1. No category

Punainen
irlanninsetteri
Jalostuksen
tavoiteohjelma
2009–2013
Sisällys:
1. Yhteenveto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
2. Rodun tausta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ..4
3. Järjestöorganisaatio ja sen historia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
4. Rodun nykytila . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
4.1 Populaation koko ja rakenne . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
4.3 Terveys. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet . . . . . . . . . . . . . . 25
4.3.2 Muita rodulla tavattavia sairauksia Suomessa . . . . . . . . . . 30
4.3.3 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai
kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista . . . . . . . . . . . . . . . 36
4.4 Ulkomuoto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37
5. Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta . . . . . . . . 39
6. Jalostuksen tavoitteet ja strategiat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
6.1 Visio . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
6.2 Rotujärjestön tavoitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
6.3 Rotujärjestön strategia. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
6.4 Uhat ja mahdollisuudet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45
6.5 Varautuminen ongelmiin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi . . . . . . . . . . . . 49
7. Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
8. Lähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
9. Liitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52
3
1. Yhteenveto
Tämä on ensimmäinen punaiselle irlanninsetterille uuden
mallin mukaan laadittu jalostuksentavoiteohjelma. Tässä ohjelmassa on pyritty mahdollisimman kokonaisvaltaisesti kuvaamaan rodun historia ja nykytilanne eri osa-alueittain sekä
laatimaan suuntaviivoja tulevalle. Kennelliiton vuonna 2003
hyväksymä punaisen irlanninsetterin JTO on huomattavasti
suppeampi ja antaa jokseenkin vähän vertailumateriaalia tähän uuden mallin mukaan toteutettuun ohjelmaan.
Tällä vuosituhannella punainen irlanninsetteri on vakiinnuttanut asemansa metsästyskoirana KanakoirakerhoHönshundssektionen ry:n piiriin kuuluvien rotujen joukossa. Kun kokeisiin osallistuneiden palkitsemisprosentit vielä
1990-luvun alussa liikkuivat 5 - 9 % välillä, ovat ne uudella
vuosituhannella vakiintuneet kaksinumeroisiksi lukemiksi.
Vuosituhannen taitteen huippumenestyksen vuosista suunta on ollut tarkastelujaksolla kenties hiukan laskeva, mutta
kausivaihteluja on pidettävä luonnollisina. Punaisesta irlanninsetteristä on tullut myös varsin suosittu rotu niiden
metsästäjien keskuudessa joilla ei ole kiinnostusta koe- tai
näyttelytoimintaan.
Punaisen irlanninsetterin rekisteröintimäärät ovat olleet lievässä kasvussa. Vuonna 2006 rekisteröitiin peräti 330 punaista irlanninsetteriä. Kyse lienee yksittäisestä huippuvuodesta,
sillä jo vuonna 2007 rekisteröintimäärä oli parin aikaisemman vuoden tasolla. Vuoden 2003 jälkeen rekisteröintejä on
kuitenkin ollut vuositasolla selvästi yli 200, kun vuosittainen
pentumäärä edellisellä viisivuotiskaudella jäi yhtä poikkeusta
lukuunottamatta alle 200:n. Huomionarvoista on, että suurin osa rekisteröitävistä pentueista edustaa ns. näyttely-/seurakoiratyyppiä.
Luonne ja käyttöominaisuudet ovat hyvällä tasolla siltä osin
mitä voidaan tulkita käyttökoekertomuksia. Tasapainoilu sopivan ja liiallisen temperamentin ja energisyyden välillä on
kuitenkin jatkuvaa. Koekertomusten perusteella yleisimmät
syyt kokeista sulkemiseen liittyvät punaisen irlanninsetterin
kohdalla nk. kiihkeysvirheisiin.
Punaisella irlanninsetterillä esiintyvien sairauksien lista on
valitettavan pitkä. Huolimatta eri sairauksien suuresta määrästä, harvan niistä voidaan katsoa olevan rodulla laajalti
esiintyvä. Yleisesti ottaen punaisen irlanninsetterin terveystilannetta voidaan pitää suhteellisen hyvänä.
Huomionarvoisin seikka terveyden osalta on lonkkaniveldysplasia. Edellisestä JTO:sta lonkkavikaisten prosentuaalista
osuutta on saatu pienemmäksi, mutta varjon todellisen tilanteen arvioinnin ylle heittää edelleen suhteellisen alhainen
kuvausprosentti. Tavoitteena onkin jatkossa saada kuvausaktiivisuus nousemaan ja dysplasiaprosentti laskemaan.
Punaisen irlanninsetterin uusi rotumääritelmä tuli Suomessa voimaan tammikuussa 2003. Siinä vahvistetaan mm.
säkäkorkeudet uroksille ja nartuille. Alkuperämaassa muutos koettiin välttämättömäksi, koska etenkin showkoirien
keskimääräinen koko oli kasvanut ja ylittänyt jo ajat sitten
suositukseksi laaditut mitat. Valitettavasti ulkomuototuomarit ovat suhtautuneet välinpitämättömästi uuden rotumääritelmän virallistamiin kokomittoihin ja vain hyvin pieni osa
Suomen näyttelykehissä esiintyvistä yksilöistä mitataan. Rotujärjestön tuleekin jatkossa pyrkiä aktiivisesti valistamaan
tuomarikuntaa uuden rotumääritelmän kokorajoista ja siihen
liitetyn työskentelytapastandardin sisällöstä ja merkityksestä.
Kanakoirakerho-Hönshundssektionen ry:n irlanninsetterijaoksen tavoitteena on vaalia erityisesti käyttöominaisuuksien
säilymistä sekä oikean metsästävän koiran rakenteen pysyvyyttä. Tähän päätehtävään liittyvät kaikki tähän uuteen
JTO:n kirjatut tavoitteet niin luonteen, käyttöominaisuuksien, terveyden kuin ulkomuodonkin osalta. Rodun kahtiajakautuminen näyttely- ja käyttölinjaisiin on valitettavaa ja
tämän jakautumisen pysäyttämiseksi on pohdittava keinoja.
Oleellista on myös parantaa sekä sisäistä että ulkoista tiedottamista.
4
2. Rodun tausta
Rodun synty ja kehitys
Irlanninsetterin arvellaan saaneen alkunsa espanjalaisista
spanieleista. Varsinainen rodun kehittäminen tapahtui kuitenkin Irlannissa vasta 1800-luvulla.
Jo 1300-luvulla käytettiin Ranskassa haukalla metsästettäessä peltopyiden ja viiriäisten ylösajoon punavalkoisia koiria,
joilla oli hapsutusta hännässä. Nämä muistuttivat kuitenkin
enemmän pitkähäntäistä spanielia kuin nykyisin tuntemaamme jalomuotoista irlanninsetteriä.
1500-luvulla lähetettiin Euroopasta Irlantiin diplomaattilahjoina koiria, joita kutsuttiin nimellä ”setting dogs”. Näitä
kuvaili Caius vuonna 1555 seuraavasti: ”koira, jota setteriksi
kutsutaan -latinaksi Index-, ryömii kuin mato vatsa maata
viistäen riistan lähelle”. Varsinainen linnun saalistaminen
tapahtui joko haukalla tai verkolla. Sen vuoksi koirilta vaadittiin ensisijaisesti hyvää linnunlöytö- ja paikallistamiskykyä,
mihin riitti verkkainenkin vauhti.
1700-luvulla seisovien koirien jalostukseen tuli uusia tavoitteita. Lentoonammunta (wing shooting) syrjäytti verkkometsästyksen ja aseiden kevenemisen myötä nopeiden, laajasti
hakevien koirien tarve tuli ilmeiseksi. 1800-luvun alkupuolelle saakka irlantilaiset käyttivät linnustuksessa Englannista
tuotua punaista seisovaa spanielia, josta käytettiin geelinkielellä nimitystä ”Modder Rhu” eli punainen koira.
Nykyinen irlanninsetteri kehittyi 1800-luvun puoliväliin mennessä ja Birminghamin koiranäyttelyssä 1860 se esitettiin virallisesti omana rotunaan. On esitetty poikkeavia käsityksiä
siitä, mitä eri rotuja jalostustyössä käytettiin. Spanielin ja vesispanielin lisäksi aineksia lienee otettu pointterista, englanninsetteristä, vihikoirasta ja keltinkoirasta (celtic hound).
1800-luvun puolivälissä Harry Blake Knox otti käyttöön nimityksen ”Irish Red Setter”: siihen saakka tunnettiin vain
irlanninsetteri, jossa oli enemmän tai vähemmän valkoista.
Vuonna 1874 Dublinin koiranäyttelyssä punainen ja punavalkoinen irlanninsetteri kilpailivat ensi kerran itsenäisinä rotuina. Molemmista roduista alettiin käyttää nimitystä ”Irish
Setter” (E. Irwing Eldredge: The New Complete Irish Setter).
Punaisia irlanninsettereitä tavattiin jo 1700-luvulla, mutta
varsinaisesti rotu yleistyi 1800-luvun puolella. Jalostuksessa
kiinnitettiin päähuomio väriin ja käyttöominaisuudet jäivät
vähemmälle huomiolle. Seurauksena oli se, että jo vuosisadan puolivälissä kenttäkokeissa kilpaili huomattavasti enem-
män punavalkoisia kuin punaisia settereitä. Punaisesta setteristä oli tulossa seurakoira. Tilanteeseen pyrittiin saamaan
korjaus ja 1882 perustettiin Irish Red Setter Club, jonka tehtävänä oli rodun käyttöominaisuuksien vaaliminen ulkomuodon ohella. Jalostustyössä keskityttiin uudelleen käyttöominaisuuksien parantamiseen aina 1930-luvulle saakka, jolloin
jälleen näyttelysettereiden määrä kääntyi jyrkkään nousuun.
Ilmiö liittyi maailmansotien välissä tapahtuneeseen yleiseen
kehitykseen: metsästys ei enää ollut suosittu ajanviete yläluokan keskuudessa, eikä alemmilla luokilla ollut mahdollisuutta metsästykseen vallitsevien maanomistusolosuhteiden
vuoksi.
1930-luvulle saakka irlanninsetterin jalostus oli Brittein saarilla melko yhtenäistä ja muodostuneissa näyttelylinjoissa oli
takana samoja koiria kuin käyttökoiralinjoissa.
Jo 1800-luvulla vietiin irlanninsettereitä Venäjälle, Amerikkaan, Australiaan, Manner-Eurooppaan ja Skandinaviaan.
Valitettavasti suuri osa rodusta on kuitenkin kaikkialla nykyisin näyttelylinjaa.
1930-luvulla ilmeni irlanninsettereillä yleisenä vaivana vakava PRA-silmäsairaus (Progressive Retinal Atrophy eli verkkokalvon surkastuma). Tilanne oli niin hälyttävä, että 1946
asetettiin Englannissa pentujen rekisteröinnin ehdoksi, että
molemmat vanhemmat olivat ko. sairauden suhteen terveitä. Toimenpiteellä onkin ollut merkitystä ja sairaus on käynyt
harvinaiseksi.
Erikoisuutena voidaan vielä mainita, että Irlannissa esiintyi
1800-luvulla varsin erikoinen linja: täplikäs irlanninsetteri
(Shower of Hail Setters). Näillä koirilla oli hentoja valkeita
täpliä muuten punaisessa turkissa. Sittemmin linja on valitettavasti täysin hävinnyt.
Suomen kanta
Irlanninsetterin arvellaan tulleen Suomeen 1860-luvulla Venäjällä palvelleiden upseereiden mukana. Otto Wreden mukaan
noihin aikoihin kanakoirametsästystä harjoitti Suomessa vain
muutama henkilö, heidän joukossa oli irlanninsettereitä harrastanut kapteeni A. von Daehn. Hän oli hankkinut Venäjältä
mm. irlanninsetterinartun nimeltä ”Rädd” sekä myöhemmin
Fimka-nimisen nartun. 1800-luvun lopulla harrastus levisi jo
laajemmalti ja koiria tuotiin mm. Irlannista. Tunnetuimpia
olivat v. 1891 syntynyt Ben (Count - Alma, kasv. G. Rose Shin) sekä vuotta vanhempi Killery (Fermoy - Breffni, kasv.
5
Rev. O’Callaghan). Ben sai AVO 2 palkinnon ensimmäisissä
Suomessa järjestetyissä kenttäkokeissa 1893 Boe-kartanon
mailla Porvoon lähistöllä ja Killery ylsi AVO 1:een vuotta
myöhemmin Janakkalassa. Näihin aikoihin kilpaili kolmaskin
tuontikoira, Skotlannista hankittu Box (Rock - Stella, kasv.
tuntematon) saaden AVO 2 samoin Boe-kartanon alueilla.
Ensimmäinen Suomessa syntynyt FKK:n rekisteröimä irlanninsetteripentue on vuodelta 1892. Siinä oli emänä Irlannista tuotu Rose of Killaloe (Count - Queen) ja uroksena Rev.
O’Callaghanilta tuotu Dermot (Frisco - Grouse II). Tähän
aikaan harjoitettiin varsin voimakasta sisäsiitosta Friscolla ja
Grouse II:lla, sillä yhdistelmästä syntynyt Inver-niminen narttu astutettiin niinikään Dermotilla.
Irlantilaisten tuontikoirien lisäksi käytettiin jalostukseen myös
Venäjältä tuotuja yksilöitä. Niinpä Otto Wreden kasvattama
v. 1899 syntynyt Ready oli yhdistelmästä CH Boy (Glenkar Kerry Kate) – Erne Dermot (Dermot - Rose of Killaloe). Myös
Ruotsista tuotiin muutama yksilö, joiden alkuperä oli Irlannista. Näistä tunnetuimpia olivat E.Krookin Sörängens Go’on
yhdistelmästä Lally (CH Riversdale Red Guide - Autrin Molly)
ja Sörängens Erin (Erin Pam - Erin Flora) sekä W. Spåhren
omistama Nellie yhdistelmästä Forester Frick Donegal (Donegal Rake - CH Derry Una) ja Holmsunds Monna (Phil - Solbackens Monna Vanna).
Vuoden 1905 jälkeen irlanninsettereitä esitettiin kokeissa yhä
harvemmin. Satunnaisia yksilöitä nähtiin kuitenkin kokeiden
huipulla, kuten v. 1907 R. Ehlersin omistama rekisteröimätön
narttu Daisy, joka saavutti voittajaluokan ensimmäisen palkinnon. Samassa kilpailussa tunnetumpi englanninsetterinarttu Denbury Down tuli kolmanneksi. Koko 1920-luvun aikana
ei irlanninsettereitä nähty käytännöllisesti katsoen lainkaan
kokeissa ja Hönshundssektionen tilastojen mukaan v. 1904 1943 kenttäkokeisiin osallistui vain viisi irlanninsetteriä!
1930-luvulla pyrittiin tilannetta kohentamaan useilla tuontikoirilla. E. Krook toi Ruotsista Holmsunds-kennelistä puhdasta of Boyne-verta olevan Royn ja Norjasta hän hankki Montebellos Blendan ja Indian Rockyn. Jaakko Hankajärvi tuotti
irlantilaisesta Portlairge-kennelistä uroksen nimeltä Hero ja
Queenie-nimisen nartun. Hero syntyi v. 1933 yhdistelmästä
Ulster Hero (FT CH Rhu Gorse - Drumcrow Sally) ja Portlairge
Dodo (Pat O’Moy - Oonagh of Gadeland). Queenie oli vuotta nuorempi ja se oli yhdistelmästä Ulster Hero ja Colleen
of Boyne. Queenie oli tuotaessa astutettu uroksella nimeltä
Concubar Neasan (CH Corona Toby - CH Nessa).
Näistä koirista polveutuivat 1950-luvun siitosurokset A. Anttilan omistama SF MVA Patrick yhdistelmästä Panu (Portlairge Hero - Sessan) ja Sara av Solhäll (Holmsunds Roy - Flossie) sekä J. Hovilaisen Jack yhdistelmästä Terry (Concubar
Neasan - Portlairge Queenie) ja emä yhdistelmästä Portlairge Hero - Huli. Vaikka käyttöominaisuuksien onkin sanottu
tuontien ansiosta kohentuneen, koemenestyksellä mitattuna
kehitys oli edelleen vaatimatonta. Näiden koirien jälkeläisiä
oli paljon käytännön metsästäjillä, eikä niillä ole suurtakaan
merkitystä nykypäivän irlanninsetterin sukulinjojen muodostumisessa. Koetuloksia saavuttivat Patrickin lisäksi muutamat
T. Kujalan Karrin-kennelin kasvatit (Karrin Kaja ja Ika), mutta
niillekään ei rakennettu merkittävää jatkoa. Kasvattajakin luopui yrityksestä ja vaihtoi rotua.
Muutkin rotua aktiivisesti harrastaneet kanakoiramiehet kuten ”Vennu” Ekman ja A. Westerstråhle päättivät luovuttaa
rodun uusiin käsiin.
1950-luvulle tultaessa hankittiin jälleen uutta ainesta. Norjasta tuotiin v. 1951 Björntangens Patsy (Montebellos Jack
- Penny), joka K.V. Andersinin omistuksessa kilpaili menestyksellä kentällä voittajaluokassa saaden VOI 1. Patsy saavutti
myös muotovalion arvon. Seuraavana vuonna tuotiin samasta yhdistelmästä Astrid ja Arne. Näiden vahvasti Montebellolinjaisten koirien kasvattaja oli Egil Röed. Montebello-kennelin omistajan John Borgen kasvatustyö perustui englantilaisen
rouva F. Naglen kasvattaman Sulhamstead Sally d’Orin ja CH
d’Joucen avulla toteutettuun linjasiitokseen. Arnella ja Astridilla ei tosin ollut koemenestystä, mutta ulkomuodoltaan
Arne oli varsin korkeatasoinen. Patsy ja Arne muodostivat
ensimmäisen yhdistelmän Javelin-kennelissä.
1954 M. Tuura toi Ruotsista nartun nimeltä Tråssebergs Java
(Grönsjöens Ripper - Berry). Javan parhaaksi koetulokseksi
kirjataan AVO 3, mutta sen molemmat vanhemmat kilpailivat voittajaluokassa. Ulkomuodoltaan tämä narttu oli huippuluokkaa.
1959 tuotiin Suomeen Tanskasta tuon ajan ehdottomasti menestyksekkäimmän irlanninsetterin Garvergårdens Pedron ja
Halneas Ritan pentu Boy. Pedro kilpaili kotimaassaan jo kaksivuotiaana voittajaluokassa ja toiveet olivat korkealla myös
uuden tulokkaan suhteen. Boy selviytyikin Derbyssä toiseksi,
ja sai seuraavana vuonna AVO 2, mutta ei onnistunut nousemaan voittajaluokkaan.
Irlanninsetterin käyttöominaisuuksien parantamiseksi tehtiin
1950-luvulla työtä varsin ponnekkaasti ja uutta ainesta valittaessa pyrittiin hankkimaan vain korkealuokkaisten koirien
jälkeläisiä. On vahinko, että käytettävissä ei ole tuon ajan
kokeiden tuomarikertomuksia. Niistä kävisi ilmi, kuinka moni
koira osallistui kokeisiin ja mistä ominaisuuksista kilpailumenestys jäi kiinni.
6
Kanta säilyi hyvin pienenä aina 1960-luvulle asti. Siitä eteenpäin rekisteröintimäärät ovat olleet noususuuntaisia, samoin
tuontikoirien määrät. Tuonnit ovat olleet pääosin Pohjoismaista, mutta jonkin verran koiria on tuotu myös muualta
Euroopasta sekä rodun synnyinmaasta.
Rasitteena rodulla on ollut voimakas jakaantuminen käyttö- ja näyttelylinjaan. Irlanninsetteri käsitetään vieläkin liian
usein seurakoiraksi. Se on kuitenkin ensisijaisesti käyttökoira.
Viime vuosina irlanninsetterit ovat suorittaneet menestyksekkään esiinmarssin käyttökokeissa. Irlanninsetteri on noussut
ensiluokkaiseksi metsästyskoiraksi.
Rodun jakautumisen historiaa Suomessa
Suomessa rodun jakautumisen kaava on jokseenkin sama
kuin edellisessä luvussa mainittu jakautumisen kulku Britteinsaarilla, joskin vuosikymmeniä myöhemmin. Kannan
kasvaessa ja tuontien lisääntyessä 1960-70-luvuilla joukossa
oli jo joitakin näyttelylinjaa edustavia yksilöitä, mutta kokonaisuutena populaatio oli vielä ulkoisilta ominaisuuksiltaan
yhtenäinen. Vielä 1980-luvulla eri linjojen yksilöitä käytettiin myös jossain määrin ristiin, mutta tämä toi ei-toivottua
kehitystä käyttöominaisuuksiin.
Lopullisen jakautumisen Suomessa voidaan katsoa tapahtuneen vasta 1990-luvulla. Tuolloin Suomeen tuotiin tyypiltään
selkeästi käyttötyypistä poikkeavia yksilöitä. Ne saavuttivat
menestystä näyttelyissä ja niille kertyi sangen paljon jälkeläisiä. Tämä tarkoitti myös rodun rekisteröintimäärien kääntymistä jyrkkään kasvuun. Voimallisimmin näyttelylinjaisten
määrän lisääntymiseen Suomessa olivat 1990-luvulla vaikuttamassa muun muassa kennelit Chic Choix ja Lecibsin,
joiden yhteenlaskettu pentumäärä reilun kymmenen vuoden
aikana lähentelee 300.
Näyttelylinjoihin keskittyneet harrastajat perustivat oman
yhdistyksensä Punaiset ja punavalkoiset irlanninsetterit ry
1997. Valtakunnallisen yhdistyksen tarkoituksena on edistää
irlanninsetteriharrastusta ja toimia yhdyssiteenä harrastavien
jäsenten kesken.
7
3. Järjestöorganisaatio ja sen historia
Englantilaisten kanakoirien rotujärjestö Kanakoirakerho Hönshundssektionen ry on Pohjoismaiden vanhin rotujärjestö. Se perustettiin 11.5.1901 Finska Kennelklubbenin ensimmäiseksi osastoksi nimellä Finska Kennelklubbens Hönshundssektion.
Vuonna 1935 perustettiin Suomen Kanakoirakerho ry, johon
liittyivät lähinnä suomenkieliset. Finska Kennelklubbens
Hönshundssektion ja Suomen Kanakoirakerho yhdistyivät
vuonna 1983. Yhdistyksen nimeksi tuli tällöin Kanakoirakerho - Hönshundssektionen ry.
järjestää kokeita ja kilpailuja jalostustyön tueksi settereiden
ja pointtereiden käyttöominaisuuksien selvittämiseksi ja
parantamiseksi. Toiminnan painopiste on kuluneen sadan
vuoden aikana ollut selkeästi koetoiminnan kehittämisessä,
mutta myös näyttelytoiminta on kuulunut Kerhon aktiivisen
mielenkiinnon kohteisiin. Kanakoirien jakaantuminen näyttely- ja käyttölinjoihin on herättänyt jäsenet puolustamaan
rakenteeltaan tervettä, vaativaan metsästykseen soveltuvaa
kanakoiratyyppiä.
Jäsenyys KKK-HHS ry:ssä
Nykyään Kanakoirakerho-Hönshundssektionen ry. toimii
valtakunnallisella tasolla Suomen Kennelliiton alaisena rotujärjestönä ja edustaa englantilaisia kanakoirarotuja pointtereita ja settereitä.
KKK-HHS ry:llä on useita eri jäsenmuotoja. Yhdistyksen jäsenet ovat koe-, vuosi-, perhe-, vapaa-, kirjeenvaihtaja- tai
kunniajäseniä. Yksityinen henkilö voidaan hyväksyä koe- tai
vuosijäseneksi kirjallisen hakemuksen perusteella.
