1. No category

Mentorin opas
Lukijalle  3
1. Mikä on mentori?  4
2. Alkuvalmistelut  9
3. Kiinnittyminen vieraaseen maahan  15
4. Jakson puolivälissä  22
5. Kotiinpaluu  28
LUKIJALLE
Tämä opas on tarkoitettu EVS-vapaaehtoisen tukena toimivalle
mentorille. Oppaassa käydään läpi mentoroinnin lähtökohtia ja käytännön menetelmiä mentorin työn tueksi. Käsittelyssä painottuvat
erityisesti vapaaehtoisen oppimisprosessin tukeminen, kansainvälistymisen edistäminen, mentorin ja vapaaehtoisen keskinäinen vuorovaikutus sekä arjen ongelmanratkaisutaidot.
Vapaaehtoisen ja mentorin keskinäinen toiminta on yhteistoimintaa, jossa molemmat osapuolet oppivat toisiltansa. Tällaista vastavuoroista oppimista tukee dialoginen vuorovaikutus. Dialogisuuden
peruslähtökohtia ovat toisten kuunteleminen, erilaisten kokemusten
vakavasti ottaminen ja suora puhe. Tämä edellyttää oman mielen
avarana pitämistä toisenlaisille näkemyksille ja valmiutta jatkuvasti
korjata ja rikastuttaa omaa ajattelua. Mentorin ja vapaaehtoisen välistä dialogia tukee se, että molemmat uskaltavat rohkeasti kokeilla
erilaisia toimintatapoja ja pohdiskella yhdessä niiden tuottamia seurauksia. Mentorointisuhde muodostuu aina yksilölliseksi ja löytyy
yleensä vain etsimällä ja oppimalla. Dialoginen ja kokeilullinen asenne yhteiseen toimintaan on tärkeä taito, jota vapaaehtoinen voi oppia mentorilta jaksonsa aikana. Myös mentori voi jatkuvasti kehittyä
dialogin taitajana.
3
Oppaan ensimmäisessä luvussa esitetään mentorin roolin keskeiset piirteet, mentoroinnin tavoitteet, tarvittavat taidot ja tehtävään
saatava tuki. Tämän jälkeen opas etenee seuraillen vapaaehtoisjakson ajallisia vaiheita. Toisessa luvussa keskitytään huomioitaviin seikkoihin ja alkuvalmisteluihin ennen tuloa sekä mahdollisiin yllättäviin tilanteisiin. Kolmas luku käsittelee vapaaehtoisjakson alkuvaiheen kysymyksiä ja mahdollisia eteen tulevia ratkaistavia tilanteita.
Neljännessä luvussa ollaan jakson puolivälissä ja pohditaan erityisesti arvioinnin kysymyksiä ja loppuajan tavoitteiden asettamista. Viidennessä luvussa nostetaan esiin kotiinpaluuseen valmistautuminen,
jakson arviointi ja aika kotiinpaluun jälkeiset tapahtumat.
EVS-jakso on parhaimmillaan antoisa ja rikastuttava kokemus kaikille toimintaan osallistuville. Erilaisten kokemusmaailmojen kohtaamiset – ja toisinaan myös törmäykset – edistävät maailman kansainvälistymistä ja demokratisoitumista. Aito demokraattinen yhteiselämä perustuu kaikkien ihmisten kokemusten hyödyntämiseen yhteisessä toiminnassa ja jokaisen yksilöllisten mahdollisuuksien kehittämiseen. Toisesta kulttuurista saapuvan vapaaehtoisen luotsaaminen
vieraassa maassa on korvaamatonta eurooppalaisen arjen demokratiatyötä.
1 . MIK Ä O N M EN T OR I?
MENTORIN MÄÄRITELMÄ JA SUHDE
MUIHIN TOIMIJOIHIN
Mentorilla tarkoitetaan henkilöä, joka toimii vapaaehtoisen henkilökohtaisena tukena koko hänen vaihtonsa ajan. Mentorin tärkein tehtävä on auttaa vapaaehtoista kotiutumaan uuteen maahan ja alueen
paikallisyhteisöön sekä edistää hänen oppimisprosessiaan. Mentori
on yksi varma kiinnike, joka vapaaehtoisella on alusta saakka hänen
saapuessaan uuteen maahan. On hyvä, jos mentori voi myös tukea
vapaaehtoista erilaisten virallisten toimien (maistraatti, pankkitili) ja
vapaa-ajan käytännön askareiden (kaupassakäynti, harrastukset) järjestelyissä. Mentorin on syytä olla mukana toiminnassa heti vapaaehtoisen valinnasta saakka ja osallistua myös hänen saapumisensa
suunnitteluun.
Mentorin ja vapaaehtoisen yhteistyö perustuu molempien osapuolten suostumukseen ja se nojaa ohjelman perusperiaatteisiin.
Yhteistyön käytännön sisältö muotoutuu aina tilannekohtaisesti. Jos
suhde ei jostain syystä toimi, vapaaehtoiselle voidaan yrittää löytää
uusi mentor.
Mentorin rooli tulee hyvin esiin, kun sitä verrataan muihin rooleihin vastaanottavassa organisaatiossa. Alla kuvattu roolijako voi kuitenkin olla joustava, ja sama henkilö voi toimia useammassakin roolissa suhteessa vapaaehtoiseen.
Koordinaattori
 auttaa valintaprosessissa (prioriteetit ym.)
 hakemuksen kirjoittaminen
 yhteydenpito lähettävään tahoon ja raha-asioiden hoitaminen
heidän kanssaan.
 yhteydenpito vapaaehtoiseen hänen kotimaassaan
 EVS-tiimin kasaaminen, koollekutsuminen ja tapaamisten valmistelu
 budjetin seuraaminen
5 MIKÄ O N M ENTO RI ?
 alkuinfo vapaaehtoisille (asuminen, työaika jne.)
 vakuutusasiat (mm. vakuutustietojen antaminen lähettävälle taholle)
 kielikoulutuksen järjestäminen
 valmennuksista tiedottaminen menotoreille ja vapaaehtoisille
 asuntoasiat (vuokrasopimukset jne.)
 lupa-asiat (sähkösopimus, kotivakuutus, mahdollinen viisumi)
loppuraportointi
 yhteydenpito CIMOon
Työnohjaaja
 ohjaa käytännön työskentelyä
 vastaa perehdytyksestä
 vastaa työturvallisuudesta
 tekee kirjallisen työsuunnitelman (alkuun viikkosuunnitelma,
myöhemmin tehtävänkuva)
 osallistuu EVS-tiimin palavereihin
 osallistuu vapaa-ajan ohjelman suunnitteluun ja järjestämiseen
yhdessä tiimin kanssa
 yhteistyö mentorin kanssa
Mentori
 vapaaehtoisen aikuinen tukihenkilö koko jakson ajan (hoitaa
itselleen sijaisen, jos on esimerkiksi lomalla tai muuten
estyneenä hoitamaan tehtäväänsä)
 on sovitulla tavalla vapaaehtoisen tavoitettavissa myös
tämän vapaa-ajalla
 säännölliset mentori-tapaamiset vapaaehtoisen kanssa
esim. kerran viikossa
 vapaaehtoisen vastaanottaminen paikkakunnalle
rekisteröintiasiat:
• rekisteröinti poliisiasemalle ja maistraattiin
• pankkitilien avaaminen
• arjen askareissa auttaminen:
• arjen asumiseen tutustuttaminen (pesutupa, kierrätys jne.)
• kaupunkiin tutustuminen
• harrastuksen löytäminen
• lähikaupat
• bussiaikataulut ja bussikortin hankinnassa auttaminen
• prepaid-liittymän hankinta
 ensimmäisten kuukausien vapaa-ajan toimintasuunnitelman
tekeminen yhdessä tiimin kanssa
 tiimipalavereihin osallistuminen
 yhteydenpito työpaikkaan
MENTOROINNIN TAVOITTEET
Mentori tukee vapaaehtoista saamaan jaksostaan parhaan mahdollisen oppimiskokemuksen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi mentorin on varattava tehtäväänsä riittävästi aikaa vapaaehtoisen tapaamiseen ja paneuduttava tehtäväänsä huolella. Hyvin onnistunut
mentorointi avartaa ja rikastuttaa molempien osapuolten kokemusta. Vapaaehtoinen saa enemmän irti vaihdostaan, ja mentori puolestaan pääsee katsomaan omaa paikkakuntaansa ja kulttuuriaan vieraan silmin. Parhaimmillaan molempien ymmärrys itselle vieraasta
kulttuurista syventyy, ja kumpikin voi kehittää omia vuorovaikutustaitojaan ja ongelmanratkaisukykyjään.
