
lopulla. Professori Saurio oli pyrkinyt laajentamaan kotitaloustieteiden tiederyhmää lukuisilla uusilla tieteenaloilla ja
esittänyt maatalous-metsätieteelliselle tiedekunnalle toistuvasti useiden uusien opetusvirkojen perustamista. Syksyn
1968 tutkintovaatimuksissa näkyy vielä heikosti professori Saurion ambitio: cum laude approbatur-tasolla (kohta 21)
vaadittiin ”Sopimuksen mukaan kaksi erityisteosta joltakin seuraavista aloista: kodin hoito ja välineet, asunto, vaatetus,
ravinto, laitostalous, perhesosiologia, opetus, kuluttajaekonomia”. – Korostus ei ole alkuperäinen.
583
LIITE 5, Kodin taloustieteen laudaturtutkielmat 1948–66. – Yhteenveto kodin taloustieteen laudaturkirjoitusten
lähdeluetteloiden tiedoista ajalta 1950–66 on laadittu helmikuussa 2011. Viittausten laskemisessa mukana olleet pro
gradu-työt on merkitty Liitteen 5 tutkielmaluetteloon *:llä.
584
LIITE 2, Elli Saurion kirjallista tuotantoa ja puheita.
162
vanhempi elinkustannustutkimus merkittiin yhä lähteeksi kymmenen kertaa. Benjamin Andrewsin
Kotitalouden taloustiede ”Economics of Household” (1935, 1948) oli lähteenä yhdeksän kertaa,
samoin kuin teos Paulena Nickell & Muir J. Dorsey ”Management in Family Living” (1950). Carle
Zimmermanin tuotanto oli lähdeluetteloissa kahdeksan kertaa ajanjaksolla 1950–54 ja erityisesti
hänen kirjansa ”Consumption and Standards of Living” eri painokset (1935, 1936) olivat lähteenä
neljä kertaa. P. Nyströmin ”Economic Principles of Consumption” (1929) kirjattiin lähdeluetteloihin neljä kertaa.
Kymmenen vuotta myöhemmin ajanjaksolla 1960–62 valmistuneissa kodin taloustieteen laudaturtöissä professori Elli Saurion tutkimukset mainittiin lähteenä 23 eri kertaa ja professori Saurion
väitöskirja oli yhä aivan erityisen suosittu lähde. Suomen virallisen tilaston (SVT) tilastot mukaan
lukien kulutustutkimus 1955–56 oli lähteenä yli 20 kertaa. Benjamin Andrewsin klassikkoteos
”Economics of the Household” tunnettiin yhä (seitsemän kertaa lähteenä), samoin P. Nyströmin
teokset ”Economics of Fashion” (1928) ja ”Economics of Consumption” (1950) mutta Nyströmin
tuotanto oli lähteenä enää kaksi kertaa. Yhtä harvoin oli lähteenä Carle Zimmermanin teos ”Consumption and Standards of Living” (1936). Laura Harmajan laaja tuotanto oli kokenut uudelleen
tulemisen ja sitä käytettiin lähteenä seitsemän kertaa. Martti Sipilän tutkimukset (1938, 1946, 1949)
olivat nousseet vastaavasti suosioon ja olivat lähteinä kahdeksan eri kertaa. Menetelmäkirjallisuus
ilmoitettiin usein lähteenä: Alameri & Pöyhönen ”Johdatusta tilastolliseen tutkimukseen” (lähteenä
neljä kertaa), H. Virkkuselta esimerkiksi ”Laskentatoimi johdon apuna” (seitsemän kertaa). Työtehoseuran kotitalousosaston osastopäällikkö Maiju Gebhardin tutkimukset olivat myös suosittu lähde. M. Silberkuhl-Schulten kirjaa ”Allgemeine Wirtschaftslehre” (1933) käytettiin lähteenä neljä
kertaa ja Nickell & Dorseyn kirjaa ”Management in Family Living” (1950) viisi kertaa. Professori
Nils Westermarckin tutkimukset olivat lähteenä kahdeksan eri kertaa.
Aikajaksolla 1963–66 professori Elli Saurion kirjallinen tuotanto ja luennot olivat yhä ylivoimaisesti suosituin käytetty lähde: 28 eri kertaa lähteenä (väitöskirja 13 kertaa). Benjamin Andrewsin
”Economics of Household” eli Kotitalouden taloustiede oli kestosuosikki ja esiintyi lähteenä yksitoista kertaa. Suomen virallisen tilaston tilastosarjat olivat lähteenä kaksikymmentä kertaa ja Työtehoseuran tutkimukset yli kaksikymmentä kertaa. Carle Zimmermanin ”Consumption and standards
of Living” (1936) muistettiin yhä.
– Kodin taloustieteessä ajanjaksolla 1948–66 valmistuneiden laudaturtöiden lähdeluetteloiden
tarkastelusta syntyy yleisvaikutelma, että kodin taloustieteelle myönnettyjen määrärahojen niukkuus
163
ehkä hankaloitti uusimman kirjallisuuden hankkimista kodin taloustieteen laitoskirjastoon. Toisaalta
uuden tutkimuksen, esimerkiksi ajankohtaisten kulutustutkimusten, tarve oli ilmeinen. Ajanjaksolla
1950–66 kodin taloustieteeseen kirjoitetut laudaturtutkielmat muodostivat sen tutkimuksellisen pohjan, jonka varaan alan tutkimus oli seuraavien vuosikymmenten kuluessa hiven helpompi rakentaa.
Esimerkiksi Hilkka Kuokan585 tarkka ja yksityiskohtainen, monisatasivuinen perusselvitys ”Suomen
kotitalouspolitiikka 1891–1961” (Osat I ja II), jonka hän teki kodin taloustieteeseen vuonna 1961,
on vuosikymmenten mittaan edesauttanut monen tutkijan työtä. – ”Kotitalouspolitiikka” -termin
käyttö jäi varjoon siinä vaiheessa, kun kuluttajapolitiikka nousi Suomessa huomion kohteeksi.
6.1.2. Professori Elli Saurion kriittinen opetussuunnitelma
Esikuva suomalaisten kotitaloustieteiden perustamiselle oli saatu Yhdysvalloista, jossa kotitaloustieteiden ainevalikoima oli laaja ja kotitaloustieteet oli usein organisoitu erillisiksi tiedekunniksi
tai korkeakouluiksi [college]. Professori Saurio teki 50-luvulla toistuvasti määrärahaehdotuksia uusia kotitaloustieteellisiä virkoja varten, sillä hän toivoi kotitaloustieteiden lähtevän hyvään kasvuun
myös Suomessa. Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa professori Saurion virkaehdotuksia ei
erityisemmin kannatettu. Professori Elli Saurion esitykset monista uusista viroista saattoivat hyvinkin tuntua maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan jäsenistä suurellisilta ottaen huomioon sen, että
jo kolmannen kotitaloustieteen eli kodin teknologian perustamiseen kului aikaa parikymmentä vuotta, ja koko sen ajan kodin teknologian alaan kuuluva opetus sisältyi kursseina kodin taloustieteen
approbatur-opintokokonaisuuteen ja ravintokemian approbatur-opintokokonaisuuteen.
Professori Elli Saurio, jonka tavoitteena näyttää olleen luoda kodin taloustieteen laajentamisen
kautta yliopistolle suuri, eriytyneiden kotitaloustieteiden ryhmä, teki 13. lokakuuta 1955 maatalousmetsätieteelliselle tiedekunnalle oman ehdotuksen kodin taloustieteen tutkintovaatimuksiksi maatalous- ja metsätieteiden kandidaattitutkinnossa.586 Ehdotus sisälsi asunto-opin, vaatetusopin, kone- ja
työopin, sosiaalipsykologian sekä yleisen kodinhoidon alkeiskurssit approbatur-tasolla. Cum laude tasolla opetus jakautui perhetaloudelliseen, laitostaloudelliseen, kodinhoito-opilliseen, kasvatusopil585
Hilkka Kuokan maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinto kodin taloustiede pääaineena valmistui 30.5.1962.
Lappeenrannan kesäyliopisto tarjosi myös kesällä 1962 kodin taloustieteen arvosanaopetusta. Professori Elli Saurio
luennoi Lappeenrannassa aamupäivällä 25. kesäkuuta 1962 elintalouden perusteista ja 31 henkeä käsittänyt länsisaksalainen tutkijain ja erilaisten kotitaloudellisten laitosten johtajain retkikunta seurasi luentoa. Ryhmä kuunteli myös
dipl.ins. Aino Bergholmin luennon tekstiilien hankinnasta sekä maisteri Hilkka Kuokan luennon, joka käsitteli kotitalouspolitiikkaa. (Lähteet: Lappeenrannan kesäyliopisto aloittaa lukuvuotensa juhannuksen jälkeen. Länsi-Saksasta delegaatio avajaisiin. Kansan Työ 141/1962, 7; Länsisaksalainen retkikunta Lappeenrantaan tutustumassa. Kansan Työ
142/1962, 26.6.1962, 2).
586
LIITE 4, Professori Elli Saurion tutkintovaatimusehdotus syksyllä 1955.
164
liseen ja opetusopilliseen suuntaan. Laitostaloudellisella suunnalla vaadittiin kuluttajan markkinaopin kurssi tai teos. Kasvatusopillisella ja opetusopillisella suunnalla psykologian peruskurssi
joko vaadittiin tai se oli vaihtoehtona. Kasvatusopillisella suunnalla oli mahdollista suorittaa kuluttajapsykologiasta kirjatentti. – Professori Saurion syksyllä 1955 tiedekunnalle jättämä tutkintovaatimusehdotus kuului toimenpiteisiin, joita professori Saurion jäsenyys yliopistollisen kotitalousopetuksen kehittämistä suunnitelleessa toimikunnassa toi mukanaan. Toimikunta oli asetettu toukokuussa 1955. Kotitalousopettajien jatkokoulutus oli yksi keskeinen, ratkaisua odottava ongelma:
Kotitalousaineitten alan virkatutkinnon ja näiden aineiden akateemisten tutkintojen muotouttamiseksi ja edelleen kehittämiseksi tiedekunta päätti asettaa toimikunnan, johon tulevat kuulumaan professorit Saurio puheenjohtajana, Saari, Vartiovaara, Roine, ja Mäki. Professori
Saurio valmistaa toimikunnalle ensi syksyyn mennessä työsuunnitelman.587
Jos professori Saurion tutkintovaatimusehdotus olisi toteutunut tai toteutettu, kodin taloustieteen
laitoksen opettajakuntaa olisi pitänyt lisätä huomattavasti ja tämähän olisi merkinnyt kodin taloustieteen voimakkaan kasvun ja laajenemisen alkamista kotitaloustieteiden sangen monialaiseksi tiederyhmäksi. Mutta ehdotus ei toteutunut.
Määrärahaehdotukset, joita professori Saurio 50-luvulla teki uusia kotitaloudellisia virkoja varten, noudattelivat professorin oman kriittisen tutkintovaatimusehdotuksen linjaa. Virkaehdotukset
kokivat – asia miedosti ilmaistuna – vastatuulta tiedekunnan istunnoissa. Silloista tilannetta kuvaa
hyvin eräs tapahtumasarja lokakuun lopusta 1958. Tiedekunnassa oli käyty keskustelua vuoden
1960 menoarvioon pyydettävistä viroista ja toimista ja professori Elli Saurio oli tehnyt taas tiedekunnalle seitsemää uutta vakinaista opetusvirkaa koskeneen esityksen. Uudet oppiaineet olisivat
olleet laitosekonomia, suurkeittiötekniikka, kotius- ja laitoskoneoppi, asunto-oppi, vaatetusoppi,
perhepsykologia ja kotitalouspedagogiikka. Professori Saurio merkitsi 27. lokakuuta 1958 muistikirjaansa, että virkaehdotus tai -ehdotukset on tehty. Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan tarkastettuihin ja sidottuihin pöytäkirjoihin professori Saurion virkaehdotusten sisällöstä ei jäänyt tällä
kertaa selostusta. Kun pöytäkirjaluonnos tarkastettiin, tiedekunnan notaari merkitsi suoritetut toimenpiteet luonnokseen lauseella: ”Pykälä 59 poistettiin pöytäkirjan tarkastuksessa 13.11.1958”.
Professori Saurio kirjasi 13. marraskuuta 1958 muistikirjansa sivuille tiedon tiedekunnalle esittämi-
587
M-m td 31.5.1955-15 §. – ”Tiedekunnan 31.5.1955 asettama toimikunta, johon kuuluivat professorit Mäki, Roine,
Saari, Saurio ja Vartiovaara ja jonka tehtävänä oli tiedekunnan kotitalousaineiden virkatutkinnon ja näiden aineiden
muiden tutkintojen muotouttaminen ja edelleen kehittäminen, jätti tiedekunnalle mietintönsä huhtikuussa 1956. Professori Saurio ilmoitti esittävänsä kirjallisesti eriävän mielipiteensä.” (Lähteet: M-m. td 19.4.1956-33 §; 19.4.1956-Liite
n:o 136 §:ään 33).
165
ensä seitsemän uuden kotitaloudellisen opetusviran kohtalosta: ”Tiedekunta päätti poistaa pöytäkirjasta. Tarkastuksessa on poistettu pöytäkirjasta.”588
Se, että professori Saurio piti perinteikästä yhdysvaltalaista yliopistollista kotitalousopetusta esikuvanaan sommitellessaan oman tutkintovaatimusehdotuksen kodin taloustiedettä varten, käy selvästi ilmi artikkelista, jonka hän kirjoitti vuoden 1956 alussa Kotitalous-lehteen. Artikkelin aiheena
oli korkeimman kotitalousopetuksen ja kodin tutkimuslaitoksen yhdistäminen Suomessa. Kotitalousopetuksen ja tutkimuksen uudelleen muotoilun lähtökohtana olisivat olleet USA:n kotitaloustieteet. Yhdysvalloissa kotitaloustieteissä oli kymmenen eri opetus- ja tutkimusalaa, esimerkiksi kodin
taloustiede ja kotitalouspedagogiikka. Professori Saurion suunnitelman mukaan suomalaisessa korkeimman kotitalousopetuksen yhteislaitoksessa toiminta olisi ryhmittynyt kolmelle pääsektorille:
opetukseen, tutkimukseen ja tiedotukseen. Professori Saurion pyrkimys irrottaa kodin taloustiede
raskaasta sidonnaisuudesta luonnontieteelliseen oppiainekseen, näkyy sekä Saurion opetussuunnitelmaehdotuksesta että hänen Kotitalous-lehteen laatimastaan artikkelista, josta lainaus alla:
Jos kymmenen tiedonalaa käsittävä kokonaisohjelma saadaan toteutetuksi, opinnoista tulee
niin joustavat, että aineyhdistelmä tai vaikkapa yksi aine voidaan valita opiskelun kohteeksi
suoraan siltä alalta, jolle haluaa valmistua. Tällöin ei pääaineita tarvitse sitoa toisiinsa eikä
niihin liittää lukuisia apuaineita kuten nykyisin kodin taloustieteen kandidaatin tutkinnossa on
laita. Kun ei tämän alan teoreettinen opiskelu ole ajateltavissa ilman käytännön tuntemusta,
suunniteltu opetuksen ja tutkimuksen yhteislaitos tarjoaa oivallisen ratkaisun myös tällaisen
käytännöllisen alkeisopetuksen järjestämiseen juuri yliopisto-opintoja silmällä pitäen. Harjoituspaikoiksi sopivat tutkimuslaitokseen liittyvät kokeilukodit. Suunnitelmassa on lähdetty siitä, että käytännöllis-teknillinen opetus jää kokonaan yliopiston ulkopuolelle ja että yliopistoopinnoissa pyritään mahdollisimman korkeaan tieteelliseen tasoon.589
Professori Saurio koetti toteuttaa kotitaloustieteiden laajentamisvisionsa muun muassa dosenttiopetuksen laajentamisen kautta. Tohtorit Havanto ja Karsten hakivat 1950-luvun loppupuolella kodin
taloustieteen dosentuureja. Professori Elli Saurion ehdotuksesta tiedekunta esitti konsistorille 9.
helmikuuta 1956, että FT Veikko Kalervo Havanto määrättäisiin pitämään koti- ja laitostalouden
koneopin kurssin kevätlukukaudella 1956. Tohtori Havanto, josta kaavailtiin kodin teknologian
dosenttia kodin taloustieteen laitokselle, jätti dosentuurianomuksensa 22.3.1956.590 Hieman tohtori
588
M-m td 30.10.1958-§:t (9, 55 ja 58); KA/SA/5. Kansio, Kodin taloustiede tieteenä/5. Elli Saurion kantelu 1956. –
Professori Saurion muistiinmerkinnät on talletettu kantelun liitteen n:o 39 yhteyteen. Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan pöytäkirjoissa on 50- ja 60-luvuilla lukuisia tarkastusvaiheessa poistettuja asiakohtia. Kaikkien tyhjäksi merkittyjen pykälien alkuperäisen sisällön selvittäminen olisi ehkä hankalaa.
589
Saurio 1956, 7, 8 = Saurio, E. 1956. ”Korkeimman kotitalousopetuksen ja kodin tutkimuslaitoksen yhdistäminen”.
Kotitalous 1/1956, 5–8.
590
M-m td 9.2.1956-16 §; 23.2.1956-27 § (FT Veikko K. Havanto on määrätty pitämään kevätlukukaudella 1956 kotija laitostalouden kurssin, ja hänelle maksetaan palkkio tästä tehtävästä opettajapalkkiovaroista varatusta määrärahasta);
22.3.1956-18 § (FT Havanto jättää tiedekunnalle ansioluettelonsa julkaisuluetteloineen ja julkaisunsa anoo, että tiedekunta ryhtyisi toimenpiteisiin hänen nimittämisekseen koti- ja laitostalouden teknologian dosentiksi Helsingin yliopis-
166
Havantoa nopeampi oli ollut ruotsalaisen kauppakorkeakoulun dosentti, FT Anitra Linnea Christina
Karsten, sillä hän jätti 23. helmikuuta 1956 maatalous-metsätieteelliselle tiedekunnalle ansioluettelonsa julkaisuluetteloineen ja julkaisunsa anoen, että tiedekunta ryhtyisi toimenpiteisiin hänen nimittämisekseen kuluttajapsykologian dosentiksi Helsingin yliopistoon.591 Vuosia kestänyt nimitysprosessi alkoi. Tästä myöhemmin.
Uusille dosenteille olisi tarvittu opetusvirat ja professori Saurio teki 50-luvun jälkipuoliskolla
ahkerasti virkaehdotuksia useiden uusien virkojen, myös kuluttajapsykologian opetusviran perustamiseksi. Lokakuussa 1956 maatalous-metsätieteellinen tiedekunta kokosi konsistorille esitettäväksi
määrärahaehdotuksia uusista tarpeellisista viroista ja toimista vuoden 1958 menoarviota varten.
Tällöin professori Elli Saurio jätti kodin taloustieteen osalta esimerkiksi ehdotuksen määrärahan
saamiseksi opettajapalkkiovaroista kahteen uuteen apuainekurssiin vuodeksi 1957. Kurssit olisivat
olleet vaatetusoppi ja kuluttajan markkinaoppi. Jälkimmäisenä mainitun kurssin tarpeellisuutta professori Saurio perusteli seuraavasti:
Kuluttajan markkinaopin kurssi liittyy kodin taloustieteessä annettavaan teoreettiseen tämän
erikoisalan opiskeluun. Se käsittelisi nimenomaan omien kuluttajamarkkinoiden rakennetta ja
toimintaa siten järjestettynä, että ensin luennon ja sitten retkeilyllä tapahtuvan demonstraation592 avulla selvitetään valittujen päätuotelajien tuotantoa ja kulkua kaupan eri portaissa sekä
seurataan tuotteiden käsittelyä ja hinnan muodostusta.593
Professori Saurion ehdotukset eivät kuitenkaan johtaneet tulokseen. Kuluttajan markkinaopin kurssia varten ei saatu määrärahaa vuoden 1958 menoarvioon mutta muutamia vuosia myöhemmin FT
Karstenista tuli kodin taloustieteeseen ensimmäinen dosentti, alanaan kuluttajapsykologia.
toon. Tiedekunta päätti pyytää Teknillisen korkeakoulun professoreita Erkki Laurilan ja Matti Tikkasta antamaan asiasta lausuntonsa ja päätti määrätä kolmanneksi lausunnon antajaksi professori Roineen.); 17.1.1957-30 § (tri Havannon
dosentuurianomus jatkokäsittelyssä. Esitettiin professori Roineen lausunto); 24.1.1957-14 § (Esitettiin professorien
Laurila ja Tikkanen yhteinen kirjallinen lausunto. Koska professorien Roine, Laurila ja Tikkanen lausunnoista ilmeni
etteivät he pidä FT Havantoa pätevänä nimitettäväksi koti- ja laitostalouden dosentiksi, tiedekunta päätti antaa FT Havannolle tilaisuuden vastineen antamisen lausuntojen johdosta kuukauden sisällä tästä päivästä lukien eli siis 24.2.1957
mennessä.); 21.2.1957-10 § (Esitettiin FT Veikko Kalervo Havannon tiedekunnalle osoittama kirjelmä jossa hän ilmoittaa peruuttavansa hakemuksensa tulla nimitetyksi kodin teknologian dosentiksi.); 17.1.1957-Liite n:o 90 §:ään 30 (professori Roineen lausunto); 24.1.1957-Liite n:o 95 §:ään 14 (Teknillisen korkeakoulun professorien Erkki Laurila ja
Matti Tikkanen lausunnot).
591
M-m td 23.2.1956-23 §.
592
M-m td 29.11.1956-11 §; 29.11.1956-Liite n:o 72 §:ään 11. – Liitteenä n:o 72 on professori Saurion 29.11.1956
allekirjoittama ehdotus retkeilymäärärahan saamiseksi vuodelle 1957 kotitalousylioppilaiden Tanskan matkaa varten:
”Retkeily on tarkoitus suunnata Tanskaan, missä erikoisen mielenkiinnon kohteena on valtion kotitaloustutkimuslaitos,
joka vasta on saanut uuden Marshall-avuin rakennetun ja amerikkalaisten esikuvien mukaan suunnitellun toimitalon ja
edustaa laajinta ja pisimmälle kehitettyä tutkimustoimintaa alallaan Pohjoismaissa. Retkeilyyn liittyy käyntejä myös
muissa kotitaloutta koskevissa tutkimuslaitoksissa, tutustumista erinäisiin teollisuudenhaaroihin, kaupan organisaatioon,
säästöpankkiliiton budjettitoimistoon sekä erilaisiin kotityyppeihin kaupungissa ja maalla. Retkeily kestäisi viikon ja
siihen osallistuisi 15 kotitalousopiskelijaa. Tähän mennessä vastaavanlainen retkeily on tehty Yliopiston antamin avustuksin 1956 Ruotsiin, opiskelijain omin hankkimin varoin aikaisempina vuosina Tanskaan ja Ruotsiin.”
593
M-m td 25.10.1956-½:t (60–63); 25.10.1956-Liite c/III §:iin (60–63).
167
FT Veikko Kalervo Havanto perui helmikuussa 1957 koneopin dosentuuria koskeneen hakemuksensa.594 Teknillisen korkeakoulun professorien Laurila ja Tikkanen yhteislausunto, joka oli
allekirjoitettu 18. tammikuuta 1957, koski – hämmästyttävää kyllä – Pentti Havantoa:
Maatalous-metsätieteellisen Tiedekunnan pyydettyä allekirjoittaneiden lausuntoa FT Pentti
Havannon pätevyydestä tulla nimitetyksi Yliopiston dosentiksi esitämme kunnioittaen seuraavaa: Dosentuurin aihepiiri, koti- ja laitostalous ei ole helposti määriteltävissä samoin periaattein kuin yleensä dosentuurissa aihepiirin on laita. Tri Havannon suullisen kuvauksen perusteella se on paremminkin rinnastettavissa jonkinlaiseen yleisteknilliseen ammattikoulutukseen
kuin johonkin tieteelliseen erikoisalaan. [ ]
Henkilökohtaisen tuntemuksen perusteella tuntuisi luonnolliselta, että tri Havannolla olisi
edellytyksiä tieteelliseenkin toimintaan esillä olevassa aihepiirissä. Kuitenkin lienee ainoa
mahdollisuus arvostella tieteellistä pätevyyttä tavanomaisia muotoja noudattaen eli siis nojautuen asianomaisen julkaisutoimintaan. Tässä suhteessa on todettava, että lukuun ottamatta väitöskirjaa, jota emme katso olevamme kompetentteja arvostelemaan, ei tri Havannolla ole varsinaisia tieteellisluontoisia julkaisuja. Patenttiselosteita, ei vaikka niitten takana saattaa olla itse keksintöön liittyviä tieteellisluontoisia suorituksia, voida niitten luonteesta ja tarkoituksesta
johtuen koskaan laatiakaan tieteellisen julkaisun periaatteita noudattaen. Näin ei ole myöskään
tri Havannon patenttiselosteitten kohdalla tapahtunut.
Yllä olevan perusteella toteamme, että tri Havanto ei, huolimatta tieteellisestä peruskoulutuksestaan ja ilmeisistä teknillisistä kyvyistään ja saavutuksistaan keksijänä, ole osoittanut tieteellistä pätevyyttä sellaisin näyttein, että häntä voitaisi pitää pätevänä nimitettäväksi koti- ja laitostalouden dosentiksi.595
Koska keksintöjen tuottamista ei vuonna 1957 arvostettu ”tieteellisluontoisena suorituksena”, ei
inhimillistä keksimiskykyä ilmeisesti luokiteltu tieteentekijän luonteenpiirteeksi.
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan toukokuussa 1955 asettaman toimikunnan työtä jatkoi
toukokuussa 1956 asetettu uusi komitea:
Tiedekunta päätti asettaa komitean, johon tulevat kuulumaan professorit Pihkala puheenjohtajana, Vartiovaara, Roine, Mäki ja Saurio, käsittelemään 7.4.1956 annetun mietinnön JA PROFESSORI SAURION 30.4.1956 JÄTTÄMÄN ERIÄVÄN MIELIPITEEN (lisäyksen tehnyt
24.10.1956, Notaari Juhani Salmi) pohjalta kotitalousopetuksen järjestelyä.596
Kotitalousopettajien jatkokoulutusongelma ratkaistiin lopulta professori Paavo Roineen kehittämän
mallin mukaan. Sisäänottoa kotitaloustieteisiin nostettiin viiden opiskelijan verran ja opintovaatimuksia kevennettiin jo valmiiden kotitalousopettajien osalta. Professori Saurion tutkintovaatimusehdotuksen opetusopillinen suunta olisi merkinnyt kotitalousalan opettajakoulutuksen akatemisoitumiseksi. Kotitalousopettajien koulutuksesta tuli yliopistotasoinen kuitenkin vasta vaiheessa,
jolloin Suomessa siirryttiin peruskouluun ja kaikesta opettajankoulutuksesta tuli yliopistotasoista.
594
M-m td 21.2.1957-10 §.
M-m td 24.1.1957-14 §; 24.1.1957-Liite n:o 95 §:ään 14. – Teksti on pöytäkirjan liitteellä.
596
M-m td 24.5.1956-25 §. – Korostus on alkuperäinen.
595
168
Professori Saurion lokakuussa 1955 luonnostelema kodin taloustieteen linjajako olisi tuottanut
huomattavan spesialisoitumisen niissä kaikissa kotitaloustieteissä, joita jo opetettiin alkeiskursseina
kodin taloustieteen laitoksen oppilaille. Perhetaloudellisella suunnalla ja laitostalouden suunnalla
olisi talous ollut painopistealueena. Kansantaloustiedettä olisi opiskeltu cum laude -tasolle saakka ja
kodin taloustieteestä olisi tullut suorittaa alkeiskurssin (approbaturtasolla) ja jatkokurssin (kaikille
kodin taloustieteen opiskelijoille pakollinen cum laude -tasolla) lisäksi vielä erikoisluennot. Professori Saurio näyttää pitäneen perhetaloudellista linjaa suunnittelunsa ytimenä ja oman alansa opetuksen laajentamisen ja erikoistamisen perustana, sillä perhetaloudellinen linja vastasi ehkä eniten syksyllä 1952 voimaan tulleiden tutkintovaatimusten mukaan kodin taloustieteen vain yhdellä linjalla
annettua opetusta. Syksyn 1952 tutkintovaatimusten mukaisesti kodin taloustieteessä oli opetettu
kotitalouden kirjanpitojärjestelmien tuntemusta cum laude -tasolla ja vastaavan kurssin oli professori Saurio sisällyttänyt omaan suunnitelmaansa cum laude -opintoihin perhetaloudellisella suunnalla.
Laitostaloudellisella suunnalla olisi suunnitelman mukaisesti riittänyt liikelaskennan tai yleisen kirjanpidon kurssi. Huomattavaa on lisäksi, että kolmella muulla linjalla, kodinhoito-opillisella, kasvatusopillisella ja opetusopillisella, ei laisinkaan opetettu kirjanpitoa. Tekniikka (koneopin jatkokurssi) oli keskeinen kodinhoito-opillisella suunnalla, ja kasvatusoppi korostui sekä kasvatusopillisella
että opetusopillisella suunnalla. Kasvatusoppiin erikoistuvat linjat painottuivat opetuksen teorian,
psykologian, neuvonnan ja valistustoiminnan suuntaan.
Vuonna 1966 professori Elli Saurio ehdotti uudeksi ympäristötieteeksi niin sanotun taloudellisen
kasvatuksen alkeita kodinpito-opin (Home Management) puitteissa. Kodinpito-opin yhteydessä olisi
voitu käsitellä kuluttajan talouden (Consumer Economics) alkeita:
Kodinpidon voimme määritellä käsittelevän kysymystä siitä, minkälaisen kodin haluamme ja
siitä, miten käytämme rahamme, aikamme ja energiamme asetetun tavoitteen saavuttamiseksi.
Talousoppi tulee sitä tärkeämmäksi, mitä pitemmälle teollistuminen jatkuu. Se sopii koko kotitalousopetuksen lähtökohdaksi aiheena kodinpito, jonka yhteydessä voidaan käsitellä kuluttajan talouden (Consumer Economics) alkeita. (Ylemmällä) oppijaksolla II, jossa ovat käytännölliset ruoka-, asunto- ja vaatetuskurssit, tulee kysymykseen ensi sijassa perheentalous (Family Economics) ja oppijaksossa III yksilöntalous (Personal Finances) sekä kustannuslaskenta
ja kirjanpito.597
597
Saurio 1966, 5–7 = Saurio, E. 1966. ”Johdatelmia kodinpitoon IV. Ajatuksia yleiskoulun kotitalousopetuksesta”.
Kotitalous 4/1966, 101–109. Professori Elli Sauriota kuultiin vuonna 1966 asiantuntijana Taloudellisen Kasvatuksen
komitean mietintöä laadittaessa. Kolmeakymmentä asiantuntijaa kuultiin. – Suunniteltaessa taloudellisen kasvatuksen
vuotta 1967 Kansalaiskasvatuksen Keskus teki valtioneuvostolle aloitteen komitean nimittämiseksi tutkimaan taloudellisen kasvatuksen kehittämismahdollisuuksia Suomen oppilaitoksissa. Komitea asetettiin 30. maaliskuuta 1966 selvittämään taloudellisen kansalaiskasvatuksen määrää, sisältöä ja tavoitteita opetushallinnon piiriin kuuluvien oppilaitosten
opetusohjelmissa ja oppiennätyksissä, eri aineiden oppikirjoissa ja muussa opetusvälineistössä sekä opettajakoulutuksessa ja tutkimaan mainitun opetuksen merkitystä taloudelliselle kehityksellemme ja tekemään esityksiä taloudellisen
kansalaiskasvatuksen edistämiseksi opetushallinnon piiriin kuuluvissa oppilaitoksissa sekä asian edistämiseksi muilla
tavoilla. Mietintö julkaistiin monisteena ja painatteena 1967. (Lähde: Komiteanmietintö 1967: B 30, 4–6).
169
Yhdysvaltalaisen Oklohoman yliopiston kotitalousohjelmassa kotitalousopinnot kestivät neljä vuotta mutta kahden ensimmäisen vuoden opetus oli yleisopetusta ja vastasi suomalaisen lukioopetuksen tasoa. Vasta kahden viimeisen vuoden opetus oli ammattiopetusta. Kotitalousalan korkeinpaan ammatilliseen opetukseen kuului kahdeksan eri oppiainetta tai oppiaineryhmää. Perheekonomia & kodinpito (Family Economics & Home Management) käsitteli yksilön ja perheen rahataloutta, työtaloutta, kodin yhteiselämää ja kodin johtoa. Yhdysvalloissa kotitaloudellista ”Bachelor
of Arts” -opetusta annettiin 425 laitoksessa.
Kulutus oli professori Elli Sauriolle tärkeä opetuksen ja tutkimuksen alue kodin taloustieteessä ja
hän pyrki laajentamaan ja syventämään kulutusopetusta. Professori Saurio seurasi elinkeinorakenteen muutosta Suomessa. Vuonna 1930 maatalousväestöä oli ollut 60 prosenttia väestöstä. Vuonna
1940 maatalousväestön osuus oli runsas puolet ja kymmenen vuotta myöhemmin enää 1/3 koko
kansasta.598 Professori Saurio suositteli vuonna 1952 väestörakenteen muutoksen ottamista lähtökohdaksi kotitalousopetuksen hallinnon keskittämiselle. Suomessa se jakautui kolmen eri ministeriön kesken mutta hallinnon hajanaisuus oli kotitalousalan ongelma myös ulkomailla. Esimerkiksi
Ruotsissa hallinto jakautui neljän eri viraston kesken ja Ruotsin kotitalousopetusta selvittelemään ja
suunnittelemaan asetettu komitea päätyi mietinnössään (Den husliga utbildningen, SOU 1945:4)
suosittelemaan hallinnon keskittämistä yhden ministeriön alaisuuteen. Suunnitelma ei toteutunut
mutta professori Sauriolla oli selkeä näkemys niistä perusteista, joille suunnitelma oli pohjautunut.
Kotitalousopetus syntyi teollistumisen mukana ja kotitalousalan hallinnon hajanaisuus eri maissa
on opetusalan syntytavan seurausta:
Teollistuminen avaa naisille ovet ansiotyöhön ja niin alkaa naisten pako kodista rinnakkaisilmiönä maalta paolle. Kun ansiotyö tulee etualalle, joutuu kasvatus kotitalouteen taka-alalle,
jopa kokonaan laimin lyödyksi etenkin silloin, kun sekä äiti että tytär käy töissä. Kasvatukseen jäänyt aukko, jonka seuraukset piankin tulevat näkyviin, alkaa vaatia täydennystä kodin
ulkopuolella.
Eri maiden kotitalousopetuksen historiasta löydämme suunnilleen samanlaisen kuvauksen
kouluopetuksen synnystä. [ ] Suomessa panemme merkille talouskoulutoiminnan saaneen
vauhtia meillä juuri teollistumisen alkuun päästyä, nimittäin 1870-luvulla, Ruotsissa hieman
aikaisemmin. Sen sijaan Englannissa, suurteollisuuden syntymaassa, Spafford mainitsee tämänlaatuisia kouluja perustetun jo vuosisadan keskipaikkeilta lähtien. Kuvaavaa on, että ensimmäisen opettajanvalmistuslaitoksemme Helsingin kasvatusopillisen keittokoulun esikuva
on saatu juuri Englannista, missä sen ensimmäinen johtajakin sai koulutuksensa.599
598
Saurio 1952, 36 = Saurio, E. 1952. Kotitalousopetuksen keskittäminen. Kotitalous 2/1952, 35–40.
Saurio 1952, 36 = Saurio, E. 1952. Kotitalousopetuksen keskittäminen. Kotitalous 2/1952, 35–40. Viittaus myös
lähteeseen: Laine, K. Kotitalouskoulujen alkuvaiheita Suomessa 1850–1900. Porvoo. WSOY.
599
170
Kun teollisuus voittaa yhä enemmän alaa, palkkatuloilla elävien tarpeet tulevat miltei yksinomaisen
huomion kohteeksi kotitalousopetuksessa mutta Suomessa oli vuonna 1952 emäntäkoulu ”epäilemättä” johtava opetusmuoto kotitalousalalla. Tällä maataloudellisella opetuslinjalla, joka voittopuolisesti agraarisen väestön ajoista asti edusti Suomessa kotitalousopetusta yleensä, oli kohteenaan
väestö, josta kaksi kolmasosaa sai [50-luvun alkuvuosina] toimeentulonsa muista elinkeinoista kuin
maataloudesta. Professori Saurio totesi sekä tarpeen laajentaa emäntäkasvatuksen linjaa että tehtävän vaikeudet. Yleinen kotitalouslinja alan koulutukseen olisi tarvittu. Esimerkiksi opettajapätevyyden vaatimukset olivat kirjavat eri ministeriöiden hallinnoimiin kotitalousalan koulutuslinjoihin.
Professori Elli Saurio ennakoi kehityksen vievän vähä vähältä niin Suomessa kuin muuallakin eri
väestöryhmien kotitaloutta ja siten myös opetusta yhä lähemmäksi toisiaan. Koditkin olivat samankaltaistumassa siten, että maalaiskodit kaupunkilaistuivat:
Koko elämänmuoto on muuttumassa. Vaikuttavia tekijöitä on monia: ostotuotteiden käytön lisääntyminen, parantuneet kulkuneuvot, radio, lasten koulunkäynti, nopea säätykierto, maaseudulle suuntautuva teollisuus jne. Ero maalaisen ja kaupunkilaisen, maanviljelijän ja palkannauttijan väliltä on pienenemässä. Tämä elämänmuotojen homogenisoituminen, jonka niin
selvänä havaitsee Ruotsissa, merkitsee samalla sitä, että eri väestöryhmien kotitalousopetus ja
-neuvonta tulevaisuudessa muodostuvat yhä enemmän samantyyppiseksi. Tässä valossa meillä
vielä ominainen maalais- ja kaupunkilaiskotitalouden sekä niitä vastaavien opetuslinjojen välisen eron korostaminen – suhteellisen myöhäisestä teollistumisen vauhtiin pääsystä johtuva –
alkaa tuntua yhä enemmän tosioloja vastaamattomalta ylikorostukselta. [ ]
Uutena lisätekijänä meidän opetusjärjestelmäämme on vielä tullut yliopistollinen kotitalousopetus ja -tutkimus, joka pyrkii palvelemaan kaikkia opetuslinjoja. Tieteen tulokset on kuitenkin ensin sovellettava vastaanottajille sopivaan muotoon, ennen kuin niitä voidaan välittää
edelleen. Jos kotitalousopetus olisi keskitettyä, se muodostaisi tässä suhteessa luonnollisen välittävän renkaan tieteen ja käytännön välille.600
Professori Saurio väitti, että teollistumisen seurauksena kotitalouden olemus oli alettu oivaltaa uudella tavalla. Oltiin luopumassa yksipuolisesti teknillisestä kotitalouden käsitteestä [teknilliset taidot, kuten ruoanlaitto, siivous] ja toimiva ihminen oli nousemassa huomion kohteeksi kotitalousalallakin:
Kun vanha talousmuoto vaati runsaasti aikaa, vaivaa ja taitoja, kotitalous sellaisenaan muovautui mielikuvissamme itsetarkoitukseksi. sen rinnalla ihminen jäi varjoon. Mitä pitemmälle
teollistuminen jatkuu ja mitä enemmän siirrytään kotoisesta tuotannosta rahan käyttöön, ihminen kotitalouden lähtökohtana ja tarkoitusperänä pääsee nousemaan etualalle. Tämän ihmiskeskisen kotitalouskäsityksen aiheuttajana on ennen kaikkea juuri rahan varassa tapahtuva
hyödykkeiden vapaa valinta entisen perinnäisen ja sidonnaisen kulutuskaavan asemesta. Toiseksi nykyinen tutkimus päivä päivältä laajentaa tietämystämme siitä, mikä ihmiselle on terveellistä ja sopivaa. Samaan suuntaan vaikuttaa tietenkin myös yksilön korostuminen persoonallisuutena nykyaikaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa.601
600
Saurio 1952, 38 = Saurio, E. 1952. Kotitalousopetuksen keskittäminen. Kotitalous 2/1952, 35–40.
Saurio 1952, 38, 39 = Saurio, E. 1952. Kotitalousopetuksen keskittäminen. Kotitalous 2/1952, 35–40. – Vastaavin
äänenpainoin kirjoitettiin vuonna 1964: ”Entistä enemmän joutuvat yhteiskuntatieteet keskittymään peruselementtiinsä,
601
171
Professori Elli Saurio tuli vuonna 1952 johtopäätökseen, että keskitetyllä kotitalousopetuksen hallinnolla olisi erittäin tärkeitä tehtäviä niin silloin kuin tulevaisuudessa ”jatkuvasti”:
Teollistumisen aikaansaama muutos silmien edessä ja tuleva kehitys perspektiivissä näyttää
siltä, että opetuskenttä, opetusaines, opetusmenetelmät ja opettajavalmistus olisi tarkistettava.
Kun kotitalousopetus kokonaisuudessaan on paisumassa jättiläismäiseksi järjestelmäksi, opetuksen niveltäminen sopusointuiseksi kokonaisuudeksi voi tuskin täysin onnistua muuten kuin
sen hallinnon työskennellessä yhtenä kolleegiona.602
Siinä se sana taas on: ”kokonaisuus”. Nuoruudessaan Elli Saurio oli ihaillut opistonjohtaja Fanny
Syrjänteen erityistä taitoa nähdä kotitalouden monet puolet yhtenä sopusointuisena kokonaisuutena.
Sodanjälkeisessä Suomessa hän olisi ilmeisesti halunnut kokeilla käytännössä johtaja Syrjänteen
näkemysten onnistuneisuutta. Valitettavasti professori Saurion toimet pääsivät toteutumaan Suomen
yliopistolaitoksessa vain voimakkaiden rajoitteiden puristuksessa.
Joka tapauksessa vuonna 1952 julkaistussa artikkelissaan, josta useat edellä olevat lainaukset
ovat peräisin, kodin taloustieteen professori Elli Saurio jätti jälkipolville kulutusopetusta koskevan
näkemyksellisen ”testamenttinsa”: teollistumisen seurauksena ihminen kotitalouden lähtökohtana ja
tarkoitusperänä nousee etualalle. – Voisiko tämän laajentaa koskemaan koko Ihmisen Maailmaa?
Onko ihminen paitsi kotitaloutensa myös Ihmisen Maailman A ja Ω, alku ja loppu, kohtalo?
6.2. Kuluttajataloudet opinnäytetutkimusten kohteena kodin taloustieteessä
Kun professori Elli Saurio laati 1960-luvun alussa kodin taloustieteestä määritelmän valmisteilla
olevaa Otavan suursanakirjaa varten, hän luetteli ne kotitalouden tehtävät tai aktiviteetit, joiden harkitsi kuuluvan oppiaineensa tutkimuskohteisiin. Havaitaan, että professori Saurio mahdutti lyhyeen
määritelmään suuren määrän tutkimustehtäviä ja luku olisi kasvanut, jos kuluttaja olisi ymmärretty
laajemmin kuin vain ostajana:
Kodin taloustiede, taloustieteen haara, jonka tutkimuskohteita ovat perheiden ja yksilöiden tulot, menot, luotto, säästöt, vakuutukset, sosiaaliturva ja verot, ajan ja energian käyttö eri toimintoihin, asunnon toiminnallinen suunnittelu ja varustaminen välineillä, perheen ja sen jäsenten muuttuvat roolit suom. yhteiskunnassa, elintasojen määräytyminen ja ylläpitäminen,
kuluttaja ostajana.603
ihmiseen, joka toimivana yksilönä vaatii huomiota, oikeuksia ja oikeutta osakseen”. (Lähde: Lehtovuori 1964, 219 =
Lehtovuori, J. 1964. Liiketaloustieteen ja kansantaloustieteen suhteesta. Kansantaloudellinen aikakauskirja, LX vsk,
4/1964, 218–239).
602
Saurio 1952, 39 = Saurio, E. 1952. Kotitalousopetuksen keskittäminen. Kotitalous 2/1952, 35–40.
603
Saurio 1962, 1170. – Saurio viittasi lähdekirjallisuuteen: C. Fitzsimmons, Management of Family Resources (1950);
W. F. Ogburn - M. F. Nimkoff, Technology and Changing Family (1955); H. A. Dubberke, Betriebswirtscahftliche
Theorie des privaten Haushaltes (1958); J. Bock - K.G. Specht, Verbraucherpolitik (1958).
172
Kulutuksen sijainti tehtävälistan viimeisenä on yllättävä siihen nähden, että professori Elli Saurio
piti kulutuksen roolia aika keskeisenä kodin taloustieteen opetuksessa ja tutkimuksessa. Kodin taloustieteen luentojen voidaan sanoa jakautuneen kahtia: kotitaloustieteisiin pohjautuvaan ryhmään
toisaalta ja taloustieteisiin pohjautuvaan ryhmään toisaalta. Lukuvuosien ohjelmaan nämä luentojen
kaksi erityyppistä ryhmää vakiintuivat siten, että syksyllä oli esillä kotitalouden teoria ja keväällä
keskityttiin kulutuksen teoriaan.604 Professori Saurion ikään kuin ristiriitaiselta vaikuttava toiminta
ehkä toisti ristiriitaa kodin taloustieteen opetussisällöissä ja nämä puolestaan heijastivat ristiriidan
yhteiskunnan todellisuudessa, missä kuluttajien ongelmat jäivät tutkimuksissa paitsioon. Yhteiskunnassa oli olemassa räikeä ristiriita kulutusasioiden esilläolon ja niiden tärkeyden välillä. Kuluttajia vaivasivat uudenlaiset ongelmat, sillä teollinen hyödyketuotanto valtasi alaa kotitalouksien hyödyketuotannolta. Hyödykkeiden markkinatarjonta kasvoi voimakkaasti ja hyödykkeiden markkinakysynnän kasvu myötäili tarjonnan kasvua. Työvoimaa siirtyi kotitalouksista työmarkkinoille.
Markkinatalous vahvistui talousmuotona ja luontaistalous väistyi.
Uudessa tilanteessa varsinaisen ongelman muodosti se, että hyödykkeitä koskeva tieto jakaantui
kahtaalle, tuottajien tiedoksi ja kuluttajien tiedoksi. Kulutustutkimus oli jäänyt teollistumisen kehittymisvauhdista jälkeen, mutta kulutustutkimus olisi hyödyttänyt sekä tuottajia että kuluttajia. Professori Saurion tapa käytännössä korostaa laitoksellaan kuluttajan näkökulmaa oli linjanveto opetusja tutkimustoiminnan muuttamisen puolesta entistä enemmän kulutuspainotteiseksi. Professori Saurion näkemys toteutui suomalaisessa yhteiskunnassa ajan myötä ja esimerkiksi virallinen kuluttajapolitiikka alkoi kehittyä. Kodin taloustieteessä, joka vasta vuonna 1995 linjattiin kuluttajaekonomiaksi, seurattiin yhteiskunnan talouskehitystä pitkällä viiveellä.605
Professori Elli Sauriolla oli mittava perspektiivi kuluttajien aseman muuttumiseen yhteiskunnassa, sillä hän oli pyrkinyt edistämään kuluttajien, siis kotitalouksien, hyvinvointia jo työurallaan ja
hän jatkoi tätä harrastusta yliopistollisella virkaurallaan. Suomalaisen Marttaliiton/Marttaliiton606
toiminnanjohtajakaudellaan 1935–47 hän oli kotitalousneuvojien ja kotitalouskonsulttien esimies.
604
Professori Elli Saurion luentojen teoriapohja oli selväpiirteisesti kotitaloustieteissä ja taloustieteissä mutta näiden
tiederyhmien teorioilla on laaja pohja eri yhteiskuntatieteiden teorioissa. Koska kulutuksen teoria on samalla kuluttajan
käyttäytymisen teoriaa, se nojautuu liiketaloustieteiden ja käyttäytymistieteiden teorioihin. Heinonen ja Raijas erittelevät kuluttajaekonomian [vuoteen 1995 kodin taloustiede] perustuvan ensisijaisesti kotitaloustieteisiin, kansantaloustieteeseen, markkinoinnin tutkimukseen ja sosiaali- ja käyttäytymistieteisiin. (Lähde: Heinonen & Raijas 2005, 8).
605
Kodin taloustieteen (kuluttajaekonomian) koko historiassa opetus- ja tutkimustoiminta toteutuvat tavallaan yhtä
osittuneesti kuin professori Elli Saurion aikana, jolloin kotitalouden teoriaa ja kulutuksen teoriaa opetettiin eri lukukausilla. Kodin taloustieteen/kuluttajaekonomian historiassa huomio kohdistui ensiksi kotitalouden teoriaan ja siinä esimerkiksi kotitaloustuotannon arvon määrittämisen ongelmaan. Sittemmin kulutuksen teoria on tullut painopistealaksi.
606
Suomalainen Marttaliitto; nimi muutettiin vuonna 1939 muotoon ”Marttaliitto”. (Lähde: KA/Marttaliitto ry:n arkisto
1899–1969/Marttaliiton vuosikertomukset/(Suomalaisen) Marttaliiton vuosikertomus 1939, 6).
173
Neuvonta alkoi eriytyä niin sanotuilla kuluttaja-alueilla eli asutustaajamissa, joissa taloudet olivat
maaseutukoteja selväpiirteisemmin kuluttajatalouksia.
Elli Saurion toiminnanjohtajankaudella vuonna 1936 Suomalaisessa Marttaliitossa aloitettiin
neuvottelut kaupunki- ja tehdasseutujen neuvonnan erikoistamisesta, kun edustajakokouksen yhteyteen järjestettiin 23.3.1936 neuvottelukokous kaupunki-, tehdasseutu- ja taajaväkisten yhdyskuntien
alueilla toimivien marttayhdistysten edustajille. Yhteensä 29 marttayhdistystä lähetti tähän kokoukseen edustajia. Päivä alkoi retkeilyllä Lohjan Virkkalaan, missä tutustuttiin Etelä-Lohjan Marttayhdistykseen ja Lohjan Kalkkitehdas Osakeyhtiön harjoittamaan neuvontatoimintaan (Lohjan Kalkkitehtaan johtaja Petter Forsström selosti tehtaan kehitysvaiheita ja kotitalousneuvonnan ja marttatyön
merkitystä työläisten olojen parantamisessa). Illalla oli neuvottelukokous Helsingissä. Kokouksessa
oli läsnä noin 100 henkeä. Ensimmäisessä alustuksessa esiteltiin kotitalousneuvonnan ja opetustyön
muotoja ja järjestelyä kaupunki-, tehdas- ja taajaväkisten yhdyskuntien alueilla. Viimeisessä alustuksessa esitettiin toivomuksia toiminnan keskittämisestä ja yhteistoiminnan järjestämisestä. Erikoisen tärkeä niin sanotuilla kuluttaja-alueilla oli maataloustuotteiden asiallinen mainonta, ei vain kotoisten tuotteiden menekin lisäämiseksi vaan ennen kaikkea palkalla elävien perheiden ravinnon
kehittämiseksi terveellisempään suuntaan.607 – Toiminnanjohtaja, maisteri Elli Saurio oli edustaja
Kotieläintuotteiden mainostoimikunnassa.
Kulutustutkimus oli professori Elli Saurion erityishuomion kohteena viranhoidon alusta lähtien ja
professori Saurio mitä ilmeisimmin pyrki siihen, että kodin taloustieteen laitoksella olisi tehty sekä
laudaturtöitä että jatkotutkimuksia suomalaisen yhteiskunnan teollistumisesta ja teollistumisen vaikutuksista kuluttajakäyttäytymiseen.
Laudaturarvosanaa suorittavia opiskelijoita varten aloitettiin heti 1950-luvun alussa suurisuuntainen tutkimusprojekti, jossa tutkittiin taloudenhoitoa ”lähinnä teollisuuskeskuksissa” olevissa kotitalouksissa. Projektiin osallistuneet kotitalousylioppilaat keräsivät tutkimusaineistoa usealta teollisuusseudulta. Professori Saurion tavoitteena oli todennäköisesti luoda projektista syntyvistä laudaturtöistä vahva pohja jatkotutkimuksille. Projekti tuotti kodin taloustieteeseen sarjan valmiita pro
gradutöitä mutta jatkotutkimuksia ei valitettavasti valmistunut. Pro gradu -tutkielmat on esitetty
taulukossa n:o 1, alla:
607
KA/Marttaliitto ry:n arkisto 1899–1969/Marttaliiton vuosikertomukset/Suomalaisen Marttaliiton vuosikertomus
1936, 5, 12–14.
174
Huttunen, Riitta
1952
Kiiski, Inkeri608
1952
Luostarinen, Maija 1952
Vierimaa, Tellervo609
Eronen, Annikki610
Salomaa, Sirkku611
Taipale, Sirkka
1952
Åvall, Iiris612
1953
Wagner, Helvi613
1955
1953
1953
1953
168 lähinnä teollisuuskeskuksissa sijaitsevan kotitalouden vaatevarastot
ja vaatteiden hoito
Ansioemännän ajankäyttö
Rahankäsittely ja ostotottumukset 271 lähinnä tehdasyhdyskunnissa sijaitsevassa taloudessa keväällä 1950–51
Perheen tulon jakautuminen eri tarpeiden osalle. Tutkimus 111 lähinnä
tehdasyhdyskunnissa sijaitsevassa taloudessa keväällä 1950
Väsymyksen ilmeneminen päivittäisessä kotitaloustyössä
Perheenemännän vapaa-aika
Lastenhoitoon käytetty aika ja lasten opetustavat 167 lähinnä teollisuuskeskuksissa sijaitsevassa kotiudessa
Asumismuoto ja -tiheys sekä asuntojen mukavuudet 272 lähinnä tehdasyhdyskunnissa sijaitsevassa taloudessa keväällä 1950–51.
279 etupäässä teollisuusseudulla asuvan perheen ruokalista
Taulukko 1: Kodin taloustieteen laudaturopiskelijat tutkivat 1950-luvun alussa teollisuuskeskuksissa sijaitsevia kotitalouksia. Taulukossa mainitut laudaturtyöt,614 kuten muutkin kodin taloustieteen pro gradu -tutkielmat, kuuluvat Helsingin yliopiston kirjastolaitoksen maatalouskirjaston kokoelmiin.
Opiskelijat lähtivät liikkeelle pareittain siten, että Riitta Huttunen ja Maija Luostarinen työskentelivät parina Oulun seudulla,615 Sirkka Taipale ja Sirkku Salomaa Kymenlaakson paperitehdasyhdyskunnissa ja ylioppilaat Tellervo Vierimaa ja Iiris Åvall Lohjan kalkkitehtailla. Keräystyö Lohjalla
kesti kuukauden.616 Ylioppilas Åvall erikoistui ruotsinkielisiin talouksiin ja ylioppilas Vierimaa
suomenkielisiin. Opiskelijat asuivat ja aterioivat Lohjan marttatalolla. Läksiäisjuhlassa kuultiin
muun muassa nuorille tutkijoille kirjoitettu runo.
Kodin taloustieteen luentoajat ja luentosalit vaihtelivat. Kevätlukukauden 1957 loppuun saakka
professori Saurio luennoi keskiviikkoisin Ritarikatu 6:n luentosalissa mutta lauantaisin, kun Kirkkokatu 4:n luentosali oli vapaa, kodin taloustieteen pääaineluento pidettiin siellä. Lukuvuosina
1957–58 ja 1958–59 professori Saurio luennoi Metsätalolla keskiviikko- ja perjantai-iltoina. Syksyllä 1962 luentopäiväksi tuli perjantain paikalle tiistai, ja tiistain luento pidettiin lihateknologian
608
Aura Inkeri Hämäläinen o.s. Kiiski valmistui maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi 1953.
Joulukuussa 1952 maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi valmistunut Tellervo Vierimaa laati kodin taloustieteeseen kaksi harjoitustyötä (” Naimisissa olevan naisen suhde ansiotyöhön” ja ”Lasten tulo ja sen käyttö”) ja piti seminaariesitelmän aiheesta ”Peräpohjola, asutusolot ja kotitalous”. (Tellervo Aaltosen o.s. Vierimaan ilmoitus 24.1.2008).
610
Annikki Hillervo Erosen pro gradu valmistui vuonna 1953, mutta kodin taloustieteen laudaturkokonaisuutta hän ei
ehtinyt saada valmiiksi. Annikki Eronen kuoli 28.8.1953. Täysin varmaa ei ole, mistä aineistosta opiskelija Eronen laati
tutkielmansa (Lähde: Maisteri Sirkku Hintsalan puhelinhaastattelu 23.1.2008).
611
Sirkku Päivikki Hintsalan o.s. Salomaan laudatur-arvosana kodin taloustieteessä valmistui 28.5.1954.
612
Iiris Asta Helena Smalénin o.s. Åvallin tutkielman arvostelivat professorit Antti Mäki ja Elli Saurio.
613
Helvi Inkeri Wagner o.s. Heikkinen käytti tutkimusaineistonaan ylioppilaiden Vierimaa ja Åvall keräämiä aineistoja.
614
Liite 5, Kodin taloustieteen laudaturtutkielmat 1948–66. – Laudaturtutkielmat n:o 4, 6, 7, 9, 10, 12, 13, 14 ja 24.
615
Tellervo Aaltonen o.s. Vierimaa, puhelinhaastattelu 12.1.2008. (Vrt. lähde: KA/SA/6. Kansio, Henkilöitä ja kirjeenvaihtoa/6. Kirjeenvaihtoa, Alakohta n:o 30 (Professori Elli Sauriolle Oulu Osakeyhtiöstä 25.6.1952 saapunut kirje,
jonka aiheeksi oli merkitty ”Kotitaloudellinen tutkimustyö yhtiömme alueella”. – Ylioppilaat Eeva-Liisa Siltala ja Hely
Talvitie olivat suorittaneet tutkimustyötä Oulu Osakeyhtiön työntekijöiden ja muun henkilökunnan keskuudessa.)
616
Aaltonen 2003, 45; Tellervo Aaltonen o.s. Vierimaa, puhelinhaastattelu 12.1.2008.
609
175
luentosalissa osoitteessa Hallituskatu 3. Lukuvuosina 1963–64 ja 1964–65 kodin taloustieteen iltaluennot pidettiin Metsätalolla maanantaisin ja keskiviikkoisin. Lukuvuonna 1965–66 professori Elli
Saurio palasi virkansa alkuvuosien tapaan eli luennoi aamulla klo 9 alkaen maanantaisin ja tiistaisin. Syksy 1966 ei tuonut tilanteeseen enää muutosta. Kodin taloustieteen opinnot kuulusteltiin professori Saurion aikana kuukauden kolmantena torstaina. – Kodin taloustieteen opetukseen ja opetuspaikkojen vaihtumiseen vaikutti se, että kodin taloustiede sai oman laitostilan vasta vuonna 1967
maataloustieteellisten laitosten rakennuskompleksin valmistuessa Helsingin Viikkiin. Kodin taloustieteen laitoksen toiminta oli syksyllä 1946 alkanut maanviljelystalouden laitostiloissa osoitteessa
Kirkkokatu 4, kolmannessa kerroksessa. Talo oli hissitön ja professori Saurion oli hankalaa kiivetä
portaita kipeän jalan vuoksi. Tilanteeseen löytyi ratkaisu: kodin taloustieteen laitos toimi vuodet
1959–66 professori Saurion kotona, osoitteessa Albertinkatu 44 B 15.
Alla olevassa taulukossa on esitetty professori Elli Saurion Helsingissä pitämien kodin taloustieteen luentojen aiheita:
sl 50
sl 51
sl 52
sl 53
sl 54
sl 55
sl 56
sl 57
sl 58
sl 59
sl 60
sl 61
sl 62
sl 63
sl 64
sl 65
sl 66
Kodin taloudenhoito-oppi
Kodin taloustieteen teoreettisia
peruskysymyksiä
Kodin taloudenhoito-oppi
Kotitalouden laskelma-oppi
Kodin taloussuunnitelma
kl 51
Kulutuksen lait
kl 52
Kodin taloustieteen alkeiskurssi
Aikabudjetit
Kodin taloustieteen alkeiskurssi
Määräbudjetit
Kodin taloustieteen alkeiskurssi
Kodin taloustieteen alkeiskurssi
Kodin taloustieteen alkeiskurssi
Kodin taloustieteen alkeiskurssi
Kodin taloustieteen alkeiskurssi
Kodin taloustieteen alkeiskurssi
Kodin taloustieteen alkeiskurssi
Kodin taloustieteen peruskurssi
Kulutuksen teoriaa
Kodin taloustieteen peruskurssi
Kodin taloustieteen peruskurssi
Kodin taloustieteen peruskurssi
Kodin taloustieteen peruskurssi
kl 54
Kodin taloudenhoito-oppi
Koti ja perhe teollistuvassa yhteiskunnassa
Kuluttajan markkinaoppi
Ajankäyttö kotitaloudessa
Kodin taloudenhoito-oppi
Kulutuksen teoriaa
Kulutuksen teoriaa
kl 53
kl 55
kl 56
kl 57
kl 58
kl 59
kl 60
kl 61
kl 62
kl 63
kl 64
kl 65
kl 66
kl 67
Kotitalouden laskentaoppi
Kulutuksen teoriaa
Yksilö- ja kotiuspääoma
Kulutus talousteoriassa
Kulutus talousteoriassa
Koti ja perhe teknologisen kehityksen valossa
Kuluttajan markkinaoppi
Kodin taloustieteen peruskurssi
Kulutuksen teoriaa
Kulutuksen teoriaa
Kuluttajan taloussuunnitelma
Kuluttajan taloussuunnitelma
Kuluttajan taloussuunnitelma
Taulukko 2: Kodin taloustieteen luentoaiheet professori Saurion virkakaudella 1950–66. Syyslukukausi on merkitty "sl"
ja kevätlukukausi "kl". (Lähteet: Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opinto-oppaat ja toimintakertomukset). –
Osasta luentoja on arkistotallenteita opiskelijoiden muistiinpanoina (Lähde: KA/SA/Kansiot 30, 32, 33a ja 33b).
176
Taulukosta voi havaita luentoaiheiden systemaattisen kahtiajaon. Syyslukukauden aiheet kiteytyivät
vähitellen kodin taloustieteen alkeis- tai peruskurssiksi ja keväisin professori Saurio opetti kulutuksen teoriaa. Tiedekunnan opinto-ohjelmassa lukuvuodelle 1966–67, jolloin kodin taloustieteen luennoija vaihtui kesken lukuvuoden, on tieto kevätlukukauden 67 luentosarjasta ”Kuluttajan taloussuunnitelma”. – Professori Elli Saurion virkakausi päättyi syyslukukauden 1966 lopulla.617
Kodin taloustieteessä tehtiin 108 laudaturtutkielmaa vuoden 1966 loppuun mennessä618 ja kulutusta tutkittiin niissä ahkerasti. Kulutus voidaan kuitenkin määritellä suppesti, jolloin se tarkoittaa
markkinahintaisten hyödykkeiden hankkimista oston kautta, tai laajasti, jolloin kulutusta on myös
kotitaloustuotannon kulutus tarpeiden tyydyttämiseksi ja hyvinvoinnin tuottamiseksi.
Laura Harmajan näkemyksen mukaan kulutus oli kattava käsite, koska kaiken taloustoiminnan
päämääränä oli juuri kulutus ja kulutusta oli hyödykkeiden lopullinen ja välitön käyttäminen ihmisten elämäntarpeiden tyydyttämiseen, siis syöminen, juominen, vaatteiden pitäminen, huoneissa
asuminen, huvitteleminen yms.619 Noin 75 vuotta myöhemmin Visa Heinonen ja Anu Raijas antoivat kuluttamiselle yhtä laajan määritelmän kuin Laura Harmaja määritellessään kuluttajaekonomian
oppiaineeksi, jossa tarkastellaan yksittäisiä kuluttajia ja kotitalouksia taloustieteen näkökulmasta
unohtamatta kontekstia eli yhteiskuntaa. Keskeisellä sijalla ovat yhtäältä kestävän kehityksen tavoitteet ja toisaalta kuluttajien hyvinvointi, joka on myös kulutusaktiviteettien tavoitteena. Kulutus
on väline hyvinvoinnin saavuttamiseksi. – Heinosen ja Raijaksen mukaan taloudellisen toiminnan
yleisenä päämääränä pitäisi olla viime kädessä kotitalouksien hyvinvointi.620 Tutkimuksen näkökulmasta – josta näkökulmasta 50-luvun ja 60-luvun kodin taloustieteen laudaturtutkielmatkin on
pyritty laatimaan – kulutus on moniulotteinen tutkimuskohde ja sitä on luontevaa lähestyä monitieteisesti:
617
Kotitalous-lehden anonyymissä tiedotteessa kerrottiin vuonna 1967, että lehti oli saanut oikeuden käyttää professori
Saurion luentomuistiinpanoja julkaistavan kodin taloustieteen kirjoitussarjan pohjana: ”Sarjan kirjoittajia ovat professori Saurion assistentit ja oppilaat. Tarkoituksena on antaa välähdyksiä siitä, mitä kodin taloustiede on ja mitä professori
Saurio opetti. Julkaisutilan puutteessa meidän on kuitenkin tyydyttävä julkaisemaan vain pieniä osia eri luentosarjoista,
koska professori Elli Saurio jätti jälkeensä lähes sata muistiinpanolehtiötä. Kirjoitukset julkaistaan tieteen sovellutuksina, että niistä olisi lukijoille enemmän hyötyä.” (Lähde: ”Taloudellisen tiedon vuoden kampanja loppuu, kotitaloudessa
ohjelma jatkuu”. Kotitalous 10/1967, 356). – Sarjaan kuuluvat ainakin seuraavat artikkelit: Riihijärvi, M. 1967. ”Kulutuksen teoriaa”. Kotitalous 10/1967, 356–358; Riihijärvi, M. 1967. ”Kuluttajan markkinaoppia”. Kotitalous 10/1967,
358–361; Mäkelä, T. 1968. ”Kodin ja perheen olemus ja tehtävät”. Kotitalous 1/1968, 4–8; Hintsala, S. 1968. ”Budjetoinnista kodin taloudessa”. Kotitalous 3/1968, 69–72; Vanninen, K. 1968. ”Säästäminen ja sijoittaminen kodin taloudessa”. Kotitalous 8/1968, 261–264; Karvosenoja, T. ”Perheen elämänkulku”. Kotitalous 4/1969, 102–105.
618
LIITE 5, Kodin taloustieteen laudaturtutkielmat 1948–66. – Kulutus on selväpiirteisesti aiheena laudaturtöissä, joiden luettelonumero liitteessä on 7, 8, 9, 16, 18, 26, 29, 35, 40, 47, 53, 62, 70, 72, 74, 80, 95.
619
Harmaja 1931b, 869.
620
Heinonen & Raijas 2005, 7, 15. – Jos kotitalouksien hyvinvointia pidetään kaiken taloudellisen toiminnan päämääränä, ensiksikin käsite ”hyvinvointi” joutuu huomion keskipisteeksi. Toisaalta huomio saattaisi alkaa kohdistua yksittäiseen taloustoimijaan, onhan kotitalouksien joukossa pienin jakamaton yksikkö juuri yhden hengen kotitalous.
177
Yhteiskuntatieteelliset tutkimusmenetelmät luokitellaan määrällisiin ja laadullisiin. Kuluttajaekonomiassa sovelletaan näitä molempia. Kuluttajaekonomian opetuksessa ja tutkimuksessa
sovelletaan talous- ja yhteiskuntatieteiden tutkimusotteita. Sovellettavia teorioita ja tutkimusmenetelmiä on omaksuttu monenlaisista traditioista. Keskeisiä käsitteitä ovat: kuluttaja, kulutus ja kuluttajuus sekä kotitalous, perhe ja voimavarat.621
– Kuluttajaekonomian historiajuuret ovat 1) kotitaloustieteissä, 2) kansantaloustieteessä, 3) markkinoinnin tutkimuksessa ja 4) sosiaali- ja käyttäytymistieteissä. Lisäksi kuluttajaekonomialla on kytkentöjä oikeustieteisiin (perhe- ja kuluttajaoikeus, velkasääntely), elintarviketieteisiin (ruoan kulutus, ruokakulttuuri) ja kasvatustieteeseen (kuluttajakasvatus). Heinosen ja Raijaksen mukaan viestinnän ja teknologiatutkimuksen rooli korostuu, kun kulutusta toteutetaan median välityksellä. Kulutuksen levitessä yhä uusille elämänalueille on alettu puhua kuluttajakansalaisista. Kulutus lisäksi
globaalistuu. Globaalin kulutuksen ideologia voidaan nähdä eräänä konsumerismin muotona. Konsumerismin merkitys on vaihdellut jossain määrin kontekstin mukaan. Sillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi näyttävän kulutuksen ideologiaa tai kulutukseen suuntautuneen yhteiskunnan moraalioppia, joka syntyi modernin kulutusyhteiskunnan myötä protestanttisen etiikan ja itsekieltäytymyksen
vastapainoksi. Näkemyksen mukaan kulutus tarjoaa väylän vapauteen, valtaan ja onneen.622
7. Kulutustutkimusta pyrittiin lisäämään kodin taloustieteessä
7.1. Kulutus tutkimussuunnitelmissa
Suomalaisen yhteiskunnan nopea teollistumiskehitys kiinnosti kodin taloustieteen professori Elli
Sauriota. Maaliskuun 3. päivänä 1955 hän anoi Alli Paasikiven säätiöltä apurahaa tutkimukselle,
joka koskisi teollisuuskeskuksissa elävien perheiden elintasoon vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus oli
tarkoitus toimeenpanna kodin taloustieteen laitoksessa professori Saurion johdolla, tutkijoina kodin
taloustieteen laudatur-arvosanaa suorittavat opiskelijat. Säätiö myönsi apurahan, tosin anottua pienempänä. Apurahan käyttöä koskeva selonteko viivästyi, ja säätiö joutui pyytämään professori Sauriolta selvitystä tutkimuksen etenemisestä.623
621
Heinonen & Raijas 2005, 7.
Heinonen & Raijas 2005, 8, 9, 14, 18. – Käsiteparin kulutus–hyvinvointi sisältö vastannee pitkälti sanaparin konsumerismi–onni sisältöä. Onnen (onnellisuuden) suhde inhimilliseen hyvinvointiin lienee aika yksioikoinen. Loogisinta
lienee liittää onnellisuus hyvinvointiin siten, että ovat toisistaan positiivisesti riippuvaisia. Oudolta kuulostaisi väite, että
kulutuksella tavoiteltaisiin sellaista hyvinvointia, johon liittyisi onneton olo. Kummallista olisi myös ajatella niin sanotun hyvinvoinnin toteutuvan ihmisellä täysin onnen tunteesta, onnellisuudesta riippumatta.
623
KA/SA/1. Kansio, Saurion todistuksia ym. /3. Väitöstutkimus ja apurahat/B Apurahat/Vuosi 1955, Alakohdat 1, 7 ja
8; Vuosi 1956, Alakohta n:o 1 (Kirjeet Alli Paasikiven säätiöstä). – Kotitalousneuvos Katri Laine oli Alli Paasikiven
säätiön hallituksen jäsen vuodesta 1952 alkaen.
622
178
Lokakuussa 1957 professori Elli Saurio haki apurahaa Suomen Kulttuurirahastolta nelihenkiselle
tutkimusryhmälle. Tutkimuskohteena oli Suomen oma ainutlaatuisen nopea teollistumisprosessi ja
tutkimusaiheena ”Teollistumisen vaikutus perheeseen”.624 Professori Saurio, joka oli tutkijaryhmän
jäsen, aikoi lähestyä tutkimusteemaa yksityistaloudellisesta näkökulmasta. Ryhmän muut jäsenet
edustivat kansantaloudellista, psykologista sekä eetillis-uskonnollista näkökulmaa.
Syyslukukaudella 1957 kodin taloustieteen laitoksella oli alkanut laitoksen ensimmäinen lisensiaattiseminaari.625 Tässä seminaarissa, joka ilmeisesti on ainoa professori Saurion aikana kodin taloustieteen laitoksella koottu jatkotutkimusseminaari, oli nimilistan mukaan neljä osallistujaa: Marjatta Turkka, Eino I. Alitalo, Leo Salovaara ja Anitra Karsten. Marjatta Turkan nimen kohdalla on
aloitusmerkintänä 11. lokakuuta [1957], mutta kenenkään osallistujan kohdalla ei ole lopetusmerkintää. Kenttärovasti Alitalo allekirjoitti tutkimussuunnitelmansa 31.12.1957.626 – Valitettavasti
seminaari hajosi ilman konkreettisia tuloksia. Jatkotutkimuksia seminaarilaisilta ei valmistunut.