Jokaisella rodulla on rodun harrastajien esittämä ja yhdistyksen hallituksen nimeämä jaostoimikunta. Rotujaokset järjestävät edustamansa rodun harrastajille omia koulutuspäiviä ja
kilpailuja. Tavoitteena on harrastajien keskinäistä yhteydenpitoa lisäämällä viedä kunkin rodun tasoa eteenpäin.
Koejäsenen osallistuttua kanakoirien koetoimintaan (ei tulosvaatimusta) hänet voidaan hyväksyä vuosijäseneksi ilman
uutta hakemusta. Koejäsenellä on äänioikeutta lukuunottamatta kaikki samat etuudet kuin vuosijäsenelläkin.
Yhdistyksen jäsenmäärä on viime vuosina ollut voimakkaasti kasvussa. Vuonna 1980 jäseniä oli 170 ja v. 2009 reilusti nelinkertaisesti noin 800. Yhdistyksen tarkoituksena on
Osallistumista rodunomaiseen kokeeseen on haluttu pitää
varsinaisen jäsenyyden ehtona siksi, että päätösvalta rodun
alkuperäistä käyttötarkoitusta vaalivassa rotujärjestössä pysyisi jatkossakin niillä, joilla on asiaan harrastusta.
Taulukko 4.1.2. Rekisteröinnit Pohjoismaissa
Lähteet: Ruotsin irlanninsetterikerho ry, Norjan irlanninsetterikerho ry ja Suomen Kennelliitto ry
10
Vuosiyhteenveto
Pennut (kotimaiset)
Tuonnit
Rekisteröinnit yht.
Pentueet
Pentuekoko
Kasvattajat
2008
282
27
309
34
8,3
18
2007
213
13
226
30
7,1
25
2006
322
8
330
41
7,9
34
2005
204
24
228
25
8,2
22
2004
236
23
259
30
7,9
25
2003
242
16
258
31
7,8
28
2002
167
11
178
19
8,8
17
Urokset
- kaikki
- kotimaiset
- tuonnit
- ulkomaiset
- keskimääräinen jalostuskäytön ikä
30
9
10
11
3v 11kk
26
13
9
4
4 v 10 kk
35
11
12
12
4 v 10 kk
24
11
6
7
4 v 8 kk
25
9
7
9
4 v 3 kk
27
15
9
3
4 v 6 kk
16
8
4
4
5 v 10 kk
Nartut
- kaikki
- kotimaiset
- tuonnit
- keskimääräinen jalostuskäytön ikä
Isoisät
Isoäidit
Tehollinen populaatio
Sukusiitosprosentti
34
23
11
3v 8kk
52
57
64
2,18
30
24
6
3 v 10 kk
59
74
56
1,44 %
40
30
10
3 v 11 kk
71
75
75
1,97 %
25
18
7
4 v 4 kk
69
78
49
2,23 %
29
24
5
4 v 2 kk
69
78
54
1,81 %
31
24
7
4 v 11 kk
67
76
58
2,07 %
19
16
3
3 v 7 kk
41
41
35
2,22 %
Taulukko 4.1.4. Rekisteröinnit ja populaation tunnusluvut viimeisen seitsemän vuoden ajalta
Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä
11
Vuositilasto - jalostuspohja
Per vuosi
- pentueet
- jalostukseen käytetyt eri urokset
- jalostukseen käytetyt eri nartut
- isät/emät
- tehollinen populaatio
- uroksista käytetty jalostukseen
- nartuista käytetty jalostukseen
Per sukupolvi (4 vuotta)
- pentueet
- jalostukseen käytetyt eri urokset
- jalostukseen käytetyt eri nartut
- isät/emät
- tehollinen populaatio
- uroksista käytetty jalostukseen
- nartuista käytetty jalostukseen
2003
2002
2001
2000
31
27
31
0,87
58 (94%)
8%
18%
19
16
19
0,84
35 (92%)
9%
15%
20
16
20
0,80
36 (90%)
6%
22%
23
19
23
0,83
42 (91%)
11%
20%
93
55
67
0,82
121 (65%)
8%
19%
82
43
64
0,67
103 (63%)
8%
18%
83
47
65
0,72
109 (66%)
8%
19%
87
52
68
0,76
118 (68%)
8%
18%
2008
2007
2006
2005
2004
34
30
34
0,88
64 (94%)
4%
2%
30
26
30
0,87
56 (93%)
1%
3%
41
35
40
0,88
75 (91%)
2%
7%
25
24
25
0,96
49 (98%)
11%
12%
30
25
29
0,86
54 (90%)
5%
27%
130
84
111
0,76
191 (73%)
4%
6%
126
78
97
0,80
173 (69%)
5%
12%
127
81
103
0,79
181 (71%)
6%
16%
105
69
84
0,82
152 (72%)
8%
19%
100
62
74
0,84
135 (68%)
7%
21%
Taulukko 4.1.5. Vuositilasto - jalostuspohja 2000-2003
Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä
Vuositilasto - jalostuspohja
Per vuosi
- pentueet
- jalostukseen käytetyt eri urokset
- jalostukseen käytetyt eri nartut
- isät/emät
- tehollinen populaatio
- uroksista käytetty jalostukseen
- nartuista käytetty jalostukseen
Per sukupolvi (4 vuotta)
- pentueet
- jalostukseen käytetyt eri urokset
- jalostukseen käytetyt eri nartut
- isät/emät
- tehollinen populaatio
- uroksista käytetty jalostukseen
- nartuista käytetty jalostukseen
Taulukko 4.1.6. Vuositilasto - jalostuspohja 2004-2008
Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä
Taulukko 4.1.7. Jalostukseen käytetyt urokset, niiden pentueet ja lonkkakuvattujen %-määrä/sairaat.
Käyttölinjaiset merkitty kursiivilla. Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä
Taulukko 4.1.8. Jalostukseen käytetyt nartut, niiden pentueet, ja lonkkakuvattujen %-määrä/sairaat.
Käyttölinjaiset merkitty kursiivilla. Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä.
Merkille pantavaa on yllä olevan taulukon lonkkakuvattujen
prosentuaalinen määrä. Hyvin harvan nartun kohdalla päästään yli 50 % kaikista kuvatuista jälkeläisistä. Tämä koskee
ennen kaikkea narttuja, joilla on enemmän kuin yksi pentue.
Niin sanotusta jälkeläisseurannasta ei voida näin ollen puhua. Koirien terveyden seuraaminen pitäisi olla ensimmäisellä sijalla jälkeläisten seurannassa.
Punaisella irlanninsetterillä esiintyy lonkkavikaa suhteellisen
paljon. Kuvatuista keskimäärin noin kolmanneksella HDmaininta
on C tai huonompi.
Merkille pantavaa
on yllä olevan taulukon lonkkakuvattujen
prosentuaalinen määrä. Hyvin harvan nartun kohdalla päästään yli 50 % kaikista kuvatuista jälkeläisistä. Tämä koskee
ennen kaikkea narttuja, joilla on enemmän kuin yksi pentue.
Tehollinen
populaatio
Niin sanotusta jälkeläisseurannasta ei voida näin ollen puTehollinen
kuvaa jalostuspohjan
laajuutta:
hua. Koirienpopulaatiokoko
terveyden seuraaminen
pitäisi olla ensimmäiselmitä
pienempi
on tehollinen
populaatio sitä nopeammin
lä sijalla
jälkeläisten
seurannassa.
keskimääräinen sukusiitosaste kasvaa ja geenit homotsygoituvat.
Tällöin populaatiosta
menetetään
monia
geenejä,
Punaisella irlanninsetterillä
esiintyy
lonkkavikaa
suhteellisen
mikä
kaventaa
jalostusmahdollisuuksia
peruuttamattomasti.
paljon. Kuvatuista keskimäärin noin kolmanneksella HDLisäksi
populaation
geenien homotsygoituminen alentaa pomaininta
on C tai huonompi.
pulaation vastustuskykyä erilaisia uhkatekijöitä vastaan. Se
vaikuttaa esimerkiksi sairauksien leviämiseen ja ilmituloon
rodussa ja sen myötä sairauksien torjuntaohjelmien vaikuTehollinen
populaatio
tuksiin.
Tehollinen populaatiokoko kuvaa jalostuspohjan laajuutta:
Tehollinen
populaatiokoko
(taulukko
4.1.9.) (Ne)
4*Nm*Nf/
mitä
pienempi
on tehollinen
populaatio
sitä =nopeammin
(Nm+Nf),
jossa
Nm
=
lisääntyvien
urosten
lukumäärä
ja Nf =
keskimääräinen sukusiitosaste kasvaa ja geenit homotsylisääntyvienTällöin
narttujen
lukumäärä. menetetään
Kaavalla laskettuna
saadaan
goituvat.
populaatiosta
monia geenejä,
kuitenkin
ylioptimistinen
arvio
tehollisesta
populaatiokoosta.
mikä kaventaa jalostusmahdollisuuksia peruuttamattomasti.
Se on tarkoitettu
populaatiolle, jossa alentaa
ei tapahdu
Lisäksi
populaationideaaliselle
geenien homotsygoituminen
povalintaa,
ei
ole
tuonteja
ja
kaikki
eläimet
saavat
saman
määrän
pulaation vastustuskykyä erilaisia uhkatekijöitä vastaan. Se
jälkeläisiä. esimerkiksi
Kaavassa ei sairauksien
oteta huomioon
jalostukseen
käytettyvaikuttaa
leviämiseen
ja ilmituloon
jen
koirien
keskinäisiä
sukulaisuussuhteita,
mikä
on
merkittärodussa ja sen myötä sairauksien torjuntaohjelmien vaikuvä sukusiitokseen vaikuttava tekijä. Koirien ollessa sukulaisia,
tuksiin.
tehollinen populaatiokoko on todellisuudessa huomattavasti
pienempi kuin
kaava antaa (taulukko
olettaa. 4.1.9.) (Ne) = 4*Nm*Nf/
Tehollinen
populaatiokoko
(Nm+Nf), jossa Nm = lisääntyvien urosten lukumäärä ja Nf =
Isoisien ja isoäitien
käytetään
koirarotujen
lisääntyvien
narttujenmäärää
lukumäärä.
Kaavalla
laskettuna jalostussaadaan
kuitenkin ylioptimistinen arvio tehollisesta populaatiokoosta.
Se on tarkoitettu ideaaliselle populaatiolle, jossa ei tapahdu
valintaa, ei ole tuonteja ja kaikki eläimet saavat saman määrän
jälkeläisiä. Kaavassa ei oteta huomioon jalostukseen käytettyjen koirien keskinäisiä sukulaisuussuhteita, mikä on merkittävä sukusiitokseen vaikuttava tekijä. Koirien ollessa sukulaisia,
tehollinen populaatiokoko on todellisuudessa huomattavasti
pienempi kuin kaava antaa olettaa.
14
Isoisien ja isoäitien määrää käytetään koirarotujen jalostus-
Isoisien ja isoäitien
määrää käytetään
koirarotujen
Käyttölinjoissa
jalostukseen
on käytetty
pääasiassajalostustervepohjan laajuuden
Jalostuspohjaa
voidaanmyös
laslonkkaisia
yksilöitä.arvioimiseen.
Tilastojen valossa
tämä näyttää
kea suoraantervelonkkaisempia
urosten prosenttiosuuksina
sukupolven
pentuottaneen
jälkeläisiä (kts.
s. 27). Lonktutuotannosta
kuin myös
käytetyistä
koirista
kien
kuvausprosentti
tulisi jalostukseen
kuitenkin saada
koko rodussa
verrattuna rekisteröinteihin
(taulukkotarkastella
4.1.10.). Yleinen
ohje
nousemaan,
jotta tilannetta voitaisiin
kriittisesti.
ja tavoite on, ettei yhden uroksen osuus kannasta saisi olla
yli 5 % sukupolven pentutuotannosta. Käytännössä uroksia
voidaan käyttää jalostukseen yli kymmenen vuotta, joten
vaikutus on 3 - 4 sukupolveen.
tä
on
ko
vä
m
de
Ta
Taulukko 4.1.10.jalostukseen
Jalostukseen on
käytetyt
koirat
Käyttölinjoissa
käytetty
pääasiassa tervelonkkaisia yksilöitä. Tilastojen valossa tämä näyttää myös
tuottaneen tervelonkkaisempia jälkeläisiä (kts. s. 27). LonkRekisteröidyt verrattuna
jalostukseen
kien kuvausprosentti
tulisi kuitenkin
saadakäytetyt
koko rodussa
koirat 1997 - 2007
nousemaan, jotta tilannetta voitaisiin tarkastella kriittisesti.
1400
1200
KPL
14
vä sukusiitokseen vaikuttava tekijä. Koirien ollessa sukulaisia,
tehollinen populaatiokoko on todellisuudessa huomattavasti
pienempi kuin kaava antaa olettaa.
1233
1127
1000
800
600
400
200
0
Rekisteröidyt
Jalostukseen käytetyt
130
Nartut
58
20
Lä
Urokset
Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä
Jalostuspohjan laajuus vaikuttaa rodun sukusiitosasteeseen.
Jatkuvasti kapeneva geenipooli on eräs suurimmista ongelmista kaikilla koiraroduilla. Uuden geneettisen materiaalin
Taulukko 4.1.9.
populaatio
vuosina
1997-2009kun
saaminen
rodunTehollinen
ulkopuolelta
on lähes
mahdotonta,
Lähde:
Suomen
Kennelliitto,
jalostustietojärjestelmä
puhutaan puhdasrotuisten koirien jalostuksesta. On laskettu, että yleinen homotsygotiataso (koira on saanut saman
perintötekijän sekä emältä että isältä) puhdasrotuisilla koirilla on n. 30 - 40 %. Yksilötasolla tämän tiedetään vaikuttavan
negatiivisesti mm. immunologiseen vastustuskykyyn.
Haitallisena sukusiitoksen rajana voidaan pitää n. 10 % yksit-
Taulukko 4.1.9. Tehollinen populaatio vuosina 1997-2009
Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä
Ta
on
tä
pa
te
lö
yli
Taulukko 4.1.10. Jalostukseen käytetyt koirat
Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä
Taulukko 4.1.11. Pentueitten sukusiitoskertoimet 2000 luvulla
Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä
16
Tehollinen populaatio linjoittain
Kun tehollinen populaatio eritellään käyttö– ja näyttelylinjoihin, materiaalin niukkuus käy ilmi vieläkin selvemmin.
Todellinen tilanne ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen hyvässä eikä pahassa. Luvun alussa mainitut tekijät vääristävät
lukemaa helposti todellista tilannetta paremmaksi. Toisaalta
1998 1999
Tehollinen populaatio
15
11
2000
15
on huomioitava sekin, että molemmissa linjoissa tuonti- ja
muu jalostukseen liittyvä kansainvälinen yhteistoiminta on
yleistymässä nopeasti yhteydenpidon ja tiedonhankinnan
helpottumisen myötä.
2001 2002 2003 2004
12
9
18
8
2005
17
2006 2007
13
8
2008
13
Taulukko 4.1.12. Käyttökoirien tehollinen populaatio vuosina 1998 – 2008
Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä
1998 1999
Tehollinen populaatio
21
25
2000
27
2001 2002 2003 2004
24
26
40
46
2005
32
2006 2007
62
48
2008
51
Taulukko 4.1.13. Näyttelykoirien tehollinen populaatio vuosina 1998 – 2008
Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä
Tuonnit linjoittain
Tuontimaista ykkönen on molemmissa linjoissa Ruotsi. Käyttöpuolella yhtä paljon koiria tuodaan Norjasta ja Tanskasta.
Pohjoismaiden suosiota tuontimaina selittää etäisyyden
ohella se, että Norjassa rotu on säilynyt lähes 100-prosenttisesti metsästystyyppisenä ja myös Tanskassa jakautuminen
on ollut maltillista. Ruotsissa rotu on jakautunut, mutta punaisella setterillä on edelleen vahva asema myös käyttökoirana. Käyttökoirien tuontimaiden listalta löytyvät lisäksi IsoBritannia, Irlanti ja Saksa.
Taulukko 4.1.14. Koirien tuonnit linjoittain 2005 - 2008
Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä
Näyttelylinjoissa tuontimaiden lista on pitempi ja hajanaisempi. Viime vuosina tuonteja on tehty erityisesti itäisen Euroopan maista kuten Viro, Venäjä, Unkari ja Slovenia. Muita
tuontimaita ovat Iso-Britannia, Luxemburg, Alankomaat,
Belgia ja Yhdysvallat.
Yhteenveto
Populaation nykytilanne numeroina näyttää vaatimattomalta
erityisesti kun sitä tarkastellaan käyttö- ja näyttelylinjat erottaen. Huomioitavaa on kuitenkin, että tuontikoirien määrä
suhteessa rekisteröinteihin on kohtalaisen suuri. Kotimainen
kanta on pieni, mutta tuonneilla on jossain määrin onnistuttu laajentamaan tai vähintäänkin ylläpitämään geenipohjaa.
Yksilökohtainen jalostuskäyttö on yleisesti ottaen ollut maltillista, eikä rodun piirissä ole suuressa määrin esiintynyt ns.
matador-käyttöä. Tilastoista nousee tosin esiin muutama
näyttelylinjainen uros, joita on käytetty 8 - 11 kertaa. Käytetyimmän uroksen jälkeläismäärä on yli 100.
Rotujärjestö on pitänyt suosituksena korkeintaan 40 jälkeläistä. Populaation kokoon suhteutettuna määrä on kuitenkin
pidettävä liian suurena. Niinpä rotujärjestö suosittaa päivitetyssä jalostusohjeessaan yksilölle korkeintaan kolmeakymmentä jälkeläistä.Sama suositus koskee sekä uroksia että
narttuja. Saman yhdistelmän uusimista ei suositella.
Vuoden 2011 alusta voimaan tulevassa PEVISA-ohjelmassa
jälkeläismäärä on rajattu seuraavasti: Koiran rekisteröityjen
jälkeläisten määrä saa olla korkeintaan 40 pentua. Viimeinen,
rajan ylittävä pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan.
Koska näyttelylinjojen populaatio on Suomessa suurempi,
rajaus ylittää koko rodun osalta rotujärjestön suosituksen.
Käyttöpuolella suosituksen puitteissa on pitkälti pysytelty
tähänkin saakka. Käyttölinjoissa populaatio on kuitenkin
Suomessa näyttelylinjoja pienempi, joten jälkeläisten suositeltava määrä on jatkossa otettava kriittiseen tarkasteluun.
Todellinen kuva Skandinaavisesta populaatiosta saadaan,
kun vastaavat ohjelmat muualla valmistuvat.
Suhteessa populaatioiden kokoon tuontien määrä on
käyttölinjoissa selvästi suurempi. Suuri osa tuonneista
tukee olemassa olevia, mutta mukana on myös uusia
Pohjoismaihin tuotuja verilinjoja mm. USA:sta. Saksasta
ja Brittein saarilta.
Sukusiitosasteet ovat nekin pysyneet keskimäärin siedettävällä tasolla yksittäisiä yhdistelmiä tarkasteltaessa.
Suurimmassa osassa tarkastelujaksolla tehdyistä pentueista sukusiitosaste on selvästi alle 6,25 prosenttia viiden
sukupolven mukaan laskettuna. Tilastoista löytyy tosin
myös yksittäistapauksia, joissa sukusiitosaste on huomattavan korkea. Rodun säilyttäminen terveydeltään ja
ominaisuuksiltaan nykytasolla edellyttää jatkossakin
tuonteja. Kotimaassa tavoitteena on, että olemassa oleva
materiaali voitaisiin hyödyntää monipuolisesti eivätkä
koepalkinnot yksinään, pelkästä näyttelymenestyksestä
puhumattakaan, olisi liiaksi jalostusvalintoja määrittävä
tekijä. Tätä tavoitetta voidaan edesauttaa tiedotusta
lisäämällä. Myös sen tyyppisten koulutustapahtumien
lisääminen, missä koiran ominaisuuksia voidaan tarkastella
koe- tai näyttelytilannettä vapaamuotoisemmin, antaa
lisätietoa koiransa jalostuskäyttöä suunnittelevalle.
18
4.2. Luonne ja käyttöominaisuudet
Tutkimusaineistosta:
Rodunomaiset kokeet
Irlanninsetterin luonteeseen ja metsästysominaisuuksiin liittyviä huomioita on poimittu Kanakoirakerho - Hönshundssektionen ry:n vuosikirjoista 2000-luvulla. Koekäyntien ja
palkitsemisten osalta käytössä on 10 vuoden materiaali.
Punainen irlanninsetteri on metsästykseen jalostettu seisova
kanakoira. Jalostuksen ja alkuperäisen tyypin säilyttämisen
kannalta olennaisin tieto käyttöominaisuuksista ja luonteesta saadaan rodunomaisista kokeista.
Englantilaisten kanakoirien arvosteluissa ei tällä aikajaksolla
ole ollut käytössä numeroihin perustuvaa ominaisuusarvostelua (lukuunottamatta varsinaisia laatuarvostelupalkintoja).
Uudet vuonna 2007 käyttöön tulleet lomakkeet sisältävät
numeroarvostelun ominaisuuksien osalta, joten jatkossa niiden pohjalta tapahtuva tilastointi helpottuu. Nyt käytössä
olevat koekertomukset ovat vapaamuotoisia tekstejä joissa
terminologia on kirjavaa ja osin tulkinnanvaraista.
Punaisen irlanninsetterin rodunomaiset kokeet ovat kanakoirien kenttäkoe (KAKE), kanakoirien tunturikoe (KATU) ja
kanakoirien metsäkoe (KAME). Esimerkiksi Suomen muotovalion arvoon tarvittavat tulokset (AVO 1 tai 2 x AVO 2) on
saavutettava näistä koemuodoista, jotka määrittävät rodun
työskentelytapaa, tyyppiä ja tyyliä.
Näin ollen on mahdotonta tehdä yksityiskohtaista numeerista taulukointia mainintojen osalta. Tässä arvioinnissa on
listattu englantilaisten kanakoirien tuomariohjeen määrittämiä yleiseen arviointiin liittyviä mainintoja (vauhti, tyyli, linnunkäsittelykyky, koulutettavuus) siltä osin kuin ne on voitu
kertomuksista löytää. Viiden vuoden katselmus irlanninsettereiden koekertomuksiin antaa vähintääkin suuntaa rodun
vahvuuksista ja heikkouksista metsästyskoirana. Jatkossa
jaoksen suunnitelmissa on kartoittaa kyselytutkimuksella
punaisen irlanninsetterin käyttö- ja luonneominaisuuksia.
Tällöin seurannan piiriin toivottavasti saadaan enemmän niitäkin yksilöitä, joita ei esitetä käyttökokeissa.
Rodunomaiseksi kokeeksi ei luokitella esimerkiksi mannermaisille seisojaroduille rodunomaiseksi kokeeksi määriteltyä
kanakoirien erikoiskoetta.
Punainen irlanninsetteri on jalostettu seisovaksi lintukoiraksi, jonka erottaa vaikkapa mannermaisista kanakoirista temperamentti, liikkumisen laajuus ja lennokkuus. Toimintatapa
itse lintutilanteessa on kaikilla seisovilla koirilla jokseenkin
samankaltainen. Oikean, alkuperäisen tyypin säilyttäminen
on tärkeää, sillä juuri se erottaa punaisen setterin monitoimikoiriksi tarkoitetuista seisojista. Punainen irlanninsetteri on
spesialisti, jonka melko kapealle erikoisosaamiselle on määritelty korkeat vaatimukset.
Rotumääritelmän liitteeksi laadittu työskentelytapastandardi
kuvaa yksityiskohtaisesti punaisen irlanninsetterin työskentelytapaa, jota arvioivat rodunomaisissa kokeissa rotua tun-
Taulukko 4.2.1.