Tukiessaan vapaaehtoisen oppimisprosessia mentori voi käyttää
erilaisia tässä oppaassa kuvattuja menetelmiä ja apuvälineitä. Mentorin on hyvä pitää mielessä, että hän ei toimi tehtävässään yksin vaan
osana vastaanottavan organisaation EVS-tiimiä. Tiimin tehtävä on
auttaa ja tukea mentoria kaikenlaisissa eteen tulevissa haasteissa.
Mentorin on tarkoitus olla vapaaehtoisen tukena monella eri
alueella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hänen on vastattava kaik6 MIKÄ O N M ENTO RI ?
kiin vapaaehtoisen tarpeisiin ja pyyntöihin. Seuraava lista auttaa
hahmottamaan, millaiset mentoriin kohdistuvat odotukset ovat vapaaehtoisen osalta oikeutettuja ja mihin mentorin ei tarvitse yrittää
vastata.
Vapaaehtoinen voi odottaa mentorilta:
 luotettavuutta ja sitoutuneisuutta tehtävänsä tekemiseen
 olevansa tervetullut uuteen maahan
 tukea arjen järjestämiseen uudessa maassa ja apua uuteen
kulttuuriin tutustumisessa
 apua suomenkielen oppimiseen arjessa
 helppoa ja ennakoitavaa tavoitettavuutta
 mahdollisuutta kysyä kaikenlaisia kysymyksiä ja puhua
monenlaisista tunteistaan
 realistisia odotuksia itsensä (vapaaehtoisen) suhteen
 ideoita oman vaihtojakson syventämiseen
Mentorin ei tarvitse:
 ryhtyä vapaaehtoisen sydänystäväksi, vanhemmaksi tai pelastajaksi
 olla tavoitettavissa jatkuvasti 24/7
 tukea vapaaehtoista taloudellisesti
 osata vastata kaikkiin kysymyksiin
 uhrata kaikkea vapaa-aikaansa vapaaehtoiselle
MENTORIN TAIDOT
Mentorin työssä auttavat ainakin seuraavat seikat: innokkuus, luotettavuus, avoimuus uusille asioille, joustavuus, arjen ongelmanratkaisutaidot sekä kyky kuunnella ja antaa rakentavaa palautetta. Mentorin työ ei edellytä täydellistä englanninkielen taitoa eikä syvällistä
tuntemusta siitä kulttuurista, josta vapaaehtoinen tulee. Pikemminkin kannattaa ajatella, että mentori on vieraanvarainen paikallisasu7 MIKÄ O N M ENTO RI ?
kas. Hän on valmis näkemään vaivaa sen eteen, että vapaaehtoinen
voi kokea olonsa mahdollisimman tervetulleeksi uudessa maassa.
Mentori voi aina myös pyytää perehdytystä ja tukea vastaanottavalta organisaatiolta, joka voi tarvittaessa kääntyä CIMOn puoleen.
CIMO järjestää koulutusta mentoreille. Näissä koulutuksissa annetaan valmiuksia hoitaa menestyksekkäästi mentorin tehtävää. Samoin CIMOn kautta saa yhteyden eri puolella Suomessa toimiviin
mentoreihin, joilta voi pyytää apua ja kysyä ideoita.
Voit pohtia omia valmiuksiasi ryhtyä mentoriksi
seuraavien kysymysten avulla:
 Olenko kiinnostunut tutustumaan toisesta kulttuurista tulevaan
ihmiseen, jolla saattaa olla hyvin erilaisia ajattelutapoja, arvoja ja
tottumuksia kuin minulla?
 Olenko valmis käyttämään esimerkiksi yhden illan viikossa vapaa ehtoisen kanssa?
 Haluanko esitellä suomalaista kulttuuria ja omaa kotipaikkakuntaani?
 Kiinnostaako minua auttaa vapaaehtoista Suomessa oleskeluun,
arjen sujumiseen ja vapaa-ajan toimintoihin liittyvissä
käytännön asioissa?
 Kestänkö sen, jos vapaaehtoinen on pettynyt joihinkin asioihin
Suomessa tai hänellä tulee koti-ikävä?
 Siedänkö sitä, että saatan myös joutua selvittelemään vaihto jakson aikana tulevia ristiriitoja?
 Mitä ajattelen siitä, että saatan kiintyä ihmiseen, joka myöhemmin
palaa takaisin omaan maahansa?
 Millainen henkilö haluaisin olla vapaaehtoiselle hänen
jaksonsa aikana?
MENTORIN OMA TUKI
Mentoroinnin on tarkoitus olla innostava ja omaa kehittymistä tukeva prosessi myös mentorille itselleen. Tehtävästä suoriutumisessa
pitää huolehtia omista voimavaroista ja saada tukea ja kannustusta
muilta ihmisiltä.
Mentorin oppimisessa ja hyvinvoinnissa
auttavat seuraavat seikat
 Harjoita jatkuvaa oman toimintasi tarkastelua. Keskustele itsesi
kanssa. Kysy vaikeitakin kysymyksiä itseltäsi.
 Hanki itsellesi oma mentori tai muu tukihenkilö. Näin saat
ulkopuolisen henkilön näkemykset käyttöösi ja uusia näkö kulmia tilanteeseesi.
 Astu ulos mukavuusalueeltasi. Tee asioita, joita et ole koskaan
ennen tehnyt, ota haasteita.
 Huolehdi omasta psyykkisestä ja fyysisestä energiastasi ja
hyvinvoinnistasi. Tee asioita, joista saat positiivisia kokemuksia
ja voimavaroja. Muista riittävä liikunta, lepo ja ravinto.
 Tunnista oman jaksamisesi rajat.
 Mieti, miten paljon haluat ottaa osaa vapaaehtoisen henkilö kohtaiseen elämään ja miten paljon haluat hänen ottavan
osaa sinun elämääsi. Vedä raja.
 Kirjoita itsellesi listat vinkeistä ja keinoista, jotka olet kokenut
sinulle toimiviksi ja toimimattomiksi, kun olet ollut haastavissa
ja vaativissa tilanteissa.
 Käytä avuksesi muuta EVS-tiimiä.
 Muista, että sinun ei itse tarvitse olla kaikkialla vapaaehtoisen
kanssa, käytä muita ihmisiä paikkakunnalta ja lähiympäristöstä.
8 MIKÄ O N M ENTO RI ?
2 . AL KU VA L M IS T E LU T
Vapaaehtoisjakson onnistumisen varmistaminen alkaa huolellisella suunnittelulla vastaanottavan organisaation taholta. Mentorin on
hyvä osallistua tähän suunnitteluun. Erityisen tärkeää on kiinnittää
huomiota seuraaviin seikkoihin: vapaaehtoisen motivointi ja yhteydenpito ennen saapumista, vastaanotto ja siihen liittyvät käytännön
järjestelyt, kulttuuriin sopeutuminen, paikkakunnalle kiinnittyminen, mentoritapaamisten aikatauluttaminen (erityisesti vaihdon alkuvaiheessa) sekä mahdollisten riskien analysointi ja ongelmatilanteisiin varautuminen.
MOTIVOINTI JA YHTEYDENPITO
Vapaaehtoisesta vastaavan EVS-tiimin on hyvä sopia selvästi, ketkä ovat yhteydessä vapaaehtoiseen etukäteen ja missä tarkoituksessa. Yhteydenpito vapaaehtoisen kanssa ennen projektin alkamista on
ensiarvoisen tärkeää. Mitä enemmän projektin vastuuhenkilöt ja vapaaehtoinen tietävät toisistaan, sitä paremmin yhteistyö onnistuu.
Yleensä on luontevaa, että mentori on yhteydessä vapaaehtoiseen
liittyen nimenomaan hänen vapaa-aikaa ja uutta kulttuuria koskeviin
odotuksiinsa ja kysymyksiinsä. Yhteydenpito voi tapahtua sähköpostilla, puhelimitse tai videopuhelulla (esim. Skype). Mentorin on hyvä olla ainakin kerran puheyhteydessä vapaaehtoiseen, sillä tämä luo
henkilökohtaisemman suhteen ja tuo esiin vapaaehtoisen kielitaidon
tason. Vapaaehtoista on hyvä rohkaista kertomaan itsestään, nykyisestä elämäntilanteestaan ja tuomaan esiin odotuksistaan vapaaehtoisjaksoon liittyen.
On hyvä muistaa, että vapaaehtoinen – kuten mentorkin – on tässä
vaiheessa vielä paljon mielikuviensa varassa. Joskus mielikuvat voivat
olla innostavia ja positiivista odotusta lisääviä. Joskus ne voivat olla
myös huolta aiheuttavia. Siksi on tärkeää, että mentori rohkaisee vapaaehtoista kysymään ja puhumaan kaikenlaisista mielessään olevista asioista vaihtoon liittyen.
