Laadukasta kotimaista rehunsäilöntää
Laadukasta kotimaista rehunsäilöntää 00 01 SISÄLTÖ Terveemmät eläimet – suurempi maitotili.........................4 • Rehuanalyysi – ruokinnan suunnittelun perusta • Tehokas säilöntä kutistaa energiatappiot 02 03 Onnistunut rehunsäilöntäprosessi...................................... 10 • Säilöntäprosessin vaiheet Pieneliöt säätelevät säilörehun säilymistä..................... 12 • Maitohappobakteerit – pienet, tehokkaat rehunsyöjät • Haitalliset bakteerit pilaavat rehua • Enterobakteerit ovat yleisiä luonnossa • Listeria viihtyy sekä hapettomissa että hapellisissa oloissa • Hiivat ja homeet aiheuttavat jälkilämpenemistä 04 Kuiva-ainepitoisuus ohjaa säilöntämenetelmän valintaa.............................................. 16 • Tuore säilörehu • Esikuivattu säilörehu •Säilöheinä • Käsitelty heinä •Kuivaheinä 05 Oikea säilöntäaine oikein käytettynä varmistaa säilörehun laadun................................................ 18 • AIV-säilöntäaineet – rehunsäilönnän uranuurtajia • AIV-rehussa ravintoaineet säilyvät ja virhekäyminen on vähäistä 06 AIV-säilöntäainevalikoima.................................................... 20 • AIV 2 Plus – luotettava perustuote • AIV Nova Se – seleeniä säilörehuun • AIV Ässä – tehoaa myös hankalissa olosuhteisssa • Propcorn – tehokkuutta hiivoja ja homeita vastaan • Stabilizer – seosrehun lämpenemisen estoon 07 Käytännön vinkkejä AIV-säilöntäaineiden käyttöön............................................ 24 • Säilöntäaineen annostelu • Työturvallisuus ja varastointi 08 Pieni rehunsäilöntäsanasto.................................................. 27 •Kirjallisuutta AIV® on Valio Oy:n rekisteröimä tavaramerkki; AIV-tuotteiden valmistuksesta ja markkinoinnista Suomessa vastaa Taminco Finland Oy. 2 Säilörehun laadulla on korvaamaton merkitys ruokinnassa Suomalaisen liha- ja lypsykarjatalouden kilpailukyky AIV – kotimaiset ratkaisut rehunsäilöntään AIV-säilöntäaineet ovat saaneet Avainlippu-tunnuksen, ja kannattavuus perustuvat hyvälaatuiseen säilörehuun. joka kertoo, että tuotteet ovat vahvasti Suomessa on vankkaa osaamista ja pitkät perinteet säilö- kotimaisia ja Suomessa valmistettuja. rehun tuotannossa. Voidaankin sanoa, että meillä tuotetaan maitoa nurmisäilörehulla jopa tehokkaammin kuin missään muualla maailmassa. Hyvälaatuinen säilörehu on myös kannattavan naudanlihantuotannon edellytys. ja tuottavat tehokkaasti maitoa ja lihaa. Tässä säilörehun Suomessa on hyvä eläinaines ja korkea tuotostaso, jotka laadulla on ensisijainen merkitys. Mitä paremmin rehu asettavat suuret vaatimukset nautojen ruokinnalle. Nurmen onnistutaan säilömään, sen maittavampaa, sulavampaa sisältämä energia ja valkuainen on saatava säilymään ja energiapitoisempaa se on. Säilörehun laadulla on ratkai- minimaalisin säilöntätappioin, jotta naudat voivat hyvin seva vaikutus eläinten hyvinvointiin ja tuottavuuteen. 3 01 Terveemmät eläimet – suurempi maitotili Laadukas rehunsäilöntä on onnistuneen ruokinnan perusedellytys. Oikea korjuuajankohta ja muut ruokinnalliseen arvoon vaikuttavat tekijät menettävät merkitystään, ellei rehua saada säilymään parhaalla mahdollisella tavalla. Eläimet pystyvät syömään hyvälaatuista säilörehua huo- Säilörehun laadun vaikutus eläinten terveyteen on merkittävä. Hygieeniseltä tasoltaan heikko säilörehu voi sisältää homeita, homemyrkkyjä ja elimistöä rasittavia haitallisia bakteereja. Lisääntynyt rasitus voi puolestaan lisätä tulehdusalttiutta ja maidon solupitoisuutta. Huonolaatuinen rehu myös maittaa heikommin ja karja joutuu syömään tarjolla olevaa väkirehua vastaavasti enemmän. Liiallinen väkirehun syönti lisää pötsi- ja sorkkaongelmia sekä saattaa aiheuttaa lihomista ja hedelmällisyyshäiriöitä. Hyvä säilörehu on myös merkittävä kivennäisten lähde. Lehmät tarvitsevat kalsiumia, natriumia ja magnesiumia perusrehujen lisäksi. Lisäfosforia ei sen sijaan tarvita. mattavasti enemmän kuin on yleisesti Liiallinen kaliumin määrä ja matala natriumpitoisuus ovat uskottu. Hyvä käymislaatu lisää säilörehun perinteisesti säilörehun kivennäiskoostumuksen suurimmat syöntiä jopa kaksi kuiva-ainekiloa päivässä – tämän lisämäärän lehmä hyödyntää tehokkaasti maitolitrojen tuotannossa. epäsuhdat. Liika kalium heikentää muiden kivennäisten hyväksikäyttöä, natriumin puutos vastaavasti vähentää syöntiä ja maitotuotosta. Seleeni on naudoille tärkeä hivenaine, mutta sitä on Suomen maaperässä erittäin vähän. Sen saanti onkin varmistettava puutosoireiden välttämiseksi erityisesti silloin, kun säilörehunurmea ei ole lannoitettu seleeniä sisältävillä lannoitteilla. Laadukas säilörehu on avain suurempaan maitotiliin. Hyvällä säilörehulla saadaan tuotettua enemmän maitoa myytäväksi. Lisäksi lisääntyneet rasva- ja valkuaispitoisuudet nostavat maidon tilityshintaa. Omalla tilalla tuotettu nurmirehu on aina edullisinta rehua maidontuotannossa. Hyödyntämällä käytettävissä oleva nurmiala mahdollisimman tehokkaasti ja panostamalla viljely- ja säilöntätekniikkaan voidaan ostorehuihin käytettävää euromäärää pienentää merkittävästi. Lehmien keskituotoksen ja koon kasvun myötä myös rehunkulutus on viime vuosina kohonnut. Suomalainen lehmä syö säilörehua 4000–4400 kg ka vuodessa, joka kuiva-ainepitoisuudesta riippuen vastaa noin 11–17 tuorerehutonnia. Tällaisen rehumäärän laadun vaikutus taloudelliseen tulokseen on merkittävä. Säilörehun tuotantokustannus on keskimäärin 20 snt/kg ka (ProAgria Tuotosseuranta 2013). Kustannuserot johtuvat paljolti suurista satotasojen vaihteluista ja tuotantovälineisiin sidotusta pääomasta. Säilöntäainekustannus muodostaa kokonaiskuluista hyvin 4 pienen osan, vain muutaman prosentin. Säilöntäaineessa Rehuanalyysi selvittää nopeasti kotoisen nurmirehun säästäminen aiheuttaa rehun pilaantumistappioita ja sen käymislaadun, syönti-indeksin, koostumuksen ja rehuarvot, myötä suuriakin rehuhävikkejä sekä huomattavan koko- jolloin väkirehun määrä ja laatu voidaan suunnitella parhai- naiskustannusten nousun. ten säilörehua täydentäväksi. Säilörehun koostumuksesta saa käsityksen jo säilörehun raaka-aineen rehuanalyysin Rehuanalyysi – ruokinnan suunnittelun perusta Säilörehujen laatu vaihtelee huomattavasti enemmän kuin muiden rehuraaka-aineiden, kuten viljan, ostorehujen ja teollisuuden sivutuotteiden. Laatuun vaikuttavat korjuuaste, korjuukerta ja varsinkin säilönnän onnistuminen. Onnistunut ruokinta perustuu tietoon syötettävän säilörehun laadusta ja koostumuksesta, jotka saadaan säännöllisellä näytteenotolla säilörehuista. Suuresta säilörehuerästä näyte pitäisi ottaa 1–2 kuukauden välein. perusteella. Ruokinnan suunnittelussa tulisi kuitenkin käyttää aina syötettävän säilörehun analyysitulosta. Rikaton kasvusto, suunnitelmallinen lannoitus ja oikein ajoitettu rehunkorjuu yhdistettynä oikeaan korjuutekniikkaan ja hyvään rehuhygieniaan varmistavat rehun laadun. Hyvä säilörehu tarjoaa karjalle huomattavan osan sen tarvitsemasta energiasta, valkuaisesta ja kivennäisistä. Tärkeimmät säilörehun laatua kuvaavat tunnusluvut ovat D-arvo eli sulavuus, kuiva-ainepitoisuus, raakavalkuaispitoisuus ja kuitupitoisuus (NDF). 