Irlanninsettereiden ja kaikkien rotujen osallistumismäärän kehitys vuosina 2000 2009. Osallistumismäärissä
on suuria vaihteluita.
Määriin vaikuttavat ikäluokan suuruus ja toisaalta
myös
luonnonolosuhteet.
Esimerkiksi helteillä tai huonoilla lintuvuosilla on vaikutusta kokeiden osallistujamääriin.
19
Taulukko 4.2.2.
Palkitut irlanninsetterit vuosittain 2000 - 2009. Irlanninsettereiden palkintojen lukumäärä on
ollut historiansa korkein vuosituhannen taitteessa. Palkintojen
määrän vaihtelua selittää pikemminkin tiettyjen yksilöiden aktiivinen osallistuminen kilpailuihin
kuin ikäluokan yleinen taso.
Taulukko 4.2.3.
Palkitsemisprosentti
2000 - 2009.
tevat tuomarit. Siksi rodunomaiset kokeet ovat jalostuksen
kannalta ylivoimaisesti merkityksellisin koemuoto.
Useimpien muiden rotujen tapaan punainen irlanninsetteri
sopii hyvin lukuisiin muihinkin aktiviteetteihin. Rodunomaisen metsästystoiminnan ohella irlanninsettereiden kanssa
harrastetaan muun muassa agilityä. Erityisen suosittu harrastusmuoto agility on näyttelylinjaisilla koirilla. Punaisia irlanninsettereitä kilpailee myös jonkin verran tottelevaisuuskokeissa.
Näistä koemuodoista ei kuitenkaan saada merkittävää tietoa
jalostuksen kannalta. Jalostuksen kannalta relevantit asiat
ovat setterin tyyli, linnunlöytökyky, linnun käsittely, riistainto ja koulutettavuus. Muiden koemuotojen voidaan katsoa
vuosittain
antavan lähinnä viitteellistä tietoa koulutettavuudesta. Rodunomainen, luonteeltaan temperamenttinen punainen irlanninsetteri ei kuitenkaan ole luontevin rotuvalinta esimerkiksi tokokentille.
Kiinnostavaa tietoa olisi kenties mahdollista saada luonnetestauksen avulla. Hyödyn irtisaaminen edellyttäisi kuitenkin rodunomaisen normin luomista testille, jolloin voitaisiin
määrittää korrelaatiota luonnetestauksen pisteytykselle ja
metsästysominaisuuksille.
Luonnetestaus oli pari vuotta sitten teemana jaoksen kesäpäivillä, jossa meille luennoivat kokeneet luonnetestituomarit. Tällä hetkellä punaisia irlanninsettereitä testataan vain
muutamia vuosittain.
20
Taulukko 4.2.4.
Irlanninsetterien palkintojen
jakaantuminen koemuodoittain
vuosina 2000 - 2009
Metsäkokeet
Metsäkoe käydään usein peitteisessä maastossa ja siitä johtuen koekertomuksiin kirjautuu enemmän epäselviä tilanteita
kuin avoimessa maastossa käytävissä kokeissa. Huomioitavaa on myös se, että metsäkokeessa koira työskentelee hakuerissään yksin, kun taas tunturi- ja kenttäkokeissa käytetään
parihakua.
Tunturissa ja kentällä tapahtuviin kokeisiin verrattuna metsäkokeisiin osallistuneilla irlanninsettereillä oli enemmän mainintoja tyhjistä seisonnoista, epäselvistä lintutilanteista ja
väliinjätöistä. Vaikka merkintöjen määrä on muita koemuotoja suurempi, tilanne ei liene rotutyypillinen vaan selittyy
pikemminkin koemuodon haasteellisuudella. Ylivoimaisesti
suurin syy palkinnotta jäämiseen metsäkokeissa oli se, ettei koiralle saatu hyväksyttyä lintutyötä. Toiseksi yleisin syy
palkinnotta jäämiseen ja yleisin syy kokeesta sulkemiseen oli
peräänmeno lintutilanteessa.
Vauhti ja tyyli on yleisimmin mainittu erinomaiseksi, hyväksi
tai riittäväksi. Viimeisten viiden vuoden ajalta koekertomuksista löytyy neljä mainintaa siitä, ettei koira irtoa kunnolla
hakuun eikä tyyliä ja vauhtia voida todeta rodunomaisessa kokeessa palkintoon oikeuttavaksi. Näistä maininnoista
useimmat löytyvät sellaisten yksilöiden kohdalta, jotka edustavat rotujärjestön ulkopuolella tapahtuvaa kasvatustyötä.
Kyse on yhdistelmistä, joissa koiralla tai sen lähisukulaisilla
ei ole palkintoja rodunomaisista kokeista, ja niiden voidaan
katsoa edustavan nk. näyttely-/seurakoiratyyppiä.
Hakulaajuus on yleisimmin mainittu sopivaksi tai riittäväksi.
Kun laajuudessa on huomautettavaa, sen todetaan useammin olevan liian laajaa kuin liian suppeaa. Viiden vuoden
ajalta rodulle on metsäkokeessa kirjattu kolme tiedotusta (=
koira irtoaa seisonnalta ja palaa hakemaan ohjaajansa mukaan tilanteeseen). Linnun noutaminen on yhtä kertaa lukuunottamatta sujunut moitteettomasti.
Kenttäkokeet
Kun lintutilanne saatiin aikaan, irlanninsetterin työskentelystä löytyy pääosin positiivisia merkintöjä. Useimmiten koekertomukseen on kirjattu, että seisonta on kiinteä ja nosto
täsmällinen. Muutaman kerran käy myös ilmi, että punainen
irlanninsetteri ilmentää liikkuvaa lintua toisinaan rotutyypillisesti pienellä hännän liikkeellä. Viiden vuoden aikana punaisen irlanninsetterin osalta ei löytynyt merkintöjä siitä, että
koira olisi metsäkokeessa kieltäytynyt siivittämästä lintua.
Neljä kertaa mainittiin että koiran eteneminen linnulle oli
hidas tai haluton. Törmätessään lintuun irlanninsetteri käyttäytyi useammin rauhallisesti kuin rauhattomasti.
Kenttäkokeissa irlanninsetterin hakutyöskentely on yleisimmin mainittu hyvänä ja hakulaajuus sopivana. Tyyli ja
vauhti ovat yleisesti ottaen palkitsemisperusteet täyttäviä ja
lintutyöt täsmällisiä. Kenttäkokeissa yleisin syy palkinnotta
jäämiseen on hyväksyttävän lintutyön puuttuminen. Metsäkokeiden tapaan kokeesta sulkemisen aiheutti useimmiten
peräänmeno lintutilanteessa. Myös jänisajo koitui osan kohtaloksi. Huomattavaa on kuitenkin, että koekertomuksissa
oli enemmän merkintöjä jänisvapaudesta kuin jänisajoista.
21
Hakutyöskentelyn useimmin mainittu puute on liian laaja ja
avoin haku. Samoista yhteyksistä löytyy usein myös merkintä menetetyistä lintumahdollisuuksista (lintuhäviöistä paritoverille tai väliinjätöstä). Merkille pantavaa on, että sekä
kontaktin heikkoudet ohjaajaan että toisaalta liiallinen riippuvuus ohjaajasta näyttävät periytyvän voimakkaasti. Koirat
joiden kohdalla on toistuvia merkintöjä liian laajasta hausta
ja huonosta yhteydenpidosta ovat kaikki jossain määrin sukulaisuussuhteessa. Sama pätee myös niihin yksilöihin joiden kohdalla koekertomuksiin kirjattiin mainintoja siitä, että
koira on liiaksikin riippuvainen ohjaajastaan.
Kenttäkoekertomuksista löytyy toistakymmentä mainintaa
siitä, että koiran haku ei täytä alimpaan palkintoon oikeuttavaa tasoa. Tällöin koira ei irtoa hakuun oikeastaan lainkaan.
Pääosin nämä yksilöt edustavat kahtiajakautuneessa rodussa
sitä osaa, jonka jalostusvalinnoissa ei ole kiinnitetty huomiota koiran tai sen lähisukulaisten näyttöihin rodunomaisista
kokeista. Näiden niin kutsuttujen seura- tai näyttelykoiralinjojen jalostuskriteereistä tai pentuesuunnittelusta ei rotujärjestöllä ole tietoa.
Vuosikirjoista poimittua:
”Pyörii ohjaajansa ympärillä eikä kykene tarkoituksenmukaiseen hakutyöskentelyyn”
”Tyylistä ei pysty sanomaan mitään, koska koira pääsääntöisesti kävelee ohjaajansa ympärillä”
” Pienimuotoinen haku jatkuu, paritoverin seistessä pyörähtää seisovan koiran ympäri välittämättä siitä mitään”
”Ensimmäisessä erässä paritoveri kiinnostaa liiaksi. Kolmannessa erässä ärhentelee paritoverilleen.”
Ns. näyttelylinjaisten osallistuminen rodunomaisiin kokeisiin
on ollut vähäistä, eikä niitä ole palkittu käyttökokeissa. Yllämainittujen tyyppisiä merkintöjä esiintyy satunnaisesti myös
muiden koekertomuksissa, mutta niiden suhteellinen osuus
nk. käyttölinjaisten koirien puolella on hyvin pieni. Näyttely-/seurakoiratyyppiä edustavien koirien kohdalla valtaosan
koekertomuksissa esiintyy vakavia puutteita juuri niillä osaalueilla, joita rotujärjestö kasvatustyössään haluaa painottaa.
Koekertomuksissa irlanninsetterin seisonta mainitaan useimmiten piirteikkääksi ja nosto suoraviivaiseksi ja nopeaksi.
Vuosikirjoista löytyy viisi mainintaa matalasta seisonnasta,
jonka rodun työskentelytapastandardi kuvaa rotutyypilliseksi
ominaisuudeksi tietyissä olosuhteissa (LIITE 2). Myös hännän liike on kirjattu tuomarikertomuksiin vajaat kymmenen
kertaa. Tämä ominaisuus, joka toisinaan on tulkittu virheeksi, mainitaan erikseen standardissa rotutyypillisenä toimintana ennen kiinteää seisontaa.
Niin sanottuja tyhjiä seisontoja, joista lintua ei voitu todeta,
on kirjattu joitakin. Yleisimmin tilanteiden kuvauksista syntyy kuitenkin kuva siitä, että koira ei peitteisissä maastoissa
onnistu siivittämään juoksevaa riistalintua, kuin siitä että
irlanninsetterin voitaisiin usein todeta seisovan avoimillakin
paikoilla muuta kuin riistalinnun ruumiin hajua.
Vuosikirjoista löytyy puolenkymmentä mainintaa tahmeasta
ja haluttoman oloisesta nostosta. Kokonaismäärään nähden mainintojen määrä on pieni. Suoranaista kieltäytymistä
nostosta ei ole kirjattu kertaakaan. Oma-aloitteinen nosto
on kirjattu kymmenkunta kertaa. Kyse on useimmiten nuorten luokan koirista. Vanhemmilla koirilla tilanteeseen liittyy
yleensä paritoverin häiritsevä käyttäytyminen. Seisonnan
ryöstöstä löytyi alle kymmenen merkintää, pääosin rötöstely
sijoittuu nuorten luokkiin. Määrä ei sinällään ole merkittävä,
mutta kun toisaalta säestys (= koira jää paikalleen ja kunnioittaa seisovaa paritoveria saatuaan siihen näköyhteyden) on
kirjattu vain kerran, tässä lienee yksi asia johon kannattaa
jatkossa kiinnittää huomiota.
Koekertomusten perusteella nouto näyttäisi olevan punaiselle irlanninsetterille ongelmaton ainakin mitä tulee riistan
suuhun ottamiseen. Koekertomuksista löytyy vain yksi maininta siitä, että koira ei ole tuonut lintua ohjaajalleen (samalle yksilölle on myöhemmin merkitty onnistuneita noutosuorituksia). Sen sijaan huomionarvoista on se, että koekertomuksiin kirjattiin liki kymmenen paukkunoutoa (= koira
irtoaa noutoon ilman lupaa heti laukauksen jälkeen). Määrä
on lähes sama kuin hyviksi kirjattujen noutosuoritusten.
Muita huomioita kenttäkokeista ao. viiden vuoden aikana:
tiedotus oli mainittu koekertomuksissa kaksi kertaa, kytkemisongelmat kolme ja korostuneesti tuotiin esiin erityisen
hyvä linnunlöytökyky neljä kertaa.
Tunturikokeet
Tunturikoe lukeutuu koemuotona samaan ryhmään kuin
kenttäkoekin. Hakutyöskentely tapahtuu pareittain maastossa, jossa näkyvyys on yleensä suhteellisen hyvä. Myös
vuosikirjoissa käytetyt irlanninsetterin työskentelyä kuvaavat
laatusanat ovat hyvin samantyyppisiä kuin kenttäkokeissa,
samoin palkitsematta jättämisen perusteet. Koekertomusten
perusteella irlanninsettereiden yleistä tasoa tunturikokeissa
voidaan pitää vähintäänkin hyvänä. Seurakoira-/näyttelylinjaisia irlanninsettereitä ei tunturikokeessa esitetty tarkastellun viisivuotisjakson aikana. Merkillepantavin ero on, että
liian laajasta hausta kirjatut maininnat olivat suhteessa muita
koemuotoja yleisempiä. Samalla lisääntyivät myös merkinnät
hyödyntämättömistä lintutilanteista. Liian pienimuotoisesta
hausta oli vain muutama maininta ja nekin liittyivät yleensä
väsymykseen iltapäivän erissä.
22
Lintutyöt sujuivat keskimäärin mallikkaasti. Yleisimmät maininnat seisonnasta kertovat sen olevan piirteikäs ja selkeä.
Linnun siivittäminen on halukasta. Koekertomuksista löytyy
puolenkymmentä mainintaa tahmeahkosta etenemisestä linnulle, mutta ei yhtäkään nostosta kieltäytymistä.
Nouto on sujunut moitteetta, eikä ammuttu lintu jäänyt tunturikokeissa kertaakaan noutamatta. Paukkunoutoon irlanninsetterit syyllistyivät muutaman kerran.
Hännän liikkeestä seisonnalla on muutamia merkintöjä. Lisäksi irlanninsetterin on mainittu kolmesti säestäneen (seisonnan ryöstöstä on useampi merkintä), tiedotus kirjattiin
vain kerran. Tuloksettomiksi jääneitä seisontoja kirjattiin
jonkin verran myös tunturikokeissa, mutta kuten muissakin
koemuodoissa irlanninsetterin osalta tilanteet ovat usein
pikemminkin epäselviksi kuin varmasti tyhjiksi seisonnoiksi
tulkittavia.
Kultamalja ja Derby
Kultamalja ja Derby ovat Kanakoirakerhon perinteiset nuorten koirien kilpailut. Kultamalja-kilpailu on tarkoitettu alle
kaksi- ja Derby alle kolmevuotiaille koirille. Punaista irlanninsetteriä ei ole pidetty suhteessa englanninsettereihin ja
pointtereihin erityisen varhaiskypsänä rotuna. Tätä näkemystä vahvistaa se, että punainen irlanninsetteri on onnistunut
voittamaan vuodesta 1948 kilpaillun Kultamaljan vain kahdesti. Molemmat voitot sattuvat tarkasteltuun jaksoon. Derbystä on kilpailtu vuodesta 1935 ja tämä on ainoa Kerhon
nimikilpailuista (Kultamalja, Derby, Kenttien Voittaja ja Elit),
jota punainen irlanninsetteri ei toistaiseksi ole onnistunut
voittamaan.
Yhteenveto
Metsästysominaisuuksiltaan käyttötyypin irlanninsetteri
on tarkasteltujen koekertomusten perusteella kokonaisuutena hyvällä tasolla. Kokeisiin osallistuneista valtaosa täyttää sääntöjen edellyttämät palkitsemisperusteet tyylillisesti
ja haullisesti. Myös linnun löytö- ja käsittelykykyä voidaan
pitää suhteessa muihin englantilaisiin kanakoirarotuihin vähintäänkin hyvänä. Ongelmat näyttäisivätkin liittyvän usein
pikemminkin huonoon perustottelevaisuuteen kuin suoranaisiin puutteisiin metsästysominaisuuksissa.
Rotumääritelmän maininnat luonteesta ovat tarkkaavainen,
älykäs, tarmokas, lempeä ja uskollinen. Koiran luonne määrittää myös sen kykyä toteuttaa rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta. Hermorakenteeltaan hyvä metsästysirlanninsetteri
on yleensä myös mitä mainioin seuralainen kotona ja kaupungilla jahtikauden ulkopuolella. Koiran luonnetta suhteessa käyttötarkoitukseen on pohdittu mm. Kokonaisvaltaisen
Kultamalja
vuosi
koiria
finaalissa
irlanninsettereitä
sijoitettuja
tulos
2003
10
2
2
1 ja 2
2004
10
3
3
1,3 ja 5
2005
9
2006
8
1
2007
12
4
2
4 ja 5
2008
10
2009
12
4
1
4
vuosi
koiria
finaalissa
irlanninsettereitä
sijoitettuja
tulos
2003
7
3
1
2
2004
7
2
1
5
2005
8
1
2006
8
3
2
3 ja 4
2007
7
1
2008
9
1
2009
9
1
1
2
Derby
Taulukko 4.2.5. ja 4.2.6.
Nuorille koirille tarkoitetuissa Kultamalja- ja Derby-finaaleissa nähdyt ja sijoittuneet punaiset irlanninsetterit vuosina
2003 - 2009
Rodun huippuvuodet ikäkausikilpailuissa ajoittuvat vuosituhannen alkuun. Jostain syystä hyvä ikäkausimenetys ei näy
palkitsemistilastoissa seuraavina vuosina, kuten kenties voisi olettaa.
koirajalostuksen tuki ry:n ”Koirien luonneominaisuuksien
periytyvyys ja luonteen parantaminen jalostuksen avulla tutkimussuunnitelmassa” seuraavasti:
Toimivan työkoiran tulee olla itsevarma. Ellei ihmisestä
ole sen johtajaksi ongelmia on luvassa. Tästä johtuen monissa palvelus- ja metsästyskoiraroduissa on alettu suosia
pehmeää ja taipuisaa luonnetta, koska koirat ovat nykyään suureksi osaksi seurakoiria. Samalla koirista on tullut
epävarmoja ja toimintakyvyttömiä. Ne eivät selviydy vieraista tilanteista kodin ulkopuolella, vaan stressaantuvat
ja puolustautuvat hyökkäämällä.
Muun muassa yllämainituista syistä metsästysominaisuuksien vaaliminen on tärkeää. Samasta syystä seurakoiratyyppisten ja metsästystyyppisten koirien erot näyttäytyvät räikeinä
23
koekertomuksia tarkasteltaessa. Yksi yllämainitun tutkimuksen lähtökohdista on ollut, että esim. palveluskoirista ei enää
löydy käyttökelpoista materiaalia virkatehtäviin, koska rodun
seurakoiraantuessa luonnetta on pyritty muokkaamaan yhä
pehmeämmäksi. Myös irlanninsetterin osalta rodun jakautumisen kaava vaikuttaisi olevan sama. Paitsi että seurakoira-/
näyttelylinjaisten rakenteelliset ihanteet ovat ristiriidassa rodunomaisen fyysisen työskentelyn kanssa, myös luonteesta
ovat katoamassa rotumääritelmän kuvaamat eloisuus ja urheilullisuus.
Kenttä- ja tunturikokeessa toteutettava parihaku antaa viitteitä koiran luonteesta mm. siinä, miten se suhtautuu paritoveriinsa kiihkeässä tilanteessa, jossa se toteuttaa viettejään.
Punaisen irlanninsetterin kohdalla maininnat aggressiivisesta
käyttäytymisestä paritoveria kohtaan ovat perin harvinaisia.
Lähinnä nuorten luokista löytyy jotakin mainintoja paritoverin seurailusta. Nuorilla, vielä riistalle heräämättömillä koirilla
kysymys on pikemminkin leikkiin haastamisesta kuin aggressiivisesta häirinnästä.
Tarkastelujakson koekertomusten perusteella eräs huomionarvoinen seikka on kiihkeysvirheiden määrä sekä maininnat
liian laajasta ja omavaltaisesta hausta. Pohdinnan arvoista
onkin, onko irlanninsetterin jalostuksessa pyrittävä suhteessa samassa koetyypissä kilpaileviin rotuihin suureen varhaiskypsyyteen ja huomattavaan hakulaajuuteen nuorella iällä.
Erityisesti asia on pohdinnan arvoinen siksi, että materiaalin
perusteella esimerkiksi hallitsematon haku vaikuttaisi olevan vahvasti periytyvä ominaisuus. Toisaalta irlanninsetterin
myös kuuluu olla eloisa ja laajasti hakeva metsästyskoira.
Tasapainoilu liian kiihkeyden välttämiseksi säilyttäen rodunomainen temperamentti, urheilullisuus ja hallittavuus on
haaste, joka lienee kaikille englantilaisten kanakoirarotujen
harrastajille yhteinen.
Moni asia merkinnöissä puhuu myös hyvän hermorakenteen
ja koulutettavuuden puolesta. Esimerkiksi nouto sujuu pieniä kiihkeysvirheitä lukuunottamatta mallikkaasti, paukkuarkuudesta tai muusta arkuudesta ei löydy mainintoja.
Tutkimusmateriaalin ongelma on sen rajallisuus. Valitettavasti kokeissa näyttäytyy vain murto-osa setteriharrastajista. Myös käyttöpuolella huomattava joukko koiranomistajia
toteuttaa metsästysharrastustaan muualla kuin koetapahtumissa. Rotu vaikuttaa koekertomusten valossa lähes ongelmattomalta, mutta tiedossa oleva tosiasia on, että kokeisiin
yleensä tuodaan lähinnä niitä koiria joiden palkitsemismahdollisuuksiin omistaja uskoo. Sama pätee näyttelyihinkin.
Näin ollen mahdolliset luonneongelmat ja puutteet metsästysominaisuuksissa jäävät monelta osin kirjautumatta siihen
viralliseen seurantamateriaaliin, mikä rotujärjestöillä keskimäärin on käytettävissään. Kyselytutkimusten ongelmana
puolestaan on arvioinnin subjektiivisuus. Tämän ”hiljaisen
tiedon” kerääminen hyvässä ja pahassa onkin keskeinen kehityskohde tulevaisuudessa.
Muista Pohjoismaista
Kaikkien Pohjoismaiden koesäännöstö on jokseenkin yhdenmukainen ja näin ollen tulostaso on vertailukelpoinen Suomen kanssa. Rodun palkitsemisprosentti liikkuu Suomessa
samalla vaihteluvälillä kuin muissakin Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa palkitsemisprosentti vaihteli samalla tarkastelujaksolla 13 - 23 % välillä. Pohjoismaista rodun käyttö
alkuperäiseen tarkoitukseensa metsästykseen on aktiivisinta
Norjassa, jossa vuosittain kirjataan punaiselle irlanninsetterille keskimäärin 3000 osallistumista metsästyskokeisiin.
Taulukko 4.2.7.
Irlanninsettereiden koeosallistumisten ja palkintojen määrät sekä palkitsemisprosentti
vuosittain ajanjaksolla 2000–
2009
24
Luonteen muita mittareita
Rodun luonteen mittaaminen/arviointi muulla tavoin kuin
rodunomaisessa kokeessa tai näyttelyssä ei ole saanut suurta suosiota. Tämä tosiseikka tekee rodun tilastollisen arvioinnin pelkästään perhekoirana mahdottomaksi. Vuosittain
luonnetestitulos on kirjattu vain 1-3 koiralle. Tämä johtunee
osin siitä, että perinteisen luonnetestin on koettu palvelevan
melko huonosti metsästys- ja seurakoirarotuja.