10 ALKUVAL M I STEL UT
Tässä joitakin kysymyksiä vapaaehtoiselle esitettäväksi ennen puhelua, jossa on mahdollisuus jatkaa keskustelua ennakkotietojen pohjalta:
 Mitä sinä tiedät jo Suomesta ja millaista tietoa vielä tarvitset?
 Keitä kuuluu perheeseesi?
 Millainen on asuinseutusi ja asumismuotosi, keitä teillä kotona asuu?
 Onko tämä elämäsi ensimmäinen pidempi aika poissa kotoa?
 Keitä ovat muut tärkeät ihmissuhteesi?
 Miten he suhtautuvat tulevaan lähtöösi?
 Mitä harrastat ja mitkä ovat erityiset kiinnostuksen kohteesi?
 Onko sinulla joitain terveyteen liittyviä huomioon otettavia asioita?
 Millaisia odotuksia sinulla on, mitä toivot kokevasi tai oppivasi?
 Huolettaako sinua tällä hetkellä jokin jaksoon liittyen?
Saamalla vastauksia yllä listattuihin kysymyksiin myös vastaanottavassa organisaatiossa tiedetään paremmin, voidaanko vapaaehtoiselle tarjota hänen toiveitaan vastaavia tehtäviä. Tärkeintä on, että
kummallakin osapuolella – vapaaehtoisella ja vastaanottavalla organisaatiolla – on mahdollisimman selkeä ja realistinen kuva tulevasta vapaaehtoisjaksosta. Jos mentorille tulee epäilyksiä vapaaehtoisen
soveltuvuudesta vastaanottavan organisaation tarjoamien tehtävien
tekemiseen tai tämän mahdollisuuksiin suoriutua vaihdosta ylipäätään, niin hänen on syytä keskustella tästä koko EVS-tiimin kanssa.
Tällöin voi olla tarpeen olla tarkemmin yhteydessä lähettävään organisaatioon, joka voi käsitellä asiaa vapaaehtoisen kanssa hänen kotimaassaan. Samalla voidaan tunnustella, millaista tukea lähettävältä organisaatiolta voidaan jatkossa saada, jos haasteita ilmenee myös
vaihdon aikana.
KULTTUURIIN JA PAIKKAKUNTAAN ORIENTOIMINEN
Mentori voi helpottaa vapaaehtoisen sopeutumista suomalaiseen
kulttuuriin ja kiinnittymistä paikkakunnalle lähettämällä hänelle etukäteen tietoa Suomesta, suomalaisuudesta ja omasta kotipaikkakunnastaan (ks. jäljempänä oleva kirjepohja). Tarpeen mukaan vapaaehtoiselle voi myös kertoa etukäteen suomalaisesta aikakäsityksestä,
työkulttuurista, säästä ja valon määrästä. Nämä kaikki voivat tulla yllätyksenä monelle kauempaa Euroopasta tuleville. Vapaaehtoisen sopeutumisen edistämiseksi mentori voi etukäteen selvittää, millaiset
seikat omalla paikkakunnalla voisivat tukea kotiutumista.
Näitä voivat olla esimerkiksi:
harrastusmahdollisuudet
 erilaiset paikallistapahtumat, joihin vapaaehtoinen voi
halutessaan osallistua
 paikkakunnalla asuville ulkomaalaisille tarkoitetut ryhmät
tai tapaamiset
 mahdolliset kontaktit muihin lähialueilla toimiviin EVS-vapaa ehtoisiin tai vaihto-opiskelijoihin
 kielikurssit tai muu englanninkielinen opetus
 paikkakunnalla tai lähialueilla asustavat ihmiset, jotka ovat kotoisin
samasta maasta kuin vapaaehtoinen
Vapaaehtoisen asettuminen uuteen ympäristöön helpottuu, jos hänellä on luontevia mahdollisuuksia luoda sosiaalisia suhteita paikallisiin ihmisiin. Mentori voi yhdessä EVS-tiimin muiden jäsenten
kanssa miettiä, ketkä muut henkilöt tai tahot voivat olla toivottamassa vapaaehtoista tervetulleeksi paikkakunnalle. Monet paikalliset ihmiset tulevat mielellään mukaan vapaaehtoisen elämään, jos heille
annetaan siihen konkreettisia ideoita siitä, mitä he voivat tehdä yhdessä vapaaehtoisen kanssa. Pidetäänkö jollain isommalla porukal11 ALKUVAL M I STEL UT
la tervetuliaisillallinen? Viedäänkö ensimmäisinä päivinä tai viikkoina vapaaehtoinen tutustumaan joihinkin toimintoihin, joissa hän voi
halutessaan jatkossa olla mukana? Voisiko joku henkilö tai porukka
tehdä pienen retken vapaaehtoisen kanssa?
KÄYTÄNNÖN ASIOIDEN JÄRJESTELYT
JA TAPAAMISTEN AIKATAULUTUS
Yksi tärkeimpiä valmisteltavia asioita on vapaaehtoisen asumisjärjestelyt. Asunnon löytäminen ja sen kalustaminen ovat vastaanottavan
organisaation vastuulla. Mentori voi osallistua esimerkiksi vapaaehtoisen asunnon kalustamisen suunnitteluun. Joka tapauksessa hänen
on hyvä käydä katsomassa uuden tulokkaan asunto etukäteen, jotta
hän voi tarvittaessa vastata siihen liittyviin kysymyksiin. Jotta mentorointi lähtisi hyvin käyntiin, mentorin on hyvä varata riittävästi aikaa vapaaehtoisen saapumisen yhteyteen. Hyvä aloitus mentorisuhteelle kantaa yleensä pitkälle eteenpäin. Erityisesti Suomessa asumiseen liittyvien käytännön asioiden järjestelemiseen menee alussa aikaa. Mentorin siis kannattaa varata kunnolla aikaa juuri saapumista
seuraaville viikoille. Mentoroinnin suunnittelussa voi käyttää apuna
seuraavalla aukeamalla olevaa muistilistaa.
RISKIEN ANALYSOINTI JA ONGELMATILANTEISIIN VARAUTUMINEN
On mahdollista, että erinäisistä syistä johtuen EVS-vapaaehtoisen
oleskeluaika Suomessa voi myös osoittautua haasteelliseksi vastaanottavalle organisaatiolle ja mentorille. Suurimmat riskit ja ongelmatilanteet voidaan kuitenkin välttää ennakkoon tehdyllä riskien erittelyllä. Tällainen analyysi on hyvä tehdä yhdessä EVS-tiimin jäsenten
kanssa siten, että myös mentori on paikalla. Vaikka on tietenkin syytä
toivoa, että vapaaehtoisjakso sujuu erinomaisesti, niin riskien pohtiminen on hyödyllistä.
PRACTICAL ARRANGEMENTS
Check-list for Mentor
1. Who is who?
 Important persons in the project
2. Accommodation
 Practical details about boarding
3. Pocket money
 Details about how to organise in practice
4. Food
 Practical details about lodging
5. Introduction to the city/town/village
 Basic knowledge about the new home town
6. Language training
 Must be organised by hosting project
7. Tasks, working times and holidays
 Details about work
8. Guidance for work, agreements about work,
support and well-being of volunteer
9. Leisure time
 Guidance about activities organised by hosting project and
other activities and hobbies in the area
10. Security
 Basic knowledge of environment at work and in living area
11. Motivation and evaluation
 What is important to volunteer in order to feel motivated
 Formal and informal evaluation and re-evaluation during
the project
12
Ainakin seuraavat riskit on syytä ottaa huomioon:
 Mitä tehdään, jos vapaaehtoinen ei saavukaan
tai ilmoittaa että ei tule?
• neuvottelu lähettävän organisaation kanssa
• matkalippujen peruuttamisen mahdollisuus
• vaihdon aloituspäivän siirtäminen
 Mitä tehdään, jos kulttuurishokki tai koti-ikävä tulee
sietämättömäksi?
• tarkkojen syiden selvittäminen
• tukitoimenpiteiden lisääminen (harrastukset, sosiaaliset
tapahtumat)
• kotimaan yhteydenpidon turvaaminen
 Miten suhtaudutaan alkoholinkäyttöön? Miten toimitaan,
jos ilmenee huumeiden käyttöä?
• alkoholin käytön pelisääntöjen kertominen heti vaihdon alussa
• huumeiden laittomuuden korostaminen, rikosseuraamusten
tähdentäminen
 Kuinka toimitaan, jos vapaaehtoinen haluaa keskeyttää
vapaaehtoisjakson?
