LAUSUNTO SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE

Sivu 1 / 10 3.10.2013 LAUSUNTO SOSIAALI‐ JA TERVEYSMINISTERIÖLLE ALKOHOLILAIN UUDISTAMISTARPEITA KÄSITTELEVÄSTÄ ARVIOMUISTIOSTA Panimo‐ ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry haluaa tuoda esiin arviomuistiota koskien seuraavat näkökohdat: Panimoteollisuus työllistää noin 2300 henkeä suoraan, välillisesti noin 30 000 henkeä Panimoala on jalostusarvoltaan Suomen neljänneksi suurin elintarviketeollisuuden ala. Olut on lähituote – koko ketju pellolta kuluttajalle asti työllistää Suomessa. Mallasohraa viljellään Kymenlaaksosta länsirannikolle. Tällä alueella noin joka viides käytössä oleva viljapeltohehtaari on mallasohraa. Suomessa pantu olut on tehty kotimaisesta maltaasta. Suomeen on viimeisen vuoden aikana perustettu myös kaksi tölkkitehdasta, jotka ovat kotimaisen juomateollisuuden pakkausten valmistajia. Panimoteollisuuden tuotekategorioista suurin työllisyysvaikutus on oluella; epäsuorasti ja välillisesti lähes 15 000 henkeä saa elantonsa oluen panemisesta. Kotimaisen kulutuksen väheneminen ja korvautuminen rajusti kasvaneella matkustajatuonnilla vaikuttaa koko ketjun elinvoimaisuuteen ja kykyyn työllistää. Vain vahva kotimarkkina turvaa alan kehityksen ja mahdollistaa jatkossakin esimerkiksi maltaan ja mallasohran viennin. Liite: Ernst & Young: Panimoteollisuuden työllistävä vaikutus Suomessa Panimoteollisuus kerryttää valtion kassaan vuosittain 1,3 mrd € Panimoteollisuuden maksamien verojen määrä on huomattava, jos sitä vertaa esimerkiksi panimoteollisuuden kokonaisliikevaihtoon, joka vuonna 2011 oli 893 milj €. Suurin veroerä oli arvonlisävero ja tuoteverot 824 milj.€. Valtiolle tuloutetut tuloverot ja henkilöstösivukulut olivat 337 milj €. Energiaverotus, yhteisöverotus ja kiinteistöverotus toivat 138 milj € yhteiskunnalle tuloja. Liite: Ernst & Young: Panimoteollisuuden verotus Suomessa Alkoholin suurkuluttajia ovat ikääntyneet Sivu 2 / 10 3.10.2013 Suomalaisten ikäihmisten (65‒79‐vuotiaiden) alkoholin kulutus on noussut vuodesta 1985, mistä lähtien väestön terveyskäyttäytymistä on tutkittu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan varsinkin eläkeikäisten naisten alkoholin kulutus on lisääntynyt selvästi, kun taas miesten kohdalla kulutuksen kasvu on ollut maltillisempaa. Raittiiden naisten osuus tässä ikäryhmässä putosi 70 prosentista 40 prosenttiin 22 vuoden kuluessa. Sen sijaan äskettäin ilmestyneen Kouluterveyskyselyn mukaan nuorten osalta terveellisten elintapojen myönteinen kehitys jatkuu. Sekä peruskoululaisten että lukiolaisten viikoittainen alkoholinkäyttö ja säännöllinen humalaan juominen ovat vähentyneet koko 2000‐luvun. Kouluastekohtaisesti voidaan kyselyn perusteella todeta alkoholin kulutuksen vähentyneen merkittävimmin peruskoulua ja lukiota käyvien nuorten keskuudessa. Ammattikoulujen puolella kehitys on myös hyvä, mutta selvästi jäljessä kahdesta muusta vertaisryhmästä. Alkoholin suurkuluttajat (10 %) juovat puolet (50 %) kaikesta Suomessa nautitusta alkoholista. Yhteiskunnan kannalta oleellisinta on puuttua tähän ongelmakohtaan. Kohtuukuluttajiin kohdistuvien rajoitteiden sijaan pitäisi löytää keinoja vähentää alkoholin suurkulutuksen aiheuttamia haittoja. Päihdeongelmaisten aiheuttamia kustannuksia vähentämällä saadaan merkittäviä