Ideoita ja tukea kokemusperäisen tiedon jakamiseen
2012 Ideoita ja tukea kokemusperäisen tiedon jakamiseen Oulun yliopisto Täydentävien opintojen keskus EDE – Opetuksen ja osaamisen kehittäminen Hokes-hanke TÄYDENTÄVIEN OPINTOJEN KESKUS Satu Soila ja Sirpa Kova Sisältö Johdanto ....................................................................................... 2 1 Mentorointi ................................................................................... 3 1.1 Mentoroinnin perusmääritelmät ...................................................... 3 1.2 Mentoroinnin mahdollisuudet koulumaailmassa ................................... 4 1.3 Toteutusvinkit .......................................................................... 5 2 Aineryhmä/luokka-astekokoontumiset .................................................. 14 2.1 Toteutusvinkit ......................................................................... 15 3 Parityöskentely ............................................................................. 16 3.1 Toteutusvinkit ......................................................................... 16 4 Pedagogiset iltapäivät..................................................................... 17 4.1 Toteutusvinkit ......................................................................... 17 5 Opettajien online-yhteisö ................................................................. 18 5.1 Toteutusvinkit ......................................................................... 18 6 Koulun käytänteet -kansio ................................................................ 19 6.1 Toteutusvinkit ......................................................................... 19 7 Esimerkkejä mentorointimalleista........................................................ 20 7.1 Kotimainen Verme -vertaisryhmämentorointimalli ................................ 20 7.2 Kansainvälisiä mentorointimalleja .................................................. 21 Lähteet ........................................................................................ 24 Menetelmävinkkejä yhteistoiminnallisiin tuokioihin ...................................... 25 1 Johdanto ESR-rahoitteisen Hokes-hankkeen 2009–2012 (Henkilöstön osaamisen kehittäminen Siikalatvan oppilaitoksissa) yhtenä keskeisenä tavoitteena oli kehittää koulujen ja opettajien käyttöön pysyviä hiljaisen, kokemusperäisen tiedon siirtämisen menetelmiä ja keinoja. Tässä koonnissa esitellään kuusi edelliseen tarkoitukseen soveltuvaa mallia, kuvataan niiden käytäntöön soveltamisessa huomioitavia asioita ja annetaan vinkkejä mallien toteuttamiseen. Mukana on olemassa olevia kansallisia ja kansainvälisiä käytäntöjä sekä alueen opetushenkilöstön omia ideoita ja ehdotuksia. 2 Esiteltävät mallit ovat: 1) 2) 3) 4) 5) 6) Mentorointi Aineryhmä/luokka-astekokoontumiset Parityöskentely Pedagogiset iltapäivät Opettajien online-yhteisö Koulun käytänteet -kansio Syksyn 2010 aikana osa edellä mainituista malleista pilotoitiin tuetusti HaapavedenSiikalatvan seutukunnan ja Pyhännän yleissivistävillä kouluilla. Osallistuminen pilotointiin oli vapaaehtoista niin kouluille kuin yksittäisille opettajillekin. Kutakin pilotoitavaa mallia muokattiin osallistujien tarpeiden ja olosuhteiden mukaiseksi. Pilottien etenemistä seurattiin ja pilotoinnin loputtua kukin pilottiryhmä raportoi kokemuksistaan. Kokemukset ovat luettavissa hankkeen sivuilla http://www.kotu.oulu.fi/hokes/ Palauteyhteenveto mentorryhmätoiminnasta). 1 Mentorointi Mentoroinnilla on kehitetty vuosisatojen ajan erityisesti käsityöläisten ja taiteilijoiden ammattitaitoa. 1970-luvun tutkimukset osoittivat, että mentoroinnilla voidaan nopeuttaa nuorten, kehityskelpoisten johtajien ura- ja palkkakehitystä sekä lisätä heidän työtyytyväisyyttään. Tämän jälkeen useat yritykset eri puolilla maailmaa ovat toteuttaneet johtonsa kehittämisessä systemaattisesti organisoituja mentorointiohjelmia. Viime vuosina mallia on sovellettu myös koulumaailmassa muun muassa uusien rehtoreiden ja uusien opettajien ryhmille. 1.1 Mentoroinnin perusmääritelmät 3 Mentorointi tarkoittaa sellaista ohjausta ja tukea, jota osaava, kokenut ja arvostettu senioriasemassa toimiva henkilö antaa kehityshaluiselle ja -kykyiselle nuoremmalle kollegalle. Kyseessä on tavoitteellinen kahdenkeskinen vuorovaikutussuhde, jota leimaa molemminpuolinen avoimuus, luottamus ja sitoutuneisuus. Mentoroinnilla on kytkentöjä myös muihin koulutus- ja kehitysmenetelmiin. Mentoroinnin perustavoitteena on edistää ja tukea nuorten työuran hallintaa sekä nopeuttaa sen kehitystä. Tämä tapahtuu heidän ammatillista osaamistaan ja pätevyyttään monipuolisesti kehittämällä sekä itsetuntoaan vahvistamalla. Mentoroitavalle tarjoutuu tavanomaista nopeammin mahdollisuus saada tietoonsa, ymmärtää ja omaehtoisesti omaksua organisaatiossa ja toimialalla vallitsevat arvot, asenteet, normit sekä toimintaperiaatteet ja -tavat. Samalla välittyvät työyhteisön kokemukset ja näkemykset nykytoiminnan sekä jatkuvan kehityksen perustaksi. Mentori on kokenut osaava henkilö, joka haluaa jakaa osaamistaan ja tukea ohjattavaansa tämän ammatillisessa ja henkilökohtaisessa kehityksessä. Mentoria voidaan kuvailla myös sanoilla opettaja, mestari, valmentaja, sparraaja ja ystävä. Mentoroitava on nuorempi, jonkin verran kokemusta omaava, mutta jo hyviä näyttöjä antanut ja selvästi kehityskelpoinen henkilö. Hän on omaehtoisesti motivoitunut oppimaan ja hänellä on riittävät valmiudet kokemusten ja näkemysten vaihtamiseen häntä kokeneemman kollegan kanssa. Mentoroitavan kanssa samanhenkisiä sanoja ovat oppilas, kisälli, oppipoika, valmennettava ja aktori. 