5 01 D-ARVO Sulavuutta kuvaavaa D-arvoa voidaan perustellusti pitää maidontuotannon kannalta säilörehun merkittävimpänä tunnuslukuna. D-arvo määrittää säilörehun energia-arvon ja vaikuttaa myös pötsimikrobituotannon kautta naudan saamaan valkuaismäärään. Kasvin korjuuaste on puolestaan tärkein D-arvoon vaikuttava tekijä. Kunkin tilan D-arvotavoite määritellään viljely- ja ruokintastrategiassa. Jos säilörehun tuotantoala ei ole rajoittava tekijä, sopiva tavoitearvo on 680–700 g/kg ka. Mikäli säilörehun tuotantoa on rajoitettu tai sitä halutaan rajoittaa, tavoitearvoksi riittää 650 – 670 g/kg ka. On kuitenkin hyvä muistaa, että vapaassa säilörehuruokinnassa D-arvon nousu lisää rehunsyöntiä ja maitotuotosta: jos D-arvo nousee 10 g/kg ka (esimerkiksi 680 g/kg ka → 690 g/kg ka), on lehmän havaittu syövän päivässä rehua n. 0,175 kg enemmän ja päivittäinen maitotuotos on noussut jopa 0,5 kg. Jotta vastaava lisäys saavutettaisiin viljaväkirehulla, sitä tarvittaisiin lisää noin 1 kg päivässä. Selvää siis on, että säilörehun korjuu kannattaa ajoittaa D-arvokehityksen mukaan. Analysoitujen säilörehujen keskimääräinen D-arvo on ollut monena vuonna alle 680 g/kg ka. Todennäköisesti tämä johtuu enemmän vallinneista korjuuolosuhteista kuin tietoisesta korjuuajan valinnasta. KUIVA-AINEPITOISUUS Myös ruokinnassa on hyvä huomioida säilörehun kuiva-ainepitoisuus. Rehun sisältämä vesi ei sisällä ravintoaineita eikä energiaa, joten esim. 20 % kuiva-ainetta sisältävää säilörehua tarvitaan ruokinnassa tuorekiloina kaksinkertainen määrä verrattuna esikuivattuun säilörehuun, jonka kuiva-ainepitoisuus on 40 %. Erityisesti seosrehua tehtäessä oikean kuiva-ainepitoisuuden tunteminen on tärkeää, jotta reseptin koostumus ja rehuarvot toteutuvat suunnitellusti. Seosrehussa käytettävä säilörehu ei myöskään saa olla liiaksi esikuivattua, jotta seos ei lajitu. Suurin kuiva-ainepitoisuus säilörehulle on 45 %. Tätä kuivemmissa rehuissa rehua säilövä maitohappokäyminen on vähäistä. Toisaalta rehuhävikkejä alkaa muodostua heti 6 niiton jälkeen, ja jos rehua esikuivatetaan pitkään, aiheutuu siitä ravinto- ja kuiva-ainetappioita. Säilörehun kuiva-ainepitoisuus vaikuttaa myös karjan syömään rehumäärään. Yleisesti ottaen lehmät syövät kuivempaa säilörehua hieman enemmän kuin kosteampaa. Maitotuotoksessa ei kuitenkaan ole havaittu merkittäviä eroja. RAAKAVALKUAISPITOISUUS Lehmän ruokinnan kannalta tavoitteellinen raakavalkuaispitoisuus säilörehussa on 13–17 %. Säilörehun raakavalkuaispitoisuuteen vaikuttavat eniten satotaso, typpilannoitus, nurmen korjuuaste sekä kasvilaji. Esimerkiksi apilassa on huomattavasti enemmän valkuaista kuin nurmikasveissa. Paras lopputulos saadaan, kun typpilannoitustaso asetetaan satotason eikä rehun raakavalkuaispitoisuuden mukaan. Lehmien valkuaisruokinnan mittarina kannattaa käyttää maidon ureapitoisuutta, tavoitearvona n. 25–30 mg/100 ml. Valkuaistäydennys voidaan antaa esim. rypsirouheena. SOLUNSEINÄMÄKUITU (NDF) Märehtijänä nauta tarvitsee nurmen kuituja rehunsulatuksensa toimintaan. Säilörehun kuitupitoisuuden mittarina käytetään rehun NDF (neutraalidetergenttikuitu) -pitoisuutta. Kuitupitoisuuteen vaikuttavat pääasiassa nurmen korjuuaste ja kasvilaji. Nurmen vanhetessa sen kuitupitoisuus lisääntyy. Apilakasvien kuitupitoisuus on 5–10 prosenttiyksikköä pienempi kuin heinäkasvien. Tyypillinen säilörehun NDF-kuitupitoisuus on 50 –55 %. Kuitutavoite NDF-pitoisuus Väkirehun osuus korkeintaan 30 % 45 % 35 % 30 % 55 % 45 % 30 % 65 % 55 % Mitä alhaisempi on säilörehun NDF-pitoisuus, sitä pienempi on väkirehun osuus ruokinnassa oltava, jotta asetettu kuitupitoisuus saavutetaan. 7 01 Tehokas säilöntä kutistaa energiatappiot Rehunsäilönnän tavoitteena on maittava, sulava ja hygieeniseltä laadultaan moitteeton säilörehu. Oikeaan aikaan tehty niitto on rehun sulavuuden ja osin maittavuudenkin lähtökohta. Nurmi on tärkeää saada puhtaana varastoon. Rehun maittavuutta ja hygieenistä laatua voidaan edistää myös rehunsäilönnällisin keinoin. Nurmen sisältämä runsas energiamäärä tulisi saada säilymään mahdollisimman tehokkaasti. Säilörehun energiatappioiden arvioidaan vaihtelevan 7–40 %. Väistämättömiä energiatappioita (7–15 %) syntyy kasvin soluhengityksestä, rehun käymisestä sekä mahdollisesta puristenesteestä tai vastaavasti esikuivauksesta pellolla. Lisäksi suuria energiatappioita voi aiheutua rehun virhekäymisestä sekä aerobisesta pilaantumisesta säilönnän aikana tai syöttövaiheessa. Nämä jopa yli 20 %:n energiatappiot voidaan välttää käyttämällä oikeita säilöntätapoja, -aineita ja -tekniikoita. Rehun liikakäymistä pitää välttää, sillä se aiheuttaa energiatappioita ja heikentää syöntiä. Tutkimuksissa on todettu, että mitä käyneempää säilörehu on, sitä vähäisempää on syönti ja sitä kautta koko tilan maitotuotos. Säilörehun liikakäyminen alentaa myös maidon pitoisuuksia. Säilörehun käymistä parhaiten kuvaavat tunnusluvut ovat sen pH (happamuus) ja käymishappojen määrä. Hyvin hapanta säilörehua (pH alle 4) syödään hitaasti ja pienempinä annoksina. Happaman säilörehun syöntiin tarvitaan näin huomattavasti enemmän aikaa. Kun maitohappoa on säilörehun kuiva-aineessa yli 80 g/kg ka, rehun syönti vähenee. Tällaisessa säilörehussa lähes kaikki sokeri on käynyt maitohapoksi. Sokerista pötsin mikrobit saavat energiaa, kun taas maitohapon ja haihtuvien rasvahappojen energia-arvo pötsimikrobeille on nolla. Lisääntynyt pötsimikrobien kasvu tehostaa pötsin toimintaa ja lisää eläimen käyttöön tulevan mikrobivalkuaisen määrää. 