7015000
4469000
4468000
4469000
7014000
7014000
4468000
7015000
4467000
7013000
7013000
TUU-08-050
7012000
7012000
7011000
7011000
ARVOKKAAT TUULI- JA
RANTAKERROSTUMAT
Tuura -alue
Natura 2000 -alue
0
500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10
Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
4467000
MUSTIKKAVAARA - HARSUNVAARA
Tietokantatunnus: TUU-08-050
Rantakerrostuma
Muodostuma:
Korkeus:
135 m mpy.
Alueen suhteellinen korkeus:
14 m
Muodon suhteellinen korkeus:
11 m
Juuka
Arvoluokka: 4
Pinta-ala:
6,9
Karttalehti:
4314 01
ha
Sijainti: Joensuunkylän ja Juntulankylän välissä Pielisen länsirannalla, 4-6 km Juuasta itäkaakkoon.
Geologia
Mustikkavaaran - Harsunvaaran kaksiosaisella rantakerrostuma-alueella on melko hyvin kehittyneitä Pielisen
jääjärvivaiheen rantatörmiä ja pallekivikoita. Pohjoisosan Mustikkavaaran jyrkähkö ja lohkareinen törmä on kulunut
vaaran moreenipeitteiseen itärinteeseen noin 130 metrin korkeustasolle, ja se on vajaat 400 metriä pitkä ja 3 metriä
korkea. Törmän alapuolisella rinteellä on huuhtoutunutta lohkareikkoa ja kalliota (vrt. Sauramo 1928, Miettinen
1994). Eteläosan Harsunvaaran rantamuodostumat sijaitsevat allekkain suurehkon moreeniselänteen itä- ja
kaakkoisrinteillä noin 130-121 metrin korkeustasolla. Ne koostuvat 100-200 metriä pitkistä ja 1-2 metriä korkeista
törmistä sekä pallekivikoista ja huuhtoutumislohkareikoista. Selkeimmät muodostumat ovat noin 130 ja 125 metrin
korkeustasoilla. Rantatasoja on allekkain ainakin 3-4 kappaletta.
Pielisen jääjärven ylin ranta on seudulla noin 130 metrin tasolla, ja se hahmottuu molempien osa-alueiden ylimpänä
törmänä. Kohdealueen ylimmät rantamuodostumat ovat syntyneet hieman jääjärven lasku-uomana toimineen
Koposenvaaran uoman avautumisen jälkeen jääjärven II-vaiheessa (vrt. Miettinen 1996). Pielisen jääjärven pinta-ala
kasvoi jatkuvasti jäätikön reunan vetäytyessä luoteeseen, ja järveen kaakkoispäähän Uimaharjuun avautui toinen
lasku-uoma. Jääjärvi yhdistyi lopulta III-vaiheessa pohjoispuolisen Sotkamon jääjärven kanssa Sotkamon-Pielisen
jääjärveksi. Kun mannerjäätikön reuna oli vetäytynyt Kajaanin eteläpuolisen Kattilamäen alueelle noin 10 750 vuotta
sitten, Sotkamon-Pielisen jääjärvi purkautui Ancylusjärven tasoon. Vedenpinta laski Pielisen altaassa 16 metriä ja
Pielinen kuroutui itsenäiseksi järveksi (vrt. Kemiläinen 1982, Miettinen 1996). Kuroutumisen jälkeen Pielisen laskuuoma oli 500 vuoden ajan järven luoteispäässä Kalliojärvellä, ja järvessä vallitsi vedenpinnan kohoamis- eli
transgressiovaihe. Transgressiovaihe päättyi Uimaharjun uoman uuteen puhkeamiseen, jonka jälkeen Pielisen
altaassa on vallinnut yhä jatkuva vedenpinnan aleneminen eli regressio. Kohdealueella vallitsi jääjärvivaiheen
päättäneeseen Pielisen kuroutumiseen asti hyvin hidas regressio. Kohdealueen alimmat rantatasot ovat mahdollisesti
syntyneet aivan kuroutumisen jälkeisen transgressiovaiheen lopussa.
Biologia
Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Puusto on Harsunkankaan yläosissa mäntyvaltaista kangasta, alempana
kuusikkoa. Mustikkavaaran rinne on hakattu.
Maisema ja muut arvot
Rantamuodostumat hahmottuvat melko hyvin ympäristöstä, ja ne näkyvät osittain tiestöltä. Mustikkavaaran hakatulta
törmältä näkyy kauas itään Pielisen suuntaan. Harsunvaaran aluella on puolestaan näkyvissä lähinnä ympäröivää
kangasmetsää. Sisäinen maisema on hieman yksitoikkoinen.
Mustikkavaaran törmä on hakkuun takia pinnaltaan varsin kulunut. Harsunkankaan kyljellä ja eteläkärjessä on
aineksenottoalueet. Mustikkavaaran pohjoispään laella on entinen tanssilava ja paikoin varsin avara näköala
pohjoiseen Pieliselle.
Kirjallisuus:
Kemiläinen, H. 1982. Oulujärven ympäristön deglasiaatiosta ja siihen liittyvästä hydrografiasta.
Lisensiaattitutkielma. Oulun yliopisto, maantieteen laitos. 67 s. + liitekartta.
Miettinen, A. 1994. Pielisen altaan deglasiaation aikainen kehitys. Pro gradu. Helsingin yliopisto, geologian ja
paleontologian osasto. 87 s.
Miettinen, A. 1996. Pielisen jääjärven kehityshistoria. Abstract: The History of the Pielinen ice lake. Terra 108: 1419.
Sauramo, M. 1928. Uber die spätglazialen Niveauverschiebungen in Nordkarelien, Finnland. Bulletin de la
Commission geologique de Finlande 80: 1-41.