1.2 Mentoroinnin mahdollisuudet koulumaailmassa Mentorointi on yleistynyt viime vuosina myös koulumaailmassa ja sen suosio ja käyttö näyttäisi lisääntyvän muun muassa rahoittajien ja opetustoimien nähtyä sen toimivaksi ja toivotuksi tiedon siirto- ja koulutusmalliksi. Erilaisten mentoroinnin muotojen soveltuvuutta koulukontekstiin opettajien työn tukemiseen on tutkittu muun muassa Koulutuksen tutkimuslaitoksen Teachership Lifelong Learning (TeLL) -hankkeessa. Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa millaisiin nuoren opettajan ammatillisen kehityksen ja identiteetin sekä työssä jaksamisen ongelmiin mentoroinnilla voidaan saada apua. Tulosten mukaan uusien opettajien induktiovaiheen mentoroinnilla voidaan tukea muun muassa opettamisen ja opettamaan oppimisen yleisten periaatteiden käsitteellistämistä ja hahmottamista. Uudet opettajat pitivät mentorointia erittäin tärkeänä uuden opettajan perehdyttämisen ja ammatillisen kasvun välineenä. Hankkeen sisältämien mentorointikeskustelujen aiheina olivat useimmiten olleet opettajien kohtaamat päivittäiset ongelmat, kuten ongelmalliset oppilaat, häiriökäyttäytyminen ja vuorovaikutusongelmat vanhempien kanssa. Koulukontekstissa mentorointiprosessissa korostuvat yhteistoiminnallinen kumppanuus sekä opettajien käytäntöön ja teoriaan liittyvät pohdinnat kasvatuksellisista ja ammatillisista asioista. Mentorointi on ammatillisen identiteetin rakentamisen tukemista, ei arviointia eikä vallitseviin kouluyhteisön traditioihin sosiaalistamista. Uusien opettajien ohella myös kokeneet työntekijät voivat hyötyä neuvojen, tuen ja roolimallien saamisesta kollegoiltaan. Tiedetään, että opettajat toimivat tehokkaammin, kun heillä on mahdollisuus työskennellä yhteistyössä kollegoidensa kanssa ja oppia yhteisönsä tukemana. Se on myös keino muodostaa kiinteät suhteet opettajan ja kollegoiden kanssa. Mentorointia pidetään yhtenä keinona pyrittäessä kehittämiskeskeiseen opettajuuteen kouluissa. Mentorointiohjelmia voidaan suunnitella myös siten, että ne nähdään koulun toimintakulttuurin uudistamisen välineenä. Sillä ei tueta vain yksittäistä opettajaa, vaan se nähdään keinona auttaa rakentamaan vahvoja opettamisen kulttuureja kouluissa, jotka ovat omistautuneet opettamisen, oppimisen ja huolenpidon kehittämiseen. Ryhmissä keskustelujen kautta opettajat voivat edistää omaa hyvinvointia ja työssä jaksamista. Ryhmissä on myös mahdollista keskustella koulun kehittämishankkeista. Mentortuokioissa käytetään monipuolisia kerronnallisia ja toiminnallisia työtapoja, joita voi halutessaan hyödyntää myös omassa opetuksessa ja työyhteisöissä. Ryhmissä työskentely vahvistaa myös yhteisöllisyyttä. Lisäksi ryhmä voi olla foorumi hiljaisen tiedon jakamiselle. Mentorryhmät voivat olla erilaisia suhteessa opettajien ikään, virkaikään, kouluasteeseen ja aineeseen. Niissä on mahdollisuus ideoiden vaihtoon ja parhaiden käytänteiden jakamiseen sekä tunteista puhumiseen. Mahdollistaa oman ammatillisen kehityksen, muiden osallistujien toimiessa peileinä omalle opettajuudelle. Mentortoiminta sopii myös perehdyttämiseen, työuran käännekohtaan sekä työyhteisön muutosprosessiin. 4 1.3 Toteutusvinkit Vertaisryhmämentoroinnin käytännön toteutuksen lähtökohdat ja periaatteet Ryhmän koko on 4–10 henkeä. Kokoontumisia on yleensä 6–8 kertaa lukuvuoden aikana. Kokoontumiset kestävät noin 1,5–3h per kerta. Ryhmällä on mentori, joka toimii 'oppaana' ja kollegana. Mentori perehdyttää ryhmänjäsenet toimintaan. Hyväksi havaittu asia on se, ettei mentori ole samasta koulusta kuin muut ryhmän opettajat. Mentori tekee tuokiossa ajankäyttösuunnitelman ja jakaa puheenvuoroja tasapuolisesti ryhmän jäsenille. Osallistujat voivat olla eri kouluista ja muodostaa sekaryhmiä. Osallistujat voivat olla luokan- tai aineenopettajia, oppilaanohjaajia, erityisopettajia tai koulunkäyntiohjaajia. Opettajaryhmä kokoontuu säännöllisesti. Ryhmä päättää tapaamisten teeman ja fokuksen. Teemat ovat joko ennalta sovittuja tai sillä hetkellä tärkeiltä tuntuvia. Työskentely on luonteeltaan henkistä hyvinvointia ja työssä jaksamista tukevaa. Ryhmissä jaetaan keskustelemalla työhön liittyviä ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia. Kokoontumisissa käytetään erilaisia narratiivisia ja toiminnallisia menetelmiä. Mentori valitsee menetelmät. Kokoontumisissa voidaan tarvittaessa hyödyntää toiminnallisia menetelmiä, jakautua pienempiin ryhmiin ja tuoda ulkopuolista asiantuntemusta tuomaan uusia näkökulmia asioihin. Erilaiset näkökulmat yhdessä synnyttävät uutta – dialogi! Kokoontumisissa korostuu vertaistuki. Jokaista osallistujaa pidetään oman elämänsä parhaana asiantuntijana ja jokaista kertomusta ainutlaatuisena. Tasavertaisuus on keskeistä kokoontumisissa, vaikkakin oman asiantuntijuutensa kentällä mentori on ylivertainen. Mentorille pohdittavaksi Millaisia kokemuksia sinulla on ryhmissä työskentelemisestä? Millaista aiempaa koulutusta sinulla on, joka voisi auttaa ohjaamisessa? Tunnetko opettajan työn arkea? Miten arvioit omia ihmissuhdetaitojasi? Oletko hyvä kuuntelija tai voisitko oppia sitä vielä lisää? Oletko enemmän asiaohjaaja vai vierellä kulkija? Millaiset käytännön edellytykset sinulla on toimia mentorina, onko aikaa, resursseja tai muita voimavaroja? Ethän ole akuutissa ammatillisessa tai oman elämäsi kriisissä? Onko sinulla mahdollisuus saada tarvitessasi myös tukea ohjaustyöhösi, koulutuksen lisäksi, mahdollisuutta esimerkiksi työnohjaukseen tai konsultointiin? (Syrjälä ja Estola s. 153 VERME-kirja.) Mentorin osaaminen Toiminnalliset ja kerronnalliset menetelmät ja niiden tuntemus (Lupa puhua 2007 -kirja KerToi-menetelmien narratiiviset harjoitukset) Ryhmädynamiikan tuntemus Vuorovaikutteiset toimintaperiaatteet, dialogin pelisäännöt 5 Ryhmäytymisen tarpeet ja vaikutus Ja muuta olennaista toiminnan kannalta Ryhmä voi laatia alkusopimuksen toiminnalleen. Siinä määritellään toimintaperiaatteet Toiminta on luottamuksellista ja edellyttää kaikkien sitoutumista. Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Ryhmäläisten odotukset ja tavoitteet määritellään yhdessä. Työskentelytavat sovitaan. Kokoontumisajat ja käsiteltävät teemat sovitaan ensimmäisellä kokoontumiskerralla (etukäteen sovitut teemat vs. tilannekohtaiset). Prosessin kestosta päätetään yhdessä. Mentorointisopimuksen sisältöjä Mentoroinnin osapuolet: mentori ja mentoroitava Yhteystiedot Kesto Tavoitteet Tulosten seuranta ja raportointi (kuka?, miten?, kenelle?, milloin?) Käsiteltävät teemat Tapaamiskerrat Pelisäännöt Muut sovittavat asiat Työskentelyn haasteita Miten huolehtia, että kaikkien kokemuksille on riittävästi tilaa? Keskustelun sävy: Toisen yläpuolelle asettuminen tai kokemuksen mitätöinti estää dialogin! Omasta kokemuksesta puhuminen: Mikä liittymäkohta elämääsi? Mikä kosketti? Pohditaan, noudatetaanko sovittua teemaa vai sitä, mikä ryhmäläisiä juuri nyt puhututtaa. Neuvominen / yläpuolle asettuminen voi estää dialogin, toki neuvotaan pyydettäessä! Työskentelyn lopetus Koontia ja yhteenvetoa Loppukierros: missä tunnelmissa nyt? Mitä mielessä? (Loppuajatelma) 6 Mentorointituokioiden juoksutuksia I. tuokio 45 min. 15 min. 2h Mentorointi Mentorointi opettajan osaamisen ja työhyvinvoinnin tukena • Asian osaajan lyhyt puheenvuoro periaatteista MENTOROINTIRYHMÄT Ohjeistus (ryhmiin jakautuminen ja tiloihin siirtyminen) • Ryhmien vetäjät: MENTOROINTIRYHMÄT 1) LYHYT TUTUSTUMISVAIHE − Mentori esittelee itsensä − Opettajat esittelevät itsensä (nimi, koulu, opetettava aine / aineet) 2) KILPI-VAIHE − Työskennellään 3−4 hengen pienryhmässä itsenäistä kilven työstämistä (5−10 min.) jokainen esittelee oman kilpensä pienryhmässä (2−3 min. / henkilö), pienryhmässä päätetään kuka kertoo kenestä koko ryhmälle jokaisen osallistujan esittelyä koko ryhmässä (2−3 min. / henkilö) Ohjeistus: − Jaa kilpi kolmeen osaan: elämäni unelmat, odotukseni kehittämistyöltä, kolme plussaa itsestäni − Täydennä kohdat − Piirrä kilpi näkemyksesi mukaan UNELMAT MINÄ ODOTUKSET - Kuka olen? - 3+ itsestäni 3) VÄITTÄMISTÄ VIRTAA KAHVIPÖYTÄKESKUSTELUUN (20 min.) − Työskennellään 3−4 hengen pienryhmässä Ohjeistus: 1 Väittämät levitetään nurinpäin pöydälle. 2 Jokainen ottaa vuorollaan yhden väittämän, lukee sen ääneen ja asettaa sen oikeinpäin pöytätasolle. Pöytätasolla on hyvä olla tilaa esineiden asettamiseen. 3 Jokaisessa väittämässä on ääripäät samaa mieltä – eri mieltä. Jokaisen tehtävänä on asettaa esine tälle arvoasteikolle. Esineen sijainti osoittaa henkilön asennoitumisen väittämään. 4 Kun jokainen on asettanut esineensä arvoasteikolle, kukin kertoo vuorollaan väittämän herättämistä ajatuksista, joista keskustellaan yhdessä. 5 Keskustelun loputtua siirrytään uuden väittämän pariin. − Väittämiä käsitellään sen verran, kun aika antaa myöten. Tärkeintä ei ole ehtiä käydä kaikkia lävitse, vaan keskittyä syvälliseen keskusteluun ryhmäläisten kanssa. Väittämät voivat olla esimerkiksi seuraavanlaisia: − − − − − − − − − − − Valtakunnallinen opetussuunnitelma ei toteudu käytännössä Oppilaat pystyvät osallistumaan opetuksen suunnitteluun Erityisoppilaat voidaan integroida luokkiin Vanhempien odotukset koulua kohtaan ovat realistisia Yhtenäinen oppimispolku toteutuu peruskoulussa Lukioon tulevat oppilaat ovat valmiita lukio-opiskeluun Opettajilla on riittävästi aikaa ja resursseja toteuttaa opettamistaan Ryhmäkoolla ei ole vaikutusta oppimiseen Oppilaat tietävät hyvin omat vaikuttamismahdollisuutensa Oppilaat viihtyvät koulussa Nykykoulu huomioi yksittäisen oppilaan tarpeet Oulun opetustoimen laatutyö 2010–2011, Anne Moilanen ja Satu Kurvinen 7 5) REFLEKTOINTIVAIHE − Työskennellään ympyrässä koko ryhmän kanssa − Mitä haluaisit tuoda esille työskentelymuodosta? 6) LOPPUSANAT JA MATKAEVÄÄT − Työskennellään ympyrässä koko ryhmän kanssa - Mitä sait tästä päivästä? Mitä annat tälle ryhmälle evääksi? Suunnitelman ideointi ja laatiminen 2009–2010 Oulun kaupungin opetustoimi, Tulevaisuuden koulu / Verkko-oppiminen 2009, Projektipäällikkö Sirpa Kova Oulun kaupungin opetustoimi, Oppimisen ja opetuksen kehittämisyksikkö, Oppis Eila Hyrkäs, Marika Kerola, Tuomas Marjamaa, Anne Moilanen, Satu Kurvinen, Päivi Mäki, Jussi Tervonen − Henkilöt toimivat myös mentorointiryhmien vetäjinä. 8 II. tuokio 10 min. 50 min. MENTOROINTIRYHMÄT Ohjeistus (ryhmiin jakautuminen ja tiloihin siirtyminen) • Ryhmien vetäjät: 1) FIILISJANA Kaikki kertovat omasta päivän fiiliksestään fiilisjanan avulla. Täydellistä No jaa − Jokainen kävelee fiilisjanalla ja etsii paikkansa − Jokainen tuo esille oman näkemyksensä päivän annista 2) OPPIAINE JA TULEVAISUUS − Miten oppiainetta kehitetään tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi? Mainostoimisto − Aineryhmät perustavat mainostoimiston, jossa kukin aineryhmä miettii toisen aineen/aineryhmän kehittämistä tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi − Ryhmät muodostetaan oppiaineittain, jos mahdollista − Mahdollisia ryhmiä: äidinkieli + muut aineet, reaaliaineet, matemaattiset aineet ja vieraat kielet − Aineryhmät eivät jakaudu tasaisesti, joten tämä kannattaa huomioida − Mukaan kyniä ja paperia kaiken varalta (vetäjien vastuulla) Vaiheet 1) Mietitään n. 5−7 min. jonkun toisen aineen/aineryhmän kehittämistä tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi 2) Esitellään ideat koko ryhmälle n. 5 min. / ryhmä HUOM! Toive: oppiaineen edustajat eivät kommentoi esittelyvaiheessa toisen ryhmän ideoita. Näin mahdollistetaan kaikenlaisten ehdotusten syntyminen. 