• tarkkojen syiden selvittäminen yhdessä keskustellen
• mahdollisten työtehtäviä yms. koskevien muutosten pohtiminen
• muiden tukitoimenpiteiden järjestäminen
• koeaika (esim. kaksi viikkoa) uusien järjestelyjen kanssa
• yhteydenpito lähettävään organisaatioon, jos vapaaehtoinen
päättää palata
 Miten toimitaan, jos vapaaehtoinen sairastuu tai loukkaantuu
fyysisesti?
• vakuutusten kattavuuden selvittäminen etukäteen
• kuka vie hoitoon?
• kenelle ilmoitetaan kotimaassa vakavammissa tapauksissa?
 Miten toimitaan, jos vapaaehtoinen oireilee psyykkisesti?
13 ALKUVAL M I STEL UT
• mistä tunnistamme tämän?
• mistä mentori ja vastaanottava organisaatio voi saada
neuvonta-apua (esim. psykiatriset poliklinikat, mielenterveys työn palvelunumerot)?
• millaista hoitoa on tarjolla paikkakunnalla tai sen lähialueilla?
 Mikä on toimintatapa, jos vapaaehtoinen syyllistyy rikokseen tai
joutuu rikoksen kohteeksi?
• kenen vastuulla on puuttua asiaan ja olla yhteydessä poliisiin?
VASTAANOTON SUUNNITTELU
On tärkeää suunnitella huolella myös vapaaehtoisen saapumispäivä
ja muutamat sitä seuraavat päivät. EVS-tiimissä voidaan sopia, kuka tai ketkä menevät vapaaehtoista vastaan lentokentälle tai juna/linja-autoasemalle ja vie vapaaehtoisen hänen majoituspaikkaansa. Lisäksi on hyvä pohtia, millä pienillä eleillä vapaaehtoinen toivotetaan
tervetulleeksi Suomeen ja paikallisyhteisön jäseneksi. Asunnolla voi
olla esimerkiksi jonkinlainen pieni tervetuliaispaketti, jossa voi olla
vaikkapa suomalaista suklaata, pieni kirjanen Suomesta tai paikkakunnasta, tervetuliaiskortti koko tiimiltä. Paketissa on hyvä olla myös
mukana kannettava kortti, jossa on kaikkien vaihdon kannalta oleellisten henkilöiden yhteystiedot sekä hätätilanteiden varalta oleskelusta vastaavien henkilöiden tiedot. Seuraavalla aukeamalla on pohja
vapaaehtoiselle lähetettävästä tervetuliaiskirjeestä, jota voi muokata
tarpeen mukaan.
KIRJEPOHJA VAPAAEHTOISELLE
Hello volunteer, and welcome to…
Here you find some practical info that might
come in handy before and during your EVS-time. If you have any other questions, you can
always contact us here in youth services.
Urheilu
Kulttuuri
Nuorisopalvelut
Harrastustoiminta
Ilta- ja yöelämä
organisaatio
www… Local buses
www.matkahuolto.fi Long distance buses
www.vr.fi Trains
www.finnkino.fiMovies
Other volunteers
Lyhyet esittelyt muista samassa paikassa
mahdollisesti olevista vapaaehtoisista.
Language training
We have organized Finnish lessons for you.
The lessons take place in…
The time of the lessons is considered part of
your working hours.
Maps
Linkki karttasivulle
Contacts
Tarvittavat yhteystiedot
General info about services
Tiedot paikkakunnasta
Accommodation and food
Asunnon osoite sekä kuvaus asunnosta ja
asumiseen liittyvistä muista tiloista ja
palveluista.
Getting around
Julkinen liikenne paikkakunnalla
Polkupyörällä liikkuminen
Paikkakuntien välillä matkustaminen
Turvallisuus
Leisure time possibilities
14
Some phone numbers
General emergency number (police, ambulance, fire brigade)
112
Taxi (from a mobile phone)
???
Youth services’ office ???
Banks, post offices, pharmacies
Banks are usually open…
Post offices in the city…
(Osoite, aukioloajat, puhelin)
Pharmacy (Osoite, aukioloajat, puhelin)
Useful websites
www...
Kaupungin sivu
www…Vastaanottava
Distances from your apartment:
Youth services’ office
Railway station
Bus terminal
Market square (Joku isompi kauppa ja
mahdollisia muita tarpeellisia myymälöitä)
Distance from Helsinki and
transportation
Some notions about weather
and clothing
Welcome to…
Valokuvia voi liittää kirjeeseen mahdollisuuksien mukaan
3 . K I I N N I T T Y MIN EN
V I E RA A S E E N MA A H A N
Ensimmäiset viikot ovat äärimmäisen tärkeitä koko vaihtojakson onnistumisen kannalta. Vapaaehtoinen tarvitsee alussa yleensä paljon
tukea ja ohjausta sekä työtehtäviinsä että paikalliseen arkeen asettumisessa. Saapuminen uuteen ympäristöön on monelle sekä jännittävää ja innostavaa, mutta samalla myös stressaavaa. Siksi vastaanottajien on syytä huomioida normaalia suurempi levon tarve alussa.
Vaikka vapaaehtoiselle on hyvä järjestää aktiivista toimintaa, on tärkeää myös varmistaa, että päivät eivät ole liian täynnä. Vapaaehtoiselle on myös hyvä jäädä riittävästi aikaa olla myös yksin, jotta hän
voi pohdiskella uutta ympäristöään, rauhoittua ja levätä.
Kuten aiemmin todettiin, EVS-tiimissä on hyvä tehdä selkeä työnjako siitä, kuka henkilö vastaa mistäkin asioista. Säännölliset ja alussa melko tiiviit tapaamiset mentorin kanssa tarjoavat vapaaehtoiselle mahdollisuuden jäsentää omaa kokemustaan. Mentori puolestaan
saa selville, onko vapaaehtoiselle tarjottu tuki riittävää. Heti alusta
saakka vapaaehtoista tulee kannustaa kertomaan avoimesti kokemuksistaan uudessa maassa. Mentorin on hyvä pitää mielessä ja painottaa tarpeen mukaan myös vapaaehtoiselle sitä, että sopeutuminen
uuteen ympäristöön vie oman aikansa. Kaikille osapuolille on annettava aikaa totutella uuteen tilanteeseen. Vapaaehtoiselle annettuja tehtäviä ja hänen osallistumistaan paikkakunnan muuhun toimintaan kannattaa harkita sitä mukaa, kun hänen kielitaitonsa ja osaamisensa karttuvat.
kiinnostunut vapaaehtoisen elämästä, kiinnostuksen kohteista ja kokemuksista. Myös mukavat yhteiset tekemiset vaihdon alussa usein
auttavat luottamuksen syntymisessä. Tällaisia voivat olla yhteiset
retket vaikkapa elokuviin, urheilutapahtumiin, museoihin tai muihin
ajanvietteisiin. Yhteinen ruoanlaitto ja ruokaileminen ovat myös hyviä luontevia tapoja oppia tuntemaan toisensa. Keskeistä luottamuksen synnyssä on, että mentori pitää kiinni siitä, mitä hän on luvannut
vapaaehtoiselle ja kuuntelee kiinnostuneena ja avoimin mielin hänen
ajatuksiaan.
Mentori voi käyttää tutustumisessa ja vapaaehtoisen tarpeiden
kartoittamisessa seuraavalla aukeamalla olevaa haastattelurunkoa.
VAPAAEHTOISJAKSOON LIITTYVIEN
TAVOITTEIDEN TARKENTAMINEN
TUTUSTUMINEN JA LUOTTAMUKSEN
RAKENTUMINEN
Jonkin aikaa vapaaehtoisen saapumisen jälkeen on hyödyllistä palata tarkentamaan niitä tavoitteita, joista hän on asettanut jaksolleen.
Hyvät tavoitteet ovat sellaisia, jotka auttavat ohjaamaan omaa toimintaa mielekkäästi mutta eivät ole kiveen hakattuja. Tavoite on ennemminkin suunnannäyttäjä. Kun tavoitetta kohti edetään, matkalla
tulee monenlaisia uusia kokemuksia, jotka voivat vahvistaa tavoitetta
tai saada sen muuttumaan osin tai peräti kokonaan toiseksi. Siksi tavoitteiden tutkiminen ja niiden muutoksista puhuminen on tärkeää.
Yksi menetelmä pohtia ja luoda tavoitteita on ”tulevaisuuden
muistelu”. Mentori voi pyytää vapaaehtoista kuvittelemaan itsensä
matkalaukkuineen lentokentälle kotiin lähdössä vaihtojakson jälkeen,
kun jakso on ollut onnistunut, antoisa ja opettanut paljon.