Kevätlukukaudella 1958 seminaariharjoitukset alkoivat 22.1. ja päättyivät 16.5. Listalla, jossa
annetaan tieto myös seminaariesitelmien aiheista, on yhdentoista osallistujan nimet. Eino I. Alitalo
kirjasi nimensä viimeisenä. Helinä Ollikkala esitelmöi 15.5.1958 "Maailman ravintotaloudesta" ja
pastori Alitalo piti 16.5.1958 seminaariesitelmän aiheesta "Talous ja moraali". Vain näiden kahden
kohdalle on kirjattu esitelmän pitoaika. MMK Marjatta Turkan tutkimussuunnitelma ei ole säilynyt,
mutta lukuvuoden 1958–59 seminaarin aikana, johon Turkka myös osallistui, hän esitteli aiheen
"Lapsi- ja perhelisät":
1. Marjatta Turkka: Lapsi ja perhelisät (26.5.1955)
2. Helvi Wagner: Toiminta yliopistollisessa keskussairaalassa yliemäntänä (9.12.1955)
3. Kyllikki Korpi: Palveluselinkeinoista (18.12.1958)
4. Luise Siegfried: Huonekalujen kustannuksista (8.10.1959)
5. Raili Haveri: Kunnalliskodin johtajana (31.5.1958)
6. Eva Oittila: Yliopistollisen keskussairaalan pesulan kustannukset (17.12.1959)
624
KA/SA/1. Kansio, Saurion todistukset ym. /3. Väitöstutkimus ja apurahat/B Apurahat/Vuosi 1957, Alakohta n:o 1
(Tutkimussuunnitelma Suomen Kulttuurirahastolle).
625
KA/SA/8. Kansio, Opetus ja oppilaat B/3. Kurssit kodin taloustieteessä, Alakohta n:o 1 (vihko, otsikoituna ”Luennot
ja seminaariharjoitukset 1950–1959”).
626
KA/SA/7. Kansio, Opetus ja oppilaat A/3. Oppilaiden tutkimussuunnitelmia, Alakohta n:o 1 (Alitalon tutkimussuunnitelma). – Silloinen ilmavoimien pastori Eino Ilmari Alitalo (1906–96) toimi professori Elli Saurion assistenttina Lappeenrannan kesäyliopistossa, mahdollisesti kesällä 1957. Hän oli tullut ylioppilaaksi 1927 ja vihitty papiksi 1931 Tampereella. Koko pappisaikansa hän palveli puolustusvoimissa, viimeksi merivoimissa 1963–66. Kenttärovasti Eino Alitalo oli professori Sauriolle pitkän linjan tuttava ja ystävä. Hän Alitalo piti professori Saurion hautajaistilaisuudessa tammikuussa 1967 siunauspuheen tekstinään Psalmi 39: 3–14. (Lähteet: Helsingin ev-lut. seurakuntien keskusrekisteri;
Suomen ev.-lut. kirkon seurakuntien ja papiston matrikkeli 1953, 221, 222; Alitalo, E. 1967. ”Professori Elli Saurion
viimeinen matka”. Kotitalous 1/1967, 5, 6).
179
Listaukseen on merkitty osallistujan nimi, hänen tutkimusaiheensa ja hänen kandidaattitutkintonsa
valmistumisajankohta. Seminaarin osallistujien pro gradu -töiden valmistumisajankohdasta päätellen lukuvuoden 1958–59 seminaari oli lähinnä laudaturseminaari tai ehkä tätä seminaaria voitaisiin
nimittää sekaseminaariksi, sillä kuudesta osallistujasta puolet oli valmiita kandidaatteja.
Muutamat kodin taloustieteen laitokselta 1950-luvulla valmistuneet [kotitalous]kandidaatit tekivät tutkimussuunnitelman jatkotutkimusta varten. Joulukuun 20. päivänä 1955 tutkimussuunnitelman laatinut MMK Eila Merikallio oli valmistunut kandidaatiksi toukokuussa 1955 ja pro gradun
aiheena oli ollut ”Perheenemännän reaalipalkka”. MMK Merikallio, joka oli 1955–56 toiminut kodin taloustieteen laitoksen tutkimusassistenttina, suunnitteli kulutusaiheista jatkotutkimusta. Tutkimusaineisto olisi käsittänyt 538 työläis- ja toimenhaltijaperhettä, joista 166 perhettä oli Helsingistä.
Marjatta Rehell ja Helvi Wagner allekirjoittivat tutkimussuunnitelmansa 27.12.1956. He olisivat
kohdistaneet tutkimuksensa Helsingissä, Turussa ja Oulussa sijainneiden suursairaaloiden keittiöihin. Myös MMK Taimi Kyyrö laati jatkotutkimussuunnitelman joulukuussa 1956 tutkimusaiheena
suomalaisen ruokalistan muutokset sotien jälkeen. Taimi Kyyrön 5.4.1956 valmistuneen pro gradu työn nimi oli ollut "Viljelijäperheiden ruokausjärjestelmä", ja tutkielmasta oli annettu – kodin taloustieteilijöille harvinaisen korkea – arvosana magna cum laude approbatur. MMK Kyyröllä oli cum
laude approbatur ravintokemiassa ja mikrobiologiassa approbatur.627
7.2. Leo Salovaara kulutustutkijana
Niiden henkilöiden joukossa, jotka vuosina 1950–66 valmistuivat kodin taloustiede pääaineenaan, maisteri Leo Salovaara628 oli monessa mielessä poikkeus. Hän oli ensiksikin ainoa mieshenkilö, joka mainittuna ajanjaksona suoritti kodin taloustieteen laudaturin professori Sauriolle ja toiseksi
hän oli varsin iäkäs valmistuessaan syksyllä 1956 Helsingin yliopistosta maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi (MMK) kodin taloustieteestä. Kolmanneksi maisteri Leo Salovaara jäi ainoaksi,
joka professori Elli Saurion virkakaudella tarjosi kodin taloustieteeseen väitöstutkimusta.
Leo Salovaara oli professori Elli Sauriota vain kahdeksan vuotta nuorempi ja yhteistyö, joka alkoi heidän välillään 50-luvun alussa opettaja-oppilas -suhteena, jatkui eri muodoissa professori Sau627
KA/SA/7. Kansio, Opetus ja oppilaat A/3. Oppilaiden tutkimussuunnitelmia, Alakohdat 3, 4 ja 5 (Kyyrö, Merikallio,
Wagner).
628
Salovaara, Leo Arno(ld) Albert (1908–87). Yo 1936, VTK 1949, MMK 1956, VTL 1961, VTT 1968. Toimistopäällikkö Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä 1951–71. Julkaisuja: Elintaso ja kotiustulot kansantaloudessa. (vk
1968); Family in the Changing Society (1969); Aktiivinen työvoimapolitiikka (1970). (Lähde: Historiikki (Cimo) 2002,
12, 22, 29; Leo Salovaara in memoriam. Työkkönen, työvoimahallinnon henkilökuntalehti 1/1988, 43).
180
rion virkakauden loppuun asti. Maisteri Salovaara toimi kodin taloustieteen laitoksella vt. assistenttina629 ja kodin taloustieteen kesäkursseilla Lappeenrannan kesäyliopistossa hän ohjasi kansantalouden kirjekurssia 1960-luvun alussa.630 Vuonna 1968 VTL Salovaara väitteli valtiotieteellisessä
tiedekunnassa ja haki tämän jälkeen toisella hakukierroksella kodin taloustieteen virkaa, joka oli
jäänyt auki professori Sauriolta vuoden 1966 lopussa.631 Tohtori Leo Salovaara piti koeluennon
kodin taloustieteen kiinteää ylimääräisen professorin virkaa varten väitöstutkimuksensa pohjalta
aiheesta ”Subjektiivisen elintason käsite ja sen käyttäminen taloudellisessa tutkimuksessa”.632
Itsenäisyys ja luova omintakeinen älykkyys saattoivat olla sitä vastaavuutta, mikä kiinnitti professori Saurion tukemaan monin tavoin maisteri Salovaaraa. Professori Saurio oli taloustieteiden
pioneereja, mutta itsenäiseen toimintaan pystyi myös Leo Salovaara. Salovaara oli lukenut ylioppilaaksi yksityisoppilaana ja uskalsi hakeutua opiskelemaan naisvaltaista tieteenalaa kodin taloustieteen laitoksen opiskelijajoukon miespuolisena ”ainokaisena”. Työurallaan hän kehitti kansainvälistä
opiskelijavaihtoa.633 Itsenäistä otetta tarvittiin tässäkin, sillä vuoden 1952 alussa kulkulaitosten ja
yleisten töiden ministeriön työvoimaosastolle siirretty harjoittelijanvaihtotoimisto (HVT) käsitti
alussa vain Salovaaran ja harjoittelijainvaihto oli alussa ”todellista käsityötä”:
Salovaaran vuosina 1952–54 ulkomaisille harjoittelijoille antamien työlupien puolloista sisäministeriölle nousee lukijan silmien eteen Suomi, joka luo uutterasti kontakteja ulkomaille
uuvuttavan sodan, sotakorvausten maksun ja jälleenrakennuskauden jälkeen.634
Salovaaran henkilökohtaisia suhteita ja karismaa tarvittiin ja hän saikin neuvoteltua kulloiseenkin
tilanteeseen sopivan ratkaisun. Työssään hän sai tukea harjoittelijanvaihtotoimikunnalta, joka asetettiin vuonna 1954 kehittämään ja ohjaamaan harjoittelijanvaihtoa. Leo Salovaaran johtama HVT
629
LIITE 6. Kodin taloustieteen laitoksen assistentteja.
LPKA/Kesäyliopiston ohjelma 1962, 14; Kesäyliopiston ohjelma 1963, 16. – Lappeenrannan kesäyliopistoa ylläpiti
Itä-Suomen Yliopistoseura r.y. Vuonna 2000 tämä seura järjesti Etelä-Karjalan kesäyliopiston 45. toimintavuoden. ItäSuomen Yliopistoseura järjesti ensimmäisestä kesästä (1956) lähtien kesäyliopiston luennot, harjoitukset ja tutkinnot
yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa. Kun Lappeenrannassa 24.6.1956 juhlittiin kesäyliopistotoiminnan alkamista,
paikalla oli valtiovallan edustajana [metsäpolitiikan professorina toiminut] ministeri Eino Saari. Kodin taloustieteen
opetus alkoi Lappeenrannassa kesällä 1957 ja professori Elli Saurio piti tällöin luentosarjan aiheesta ”kotiusekonomia”.
Professori Saurio lienee jäänyt ainoaksi naisprofessoriksi, joka luennoi Lappeenrannan kesäyliopistossa vuosina 1956–
66. (Lähteet: LPRA/Vuosi 2000/Etelä-Karjalan kesäyliopiston ohjelma 2000, 3; Tieteellisen kasvatuksen lisäksi on
siirryttävä enemmän käytännön opetukseen. Yliopistollisten kesäkurssien avajaiset eilen Lappeenrannassa. EteläSaimaa 148/1956, 25.6.1956, 1, 6; LPRA/Vuosi 1957/Lappeenrannan Yliopistollisten Kesäkurssien ohjelma 1957, 8;
Nimimerkki ”Vilja”: Hallituksella ei olisi kassakriisiä, jos kaikissa perheissä olisi kukkaro emännän taskussa. EteläSaimaa 26.6.1957, 5).
631
M-m td 18.9.1969-6 § (Kodin taloustieteen kiinteä ylim. professorin virka julistetaan uudelleen haettavaksi);
20.11.1969-14 § (Esitetään yliopiston kanslerin kirje n:o 116/192, 18.11.1969 ja sitä seuranneet hakemukset kodin
taloustieteen professorin virkaa varten); 18.9.1969-Liite A §:ään 6; Salovaara 1968 (vk).
632
M-m td 15.10.1970-16 §; 29.10.1970-21 §; 15.10.1970-Liite §:ään 16. – Kulutukseen liittyi myös viranhakija Meeri
Saarsalmen koeluento: ”Varainkäyttö suomalaisen kuluttajan taloudessa”. (Lähde: M-m td 29.10.1970-22 §).
633
Historiikki (Cimo) 2002, 15–17, 20, 22, 23, 26–27, 33.
634
Historiikki (Cimo) 2002, 20.
630
181
rakensi 1960-luvun loppuun mennessä hyvin toimivat käytännöt harjoittelijoiden yksilöllisen palvelun mahdollistamiseksi. Vaihtosuhteita solmittiin puolueettomuus-periaatetta noudattaen sekä länteen että itäryhmän maihin:
Olkoonpa alkumotivaatio mikä tahansa, jokainen ulkomainen harjoittelija haluaa tänne tultuaan saada mahdollisimman monipuolisen kuvan maastamme. Meille on ensiarvoisen täkeää
tutustuttaa nämänuoret maamme oloihin, tapoihin ja ennen kaikkea teollisuutemme tuotteisiin,
koska he saattavat vuosien kuluttua olla omassa maassaan tärkeillä paikoilla ratkaisemassa ulkomailta tehtäviä ostoja.635
Suomen koulutusjärjestelmä oli 1940- ja 50-luvuilla vielä hyvin kansallishenkinen ja ulkoisen ympäristön muutoksiin reagoiva. Ammatillinen koulutus kehittyi ilman keskushallinnon koordinointia.
Ammatilliset oppilaitokset syntyivät maamieskouluja ja kotitalouskouluja lukuun ottamatta verraten
myöhään ja verraten ohuen historiallisen perinteen varassa. Ne kuuluivat hallinnollisesti kustakin
alasta vastaavan ministeriön alaisuuteen, joita oli kaikkiaan yhdeksän. Järjestelmää alettiin institutionalisoida 1960-luvun lopulla ja tällöin Leo Salovaara oli innokkaasti mukana. Hän puhui ammatillisessa koulutuksessa vaadittavan harjoittelun koordinoidun suunnittelun puolesta ja näki harjoittelun siltana koulun ja työelämän välillä. Harjoittelijavaihdon tärkeimpänä tehtävänä oli edistää
suomalaisten ammattitaidon kehittymistä. Salovaara ei taipunut suomalaisen teollisuuden näkökulmaan, jonka mukaan harjoittelu oli ansiotyötä, jolla ammatillisten oppilaitosten oppilaat hankkivat
opiskelussa vaadittavia varoja. Joulukuussa 1966 hän ehdotti, että perustettaisiin komitea, jossa olisivat edustettuina ammattikasvatusviranomaiset, työvoimaviranomaiset, oppilaitokset ja talouselämä. Tällaisia komiteoita asetettiinkin kaksi ja Salovaara oli mukana molemmissa. – Ajatus Suomen
kansainvälistämisestä sen nuorisoa kouluttamalla oli niin uusi valtionhallinnossa, ettei Salovaaraa
aina ymmärretty, mutta juuri sinnikkyyden ja asialleen omistautumisen takia hänet jätettiin rauhassa
kehittämään toimistoaan.636
Professori Elli Saurio ja VTM Leo Salovaara tapasivat ensimmäisen kerran ehkä vuonna 1953,
jolloin professori Saurio antoi maisteri Salovaaralle suosituksen Suomen Kulttuurirahaston apurahaa varten.637 VTM Leo Salovaaran väitöskirjakäsikirjoitus, jota hän tarjosi Helsingin yliopiston
valtiotieteelliseen tiedekuntaan syksyllä 1955, kuitenkin hylättiin.638 Professori Hugo E. Pipping,
joka oli antanut asiassa lisälausunnon, oli suosittanut maisteri Salovaaralle ”keskittymisen hyvettä”
635
Historiikki (Cimo) 2002, 23. – Lainaus on Leo Salovaara kirjoitelmasta 1960-luvun lopulta.
Historiikki (Cimo) 2002, 23, 26–29. Viittaus: Lampinen 2000. – ”Harjoittelijanvaihtoon vaikutti 1990-luvulla merkittävästi kolme yhteiskunnallista trendiä: globalisaatio, Suomen jäsenyys EU:ssa sekä ilmiö, jota Pertti Alasuutari
kutsuu kilpailutaloudeksi.” [Lähde: Historiikki (Cimo) 2002, 50. Viittaus Alasuutari 1996)].
637
KA/SA/6. Kansio, Henkilöitä ja kirjeenvaihtoa/5. Leo Salovaara, Alakohta n:o 5 (Professori Saurion 19.1.1953 kirjoittama suositus VTM Leo Salovaaralle).
638
Valtiotiet. td 1.10.1955-11 §; 29.10.1955-1 §; 12.11.1955-10 §; 7.4.1956-14 §; 22.9.1956; 7.4.1956-Liitteet (A ja B)
§:ään 14; 22.9.1956-Liite A §:ään 10.
636
182
ja tutustumista esimerkiksi kotitaloustyöhön (”kvinnornas hushållsarbete”).639 Niinpä maisteri Leo
Salovaara meni uudelleen tapaamaan professori Sauriota ja keskusteluista oli tuloksena se, että Salovaara aloitti sisäänottokiintiön ulkopuolelta saapuneena opiskelijana kodin taloustieteen opinnot
syksyllä 1956. Julkinen päätös VTM Leo Salovaaran suorittamasta MMK tutkinnosta annettiin jo
25.10.1956 eli pari kuukautta Salovaaran tiedekunnan opiskelijaksi kirjoittautumisen jälkeen.
Kodin taloustieteen laitoksella elettiin kriisiajan tunnelmissa syksyllä 1956. Keväällä 1956 professori Saurio oli tehnyt yliopiston kanslerille kantelun oppiaineensa puolesta.640 Asia eteni virkaportaissa.641 Poliittista ratkaisua kotitalousopettajien jatkokoulutusongelmaan kaavailtiin, kun pohdittiin Helsingin kotitalousopettajaopiston muuttamista kotitalouskorkeakouluksi, mutta aie kaatui –
Sysiharjun mukaan – riittämättömään suunnitteluun:
Lisäksi teki [Helsingin kotitalousopettajaopiston] säätiön hallituksen jäsen, kansanedustaja
Aune Innala 16.2.1956 lakiasia-aloitteen opiston valtion haltuun ottamisesta. Kouluhallituksen, lähinnä kansakoulunopettajien valmistuksesta vastaavan kouluneuvos Alfred Salmelan
toivomuksesta muotoiltiin tämä aloite ehdotukseksi laiksi Helsingin kotitalouskorkeakouluksi.
Vedottiin siihen, että ylioppilaspohjainen opettajanvalmistus on tarkoitus laajentaa kolmivuotiseksi, jolloin opetusta voitaisiin pitää korkeakoulutasoisena, kun lisäksi otettaisiin huomioon
yhden vuoden käytännöllinen harjoittelu ja opetusharjoittelu. Kiireellä kouluhallituksessa, ilman virallista yhteyttä säätiöön valmisteltu lakiehdotusteksti ei kuitenkaan ehdottanut opettajakuntaan korkeampia kuin yp. ja ap. lehtorin virkoja. Eduskunta käsitteli lakialoitetta
17.12.1956 maatalousvaliokuntansa 30.11.1956 suorittaman valmistelevan käsittelyn pohjalta.
Valiokunta oli kuullut ainoina asiantuntijoina kotitalousneuvos Katri Lainetta maataloushallituksesta ja kouluhallituksesta kouluneuvos Alfred Salmelaa.642
Mikäli kotitalouskorkeakoulu olisi toteutunut, kotitaloustieteet Helsingin yliopistolta eli kodin taloustiede ja ravintokemian kotitaloudellinen linja olisi voitu siirtää sinne. Tämänsuuntainen ehdotus
oli sisältynyt professori Simolan jättämän eriävän mielipiteen muodossa keväällä 1944 valmistuneeseen ja yliopistollista kotitalousopetusta koskeneeseen konsistorin asettaman komitean mietintöön.
639
Valtiotiet. td 22.9.1956-Liite A §:ään 10.
KA/SA/5. Kansio, Kodin taloustiede tieteenä/5. Elli Saurion kantelu 1956.
641
Helsingin yliopiston kansleri pyysi 14.9.1956 (n:O 209/R) maatalous-metsätieteelliseltä tiedekunnalta lausuntoa
ylimääräisen professori Elli Saurion 24.5.1956 allekirjoittaman kantelukirjelmän johdosta, ”johon liittyy 46 liitettä”.
Tiedekunnan lausunto valmistui lokakuussa 1956, oli laajuudeltaan kymmenen sivua ja tiedekunnan puolesta sen allekirjoitti dekaani Erkki Laitakari. Lausunto loppui seuraaviin sanoihin: "Kaiken edellä esitetyn perusteella maatalousmetsätieteellinen tiedekunta kunnioittaen esittää käsityksenään Herra Kanslerille, ettei professori Elli Saurion kantelukirjelmä 24.5.1956 ole aiheellinen eikä antane aihetta enempiin toimenpiteisiin.” (Lähteet: M-m td 25.10.1956-66 §;
25.10.1956-Liite n:o 50 §:ään 66).
642
Sysiharju 1995, 191. – Kotitalouskorkeakoulu-käsite ilmestyy lähteisiin 1940-luvulla ja asiaa pohtivat myös kotitalousalan keskeiset vaikuttajat päätellen siitä, että maisteri Laura Harmaja nimitti vuonna 1942 Helsingin Kasvatusopillista talouskoulua ensimmäisen kerran korkeakouluksi: ”Kuinka on selitettävä, että Kasvatusopillinen talouskoulu ja
Käsityöseminaari nyt taas näyttävät jäävän lapsipuolen asemaan? [ ] Eiköhän syynä ole se, että nämä molemmat korkeakoulut on pantu niin mitään sanomattoman, jopa alentavan otsikon alle kuin ”Sekalaiset menot”. (Lähde: Harmaja,
L. 1942. ”Lapsipuolen asemaanko jälleen?” Kotiliesi 20/1942, Lokakuu II, 579).
640
183
VTM Leo Salovaaran kodin taloustieteeseen jättämä laudaturtyö "Markkinahyödykkeiden ja kotiushyödykkeiden suhteellinen osuus kulutuksessa" ja hänen kaksi jatkotutkimustaan olivat selväpiirteisesti kulutustutkimusta.643 Teollistumisen ja lisääntyvän ansiotyössä käymisen vaikutukset
kuluttajaperheen toimeentuloon ja elintasoon kiehtoivat Salovaaraa tutkijana ja hän oli tarjonnut
syksyllä 1955 tähän ongelma-alueeseen puuttuvaa tutkimusta Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan jatkotutkimukseksi otsikolla "Työvoiman uusintatuotannon taloudelliset edellytykset teollistuvassa yhteiskunnassa". – Teollistumisen vaikutukset yksityistalouksiin kiinnostivat
hyvin paljon myös professori Sauriota.
Professori Elli Saurio esitteli 50-luvulla maatalous-metsätieteelliselle tiedekunnalle kaksi laajaa
MMK Leo Salovaaran laatimaa jatkotutkimuskäsikirjoitusta. Ensimmäinen niistä, ”Työvoima kodin
talouden tuotoksena ja tämän vaikutus väestön elintasoon”, oli väitöskirjan käsikirjoitus ja esiteltiin
tiedekunnalle samassa tiedekuntakokouksessa, jossa VTM Salovaaran MMK tutkinnosta annettiin
julkinen päätös.644 Työtä ei kuitenkaan ehditty tarkastaa ennen erään tärkeän määräajan umpeutumista: tohtorinväitös ilman edellä käypää lisensiaatintutkintoa voitiin suorittaa vain 20.12.1956 asti.
Maisteri Salovaaran oli siis toimitettava tiedekunnalle lisensiaatintyö, mikäli yhä tahtoi väitellä tässä tiedekunnassa. Sinnikäs Salovaara sommitteli uuden tutkimuksen ja professori Elli Saurio esitti
sen lisensiaatintutkimuksena maatalous-metsätieteelliselle tiedekunnalle tarkastettavaksi helmikuussa 1957. Työlle oli annettu nimeksi ”Kriitillinen analyysi kulutustutkimusten mahdollisuudesta
kuvata elintasoa ja siinä tapahtuneita muutoksia. Tiedekunta hylkäsi tämän käsikirjoituksen 12.
syyskuuta 1957 kahdeksalla äänellä kuutta ääntä vastaan.645
Toukokuussa 1957, jolloin MMK Leo Salovaaran lisensiaatintyö oli ollut käsittelyn alaisena
maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, professori Saurio oli antanut asiasta pyydetyn lausunnon.646 Lausunnossaan, jonka oli allekirjoittanut 2.5.1957, professori Saurio valitteli maisteri Salovaaran lisensiaatintutkimuksen disposition hajanaisuutta sekä sanonnan vaikeatajuisuutta ja kömpelyyttä mutta sanoi tämän aiheutuneen siitä, että lisensiaatintyö oli supistettu muoto jo valmiina olleesta väitöskirjatekstistä. Lisensiaatintutkimuksen sisällön työn ohjaaja professori Saurio luonnehti
643
”Kotiushyödyke” – ks. alaviitteet 668 ja 669. Termi ”kotius” esitellään.
M-m td 25.10.1956-§:t (4 ja 69).
645
Tiedoja Salovaaran jatkotutkimusten kohtaloista on myös selonteossa, jonka professori Elli Saurio jätti 19. joulukuuta 1957 pidetyssä tiedekuntakokouksessa tiedekunnalle pöytäkirjaan liitettäväksi. Hän oli ollut syksyllä 1957 kuukausia
poissa viranhoidosta. Tiedekunta ei enää ottanut professori Saurion selostusta keskustelun kohteena huomioon, koska
asia oli tuossa vaiheessa jo käsitelty tiedekunnassa. Professori Elli Saurio esimerkiksi kertoi ”jo elokuun [1956] kokouksessa” ilmoittaneensa, että hänellä oli esitettävänä VTM Leo Salovaaran väitöskirja ”Työvoima kotitalouden tuotoksena ja tämän vaikutus väestön elintasoon”. (Lähde: M-m td 19.12.1957-23 §; 19.12.1957-Liite n:o 72 §:ään 23).
646
M-m td 9.5.1957-22 §; 9.5.1957-Liite n:o 159 §:ään 22.
644
184
kiittävin sanoin tieteen kannalta arvokkaaksi. Tutkimuksen muotoa voitiin arvostella, mutta päätelmissä oli järkeä. Aikaisemmissa kulutustutkimuksissa huomio oli kiinnitetty yksinomaan elinkeinoista saadun tulon jakautumiseen eri tarpeiden osalle. Salovaaran tutkimuksessa lähdettiin ensi
kerran siitä käsityksestä, että yksilön ja perheen tulo muodostuu elinkeinosta saadun tulon ohella
kodissa niin sanotulla palkattomalla työllä synnytetystä tulosta, kotiustulosta. Professori Saurion
mukaan tämä Leo Salovaaran oivallus oli merkittävä, ei vain kodin taloustieteen, vaan myös kansantalouden kannalta.
Elinkeinoelämän ja kotitalouksien yhteenkuuluvuuden Salovaara osoitti maan omasta talouselämästä ottamallaan havaintoesimerkillä. Suomen kansantaloudessa tuotantoprosessi osoitti tendenssiä supistua kodin piirissä ja laajentua kodin ulkopuolella. Päinvastainen ilmiö taas oli tuotantoon
osallistuvan pääoman siirtyminen markkinataloudesta yksityistalouksiin investoinneiksi kotiuspääomaan ja siten kotiustyön tuottavuuden lisääntymiseen. – Syntyi kilpailu pääomista elinkeinoelämän ja kotiustuotannon välillä, joista viimeksi mainittua pääomanmuodostussektoria oli aikaisemmin pidetty kulutuksena. Professori Saurio kiitti Salovaaran ansiokasta yritystä löytää menetelmä
yhdenmukaisen mittavälineen kehittämiseksi kotiustuloa ja elinkeinotuloa varten. Mittavälineen
puuttuminen oli esimerkiksi estänyt kotiustulon yhdistämisen kansantulolaskelmiin. Professori Elli
Saurion lausunnon mukaan Salovaaran tutkimus lupasi uusia mahdollisuuksia tulevaisuudessa sekä
teorian että sovellusten alalla:
Muotoa koskevaa arvostelua ei voi kohdistaa päätelmiin, joissa kirjoittaja on varsin kirkkaasti
kohta kohdalta esittänyt kulutustutkimuksiin kohdistetun kritiikkinsä sekä esittänyt ohjelmakohdat, joita hänen käsityksensä mukaan kulutustutkimuksissa tulisi seurata. Päätelmiin voin
puolestani yhtyä. Tekijä on tutkimuksellaan tuonut taloustieteen piiriin uuden näkökulman,
josta elinkeinojen ja kotien taloudellista toimintaa tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Tämä
lisä on teoreettisesti erittäin ansiokas.647
Maisteri Leo Salovaaran jatkotutkimukset hylättiin maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa
mutta hylkääminen aiheutti jälkimaininkeja. Vaikuttaa esimerkiksi siltä, että professori Elli Saurio
alkoi epäillä tiedekunnan jäsenten hyväntahtoisuutta kodin taloustieteessä valmistuneiden opinnäytteiden tieteellistä tasoa arvioitaessa.648 Professori Saurio alkoi nimittäin syksyllä 1957 ilmoittaa
eriävän mielipiteensä annettaessa kodin taloustieteen opiskelijoille arvosanoja suoritetuista opintokokonaisuuksista ja poikkeuksetta hän esitti oppilailleen ehdotettua korkeampia arvosanoja. Profes-
647
M-m td 2.5.1957-Liite n:o 159 §:ään 22. – Elli Saurio oli jo 30-luvulla kiinnittänyt kiittäen huomiota kotitalouden eri
osatekijöiden kokonaisvaltaiseen tarkasteluun ”kodinhoito” -oppiaineen puitteissa.
648
Kotitalouden kandidaateista ovat kirjoittaneet muun muassa Maarit Muhonen (1977, artikkeli julkaisemattomassa
monisteessa) ja Leila Lappi (1972, julkaisematon opinnäytetyö). Viimeksi mainittu löysi kodin taloustieteeseen valmistuneessa pro gradutyössään vinoutumia sekä kodin taloustieteen että ravintokemian opinnäytteistä annetuissa arvosanoissa.
185
sori Saurion kriittisistä kannanotoista oppilasarvosteluun nähden on taltioitunut useita esimerkkejä
tiedekunnan pöytäkirjoihin.649
Lisäksi professori Elli Saurio mahdollisesti anoi konsistorilta, että kodin taloustieteen ylimääräisen professorin virka muutettaisiin kodin taloustieteen varsinaiseksi professorin viraksi. Professori
Saurio perusteli anomustaan sillä, että aiemmin kodin taloustieteen kiinteä ylimääräinen professori
kuului samaan palkkaluokkaan kuin varsinaiset professorit, mutta oli myöhemmin jäänyt yhtä palkkaluokkaa alemmaksi. Anomuksesta on Saurion yksityisarkistossa kaksi, eri tavoin päivättyä versiota. Päiväykset ovat 13.11.1957 ja 15.11.1957.650
Maisteri Salovaaran näkemyksen mukaan ”kulutus” oli laaja käsite, sillä kokonaiskulutus koostui
kodin ulkopuolelta hankitusta reaalitulosta ja reaalitulosta, joka hankitaan kodin piirissä tapahtuvalla tuotannolla. Salovaara piti tutkimuksensa suurena ongelmana sitä, että siinä liikuttiin traditionaalisen kansantalousteorian ulkopuolella eli alueella, jolle oli ominaista taloudellisen toiminnan rahalla mittaamattomuus. Kotitaloustuotannosta puhuttiin harvoin taloustieteiden piirissä ja itse asiassa
kansantaloustieteen teoriaa olisi ollut tarpeen laajentaa, jos kotitaloustuotannon olemassaolo olisi
täysin otettu huomioon. Salovaara etsi jatkotutkimuksissaan uutta teoriaa empiiristen aineistojen ja
avoimen tutkimusprosessin avulla; hän analysoi kulutustutkimuksiin liittyviä ilmiöitä ja taloudellisia asiayhteyksiä mutta ei pyrkinyt välttämättä mihinkään ennakolta kiinni lyötyyn tulokseen.651
Salovaara tähtäsi yksilön subjektiivisen elintason mittaamiseen ja käytti siitä symbolia ”E”. Subjektiivinen elintaso voi olla korkeampi, samantasoinen tai alhaisempi kuin yksilön objektiivinen eli
mitattavissa oleva elintaso ja kotitaloustuotannon mittaaminen kuului subjektiivisen elintason mittaamisen välttämättömiin edellytyksiin. Salovaaran mukaan ”E” koostui kolmesta eri tarvealueesta,
jotka kaikki edellyttivät määräsuuruista reaalituloa tullakseen tyydytetyiksi. Kyseiset tarvealueet –
säästötaso, perhetaso ja kulutustaso – merkitsivät yksilölle taloudellisen aktiviteetin motiivia ja saattoivat hänen työ- ja pääomapanoksensa tuottavaan työhön.652
On mielenkiintoista verrata kulutustutkija Leo Salovaaran 1950-luvulla ja 1960-luvulla kirjoittamia tekstejä kulutustutkija Liisa Uusitalon vuonna 1978 Sosiologia-lehteen kirjoittamaan artikkeliin
649
M-m td 14.11.1957-§:t (2 ja 14); 28.11.1957- §:t (3–4, 6, 27); 31.5.1958-§:t (3, 5–6, 14).
KA/SA/29. Kansio. Esityksiä tiedekunnalle 1955–.
651
Salovaara 1968, 12, 13, 68.
652
Salovaara 1968, esimerkiksi sivut 195, 196. – ”Perhetaso”, ”säästötaso” ja ”kulutustaso” taloudellisen aktiivisuuden
motiivina voitaisiin ehkä muuntaa ilmaisuksi: Yksilö tekee säästö- ja kulutuspäätöksiä sekä päättää esimerkiksi perheen
perustamisesta ja perheen koosta.
650
186
”Kulutuksen laadullisten piirteiden tutkimisesta”.653 Tutkijoiden käyttämät käsitteet ovat erilaiset
mutta he puhuvat kenties samasta ilmiöstä. Salovaara näkee subjektiivisen elintason subjekteiksi
kaikki ne yksilöt iästä ja sukupuolesta riippumatta, jotka omatoimisesti kykenevät hallitsemillaan
tuotannontekijöillä hankkimaan E:nsä eli subjektiivisen elintasonsa edellyttämän tulovirran. ”E” on
toisaalta motiivin kaltainen tuottaessaan taloudellista aktiviteettia ja vasta tämä taloudellinen aktiviteetti on havaittavissa esimerkiksi hyödykkeiden kotitaloudessa tapahtuvana tuotantona.654
Uusitalo käy läpi kulutukseen liittyviä teorioita ja kirjaa kulutuksen aiheuttamia sosiaalisia ongelmia. Materiaalisen kulutuksen kasvun asettaminen hyvinvoinnin mittariksi on kyseenalaista, sillä
ympäristöriskejä syntyy ja kulutuksen asettaminen elämän tavoitteeksi saattaa aikaansaada passiivisen elämäntavan ja pinnallisten arvojen yleistymistä. Taloudellinen kasvu edellyttää kulutuksen
jatkuvaa määrällistä ja laadullista ekspansiota. Toisaalta Riesmanin mukaan ulkoapäin ohjautuneisuus on nykyajan länsimaiselle persoonallisuudelle vallitsevin [käyttäytymisen] muoto. – Entä jos
subjektiivisen elintason määrittäminen yksilön toiminnan motiiviksi vastaisi suurin piirtein ihmisen
sisältäpäin ohjautuvuutta? Vaihtoehtona olisi tällöin ihmisen ulkoapäin ohjautuvuus, jossa ihminen
saa valmiita toimintamalleja ulkopuolisilta auktoriteeteilta. Mainonta ja mielipidejohtajat vaikuttavat kulutus, säästö- ynnä muihin taloudellisiin päätöksiin. Naapurien elämäntapa voi olla mallina
elämäntapavalinnoille. Onko siis ulkopäin ohjautuvuus tulossa yhä tavallisemmaksi länsimaissa –
maailmassa, jossa hyvinvoinnin mittarina pidetään kvantitatiivista talouskasvua? Ketkä ohjailevat
auktoriteetteina nykyajan länsimaista persoonallisuutta jatkuvan talouskasvun kaltevalle tielle? 655
Maisteri Leo Salovaara katsoi jatkavansa tutkimuksillaan kuuluisan elintasotutkija Hugo E. Pippingin työtä. Professori Pipping, joka oli yhdistellyt siihenastisen keskustelun kulutuksesta teorioidensa perustaksi, oli pitänyt erittäin vaikeana, jopa suorastaan mahdottomana, kehittää menettelyä
subjektiivisen elintason mittaamiseksi. Salovaara taas piti mahdollisena subjektiivisen elintason
mittaamista eräiden sosiaalisten ryhmien osalta. Salovaara toisin sanoen haastoi tutkija H. E. Pip-
653
Uusitalo, L. 1978. ”Kulutuksen laadullisten piirteiden tutkimisesta”. Sosiologia 2/1978, 93–101.
Salovaara 1968, 27, 67. – Salovaara huomautti vuonna 1970, että se elintasokäsite, jota Suomessa käytetään talous-,
vero-, raha- ja sosiaalipolitiikassa, näyttää merkitsevän määritykseltään eräänlaista objektiivista elintasokäsitettä, johon
sisältyvät tyydytettävinä tarpeina palkkatyövoiman osalta ainoastaan työntekijäin kulutustaso ja tästä täysin riippumaton
taloudellinen aktiviteetti joustamattomana ja lakisääteisenä. Kun subjektiivinen elintaso toimii taloudellisen aktiviteetin
motiivina, työvoima, työpääoma, kotiuspääoma ja tuotantopääoma tuotannon tekijöinä joutuvat ihmisen tuottamiksi
hänen tyydyttäessään elintasotavoitteitaan. Naiset jo ennen samanpalkkaisuuskehitystä saavuttivat miesten kanssa yhdenmukaisen kulutustason noin 55 prosenttia pienemmällä ansiotulolla kuin mies ja tämän juuri hankkimansa kotiustulon turvin. (Lähde: Salovaara 1970, 34, 43, 96).
655
Uusitalo 1978, 95–98 = Uusitalo, L. 1978. ”Kulutuksen laadullisten piirteiden tutkimisesta”. Sosiologia 2/1978, 93–
101. – Sivulla 98 viittaus teokseen D. Riesman: The lonely crowd. A study of changing American character, New Haven / London 1961.
654
187
pingin. Pippingin elintasoteorian ja markkinatalouden järjestelmän välillä vallitsi ristiriita. Tästä
havaitsemastaan ristiriitakohdasta lähtien Salovaara kehitteli Pippingin elintasoteoriaa eteenpäin ja
Salovaaralla oli työssään todennäköisesti ohjaajansa tuki puolellaan.656
7.3. Kuluttajapsykologia kodin taloustieteen kasvuvisiona
Kodin taloustieteen laitokselle ei myönnetty määrärahaa kuluttajapsykologian [tai perhepsykologian] kurssia varten, mutta juuri kuluttajapsykologian dosentuuri saatiin kodin taloustieteen laitoksen ensimmäiseksi dosentuuriksi. FT Anitra Linnea Christina Karsten haki kuluttajapsykologian
dosentiksi
Helsingin
yliopistoon.
Tri
Karstenin
hakemuskirjelmä
esitettiin
maatalous-
metsätieteelliselle tiedekunnalle 23. maaliskuuta 1956 ja tiedekunta pyysi asiassa lausunnon psykologian professori Kai von Fieandtiltä ja määräsi toiseksi lausunnon antajaksi professori Saurion.657
Kuluttajapsykologian dosentille tarvittiin opetusala ja kodin taloustieteen professori Elli Saurio
laati tiedekunnalle perhepsykologiaa koskevan määrärahaehdotuksen syksyllä 1957. Perhepsykologia olisi ollut kodin taloustieteen opetusta täydentävä uusi apuaine, jonka opetus olisi alkanut psykologian peruskurssina kevätlukukaudella 1958 ja jatkunut syksyllä 1958 varsinaisena perhepsykologian kurssina. Virkaehdotuksen mukaan perhepsykologian kurssilla olisi käsitelty perhepsykologian, kuluttajanpsykologian ja kodinpidon (home management) aloihin liittyviä psykologian käsitteitä ja peruskysymyksiä. Professori Saurio liitti ehdotukseen aikamerkinnän 28.10.1957. Ehdotus
pääsi mukaan tiedekunnan pöytäkirjoihin mutta puutteellisin käsittelymerkinnöin.658
Tohtori Anitra Karstenin koeluentoaihe kuluttajapsykologian dosentuuria varten oli "Barn som
köpare". Luento hyväksyttiin mutta itse anomus joutui 29.11.1956 jatkokäsittelyyn.659 – Ajankohtana, jolloin tohtori Karsten anoi kuluttajapsykologian dosentuuria, maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan yhteensä 25 dosenttia käsittävässä dosenttikunnassa oli vain yksi nainen: MMT Armi Kaila.
Lausunnossaan 22.11.1956 professori Elli Saurio korosti hakijan kansainvälistä uraa ja pätevyyttä
alallaan. Tohtori Karstenilla oli ollut mainospsykologinen toimisto Berliinissä vuosina 1929–36 ja
hän oli suorittanut psykologisia tutkimuksia teollisuuslaitosten markkina- ja mainososastoille.
656
Salovaara 1968, 22, 53, 67.
M-m td 23.2.1956-23 §.
658
M-m td:n pöytäkirjaliite syksyltä 1957: "Liite n:o 34/b/II" [Merkintä on puutteellinen. Määrärahaehdotus on käsitelty
mahdollisesti 31.10.1957 tai 14.11.1957].
659
M-m td 22.11.1956-§:t (2–3 ja 4); 29.11.1956-§:t (16–17); 22.11.1956-Liite n:o 57 §:ään 4 (professori von Fieandtin
lausunto) ja liite n:o 58 §:ään 4 (professori Saurion lausunto).
657
188
Vuonna 1936 hänet oli kutsuttu dosentiksi vastaperustettuun Hohere Reichswerbeinstitutiin ja samalla laitokseen liittyvän Werbewissenschaftliches Forschungsinstitutin johtajaksi. Tässä tehtävässä
hän oli ollut toisen maailmansodan alkamiseen asti. Kuluttajapsykologian dosentuurin kannalta oli
tärkeää erityisesti se, että tohtori Karsten oli tieteellisissä julkaisuissaan keskittynyt perhetalouteen:
Perhetalouden kannalta erittäin mielenkiintoinen on Karstenin Saksassa suorittama alustava
tutkimus kysymyksestä, mikä merkitys lapsella on kuluttaja-ostajana. Tutkimus on julkaistu
nimellä "Kinder kaufen ein", Gebrauchsgrafik 1933. Tutkimus viittaa siihen, että lapsilla todennäköisesti on paljon suurempi vaikutus perheen elintasotavoitteisiin ja ostopäätöksiin kuin
tähän mennessä on totuttu ajattelemaan. Probleemi on varsin nykytärkeä tämän hetken suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa nopea säätykierto on käynnissä.660
Lausuntonsa lopuksi professori Saurio totesi tohtori Karstenin tutkijatoiminnan edustaneen lähinnä
juuri kuluttajapsykologian alaa, vaikka tutkimustyö oli suoritettu liiketalouden eikä kodin talouden
puitteissa. Professori Saurio oli havainnut, että tohtori Karstenin tarkastellessa kahta vastapuolta,
myyjää ja kuluttaja-ostajaa, näkökulmaan sisältyi suorastaan lähtökohtana perheen ja yksityisen
ihmisen tarpeiden tyydytys, mikä ajattelu luonnollisesti oli – professori Saurion näkemyksen mukaan – ainoa terve lähtökohta myös liiketaloustieteessä. Professori Saurio piti hakijaa pätevänä kuluttajapsykologian dosentiksi ja vahvisti myönteisen arvionsa niukoin sanoin lisälausunnossaan:
Tiedekunnan minulle osoittaman, 7.12.1956 päivätyn kirjelmän johdosta ilmoitan kunnioittaen, että pidän tohtori A. Karstenia hänen julkaisujensa perusteella pätevänä kuluttajanpsykologian dosentiksi, kuten lausunnostani käy ilmi.661
Kun FT Karstenin dosentuurianomus otettiin huhtikuun alussa 1959 tiedekunnassa taas jatkokäsittelyyn, oli kulunut runsas kolme vuotta siitä, kun tri Karsten oli tehnyt anomuksensa. Vertailun vuoksi: tohtori Niinivaara oli vuonna 1957 todettu päteväksi elintarvikekemian dosentuuriin yliopistoon
ja nimitetty tähän toimeen muutamassa kuukaudessa.662 Huhtikuun alussa 1959 tiedekunta vihdoin
yksimielisesti totesi tri Anitra Karstenin päteväksi ja esitti hänen nimittämistään kuluttajapsykologian dosentin toimeen.663
Dosentti Anitra Karsten luennoi perhepsykologiaa Lappeenrannan kesäyliopistossa heinäkuussa
1959.664 Tämä oli mahdollista, vaikka kuluttajapsykologiaan ei kodin taloustieteen laitokselle virkaa
saatu. Professori Elli Saurio opetti kodin taloustiedettä paitsi Helsingin yliopistossa lukukausien
660
M-m td 22.11.1956-Liite n:o 58 §:ään 4.
M-m td 7.2.1957-12 §; 7.2.1957-Liite n:o 130 §:ään 12.
662
Toukokuussa 1957 tiedekunnassa oli esitetty maatalous- ja metsätieteiden tohtori P. F. Niinivaaran tiedekunnalle
osoittama kirjelmä, johon hän oli liittänyt mukaan ansioluettelonsa julkaisuluetteloineen ja julkaisunsa ja jossa hän anoi,
että tiedekunta esittäisi hänet nimitettäväksi elintarvikekemian dosentiksi Helsingin yliopistoon. Asiantuntijalausuntojen
antajiksi tiedekunta määräsi professorit Vartiovaaran ja Roineen. (Lähde: m-m td 2.5.1957-17 §).
663
M-m td 2.4.1959-13 §.
664
LPRA/Ohjelma 1959, 10.
661
189
aikana myös kesäyliopistoissa. Hän luennoi kodin taloustieteen kursseja Lappeenrannan kesäyliopistossa 1957–66, Seinäjoella vuonna 1961 perustetussa Etelä-Pohjanmaan kesäyliopistossa alkaen
kesästä 1963 ja viimein myös Kokkolassa kesällä 1966 Keski-Pohjanmaan edelliskesänä perustetussa kesäyliopistossa. Kodin taloustieteen kesäopetus oli erityisesti kotitalousopettajien suosima täydennyskoulutusmuoto. Kotitalousylioppilaille osallistuminen kesäopetukseen oli hankalampaa, sillä
loma-ajat kuluivat pakolliseen harjoitteluun.
Professori Elli Saurion luennoimat kodin taloustieteen kurssit Lappeenrannan kesäyliopistossa
noudattelivat Helsingin yliopiston tutkintovaatimuksia, sillä opetuksen oli tarkoitus olla arvosanoihin johtavaa. Professori Saurio luennoi Lappeenrannan kesäyliopistossa seuraavasti:
Kesäyliopiston
toimintakausi
25.6.–31.7.1957
23.6.–31.7.1958
23.6.–31.7.1959
27.6.–30.7.1960
Kodin taloustieteen
opetus
26.6.–5.7.1957
23.6.–5.7.1958
1.7.–31.7.1959
27.6.–16.7.1960
18.7.–30.7.1960
26.6.–31.7.1961
26.6.–15.7.1961
17.7.–29.7.1961
25.6.–7.7.1962
9.7.–28.7.1962
24.6.–13.7.1963
22.6.–30.6.1964
1.7.–11.7.1964
28.6.–10.7.1965
12.7.–17.7.1965
7.7.–20.7.1966
25.6.–10.8.1962
24.6.–31.8.1963
22.6.–15.8.1964
28.6.–5.8.1965
27.6.–30.7.1966
Kodin taloustieteen kurssin nimi
Kotiusekonomia
Elänkö taloudellisesti665
Kodinpito-oppia
Kodin talouden alkeiskurssi
a) Kuluttajan markkinaoppi (joka toinen päivä)
b) proseminaariharjoitukset (joka toinen päivä)
Kodinpito (teemat: asunto, vaatetus, ruoka)
Elintaso (teemat: aika, raha)
Elintalouden perusteet
Seminaariharjoitukset
Kodinpito
Kulutuksen teoriaa
Proseminaariharjoitukset
Kodin taloustieteen peruskurssi666
Proseminaariharjoitukset
Kulutuksen teoriaa
Taulukko 3: Professori Elli Saurion Lappeenrannan kesäyliopistossa vuosien 1957–66 aikana pitämät kodin
taloustieteen luentosarjat.667
Kesäyliopistojen puitteissa professori Elli Saurion oli mahdollista testata opetuksen kehittämisideoitaan käytännössä. Täysin uudenlaisia kursseja kokeiltiin kodin taloustieteen tukikursseina. Ohjelman erikoisuuksia olivat kuluttajapsykologia 1950-luvun lopulla ja esperanto 1960-luvulla. Oma665
Samalla kun Kotitalous-lehden toimitus selosti kodin taloustieteen professori Elli Saurion 23.6.–5.7.1958 pitämän
luentokurssin aiheen "Elänkö taloudellisesti?" se ilmoitti, että kurssiin liittyisi samanniminen oppikirja, jonka oli tarkoitus ilmestyä syksyyn 1958 mennessä. (Lähde: "Lukijat keskustelevat" -palsta. Kotitalous 4/1958, 115)
666
Kodin taloustieteen peruskurssin luennot olivat kaksi kertaa päivässä: klo 9–12 suomeksi ja klo 16–19 ruotsiksi. –
Kevätlukukauden 1965 aikana maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa käsiteltiin professori Elli Saurion määräraha-anomus, jossa esitettiin määrärahan myöntämistä ap. assistentin saamiseksi viideksi kuukaudeksi kodin taloustieteen
laitokselle kotitalousopettajille järjestettävää kaksikielistä jatko-opetusta varten. (Lähteet: M-m td 21.1.1965-34 §;
4.3.1965-15 §; 21.1.1965-Liite A §:ään 34; 4.3.1965-Liite A §:ään 15).
667
LPRA/Opinto-ohjelmat 1957–66.
190
laatuiset kurssinimet ”Kotiusekonomia”, ”Kodinpito” ja ”Elintalouden perusteet” sisältävät Suomen
Akatemian kielilautakunnan kotitalousalaa varten kehittämät uudissanat ”kotius” ja ”kodinpito”
sekä professori Saurion keksimän käsitteen ”elintalous”.668
Sana ”kotius” oli esillä Suomen Akatemian kielilautakunnan kokouksissa 7.11.1955 ja
19.11.1956. Jälkimmäisessä kokouksessa professori Hakulinen, joka oli ehdottanut ”kotius”-sanaa,
mainitsi sanojen ”hushåll”, ”Haushalt” käännöksenä sanan ”kodinpito”, jota professori Saurio piti
sopivana käsitteelle ”home management”. – Kodintutkimuslaitos olisi kuulunut tämän terminologian mukaan ”kotiudentutkimuslaitos”. Professori Saurio ehdotti 13.3.1958 uudissanoja ”elintalous”
ja ”elintulo”. Jälkimmäinen sana olisi tarkoittanut tuloa, jolla eletään, vastakohtana yrittäjätulolle.
”Elintalous” puolestaan olisi tarkoittanut sitä taloudellista toimintapiiriä, jossa eletään ja tyydytetään tarpeita, vastakohtana elinkeinot. Kielilautakunta, jonka puolesta Matti Sadeniemi kirjoitti
17.4.1958, jäi epäröivälle kannalle:
Viime kokouksessaan Suomen Akatemian kielilautakunta otti esille ehdottamanne uudistermit
elintalous, elinpääoma ja elintulo. Oltiin sitä mieltä, että vaikka sanat muodollisesti näyttävät
kelvollisilta, lautakunta ei voi lausua mitään niiden tarkoituksenmukaisuudesta tai suotavuudesta, koska ei tunne niiden tarkkaa sisällystä eikä käsitejärjestelmää, johon ne niveltyvät.669
Professori Elli Saurio velvoitti kodin taloustieteen pääaineopiskelijat käyttämään uudissanoja laudaturtöissään ja kirjoitusharjoituksissa, mutta sanat eivät juurtuneet suomalaiseen yleiskieleen ja niiden käyttö hiipui kodin taloustieteessäkin professori Saurion virkakauden jälkeen.
Kesällä 1965 FK Ursula Wallberg Ruotsin kuluttajavirastosta (Statens Konsumentråd) luennoi
28.6.–2.7. aiheesta ”Konsumentforskning som underlag för upplysning”. Kurssi vastasi tutkintovaatimusten kohtaa 4 (kuluttajan markkinaoppi) tai osasuorituksena kohtaa 11 tai 22. Kulutustutkimusten alueella Ruotsissa oltiin pitemmällä kuin Suomessa. Professori Saurio oli helmikuussa 1965
lähettänyt kirjeen rouva Wallbergille kuluttajavirastoon Tukholmaan.670 Asiana oli ollut Lappeenrannassa kesällä 1965 pidettävä luentosarja ruotsalaisesta kuluttajatutkimuksesta. Professori Gustav
Elfving luennoi ruotsiksi kuluttajamatematiikkaa 5.7.–10.7. klo 13–15 yhden opintoviikon (kurssiviikon) kurssina, joka vastasi kohtaa 5 (samaan aikaan luennoi kuluttajamatematiikan kurssin suo668
Suomen Akatemian kielilautakunnan kokouspöytäkirjat 1955, 1956, 1958; KA/SA/6. Kansio, Kirjeenvaihtoa, Alakohdat 7–9 (professori Elli Saurion ja Suomen Akatemian Kielilautakunnan edustajan välistä kirjeenvaihtoa).
669
Vrt. ”Toimiessaan kodin taloustieteen professorina Elli Saurio esitti, että kotitaloudellisesta yksiköstä käytettäisiin
termiä kotius - ja ruokataloudelle termiä ruokaus. Saurion keksimiä termejä käytettiin oppiaineessa vain hänen professorinkautenaan ja termit eivät vakiintuneet yleiseen kielenkäyttöön. (Lähde: Heinonen & Raijas 2005, 19. Viittaus: Honkanen 1967, 230 = Honkanen, M. 1967. ”Kotitalouden peruskäsitteistä ja terminologiasta”. Maataloustieteellinen aikakauskirja, vol. 39, 229–239).
670
KA/SA/6a. Kansio. Henkilöitä ja kirjeenvaihtoa/6. Kirjeenvaihtoa, Alakohta 10 (Saurio Wallbergille Tukholmaan
19.2.1965) ja Alakohta 11 (Saurio Wallbergille 21.2.1965).
191
meksi LuK Risto Vehviläinen). Kuulijakuntaa oli kursseilla runsaasti, sillä kurssit suorittaneitakin
oli paljon. Esimerkiksi kodin taloustieteen peruskurssin (kolme kurssiviikkoa) suoritti menestyksekkäästi 38 henkeä ja kandidaatti Wallbergin yllä mainitun kurssin 41 henkeä.671
7.4. Valtiorahoitteinen kotitalousalan tutkimuslaitos kotitalousväen tavoitteena
Valtion kotitaloustoimikunta lievitti sotavuosien aiheuttamia ongelmia, kuten elintarvikepulaa
heinäkuusta 1917 vuoden 1923 loppuun saakka.672 Maisteri Laura Harmajan ensimmäiset kirjoitukset yhtenäisen valtiollisen kulutuspolitiikan puolesta ilmestyivät Valtion kotitaloustoimikunnan
toimintavuosien aikana.673 Vuonna 1921 Harmaja toivoi kulutusolojen kehittämistä ja kulutuspoliittisten toimenpiteiden muodostamista yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Vuonna 1922 hän ehdotti kulutuspoliittisen elimen perustamista sosiaalihallinnon alalle, joko ministeriön tai keskusviraston yhteyteen. Vuonna 1925 Laura Harmaja käytti termiä ”kotitalouspolitiikka” – Suomen Kotitalouskeskus, joka oli muodostunut kymmenen eri yhdistyksen keskusjärjestöksi, piti Suomessa kotitalouspolitiikkaa yllä sanomalehtikirjoituksin ja aloittein.674
Laura Harmajan mainitsema Suomen Kotitalouskeskus oli perustettu vuonna 1921 eli jo ennen
kuin Valtion kotitaloustoimikunta oli lopettanut toimintansa.675 Suomen Kotitalouskeskus perustettiin Suomen Naisten Kansallisliittoon alakomiteana. Suomen Naisten Kansallisliitto (S.N.K.) oli
Washingtonissa vuonna 1888 perustetun kansainvälisen naisten liiton (The International Council of
Women) haaraosasto. S.N.K. oli perustettu vuonna 1911 ja vuonna 1931 siihen kuului 21 eri järjestöä, muun muassa Suomalainen Marttaliitto ja Finlands Svenska Marthaförbund. Tilma Hainarin
mukaan Suomen Kotitalouskeskuksen pyrkimyksenä oli kotitalouspoliittinen toiminta ja kotitalouden etujen valvominen yhteiskunnan, kunnan ja valtion elämässä.676
671
LPRA/1) Kesän 1965 opintosuunnitelma 29.3.1965; 2) Professori Elli Saurion (13.7.1965) ja FK Ursula Wallbergin
(2.7.1965) laatimat oppilastilastot; 3) Lappeenrannan kesäyliopiston vuoden 1965 toimintakertomus 31.12.1965, laatijana sihteeri Arvi Luukka; Opinto-ohjelma 1965, 28.
672
Harmaja 1925, 75; Harmaja 1927, 8. Erip. artikkelista: Harmaja, L. 1927. Kotitalouden etujen valvominen julkisessa
elämässä. Sosialinen Aikakauskirja – Social Tidskrift 21, 199–209; Heinonen 1998, 80, 88–91; Laine, K. 1938. Meillä
tarvitaan kotitalouskeskus. Kotiliesi, helmik. I/1938, 118, 119.
673
Harmaja 1921, 15, 26, 29, 30; Harmaja 1922, 8, 9 = Harmaja, L. 1922. ”Kulutuspolitiikan tehtävät ja suhde sosialipolitiikkaan”. Sosialinen Aikakauskirja. Sosialiministeriön ja sosialihallituksen julkaisema, 1/1922 (16. vsk), 1–9; Harmaja 1925, 77; Heinonen 1998, 107.
674
Harmaja 1925, 77.
675
Yhdistystoiminta … 1925, 45; Laine 1938, 118 = Laine, K. 1938. Meillä tarvitaan kotitalouskeskus. Kotiliesi, helmik. I/1938, 118, 119.
676
Hainari 1932, 449. – S.N.K:n puheenjohtajana oli vuodesta 1932 toiminut juuri rouva Tilma Hainari.
192
Visa Heinosen mukaan Suomen Kotitalouskeskus toimi etujärjestönä ja kotitalouspoliittisena elimenä eli lähinnä otti kantaa kotitalouteen liittyviin ajankohtaisiin kysymyksiin kuten kotitalousopetuksen tilaan tai hintakysymyksiin.677 Laura Harmaja toimi Suomen Kotitalouskeskuksen puheenjohtajana ja kyseinen järjestö kuului Harmajan elämäntyöhön liittyviin tärkeisiin hankkeisiin.678
Marttajärjestö oli eronnut sekä Suomen Kotitalouskeskuksesta että Suomen Naisten Kansallisliitosta pian perustamisen jälkeen, Visa Heinonen sanoo.679
Helmikuussa 1955 kansanedustaja, Marttaliiton puheenjohtaja Vieno Simonen680 yritti kiinnittää
viranomaisten huomion kotitalouksien ongelmiin ja teki aloitteen erillisen, itsenäisen kotitalousministeriön perustamiseksi. Aloite olisi onnistuessaan yltäkylläisesti täyttänyt sekä maisteri Laura
Harmajan kolmekymmentä vuotta aikaisemmin kirjassaan ”Kotitalous nykyajan yhteiskunnassa”
esittämän toiveen itsenäistä kotitalouspolitiikkaa harjoittavasta hallinnonalasta että professori Elli
Saurion vuonna 1952 esittämän toiveen kotitaloushallinnon keskittämisestä yhdelle ministeriölle.681
Laura Harmaja oli tahtonut vahvistaa kotitalousalan ammatillisuutta muun muassa koulutuksen
kehittämisen kautta ja alan koulutuksesta oli tullut yliopistotasoinen. Kansanedustaja Vieno Simonen kiitti aloitteensa perusteluissa tieteellisen kotitalousopetuksen olemassaoloa:
Vähitellen on myös päästy käsityksestä, että kotitaloutta voi hoitaa menestyksellisesti kuka tahansa ilman ammattivalmennusta. Kotitalousammatti on käsitetty nyt jo varsin monipuoliseksi
ja pitkäaikaisen valmennuksen vaativaksi ammatiksi, joka perheenemännäksi aikovalta tai
perheenemännän tehtävää suorittavalta on vaatinut jatkuvaa ponnistusta ja harrastusta ammattitaidon hankkimiseksi ja sen säilyttämiseksi. Kotitalousammattikasvatuksen tehostamiseksi
on perustettu kotitalousoppilaitoksia ja kotitalousneuvontajärjestöt ovat suorittaneet kotitalouskasvatuksessa tärkeän osuutensa. Molempien tueksi on yritetty saada aikaan kotitalouden
koe- ja tutkimustoimintaa. Kotitalouden mahdollisuuksia on lisännyt huomattavasti se, että
Helsingin yliopiston ohjelmassa ovat myös kotitalousaineet edustettuina.682
677
Heinonen 1998, 106. Viittaus: Kotiliesi 7/1923, 204, 205.
Heinonen 1998, 106. Viittaus: Lepistö 1994, 227.
679
Heinonen 1998, 106. Viittaukset: Kotiliesi 7/1923, 204; Lähteenmäki 1990, 172.
680
Simonen o.s. Vartiainen, Vieno (1898–1994). Toinen sosiaaliministeri 9.7.–17.11.1953 ja 5.5.–20.10.1954, toinen
maatalousministeri 3.3.1956–27.5.1957, sosiaaliministeri 13.1.1959–14.7.1961 ja 14.7.1961–13.4.1962. Eduskunnan
jäsen 1948–62 (maalaisliitto). Marttaliiton puheenjohtaja vuodesta 1953 alkaen. (Lähteet: Valtioneuvoston historia
1917–1966, Osa IV. 1976, 128; http://fi.wikipedia.org/wiki/Vieno_Simonen). – Kuvateksti vuodelta 1961: ”Marttajärjestön 6-vuotisjuhla Hämeenlinnassa 1959. Keskellä oikealla rouva Sylvi Kekkonen vieressään Vieno Simonen ja rouva
Helga Mattsson. Vasemmalla keskellä talousopettaja Irja Viding, kotitalousneuvos Sirkka Kouki, talousneuvos Helena
Virkki ja agronomi Siiri Nieminen. (Lähde: Kouki 1961, 43 = Kouki, S. 1961. Kotitalousopetus ja sen tavoitteet. Kotitalous 1/1961, 38–45).
681
”Kotitalousministeriö merkitsisi kotitalouden keskitettyä suunnittelua ja johtoa”. Emäntälehti 3/1955, 71; Heinonen
1998, 102. Viittaus: Harmaja, L. 1925, 81–83; Harmaja, L. 1922. Kulutuspolitiikan tehtävät ja suhde sosiaalipolitiikkaan. Sosiaalinen aikakauskirja. Sosiaaliministeriön ja sosiaalihallituksen julkaisema, 1/1922, 1–9; Saurio, E. 1952.
Kotitalousopetuksen keskittäminen. Kotitalous 2/1952, 35–40.
682
”Kotitalousministeriö merkitsisi kotitalouden keskitettyä suunnittelua ja johtoa”. Emäntälehti 3/1955, 71. – Vuonna
1953 Marttaliiton valtuuskunnan puheenjohtajaksi valittiin talousneuvos Helena Virkin jälkeen maalaisliiton kansan678
193
Aloitteensa perusteluissa kansanedustaja Vieno Simonen huomautti, että Suomesta puuttui yhä yhtenäinen suunnitelma kotitalouden edistämiseksi ja suurin syy tähän oli siinä, että vastuu kotitalousasioista jakautui neljän eri ministeriön osalle: Opetusministeriö suunnitteli ja valvoi kansakouluissa,
oppikouluissa ja kansanopistoissa annettavaa kotitalousopetusta. Kauppa- ja teollisuusministeriölle
kuului ammattikoulujen kotitalousopetus. Maatalousministeriön alaisia olivat emäntäkoulut, kotitalouskoulut, talouskoulut ja kotitalousneuvontajärjestöt. Sosiaaliministeriö valvoi invalidien kotitalousopetusta ja kodinhoitajatoimintaa. – Tässä tilanteessa kotitalousministeriö merkitsisi kotitalouden keskitettyä suunnittelua ja johtoa, kansanedustaja Simonen totesi.683
7.4.1. Helsinki, Lappeenranta ja kodin taloustieteen kasvuambitio
Pätevän tutkimustoiminnan tarve tunnettiin kotitalousalalla Suomessa jo 1900-luvun alussa.684 ja
1920-luvun lopulla FT Kaino Oksanen teki ensimmäiset eduskunta-aloitteet kotitaloustieteiden perustamiseksi Helsingin yliopistoon. Mutta pätevää tutkimusta voidaan toki tehdä muuallakin kuin
yliopistoissa. Ulkomailla oli olemassa kotitalouden koelaitoksia ja tutkimuslaitoksia ja valveutuneet
suomalaiset kotitalousalan edustajat seurasivat niiden toimintaa innostuneina.
Puutarhaopettaja Elli Saurio kirjoitti vuonna 1924 Kotiliesi-lehteen ulkomaisesta kotitalouden
koelaitoksesta ja esitti artikkelissaan toivomuksen, että vastaavanlainen laitos saataisiin Suomeen
esimerkiksi Kotiliesi-lehden toimituksen yhteyteen. Saurio huomautti, kirjoituksessaan sanaa ”käytännössä” korostaen, että koelaitos, joka monipuolisesti käytännössä koettelisi eri valmisteita ja
antaisi niistä lausuntoja, olisi erinomainen apu sekä tuotteiden käyttäjille että tehtailijoille. Ilman
tuotteiden testaamista perheenemännillä oli ostotilanteessa erinäisiä vaikeuksia:
Viimeksi saapunut ”Good Housekeeping” -nimisen englantilaisen lehden komea numero esittelee suurenmoisen koelaitoksen, joka toimii tämän lehden yhteydessä suorittaen käytännöllisiä kokeita monenmoisilla kodin alaan kuuluvilla valmisteilla, joita tehtailijat tai ostajat lähettävät sille, ja antaa niistä kokemukseen perustuvat lausunnot. Tällainen työ vaatii tietysti erit-
edustaja Vieno Simonen, joka hoiti tehtävää vuoteen 1969 asti. Helena Virkki kutsuttiin järjestön ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi. Toiminnanjohtajana oli vuodesta 1947 asti ollut Sirkka Kouki. Kouki toimi tehtävässä vuoteen
1957, jolloin hän siirtyi maataloushallituksen kotitalousosaston johtoon Katri Laineen seurajaksi. [ ] Sirkka Kouki
suoritti maa- ja metsätieteen kandidaattitutkinnon kodin taloustiede pääaineenaan vuonna 1954. (Lähde: Heinonen
1998, 269).
683
”Kotitalousministeriö merkitsisi kotitalouden keskitettyä suunnittelua ja johtoa”. Emäntälehti 3/1955, 71. – Vastaavasti kirjoittaa Laura Harmaja: ”Elinkeinoista maassamme huolehtivat itsenäiset hallinnonhaarat omien ministeriöidensä alaisina. Kotitaloutta koskevat asiat ovat sen sijaan hoidettavina monessa eri ministeriössä. Jos kotitalouden merkitys
täysin oivallettaisiin, nämä asiat koottaisiin yhteen paikkaan, kotitalousvirastoon, joka johdonmukaisesti omistautuisi
kotitalouden kehittämiselle.” (Lähde: Harmaja 1946, 226).
684
Halonen 2008, 411, 412. Viittaus: Komiteanmietintö 1915:5, 44–46.
194
täin monipuolisen ja kyvykkään henkilökunnan, avarat työtilat ja mitä erilaisimpia työvälineitä. Laitoksen johdossa on kotitalouskorkeakoulun käynyt henkilö ja hänen apulaisinaan insinööri, kemisti, talousopettajia ja muita alaan perehtyneitä henkilöitä. Erilaisia uunijärjestelmiä, pölynimijöitä, pesukoneita, silitysvehkeitä, säilykelaitteita, kylpyhuoneen sisustuksia,
ompelukoneita, valaistusneuvoja nähdään kuvissa parhaillaan koeteltavina.
Näin Englannissa. Milloin meillä? huokaa suomalainen perheenemäntä, jota kaikkialla piirittävät koti- ja ulkomaiset ilmoittajat kukin kehuen omaa tuotettaan. Toivottavasti Kotilieden
toimituksen suorittamasta kokeilutyöstä kerran saadaan täälläkin paisumaan todellinen kotitalouden tutkimuskeskus.685
Lainauksen perusteella voidaan tehdä pari nopeaa päätelmää: 1) Kotitalouden tutkimuslaitoksen
Suomeen saaminen oli todellinen pitkän linjan tavoite Elli Saurion elämässä. 2) Englanti kuului
nuoren Elli Saurion käyttökieliin. Tämä ei ollut itsestäänselvyys 1920-luvun Suomessa.
Helsinki: Kotitalouskeskus syntyi Marttaliiton aloitteesta 1941
Professori Elli Saurio ei ehtinyt nähdä Kotitalous- ja kuluttaja-asiain tutkimuskeskus -nimisen
organisaation perustamista Helsinkiin mutta hän oli ollut mukana sitä samaa tutkimuskeskusta tai
varsinaisesti sen edeltäjää ideoitaessa. – Kotitalouskeskus, joka myöhemmin sulautettiin Kotitalousja kuluttaja-asiain tutkimuskeskukseen, perustettiin Helsinkiin vuonna 1941 mahdollisesti juuri Elli
Saurion aloitteellisuuden ansiosta ja Marttaliiton toiminnanjohtaja Elli Saurio oli Kotitalouskeskuksen hallituksen puheenjohtaja vuodet 1943–44. Marraskuussa 1943 Kotitalouskeskus muutti Marttaliiton taloon Uudenmaankatu 24:ään.686 Vuosina 1945–54 puheenjohtajana toimi kansanedustaja
Elli Nurminen.
Marttaliiton toiminnanjohtaja Elli Saurio kirjoitti vuonna 1943, että kotitalousalan kehittäjinä
olivat olleet neuvontaa antavat järjestöt.687 Neuvontajärjestöt sovelsivat tieteellistä tietoa ja käytännön kokemuksia valistustyössään. Tähän kotitalouden ammatillisen kehittämisen kannalta tärkeään
valistustehtävään Marttaliitto kiinnitti järjestöllisten tavoitteiden ohessa erityistä huomiota toivoessaan Kotitalouskeskuksen perustamista. Juuri Marttaliiton aloitteesta pidettiin 30. syyskuuta 1941
Marttaliiton tiloissa kokous, johon osallistui useiden kotitalousneuvontaa antavien järjestöjen edustajia. Toiminnanjohtaja Elli Saurio edusti Marttaliittoa. Kokous päätti ehdottaa järjestöille yhteisen
kiinteän keskuselimen, kotitalouskeskuksen, perustamista. Valmistava toimikunta valitsi puheenjohtajakseen konsulentti M. Gebhardin, vara-puheenjohtajakseen rouva E. Nurmisen, sihteerikseen
685
Nimimerkki ”–i –o” 1924. Ulkomainen ”Kotilieden” koelaitos. Kotiliesi (2. vsk) 18/1924, 544.
Heinonen 1998, 197. Viittaus: Kotitalouskeskuksen toimintakertomus 1943, 9.
687
Saurio 1943, 8 = Saurio, E. 1943. Kotitalouskeskus kotitalouden ammatillisena edeltäjänä. Sivut 7–8 painatteessa:
Kotitalouskeskus/Centralen för huslig ekonomi r.y. Toiminta vuosina 1941–42. Helsinki. Maalaiskuntien Liiton Kirjapaino. – Kotitalouskeskus toteutui järjestöjen aktiivisuuden ansiosta. Valtion toimenpiteitä oli turhaan odotettu.