3) REFLEKTOINTIVAIHE − Keskustellaan ympyrässä koko ryhmän kanssa kohdasta 2 4) LOPPUSANAT JA MATKAEVÄÄT − Keskustellaan ympyrässä koko ryhmän kanssa − Mitä sait tästä päivästä? Mitä annat tälle ryhmälle evääksi? Suunnitelman ideointi ja laatiminen 2009–2010 Oulun kaupungin opetustoimi, Tulevaisuuden koulu / Verkko-oppiminen 2009, Projektipäällikkö Sirpa Kova Oulun kaupungin opetustoimi, Oppimisen ja opetuksen kehittämisyksikkö, Oppis Eila Hyrkäs, Eija Ruohomäki, Marika Kerola, Satu Kurvinen, Päivi Mäki, Jussi Tervonen ja Jussi Tomberg − Henkilöt toimivat myös mentorointiryhmien vetäjinä. 9 III. tuokio 1h Fiiliskierros kertomalla 1) Jokainen kirjoittaa sanan lapulle. Lappu kuvaa syksyn tuntemuksia. Porukka kävelee lattialla ja menee seisomaan sen lapun päälle, joka kuvaa koulutuksen tunnelmia. Keskustellaan miksi valitsit juuri tämän lapun. Kesto: n. 20 min. Tulevaisuuden näkymät ja sitoutuneisuus 2) Tiedustellaan osallistujien halukkuutta / sitoutumista jatkotoimintaan. Kerrotaan tulevaisuuden suunnitelmista. Kesto: n. 15 min. Tulevaisuuden minä 3) Tyhjä tuoli-tekniikka. − Osallistujat tarkastelevat itseään ulkopuolisen silmin ja vaihtavat rooliaan − Jokainen ryhmänjäsen seisoo tuolin takana ja kuvittelee itsensä tuolille Pohdittavaksi: Mitä tulevaisuuden neuvoja ja ohjeita antaisit tuolilla istuvalle koulutuksesta toimimisesta? − Mahdolliset muut pohdittavat seikat Kesto: n. 15 min. Orientoitumista tulevaisuuteen 4) Kyselylomake open hyvinvointi ja jaksaminen Kesto: n. 5-10 min. Joululahja kollegalle 5) Aineeton joululahja ryhmän jäsenille Kesto: n. 5 min. Suunnitelman ideointi ja laatiminen 2009–2010 Oulun kaupungin opetustoimi, Tulevaisuuden koulu / Verkko-oppiminen 2009, Projektipäällikkö Sirpa Kova Oulun kaupungin opetustoimi, Oppimisen ja opetuksen kehittämisyksikkö, Oppis Eila Hyrkäs, Marika Kerola, Anne Moilanen, Satu Kurvinen, Jussi Tervonen ja Jussi Tomberg − Henkilöt toimivat myös mentorointiryhmien vetäjinä. Mentoroinnin aloitukseen seminaariteemoja (VERME-kirja s. 47) Kollegiaalisuus Opettajan ammatti ja yhteiskunnallinen muutos Mentorointi opettajakoulutuksen jatkumossa Koulun toimintakulttuuri ja mentorointiryhmän ohjaaminen Meidän polkumme mentorina Vertaisuus Opettajan työ ja oppiminen I Narratiivinen identiteettityö KerToi-narratiiviset menetelmät 10 Hyvinvointi Opettajan työ ja oppiminen II Haasteena kouluhyvinvointi Työhyvinvointia vuorovaikutuksesta Dialogisuus Dialogisuuden filosofiaa Dialogi koulun kehittämisessä Mentoroinnin merkitys yksilö- ja yhteisötasolla Kokemuksia muualta –meidän tarinamme Olisiko tästä mentoroinniksi? Strukturoidun ryhmäohjausmallin soveltaminen Mentorointiryhmissä verkkojakso: Kokemuksellisuus Eettisyys Etiikka ohjauksessa Muita käsiteltäviä teemoja ja tehtäviä mentorointituokioihin Yhtenäisperuskoulujen syntyprosessit Pedagogiset kehittämishankkeet Maahanmuuttajien valmistavan opetuksen koulut Henkilöstön uuden toimenkuvan rakentaminen ja ammatillisen identiteetin vahvistaminen Henkilöstön perehdyttäminen Johtaminen Työn vaativuuden arviointi Pitkäaikaissijaisuuksien kustannukset Koulusihteerin tehtävät Hiljaisen tiedon muuttuminen organisaation tiedoksi Verkostoituminen Tiedonkäsitykset Dialogisuus ja omien kokemusten reflektointi Opettajan voimavarat Eettisyys opettajan työssä Jämäkkyys Ajan käyttö Opettajan työn suunnittelu, muutos, edistyminen ja ammatillinen kehittyminen Opetuksen didaktiset mahdollisuudet (oppijoiden aktivoiminen) Kollegoiden arvostaminen ja kunnioittaminen Oppilaiden oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu Miten rakentaa suhdetta oppilaisiin? Oppilaan kohtaaminen ja vuorovaikutussuhteen rakentaminen Arjen työkäytänteet Oppilasarviointi ja yhteistyö vanhempien kanssa Jakaminen, luottamus ja kannustaminen Oppiainekohtaiset teemat Työssäoppiminen Kansainvälisyys Opetussuunnitelmatyö / Opetussuunnitelman muutokset Monikulttuurisuus 11 Teemoista voidaan käydä vapaamuotoista keskustelua ryhmän näkemysten ja kokemusten, asiantuntija-alustuksen tai artikkelin pohjalta. Asioiden perehtymiseen voi halutessaan varata aikaa tapaamisten välissä. Tärkeää on muistaa, että työskentely tapaamisten välissä on hyvä pohjautua vapaaehtoisuuteen. Tehtäviä mentorointituokioihin Orientaatiotehtävä mentorointituokion alkuun Valitse pöydältä värillinen paperi ja tee siitä nimi kyltti, johon kirjoitat oman nimesi. Kerro ryhmälle miksi valitsit kyseisen värin. Opettajan työn alkuvaiheen kysymyksiä: Miltä sinusta tuntui tulla ensimmäiseen työpaikkaasi? Miten sinut otettiin vastaan? Saitko työhösi opastusta? Millaisissa asioissa tarvitset työssäsi tukea tai kuuntelijaa? Mitä annettavaa sinulla voisi olla niille, jotka ovat vasta aloittamassa omaa työuraansa? Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta ”mentori”? Analogia: Mentori on kuin… Metafora: Mentori on… (VERME-kirja s. 14–19) Miten reflektoit omaa työtäsi (VERME-kirja s. 38) Oletko joskus alkanut ihmetellä asioita, joita on totuttu pitämään rutiinina? Oletko yrittänyt muuttaa näitä totuttuja tapoja? Mitä siitä seurasi? Mentorointituokioiden lopetustehtävä Kirjoita värilliselle lapulle ajatuksiasi, jotka sinulla on mielessä lopettamishetkellä. Mentori lukee lopussa laput nimettöminä koko ryhmälle. Odotusten ja toiveiden kertominen toisille Teoreettisten virikkeiden käyttäminen uusien ajatusten synnyttäjänä (esim. artikkelit) Kuvakerronta (Kuvakerrontaan voi suunnitella useampia vaiheita) Valitse pöydältä kuva, joka kuvaa sinua / käsiteltävää asiaa parhaiten. Kerro miten itse suhteudut kuvaan. Virittäydy teemaan itseä askarruttavalla kysymyksellä tai omakohtaisella kokemuksella. Kerro mitä haluaisit tietää lisää. Kirjoitustehtävät (esim. nimettömät kirjoitelmat) Tapaamisten videointia Keskustelussa syntyvien teemojen analysointia tukimateriaalin avulla Fiktiivisen tarinan kerronta: toimiva mentorointiryhmä / toimimaton mentorointiryhmä, toimiva työyhteisö / toimimaton työyhteisö Videot virikkeenä (Yle Areena / Opettaja TV ) omien arkikokemusten ja oman toiminnan analysoinnin tueksi 12 Mentoroinnin vaikuttavuus Rehtorin rooli ja kunnan tuki on merkittävä mentoroinnin vakiinnuttamisessa osaksi kunnan pitkäjänteistä täydennyskoulutusstrategiaa (vrt. Rajakaltio ja Syrjäläinen VERME-kirja s.121). Mentorointituokioiden viestit on tärkeä välittää virkamiehille ja päättäjille, jotta asiat menevät eteenpäin ja parempaan suuntaan (vrt. Rajakaltio ja Syrjäläinen VERMEkirja s. 123). 13 2 Aineryhmä/luokka-astekokoontumiset Aineryhmäkokoontumisten tavoitteena on opetuksen kehittäminen kokemusperäisen tiedon jakamisen ja yhteisen työstämisen avulla. Parituntisissa tapaamisissa jaetaan tietotaitoa, kehitetään ideoita, suunnitellaan ja mahdollisuuksien mukaan toteutetaan yhteisiä tunteja, kotitehtäviä, kokeita, retkiä ja opetusmateriaaleja. Tapaamisissa keskustellaan hyvistä kokeilluista opetusmenetelmistä ja työtavoista ja kehitetään niitä yhdessä. Ryhmäläiset voivat myös vierailla toistensa luokissa/tunneilla. Lisäksi he voivat organisoida itselleen täydennyskoulutusta. Opetuksen kehittämisen ohella kokoontumiset ovat luonteeltaan myös työnohjauksellisia ja työssä jaksamista tukevia. 14 Ryhmälle tulee valita ryhmän jäsenistä joku vetovastuullinen henkilö, jonka tehtävänä on huolehtia siitä, että ryhmä saa heti aluksi sovittua tulevat kokoontumisajat ja paikat sekä laatii itselleen toimintasuunnitelman, jossa määritellään käsiteltävät teemat, työskentelytavat ja pelisäännöt. Kasvokkaisten tapaamisten lisäksi ryhmällä voi olla käytössä jokin verkkosovellus, jossa on mahdollisuus keskustella kokoontumisten välissä. Ryhmällä voi olla myös yhteinen portaali, jossa jaetaan ainekohtaisia materiaaleja, kuten opetusmateriaaleja, linkkejä, tutkimuksia ja kirjallisuutta. Erityisesti pienten koulujen opettajille aineryhmät mahdollistavat työskentelyn oman aineen haasteiden parissa muiden kollegoiden kanssa. Pysyviä ja organisoituja aineryhmätapaamisia järjestetään erityisesti lukio-opetuksen ja vapaan sivistystyön puolella. Kyseessä on pienet yksittäiset oppilaitokset, joiden aineen opettajien verkostoitumista ja yhteistyötä tuetaan esimerkiksi seutukunnallisen aineryhmätyöskentelyn keinoin. Mallia voidaan hyvin soveltaa myös perusopetuksen oppilaitoksissa ja niiden verkostoissa. 2.1 Toteutusvinkit Seuraavassa on listattuna vinkkejä aineryhmäkokoontumisiin: Aineryhmät voivat olla oppilaitoksen sisäisiä, oppilaitosten välisiä, kuntakohtaisia tai seutukunnallisia. Sopiva kokoontumisten määrä on noin 2 kertaa per lukukausi ja noin 2h per kerta. Kokoontumisia kannattaa järjestää vaihtelevasti osallistujien kouluilla, jos se on mahdollista. Ryhmien kannattaa sopia kokoontumisaikansa, paikkansa, käsiteltävät asiat ja työskentelytapansa ensimmäisellä kokoontumiskerralla. Kannattaa valita joku vetovastuulliseksi. Hän toimii kokoontumisissa vetäjänä ja huolehtii kokoontumisiin liittyvistä tiedottamisista. Ryhmissä keskustellaan hyvistä kokeilluista opetusmenetelmistä ja työtavoista ja kehitetään niitä yhdessä. Esimerkiksi voidaan keskustella, ideoida ja kehittää kokeita ja arviointikäytänteitä. Ryhmä voi myös työstää yhteisiä projekteja, suunnitella ja mahdollisuuksien mukaan toteuttaa yhteisiä tunteja, kotitehtäviä, retkiä, opetusmateriaaleja tai tehdä luokkavierailuja. Joihinkin kokoontumisiin voi kutsua ulkopuolisia asiantuntijoita jakamaan ideoita. Suositeltavaa on järjestää tapaamisiin pientä purtavaa. Jonkin verkkosovelluksen hyödyntämistä materiaalien jakamisessa ja kokoontumisten välisessä yhteydenpidossa kannattaa harkita. 15 3 Parityöskentely Parityöskentelyssä parit voivat muodostua esimerkiksi kahdesta luokan- tai aineenopettajasta sekä opettaja-erityisopettajaparista. Parit muodostetaan oma- ja vapaaehtoisesti. Parityöskentelyn tavoitteena on keskinäinen kokemusperäisen tiedon siirtäminen ja tekemällä oppiminen toinen toiselta. Parit voivat olla kokemukseltaan ”tasavertaisia” tai asetelma voi olla kokeneen ja vähemmän kokeneen opettajan muodostama oppipoika-kisällipari. Yhteistyö voi olla esimerkiksi yhteisten tuntien suunnittelua ja toteutusta, yhteisten kokeiden ja opetusmateriaalien laatimista, yhteisiä retkiä tai toisen työhön tutustumista varjostamalla. 16 3.1 Toteutusvinkit Halukkuudesta parityöskentelyyn kannattaa puhua omassa työyhteisössä; todennäköisesti löytyy joku toinenkin asiasta kiinnostunut. Suunnitteluun kannattaa varata aikaa ja antaa ideoiden lentää vapaasti. Miettikää, missä yhteyksissä kahden opettajan läsnäolosta olisi hyötyä ja missä sille olisi selvä tarve. Hyödyntäkää toistenne vahvuuksia ja mielenkiinnon kohteita; täydentäkää toistenne osaamisia ja kykyjä. Benchmarkatkaa opettajia, jotka ovat toteuttaneet parityöskentelyä. Kannattaa pohtia joustavia yhteistyömahdollisuuksia esimerkiksi verkkoa hyödyntäen. 