yhteiskunnallisia säästöjä aikaiseksi. Suomi on pohjoismaisittain verrattuna edelleen vodkamaa Suomalaisten alkoholinkulutus on eurooppalaista keskitasoa. Mallasjuomien osuus kokonaiskulutuksesta on hieman alle puolet (47 %). Monessa Euroopan maassa oluen osuus kokonaiskulutuksesta on merkittävästi suurempi. Näitä maita ovat mm. Itävalta, Belgia, Tsekin tasavalta, Saksa, Irlanti ja Puola. Esimerkiksi Belgiassa oluen osuus on 57 prosenttia ja Espanjassa 50 prosenttia kulutetusta alkoholista. Kaikissa näissä maissa verotuksellisesti halutaan ohjata kulutusta miedompiin juomiin. Suomessa väkevien verotus on vain 1,45‐kertainen mietoihin nähden, mutta esimerkiksi Saksassa 6,6‐kertainen ja Belgiassa 4,6‐kertainen. Vain Suomessa oluen osuuden kasvua pyritään verotuksellisesti rajoittamaan. Edellinen veronkorotus jopa kohdennettiin nimenomaan mallasjuomiin, ja esitys vuoden 2014 verotasosta pienentää entisestään mietojen ja väkevien välistä veroeroa. Suomessa on tällä hetkellä yksi EU:n pienimpiä veroeroja väkevien ja mietojen välillä. Myös Ruotsissa verotuksella voimakkaasti ohjataan mietoja kohden. Siellä väkevien vero suhteessa oluiden veroon on kolminkertainen. Valtaosassa EU‐maista alkoholivero painottuu väkeviin alkoholijuomiin. Sivu 3 / 10 3.10.2013 Se, että Suomessa alkoholivero painottuu lähes yhtä paljon oluisiin ja väkeviin alkoholijuomiin, on eurooppalaisessa vertailussa poikkeuksellista. Kun otetaan huomioon alkoholijuomien veroton hinta ja arvonlisävero, viinat ovat Suomessa absoluuttialkoholihinnaltaan kaikkein halvimpia alkoholijuomia. On myös hyvä muistaa, että edellinen alkoholiveron korotus tehtiin vastaavalla tavalla suosien väkevien juomien teollisuutta. Liite: PTT työpapereita 135. Alkoholijuomien optimiverotus Suomessa. Ovatko rajoitukset yhteiskunnan ainoa keino juomakulttuurin kehittämiseen? Vain asenteita muuttamalla saadaan aikaiseksi pysyvää parannusta. Ikääntyneen ikäpolven kohdalla parhaiten vaikutettaneen terveyspalveluiden kautta. Kouluterveyskyselyn perusteella erityisiä panostuksia vaativa kohderyhmä on ammatillisten oppilaitosten opiskelijat, joiden alkoholinkulutus ei laske samassa suhteessa kuin muiden samanikäisten. Alkoholin piilottaminen ja mystifioiminen eivät ole keinoja terveemmän juomakulttuurin kehittämiseen. Esimerkiksi asiallinen alkoholimainonta voi sekin osaltaan parantaa juomakulttuuria. Lisäksi oikein kohdennetulle ja huomiota herättävälle valistukselle on tarvetta, ja sosiaalisen median valtakautena ehkä mahdollisuuksiakin on enemmän kuin koskaan aiemmin. Valistustyötä tekevien tahojen pitäisi nykyistä enemmän miettiä yhdessä mitä tehdään ja miten tehokkaimmin voidaan käyttää valistukseen käytettyjä varoja. Liikenneturvan puolella valistusta tehdään tehokkaasti, näkyvästi ja aikaansaavasti. Miksei samanlaista yhteispanostusta tehdä alkoholivalistuksen osalta? Tällä hetkellä erinäiset tahot puuhastelevat kukin omilla resursseillaan sirpaleisia hankkeita. Kyse ei ole resurssien puutteesta. Raha‐automaattiyhdistys jakoi helmikuussa 2013 raittius‐ ja päihdetyöhön 25,4 miljoonaa euroa erilaisille kansalaisjärjestöille. Tästä summasta esimerkiksi ennaltaehkäisevää päihdetyötä tekevä EHYT ry sai reilut 5 miljoonaa euroa. Summa on merkittävä. Kyse ei siis ole siitä, etteikö resursseja ehkäisevään päihdetyöhön, ml. valistukseen