686
195
maisteri Saurion sekä taloudenhoitajakseen agronomi R. Karlssonin. Kun jäsenjärjestöt, viisi kotitalousjärjestöä688 oli hyväksynyt säännöt, Kotitalouskeskuksen toiminta laillistettiin, ja Kotitalouskeskus/Centralen för huslig ekonomi toimi rekisteröitynä yhdistyksenä 16. toukokuuta 1942 lähtien.
Jäsenjärjestöihin kuului vuoden 1941 jäsentilastojen mukaan noin 160 000 naisjäsentä jakautuneena
3 785 paikallisyhdistykseen ja osastoon. Jäsenjärjestöjen toiminta ulottui 517 maalais- ja kaupunkikuntaan. Jäsenistöstä oli pienviljelijöitä ja pienempiä keskiviljelijöitä 74 000, työläisiä 57 000, viran- ja toimenhaltijoita sekä suurempien viljelmien omistajia 29 000. Jäsenistä valtaosa 105 000 oli
maaseudulla asuvia ja 55 000 oli kaupunkien, kauppaloiden ja teollisuusseutujen asukkaita. – Kotitalouskeskus aloitti toimintansa päämääränään kotitalouden ammatillinen kehittäminen valistustyön
avulla,689 mutta suuntautui vähitellen sovellettuun kotitaloudelliseen tutkimukseen.690 Alusta alkaen
Kotitalouskeskus toimi neuvontajärjestöjen koestuslaitoksena ja perheneuvontatyön tukena.691
Kotitalouskeskuksessa oli vuonna 1943 kaksi vakinaista toimihenkilöä: konsulentti Aino Lampinen, joka hoiti sihteerin ja rahastonhoitajan tehtäviä ja Tilla Sarkio apulaiskonsulenttina. Tilapäisiä
toimihenkilöitä oli tuolloin neljä, Heinonen kertoo.692 Vuonna 1950 Kotitalouskeskuksen toiminnanjohtajan tehtäviä pitkään hoitanut talousopettaja Aino Lampinen erosi, ja keskuksen hallitus
valitsi 30.11.1950 uudeksi toiminnanjohtajaksi Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi pääaineinaan kansantaloustiede ja sosiologia valmistuneen Onerva Valorinnan. Maisteri Valorinta
aloitti Kotitalouskeskuksessa vuoden 1951 alusta.693 Tutkimustoiminta voimistui Kotitalouskeskuksessa ja tätä kehitystä vauhditti kotitaloustieteiden eli kodin taloustieteen (1946) ja ravintokemian
(1947) perustaminen Helsingin yliopistoon. Vuonna 1952 Kotitalouskeskukseen tulivat uusiksi toimihenkilöiksi ravintokemisti Saara Reikko, talousopettaja Irma Sarje694 sekä asuntotutkijat Riitta
Huttunen ja Maija Luostarinen, joista molemmat olivat kodin taloustieteen maistereita.695 Kotitalo688
”Kotitalouskeskus/Centralen för huslig ekonomi r.y. Alkuvaiheet.” 1943. Sivut 9–12 painatteessa: Kotitalouskeskus/Centralen för huslig ekonomi r.y. Toiminta vuosina 1941–42. Helsinki. – ”Viisi kotitalousjärjestöä” olivat: Marttaliitto, Pienviljelijöiden Keskusliitto, Pienviljelijäin Liitto, Sosiaalidemokraattinen Työläisnaisliitto ja Finlands Svenska
Marthaförbund.
689
Heinonen 1998, 196. Viittaus: Kotitalouskeskuksen toimintakertomus 1941–42, 8.
690
Sysiharju 1995, 120.
691
Nimimerkki ”L.L” 1987, 30 = Nimimerkki ”L.L.” 1987. ”Asiasta kuultuna: [Kotitalous- ja kuluttaja-asiain tutkimuskeskuksen johtaja] Eila Kilpiö”. Kotitalous 4/1987, 30, 31.
692
Heinonen 1998, 197. – Vakinaisten toimihenkilöiden määrä nousi vuoteen 1945 mennessä viiteen. Näistä henkilöistä
Vappu Niinimäki (MMK 1961) ja Sointu Rinnemaa (MMK 1957) valmistuivat maatalous- ja metsätieteiden kandidaateiksi kodin taloustiede pääaineenaan. (Lähteet: Heinonen 1998, 197; Kotitalouden kandidaatit 20 vuotta, 1973, 34;
HYKA/Oppilasmatrikkelit).
693
Heinonen 1998, 199, 256.
694
Sarje, Irma (1917–2001). Yo 1936, emäntäkoulu Karkussa, KtaO Järvenpään kotitalousopettajaopistosta 1940. Elämäntyö Keskusosuusliike OTK:n koekeittiön hoitajana 1953–1977. (Lähde: ”Kotitalousopettaja Irma Sarje. Keittokirjailija ryhtyi keraamikoksi.” Helsingin Sanomat 30.4.2001, A 10).
695
Heinonen 1998, 257, 258. – Sekä Riitta Huttunen että Maija Luostarinen valmistuivat maatalous- ja metsätieteiden
maistereiksi toukokuussa 1952. (Lähde: HYKA/Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan oppilasmatrikkeli).
196
uskeskuksen suorittamista laajoista asuntotutkimuksista kerrottiin Kotitalouskeskuksen tiedotteissa
1954 ja 1955. Valtioneuvoston asettama Asuntotutkimustoimikunta oli myöntänyt Kotitalouskeskukselle vuonna 1952 määrärahan, jonka turvin tutkittiin 500 uutta asuntoa perheenemännän työn ja
kotitalouden toimintojen kannalta. Tutkimus, joka suoritettiin 1.6.1952–30.6.1953 välisenä aikana,
oli kaksiosainen. Ensimmäinen osa kohdistui kolmeen sataan 1–3 huonetta ja keittiön käsittävään,
kolmessa kaupungissa ja kolmessa kauppalassa sijaitsevaan kerrostaloasuntoon. Toinen osa kohdistui kahteen sataan kuudessa kirkonkylässä sijaitsevaan uuteen omakotitaloon, joiden pohjaratkaisuna oli kaksi huonetta ja keittiö. Seuraava asuntotutkimus suoritettiin jo 15.7.1953–28.2.1954 välisenä aikana, ja se kohdistui kaikkien Helsingissä vuosina 1949–52 valmistuneiden kerrostalojen [190
taloa] yhteistiloihin. Tutkimuksessa havaituista puutteista mainittakoon, että lastenvaunusuoja oli
järjestetty vain muutamaan taloon.
Helsinki: Aloitteita kotitalouden tutkimuslaitoksen luomiseksi 1951–57
Kodin taloustieteen professori Elli Saurio piti keskeisen tärkeänä tavoitteenaan kotitaloustieteiden opetuksen ja tutkimuksen kehittämistä – siihen liittyen kotitalouden tutkimuslaitoksen aikaansaaminen – ja 1950-luvun alkuvuosina Helsingin asema kotitaloustieteiden sijaintipaikkana mahdollisten alan tutkimuslaitosten sijoituspaikkana oli horjumaton. Monet arvovaltaiset tahot tukivat professori Saurion pyrkimyksiä kotitalousalan kehittämisasiassa. Brander-Wallin ynnä muut tekivät
vuonna 1951 eduskunnassa toivomusaloitteen kotitalousopetusasiain keskittämisestä yhdelle ministeriölle (n:o 96/1951) ja seuraavana vuonna Östenson ynnä muut jättivät toivomusaloitteen kotitalouden tutkimuslaitoksen perustamisesta (84/1952).696
1950-luvun puolivälissä professori Saurio laati korkeimman kotitalousopetuksen ja kodin tutkimuslaitoksen yhdistämistä koskevan suunnitelman,697 jonka lähetti opetusministeri Kerttu Saalastille, sosiaaliministeri Tyyne Leivo-Larssonille, Helsingin yliopiston rehtori Paavo Ravilalle, Kotitalouskeskuksen hallitukselle ja Maatalousnaisten Keskuksen johtokunnalle. Suunnitelma koski kodin
tutkimuslaitoksen luomista, ja professori Saurio piti ajankohtaa asialle otollisena sillä perusteella,
ettei kodin taloustiede vielä ollut saanut Helsingin yliopistoon omia opetustiloja, ja Suomessa ei
vielä ollut kodin tutkimuslaitosta, vaikka sellainen oli esimerkiksi kaikissa muissa Pohjoismaissa.
Professori Saurio ehdotti suunnitelmassaan kodin taloustieteen opetuksen ja kodin tutkimuslaitok696
KA/SA/5. Kansio. Kodin taloustiede tieteenä/4. Kodin taloustieteen kehittämisyrityksiä (alakohta n:o 12).
KA/SA/5. Kansio, Kodin taloustiede tieteenä/5. Elli Saurion kantelu 1956, Liite n:o 3 (Kirjelmä päiväyksellä
7.12.1955 opetusministeri K. Saalastille, sosiaaliministeri Tyyne Leivo-Larssonille ja yliopistonrehtori Paavo Ravilalle:
"Toivon, että saisin esitellä Teille Suunnitelmani").
697
197
sen toiminnallista yhdistämistä: oli perustettava yksi valtion laitos, johon alan yliopisto-opetuksen
ja tutkimuksen lisäksi otettaisiin tutkimuksen tuloksia käytäntöön soveltava ja tiedottava elin.
Kansanedustajat Irma Hamara ja Elli Nurminen veivät professori Saurion suunnitelmaa eteenpäin
jättämällä helmikuussa 1956 lakialoitteen (n:o 47/1956), joka koski kodin tutkimuslaitoksen perustamista valtionlaitoksena Helsingin yliopiston yhteyteen.698 Aloite sisälsi muistuman myös maisteri
Harmajan tekemästä pioneerityöstä, sillä Hamaran ja Nurmisen mukaan yksi tai useampi kodin tutkimuslaitos oli jo Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa, Länsi-Saksassa ja Yhdysvalloissa. Laura Harmaja
oli vuonna 1928 kirjoittanut erillisten koe- ja tutkimuslaitosten tarpeesta tuotteiden laadun selvittämiseksi.699 – Irma Hamaran ja Elli Nurmisen tekemä lakialoite n:o 47/1956 kuitenkin torjuttiin.
Suomi ei olisi todellakaan ollut pioneeri kotitalouden [kodin] tutkimuslaitoksen perustamisessa.
Tanska oli Pohjoismaissa kotitalousalan julkisen valistus- ja tutkimustoiminnan edelläkävijämaa,
sillä Tanskassa perustettiin valtion kotitalousneuvosto (Statens Husholdningsraad) jo vuonna
1935.700 Norjan Statens Forsöksvirksomhet for Husstell perustettiin vuonna 1938. Ruotsissa toiminta Tiedotushallituksen kotivalistusosastossa Aktiv hushållning aloitettiin kesällä 1940 ja kesällä
1944 Ruotsiin perustettiin valtakunnallinen kotitalousalan tutkimuslaitos Hemmens forskningsinstitut eli HFI.701 Visa Heinosen mukaan Hemmens forskningsinstitutin perustamisen lähtökohtia olivat suomalaisen Laura Harmajan analyysit kotitalouden merkityksestä kansantaloudessa ja 1930luvulla tehty kotityötutkimus. HFI ja Aktiv hushållning yhdistettiin vuonna 1954.702
Carin Boalt esitteli uuden HFI-organisaation Sunt Förnuft -lehdessä vuonna 1945:
Hemmens Forskningsinstitut började sitt arbete våren 1944. Initiativet till verksamheten har
tagits av husmödrarnas och hushållslärarinnornas samorganisationer samt Aktiv Hushållning.
Studier av metoder och redskap för hemarbetets olika grenar har upptagits som en av institutets första arbetsuppgifter. [ ] HFI har på sitt arbetsprogram studier av hemmets funktion i
698
Lakialoite n:o 47/1956, allekirjoittajina 17.2.1956 Irma Hamara ja Elli Nurminen. – Professori Saurio kirjoitti kodin
tutkimuslaitosta koskevasta suunnitelmasta lehtiartikkeleita. (Lähteet: Saurio, E. 1956. Saammeko kodin tutkimuslaitoksen? Kansamme talous. Puolueeton taloudellinen kuukausijulkaisu, julkaisija Suomen Pankki 1/1956, 4, 5, 19, 23;
Saurio, E. 1956. Korkeimman kotitalousopetuksen ja kodin tutkimuslaitoksen yhdistäminen. Kotitalous 1/1956, 5–8).
699
Heinonen 1998, 104. Viittaus: Harmaja 1928, 37, 38, 42, 43, 51.
700
Heinonen 1998, 204. Viittaukset: Harmaja, L. 1936. ”Tanskan valtio oivaltaa kotitalouden merkityksen”. Kotiliesi
2/1936, 51; Stoumann, A. 1937. ”Tanskan kotitalousneuvosto”. Pohjoismaiden Emäntäliiton kirjoituksia III. Kirjoittanut sihteeristön johtaja, talousopettaja Astrid Stoumann. Emäntälehti 5/1937, 142, 143.
701
Heinonen 1998, 204. Viittaus Ruotsin osalta: Boalt & Pehrsson & Åkerman 1984, 216. – Syksyllä 1944 opintovapaalle jäänyt Elli Saurio matkusti touko-kesäkuussa 1945 Ruotsiin kirjastotutkimuksia ja sikäläiseen kodin tutkimuslaitokseen tutustumista varten. (Lähteet: KA/SA/1. Kansio/3. Väitöstutkimus ja apurahat; KA/SA/37a Kansio, Kolme
käsikirjoitusta/Kervinen, A. 2008. Aineksia Elli Saurion elämäkertaa varten (käsikirjoitus n:o 2).
702
Heinonen 1998, 205, 296. – Kodin taloustieteen professori Elli Saurion suunnitelmien mukaan myös suomalaisessa
kotitalouden tutkimuslaitoksessa olisi tullut olla opetus-, tutkimus- ja tiedotustoimintaa.
198
samhället och undersökningar av de olika arbetsområdena inom hemmen. Man vill försöka få
fram riktlinjer för framtiden. Vilka arbetsuppgifter bör förläggas till enskilda hem, vilka bör
utföras av hemmen i samverkan – kollektivt – och vilka arbetsuppgifter bör lämpligen föras
över till större enheter – industrin.703
FM Carin Boalt havainnollisti tekstiään kaaviokuvalla, johon oli luonnostellut kotitöiden lajit. Työt
jakautuvat viidelle eri tasolle. Ylinnä on kokoava nimike ”Husligt arbete”. Toisella tasolla löytyy
yhteensä yhdeksän töiden ryhmää, esimerkkeinä ”Inköp” ja ”Diskning”. Toisen tason töistä viisi
ryhmänimikettä on jaettu yhteensä 33 alaryhmään. Nämä viisi ryhmää ovat seuraavat: ”Sömnad och
klädvård”, ”Städning och underhåll”, ”Bearbetning av födoämnen”, ”Diskning” ja ”Tvätt”. Alaryhmistä kahdeksalla on vielä omat alajaokkeensa. Neljännen tason töille on kuviossa yhteensä 23 eri
nimikettä ja viidennelle tasolle on sijoitettu muutamia nimikkeitä, esimerkiksi ”Husligt arbete–
Städning och underhåll–Golvvård–Torrbehandling–Moppning”.
Kotitaloudellisen tutkimuslaitoksen organisaatiota uudistettiin Ruotsissa 1950-luvun puolivälin
jälkeen. Uudistus alkoi vuonna 1956 siten, että ehdotettiin HFI:n paikalle Konsumentinstitutet organisaatiota (Statens institut för konsumentfrågor704). Myös Konsumentrådet -organisaation eli
Kuluttajaneuvoston perustamista ehdotettiin.705 Ruotsissa toteutetut uudistukset edelsivät ja
edesauttoivat kuluttajatutkimusta koskevan yhteisstyön tiivistymistä Pohjoismaiden tutkimuslaitosten välillä. ”Nordiska kommitén för konsumentfrågor” perustettiin vuonna 1957.706
Ruotsalaiseen Konsumentinstitutet -organisaatioon perustettiin 34 virkaa. Konsumentrådetissa oli
vain yksi palkattu toimihenkilö, mutta sen viisitoista jäsentä edustivat palkansaaja- ja naisjärjestöjä
sekä elinkeinoelämää ja tutkimusta. Ruotsissa kulutushallinnon organisaatiota muutettiin 1970luvulla, kun Statens institut för konsumentfrågor, Statens konsumentråd sekä Varudeklarationsnämnden (Tavaraselostelautakunta) yhdistettiin Konsumentverket -nimiseksi (Kuluttajavirasto) organisaatioksi vuonna 1973. – Konsumentinstitut -organisaatiossa oli ollut valistusosasto ja sitä vahvistettiin vuonna 1964. Vuodesta 1958 alettiin julkaista Råd och Rön -lehteä.707
703
Boalt 1945, 1. (Särtryck).
Ruotsin kuluttajavirastossa toimeenpantiin laajoja tutkimuksia, esimerkiksi ”1000 husmödrar om hemarbetet”
(1961). Tutkimuksen suoritti mainitun kuluttajaviraston yli-intendentti (förste intendent) Carin Boalt yhteistyössä Tilastollisen keskustoimiston ynnä muiden tahojen kanssa.
705
Suomeen perustettiin Kuluttajaneuvosto vasta vuonna 1965. (Lähde: Heinonen 1998, 297).
706
Heinonen 1998, 296. – Pohjoismaisesta yhteistyöstä puhtaanapidon alalla (tvätt- och rengöringsområdet) neljän
Pohjoismaan välillä kerrottiin vuonna 1965 ja korostettiin, että Suomikin on mukana (även Finland är med). Artikkeli
on varustettu kuvalla, joka esittää kokouksen osanottajia. Suomesta ovat mukana maisteri H.[ilkka] Kuokka (Työtehoseura) ja maisteri A. Sjöholm (Kotitalouskeskus). (Lähde: ”Nordiska konsumentvaruforskare samarbetar.” Råd och Rön
3/1965, 25).
707
Heinonen 1998, 296, 297. Viittaukset: Boalt & mt. 1984, 218, 220–222, 233, 235.
704
199
Suomalaisella, lakialoitteessa n:o 47/1956 mainitulla, Kotitalouden tutkimuslaitoksella olisi ollut
monia tehtäviä. Sen olisi nimittäin tullut tutkia kotitaloudessa käytettäviä erilaisia markkinatuotteita
(koneet, laitteet, työvälineet, astiat, vaatteet, huonekalut ja niin edelleen), kotitaloudessa käytettäviä
erilaisia työ- ja valmistusmenetelmiä (ruoanlaitto, pesu ja muu puhdistus, vaatteiden valmistus ja
kunnossapito ja niin edelleen), asuntoa (asunnon tarkoituksenmukaisuus, kodin kauneusarvot), kodin taloudellisia kysymyksiä, perhesosiologiaa ja -psykologiaa, kotitalousopetusta ja -neuvontaa708
sekä suurtalouksien kuten ravintoloiden, hotellien, eineskeittiöiden, kouluruokaloiden, lasten- ja
vanhainkotien ja niin edelleen piiriin kuuluvia kysymyksiä.
Edellä mainitussa, kahden kansanedustajan Irma Hamaran ja Elli Nurmisen tekemässä lakialoitteessa n:o 47/1956 kodin tutkimuslaitos ehdotettiin liitettäväksi Helsingin yliopiston yhteyteen.709
Aloitteentekijät huomauttivat, että liittämisen seurauksena yliopisto voisi käyttää laitosta sekä tutkimus- että opetustarkoituksiin.710 Hallinnollisesti kodin tutkimuslaitos olisi ollut luonnollisinta
saattaa opetusministeriön alaisuuteen, johon korkein kotitalousopetus yliopiston yhteydessä jo ennestään kuului. Hamaran ja Nurmisen mukaan maan nopea teollistuminen ja muut suuret yhteiskunnalliset muutokset aiheuttivat kodin tutkimuslaitoksen tarpeen. Koska kotitalousopetus haarautui usean ministeriön vastuulle ja neuvonta jakautui moniin eri järjestöihin, kodin tutkimuslaitos
olisi toiminut ammatillisesti kokoavana ja myös ammattikuntaa yhdistävänä elimenä. – Kotitalouskeskus (psta puheenjohtaja Irja Viding ja sihteeri Onerva Valorinta) ilmaisi toukokuussa 1956 tukensa professori Elli Saurion suunnitelmalle perustaa yliopistollisen kotitalousopetuksen, kodin
tutkimuslaitoksen sekä siihen liittyvän tiedotuselimen käsittävä yhteislaitos.711
Myös Kotitalouden Ylioppilaat ry (psta puheenjohtaja Anna-Liisa Holopainen ja sihteeri Saara
Kotiaho) asettui helmikuussa 1956 kannattamaan professori Saurion suunnitelmia ja järjestö oli
kokouksessaan yksimielisesti kannattanut myös professori Elli Saurion uutta opinto-ohjelmaa. Ko708
Ruotsissa huomio oli alkanut kiinnittyä kuluttajakasvatukseen. Lennart Parknäs oli tehnyt vuonna 1958 tutkimuksen
Kuluttajaneuvoston toimeksiannosta otsikolla ”Konsumentfostran”. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään kuluttajakasvatuksen painopistealat kouluopetuksessa. Neljä kulutuskäyttäytymisen piirrettä huomattiin kuluttajakasvatuksen kannalta olennaisiksi: tietojen kerääminen, tietojen arviointi, omien tarpeiden analysointi ja päätöksenteko. – Yhdysvalloissa kehitys pohjautui kuluttajan oikeuksia koskevalle Kennedy-ohjelmalle [”Kennedy-programmet”]. Kuluttajavalistus
oli saanut Yhdysvalloissa huomattavan suuren roolin eri yhteiskuntaryhmien välisten erojen tasoittajana. (Lähde: Bergström, G. 1966. ”…rätt till säkerhet och information, rätt att välja, rätt att bli hörd…” Råd och Rön 7/1966, 26–28).
709
KA/SA/5. Kansio. Kodin taloustiede tieteenä/5. Elli Saurion kantelu 1956, Liite n:o 46 (Lakialoite 47/1956. Hamaran ym. ehdotus laiksi kodin tutkimuslaitoksesta. Päiväys 17.2.1956.)
710
Vuonna 1956 oli kulunut kymmenen vuotta ensimmäisen kotitaloustieteen (kodin taloustiede) perustamisesta ja
erityinen kotitaloustieteellinen tutkimuslaitos puuttui Suomesta yhä. Kotitaloustieteet oli perustettu maatalousmetsätieteelliseen tiedekuntaan kolmanneksi tiederyhmäksi. Tiedekunnan maataloustieteiden tutkimustoiminnan kehittämisestä oli aktiivisesti kannettu huolta jo varhaisessa vaiheessa. Komiteanmietintö 1916:3 koski maataloudellisen
koetoimintatyön järjestämistä. Mietinnössä oli 377 sivua.
711
KA/SA/5. Kansio. Kodin taloustiede tieteenä./4. Kodin taloustieteen kehittämisyrityksiä, Alakohta n:o 9.
200
kous oli käsitellyt uuteen opintosuunnitelmaan liittyviä seikkoja ja kommentoi niitä kannattaen
muun muassa kodin taloustieteen opetusta täydentäviä uusia apuainekursseja: kotitalouden koneoppia, vaatetusoppia, laitostalouden hoito-oppia sekä kuluttajain markkinaoppia.712
Professori Elli Saurion konstruoima uusi opinto-ohjelma713 kodin taloustieteelle liittyi kiinteänä
osana siihen kotitaloustieteiden yleiseen kehittämissuunnitteluun, jota yliopistolla jouduttiin tekemään 1950-luvulla kotitalousopettajien jatkokoulutuksen muodostaman ongelman takia. Asiaan
liittyivät muun muassa toistuvat virkaehdotukset kodin teknologian professorin viran saamiseksi
maatalous- ja metsätieteelliseen tiedekuntaan. Tiedekunta oli asettanut 31.5.1955 toimikunnan, johon kuuluivat professorit Mäki, Roine, Saari, Saurio ja Vartiovaara. Toimikunnan tehtävänä oli
tiedekunnan kotitalousaineiden virkatutkinnon ja näiden aineiden muiden tutkintojen muotouttaminen ja edelleen kehittäminen. Mietintö valmistui 7.4.1956714 ja professori Saurion eriävä kanta liitettiin mietintöön.715 Mietinnön liitteenä oli myös kotitalouden virkatutkinnon opetussuunnitelma.
Kodin taloustieteen professori Elli Sauriolla oli varsin pitkältä ajalta tietoa ja kokemusta kotitalousopettajien koulutuksesta, heidän kouluttamisestaan ja heidän koulutuksensa problematiikasta.
Vuonna 1926 Suomalaisen Marttaliiton konsulentti Elli Saurio oli rinnastanut radioesitelmässään
neuvonnan ja opetuksen.716 Konsulentti Saurio, joka oli ollut erityisesti kodinhoidon neuvonnasta
712
KA/SA/5. Kansio. Kodin taloustiede tieteenä./4. Kodin taloustieteen kehittämisyrityksiä, Alakohta n:o 8.
LIITE 4. Professori Elli Saurion tutkintovaatimusehdotus syksyllä 1955.
714
Mietintö on professori Saurion vuonna 1956 tekemän kantelun liitteenä n:o 16. – Professori Elli Saurio oli sairauden
vuoksi maaliskuusta 1956 lähtien ollut estynyt ottamasta osaa toimikunnan työhön. Kutsuttuna sihteerinä oli 5.3.1956
lähtien toiminut dipl.ins. Rakel Kurkela. (Lähde: KA/SA/5. Kansio. Kodin taloustiede tieteenä/4. Kodin taloustieteen
kehittämisyrityksiä, Alakohta n:o 1). – Taistelu kodin taloustieteen yliopistostatuksesta huipentui tavallaan siihen, että
tietyt kollegat yrittivät saattaa kodin taloustieteen professori Elli Saurion mielisairaan kirjoihin. Yliopistolta otettiin
yhteyttä Saurion lähiomaisiin, jotta nämä olisivat tehneet likaisen työn. Sukulaiset keskustelivat Elli Saurio-ongelmasta
”useamman psykiatrin kanssa, viimeksi professori Kailan”. [Lähde: KA/SA/1. Kansio. Todistuksia ym./5. Saurion henkilöhistoriaa, Alakohta n:o 4 (Elli Sauriolle osoitettu kirje, jossa allekirjoittajina ovat ”Terttu ja Eeva”. Kirje alkaa seuraavin sanoin: ”Koska Sinulla ei ole aikaa ottaa meitä vastaan, niin selvitämme asian tässä. Olemme huolissamme Sinun
karriäristäsi. Sinun otteesi ovat 3 viime vuoden aikana olleet niin erikoislaatuisia, että ne ovat huolestuttaneet meitä
sekä tämän talven aikana yliopistoa. Olemme keskustelleet asiastasi useamman professorin kanssa, viimeksi professori
Kailan ja hänen kehoituksestaan Sinun tulisi vapaaehtoisesti ja omasta aloitteestasi kääntyä hänen puoleensa”… Kirje
on päivätty 8.4.1956)]; Tiedekunnan toimia kummasteltiin akateemisen väen piirissä Helsingissä. – Kodin taloustieteen
silloisten oppilaiden haastatteluissa selvisi, että maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan professorien – ja nimenomaan
professorien – menettelyä oli oudoksuttu muun muassa Meilahden sairaalan johtavien lääkäreiden keskuudessa. Meilahden sairaalan yliemäntä Helvi Inkeri Wagnerin o.s. Heikkinen (s. 1918) MMK-tutkinto pääaineena kodin taloustide
oli valmistunut 19.12.1955. (Lähde: HYKA/oppilasmatrikkelit.)] – Professori Saurion lakimies varoitti tätä noudattamasta lähiomaisten ohjeistusta. (Lähde: Haastattelutieto. Lehtori Eva Oittilan useita kertoja mainitsema. Yo Eva Oittila
oli kodin taloustieteen laitoksen laitosassitentti 1950-luvun lopulla.
715
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta asetti keväällä 1956 uuden toimikunnan kotitaloustutkintoja kehittämään.
Tämän toimikunnan työhön liittyen professori Saurio kirjoitti 10.11.1957 otsikolla ”Huomautuksia toimikunnan esityksen johdosta”. Kirjoitelmassa vastustettiin muun muassa ravintokemian ja kodin taloustieteen pakollista sidonnaisuutta.
(Lähde: KA/SA/5. Kansio. Kodin taloustiede tieteenä/4. Kodin taloustieteen kehittämisyrityksiä, Alakohta n:o 10).
716
KA / SA /11. Kansio, Saurion kirjoituksia 1/Kirjoituskokonaisuuksia A (alakohta n:o 7: Kotitalouden edistäminen
maalaisväestön keskuudessa. Radioesitelmä 15.11.1926).
713
201
kiinnostunut, oli ollut neuvojien kouluttaja. Neuvonta oli ollut tärkeää kotitalouskasvatusta ja kodinhoito sisälsi idullaan myös kodin talousasiat. Lisäksi Elli Saurio oli Marttaliiton toiminnanjohtajana ollut konsulenttienkin ohjaaja. FT Saurio oli antanut panoksensa kotitalouskasvatuksen lisäksi
myös kotitalousammattikasvatuksen kehittämiselle. Vuonna 1947 hän oli jäsen komiteassa, jonka
Valtioneuvosto oli 17.5.1945 asettanut harkitsemaan mahdollisuutta ja tekemään käytännön ehdotuksia Helsingin Kasvatusopillisen Talouskoulun ja Helsingin Käsityöopiston ottamisesta valtion
haltuun.717 Ja yliopistolla professori Elli Saurion oppilaina oli paljon talousopettajia. Voitaneen sanoa, että puolet Elli Saurion elämästä kului sellaisissa työ- ja virkarooleissa, joissa hän toimi kotitalousalan opettajien kouluttajana. Elämänsä viimeisten kymmenen vuoden aikana professori Saurio
opasti kotitalousopettajia sekä kesät että talvet kotitalouden taloustieteen osaajiksi, kesäisin usean
kesäyliopiston kursseilla ja talvisin Helsingin yliopistolla.
Kotitaloustieteiden kehittämisyritykset saattoivat olla jossakin määrin näennäisiä maatalousmetsätieteellisessä tiedekunnassa. Professori Elli Saurion pyrkimykset kotitaloustieteiden laajentamiseksi ja opetuksen ja tutkimuksen monipuolistamiseksi ja syventämiseksi kilpistyivät maataloustieteiden vastaaviin pyrkimyksiin elintarviketieteiden osalta. Ravintokemia oli jaettu pian ravintokemian professorin viran täyttämisen jälkeen kahteen linjaan, joista vain toinen oli kotitaloudellinen.718 Tiedekunnan elintarviketieteet muodostettiin – aluksi Yhdysvalloista tulevalla rahoituksella
– 1960-luvulla ravintokemian biokemiallisen linjan pohjalta ja viranhaltijat elintarviketieteiden virkoihin koulutettiin ravintokemian laitoksella. Kotitaloustieteiden piiristä irrotettiin ensimmäiseksi
vuonna 1947 perustettu ravintokemia, uudella nimellään ravitsemustiede. Nykyään maatalousmetsätieteellisessä tiedekunnassa ei ole enää kotitaloustieteiden tiederyhmää mutta elintarviketieteiden tiederyhmä on. Viimeksi mainitun tiederyhmän elinvoimaisuutta osoittaa se, että tiedekunnassa
on perinteisten maatalous- ja metsätieteiden tutkintojen (MMK, MML, MMT) ohella myös elintarviketieteiden tutkinnot (ETK, ETL, ETT).
717
Komiteanmietintö 1947:27, 1–3. – Komitean puheenjohtajana oli Toivo Salervo ja jäseninä FT Aarno Maurits Niini,
FM Elli Saurio ja Helsingin Käsityöopistosta rehtori Saimi Siiri Jutila ja Elli Suninen. Sihteerinä toimi 12.5–1945–
15.1.1946 Tyyne Alanko, jonka jälkeen Luume Verkko. Komiteaa täydennettiin 24.1.1946, jolloin komitean jäsenenä
aloitti tyttöjen käsitöiden ja kotitalouden opetuksen tarkastaja Sievä Johanna Karttunen. Komitean jäsen Elli Saurio ei
yksityisasioiden [väitöstutkimuksen] vuoksi voinut osallistua komitean työhön vuoden 1946 huhtikuun jälkeen. Vuonna
1945 asetetun komitean työn pohjana oli vastaavanlaisen 15.3.1934 asetetun komitean työ (Komiteanmietintö 1938:2).
– Vuonna 1952 Valtioneuvosto asetti taas komitean, jonka tehtävänä oli, perehdyttyään aikaisempiin suunnitelmiin,
selvittää kysymys kotitalousopettajien valmistamisesta sekä heidän virka-asemansa järjestämisestä eri alojen oppilaitoksissa ja laatia asiasta yhtenäinen esitys. (Lähde: Komiteanmietintö 1954:15. Kotitalousopettajakomitean mietintö).
718
”Professori Roineen esityksestä tiedekunta päätti, että ravintokemian biokemiallista linjaa ei lueta kotitaloustieteisiin
kuuluvaksi aineeksi.” (Lähde: M-m td 29.9.1949-24 §).
202
Professori Elli Saurio oli tiedekunnan professoreiden joukossa jotakuinkin yksin tavoitellessaan
kotitaloustieteiden laajentamista. Taistelu kärjistyi hänen puoleltaan kantelussa, jonka hän jätti yliopiston kanslerille toukokuussa 1956.719 Kantelukirjelmässä on kymmenen täyteen kirjoitettua sivua ja kantelua seurasi 46 liitettä. – Taisteluasetelma oli todellinen, sillä professori Saurion pyrkimyksille nousi yliopistolla vastavoimia, mutta puolustajiakin oli. Esimerkiksi eduskunta-aloitteet
144/1956, 455/1956 ja 246/1957 määrärahan osoittamiseksi kodintutkimus-, opetus- ja tiedotuslaitoksen rakentamiseksi, toivomusaloite n:o 208/1957 (11.2.1957) ja raha-aloite n:o 96/1957
(3.10.1957) määrärahan osoittamiseksi opettajan virkojen perustamiseksi kotitalousopetusta varten
Helsingin yliopistoon tukivat professori Elli Saurion yliopistolla tekemiä määrärahaehdotuksia uusien opetusvirkojen luomiseksi kodin taloustieteen laitokselle.720 – Oman tieteenalansa kautta professori Saurio pyrki laajentamaan yliopistolliset kotitaloustieteet todelliseksi monialaiseksi tiederyhmäksi. Tämä aie juuri oli ollut myös maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan professorien visiona 1930-luvulla, asia oli yritetty saada alulle agronomiatutkinnon kotitalouslinjan kautta.
Lappeenranta sijaintivaihtoehdoksi: Kodin taloustieteen kesäkurssit alkavat 1957
Kodin taloustieteen opetus alkoi Lappeenrannan kesäyliopistossa kesällä 1957 ja professori Elli
Saurio oivalsi nopeasti uuden tilanteen tarjoamat mahdollisuudet. Kesäyliopistotoiminnan alkaminen oli yleensä ennakoinut korkeakoulun perustamista kyseiseen kaupunkiin ja itäisessä Suomessa
ei vielä 1950-luvulla ollut yliopistoja tai korkeakouluja. Kun Lappeenrannan kesäyliopiston rehtori
M. Mustakallio721 puhui kyseisen kesäyliopiston kymmenennen toimikauden avajaisissa 28. kesäkuuta 1965,722 hän sanoi ajatuksen Lappeenrantaan sijoitettavasta Itä-Suomen yliopistosta herätetyn
9. kesäkuuta 1955. Itä-Suomen yliopistoseura perustettiin syyskuussa 1955 Lappeenrannan raatihuoneella. Kolme vuotta myöhemmin valtioneuvosto asetti Itä-Suomen kulttuurikomitean ja tämä
komitea ehdotti 23.11.1961 mietinnössään Itä-Suomen yliopiston sijoittamista Lappeenrantaan.723
Kotitaloustieteiden varsinainen talvikausina tapahtuva yliopisto-opetus saattaisi toteutua myös Lappeenrannassa ja kotitalouden tutkimuslaitoskin voitaisiin ehkä perustaa Helsingin ulkopuolelle.
719
KA/SA/5. Kansio. Kodin taloustiede tieteenä/5. Elli Saurion kantelu 1956.
KA/SA/5. Kansio. Kodin taloustiede tieteenä/4. Kodin taloustieteen kehittämisyrityksiä, Alakohta n:o 11.
721
Professori Mustakallio toimi Lappeenrannan kylpylaitoksen ylilääkärinä vuodesta 1932 ja Lappeenrannan kesäyliopiston rehtorina 1956–1965. Hän oli Itä-Suomen yliopistoseuran valtuuskunnan puheenjohtaja vuodesta 1955 ja tässä
ominaisuudessa jäsenenä Itä-Suomen kulttuurikomiteassa 1958–61.
722
Kymmenes yliopistokausi alkuun Lappeenrannassa. (Pääotsikko: Kesäyliopistot kaipaavat valtiovaltaa tukijakseen).
Etelä-Saimaa 29.6.1965 (171/1965), 1. – Vrt. alaviite n:o 763 tässä tutkimuksessa.
723
Komiteanmietintö 1961:48. Itä-Suomen kulttuurikomitean mietintö. Komitea oli asetettu 27.11.1958 ja työ valmistui
23.11.1961. Puheenjohtajana toimi apulaisprofessori Martti Joeli Mustakallio, varapuheenjohtajana professori Erkki
Kivinen Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta ja sihteerinä VTM Martti Valla. Komitea
kuuli asiantuntijana muun muassa professori Elli Sauriota.
720
203
Itä-Suomen Kulttuurikomitean istuntokauden kuluessa kodin taloustieteen professori Elli Saurio
ja Lappeenrannan kesäyliopistolla koneoppia luennoinut FT Veikko Havanto allekirjoittivat 9. lokakuuta 1959 kotitaloudellisen tutkimuslaitoksen tarpeellisuutta ja tällaisen laitoksen Lappeenrantaan sijoittamista koskevan lausunnon ja osoittivat sen Itä-Suomen Kulttuurikomitealle.724 Muistio
liitettiin komiteamietintöön liitteenä:
Korkeimman kotitalousopetuksen kannalta maamme on edellä kävijän asemassa. Kotitaloudellista tutkimusta koskevissa kysymyksissä komitea on kuullut asiantuntijoina professoreita
Elli Sauriota ja Unto Vartiovaaraa sekä filosofian tohtoria Veikko Havantoa, joiden muistio
on liitteenä.725
Niin sanottu kesäyliopistokomitea asetettiin 3.11.1960 ja kaksi osamietintöä valmistui, jälkimmäinen 28.5.1962. Kesäyliopistokomitean puheenjohtajana toimi professori Pentti Renvall ja sihteerinä Martti Saarikoski. Kansleri E. J. H. Linkomiehen virkakaudella726 1962–63 Helsingin yliopisto
antoi lausunnon muun muassa Itä-Suomen kulttuurikomitean mietinnöstä ja Kesäyliopistokomitean
mietinnöistä. Kesäkuussa 1962 kansleri Linkomies pyysi konsistorin lausunnon kesäyliopistokomitean mietinnöstä. Hankittuaan kesäyliopistoasiasta tiedekuntien ja osastojen lausunnot konsistori
ilmoitti kanslerille 19.12.1962 antamassaan lausunnossa yhtyvänsä komitean yksityiskohtaisesti
perustelemaan kantaan, että kesäyliopistojen toiminta on merkittävällä tavalla täydentänyt korkeakouluopetusta maassa ja että sitä sen vuoksi olisi edelleen kehitettävä.727
Vuoden 1962 maaliskuussa professori Saurio luonnosteli raha-asia-aloitteen Eduskunnalle ja esitti siinä Eduskunnan hyväksyttäväksi toivomuksen, että hallitus ottaisi vuoden 1963 tulo- ja menoarvioon 20 miljoonan markan suuruisen määrärahan Lappeenrannan kaupunkiin perustettavan kotitaloudellisen tutkimuslaitoksen alkusuunnittelua ja perustamistoimenpiteitä varten:
Ajatus Lappeenrannasta sijoituspaikkana oli syntynyt Lappeenrannan Kesäyliopiston piirissä
ja Itä-Suomen Kulttuurikomitea oli jo liittänyt suunnitelman kotitaloudellisesta tutkimuslaitoksesta valtioneuvostolle tekemäänsä esitykseen, joka koski Itä-Suomen yliopiston perustamista Lappeenrantaan. Suunnitelman mukaan tutkimuslaitoksessa olisi kahdeksan osastoa,
joista neljä teknillistä ja neljä taloudellista. Teknilliset tutkimusosastot koskisivat kodin ja laitosten koneita, keittiötekniikkaa, asuntoa ja vaatetusta. Jälkimmäisen ryhmän osastot olisivat
keskittyneet kodinpidon, psykologian, laitosekonomian ja kotitalouskasvatuksen ympärille. 728
724
KA/SA/5. Kansio. Kodin taloustiede tieteenä/4. Kodin taloustieteen kehittämisyrityksiä, Alakohta n:o 6.
Komiteanmietintö 1961:48, 35. – Lehtori Arvi Luukka, Lappeenrannan kesäyliopiston entinen sihteeri, viittasi tähän
tekstikohtaan kirjeessään Aila Kerviselle 25.9.2000.
726
Linkomies, Edwin Johan Hildegard (1894–1963). Helsingin yliopiston rehtori, Rooman kirjallisuuden professori.
Helsingin yliopiston kansleri 1.11.1962–8.9.1963.
727
HYKA/Kertomus Helsingin yliopiston toiminnasta lukuvuonna 1962–63, 152, 154, 155.
728
KA/SA/5. Kansio. Kodin taloustiede tieteenä/4. Kodin taloustieteen kehittämisyrityksiä, Alakohta n:o 7 (Eduskunnalle osoitetun kirjelmän luonnoksia kahdella eri päiväyksellä 9.3.1962 ja 10.3.1962). – Lappeenrantaan perustettavaa
725
204
Professori Saurion tuonhetkinen näkemys kotitaloudellisen tutkimuslaitoksen toimintamallista tallentui, sillä raha-asia-aloitteeseen liittyi organisaatio- ja toimintasuunnitelma Lappeenrantaan perustettavaa kotitalouden tutkimuslaitosta varten.
Koska Itä-Suomen kulttuurikomitea oli käsitellyt vain Itä-Suomen korkeakoulutarpeita, valtioneuvosto oli asettanut kesäkuussa 1963 uuden komitean, jolle annettiin tehtäväksi tutkia yliopistojen ja korkeakoulujen koulutuskapasiteetin lisäämistä ja mahdollisten uusien korkeakoulujen, erityisesti Itä-Suomen korkeakoulun perustamista ja tehdä esitykset näissä suhteissa tarpeellisiksi katsottavista järjestelyistä.729 Komitean, jonka puheenjohtajaksi kutsuttiin professori Paavo Suomalainen,
kaikki kolme mietintöä valmistuivat Helsingin yliopiston kansleri Ravilan 730 virkakauden kuluessa.
Rehtori Mustakallio mainitsi puheessaan 28.6.1965, että professori Suomalaisen komitea jätti mietintönsä kymmenen vuotta myöhemmin kuin Lappeenrannan yliopistoajatus herätettiin. Korkeakoululaitoksen suunnittelukomitean mietinnöissä ehdotettiin sekä yliopiston että korkeakoulun perustamista Lappeenrantaan siten, että ne aloittaisivat toimintansa vuonna 1969. Teknillinen korkeakoulu perustettaisiin sekä Tampereelle että Lappeenrantaan ja Itä-Suomen yliopisto perustettaisiin Lappeenrantaan matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan ja humanistisen tiedekunnan käsittävänä.
Professori Elli Saurio saattoi kesällä 1965 vielä toivoa kodin taloustieteen opetuksen alkamista
Lappeenrannassa. Uudessa yliopistossa kotitaloustieteiden kehittäminen olisi saattanut olla helpompaa kuin perinteikkäässä Helsingin yliopistossa. Kodin taloustiede oli eräs suurimpia ja suosituimpia oppiaineita Lappeenrannan kesäyliopistossa, ja jos uudessa yliopistossa olisi aloitettu kodin taloustieteen ohella myös muiden kotitaloustieteiden opetus, olisi kotitaloustieteiden opiskelijoiden
joukko voinut muodostua erittäin suureksi ja siten tärkeäksi Itä-Suomen yliopistolle.731
kotitaloudellista tutkimuslaitosta olivat koskeneet raha-aloitteet 164/1961 ja 165/1961. Raha-aloitteet on liitetty eduskunnalle maaliskuussa 1962 laaditun kirjelmän oheen ja molempiin aloitteisiin on käsin kirjattu hylkäyspäätös.
729
Kyseessä on Korkeakoululaitoksen suunnittelukomitea, jonka puheenjohtajaksi kutsuttiin Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen osaston dekaani professori Paavo Suomalainen ja jäseniksi toimistopäällikkö, lakitieteen
lisensiaatti Matti Aho, VTL Seikko Eskola, professori Mikko Juva, akateemikko Erkki Laurila, ylijohtaja professori
Aarno Niini, FM Jaakko Numminen, VTT Paavo Piepponen ja varatuomari Pentti Sillantaus. Sihteerinä toimi tri Piepponen. Komitean ensimmäinen mietintö valmistui 23.3.1965 (komiteanmietintö 1965:B 22), toinen mietintö 1.6.1965
(1965: B 43) ja kolmas 21.6.1966 (1966: B 64).
730
Ravila, Paavo Ilmari (1902–74). Helsingin yliopiston rehtori, suom.-ugrilaisen kielentutkimuksen professori. Helsingin yliopiston kansleri 1.11.1963–31.10.1968.
731
Yhteensä 476 ilmoittautunutta henkilöä opiskeli Lappeenrannan kesäyliopistossa kodin taloustiedettä professori
Saurion johdolla. (Lähde: KA/SA/18. Kansio. Kesäyliopisto, esperanto/1. Kesäyliopistoasia. Alakohta n:o 1 (Henkilölista, taulukko á 20 leveää konseptiarkkia, kahdeksan saraketta arkilla).
205
Jännitys jatkui syksyyn 1965 saakka. Maakansan etusivulla julkaistiin elokuussa 1965 artikkeli,
jossa arveltiin ehdotuksen Itä-Suomen korkeakoulun sijaintipaikasta ja perustettavista tiedekunnista
valmistuvan syyskuun alkupuolella.732 Ongelman ratkaisu tunnetaan. Kuopio sai lääketieteen, Joensuu humanistit, ja Lappeenrantaan perustettiin Teknillinen korkeakoulu. Kaiken lisäksi kodin taloustieteen kesäyliopisto-opetus Lappeenrannassa jouduttiin lopettamaan keväällä 1966 äkillisesti
kesken suunnittelukauden. – Professori Saurion kasvuhakuiset suunnitelmat särkyivät ItäSuomessa, mutta hän aloitti kodin taloustieteen opetuksen Kokkolassa. Kerrotussa historiassa erikoisinta lienee se, että kodin taloustiede olisi tullut sijoitetuksi ainakin alkuvaiheesa humanistiseen
tiedekuntaan, jos ehdotus Lappeenrannan kaksi tiedekuntaa sisältävästä yliopistosta olisi toteutunut.
Lappeenranta: Kodin taloustieteen kesäkurssien suosio kasvoi vuosi vuodelta
Professori Elli Saurio lähetti 15.9.1966 Lappeenrannan kesäyliopiston sihteerille lehtori Arvi
Luukalle kertomuksen kodin taloustieteen kesäyliopisto-opetuksen historiasta733 ja laati tässä yhteydessä oppilaistaan luettelon. Oppilastiedot hän esitti myös tilastomuodossa:
Vuosina 1959–66, jolloin arvosanoihin tähtäävä opetus on ollut ohjelmassa, opiskelijoita on
ollut 544. Kun tähän lukuun lisätään 1958 peruskurssia kuunnelleet 33 opiskelijaa, jotka eivät
sisälly edempänä esitettäviin tilastoihin, tulee kodin taloustiedettä kesäyliopistoissa opiskelleiden kokonaisluvuksi 577. Kesäyliopisto-opetusta on käyttänyt hyväksi 476 eri henkilöä,
joista 391 on opiskellut yhtenä, 57 kahtena, 24 kolmena ja 4 neljänä kesänä. Tällöin saman
henkilön peräkkäisopiskelu kahdessa kesäyliopistossa samana kesänä on luettu vain yhdeksi
kesäopiskeluksi.
Arvosanoja tavoitelleista kodin taloustieteen opiskelijoista 67,6 prosenttia eli valtaosa oli talousopettajia. Aineesta oli toisin sanoen muodostunut ammatillisen opettajatutkinnon suorittaneiden
yliopistollisen jatkokoulutuksen muoto. Seuraavaksi suurimmat ryhmät olivat Helsingin kotitalousopettajaopiston oppilaat (9,3 %), käsityönopettajat (8,1 %) ja laitosemännät (4,8 %). Yliopiston
opiskelijoita oli vain 2,8 prosenttia opiskelijoista. Kodin taloustieteen kesäkurssista ei voinut kehittyä yliopisto-opiskelun kolmatta lukukautta, koska yliopiston kotitalousylioppilaiden kesät täytti
pakollinen harjoittelu ja heidän oli suoritettava kesäaikaan sijoittuva teknis-taloudellinen kotitalouskurssi.734
732
Korkeakoulumäärärahat tänään tiedeneuvostoon. Maakansa 4.8.1965, 1.
Saurio 1966, 1. Raportti Lappeenrannan kesäyliopistolle kodin taloustieteen opetuksesta 1957–66. [Lähde:
LPRA/Vuosi 1966; KA/SA/18. Kansio. Kesäyliopisto, esperanto/1. Kesäyliopistoasia, Alakohta n:o 2 (Selvitys ”Kodin
taloustieteen kesäyliopisto-opetus 1957–1966”. – Sivuilla 8/10, 9/10 ja 10/10 professori Saurio selostaa kodin taloustieteen kesäopetusohjelman 1957–66 myös opettajaluettelona. Luettelo on laadittu eri opettajien antaman opetuksen alkamisjärjestyksessä.)]
734
Helsingin yliopistossa kotitaloustieteiden opiskelijoiden oli suoritettava kesästä 1957 lähtien kolme kuukautta kestävä niin sanottu käytännöllis-teknillinen kotitalouskurssi. Kurssi korvasi kotitalouskoulukurssin, mikä oli aikaisemmin
733
206
Professori Saurion tilasto osoitti, että kodin taloustieteen kesäyliopisto-opiskelijoista 79 prosenttia oli ollut toimessa olevia, sillä kesäloman aika oli sopinut hyvin nimenomaan opettajille ja helpottanut myös perheellisten pääsyä opiskelemaan. Ylioppilaita opiskelijoista oli ollut 72,2 prosenttia, keskikoulu oli takanaan 21,5 prosentilla ja kansakoulu 6,3 prosentilla. Tarkastelukauden aikana
opiskelijoiden ikä oli alentunut ja ei-ylioppilaiden osuus pienentynyt. Professori Saurion mukaan
tämän muutoksen pääaiheuttaja oli ollut vuoden 1961 asetus oppikoulun lehtorin viroista.735
Kodin taloustieteen kesäopiskelijoiden määrä kohosi huippuunsa vuonna 1962, jolloin heitä oli
Lappeenrannassa yhteensä 89 opiskelijaa. Kodin taloustieteen opiskelijoiden määrää kasvattivat
oppikouluihin perustetut kotitalouden ja tyttöjen käsitöiden nuoremman lehtorin virat, joihin alettiin
vaatia vuonna 1961 tapahtuneen asetusmuutoksen vuoksi kaksi approbatur-arvosanaa. Kotitalouden
lehtorin virkoihin oli toisena pakollisena aineena kodin taloustiede ja toisena ravintokemia. 736 Käsitöiden lehtorin virkoihin approbatur-arvosana voitiin hankkia kodin taloustieteessä, kansatieteessä
tai taidehistoriassa. Vuoden 1963 asetuksen muutoksella arvosanavaatimus sekä kotitalouden että
käsitöiden lehtorin viroissa rajoitettiin yhteen tieteeseen mutta opiskelijamäärää piti yhä korkeana
se, että osa opiskelijoista tähtäsi approbatur-arvosanaa korkeampiin arvosanoihin, sillä sellaisia
vaadittiin opettajavalmistuslaitosten joihinkin lehtorin virkoihin.737
Kotitalouden ja psykologian opetus kasvoi Lappeenrannan kesäyliopistossa voimakkaasti jo kesällä 1960. Luentosarjojen lukumäärä lisättiin näissä aineissa edelliseen vuoteen verrattuna kaksinkertaiseksi. Opetus eri oppiaineiden välillä jakaantui siten, että kasvatustieteissä pidettiin kahdeksan
kurssia (yhteensä 116 tuntia), psykologiassa kuusi kurssia (130 tuntia) ja kotitaloudessa kahdeksan
kurssia (157 tuntia). Pro exercitio -harjoituksia oli kolmen kurssin verran (154 tuntia), ja muita kielikursseja oli kuusi kappaletta (146 tuntia). Lisäksi oli ryhmässä "Muut kurssit" yhteensä neljä kurssia (68 tuntia). – Lappeenrannan kesäyliopiston opetusaloista kotitalousopetus (kodin taloustiede)
oli tuntimäärällä mitaten neljässä vuodessa paisunut opetustarjonnaltaan laajimmaksi. Kesäyliopis-
vaadittu kotitalouden ylioppilailta. Muutos perustui ravintokemian professori Paavo Roineen esitykseen kotitalousopettajien jatkokoulutukseksi. (Lähde: Kervinen 2008a. Julkaisematon käsikirjoitus).
735
Saurio 1966, 4. Raportti Lappeenrannan kesäyliopistolle kodin taloustieteen opetuksesta 1957–66. Julkaisematon.
(Lähde: LPRA / Vuosi 1966; KA/SA/18. Kansio. Kesäyliopisto, esperanto/1. Kesäyliopistoasia, Alakohta n:o 2).
736
Kotitalousopettajien liiton edustajat kävivät 4.10.1962 kouluhallituksessa kouluneuvos Haahtelan puheilla pyytäen
muun muassa, että asetuksessa n:o 565/1961 (15.12.1961), sen kahdeksannen pykälän kahdeksannessa momentissa
mainittujen ravintokemian ja kodin taloustieteen approbatur-oppimäärien rinnalle saataisiin vaihtoehtoisia arvosanoja,
joiden suorittaminen kävisi päinsä myös muissa yliopistoissa kuin Helsingin yliopistossa. Valinnaisiksi aineiksi ehdotettiin kansantalouden, kansatieteen, sosiologian, sosiaalipolitiikan ja psykologian approbatur-arvosanoja. (Lähde: ”Kotitalousopettajien liiton toimintaa”. Kotitalous 9/1962, 294).
737
Saurio 1966, 2. Raportti Lappeenrannan kesäyliopistolle kodin taloustieteen opetuksesta 1957–66. Julkaisematon.
(Lähde: LPRA / Vuosi 1966; KA/SA/18. Kansio. Kesäyliopisto, esperanto/1. Kesäyliopistoasia, Alakohta n:o 2).
207
ton sihteeri Arvi Luukan mukaan kotitalousopetuksen laajeneminen Lappeenrannassa perustui viime kädessä asetusten muutokseen:
Uusien vaatimusten mukaan kodin taloustieteen a-arvosana on tarpeen sekä talousopettajille
että käsityön opettajille. Niinpä kotitalousopiskelijoista, joita oli kaikkiaan 89, oli talousopettajien 67 % ja käsityön opettajia 24 %. Ylioppilastutkinnon suorittaneita heistä oli valtaosa, 81
%. Koska kotitalouden kesäopetusta ei ole muualla kuin Lappeenrannassa, tulee tämän alan
opiskelijoiden määrä vuosi vuodelta lisääntymään.738
Ennakoidusti kesäyliopiston kasvu jatkui. Kesällä 1965 Lappeenrannan kesäyliopiston opiskelijamäärä ylitti edellisen vuoden ennätyksen 357:llä. Lisäys oli noin 50 prosenttia suurempi kuin missään muussa kesäyliopistossa vuonna 1965. Sihteeri Luukan arvion mukaan ohjelman tuntimäärien
lisäys ja toisaalta Lappeenrannan kasvanut suosio opiskelupaikkana selittivät kasvun.739
Lappeenranta: Kulutusoppia ostettiin Ruotsista, visiona pohjoismainen yhteistyö
Professori Saurio oli muokannut kodin taloustieteen opetusta tilanteen vaatimusten mukaiseksi. Yliopistossa tämä ei ollut siinä määrin mahdollista kuin kesäopetuksen piirissä. Ehkä professori
Saurio sai kesäisin tuntumaa siitä, millaista opetus erillisessä kotitalouskorkeakoulussa olisi voinut
olla. Koska kodin taloustieteen kesäyliopisto-opetus oli käytännössä muodostunut jo toimessa olevien ammattihenkilöiden jatkokoulutukseksi tietyn virka-aseman saavuttamiseksi, poikettiin Helsingin yliopiston vaatimuksista muun muassa siten, että vieraskielisen kirjallisuuden sijasta rajoituttiin alan keskeiseen vierasperäiseen terminologiaan. Professori Saurion mukaan tälle myönnytykselle vastapainoksi vaatimuksia oli täydennetty tukiaineilla, jotka koskivat kehityksen mukanaan tuomia uusia ilmiöitä tai opiskelijoiden ilmaisemia puutteita tietämyksessään. Kesäopetusta täydensi
kirjeopiskelu talvisin. Kirjekurssien opettajina toimivat VTL Leo Salovaara, VTM Helvi Tuomi,
MMK Eva Oittila, FM Salli Havanto, FT Veikko Havanto ja dipl.ins. Aino Bergholm.
Kodin taloustieteen kurssien tiedonalat professori Saurio jakoi kesäyliopisto-opetuksen historiikissaan viiteen ryhmään: 1) talous (eniten luentoja), 2) perheenjäsenten väliset suhteet, 3) asunto ja
koneet, 4) vaatetus ja 5) ruoanpito.740 Lisäksi kodin taloustieteen opetusohjelmaan otettiin kursseja
kesäyliopistojen muusta opetuksesta tilastotiedettä, psykologiaa, biologiaa ja esperanton alkeita.
Kesällä 1965 Ruotsista saatiin muutamia vierailevia luennoijia kodin taloustieteen opintovaatimuk738
LPRA/Vuosi 1961/Toimintakertomus (laatijana sihteeri Arvi Luukka), 4, 5.
LPRA/Vuosi 1965/Toimintakertomus 31.12.1965 (laatijana sihteeri Arvi Luukka).
740
Vrt. ”Muutosta yhtenäiskouluopetuksen erillisiin sektoreihin harkitaan myös USA:ssa. Siellä esitetään kotitalouden
jakamista viiteen aineryhmään: ravinto, asunto, vaatetus, perhe(psykologia), ja kodin talous, joista viimeksi mainittu on
yhdistävänä elementtinä”. (Lähde: Korkeakoulumäärärahat tänään tiedeneuvostoon. Maakansa 4.8.1965, 1).
739
208
siin kuuluvien kurssien opettajiksi: FK Wallberg Tukholmasta, professori Boalt Lundin teknillisestä
korkeakoulusta ja arkkitehti Hans Örnhall. Kesällä 1965 Lappeenrannan kesäyliopiston kodin taloustieteen kurssiin kuului runsaasti ruotsinkielisiä luentoja täysin tietystä syystä. Ensi alkuun oli pyrkimyksenä jopa ollut järjestää kaikki luennot sekä suomeksi että ruotsiksi. Tammikuun 1965 puolivälissä professori Elli Saurio oli anonut apurahaa kesäyliopistossa vuonna 1965 toimeenpantavaa
kodin taloustieteen ruotsinkielistä opetusta varten.741 Professori Sauriolla oli anomukselleen useita
perusteluja.
Ensinnäkin kotitalouden ja tyttöjen käsitöiden nuoremman lehtorin virkoja, joihin vaadittiin approbatur-arvosana kodin taloustieteessä vaihtoehtoisesti eräiden muiden aineiden kanssa, oli vaikea
täyttää ruotsinkielisissä oppilaitoksissa pätevien hakijoiden puuttumisen vuoksi. Ruotsinkielisten
opettajien oli vaikea seurata nopeassa tahdissa tapahtuvaa suomenkielistä opetusta kesäyliopistoissa. Toisena perusteluna oli kulttuurivaihdon tarkoituksenmukaisuus Ruotsin ja Suomen välillä, sillä
muutamia vuosia aikaisemmin oli perustettu pohjoismainen kotitalouskorkeakoulu:
Hyväksytyn [kotitalouskorkeakoulun] ohjelman mukaan alan eri tieteiden oppituoleja olisi eri
maissa ja pohjoismainen kotitalouskandidaattitutkinto koostuisi siis eri maissa suoritetuista
arvosanoista. Suomen ulkopuolella on Ruotsi ensimmäisenä pannut alkuun tämän alan korkeakouluopetuksen. Vuonna 1963 alkoi tekstiiliopetus Chalmers´ in teknillisessä korkeakoulussa Göteborgissa, vuonna 1964 asuntoekonomian opetus Lundin teknillisessä korkeakoulussa. Muissa maissa opetus on vasta suunnitteluasteella. Suomessa kodin taloustieteen oppituoli
perustettiin 1946, ravintokemian 1947.742
Samoihin aikoihin kuin kotitalous sai Suomessa ensimmäiset yliopistovirat, Ruotsissa perustettiin
tutkimuslaitos nimellä ”Hemmens Forskningsinstitut”, josta valtion haltuun otettuna tuli ”Konsumentinstitut”. Vastaavaa ei Suomessa ollut ja kotitaloudellisia yliopistovirkojakin oli vain kaksi.
Kiinnostusta oli paljon kokemusten vaihtoon Ruotsin ja Suomen välillä, sillä oli täysin mahdollista,
että taloustieteen opetus laajenisi pohjoismaisen kotitalouskorkeakoulun puitteissa ulottumaan asuntoekonomiasta yleiskotitaloudelliseksi. Suomella olisi ollut tarjota muille Pohjoismaille valmis kotitalouden taloustieteen yliopistollinen opetus. Tieteiden pohjoismaisessa vaihdossa Suomen olisi
ollut mahdollista viedä kahden kotimaisen kotitaloustieteen, kodin taloustieteen ja ravintokemian,
tutkimustuloksia ja opetusta. Tuonnin kautta Suomi olisi voinut laajentaa omaa niukkaa kotitaloustieteiden tarjontaansa ja korvata kotitalouden tutkimuslaitoksen puuttuminen:
741
LPRA/Vuosi 1965/Jäljennös kodin taloustieteen professori Elli Saurion 14. tammikuuta 1965 päivätystä kirjeestä
Suomalais-ruotsalaiselle Kulttuurirahastolle (kolme sivua).
742
LPRA/Vuosi 1965/Jäljennös apuraha-anomuksesta, professori Elli Saurio Suomalais-ruotsalaiselle Kulttuurirahastolle 14.1.1965 (2. sivu). – Vuonna 1963 oli pohjoismaisen kuluttajakysymyksiä käsittelevän komitean toimesta koottu
inventaario kuluttajatutkimuksia tekevistä laitoksista ja näiden suorittamista kuluttajatutkimuksista. Komitean Suomen
jaoston muodostivat kotitalousneuvos Sirkka Kouki, maisteri Onerva Valorinta ja toimittaja Sirkka Räikkönen. (Lähde:
Konsumentforskningsinventariet. Nordisk kommitté för konsumentfrågor. Kotitalous 3/1963, 87).
209
Kun kodin taloustiedettä ei toistaiseksi ole muiden Pohjoismaiden korkeakouluissa, avautuisi
ruotsalaisille ensi kesänä [1965] tilaisuus omakohtaisesti tutustua opetukseemme ja mahdollisuus suorittaa arvosana kodin taloustieteessä aiottua pohjoismaista kotitalouskandidaattitutkintoa varten.743
Apuraha-anomukselle oli kolmaskin perustelu. Pohjoismaiden oli tarpeen tuottaa yhteisiä tai ainakin yhdenmukaisia oppikirjoja. Professori Elli Saurion mukaan amerikkalaiset oppikirjat, joita Helsingin yliopistolla jouduttiin käyttämään, olivat osoittautuneet käytännön opettajille tarkoitetussa
kesäyliopisto-opetuksessa mahdottomiksi paitsi olojen erilaisuuden myös kielen vuoksi. – Kieliongelman (kielipulman) professori Saurio yritti ratkaista paitsi kurssikirjavalintojen myös kansainvälisen esperanton opetusohjelmaan ottamisen avulla.
Professori Saurio oli helmikuussa 1965 lähettänyt kirjeen FK Ursula Wallbergille kuluttajavirastoon (Statens Konsumentråd) Tukholmaan.744 Neuvottelu koski Lappeenrannassa kesällä 1965 ruotsalaisesta kuluttajatutkimuksesta pidettävää luentosarjaa. Kurssi pidettiin 28.6.–2.7.1965 aiheesta
”Konsumentforskning som underlag för upplysning”. Kurssi vastasi tutkintovaatimusten kohtaa 4
(kuluttajan markkinaoppi) tai osasuorituksena kohtaa 11 tai 22. Kulutustutkimusten alueella Ruotsissa oltiin pitemmällä kuin Suomessa. Kuulijakuntaa oli kodin taloustieteen vaatimuksiin kuuluvilla kursseilla runsaasti myös kesällä 1965, sillä kurssit suorittaneitakin oli paljon. Esimerkiksi kodin
taloustieteen peruskurssin (kolme kurssiviikkoa) suoritti menestyksekkäästi 38 henkeä ja FK Wallbergin kurssin 41 henkeä. 745
Professori Gustav Elfving luennoi ruotsiksi kuluttajamatematiikkaa 5.7.–10.7.1965 yhden opintoviikon (kurssiviikon) kurssina, joka vastasi kohtaa 5. Samaan aikaan luennoi kuluttajamatematiikan kurssin suomeksi LuK Risto Vehviläinen.746
743
Ibid. (2. sivu). – Ruotsinkielellä luennoisivat Lappeenrannan kesäyliopistossa kesällä 1965 seuraavat henkilöt: Helsingin yliopiston professori Elli Saurio (kodin taloustieteen peruskurssi), Frankfurt am Mainin yliopistosta vanhuuspsykologian professori Anitra Karsten (kotia ja kulutusta koskeva aikuispsykologia), varatuomari, rva Margaretha Gripenberg, Lundin teknillisestä korkeakoulusta professori Carin Boalt (kuluttajatutkimuksen menetelmistä ja tuloksista Ruotsissa) ja Helsingin yliopistosta ruotsinkielisen matematiikan professori Gustav Elfving (johdatusta kuluttajan matematiikkaan). – Professori Boalt oli aikaisemmin ollut Konsumentinstitutin johtaja.
744
KA/SA/6a. Kansio. Henkilöitä ja kirjeenvaihtoa/6. Kirjeenvaihtoa, Alakohta 10 (Saurio Wallbergille Tukholmaan
19.2.1965) ja Alakohta 11 (Saurio Wallbergille 21.2.1965).
745
LPRA: 1) Kesän 1965 opintosuunnitelma 29.3.1965 ja opinto-ohjelma 1965, 28; 2) Professori Elli Saurion
(13.7.1965) ja FK Ursula Wallbergin (2.7.1965) laatimat oppilastilastot; 3) Lappeenrannan kesäyliopiston vuoden 1965
toimintakertomus 31.12.1965, laatijana sihteeri Arvi Luukka; Kodin taloustieteen opetus Lappeenrannan Kesäyliopistossa 1965. Kotitalous 3/1965, 88, 89.
746
LPRA/Vuosi 1965/Opinto-ohjelma . – FM Salli Havanto ohjasi v. 1965 lyhyen talouslaskennan kirjekurssin (kohta
1) ja kuluttajamatematiikan kirjekurssin (kohta 9), yhdessä FT Veikko Havannon kanssa. Kesällä 1965 kuluttajamatematiikkaa opetti LuK Risto Vehviläinen suomeksi ja professori Gustav Elfving ruotsiksi. (Toimintakertomus 1965, 14
sivua. Laatinut sihteeri Arvi Luukka). Professori Elfving luennoi kuluttajamatematiikan kesällä 1966 (Lähde:
LPRA/Vuosi 1966/Ohjelma 27.6.–30.7.1966, 30).
210
Professori Carin Boalt747 Lundin teknillisestä korkeakoulusta luennoi ruotsiksi toiminnallisesta
asunnonsuunnittelusta (Funktionell bostadsplanering) 12.7.–17.7. ja 19.7.–24.7. Kurssi oli laajuudeltaan kaksi kurssiviikkoa ja vastasi opintovaatimusten kohtaa 6 ja osasuorituksena kohtaa 11 tai
22.748 Varatuomari Margaretha Gripenberg luennoi aiheesta ”Om äktä makars rättsförhållanden och
den nya arvsrätten” 19.7.–24.7. Kurssi oli yhden opintoviikon laajuinen ja vastasi kohtaa 8. Varatuomari Gripenberg otti vastaan ruotsinkielisiä kodin lainopin suorituksia.749 Ruotsia puhuvien vähyyden takia peruutettiin kuitenkin varatuomari M. Gripenbergin ja professori Saurion ruotsinkieliset luennot.
Kesällä 1966 Lappeenrannassa opetettiin kuluttajan markkinaoppia suomenkielellä, luennoijana
kauppakorkeakoulun lehtori KTK, DBA Meeri Saarsalmi.750 Professori Elli puuttui tri Saarsalmen
palkkaukseen kirjeessään kesäyliopistolle:
Saarsalmi on täkäläinen kauppat.kand. ja Dr. of Business Administration (Indianan yliopisto,
USA). Koska kurssi on verraten lyhyt ja hän joutuu erityisesti sitä varten valmistautumaan,
ehdotin hänelle täkäläistä tohtorin palkkiota.751
– Tohtori Meeri Saarsalmi haki professori Elli Sauriolta seuraavana vuoden lopussa vapautunutta
kodin taloustieteen professorin virkaa.
Lappeenranta: Esperanto – visio globaalista kodin taloustieteen ja kulutuksen opetusohjelmasta
Professori Elli Saurio oli innostunut havainnosta, että myös ei-ylioppilaat kykenivät suorittamaan
yliopistollisia arvosanoja. Tässä asiassa professori Saurio oli edellä aikaansa. Hän ohjasi kesäopetuksen puitteissa neljä ei-ylioppilaspohjaisen opiskelijan laudaturopintojen pro gradu -työtä ja liitti
tutkielmat kotitalousylioppilaiden laatimien tutkielmien luetteloon, vaikka kyseessä olevat neljä
kesäyliopisto-opiskelijaa eivät voineet ilman ylioppilastutkintoa suorittaa yliopistollista MMKtutkintoa. Yhteensä viisi kesäyliopisto-opiskelijaa sai kodin taloustieteen laudatur-arvosanan valmiiksi professori Saurion virkakaudella. Nämä henkilöt olivat nimeltään: Toini Ahtiainen, Aila
Heikkilä, Pirkko Niemi, Hellin Pelkonen ja Terttu Tuttu Tuulikki Nurmiaho. Heidän pro gradu -
747
Useita valokuvia professori C. Boaltin opetuksesta Lappeenrannassa kesällä 1965 on säilynyt. [Lähde: KA/SA/36a.
Kansio/1. Kotitalousväkeä ja -oppilaitoksia (kuvat 197–201, 214, 215, 217, 218)].
748
Saurio 1966, 7, 9, 10. Raportti Lappeenrannan kesäyliopistolle kodin taloustieteen opetuksesta 1957–66. Julkaisematon. (Lähde: LPRA / Vuosi 1966; KA/SA/18. Kansio. Kesäyliopisto, esperanto/1. Kesäyliopistoasia, Alakohta n:o 2).
749
Kodin lainoppia luennoi suomeksi lakit.lis. Aune Nuutilainen aiheenaan ”Puolisoiden oikeussuhteet ja uudesta perintölaista” 19.7.–24.7.1965.
750
LPRA/Vuosi 1966/Opinto-ohjelma 27.6.–30.7.1966, 28.
751
LPRA/Vuosi 1965/Professori Elli Saurion kirje 2.2.1965 Helsingistä kesäyliopiston sihteeri Arvi Luukalle.