4 Pedagogiset iltapäivät Pedagogisten iltapäivien tavoitteena on pedagogisen (hiljaisen) tiedon jakaminen kouluyhteisössä sekä osaamisen ja opetuksen kehittäminen. Iltapäivät ovat koulukohtaisia kokoontumisia, joihin osallistuvat kaikki opettajat. Ne eivät ole perinteisiä opettajainkokouksia eivätkä niiden jatkoksi järjestettäviä tilaisuuksia vaan omia erillisiä pedagogisiin asioihin keskittyviä keskustelu- ja ideointisessioita. Kokoontumisajat on hyvä sopia esimerkiksi lukukaudeksi kerrallaan. Kokoontumisia voi olla vaikka kerran kuussa tai kerran kuudessa viikossa. Iltapäivien vetovastuu voi olla rehtorin sijasta opettajilla ja/tai koululla mahdollisesti toimivilla tiimeillä. Käsiteltävät asiat ja teemat suunnitellaan ja sovitaan mahdollisuuksien mukaan etukäteen tai ensimmäisellä kokoontumiskerralla. Käsittelyyn on mahdollista ottaa myös kulloinkin ajankohtaiseksi nousseita asioita. Mikäli tehdään päätöksiä joistain asioista, ne kirjataan ylös. Iltapäivät voivat sisältää keskustelua, kokemustenvaihtoa, kehitysideointia muun muassa seuraavista asioista: käytyjen koulutusten anti ja hyödyntäminen hyvät ja kokeillut työtavat uudet opetusmenetelmät luokan hallintaan liittyvät asiat o ongelmatilanteiden ratkaisu o oppilaiden ja vanhempien kohtaaminen o erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tukeminen koulun toimintakulttuuriin liittyvät asiat o kokeiden valvonta o vanhempainillat sopimista ja Tilanteen mukaan keskustelut ja ideoinnit voidaan organisoida erilaisia toiminnallisia ryhmätyömenetelmiä hyödyntäen. Iltapäivien aikana tehdyistä päätöksistä on hyvä laatia kaikille jaettava muistio, jotta poissaolijatkin ovat tietoisia päätetyistä asioista. Muistiot voidaan jakaa joustavasti esimerkiksi oppilaitoksen verkkoympäristössä. 4.1 Toteutusvinkit Rehtori/joku muu voi pohjustaa kokoontumisen lyhyellä alustuksella, minkä jälkeen siirrytään yhteiseen keskusteluun ja pohdintaan. Opettajien sitoutumista edistää mahdollisuus osallistua asioiden kehittämiseen: tätä kannattaa hyödyntää mahdollisimman paljon. Kannattaa tutustua yhteistoiminnallisiin ryhmätyömenetelmiin ja hyödyntää niitä pohdinnoissa ja ideoinnissa. Näin saadaan hiljaistenkin ajatukset ja mielipiteet esiin. Kannattaa kannustaa rohkeaan ja luovaan ideointiin ja välttää ideoiden välitöntä teilaamista. Kirjataan ylös ideoita ja sovittuja asioita. Kirjaukset toimitetaan kaikille, jolloin poissa olleetkin pääsevät tutustumaan niihin. 17 5 Opettajien online-yhteisö Online-yhteisön tavoitteena on jakaa yhteisön jäsenten kesken kokemusperäistä tietoa verkossa. Verkossa käytävä keskustelu ja kokemusten vaihto voi olla ainetai teemakohtaista ja/ tai vapaasti opettajien tarpeiden mukaan muodostuvaa. Yhteisö voi olla esimerkiksi jonkin aineen opettajien keskeinen kokemusten vaihtopaikka. Se voi olla myös yhteisö, jossa keskustellaan jostain opettajille ajankohtaisesta ja tärkeästä teemasta, kuten tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstä. Tuolloin osallistujat voivat olla taustaltaan heterogeenisempiä. Keskustelun lisäksi yhteisön jäsenet voivat jakaa hyväksi kokemiaan materiaaleja ympäristössä. Perustajaryhmän on hyvä kokoontua toiminnan alussa tutustuakseen toisiinsa ja sopiakseen peruspelisäännöt ja toimintatavat. Tällä hetkellä olemassa olevista avoimista valtakunnallisista opetusalan yhteisöistä tunnetuimpia ovat Sometu http://sometu.ning.com/ ja Vinkkiverkko http://vinkkiverkko.ning.com/ sekä erilaiset Facebook-yhteisöt kuten Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa, Tablet-laitteet opetuksessa ja Johtamisen kehittämisverkosto. Sosiaalinen media oppimisen tukena (Sometu) on verkosto toimijoille, joilla on kiinnostusta sosiaalisen median tuomien uusien toimintamallien ja työkalujen käytöstä edistämässä oppimista sekä yksilö- että yhteisötasolla. Vinkkiverkko puolestaan on avannut valtakunnallisen foorumin opettajien yhteistoiminnalle. Aineja teemaryhmissä kysellään, vastataan ja jaetaan vinkkejä jo useamman sadan mukaan kirjautuneen voimin. Keskustelu ja jakaminen eivät rajoitu oppiaineisiin tai kouluasteisiin. Kokoavia teemoja ja ryhmiä on syntynyt jo useita. Ryhmissä voi vierailla vapaasti etsimässä virikkeitä ja sovelluksia yli rajojen. Näiden lisäksi verkossa on myös useita muita vastaavia opettajien yhteisöjä. Facebook-yhteisöissä Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa ja Tablet-laitteet opetuksessa keskustellaan tietoja viestintätekniikan hyödyntämisestä oppilaitoksissa sekä vinkataan hyvistä toimivista teknisistä ratkaisuista. Johtamisen kehittämisverkostossa taas käsitellään johtamiseen liittyviä ajankohtaisia teemoja. 5.1 Toteutusvinkit Koulun sisällä on hyvä olla ainakin yksi sellainen ympäristö, joka on tarkoitettu koulun henkilöstön sisäiseen yhteistyöhön. Kannattaa hyödyntää online-yhteisössä koulun omaa verkkoympäristöä, jos sellainen on olemassa. Jos koulussanne parhaillaan valitaan yhteistä työskentely-ympäristöä verkossa, kannattaa tutustua muiden oppilaitosten ympäristöihin ja tehdä pienimuotoista kartoitusta ympäristöjen mahdollisuuksista. Etsi olemassa olevista online-yhteisöistä itseäsi kiinnostava ja omaa työtäsi tukeva yhteisö. Hyödynnä yhteisön osaamista ja jaa omaasi. Mikäli et löydä olemassa olevista online-yhteisöistä itsellesi sopivaa, mieti mahdollisen uuden yhteisön perustamista. 18 6 Koulun käytänteet -kansio Kansion tarkoituksena on koulukohtaisen hiljaisen tiedon tunnistaminen ja näkyväksi tekeminen kirjalliseen muotoon. Kansiota voidaan hyödyntää paitsi uusien opettajien ja sijaisten perehdyttämisessä niin myös asioiden päivittämisessä. Kansio voi olla joko sähköinen tai paperiversio. Kansiot voivat olla joko koulun verkkolevyllä tai koulun intrassa tai suljetussa oppimisympäristössä. Ne sisältävät ajankohtaista tietoa koulun käytänteistä ja toimintaohjeista. Näitä ovat esimerkiksi koulukohtaiset opetus-, pelastus- ja kriisisuunnitelmat sekä erilaiset oppaat, lomakkeet ja aikataulut. Kansiota päivitetään jatkuvasti. 