ole. Kysymys kuuluukin mitä rahalla tehdään? Maksetaan toimitiloja, palkataan väkeä vai toimitaan tavoitteellisesti vaikuttavuuden maksimoimiseksi? Missä on tämänhetkisen valistustyön vaikuttavuus; mihin RAY:n jakamat varat siis oikein päätyvät? Sivu 4 / 10 3.10.2013 On kuvaavaa, että edelleen nuorten mielestä tehokkain valistuskampanja on ollut Panimoliiton rahoittama Kännissä olet ääliö. Panimoliitto jatkaa vastaisuudessakin valistustyötä Kännissä olet ääliö ‐kampanjan ja uuden vastuullisuussivuston www.kohtuullisesti.fi avulla puhuen liiallista alkoholinkäyttöä vastaan. Lisäksi liiton yksittäisillä jäsenillä on omia toimenpiteitä näiden viestien eteenpäin viemiseksi. Hamstraus ei vähennä kulutusta Arviomuistiossa esitetään alkoholin vähittäismyyntiin rajoituksia. Esitys vaatisi tarkempaa analyysia siitä, mitä vaikutuksia toimenpiteellä saavutetaan. Yksityinen maahantuonti on jo nyt lisännyt merkittävästi kotikulutusta ja alkoholin hamstraamista lähinnä Virosta. Myyntiaikojen supistaminen lisännee edelleen suhteellisen suurten alkoholimäärien varaamista koteihin. Supistuvan myyntiajan puitteissa ostetaan arvioitua kulutusta suurempia kertaostoksia. Alkoholin saatavuuden ajallinen rajoittaminen vaikuttaa myös päivittäistavarakaupan työllisyyteen. Erityisesti pienemmissä supermarketeissa ja erikokoisissa valintamyymälöissä kokonaismyynnin voi olettaa supistuvan merkittävästi. Järjestely leikkaa haja‐asutusalueiden kauppapalveluja ja kohdistuu ankarimmin vanhusväestön mahdollisuuksiin saada lähipalveluita. Niin ikään perheet, joilla ei ole käytössään autoa tai julkista liikennettä, tulevat kokemaan hankaluuksia kauppapalvelujen tavoittamisessa. Päivittäistavarakaupan elinkeinovapauden rajoittamisen sijaan sosiaali‐ ja terveysministeriö voisi pohtia valtion monipoliyhtiönsä Alkon aukioloaikojen vaikuttavuutta. Onko väkevien alkoholijuomien oltava saatavilla jo aamulla kello 9? Pitäisikö aukioloaikaa myöhentää esimerkiksi kello 12:een? Toimenpide olisi STM:n kannalta yksikertainen toteuttaa, vastaahan ministeriö valtionohjauksesta monopolikauppaan nähden. Toimenpiteen vaikuttavuutta pitäisi tarkasti seurata, jolloin jatkossa olisi myös tutkimustietoa myyntiaikojen vaikuttavuudesta. Kotikulutusta siirrettävä ravintoloihin Räjähtänyt matkustajatuonti on koko alkoholipolitiikan tämän hetken räikein ongelma. Yksityinen maahantuonti on jo ”virallisen” haastattelututkimuksen mukaan noin 15 % kaikesta Suomessa kulutetusta alkoholista. Ravintolakulutus 10 %. Sivu 5 / 10 3.10.2013 Matkustajatuonnin kasvu vaikuttaa kaikkeen alkoholipolitiikkaan. Alkoholipolitiikan suurin haaste on saada kulutusta siirrettyä takaisin valvottuihin anniskelutiloihin. Ravintoloiden työllistävä vaikutus on erityisesti nuorten aikuisten ja vähän koulutusta hankkineiden keskuudessa merkittävä. Tilastoimaton kulutus on jo nykyisellään kaksinkertainen verrattuna ravintoloissa kulutettuun alkoholin määrään. Vastuullista alkoholipolitiikkaa olisi ohjata kulutusta valvomattomista paikoista ravintoloihin. Hallitus on viimevuosien politiikallaan ohjannut kulutusta juuri toiseen suuntaan. Suomen alkoholijuomien ravintolakulutus on tällä hetkellä ennätysalhainen. Kiristyvä veropolitiikka nostaa entisestään kuluttajahintoja ravintoloissa ja johtaa matkustajatuonnin kautta lisääntyneeseen