8 Hyvälaatuinen säilörehu sisältää arvokasta valkuaista Panostus hyvälaatuiseen rehuun maksaa itsensä korkojen pötsimikrobeille. Pitkälle ja etenkin virheellisesti käyneessä kera takaisin. Pilaantuneen ja käyttökelvottoman rehun säilörehussa ammoniakin osuus kokonaistypestä on hyvin tuotantokustannukset ovat kuitenkin samat kuin hyvän korkea (yli 80 g/kg N). Tämä kertoo säilörehun valkuaisen – jokainen pilaantunut rehukilo heikentää tilan tulosta. Oikeil- hajoamisesta eläimille heikosti hyödynnettävään tai jopa la rehunsäilöntäratkaisuilla hävikki pienenee, tuottavuus ja haitalliseen muotoon, esim. amiineiksi. karjan hyvinvointi lisääntyvät sekä kannattavuus paranee. Säilörehun laadun vaikutus maitotuotokseen ja taloudelliseen tulokseen on merkittävä Hyvälaatuisen AIV-säilörehun käyttö parantaa tilan Laskelmat perustuvat 50 lypsylehmän esimerkkitilaan, taloudellista tulosta selkeästi. Esimerkiksi 50 lehmän tilalla jolla lehmien keskituotos on 9 500 kg/v. Rehuina vertailus- huonolaatuisen rehun käyttö merkitsee noin 12 000 € sa ovat erinomainen AIV-säilötty rehu (laatuarvosana 9, menetystä vuodessa, mutta usein enemmänkin. Syynä syönti-indeksi 106) ja muulla menetelmällä säilötty heikko- ovat maitotuotoksen putoaminen, pienempi maitotili, suu- laatuinen säilörehu (laatuarvosana 6, syönti-indeksi 98). rempi väkirehukustannus sekä säilörehuhävikki. Jo pienikin Molempien rehujen kuiva-aine on 28 % ja D-arvo 67. rehuhävikki on iso lisäkustannus (10 % hävikin kustannus on n. 4 500 €). Rehun tarve ja tuotot vuodessa ”Ysin rehu” ”Kuutosen rehu” Hyvän rehun merkitys Karkearehua kg 230 305 187 640 42 665 kg enemmän Väkirehua kg 162 182 182 480 20 298 kg vähemmän 45 410 51 094 5 684 € pienempi Maitotuotos kg Väkirehukustannus € 398 820 394 354 4 466 kg suurempi Maitotuotto € 179 469 177 459 2 010 € suurempi Maitotuotto miinus väkirehukustannus € 134 059 126 365 7 694 € parempi Lähde: ProAgrian KarjaKompassi-tuloslaskelma. 9 02 Onnistunut rehunsäilöntäprosessi Mahdollisimman laadukas ja maittava säilörehu asettaa omat vaatimuksensa myös säilöttävälle kasvimassalle. Rehunsäilöntäprosessin onnistumiseen vaikuttavat mm. raaka-aineen sokeripitoisuus, puskurikapasiteetti ja valkuaispitoisuus. Rehuraaka-aineen riittävä sokeripitoisuus on tärkeää, koska maitohappobakteerit muodostavat sokerista aineenvaihdunnassaan rehua säilövää maitohappoa. Heinäkasvien sokeripitoisuus on keskimäärin korkeampi kuin apilakasveilla – siksi ne ovat myös helpommin säilöttävissä. Suomessa nurmirehukasvien sokeripitoisuus on kuitenkin hyvin alhainen verrattuna esimerkiksi Keski-Euroopassa käytettäviin kasveihin, minkä asettaa rehunsäilönnälle erityisiä haasteita. Myös sadonkorjuuajankohdalla on merkitystä: ensimmäisessä sadossa sokeripitoisuus on yleensä suurimmillaan ja se laskee jonkin verran toiseen satoon mennessä. Sokeripitoisuus alenee myös esikuivatuksen aikana tai jos rehu on märkää. Typpilannoituksen lisääminen vähentää niin ikään kasvien sokeripitoisuutta. Säilörehun jäännössokeripitoisuuden tavoitearvo on vähintään 50 g/kg ka. Puskurikapasiteetti kuvaa kasvien kykyä vastustaa pH:n muutosta. Siihen vaikuttavat eniten kasvien sisältämät orgaanisten happojen suolat. Palkokasvien, kuten apilan, puskurikapasiteetti on suurempi kuin timotein ja muiden heinäkasvien. Matala sokeripitoisuus ja suuri puskurikapasiteetti tekevätkin apilakasveista heinäkasveja vaikeammin säilöttäviä. Kasvin valkuaispitoisuuden lisääntyminen vaikuttaa samalla tavalla kuin puskurikapasiteettikin. Mitä korkeampi valkuaispitoisuus, sitä vaikeammin säilöttävää rehu on. 10 Säilöntäprosessin 3 vaihetta Säilönnässä erotetaan kolme toisiaan seuraavaa, luonteeltaan erilaista vaihetta: aerobinen vaihe, anaerobinen käymisvaihe ja puoliaerobinen syöttövaihe. Tässä vaiheessa rehun säilöntä perustuu hapettomiin olosuhteisiin ja lisääntyvään happamuuteen. Rehun happamoituminen perustuu lisättävään säilöntäaineeseen sekä rehussa olevien maitohappobakteerien toimintaan, joka muuttaa rehun sokereita maitohapoksi. 1. VAIHE Maitohappokäyminen happamoittaa rehua ja pitää sen pH:n alhaisena. Tämä automaattinen happamuudensäätöjärjestelmä toimii niin kauan kuin rehussa on sokereita jäljellä. Puhtaassa maitohappokäymisessä sokereita käytetään ainoastaan maitohapon tuottamiseen tuhlaamatta niitä virhekäymiseen. Tällöin myös rehun valkuainen pysyy hyvälaatuisena. Alhainen pH estää haittamikrobien, AEROBINEN VAIHE – HAPELLISET OLOSUHTEET Aerobinen vaihe on säilörehun teon vaihe, joka alkaa niitosta ja loppuu rehusäilön peittämiseen tai rehupaalin käärimiseen. Aerobisen vaiheen aikana rehu on suoraan hapen vaikutuksen alaisena. Niiton jälkeen kasvin soluhengitys jatkuu, minkä seurauksena sokeripitoisuus vähenee ja valkuaisen laatu heikkenee. Tämän vuoksi esikuivatusaika onkin pyrittävä pitämään mahdollisimman lyhyenä. Säilönnän kannalta ihanteellinen kuiva-ainepitoisuus on n. 30 %. Korjuun yhteydessä on huolehdittava riittävästä säilöntäaineen käytöstä ja sen tasaisesta levittymisestä rehuun. kuten voihappobakteereiden, kasvun. Säilörehulle pitää antaa riittävästi aikaa käymiseen ja stabiilin vaiheen saavuttamiseen ennen säilön avaamista ja rehun syöttöä. Yleensä säilö voidaan avata noin kolmen viikon käymisen jälkeen. Liian aikainen avaaminen saattaa johtaa säilörehun voimakkaaseen lämpenemiseen, koska rehun sisältämiä sokereita ei ole vielä käytetty maitohapoksi ja rehun pH saattaa olla liian korkea. Onnistuneen maitohappokäymisen edellytyksenä on rehun riittävä kosteus. Kuiva-ainepitoisuuden ollessa yli 45 % rehussa ei juurikaan tapahdu käymistä. Seuraava kriittinen vaihe on säilön täyttäminen ja rehumassan tiivistäminen. Säilössä tavoitteena on tehokkaalla tiivistämisellä poistaa happi rehusta mahdollisimman 3. VAIHE nopeasti, jotta kasvien soluhengitys loppuisi ja happi korvautuisi hiilidioksidilla. Lyhyt silpunpituus edesauttaa rehun tiivistämistä säilössä. Nykyisin tämän vaiheen tärkeys korostuu, kun käytössä on entistä tehokkaampia korjuukoneita. Jos kuormia tulee säilöön nopeammin kuin rehua pystytään tehokkaasti tiivistämään, ei happea saada riittävän nopeasti pois ja rehu alkaa lämmetä, mikä johtaa sen laadun heikkenemiseen. PUOLIAEROBINEN SYÖTTÖVAIHE – PAIKALLISESTI HAPELLISET OLOSUHTEET Kun rehusäilö tai -paali avataan, pääsee happi uudestaan kosketuksiin säilörehun kanssa. Tällöin mikrobit, jotka 2. VAIHE tarvitsevat happea kasvaakseen, alkavat lisääntyä. Ensimmäisenä kasvavat hiivat, jotka käyttävät säilörehussa olevaa maitohappoa ravintonaan. Tällöin maitohaposta muodostuu heikompia happoja, kuten etikkahappoa ja vettä, mikä johtaa säilörehun pH:n nousuun. Hiivat hyödyntävät myös säilörehussa olevan jäännössokerin kasvuunsa. Tämä luo otolliset olosuhteet homeiden ja muiden baktee- ANAEROBINEN KÄYMISVAIHE – HAPETTOMAT OLOSUHTEET Anaerobinen käyminen alkaa, kun rehu on peitetty tai rien kasvulle. Homeiden kasvun seurauksena säilörehun lämpeneminen kiihtyy, mikä aiheuttaa suuria ravintoainetappioita. Säilörehuun saattaa erittyä myös homemyrkkyjä. kääritty ilmatiiviisti. Käyminen on yleisnimitys hapettomassa ympäristössä tapahtuville biokemiallisille reaktioille. 