Lisätiedon saamiseksi nyt Suomeenkin rantautunut MHluonnekuvaus voisi soveltua paremmin setteriroduille. Punaiselle irlanninsetterille ei toistaiseksi ole laadittu MH-profiilia,
mutta se on rotujärjestön työlistalla. Kennelliiton luonnetyöryhmästä saatujen tietojen mukaan punaisella irlanninsetterillä esiintyy paljon mm. ylivilkkautta ja eroahdistusta. Näistä
ja muista rodun heikkouksista ja toisaalta vahvuuksista perhekoirana pyritään saamaan faktatietoa seuraavaa jalostuksen tavoiteohjelmaa varten.
Mahdollisesti MH-testi voisi tuoda lisätietoa myös käyttölinjaisten koirien harrastajille ja kasvattajille rodunomaisten
kokeiden ohella. Esimerkiksi noutajapuolella on löydetty
kiinnostavia yhtäläisyyksia MH-tulosten ja metsästysominaisuuksien välillä. Rotujärjestö aikoo myös toteuttaa seuraavaa
JTO:ta varten kyselyn, jossa kartoitetaan rodun harrastajien
kokemuksia koiriensa käyttöominaisuuksista sekä ominaisuuksista perhekoirina.
Jatkossa rotujärjestö toivoo myös rotua harrastavalta yhdistykseltä esityksiä siitä, millä tavoin ensisijaisesti perhekoiriksi
rotua kasvattavat haluavat kehittää luonteen seurantaa. Rotujärjestön kannalta ensisijainen mittari on jatkossakin rodunomainen koe, johon kaikilla halukkailla on mahdollisuus
osallistua.
25
4.3. Terveys
Punaisia ja punavalkoisia irlanninsettereitä pidetään yleisesti
ottaen terveinä rotuina. Kuitenkin irlanninsettereissä tavataan maailmanlaajuisesti paljon erilaisia sairauksia, eniten
kaikista englantilaisista kanakoiraroduista (The University of
Sydney database).
Rodun historiassa sen alkuaikoina sitä vaivasi PRA ja suurimpina rodujalostuksen haittoina nykypäivänä voidaan pitää rodulle ominaisia sairauksia kuten kääpiökasvuisuus ja
CLAD.
4.3.1. PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt
sairaudet
Punaisella irlanninsetterillä on voimassa PEVISA-ohjelma,
jonka mukaan pentujen vanhemmista tulee olla ennen astutusta annettu lonkkakuvauslausunto. Kuvaushetkellä koiran
tulee olla täyttänyt 12 kuukautta. Rekisteröinnin raja-arvona
on lonkkaniveldysplasian aste C.
PEVISA-ohjelmaan on haettu muutosta, joka astuu voimaan
1.1.2011. Muutoksen jälkeen rodun PEVISA-ohjelma on seuraava:
Pentujen vanhemmista tulee olla ennen astutusta annettu lonkkakuvauslausunto. Kuvaushetkellä koiran tulee olla
täyttänyt 12 kuukautta. Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasian aste B tai indeksi 102 tai parempi. Koiralla
ei saa pentueen rekisteröintihetkellä olla yli 40 rekisteröityä
jälkeläistä Suomessa. Viimeinen pentue voidaan kuitenkin
rekisteröidä kokonaisuudessaan.
Lonkkanivelen kehityshäiriö, HD (hip dysplasia)
Lonkkanivelen kehityshäiriö on polygeenisesti eli useasta eri
geenistä periytyvä ominaisuus, joka on koiralle erittäin kivulias, johtaa pahimmillaan liikuntakyvyttömyyteen ja luonnollisesti rajoittaa myös koiran rodunomaista käyttöä metsästykseen. Sairauden puhkeamiseen ja vaikeusasteeseen vaikuttavat myös kasvuaikaiset ympäristötekijät kuten ruokinta,
kasvunopeus ja liikunnan määrä (hyvä lihaskunto tukee kehittyvää luustoa ja niveliä). Perinnöllisyydellä on merkittävä
osa taudin ilmenemiseen. Periytymistavassa geenivirhe ei
välttämättä näy eläinten ilmiasussa jokaisessa sukupolvessa.
Sitä, mitkä geenit tai kuinka monta geeniä ovat osallisena
lonkkanivelen kehityshäiriöön, ei ole pystytty selvittämään.
Sairaus on degeneratiivinen ja progressiivinen eli rappeuttava ja etenevä. Lonkkaniveldysplasiaa esiintyy kaikilla koiraroduilla.
Lonkkaniveldysplasian kehittymisessä tärkein vaihe on lonkkamaljakon muotoutuminen ja luutuminen koiran kasvuaikana. Lonkkamaljakon epänormaali muoto ja lonkkanivelen
löysyys nuorella iällä johtavat eriasteisiin muutoksiin lonkkanivelessä ja nivelrikon kehittymiseen vanhemmalla iällä.
Epänormaali nivelen kehitys voi johtua luuston rakenteesta,
luustoa ja niveliä tukevan sidekudoksen heikkoudesta tai
lonkkaniveliä tukevien lihasryhmien toiminnan epäsuhdasta
(lihakset pitävät reisiluunpään lonkkamaljassa). Niihin voivat
vaikuttaa hyvin monet eri tekijät mm. verenkierto, aineenvaihdunta ja hermoston toiminta.
Lievimmässä tapauksessa nivelessä esiintyy vähäistä löysyyttä, lievää lonkkamaljakon mataluutta ja lievää epäsymmetrisyyttä. Nivel ei ole täysin yhdenmukainen, reisiluunpää ei
istu täydellisesti lonkkamaljakon muodostamaan kuppiin.
Lievä dysplasia voi olla käyttökoirallakin lähes oireeton. Jos
niveleen kehittyy dysplasian seurauksena nivelrikkoa eli degeneratiivisen nivelsairauden merkkejä, voi koiralla olla merkittäviä kipuja. Tämä näkyy erityisesti rasituksen jälkeen.
Reisiluun pään liikkuminen pois lonkkamaljasta osittain tai
kokonaan eli subluksaatio mahdollistaa dysplastiset muutokset: nivelrustoa ja sen alaista luuta häviää ja uudisluu (luupiikit) täyttää lonkkamaljan kuopan.
Useimmiten oireilu alkaa, kun nivelrikkoa alkaa kehittyä. Oireet, kuten kivusta johtuva ontuminen, ovat yksilöllisiä. Osa
sairaista koirista oireilee, osa ei. Sairaus johtaa pahimmillaan
liikuntakyvyttömyyteen ja rajoittaa koiran metsästyskäyttöä.
Tällöin koira on haluton liikkumaan, makuulta nouseminen
on vaikeaa ja koiran takajaloissa tavataan atrofiaa eli lihaskatoa. Oireita voidaan helpottaa eläinlääkärin antamien ohjeiden mukaan. Koirille on tänä päivänä tarjolla paljon erilaisia
hyväksi havaittuja lääkehoitoja ja lisäravinteita, joilla koiran
elämänlaatua voidaan parantaa sairaudesta huolimatta.
Lonkkanivelen kasvuhäiriöt diagnosoidaan röntgenkuvauksessa. Käytössä on arviointiasteikko, jossa aste A = terve, B
= rajatapaus, C = nivelessä on lieviä muutoksia mutta ei aina
rajoita koiran liikkumista ja metsästyskäyttöä, D ja E = nivelessä on selviä muutoksia, usein myös nivelrikkoa ja yleensä
aiheuttaa koiran vanhetessa oireita, joskus vaikeitakin.
Suomessa käytetään tuloksille A ja B luokittelua terve, C-, Dja E-tuloksista tulee HD-maininta eli luokitteluksi sairas.
Periytymistavan vuoksi jalostukseen tulisi käyttää vain terveeksi (A ja B) luokiteltuja koiria. Tärkeää on myös seurata sisarusten ja sukulaisten dysplasia-asteita. Koiria, joiden
jälkeläisillä todetaan runsaasti lonkkaniveldysplasiaa, ei tule
käyttää jalostukseen.
Punaisilla irlanninsettereillä suositellaan ainoastaan
HD-terveiden käyttöä jalostukseen.
26
Lonkkaniveltilasto
Vuosi
Syntyneitä
A
B
C
D
E
Yhteensä
2000
203
26
19
28
12
0
85
2001
199
15
26
12
10
0
63
2002
181
19
21
20
4
0
64
2003
266
23
31
27
9
1
91
2004
245
35
37
27
8
0
107
2005
241
12
31
22
4
0
69
2006
314
23
13
14
5
0
55
2007
234
0
0
2
0
0
2
2008
281
14
6
14
5
0
39
Yhteensä
2164
167
184
166
57
1
575
Vuosi
Lonkkakuvattuja/
Syntyneitä
A
B
C
D
E
2000
41,9 %
30,6 %
22,4 %
32,9 %
14,1 %
0,0 %
2001
31,7 %
23,8 %
41,3 %
19,0 %
15,9 %
0,0 %
2002
35,4 %
29,7 %
32,8 %
31,3 %
6,3 %
0,0 %
2003
34,2 %
25,3 %
34,1 %
29,7 %
9,9 %
1,1 %
2004
43,7 %
32,7 %
34,6 %
25,2 %
7,5 %
0,0 %
2005
28,6 %
17,4 %
44,9 %
31,9 %
5,8 %
0,0 %
2006
17,5 %
41,8 %
23,6 %
25,5 %
9,1 %
0,0 %
2007
0,9 %
0,0 %
0,0 %
100,0 %
0,0 %
0,0 %
2008
14,0 %
36,0 %
15,0 %
36,0 %
13,0 %
0,0 %
Taulukot 4.3.1. ja 4.3.2. Lonkkaniveltilastot 2000-2008
Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä
Taulukoista 4.3.1. ja 4.3.2. voidaan nähdä, että alle 30%
syntyneistä koirista lonkkakuvataan. Tämä on rotujärjestön
mielestä huolestuttavaa. Kokonaiskuvaa rodun tilanteesta ei
näin saada. Todellisen tilanteen selville saamiseksi olisikin
välttämätöntä, että kuvattujen osuus ikäluokasta saataisiin
nousemaan.
Punainen irlanninsetteri suositellaan kuvattavaksi 1,5 - 2,5
-vuotiaana. Tilastojen mukaan rekisteröinnin raja-arvo C ei
ole merkittävästi vähentänyt rodun lonkkavikojen määrää.
Ainoastaan vaikeimman eli HD E:n määrä kuvatuista on vähentynyt. C-lonkkaisten käyttö jalostukseen on vielä hyvin
yleistä.
Lonkkatulokset linjoittain
Terveet lonkat ovat käyttökoirarodun kohdalla olennaisen
tärkeä asia. Rotujärjestö on suosittanut käytettäväksi jalostukseen ainoastaan lonkiltaan terveitä yksilöitä (lonkkadysplasia A tai B) ja tämä on ollut kriteerinä myös rotujärjestön pentuvälityksessä. Nykyinen PEVISA-ohjelma kuitenkin
antaa mahdollisuuden käyttää myös C-lonkkaisia koiria.
Näyttelylinjaisten settereiden harrastajat ovat keskittyneet
Punaiset ja Punavalkoiset Irlanninsetterit ry:n alle, joka on
ohjeistanut omat kriteerinsä yhdistyksen välittämille pentueille. Niiden mukaan C-lonkkaisen koiran pentue voidaan
ottaa välitykseen, mutta tällöin toisen vanhemman on oltava lonkiltaan A tai B. Seuraavalla sivulla olevista tilastoista
näkyy lonkkatilanne linjoittain.
Punaiselle irlanninsetterille on vuonna 2009 tullut Kennelliiton jalostustietokantaan näkyviin jalostusindeksi. Indeksi on
ennuste eläimen perinnöllisestä arvosta, genotyyppistä, kyseisessä ominaisuudessa. Se ei siis kuvaa yksilön omaa tilaa,
kuten lonkkaröntgenkuva, vaan sen geenejä.
ten koirien osalta. Kuvatuista koirista jää sekä yhteensä että
molemmissa linjoissa erikseen laskettuna selvästi yli puolet
käyttöön uuden PEVISA- ohjelman rajauksella.
Rodun indeksin keskiarvo on 100. Se tarkoittaa sitä, että rotuun nähden genotyypiltään keskiarvoinen koira saa tuloksen 100. Alle sadan koira on huonompi ja yli sadan koira
parempi kuin aineistossa olevat rodun yksilöt keskimäärin.
Rodun terveydentila Suomessa
Rodun uusi 1.1.2011 voimaan astuva PEVISA-ohjelma
hyödyntää indeksiä, mutta pitää mukana myös yksilön
raja-arvon. Uudessa PEVISA-ohjelmassa rajaus on lonkkien osalta seuraava:
Pentujen vanhemmista tulee olla ennen astutusta annettu
lonkkakuvauslausunto. Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasian aste B tai koiran lonkkaniveldysplasiaindeksin on oltava vähintään 102.
Tilastot osoittavat, että vaikka lonkkadysplasian periytyvyyttä on vaikea ennustaa, syntyy terveistä vanhemmista todennäköisemmin terveitä jälkeläisiä. Viime vuosina tilanne
lonkkadysplasian osalta on parantunut myös näyttelylinjais-
Yleistä
Keväällä 2007 irlanninsettereiden rotujaos toteutti terveyskyselyn kaikille punavalkoisten ja punaisten irlanninsettereiden
omistajille. Kyselyn tarkoitus oli selvittää irlanninsetteripopulaatiomme terveydentilaa tällä hetkellä.
Kysely toteutettiin nettikyselynä, jotta se tavoittaisi mahdollisimman paljon koiranomistajia ja olisi helppo täyttää.
Kyselyyn vastanneista 56,6 % oli nartun omistajia ja 43,4 %
urosten omistajia.
Vastauksia tuli yhteensä 142 kpl.
Pääosin kyselyn perusteella irlanninsetterit Suomessa ovat
varsin terveitä ja omistajat ovat tyytyväisiä koiriensa terveydentilaan. Yksittäisiä tapauksia lähes kaikista irlanninsetterillä tavattavista sairauksista löytyi.
Oheisesta (4.3.3) taulukosta näemme miten kyselyyn vastanneet arvioivat koiransa tämänhetkistä terveydentilaa.
Allergiat ja niihin liittyvät tulehdukset näyttävät olevan
yksi suurin settereitämme sairastuttavista sairauksista.
Atopia on geneettisestä taipumuksesta aiheutuva
tulehduksellinen ja kutiseva allerginen ihosairaus, jonka
synnylle on perimän lisäksi olemassa useita altistavia
tekijöitä, kuten koiran elinympäristö ja olosuhteet. Ruokaaineallergia on koiralla atopiaa huomattavasti harvinaisempaa.
Vain 10 % iho-oireisista koirista kärsii ruoka-aineallergiasta,
jolloin koiralla on yleensä myös ruuansulatuskanavan oireita
(ilmavaivat, ripuli). Atooppista tai allergista koiraa ei saa
käyttää jalostukseen.
Kaikista tulehdussairauksista eniten settereillämme on korvatulehduksia. Korvatulehdukset liittyvät kyselyn perusteella
usein muihin tulehdussairauksiin, kuten hiivatulehdukseen
ja allergioihin.
29
Sairaudet linjoittain
Kun rotujärjestön terveyskyselyn vastaukset jaotellaan näyttely- ja käyttölinjoihin, voidaan löytää sekä yhtäläisyyksiä
että eroja. Rotujärjestön kyselyssä vastanneista noin 60 % oli
käyttö- ja 40% näyttelylinjaisten koirien omistajia, yhteensä
vastaajia oli 138. Kysely toteutettiin nettikyselynä, joka oli
avoin kaikille punaisen irlanninsetterin omistaville. Punaiset ja punavalkoiset irlanninsetterit ry (jonka alaisuuteen on
keskittynyt näyttelylinjaisten settereiden harrastajakunta)
toteutti viimeisimmän terveyskyselynsä niin ikään vuonna
2007. Kysely oli osoitettu yhdistyksen jäsenille. Kyselyyn
vastasi 131 punaisen irlanninsetterin omistajaa.
Molemmissa linjoissa koirilla todettiin eniten erilaisia tulehdussairauksia, esim. korva-, nielu-, silmä- ja anaalirauhastulehduksia. Sen sijaan erilaisista allergiaoireista vaikuttaisivat
kärsivän erityisesti näyttelylinjaiset. Punaiset ja punavalkoiset irlanninsetterit ry:n kyselyssä herkkyyttä vehnälle tai gluteenille esiintyy neljällätoista koiralla ja lisäksi muita ruokaaineallergioita on esiintynyt yhteensä 14 koiralla. Myös rotujärjestön kyselyssä allergia nousee esille. Linjoittain tarkasteltuna rotujärjestön kyselyyn vastanneista 8 näyttelylinjaisen
koiran omistajaa ilmoittaa havainneensa allergiaoireita ja
käyttökoirien omistajista vain yksi. (Allergioihin on laskettu
kaikki siihen viittaavat gluteiiniyliherkkyydestä muihin ruokaaineallergioihin).
Ontumiset sen sijaan näyttäisivät vaivaavan lähinnä käyttökoiria. Rotujärjestön kyselyssä 13 käyttökoiran omistajaa il-
moittaa koiransa ontuneen joskus. Suurin osa ontuneista oli
kärsinyt tassuhaavoista ja kuluneista anturoista, jotka ovat
tyypillisiä metsästyskauden vaivoja. Tosin tutkimustietoa
siitä, onko esim. kyynärvaivoilla osuutta asiaan on käytössä valitettavan vähän. Näyttelylinjoissa vain yhdellä oli maininta ontumisesta. Punaiset ja punavalkoiset irlanninsetterit
ry:n kyselyssä kuitenkin kuusi ilmoittaa koirallaan olevan nikamamuutoksia ja/tai spondyloosia. Lonkkadysplasian osalta
erot on esitelty erikseen.
Punaiset ja punavalkoiset irlanninsetterit on toteuttanut terveyskyselyn myös vuonna 2002. Muutoksesta vuoteen 2007
yhdistys toteaa seuraavaa:
"Kun vertaamme terveyskyselyn tuloksia viiden vuoden takaiseen kyselyyn, on tämän päivän tutkitussa populaatiossa
lisääntynyt mm. mahalaukun laajentuma/kiertymä, kilpirauhasen vajaatoiminta, nikamamuutokset ja eturauhasen laajentumat, joskin tapauksia on 4-6 kaikista kyselyyn osallistuneista koirista. Määrällisesti eniten ilmeni suolisto-, korva- ja
iho-ongelmia ja tulokset ovat hyvin samansuuntaisia kuin
viisi vuotta sitten. Tällä kertaa epilepsiaa ei esiintynyt yhdelläkään irlanninsetterillä."
Punaiset ja punavalkoiset irlanninsetterit ry:n ja Rotujärjestön kyselyt on tehty toisistaan erillisinä, eivätkä ne siksi ole
vertailukelpoisia keskenään. Jatkossa kartoitamme mahdollisuutta toteuttaa kysely yhteistyössä.
30
4.3.2. Muita rodulla tavattavia sairauksia Suomessa
CLAD- immuunipuutostauti
Amerikkalainen tutkija H. Renshwan julkisti jo vuonna
1975 tapausselostuksen siitä, kuinka eräs irlanninsetterinpentu sairastui toistuviin infektioihin. Tutkimus kohdistui
veren valkosoluihin, eritoten sen yhteen osaryhmään ns.
neutrofiilisiin soluihin. Tutkija havaitsi näiden toiminnassa häiriöitä. Niiden elimistölle vieraiden partikkeleiden tuhoutumiskyky oli puutteellinen. Myöhemmin 70-luvulla
tehtiin joukko testiparituksia ja havaittiin sairauden olevan
resessiivisesti perinnöllinen.
Pennut syntyvät keskimäärin normaalia pienempinä ja ne
kasvavat huonosti. Ne sairastuvat hyvin aikaisessa vaiheessa
erilaisiin infektioihin mm. napa-, nielurisa- ja ihotulehduksiin.
Yleensä pennut ovat saaneet em. oireisiinsa antibioottihoitoa
jo ennen 8 - 12 viikon ikää, jolloin niillä tavallisesti ilmenee
ientulehdusta, raajojen arkuutta, suurentuneita imusolmukkeita, korkeaa kuumetta, väsymystä ja ruokahaluttomuutta.
Oireiden vaikeusaste voi luonnollisesti vaihdella. Toisinaan
koirat tuntevat kivuliaisuutta koko ruumiissa ja juuri kivun
takia niillä saattaa olla jopa suuria vaikeuksia pysytellä pystyssä.
Röntgenologisesti on havaittu paksuuntumia mm. kallon ja
raajojen luissa. Verimuutoksista voidaan mainita valkosolujen määrän lisääntyminen ja niiden muodolliset muutokset.
Antibioottihoidon johdosta pentujen tila yleensä väliaikaisesti paranee, mutta säännöllisesti tila pahenee lääkehoidon
loputtua.
Tyypillisiä ovat siis kliiniset oireet ennenkaikkea ientulehdus,
lisääntynyt syljeneritys, paksuuntunut alaleuka, kivuntunne
suuta avatessa sekä muutokset raajojen luissa. Valkosolujen
korkea lukumäärä tukee diagnoosia.
Kasvattajien on hyvä tietää, että harvoin vain yksi pentueen
pennuista sairastuu ja että sairastapauksen ilmaantuessa
pennun molemmat vanhemmat ovat oireettomia sairauden
kantajia.
Koska kyseessä on ns. resessiivinen periytyminen, tilastollisesti kahden oireettoman kantajan pariutuessa 25 % pennuista on sairaita. Vaikka tämä ei luonnollisesti aina pidä
paikkaansa tarkasteltaessa yksittäistä pentuetta, voidaan
odottaa että normaalikokoisessa pentueessa on sairastuneita
enemmän kuin yksi.
Kasvattajien ja pentujenostajien, jotka epäilevät ko. sairautta pennussaan olisi käännyttävä rodun jalostustoimikunnan
puoleen.
Uppsalan yliopistossa on kehitetty geenitesti, jolla
voidaan todeta sairauden kantajat. Geenitestin voi
otattaa myös Optigenilla tai Animal Health Trustilla.
Kasvattajat ilmoittavat usein koiransa statuksen sairauden suhteen. Kaikkia koiria ei tarvitse testata. Jos
koiran vanhemmat ovat terveiksi testattuja, on pentukin vapaa sairaudesta.
CLADia ei pidetä ongelmana pohjoismaisessa setterikunnassa. Ruotsalaisten tutkijoiden mielestä Pohjoismaiden irlanninsetterikanta on ollut ilmeisen vapaa tästä riesasta, ja se
on tullut tänne tuontikoirien mukana.
Kilpirauhasen vajaatoiminta
Kilpirauhasen vajaatoimintaa, hypotyreoosia, esiintyy keskiikäisillä koirilla, mutta koira voi sairastua jo 2 - 3 -vuotiaana.
Kilpirauhasen vajaatoiminta on aineenvaihduntasairaus, joka
johtuu kilpirauhasen surkastumasta, autoimmuunisairaudesta tai toimintahäiriöstä. Kilpirauhanen ei eritä riittäviä määriä
kilpirauhashormonia. Kliinisiä oireita ovat mm. liikalihavuus,
apaattisuus, huono karva, iho-ongelmat ja yleinen henkisen
tilan heikkeneminen. Harvemmin esiintyy neurologisia oireita ja kiimahäiriöitä.
Kääpiökasvuisuus
Kääpiökasvuisuus on vakava sairaus, joka voidaan luokitella sarjaan rodun omat sairaudet. Kääpiökasvuisuuden periytyminen johtuu geenivirheestä, jolla on autosomaattinen
resessiivinen periytyvyyskaava. Tämän geenivirheen täytyy
tulla molemmilta vanhemmilta, jotta se ilmenee sairautena.