211
tutkielmansa valmistuivat vuosina 1964–65 ja aiheet olivat seuraavat: ”Inflaation vaikutus yksilön
taloudenpitoon” (Ahtiainen), ”Osamaksulla ostamisen vaikutus työläiskodin taloudenpitoon”
(Heikkilä), ”Ilmapyykkipumppu” (Niemi), ”Lakaisimen kyky ottaa likaa eri lattiapinnoilta” (Pelkonen) ja ”Eri perheenjäsenten ruokatottumukset” (Nurmiaho). Esperantoa opetettiin Lappeenrannan
kesäyliopistossa vuosina 1963–65. Kokemäellä varttuneen Elli Sauriolle oli ehkä erityisen helppoa
ottaa huomioon esperanton opiskelumahdollisuus, sillä esperantisti Vilho Setälän752 isä, professori
Eemil Setälä,753 oli syntyisin kokemäkeläisiä.
Ongelmana oli se, että ei-ylioppilaat hallitsivat vieraita kieliä usein heikommin kuin ylioppilaat
ja kurssien suoritusvaatimuksiin kuului yleensä vieraskielistä kirjallisuutta. Kekseliäs professori
Saurio ratkaisi kieliongelman ottamalla esperanton pakolliseksi kurssiksi kodin taloustieteen kesäyliopisto-opintoihin cum laude -tasolta alkaen.754 Hän ehdotti kyseistä kieltä Lappeenrannan kesäyliopiston ohjelmaan, ja esperanton opetus alkoi Lappeenrannassa kesällä 1963. Esperanto oli kansainvälinen kieli ja nopeasti opittavissa. Professori Saurio aikoi julkaista laitoksensa tutkimukset
tällä kielellä, kunhan terminologia vakiintuisi. Esperanta Finnlando -lehdessä kerrottiin vuonna
1964, että professori Saurio oli esitelmöinyt vuonna 1962 Kööpenhaminan tiedekonferenssissa esperanton käyttöönoton tärkeydestä tieteessään, kodin taloustieteessä, joka kehittyi ja laajeni kansainvälisellä tasolla mutta kärsi yhtenäisen ammattisanaston puutteesta:
Lappeenrannan kesäyliopistossa järjestettiin viime kesänä toiset esperantokurssit. Kurssien alkuunpanijana on ollut professori Elli Saurio Helsingin yliopistosta, missä on kodin taloustieteen oppituoli ja tutkimuslaitos, eräs harvoista koko maapallollamme. – –
Opetuskäyttöön oli laadittu professori Elli Saurion opastuksella monisteita, vaatimattomaksi
aluksi oppikirjojen sarjalle, joita professori Saurio haluaa valmistaa osastonsa opiskelijoille.
Tiettävästi maailman ensimmäinen on tämä kokeilu käyttää esperantoa pakollisena opiskeluaineena tieteellisellä oppialalla.755
Kirjoittaja oli havainnut professori Saurion erikoislaatuisuuden mutta sisällytti artikkeliinsa myös
virheellisiä tietoja – kodin taloustieteen tutkimuslaitosta kun ei vielä ollut olemassa.
752
Setälä, Vilho Suonio (synt. 1892). FK 1922. Opinto- ja edustusmatkoja useisiin Euroopan maihin. Esperanta Finnlandon toimittaja 1918–22 ja 1948–74, Suomen esperanto-opiston johtaja 1920–80, kustannustalo Otavan palveluksessa
1922–40. Yleismaailmallisen esperantoliiton valtuuskunnan jäsen 1921–63, kunniajäsen 1933. Filosofian kunniatohtori
1973 (Hki).
753
Setälä, Eemil Nestor, 1864–1935. Kielen- ja kansanrunoudentutkija, poliitikko, valtioneuvos 1934. FK 1885, FT
1890. Suomen kielen ja kirjallisuuden professori 1893–1929, Turun yliopiston kansleri 1926–30. Opetusministeri
27.11.1917–27.5.1918, 27.5.–27.11.1918 ja 31.3.–31.12.1925, ulkoasiainministeri 31.12.1925–13.12.1926. Pappissäädyn jäsen 1904–06, eduskunnan jäsen 1907–10 ja 1917–27 (nuorsuomalainen puolue, vuodesta 1918 kokoomuspuolue).
(Lähteet: Heikinheimo 1955, 678, 679; Valtioneuvoston historia, Osa IV. 1976, 126, 127).
754
Oli ”tiettävästi” maailmanlaajuisesti ensimmäinen kerta, kun esperanto oli pakollisena yliopistokurssin aineena.
(Lähde: ”Esperanto korkeakouluaineena”. Esperanta Finnlando 2/1964, B-painos).
755
Esperanto korkeakouluaineena. Esperanta Finnlando 2/1964, B-painos.
212
Esperanton opetuksen alkaessa Lappeenrannassa kesällä 1963 FM lehtori Katri Uusitalon oli tarkoitus toimia alkeiskurssin opettajana. Pitemmälle ehtineiden ryhmää opettaisi maisteri Vilho Setälä. ”Esperanta Finlando” -lehden etusivulla mainitaan, että kurssien yhteydessä olisi mahdollista
suorittaa esperanton opettajan pätevyystutkinto.756 Ensimmäisen kerran esperanto olisi Suomessa
kesäyliopiston ohjelmassa. Esperantoa opetettaisiin kolme kurssiviikkoa, ja kursseilla otettaisiin
huomioon erityisesti kodin taloustieteen sanasto.757 – Esperanton toteutunut opetus poikkesi kuitenkin hieman suunnitelmista. Kuuluisa esperantokielen tuntija ja kehittäjä FK Vilho Setälä otti vastuun myös esperanton peruskurssin opetuksesta ”professori Saurion toivomuksen mukaan”, ja lehtori Uusitalolle jäi harjoitusavustajan rooli.758 Esperanton peruskurssi 1.–12.7.1963 vastasi jossakin
määrin pro exercitio -kielikoetta. Kodin taloustieteen cum laude -opiskelijoiden oli suoritettava
myös talousesperanton jatkokurssi (8.–12.7), jonka kurssimateriaalina oli esperantoksi käännetty
kodin taloustieteen pääaineopiskelija Eeva-Liisa Luokkasen tutkimus ”Osamaksukaupan kehityksestä USA:ssa”.759 Esperanton peruskurssille ilmoittautui 41 henkilöä ja jatkokurssille 14.
Kesällä 1964 kesäyliopisto palkkasi kaksi esperanton opettajaa. Esperanton peruskurssin luennoi
pastori Andreo Cseh Hollannista. Viikon kurssi vastasi osasuorituksena Lappeenrannan kesäyliopiston tutkintovaatimusten kohtaa 20. FK Setälä luennoi 8.–15.7. esperanton jatkokurssin. Kodin taloustieteen sanasto oli jatkokurssin erityisaihe kielen rakenteen ohella. Kurssi oli yhden kurssiviikon
laajuinen ja vastasi osasuorituksena Lappeenrannan kesäyliopiston tutkintovaatimusten kohtaa 20.
Kesällä 1965 FM Vilho Setälä luennoi talousesperantoa 28.6.–3.7. ja tämä kurssi, joka oli laajuudeltaan kaksi kurssiviikkoa, vastasi osasuorituksena tutkintovaatimusten kohtaa 19. Toinen kohtaan
19 vaadittu osasuoritus oli FM Tuomo Pekkasen 12.7–17.7 luennoima kurssi taloussanojen etymologiasta. Opinto-ohjelman mukaan FL Pekkanen luennoi taloussanojen etymologiaa myös 14.–
20.7.1966 kurssilla, joka vastasi osasuorituksena kohtaa 2 (approbaturtason kodin taloustieteen peruskurssi) ja hyvin arvolausein suoritettuna kohtaa 17 (cum laude -taso, taloussanojen etymologia).760 – Kun kävi ilmi, ettei Lappeenrantaan perustettaisi yliopistoa, esperanton opetus lakkasi
Lappeenrannan kesäyliopistossa ja kodin taloustieteen kesäopetus alkoi Helsingissä.
756
”Esperanto Lappeenrannan kesäyliopistossa”. Esperanta Finnlando 3/1963, 17.
LPRA/Ohjelma 2.6.–31.8.1963.
758
LPRA/Vuosi 1963: 1) Vilho Setälän kirje lehtori Arvi Luukalle 18.6.1963; 2) Toimintakertomus vuodelta 1963, 7. –
Toimintakertomuksen laati kesäyliopiston sihteeri Arvi Luukka 31.12.1963.
759
KA/SA/18. Kansio. Kesäyliopisto, esperanto/2. Esperanto. Alakohdat 4–5. – Luokkasen vvuonna 1963 laatima kirjoitus ”Osamaksukaupan kehityksestä USA:ssa” aloitti kodin taloustieteen laitoksen julkaisujen sarjan. Sarjan toisena
osana oli sama tutkimus esperantoksi: La evoluo de partuma aĉetado en usono, Instituto de mastrumada ekonomio.
760
LPRA/Ohjelma 27.6.–30.7.1966, 30; Kodin taloustieteen opiskelu Lappeenrannan kesäyliopistossa 1966. Kotitalous
3/1966, 83, 84. – Ennakkotiedon mukaan kurssi olisi kestänyt kaksi viikkoa.
757
213
Lappeenranta: Kotitaloudelliset kesäkurssit lakkautettiin ja tekniikka painopistealaksi
Suomen korkeakoululaitoksen kehittäminen ja laajentaminen oli tiiviin keskustelun kohteena
1960-luvulla. Tieteellisen tutkimuksen organisaatiokomitea puheenjohtajanaan Helsingin yliopiston
rehtori ja sittemmin kansleri Edwin Linkomies oli asetettu 7.8.1958 ja sen kolme osamietintöä valmistuivat 31.5.1960, 1.3.1961 ja 27.2.1964. Seuraavaksi oli kartoitettu maan kesäyliopistotoiminta,
sillä kesäyliopistotoiminta ennakoi usein yliopiston perustamista.
Jyväskylässä oli pidetty kesällä 1912 ensimmäiset yliopistolliset kesäkurssit (kesäsemester).
Osanottajista noin kolmasosa oli ollut ylioppilaita, loput opettajia. Opiskeltiin kasvatusoppia. Kursseja alettiin kutsua "kesäyliopistoksi". Seuraava kesäyliopisto perustettiin vasta vuonna 1936 Turkuun. Turun ”akateemisilla kesäkursseilla” voitiin suorittaa tutkintoina kasvatusopillinen tutkinto ja
niukkaa yliopiston FK-tutkintoa vastaava taloudellinen tutkinto, mutta tutkinnot edellyttivät usean
kesän opintoja, ja niitä suoritettiin vain muutamia. Kesäkurssit tasoittivat tietä Turun yliopiston syntymiselle. Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto perustettiin vuonna 1951 Ouluun Suomen kolmantena
kesäyliopistona. Aloitteen oli tässä tapauksessa tehnyt Suomen kansakoulunopettajien liitto ja varsinainen perustajayhteisö oli Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopistoseura. Myöhemmin Oulu sai ensiksi
opettajakorkeakoulun, sitten yliopiston. Tampereella kesäyliopisto aloitti toimintansa vuonna 1955.
Myös se toi mukanaan yliopiston tai oikeastaan korkeakoulun, kun Yhteiskunnallinen korkeakoulu
siirrettiin vuonna 1960 Helsingistä Tampereelle. Siitä tuli yksityinen Tampereen yliopisto kuutisen
vuotta myöhemmin ja valtion ylläpitämä yliopisto vuonna 1974. Kuopioon ja Lappeenrantaan perustettiin kesäyliopistot vuonna 1956. Kesäyliopistoja perustettiin 1960-luvulla vilkkaasti. 761
Korkeakoululaitoksen suunnittelukomitea, joka asetettiin kesäkuussa 1963, kannatti osamietinnöissä I–II (23.3.1965 ja 1.6.1965) Lappeenrannan muuttamista korkeakoulu- ja yliopistokaupungiksi. Vuonna 1965 komitea suositteli Itä-Suomen yliopiston perustamista Lappeenrantaan matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan ja humanistisen tiedekunnan käsittävänä. Suositus kuitenkin
väistyi tasavallan korkeimman poliittisen johdon ottaessa koulutuksen suunnittelun ohjat käsiinsä.
Maaliskuussa 1965 Presidentti Kekkonen asetti erityistyöryhmän laatimaan suunnitelmaa korkeimman opetuksen ja tutkimuksen järjestämisestä Suomessa. Puheenjohtajaksi määrättiin FT Oiva
Ketonen. Tehostetun suunnittelun avulla uudistettiin nopeasti koko yliopistojärjestelmä. Professori
761
Klinge 1990a, 108–110; Ryönänkoski 1996, 11, 12.
214
Jaakko Raholan762 kesäkuussa 1965 laatimasta kirjoitelmasta763 on löydettävissä Suomen korkeakoululaitoksen tulevan kehittämisen perusideat ja suuntaviivat. Teksti alkaa seuraavasti:
Teknillisen ja luonnontieteellisen tutkimuksen suuri merkitys yrittäjätoiminnassa ei ole mitenkään ajallemme tuntematon eikä uusi ajatus. Suurten tuotantolaitosten viisaat johtajat ovat
kauan ymmärtäneet sen merkityksen, mikä sovelletun ja perustutkimuksen liittämisellä yritysten toiminnan piiriin on laitosten menestykselle.
Aikakaudellemme uutta on sen sijaan se, että valtiot, jotka tosin jo kauvan ovat muulla tavoin
avustaneet ja tukeneet maansa talouselämää, ovat havainneet yksinkertaisemmaksi ja halvemmaksikin ryhtyä määrätietoisesti edistämään nimenomaan teknillistä ja luonnontieteellistä
tutkimusta, teollisen toiminnan erinomaista voimanlähdettä. Tekemällä tutkimuksen kiihdyttämisestä kansallinen tavoite halutaan saavuttaa toivottuja ja sosiaalisia päämääriä, joihin yltäminen muuten olisi vaikeata. Näin on käsite ”valtion tiedepolitiikka” määritelty suuren kansainvälisen taloudellisen järjestön OECD:n mietinnössä.
Raholan näkemyksen mukaan (s. 2) yliopisto- ja korkeakouluopetus kuului tiedepolitiikkaan sen
elimellisenä osana. Luonnontieteet, matematiikka ja teknilliset tieteet olivat jääneet Suomen yliopistolaitoksessa suhteellisen heikkoon asemaan.
Suomessa oli vain yksi täydellinen teknillinen korkeakoulu ja se sijaitsi Helsingissä, mutta Otaniemi-suunnitelma oli pantu 1950-luvulla jäihin:
Vasta 1958 valmistunut teknillisen ja ammatillisen opetuksen järjestelykomitean mietintö selvitti tilannetta, mutta senkin sisältämät ennusteet olivat liian varovaisia. Silloin, kun Otaniemiohjelman toteuttamiseen Tasavallan Presidentin uudenvuoden päivänä 1960 pitämän puheen
jälkeen todella ryhdyttiin, oli sen laajuus määriteltävissä mainitsemani komiteamietinnön perusteella, sen laskemia ennusteita suurentaen. Suunnittelussa päädyttiin noin 650 uutta vuotuista ylioppilasta ottavaan korkeakouluun, jonka kokoa voidaan määrätyin lisärakennuksin
suurentaa ainakin noin sadalla uuden vuotuisen oppilaan paikalla.
Otaniemen korkeakoulusta muodostuu aikanaan 4000–4500:n läsnä olevan oppilaan laitos.764
Teknisen kuten muunkin ylimmän opetuksen laajentamisen tarve havaittiin 1950-luvun loppupuolella. Tätä kehitystä ei kuitenkaan osattu nähdä vielä silloin, kun korkeakoulukomitea antoi mietintönsä vuonna 1956765 mutta korkeakoululaitoksen suunnittelua jatkettiin 1960-luvulla:
Uusi, professori Paavo Suomalaisen puheenjohdolla toimiva korkeakoululaitoksen suunnittelukomitea asetettiin vasta kesäkuussa 1963, sen itsensäkin mielestä viisi vuotta liian myöhään.
Komitea on kuluneena keväänä saattanut julkisuuteen kaksi osamietintöään, jotka yhdessä
762
Rahola (vuoteen 1906 Helenius), Jaakko Juhani (synt. 1902). Yo 1920, dipl.ins. 1925, sotakorkeakoulun dipl. 1929,
TkT 1940. Teknisen korkeakoulun laivanrakennusopin professori 1941–65, rehtori 1955–65, kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö 1965–69. Akat. lautakunnan jäsen 1955–65, Valtion tekn. tiet. toimik. pj 1961–67, Valtion
tekn. tutkimuslaitoksen hall. 1947–65, Tekniikan edistämissäätiön hall. 1949–62 ja 1967–70, pj. 1956–62, Outokumpu
oy:n säätiön hall. pj 1955–65, Imatran voima oy:n hallintoneuv. 1966–69. Suomen tekn. seuran kunniajäsen 1966.
763
LPRA/Vuoden 1965 arkisto/Jaakko Raholan tekstin kopio (osoitteeton, päiväys 28.6.1965, tekstiä 15 sivua). Kyseessä on ilmeisesti kesäyliopiston kymmenennen kauden alkujuhlaa varten laaditun puheen luonnos (vrt. alaviite n:o 722
tässä tutkimuksessa). Juhlapäivä oli 28.6.1965. – Korostus ei ole alkuperäinen.
764
LPRA/Vuoden 1965 arkisto/Jaakko Raholan teksti 28.6.1965, 4, 5.
765
Komiteanmietintö 1956:7. Korkeakoulukomitean mietintö. Puheenjohtaja P. J. Myrberg, sihteeri Oiva Ketonen.
215
muodostavat tärkeän asiakirjan. Edessä olevaa korkeakoulusuunnitteluamme jatkettaessa joudutaan siihen toistuvasti turvautumaan. [Suomalaisen komitean] ennusteen mukaisesti komitean toisessa osamietinnössä esitetään ensimmäiseksi, että Tampereelle olisi perustettava teknillinen korkeakoulu, joka kehittyisi vuoteen 1968 mennessä n. 300 uutta oppilasta vuodessa
ottavaksi.766
Vuoden 1965 toisen lisämenoarvion yhteydessä valtioneuvosto ja eduskunta olivat hyväksyneet
KTM:n tekemän ja Tampereen teknillistä korkeakoulua koskevaa ehdotusta noudattelevan menoarvioesityksen ja opetus todennäköisesti alkaisi Tampereella. Seuraavaksi olisi huolehdittava Otaniemen suunnitelman keskeyttämästtömästä toteuttamisesta ja Lappeenranta olisi kolmas kohde:
Seuraava tulevaisuuden korkeakouluopetuksen päämäärä sellaisena, miksi Suomalaisen komitea on sen määritellyt, on teknillisen korkeakoulun perustaminen myös Lappeenrantaan. Sen
toiminnan tulisi alkaa viimeistään vuonna 1969 ja alkuvuosien jälkeen sen tulisi voida ottaa
300 uutta oppilasta vuodessa. Tämän komitean esitykseen sisältyy eräitä varsin mielenkiintoisia kannanilmaisuja, joihin päätyminen ei liene ollut helppoa. Ne kuulijoistani, jotka ovat tämän kaupungin tai lähiympäristön asukkaita, ovat varmaan iloisesti yllättyneinä tutustuneet
komitean ehdotukseen. Sen mukaanhan Lappeenrantaan olisi perustettava jopa kaksi korkeakoulua, teknillisen erillisen korkeakoulun lisäksi myös yliopisto, jossa olisi aluksi matemaattis-luonnontieteellinen ja humanistinen tiedekunta, ehkäpä myös lääketieteellinenkin.767
Rahola arvioi, että paikanvalinta oli ollut komitealle helpompaa kuin päätöksenteko siitä, olisiko
teknillinen opetus sijoitettava erilliseen omaan laitokseensa vai liitettävä Oulun esimerkin mukaisesti tiedekuntana yliopistoon. Jälkimmäinen näistä vaihtoehdoista olisi ollut yhdenmukainen professori Martti Mustakallion puheenjohdolla toimineen Itä-Suomen kulttuurikomitean 1961 antaman
mietinnön kanssa mutta Suomalaisen komitea oli taipumassa seuraamaan muiden Euroopan valtioiden esimerkkiä. Euroopassa oli alettu epäillä, että teknillisen opetuksen sitominen totunnaiseen yliopistolliseen ajattelutapaan kahlehtii liiaksi sen kehittymistä ja sen sopeutumista alati muuttuvan
tuotantoelämän ja teollisuuden asettamiin vaatimuksiin.768 Ja prrofessori Jaakko Rahola viittasi Tasavallan Presidentin kesällä 1965 asettaman työryhmän toimintaan:
Tasavallan presidentin viime helmikuun alussa asettaman professori Ketosen työryhmän selvitys, joka julkaistiin vain kaksi kuukautta myöhemmin, täydentää mielenkiintoisella tavalla
Suomalaisen komitean työtä.[ ]
Presidentin työryhmä on tähdännyt suunnitelmansa ajallisesti kymmenen vuota kauvemmaksi
kuin Suomalaisen komitea, vuoteen 1980. Tekniikkaa opiskelevien lukumäärän tulisi työryhmän mukaan olla tuolloin 12 000 eli noin kolme kertaa enemmän kuin viime vuonna. Edellyttäen että tyydyttäisiin olemassa olevien teknillisten korkeakoulujen ja tiedekuntien laajentamisen ja valmiiksi rakentamisen lisäksi vain kahden uuden teknillisen korkeakoulun perustamiseen, tulisivat ne olemaan suunnilleen Otaniemen laitosten suuruisia. Tämän huimaavalta tuntuvan teknillisen ylimmän opetuksen laajenemistarpeen realistisuutta en vielä voi ryhtyä arvioimaan.769
766
LPRA/Vuoden 1965 arkisto/Jaakko Raholan teksti 28.6.1965, 6, 7.
LPRA/Vuoden 1965 arkisto/Jaakko Raholan teksti 28.6.1965, 10, 11.
768
LPRA/Vuoden 1965 arkisto/Jaakko Raholan teksti 28.6.1965, 11, 12.
769
LPRA/Vuoden 1965 arkisto/Jaakko Raholan teksti 28.6.1965, 13.
767
216
Professori Jaakko Raholan mukaan Presidentin työryhmän kaavailut eri oppilasmäärien osalta olivat
suhteellisen yhtäpitävät Suomalaisen komitean laskelmien kanssa. Tekniikkaa opiskelevien osuus
kohoaisi 11 prosentista 16 prosenttiin ja tämän kehityksen myötä Suomi lähestyisi muiden Euroopan maiden suhdelukuja. Raha ja tarpeellisten opettajavoimien puute saattaisivat asettaa esteitä kehittämistyölle, eikä henkistä pääomaa voinut ostaa rahallakaan. Opettajakaaderi oli maan itsensä
koulutettava. Positiivista oli joka tapauksessa se, että koko akateemisen koulutuksen kehittämis- ja
laajentamistarve oli tullut saatetuksi yhteiskunnan tietoisuuteen. Siinä samalla oli tekninen opetus ja
tutkimus joutuneet uuteen kehitysvaiheeseen:
Tekniikan merkitys muiden opinahjojen joukossa on tullut määritellyksi tavalla, joka vastaa
yleismaailmallista suuntausta. Se antaa tekniikan edustajalle ja sen opetuksen tulevaisuudesta
huolehtivalle aiheen olla kaikista vaikeuksista huolimatta iloinen. Miltei yhtä iloinen kuin suuria toiveita mielissään elättelevät lappeenrantalaiset.770
Suomessa tehtiin tärkeitä, yliopistoja koskevia päätöksiä maaliskuussa ja huhtikuussa 1966. ItäSuomen yliopistokysymys ratkaistiin perustamalla korkeakoulu sekä Kuopioon että Joensuuhun ja
Lappeenrantaan, samalla kun näitä monialaisemmat Jyväskylän ja Tampereen korkeakoulut korotettiin yliopistoiksi. Korkeakoulujen kehittämislaki vuosille 1967–81771, joka annettiin huhtikuun alussa 1966, loi ”opiskelijapaikan” käsitteen, millä tarkoitettiin yhtä täyspäiväopiskelijaa kohti tarvittavien opettajavoimien sekä opetus-, tutkimus- ja hallintotilojen muodostamaa laskennallista yksikköä. Laki käsitteli koko maan korkeampaa opetusta yhtenä yksikkönä, ikään kuin samana yliopistona. Vuoteen 1981 mennessä koko maassa tuli olla vähintään 60 000 opiskelijapaikkaa, joista 20 000
humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla, 15 000 luonnontieteellisillä ja maatalousmetsätieteellisillä aloilla, 11 000 teknisillä ja 6 000 lääketieteellisillä aloilla. Loput 8 000 opiskelijapaikkaa varattiin myöhempiin tarpeisiin, ja suurin osa niistä meni kasvatustieteisiin vuonna 1979.
Määrät olivat Presidentin työryhmän ehdottamia hieman pienempiä, mutta työryhmän esittämä
luonnontieteitä suosiva linja säilyi.772
Kesä 1966 jäi viimeiseksi, jolloin professori Elli Saurio luennoi Lappeenrannan kesäyliopistossa,
mutta kodin taloustieteen opetusta aiottiin jatkaa kesällä 1967 ja kodin taloustieteen kesän 1967
opetusohjelmasta sovittiin tammikuussa 1967 FM Vappu Eräjään kanssa. Maisteri Eräjään oli määrä laatia tarkka opetusohjelma ja hankkia luennoijat. Ennakkoilmoittautumista kursseille ei arvattu
vaatia tässä vaiheessa.
770
LPRA/Vuoden 1965 arkisto/Jaakko Raholan teksti 28.6.1965, 15.
Korkeakoulujen kehittämislain voimassaoloaika pidennettiin ulottuvaksi vuoden 1986 loppuun. Muutos v. 1978.
772
Korkeakoululaitoksen suunnittelukomitean mietintö 1965:B 22; Klinge 1989, 244, 247, 249, 276, 277.
771
217
Helmikuussa 1967 Lappeenrannan kesäyliopistossa järjesteltiin seuraavan kesän kursseja. Kodin
taloustieteen professori Elli Saurion virkakausi yliopistolla oli päättynyt. Ongelmaksi muodostui,
kuka luennoisi kodin taloustiedettä Lappeenrannassa kesällä 1967. Kodin taloustieteen vt. professorina toimi maanviljelyksen ruotsinkielisen taloustieteen professori Nils Westermarck, ja hänen
avustajiaan olivat MMT Maire Honkanen ja MMK Sirkku Hintsala. Vt. assistenttina toimi MMK
Terttu Mäkelä. Kodin taloustieteen laitoksen kursseja lukuvuonna 1966–67 olivat pitäneet muun
muassa: dipl.ins. Aino Bergholm (sl, kotitalouden työoppi), arkkitehti Raimo Kallio-Mannila (kl,
asunto-opin harjoitustyöt), VTL Lauri Kettunen (kl, tilastokäsittelyn harjoituskurssi), teollisuusneuvos Yrjö Laine-Juva (sl, asunto-oppi), KTM Irja Lamppu (sl, kodin ja laitoslaskenta) ja LaL Aune
Nuutilainen (sl, kodin lainoppi).773
Professori Martti Mustakallion jälkeen kesäyliopiston uudeksi rehtoriksi valittu professori Kai
von Fieandt774 kirjoitti lehtori Luukalle Lappeenrantaan ja kertoi olleensa puhelinkeskustelussa tohtori Honkasen kanssa. Koska tohtori Honkanen oli tällöin ilmoittanut, ettei tule Lappeenrantaan,
jouduttaisiin turvautumaan professori Saurion niihin entisiin assistentteihin sekä muihin vastaaviin,
joita sihteeri Luukalla oli tiedossaan. Rehtori von Fieandt muisti assistentti Niinimäki-Eräjään, joka
olisi varmaankin valmis pitämään kodin taloustieteen peruskurssin.775 Myös nimi Mäkelä oli mainittu. Rehtori von Fieandt päätti kirjeensä edesmennyttä professori Sauriota muistaen:
Tämän aineen asemahan on hieman kompleksinen ja arkaluontoinen tiedekunnan Saurioon
nähden omaksuman asenteen vuoksi. Pääperiaatteeksi tullee, ettei Lappeenrannassa voi approbaturia suorittaa, mutta että Westermarck suostuu ottamaan nämä oppilaamme Helsingissä
approbatur-tentiiin Helsingin yliopiston tutkintovaatimusten mukaisesti. Tämän aineen ohjelmassa ja tiedoittamisessa noudatettavan tarkkuuden vuoksi pyytäisin Sinua ystävällisesti
lähettämään yhdistelmän nähtäväkseni siitä, mitä tästä aineesta mainittaisiin ensi kesän ohjelmassa.776
Lappeenrannan kesäyliopistossa oli sovittu kesän 1967 opetusohjelmasta FM Vappu Eräjään
kanssa tammikuussa 1967 mutta kursseille alettiin vaatia ennakkoilmoittautuminen vasta sen jäl-
773
HYKA/Kertomus Helsingin yliopiston toiminnasta 1967, 130.
von Fieandt, Kai Viktor, Johannes (synt. 1909). Yo 1928, FK 1931, FL 1938, FT 1939. Helsingin yliopiston dosentti
1939–51, psykologian laboratorion assistentti 1939–46, teor. filos. vt. prof. 1948–49, psykologian vt. prof. 1949–51,
professori 1951, Texasin yliopiston vieraileva prof. 1958, Coloradon yliop. 1964–65. Suom. tiedeakatemian jäsen 1952.
– Ja Lappeenrannan kesäyliopiston rehtori vuodesta 1966 alkaen.
775
FM, MMK Vappu Niinimäki-Eräjää (s. 1914) suoritti MMK-tutkinnon 12.10.1961 kodin taloustiede pääaineenaan ja
tarjosi assistenttikautensa lopuksi kodin taloustieteeseen, lisensiaatintutkimuksen mutta tarkastajat hylkäsivät työn yksimielisesti liikaa luonnontieteisiin painottuvana. (Lähde: Kervinen 2008a, 109–115. Julkaisematon).
776
LPKA/1967/Rehtori Kai von Fieandtin kirje 4.2.1967 Helsingin yliopiston psykologian laitokselta lehtori Arvi Luukalle Lappeenranta–Lauritsalaan.
774
218
keen, kun Helsingin seudun kesäyliopiston ohjelma oli ilmestynyt toukokuun lopussa 1967. Osoittautui, että Helsingin kesäyliopistoon oli otettu samat kurssit ja samat luennoijat kuin Lappeenrannan kesäyliopistoon, mutta kurssit pidettäisiin Helsingissä ennen kuin Lappeenrannassa. Maisteri
Eräjään aikomus oli toimia opettajana siten, että kodin taloustieteen peruskurssin opetus alkaisi
Helsingissä ja kestäisi 5.6.–16.6. Seuraavaksi opetusta olisi ollut Lappeenrannassa 26.6.–1.7, minkä
jälkeen maisteri Eräjää olisi palannut Helsinkiin, jossa hän olisi opettanut jälleen viikon verran 6.7.–
13.7. Heinäkuun viimeiset viikot Eräjää olisi omistanut taas Lappeenrannassa tapahtuvalle kodin
taloustieteen opetukselle, mutta Lappeenrannan kesäyliopistoon ilmoittautui määräaikaan mennessä
kodin taloustieteen kursseja opiskelemaan vain kymmenen osanottajaa, mikä oli suurin piirtein sama määrä kuin oli opettajia. Kodin taloustieteen luentosarja Lappeenrannassa oli pakko peruuttaa.
Kodin taloustieteen kurssien menetys oli suuri isku Lappeenrannan kesäyliopistolle.777 Professori
Mustakalliota kesäyliopiston rehtorina seurannut professori Kai von Fieandt kirjoitti kesäkuun alussa 1967 närkästyneenä sihteeri Luukalle, että:
kotitalousopettajien menettely on tietysti aivan törkeä. Olen kanssasi täysin samaa mieltä ja
hyväksyn toimenpiteesi minimiehdon asettamisesta ao. kurssin osanottajamäärälle.778
Ilmeisesti vähän myöhemmin Lappeenrannan kesäyliopiston sihteeri Arvi Luukka lähetti viralliset
peruutuskirjeet niille, jotka olivat aikaisempina kesinä avustaneet kodin taloustieteen kurssiopettajina. Dipl.ins. Aino Bergholmille hän kirjoitti:
Olemme niin vihaisia, että todennäköisesti lähetän hallussamme olevan Kodin taloustieteen
laitokselta meille lähetetyn kortiston takaisin laitokselle. Lähettäkööt sen sitten vaikka Helsingin kesäyliopistolle!779
Niiden opiskelijoiden tilanne oli hankala, joilla kodin taloustieteen arvosanaopinnot jäivät kesken
Lappeenrannassa, koska Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan tutkintovaatimukset muuttuivat syksyllä 1968. Lappeenrannan kesäyliopiston sihteeri Arvi Luukka joutui todistusten kirjoittajan rooliin.780
Vuonna 2000 Lappeenrannassa toimivan kesäyliopiston nimi oli Etelä-Karjalan kesäyliopisto.
Kesäyliopiston entinen sihteeri ja toiminnanjohtaja Arvi Luukka muisteli professori Sauriota:
777
Kodin taloustieteelle isku oli mahdollisesti pahempi kuin kesäyliopistolle. Kodin taloustieteen opetus hiipui Helsingin kesäyliopistossa ja katosi, mutta Lappeenrannan kesäyliopistillle jo kesä 1967 merkitsi uutta oppilasennätystä.
Opiskelijamäärä kasvoi 12 prosenttia huolimatta siitä, että Kotkaan oli samana kesänä perustettu uusi kesäyliopisto.
(Lähde: LPKA/1967// Lehtori Arvi Luukan kirje Lappeenrannan kaupunginhallitukselle 4.9.1967).
778
LPKA/1967/Rehtori Kai von Fieandtin kirje Helsingistä sihteeri Arvi Luukalle 1.6.1967.
779
LPKA/Sihteeri Arvi Luukan (päiväämätön) kirje dipl.ins. Aino Bergholmille Helsinkiin.
780
Lehtori Arvi Luukan haastattelu 13.6.2000 Lappeenrannassa. Opettaja Arvi Luukka toimi 40 vuotta Lappeenrannan
kesäyliopiston hyväksi, aluksi sihteerinä ja sitten toiminnanjohtajana.
219
Hän saapui kesäyliopistoomme, jonka nimi oli silloin pelkkä Lappeenrannan kesäyliopisto,
apul.prof. Martti J. Mustakallion kutsusta. Rehtori Mustakallio kertoi suurin piirtein näin: ”Etsin tri Paavo Kolin huonetta Helsingin yliopistossa. Menin hajamielisyyttäni väärästä ovesta
sisään. Tämä huone oli prof. Saurion. Kerroin, että olen hankkimassa Lappeenrantaan pirteitä
luennoitsijoita. Meillä on kesäyliopisto ja aiomme saada Itä-Suomeen myös yliopiston. Siitä
alkoi juttelumme. Elli Saurio innostui ja kertoi ideansa talousopettajien jatkokoulutuksesta.
Railakkaan keskustelun jälkeen sovimme, että prof. Elli Saurio järjestää seuraavana kesänä
kodin taloustieteen yliopistollisia kursseja opettajille Lappeenrannan kesäyliopistossa. Vuosi
oli 1957.”781
7.4.2. Helsingin Kotitalouskeskuksesta kehkeytyi Kuluttajatutkimuskeskus
Luonnonsuojelun tarpeeseen havahduttiin maailmanlaajuisesti 60-luvun alussa, kun Rachel Carsonin teos [suomennettuna] ”Hiljainen kevät” ilmestyi. Luontoresursseja oli kulutettu ja ympäristöä
saastutettu sumeilematta. Mutta luontoresursseja käytetään paitsi loppukulutukseen myös raakaaineina hyödyketuotannossa ja juuri tämä käyttömuoto oli kasvanut tehokkaan markkinatalouden
voimistuessa. Yrittäjät havittelivat nopeaa ja mahdollisimman suurta voittoa. Yrittäjien pyrkimysten
seurauksena kuluttajien elinympäristö saastui ja markkinoille tulvi paitsi hyödyllisiä, myös tarpeettomia ja jopa kuluttajien terveydelle ja hyvinvoinnille vahingollisia tuotteita.782 Kuluttajien ongelmiin alettiin kiinnittää yleistä huomiota, varsinkin sen jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentti John F.
Kennedy oli pitänyt kuuluisan puheensa maansa kongressissa 15.3.1962. Tuolloin määriteltiin ensimmäisen kerran kuluttajan oikeudet mutta määritelmä oli niukka nykykäsityksen mukaan:
On syytä palauttaa mieleen, että kuluttajan neljä ensimmäistä oikeutta paalutettiin vasta 50
vuotta sitten. Nyt kuluttajalle vaaditaan jo myös oikeutta kohtuulliseen kulutukseen, puhtaaseen ympäristöön, kuluttajansuojaan ja -kasvatukseen.783
Presidentti Kennedyn lausuman määritelmän mukaan kuluttajan perusoikeudet olivat oikeus turvallisuuteen, oikeus tiedonsaantiin, oikeus valita ja oikeus tulla kuulluksi. Vuonna 1985 Yhdistyneet
781
Lehtori Arvi Luukan kirje25.9.2000 Lappeenrannasta Aila Kerviselle Helsinkiin. Kirjeessä lehtori Luukka mainitsi
Itä-Suomen Kulttuurikomitean mietinnön. Komitea oli kuullut professori Sauriota kotitaloudellisen tutkimuksen asiantuntijana (Komiteanmietintö 1961:48, 35. Vrt. alaviite n:o 700 edellä). – ”Siis juttelulla oli kantavuutta.”
782
”Ympäristöongelmien kohdalla on periaatteessa kyse siitä, että luonnon kuluminen tuotantoprosessissa pitäisi arvottaa rahamääräisesti, jotta se voidaan integroida kansantalouden tilinpitoon. Kyse on tuotannon kasvun kielteisistä ulkoisvaikutuksista ja niiden sisällyttämisestä politiikan tavoite- ja seurantamittaristoon. [ ] Menetelmiä löytyy tilinpidon
näkökulman laajentamiseen, mutta näihin menetelmiin liittyy omat haasteensa ja ongelmansa. [ ] Kansantalouden
tilinpidon käyttäjäkunnassa on asiakkaita, jotka haluavat rauhoittaa tilinpidon talouden ”kovan ytimen” kuvaamiseen.
Satelliittien sisällyttäminen tilinpitoon tekisi siitä entistä hitaamman, monimutkaisemman ja vaikeammin tulkittavissa
olevan työkalun talouden kuvaamiseen. [ ] Haasteet tilastojen sisällölliseen kehittämiseen ovat lisääntyneet. [ ] Suurista monikansallisista yrityksistä on tullut tämän muutoksen keskeisiä tekijöitä.” (Lähde: Hoffrén & Tulokas 2008, 356,
357 = Hoffrén, J. & Tulokas, H. 2008. ”Taloustilastojen relevanssi ja luotettavuus herättävät keskustelua”. Kansantaloudellinen aikakauskirja 3/2008, 353–358.
783
Vainio, T. 2012. ”Tänään kuluttajilla on omien oikeuksiensa päivä”. Demokraatti 15.3.2012, 10.
220
Kansakunnat hyväksyi Lisäksi kuluttajansuojaa koskevan päätöslauselman, jossa kuluttajien perusoikeudet määriteltiin osaksi ihmisoikeuksia.
Laki kuluttajansuojasta tuli Suomessa voimaan vuonna 1978 mutta valtiollista kuluttajapolitiikkaa alettiin rakentaa jo 1960-luvulla. Maisteri Laura Harmaja oli toivonut 1920-luvulla, että sosiaalihallintoon perustettaisiin kulutuspoliittinen yksikkö.784 Näin ei käynyt ja ponnistelut kotitalousministeriön perustamiseksi sekä kotitalouden tutkimuslaitoksen luomiseksi olivat osoituksia siitä, että
1950-luvulla viranomaisten toivottiin harjoittavan pikemminkin kotitalouspolitiikkaa kuin kuluttajapolitiikkaa. Professori Elli Saurion ja muun kotitalousväen turhiksi jääneet ponnistelut osoittivat
myös sen, ettei valtiovalta pitänyt kotitalouksia sellaisena yhtenäisenä ryhmänä, jonka ongelmat
olisivat vaatineet kokonaisvaltaisia viranomaistoimenpiteitä.
– Kotitalousopetuksella ja kotitalousneuvojien jakamalla valistuksella oli kuitenkin rooli suomalaisen kuluttajapolitiikan synnyssä. Kuluttajapolitiikan alkuvaiheet niveltyivät Pohjoismaissa jo
olemassa olevien nais- ja kotitalousjärjestöjen, osuustoiminnan ja ammattiyhdistysliikkeen omaan
toimintaan sekä kotitaloudelliseen opetukseen ja elinkeinoelämä oli 1950-luvulla kuluttaja-asiasta
kiinnostuneempi kuin valtiovalta.785 Teollisuuden ja kotitalouden yhteistyövaliokunta Tekova perustettiin vuonna 1953 ja kolme vuotta myöhemmin perustettiin Tavaraselosteliitto.786
Suomalaisen kuluttajapolitiikan alkuvaiheessa valtioneuvosto asetti vuonna 1962 kuluttajain
neuvottelukunnan, joka toimi pari vuotta.787 Vuonna 1965 valtioneuvosto nimesi kuluttajain neuvottelukunnan tilalle kuluttajaneuvoston, joka toimi laajasti kuluttajapolitiikan alalla ja muun muassa
aloitti vuonna 1967 Kuluttajatietoa -lehden julkaisemisen.788 Vuonna 1973 perustettiin elinkeinohallitus, erillinen kuluttaja-asiamiehen virka, kuluttajavalituslautakunta ja markkinatuomioistuin. Edellisen vuoden lopulla oli valmistunut kuluttajapolitiikan suunnittelukomitean mietintö (Komitean784
Harmaja 1922, 8, 9 = Harmaja, L. 1922. Kulutuspolitiikan tehtävät ja suhde sosiaalipolitiikkaan. Sosiaalinen aikakauskirja. Sosiaaliministeriön ja sosiaalihallituksen julkaisema, 1/1922 (16. vsk.), 1–9.
785
”Kuluttajapolitiikan historia ja tausta”. Kuluttajatietoa 2/1986, 7. ”Käsikirja”, Elinkeinohallituksen julkaisu.
786
”Kuluttajapolitiikan historia ja tausta”. Kuluttajatietoa 2/1986, 7. ”Käsikirja”, Elinkeinohallituksen julkaisu; Heinonen 1998, esimerkiksi sivut 268, 291.
787
Kilpiö 1974, 8 = Kilpiö, E. 1974. Kuluttajapolitiikka ja sen tavoitteet. Kotitalous 1/1974, 5–11. – Samasta aiheesta
kirjoitti myös Honkanen, M. 1978. Kuluttajapolitiikasta. Kotitalous 5–6/1978, 188–191. Maire Honkasen mukaan kuluttajapolitiikka voitiin ymmärtää sekä käytännön toimintana että näkökulmana, josta voisi kehitellä oman tieteenalan.
788
Kuluttajien oma yhdistys Kuluttajat-Konsumenterna ry. aloitti toimintansa 1960-luvun puolivälissä. Tämän yhdistyksen mukaan ihmisen yhteiskunnallinen rooli on jaettavissa kolmeen osaan: kuluttajan, kansalaisen ja tuottajan eli
työtekijän rooliin. Työntekijä-tuottaja on kuluttajan vastapuoli. Tuottaja kohtaa kuluttajan hyödykemarkkinoilla. Kansalaiset kohtaavat toisensa siellä missä puidaan yhteiskunnan yleisiä asioita. Markkinataloudelle on luonteenomaista, että
julkinen valta ei puutu tuottajien ja kuluttajien väliseen suhteeseen. Puitetaloudessa julkinen valta sen sijaan vaikuttaa
tähän suhteeseen esimerkiksi lainsäädännön ja talouspoliittisten toimenpiteiden kautta. (Lähde: Helenius 1980, 9–11).
221
mietintö 1972:26A). Komitean jäsenistä MMK Sointu Rinnemaa ja MMK Riitta Ritvala olivat valmistuneet kodin taloustieteestä professori Saurion virkakaudella. Asetus kuluttajaneuvostosta annettiin ensimmäisen kerran vuonna 1974 ja uudelleen vuonna 1977.789 Niin sanottu kuluttajansuojalakipaketti tuli Suomessa voimaan syyskuussa 1978 asetuksina 38–42/1978.790
Vuonna 1973 perustetussa Elinkeinohallituksessa oli neljä osastoa ja yksi niistä osastoista oli
kuluttaja-asiain osasto. Elinkeinohallituksen perustamisen myötä vastuu kuluttaja-asioista siirtyi
kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalle.791 Euroopan taloudellinen yhdentymiskehitys aiheutti seuraavan uudistamisen tarpeen.792 KTM asetti 12.2.1987 toimikunnan selvittämään kuluttajahallintoa. Mietintö valmistui seuraavana vuonna.793 Elinkeinohallituksen lakkauttaminen ja kuluttajaviraston perustaminen olivat keskeisiä muutoksia, kun kuluttajahallintoa uudistettiin 1.6.1990.
Pääosa elinkeinohallituksen lakkautetuista viroista siirrettiin ylijohtajan johdolla toimivaan kuluttajavirastoon. Elinkeinohallitukselle kuuluneet elintarvikevalvontatehtävät siirrettiin Elintarvikevirastolle. Kolmantena uutena virastona perustetun Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimushenkilökunnan
muodostivat Kotitalous- ja kuluttaja-asiain tutkimuskeskuksesta sekä elinkeinohallituksesta siirtyneet tutkijat. Valtion kuluttajatutkimuskeskuksesta annetun lain johdosta lakkasi entinen, vuodesta
1972 nimikkeellä Kotitalous- ja kuluttaja-alan tutkimuskeskuksena toiminut Kotitalouskeskus olemasta ja sen valtionapuvirat siirrettiin valtion kuluttajatutkimuskeskukseen.794
Kotitalouskeskus muuttui kuluttajapolitiikan kehittymisen vanavedessä vuonna 1972 Kotitalousja kuluttaja-asiain tutkimuskeskukseksi ja vuonna 1990 siitä tuli osa Kuluttajatutkimuskeskusta –
”kulutusideologian mukaisesti. Ralf Heleniuksen mukaan tuotantoyhteiskunnan tuottava ihminen
muuttuu ennen pitkää kuluttajayhteiskunnan kuluttajaksi. Kulutusideologia kasvattaa kannatustaan.
Siitä on muodostumassa kehittyneen yhteiskunnan yli-ideologia. Se on valtiovallan, poliittisten
puolueiden ja etujärjestöjen yleisesti hyväksymä yli-ideologia, joka ei tuntenut puoluerajoja eikä
789
Heinonen 1998, 297, 298; ”Kuluttajapolitiikan historia ja tausta”. Kuluttajatietoa 2/1986, 7. – Anonyymin kirjoittajan mukaan eräänlaisena kuluttajaliikkeen perustuslakina voitiin pitää presidentti Kennedyn vuonna 1962 esittämiä
kuluttajan perusoikeuksia: oikeus turvallisuuteen, oikeus esittää mielipiteensä, oikeus valintaan ja oikeus informaatioon.
790
Väyrynen & Väyrynen 1980, 54.
791
Västi, A.-L. 1990. Kuluttajahallinnon kehitysvaiheita. Kuluttajatietoa 3/1990, 4, 5.
792
Tammivuori, K. 1990. Kuluttajahallinto uudistuu – miksi ja miten. Kuluttajatietoa 3/1990, 2–4.
793
Komiteanmietintö 1988:9. Kuluttajahallintotoimikunnan mietintö.
794
Sysiharju 1995, 201, 241. – Suomessa ollaan [2012] nopealla aikataululla valmistelemassa Kilpailuviraston, Kuluttajaviraston ja Kuluttajatutkimuskeskuksen yhdistämistä. Työ- ja elinkeinoministeriön tavoitteena on sulauttaa nämä
laitokset uudeksi, vahvasti resurssoiduksi markkinavalvojaksi. Kuluttajatutkimuskeskus toisi uuteen laitokseen tutkimuksen voimavaroja, jotta valvojalla olisi paremmat mahdollisuudet teettää päätöksentekoa tukevia selvityksiä. Onko
ministeriöihin pilkotussa valtionhallinnossa elintilaa tutkimukselle, jonka rajapinnat elävät ja jonka asiakaskunta on
koko julkinen sektori? (Lähteet: Lauri Ihalainenja tutkimuksen vapaus. Helsingin Sanomat 23.4.2012, A2; Mustonen,
M. 2012. Kuluttajatutkimusta tarvitaan. Helsingin Sanomat, Mielipide-palsta 28.4.2012, C13).
222
myöskään luokkarajoja. Se oli ”kaikkien kunnon kansalaisten ja kansalaispiirien pyhä lehmä”. Se
korvaa 1900-luvun alkupuolella vallinneen kotitalousideologian.795 Kulutusideologian pönkittäjiä
ovat suurten tuotantoyritysten varsinaiset päätöksentekijät: ylikansallisten yritysten eräät omistajat
sekä yleensä pääomapiirien suojelemat johtajat. Varsinaisen herätystyön tekevät markkinointimiehet, mainosväki, kaupallisen viikkolehdistön ja viihdekulttuurin tekijät. Nämä kulutusideologian
nikkarit ja kehittäjät ovat riippuvaisia johtajistaan, sillä jos markkinointituote ei ole isännän vaaliman hengen mukainen, renki voidaan vaihtaa toiseen.796 – Heleniuksen mukaan kulutusideologia
leviää kulutushyödykkeitä tuottavista ja jakavista yrityksistä muihin yrityksiin. Vähitellen kaikesta
ja kaikista tulee kulutushyödykkeitä. Ihmisistä tulee paitsi tuotteiden myös palvelusten, kokemusten
ja arvojärjestelmien kuten uskontojen ja poliittisten aatteiden kuluttajia. Ystävyys, rakkaus ja onni
muuttuvat kulutushyödykkeiksi. Ihmiset alkavat ”kuluttaa toisiaan”. Täydellinen kuluttaja ei tarvitse sellaisia luonteenpiirteitä kuten inhimillisyys, luomiskyky ja anteliaisuus.
Ralf Helenius ennakoi kulutusyhteiskunnan syntyä ja Liisa Uusitalo kirjoitti vastaavasti kulutuksen ekspansiosta – sekä Harmajan käyttämän ”kotitalousbudjetti” -termin797 sijaan kotitalouden
kulutusbudjetista. Uusitalon mukaan kulutus koki Suomessa 1900-luvun mittaan ”ekspansion”:
Kulutuksen laadullisten piirteiden tarkastelu on tullut olennaiseksi taloudellisen kasvun ja sitä
seuranneen kulutuksen ekspansion seurauksena. Taloudellisten mahdollisuuksien lisääntyessä
erityisesti ns. vapaavalintaisen kulutuksen osuus kotitalouksien kulutusbudjeteissa kasvaa, jolloin kulutuksen laadullinen eriytyminen ja kulutuksen rakenteessa tapahtuvat muutokset ovat
vaikeammin ennustettavissa kuin alhaisilla toimeentulon tasoilla. Kulutuksen laadullisilla piirteillä tarkoitetaan tässä paitsi kulutuksen rakennetta (esim. kulutusmenojen ja ajankäytön rakenne, kulutushyödykkeiden omistus) myös kulutuksen merkityssisältöä; kulutuspreferenssejä
ja -tavoitteita.798
Hieman myöhemmin Uusitalo huomauttaa, että erilaisten symbolien ja arvojen kytkeminen kulutukseen yleistyi sitä mukaa kuin kulutuksen merkitys taloudellisen kasvun välikappaleena korostui.799 Kulutuksen ja taloudellisen kasvun välinen sidos näyttää toisin sanoen erittäin tiukalta: kulutus on taloudellisen kasvun sekä seuraus että syy. Kulutus ja talouskasvu liikkuvat yhdensuuntaisesti ja sama toisin: sekä kulutuksella että talouskasvulla tavoitellaan ihmisen hyvinvointia yhteiskun-
795
Halonen 2008, 410–417. Viittauksia, esimerkiksi: Heinonen 1998, 79–88, 92–107, 2004; Mäkinen & Sysiharju 2006,
123–125; 236–239.
796
Helenius 1980, 14, 15.
797
Harmaja 1931a, 751, 752.
798
Uusitalo 1978, 93 = Uusitalo, L. 1978. Kulutuksen laadullisten piirteiden tutkimisesta. Sosiologia 2/1978, 93–101.
799
Uusitalo 1978, 97 = Uusitalo, L. 1978. Kulutuksen laadullisten piirteiden tutkimisesta. Sosiologia 2/1978, 93–101.
223
taympäristössään. 800 Ehkä voitaisiin myös sanoa, että samalla tavoitellaan yhteiskunnan hyvinvointia.801 Hyvinvointi-käsite jos mikä vaikuttaa keskeiseltä käsitteeltä taloustieteissä.
Ihmisen hyvinvointi voidaan siis määritellä ulkoapäin yhteisön hyvinvointina ja yhteisön hyvinvointina voidaan pitää kvantitatiivisesti mitattavissa olevaa suuretta: talouskasvua. Kun katsotaan,
että yksilön hyvinvointi toteutuu talouskasvun ja siitä koituvan koko yhteiskunnan hyvinvoinnin
kautta [hyödykkeiden määrällä mitaten], saa Liisa Uusitalon alla oleva lausahdus selityksen. Uusitalo oli havainnut kulutusyhteiskunnan kulutusihanteissa tiettyä pakottavuutta:
Myöhemmässä teollistumisen vaiheessa – ns. ”kulutuskulttuurissa” – pidättyvyys kulutuksessa muodostaa [sen sijaan ennemminkin] dysfunktionaalisen elementin. Kulutuksen jatkuva
määrällinen ja laadullinen ekspansio tulee keskeiseksi tekijäksi taloudellisen kasvun prosessissa. Tämä kulutuksen uusi funktio uusien tuotantomahdollisuuksien takaajana näkyy teknisten innovaatioiden, tuotedifferentiaation ja markkinoinnin tehostumisena.802
Kulutuksen kasvun ja taloudellisen kasvun jatkuvasta määrällisestä ja laadullisesta ekspansiosta
tulee kahden osasen symbioottinen kehä, jossa osaset ruokkivat toisiaan kasvuun.
Liisa Uusitalo mainitsee kulutuksen laadullisen ekspansion ja entistä monipuolisemman kulutustutkimuksen tarpeen artikkelissaan ”Kulutuksen laadullisten piirteiden tutkimisesta”. Kulutuksen
laadullisilla piirteillä Uusitalo tarkoittaa paitsi kulutuksen rakennetta, ajankäytön rakennetta ja esimerkiksi kulutushyödykkeiden omistusta myös kulutuksen merkityssisältöjä, kulutuspreferenssejä
ja kulutuksen tavoitteita.803 Liisa Uusitalo perustelee kulutuksen tarkastelutavan monipuolistamisen
tarvetta sillä, että perinteisissä tutkimustavoissa tarkastelu oli ollut joko yksipuolista tai puutteellista. Kulutuksen ymmärtäminen tuotannolla luotujen arvojen tuhoamiseksi on puutteellinen näkemys.
Turhan pelkistettyä olisi käsittää kuluttaja pelkästään markkinahintaisia hyödykkeitä loppukäyttöön
hankkivaksi ostaja-kuluttajaksi.
800
Kulutus ja talouskasvu ovat toisin sanoen vuorovaikutuksellisia, monimutkaisia ja epälineaarisia ilmiöitä. Epälineaarisuus ja vuorovaikutus yhdessä voivat johtaa hyvin monimutkaisiin ilmiöihin. Tilastollisen fysiikan avulla kartoitetaan
luonnon monimutkaisuutta, mutta kaikki alkeishiukkasten väliset vuorovaikutukset ovat epälineaarisia. Inhimillinen
tietoisuus on emergentti ilmiö. (Lähde: Enqvist 2007, 20–23).
801
Pohjakallio, O. 1952. Elämästä ja sen ilmenemismuodoista. Laajenevan yksilöllisyyden laki. Suomalainen Suomi
8/1952, 452–456 (myös erip.). Pohjankallio määrittelee uuden luonnonlain: laajenevan yksilöllisyyden lain. Sen mukaan elämän siirtyminen entistä täydellisemmälle tasolle edellyttää yhdyskuntaelämää, jossa yhdyskunnat saavuttavat
yksilöllisen luonteen. Korkeammilla tasoilla yhdyskunnan jäseniä sitoo toisiinsa symbioottinen riippuvaisuus. [Uusitalo
puhuu kulutuskulttuurista, jossa yksilön käytös riippuu yhteisöstä.] (Lähteet: Pohjakallio 1952, 454, 455; Uusitalo 1978,
97 = Uusitalo, L. 1978. Kulutuksen laadullisten piirteiden tutkimisesta. Sosiologia 2/1978, 93–101; Allardt, E. 1976.
Hyvinvointia on monenlaista. Kotitalous 2/1976, 55; Juhola 1976, 247 = Juhola, V. 1976. Tarvitaanko Suomessa organisoitua kotitalouspolitiikkaa? Kotitalous 9/1976, 247–249). – Vuokko Juholan näkemyksen mukaan kotitalouspolitiikan perusproblematiikan muodostivat yhteiskunnan hyvinvointiongelmat.
802
Uusitalo 1978, 97 = Uusitalo, L. 1978. Kulutuksen laadullisten piirteiden tutkimisesta. Sosiologia 2/1978, 93–101.
803
Uusitalo 1978, 93 = Uusitalo, L. 1978. Kulutuksen laadullisten piirteiden tutkimisesta. Sosiologia 2/1978, 93–101.
224
7.5. Osa III lyhyesti
Tutkimuksen kolmannessa osassa on haettu vastausta tutkimuskysymyksen n:o 2 kolmanteen
alakysymykseen. Kahteen ensimmäiseen alakysymykseen vastattiin tutkimuksen toisessa osassa.
Tutkimuskysymykseksi n:o 2 oli valittu kuluttajanäkökulman käyttö kodin taloustieteen opetuksessa ja tutkimuksessa ensimmäisen kodin taloustieteen professorin virkaan nimitetyn henkilön virkakaudella. Alakysymyksiä oli yhteensä kolme:
1) kodin taloustieteen suunnittelun vaiheet Suomessa,
2) kodin taloustieteen ensimmäisen professorin henkilöhistoria pääpiirteittäin ja
3) kuluttajanäkökulman käyttö kodin taloustieteessä 1950–66 (ynnä 1946–49).
Kodin taloustieteen perustaminen vuonna 1946 merkitsi näkökulmauudistusta suomalaisen ja myös
eurooppalaisen taloustieteen kentällä. Taloustieteiden muutostendenssi sillä linjalla, mikä tuotti
kodin [kotitalouden] taloustieteen, kuitenkin jatkui ja vuonna 1995 kyseinen oppiaine sai nimekseen
kuluttajaekonomia.
Alakysymykseen n:o 3 vastaamiseksi on selvitetty kulutusaiheen yleisyyttä kodin taloustieteen
laitoksen opetus- ja tutkimustoiminnassa vuosina 1950–66, virantäyttökausi 1946–49 huomioon
ottaen. Kulutusteema kodin taloustiedettä koskeneissa opintovaatimuksissa ja kodin taloustieteen
laitoksella laadituissa dokumentoiduissa tutkimussuunnitelmissa on yleisluontoisesti kartoitettu.
Pääpaino on ollut professori Elli Saurion virkavuosissa 1950–66, sillä syksyn 1946 alustavaa opintosuunnitelmaa muutettiin jo seuraavana keväänä. Kulutustutkija ja kansantaloustieteilijä Laura
Harmaja oli kokoamassa kevään 1947 opintovaatimuksia. Yllättävää on, että Laura Harmajan pääteos (1946) poistettiin vaatimuksista jo vuonna 1952, vaikka niissä pysytettiin mukana ulkomaisia
paljon vanhempia teoksia. Sota-ajan läheisyys vaikutti yliopistollisiin määrärahoihin ja uusinta kirjallisuutta oli vaikea saada käyttöön. Ongelma kärjistyi yliopiston pienillä laitoksilla ja erityisen
vaikea se oli vasta yleiseen tietoisuuteen tulevien tiedonalojen kohdalla. Kulutustutkimus kuului
nouseviin tutkimusaloihin ja sen varsinainen läpilyönti tapahtui 1960-luvun alussa.
Kodin taloustieteen laitokselle oli vuonna 1946 perustettu vain yksi opetusvirka, joten professori
Elli Saurio luennoi sekä kotitalouden tuotantoon painottuvaa teoriaa että kulutuksen teoriaa. Suomalaisen Marttaliiton/Marttaliiton toiminnanjohtajana Elli Saurio oli ollut näköalapaikalla seuraamassa
hyödykkeiden kotitaloustuotannon vähenemistä ja teollisen tuotannon kasvua. Heti virkakautensa
alussa professori Saurio käynnisti laitoksensa resursseihin nähden huomattavan suuren tutkimusprojektin, jonka puitteissa oli tarkoitus kartoittaa väestön kulutusrakenteen muuttumista kaupungistu-
225
misen myötä. Projekti tuotti useita, yhtenäisen suunnitelman mukaan toteutettuja laudaturtöitä ja
professori Saurio oli näin luonut laitoksensa maisteriohjelmalle vankan pohjan sarjasta esikuviksi
kelpaavia tutkimuksia. Tarkoitus oli ilmeisesti, että laitoksen ensimmäiset jatkotutkimukset syntyisivät kulutustutkimusten pohjalta. Suomen tilastolaitoksen viralliset kulutustutkimukset tukivat tavoitetta. Tavoitteessa onnistuttiin sikäli, että ensimmäiset maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa tarkastetut kodin taloustieteeseen valmistuneet tutkimukset olivat selkeästi kulutustutkimusta.
Kodin taloustieteen professori Elli Saurio oli määrätietoinen ja voimakastahtoinen luonne. Hän
oli myös sangen taitava johtaja. Suomalaisen Marttaliiton/Marttaliiton hän ohjasi voimakkaan kasvun uralle. Saurion työuraa tarkasteltaessa havaitaan monia hyvälle johtajalle tunnusomaisia piirteitä. Hän nousi johtajaksi järjestön sisältä, konsulentin toimesta ja hänet valittiin toiminnanjohtajaksi
vapaissa vaaleissa, joissa oli useita ehdokkaita. Vasta käytäntö teki hänestä ”itseoikeutetun” ja arvostetun johtajan suurjärjestön piirissä. Saurion työura oli kohoava mutta hänessä riitti kapasiteettia
myös menestyksestä irroittautumiseen. Toiminnanjohtaja Elli Saurio jätti seuraajalleen vauraan,
kukoistavan järjestön. Hän kasvatti itselleen seuraajan ja mikä mainiointa: hän muovaili Marttaliitosta innostuneen tutkimusapulaisen, joka toimitti tutkija Saurion käyttöön, korvausta vastaan, tilastomateriaalin väitöskirjaa varten. Saurio muovasi Marttaliiton jäsenkuntaa tahtonsa mukaan mutta
kaikkien yhteiseksi hyödyksi.
Helsingin yliopiston perinteikkäässä ympäristössä Elli Saurion ehtymättön toimintatarmo hakeutui aina siihen uomaan, joka näytti tarjoavan etenemisen mahdollisuuden kohti valittua päämäärää
ja uuden tieteellisen tiedon tuottaminen Suomen tieteelle oli varmasti professori Elli Saurion suuri
tavoite. Hän painotti tutkimuksen ja sidonnaisuuksista vapaan ajattelun merkitystä niin yksittäiselle
ihmiselle kuin koko Suomelle ja myös oman tieteenalansa menestykselle. Yksilön rooli tulisi vahvistumaan, hän arvioi toistuvasti. Vuonna 1952 professori Elli Saurio väitti, että teollistumisen seurauksena kotitalouden olemus oli alettu oivaltaa uudella tavalla. Oltiin luopumassa yksipuolisesti
teknillisestä kotitalouden käsitteestä [teknilliset taidot, kuten ruoanlaitto, siivous] ja toimiva ihminen oli nousemassa huomion kohteeksi kotitalousalallakin. Vuonna 1966 hän ehdotti uudeksi ympäristötieteeksi niin sanotun taloudellisen kasvatuksen alkeita kodinpito-opin (Home Management)
puitteissa. Kodinpito tarkoitti sitä, miten käytämme rahamme, aikamme ja energiamme asetetun
tavoitteen saavuttamiseksi. Talousoppi tulee sitä tärkeämmäksi, mitä pitemmälle teollistuminen
jatkuu, professori Saurio sanoi. Niinpä talousoppi sopii koko kotitalousopetuksen lähtökohdaksi
aiheena kodinpito. Kodinpito-opin yhteydessä voidaan käsitellä kuluttajan talouden (Consumer
Economics) alkeita. Ylemmällä oppijaksolla II, jossa ovat käytännölliset ruoka-, asunto- ja vaate-
226
tuskurssit, tulisi kysymykseen ensi sijassa perheentalous (Family Economics) ja oppijaksossa III eli
kotitalousopetuksen ylimmällä, edistyneimmällä tasolla yksilöntalous (Personal Finances) sekä kustannuslaskenta ja kirjanpito.
8. Loppuyhteenveto
Tutkimuksessa on vastattu kahteen tutkimuskysymykseen tarkoituksena ratkaista tutkimusongelmaksi otettu KODIN TALOUSTIETEEN PERUSTAMINEN TALOUSTIETEIDEN PARADIGMAMUUTOKSEN OSOITTIMENA.
Ensiksi on tarkasteltu kuluttajanäkökulman ja kodin taloustieteen suhdetta ja annettu esimerkkejä
taloustieteitä, ulkomaisia kotitaloustieteitä, kulutustaloustieteitä ja yleensä yhteiskuntatieteitä vastaan esitetystä kritiikistä. Esitetyn kritiikin on katsottu osoittavan paradigmamuutoksen tarpeen.
Toiseksi on kartoitettu kuluttajanäkökulman käyttö kodin taloustieteen opetuksessa ja tutkimuksessa ensimmäisen kodin taloustieteen professorin virkaan nimitetyn henkilön virkakaudella. Tarkoituksena oli selvittää missä määrin kodin taloustieteen muotoilu oli reaktio taloustieteitä vastaan esitettyyn kritiikkiin. ”Taloustiede” -termi asetetaan tässä merkitsemään kaikkia suomalaisen kodin
taloustieteen taustatieteitä. Kodin taloustiedettä ja siinä samalla suomalaista tiedettä voitaneen pitää
reaktiokykyisenä, koska kodin taloustiede kehittyi edelleen. Kodin taloustieteen nimi muuttui kuluttajaekonomiaksi samalla kun opetus ja tutkimus painotettiin kulutukseen.
Kodin taloustieteen perustaminen Suomen tieteeseen vuonna 1946 merkitsi erittäin radikaalia
näkökulmauudistusta suomalaisen ja myös eurooppalaisen taloustieteen kentällä. Valtion viranomaisten ja yritysjohtajien näkökulmasta taloustutkimusta kyllä oli viljalti tehty mutta nyt otettiin
käyttöön tavallisen kotitalouden näkökulma. Kehitys ei kuitenkaan pysähtynyt tähän. Kodin taloustieteen nimimuutos vuonna 1995 kuluttajaekonomiaksi merkitsi myös suurta muutosta mutta tässä
asiassa Suomi ei ollut pioneeri Euroopankaan alueella saati maailmanlaajuisesti. Nimimuutoksella
Suomi vain osoitti noudattavansa kansainvälistä – ja yllättävän vanhaa – kehityslinjaa.
Kulutustutkimusta tehdään nykyään monien tieteiden piirissä. Suomalainen kulutustutkimus on
saavuttanut sadan vuoden iän. Englantilainen kulutustutkimus on paljon vanhempaa. Kuluttajan
näkökulmasta tehtävä tutkimus on eräs tapa tehdä kulutustutkimusta. Tässä kohtaa kodin taloustieteen mukaan tulo on ollut avartamassa kulutustutkimuksen kenttää ja lisäämässä sen suoritusmah-
227
dollisuuksia. Kodin taloustieteen kotitaloudellinen näkökulma oli perinteisille taloustieteille uusi ja
nimenomaan kuluttajaekonomiassa kotitaloudellinen näkökulma on samalla yksilön näkökulma.
Kansantaloustieteessä tutkijat keskittyivät ensiksi tuotannon ongelmiin. Hitaammin ymmärrettiin
kulutustutkimuksen ja kuluttajatutkimuksen arvo. Kansantaloustieteen valtavirran kriitikoita on
ollut muun muassa institutionalistien leirissä. Hieman vanhahtavan väitteen mukaan instituutiot
vaikuttavat taloudelliseen toimintaan. – Tähän selitykseen ei kritiikissä ole jääty. Kun institutionaaliseen kritiikkiin yhdistää radikaalin kotitaloudellisen näkökulman, ylletään aivan uuteen selitystapaan. Kun vanha selitystä tarkastellaan päinvastaisesta suunnasta ja vielä kärjistäen yksilönäkökulmana eli kuluttajan näkökulmana, havaitaan, että instituutiot markkinoita ja valtioita myöten ovat
ihmisajattelun luomuksia. Korostetusti: tähän tulokseen päädytään yhdistämäl kritiikin linjoja.
Kritiikin yhdistelyä voi jatkaa. Vastaava sisäinen kehitys tapahtui kotitaloustieteissä niin Yhdysvalloissa kuin esimerkiksi Suomessa: ensiksi keskityttiin kotitalouden talouteen ja kotitaloustuotantoon ja sitten vasta kuluttajan taloudenpitoon. Ajallisesti Suomi tosin seuraili yhdysvaltalaista mallia miltei sadan vuoden viiveellä. Kotitaloustieteet syntyivät naisliikkeen aktivistien ansiosta. Ajallisesti naisten vapautumispyrkimykset voimistuivat sen jälkeen, kun orjuus oli lakkautettu USA:ssa.
Orjuuden loppuminen oli tulosta ihmisoikeuksien yleisjulistuksesta ja ne muotoiltiin Ranskan vallankumouksen vuosina. Ranskan vallankumous merkitsi yksinvallan väliaikaista kaatumista eräässä
Euroopan kolkassa. Valtiollisia oikeuksia jaettiin miespuolisille kansalaisille mutta naiset joukkona
jäivät niistä osattomiksi. Rutiköyhillekään ne eivät olleet itsestäänselvyys. – Vapautumiskehitys on
edennyt kohti satunnaista kotitaloutta ja kohti ketä hyvänsä – kuluttajaa.
Naisasialle löytyi teoreetikko Englannista (Mill) mutta vasta 1900-luvun alussa ihminen keksi
todella yleispätevän, luonnontieteellisen selityksen. Suppea ja laajempi suhteellisuusteoria luotiin ja
hiukkasfysiikkaa kehitettiin. Alkeishiukkaset käyttäytyivät vapaiden toimijoiden tavoin. Käsillä
olevan tutkimuksen lähdeaineistossa inhimillisille taloustoimijoille vaadittiin samanlaista vapautta.
Huomion kiinnitti tutkijoiden kielenkäyttö. Puhuttiin kuluttaja 2,0 syntymisestä. Kuluttaja 2,0 tuottaa ja käyttää paitsi hyödykkeitä myös tietoa. Suoranaisesti tutkijat eivät kuitenkaan reagoineet vaatimuksiin fysiikan teorioiden huomioon ottamisesta esimerkiksi kulutustutkimuksessa. Selitys tälle
voi olla yksinkertaisesti se, että alitajuinen ajaton, entropiapitoinen tieto on tuntenut Einsteinin teoriat paljon ennen Einsteiniä. Ihmisen oma alitajunta, vanhat aivot, on ohjannut ihmistä kohti oikeita
kestäviä periaatteita mutta ilman pakkoa. Ihmisen mieli ei pakota ihmistä joka hetki muuttuvan todellisuuden ajantasaiseen huomioon ottamiseen. Kehitymme vapauteen vain vapaudessa.
228
Jos länsimaisen vapausliikkeen perintö otetaan alitajunnan tuotokseksi (instituutiot ovat ajattelun
kuva), päädytään tulokseen, että tässä asiassa yhteiskuntatieteet ja varsinkin ihmistieteet ovat antaneet mallin luonnontieteelliselle teorialle. Päädytään samalla havaintoon, että ihmisen entropiapitoinen aivoaines on kyvyiltään suvereenin ylivoimainen niin sanottuun järkeen verrattuna. Kun kansantaloustieteessä on tavoiteltu fysiikan täsmällisyyttä, on haluttu unohtaa elävä ihminen tutkimuskohteena ja tutkimuksen tuottajana ja käyttäjänä. Kansantaloustieteen kritiikin linja nostaa ihmistä
psykologisena olentona huomion kohteeksi taloustieteessä ja kaikissa tieteissä. Moderni aivotutkimus vahvistaa kritiikin osoittamalla alitajun mahdollisuudet. Ja kaiken ohi, läpi ja yli entropiapitoinen tietonergia ohjailee – suuren vapauden vallitessa – ihmistä, kansantaloustieteilijät mukaan lukien, kohti hyvää kulutusta, kohti oikeaa hyvinvointia, kohti aitoa onnellisuutta, kohti terävää ongelmanratkaisua, kohti kestävää kehitystä ja kohti selkärankaisen elämän säilymistä maapallolla.
