Kuutio 40 cm suomi
Metsien arkeologiaa Muinaisjäännökset ovat maalla tai veden alla säilyneitä muistoja menneistä sukupolvista. Jotkut muinaisjäännöksistä, kuten hautaryköykkiöt, asumuspainanteet tai tervahadat, erottuvat edelleen hyvin maisemassa, kun taas useimmat niistä ovat jääneet kokonaan maakerrosten ja kasvillisuuden peittoon. Muinaisjäännökset ja niistä löytyneet esineet ovat tärkein maamme varhaisimman historian lähdeaineisto. Niiden suojelua turvaa muinaismuistolaki. Pohjanmaa kuuluu nopean maankohoamisen alueeseen. Kyrönmaan esihistorian eri aikakaudet ja vallitsevat rannankorkeudet voidaan jakaa karkeasti seuraavaan: Kivikausi Pronssikausi Rautakausi Pronssikautisia hautaröykkiöitä Laihialla. (n. 8 000–1 500 eaa.) n. 120–40 m mpy Mesoliittinen kivikausi yli 70 m mpy Kampakeraaminen aika n. 70–53 m mpy Myöhäiskivikausi n. 53–38 m mpy (n. 1 500–500 eaa.) n. 40–25 m mpy (n. 500 eaa.–1 100/1 300 jaa.) n. 25–7,5 m mpy Kivikautiset asuinpaikat Kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat maankohoamisen vaikutuksesta nykyään syvällä metsien uumenissa. SKAIK-projektin inventoinnissa Laihian eteläosista löytyi lukuisia kivikautisia asumuspainanteita. Asumukset ovat muodostaneet merenrantaa seuraavia kyliä, joissa on voinut olla useita kymmeniä asukkaita. Kivikauden asumukset ovat olleet hirsirakenteisia ja usein niissä on ollut kivetty tulisija. Kivikauden yhteisöjen tärkeimmät elinkeinot Pohjanlahden rannikolla olivat hylkeenpyynti, metsästys ja kalastus. Pronssikautiset hautaröykkiöt Pronssikautiset hautaröykkiöt sijaitsevat näkyvillä paikoilla. Ne ovat usein suurikokoisia, muodoltaan pyöreitä tai soikeita kivirakenteita. Useimmat Kyrönmaan röykkiöistä ovat keskeltä kuopalla, koska niitä on pengottu aarteiden toivossa kautta vuosisatojen. Röykkiöt sijaitsevat pronssikauden rantakallioilla, joilta avautui näkymä muinaiselle ulapalle. Niissä voi olla useita, eriaikaisia hautauksia. Rautakautiset hautaröykkiöt Rautakautiset hautaröykkiöt ovat usein pyöreitä tai soikeita, matalahkoja kivikasoja. Ne saattavat olla myös maansekaisia. Erilliset röykkiöt ovat muodostaneet yhdessä laajoja rautakautisia kalmistoja, joissa voi olla useita poltto- ja ruumishautauksia. Rautakauden hautauksista löytyy usein ihmisluiden lisäksi eläinten jäännöksiä sekä koruja, aseita ja tarvekaluja asetettuna vainajan turvaksi matkalle tuonpuoleiseen. Pronssi- ja rautakautiset asuinpaikat Pronssi- ja rautakautiset asuinpaikat ovat nykyään kokonaan maakerrosten peitossa, eikä niiden olemassaoloa voi havaita ilman arkeologin tekemiä tutkimuksia. Asuinpaikat sijaitsevat tyypillisesti hautaröykkiöiden läheisyydessä. Merkkejä asuinpaikoista tai niihin liittyvistä rakennuksista ja löydöistä voi löytää arkeologisten inventointien tai kaivausten avulla. Raivaus- ja viljelyröykkiöt Vanhasta kaskitaloudesta ja peltojen raivaamisesta muistuttavat metsissä sijaitsevat viljelyröykkiöt. Joskus niitä on hyvin vaikea erottaa esihistoriallisista hautaröykkiöistä. Raivaus- ja viljelyröykkiöt ovat kuitenkin myöhäisempiä jäännöksiä historiallisen ajan maankäytöstä. Kivikkoisella Kyrönmaalla raivaus- ja viljelyröykkiöt ovat erityisen lukuisa muinaisjäännöstyyppi. Yhdellä kohteella voi olla jopa useita satoja yksittäisiä röykkiöitä. Tervahaudat Tervanpoltto oli Kyrönmaalla tärkeä elinkeino 1700-luvulta 1900-luvun alkuun saakka. Tervahaudat erottuvat edelleen hyvin maastossa, koska ne ovat suurikokoisia ja syviä, ja niitä ympäröivät korkeat vallit. Tervahautoja ja hiilimiiluja kaivettiin hiekkamaille paikkoihin, jotka olivat tuulelta suojassa. Haudan pohjalle rakennettiin umpinaiset säiliöt. Rännihaudassa terva juoksutettiin tynnyreihin rännin eli piipun kautta. Tervahaudan pohja tampattiin tiiviiksi turpeen ja saven avulla. Torpanpaikat 1700-luvun puolivälissä talonpoikaistalot saivat oikeuden perustaa takamailleen torppia, jolloin niiden lukumäärä kasvoi räjähdysmäisesti. Torpilla oli aikoinaan suuri merkitys asutuksen leviämiselle ja kylärakenteen muutokselle. Vanhimmilla, autioituneilla torpanpaikoilla on arvoa myös asutushistoriallisina muinaisjäännöksinä. Metsän keskelle jääneet torpat erottuvat vielä maastossa matalina kivijalkoina tai uuninpohjina. Rakennusten jäännösten läheisyydestä voi vielä löytää vanhoja kiviaitoja, viljelyröykkiöitä tai kivettyjä tienpohjia.
© Copyright 2024