Ikävoimaa alueille (pdf)
Ikävoimaa alueille! Ikävoimaa alueille! – Hyviä käytäntöjä ikärakennemuutoksen haasteisiin Ruusu Tuusa ja Antti Korkka (toim.) Ikärakenteen muutos haastaa Suomen. Muutos edellyttää kokonaisvaltaista haltuunottoa aluekehityksessä. Ikävoimaa alueille! on ikärakenneverkosto DEMOn loppujulkaisu. Verkosto oli työ- ja elinkeinoministeriön vuosina 2010–2012 tukema aluekehityshanke, jonka toiminnassa oli mukana 17 eri aluetta ja seutua sekä 20 eri tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatiota. ISBN 978-952-93-1536-9 (nid.) ISBN 978-952-93-1537-6 (PDF) DEMO-verkosto 2010–2012 Julkaisu esittelee ikärakennemuutokseen ja väestön ikääntymiseen liittyviä hyviä käytäntöjä ja hankkeita, joita kansallisessa verkostotyössä on kokeiltu ja tuotu esille. Se tarjoaa yleiskuvan ikärakennemuutoksen tämänhetkisestä tilanteesta sekä niistä keinoista, joilla muutoksen tuomia haasteita pyritään ratkaisemaan tai ennaltaehkäisemään sekä alue- että kuntatasolla. DEMO-verkosto 2010–2012 Ikävoimaa alueille! – Hyviä käytäntöjä ikärakennemuutoksen haasteisiin Ruusu Tuusa ja Antti Korkka (toim.) DEMO-verkosto 2010–2012 1 Julkaisija: DEMO-verkosto / Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistys ry Toimituskunta: Ruusu Tuusa ja Antti Korkka / Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistys ry, Petra Stenfors / työ- ja elinkeinoministeriö Ulkoasu ja taitto: Saila Kurtti / Viestintätoimisto Tulus Oy Painopaikka: Tammerprint Oy, Tampere ISBN 978-952-93-1536-9 (nid.) ISBN 978-952-93-1537-6 (PDF) Copyright: Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistys ry c/o MW-Kehitys Oy, Mänttä 2 Sisällys Johdanto........................................................................................................................................................................................................... 4 Ikärakennemuutos haastaa alueet............................................................................................................................................... 6 Muutos lukuina.....................................................................................................................................................................................6 Vaikutukset aluenäkökulmasta....................................................................................................................................................9 Suomalaisen ikäpolitiikan vastauksia...................................................................................................................................12 Alueiden ikärakenteen teemaverkosto DEMO................................................................................................................ 15 Verkoston jäsenet.............................................................................................................................................................................15 Toimialoja ja alueita yhdistävä verkosto.............................................................................................................................16 Verkosto alueiden kehittäjänä...................................................................................................................................................... 18 DEMO-verkoston toiminnan arviointia...............................................................................................................................18 Ohjausryhmän näkemyksiä verkostotyöstä.....................................................................................................................20 Kehittämisehdotuksia alueyhteistyöhön...........................................................................................................................21 Hyvät käytännöt....................................................................................................................................................................................... 22 Asuminen..............................................................................................................................................................................................25 Yhteisöllisyys............................................................................................................................................................................26 Kotona asumisen tukeminen........................................................................................................................................28 Palvelut...................................................................................................................................................................................................33 Palveluiden keskittäminen ja palveluverkostot..................................................................................................34 Liikkuvat palvelut ja lähilogistiikka.............................................................................................................................35 Etäpalvelut, teknologia ja turvapalvelut.................................................................................................................40 Matalan kynnyksen (moni)palveluyksiköt.............................................................................................................44 Palveluiden ja hyvinvoinnin tuottaminen yhteistyöllä ja vapaaehtoisuudella...............................46 Työ.............................................................................................................................................................................................................55 Yrittäjyys mahdollisuutena, yrittäjyyden tukeminen......................................................................................56 Ikänäkökulma työssä ja työpaikalla, työurien pidentäminen....................................................................60 Työvoiman saatavuus, houkuttelu ja sitouttaminen.......................................................................................65 Osallistuminen ja strategiatyö..................................................................................................................................................69 Kokonaisvaltaisuus ja poikkihallinnollisuus..........................................................................................................70 Osallistuminen ja vaikuttaminen................................................................................................................................75 Alueen houkuttelevuus....................................................................................................................................................78 Ennakoinnin ja suunnittelun menetelmät............................................................................................................83 Lähteet............................................................................................................................................................................................................. 86 Liite 1: DEMO-verkostoon osallistuneet alueet ja kunnat Liite 2: DEMO-verkoston ohjausryhmän kokoonpano 3 Johdanto Ikärakennemuutoksen haasteiden esilletuomiseksi EU on nimennyt vuoden 2012 aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaiseksi teemavuodeksi. Eurooppalaiset elävät elinolojen ja lääketieteen kehittymisen ansiosta yhä pidempään, mutta nuoret ikäluokat ovat aiempia pienempiä. Muutos vaikuttaa koko Eurooppaan, mutta Pohjoismaat ja erityisesti Suomi kohtaavat muutoksen muuta Eurooppaa aiemmin. Ikärakenteen muutos on yksi aikamme merkittävimmistä haasteista yhdessä globalisaation, ilmastonmuutoksen ja uusien energiatuotantoratkaisuiden kanssa.1 Verkosto toimi kolme vuotta ja sinä aikana yhteistyössä oli mukana 17 eri aluetta tai seutua, jotka koostuivat yhteensä 97 kunnasta. Verkoston koordinoinnista vastasi aluetoimijoita edustava Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistys ry yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön alueosaston kanssa. Rahoitusviranomaisena toimi Pirkanmaan liitto. Verkoston ohjausryhmässä toimi kolmen vuoden aikana 20 eri tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatioiden, ministeriöiden, maakuntaliittojen sekä verkostoalueiden asiantuntijajäsentä. Hyvät käytännöt kehittämismalleina Laaja-alaista keskustelua Euroopassa ja Suomessa ikärakenteen muuttumiseen on kiinnitetty voimakkaammin huomiota 1990-luvun lopulta lähtien. Muutos on tällä hetkellä ennen kokematon: kun vuonna 2011 Suomen väestöstä 18 prosenttia oli yli 65-vuotiaita, vuonna 2030 yli 65-vuotiaita arvioidaan olevan jopa 26 prosenttia väestöstä. Ikääntyneiden asvun ennustetaan hidastuvan 2030luvun jälkeen.2 Suomessa on tärkeää keskustella kokonaisvaltaisesti ikärakennemuutoksesta, sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja varautumisesta muutoksiin. Poliittista keskustelua ovat hallinneet ilmiön vaikutukset valtion talouteen ja kuntatalouteen sekä palveluiden organisointiin. Ikääntyminen on kuitenkin nähtävä myös voimavarana ja mahdollisuutena. Yhä useampi seniori toimii aktiivisten työvuosien jälkeen tärkeänä yhteiskunnan tekijänä yrityksissä, järjestöissä ja vapaaehtoistyössä. Olennaista on huomata tämän muutoksen alueellinen ulottuvuus: suurimmat muutokset kohtaavat pieniä paikkakuntia ja maaseutukuntia. Toisaalta kaupunkiseuduilla haasteena on palveluiden käyttäjien määrä. Tämä julkaisu esittelee ikärakennemuutokseen ja väestön ikääntymiseen liittyviä hyviä käytäntöjä ja hankkeita. Julkaisu tarjoaa yleiskuvan ikärakennemuutoksen tämänhetkisestä tilanteesta sekä niistä keinoista, joilla muutoksen tuomia ongelmia pyritään ratkaisemaan tai ennaltaehkäisemään, ja miten jo olemassa olevia voimavaroja pyritään käyttämään paremmin. Julkaisun toisena tehtävänä on toimia hakuteoksena, jota kunnat ja seudut voivat käyttää etsiessään tietoa ja ideoita sekä yhteistyökumppaneita. Julkaisuun valitut hyvät käytännöt ja hanke-esimerkit on koottu pääosin DEMO-verkostoon osallistuneilta alueilta. Esimerkkien valinnassa on painotettu innovatiivisuutta, alueellisista ja paikallisista lähtökohdista perusteltua toimintaa sekä toisaalta käytännön monistettavuutta tai sovellettavuutta. Jotkin kehittämistoimet tai hankkeet ovat vielä kesken, mutta ne tuovat jo nyt esiin merkittäviä ja uusia näkökulmia. Kaikkia alueilla käynnissä olevia tai päättyneitä hankkeita ja toimintatapoja ei valitettavasti voida esitellä samalla kertaa. Tämän julkaisun esimerkkien haluttiin kattavan mahdollisimman monta teemaa ja asiakokonaisuutta. Hyvät käytännöt jaettiin neljään teemaan: asuminen, palvelut, työ sekä osallistuminen ja strategiatyö. Verkosto yhdistää aluetoimijoita DEMO-teemaverkosto perustettiin vuonna 2010 työja elinkeinoministeriön tukemana pohtimaan ikärakenteen muutosten vaikutuksia ja tarjoamaan ratkaisuja niiden hallintaan alue- ja kuntatasolla. Verkosto käynnistettiin osana kansallista, koko Suomen kattavaa koheesio- ja kilpailukykyohjelmaa. 1 Commission of the European Communities 2008 2 Tilastokeskus 2012 4 Julkaisun rakenne Julkaisu jakautuu viiteen lukuun. Aluksi tarkastellaan ikärakennemuutosta Suomessa sekä sitä, mihin poliittisiin toimiin on valtiotasolla sitouduttu. Seuraavaksi kuvataan tarkemmin ikärakennemuutokseen liittyvän DEMO-verkoston toimintaa ja alueita, jotka verkostossa ovat olleet mukana. Sen jälkeen pohditaan verkostotyön tuloksia ja esitetään verkoston kokemusten perusteella ehdotuksia, miten ikärakennemuutosta voidaan käsitellä aluekehityksessä. Viimeinen luku koostuu noin viidestäkymmenestä hyvästä toimintakäytännöstä tai kiinnostavasta hanke-esimerkistä. Tekijät välittävät erityiskiitokset verkoston kansallisille asiantuntijoille ja aluejäsenille sekä innovatiivisia toimenpiteitä alueilla toteuttaville hanketoimijoille. Asuminen: Teema esittelee erilaisia esimerkkejä ikääntyvien ja ikääntyneiden asumisen kehittämisestä ja eriikäisten asumisen yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Ylitarkastaja Petra Stenfors, työ- ja elinkeinoministeriö Palvelut: Teema sisältää esimerkkejä palvelumuotojen kehittämisestä, rakennemuutoksesta sosiaali- ja terveyspalveluissa, kunnan, yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuuksista sekä asiakaslähtöisyydestä. Ohjelmajohtaja Antti Korkka, DEMO-verkosto Projektipäällikkö Ruusu Tuusa, DEMO-verkosto Työ: Teeman esimerkit käsittelevät yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan kannustamista, nuorten työllisyyden ja yrittäjyyden kehittämistä, työhyvinvointia ja työssäjaksamista sekä aloitteita työn järjestämisestä uusilla tavoilla. Osallistuminen ja strategiatyö: Teema tarjoaa esimerkkejä liittyen siihen, kuinka alueen houkuttelevuutta voidaan kehittää ja vahvuuksia tuoda esiin, mitä on poikkihallinnollinen näkökulma väestön ikääntymisessä ja kuinka kehitetään osallisuutta. Teema antaa myös apuvälineitä suunnitteluun. Verkoston ohjausryhmätoimijat Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Culminatum Innovation Oy Cursor Oy Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti Itä-Suomen yliopisto JIC Oy Kaustisen seutukunta Kuntaliitto Kuopion kaupunki Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Pirkanmaan liitto Pohjois-Savon liitto Sitra Tampereen kaupunki Tampereen teknillinen yliopisto Työ- ja elinkeinoministeriö Viisari ry Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistys ry Ympäristöministeriö Åbo Akademi 5 Ikärakennemuutos haastaa alueet Ikärakennemuutos vaikuttaa ensi näkemältä yksinkertaiselta asialta. Muutoksen laajuus ja vaikutusala ovat kuitenkin merkittävät. Muutoksen vaikutukset ulottuvat yhteiskunnan tärkeimpiin järjestelmiin ja jokaiseen sen asukkaaseen. Tässä luvussa kuvataan, mistä muutoksessa on kyse ja pohditaan sen alueellisia ulottuvuuksia. Luvun lopussa on myös lyhyt katsaus Suomen kansalliseen ikäpolitiikkaan. Katsaus pohjustaa julkaisun lopussa olevia paikallisia ja alueellisia hyviä käytäntöjä, koska monet niistä ovat vastauksia sekä ikärakennemuutokseen että kansallisen tason poliittisiin ratkaisuihin. Muutos lukuina Ikärakennemuutos viittaa niihin muutoksiin, joita väestön eri ikäluokkien tai -ryhmien määrissä tapahtuu suhteessa toisiinsa. Kaikkia koskettavan ikääntymisen lisäksi ikärakenteeseen vaikuttavat luonnollinen väestönkasvu ja muuttoliikkeet maan tai alueen sisällä sekä maiden tai alueiden välillä. Usein termeillä väestön ikääntyminen ja ikärakennemuutos viitataan samaan asiaan: vanhempien ikäluokkien kasvuun suhteessa nuorempiin. Ikärakenteessa tapahtuu kuitenkin myös muita muutoksia, joten on tarpeen tarkastella kaikkia ikäryhmiä ja niiden välisiä muutoksia yhdessä. Suomen ja Euroopan ikärakenteen nykyinen kehitys johtuu siitä, että 1940- ja 1950-luvuilla syntyi enemmän lapsia kuin koskaan sen jälkeen. Lisäksi suuret ikäluokat ovat eläneet selvästi aiempia ikäluokkia pidempään ja pysyneet pidempään hyväkuntoisina. Vastasyntyneen eliniän odote oli Suomessa 80 vuonna 2010 kun se sata vuotta aiemmin oli vielä alle viidenkymmenen.3 Eliniän pidentyminen on positiivinen asia ja kertoo lääketieteen kehittymisestä ja siitä, että elinolot ovat aiempaa paremmat ja ihmiset ovat varakkaampia. Kuitenkin ikääntyviin painottuva ikärakenne on haaste, jollaista yhteiskunta ei ole kokenut aiemmin. Ikärakennemuutosta tarkastellaan usein tilastollisten mallien perusteella, jotka perustuvat aiempaan väestökehitykseen ja kuvaavat tulevaisuutta tilanteessa, jossa nykyinen väestönkehitys jatkuu kuten tähänkin asti. Viimeisin Tilastokeskuksen väestöennuste on vuodelta 2012. Euroopan tilastotietoja kokoaa Eurostat. Suomen väkimäärä on kasvanut jatkuvasti, ja vuonna 2011 Suomessa asui noin 5 400 000 henkeä. Merkittävin muutos on yli 65-vuotiaiden määrän raju kasvu suhteessa työikäisten eli 15–64-vuotiaiden määrään (ks. kuvio 1). Vuonna 2011 yli 65-vuotiaita oli noin 980 000 ja 1,5 miljoonan määrän ennustetaan ylittyvän vuoden 2030 tienoilla. Toisaalta sen jälkeen kasvutrendin ennustetaan hieman hidastuvan. Työikäis- Milj. 7 6 5 2060 28 % 2012 19 % Väkimäärä 4 3 2012 65 % 2060 57 % 2012 16 % 2060 15 % 2 1 0 1900 1910 1920 1930 1940 1950 Alle 15-vuotiaat 1960 1970 1980 15–64-vuotiaat 1990 2000 2010 2020 2030 yli 65-vuotiaat Kuvio 1. Suomen väestö vuosina 1900–2010 ja ennuste 2020–2060 Lähde:Tilastokeskus 2011 ja 2012 3 Tilastokeskus 2011c 6 2040 2050 2060 Tuha%a henkilöä Luonnollinen väestönlisäys ja ne%omaahanmuu%o 1987-‐2011 (Tiedot: Tilastokeskus 2011) 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 Ne;omaahanmuu;o (maahanmuu;ajat-‐maastamuu;ajat) 2001 2003 2005 2007 2009 2011 Luonnollinen väestönlisäys (syntyneet-‐kuolleet) Kuvio 2. Luonnollinen väestönlisäys ja nettomaahanmuutto 1987–2011 Lähde: Tilastokeskus 2011a; 2011b; 2011c ten suhteellinen osuus väestöstä siis pienenee jatkuvasti, vaikka lukumäärässä ei ennusteta tapahtuvan suuria muutoksia lähivuosikymmeninä: työikäisten määrän ennustetaan pysyvän nykyisessä noin 3,5 miljoonassa hengessä.4 Ikäryhmien suhteelliset koot koko väestöstä vuosina 2012 ja niiden ennuste vuonna 2060 on merkitty kuvioon 1. 2000-luvun puolivälin jälkeen Suomen väkimäärää on kasvattanut erityisesti maahanmuutto (ks. kuvio 2). Siirtolaisten ansiosta Suomen väkiluku kasvoi vuonna 2011 noin 17 000 hengellä, joista suurin osa on työikäisiä. Luonnollinen väestönlisäys oli vain noin 9500 henkeä. Kuolleiden määrä on pysynyt melko samana koko 2000-luvun, mutta syntyneiden määrä laski vuonna 2002 ennätyksellisen alas noin 55 500 syntyneeseen. Kehitys on kuitenkin kääntynyt jonkin verran positiivisemmaksi: vuonna 2011 syntyi jo hieman alle 60 000 lasta ja keskimääräinen lapsiluku yhtä hedelmällisyysikäistä naista kohden on kohonnut 2000-luvulla jonkin verran. Vuonna 2011 se oli 1,8 lasta. Maahanmuutosta ja syntyvyyden kasvusta huolimatta eniten kasvaa ikääntyneiden ryhmä.5 Ikärakennemuutosta kuvataan usein huoltosuhteen avulla. Väestöllinen huoltosuhde merkitsee huollettavien (alle 15-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat) määrää sataa työikäistä (15–65-vuotiaat) kohden (ks. kuvio 3). Toinen tarkastelutapa on vanhushuoltosuhde, jossa tarkastellaan ainoastaan yli 65-vuotiaiden määrää sataa työikäistä kohden (ks. kartat 1 ja 2). Kolmas tapa on mitata työssä olevien ja muiden välistä suhdetta taloudellisella huoltosuhteella. 100 90 80 70 60 Työikäisiä 2060 76,7 1912 70,8 50 2012 54,3 40 30 20 10 0 1865 1880 1895 1910 1925 1940 1955 Alle 15-vuotiaat 1970 1985 2000 2015 2030 2045 Yli 65-vuotiaat Kuvio 3. Väestöllisen huoltosuhteen kehitys 1865–2060. Huollettavien määrä sataa työikäistä kohden. Lähde:Tilastokeskus 2011 ja 2012 4 Tilastokeskus 2011; 2012 5 Tilastokeskus 2011a; 2011b; 2011c 7 2060 Väestöllinen huoltosuhde on ollut aiemminkin suuri, mikä on johtunut lasten suuresta määrästä (ks. kuvio 3). 1900-luvun aikana huoltosuhde pääosin pieneni, mutta nyt 2000- ja 2010-luvuilla sen kasvu on ollut ikääntymisestä johtuen voimakasta ja huoltosuhteen ennustetaan kasvavan voimakkaasti jatkossakin. Suomen väestöllinen huoltosuhde vuonna 2011 oli 52,9 huollettavaa sataa työikäistä kohden. Korkein se oli Etelä-Savossa ja matalin Uudellamaalla. Tilastokeskuksen väestöennusteen perusteella väestöllinen huoltosuhde kasvaa siten, että se olisi vuonna 2060 keskimäärin 70 huollettavaa sataa työikäistä kohden. Vanhushuoltosuhde puolestaan oli vuonna 2011 27,7 yli 65-vuotiasta sataa työikäistä kohden. Vuonna 2030 sen ennustetaan olevan 43,8 ja vuonna 2060 49,8. Huoltosuhteet vaihtelevat alueellisesti: kartoista 1 ja 2 nähdään, että vanhushuoltosuhde on pienin kasvukeskuksissa ja suurissa kaupungeissa. Mitä pienemmästä kunnasta väestömäärältään on kyse, sen hei- Kartta 1. Vanhushuoltosuhde 2011 kommalta kaikkien huoltosuhteiden kehitys useimmissa tapauksissa näyttää.6 Taloudellinen huoltosuhde kuvaa todellista työssä olevien ja työttömänä tai työvoiman ulkopuolella olevien suhdetta. Työvoiman ulkopuolella ovat esimerkiksi lapset, opiskelijat, hoitovapaalla olevat sekä eläkeläiset. Suhde vaihtelee väestöllistä tai vanhushuoltosuhdetta nopeammin, koska siihen vaikuttavat taloudelliset suhdanteet. 1980-luvun nousukaudella taloudellinen huoltosuhde oli 122 ja lama-aikaan vuonna 1993 taas 172 työvoiman ulkopuolella olevaa sataa työssä olevaa kohden. Vuonna 2010 luku oli 131. Paras taloudellinen huoltosuhde on Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla, huonoin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Taloudellisen huoltosuhteen ennakoidaan kasvavan koko maassa yli 160:een vuonna 2030.7 Tämä osoittaa, että paine yhden työssä olevan työn tuottavuutta kohtaan kasvaa jatkuvasti. Kartta 2. Vanhushuoltosuhde 2030 Satu Tolonen/TEM/ALUE/ALKE. Lähde: Tilastokeskus © Karttakeskus, Lupa N0360 Satu Tolonen/TEM/ALUE/ALKE. Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste 2012 © Karttakeskus, Lupa N0360 6 Tilastokeskus 2011; 2012; Halonen 2011 7 Ruotsalainen 2012 8 Vaikutukset aluenäkökulmasta Ikärakennemuutos koettelee koko Suomea, mutta kehitys vaihtelee alueittain selvästi. Edellä kuvatut huoltosuhdetarkastelut osoittavat, että paras ikärakennetilanne ja ennakoitu kehitys on suurissa kaupungeissa ja maakunnallisissa kasvukeskuksissa. Ikärakenteen alueellinen vaihtelu liittyy siihen, että nuoret ja työikäiset ovat aiemminkin muuttaneet ja edelleen muuttavat pieniltä paikkakunnilta ja syrjäisemmiltä alueilta keskuksiin, kun taas vanhemmat jäävät useammin näille paikkakunnille. Väestön, työpaikkojen, opiskelupaikkojen ja elinkeinoelämän keskittymiskehitys voimistaa ikärakenteen alueellisia kehityseroja ja vaikeuttaa erityisen nopeasti ikääntyvien paikkakuntien mahdollisuuksia vastata kehitykseen. Kuten kartat 3 ja 4 osoittavat, Suomessa väestö keskittyy Etelä- ja Länsi-Suomeen sekä alueellisesti suurempiin keskuksiin. Vuonna 2011 lähes kolmannes suomalaisista asui Uudenmaan maakunnassa. 1980-luvulta lähtien väestökehitys on ollut negatiivista erityisesti Etelä-Karjalassa, Satakunnassa, Kainuussa, Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa. Väestö on vähentynyt etenkin pienissä, alle 10 000 asukkaan kunnissa, ja Suomen asuttu pinta-ala on pienentynyt, vaikka maan väestön kokonaismäärä on kasvanut. Alueita, joilla asuu enintään kaksi ihmistä neliökilometrillä, on yhä enemmän, ja näillä alueilla asuu keskimääräistä iäkkäämpiä asukkaita. Tämän kehityksen ennustetaan jatkuvan.8 Kehitys on haaste esimerkiksi näiden seutujen palveluiden järjestämiselle. Pohjoismainen aluekehityksen tutkimuskeskus Nordregio on kehittänyt välineitä kunnan väestöllisen haavoittuvuuden arvioimiseen. Kartta 5 esittelee 10 indikaattoria, joiden avulla voi arvioida kunnan väestöllistä haavoittuvuutta. Indikaattorit liittyvät luonnolliseen väestönkehitykseen, muuttoliikkeeseen ja eri ikäryhmien suhteellisiin osuuksiin. Kunta on väestöllisesti haavoittuva, jos poismuuttajia on alueelle muuttajia enemmän, jos syntyvyys on alhainen ja kuolleisuus korkea, jos alle 55-vuotiaita on suhteessa vähän ja yli 55-vuotiaita paljon ja jos naisia on enemmän kuin miehiä. Mitä useampi indikaattori on Kartta 4. Väestönmuutos 2011–2030 Kartta 3. Väestönmuutos 2005–2011 Satu Tolonen/TEM/ALUE/ALKE. Lähde: Tilastokeskus © Karttakeskus, Lupa N0360 Satu Tolonen/TEM/ALUE/ALKE. Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste 2012 © Karttakeskus, Lupa N0360 8 Halonen 2011 9 Kartta 5. Väestöllinen haavoittuvuus Lähde: Nordregio 2012 10 negatiivinen, sen suuremman haavoittuvuusluvun kunta kartassa 5 saa.9 Haavoittuvuustarkastelussa suuremmat kaupungit ja keskukset, kuten Suomessa pääkaupunkiseutu, Tampere, Jyväskylä ja Oulu, menestyvät selvästi muita alueita paremmin. Haavoittuvia kuntia ovat erityisesti ne, joissa ei ole opiskelumahdollisuuksia tai joiden elinkeinoelämä on muutaman suuren työnantajan varassa. Haasteena voi olla myös saada opiskelijat jäämään alueelle opintojen päätyttyä. Keskeistä on muuttajien ikä: Nordregion aineiston mukaan alle 40-vuotiaat muuttavat kaikista ikäryhmistä vilkkaimmin, kun taas vanhemmat ikäluokat muuttavat vähemmän. Erityisesti 20–29-vuotiaiden poismuutto lisää alueen haavoittuvuutta.10 Nordregio on kehittänyt tarkennetun verkkopalvelun, jossa voi tarkastella pohjoismaisia väestönmuutosaineistoja sekä etsiä kuntakohtaisia kehittämistoimenpiteitä ja yhteistyökumppaneita.11 Ikärakenteen vaikutus talouteen ja työvoimaan Ikärakennemuutos kytkeytyy muihin yhteiskunnan tärkeimpiin kehityskulkuihin kuten työelämän muutokseen tai kuntien talouteen ja vaikuttaa siten julkiseen hallintoon, elinkeinoelämään ja yksilöön. Julkisen talouden menot ovat kasvaneet jatkuvasti. Erityisesti ovat kasvaneet julkistalouden kaksi suurinta aluetta, sosiaaliturva ja terveydenhuolto. Ikärakennemuutos liittyy menojen kasvuun, mutta ei ole suinkaan ainoa syy talousongelmien taustalla. Talous- ja työllisyyshaasteet kohtaavat erityisesti pieniä paikkakuntia. Vuonna 2010 terveydenhuolto vastasi noin kolmasosaa ja sosiaaliturva noin neljäsosaa kuntien kokonaismenoista. Sosiaali- ja terveydenhuollon menojen kasvua selittää osin ikääntyneiden määrän kasvu, mutta myös esimerkiksi palvelurakenteen uusimisen ja rakentamisen tarve. Menojen kasvusta johtuen kuntatalous on huonontunut ja velkaisuus lisääntynyt selvästi.12 Sosiaalimenoista noin kolmasosa koostui vuonna 2010 eläkkeistä ja vanhuuteen liittyvistä palveluista, ja niiden osuus on myös kasvanut eniten viime vuosikymmeninä eläkkeellä olevien määrän myötä. Terveysmenojen kohdalla eniten ovat kasvaneet erikoissairaanhoidon ja lääkkeiden kustannukset. Vanhusten laitoshoidon kustannukset eivät ole juuri nousseet, koska laitoshoitoa pyritään vähentämään ja kotihoitoa lisäämään.13 Eläkeläiset ovat kuitenkin yhä parempikuntoisia verrattuna aiempiin ikäpolviin. Eläkkeelle jääminen ei automaattisesti lisää palveluiden tarvetta. Tutkimusten mukaan hoivatarve kasvaa merkittävästi vasta yli 80 vuoden iässä. Lisäksi hoivatarve on yksilöllistä. Eläkeläiset ovat hyvin monimuotoinen ryhmä, eikä pelkkä ikä toimi terveyden mittarina. 