1. No category

Tähtitieteen historian pikakurssi
Arkeoastronomia tutkii arkeologisten kohteiden yhteyksi¨a t¨
ahtitaivaan ilmi¨oihin.
Merkint¨
oj¨
a planeettojen liikkeist¨
a jo muinaisissa nuolenp¨
a¨akirjoituksissa. Geometriset mallit viel¨a alkeellisia.
Maan pallomainen muoto: Pythagoralaiset 500-luvulla eaa.
Maan koko: Eratosthenes 200-luvulla eaa.
Aurinko
Aleksandria
Syene
Eudoksos: planeettaliikkeen pallonkuorimalli.
Aristoteles 300-luvulla eaa: kuunylisess¨
a maailmassa kaikki on ikuista ja muuttumatonta, vain ympyr¨
aliike
on mahdollista.
Apollonios 200-luvulla eaa.: episyklimalli
planeetta
S
episykli
Maa
Ensimm¨ainen t¨ahtiluettelo: Hipparkhos Rhodoksella 100-luvulla eaa.
Ptolemaioksen Almagest noin vuonna 150.
Planeettojen liikemallit melko mutkikkaita, eiv¨at en¨a¨a puhtaita ympyr¨
aliikkeit¨a. Tarkkuus jo kohtuullinen.
P
M C E
α
P
M
E
Vas: ekvanttiliike, M=Maa, MC=CE, kulma α kasvaa tasaisella nopeudella. Oik: Merkuriuksen liike, varjostetut kulmat ovat samoja.
Planeettojen liikkeet n¨
aytt¨av¨at olevan yhteydess¨
a Aurinkoon.
Kopernikuksen Commentariolus noin 1512: aurinkokeskinen aurinkokunnan malli.
Kopernikuksen De Revolutionibus 1543: Almagestin nykyaikaistettu versio.
Tyko Brahe: tarkimmat havainnot ennen optisia apuv¨
alineit¨a.
Malli, jossa planeetat kiert¨av¨at Aurinko, mutta Aurinko Maata.
Johannes Kepler p¨
a¨atyi planeettaliikkeen lakeihin tutkimalla Tykon havaintoja erityisesti Marsista.
Astronomia nova 1609, kaksi planeettaliikkeen lakia:
1) Planeetan rata on ellipsi, jonka toisessa polttopisteess¨
a Aurinko on.
2) Pintalaki: Planeetasta Aurinkoon piirretty viiva pyyhk¨aisee yht¨
a pitkien aikojen kuluessa yht¨
a suuret pinta-alat.
Harmonices mundi 1619, kolmas laki: P 2 = a3 (P kiertoaika vuosina a rataellipsin pisimm¨an akselin puolikas
yksikk¨on¨
a Maan et¨
aisyys Auringosta).
Galilei: ensimm¨
aiset (?) kaukoputkihavainnot,
Sidereus nuncius 1610. Aristotelismin vastaisia havaintoja: Kuun vuoret, Venuksen vaiheet, Jupiterin kuut.
Newton: Principia mathematica 1687. Aloitti taivaanmekaniikan voimakkaan kehityksen. Kirjassa k¨
aytet¨
a¨an
klassista geometriaa, vaikka Newton oli jo kehitt¨anyt differentiaali- ja integraalilaskentaa.
William Herschel: Uranus 1781, havaintojen ulottaminen aurinkokunnan ulkopuolelle.
Herschelin havainnot aloittivat v¨
aittelyn sumumaisten kohteiden luonteesta: l¨
ahell¨a olevia aidosti sumumaisia vai kaukaisia t¨ahtijoukkoja.
1700- ja 1800-luvuilla voimakas taivaanmekaniikan kehittyminen.
1800-luvun puoliv¨alist¨a spektroskopia ja astrofysiikka ⇒ t¨
ahtien fysikaaliset ominaisuudet.
Max Planck 1900: mustan kappaleen s¨
ateilyn selitys, kvanttimekaniikan alku.
säteilyteho
Aurinko 5800 K
5000 K
4000 K
3000 K
500 nm
1000 nm
aallonpituus
Edwin Hubble 1920-luvulla: galaksien todellinen luonne, maailmankaikkeuden laajeneminen.
Albert Einstein: yleinen suhteellisuusteoria 1915.
T¨ahtien energiantuottomekanismit keksit¨
a¨an 1930-luvun lopulta alkaen.
Radioastronomia (1930-) 1940-luvulta.
Insin¨
oo
¨ri ja radioamat¨
oo
¨ri Grote Reber rakensi 1937 oman radioteleskoopin.
1960-luvulta alkaen avaruust¨
ahtitiede: t¨
ahtitiede, joka perustuu satelliiteista teht¨aviin havaintoihin ⇒ uudet
aallonpituusalueet. My¨
os tarkempia havaintoja ilmakeh¨an ulkopuolelta.
IRAS (1983) kartoitti koko taivaan infrapunas¨ateilyn alueella.
Spitzer (2003). Kuvassa Linnunradan keskusalue infrapuna-alueella. Infrapunas¨ateily p¨
a¨asee my¨
os t¨
ahtienv¨
alisen aineen l¨
api, toisin kuin n¨
akyv¨
a valo.
Compton Gamma Ray Observatory (1991–2000) kartoitti lyhytaaltoisen gammas¨ateilyn l¨
ahteit¨a.