Tutkimuksen lähdeaineistosta löytyi useita ristiriitaisuuksia, joiden ratkomiseksi lisätutkimukset
olisivat tarpeen. Jos esimerkiksi ihmisen arkaainen perimä aiheuttaa aggressiivisuuden ja kilpailunhalun, on vaikea selittää, miten entropiapitoisen tiedon järjen käsittelyyn ottaminen olisi hyödyllistä. Ehkä ratkaisumalliksi sopisi yhteistoimintamalli. Nimitettäköön ensin aggressiivisuus vanhojen
aivonosien ylivallaksi ja kilpailunhalu uuden otsalohkon ylivallaksi. Seuraavaksi voidaan olettaa
aggressiivisuuden tai kilpailun esimerkiksi talousresursseista osoittavan ne henkilöt, jotka eivät vielä ole saaneet omia eri-ikäisiä aivonosiaan yhteistoimintaan keskenään. Tähän tarvittaisiin uudenlaisia hyvinvoinnin mittareita, sillä oletuksella että esimerkiksi mietiskelyn tuoma onnellisuus olisi tie
aivojen tasapainoiseen toimintaan. Erillinen kysymys on, miten suhtautua valtioon tai yliopistoon,
joka ilmoittaa tavoitteekseen toisaalta oman maan globaalin taloudellisen kilpailukyvyn, toisaalta
kestävän kehityksen. Tavoitteissa on selvä ristiriita – ja selvä lisätutkimusten tarve.
Professori Elli Saurio kaavaili vuonna 1966 kotitalousalalle kodinpidon opetusohjelmaa, jossa
kuluttajan taloustiedettä opetettaisiin alemmilla luokka-asteilla ja yksilön taloustiedettä ylimmällä
luokalla. Kodin taloustiede muuttui Suomen tieteessä menetetyksi mahdollisuudeksi mitä yksilön
taloustieteeseen tulee. – Menetettiin yksilön taloustiede mutta saatiin jokaista suomalaista koskeva
kuluttajaekonomia. Professori Saurion ponnistelut kodin taloustieteen laajentamiseksi kotitaloustieteiden ryhmäksi näyttivät epäonnistuvan mutta tärkein onnistui: kuluttajan näkokulma jäi suomalaiseen tieteeseen ja valtaa alaa yleisenä ihmisen näkökulmana talouteensa. Tapahtumaketju voisi
osoittaa sitä, ettei elämän jatkumisen valtavirtaa lopultakaan voida estää. Tässä valtavirrassa niin
tiedenimikkeet, kuin valtiot ja kaikki maailman uskonnotkin ovat sivuasioita.
229
Lähteet
ARKISTOLÄHTEET
Diakonissalaitoksen arkistot, sairaalan arkisto, II sisätautiosasto
– Elli Saurion sairauskertomus
Helsingin kaupunginarkisto
– Helsingin poliisilaitoksen osoitetoimiston: osoiterekisteri 1907–1973
– Helsingin kaupungin tietotoimisto (talonasukasluettelot ja osoitetoimiston tiedot):
vuotta 1907 vanhemmat osoitetiedot
– Valokuva-arkisto (kuvia yliopiston rakennuskannasta)
– Kaupunginmuseo
Helsingin seudun kesäyliopiston arkisto
– kesäyliopiston ohjelmat, toimintakertomukset ynnä muuta alkaen 1967
Helsingin yliopiston keskusarkisto, Helsinki
– Konsistorin pöytäkirjat
– Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan kokouspöytäkirjat
– Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opinto-ohjelmat 1946–67
– Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan toimintakertomukset 1946–67
– Nimikirja
– Oppilasmatrikkelit
– Valtiotieteellisen tiedekunnan kokouspöytäkirjat 1955, 1956
Hyvinkään maistraatti
– osoitetiedot kodin taloustieteen opiskelijoista vuoteen 1967 mennessä
Hämeenlinnan maakunta-arkisto
– Mustialan maatalousoppilaitos/Maanviljelys- ja meijeriopiston oppilasmatrikkeli 1865–1903
– Latokartanon maamieskoulun pöytäkirjat (Lapinjärvi)
Joensuun maakunta-arkisto
– Juho Hukan ja Elisabeth o.s. Hirvosen sukuja koskevat sukuselvitykset
– Niuvanniemen sairaalan vanha arkisto/potilaskortisto 1908–10
– Nurmeksen käräjäkunnan arkisto, esimerkiksi
* perukirjat 1887 ja 1902 ja holhousasiain pöytäkirjat 1914 ja 1926
* ilmoitusasiain pöytäkirjat 1874–1875 ja 1900
* varsinaiset pöytäkirjat 1878–1879 ja 1930
Kansallisarkisto, Helsinki
– Ella ja Eemeli Kitusen yksityisarkisto
– Hannes ja Hedvig Gebhardin yksityisarkisto
– Suomalaisen Marttaliiton/Marttaliiton arkisto
– maataloushallituksen arkisto/nimikirja
– Elli Saurion yksityisarkisto
– valtiollisen poliisin arkisto (Alli Lemmitty Leinoa koskevia tietoja 1939, 1940, 1942)
Kokemäen kaupunki/Hallinto-osasto/Arkistotoimi/Kotiseutuarkisto
/psta arkistosihteeri Sinikka Vainio-Köpi 6.9.2002
– Kilkun tilaa koskevia tietoja
– Kotiseutuarkisto/Valokuvakokoelma/Esimerkiksi Esko Pertolan kokoelma
Kuluttajaekonomistit ja teknologit Cotes ry:n arkisto (Toimihenkilöliiton arkiston yhteydessä, Helsinki)
– Kotitalouden Kandidaatit ry:n arkisto
Lappeenrannan kaupunginarkisto/psta Annika Meuronen 6.5.2010
– Etelä-Saimaan Marttapiiriliiton arkisto: selonteko Lappeen Marttayhdistyksen
toiminnasta vuonna 1926 (Elli Saurion konsulenttikauteen liittyvää materiaalia)
– valokuva-arkisto, August Sokuran kuvat (valokuva Eeva Simolasta vuonna 1925)
– valokuva-arkisto (Lappeen Marttayhdistyksen arkisto (valokuva Eeva Simolasta)
– Lappeenrannan kylpylän arkisto (potilas Elli Sauriota koskevia tietoja)
Lappeenrannan kesäyliopiston arkisto = Etelä-Karjalan Kesäyliopiston arkisto (26.6.2008)
230
– kesäyliopiston ohjelmat ja toimintakertomukset ynnä muuta vuosilta 1956–67
– Etelä-Karjalan kesäyliopiston ohjelma 2000
Mikkelin maakunta-arkisto
– sukututkimustietoja
Museoviraston arkisto
– kuva-arkisto (kuva esimerkiksi Kaino Oksasesta)
Nurmeksen kaupunginarkisto
– henkilötietoja
– tietoja kiinteistöistä (Nurmeksen museon psta Meri-Anna Rossander 2002)
– valokuva-arkisto, lehtileikekokoelma
Nurmeskylän marttayhdistyksen arkisto
– Liisa Tuiskun kirje804 Helsingistä 7.1.1962 Nurmeskylän marttayhdistykselle
Oulun maakunta-arkisto
– Oulun suomalaisen yksityislyseon arkisto
Pohjois-Karjalan Ammattiopisto, Valtimo/psta toimistopäällikkö Raija Pussinen 22.1.2003
– Haapapuron maamieskoulun oppilaskunnan pöytäkirjoja vuosilta 1898 ja 1899
Suomen Akatemian kielilautakunnan arkisto, Helsinki
– kokouspöytäkirjat 1955, 1956, 1958
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien väestörekisterit
– seurakuntia esimerkiksi: Alajärvi, Espoo, Helsingin ev.-lut. seurakuntien keskusrekisteri,
Jyväskylän kaupunkiseurakunta/Jyväskylän ev.-lut. seurakuntien keskusrekisteri, Kauniainen,
Kiikala, Kiukainen, Kokemäki, Kouvola, Lappeenrannan seurakuntayhtymän keskusrekisteri,
Orimattila, Oulun ev.-lut. seurakuntien keskusrekisteri, Nurmes, Rääkkylä, Salo-Uskela,
Tampereen tuomiokirkkoseurakunta/Tampereen ev.-lut. seurakuntien keskusrekisteri, Ulvila,
Urjala, Virolahti
Suomen Kulttuurirahaston arkisto
– tietoja myönnetyistä apurahoista (esimerkiksi Roine, Saurio ynnä muut)
Suomen Kuvapalvelu Oy, kuva-arkisto
– kuva maisteri Laura Harmajasta opetustilanteessa
Eesti Rahvusarhiiv (J. Liivi 4, 50409 Tartu)
– valokuva-arkistosta henkilökuvia: J. Nõu; Alma Martin
– historia-arkisto (ajalooarhiiv): tietoja Alma Martinin vaiheista
Osa lähteinä käytetyistä asiapapereista ynnä muista dokumenteista (esimerkiksi valokuvia) on saatu käyttöön
yksityishenkilöiltä. Näitä henkilöitä ovat muun muassa seuraavat: Ulla-Maija Ala-Nissilä (vuodesta 2008
käytössä tyttönimi: Tuisku), Tapio Ala-Nissilä, Lauri Heikura, Elina (o.s. Kitunen) ja Samuel Lehtonen,
Vuokko Eräjää, Eva Oittila, Matti-Kristian Saurio, Yrjö Tolvanen, Kirsti Toppari (o.s. Harmaja).
HAASTATTELUT (myös puhelintiedustelut yms.)
Esimerkiksi: Tellervo Aaltonen (o.s. Vierimaa), Tapio Ala-Nissilä, Ulla-Maija Ala-Nissilä (v:sta 2008 Tuisku), Sinikka Avila, Sirkka-Ilona Bengts, Aino Bergholm, Anna Maria (Marju) Hakala, Manja Haltia, Salli
Havanto, Aila Heikkilä, Matti Heikonen, Lauri Heikura, Sirkku Hintsala, Pentti ja Helka Hirvonen, Alli Hosiasluoma (v:sta 2003 Hosiasluoma-Karppinen), Kerttu Ikonen, Aili Jokelainen, Liisa Kettunen, Riitta Korpela, Pekka Koskinen, Matti Kreula, Yrjö Laine-Juva, Irja Lamppu, Arvi Luukka (v. 2000), Leena Löyttyniemi, Eva Oittila, Jan-Erik Mannforss, Irja Mielonen, Liisa Moilanen, Vuokko Eräjää, Fritz P. Niinivaara,
Aune Nuutilainen, Aarne Nyyssönen, Jarmo Paanila, Maija Pekkarinen, Esko Pertola, Tiina Päeva,805 Maija
Riihijärvi, Riitta Ritvala, Matti Salovaara, Matti-Kristian Saurio, Osmo Sinervä, Antti Suikki, Helena Suvan804
Nurmeskylän marttayhdistyksen puheenjohtaja Pirkko Turunen lähetti 21.2.2005 kirjeestä kopion tutkimuskäyttöön.
Päeva, Tiina. KtO ja KtO Kehtnan Korkeammasta Maatalouskoulusta. KtO Helsingin yliopistosta (1995–2000),
assistentti kemian laitoksella (Chair of Chemistry) Tallinnan kasvatusopillisessa yliopistossa (Tallinna Pedagogiline
Ülikool) alkaen 2001. – Oppilaat ovat tulevia käsityön ja kotitalouden opettajia. (Lähteet: Päeva, T. 2001. Näin naapurissa – katsaus Viron kotitalousopetukseen. Kotitalous 3/2001, 28, 29; Tiina Päeva kertoo itsestään. Kotitalous 3/2001,
30).
805
231
to, Pirkko Säilä, Yrjö Tolvanen, Kirsti Toppari, Liisa Tuisku, Kaisa Turpeinen-Alitalo, Pirkko Turunen, Risto Vehviläinen, Harri Westermarck, Nils Westermarck, Tyyne-Kerttu Virkki806.
www-sivustot:
http://www.ra.ee/fotis/index.php?type=2&id=425526 National Archives of Estonia/Eesti Rahvusarhiiv
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/4944/ Kansallisbiografia
http://personal.inet.fi/koti/jaamanhovi/ Sivusto on laadittu pääosin 26.12.2008 ja luettu 28.3.2009.
http://www.kolumbus.fi/virkki-museum Luettu 15.4.2012.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vieno_Simonen Sivustoa viimeksi muutettu 28.10.2011. Luettu 21.4.2012.
http://www.investigatinghealthyminds.org/cihmPublications.html Luettu 17.12.2011. Sivustolla on useita
vapaasti kopioitavia artikkeleita, esimerkiksi kaksi seuraavaa:
*Open-access article: Lutz, A. & Brefczynski-Lewis, J. & Johnstone, T. & Davidson, R. J. 2008. Regulation
of the Neural Circuity of Emotion by Compassion Meditation: Effects of Meditative Expertise.
*Open-access article: Lutz, A. & Greischar,L. L. & Rawlings, N. B. & Ricard, M. & Davidson, R. J. 2004.
Long-term meditators self-induce high-amplitude gamma synchrony during mental practice. W. M. Keck
Laboratory for Functional Brain Imaging and Behavior, Waisman Center, and Laboratory for Affective Neuroscience, Department of Psychology, University of Wisconsin.
PAINAMATTOMAT LÄHTEET:
Aho, P. 1990. Rönnbladin – Janssonin sukua. Sukututkimusta Elli Saurion isän suvusta, 16 sivua. Esipuhe
allekirjoitettu 21.10.1990. Kopion käsikirjoituksesta luovutti tutkimuskäyttöön Elli Saurion serkun, Matti
Saurion, poika Matti-Kristian Saurio.
Autio, J. 1985. Kodin taloustieteen tutkimuksen tieteenfilosofisista lähtökohdista. Helsingin yliopiston kodin taloustieteen laitoksen julkaisuja n:o 1/1985.
Haapapuron maamieskoulun oppilaskunnan pöytäkirjat vuosilta 1898 ja 1898. Säilytys: Pohjois-Karjalan
Ammattiopisto [tilanne v. 2003], Valtimo.
Juhola, V. 1970. ”Kotitalousopetus kotitalouspolitiikan kentässä”. Kodin taloustieteen lisensiaatintutkimus.
Julkaisematon.
Kervinen, A. 1994. ”Kulutaja -leht” 1992. Virolaisen kuluttajalehden ja suomalaisten kuluttajalehtien vertailua. Helsingin yliopisto/Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta/Kodin taloustiede. Kodin taloustieteen Harjoitusaine n:o 1. 16.5.1994.
Kervinen, A. 1995. Kuluttajansuojelun kehittyminen Virossa. Helsingin yliopisto/Taloustieteen laitos. Kuluttajaekonomian pro gradu -tutkielma.
Kervinen, A. 2001. Monta pientä omistajaa: kuluttajien osuustoiminta Virossa. Helsingin kauppakorkeakoulu. Harjoitusaine kurssiin: Kansantalous/31C020, Näkökulmia yrityksen omistukseen.
Kervinen, A. 2002. Mikä on kotitaloustuotannon arvo suhteessa bruttokansantuotteeseen? Vaihtelevia tuloksia antava laskenta jatkunut kohta 100 vuotta. Kirjallisuuskatsaus. Kansantaloustieteen pro gradu. Helsingin
kauppakorkeakoulu. Kansantaloustieteen laitos.
Kervinen, A. 2008a. Kodin taloustieteen laitoksen toiminta 1946–72. Käsikirjoitus n:o 1. Säilytys:
KA/SA/37a. Kansio, Tutkimus 1999–2010, Käsikirjoituksia.
Kervinen, A. 2008b: Aineksia Elli Saurion elämäkertaa varten. Käsikirjoitus n:o 2. Säilytys: KA/SA/37a
Kansio, Tutkimus 1999–2010, Käsikirjoituksia.
Kervinen, A. 2011. Suomalaisen kodin taloustieteen suunnittelukausi ennen vuotta 1946. Käsikirjoitus n:o
3. Säilytys: KA/SA/37a Kansio, Tutkimus 1999–2010, Käsikirjoituksia.
Koskiaho, B. 1969. Elintason osatekijöiden kasautumisesta ja elintasoon vaikuttavista tekijöistä LänsiEuroopassa. Tampere.
806
Käsityöneuvos Tyyne-Kerttu Virkki (1907–2000) opetti Kehtnan kotitalouskorkeakoulussa kudontaa ja mallisuunnittelua 1934–36. Jatkosodan aikana hän tallensi vanhaa käsityöperinnettä Aunuksen alueella toimiessaan työtupatoiminnan johtajana. Virkki-Käsityömuseon keskeisin esineistö on Aunuksen kokoelma. (Lähde: Virkki-Käsityömuseo löysi
kodin Karjalatalosta. Joulukannel 1995, 63–64. Julkaisija: Karjalan Liitto ry; www.kolumbus.fi/virkki-museum ).
232
Kuokka, H. 1961. Suomen kotitalouspolitiikkaa 1891–1961. Osat I (202 s.) ja II (s. 203–409). Kodin taloustieteen julkaisematon pro gradu -tutkielma. Säilytys: Helsingin yliopiston kirjasto/Viikin tiedekuntakirjasto.
Lappi, L. 1972. Kotitalousaineita opiskelleet maatalous- ja metsätieteiden kandidaatit. Kodin taloustieteen
pro gradu -työ. 76 s. ja 16 liitesivua. Säilytys: Helsingin yliopiston kirjasto/Maatalouskirjasto.
Lilienberg, K. 1993. Kotitalousopetus Eestissä. Julkaisematon opinnäytetyö. Laadittu Orimattilan koti- ja
laitostalousoppilaitoksessa.
Muhonen, M. 1977. Kotitalouden kandidaatin paikka työelämässä. Tutkimus kandidaattien ammattikuvista.
Sivut 32–34 monisteessa Kotitalous- ja Ravitsemustieteiden opiskelijat, Kapusta 1947–1977.
Niinimäki-Eräjää, V. 1962. Pyykin työntutkimus. Julkaisematon käsikirjoitus lisensiaatintutkimukseksi.
Löytyi vuonna 2002 edesmenneen kodin teknologian laitoksen vanhan kirjavaraston yhteydestä Viikistä.
Luovutetaan 2012 Viikin tiedekirjastolle.
Noponen, J. 1971. Hyvinvointi objektiivisena ja subjektiivisena käsitteenä. Helsingin yliopisto. Sosiaalipolitiikan laitos. Tutkimuksia n:o 3/1971.
Pohjanen, A. 1978. Käsin kirjoitettu kirje päiväyksellä 22.10.1978 Matti-Kristian Sauriolle. Kopio kirjeestä
saatu tutkimuskäyttöön M.-Kr. Sauriolta.
Saarikoski, E. 1992. Laura Harmaja, kotitalouden vaikuttajanainen 1900-luvun alkupuolella – erityisesti
Kotilieteen kirjoittamiensa artikkelien valossa. Julkaisematon kotitalouden syventävien opintojen tutkielma.
Kotitalousopettajan koulutuslinja. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto.
Saurio, E. 1966. Raportti Lappeenrannan kesäyliopistolle kodin taloustieteen opetuksesta 1957–66. Kymmenen sivua. Talletus: LPRA/Vuosi 1966; KA/SA/18. Kansio, Kesäyliopisto ja esperanto/1. Kesäyliopistoasia, Alakohta n:o 2.
Silenti, T. 1995. Ritavuoren murha. Pro gradu -tutkielma, joka on tehty oppiaineeseen: Suomen ja Skandinavian historia. Säilytetään Helsingin yliopiston historian laitoksella.
Yhdistyksen 30-vuotistaipaleelta. 1977. Sivut 6–11 monisteessa Kotitalous- ja Ravitsemustieteiden Opiskelijat, Kapusta 1947–1977.
PAINETUT LÄHTEET:
Komiteanmietinnöt
Komiteanmietintö (1910:5):
Niin sanottu Rindellin komitea. Korkeimman maatalous-, metsänhoito-, maanmittausja eläinlääkintäopetuksen järjestämistä varten asetetun komitean mietintö. Helsinki.
Komiteanmietintö (1911:10):
Bruno Granit-Ilmoniemi: Kotitalousopetuksen kanta kotimaassa ja ulkomailla.
Liite Komiteanmietintöön 1915:5. Helsinki.
Komiteanmietintö (1915:5):
Naisten kotitaloudenhoito-opetuksen järjestämistä varten asetetun komitean mietintö.
Komiteanmietintö (1916:3):
Keisarilliselle Majesteetille Maataloudellisen koetoimintatyön järjestämiseksi
asetetulta komitealta alamaisesti. Helsinki. Asetettu 6.2.1912. Annettu 1.11.1916.
Puheenjohtajana Georg Willehad von Wendt, sihteerinä E. Cajander.
Komiteanmietintö (1921:13):
Niin sanottu Kairamon komitea. Osamietintö I. Ylimmän maataloudellisen ja
metsätaloudellisen opetuksen järjestämisestä. Annettu 4.8.1921. Helsinki.
Komiteanmietintö (1923:11):
Niin sanottu Kairamon komitea. Osamietintö II. Ylimmän maataloudellisen ja
metsätaloudellisen opetuksen järjestämisestä. Puheenjohtajana A. Osw. Kairamo.
Annettu 1.6.1923. Helsinki.
Komiteanmietintö (1928:14):
Kotitalousopetuskomitean mietintö. Osamietinnöt I–II. Puheenjohtajana
Hedvig Gebhard. Asetettu 20.5.1926. Osamietintö I annettu 28.3.1928. Osamietintö
Ii annettu 18.11.1928. Helsinki.
233
Komiteanmietintö (1930:2):
Maatalousyliopistokomitean mietintö. Korkeamman maatalous- ja metsäopetuksen
kehittämistä harkitsemaan asetetulta komitealta. Asetettu 19.9.1929. Osamietintö I
annettu 25.2.1930. Helsinki.
Komiteanmietintö (1930:9):
Kotitalousopetuskomitean mietintö. Osamietintö III. Ehdotuksia kotitalousoppilaitosten opetusohjelmiksi. Helsinki.
Komiteanmietintö (1931:1):
Maatalouden talous- ja yhteiskuntatutkimuksen järjestämistä suunnittelemaan 6.6.1930
asetettu asiantuntijakomitea. Mietintö annettu 5.12.1930.
Komiteanmietintö (1932:8):
Maatalousyliopistokomitean mietintö. Korkeamman maatalous- ja metsäopetuksen
kehittämistä harkitsemaan asetetulta komitealta. Osamietintö II. Helsinki.
Komiteanmietintö (1935:12):
Ylioppilastulvan vastustamiskomitean mietintö. Asetettu 10.9.1934. Annettu
23.11.1935. Puheenjohtajana Edwin Linkomies.
Komiteanmietintö (1938:2):
Helsingin Kasvatusopillisen Talouskoulun ja Helsingin käsityöopiston vastaisen
toiminnan järjestämistä suunnittelemaan asetetulta komitealta. Moniste. Komitea
asetettu 15.3.1934. Mietintö annettu 23.2.1938.
Komiteanmietintö (1940:5):
Tutkimuksia kansanravitsemustilan parantamiseksi. Asetettu 23.1.1936. Annettu
16.9.1940. Puheenjohtajana Osk. Reinikainen 23.1.1936–22.9.1938 ja V. F. Lindén
22.9.1938 alkaen. Helsinki.
Komiteanmietintö (1947:1)
Kansakouluopettajain valmistusta ja jatkokoulutusta harkitsemaan asetetulta
komitealta. Valtioneuvoston 21.8.1937 asettama. Osamietintö I annettu 27.1.1945
ja osamietintö II annettu 27.4.1946.807 Puheenjohtajana toimi Kaarlo Saarialho.
Komiteanmietintö (1947:27):
Helsingin kotitalous- ja käsityöopistojen komitealta. Asetettu 17.5.1945. Annettu
14.3.1947. Puheenjohtajana Toivo Salervo. Jäseniä muun muassa Elli Saurio.
Komiteanmietintö (1949:17):
Talousopettajien jatkokoulutusta suunnittelevan komitean mietintö. Puheenjohtajana
Katri Laine. Sihteerinä Martta Rosenberg. Asetettu 23.12.1947. Annettu 20.4.1949.
Komiteanmietintö (1949:35):
Niin sanottu Vidingin komitea. Korkeimman maatalousopetuksen sijoituskysymystä
selvittelemään asetetulta toimikunnalta. Asetettu 13.1.1949. Annettu 31.5.1949.808
Puheenjohtajana Paavo A. Viding. Helsinki.
Komiteanmietintö (1954:14):
Korkeamman puutarhaopetuksen järjestämiskomitean mietintö. Asetettu 3.3.1954.
Annettu 29.5.1954. Puheenjohtajana S. O. Österberg. Helsinki.
807
Osamietintöä II laadittaessa kuultiin asiantuntijoita kotiteollisuusneuvos Toivo Salervoa, maisteri Olavi Pesosta sekä
kansakoulun kotitalouden ja tyttöjen käsityön opettajain lisävalmistuskomitean jäseniä: kotitalousneuvos, tri Katri Laine, tarkastaja Sievä Karttunen, rehtori Saimi Jutila ja maisteri Elli Saurio.
808
Mietintö Paavo A. Vidingin puheenjohdolla valmistui 31.3.1949 ja Erik Lönnrothin johdolla toiminut komitea jätti
vastaavansisältöisen mietinnön 31.5.1949. [Lähteet: M-m td 16.12.1948-17 § (Otettiin jatkokäsittelyyn maatalousministeriön kansliapäällikön dekaanille tekemä esitys erityisen komitean asettamisesta tutkimaan maatalousopetuksen rakennusten sijoittamiskysymystä. Tiedekunta päätti keskustelun jälkeen antaa Viikin ja Malminkartanon tilojen hoitokunnan
tehtäväksi esittää maatalousminiteriölle, että mainitunlainen komitea asetettaisiin.); 31.3.1949-17 § (Dekaani, professori
Kivinen esitti tiedekunnalle korkeimman maatalousopetuksen sijoituskysymystä selvittelemään asetetun toimikunnan
mietinnön, LIITE 264a. Mietintö päätettiin liittää pöytäkirjaan.); m-m td 7.4.1949-11 § (Esitettiin kiireellisesti käsiteltäväksi Konsistorin lähete N:o 123/7.4.1949, joka sisälsi korkeimman maatalousopetuksen sijoituskysymystä selvittelemään asetetun toimikunnan mietinnön. Toimikunnan monistettu mietintö oli jo aikaisemmin jätetty jäsenille. Tiedekunta pitää tärkeänä, että korkeimman maatalousopetuksen rakennusten suunnittelua ja toteuttamista varten asetettaisiin
käsiteltävänä olevassa komiteassa esitetty toimikunta) ].
234
Komiteanmietintö (1954:15):
Kotitalousopettajakomitean mietintö. Puheenjohtajana Aarno Salervo. Asetettu
5.6.1952. Annettu 16.6.1954.
Komiteanmietintö (1956:6):
Tilastokomitean mietintö. Suomen yhteiskuntatilasto ja sen kehittäminen. Asetettu
8.1.1953. Annettu 24.1.1956. Puheenjohtajana Valter Lindberg. Täydennys 27.3.1953:
professori K. U. Pihkala ja toimistopäällikkö Gunnar Modeen jäseniksi.
Komiteanmietintö (1956:7):
Korkeakoulukomitean mietintö. Asetettu 4.12.1952. Annettu 28.4.1956.
Puheenjohtajana P. J. Myrberg. Sihteerinä Oiva Ketonen. Helsinki.
Komiteanmietintö (1960:39):
Tieteellisen tutkimuksen organisaatiokomitean mietintö. Osamietintö I.
Asetettu 7.8.1958. Annettu 31.5.1960. Puheenjohtajana Edwin Linkomies.
Komiteanmietintö (1961:7):
Tieteellisen tutkimuksen organisaatiokomitean mietintö. Osamietintö II.
Asetettu 7.8.1958. Annettu 1.3.1961. Puheenjohtajana Edwin Linkomies. Helsinki.
Komiteanmietintö (1961:48):
Itä-Suomen Kulttuurikomitean mietintö. Asetettu 27.11.1958. Annettu 1962.
Puheenjohtajana Martti Joeli Mustakallio. Lappeenranta.
Komiteanmietintö (1961:56):
Kesäyliopistokomitean mietintö. Osamietintö I. Kesäyliopistoissa suoritettavista
pro exercitiokursseista ja -kokeista. 3 sivua. Asetettu 3.11.1960. Annettu 27.1.1961.
Puheenjohtajana Pentti Renvall. Sihteerinä Martti Saarikoski.
Komiteanmietintö (1962:34):
Kesäyliopistokomitean mietintö. Osamietintö II. 68 sivua. Annettu 28.5.1962.
Komiteanmietintö (1964:8B):
Tieteellisen tutkimuksen organisaatiokomitean mietintö. Osamietintö III.
Asetettu 7.8.1958. Annettu 27.2.1964. Puheenjohtajana Edwin Linkomies.
Komiteanmietintö (1965:B 22):
Korkeakoululaitoksen suunnittelukomitean mietintö. Osamietintö I. Puheenjohtajana
Paavo Suomalainen. Asetettu 26.6.1963. Annettu 23.3.1965.
Komiteanmietintö (1965: B 43):
Korkeakoululaitoksen suunnittelukomitean mietintö. Osamietintö II. Valmis 1.6.1965.
Komiteanmietintö (1966: B 64):
Korkeakoululaitoksen suunnittelukomitean mietintö. Osamietintö III. Valmis 21.6.1966.
Komiteanmietintö (1967:B30):
Taloudellisen kasvatuksen komitean mietintö. Asetettu 30.3.1966. Annettu 16.5.1967.
Puheenjohtajana Pekka Suvanto. Helsinki.
Komiteanmietintö (1972:26A):
Kuluttajapolitiikan suunnittelukomitean mietintö. Asetettu 11.11.71. Valmis 30.12.72
Puheenjohtaja VTT Kari Lampikoski. Sihteeri KTK Jorma Viitanen. Jäseniä
muun muassa MMK Sointu Rinnemaa, MMK Riitta Ritvala ja FM Onerva Valorinta.
Komiteanmietintö (1988:9):
Kuluttajahallintotoimikunnan mietintö. KTM asetti 12.2.1987. Annettu 15.4.1988.
Asetukset, asetusehdotukset, aloitteet, järjestöjen toimintakertomukset, tilastot:
Asetus 7.8.1906 maanviljelystaloudellisen osaston perustamisesta.
Oppivelvollisuuslaki 1921.
Laki ja asetus [Järvenpään] kotitalousopettajaopistosta 1922.
Yliopistolaki n:o 191/1923. Uusi laki ja asetus Helsingin yliopistosta 1991.
Asetus n:o 83/1928 on uusi asetus [Järvenpään] kotitalousopettajaopistosta. Vahvistettu
18. toukokuuta 1929. Voimaan 1.1.1930.
Laki n:o 186/1929 kotitalousoppilaitoksista. Maataloushallituksen valvonnan alaista
235
kotitalousopetusta koskenut yleislaki. Hyväksyttiin eduskunnassa 12.3.1929.
Avioliittolaki, annettu Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 1929, voimaan 1.1.1930.
Asetus avioliittolain ja sen voimaanpanosta annetun lain soveltamisesta 22.11.1929.
Laki Viron kotitalousvirastosta: Kodumajanduskoja seadus. Antud Riigivanema poolt dekreedina
1. novembril 1935 (Lähde: Riigi Teataja Nr. 95/1935 (8.11.1935), 2213–2218.
Asetus n:o 272/1945 maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin ja lisensiaatin tutkinnoista.
Muutosasetus 489/1948 astui voimaan 19.6.1948.
Asetus n:o 99/1946 kodin taloustieteen kiinteästä ylimääräisen professorin viran perustamisesta.
Asetus n:o 449/1946 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan otettavien
opiskelijoiden lukumäärän rajoittamisesta.
Asetus n:o 200/1947 ravintokemian varsinaisen professorin viran sekä eräiden muiden virkojen ja
toimien perustamisesta Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan.
Asetus n:o 451/1951 maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin ja lisensiaatin tutkinnoista sekä
maatalous- ja metsätieteiden tohtorin arvosta. Annettu 17. 8.1951.
Asetus n:o 565/1961 oppikouluihin perustettavien kotitalouden ja tyttöjen käsitöiden nuoremman
lehtorin virkojen pätevyysvaatimuksista. Muutos vuonna 1963.
Asetus n:o 300/1969 kodin teknologian kiinteästä ylimääräisen professorin viran perustamisesta.
Asetus n:o 440/1973 elinkeinohallituksesta. Muutosasetuksia: 264/1974, 634/1974.
Asetus n:o 702/1973 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ravintokemian
varsinaisen professorin viran nimen muuttamisesta ja viran opetusalasta sekä
ravintokemian apulaisprofessorin viran nimen muuttamisesta. Annettu 31.8.1973.
Asetus n:o 487/1977 Helsingin yliopiston eräiden virkojen lakkauttamisesta ja perustamisesta.
Lakkautettiin esimerkiksi kodin taloustieteen kiinteä ylimääräisen professorin virka ja
perustettiin kodin taloustieteen varsinaisen professorin virka. Viran toimenkuvaa ei
muutettu. Vastaavasti meneteltiin kodin teknologian professuurin suhteen.
1928 (K. Oksanen): Toivomusaloite toimenpiteistä kotitalouden saattamiseksi opetusaineeksi yliopistoon.
1930 (K. Oksanen): Toivomusaloite kotitalouden taloustieteen ja puutarhatieteen opettajavirkojen
perustamisesta yliopistoon.
1937 (M. Sillanpää): Toivomusaloite määrärahasta ravintofysiologian ja käytännöllisen ravitsemusopin
professorin virkojen perustamiseksi.
1945 (H. Virkki): Raha-aloite korotetun määrärahan osoittamiseksi kotitalousopetuksen järjestämiseksi
Helsingin yliopistossa.
1946 (A. Luostarinen): Raha-aloite määrärahan osoittamisesta kotitalousopetuksen lopullista toimeenpanoa varten Helsingin yliopistossa.
1950 (L. Brander-Wallin): Toivomusaloite kotitalouden opetuksen keskittämisestä yhden ministeriön alaisuuteen
1956 (A. Innala): Lakialoite 16.2.1956. Ehdotus laiksi Helsingin kotitalouskorkeakoulusta.
1956 (I. Hamara): Lakialoite n:o 47/56 (17.2.1956). Ehdotus laiksi kodin tutkimuslaitoksesta.
1956 (E. Nurminen): Toivomusaloite määrärahasta kodin tutkimus-, opetus- ja tiedotuslaitoksen rakentamiseen.
1957 (L. Brander-Wallin): Toivomusaloite määrärahasta opettajanvirkojen perustamiseksi
kotitalousopetusta varten Helsingin yliopistossa.
1957 (L. Brander-Wallin): Raha-aloite määrärahan osoittamisesta opettajan virkojen perustamiseksi
kotitalousopetusta varten Helsingin yliopistoon.
1957 (L. Brander-Wallin): Raha-aloite määrärahan osoittamisesta kodin tutkimus-, opetus- ja
tiedotuslaitoksen rakentamista varten.
1959 (A. Hosia): Toivomusaloite määrärahasta seitsemän opettajan viran perustamiseksi kodin
taloustieteen laitokseen Helsingin yliopistossa.
1959 (A. Hosia): Toivomusaloite määrärahasta talousopettajien jatkokoulutuksen järjestämiseksi
Lappeenrannan kesäyliopistossa.
1961 (A. Innala): Toivomusaloite kodin teknologian professorinviran perustamisesta Helsingin yliopistoon.
Yliopistollinen kotitalousopetus. 1942. Suunnitelmat kotitalousopetuksen järjestämiseksi Helsingin
yliopistoon v:lta 1941. Johdannolla ja vertailevalla katsauksella varustanut professori
Unto Vartiovaara. Julkaisijat: Kotitalousopettajayhdistys ry. ja Maataloudellinen
kotitalousopetusseura ry. Helsinki.
236
Kotitalouskeskus/Centralen för huslig ekonomi r.y. Perheenemäntäjärjestöjen ammatillinen keskuselin:
– Toimintakertomukset 1941–43. Helsinki.
– Kotitalouskeskuksen tiedoituksia.
Työtehoseura r.y.:n vuosikertomukset 1938, 1943–49.
Suomen Virallinen Tilasto, XXXIII 5. Kulutustutkimus 1920–21.
Suomen Virallinen Tilasto, XXXIII 14A. Elinkustannustutkimus 1928. Kaupunkien ja asutuskeskusten
työläis-, toimenhaltija- ja virkamiesperheiden kulutusolot.
Suomen Virallinen Tilasto, XXXIII 14B. Elinkustannustutkimus 1928. Maataloustyöläisperheet – muo-
namiehet, päivätyöläiset ja työnjohtajat.
Suomen Virallinen Tilasto, XXXII 16.1938 ja 19.1940. Tutkimus asunto-oloista.
Suomen Virallinen Tilasto. Kulutustutkimus 1955–56.
Statistical Papers, Series M, No. 61, United Nations Publications, Sales No. E77. XVII.II.
– Provisional Guidelines on Statistics of the Distribution of Income, Consumption
and Accumulation of Households.
Organization of the SNA review (ESA/STAT/ AC.28/2), 17. March 1986.
Conceptual framework of the revised SNA (ESA/STAT/AC.28/3), 9. February 1986.
Lehdet
Eesti Kool
Emäntälehti
Esperanta Finnlando
Etelä-Saimaa
Feminist Economics
Helsingin Sanomat
Hufvudstadsbladet
Joulukannel
Journal of Evolutionary Economics
Journal of Happiness Studies
Kansamme talous
Kansan Työ
Kansan Uutiset, Viikkolehti
Kansantaloudellinen Aikakauskirja
Karjala
Karjalainen
Kauppalehti
Kotikasvatus
Kotiliesi
Kotiseutu
Kotitalous
Kotitalousopetus
Kuluttajatietoa
Maakansa
1936
1921, 1923–44, 1947, 1955, 1961, 1967,
2000, 2004
1962, 1963, 1964
1956, 1957, 1965
1996
2001, 2006, 2012
1957, 2011
1995
1994
2000
1956
1962
2007
1929, 1946, 1964, 2005, 2008
1938
1958, 1964
2011
1910
1924, 1929, 1930, 1937–42, 1944, 1949,
1958, 1962
1913
1934, 1952, 1954, 1956–59, 1961, 1963,
1965–69, 1974, 1976, 1978, 1979, 1985–87,
1992, 1996, 1999, 2000, 2001, 2004
1938–40, 1943, 1944
1986, 1990
1965
237
Maaseudun Tulevaisuus
Maatalous
Maataloustieteellinen aikakauskirja
Naistutkimus
Oikos
Õpetajate Leht
Psykologia
Rahva Hääl
Review of Income and Wealth
Riigi Teataja / Teataja
Råd och Rön
Satakunnan kansa
Skolkökslärarinnornas Tidning
Sosialinen Aikakauskirja
Sosiologia
Suomalainen Suomi
Säästäjä
Tiedepolitiikka
Työkkönen
Uus Eesti
Uusi Kuvalehti
Uusi Suomi
Uutispäivä Demari / Demokraatti
Vaba Maa
Valvoja
Varsinais-Suomi
Yhteishyvä
Yliopisto
1938
1947, 1949
1967
2002
1996, 1999
1935
1970
1992
1981, 1986, 1995, 2000
1935 / 1969
1965, 1966
1957
1954
1922, 1927, 1933
1978
1952
1947
2004
1988
1935
1956
1989, 1991
2011 / 2012
1935
1884, 1888, 1897, 1913, 1916
1938
1949
2011
LEHTIARTIKKELIT
13 tunnin työpäivä on naisen parhaassa ammatissa. Kotiliesi 5/1947, 106, 107.
1930–1940, Teemavuodet tulevat. 2004. Osa IV sarjasta ”105 vuotta marttatoimintaa”. Emäntälehti
4/2004, 30–31.
60 vuotta täyttää huomenna rouva Liisa Tuisku o.s. Saurio. Karjalainen n:o 2/1964 (3.1.1964), 5.
Ahmavaara, P. 1970. Psykologia vallanpitäjien välineenä. Psykologia n:o 7/1970.
Ahola, A. 1939. Miksi pientilan emännän työtaakka karttuu niin suureksi? Kotiliesi 1/1939, 39–41.
Alitalo, E. 1967. Professori Elli Saurion viimeinen matka. Kotitalous 1/1967, 5, 6.
Allardt, E. 1976. Hyvinvointia on monenlaista. Kotitalous 2/1976, 55.
Aula, M. K. & Kurttila, T. 2011. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi on saatava hallitusohjelmaan.
Helsingin Sanomat 5.5.2011, C9.
Autere, O. 1923. Nainen kodin taloudellisen ja henkisen pääoman vaalijana. Emäntälehti 9/1923, 195,
196.
Autere, O. 1925. Lomakurssit Vääksyssä. Emäntälehti 9/1925, 196–199.
Autio, J. 1976. Kotitalouden päätöksenteko- ja toimintateorian pääperiaatteet. Referaatti professori Lore
Blosser-Reisenin809 esitelmästä (Hohenheimin yliopisto). Eripainos (3 s.) lehdestä: Kotitalous 1/1976).
Autio, J. 1985. Kotitalous, tutkimus ja filosofia. Kotitalous 9/1985, 20–22.
Autio, J. 1985. Tarvitaan vaihtoehtoisia tutkimusotteita. Kotitalous 12/1985. Kirjoitus on Kodin taloustieteen laitoksen 40-vuotisjuhlassa pidetty esitelmä: Kotitalouden toiminnan tutkimisessa sovellettavat vaihtoehtoiset taloustieteelliset tutkimusotteet.
809
Professori LireBlosser-Reisen Hohenheimin yliopistosta. [Hohenheimin maatalousyliopisto, kts. von Boelcke].
238
Bergström, G. 1966. ”…rätt till säkerhet och information, rätt att välja, rätt att bli hörd…” Råd och Rön
7/1966, 26–28.
Blomberg, A.-L. 2011. Taloustieteilijä ei enää mittaa hyvinvointia rahassa. Onnellisuustutkimus kiinnostaa taloustieteilijöitä. Uutispäivä Demari 4.8.2011, 10, 11.
Canth, M. 1884. Naiskysymyksestä. Osat I–III. Valvoja 1884, 169–176, 288–303, 491, 492
Dosi, G. & Kaniovski, Y. 1994. On ´badly behaved´ Dynamics. Some Application of Generalized Urn
Schemes to Technological and Economic Change. Journal of Evolutionary Economics, n. 4 (3), 153–172.
Eeva Simola † 22/8. Emäntälehti 9/1937, 243.
Ensimmäinen kotitalousneuvoksemme. Emäntälehti 7/1937, 188.
Esimene naisharidusnõunik. Vaba Maa 4.4.1935, Nr. 81/1935, 5.
Esperanto korkeakouluaineena. Esperanta Finnlando 2/1964 (B-painos), 1.
Esperanto Lappeenrannan kesäyliopistossa. Esperanta Finnlando 3/1963, 17.
Forget, E. 1996. “Margaret Gilpin Reid: A Manitoba Home Economist goes to Chicago”. Feminist Economics 2(3), 1–16.
Gebhard, H. 1929. Kotitalousopetuksen perustuslaki. Kotiliesi 11/1929 (1.6.1929), 438.
Harmaja 1916, 188 = Harmaja, L. 1916. Vapaamielisyys ja naisten edistyspyrinnöt. Valvoja 1916, 187–
198.
Harmaja, L. 1922. Kulutuspolitiikan tehtävät ja suhde sosialipolitiikkaan. Sosialinen Aikakauskirja. Sosialiministeriön ja sosialihallituksen julkaisema, 1/1922 (16. vsk), 1–9.
Harmaja, L. 1923. Kotitalousopetus ja kauppaopetus. Kotiliesi 4/1923.
Harmaja, L. 1924. Merkkitapaus Suomen naisten ja kotien kohottamistyössä. Suomen Naisyhdistys 40vuotias. Kotiliesi 4/1924, 74–76
Harmaja, L. 1926. Ihmisen rehuyksiköistä. Emäntälehti 1/1926, 7–9.
Harmaja, L. 1927. Kotitalouden etujen valvominen julkisessa elämässä. Sosialinen Aikakauskirja – Social Tidskrift 21, 199–209.
Harmaja, L. 1927. Kotitalous ja kansantalous. Osat I–II. Emäntälehti 1/1927, 12, 13 ja Emäntälehti
11/1927, 291–297.
Harmaja, L. 1929. Kotitalous tieteellisen käsittelyn alaisena. Kotiliesi 18/1929 (Syyskuu II), 738, 739.
Harmaja, L. 1929. Onko kotitaloustuotanto vähäpätöisyys? Kansantaloudellinen Aikakauskirja, IV nide
1929, 417–429.
Harmaja, L. 1930. Valtavia numeroita. Emäntälehti 3/1930, 82, 83.
Harmaja, L. 1931. Kotitalous ja yliopisto. Kotiliesi 5/1931.
Harmaja, L. 1933. Onko kotitalous maataloutta? Kotiliesi 4/1933.
Harmaja, L. 1934. Kirjaesittely Maria Silberkuhl-Schulten teoksesta Allgemeine Wirtschaftslehre des
Haushalts, I Teil: Die Betriebsmittel. 1933. Kotitalous n:o 2/1934, 65–68.
Harmaja, L. 1936. Tanskan valtio oivaltaa kotitalouden merkityksen. Kotiliesi 2/1936, 51.
Harmaja, L. 1939. Perheen sisäinen talous verrattuna sen ansiotalouteen. Kotitalousopetus 2/1939, 107–
111.
Harmaja, L. 1942. Lapsipuolen asemaanko jälleen? Kotiliesi 20/1942, Lokakuu II, 579.
Harmaja, L. Perheenemäntä ja kansantulo. Emäntien työtulo on suurempi kuin Suomen maatalouden.
Kotiliesi 11/1944, 328, 329.
Heikkinen, T. 2011. Pehmeät elintasomittarit ovat lyömässä itseään läpi. Kauppalehti 6.7.2011, 9.
Helsingin yliopiston kotitalousopiskelijain tiedekuntajärjestö Kotitalouden Ylioppilaat ry 10-vuotias.
Kotitalous 4/1957, 122, 123.
Hintsala, S. 1968. Budjetoinnista kodin taloudessa. Kotitalous 3/1968, 69–72.
Hirvasnoro, K. 2007. Euroopan Unionin sosiaalipolitiikka vastuullistaa jokaisen pitämään yllä kilpailukykyä. Kansan Uutiset, Viikkolehti, 20.7.2007, 11–12.
Hoffrén, J. & Tulokas, H. 2008. Taloustilastojen relevanssi ja luotettavuus herättävät keskustelua. Kansantaloudellinen aikakauskirja 3/2008, 353–358.
Hohti, Outi [Nimimerkki ”Outi”]. 1999. Kuluttajaekonomiassa uskotaan tulevaisuuteen. Oikosulku, Kotitalous- ja ravitsemustieteiden opiskelijoiden OIKOS ry:n ainejärjestölehti 6/1999, 14, 15.
Honkanen, M. 1967. Kotitalouden peruskäsitteistä ja terminologiasta. Maataloustieteellinen aikakauskirja, vol. 39, 229–239.
239
Honkanen, M. 1978. Kuluttajapolitiikasta. Kotitalous 5–6/1978, 188–191.
Juhola, V. 1976. Tarvitaanko Suomessa organisoitua kotitalouspolitiikkaa? Kotitalous 9/1976, 247–249.
Jutila, K. T. 1927. Kotitalouden edistystyöstä Cornell-yliopistossa Yhdysvalloissa. Emäntälehti 12/1927,
325–328.
Jutila, K. T. 1931. Amerikkalaista talousfilosofiaa. Emäntälehti 1/1931, 10, 11, 14.
Jutila, K. T. 1931. Korkein kotitalousopetus Yhdysvalloissa. Emäntälehti 4/1931, 209–212.
Jutila, K. T. 1933. Kotitalouden asema kansantaloudessa. Sosialinen Aikakauskirja 1/1933 (Kirjallisuutta
-palsta), 24–27
Jyväskylän kotitalousnäyttely 28.–30.8. Emäntälehti 9/1936, 254, 255.
Jääkärimajuri-Laamilan isäntä. Karjalainen 25.2.1958, 6, 7.
Kaksi edelläkävijää. 1939. Emäntälehti 6/1939, 197, 198.
Kaksi uutta rehtoria. Kotiliesi 15/1962 (Elokuu I), 1033.
Kaksonen, E. 1928. Amerikan kodeista. Emäntälehti 3/1928, 86, 87.
Kalliokoski, V. 1939. Juhlapuhe Marttaliiton 40-vuotisjuhlassa Messuhallissa 15.5.1939. Emäntälehti
6/1939, 186–188.
Kanervio, E. 1927. Järvenpään kotitalousopettajaopisto. Tietoja opistoon pyrkiville. Emäntälehti 2/1927,
46, 47.
Kannila, H. 1944. ”Minna Canthin ajatuksia naisten kasvatuksesta”. Kotitalousopetus 1/1944, 10–12.
Karvosenoja, T. Perheen elämänkulku. Kotitalous 4/1969, 102–105.
Kenen koti? Kenen talous? Yhteistyötä kestävän tulevaisuuden hyväksi. Kotitalous 9/1996, 4–7. Kirjoitus
perustuu professori Anne Muirin Helsingin yliopiston kotitalousopettajan koulutuslinjalla huhtikuussa
1996 pitämään luentoon. Käännös J. K.
Kervinen, A. & Puhakka, A. 2004. Pyhä Birgitta, näkijä ja tekijä. Kotitalous 2/2004, 15.
Kervinen, A. 1996. Kuluttajansuojelua Virossa. Kotitalous 9/1996, 22, 23.
Kervinen, A. 1999. ”Elli Saurion syntymästä 100 vuotta”. Kotitalous 12/1999, 10–12
Kervinen, A. 2000. ”Professori Elli Saurion syntymästä 100 vuotta”. Emäntälehti 1/2000, 12.
Kervinen, A. 2000. Alma Martin. Viron ensimmäinen kotitaloustieteilijä. Kotitalous 6/2000, 18, 19.
Kervinen, A. 2001. Kirja Viron kotitalousopetuksen historiasta. [Jüri Kuum: Kodumajandus Eestis.
1998]. Kotitalous 3/2001, 30.
Kervinen, A. 2004. Birgittalaisluostari kotitaloudellisena sivistäjänä. Kotitalous 2/2004, 16, 17.
Kervinen, A. 2004. Rohkeasti liiketaloutta, arasti kotitaloutta. Tiedepolitiikka 3/2004, 51–57.
Kervinen, A. 2005. Kansantaloustieteen piiristä kadonnut väitös. Tiedehenkilö Saurion tapaus. Kansantaloudellinen aikakauskirja 2/2005, 231–245. Katsauksia ja keskustelua -palsta.
Kilpiö, E. 1974. Kuluttajapolitiikka ja sen tavoitteet. Kotitalous 1/1974, 5–11.
Kilpiö, E. 1985. Juhlaesitelmä Kodin taloustieteen laitoksen 40-vuotisjuhlassa. Kotitalous 12/1985, 4–7.
Kilpiö, E. 1986. Kotitalous- ja kuluttaja-ala tutkimuksen kohteeksi. Kotitalous 11/1986, 3.
Kirjavainen, L. M. 1992. Kotitalouden opetuksesta ja tutkimuksesta. Kotitalous 1/1992, 23, 24.
Kitunen, E. 1954. Laura Harmaja † 19.1.1954. Kotitalous 2/1954, 35, 36.
Kodin taloustieteen opetus Lappeenrannan Kesäyliopistossa 1965. Kotitalous 3/1965, 88, 89. Myös eripainoksena: Kodin taloustieteen opetus Lappeenrannan Kesäyliopistossa 1965/Undervisningen i hemmets
ekonomi vid Sommaruniversitetet i Willmanstrand 1965.
Kodin taloustieteen opiskelu Lappeenrannan kesäyliopistossa 1966. Kotitalous 3/1966, 83, 84.
Kodumajanduskoja Seadus. Art. 783. Riigi Teataja nr. 95/1935 (8.11.1935), lk. 2213–2210.
Kodumajanduskoolid lähevad majandusministeeriumi alla. Uus naisnõunik ametis HSM juures. Õpetajate
Leht 5.4.1935, 1.
Konsumentforskningsinventariet. Nordisk kommitté för konsumentfrågor. Kotitalous 3/1963, 87.
Korkeakoulumäärärahat tänään tiedeneuvostoon. Maakansa 4.8.1965, 1.
Koski, J. 2001. Oriveden lukiossa kotitalous on integrrointia, yrittäjyyttä ja kansainvälisyyttä. Kotitalous
3/2001, 39.
Kotitalousministeriö merkitsisi kotitalouden keskitettyä suunnittelua ja johtoa. Emäntälehti 3/1955, 71.
Kotitalousopettaja Irma Sarje. Keittokirjailija ryhtyi keraamikoksi. Helsingin Sanomat 30.4.2001, A 10.
Kotitalousopettajien liiton toimintaa. Kotitalous 9/1962, 294.
Kotitaloustutkinto on tulossa yliopistoon. Kotiliesi 12/1941, Kesäkuu II, 395, 416.
240
Kotitaloutta koskevia tietoja -palsta. Kotitalousopetus 2/1939, 123.
Kotitaloutta koskevia tietoja -palsta. Kotitalousopetus 3/1938, 27.
Kotitaloutta koskevia tietoja: kodinhoidolliset kurssit Helsingissä. Kotitalousopetus 4/1938, 23–24.
Kouki, S. 1961. Kotitalousopetus ja sen tavoitteet. Kotitalous 1/1961, 38–45.
Krohn, E. 2011. Vanhat opit murtuvat. Luonnon sietokyky haastaa myös sosiaalipolitiikkaa. Entä meneekö taloustiede kokonaan uusiksi? Yliopisto, Helsingin yliopiston tiedelehti 12/2011, 7.
Kuluttajapolitiikan historia ja tausta. Kuluttajatietoa 2/1986, 7. ”Käsikirja”, Elinkeinohallituksen julkaisu.
Kurkela, R. 1967. Kotitalousopetuksesta Yhdysvaltojen yliopistoissa. Kotitalous 2/1967, 66–70.
Kymmenes yliopistokausi alkuun Lappeenrannassa. (Pääotsikko: Kesäyliopistot kaipaavat valtiovaltaa
tukijakseen). Etelä-Saimaa 29.6.1965 (171/1965), 1.
Kyykoski, S. 1929. Elämänuran valinta. Meijeriala. Kotiliedelle kirjoittanut Kuopion tietopuolisen meijerikoulun johtaja Suoma Kyykoski. Kotiliesi 11/1929 (1.6.1929), 444, 445.
Laine, K. 1930. Suomessa on kotitalousylioppilaitakin. Kotiliesi 7/1930 (Huhtikuu I), 278–280.
Laine, K. 1936. Voiko ajatella käytännöllisiä keskikouluja Suomeenkin? Emäntälehti 5/1936, 138, 139.
Laine, K. 1938. Meillä tarvitaan kotitalouskeskus. Kotiliesi, helmik. I/1938, 118, 119.
Laine, K. 1947. ”Säästöjen linnan neuvottelukunta. Työteho on emäntien liittolainen”. Pakina painatteessa Säästäjä n:o 5/1947 (XIX vuosikerta), 92, 93. Vammala. Suomen Säästöpankkiliitto.
Lampinen, A. 1947. Emännän ajankäyttö yliopistollisena väitöskirjana. Emäntälehti 5/1947, 111–113.
Lampinen, A. 1967. Professori Elli Saurio 31.12.1899–26.12.1966. Kotitalous 1/1967, 7–10.
Lampinen, A. 1967. Professori Elli Saurio ja hänen elämäntyönsä. Emäntälehti 2/1967, 6, 7.
Landefelt, J. S. & McCulla, S. H. 2000. Accounting for Non-Marketed Household Production within a
National Accounts Framework. Review of Income and Wealth, 46(3), September 2000, 289–307
Lappeenrannan kesäyliopisto aloittaa lukuvuotensa juhannuksen jälkeen. Länsi-Saksasta delegaatio avajaisiin. Kansan Työ 141/1962, 7.
Lauri Ihalainen ja tutkimuksen vapaus. Helsingin Sanomat 23.4.2012, A2 (pääkirjoitus).
Lehtovuori, J. 1964. Liiketaloustieteen ja kansantaloustieteen suhteesta. Kansantaloudellinen aikakauskirja, LX vsk, 4/1964, 218–239.
Leo Salovaara in memoriam. Työkkönen, työvoimahallinnon henkilökuntalehti 1/1988, 43. Helsinki.
Työvoimaministeriö.
Leppänen, V.-P. 2006. Pääsihteeri Aimo Rikka. Kuolemantuomittu, jonka presidentti Ryti armahti. Helsingin Sanomat 3.2.2006 [muistokirjoitus], C 11.
Leskinen, J. 1992. Tarvitseeko kodin taloustiede vahvan teorian, metodin vai feministisen näkökulman?
Kotitalous 1/1992, 25–27.
Leskinen, J. 1996. Kodin taloustieteestä kuluttajaekonomiaksi. Oikosulku, Kotitalous- ja ravitsemustieteiden opiskelijoiden OIKOS ry:n ainejärjestölehti 1/1996, 6–8.
Liettuakin saanut oman kotitalousosastonsa. Emäntälehti 11/1937, 316.
Lähde, E. 1991. ”Kuka kantaa vastuun ekokatastrofista?” Uusi Suomi 24.9.1991, 23.
Länsisaksalainen retkikunta Lappeenrantaan tutustumassa. Kansan Työ 142/1962, 26.6.1962, 2.
Löyttyniemi, L. 1979. Kotitalousopetuksen kehittäjä. Kotitalous 12/1979, 431.
Löyttyniemi, L. 1985. Käytännön työtä arvostettava. Kotitalouden uranuurtaja tohtori Ella Kitunen täytti
95 vuotta. Kotitalous 9/1985, 40, 41.
Maalaisemännän kirjanpito. Kotiliesi 10/1932 (Toukokuu II), 420. – Esittely talousopettaja Elli Saurion
ja maisteri Aarne Virtamon toimittamasta teoksesta ”Maalaisemännän kirjanpito”.810
Macfadyen, Irene M. Ashby. 1913. Suffragettiliike Englannissa. (Suom. Toivo Wallenius). Osa I. Valvoja 1913, 533–546.
Martat ravinto-oppia opiskelemaan, Emäntälehti 10/1939, 306.
Martin, A. 1936. Soome kodumajandusliku hariduse korraldusest. Eesti Kool 1/1936, 39–41.
Marttaliiton valtuuskunnan ja konsulenttien kokous Helsingissä 18.–20.10. Emäntälehti 10/1943, 249.
Mattsson, S. 1930. Kotitalousopetuksen uudistaminen ja vakiinnuttaminen. Emäntälehti 2/1930, 43, 44.
810
Tekstiin on lainattu kotitalousneuvoja Maiju Gebhardia, joka oli laatinut vastaavan esittelyn ”Yhteistyö” -lehteen:
”Tälle kirjalle ansiokasta on se, että se opettaa emäntiä erittelemään sekä ruokataloudessa että yksityistaloudessa käytetyt menoerät samoin kuin myös oman tilan tuotteiden käyttö ruokataloudessa. Erittely vuoden ruokatalousmenoista on
ruokatalouden vastaiselle järjestelylle erinomaisen hyödyllinen.”
241
Merkkitapauksia. Kotiliesi 14–15/1937 (15.7.1937), 570.
Meyer, C. 1928. Kansainvälinen kotitalouskongressi Roomassa. Emäntälehti 1/1928, 11–13.
Mikä on palkattoman kotityön arvo? Kotitalous 9/1986, 7, 8.
Miten käytän vuorokauden 24 tuntia? 12-viikkoinen kilpailu perheenemännille alkaa. Emäntälehti 5/1936
[ilmoitus811], 162.
Miten käytän vuorokauden 24 tuntia? Kilpailu perheenemännille. Ilmoitus. Emäntälehti 2/1934, 51.
Moisio, A. 2011. Hyvinvointi ei ole pelkkää rahaa. Helsingin Sanomat 6.7.2011, A19.
Mustonen, M. 2012. Kuluttajatutkimusta tarvitaan. Helsingin Sanomat, Mielipide-palsta 28.4.2012, C13.
Mäkelä, T. 1968. Kodin ja perheen olemus ja tehtävät. Kotitalous 1/1968, 4–8.
Nimimerkki ”A. N.”. Suomalaisen Marttaliiton Keskustoimikunta. Emäntälehti n:o 12/1925, 299, 300.
Nimimerkki ”B. N.” 1941. Katri Ritavuori 60-vuotias. Kotiliesi 12/1941, Kesäkuu II, 403.
Nimimerkki ”E. J”. 1935. Pohjoismaiden Emäntäliiton kongressi Aarhusissa toukok. 22–24 p:nä 1935.
Emäntälehti 7–8/1935, 216–218.
Nimimerkki ”E. L.” 1934. Kotitalous. – Ilmoitus Kirjallisuus-palstalla, Emäntälehti 3/1934, 85.
Nimimerkki ”E. S.” [Elli Saurio]. 1928. Ankerhusin kotitalousopisto Tanskassa. Emäntälehti 3/1928, 80–83.
Nimimerkki ”E. S.” 1939. Fanny Syrjänne 60-vuotias. Emäntälehti 7–8/1932, 240.
Nimimerkki ”H. H:nen”. 1921. Muistelmia Tarhuriopettajakursseilta. Emäntälehti 10/1921, 178, 179.
Nimimerkki ”H.C.” 1928. Kotitalousopettajaopisto. Emäntälehti 4/1928, 122–124.
Nimimerkki ”–i –o” 1924. Ulkomainen ”Kotilieden” koelaitos. Kotiliesi (2. vsk) 18/1924, 544.
Nimimerkki ”J. H. K.”. 1913. ”Taloustiede ja kotiseutututkimus”. Kotiseutu 1913, 77.
Nimimerkki ”J. N. Franzén”. 1924. ”Amerikan kirjeestä”. Emäntälehti 10/1924, 217.
Nimimerkki ”J. V. T.” 1888. Virallista tilastoa. Valvoja 1888, 342–353.
Nimimerkki ”L.L.” 1987. ”Asiasta kuultuna: Eila Kilpiö”. Kotitalous 4/1987, 30, 31.
Nimimerkki ”L”. 1936. Eesti saanut kotitalouskamarinsa. Emäntälehti 6/1936, 177–179).
Nimimerkki ”M. L.” 1932. Suomalaisen Marttaliiton vuosikokous. Emäntälehti 5/1932, 137–141.
Nimimerkki ”M. L.” 1932. Yleiskatsaus Suomalaisen Marttaliiton ja piiriliittojen toiminnasta vuonna
1931. Emäntälehti 5/1932, 141, 142.
Nimimerkki ”S. S.”: Orvar Josephsson. Miten saan rahani riittämään. Suomen oloihin sovittanut Elli
Saurio. Kotitalous 9–10/1954 (Kirjallisuutta -palsta), 265, 266.
Nimimerkki ”Syrjästä seurannut”. 1932. Pikkupiirtoja Etelä-Saimaan marttayhdistysten piiriliiton kodinhoidonneuvonnasta. Emäntälehti 6/1932, 187, 188, 193.
Nimimerkki ”U. J”. 1950. [Kirja-arvostelu teokseen] ”Osaatko käyttäytyä?” Kotitalousopetus 6/1950, 125.
Nimimerkki ”Vilja”: Hallituksella ei olisi kassakriisiä, jos kaikissa perheissä olisi kukkaro emännän taskussa. Etelä-Saimaa 26.6.1957, 5.
Niskanen, K. 2002. Hushållet och nationalekonomin – Laura Harmajas vetenskapliga utmaning. Naistutkimus 3/2002, 32–41.
Nissinen, A. 1923. Hiukan muistelmia Marttayhdistyksen alkuajoilta. Osa II. Emäntälehti 8/1923, 168–172.
Nissinen, A. 1925. Kirjaesittely Laura Harmajan kirjaan ”Kotitalous nykyisessä yhteiskunnassa”. Emäntälehti 3/1925, 71, 72.
Nordiska konsumentvaruforskare samarbetar. Råd och Rön 3/1965, 25.
Nõu, J. ”Prof. Alma Martin in memoriam”. Teataja nr. 7/1969, 5.
Paasivirta, O. 2011. ”Luonnonvarojen ylikulutus tuo velkaantumisen”. Uutispäivä Demari 27.7.2011, 5.
Palmén, E. G. Kotimaan kirjallisuutta. Valvoja 1888, 412–416 (Sisältää arvion kirjoituksesta: Vera Hjelt:
Nainen käytännöllisillä työaloilla. Porvoo. 1888).
Paloheimo, A. 1961. Kotitalouskeskus. Emäntälehti 3/1961, 85–87.
Palsanen, E. 1957.Amerikkalaista esitystaitoa kotitalousylioppilaille. Kotiliesi 1957, 422, 423.
Pekkarinen, M. & Vanhakartano, A. 1963. ”Suomalaisen maalaisväestön ruokailutottumusten tarkoituksenmukaisuudesta II”. Kotitalous 3/1963, 78–80.
Pietiläinen, K. 1989. Vuosisadan ajatuksia: Kaaos, rakkaan determinismin loppu. Uusi Suomi
26.11.1989, 26.
811
Muita vastaavia ilmoituksia emäntien ajankäyttökilpailusta: Emäntälehti 2/1934, 51; 3/1936, 86; 4/1936, 124.
242
Piirteitä Lappeen Marttayhdistyksen toiminnasta. Emäntälehti 5/1939, 166, 167.
Pohjakallio, O. 1952. Elämästä ja sen ilmenemismuodoista. Laajenevan yksilöllisyyden laki. Suomalainen Suomi 8/1952, 452–456 (myös erip.).
Pohjanpalo, O. 2011. Puolueet yhtä mieltä hyvinvoinnin mittaamisen uudistamisesta. Helsingin Sanomat
1.2.2011, A 11.
Põldmäe, J. 1992. Kuidas kaitsti tarbijat 1920-aastal. Rahva Hääl 21.3.1992.
Pommier, Ph. 1981. Social Expenditure: Socialization of Expenditure? The French Experiment with Satellite Account. Review of Income and Wealth, 27(4), December 1981, 373–386.
Päeva, T. 2001. Näin naapurissa – katsaus Viron kotitalousopetukseen. Kotitalous 3/2001, 28, 29.
Richartz, I. 1986. Kotitalouden toiminnot sosioekonomisesta näkökulmasta. Kotitalous 9/1986, 4–7.
Riihijärvi, M. 1967. Kuluttajan markkinaoppia. Kotitalous 10/1967, 358–361.
Riihijärvi, M. 1967. Kulutuksen teoriaa. Kotitalous 10/1967, 356–358.
Ruotsin emäntäliiton edustajia Marttaliiton vieraina. Emäntälehti 9/1942, 182.
Ruotsin emäntäliiton edustajia Marttaliiton vieraina. Emäntälehti 9/1942, 182.
Ruutu, P. Kunnioitamme Minna Canthin muistoa. Emäntälehti 3/1944, 69–72.
Ryynänen, I. & Kervinen, A. 1996. Kotitalousopetus Virossa 1900-luvulla. Kotitalous 12/1996, 28, 30.
Saarikoski, E. 1993. Laura Harmaja – kotitalouden vaikuttajanainen. Kotitalous 2/1993, 28–31
Saurio, E. 1929. Mitä uutta työmaallemme vuodeksi 1929? Emäntälehti 1/1929, 11–14.
Saurio, E. 1929. Toisen kodinhoitokilpailun päättyessä Etelä-Saimaan piiriliiton alueella. Emäntälehdelle
kirjoittanut ja valokuvannut tarkastaja Elli Saurio. Emäntälehti 2/1929, 43, 44.
Saurio, E. 1931. Mitä hyötyä emännällä on kirjanpidosta? Emäntälehti 11/1931, 443, 444.
Saurio, E. 1933. Suunnitelmallista ruokataloutta. Ruoka-aineiden ravintoarvoa ja hintaa silmälläpitäen.
Emäntälehti 2/1933, 50, 51.
Saurio, E. 1939. Muutamia piirteitä marttatoiminnasta neljän vuosikymmenen varrelta. Emäntälehti
5/1939, 136–149.
Saurio, E. 1940. Kodin talouden opetuksesta. Osa I. Kotitalousopetus 5/1940, 118–121.
Saurio, E. 1952. Kotitalousopetuksen keskittäminen. Kotitalous 2/1952, 35–40.
Saurio, E. 1956. Korkeimman kotitalousopetuksen ja kodin tutkimuslaitoksen yhdistäminen. Kotitalous
1/1956, 5–8.
Saurio, E. 1956. Saammeko kodin tutkimuslaitoksen? Kansamme talous. Puolueeton taloudellinen kuukausijulkaisu, julkaisija Suomen Pankki 1/1956, 4, 5, 19, 23.
Saurio, E. 1959. Talous-käsitteestä kodin piirissä. Kotitalous 8/1959, 232–235.
Saurio, E. 1961. Missä olemme nyt ja missä 25 vuoden kuluttua? Kotitalous 1/1961, 56–59.
Saurio, E. 1966. Johdatelmia kodinpitoon IV. Ajatuksia yleiskoulun kotitalousopetuksesta. Kotitalous
4/1966, 101–109.
Setälä, E. N. 1897. Minna Canth †. Valvoja 1897, 303, 304.
Stone, R. 1986. Comments on the Overall Programme. Review of Income and Wealth, Journal of the
international association for researce in income and wealth. Nr. 2 (June)/1986, 117–126.
Stoumann, A. 1937. Tanskan kotitalousneuvosto. Pohjoismaiden Emäntäliiton kirjoituksia III. Kirjoittanut sihteeristön johtaja, talousopettaja Astrid Stoumann. Emäntälehti 5/1937, 142, 143.
Suomalaisen Marttaliiton vuosikokous ja konsulenttikokous Helsingissä huhtik. 28–30 p:nä. Emäntälehti
4/1933, 119.
Suomen Kulttuurirahaston työtä kotien hyväksi. Kotiliesi 4/1949, 73.
Syrjänne, F. 1925. Kodinhoidosta, osat I–II. Emäntälehti 10/1925, 230–232 ja Emäntälehti 11/1925, 254–256.
Tallqvist, J. V. 1889. Kansantaloudellista kritiikkiä. (Paul Leroy-Beaulieu, Yleisen kansantalouden pääpiirteet. Suomentanut Tekla Hultin. Porvoossa 1891. WSOY). Valvoja 1891, 603–612.
Taloudellisen tiedon vuoden kampanja loppuu, kotitaloudessa ohjelma jatkuu. Kotitalous 10/1967 [Tiedote], 356.
Tammivuori, K. 1990. Kuluttajahallinto uudistuu – miksi ja miten. Kuluttajatietoa 3/1990, 2–4.
Tieteellinen remontti. Uusi Kuvalehti 47/1956 (23.11.1956), 20.
Tieteellisen kasvatuksen lisäksi on siirryttävä enemmän käytännön opetukseen. Yliopistollisten kesäkurssien avajaiset eilen Lappeenrannassa. Etelä-Saimaa 148/1956, 25.6.1956, 1, 6.
Tiina Päeva kertoo itsestään. Kotitalous 3/2001, 30.
243
Tilma Hainari 75-vuotias. Emäntälehti 9/1936, 248.
Toppari, K. 1958. Runoutta ja ruokaohjeita. Kotiliesi 18/1958, Syyskuu II, 996, 997.
Tunnettuja naisia kotioloissaan: kotitalousneuvos Katri Laine. Kotiliesi 22/1941, Marraskuu II, 684, 685.
Turkka, M. 1976. Yliopistollisen kotitalousopetuksen toteutumisen loppuvaiheista. Kotitalous 9/1976, 265.
Tuulio, T. ”Hellä äitisi Ottilia”. Kotiliesi 10/1949, 249, 250, 242, 244.
Uusitalo, L. 1978. Kulutuksen laadullisten piirteiden tutkimisesta. Sosiologia 2/1978, 93–101.