6.1 Toteutusvinkit Kansion kasaaminen on oiva kehittämistehtävä jollekin täydennyskoulutukseen osallistuvalle. Sopikaa kouluyhteisössä kansion päivittämisvastuusta ja sen hyödyntämisestä. 19 7 Esimerkkejä mentorointimalleista 7.1 Kotimainen Verme -vertaisryhmämentorointimalli Suomessa pioneerityötä koulumaailmaan soveltuvan mentorointimallin kehittelyssä ja pilotoinnissa on tehnyt Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos, joka on koordinoinut vertaisryhmämentorointiin keskittyvää VERME -hanketta. Hanketta ovat rahoittaneet Työsuojelurahasto, Opetusministeriö, Opetushallitus ja mukana olevat kunnat Hämeenlinna, Kokkola, Oulu, Jyväskylä ja Tampere. VERME -hankkeessa on kehitetty opetusalalle toimintatutkimuksen avulla uutta täydennyskoulutuksen lähestymistapaa: vertaisryhmämentorointia. Se on suunnattu erityisesti uusille opettajille, mutta myös uudessa tilanteessa tai työyhteisössä aloittaville opettajille. Verme tukee jatkuvaa ammatillista kasvua, joka perustuu reflektiiviseen ajatteluun: oman työn ja ammatillisten käytänteiden kehittämiseen vertaiskeskustelun ja yhteisen pohdinnan avulla. Perinteisesti mentorointi tarkoittaa sitä, että kokenut osaaja opastaa nuorempaa. Vertaisryhmämentorointi eroaa tästä mallista kahdella tavalla: Se lähtee ajatuksesta, että sekä kokeneella vanhemmalla että nuoremmalla työntekijällä molemmilla on toisilleen annettavaa. Toinen merkittävä ero perinteiseen verrattuna on, että mentorointi tapahtuu ryhmissä, joissa on mukana sekä kokeneita että vähemmän kokeneita työntekijöitä. VERME -mentorointi perustuu työskentelyyn pienryhmissä, joissa on noin 4–10 henkilöä. Ennen mentoroinnin aloittamista ryhmille valitaan mentorit, joille järjestetään koulutusta mm. mentoroinnista, ja ryhmäilmiöistä. Mentorointiryhmä kokoontuu noin 6–8 kertaa lukuvuodessa 1,5–3h kerrallaan. Ryhmiin voi tulla opettajien lisäksi muut opetus- ja kasvatusalan työntekijät, kuten opinto-ohjaajat ja koulunkäyntiavustajat. Aloittava ryhmä tekee toimintasuunnitelmansa ensimmäisessä kokoontumisessa määritellen siinä tärkeäksi katsomansa kysymykset ja koetut työn pulmat, joihin haetaan ratkaisuja. Ryhmä voi valita koko kauden teemaksi jonkin yhteisen laajan aiheen, kuten vaikka monikulttuurisuuden, opetussuunnitelmatyön tai jonkin oppiaineen kehittämisen. Ryhmissä jaetaan kokemusta ja osaamista, joskus myös ongelmia ja työn haasteita. Vermevertaisryhmämentoroinnissa käytetään ns. KerToi -menetelmää, joka sisältää kerronnan lisäksi toiminnallisia ryhmämenetelmiä. Tarinan voi kertoa myös tekemällä ja toimimalla. Verme -ryhmä perustuu luottamukseen. Toimintasuunnitelman lisäksi ryhmä tekeekin aluksi luottamussopimuksen. Kaikki, mitä ryhmässä puhutaan, jää ryhmään. Kenenkään asioita ei viedä eteenpäin. 20 7.2 Kansainvälisiä mentorointimalleja Mentorointiryhmät Kouluissa sovellettavissa kansainvälisissä mentorointimalleissa on paljon samaa kuin Vermessä. Ryhmien suosituskoot vaihtelevat 2–14 opettajan välillä. Ryhmien vetäjinä toimivat senioriopettajat ryhmän muiden jäsenten ollessa junioriopettajia, joilla on työkokemusta maksimissaan viisi vuotta. Ryhmiä on muodostettu saman oppiaineen opettajista ja saman koulun opettajista. Joissakin malleissa rehtori valvoo ryhmien työskentelyä ja tuloksista kerrotaan muille opettajille esim. yhteisessä työpajassa. Mukana voi olla jäseniä myös paikallisista opettajankoulutuslaitoksista. Osassa malleista työstetään eri laajuisia tehtäviä. Esim. toiminnan alussa voidaan valita pitkän tähtäimen ongelma annetusta listasta. Pitkän tähtäimen ongelmien lisäksi valitaan keskipitkän tähtäimen ongelmia, jotka ovat luonteeltaan kontrolloivia ja joita työstetään kuukauden ajan. Viikoittaiset tehtävät ovat teematehtäviä. Mallissa voidaan hyödyntää jotain tvt-sovellusta, kuten Moodlea, yhteistyön ja työskentelyn tulosten raportoinnissa. Seuraavaksi kuvataan Oulun yliopiston täydentävien opintojen keskuksen koordinoimassa kansainvälisessä 2AgePro -hankkeessa kehitettyä muutamaa mentorointimalleja. Mentori-mentoroitavaparit Esimerkki 1 Mm. Saksassa on sovellettu ongelmalähtöisen yhteistoiminnallisen oppimisen perusperiaatteisiin pohjautuvaa mallia. Siinä hiljaisen tiedon siirtäminen tapahtuu mentori-mentoroitavaparien kesken. Seuraavaksi kuvattavassa mallissa opettajat koulutetaan aluksi sen hyödyntämiseen. Koulutuksen yhteydessä valitaan mentoriparit, esitetään malliin sisältyvät tukimateriaalit (kortit), opastetaan osallistujia käyttämään niitä ja sovitaan luottamuksellisuudesta ja kommunikointitavoista. Koulutuksen yhteydessä tapahtuvan parin valinnan taustaksi jokainen määrittelee itse omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä mitä tarvitsevat ja mitä puolestaan voivat tarjota parilleen. Seuraavaksi muodostetut parit sopivat käsiteltävistä teemoista ja kunkin oppimistavoitteista. Lisäksi parit sopivat tapaamisajat ja -paikat, mitä tvt -sovellusta käyttävät vuorovaikutuksessaan jne. Näiden sopimisten jälkeen parit aloittavat työskentelyn. Työskentelymuotoja ovat neuvontatuokiot ja yhteisprojektit, jotka molemmat sisältävät useita eri työskentelytapoja. Neuvontatuokioiden tavoitteena on jakaa neuvoja, tukea ja kokemuksia. Neuvontatuokiot voidaan organisoida esim. aivoriihenä. Ne voivat olla yhteistä tutustumista johonkin materiaaliin tai teemaan, keskustelua valituista tapauskuvauksista jne. Neuvontatuokio voidaan toteuttaa myös ulkoistamisen periaatteella: Vaihdetaan käytännöllistä ja hiljaista tietoa ääneen ajattelemalla, selittämällä, kysymällä provosoivia kysymyksiä, argumentoimalla