9 10 11 12 13 Nordregio 2012 Nordregio 2012 www.nordregio.se/handbook Tilastokeskus 2010; Vuorento & Pukki 2011 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2012; 2012a Työelämän rakennemuutos on toinen julkiseen talouteen vaikuttava ja osin ikärakennemuutokseen liittyvä kehityskulku. Se johtuu työn tekemisen tapojen muutoksista ja perinteisten toimialojen supistumisesta. Voimakas vaikutus on myös talouden ja työmarkkinoiden globalisoitumisella. Työn tekemisen tapoihin vaikuttaa erityisesti teknistaloudellinen muutos, jossa tieto- ja viestintäteknologian käyttö lisääntyy ja massatuotanto ja massatuotantoajattelu vähenevät.14 Työelämän rakennemuutokset tuottavat ristiriitaisia vaikutuksia: toisaalla työntekijöistä on pulaa, toisaalla on rakenteellista työttömyyttä. Uusia työpaikkoja syntyy ja vapautuu sellaisilla aloilla, joille supistuvilta aloilta työttömäksi jääneet eivät helposti työllisty. Työelämän muutokseen liittyy myös pitkäaikaistyöttömyyttä ja nuorisotyöttömyyttä. Vuonna 2011 15–24-vuotiaista työelämässä olevista viidennes oli työttömiä, kun kaikkien työikäisten keskimääräinen työttömyysprosentti oli 7,9. Arvioidaan, että 15–29-vuotiaista jopa viisi prosenttia olisi syrjäytyneitä. Heistä noin kolmannes on työttömiä työnhakijoita, mutta loput eivät ole rekisteröityneet työttömiksi eikä heillä ole työtä tai jatkokoulutusta. Nuorten syrjäytyneiden joukossa on erityisesti miehiä.15 Työttömyys ja työelämän rakennemuutos haastavat etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa usein samoja paikkakuntia, joiden väestö on keskimääräistä iäkkäämpää. Toisaalta ikääntyneet jatkavat töissä yhä pidempään. Vuonna 2011 eläkkeelle jäätiin keskimäärin 60,5- ja vanhuuseläkkeelle 63,5-vuotiaana. Eläkkeellesiirtymisiän odote oli vuonna 2011 25-vuotiailla 60,5 vuotta ja 50-vuotiailla 62,4 vuotta. Kymmenen vuoden takaisesta tilanteesta eläkeikä ja sen odote ovat selvästi nousseet: vuonna 2002 eläkkeelle jäätiin keskimäärin 58,3-vuotiaana ja eläkkeellesiirtymisiän odote 25-vuotiaille oli 58,8 ja 50-vuotiaille 60,7 vuotta. Yli 55-vuotiaiden työllisyys on myös parantunut lähes koko 2000-luvun ajan enemmän kuin nuorempien. Suuret ikäluokat ovat kokonaisuudessaan tehneet pidemmän työuran kuin vanhempansa.16 Elämän laatu ja elämänkulkupolitiikka Edellä ikärakennemuutosta kuvataan tilasto- ja talouspainotteisesti. Tilastot on syytä tuntea, mutta on varottava tekemästä yksinkertaistuksia ja yleistyksiä niiden perusteella. Ikärakennemuutos on haastava jatkuvaan kasvuun perustuvalle yhteiskunnalle, ja tilastojen valossa kehitys näyttää pääosin negatiiviselta. Toisaalta kasvua kritisoivien näkemysten esittäminen yleistyy. Viime aikoina on puhuttu yhä enemmän määrän sijaan laadusta sekä elämässä että palveluissa. On muistettava ettei sana ikääntyminen ole synonyymi rappeutumiselle yksilön elämässä, aluekehityksessä eikä valtakunnan tasolla. Se, että jonkin paikkakunnan kehitys näyttää negatiiviselta tilastoissa ei tarkoita, ettei elämä siellä voisi olla hyvää ja hoito laadukasta. Erityisesti on muistettava, että 14 Alasoini, Järvensivu & Mäkitalo 2012 15 Tilastokeskus 2012a; Myrskylä 2012 16 Kannisto 2012; Tilastokeskus 2012a; Lehto 2012 11 ikärakennemuutoksen kaltaisen laajan ja monimutkaisen haasteen ratkaiseminen edellyttää yhteistyötä ja monialaista lähestymistapaa. Laadun painottaminen määrän ja kasvun sijaan näkyy myös monissa tähän julkaisuun kootuissa hyvissä käytännöissä. Tilastollisen tarkastelun vaarana on myös hukata yksilön ja elämän eri vaiheiden yhteys toisiinsa. Ikäryhmät eivät ole yhtenäisiä, ja erityisesti vanhemmissa ikäpolvissa on paljon monimuotoisuutta ja vaihtelua. Lisäksi yhtä ikäluokkaa koskevat ratkaisut vaikuttavat muihinkin ikäluokkiin ja toisaalta kyseisen ikäluokan myöhempiin elämänvaiheisiin. Onkin tärkeää tarkastella ikärakennemuutosta ja ikääntymistä elämänkulun ja elämänkaaren näkökulmasta sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla. Suomalaisen ikäpolitiikan vastauksia Seuraavaksi kuvataan keskeisimmät toimenpiteet, joihin Suomi on kansallisella tasolla ryhtynyt ikärakennemuutoksen johdosta. Keskustelu ikääntymisestä on 2000- ja 2010-luvuilla lisääntynyt ja monipuolistunut: nyt puhutaan aiempaa enemmän ikärakennemuutoksesta ja demografisista muutoksista laajoina kysymyksinä sekä tunnistetaan, että ikärakennemuutos on osa yhteiskunnan rakennemuutosta ja sillä on suora yhteys yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Toisaalta uudistuksia valmistellaan edelleen usein miettimällä vain yhtä osa-aluetta kerrallaan. Viime vuosikymmenien aikana kansallisen tason politiikassa on esitetty erityisesti seuraavia ratkaisuja ikärakennemuutoksen aiheuttamiin haasteisiin: • Työurien pidentäminen kannustamalla ikääntyviä työskentelemään kauemmin sekä nopeuttamalla opiskelua ja nuorten siirtymistä opinnoista työelämään. • Rakenteellisen työttömyyden vähentäminen ja sellaisten työllistäminen, jotka ovat työikäisiä mutta eivät ole syystä tai toisesta työelämässä. • Kannustaminen yrittäjyyteen. • Kuntahallinnon ja julkisten palveluiden järjestäminen uudelleen ja tehokkaammin. • Työperäinen maahanmuutto ja maahanmuuttajien työllistäminen. • Kaikkien ikäryhmien terveyden ja toimintakyvyn edistäminen sekä erityisesti ennaltaehkäisevän otteen painottaminen. • Ikääntyvien kotona asumisen ja kotipalveluiden tukeminen ja kehittäminen. Suomen ikääntymiskehityksen ja ikäpolitiikan arviointi Ensimmäisistä ikääntymistä laaja-alaisesti tarkastelleista poliittisista julkaisuista oli Hyvä yhteiskunta kai- kenkäisille vuodelta 200417. Se oli hallituksen tulevaisuusselonteko, joka käsitteli väestönkehitystä, väestöpolitiikkaa ja ikärakenteen muutokseen varautumista. Julkaisussa todetaan, että vaikka Suomessa tietoisuus ikärakenteen muutoksista oli selonteon julkaisuaikaan hyvä ja pitkäjänteisiä uudistuksia oli tehty, todelliset päätökset ja toimet olivat tavoitteita vaatimattomampia. Lisäksi tulevaisuusselonteon mukaan ikääntymistä oli ilmestymisvuoteensa mennessä käsitelty talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa lähinnä vain kustannusten näkökulmasta ja ikääntymisen positiiviset vaikutukset oli jätetty huomiotta. Vuonna 2009 julkaistiin tulevaisuusselontekoon kytkeytyneitä lisätutkimuksia sekä arvio siitä, miten hyvin Suomi on varautunut väestön ikääntymiseen18. Arviossa todetaan, että taloudellisen kestävyyden lisäksi olisi kiinnitettävä enemmän huomiota sosiaaliseen ja poliittiseen kestävyyteen. Esimerkiksi tuottavuuden kokonaiskasvun lisäksi olisi tarkasteltava, miten tuotannot tulokset jaetaan eri-ikäisten ja eri väestöryhmien kesken oikeudenmukaisesti. Arvion mukaan on oletettavaa, että palveluiden saatavuudessa ja väestön hyvinvoinnissa olevat erot kasvavat tulevaisuudessa, ja tähän tulisi puuttua. Raportissa todetaan myös, että on riittämätöntä tarkastella vain ikäryhmien kokoja ottamatta huomioon muita tekijöitä: esimerkiksi tietyn iän ylittäminen ei automaattisesti tarkoita, ettei olisi työkykyinen. Arviossa nähdään, että työllisyysasteen nousussa suurin mahdollisuus on ikääntyneiden työurien pidentäminen. Lisäksi todetaan, että muidenkin kuin ikääntyvien työssäkäyntiä on mahdollista lisätä, jolloin eläköityminen ei ole niin suuri ongelma kuin on luultu. Myös julkisten palveluiden tehostaminen nähdään välttämättömänä. Kolmanneksi tärkeäksi nostettu asia on terveyden edistäminen ennakoivasti. Työhön ja työelämään liittyviä hallituslinjauksia ja aloitteita Työllisyyden lisääminen ja työurien pidentäminen ovat olleet hallituspolitiikan tärkeimpiä keinoja vastata ikääntymiskehityksen haasteisiin. Työuria pyritään pidentämään esimerkiksi nuorten koulutus- ja yhteiskuntatakuulla, jouduttamalla siirtymistä koulutuksesta työelämään sekä uudistamalla työeläkejärjestelmää ja parantamalla työssäviihtyvyyttä. Kehitys on kuitenkin osin ristiriitaista: Suomessa on paljon rakenteellista työttömyyttä erityisesti pienillä paikkakunnilla ja suuret irtisanomiset ovat arkipäivää vuonna 2012. Erityisesti nuorten työttömyyttä ja syrjäytymistä pidetään haasteina. Eläkeikään vaikuttavista lakiuudistuksista yksi merkittävimmistä oli vuoden 2005 työeläkeuudistus, jossa muun muassa kehitettiin joustava eläkkeelle siirtyminen 63–68 vuoden iässä. Työssä jatkamiseen kannus17 Valtioneuvoston kanslia 2004 18 Valtioneuvoston kanslia 2009 12 tettiin parantamalla eläkekertymää, jos yli 63-vuotias jatkaa työssä. Uudistuksen tavoite oli pidentää työuraa 2–3 vuotta. Lisäksi eläkeikää on tarkoitus nostaa ja työeläkejärjestelmää uudistaa lähivuosien aikana, mihin sekä hallitus että työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneita19. Eläkeiän nostamisesta ei ole kuitenkaan vielä päätetty. Vuosina 1998–2002 toteutettiin Kansallinen ikäohjelma, jossa pyrittiin lisäämään ikääntyvien (44–55-vuotiaat) ja ikääntyneiden (55–65-vuotiaat) työntekijöiden työssä jaksamista ja jatkamista sekä työllistymistä. Ohjelmassa painotettiin elinikäistä oppimista ja iäkkäämpiä työntekijöitä voimavarana. Työurien pidentymistä tavoiteltiin esimerkiksi parantamalla työhyvinvointia, ja työterveyshuoltoa ohjattiin huomioimaan ikääntyvät työntekijät paremmin. Ohjelman loppuessa haasteeksi nostettiin työvoiman saatavuuden turvaaminen.20 Viime hallituskausilla on ollut erityisiä työhön, työllisyyteen ja yrittäjyyteen liittyneitä politiikkaohjelmia, joissa ikääntyminen huomioidaan. Yrittäjyyden polttavia kysymyksiä ovat esimerkiksi yritysten sukupolvenvaihdokset. Suurten ikäluokkien eläköityminen 2010-luvulla näkyy hallituksen politiikan arvioinnissa: esimerkiksi hallituskaudella 2003–2007 huomattiin, että vaikka työurat pitenivät ja työvoiman saatavuus oli yleisesti ottaen hyvä hallituskauden aikana, ongelmat lisääntyivät kohti hallituskauden loppua. Tämä kertoo työelämässä olevan joukon pienentymisestä. Työurien pidentäminen ja eläkeiän nosto eivät kuitenkaan ole olleet kiistattomia kysymyksiä eikä niissä ole edetty hallituksen kaikkien tavoitteiden mukaisesti: vaikka eläkkeellejäämisikä on noussut, ei työuran pidentäminen loppupäästä ratkaise kaikkia työelämän rakenteellisia ongelmia.21 Nykyinen hallitus laati työelämän kehittämisstrategian ja käynnisti strategisen Rakennemuutos ja työmarkkinoiden toimivuus -ohjelman, joka on muun muassa valmistellut valtioneuvoston periaatepäätöksen 31.5.2012 työmarkkinoiden toimivuuden ja työvoiman tarjonnan turvaamiseksi. Nuorten syrjäytymisen ja työttömyyden ehkäisy on yksi Kataisen hallituksen kärkihanke, ja nuorten yhteiskuntatakuu tulee voimaan vuonna 201322. Ikääntyneiden palveluihin liittyviä linjauksia Palveluiden kehittämisessä on tunnistettavissa viime hallituskausilta erityisesti kaksi ikärakennemuutokseen liittyvää kehityskulkua: peruspalveluiden rakennemuutos (kunta- ja palvelurakenneuudistus) ja erityishuomion kiinnittäminen siihen, millä tavoin kasvavan ikääntyneiden joukon palvelut tulisi järjestää sekä miten ikääntyneiden toimintakykyä voitaisiin tukea. Palvelujen kehittämisessä painottuvat selvästi ennakointi ja ennaltaehkäisy, palveluiden riittävä saanti ja yksilöllinen kohdistaminen sekä ikääntyneiden kotiasumisen tukeminen. Lisäksi painotetaan terveydenhoidon, sairaanhoidon ja sosiaalihuollon parempaa yhteistyötä sekä yhteistyötä yksityisten ja kolmannen sektorin palveluntuottajien kanssa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten nousu, johon ikärakennemuutos osaltaan vaikuttaa, on merkittävin syy kunta- ja palvelurakenneuudistukselle. Se käynnistyi vuonna 2005 ja jatkuu edelleen. Peruspalveluiden voi- Kuva: Elina Peltola 19Valtioneuvoston kanslia 2011a; Eläkeneuvotteluryhmän väliraportti 17.2.2012 20 Sosiaali- ja terveysministeriö 2002 13 21 Valtioneuvoston kanslia 2007; Työllisyys nousussa - työllisyysohjelman loppuraportti 2007; Valtioneuvoston kanslia 2011; Valtioneuvoston kanslia 2011a 22 Työ- ja elinkeinoministeriö 2012; 2012a mavarat ja rakenteet on järjestettävä uudelleen joko kuntaliitoksilla tai yhteistoiminta-alueilla. Uudesta kunta- ja palvelurakenteesta on valmisteltu selvityksiä ja lakiehdotuksia, ja parhaillaan keskustelu rakenneuudistuksista on kiivasta. Perustavoitteeksi on asetettu alueellisesti tai toiminnallisesti eheä kokonaisuus, jonka on kyettävä järjestämään ja tuottamaan peruspalvelut sekä palveluita, jotka tukevat hyvinvointia ja ennaltaehkäisevät palveluiden tarvetta. Kuntien yhdistymistarvetta ohjaavat väestöpohja, työssäkäynti- ja pendelöintialueet, yhteisen yhdyskuntasuunnittelun tarve sekä kunnan taloudellinen kantokyky. On määritelty, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä varten väestöpohjan on oltava vähintään 20 000 asukasta.23 Vuonna 2001 sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi yhdessä Kuntaliiton kanssa ensimmäisen kansallisen ikäihmisten palveluiden laatusuosituksen. Päivitetty suositus julkaistiin vuonna 2008 24. Suosituksessa muun muassa asetetaan tavoitteeksi, että vuoteen 2012 mennessä kotona asuu 91–92 prosenttia, tehostetussa palveluasumisessa 5–6 prosenttia ja laitoshoidossa kolme prosenttia 75 vuotta täyttäneistä. Iäkkäiden palveluita koskevaa lainsäädäntöä sekä koko sosiaalihuoltoa koskevaa lainsäädäntöä ollaan myös uudistamassa merkittävästi. Ikääntyneitä koskee erityisesti niin kutsuttu vanhuspalvelulaki25, jonka luonnos julkaistiin huhtikuussa 2012. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2013. Ikääntyneiden palveluita koskeva erityislaki säädetään, koska nähtiin, etteivät pelkät laatusuositukset takaa riittävää palvelutasoa. Lakiluonnoksessa korostetaan iäkkäiden arvokasta elämää, johon vaikuttavat esimerkiksi tarjolla olevien palveluiden asiakaslähtöisyys ja parempi koordinointi, riittävä ja ripeä palvelutarpeen arviointi ja hoidon sekä hoivan saanti sekä iäkkäiden mahdollisuudet vaikuttaa oman elämänsä ratkaisuihin.26 Vaikka palveluiden rakenteita ja toimintatapoja koskevia uudistuksia on tehty, palvelurakenne ei ole uudistunut ainakaan vielä hallituksen tavoitteiden mukaisesti. Palvelurakenneuudistuksen työryhmän mukaan palvelurakenne on vielä vuonna 2012 hajanainen, enemmänkin rakenne- kuin asiakaslähtöinen. Palveluita myönnetään maan eri osissa eri perustein, mikä osaltaan kasvattaa terveyseroja. Ikäihmisten palveluissa on pyritty viime vuosina pois laitoshoidosta kohti ennaltaehkäisevää hoitoa sekä kotona asumisen tukemista, joita linjataan esimerkiksi palvelusuosituksissa. 23 Valtiovarainministeriö 2009; Valtiovarainministeriö 2012 ja 2012a; Sosiaali- ja terveysministeriö 2012 24 Sosiaali- ja terveysministeriö 2008 25 Vanhuspalvelulaki = laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 26 Sosiaali- ja terveysministeriö 2012a 14 Työryhmän mukaan toimintatavat eivät ole kuitenkaan vielä muuttuneet, vaan ikääntyneiden palvelut ovat usean organisaation vastuulla, eikä kokonaisvastuuta tavoitteiden toteutumisesta ota mikään organisaatio. Ratkaisuna nähdään koko sosiaali- ja terveydenhuollon organisoiminen yhdessä.27 Ikääntyneiden asumiseen liittyviä linjauksia Ikärakennemuutoksen vaikutuksia asumiseen ei ole käsitelty kansallisessa ikäpolitiikassa yhtä paljon kuin sen vaikutuksia työhön ja palveluihin. Tämä voi johtua siitä, että ikääntyneiden asumista käsitellään palveluiden valossa: pärjääkö ikääntynyt kotona ja mitä kotihoidon palveluita hän tarvitsee, vai pitäisikö hänen muuttaa palveluasumisen tai laitoshoidon piiriin. Ikääntyneiden halutaan asuvan kotonaan tai kodinomaisessa hoidossa mahdollisimman pitkään ja vastaavasti laitosmaisessa hoidossa mahdollisimman lyhyen aikaa. Taustalla on sekä hoidon ja elämän laadun parantaminen että kuntien kustannusten vähentäminen. Vuosien 2011–2014 hallitusohjelman mukaisesti ympäristöministeriö on laatinut luonnoksen ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaksi vuosille 2012– 201528. Sen mukaan hallituksen linjaa kotona asumisen tukemisesta ja laitosasumisen vähentämisestä voi edistää parantamalla asumisen esteettömyyttä ja kotihoidon mahdollisuuksia sekä luomalla uusia hoitomalleja ja ennaltaehkäiseviä toimintamalleja ja -ympäristöjä. Kestävästi ikääntyvä Suomi Syyskuussa 2012 sosiaali- ja terveysministeriö perusti työryhmän valmistelemaan Kestävästi ikääntyvän Suomen toimenpideohjelmaa. Tavoite on, että Suomi voi sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla turvata eri-ikäisten hyvinvoinnin. Kestävästi ikääntyvä Suomi on myös oikeudenmukainen kaikille sukupolville. Samalla tuetaan tervettä ja aktiivista ikääntymistä. Toimenpideohjelma ottaa kantaa ikääntymiseen liittyviin asenteisiin, ikääntyneiden osallisuuteen, estettömiin ympäristöihin sekä asumiseen, liikkumiseen ja palveluiden järjestämiseen. Lisäksi kiinnitetään huomiota sosiaaliturvan, työn ja eläkkeen yhdistämisen kysymyksiin, ennaltaehkäisyyn, kolmannen sektorin tukemiseen sekä iäkkäiden omaisten tukemiseen.29 27 Sosiaali- ja terveysministeriö 2012 28 Ympäristöministeriö 2012 29 Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 168/2012 Alueiden ikärakenteen teemaverkosto DEMO Edellä kuvatut ikäpoliittiset toimenpiteet koskevat koko Suomea yleisesti, mutta niiden toimeenpano ja ikärakennemuutokseen vastaaminen tapahtuu käytännössä valtaosin paikallis- ja aluetasolla seuduilla, kunnissa ja yksittäisissä organisaatioissa. DEMO-ikärakenneverkosto on ensimmäinen ikärakennemuutokseen erityisesti keskittynyt aluekehityshanke Suomessa. Verkosto käynnistyi vuonna 2010 osana työ- ja elinkeinoministeriön koheesio- ja kilpailukykyohjelmaa30. Ohjelma kokosi yhteen alueellisen kehittämisen erityisohjelmia ja organisoi ne kuudeksi teemaverkostoksi ja yhdeksi tyyppiverkostoksi. Tyyppiverkosto DEMO suunnattiin demografisesti haasteellisten alueiden kehittämiseen31. DEMO-verkoston nimi symboloi verkoston kolmea keskeistä piirrettä: se viittaa demografiseen muutokseen, joka koettelee alueita; toiseksi se korostaa demokraattista aluekehitystä; kolmanneksi nimi symboloi verkostoa uusien toimintatapojen ja käytäntöjen edistäjänä ja kokeilijana. Verkoston jäsenet tys ovat olleet keskimääräistä haastavampia, ja saman kehityksen ennustetaan jatkuvan (ks. kuviot 4 ja 5). Yli 65-vuotiaita oli vuonna 2011 erityisen paljon KeskiSuomen maaseutualueilla, Pielisen Karjalassa, Suupohjan rannikkoseudulla sekä Ylä-Pirkanmaan, Keuruun ja Kaakkois-Pirkanmaan seuduilla. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuonna 2030 kaikkien verkostoalueiden työikäisten osuus vähenee ja yli 65-vuotiaiden osuus kasvaa. Dramaattisimmat suhdeluvut ovat ennusteen mukaan Pielisen Karjalassa ja Keski-Suomen maaseutualueilla. Ikärakennemuutoksen haasteet koskevat kaikkia alueita ja kaikenkokoisia kuntia. Suurissa kaupungeissa ikääntyneitä on suhteessa vähemmän kuin pienissä kunnissa, mutta lukumääräisesti moninkertaisesti. Myös kuntien mahdollisuudet vastata 1. Etelä-Pirkanmaa Verkostossa oli vuosien 2010–2012 aikana mukana yhteensä 17 eri aluetta: 15 aluetta vuonna 2010, 17 vuonna 2011 ja 10 vuonna 2012. Verkostossa mukana olevat alueet vastasivat pääosin seutukuntia, ja alueet liittyivät verkostoon oman kiinnostuksensa perusteella. Vuosina 2009 ja 2011 työ- ja elinkeinoministeriö teki alueista tarkennetut profiilit, joissa käsiteltiin alueiden viimeaikaista väestö- ja elinkeinokehitystä, keskeisiä haasteita ja vahvuuksia.32 DEMO-verkostoon osallistui sekä maaseutumaisia että kaupunkimaisia alueita. Suurin osa alueista koostui pienistä kunnista: vuoden 2011 kuntajaon perusteella verkostossa mukana olleilla alueilla oli 95 kuntaa, joista 46 oli alle 5000 asukkaan, 70 alle 10 000 ja 91 alle 50 000 asukkaan kuntia. Neljä yli 50 000 asukkaan kuntaa olivat Kotka, Kouvola, Kuopio ja Tampere.33 Verkoston voidaan sanoa edustavan läpileikkausta suomalaisesta aluerakenteesta. Useimmilla verkostoalueilla ikärakenne ja sen kehi30 KOKO-ohjelmaa toteutettiin vuosina 2010–2011. Valtionhallinnon säästötoimien seurauksenaa ohjelman toteutusaikaa lyhennettiin kahdella vuodella. Ohjelmaan liittyneet verkostot toimivat pääosin vuoden 2012 loppuun. 31 Teemaverkostot olivat innovaatio ja osaaminen, luovat alat, hyvinvointi, maankäyttö, asuminen ja liikenne, kansainvälistyminen/Venäjä sekä matkailu. 32 Työ- ja elinkeinoministeriö 2010; 2011 33 Tilastokeskus 2011 15 2. Kaustisen seutu 3. Keski-Suomen maaseutualueet 4. Kotkan-Haminan seutu 5. Kouvolan seutu 6. Kuopion alue 7. Loimaan seutukunta 8. Lounais-Pirkanmaa 9. Luoteis-Pirkanmaa 10. Mikkelin Seutu 11. Oulunkaari 11 12. Pielisen Karjala 13. Suupohjan rannikkoseutu 14. Tampereen kaupunkiseutu 15. Turunmaa 16. Ylä-Pirkanmaa, Keuruu ja Kaakkois-Pirkanmaa 17. Ylä-Savo 17 2 12 6 3 3 13 16 9 8 10 16 1 7 3 14 5 4 15 Kartta 6. DEMO-verkoston alueet ikärakennemuutokseen vaihtelevat esimerkiksi alueToimialoja ja alueita yhdistävä rakenteesta johtuen: pitkien välimatkojen kunnissa verkosto palveluiden tuottamisen haasteet ovat erilaiset kuin keskuksissa. Lisäksi esimerkiksi mahdollisuudet hyöIkärakennemuutos on useita toimialoja leikkaava ja dyntää yksityisiä palveluita vaihtelevat kunnittain. yhdistävä kysymys, joten DEMO-verkosto perustetVerkoston vahvuus on ollut nähdä näitä alueeltiin käsittelemään ikärakennekysymystä aluenäkökulmasta kokonaisvaltaisesti. Ikärakennemuutos aiheutlisia eroja. Samalla erikokoiset alueet ja kunnat ovat taa monia yhteiskunnallisia haasteita ja se vaatii katvoineet oppia ja mallintaa palveluiden ratkaisumalKuvio 4: Ikäryhmien suhteelliset DEMO-alueilla vuonnalähestymistapaa. 2011 leja toisiltaan. tavaa,koot horisontaalista ja ohjelmallista (Tiedot: Tilastokeskus) (Koko Suomi) 16 Etelä-Pirkanmaa 17 3 18 3 23 59 14 3 18 60 19 Kaustisen seutu Keski-Suomen maaseutualueet 2 16 65 62 Kotkan-Haminan seutu 15 63 19 3 Kouvolan seutu 14 64 19 3 2 17 65 Kuopion alue 16 Loimaan seutu 16 62 19 4 Lounais-Pirkanmaa 16 61 20 3 Luoteis-Pirkanmaa 16 62 19 3 20 3 63 14 Mikkelin seutu 12 Suupohjan rannikkoseutu 13 17 Turunmaa 16 Ylä-Pirkanmaa, Keuruu & Kaakkois-Pirkanmaa 14 Ylä-Savon seutu 15 0% 4 22 60 Tampereen kaupunkiseutu 3 24 61 Pielisen Karjala 40 % 3 19 62 30 % 4 22 60 20 % 3 20 61 10 % 2 14 67 Alle 15-vuotiaat 2 19 60 19 Oulunkaari 50 % 15–64-vuotiaat 60 % 70 % 80 % 90 % 65–84-vuotiaat 100 % Yli 85-vuotiaat Kuvio Ikäryhmien suhteelliset koot DEMO-alueilla vuonna 2011 Kuvio 5: 4.Ikäryhmien suhteelliset osuudet DEMO-alueilla vuonna 2030 Lähde: Tilastokeskus 2011 (Tiedot: Tilastokeskuksen väestöennuste 2012) (Koko Suomi) 16 58 22 4 Etelä-Pirkanmaa 16 57 22 4 Kotkan-Haminan seutu 14 Kouvolan seutu 14 6 33 47 14 5 27 15 16 Lounais-Pirkanmaa 15 53 27 Luoteis-Pirkanmaa 16 53 27 15 Ylä-Pirkanmaa, Keuruu & Kaakkois-Pirkanmaa 14 0% 40 % 15–64-vuotiaat 50 % 60 % 70 % 80 % 65–84-vuotiaat Kuvio 5. Ikäryhmien suhteelliset koot DEMO-alueilla vuonna 2030 Lähde: Tilastokeskuksen väestöennuste 2012 Kuvioiden 4 ja 5 prosenttiosuudet on pyöristetty lähimpään kokonaiseen prosenttiyksikköön. Tästä johtuen palkkien leveydet hieman vaihtelevat, vaikka prosenttiluku olisi sama. 16 5 28 51 30 % 6 31 49 20 % 5 28 53 10 % 3 19 61 Alle 15-vuotiaat 6 29 51 15 Ylä-Savon seutu 4 6 36 16 Turunmaa 5 5 26 50 46 14 Suupohjan rannikkoseutu Tampereen kaupunkiseutu 5 29 52 12 5 26 54 19 Oulunkaari Pielisen Karjala 4 24 57 Kuopion alue 14 5 25 56 54 Loimaan seutu Mikkelin seutu 5 24 51 20 Kaustisen seutu Keski-Suomen maaseutualueet 90 % Yli 85-vuotiaat 100 % Verkoston teemakokonaisuudet vuosien 2010–2012 aikana olivat: • asuminen, vapaa-aika ja palveluasuminen • infrastruktuuri, liikkuminen, palvelulogistiikka ja teknologia • uudet palvelumallit ja yrittäjyys • työn ja työuran joustavuus • kuntatalous- ja palvelut • ikääntymisen vaikutukset. Verkosto organisoitiin siten, että kullakin verkostoalueella toimivat omat alueelliset verkostoyhteyshenkilönsä, jotka olivat kunnista, seutukunnista tai kuntayhtymistä tai esimerkiksi kuntien kehitys- tai elinkeinoyhtiöistä. Koko verkoston koordinaattorina toimi Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistys ry, joka edusti samalla nopeasti ikääntyvää maaseutualuetta. Verkoston keskeinen yhteistyökumppani koko toteutusajan oli työ- ja elinkeinoministeriön alueosasto. Verkoston yhteydessä toimi ohjaus- ja asiantuntijaryhmä, joka koostui kuntien, ministeriöiden, yliopistojen sekä tutkimus- ja kehityslaitosten edustajista. Verkoston aikana verkostoalueille järjestettiin aluekehittäjäkoulutuksia ja käynnistettiin tutkimus-, ennakointija kehittämistoimia sekä alueellisia pilotti- tai toimenpidehankkeita. Lisäksi alueille välitettiin tietoa, malleja ja välineitä ikärakennemuutokseen ja sen hallitsemiseen liittyen. Teemaverkoston työhön liittyi keskeisenä osana alueiden yhteistyön tiivistäminen erityiskysymyksissä. Koulutuksia ja verkostotapaamisia järjestettiin vuosittain 5–7. Keskeisellä sijalla oli myös tiedon välittäminen suomalaisista ja kansainvälisistä hyvistä käytännöistä. Verkoston toiminnan ydinajatus on ollut aluelähtöisyys ja alueiden tarpeisiin vastaaminen: esimerkiksi yhteiset toimenpidehankkeet suunniteltiin verkoston jäsenten kiinnostusten perusteella. Toinen lähtökohta on ollut ikärakennemuutoksen sektorit ylittävä tarkastelu sekä kansallisen tutkimus- ja ennakointitiedon välittäminen alueille yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Vuonna 2010 verkosto perusti yhdessä työ- ja elinkeino-ministeriön kanssa ikääntymisen vaikutusten arvioinnin asiantuntijaryhmän. Ryhmän toiminnan tuloksena valmistui kesäkuussa 2011 raportti ”Ikäpolitiikasta elämänkulkupolitiikkaan – Ikäaparaatti alueiden kehittämiseen”. Verkosto käynnisti myös kansainvälistä yhteistyötä esimerkiksi Pohjoismaiden ministerineuvoston aluepoliittisen tutkimuskeskuksen Nordregion kanssa. Verkostossa käynnistettiin vuonna 2011 viisi alueita yhdistävää toimenpidehanketta. Toimenpidehankkeet suunniteltiin alueiden kanssa alueiden tarpeiden ja kansallisten kehittämislinjausten pohjalta. Osa toimenpidehankkeista päättyi vuonna 2012, osa jatkuu vuodelle 2013. DEMO-hankkeet MONIKKO – Moninaisten yhteisöllisten asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämispilotit s. 26 • Toteuttaja Tampereen teknillisen yliopiston EDGE arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuslaboratorio • Tavoitteena on koota yhteisöllistä asumista ja rakentamista koskevia tutkimuksia ja kokemuksia yhteen sekä laatia pilottisuunnitelmia ja yhteisöllisen asumisen opas Maapaikka I – Maaseutumaisten alueiden maankäytön ja palveluiden paikkatietopohjaisen suunnittelun kehittäminen s. 84 • Toteuttaja Aalto-yliopiston yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä • Tavoitteena on luoda paikkatieto- ja vyöhykeanalyysejä hyödyntävä maankäytön ja palveluiden suunnittelun väline maaseutumaisille alueille Young People for Young People – Säkenöivää voimaa seutujen kehittämiseen s. 60 • Koordinoi Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus Oy PIKES • Tavoitteena on tuoda nuorten näkökulmaa seutukehittämiseen ja kehittää nuorten viihtymistä ja työllisyyttä sekä osallisuutta Oma projekti –senioriyrittäjyyden ja urapolkujen tutkimus- ja kehittämishanke s. 60 • Toteuttajat Aalto-yliopiston Pienyrityskeskus sekä tutkimusryhmä Tuokkola, Nieminen ja Huotari • Tutkimuksessa selvitettiin seniorinyrittäjyyden lainsäädännöllisiä reunaehtoja sekä kartoitettiin senioriyrittäjyyden polkuja neljällä verkoston paikkakunnalla Turvallinen kotiasuminen ja interaktiivinen palveluyhteys s. 40 • Koordinoi Tampereen ammattikorkeakoulu • Tavoitteena kehittää vanhusten kotihoitoa ja pilotoida hyvinvointiteknologiaa 17 Verkosto alueiden kehittäjänä DEMO-verkoston toimintaa on arvioitu useaan otteeseen vuosina 2010–2012. Tähän lukuun on koottu verkoston jäsenten ja ohjausryhmän ajatuksia verkoston roolista ja ikärakennemuutoksen käsittelystä alueyhteistyössä. Luvun lopussa esitetään verkoston aikana esiin tulleita kehittämisehdotuksia. DEMO-verkoston toiminnan arviointia Verkostoalueet ovat pitäneet DEMO-verkoston toimintaa ja ikärakennekysymysten esille tuontia tärkeänä. Toisaalta ikärakennemuutoksen haasteisiin vastaaminen edellyttää erityisen pitkäjänteistä työtä, jossa verkosto on voinut toimia vain aloitteentekijänä toiminnan lyhytaikaisuuden vuoksi. Jäsenille tehtyjen kyselyiden perusteella verkosto on ollut hyödyksi erityisesti tiedon, mallien ja hyvien käytäntöjen levittäjänä sekä yhteistyön mahdollistajana. DEMO-verkoston aluksi tehtiin vuonna 2010 kartoitus siitä, mitä teemoja ja aihekokonaisuuksia verkostossa mukana olevat alueet ja verkoston ohjausja asiantuntijaryhmän jäsenet pitivät tärkeimpinä34. Arvioinnin yhteydessä tehtiin myös verkostoa, sen syntymistä ja rooleja käsitellyt opinnäytetyö (Laasonen 2011). Kartoituksen mukaan verkostoon liittyneet alueet toivoivat verkostolta erityisesti synergiaetuja yhteisten hankkeiden kautta, tiedon jakamista sekä välittämistä, uusia resursseja sekä uusien johtamis-, suunnittelu- ja kehittämistaitojen oppimista. Samansuuntaisia tuloksia saatiin vuonna 2011 tehdyssä väliarviossa35 sekä syksyllä 2012 verkostoalueiden kanssa käydyissä keskusteluissa. Vuoden 2010 arviossa alueet ja asiantuntijat näkivät verkoston roolin toisaalta vaikuttajana, toisaalta kehittäjänä. Vaikuttajaroolissaan verkosto toimi keskusteluareenana, asioiden esiin nostajana ja poliittisena toimijana. Kehittäjäroolissa verkosto nähtiin kansallisten hankkeiden kehitysalustana, hyvien käytäntöjen välittäjänä ja mallintajana. Verkoston kolmantena roolina oli toimia oppimisfoorumina. Alueita kiinnostivat erityisesti uusien kehittämis-, johtamis- ja suunnittelutaitojen oppiminen (ks. kuvio 6). Verkoston jäsenet pitävät kaikkia verkoston teemoja tärkeinä, mutta erityisesti alueet ovat arvioiden perusteella olleet kiinnostuneita demografisten mallien ja rakenteiden tuottamisesta, yhteisistä pilotti- ja toimenpidehankkeista sekä alueiden verkostoyhteistyöstä eri muodoissaan. Yksittäisistä ikärakennemuutokseen liittyvistä teemoista ovat kiinnostaneet erityisesti uudet hyvinvointi- ja palveluratkaisut, alueraken- Informaation vaihto 1. Verkosto kehittäjänä Yhteishankkeet: uudet ratkaisut ja mallit sekä ennakointi Alueellinen verkostotoiminta Koordinointi 2. Verkosto oppimisfoorumina Uudet resurssit 3. Verkosto vaikuttajana Koulutus Uusien kehittämis-‐, johtamis-‐ ja suunnittelutaitojen oppiminen Yhteinen tahdonmuodostus ja päätösten legitimointi Osallisuus Tärkeille tiedon lähteille pääseminen Päätöksenteko-‐ prosesseihin mukaan pääseminen Kuvio 6. DEMO-verkoston roolit (Lähde: Laasonen 2011) 34 Laasonen, Ranta & Uitto 2011 35 Valtakari, Arnkil, Riipinen & Kesä 2011 18 Aluetoimijoita koulutusseminaarissa keväällä 2011 (kuva: DEMO-verkosto). teen analyysit ja kunta- ja aluetutkimukset, palveluteknologia, nuorisotyöttömyyteen liittyvä työ sekä kuntatalouden ja ikärakenteen ennakointi. Verkostotyön aikana on huomattu, että ikärakennemuutos on monialaisena ja ehkä abstraktinakin kysymyksenä haastava haltuunotettava. Monella alueella ikärakennemuutos liitetään erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen. Verkostoalueet ovatkin olleet erityisen kiinnostuneita juuri ikääntyneiden ja syrjäisten alueiden palveluiden järjestämiseen liittyvistä hyvistä käytännöistä. Myös ennakoinnista ja kokonaisvaltaisesta ikärakennemuutoksen haltuunotosta ollaan kiinnostuneita, mutta niiden toimintatavat ovat useilla alueilla vasta kehittymässä. Verkoston aikana suurella volyymillä käynnistyneet kunta- ja palvelurakennemuutokset näkyivät myös verkoston toiminnassa ja jäsenten kiinnostuksen kohteissa: vuonna 2012 kuntien yhdistymiset ja palvelurakenteen uudelleenorganisoituminen ovat vieneet selvästi paljon kuntien resursseja, jolloin yhteistyöverkostoihin osallistu- 19 minen on jäänyt vähemmälle. Lisäksi hallituksen säästötoimet vähensivät verkoston toimintaresursseja ja toteutusaikaa kolmeen vuoteen aiemmin suunnitellun neljän vuoden sijaan vaikeuttaen alkuperäisten tavoitteiden vaikuttavuutta. Toisaalta alueiden ja verkoston yhteistyössä suunnittelemat viisi toimenpidehanketta saatiin tavoitteiden mukaisesti käynnistettyä. Hyvien käytäntöjen esimerkkejä välitettiin alueiden tietoon tehokkaasti työ- ja elinkeinoministeriön yhteistyöllä sekä verkoston julkaisujen ja koulutusten kautta. DEMO-verkoston aloittaman työn jatkaminen on sekä alueiden että kansallisten asiantuntijajäsenten näkökulmasta selvästi tarpeellista. Toimintatapaan on jatkossa haettava selkeästi myös ministeriöiden välisen yhteistyön tiivistämistä ja selkeämpää kansallista toteutusvastuuta sekä pitkäjänteisyyttä. Alueilta löytyy jatkossakin kykyä ja innovatiivisuutta uusien palveluiden ja toimintatapojen kehittämiseen ohjelmayhteistyössä. Ohjausryhmän näkemyksiä verkostotyöstä (Poimintoja ohjausryhmän työpajasta 27.9.2012) DEMO-hankkeessa ikärakennemuutosta on käsitelty verkostomaisesti ja se on tuonut yhteen eri alueita ja toimintoja. DEMOn ohjausryhmässä verkosto nähdään hyvänä tapana koordinoida toimintaa ja jakaa tietoja ja toimintamalleja. – Ikärakennemuutos ei koske vain sosiaali- ja terveyssektoria eikä mikään kunta tai sektori pysty ratkaisemaan ikärakennemuutoksen aiheuttamia haasteita yksin. Keskustelun tulisi siirtyä määrärahojen jaosta laaja-alaiseen, kaikki huomioivaan ja laatua painottavaan suuntaan, kehittämispäällikkö Manu Rantanen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista kiteyttää. – Ikärakennemuutokseen vastaamiseksi tarvitaan paljon yhteistyötä ja kunnollista verkostoitumista. Mitään ei tapahdu pelkästään raporttien kautta. Mutta jos eri toimijat verkostoituvat oikeasti – ja pitkäksi aikaa – myös kehitys on mahdollista, Rantanen jatkaa. Työ ikärakennemuutoksen parissa on hyvin pitkäjänteistä, eikä muutoksia saada aikaan vuodessa tai kahdessa. Toimintaa pitäisikin katsoa ennemmin vuosikymmenissä eteenpäin. DEMO-verkoston ehdottomana haasteena ohjausryhmä näkeekin sen, että hanke loppui lyhyeen. Vahva koordinointi ohjaa verkoston toimintaa Pitkäjänteinen kehitystyö verkostossa tarvitsee toimintaa ohjaavan resurssin. DEMO-verkosto on toiminut ministeriövetoisesti ja ohjausryhmä pitääkin tätä hyvänä toimintamallina. – Verkosto kaipaa ehdottomasti koordinointia ja ulkopuolista tukijaa – etenkin nyt kun tulevat kuntaliitokset tuovat tullessaan merkittäviä muutoksia alueille. Ministeriö on mielestäni sopiva taho koordinoimaan, sillä se antaa selkärangan ja auktoriteetin verkostolle, toteaa seutuasiantuntija Mervi Liimatainen Cursor Oy:stä. Yksittäisen ministeriön sijaan ohjausryhmäläisten mielestä verkoston pitäisi olla kuitenkin useamman ministeriön yhteishanke, jolla on myös yhteinen rahoitus. Tällöin eri ministeriöt sitoutuisivat kaikki yhteisiin tavoitteisiin ja verkosto saisi tuekseen monipuoliset toimintamallit ja ajattelutavat. Kehitystyö on aluesidonnaista, mutta toimintamallit yleisesti sovellettavissa DEMO-hankkeessa on ollut mukana erilaisia ja eri vaiheissa olevia alueita: sellaisia, jotka ovat vasta aloittaneet kehitystyön tämän hankkeen myötä ja niitä, jotka ovat tehneet kehitystyötä jo pitkään. DEMOn ohjausryhmäläisten mielestä tällaisia erilaisia alueita tarvitaan ehdottomasti verkostoon mukaan. Myös eri alojen toi- 20 mijoita tarvitaan erilaisten näkökulmien avaamiseksi. – Verkoston avulla pystytään jakamaan helposti tietoja paitsi toimijoilta toisille, myös eri alueiden kesken. Jos katselee asioita vain oman kunnan sisällä, jumiutuu helposti omiin toimintatapoihinsa ja toiminta voi tukehtua. Muut kunnat voivat tarjota sellaisia ajatuksia ja ideoita, joiden avulla pystyy kehittämään myös oman kuntansa toimintaa entisestään, Tampereen kaupungin tilaajapäällikkö Eeva Päivärinta kertoo. Eri alueita pitäisikin rohkaista paitsi etsimään ja keksimään omia kehitysideoita, myös soveltamaan muualla käytössä olevia malleja omiin tarpeisiinsa. – Jos haluamme muuttaa toimintatapoja kuntien näkökulmasta, on meidän huomioitava, että hyvät ratkaisut ovat aina aluekontekstisidonnaisia. Tämän takia meidän pitäisikin rohkaista innovatiivisia alueita kokeiluihin, DEMO-verkoston ohjelmajohtaja Antti Korkka Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistyksestä kiteyttää. – Teknologiset ratkaisut voidaan usein melko suoraviivaisesti siirtää alueelta toiselle, mutta palvelurakenne toimijoineen on rakennettava paikallisesti, Korkka jatkaa. Ikäännytään iloiten Verkostot pystyvät auttamaan paljon niin eri alueita kuin toimijoitakin, mutta tärkeintä olisi kuitenkin saada aikaan muutos yksilöiden asenteissa. Hallinnosta käsin usein ajatellaan, että ihminen on ikäihminen 65-vuotiaana, mutta totuus voi olla kuitenkin aivan toista ja ihminen voi esimerkiksi eläkkeelle jäädessään olla vielä parikymmentä vuotta täysin toimintakykyinen. Koska ihmiset ovat ennen kaikkea yksilöitä eri elämänpolun vaiheissa, nosti ohjausryhmä esille elämänkulkuajattelun. – Ihmisen ikä ei suoraan vaikuta hänen toimintakykyynsä, joten ehkä meidän ei kannattaisikaan puhua vain iästä vaan sen sijaan itse ihmisestä. Valtaosa ikäihmisistä on erittäin aktiivisia ja heissä on valtavat resurssit esimerkiksi ratkaista myös itse ikärakennemuutoksen tuomia kysymyksiä – heidän omien tarpeidensa mukaan, ohjausryhmässä pohditaan. – Ikääntyminen on iloinen asia ja se meidän pitäisi tuoda kaikkien tietoisuuteen. Ajatelkaa, miten hienoa voikaan olla esimerkiksi eläkkeelle jääminen: siinä vaiheessa koko tulevaisuus on jälleen auki ja meillä on aikaa elää täysillä, ympäristöneuvos Harry Berg pohtii. DEMO-verkoston ohjausryhmäläiset kannustavatkin ihmisiä iloitsemaan ikääntymisestä. – Elämä kannattaa nähdä laaja-alaisesti ja nauttia sen tarjoamista mahdollisuuksista. Myös elämän olosuhteet pitää rakentaa monipuolisesti, jotta elämästä tulee sinfonia, kokonaisuus, Eeva Päivärinta kertoo. – Ikääntyminen ei ole sairaus eikä ongelma, vaan se on myös voimavara, Kuopion kaupungin palvelusetelikoordinaattori Marketta Uusitalo kiteyttää. Kehittämisehdotuksia alueyhteistyöhön Ikärakennemuutosta ei ole käsitelty kokonaisvaltaisesti aluekehityksessä aiemmin, vaan alueiden välinen ja verkottuva toimintatapa on ollut aivan uudenlainen keino lähestyä asiaa. Tämän julkaisun loppuosaan kootut hyvät käytännöt ehdottavat, kuinka ikärakennemuutoksen haasteisiin voidaan konkreettisesti vastata alue- ja paikallistasolla. Verkostotyön aikana on noussut esiin seuraavia ikärakennemuutoksen aluetyöhön liittyviä näkökulmia ja kehittämisehdotuksia, jotka olisi hyvä ottaa huomioon esimerkiksi tulevia kehittämisohjelmia suunniteltaessa. • Ikärakennemuutoksesta puhuttaessa on huomioitava kaikki ikäryhmät, sillä muutos koskee kaikkia – yhtä ikäryhmää koskevat päätökset vaikuttavat kaikkiin. • Elämänkulkuajattelu auttaa ymmärtämään sen, että ei ole vain nuoria, työikäisiä ja vanhuksia, vaan on yksilöitä eri elämänpolun vaiheessa yksilöllisine kykyineen, voimavaroineen ja tarpeineen. Ikääntyneillä on enemmän vaihtelua terveydessä ja elämäntilanteessa kuin minkään muun ikäisillä. • Toimialojen ja toimijoiden välinen ennakkoluuloton yhteistyö on olennaista silloin, kun vastataan ikärakennemuutoksen kaltaisiin monimutkaisiin haasteisiin. Yhteistyö edellyttää hallinnon välisten raja-aitojen ja totuttujen toimintatapojen muuttamista. Ikärakennemuutos ei koske vain vanhuspalveluiden järjestämisen kysymyksiä. Eri hallinnonalojen yhteistyön tulisi alkaa jo ministeriötasolta ja ulottua kunnissa hallintokuntien yhteistyötasolle asti. • Ikärakennemuutoksen käsittely aluekehityksessä on haastavaa, sillä kysymys ei kuulu yksiselitteisesti yhdenkään olemassa olevan hallinnonalan vastuulle. Alueiden, eri toimialojen sekä erityyppisten toimijoiden välinen yhteistyö ja verkostoituminen auttavat kysymyksen käsittelyssä. • Yhteistyö tuo synergiaetuja ja verkosto toimii parhaimmillaan yhteisten intressien ja hankkeiden kasvualustana. Verkoston jäsenet voivat vaihtaa toimintatapoja ja oppia toistensa kokemuksista sekä jakaa tietoa ja käynnistää yhteisiä kehittämishankkeita. • Verkostotoiminnan onnistuminen edellyttää jäsenten tiivistä sitoutumista – alueilla on oltava verkostokyvykkyyttä ja resursseja toimintojen ylläpitoon ja käynnistämiseen. • Ikärakenteen haasteisiin keskittyvä verkosto onnistuu parhaiten, kun se koostuu sekä alueiden keskinäisestä toiminnasta että yhteistyöstä ministeriöiden kanssa. Ministeriöiden tuki antaa verkostolle vaikuttavuutta ja laajemmat toimintamahdollisuudet. • Ikärakennemuutoksen haasteisiin voidaan parhaiten vastata pitkäjänteisellä ja johdonmukaisella toiminnalla ja ohjelmilla. Verkoston ja sen toimintamallien luomiseen on varattava riittävästi aikaa, jotta yhteistyöverkostot alkavat toimia tehokkaasti. • Ministeriöiden välistä ohjelmayhteistyötä on kehitettävä tiiviimmäksi. Väestökysymykset koskettavat kaikkia hallinnon aloja vaatien ohjelmatyöltä parempaa keskinäistä koordinointia ja yhteistyötä. • Maakunta- ja kuntatasolle on kehitettävä entistä tehokkaampia ennakoinnin ja ennakointiaineistojen käytön työtapoja väestökysymysten käsittelyyn. 21 Hyvät käytännöt Seuraavilla sivuilla esitellään 46 ikärakennemuutokseen liittyvää hyvää käytäntöä ja hanke-esimerkkiä. Käytännöt on ryhmitelty neljään teemaan ja 14 alateemaan, jotta samaan aihepiiriin liittyvien esimerkkien löytäminen on mahdollisimman vaivatonta. Teemat ja alateemat antavat myös kuvan siitä, mihin ikärakenteen muutokseen liittyviin kysymyksiin alue- ja paikallistasolla on viime vuosina erityisesti keskitytty. Asuminen 25 Yhteisöllisyys Yhteisöllisyys voi parantaa elämisen laatua 26 Omatoimi-talo tuo yhteisöllisyyttä ikääntyvien arkeen 28 Kotona asumisen tukeminen Palvelukampus edistää ikäihmisten toimintakykyä, hyvinvointia ja terveyttä 28 Kodinomaista asumista perhehoidossa 30 Neuvontakeskus Kunnonkoti opastaa esteettömyyteen 31 Palvelut 33 Palveluiden keskittäminen ja palveluverkostot Kokonaisvaltaista palvelua hyvinvointikampukselta 34 Liikkuvat palvelut ja lähilogistiikka Liikkuvaa tietotekniikkaopetusta ja terveyspalveluita Netti-Nyssessä 35 Monipuolisia palveluita kirjastoautossa 36 Suupirssi kuljettaa hammashoidon asiakkaan luo 38 Toimistobussi lyhentää työpäivää 39 Etäpalvelut, teknologia ja turvapalvelut Teknologiaratkaisut tukevat kotona asumista ja hyvinvointia 40 Interaktiivinen hoitoteknologia iäkkäiden kotihoidossa 42 Turvallisesti kotona – trygghet i hemmet 43 Matalan kynnyksen monipalveluyksiköt Terveyspalveluita kioskilta 44 Opastusta ikäpisteistä 45 Palveluiden ja hyvinvoinnin tuottaminen yhteistyöllä ja vapaaehtoisuudella Järjestöjen ja vapaaehtoistyön palvelut näkyviksi kuntalaisille 46 Kotitori yhdistää yksityisiä ja julkisia palveluita 47 Kymenlaakson kylät kukoistamaan yhteistyömalleilla 48 Seudullisella palvelusetelillä joustoa palveluihin 50 Ihmiseltä toiselle – palveluja vapaaehtoisvoimin 51 Yhdistysten yhteistyöllä toimintaa ikäihmisille 52 Ideoita seniorisetelin kehittämiseen 53 22 Työ 55 Yrittäjyys mahdollisuutena, yrittäjyyden tukeminen Yrityskummeilta opastusta ja kontakteja yrittäjille 56 Kasvua yrittäjyyteen 57 Yrittäjyyskasvatuksessa opettajat ja yrittäjät toimivat yhdessä 58 Tiimiyrittäjyyttä ja yhteisöllisyyttä osuuskunnassa 59 Ikänäkökulma työssä ja työpaikalla, työurien pidentäminen Seniorina yrittäjäksi: polut senioriyrittäjyyteen selvityksen kohteena 60 Hyvä johtaminen ottaa huomioon kaikki ikäryhmät 62 Senioriohjelmat edistävät pidempiä työuria 63 Työurien pidentyminen koulutuksen keinoin 64 Työvoiman saatavuus, houkuttelu ja sitouttaminen Työperäinen maahanmuutto elinkeinoelämän vahvuutena 65 Uusia työn tekemisen malleja Pielisen Karjalassa 66 Etätyöstä ratkaisu työikäisen väestön vähenemiseen 67 Osallistuminen ja strategiatyö 69 Kokonaisvaltaisuus ja poikkihallinnollisuus Ikääntyvä yhteiskunta mahdollisuutena: TampereSenior 70 Palvelua ikäihmisten omista lähtökohdista: Ikäystävällinen Kuopio 72 Kansainvälisiä työkaluja ikärakennemuutokseen 74 Région Limousin: miten ranskalaiset sen tekevät 74 Osallistuminen ja vaikuttaminen Vanhusneuvosto valvoo ikäätyneiden etuja 75 Kansalaisraati tuo vaikuttamisen lähelle ihmistä 76 Uusi asenne ikääntymistä kohtaan 77 Alueen houkuttelevuus Paikallisuus, ekologisuus ja elämän laatu vetävät puoleensa 78 Takaisin kartalle: seutukaupunkien kehittämismenetelmiä 79 Säkenöivää voimaa seutujen kehittämiseen 80 Cittaslow toi Kristiinankaupunkiin tekemisen meiningin 82 Ennakoinnin ja suunnittelun menetelmät Hemaasu-malli auttaa ennakoinnissa 83 Paikkatiedot auttavat palveluverkon suunnittelussa 84 23 24 Ylin kuva: Ilona Järvi / MONIKKO. Kesk. kuva: Sannamari Lankia / MONIKKO. Alin kuva: Timo Savilepo / MONIKKO Asuminen Asumiseen liittyvissä esimerkeissä korostuvat erityisesti ikääntyvien uudet asumisratkaisut, kotona asumisen tukeminen sekä yhteisöllisyys. Tämän julkaisun kaikki neljä teemaa – etenkin asuminen ja palvelut – liittyvät kiinteästi toisiinsa. Asumisen yhteydessä käsitellään erityisesti kotihoitoa, kun taas hyvinvointi- ja etäteknologiaratkaisuja tarkastellaan myöhemmin palvelutteeman yhteydessä, vaikka ne liittyvät kiinteästi myös asumiseen. Asumista ja palveluita kehittämällä pyritään lisäämään hyvinvointia ja turvallisuutta sekä tukemaan ikääntyneiden kotona asumista. Tavoitteisiin pyritään pääsemään kehittämällä uusia asumisen muotoja, asumista ja palveluita yhdessä, esteettömyyttä sekä yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyden kehittämisen tavoite tulee esiin asumisen lisäksi kaikkien tämän tämän julkaisun teemojen yhteydessä. Yhteisöllisyys lisää kaikenikäisten asumisen ja elämän laatua, ja sitä voidaan toteuttaa esimerkiksi ryhmäasumisella, arkkitehti- tai yhdyskuntasuunnittelun ratkaisuilla, sekä esimerkiksi ikäihmisten perheasumisen muodossa. 25 DEMO-HANKE Asuminen Yhteisöllisyys voi parantaa elämisen laatua Alateema Yhteisöllisyys Paikkakunta Tampere, Mikkeli, Turku, Loimaa, Närpiö ja Mänttä-Vilppula Lisätietoja http://wiki.tut.fi/Monikko Asumisen ratkaisuilla voidaan vaikuttaa merkittävästi kaikenikäisten ihmisten arjen sujumiseen ja sitä kautta hyvinvointiin. Viime vuosina Suomessa on yhä enemmän kiinnostuttu mahdollisuudesta lisätä yhteisöllisyyttä asuin- ja aluesuunnittelun keinoin. – Suomessa ajatus uudenlaisesta, erilaisiin elämäntilanteisiin sopivasta yhteisöasumisesta on vasta heräilemässä ja vanhat kommuunimielikuvat elävät vielä vahvoina. Yhteisöllisyyden uskotaan kuitenkin tuovan esimerkiksi palvelujen järjestämiseen uudenlaisia mahdollisuuksia, kertoo projektipäällikkö Riikka Pylvänen, joka on luotsannut yhteisöllisen asumisen MONIKKO-hanketta. MONIKKO ei keskittynyt pelkästään ikäihmisten yhteisöasumisen tarkastelemiseen, vaan siinä otettiin huomioon laajasti kaikenlaiset kansalaisryhmät. Tavoitteena oli luoda konkreettisia esimerkkejä, miten yhteisöllisyyteen voidaan luoda puitteet arkkitehti- ja aluesuunnittelulla. – Toimiva yhteisöllisyys perustuu aina vapaaehtoisuuteen, ja sille pitää luoda ympäristö, jossa sen toteutuminen on mahdollista. Kaikkein toimivimmaksi ratkaisuksi suomalaisessa kulttuurissa ovat osoittautuneet hankkeet, joissa samanlaiset arvot ja asumistoiveet jakava ryhmä on itse aktiivisesti aloittanut ja vienyt läpi rakennusprojektin. Tällaisessa lopputulos on kyseisen ryhmän tarpeita palveleva ja mahdollistaa juuri sellaisen yhteisöllisyyden, jota ryhmä haluaa toteuttaa, Pylvänen kuvailee. Kunnista todelliset kehityskohteet MONIKOn varsinainen suunnitteluosio toteutettiin yhteistyössä mukana olevien kuntien kanssa. Suunnittelun kohteet valittiin kunnissa. – Emme halunneet rajata suunniteltavien kohteiden valintaa, sillä hankkeen ajatuksena oli pureutua todellisiin, olemassa oleviin haasteisiin. Kun jossakin kunnassa haluttiin miettiä kokonaisen kaavoitettavan asuinalueen suunnittelun MONIKKO Moninaisten yhteisöllisten kysymyksiä, toisessa tarvittiin juuri tässä hetasuin- ja toimintaympäristöjen kessä suunnitelmaa yhteisöllisyyttä tukevan kehittämispilotit kerrostalon rakentamiseksi. Saimmekin varsin monipuolisen otoksen suunnittelukohteita, yy Aika: Helmikuu 2011 – joulukuu 2012 iloitsee Riikka Pylvänen. yy Koordinoija: Tampereen teknilliIkääntyvien ihmisten tarpeita tarkasteltiin sen yliopiston EDGE arkkitehtuuri- ja kaikissa pilottisuunnitelmissa, mutta hieman kaupunkitutkimuslaboratorio eri painotuksilla, olivathan kohteetkin keskenään hyvin erilaisia. – Närpiön kohteessa haluttiin laajentaa jo toiminnassa olevan vanhainkodin tiloja ja mahdollisesti koko palvelukonseptia. Myös Mikkelin aluerakentamisen pilottisuunnitelma on erityisesti keskittynyt ikääntyneiden asumisen tarpeisiin. Erilaisuus on yhteisössä rikkaus Riikka Pylväsen mukaan yhteisöllistä asumista ei pitäisi ajatella automaattisesti ratkaisuna, jossa samaa ikäryhmää edustavat järjestetään asumaan keskenään. Eri-ikäisiä asukkaita palvelevat ratkaisut voivat olla usein paljon kestävämpiä. 26 – Kohteissa, joissa on eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia asukkaita, voi parhaimmillaan olla varsin toimivaa ryhmädynamiikkaa. Lapsiperheet voivat saada arjen lastenhoitoapua naapuruston eläkeläisiltä, jotka puolestaan saavat nuoremmalta väeltä apua kaupassakäyntiin ja lumenluontiin. Tällaista yhteisöllisyyttä onkin jo olemassa paljon. Jos halutaan viedä ilmiötä vielä pidemmälle, täytyy asuinkohteisiin suunnitella ja toteuttaa tiloja, joissa yhteisöllisyyttä voidaan syventää. Sellaisia voivat olla vaikkapa kerrostalon harrastushuoneet, joihin voidaan hankkia yhteisiä pelejä, tietotekniikkaa tai kirjoja. Samoin esimerkiksi yhteiset ruokailutilat voivat mahdollistaa ruoanlaiton kustannustehokkaasti ja sosiaalisen ruokailuhetken. Yhteisöllisyyden lisääminen edellyttää kunnissa laajaa yhteistyötä ja näkemystä siitä, kuinka yhteisöllisyys syntyy ja kuinka sitä voidaan konkreettisin keinoin tukea. Ratkaisevaa ei ole vain valmiin asuinympäristön toimivuus, vaan koko rakentamisprosessin suunnittelu kaupungin tonttipolitiikasta asukkaiden valintaan asti. – Luontevin yhteisöllisyys näyttää syntyvän, kun ihmiset osallistuvat aktiivisesti oman asuinympäristönsä suunnitteluun ja toteuttamiseen. Silloin lopputulos tuntuu heistä omalta ja muut asukkaat ovat jo tuttuja, kun muuttopäivä koittaa, Pylvänen toteaa. MONIKKO tuotti suunnitelmia ja suuntaviivoja MONIKKO-hankkeen tavoitteena on ollut koota ja tuottaa tietoa yhteisöllisistä asumis- ja toimintaympäristöistä, erilaisista yhteisömalleista ja erityisesti arkkitehti- ja aluesuunnittelun välineistä yhteisöllisyyden toteuttamisessa. Mukana on ollut kuusi kuntaa, joihin kuhunkin laadittiin yhteisöllisyyteen ja omatoimisuuteen perustuva asumisen pilottisuunnitelma. Suunnitelmat toimivat jatkossa malleina asumisen kehittämistyölle pilottikunnissa sekä ympäri Suomen. Suunnitelmien ja selvitystyön pohjalta koostetaan yhteisörakentamisen opas, joka valmistuu vuoden 2012 loppuun mennessä. Tampere Loimaa Kokeilevia asumiskonsepteja uuden Vuoreksen kaupunginosan Koukkurannan alueelle. MONIKKO-pilottialueelle laadittiin suunnitelma yhteisöllisen asumisen korttelista. Tampereella kehitettiin asukaslähtöisen suunnittelun työkalua. Sen avulla laadittiin kolme yhteisöllistä asumissuunnitelmaa. Keskeisiä asioita ovat asukaslähtöisyys, muuntojoustavuus sekä ekologinen kestävyys. Pilottisuunnitelman avulla on kerätty ajatuksia yhteisöllisyyttä ja yrittäjyyttä tukevan alueen kaavoitukseen Loimaan keskustan lähellä. Alueella ei vielä ole asukkaita, joten suunnittelussa on etsitty tapoja muodostaa ja tukea yhteisöllisyyttä sitten kun alueelle muuttaa väkeä. Mikkeli Närpiön terveyskeskuksen ja tehostetun palveluasumisen alueesta halutaan laajempi palvelukampus tai hyvinvointikeskus. Kampus sisältää erilaisia tiloja ja toimintoja sekä asumismuotoja ja siellä voivat toimia yhdessä julkinen, yksityinen ja kolmas sektori sekä perhe ja lähipiiri. Keskeistä Närpiössä on luoda yhteisöllisyydelle mahdollisuus arkkitehtonisilla ratkaisuilla. Kolme erityisesti ikääntyneiden tarpeet huomioivaa aluesuunnitelmaa Pankarannan alueelle. Suunnittelun kohteena olevalla alueella sijaitsevat terveyskeskus, vanhustenkoti sekä päiväkeskus. Suunnittelulla halutaan vähentää raskasta laitosasumista ja madaltaa rajaa laitosten ja muun alueen välillä. Yhteisöllisyyttä kannustetaan sekä talokohtaisesti esimerkiksi yhteistiloilla että korttelikohtaisesti talojen, pihojen ja toimintojen sijoittelulla. Turku Yhteisöllisen uudisrakentamisen suunnitelma Pahaniemen Jyrkkälän vuokrakerrostaloalueelle. Suunnitelmassa keskitytään yhteisöllisen uudisrakentamisen mahdollisuuksiin ja alueen imagon, viihtyisyyden ja asumisen laadun kohottamiseen. 27 Närpiö Mänttä-Vilppula Mäntän keskustaan rakennetaan uusi, yhteisöllinen kerrostalo, joka on tarkoitettu erityisesti senioreille tai kehitysvammaisille. Talon halutaan myös elävöittävän lähiympäristöä ja siksi siihen voidaan rakentaa kaikille avoimia oleiluun, tapaamiseen tai kulttuurin harrastamiseen tarkoitettuja tiloja, kuten kahvila, galleria, kuntosali tai terveyskioski. Asuminen Omatoimi-talo tuo yhteisöllisyyttä ikääntyvien arkeen Alateema Yhteisöllisyys Paikkakunta Saarijärvi Lisätietoja yy www.omatoimi.fi yy Muita samankaltaisia: Loppukiri Helsingissä www.aktiivisetseniorit.fi/ loppukiri Yhdessä tekeminen ja yhteisöön kuuluminen ovat hyviä keinoja lisätä kaikenikäisten hyvinvointia ja torjua yksinäisyyttä ja ikääntyvien toimintakyvyn heikkenemistä. Saarijärvellä on suunnitteilla yli 55-vuotiaille tarkoitettu Omatoimi-talo, joka poikkeaa tavanomaisesta kerrostalosta siinä, että asumisessa painotetaan yhdessä tekemistä. Taloon tulee noin 35 tavallista asumisoikeusasuntoa ja niiden lisäksi yhteisiä tiloja esimerkiksi ruokailua ja harrastamista varten. Hanketta vetää varta vasten perustettu Saarijärven Seudun Asumisoikeusyhdistys, jonka jäseniä taloon muuttavat ovat. Yhteisön jäsenet ovat perustaneet myös asukasyhdistys Omatoimi ry:n vastaamaan asukkaiden yhteistoiminnasta. Tulevat asukkaat ovat osallistuneet talon suunnitteluun alusta alkaen, eli hankkeessa toteutuu myös yhteisöllinen rakennuttaminen. Omatoimitalo on suunniteltu toimintakykyisille asukkaille, joten se ei ole varsinainen palvelutalo. Suunnittelussa on kuitenkin otettu huomioon, että asukkaat voisivat asua talossa mahdollisimman pitkään ja hankkia tarvittavia palveluita kotiinsa silloinkin, kun heidän toimintakykynsä heikkenee. Aloitteen ikääntyvien ihmisten asumisyhteisön perustamiseksi teki Saarijärven kaupungin vanhusneuvosto, jonka alulle panema julkinen keskustelu sai yhteisöllisestä asumisesta kiinnostuneita ottamaan yhteyttä kaupunkiin. Hankkeen suunnittelu on alkanut vuonna 2009 ja Omatoimipuukerrostalon on tarkoitus valmistua vuonna 2013. Palvelukampus edistää ikäihmisten toimintakykyä, hyvinvointia ja terveyttä Alateema Kotona asumisen tukeminen, palveluiden järjestäminen yhteistömalleilla ja vapaaehtoisuudella Paikkakunta Tampere Lisätietoja www.tampere.fi Tampereinfo Projektit Valtakunnalliset hankkeet Kaste-ohjelma Tampereen Pekka -hanke Tampereen Härmälän kaupunginosaan suunnitellaan hyvää elämää ja asiakaslähtöisiä asumisratkaisuja tukevaa palvelukampusta. Tavoitteena on tuoda muun muassa monipuoliset palvelut ikäihmisten lähelle ilman, että heidän tarvitsee muuttaa palvelumuodosta tai paikasta toiseen toimintakyvyn muuttuessa. Samalla halutaan myös vähentää ikääntyneiden yksinäisyyttä ja turvattomuuden tunnetta esimerkiksi yhteisöllisyyttä lisäämällä ja sosiaalisia turvaverkkoja parantamalla. – Ajatus palvelukampuksesta syntyi halusta tukea ikäihmisten kotona asumista ja auttaa heitä pysymään toimintakykyisinä mahdollisimman pitkään. Lisäksi haluamme vahvistaa alueen ikäihmisten yhteisöä, jotta heidän osallistumismahdollisuutensa arkisiin askareisiin vahvistuvat, kiteyttää Laura Selin-Hannola, joka toimii projektipäällikkönä palvelukampusta suunnittelevassa PEKKA (perhehoito ja kampus) -hankkeessa. Härmälän pilotissa halutaan tuottaa palveluja sinne, missä iäkkäät ihmiset asuvat. Kampus tarjoaa koti- ja ympärivuorokautisen hoivan välimaastoon kuuluvia palveluita, kuten päiväkeskustoimintaa ja lyhytaikaishoitoa. 28 Härmälä-päivässä kohdataan ikään katsomatta. Kuva: Saara Ahlroth Härmälän palvelukampuksella on tarkoitus ottaa myös käyttöön erilaisia hyvinvointiteknologian ratkaisuja, kuten hoitajakutsujärjestelmä tai hellavahteja, jotka auttavat niin ikään vanhuksia selviämään paremmin päivittäisissä askareissaan. Kampus rakentuu yhteistyöllä Härmälän palvelukampusta kehitetään yhdessä alueen toimijoiden ja asukkaiden kanssa, jotta palvelutarpeet ja -tarjonta löytävät toisensa. – Olemme järjestäneet ikäihmisille tilaisuuksia, joissa he ovat päässeet itse kertomaan mielipiteitään ja toiveitaan alueen palvelujen kehittämiseksi. Lisäksi paikalliset toimijat on kerätty yhteen etsimään ratkaisuja ikäihmisten kotona asumisen tukemiseksi. Samalla on myös kartoitettu alueella jo tarjolla olevat palvelut, Selin-Hannola selventää. Hankkeen aikana kootaan yhteen tiedot alueen palvelutarjonnasta. Tavoitteena on paitsi laatia tietopaketti alueen asukkaille, myös kerätä tietoa toimijoille, jotta he pystyisivät aiempaa paremmin yhdistämään resurssejaan ja tätä kautta tarjoamaan vielä monipuolisempia palveluita. Samalla tavoitellaan myös laajempaa toimijoiden välistä yhteistyötä sekä ennakoivia ja helposti saavutettavia palveluita. Kehitystyötä myös PEKKA-hankkeen ulkopuolella Härmälässä on käynnissä myös erillisiä kehittämishankkeita kotona asumista tukevien palveluiden monipuolistamiseksi. – Kuuselan Seniorikeskus ja Petäjäkotikeskus ovat hyviä esimerkkejä alueen aktiivisista toimijoista: ne tarjoavat monipuolisia päivätoiminnan muotoja myös niille, jotka eivät ole palvelukeskuksen asukkaita. Lisäksi niissä kehitetään uusia ilta- ja yöhoidon mahdollisuuksia kotona asuvien ikäihmisten ja omaishoitajien tueksi, Laura SelinHannola kertoo. Palvelukampuskonsepti sovellettavissa myös muilla paikkakunnilla Laura Selin-Hannola kertoo, että Härmälän palvelukampuksen kaltainen malli on sovellettavissa myös muille alueille. Hän kuitenkin muistuttaa, että jokaisen alueen on luotava ikäkampuksesta omanlaisensa. – Alueen toimijoilla täytyy olla vahva innostus ja intressi kampusalueen rakentamiseen ja vanhuspalveluiden kehittämiseen. Kampusalue rakentuu aina asukkaiden lähtökohdista, toimijoiden ja asukkaiden yhteistyöllä. Tampereen Härmälässä kohtaavat ikäihmiset ja palveluntarjoajat Tampereen Härmälässä asuu tällä hetkellä lähes tuhat yli 65-vuotiasta ja noin sata yli 85-vuotiasta. Härmälässä onkin jo entuudestaan hyvät fyysiset puitteet ikääntyneiden palvelukampukselle, sillä normaalien kerrostaloasuntojen lisäksi alueella on myös lukuisia ikääntyneiden palveluntuottajia, kuten monipuolisia asumispalveluita tarjoavat Kuuselan Seniorikeskus ja Petäjäkotikeskus sekä senioritaloja. Palveluita ikääntyneiden tarpeisiin Tampereen kaupungin Kaste-ohjelmaan kuuluvassa PEKKA-hankkeessa suunnitellaan palvelukampusta Härmälän kaupunginosaan. Hanke alkoi marraskuussa 2011 ja se kestää aina lokakuun 2013 loppuun saakka. 29 Asuminen Kodinomaista asumista perhehoidossa Alateema Kotona asumisen tukeminen; yhteisöllisyys Alue Suupohja, Suupohjan rannikkoseutu, Tampere, Ikaalinen ja Kainuu Lisätietoja yy Perhehoitoliitto ry: www.perhehoitoliitto.fi Perhehoito Vanhusten perhehoito Perhehoito yy Perhehoito Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymässä: www.llky.fi Hoidon ja hoivan palvelut Ikäihmisten palvelut Perhehoito yy Perhehoitokokeilu Tampereella: www.tampere.fi Tampereinfo Projektit Valtakunnalliset hankkeet Kasteohjelma Tampereen Pekka-hanke Ikäihmisten perhehoito Vaihtoehtona koti- tai laitosasumiselle kunnat voivat tarjota ikääntyneille myös perhehoitoa. Perhehoidossa ikääntynyt asuu perhehoitajaksi valmennetun ja hyväksytyn henkilön kotona ja saa ympärivuorokautista hoivaa ja huolenpitoa. Perhehoidon ehdoton valtti onkin juuri kodinomaisuus. Se tarjoaa mahdollisuuden elää tavallista arkea, mutta saada kuitenkin jatkuvaa hoivaa ja seuraa. – Perhehoito tuo turvallisuutta sellaisen ikääntyneen arkeen, joka ei tarvitse laitoshoitoa, mutta joka ei välttämättä enää pysty asumaan yksin kotona ongelmitta kotihoidonkaan turvin. Samalla perhehoito toimii myös kuntouttavana hoitona, sillä se antaa ikääntyneille mahdollisuuden osallistua arjen pieniin askareisiin omien voimien mukaan. Tällä on suuri merkitys muun muassa muistisairaiden toimintakyvyn ylläpitämisessä. Perhehoidolla pystytään myös vähentämään ikääntyneiden yksinäisyyden ja turvattomuuden tunnetta, kertoo perhehoidon ohjaaja Tuula Kälviäinen Etelä-Pohjanmaalta Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymästä. Perhehoidossa asuminen voi olla joko jatkuvaa tai lyhytaikaista, jolloin ikääntynyt on perhehoidossa esimerkiksi omaishoitajan vapaapäivien ajan tai terveyskeskushoidosta kotiutumisen välivaiheena. Molemmissa tapauksissa perhehoidon positiiviset vaikutukset ikääntyneiden hyvinvointiin ovat selkeästi nähtävissä. – Perhehoidon aikana muun muassa ikääntyneiden sairaalahoitojaksot ovat selvästi vähentyneet. Esimerkiksi ennen vuorotellen kotona ja akuuttihoidossa olleiden ikäihmisten hoitokierre on katkennut perhehoitoon siirtymisen jälkeen, Kälviäinen kertoo. Perhehoito tutuksi avoimella viestinnällä Suupohjassa perhehoitopalveluiden tarjoaminen aloitettiin huhtikuussa 2011. Perhehoitokonsepti on otettu seudulla positiivisesti vastaan ja kokemukset puolentoista vuoden ajalta ovat olleet poikkeuksetta hyviä. – Ikääntyneet kiittelevät erityisesti perhehoidon turvallista, kodinomaista Perhehoitaja tarjoaa hoivaa, kunta vastaa sijoittamisesta ja valvonnasta Perhehoidossa asuva on oikeutettu samoihin sosiaali- ja terveyspalveluihin kuin kotona asuva ikääntynyt. Perhehoitajalla on toimeksiantosopimus suhteessa kuntaan. Kunta maksaa perhehoitajalle hoitopalkkion, kulukorvauksen ja mahdollisen käynnistämiskorvauksen. Kunta tekee päätöksen ikääntyneen sijoittamisesta perhehoitoon yhdessä ikääntyneen, tämän omaisten ja perhehoitajan kanssa. Perhehoitaja tarjoaa lähtökohtaisesti hoivaa ja huolenpitoa. Varsinaisia terveyden- tai sairaanhoidon palveluita asukas saa kunnan kotisairaanhoidosta. Yhden perhehoitajan kodissa voidaan hoitaa enintään neljää ikääntynyttä. Jos kodissa on kaksi perhehoitajaksi kouluttautunutta ja toisella heistä on lisäksi tehtävään soveltuva ammatillinen sosiaali- tai terveysalan koulutus, voi perheessä hoitaa enintään seitsemää ikäihmistä. Määrästä vähennetään perhehoitajan alle kouluikäiset lapset ja perheen muut erityistä hoitoa vaativat henkilöt. Perhehoitoa tarjotaan muun muassa Suupohjan alueella, Kristiinankaupungissa ja Ikaalisissa. Lisäksi Tampere on tehnyt päätöksen perhehoitokokeilun aloittamisesta syksyllä 2012. 30 ympäristöä. Lisäksi perheissä vallitseva omanlainen elämänrytminsä miellyttää monia ikääntyneitä – kodeissa ei tarvitse jumiutua laitosmaisiin aikataulurutiineihin. Perhehoitajilla on oikeasti aikaa ikääntyneille, Kälviäinen kertoo. Kunnan mittapuulla katsottuna perhehoito on edullisempaa kuin tehostettu palveluasuminen. Aluksi kuitenkin omat haasteensa luo muun muassa kiinnostuneiden ja tehtävään soveltuvien perhehoitajien löytäminen. – Perhehoitajana toimiminen on paitsi antoisaa myös haastavaa, ja se vaatii tiivistä sitoutumista työhön, Kälviäinen kertoo. – Perhehoitajalla on usein taustallaan tarve muutokseen elämässään ja voisikin jopa sanoa, että perhehoitajan tehtävä on elämäntapa. Myös ensimmäisten asiakkaiden löytäminen voi olla aluksi haasteellista. – Arvo- ja asennemaailma vaatii monilla päättäjillä ja kuntalaisilla muuttamista, sillä osalla on mielessä vielä vahvasti huutolaisajatukset. Näiden väärien kuvitelmien muuttamiseksi tarvitaan ennen kaikkea avointa tiedottamista. Ja juuri avoimen viestinnän kautta perhehoito on saatu täällä Suupohjan kunnissa tuotua tutuksi niin perhehoidon asiakkaille kuin heidän omaisilleenkin. Aluksi apunamme olivat ennen kaikkea media ja infotilaisuudet niin päättäjille, työntekijöille kuin kuntalaisillekin, mutta nyt jo puskaradiokin kulkee hyvin, eikä asiakkaiden löytäminen ole ongelma. Uusien perhehoitajien rekrytointi toki vaatii töitä edelleen, Kälviäinen kertoo. – Varsinaisestihan perhehoitokonseptissa ei ole mitään uutta: muun muassa lapsille, kehitysvammaisille ja mielenterveyskuntoutujille on perhehoitoa tarjottu jo pitkään, Kälviäinen muistuttaa. Neuvontakeskus Kunnonkoti opastaa esteettömyyteen Alateema Kotona asuminen tukeminen Paikkakunta Turku Lisätietoja kunnonkoti.turkuamk.fi Uusilta asuinrakennuksilta edellytetään esteettömyyttä, mutta sen toteuttaminen asiakaslähtöisesti vaatii usein kokonaisvaltaisempaa otetta kuin vain rakentamismääräysten noudattamista. Vuonna 2009 perustettu neuvontakeskus Kunnonkoti Turun ammattikorkeakoulussa neuvoo ja opastaa yksityishenkilöitä, ammattilaisia ja opiskelijoita esteettömissä ja asiakaslähtöisissä asumisen ratkaisuissa. Kunnonkoti esittelee myös arjen sujuvuutta ja turvallisuutta sujuvoittavia apuvälineitä ja hyvinvointiteknologiaratkaisuja. Kunnonkoti on tarkoitettu kaikille, mutta erityiskohderyhmiä ovat esimerkiksi ikääntyneet. Malliympäristössä saa neuvontaa ja voi kokeilla ratkaisuja itse. Kunnonkoti järjestää myös seminaareja, teemapäiviä ja koulutusta. Lisäksi Kunnonkoti tarjoaa korjaus- ja uudisrakentamiseen liittyviä esteettömyyskartoituksia. Toistaiseksi esteettömyyskartoitus- ja suunnittelupalvelu on ollut pienimuotoista opettaja-opiskelijatyötä. Asiakkaat ovat yksityisiä, kuntia ja rakennusyhtiöitä. Kunnonkodin kaltaisia ”koteja” on muuallakin Suomessa, mutta esteettömyyskartoituspalvelu on erityistä Kunnonkodille. 