Wahlström, B. 2011. Jakten på lycka blir allt intensivare. Hufvudstadsbladet 23.5.2011, 15.
Vainio, T. 2012. Tänään kuluttajilla on omien oikeuksiensa päivä. Demokraatti 15.3.2012, 10.
Vanninen, K. 1968. Säästäminen ja sijoittaminen kodin taloudessa. Kotitalous 8/1968, 261–264.
Vartiovaara, Unto. 1976. Miten ja miksi yliopiston kotitalousopetusta käynnistettiin 1940-luvulla? Kotitalous 7–8 / 1976, 218–220.
Veenhoven, R. 2000. Four qualities of life. Ordering concepts and measures of the good life. Journal of
Happiness Studies 1(1), 1–39.
Vennola, J. H. 1909. Talousbudgettitutkimuksesta. Yhteiskuntataloudellinen Aikakauskirja 5/1909, 252–258.
Vera Hjelt 75-vuotias. Emäntälehti 7–8/1932, 239
Westermarck, N. 1947. Kodin taloustieteen ongelmia. Maatalous 6–7/1947 (XXXX vsk.), 99–102, 105.
Virkki-Käsityömuseo löysi kodin Karjalatalosta. Joulukannel 1995, 63–64. Julkaisija: Karjalan Liitto ry.
Virkki-Käsityömuseo löysi kodin Karjalatalosta. Joulukannel 1995, 63–64. Julkaisija: Karjalan Liitto ry
Västi, A.-L. 1990. Kuluttajahallinnon kehitysvaiheita. Kuluttajatietoa 3/1990, 4, 5.
Yi, Y.-A. 1996. ”Margaret G. Reid: Life and achievements”. Feminist Economics 2(3), 17–36.
Üks suurema tähtäsusega saavutus. Uus Eesti nr. 57/1935, 13.11.1935, 4.
KIRJALLISUUS
1000 husmödrar om hemarbetet. Konsumentinstitutet meddelar, nr. 9/1961. Skriftserie utgiven av
Statens institut för konsumentfrågor. Utarbetad av Carin Boalt. Stockholm. Statens institut för konsumentfrågor.
Aakula, V. & Syrjä, M. 1959. Kokemäen osuusmeijeri 1909–1958. 50-vuotiskertomus. Maitotalouden kehitystä Kokemäellä. Kokemäki.
Aaltonen, T. 2003. Se alkoi yli 50 vuotta sitten… Sivut 44–46 julkaisussa Kotitalous metsän ja pellon
välissä. Kuluttajaekonomistit ja teknologit 1953–2003. Toimituskunta: Minna Autio, Katri Jakosuo,
Riitta Koskinen. – Teksti perustuu T. Aaltosen pitämään puheeseen, joka pidettiin 16.12.1996 Viikissä kuluttajaekonomian 50-vuotisjuhlassa.
Adamson, J. 1961[1960]. Perheeseemme kuuluu leijona. Mukana otteita George Adamsonin kirjeistä.
2. painos. Helsinki. Otava.
Ahlqvist, K. & Raijas, A. & Perrels, A. & Simpura, J. & Uusitalo, L. (toim.). 2008. Kulutuksen pitkä
kaari. Niukkuudesta yksilöllisiin valintoihin. Palmenia. Helsinki University Press.
Ahlqvist, K. 2000. Kulutustutkimusten historia ja yhteiskunnan muutos. Sivut 29–45 teoksessa Hyvönen & mt. 2000. Hyvää elämää.
Ahlqvist, K. 2008. ”Kulutuksen tilastoinnin kv muotoutuminen 1920-luvulta 2000-luvulle”. Sivut
15–41 teoksessa Ahlqvist, K. & mt. 2008. Kulutuksen pitkä kaari. Niukkuudesta yksilöllisiin valintoihin. Palmenia. Helsinki University Press.
Ahlqvist, K. 2010. Kulutus, tieto, hallinta. Kulutuksen tilastoinnin muutokset 1900-luvun Suomessa.
Tilastokeskus. Tutkimuksia 252. Helsinki.
Ahtiainen, P. & Tervonen, J. 1994. Traditio vai muutos? Historian ja sosiologian veljeys. Sivut 7–18
teoksessa Ahtiainen, P. & Räty, T. & Strömberg, J. & Tervonen, J. 1994. Historia, sosiologia ja
Suomi. Helsinki. Hanki ja jää.
Aikalaiskirja 1934. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista. Helsinki. Otava.
Aikalaiskirja 1941. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista. Helsinki. Otava.
Alanko, T. 1931. Kotitalousopisto. Sivut 764–767 teoksessa Emännän tietokirja, II osa. Porvoo.
WSOY.
Alapuro, R. & Alestalo, M. 1992. Konkreettinen sosiaalitutkimus. Sivut 77–148 teoksessa Alapuro,
244
R. & Alestalo, M. & Haavio-Mannila, E.(toim.). Suomalaisen sosiologian historia. Helsinki. WSOY.
Alasuutari, P. 1996. Toinen tasavalta. Suomi 1946–1995. Vastapaino.
Alavilo, R. 1983. Kokemäen maatalousoppilaitos 1908–1983. 75-vuotishistoriikki. Satakunnan Painotalo Oy.
Aulanko, M. & Vepsäläinen, T. 1994. Kodin teknologian yliopisto-opetusta 25 vuotta. Helsingin
yliopisto. Maa- ja kotitalousteknologian laitos. Kodin teknologian julkaisuja 30. Helsinki.
Baum, M. & Westerkamp, A. 1931. Rhytmus des Familienlebens, Deutsche Akademie für soziale
und pädagogische Forschungen über "Bestand und Erschütterung der Familie der Gegenwart", Band
V, Berlin.
Bergström, M. & Sauvala, J. 1986. Aivot ja evoluutio. Juva. WSOY.
Bergström, M. 1984a. Alitajunnan neurofysiologiasta. Teoksessa: Kojo, I. & Vuorinen, R. (toim.)
1984. Tietoisuus ja alitajunta. Juva. WSOY.
Bergström, M. 1984b. Luovuus ja aivotoiminta. Teoksessa Haavikko, R & Ruth, J.E. (toim.) 1984.
Luovuuden ulottuvuudet. Espoo. Amer.
Bergström, M. 2. p. 1980 [1978]. Aivojen fysiologiasta ja psyykestä. WSOY. Helsinki.
Boalt, C. & Pehrsson, K. & Åkerman, B. 1984. Vad hände i fortsättningen? I Kunskap för vår vardag
– forskning och utbildning för hemmen (red. Brita Åkerman m.fl.), 216–238. Göteborg, Förlaget
Akademilitteratur AB.
Boalt, C. 1945. Hemmens forskningsinstitut. Särtryck ur Sunt Förnuft 1/1945. (3 sidor).
Bodanis, D. 2001. E = mc². Maailman kuuluisimman yhtälön elämäkerta. Englanninkielinen alkuteos
E = mc². A Biography of the World´ s Most Famous Equation. Suom. Ilkka Rekiaro. Keuruu. Otava.
Boelcke von, W. A. 1964. Die Landwirtschaftliche Hochschule Hohenheim. Sivut 190–194 teoksessa
Hochschulführer. Herausgegeben von Kipphoff, P. & von Randow, Th. & Zimmer, D. E. 1964. Die
Zeit Bücher. Hamburg. Nannen-Verlag GmbH.
Bourdieu, P. 1990 [1984]. Homo akademicus. Translated by Peter Collier. Padstow, Great Britain.
Polity Press.
Braudel, F. 1975. The Mediterranean and the Mediterranean World in the Age of Philip II, vols. I–II
(transl. Siân Reynolds). Glasgow. Fontana Press.
Coase, R. 1988. The Firm, the Market and the Law, Chicago: University of Chicago Press.
Cochrane, W. W. & Bell, C. S. 1956. The Economics of Consumption. Economics of decision making in the household. McGraw-Hill Book Company, Inc. Printed in USA.
Cole, H. S. & Freeman, Ch. & Jahoda, M. & Pavitt, K. L. R. 1973. Thinking about the Future. A
Critique of The Limits to Growth. Printed in Great Britain. Published for Sussex University Press by
Ghatto & Windus Ltd.
Cross, G. 1993. Time and Money.The Making of Consumer Culture. London and New York,
Routledge.
Denzin, N. 1970. The Research Act in Sociology. London. Butterworths.
Denzin, N. 1978. The Research Act: A Theoretical Introduction to Sociological Methods. New York,
McGraw-Hill.
Dodge, R. 1930. Autobiography. Clark University Press. Worcester.
Easterlin, R. A. 2002. Happiness in Economics. The International Library of Critical Writings in
Economics 142. An Elgar reference Collection. Cheltenham, UK.
Ehrenreich, B. & English, D. 1979. For Her Own Good. 150 Years of the Experts´ Advice to Women. Worcester, Pluto Press.
Elsinen, P. (toim.). 1984. Nurmeksen kunnallishallinto 1865–1972. Painettu Mikkelissä, Länsi-Savo
Oy.
Enqvist, K. 1998. Olemisen porteilla. Juva. WSOY.
Enqvist, K. 2005. Suhteellisuusteoriaa runoilijoille. Helsinki. WSOY.
Enqvist, K. 2007. Monimutkaisuus. Elävän olemassaolomme perusta. Helsinki. WSOY.
Eskola, P. 1953. Eero Mäkinen. Sivut 223–226 kirjasessa Kansavalistusseuran Kalenteri 1954. Helsinki. Otava.
Forrester, J. W. 1971. World Dynamics. Cambridge. Wright-Allen Press.
Gadd, P. A. 1946, 2. suom. painos [1751]. Ylä-Satakunnan oloja 1700-luvun puolivälissä. Tampereen Historiallisen Seuran julkaisuja V. Hämeen Kirjapaino Oy.
245
Gebhard, M. 1944. Kotitalouden työtehoon vaikuttavista tekijöistä. Sivut 56–66 julkaisussa: Työtehoseuran vuosikirja 1944. Työtehoseuran julkaisuja n:o 33. 1945. Helsinki.
Giere, R. 1988. Explaining Science. A Cognitive Approach. Chicago: The University of Chicago
Press.
Gilman, C. P. 1935. The Living of Charlotte Perkins Gilman. New York.
Gilman, C. P. 1966 [1898]. Women and Economics. A Study of the Economic Relation Between
Men and Women as a Factor in Social Ecolution. Edited with an introduction by Carl N. Degler.
Harper Torchbooks. The University Library.
Godenhjelm, H. 1935. Suomen pappilat. Tietoja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnista
(691 kuvaa). Helsinki. Otava.
Groundstroem, O. 1897. Helsingin työväen taloudellisista oloista. Esitelmiä kansantaloudellisessa
yhdistyksessä. Kansantaloudellisen yhdistyksen toimituksia. I ja II vuosikerta. Porvoo. WSOY.
Grönvall, F. (toim.). 1936 (3. painos). Uusi avioliittolaki selityksineen. Porvoo. WSOY.
Haapala, P. 1995. Kun yhteiskunta hajosi. Suomi 1914–1920. Helsinki. Painatuskeskus.
Hainari, T. (Nimimerkki ”T.H–ri”). 1932. Suomen Naisten Kansallisliitto. Sivut 448 ja 449 teoksessa
Emännän tietokirja, IV osa. 1932. Porvoo. WSOY.
Hallman, H. 1985. Markkinoinnin lähtökohtana kuluttaja – vai kotitalous? Helsingin yliopiston kodin
taloustieteen laitoksen julkaisuja 2/1985. Helsinki.
Halonen, Tero. 2008. Maasta ja puusta pidemmälle. Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen
tiedekunnan historia. I osa: Hyödyn aikakaudesta vuoteen 1945. Vammala.
Halonen, Tero. 2010. Maaseutuopistoista yliopistoon. Maatalous- ja metsätieteiden tutkimus- ja opetustoiminnan akatemisoitumisprosessi Helsingin Yliopistossa vuoteen 1945. (vk.)
Haltia, M. 1949. Marttatoiminta 1899–1949. Helsinki. Marttaliitto ry.
Harmaja, L. 1916 (2. p. 1926). Perheen tulot ja menot. Vähäväkisten tilikirja.
Harmaja, L. 1921. Nykyajan kulutuspolitiikan tehtäviä. Yhteiskuntataloudellisia kirjoituksia 18. Helsinki. Kansantaloudellinen Yhdistys.
Harmaja, L. 1922. Kulutus. Sivut 100–106 teoksessa Valtiotieteiden käsikirja II (toim. Leo Harmaja
& mt.). Helsinki. Tietosanakirja-osakeyhtiö.
Harmaja, L. 1925. Kotitalous nykyajan yhteiskunnassa. Porvoo. WSOY.
Harmaja, L. 1928. Perheenemännän taloudellinen tehtävä. Kotilieden kirjasto XIX. Porvoo. WSOY.
(ruots.) Husmoderns ekonomiska gärning. 1932 (andra upplagan). Stockholm. Kooperatiiva Förbundets bokföring.
Harmaja, L. 1931a. Kotitalousbudjetti. Sivut. 751–753 teoksessa Emännän tietokirja. Osa II. Porvoo.
WSOY.
Harmaja, L. 1931b. Kulutus. Artikkeli teoksessa Emännän tietokirja. Osa II, 869–872. Porvoo.
WSOY.
Harmaja, L. 1932. Syrjänne, Fanny Lovisa. Sivut 477 ja 478 teoksessa Emännän tietokirja I–IV, Osa
IV. Porvoo. WSOY.
Harmaja, L. 1946. Kotitalous kansantalouden osana.812 Julkaisija: Kansantaloudellinen Yhdistys.
Kansantaloudellinen käsikirjasto. Porvoo. WSOY.
Hayden, D. 1981. The Grand Domestic Revolution: A History of Feminist Designs for American
Homes, Neighborhoods and Cities. Cambridge, Mass., The MIT Press.
Hayek, F. A. 1952. The Sensory Order. An Inquiry into the Foundations of Theoretical Psychology.
London. Routledge & Kegan Paul.
Heikinheimo, I. (toim. ja kirj.). 1955. Suomen elämänkerrasto. Porvoo. WSOY.
Heikonen, M. 1993. AIV. Isänmaan aika. Artturi Ilmari Virtanen tieteen ja isänmaan asialla. M. Heikonen ja Kirjayhtymä Oy. Hämeenlinna.
Heinonen, V. & Raijas, A. 2005. [1]Kuluttajaekonomia: kotitalous ja kulutus. Sivut 7–23 teoksessa
Heinonen, V. & Raijas, A. & Hyvönen, K. & Leskinen, J. & Litmala, M. & Pantzar, M. & RömerPaakkanen, T. & Timonen, P. 2005. Kuluttajaekonomia, kotitalous ja kulutus. Helsinki. WSOY. [2]
Sivut 178–190, edellä mainitussa teoksessa.
812
Metsäpolitiikan professori Eino Saari arvioi Laura Harmajan pääteoksen Kansantaloustieteellisen Aikakauskirjan
”Kirjallisuus” -palstalla (1946, 65–68).
246
Heinonen, V. 1998. Talonpoikainen etiikka ja kulutuksen henki. Kotitalousneuvonnasta kuluttajapolitiikkaan 1900-luvun Suomessa. Bibliotheca Historica 33. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki.
Heinonen, V. 2000. Näin alkoi ”kulutusjuhla”. Suomalaisen kulutusyhteiskunnan rakenteistuminen.
Sivut 8–22 teoksessa Kaarina Hyvönen - Anneli Juntto - Pirjo Laaksonen - Päivi Timonen. 2000.
Hyvää elämää. 90 vuotta suomalaista kuluttajatutkimusta. Yliopistopaino. Helsinki
Heinonen, Visa. 1997. Kulutus, kauppa ja Braudel – katsaus Fernand Braudelin näkemyksiin kulutuksesta ja sen reunaehdoista. Sivut 17–45 teoksessa Peltola, J. (toim.). 1997. Kulutuskulttuuria –
sosiologisia näkökulmia kulutukseen.
Helenius, R. 1980. Kuluttajan maailma. Sivut 5–16. Teoksessa: Kuluttajan käsikirja. 1980. Helsinki.
Kuluttajat-Konsumenterna r.y. Helsinki.
Helenius, Ralf. 1997. Kulutusyhteiskunnan synty ja kehitys. Sivut 7–16 teoksessa Peltola, J. (toim.).
1997. Kulutuskulttuuria – sosiologisia näkökulmia kulutukseen.
Hirsjärvi, T. 1932. Ulvilan seurakunta. Forssa.
Historiikki (Cimo). 2002. Tietoa ja työkokemusta maailmalta. Harjoittelijanvaihto Suomessa 1952–
2000. Tekijä: Henna Malmivirta. Työryhmä: Venla Leskinen, Samu Seitsalo, Aino Kivelä. Helsinki.
Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO.
Hjelt, V. 1908. Tutkimus ompelijattarien ammattioloista Suomessa.
Hjelt, V. 1912. Tutkimus ammattityöläisten toimeentuloehdoista Suomessa 1911–12. Helsinki. Teollisuushallitus.
Honka-Hallila, H. 1996. Ylöjärvi 1869–1994. Jyväskylä. Ylöjärven kunta.
Hosiasluoma-Karppinen, A. 1993. Emäntäkoulusta tämän päivän Orimattilassa. Teoksen toimittaja ja
historiaosan kirjoittaja: Alli Hosiasluoma-Karppinen. Päijät-Paino Ky. Kustantaja: Orimattilan kotija laitostalousoppilaitos.
Hushållsekonomi – konsumentpolitik Rapport från ett nordiskt seminarium. 1982. Göteborg. Nordiska ministerrådets sekretariat.
Hyvönen, K. & Juntto, A. & Laaksonen, P. & Timonen, P. 2000. Hyvää elämää. 90 vuotta suomalaista kuluttajatutkimusta. Kuluttajatutkimuskeskus. Tilastokeskus.
Högström, H. 1996. Helsingin rautatieasema. Helsinki Railway Station. Julkaisija Vr-yhtymä Oy.
Helsinki.
Ilmonen, K. 2008. Kulutuksen sosiologinen tutkimus ja kulutussosiologinen tutkimus. Sivut 326–332
teoksessa Ahlqvist, K. & mt. 2008. Kulutuksen pitkä kaari.
Innala, A. 1967. Suomen naisen alkutaival lainsäätäjänä 1907–1917. Helsinki. Kirjayhtymä.
Innala, A. 1967. Suomen naisen alkutaival lainsäätäjänä. Helsinki. Kirjayhtymä.
Jahnsson, S. E. 1950. Kokemäen Maamieskoulu 50 vuotta. Pori. Satakunnan kirjapaino Oy.
Japp, F. R. 1898. Kekulé memorial lecture. Journal of Chemical Society, 1898, 73, 97–138.
Jevons, W. 1957[1871] The Theory of Political Economy. 5th ed. New York. Kelly and Millman.
Jonasson, F. & Kivialho, A. & Kivialho, K. (toim.). 1932. Suomen maatilat. Tietokirja maamme keskikokoisista ja suurista maatiloista. Kolmas osa, Turun ja Porin lääni, Ahvenanmaa. Porvoo. WSOY.
Jussila, J. 1986. Kulutus ja kuluttajakäyttäytyminen. Kuluttajakasvatuksen teorian lähtökohtia. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 42. Helsinki.
Järvinen, K. 1923. Liiketalous. Liike-elämä VI. Helsinki. Otava.
Kaarninen, M. 1995. Nykyajan tytöt. Koulutus, luokka ja sukupuoli 1920- ja 1930-luvun Suomessa.
Bibliotheca Historica 5. Helsinki. Suomen Historiallinen Seura.
Kaarninen, M. 1997. Hedvig Gebhard – taistelija ja kansainvälinen naisasianainen. Sivut 175–192
teoksessa Yksi kamari – kaksi sukupuolta. Suomen eduskunnan ensimmäiset naiset. Eduskunnan
kirjaston tutkimuksia ja selvityksiä 4. Helsinki. Eduskunnan kirjasto.
Kaarninen, M. 1997. Hedvig Gebhard: Pellervossa, parlamentissa ja puutarhassa. Sivut 177–192
teoksessa Yksi kamari–kaksi sukupuolta. Suomen eduskunnan ensimmäiset naiset. 1997. Eduskunnan kirjaston tutkimuksia ja selvityksiä 4. Helsinki. Eduskunnan kirjasto.
Kaarniranta, K. 2001. ”Elämää rahaa käärien ja velkoen”. Pohjois-Karjalan maaseudun sekatavarakauppiaat ja heidän velallisensa 1860- ja 1870-luvuilla. Bibliotheca Historica 70. Helsinki. SKS.
Kasanen, P. 2008. Kotitöiden järkeistäminen. Sivut 265–280 teoksessa Ahlqvist, K. & mt. 2008. Kulutuksen pitkä kaari.
Katainen, E. & Oittinen, R. 1997. Naulaniskuja porvarin ruumiskirstuun: Mimmi Kanervo ja Sandra
247
Lehtinen. Sivut 81–105 teoksessa Yksi kamari – kaksi sukupuolta. Suomen eduskunnan ensimmäiset
naiset. Eduskunnan kirjaston tutkimuksia ja selvityksiä 4. Helsinki. Eduskunnan kirjasto.
Katajisto, E. 1993. Lapsuuteni Soppeenmäki. Sivunvalmistus: Ylöjärven Mainospalvelu Ky. Julkaisija: Ylöjärvi-Seura ry.
Kennedy, A. & Vaughn, C. 1947 (2. ed.). Consumer Economics. Printed in the United States of
America. The Manual Arts Press.
Kervinen, A. 2006. ”Saurio, Elli 1899–1966. Kodin taloustieteen professori. Marttaliiton toiminnanjohtaja.” Pienoisartikkeli teoksessa Suomen kansallisbiografia 2006, 704–705. Studia Biographica
3:8. Helsinki. SKS.
Ketonen, L. 1977. Suomen tyttöoppikoulut autonomian aikakaudella. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia n:o 53. Helsinki.
Kiikeri, M. & Ylikoski, P. 2011[2004], 3. p. Tiede tutkimuskohteena. Filosofinen johdatus tieteentutkimukseen. Vantaa. Gaudeamus.
Kilpiö, E. 2000. Kulutustutkimus yhteiskuntakehityksen ja ihmiskäsityksen tulkkina. Sivut 185–187
teoksessa: Hyvönen, K. & mt. 2000. Hyvää elämää. 90 vuotta suomalaista kuluttajatutkimusta. Kuluttajatutkimuskeskus. Tilastokeskus.
Kiuasmaa, K. 1982. Oppikoulu 1880–1980. Oppikoulu ja sen opettajat koulujärjestyksestä peruskouluun. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen. Oulu.
Kivinen, E. & Laitakari, E. 1958. Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan vaiheita 50-vuotiselta taipaleelta. Silva Fennica 95. Helsinki.
Kivinen, E. 1957. Talous-, puutarha- ja maanviljelysaineiden opetuksesta Turun akatemiassa. Eripainos. Forssan Kirpaino Oy, Forssa. Teksti alkuaan lehdessä: Maatalous 7–8/1957, 157–160.
Klinge, M. 1989. Maan sydän ja isänmaan toivo. Sivut 483–602 teoksessa Klinge, M. & mt. Helsingin yliopisto 1640–1990. II osa. Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto 1808–1917. Keuruu. Otava.
Klinge, M. 1990a. Vallankumouksesta talvisotaan. Sivut 9–120 teoksessa Klinge, M. & mt.: Helsingin yliopisto 1640–1990. III osa. Helsingin yliopisto 1917–1990. Keuruu. Otava.
Klinge, M. 1990b. Politiikkaa ja korkeakoulupolitiikkaa. Sivut 188–350 teoksessa Klinge, M. & mt.
1990. Helsingin yliopisto 1640–1990. III osa, Helsingin yliopisto 1917–1990. Keuruu. Otava.
Kokemäen Maamieskoulu 1908–1938. Kokemäki 1939. Satakunnan Maakunta Oy.
Kokemäen yhteiskoulu 1907–1957. Painettu Porissa 1957. Satakunnan kirjateollisuus Oy.
Korpelainen, L. 1963. Kulutus. Sivut 305–309 teoksessa Yhteiskuntatieteiden käsikirja. Osa I. 1963.
(Toim. Waris, H. & mt.). Keuruu. Otava.
Koskinen, A.-L. 1968. Kotitalousopettajien Liitto. Förbundet av lärarinnor i huslig ekonomi
r.y.1918–1968. Helsinki. Julkaisija: Kotitalousopettajien Liitto r.y.
Koti tuottajana ja kuluttajana. 1972, kolmas tarkastettu painos. Taloudellisen tiedon vuoden julkaisu.
Lappeenranta
Kotitalouden kandidaatit 20 vuotta 1953–1973. 1973. Toimituskunta: Leena Airaksinen, Leena
Packalén, Maija Riihijärvi, Riitta Tainio. Kotitalouden Kandidaatit ry.
Kotler, P. 1980. Marketing management: analysis, planning and control. New Jersey.
Kuhn, Th. S. 1994[1964]. Tieteellisten vallankumousten rakenne. Alkup. teos: The Structure of Scientific Revolution. Suom. Kimmo Pietiläinen. Juva.
Kuka kukin on (Aikalaiskirja). 1970. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista. Helsinki. Otava.
Kuluttajan käsikirja. 1980. Helsinki. Kuluttajat-Konsumenterna r.y.
Kuluttajapoliittinen ohjelma. 1991. Kuluttaja-asiain neuvottelukunnan asettaman työryhmän laatima
7.3.–19.12.1991. Helsinki. Kauppa- ja teollisuusministeriö.
Kuum, J. 1998. Kodumajandus Eestis. Toimittanut dosentti Malle Kärner. Tartu. Oü Tartumaa Trükikoda. Trükitud Tartus.
Lagerblad, K. & Nieminen, A. 1948. Sippolan puutarha- ja maatalouskoulu – Reitkallin puutarhakoulu 1898–1932. Hamina. Maaseudun Kirjapaino Oy.
Laiho, A. 1928. Mustialan opiston historia 1840–1908. Mustialan maamiesopisto käytännöllis-tietopuolisena maatalousoppilaitoksena. Forssa. Teoksessa ”Mustiala 1840–1908. Muistojulkaisu Mustialan maanviljelys- ja meijeriopiston sekä sen oppilaiden kumppanuuskunnan vaiheista.” 1928.
Laiho, I. 1993. Ylimmästä hengenviljelystä tutkijaputkeen. Tutkijankoulutuksen valtiollinen doktriini
Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Koulutussosiologian tutkimuskeskus, Raportteja 13. Turku.
248
Turun yliopisto.
Laine, K. 1948. Maatalousnaiset 1797–1947. Helsinki. Maatalousnaisten keskusjohtokunta.
Laine, K. Kotitalouskoulujen alkuvaiheita Suomessa 1850–1900. Porvoo. WSOY.
Laine, V. 2008. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kulutus, ikärakenteen muutos ja palvelurakenne. Sivut
232–238 teoksessa Ahlqvist, K. & mt. 2008. Kulutuksen pitkä kaari.
Lampinen, O. 2000. Suomen koulutusjärjestelmän kehitys. Gaudeamus.
Landreth, H. & Colander, D. C. 1989. History of Economic Theory. Second ed. Boston. Houghton
Miffilin Company.
Laukkonen, I. & mt. (toimituskunta). 1994. Eteläpohjalaisia elämänkertoja III. Täydennysosa A–Ö.
Vaasa. Etelä-Pohjanmaan Maakuntaliitto, Etelä-Pohjanmaan Liitto, Pohjanmaan Liitto.
Lehto, M. 1976. Kuluttajapolitiikka. Tapiola. Weilin & Göös.
Lepistö, V. 1994. Joko teillä on primuskeitin? Kotitalousteknologian saatavuus ja tarjonta Helsingissä 1800-luvun puolivälistä 1910-luvun lopulle. Historiallisia Tutkimuksia 181. Vammala. Suomen
Historiallinen Seura.
Leskinen, J. & Varjonen, J. 2008. Kotitalouspalvelut – omaa vai muiden työtä? Sivut 208–231 teoksessa Ahlqvist, K. & mt. 2008. Kulutuksen pitkä kaari.
Liakka, N. 1941. Oulun suomalainen yksityislyseo 1874–90. Muistelo suomalaisen oppikoulutaistelun kiivaimmalta kaudelta. Eripainoksena s. 61–97 teoksesta Koulu ja menneisyys V. Porvoo.
WSOY.
Loikkanen, H. A. & Lyytikäinen, T. 2008. Asuntojen kysyntä ikäryhmittäin ja sen tulevaisuuden
näkymät. Sivut 180–207 teoksessa Ahlqvist, K. & mt. 2008. Kulutuksen pitkä kaari.
Lotti, L. 2008. Massakuluttajasta markkinoiden valtiaaksi! – Markkinatutkimus luo kuvia kuluttajasta. Sivut 373–396 teoksessa Ahlqvist, K. & mt. 2008. Kulutuksen pitkä kaari.
Luther, G. 1993. Suomen tilastotoimen historia vuoteen 1970. Helsinki. Tilastokeskus. WSOY.
Luukkonen-Gronow, T. 1976. Suomen tiedepolitiikan kansainväliset esikuvat. Teoksessa Bruun, K.
& Eskola, K. & Viikari, M. (toim.). 1976. Tiedepolitiikka ja tutkijanvastuu. Helsinki.
Lähdeoja, V. 1969. Maataloushallituksen 75-vuotistaival. Helsinki. Maataloushallitus.
Lähteenmäki, M. 1990. Poliittinen kotitalous – Työläisnaisliikkeen kotitalouspoliittisen ohjelman
muotoutuminen 1920-luvun Suomessa. Sivut 70–84 teoksessa: Jännittävä työväenhistoria – Hannu
Soikkasen 60-vuotisjuhlakirja 4.8.1990 (toim. Rantala, M. & mt.). Työväen Arkiston julkaisu n:o 3,
Helsinki.
Markkola, P. 1994. Maaseudun työläisvaimot. Sivut 39–60 teoksessa: Laine, L. & Markkola, P.
(toim.). 1994. Tuntematon työläisnainen. Mänttä. Vastapaino.
Maslow, A. H. 1956. Personality problems and personality growth. In Moustakas, C. E. (ed.) The
Self. New York. Harper & Row.
Matthews, G. 1987. Just a Housewife. The Rise and Fall of Domesticity in America. New York, Oxford University Press.
Mattsson, S. (toim.). 1942. Suomen Agronomit 1853–1941. Agronomien Yhdistyksen julkaisuja n:o
38. Helsinki. WSOY.
Mavromatis, A. 1991[1987]. Hypnagogia. The Unique state of consciousness between wakefulness
and sleep. London. Routledge. (Mavromatis, A. 1983. Hypnagogia. The nature and function of the
hypnagogic state. Unpublished doctoral dissertation. Brunel University).
Meadows, D. & Randers, J. & Meadows, D. 2005. Kasvun rajat 30 vuotta myöhemmin. Suomentanut
Kati Pitkänen. Helsinki. Gaudeamus.
Meadows, D. H. & Meadows, D. L. & Randers, J. & Behrens, W. W. III. 1972. The Limits to
Growth. New York: Universe Books (Kasvun rajat. 1974. Suom. Kyösti Pulliainen, Pertti Seiskari ja
Hannu Taanila. Helsinki. Tammi.
Meadows, D. H. & Meadows, D. L. & Randers, J. 1992. Beyond the Limits. London. Earthscan publications Limited. [suom. ”Ylittyvät kasvun rajat”. 1993. Helsinki. Painatuskeskus Oy]
Melasniemi-Uutela, H. 2000. Kuluttajan ristiriitainen näkökulma ilmastonmuutokseen ja energiansäästämiseen. Sivut 104–110 teoksessa Hyvönen & mt. 2000. Hyvää elämää. 90 vuotta suomalaista
kuluttajatutkimusta. Kuluttajatutkimuskeskus. Tilastokeskus.
Menger, C. 1871. Grundsätze der Volkswirtschaftslehre, vol. I, reprint no. 17. London. London
School of Economics.
249
Modeen, G. 1952. Elinkustannusindeksi. Sosiaalipoliittisen yhdistyksen julkaisuja 4. Helsinki. Tammi.
Monod, J. 1984 [1970]. Sattuma ja välttämättömyys. Tutkielma modernin biologian luonnonfilosofiasta. Suomentanut Anto Leikola. Juva. WSOY.
Mustiala 1840–1908. Muistojulkaisu Mustialan maanviljelys- ja meijeriopiston sekä sen oppilaiden
kumppanuuskunnan vaiheista. 1928. Forssa.
Mäkinen, R. & Sysiharju, A.-L. 2006. Eteenpäin ja ylöspäin. Hedvig Gebhardin osuus ja toiminta.
Keuruu.
Mäkinen, R. 1997. Tiedon saroilla. Agronomiliiton 100-vuotinen järjestötaival. Agronomiliitto. Keuruu. Otava.
Nars, K. 2006. Raha ja onni. Hämeenlinna. Tammi.
Nazer, M.2006. Orja. Kaapatun tytön tie Sudanista Lontooseen. Keuruu. Otava.
Niemelä, M. 2008. Asumiskustannukset ja alueelliset toimeentuloerot 1966–2001. Sivut 151–179
teoksessa Ahlqvist, K. & mt. 2008. Kulutuksen pitkä kaari.
Niku, R. 2004. Ministeri Ritavuoren murha. Helsinki. Edita.
Nõu, J. 1967. The Development of Agricultural Economics in Europe. Dedicated to the cause of international scientific co-operation in agricultural economics (Diss., 611 pages). Uppsala.
Nurmela, J. 2008. Kierrätys kotitalouksissa vuoden 2006 Kulutustutkimuksen mukaan. Sivut 281–
304 teoksessa Ahlqvist, K. & mt. 2008. Kulutuksen pitkä kaari. .
Ollila, A. 1993. Suomen kotien päivä valkenee… Marttajärjestö suomalaisessa yhteiskunnassa vuoteen 1939. Historiallisia Tutkimuksia 173. Tampere, Suomen Historiallinen Seura.
Ollila, A. 1997. Vahvojen naisten puolestapuhujat: Lucina Hagman ja Alli Nissinen. Sivut 262–277
teoksessa Yksi kamari – kaksi sukupuolta. Suomen eduskunnan ensimmäiset naiset. Eduskunnan
kirjaston tutkimuksia ja selvityksiä 4. Helsinki. Eduskunnan kirjasto.
Pantzar, M. & Hyvönen, K. & Repo, P. & Timonen, P. 2008. Kuluttaja tiedon tuottajana ja käyttäjänä. Sivut 357–373 teoksessa Ahlqvist, K. & mt. 2008. Kulutuksen pitkä kaari.
Peltola, J. (toim.). 1997. Kulutuskulttuuria – sosiologisia näkökulmia kulutukseen. Helsingin yliopisto. Taloustieteen laitos. Oppikirjoja No. 1. Kuluttajaekonomia. Helsinki.
Perrels, A. 2008. Private Consumption in Economic and Environmental Policy Contexts. Sivut 94–
123 teoksessa Ahlqvist, K. & mt. 2008. Kulutuksen pitkä kaari.
Pertola, E. 1970. 100 vuotta maamiesseuratoimintaa Kokemäellä. Kokemäki. Risteen kirjapaino.
Pertola, E. 1972. Kokemäen Sähkö Oy 1912–1972. Kokemäki. Kustantaja: Kokemäen Sähkö Oy.
Pietiäinen, J.-P. 1992. Leivän syrjässä. Maatilahallitus ja sen edeltäjät 1892–1992. Keuruu. Otava.
Pihkala, R. 1943. Maanviljelyksen taloustiede.813 Osa I. Porvoo. WSOY.
Pipping, H. E. 1935. Behov och levnadsstandard. Helsingfors. Ekonomiska Samfundet I Finland.
Pipping, H. E. 1953. Standard of Living. The Concept and its Place in Economics. Societas Scientiarum Fennica. Commentationes Humanarum Litterarum XVIII.4. Helsinki.
Pitkänen, A. 1928. Nurmeksen kansakoululaitoksen hitoria 1. Venäjän vallan aika 1866–1917. Lahti.
Kustantaja ja myyjä: Nurmeksen kunta.
Pohjakallio, O. 1952. Elämästä ja sen ilmenemismuodoista. Laajenevan yksilöllisyyden laki. Eripainos artikkelista julkaisussa Suomalainen Suomi 8/1952, 452–456. Forssan Kirjapaino Oy, Forssa.
Porin lyseo 1879–1929. Porissa 1929. Satakunnan Kirjateollisuus Osakeyhtiö.
Porin suomenkielinen yksityis-tyttökoulu ja Porin tyttölyseo 1880–1953.Historiikki-osan (s. 1–155)
kirjoittanut Irja Rintanen. Matrikkelin laatinut matrikkelitoimikunta. 1955. Vammala. Julkaisijat:
Vammala ja Porin tyttölyseo. Vammalan Kirjapaino Oy.
Porvoon Naisopisto – Institutet för Unga Flickor i Borgå. Porvoon naisopisto ja tyttölukio 1912–
1930–1962. Tampereen Kirjapaino-osakeyhtiö. 1964.
Pulma, P. 1984. Työtehoseuran kuusi vuosikymmentä. Työtehoseura r. y. 1924–1984. Työtehoseuran
julkaisuja 260. Mänttä. Työtehoseura r. y.
Rahikainen, E. S. 1969. Vienan prihan tie. Kauppaneuvos Janne Rajamaan elämäkerta. Helsinki.
Otava.
Raijas, A. & Wilska, T.–A. 2008. Kulutuspäätökset perheissä: kuka päättää mistäkin? Sivut 241–264
813
Kodin taloustieteen tutkintovaatimuksiin kuuluivat Maanviljelyksen taloustieteestä sivut 1–103 ja 200–262.
250
teoksessa Ahlqvist, K. & mt. 2008. Kulutuksen pitkä kaari.
Raijas, A. 2008. Arjen hyvinvointi ja mahdollisuudet sen mittaamiseen. Kuluttajatutkimuskeskus.
Työselosteita ja esitelmiä 110/2008. Helsinki.
Rauman yhteislyseo 1893–1953. Julkaistu entisten oppilaiden toimesta 1957. Rauma.
Reid, M. G. 1934. Economics of Household Production. New York. John Wiley & Sons.
Reid, M. G. 1942 [1938]. Consumers and the Market. Third ed. New York. Appleton - Century Crofts, Inc.
Repo, T. 2001. Yhdeksän vuosikymmentä maatalousalan opetusta eteläisessä Satakunnassa. Huittisten ammatti- ja yrittäjäopisto. Kokemäki. Satakunnan Painotuote Oy.
Reuter, O. M. 1904. Suomea samoilemassa. Maamme luonto, kansa ja kehitys. Helsinki. Helios.
Richarz, I. 1991. Oikos, Haus und Hushalt. Ursprung und Geschichte der Hushaltsökonomik. Göttingen, Vandenhoeck & Ruprecht.
Riesman, D. 1961. The lonely crowd. A study of changing American character. New Haven/London.
Rihani, S. 2002. Complex Systems Theory and Development Practice. Understanding non-linear
realities. London & New York. Zed Books.
Riihelä, M. & Sullström, R. 2008. Sukupolvet ja elinkaaret kulutuksessa. Sivut 63–93 teoksessa Ahlqvist, K. & mt. 2008. Kulutuksen pitkä kaari.
Rima, I. H. 1986 [1967]. Development of Economic Analysis. Illinois (USA). Richard D. Irwin, inc.
Rinpoche, Y. M. 2009 [2007]. Elämänilon salaisuus ja onnellisuuden tiede. Suom. Soili Takkala.
Englanninkielinen alkuteos The Joy of Living. Unlocking the Secret /Science of Happiness. Alkupuhe 2007 Daniel Goleman. Paino: Gummerus Kirjapaino Oy. Basam Books.
Rinpoche, Y. M. 2009[2007]. Elämänilon salaisuus ja onnellisuuden tiede. Suomentanut Soili Takkala. Englanninkielinen alkuteos The Joy of Living. Unlocking the Secret /Science of Happiness. Alkupuhe 2007 Daniel Goleman. Paino: Gummerus Kirjapaino Oy. Basam Books.
Rizzello, S. 1999 [1997]. The Economics of the Mind. Edward Elgar Publishing. Cheltenham (UK).
Roos, J. P. 1978. Subjective and objective welfare. Research group for comparative sociology. University of Helsinki. Reports 18.
Ruuskanen, O.-P. 1995. Options for Building Satellite Account for the Measurement of Household
Production. Tilastokeskus. Keskustelumuistioita n:o 7.
Ryönänkoski, U. 1996. Helsingin seudun kesäyliopisto 30 vuotta. Helsinki.
Räsänen, P. 2008. Kulutuksen yksilöllistyminen sosiologisessa tutkimuksessa. Sivut 124–148 teoksessa Ahlqvist, K. & mt. 2008. Kulutuksen pitkä kaari.
Saarilehto, A. 1945. Kokemäen suojeluskunta 1917–1942. Vammala.
Saloheimo, V. 1953. Nurmeksen historia. Nurmeksen seurakunta. Nurmeksen maalaiskunta. Nurmeksen kauppala. Painettu Kuopiossa.
Salovaara, L. 1968. Elintaso ja kotiustulot kansantaloudessa. Kriittinen analyysi kotius- ja markkinatuotannon sekä niiden antamien tulojen asemasta elintason määrääjänä (vk). Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta.
Salovaara, L. A. 1969. Family in the changing society. A Lecture held in American Unicersities,
Schools of Home Economics, fall 1968. Helsinki. Liikekirjapaino Oy. 25 pages.
Salovaara, L. A. 1970. Aktiivinen työvoimapolitiikka. Helsinki. Liikekirjapaino Oy.
Sandelin, K. (toim.) 1929. Porin lyseo 1879–1929. Pori. Satakunnan kirjateollisuus Oy.
Saurio, E. & Virtamo, A. 1931 [6. p. 1949]. Maalaisemännän Kirjanpito. Teoreettis-käytännöllinen
kirjanpitokurssi aiheena: kotitalousharjoittelukotien kirjanpito. Kirja on sovitettu liittymään yhteen J.
E. Sunilan maatalouskirjanpidon kanssa, jonka kotitalouspuolen se täydentää. Helsinki. WSOY.
Saurio, E. 1947. Perheenemännän ajankäyttö suhteessa talouden laatuun ja henkilörakenteeseen (vk).
Helsinki.
Saurio, Elli. 1962. Kodin taloustiede. Pienoisartikkeli s. 1170 teoksessa Otavan Iso Tietosanakirja.
Encyclopedia Fennica. Neljäs osa. Keuruu. Otava.
Savela, O. 2008. Kulutuksen merkitys kansantaloudessa. Sivut 307–325 teoksessa Ahlqvist, K. & mt.
2008. Kulutuksen pitkä kaari.
Schumpeter, J. A. 1986 [1954]. History of Economic Analysis. Edited from Manuscript by Elizabeth
Boody Schumpeter. Allen & Unwin. Boston. Oxford University Press, Inc.
Simpura, J. 2008. Millaisia kulutustilastoja? Tiedon tuottajien ja käyttäjien intressit. Sivut 42–60
251
teoksessa: Ahlqvist, K. & mt. (toim.) 2008. Kulutuksen pitkä kaari. Niukkuudesta yksilöllisiin valintoihin. Palmenia. Helsinki University Press.
Sipilä, M. 1938. Kotitaloustyöstä ja sen tarkoituksenmukaisesta käytöstä pientiloilla. Sivut 119–126
julkaisussa: Työtehoseuran vuosikirja 1938. Työtehoseuran julkaisuja n:o 24. 15-vuotisjulkaisu. Jokioinen. 1939.
Sipilä, M. 1939. Kotitaloustyöstä ja sen tarkoituksenmukaisesta käytöstä pientiloilla. Työtehoseuran
vuosikirja 1938, 119–126. 15-vuotisjulkaisu. Työtehoseuran julkaisuja n:o 24. Jokioinen.
Sipilä, M. 1946. Maatalouden työajan käyttö ja työntutkimus. Väitösk. Suomen Maataloudellisen
Seuran julkaisuja n:o 66. Acta Agralia Fennica. Helsinki. Maanviljelystalouden väitöskirja Helsingin
yliopistossa. Helsinki.
Snellman, W. 1924. Oulun Suomalainen Yksityislyseo 1874–1890 –1924. 50-vuotinen muisto. Oulu.
Standen, A. 1956. Tiede on pyhä lehmä. Alkuteos: Science is a Sacred Cow. Suom. Juha Partanen.
Kustantaja: Mainostoimisto Oy SEK Ab. Kodaprint.
Stebbins, R. A. 2009. Leisure and Consumption. Common Ground/Separate Worlds. Great Britain.
Macmillan.
Stiegler, G. 1954. The Early History of Empirical Studies of Consumer Behavior. The Journal of
Political Economy, LXII, April, 2, 95–113.
Strasser, S. 1982. Never Done. A History of American Housework. New York, Pantheon Books.
Sulkunen, I. 1989. Naisen kutsumus. Miina Sillanpää ja sukupuolten maailmojen erkaantuminen.
Juva. Hanki ja jää.
Suomen ev.-lut. kirkon seurakuntien ja papiston matrikkeli 1953, 221, 222
Suomen jääkärien elämäkerrasto. 1938. Puolustusministeriön sotahistoriallinen toimisto (toimittanut).
Puolustusministeriön sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV. WSOY.
Suonio, V. 1932. Meijerikoulu. Sivut 401–403 teoksessa Emännän tietokirja. III osa. Porvoo. WSOY.
Sysiharju, A.-L. & Pihlajamäki, K. & Castrén, I.-B. & Honkanen, H. 1997. Työtytöt. Naisten vapaaehtoinen työpalvelu 1941–1945. Helsinki. Oy Edita Ab.
Sysiharju, A.-L. 1995. Naisasian tytär – muuttuvien kotien tuki 1891–1990. Vuosisata kotitalousopettajien koulutusta Helsingissä. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 148. Forssa.
Talvikanta, M.-L. 1964. Taideteollinen oppilaitos. Pienoisartikkeli s. 987 teoksessa Otavan Iso Tietosanakirja. 8 osa. Keuruu. Otava.
Tapio, Eeva.2000. Maatalous- ja elintarviketieteet. Sivut 354–445 teoksessa: Tommila, P. (päätoim.).
Suomen tieteen historia. Osa 3. Luonnontieteet, lääketieteet ja tekniset tieteet. Helsinki. WSOY.
Toivonen, N. J. 1948. Kemian saavutuksia ja tavoitteita. Eripainos teoksesta: Kulttuurin saavutuksia
11. Porvoo. WSOY.
Toivonen, T. 2008. Kulutusyhteiskunnan aamunsarastus Suomessa Kulutustutkimusten valossa
1890–1928. Sivut 333–356 teoksessa Ahlqvist, K. & mt. 2008. Kulutuksen pitkä kaari.
Tudeer, M. 1934. Mitä uusimman elinkustannustutkimuksen tulokset voivat opettaa kotitalousväelle?
Sivut 13–17 julkaisussa Alanko, Tyyne. 1934. Maataloushallituksen alaisten kotitalousoppilaitosten
opettajien neuvottelupäivät. Helsinki. Valtioneuvoston Kirjapaino.
Tuominen, V. 1994. Pohjois-Karjalan Opisto 1895–1995. Eno. Pohjois-Karjalan Opisto.
Tuulio, T. 1950. Ottilia Stenbäck ja hänen aatemaailmansa. Porvoo. WSOY.
Tuulio, T. 1980. Laura Harmaja 16.8.1881–19.1.1954. Sivut 137–148 teoksessa Työtä ja tuloksia.
Suomalaisia vaikuttajanaisia. 1980. Juva. WSOY.
Tyrkkö, M. 1967. Ylöjärven historia vuosina 1866–1965. Tampere. Ylöjärven kunta.
Uusitalo, L. 1986. Environmental impacts of consumption patterns. Great Britain. Gower Publishing
Company.
Vaaranta, T. 2002. Rääkkylän Jaamanhovin Hirvosia. Mikko Sakari Hirvosen ja hänen sukunsa aineiston pohjalta koonnut Tuovi Vaaranta. Kirjasen esipuhe on allekirjoitettu Joensuussa 22.1.2002.
Wackernagel, M. & mt. 2002. Tracking the Ecological Overshoot of the Human Economy. Proceedings of the Academy of Science 99:14. Washington.
Valkoinen kirja. 1928. Lotta Svärd yhdistyksen keskusjohtokunnan julkaisema, Helsingissä. O. Y. F.
Tilgmanin kirjapaino. 527 sivua.
Vallin, A. Kapina Jokilaaksossa 1918. Satakunnan Painotuote Oy. ISBN 978-952-92-3118-8.
Walras, L. 1954. Elements of Pure Economics, trans. William Jaffé. London. George Allen & Unwin.
252
Alkuperäinen teos: Elements d´économie politique pure ou theorie de la richesse sociale (1. osa 1874,
2. osa 1877).
Valtioneuvoston historia. 1976.Osa IV, Ministerimatrikkeli 1917–1966. Helsinki.
Valtiotieteiden käsikirja II. Leo Harmaja & mt. (toim.). 1922. Helsinki. Tietosanakirja-osakeyhtiö.
Vannucci, A. 1990. La Rivoluzione marginalista nelle scienze sociali: alcune osservazioni. Quaderni
di Storia dell Économia Politica, VIII (1), 141–177
Waris, H. 1964. Sosiaalipolitiikka. Sivut 644–648 teoksessa Yhteiskuntatieteiden käsikirja. Osa II.
1964. (Toim. Waris, H. & mt.). Keuruu. Otava.
Varjonen, J. & Varjonen, J. 2008. Kotitalouspalvelut – omaa vai muiden työtä? Sivut 208–231 teoksessa Ahlqvist, K. & mt. 2008. Kulutuksen pitkä kaari. Niukkuudesta yksilöllisiin valintoihin.
Varjonen, J. (toimitusk.) 1999. Proposal for a Satellite Account of Household Production. Eurostat
Working Papers. Project SC96L09.
Veblen, Th. 1992 [1899 by The Macmillan Company]. The Theory of the Leisure Class. With an
introduction by C. Wright Mills. New Brunswick (USA.). Transaction Publishers.
Vesikansa, J. 1995. Leipurinpojan perintö. Huhtamäki Oy 1920–1995. Keuruu. Otava.
Westermarck, N. 1946. Tutkimuksia kodin piirissä työskentelevien naisten työpäivän pituudesta.
Kerava. Työtehoseuran julkaisuja n:o 38.
Wieser, Fr. von. 1924. Theorie der gesellscahftlichen Wirtschaft. Grunddriss der Sozialökonomik.
Tübingen.
Voipio, A. [Nimimerkki A-o V.] 1931. Kotitalousopettajaopisto. Sivut 760–764 teoksessa Emännän
tietokirja, II osa. Porvoo. WSOY.
Wärneryd, K.-E. 1979. Konsumentionens ekonomiska psykologi. Lund.
Väyrynen, G. & Väyrynen, O. 1980. Kuluttajan lakitietoa. Sivut 41–70 teoksessa Kuluttajan käsikirja. Helsinki. Kuluttajat-Konsumenterna r.y.
Yhdistystoiminta Suomen kotien kohottamiseksi. 1925. Yhdistysten selostukset työstään v. 1924.
Helsinki. Valtioneuvoston Kirjapaino.
Yhteiskuntatieteiden käsikirja. 1963 ja 1964. Toimituskunta: Waris, H. & af Heurlin, Lauri O. &
Lindman, S. & Nieminen, A. & Seppänen, P. & Vaarnas, K. & Ranta-Knuuttila, J. J. Osat I–II. Helsinki. Otava.
Zachovalová, L. 1998. Prahan ääni. Muistelmia. Helsinki. Edita.
253
Liitteet
LIITE 1. ELLI SAURION LÄHIOMAISET
Lapsuus Nurmeksessa Laamilan maatilalla
Elli Saurion vanhemmat olivat agronomi Josef Ivar Saurio ja Hilja Vilhelmiina o.s. Hukka. Perheessä oli kolme tytärtä, ikäjärjestyksessä, Elli, Liisa ja Eeva. Kotitilan nimi oli Laamila. Vanhemmistaan Elli jäi täysorvoksi kevättalvella 1910 ja siirrettiin kasvatiksi setänsä, August Saurion, perheeseen Kokemäelle Kilkun tilalle.
Ivar ja August Saurion vanhemmat olivat olleet tamperelainen nahkurimestari Henrik August
Berthilinpoika Janson (1838–1874) ja Johanna Vilhelmina o.s. Villgrén (1844–1873).814 Perheen
kuudesta lapsesta neljä saavutti aikuisiän ja myös tyttäret koulutettiin. Julia Janson (1865–1891)
toimi kansakoulunopettajana Tampereella. Josefina Gästrin o.s. Janson (1866–1929) toimi vuosikymmeniä Jyväskylässä, kaupungin palkkalistoilla, kätilönä. Josefina Gästrin erosi miehestään huhtikuussa 1899 ja muutti sukunimensä Saurioksi815 vuosien 1901–10 kuluessa. – Täti Josefina auttoi
mahdollisesti Elli Saurion maailmaan.
Henrik Jansonin pojat, Josef Ivar (1869–1910) ja August Julius (1871–1930), hankkivat akateemisen ammatin ja perustivat perheen. Pojista tuli agronomeja. August valmistui lisäksi Helsingin
yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineena kemia. Hänellä oli siis kaksi akateemista tutkintoa.
Josef Ivar (Iwar) Saurio (aik. Janson/Jansson/Jahnsson) tuli ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta
yksityislyseosta 1889. Agronomiksi hän valmistui Mustialasta 20.10.1892. Hän oli siis niin sanottu
mustialiitti. Sittemmin hän toimi Tikkalan meijerikoulun opettajana ja johtajana, Latokartanon
maanviljelyskoulun johtajana Lapinjärvellä 1899–1900 ja Haapapuron maanviljelyskoulun opetta814
Pohjanen 1978; Aho 1990, 15.
Tampereen Ylöjärvelle valmistui vuonna 1904 raittiusseuratalo nimeltä ”Saurio”, jonka piirustukset oli laatinut arkkitehti Yrjö Sadeniemi. Toinen Saurio-talo sijaitsi noin kilometrin etäisyydellä Sadeniemen suunnittelemasta seurojentalosta. Vanhemman Saurio-talon viimeinen omistaja oli ollut Osmo Sinervä mutta jo hänen isoisänsä oli asunut siinä.
Molemmat Saurio-talot perivät ehkä nimensä Sinervien talon mailla sijainneen, ties miten vanhan luonnonlähteen mukaan. Osmo Sinervä kertoi Saurio-lähteestä seuraavaa: ”Saurio-lähde oli ihana, kirkas lähde. Se ei kuivunut talvellakaan. Koko Soppeenmäki haki siitä vettä mutta nykyään se on kuivunut, kun yläpuolelle rakennettiin kaivo. Ja vanha
Saurio-talo on jäänyt Vaasan tien alle. Talo pakkolunastettiin.” – Saurio-lähteen nimi saattoi olla pirkkalaisvaikutusta
tai vanhempi. Lappalaisia oli liikkunut Suomenniemellä ja saamen kielessä on saurio-sanaa muistuttavia käsitteitä:
sávrres (kestävä), saura (väsymätön), sávrut (tulla kestäväksi). Saurio-lähde oli pysyvästi auki, talvellakin, ja palveli
kulkijoita. (Lähteet: Osmo Sinervän puhelinhaastattelu 31.10.2002; Honka-Hallila 1996, 120; Katajisto, 1993, 36;
Tyrkkö 1967, 88, 450–452, 475).
815
254
jana816 Nurmeksessa 1898–99. Vuonna 1942 kootun agronomimatrikkelin mukaan Ivar Saurio
omisti Karkussa Kosken kartanon. – Karkun kartano tuhoutui sisällissodan aikaan. Matrikkelissa ei
mainita sitä, että Saurio osti Nurmeksesta Laamilan maatilan heinäkuussa 1900.817 Asiakirjoissa
Laamilan maatila kulki nimellä ”Rantala”, mutta omistajien joukossa oli laamanneja ja tämä saattoi
vaikuttaa käyttönimen ”Laamila” syntymiseen.818 Kun Saurio osti Laamilan, sen pinta-ala oli ollut
runsas 200 hehtaaria, mutta uusilla maaostoilla Saurio kasvatti tilansa pinta-alaa. – Agronomi Ivar
Saurion elämä katkesi kesken. Hän kuoli Niuvanniemessä 16. maaliskuuta 1910 ja potilaan kuolinsyyksi merkittiin ”dementia paralytica”. 819 Puoliso Hilja Vilhelmiina Saurio oli kuollut runsas kuukausi aikaisemmin, 8. helmikuuta. Keuhkokuume vei ihmisiä hautaan Nurmeksessa keväällä 1910.
Hilja Saurion (1876–1910) vanhemmat olivat Elisabet ja Juho Hukka. Näillä oli ollut kolme tytärtä mutta lapsista vain kaksi saavutti aikuisiän. Tyttäret olivat Rosa Maria (1873–1911), Ida Aurora Elisabeth (1875) ja Hilja Vilhelmiina. Elisabet Hukka o.s. Hirvonen (1845–1902) oli Rääkkylän
Jaamanhovin Hirvosia. Jaamanhovi (Hirvola) on yhä olemassa tällä nimellä saman suvun hallussa.
Hirvolan pinta-ala on noin 200 hehtaaria, josta metsää on noin 130 hehtaaria. Tilalla harjoitetaan
nykyäänkin maanviljelystä, vaikka karjanpidosta on jo luovuttu820. Juho Hukka (1831–1902), joka
oli syntynyt Kiihtelysvaaralla, avioitui Elisabet Hirvosen kanssa 18. joulukuuta 1965 ja pariskunta
muutti Nurmekseen.821 Myös Juho Hukan nuorin veli, Simon Hukka (1841–87), muutti ensin Joensuuhun ja sitten Nurmekseen lokakuussa 1967. Veljekset perustivat menestyvän kauppaliikkeen
Nurmekseen. Kim Kaarniranta lukee Juho ja Simon Hukan Nurmeksen suurkauppiaiden joukkoon
kuuluviksi. Juho Hukka oli erittäin näkyvä hahmo myös Nurmeksen kunnalliselämässä.822
Elli Saurion sisar Liisa (1904–2002) toimitettiin vanhempien kuoltua Jyväskylään tädin Josefina
(Fiinu) Saurion kasvatettavaksi mutta sieltä hänet siirrettiin Kokemäelle jo vuonna 1911. Kokemä-
816
Agronomi Ivar Saurion Ivar Saurion allekirjoitus löytyy seitsemästä loka–joulukuussa 1898 pidetystä Haapapuron
maamieskoulun toverikunnan pöytäkirjasta. Kokoukset jatkuivat seuraavana vuonna ja esimerkiksi helmikuussa 1899
oli kaksi kokousta. Agronomi Saurio vihittiin 2. huhtikuuta 1899 Hilja o.s. Hukan kanssa ja saman vuoden syksyllä hän
aloitti työn Latokartanon maamieskoulussa Lapinjärvellä eteläisessä Suomessa.
817
HMA/Mustialan maatalousoppilaitos/Maanviljelys- ja meijeriopiston oppilasmatrikkeli 1865–1903, Bb:2; Liakka
1941, 87, 88; Mattsson 1942, 521; Saloheimo 1953, 194, 195, 395; Snellman 1924, 223, 346, 347.
818
Saloheimo 1953, 821.
819
JMA/Niuvanniemen sairaalan arkisto/Sairaskertomus n:o 357/1908 (Ivar Saurion).
820
http://personal.inet.fi/koti/jaamanhovi/ (Sivusto on laadittu pääosin 26.12.2008 ja luettu 28.3.2009).
821
Elli Saurion sisarentytär Ulla-Maija Ala-Nissilä ilmoitti vuonna 2000, että Juho Hukka muutti Rääkkylään 7.8.1865
ja Nurmekseen 3.9.1866. Joensuun maakunta-arkiston tietojen mukaan Elisabet ja Juho Hukka muuttivat Nurmekseen
8.2.1967. Varhaisempi Nurmekseen muutto vaikuttaa loogiselta, sillä Juho Hukka oli jo 1966 hakemassa elinkeinolupaa
Nurmekseen.
822
Gadd [suom. 1946], 18; Elsinen 1984, 62–64, 66, 78, 86; Kaarniranta 2001, 150, 176, 207, 208; Pitkänen 1928; Reuter 1904, 609, 610; Saloheimo 1953, 7, 40, 408, 438, 532, 605, 674, 675; Vaaranta 2002.
255
ellä Liisa Saurio kävi viisiluokkaisen keskikoulun ja erosi Kokemäen Yhteislyseosta vuonna 1920.
Myöhemmin hän täydensi opintojaan Porvoon naisopistossa.823
Vuonna 1925 Liisa Saurio solmi avioliiton silloisen jääkäri, komppanianpäällikkö Felix Waldemar Tuiskun kanssa.824 Kaksi vuotta myöhemmin Felix Tuisku erosi kapteenina vakinaisesta palveluksesta ja muutti perheineen Nurmekseen, josta sai Laamilan tilan omistukseensa oston ja vaimonsa perinnön kautta. Laamilaa ryhdyttiin kohentamaan paremmin tuottavaksi ja Tuiskujen hoidossa
Laamila toimi muun muassa harjoittelutilana. Laamilan tilan emäntänä Liisa Tuisku osallistui aktiivisesti Nurmeksen kunnalliselämään. Erityisesti kotitalous- ja marttatyö olivat Liisa Tuiskulle läheisiä, ja hän oli Nurmeskylän marttojen pitkäaikainen puheenjohtaja sekä marttapiiriliiton valtuuskunnan jäsen. Marttaliiton hyväksi muun muassa kotitalousharjoittelutilan emäntänä tekemästään
työstä hänelle myönnettiin Marttaliiton kultainen ansiomerkki.825 Felix W. Tuisku ylennettiin majuriksi vuonna 1941.826
Jääkärimajuri, maanviljelijä Felix Waldemar Tuiskun kuoltua hänen puolisonsa, Liisa Tuisku
o.s. Saurio, myi Laamilan Nurmeksen kauppalalle ja muutti vuoden 1961 lopussa Nurmeksesta Helsinkiin Huopalahden seurakuntaan. ”Kiire on kohdallani loppunut”, Liisa Tuisku kirjoitti 7.1.1962
martoille Nurmeksen Nurmeskylään827. Liisa ja Felix Tuiskun kolme tytärtä olivat jättäneet Nurmeksen jo 1950-luvun kuluessa. Tyttäristä vanhin, Terttu Tuulikki, oli syntynyt Hämeenlinnassa,
kaksi nuorempaa, Leena Tellervo ja Ulla Maija Anneli, Nurmeksessa.
Elli Saurion nuorin sisar, Eeva Saurio (1906–95), kävi koulunsa Nurmeksessa. Hänen holhoojanaan toimi nurmeslainen kansakoulunopettaja Anni Söderström. Ylioppilaaksi tultuaan Eeva opiskeli Helsingin yliopistossa 1926–29 ja valmistui voimistelunopettajaksi.828 Hän jatkoi Taideteollisuuskeskuskoulussa829 graafisella linjalla ja Helsingin Leikkuuakatemiassa vuonna 1933. Vapaata
823
”Kokemäen yhteiskoulu 1907–1957”. 1957, 64; Kiuasmaa 1982, 66; Porvoon naisopisto – Institutet för Unga Flickor
i Borgå. 1964, 7, 127; Ketonen 1977, 88; ”60 vuotta täyttää huomenna rouva Liisa Tuisku o.s. Saurio”. Karjalainen n:o
2/1964 (3.1.1964), 5.
824
Suomen jääkärien elämäkerrasto. 1938, 814; Laukkonen & mt. 1994, 642, 643.
825
60 vuotta täyttää huomenna lauantaina rouva Liisa Tuisku o.s. Saurio. Karjalainen 3.1.1964 (n:o 2/1964), 5.
826
Jääkärimajuri-Laamilan isäntä. Karjalainen 25.2.1958, 6, 7.
827
Liisa Tuiskun kirje 7.1.1962 Nurmeskylän marttayhdistykselle. Yhdistyksen puheenjohtaja Pirkko Turunen lähetti
21.2.2005 kirjeestä kopion tutkimuskäyttöön.
828
”Liikunnan ja taideaineitten opettajana (1962–1972) [Niittylahdessa Pohjois-Karjalan kansanopistolla] toimi temperamentikas VO-taiteilija Eeva Saurio”. (Lähde: Tuominen 1994, 140).
829
Suomen Taideteollisuusyhdistyksen vuodesta 1875 omistama ammattioppilaitos Helsingissä kantoi vuoteen 1949
asti nimeä Taideteollisuuskeskuskoulu. Koulu oli kauppa- ja teollisuusministeriön ylläpitämä, käsittäen taideteollisen
ammattikoulun iltakouluna ja taideteollisuusopiston, joka valmisti muoti-, sisustus-, lavastus-, keramiikka-, metalli-,
256
taidekoulua Eeva Saurio kävi 1950-luvun lopussa. Vuonna 1934 hän perusti Helsinkiin pukuateljeen ja toimi yksityisyrittäjänä neljännesvuosisadan 1960-luvun alkuun saakka. Pukuateljee Eeva
Saurio sijaitsi osoitteessa Arkadiankatu 37 A 2 eli yrittäjä Saurion asunto-osoitteen yhteydessä.
”Marttapuku” on Saurion pukuateljeen tuotantoa830 mutta ”marttojen” vaatettaminen tuskin jäi pelkästään ”marttapukuun”. Monet tyylikkäästi pukeutuneen Elli Saurion asuista olivat kenties pukuateljee Eeva Saurion tuotantoa.
Nuoruus Kokemäellä Kilkun tilalla
August (Aku) Julius Saurio (aik. Jahnsson/Janson/Jansson) tuli ylioppilaaksi Porin lyseosta
vuonna 1891831 ja valmistui agronomiksi vuonna 1895 Mustialasta. FK tutkinnon hän suoritti kaksi
vuotta myöhemmin. Maatalousaineiden opettajana August Saurio toimi Mustialan maanviljelysopistossa 1896–97 ja Harjun maanviljelyskoululla Virolahdella 1898–1900. Vuonna 1897 hän oli
tehnyt Saksaan, Tanskaan ja Ruotsiin suuntautuneen opintomatkan, jolta palattuaan suomensi ja
Suomen oloihin sovelsi Ødegaardin maanviljelysopin 1897. Mittavan ansioluettelonsa mukaan
maisteri, agronomi August Saurio oli muun muassa Satakunnan maanviljelysseuran karjanpidon ja
meijerihoidon neuvoja (karjanhoitokonsulentti) vuosina 1900–08 ja saman seuran johtokunnan jäsen 1900–06, Länsi-Suomen karjanjalostusyhdistyksen puheenjohtaja vuodesta 1911 alkaen, Kokemäen osuusmeijerin hallituksen puheenjohtaja vuosina 1907–16, Valion hallintoneuvoston varajäsen 1910–13, jäsen 1913–24 ja Kokemäen maamieskoulun johtaja vuosina 1908–17, 1920 ja
1930–35. Agronomi August Saurio oli osuusmeijeritoiminnan ”isä” Satakunnan alueella.832
Satakunnan maanviljelysseura oli anonut 30.3.1905 Keisarilliselta Suomen Senaatilta yksivuotisen maamieskoulun perustamista Kilkun tilalle Tulkkilan kylään Kokemäelle. Kun vihdoin saapui
Senaatin Maanviljelystoimikunnan maaliskuun 28 päivänä 1908 allekirjoittama perustamislupa (kirtekstiili- ja kamerataiteilijoita, graafikkoja ja kuvaamataidon opettajia. (Lähde: Talvikanta 1964, 987). – Taideteollisuuskeskuskoulun nimi on nykyään Taideteollinen korkeakoulu.
830
Marttapuku aikuisille ja lapsille. Emäntälehti 5/1937 [ilmoitus], 152. – Marttapuvun oli suunnitellut pukutaiteilija
Eeva Saurio. Malliesiliinat ja -huivit valmisti kutomo Ryghia. Pukukangas oli Finlaysonilta. Nimimerkki ”Eeva” kirjoitti useita vuosiaEmäntälehteen pukeutumisesta otsikolla ”Miltä näytän” (2/1937, 45, 50; 10/1937, 282; 1/1941, 20).
831
Matti-Kristian Saurio ilmoitti 5.5.2008 huomionsa virheestä, joka löytyy ”Suomen Agronomit” – teoksessa: ”Hakuteoksen tiedoissa on virhettä sikäli, että August J. Jansson suomalaisti sukunimensä jo 30.10.1895. Hän ilmoitti nimenmuutoksen ´Finlands Allmänna Tidning´ -lehdessä (n:o 252/1895, 3: ”Mitt namn, A. J. Jansson, är härefter August
Saurio”). Tiedossani ei ole muuttiko Ivar nimensä Janssonista Saurioksi samanaikaisesti kuin Aku, mutta näin voidaan
olettaa.” – Vrt. Suomen Agronomit -teos: ”Saurio, August (vuoteen 1906 Jansson)" tuli ylioppilaaksi Porin lyseosta
11.6.1891” (Lähde: Mattsson 1942, 521).
832
KA/Maataloushallituksen arkisto/Nimikirja; Aakula & Syrjä 1959, 16, 25, 26; Jahnsson 1950, 6; Jonasson & mt.
1932, 694; Laiho 1928, 41; Mattsson 1942, 521; Mustiala 1840–1908. 1928, 390; Pertola 1970, 38, 40, 51; Pertola
1972, 5–8; Porin lyseo, 1929, 9; Repo 2001, 17; Sandelin 1929, 389; Sandberg, Hj. 1949. Agronomit ja osuustoiminta
sen alkuvaiheissa. Maatalous 9/1949, 165.
257
jausnumero 302), koulu aloitti toimintansa syksyllä 1908. Aloitus tapahtui hieman etuajassa, sillä
määräraha oli käytössä vasta vuoden 1909 alusta. Elokuussa 1908 Maataloushallitus vahvisti maamieskoulun ohjesäännön ja nimitti koulun ensimmäiseksi johtajaksi maanviljelysseuran karjatalouskonsulentin Aukusti Julius Saurion. Konsulentin virka jäi sijaiselle maamieskoulukurssin alkaessa lokakuussa 1908 ja maisteri Saurio luopui virasta vuoden 1908 lopussa. Kilkun tila oli Saurion
omistuksessa 1904–22 ja hän asui tilalla perheineen, johon kuului vaimon ohella neljä omaa lasta ja
kaksi kasvattitytärtä Nurmeksesta. Tilalle pystytettiin uusi suuri koulurakennus:
Maanviljelysseuran kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti Saurio rupesi heti puuhaamaan
uuden koulutalon rakentamista. Maanviljelysseuran johtokunta oli jo aikaisemmin päättänyt,
että Eurajoella, Vuojoen kartanosta, siirretään v. 1909 meijerikoulu Kokemäelle ja molemmat
koulut sijoitetaan samaan rakennukseen, jonka maisteri Saurio rakentaisi. [ ] Syksllä v. 1909
oli rakennus valmiina ja oli siinä huoneistot varattuna sekä maamieskoululle että meijerikoululle. Viimeksi mainittu aloitti toimintansa Kokemäellä silloin ja oli tämä toinen koko maassa,
ensimmäisen ollessa Kuopiossa.833
Kokemäen maamieskoulu toimi Kilkun tilalla 1909–25. Tilan pinta-ala oli noin 300 hehtaaria. Viljeltyä oli 88 hehtaaria, josta alasta talon omassa viljelyksessä noin puolet. Tila toimi maamieskoulun havaintotilana Saurion johtajakaudella.834
Elli Saurion kasvatusäiti Lilly (Lilli) Lydia Saurio (1873–1950), Ulvilan kirkkoherra K. E. Stenbäckin tytär, oli saanut aikalaisekseen erittäin hyvän koulutuksen. Hänen vanhempansa Ottilia
Stenbäck835 (o.s. von Essen) ja lääninrovasti, valtiopäivämies K. E. Stenbäck,836 toimitti myös tyttärilleen hyvät lähtökohdat elämää varten. Lilli Stenbäck suoritti kuusivuotisen Porin suomalaisen
tyttökoulun vuonna 1890, jonka jälkeen opiskeli 1891–92 Helsingin suomalaisessa jatko-opistossa
(1891–92) ja Musiikkiopistoa (1891–93). Laulunopettajatutkinnon hän suoritti yliopistolla vuonna
1893 käyden samana vuonna vielä samariittikurssin. Oulussa hän kävi käsityö- ja kutomakoulukurssin 1894–95 ja suoritti kolme kuukautta kestäneen kotitalousopettajakurssin Helsingin kasvatusopillisessa talouskoulussa vuonna 1896.837
833
Repo 2001, 16. – Seuraavat 20 vuotta Suomessa oli yhä vain kaksi suomenkielistä ”tietopuolista meijerikoulua voinvalmistajia varten”, toinen Kuopiossa, toinen Kokemäellä. Kokkolassa toimi Svenska teoretiska mejerikursen. [Lähteet:
Kyykoski 1929, 445 = Kyykoski, S. 1929. Elämänuran valinta. Meijeriala. Kotiliedelle kirjoittantu Kuopion tietopuolisen meijerikoulun johtaja Suoma Kyykoski. Kotiliesi 11/1929 (1.6.1929), 444, 445; Suonio 1932, 402].