11 03 Pieneliöt säätelevät rehun säilymistä Mikrobeihin eli pieneliöihin kuuluu runsaslukuinen määrä erilaisia bakteereja, hiivoja ja homeita. Koko rehunsäilöntä on mikrobiologinen prosessi, jota edesautetaan ja nopeutetaan sopivilla säilöntäaineilla. Myös suljetussa siilossa tapahtuva rehun laadun heikkeneminen tai siilon avaami- Mikrobit – niin hyödylliset kuin haitallisetkin – päätyvät säilörehuun raaka-aineen mukana. Osa mikrobeista on peräisin kasvien maanpäällisistä osista, osa taas joutuu raaka-aineeseen maa- tai lantajäämistä. Tuoreessa rehussa voi olla grammaa kohti jopa miljardi bakteeria. Suurin osa bakteereista vaatii kuitenkin happea kasvaakseen, eivätkä ne näin viihdy rehun hapettomissa ja happamissa olosuhteissa. Siten erityyppisten mikrobien määrä lisääntyy tai niiden kasvu estyy sen mukaan, miten rehunsäilöntä onnistuu. Mikrobitasapainolla on suuri merkitys säilörehun lopulliseen laatuun, ja viljelijä voi ratkaisevasti vaikuttaa siihen sen jälkeen tapahtuva rehun pilaantumi- säilönnän aikaisilla toimenpiteillään. Haittamikrobien nen ovat mikrobien aikaansaamia kasvua ja toimintaa estävät mm. puhtaan kasvimateriaalin tapahtumaketjuja. käyttäminen rehuraaka-aineena, sopivan säilöntäaineen käyttö, esikuivatus sekä rehun silppuaminen, tiivistäminen ja huolellinen peittäminen. Maitohappobakteerit – pienet, tehokkaat rehunsyöjät Luontaiset maitohappobakteerit ovat peräisin rehuraakaaineesta. Pystykasvustossa maitohappobakteerien määrä on pieni, mutta se lisääntyy rehun korjuussa murskauksen ja silppuamisen johdosta, koska kasvista vapautuva neste tarjoaa niille ravinteita. Säilörehun käymisvaiheen alussa maitohappobakteerien määrä kasvaa nopeasti. Toisin kuin muut bakteerit, maitohappobakteerit sietävät happamia olosuhteita jopa pH 3,5:een asti. Kun ne muuntavat rehussa olevan sokerin maitohapoksi, rehun pH laskee asteittain ja muiden mikrobien kasvu estyy. Lopulta pH laskee niin alas, etteivät edes kaikki maitohappobakteerit pysty enää toimimaan. Kun rehun pH on riittävän alhaalla tai rehun sisältämät sokerit loppuvat, tyrehtyy kaikkien maitohappobakteerien toiminta ja käymisprosessi pysähtyy täysin. 12 Maitohappobakteerit voivat kasvaa laajalla, jopa 5–50°C lämpötila-alueella. Osa maitohappobakteereista vaatii täysin hapettomia olosuhteita, mutta osa voi toimia myös hapellisissa oloissa. Rehun hapettomissa oloissa maitohappobakteerit voivat hyödyntää esim. erilaisia sokereita ja aminohappoja. Säilörehun käymisessä toimii kaksi eri maitohappobakteerityyppiä. Homofermentatiiviset maitohappobakteerit tuottavat sokereista pelkästään maitohappoa, jolloin puhutaan puhtaasta maitohappokäymisestä. Heterofermentatiiviset maitohappobakteerit tuottavat maitohapon lisäksi esim. etikkahappoa ja etanolia. Tällaiseen käymiseen liittyy myös ravintoainetappioita ja säilörehun laadun heikkenemistä. Enterobakteerit ovat yleisiä luonnossa Enterobakteereja elää ihmisten ja eläinten suolistossa, jätevesissä, maaperässä ja luonnonvesissä. Niiden joukossa on useita taudinaiheuttajia kuten kolibakteeri, salmonella ja yersinia. Säilörehun enterobakteerit eivät yleensä ole terveydelle haitallisia, mutta ne vaikuttavat itse rehunsäilöntäprosessin onnistumiseen. Niitä tulee rehuun erityisesti lannasta. Enterobakteerit kilpailevat maitohappobakteerien kanssa saatavilla olevista sokereista. Ne voivat myös hajottaa rehun valkuaista. Tämä heikentää rehun ruokinnallista arvoa, mutta voi myös synnyttää myrkyllisiä yhdisteitä; esimerkiksi biogeenisten amiinien tiedetään vähentävän Haitalliset bakteerit pilaavat rehua säilörehun maittavuutta. Valkuaisen hajoamisen yhteydes- Klostridit ovat tyypillisiä maaperämikrobeja, jotka pystyvät hidastaa pH:n laskua. Enterobakteerien erityispiirteenä on kasvamaan vain hapettomissa oloissa. Korkea lämpötila, kyky pelkistää nitraattia nitriitiksi. Tämä saattaa synnyttää alhainen kuiva-ainepitoisuus, korkea puskurikapasiteetti typpioksidiseosta, joka voi aiheuttaa keuhkokuumeen sekä viivästynyt siilon peittäminen edistävät klostridien tyyppisiä oireita eli ns. siilontäyttäjäntaudin. sä syntyvä ammoniakki lisää rehun puskurikapasiteettia ja kasvua. Jos säilörehun pH jää korkeaksi, klostridit pääsevät jatkamaan kasvuaan tuottaen esimerkiksi voihappoa ja Enterobakteerien määrää säilörehussa saadaan vähennet- ammoniakkia. Klostridit haittaavat säilöntäprosessia tyä nopealla ja riittävällä pH:n laskulla säilönnän alussa ja hajottamalla maitohappoa ja nostamalla pH:ta. Samalla esikuivaamalla rehu. ne heikentävät rehun valkuaisarvoa hajottamalla aminohappoja ammoniakiksi tai haitallisiksi amiineiksi. Epäsuotuisissa oloissa klostridisolut muuntuvat lepoitiöiksi. Bacillus-suvun bakteereita mikroskooppikuvassa Voihappobakteerit (Clostridium butyricum) ovat säilörehussa erityisen haitallisia maidon ja maitotuotteiden laadun kannalta. Ne vaativat lisääntyäkseen hapettomat olosuhteet ja säilyvät epäsuotuisissa olosuhteissa kestoitiöinä. Mikäli rehu on klostridien saastuttamaa, voihappobakteeri-itiöt kulkeutuvat lehmän ruuansulatuskanavan kautta lantaan, siitä ilmaan ja edelleen esim. likaisten utareitten kautta maitoon. Voihappobakteerit tuottavat pahanhajuista voihappoa, joka aiheuttaa maitoon ja juustoihin makuvirheitä. Lisäksi ne aiheuttavat puolikovien ja kovien juustojen paisumista. Ongelma havaitaan usein vasta juustojen kypsyttämisen jälkeen, jolloin kuukausien työ menee hukkaan. Klostridit voivat olla myös terveysriski eläimille; erityisesti botulismi on karjalle tai hevosille tappava tauti. Klostridit eivät kasva, kun pH on alle 4,2. Rehun esikuivaus on toinen tapa vähentää klostrideja. Kun kuiva-ainepitoisuus on 35 %, klostridien määrä vähenee selvästi – kuiva-ainepitoisuuden ylittäessä 40 % niiden kasvu estyy täysin. 