31 Ylin kuva: Jenni Hapuli. Kesk. kuva: Magnus Fröderberg / norden.org. Alin kuva: Karen Beate Nøsterud / norden.org. Palvelut Väestön ikääntymistä tarkastellaan usein lähinnä ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalveluiden näkökulmasta. Uusia tapoja järjestää palveluita kehitetään: palveluita keskitetään ja organisoidaan yhdessä eri kokoonpanoilla, sekä toisaalta lisätään liikkuvia ja etäpalveluita. Ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalveluiden lisäksi ikärakennemuutos haastaa muidenkin palveluiden järjestämisen. Maaseudulla ja harvaan asutuilla seuduilla palveluiden järjestäminen on erityinen haaste. Siihen tarjotaan ratkaisuja niin liikkuvilla lähipalveluilla kuin etäpalveluillakin. Niitä on usein mahdollista järjestää juuri paikallisiin oloihin sopiviksi vähällä vaivalla. Ikääntyneiden kotihoidossa puolestaan kehitetään erilaisia etä- ja hyvinvointiteknologiavälineitä ja sekä etäpalvelumalleja. Asiakaslähtöisyys mainitaan lähes kaikkien palveluiden kehittämishankkeiden motiivina. Matalan kynnyksen palvelut ja monipalveluyksiköt sekä erilaiset kumppanuudet julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä vastaavat tähän tarpeeseen. Lisäksi taustalla on tavoite järjestää palvelut tehokkaasti ja purkaa turhia raja-aitoja. Kolmannen sektorin ja järjestöjen roolista, vapaaehtoisuudesta ja keskinäisestä vastavuoroisuudesta palveluiden järjestämisessä puhutaan paljon. Se nähdään yhtenä vaihtoehtona erityisesti kuntien maaseutualueiden palveluiden täydentämisessä. Seuraavilla sivuilla esitellään näiden tavoitteiden käytännön toteuttamista. 33 Palvelut Kokonaisvaltaista palvelua hyvinvointikampukselta Alateema Palveluiden keskittäminen ja palveluverkostot Paikkakunta Kotka ja Järvenpää Lisätietoja yy Aalto-yliopiston PARETO-hanke: hema.aalto.fi Tutkimus Tutkimushankkeet PARETO yy Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä: www.carea.fi yy Järvenpään kaupunki: www.jarvenpaa.fi Hankkeet ja kehittäminen Hyvinvointikampukset tuovat yhteen sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalveluita niin hallinnollisesti kuin fyysisestikin. Tavoitteena on madaltaa sosiaalija terveydenhuollon hallinnon eri alojen välisiä raja-aitoja ja lisätä integraatiota asiakaslähtöisyyden ja kustannusten vuoksi. Samalla halutaan myös vähentää ikääntyneiden laitosasumista, kehittää joustavampia palveluasumisen tiloja sekä madaltaa palveluiden, laitosasumisen ja ympäröivän alueen välistä rajaa. Tavoitteet käyvät ilmi muun muassa uudesta terveydenhuoltolaista (1326/2010) sekä ikäihmisten palveluiden laatusuosituksesta. Kampuksesta voidaan luoda julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin hyvinvointikeskittymä – kuten esimerkiksi Kotkassa ja Järvenpäässä on luotu. Kotkan ja Järvenpään hyvinvointikampusten suunnittelu aloitettiin PARETO-hankkeessa (12/2008–2/2012), jota koordinoi Aalto-yliopiston HEMA-instituutti. Kotkan Hyvinvointipuisto yhdistää palveluita ja madaltaa raja-aitoja Kymenlaakson keskussairaalan alueelle sekä sen läheisyydessä olevaan oppilaitos- ja ikääntyneiden palveluiden keskittymään suunnitellaan parhaillaan Kotkan Hyvinvointipuistoa. Kymenlaakson väestö ikääntyy vauhdilla, eivätkä sairaalan nykyiset tilat vastaa enää lisääntyneisiin tarpeisiin: ne Havainnekuva Kotkasta. Kuva: Arkkitehtitoimisto Harris-Kjisik ja VenhoevenCS 34 ovat ahtaat, vaikeasti muunneltavissa eikä tilojen käyttö ole joustavaa. Lisäksi sairaalan eri sektorien väliset rajat ovat hallinnollisesti korkeat. Hyvinvointikampuksella keskitetään perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluita yhteen ja madalletaan niiden välisiä raja-aitoja eli puututaan sekä fyysisiin toimintapuitteisiin että toimintakäytäntöihin. Samalla halutaan lisätä asiakaslähtöisyyttä sekä osallistaa asiakasta aiempaa enemmän oman hoitonsa suunnitteluun. Alueelle rakennetaan ydinsairaala, joka sisältää Kymenlaakson erikoisterveydenhuollon palveluita, ja sen yhteyteen keskitetään lähes kaikki Kotkan perusterveydenhuollon toiminta. Lisäksi alue rakennetaan arkkitehtonisesti yhtenäiseksi kattaen lähialueen muut palvelut ja oppilaitokset, jotta alueesta muodostuu hyvinvointipuisto, joka voisi toimia myös kohtaamispaikkana. Uusien rakennusten on tarkoitus olla valmiit vuonna 2016. Järvenpää keskittää hyvinvointipalvelut kaupungin keskustaan Järvenpäässä terveys-, asumis- ja hoivapalveluita keskitetään puolestaan hyvinvointikampukseksi kaupungin kes- kustaan. Kampusajattelu sopii hyvin Järvenpäähän, joka on pieni ja selkeäkeskuksinen kaupunki, ja jonka ikääntyneet asuvat pääosin kuntakeskuksessa. Järvenpään hyvinvointikampuksen ydin on sosiaalija terveyskeskus ”Terveystalo”, jonka ympärille sijoittuu monenlaisia kunnan, yksityisen sektorin ja järjestöjen palveluita. Kampukselle keskittyvät esimerkiksi lapsi- ja perhetyö sekä vanhus- ja vammaispalvelut. Alueelle ovat valikoituneet sellaiset asiakas- ja potilasryhmien palvelut, joiden käyttäjät hyötyvät palveluiden keskinäisestä läheisyydestä ja monipuolisuudesta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden lisäksi alueelle aiotaan sijoittaa esimerkiksi ikääntyneiden tapaamis- ja harrastusmahdollisuuksia tukemaan asiakkaiden arjen osallisuutta. Ikääntyneiden oma aktiivisuus on myös tärkeää kampuksen kehittämisessä. Kampukselle laadittiin PARETO-hankkeessa opiskelijatyönä kolme erilaista arkkitehtisuunnitelmaa siitä, miten ympäristön suunnittelu voi edesauttaa toimijoiden yhteistyötä ja miten kampuksesta voidaan tehdä helposti lähestyttävä. Kaupungin johtoryhmästä muodostettu työryhmä laatii syksyn 2012 aikana esityksen kaupunginhallitukselle kampuksen toteuttamisesta. Liikkuvaa tietotekniikkaopetusta ja terveyspalveluita Netti-Nyssessä Alateema Liikkuvat palvelut ja lähilogistiikka Paikkakunta Tampere Lisätietoja yy kirjasto.tampere.fi Kirjastot ja aukiolot Netti-Nysse yy www.tampere.fi Terveyspalvelut Ennaltaehkäisevä työ ja terveyden edistäminen Terveysnysse Tampereen kaupunginkirjaston alaisuudessa toimiva Netti-Nysse tarjoaa matalan kynnyksen tietotekniikkaopetusta kaikentasoisille – aina aloittelijoista konkareihin. Netti-Nyssessä aina paikalla vähintään kaksi mediasihteeriä, jotka opastavat, neuvovat ja pitävät kursseja. Peruskurssit ovat ilmaisia yksityishenkilöille ja yhdistyksille. Liikkuva Netti-Nysse palvelee ympäri Tamperetta. Tämän lisäksi Netti-Nysse osallistuu erilaisiin tapahtumiin, jotka yleensä liittyvät teemaltaan kirjastoon tai yhteiskuntaan. Netti-Nysseä voi vuokrata myös omiin tilaisuuksiin. Netti-Nysse on kiertänyt Tampereella vuodesta 2001 lähtien. Kimmokkeen se sai Tampereen tietoyhteiskuntaohjelma eTampereesta 2000-luvun alkupuolella. Lokakuusta 2012 alkaen Netti-Nysse toimii myös Terveysnyssenä kahtena päivänä viikossa. Terveysnyssestä saa ennakoivaa terveysneuvontaa sekä tietoa palveluista ja niiden etsimisestä verkosta. Paikalla ovat sosiaalityöntekijä ja terveydenhoitaja sekä teemapäivinä vaihtuvia järjestöjä ja terveyden ammattilaisia. Terveysnyssessä voi mitata verenpaineensa ja tarvittaessa kehon koostumuksen ja keuhkojen toimintaa. Lisäksi voi lainata liikuntavälineitä. 35 Palvelut Monipuolisia palveluita kirjastoautossa Alateema Liikkuvat palvelut ja lähilogistiikka Paikkakunta Kemijärvi Lisätietoja www.kemijarvi.fi Asukkaalle Kirjasto, kulttuuri, liikunta ja nuoriso Kirjastoauto / Yhteispalveluauto Kulkuri Kemijärven kirjastoauto Kulkuri tarjoaa perinteisten kirjastopalveluiden lisäksi myös muita liikkuvia palveluita. Sivu- ja lähikylien asukkaat voivat käydä Kulkurissa muun muassa maksamassa laskunsa internetissä tai mittauttamassa verenpaineensa. Lisäksi kuskille voi jättää kirjeitä postiin vietäväksi. Kemijärven monipalveluauto on vakiinnuttanut asemansa osana Kemijärven palveluntarjontaa. Suurin osa auton käyttäjistä on ikääntyneitä hajaasutusalueiden asukkaita. Alkunsa monipalveluauto sai Kulkuri-projektissa vuosina 2000–2002. – Palveluille on riittänyt melko hyvin kysyntää vuosien varrella. Kulkurissa on kirjojen lisäksi muun muassa asiakaspäätteitä, opetustila ja postinkuljetuspalvelu. Auton kuljettajalla voi mittauttaa oman verenpaineensa ja ammattiopiston lähihoitajaopiskelijat käyvät välillä Kulkurissa pitämässä tietoiskuja ja tekemässä terveyteen liittyviä mittauksia. Monipalveluautossa järjestetään myös erilaisia teematapahtumia ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi liikkuvana ennakkoäänestyspaikkana, Kulkurin hallinnoinnista vastaavan Kemijärven kirjaston johtaja Inkeri Kulpakko kertoo. Tulevaisuudessa Kulkuria on ajateltu muokata vastaamaan vielä monipuolisemmin asiakkaiden palveluntarjontaan. Tällöin myös monipalveluauton hallinnointi jakautuisi kirjaston lisäksi useammalle muullekin taholle. Yhteistyötä on viritelty muun muassa kotisairaanhoidon ja kansalaisosastojen kanssa. – Meillä Kemijärvellä palveluiden monipuolistamiselle olisi kyllä todellista tarvetta, sillä täällä on erittäin pitkät välimatkat ja monet ikääntyneet asuvat kaukana keskustan palveluista, Kulpakko toteaa. Kemijärven kirjastoauto on ostettu vuonna 1986 ja on näin yksi Suomen vanhimmista kirjastoautoista. Uuden auton hankkimiselle haetaan parhaillaan valtiontukea. Kuva: Kemijärven kaupunginkirjasto 36 Kirjastoauto on lähes kaikista kunnista löytyvä joustava palvelumuoto, joka takaa erityisesti harvaan asuttujen seutujen kirjastopalvelut. Kemijärvellä Kulkuri-kirjastoautoon on yhdistetty myös muita liikkuvia palveluita, jolloin haja-asutusalueiden palveluntarjontaa on saatu parannettua. Kulkurissa vierailee vuosittain noin 3500–4000 asiakasta. Kuva: Kemijärven kaupunginkirjasto Toiminnassa korostuu ihmisläheisyys Inkeri Kulpakon mukaan monipalveluauton kuljettajalta vaaditaan ennen kaikkea joustavaa asiakaspalvelua ja ihmisläheistä otetta. Lisäksi kuljettajalla on hyvä olla kehittävä ote työhönsä. – Kuljettaja näkee kentällä, mitkä ovat todelliset tarpeet ja toisaalta mitä mahdollisuuksia palveluiden kehittämiselle käytännössä on. Osalle reiteistä voisi Kulpakon mukaan lisätä kirjastopalveluiden viennin kotiovelle asti kysynnän mukaan – kuten Kulkurin kuljettaja jo tarpeen tullen tekeekin. Osan reiteistä voisi puolestaan korvata esimerkiksi kotipalveluna, etenkin niillä alueilla, joilla kirjastopalveluille ei niinkään ole kysyntää. Myös muun muassa elintarvikkeiden ja lääkkeiden toimitusta kotiovelle on pohdittu. – Kuntalaisten tarpeet ovat aina ensisijainen asia. Moni- 37 palveluauto tarjoaa joustavan tavan vastata näihin kuntalaisten tarpeisiin. Monipalveluauto on erinomainen vaihtoehto etenkin pienille kunnille, joissa palvelut ovat vähenemään päin. – Vaikka palveluiden lisääminen kirjastoautoon toki myös syö resursseja, on niiden merkitys haja-asutusalueen asukkaille erittäin tärkeä, Kulpakko toteaa. Monipalveluauton tarjoamien palveluiden tunnetuksi tuominen vaatii runsaasti töitä ja Kulpakko muistuttaakin, että palveluista tiedottamiseen on panostettava paljon. – Etenkin niillä ikäihmisillä, jotka eivät ole tottuneet käymään kirjastoautossa, voi olla korkeakin kynnys monipalveluauton käyttämiseen – vaikka se tarjoaisikin hyödyllisiä palveluita. Monipalveluauton ihmisläheisyys ja helppous onkin nostettava esille myös palveluita markkinoitaessa. Palvelut Suupirssi kuljettaa hammashoidon asiakkaan luo Alateema Liikkuvat palvelut ja lähilogistiikka Alue Pohjois-Savo Lisätietoja www.suupirssi.fi Terveydenhuollon liikkuvia palveluita on tarjottu Suomessa aiemminkin, ja viime vuosina niiden kehittäminen on saanut uutta intoa. PohjoisSavon Suupirssi osoittaa, että liikkuva palvelu on mahdollista myös suun terveydenhoidossa. Suupirssi-auto aloitti toimintansa vuoden 2011 alussa. Suupirssiä ja sen palvelumallia on kehitetty kahdessa Savonia-ammattikorkeakoulun hyvinvointialan osaamisalueen koordinoimassa projektissa (Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama Hambulanssi 8/2009–7/2011 ja Euroopan sosiaalirahaston rahoittama Suupirssi 8/2009–12/2012). Projekteissa kehitettiin suun terveydenhoidon tarpeisiin sopiva liikkuva yksikkö, käytännössä erikoisvalmisteinen pakettiauto, jossa on sekä hyvät työskentelyedellytykset että esteetön kulku asiakkaille. Lisäksi kehitetään viestintäteknologian menetelmiä ja käyttöä suun terveydenhoidossa esimerkiksi etäkonsultointia varten. Suupirssi toimii myös oppimisympäristönä. Suupirssi täydennyskoulutuspalveluna Liikkuvalla palveluyksiköllä voidaan tuoda palveluita harvaan asutuille alueille ja erityisesti sellaisille ihmisille, joiden on vaikea itse hakeutua palveluihin, kuten harvaan asutulla alueella tai laitoksissa asuvat ikääntyneet ja kehitysvammaiset, koululaiset ja päiväkoti-ikäiset. Jos potilas ei voi tulla autoon, hänet hoidetaan esimerkiksi sisällä hoitokodissa. Suupirssin palvelut suunnataan myös hoito- ja hoivapalveluita tuottaville sekä julkisille että yksityisille palveluyksiköille, joiden palveluita se täydentää ja joiden hoitohenkilökunnalle se tarjoaa täydennyskoulutuspalveluita. Täydennyskoulutuksen avulla hoito- ja hoivayritysten henkilökunta voi huomata asiakkaidensa suun terveydenhoidon tarpeet aiempaa paremmin ja aiemmin. Suupirssi tarjoaa hammaslääkärin, hammashoitajan ja suuhygienistin palveluita. Suupirssin kehittämisessä ovat mukana Savonia-ammattikorkeakoulun lisäksi Savon ammatti- ja aikuisopisto, Kuopion sosiaali- ja terveyskeskus, Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymä sekä suun terveydenhoidon tarvikkeita, ikäihmisten palveluasumista ja erikoisajoneuvoja tarjoavia yrityksiä. Sivun kuvat: Jenni Hapuli 38 Toimistobussi lyhentää työpäivää Alateema Liikkuvat palvelut ja lähilogistiikka Paikkakunta Pudasjärvi Lisätietoja www.pudasjarvi.fi Toimistobussi on innovatiivinen ratkaisu, joka lisää sekä etätyö- että pendelöintimahdollisuutta ja tekee keskusten ulkopuolisista paikkakunnista houkuttelevampia työntekijöille. Suomen ensimmäinen toimistobussi aloitti liikennöinnin kokeiluna Oulun ja Pudasjärven välillä vuonna 2009 osana Pudasjärven Työvarma-hanketta. Pilottibussiin rakennettiin työpöydät ja ergonomiaa lisäävät sylitasot. Lisäksi bussin takaosaan tehtiin liukuovilla erotettu kabinetti, joka mahdollisti neuvottelut matkan aikana. Pilottihankkeen jälkeen tietoliikenneyhteydellä ja WLAN-verkolla varustetut bussit jatkoivat liikennöintiä Pudasjärven ja Oulun välisillä vakiovuoroilla, vaikka erillinen toimistobussilinja loppui kokeilun jälkeen. Toimistobussissa on mahdollista tehdä töitä täysipainoisesti jo matkalla työpaikalle, ja kun osa päivästä tehdään etätöinä bussissa omalla autolla ajamisen sijaan, työpäivän pituus lyhenee olennaisesti. Tämä tekee mahdolliseksi työskentelyn kauempanakin keskuksesta ja laajentaa työssäkäyntialuetta. Sivun kuvat: Marianne Mäntylehto 39 DEMO-HANKE Palvelut Teknologiaratkaisut tukevat kotona asumista ja hyvinvointia Alateema Kotona asumisen tukeminen; etäpalvelut, teknologia ja turvapalvelut Turvallinen kotiasuminen ja interaktiivinen palveluyhteys -hanke vastaa ikääntymisen tuomiin muutoksiin tukemalla ikääntyneiden kotona asumista turva- ja viestintäteknologiaratkaisujen avulla sekä kehittämällä kotihoidon toimintatapoja. Lokakuussa 2011 alkaneesta hankkeesta vastaa Paikkakunta Tampereen ammattikorkeakoulu, jonka lisäksi hankkeessa ovat mukana Mänttä-Vilppula, Ruovesi, myös Jyväskylän ammattikorkeakoulu sekä Pöytyä, Virrat, Pälkäne, MänttäVirrat ja Pälkäne sekä Vilppula ja Ruovesi, kaksi viimeksi mainittua Ylä-Pirkanmaan peruspalveluPöytyä kuntayhtymä YPEKin kautta. Hanke kestää kesäkuuhun 2013. Lisätietoja Hankkeen aikana kukin alue kehittää omista lähtökohdistaan interakyy www.demoverkosto.fi tiivisen palveluyhteyden käyttöä kotihoidossa. Samalla kehitetään myös Teemat Teknologia muita kotihoidon toimintatapoja: esimerkiksi Virroilla pohditaan terveysyy www.tamk.fi Tutkimus keskuksesta kotiutumisen turvaamista ja tiedon siirtoa terveyskeskuksesta ja kehitys Projektihaku kotiin. Pälkäneellä puolestaan tuetaan muistisairaiden kotona asumista muistikerhon avulla. Hankkeen aikana Mänttä-Vilppulassa, Ruovedellä ja Pälkäneellä pilotoidaan ruoka-automaatti Menumatia. Virroilla ja Pöytyällä testataan vastaavasti HyvinvointiTV®:tä. Laitteiden kokeilujaksot kestävät puoli vuotta ja pilottihenkilöitä on kullakin alueella viidestä kymmeneen. Sekä HyvinvointiTV® että ruoka-automaatti sisältävät kuva- ja ääniyhteyden, joten molempiin voi vastaanottaa ohjelmaa tai niitä voi käyttää yhteydenpitoon ja etäpalveluihin. Vastaavanlaista kuva- ja ääniyhteyden sisältävää ruokaautomaattia ei ole aiemmin kokeiltu Suomessa. Laitteita käytetään niin ikääntyneiden ja kotihoidon tai palvelutalon väliseen yhteydenpitoon kuin ikääntyneiden ja omaisten väliseen yhteydenpitoon. Hankkeen aikana kehitetään uusia palvelumalleja, joissa esimerkiksi lääkäriin ja farmaseuttiin voi saada yhteyden laitteen avulla. Lisäksi HyvinvointiTV®:n ja kuva- ja ääniyhteydellä varustetun Menumatin kautta lähetetään ohjattua ohjelmaa, kuten jumppaa, tietoiskuja ja virikeohjelmaa. Ohjelmatuotannosta vastaa pääosin Tampereen ammattikorkeakoulu, mutta lisäksi esimerkiksi Virroilla on sijoitettu yksi ohjelman lähetysvaunu vanhainkotiin, josta voidaan lähettää ohjelmaa kotona asuville ikääntyneille. Pöytyällä yhteistyötä tehdään myös Turun ammattikorkeakoulun kanssa, jonka lähetyksiä kunnassa osin käytetään. Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijoilla on merkittävä sija toimintamallien kehittämisessä. Mukana ohjelmasisältöjen kehittämisessä ja ohjelmien toteuttamisessa ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen sekä fysioterapian opiskelijat sekä sairaanhoitajaopiskelijat gerontologisen hoitotyön opintojensa aikana. Lisäksi hankkeessa on mukana myös muiden alojen opiskelijoita esimerkiksi harjoittelijoina tai opinnäytetyön tekijöinä. Myös Pälkäneen muistikerho suunniteltiin ja toteutetaan opiskelijatyönä. Osalla kunnista on jo aiempaa kokemusta vuorovaikutteisesta teknologiasta kotihoidossa. Mikäli kokemukset pilotista ovat hyviä, kunnilla on tarkoitus ottaa laitteet pysyvään käyttöön. Tähän mennessä pilotoinnin kokemukset laitteista ovat olleet kannustavia. Kosketusnäyttöä on helppo käyttää. Kuva: Suvi Hagström. 40 Ateria-automaatti ohjaa ikääntyneen kotiruokailua Kotona asuville ikääntyneille on tarjolla uusi ateria-automaattipalvelu Menumat. Ateria-automaatin avulla ikääntyneet pystyvät itse valmistamaan päivittäiset ruokansa turvallisesti helposti – juuri silloin kun heille sopii. Ensimmäiset ateria-automaatit on otettu juuri koekäyttöön muun muassa Pälkäneellä. Menumat Oy:n innovaatio, pakastimesta ja kiertoilmauunista koostuva ateria-automaatti, tarjoaa uudenlaisen teknologiaratkaisun, jolla voidaan korvata nykyiset kotiin kuljetettavat ateriat. Ateria-automaatin pakastimeen tilataan kerrallaan 18 pää- ja jälkiruokaa oman maun mukaan. Erilaisia ruokavaihtoehtoja tilauslistasta löytyy noin sata. Ateria-automaatin ansiosta ikääntynyt voi itse valita päivittäisen ruokansa lisäksi myös omat ruokailuaikansa. – Kun nälkä yllättää, ikääntynyt ottaa vain ruokaannoksen pakastimesta ja laittaa sen kiertoilmauuniin – kuten ateria-automaatti ohjeistaa. Kun ruoka on valmis, ilmoittaa laite sen ja toivottaa hyvää ruokahalua. Ja jos ateria on kokonaan nauttimatta, saa kotihoito siitä ilmoituksen, jolloin he tietävät käydä paikanpäällä tarkistamassa, onko jotain vialla, Pälkäneen vanhustyön johtaja Liisa Ihalainen selventää. Ateria-automaatin ruuat ovat maistuvia ja annokset kauniita. Ruuat on pakastettu nopeasti, jolloin niihin ei ole kertynyt ylimääräistä nestettä, eivätkä annokset ole siis sulatettunakaan vetisiä. Ruokia ei myöskään kuljeteta lämpimänä, vaan ne kuljetetaan pakastettuina Menumatin omilla kylmäkuljetusautoilla. Näin annosten laatu ei kärsi kuljetuksesta. apua tarvitse, ateria-automaatti tarjoaa tärkeää valinnanvapautta niin ruokien kuin ruokailuaikojenkin suhteen. Menumat-ateria-automaatti vapauttaa kodinhoidon henkilökunnan aikaa ruuanjakelusta muuhun työhön – mikä parantaa ikääntyneiden saaman palvelun laatua. – Palvelu vapauttaa hoitohenkilökunnan aikaa varsinaiseen hoitotyöhön autolla ajamisen sijasta, Ihalainen toteaa. Pälkäneellä ateria-automaatti on nyt kokeilussa muutamalla ikääntyneellä, mutta kokeilua on tarkoitus laajentaa koskemaan yhteensä kymmentä vanhusta. Ateriaautomaattien jatkosta ja laajemmasta käytöstä sovitaan kokeilun jälkeen saadun asiakaspalautteiden pohjalta. Puhuva pakasti kiehtoo ja mietityttää Ateria-automaatit ovat saaneet Pälkäneellä hyvän vastaanoton – joskin varovaisuuttakin laitteen ottamiseen vielä on. – Osaa ikääntyneistä toki hieman epäilyttää puhuva pakastin, Liisa Ihalainen hymyilee. – Ateria-automaatin toimivuuden näkee kuitenkin vasta sitten, kun on oikeasti kokeillut laitetta ja syönyt sen tarjoamia ruokia. Ateria-automaatit ovat herättäneet monissa ihmisissä myös huolen, että ikääntyneet menettävät tärkeät kontaktit toisiin ihmisiin. Vanhuksille, niin kuin ihmisille yleensäkin on kuitenkin tärkeää, että yhteyttä pitävät läheiset ja ystävät. Sillä on paljon enemmän merkitystä yksinäisyyden poistamisessa kuin kontaktilla viranomaisen tai työntekijän kanssa. – Apua tarvitsevia ei kuitenkaan jätetä vaille tukea. Jos ikääntynyt tarvitsee apua syömisessä, käy kotihoidon työntekijä paikanpäällä normaaliin tapaan, Ihalainen kiteyttää. – Niille ikääntyneille, jotka eivät puolestaan Kuva: Menumat Oy 41 Palvelut Interaktiivinen hoitoteknologia iäkkäiden kotihoidossa Alateema Etäpalvelut, teknologia ja turvapalvelut; Kotona asumisen tukeminen Paikkakunta Tampere, Turunmaa ja Espoo Lisätietoja www.laurea.fi Viestintäteknologiaa hyödyntävät etäpalvelut mahdollistavat erilaisten palveluiden tuottamisen ikääntyneille ja helpottavat yhteydenpitoa ikääntyneiden asuinpaikasta riippumatta. Suomessa on käynnissä useita erilaisia teknologian kokeiluhankkeita, jotka on kohdistettu erityisesti kotona asuville ja palvelukeskuksissa käyville iäkkäille, heidän omaisilleen ja omaishoitajilleen. Hankkeiden tavoitteena on tukea iäkkäiden kotona asumista, vähentää terveydenhuollon kustannuksia ja lisätä palveluiden joustavuutta tuottamalla osa palveluista etänä. Ympärivuorokautisten etäpalveluiden avulla halutaan myös lisätä kotona asuvien turvallisuutta sekä auttaa heitä pitämään yhteyttä muihin ihmisiin ja mahdollistaa ohjattuun toimintaan osallistuminen. Asiakaslähtöinen teknologia korostaa ikääntyneiden omaa aktiivisuutta. Teknologiaa on käytetty erityisesti jumppa- ja virkistysohjelmien lähettämiseen kotiin. Yksi vanhimmista on HyvinvointiTV®, joka on kosketusnäytöllä ja internetyhteydellä toimiva vuorovaikutusväline. Sen teknologiaa ja ohjelmasisältöjä on kehitetty toimintatutkimuksena käyttäjälähtöisesti siten, että ikääntyneet ovat olleet aktiivisesti mukana. Teknologiassa painottuvatkin osallistuminen, vuorovaikutus ja helppokäyttöisyys. – Pilottihankkeet ovat osoittaneet, että HyvinvointiTV® on helppo ottaa käyttöön ja se voimaannuttaa kotona asuvia ja tukee heidän toimintakykyään, Laurea-ammattikorkeakoulun yliopettaja Paula Lehto kertoo. – HyvinvointiTV®:n kehittämisessä on pyritty siihen, että käyttäjä ei keskity välineeseen vaan sen mahdollistamaan vuorovaikutukseen. Tällä hetkellä kehityksen alla ovat virtuaaliset hyvinvointipalvelut, joihin kuuluu muun muassa sairaanhoitajan vastaanotto TV:n avulla. HyvinvointiTV®:n kehitys alkoi vuonna 2005 Espoon kaupungin, Laureaammattikorkeakoulun ja hyvinvointiteknologiayritysten yhteistyönä. HyvinvointiTV®:n kehittäminen on jatkunut muun muassa EEVA-hankkeessa, InnoElli Senior -ohjelmassa sekä Kotiin- ja Turvallinen Koti -hankkeissa. Tällä hetkellä ohjelmasisällöstä vastaa Laurea-ammattikorkeakoulu ja tekniikasta Videra Oy. Ohjelma sisältää esimerkiksi jumppa-, musiikki-, muistelu- ja info-ohjelmia. Muita interaktiivisen hoitoteknologian hankkeita: yy Tampereella on järjestetty IkäLinja-pilotti vuosina 2008–2010 osana kansainvälistä T-seniority-hanketta. IkäLinja oli HyvinvointiTV®:n kaltainen kosketusnäyttötelevisio. yy Turunmaa osallistuu ikäihmisten virtuaalisten terveyspalveluiden ja vuorovaikutteisen VIRTU-kanavan kokeiluhankkeeseen vuosina 2010– 2013. Kokeilu on osa EU-hanke VIRTUa, jossa on mukana Suomen, Ahvenanmaan ja Viron saaristoalueita. Myös VIRTU-kanavan lähetyksiä vastaanotetaan kosketusnäyttöisen television avulla. yy Lisätietoa: KÄKÄTE-projekti on julkaissut kattavan koonnin ikäteknologian kokeiluista Suomessa ja se on saatavissa osoitteessa: www.ikateknologia.fi Hankkeita ja julkaisuja Julkaisuja KÄKÄTEprojektin julkaisuja Ikäteknologian kokeilut Suomessa 42 Turvallisesti kotona – trygghet i hemmet Alateema Etäpalvelut, teknologia ja turvapalvelut; Kotona asumisen tukeminen Paikkakunta Kristiinankaupunki Lisätietoja www.trygghetihemmet.fi Moni haluaa ikääntyessään asua mahdollisimman pitkään kotonaan, mutta voi tuntea olonsa turvattomaksi toimintakyvyn heiketessä. Tarjolla olevat palvelut voivat lisäksi olla kaukana. Elokuussa 2010 alkanut ja vuoden 2012 lokakuussa päättynyt Trygghet i hemmet – Turvallisuus kotona, vuorokauden ympäri -hanke on pureutunut juuri näihin haasteisiin. Kristiinankaupunki ryhtyi vuonna 2011 kehittämään ympärivuorokautisen hoidon mallia ikääntyneiden hoitoon. Tuloksena oli lähi- ja sairaanhoitajista koostuva Akuuttitiimi, joka avustaa laitoshoidosta kotihoitoon siirtyneitä kotona asumisessa sekä tukee sairastuneita kotona asujia. Myös ikäihmisten hoitopalveluiden koordinointia parannettiin kehittämällä seniorineuvolan mallia. Mallin kehittäminen aloitettiin terveystapaamisilla, joihin kutsutaan jatkossa kaikki 68 vuotta täyttäneet. Seniorineuvolan on myös tarkoitus jatkaa terveyttä edistäviä kotikäyntejä sellaisten yli 75-vuotiaiden luona, jotka eivät käytä mitään kunnan terveyspalveluita. Lisäksi kehitetään ryhmätoimintaa. Eniten Trygghet i hemmet -hankkeessa annettiin aikaa geronteknologian kokeiluihin, joissa iäkkäät kristiinankaupunkilaiset kokeilivat Hyvinvointikelloa, HyvinvointiTV®:tä sekä ruoka-automaattia. – HyvinvointiTV® oli suosittu, ja kokeilun aikana monen käyttäjän fyysinen kunto ja liikkuvuus todella paranivat ja tasapaino säilyi hyvänä. Ruoka-automaatti puolestaan antaa kokeilijoiden mukaan valinnanvaihtoehtoja ja on helppokäyttöinen, kertoo hankevetäjä Inga-Lene af Hällström. Kysymyksiä ja kritiikkiäkin geronteknologian saavutuksiin hankevetäjän mukaan vielä liittyy. Esimerkiksi puhelinyhteyksien ja langattomien verkkoyhteyksien puute tai epäluotettavuus etenkin syrjäisemmillä seuduilla vaikeuttavat niistä riippuvien teknologioiden käyttöä. – Teknologioiden omaksuminen ja hyötyjen havaitseminen vie aikaa ikäihmiseltäkin. Usein on helpompaa omaksua uusi laite, jos joku toinen on kokeillut sitä ensin ja antaa sille hyvän arvosanan. Inga-Lene af Hällström kertoo hankkeen aikana huomanneensa myös, että kuntien ja yksittäisten ihmisten on vaikea pysyä uusien hyvinvointiteknologioiden kehittämisessä ja hintakehityksessä. – Laitteista olisi hyvä saada kokoava opas, jolloin jokaisen ei tarvitsisi omin avuin etsiä ratkaisuja kotona asumisen helpottamiseen, hän ehdottaa. 43 Palvelut Terveyspalveluita kioskilta Alateema Matalan kynnyksen monipalveluyksiköt Alue Eri puolilla Suomea Paikkakunta Ylöjärvi, Kotka, Lahti, Orimattilan seutu, Varkaus, Kuopio, Ylä-Savo Lisätietoja yy Sitran Terveyskioskihanke: www.sitra.fi terveyskioski yy Hyvinvointikioski-hanke Pohjois-Savossa: www.kuopio.fi Kaupunkitietoa Projektit ja hankkeet Hyvinvointikioski-hanke Terveyskioskit tarjoavat matalan kynnyksen terveyspalveluita ja -neuvontaa ilman ajanvarausta. Palvelupisteissä tehdään muun muassa pienimuotoisia mittauksia ja toimenpiteitä, uusitaan reseptejä ja annetaan tietoa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Palvelupisteistä myös ohjataan tarpeen mukaan jatkotoimenpiteisiin. Terveyskioskit – ja muut vastaavat palvelupisteet – sijaitsevat yleensä helposti saavutettavissa paikoissa asiointiyhteyksien varrella muun muassa kauppakeskuksissa. Palvelupisteiden palveluvalikoima vaihtelee, mutta yhdistäviä periaatteita ovat palveluiden joustavuus, neuvonnan ja palveluiden tuominen sinne, missä ihmiset liikkuvat sekä ennaltaehkäisevä terveysneuvonta, joka kannustaa asiakkaita terveellisiin elintapoihin. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA kehittää toimintamallia Terveyskioski-nimellä Ylöjärvellä, Kotkassa, Lahdessa ja Orimattilan seudulla. Samankaltaista toimintaa kehitetään muuallakin: esimerkiksi Pohjois-Savossa Hyvinvointikioski-hankkeessa. Hankkeen aikana on perustettu Hyvinvointi Ankkuri Varkauteen, Terve Kuopio -pysäkki Kuopioon ja liikkuva Terveyskärri Ylä-Savoon. Lisäksi yhteistyötä harjoitetaan Savonia-ammattikorkeakoulun VireTorin kanssa. Sivun kuvat: Patrik Rastenberger ©Sitra 44 Opastusta ikäpisteistä Alateema Matalan kynnyksen monipalveluyksiköt Alue Eri puolilla Suomea Paikkakunta Pirkkala, Pori, Sastamalan seutu Lisätietoja yy Pirkkalan ikäpiste: www.pirkkala.fi Terveys ja hyvinvointi Vanhusten palvelut Ympärivuorokautinen hoito / Vanhustyön keskus Pirkankoivu Vanhustyön keskus Pirkankoivu Ikäpiste yy Sastamalan seudun ikäpisteet: www.sotesi.fi Ikäihmisten kotihoitopalvelut Ikäpiste yy Porin seudun ikäpisteet: www.pori.fi Sosiaali ja terveys Laadukas vanhuus Ikäpiste Ikäpisteet ovat erityisesti ikääntyneille ja heidän omaisilleen suunnattuja kunnan palvelupisteitä. Niissä palveluneuvoja antaa maksutonta opastusta ja kertoo muun muassa ikääntyneille tarjolla olevista palveluista ja etuuksista sekä muista ikääntyneille tärkeistä asioista, kuten harrastusmahdollisuuksista, asumisesta ja tapahtumista. Ikäpisteiden tavoitteena on ennaltaehkäistä sairauksia ja tapaturmia, edistää terveellisiä elämäntapoja sekä antaa sairaanhoitoa ja lääkehoitoa koskevaa ohjausta. Lisäksi ikäpisteiden avulla halutaan tunnistaa ennalta ikääntyvän toimintakyvyn heikkeneminen ja siitä aiheutuvat ongelmat, jotta niihin voitaisiin puuttua ajoissa. Toimintamallilla halutaankin tukea ennen kaikkea ikääntyneiden omaa toimintakykyä ja kotona asumista. Ohjauksen ja neuvonnan ohella ikäpiste voi toimia myös ikääntyneiden kohtaamis- ja viihtymispaikkana järjestäen muun muassa tapahtumia ja teemapäiviä yhteistyössä järjestöjen tai kunnan vapaa-ajantoimen kanssa. yy Muita iäkkäille suunnattuja neuvontapisteitä: www.kunnat.net Asiantuntijapalvelut Sosiaali ja terveys Sosiaalipalvelut Ikääntyneiden palvelut Neuvontapalvelut ja hyvinvointia edistävät kotikäynnit yy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivusto iäkkäiden neuvontapalveluista ja hyvinvointia edistävistä kotikäynneistä: www.thl.fi Tutkimus ja kehittäminen Työkalut Iäkkäiden neuvontapalvelut ja hyvinvointia edistävät kotikäynnit Kuva: Karen Beate Nøsterud / norden.org 45 Ikäpisteet neuvovat palveluissa Pirkkalan, Porin ja Sastamalan seutujen ikäpisteissä annetaan tietoa niin julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista kuin yksityisistä ja kolmannen sektorin järjestämistä palveluista ja muusta toiminnasta. Ikäpisteissä autetaan myös muun muassa julkisiin palveluihin tai etuuksiin liittyvien lomakkeiden täyttämisessä. Terveydenhuoltolaki (1326/2010) velvoittaa kuntia tarjoamaan vanhuuseläkkeellä oleville hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistäviä neuvontapalveluita. Palvelut Järjestöjen ja vapaaehtoistyön palvelut näkyviksi kuntalaisille Alateema Palveluiden ja hyvinvoinnin tuottaminen yhteistyöllä ja vapaaehtoisuudella Suomessa on paljon vapaaehtois- ja järjestötoimintaa, jolla lisätään ihmisten hyvinvointia. Lisäksi kolmas sektori voi kehittää palveluita erityisesti niillä alueilla ja toimialoilla, joille ei muutoin synny palvelutoimintaa esimerkiksi vähäisen taloudellisen kannattavuuden tai pienen kohderyhmän vuoksi. Alue Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Socom Oy on käynnistänyt Kaakkois-Suomi, teemaan liittyvän MontEri-hankkeen, jolla tuodaan eri toimijoita yhteen Päijät-Häme, Etelä-Karjala ja jonka avulla tuodaan palvelut entistä paremmin asiakkaiden tietoon. Lisätietoja MontEri-hanke kehittää kolmannen sektorin, oppilaitosten, yritysten ja www.socom.fi kuntatoimijoiden välistä kumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä. Lisäksi Maaseudun hyvinvointi MontEri edistää järjestöjen yhteistoimintaa ja vapaaehtoistyötä. Hankkeen MontEri-hanke puitteissa on luotu muun muassa sähköinen palveluhakemisto, jolla tuodaan kumppaneita yhteen ja jaetaan tietoa niin toiminnasta kuin palveluistakin. Hanke kuuluu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan. – Voimme edistää kumppanuuksia palvelujen tuottamisessa tai tuoda erilaisia toimijoita ja heidän vahvuuksiaan näkyviksi. Näkyväksi tekemisellä ja yhteen tuomisella saamme toivottavasti aikaan palvelua, mikä perustuu aidosti paikallisten ihmisten omaan toimintaan ja minkä koetaan vastaavan joustavasti ihmisten Maahyve- ja TARKKAtodellisiin tarpeisiin, MontEri-hankkeen projektipäällikkö selvityksissä esille Pirkko Haikara toteaa. tulleita huomioita ja Yksi päätavoitteista hankkeessa on kehittää malli eri kehitystarpeita: toimijoiden välisestä tuloksellisesta, avoimesta ja kumpyy Maahyve- ja TARKKA-selvitykset panuuteen perustuvasta yhteistyöstä. Hankkeen lopuksi edelsivät MontEri-hanketta. julkaistaan kumppanuuskäsikirja. yy Suomessa kolmas sektori on tuotta– Tähän mennessä Etelä-Karjalan alueella on käynnisnut perinteisesti erilaisia hyvinvointynyt yhteistyö, jonka tavoitteena on pilotoida järjestö- tai tipalveluita ja vapaaehtoistoimintaa, vapaaehtoistoiminnan palvelujen ”hyppäämistä” alueella jota kannattaa tuoda esiin. Tietoa liikkuvan avoterveydenhuollon Mallu-auton kyytiin. Kylillä tarvitsevat kuntalaiset palvelujen on paljon ikääntyviä ja eri tavalla syrjäytyneitäkin, jotka käyttäjinä, mahdolliset vapaaehtoikaipaavat toimintaa, osallistumismahdollisuuksia ja yliset sekä kuntatoimijat. päänsä tietoa erilaisista palveluista, Haikara kertoo. yy Kunnissa tunnetaan kolmannen sektorin mahdollisuudet, mutta ei tiedetä, kuinka ne otetaan käyttöön. yy Kolmannen sektorin toimijat eivät tiedä, kuinka päästään yhteistyöhön kunnan kanssa. yy Kuntalaiset kaipaavat lisää tietoa siitä, mitä palveluita on tarjolla tai missä ja kenelle kolmas sektori tuottaa palveluitaan. MontEri-hankkeen projekipäällikkö Pirkko Haikara (oik.) sekä yhteistyökumppani, Mallu kylillä 2 -hankkeen projektipäällikkö Katja Heiskanen Lappeenrannan torilla Kylissä tapahtuu -messupäivänä. Taustalla kylillä liikkuva terveydenhuollon Mallu-auto. Kuva: Pirkko Haikara 46 Kotitori yhdistää yksityisiä ja julkisia palveluita Alateema Palveluiden ja hyvinvoinnin tuottaminen yhteistyöllä ja vapaaehtoisuudella Paikkakunta Tampere Lisätietoja www.tampereenkotitori.fi Tampereen Kotitori on vuodesta 2009 asti toiminut palvelupiste, joka koordinoi ikääntyneille suunnattuja julkisia, yksityisiä ja kolmannen sektorin palveluita sekä tarjoaa neuvontaa palveluista, palveluiden hinnoista ja muun muassa kotitalousvähennyksien käytöstä. Kotitori arvioi palvelutarvetta ja suunnittelee palvelujen käyttöä yhdessä ikääntyneen kanssa. Palvelutarpeen arviointiin voi liittyä myös kotikäynti ja arjen toimintakyvyn tarkempi arviointi. Kaupungin, yksityisten ja kolmannen sektorin palveluntuottajien välinen kumppanuus lisää ennen kaikkea palveluiden näkyvyyttä. Tämä tarkoittaa helpompaa palveluiden ja niiden hintojen vertailua; asiakkaat saavat kaiken tarvitsemansa tiedon samasta pisteestä – myös iltaaikaan. Kotitorin palvelut ovat myös vähentäneet kaupungin järjestämisvastuulle kuuluvien palveluiden käyttöä ja lisännyt kotihoidon tuottavuutta. Kotitori on otettu Tampereella hyvin vastaan ja sen toimintaan ollaan tyytyväisiä. Myös tulokset näyttävät lupaavilta jo muutaman vuoden kokemuksen perusteella. – Kotitorin toiminta-alueelta päädytään muun muassa harvemmin pitkäaikaishoitoon kuin Tampereen kaupungin toiminta-alueelta. Myös erikoissairaanhoitoa ja akuuttia sairaanhoitoa tarvitaan vähemmän. Hoitokustannukset ovat siis pienentyneet merkittävästi Kotitorin ansiosta. Myös asiakastyytyväisyys on parempi kuin hyvä, Tampereen kaupungin tilaajapäällikkö Eeva Päivärinta kertoo. Toimintamalli edellyttää suunnittelua ja sitoutumista Palvelupisteen toiminnasta vastaa yksityinen palveluintegraattori, jonka kanssa kunta on laatinut sopimuksen. Yksityisen palveluintegraattorin etuna on se, ettei kaupungin tarvitse tehdä yksittäisiä palvelukilpailutuksia asiakkaan palveluita valittaessa. Tampereen kaupunki ja Kotitorin toimija ovat puolestaan tehneet monitahoisen palvelutasosopimukTampere – Hämeen hidas edelläkävijä sen, joka määrittelee palvelulle asetetut vaatimustasot. Laatua ja vaikuttavuutta arvioidaan ja seurataan tiiviisti. Kotitorin lisäksi Tampereella on käytössä myös muita toimintamalleja, joissa lisätään kunnan, yritysten ja kolmannen sekKotitorin kaltainen toimintamalli on Päivärinnan torin yhteistyötä ikääntyneiden palveluiden tuottamisessa mukaan muokattavissa hyvin myös muille kunnille. Se ei ja järjestämisessä. Eeva Päivärinnan mukaan monipuolinen edellytä tilaaja-tuottajamallia, vaan yhteistä sitoutumista yhteistyö on saanut alkunsa siitä, että Tampereen kaupunja kehittämistarpeiden tunnistamista. Lisäksi kunnassa gilla ei ole koskaan ollut omia ikäihmisten asumispalveluita, pitää osata tuotteistaa ja tehdä kustannuslaskelmia. vaan niitä on kehitetty yhteistyössä ulkoisten toimijoiden – Toimintamallia suunniteltaessa on tärkeää kuvata, kanssa. mihin hyvällä neuvonnalla ja ohjauksella pyritään. Lisäksi Päivärinta muistuttaa, että pelkkien sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen ei kuitenkaan riitä. pitää määritellä, mikä ylipäätänsä on palveluiden järjes– Yhteiskunnan pitää olla meille kaikille sopiva elää. Tämä tämistä ja hoitamista – ja kuinka palveluohjaus eroaa tarkoittaa, että ikääntyvätkin on huomioitava koko kuntaperinteisestä kotihoidon toimintakentästä. Toimintaja kaupunkisuunnittelussa: miten kaupunki pitää rakentaa, mallia suunniteltaessa pitää myös oivaltaa palveluiden jotta siellä voidaan elää normaalia elämää ikään katsomatta, järjestämisvastuut: palvelutarpeen arviointi, ohjaus ja Päivärinta selventää. – Kyseessä on iso kokonaisuus, joissa neuvonta. sosiaali- ja terveyspalvelut ovat vain jäävuoren huippu. Vain palveluita järjestämällä ei voida kehittyä, vaan meidän on Pienille paikkakunnille Päivärinta suosittelee toimintarkasteltava asioita koko elämän mittaisesti. tamallia yhteistyössä muiden seudun kuntien kanssa, Eeva Päivärinta kertoo, Tampereelle on tyypillistä toimia jolloin sekä palveluntarjoajia että asiakkaita on enemomaleimaisesti ja ratkoa ongelmia ennakkoluulottomasti. män. Näin etenkin erityistä palvelua tarvitseville pystyHän kuvaakin Tamperetta Hämeen hitaaksi edelläkävijäksi. tään järjestämään parhaat mahdolliset palvelut mah– Emme ehkä puhu hienoja tai kirjoita artikkeleita dollisimman kustannustehokkaasti. monilla kielillä, mutta tuemme ihmisiä ja meillä on aito halu auttaa. Kuljemme ihmisten mukana heidän arjessaan. – Vastavuoroinen yhdessä tekeminen tuottaa parasta mahdollista tulosta, Eeva Päivärinta kiteyttää. 47 Palvelut Kymenlaakson kylät kukoistamaan yhteistyömalleilla Alateema Palveluiden ja hyvinvoinnin tuottaminen yhteistyöllä ja vapaaehtoisuudella Alue Kymenlaakso Lisätietoja www.kymenlaaksonkylat.fi Jutun kuvat: Sirpa Vähäuski Mikä avuksi, kun maaseudun kylien ja pienten keskusten palveluverkko uhkaa harventua? Entä miten saadaan lisättyä työpaikkoja paikallisesti tai turvattua olemassa olevien työpaikkojen säilyminen? Kymenlaaksossa haasteeseen on etsitty vastausta kehittämällä uusvanhaa toimintatapaa, jota kutsutaan sopimuksellisuudeksi. – Oikeastaan sopimuksellisuuden tilalle pitäisi keksiä jokin parempi sana. Sopiva kylä Etelä-Kymenlaaksossa ja Sopiva kylä Pohjois-Kymenlaaksossa -hankkeiden aikana on selvinnyt, että niin asukkaat kuin yrittäjät ja kolmannen sektorin toimijatkin suhtautuvat epäillen liian byrokraattiselta kuulostavaan toimintamalliin. Kuitenkin kyse on yksinkertaisesti siitä, että yhteisesti sopien saataisiin turvattua tai parannettua palveluja kaiken ikäisille kuntalaisille ja samalla mahdollisesti lisättyä työpaikkoja. Kehittämisen kohteet ovat yleensä hyvinkin konkreettisia, kertoo kyläasiamies Sirpa Vähäuski Kymenlaakson Kylät ry:stä. Yhtenä esimerkkinä Vähäuski nostaa Kaipiaisten nuorisokerhotoiminnan, joka oli vaarassa joutua katkolle vähintään vuodeksi kyläkoulun remontoinnin ajaksi. Nuoret ottivat itse aktiivisesti yhteyttä kyläasiamieheen, joka alkoi selvittää mahdollisia yhteistyötahoja nuorisokerhon toimintojen jatkumiseksi. Halukkaita yhteistyökumppaneita löytyikin Kaipiaisten Lions Clubista ja paikallisesta VPK:sta, jotka molemmat lahjoittivat rahaa seurantalon vuokrakuluihin. Kerhoa järjestäneet Kymijoen nuorisoyhdistys sekä Kouvolan kaupungin nuorisotoimi tulivat asiassa vastaan ja kerhotoiminta saatiin jatkumaan. – Sopimuksellisuutta on ollut aina, mistään uudesta asiasta ei ole siis kyse. Hankkeen tavoitteena on ollut, että saisimme luotua malleja, joilla tällaista yhteistyötä voitaisiin tehdä monenlaisten palveluiden kohdalla. Nuorisokerhon toiminta saatiin jatkumaan, kun osallistujat saivat sovittua, kuinka kukin taho tukeaan osoittaa, Vähäuski kuvailee. Kullekin kylälle oman näköistä toimintaa Maaseudulle palveluita ja työtä sopimusratkaisuin Sopiva kylä -hankkeissa yhtenä tavoitteena on ollut selvittää Etelä- ja Pohjois-Kymenlaakson kylien palvelutarjontaa ja -tarpeita. – Useissa kylissä tehdyissä kyläkartoituksissa olemme tutkineet kylätasolla, mitä palveluita kylältä puuttuu, minkälaista palveluntarjontaa on olemassa ja minkälaista palvelua tai työtä kyläläiset ovat valmiita harjoittamaan. Kyläläiset ovat saaneet itse valita kyselykartoituksen teeman sen mukaan, mitä kylässä pidetään juuri nyt tärkeänä. Joissain kylissä on siksi lähdetty erityisesti lapsiperheille tarjotuista palveluista, toisissa puolestaan painopiste on ollut ikäihmisten palvelutarjonnan kartoittamisessa. Kymenlaakson kylät ovat keskenään hyvin erilaisia väestöpohjaltaan ja palveluiltaan, minkä vuoksi mitään yleispätevää kyselyä tai toimintamallia ei ole mahdollista tai yy Hankkeet: Sopiva kylä EteläKymenlaaksossa & Sopiva kylä Pohjois-Kymenlaaksossa yy Paikka: Kymenlaakso yy Aika: Tammikuu 2010 – joulukuu 2012, jatkoaikaa mahdollisesti kesäkuuhun 2013 yy Tavoite: Löytää yhteistoiminnallisia tapoja ylläpitää ja kehittää Kymenlaakson kylien elinvoimaisuutta ja palveluita. yy Hankkeiden vetäjä: Kymenlaakson Kylät ry 48 edes järkevää lähteä rakentamaan, Vähäuski kertoo. Kyselyn jälkeen on pohdittu kyläläisten ja kylän toimijoiden kanssa, miten tarpeet ja tarjonta saataisiin kohtaamaan, sekä alettu kehittää uusia toimintamalleja. – Näitä mahdollisia ratkaisuja edistetään kyläsuunnitelmissa, hankkeilla ja vapaaehtoistoimin. Sopiva kylä -hankkeiden tarkoituksena ei tietenkään ole kilpailla yritystoiminnan tai julkisten palveluiden kanssa, vaan täydentää niitä, Sirpa Vähäuski muistuttaa. Kyläläisten aktivoiminen ensisijaista Sirpa Vähäuskin mukaan kyläläisten aktivoiminen oman kylänsä kehittämiseen on hetkittäin haasteellista. Ja kylien monimuotoisuuden vuoksi kukin kylä vaatii omanlaisensa 49 toimintastrategian esimerkiksi tiedottamisen suhteen. – Kaikissa kylissä toimii aktiivisia ihmisiä, mutta olisi hyvä saada lisää väkeä ideoimaan ja toteuttamaan uutta ja kehittämään olemassa olevaa kylätoimintaa. Ihmisten tavoittaminen on oma taiteenlajinsa, mutta olemme ahkerasti kiertäneet kyläyhdistysten tilaisuuksia, järjestäneet kylien kanssa kyläiltoja sekä viestineet paperisen kyläkirjeen ja sähköpostin välityksellä. Hankkeen aikana yhdeksi selkeäksi tavoitteeksi onkin muodostunut se, että saataisiin ihmiset heräämään omien vaikutusmahdollisuuksiensa laajuuteen, Vähäuski summaa. Hankkeeseen on haettu jatkoaikaa vielä vuoden 2013 alkupuoliskolle, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi kyläkyselyitä ehditään tehdä vielä lisää, jos kiinnostusta niihin ilmenee. Hankkeen puitteissa muun muassa Virolahden ja Miehikkälän kylät ovat innostuneet tekemään yhteisen kirjasen, johon on koottu kylissä tarjolla olevia palveluita ja kulttuurikohteita. Kirjan tarkoituksena on esitellä kylien elämää ja kertoa paitsi matkailijoille, myös lähiseuduilla asuville oman seudun kiinnostavasta tarjonnasta. – Kirjan tekeminen on prosessi, johon voidaan saada useita toimijoita mukaan ja joka voi toimia yhtenä yhteistoiminnan herättäjänä ja tuottaa ajatuksia siitä, minkälaisia palveluita kylässä oikein on ja mitä sinne mahdollisesti tarvittaisiin lisää, Vähäuski kuvailee. Palvelut Seudullisella palvelusetelillä joustoa palveluihin Alateema Palveluiden ja hyvinvoinnin tuottaminen yhteistyöllä ja vapaaehtoisuudella Mikkelin seudulla seudullisen palvelusetelin kehittäminen alkoi vuonna 2008 ja se otettiin vakituiseen käyttöön vuonna 2010. Mukana on kuusi kuntaa: Mikkeli, Hirvensalmi, Kangasniemi, Mäntyharju, Puumala ja Ristiina. Setelistä haluttiin kehittää seudullinen, sillä pienemmissä kunnissa palveAlue luntuottajien määrä on vähäinen. Mikkelin seutu Vuoden 2011 lopulla selvitettiin Mikkelin seudun palvelusetelin toimivuutta ja vaikutusta kuntatalouteen. Selvityksen mukaan palveluseteli on Paikkakunta Mikkeli, Hirvensalmi, otettu käyttöön erityisesti vanhusten kotipalveluissa, joissa palveluiden Kangasniemi, Mäntyharju, tarvekin on suurin. Eniten seteliä on käytetty omaishoidon vapaapäivien Puumala ja Ristiina järjestämisessä. – Seudullisen palvelusetelijärjestelmän haasteena ovat kuntien erot Lisätietoja esimerkiksi välimatkoissa. Kaikissa kunnissa ei myöskään ole omia palvewww.miset.fi/palveluseteli luntuottajia. Toisaalta kaikissa kunnissa ei ole yhtä suurta tarvettakaan niille palveluille, joita palvelusetelin piiriin kuuluu. Mikkelin seudulla eniten käyttäjiä ja palveluntuottajia on Mikkelissä, palvelusetelin jatkokehittämisen hankkeen projektipäällikkö Noora Juvonen Miset Oy:stä kertoo. – Monet palveluntuottajistamme ovat ilmoittaneet halustaan toimia usean kunnan alueella. Palveluntuottajan kotipaikka vaikuttaa toimintaan: jos yritys sijaitsee Palveluseteli kunnan rajalla, on luonnollisempaa toimia molemmissa kunnissa, Juvonen toteaa. yy Kunnat voivat hankkia peruspalveluita yksityisiltä kahdella tapaa: joko ostopalveluina tai palvelusetelijärjestelmän avulla. Elinkeinoyhtiö koordinoi ja kouluttaa yy Palveluiden on oltava yhtä tasokkaita kuin jos kunta järjestäisi ne itse. Palvelusetelin kehittämistä on edistetty vuonna 2009 voimaan tulleella palvelusetelilailla (569/2009). Mikkelin seudun palvelusetelitoimintaa koordinoivat seudullinen sosiaali- ja terveystoimi ja Mikkelin seudun elinkeinoyhtiö Miset Oy, joka toimii kuntien ja yksityisten palveluntuottajien välisenä yhteistyökanavana. yy Palveluseteli on maksuväline, jolla kunta maksaa – Seudullinen palvelusetelijärjestelmä, jossa elinkeitietyn osuuden kunnan asukkaalle myöntämästä noyhtiöllä on tällainen rooli, on melko ainutlaatuinen. palvelusta. Usein suuremmissa kunnissa, jossa kuntakohtainen yy Asiakas voi itse valita, miltä palvelusetelijärjestelkäyttövolyymi on suurta, palveluseteliä koordinoimään hyväksytyistä palveluntuottajista hän haluaa vat sosiaali- ja terveystoimet itse. Meidän toimintatapalvelun ostaa. pamme etu on, että palveluntuottajat pystyvät meiyy Asiakas voi myös kieltäytyä palvelusetelistä, jolloin dän kauttamme kootusti vaikuttamaan jäsenkuntien kunnan on järjestettävä palvelu muulla tavoin. palvelusetelitoimintaan ja kunnat puolestaan pystyvät yy Palveluntuottajat voivat olla kunnan alueelta tai viestimään yrityksille, Juvonen kertoo. naapurikunnista, ja kunnat voivat perustaa yhteisiä Tällä hetkellä hyväksyttyjä palveluntarjoajia on kolpalvelusetelijärjestelmiä. misenkymmentä. Setelin käyttö laajenee: vuonna 2011 yy Palveluseteliä kehittää erityisesti Sitra, joka on julpalveluseteleitä myönnettiin jo noin 540 kappaletta, kaissut siihen liittyviä oppaita ja selvityksiä. mikä on yli 400 kappaletta enemmän kuin vuotta aiemmin. Palveluseteli on sähköinen. – Miset varmistaa, että palveluntuottajat ovat selvillä palvelusetelin toimintatavasta ja järjestää heille palvelusetelikoulutuksia. Me myös ylläpidämme rekisteriä ja sähköistä tietokantaa kaikista hyväksytyistä palveluntarjoajista, Juvonen selvittää. Sähköinen rekisteri lisää vertailtavuutta Mikkelin seudun erikoisuus on palveluntuottajien sähköinen rekisteri Klem- 50 mari (www.klemmari.info). Sieltä löytyvät kaikki palveluseteliin hyväksytyt palveluntuottajat, niiden tarjoamat palvelut ja hinnat. – Sähköinen järjestelmämme on erittäin hyödyllinen niin asiakkaille kuin kunnillekin. Sen avulla kaikilla kunnilla on sama ja ajankohtainen tieto palveluiden tuottajista. Sosiaali- ja terveystoimet käyttävät järjestelmää ohjatessaan asiakkaita palveluissa. Asiakkaat voivat puolestaan käyttää järjestelmää yritysten vertailuun. Järjestelmässä kaikki yritykset esitellään tasapuolisesti esimerkiksi yrityksen koosta riippumatta. Sen Kuva: Johannes Jansson / norden.org avulla palveluntuottajan valinta on avointa, Juvonen kertoo. sekä yhtenäistää palvelusetelikäytäntöjä. PalvelusetelitoiVuonna 2012 palvelusetelijärjestelmää on kehitetty minnalle halutaan myös varata oma osuutensa talousarviedelleen. Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimi julkaisi osta. Palvelusetelin piiriin halutaan uusia palveluita kuten kuntien yhteisen palvelusetelin laajentamisen toimenpideohjelman yhdessä Misetin kanssa syyskuussa. Ohjelmalla lapsiperheiden tilapäinen kotihoito sekä mahdollisesti halutaan liittää palvelusetelin kehittäminen tiiviimmin kunvanhusten tehostettu palveluasuminen, suun terveydenhuolto ja vammaispalvelut. tien päätöksentekoon, selkiyttää tehtäviä ja vastuunjakoja Ihmiseltä toiselle – palveluja vapaaehtoisvoimin Alateema Palveluiden ja hyvinvoinnin tuottaminen yhteistyöllä ja vapaaehtoisuudella Alue Pielisen Karjala Paikkakunta Nurmes ja Lieksa Lisätietoja www.o4os.eu/ Yhä useampi maaseudulla asuva on iäkäs ihminen, joka saattaa tarvita tukea arkeensa. Toisaalta suomalaisissa on paljon niitä, jotka voisivat ja haluaisivat auttaa muita. Suomessa ikäihmisten palveluiden tuottaminen vapaaehtoisvoimin tai järjestösektorin avulla ei vielä ole kovin yleistä. Nurmes ja Lieksa osallistuivat EU:n Pohjoisen periferian hankkeeseen Older people for older people (O4O), jossa tutkittiin, miten järjestöjen ja yhdistysten toimintaa voitaisiin kehittää siten, että ne voisivat tukea ikäihmisten kotona asumista ja hyvinvointia. Hankkeessa kartoitettiin olemassa olevaa vapaaehtoistoimintaa ja selvitettiin järjestöjen ja vapaaehtoisten halukkuutta osallistua ikäihmisten tukemiseen. Older people for older people -hankkeessa toimittiin yhteistyössä erityisesti Ystävänpysäkkien kanssa. Ystävänpysäkit ovat yksityisen Nurmeskoti ry:n ylläpitämiä tapaamispaikkoja ikäihmisille Nurmeksessa. Hankkeessa muun muassa pyrittiin kehittämään Ystävänpysäkkien toiminnan monistettavuutta. Lieksassa puolestaan kehitettiin esimerkiksi yhdessä paikallisen kyläyhdistyksen kanssa ikäihmisten palveluita, joista muun muassa kuljetuspalvelut nousivat merkittäviksi. Vuoden 2008 alussa alkanutta ja vuoden 2010 loppuun päättynyttä hanketta koordinoi Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus PIKES Oy. O4O-hanke sai vuonna 2012 Euroopan komission RegionStars Award -palkinnon parhaana hankkeena, jolla haettiin uusia tapoja ikääntymishaasteen kohtaamiseen ja aktiivisen ikääntymisen tukemiseen. Hankkeen jälkeen Ystävänpysäkkien toiminta jatkuu ja laajennusta suunnitellaan esimerkiksi Valtimolle. Myös hankkeen aikana koulutetut vapaaehtoiset jatkavat toimintaansa. 51 Palvelut Yhdistysten yhteistyöllä toimintaa ikäihmisille Alateema Palveluiden ja hyvinvoinnin tuottaminen yhteistyöllä ja vapaaehtoisuudella Paikkakunta Tampere Lisätietoja www.tampere.fi Perhe- ja sosiaalipalvelut Ikäihmisten palvelut Vapaaehtoistyö ja järjestötoiminta Elonpolkuja-yhteistyö Toista vastaavaa ei Suomessa ole: Elonpolkuja on ilman pääsymaksuja tai liittymislomakkeita toimiva, epämuodolliseen yhteistyöhön ja sopimiseen perustuva verkosto, joka koostuu 78 yhdistys- ja yhteisöjäsenestä, muutamasta yrityksestä ja Tampereen kaupungista. Se sai alkunsa vuonna 1999 Tampereen kaupungin ja paikallisten järjestöjen aloitteesta. Verkostoa koordinoi kaupunki, mutta sen toiminta on jäsenlähtöistä. Verkosto järjestää toimintaa ikäihmisille ja haluaa tukea heiAinutlaatuista Suomessa dän hyvinvointiaan ja terveyttään. Esimerkki jatkuvasta toi– Olemme ainutlaatuinen verkosto minnasta on vuonna 2005 alkaSuomessa. Yhdistysten kautta vernut Leskien Klubi -vertaistukikostolla on noin 45 000 henkilöjäryhmä, joka järjestetään yhdessä sentä ja vaikutuspiiriin kuuluvat myös heidän perheenjäsenensä. Mummon Kammarin kanssa. Verkoston ytimessä on noin 50 Lisäksi vuosittain järjestetään yhteisön joukko. Budjetti on pieni noin kahdeksan tapahtumaa eikä rahaa juuri liiku, vaan maksut vanhuksille ja muille kiinnostuhoidetaan vastavuoroisuudella ja neille sekä jokakeväinen ikäihtapahtumat järjestetään talkoilla. misten kävelytapahtuma. Toimimme ikäihmisten ehdoilla, ja viestinnässä ja tapahJoka vuosi pidetään myös tumissa on helposti lähestyttävää Kohti itsenäistä vanhuutta kotikutoisuutta. Epämuodolli-seminaari ikääntyneiden parissa nen yhteistyö ja kumppanuus työskenteleville sekä virkistysovat sopineet yhdistysmaailmaan: iltapäivä vanhustyöntekijöille. tulokset ovat vaikuttavia budjettiin Verkosto ylläpitää asiantuntijanähden, kertoo Elonpolkuja-yhteispankkia, jonka periaate on, että työverkoston suunnittelija Pekka Pälmä. verkoston jäsenet voivat pyytää toisiaan puhumaan tilaisuuksiinsa veloituksetta. Kuva: Tampereen kaupunki / Jari Mäkinen 52 Ideoita seniorisetelin kehittämiseen Alateema Palveluiden ja hyvinvoinnin tuottaminen yhteistyöllä ja vapaaehtoisuudella idea Tästä ojatk äksi! ettäv i h ke t DEMO-verkosto selvitti vuonna 2011, mitä mahdollisuuksia liiketoiminnan ja kolmannen sektorin välimaasto tarjoaa palveluiden järjestymiseen maaseutualueiden ikääntyneille. Selvityksen toteutti Perho Group. Tarkoitus oli tuottaa toimintamalli seniorisetelille. Seniorisetelin idea on järjestää palvelut siten, että ikääntynyt voi vapaaehtoistoiminnalla tai palveluita myymällä kerryttää bonusta, jota hän käyttää palveluiden hankkimiseen. Seniorisetelin piirteitä ovat vastavuoroisuus, osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet sekä paikallisuus. Vastavuoroisuus ja mahdollisuus palveluiden sisällön kehittä- Kuva: Magnus Fröderberg / norden.org miseen saavat käyttäjät sitoutumaan paremmin palveluiden käyttöön. Vastaavasti palvelun tarjoajan on sitouduttava paikallisen osaamisen hyödyntämiseen. Seniorisetelin mahdollisuuksia ja haasteita: • Työuransa tehneet, aktiiviset seniorit ovat merkittävä voimavara ja heidän ammattitaitoaan kannattaa hyödyntää vapaaehtoistyönä tai itsenäisinä palveluntarjoajina. • Seniorisetelissä bonusta voisi tienata ”varastoon” ja käyttää sitä ikääntyessään. • Vapaaehtoistoiminta on osallistavaa mutta sen jatkuvuus on haaste. Yritystoiminnassa puolestaan asiakkaiden vaikutusmahdolliset voivat puuttua. Maaseudulla palveluyritykset ovat pieniä ja matalan tuottavuuden palveluissa toimintaa on vaikea laajentaa. • Haasteena verotus: Jos ikääntynyt myy palveluitaan eli vapaaehtoistoimintaansa yritykselle tai osuuskunnalle, katsotaan kertynyt bonus eli senioriseteli verotettavaksi ansiotuloksi. Yrityksen kanta-asiakaskorttimallissa tätä ongelmaa ei ole. Vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja setelin toteutukseen: • Asiakasosuuskunta: Osallistuminen ja asiakkaiden sitoutuminen mahdollista, toisaalta monien eri palveluiden tuottaminen samassa osuuskunnassa voi olla haasteellista. • Yhteiskunnallinen yritys: Toiminnan tavoite ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia, voitto kanavoidaan liiketoimintaan. Suomessa harvinainen. • Manageriyritys: Jokainen työntekijä toimii yrittäjämäisesti ja vastaa omasta liiketoiminnastaan, mutta yritys on työnantajavastuussa. Työntekijä maksaa yritykselle osuuden liikevaihdostaan ja yritys tukee työntekijän onnistumista ja liikeideaa. • Yksityisyritysten verkosto: Yritysten verkostoituminen esimerkiksi alihankintaketjuksi tuo uusia kehittymismahdollisuuksia mikroyrityksille. 53 Ylin kuva: Magnus Fröderberg / norden.org. Kesk. kuva: Hanna Tuuri / Kulttuuricampus Osuuskunta. Alin kuva: plugi.fi Työ Ikärakennemuutos vaikuttaa työelämään sekä työvoiman ja työpaikkojen saatavuuteen useilla tavoilla. On tärkeää, että yhä useampi jatkaa pitkään työelämässä ja että ikääntyville alueille saadaan työntekijöitä ja yrittäjiä. Nuorten yrittäjyyskasvatus ja jo toimivien yrittäjien tukeminen esimerkiksi mentoritoiminnalla ja tiimiyrittäjyydellä on keskeistä etenkin pikkupaikkakunnilla, joilla itsensä työllistäminen yrittäjänä voi olla paras mahdollisuus löytää työtä. Ikärakennemuutos näkyy myös työhyvinvoinnin ja johtamisen kehittämisessä, joiden avulla pyritään usein pidentämään työuria. Erityisesti tarvetta on eläkkeelle jäävien hiljaisen tiedon parempaan siirtämiseen ja heidän tietonsa ja voimavarojensa tehokkaampaan hyödyntämiseen. Työntekijöiden ja yrittäjien houkutteluun on kehitettävä uusia keinoja. Näitä voivat olla esimerkiksi työperäisen maahanmuuton edistäminen tai uudet työnteon muodot. 