834
Jonasson & mt. 1932, 694; Alavilo 1983, 5–8, 12, 43; Kokemäen Maamieskoulu 1908–1938. Kokemäki 1939, 14,
17, 18; Repo 2001, 11–20; Jahnsson 1950, 6.
835
Tuulio, T. ”Hellä äitisi Ottilia”. Kotiliesi 10/1949, 249, 250, 242, 244.
836
Karl Emil Stenbäck oli pappissäädyn jäsenenä valtiopäivillä 1877–1900 (paitsi 1888) ja kuului Yrjö Koskisen kannattajiin. (Lähde: Heikinheimo 1955, 711). Ulvilan kirkkoherrana hän toimi vuodesta 1878 lähtien yhteensä 41 vuoden
ajan. (Lähteet: Godenhjelm 1935, 28; Hirsjärvi 1932, 6, 153–174).
837
Porin Suomenkielinen yksityis-tyttökoulu […] 1955, 80; Sysiharju 1995, 36, 304.
258
Monipuolisesti koulutettu Lilli Saurio oli yhteiskunnallisesti aktiivinen. Hän oli Kokemäen kansakoulun johtokunnan, Kokemäen yhteiskoulun kouluneuvoston ja Satakunnan nuorisoliiton johtokunnan jäsen ja ”Kokemäen naisten” puheenjohtaja sekä ”Suomen naisen” asiamies. Hän oli myös
Lotta Svärd -järjestön paikallisosaston ensimmäinen puheenjohtaja. Lotta Svärd Kokemäki perustettiin lokakuussa 1919. Saarilehto kertoo, että jo ennen vapaussodan puhkeamista oli Kilkun tilalla
Lilli Saurion johdolla varauduttu sotatilanteeseen tekemällä muun muassa sidontatarvikkeita.838
Kevät 1918 oli Kokemäellä levotonta aikaa. Venäläinen sotaväki piti syksyllä 1917 maamieskoulua
kanslianaan ja keväällä 1918 punakaartilaiset majoittivat sinne joukkojaan839 ja maamieskoulun
johtaja August J. Saurio vangittiin. Häntä pidettiin vangittuna ensiksi kirkolla mutta siirrettiin sitten
kotiinsa kotiarestiin. Saurio säästyi hengissä perheineen, kasvattityttäret mukaan lukien. August
Saurion eloon jäämistä on pidettävä pienenä ihmeenä, sillä hän kuului suojeluskuntaan.840
Agronomi August Saurion vanhin poika, ylioppilas Matti Saurio oli valkoisen armeijakunnan
riveissä. Ylioppilas Elli Saurio oli samoin rintamalla poissa kotoaan. Saarilehdon mukaan valkoisten armeijassa oli 32 Kokemäen miestä ja kaksi naista841. Lotta Svärd -järjestön historiateoksessa
annetaan näille kahdelle kokemäkeläiselle nuorelle ylioppilasnaiselle nimet:
Rintamalla olivat Kokemäeltä mukana sairaanhoitajattaret ylioppilaat Elli Saurio ja Anna Potila, jotka lähtivät ensimmäisten valkoisten mukana Kankaanpäähän. Täällä he toimivat hoitajattarina kenttäsairaalassa. Neiti Potila sai myöhemmin määräyksen siirtyä Hongonjoelle,
etappisairaalan hoitajattareksi. Kokemäen valtauksen jälkeen palasivat molemmat kotiseudulleen.842
Myös Ari Vallin ilmoittaa kahden valkoisten sotajoukoissa sairaanhoitajana toimineen naisen nimet:
ylioppilaat Anna Potila ja Elli Saurio843. Vallin mainitsee myös ylioppilas Matti Saurion.
Rovasti K. E. Stenbäckin lapsuuskodissa oli ollut 13 lasta,844 ja hänellä oli myös omassa perheessään paljon lapsia. Tyttäristä Selma Ottilia, äitinsä ja tätinsä kaima, avioitui ylitarkastaja Juhana
Oskari Peurakosken (vuoteen 1905 Renfors) kanssa. Metsähallituksen vt. ylijohtaja J. O. Peurakoski
oli nimitetty jäseneksi valtioneuvoston 3.2.1921 asettamaan komiteaan, jonka oli määrä tehdä ehdo838
Saarilehto 1945, 108; Porin Suomenkielinen yksityis-tyttökoulu […] 1955, 220.
Kokemäen Maamieskoulu 1908–1938. Kokemäki 1939, 19.
840
Matti-Kristian Saurion puhelinhaastattelu 18.2.2008; Kokemäen Maamieskoulu 1908–1938. Kokemäki 1939, 18, 19;
Saarilehto 1945, 32, 37; Vallin 2007, 162, 164, 165, 167.
841
Saarilehto 1945, 21.
842
Valkoinen kirja. 1928, 450.
843
Vallin 2007, 49, 50. – Teoksen sivulla 52 olevan kuvan eturivissä olevat kaksi naista ovat ilmeisesti ylioppilas Elli
Saurio (vasemmalla) ja rouva Lilli Saurio (oikealla). Kokemäeltä mainitaan vain harvoja rintamalla olleita naisia. Kuvatekstinä on ”Valkoisten rintamamiehiä ja -naisia Kokemäellä 16.3.1919” ja kuvalähteenä on Kokemäki Seuran arkisto.
844
Kun Karl Emil Stenbäckin täti, Ottilia Stenbäck (s. 31.12.1899) oli 90-vuotias, oli hänen vanhemmillaan Karl Fredrik ja Ottilia (o.s. von Essen) Stenbäckillä jo 250 jälkeläistä. (Lähde: Tuulio 1950, 313).
839
259
tuksia ylimmän maataloudellisen ja metsätaloudellisen opetuksen järjestämisestä.845 Tämän niin
sanotun Kairamon komitean puheenjohtajana toimi senaattori A. Osw. Kairamo ja muita jäseniä
olivat professori R. Tigerstedt, maatalousneuvos, yliopiston dosentti J. E. Sunila, maanviljelijä K.
Kallio, filosofian maisteri W. Wuolijoki ja metsänhoitaja filosofian tohtori K. O. Heikinheimo.
Komitea ehdotti ensimmäisessä osamietinnössään, joka valmistui 4. elokuuta 1921, Helsingin yliopiston maanviljelystaloudellisen osaston muodostamista itsenäiseksi yliopistoksi maataloudellista
ja metsätaloudellista opetusta varten.
Rovasti Stenbäckin tytär Maria Emilie avioitui seminaarilehtori Eero Mäkisen kanssa846 ja Elsa
Katariina (Katri) Stenbäck avioitui vuonna 1904 lakitieteen kandidaatti Heikki Rydmanin (Ritavuori) kanssa. Niku kertoo Katri Stenbäckin ja Heikki Ritavuoren tutustumisesta:
Nuori asianajaja ja [Ulvilan] kirkkoherran tytär olivat molemmat kiinnostuneita politiikasta ja
ilmeisesti tapasivatkin maanalaisen kagaalin piirissä; Katri Stenbäck osallistui vastarintatoimintaan ”naiskagaalien” riveissä. Myöhemmin Katri oli töissä miehensä asianajotoimistossa
kirjoittaen puhtaaksi asiakirjoja ”Continental-koneella”.847
Heikki Ritavuori valittiin vuonna 1913 eduskuntaan nuorsuomalaisten edustajana. Sisäasiainministerinä hän toimi 15.8.1919–15.3.1920 ja 9.4.1921–14.2.1922. Liikemies, äärioikeistolainen kiihkoilija K. E. R. Tandefelt murhasi ministeri Ritavuoren 14. helmikuuta 1922.848
Lilli ja August Sauriolla oli viisi omaa lasta. Matti ja Katri, olivat syntyneet Virolahdella. Kolme
nuorinta lasta Anni, Mikko Heikki Carolus ja Maria, syntyivät Kokemäellä. Pojista nuorempi kuoli
jo lapsena. Esikoispoika, Matti, antautui sotilasuralle ja myöhemmin hänestä tuli yrittäjä. Ylioppilaaksi Matti Saurio pääsi vuonna 1917 ja jatkoi kadettikouluun ja sieltä sotakorkeakouluun, josta
valmistui vuonna 1927. Sotilasarvoltaan Matti Saurio oli vänrikki ja luutnantti (1920), kapteeni
(1924), majuri (1928), ja everstiluutnantin arvon hän sai vuonna 1935.
845
Komiteanmietintö 1921:13, 1. – Kairamon komitean kaksi mietintöä (1921:13 ja 1923:11) muodostavat varhaisen
perustan niin sanotun Cajanderin komitean mietinnöille, joihin maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan kehittämistyössä kauan vedottiin ja joiden ansiota oikeastaan lienee myös kotitaloustieteiden perustaminen kyseiseen tiedekuntaan
1940-luvulla. – Professori K. A. Cajanderia kuultiin asiantuntijana mietintöä 1923:11 laadittaessa.
846
Eskola 1953, 223–226. – ”Kesällä 1935 Tiila-täti” [Ottilia Stenbäck] ”teki pitkän matkan Outokumpuun sisarenpoikansa vuorineuvos Eero Mäkisen luo ja viipyi siellä muutamia viikkoja.” (Lähde: Tuulio 1950, 374).
847
Niku 2004, 71.
848
Niku 2004, 169; Valtioneuvoston historia, Osa IV (Ministerimatrikkeli) 1976, 117, 118; Silenti 1995. – Rouva Ritavuori toimi 1924–52 Koteja kodittomille lapsille -yhdistyksen (nykyään Pelastakaa Lapset ry) taloussihteerinä. (Lähde:
Nimimerkki ”B. N.” 1941. Katri Ritavuori 60-vuotias. Kotiliesi 12/1941, Kesäkuu II, 403).
260
LIITE 2. ELLI SAURION KIRJALLISTA TUOTANTOA849 JA PUHEITA
Kirjoitelmat, joiden laatijana on ”Elli Saurio”
Uusi kotimainen syöpäläismyrkky.
Emäntälehti 7–8/1928, 259, 260.
Elli Saurio suosittelee ulkomaisten Flitin ja Antesiminin
tilalle Hallan ukon tislaamaa (rasvasta) puhdistettua
tärpättiä. ”Lähipitäjissä, etenkin Suomussalmella, on
tätä ”Hallan tärpättiä” jo käytetty. ES antaa myös aineen tilausosoitteen.
Latvialaisia talousopettajia Suomen kotitalous- Artikkelin kuvituksena ovat kaikki viisi Elli Saurion
opetukseen ja Marttatyöhön tutustumassa.
yksityisarkistoon sisältyvän valokuva-arkiston kuvaEmäntälehti 9/1928, 278–280.
ryhmä ”2804” kuvaa (KA/SA/36b. Kansio/Rasia
3/Tunniste ”2804”, Kuvat 45, 46, 48, 49 ja 58).
Mitä uutta työmaallemme vuodeksi 1929?
Emäntälehti 1/1929, 11, 12,15, 16.
Perunankuorijat ja "lihapullan" pyörittäjät kilpa- Artikkelin kirjoittaja: ”Kotiliedelle kirjoittanut kotitasilla. Kotitalousharjoittelijain työtehokilpailut.
louden apulaistarkastaja Elli Saurio”.
Kotiliesi 1/1929 (7. vsk), 10, 11.
Toisen kodinhoitokilpailun päättyessä Etelä- Artikkelin laatija: ”Emäntälehdelle kirjoittanut ja valoSaimaan piiriliiton alueella.
kuvannut tarkastaja Elli Saurio”.
Emäntälehti 2/1929, 43, 44.
Mitä hyötyä emännällä on kirjanpidosta?
Emäntälehti 11/1931, 443, 444.
Fanny Syrjänne 60-vuotias.
Lisätieto: Johtajatar Fanny Syrjänne kuoli 29.7.1945
Emäntälehti 7–8/1932, 240.
(Lähde: Emäntälehti 8/1945, 195).
Kastelenko puutarhaani oikein?
Emäntälehti 6/1933, 181–183.
Kodin puutarha.
Emäntälehti 6/1933, 194.
Kompostin eli jätetunkion valmistus ja hoito.
Emäntälehti 6/1933, 179–181.
Vanhaa ja uutta. Muutamia ajatuksia tupien ja
pihojen uudistuksista.
Emäntälehti 4/1933, 116, 117.
Kotitalous uudessa oppikoulusuunnitelmassa.
Kotitalous850 1/1934, 24–29.
Marttaliiton vuosikokous ja neuvottelupäivät
Helsingissä huhtikuun 25.–28. p:nä.
Emäntälehti 5/1934, 150–153.
Paita. (Martta-iltojen keskusteluaihe II).
849
Kirja-arvostelu teoksesta, jonka kirjoittajia ovat olleet
Frans Salonen & K. Jaatinen.
Ensimmäinen ”Kotitalous” ilmestyi vain yhden vuoden
ajan. ”Kotitalousopetus” alkoi ilmestyä vuonna 1937.
Elli Saurion oma ilmoitus: ”Kaikki kirjoitukseen liitty-
Luettelo Elli Saurion kirjoituksista ja esitelmistä on varmuudella epätäydellinen, monesta syystä. Hän vastasi Emäntälehden toimittamisesta ja Suomalaisessa Marttaliitossa/Marttaliitossa työskennellessään hän kirjoitti paljon nimimerkkiä käyttäen ja ilmeisesti myös toimituksen ja Marttaliiton edustajana ilman minkäänlaista nimitietoa. Toisaalta hän asui
ja vaikutti eri puolilla Suomea ja on saattanut kirjoittaa hyvin moniin lehtiin. Ani harvat niistä (esimerkiksi Emäntälehti,
Kotiliesi, Kotitalousopetus, Kotitalous) on käyty läpi edes jotakuinkin systemaattisesti. Ne, jotka opiskelivat kodin
taloustiedettä professori Saurion aikana, ovat muistelleet hänen sanoneen aloittaneensa kirjoittamisen ja kirjoitusten
julkaisemisen jo kouluvuosina. – Elli Saurion isä oli toimittanut Oulussa oppilaskunnan lehteä (Katso LIITE 1).
850
Vuonna 1937 vuoden 1934 ”Kotitalous” sai seuraajan, kun "Kotitalousopetus" perustettiin. Sitä julkaisi Maataloudellisten kotitalousoppilaitosten Opettajayhdistys ry, sittemmin Maataloudellisen kotitalousopettajayhdistys ry. Vuoden
1952 alusta maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan professorit Elli Saurio, Paavo Roine ja Unto Vartiovaara liittyvät
Kotitalous-lehden toimituskuntaan.
261
Emäntälehti 2/1934, 45–48.
vät kuvat ovat professori Axel O. Heikelin kansatieteellisestä julkaisusta Mordvalaisten pukuja ja kuoseja.
Suomalais-ugrilaisen seuran julkaisuja 1899”.
Ruokatalouslaskelmataulukko.
Lähde: KA/Marttaliiton arkisto/Suomalaisen MarttaliiSuunnittelija: Elli Saurio. Kustantaja: Pellervo.
ton vuosikertomukset/Vuosi 1935, 16.
Nurmipiha suomalaisen maalaiskodin pihana.
Artikkeli liittyy mahdollisesti Puutarhaviljelijäin Liiton
Kotiliesi 18/1935, 704, 705, 718.
10-vuotisjuhlaan. Vrt. ”Puutarhaviljelijäin Liiton 10vuotisjuhlissa 12.8. edusti Marttaliittoa maisteri Elli
Saurio. (Lähde: KA/Marttaliiton arkisto/Suomalaisen
Marttaliiton vuosikertomukset/Vuosi 1936, 18).
Kotitaloudellisella retkeilyllä vuonojen maassa. Elli Saurio kertoo opintomatkastaan Norjaan. ArtikkeOsa 1: Vuoristokyliä, koteja ja emäntiä.
lissa on runsaasti kuvia. Samoja kuvia sisältyy myös
Emäntälehti 8/1937, 216–221.
Elli Saurion yksityisarkiston valokuvakokoelmaan.851
Kotitaloudellisella retkeilyllä vuonojen maassa.
Osa 2: Järjestötoimintaa, neuvontaa ja opetusta.
Emäntälehti 9/1937, 244–249.
Kodin kirja852. 1938 (2. p.). Porvoo. WSOY.
240 sivua. Kirja oli tarkoitettu kurssikirjaksi.
Työteho kotitaloudessa.
Kotitalousopetus 4/1938, 5–8.
Huoltoemäntätoiminta. Nykytärkeä työmuoto
kotitalousnaisille.
Emäntälehti 11/1939, 334, 335.
Perheenemäntäjärjestöjen ja yhteiskunnan väli- Alkuaan esitelmä Pohjoismaiden Emäntäliiton kongresnen vuorovaikutus.
sissa Helsingissä 17.5.1939.
Emäntälehti 9/1939, 262–266.
Muutamia piirteitä marttatoiminnasta neljän vuosikymmenen varrelta.
Emäntälehti 5/1939, 136–143, 146–149.
Opinto-ohjelma Edith Klarinin kirjaan ”Lyhyt Ohjelmassa 8 sivua, painos 1500 kpl. (Lähde:
ravinto-oppi”. .
KA/Marttaliiton arkisto/Suomalaisen Marttaliiton vuosikertomukset/Vuosi 1940, 17).
Kodin talouden opetuksesta, I.
Kotitalousopetus 5/1940, 118–121.
Miten syöt? Kotitalousopetus 2/1940, 28, 29.
Erkki Kinnunen oli Kansanravitsemuskomitean toinen
Kirja-arvostelu julkaisusta ”Yksinkertainen ruo- sihteeri. Kyseinen komitea laati kolme ehdotusta suokatalouden ja sen menojen tarkkailumenetelmä”. malaiseksi ruokavalioksi. Kinnunen – ottaen komitean
851
* Sivulla 216 olevan kuvan selitteenä on teksti ”Ylhäällä tuntureilla, missä ei ole enää puita ja pensaita, käy vuohilauma kesäisillä laitumillaan ja yksinäiset karjapaimenet asuvat turvekattoisissa karjamajoissa.” (KA/SA / 36a. Kansio /
Rasia n:o 1, Matkakuvat Pohjoismaista / Kuva n:o 180).
* Sivulla 217 olevan kuvan selitteenä on teksti ”Ihastuttavimman näyn tarjoavat ihmiskäden työ ja kaunis luonto yhdessä: kukkivat hedelmätarhat lumipeitteisten vuorten muodostamaa taustaa vastaan.” (KA/SA/ 36a. Kansio / Rasia n:o 1,
Matkakuvat Pohjoismaista / Kuva n:o 165).
* Sivulla 218 olevan kuvan selitteenä on teksti ”Asuinrakennusta vastapäätä oli kaunis, valtion suojeluksessa oleva,
puolen vuosituhannen ikäinen aitta.” (Kuva on postikorttikuvana: KA/SA 36a. Kansio / Rasia n:o 1, Matkakuvat Pohjoismaista / Kuva n:o 157).
* Sivulla 218 olevan toisen kuvan selitteenä on teksti ”Vanha varakas maalaistalo, jossa asuin. Huomaa rakennuksen
rauhallisen kaunis arkkitehtuuri ja ikkunoiden moniosainen ruudutus. Talo on n. 700 metriä merenpinnan yläpuolella.”
(KA/SA/ 36a. Kansio / Rasia n:o 1, Matkakuvat Pohjoismaista / Kuva n:o 152).
* Sivulla 218 olevan kolmannen kuvan selitteenä on teksti ”Talon herttainen ja hieno Ingebjorg-emäntä tyttärineen
telemarkilaispuvussa. Kehyksenä vanhan aitan kauniit puuveistokset.” (Kuva löytyy: KA/SA / 36 a. Kansio / Rasia n:o
1, Matkakuvat Pohjoismaista/Kuva n:o 137).
* Sivulla 220 olevan ensimmäisen kuvan selitteenä on teksti ”Kristinuskon alkuajoilta peräisin olevia paanukirkkoja on
Telemarkissa useita. Ovenpielet leikkauksin koristetut. Koko rakennus päältä ’tervapoltettu’ ja siis väriltään ruskeanmusta.” (KA/SA/ 36a. Kansio / Rasia n:o 1, Matkakuvat Pohjoismaista / Kuva n:o 144).
852
Christine Reimer´in julkaisusta ”Kodin kirja” on esittely Kotikasvatus-lehdessä n:o 10/1910.
262
ehdotukset huomioon – oli laatinut yksityistalouksille
ruokatalouden tarkkailujärjestelmän
Lämmintä jalkaan. 1942. Kotitalouskeskuksen Alkuaan puhe, joka pidettiin kotitalousneuvojien päiviljulkaisuja nro 5, toimittanut Elli Saurio. 8 sivua, lä 18.–20.12.1941 (Lähde: Kotitalouskeskuksen toimin20 kuvaa ja kaavalehti.
takertomus 1941–1942, 15).
”Millaiseksi rakennan kotini”. Osa I: Asuntomme
ja ilmansuunnat.
Emäntälehti 1/1942, 9–11.
Maan antimet. Tämän talven opintoaiheenamme.
Emäntälehti 10/1942, 197, 198.
Kotitalouskeskus kotitalouden ammatillisena
edistäjänä. Kotitalouskeskus/Centralen för huslig
ekonomi r.y. Toiminta vuosina 1941–42. Helsingissä 1943, 7, 8.
Tohveleita ilman lestiä. 1943. Kotitalouskeskuk- 16 sivua, 20 kuvaa ja kaavalehti, jossa 11 kaavaa luonsen julkaisuja, kirjoittanut Elli Saurio.
nollista kokoa, joistakin kaikki eri numerot.
Kotitalouskeskikoulu, eräs maaseudunkoulukysymyksen ratkaisu.853
Emäntälehti 4/1944, 97–99.
Kotiapulaispulman ratkaisuja Saksassa.
Emäntälehti 1/1944, 10–13.
Saksan mestariemännät.
Emäntälehti 2/1944, 40–42.
Tohveleita ja puukenkiä. 1944. Helsinki. Maa- Julkaisija: Marttaliiton, Pienviljelijäin keskusliiton,
laiskuntien Liiton Kirjapaino. 16 sivua.
Pienviljelijäin Liiton, Sosiaalidemokraattisen Työläisnaisliiton ja Finlands Svenska Marthaförbun´in Kotitalouskeskus.
Uusia suunnitelmia kotitalouskasvatuksen tehostamiseksi Ruotsissa. Poimintoja hiljakkoin ilmestyneestä mietinnöstä.
Emäntälehti 6/1945, 152–156.
Pohjoismaiden Emäntäliiton kongressissa Tans- Lisätieto: Kongressi pidettiin 21.–22.5.1946 (ti-ke).
kassa.
Emäntälehti 6/1946, 122–125.
Kotitaloutta yliopiston opettajakorokkeelta.
Kotitalousopetus 3/1947, 43.
Maakunnallisista ateria-ajoista ja niiden vaihte- 16 sivua.
luista854. Kotitalouskeskuksen tutkielmia 1/1947..
Miten usein eri maakunnissa leivotaan? Kotitalouskeskuksen tutkielmia 2/1947. 16 sivua.
Osaatko käyttäytyä? 1947. WSOY.855
150 sivua. Neljäs painos vuonna 1960.
Perheenemännän ajankäyttö suhteessa talouden Väitöskirja.
laatuun ja henkilörakenteeseen. 1947.
Laatinut Erkki Kinnunen. WSOY.
853
Myös tohtori Katri Laine kirjoitti käytännöllisistä keskikouluista. (Lähde: Laine, K. 1936. Voiko ajatella käytännöllisiä keskikouluja Suomeenkin? Emäntälehti 5/1936, 138, 139). Vuonna 1930 hän oli kirjoittanut Seinäjoen yhteiskoulun
kotitaloudellisesta linjasta, jolle valtioneuvosto oli 2. kesäkuuta 1920 myöntänyt yliopistoon päästöoikeuden. (Lähde:
Laine, K. 1930. Suomessa on kotitalousylioppilaitakin. Kotiliesi 7/1930 (Huhtikuu I), 278–280).
854
Elli Saurion ruokatutkimukset mainitaan vuonna 1963: ”Maalaisväestön ruokailutottumuksista, lähinnä päivittäisten
aterioiden lukumäärästä ja ateria-ajoista on tietoja useissa aikaisemmin suoritetuissa tutkimuksissa (SUNDSTRÖM
1908, TIGERSTEDT 1916, SAURIO 1947, KYYRÖ 1956, GEBHARD 1960). Sen sijaan eri aterioiden ravintosisältöä
on tutkinut ainoastaan SUNDSTRÖM (1908)”. (Lähde: Pekkarinen & Vanhakartano 1963, 78 = Pekkarinen, M. &
Vanhakartano, A. 1963. ”Suomalaisen maalaisväestön ruokailutottumusten tarkoituksenmukaisuudesta II”. Kotitalous
3/1963, 78–80).
855
Nimimerkkikirjoittaja ”U. J” laati kirja-arvostelun teokseen ”Osaatko käyttäytyä?” (Kotitalousopetus 6/1950, 125).
263
Ajankäytön ajoittaisista vaihteluista. 1948. 278 Julkaisematon konekirjoitus. (Lähteet: Lampinen 1967,
sivua, 63 piirrosta.
7; Riihijärvi 1966, 3, 58).
[sarja lehtipakinoita, 14 eri pakinaa]
Syömmekö liikaa? (24.8), Aamiainen (31.8), Lapsikulta
Yhteishyvä. 1949856
(7.9), Maalaisen aamiainen (14.9), Kasviksia (21.9),
Pidot (28.9), Monet olivat kutsutut (5.10), Lukevatko
emännät? (12.10), Kiire (19.10), Rattoisa ilta 1 (26.10),
Rattoisa ilta 2 (2.11), Miehistä järkeä (9.11), Ovi
(16.11), Kasvatusta (23.11).
Marttojen toimia. 1949. Helsinki. Otava. 95 sivua Teksti: Elli Saurio. Kuvat: Aho-Soldan.
Miten paljon aikaa menee kodin hoitamiseen? Kymmenen lehtiartikkelia. – Eripainoksena 26 sivua.
Emäntälehti 1–11/1949.
Kotitalousopetuksen keskittäminen.
Eripainoksena 8 sivua.
Kotitalous 2/1952, 35–40.
Tanskan kotitalouden ”Mor Magda” ja 50vuotias Ankerhus.857
Kotitalous 8/1952, 167–170.
Kotitalousopetuksen keskittäminen.
Kotitalous 2/1952, 35–40.
Yliopistollinen kotitalousopetuksemme.
Samanniminen artikkeli myös lehdessä Maatalous
Kotitalous 7/1952, 131–136.
5/1952, 99–102. Artikkeli on myös eripainoksena.
Kotitalousopetus Helsingin yliopistossa.
Emäntälehti 7/1953, 194–196.
Korkeimman kotitalousopetuksen ja kodin tutkimuslaitoksen yhdistäminen.
Kotitalous 1/1956, 5–8.
Saammeko kodin tutkimuslaitoksen?
Kansamme talous 1/1956, 4, 5, 19.
Taloudellista taloudenpitoa. Osat I–III.
Kuvastin 1/57, 2–3/57 ja 4/57.
Talous-käsitteestä kodin piirissä.
Myös eripainoksena.
Kotitalous 8/1959, 232–235.
Missä olemme nyt ja missä 25 vuoden kuluttua?
Kotitalous 1/1961, 56–59.
Kodin taloustiede. 1962.
Tiivis pieni artikkeli hakuteoksessa.
Sivulla 1170 teoksessa Otavan Iso Tietosanakirja.
Neljäs osa. Keuruu. Otava.
Johdatelmia kodinpitoon I. Koti alamme nimessä. Myös eripainoksena.
Kotitalous 2/1965, 37–41.
Johdatelmia kodinpitoon II. Kodin olemus.
Myös eripainoksena.
Kotitalous 4/1965, 111–118.
Kuluttajatutkimusta ja funktionaalista asuntosuunnittelua Lappeenrannan kesäyliopistossa.
Kotitalous 8/1965, 271–273.
Johdatelmia kodinpitoon III. Isän kriisi.
Myös eripainoksena.
Kotitalous 10/1965, 353–360.
Johdatelmia kodinpitoon IV. Äiti kodin symboli- Myös eripainoksena.
856
Vrt. Myös kotitalousneuvos, FT Katri Laine, joka oli toinen kodin taloustieteen kiinteän ylimääräisen professorinviran hakijoista vuonna 1949, kirjoitti pakinoita. (Lähde: Laine, K. 1947. ”Säästöjen linnan neuvottelukunta. Työteho on
emäntien liittolainen”. Pakina painatteessa Säästäjä n:o 5/1947 (XIX vuosikerta), 92, 93. Vammala. Suomen Säästöpankkiliitto.
857
Elli Saurion yksityisarkiston valokuvakokoelmasta löytyy kuva ”Mor Magdasta”. (Lähde: KA/SA/36a Kansio. Valokuvia/1. Valokuvarasia n:o 1 / 2. Valokuvat Pohjoismaista. Kuvat n:o 161 (”Mor Magda”), myös kuva n:o 70 (Ryhmäkuva, kuvauspaikkana Ankerhus Tanskassa. Kuvassa ensimmäisessä rivissä toinen oikealta on Ankerhusin perustaja
Magdalene Lauridsen. Päiväys on ehkä 24.7.1937).
264
na. Kotitalous 5/1966, 149–154.
[Kertomus kodin taloustieteen kesäyliopisto- Professori Elli Saurio lähetti kertomuksen 15.9.1966
opetuksesta 1957–1966. 10 sivua.]
Lappeenrannan kesäyliopiston sihteerille, lehtori Arvi
Luukalle. (Lähde: LPRA).
Johdatelmia kodinpitoon VI. Emännän ammatti.
Artikkelin alkusivu löytyy luonnoksena Elli Saurion
yksityisarkistosta. (Lähde: KA/SA).
Elli Saurio kirjoittajana yhteisjulkaisussa:
Kivilahti, Greta & Saurio, Elli. 1927. Kasvitarha- ja
siemenviljelykerholaisen käsikirja. Helsingin Uusi
Kirjapaino-Osakeyhtiö.
Saurio, Elli & Virtamo, Aarne.858 1931. Maalaisemännän Kirjanpito. WSOY. 55 sivua.
Lisätieto: Konsulentit Kivilahti ja Saurio kirjoittivat
50-sivuisen oppaan maatalouskerhoja varten.
Kirja sisältää teoreettis-käytännöllisen kirjanpitokurssin kotitalousharjoittelukoteja varten. Kirja on
sovitettu täydentämään J. E. Sunilan laatimaa maatalouskirjanpidon oppikirjaa.
Nurminen, Sohvi & Saurio, Elli. 1943. Tallukoita. Kokonaan uusittu ja laajennettu opas, joka käsittää
16 sivua, 19 kuvaa ja kaavalehti erikoisnumeroisine erityyppisten tallukoiden ja tallukkatohvelien valkaavoineen. Helsinki.
mistuksen. (Lähde: KA/Marttaliiton arkisto / SuoKirjanen on uusintapainos Kotitalouskeskuksen malaisen Marttaliiton vuosikertomukset /1943).
julkaisusta ”Lämmintä jalkaan”.
Elli Saurio suomentajana
Klarin, Edith. Lyhyt ravinto-oppi859. 1939. 123 Suomentajina filosofian maisteri Elli Saurio ja talosivua.
usopettaja Toini Syvälahti.
Miten saan rahani riittämään? 1954. WSOY. Alku- Suomen oloihin sovittanut Elli Saurio860 127 sivua.
teos: Orvar Josephsson. Hur man sköter sin ekonomi?
858
Maataloushallituksen tehtävien laajennuttua perustettiin yleiseen maatalousosastoon 1917 maanviljelystaloudellinen
tutkimustoimisto, jonka johtajaksi nimitettiin FM K. J. Ellilä ja vt. aktuaariksi maisteri A. J. Laaksonen. FM Laaksosen
erottua toimi vt. aktuaarina vuodesta 1919 FM Aarne Virtamo ja vuodesta 1923 maisteri E. J. Korpela, kunnes Virtamo
nimitettiin vakinaiseksi aktuaariksi vuonna 1925. Ellilän siirryttyä osastopäälliköksi nimitettiin toimiston johtajaksi FT
Jutila, mutta kun tohtori Jutila vuonna 1928 siirtyi yliopistoon, jätettiin virka toistaiseksi täyttämättä. Tehtävää hoiti
aktuaari Virtamo ensin väliaikaisena sitten vuodesta 1936 toimiston vakinaiseksi johtajaksi nimityksen saaneena. –
Maanviljelys-taloudellisen osaston muututtua vuonna 1924 maatalous-metsätieteelliseksi tiedekunnaksi, annettiin uudessa tiedekunnassa FK tutkintoja kuitenkin kevätlukukauden 1925 loppuun saakka. Konsistori päätti 25.5.1925 esittää
maatalous- metsätieteellisessä tiedekunnassa suoritettujen kandidaatin ja lisensiaatin tutkintojen nimeksi maatalous- ja
metsätieteiden kandidaatin ja lisensiaatin tutkintoa. A. A. Virtamo kuului siihen viiden opiskelijan parveen, joiden suorittamista FK tutkinnoista maatalous-metsätieteellinen tiedekunta teki päätöksen kevään 1925 tiedekunnan viimeisessä
kokouksessa. Ensimmäisen MML tutkinnon suoritti FK Erik Lönnroth 15.4.1926 ja Lönnrothille myönnettiin myös
ensimmäinen MMT arvo 13.5.1927. (Lähteet: Lähdeoja 1969, 82; Kivinen & Laitakari 1958, 59–61).
859
”Lyhyt ravinto-oppi” oli tarkoitettu käytettäväksi oppikirjana marttojen opintokerhoissa ja marttailtoihin liittyvässä
opintotoiminnassa. Teoksen opiskelua varten oli olemassa Marttaliiton laatima opinto-ohjelma, jota jaettiin ilmaiseksi
marttapiiriliitoista ja Marttaliitosta. (Lähde: ”Martat ravinto-oppia opiskelemaan”, Emäntälehti 10/1939, 306).
860
Kotitalouslehden kirja-arvostelussa kerrotaan, että Josephssonin kirjan suomennos oli vaatinut koko alkuperäisen
tekstin tarkistamisen. (Lähde: Nimimerkki ”S. S.”: Orvar Josephsson. Miten saan rahani riittämään. Suomen oloihin
sovittanut Elli Saurio. Kotitalous 9–10/1954, ”Kirjallisuutta” -palsta, 265, 266).
265
Elli Saurio nimimerkkikirjoittajana861
Äitini keittokirjasta. Kotiliesi 3/1923, 89.
Pukujen värjääminen. Kotiliesi 3/1923, 93.
Kudotut lastenpuvut. Kotiliesi 3/1923, 94.
Paitapusero. Kotiliesi 4/1923, 122, 123.
”Kenkäkulttuuri”. Naisten jalkineet.
Kotiliesi 8/1923, 239–241.
Afrikkalaisten jouluherkku Kotiliesi 23/1923, 40–41
(716–717).
Kotivärjäyskokeet kotitalousnäyttelyssä.
Kotiliesi 3/1924862, 67–68.
Nora Pöyhönen 75-vuotias.
Kotiliesi 13–14/1924, 417.
Kesäpukujen pesusta.
Kotiliesi 15–16/1924, 474, 475.
Ompelupöytä. Kotiliesi N:o 15–16/1924, 480.
Ulkomainen "Kotilieden" koelaitos.
Kotiliesi 18/1924, 544.
Emäntien vaikutus maamme kauppataseeseen.
Kotiliesi 20/1924, 608–609.
Joulukuusen koristamisesta.
Kotiliesi 22/1924 (joulunumero), 720.
Miten sileät puvut saadaan sopiviksi lihaville.
Kotiliesi 17/1925, 447.
Rannekkeiden korjaaminen valkoisissa paidoissa.
Kotiliesi 19/1925.
Kierrekaihtimet. Kotiliesi 22/1925, 576.
Kotien kaunistamisesta.
Emäntälehti 9/1927, 247, 248.
Ankerhusin kotitalousopisto Tanskassa.
Emäntälehti 3/1928, 80–83.
Joulukuusi. Kotiliesi N:o 3/1929, 992.
Jouluseimi. Kotiliesi N:o 3/1932, 966.
Pihani on kivinen ja kuiva.
Emäntälehti 7–8/1933, 206–209.
Yhteinen keskusteluaihe marttailtoihin.
861
(Nimim. E. S -o)
(Nimim. E. S -o)
(Nimim. E. S -o)
(Nimim. E. S -o)
(Nimim. E. S -o)
(Nimim. E. S -o). (Osa II artikkelista ”Mitä toimitus
söi ulkomailla, Kotiliesi 23/1923, 38–45 (714–721).
(Nimim. E. S -o)
(Nimim. -i -o)
(Nimim. E. S -o) 863
(Nimim. -i -o)
(Nimim. -i -o)
(Nimim. E. S -o)
(Nimim. E. S -o)
(Nimim. E. S -o)
(Nimim. E. S -o)
(Nimim. E. S -o)864
(Nimim. E.S.)
(Nimim. E. S)865
(Nimim. -i -o)
(Nimim. -i -o)
(Nimim. E. S.). Artikkelin sekä teksti että kuvat
ovat mahdollisesti Elli Sauriolta, koska samoja
kuvia kuuluu hänen yksityisarkistoonsa.866
(Nimim. E. S -io)
Kotitalousalan julkaisuissa nimimerkit ”E. S -o”, ”-i -o”, ”E. S” ja jopa ”S” viittaavat mahdollisesti Elli Saurioon.
Niminerkit ”E.S-o”, ”-i -o” ja ””E.S.” (tämä vain yhden kerran) kirjoittivat vuonna 1924 (2. vsk) vastauksia lukijoiden kysymyksiin Kotilieden ”Kysymyksiä ja vastauksia” -palstalla. (Kotiliesi 8/1924, 257; 9/1924, 249; 12/1924, 407,
408; 13–14/1924, 451; 15–16/1924, 493, 494; 17/1924, 528, 531; 19/1924, 596; 20/1924, 632; 22/1924, 695).
863
Sauriolta on ehkä kaksi juttua lehdessä n:o 15–16 ja hän vaihtaa nimimerkin. On ensiksi "E. S -o" ja sitten on "-i -o"
864
Tämän jälkeen Elli Saurio (Mikäli nimimerkki ”E –io” tarkoittaa häntä.) kirjoittaa harvoin Kotiliedessä. Nimimerkin
”E. -io” paikan ottaa tavallaan Ella Kitunen, jonka kirjoitukset Kotiliedessä yleistyvät. Ella Kitunen kirjoitti esimerkiksi
otsikolla ”Kotityön arvo muiden ammattien rinnalla” (Kotiliesi 1/1926, 452).
865
Elli Saurio oli käynyt syyskuussa 1927 Kööpenhaminan maatalousnäyttelyssä. Talvella 1927–28 Saurio oli virkavapaalla konsulentintyöstä Suomalaisessa Marttaliitossa ja kesällä 1928 hänen konsulenttikautensa Marttaliitossa loppui.
866
Artikkelin sivulla 208 olevien kuvien selitteinä on tekstit: 1) ”Multa työnnetään huolellisesti kivien rakoihin. Orimattilan kotitalousopisto.” ja 2) ”Kaunis tie kohtaa kivikkokummulle. Aitoon Puutarha- ja talouskoulu.” (Samat kuvat löytyvät Elli Saurion yksityisarkistosta: Kuva 1) KA/SA/36a. Kansio/Rasia 1, Kotitalousväkeä ja -oppilaitoksia/Kuva n:o
87; Kuva 2) KA/SA/36a. Kansio/Rasia 1, Kotitalousväkeä ja oppilaitoksia/Kuva n:o 47).
862
266
Emäntälehti 11/1933, 326–328.
Suunnitelmallista ruokataloutta. Ruoka-aineiden
ravintoarvoa ja hintaa silmälläpitäen.867
Emäntälehti 2/1933, 50, 51.
Kuopion Kotitalousnäyttely 23–25.8.
Emäntälehti 9/1934, 252–259.
Marttakonsulenttien neuvottelukokous Helsingissä
19–22. lokakuuta. Emäntälehti 11/1934, 343.
Emäntien lomakurssit Vehmaan Rautilassa 27.6.–
1.7. (to–ma).
Emäntälehti 7–8/1935, 212–214.
Martoilla alkaa ilmavuosi. Emäntälehti 7–8/1935, 6.
Enemmän emännille vettä.
Emäntälehti 1/1936, 11, 12.
Suomalaisen Marttaliiton vuosikokous Helsingissä
24.3. [1936]
Emäntälehti 4/1936, 110–113.
Kaksi Katria. Emäntälehti 1/1937, 19–21.
Ravinto ja terveys. Emäntälehti 3/1937, 81.
Uutta kirjallisuutta kotipuutarhoja varten.
Emäntälehti 5/1937, 155.
Vuosi 1937 – marttojen lämpövuosi.
Emäntälehti 1/1937, 4, 5.
Helga Lange in memoriam. Tidskrift for Danske
Husholdningslærerinder, 1/1939, 10. 114g. 209,
210.
Marttojen lepovuoden alkaessa.
Emäntälehti 1/1939, 5–7.
Teetä kotoisista yrteistä. Emäntälehti 6/1940, 87.
Maakunnallista kauneutta emäntäkoulun vaalimana.
Emäntälehti 1940, 179.
Pieniä koristemalleja. Emäntälehti 1/1941, 4.
Kuviosormikkaat. Emäntälehti 11/1941, 264, 265.
Kansa terveeksi. Emäntälehti 8/1942, 164.
”Sigurd Undset: Lannistumaton sydän.”
Emäntälehti 12/1942, 255.
”John Galsworthy: Punainen huvila.”
Emäntälehti 12/1942, 255.
867
(Nimim. E. S.)
(Nimim. E. S.)
(Nimim. E. S.)
(Nimim. E. S.).
– Perjantaina 28.6. rouva Ester Reinius kertoi Pohjoismaiden Emäntäliiton kongressista Aarhusissa.868
(Nimim. E. S.)
(Nimim. E. S.)
(Nimim. E. S.)
– Esitelmöitsijöiden joukossa oli muun muassa
Kaino Oksanen.
?(Nimim. S.)
?(Nimim. S.) – "Professori Georg von Wendtin
kirjoittama helppotajuinen ja mielenkiintoinen kirja"
?(Nimim. S.)
?(Nimim. S.)
(Nimim. E.S.)
?(Nimim. ”S”)
? (Nimim. S.)
? (Nimim. S.)
?(Nimim. S.)
?(Nimim. ”S”)
(Nimim. E. S.). Kirja-arvostelu.869
(Nimim. ”E. S.”). Kirja-arvostelu. Pääotsikkona on
”Luettavia kirjoja”.
(Nimim. ”E. S.”). Kirja-arvostelu. Pääotsikkona on
”Luettavia kirjoja”.
Ruokatalous merkitsee maanviljelijäperheiden kulutuksesta 60 %, pientiloilla vieläpä 70 %. Kirjoittaja ehdottaa
martoille alkaneen vuoden ”ruokavuodeksi”.
868
Aarhusin kongressista oli artikkeli Emäntälehdessä 1935. Artikkelin sivulla 217 nimimerkkikirjoittaja kuvaa, miten
kotitalouskoulun johtajatar Margrete Pedersenin esitystä kotitalousopetuksesta Tanskassa ja Tanskan naisten pyrkimyksistä saada kotitaloudellinen tiedekunta Aarhusin yliopistoon seurattiin hyvin tarkkaavaisesti. Aarhusin kongressissa oli
Suomesta mukana 17 marttaa, suurempi osanottajamäärä kuin koskaan aikaisemmin. Pohjoismaiden Emäntäliiton johtokunnan kokouksessa 20.5.1935 olivat Suomalaista Marttaliittoa edustaneet rouva Ester Reinius ja rouva Elin Malin
sekä Finlands svenska Marthaförbundia vapaaherratar M. Gripenberg ja rouva Aili Wessberg. (Lähde: Nimim. ”E. J”.
1935. ”Pohjoismaiden Emäntäliiton kongressi Aarhusissa toukok. 22–24 p:nä 1935”. Emäntälehti 7–8/1935, 216–218).
869
Kirja-arvio voi olla Elli Saurion laatima – viimeisestä lauseesta päätellen. Arvio alkaa seuraavasti: ”Kansa terveeksi”
on nimenä kustannusosakeyhtiö Gummeruksen aloittamalla uudella, kansanterveyttä käsittelevällä sarjalla. Ensimmäisenä siitä on ilmestynyt teos Kaarina Kari: Iho terveytemme välittäjänä. – Arvion viimeinen lause on muotoa: ”Tätä
hauskasti luettavaa ja hyödyllistä kirjaa haluaisimme suositella marttayhdistyksille ja -kerhoille esim. marttailloissa ensi
talven aikana luettavaksi. Antaa hyviä virikkeitä keskustelulle.”
267
”Aino Pälsi: Marketan ja Juhanin avioliitto.”
Emäntälehti 12/1942, 255, 256.
Puseromallinen neulottu takki.
Emäntälehti 5/1943, 125.
Emäntäpäivät Ruotsissa.
Emäntälehti 6/1946, 135, 136.
”Karttunen-Kitunen-Koskenniemi: Joka tytön ja
pojan kotitalousopas.”
Kotitalousopetus 5/1951, 129–131.
(Nimim. ”E. S.”). Kirja-arvostelu. Pääotsikkona on
”Luettavia kirjoja”.
(Nimim. ”E. S.”)
(Nimim. ”E. S.”)
(Nimim. E -i S -io). Kirja-arvostelu.
Esimerkkejä Elli Saurion pitämistä puheista ja esitelmistä870
1926: Kotiopinnoista.
Alustus Suomalaisen Marttaliiton vuosikokouksessa
31.3.1926.
1926: Kotitalouden edistäminen maalaisväestön Esitelmä radiossa 15.11.1926. (Lähde: KA/SA).
keskuudessa.
1932: Paras puutarhatyöpuku. – Kotitalousopetta- Puutarhaopettaja Elli Saurio piti luentopäivillä esijayhdistyksellä luentopäivät Helsingissä 20.–30.1.
telmän. (Lähde: Emäntälehti 3/1932, 96)
1933: [luentoaiheena] Maalaisemännän kirjanpito.
Kymmentuntinen luentosarja harjoituksineen konsulenttikokouksessa Helsingissä 29.4.1933 (os. Tunturikatu 2). (Lähde: Emäntälehti 5/1933, 147).
1933: Suunnitelmallisuus neuvontatyössä.
Alustus Suomalaisen Marttaliiton vuosikokouksessa
28.4.1933.
1934: Kaksi puhetta Marttaliiton konsulenttien Keskeisenä kysymyksenä kokouksessa oli neuvontaneuvottelukokouksessa Helsingissä 2.–5.1.1934: 1) työn suunnittelu uuden keskitysperiaatteen mukaiVuoden 1934 neuvontasuunnitelma ja 2) Luento sesti. Luentoja oli seuraamassa myös muutamia kes"Ruokatalouskirjanpito ja sille perustuva ruokata- kusliiton ja piiriliittojen johtokuntien jäseniä. Saurio
louden suunnittelu ja neuvonta”.
selosti lyhyesti vuoden 1934 neuvontasuunnitelmaa
ja piti luennon. (Lähde: Emäntälehti 1/1934, 17).
1934: Kotitalousbudjetista.
Radioesitelmä vuonna 1934. 16 sivua. (KA/SA).
1934: Maalaiskodin piha.
Radioesitelmä vuonna 1934. 16 sivua. (KA/SA).
1934: Neuvojakysymyksen järjestelystä.
Alustus Suomalaisen Marttaliiton vuosikokouksessa
26.4.1934.
1934: Ruokatalouden suunnittelusta laskelmien Esitelmä Uudenmaan marttayhdistysten piiriliiton
perusteella.
vuosikokouksessa 25.2.1934. (Lähde: Emäntälehti
4/1934, 117).
1935: Suomalaisen ruoan virheet.
Esitelmä Kouvolan marttayhdistyksen vuosikokouksessa 20.1.1935. (Lähde: Emäntälehti 2/1935, 58).
1935: Vuoden työohjelma.
Alustus Karjalan marttayhdistysten piiriliiton toimihenkilöiden neuvottelutilaisuudessa 22.2.1935.
1935: Kaksi puhetta Karjalan Marttayhdistysten Vuosikokous pidettiin 23.2.1935. Virallisen kokoukpiiriliiton vuosikokouksessa Maanviljelysseuran sen jälkeen maisteri Saurio piti alustuksen ja vuosijuhlahuoneistossa Viipurissa 23.2.1935: 1) Martto- juhlassa hän esitelmöi kotitaloudellisesta ajattelusta.
jen velvollisuudet ja 2) Kotitaloudellinen ajattelu.
(Lähde: Emäntälehti 3/1935, 92).
870
Elli Saurio rutinoitui esitelmöijänä. Esim. vuonna 1937 hän oman ilmoituksensa mukaan piti 30 esitelmää. (Lähteet:
KA/Marttaliiton arkisto/Suomalaisen Marttaliiton vuosikertomukset/Vuosi 1937, 20; ”Helsingin yliopiston kotitalousopiskelijain tiedekuntajärjestö Kotitalouden Ylioppilaat ry 10-vuotias”. Kotitalous 4/1957, 122, 123) – Harvemmin
muistetaan, että Elli Saurio osasi näytelläkin. Hänellä oli rooli kotitalousopiskelijain tiedekuntajärjestö Kotitalouden
Ylioppilaat ry:n 10-vuotisjuhlaan Maria Jotunin novellien pohjalta sovitetussa näytöksien sarjassa. Esitysten teemana
oli naisen asema. (Lähde: Lehtori Eva Oittilan suullinen muistelus vuonna 2008. Lehtori Oittila opiskeli kodin taloustiedettä pääaineenaan ja 21.3.1957 hänellä oli Kotitalouden Ylioppilaiden juhlassa rooli näytelmässä ”Ikkunanpesijät” ).
268
1935: Suomalaisen ruokavalion virheistä.
1935: Kaksi puhetta Läntisen Viipurinläänin piiriliiton vuosikokouksessa Haminan Sotilaskodissa
27.2.1935: 1) Tuvan sisustus ja 2) Selostus Suomalaisen Marttaliiton toiminnasta.
1935: Kaksi puhetta Pohjois-Karjalan marttapiiriliiton vuosikokouksessa 5.3.1935 Joensuu kaupungintalolla: 1) Kotitaloudellinen ajattelu ja 2) Tupa.
1935: Miten kestitsen vieraani?
1935: Kaksi puhetta Suojärven maatalousnäyttelyn
yhteyteen Suojärven Jehkilään järjestetyissä kotitaloudellisissa tilaisuuksissa: 1) Nykyajan kotitaloudelliset pyrkimykset ja 2) Maalaiskodin tupa.
1935: Kaksi esitelmää Maakunnallisilla emäntäpäivillä Kuopiossa 3.–4.12.1935 (ti–ke): 1) Vesivuosi
ja 2) Vieraanvaraisuus ja kestiystävyys.
1936: Kotitaloustieteellinen tutkimus ja opetus
kotitalousopetuksen ja -neuvonnan palveluksessa.
– Juhlassa esitelmöivät professori Rurik Pihkala ja
tohtori Kaino W. Oksanen.
1936: Ruokamme. – Maisteri Saurion esitelmä
Helatorstaina 21.5.1936 Orimattilan Marttayhdistyksessä.
1936: Nykyajan talouspyrkimyksiä. Esitelmä Luumäen marttayhdistyksen kymmenvuotisjuhlassa
14.6.1936 (su). Samana päivänä myös EteläSaimaan Marttapiiriliiton emäntäpäivät ja Karjalan
Marttapiiriliiton emäntä- ja isäntäpäivät Antreassa.
Saurio piti saman esitelmän myös Antreassa.
Etelä-Saimaan piiriliiton vuosikokous pidettiin
24.2.1935 Lappeenrannassa. Samana iltana vuosijuhlassa maisteri Elli Saurio esitelmöi. (Lähde:
Emäntälehti 3/1935, 92).
Vuosikokouksessa valittiin kokouksen puheenjohtajaksi maisteri Elli Saurio ja pöytäkirjan pitäjiksi
konsulentti Anni Inkeri Kananen ja talousopettaja
Jutta Kettunen. Maisteri Saurio myös esitelmöi ja
selosti Marttaliiton toimintaa. (Lähde: Emäntälehti
3/1935, 93).
Vuosikokouksessa oli yhteensä 141 edustajaa 80
yhdistyksestä. Saurio esitelmöi iltajuhlassa. Seuraavana päivänä oli esitelmätilaisuus, jossa mm. Saurio
esitelmöi aiheenaan tupa. (Lähde: Emäntälehti
4/1935, 130).
Radioesitelmä 25.6.1935. 19 sivua. (KA/SA).
Kotitaloudelliset tilaisuudet järjesti LaatokanKarjalan Marttapiiriliitto 31.8.–1.9. Toisena juhlapäivänä maisteri Saurio esitelmöi päiväjuhlassa kotitaloudellisista pyrkimyksistä ja iltajuhlassa maalaiskodin tuvasta. (Lähde: Emäntälehti 10/35, 296, 297).
Kuopiossa maisteri Saurio esitelmöi keskiviikkona
4.12. ”kahviloman jälkeen vesivuodesta ja väliajan
jälkeen vieraanvaraisuudesta ja kestiystävyydestä”.
(Lähde: Emäntälehti 1/1936, 25).
Suomalaisen Marttaliiton vuosikokous pidettiin Helsingissä 24.3.1936. Maisteri Elli Saurio ja rouva
Ester Reinius esitelmöivät samasta pääteemasta.
Rouva Reinius jatkoi puhuen kotitaloustieteellisestä
tutkimuksesta ja opetuksesta kotien palveluksessa.
(Lähde: Emäntälehti 3/1936, 80; US 25.3.1936).
– Marttayhdistyksen 30-vuotisjuhla esitelmöi maisteri Saurio. (Lähde: Emäntälehti 6/1936, 201).
Etelä-Saimaan Marttapiiriliiton emäntäpäiviä ja
Luumäen marttayhdistyksen juhlaa vietettiin Luumäellä, Taavetin Joukolassa. Päivä aloitettiin retkeilyllä presidenttiparin Luumäen Kotkaniemessä olevalle maatilalle. Kello 17 alkoi Luumäen marttayhdistyksen 10-vuotisjuhla, jossa mm. maisteri Saurio
esitelmöi. (Lähde: Emäntälehti 7–8/1936, 232, 233).
1936: Kotitalouteni järjestelmä. Juhlaesitelmä Maisteri Saurio esitelmöi Pohjois-Savon Marttapiiri5.7.1936 Vesannolla.
liiton kesäjuhlassa. Juhlapuheen piti kansanopiston
johtajatar Impi Sirkka. (Emäntälehti 7–8/1936, 233).
1936: Kotitaloutemme uudistuspyrkimyksiä. – Avajaistilaisuudessa puhui mm tohtori Kaino OksaEsitelmä Keski-Suomen Marttapiiriliiton kotitalo- nen. Kunniavieraana oli rouva Svinhufvud. Maisteri
usnäyttelyssä Jyväskylän seminaarilla 28.8.–30.8.
Saurio esitelmöi 30.8. (Lähteet: Emäntälehti 7–
8/1936, s. 234; Emäntälehti 9/1936, 255).871
871
Jyväskylän kotitalousnäyttely 28.–30.8.1936 oli järjestyksessä toinen kotitalousnäyttely Suomessa. Ensimmäinen oli
ollut vuonna 1934 Kuopiossa. Avajaistilaisuudessa juhlapuheen piti kansanedustaja Tilda Löthman-Koponen piti juhlapuheen. Näyttelypäivinä Jyväskylässä puhunut sosiaaliministeri Bruno Sarlin toivoi, että marttojen valistustyö kohdistuisi ravintofysiologisiin seikkoihin ja ennen kaikkea vähäväkisten perheiden talouden parantamiseen. Jyväskylässä
pidetyssä näyttelyssä ”eniten väkeä tungeksi huoneessa, johon oli sijoitettu arkkitehti Yrjö Laineen piirtämä ja huonekalutehdas M. Nupposen valmistama Marttaliiton huonekaluston mallisarja. Kaluston, joka nyt ensi kertaa nähtiin täydel-
269
1936: Kotitaloutemme uudistuspyrkimyksiä.
1936: Kodin talousarvio. – Esitelmä Rovaniemellä.
1937: Kolme esitelmää marttapäivillä Joensuun
kaupungintalolla 9.–10. helmikuuta: 1) 9.2. kuluvan vuoden toimintaohjelmasta, 2) Illalla, arvokasohjelmaisessa Iltamassa, maisteri Saurio esitelmä
”Kasvatus taloudellisuuteen” ja 3) 10.2. kotitalousneuvonnasta.
1937: Kaksi esitelmää Joensuussa, aiheina: 1) Ruokataloussuunnitelmat ja 2) Hyvä neuvoja.
1937: Lämpövuosi. – Puhe Haminassa 1.3.1937.
1937: Juhlaesitelmä 5.3. Kuopiossa aiheesta ”Mitä
kotitaloudeltamme vielä puuttuu?”
1937: Martoilla on lämpövuosi. – Puhe Peräpohjolan Marttapiiriliiton vuosijuhlassa Rovaniemellä
21.2.1937.
1937: Perheenemännän työn kansantaloudellinen
merkitys. – Kongressiesitelmä Oslossa 28.5.1937.
1937: Kotitaloutemme tulevaisuus. – Juhlaesitelmä
sunnuntaina 4.7 Rovaniemellä Peräpohjolan Marttapiiriliiton kesäjuhlassa klo 14–18.
1937: Juhlapuhe kesäjuhlissa Ruovedellä 18.7.
(Aihe tuntematon).
1937: Mitä kotitaloudeltamme vielä puuttuu? –
Juhlapuhe Keuruulla Keski-Suomen Marttapiiriliiton ja Keuruun Marttayhdistyksen järjestämillä
kesäjuhlilla 8.8.1937.
Kurkijoen marttayhdistyksen 30-vuotisjuhlassa
27.9.1936 (Lähde: Emäntälehti 10/1936, 305).
Peräpohjolan Marttapiiriliiton 10-vuotisjuhla pidettiin 3.–4.10. Sunnuntaina 4.10. esitelmöi maisteri
Saurio aiheesta (Lähde: Emäntälehti 11/1936, 336).
Pohjois-Karjalan Marttapiiriliiton marttapäivillä
varsinainen vuosikokous pidettiin laskiaistiistaina
9.2. Kokouksessa oli edustettuina 71 yhdistystä,
virallisten edustajain ja kuuntelijoiden luvun noustessa yhteensä 700:aan. Kokouksen avasi kyseisenMarttapiiriliiton puheenjohtaja, kunnallisneuvoksetar Augusta Laine. (Lähde: Emäntälehti 3/1937, 86).
Pohjois-Karjalan Marttapiiriliiton neuvojien valmennuskurssit 11.–13.2.1937. Maisteri Elli Saurio
luennoi ruokataloussuunnitelmista ja aiheesta ”hyvä
neuvoja” sekä selosti varjokuvin erilaisia lämmityslaitteita. (Lähde: Emäntälehti 3/1937, 87).
Läntisen Viipurin läänin Marttapiiriliiton vuosikokous. (Lähde: Emäntälehti 3/1937, 86–88).
Pohjois-Savon Marttapiiriliitto 20 vuotta. Juhlat 5.–
7.3. (Lähde: Emäntälehti 4/1937, 122, 123).
Vuosikokouksessa 21.2 oli edustettuina 26 yhdistystä. Maisteri Saurio esitelmöi iltajuhlassa. (Lähde:
Emäntälehti 4/1937, 123).
Pohjoismaiden Emäntäliiton kongressi pidettiin 25.–
28.5. (Lähteet: KA/Marttaliiton arkisto/Suomalaisen
Marttaliiton vuosikertomukset/Vuosi 1937, 13; Nimim. ”E. R”: Pohjoismaiden Emäntäliiton kongressi
Oslossa 25–28.5.1937. Emäntälehti 7/1937, 189–192).
Emäntien lomakurssit Rovaniemen Rantavitikalla
1.7.–6.7.1937. (Lähde: KA/Marttaliiton arkisto/
Suomalaisen Marttaliiton vuosikertomukset/Vuosi
1937, 12, 13).
Hämeen-Satakunnan Marttapiiriliiton juhla. (Lähde:
”Marttojen työmailta”. Emäntälehti 8/1937, 232).
Päiväjuhlassa maisteri Saurio piti juhlapuheen. Iltajuhlassa esitelmöi mm. Kastor O.Y:n konsulentti,
rouva Alli Simola872 aiheesta: ”Puun säästö kotitaloudessa” ja näytti heijastuskuvia. (Lähde: ”Martto-
lisenä, oli järjestänyt näytteille ja esitteli ansiokkaasti näyttelyn kodinhoitotoimikunta.” (Lähde: ”Jyväskylän kotitalousnäyttely 28.–30.8”. Emäntälehti 9/1936, 254, 255).
872
Alli Leino o.s. Simola oli valmistunut puutarhaopettajaksi Reitkallista samaan aikaan Elli Saurion kanssa. Hänen
puolisonsa nimi oli poliitikkona ja ministerinä tunnettu Yrjö Kaarlo Leino. Sotavuosina Alli Leino pidätettiin Marttaliiton toiminnanjohtaja Elli Saurion ilmiannosta. Tästä huolimatta Alli Leino o.s. Simola ja Elli Saurio olivat elinikäisiä
ystäviä. Alli Simolan vanhemmat: kirkkoherra August Alfred Simola (1865–1926) ja Eeva Simola o.s. Starck (1877–
1937) olivat siirtyneet Lappeelle Kaavilta vuonna 1919. Alli Lemmitty oli perheen kymmenestä lapsesta kolmanneksi
vanhin. [Lähteet: Lappeenrannan srk-yhtymän keskusrekisteri/August Alfred Simolan virkatodistus 14.3.2008; Lagerblad & Nieminen 1948, (Simolan ja Saurion nimet löytyvät oppilasmatrikkelista vuosikurssin 1921–22 kohdalta); Valpo/Ilmoitus n:o 2697 (27.10.1939, Alli Simola. – Valpo kirjasi 30.10.1939 tutkimusraporttiinsa jälkikirjoituksen: ”Eiköhän liene niin, että nyt on jälleen tehty kärpäsestä jonkinlainen härkänen”; Valpo/ Ilmoitus n:o 652 (7.5.1940, Alli
Simola); Leppänen, V.-P. 2006. Pääsihteeri Aimo Rikka. Kuolemantuomittu, jonka presidentti Ryti armahti. Helsingin
Sanomat 3.2.2006 [muistokirjoitus], C 11; Valpo/ Ilmoitus n:o 1472 (27.7.1942, Aimo Armas Rikan pidätys); Zachovalová 1998, 71].
270
1937: Kaksi esitelmää Joensuussa: 1) Kasvatus
taloudellisuuteen (Esitelmä Joensuun kaupungintalolla 9.10) ja 2) Kotitalousneuvonta, sen eri muodot
ja järjestely (10.10).
1938: Kotitavoista ennen ja nyt.
jen työmailta”. Emäntälehti 9/1937, 258).
Pohjois-Karjalan Marttapiiriliiton marttapäivät pidettiin 9.–10.10. Jälkimmäisenä päivänä oli esitelmä- ja neuvottelutilaisuus. (Lähde:
Juhlaesitelmä 2.3.1938 Joensuussa Pohjois-Karjalan
marttapiiriliiton 30-vuotisjuhlassa.
Pohjois-Karjalan marttapiiriliiton vuosikokous.
(Lähde: Maaseudun Tulevaisuus 3.3.1938).
Suomalaisen Marttaliiton edustajakokous Turussa.
(Varsinais-Suomi 30.3.1938)
Emäntien lomakurssit Terijoella. (Lähde: Karjala
27.6.1938).
Tekstiin liitetty päiväys ”Salla 4.9.1938”. (Lähde:
KA/SA).
Elli Saurion yksityisarkisto/lehtiö, jossa tekstiä on
13 sivua. Kyseessä on ehkä puhe. (KA/SA).
Tekstissä päiväys ”Tampere 26.2.1939” (KA/SA).
Puhe on myös artikkelina Emäntälehdessä. (Lähde:
Emäntälehti 9/1939, 262–266).
1938: Valo ja kotitalous. – Esitelmä tiistaina 1.3.
Joensuun kaupungintalon juhlasalissa.
1938: Koti ja kotitalous. – Keskustelukysymyksen
alustus 29.3.1938.
1938: Kotioloistamme ennen ja nyt. – Juhlaesitelmä 26.6.1938.
1938: ”Täällä elää onnellinen Suomen kansa”. –
Otsikoton arkistoteksti, jonka viimeinen lause yllä.
1939: Lepo ja kotitalous. – Tekstissä on päiväys
”Joensuu 21.2.1939”.
1939: Kotimme murroskaudessa.
1939: Perheenemäntäjärjestöjen ja yhteiskunnan
välinen vuorovaikutus. – Esitelmä Pohjoismaiden
Emäntäliiton kongressissa Helsingissä 17.5.1939.
1939: Kotimme ennen ja nyt. – Juhlaesitelmä Ii- Iisalmen maalaiskunnan marttayhdistyksen 40salmella 28.6.1939.
vuotisjuhla ja Pohjois-Savon marttaliiton kesäjuhla.
Iltajuhla yhteislyseon juhlasalissa alkoi klo 18.
Maisteri Elli Saurio piti juhlaesitelmän. (Lähde:
”Marttojen työmailta”. Emäntälehti 7/1939, 232).
1939: Suomen kansan ravinto ja sotatilanne. – Lehtiössä on tekstiä 18 sivua. Kyseessä on mahdolliTekstissä on päiväys ”Lappeenranta 9.9.1939”.
sesti puheen luonnos. (Lähde: KA/SA).
1939: [otsikoton] puhe Räisälässä 17.9.1939.
Lehtiössä on tekstiä 16 sivua. (Lähde: KA/SA).
1939: [otsikoton] puhe Myllykoskella 8.10.1939.
Lehtiössä on tekstiä 19 sivua. (Lähde: KA/SA).
1940: ”Sotavuoden” työohjelma. – Konsulenttiko- Kokous oli Helsingissä Maalaiskuntien Liiton talon
kouksessa 9.–11.5.1940 pidetty esitelmä.
Tornisalissa. (Lähde: KA/Marttaliiton arkisto/ Marttaliiton vuosikertomukset/Vuosi 1940, 13–15).
1940: [otsikoton] Marttaliiton määräaikaisen edus- Kokouksen iltajuhla pidettiin Varalassa ulkoilmajuhtajakokouksen lopettajaispuhe Tampereella, Vara- lana. Maisteri Elli Saurio piti lopettajaispuheen.
lassa 29.6.1940.
Puhuja aloitti kertomalla muinaisten roomalaisten
ajan-jumalasta, jolla oli kahdet kasvot, toiset katsoivat taaksepäin, menneisyyteen, ja toiset eteenpäin.
(Lähde: KA/Marttaliiton arkisto/ Marttaliiton vuosikertomukset/Vuosi 1940, 12).
1941: Kotitalouskeskus ja sen toiminta. – Puhe Kokouksessa puhui maisteri Elli Saurio. (Lähde:
konsulenttikokouksessa 16.–17.12 Helsingissä KA/Marttaliiton arkisto/ Marttaliiton vuosikertoMaalaiskuntien Liiton talon Tornisalissa.
mukset/Vuosi 1941, 10).
1941: Kaksi esitelmää: 1) Kulttuuria käytännössä ja Maisteri Elli Saurio piti esitelmät ”Kulttuuria käy2) Lämmintä jalkaan sekä lopettajaispuhe 20.12 tännössä” ja ”Lämmintä jalkaan”. Hän puhui myös
neuvojapäivillä 18.–20.12 Kauniaisissa Työvä- päivien lopettajaisissa. (Lähteet: KA/Marttaliiton
enakatemiassa järjestöjen toimihenkilöille.873 – arkisto/ Marttaliiton vuosikertomukset/Vuosi 1942,
Kyseessä oli ensimmäinen kotitalousneuvojille 12; ”Kotitalouskeskuksen työmaalta”. Emäntälehti
järjestetty täydennyskoulutustilaisuus.
1/1942, 16, 17; Kotitalouskeskuksen toimintakertomus vuosilta 1941–42, 15, 16).
1942: Mitä pula-aika meille opettaa? – Esitelmä Päiväjuhlassa esitelmöi maisteri Elli Saurio. Päivä873
Eräs neuvojapäivien monista esitelmöijistä oli Elli Saurion sisar, taiteilija Eeva Saurio, joka puhui aiheesta ”Uusia
pukuja vanhoista”.
271
Orimattilassa 30.8.1942 pulantorjuntapäivillä, jotka juhlassa olivat läsnä myös ruotsinmaalaiset vieraat,
pidettiin suojeluskunnan talolla. Näyttely oli rouvat Eleonor Lilliehöök ja Vera Diurson.874 (Lähavoinna klo 12–20 ja päiväjuhla alkoi klo 13.
de: ”Kotitalouskeskuksen työmaalta”. Emäntälehti
10/1942, 207).
1942: Kaksi luentoa: 1) Saksan kotitalousneuvonta Pohjois-Karjalan neuvojapäivillä Niittylahden opisja 2) Henkilökohtainen puhtaus ja terveydenhoito.
tolla 14.–16.9.1942.
1942: Luento Saksan kotitalousneuvonnasta.
Etelä-Suomen neuvojapäivillä Orimattilan kotitalousopistolla 2.–5.10.1942.
1943: Kotitalouden pulmakysymyksiä. – Esitelmä Vuosijuhla alkoi klo 14 samassa paikassa. Maisteri
Varsinais-Suomen Marttapiiriliiton vuosikokous- Elli Saurio piti juhlaesitelmän ja esitti kotitekoisten
päivänä 25.2.1943 Turussa Työnantajainyhdistyk- tohvelien valmistusta havainnollistaen esitystään
sen huoneistossa.
valmistamansa näytesarjan avulla. (Lähde: ”Marttojen työmailta”. Emäntälehti 3/1943, 71).
1943: Kaksi esitelmää: 1) Lappeenrannassa Armi- Etelä-Saimaan Marttapiiriliiton vuosikokouksen
lan kansakoululla 7.3.1943 [aiheena] tohvelien virallisen osan jälkeen 7.3 maisteri Elli Saurio esivalmistus ja 2) Lappeenrannassa Paraisten Martta- telmöi tohvelien valmistuksesta havainnollistaen
lassa 8.3. [aiheena] marttojen omavaraisvuosi.
esitystään valmistamillaan tohvelinäytteillä. Neuvojien valmistuspäivillä 8.3 oli 12 osanottajaa ja tilaisuudessa esitetyistä seitsemästä luennosta yksi oli
maisteri Saurion luento. (Lähde: ”Marttojen työmailta”. Emäntälehti 3/1943, 72).
1943: Kaksi esitelmää Tampereella Hämeen- Kaupungintalon juhlasalissa 11.3 oli kaikkiaan 225
Satakunnan Marttapiiriliiton vuosikokouksessa osanottajaa. Virallisen kokouksen jälkeen maisteri
11.3.1943: 1) Tohveleiden valmistus ilman lestiä ja Elli Sauio esitelmöi tohveleitten valmistuksesta ja
2) Kotiemme työvoimakysymys.
vuosijuhlassa illalla klo 19 hän esitelmöi toisen kerran. (Lähde: ”Marttojen työmailta”. Emäntälehti
4/1943, 97, 98).
1943: Kaksi esitelmää Keski-Pohjanmaan Martta- Virallisen kokouksen jälkeen maisteri Elli Saurio
piiriliiton
vuosikokouspäivänä
Kokkolassa selosti tohvelien valmistusta. Vuosijuhla alkoi päi14.3.1943 (su): 1) Tohvelien valmistus [mukana vällisloman jälkeen. Ohjelmassa oli aluksi marttamonia tohvelinäytteitä] ja 2) Naiskasvatuksemme kuorolaulua ja sen jälkeen maisteri Elli Saurion esitulevaisuus.
telmä. (Lähde: ”Marttojen työmailta”. Emäntälehti
4/1943, 98).
