Pääkaupunkiseudun olutmaistajaiset
VantaLVI järjesti pääkaupunkiseudun LVI-yhdistyksille olutmaistajaiset Vantaan Technopoliksen Finlandiassa
perjantai-iltana 23.10.2015. Tutustuimme erityisesti Belgialaisten oluiden kiehtovaan maailmaan Kari Linkovuoren
opastuksella. Maistelimme myös, miten erilaiset oluet sopivat yhteen suolaisen ja makean kanssa.
Kari Likovuorella on yli 20 vuoden kokemus olutalasta mm. olutkilpailujen järjestäjänä, panimomestarina, panimon
toimitusjohtajana, olutkirjoittajana ja olutjärjestöaktiivina.
Johdanto oluen maailmaan aloitettiin kertaamalla oluen historiaa. Oluttahan on tehty satoja ellei tuhansia vuosia.
Aluksi lopputulos oli vähän sattuman kauppaa ja vanhojen kokemusten hyväksikäyttöä ja vasta myöhemmin voitiin
tieteenkin avulla ymmärtää, miten olut valmistuu. Merkintöjä oluen valmistuksesta löytyy 800-luvulta Sveitsin St.
Gallenista, jossa on nykyäänkin riippumaton olutakatemia. Suomessa sahtia tehtiin jo 1000-luvulla. 1300-luvulla
perustettiin Bryggen olutkilta. 1516 saksalaiset säätivät oluen valmistuksen puhtauslain Reinheitsgebotin ja 1600luvun lopulla löydettiin mikroskoopilla hiivasolu. Oluen teolliset valmistusmenetelmät kehittyivät vuosisatojen
kuluessa, kunnes kieltolain ja keskioluen vapauttamisen jälkeen päästiin nykyaikaan, jolloin pienpanimot elävät
suurten panimoiden valtakauden jälkeen jälleen uutta nousukauttaan ympäri maailmaa.
Karin esitelmän yhteydessä pääsimme maistelemaan erilaisten Belgialaisten oluiden makuja ja arvioimaan niiden
soveltuvuutta suolaisten ja makeiden ruokien kanssa.
Oluiden maku syntyy pääasiassa nenän kautta saatujen viestien avulla ja oluen maistamisessa pitääkin huomioida
seuraavia asioita. Lyhyt nuuhkaisu erilaisten yli 800 flavorin eli maitton havaitsemiseksi ja suussa pyöräyttäminen eri
makujen, makea-katkera-suola-hapan-umani, toteamiseksi. Muistutukseksi, että olutmaistiainen pitää aina niellä,
koska osa mausta tulee esille vasta kurkussa. Lopuksi katsotaan oluen ulkonäkö ja arvioidaan sen tasapaino,
monitahoisuus, tyyli ja virheettömyys sekä mietitään halutaanko tätä olutta lisää. Oluessahan on useita eri
ominaisuuksia, joita pienempi osa on haluttuja ominaisuuksia ja valtaosa lähinnä virheitä, jotka pilaavat oluen maun.
Oluen valmistaminen onkin tasapainoilua näiden eri ominaisuuksin välillä.
Olutta valmistetaan neljästä perusainesta, vedestä, maltaasta, humalasta ja hiivasta. Lisätty hiiva on myöhempien
aikojen keksintö, aiemmin hiivasieni tuli olutprosessiin ilmasta, jolloin sen laadusta ei ollut niin varmaa taetta. Vanha
kansa teki oluttaan omin menetelmin: ohrasäkki heitettiin jokeen kastumaan ja itämään, itänyt ohra kuivattiin
saunassa ja jauhettiin maltaaksi, mallas mäskättiin, siivilöitiin ja kuumennettiin sekä lisättiin jäähtyneeseen
nesteeseen hiiva, jos se oli silloin keksitty. Sitten vain odoteltiin käymisen ajan millaista lopputuloksesta tuli.
Nykyään erilaiset maltaat ostetaan valmiina maltaan valmistajilta ja valmistus on isojen astioiden prosessia
kokeneiden panimomestareiden valvonnassa.
Maistajaiset aloitettiin Hoegaarden vehnäoluella ja Maredsousilla ja jatkettiin Leffellä, Chemaylla ja päätettin
Lindemansin kirsikalla maustettuun Kriekiin. Lisukkeena oli makkaran siivuja, erilaisia juustoja ja tummaa suklaata.
Osaan oluista sopi hyvin suolainen, osaan makea. Juuston iälläkin todettiin olevan suuri merkitys yhteensopivuuteen.
Esitelmän loppuosalla keskityttiin eri oluttyyleihin. Pääryhmät koostuvat seuraavista ominaisuuksista:
Ale – lämmin – pintahiiva ja Lager- kylmä- pohjahiiva. Esimerkiksi Belgiasta löytyy noin 30 eri oluttyyliä,
asukkaita noin 10.5 miljoonaa, oluen kulutus 72 litraa per asukas, panimoita noin 170 kpl ja olutmerkkejäkin yli 1500
kpl. Suurin panimo on Anheuser-Bush InBev, joka valmistaa olutta noin 70 miljoonaa hehtolitraa.
Belgialaisia oluttyylejä ovat mm. Belgialainen ale, Scotch ale, Saison, Witbier, Blonde, Amber, Brune, vahvat vaaleat
ja erikoisoluet, kuten Streekbier ja Biére du terroir (paikallisoluet). Näitä erikoisoluita on valtaosa belgialaisesta
oluesta, jota ei voi muuten luokitella.
Lisäksi Belgiassa on luostareiden Trappisti-olutta, erilaisia luostarioluita, jotka jotenkin liittyvät luostareihin, ja
perinteisesti vain Brysselin länsipuolella pantua Lambic-olutta. Eli Belgia on oluen ihmemaa.
C’EST BON sanoi Kari Likovuori ja siirryimme illan vapaampaan osioon, johon kuului baaritiskin ympärille, juttelua,
saunomista, porealtailua ja myös kotimaisten oluiden maistelua.
Lopuksi P- ja I- junat kuljettivat oluen maistelijat turvallisesti kotiinpäin Aviapoliksen uudelta asemalta.
Kiitos Johannalle ja VantaLVI:lle onnistuneiden olutmaistajaisten järjestelyistä
Mukana joukossa ollut Ilkka Ilomäki
Esitelmän oluttunnelmointia
Vielä riittää maistelemista
Pöytä tyhjenee pikku hiljaa
Tarkkaa jakamista kaikilla yhtä paljon
Maistiaiset jatkuvat baaritiskin edessä ja takana
Ja sitten kiitos ja junalla kotiin