55 Työ Yrityskummeilta opastusta ja kontakteja yrittäjille Alateema Yrittäjyys mahdollisuutena, yrittäjyyden tukeminen Alue Pohjois-Savo Lisätietoja www.yrityskummit.fi Yrityskummitoiminta tukee yrittäjyyttä, johon on tarvetta erityisesti pienillä ja ikääntyvillä paikkakunnilla. Kummi- ja mentoritoiminta lisää iäkkäämpien tai eläkkeellä olevien yrittäjien tiedon siirtämistä nuoremmille yrittäjille, ja se voi olla tapa pysyä edelleen kiinni yrittäjyydessä vaikka jäisikin itse jo eläkkeelle tai vähentäisi liiketoimintaa. Savon yrittäjät ry käynnisti vuonna 2011 puolitoistavuotisen yrityskummihankkeen, jolla yrityskummitoimintaa tuodaan laajalla mittakaavalla Pohjois-Savoon. Savon yrityskummit -hanke liittyy Suomen Yrityskummit ry:n aluetoimintaan. Valtakunnallisessa Suomen Yrityskummien verkostossa on yli tuhat kummia. Pohjois-Savon kummitoiminnan aloitushanke päättyy vuoden 2013 maaliskuun lopussa, mutta työtä on tarkoitus jatkaa. Kummitoiminta kiinnostaa nykyisiä ja entisiä yrittäjiä: Pohjois-Savossa yrityskummeja on saatu lyhyessä ajassa kokoon noin 100 ja kummeja haluavia yrityksiä on ilmoittautunut ainakin 80 ja määrä kasvaa jatkuvasti. Noin puolet yrityskummeista on eläkkeellä tai lähellä eläköitymistä olevia yrittäjiä. Kummien taustat vaihtelevat yksinyrittäjistä suurten yritysten entisiin omistajiin tai toimitusjohtajiin asti. Suurin osa kummeista on kuitenkin pkyrityksistä. Samoin enemmistö kummia kaipaavista yrityksistä on pieniä tai keskisuuria: suurin ryhmä ovat yksinyrittäjät. Mitä suuremmasta yrityksestä on kyse, sitä vähemmän ne hakevat yrityskummeja. Nais- ja miesyrittäjiä on kummia hakevissa suunnilleen yhtä paljon. – Suuret yritykset eivät ehkä hae kummia koska niillä on mahdollisuuksia palkata konsultteja. Yrityskummitoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Tosin välillä on veteen piirretty viiva, milloin kummi tekee töitä yritykselle ja milloin antaa vain neuvoja, Pohjois-Savon hankkeen projektipäällikkö Pertti Kotovuori kertoo. Kummeilta neuvoja yrityksen kasvaessa Kuva: Hannu Puukko Yrittäjät kysyvät neuvoa erityisesti yrityksen tai toiminimen laajentamiseen ja työntekijöiden palkkaukseen tai kassavirran riittävyyteen liittyvissä kysymyksissä. Myös markkinointi ja viestintä askarruttavat. Lähes kaikilla kummia hakevilla on jo yritys perustettuna tai ainakin aikomus perustaa se, joukossa ei juuri ole yrittäjyyttä harkitsevia tai toiminnalle jatkajaa etsiviä yrityksiä. Sukupolvenvaihdostilanteet tai jatkajaa etsivät yrittäjät käyttävät pääosin muita palveluita. Käytännössä kummitoiminta käynnistyy siten, että yritys ilmoittaa kiinnostuksestaan kummitoiminnan koordinaattoreille, jotka sitten valitsevat yritykselle mielestään parhaiten sopivan kummin. Yrityksen ei tarvitse kuulua yrittäjäjärjestöihin. Kummi ja yritys saavat tutustua toistensa tietoihin, ja jos yhteistyökumppani vaikuttaa sopivalta, kummitoiminta aloitetaan. Yrityskummitoiminnan haasteina on toisaalta vapaaehtoisten kummien löytäminen, toisaalta se, että kummilla saattavat keinot loppua kesken. – Olemme juuri laatimassa kummeille ohjetta siitä, miten toiminnassa voisi edetä, jonkinlaista käytännönläheistä kummitoiminnan portaikkoa. Opastusta tehdään yhdessä Suomen Yrityskummit ry:n ja muiden kum- 56 mialueiden kanssa. Opastukselle näyttää olevan tarvetta, koska joskus kummit eivät tiedä, miten edetä alkua pidemmälle neuvonnassa. Toisaalta tiedän useita hyviä ja luottamuksellisia kummisuhteita, joissa kummi toimii hyvänä sparraajana ja yrittäjän tukena, Kotovuori kertoo. Kontaktien saaminen tärkeää Yrityskummitoiminnan tavoitteena on tukea yrittäjiä ja saada yritys menestymään – varsinaisia työllisyys- tai työpaikkamääriin liittyviä tavoitteita ei ole. Kummitoiminta ja yrittäjyyden tukeminen liittyvät kuitenkin yleisiin talouden kehityskulkuihin. – Viime vuosina nettotyöpaikkoja on syntynyt vain pkyrityksissä. Suuret yritykset irtisanovat työntekijöitä eikä kunnissakaan mene kovin hyvin. Yrittäjät kyllä tietävät yrityskummitoiminnan ja verkostoitumisen poliittis-taloudel- lisen merkityksen. Lisäksi kontaktien saaminen ja toisten kuunteleminen on tärkeää yrittäjille, jotka toimivat yleensä yksin. Yrittäjien verkostoituminen näkyy meille myös kummiksi tulijoissa: usein kummit tulevat kaverinsa suosituksesta tai innostamana, Kotovuori sanoo. Kummiksi lähtevän motiivina voi olla auttamishalu sekä halu verkostoitua ja olla tekemissä muiden yrittäjien kanssa. Lisäksi yrittäjyyden vaihde ja vauhti jäävät niin sanotusti päälle, kun yrittäjä esimerkiksi jää eläkkeelle tai vähentää työntekoa vanhemmalla iällä. Yrityskummitoimintaverkoston pystyttämisessä Kotovuoren mukaan erittäin tärkeää on ollut yhteistyö kuntien, kauppakamarin, kehitysyhtiöiden ja esimerkiksi uusien yritysten keskusten kanssa. Lisäksi yhteistyötä tehdään paikallisten yrittäjäjärjestöjen kanssa, jotka muun muassa välittävät tietoa kummitoiminnasta jäsenilleen. Kasvua yrittäjyyteen Alateema Yrittäjyys mahdollisuutena, yrittäjyyden tukeminen Paikkakunta Valkeakoski, Jyväskylä, Seinäjoki, Mänttä-Vilppula Lisätietoja www.vaske.fi/ kasvuyrittajyyteen Kasvu yrittäjyyteen -hanke kiritti yrittäjyyskasvatusta Etelä-Pirkanmaalla, Jyväskylässä, Seinäjoella ja Mänttä-Vilppulassa vuosina 2008–2011. Hanke kehitti yrittäjyyskasvatusta oppilaitoksissa ja hankkeen aikana luotiin yrityskasvatuksen oppimispolku yläkoulusta ammattikorkeakouluun. Hanketta veti Valkeakosken Seudun Kehitys Oy VASKE ja siinä oli mukana ammatti- ja korkeakouluja kohdealueilta. Lisäksi kehittämistyöhön osallistui useita yläkouluja ja lukioita. Hanke kuului Manner-Suomen ERS-ohjelmaan. Yrittäjyyskasvatusta kehitettiin yhdessä opettajien kanssa. Osallistujat laativat oppimateriaaleja ja apuvälineitä yrittäjyyskasvatukseen. Erityyppiset oppilaitokset hyötyvät parhaiten juuri omaan tarpeeseensa luodusta toimintamallista, joten hankkeessa tehtiin myös oppilaitoskohtaiset yrittäjyyskasvatuksen opetussuunnitelmat. Verkostoituminen oli tärkeässä roolissa: opettajat ja opiskelijat tutustuivat paikalliseen elinkeinoelämään ja yrityksiin, ja oppilaitosten ja yritysten välille luotiin kiinteät yhteydet. Työkaluja yrittäjyyskasvatukseen oppilaitoksissa: • Opetuksen yrityspalat -kirja: Noin 60 erilaista yrittäjyyskasvatusmallia ja vinkkejä niiden toteuttamiseen yläkoulujen, lukioiden, ammattiopistojen ja -korkeakoulujen opetuksessa. • Aineopintojen yrityspalat -kansio: Opetusmoduuleja yläkoulujen ja lukioiden yrittäjyysopintoihin. Yrityspalat ovat itsenäisiä kokonaisuuksia eri teemoista, kuten yritystaloudesta ja yritysviestinnästä. Paloja voi käyttää yhdessä oppiaineessa tai yhteistyössä monessa eri oppiaineessa. • KenkäBisnes-peli: Lukio- ja ammattiopisto-opiskelijat voivat kokeilla käytännössä yritystoiminnan perusasioita. • Koulukohtaiset yrittäjyyskasvatuksen opetussuunnitelmat. 57 Työ Yrittäjyyskasvatuksessa opettajat ja yrittäjät toimivat yhdessä Alateema Yrittäjyys mahdollisuutena, yrittäjyyden tukeminen yy YES-keskuksia ja -aluetoimistoja on 18 alueella. Tänä syksynä Huutjärven koulussa Pyhtäällä pohditaan koulun brändäystä ja luodaan koululle logo. Hanke on osa Kotkan-Haminan seudun YES-keskuksen tukemaa yrittäjyyskasvatusta, jossa oppilaita kannustetaan yrittäjyyteen ja vastuunottoon omasta elämästä. Tavoitteena on tukea nuorten työllisyyttä ja yrittäjyyttä seudulla ja saada osa koulutuksen perässä muuttaneista nuorista palaamaan takaisin seudulle. Huutjärven koulun tämän syksyisessä yrittäjyyskasvatushankkeessa yrittäjä ja graafinen suunnittelija Nina Halmetoja RiimuRaami tmi:stä opastaa oppilaita brändäämisessä ja sloganin ja logon luomisessa. – Lähdemme koulun brändäyksessä liikkeelle siitä, että mietimme koulun hyviä ja huonoja puolia. Perehdymme aiheeseen pohtimalla oppilaille tuttuja brändejä kuten Coca Cola tai Justin Bieber, ja pohdimme yhdessä, mikä on mielikuvaa ja mikä totta, Halmetoja kuvailee. – Idea on, että lapset oppivat katsomaan hyviä asioita ja löytämään koulusta positiivisia puolia. Olemme jo aiemmin pohtineet oppilaiden kanssa sitä, millainen on hyvä koulupäivä. Brändääminen on siihen luonnollinen jatkumo, ja jäävuoren huipuksi luomme koululle vielä oman logon, joka tulee pysyvään käyttöön, opettaja Margit Sakki Huutjärven koululta kertoo. Yrittäjyyskasvatus on vuorovaikutuksellista niin, että oppilaat saavat pohtia asioita ja kokeilla konkreettista tekemistä itse. – On tärkeää opiskella erilaisissa oppimisympäristöissä ja päästä tekemään asioita käsillä. Tällöin oppilaat, joilla on vaikeuksia istua koulussa, saattavat saada kunniamainintoja käytöksestä, Sakki sanoo. yy Keskuksia koordinoi valtakunnallinen YES ry. YES-keskus tuo koulun ja yrittäjät yhteen Alue Kotkan-Haminan seutu Paikkakunta Pyhtää Lisätietoja kotka-hamina.yes-keskus.fi YES-keskukset yy Keskusten tehtäviä ovat koulutus, koulu-yritys-yhteistyö, opetuksen sisällön kehittäminen, materiaalin ja toimintamallien kokoaminen sekä Nuori Yrittäjyys ry:n aluetoimistona toimiminen. yy Toimintaa rahoittavat alueiden kunnat pääosin seudullisten kehittämiskeskusten kautta sekä OPH/ELY-keskukset Vipuvoimaa EU-ohjelman kautta. Kotkan-Haminan seudun YES-keskus on ollut mukana ideoimassa Huutjärven koulun brändäysprojektia, samoin kuin koulun monia muita yrittäjyyskasvatushankkeita aiempina vuosina. YES-keskuksen tavoitteena on tiivistää koulu-yrittäjä-yhteistyötä sekä muodostaa verkostoja. Keskus pyrkii tuomaan yrittäjiä ja opettajia kasvokkain eri yhteyksissä, jotta nämä loisivat henkilökohtaisia suhteita. Myös oppilaille on tärkeää kohdata erilaisia yrittäjiä, jotka murtavat stereotyyppistä käsitystä yrittäjistä ja jotka kannustavat yritteliääseen elämänasenteeseen laajemminkin elämässä. Toiminnassa on mukana eri-ikäisiä ja eri alojen yrittäjiä. – Koulu on tietyllä tavalla suljettu yhteisö. Tekemällä yhteistyötä ulkopuolisten tahojen kanssa tulee ulkomaailma tutuksi, Sakki huomauttaa. Halmetoja on hyvin innostunut oppilaiden kohtaamisesta. – Haluan antaa positiivista kuvaa yrittäjyydestä ja siitä, että kannattaa olla oman onnensa seppä. Kyse ei ole pelkästään toimeentulon hankkimisesta, vaan myös aktiivisesta osallistumisesta omaan elämään ja toimenkuvaan. Huutjärven koululla on jo kymmenen vuoden perinne yrittäjyyskasvatuksessa. Vuosien mittaan koulussa on pidetty vähintään yksi yrittäjyyspäivä vuodessa, koko koulu tehnyt joulupaperia tai joulukortteja tai suunnitellut kalentereita, joita on myyty ovelta ovelle ja kauppakeskuksissa. Pohjimmiltaan yrittäjyyskasvatuksen toivotaan tukevan oppilaiden myöhempää työllistymistä. Kotkan-Haminan seudulla satama ja tehdas- 58 teollisuus ovat perinteisesti olleet suurimmat työllistäjät, mutta kun tehtaat sulkevat ovensa, työnantajien määrä vähenee. Yrittäjyys on yksi vaihtoehto, jolla nuoret voivat työllistyä alueella. Yrittäjien suhtautuminen positiivista Opettajien ja yrittäjien yhteistyötä on Kotkan-Haminan seudulla kehitetty eri tavoin. Opettajat ja yrittäjät kohtaavat esimerkiksi Ope-yrittäjä-treffeillä, joita on tähän mennessä järjestetty kolme kertaa. Opettajat ja oppilaat myös vierailevat yrityksissä ja yrittäjät toimivat koulujen kummeina ja kertovat yrittäjätarinaansa kouluissa. – Olemme tehneet yhteistyötä kymmenien yritysten kanssa, ja kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia. Opettajana on ollut erittäin helppo hakea yrittäjien apua ja tukea, Sakki iloitsee. Jos yrittäjä kieltäytyy kouluyhteistyöstä, syynä on usein ajan eikä suinkaan kiinnostuksen puute. Yrittäjä määrittelee itse, minkälaisesta ja miten tiiviistä yhteistyöstä hän on kiinnostunut ja mihin hänellä on mahdollisuuksia. Tällä hetkellä mukana on muutamia kymmeniä yrittäjiä. – Mielestäni koulut tarvitsevat yrittäjyyskasvatusta. Se on yksi tapa uudistaa koulua. Oppilaat oppivat näiden projektien kautta rohkeutta ja oma-aloitteisuutta, mutta toisaalta myös riskinottoa ja pettymysten sietokykyä – asioita, mitä nykymaailmassa tarvitaan, Sakki toteaa. – YESkeskusten tuki on yrittäjyyskasvatukselle todella tärkeätä. Mahdollisuudet yrittäjyyteen ovat paljon paremmat, jos saadaan tietoa, taitoa ja rahallista tukea. Tietoa YES-keskuksen toiminnasta Kotkan-Haminan seudulla on saatu aluepäällikkö Maarit Koverolalta. Tiimiyrittäjyyttä ja yhteisöllisyyttä osuuskunnassa Alateema Yrittäjyys mahdollisuutena, yrittäjyyden tukeminen Paikkakunta Ikaalinen Lisätietoja www.kulttuuricampus.fi Ikaalisissa luovien alojen yrittäjät päättivät yhdistää voimansa ja perustivat Kulttuuricampus-osuuskunnan ja yhteisön marraskuussa 2011. Kulttuuricampuksella toimii parikymmentä luovien alojen yrittäjää, muun muassa kuvataiteilijoita, puuseppiä, ompelijoita, graafikkoja, verhoilijoita ja tanssinopettajia sekä yksi kirjanpitäjäkin. Työtilojen yhteydessä toimivat kauppa ja taidelainaamo. Yrittäjät hyötyvät yhteisöstä esimerkiksi halvemmissa tilavuokrissa, mutta yhteistyö menee vielä tätä pidemmälle. – Kehitämme tiimiyrittäjyyttä ja yhteisiä palvelukonsepteja. Niistä pisimmälle ovat edenneet yhteinen kauppa ja verkkokauppa. Tulevaisuudessa tarkoituksemme on tarjota asiakkaille yhä enemmän palveluita, joissa yrittäjät toimivat yhdessä. Niiden avulla on helpompaa toteuttaa suurempia ja monialaisempia projekteja kuin yksinyrittäjänä, kertoo Kulttuuricampuksen projektipäällikkö Maria Käkelä. – Kulttuuricampuksen ja yhteisöllisyyden tavoite on mahdollistaa luovien alojen yrittäjyys pienellä paikkakunnalla ja lähialueen opiskelijoiden jääminen tänne. Yrittäjien syyt tulla mukaan Kulttuuricampukseen ovat vaihtelevia. Joku kaipaa työyhteisöä, joku työtiloja. Monet ovat uusia yrittäjiä, ja jotkut ovat kertoneet, etteivät olisi edes lähteneet yrittäjiksi, jos campusta ei olisi. Kulttuuricampus-osuuskunta on voittoa tavoittelematon ja se tukee jäsenyrittäjiä esimerkiksi yrittäjätaitojen kehittämisessä ja jatkuvan oppimisen prosessissa. Lisäksi Kulttuuricampus tekee tiivistä yhteistyötä oppilaitosten kanssa ja toimii opiskelijoiden oppimisympäristönä. – Opiskelijat voivat esimerkiksi tulla meille työssäoppimisjaksolle, tienata työllään ja tutustua yrittäjyyteen käytännössä. Teemme yhteistyötä sekä luovien alojen, kuten Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen, että esimerkiksi matkailu- ja kaupallisen alan oppilaitosten kanssa. On tärkeää koota yhteen eri alojen osaajia, jotka hyötyvät toistensa ammattitaidosta. Jotkut opiskelijat ovat tulleet osuuskunnan jäseniksi valmistuttuaan, Käkelä kertoo. Kuva: Hanna Tuuri 59 DEMO-HANKE Työ Seniorina yrittäjäksi: polut senioriyrittäjyyteen selvityksen kohteena Alateema Ikänäkökulma työssä ja työpaikalla, työurien pidentäminen Paikkakunta Kaustinen, Keuruu, Nurmes ja Sastamala Lisätietoja yy Raportit ladattavissa: www.demoverkosto.fi/ tiedostopankki yy Kyrö, P., Moisala, A., Nyrhinen, S. & Levikari, N. (2012) Kohti joustavia senioriyrittäjyyden polkuja. Raportti Oma Projekti – Seniorina Yrittäjäksi Tutkimushankkeesta 2012. Aalto-yliopiston julkaisusarja Kauppa + talous 1/2012. yy Tuokkola, K., Nieminen, J. & Huotari, K. (2012) Seniorina Yrittäjäksi -tutkimushanke. Polut senioriyrittäjäksi neljällä DEMO-verkoston pilottipaikkakunnalla. Huhtikuu 2012. Viime vuosina on käyty paljon keskustelua työurista ja keinoista niiden pidentämisiksi. Vuonna 2011 käynnistettiin verkostoyhteistyöllä tutkimushanke Seniorina yrittäjäksi, joka tutki yhtä työuran pidennystapaa: yrittäjyyttä eläkkeelle siirtymisen sijasta. Tutkimus painottui erityisesti rakennemuutos- ja maaseutualueille, joilla on ennakoitavissa työvoimapulaa. Senioriyrittäjiä on monenlaisia: takaisin maaseudulle siirtyviä paluumuuttajia, omaa työuraa omien projektien avulla jatkavia palkansaajia, sosiaalisesti ja yhteiskuntavastuullisesti suuntautuneita toimijoita sekä esimerkiksi kannustinkarttuman avulla itseään aktivoivia seniorikansalaisia. He voivat muodostaa alueellisesti merkittävän työvoiman lisäpotentiaalin. Aalto-yliopiston Pienyrityskeskus selvitti, mitkä ovat senioriyrittäjiksi ryhtyvien palkansaajien yleiset toimintaedellytykset lainsäädännön, yrittäjyysmuotojen ja yrittäjyyspolkujen näkökulmasta. Toiseksi tutkimusryhmä Kati Tuokkola, Jarmo Nieminen ja Kari Huotari tutki, minkälaisia senioriyrittäjien kokemuksia ja yrittäjyysaikomuksia pilottikunnissa Kaustisella, Keuruulla, Nurmeksessa sekä Sastamalassa asuvilla senioreilla on. Pilottikunnissa tehdyssä empiirisessä selvityksessä tunnistettiin neljä tyypillisintä polkua, jotka johtavat senioriyrittäjyyteen tai eläkkeelle. Eläkeikää lähestyvä saattoi jäädä palkkatyöstä suoraan eläkkeelle tai siirtyä palkkatyöstä yrittäjäksi ennen eläkeikää. Eläkeikäinen saattoi myös jäädä ensin eläkkeelle ja ryhtyä sen jälkeen yrittäjäksi tai jatkaa yrittäjänä toimimista eläkkeen ohessa tai vaihtoehtona. Lainsäädännöstä tukea ikääntyville yrittäjille Aalto-yliopiston tutkimuksen mukaan eläkeikää lähestyvän palkansaajan yrittäjäksi siirtymisen prosessia ei ole juuri tutkittu. Yrittäjäksi siirtymiseen vaikuttavat aiempi työura ja sen aikana saavutettu osaaminen ja esiin tulleet yrittäjyysmahdollisuudet, harrastukset, sekä pääoma, jonka avulla voi tukea muita yrittäjiä pääomasijoittajana. Erityisesti mielekäs työ ja työhön sitoutuminen houkuttelevat siirtymään yrittäjäksi. Tutkimuksen mukaan suomalainen eläke-, työ- ja yrityslainsäädäntö mahdollistavat senioriyrittäjyyden melko joustavasti. Yrittäjäksi ryhtyvä seniori voi hyödyntää jopa seitsemän vuoden pituista siirtymäaikaa, jonka sisällä yrittäjä voi käyttää erilaisia palkka- ja eläkeratkaisuja sekä esimerkiksi opinto- ja vuorotteluvapaita yritysidean kehittämiseen ja kokeiluun sekä yrittäjyysvalmiuksien hankkimiseen. Verotus ja asenteet haasteina Yrityslainsäädäntö on ikäneutraali, mutta yritysmuotojen joustavuus tai lain tulkinnat saattavat käytännössä vaikuttaa siihen, kannattaako eläkeikää lähestyvän tai eläkkeellä olevan ryhtyä yrittäjäksi vai ei. Merkittävin ongelma liittyy verotukseen. Eläkkeen kertymiskerroin kannustaa palkansaajia pysymään palkkatyössä viimeiset vuodet ennen eläkeikää. Lisäksi yrittäjän ja palkansaajan raja verotuksessa voi esimerkiksi toimeksiantosuhteessa olla epäselvä, jolloin yrittäjällä on riski tulla verotetuksi epäedullisemmin palkansaajana. Tämä ei välttämättä houkuta, kun vaihtoehtona on vakaa ja varma eläke. 60 Kuva: Magnus Frödenberg/norden.org Tutkimuksen mukaan suurimmat kehittämiskohdat ovat kuitenkin asenteissa senioriyrittäjyyttä ja yrittäjäksi ryhtymistä kohtaan samoin kuin hallituksen ja ministeriöiden toimintalinjauksissa. Myös lain ja toimintaohjeiden soveltamisessa ja senioriyrittäjyyden mahdollisuuksista tiedottamisessa ja neuvonnassa on kehittämistä. Tiedottamisessa vielä työtä tehtävänä Selvityksen mukaan halukkuuteen ryhtyä senioriyrittäjäksi vaikuttavat erityisesti aiempi työhistoria, työtilanne viimeisimmässä palkkatyössä, olemassa olevat verkostot ja sitä kautta niin sanottu kiinnittyminen yrittäjyyteen, aiemmat kokemukset ja harrastukset. Tärkeintä on kuitenkin into ja halukkuus yritystoimintaan ja olemassa oleva yritysidea. Seniorina yrittäjäksi -hankkeen perusteella voi todeta, että senioriyrittäjyyttä ei vielä nähdä kovin usein vaihto- ehtona eläkkeelle siirtymiselle. Julkisessa keskustelussa ja hallituksen linjauksissa korostetaan muita työuran pidentämisen vaihtoehtoja, eivätkä haastatellut seniorit itsekään välttämättä näe yrittäjyyttä realistisena vaihtoehtona etenkin, jos ovat työskennelleet palkansaajina. Yrittäjäksi ryhtyminen ei välttämättä tule edes mieleen. Muita haasteita ovat todelliset ja koetut ikärajat yrittäjäksi ryhtymisessä – usein yrittäjäksi ryhtyminen liitetään nuoriin. Lisäksi pelko ja epätietoisuus byrokratiasta, paperitöistä ja vastuista sekä työmäärästä voivat pelottaa. Myös yritystulojen vaikutus eläkkeeseen voi olla epäselvä. Senioriyrittäjyys tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia eläkkeelle jäämisen kynnyksellä tai eläkkeelle jäämisen jälkeen, ja yrittää voi usealla tavalla. Yrittäjyysvaihtoehtoa kannattaakin pitää esillä nuorten lisäksi myös ikääntyneempien keskuudessa. Senioriyrittäjäksi siirtymisen prosessi (lähde: Kyrö, Moisala, Nyrhinen & Levikari 2012) 61 Työ Hyvä johtaminen ottaa huomioon kaikki ikäryhmät Alateema Ikänäkökulma työssä ja työpaikalla, työurien pidentäminen Alue Pohjois-Savo Lisätietoja www.ika-aktiivi.fi Ikä-Aktiivi-projekti pureutuu kuntien työntekijöiden ikääntymisen aiheeseen Pohjois-Savossa. Kohdealueella, kuten monella muullakin alueella Suomessa, kuntien työntekijät ovat keskimääräistä iäkkäämpiä, joten ikäjohtaminen, tiedon siirron käytännöt sekä yleisesti työhyvinvoinnin ja osaamisen johtaminen ovat ajankohtaisia kysymyksiä. Niihin liittyen Ylä-Savon koulutuskuntayhtymä ja Savonia-ammattikorkeakoulu käynnistivät IkäAktiivi-projektin vuonna 2011. – Työhyvinvointiasiat on useimmiten järjestetty kunnissa hyvin, mutta monet Pohjois-Savon kuntien työntekijät ja etenkin johtavassa asemassa olevat lähestyvät eläkeikää. Lisäksi erilaiset muutostekijät, kuten kunta- ja palvelurakenneuudistus, vaikuttavat kuntien työntekijöiden ja johtajien työssäjaksamiseen ja työhyvinvointiin, toteaa Ikä-Aktiivin projektipäällikkö Terhi Majamaa Ylä-Savon koulutuskuntayhtymästä. Projektissa on seitsemän pilottiorganisaatiota, joista kustakin projektiin osallistuu yksi työtiimi tai -yhteisö. Pilottiorganisaatiot ovat Kiuruveden ja Iisalmen kaupungit, Vieremän, Lapinlahden ja Sonkajärven kunnat sekä Savonia-ammattikorkeakoulu ja Ylä-Savon koulutuskuntayhtymä. Eri-ikäisten johtaminen näkyy käytännön työssä Jutun kuvat: Ikä-Aktiivi Projektin alussa kartoitettiin ikäjohtamisen tilannetta Pohjois-Savon kunnissa, oppilaitoksissa, yrityksissä ja seurakunnissa. Pääkohderyhmä oli julkinen sektori, mutta myös yrityksiä oli mukana. Kyselyn perusteella ennakoiva ikäjohtaminen ei näy kovin laajasti puheissa tai strategioissa, mutta ennakoivan ikäjohtamisen käytäntöjä saatetaan kuitenkin soveltaa käytännössä. – Ikäjohtamisen sijaan kannattaisi itse asiassa puhua eri-ikäisten johtamisesta tai yleisesti hyvästä johtamisesta, joka ottaa huomioon kaikki ikäryhmät ja työntekijöiden tilanteen. Elämänkulkuajattelu on kokoava termi, joka huomioi työntekijän uran vaiheet ja uran kaaren, Majamaa huomauttaa. Pilottiorganisaatioissa tehtiin tarkemmat kartoitukset eri-ikäisten johtamisesta. Projekti keskittyi kussakin organisaatiossa keskeiseksi nousseisiin teemoihin, joihin liittyen organisaatioille on järjestetty valmennuspäiviä. Näitä teemoja ovat olleet esimerkiksi osaamisen siirto, tiimityö, ajanhallinta sekä muutosjohtaminen. Projektin aikana on tullut ilmi, että kehitettävää on esimerkiksi muutoksensietokyvyssä, kuuntelemisen taidossa organisaatioissa, kiireensietokyvyssä ja viestintätaidoissa. 62 Hyviä käytäntöjä jakoon Ikä-Aktiivissa kartoitetaan myös ulkomaisia ikäjohtamisen, hiljaisen tiedon ja osaamisen siirtoa koskevia malleja, arvioidaan niiden sovellettavuutta Suomeen, sekä levitetään hyviä johtamisen ja työhyvinvoinnin edistämisen käytäntöjä. – Elämänkulkuajattelun lisäksi muita ikäjohtamiseen ja työhyvinvointiin liittyviä hyviä käytäntöjä, joita olemme koonneet Suomesta ja ulkomailta, ovat esimerkiksi työn tuunaaminen, valmentava ja palveleva johtaminen sekä eri-ikäisten yhteistyön lisääminen. Työyhteisön tulisi olla motivoiva ja houkutteleva kaikenikäisille, Majamaa korostaa. Ikä-Aktiivissa aloitettua työtä on tarkoitus jatkaa yhdessä Itä-Suomen yliopiston kanssa Kaikilla on ikä -hankkeessa. Hankkeessa järjestetään ennakoivaan ikäjohtamiseen ja työhyvinvointiin liittyvää koulutusta laaditaan muun muassa työpaikkakohtaisia ikäohjelmia. Senioriohjelmat edistävät pidempiä työuria Alateema Ikänäkökulma työssä ja työpaikalla, työurien pidentäminen Paikkakunta Kangasala Lisätietoja www.saarioinen.fi Ruoka-Saarioinen Oy:n tehtaalla Kangasalan Sahalahdessa sovellettavan senioriohjelman hyödyt ovat olleet merkittäviä: työurat ovat pidentyneet, työssäviihtyvyys parantunut ja sairauspoissaolot vähentyneet. Vuonna 2004 käyttöön otetussa senioriohjelmassa yli 55-vuotiaiden työtaakkaa kevennetään esimerkiksi siten, että työntekijä voi tehdä kolmivuorotyön sijaan kaksivuorotyötä eikä hänen tarvitse olla mukana työtehtävien kierrossa. Ohjelmassa mukana olevilla on myös mahdollisuus vaihtaa lomarahansa ja vuosipalkkionsa vapaaksi. Senioriohjelmaan osallistuminen on vapaaehtoista. Vuoden 2010 työelämäpalkinnon saaneeseen ohjelmaan haettiin inspiraatiota Abloyn ja Oraksen vastaavista ohjelmista. Kuva: Saarioinen 63 Työ Työurien pidentyminen koulutuksen keinoin Alateema Ikänäkökulma työssä ja työpaikalla, työurien pidentäminen Alue Pielisen Karjala Lisätietoja pawt.pikes.fi PAWT-projekti antoi uusia eväitä ikääntyneiden työurien jatkamiseen Pielisen Karjalassa. PAWT-projektin (Pedagogy Assisting Workforce Transition) lähtökohtana oli, että ikääntyneiden työssä jaksamista voidaan lisätä koulutuksen avulla. Hankkeessa aikuiskouluttajat, työnantajat, työvoimahallinto ja työntekijät kehittivät yhdessä sekä työntekijöiden että aikuiskouluttajien koulutusta. Kansainvälistä projektia koordinoi Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus PIKES Oy ja sitä rahoitti EU:n Elinikäisen oppimisen ohjelma. Projekti toimi vuosina 2009–2011. Projekti perustui elinikäisen oppimisen ajatukselle ja sen peruslähtökohta oli, että koulutus ja oppiminen antavat ikääntyneelle työntekijälle uusia taitoja ja asenteita sekä välineitä uudistaa työtehtäviä ja työn tekemisen tapoja. Opiskelun arvioitiin myös lisäävän työssä viihtymistä ja hyvinvointia. Koulutus kehittää työtä sekä tiedon siirtoa Projektissa kehitettiin PAWT-malli eli tuetun siirtymän prosessi, joka koostuu viidestä vaiheesta. Analyysivaiheessa tunnistetaan ikääntyneen työhön vaikuttavia tekijöitä. Työn tekemisen reunaehtoja ovat rakenteelliset tekijät kuten yleinen taloustilanne, työssä viihtyminen ja työn rasittavuus, eläkejärjestelmä ja sosiaaliturva. Myös henkilökohtaiset tekijät kuten työntekijän ominaisuudet, terveydentila tai elämäntilanne vaikuttavat. Seuraavassa vaiheessa laaditaan siirtymäsuunnitelma työuran tulevista vaiheista. Tätä seuraa koulutusjakso. Neljännessä vaiheessa laaditaan uusi työtehtävä ja pohditaan, mitä se edellyttää. Tuetun siirtymän päättyessä työntekijä jää eläkkeelle ja saa siihen tarkoituksenmukaista tukea. Prosessissa kiinnitetään huomiota myös tiedon siirtoon vanhemmalta työntekijältä uusille työuran aikana sekä eläkkeellejäämisvaiheessa. Projektissa kehitettiin ikääntyneiden työntekijöiden aikuiskoulutusta siten, että se ottaa huomioon ikääntyneiden työntekijöiden erityispiirteet, tukee työuran pidentymistä ja hyvinvointia työssä sekä varmistaa, että työntekijän osaaminen vastaa alueen tarpeita. Projektissa kehitettiin aikuiskoulutuksen opetussuunnitelmaa ja tuotettiin opas aikuiskouluttajille ja koulutuksen järjestäjille. Projektissa kehitettiin myös virtuaalinen oppimisympäristö työntekijöiden ja kouluttajien käyttöön. Tuetun siirtymän prosessi (lähde: PAWT-projekti) 64 Työperäinen maahanmuutto elinkeinoelämän vahvuutena Alateema Työvoiman saatavuus, houkuttelu ja sitouttaminen Paikkakunta Närpiö Lisätietoja www.narpes.fi Närpiön kaupungin asukkaista jopa kymmenen prosenttia on ulkomaalaistaustaisia ja työperäinen maahanmuutto onkin merkittävää kaupungin elinkeinoelämälle. Närpiö on työpaikkaomavarainen kaupunki, jonka työttömyysprosentti on vain 3,2 (heinäkuu 2012). Työperäisen maahanmuuton lähtölaukauksena toimi vietnamilaisten kiintiöpakolaisten vastaanotto 24 vuotta sitten. Sen jälkeen Närpiöön on saapunut yli tuhat maahanmuuttajaa esimerkiksi Baltiasta, Venäjältä, Bosniasta ja Balkanin maista. Närpiössä on paljon yrityksiä. Yksi suurimmista toimialoista on kasvihuoneviljely, jonka parissa moni maahanmuuttajakin työskentelee. Kasvihuoneyrittäjiä on Närpiössä lähes 300. Maahanmuuttajat ryhtyvät myös itse yrittäjiksi ja luovat monipuolisesti eri alojen yrityksiä sekä työskentelevät julkishallinnossa. Närpiön kaupunki edistää aktiivisesti työperäistä maahanmuuttoa, on mukana kotouttamista edistävissä hankkeissa ja edistää aktiivisesti uuden vuonna 2011 voimaan tulleen kotouttamislain toimeenpanoa. Onnistuneen työperäisen maahanmuuton resepti (projektikoordinaattori Lilian Ivars, Deltaktig i Finland -hanke): • Aiemmin tulleet ja Suomessa pidempään asuneet tekevät tulokkaiden sopeutumisen uuteen maahan ja yhteiskuntaan paljon helpommaksi. • Närpiössä on oltu aktiivisia kotouttamisen edistämisessä ja maahanmuuttajat itse, työnantajat, valtio sekä kunnat toimivat yhteistyössä kotouttamisessa. • Työnantajien rooli kotoutumisessa on merkittävä. Työnantajat ovatkin ottaneet paljon vastuuta kotouttamisesta ja avustaneet ja neuvoneet käytännön asioissa kuten asunnon, lasten päivähoidon ja koulun järjestämisessä. • Myös Närpiön kaupungilla on paljon ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä. Kaupunki järjestää tarvittaessa ulkomaalaisia lastentarhanopettajia sekä kouluihin erityisiä kieliluokkia, joissa huomioidaan maahanmuuttajien eri kielitaustat. • Käytännössä jokapäiväiset kohtaamiset ovat tärkeitä. Asenteisiin maahanmuuttajia kohtaan voivat vaikuttaa heidän kanssaan yhdessä työskenteleminen ja tulokkaiden taitojen ja sopeutumiskyvyn huomaaminen. Työperäisen maahanmuuton hankkeita Närpiössä yy GIIÖB – En God Intergration av Invandrare i Österbotten (2008–2011) yy 20 suosittua seminaaria, jotka tarjosivat työkaluja maahanmuuttajien kanssa työskenteleville. yy Paikallislehdissä Pohjanmaata ja suomalaista yhteiskuntaa esitteleviä liitteitä vietnamiksi, bosniaksi, englanniksi ja venäjäksi kymmenen kertaa vuodessa. yy SHAISYD – Strategier för en Hållbar Arbetskraftinvandring i Sydösterbotten (2008–2011) yy Käytännön tukea, apua ja neuvontaa sekä maahanmuuttajille että työnantajille. yy Ruotsinkielisiä kursseja maahanmuuttajille, henkilökohtaista neuvontaa ja erikielisiä esitteitä aiheella ”Askel askeleelta uudessa maassa”. yy Deltaktig i Finland (2011–2013) yy Kehitetään yhteinen kotouttamisohjelma K5-alueelle (Närpiö, Kaskinen, Korsnäs, Kristiinankaupunki, Maalahti). yy Luodaan virtuaalinen ruotsin kielen oppimisympäristö työssäkäyville maahanmuuttajille, jotka eivät voi opiskella päivisin. 65 Työ Uusia työn tekemisen malleja Pielisen Karjalassa Alateema Työvoiman saatavuus, houkuttelu ja sitouttaminen Alue Pielisen Karjala Lisätietoja www.pikes.fi/web/ seutura-pikes/etusivu Pielisen Karjalan arvioidaan kärsivän erityisen paljon ikärakennemuutoksesta, kun työvoimaa siirtyy eläkkeelle. Myös osa-aikaisuus tuo uudenlaisen haasteen työmarkkinoille. Aiemmin kokoaikaiset työpaikat saatetaan nyt täyttää osa- ja määräaikaisina, mikä vaikeuttaa mielekkään työuran luomista ja riittävän ansiotason hankkimista sekä huonontaa alueen taloutta. Uusi SeutUra -hanke pureutuu osa-aikaisuuden tuomiin ongelmiin. Hanke kartoittaa systemaattisesti Lieksassa, Nurmeksessa ja Valtimolla yritysten ja muiden työnantajien työvoiman tarvetta tulevina vuosina sekä yritysten halukkuutta pohtia ratkaisuja osa-aikaisuuksiin. Vastuunjako aiheuttaa päänvaivaa Päämääränä on luoda uusia työn tekemisen malleja kuten yhdistää useita osa- ja lyhytaikaisia työsuhteita koko- ja pitkäaikaisiksi. Hanketta vetää Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus Oy PIKES ja yhteistyötä tehdään erityisesti Pielisen Karjalan TE-toimiston kanssa. – Uusi SeutUra -hankkeessa olemme kokeilleet, pystytäänkö usean työnantajan tehtäviä yhdistämään samalle työntekijälle tai yrittäjälle, mikä lisäisi työnteon mahdollisuuksia Pielisen Karjalassa. Valitettavasti tästä ei ole kovin hyviä tuloksia ainakaan tähän mennessä – käytännön esteitä ovat esimerkiksi työnantajavastuun jakautuminen tai alihankintatilanteessa yrittäjäriskin puuttuminen, johon verottaja voi kiinnittää huomiota, PIKES Oy:n kehittämispäällikkö Jukka Nevalainen kertoo. Jos työntekijällä on useita työnantajia, on vastuunjako työnantajien välillä esimerkiksi sairauslomatilanteessa sovittava etukäteen. Lisäksi yksityistä elinkeinonharjoittajaa saatetaan verotuksellisesti pitää työntekijänä, jos yrittäjäriski ei toteudu. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi, jos työnteko perustuu jatkuvaan sopimukseen ilman kilpailutilanteen mahdollisuutta, tai elinkeinonharjoittaja ei omista työnteon välineitä. Yksi ratkaisu on paikallinen henkilöstövuokrausyritys tai -osuuskunta. Tällöin työntekijän asema on selvä ja työllistävä vaikutus on paikallista. – Osuuskuntatyyppinen toiminta on hyvä vaihtoehto, ja sitä kannattaa edistää. Osuuskunta voi toimia esimerkiksi siten, että se auttaa jäseniään yritystoiminnan alkuun, Nevalainen pohtii. Lisää työikäistä väestöä alueelle Pielisen Karjalassa ikärakenteeseen liittyviä haasteita ovat erityisesti nuorten houkutteleminen muuttamaan alueelle ja pysymään siellä sekä yleensä ottaen työikäisten saaminen Pielisen Karjalaan. – Olemme viime aikoina painottaneet maallemuuton ja paluumuuton teemoja sekä seudun markkinointia. On hienoa huomata että teema kiinnostaa myös mediaa – esimerkiksi YLEn Paluumuuttajat-televisiosarja tuo hyvää näkyvyyttä, iloitsee Nevalainen. Uusi SeutUra panostaa myös palveluyrittäjyyden edistämiseen alueella. Pielisen Karjalassa on kolme pientä kuntaa, joista erityisesti yksityiset palvelut ja yritykset karkaavat muualle, koska asiakaspotentiaalia ei ole riittävästi. – Yritysten sukupolvenvaihdokset ovat Pielisen Karjalassakin haastavia: jatkajia ei ole helppo löytää ja tiedon siirtäminen uudelle omistajalle jää usein puutteelliseksi. Teemme Uusi SeutUra -hankkeessa ehdotuksen niin 66 sanotusta output-tuesta, jonka avulla väistyvä yrittäjä voi jäädä uuden yrittäjän tueksi tietyksi ajaksi ja hiljaisen tiedon siirtoon on paremmat mahdollisuudet. Aina ei tarvita uutta yrittäjää, vaan toinen yritys voi ostaa yrityksen ja laajentaa toimintaansa tai toimialaansa. – Meillä on tästä muutamia hyviä kokemuksia. Pielisen Karjalassa elinkeinorakenne on pienyritysvaltaista, joten liiketoiminnan kasvattamiseen olisi varaa. Suurempi koko merkitsee suurempaa liikevaihtoa ja kannattavuutta sekä lisää turvallisuutta, kun toiminta pyörii useamman tukijalan varassa, Nevalainen sanoo. Hankkeen puitteissa tiedotetaan myös työpaikoista, koulutusmahdollisuuksista ja työntekijöistä sekä sukupolvenvaihdoksista. Hankkeen tulosten pohjalta laaditaan Pielisen Karjalan työvoiman tarvekartoitus ja rekrytointisuunnitelma vuosille 2012–2015. – Pielisen Karjala pyrkii valtionhallinnon Työssä kaiken ikää -ohjelman kokeilualueeksi. Ohjelma pyrkii vähentämään rakenteellista työttömyyttä ja pidentämään työuria joka vaiheessa, Nevalainen kertoo. Etätyöstä ratkaisu työikäisen väestön vähenemiseen Alateema Työvoiman saatavuus, houkuttelu ja sitouttaminen Alue Pielisen Karjalan seutukunta Lisätietoja www.pikes.fi/web/ eetu-pikes/etusivu Pielisen Karjalassa etsittiin ratkaisua työikäisen väestön vähenemiseen EETU (Elämänlaatu, e-työ, tietoyhteiskunta ja uudistuva työ Pielisen Karjalassa) -projektissa. Projektin aikana seudulla tuettiin ja lisättiin etätyön ja hajautetun työn mahdollisuuksia. Lisäksi paikkakuntalaisia kannustettiin yrittäjyyteen etenkin tietointensiivisillä ja luovilla aloilla sekä käsityöläisammateissa. Etätyö- ja yrittäjyysmahdollisuuksilla Pielisen Karjalasta tehtiin houkuttelevampi niin paluu- ja tulomuuttajille kuin seudun nykyisille työikäisille asukkaillekin. Projektissa haettiin aktiivisesti etätyöpaikkoja perustavia yrityksiä sekä etätöistä kiinnostuneita mahdollisia paluumuuttajia. Lisäksi kartoitettiin etätyö- ja pienyritystoimitiloja ja perustettiin muutamia etätyöpisteitä, jotta etätöiden tekeminen olisi myös käytännössä mahdollista. Projektin aikana selvitettiin myös etäopetuksen ja etäopettajuuden mahdollisuuksia Etäällä voi olla lähellä -raportissa. Projektissa havaittiin sekä työnantajien että työntekijöiden etätyövalmiuksien vaativan kehittämistä, jotta erityisesti pitkien etäisyyksien etätyö voisi lisääntyä. EETU-projektin aikana luotiin internetsivusto, johon koottiin tuhti tietopaketti etätyöhön liittyvistä artikkeleista, aineistoista ja oppaista sekä kasattiin tietoa viestintäteknologiasta ja etätyön toimitiloista Pielisen Karjalassa. Lisäksi perustettiin Pielisen Karjalan seutuportaali www.pielinen.fi, jossa etä- ja tulomuuttonäkökulmat painottuvat. EETU-projektista vastasi Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus Oy PIKES, ja siinä tehtiin yhteistyötä niin alueen kuntien kuin yritystenkin kanssa. ESR-rahoitteinen EETU-projekti alkoi vuonna 2010 ja se kesti kesäkuuhun 2012 asti. Toteutus: Anu Vanas 67 Alin kuva: Elina Peltola / Kansalaisraati. Ylin kuva: Timo Nieminen. Osallistuminen ja strategiatyö Ikärakennemuutoksen haasteisiin vastaaminen edellyttää kokonaisvaltaista otetta sekä ennakoivaa suunnittelua ja kehityskulkujen pitkäaikaisia tarkasteluja. Seuraavaksi esitellään kahden edelläkävijäkunnan, Tampereen ja Kuopion, tapoja ottaa ikärakenteen muutos huomioon jo strategiasta alkaen. Kaupungeissa korostetaan myös toimialojen yhteistyötä ja kansainvälisiä yhteyksiä. Viime aikoina on tervetulleesti alettu keskustella ikääntyneistä positiivisena voimavarana ja aktiivisina toimijoina ja osallistujina sen sijaan, että heitä tarkasteltaisiin vain palveluiden kohteena. Osallistumista ja vaikuttamista edistetään esimerkiksi uusilla demokratian muodoilla ja vanhusneuvostojen toimintatavoilla. Lisäksi luvussa nostetaan esiin tapoja, joilla pienet ja keskisuuret paikkakunnat kehittävät vetovoimaansa houkutellakseen työntekijöitä, työikäisiä ja nuoria sekä kehittääkseen elinkeinoelämää. Esimerkeissä näkyy erityisesti paikallisten vahvuuksien ja pikkukaupunkilaisuuden korostaminen positiivisella tavalla. 69 Osallistuminen ja strategiatyö Ikääntyvä yhteiskunta mahdollisuutena: TampereSenior Alateema Kokonaisvaltaisuus ja poikkihallinnollisuus Paikkakunta Tampere Lisätietoja www.tampere.fi Tampere-info Projektit Hyvinvointipalvelujen projektit ja hankkeet TampereSenior Tampere vastaa väestön ikääntymiseen, hyvinvointierojen kasvuun ja eriytyviin palvelutarpeisiin verkostomaisella TampereSenior-ohjelmalla. Vuonna 2012 käynnistynyt ohjelma juurruttaa muutoksia pysyviksi kahdeksan vuoden ajan. TampereSenior toimii olemassa olevien ja tulevien projektien ja tapahtumien sateenvarjona. Tavoitteena on lisätä ikääntyneiden onnellisuutta, vaikuttaa ikääntyneisiin kohdistuviin asenteisiin ja kehittää uudenlaisia palvelu- ja toimintatapoja, jotka ovat aiempaa asiakaslähtöisempiä ja kokonaisvaltaisempia. Ohjelmassa on neljä painopistettä: kansalaistoiminta, vanhustyön uusien muotojen kehittäminen, ikääntyneiden asumiseen, palveluihin ja elämiseen liittyvät kysymykset sekä ikääntymiseen liittyvä tutkimus. Kansalaisten oma ääni tärkeä TampereSenior pohjautuu kuntalaisten osallistumiseen ja osallisuuteen ja se tuo esiin kuntalaisten äänen. Ohjelman suunnittelussa olivat mukana ikääntyneet itse, kolmas sektori sekä useita palveluiden järjestäjiä, elinkeinoelämän edustajia ja tutkijoita. – Yhdistykset ja järjestöt tekevät tärkeää työtä ikäihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Me haluamme aktivoida lisää kansalaistoimintaa ja teroittaa jo olemassa olevan toiminnan merkitystä, hankejohtaja Mari Patronen kertoo. Uutta yhteistyötä eri toimijoiden välillä TampereSenior-ohjelman ydin on yhteistyön ja yhdessä tekemisen lisääminen yhdistysten, Pirkanmaan kuntien, kunnan toimialojen, palveluiden tuottajien ja käyttäjien sekä tutkijoiden ja kehittäjien kesken ja heidän välillä. Tärkeintä ohjelmassa on kuitenkin se, että tarkasta jaosta kehittäjiin, käyttäjiin ja tuottajiin halutaan luopua. Tilalle muodostetaan avoin kehittämisen järjestelmä, jonka avulla voidaan tehdä yhteistyötä käytännön hankkeissa ja toiminnassa. – Kaupungin eri hallintoyksiköt eivät ole käytännössä juurikaan toimineet yhdessä esimerkiksi ikääntyneiden palveluiden kehittämisessä, Patronen kertoo. – Nyt kuitenkin suunnittelemme esimerkiksi Kalevan kaupunginosaan uutta ikääntyneet huomioivaa asumisen yksikköä, jonka kehittämistyössä saman pöydän ääressä ovat istuneet niin kaavoituksesta, infrastruktuurista, asumisen kehittämisestä kuin palveluistakin vastaavat. Joillekin se on ensimmäinen kerta. Toimialojen yhteistyön malleja aiotaan kehittää TampereSeniorin aikana edelleen. Tampere Senior 70 Virtuaalinen Ikätieteen keskus tulossa TampereSenior-ohjelmassa on oleellista tuoda yhteen tutkimustieto ja tutkijat sekä lisätä moniammatillista yhteistyötä. – Aiomme perustaa virtuaalisen Ikätieteen keskuksen sekä monitieteisen tutkimusverkoston. Tampereella ja Suomessa on paljon ikääntyviä koskevaa tutkimusta ja -tietoa, jota on tarpeen tuoda esille paremmin ja kootummin. Jotkut tutkimuslaitokset ja yliopistot ovat lisäksi perustamassa yhteisiä gerontologian tutkimusyksiköitään. TampereSeniorin seinät muodostuvat kansalaisyhteiskunnasta, vanhustyöstä sekä asumisen, palveluiden ja elämän kehittämisestä. Tutkimustieto tarjoaa talolle katon, Patronen kertoo. TampereSeniorin suunnittelun ja itse ohjelman aikana kuullaan todellisia asiantuntijoita seniorien onnellisuudesta: ikäihmisiä itseään. Tarkoitus on löytää eri ihmisten onnen lähtökohdista yhteisiä tekijöitä, joista muodostuu TampereSenior-ohjelman painopisteitä. Kuva: TampereSenior 71 Osallistuminen ja strategiatyö Palvelua ikäihmisten omista lähtökohdista: Ikäystävällinen Kuopio Alateema Kokonaisvaltaisuus ja poikkihallinnollisuus Paikkakunta Kuopio Lisätietoja www.kuopio.fi Kaupunkitietoa Strategiat ja ohjelmat Ikäystävällinen Kuopio Ikäystävällinen Kuopio on Kuopion kaupungin vuonna 2009 laatima ikääntymispoliittinen ohjelma. Ohjelma pyrkii tuomaan uusia ideoita siihen, miten Kuopion ikääntyneiden hyvinvointia edistetään. Ohjelma lähestyy asiaa ikäihmisten omasta näkökulmasta. – Ikäystävällisen Kuopion ydinasioita ovat ennakointi, asiakaslähtöisyys sekä monialaisuus. Ohjelman lähtökohtana on ikäihminen ja hänen hyvinvointinsa. Vanhukset ovat olleet vahvasti mukana ohjelman ja Kuopion ikäihmisten palveluiden kehittämisessä, ja tarkistamme jatkuvasti asiakkailtamme, olemmeko menossa oikeaan suuntaan, kertovat kotihoidon päällikkö Merja Ylönen, ohjelmapäällikkö Tero Piippo sekä palvelusetelikoordinaattori Marketta Uusitalo Kuopion kaupungista. Ikäihmiset ovat olleet aktiivisesti mukana ohjelmassa ja kiinnostuneita uudesta lähestymistavasta. Vanhukset ovat osallistuneet esimerkiksi kyselyihin ja vanhusneuvostojen toimintaan sekä alueellisiin toimintaryhmiin. Kaupungissa oli jo aiemmin laadittu Kuopion ikäimmeisten strategia vuosille 2003–2012, mutta näkökulma ikääntymiseen on muuttunut 2000luvun aikana. Kun aiemmin keskityttiin toimintakyvyltään heikentyneisiin vanhuksiin ja heidän palveluidensa tuottamiseen, uusi Ikäystävällinen Kuopio -ohjelma ottaa ikääntymiseen kokonaisvaltaisen ja ennakoivan otteen. Ohjelma painottaa hyvinvoinnin monipuolista edistämistä ja ottaa huomioon sen, että on olemassa monenlaista ja erilaista ikääntymistä, niin kuin on ikäihmisiäkin. Ikäihminen on aktiivinen ja yksilöllinen osallistuja eikä vain palveluiden saaja, ja kaupungilla on tärkeä tehtävä ikäihmisten omien voimavarojen ja sosiaalisten suhteiden tukijana. Teemaryhmistä ideoita käytännön toimiin Ohjelman työrukkanen on Ikäystävällinen Kuopio -työryhmä, jossa keskustellaan työn edistymisestä, ja joka käsittelee ohjelman toteuttamiseen liittyvät ehdotukset. Monialaisessa ryhmässä on edustajia muun muassa vanhusten ja vammaisten palvelualalta, terveydenhuollosta, sairaalasek- Kuva: Kuopion kaupunki 72 Kuva: Pekka Mäkinen torilta, asumisen toimialalta ja tekniseltä sektorilta. Myös ikäihmiset itse ovat mukana ryhmässä. Käytännön hoitotyössä ohjelman tavoitteita edistävät teemaryhmät. Kutakin ohjelmassa mainittua strategista tavoitetta varten on perustettu teemaryhmä, joihin kuuluu edustaja jokaisesta Kuopion ikääntyneiden palveluiden hoitotiimistä. Edustajien tehtävä on välittää tietoa oman ryhmänsä työstä hoitotiimilleen. – Ohjeistimme teemaryhmiä siten, että he voivat aloittaa helpoimmasta ja konkreettisimmasta tavoitteesta ja pohtia, miten se pannaan toimeen käytännön työssä ja kuka siitä vastaa. Tähän mennessä olemme teemaryhmien avulla tehneet tavoitteiden toteuttamisesta prosessikaavion ja kartoitamme nyt, mitä osaamista tarvitaan, Ylönen kertoo. Lisää valinnanvapautta palveluihin Asiakaslähtöisyys näkyy ohjelmassa myös pyrkimyksenä lisätä julkisen ja yksityisen puolen välisiä kumppanuuksia 73 ja tarjota ikääntyville valinnan mahdollisuuksia. Tavoite on, että palvelut ovat samankaltaisia, hankitaanpa ne sitten julkiselta tai yksityiseltä toimijalta. – Joskus toimintakulttuurien erot esimerkiksi julkisen ja yksityisen sekä toisaalta kunnan eri toimialojen välillä nousevat esiin. Ne ratkaistaan puhumalla asiat auki, Uusitalo toteaa. – Uuden toimintatavan eteenpäin vieminen on vielä paljolti avainhenkilöiden varassa ja haavoittuvaa. Esimerkiksi poliittiset vaihtelut voivat vaikuttaa asiaan. Ja totta kai Ikäystävällisen Kuopion tavoitteiden toteuttamista pitää koko ajan todentaa esimerkiksi koti- ja laitoshoidossa olevien määrien avulla, Ylönen, Piippo ja Uusitalo kertovat. – Toivomme, että Ikäystävällinen Kuopio -ohjelmasta välittyy ennen kaikkea asenteemme ikääntyneisiin ja ikääntymiseen. Lähtökohtana on ihmisen huomioon ottaminen. Osallistuminen ja strategiatyö Kansainvälisiä työkaluja ikärakennemuutokseen Alateema Kokonaisvaltaisuus ja poikkihallinnollisuus Alue Pohjois-Karjala ja Kainuu Lisätietoja www.dart-project.eu Väestön ikääntymisen ja vähenemisen tuomat haasteet askarruttavat ympäri Eurooppaa. EU-hanke DART (Declining, Ageing and Regional Transformation) pureutuu kysymyksiin kolmen teeman kautta, jotka ovat koulutus ja elinikäinen oppiminen, terveys ja sosiaalipalvelut sekä perinteinen ja innovatiivinen talous. Tavoitteena on luoda teemat yhdistävä strategia, joka luo uutta politiikkaa EU-maihin. DART toimii vuosina 2010–2012 13 alueella 11 Euroopan maassa. Suomesta mukana ovat Pohjois-Karjalan maakuntaliitto ja Kainuun maakuntakuntayhtymä. Hankkeessa on koottu tietoa ikärakenteen muutoksen mukanaan tuomista ongelmista ja kehittämistarpeista sekä kehitetty alueiden vertailuun sopivia indikaattoreita. Indikaattorien perusteella on laadittu niin kutsuttu DART-monitori, jonka avulla voidaan arvioida alueellista ikärakennekehitystä. Lisäksi on koottu työkalupakki alueen haasteiden ja vahvuuksien tunnistamiseksi sekä toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi. Hankkeessa on vaihdettu kokemuksia ja tunnistettu hyviä käytäntöjä. Suomen hyvistä käytännöistä ovat kiinnostaneet esimerkiksi Abloyn Ikämestariohjelma. Hankkeen aikana kootun tiedon perusteella on laadittu kuhunkin pääteemaan liittyviä poliittisia suosituksia alueellisille ja eurooppalaisille sidosryhmille. Région Limousin: miten ranskalaiset sen tekevät Alateema Kokonaisvaltaisuus ja poikkihallinnollisuus; alueen houkuttelevuus Alue Région Limousin, Ranska Keski-Ranskan ylänköalueella sijaitseva Limousinin maakunta on ikääntynein Ranskassa. Alueella on käynnistetty useita kokeiluja tulevaisuuteen varautumiseksi. Erityisesti paikallinen maakuntaliitto on toiminut alueella aktiivisesti ikääntymispolitiikan edistäjänä. Lisätietoja yy Limousinin alue: www.region-limousin.fr yy Limousinin tervetuloohjelma: www.euromontana.org yy Rur@ct-verkosto: www.ruract.eu Vierailulla Limousinin alueella syksyllä 2011. Kuva: DEMO-verkosto 74 Teknologinen klusteri, yliopisto ja keskussairaala tutkimusyksikköineen, kansalaisjärjestöt sekä Autonom’Lab kehittävät ratkaisuja ikääntyneiden tarpeisiin. Autonom’Lab kokeilee ja arvioi ikääntyneiden ja kehitysvammaisten itsenäistä elämää tukevia palveluita ja välineitä. Se yhdistää ikääntyneiden ja yritysmaailman tarpeita, julkista ja yksityistä sektoria sekä tuo käyttäjät mukaan kehittämistoimintaan. Limousinin alueen Padima-hankkeessa on luotu erityispolitiikkaa väestökehityksessään taantuville vuoristo- ja ylänköalueille. Vuonna 1999 Limousinin alue käynnisti tervetulo-ohjelman, jonka tavoitteena on houkutella uusia asukkaita ja helpottaa heidän asettumistaan alueelle. Samalla tuetaan politiikkatoimien toteuttamista julkisissa ja yksityisissä organisaatioissa sekä analysoidaan muuttoliiketrendejä. Ohjelma on ollut tuloksellinen. Vuonna 2005 Limousinin alue oli kuudenneksi vetovoimaisin alue Ranskassa. Pitkäjänteisen tervetulopolitiikan onnistumisen kulmakivenä on ollut vahva paikallinen ja alueellinen poliittinen tuki. Vanhusneuvosto valvoo ikääntyneiden etuja Alateema Osallistuminen ja vaikuttaminen Paikkakunta Kankaanpää Lisätietoja yy Kuntaliitto: vanhusneuvostot www.kunnat.net Asiantuntijapalvelut Sosiaali ja terveys Sosiaalipalvelut Ikääntyneiden palvelut Vanhusneuvostot yy Kankaanpään vanhusneuvosto: www.kankaanpaa.fi/ vanhusneuvosto Useimmissa kunnissa toimiva vanhusneuvosto on ikäihmisten ja kunnan sekä esimerkiksi eläkejärjestöjen yhteistyöelin. Neuvoston tärkein tehtävä on edunvalvonta: se tuo ikäihmisten ääntä kuuluviin kunnan päätöksenteossa sekä edistää ikääntyvien asioita. Samalla vanhusneuvostot korostavat ikääntyneiden vaikutusmahdollisuuksia ja osallistumista. Ikääntyneet eivät ole vain palveluiden saajia, vaan aktiivisia yhteiskunnan jäseniä ja vaikuttajia. Kankaanpäässä neuvosto tekee ahkerasti aloitteita kunnanvaltuustolle. Terveydenhoidon lisäksi esille nousevat etenkin asumiseen ja liikkumiseen liittyvät asiat, kuten esteettömyys. – Lisäksi olemme ajaneet pitkään sellaisen palvelutalon rakentamista, jonne voisivat mennä myös hyväkuntoiset palveluita haluavat ikääntyneet, Kankaanpään vanhusneuvoston puheenjohtaja Sinikka Poikkeus kertoo. Kankaanpään vanhusneuvosto järjestää vuosittain kaikille avoimen yleisötilaisuuden, jossa keskustellaan muun muassa terveydenhoitoon ja vanhusneuvoston toimintaan liittyvistä asioista. Suosittuihin keskustelutilaisuuksiin on osallistunut jopa lähemmäs 80 ihmistä. Kankaanpään vanhuspalvelujohtaja, kaupunginjohtaja ja -arkkitehti osallistuvat kutsuttaessa niin vanhusneuvoston järjestämiin keskustelutilaisuuksiin kuin vanhusneuvoston kokouksiinkin. Vanhusneuvoston tekemiä aloitteita myös käsitellään kunnassa aktiivisesti, joskin aloitteiden läpimeno riippuu aina kunnan taloudellisista mahdollisuuksista. Yhteistyö tuo uudenlaisia näkemyksiä Kankaanpään vanhusneuvosto tekee aktiivista yhteistyötä muiden kanssa. – Muutama vuosi sitten perustettiin Satakunnan vanhusneuvosto, joka yhdistää kaikkia seudun vanhusneuvostoja. Yhteistyö on poikinut heti hedelmää, sillä olemme järjestäneet yhdessä Mikä vanhusneuvosto? muun muassa messuja ja luentoja. Lisäksi saamme toisiltamme uudenlaisia näkemyksiä asioihin, Ensimmäiset vanhusneuvostot perustettiin vuonna 1996. VanSinikka Poikkeus kertoo. husneuvostoon kuuluu eläkeläis- ja muiden järjestöjen edustajia sekä kunnan luottamushenkilöitä ja työntekijöitä. Kankaanpäässä on viisi eläkeläisjärjestöä, jotka valitsevat keskuudestaan jäsenen ja varajäsenen vanhusneuvostoon kuntavaalien jälkeen, aina neljäksi vuodeksi kerrallaan. Jäsenet hyväksyy kaupunginhallitus. Lainsäädännössä ei ole tällä hetkellä sääntelyä vanhusneuvostojen asemasta, mutta vanhuspalvelulakiehdotukseen on kirjattu, että kunnallisista vanhusneuvostoista tulisi pakollisia. 75 Osallistuminen ja strategiatyö Kansalaisraati tuo vaikuttamisen lähelle ihmistä Alateema Osallistuminen ja vaikuttaminen Alue Vaasa ympäristökuntineen Lisätietoja Tietoa ikäihmisten kansalaisraadista Citizen’s Voice -hankkeen verkkosivuilla: www.uwasa.fi/citizensvoice Suomen ensimmäinen ikäihmisten kansalaisraati järjestettiin Vaasassa marraskuussa 2011 aiheesta ikäihmisen hyvä elämä ja asuminen ja niiden toteuttaminen. Järjestäjinä olivat alueen kunnat ja Vaasan yliopisto. Lisäksi Vaasan yliopistossa kansalaisraatimenetelmää tutkitaan osana hanketta Citizen’s Voice. Se käsittelee vuosina 2011–2014 deliberatiivisen demokratian käyttöä ja mahdollisuuksia suomalaisessa terveydenhoidossa. Deliberatiivinen demokratia on osallistumistapa, joka painottaa yhteistä ja julkista keskustelua ja harkintaa päätöksenteon yhteydessä. Kansalaisraati on suoran osallistumisen ja keskustelevan demokratian muoto, jossa raatiin osallistuvat keskustelevat, kuulevat asiantuntijoita ja laativat lopuksi julkilausuman. Tarkoitus on, että osallistujat pääsevät vaikuttamaan siihen, mitä heitä koskevista asioista päätetään. Vaasassa pidettyyn tapahtumaan saivat ilmoittautua alueella asuvat yli 64-vuotiaat. Raadin 23 jäsenen valinnassa pyrittiin siihen, että he muodostavat edustavan otoksen alueen asukkaista. Huomioon otettiin muun muassa alueen kuntien asukasmäärät, asukkaiden ikä- ja sukupuolijakauma, äidinkieli ja koulutus. Aloite raadin järjestämiseksi tuli sosiaali- ja terveysministeriöstä, joka toivoo ikäihmisten näkemyksiä vanhuspalvelulain valmisteluun. Raati laati 18 kehittämisehdotusta sisältävän julkilausuman, joka luovutettiin paikallisille, alueellisille ja kansallisille päättäjille. Kansalaisraadin etuja ovat perusteellinen keskustelu eri mielipiteiden ja asiantuntijatiedon pohjalta, hyvä edustavuus sekä mahdollisuus kehittää raatiin osallistuvien omia käsityksiä ja tuottaa jotain uutta. Suomessa on järjestetty muutamia raateja eri teemoilla ja niihin on suhtauduttu positiivisesti. Raadit ovat aktivoineet myös laajempaa keskustelua alueen mediassa. Erityisen kiinnostuksella on suhtauduttu nuorten kansalaisraatiin. Ikäihmisten raati voisi Vaasan yliopiston tutkijatohtori Harri Raision mukaan olla hyvin osa kunnallista päätöksentekojärjestelmää. Raateja voisi järjestää monimutkaisten ja -tulkintaisten, laajaa pohdintaa vaativien kysymysten yhteydessä. Kuva: Elina Peltola 76 Uusi asenne ikääntymistä kohtaan Alateema Osallistuminen ja vaikuttaminen Alue Koko Suomi Lisätietoja yy Valtaa vanhuus: www.valtaavanhuus.fi yy Proud Age: www.proudage.fi Väestön ikääntyessä keskustelu liikkuu usein ikääntymisen negatiivisissa taloudellisissa vaikutuksissa sekä ikääntyvien terveyspalveluiden tarpeessa. Toisaalta yhä suurempi osa ikääntyvistä on hyväkuntoisia ja aktiivisia. Kunnostaan riippumatta ikääntyvät ovat kuitenkin aktiivisia yhteiskunnallisia toimijoita ja ihmisiä siinä missä muutkin. Asennemuutosta ikääntymistä ja vanhuutta kohtaan edistävät esimerkiksi kampanjat Valtaa vanhuus ja Proud Age. Arvokas vanhuus Valtaa vanhuus oli kahdeksan vanhusalan järjestön kampanja, joka edisti hyvää ikääntymistä ja uutta asennetta ikääntymiskeskusteluun ja päätöksentekoon. Kampanjassa oli viisi teesiä hyvästä vanhuudesta kunnissa. 1. Jokainen vanhenee omalla tavallaan. 2. Rahalla ja asenteella. 3. Kokemuspääomaa ja nuorta intoa. 4. Kysy, älä oleta. 5. Joukkuepeliä koko kentällä. Kampanjassa koottiin kuntavaaliehdokkaiden ja yksityisten ihmisten lupauksia siitä, miten he edistävät uutta keskustelua ja ikäpolitiikkaa. Kuva: www.valtaavanhus.fi Innovaatiota ja vanhustaloutta Proud Age -asennehankkeen tavoitteena on muuttaa käsityksiä vanhuudesta ja lisätä vanhuuden arvostusta. Tavoitteena on myös edistää ikääntymiseen liittyviä innovaatioita. Hankkeen kumppanit ovat julkisia, yksityisiä ja kolmannen sektorin toimijoita. Proud Age -hankkeen tavoitteena on uudistaa vanhustyötä ja asenteita ikääntymistä ja ikääntyneitä kohtaan. Lisäksi ikääntymistä lähestytään innovaatioiden ja talouden näkökulmasta. Hankkeessa halutaan kehittää uutta ajattelua ja käyttää suomalaista osaamista esimerkiksi uudenlaisten innovaatioiden ja liiketoiminnan sekä vanhustalouden kehittämiseen. Proud Agea koordinoiva työyhteisövalmentaja Anna Pylkkänen sai vuonna 2012 ensimmäistä kertaa myönnettävän Miina Sillanpää -tunnustuksen Proud Agen työstä vanhuuden arvostamiseksi. 77 Osallistuminen ja strategiatyö Paikallisuus, ekologisuus ja elämän laatu vetävät puoleensa Alateema Alueen houkuttelevuus Lisätietoja Lähde: Karppinen, S., Hynynen, A., Korkka, A. & Pylvänen, R. (2010) Pikkukaupunkien virikekirja. Tampere. KOKO-ohjelman DEMO- ja MAL-verkostot, Tampereen teknillinen yliopisto. EDGE arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuslaboratorio, Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistys. Ladattavissa: www.demoverkosto.fi/tiedostopankki Suomalaisten kuntien keskuudessa aivan erityinen joukko ovat alle 50 000 asukkaan pikkukaupungit, jotka ovat etäällä kasvukeskuksista. Vuonna 2010 julkaistiin Pikkukaupunkien virikekirja, joka syntyi pienten kaupunkien ongelmia ja ratkaisuja tarkastelleen pikkukaupunkiselvityksen tuloksena. Selvityksen mukaan pikkukaupunkeja on Suomessa 65 eli viidesosa kunnista ja niiden väkiluku vaihtelee 5 700 ja 54 800 asukkaan välillä. Niissä asuu 18 prosenttia Suomen asukkaista ja niiden taajamissa 16 prosenttia Suomen taajamien asukkaista. Pikkukaupunkien virikekirja tarkastelee Suomen kaupunkikehitystä ja analysoi pikkukaupunkien piirteitä ja ominaisuuksia sekä niitä haasteita, joita erityisesti pikkukaupungit kohtaavat. Suuremmat keskukset houkuttelevat niin nuoria ja työikäisiä kuin yrityksiäkin puoleensa. Pikkupaikkakuntien elinkeinoelämä on teollisuusvaltaista. Pikkukaupunkien väestörakenne on vaativa, sillä niissä on enemmän yli 65-vuotiaita kuin Suomessa keskimäärin. Pikkukaupunkien kannattaa vaalia ja korostaa suurista kaupungeista poikkeavia erityispiirteitään. Pikkukaupungit voivat myös verkostoitua rohkeasti keskenään. Verkostoitumisprosessissa on tärkeää tunnistaa kaupunkien väliset eturistiriidat ja hakea niihin ratkaisua verkoston sisällä esimerkiksi palveluiden, kaupan ja koulutuksen sijoittamisen osalta. Pikkukaupunkien vahvuuksia ovat: Paikallisuus • Historia on läsnä kaupunkimiljöössä ja rakennuksissa. • Paikallisjuuria vaalimalla asukkaat kiinnittyvät paikkakunnalle ja paikallisidentiteetti vahvistuu – jotkut saattavat muuttaa takaisin suuremmasta keskuksesta. • Paikalliset pikkuyritykset ja tuotteet esiin, paikallisyritysten synergiaetujen mahdollisuudet. • Joka paikkakunnalla on erityisyys, jota on kehitettävä vetovoimatekijäksi. Elämän laatu • Elämän laatu on valttikortti, jonka takia pikkukaupunkiin muutetaan ja siellä pysytään. • Lyhyet etäisyydet ja tiivis kaupunkirakenne helpottavat arkea. • Yhteenkuuluvuuden tunne on suurempia paikkakuntia vahvempi – sitä pitää myös vaalia. • Vehreys ja luonnonläheisyys. • Hiljaisuus ja verkkaisuus positiivisena ominaisuutena. Ekologinen kestävyys • Lyhyet etäisyydet mahdollistavat mm. kävelykeskustojen kehittämisen. • Paikallisen ja hajautetun energiantuotannon mahdollisuuksia on monia. 