Sairauden tutkiminen jalostukseen käytettävistä koirista on
vaikeaa, koska siihen ei ole olemassa testiä. Kääpiökasvuisuus ilmenee 3 - 7 kk iässä. Tällainen pentu jää selkeästi
normaalikasvuista pentua pienemmäksi. Sen pää on yleensä
normaalikokoinen, mutta raajat lyhytkasvuiset. Vaikeissa tapauksissa raajoissa voi ilmetä vääntymistä. Koiralla voi olla
myös muita oireita esim. kouristuksia. Jos kääpiöpentuja
epäillään syntyneen, niistä on ilmoitettava rodun jalostustoimikunnalle.
31
Tunnusmerkit
Vuonna 1992 teki norjalainen eläinlääkäri Ingolf Hanssen
tutkimusta kahdeksasta pentueesta, joista 11 pentua oli kääpiöitä (10 narttua + 1 uros). Keskimääräiseksi säkäkorkeudeksi mitattiin nartuille 50 cm (48 - 53 cm), kun taas uros
oli 56 cm. Kaikilla paitsi kahdella oli suuri pää ruumiiseen
nähden, ei kuitenkaan suurempi kuin normaalilla irlanninsetterillä. Kaikilla koirilla oli lyhyt kaula ja lyhyet raajat, lisäksi kaikilla paitsi yhdellä narttupennulla oli lyhyt runko sekä
häntä. Tästä johtuen kääpiökasvuisen irlanninsetterin rakenne näyttää tiiviiltä ja voimakkaalta. Muutamalla koiralla esiintyi ensimmäisen elinvuoden aikana jäykkyyttä raajoissa sekä
ontumista, muuten kaikki olivat terveitä. Ne eivät näytä kärsivän kääpiökasvuisuudestaan ja joistakin on jopa kehittynyt
metsästyskelpoisia koiria. Pelkkä pieni koko ei siis vielä tee
kääpiötä, vaan nimenomaan ruumiinosien suhteettomuus.
Tyypillistä kääpiölle on se, että joko toinen tai molemmat
etutassut kasvavat erittäin voimakkaasti ulospäin ranteesta.
Kääpiökasvun eri muodot
Koirilla on todettu yli 80 eri muotoa kääpiökasvua. On olemassa sekä sopusuhtaisia että epäsuhtaisia kääpiömuotoja.
Sopusuhtaisia ovat mm. kääpiöbullterrieri, kääpiösnautseri
ja kääpiövillakoira, jotka ovat normaalikokoisen muodon pienoiskopioita. Epäsuhtaisia kääpiömuotoja ovat esimerkiksi
ns. kondrodystrofiarodut, joiden luuston kehitys on häiriytynyt niin, että raajat jäävät lyhyiksi. Tällaisia ovat esim. kiinanpalatsikoira, bulldoggit ja mäyräkoirat. Kondrodystrofisilla yksilöillä ruston muuttuminen luuksi on häiriintynyt. Näin
on etenkin raajojen pitkissä putkiluissa, joiden pituuskasvu
pysähtyy jo varhaisessa vaiheessa. Luut saattavat myös
vääntyillä ja jäädä epämuotoisiksi.
Ruotsissa yhdelle kääpiökasvuiselle irlanninsetterille tehtiin
ruumiinavaus ja todettiin, että kyseessä on kääpiökasvun
muoto, jota ei aikaisemmin ole kirjallisuudessa mainittu.
Koska patologisanatomisia tutkimuksia on toistaiseksi tehty
niin vähän, ei voida varmuudella tietää onko näillä irlanninsettereillä edes sama kääpiökasvun muoto.
Periytyvyys
Ingolf Hanssen julkaisi pentujen sukutaulut Fuglehundenin
numerossa 9/92. Hanssen epäili, että kääpiökasvulla olisi autosominen resessiivinen periytymistapa, jonka seurauksena
sukutauluissa esiintyvät koirat luokiteltiin joko terveiksi, kantajiksi tai sairaiksi. Kääpiöiden lukumäärän kasvettua 22:een
yhteensä 15 pentueesta (1 uros + 21 narttua), alkoi Henrik
Bröseth kuitenkin epäillä, ettei kyseessä olisikaan autosominen resessiivinen periytymistapa. Jos periytymistapa olisi
edellä mainittu, pitäisi syntyä yhtä monta narttu- kuin uroskääpiötäkin. Tilastollinen analyysi osoittaa kuitenkin, että
urosten ja narttujen suhteet (1:21) poikkeavat merkittävästi
odotetusta (11:11). Analyysissä käytettiin x2-testiä (df=1,
x=0,005). Tämä analyysi osoittaa, että todennäköisyys autosomiseen resessiiviseen periytymistapaan on pienempi kuin
0,5 %. Tämän hetkisen aineiston perusteella näyttäisi siltä,
että periytymistapa on sukupuoleen kytkeytynyt.
Lopuksi
Kääpiökasvuisia irlanninsettereitä on eräiden kasvattajien
mukaan (Avance 3/94) esiintynyt jo 1950 - 60 -luvuilla,
mutta koska kääpiöiden määrä on viime vuosina lisääntynyt
huomattavasti, ovat varsinkin norjalaiset kasvattajat alkaneet
huolestua. Norjan irlanninsettereiden jalostustoimikunta ei
enää anna hyväksyntäänsä yhdistelmiin, joissa on käytetty
kääpiöitä tai niiden vanhempia. Tällä hetkellä on suunnitteilla koeastutuksia, joista toivotaan syntyvän kääpiöitä. Näiden
kääpiöiden kehitystä seurattaisiin ja verrattaisiin saman ikäisiin normaaleihin pentuihin. Ruotsissa kääpiöiden vanhempien käyttöä jalostukseen ei ole ainakaan vielä kielletty, mutta kasvattajia on kehotettu olemaan kriittisiä ja avoimia asian
suhteen.
Silmäsairaudet
Rcd1 - PRA (etenevä verkkokalvon surkastuma)
PRA on perinnöllinen, parantumaton ja sokeuteen johtava
silmäsairaus, jolla on useita eri muotoja monissa eri roduissa.
Irlanninsetterin PRA-muoto on aikaisin alkavaa (early onset)
eli oireita aiheuttavaa muotoa, rcd1 eli rod-cone dysplasia
1-muotoa. Oireet alkavat usein jo pentuiässä ja sairaille pennuille voi kehittyä esim. yösokeutta. 1-2 ikävuoteen mennessä useimmat rcd1-PRA -sairaat koirat ovat täysin sokeita.
Vaikkei PRA:ta voidakaan parantaa, niin se voidaan kuitenkin välttää. Yhdysvaltalainen Optigen ja englantilainen AHT
(Animal Health Trust) tekevät DNA:han perustuvia geenitestejä, joiden tulosten avulla sairaus voidaan täysin eliminoida
irlanninsetteripopulaatiosta.
Geenitestin salaisuus piilee siinä, että sen avulla voidaan
tunnistaa koirat, jotka eivät kanna autosomisesti peittyvän
sairauden geenivirhettä. Testi on luotettava ja tarkka tunnistamaan normaalit (taulukko 1) koirat, joita kutsutaan myös
nimityksellä ’geeniltään puhdas’, ’ei kantaja’, homotsygoottisesti normaali’ TAI ’terve’. Nämä koirat periyttävät jälkeläisilleen vain tervettä geeniä, eivätkä niiden jälkeläiset voi
koskaan sairastua PRA:han.
Normaalin koiran voi yhdistää jopa testitulokseltaan sairaan
koiran kanssa, mikäli sellainen jostain muusta syystä on rodun jalostukselle tärkeää.
32
Koska testi perustuu geenivirheeseen, on se 100 %:n luotettava myös kantajan ja sairaan (taulukko 1) tunnistajana.
Vaikka normaalia koiraa voidaan yhdistää minkä tahansa tuloksen saaneen koiran kanssa, niin kantajaa ja sairasta voi
jalostaa vain normaalituloksen saaneen partnerin kanssa.
Ihanneyhdistelmissä ainakin toisen vanhemmista tulisi olla
testattu normaaliksi, katso tarkemmin taulukosta 2 ja sen
tummennetuista sarakkeista.
Pennut voidaan testata heti, kun niiltä voidaan ottaa pieni
määrä verta testiä varten.
Taulukko 1
Geenivirhetestin tulokset peittyvästi periytyvässä sairaudessa
N=
Normaali (Clear)
K=
Kantaja (Carrier)
S=
Sairas (Affected)
Homotsygootti (2) normaali eikä koskaan itse sairastu
Kantaa yhtä (1) virhegeeniä, mutta ei koskaan itse sairastu
Geenivirhetestin tulokset peittyvästi periytyvässä sairaudessa
Homotsygootti (2) sairas, joka sairastuu PRA:han jossain vaiheessa
Homotsygootti tarkoittaa, että geenin molemmat kopiot ovat SAMANLAISET, jo ko molemmat terveitä tai sairaita.
Heterotsygootti taas tarkoittaa, että kopiot ovat erilaiset, ja tällöin koira on kantaja.
Geenivirhetestin oletustulokset pentueissa peittyvästi periytyvissä sairauksissa
Taulukko 2
Geenivirhetestin oletustulokset pentueissa peittyvästi periytyvissä sairauksissa
Vanhempi 1
Genotyyppi (geeniasu)
Vanhempi 2
Genotyyppi (geeniasu)
Normaali
Kantaja
Kaikki = Normaali
1/2 = Normaali
1/2 = Kantaja
Kaikki = Kantaja
Kantaja
1/2 = Normaali
1/2 = Kantaja
1/4 = Normaali
1/2 = Kantaja
1/4 = Sairas
1/2 = Kantaja
1/2 = Sairas
Sairas
Kaikki = Kantaja
1/2 = Kantaja
1/2 = Sairas
Normaali
Sairas
Kaikki = Sairas
Taulukosta näkee, että ihanneyhdistelmissä (harmaalla pohjalla) on aina toinen vanhemmista Normaali rcd1-PRA
testissä. Kaikissa muissa yhdistelmissä on riski, että syntyy sairaita pentuja. Ei ole siis tarpeellista karsia koiria
Generalized progressive retinal atrophy(late-onset) PRA – myöhäsyntyinen
jalostuksesta, eikä edes ihanteellisintakaan, vaan jalostuskoiria valitessa pyritään hankkimaan Normaaleja ja välttämään
Sairaita.
Zita, 11218/97 (Kjosabygda´s Nico –
Generalized progressive retinal atrophy(late-onset) PRA – myöhäsyntyinen
Röykåsens Kos)
Megaesophagus (ruokatorven laajentuma)
Tämä muoto PRAsta ilmenee vasta koiran ollessa n. kuusivuotias. Tähän sairauteen ei ole vielä geenitestiä.
Sairaus on hyvin harvinainen Suomessa. Silmäpeilatuista
koirista viimeisen 10 vuoden ajalta ei ole löytynyt yhtään tapausta Suomessa.
PRA:ta on raportoitu löytyneen Norjasta 7/10 2004 irlanninsetterinartulta Zita, 11218/97 (Kjosabygda´s Nico
- Röykåsens Kos). Koiran taustalla esiintyy samoja koiria
kuin suomalaisessa kannassa.
Jos silmät jätetään tutkimatta, voi PRA-tapausten ilmeneminen lisääntyä räjähdysmäisesti, onhan rotu kärsinyt historiassa mittavasti tästä ongelmasta. Silmätarkastuksia tehdään
rodussa hyvin vähän, sillä se ei ole PEVISA:an liitettyjen sairauksien listalla punaisella ja punavalkoisella irlanninsetterillä. Kun koiran status tarkistetaan geenitestillä, on se status
voimassa koiran koko eliniän. Silmäpeilaus on voimassa vain
vuoden.
Tämän arvellaan olevan perinnöllinen ruokatorven sairaus.
Sairastuneilla yksilöillä on laajentunut ja liikkuvuudeltaan
muuttunut ruokatorvi, johon kerääntyy ruokaa ja eritteitä.
Sulamattoman ruoan ja runsaan syljen oksentaminen sekä
laihtuminen nuorella iällä ovat tavallisimmat oireet.
Vatsalaukun kiertymä on hengenvaarallinen tila, jossa mahalaukku on kierähtänyt akselinsa ympäri. Oireina ovat usein
voimakas huohottaaminen, oksentelu, koira seisoo sahapukkimaisesti ja vatsan seutu on voimakkaasti turvonnut. Lopuksi koira saa shokin.
Tämä on vaarallinen tila, joka vaatii välitöntä eläinlääkärin
apua (leikkaus). Kysymyksessä on mahdollisesti perinnöllinen heikkous. Monesti laajentumaan liittyy myös kiertymä.
Suomessa tavataan vuosittain muutamia yksilöitä, joilla on
mahalaukun kiertymä tai laajentuma. Ongelma on suurin syvärintaisilla koirilla.
34
Tanska
Lonkkakuvaustulokset 1995 - 2005
250
219
217
200
183
173
150
kpl
150
181
174
167
157
A ja B
C
D
E
131
123
100
Tanskalaisten koirien lonkkakuvaustilastoa.
Tanskassa D- ja E-lonkkaisen koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä ja kuvaustuloksen täytyy olla virallisesti
rekisteröity Tanskan Kennelliitossa.
50
30
0
13
2
1995
31
22
2
1996
13
12
4
1997
19
16
7
19
13
2
1998
1999
17
12
2
2000
29
20
7
2001
22
14
3
2002
11
2
2003
11
7
1
2004
17
6
0
2005
vuosi
Lonkkakuvaustulokset 1998 - elokuu 2007
Kaavio 4.3.2.2. Norjan lonkkatutkimustilasto 1995 - 2005
Lähde: www.dogweb.no
7 1
10
A ja B
C
Norjan kyynärtutkimustilastoa kaaviomuodossa
D
E
Kyynärtutkimustulokset 1995 - 2005
123
0
2
K0
0
K1
Ympyräkaavio 4.3.2.5. Tanskan lonkkatutkimustilastoa
Lähde: www.hundeweb.dk.
K2
K3
Kyynärniveltilasto. Tanskassa ei juurikaan tutkita rotua kyynärniveldysplasian osalta, tutkittujen määrä
jää alle 2 % rekisteröinneistä.
24
Ympyräkaavio 4.3.2.3. Norjan kyynärtutkimustilasto 1995 2005. Lähde: www.dogweb.no
Norjassa ei juurikaan tutkita rotua kyynärniveldysplasian
osalta, tutkittujen määrä jää alle 1 % rekisteröinneistä.
Kyynärtutkimustulokset 1998 - elokuu 2007
0
PRA
1
0
Silmätutkimustulokset 1995 - 2005
KO
K1
1
K2
K3
PUHDAS
PRA
8
Ympyräkaavio 4.3.2.4. Norjan silmätutkimustilasto 1995 2005. Lähde: www.dogweb.no
Norjassa ei juurikaan tutkita rotua silmäsairauksien osalta,
tutkittujen määrä jää alle 0,5 % rekisteröinneistä.
11
Ympyräkaavio 4.3.2.6. Tanskan kyynärtutkimustilastoa
Lähde: www.hundeweb.dk
Tanskassa ei ylläpidetä DKK:n tietokannassa silmätutkimustilastoa, ja useiden satunnaisten hakujen
tuloksena voidaan todeta, ettei rodussa juurikaan
tutkita virallisesti silmäsairauksia.
35
Ruotsi
Rotu kuuluu Ruotsissa SKK:n terveysohjelmaan,
jonka mukaan jalostukseen käytettävän koiran on
oltava lonkiltaan A – B. Dysplastisten koirien jälkeläiset laitetaan pysyvään Ei jalostukseen -rekisteriin.
Kyynäriä ei rodulta Ruotsissa juurikaan kuvata, eikä
silmätarkastuksia tehdä. SKK ei rekisteröi pentuja,
joiden vanhemmat ovat CLAD-kantajia. Jos vanhemmista toinen kantaa CLADia, DNA-testataan pennut
ennen rekisteröintiä ja kantajat laitetaan pysyvään Ei
jalostukseen -rekisteriin.
Lonkkadysplasian tilanne Ruotsissa
Ruotsi on ollut rodun tärkein tuontimaa muiden Pohjoismaiden ohella. Ruotsissa rodun lonkkadysplasiatilanne on saatu paranemaan käyttämällä jalostukseen vain terveitä koiria.
Myös lonkkakuvattujen koirien osuus ikäluokista on noussut
selvästi 2000-luvun alkuvuosista.
Ruotsissa lonkkadysplasiatilanteen parantaminen on kirjattu tärkeimmäksi rodun terveyteen liittyväksi kysymykseksi.
Kunnianhimoisena tavoitteena on pitkällä aikavälillä saada
sairaiden osuus kutistumaan 10 prosenttiin. C-lonkkaisten
vanhempien jälkeläiset on siis automaattisesti rajattu pois
jatkojalostuksesta. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä,
ettei jalostukseen käytetä C-lonkkaisia koiria. Lisäksi rotujärjestö suosittaa, että jos toisella vanhemmista on B-lonkat,
tulisi toisella vanhemmalla olla lonkkadysplasian raja-arvona
A.
Vuonna 2007 Ruotsissa lonkkakuvattiin 209 punaista irlanninsetteriä. Ikäluokan kuvausprosentti jäi vain hiukan alle
50:n. Terveiden (lonkkadysplasian raja-arvo A tai B) osuus
oli 68 prosenttia. Seuraavana vuonna 2008 kuvattujen osuus
ikäluokasta saatiin nousemaan jo yli puoleen. Kuvatuista
233 koirasta 69 prosenttia oli terveitä.
36
4.3.3. Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista
Irlanninsetterillä maailmanlaajuisesti tiedetään esiintyvän
paljon erilaisia sairauksia. Alla oleva lista on Sydneyn yliopiston ylläpitämästä tietokannasta. Listassa on mukana myös
Suomen kannassa ilmenneitä sairauksia (tekstissä lihavoitu).
Tiedot sairauksien ilmenemisestä perustuvat terveyskyselyyn
ja Suomen Kennelliiton tietokantaan.
* Acral furunculosis, bacterial
- raajojen ääreisosien furunkuloosi / paisetauti
* Acral lick dermatitis
- raajoissa esiintyvä ihotulehdus, jota koira nuolee lakkaamatta
* Atopy
- atopia
* Carpal luxation
- ranteen sijoiltaanmeno
* Cataract, juvenile cataract
- nuoruusiän kaihi
* Color dilution alopecia
- liian vaaleaan väriin liittyvä kaljuuntuminen
* Constipation
- ummetus
* Corneal dystrophy
- kolesterolikertymät sarveiskalvolla
* Deformed tail
- epämuodostunut / mutkahäntä
* Distichiasis
- silmäripsien sisäänkasvu
* Enlarged orbit
- suurentunut silmäkuoppa
* Entropion
- sisäänkääntynyt silmäluomi
* Ektropion
- ulospäin kääntynyt silmäluomi
* Fecal incontinence
- ulosteen pidätyskyvyttömyys
* Folliculitis and furuncolosis
- karvan juuritupen tulehdus, paiseinen
* Generalized myopathy
- yleinen lihassairaus
(jäykät liikkeet, nielemisongelmat, suurentunut kieli, lihassurkastumaa, 1. oireet jo 8 viikkoisesta)
* Granulocytopathy
- CLAD (immuunipuutossairaus, geenitesti)
* Hemophilia A, Factor VIII deficiency
- hemofilia A,verenvuototauti
* Hip dysplasia
- lonkkanivelen kehityshäiriö
* Hypothyroidism
- kilpirauhasen vajaatoiminta
* Idiopathic epilepsy
- idiopaattinen epilepsia
* Inhalant allergies
- hengitysteiden yliherkkyydet
* Megaesophagus
- ruokatorven laajentuma
* Metabolic bone disease
- aineenvaihdunnallinen luusairaus
* Osteochondritis dissecans
- OD, erityisesti olkanivelen / polven kehityshäiriöt
* Osteosarcoma
- luusyöpä, pahanlaatuinen
* Persistent right aortic arhc
- sydän- ja verisuonisairaus
(epämuodostuma joka aiheuttaa ruoka- ja hengitystien puristumista, aiheuttaen pennulla ruuan oksentamista)
* Persistent pupillary membrane
- silmän etukammiossa olevia sikiöaikaisia sidekudos- ja
verisuonijäänteitä
* Primary megaesophagus
- ruokatorven laajentuma
* Progressive retinal degeneration
- rcd1-PRA,etenevä verkkokalvon
type I (early-onset)
surkastuminen, geenitestaus olemassa
* Generalized progressive retinal atrophy (late-onset) - PRA, ensi oireet 6 ikävuoden jälkeen, ei vielä geenitestiä
(johtaa sokeutumiseen)
* Quadriplegia with amblyopia
- neliraajahalvaus / heikkonäköisyys
(etenevä, uimaripennuilla 3 pvä:stä eteenpäin, myöhemmin ongelmia seisomisessa, huonontunut näkö, tärinää)
* Seborrhea
- liiallinen talin erittyminen, ihon rasvaisuus
* Wheat-sensitive enteropathy
- gluteiiniyliherkkyys / vehnäallergia
* Hypochondroplastic dwarfism
- kääpiökasvuisuus
37
4.4 Ulkomuoto
Punainen irlanninsetteri on rotumääritelmän mukaan yleisvaikutelmaltaan eloisa, urheilullinen, tyylikäs, tasapainoinen
ja sopusuhtainen. Sen liikkeet ovat vapaat, sulavat ja tarmokkaat. Siitä on vuosien saatossa kehittynyt karaistunut, terve
ja älykäs koira, joka on erittäin taitava ja kestävä käyttökoira.
Irlanninsetterin on kyettävä juoksemaan nopealla laukalla
pitkiä aikoja erilaisissa maastoissa. Rakenteen ja tyypin on
jatkossakin säilyttävä sellaisena, että irlanninsetterit voivat
suorittaa alkuperäistä tehtäväänsä niin kentillä, tuntureilla
kuin metsissäkin.
The Irish Setter Clubin 1800-luvun lopulla laatimaan alkuperäiseen rotumääritelmään ei vuosikymmenten saatossa ole
tullut kuin vain vähäisiä muutoksia. Tämä on helppo ymmärtää, koska käyttötarkoitus ja sen olosuhteet eivät ole muuttuneet. Alkuperäisen 1800-luvulla laaditun rotumääritelmän
yhteydessä määriteltiin myös arvostelun painopistealueet eli
se mikä on olennaisinta rodun ulkomuotoa arvioitaessa.
Standard of points for Judges - Alkuperämaan pisteytysohje ulkomuodon arvostelulle
lella." Kuvauksen mukaisen työskentelyn edellytyksenä on
tasapainoinen rakenne. Standardin yhdessä rotumääritelmän
kanssa tulisi määrittää punaisen irlanninsetterin ulkomuotoa
ja sen arvostelua näyttelyissä.
Irlanninsetterit Suomessa ovat ulkomuodoltaan heterogeenisiä. Pitkälti kysymyksessä on rodun vähitellen tapahtunut
jakaantuminen käyttö- ja näyttelykoiriin, joiden tyyppi ja
koko poikkeavat toisistaan. Rodun populaatiossa on paljon
liian kookkaita ja raskastekoisia, mutta jonkin verran myös
liian pienikokoisia ja kevyitä yksilöitä. Koko on viime vuosien aikana ollut suurenemaan päin. Rotumääritelmän mukaan kokorajat ovat uroksilla 58 - 67 cm ja nartuilla 55 - 62
cm. Luotettavaa tietoa populaation koirien koosta saamme
vain mittaustuloksilla. Näyttelyissä arvosteltavat koirat tulisi mitata ja mittaustuloksen pitäisi vaikuttaa palkintosijaan,
mikäli se poikkeaa rotumääritelmän kokorajoista. Näyttelyarvosteluista kuitenkin käy ilmi, että valitettavan pieni osa koirista mitataan. Mitatuista koirista suuri osa on kokoasteikon
ylärajalla tai 1 - 4 cm siitä yli. Lisäksi huomionarvoista on,
että kokorajojen alittamisesta palkintosija putoaa melkein
poikkeuksetta, ylittämisestä taas erittäin harvoin.