Mentorin kannattaa alussa keskittyä luottamuksen rakentamiseen
hänen ja vapaaehtoisen välille. Kuten edellä tuotiin esiin, luottamuksellisen suhteen muodostaminen on hyvä aloittaa pitämällä yhteyttä
vapaaehtoiseen jo ennen hänen saapumistaan. Luottamus rakentuu
yleensä parhaiten siten, että mentori pyrkii olemaan äärimmäisen
Mentori voi auttaa tulevaisuuden kuvittelua
kysymällä esimerkiksi:
 Mikä oli mielestäsi tärkein oppimasi asia jaksolla?
 Mitä kokemuksiasi arvostit erityisesti?
16 KIIN NI TTYM I NEN VI ERAASEEN M A A H A N
HAASTATTELURUNKO
Vapaaehtoisen tulon jälkeen on hyvä käydä
osioiden I ja II asiat läpi ja tarkistaa, onko
niihin jotakin täydennettävää. Muuten tulon
jälkeen painotetaan III-osiota.
PART I – WHO AM I?
1. On my free time back home I used to…
2. My hobbies are…
3. During this year in Finland I would like
to try / learn to…
Tässä kohtaa mentor voi kertoa edullisista ja
maksuttomista harrastusmahdollisuuksista.
4. My best friend(s) is / are… We met in…
5. When I go out to party, I…
Tässä voi kysyä tupakoinnista ja päihteiden
käytöstä ja muistuttaa säännöistä.
6. I like to watch such movies like…
7. I am reading a book called…
8. The best thing about me is…
9. My parents / friends say I’m annoying
when…
10. My dream is…
3. Sharing the apartment also worries me
a bit, because…
Mahdolliset kipukohdat?
4. As a roommate I think I am…
Heräämiset, nukkumaanmenot, onko aamuvai iltaihminen, milloin kaipaa omaa rauhaa
jne. Voi vertailla toisen vastauksien kanssa
esim. sääntöjä tehdessä.
5. I need help or guidance with…
Check the necessary options:
 Keeping the house clean
 Cooking
 Doing the dishes
 Doing the laundry
 Planning my budget
 Buying my groceries
 Recycling and sorting the rubbish
 Something else, what?
Onko aikaisemmin suunnitellut omaa taloutta ja rahankäyttöä? Millaisella budjetilla?
Osaako kokata pienellä budjetilla? Millainen
siisteyskäsitys?
PART II – EASY LIVING
1. Before coming to Finland I lived with…
Onko tottunut asumaan toisten kanssa vai
itsenäisesti?
2. I think the best thing about sharing
the apartment this year is…
17
PART III – HOPES, WORRIES,
PLANS
1. My summer was…
Millaisesta tilanteesta on tullut, onko juuri
eronnut tms.
2. Right now I’m most worried about…
3. What makes me really happy now is…
4. When I left home I felt…
5. The thing or person I most miss from
my home is…
Koti-ikävä, yksinäisyyden tunne Suomessa,
kaverien löytämisen vaikeus, ja miten näiden
normaalien asioiden kanssa eletään.
6. I think the person who’s going to miss
me the most is…
Pantava erityisesti merkille ellei ole ketään.
7. I will probably keep in touch with…
Miten aikoo pitää yhteyttä: netti, puhelin,
vierailut, kirjeet…
8. For me to enjoy my EVS time I think I
might need help in / with…
Esimerkkejä menneiltä vuosilta: ruoanlaitto,
harrastusten löytäminen, perheenomaisen elämän ikävöinti, kulttuuri- ja tapaerojen ymmärtäminen ja huomaaminen, kämppiksen kanssa
toimeen tuleminen, koti-ikävä…
9. For my year to be a great experience I
myself will need to…
Jotta tiedostaa oman vastuunsa omassa elämässään.
 Millaisia haasteita kohtasit ja miten selviydyit niistä?
 Kuka tai ketkä auttoivat sinua?
Lopuksi on hyvä keskustella vielä siitä, miten tuon tulevaisuuskuvan
tulisi vaikuttaa tämän hetken toimintaan. Voi olla hyvä kirjata asioita
myös paperille molempien nähtäväksi.
VAPAA-AJAN VIETTO
Aiemmin tuotiin esiin, että vapaaehtoisen harrastuksia on hyvä selvittää jo ennen hänen saapumistaan Suomeen. Heti jakson alkupuolella mentori voi viedä voi viedä vapaaehtoisen myös omien harrastustensa pariin tai hän voi järjestää jonkun toisen henkilön ottamaan
vapaaehtoisen mukaan johonkin tälle sopivaan harrastustoimintaan.
Jos vapaaehtoinen esimerkiksi kotimaassaan harrastaa jalkapalloa,
mentori voi kysyä jo etukäteen lähialueen joukkueen valmentajalta,
voiko vapaaehtoinen tulla mukaan joukkueeseen ja kuka hänet voisi
tutustuttaa muihin pelaajiin.
Jakson ensimmäisten viikkojen aikana on hyvä olla suunniteltua
vapaa-ajan tekemistä useampana iltana viikossa, mutta myöhemmin
vapaa-ajan vieton on syytä siirtyä vapaaehtoisen itsensä vastuulle.
Harrastuspaikkoihin perehdytettäessä on hyvä huomioida, että käytännöt ja esimerkiksi palvelujen maksullisuus vaihtelee maittain. Esimerkiksi kirjastojen käyttö ei kaikissa maissa ole ilmaista kuten Suomessa. Vapaaehtoinen tarvitsee usein monenlaista apua harrastusmahdollisuuksien hahmottamisessa ja niihin kiinnittymisessä.
KULTTUURIIN SOPEUTUMISESSA AUTTAMINEN
Mentori voi eri tavoin auttaa vapaaehtoista sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriin. Se, että vapaaehtoinen pääsee tutustumaan myös
vapaa-aikanaan suomalaisen tavallisen arkielämän tilanteisiin on mitä parhainta kulttuuriin tutustumista. Meille suomalaisille tavalliset
18 KIIN NI TTYM I NEN VI ERAASEEN M A A H A N
viikonlopun vietot mökillä saunomisineen, uimisineen ja makkaran
paistoineen tai luonnossa kuljeskelu, urheilun katselu televisiosta tai
paikan päällä katsomossa tai yhteiset illanistujaiset sukulaisten tai ystävien kesken ovat hyviä ikkunoita omaan kulttuuriimme. Aina ei siis
tarvitse järjestää jotakin erityistä, vaan vapaaehtoista voi pyytää vain
mukaan tavanomaiseen vapaa-ajan viettoon. Mentori voi siis tietoisesti mahdollistaa tilanteita, joissa vapaaehtoinen pääsee näkemään,
mitä suomalaiset tekevät arkenaan.
Mentorin on hyvä rohkaista vapaaehtoista erityisesti myös kysymään kenties hänen omasta mielestään tyhmiäkin kysymyksiä. Vapaaehtoisen sopeutumista edistää myös se, että mentori on itse aktiivisesti kiinnostunut vapaaehtoisen omasta kulttuurista ja kysyy, miten hänen kotimaassaan on tapana tehdä jokin asia. Erilaiset tilanteet ja erojen tunnistaminen antavat oivan mahdollisuuden kokea eri
kulttuurien eroja ja rikastaa siten käsitystä elämästä. Hyviä keinoja
suomalaisen kulttuurin esittelemiseen ovat myös joidenkin elokuvien
näyttäminen tai kirjojen lukeminen.
Suositeltavia kirjoja ovat esimerkiksi seuraavat:
 Liisa Suvikumpu: Find out about Finland
 Roman Schatz: From Finland, with love
 Phil Schwarzmann: How to marry a Finnish girl: everything you
want to know about Finland, that Finns won’t tell you.