78 Takaisin kartalle: seutukaupunkien kehittämismenetelmiä Alateema Alueen houkuttelevuus Lisätietoja Hynynen, A. (toim.) (2012) Takaisin kartalle. Suomalainen seutukaupunki. Acta 237. Suomen Kuntaliitto, Helsinki. Saatavilla e-kirjana Kuntaliiton sivuilta www.kuntaliitto.fi Monet suomalaiset kaupungit ovat pieniä tai keskisuuria. Niillä on aivan omia erityispiirteitään ja omintakeista kaupunkimaisuutta, joita korostamalla kaupunki voi houkutella asukkaita ja työntekijöitä. Seutukaupunkeja ovat Kuntaliiton seutukaupunkiverkoston mukaan maakuntakeskuksia pienemmät talousalueen, seutukunnan tai työssäkäyntialueen keskuskaupungit. Seutukaupunkien erikoispiirteiden huomioon ottamiseksi Tampereen teknillinen yliopisto on kehittänyt Takaisin kartalle -kehitysmenetelmää, joka keskittyy erityisesti rakennettuun ympäristöön ja käyttää hyväkseen arkkitehti- ja kaupunkisuunnittelua ja -tutkimusta. Menetelmää kehitettiin samannimisessä hankkeessa ja sitä testattiin Kauhavalla ja Ikaalisissa. Menetelmässä keskeistä on kerätä tietoa kaupunkirakenteesta, -muodosta ja -ympäristöstä, kaupungin eri toiminnoista, sekä kaupunkielämästä ja -kulttuurista. Näihin ulottuvuuksiin liittyviä vahvuuksia ja puutteita analysoidaan ja niiden kehittämiseen liittyviä tavoitteita ja kehittämismahdollisuuksia tunnistetaan. Kaupunkikehittämisen kolme ulottuvuutta Takaisin kartalle -menetelmässä: yy Kaupunkirakenne, -muoto ja -ympäristö yy Alue-, kortteli- ja rakennuspiirteet ja mittakaava yy Liikkumis- ja viherverkostot ja niiden kytkeytyneisyys yy Julkinen tila ja sen jatkuvuus yy Kaupungin osien ja toimintojen saavutettavuus yy Toimintaympäristöt yy Toiminnallisten alueiden, paikkojen ja verkostojen hahmottaminen yy Toimintaympäristöjen ja toimintojen kytkennät kaupunkitilaan ja -rakenteeseen yy Kaupunkielämä, -kulttuuri ja urbanismi yy Viihtymiseen vaikuttavat paikat ja ilmapiiri yy Julkiset tilat ja ”kolmannet paikat” sekä toiminta, jonka ne mahdollistavat yy Kaupunki- ja alakulttuurit Pikkukaupunkimaista asuinarkkitehtuuria sovitettuna Ikaalisten vanhaan kauppalaan. Aukion taustalla näkyvä vanha puurakennus on Luovan kampuksen keskus Oma tupa. Kuva: Maija Villanen 79 DEMO-HANKE Osallistuminen ja strategiatyö Säkenöivää voimaa seutujen kehittämiseen Alateema Alueen houkuttelevuus; työvoiman saatavuus, houkuttelu ja sitouttaminen; osallistuminen ja vaikuttaminen Paikkakunta Pielisen Karjala, Kannonkoski/Saarijärvi ja Keuruu Lisätietoja youngpeople.pikes.fi Nuorten poismuutto koettelee erityisesti pieniä ikääntyviä paikkakuntia. Siksi DEMO-verkostossa käynnistettiin nuorisohanke Young People for Young People, jossa ongelmaan pureudutaan paitsi nuorten työllisyysmahdollisuuksien kautta, myös kokonaisvaltaisesti tuomalla nuorisonäkökulmaa seutukehittämiseen. Hankkeessa kuullaan nuorten ideoita alueensa kehittämisestä ja nuorille suunnatuista kuntapalveluista, kehitetään järjestötoimintaa ja kunnan imagoa nuoria houkuttelevaan suuntaan sekä tuodaan esiin kunnan mahdollisuuksia ja työpaikkoja. Työtä tehdään kehittämisyhtiöiden ja nuorisokeskusten yhteistyönä. Hanketta koordinoi Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus Oy PIKES ja osatoteuttajia ovat nuorisokeskus Piispala Kannonkoskella sekä Kehittämisyhtiö Keulink Oy Keuruulla. Hanke alkoi syyskuussa 2011 ja kestää elokuuhun 2013 asti. Hankkeessa on tähän mennessä kuultu nuoria ja kerätty nuorten näkemyksiä elinkeinoyhtiöille ja kunnille. Parhaillaan nuorille ja nuorten kanssa työskenteleville välitetään tietoa työpaikoista ja -mahdollisuuksista. YP4YPalueilla on kyselyin ja työpajoilla tavoitettu satoja nuoria, jopa kokonaisia ikäluokkia. Nuorten kuuleminen on kuitenkin vain osa tavoitteesta: hankkeella halutaan lisätä sekä nuorten osallistumista ja vaikuttamista että päättäjien, järjestöjen ja nuorten välistä vuoropuhelua. Kannonkoskella kehitetään järjestö- ja vapaa-ajantoimintaa 14–29-vuotiaille. Yhdistykset tarvitsevat ja haluavat nuoria jäsenikseen. Nuoret ovat kiinnostuneita olemaan mukana toiminnassa eri-ikäisten kanssa, mutta vierastavat byrokratiaa ja liian vastuullista asemaa. Siksi järjestötyön toimintoja yhdistelemällä madalletaan nuorten osallistumiskynnystä. Pielisen Karjalassa kohderyhmään kuuluvat 18–29-vuotiaat nuoret aikuiset. Nuoria aktivoidaan osallistumaan paikalliseen päätöksentekoon ja heitä kannustetaan vaikuttamaan lähiyhteisöön muun muassa kouluttamalla nuoria mediankäytössä ja avaamalla uusia vaikuttamiskanavia. Nuorten ääntä tuodaan esiin kuntapalvelujen ja alueen kehittämisessä uusin keinoin, esimerkiksi nuorten digitarinoin. Keuruulla tehdään kuntaa houkuttelevaksi nuorten näkökulmasta ja nuorten ideoin, joita on koottu esimerkiksi lukioikäisten tulevaisuustyöpajoissa. Erityiskohderyhmä ovat keuruulaiset nuoret, jotka ovat muuttaneet opiskelun takia muualle. Nuorille markkinoidaan työllistymis-, asumis- ja palvelumahdollisuuksia, jotta he innostuisivat muuttamaan takaisin ja sitoutumaan paikkakunnalle. Hankkeen aikana nurmeslaisia nuoria osallistui CIMOn järjestämään Anna äänesi kuulua -projektisuunnittelukoulutukseen, jossa pohdittiin miten Nurmesta voisi kehittää kaikille avoimena yhteisönä. Kuva: Anna Kähkönen 80 Siivet kantavat maailmalle, juuret vetävät kotiin Työ- ja opiskelumahdollisuudet ovat yleensä kriittiset tekijät, jotka saavat nuoret jäämään alueelle tai muuttamaan sieltä pois – tai muuttamaan takaisin. YP4YP-hankkeen vetäjien mukaan nuoria tulisi kannustaa myös osallistumaan paikalliseen päätöksentekoon. – Nuorisotyöllä ja elinkeinoyhtiöillä ei ole perinnettä yhteistyöstä. Kuitenkin elinkeinoyhtiöillä on laaja näkemys alueensa työvoiman tarpeesta ja työtilanteesta. Yhteistyössä nuorisotoiminnan kanssa tavoitetaan nuoria, nuorille sopivin menetelmin, toteaa projektipäällikkö Anna Kähkönen. – Meillä Keuruulla alueen mahdollisuuksia on aktiivisesti markkinoitu täällä asuville ja pois muuttaneille nuorille nyt muutamia vuosia, ja tuloksia on jo nähtävissä: vuosittain muutama pariskunta muuttaa takaisin, hankekoordinaattori Kati Rahikkala kertoo. – Työn lisäksi vapaa-ajan mahdollisuudet ovat tärkeitä. Nuoret kertovat, että he haluavat toimia eri-ikäisten kanssa, eivät vain nuorten kesken. Paikallisyhdistyksissä on mahdollisuuksia, mutta kynnystä toimintaan osallistumiseksi olisi hyvä madaltaa siten, että yhdistystoimintaa tun- tematon nuori voi aluksi olla mukana vain osallistumassa eikä joudu heti esimerkiksi hallitukseen. Tähän voi pienissä paikallisyhdistyksissä olla painetta, hankekoordinaattori Heidi Pellonpää toteaa. Vaikutuskanavia ja -tapoja paikalliseen päätöksentekoon pitäisi säätää nuorten taajuudelle ja niistä pitäisi välittää tietoa nuorille. Nuorilla työikäisillä aikuisilla on halua vaikuttaa yhteisiin asioihin, mutta paikallinen päätöksenteko voi tuntua jopa vieraammalta kuin laajempiin ilmiöihin vaikuttaminen sosiaalisen median kautta. Paikallisesti toimivien vaikuttamiskanavien lisäksi nuoret kaipaavat aikuisilta myös rohkaisua ja kannusta osallistumiselleen. – On luonnollista, että nuoret haluavat kokeilla siipiään maailmalla ja etsiä omaa paikkaansa, mutta myös juuria kannattaa vaalia ja luoda kotiseudusta se paikka, johon siipien kokeilun jälkeen halutaan palata ja kiinnittyä ja jossa on hyvä olla. Silloin avainasioita ovat työ, viihtyminen ja vaikutusmahdollisuudet. Nuorten sitoutuminen on tärkeää pikkupaikkakuntien tulevaisuuden kannalta, mutta se edellyttää vastavuoroisesti nuorten huomioon ottamista ja arvostusta, hanketiimi painottaa. Tulevaisuustyöpajassa kesällä 2012 lukion ekaluokkalaiset pääsivät pohtimaan, millainen heidän mieleisensä Keuruu on vuonna 2020 ja miettimään keinoja, joilla tavoitteet voidaan saavuttaa. Kuva: Kati Rahikkala 81 Osallistuminen ja strategiatyö Cittaslow toi Kristiinankaupunkiin tekemisen meiningin Alateema Alueen houkuttelevuus Paikkakunta Kristiinankaupunki Lisätietoja www.kristiinankaupunki.fi Matkailijamäärän ennätysmäinen kasvu. Muuttoliike plussan puolelle. Uusia virkeitä tapahtumia. Kristiinankaupunki sai roppakaupalla uutta virtaa liityttyään Cittaslow-verkostoon. Noin 7 000 asukkaan Kristiinankaupunki liittyi vuonna 2011 jäseneksi Cittaslow-verkostoon ensimmäisenä suomalaisena paikkakuntana. Kansainvälinen, alle 50 000 asukkaan kaupunkien verkosto tuli esille vuonna 2010 kaupungin strategiatyössä, johon myös asukkaat osallistuivat. Kaupunki päätti anoa sen jäsenyyttä, sillä Cittaslow-verkoston kriteerit sopivat yhteen kaupungin strategian pääsuuntaviivojen kanssa. Cittaslow-verkostolla on ollut jo nyt suuri merkitys Kristiinankaupungin markkinoinnille. – Matkailijoiden määrä on kasvanut ennätysmäisesti kesällä 2012 ja myös muuttoliike on kääntynyt plussan puolelle. Cittaslow on vauhdittanut nykyisiä tapahtumia ja luonut uusia. Kristiinankaupungissa on nyt tekemisen meininki, iloitsee Cittaslow Kristiinankaupungin tiedottaja Ulf Grindgärds. Pienen kaupungin viihtyvyystekijät esiin Kristiinankaupunki käyttää konseptia yhtenä työkaluna, jonka avulla kaupunkiin houkutellaan uusia asukkaita. Kaupunki tuo esiin paikallisuutta ja paikallista yrittäjyyttä ja parantaa entisestään niitä 52 Cittaslow-kriteeriä, jotka kaupunki täyttää. Kaupunki, Cittaslow-verkoston kriteerit: kuten muutkin Cittaslow-paikkakunnat, korostaa myös elämänlaatua, viihtyvyyttä sekä hyviä perinyy Verkostossa on 55 kriteeriä joista jäseteitä ja historiallisia arvoja. Tavoite on saada asukkaat neksi aikovien paikkakuntien täytyy täytjäämään kaupunkeihin, viihtymään niissä paremmin tää 52. ja toisaalta houkutella uusia asukkaita sekä työpaikyy Kriteerit liittyvät seuraaviin teemoihin: koja. Cittaslow-verkostossa tärkeää on kestävä kehiyy Ympäristöpolitiikka ja ympäristön laatys ja sen mukainen laadukas elämä. dun vaaliminen. Cittaslow on saanut alkunsa Italiasta 1999. Pohyy Infrastruktuuri: liikkumis- ja virkistysjoisitalialaisten pikkukaupunkien yhteinen ongelma mahdollisuuksien on oltava hyvät ja oli suurkaupunkeihin suuntautuvan muuttoliikkeen esteettömät ja ympäristöystävällisen kasvu. Tähän lähdettiin Cittaslow-verkostossa vastaaliikkumisen mahdollista; kauppomaan tuomalla esiin pikkukaupunkien vahvuuksia ja jen ja virastojen aukiolot tulee olla ainutkertaisuutta. Cittaslow-verkostoon liittyy myös asiakaslähtöisiä. ”hitaan” ruoan (slow food) sekä verkkaisen ja laadukyy Paikallinen suunnittelu: historiallisten kaan elämäntavan ajatuksen edistäminen vastakohrakennusten ja miljöiden arvostus ja käyttö; osallistuva suunnittelu; kestana pikaruoalle ja pikaelämälle. Jäsenpaikkakuntia tävä suunnittelu. on tällä hetkellä noin 160 yhteensä 25 maassa. yy Paikallisen ja lähituotannon arvostaKristiinankaupungissa uusi lähestymistapa kauminen: mahdollisuus käyttää paikalpungin kehitykseen on lisännyt matkailua jopa lisia ja erityisesti ympäristöystävälli10–15 prosenttia vuonna 2011 ja parantanut matsiä tuotteita sekä laadukasta ruokaa; kailuyritysten liikevaihtoa. Kaupungissa järjestettiin perinteisten tapojen ja tuotteiden esimerkiksi Cittaslow-viikko muiden kesätapahtusekä ruokien vaaliminen. mien lisäksi. Uusia tapahtumia ovat myös rauhalliyy Vieraanvaraisuus: matkailun edisseen elämäntapaan liittyvä Romantiikkaviikko sekä täminen; paikallisten tapahtumien. Slow food -viikko. Elinkeinoelämän uusi vaihde näkyy edistäminen myös siinä, että uusia yrityksiä on perustettu aiemyy Cittaslow-ajattelun edistäminen paa enemmän. 82 Hemaasu-malli auttaa ennakoinnissa Alateema Ennakoinnin ja suunnittelun menetelmät Lisätietoja yy www.demoverkosto.fi yy ww.tem.fi Tieto kunnan talouden ja työvoiman tarpeen ja tarjonnan kehittymisestä on olennaista, jotta kunta osaa varautua ajoissa tuleviin muutoksiin. DEMO-verkoston aikana verkostoalueille tarjottiin käyttöön Hemaasu-malli, joka yhdistää useita tilastoaineistoja ja väestö- ja talousennustemalleja aluekehityksen käyttöön. Mallin on kehittänyt eläkkeelle siirtynyt Pohjois-Savon aluekehitysjohtaja Henrik Rissanen. Ensimmäiset versiot mallista laadittiin vuonna 1998 ja sen jälkeen mallia on kehitetty esimerkiksi PARAS-hankkeen tarpeisiin. Sen kehittäminen sai alkunsa tarpeesta saada entistä parempi käsitys aluetalouksien tulevasta kehityksestä. Mallissa lähtökohtana ovat väestöennusteet ja talouden kehitysennusteet tai -tavoitteet. Ennusteet tai tavoitteet ovat käyttäjän määriteltävissä tai niihin voidaan käyttää esimerkiksi Tilastokeskuksen ennusteita. Lähtökohtana voi käyttää myös nykytilannetta ja katsoa, mitä kustannuksia nykyinen kehitys toisi tulevaisuudessa ja miten kunnan verotulot ja -aste kehittyisivät. Malli laskee ennusteiden perusteella ikärakenteen viisivuotisikäryhmittäin sekä työvoiman tarjonnan. Ennustetun talouskehityksen perusteella malli arvioi toimialojen tuottavuuden kasvun ja työpaikkojen kehityksen. Uusimmassa Hemaasu-mallissa on mahdollista ennakoida työvoiman muutosten lisäksi kuntien taloudellista kantokykyä. Malli ennakoi toimialojen palkkasumma- ja eläkekehityksen perusteella verotulokertymän sekä toimintamenot eli käytössä olevat varat sekä sen, miten tuloveroastetta tulisi muuttaa. Lisäksi malli arvioi sosiaali- ja terveys- sekä opetustoimen kustannusten kehitystä annettujen väestö- ja talouskehitystietojen perusteella. Hemaasu-malli on käyttökelpoinen sekä kunta-, seutu- että maakuntatasolla ja sen avulla käyttäjä voi myös vertailla eri alueita asettamalla niille lähtöarvot. Seutukunnan ikäriippuvat kustannukset 2005-2040 vuoden 2008 rahassa (Ind. 2010=100) Vertailuluku (vuoden 2010 tilanne=100) Lähde: Tilastokeskus ja HEMAASU 2009-malli 250 Opetus 230 Terveydenhuolto 210 Vanhus- ja vammaishuolto 190 Lapset ja nuoret 170 Toim. menot/työllinen 150 Muut toimintamenot 130 Toimintamenot yht. 110 Verotulot 90 70 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 Vuosi Arvio erään DEMO-seutukunnan kustannusten suhteellisesta muutoksesta vuosina 2005–2040. Käyrät kuvaavat muuttujien kehitystä suhteessa vuoden 2010 tilanteeseen. 83 DEMO-HANKE Osallistuminen ja strategiatyö Paikkatiedot auttavat palveluverkoston suunnittelussa Alateema Ennakoinnin ja suunnittelun menetelmät Alue Kotkan-Haminan seutu, Kouvolan seutu, Mikkelin seutu, Salon seutu, Seinäjoen kaupunkiseutu, Tampereen kaupunkiseutu ja Ylä-Pirkanmaan seutu Lisätietoja yy Aalto-yliopisto: ytk.aalto. fi/fi/tutkimus/hankkeet/ maapaikka/ yy MAL-verkosto: www.mal. fi Teemaryhmät Kaupunki-maaseutu yy DEMO-verkosto: www. demoverkosto.fi Asuminen Maankäytön kestävyyden hallitsemiseksi sekä asumisen ja palveluiden suunnittelun tukemiseksi luodaan toimintamallia, joka perustuu paikkatietoaineistoon sekä vyöhyke- ja verkostoanalyysiin. Mallia suunnitellaan DEMO- ja MAL-verkostojen yhteisessä Maapaikka I -hankkeessa. – Tarkoituksena on kehittää malli, joka helpottaa maankäytön suunnittelua ja muun muassa suunnittelutarveratkaisujen valmistelua sekä rakennuslupien myöntämistä – ja näin auttaa maaseutumaisia alueita palveluverkon suunnittelussa, selventää tutkija Karitta Laitinen, joka työskentelee hanketta toteuttavassa Aalto-yliopiston yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmässä. Maankäytön ja palveluverkoston hallinnan välineet auttavat myös hallitsemaan muun muassa kuntatalouden vaikeuksien, kasvaneiden energiatehokkuus- ja ilmastointivaatimusten sekä elinkeino- ja väestörakenteen aiheuttamia muutoksia. – Maaseutumaisilla alueilla on paljon ikääntyneitä, ja etenkin heidän palveluntarpeensa on otettava huomioon maankäyttöä ja palveluverkostoa suunniteltaessa, Laitinen kertoo. – Palveluverkostoihin onkin suunniteltu muun muassa liikkuvien palveluiden lisäämistä, joiden avulla palvelut voidaan tuoda suoraan vanhusten luokse. Lisäksi keskusteluissa on noussut esille ajatus yhteisestä olohuoneesta, yhteispalvelupisteestä, joka tarjoaisi vanhuksille mukavan ajanviettopaikan. Myös koulukuljetusten muuttamista yhteiskuljetuksiksi on suunniteltu, jotta ikääntyneet pääsisivät kulkemaan helpommin myös taajama-alueille. Malli pohjautuu toteutettuun tarvekartoitukseen ja -analysointiin Maapaikka-hanke on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä, kartoitusvaiheessa, selvitettiin haastatteluin ja työpajoin maaseutumaisten alueiden maankäyttöön, asumiseen ja palveluiden sijoittumiseen liittyviä kysymyksiä ja ongelmia sekä toimintakäytäntöjä. Työpajoissa kehitettiin lisäksi kriteereitä, joilla alueet arvioivat hyvää maaseutumaista palveluverkkoa: millaisia ovat Maapaikka-hankkeen malli soveltuu erityisesti maaseutumaisille alueille Maapaikka I -hanke on DEMO- ja MAL-verkostojen (kansallinen maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämisverkosto) yhteishanke, jonka toteuttaa Aalto-yliopiston yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä. Hankkeessa on mukana seitsemän aluetta: Kotkan-Haminan seutu, Kouvola, Mikkelin seutu, Salon seutu, Seinäjoen kaupunkiseutu, Tampereen kaupunkiseutu ja Ylä-Pirkanmaan seutu. Maapaikka I -hankkeessa rakennettava malli luodaan erityisesti maaseutumaisille alueille ja kunnille soveltuvaksi, koska erityisesti maaseudulla ja asemakaava-alueen ulkopuolella elinkeinojen ja palveluiden monipuolisuuden turvaaminen on haastavaa. Maaseuduilla eivät myöskään yleensä toimi kaupunkimaisille alueille tarkoitetut suunnitteluvälineet, sillä ne eivät huomioi kunnolla maaseutumaista yhdyskuntarakennetta ja sen erityispiirteitä. Hanke on alkanut toukokuussa 2011 ja se kestää marraskuuhun 2012. Hankkeessa luotua mallia testataan ja kehitetään edelleen vuoden lopussa alkavassa Maapaikka II -hankkeessa. 84 hyvät maaseutumaisten alueiden suunnitteluvyöhykkeet ja millaista hyvä suunnittelukieli on. Toisessa, mallinnusvaiheessa, pilottialueilla järjestetyissä työpajoissa pohdittiin muun muassa palveluverkostoja ja paikkatiedon hyödynnettävyyttä palveluverkostojen suunnittelussa. – Työpajoihin on osallistunut monipuolisesti eri toimialojen edustajia. Eri sektorien välinen yhteistyö onkin tärkeää, kun suunnitellaan kaikkien asukkaiden tarpeita täyttäviä palvelurakenteita ja -verkostoja, Laitinen toteaa. Kullekin alueelle luodaan suunnittelun apuvälineeksi paikkatietopohjainen malli, jossa esiin tullutta tietoa hyödynnetään. – Tarkoituksena on luoda yksinkertainen malli, jonka käyttäminen on helppoa ja joka on sovellettavissa hyvin erilaisiin olosuhteisiin. Lisäksi haluamme lisätä kuntien välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Esimerkiksi Ylä-Pirkanmaalla on muutamissa kunnissa käytössä yhteinen paikkatietojärjestelmä, joka on hyödyntänyt kaikkia osapuolia niin rahallisesti kuin tietojen keräämisenkin kannalta, Laitinen kertoo. Esimerkki ikäihmisten palveluiden kehittämiseen liittyvästä paikkatietoanalyysistä Virtain kaupungissa. Kartta kuvaa kolmen palvelupisteen saavutettavuutta sekä yli 75-vuotiaiden sijoittumista kunnan alueella. Analyysin tavoitteena on tukea kotiin ulotettavien palveluiden suunnittelua ja sitä kautta edistää ikäihmisten kotona asumista mahdollisimman pitkään. (Karttakuvaus Virtain kaupunki). 85 Lähteet Alasoini, T., Järvensivu, A. & Mäkitalo, J. (2012) Suomen työelämä vuonna 2030. Miten ja miksi se on toisennäköinen kuin tällä hetkellä. TEM raportteja 14/2012. Työllisyys- ja yrittäjyysosasto. Eläkeneuvotteluryhmän väliraportti 17.2.2012. Euroopan yhteisöjen komissio (2006) Euroopan väestökehitys – haasteista mahdollisuuksiin. Komission tiedonanto 12.10.2006. European Commission (2011) Demography report 2010. Older, more numerous and diverse Europeans. Commission staff working document. European Commission. Laasonen, V., Ranta, T. & Uitto, A. (2011) Kansallisen kehittämisverkoston organisoitumisen analyysi – case: DEMO. Loppuraportti. MDI. Lehto, A-M. (2012) Eläkeiän tavoite saavutettavissa. Hyvinvointikatsaus 1/2012 – Teema: Sukupolvien väliset suhteet. Tilastokeskus. Myrskylä, P. (2012) Hukassa – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? EVA Analyysi No 19. Elinkeinoelämän valtuuskunta. Ruotsalainen, K. (2012) Huoltosuhde aiheuttaa huolta. Hyvinvointikatsaus 2/2012 – Teema: Alue ja ympäristö. Tilastokeskus. Commission of the European Communities (2008) Regions 2020. An assessment of Future Challenges for EU Regions. Commission StaffWorking Document. November 2008. European Union Regional Policy. Sosiaali- ja terveysminiteriö (2002) Ikäohjelman monet kasvot. Kansallisen ikäohjelman 1990–2002 loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:3. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Halonen, J. (2011) Väestö. Julkaisussa: Halonen, J. (toim.) (2011) Rakennemuutoskatsaus 2011. Kuntaliitto. Sosiaali- ja terveysministeriö (2008) Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:3. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Suomen Kuntaliitto, Helsinki. Hynynen, A. (toim.) (2012) Takaisin kartalle. Suomalainen seutukaupunki. Acta 237. Suomen Kuntaliitto, Helsinki. Kannisto, J. (2012) Eläkkellesiirtymisikä Suomen työeläkejärjestelmässä. Eläketurvakeskuksen tilastoraportteja 2/2012. Eläketurvakeskus. Karppinen, S., Hynynen, A., Korkka, A. & Pylvänen, R. (2010) Pikkukaupunkien virikekirja. Tampere. KOKOohjelman DEMO- ja MAL-verkostot, Tampereen teknillinen yliopisto. EDGE arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuslaboratorio, Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistys. Kyrö, P., Moisala, A., Nyrhinen, S. & Levikari, N. (2012) Kohti joustavia senioriyrittäjyyden polkuja. Raportti. Oma Projekti – Seniorina Yrittäjäksi Tutkimushankkeesta 2012. Aalto-yliopiston julkaisusarja Kauppa + talous 1/2012. Laasonen, V. (2011) Kansallisen aluekehittämisen verkostotyö tavoitteista toimintaan ja haasteista hallintaan. Alueellisen Koheesio- ja kilpailukykyohjelman (KOKO) ikärakennemuutosalueiden verkoston organisoituminen. Pro gradu -tutkielma, suunnittelumaantiede. Oulun yliopisto, luonnontieteellinen tiedekunta, maantieteen laitos. 86 Sosiaali- ja terveysministeriö (2011) Ikäihmisten hoitoa ja palveluita koskeva laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2001:4. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Suomen Kuntaliitto, Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriö (2012) Palvelurakennetyöryhmän väliraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:17. Sosiaali- ja terveysministeriö (2012a) Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Ohjausryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja julkaisuja 2012:12. Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 168/2012. 5.10.2012. Tilastokeskus (2010) Suomen virallinen tilasto. Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin. Tilastokeskus (2011) Suomen virallinen tilasto. Väestörakenne. Tilastokeskus (2011a) Suomen virallinen tilasto. Muuttoliike. Tilastokeskus (2011b) Suomen virallinen tilasto. Syntyneet. Tilastokeskus (2011c) Suomen virallinen tilasto. Kuolleet. Tilastokeskus (2012) Suomen virallinen tilasto. Väestöennuste. Tilastokeskus (2012a) Suomen virallinen tilasto. Työvoimatutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2012) Sosiaalimenot ja rahoitus 2010. Suomen virallinen tilasto. Tilastoraportti 4/2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2012a) Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2010. Suomen virallinen tilasto. Tilastoraportti 5/2012. Tuokkola, K., Nieminen, J. & Huotari, K. (2012) Seniorina Yrittäjäksi -tutkimushanke. Polut senioriyrittäjäksi neljällä DEMO-verkoston pilottipaikkakunnalla. Huhtikuu 2012. Työ- ja elinkeinoministeriö (2010) 52 eriKOKOista aluetta. Työ- ja elinkeinoministeriö, alueiden kehittämisyksikkö. Työ- ja elinkeinoministeriö (2011) Alueiden vahvuuksien määrittely. Synocus Oy. TEM raportteja 22/2011. Alueiden kehittämisyksikkö. Loppuraportti. Työ- ja elinkeinoministeriö (2011a) Ikäpolitiikasta elämänkulkupolitiikkaan. Ikäapparaatti alueiden käyttöön. Työ- ja elinkeinoministeriö (2012) Nuorten yhteiskuntatakuu 2013. TEM raportteja 8/2012. Työllisyys- ja yrittäjyysosasto. Raportti 15.3.2012. Työ- ja elinkeinoministeriö (2012a) Työelämän kehittämisstrategia vuoteen 2020. Työllisyys nousussa – työllisyysohjelman loppuraportti (2007). Hallituksen politiikkaohjelma: Työllisyys. Valtakari, M., Arnkil, R., Riipinen, T. & Kesä, M. (2011) Alueellisen koheesio- ja kilpailukykyohjelman (KOKO) väliarviointi 30.11.2011. Tempo econ. Valtioneuvoston kanslia (2004) Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko 87 väestökehityksestä, väestöpolitiikasta ja ikärakenteen muutokseen varautumisesta. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 27/2004. Valtioneuvoston kanslia (2007) Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelman seuranta. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 6/2007. Valtioneuvoston kanslia (2009) Ikääntymisraportti. Kokonaisarvio ikääntymisen vaikutuksista ja varautumisen riittävyydestä. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1/2009. Valtioneuvoston kanslia (2011) Vaalikauden 2007– 2011 hallituspolitiikan toteutuminen. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2005. Valtioneuvoston kanslia (2011a) Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 22.6.2011. Valtioneuvoston periaatepäätös 5.10.2011. Hallitusohjelman strateginen toimeenpanosuunnitelma – kärkihankkeet ja vastuut. Valtioneuvoston periaatepäätös työmarkkinoiden toimivuuden ja työvoiman tarjonnan turvaamiseksi 31.5.2012. Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle kuntauudistuksen etenemisestä 5.6.2012. Valtiovarainministeriö (2009) Valtioneuvoston selonteko kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Valtiovarainministeriö (2012) Elinvoimainen kunta- ja palvelurakenne. Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvitys. Osa I Selvitysosa. Valtiovarainministeriön julkaisuja 5a/2012. Valtiovarainministeriö (2012a) Kuntarakenteen uudistamista ohjaavat kriteerit. Muistio. Kuntarakennelakia valmisteleva työryhmä 27.5.2012. Vuorento, R. & Pukki, H. (2011) Kuntatalous koko maassa ja alueittain. Julkaisussa: Halonen, J. (toim.) (2011) Rakennemuutoskatsaus 2011. Kuntaliitto. Ympäristöministeriö (2012) Ehdotus ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaksi vuosille 2012–2015. Ympäristöministeriön raportteja 16/2012. Liitteet Liite 1: DEMO-verkostossa mukana olleet alueet ja kunnat Vuonna 2011 (Lähde: Tilastokeskus) DEMO-alue Mukana verkostossa Kunnat Asukkaita EteläPirkanmaa Akaa 17091 2010, 2011 Urjala 5246 Valkeakoski 21022 Halsua 1275 Kaustinen 4280 Kaustisen seutu Keski-Suomen maaseutualueet KotkanHaminan seutu Kouvolan seutu Kuopion alue 2011, 2012 2010, 2011 2010, 2011, 2012 2010, 2011, 2012 2010, 2011, 2012 Väestöllinen huoltosuhde* Vuonna 2030 (Lähde: Tilastokeskuksen väestöennuste) Vanhushuoltosuhde** Asukkaita Väestöllinen huoltosuhde Vanhushuoltosuhde 58,7 28,9 18565 74,0 44,0 66,0 43,6 4700 91,3 65,8 59,7 33,8 23316 73,0 45,0 68,2 43,5 948 101,3 74,7 59,7 30,9 4237 82,6 46,0 Lestijärvi 847 62,6 39,7 681 111,5 87,0 Perho 2910 77,3 31,9 2620 109,4 53,4 Toholampi 3485 66,9 34,3 3138 95,5 55,7 Veteli 3405 62,8 37,2 3045 95,8 60,5 Joutsa 4958 72,2 51,8 4434 121,0 97,2 Kannonkoski 1544 76,9 50,6 1420 127,2 99,2 Karstula 4462 69,5 43,7 3773 104,1 75,7 Kinnula 1816 68,9 40,6 1663 122,3 81,0 111,9 Kivijärvi 1334 82,7 56,7 1102 142,7 Konnevesi 2924 68,4 44,5 2610 112,9 81,5 Kyyjärvi 1503 68,1 42,8 1278 107,8 69,3 121,5 Luhanka 802 91,0 71,9 684 149,6 Multia 1847 81,6 54,4 1477 114,1 83,8 Pihtipudas 4500 68,8 40,8 3625 101,8 70,9 Saarijärvi 10380 64,2 40,2 9046 108,8 77,7 Viitasaari 7065 66,9 45,3 6254 117,9 89,9 Hamina 21403 60,6 37,0 20071 88,7 62,3 Kotka 54831 56,3 33,5 55827 75,9 50,5 Miehikkälä 2169 72,6 51,0 1676 93,5 69,9 Pyhtää 5372 59,9 33,5 5617 78,7 50,2 Virolahti 3485 63,5 40,6 3269 94,5 67,0 Iitti 7002 60,9 38,3 6569 100,2 73,6 Kouvola 87567 56,5 33,9 82212 84,3 59,0 Juankoski 5146 59,7 39,2 4297 106,3 81,1 Kaavi 3385 73,0 48,4 3024 102,4 76,3 Kuopio 97433 47,1 24,5 105437 66,4 41,3 Leppävirta*** 10405 64,0 39,2 9175 102,2 73,5 Maaninka 3841 64,4 35,5 3845 86,1 55,5 Nilsiä 6499 65,6 40,6 6368 103,3 73,9 Rautalampi 3481 71,9 48,2 3106 105,3 79,4 Rautavaara 1848 74,8 55,3 1479 122,1 99,1 Siilinjärvi 21311 55,3 23,2 23348 81,5 46,3 Suonenjoki 7577 67,3 43,2 7236 97,4 71,1 102,8 Tervo 1700 63,9 46,9 1478 121,3 Tuusniemi 2820 66,9 46,6 2581 123,3 96,9 Vesanto 2390 75,3 54,9 2026 119,3 94,4 88 Vuonna 2011 (Lähde: Tilastokeskus) DEMO-alue Loimaan seutukunta Mukana verkostossa 2010, 2011 LounaisPirkanmaa 2011 LuoteisPirkanmaa 2010, 2011, 2012 Mikkelin seutu Oulunkaari Pielisen Karjala Suupohjan rannikkoseutu – Sydösterbotten 2010, 2011 2010, 2011 Kunnat Väestöllinen huoltosuhde* Asukkaita Vanhushuoltosuhde** Vuonna 2030 (Lähde: Tilastokeskuksen väestöennuste) Asukkaita Väestöllinen huoltosuhde Vanhushuoltosuhde Aura 3975 54,2 22,2 4793 72,2 39,2 Koski TI 2441 71,3 46,5 2264 87,1 60,9 Loimaa 16848 63,7 39,7 15882 90,1 65,1 Marttila 1998 64,6 39,0 1836 85,3 58,1 Oripää 1422 72,2 37,4 1637 83,9 50,1 Pöytyä 8474 63,7 34,2 8971 84,6 51,5 48,0 Tarvasjoki 1944 63,9 30,4 2000 83,5 Punkalaidun 3236 71,9 49,2 2907 94,7 66,5 Sastamala 24498 63,6 37,1 25240 86,9 58,3 Hämeenkyrö 10533 59,5 30,6 11611 80,2 49,1 Ikaalinen 7375 61,3 38,6 7192 91,0 65,0 Kihniö 2179 63,3 41,3 1874 108,7 76,1 Parkano 6982 65,4 40,9 6440 101,6 72,4 Hirvensalmi 2389 71,1 49,6 2078 114,2 92,2 Juva 6902 67,9 45,6 5777 116,5 88,6 Kangasniemi 5865 70,2 49,6 5047 125,3 98,7 Mikkeli 48907 54,4 31,3 49199 79,6 53,5 Mäntyharju 6393 66,7 45,7 5798 120,4 97,3 Pertunmaa 1910 76,0 52,6 1684 127,9 98,9 Puumala 2419 70,1 54,3 1717 152,5 135,1 Ristiina 4839 65,4 40,8 4359 103,5 76,3 Ii 9499 67,6 27,8 10855 89,0 45,3 Pudasjärvi 8695 67,3 39,8 7374 113,6 77,6 Utajärvi 2951 65,2 37,1 2525 106,6 73,2 Vaala**** 3314 70,1 46,0 2777 103,1 80,8 2010, 2011, 2012 Lieksa 12585 63,4 45,2 10369 120,1 94,7 Nurmes 8359 64,6 44,2 6930 115,0 89,0 Valtimo 2437 66,2 44,6 2087 127,1 94,7 Kaskinen 1404 58,8 41,3 1366 150,2 130,4 2010, 2011 Kristiinankaupunki 7096 64,6 45,1 6160 114,2 86,0 Närpiö 9412 67,1 44,3 9618 82,1 53,9 89 Vuonna 2030 (Lähde: Tilastokeskuksen väestöennuste) Vuonna 2011 (Lähde: Tilastokeskus) DEMO-alue Tampereen kaupunkiseutu (vuonna 2012 mukana vain Tampereen kaupunki) Turunmaa - Åbuland Ylä-Pirkanmaa, Keuruu & Kaakkois-Pirkanmaa Ylä-Savo Mukana verkostossa Kunnat 2010, 2011, vuonna 2012 vain Tampere 2010, 2011 Asukkaita Väestöllinen huoltosuhde* Vanhushuoltosuhde** Asukkaita Väestöllinen huoltosuhde Vanhushuoltosuhde Kangasala 29891 58,1 25,9 34073 74,4 40,3 Lempäälä 20888 58,1 21,1 27823 70,7 32,8 Nokia 32056 56,1 24,9 39494 71,3 38,4 Orivesi 9590 65,9 39,6 9833 94,6 63,3 Pirkkala 17763 54,0 21,2 26154 68,2 36,4 Tampere 215168 43,4 24,1 241978 55,7 34,6 Vesilahti 4383 65,6 25,9 5733 71,9 36,2 Ylöjärvi 30942 57,8 22,7 38421 73,5 37,4 Kemiönsaari 7173 67,4 45,0 6772 97,3 72,2 Parainen (ennen vuotta 2012 LänsiTurunmaa) 15505 62,1 34,5 15961 87,3 58,6 2010, 2011, vuonna 2012 vain YläPirkanmaa ja Keuruu 2010, 2011, 2012 Juupajoki 2046 66,1 40,1 1721 103,9 71,1 Keuruu 10574 65,1 41,8 9756 103,3 72,3 MänttäVilppula 11308 65,9 43,0 10042 106,3 79,7 Pälkäne 6882 68,1 40,7 7035 93,3 65,2 Kuhmalahti (liittyi v. 2011 Kangasalaan) Ruovesi 4940 75,6 52,4 4337 106,1 81,7 Virrat 7453 68,8 46,3 6634 109,3 81,8 Iisalmi 22147 55,2 31,3 21602 87,1 57,4 Keitele 2524 63,8 43,0 2162 116,2 89,4 Kiuruvesi 9063 66,3 41,0 7538 100,1 70,7 Lapinlahti 10386 61,6 35,0 9882 91,3 59,9 Pielavesi 5006 76,1 50,9 4092 128,1 93,8 Sonkajärvi 4600 62,1 39,7 3927 107,1 78,0 3962 61,2 35,8 3650 87,8 58,2 Varpasjärvi (liittyi v. 2011 Lapinlahteen) Vieremä *Väestöllinen huoltosuhde: alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden yhteenlaskettu määrä sataa 15–64-vuotiasta kohden **Vanhushuoltosuhde: yli 65-vuotiaiden määrä sataa 15–64-vuotiasta kohden ***Kuului myös Varkauden-Pieksämäen KOKO-seutuun ****Kului myös Kainuun KOKO-alueeseen 90 Liite 2: DEMO-verkoston ohjausryhmän kokoonpano Seuraavat organisaatiot ja henkilöt osallistuivat verkoston ohjaus- ja asiantuntijaryhmän toimintaan vuosien 2010–2012 aikana: Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, professori Paula Kyrö ja tutkija Aarni Moisala Culminatum Innovation Oy Ltd, ohjelmajohtaja Leena Silvennoinen Tampereen kaupunki, tilaajapäällikkö Eeva Päivärinta Tampereen teknillinen yliopisto, professori Ari Hynynen Työ- ja elinkeinoministeriö, aluekehitysjohtaja Janne Antikainen [puheenjohtaja 2010–2011] Cursor Oy, seutuasiantuntija Mervi Liimatainen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen ja kehittämispäällikkö Manu Rantanen Työ- ja elinkeinoministeriö, ylitarkastaja Sanna Antman Itä-Suomen yliopisto, professori Jarmo Kortelainen ja yliassistentti Ilkka Pyy JIC Oy, professori Juhani Ilmarinen Kaustisen seutukunta, kehittämisjohtaja Petri Jylhä Kuntaliitto, erityisasiantuntija Jarkko Huovinen Kuopion kaupunki, ohjelmapäällikkö Petri Kervola ja palvelusetelikoordinaattori Marketta Uusitalo Työ- ja elinkeinoministeriö, ylitarkastaja Petra Stenfors [puheenjohtaja 2012] Viisari ry, ohjelmakoordinaattori Marja Salonen Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistys ry, toiminnanjohtaja Arto Pirttilahti Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistys ry, ohjelmajohtaja Antti Korkka, projektipäällikkö Tiina Konttajärvi ja projektipäällikkö Ruusu Tuusa [verkostotyö] Ympäristöministeriö, ympäristöneuvos Harry Berg Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, professori Hilkka Vihinen Åbo Akademi, professori Erland Eklund Pirkanmaan liitto, aluekehitysjohtaja Jukka Alasentie ja rahoitustarkastaja Tuija Rajala Pohjois-Savon liitto, aluekehitysjohtaja Henrik Rissanen Sitra, johtava asiantuntija Lea Konttinen ja johtava asiantuntija Sari Heinonen 91 92
© Copyright 2024