13 03 Listeria viihtyy sekä hapettomissa että hapellisissa oloissa Listeriaa esiintyy yleisesti hajoavassa kasvimateriaalissa, lietteessä, vedessä, lannassa, maassa ja säilörehussa sekä maidossa. Erityisesti Listeria monocytogenes -laji tunnetaan taudinaiheuttajana niin ihmisellä kuin eläimilläkin. Se voi aiheuttaa erilaisia tulehdustauteja ja luomisia. Usein syynä on joko huono rehu tai lietelannan käyttö nurmella. Maidosta löydetty listeriabakteeri voi olla peräisin rehusta, lannasta tai utaretulehdukseen sairastuneesta eläimestä. Pastörointi yleensä tappaa listerian, mutta se voi säilyä pehmeissä juustoissa. Listeria sietää ääriolosuhteita kiusallisen hyvin. Se pystyy lisääntymään 0 –45°C asteen lämpötiloissa, pH-alueella 4,4– 9,4 sekä hapettomissa että hapellisissa olosuhteissa. Paljon kuiva-ainetta sisältävät rehut suosivat listerian esiintymistä, koska niiden pH on usein korkea. Samoin ilman vaikutukselle alttiit rehut, kuten suurpaalit, ovat otollinen kasvupaikka listerialle. Hiivat ja homeet aiheuttavat jälkilämpenemistä Hiivat ovat yksisoluisia mikro-organismeja, jotka pystyvät toimimaan sekä hapellisissa että hapettomissa oloissa. Säilörehussa hiivojen toiminta ei ole missään vaiheessa toivottavaa. Luonnossa elää lukuisia villihiivoja, jotka joutuvat raaka-aineen mukana säilörehuun ja olosuhteiden salliessa aiheuttavat haitallisen käymisreaktion. Suotuisten olosuhteiden ja maakontaminaation vuoksi hiivojen määrä yleensä lisääntyy esikuivatuksen aikana. Säilöntäprosessin alussa hiivat kilpailevat samoista sokereista maitohappobakteerien kanssa. Hiivat käyttävät sokerit pääasiallisesti etanoliksi, joka ei laske pH:ta ja voi aiheuttaa maitoon makuvirheitä. Hiivat yleensä aloittavat säilörehun pilaamisen siilon avaamisen jälkeen hajottamalla maitohappoa hiilidioksidiksi ja vedeksi. Tämä nostaa rehun pH:ta ja tekee olosuhteet suotuisiksi muiden pilaajamikrobien kasvulle. Rehuun jäänyt happi auttaa hiivoja selviytymään säilöntäprosessin aikana, mutta riittävän happamat olosuhteet estävät hiivojen kasvua tehokkaasti. 14 Home muodostaa yleensä suuria rihmamaisia kasvustoja ja värillisiä itiöitä, joten se on helposti havaittavissa. Mikäli rehunsäilöntä on onnistunut hyvin, eli pH on saatu riittävän alhaiseksi ja olosuhteet hapettomiksi, ei homeista yleensä ole suljetussa siilossa haittaa lukuun ottamatta ilman kanssa tekemisissä olevia osia. Siilon avaamisen jälkeen rehu voi kuitenkin homehtua. Homeet heikentävät säilörehun ravintoarvoa ja maittavuutta hajottamalla sokereita, maitohappoa ja selluloosaa. Rehun laadun huonontumisen lisäksi home voi aiheuttaa terveysongelmia sekä ihmisille että eläimille – esimerkiksi allergisia reaktioita ja hengitystieongelmia. Homeiden tuottamien haitallisten homemyrkkyjen aiheuttamat ongelmat voivat vaihdella lievistä ruoansulatusongelmista vakaviin elimistövaurioihin. Myös pölyävät homeitiöt voivat aiheuttaa homepölykeuhkoa ja astmaa eläimille ja niiden hoitajille. Paras tapa estää homeiden kasvu on ilman poistaminen rehusta säilönnän alussa mahdollisimman tehokkaasti tiivistämällä ja peittämällä rehu huolellisesti. Lisäksi on tärkeää käyttää aerobista pilaantumista estäviä rehunsäilöntäaineita. Penicillium-homeet ovat tyypillisiä säilörehun pilaajia. Kuvassa rihmastoa ja itiöitä mikroskooppikuvassa. 15 04 Kuiva-ainepitoisuus ohjaa säilöntämenetelmän valintaa Säilöttävän kasvimassan kuiva-ainepitoisuus Tuore säilörehu Tuoreet ja lievästi esikuivatut rehut, joista irtoaa puristenestettä, vaativat runsaasti muurahaishappoa sisältävän säilöntäaineen. Kosteiden rehujen säilönnässä virhekäyminen yleistyy. Rehuun syntyy mm. voihappoa, joka alentaa rehun ruokinnallista hygieenistä laatua. Virhekäyneet rehut aiheuttavat maitoon maku- ja hajuvirheitä ja voivat myös vaikuttaa olennaisesti mikrobien kasvuedelly- lisätä maidon mikrobi-itiöpitoisuutta. Happosäilöntäaineella tyksiin rehussa sekä erilaisten rehunsäilöntä- rajoitetaan tehokkaasti kosteiden rehujen käymistä ja aineiden tehokkuuteen. Perinteisen säilörehun estetään haitallisten bakteerien kasvu. (kuiva-ainepitoisuus enintään 45 %) ja kuivan heinän (kuiva-ainepitoisuus yli 85 %) väliin jääviä rehuja kutsutaan monilla nimillä ja säilötään eri tavoilla. Esikuivattu säilörehu Esikuivauksen myötä myös säilöntäaineelta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia. Kuivemmissa rehuissa käyminen jää vähäisemmäksi ja virhekäymisen riski pienenee. Kuivaainepitoisuuden noustessa jälkipilaantumisen riski syöttövaiheessa kuitenkin kasvaa. Siilon avaamisen jälkeen ongelmaksi voi muodostua hiivojen ja homeiden kasvu rehurintamuksessa. Esikuivattujen rehujen säilöntäaineissa on mukana hiivojen ja homeiden kasvua estäviä aineita. Säilöheinä Säilöheinän kuiva-ainepitoisuus on 450 –750 g/kg ka. Pitkä esikuivatusaika ja pöyhiminen lisäävät haitallisten mikrobien määrää ja näin heikentävät raaka-aineen laatua. Liiallinen pöyhiminen aiheuttaa lisäksi varisemistappioita. Säilöheinässä on tärkeää estää haitallisten mikrobien kasvu, koska kosteus on riittävä hiivojen, homeiden ja bakteerien kasvulle. Haitallisten mikrobien kasvu ja rehun pilaantuminen estetään hapettomilla olosuhteilla ja oikealla säilöntäaineen käytöllä. Hapettomuus saadaan aikaan tiivistämällä rehu säilössä ja peittämällä tai käärimällä se ilmatiiviisti muoviin (6–9 kerrosta). Säilöntäaineen tasainen ja riittävä levitys koko käsiteltävään rehumassaan on säilöheinän teossa ensiarvoisen tärkeää. Säilöheinälle käytetään säilöntäaineita, jotka sisältävät propionihappoa ja/tai muurahaishappoa sekä esim. natriumbentsoaattia homehtumisen estämiseksi. Säilöntäaineliuoksen käyttömäärä on noin 5 l/tonni. 