Usein uuteen maahan asettumisen yhteydessä puhutaan kulttuurishokista. Kulttuurishokki tarkoittaa ihmisen vaikeutta sopeutua
vieraaseen kulttuuriin. Siihen liittyvät oireet voivat olla psyykkisiä
ja fyysisiä. Ne ovat voimakkuudeltaan eriasteisia ja jokainen kokee
kulttuurishokin eri tavoin. Kulttuurishokkiin liittyvien tuntemusten
voimakkuus riippuu ihmisen omasta henkisestä kapasiteetista, oman
ja kohdattavan kulttuurin erilaisuudesta sekä aiemmista kokemuk19 KIIN NI TTYM I NEN VI ERAASEEN M A A H A N
sista. On tärkeää erottaa varsinainen kulttuurishokki muista pienistä
oireista, jotka saattavat uudessa maassa vaivata. Kulttuurishokkia ei
esimerkiksi ole se, että ei pidä maan tietyistä ruokalajeista tai että liikenneruuhkat raivostuttavat. Kulttuurishokki on kokonaisvaltainen
tila, jolloin ei pysty enää näkemään juuri mitään positiivista kohdemaassa, sen ihmisissä, tavoissa ja elämänmenossa. Siihen voi liittyä
jatkuvaa ärtyisyyttä ja lähes aina ajatus siitä, kuinka kotimaassa kaikki on paremmin. Pahoissa tapauksissa voi myös ilmetä vihantunteita
maan asukkaita kohtaan ja täydellistä eristäytymistä
Kulttuurishokkiin liitetään yleensä neljä eri vaihetta:
Kuherruskuukausi: Uuteen kulttuuriin saavuttaessa innostus nähdä ja
kokea kaikki ulkopuolisen tarkkailijan silmin. Vieras kulttuuri nähdään
hyvässä valossa huomaamatta sen huonoja puolia.
Shokin kynnysvaihe: Pienet asiat alkavat ärsyttää ja uuden kulttuurin
huonot puolet ja käytännön ongelmat tulevat esiin. Väsymys, masennus
ja koti-ikävä ovat tämän vaiheen yleisiä oireita.
Sopeutuminen: Vähittäinen oppiminen, toimeen tuleminen erilaisissa
tilanteissa ja ymmärrys toimintatapojen syistä auttavat sopeutumaan uuteen kulttuuriin. Olo alkaa tuntua kotoisammalta ja kommunikaatio-ongelmat vähenevät. Yleinen uudesta kulttuurista johtuva stressi vähenee.
Paluushokki: Paluu omaan kulttuuriin voi aiheuttaa suuremman shokin
kuin kulttuurishokki vieraassa kulttuurissa. Uudelleensopeutuminen
omaan kulttuuriin voi viedä aikaa vieraassa kulttuurissa kertyneiden
kokemusten ja mahdollisesti muuttuneen omakuvan vuoksi.
Mentorin on hyvä varautua siihen, että vapaaehtoinen saattaa jossain vaiheessa käydä läpi joitain kulttuurishokkiin yleisesti liittyviä
kokemuksia. Kun mentori huomaa tällaisia, hänen kannattaa selittää
niiden luonnetta vapaaehtoiselle, jotta hän saa välineitä käsitellä kokemaansa.
Samalla hän voi antaa vinkkejä siihen, miten kulttuurishokista
pääsee yli.
Kulttuurishokin erilaisia ilmenemistapoja
ovat esimerkiksi seuraavat:
 eristäytyminen omiin oloihin tai pakeneminen tilanteista
 tahallisen hidas paikallisten tapojen oppiminen
 avuttomuuden tunne
 kiinnittyminen vain omiin maanmiehiin tai ulkomaalaisiin, jotka
ovat olleet pidempään maassa
 paikallisten paheksunta, halveksunta, eteen tulevien ongelmien
suurenteleminen
 ylitsevuotava hetkellinen koti-ikävä ja oman kotimaan ihannointi
Uuteen kulttuuriin sopeutumisessa auttaa:
 omien arvojen, maailmankuvan ja motiivien tiedostaminen
 erilaisuuden sietäminen
 uteliaisuus ja uusien asioiden ennakkoluuloton kokeileminen
 vaivannäkö paikallisiin ja heidän tapoihinsa tutustumisessa
 pyrkimys katsoa omaa kulttuuria vierain silmin ja paikallista
kulttuuria sikäläisten silmin
SOSIAALISEN VERKOSTON RAKENTUMINEN
Erittäin tärkeä merkitys useimmille vapaaehtoisille on samanikäisen
kaveripiirin löytyminen. Tällä on luonnollisesti suuri vaikutus sekä hänen viihtymisensä että kiinnittymisensä kannalta. Tästä syystä
EVS-tiimin kannattaa panostaa siihen, että vapaaehtoisella on mahdollisuus alkaa solmia tällaisia suhteita. Lopputulos on tietenkin viime kädessä aina vapaaehtoisesta itsestään kiinni. Sosiaalisen verkoston rakentamisessa auttaa se, että vapaaehtoiselle tarjotaan heti alussa mahdollisuus tutustua moniin eri ihmisiin. EVS-tiimi voi yhdessä
miettiä, missä yhteyksissä vapaaehtoinen voisi tutustua paikkakun20 KIIN NI TTYM I NEN VI ERAASEEN M A A H A N
nan muihin asukkaisiin. Näitä tilaisuuksia voidaan myös tietoisesti järjestää esimerkiksi kutsumalla paikkakunnalla toimivia aktiivisia
henkilöitä avoimeen iltaan, jossa vapaaehtoinen voi vaikkapa kertoa
omasta maastaan ja kulttuuristaan. Ilta voi rakentua myös vaikkapa
elokuvan katselun tai ruoanlaiton ympärille.
ALKUVAIHEEN PULMATILANTEIDEN KÄSITTELY
Joskus käy niin, että jo heti vapaaehtoisjakson alussa huomataan, että odotukset eivät syystä tai toisesta kohtaa riittävästi. Vapaaehtoinen
saattaa olla pettynyt työtehtäviinsä tai kokea Suomen itselleen liian
vieraaksi paikaksi. Tällaisessa tilanteessa asia kannattaa heti ottaa yhteiseen käsittelyyn koko EVS-tiimin ja vapaaehtoisen itsensä voimin.
Tilannetta voi selkiyttää seuraavien yhdessä
pohdittavien kysymysten avulla:
 Mikä olisi ihannetilanne niin vapaaehtoisen kuin myös
vastaanottavan organisaation kannalta?
 Minkä seikkojen pitäisi muuttua, jotta päästään tähän tilanteeseen?
 Mitä kukin voi konkreettisesti tehdä halutun muutoksen eteen?
 Paljonko aikaa muutokselle pitää antaa?
 Milloin kokoonnutaan pohtimaan, onko muutos onnistunut ja
tuottanut haluttuja tuloksia?
 Ihannetilanteen saavuttamisesta tehdään kirjallinen suunnitelma,
jossa määritellään kaikkien vastuut ja teot, joilla parempaan
tulevaisuuteen pyritään.
21 KIIN NI TTYM I NEN VI ERAASEEN M A A H A N
4. J AK S O N P U O LIV Ä LIS S Ä
Vaihtojakson puolivälin tienoilla mentoria tarvitaan edelleen. Vapaaehtoinen on toivottavasti kiinnittynyt riittävän hyvin uuteen ympäristöönsä ja tapaamiset mentorin kanssa ovat enemmän vapaamuotoisia kuin alussa. Tähän vaiheeseen kuitenkin usein kuuluu jonkinlainen – toisinaan sekä vapaaehtoisen että mentorin – motivaation
hetkellinen heikentyminen alkuinnostuksen laantuessa. Mentorin
onkin hyvä ennakoida jakson ”pohjakosketus”, josta sitten voidaan
taas edetä parempaan suuntaan. Karttuneet kokemukset ja taidot
saattavat saada vapaaehtoisen toivomaan vaihtelua työhönsä ja vapaa-ajan toimiin.
Myös mentori voi kokea innostuksen laantumista tehtävässään
ja tarvita tukea itselleen. Ilmaantuviin ongelmiin kannattaa tarttua
mahdollisimman nopeasti ja hakea niihin ratkaisuja ennen kuin ne
pääsevät kärjistymään.
JAKSON ALKUPUOLISKON ARVIOINTI
JA LOPPUPUOLEN SUUNNITTELU
On hyödyllistä sopia jakson puoliväliin tarkistuspiste, jossa koko
EVS-tiimin ja vapaaehtoisen voimin arvioidaan tilannetta ja suunnitellaan jakson loppupuoliskoa. Kuten jo aiemmin todettiin, tavoitteet parhaimmillaan auttavat suuntaamaan omaa toimintaa haluttuun suuntaan, mutta tavoitteiden on syytä antaa myös muuttua kokemusten myötä.