(Lähde: The Irish Red Setter - Its history, character and training/ Raymond O'Dwyer, julkaisija Corkin yliopisto)
Pää / Head . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Silmät / Eyes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Korvat / Ears . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Kaula / Neck . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Runko / Body . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Takaraajat ja tassut / Hind legs and feet . . .
Eturaajat ja tassut / Fore legs and feet . . . .
Häntä / Tail . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Turkki ja hapsutukset / Coat and Feather . .
Väri / Colour . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Koko, tyyli ja yleisolemus /
Size, style and general appearance . . . . . .
10
6
4
4
10
10
10
4
10
8
24
Yhteensä / total . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100
Ylivoimaisesti merkittävin yksittäinen tekijä alkuperäisen
määritelmän mukaan on siis koko ja alkuperäinen tyyppi.
Käyttötarkoituksen kannalta tämä ihannetyyppi ei vuosien
varrella ole juurikaan muuttunut.
Rodun alkuperämaassa on oltu huolissaan rodun kehityksen
suunnasta. Tämän vuoksi rotumääritelmän tueksi on laadittu työskentelytapastandardi, joka yhdessä rotumääritelmän
kanssa määrittelee koiran rakennetta. Siinä todetaan mm.
näin: "Laukan aikana koira kantaa päätään selkälinjan yläpuolella, kuonon linjat ovat samansuuntaiset maanpinnan
kanssa. Laukan tulee olla nopeaa ja luistavaa, vaivattoman
näköistä. Selkälinjan tulee olla mahdollisimman suora, johtuen etu- ja takajalkojen tasapainoisesta yhteistyöstä. Koska
irlanninsetteri on lähes neliömäinen rakenteeltaan, laukkaava
koira näyttää kulkevan melko korkealla maanpinnan yläpuo-
Kaavio 4.4.1.
Suomessa koiranäyttelyissä vuosina 2003 – 2008 arvostellut
ja mitatut punaiset irlanninsetterit
Lähde: Suomen Kennelliiton näyttelyarvostelukaavakkeet
Irlanninsetterin takaraajat ovat pitkät ja lihaksikkaat lonkasta
kintereeseen ja polvet hyvin kulmautuneet. Takaosan pitää
olla leveä ja voimakas. Takaraajojen liike on vaivatonta ja
potku voimakas. Takaraajojen kulmauksissa on menty äärimmäisyyksiin ja on alkanut esiintyä ylikulmautuneita settereitä. Usein ylikulmautuneisuuteen liittyy korostetun laskeva
selkälinja ja melko usein myös liian pitkä runko-osa. Ylikulmautuneisuuden lisäksi settereiden lanneosat ovat monesti
liian viettäviä. Liikkumaan luotuna koirana setterin tulee olla
lihaksikas. Paljon kuitenkin näkee lihaksistoltaan köyhiä koiria. Ylikulmautuneisuus ja suuri koko yhdistettynä huonoon
lihaskuntoon asettavat rodun yksilöt enenevässä määrin alttiiksi nivelongelmille.
38
Kaavio 4.4.2.
Urosten mittaustulokset vuosina 2003 – 2008
Lähde: Suomen Kennelliiton näyttelyarvostelukaavakkeet
Kaavio 4.4.3.
Narttujen mittaustulokset vuosina 2003 – 2008
Lähde: Suomen Kennelliiton näyttelyarvostelukaavakkeet
Etuosien ongelmana taas ovat liian pystyt tai etuasentoiset
lavat. Rotumääritelmän mukaan eturaajat ovat suorat, jäntevät ja vahvaluustoiset ja lavat kapeakärkiset, pitkät ja hyvin
viistot. Liikkeessä eturaajat ojentuvat pitkälle eteen, askel
on kuitenkin matala. Metsästävän setterin liikkumistapa on
laukka. Alastulossa laukan jälkeen siirtyy koiran koko paino
eturaajojen varaan, ja siksi niiden pitää joustaa kierrejousen
tapaan. Eturaajojen mitättömät kulmaukset aiheuttavat lyhyen, saksimaisen, tökkivän ja keinuvan laukan. Tämä tökkivä
joustamattomuus saattaa aiheuttaa kovassa käytössä myös
aristavat olkanivelet. Rintakehän tulee rotumääritelmän mukaan olla syvä ja tilava, edestä kapeahko. Valitettavasti monien setterien rintakehät ja samalla etuosat ovat liian litteitä
ja kapeita. Tällöin koko koirasta tulee yleisvaikutelmaltaan
litteä, ja käyttöön tarkoitetun koiran sisäelimille ja keuhkoille jää aivan liian vähän tilaa. Tästä seuraa jälleen lisääntyviä
terveysongelmia.
Karvapeitteen tulisi olla päässä, raajojen etuosassa ja korvien kärjissä lyhyttä ja hienoa ja muualla rungossa ja raajoissa keskipitkää ja sileää, mahdollisimman vähän kiharaa tai
laineikasta. Väri on syvän kastanjanruskea ilman vivahdustakaan mustaan. Valkoinen väri rinnassa, kurkussa ja varpaissa, pieni tähti otsassa tai kapea viiru tai pilkku kuonossa
tai otsassa eivät ole hylkääviä virheitä. Karvapeite ei saa olla
liioiteltu vaan tarkoituksenmukainen. Koiran tulee selvitä tiheästäkin kasvillisuudesta ilman, että sen turkkiin takertuu
roskakuorma tai että karvapeitteen runsaus aiheuttaa sille
kiinnijuuttumisvaaran. Helposti huomautetaan vain niukasta
turkista, ei liian runsaasta. Kuitenkin runsas turkki on koiran
alkuperäisen käytön kannalta paljon haitallisempaa. Lisäksi
runsas karvapeite voi piilottaa vakavia rakennevirheitä varsinkin kulmausten suhteen.
Vaikka irlanninsettereitä on valitettavan paljon rodunomaisen käytön ulkopuolella, riittävän jalostuspohjan ylläpitämiseksi on rodun tyypin kuitenkin säilyttävä alkuperäiseen
käyttötarkoitukseen soveltuvana. Kaikenlaisia ylilyöntejä
(liiallinen koko, liian pitkä runko-osa, valtavan pitkä turkki,
ylikulmautuneet takaraajat) tulisi välttää. Näyttelyissä arvostelevien tuomareiden pitää olla tietoisia, mitä metsästykseen
käytettävän irlanninsetterin rakenteelta vaaditaan.
39
5. Yhteenveto aiemman
tavoiteohjelman toteutumisesta
Vuoden 2003 JTO:ssa listataan jalostuksen painopisteitä
seuraavasti:
1.
Käyttöominaisuuksien parantaminen
- Linnun käsittely
- Koulutettavuus
2.
Ulkomuodon säilyttäminen metsästykseen soveltuvana
- Koko
- Rakenne
3.
Terveys
- Lonkkaniveldysplasiaprosentti saatava alenemaan
Käyttöominaisuuksien parantaminen
Käyttöominaisuudet on saatu nostettua hyvälle tasolle. Osiossa 4.2 on kartoitettu laajasti käyttöominaisuuksia. Punaisia settereitä osallistuu vuosittain kokeisiin keskimäärin 150
kertaa. Palkitsemisprosentti on asettunut 15 - 20 %:n vuositasolle, joka vastaa yleisesti palkitsemistasoa kaikilla seisovilla englantilaisilla kanakoirilla. Palkintojen jakautuminen
eri koemuotojen kesken ja sen trendi korreloi pikemminkin
omistajien asuinpaikkojen kuin muiden muuttujien suhteen.
Käyttökoirien maantieteellinen painopiste on siirtynyt pohjoiseen, mistä johtuen tunturi- ja metsäkokeiden osuus on
palkintojen kohdalla suhteellisesti kasvanut.
Voitaneen päätellä, että rodun perusaines on tasapainossa
käyttöominaisuuksien osalta. Ohjaajan tehtävänä on hioa ja
opettaa koiralle oikea tapa käyttää myötäsyntyisiä lahjojaan.
Arvosteltaessa käyttöominaisuuksia on jokseenkin vaikeaa
pystyä erottamaan suorituksen eri osissa, mikä on ohjaajan
ja mikä koiran osuus. Kokeneet ohjaajat pystyvät kouluttamaan melkeinpä ominaisuuksiltaan melko vaatimattomankin
yksilön kelvolliseksi metsästyskoiraksi; toiset onnistuvat tässä vain harvoin.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana on pyritty parantamaan
koirien lintujen käsittelykykyä. Linnun käsittely metsästystilanteessa vaatii koiralta hyviä hermoja ja koulutettavuutta.
Koekertomusten perusteella vaikuttaa siltä, että tässä on
onnistuttu tyydyttävästi. Koirissamme ei esiinny paukkuarkuutta. Koirat ovat oppivaisia, nouto sujuu pienen koulutuksen jälkeen mallikkaasti. Tämän vuoden 2003 jalostuksen tavoiteohjelmassa määritellyn tavoitteen osalta voidaan todeta
tapahtuneen myönteistä kehitystä.
Koekertomusten perusteella rodun kehityskohteet liittyvät
jatkossa hakukuvion säännöllisyyteen ja kiihkeyteen lintutilanteessa. Eräillä linjoilla hakukuvio on liian laaja ja harva
maaston suhteen. Osittain tätäkin pystytään parantamaan
koulutuksella.
Ulkomuodon säilyttäminen metsästykseen soveltuvana
Rodulle määriteltiin vuonna 2003 hyväksytyssä rotumääritelmässä säkäkorkeudet (urokset 58 - 67, nartut 55 - 62 cm).
Rotujärjestö on esittänyt suomalaisille ulkomuototuomareille
kirjallisesti toiveen siitä, että koirat mitattaisiin näyttelyissä.
Valitettavasti vain murto-osa tuomareista on noudattanut
tätä pyyntöä. Erityisen vähäistä mittaaminen on kuitenkin
ollut muualta kuin Pohjoismaista tulevien ulkomuototuomareiden kohdalla.
Pian edellisen JTO:n ja uuden rotumääritelmän voimaantulon jälkeen mittausaktiivisuus oli suurinta, vaikka tuolloinkin mitattiin vain alle viidennes näyttelykehissä esiintyneistä
irlanninsettereistä. Esimerkiksi vuonna 2004 mitattiin noin
200 koiraa 1100:sta. Näyttelykäyntien määrä on kasvanut
selvästi tarkastelujaksolla. Vuonna 2003 näyttelykäyntejä oli
hieman reilu 1000, kun määrä vuonna 2007 lähentelee jo
1800. Samaan aikaan mittaaminen on entistä harvinaisempaa. Vuonna 2007 mitattiin vain noin 150 koiraa.
Liian suuri koko on vain yksi osa ongelmaa. Showtyypin
koirilla yleistyy myös muu ei-rotutyypillinen liioittelu; ylikulmautuneisuus takana, liiallinen karvapeite ja liian pitkä
runko-osa. Tämän edelliseen JTO:n kirjatun tavoitteen osalta
ei valitettavasti voida sanoa kehityksen kulkeneen toivottuun
suuntaan. Työtä asian parantamiseksi on jatkettava entistä
ponnekkaammin.
Metsästystyyppisen irlanninsetterin osalta tarkastelujaksolla
on saavutettu kolme Suomen muotovalion arvoa. Määrä on
huomattava suhteessa siihen, että rotujärjestön 107-vuotisen historian aikana Suomen muotovalion arvo on myönnetty vain 19 punaiselle irlanninsetterille.
Terveys
Sairauksista erityisen tarkkailun kohteeksi vuoden 2003
JTO:ssa määriteltiin HD eli lonkkanivelen kunto. Lonkkakuvaustilastoista voidaan todeta, että tilanne on pysynyt
melko vakaana ja vaikka kehitys on hidasta, se kulkee oikeaan suuntaan. Positiivista on esimerkiksi se, että todella
huonojen lonkkien D ja E osuus on laskenut. Rotujärjestö
40
on suosittanut, että jalostukseen käytetään ainoastaan Aja B-lonkkaisia koiria. Suositus on toteutunut rotujärjestön
piirissä tehdyissä yhdistelmissä. Käyttölinjaisilla koirilla lonkkavikaisuus onkin ollut vähäisempää kuin näyttelylinjoissa.
Muita sairauksia, joita on pyritty erityisesti välttämään, ovat
CLAD, PRA, MO ja kääpiökasvuisuus. CLAD:ia ei juuri enää
esiinny, koska sen kantajat pystytään seulomaan verikokeella. Suomessa rotujärjestö suosittaa, että jalostukseen käytettävien koirien tulisi olla vapaita CLAD:ista, sama käytäntö
on Tanskassa. Ruotsissa ja Norjassa pentujen rekisteröinnin
ehtona on, että vanhemmat on joko testattu tai ne ovat sairaudesta perinnöllisesti vapaita.
Kääpiökasvuisuutta esiintyy jonkin verran. Epäilyjä sairaudesta on ollut Suomessa viime vuosina joitakin, mutta varmasti
kääpiökasvuisuutta on voitu todeta yhdistelmässä Thodos
Enrico – Perlean Famous Grouse 1999. Mahdolliset geenien
kantajat Pohjoismaissa on luetteloitu. Brittein saarilla aiemmin yleistä PRA-silmäsairautta sen sijaan ei vaikuttaisi esiintyvän Suomessa. Kotimaassa testatuista koirista ei viimeisen
10 vuoden aikana ole löytynyt yhtäkään tautitapausta.
Irlanninsetterijaos teki terveyskyselyn keväällä 2007, samoin kuin myös Punaiset ja Punavalkoiset irlanninsetterit ry.
Omistajien arvion perusteella rotua voidaan pitää suhteellisen terveenä. Molemmissa linjoissa koirien yleisimpiä vaivoja olivat erilaiset tulehdussairaudet. Näyttelylinjaisten osalta
esiin nousivat erityisesti erilaiset allergiat, joita käyttökoirilla
esiintyi selvästi vähemmän. Ontumisista sen sijaan ilmoittivat erityisesti käyttökoirien omistajat.
Yleistä
Edellisessä JTO:ssa asetettiin selkeät kriteerit jalostukseen
käytettävien koirien vaatimuksista. Vaatimukset ovat käytännössä osoittautuneet liian tiukoiksi. Malli tuolloiseen
kriteeristöön haettiin huomattavasti suurempien koiramäärien maista, eikä se ole osoittautunut toimivaksi hyödyntäessämme kotimaista koira-aineistoa. Tästä syytä kriteereistä
on jouduttu käytännössä useissa tapauksissa poikkeamaan.
Keväällä 2008 vaatimuksia lavennettiin jalostuspohjan leventämiseksi.
Suurin pulma rodussa onkin suhteellisen kapea jalostusmateriaali. Tämä koskee erityisesti metsästyssettereitä. Suomen
kanta on sinänsä melko pieni, ns. käyttölinjaisia punaisia irlanninsettereitä syntyy vuosittain noin 25 – 35 kappaletta.
Tämän lisäksi maahan tuodaan vuosittain joitain pentuja (2
- 5) lähinnä Pohjoismaista.
Myös pohjoismaiset kannat ovat sangen läheisiä toisilleen.
Tarkastelujaksolla Suomessa on pyritty laajentamaan geenipohjaa tuomalla koiria myös Skotlannista ja Irlannista.
Norjaan ja Ruotsiin on tuotu koiria USA:sta kantaa laventamaan.
Rotu on vahvasti eriytynyt kahteen osaan. Vuosittain rekisteröidyistä keskimäärin 200 pennusta ja 10 – 20 yksilön välillä
liikkuvasta tuonnista korkeintaan 20 % edustaa metsästyssettereitä ts. koiria, joita voidaan käyttää ja käytetään metsästykseen. Virallisen rotujärjestön, KKK:n kautta tapahtuva
jalostustoiminta koskee siis parhaimmillaankin vain noin 25
%:a koko kannasta, loppuosan jalostustoimintaa ohjaavat lähinnä näyttelytulokset.
41
6. Jalostuksen tavoitteet ja strategiat
6.1. Visio
Alkuperältään irlanninsetteri on perinteinen seisova brittiläinen kanakoirarotu, jota ei ole tarkoitus muuttaa tulevaisuudessakaan. Rotujärjestön eli Kanakoirakerho - Hönshundssektionen ry:n irlanninsetterijaoksen tärkeimpiä tehtäviä on
vaalia erityisesti käyttöominaisuuksien säilymistä sekä oikean
metsästävän koiran rakenteen pysyvyyttä. Käyttökoirarodun
säilyttämiselle ja olemassaololle ei enää löydy oikeutusta,
mikäli sen käyttöominaisuudet menetetään. Käyttökoirana
painotamme eritoten metsästyskoiraa, jolla pystyy metsästämään kaikissa käyttömaastoissa: metsässä, tunturissa ja
pellolla.
Irlanninsetteri on jakautunut näyttely- ja käyttölinjaisiin,
mistä aiheutuu sen perimmäiselle käyttötarkoitukselle ongelmia. Rotujärjestön näkökulmasta suurin haaste on liian
raskas show-tyyppinen koira, jota ei voi käyttää alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Paras keino saada tilanne muuttumaan olisi aktiivinen osallistuminen ulkomuototuomareiden
koulutukseen yhteistyössä Kennelliiton kanssa. Näyttelyihin
tulisi myös kutsua ulkomuototuomareita, joilla on käyttökokeidemme tuomarin pätevyys ja näin ollen he ymmärtävät
oikeantyyppisen rakenteen merkityksen seisovalle kanakoiralle. Lisäksi olisi tärkeää löytää oman rotujärjestömme piiristä ihmisiä, jotka ovat kyvykkäitä ja halukkaita lähtemään
mukaan ulkomuototuomarikoulutukseen.
PEVISA:lla on rodunjalostuksessa saavutettu tähän mennessä rohkaisevia tuloksia, joten sitä tulee jatkaa ja kehittää senhetkisen tilanteen mukaan. Riittävän laajojen sukulinjojen ylläpitämiseksi rotujärjestön on jatkossakin tehtävä yhteistyötä
esim. Pohjoismaisten sisarjärjestöjen ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Myös jatkossa tulisi osallistua laajoihin terveysprojekteihin KKK-HHS ry:n voimavarat ja tuki takanamme.
6.2. Rotujärjestön tavoitteet
Irlanninsetterijaos on virallisen rotujärjestön KanakoirakerhoHönshundssektionen ry:n alainen rodun jalostuksesta ja
kehityksestä vastaava rotujaos. Se määrittelee edustamansa
rodun tavoitteet ja sillä on paras tietämys irlanninsettereistä
Suomessa. Seuraavassa rotujärjestö tarkoittaa irlanninsetterijaosta, vaikkakin rotujärjestö kokonaisuudessaan on rotua
virallisesti edustava taho ja tämä jalostuksen tavoiteohjelma
on hyväksytty rotujärjestön yleisessä vuosikokouksessa.
Rotujärjestö pyrkii edistämään irlanninsetterin tunnettavuutta ja tietoa rodun jalostukseen liittyvistä asioista - pyritään
mm. lisäämään kasvattajien ja koiranomistajien tietoutta ro-
dun ominaisuuksista ja käyttötarkoituksesta metsästyksessä
sekä sitouttamaan heitä rodun kehittämiseen oikeaan suuntaan. Rotujärjestön tavoitteena on saada kasvattajat saamaan uudet pennunostajat rotujaoksen toimintaan mukaan;
tulemaan aktiivisesti kokeisiin ja muihin tapahtumiin.
Rodun pitkäaikaisia harrastajia kannustetaan osallistumaan
toimitsija-, koe- ja ulkomuototuomarikoulutuksiin. Yhteistyötä näyttelylinjaisten harrastajien kanssa pyritään parantamaan ja jatkossa tekemään terveys- ja luonnekartoitusta koko
populaatiosta. Populaation kokonaistilan monimuotoisuutta
pyritään turvaamaan pitämällä sukusiitoksen keskiarvo mahdollisimman pienenä.
Tätä tavoitetta kohti pyrimme käyttämällä mahdollisimman
laajasti kotimaista koirakantaa ja tuomalla ulkomailta koiria
laajentamaan geenipohjaa. Tämän tulee kuitenkin tapahtua
päämäärästä tinkimättä eli säilyttäen terve, hyvät metsästysominaisuudet omaava ja samalla ulkomuodoltaan oikeantyyppinen irlanninsetteri.
6.3. Rotujärjestön strategia
Rodun kehityksestä saadaan tietoa koko populaatiosta tehtävällä populaatiokartoituksella, joka tehdään seuraavan kerran
uutta tavoiteohjelmaa laadittaessa. Irlanninsetteri pyritään
pitämään edelleen hyvänä metsästyskoirana, ja tätä pidetään
perustana jalostusneuvonnassa. Siitosyksilöitä tulee tarkastella kriittisesti ja pyrkiä parantamaan rotua kokonaisuutena,
ei yksilöinä, ja säilyttämään hyvät käyttöominaisuudet, luonne ja ulkonäkö.
Irlanninsetterin terveys pyritään pitämään edelleen hyvänä
ja parantamaan sitä käytettävissä olevien mahdollisuuksien
mukaan. Uusien sairauksien puhkeamista yritetään estää
siitoskoirien taustoihin tarkasti perehtyen ja ottamalla osaa
terveystutkimuksiin. Irlanninsetterijaos on mukana Hannes
Lohen Biomedicumissa Helsingissä vetämässä DNA-tutkimuksessa, jossa rotumme osalta pyritään ensisijaisesti eristämään epilepsiaa ja kääpiökasvuisuutta aiheuttavat geenit.
Vaikka painotus on populaatiossa ja terveydessä, ei sovi väheksyä rodun statusta käyttökoirana. Käyttöominaisuuksiin
ja luonteeseen panostetaan myös jatkossa. Tämän vuoksi jalostuksessa on ensisijaisesti käytettävä niitä koiria tai niiden
lähisukulaisia, jotka ovat osoittaneet kykynsä käyttökokeissa
tai käytännön metsästyksessä. Käyttökoiran luonne on vakaa ja sen vuoksi jalostuksessa ei tule käyttää epävarmoja,
arkoja tai paukkuarkoja koiria.
42
Ulkomuodollisesti oikea tyyppi tulee säilyttää. Ulkomuotojalostus ei saa mennä terveyden eikä käyttöominaisuuksien
edelle. Ulkomuodollisesti kaunis, mutta henkisiltä kyvyiltään
metsästyskäyttöön soveltumaton koira on rodunjalostuksellisesti arvoton yksilö. Tämän lisäksi kannustetaan hyväsukuisten terveiden ja käyttöominaisuuksiltaan kelvollisiksi
todettujen urosten ja narttujen omistajia ensimmäisen pentueen teettämiseen, vaikka koira ei olisikaan yltänyt käyttökoetuloksille. Tämä mahdollistaa geenipotentiaalin nykyistä
laajemman hyödyntämisen.
Kasvattajat valitsevat jalostusyksilöt ja ovat siksi avainasemassa. Tämän vuoksi on tärkeää panostaa kasvattajien suuntaan tapahtuvan tiedottamisen lisäämiseen. Rotujärjestö järjestää säännöllisesti kevättapaamisen sekä erikoisnäyttelyn ja
rotumestaruuskisan yhteydessä tapaamisia, jonne kutsutaan
eri alojen luennoitsijoita aina kulloisenkin teeman mukaan.
Rotujärjestön vuosikokouksien yhteydessä pidettävien luentojen aiheisiin pyritään vaikuttamaan, jotta ne palvelisivat
rodun kasvattajia.
Irlanninsetterijaoksen jalostustoimikunta on laatinut toimintaohjeet ja jalostukseen käytettävien koirien vähimmäisvaatimukset. Niiden sekä jalostusneuvonnan avulla pyritään
ohjaamaan jalostusta oikeaan suuntaan. Jalostustoimikunta
osallistuu ulkomuototuomarien koulutukseen eli tuomarikollegioihin. Jalostustoimikunnan edustaja osallistuu Suomen
Kennelliiton järjestämille jalostusta käsitteleville kursseille
mahdollisuuksien mukaan.
pitäisi toimia etenkin, jos koiran voidaan arvioida olevan
rodun keskitasoa parempi. Tämä helpottaisi laajentamaan
populaation geenipohjaa ja tehollisen populaation kokoa.
Varsinkin alkuperäistä metsästävää tyyppiä olevien koirien
pentutarjontaa on pidettävä vähintään nykyisellä tasolla.
Pitkän aikavälin strategia
Jalostustoimikunta kokoaa tietoja syntyneistä pentueista,
tuontikoirista ja käytetyistä jalostusyksilöistä sekä laatii ja
julkistaa niihin liittyvät vuosittaiset tilastot ja yhteenvedot.
Jalostustoimikunta antaa lausuntoja ja suosituksia kasvattajien pentuesuunnitelmiin liittyen. Lisäksi se antaa kasvattajille
ja harrastajille jalostustoimintaan liittyvää neuvontaa.
Jalostustoimikunta selvittää ja välittää tietoja eri maiden irlanninsetteripopulaatioista ja -yksilöistä rodun tuontitoiminnan tueksi. Lisäksi kehitetään yhteistyötä ja tiedonvaihtoa
Pohjoismaiden ja muiden maiden kanssa.
Geenipoolin laajenemista voidaan edistää käyttämällä monipuolisesti erisukuisia koiria keskenään ja ehkäisemällä matadorijalostusta. Käytännössä Suomen geenipoolia voidaan
laajentaa tuontikoirien avulla. Ulkomaalaisten koirien käyttämiseen saattaa kuitenkin sisältyä riskejä, sillä niiden taustoista ei ole saatavissa yhtä kattavaa tietoa kuin kotimaisista
koirista. Rotuyhdistyksen jälkeläissuositus nähdään yhtenä
tärkeänä toimenpiteenä geenipoolin laajentamisessa.
6.3.2. Luonne
6.3.1. Populaation kokonaistila ja
rakenne
Irlanninsetteripopulaatiota koskevat keskeisimmät tavoitteet
ovat
1
2
3
4
sukusiitosprosentin keskiarvo alle 3 %:n
tuontien määrän pitäminen vähintäänkin nykytasolla
pentueiden vanhemmat täyttävät jalostusvaatimukset
alkuperäistä tyyppiä olevien pentueiden säilyttäminen
vähintään nykyisellä vuositasolla
5 populaation tehollisen koon kasvattaminen
Suomen irlanninsetteripopulaation geenipohjaa tulee laajentaa tuomalla kotimaisesta populaatiosta suvultaan poikkeavia koiria ja käyttämällä aktiivisesti ulkomaisia uroksia suomalaisille nartuille. Tätä on toteutettu aktiivisella tuontineuvonnalla ja tuontien avustamisella. Tätä toimintaa jatketaan
myös ohjelmakaudella 2010 – 2013.
Tavoitteet irlanninsetterin luonteelle vuosille 2010 – 2013
ovat seuraavanlaiset
1 luonteen säilyttäminen rodulle tyypillisenä
2 epävarmojen, arkojen, aggressiivisten ja paukkuarkojen
yksilöiden määrän vähentäminen
3 rauhallisuus lintutilanteissa
Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Irlanninsetterijaos on
määritellyt seuraavat strategiat.
Lyhyen aikavälin strategia
Jalostusneuvonnassa annetaan erityistä painoarvoa luonneominaisuuksille. Myös tuonteja suunniteltaessa painotetaan
luonteen merkitystä.
Pitkän aikavälin strategia
Vahvistetaan pohjoismaalaista yhteistyötä hyvien yhdistelmien löytämiseksi.
Lyhyen aikavälin strategia
Kasvattajia on kannustettava tekemään hyväsukuisilla terveillä koirilla ainakin yksi pentue nykyistä aktiivisemmin. Näin
Jalostustoimikunta suosittelee arkojen tai vihaisten koirien
43
ehdotonta rajaamista jalostuskäytöstä mahdollisista tulossaavutuksista riippumatta.
Sekä rotujärjestön lehdissä että tapahtumissa tarjotaan kasvattajille tietoa luonteen merkityksestä koiran jalostuksessa.
Tieto koirien luonteenominaisuuksista auttaa valitsemaan
luonteeltaan rotumääritelmää ja alkuperäistä käyttötarkoitusta vastaavia koiria jalostukseen.
Kasvattajan tulisi kyetä arvioimaan jalostuskoiriensa luonnetta parhaiten. Tämä ei ole mahdollista ilman, että koira on
arvioitu käytännön metsästyksessä ja käyttökokeessa. Arkojen ja hermorakenteeltaan hyvin heikkojen koirien käyttäminen jalostuksessa olisi saatava estettyä.
Myöskään aggressiivisia koiria ei tule käyttää jalostukseen.
6.3.3. Käyttöominaisuudet
Irlanninsetterin käyttöominaisuuksille asetetaan vuosille
2010 – 2013 seuraavat tavoitteet
1 käyttöominaisuudet pysyvät jatkossakin hyvinä ja irlanninsetteri säilyy edelleen jokaisen maastotyypin koirana
2 jalostustoimikunta kannustaa rodun harrastajia tuomaan
suuremman osan rekisteröidyistä koirista arvioitaviksi
käyttökokeisiin
3 jalostukseen käytetyt yksilöt tai niiden sisarukset olisi esitetty metsästyskokeessa tai arvioitu käytännön metsästyksessä esim. koetuomarin toimesta
4 tunnettavuuden lisääminen metsästyskoirarotuna
Lyhyen aikavälin strategia
Karkeimpien koulutusvirheiden karsimiseksi pyritään lisäämään uusille harrastajille suunnattua koulutustoimintaa.
Jalostustoimikunta tuottaa käyttöominaisuuksiin liittyvää
koulutusmateriaalia. Metsästyskoetuloksia sekä tilastoja julkaistaan lehdissä ja kotisivuilla.
seurantatilaisuus on vuosittain järjestettävä rotumestaruuskilpailu, josta pyritään kehittämään aikaisempaa suositumpi
ja laajempi tapahtuma, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä
arvio sen hetken koirapopulaatiosta.
Jalostustoimikunta tuo esille käyttökoetuomareiden koulutuksissa irlanninsetterin rodunomaisia piirteitä sekä eri perinnöllisten käyttöominaisuuksien arvioinnin ja kirjaamisen
merkitystä. Ulkomuototuomareiden koulutuksissa korostetaan rodunomaisen käyttötarkoituksen merkitystä ulkomuodolle.
6.3.4. Terveys
Irlanninsetterin terveydelliset tavoitteet ovat vuosille 2010 –
2013
1 HD-tilanteen positiivisen kehityksen jatkuminen
2 HD-sairaiden osuuden vähentyminen alle 30 %:iin
3 HD-kuvattujen määrän lisääminen yli 40 %:iin vuosittaisesta ikäluokasta
4 sairaustapausten avoin tiedottaminen jalostustoimikunnalle
5 uusien perinnöllisten sairauksien vakiintumisen estäminen
6 kasvattajien informointi ongelmatilanteissa entistäkin paremmin
Rodun muista sairauksista kerätään aktiivisesti tietoa ja edelleen tiedotetaan lehdissä, tapahtumissa ja internetsivuilla.
Seuraava populaatiokartoitus kertoo terveyden kehittymisestä. Se toteutetaan seuraavan kerran tulevaa jalostuksen
tavoiteohjelmaa laadittaessa. Tavoitteena on, että koirien
kasvattajat sekä omistajat ilmoittaisivat jalostustoimikunnalle kaikki mahdolliset sairaustapaukset – etenkin perinnölliset
sairaudet.
Lyhyen aikavälin strategia
Kasvattajien tulee ohjata aktiivisesti kasvattejaan rodunomaisten harrastusten pariin. Kasvattajilta uudet rodun harrastajat saavat parhaiten tiedon.
Kuvausmäärä: mietitään miksi kuvataan ja mitkä seikat vaikuttavat kuvausaktiivisuuteen. Jos löytyy seikkoja, joilla aktiivisuutta voidaan parantaa, pyritään vaikuttamaan niihin. Käytetään Kennelliiton asiantuntijoita tehokkaammin hyväksi.
Pitkän aikavälin strategia
Jalostuskriteerien täyttämiseksi vaaditaan koetulos. Jalostustoimikunta neuvoo ja opastaa kasvattajia pentusuunnitelmissa ja välittää kasvattajille ja rodun harrastajille tietoa rodunomaisista piirteistä ja toivotuista käyttöominaisuuksista.
Jalostustoimikunta kokoaa tietoja irlanninsettereiden käyttöominaisuuksista populaatiokartoituksella, koekertomusten
ja kilpailujen avulla. Eräs merkittävä käyttöominaisuuksien
PEVISA-ohjelman lonkkakuvauksen raja-arvon avulla estetään lonkiltaan huonojen koirien käyttämistä siitoksessa. Jalostustoimikunta suosittelee käytettäväksi jalostuksessa vain
HD-vapaita yksilöitä. Jalostussuosituksia ja -päätöksiä tehtäessä selvitetään tarkoin terveyteen liittyvät tiedot.
44
Pitkän aikavälin strategia
Jatketaan vuosittaista seurantaa PEVISA:an liittyen. Seurataan rodun terveystilanteen kehittymistä populaatiokartoituksella ja pyritään estämään uusien sairauksien leviäminen
suomalaiseen irlanninsetteripopulaatioon.
Osallistutaan Professori Hannes Lohen Biomedicumissa Helsingissä vetämään DNA-tutkimukseen, jossa pyritään ensisijaisesti eristämään epilepsiaa ja kääpiökasvuisuutta aiheuttavat geenit. Erilaisia terveystuloksia ja tilastoja julkaistaan.
Jalostustoimikunta kannustaa harrastajia terveystutkimuksiin
ja järjestää mahdollisuuksien mukaan rotua koskevia terveystutkimuksia. Jaoksella on myös mahdollisuus anoa taloudellista apua tutkimuksiin (KKK-HHS ry:n terveysrahasto).
Kasvattajilla on tärkeä rooli kannustaa kasvattiensa omistajia
koirien terveyden tutkimiseen.
kerralla useita irlanninsettereitä käyttökokeessa. Autetaan
näin ollen ulkomuototuomareita oppimaan tunnistamaan
eron tyypin ja rakenteen välillä, koska irlanninsetteri voi olla
tyypiltään oikea olematta silti hyvärakenteinen. Kehitetään
edelleen kuvin ja kommentein rotumääritelmäesitettä.
Kannustetaan rodun harrastajia tuomaan koiriaan arvioitaviksi rotujärjestön erikoisnäyttelyihin, koska sinne valitaan
kokeneet, hyvin rodusta perillä olevat tuomarit. Tällä varmistetaan, että saatu arvio ulkomuodosta on mahdollisimman
luotettava.
Kasvattajien tulee tutustua rodun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen ja ottaa ominaisuudet paremmin huomioon jalostusvalintoja tehdessään myös ulkomuodollisten seikkojen osalta. Kasvattajat valitsevat jalostusyksilöt ja ovat siksi
avainasemassa. Tämän vuoksi on tärkeää panostaa kasvattajien suuntaan tapahtuvan tiedottamisen lisäämiseen.
6.3.5. Ulkomuoto
Pitkän aikavälin strategia
Irlanninsetterin tulee olla lintukoira, joka on harmoninen
rakenteeltaan ja jonka ruumiinosat ovat tasapainossa keskenään sekä koiran ollessa paikallaan että sen liikkuessa. Se ei
saa olla liian iso ja raskas eikä myöskään liian hento ja pieni,
vaan keskikokoinen massaltaan. Se ei myöskään saa vaikuttaa liian hentorakenteiselta täyttämään tehtäväänsä. Rotuyksilöiden tulee antaa vaikutelma siitä, että ne ovat täynnä
energistä voimaa, ovat elegantteja rakenteeltaan ja arvokkaita olemukseltaan.
Rotuyhdistyksen keskeisimmät irlanninsettereiden ulkomuotoa koskevat tavoitteet ovat
Laaditaan näyttelyarvosteluiden yhteenvetoja koulutusta
varten. Jalostustoimikunta tuo esille käyttökoetuomareiden
koulutuksissa irlanninsetterin rakenteen yhteyttä käyttöominaisuuksiin sekä näiden seikkojen arvioinnin ja kirjaamisen
merkitystä. Lisäksi korostetaan tavoitteena olevien osa-alueiden painottamista arvosteluissa.
Jalostustoimikunnan laatimien jalostuskriteerien täyttymiseksi edellytetään näyttelystä tulosta. Jalostustoimikunta
suosittelee rajattavaksi kokonaan jalostuksesta pois ne yksilöt, joilla on näyttelypalkinnon estäviä tai muita merkittäviä
ulkomuoto- tai rakennevirheitä (esimerkiksi purentavika tai
koukkuhäntä).
1 tyypin säilyttäminen yhtenäisenä; eriytymisen vastustaminen
2 alkuperäisen tyypin arvostuksen lisääminen
3 toiminnallisesti oikein rakentuneen irlanninsetterin vaaliminen
4 ulkomuototuomareiden tietoisuuden lisääminen
Jalostussuosituksissa suositaan rotumääritelmän ja rodunomaisen käyttötarkoituksen mukaista ulkomuotoa ja rakennetta: poikkeamia ovat esimerkiksi liian hento tai raskas luusto,
ryhdittömät liikkeet, rakennevirheet, kiharakarvaisuus, yms.
Lyhyen aikavälin strategia
Jalostustoimikunta välittää kasvattajille ja rodun harrastajille
tietoa rodun oikeasta ulkomuodosta, rakenteesta ja toivotuista ominaisuuksista. Tätä varten on valmistunut ”Irlanninsetteri – Rotumääritelmä kuvin ja kommentein” -vihkonen.
Lisätään yhteistyötä Kennelliiton kanssa ulkomuototuomareiden koulutukseen liittyvissä tilaisuuksissa ja korostaen rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta. Pyritään saattamaan pohjoismainen arvostelukäytäntö paremmin kotimaisten tuomareiden tietoisuuteen. Pyritään tiedottamaan tuomareille, että
irlanninsetteri ei ole trimmattava rotu. Tietenkin turkkia tulee
hoitaa ja kammata, koska turkki kaulassa ja tassuissa voi kasvaa kontrolloimattomasti.
Kutsutaan ulkomuototuomareita tutustumaan rotumestaruuskilpailuun, joka on paras tilaisuus Suomessa nähdä
luonne vastaa tällä hetkellä hyvin rotumääritelmää
toiminnanhalu ja älykkyys
Mahdollisuudet
1 metsästäjät haluavat hyviä käyttökoiria
2 jaoksella vahva tietämys myös rodun historiasta, ongelmista ja
vahvuuksista
3 hyvin toimiva yhteistyö muiden Pohjoismaiden kanssa
4 oikean rotutyypin vaaliminen
5 jaoksen koulutustilaisuudet
Vahvuudet
1 kaikkiin suomalaisiin metsästysmaastoihin sopiva seisova kanakoira
2 hyvä yhteydenpitokyky
3 hyvin säätä ja vaativia olosuhteita kestävä psyyke ja fysiikka
4 rauhallisuus useissa peräkkäisissä riistatilanteissa
5 hyvä koulutuksen vastaanottokyky
KÄYTTÖOMINAISUUDET
Mahdollisuudet
1 luonneominaisuudet tulevat yleiseen tietoisuuteen
2 luonteen arviointimenetelmien kehittyminen
3 saadaan useimmat kasvattajat jalostusneuvonnan piiriin
2
3
Vahvuudet
1 irlanninsetteri on hyvä- ja vahvaluonteinen koti- ja metsästyskoira
LUONNE
kansainvälinen yhteistyö laajennettavissa Pohjoismaiden ulkopuolelle
metsästyskoira otetaan pelkäksi seurakoiraksi
Heikkoudet
1 show-tyyppisten koirien (joilta puuttuu metsästysvietit) myyminen
metsästyskoiraksi
2 koiria ei esitetä riittävän laajasti käyttökokeissa
3 varhaiskypsyydessä parannettavaa; toisaalta liiallinen varhaiskypsyyden ja juoksuinnon jalostaminen voi johtaa tasapainottomiin
yksilöihin
Uhat
1 alkuperäistä isännälle metsästävää tyyppiä ei arvosteta käyttökokeissa
2 rotujärjestössä käyttökokeita muutetaan vielä lisää kilpailupainotteiseksi -> suositaan liikaa juoksu- ja riistaintoisia koiria metsästyksellisen koiran kustannuksella
3 kasvattajan kilpailuvietti voi johtaa itsekkäisiin jalostusvalintoihin
ja yhteiskuntaominaisuuksia
3 luonteen testaamiseen ei ole olemassa riittävän hyviä menetelmiä
Uhat
1 tasapainottoman luonteen lisääntyminen jalostettaessa ”kilpailukoiria”
2 ei-toivottuja ominaisuuksia omaavien yksilöiden käyttö jalostukseen
3 luonnetta ei huomioida riittävästi ulkomuoto- ja käyttökoearvosteluissa
Heikkoudet
1 kasvattajien piittaamattomuus luonneongelmista -> luonteen
ongelmia ei osata tai haluta avoimesti tunnistaa
2 arkojen yksilöiden mahdollinen käyttö siitokseen heikentää käyttö-
2
Uhat
1 kasvattajilla liian tiukat vaatimukset jalostukseen käytettäville nartuille;
”rima liian korkealla” -> ei saada riittävän laajasti nartuilta pentueita
Mahdollisuudet
1 kasvattajien lisääntyvä tietoisuus genetiikasta
2
Heikkoudet
1 kaksi eriytynyttä osaa populaatiossa
2 kotimaisten jalostusyksilöiden puute
3 kasvatustyön epäsäännöllisyys
4 kotimaista jalostusmateriaalia ei hyödynnetä koko laajuudessaan
5 aktiivisten kasvattajien vähäisyys
Vahvuudet
1 laaja ja hyvälaatuinen populaatio lähialueella käytettävissä
-> pentuja helppo tuoda ja ulkomaisia jalostusuroksia helppo käyttää
2 terve populaatiorakenne; sukusiitosaste on saatu hyvälle tasolle
3 matadorijalostuksesta on pääosin päästy eroon
POPULAATO
45
6.4. Uhat ja mahdollisuudet
Mahdollisuudet
1 irlanninsettereiden kysyntä metsästykseen kasvussa ->
lisää alkuperäisen tyypin kysyntää
2 lisääntyvä kansainvälinen yhteistyö voi muuttaa Suomenkin tuomarien arvostelulinjaa ja näyttelyiden sertifikaatin jakokäytäntöä kohti
yhteispohjoismaista käytäntöä
Vahvuudet
1 käyttövaatimus pitää rakenteen ja ulkomuodon oikean tyyppisenä
2 käyttökoirilla hyvin säätä ja vaativia olosuhteita kestävä turkki
RAKENNE / ULKOMUOTO
Mahdollisuudet
1 populaatiokartoitus antaa työvälineet terveystilanteen seuraamiseen
ja tarvittaessa tilanteeseen puuttumiseen
2 lisääntyvä tieto sairauksien periytymisestä
3 testimenetelmien kehittyminen kantajien karsimiseksi jalostuksesta
Vahvuudet
1 rotu kestää terveytensä puolesta käyttötarkoituksessaan; rakenteeltaan terve rotu
2 sairausuhkiin tartuttu heti alkuvaiheessa (mm. HD)
TERVEYS
Heikkoudet
1 äärimmäisyyksiä nähtävissä: liian kevyet ja raskaat koirat eivät ole
rotutyypillisiä
2 liian suuri osa populaatiosta rodun käyttötarkoitukseen sopimattomia
3 Suomessa ulkomuototuomarit suosivat Pohjoismaista poikkeavasti
raskasta koiratyyppiä, palkitsevat korkeasti ylisuuria ja/tai liian
raskasrakenteisia koiria
Uhat
1 eriytyminen
2 painottuminen kilpakoiran jalostukseen voi lisätä ”vinttikoiratyypin”
osuutta
3 käyttövaatimuksen poistaminen valionarvosäännöistä eriyttää tyypit
lopullisesti
Heikkoudet
1 HD-tilanne edelleen huono
2 HD-kuvataan pääasiallisesti vain jalostukseen kaavailtuja yksilöitä
3 tiedonsaanti PEVISA:n ulkopuolisista sairauksista tulisi olla parempaa
4 kasvattajista suuri osa toimii rotujärjestön ulkopuolella
Uhat
1 pienessä populaatiossa joku uusi sairaus voi levitä nopeasti
46
Vahvuudet
1 erinomaiset käyttöominaisuudet
2 perusterve rotu
3 tasapainoinen luonne
4 rotujärjestöllä toimiva organisaatio
Mahdollisuudet
1 suosion kasvu metsästäjien keskuudessa
2 siirtyminen pohjoismaiseen käytäntöön ulkomuotoa arvosteltaessa
3 PEVISA:n kehittäminen edelleen
YHTEENVETO
Vahvuudet
1 pentujen kysyntä metsästyskoiriksi on koko ajan suurempaa kuin
tarjonta
2 erinomainen metsästyskoira Suomen olosuhteisiin
3 valveutuneet kasvattajat ohjaavat pennunostajat jaoksen toimintaan
mukaan ja auttavat tiedonsaannissa, järjestävät koulutustapahtumia
Mahdollisuudet
1 ostajat osaavat vaatia nykyisin yhä enemmän laatua ostettavilta pennuilta
2 arvostus käyttökoirana nousee koko ajan
3 tiedonsaanti nykyisin helpompaa internetin kautta (mm. KoiraNet)
4 uudet ja nuoret harrastajat
5 rotujärjestön pentuvälityksellä suurempi merkitys Kennelliiton pentuvälityksen loputtua 31.12.2007
RODUN MARKKINAPOTENTIAALI
Uhat
1 väärän tyyppisen koiran palkitseminen korkeasti näyttelyssä
2 rotujärjestön ”ulkopuoliset” kasvattajat
Heikkoudet
1 jakautunut populaatio
2 HD- ongelmat
Uhat
1 pentutehtailu
2 suuri kysyntä voi johtaa harkitsemattomiin jalostusvalintoihin
3 vääräntyyppisen koiran suosiminen näyttelyissä
Heikkoudet
1 luonne, ulkomuoto ja terveys houkuttavat hankkimaan seurakoiraksi
2 resurssien rajallisuus; toimijoiden niukkuus ja käytettävissä olevat
varat
3 valveutuneiden kasvattajien vähyys
47
48
6.5. Varautuminen ongelmiin
Rotuun kohdistuvat riskit ja niihin varautuminen sekä riskien mahdollisen toteutumisen merkitys:
Riski
Syy
Varautuminen
Jalostuksen keinot
Merkitys
PEVISA:n
lonkkakuvausrajan
poistaminen
Kaupalliset arvot
ajavat jalostuksen
edelle
Valistus ja
tiedottaminen
Tavoiteohjelmaa
kehitetään,
Kennelliittoa
informoidaan
tilanteesta
Käytetään HD-sairaita yksilöitä
jalostukseen ja
positiivinen kehitys
pysähtyy
PEVISA:n jälkeläismääräsuositusten
ja seurannan poistaminen
Kaupalliset arvot
ajavat jalostuksen
edelle
Valistus, seuranta ja
tiedottaminen
Käytettävissä olevan
geenipoolin tehokas
käyttö, tuonnit
Sisäsiittoisuus
lisääntyy ja sitä
myötä sen aiheuttamat haitat, matadorijalostus, pentutehtailu lisääntyy taas
rodun parissa
Rodun elinvoimaisuuden heikkeneminen
Sisäsiitosasteen kasvu ja pieni populaation tehollinen koko
Kasvattajien valistus
Luonneongelmien
yleistyminen johtaa
ongelmiin
Arkoja tai vihaisia
yksilöitä käytetään
jalostukseen
Kasvattajien ja
tuomareiden
informointi
Luonneongelmaiset
yksilöt tunnistetaan
ja rajataan jalostuksesta
Kiinnostus rotua
kohtaan heikkenee,
käyttöominaisuudet
heikkenevät, jalostus
vaikeutuu
Kilpaileminen
käyttökokeissa
muuttuu liikaa
Kilpailu ymmärretään ”vihreänä”
vaihtoehtona
metsästykselle
Koekäytäntö pysyy
ennallaan
metsästyksen
kaltaisena
Mahdollisuudet
käytännön
metsästykselle
säilyvät
Rotutyyppi muuttuu
Rodun hallittavuus
metsästyksessä
heikkenee
Jalostuksessa
suositaan liikaa
juoksu- ja
riistaintoisia koiria
Kasvattajien ja
koetuomareiden
informointi
Riistainnon rinnalla
korostetaan
koulutettavuutta ja
yhteistyöhalua
Kiinnostus rotua
kohti koti- ja
metsästyskoirana
laskee, jalostus
vaikeutuu
Rodun rakenne ja
ulkomuoto eivät
sovellu metsästykseen, rodun
ulkomuoto ei vastaa
rotumääritelmää
Jalostuksessa
suositaan liian suuria, raskasrakenteisia
ja löysästi liikkuvia
yksilöitä tai kehitetään käyttöominaisuuksia (vauhtia)
ulkonäön kustannuksella liian
kevytrakenteisia
koiria suosien
Kasvattajien ja
tuomareiden
informointi,
kansainvälinen
yhteistyö
rotumääritelmän
suhteen
Jalostuksessa
käytetään
rodunomaiseen
käyttötarkoitukseen
soveltuvia yksilöitä,
ulkomuotoa vaalitaan
käyttöominaisuuksien
rinnalla
Rotutyyppi ja/tai
käyttötarkoitus
muuttuu, koko
kasvaa tai pienenee
Sairaudet lisääntyvät, käyttöominaisuudet heikkenevät,
lisääntymiskyky
laskee
49
6.6. Toimintasuunnitelma jalostuksen tavoiteohjelman toteuttamiseksi
Vuosi
Teema
2010
Jäsenistön
koulutus
2011
Ulkomuoto
2012
Toimitsijoiden koulutus
Jatkuvat toimenpiteet
Kasvattajat
aktiivisemmin
jalostusneuvonnan piiriin
Pohjoismainen
yhteispalaveri
oikeasta
rotutyypistä
Ulkomuototuomareiden
koulutus
PEVISA:n mukainen
rodun kasvattaminen
Tiedottaminen
– jäsenlehti
– internetsivut
– muut alan julkaisut
– muu rotua käsittelevä
materiaali
– koulutukset
Rodun jalostus
– neuvonta
– suositukset tiedusteluihin
– jalostusrekisterin ylläpito
– yleinen rodun seuranta ja
tilastointi
Yhteydet
– kotimaiset kasvattajat
ja harrastajat
– pohjoismaiset
sisarjärjestöt
– KKK-HHS ry
– SKL-FKK ry
Jaostoiminta
– kesäpäivät
– rotumestaruuskilpailu
– erikoisnäyttely
– koulutukset
– säännölliset kokoukset
– vuosittain ansioituneiden
palkinta
Oman jäsenistön koulutus
periytyvyyteen
liittyvissä
asioissa
Osallistuminen
DNA-tutkimukseen,
tulosten julkaisu
Populaatiokartoituksen
seuraava vaihe
Käyttökoetuomareiden
lisääminen
oman rodun
sisältä
2013
Alkuperäinen
käyttötarkoitus
2014
JTO
Irlanninsetterin
suomalaisen
vision tarkastelu
ja jatkotoimista
päättäminen
Jalostuksen
tavoiteohjelman ja
PEVISA:n
uudistamistyö
- hyväksyntä
Jalostuksen
tavoiteohjelman
ja PEVISA:n
uudistamistyö valmistelu
Edellisen jakson tulosten
analysointi,
mahdollinen
julkaisu
Käyttökokeiden
painotukset
irlanninsetterille
50
7. Tavoiteohjelman toteutumisen
seuranta
Rotujärjestö seuraa rodun terveystilannetta sekä luonteen,
käyttöominaisuuksien että ulkomuodon kehityksen osalta.