16 Käsitelty heinä OPTIMIKOSTEUSTAVOITE KUIVAHEINÄN SÄILYMISELLE Kun heinän kuiva-ainepitoisuus on 700 –850 g/kg ka, Pieni paali 15–18 % se voidaan hapottaa paalattaessa propionihappoa sisältä- Pyöröpaali (pehmeä) 13–16 % vällä säilöntäaineella. Varastointi on tehtävä kuivassa Pyöröpaali (kova) Kanttipaali (tiivis) 12–15 % paikassa sateensuojassa. Säilöntäaineen annostelu (5– 9 l/tonni) riippuu heinän kosteuspitoisuudesta ja käytettävästä tuotteesta. Säilönnän onnistumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että säilöntäaine levittyy tasaisesti rehuun. Tällöin vältytään homepesäkkeiden KARKEAREHUJEN LUOKITTELU KUIVA-AINEPITOISUUDEN MUKAAN: Rehu kasvulta. Kuivaheinä Kuivaaminen on perinteinen tapa säilöä heinää. Kuiva- Kuiva-ainepitoisuus, % Tuore säilörehu Alle 25 Happamuus (pH alle 4,2) Hapettomuus Säilöntäaine, esim. AIV 2 Plus Esikuivattu säilörehu 25–45 Happamuus (pH 4,2–4,9) Hapettomuus Säilöntäaine, esim. AIV Nova Se, AIV Ässä Säilöheinä 45–85 Hapettomuus Säilöntäaine, esim. AIV Ässä tai Propcorn NC Alhainen vesipitoisuus Käsitelty heinä 70 –85 Säilöntäaine, esim. Propcorn NC Alhainen vesipitoisuus Kuiva heinä Yli 85 Alhainen vesipitoisuus heinässä ei käytetä erillisiä säilöntäaineita, vaan säilyminen perustuu alhaiseen vesipitoisuuteen, joka estää mikrobien kasvua ja niiden aiheuttamaa pilaantumista. Mitä tiiviimpi ja suurempi paali on, sen kuivempaa heinän on oltava, jotta se säilyisi hyvin. Säilyvyyden perusteet Lähde: Jaakkola 2008 17 05 Oikea säilöntäaine oikein käytettynä varmistaa säilörehun laadun Säilöntäaineen käyttö on lisäarvoa tuova tuotantopanos – ei suinkaan pelkkä kustannus. Laaturehun valmistuksessa kaikkien työvaiheiden on oltava kunnossa, eikä säilöntäaineen käytöllä voida korvata AIV-säilöntäaineet – rehunsäilönnän uranuurtajia Rehunsäilönnän perusteet kehitti A.I. Virtanen 1920-luvun lopulla. Virtasen päämääränä oli saada lehmille kuivaheinän rinnalle muutakin rehua talvikuukausiksi ja pitää maidontuotanto mahdollisimman tasaisena läpi vuoden. Hän ymmärsi, että säilörehun happamuus on ratkaiseva tekijä ja että alhainen pH estää haitallisten pilaajamikrobien kasvun ja toiminnan. Sittemmin AIV-säilöntäaineita on kehitetty eteenpäin vastaamaan nykyajan vaatimuksia, mutta perusajatus on edelleen sama. puutteellista korjuutekniikkaa tai työtapo- AIV-liuosten vaikutusta säilörehun laatuun on tutkittu ja. Säilöntäaineen valinta tulee aina tehdä erittäin paljon. AIV-säilöntäaine varmistaa rehun hyvän huolella korjattavan rehun kuiva-aineen säilyvyyden ja rehuarvojen pysymisen tuotannon kannalta mukaan. ihanteellisina. Karja syö rehua runsaasti ja tuottaa paremmin. Esimerkiksi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) tehtyjen kokeiden mukaan AIV-säilöntäaineella tehty, hyvin säilynyt rehu lisää lehmän maidontuotantoa noin kilon päivässä. Useiden tutkimusten mukaan säilörehun syönti-indeksi on ollut AIV-säilörehulla selvästi parempi kuin muilla säilöntämenetelmillä tehdyllä rehulla. AIV-säilöntäaineiden sisältämä muurahaishappo luo rehun luontaisille maitohappobakteereille suotuisan kasvuympäristön alentamalla rehun pH:n nopeasti tavoitetasolle (pH 4–4,5) ja estämällä pilaajamikrobien kasvua. Siksi AIV-rehut säilyvät hyvälaatuisina, vaikka pH olisi n. 0,2 yksikköä tavanomaista korkeampi. Tähän eivät muut säilöntäaineet pysty! pH:n nopea lasku onkin tärkein hyvän säilörehun laadun varmistava tekijä. Suomessa rehukasveissa on luontaisesti hyvin vähän sokeria, mikä vaikeuttaa säilönnän onnistumista, sillä maitohappobakteerit tarvitsevat sokeria energianlähteekseen. Kun kasvin sokeripitoisuus on matala, tapahtuu säilönnässä väistämättä virhekäymistä, jos sokerit kuluvat loppuun. Nopea pH:n lasku AIV-säilöntäaineella kuitenkin hidastaa kasvien soluhengitystä ja siten säästää sokereita maitohappobakteerien toimintaa varten, mikä vähentää virhekäymisen riskiä. 18 AIV-rehussa ravintoaineet säilyvät ja virhekäyminen on vähäistä Tutkimusten mukaan AIV-säilötyissä rehuissa on enemmän sokereita jäljellä kuin biologisesti (lisättyjen maitohappobakteerien avulla) ja muilla tavoin säilötyissä rehuissa, koska muurahaishappo rajoittaa käymistä ja siten myös sokereiden kulumista. Tämä on erittäin tärkeää virhekäymi- Säilönnän alussa AIV-säilöntäaineet estävät raaka-aineessa olevien hiivojen ja homeiden kasvun, mikä alentaa rehun pilaantumisriskiä syöttövaiheessa. Esikuivatuille säilörehuille tarkoitetut AIV-liuokset sisältävät hiivojen ja homeiden kasvua estäviä yhdisteitä kuten propionihappoa tai natriumbentsoaattia. Näin ne vähentävät pilaantumisriskiä ja estävät jälkilämpenemistä syöttövaiheessa. sen välttämiseksi. Sokerit alkavat myös hajota ensimmäisenä rehun joutuessa kosketuksiin hapen kanssa, kun siilo avataan, mikä voi aiheuttaa rehun lämpenemistä. Muurahaishappo kuitenkin estää rehun proteiinien ja sokereiden hajoamista edistävien entsyymien toimintaa, minkä takia rehu ei myöskään lämpene siilon avaamisen jälkeen, vaikka siinä onkin jäljellä sokereita AIV-säilönnän ansiosta. Biologisilla säilöntäaineilla tehty rehu on usein erittäin lämpenemisherkkää, koska lämpenemistä rajoittavia vaikutuksia ei ole. Kuitenkin jos rehun sokerit ovat kuluneet loppuun käymisen aikana, rehu ei välttämättä lämpene, mutta virhekäymistä on yleensä tapahtunut. Tällöin rehun ruokinnallinen arvo ja syönti heikentyvät merkittävästi. AIV-säilöntäaineiden on todettu vähentävän myös rehun proteiinien hajoamista, joten valkuaisaineita jää näin enemmän eläimen käyttöön. Myös hävikkien on havaittu olevan pienemmät AIV-menetelmällä säilötyllä rehulla verrattuna muihin menetelmiin. AIV-säilöttyjen rehujen syönti-indeksin onkin useissa tutkimuksissa todettu olevan korkeampi kuin muilla menetelmillä säilöttyjen rehujen. Vaikka rehun säilönnällinen laatu olisi yhtä hyvä esimerkiksi biologisesti säilötyllä rehulla kuin AIV-rehulla, lisää AIVrehun korkeampi syönti-indeksi rehun syöntiä ja sitä kautta maidontuotantoa! Säilöntäaineiden merkitys korostuu entisestään, jos rehun tiivistäminen säilöllä ei ole riittävän tehokasta tai jos säilön täyttäminen kestää kauan. AIV-säilöntäaineet helpottavat myös rehun tiivistymistä pehmen- AIV-säilönnän tärkeimmät edut muihin säilöntämenetelmiin verrattuna •Rehun pH laskee nopeasti, minkä takia haitallinen mikrobikäyminen estyy ja haluttu maitohappokäyminen lisääntyy •Rehun proteiinien ja sokereiden hajoaminen hidastuu, jolloin ravinto aineita jää enemmän lehmän käyttöön ja säilöntätulos paranee •Muurahaishapon ansiosta säilörehu ei jälkilämpene helposti, mikä vähentää rehuhävikkejä siilon avaamisen jälkeen •Hankalissa säilöntäolosuhteissa (huono sää, kasvin korkea valkuaispitoisuus tai puskurikapasiteetti) AIV-säilöntäaineet toimivat tutkitusti parhaiten •Rehun syönti-indeksi on useiden tutki musten mukaan korkeampi AIV-säilötyil lä rehuilla verrattuna muihin säilöntä menetelmiin → enemmän maitoa! tämällä kasvin soluseiniä. 