jne. Parit voivat myös päivittää yhdessä puolin ja toisin joitain asioita/teemoja esim. selvittää yhdessä, mitä materiaalia käytetään fysiikan opetuksessa alakoululla. He voivat verrata jotain akuuttia ongelmaa johonkin kokemusperäiseen tapaukseen tai 21 kirjallisuuteen pyrkien etsimään sieltä ratkaisua tilanteeseen. Myös molemminpuoliset luokkavierailut ja pidettyjen tuntien seuranta ovat keinoja siirtää hiljaista tietoa. Yhteiset projektit voivat olla esim. tunnin, kotitehtävän tai retken suunnittelua yhdessä. Opettajaparit voivat etsiä ja hankkia uusia oppimateriaaleja yhdessä eri paikoista, kuten netistä tai kirjastosta. Yhteinen projekti voi olla myös uusien pedagogisten mallien ja ideoiden etsimistä, tuottamista ja niiden yhteistä soveltamista koulutyöhön. Parit voivat yhdessä etsiä tietoa tärkeäksi kokemistaan työhön liittyvistä asioista. He voivat myös kutsua kolmannen osapuolen ratkomaan asioita ja tuomaan uusia näkökulmia ongelmiin. Malliin sisältyy työskentelyn tueksi valmiita kortteja, joissa on kysymyksiä ja suositeltavien työskentelymallien kuvauksia (esim. yhteissuunnittelu, kolmannen osapuolen kutsuminen). Lisäksi mukana on ajatuksia provosoivia ja herättäviä kysymyksiä, jotka auttavat opettajia käymään syvällisempiä keskusteluja käsiteltävistä asioista. Opettajat valitsevat yhdessä heitä kiinnostavan kortin (esim. vanhempien ja opettajien tapaaminen) ja keskustelevat heitä kiinnostavista kysymyksistä. Kortti luo perustan keskustelulle. Esimerkki 2 Parityöskentelyyn perustuvaa mallia on kehitetty myös Hollannissa. Tässä mallissa pari muodostetaan juniori- ja senioriopettajasta. Pareja on 6–8. Malli lähtee liikkeelle yksilöllisillä keskusteluilla osallistujien kanssa. Noin tunnin kestävässä keskustelussa määritellään osallistujien tarpeet, toiveet ja halukkuus oppia. Tämän jälkeen järjestetään kolmen tunnin avaustapaaminen kaikille juniori – ja senioriopettajille. Tapaamisessa tutustutaan toisiin, muotoillaan henkilökohtaiset oppimistavoitteet ja muodostetaan juniori-senioriopettajaparit. Parit sopivat myös työskentelyaikansa. Seuraavaksi junioreille ja senioreille järjestetään omat koulutuksensa. Junioreita koulutetaan 4 x 3h. Tänä aikana kehitetään heidän ohjaustaitojaan ja käsitellään hiljaista tietoa. Senioriopettajia koulutetaan 5 x 3h, minä aikana kehitetään heidän ohjaustaitojaan, tarkastellaan ja arvioidaan kunkin omia käytäntöjä ja tapoja ja käsitellään hiljaista tietoa, kokemuksia ja uskomuksia. Koulutusten jälkeen työskennellään pareissa. Työskentely on esim. luokkahuoneobservointia ja reflektointia, molemmin puoleista ohjausta ja oppimateriaalien kehittämistä. Parit tapaavat edellä kuvattujen asioiden merkeissä vähintään neljä kertaa koulutuspäivien välissä. Tapaamisissa jaetaan tietoja ja taitoja, tarkastellaan käytäntöjen ja tapojen kehittymistä, kehitetään erityisosaamista ja taitoja ja syvennetään ohjaustaitoja. Jokaisen koulutuspäivän ja parityöskentelyn jälkeen työstetään yksilöllisiä tehtäviä, joissa reflektoidaan oppimisprosessia ja tuloksia, syvennetään käsityksiä ja kehitetään tvt -taitoja. Jokaisen parityöskentelyn jälkeen 2–3 paria kokoontuu yhteen vaihtamaan kokemuksia, arvioimaan oppimistuloksia ja muotoilemaan mahdollisuuksia parityöskentelyn kehittämiseen. Malliin osallistuminen edellyttää halua: oppia toisilta reflektoida omaa käyttäytymistä, tietoja ja kokemusta tehdä yhteistyötä seniori/junioriopettajien kanssa 22 kehittää omaan ammattitaitoja opettajana osallistua kaikkiin mallin osioihin toimia yhteisesti laadittujen sääntöjen mukaan hyviä vuorovaikutustaitoja Senioriosallistujalta edellytetään: junioriopettajan kunnioittamista varmuutta siitä, että voi oppia junioriopettajalta luottamusta omaan kokemukseen ja tietämykseen ohjaustaitojen alkeita Junioriopettajalta edellytetään: senioriopettajan kunnioittamista rohkeutta ja varmuutta ohjata senioriopettajaa, vaikka tämä on paljon vanhempi ja kokeneempi rohkeutta ja varmuutta tuoda esille omia kokemuksiaan ja tietojaan 23 Lähteet VERME-vertaisryhmämentorointi työssä oppimisen tukena 2010, Heikkinen Hannu – Jokinen Hannu – Tynjälä Päivi Lupa puhua, Kertomisen voima arjessa ja työssä 2007, Estola, Kaunisto, KeskiFilppula, Syrjälä ja Uitto Minussa elää monta tarinaa, Heikkinen, H. & Syrjälä, L. 2002. Opettaja asiantuntijana, Tynjälä, P. 2006. 24 Dialogisuus koulun kehittämisessä, Huttunen, R. 1997. Mentorointi, Johdon ja asiantuntijoiden kehitysmenetelmä 1996, Liisa Nakari, Pertti Porenne, Seppo Mansukoski, Esko Riikonen, Tauno Huhtala ja Ekonomia Oy Hokes-hanke 2009–2012 http://www.kotu.oulu.fi/hokes/ Menetelmävinkkejä yhteistoiminnallisiin tuokioihin Opettajan käsikirja, Olli Hyppönen ja Satu Lindén, 2009 http://www.jokihelmenopisto.fi/files/Opettajan-kasikirja.pdf Ideapakkoja ryhmätyöskentelyyn, ideointiin ja kokouksiin (ks. www-sivut) Reetta Koski Ideakoski Lue lisää: http://www.ideakoski.fi/ Virikekortit hyvän vuorovaikutuksen rakentamiseen Marianne Hemminki Capacitar Lue lisää: http://www.capacitar.fi/ Vuorovaikutteinen työpaja: http://www.capacitar.fi/koulutusratkaisut/ Seuraavia pakkoja tarjolla verkkopuodissa http://verkkopuoti.ideakoski.fi/ Ideapakka / Virikekortit / Kehitä ryhmän luovuutta, innosta toimimaan yhdessä, vireystason nostoon jne. Ideapakka / Pakallinen ideoita / Ideointiin, oppimiseen, ryhmätyöskentelyyn jne. Ideapakkaa voi seurata Facebookissa osoitteessa http://www.facebook.com/ideapakka Spectrokortit, Ulla Halkola http://www.spectrovisio.net/etusivu/ Dialogiset menetelmäkortit yhteisöllisyyden ja dialogin rakentamiseen https://wiki.hamk.fi/display/diale/Dialogical+method+cards 25
© Copyright 2024