Tilaisuuden järjestämisessä huomioitavia seikkoja:
 pohditaan ketä kutsutaan paikalle (kysy myös ennen kaikkea
vapaaehtoisen näkemys asiasta)
 varataan riittävästi aikaa, yleensä noin 2–3 tuntia
 järjestetään tilaisuus mukavassa rauhallisessa tilassa, jossa voidaan
puhua avoimesti ja luottamuksellisesti ilman ulkopuolelta tulevia
keskeytyksiä
23 J AK SO N PUO L I VÄL I SSÄ
 jokainen tilaisuuteen kutsuttu miettii etukäteen, mistä asioista
haluaa keskustella
 sovitaan etukäteen kuka vetää tilaisuuden
Tilaisuuden kulku voi olla seuraavanlainen:
 tilaisuuden vetäjä aloittaa keskustelun ja kertaa miksi ollaan paikalla
tehdään asialista, johon jokainen voi laittaa itselleen tärkeät seikat
 sovitaan asioiden käsittelyjärjestys (yleensä kannattaa aloittaa
helpoista ja nopeista asioista ja siirtyä vasta tämän jälkeen
monimutkaisempiin)
 tilaisuuden vetäjä huolehtii että koko asialista tulee käytyä läpi ja
kyselee tarvittaessa eri osallistujien näkökantoja käsiteltäviin asioihin
Ennen tilaisuuden järjestämistä on hyvä käydä keskusteluja vapaaehtoisen kanssa siitä, millaisena hän on kokenut jakson tähän mennessä. Keskustelu on syytä käydä vapaaehtoisen omien tavoitteiden
ja oman toimijuuden näkökulmasta. Mihin on hän pyrkinyt? Millä
tavoin hän on itse aktiivisesti tavoitellut päämääriänsä? Vapaaehtoisen kanssa voidaan käydä läpi niin hyviä kuin huonoja hetkiä matkan
varrella ja pohtia niiden merkitystä hänen oppimiskokemuksilleen.
Keskustelussa voi käyttää apuvälineenä alla olevasta linkistä aukeavaa kaavaketta.
Yksi hyvä oppimisen kirkastamisen apuväline on vapaaehtoisen
kirjoittamat kirjeet itselleen. Mentori voi pyytää vapaaehtoista kirjoittamaan itselleen kirjeen heti jakson alussa. Tämä kirje talletetaan
ja annetaan takaisin jakson puolivälissä. Samoin voi ehdottaa kirjeen kirjoittamista jakson puolivälissä sen loppua varten tai vaikkapa
odottamaan kotiin. Vapaaehtoinen voi kuvata kirjeessään omia ajatuksiaan, havaintojaan ja tunteitaan sekä tavoitteitaan ja kysymyksiään koskien EVS-jaksoaan.
ITSEARVIOINTINI NYT
TAVOITTEENI JATKOSSA
Mitä olen oppinut?
Mitä uutta haluan oppia?
Miten olen oppinut nämä asiat?
Millä tavoin haluan oppia noita asioita?
Kuka tai ketkä auttoivat minua oppimaan?
Kuka tai ketkä voivat auttaa minua oppimisessa?
Milloin opin nämä asiat ja millaisia oppimistilanteet olivat?
Koska haluan aloittaa?
24
PALAUTTEEN ANTAMINEN VAPAAEHTOISELLE
Koko jakson ajan on tärkeää antaa vapaaehtoiselle palautetta hänen omasta toiminnastaan. Palautteen antamisen ytimessä on se,
että ihminen saa käsityksen siitä, millaisia vaikutuksia hänen toiminnallaan on toisille ihmisille ja sille ympäristölle, jossa hän toimii. Palautetta on hyvä antaa kaikenlaisista asioista niin työssä kuin
vapaa-ajallakin. Tämä auttaa vapaaehtoista oppimaan omasta toiminnastaan. Rakentavan palautteen antaminen tarjoaa vapaaehtoiselle mahdollisuuden verrata omaa käsitystä itsestään siihen käsitykseen, mikä toisille muodostuu hänestä. Tällä tavoin hän voi
muuttaa ja kehittää toimintaansa haluamaansa suuntaan. Aina palautteen antamiseen ei tarvitse järjestää jotakin erityistä tilannetta,
vaan siitä on hyvä tehdä luonteva osa yhdessä olemista. On tärkeää
saada kuulla palautetta hyvistä asioista. Aina ihminen ei edes tiedosta, mitä muut hänessä arvostavat, jolloin palaute voi auttaa häntä tietoisesti tavoittelemaan kehittymistään vielä enemmän näissä
puolissa.
Rakentavan palautteen tunnusmerkkejä ovat:
 keskitytään konkreettiseen kuvailemiseen, ei esitetä tulkintoja
 keskiössä toiminta, ei henkilön persoona
 palaute annetaan suoraan, ei käytetä kiertoilmauksia
 tahdikas ajoitus, annetaan palautetta rauhallisessa ja
luottamuksellisessa tilanteessa
 silloin kun otetaan esiin epämiellyttäviä vaikutuksia, niin
esitetään miten toivoisi asian muuttuvan
 kysytään vastaanottajan ajatuksia saadusta palautteesta
Viiden askeleen malli kriittisen palautteen antamiseen:
1. Pyydä lupa antaa palautetta. Luvan pyytämisellä on suuri merkitys. Yksinkertainen kysymys (”Hei, onko sinulla hetki antaa nopealle
25 J AK SO N PUO L I VÄL I SSÄ
palautteelle?”) voi auttaa palautteen saajaa valmistautumaan henkisesti
palautteeseen.
2. Kerro havaintosi. Mikäli mahdollista, anna täsmällisiä esimerkkejä
ja vältä tuomitsemista tai tulkitsemasta. Ei: ”Sinä et ole kovin aktiivinen
tapaamisissa.” Vaan: ”Tiistain tapaamisessa Tiinan kanssa huomasin,
että olit melko vaitonainen.”
3. Selitä vaikutus, seuraukset. Korosta vapaaehtoisen toiminnan
suoraa seurausta jälleen mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja tarkasti.
On tehokkaampaa sanoa: ”Kun sanot X, se saa minut ärtymään” tai
”Huomasin asiakkaan tulevan ärtyneemmäksi” kuin ”Kun sanot X,
kuulostat tyhmältä”.
4. Kysy palautteen saajan kokemusta. Anna toiselle aikaa miettiä,
mitä olet juuri sanonut ja reagoida siihen.
5. Ehdota konkreettisia seuraavia askeleita. Anna yksi tai kaksi vaihtoehtoa, joilla toinen voi kokeilla jatkossa muuttaa omaa toimintaansa.
VAPAAEHTOISEN PALAUTE MENTORILLE
Myös mentorin on hyvä pyytää vapaaehtoiselta palautetta omasta toiminnastaan. Näin hän voi kehittää toimintaansa. Mentori voi
aluksi pyytää vapaaehtoista pohtimaan rauhassa itsekseen, millaista
palautetta hän haluaa antaa.
Vapaaehtoiselle voi antaa seuraavanlaisia apukysymyksiä:
 Miten olen kokenut mentorin toiminnan vaikuttaneen
oleskeluuni Suomessa?
 Mitkä asiat ovat olleet erityisen hyödyllisiä?
 Mitä olisi voinut hoitaa toisella tavalla?
 Mitä olisin toivonut lisää?
 Mitä toivon jatkossa?
26 J AK SO N PUO L I VÄL I SSÄ
ONGELMIEN JA KONFLIKTIEN KÄSITTELY
Vapaaehtoisen oleskeluun mahdollisesti liittyvät isommat ongelmat ilmenevät yleensä vasta jonkin ajan kuluttua hänen saapumisestaan. Nämä voivat liittyä motivaatioon, koti-ikävään, sopeutumisvaikeuksiin, ristiriitoihin työssä tai yhteisasumisessa, huoliin kotimaassa, päihteiden
käyttöön tai mielenterveyteen. Mentorin on tärkeä tunnistaa kun ”hälytyskellot soivat” eli silloin, kun hänelle tulee sellainen tunne, että asiat
eivät ole kunnossa. Tämän tunnistettua kannattaa välittömästi hakea lisätukea. Ainakin ryhtyä pohtimaan asiaa EVS-tiimin muiden jäsenten
kanssa. Asiat kannattaa ottaa myös saman tien puheeksi vapaaehtoisen itsensä kanssa. Mentorin on hyvä osoittaa olevansa aidosti huolissaan tilanteesta ja kysyä, miten vapaaehtoinen sen kokee. Aina on myös
tärkeää yrittää hahmottaa tilanteen kokonaiskuva, johon kuuluvat työ,
vapaa-aika, sosiaaliset suhteet niin Suomessa kuin kotimaassakin. Vaikeammista ongelmista on aina kerrottava ainakin lähet­tävälle organisaatiolle ja yhteyttä voi ottaa myös CIMOn työntekijöihin.