Ensisijaisesti tavoiteohjelman toteutumisen valvonta on rotujaoksen tehtävä, jonka toimia puolestaan valvoo KKK-HHS
ry:n hallitus. Tähän tavoiteohjelmaan kirjatut tavoitteet pyritään ottamaan huomioon vuosittain irlanninsetterijaoksen
toimintaa suunniteltaessa.
Toimenpiteiden seurantaa varten jaos tulee jatkossa paneutumaan tarkemmin vuosittain käytöömme tulevaan materiaaliin. Perustilastoinnin ohella tavoitteena on saada materiaalista irti yksityiskohtaisempaa tietoa. Mahdollisuuksia
käyttöominaisuuksien ja luonteen seurantaan parantaa esimerkiksi uusi koearvostelukaavake, jossa erilaisia metsästykseen liittyviä ominaisuuksia arvostellaan numeerisesti. Näyttelyarvostelujen kohdalla tulee jatkossa seurata erityisesti
mittausaktiivisuuden ja mittaustulosten kehitystä.
Terveyden osalta on lonkkakuvausten ohella pyrittävä kannustamaan koiran omistajia tutkimaan ja poissulkemaan
muitakin rodun sairauksia. Esimerkiksi kyynärniveliä tai silmiä tutkitaan tällä hetkellä valitettavan vähän. Tutkimuksia
lisäämällä on paremmat mahdollisuudet puuttua hiipiviin
ongelmiin jo niiden esiinnousuvaiheessa.
Tärkeän tilaisuuden seurata sitä kulkeeko kehitys tavoiteohjelman toivomaan suuntaan, antavat myös jaoksen ja kerhon järjestämät erilaiset koulutuspäivät ja roturingit, joissa
teemat ja aihepiirit vaihtelevat. Näissä tilaisuuksissa on mahdollisuus nähdä koiria omistajineen käytännön harjoituksissa
ja toisaalta jakaa tietoa rotuun ja sen jalostukseen liittyvistä
asioista.
Käytössä olevan materiaalin paremman hyödyntämisen
ohella tarkoituksena on myös järjestää vuosittain kysely yhteen kulloinkin tärkeimmäksi koettuun aihepiiriin liittyen.
Tämä antaa paitsi tärkeää tietoa jaostoimikunnalle ja rodun
harrastajille myös hyvän lähtökohdan seuraavan JTO:n strategioiden ja päämäärien tarkasteluun.
51
Lähteet:
Yleiset:
-
Kanakoirakerho - Hönshundssektionen ry vuosikirjat
Kanakoirakerho - Hönshundssektionen ry julkaisemat Ekipage-lehdet
Kennelliiton Koiranet-jalostustietojärjestelmä
Ruotsin Kennelliiton HundData-tietokanta
Norjan Kennelliiton DogWeb-tietokanta
Tanskan Kennelliiton HundeWeb-tietokanta
Norjan Irlanninsetteriyhdistyksen Jalostussuunnitelma 2008 - 2013
Ruotsin irlanninsetteriklubin (SISK) internetsivusto
Norjan (NISK) irlanninsetteriklubin internetsivusto
AVANCE - ruotsalaisen sisarjärjestön jäsenjulkaisut
Fuglehunden - norjalaisen sisarjärjestön jäsenjulkaisut
Kirjallisuus:
-
Allez, Avance, Apporte-sata vuotta seisovien lintukoirien historiaa
Otto Ramel: Kuinka koulutan kanakoirani, pointterit ja setterit kotona ja kentällä
Per-Erik Sundgren: Lemmikkieläinten jalostus
Raymond O’Dwyer: The Irish Red Setter, its history, character and training
Birgitta Wikström: Koiran sairaudet
Muut:
-
Kanakoirakokeiden säännöt/ tuomariohje
Kokonaisvaltaisen koirajalostuksen tuki ry:n internetsivusto/artikkelit
The University of Sydney, Listing of Inherited Disorders in Animals (LIDA)
KKK-IS-jaos, Teksti: Pentti Tapio, eläinlääkäri
IS-jaos terveyskysely -07
Näyttelyarvostelukaavakkeet vuosilta 2003 - 2008
Liitteet:
-
Punaisen irlanninsetterin rotumääritelmä (LIITE 1)
Irish Red Setter Clubin normi Punaisen irlanninsetterin työskentelytavasta kentällä (F.C.I. standardi no. 120) (LIITE 2)
Jalostuskriteerit, päivitetty 29.11.2009 (LIITE 3)
Jaostoimikunta 2009 (LIITE 4)
Rotumääritelmä kuvin ja kommentein (LIITE 5)
Kopio vuosikokouksen pöytäkirjasta (LIITE 6)
52
LIITE 1
Ryhmä: 7
FCI:n numero: 120
Hyväksytty: FCI 2.4.2001
SKL-FKK 11.1.2003
Suomen Kennelliitto Finska Kennelklubben ry
(IRISH RED SETTER)
Alkuperämaa: Irlanti
KÄYTTÖTARKOITUS: Metsästys- ja perhekoira.
LYHYT HISTORIAOSUUS: Punainen irlanninsetteri kehitettiin Irlannissa metsästyksessä käytettäväksi seisovaksi
lintukoiraksi. Rotu polveutuu punavalkoisista irlanninsettereistä ja tuntemattomista yksivärisistä punaisista koirista.
Rotutyyppi oli selkeästi vakiintunut jo 1700-luvulla. The Irish Red Setter Club perustettiin vuonna 1882 edistämään rodun käyttöä ja jalostusta. Yhdistys julkaisi rotumääritelmän
vuonna 1886 ja on siitä lähtien järjestänyt kenttäkokeita ja
näyttelyitä rodun tason arvioimiseksi. Vuonna 1998 yhdistys
julkaisi määritelmän rodun työskentelytavasta.
Tämä yhdessä rotumääritelmän kanssa kuvailee rakennetta
ja työskentelytapaa. Punaisestairlanninsetteristä on vuosien
mittaan kehittynyt karaistunut, terve ja älykäs koira, joka on
erittäin taitava ja kestävä käyttökoira.
YLEISVAIKUTELMA: Eloisa, urheilullinen, tyylikäs, tasapainoinen ja sopusuhtainen. Ilme on ystävällinen.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Tarkkaavainen, älykäs, tarmokas, lempeä ja uskollinen.
PÄÄ: Pitkä, kuiva, ei karkeapiirteinen korvien kohdalla. Kuono ja kallo ovat yhtä pitkät ja linjoiltaan yhdensuuntaiset.
KALLO-OSA: Soikea (korvien välistä) ja tilava; niskakyhmy
on selvästi erottuva. Kulmakaaret ovat korostuneet.
OTSAPENGER: Selvästi erottuva.
KUONO-OSA: Kohtalaisen syvä ja kärjestään lähes neliömäinen. Etäisyys otsapenkereestä kuonon kärkeen on pitkä.
Huulet eivät ole riippuvat.
KIRSU: Tumman mahonginruskea, tumman pähkinänruskea tai musta. Sieraimet ovat avarat.
LEUAT / PURENTA: Leuat ovat keskenään lähes yhtä pitkät. Leikkaava purenta.
SILMÄT: Tumman pähkinänruskeat tai tummanruskeat; eivät liian suuret.
KORVAT: Keskikokoiset ja ohuet; alas, pään takaosaan
kiinnittyneet, kauniisti laskostuneet ja päänmyötäisesti riippuvat.
KAULA: Kohtalaisen pitkä, hyvin lihaksikas ja hieman kaareutunut, ei liian paksu eikä löysää kaulanahkaa.
RUNKO: Suhteessa koiran kokoon.
LANNE: Lihaksikas ja hieman kaartuva.
RINTAKEHÄ: Syvä ja tilava, edestä kapeahko. Kylkiluut
ovat selvästi kaareutuvat.
HÄNTÄ: Kohtalaisen pitkä, suhteessa koiran kokoon, melPohjoismainen Kennelunioni
Dansk Kennel Klub
Hundaræktarfélag Islands
Norsk Kennel Klub
Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben
Svenska Kennelklubben
ko alas kiinnittynyt. Tyvestään vahva, kärkeä kohden oheneva; asennoltaan selkäviivan tasolla tai hieman sen alapuolella.
RAAJAT
ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat suorat, jäntevät ja
vahvaluustoiset.
LAVAT: Kapeakärkiset, pitkät ja hyvin viistot.
KYYNÄRPÄÄT: Vapaasti liikkuvat ja matalalla sijaitsevat,
eivät sisä - eivätkä ulkokierteiset.
KÄPÄLÄT: Pienet ja hyvin tiiviit. Varpaat ovat vahvat, kaarevat ja tiiviisti yhdessä.
TAKAOSA: Leveä ja voimakas.
TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat pitkät ja lihaksikkaat
lonkasta kintereeseen. Välijalka on lyhyt ja vahva.
POLVET: Hyvin kulmautuneet.
KINTEREET: Eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.
KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.
LIIKKEET: Vapaat, sulavat ja tarmokkaat. Pää on korkeaasentoinen. Eturaajat ojentuvat pitkälle eteen, askel on
kuitenkin matala. Takaraajojen liike on vaivatonta ja potku
voimakas. Ristiinastunta tai kerivät liikkeet eivät ole hyväksyttyjä.
KARVAPEITE: Päässä, raajojen etuosassa ja korvien kärjissä lyhyttä ja hienoa. Muualla rungossa ja raajoissa keskipitkää ja sileää, mahdollisimman vähän kiharaa tai laineikasta. Hapsut ovat korvien yläosassa pitkät ja silkkiset, etu- ja
takaraajojen takaosassa pitkät ja hienolaatuiset. Rintakehän
alaosassa on runsaasti pitempää karvaa, joka voi röyhelönä
ulottua rintaan ja kurkunaluseen asti. Varpaiden välit ovat
selvästi karvaiset. Hännässä hapsutus on melko pitkää ja
kärkeä kohden vähitellen lyhenevää. Hapsutus on kaikkialla
suoraa ja sileää.
VÄRI: Syvän kastanjanruskea ilman vivahdustakaan mustaan. Valkoinen väri rinnassa, kurkussa ja varpaissa, pieni
tähti otsassa tai kapea viiru tai pilkku kuonossa tai otsassa
eivät ole hylkääviä virheitä.
KOKO
SÄKÄKORKEUS: Urokset 58 – 67 cm ja nartut 55 – 62
cm.
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista
luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet.
HUOM: Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä
kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.
53
LIITE 2
WORKING STANDARD - MÄÄRITELMÄ RODUNOMAISEKSI
TYÖSKENTELYTAVAKSI
Rotumääritelmän liitteeksi Red Irish Setter Club,
Ireland 2003
As Irish Setters were originally bred as partridge and grouse
dogs, their style of hunting these birds may be taken as the
norm. In their quest there must be an intensity that gives
purpose to the hunt for game. The concentration on the job
at hand should be evident in every stride and movement.
Any tendency towards stickiness is a grave fault. Irish Setters
are fast, wide rangers. They use the ground with intelligence
and precision, breaking their casts as the check the wind for
the faintest taint of game. Should it be unfounded they resume their cast with urgency. The depth between the casts
should be moderately open, depending on the conditions of
the day.
KKK, IS-jaos
The co-operation with the handler is part of that concentration and should not interfere with the quest for game. In the
gallop the head is carried above the line of the back, the line
of the muzzle always parallel to the ground.
The gallop is fast, flowing, free of obvious effort. The line
of the back remains as close to horizontal as possible, due
to the harmonious interaction of front and back legs. As the
body of the Irish Setter is close to being square, the galloping dog appears relatively high over the ground. The tail
is carried in the line of the back, tending downwards and
should not be above the back line. Some tail action is acceptable, but the more serious hunters use their tails little,
except for balance on their turns. On finding game Irish Setters shorten, taking a few tight casts in the cone of the scent
before drawing forward to set. From once they wind game to
the set, some tail action is seen.
The body lowers at the back and stays high at the shoulder
and head as they sift the wind for the exact location of their
birds. The ears are expressive, being well up and forward on
the head as they approach game. Standing or crouched setting are normal attitudes. The set is intense and rigid, full of
energy and concentration, crouched in bare ground or on a
surprise point and as a fixed extension of its form in drawing
game where the vegetation is relatively high, the placement
of the feet controlling and balancing the tense and immobile
body.
The head is held well up, eyes fierce, ears high, forward and
expressive, the tail rigid, bristling with the passion of the
find, arched under the line of the back or in its line. The attitude in roading must be very intense and concentrated.
The head remains well up in the air to control the film of
scent, muzzle parallel to the ground, the shoulder blades
exposed over the line of the back and the tail carried rigidly,
arched towards the earth.
Irish Red Setter Clubin normi Punaisen irlanninsetterin työskentelytavasta kentällä
PUNAINEN IRLANNINSETTERI F.C.I. STANDARDI
NO. 120
1.2.01
Alkuperäisesti punainen Irlanninsetteri jalostettiin peltopyiden ja riekkojen metsästykseen. Näitä kumpaakin riistalintua
metsästettäessä, käytettävä työtapa, on nähtävä rodun työskentelynormina.
Irlanninsetterin työtavalle ja tyylille on ominaista jatkuva
kiihkeä intensiviteetti ja päämäärätietoisuus. Tehtävään keskittyminen pitää näkyä joka askeleessa ja liikkeessä. Yhteistyö ohjaajan kanssa on osa tätä keskittymistä, eikä se saisi
häiritä koiran riistan etsimistä.
Laukan aikana koira kantaa päätään selkälinjan yläpuolella,
kuonon linjat ovat saman suuntaiset maanpinnan kanssa.
Laukan tulee olla nopeaa ja luistavaa, vaivattoman näköistä.
Selkälinjan tulee olla mahdollisimman suora, johtuen etu- ja
takajalkojen tasapainoisesta yhteistyöstä. Koska Irlanninsetteri on lähes neliömäinen rakenteeltaan, laukkaava koira
näyttää kulkevan melko korkealla maanpinnan yläpuolella.
Hännän asento on selkälinjan tasalla tai hieman alaspäin, se
ei saa olla selkälinjan yläpuolella. Haussa saa häntä hieman
elää, mutta tehtäväänsä keskittynyt metsästyskoira käyttää
häntäänsä säästeliäästi, pääosin ainoastaan tasapainon ylläpitoon, kääntyessään.
54
Löytäessään linnun, irlanninsetteri ottaa noustessaan hajun
muodostamassa kartiomaisessa kentässä tarkentavia tiukkenevia luoveja, ennen kuin se jäykistyy seisontaan.
Ensimmäisen hajukontaktin ja lopullisen, kiinteän seisonnan
välillä voidaan nähdä hieman hännän liikettä. Koiran kehon
etuosa on korkeammalla kuin takaosa, pää korkealla, olkapäät
ylhäällä, silloin kun koira paikallistaa tarkasti saaliin tuulen
tuomasta hajusta. Korvien tulee ilmentää keskittyneisyyttä
ja niiden tulee olla eteenpäin/ylöspäin suuntautuneita, kun
koira lähestyy saalista.
Pysty tai kyyristynyt seisonta on normaalia, riippuen maasto- ja hajuolosuhteista. Seisonta on jäykkä ja intensiivinen,
täynnä energiaa ja keskittymistä. Seisonta on kyyristynyt
paljaalla maalla tai seisontatilanteen tullessa yllättäen. Kun
kasvusto on korkeampaa on seisonta korkea, riippuen siitä
liikkeestä, missä koira oli saadessaan ensimmäisen yhteyden
hajuun. Jalkojen asento säätelee tasapainoa muuten liikku-
mattomalle keholle. Päätä koira pitää korkealla seistessään,
silmät tarkentuneina, korvat ylöspäin/eteenpäin osoittaen,
häntä on jäykkä, se värisee jännityksestä kaaressa alaspäin
tai selkälinjan tasolla.
Noston tulee olla kiihkeä ja keskittynyt. Pää on korkealla seuraten hajua, kuonon linjat maanpinnansuuntaisia, hartialinja
kehon yläpuolella, häntä on jäykkänä kohti maata.
Epäröintiä ja tahmeaa nostoa on pidettävä vakavana virheenä.
Irlanninsetteri on nopea, laajahakuinen koira, joka metsästää
älykkäästi ja tarkasti. Havaitessaan heikon hajun, katkaisee
se luovin, ja käy tekemässä ylimääräisen tarkistuksen, mutta jos se ei havaitse riistaa, palaa se aloittamalleen luoville.
Luovien välin tulee olla järkevä riippuen päivän tuuli- ja hajuolosuhteista.
55
LIITE 3
JALOSTUSKRITEERIT
29.11.2009 KKK-HHS ry Irlanninsetterijaos
VAATIMUKSET JALOSTUKSEEN KÄYTETTÄVILLE
UROKSILLE JA NARTUILLE
Käyttökoetulos:
Koiralla on oltava tulos rodunomaisesta kokeesta
(KAKE, KAME, KATU). tai
Koiran lähisukulaisella (vanhemmat tai pentuesisaret) on oltava käyttökoetulos.
Näyttelytulos:
Koiralla on oltava näyttelytulos virallisesta arvosteluluokasta
(ei pentuluokka).
Terveys:
Vaatimukset:
Koiran tulee olla lonkkakuvattu ja HD-tuloksen on oltava A,
B tai jalostusindeksin 102 tai parempi.
Jalostukseen käytettävällä koiralla ei saa olla häntämutkaa
eikä purentavikaa.
Koiralla itsellään tai sen edellisissä pentueissa ei saa olla viitteitä kääpiökasvusta.
Jalostukseen ei tule käyttää koiraa, jolla on todettu PRA tai
muu perinnöllinen silmäsairaus, joka Kennelliiton yleisten
ohjeiden mukaan estää koiran jalostuskäytön.
Koira ei saa olla todettu CLAD-kantaja.
Koiralla ei saa olla ruokatorven laajentumaa (MO).
Suositukset:
Jalostukseen käytettäville koirille suositellaan kyynärpäiden
kuvausta ja silmäpeilausta.
Jalostukseen käytettäville koirille suositellaan myös CLADtestausta, elleivät ne ole sairaudesta perinnöllisesti vapaita.
Muut:
Yhdistelmän sukusiitosprosentti on korkeintaan 6,25% viiden sukupolven mukaan laskettuna.
Yksilölle (urokset ja nartut) sallitaan 30 jälkeläistä Suomessa.
Viimeinen pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan.
Saman yhdistelmän uusimista ei suositella. Yhdistelmän voi
uusia kerran, jos pentuja on ollut viisi tai vähemmän.
56
LIITE 4
Irlanninsetterijaos 2009
Birgitta Vuorela,
Tapio Ranta,
Auli Hämäläinen,
Tero Savolainen,
Ismo Kyngäs,
Marita Hyytinen,
Risto Kannisto,
pj.
vpj.
sihteeri
jäsen
jäsen
jäsen
jäsen
JTO-projektissa mukana lisäksi:
Katariina Roiha ja Jukka Kurttila