kotikulutukseen. Julkiset paikat muuttuvat yksityisiksi anniskelualueiksi. Alkoholipoliittisesti täysin vastuuton kehitys, jonka korjaaminen lisärajoituksilla ei ole kestävä ratkaisu. Suomessa myydystä oluesta vain 16 prosenttia anniskellaan ravintoloissa. Euroopassa ainoastaan Puolassa (15 %), Virossa (9 %), Liettuassa (9 %) ja Latviassa (6 %) ravintolamyynnin osuus oluen kulutuksesta on pienempää. Tiedot käyvät ilmi EY:n (aiemmin Ernst & Young) laatimasta Euroopan laajuisesta tutkimuksesta, jossa tutkittiin matkailu‐ ja ravintola‐alan taloudellista vaikutusta 31 Euroopan maassa. Luvut ovat vuodelta 2010. Vuonna 2012 anniskelumyynti oli laskenut Suomessa 15 prosenttiin. Suomen tiukasti säädelty alkoholipolitiikka on jarruttanut ravintola‐alan kehitystä. Suomen olutvero on EU:n korkein ja se on kasvanut 40 % vuodesta 2008. Ravintolakulutuksen osuus oluen tilastoidusta kulutuksesta oli vuonna 2003 vielä 25 %, mutta vuonna 2012 enää vain 15 %. Kuitenkin oluen osuus alkoholijuomien anniskelukulutuksesta on Suomessa lähes 70 %. Kulutus pitäisi ohjata valvottuihin ravintolatiloihin laskemalla oluen verotusta ja purkamalla tiukkaa sääntelyä. Ravintoloiden anniskeluajat pitäisi vapauttaa sääntelystä, happy hour ‐
mainonta sallia ja ravintolassa tarjoiltujen juomien arvonlisävero laskea ravintolaruoan tasolle. Lisärajoituksia laatimalla kiihdytetään kehitystä juuri päinvastaiseen suuntaan. Hintakilpailu kiristyy – ja kotimaiset tuotemerkit kärsivät Hallitus on irrottanut mainonnan käsiteltäväksi erikseen alkoholilain kokonaisuudistuksesta. Olisi kuitenkin tarpeellista tarkastella koko alkoholipolitiikkaa kokonaisuutena. Yksityinen maahantuonti vaikuttaa muihin alkoholipolitiikan osa‐alueisiin. Samoin mainontarajoituksella on pitkälle meneviä vaikutuksia elinkeinon toimintaympäristön kannalta. Sivu 6 / 10 3.10.2013 Jos alkoholimainontaa nykyisestään vielä tiukennetaan, on vaarana, että suomalaisten toimijoiden kilpailuvälineeksi ulkomaisia tuotemerkkejä vastaan jää ainoastaan tuotteen hinta. Ulkomainonnan kieltäminen, tv‐ ja radio‐mainonnan aikarajojen kiristäminen sekä sosiaalisen median markkinoinnin kiristykset vähentävät merkittävästi panimoiden käytössä olevia keinoja tuotteidensa markkinointiin. Entisestään kiihtyvä alkoholijuomien hintakilpailu ei palvele kenenkään etuja. Ja varsin vahingollista se on nimenomaan alaikäisille, joilla käytettävissä olevat varat ovat pienemmät kuin työssäkäyvillä. Esityksellä siis halutaan suojella, mutta käytännössä lisätään alaikäisten riskiä hankkia alkoholia käyttöönsä. Hallitus on jo merkittävästi lisännyt hintakilpailua vuonna 2008 muuttaen hinnoittelua ja tarjouskäytäntöjä koskevat säännökset. Alkoholijuomien tarjoukset kestävät 2 kk kerrallaan, ja yhden tölkin voi irrottaa monipakkauksesta ‐ edelleen tarjoushintaan. Tarjousmyyntiä hillitsemään tarkoitetut säännökset ovat vastoin tarkoitustaan entisestään lisänneet tarjouskampanjointia. Veron nostoilla ei ole saavutettu haluttua vaikutusta. Päivittäistavarakaupasta saa tarjoustölkin olutta edullisemmin kuin tölkin tuttua tuotemerkkiä sisältävän virvoitusjuoman. Arviomuistiossa esitetään, että tarjouspykälän toimivuutta tarkastellaan seuraavien veronkorotusten jälkeen. Vuodesta 2008 Suomessa on toteutettu neljä veronkorotusta. Näiden perusteella voidaan jo varsin perusteellisesti