19 06 AIV®-säilöntäainevalikoima Luotettava perustuote AIV 2 Plus on Suomen suosituin rehunsäilöntäaine ja AIV-säilönnän perustuote. Se soveltuu parhaiten tuoreelle ja lievästi esikuivatulle säilörehulle sekä niittoruokintaan. AIV-säilöntäaineet sopivat kaikkiin rehunsäilöntämenetelmiin. Sisältämänsä muurahaishapon ansiosta ne säilövät rehun tehokkaasti vaikeissakin olosuhteissa, prosessin jokaisessa vaiheessa. Kaikki AIV 2 Plus soveltuu myös luomutuotantoon. AIV 2 Plus sisältää runsaasti muurahaishappoa, joka laskee tehokkaasti ja nopeasti rehun pH:n ja pienentää virhekäymisen mahdollisuutta. Ammoniumformiaatti on muurahaishapon suola, joka puolestaan lisää tuotteen käyttöturvalli- AIV-tuotteet ovat MTT:n suomalaisissa suutta ja vähentää sen syövyttävyyttä, höyrystymistä olosuhteissa testaamia ja hyväksymiä. ja hajua. AIV-säilöntäaineet ovat saaneet Avainlippu-tunnuksen, joka kertoo, että tuotteet ovat vahvasti kotimaisia ja Suomessa valmistettuja. SÄILÖNTÄAINEEN VAIKUTUS pH-ARVOON SIILON TÄYTTÖVAIHEESSA pH 6,5 6,0 5,5 5,0 4,5 4,0 3,5 3,0 Ilman 20 85 % muurahaishappo AIV 2 Plus Biologinen Seleeniä säilörehuun Tehoaa myös hankalissa olosuhteissa AIV Nova Se on uusi, Suomen olosuhteisiin kehitetty AIV Ässä sopii kaikkiin korjuumenetelmiin sekä tuoreelle seleeniä sisältävä rehunsäilöntäaine. Siinä on säilöntä- että esikuivatulle rehulle. AIV Ässä säilöö myös kastuneen happojen (muurahais- ja propionihappo) lisäksi natrium- rehun ja laskee nopeasti pH:n sekä estää tehokkaasti rehun selenaattia, joka MTT:n tutkimuksen mukaan parantaa jälkilämpenemisen. AIV Ässä soveltuu myös luomutuotan- säilörehun seleenipitoisuutta. Tämä on erityisen hyödyllistä toon sekä sikojen liemiruokintaan. Suomen seleeniköyhistä nurmista tehdyn säilörehun kannalta. Seleenivaje aiheuttaa useita erilaisia puutos- AIV Ässässä on korkea muurahaishappopitoisuus, joten tauteja niin ihmisillä kuin eläimilläkin, joten riittävä selee- sen teho on riittävä myös hankalissa olosuhteissa, joissa ninsaanti on erittäin tärkeää. AIV Nova Se täydentää esikuivatus ei välttämättä onnistu. Se antaa varmuutta eläinten seleeninsaantia seleenilannoituksen lisänä rehuntekoon säistä riippumatta. AIV Ässä on tehokas – helposti ja ilman lisäkustannuksia! Se sopii erityisesti jälkilämpenemisen estäjä. Yleensä homeet ja hiivat kasva- esikuivatun säilörehun säilöntään. AIV Nova Se soveltuu vat rehun pintakerroksessa, jossa on aerobiset olosuhteet. myös luomutuotantoon! AIV Nova Se:n sisältämän ammo- AIV Ässän sisältämä propionihappo estää tehokkaasti niumformiaatin ansiosta tuote ei ole kemialliselta luokituk- homeiden ja hiivojen kasvua siilon avausvaiheessa. Tämä seltaan syövyttävä, vaan ainoastaan ärsyttävä. Siksi se puolestaan vähentää rehun pintapilaantumista erityisesti on turvallisempi käytössä ja hellävaraisempi koneille. lämpiminä syksyinä. AIV Nova Se on tehokas säilöntäaine hiivoja ja homeita vastaan ja samalla kone- ja käyttäjäystävällinen. Tuotteen muurahaishappopitoisuus on riittävän korkea ohjaamaan rehun käymistä tehokkaasti. SÄILÖNTÄAINEEN VAIKUTUS REHUN JÄLKILÄMPENEMISEEN AIV-TUOTTEIDEN KOOSTUMUS % *Ammoniumformiaatti AIV 2 Plus 76 5 AIV Ässä 59 4 AIV Nova Se** 50 10 *Natriumformiaatti Propionihappo 20 11 2,5 5 *Formiaatit ovat muurahaishapon suoloja, jotka vähentävät hapon syövyt tävyyttä ja parantavat säilöntätehoa. **AIV Nova Se sisältää natriumselenaattia max. 0,0015 %. 40 Kaliumsorbaatti Lämpötilan nousu, °C Muurahaishappo 35 30 25 20 15 10 5 0 3 5 7 9 11 Päivää siilon avaamisesta Ei säilöntäainetta AIV Ässä 21 06 22 Tehokkuutta hiivoja ja homeita vastaan Seosrehun lämpenemisen estoon Kun säilöttävä heinä tai vilja on tarpeeksi kuivaa, Stabilizer TMR Plus on seosrehun laadun ylläpitämiseen ja ei rehussa tapahdu enää juurikaan käymistä. Tällöin lämpenemisen estoon tarkoitettu tuote. Se sisältää haital- anaerobiset pilaajamikrobit eivät pysty enää toimimaan, listen mikrobien toimintaa estävää muurahaishappoa sekä mutta rehua pilaavat erityisesti hiivat, homeet ja muut hiivojen ja homeiden kasvua hillitsevää propionihappoa. aerobiset mikrobit. Propcorn-tuotteet sisältävät runsaasti Stabilizer TMR Plus on kemialliselta luokitukseltaan vain propionihappoa, joka estää aerobisten pilaajamikrobien ärsyttävä, ei syövyttävä. toiminnan. Propcorn NC (non corrosive) on kostean hevosheinän säilöntään tarkoitettu, propionihappoa ja ammoni- Seosrehun lämpeneminen on merkki sen pilaantumisesta. umpropionaattia sisältävä säilöntäaine. Propcorn NC estää Tällöin seosrehun ruokinnallinen arvo ja syönti heikkenevät tehokkaasti hiivojen ja homeiden toiminnan, mutta on ja mekaaniset tappiot lisääntyvät. Seosrehu voi lämmetä myös hellävarainen koneille. herkästi useasta eri syystä: seosrehussa on säilörehun lisäksi mukana helposti pilaantuvia komponentteja, kuten Propcorn Plus on erityisesti viljan aerobiseen säilöntään viljaa ja joskus myös esimerkiksi mäskiä. Sekoituksen tarkoitettu, runsaasti propionihappoa sisältävä tuote. aikana ilmaa pääsee rehuun, jolloin aerobinen pilaantuminen nopeutuu. Myös lämpimät säät lisäävät rehun lämpenemistä, samoin kuin heikkolaatuinen säilörehu. Stabilizer TMR Plus hillitsee seosrehun jälkilämpenemistä ja pilaantumista. Rehun ravintoarvot säilyvät paremmin ja syönti on runsasta. Rehun jakoväliä on mahdollista SÄILÖNTÄAINEEN VAIKUTUS SÄILÖHEINÄN LÄMPENEMISHERKKYYTEEN pidentää jakamalla suurempia eriä kerralla seosrehun laadun kärsimättä. Kumulatiivinen lämpeneminen (Saarisalo 2007) °C 40 Kuiva-aine 60 % 35 30 25 20 Lue lisää AIV-, Stabilizer- ja Propcorntuotteista uusilta nettisivuiltamme www.aiv.fi 15 10 5 0 0246810 12 Päivää siilon avaamisesta Ei säilöntäainetta Propcorn NC 23 07 Käytännön vinkkejä AIV®-säilöntäaineiden käyttöön Laaturehun valmistuksessa kaikkien työvaiheiden on oltava kunnossa. Säilöntäaineen käytöllä ei voi korvata puutteellista korjuutekniikkaa ja työtapoja. Oikean säilöntäaineen valinnalla ja huolellisella käytöllä voidaan kuitenkin varmistaa Säilöntäaineen annostelu Rehua tehtäessä on tärkeää huolehtia ohjeen mukaisesta