1943: Kaksi esitelmää Peräpohjolan Marttapiirilii- Varsinaiset emäntäpäivät pidettiin kansakoululla,
ton emäntäpäivillä Turtolassa 11.7.1943 (su): 1) jonne oli järjestetty ryhmiä Kotitalouskeskuksen
[selostus] tohvelien valmistuksesta ja 2) [juhla- kiertävästä pula-ajan näyttelystä. Aluksi laulettiin
esitelmä aiheesta] Kotiemme työvoimakysymys.
suvivirsi. Ennen väliaikaa maisteri Saurio selosti
näytteillä olevaa tohveliryhmää. Väliajan jälkeen
hän piti juhlaesitelmän. (Lähde: ”Marttojen työmailta”. Emäntälehti 8/1943, 207).
1943: Kaksi esitystä: 1) 18.10.1943 konsulenttiko- Marttaliiton valtuuskunnan kokous pidettiin
kouksen avajaistilaisuudessa875 selostus vuoden 18.10.1943 Helsingissä Elannon kerhohuoneistossa.
874
”Elokuun 22 päivänä saapui maahamme Marttaliiton kutsusta Ruotsin emäntäliiton puheenjohtaja rouva Eleonor
Lilliehöök ja johtokunnan jäsen, kotiteollisuuskonsulentti rouva Vera Diurson. Kutsun tarkoituksena oli tutustuttaa
vieraat takaisinvallatun Karjalan nykyhetken oloihin sekä erikoisesti marttatoimintaan ja kotien jälleenrakennustyöhön.
Karjalassa vieraat retkeilivät sekä Karjalan että Laatokan-Karjalan piiriliittojen alueilla ja vieraina. [ ] Viimeinen retkeilypäivä runsaan viikon kestäneestä matkasta vietettiin Orimattilan Kotitalousopistossa. [ ] Vieraita seurasi matkalla
maisteri Elli Saurio. Maanantaina elokuun 31 päivänä ruotsalaiset kotitalousväen edustajat olivat Marttaliiton johtokunnan vieraina liiton toimistossa, minkä jälkeen he siirtyivät muutamiksi päiviksi ruotsalaisen marttaliiton hoiviin.” (Lähde: ”Ruotsin emäntäliiton edustajia Marttaliiton vieraina”. Emäntälehti 9/1942, 182). – Elli Saurion yksityisarkiston
valokuvakokoelmaan kuuluu sarja edellä kerrotulta retkeltä otettuja kuvia.
875
Konsulenttikokouksen avajaistilaisuuden kutsuvieraina olivat maatalousministeri Viljami Kalliokoski, hallitussihteerit Urho Olander ja Veikko Pohjanpelto, maataloushallituksen kotitalousosaston päällikkö, kotitalousneuvos Katri Laine, Suomen Huollon toiminnanjohtaja, tohtori Heikki Varis, kansanedustajat Mandi Hannula, Aino Lehtokoski ja Elli
Nurminen sekä muita kotitaloutta lähellä olevien piirien ja lehdistön edustajia. Valtuuskunnan puheenjohtaja, emäntä
272
1944 ohjelmasta, kun päättymässä olevasta ”omavaraisvuodesta” siirryttäisiin uuteen työkauteen
”vaatetusvuoteen”ja 2) Konsulenttikokouksen toisena kokouspäivänä 19.10 maisteri Saurio selosti
piiriliittojen tilaisuuksien järjestelyä.
1944: Kaksi esitelmää Pohjois-Karjalan Marttapiiriliiton vuosikokouspäivänä 22.2.1944 (laskiaistiistai): 1) Marttojen osuus perhelisälain toimeenpanossa ja 2) Kotiemme työvoimakysymys.
1944: Kaksi esitelmää Pohjois-Savon Marttapiiriliiton vuosikokouspäivänä 29.2 Kuopiossa: 1) Marttojen osuus perhelisälain toimeenpanossa ja 2)
Kotiemme työvoimakysymys.
1944: Kaksi esitelmää Kainuun Marttapiiriliiton
vuosikokouspäivänä 27.2 [aiheet kuten Kuopiossa
29.2.1944]
1945: Puhe [jonka otsikko ei ole tiedossa] Upsalassa toukokuussa 1944. – Ruotsin emäntäliiton 25vuotisjuhla Tukholmassa oli pidetty 10.5.1944.
Seuraavina päivinä marttojen edustajia oli kutsuttu
eri tahoille kokouksiin ja juhliin.
1944: Esitelmän aiheena Marttayhdistysten sodanaikainen toiminta sekä siirtomarttojen toimintamuodot ja -mahdollisuudet. – Puhe pidettiin Marttaliiton siirtomarttatoiminnan neuvottelukokouksessa Tampereella 8.–9.9.1944. Kokouksessa oli
mukana 11 konsulenttia ja 46 neuvojaa.
Läsnä oli 21 valtuuskunnan jäsentä sekä johtokunta.
Kello 13 oli Helsingin marttayhdistyksen huoneistossa konsulenttikokouksen avajaistilaisuus. Konsulenttikokoukseen 18.–20.10.1943 osallistui 27 konsulenttia sekä neljä neuvonta-asemien hoitajina toimivaa talousopettajaa. Konsulentit jäivät oman kokouksensa jälkeen kotitalousopettajien luentopäiville
21.–23.10.1943.
Maisteri Saurio puhui klo 13 alkaneessa päiväjuhlassa Joensuun kaupungintalossa. Iltajuhla alkoi klo 18.
Tilaisuudessa esitelmöi maisteri Elli Saurio kotien
työvoimakysymyksestä ja maisteri Paula Ruutu
Minna Canthista876 [s. 19.3.1844]. (Lähde: ”Marttojen työmailta”. Emäntälehti 3/1944, 81).
Aluksi laulettiin yhteisesti Suomenmaan virsi. Esitettiin ja hyväksyttiin piiriliiton uudet säännöt ja
vahvistettiin vaalipiirijako. Käsiteltiin sääntöjen
määräämät asiat. Maisteri Saurio esitelmöi. Korviketauon jälkeen oli ohjelmassa maisteri Saurion esitelmä kotien työvoimakysymyksestä. (Lähde: ”Marttojen työmailta”. Emäntälehti 3/1944, 82).
Vuosikokous pidettiin Kajaanin Rukoushuoneessa.
Maisteri Saurio esitelmöi. [ ] Lopuksi laulettiin
yhteisesti ”Oi kuningasten kuningas”. (Lähde:
”Marttojen työmailta”. Emäntälehti 4/1944, 111).
Marttaliittoa edustivat rouvat Helena Virkki ja Ester
Reinius sekä maisteri Elli Saurio ja Finlands svenska
Marthaförbun´ia rouvat Lisi Wahl ja Aili Wessberg
sekä johtaja Elsa Bonsdorff. Maisteri Saurio esitelmöi Upsalassa.877 (Lähde: KA/Marttaliiton arkisto/
Marttaliiton vuosikertomukset/Vuosi 1944, 12).
Kokouksen avasi emäntä Helena Virkki. Ensimmäiseksi puhui maaherra S. Mattssonin vapaan huollon
tehtävistä siirtoväen keskuudessa. Seuraava esitelmä
oli maisteri Saurion. Kotitalouskeskuksen sihteeri
Aino Lampinen esitelmöi kotitalousjärjestöjen yhteistyöstä. Kokemuksiaan kenttätyöstä siirtoväen
keskuudessa esittivät alustuksissaan konsulentit
Maire Kähönen, Maija Pekkarinen, Maija Ojapuska
ja Aili Vinhanen sekä kotitalousneuvojat Eliina
Kokkonen, Martta Tonteri, Alma Sankari, Esteri
Liesto ja Hilma Uusisuo aiheinaan marttatyttötyö,
siirtoväen majoitus-, ruokatalous-, vaatetus- ja karjansijoitustilanne, siirtoväen mielialakysymys ja
lastensiirto Ruotsiin. Kaikkien esitysten johdosta
Helena Virkki avasi kokouksen korostaen puheessaan erikoisesti sitä, että marttojen oli käytännöllisen neuvontatyön
ohella kiinnitettävä huomiota nyt myös kotien henkiseen kestävyyteen. Sen jälkeen toiminnanjohtaja, maisteri Elli Saurio selosti ensi vuoden ohjelmaa. (Lähde: ”Marttaliiton valtuuskunnan ja konsulenttien kokous Helsingissä 18.–20.10”.
Emäntälehti 10/1943, 249).
876
Minna Canth oli syntynyt 19.3.1844. – FM Paula Ruutu laati artikkelin juhlavuoden kunniaksi. (Lähde: Ruutu, P.
”Kunnioitamme Minna Canthin muistoa”. Emäntälehti 3/1944, 69–72).
877
Marttaliiton toiminnanjohtaja Elli Saurio oli toimessaan 1.10.1944 saakka, johon mennessä hän vuoden 1944 aikana
oman ilmoituksensa mukaan oli pitänyt 12 esitelmää. (Lähde: KA/Marttaliiton arkisto/Marttaliiton vuosikertomukset/Vuosi 1944, 15).
273
keskusteltiin. (Lähde: ”Marttojen työmailta”. Emäntälehti 9/1944, 252).
1944: Koti yhteiskunnan sydän. Koti ja perhe suo- Radioesitelmä 3.12.1944. Tekstiä 16 sivua. (Lähde:
malaisen yhteiskunnan perusyhteisönä.
KA/SA).
1947: Emännän elämänkaari. – Esitelmä Marttalii- Vuosijuhla pidettiin 17.5.1947 klo 19 Suomalaisen
ton määräaikaisen edustajakokouksen päivänä.
yhteiskoulun tiloissa. Filosofian tohtori Saurio esitelmöi. (Lähde: KA/Marttaliiton arkisto/ Martta-
liiton vuosikertomukset/Vuosi 1947, 13).
1949: Emännän päivä tilaston valossa. – Puheen Esitelmä liittyy arkistokoosteeseen ”Pienviljelijäkoesityspaikasta ei merkintää.
tien ruokatalous tutkimuksen valossa 17.2.1949”.
Tekstiä on 10 sivua. (Lähde: KA/SA).
1951: Aika kodin taloussuunnitelmassa. – Luento Professori Elli Saurio luennoi klo 15.15–16.00. Sa7.1.1951 kotitalousopettajien luento- ja neuvottelu- mana päivänä esitelmöivät myös professorit Klaus
päivillä 7.–9.1 Metsätalossa Helsingissä.
Waris, Karl Bruhn ja Paavo Roine. (Lähde: ”Järjestöt”. Kotitalous 6/1950, 117).
1950: Väsymys kotitaloustyössä. – Luento 15.10 Maataloudellinen Kotitalousopetusseura toimeenpaHelsingissä Tieteellisten Seurojen talossa.
ni jäsenilleen luentopäivät 15.–16.10.1950. (Lähde:
”Järjestöt”. Kotitalous 6/1950, 118, 119).
1951: Koti teollistuvassa yhteiskunnassa. – Luento Arkistotallenne. Lehtiössä on 50 sivua tekstiä. (LähJyväskylässä 12.2.1951.
de: KA/SA).
1952: Suuret vuosiluokat nykyään kansakoulussa.
Lehtiöllä merkintä ”Radiohaastattelu 23.8.1952”.
(Lähde: KA/SA).
1952: Miten rakennukset halvemmiksi?
Radioesitelmä 30.11.1952. Tekstiä neljä sivua.
(Lähde: KA/SA).
1953: Kotitalousopetus Helsingin yliopistossa. – (Lähteet:
KA/Marttaliiton
arkisto/esitelmät;
Esitelmä Pohjoismaiden Emäntäliiton kongressissa KA/SA). – Puheen ruotsinnos lehdessä: ”SkolköksTurussa 8.6.1953.
lärarinnornas Tidning” 1/1954,878 14–19.
1954: Taloudellisen kasvatuksen opetuksesta eri Professori Saurio esitelmöi 4.8. (Lähteet: ”Kotitalokoulumuodoissa. – Luento 4.8 klo 16. Kotitalous- usopetuksen pohjoismainen yhteistyökomitea järjesopetuksen Pohjoismainen Yhteistyökomitea järjesti tää kotitalouspedagogiset kurssit”, ilmoitus. KotitaKotitalouspedagogiset kurssit 2.–6.8.1954 (ma–pe) lous 2/1954, 62, 63; ”Kotitalousopettajien pohjoisHelsingin Otaniemessä.
maiset luentopäivät”. Kotitalous 7/1954, 208, 209.
1957: Kasvatammeko lapsemme ylellisyyteen? – …"Elli Saurios i denna tidning på onsdagen refereAlustus, jonka professori Elli Saurio piti Helsingin rade föregrag om den lyxuppfostran som hotar våra
Kalevalaisten Naisten Yhteiskunnallisessa Kerhos- barn. – Elli Saurio är extraordinarie i hemmets hussa helmikuussa 1957. Teema mainitaan lehtiartik- hållslära vid Helsingfors universitet". (Källan: ”Uppkelissa: Hufvudstadsbladet 21.2.1957.
fostran till lyx”. Hufvudstadsbladet nr. 50/1957, 3).
1957: [otsikoimaton] onnittelupuhe Helsingin yli- Juhlassa jaettiin ensi kerran Kotitalouden Ylioppiopiston kotitalousopiskelijain tiedekuntajärjestö laiden ansiomerkki. Merkin jaon suoritti yhdistyksen
Kotitalouden Ylioppilaat ry:n jäsenille, kun yhdis- esimies, professori Elli Saurio, joka puheessaan
tys vietti 10-vuotisjuhliaan 21.3.1957 eli tavan- korosti, ettei hän halunnut kiittää merkin saajia ”uhomaisen vuosijuhlapäivän, vihtorinpäivän, aattona rautuvasta työstä”, vaan onnitella heitä siitä, että he
Satakuntalaisen Osakunnan juhlahuoneistossa.879
olivat saaneet toteuttaa itseään nuoren tiedekuntajär-
878
Lehdessä ”Skolkökslärarinnornas Tidning” (s. 5) on teksti: "Årets Upsala-kurs. Den 10:s Uppsala-kursen i "Ekonomisk fostran" anordnas på Uppsala Universitet den 18-23 juni 1954. Liksom tidigare år kommer specialföreläsningar att
hållas för skolkökslärarinnor." – Jos 10:s kurssi oli vuonna 1954, oli ensimmäinen kurssi pidetty vuonna 1944 ja maisteri Elli Saurio esitelmöi Uppsalassa toukokuussa 1944.
879
Kutsuvieraina olivat mm. maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaani professori Laitakari ja varadekaani professori Vartiovaara, tiedekuntajärjestöjen Keskustoimikunnan puheenjohtaja professori Melander, tiedekuntajärjestöjen
inspehtorit professori Annala, Nikolainen, Paatela ja Westermarck sekä eri tiedekuntajärjestöjen, Ylioppilaskunnan
hallituksen ja Ylioppilaslehden edustajat. Oman juhlistavan erikoisleimansa tilaisuudelle antoi se, että kotitalousylioppilaiden vieraana tällä kertaa oli kaksi amerikkalaista kotitalousprofessoria Doris Meyers ja Mary Brown Allgood, joista
edellinen tuolloin vieraili maassamme Yliopiston kutsumana luennoitsijana ja joista jälkimmäinen oli toiminut luku-
274
jestön pioneereina. (Lähde: Nimim. ”E. A.”: Helsingin yliopiston kotitalousopiskelijain tiedekuntajärjestö Kotitalouden Ylioppilaat ry 10-vuotias. Kotitalous 4/1957, 122, 123).
1957: Kokemäen Yhteiskoulu 50 vuotta. – Koke- Tekstiä on neljä sivua. (Lähteet: KA/SA; ”Kokemämäellä 25.8.1957 pidetty juhlapuhe.
ki – koulujen pitäjä – juhlien kynnyksellä”. Satakunnan kansa 23.8.1957, 6).
1957: Koti teollistuvassa yhteiskunnassa. – Esitel- Tekstiä on kahdeksan sivua. (Lähde: KA/SA).
mä 20.10.1957.
1958: Kuinka voin pitää kodin menot ja tulot tasa- Professori Saurio esitelmöi Yrittäjänaisten Keskuspainossa? – Professori Elli Saurion esitelmä880 sun- liiton neuvottelupäivillä Kestikartanossa. – Arkistosnuntaina 19.10.1958.
sa tekstiä kaksi sivua. (Lähde: KA/SA).
1958: Kodin taloudesta nuorille perheenemännille. Tekstiä on neljä sivua. (Lähde: KA/SA).
– Esitelmä 17.11 [pitopaikka ei tiedossa].
1962: Kielipulma kotitaloustieteessä. – Professori (Lähde: ”Ensimmäinen kansainvälinen konferenssi
Saurio esitelmöi881 elokuussa 1962 Kööpenhami- tieteen kielipulmasta Kööpenhaminassa elokuussa
nassa, ensimmäisessä kansainvälisessä esperanto- 1962”. Esperanta Finnlando 8/1962, 65, 66; ”Espekonferenssissa, "tieteen kielipulmasta".
ranto korkeakouluaineena”. Esperanta Finnlando
2/1964, 1. B-painos.).
1963: Kotitalous yliopistollisena opetuksen ja tut- Professori Saurion esitelmä Neuvostoliittoon 24.6.–
kimuksen kohteena
13.7.1963 suuntautuneella matkalla. (Lähde:
KA/SA).
1965: Erfarenheter av undervisningen och forsk- Professori Elli Saurio esitelmöi Pohjoismaisen Kotiningen i hemmets ekonomi och om detta ämnes talouskorkeakoulun hallituksen kokouksessa. –
samband med andra vetenskapsgrenar. – Esitelmä Tekstiä on viisi sivua. (Lähde: KA/SA).
29.11.1965.
LIITE 3. KODIN TALOUSTIETEEN TUTKINTOVAATIMUKSET 1947–70
vuoden 1956–1957 fulbright -opettajana kodin taloustieteen laitoksessa. (Lähde: ”Helsingin yliopiston kotitalousopiskelijain tiedekuntajärjestö Kotitalouden Ylioppilaat ry 10-vuotias”. Kotitalous 4/1957, 122, 123).
880
Sama puhe on pidetty myös Tampereen piirin säästöpankkiyhdistyksen naistenpäivillä [ajankohta ei ole tiedossa].
881
Professori Elli Saurion puhe mainitaan esperantistien lehdessä kaksi vuotta myöhemmin. (Lähde: Esperanto korkeakouluaineena. Esperanta Finnlando 2/1964 (B-painos), 1).
275
Tutkintovaatimukset 29.5.1947882
HARJOITTELU
Approbatur-arvosanaa varten vaaditaan 3 kuukauden harjoittelu, mikä kaupungeista kotoisin olevien opiskelijain on suoritettava maalaisoloissa ja maaseudulta kotoisin olevien kaupunkioloissa.
Cum laude approbatur -arvosanaa varten vaaditaan harjoittelua jonkin seuraavan neljän vaihtoehdon mukaisesti:
I 5 kk
yksityistaloudessa maalla
5 kk
talouskoulussa tai kotitalouskoulussa
2 kk
laitostaloudessa
II 5 kk
maalla tai kaupungissa yksityistaloudessa
5 kk
kesäharjoittelua maalla
2 kk
laitostaloudessa
III 1 vuosi
emäntäkoulussa
2 kk
kaupunkikodin taloudessa
IV 1 vuosi
maatalousharjoittelua hyväksytyllä maatalous- ja kotitaloustilalla.
Harjoittelusta 3 kk kotitalousharjoittelua.
Laudatur-arvosanaa varten vaaditaan kolmen kuukauden harjoittelu jossakin tiedekunnan hyväksymässä
tutkimuslaitoksessa.
TUTKINTOVAATIMUKSET
APPROBATUR:
1. Kodin suunnittelun ja sisustamisen oppikurssi
2. Kemian ja fysiikan perustietoja käsittelevä teos
3. Kodin työtieteen oppijakso
4. Approbatur-arvosanan harjoitustyöt
5. Luennot
6. Laura ja Leo Harmaja: Kansantaloustieteen oppikirja, 5:s painos
7. Rurik Pihkala: Maanviljelyksen taloustiede I, sivut 1–103 ja 200–262
8. Laura Harmaja: Kotitalous kansantalouden osana
9. Maria Silberkuhl-Schulte: Allgemeine Wirtschaftslehre
10. Gunnar Modeen: Elinkustannusindeksi ja palkat
11. O. Josephsson: Hur man sköter sin ekonomi
12. Tutustuminen elinkustannustutkimukseemme vuodelta 1928, samoin maalaiskuntien ja kaupunkien
kaupunkien asunto-oloista tehtyihin tutkimuksiin (SVT, XXXII.16.1938 ja 19.1940).
CUM LAUDE APPROBATUR (Edellisten lisäksi):
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
882
Tiedekunnassa annettavia kansantalouden, kemian ja fysiikan peruskursseja vastaavat tiedot
Yliopistossa suoritettu kirjanpidon kurssi
Cum laude approbatur-arvosanan harjoitustyöt
Seminaariesitelmä
Elli Saurio: Maalaisemännän ajankäyttö
Nils Westermarck: Tutkimuksia kodin piirissä työskentelevien naisten työpäivän pituudesta
Knut Gets Wold: Kosthold ech levestandard tai joku muu vast. teos sopimuksen mukaan
A. Sommer: Lehre vom Privathaushalt
Armas Nieminen: Väestökysymys tai Väestöpolitiikkamme taustaa ja tehtäviä
(Väestöliiton vuosikirja I)
M-m td 29.5.1947-35 §; M-m td 29.5.1947-Liite n:o 15 §:ään 35.
276
10. Medborgar ekonomi
11. Tutustuminen Pohjoismaiden elinkustannustutkimuksiin.
LAUDATUR (Edellisten lisäksi):
1.
2.
3.
4.
5.
Laudatur-arvosanan harjoitustyöt
Erikoistutkimus
Alva Myrdal: Folk och familj
Hugo E. Pipping: Behov och levnadstandard
P. Nickel & J. Muir Dorsey: Management in Family Living tai joku muu vastaavanlainen teos,
sopimuksen mukaan
6. B. R. Andrews: Economics of the Household tai C. C. Zimmermann: Consumption and
Standards of Living tai joku muu vastaavanlainen teos sopimuksen mukaan
7. A. Raula: Mainonnan perusteet
Tutkintovaatimukset 1.9.1952
APPROBATUR:
1. Kansantaloustieteen peruskurssi
2. Kodin rakennus- ja sisustusopin apuainekurssi
3. Kotitalouden työopin apuainekurssi
4. Kodin taloustieteen luennot (syyslukukausi)
5. Silberkuhl-Schulte: Allgemeine Wirtschaftslehre des Haushalts
6. Josephsson: Miten saan rahani riittämään
7. Modeen: Elinkustannusindeksi
8. Nieminen: Väestökysymys sekä voimassaolevien väestöpolitiikan alaan kuuluvien säädösten tuntemus
9. Tutustuminen Suomen viimeisiin elinkustannus- ja asuntotutkimuksiin
10. Harjoitustyöt
CUM LAUDE APPROBATUR:
Edellisten lisäksi:
11. Kansantaloustieteen peruskurssi, cl
12. Yliopistossa suoritettu yleisen kirjanpidon kurssi
13. Kodin taloustieteen luentoja (ainakin yksi lukukausi)
14. Sommer: Lehre vom Privathaushalt
15. Knut Gets Wold: Levestandardens økonomi
16. Nickell-Dorsey: Management in Family Living (2. painos)
17. Arlitt: Family Relationships tai vastaava teos
18. Jokin Suomen kotitaloutta koskeva erikoisteos
19. Kotitalouden kirjanpitojärjestelmän tuntemus
20. Tutustuminen Pohjoismaiden elinkustannustutkimuksiin
21. Osanotto proseminaariharjoituksiin
22. Harjoitustyöt
LAUDATUR:
Edellisten lisäksi:
Tilastotieteen apuainekurssi
Kodin taloustieteen luentoja (ainakin yksi lukukausi)
Andrews: Economics of the Household
Pipping: Behov och levnadstandard
Campbell: The Consumer Interest tai Coles: The Consumer-Buyer and the Market tai
Reid: Consumers and the Market (USA:ta koskevat kohdat kursorisesti)
28. Zimmerman: Consumption and Standards of Living tai Folsom: The Family and Democratic Society
23.
24.
25.
26.
27.
277
29.
30.
31.
32.
33.
Jokin erikoisteos
Osanotto seminaariharjoituksiin
Harjoitustyö
Laudaturtyö
Ravintokemiassa vähintään arvosana approbatur
Mikäli jokin erikoisteos sisältyi aineyhdistelmän muihin tutkintovaatimuksiin, se oli korvattava toisella teoksella. Siitä samoin kuin erikois- ja vaihtoehtoisten teosten valinnasta oli sovittava opettajan kanssa. Vaatimuksia sovellettiin sellaisenaan agronomitutkinnon suorittamiseen kodin taloustiede pääaineena paitsi kohtaa
12 (Yliopistossa suoritettu yleisen kirjanpidon kurssi).
Tutkintovaatimukset 1.9.1960
APPROBATUR:
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
Kansantaloustieteen perusainekurssi
Kodin taloustieteen luennot (1 lukukausi)
Viimeiset kulutustutkimukset
Harjoitustyö
Cleo Fitzsimmons, Management of Family Resources, San Francisco, 1950
W. F. Ogburn - M. F. Nimkoff, Technology and the Changing Family, Boston 1955
Kodin lakikirja, valitut kohdat osoituksen mukaan
Asunto-opin kurssi
Kotitalouden työopin apuainekurssi (1 lukukausi)
CUM LAUDE APPROBATUR (Edellisten lisäksi):
10. Kansantaloustieteen peruskurssi cl tai mikäli on arvosana kansantaloudessa Willard W. Cochrane –
Carolyn Shaw Bell, The Economics of Consumption, New York–Toronto–London 1956
11. Kodin taloustieteen luennot (1 lukukausi)
12. Harjoitustyöt
13. C. Westlin Silverstolpe, Jokamiehen liiketaloustietoutta, Helsinki–Porvoo 1955 sekä Esa Kaitila,
Taseoppi, Helsinki 1952, tai mikäli nämä suoritetaan jossakin muussa yhteydessä, Maria
Silberkuhl-Schulte, Allgemeine Wirtschaftslehre des Haushalts, Berlin 1933
14. Hans Achim Dubberke, Betriebswirtschaftliche Theorie des privaten Haushaltes, Berlin 1958
15. Josef Bock – Karl Gustav Specht, Verbraucherpolitik, Köln–Oplagen 1958
16. Tutustuminen kotitaloutta koskeviin tilastoihin
17. Aktiivinen osanotto proseminaariharjoituksiin (1 lukukausi)
18. Yleisen kirjanpidon kurssi
A. Kotitaloudellinen suunta
19. 2 erikoisteosta esim. seuraavista
a) Ernest Pickering, Shelter for Living, New York–London 1949 ja Bygg, osa 3, luku Bostadsplanering,
Stockholm 1960
b) Alpha Latzke–Beth Quinlan, Clothing, Chicago 1940 ja Paul Nystrom, Economics of Fashion,
New York 1928
c) Arthur W. Dana, Kitchen Planning, New York 1949 ja HFI, Kost och kök, Stockholm 1947
d) Bessie Brooks West–LeVelle Wood, Food Service in Institutions, New York 1955 ja Donald E.
Lundberg, Personnel Management in Hotels and Restaurants, Iowa 1955
e) Mattie Pattison–Helen Barbour–Ercel Eppright, Teaching Nutrition, Iowa 1959, ja Lou Richardson –
Geneviewe Callahan, How to Write for Homemakers, Iowa 1949
278
B. Yhteiskunnallinen suunta
19. George Katona, Psychological Analysis of Economic Behavior, New York–Toronto–London 1951 ja
James Duesenberry, Income, Saving and Theory of Consument Behavior, Harward 1952
20.
21.
22.
23.
24.
25.
LAUDATUR
Tilastotieteen perusainekurssi
Tilastokäsittelyn harjoituskurssi (1 lukukausi)
Kodin taloustieteen luennot (1 lukukausi)
Laudaturtyö
1 uutuusteos sopimuksen mukaan
Aktiivinen osanotto seminaariharjoituksiin (1 lukukausi)
A. Kotitaloudellinen suunta
26. Arch. W. Troelstrup, Consumer Problems, New York–Toronto–London 1952
27. Isabel B. Wingate–Karen R. Gillespie–Betty Addison, Know Your Merchandise,
New York–Toronto–London 1953
28. Fritz Lohmeier, Der Warentest, Essen 1959
29. Arvosana ravintokemiassa
B. Yhteiskunnallinen suunta
26.
27.
28.
29.
Erch Egner, Der Haushalt, Berlin 1952
Ragnar Bentzel ym. Den privata konsumptionen i Sverige 1931–1965, Stockholm 1957
S. J. Prais–H. S. Houthakker, The Analysis of Family Budgets, Cambridge 1955
Clara M. Brown Arny, Evalution and Investigation in Home Economics, New York 1941
Tutkintovaatimukset 1.9.1964
APPROBATUR:
1. Kansantaloustieteen perusainekurssi
2. Kodin taloustieteen peruskurssi (syyslukukausi)
3. Kodin ja laitoslaskennan kurssi (syyslukukausi)
4. Kotitalouden työopin apuainekurssi (syyslukukausi)
5. Asunto-opin kurssi (syyslukukausi)
6. Kodin lainopin kurssi (syyslukukausi) tai vastaava kirjallisuus
7. Gross-Crandall: Management for Modern Families
8. Boalt: Familjesociologi tai Boalt-Holm: Bostadssociologi
9. Viimeiset kulutustutkimukset
10. Harjoitustyö
CUM LAUDE APPROBATUR (edellisten lisäksi):
11. Kodin taloustieteen luennot (kevätlukukausi)
12. Kansantaloustieteen perusainekurssi cl tai mikäli on arvosana kansantaloustieteessä Cochrane–Bell,
The Economics of Consumption
13. Kodin ja laitoslaskennan jatkokurssi (toimeenpannaan joka 2. vuosi, kevätlukukausi)
14. Kotitalouden työopin harjoitustyöt (toimeenpannaan joka 2. vuosi, kevätlukukausi)
15. Asunto-opin harjoitustyöt (toimeenpannaan joka 2. vuosi, kevätlukukausi)
16. Andrews: Economics of the Household
17. Dubberke: Betriebswirtschaftliche Theorie des privaten Haushaltes
18. Pukkila: Työntutkimus (pääpiirteittäin)
19. Aktiivinen osanotto proseminaariharjoituksiin (kevätlukukausi)
279
A. Kotitaloudellinen suunta
20. Valinnaisesti jokin seuraavista ryhmistä:
a) Reid: Economics of Household Production, Ehrenkranz-Inman: Equipment in the Home sekä Knoll:
Economic Contributions and Receipts of Household Members ja Walker: Homemaking
Work Units for New York State Households, Cornell University Memoir 350 ja 353
b) Pickering: Shelter for Living, Jarle: Omakotikirja, Talous ja rahoitus, Smith–Gerhold–Kivlin:
Family activity Patterns Basic to Farm House Planning, Pensylvania State University
Bulletin 678, Goldstein–Goldstein: Art in Everyday Life, asuntoa koskevat osat
c) Nyström: Economics of Fashion, Latzke-Quinlan ed. Andrewa, Clothing, Goldstein-Goldstein:
Art in Everyday Life, vaatetusta koskevat osat
d) Reid: Food for People, Wright: Food Buying
e) West-Wood: Food Service in Institutions, Kotas: An Approach to Food Costing, Lundberg:
Personel Management in Hotels and Restaurants, Dana, Kitchen Planning
f) Begemann: Strukturwandel der Familie, Claessens: Familie und Wertsystem, Beasley,
Democracy in the Home
g) Hall-Pallucci: Teaching Home Economics, Pattison-Barbour-Eppright: Teaching Nutrition,
Brown: Evalution and Investigation in Home Economics
B. Yhteiskunnallinen suunta
20. Egner: Der Haushalt
Katona: The Powerful Consumer
LAUDATUR (Cum laude approbatur-arvosanan lisäksi):
21.
22.
23.
24.
25.
26.
Kodin taloustieteen luennot (kevätlukukausi)
Tilastotieteen perusainekurssi (1 lukukausi)
Tilastokäsittelyn harjoituskurssi (toimeenpannaan joka 2. vuosi, kevätlukukausi)
Laudaturtyö
Aktiivinen osanotto seminaariharjoituksiin (2 syyslukukautta)
Kyrk: The Family in the American Economy
A. Kotitaloudellinen suunta
27.
28.
29.
30.
Reeves: Mainonnan todellisuus (on myös ruotsiksi Reklam med realism)
Kvinnors liv och arbete, Svenska och norska studier i ett aktuellt samhällsproblem
Tutustumista alan aikakausjulkaisuihin ja tilastoihin annetun tehtävän puitteissa
Tutkintoaineen arvosana ravintokemiassa
B. Yhteiskunnallinen suunta
27.
28.
29.
30.
Tilastotieteen perusainekurssi, cl
Galbraith: The Affluent Society
Dernburg-Rosett-Watts: Studies in Household Economic Behavior
Aging and Leisure, ed. Kleemeier tai Europe´s Future Consumption, ed. Sandee
Tutkintovaatimukset 18.5.1967
1.
2.
3.
4.
5.
APPROBATUR:
Kansantaloustieteen perusainekurssi a tai arvosana kansantaloustieteessä
Kodin taloustieteen peruskurssin luennoilla esitetyt asiat
Liikekirjanpidon kurssi tai maatalouskirjanpidon apuainekurssi
Kotitalouden työopin apuainekurssi
Asunto-opin kurssi
280
6. Kodin lainopin kurssi
7. Gross, I.H.–Crandall, E.W.: Management for Modern Families. New York 1963, s. 1–211, 331–444.
8. Boalt, C. etc.: Konsumtionen i sosiologisk belysning. Stockholm 1965
9. Tutustuminen viimeisiin kulutustutkimuksiin
10A. Kotitaloudellinen suunta: Kodinhoito-opin apuainekurssi
10B. Yhteiskunnallinen suunta: Karlsson, G.–Trost, J.: Familjen i samhället, Stockholm 1965
11. Harjoitustyö
CUM LAUDE APPROBATUR (Edellisten lisäksi):
12. Kodin taloustieteen jatkokurssin luennoilla esitetyt asiat
13. Kansantaloustieteen perusainekurssi cl tai arvosana kansantaloustieteessä
14. Kodin talouden laskentatoimen kurssi
15. Kotitalouden työopin harjoitustyöt
16. Asunto-opin harjoitustyöt
17. Dubbberke, H.-A.: Betriebwirtschaftliche Theorie des privaten Haushalts. Berlin 1958
18. Katona, G.: The Mass Consumption Society. New York 1964
19. Hamilton, D.: The Consumer in Our Economy. Boston 1962, s. 1–272, 301–325
20. Aktiivinen osanotto proseminaariharjoituksiin
21. Sopimuksen mukaan kaksi erityisteosta joltakin seuraavista aloista883:
– kodinhoito ja välineet
– asunto, vaatetus,
– ravinto
– laitostalous
– perhesosiologia
– opetus, kuluttajavalistus
LAUDATUR (Edellisten lisäksi):
22. Tilastotieteen perusainekurssi cl
23. Tilastokäsittelyn harjoituskurssi
24. Laudaturtyö
25. Aktiivinen osanotto seminaariharjoituksiin (2 lukukautta)
26. Meyer-Dohm, P.: Sozialökonomische Aspekte der Konsumfreiheit. Breisgau 1965
27. Dernburg, T. F.–Rosett, R. N.–Watts, H. W.: Studies in Household Economic Behavior.
New Haven 1958
A. Kotitaloudellinen suunta
28. Cohen, J. B.: Personal Finance. Homewood, Illinois 1964, s. 1–479
29. Erityisteos sopimuksen mukaan
B. Yhteiskunnallinen suunta
28. Dahlström, E. etc: Kvinnors liv och arbete/Kvinners liv og arbeid, Stockholm 1963, s. 17–63
tai 113–158 sekä 189–550
29. Galbraith, J. K.: The Affluent Society, London 1962
30. Erityisteos sopimuksen mukaan
Aineyhdistelmässä, johon kuului kodintaloustieteen kotitaloudellisen suunnan approbatur, tuli edelleen olla
arvosana myös ravintokemiassa.
883
Kodin taloustieteen 18.5.1967 tutkintovaatimusten kohta 21 toistaa professori Elli Saurion 1950-luvulla tekemää
kodin taloustieteen opetussuunnitelmaehdotusta (LIITE 4. Professori Elli Saurion tutkintovaatimusehdotus syksyllä
1955), jossa kodin taloustiede esitettiin useaan linjaan jaettuna.
281
Tutkintovaatimukset 1.9.1968
APPROBATUR:
1. Kansantaloustieteen perusainekurssi a tai arvosana kansantaloustieteessä
2. Kodin taloustieteen peruskurssin luennoilla esitetyt asiat
3. Yrityksen laskentatoimen kurssi
4. Kotitalouden työopin apuainekurssi
5. Kodinhoito-opin apuainekurssi I
6. Asunto-opin kurssi
7. Kodin lainopin kurssi
8. Gross, I. H.–Crandall, E. W.: Management for Modern Families, New York 1963, s. 1–211, 331–444
9. Boalt, C. etc.: Konsumtionen i sociologisk belysning. Stockholm 1965
10. Tutustuminen viimeisiin kulutustutkimuksiin
11. Harjoitustyöt
CUM LAUDE APPROBATUR (Edellisten lisäksi):
12. Kodin taloustieteen jatkokurssin luennoilla esitetyt asiat
13. Kansantaloustieteen perusainekurssi cl tai arvosana kansantaloustieteessä
14. Kodinhoito-opin apuainekurssi II
15. Kodin talouden laskentatoimen kurssi
16. Kotitalouden työopin harjoituskurssi
17. Asunto-opin harjoitustyöt
18. Dubberke, H.-A.: Betriebswirtschaftliche Theorie des privaten Haushalts, Berlin 1958
19. Hamilton, D.: The Consumer in Our Economy. Boston 1962. s. 1–272, 301–325
20. Katona, G.: The Mass Consumption Society. New York 1964
21. Sopimuksen mukaan kaksi erityisteosta joltakin seuraavista aloista: kodin hoito ja välineet, asunto,
vaatetus, ravinto, laitostalous, perhesosiologia, opetus, kuluttajaekonomia
22. Aktiivinen osanotto proseminaariharjoituksiin
23. Harjoitustyöt
LAUDATUR (Cum laude approbatur-arvosanan lisäksi):
24.
25.
26.
28.
29.
30.
31.
Tilastotieteen perusainekurssi cl
Tilastokäsittelyn harjoituskurssi
Meyer-Dohm, P.: Sozialökonomische Aspekte der Konsumfreiheit. Breisgau 1965
Cohen, J. B.: Personal Finance. Homewood, Illinois 1964. s. 1–479
Erityisteos sopimuksen mukaan
Aktiivinen osanotto seminaariharjoituksiin (2 lukukautta)
Laudaturtyö
Aineyhdistelmässä, johon kuului kodin taloustieteen laudatur, tuli olla arvosana myös ravintokemiassa. Agronomintutkintoon, jossa oli kodin taloustiede pääaineena, vaadittiin kandidaatin tutkinnon vastaavat arvosanat.
Tutkintovaatimukset 1.9.1970
HARJOITTELU
282
Cum laude approbatur -arvosanaa varten vaadittiin 5,5 kuukauden harjoittelu, johon kuului a) yliopiston
järjestämä 2,5 kuukauden käytännöllistekninen kotitalouskurssi ja b) tiedekunnan hyväksymässä harjoittelupaikassa suoritettu 3 kuukauden kotiharjoittelu tai vaihtoehtoisesti samanpituinen laitosharjoittelu. Laudaturarvosanaa varten vaadittiin lisäksi 3 kuukauden erikoisharjoittelu.
APPROBATUR:
1. Kansantaloustieteen perusainekurssi a tai arvosana kansantaloustieteessä
2. Kodin taloustieteen peruskurssin luennoilla esitetyt asiat (4 t/vko, 1 lukukausi)
3. Yrityksen laskentatoimen kurssi: luennot ja harjoitukset (4 t/vko, 1 lukukausi)
– Honko, Jaakko: Liiketaloustiede, Tapiola 1969
– Peltonen, Simo J. & Lehtola, Seppo: Kirjanpito, Hämeenlinna 1967 (tai uudempi painos)
– Lamppu, Irja: Budjettitoiminnasta liikeyrityksissä. Liiketaloudellinen Aikakauskirja, 1960:I
(sisältyy myös artikkelikokoelmaan: Yrityksen tulos, rahoitus ja verotus I. Hki -69)
4. Lainopin kurssi I (2 t/vko, 1 lukukausi)
5. Gross, I. H.–Crandall, E. W.: Management for Modern Families. New York 1963
(s. 1–211, 331–444 tai uud. painos)
6. Boalt, C. etc.: Konsumptionen i sociologisk belysning. Stockholm 1965
7. Tutustuminen viimeisiin kulutustutkimuksiin
8. Harjoitustyö
CUM LAUDE APPROBATUR (Edellisten lisäksi):
9. Kansantaloustieteen perusainekurssi cl tai arvosana kansantaloustieteessä
10. Kodin taloustieteen jatkokurssin luennoilla esitetyt asiat (4 t/vko, 1 lukukausi)
11. Kodin talouden laskentatoimen kurssi: luennot ja harjoitukset (3 t/vko, 1 lukukausi)
12. Lainopin kurssi II (2 t/vko, 1 lukukausi)
13. Tilastotieteen perusainekurssi approbatur
14. Laitostalouden johtotyön kurssi harjoituksineen (2 t/vko, 1 lukukausi)
15. Dubberke, H.-A: Betriebswirtschaftliche Theorie des privaten Haushalts. Berlin 1958
16. Hamilton, D.: The Consumer in Our Economy. Boston 1962 (s. 1–272, 301–325)
17. Hanson, Philip: The Consumer in the Soviet Economy. Macmillan, London 1968
18. Katona, G.: The Mass Consumption Society. New York 1964
19. Erityisteos sopimuksen mukaan
20. Aktiivinen osanotto proseminaariharjoituksiin (1 lukukausi)
21. Harjoitustyö
Tiedontamisopin kurssia ja matematiikan perusainekurssia suositellaan
LAUDATUR (Edellisten lisäksi):
22. Tilastotieteen perusainekurssi (cum laude.)
23. Tilastokäsittelyn harjoituskurssi
24. Meyer-Dohm, P.: Sozialökonomische Aspekte der Konsumfreiheit. Breisgau 1965
25. Dernburg, T. F.–Rosett, R. N.–Watts, H. W.: Studies in Household Economic Behavior.
New Haven -58
26. Cohen, J. B.: Personal Finance. Homewood, Illinois 1964 (s.1–362, 422–479)
27. Erityisteos sopimuksen mukaan
28. Aktiivinen osanotto seminaariharjoituksiin (2 lukukausi)
29. Laudaturtyö
LIITE 4. PROFESSORI ELLI SAURION TUTKINTOVAATIMUSEHDOTUS
SYKSYLLÄ 1955
283
Professori Saurio teki 13.10.1955 tiedekunnalle oman ehdotuksen kodin taloustieteen tutkintovaatimuksiksi maatalous- ja metsätieteiden kandidaattitutkinnossa. Ehdotus olisi toteutuessaan aiheuttanut tarpeen huomattavasti lisätä kodin taloustieteen laitoksen opettajakuntaa ja samalla merkinnyt
kodin taloustieteen voimakkaan kasvun ja laajenemisen alkamista. Ehdotus ei toteutunut.
APPROBATUR
1–2. Peruskurssit kansantaloustieteessä ja tilastotieteessä
3–6. Asunto-opin, vaatetusopin, kone- ja työopin sekä yleisen kodinhoidon alkeiskurssit
7. Sosiaalipsykologian kurssi
8. Kodin taloustieteen alkeiskurssi (syyslukukausi) ja siihen liittyvät harjoitustyöt
9. Kodin taloudenhoitoa koskeva yleisteos
10. Tutustuminen Suomen viimeisiin elinkustannustutkimuksiin
CUM LAUDE APPROBATUR
11. Nickell-Dorsey, Management in Family Living
12. Kodin taloustieteen jatkokurssi (2 viikkoluentoa kevätlukukauden aikana)
13. Osanotto proseminaariharjoituksiin
Perhetaloudellinen suunta:
14.
15.
16.
17.
18.
19.
20.
21.
22.
Kansantalouden peruskurssi, cl
Yliopistossa suoritettu yleisen kirjanpidon kurssi
Kodin taloustieteen erikoisluennot (kaksi viikkotuntia kevätlukukauden aikana)
Sommer, Lehre vom Privathaushalt
Andrews, Economics of the Household
Kuluttajan markkinaopin kurssi tai teos
Kotitalouden kirjanpitojärjestelmien tuntemus
Tutustuminen Pohjoismaiden elinkustannustutkimuksiin
Harjoitustyöt
Laitostaloudellinen suunta:
14.
15.
16.
17.
18.
19.
20.
21.
Kansantalouden peruskurssi, cl
Liikelaskennan tai yleisen kirjanpidon kurssi
Laitostaloudenhoito-opin kurssi
Kuluttajan markkinaopin kurssi tai teos
Koneopin jatkokurssi
Ruoanvalmistusopin jatkokurssi
Kodin taloustieteen erikoisluennot
Laitostaloudenhoitoa koskevia teoksia
Kodinhoito-opillinen suunta:
14. Yleisen kodinhoito-opin jatkokurssi
284
15. Asunto-opin jatkokurssi
16. Tekstiiliopin kurssi
17. Koneopin jatkokurssi
18. Työopin kurssi
19. Välineopin kurssi
20–21. Kaksi teosta sopimuksen mukaan
22. Harjoitustyöt
Kasvatusopillinen suunta:
14. Psykologian peruskurssi
15. Perhekasvatusopin luennot
16. Perhettä ja avioliittoa koskevan lainsäädännön tuntemus
17. Alan huolto-, neuvonta- ja valistustoiminnan tuntemus
18–21. Kirjatentit: väestöpolitiikka, perhepsykologia, kuluttajapsykologia, perhesosiologia
22. Harjoitustyöt
Opetusopillinen suunta:
14. Approbatur-arvosana kasvatus- ja opetusopissa tai psykologian peruskurssi
15–16. Kotitalouskasvatuksen muodot (luennot) ja edellistä koskeva teos
17–18. Kotitalousopetuksen metodiikka (luennot) ja edellistä koskeva teos
19. Suomen kotitalousopetuksen tuntemus
20. Eri koulumuotoja koskevan lainsäädännön tuntemus
21–22. Harjoitustöitä ja metodisia harjoituksia
LAUDATUR
23. Tilastotieteen peruskurssi, cl
24–26. Metodinen teos ja erikoisteoksia
27. Osanotto seminaariharjoituksiin
28. Laudaturtyö
29. Harjoitustyö
LIITE 5. KODIN TALOUSTIETEEN LAUDATURTUTKIELMAT 1948–66
285
Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa sijainneessa kodin taloustieteen laitoksessa
valmistui vuoden 1966 loppuun mennessä 108 laudaturtutkielmaa. Alla olevaan tutkielmaluetteloon on merkitty opiskelijan nimen ohella tutkielman nimi ja valmistumisvuosi sekä työn saama arvosana, mikäli sellainen on lähteistä löytynyt. Ne professori Elli Saurion virkakaudella valmistuneet pro gradututkielmat, joiden
lähdeluettelon tiedot ovat olleet mukana tässä käsillä olevassa tutkimuksessa, sivulla 68 mainitussa selvityksessä, on merkitty *:llä.
Kaikki vuosina 1946–66 kodin taloustieteeseen valmistuneet pro gradu -tutkielmat on varustettu etumerkillä
+/- ja merkki osoittaa, onko kyseinen työ mukana kuluttajaekonomian ensimmäiseen suomenkieliseen oppikirjaan laaditussa listauksessa ”Kuluttajaekonomian opinnäytetyöt/Pro gradu- ja laudaturtyöt”. Listalla mukana olevan tutkielman nimen eteen on lisätty plusmerkki. Kyseiseltä listalta pois jätetyn tutkielman nimen
edessä on miinusmerkki. (Lähde: Heinonen & mt. 2005, 191–194).
1948
- (1) Karttunen, Sievä
Kotitalousopetuksen kehitysvaiheita Suomen koululaitoksessa 1850–1950
1950
- (2) Saari, Maija
Perheen kirjanpito, tarkoitus ja käyttö, sisältö ja järjestelmät (cl)
1951
- (3) Koiranen, Martta
1952
- (4) Huttunen, Riitta
- (5) Inkinen, Irja
+ (6) Kiiski, Inkeri
- (7) Luostarinen, Maija
+ (8) Pekkarinen, Maija
- (9) Vierimaa, Tellervo
1953
- (10) Eronen, Annikki
+ (11) Keppo, Kaija
- (12) Salomaa, Sirkku
- (13) Taipale, Sirkka
- (14) Åvall, Iris
*Suomalaiset ruokavalioehdotukset ja niiden sekä ravinto-opilliset
että taloudelliset perusteet ja vertailua muissa maissa
tehtyihin ruokavalioehdotuksiin (nsl)
*168 lähinnä teollisuuskeskuksissa sijaitsevan kotitalouden
vaatevarastot ja vaatteiden hoito (nsl)
*Kantaperheen jäljillä Karjalassa ja Hämeessä. Perhesosiologinen
tutkimuskoe (mcl)
*Ansiotyössä käyvän perheenemännän ajankäyttö (nsl)
*Rahankäsittely ja ostotottumukset 271 lähinnä tehdasyhdyskunnissa
sijaitsevassa taloudessa keväällä 1950–51 (nsl)
*Kuluttajayksikköasteikot (nsl)
Perheen tulojen jakautuminen eri tarpeiden osalle. Tutkimus 111 lähinnä
tehdasyhdyskunnissa sijaitsevassa taloudessa
keväällä 1950 (lub)
*Väsymyksen ilmeneminen päivittäisessä kotitaloustyössä (nsl)
*Ansiotyön vaikutus kotiustyön organisaatioon (cl)
*Perheenemännän vapaa-aika (mcl)
*Lastenhoitoon käytetty aika ja lasten opetustavat 167 lähinnä
teollisuuskeskuksissa sijaitsevassa kotiudessa (lub)
*Asumismuoto ja -tiheys sekä asuntojen mukavuudet 272
lähinnä tehdasyhdyskunnissa sijaitsevassa taloudessa
keväällä 1950–51 (lub)
1954
- (15) Kivelä, Aira-Maija
*Haapasaaren ruokatalous 1800-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä
vuoteen 1954. Etno-sosiologinen tutkimus (nsl)
- (16) Kouki, Sirkka
Kulutuksen kontrollointi eri kirjanpitosovitelmien puitteissa (nsl)
- (17) Lyytikkä, Terttu
*Kotiapulaisen asema ja palkkaus eri aikoina Suomessa (mcl)
- (18) Salmenkivi, Marjatta *Eri tekijöiden vaikutuksesta kuluttajatalouksien keittovälineistöön (nsl)
- (19) Varha, Anna-Liisa
*Asunnon käyttö toimintojen kannalta (cl)
1955
- (20) Merikallio, Eila
+ (21) Sivonen, Tyyne
*Perheenemännän reaalipalkka (cl)
*50 maaseudulla asuvan perheen vaatetushankinnat (nsl)
286
+ (22) Talvitie, Hely
- (23) Turkka, Marjatta
- (24) Wagner, Helvi
- (25) Breitenstein, Sargit
1956
- (26) Holopainen, A.-L.
(Anna-Liisa)
- (27) Kyyrö, Taimi
- (28) Pelanti, Eila
- (29) Salovaara, Leo
1957
- (30) Luokkanen, E.-L.
(Eeva-Liisa)
- (31) Marttila, Riitta
- (32) Rinnemaa, Sointu
+ (33) Tuurnala, Tuovi
1958
- (34) Haveri, Raili
- (35) Juhola, Vuokko884
- (36) Korpi, Kyllikki
- (37) Kotiaho, Saara
- (38) Myyrä, Kyllikki
- (39) Oittila, Eva
- (40) Siegfried, Louise
- (41) Siltala, Eeva-Liisa
*Maanviljelijäemännän työpäivä maalis-huhtikuussa 1954 (nsl)
*Perhe- ja lapsilisien käyttö pienituloisissa ja monilapsisissa perheissä
Ristijärvellä 1953–54 (mcl)
*279 etupäässä teollisuusseudulla asuvan perheen ruokalista (lub)
*Studier över hushållskylskåp och deras ekonomiska betydelse (lub)
*Perheiden rahankäsittely ja ostotottumukset (cl)
*Viljelijäperheiden ruokajärjestelmä (mcl)
*Suomen Yleisradion ”Tilkkuvakka” (a)
*Markkinahyödykkeiden ja kotitaloushyödykkeiden suhteellinen
osuus kulutuksessa (mcl)
*Ihmisen tuotantokustannukset (nsl)
*Vähenevän tuoton laki (lub)
*Emäntäkoulutuksen vaikutus kodin hoitoon (nsl)
*Naisen elintaso (nsl)
*Vanhusten sopeutuminen nykyajan yhteiskuntaan (nsl)
*Ruokakustannukset Suomessa ja Amerikassa eräin amerikkalaisin
menetelmin kontrolloituna (a)
*Palveluselinkeinojen rakenne ja levinneisyys. Työvoimatutkimus
vuoden 1950 yleisen väestölaskennan mukaan (cl)
*Kotiustulo. Teoreettista tarkastelua ja mittauskoe (lub)
Kustannuslaskennan soveltaminen hotelliin (nsl)
*Helsingin Yliopistollisen Keskussairaalan pesulaitoksen kustannuksista (cl)
*Huonekalujen kustannukset eri tulotasoilla (nsl)
*Perheenemännän ansiotyön vaikutus ruokatalouteen (lub)
1959
+ (42) Niinimäki-Eräjää, V. *Tiskauskoneen taloudellisuudesta kodissa. Koetutkimus (nsl)
(Vappu)
1960
+ (43) Alaputto, Eeva
- (44) Karjalainen, Mirja
- (45) Ollikkala, Helinä
- (46) Rouhunkoski, Tuuli
- (47) Tuominen, Kaija
- (48) Vesterinen, Pirkko
884
*Maanviljelijäemännän ajankäyttö erityisesti huomioon ottaen navettatyöt.
Tutkimuskoe (lub)
*Työläis- ja toimenhaltija-perheiden ruokavalion eroavaisuuksista
Suomessa vuosina 1950–51 (cl)
*Avioerojen syistä (a)
*Lapsen taloudellisen asenteen kehittyminen (nsl)
*Einestuotteiden kustannuksista teollisuudessa ja kodissa (cl)
*Lapsettoman avioparin kotiustulo (cl)
MMK Vuokko Juholan vuonna 1970 valmistunut tutkimus ”Kotitalousopetus kotitalouspolitiikan kentässä” oli kautta aikojen ensimmäinen suomalaiseen kodin taloustieteeseen hyväksytty jatkotutkimus. MMK Vuokko Juhola valmistui
maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatiksi 7.10.1971. MMK Vuokko Juholan lisensiaattitutkimus puuttuu valitettavasti
kuluttajaekonomian vuonna 2005 valmistuneeseen oppikirjaan laaditusta kuluttajaekonomian opinnäytetöiden listauksesta. (Lähde: Heinonen & mt. 2005, 191).
287
1961
- (49) Airaksinen, Leena
*Maalaisemännän terveydentila ja siihen vaikuttavat tekijät (cl)
+ (50) Kankaanrinta, Liisa Suurpyykistä ja sen kustannuksista (lub)
- (51) Kuokka, Hilkka
*Suomen kotitalouspolitiikka 1891–1961. Osat I ja II (mcl)
- (52) Leppänen, Anja
*Veden poistaminen puuvillatekstiileistä paineen avulla. Tutkimuskoe (cl)
- (53) Paattinen, Marja
*Vaatetuksen teollistuminen (lub)
+ (54) Pietikäinen, Salme
*Kotiuspääomahyödykkeet elintason mittarina (lub)
- (55) Sepponen, Maija-Liisa Imuroimisen vaikutuksesta tekstiileihin (lub)
+ (56) Tuomela, Kaino
*Keskipohjalaisen maanviljelijäemännän työpanos karjanhoidossa (nsl)
1962
+ (57) Kleemola, Leena
+ (58) Korkonen, Pirkko
*Maanviljelijäperheen kotiustulo Keski-Pohjanmaalla 1961 (nsl)
*Talonpoikaisperheiden toiminnot ja päivätyö Isokyrössä 1900- ja
1960-lukujen paikkeilla (nsl)
- (59) Kuutti, Eeva
*Sairaalan vaatteiston kustannukset (nsl)
- (60) Pesonen, Pirkko
*Pienten lasten pyykin kustannukset
- (61) Valkonen, Eeva Liisa *Luonnos suomalaisen naisen elämänkaarikuvion laatimiseksi (cl)
- (62) Virta, Tuula
*Asuntotuotannon teollistuminen885
1963
+ (63) Ahola, Anneli
+ (64) Kanerva, Thea
- (65) Lehikoinen, Armi
- (66) Pelkonen, Pirkko
- (67) Ryhänen, Aila
1964
- (68) Aatola, Leena
- (69) Fabritius, Seija
+ (70) Kainulainen, Eira
- (71) Korkealehto, Kaisu
- (72) Kortejärvi, Anneli
- (73) Leskinen, Leila
- (74) Mikola, Elisa
- (75) Mänttäri, Ritva
- (76) Pelkonen, Hellin
1965
- (77) Ahtiainen, Toini
885
*Keittiön varusteiden taloudellinen valinta (cl)
*Emännän ajankäyttö (nsl)
*Marjojen ja hedelmien koti- ja tehdassäilönnän kustannuksista (a)
*Naisten työpanos Suomen markkinataloudessa vuoden 1958
tulo- ja omaisuustilaston mukaan (mcl)
*Ruokalajien kustannuksista ja työajan jakautumisesta Helsingin
Yliopistollisen Keskussairaalan keskuskeittiössä (nsl)
*Perhekeittiön suunnittelun yleiset periaatteet ja niiden sovellutus
koetapaukseen. Osat I ja II (cl)
*Perhekeittiön funktionaalisia säilytys- ja työskentelytiloja käsittelevät
kirjoitukset amerikkalaisessa Journal of Home Economics´issa
vuosina 1930–1963 (cl)
*Muoti amerikkalaisen tutkimuksen ja opetuksen kohteena 1930–62
amerikkalaisen aikakausjulkaisun Journal of
Home Economics´in valossa (lub)
*Tyttöjen kotiusharrastus (nsl)
*Vaatetavaran hankinta amerikkalaisen Journal of Economics ´in mukaan
USA:ssa vuosina 1930–62 (cl)
*Ruokaleivän valmistuksen kustannuksista maatilakotiuksissa (nsl)
*Kulutuksen käsite (cl)
*Perheen elämänkaari amerikkalaisen aikakausjulkaisun Journal of
Home Economics´in valossa (nsl)
*Lakaisimen kyky ottaa likaa eri lattiapinnoilta
(Lappeenrannan kesäyliopistossa 1964)
Inflaation vaikutus yksilön taloudenpitoon
(Lappeenrannan kesäyliopistossa 1965)
Laudaturtutkielman arvosana ei ole tiedossa. – Opiskelija Tuula Virran MMK-tutkinto ei valmistunut.
288
- (78) Ervola, Tuuli
+ (79) Haila, Kirsti
- (80) Heikkilä, Aila
- (81) Hopia, Ritva887
- (82) Isotalo, Pirkko
+ (83) Jusell, Kristina
+ (84) Leivo, Inkeri
- (85) Mäkelä, Terttu
- (86) Niemi, Pirkko
- (87) Nurmiaho, T. T. T.
(Terttu Tuttu Tuulikki)
- (88) Rauhala, Raija
+ (89) Riihijärvi, Maija
- (90) Sippola, Anna-Kaisa
- (91) Tanskanen, Raija888
+ (92) Teljo, Ulla
*Ruokailuvälineistön kehitys ja esiintyminen suomalaisissa kodeissa (lub)
*Engelin laki (cl)
*Osamaksuluoton vaikutus ammattityöläisperheiden kulutustasoon
ja kotiuspääoman muodostukseen886
(Lappeenrannan kesäyliopistossa 1965)
Konetyö suhteessa käsityöhön ruoanvalmistuksessa (sivulaudatur)
*Ruokalajien aikakustannukset (nsl)
*Emännän ja muiden kotiuden jäsenten tehokkuus ruokaudessa (cl)
*Sosiaaliluokan ja emännän ansiotyön vaikutus ruokalistaan (nsl)
*Oppikoulutyttöjen suhtautumisesta kotiuteen (cl)
*Ilmapyykkipumppu
(Lappeenrannan kesäyliopistossa 1965)
Eri perheenjäsenten ruokatottumukset
(Lappeenrannan kesäyliopistossa 1965)
*Ruokaekonomia vuosina 1930–1940 USA:ssa (cl)
*Emännän kotiustöiden viikkoisvaihtelut (lub)
*Asunto tutkimuksen ja opetuksen kohteena USA:ssa vuosina
1930–1950 (lub)
*Ruokalista suhteessa tuloluokkaan ja ruokalista maanviljelysseurapiireittäin
Eräiden ruokalajien aikakustannus eri kokoisissa kotiuksissa
1966
- (93) Asikainen, Pirkko
- (94) Franssila, Maija
- (95) Haapanen, Marjut
- (96) Kataja, Ulla
*Oman työn arvo kotiuksien vaatetuskustannuksissa (nsl)
*Kotiuteen käytetty työ- ja rahapanos (nsl)
*Miehen iän vaikutus vaatetukseen ja sen kustannuksiin (nsl)
*Kouluhallituksen alainen kotitalousopetus Suomessa sekä Helsingin
kotitalousopettajaopiston vaiheet vuosina 1907–1959 (lub)
- (97) Kettunen, Liisa
*20 keittiötä 1959–1964 valmistuneissa taloissa. Mielipidetutkimus (nsl)
+ (98) Koivusaari, Aino
*Eri perheenjäsenten ajankäyttö (nsl)
- (99) Lasonen, Sirpa
*Ruokaustyö (lub)
- (100) Määttä, Anna-Liisa *Ruokalajien valmistuskustannuksista kotona tuotemäärän vaihdellessa (nsl)
+ (101) Nikunen, Anna-Maija
*Emännän ajankäytön päivittäiset periodiset vaihtelut (lub)
- (102) Poikolainen, Kaarina Luterilaisen lähetystyön vaikutus amboneekerin kotiuteen
ja taloudenpitoon (cl)
- (103) Puolanne, Anneli
*Äitien ja isien mielipiteitä asumisesta (cl)
- (104) Saalasti, Päivikki889 *Vanhuushuollon tila Suomessa ja eräissä muissa maissa (nsl)
+ (105) Saarikko, Marjatta Sosiaaliluokan vaikutus ruokalistaan 219 sairaalapotilaan ilmoituksen mukaan
(Lappeenrannan kesäyliopistossa 1966)
+ (106) Saarinen, Pirkko
- (107) Vahteristo, Taimi
*Vaatetuksen vaikuttavuus
*Kodin puhtaanapidon aikakustannus (cl)
- (108890) Vesterinen, Raija
*Puutarha- ja luonnonvaraiskasvien hankinnan ja säilönnän antama kotiustulo (nsl)
LIITE 6. KODIN TALOUSTIETEEN LAITOKSEN ASSISTENTTEJA891
886
Professori Saurio on vuonna 1965 merkinnyt tutkielman nimen muotoon ”Osamaksulla ostamisen vaikutus työläiskodin taloudenpitoon”. (Lähde: SA/Kansio 7).
887
Hopia (o.s. Sundqvist), Ritva valmistui vuonna 1971 Helsingin yliopistosta valtiotieteiden kandidaatiksi.
888
Tanskanen (o.s. Leppänen), Raija; ei merkintää suoritetusta MMK -tutkinnosta.
889
Professori Elli Saurio (31.12.1966–26.12.1966) on antanut 15.12.1966 Diakonissalaitoksen sairaalassa Helsingissä
Kaisa Päivikki Saalastille (s. 1942) merkinnän tämän pro gradu-suorituksesta.
890
”Professorina Elli Saurio ehti teettää oppilaillaan 108 laudaturtyötä. Näissä töissä aihevalikoima on laaja. Kenttätutkimuksina kotiustyöt ovat jatkuvasti olleet haastattelujen ja tiedustelujen kohteena, vielä viimeisenä elinvuotenakin.”
(Lähde: Lampinen 1967, 9 = Lampinen, A. 1967. ”Professori Elli Saurio 31.12.1899–26.12.1966”. Kotitalous 1/1967,
7–10). – Professori Elli Saurion muistokirjoituksessa on pieni epätarkkuus. Professori Saurion virkakaudella syntyi vain
107 laudaturtyötä. Opiskelija Sievä Karttunen, joka valmistui ennätyksellisen nopeasti, kirjoitti laudaturtutkimuksensa
vt. kodin taloustieteen professori Rurik Pihkalan viranhoitokaudella vuonna 1948.
289
Alla olevassa taulukossa on esitetty luettelo kodin taloustieteen laitoksen assistenteista kodin taloustieteen professori Maire Honkasen virkakauden alkuvuosiin asti. – Assistenttiluetteloon on otettu laitosassistenttien nimien ohella myös tutkimusassistenttien, tilapäisten assistenttien ja vapaaehtoisina assistentteina toimineiden henkilöiden nimiä.
Assistentin nimi
Agron., MMK Anna Eila Palosuo (myöhemmin
Palsanen)
Agron., MMK Maijaliisa Salo (myöhemmin Auken)
Tal.op., MMK Maija-Liisa Pekkarinen
MMK Eila Merikallio
Ekon., FT Anitra Linnea Christina Karsten
FM, MMK Leo Arno Albert Salovaara
MMK Kerttu Eva-Liisa Oittila
MMK Kyllikki Korpi
FM, MMK Vappu Edit Niinimäki-Eräjää
MMK Eeva-Liisa Luokkanen
MMK Pirkko Marjatta Pelkonen (myöhemmin
Raunemaa)
MMK Eeva-Liisa Marjatta Valkonen (myöhemmin
Toimikausi tai toimikaudet
1.9.1946–30.6.1948 laitosassistentti
lukuvuonna 1956–1957 tilapäinen assistentti
1.7.1948–15.4.1950 laitosassistentti
15.4.1950–31.8.1957 laitosassistentti
lukuvuonna 1955–56 tutkimusassistentti
1.9.1956–31.8.1959 vapaaehtoinen assistentti
lukuvuonna 1956–1957 tilapäinen assistentti
1.9.1957–30.4.1959 laitosassistentti
1.2.1959–30.4.1959 laitosassistentti
1.5.1959–31.8.1961 laitosassistentti
1.9.1959–31.8.1962 laitosassistentti
1.9.1962–31.8.1963 laitosassistentti
1.9.1963–31.8.1964 laitosassistentti
1.9.1971–31.12.1972 laitosassistentti
– virkavapaalla 14.8.–7.11.1972
syksyllä 1963 tutkimusassistentti
Østergård)
MMK Sirkku Päivikki Salomaa (myöhemmin Hintsala)
MMK Terttu Kaarina Mäkelä
MMK Jenni Ritva Liisa Kettunen (o.s. Marttila)
MMK Marja Sinikka Karesalo (myöhemmin Vilval)
MMK Leena Johanna Autio (myöh. Leskinen)
MML, VTK Vuokko Onerva Juhola (o.s. Telama)
MMK Maija Helena Riihijärvi (myöh. RiihijärviSamuel)
MMK Eila Annikki Kilpiö (o.s. Kangas)
1.9.1964–31.8.1966 laitosassistentti
1.9.1966–31.8.1967 laitosassistentti
1.9.1967–31.8.1969 laitosassistentti
– virkavapaalla 1.2.–31.3.1969
– virkavapaalla 1.4.–28.4.1969
1.2.–31.3.1969 vt. yp. laitosassistentti
1.4.–28.4.1969 vt. yp. laitosassistentti
1.5.–31.8.1969 vt. yp. laitosassistentti
14.8.–11.1972 vt. yp. laitosassistentti
1.1.1972–28.2.1973 vapaaehtoinen assistentti
1.3.1973–28.2.1974 vt. yp. laitosassistentti
aloitti 1.1.1973 laitosassistenttina
– virkavapaalla 1.3.1973–28.2.1974
aloitti 1.2.1968 vapaaehtoisena assistenttina
lukuvuosina 1970–1974 tutkimusassistentti
LIITE 7. LÄHDELUETTELO ARTIKKELIIN:
891
Taulukko on koottu arkistotiedoista ja esitetty ensiksi käsikirjoituksessa. (Lähteet: HYKA/M-m td pöytäkirjat; HYKA/Helsingin yliopiston opinto-ohjelmat; HYKA/Helsingin yliopiston toimintakertomukset; KA/SA/37a Kansio. Käsikirjoituksia/Käsikirjoitus n:o 1. Kodin taloustieteen laitoksen toiminta 1946–72).
290
Kervinen, A. 2000. Alma Martin, Viron ensimmäinen kotitaloustieteilijä. Kotitalous 6/2000, 18, 19892
Matkustakaa Eestiin. 1938. Sihtasutis ”Turismi Keskkorraldus Eestis” väljaanne. Tallinna. Eesti Kirjastus-Ühisuse trükk. 23 lk.
Lang, Juhan (Tarton koulujen tarkastaja). 1939. Sivistystyö Eestissä. III Soome. Eesti Koolikongressi
Peatoimkond. Tallinn. 20 lk.
Siimon, A. 1931. Koduümbruse korraldamisest ja kaunistamisest. Akadeemilise Põllumajandusliku
Seltsi Väljaanne. 32 lk.
Martin, Alma. 1931. Perekonna Arveraamat. Kirjastus-Ühisus ”Agronoom”. Tallinn. 88 lk.
Martin, Alma. 1938. Laste Majanduslik kasvatus. Koduse Kasvatuse Instituut. Tartu. 16 lk.
Martin, Alma. 1937. Kuidas kasvatada lapsi tööle? Koduse Kasvatuse Instituut. Tartu. 16 lk.
Martin, Alma. (toim.) 1934. Perenaise käsiraamat. Eesti Maanaiste Keskselts. Tartu. 110 lk.
Martin, Alma. 1961. Naisliikumine ja selle saavutused. [Artikkeli teoksessa] Eesti Naisüliõpilaste Selts
1911–1961. Stockholm 1961, 105–119.
Martin, Alma. 1935. Üks suurema tähtsusega saavutus. Uus Eesti 13.11.1935, 4.
Alma Martin, kodumajandusteadlane. Uus Eesti 21.2.1936 (51/1936), 2.
Esimene naisharidusnõunik. Vaba Maa 4.4.1935 (81/1935), 5.
Kodumajanduskoolid lähevad põllumajandusministeeriumi alla. Uus naisnõunik ametis HSM juures.
Õpetajate Leht 5.4.1935 (14/1935), 5.
Soome kodumajandusliku hariduse korraldusest. Eesti Kool 1/1936, 39–41.
Magister Alma Martin kodumaal. Vaba Maa 24.4.1927 (24/1927), 3.
Töösündmus üldhariduslike koolide õpilastele. Vaimline ja kehaline töö teineteisele lähemale. Arvamusi sel teemal haridusministri V. Pätsilt ja haridusnõunikult Alma Martinilt. Rahvaleht 22.10.1938
(194/1938), 2.
Nõu, Joosep. Prof. Alma Martin in memoriam. Teataja nr. 7/1969 (12.4.1969).
892
Maisteri Alma Martinista kertovaa artikkelia on käytetty lähteenä käsillä olevassa tutkimuksessa. Valitettavasti julkaistusta artikkelista puuttuu lähdeluettelo. Kotitalous-lehdessä on artikkelin lopussa tiedote, että lähdetiedot saa toimituksesta. Olisi kuitenkin kohtuutonta vaatia lukijaa kääntymään Kotitalous-lehden toimituksen puoleen, mikäli haluaa
varmistua mainitun artikkelin taustatietojen oikeellisuudesta. Ongelma on yritetty ratkaista lisäämällä liite n:o 7 käsillä
olevaan tutkimukseen.
© Copyright 2024