todeta, että tarjouskäytännön pidentäminen 2 kuukauteen on osoittautunut epäonnistuneeksi ja se tulisi poistaa alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Entisestään kiihtyvä alkoholijuomien hintakilpailu ei palvele kenenkään etuja. Sillä on varmasti negatiivinen vaikutuksensa myös alkoholin ongelmakäyttäjien ja alaikäisten alkoholin kulutuksen kannalta. Hinta on monelle kuluttajalle ensisijainen valintakriteeri. Hintakilpailua STM ehdottaa suitsittavaksi veronkorotuksilla. On hyvä huomioida, että viimeisten viiden vuoden aikana on toteutettu neljä veronnostoa. Viides veronkorotus on ilmeisesti tiedossa ensi vuoden alussa. TNS Gallupin vuosittain tekemän haastattelututkimuksen mukaan verotason nostolla oli suora vaikutus yksityisen maahantuonnin lisääntymiseen. Vuodesta 2006 vuoteen 2010 yksityinen alkoholijuomien matkustajatuonti lisääntyi yli 18 % eli yli 10 miljoonaa litraa. Viime vuosina matkustajatuonti Sivu 7 / 10 3.10.2013 on kasvanut räjähdysmäisesti, sillä esimerkiksi vuodesta 2008 vuoteen 2010 alkoholin yksityinen maahantuonti lisääntyi peräti yli 25 %. Vuonna 2012 panimoiden vienti ulkomaanliikenteeseen, lähinnä siis Tallinnan laivoille, kasvoi oluen osalta noin 30 % ja siiderin osalta noin 50 %. Gallup‐tutkimus sopii varmasti mainiosti esimerkiksi puoluekannatuksen kyselyyn, mutta tutkittaessa kansalaisten alkoholiostoksia se ei ole riittävä pohja poliittiselle päätöksenteolle. Panimoliitto oli merkittävänä maksajana mukana TNS Gallupilla teetetyn haastatteluarvioinnin laadinnassa 2004‒2011. Syksyn 2011 aikana käytiin neuvotteluja THL:n ja Valviran kanssa haastatteluihin perustuvan gallupin kehittämisestä. Panimoala oli jo tuolloin turhautunut tutkimukseen, joka osoitti, ettei kasvua ole samaan aikaan kun matkat Viroon lisääntyivät ja varustamot kehittivät monipuolisia palveluitaan. Panimoalan sisällä käsitys oli hyvin eriävä. Neuvotteluissa nousi esiin useita vaihtoehtoja, joilla voitaisiin saada lisävalaistusta tilanteeseen. Ratkaisevan tärkeänä koettiin viranomaisyhteistyön kehittäminen Viron ja Suomen välillä. Valitettavasti alkoholihallinnolla ei ilmeisesti ollut halukkuutta tai riittävää tarmokkuutta viedä ajatuksia eteenpäin. Lopulta Panimoliitto irtisanoutui tutkimuksesta. Lisääntyneen matkustajatuonnin vuoksi erityisesti alaikäisillä on yhä enemmän mahdollisuuksia saada käyttöönsä alkoholia harmailta markkinoilta. Alaikäiset ovat välittäjälle helpoin kohderyhmä. Jokainen veronkorotus lisää yksityistä maahantuontia Viroon jää alkoholiveron ja alv:n tuottoina noin 300 miljoonaa euroa. Haitat hoidetaan tällä puolella lahtea. Viron matkailussa alkoholijuomat ovat edelleen tuoduin tuliainen, monesti myös osasyy lähteä matkalle. On hyvä muistaa, että kokonaisuudessaan Viron matkailun kansantaloudellinen merkitys on toki suurempi kuin yksinomaan alkoholiveron aiheuttamat tappiot. Valtiovarainministeriö on yliarvioinut jo kahtena peräkkäisenä vuonna alkoholiverotuotot. Viime vuoden kertymä jäi 18 miljoonaa euroa arviosta. Sivu 8 / 10 3.10.2013 Jokaisen veronkorotuksen yhteydessä on korostettu, että matkustajatuonnin kasvua pitää seurata tarkoin. Kaikki käytettävissä olevat indikaattorit kertovat matkustajatuonnin kasvun kiihtyneen. Harjoitettu veropolitiikka vaarantaa kotimaiset työpaikat ja lisää haittakulutusta. Alkoholiveroa alennettiin noin 30 % vuoden 2004 alusta valmistauduttaessa Viron EU‐