säilöntäaineen käyttömäärästä. AIV-liuosten käyttömäärä on tavallisesti 5 litraa rehutonnia kohti. Tämän lisäksi on myös huolehdittava, että säilöntäaine saadaan leviämään tasaisesti koko rehumassaan. Liian pienellä tai epätasaisella säilöntäaineen annostelulla hiivoja ja homeita estävien aineiden teho ei myöskään ole riittävä. Hankalissa olosuhteissa säilöntäaineiden käyttömäärää kannattaa lisätä 1–2 l/tonni. Raaka-aineen kuiva-ainepitoisuus vaikuttaa eniten tarvittavaan säilöntäaineen määrään. Mitä kosteampaa rehu on, onnistunut lopputulos eli hyvälaatuinen, sitä enemmän säilöntäainetta on varattava. Säilöntäaineen hyvin säilyvä ja maistuva rehu, jossa ener- tarve vaihtelee 75–90 l/lehmä riippuen mm. karjan syön- gia-, ravintoaine- ja pilaantumistappiot on minimoitu. Säilöntäaineen valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat raaka-aineen nistä, ruokintastrategiasta ja nuorten eläinten määrästä. AIV-säilöntäaineet säilyvät hyvin, joten on parempi varata säilöntäainetta liikaa kuin liian vähän. kuiva-ainepitoisuus, kasvilaji, sääolosuh- Korjuutehojen noustessa säilöntäaineen annosteluun teet, korjuumenetelmä ja -kerta. suositellaan nykyaikaisia kalvopumppuhapottimia. Tehoa tarvitaan erityisesti ajosilppureissa ja noukinvaunuissa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) tutkimuksen mukaan noukinvaunuissa levitystasaisuus paranee, kun säilöntäainetta annostellaan sekä ylä- että alakautta. Haihtumistappioita saadaan pienennettyä, kun säilöntäaineen suihkun pisarakokoa suurennetaan. AIV-TUOTTEIDEN VALINTA KUIVA-AINEEN MUKAAN Kuiva-aine % AIV 2 Plus AIV Ässä AIV Nova Se 24 20 25 30 35 40 45 Säilörehua tehtäessä rehukuorman paino kannattaa kestää 10 min, tarvitaan säilöntäainepumpun tuotoksi arvioida joko koepunnituksella tai tilavuuden ja kuutiopai- 3 l/min. Pintarehu voidaan käsitellä suuremmalla annos- non perusteella. Esim. 6000 kg:n rehukuormaan on 5 l/tn tuksella joko suurentamalla annostuslaitteen syöttöä tai käyttömäärällä annosteltava 30 l tuotetta. Jos kuormaus pienentämällä ajonopeutta. AIV-TUOTTEIDEN KÄYTTÖMÄÄRÄSUOSITUKSET AIV-SÄILÖNTÄAINEEN TARPEEN VAIHTELU REHUN KUIVA-AINEEN JA KESKIMÄÄRÄISEN SYÖNNIN MUKAAN Käyttökohde Säilörehu Viljan murskesäilöntä Niittoruokinta Sikojen liemiruokinta Vasikoiden juottorehu Käyttömäärä Säilörehun kuiva-ainepitosuus (g/kg) Säilörehun määrä (kg) 3– 6 l/tn 250 1 040 000 5200 3 l/tn 300 860 000 4300 1–4 l/tn 350 740 000 3700 n. 3 dl/100 l 400 650 000 3250 5 l/tn AIV:n määrä (l) Esimerkkitila: 50 lehmää (syönti 11 kg ka/vrk), 20 hiehoa (syönti 8 kg ka/vrk) 25 07 Työturvallisuus ja varastointi Vaikka AIV-liuokset sisältävät happoja, ne ovat kehitetty mahdollisimman vähän syövyttäviksi. Tuotteita käytettäessä pitää silti muistaa työturvallisuus, riittävä suojavaatetus ja suojalasien käyttö. Roiskeet iholta tai silmistä on huuhdeltava välittömästi runsaalla vedellä ja tarvittaessa on hakeuduttava lääkärin hoitoon. Säilöntätyö tulee aina tehdä hyvin tuuletetussa paikassa, sillä rehusäilössä on vaarana kasvien soluhengityksessä syntyvän hiilidioksidikerroksen muodostuminen rehumassan yläpuolelle. Tällaisessa tilassa työskenteleminen on hengenvaarallista. AIV-liuokset vähentävät osaltaan kasvien soluhengitystä, joten riittävällä annostuksella myös hiilidioksidin muodostuminen on vähäisempää. AIV-liuoksia ei saa sekoittaa veden eikä muiden säilöntäaineiden kanssa, sillä tämä voi aiheuttaa kemiallisia reaktioita, kuten tuotteen sakkaantumista ja pahimmassa tapauksessa jopa räjähdysvaaran. AIV-säilöntäaineet on varastoitava suljetuissa astioissa suojassa auringolta viranomaismääräysten mukaisesti. 26 08 Pieni rehunsäilöntäsanasto Aerobinen Happea tarvitseva, hapen käyttöön perustuva. Anaerobinen Ilman happea elävä, hapeton tapahtuma. D-arvo D-arvo kertoo rehun sisältämän sulavan orgaanisen aineen määrän ja sen perusteella lasketaan rehun energiarvo. Heikko happo Happo, jonka vetyionien tuotantoreaktio eli protolyysi ei tapahdu täydellisesti, vaan happo jää osittain hajonneena tasapainotilaan. Esim. maitohappo, muurahaishappo, etikkahappo. Hygieeninen laatu Rehun puhtaus. Hygieenisesti hyvälaatuisessa rehussa ei ole maa- tai lantajäämiä, eikä haitallisia mikrobeja eikä niiden muodostamia haitallisia tai myrkyllisiä aineita. Kuiva-ainepitoisuus Kuiva-ainepitoisuus ilmaisee kuinka paljon rehusta jää jäljelle, kun rehun sisältämä vesi on poistettu. Käyminen Aineenvaihduntareaktio, jossa pilkotaan esim. sokereita energian saamiseksi. Tapahtuu hapettomassa tilassa. Maitohappo CH3-CHOH-COOH; happamassa maidossa, hapatetuissa maitotuotteissa ja muissa hapantuotteissa (hapankaali, suolakurkku jne.) esiintyvä orgaaninen happo. Säilörehussa rehua säilövä happo. Mikrobi Pieneliö. Pieneliöitä ovat erilaiset bakteerit, sienet, virukset ja alkueläimet. Näistä rehunsäilönnän kannalta merkityksellisiä ovat bakteerit sekä hiiva- ja homesienet. NDF NDF (=Neutral Detergent Fiber) kuvaa rehun sisältämien soluseinäyhdisteiden (ligniini, selluloosa ja hemiselluloosa) määrää. Yleisesti käytetty rehun kuitupitoisuuden mitta. Puhdas maitohappokäyminen Homofermentatiivisten maitohappobakteerien aiheuttama käymisreaktio, jonka käytännössä ainoa lopputuote on maitohappo. Puskurikapasiteetti Kyky vastustaa pH:n muutoksia. Raakavalkuais pitoisuus Valkuaisen osuus rehun kuiva-aineesta. Sekakäyminen Käyminen, jossa syntyy useampia lopputuotteita, esim. maitohappoa, etikkahappoa ja etanolia Virhekäyminen Ei-toivottu käymisreaktio, jossa säilörehuun syntyy esim. voihappoa ja runsaasti etikkahappoa. Voihappobakteeri Clostridium butyricum. Klostrideihin kuuluva bakteeri, joka tuottaa aineenvaihdunnassaan pahanmakuista ja – hajuista voihappoa. Kirjallisuutta Moisio, T. ja Heikonen, M. 1992. AIV-rehun perusteet. McDonald, P. ym. 1991. The Biochemistry of Silage ProAgria Keskusten Liitto 2010. Nurmirehun tuotanto ja käyttö. Tieto Tuottamaan 132. 27 Ota yhteyttä Sami Saarikettu 050 409 9493 Virpi Holappa 050 378 1893 Saana Orkola 040 648 5672 Kirsi Kuparinen 050 555 5479 Sähköposti: [email protected] Asiakaspalvelu (tilaukset, noudot, laskutus) Sähköposti: [email protected] Puh. 020 710 8499 (ark. klo 8.15 –15.00) Lisätietoja www.AIV.fi 10/2014 Pekan Offset Taminco Finland Oy Tammasaarenkatu 1, 00180 Helsinki Typpitie 1, PL 1001, 90601 Oulu 28
© Copyright 2024