Metsien arkeologiaa
Muinaisjäännökset ovat maalla tai veden alla
säilyneitä muistoja menneistä sukupolvista.
Jotkut muinaisjäännöksistä, kuten hautaryköykkiöt, asumuspainanteet tai tervahadat,
erottuvat edelleen hyvin maisemassa, kun
taas useimmat niistä ovat jääneet kokonaan
maakerrosten ja kasvillisuuden peittoon. Muinaisjäännökset ja niistä löytyneet esineet ovat
tärkein maamme varhaisimman historian lähdeaineisto. Niiden suojelua turvaa muinaismuistolaki.
Pohjanmaa kuuluu nopean maankohoamisen
alueeseen. Kyrönmaan esihistorian eri aikakaudet ja vallitsevat rannankorkeudet voidaan jakaa karkeasti seuraavaan:
Kivikausi Pronssikausi Rautakausi
Pronssikautisia hautaröykkiöitä Laihialla.
(n. 8 000–1 500 eaa.) n. 120–40 m mpy
Mesoliittinen kivikausi yli 70 m mpy
Kampakeraaminen aika n. 70–53 m mpy
Myöhäiskivikausi n. 53–38 m mpy
(n. 1 500–500 eaa.) n. 40–25 m mpy
(n. 500 eaa.–1 100/1 300 jaa.) n. 25–7,5 m mpy
Kivikautiset asuinpaikat
Kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat maankohoamisen vaikutuksesta nykyään syvällä metsien uumenissa. SKAIK-projektin inventoinnissa
Laihian eteläosista löytyi lukuisia kivikautisia
asumuspainanteita. Asumukset ovat muodostaneet merenrantaa seuraavia kyliä, joissa on
voinut olla useita kymmeniä asukkaita. Kivikauden asumukset ovat olleet hirsirakenteisia ja
usein niissä on ollut kivetty tulisija. Kivikauden
yhteisöjen tärkeimmät elinkeinot Pohjanlahden rannikolla olivat hylkeenpyynti, metsästys
ja kalastus.
Pronssikautiset hautaröykkiöt
Pronssikautiset hautaröykkiöt sijaitsevat näkyvillä paikoilla. Ne ovat usein suurikokoisia,
muodoltaan pyöreitä tai soikeita kivirakenteita.
Useimmat Kyrönmaan röykkiöistä ovat keskeltä kuopalla, koska niitä on pengottu aarteiden
toivossa kautta vuosisatojen. Röykkiöt sijaitsevat pronssikauden rantakallioilla, joilta avautui näkymä muinaiselle ulapalle. Niissä voi olla
useita, eriaikaisia hautauksia.
Rautakautiset hautaröykkiöt
Rautakautiset hautaröykkiöt ovat usein pyöreitä tai soikeita, matalahkoja kivikasoja. Ne saattavat olla myös maansekaisia. Erilliset röykkiöt
ovat muodostaneet yhdessä laajoja rautakautisia kalmistoja, joissa voi olla useita poltto- ja
ruumishautauksia. Rautakauden hautauksista
löytyy usein ihmisluiden lisäksi eläinten jäännöksiä sekä koruja, aseita ja tarvekaluja asetettuna vainajan turvaksi matkalle tuonpuoleiseen.
Pronssi- ja rautakautiset asuinpaikat
Pronssi- ja rautakautiset asuinpaikat ovat
nykyään kokonaan maakerrosten peitossa,
eikä niiden olemassaoloa voi havaita ilman
arkeologin tekemiä tutkimuksia. Asuinpaikat
sijaitsevat tyypillisesti hautaröykkiöiden läheisyydessä. Merkkejä asuinpaikoista tai niihin liittyvistä rakennuksista ja löydöistä voi löytää arkeologisten inventointien tai kaivausten avulla.
Raivaus- ja viljelyröykkiöt
Vanhasta kaskitaloudesta ja peltojen raivaamisesta muistuttavat metsissä sijaitsevat viljelyröykkiöt. Joskus niitä on hyvin vaikea erottaa
esihistoriallisista hautaröykkiöistä. Raivaus- ja
viljelyröykkiöt ovat kuitenkin myöhäisempiä
jäännöksiä historiallisen ajan maankäytöstä. Kivikkoisella Kyrönmaalla raivaus- ja viljelyröykkiöt ovat erityisen lukuisa muinaisjäännöstyyppi. Yhdellä kohteella voi olla jopa useita satoja
yksittäisiä röykkiöitä.
Tervahaudat
Tervanpoltto oli Kyrönmaalla tärkeä elinkeino
1700-luvulta 1900-luvun alkuun saakka. Tervahaudat erottuvat edelleen hyvin maastossa,
koska ne ovat suurikokoisia ja syviä, ja niitä
ympäröivät korkeat vallit. Tervahautoja ja hiilimiiluja kaivettiin hiekkamaille paikkoihin, jotka
olivat tuulelta suojassa. Haudan pohjalle rakennettiin umpinaiset säiliöt. Rännihaudassa terva juoksutettiin tynnyreihin rännin eli piipun
kautta. Tervahaudan pohja tampattiin tiiviiksi
turpeen ja saven avulla.
Torpanpaikat
1700-luvun puolivälissä talonpoikaistalot
saivat oikeuden perustaa takamailleen torppia, jolloin niiden lukumäärä kasvoi räjähdysmäisesti. Torpilla oli aikoinaan suuri merkitys
asutuksen leviämiselle ja kylärakenteen muutokselle. Vanhimmilla, autioituneilla torpanpaikoilla on arvoa myös asutushistoriallisina
muinaisjäännöksinä. Metsän keskelle jääneet
torpat erottuvat vielä maastossa matalina kivijalkoina tai uuninpohjina. Rakennusten jäännösten läheisyydestä voi vielä löytää vanhoja
kiviaitoja, viljelyröykkiöitä tai kivettyjä tienpohjia.