jäsenyyteen. Tällä hetkellä oluen verotus on kireämpää kuin 2003. Toisin kuin Ruotsi, Suomi päätti varautua vapaaseen rajakauppaan laskemalla verotustaan. Suomen päätös oli matkustajatuonnin kontrolloimisen kannalta viisas. Tosin Ruotsin verotaso ei ollut yhtä korkea kuin Suomessa, eikä veroero Tanskaan tai Saksaan niin valtava kuin Suomen ja Viron välillä, joten painetta veronalennukseen oli vähemmän. Ruotsissa yksityinen maahantuonti on nykyisin vielä huomattavan paljon suurempaa kuin Suomessa. Ruotsin elinkeinon arvion mukaan yksityinen maahantuonti on 28‒30 % kulutetusta oluesta. Yksityistä maahantuontia lisää myös saatavuuden rajoittaminen siten, että keskioluen vahvuista olutta saa Ruotsissa vain valtion monopolista. Viro nostaa seuraavat neljä vuotta alkoholiveroaan 5 % / vuosi. Viro saa kuitenkin nostaa veroaan yli 30 vuotta peräjälkeen ollakseen Suomen tasolla. Viron alkoholiveron taso on eurooppalaisittain keskitasoa. Kyse ei siis ole siitä, että Virossa olisi erityisen alhainen alkoholivero. Viron veropolitiikalla on omat haasteensa rajakaupan kanssa Latvian ja Venäjän suuntaan. Myös pelko kotipolttoisen alkoholin kulutuksen kasvusta on Virossa todellinen. Suomi voi päättää vain omasta veropolitiikastaan. Rajakauppaa on aina, jos hintaero on olemassa. Rajakaupan suuruuteen ja sen yleiseen hallintaan voi kuitenkin vaikuttaa järkevällä alkoholipolitiikalla. Veroero Suomen ja Viron välillä on EU‐maiden suurin. Suuri veroero johtaa aina hallitsemattomaan rajakauppaan. Veroeron edelleen kasvattaminen ei ole vastuullista eikä fiksua veropolitiikkaa. Päivittäistavarakaupan alkoholiraja nostettava 5,5 til‐%:iin Suomessa pitää palata mietoja alkoholijuomia suosivaan politiikkaan. Päivittäistavarakaupan ehdotus alkoholirajan nostamisesta 4,7 tilavuusprosentista 5,5 tilavuusprosenttiin pitää selvittää. Alkon kautta myydään tällä hetkellä vain 2 % oluen kokonaismäärästä, joten valtion monopolin kannalta siirto ei olisi merkittävä. Olutkulttuurin monipuolistamisen kannalta muutos olisi merkittävä. Nykyinen 4,7 tilavuusprosentin raja on keinotekoinen ja asettaa kotimaiset oluet kilpailullisesti eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi lager‐tyyppinen olut on parhaimmillaan hieman yli 5 tilavuusprosentin vahvuisena. Sivu 9 / 10 3.10.2013 Arviomuistiossa jälleen kerran nostetaan esiin oluen laimentaminen kokonaiskulutusta vähentävänä tekijänä. Jos päivittäistavarakaupan rajaa lasketaan, se johtaa oluen laimentamiseen. Valmistetaan olut sitten lisäämällä vettä vahvavierteiseen olueen tai käytetään olut ko. alkoholirajaan, on lopputulos vetinen. Ei siis ihme, että laimennetun oluen eli folkölin osuus Ruotsin alkoholimyynnistä on vain 5,7 %. Matala‐alkoholipitoinen vaihtoehto on hyvä lisä valikoimiin, mutta on väärin pakottaa kaikkea kulutusta kohti tuotetta, joka ei maultaan enää vastaa kuluttajien mieltymystä. Ruotsissa vahvan oluen myynti on 2000‐luvulla vain kasvanut entisestään ja folkölin suosio laskenut. Ruotsissa olut juodaan keskimäärin 5,5 tilavuusprosentin vahvuisena, Suomessa vastaavasti juodaan keskioluen vahvuista 4,6 tilavuusprosenttista. Ruotsissa matkustajatuonti ja harmaa tuonti on 20 % kulutetusta oluesta. Rajakauppaa ei kiihdytä yksinomaan veroero, joka