Jos kyseessä on konflikti työpaikalla tai jossain sosiaalisessa suhteessa, mentori voi yrittää auttaa vapaaehtoista jäsentämään tilannetta
omalta kannaltaan. Mentorin ei tarvitse ryhtyä konfliktin ratkaisijaksi,
mutta hän voi tukea tilanteen selvittelyssä joko käymällä tilannetta läpi
vapaaehtoisen kanssa kahden kesken tai ehdottamalla yhteistä tapaamista muiden tilanteeseen liittyvien henkilöiden kanssa.
Ehdotus ongelmatilanteen tai konfliktin työstämiseksi:
1. Pohditaan aluksi EVS-tiimissä, kuka vastaa ongelman selvittelystä.
a) Kuka on riittävän luotettava ja puolueeton henkilö vetämään
selvittelytilanteen?
b) Mitä tukea selvittelyyn tarvitaan?
2. Varataan riittävästi aikaa tilanteen käsittelyyn.
3. Kutsutaan oikeat ihmiset paikalle. On tärkeää kysyä vapaaehtoisen
näkemys siitä, keitä olisi syytä olla paikalla.
4. Tapaamisen alussa tehdään asialista, jossa listataan käsittelyä
vaativat asiat. Tämän jälkeen päätetään, missä järjestyksessä asiat
käsitellään. Yleensä kannattaa aloitta helpoimmin ratkaistavista asioista
ja edetä sitten vasta vaikeampiin ongelmiin.
5. Kuunnellaan rauhassa kaikkien osallisten kokemuksia ja
kartoitetaan ihmisten motivaatio asian ratkaisemiseksi. Tässäkin
yhteydessä on viisasta aloittaa niiden ihmisten kuulemisella, joilla on
oletettavasti suurin motivaatio tilanteen korjaamiseksi.
6. Kerätään ratkaisuehdotuksia ja valitaan yhdessä niistä parhaat.
7. Sovitaan, milloin kokoonnutaan arvioimaan ratkaisujen onnistumista.
JAKSON KESKEYTTÄMINEN
Jos tilanne alkaa vaikuttaa siltä, että vapaaehtoisjakso on keskeytettävä, niin silloin on tärkeää, että EVS-tiimi neuvottelee asiasta lähettävän organisaation ja CIMOn kanssa. Keskeyttäminen on aina ikävä
asia ja se on syytä harkita huolella. Keskeyttämisen harkinnassa voi
käyttää aiemmin oppaassa kuvattua suunnittelun ja arvioinnin runkoa (s. 23) lisäämällä siihen seuraavat seikat.
Kun harkitaan EVS:n keskeyttämistä:
 kootaan asialistalle seikat, jotka eivät toimi ja saattavat johtaa
keskeyttämiseen
 kuunnellaan rauhassa kaikkien asianosaisten kokemuksia
 esitetään vapaaehtoiselle konkreettiset parannusvaatimukset
 sovitaan selkeä aikaraja, johon mennessä asioiden tulee korjaantua
(yleensä noin 2 viikkoa)
 sovitaan seurantatapaaminen, jossa arvioidaan tilanteen
korjaantuminen
 jos asia ei ole korjaantunut, selitetään vapaaehtoiselle huolellisesti
lopettamisen syyt
27 J AK SO N PUO L I VÄL I SSÄ
5 . K O T I I N PA LU U
Kun jakson päättyminen ja vapaaehtoisen kotiinpaluu lähenee,
mentorin on syytä auttaa tätä valmistautumaan siihen liittyviin seikkoihin. Mentori voi käydä keskusteluja vapaaehtoisen kanssa siitä,
mitä kaikkea jakson päättyminen hänelle merkitsee. Useimmille vapaaehtoisille jakso on ollut ensimmäinen merkittävä itsenäinen elämänvaihe. Sen aikana on syntynyt tärkeitä uusia ihmissuhteita, jotka jäävät Suomeen. Samoin päättyy myös mentorointisuhde, vaikka
yhteydenpito voi toki kummankin halutessa jatkua jakson jälkeenkin.
Vapaaehtoisen oppimisprosessi kuitenkin jatkuu kotiin palaamisen
yhteydessä.
Mentori voi käydä kotiinpaluuta läpi seuraavien
kysymysten avulla:
 Mitä haluat vielä tehdä Suomessa ennen kuin palaat kotiin?
 Ketkä ihmiset ovat tulleet tärkeiksi ja miten haluat hyvästellä heidät?
 Ketä sinua on odottamassa kotona?
 Mikä on ollut erityisen merkittävää vapaaehtoisjaksossasi?
 Millaisia asioita odotat päästyäsi kotiin?
 Mitä luulet jääväsi kaipaamaan Suomesta?
 Minkälaisen ihmisenä palaat kotimaahasi?
Mukava päätöstapa jaksolle on pitää läksiäiset, jotka ovat vapaaehtoisen itsensä näköiset. Kutsukaa kaikki tärkeät ihmiset paikalle ja
juhlikaa! Läksiäiset ovat myös mainio tilaisuus pitää puheita. On
hyvin merkityksellinen kokemus saada kuulla, mitä oma toiminta ja
persoona on merkinnyt toisille. Samalla on hyvä mahdollisuus kiittää
kaikkia toimijoita. Vapaaehtoiselle itselleen saattaa olla myös tärkeää
voida kiittää ja kertoa oppimastaan ja kokemastaan.
Käytännön asioiden muistilista lähtöön liittyen:
matkustamiseen liittyvät asiakirjat, kuljetukset kentälle/asemalle
29 KOT I I NPAL UU
loppuraportointi CIMOon
asunnon tarkistus
avainten palautus
kotimatkalle saattajan varmistaminen
Vapaaehtoista on hyvä valmentaa kotiinpaluuseen. Joskus kotiinpaluu on rajumpi kulttuurishokki kuin vaihtomaahaan tulo. Ihmiset kotona eivät ole todennäköisesti juurikaan muuttuneet, mutta vapaaehtoinen itse on saattanut muuttua paljonkin. Tottuminen omaan
kulttuuriin ja kotipaikkaan vie aikansa, ja se voi tuntua alussa pettymykseltäkin. Kotimaassa saattaa vaivata suurikin ikävä vaihtomaahan ja siellä tärkeiksi tulleita ihmisiä kohtaan. Mentori voi pyytää
vapaaehtoista miettimään, mitä, miten ja milloin hän haluaa kertoa
kokemuksistaan vaihdossa. Kotiväen ja kotimaan ystävien odotukset
jälleennäkemiselle voivat olla erilaiset kuin vapaaehtoisen itsensä. Vapaaehtoiselta on hyvä kysyä, kuka häntä on vastassa hänen saapuessaan ja mitä ajattelee seuraavaksi tapahtuvan. On hyvä kysyä myös
konkreettisia suunnitelmia esimerkiksi paluun jälkeiselle seuraavalle
viikolle. Näin vapaaehtoiselle syntyy mieleen jatkumo omalle elämälle, ja muutamakin suunniteltu tilanne auttaa orientoitumaan takaisin kotiin.
KOTIINPALUUN JÄLKEEN
Mentorin on syytä olla yhteydessä vapaaehtoiseen ainakin kerran
jonkin ajan kuluttua paluusta. Yhteydenpidon määrä voi olla toki tapauskohtaista. Kun vapaaehtoinen on asettunut takaisin kotimaahansa, häneltä on hyvä kysyä, miltä aika Suomessa nyt tuntuu ja mitä ajatuksia hänellä on tällä hetkellä vaihtojaksosta.
Vapaaehtoisen lähdettyä mentorin on hyvä vielä pohtia omaa toimintaansa mentorina. Hänen ei tarvitse eikä kannata tehdä tätä pohdintaa yksin vaan hyödyntää apunaan muuta EVS-tiimiä. Koko tiimi
voi käydä yhteiskeskustelun, jossa tarkastelevat itse kunkin roolia ja
keskinäistä yhteistoimintaansa.
Arviointikeskustelussa auttavia kysymyksiä:
 Mikä toimi sujuvasti? Mikä olisi voinut olla paremmin?
 Missä onnistuimme? Missä kompuroimme?
 Mitä näiden pohjalta opimme seuraavaa kertaa varten?
Erityisiä mentorin omia arviointikysymyksiä voivat olla:
 Missä koen onnistuneeni ihmissuhteen rakentajana?
 Miten toimin vapaaehtoisen oppimisen edistäjänä?
 Mitkä olivat erityisen haastavia tilanteita tai asioita, ja miten
ratkaisin niitä?
 Opinko jotakin uutta itsestäni?
 Tarvitsenko lisää tukea tai koulutusta oman motivaationi ja
osaamiseni vahvistamiseksi?
Teksti Kai Alhanen ja CIMO
Kuvat Satu Haavisto
Taitto ja piirroskuvitukset Kaisa Leka
www.cimo.fi
30 KOT I I NPAL UU