Ruotsin‒Tanskan ja Ruotsin‒Saksan välillä ei ole yhtä suuri kuin Suomen ja Viron välinen veroero. Ruotsissa oluen rajakaupan suuruuteen vaikuttaa nimenomaan saannin rajoittaminen valtion monopoliyhtiöön. Lisää avoimuutta valmisteluun ja lisää arviointia vaikuttavuudesta! Lopuksi todettakoon, että alkoholilain uudistuksen valmistelua kohtaan on esitetty runsaasti kritiikkiä. Elinkeinon näkemyksiä nykyisen lain toimivuudesta ja muutostarpeista keräsi alkoholielinkeinoa valvova elin Valvira. Prosessin ajan on ollut epäselvää, miten elinkeinon näkemykset etenevät hallinnossa, jos etenevät. Alkoholipoliittisia ratkaisuja pitäisi valmistella kuten muitakin asioita valtion hallinnossa avoimuusperiaatteita ja hyvää hallintoa toteuttaen. Alkoholielinkeinojen epäluuloisuus ja epäluottamus valmistelun tasapuolisuuteen on valitettava tosiasia. Käsittelyssä olevan alkoholilain uudistuksen tavoitteena pitää olla lain ajantasaistaminen. Sitoutuminen samalla kulutuksen tavoitetasoihin ja uusiin rajoitteisiin on pitkälle menevää. Kaikkein epäviisainta on asettaa kokonaiskulutukselle raja. Kokonaiskulutuksen määrän sijaan pitäisi pohtia toimia kohtuullisen alkoholinkulutuksen ja vastuullisen asenneilmapiirin vahvistamiseksi. Tilastoimaton kulutus on jo tällä hetkellä noin 20 % kokonaiskulutuksesta. Tilastoimaton kulutus tullee säilymään korkealla tasolla, ja kiihtyy edelleen jos hallitus toteuttaa rajoitteita lisäävää politiikkaansa. Lisäksi lienee paikallaan todeta, että meillä kokonaiskulutus sisältää esimerkiksi kansalaisten lomalla ulkomailla nautitun alkoholin määrästä arvion, kun taas esimerkiksi Virossa lasketaan turistien hankkimat juomat pois tilastoista. Poliittiset päätökset eivät voi perustua näin hataran tiedon varaan. Sivu 10 / 10 3.10.2013 Arviomuistiossa toisena vaihtoehtona ohjelman toimivuuden mittaamiseksi ehdotetaan alkoholisairauksiin ja ‐myrkytyksiin vuosittain kuolleiden ihmisten määrän vähentämistä vuoden 2011 tasosta. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää tehokkaita toimia ja ennen kaikkea toimivia päihdepalveluita, jotka kohdennetaan suurkuluttajiin (10 % kuluttajista juo 50 % kaikesta alkoholista). Alkoholimyrkytysten ja haittakulutuksen vähentämiseksi hallituksen on muutettava veropolitiikkaansa ja ohjattava verotuksellisesti kulutusta väkevistä juomista kohti mietoja alkoholijuomia. Arviomuistio ei tätä näkökulmaa tuo riittävästi esille, eikä muistio myöskään esitä tähän tähtääviä toimia. Tutkimusta alkoholipoliittisten toimien vaikuttavuudesta tarvitaan lisää. Siksi on valitettavaa, että esityksen vaikuttavuusarviot ovat olemattomat. Esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa alkoholin kulutus on korkeammalla tasolla kuin meillä, mutta näissä maissa alkoholin aiheuttamat haitat ovat WHO:n mukaan pienemmät. Miksei sama yhtälö voisi toimia myös Suomessa? Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arviomuistion taustaksi laatima oheismateriaali on pitkälti historiaa luotsaava, ei niinkään uusien rajoitusten vaikuttavuutta arvioivaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on THL:stä annetun tiedon mukaan 18 alkoholitutkijaa. Resurssikysymys vaikuttavuusarviointien tekeminen ei varmastikaan siis ole. Ystävällisesti, Elina Ussa toimitusjohtaja Panimo‐ ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry