1. No category

Beaucenpaimenkoiran
jalostuksen
tavoiteohjelma
Hyväksytty rotua harrastavan yhdistyksen yleiskokouksessa pp.kk.vuosi
Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa pp.kk.vuosi
SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt pp.kk.vuosi
BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
1
1 YHTEENVETO
2 RODUN TAUSTA
Rodun käyttötarkoitus
3 JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA
4 RODUN NYKYTILANNE
4.1 Populaation rakenne ja jalostuspohja
4.1.1 Populaation rakenne ja sukusiitos
4.1.2 Jalostuspohja
4.1.3 Rodun populaatiot muissa maissa
4.1.4 Yhteenveto populaation rakenteesta ja jalostuspohjasta
4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet
4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun käyttötarkoituksesta
4.2.2 Jakautuminen näyttely- / käyttö- / ym. -linjoihin
4.2.3 PEVISA-ohjelmaan sisällytetty luonteen ja käyttäytymisen ja/tai käyttöominaisuuksien testaus ja/tai
kuvaus
4.2.4 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa
4.2.5 Käyttö- ja koeominaisuudet
4.2.7 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista sekä niiden
korjaamisesta
4.3 TERVEYS JA LISÄÄNTYMINEN
4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet
4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet
Terveyskysely
4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt
4.3.4 Lisääntyminen
4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet
4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä ongelmista terveydessä ja lisääntymisessä
4.3.7 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista
4.4. Ulkomuoto
4.4.1 Rotumääritelmä
4.4.2 Näyttelyt ja jalostustarkastukset
4.4.3 Ulkomuoto ja rodun käyttötarkoitus
4.4.4 Yhteenveto rodun keskeisimmistä ulkomuoto- ja rakenneongelmista
5. YHTEENVETO AIEMMAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA
5.1 Käytetyimpien jalostuskoirien taso
5.2 Aiemman jalostuksen tavoiteohjelman toteutuminen
6 JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS
6.1 Jalostuksen tavoitteet
6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille
6.3 Rotujärjestön toimenpiteet
6.3.1 Terveys
6.3.2 Luonne ja käyttöominaisuudet
6.3.3 Ulkomuoto
6.4 Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin
6.5 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta
6.6 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta
7 LÄHTEET
8 LIITTEET
Liite 1 Suomen Beauceron ry:n säännöt
2 BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
3
3
3
4
5
5
5
7
9
10
11
11
11
11
11
15
17
17
17
19
19
19
20
20
20
20
20
20
22
22
22
23
23
25
25
25
25
26
26
26
26
27
28
28
29
29
30
1 YHTEENVETO
Koiranjalostuksen tavoite on sekä ylläpitää rotua jalostusvalinnoilla niin, että koirien luonne, käyttöominaisuudet, terveys ja
ulkomuoto vastaavat rotumääritelmää, sekä varmistaa rodun
yksilöiden riittävä yhteiskuntakelpoisuus että turvata rodun perinnöllinen monimuotoisuus. Jalostuksen tavoiteohjelma (JTO) on
rotukohtainen ohjelma, jossa kuvataan rodun tausta ja aiemmat
jalostustoimenpiteet, määritellään rodun sen hetkinen jalostuksellinen tila kotimaassa ja mahdollisuuksien mukaan ulkomailla
sekä määritellään rodun jalostuksen strategiat ja toimintaohjelma
strategioiden toteuttamiseksi. Yksittäisen rodun JTO on rodun
kattava jalostussuunnitelma ja se on myös luonteeltaan rotujärjestön sisäinen ohje. Kennelliitto valvoo sitä vain rotukohtaiseen
PEVISA-ohjelmaan liittyvin osin. Beauceronien ensimmäinen JTO
hyväksyttiin vuonna 2006 ja ohjelma päivitettiin vuonna 2012.
Terveyden osalta pohjana käytetään v. 2010 tehtyä terveyskyselyä
ja Suomen Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmän antamia tulostilastoja. Tarkkailun painoalue on ollut lähinnä PEVISAsairauksissa. Beauceronien JTO on päivitetty vuonna 2012. Tavoiteohjelmassa määritetyt toimenpiteet on toteutettu kohtuullisen
hyvin ja työtä tulee jatkaa edelleen rodun hyväksi tehtyjen uusien
tavoitteiden saavuttamiseksi.
Tilastojen päivitys ja seuranta on hyvä olla systemaattista ja päivitykset tulisi suorittaa useammin eikä vain jalostuksen tavoiteohjelmaa uusittaessa tai päivitettäessä. Luonteiden analysoinnin
avuksi on yhdistys pyrkinyt lisäämään tavoiteohjelman aikana
tutkittua tietoa siten että rotuyhdistys on säännöllisesti järjestänyt luonnetestejä, MH-luonnekuvauksia ja omia rodun kotimaan
Ranskan mallin mukaisia jalostustarkastuksia. Jalostustarkastus
koostuu kolmesta erikseen arvioitavasta osiosta: mittaus, luonneosio sekä ulkomuodon ja rakenteen arvosteluosio.
Tavoiteohjelmassa selvitetään rodun nykytilaa, asetetaan jalostukselle selkeät tavoitteet ja määritellään keinot, joilla tavoitteisiin pyritään. Tavoiteohjelma päivitetään viiden vuoden välein ja
uusitaan kokonaisuudessaan 10 vuoden välein.
Rodun kanta Suomessa on säilynyt pienestä koostaan huolimatta
terveenä ja elinvoimaisena, mutta jalostus pohjautuu edelleen
suurelta osin ulkomaisen geeniaineksen varaan. Harrastustoiminta rodussa on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi. Luonteensa
ja käyttöominaisuuksiensa suhteen rotu soveltuu moniin eri harrastuslajeihin ja beauceron on lisäksi luotettava perhekoira.
2 RODUN TAUSTA
Beauceron on ranskalainen rotu, joka on saanut nimensä Pariisin
etelä- ja lounaispuolella sijaitsevan Beaucen tasankoalueen mukaan. Nimi Beauceron tai Beaucenpaimenkoira, ranskaksi Berger
de Beauce, mainittiin ensimmäisen kerran 1781–1800 ilmestyneessä maatalouden oppikirjassa Cours Complet d´Agriculture.
Abbè François Rozier kuvailee kirjassaan kahta erilaista tyyppiä
olevaa tasankomaiden koiraa, pitkä- ja lyhytkarvaista tyyppiä,
jonka tehtävä oli lammaslaumojen vartiointi ja kuljetus.
Vuonna 1885 l'Elevateur-lehdessä kirjoitettiin kahdesta paimenkoiratyypistä Ranskassa. Vanhempi tyyppi ei ollut siro, se oli
lyhytkarvaisempi – joskin kaulan ympärillä oli pidempää karvaa,
häntä oli paksumpi ja väriltään tämän tyypin koirat olivat mustia,
joiden päässä ja jaloissa oli tulenpunaista. 1800-luvun lopulla
lyhytkar- vaiset paimenkoirat nimettiin beauceroneiksi Berger de
Beauce ja pitkäkarvaiset briardeiksi Berger de Brie.
Rodun ensimmäinen esiintyminen tapahtui Pariisin Maailmannäyttelyssä 1863. Siellä esitettiin 13 paimenkoiraa, joista valtaosa oli pystykorvaisia, turkeiltaan musta–punaisia ja tyypiltään
erilaisia. Ensimmäinen beauceronnarttu Bergere de la Chapelle
rekisteröitiin 1893. Ranskan beauceronyhdistys (Club des Amis
du Beauceron) perustettiin vuonna 1911.
Paimenkoirien alkuperäinen tehtävä vuoristoisilla laidunalueilla
oli lauman suojeleminen ja vartiointi. Beauceronit kuljettivat laumaa paikasta toiseen ja kahden beauceronin kerrotaan riittäneen
300-päisen lauman vartiointiin. Paimenkoirana sen ominaisuudet:
valppaus, taisteluhalu, aloitteellisuus ja hyvin nopea reagointikyky yhdistettynä vankkaan rakenteeseen ja sisäsyntyiseen lauman
vartioimiseen, tekivät siitä korvaamattoman apulaisen. Beauceron
on yksi viimeisistä ranskalaisista paimenkoiraroduista, jota edelleen käytetään paimenkoirana. Maailmansodissa beauceroneja
käytettiin pelastus-, viesti-, jäljestys- ja miinakoirina.
Viranomaiskoirina beauceroneja on edelleen armeijassa, poliisivoimissa ja vartiokoirina lähinnä Ranskassa ja Sveitsissä. Kotimaassa rodunomaiset koelajit ovat paimennus ja ringsport.
Rotu on kasvattanut suosiotaan erityisesti Saksassa, Sveitsissä,
Itävallassa, Tsekeissä ja Alankomaissa. Pohjoismaissa rotua esiintyy eniten Suomessa ja Ruotsissa. Aktiivista kasvatus- ja kilpailutoimintaa on myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
2.1. Rodun käyttötarkoitus
Elinkeinorakenteen muuttuessa on lampaiden vapaa laiduntaminen yhä harvinaisempaa niin Ranskassa kuin muuallakin. Rodun
alkuperäiset fyysiset ja luonneominaisuudet sopivat hyvin myös
nykyisiin käyttötarkoituksiin perhe-, harrastus- ja työkoirana. Vanhoihin kuviin ja kirjallisuuteen verrattuna beauceronin rotutyyppi,
koko tai ulkomuoto ei ole muuttunut viime vuosikymmenten
aikana. Ulkomuodosta on muokattu yhtenäisempää, mutta sen
suhteen esiintyy edelleen hyvin suurta vaihtelua.
Paimennus- ja työkoirakäyttö on vuosisatojen ajan suosinut
beauceronia, joka on luonteeltaan lauman ulkopuolisia kohtaan
pidättyväinen, omaa vahvan puolustusvietin ja on voimakkaasti
laumasidonnainen. Soveltuvuus nykyiseen yhteiskuntaan on kuitenkin edellyttänyt jalostuksen suuntaamista niin, että liiallinen
pidättyväisyys vähenee ja tavoitteena on avoin ja luoksepäästävä
luonne. Alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaiset luonteenpiirteet rohkeus, nopea reagointikyky ja vartioimiskäyttäytyminen
ovat edelleen olemassa, mikä on huomioitava rotua valittaessa ja
koiraa koulutettaessa. Rotu on säilynyt hyvin jakautumatta näyttely- ja käyttölinjoihin.
2.2. Beauceronit Suomessa
Suomessa ensimmäinen beauceron rekisteröitiin vuonna 1990.
Narttu Snoopy von der Widenau (s. 1988) tuotiin maahan
Sveitsistä. Seu- raavana vuonna rekisteröitiin kaksi narttua
Ranskasta Fabiola des Habits Rouges (s. 1990) ja Gitane des
Assiers (s. 1991). Vuoteen 1995 mennessä koiria oli tuotu yhteensä
20, pääosin Ranskasta, mutta muutamia myös Sveitsistä ja
Unkarista. Vuosina 1996–2000 tuontikoirien määrä oli 21. Koiria
tuotiin Ranskasta, Tsekistä ja Ruotsista (taulukko 1).
BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
3
Taulukko 1. Maat, joista beauceroneja on tuotu Suomeen vuosina 2008–2012.
Vuonna 1992 syntyivät ensimmäiset kolme pentuetta, joissa oli
yhteensä 26 pentua. Vuosien 1993–1995 aikana päivänvalon näki
99 beauceronpentua, 13 eri pentueesta. Kasvattajanimen hakeneita kasvattajia oli neljä.
Vuosina 1996–2000 pentuja syntyi 16 kasvattajalle yhteensä
252, pentueiden lukumäärän ollessa 35. Kymmenessä vuodessa
kasvatustyö oli päässyt hyvään vauhtiin.
Taulukko 2. Beauceronrekisteröinnit ja tuonnit 1998–2012.
Pennut (kotimaiset)
100
90
80
70
60
50
40
30
20
10
0
Tuonnit
7
15
5
8
4
7
77
4
56
2
44
43
26
7
1
51
4
22
6
61
12
7
73
52
85
12
54 51
30
26
3 JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA
Rodun rotujärjestönä toimii Suomen Palveluskoiraliitto ry. Taulukossa 3. on Suomen Beauceron ry:n jäsenmäärät vuosina 1999,
2005, 2011 ja 2013.
Suomen Beauceron ry. toimii Suomessa rotua harrastavana yhdistyksenä. Yhdistys perustettiin Vantaalla 17.11.1991. Yhdistyksen
tehtäväksi määriteltiin puhdasrotuisten beauceronien kasvattamisen, jalostamisen ja kouluttamisen edistäminen sekä ylläpitäminen.
Taulukko 3. Suomen Beauceron ry:n jäsenmäärät vv. 1999–2013.
vuosi
1999
2005
2011
2013/lokakuu
jäsenmäärä
126
130
157
162
4 BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
julkaistaan Beauceron yhdistyksen julkaisussa ’Beauceron’ ja
yhdistyksen internetsivuilla www.suomenbeauceron.fi.
3.1 Hallitus
Yhdistyksen asioita hoitaa hallitus, johon kuuluvat vuosikokouksessa yhdeksi vuodeksi kerrallaan valittava puheenjohtaja ja
kuusi, kahdeksi vuodeksi kerrallaan valittavaa varsinaista jäsentä.
Varsinaisista jäsenistä kolme on vuosittain erovuorossa. Hallitus
valitsee keskuudestaan sihteerin, rahastonhoitajan ja jäsensihteerin, jotka voidaan valita myös hallituksen ulkopuolelta. Hallituksen toimikausi on kalenterivuosi.
Jalostustoimikunta toimii yhteistyössä kasvattajien, SPKL:n
jalostustoimikunnan, SKL:n jalostustieteellisen toimikunnan,
ulkomaisten rotujärjestöjen ja muiden tarvittavien toimielimien
kanssa. Jalostusorganisaation rakenne on muodostunut moniportaiseksi. Ohessa on esimerkkinä kaavio PEVISA-säännöistä
poikkeavaan rekisteröintiin liittyvän poikkeusluvan käsittelystä
beauceroneilla: Suomen Beauceron ry:n jalostustoimikunta >
Suomen Beauceron ry:n hallitus > Suomen Palveluskoiraliiton
jalostustoimikunta > Suomen Palveluskoiraliiton hallitus > Suomen Kennelliiton Jalostustieteellinen toimikunta.
3.2 Jäsenyys
Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä jokainen, joka hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen ja säännöt. Jäsenet hyväksyy hakemuksesta
hallitus. Jäseniä ovat vuosi-, perhe-, kunnia- ja ainaisjäsenet.
Yhdistyksen yleiskokouksessa voidaan kunniajäseneksi hallituksen esityksestä valita henkilö, joka on huomattavasti edistänyt ja
tukenut yhdistyksen toimintaa.
3.4 Muut toimikunnat ja toimihenkilöt
Yhdistyksen hallitus muodostaa tarvittaessa toimikuntia tai nimittää vastuuhenkilöitä. Toimikunnat ovat toiminnastaan vastuussa
hallitukselle. Yhdistyksessä toimii hallituksen ja jalostustoimikunnan lisäksi lehtitoimikunta. Yhdistyksen lehtitoimikunta vastaa
yhdistyksen lehden Beauceron julkaisemisesta neljä kertaa
vuodessa. Yhdistykselle voidaan nimetä seuraavissa
toiminnoissa vastuuhenkilö: agility-, koulutus-, leiri-, paimennusja pelastuskoiravastaava, tai voidaan nimetä esim.
tapahtumatoimikunta. Yhdistyksellä on omat www-sivut sekä
nettikeskustelupalsta yleistä keskustelua ja mielipiteen vaihtoa
varten.
3.3 Jalostustoimikunta
Yhdistyksen jalostustoimikunnan valitsee hallitus. Jalostustoimikunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja sihteerin.
Asiantuntijajäseniä kutsutaan tarvittaessa. Jalostustoimikunta toimittaa kokoustensa pöytäkirjat hallitukselle. Jalostustoimikunta
ohjaa jalostusta keräämällä tietoa rodusta ja antamalla käytännön
neuvontaa pyydettäessä. Jalostustoimikunta pyrkii järjestämään
kasvattajien koulutustilaisuuksia ja välittämään tietoa rodusta ja
sen jalostuksesta. Jalostustoimikunnan keräämiä tietoja rodusta
4 RODUN NYKYTILANNE
4.1 Populaation rakenne ja jalostuspohja
4.1.1 Populaation rakenne ja sukusiitos
Rodun perinnöllinen monimuotoisuus tarkoittaa rodun alleelien
(geenien) runsautta ja jalostuspohjan laajuutta. Mitä monimuotoisempi rotu on, sitä useampia erilaisia vaihtoehtoja rodulla on
olemassa tietystä geenistä. Tämä mahdollistaa rodun yksilöiden
geenipareihin heterotsygotiaa, joka antaa niille yleistä elinvoimaa
ja suojaa perinnöllisten vikojen ja sairauksien puhkeamiselta.
Populaation koolla ja rakenteella tarkoitetaan rodun lukumäärää
ja yksilöiden keskinäistä sukulaisuussuhdetta. Molempiin
vaikuttavat jalostusvalinnat, pentueiden lukumäärä, jalostukseen
käytettävät tuontikoirat ja jalostukseen käytettävien ulkomaalaisten koirien määrä ja sukulaisuussuhde Suomen kantaan.
Rodun rekisteröintimäärät ovat viimeisen 10 vuoden aikana
tasaantuneet noin 60 yksilöön (15 v. 57 yksilöön) vuodessa.
Tuontikoirien määrä on suuri verrattuna Suomessa syntyneisiin
pentueisiin. Koiria on tuotu ulkomailta viimeisen 10 vuoden
aikana keskimäärin 8 (7,9) yksilöä (15 v. 6,7) vuodessa. Pentueita
on ollut keskimäärin 7,2 kpl kyseisen ajanjakson aikana. Viimeisen
viiden vuoden aikana tuonteja on ollut 15,3 prosenttia kaikista
rekisteröinneistä (53/346). Osa tuontikoirista edustaa linjoja, joita
Suomessa on ollut jo aiemmin. Sukusiitokseen ja geenipohjan
laajuuteen on hyvä kiinnittää edelleen huomiota, jotta ne pysyvät
hyväksyttävällä tasolla.
Monimuotoisuus on tärkeää immuunijärjestelmässä, jonka geenikirjon kapeneminen voi johtaa esimerkiksi tulehdussairauksiin,
autoimmuunitauteihin tai allergioihin. Jalostus ja perinnöllinen
edistyminen ovat mahdollisia, jos koirien välillä on perinnöllistä
vaihtelua. Suurilukuinenkin koirarotu voi olla monimuotoisuudeltaan suppea, jos vain pientä osaa rodun koirista ja sukulinjoista
käytetään jalostukseen tai jos rodussa on yksilöitä, joilla on rodun
kokonaismäärään nähden liian paljon jälkeläisiä. Siitosmatadorit
levittävät geeninsä vähitellen koko rotuun, jolloin jostakin yksittäisestä geenivaihtoehdosta saattaa syntyä rodulle uusi vika.
Tuonnit
Pentueet
16
15
14
12
Taulukko 4.
Tuontikoirien ja Suomessa
syntyneiden pentueiden suhde
toisiinsa vv. 1998–2012.
12
12
11
11
10
10
9
8
8
7
7
7
6
6
5
4
8
8
7
6
6
7
6
7
6
5
4
44
4
4
2
2
1
0
1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012
BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
5
Rekisteröintien vuosiyhteenveto on koottu ajanjaksolta 1998–
2012. Tuon 15 vuoden aikana Suomessa rekisteröitiin yhteensä
852 beauceronia, joista 101 (11,9 % koko kannasta) oli tuontikoiria.
Jalostukseen käytettyjen beauceronurosten ja -narttujen määrä on
vuosittain ollut keskimäärin samaa suurusluokkaa viimeisen 15
vuoden aikana.
Uroksia on käytetty jalostukseen keskimäärin 6,5 ja narttuja 7,1
yksilöä (suhde 0,92). Ideaalipopulaatiossa jokaisella syntyvällä
pentueella on eri isä ja emä, jolloin urosten ja narttujen ideaalisuhde on 1.
Taulukko 5. Rekisteröintiyhteenveto vuosilta 1998–2012.
REKISTERÖINNIT
UROKSET
penpen- pentutuenut
eet
koko
kasvattajat
NARTUT
jalosjaloskaikki kotim. tuonn. ulkom. tusikä kaikki kotim. tuonn. tusikä
ka.
ka.
vuosi
yht.
tuonnit
isoisät
iso- sukuäidit siitos-%
2012
42
12
30
6
5
5
6
0
4
2
4,2
6
5
1
4,5
12
12
0,55
2011
92
7
85
11
7,7
8
8
2
5
1
3,4
11
6
5
4,4
18
18
0,5
2010
88
15
73
9
8,1
9
9
4
2
3
5,1
9
6
3
3,5
17
17
0,16
2009
58
7
51
8
6,4
8
8
2
4
2
3,8
8
4
4
3,1
15
16
0,71
2008
66
12
54
6
9
6
6
1
2
3
6,8
6
3
3
3,2
11
12
0,67
2007
59
7
52
8
6,5
8
7
2
2
3
4,1
8
8
0
3
14
13
1,09
2006
69
8
61
10
6,1
8
9
5
2
2
4,6
10
4
6
5,1
16
16
0,46
2005
32
6
26
4
6,5
4
4
1
1
2
5,2
4
3
1
4,6
8
8
0,96
2004
26
4
22
4
5,5
4
4
3
1
0
4,1
4
4
0
3,8
8
8
0,7
2003
52
1
51
7
7,3
6
7
1
2
4
3,4
7
4
3
4,7
12
13
0,84
2002
46
2
44
6
7,3
6
5
2
3
0
2, 8
6
5
1
3,2
10
10
0,69
2001
82
5
77
11
7
8
8
6
2
0
3,1
10
6
4
3,9
16
18
1,74
2000
50
7
43
6
7,2
6
6
2
2
2
2, 2
6
4
2
2,1
10
12
1,09
1999
60
4
56
7
8
5
7
3
2
2
3, 2
7
5
2
2,8
13
12
0,38
1998
30
4
26
5
5,2
4
3
0
1
2
1,5
5
4
1
2,2
8
8
2,33
yht./ka.
852
101
751
7,2
6,9
95
97/6,5
34
35
28
4,1
107/7,1
71
36
3,7
188
193
Sukusiitosaste
Sukusiitosaste on matemaattinen arvio, joka kuvaa yksilön
mahdollisuutta periä esivanhemmiltaan identtisiä geenejä. Sukusiitosasteen avulla voidaan arvioida todennäköisyys sille, että
sattumanvaraisesti valitun geenilokuksen alleelit, jotka yksilö on
perinyt molemmilta vanhemmiltaan, ovat identtiset ja peräisin
samalta yksilöltä.
Yksilön sukusiitosaste on puolet (50 %) sen vanhempien välisestä sukulaisuussuhteesta. Isä-tytär-yhdistelmässä jälkeläis- ten
sukusiitosaste on 25 %, puolisisar-yhdistelmässä 12,5 % ja
serkku-serkku-yhdistelmässä sukusiitosaste on 6,25 %. Sukusiitos vähentää heterotsygoottisten geeniparien osuutta jokaisessa
sukupolvessa sukusiitosasteen verran, joten esimerkiksi puolisisarparituksessa jälkeläisten heterotsygotia vähenee 12,5 %.
Siitosmatadorien käyttö vääristää rodun geenipoolia siten, että
siitosmatadorien kantamat alleelit esiintyvät runsaina kannassa.
Sukusiitos lisää myös todennäköisyyttä ressessiivisten geenien
aikaansaamien epätoivottujen ominaisuuksien esiintymiselle populaatiossa. Tällaisia ovat mm. lisääntymis-, elin- ja vastustuskykyyn heikentävästi liittyvät ominaisuudet. Sukusiitosaste voidaan
laskea 3–5 sukupolven perusteella. Sukusiitosaste olisi kuitenkin
hyvä laskea useamman esim. yhdeksän sukupolven perusteella.
Kennelliiton jalostustietokannassa ei ole mahdollisuutta laskea
kattavasti beauceronien useamman sukupolven sukusiitosastetta
puuttuvien sukutaulutietojen vuoksi. Beauceronien sukusiitosasteet, myös yhdeksänteen polveen saakka lasketut, ovat alhaisia.
Suomessa syntyneiden pentujen keskimääräinen vuosittainen
sukusiitosprosentti on vuosina 1998–2012 vaihdellut (KoiraNet) 0,16 %:sta 2,33 %:iin (taulukko 6). Suurin sukusiitosaste ko.
ajanjaksolla oli 2,33 % vuonna 1998 ja pienin puolestaan 0,16 %
vuonna 2010.
Beauceron sukusiitosprosentti (%)
2,5
2
Taulukko 6.
Suomessa syntyneiden
pentueiden keskimääräinen
sukusiitosprosentti.
1,5
1
0,5
0
6 BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
Rodun jalostusyhdistelmien sukusiistosasteet eivät olleet korkeat
ko. ajanjakson aikana Koiranetin mukaan. Luvut eivät kuitenkaan
välttämättä kerro koko totuutta syntyneiden beauceronpentujen
sukusiitosasteesta, koska tuontikoirien sukutauluissa ei ole kaikkia
esi-isiä tiedossa. Toisaalta suhteellisen suuri tuontikoirien määrä
jalostuskoirina saattaa myös laskea jonkin verran sukusiitosprosenttia.
On hyvä muistaa, että sukukatokerroin ei kerro kannan perimän
monipuolisuudesta paljoakaan. Rodussa, jossa on monipuolinen perimä, saattaa olla yksilö, jonka perimä on yksipuolinen
ja päinvastoin. Sukusiitosaste samoin kuin sukukatokerroin on
laskennallinen arvio siitä, kuinka monta vaihtoehtoa yksilöllä
on perimässään kaikista mahdollisista vaihtoehdoista ja ne ovat
työkaluja, joiden avulla yksilön perimän monipuolisuutta voidaan
arvioida kahdelta eri kantilta.
Sukukatokerroin
Kun sama esi-isä esiintyy koiran sukutaulussa useamman kerran,
tapahtuu sukukatoa. Sukutaulu on sitä monipuolisempi, mitä
useampia eri yksilöitä sukutaulussa on. Sukukatokerroin on suhdeluku siitä, kuinka suuri osuus sukutaulussa olevista esivanhemmista on eri koiria. Sukukatokerroin lasketaan halutulle sukupolvimäärälle ja se voi saada arvoja välillä 0-1. Jos kaikki tiedossa
olevat esivanhemmat ovat eri yksilöitä, sukukatokerroin on 1. Jos
tiedossa on esim. 100 esi-isää, mutta vain 50 niistä on eri koiria,
sukukatokerroin on 0,50. KoiraNet laskee sukukatokertoimen yksittäiselle koiralle halutulla sukupolvimäärällä. Sukukatokerroin
on sukusiitosasteen ’sisarluku’, jolla voidaan arvioida yksilön perimän vaihtelua. Se lasketaan todellisten ja mahdollisten esi-isien
suhteena. Esimerkiksi 5 polven sukutaulussa on maksimissaan
62 mahdollista esi-isää. Jos sukutaulussa on kuitenkin vain 31 eri
koiraa tiedetään, että puolet perimästä on jo menetetty (oletuksena sukutaulu on täydellinen ja kaikki esi-isät tiedetään).
Mitä pienempi sukukatokerroin on, sitä enemmän vaihtoehtoja on
menetetty. Sukukatokertoimen tulisi olla mahdollisimman suuri
eli lähellä numeroa 1. Sukusiitosasteen ja sukukatokertoimen
suhde ei ole aivan suoraviivainen. Mitä suurempi sukusiitosaste
koiralla on, sitä alhaisempi on sukukatokerroin. Kahden korkean
sukusiitosprosentin omaavan yksilön jälkeläisen sukukatokerroin ei
voi nousta kovin korkeaksi, vaikka vanhemmat eivät olisikaan
toisilleen sukua.
Ensimmäiset beauceronit saapuivat Suomeen noin 20 vuotta sitten. Suomen beauceronkanta on suhteellisen pieni, joten
olemassa olevan koirakannan perinnöllisen laajuuden arviointi on
suoritettava myös yksittäisten koirien ja yksittäisten sukulinjojen
jalostuskäyttöä tarkastelemalla. Tavallisesti yhden yksilön liiallinen jalostuskäyttö voi muodostua ongelmaksi etenkin urosten
käytön suhteen, mutta pienessä kannassa on syytä tarkastella
myös narttujen pentumääriä.
Pentumääriä tarkastellaan suhteessa kannan kokoon. Pentumääriä suositellaan verrattavaksi yhden sukupolvenvälin, eli 5 v.
aikana rekisteröityjen pentujen määrään. Yhden yksilön jälkeläistuotos ei saisi ylittää 5 %:n osuutta rekisteröidyistä pennuista
yhdessä koirasukupolvessa. Viimeisen viiden vuoden aikana on
rekisteröity keskimäärin 59 (edellisen viiden vuoden jakson
aikana 42) beauceronpentua vuodessa. Yksilömäärältään
pienessä rodussa kuitenkin jo kaksi normaalikokoista pentuetta
saattaa ylittää tässä mielessä hyväksytyn jalostuskäytön rajan:
esim. kaksi pentuetta yhdellä yksilöllä, joissa seitsemän pentua
pentueessa (yhteensä 14), niin tällöin yksilön
jalostuskäyttöprosentti on 14/293 (5 vuoden koko pentumäärä)
eli 4,8 % (edellinen 5 v. jakso 14/212 eli 6,6 %).
Rekisteröintimäärät ovat hieman nousseet, kahden esimerkin
kokoisen pentueen määrä tämän hetken rekisteröinneillä
pysynee 5 % alapuolella.
4.1.2 Jalostuspohja
Rodun perinnölliseen monimuotoisuuteen ja jalostuspohjan
kokoon vaikuttavat koirien lukumäärä ja sen vaihtelut, jalostukseen käytettyjen koirien osuus kaikista koirista, jalostuskoirien
jälkeläismäärät eri polvissa, jälkeläismäärien tasaisuus jalostuskoirien välillä, isien lukumäärä suhteessa emien lukumäärään
sekä sukutaulujen monipuolisuus eli niistä löytyvien eri esi-isien
lukumäärä. Kannan rakenteen kannalta on hyvä seurata sukusiitosasteen kasvunopeutta populaatiotasolla ja tehollista populaatiokokoa. Kennelliiton suosituksen mukaan sukusiitosasteen
kasvunopeus ei saa ylittää prosenttia yhtä sukupolvea kohden.
16
Taulukko 7.
Tuontien määrä
verrattuna Suomessa
syntyneisiin pentueisiin
ja jalostukseen käytettyjen (kotimainen, tuonti, ulkomainen) urosten
ja narttujen määrät vv.
1998–2012.
Kennelliiton laskelmissa käytetään käyttökoirilla sukupolvien
välisenä aikana viittä vuotta, jolloin sukusiitosaste saa kasvaa
enintään 0,20 % vuodessa. Tätä nopeampi kasvu merkitsee liian
nopeasti kaventuvaa jalostuspohjaa.
Beauceroneja tuodaan ulkomailta suhteellisen paljon suhteessa
Suomessa syntyneisiin pentueisiin. Jokainen tuontikoira tuo tänne
sekä isänsä että emänsä geenejä. Yhtä tuontikoiraa voitaneen
geeniensä pohjalta verrata yhteen täällä syntyneeseen
15
14
12
12
12
tuonnit
11
pentueet
10
9
U-kotim.
8
8
7
U-tuonti
7
6
6
6
6
5
4
4
3
2
2
44
5
5
4
3
2
U-ulkom.
4
33
2
6
2
1
N-kotim.
3
N-tuonti
2
2
1
1
0
0
2008
2009
2010
2011
2012
BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
7
pentueeseen jalostuskäytön suhteen. Keskimäärin beauceronpentueesta käytetään jalostukseen vain yhtä pentua ja toisaalta
useimmiten tuontikoira hankitaan jalostusta ajatellen.
Tehollinen populaatiokoko arvioidaan yhtä sukupolvea kohden.
Sukupolven pituus on seurakoirilla neljä ja käyttökoirilla viisi
vuotta. Tehollinen populaatiokoko on enimmillään neljä kertaa
jalostukseen käytettyjen ja eri sukuisten urosten lukumäärä.
Tehollinen populaatiokoko
Populaatiokoon arvioiminen perustuu rodun keskimääräisen sukusiitosasteen kasvunopeuteen. Jos aineisto ei ole sukupuiltaan
riittävän täydellinen, voidaan käyttää jalostuskoirien lukumääriin
perustuvaa laskentaa, jota käytetään myös Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä (KoiraNet). Se antaa tehollisesta populaatiokoosta kuitenkin yliarvion, koska oletuksena on, että jalostuskoirat eivät ole sukua toisilleen ja että niiden jälkeläismäärät ovat
tasaiset.
Tehollinen populaatiokoko on laskennallinen arvio rodun perinnöllisestä monimuotoisuudesta. Tehollinen koko kertoo kuinka
monen yksilön geeniversioita tietyssä rodussa tai kannassa on.
Esimerkiksi lukema 50 tarkoittaa sitä, että rodun perinnöllinen
vaihtelu koostuu 50 eri koiran geenivaihtoehdoista. Mitä pienempi on rodun tehollinen populaatiokoko, sitä nopeammin rodun sukusiitosaste kasvaa. Tehollinen populaatiokoko on hyvä muuttuja
koko rodun kannan geneettisen laajuuden tarkastelulle.
Taulukko 8. Jalostuspohja suhteessa sukupolvenväliin. Sukupolven väli taulukossa on 4 vuotta.
Sukupolvi /
vuodet (4 v.)
Pentueet
Pentuekoko
(ka. 6,9)
Käytetyt
urokset
1997–2000
28
6,9
24
Kaikista
uroksista
käytetty (%)
20
Käytetyt
nartut
24
Kaikista
nartuista
käytetty (%)
18
Isät/emät
Tehollinen
populaatio
%-osuus
maksimista
1
36
53
52
2001–2004
28
6,8
20
9
23
12
0,87
29
2005–2008
28
7,0
23
9
24
27
0,96
32
57
2009–2012
34
6,8
28
6
27
5
1,04
36
53
Tehollisen populaatiokoon tulisi olla 200 yhdessä koirasukupolvessa, jotta populaation riittävä monimuotoisuus on mahdollista säilyttää ja samalla on myös mahdollista minimoida
geenihävikki pitkällä aikavälillä. Beauceronkannan tehollinen
populaatiokoko on lukua 200 pienempi, joten on tärkeätä ohjata
jalostusta tehollisen populaatiokoon kasvattamiseksi.
on edelleen rodun kotimaassa Ranskassa. Siellä lasketaan beauceroneja olevan noin 35 000–40 000 yksilöä. Monimuotoisuutta
turvaava rajoitus yksittäisen koiran elinikäiselle jälkeläismäärälle
on pienilukuisissa roduissa 5 % suhteessa rodun viiden vuoden
(käyttökoira) rekisteröinteihin. Jos rodussa rekisteröidään viiden
vuoden aikana keskimäärin 300 koiraa, ei yksittäinen koira saisi
olla vanhempana useammalle kuin 15 yksilölle.
Jos sukusiitosasteen kasvunopeuteen perustuva tehollinen
populaatiokoko on alle 50, rodusta häviää geeniversioita niin
nopeasti, ettei luonto pysty tasapainottamaan tilannetta. Silloin
on keskityttävä säilyttämään mahdollisimman monen yksilön
geenejä käyttämällä niitä jalostukseen.
Beauceroneilla on useammassa eri maassa erisukuisia ja isojakin
kantoja verrattuna Suomessa olevaan populaatioon. Suurin kanta
Beauceroneilla 5 % pentumäärä suhteessa rekisteröinteihin
tarkoittaa noin kahta pentuetta (pentuekoko noin 7 ja jälkimmäinen pentue otetaan mukaan kokonaisuudessaan). Rodulla on
yhdistyksen jalostusohjeessa sovittu 20 pentua per koira viiden
vuoden aikana. Suositeltu enimmäispentuemäärä tarkoittaa yksilön kaikkien jälkeläisten lukumäärää yhteensä eli laskenta ei ala
alusta, kun viisi vuotta on kulunut.
UROKSET
Taulukko 9. vv. 2002-2012, 14 käytetyintä jalostusurosta. Uroksilla on ollut enemmän kuin yksi pentue ko. ajanjaksolla.
Jalostusurokset 2002-2012
Uros
1 Drago v. Weingraben
Onyx v.d. Widenau – Kyra v. Schweizerblick
2 Cyrus du Pla de la Jasse
Taylor de la Vallee Pourpre – Salsa du Pla de la Jasse
3 Bataille des Assiers
Soleil des Assiers – Ula-Up des Assiers
4 Artzain du Domaine des Gardiens de la Vallee
Seneque de la Dame du Coeur –Tara du Gardien de la Puissance
5 Yari de l'Amouraudiere
Emir de la Loutre Noire – Safrane de la Tuile au Loup
6 Slyan Andi
Haxo du Murier de Sordeille – Punasukan Lulah
7 Sucikan Bonaparte
Yari de l’Amouraudiere – Xady
8 A'Baro des Matins de l'Abbe Rozier
Rick des Hautes Ruelles – Norah du Temple de Feu
9 Haldir Warrior Soul
Solido du Moulin de Soulage – Belote du Pla de la Jasse
10 Tomeran Ralli
Hucas de la Plaine du Tilleul – Punasukan Lillan
11 Xero de l'Amouraudiere
Matcho du Relais des Eduries – Sandy de l’Amouraudiere
12 Titus des Habits de Feu
Jeromino des Etangs D’Alienor –Osiris du Relais des Ecuries
13 Sacrebleu's Goljat
Ruosteposken Arlequin–Sacrebleu’s Fire Star
Yuho de l'Amouraudiere
14
Emir de la Loutre Noire – Sandy de l‘Amouraudiere
8 BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
Toisessa
Kaikkiaan
polvessa
yhteensä
Pen- Pen%Pen- Pen- Pen- Pentueita tuja osuus tueita tuja tueita tuja
Tilastointiaikana
Isänisä
5
26
4,67
7
42
5
26
Defi du Ru d’Oly
5
15
2,69
0
0
5
15
Sony du Domaine
du Bois de Chartres
4
23
4,13
0
0
4
23
Okoume des Assiers
4
12
2,15
4
10
4
12
Newton du Ru d’Oly
3
20
3,59
7
65
3
20
Sirius des Vaux Rouges
3
20
3,59
0
0
3
20
Ulkan du Ru d’Oly
2
17
3,05
0
0
2
17
Emir de la Loutre Noire
2
17
3,05
0
0
2
17
2
16
2,87
0
0
2
16
Norton du Sentier
des Savannes
Ipon de la Fontaine
de Chaumont
2
16
2,87
3
30
2
16
Lord v.d. Widenau
2
15
2,69
3
16
5
36
2
14
2,51
2
21
2
14
2
13
2,33
2
9
3
15
Jappeloup du Relais
des Ecuries
Farouk de Sainte Catherine
du Blave
Maurice du Domaine du
Goelo
2
9
1,62
3
25
2
9
Sirius des Vaux Rouges
Taulukossa 9 (s. 8) esitetään 10 viime vuoden aikana käytetyimmistä jalostusuroksista 14 käytetyintä sekä kuinka monta pentuetta ja pentua niillä on. Kaikkiaan uroksia käytettiin 61, jolloin
47 uroksella oli vain yksi pentue. Kaikkiaan pentuja oli 557 ja
pentueita 87. Taulukon perusteella voidaan todeta, että varsinaisia
jalostusmatadoreja ei uroksissa ole noussut esiin ja tilanne näyttää yksilötasolla hyvältä, mutta urosten keskinäinen sukulaisuus
olisi hyvä huomioida jalostuksessa.
Yksilömäärältään pienessä rodussa yksittäisten urosten käyttö
voisi helposti olla vielä paljon laajempaa. Yhdessäkään rodussa
ei yhdellä yksilöllä saisi olla 100 jälkeläistä enempää koko eliniän
aikana. Perinnöllinen muuntelu saadaan järkevillä jalostusvalinnoilla suuremmaksi. Jalostusvalinnoissa on hyvä ottaa mukaan
jalostusohjelmaan kaikki mahdolliset suvut ja katsoa, että myös
uusia sukuja (tuonnit) otetaan käyttöön, että samaa urosta ei
käytetä liian monelle nartulle ja ettei samoja yhdistelmiä uusita.
NARTUT
Taulukko 10. vv. 2002-2012 käytetyimmät jalostusnartut. Taulukossa on pentueet merkitty ensimmäisenä, sillä vaikka pentueet
ovat suuria, jatketaan yhdestä pentueesta yleensä vain 1–2 jälkeläisellä ja osasta pentueita ei jatketa ollenkaan.
Jalostusnartut
NARTTU
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
Speedy de la Plaine du Tilleul
Hucas de la Plaine du Tilleul x Pice de la Plaine du Tilleul
Pikkujalon Bluff
Drago v. Weingraben –Raipur des Fugues de Saint Alban
Ylhäis Vigdis
Yari de l’Amouraudiere – Ylhäis Opinelli
Tomeran Viehka
Tomeran Ralli –Punasukan Rusina
Onks Toi Utelias
Nouba du Pla de la Jasse x Punasukan Punapaula
Punasukan Punatulkku
Gin des Habits des Rouges–Punasukan Mocca
Tomeran Closieres
Urus de la Vallee des Maronniers x Tomeran Viehka
Sucikan Cicciolina
Yari de l’Amouraudiere x Sucikan Alexandra
Calla de la Tuile au Loup
Poker des Vaux Rouges x Utine de la Tuile au Loup
Aromatique v.d. Hansteinmühle
Basco v.d. Happy Horse Farm x Jipsy du Grand Paturage
Aluna Warrior Soul
Udson du Murier de Sordeille x Cedra z Vrabske Tvrze
Dom Anricoss Praline
Mallory de la Vivaline des landes D–Nadja de Champreval
Tigra Bas Rouges de Lisica
Pacific Hades des Gardiens de l’Ombre x Noor Bas Rouges de Lisica
Punasukan Rusina
Vallattoman Oberon x Ondine des Assiers
Racron Chance
Epos v.d. Happy Horse Farm x Racron Belle Princesse
Punasukan Tiplu
Punasukan Ruben x Speedy de la Plaine du Tilleul
Sucikan Alexandra
Xero de l’Amouraudiere x Xady
Punasukan Ubu
Ilton de la Sylve Enchantee x Speedy de la Plaine du Tilleul
Taulukossa 10 on esitetty sekä 18 käytetyintä jalostusnarttua
10 viime vuoden aikana että myös se kuinka monta pentuetta ja
pentua kyseisillä nartuilla on ollut. Kaikkiaan 79 narttua käytettiin
kyseisenä ajanjaksona. 47 nartulla oli vain yksi pentue ja pentuja
1–12 kpl.
Nartuilla yksittäisten koirien käyttö ei yleensä muodostu ongelmaksi, koska yksi narttu ei voi tuottaa jälkeläisiä niin tehokkaasti
kuin yksittäinen uros. Käytettyjen narttujen osalta tilanne näyttää
yksilötasolla hyvältä, mutta keskinäinen sukulaisuus on jalostuksessa huomioitava.
Toisessa
Yhteensä
polvessa
%Pentu- Pen- Pen- Penosuus
eita tuja tueita tuja
Tilastointiaikana
Pentu- Peneita tuja
Isän isä
4
24
4,37
6
29
4
24
Lord v.d. Widenau
3
20
3,64
0
0
4
25
Onyx v.d. Widenau
2
22
4,01
2
19
2
22
2
20
3,64
2
17
2
20
2
18
3,28
1
5
2
18
2
17
3,10
0
0
2
17
2
17
3,10
0
0
2
17
2
15
2,73
0
0
2
15
2
15
2,73
0
0
2
15
2
15
2,73
1
8
2
15
2
14
2,55
0
0
2
14
2
13
2,37
2
9
2
13
2
12
2,19
2
6
2
12
2
10
1,82
2
20
2
10
2
10
1,82
0
0
2
10
2
10
1,82
1
9
2
10
2
8
1,46
4
36
2
8
2
5
0,91
2
16
2
5
Emir de la
Loutre Noire
Hucas de la Plaine
du Tilleul
Gershwin de la Cite
des Grands Feux
Espion des Habits
Rouges
Jody de la Cite des
Grands Feux
Emir de la Loutre
Noire
Hermes de Montglane
Eso Robito
Paisley du Pla de la
Jasse
Iseul’t de la Vivaline
des landes D
Iqua des Coteaux du
Petit Cris
Jude de Chateau
Rocher
Haxo du Murier de
Sordeille
Vallattoman Oberon
Matcho du Relais
des Ecuries
As du Bord
de Canche
4.1.3 Rodun populaatiot muissa maissa
Rodun kotimaan Ranskan Beauceronyhdistyksen, Club des Amis
du Beauceron lehdessä ‘Le Bas Rouge’ julkaistussa tilastossa
Ranskassa rekisteröitiin 1975 hieman yli 1 500 beauceronia. Rekisteröityjen koirien määrä kohosi vuoteen 1987 mennessä
4 000 rekisteröintiin ja sen jälkeen rekisteröintimäärä on jonkin
verran laskenut, tällä hetkellä pentuja syntyy vuosittain hieman
alle 3000 (2010: 2797, 2011: 2834).
Ranskan beauceronkannan kooksi on arvioitu vajaat 40 000
yksilöä. Ranskassa on edelleen mahdollista tehdä rotuunottoja,
joilla vanhoja työkoiralinjoja otetaan rekisteriin. Työkoiralinjoja on
jonkin verran eriytynyt Ranskaan ja myös Sveitsiin, Itävaltaan ja
Espanjaan. Beauceroneja kasvatetaan aktiivisesti ympäri Eurooppaa ja se on hyvin tunnettu rotu Keski- ja Itä-Euroopan lisäksi
Englannissa ja Amerikassa. Ruotsin beauceronyhdistys ’Svenska
Beauceronklubben’ perustettiin 1993. Ruotsissa on arvioitu olevan
n. 300–400 beauceronia. Taulukossa 11. on esitetty Ruotsin beauceronkannan kehitys 10 viime vuoden aikana ja vertailun vuoksi
myös Suomen rekisteröinnit.
BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
9
Ruotsi
Taulukko 11.
Beauceronien rekisteröintimäärät
Ruotsissa ja Suomessa 10 viime
vuoden aikana.
100
90
80
70
60
50
40
30
20
10
0
Suomi
88
69
92
66
59
58
52
43
31
32
26
32
42
33
26
17
30
20
24
17
2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012
4.1.4 Yhteenveto populaation rakenteesta ja jalostuspohjasta
Yhteenvetona kannan rakenteesta voitaneen sanoa, että pahat
pullonkaulatilanteet jalostuksessa on saatu vältettyä. Tärkeimpinä tekijöinä on ollut koirien monipuolinen käyttö jalostukseen, yksilötasolla pääosin kohtuulliset pentuemäärät sekä tuontikoirien
että ulkomaisten urosten laaja käyttö jalostukseen. Myös kannan
säilyminen vapaana voimakkaasti jalostuskäyttöä rajoittavista
sairauksista on ollut tärkeätä kannan geneettisen monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Kannan rakennetta, yksittäisten koirien jalostuskäyttöä, sukusiitosastetta ja jalostuskäytön laajuutta tarkastellen keskeisimpänä
Suomen kannan geneettistä rakennetta supistavana tekijänä on
kannan pieni koko (taulukko 2, sivu 4). Suomessa rekisteröidään
vuosittain n. 60 beauceronia, joista reilut 15 % on tuonteja
ulkomailta. Rodun rekisteröintimäärä on ollut noususuuntainen,
kuten tuontimääräkin, mutta ainakaan toistaiseksi mitään
suosikkirotua beauceronista ei ole tullut.
Kannan pienuus nostaa yksittäisten jalostuskoirien suhteellisen
pentutuotoksen korkeaksi jo muutamalla pentueella, koska rodulla on suhteellisen suuret pentueet. Tällöin on suuri vaara, että
jonkin jalostusmatadorin periyttämä piilevä sairaus tai muu haitallinen ominaisuus yleistyy koirakannassa. Geneettinen muuntelu
vähenee, kun jalostukseen käytettävien yksilöiden lukumäärä on
alhainen ja lisäksi monet populaation jalostusyksilöt ovat sukua
keskenään yleensä lähisukupolvien kesken. Kannan pienen koon
takia on selvää, ettei rotua voi jalostaa suljettuna populaationa,
vaan geeniaineksen jatkuva täydentäminen ulkomailta on tärkeää.
Tuontikoirien ja ulkomaisten urosten käytön suhteen yhtenä
ongelmana on ulkomailla yleinen ja suosittu linjasiitos, mikä
nostaa monien ulkomaisten koirien sukusiitosasteen usein 10–15
% tasolle. Sukusiitos on yleisintä sellaisten, taustalla olevien,
hyvien jalostusyksilöiden ja sukulinjojen suhteen, joita tavataan
kauttaaltaan koko kannassa niin Suomessa kuin Ranskassa. Samannimisiä koiria löytynee suomalaisten ja tuontibeauceronien
sukutauluista jo toisessa tai kolmannessa polvessa. Koska Ranskan beauceronkanta on hyvin suuri, sieltä löytynee myös linjoja,
joita Suomessa ei ole. Suunnitellun yhdistelmän sukusiitosaste
olisi hyvä tarkastaa hyvin pitkälle, mieluiten 9. polveen saakka.
10 BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
Toive on, että KoiraNetin sukutaulut saadaan mahdollisimman
nopeasti täydellisiksi niin, että sekä koirien nimet ovat oikein että
myös tuontikoirien sukutauluista löytyvät kaikki esi-isät aina tuohon 9. sukupolveen saakka. Sukusiitosaste ei saisi nousta koskaan
yli 6,25 %. Rodun sukusiitosaste on ollut jalostukseen käytettyjen
yhdistelmien osalta alhainen. Viidentoista viimevuoden aikajaksolla se on ollut keskimäärin 0,86 % vaihdellen arvosta 0,16 %
arvoon 2,33 % (KoiraNet). Luku saattaisi olla hieman korkeampi,
jos kaikkien koirien sukutaulut olisivat täydelliset esi-isien tietojen
osalta. KoiraNetin mukaan sukusiitosprosentti on ollut laskeva
(taulukko 6, sivu 6).
Jalostukseen käytettyjen beauceronien ikä on ollut keskimäärin
noin 4 vuotta, uroksilla 4,1 ja nartuilla 3,7 vuotta. Ikä on hyvä,
koska silloin koirista nähdään jo millaiseksi ne ovat muodostuneet niin luonteen kuin ulkomuodon ja rakenteen osalta. Ikä on
pysynyt suhteellisen vakiona 15 viimeisen vuoden aikana (s. 6
taulukko 5.). Rodun tehollinen luku on ollut vv. 1997 - 2012
aikana keskimäärin 33,3.
Rodun kotimaassa Ranskassa rotu ei ole eriytynyt käyttötarkoituksen mukaan. Suomen kannassa ei ole myös minkäänlaista
perustetta käyttötarkoituksen mukaiseen jaotteluun. Toivottavaa
on, ettei sukulinjoja aleta keinotekoisesti jakaa eri linjoihin.
4.2 Beauceronin luonne, käyttäytyminen ja käyttöominaisuudet
4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja
käyttäytymisestä sekä rodun käyttötarkoituksesta
Rotumääritelmän mukaan beauceron on paimen- ja vahtikoira.
Rodun luonnetta ja käyttäytymistä kuvataan rotumääritelmässä
lyhyesti:
• luoksepäästävä ja peloton
• ystävällinen
• rohkea
• ilme on avoin, ei koskaan vihainen, pelokas eikä levoton
Hylkäävinä virheinä luonteen ja käyttäytymisen osalta ovat:
• vihaisuus tai sairaalloiset piirteet
• aggressiivisuus
• voimakas arkuus
4.2.2 Jakautuminen eri linjoihin
Beauceron ei ole jakautunut eri linjoihin, kuten esim. käyttö- tai
näyttelylinjoihin. Samassa koirassa voi yhdistyä kaunis, rodunomainen ulkomuoto ja hyvät käyttöominaisuudet.
4.2.4 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa
Suomessa beauceronit ovat lähinnä kotikoiria. Ne ovat myös
monipuolisesti omistajansa mukana harrastuskoirina palvelus- tai
pelastuskoiratoiminnassa, agilityssä, tokossa, vesipelastuksessa,
paimennuksessa, valjakkohiihdossa tai muissa harrastelajeissa,
joissa koirien luonneominaisuuksia hyödynnetään aktiivisesti.
Yksittäisiä beauceroneja toimii tiloilla sekä lammas- että nautapaimenina. Harrastustoiminta kattaa kuitenkin vain pienen
osan koiran kanssa vietetystä ajasta. Näin ollen lähtökohtana on
pidettävä sitä, että beauceron on kaikissa arkielämän tilanteissa
luotettava ja nyky-yhteiskunnan vaatimuksiin luonteensa puolesta
soveltuva koira. Arkielämä beauceronien kanssa sujuu ongelmitta, kun ymmärretään rodun tyypilliset käyttäytymispiirteet: nopea
reagointikyky, vartioimiskäyttäytyminen ja rohkeus.
Rodun luonnetta testataan luonnetestillä, MH-luonnekuvauksella
ja yhdistyksen jalostustarkastukseen sisältyvällä luonneosiolla.
Ohessa on esitetty beauceronien luonnetesti- ja MH-luonnekuvauskäynnit vuosina 2003–2012. Ensimmäiset MH-kuvaukset
beauceroneilla suoritettiin Suomessa vuonna 2009.
4.2.3 PEVISA-ohjelmaan sisällytetty luonteen,
käyttäytymisen ja käyttöominaisuuksien testaus ja
kuvaus
Beauceroneilla ei ole PEVISA-ohjelmaan sisällytetty luonteen tai
käyttöominaisuuksien testausta. Beauceroneja testataan kuitenkin paljon luonnetesteissä ja rotua arvioidaan myös MH-luonnekuvauksissa sekä yhdistyksen jalostustarkastukseen sisältyvällä
luonneosiolla.
MH-luonnekuvaus
Virallisia MH-luonnekuvauksia on Suomessa tehty vuodesta 2008.
Ensimmäiset viralliset kuvaukset on beauceroneilla tehty vuodesta
2009 alkaen. Beauceroneja on kuvattu 61 yksilöä vv. 2009–2012.
Taulukko 12. MH-luonnekuvauskäynnit 2003–2012.
MH
Suoritettu
Ohjaaja keskeytti
Kuvaaja keskeytti
2003
2004
2005
2006
2007
2008
21
65
22
22
7
24
Rekisteröinnit
(%) rekisteröinneistä
2009
9
2010
23
2011
12
1
2012
17
58
88
92
42
16
26
13
40
Luonnetestaus
Beauceroneja luonnetestattiin vuosina 2006–2012 kaikkiaan 98
yksilöä. Narttuja luonnetestattiin 41 yksilöä ja uroksia 58. Ohessa
on luonnetestattujen koirien tulokset osa-alueittain.
Taulukko 13. Luonnetestikäynnit 2003–2012.
Luonnetesti (LTE)
LTE (hyväksytty)
LTE 0
LTE- (hylätty <0)
Rekisteröinnit
Hyväk. rekister. (%)
2003
11
2004
17
2005
7
2006
14
2007
4
2008
16
2009
3
2010
26
2011
18
2012
15
52
21
2
26
65
32
22
69
20
59
7
66
24
58
5
88
30
2
92
20
42
36
Seuraavalla sivulla (s. 12) on esitetty luonnetestattujen (vv. 2006–2012) narttujen ja urosten
luonnetestitulokset ja lisäksi on esitetty yhdistyksen jalostustoimikunnan
työohjeen (voimassa vuoteen 2013) määrittelemä rodulle ominainen luonnetestiprofiili.
Luonnetetituloksia ja työohjeen luonnetestiprofiilin arvoja on vertailtu keskenään.
BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
11
Taulukko 14. Luonnetestattujen narttujen tulokset ja prosenttiosuudet testatuista nartuista 2006–2012, kokonaispisteiden keskiarvo oli 130.
Toiminta
- kyky
+3
+2
+2a
+2b
+1
-1
-1a
-1c
-2
-3
Puolustus- Taistelu
Hermorahalu
- tahto
kenne
20 (48,8%) 23 (56,1%)
5 (12,2%)
1 (2,4%)
3 (7,3%)
24 (58,5%)
4 (9,8%)
Temperamentti
11 (26,8%)
17 (41,5%)
Terävyys
5 (12,2%)
23 (56,1%)
12 (29,3%)
19 (46,3%)
1 (2,4 %)
1 (2,4 %)
13 (31,7%)
1 (2,4%)
11 (26,8%)
33 (80,5%)
4 (9,8%)
9 (22%)
1 (2,4%)
2 (4,9%)
1 (2,4%)
1 (2,4%)
Luoksepäästävyys
9 (22%)
29 (70,7%)
3 (7,3%)
5 (12,2%)
2 (4,9%)
31 (75,6%)
1 (2,4%)
Kovuus
1 (2,4%)
Laukauspelottomuus
+++
++
+
----
19 (46,3%)
9 (22%)
7 17,1%)
5 (12,2%)
1 (2,4%)
1 (2,4%)
1 (2,4%)
Taulukko 15. Luonnetestattujen urosten tulokset ja prosenttiosuudet testatuista uroksista 2006–2012, kokonaispisteiden keskiarvo oli 152 .
Toimintakyky
+3
+2
+2a
+2b
+1
-1
-1a
-2
-3
17 (30,4%)
27 (48,2%)
10 (17,9%)
Terävyys
27 (48,2%)
3 (5,4%)
26 (46,4%)
Puolustushalu
40 (71,4%)
5 (8,9%)
6 (10,7%)
5 (8,9%)
TaisteluHermoratahto
kenne
16 (28,6%)
29 (51,8%)
7 (12,5%)
Temperamentti
19 (34%)
18 (32,1%)
48 (85,7%)
1 (1,8%)
16 (28,6%)
9 (16,1%)
Kovuus
18 (32,1%)
Luoksepäästävyys
37 (66,1%)
3 (5,4%)
10 (17,9%)
5 (8,9%)
37 (66,1%)
1 (1,8%)
Laukauspelottomuus
+++
++
+
----
30 (53,6%)
11 (19,6%)
10 (17,9%)
4 (7,1%)
1 (1,8%)
3 (5,4%)
2 (3,6%)
2 (3,6%)
1 (1,8%)
Suomen Beauceron ry:n jalostustoimikunnan vanhaa työohjetta
luonnetestin osalta on noudatettu vuoteen 2013 asti.
Työohjeessa määriteltiin luonnetestin tavoitetulokset osa-alueittain.
Taulukko 16. Rodun yhdistyksen jalostustoimikunnan työohjeessa (2013 asti) on määritelty rodulle ominainen ja
tavoiteltava luonnetestiprofiili seuraavasti:
Toimintakyky
Terävyys
Puolustushalu
Taistelunhalu
Hermorakenne
Temperamentti
Kovuus
Luoksepäästävyys
Laukauspelottomuus
+2 suuri
+2 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
+2 suuri hillitty
+3 suuri tai +2 kohtuullinen
+2 suhteellisen rauhallinen
+3 vilkas
+3 kohtuullisen kova tai +1 hieman pehmeä
+3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma (+++), laukauskokematon, (++) tai paukkuärtyisä (+)
Vuosien 2006—2012 luonnetestattujen beauceronien tuloksia on verrattu
vuoteen 2013 voimassa olleeseen jalostustoimikunnan työohjeeseen.
Vuosina 2006–2012 testatuista beauceroneista toimintakyvyn
osalta tavoitteen +2 saavutti nartuista 12,2 % ja uroksista 30,4
%. Terävyydessä +3 sai nartuista 48,8 % ja uroksista 48,2 %.
Toivottava puolustushalu (+2) oli 7,3 %:lla nartuista ja 8,9 %:lla
uroksista. Toivottava taistelutahto (+2 tai +3) oli 70,7 %:lla nartuista ja 80,4 %:lla uroksista. Suhteellisen rauhallinen hermorakenne (+2) oli 9,8 %:lla nartuista ja 12,5 %:lla uroksista. Vilkkaan
temperamentin (+3) omaavia narttuja oli 26,8 % ja uroksia 34
%. Kohtuullisen kovia tai hieman pehmeitä (+3 tai +1) narttuja
oli 97,6 % ja uroksia 98,2 %. Hyväntahtoisia, luoksepästäviä ja
avoimia narttuja oli 70,7 % ja uroksia 66,1 %. Laukausvarmoja,
-kokemattomia ja -ärtyisiä nartuista oli 85,4 % (laukausvarmoja
46,3 %) ja uroksista 91,1 % (laukausvarmoja 53,6 %).
Keskimäärin uroksilla on suurempi toimintakyky ja ne ovat
narttuja jonkin verran puolustushaluisempia. Terävyydessä ei
ole juurikaan eroa sukupuolten välillä. Uroksilla on aavistuksen
verran enemmän taistelutahtoa. Temperamentista useampi
12 BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
narttu kuin uros sai negatiivisen arvosanan. Urokset ovat keskimäärin narttuja kovempia luonnetestitulosten perusteella. Luoksepäästävyydessä ja laukausvarmuudessa ei narttujen ja urosten välillä
juurikaan ollut eroa.
Suomen Beauceronyhdistyksen mukaan jalostusyksilöiden tulisi
saavuttaa jalostustoimikunnan asettamat tavoitteet luonnetestin eri
osa-alueista.
Beauceronit eivät yleensä saa luonnetestissä aivan huippupisteitä.
Suomessa on vuosina 1996–2012 luonnetestattu kaikkiaan 228
beauceronia. Viimeisten seitsemän vuoden aikana (2006–2012)
beauceroneilla on 98 luonnetestikäyntiä, joista 96 on hyväksyttyä.
Luonnetestien perusteella rodun ongelmana on pidetty pehmeyttä ja terävyyttä. Myös laukausvarmuus on yksi osa-alue, johon
tulee kiinnittää huomiota. 1990-luvulla luonnetesti tai käyttötulos
olivat vaihtoehtoisia vaatimuksia muotovalion arvolle.
Luonnetestin soveltuvuus viettirakenteeltaan puolustusvoittoiselle beauceronille on kyseenalainen varsinkin, jos kyseessä
on lähinnä kotioloissa elellyt perhekoira. Testitilanne paineistaa
koiraa jo siinä, että omistaja ei koiran mielestä reagoi selvästi
uhkaaviin asioihin millään tavalla. Jos omistajan ja koiran välinen
suhde on toimiva ja kyseessä on vastuullinen omistaja, ei hänen
beauceroninsa ole arkielämässäkään saanut ratkaista uhkaavaksi
kokemiaan tilanteita itsenäisesti. Luonnetestissä koiran edellytetään toimivan itsenäisesti, vaikka omistaja on läsnä tilanteessa.
Taistelutahdon mittana käytetty keppileikki vieraan ihmisen
kanssa, tai omistajankin kanssa vieraassa ympäristössä, on vartioivan paimenen toimintamallin kannalta ajatellen vieras. Koska
turvallisuudesta huolehtiminen on rodulle ominainen, ensisijainen perustoiminto, se haittaa koko testisuoritusta ja ennen
kaikkea hankaloittaa reaktioiden tulkintaa. Edellä mainituista
syistä luonnetesteissä saatetaan saada hyvinkin virheellinen kuva
beauceronien luonteesta. Luonnetestin eri osa-alueilla nämä
Yhdistyksen jalostustarkastukset
Yhdistyksen jalostustarkastuksia on pidetty vuosina 2006, 2007,
2009, 2011 ja 2013. Jalostustarkastukset pidetään samalla
konseptilla kuin mitä rodun kotimaassa Ranskassa.
Jalostustakastukseen kuuluu kolme osa-aluetta. Ensimmäisessä
koirat mitataan aina saman ohjeen mukaisesti, seuraavaksi
testataan koirien luonnetta ja kolmanneksi tarkastetaan koirien
ulkomuoto ja rakenne ja kaikki tehdään saman
jalostustarkastuslomakkeen mukaisesti kuin mitä Ranskassakin.
Jokaisen osa-alueen suorittaa eri tuomari. Suomessa on käytetty
jalostustarkastuksiin ranskalaisia rodun erikoistuomareita. Vuonna
2006 koirista arvosteltiin luonne ja ulkomuoto. Vuodesta 2007
alkaen koirista on arvosteltu ulkomuoto, luonne ja koirat on lisäksi
mitattu. 2011 jalostustarkastettiin 71 koiraa, 2009 48 koiraa, 2007
36 koiraa ja 2006 24 koiraa.
Vuosina 2007–2011 jalostustarkastuksen luonneosion ensimmäisessä osa-alueessa arvosteltiin kuinka koira reagoi laukauksiin.
seikat heikentävät toimintakykyä ja antavat koirasta todellista
pehmeämmän vaikutelman. Ohjaajan poikkeavan käyttäytymisen
aiheuttamasta ristiriitatilanteesta nouseva puolustuskäytös taas
antaa koirasta todellista terävämmän vaikutelman.
Luonnetestaus on omistajalle mielenkiintoinen tapa saada
koiransa käyttäytymisestä lisätietoa. Testin avulla voidaan myös
havaita voimakkaat poikkeamat normaalikäytöksestä. Joitakin haitallisia luonneominaisuuksia, kuten arkuus tai paukkuarkuus, saadaan luotettavasti testattua. Yleisenä jalostuksellisena kriteerinä
luonnetestiä ei voida kuitenkaan käyttää. Yksittäisen koiran luonnetestitulokseen vaikuttavat perimän lisäksi niin monet sattumanvaraiset tekijät, että testin ennustearvo periytymisen suhteen on
huono. Luonnetesteillä voidaan kuitenkin jonkin verran seurata
mihin suuntaan luonne rodussa on kehittymässä.
Luonneosion toisessa osa-alueessa arvosteltiin kuinka koira reagoi
uhkaan (kepillä uhatessa). Kolmannessa osa-alueessa
arvosteltiin luoksepäästävyyttä. Saadakseen luonneosuudesta arvosanan ERI oli koiran saatava jokaisesta osa-alueesta vähintään
8 pistettä. Pennuille tehdään yleensä kevennetty testi.
2006 tarkastuksessa arvosteltiin ensimmäisessä osa-alueessa
koiran sosiaalisuutta; kehään tulo ja kontakti tuomariin sekä tatuoinnin tarkastus eli koiraan koskeminen. Toisessa osa-alueessa
arvosteltiin sitä kuinka koira reagoi laukauksiin.
Kolmannessa osa-alueessa arvosteltiin koiran rohkeutta uhkaamalla sitä kepillä. Neljännessä osa-alueessa arvosteltiin yleisvaikutelmaa. Saadakseen luonneosuudesta arvosanan ERI oli koiran
saatava jokaisesta osa-alueesta vähintään 15 pistettä. Pennuille
ja junioreille tehtiin kevennetty testi. Koska pisteytys oli vuosiin
2007–2011 verrattuna poikkeava, ei pisteytyksiä ole seuraavassa
taulukossa.
Taulukko 17. Yhdistyksen järjestämät jalostustarkastukset ranskalaisen mallin mukaan.
Tarkastettuja, kpl
Syntyneitä, kpl
Syntyneistä, %
2011
71
85
84
2009
48
51
94
2007
36
52
69
2006
24
61
39
Taulukko 18. Koirien saamien pisteiden keskiarvot jalostustarkastusluonneosion eri osa-alueista.
Luonneosion osa-alueet
Laukaus
Reagointi uhkaan
Luoksepäästävyys
2011
8,1
7,8
8,2
2009
7,2
6,4
6,8
2007
8,9
8,2
8,9
BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
13
Yhdistyksen terveyskyselyn luonneosio
Beauceronyhdistys kysyi beauceronien omistajilta yhdistyksen
terveyskyselyn yhteydessä omistajien mielipidettä omasta koirastaan ja yleensäkin rodusta. Kyselyn heikkoutena voitaneen pitää
sitä, että kysely oli hyvin paljon mielipidetyyppinen kysely.
Taulukko 19. Tulokset rodun vuoden 2010 terveyskyselyn yhteydessä tehdystä luonnekyselystä.
5
4
3
2
1
1
2
3
4
5
pist.
64
79
64
82
85
%
56,1
68,1
55,7
70,7
73,3
pist.
37
26
37
21
20
%
32,5
22,4
32,2
18,1
17,2
pist.
2
3
2
8
3
%
1,8
2,6
1,7
6,9
2,6
pist.
10
8
12
4
8
%
8,8
6,9
10,4
3,4
6,9
pist.
1
0
0
1
0
%
0,9
0
0
0,9
0
6
46
40,4
38
33,3
3
2,6
15
13,2
12
10,5
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
58
85
1
2
11
81
73
71
84
6
28
4
5
50,9
75,9
0,9
1,7
9,5
70,4
67,0
65,1
81,7
5,6
26,0
4,0
5,0
27
14
11
3
12
17
32
27
23
32
65
5
8
23,7
12,5
9,5
2,6
10,3
14,8
29,4
24,8
21,1
30
60,2
5,0
8,0
2
4
2
1
1
3
2
7
2
57
13
67
62
1,8
3,6
1,7
0,9
0,9
2,6
1,8
6,4
1,8
53,5
12,0
66,3
60,8
16
7
21
16
17
9
2
4
0
10
2
18
19
14,0
6,3
18,1
13,8
14,7
7,8
1,8
3,7
0
9,3
1,90
17,8
18,6
11
2
81
94
75
5
0
0
0
2
0
7
8
9,6
1,8
70,0
81,0
64,7
4,3
0
0
0
1,9
0
7,0
7,8
1 Koira vas tas i odotuks iani ja käs itys täni rodus ta 5 4 3 2 1
2 Koira s oveltuu hyvin perhekoiraks i 5 4 3 2 1
3 Koira oli helppo kas vattaa arkieläm ään ja perhees een s opeutuvaks i 5 4 3 2 1
4 Koira tulee toim een las ten kans s a 5 4 3 2 1
5 Koira tulee toim een tois ten koirien kans s a, jos ne ovat eri s ukupuolta 5 4 3 2 1
6 Koira tulee toim een tois ten koirien kans s a, jos ne ovat s am aa s ukupuolta 5 4 3 2 1
7 Koira ei ole kos kaan aggres s iivinen ihm is iä kohtaan 5 4 3 2 1
8 Koira ei ole aggres s iivinen vieraita ihm is iä kohtaan ilm an s yytä 5 4 3 2 1
9 Koiran puolus tus halu on liian voim akas ja hankaloittaa arkieläm ää 5 4 3 2 1
10 Koira on pelokas tai arka arkieläm än tilanteis s a 5 4 3 2 1
11 Koira on herkkä koville äänille, es im . laukauks et, raketit, ukkonen 5 4 3 2 1
12 Koira s opii hyvin harras tus koiraksi esim . palvelus koiralajeihin 5 4 3 2 1
13 Beauceron s oveltuu hyvin perhekoiraks i 5 4 3 2 1
14 Beauceron s oveltuu hyvin lapsiperhees een 5 4 3 2 1
15 Beauceron s oveltuu hyvin harras tus koiraks i es im . palvelus koiralajeihin 5 4 3 2 1
16 Beauceronien luonne on m uuttunut parem paan s uuntaan 5 4 3 2 1
17 Beauceronit ovat yleens ä hyvin yhteis kuntakelpois ia 5 4 3 2 1
18 Ääniherkkyys on yleis tynyt rodus s a 5 4 3 2 1
19 Arkuus tai pelokkuus ovat yleis tyneet rodus s a 5 4 3 2 1
14 BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
4.2.5 Käyttö- ja koeominaisuudet
Rodun luonnetta tarkastellessa on hyvä huomioida rodun vuosisatoja vanha historia ja käyttötarkoitus. Beauceron on ollut sekä
laumaa ajava paimen että myös laumaa vartioiva ja suojeleva koira. Leimaa antava on tyypillinen vartiointi- ja puolustushalu. Tästä
johtuen nuorella ja kokemattomalla yksilöllä voi olla havaittavissa
pidättyväisyyttä/ujoutta oman lauman ulkopuolisia jäseniä
kohtaan. Beauceronien paimennus- ja vartiointitehtäviin
tarvittavat ominaisuudet ovat olleet rodun keskeisin
jalostusperuste jo kymmenien sukupolvien ajan. Kyseisiä
ominaisuuksia on pyritty parantamaan sekä karsinnalla että
valintamenetelmillä, joten niitä ei ole mahdollista muuttaa
muutaman sukupolven aikana. Kaikkea ei ole syytä muuttaakaan,
koska näissä ominaisuuksissa on paljon hyviä aineksia nykypäivän
käyttökoirille ja edelleen joitakin yksilöitä toimii nykyäänkin sekä
lammas- että nautapaimenina.
Beauceron on luonteeltaan vilkas ja toiminnanhaluinen ja se on
kohtuullisen helposti koulutettavissa moniin eri harrastelajeihin.
Koulutusmenetelmät ja oppimismotivointi eivät välttämättä ole
yhtä helppoja tai kaavamaisesti toteutettavissa beauceronille kuin
muille paimenkoiraroduille.
Rotuun kuuluva puolustuskäyttäytymisen voimakkuus voidaan
kokea ongelmaksi. Beauceronien puolustustaipumus ei ole
yliampuvaa, mutta se on reaktiona usein ensisijainen muihin
reaktiotapoihin nähden. Vasta kokemus, varmuus ja ennen
kaikkea turvallisuudentunne luottamuksesta ohjaajaan muuttaa
tätä järjestystä. Henkisesti kuormittavissa tai ristiriitatilanteissa
beauceroneille luonteenomaista on ensisijaisesti oman lauman
(ohjaaja, omistaja, perheenjäsen) turvallisuudesta huolehtiminen.
Harrastekäyttöön beauceronit soveltuvat luonteensa puolesta hyvin, mutta jokaisen yksilön ominaisuudet eivät välttämättä sovellu
jokaiseen lajiin. Oikea laji on parempi etsiä koirakohtaisesti vasta
sen jälkeen, kun nähdään nuoren koiran ominaisuudet ja luonne.
Paimenkoira on aikoinaan saanut työhönsä selvät ohjeet paimenelta ja edelleen beauceron on koira, joka tarvitsee luotettavan,
oikeudenmukaisen ja riittävän vahvan ohjaajan. Varsinkin vahvan
puolustustaipumuksen omaavilla koirilla ohjaajan toiminnan merkitys korostuu. Kun ohjaajan ja koiran välillä on luottamuksellinen
suhde, puolustusviettinen beauceron on rauhallinen ja vahvahermoinen ja puolustusvietistä syntyy voimavara koulutukseenkin,
vaikka puolustuskykyä ei koskaan tarvittaisi.
Koiran koulutettavuutta voidaan arvioida palveluskoirakoetulosten perusteella ja paimennusominaisuuksia paimennustaipumustestin tai työkäytön avulla. Nykyään myös Suomen Kennelliiton paimennuskokeet ovat avoimia beauceroneille. Suomessa on
järjestetty muutaman kerran ranskalaistyyppisiä paimennustaipumustestejä (CANT). Rodun käyttöominaisuudet Suomessa eivät
juuri eroa rodun kotimaan Ranskan tai muiden Keski-Euroopan
maiden tilanteesta, koska edelleenkin suuri osa jalostuskoirista
on ulkomaisia tai tuontikoiria ja Suomeen ei ole kehittynyt varsinaisesti omaa kantaa.
Suomessa beauceroneilla on kilpailuoikeus kansallisissa ja FCI:n
kansainvälisissä palveluskoirakokeissa. Käyttövalion arvon (FI KVA)
edellytyksenä on 3 kpl ylimmän luokan 1. palkintoa tai vähintään
arvosana ”erittäin hyvä”, joka on vähintään 90 % kokeen
maksimipistemäärästä, samasta palvelus- tai pelastuskoirakoelajista (IPOR). Tulosten pitää olla vähintään kahden eri kalenterivuoden ajalta ja vähintään kahdelta eri tuomarilta. Edellisen lisäksi koiran tulee saada näyttelystä vähintään laatuarvostelumaininta
’hyvä’ (H) vähintään 15 kk ikäisenä (NUO).
Rodunomaiseksi kokeeksi beauceronille on määritelty palveluskoirakoe (PK) tai pelastuskoirakoe (IPOR) (rodunomainen koe =
koe, jonka hyväksytysti suorittaneella koiralla on oikeus osallistua
näyttelyssä käyttöluokkaan). Rodun harrastajien aktiivisuus eri
palveluskoiralajeissa on noussut 2000-luvun aikana huomattavasti, ja useissa palveluskoiralajeissa on saavutettu voittajaluokan
koulutustunnuksia. Vuosina 2008–2012 rotuun on saatu yhteensä
6 valiotuloksen suorittanutta koiraa (yksi FIN KVA, kolme FIN TVA
ja yksi FIN AVA sekä yksi FIN VPVA). Kaksi KVA-arvon saanutta
koiraa rodussa oli jo 1990-luvulta.
Kuuden viime vuoden (2007–2012) aikana on beauceroneja kaikkiaan osallistunut käyttäytymiskokeeseen (BH) 110 kertaa. Näistä
hylättyjä suorituksia on ollut 22. Myös varsinaisiin palvelus- ja
pelastuskoirakokeisiin, tottelevaisuuskokeisiin sekä vesipelastukseen, valjakkohiihtoon (SKL) sekä agilityyn on osallistuttu
ahkerasti, kuten alla olevasta taulukosta ilmenee. Agilitykäynnit
on eritelty suuren määrän vuoksi omaksi taulukokseen.
Taulukko 20. Beauceronien koekäynnit vuosittain vv. 2003–2012.
(PAKK = käyttäytymiskoe, TOKO = tottelevaisuuskoe, PAJÄ = palveluskoirien jälkikoe, PAHA = palveluskoirien hakukoe, PAEK = palveluskoirien etsintäkoe, PASU = palveluskoirien suojelukoe, PAEJ=palveluskoirien erikoisjälki, VEPE = vesipelastus, VETO= valjakkohiihto, AGI= agility, PELASTUS=
pelastushaku, pelastusjälki ja rauniokokeet, MEJÄ=metsästyskoirien jäljestämiskoe, PAIM-E= paimennuksen esikoe, PAIM-T= paimennustaipumuskoe.
Koekäynnit on eritelty luokittain).
TOKO
ALO
AVO
VOI
EVL
PAKK (BH)
PAEJ
AVO
VOI
2012
111
56(37)
39(22)
10(1)
6(3)
2011
68
32(15)
21(5)
5(1)
10(3)
2010
42
19(10)
13(3)
5(1)
5(4)
2009
51
25(12)
15(4)
5(2)
6(1)
18(16) 16(8)
24(20)
11(9)
Suluissa hyväksytyt tulokset (PAKK1)
1
1(0)
2
2(0)
2008
2007
39
44
11(7)
13(11)
11(7)
8(2)
6(1)
8(0)
11(1)
15(1)
Suluissa 1-tulokset.
21(20)
20(15)
2
2(0)
2006
51
17(10)
16(7)
4(2)
14(5)
2005
60
25(16)
20(5)
0(0)
15(9)
2004
60
26(14)
9(1)
3(0)
22(11)
2003
52
15(7)
11(8)
8(3)
18(8)
16(12)
18(15)
20(10)
13(9)
35
5(4)
2(1)
28(11)
41
6(2)
8(5)
27(10)
27
4(3)
10(5)
13(8)
30
7(2)
9(2)
14(5)
2
2(0)
Suluissa koulutustunnukseen oikeuttavat tulokset.
PAJÄ
ALO
AVO
VOI
19
16
16
7
13
4(3)
5(3)
8(3)
4(3)
4(2)
9(3)
2(1)
2(2)
2(2)
2(1)
6(0)
9(4)
6(3)
1(0)
7(1)
Suluissa koulutustunnukseen oikeuttavat tulokset.
20
4(3)
3(3)
13(8)
BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
15
PAHA
ALO
AVO
VOI
PAVI
ALO
AVO
VOI
44
22
33
34
29
9(4)
4(2)
7(4)
22(4)
8(3)
10(5)
2(0)
13(4)
4(0)
7(3)
25(10)
16(7)
13(6)
8(4)
14(5)
Suluissa koulutustunnukseen oikeuttavat tulokset.
3
3(1)
1(0)
0
0
0
0
20
11(4)
5(0)
4(3)
22
4(3)
3(3)
15(7)
18
5(1)
2(2)
11(6)
16
7(5)
4(2)
5(0)
14
1(0)
2(2)
11(5)
0
1
1(0)
1
1(0)
0
0
0
3
2
0
0
1(1)
1(1)
1(0)
2(2)
0
0
0
0
0
6
1(1)
15
1(1)
4
1(0)
3(2)
1
0
5(4)
6(3)
8(5)
Suluissa koulutustunnukseen oikeuttavat tulokset.
PAEK
2
ALO
AVO
VOI
1(1)
1(1)
0
2
0
0
2(0)
Suluissa koulutustunnukseen oikeuttavat tulokset.
PASU
ALO
AVO
VOI
VEPE
SOVE
ALO
AVO
VOI
4
2(0)
2(0)
4
4(2)
8
1(1)
2(2)
9
1(1)
1(1)
7(4)
1
2
1
1(1)
1(1)
1(1)
1(0)
Suluissa koulutustunnukseen oikeuttavat tulokset.
5
1(1)
4(4)
2
2(1)
4
1(1)
2(2)
2(1)
5(3)
Suluissa 1-tulokset
VETO
9
6
6
6
3
0
0
0
0
0
PELASTUS
PEHA
PEJÄ
2
2
2
3
1(1)
1(0)
0
0
1
1(1)
1
3
1(1)
1(0)
6
3(2)
1(0)
1(0)
1(0)
1(0)
1(1)
PERA-A
PERA-B
PEJÄ-A
PEJÄ-B
MEJÄ
AVO
VOI
2(0)
1(1)
2(1)
1(1)
1(0)
Suluissa hyväksytyt tulokset.
1
1(0)
1
1(0)
5
5(0)
2
2(0)
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
2009
2008
2007
2006
2005
2004
2003
Suluissa hyväksytyt tulokset.
PAIM-E
PAIM-T
vuosittaiset
koekäynnit
rekisteröinnit
koekäynnit rekisteröinneistä
AGI
1(0)
0
0
1(1)
0
0
Suluissa hyväksytyt tulokset.
2012
2011
2010
223
141
137
114
112
106
144
145
127
115
42
92
88
58
66
59
69
32
26
52
531 %
153 %
156 %
197 %
170 %
180 %
209 %
453 %
488 %
221 %
192
245
278
370
363
Beauceronien koekäynnit ovat lisääntyneet viimeisen kymmenen
vuoden aika lähes kaikissa lajeissa. Beauceroneilla harrastetaan
yhä enemmän. Koekäynnit ovat hieman laskeneet jälkikokeiden
osalta, mutta nousseet taas selkeästi hakukokeiden osalta. Myös
agilitykilpailukäynnit ovat hieman laskeneet. Kaiken kaikkiaan
koekäynnit ovat lisääntyneet sekä määrällisesti että verrattuna rekisteröintimääriin. Koekäyntien osalta vuosi 2012 oli huippuvuosi.
Suomessa beauceroneja ei ole viranomaiskäytössä. Yksittäisiä
koiria on toiminut vartiokoirina sekä pelastuskoirina. Koiria toimii
16 BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
tälläkin hetkellä tiloilla paimenkoirina. Tarkkoja tilastoja ei ole.
Beauceronin rodunomaista luonnetta voidaan parhaiten testata
muun muassa paimennuskokeilla ja paimennuskäytössä. Myös
palvelus- ja pelastuskoirakokeet sekä muut seurakoirakokeet
tuovat tärkeää tietoa beauceronin koulutettavuudesta.
Beauceronin tulee saada riittävästi sekä fyysistä että psyykkistä
rasitusta saadakseen tyydytettyä käyttäytymistarpeet. Jotta arki
on beauceronin kanssa miellyttävää, tulee sille tarjota mielekästä
toimintaa ja riittävästi liikuntaa. Kuitenkaan toiminnan ei tarvitse
olla kokeisiin tähtäävää, vaan myös omaksi ja koiran iloksi suoritettu aktiviteetti on koiralle yhtä arvokasta.
4.2.7 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen
keskeisimmistä ongelmakohdista ja niiden korjaamisesta
Luonnetestitulosten valossa beauceroneilla tulee kiinnittää huomiota toimintakyvyn riittävyyteen. Hermorakenne tulisi olla lähes
kaikilla koirilla parempi. Toisaalta voi myös asettaa kyseenalaiseksi jalostustoimikunnan vanhan työohjeen tavoitteet luonnetestitulosten osa-alueista. Suurin osa koirista on hieman rauhattomia
tai jopa vähän hermostuneita. Tasapainoisia (+2) oli vain noin
kymmenisen prosenttia koirista ja tasapainoisia ja varmoja (+3) ei
ollut lainkaan. Myös laukausvarmuuteen tulee kiinnittää huomiota jalostusvalinnoissa. 11,3 % kaikista testatuista koirista oli
laukausarkoja tai laukausalttiita (11 koiraa 97 koirasta). Vain puolet
koirista on luonnetestissä testattu laukausvarmoiksi.
Luonnekyselyn mukaan noin puolet vastanneista oli sitä mieltä,
ettei beauceron ole koskaan aggressiivinen ihmisiä kohtaan.
Vastanneista kuitenkin 3/4 oli täysin sitä mieltä, ettei koira ole
koskaan aggressiivinen ilman syytä. Noin joka kymmenes oli täysin tai osittain samaa mieltä, että koiran liian suuri puolustushalu
haittaa elämää. Muutama vastaaja (4 %) ilmoitti, että on samaa
tai lähes samaa mieltä siitä, että koira on arka tai pelokas arkielämässä. Noin 20 % oli samaa tai lähes samaa mieltä siitä, että
koiralla on ääniarkuuksia. Vajaa 10 % oli samaa tai lähes samaa
mieltä siitä, että ääniarkuus on yleistynyt rodussa ja reilu 10 %
koki arkuuksien ja pelokkuuksien yleistyneen rodussa. Yli puolet
vastaajista ei osannut sanoa onko beauceronin luonne muuttunut
parempaan suuntaan. Vastauksien tulkinnassa täytyy kuitenkin
aina muistaa niiden subjektiivisuus.
Keskeisimpiä asioita, joihin jatkossa ongelmien välttämiseksi
tulee kiinnittää huomiota, ovat erilaiset arkuudet sekä
toimintakyky ja hermorakenne. Luonnetestituloksien sekä
luonnekyselyn perusteella rodussa ei vielä esiinny suurissa
määrin perhe- ja harrastuskoiran elämää haittaavia
luonneominaisuuksia, mutta arkuuksien kohtalainen
periytymisaste huomioiden, ei jalostukseen tule käyttää arkoja,
toimintakyvyttömiä ja/tai huonon hermorakenteen omaavia
koiria. Koirien testaaminen sekä luonnetesteissä, MHkuvauksissa että jalostustarkastuksissa on tärkeä tiedonlähde
seurattaessa rodun kehittymistä sekä valittaessa jalostuskoiria.
Myös harrastukset sekä kokeissa ja kilpailuissa käynti kertoo
koirien käyttöominaisuuksista. Pelkkään ulkomuotoon
perustuvaa jalostusta tulee välttää.
4.3 Terveys ja lisääntyminen
4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet
PEVISA-ohjelma on voimassa nykyisessä muodossaan 31.12.2014
asti. Jalostukseen käytettäviltä koirilta on kuvattava lonkka- ja
kyynärnivelet. Lonkkaniveldysplasian raja-arvo rekisteröinneille
on C ja kuvaushetkellä koiran tulee olla täyttänyt 12 kk. Tutkimustuloksen on oltava voimassa astutushetkellä. Lonkkaniveldysplasiatutkimus on rekisteröinnin ehtona myös ulkomaisten jalostusurosten osalta.
Lonkkaniveldysplasia
Lonkkaniveldysplasia on tunnetuin ja monella eri rodulla tavattu
nivelten kehitykseen liittyvä sairaus. Sairauden suuri merkitys perustuu siihen, että lonkkanivel on takaraajan toiminnan kannalta
keskeisen tärkeä nivel. Kaikkien muiden sekä etu- että takaraajan
nivelten suhteen koira pystyy osittain kompensoimaan nivelessä
olevaa toimintahäiriötä joustamalla enemmän muista nivelistä
ja jäykistämällä viallinen nivel lihasten avulla. Eturaaja kiinnittyy
koiran vartaloon pelkästään lihaksilla ja rakenne tuo sen takia
joustoa raajan käyttöön. Jokainen askel, jonka koira ottaa, vaatii
kuitenkin lonkkanivelen liikkumista. Tämän vuoksi lonkkanivelen
dysplasia, siitä aiheutuva nivelruston vaurioituminen ja nivelrikko lonkkanivelessä, on paljon pahemmin koiraa rampauttava
nivelsairaus, kuin vastaava nivelmuutos missä tahansa muussa
nivelessä.
Lonkkaniveldysplasia on polygeeninen ominaisuus, eli useat eri
geeniparit yhdessä vaikuttavat sen ilmenemiseen yksilössä.
Ympäristötekijöistä, jotka vaikuttavat yksilön ilmiasuun, voidaan
mainita ainakin kasvuajan ruokinta ja liikunta. Useamman eri
geeniparin vaikutus yhdessä ympäristötekijöiden kanssa aiheututtavat sairauden vastustukseen ongelmia, koska etukäteen
ei voida kovin suurella varmuudella ennustaa yksilön periyttä- mää
lonkkaterveyttä pelkästään yhden yksilön oman ilmiasun
perusteella. Koska saman pentueen eri yksilöt saavat geeninsä
sattumanvaraisesti vanhemmiltaan, saattaa samassa pentueessakin olla lonkkaniveldysplasian suhteen sairaita ja terveitä yksilöitä.
Lonkkaniveldysplasian suhteen on selvää, ettei vastustuksessa
päästä toivottuun tulokseen, jos lonkkaterveydeltään keskimäärin
heikosta pentueesta käytetään yksittäistä tervettä yksilöä jalostukseen. Tilanne on sama tietenkin myös muiden polygeenisesti
periytyvien sairauksien suhteen.
Lonkkatulosten osalta Beauceroneilla on PEVISA-ohjelman mukainen D- ja E-lonkkaisten koirien karsinta jalostuksesta tuottanut
positiivista tulosta. Ohessa tulokset on esitetty taulukkomuodossa ja erikseen kategorisoitu terveiden A+B lonkkien ja sairaiden
C, D ja E lonkkien ja viimeisenä vielä pahimpien D+E lonkkien
prosenttiosuudet vv. 1993–2012.
Lonkkaniveldysplasia on rodussa kohtuullisen yleinen saira- us.
Lonkkanivelten dysplasia on hyvin tunnettu sairaus, ja sen
suhteellisen korkean periytyvyysasteen vuoksi sitä voidaan
jalostusvalinnoilla myös vastustaa. Lonkkaniveldysplasian periytyvyysasteeksi on eri tutkimuksissa määritelty lähteestä riippuen
30–50%. Beauceron ei rotuna ole ollut mukana tutkimuksissa,
mutta periytyminen tuskin poikkeaa muilla roduilla todetusta.
BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
17
Taulukko 21. Lonkkaniveldysplasiatulokset prosenttiosuuksina, koirien rekisteröintivuoden mukaan.
vuosi
A%
B%
C%
D%
E%
A+B %
C+D+E %
D+E %
rek.lkm.
1993-1997
23
26
25
25
2
49
51
27
245
46
1998-2002
43
28
15
12
1
72
28
13
270
56
2003-2007
52
23
16
8
1
76
24
9
246
70
2008-2012
60
23
12
4
0
83
17
5
346
59
Taulukossa 21. on esitetty beauceronien dysplasiatulokset
prosenttiosuuksina rekisteröintivuoden mukaan. Kymmenen
viimeisen vuoden aikana rekisteröityjen koirien osuus on ollut
64 %. Tutkittujen osuus on korkea muihin PEVISA -ohjelmassa
mukana oleviin palveluskoirarotuihin verrattuna. Tutkimustulosten perusteella viimeisten kahdeksan vuoden aikana rekisteröityjen koirien lonkkanivelten terveys on parempi kuin 1990-luvulla
syntyneiden.
Beauceron liitettiin PEVISA -ohjelmaan 1996. Siihen sisältyi
aluksi kuvauspakko lonkkien ja kyynärnivelten osalta.
Jalostuskäyttöä koskevaa rajoitusta ei vielä ollut. Kuvaustulosten
perusteella lonkkaniveldysplasia alkoi yleistyä 1990-luvun
loppuvuosina voimakkaasti ja terveiden lonkkaniveltulosten
(A+B) osuus oli parin ikäluokan osalta alle 50 %. Koska
lonkkanivelterveys oli heikkenemässä ja samalla useita Dlonkkaisia koiria oli käytetty jalostukseen kuvauspakon
voimassaolon aikana, haluttiin PEVISA -ohjelmaa tiukentaa.
Vuodesta 2003 alkaen ohjelma on karsinyt D- ja E-lonkkaiset koirat jalostuksesta. Kaikkiaan PEVISA -ohjelma karsi 22,7 %
kuvatuis- ta koirista jalostuskäytön ulkopuolelle. Tällä hetkellä
kuvatuista karsiutuu enää 5 %. Rajoituksen vaikutus kannan
geneettiseen laajuuteen ei siis nykytilanteessa ole enää suuri.
tutk.-%
Suhteellisen hyvä lonkkaterveystilanne on kotimaisessa kannassa
vielä melko tuore ilmiö. Ulkomailta ei ole saatavissa yhtä kattavaa
ja luotettavaa tietoa, joten terveystilanne voi lonkkaniveldysplasiankin osalta muuttua muutamassa vuodessa. Rajoituksen
voimassaolo motivoi kasvattajia myös kiinnittämään huomiota
ulkomailta tuotavaan jalostusmateriaaliin lonkkaniveldysplasian
suhteen.
Tavoitteena on siis jatkaa lonkkaniveldysplasian seurantaa ja
torjumista nykymuotoisen PEVISA -ohjelman avulla. Mahdollisimman suuri osa koirista tulisi kuvauttaa, jolloin yksittäisen
koiran geneettisen tason arviointia auttavat myös sen sukulaisten tulokset. Jalostukseen käytettävien yksilöiden sukulaisten,
erityisesti pentuesisarusten, tulokset tulisi myös ottaa huomioon
jalostusyhdistelmiä suunnitellessa.
Vuonna 2013 rotu pääsi mukaan lonkkaniveldysplasian osalta
indeksilaskentaan, jolla pyritään ennustamaan eläimen jalostusarvoa, genotyyppiä, sekä koiran oman että kaikkien sen sukulaisten lonkkakuvaustulosten perusteella. Beauceroneilla indeksien
tulkitsemista vaikeuttavat suuri tuontikoirien määrä ja tutkittujen
koirien vähäinen määrä, joka ei anna kattavaa kuvaa sukujen
tilanteista.
Kyynärniveldysplasia
Kyynärniveldysplasian periytyvyyttä on muilla roduilla jonkin
verran selvitelty, ja joillakin roduilla sen periytyvyysaste on
ollut kohtuullisen korkea. Periytymisastetta koskevat arviot ovat
keskimäärin hieman alhaisempia kuin lonkkaniveldysplasialla.
Kyynärniveldysplasia on myös polygeenisesti periytyvä.
Kasvuajan ruokinta ja liikunta ovat myös keskeisimmät dysplasian
ilmenemiseen vaikuttavat ympäristötekijät. Kyynärvarren luiden
pituuskasvuun vaikuttavat vammat kasvuiässä aiheuttavat myös
samankaltaisia muutoksia kyynärniveliin. Vammojen yhteydessä
muutokset ovat yleensä vain toispuoleisia, geenit vaikuttavat
samoin molempiin jalkoihin.
Sivulla 19 olevasta taulukosta havaitaan, että sitten rodun alkuvuosien myös kyynärtutkimusprosenttiosuudet ovat kasvaneet 45
%:sta aina 66 %:iin asti. Beauceronien tutkituista kyynäristä terveiden prosenttiosuus on pysynyt koko ajan n. 90 %:ssa, aivan alusta
lähtien. Kyynärnivelterveys on beauceroneilla tällä hetkellä hyvä,
eikä siinä ole tapahtunut suuria muutoksia 5 viimeisen vuoden
aikana. Suurin osa nivelistä on täysin terveitä (0) ja muutoksista
suurin osa on ollut lieviä (1). Kohtalaisten muutosten (2) osuus on
ollut hyvin pieni ja vakavia muutoksia (3) on tavattu kaksi.
Kyynärniveldysplasian suhteen on beauceroneilla voimassa tutkimuspakko, eli käytännössä on keskitytty seuraamaan kyynärnivelterveyden kehittymistä. Jalostusrajoituksiin kyynärniveldysplasian
osalta ei ole ollut tarvetta. Koska melko hyvä tilanne on jatkunut
ennallaan viime vuosina, PEVISA-ohjelmaan ei ole tarpeen tehdä
muutosta myöskään kyynärniveldysplasian suhteen. Tutkimusten
jatkaminen on kuitenkin perusteltua tilanteen seuraamiseksi.
Monen muun rodun osalta on nähty esimerkkejä siitä, että kun
lonkkaniveldysplasiaan on kiinnitetty huomiota, kyynärniveldysplasian suhteen tilanne on saattanut nopeasti heiketä. Koska
kyynärniveltutkimus on helppo suorittaa lonkkakuvauksen yhteydessä, sen aiheuttamat lisäkustannukset koiran omistajalle ovat
hyvin pienet.
Kyynärniveldysplasiaa ei rutiininomaisesti tutkita ulkomailla, esim.
Ranskassa, joten ulkomaalaisilta uroksilta kyynärniveltutki- musta
ei edellytetä pentujen rekisteröimiseksi. Tämän järjestelyn
toteuttamiseksi rodulla on Kennelliitossa ns. pysyvä poikkeuslupa
ulkomaisten urosten kyynärniveldysplasian tutkimisen suhteen.
Näin ollen kyynärnivelten tutkimuspakko ei rajoita ulkomaisten
koirien käyttöä jalostukseen.
Taulukko22. Kyynärniveldysplasian tutkimustulokset prosenttiosuuksina, rekisteröidyt/tutkitut koirat rekisteröintivuoden mukaan.
Dysplasia-aste
0 (%)
1 (%)
2 (%)
3 (%)
rekisteröinnit
tutkittu (%)
1993–1997
85
13
3
0
245
45
1998–2002
85
14
1
0
270
56
2003–2007
89
9
2
1
246
71
2008–2012
82
14
3
1
346
59
18 BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet
Beauceroneilla on todettu satunnaisina sivulöydöksinä synnynnäisiä nikamamuutoksia joko lonkkakuvauksen tai muun röntgentutkimuksen yhteydessä. Muutokset ovat tavallisimmin ns. välimuotoisia nikamia (transitionaalinikamia), joihin voi joskus liittyä myös
toiminnallinen ongelma.
Selkävaivoja aiheuttavina ongelmina tavataan yleensä viimeisen
lannenikaman tai ristiluun kehityshäiriöitä, jolloin rakenne voi olla
vino (ns. vinolantio) tai muuten epätasapainoinen (instabiili). Rakenteelliset poikkeavuudet altistavat spondyloosille, jossa poikkeavien tai asentovirheen takia rasittuvien nikamien välille syntyy
luusiltoja. Spondyloosi voi olla myös kokonaan erillinen löydös ja
suurin osa spondyloosilöydöksistä on oireettomia sivulöydöksiä.
Erilaiset selkäoireet ovat viime aikoina yleistyneet hyvin monessa
rodussa, myös beauceroneilla. Rakenteelliset viat eivät välttämättä ole sen yleisempiä kuin aikaisemminkaan, mutta koirien
nykyinen harrastuskäyttö on selälle rasittavaa. Tällöin rakenteelliset viat ja poikkeavuudet provosoituvat tehokkaammin esille ja
niihin on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Erityisesti agility
on kookkaalle koiralle selän rasituksen osalta kaikista harrastelajeista omaa luokkaansa, mutta myös esim. suojelu lajina on
selkää rasittavaa. Selkää kuormittavissa lajeissa tulisi erityisesti
muistaa hyvän lihaskunnon, lämmittelyn ja lihashuollon merkitys
myös luustovaivoilta suojaavina tekijöinä.
Heinäkuusta 2012 lähtien on ollut mahdollista saada Kennelliitolta myös virallinen spondyloosilausunto koiran röntgenkuvien
perusteella, mutta yhtään tällaista virallista kuvaustulosta ei
beauceroneilta vielä ole.
Osteokondroosi l. luu-rustoirtauma (osteochondrosis) on kasvuaikana nivelruston alla tapahtuvan luutumisen häiriö, jossa
nivelruston alinten solukerrosten luutuminen ja normaali muodostuminen luukudokseksi kasvavan luun päässä estyy. Tilanne
voi johtaa rustopalan irtoamiseen alla olevasta luusta, jolloin
puhutaan nivelen irtopalasta (OCD l. osteochondrosis dissecans).
Häiriön tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta syyksi on esitetty ravitsemuksellisia tekijöitä, painorasituksen ja liikunnan nivelrustoon
aiheuttamaa traumaa ja perinnöllisiä tekijöitä. Osteokondroosin
periytyvyyttä on myös tutkittu. Kirjallisuuden mukaan sairautta
esiintyy tyypillisesti kookkailla roduilla ja nopeakasvuisimmilla
urospennuilla. Rodussa on esiintynyt yksittäisiä osteokondroositapauksia olkanivelissä ja polvinivelissä, yleensä toispuoleisina
ja enemmän narttupennuilla. Hoitoennuste on olkanivelten
suhteen hyvä, mutta vaiva aiheuttaa ontumaoireita kasvuiässä
melko pitkään.
Tilastollisia päätelmiä eri sairauksien esiintyvyydestä ei siis voida
terveyskyselytulosten perusteella tehdä. Terveyskyselyn avulla
voidaan kuitenkin saada jo varhaisessa vaiheessa tietoa uusista
sairauksista rodussa. Samalla saadaan kerättyä kokemuksia siitä,
mitkä sairaudet koetaan käytännössä ongelmallisiksi. Terveyskyselyn sanallisessa osiossa ja mielipiteissä korostui pääosin
omistajien tyytyväisyys koiriensa hyvään terveyteen. Keskeisimpänä huolenaiheena esille nousivat lonkkaniveldysplasia ja muut
luustosairaudet. Ihosairauksia rodussa on ilmennyt hyvin vähän,
samoin maha- ja suolistosairauksia. Vatsalaukun kiertymä on
myös suhteellisen harvinainen sairaus rodussa.
Tuki- ja liikuntaelinsairaudet omana ryhmänään korostuivat
selvästi sekä sairaustapausten että omistajien kommenttien
perusteella. Vastausten määrien perusteella korostui nivelten
irtopalasairaus (osteokondroosi l. nivelen luu-rustoirtauma) ja
lonkkanivelten dysplasia. Yksittäisiä synnynnäisiä nikamamuutoksia ja nikamien luusilloittumaa (spondyloosi) oli todettu.
Nuorten koirien eutanasiaan johtaneina syinä esiintyi dysplasia- ja
selkämuutoksia.
Sydän- ja hengitystiesairauksia, immunologisia sairauksia, elimellisiä toimintahäiriöitä (esim. sisäeriterauhasten toimintahäiriöt)
ja hermostollisia sairauksia (epilepsia) oli yksittäisiä tapauksia.
Virtsatie- ja sukuelinsairauksien, kasvainsairauksien ja silmäsairauksien (kaihi) osalta sairastavuus oli vähäistä.
4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt
SKL:n jalostusjärjestelmästä haettu tilasto ei kuvaa luotettavasti
rodun keski-ikää tai kuolemaan johtaneiden syiden tarkastelua,
koska koiran omistaja voi itse halutessaan merkitä tiedot ilman
asiantuntijan tekemää virallista diagnoosia.
Terveyskyselyjen perusteella yleisin kuolinsyy rodulla on ollut
vanhuus. Beauceron on suhteellisen pitkäikäinen kookkaaksi
roduksi.
Taulukko 23. Beauceronien kuolinsyyt 1991–2011
Kasvainsairaudet, syöpä
15
Vanhuus, luonnollinen tai lopetus
12
Luusto- ja nivelsairaus
12
Selkäsairaus
5
Immunologinen sairaus
4
Hermostollinen sairaus
4
Tapaturma tai liikennevahinko
4
Hengitystiesairaus
3
Lopetus käytös- tai käyttäytymishäiriön vuoksi
3
Terveyskysely
Sydänsairaus
3
Beauceronyhdistyksen terveyskysely tehtiin viimeksi vuonna 2010
(edellinen kysely: 2004). Kyselyssä kerättiin tietoa hyvin laajalti
sairauksista, jotka ovat monilla roduilla yleisesti todettu perinnöllisiksi. Kyselykaavake lähetettiin rotua harrastavan yhdistyksen
lehden mukana, ja vastauksia saatiin yhteensä 138 (64) koiran
osalta. Kyselyhetken kannan kokoon verrattuna tietoa saatiin siis
noin 23 % (11 %) Suomessa rekisteröidyistä koirista.
Sisäeriterauhasten sairaus
1
Selkämuutosten ja osteokondroosin ilmenemistä rodussa on
seurattava. Esiintyvyydestä kerätään jatkossakin lisätietoa ja perinnöllisyyden suhteen saadaan kenties lisää tutkimustietoa.
Suurin osa vastauksista koski nuoria koiria, minkä vuoksi vastauksissa korostuivat nuorilla koirilla oireilevat sairaudet. Vanhuuden
sairauksista ja oireista (esim. nivelrikko-oireet, kasvainsairaudet)
ei saatu merkittävää tietoa.
Virtsatie- ja lisääntymiselinten sairaus
1
Muu sairaus, jota ei ole listalla
3
Lopetus ilman sairauden diagnosointia
4
Kuollut ilman sairauden diagnosointia
2
Kuolinsyytä ei ole ilmoitettu
16
Yhteensä ilmoitettuja tapauksia
91
Beauceronin keskimääräinen elinikä Kennelliiton KoiraNetin
mukaan on yli 10 v.
BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
19
4.3.4 Lisääntyminen
Rodulla ei yleisesti ottaen ole tavattu suurempia lisääntymisvaikeuksia. Jalostusnarttujen keski-ikä on ollut keskimäärin 3,5
vuotta. Rodun yksilöt on pääasiassa astutettu hyvällä lisääntymisvietillä luonnollisesti ilman ongelmia, keinosiemennyksellä on
ulkomaalaisista uroksista saatu geenipohjaltaan uutta materiaalia
toivotuin tuloksin.
Terveyskyselyn mukaan pentueiden keskimääräinen koko on
ollut 7,5 pentua. Vieroitusiässä pentuja on ollut keskimäärin 6,8.
Synnynnäisiä vikoja tai virheitä pennuissa on ollut hyvin vähän,
muutamia kivesvikoja, napatyriä ja kannusvikoja on esiintynyt.
Nartut synnyttävät normaalisti ilman synnytysongelmia, muutamia keisarileikkauksia on ollut johtuen pentujen suuresta koosta
tai nartun iästä johtuvasta polttoheikkoudesta.
4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet
Tällä hetkellä rodussa ei ilmene terveydellistä haittaa aiheuttavia
tai koiran käyttöä haittaavia ulkomuodollisia ominaisuuksia. Kennelliiton epäterveiden piirteiden listalla ei ole merkintöjä koskien
beauceroneja. Muiden muassa edellä esitettyihin asioihin tulee
kuitenkin kiinnittää huomiota koirien arvostelussa ja jalostusvalinnoissa, että hyvä tilanne säilyisi.
Ranskassa röntgenkuvattiin vuonna 2007 kaikkiaan 308 koiraa,
joista 84 %:lla oli tulos A tai B. Ranskan Beauceronyhdistys järjestää vuosittain suuren jalostustapahtuman (Nationale d’Elevage),
johon osallistuu noin 600–700 beauceronia. Koirat mitataan ja
niiden rakenteet arvostellaan käyttäen useampikohtaista lomaketta. Jotta koiran saama arvostelutulos virallisesti hyväksytään,
tulee koiran olla lonkkakuvattu ja lonkiltaan terve.
Luusto- ja nivelsairaudet ovat tavallisimpia sairauksia myös
muiden maiden kannassa. Kirjallisuudesta löytyy melko vähän
viittauksia muihin sairauksiin, jotka olisivat rodulle tyypillisiä tai
selvästi perinnöllisiä. Beauceroneilta on kirjallisuuden mukaan
kuitenkin tavattu useita erilaisia immunologisia ihosairauksia.
Suurin osa raporteista koskee Pohjois-Amerikkaa, mutta myös
Ranskaa koskevia raportteja löytyy. Sairauksista mainitaan dermatomyosiitti, epidermolysis bullosa ja systemic lupus erythematosus (SLE).
Raportit ovat pääosin yksittäisiä, mutta ne kertovat, että rodulla
voi olla perinnöllinen taipumus erilaisiin immunologisiin ihosairauksiin.
4.4. Ulkomuoto
4.4.1 Rotumääritelmä
Beaucenpaimenkoira, beauceron (berger de beauce)
Beauceroneja käy näyttelyissä lukumääräisesti vähän. Viime
vuosina rotuun on kouluttautunut myös uusia tuomareita. Tuomareiden arvostelulinjan yhtenäistäminen ja palautteen saaminen
ulkomuototuomareilta olisi ulkomuodon ja luonteenkin jalostukselle hyödyllistä. Yhteistyötä pyritään toteuttamaan järjestämällä
neuvottelu- ja koulutustilaisuuksia rotuyhdistyksen ja
ulkomuototuomareiden kesken.
4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä ongelmista
terveydessä ja lisääntymisessä
Rodun suurimmat ongelmat terveydessä ovat luustosairaudet.
Lonkkaniveldysplasia on saatu viimeisen vuosikymmenen aikaan
laskemaan, mutta turvallisuuden tunteeseen ei saa tuudittautua.
Jalostukseen tulee edelleen käyttää tervelonkkaisia yksilöitä.
Tilastojen mukaan ei kyynärissä ole ollut juurikaan ongelmaa,
mutta erityistä huomiota tulee jalostusvalintoihin kiinnittää ja
välttää kyynärniveldysplasiasta kärsivien koirien käyttöä jalostuksessa. Selkäkuvauksia tulee jatkaa ja huomioida selkäsairaat
koirat jalostusvalintoja tehtäessä.
Ongelmaksi voidaan katsoa myös koirien huonot tulokset kuvauksissa, joita omistaja ei halua ilmoittaa Kennelliittoon. Tällainen
heikentää sekä indeksien laskentaa että kasvattajien mahdollisuutta ottaa jalostuspäätöksissään huomioon sairaita koiria.
Lisääntyminen ei beauceroneilla ole ongelma. Kuitenkin tulee
noudattaa Kennelliiton ohjeisuksia lisääntymisestä sekä pyrkiä
käyttämään hyvän sukupuolivietin omaavia yksilöitä jalostukseen.
4.3.7 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista
Tilastoitua tietoa rodun sairauksista muissa maissa on hyvin
vähän saatavissa. Ranskassa ja muissakin Euroopan maissa
lonkkaniveldysplasiaa tutkitaan röntgenkuvaamalla. Pääosin
tutkitaan vain jalostukseen käytettäviä koiria. Koska Suomen
kanta pohjautuu suoraan tai muutaman sukupolven takaa lähes
kokonaan Ranskan ja Keski-Euroopan kantaan, sairaustilannekaan
ei oletettavasti paljoa poikkea eri maiden välillä.
20 BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
ALKUPERÄMAA JA KÄYTTÖTARKOITUS
Alkuperämaa on Ranska. Käyttötarkoitus on paimen- ja vahtikoira.
LYHYT HISTORIAOSUUS
Chien de Beauce (Beaucen koira), Beauceron ja Bas-Rouge
(’punasukka’) ovat nimiä, joita käytettiin 1800-luvun lopulla
kuvaamaan ikivanhoja ranskalaisia tasankopaimenkoiria. Ne
olivat keskenään samantyyppisiä, niillä oli sileäkarvainen
naama, kova ja lyhyt karva sekä typistetyt korvat. Rungossa oli
punaiset merkit, erityisesti kaikkien käpälien kärjessä olevat
merkit saivat sen ajan kasvattajat kutsumaan koiria ”punasukiksi”. Karvapeite oli tavallisesti musta punaisin merkein, mutta
oli myös harmaita ja yksivärisiä mustia, jopa yksivärisiä punaruskeita koiria. Näitä koiria kasvatettiin ja valittiin jalostukseen
niiden laumanajo- ja laumanvartioimiskyvyn perusteella.
YLEISVAIKUTELMA
Kookas, vankka, maatiaismainen, voimakas, hyvärakenteinen ja
lihaksikas, ei raskas.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA
Normaalirakenteinen. Rungon pituus mitattuna olkanivelestä
istuinluun kärkeen on hieman säkäkorkeutta suurempi. Pää on
pitkä, 2/5 säkäkorkeudesta. Kallon leveys ja syvyys ovat hieman
alle puolet pään kokonaispituudesta. Kallo ja kuono ovat yhtä
pitkät.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE
Luoksepäästävä ja peloton, ystävällinen ja rohkea. Ilme on
avoin, ei koskaan vihainen, pelokas eikä levoton.
PÄÄ
Hyvin meislautunut ja tasapainoinen. Sivusta katsottuna kuonon ja kallon ylälinjat ovat lähes yhdensuuntaiset.
KALLO-OSA
Kallo
Edestä katsottuna tasainen tai hiukan kaareutunut. Otsauurre
on vain hieman erottuva,niskakyhmy erottuva.
OTSAPENGER
Vain hieman erottuva, sijaitsee niskakyhmyn ja kirsun puolivälissä.
KUONO-OSA
Kirsu
Suhteessa kuono-osaan, suuri, aina musta; ei koskaan halkinainen.
Kuono-osa
Ei kapea eikä suippo.
Huulet
Tiiviit ja aina hyvin pigmentoituneet. Ylähuulen tulee peittää
alahuuli tiiviisti; huulten tulee muodostaa suupielessä hyvin
vähäinen, aina kiinteä poimu.
HAMPAAT/PURENTA
Hampaat ovat vahvat; purenta leikkaava.
SILMÄT
Vaakasuorat ja hieman soikeat. Iiristen tulee olla tummanruskeat, ei koskaan tummaa pähkinänruskeaa vaaleammat,
vaikka punaiset merkit olisivat vaaleahkot. Harlekiininvärisillä
hyväksytään
herasilmä.
KORVAT
Ylöskiinnittyneet, puolipystyt tai riippuvat, eivät tiiviisti poskenmyötäiset. Ne ovat litteät ja melko lyhyet, puolet pään
pituudesta.
KAULA
Lihaksikas ja pitkä, tasapainoisesti lapoihin liittyvä.
RUNKO
Ylälinja
Selkä on suora. Lanne on lyhyt, leveä ja lihaksikas. Lantio vain
hieman laskeva.
Säkä
Selvästi erottuva.
Rintakehä
Ympärysmitaltaan 1/5 säkäkorkeutta suurempi, kyynärpäiden
tasolle ulottuva, leveä, syvä ja pitkä.
HÄNTÄ
Typistämätön, matala-asentoinen ja vähintään kintereisiin ulottuva, suoraan alaspäin riippuva, muodostaa loivan j-koukun. Koiran
liikkuessa häntä voi nousta selkälinjan jatkeeksi.
RAAJAT
ETURAAJAT
Eturaajat ovat edestä ja sivulta katsottuna pystysuorat.
Lavat
Viistot ja keskipitkät.
Kyynärvarret
Lihaksikkaat.
Etukäpälät
Vahvat, pyöreät ja tiiviit; kynnet ovat aina mustat; päkiät lujat
mutta kuitenkin joustavat.
TAKARAAJAT
Takaraajat ovat sivulta ja takaa katsottuna täysin suorat.
Reidet
Leveät ja lihaksikkaat.
Kintereet
Vahvat, eivät liian matalat; kärki sijaitsee noin 1⁄4 korkeudella
säkäkorkeudesta; välijalka muodostaa säären kanssa avoimen
kulmauksen.
Välijalat
Lähes pystysuorat, hieman istuinluun kärkeä taaempana.
Takakäpälät
Vahvat, pyöreät ja tiiviit.
Kannukset
Kaksoiskannukset, joita paimenet ovat perinteisesti vaalineet,
muodostuvat selvästi toisistaan erillään ja melko lähellä käpälää olevista kynnellisistä varpaista.
LIIKKEET
Joustavat, vapaat ja yhdensuuntaiset. Beaucenpaimenkoiran
ravin tulee olla pitkää ja maatavoittavaa.
KARVAPEITE
KARVA
Päässä sileää, rungossa vahvaa, lyhyttä, paksua, tiivistä, pinnanmyötäistä ja 3–4 cm:n mittaista; reisien takaosassa ja hännän alapuolella on aina hieman hapsuja. Aluskarva on lyhyttä,
hienolaatuista, tiheää ja untuvaista, mieluiten hiirenharmaata,
erittäin tiivistä; sitä ei saa näkyä peitinkarvan läpi.
VÄRI
a) musta punaisin merkein, ns. punasukka; musta väri on
hyvin puhdas, punaisen tulee olla oravanpunainen.
Punaiset merkit jakautuvat seuraavanlaisesti: täplät silmien
yläpuolella, väriä kuonon sivuilla vähentyen tasaisesti poskia kohti ulottumatta koskaan korvien alapuolelle. Rinnassa
mieluiten kaksi laikkua, merkit kurkunalusessa ja hännän
alapuolella. Raajoissa punainen väri vähenee tasaisesti
ylöspäin, ei ulotu yli kolmasosaan, raajojen sisäpuolella
punainen väri ulottuu hieman ylemmäksi.
b) harlekiini (sinikirjava punaruskein merkein) eli harmaa,
musta ja punainen; karvapeitteessä on yhtä paljon mustia ja
harmaita laikkuja tasaisesti jakautuneina, joskus mustaa on
enemmän kuin harmaata. Punaista väriä samoissa kohdissa
kuin kaksivärisellä.
Eturinnassa sallitaan vähäinen valkoinen laikku.
KOKO
SÄKÄKORKEUS
Urokset 65–70 cm, nartut 61–68 cm.
VIRHEET
Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi
suhteutettuna virheen vakavuuteen.
VAKAVAT VIRHEET
• aggressiivisuus tai voimakas arkuus
• annetuista rajoista poikkeava säkäkorkeus
• erittäin kevyt luusto
• liian vaaleat silmät, herasilmä (ei koske harlekiineja)
• halkinainen, lihanvärinen tai muu kuin täysin musta kirsu
• ylä- tai alapurenta, kun etuhammasrivit eivät kosketa toisiaan;
kolmen tai useamman hampaan puuttuminen (P1 hampaita
ei huomioida);
• täysin pystyt korvat
• voimakkaasti ulkokierteiset takaraajat
• yksinkertaiset tai kokonaan puuttuvat kannukset takaraajoissa
• typistetty tai selän päälle kiertyvä häntä
• karvapeite: muu kuin rotumääritelmässä mainittu karvapeitteen väri, punaisten merkkien täydellinen puuttuminen,
pörröinen karva, selvästi valkoinen, selvärajainen laikku
rinnassa; harlekiineilla liikaa harmaata, toinen kylki musta ja
toinen harmaa, täysin harmaa pää (mustan puuttuminen).
Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä
virheitä.
HUOM.
Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä.
BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
21
tos pään rakenteessa. Liian matala otsapenger, suippo kuono-osa
ja vinoon asentoon sijoittuvat silmät muuttavat ilmettä.
4.4.2 Näyttelyt ja jalostustarkastukset
Taulukko 24. Kaikki näyttelykäynnit ja eriteltynä erikoisnäyttelykäynnit (nimike erikoisnäyttely) vuosittain.
Näyttelykäynnit
Erikoisnäyttelykäynnit
2012
354
81
2011
370
78
2010
256
4
2009
279
69
Taulukko 25 Näyttelyissä vuosina 2010–2012 käyneet Suomessa
syntyneet ja rekisteröidyt pennut.
Rekisteröityjä pentuja
Näyttelyssä käyneet
(%) rekisteröidyistä pennuista
2012
30
19
63 %
2011
85
50
59 %
2010
73
39
53 %
Taulukko 26. Yhdistyksen jalostustarkastukset
Tarkastettuja
Syntyneitä
(%) syntyneistä
2011
71
85
84 %
2009
48
51
94 %
2007
36
52
69 %
2006
24
61
39 %
Laatumainintoja näyttelyistä beauceronit ovat saaneet kaikkia
laidasta laitaan viimeisten vuosien aikana.
4.4.3 Ulkomuoto ja rodun käyttötarkoitus
Rodun käyttötarkoituksen kannalta tulee jalostuksessa kiinnittää
huomiota terveeseen rakenteeseen. Beauceronin tulee kyetä liikkumaan helposti ja pitkiä matkoja rasittumatta. Rakenteen tulee
kestää nykyinen käyttö seura-, harrastus- ja työkoirana vaivatta.
Rakenteen lisäksi beauceronin turkin tulee olla säältä suojaava ja
kaksikerroksinen. Jalostustarkastusten yhteydessä ovat ranskalaiset kasvattajatuomarit tuoneet esille huolen rodun sekä etu- että
takakulmausten yleisestä heikentymisestä.
Tärkeimpänä jalostuksellisena tavoitteena ulkomuodon suhteen
on ehdottomasti oltava rakenteen säilyttäminen liikuntakyvyn ja
terveyden kannalta mahdollisimman hyvänä. Tämä on edellytys
koiranjalostuksen eettisten perusteiden näkökulmasta, mutta
myös koko rodun säilymisen kannalta. Ulkomuodolliset ominaisuudet, jotka eivät ole terveyden kannalta keskeisiä, ovat toissijaisia. Silti ne voivat olla hyvin leimaa antavia rodulle tyypillisen
ulkonäön osalta. Esimerkkinä voidaan mainita esim. kaksoiskannukset, koiran väri, värimerkkien tai karvan laatu. On hyvä pohtia
mikä ulkomuotoon liittyvä, jalostettava ominaisuus on tärkeä
koiran terveyden, liikuntakyvyn, arkielämän tai harrastekäytön
suhteen ja mikä taas on puhtaasti ulkonäöllinen seikka.
Myös ulkonäköön liittyvät seikat tulee ottaa huomioon, että
beauceron myös jatkossa olisi beauceron, ja että esim. näyttelyharrastus säilyy mielekkäänä. Terveyteen liittyviä rakenteellisia
ominaisuuksia ne eivät kuitenkaan saa jalostusvalinnoissa ohittaa.
Ulkomuodon jalostamisen suhteen voidaan todeta, että rodun
ulkomuoto Suomessa vastaa keskimäärin hyvin rotumääritelmää.
Yksilöiden välinen vaihtelu rodun sisällä on kuitenkin hyvin suurta
eri ominaisuuksien suhteen. Toisaalta näin on myös Ranskassa
ja erilaisuus voidaan katsoa jalostuksen monimuotoisuudeksi.
Vaikka rotutyyppi on mukautunut yhtenäisemmäksi, rotutyypin
suhteen esiintyy vielä Suomessa suurta vaihtelua. Myös koon
suhteen vaihtelu on suurta.
Rakenteellisesti koirista ei yleensä löydy kovin merkittäviä virheitä. Rakennetta tulisi tarkastella etenkin koiran liikkuessa, koska
rodulla melko yleinen panardismi l. takajalan ulkokierteisyys (kintereestä alaspäin) vaikeuttaa arviointia koiran seistessä. Hintelä,
pieni, kevyt ja ei-maatiaismainen -rotutyyppi on viime aikoina ollut
yleistymässä. Rotutyypin ”jaloutumiseen” liittyy usein myös muu22 BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
Koiran kevyttä rakennetta puolustellaan joidenkin harrastelajien
vaatimalla nopeudella ja ketteryydellä. Rotumääritelmän mukainen, vankka, kookas ja voimakas beauceron on kuitenkin myös
nopea ja koostaan huolimatta ketterä koira. Jalostuksen ei tulisi
tuottaa rotumääritelmästä selkeästi poikkeavia tyyppejä tiettyihin
tarkoituksiin niin, että rotutyyppi muuttuu. Huono pohjavilla ei ole
suotavaa käyttöominaisuuksien takia.
Väritys ja värimerkit ovat valtavärinä esiintyvällä mustalla koiralla
punaisin merkein yleensä hyvät, vaikka puutteita ilmenee. Harlekiineja (koiralla on merle-alleeli) on Suomessa melko vähän.
Rotumääritelmän mukaan harlekiinilla tulisi olla mustaa pohjaväriä ja harmaita laikkuja suunnilleen yhtä paljon.
Jalostustarkastuksista tulisi kehittää rodun jalostusta palveleva
väline. Jalostustarkastuksia tulisi järjestää 1-3 vuoden välein niin,
että jokainen ikäluokka voitaisiin tarvittaessa jalostustarkastaa
ennen niiden jalostuskäyttöä. Koiramäärältään ja jäsenmäärältään
pienen yhdistyksen taloudelliset voimavarat ja henkilöresurssit
ovat tällöin joka tapauksella koetuksella. Jos jalostustarkastustoiminta ei käynnistyttyään ole jatkuvaa, kertaluonteisesta tapahtumasta voi olla jopa haittaa rodun jalostukselle, koska se lisää
jalostusmatadorien esillenousun vaaraa pienessä rodussa.
Tärkeätä on kerätä ja saada tietoa Suomen kannasta luonteen,
rakenteen ja ulkomuodon osalta. Jalostustarkastuksesta voisi olla
tarkoituksenmukaista muokata Suomen tarpeisiin ja voimavaroihin sopiva malli, jota voi muuttaa kokemusten mukaan. Kokeen
voisi esim. jakaa myös osioihin, jolloin esim. rodunomainen koe
tai puolustushalun testaus olisivat vapaaehtoisia.
4.4.4 Yhteenveto rodun keskeisimmistä ulkomuoto- ja rakenneongelmista
Varsinaisia ulkomuoto tai rakenneongelmia ei beauceronilla ole.
Tulevaisuudessa tulee kiinnittää huomiota terveen ja liikuntakykyisen rakenteen säilyttämiseen ja välttää korostamasta mitään
yksittäistä piirrettä. Kuitenkaan pelkkä ulkomuoto ei saa olla
jalostuksen tavoite.
Seuraavalla sivulla olevasta taulukossa (taulukko 27.) on
30 käytetyimmän uroksen jälkeläistilasto: lonkkaniveldysplasia suurimmasta pienimpään. Alle 20% sairasprosentteja ei ilmoiteta.
Huomioitavaa on, että beauceron on Suomessa hyvin pieni
rotu (pentueita per jalostusyksilö tulee vähän) ja näin
ollen yhdenkin koiran (pennun) lonkkavika saattaa nostaa
isän/emän sairausprosenttiosuuden suhteellisen suureksi.
5. YHTEENVETO AIEMMAN JALOSTUKSEN
TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA
5.1 Käytetyimpien jalostuskoirien taso
Vain kahdella uroksella on 5 pentuetta, yhdellä 4, yhdellä 3 ja
neljällä 2 ja uroksella on yksi pentue kyseisenä aikana. Kymmenestä eniten pentuja tuottaneesta uroksesta vain kahdella ei ole
tutkituissa pennuissa lainkaan lonkkaniveldysplasian suhteen
sairasta pentua. Neljällä näistä kymenestä uroksesta ei ole
tutkituista jälkeläisistä lainkaan kyynerniveldysplasian suhteen
sairasta jälkeläistä.
Eniten käytetyt urokset (rekisteröity 2002–1012) pentumäärän
mukaisessa järjestyksessä (sairas: lonkat C tai huonompi, kyynärät
1 tai huonompi) seuraavalla sivuilla. Pentueita uroksilla on yhdestä viiteen ja pentumäärä on kolmellakymmenellä eniten käytetyllä uroksella kahdeksasta kahteenkymmeneenkuuteen. Toisessa
polvessa pentuja on näillä uroksilla 0–37.
Taulukko 27. Urosten (30) jälkeläistilasto sairaustutkimuksien suhteen.
Uros
RU CH DRAGO V.
WEINGRABEN
C.I.B C.I.E EE MVA LV
MVA HU MVA HU GR
MVA HU JMVA HeW-11
V-11 LVV-10 EEV-10
BATAILLE DES ASSIERS
C.I.E EUJV-06 JV-06
BALTV-09 A'BARO DES
MATINS DE L'ABBE
ROZIER
SUCIKAN BONAPARTE
HALDIR WARRIOR SOUL
CYRUS DU PLA DE LA
JASSE
TITUS DES HABITS DE
FEU
URUS DE LA VALLEE DES
MARRONNIERS
FI MVA EE MVA BAYJET
DENIRO
CASANOVA DU
ROYAUME DES FEUX
NOIRS
Uros
C.I.E LU JMVA CRICCRAC BLUE DE LA NOE
DU JARDIN
FR CH NOUBA DU PLA
DE LA JASSE
FOXY THOAS DES
CHASSEURS D'OMBRE
AKHILLEUS ENERGIZER
BASTIEN-KALLE DU
ROYAUME DES FEUX
NOIRS
ARTZAIN DU DOMAINE
DES GARDIENS DE LA
VALLEE
HAXO DU MURIER DE
SORDEILLE
VIRKO DES SCORPIONS
INTREPIDES
THEO DE LA VALLEE DES
MARRONNIERS
RACRON DINDON
5
26
2006
4
2005
Lonkat
Tutkittu % Sairas %
Kyynärnivelet
Sairas
Tutkittu % Sairas %
Tutkittu
7
92 %
29 %
24
0
92 %
0%
23
16
0
70 %
0%
16
4
70 %
25 %
3
18
11
2
61 %
18 %
11
1
61 %
9%
2003
2
17
6
2
35 %
33 %
6
1
35 %
17 %
2009
2
16
7
2
44 %
29 %
7
3
44 %
43 %
2007
5
15
10
2
67 %
20 %
10
0
67 %
0%
2002
2
14
21
9
2
64 %
22 %
9
0
64 %
0%
1
14
17
11
2
79 %
18 %
11
2
79 %
18 %
2008
1
12
0
0
0
0
2007
1
11
5
0
5
0
Pennut
Yhteensä
Pentueet
37
Sairas
24
Synt.
HAXO DU MURIER DE
SORDEILLE
U'CUBIX DU ROYAUME
DES FEUX NOIRS
RACRON DINDON
ILTON DE LA SYLVE
ENCHANTEE
BAYJET CARNOT
POKER DES VAUX
ROUGES
GRAND LUTIN YEFF
LARGO VOM
PUNASUKAN VOITTO
FEU DES GARDIENS DES
FREUX
Uros
Pennut
Pentueet Yhteensä 2. polvessa Tutkittu
Synt.
0
2. polvessa Tutkittu
Sairas
8
23
5
0
2003
1
8
0
2
2008
1
8
8
1
7
1
7
2
6
2008
2011
2004
1
1
1
6
6
5
2010
1
5
Synt.
Pennut
Yhteensä
Pentueet
2007
45 %
0%
Lonkat
Tutkittu % Sairas %
1
2007
0% *
0% *
45 %
0%
Kyynärnivelet
Sairas
Tutkittu % Sairas %
Tutkittu
62 %
0%
5
2
1
25 %
50 %
2
0
25 %
0%
1
100 %
12 %
8
3
100 %
38 %
6
4
86 %
67 %
6
0
86 %
0%
5
1
71 %
20 %
5
2
71 %
40 %
15
2
1
33 %
50 %
3
0
50 %
0%
1
0
3
100 %
0% *
100 %
17 %
6
0
4
0
0
2
100 %
0% *
80 %
0%
0
6
0
5
0
0
0% *
0
0
0% *
13
2. polvessa Tutkittu
Sairas
60 %
Lonkat
Tutkittu % Sairas %
62 %
40 %
50 %
Kyynärnivelet
Sairas
Tutkittu % Sairas %
Tutkittu
1
10
1
6
1
60 %
17 %
6
0
60 %
0%
1
10
23
9
1
90 %
11 %
9
3
90 %
33 %
2010
1
10
0
0
0
0
2009
1
9
9
0
100 %
0%
9
5
100 %
56 %
2006
1
9
2
0
22 %
0%
2
0
22 %
0%
1
9
10
4
1
44 %
25 %
4
0
44 %
0%
1
8
23
5
0
62 %
0%
5
2
62 %
40 %
1
8
8
7
1
88 %
14 %
7
0
88 %
0%
1
8
0
5
0
62 %
0%
5
3
62 %
60 %
1
8
8
1
100 %
12 %
8
3
100 %
38 %
2004
2008
0% *
0% *
BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
23
Eniten käytetyt nartut (rekisteröity 2002-1012) pentumäärän mukaisessa järjestyksessä (sairas: lonkat C tai huonompi,
kyynärät1 tai huonompi). Pentueita nartuilla on yhdestä kolmeen
ja pentumäärä on 30 eniten käytetyllä nartulla 8–22. Toisessa
polvessa pentuja on näillä nartuilla 0-19. Vain yhdellä nartuista on
3 pentuetta, muilla on yksi tai kaksi. Kymmenestä eniten pentuja
tuottaneesta nartusta vain kahdella ei ole tutkituissa pennuissa
lainkaan lonkkaniveldysplasian suhteen sairasta pentua.
Taulukko 28. Narttujen (30) jälkeläistilasto sairaustutkimuksien suhteen.
Narttu
YLHÄIS VIGDIS
TOMERAN VIEHKA
C.I.E LT JMVA LV JMVA
EE JMVA BALT JMVA
BALTJV-07 LVV-10 EEV10 PIKKUJALON BLUFF
C.I.B FI MVA V-08 V-09
PMV-09 V-10 EEV-07
ONKS TOI UTELIAS
TOMERAN CLOSIERES
PMJV-05 AROMATIQUE
VON DER
HANSTEINMÜHLE
CALLA DE LA TUILE AU
LOUP
SUCIKAN CICCIOLINA
ALUNA WARRIOR SOUL
SUCIKAN ENIGMA
Pennut
Synt. vuosi Pentueet Yhteensä 2. polvessa Tutkittu
Sairas
2004
2
22
19
7
2004
2
20
17
15
Narttu
EEJV-09 TIGRA BAS
ROUGES DE LISICA
SINSLINE QLEO-H
CAROT DU MONT DES
CROISETTES
YLHÄIS VALDIS
2006
3
20
2003
2
18
2007
2
17
2005
2
15
2003
2
15
2005
2005
2007
2
2
1
15
14
12
Pennut
Yhteensä
Synt. vuosi Pentueet
1
90 %
6%
18
2
90 %
11 %
14
2
78 %
14 %
14
3
78 %
21 %
9
2
53 %
22 %
9
1
53 %
11 %
8
8
2
53 %
25 %
8
2
53 %
25 %
0
2
0
13 %
0%
2
0
13 %
0%
8
9
7
4
2
0
53 %
64 %
58 %
50 %
22 %
0%
8
9
7
4
3
2
53 %
64 %
58 %
50 %
33 %
29 %
5
2. polvessa Tutkittu
2
12
2009
1
12
2007
1
11
2004
1
11
0
TAFIA ARGENTEE DU
TEMPLE DE FEU
2002
1
10
FI MVA MYÖHÄN ADISA
2006
1
10
REPOKETUN DHARMA
VIIMA DE LA NOE DU
JARDIN
CHARMANTE DE LA NOE
D'ORIENT
RACRON CHANCE
2008
1
10
2004
1
10
2007
2
2007
2
FI MVA AMALKA Z
KACAKOVY SAMOTY
ALLOUETTE DE L'ABYSS
DU BOUT DES TE
C.I.E EE MVA LV MVA LT
MVA BALT MVA
CAYENNE DE LA CITE
DES GRANDS FEUX
SUCIKAN ELEKTRA
ESME DES ALEXINES
CRESONDAN COFFEE
BEAN
PIKKUJALON
BELLYBUSTER
CASHINA HORLA
SLOVAKIA
C.I.B LVV-08 LVV-11
TLNW-12 PIKKUJALON
BAD BEAT
PUNASUKAN BUSIG
1
Sairas
Lonkat
Tutkittu % Sairas %
8
1
0
0
5
0
45 %
6
2
55 %
0
9
2
90 %
0
10
4
100 %
0
0
4
1
40 %
10
1
0
10
8
1
Pennut
Yhteensä
Synt. vuosi Pentueet
8
2. polvessa Tutkittu
2008
1
9
2005
1
9
2007
1
2007
2009
Kyynärnivelet
Sairas
Tutkittu % Sairas %
7
0
32 %
0%
15
2
75 %
13 %
18
2008
Narttu
Lonkat
Tutkittu % Sairas %
Tutkittu
3
32 %
43 %
2
75 %
13 %
Sairas
67 %
Kyynärnivelet
Sairas
Tutkittu % Sairas %
Tutkittu
12 %
8
0
0
0
0%
5
0
45 %
0%
33 %
6
0
55 %
0%
22 %
9
1
90 %
11 %
40 %
10
0
100 %
0%
0
0
25 %
4
1
40 %
25 %
10 %
0%
1
0
10 %
0%
80 %
12 %
8
3
80 %
38 %
0% *
0% *
Lonkat
Tutkittu % Sairas %
67 %
0%
0% *
0% *
Kyynärnivelet
Sairas
Tutkittu % Sairas %
Tutkittu
9
0
100 %
0%
9
5
100 %
56 %
4
1
44 %
25 %
4
1
44 %
25 %
9
8
2
89 %
25 %
8
4
89 %
50 %
1
1
9
8
2
0
0
0
22 %
0%*
0%
2
0
0
0
22 %
0%*
0%
2004
1
8
2
1
25 %
50 %
2
0
25 %
0%
2006
1
8
5
1
62 %
20 %
4
0
50 %
0%
2002
1
8
0
2
1
25 %
50 %
2
0
25 %
0%
2006
1
8
6
8
1
100 %
12 %
8
0
100 %
0%
2006
1
8
8
0
100 %
0%
8
0
100 %
0%
24 BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
0
0
5.2 Aiemman jalostuksen tavoiteohjelman
toteutuminen
Beauceronien edellinen jalostuksen tavoiteohjelma astui voimaan 2012. Aikaa on kulunut edellisestä tavoiteohjelmasta vasta
kaksi vuotta, joskin tavoitteet ovat olleet samat kuin edellisen
jalostuksen tavoiteohjelman.
Yleisten tavoitteiden rodun terveyden, käyttöominaisuuksien,
luonteen ja ulkomuodon suhteen voidaan todeta toteutuneen
hyvin. Beauceonien lonkka- tai kyynärtulokset eivät ole heikentyneet ovat menossa parempaan suuntaan. Rodun terveys
on edelleen hyvällä tasolla.
Käytännön toimenpiteiden voidaan todeta täyttyneen ja myös
jalostustarkastuksia on järjestetty. Jalostustarkastuksia on
järjestetty vuodesta 2005 lähtien joka toinen vuosi.
Jalostustapahtumat on ainakin toistaiseksi hoidettu ranskalaisin
tuomarein. Jalostustarkastus on voitu pitää myös
erikoisnäyttelyn yhteydessä.
6 JALOSTUKSEN TAVOITTEET
JA TOTEUTUS
6.1 Jalostuksen tavoitteet
Rotu on pysyvästi vakiintunut Suomeen ja rekisteröinnit ovat tasoittuneet keskimäärin 60 pentuun vuodessa. Rotua ei Suomessa
eikä muuallakaan maailmassa enää juuri käytetä alkuperäisiin
paimennustehtäviin, mutta palveluskoirarotuna sekä työtehtävissä että harrastuskäytössä rotu todennäköisesti edelleen yleistyy.
Erilaisten koiraharrastusten suosion kasvu ja uudet harrastuslajit
todennäköisesti kasvattavat rodun kysyntää. Myös koirien rekisteröintimäärien kasvu kaupungistumisen edetessä lisää pentujen
kysyntää, vaikka suurin kiinnostus kotikoiriksi kohdistuukin tällä
hetkellä pieniin rotuihin. Kookkailla paimen- ja palveluskoiraroduilla on selvästi oma kannattajajoukkonsa, joiden keskuudessa
monet erilaiset harrastuslajit ovat suosittuja. Osa näistä ihmisistä
on hyvin rotu-uskollisia, mutta osa myös etsii määrätietoisesti
uutta tutustumisen arvoista rotua.
Monien eri harrastuslajien suhteen koirien terveys, koulutettavuus, luonne- ja muut käyttöominaisuudet ratkaisevat rotuvalinnan. Varsinkin, jos johonkin rotuun on pahasti petytty, siirrytään
helposti toiseen rotuun. Beauceronilla on hyvä maine melko
terveenä rotuna. Kun eri lajeista saadaan tuloksia ja näkyvyyttä
rodulle, kiinnostus rotua kohtaan kasvaa entisestään.
Rodun rekisteröintimäärien maltillinen kasvu olisi hyväksi, jotta
kannan koko saataisiin jalostuksellisesti turvallisemmalle tasolle.
Kovin äkillinen ja voimakas pentukysyntä ei silti ole toivottavaa,
koska tuotettujen pentujen lukumäärän lisääminen samalla
jalostusaineksella ei lisää kannan geneettistä laajuutta. Voimakas
kysyntä voi kuitenkin houkutella pentujen tuottamiseen hieman
huonommistakin vanhemmista. Pentujen kysynnän kasvuun on
sen vuoksi varauduttava myös rotuyhdistyksessä.
Rodun tämänhetkiset ominaisuudet soveltuvat nykyiseen käyttötarkoitukseen, kotikoiraksi ja harrastuskaveriksi tai myös työkoiraksi hyvin. Oman ryhmänsä muihin rotuihin verrattuna beauceron on ulkonäkönsä ja luonteensa suhteen selkeästi erottuva
ja omaleimainen rotu. Nämä ominaispiirteet kannattaa säilyttää
ja hyödyntää, eikä koettaa jalostaa beauceronista jonkin muun
rodun kaltaista esim. käyttötarkoituksen tai valitun harrastuslajin
perusteella.
Keskeisimpänä yleisenä tavoitteena on ylläpitää rotua niin, että
beauceronien luonne, rakenne ja ulkomuoto vastaavat rotumääritelmää ja terveys ja käyttöominaisuudet säilyvät mahdollisimman hyvinä. Rodun yhteiskuntakelpoisuus ja koirien jalostuksen
eettiset periaatteet on huomioitava.
6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille
Yhdistyksen jalostustoimikunnan jalostussuositukset ja Kennelliiton jalostusvaatimukset on koottu jalostussuositustaulukkoon.
Taulukon vaatimuksia ja suosituksia on noudatettava, jotta pentue
pääsee yhdistyksen pentuelistalle.
PEVISA
• Jalostukseen käytettäviltä koirilta vaaditaan lonkka- ja kyynärkuvaustulos.
• Tulosten täytyy olla voimassa astutushetkellä. HD raja-arvo on
C. Minimi kuvausikä on 12 kk.
• Poikkeus: ulkomaiselta urokselta ei vaadita kyynärkuvaustulosta.
Jalostustoimikunnan työohje
Työohjetta jalostustoimikunta on tarkentanut siten, että vuoden
2014 alusta ei työohjesäännön mukaan tule enää käyttää koiraa
jalostukseen, jos sen kyynärät on/ovat K2. Jalostusyhdistelmän
korkein sallittu tulos on K1 (K0–K0, K0–K1).
Jalostustoimikunta on myös tarkentanut rodun toivottavaa luonnetestiprofiilia. Se on muodostettu niistä tuloksista, joita beauceronit ovat saaneet tuloksiksi Suomessa viimeisen 20 vuoden
aikana.
• Ikä: Kennelliiton ohjeen mukaisesti, huomioiden PEVISA.
• Ulkomuoto: näyttelytuloksena edellytetään toiselta osapuolelta ERI ja toiselta H. Mikäli koira kilpailee PK-kokeen III-luokassa
ERI:ä vastaa 2xH.
• Koetulos: Suosituksena Kennelliiton rodunomaiset kokeet tai
muut kennelliiton hyväksymät lajit.
• Terveys: toimikunta noudattaa suosituksissaan PEVISA:n määräyksiä, ellei työohjeessa ole erikseen muuta mainittu.
• Lonkat: Tutkimusvelvoite. Käytetään jalostukseen A- ja B-lonkkia. C-lonkkia voi käyttää jalostukseen, mikäli toisella osapuolella on A-lonkat.
• Kyynärnivelet: Käytetään jalostukseen koiria, joiden kyynärnivelten virallinen tutkimustulos on enintään yhteensä K1 eli
hyväksyttäviä ovat yhdistelmät K0-K0; K0-K1.
• Luonnekuva ja tavoite: Jalostustoimikunnan arvio
pyrittävästä tavoitteesta:
Toimintakyky:
Terävyys:
Hyvä
Kohtuullinen ilman jäljellejäävää
hyökkäyshalua
Puolustushalu:
Kohtuullinen, hillitty tai Suuri, hillitty
Taisteluhalu:
Suuri tai Kohtuullinen
Hermorakenne:
Tasapainoinen
Temperamentti:
Vilkas
Kovuus:
Kohtuullisen kova tai Hieman
pehmeä
Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä,
avoin
Laukausvarma/laukauskokematon/paukkuärtyisä
• Muu ohjeistus SKL:n rekisteröintikielto: harlekiini–harlekiini
värisiä yhdistelmiä ei rekisteröidä.
BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
25
Taulukko 29. Vaatimukset ja suositukset jalostusyhdistelmille vuodesta 2014 lähtien
PEVISA
•
•
•
•
•
Jalostustoimikunnan työohje
• Ikä: uros vähintään 12kk, narttu 20 kk–8 v.
• Ulkomuoto: näyttelytuloksena edellytetään toiselta osapuolelta ERI ja toiselta H. Mikäli koira
kilpailee PK-kokeen III-luokassa ERI:ä vastaa 2xH.
• Koetulos: on suositeltavaa, että ainakin toisella vanhemmista on hyväksytysti suoritettu roduno-
1.1.2014 lähtien
Jalostukseen käytettäviltä koirilta vaaditaan lonkka- ja kyynärkuvaustulos.
Tulosten täytyy olla voimassa astutushetkellä.
HD raja-arvo on C.
Minimi kuvausikä on 12 kk.
Poikkeus: ulkomaiselta urokselta ei vaadita kyynärkuvaustulosta
mainen koe tai muu Kennelliiton hyväksymän lajin tulos.
• Terveys: toimikunta noudattaa suosituksissaan PEVISAN määräyksiä, ellei työohjeessa ole erikseen muuta mainittu.
• Silmät: kuten PEVISA
• Lonkat: tutkimusvelvoite, käytetään jalostukseen A- ja B-lonkkia. C-lonkkia voi käyttää jalostukseen, mikäli toisella osapuolella on A-lonkat.
Kyynärnivelet: Käytetään jalostukseen koiria, joiden kyynärnivelten virallinen tutkimustulos on
enintään yhteensä K1 eli hyväksyttäviä ovat yhdistelmät K0-K0 ja K0-K1.
Toimintakyky:
+2 Hyvä
Terävyys:
+3 Kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu:
+3 Kohtuullinen, hillitty tai +2 Suuri, hillitty
Taisteluhalu:
+3 Suuri tai +2 Kohtuullinen
Hermorakenne:
+2 Tasapainoinen
Temperamentti:
+3 Vilkas
Kovuus:
+3 Kohtuullisen kova tai +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: Laukausvarma, laukauskokematon tai paukkuärtyisä
Muu ohjeistus
Kennelliiton rekisteröintikielto: harlekiini–harlekiini värisiä yhdistelmiä ei rekisteröidä.
6.3 Rotujärjestön toimenpiteet
Perinnöllinen monimuotoisuus pyritään turvaamaan ennen
kaikkea laajentamalla rodun jalostuspohjaa. Kannan koon
kasvattaminen ei sinänsä takaa kannan geenipohjan laajuuden
kasvua, mutta se lisää valinnanvaraa jalostusyksilöiden suhteen ja
vähentää siten yksittäisten koirien liikakäytön riskiä.
Yksittäisten yksilöiden liikakäyttöä jalostukseen vältetään ja
erityisesti urosten käyttöä jalostukseen pyritään tasaamaan.
Geenipohjan laajentamista ei voida kuitenkaan hyväksyä perusteluna heikkolaatuisten jalostuskoirien käytölle. Suomen kannan
geenipohjan täydentämistä ulkomailta jatketaan, koska jalostus ei
voi perustua pelkästään pienen kotimaan kannan varaan.
Kannan jakautuminen erilaisiin tyyppeihin esim. käyttötarkoituksen mukaan pyritään estämään.
6.3.1 Terveys
Hyvä terveys on keskeinen tekijä rodun nykyisen käyttötarkoituksen kannalta, ja perusedellytys rodun jalostamisen suhteen.
PEVISA-ohjelmaa jatketaan entisellään ja tavoitteena on, että
lonkkaniveldysplasian esiintyvyys saadaan pysymään nykyisellä
tasolla tai laskemaan entisestään. Kyynärniveldysplasian esiintyvyyttä seurataan PEVISA-ohjelman mukaisesti. Muiden sairauksien osalta kerätään lisää tietoa ja pyritään reagoimaan uusiin
sairauksiin tarvittaessa nopeasti, ennen kuin ne leviävät laajalle
koirakannassa. Yksittäisten sairauksien osalta ei kuitenkaan tarpeettomasti kavenneta jalostusmateriaalia.
26 BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
6.3.2 Luonne ja käyttöominaisuudet
Tavoitteena on, että kokeisiin osallistuvien koirien osuus saataisiin
selvästi kasvamaan. Koetulosten perusteella saadaan lisätietoa
rodun ominaisuuksista ja myös rodulle lisää positiivista julkisuutta. Yhteiskuntakelpoisuus on luonteen suhteen perusvaatimus,
mutta myös alkuperäisiä rodulle tyypillisiä luonne- ja käyttöominaisuuksia tulisi kunnioittaa ja säilyttää ne. Rodulle ominainen
pidättyvyys pyritään erottamaan haitallisesta arkuudesta. Arkuus
ja hermorakenteen puutteet pyritään jalostusvalinnassa kaikin
keinoin karsimaan.
Luonne- ja käyttöominaisuuksien suhteen tärkeänä jalostuksellisena kriteerinä tulisi huomioida rodunomaisen kokeen tulokset.
Tällöin korostetaan ensisijaisesti koiran koulutettavuutta.
Palveluskoirakokeen/-kokeita suorittanut koira on myös osoittanut laukauskestävyytensä ja käyttäytymiskokeessa yhteiskuntakelpoisuuden perusasiat. Koetulokset syntyvät pitkän koulutustyön
tuloksena, mutta juuri sen vuoksi koetulos on varmempi näyttö
koiran ominaisuuksista kuin esim. yksittäinen luonnetestitulos.
Paras tilanne tietenkin on, jos koira on käyttötulosten lisäksi
suorittanut myös luonnetestin hyväksytysti. Luonnetestin osalta
kokonaispistemäärä ei ole ratkaiseva, vaan eri osa- alueiden suoritus. Nykyisen luonnetestin kehittämiseen ja mahdollisiin uusiin
luonnetesteihin suhtaudutaan myönteisesti.
6.3.3 Ulkomuoto
Keskeisimpänä tavoitteena on ulkomuodon säilyttäminen mahdollisimman hyvin rotumääritelmän mukaisena. Ulkomuodon
suhteen korostetaan rakenteen säilyttämistä terveyden ja liikuntakyvyn kannalta optimaalisena. Näyttelyissä käymistä pyritään
edistämään laatuarvostelua korostaen niin, että mahdollisimman
monesta koirasta saataisiin arvio suhteessa rotumääritelmään.
Kilpailullinen näkökulma on näyttelytoimintaa ajatellen toissijaista, mutta toimii joillekin koiranomistajille hyvänä kannustimena.
Kahtiajakoa näyttelytoiminnan ja muun harrastustoiminnan välillä
pyritään välttämään. Ulkomuototuomareiden tuntemusta rodusta
pyritään kehittämään ja arvostelulinjaa yhtenäistämään.
6.4 Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen
ongelmiin
Taulukko 30. Vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat
Vahvuudet
Heikkoudet
• rotu on hyvin monipuolinen ja potentiaalinen harrastuskoirarotu, joka käyttöominaisuuksiensa, rakenteensa ja
terveytensä puolesta soveltuu hyvin moniin eri lajeihin
• kasvattajilla on hyvin yhteyksiä ulkomaisiin kasvattajiin
• luonteeltaan rotu soveltuu hyvin perhekoiraksi, täyttää nyky-yhteiskunnan vaatimukset ja myös luonne mahdollistaa monipuolisen harrastuskäytön
• rodun terveystilanne on säilynyt hyvänä ja uhkaava tilanne lonkkaniveldysplasian suhteen saatiin ajoissa
hallintaan
• muista roduista poikkeava, liioittelemattomana säilynyt, kiinnostusta herättävä ulkonäkö
• kanta on liian pieni ja lähes täysin riippuvainen geeniaineksen tuonnista ulkomailta
• rotuyhdistyksen jäsenmäärä, taloudelliset voimavarat ja henkilöstöresurssit eivät tahdo riittää kokeiden, koulutusten, näyttelyiden, julkaisutoiminnan jne. järjestämiseen ja yksittäiset aktiiviset jäsenet kuormittuvat liikaa
Mahdollisuudet
• rodun markkinapotentiaali on hyvä erityisesti uudesta rodusta kiinnostuneiden aktiivisten harrastajien keskuudessa, rodulla on hyvä maine terveenä ”vaihtoehtorotuna”
• kotimaisten koirien tasaisempi käyttö jalostukseen
• yhteistyö muiden järjestöjen kanssa esim. tapahtumien järjestämisen suhteen
• rodun tuominen paremmin esille näyttelyissä ja kokeissa lisäisi tunnettavuutta ja kiinnostusta rotuun
• tavoiteohjelmaan sitoutuminen jää puutteelliseksi ja jalostustavoitteita ei saavuteta
• pentujen kysynnän kasvu houkuttelee kasvattajia tinkimään jalostuskoirien laadusta ja tuottamaan pentuja
Uhat
kaupallisista syistä
• yksittäisten jalostuskoirien liikakäyttö tuo koirakantaan yllättäen laajalle levinneen vakavan ongelman, esim.
uuden sairauden
• geenipohjan laajuus heikkenee yksittäisten koirien liikakäytön, kannan pienen koon tai kannan jakautumisen
takia
• rotutyyppi muuttuu ratkaisevasti esim. käyttötarkoituksen mukaan
• kasvattajien keskinäinen yhteistyökyky puutteellista
• sukusiitosasteiden nousu ulkomailla jatkuu, jolloin ulkomaisenkin geeniaineksen jalostuksellinen arvo heikkenee ja riski esim. sairauksien suhteen kasvaa
• palveluskoiraharrastukset vaikeutuvat kaupunkialueilla, kysyntä laskee
• rotua ja sen ominaisuuksia ei tunneta riittävän hyvin, jolloin beauceron voi päätyä omistajalle, jolla ei ole
riittäviä valmiuksia koiran ominaisuuksien suhteen
• liioittelu ulkomuotojalostuksessa tai jonkin käyttöominaisuuden suhteen aiheuttaa terveysongelman tai
rodunomaisuus häviää
BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
27
6.5 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta
Taulukko 31. Riskit ja niihin varautuminen
Varautuminen,
miten vältetään
Toteutuessaan merkitsee
Tuotetaan lisää jalostusmateriaalia ulkomailta. Pyritään
pitämään kaupallinen kasvatus
kurissa tiedottamalla. Rajoitetaan säännöksillä yksittäisten
koirien liikakäyttöä jalostukseen.
Käyttöominaisuuksien, terveyden, rakenteen ja luonteen
heikkeneminen. Rodun jalostuksellinen taantuminen.
Kaupungistuminen suosii pieniä
koirarotuja. Palveluskoiraharrastus kaupunkialueilla vaikeutuu.
Selvitetään soveltuvuutta uusiin
harrastuslajeihin ja suuntaudutaan enemmän näyttelytoimintaan.
Kannan koon pienentyessä jalostus vaikeutuu tai loppuu, jos
pennuille ei ole kysyntää.
Rodun terveys heikkenee, perinnölliset sairaudet lisääntyvät.
Sukusiitosasteen nousu, sairaiden yksilöiden tai kantajien
käyttö jalostukseen.
Pidetään huolta geenipohjan
laajuudesta ja sukusiitosaste
alhaisena. Seurataan rodun
terveydentilaa aktiivisesti. Keskustellaan esiintyvistä sairauksista avoimesti.
Terve jalostusmateriaali vähenee, geenipohja kapenee,
jalostus vaikeutuu.
Käyttöominaisuuksien tai luonteen heikkeneminen.
Ominaisuuksia ei ole huomioitu
jalostusvalinnoissa.
Ei pyritä muuttamaan rodulle
tyypillisiä ominaisuuksia lyhytjänteisesti, kunnioitetaan rodun
alkuperää.
Rodun käyttötarkoitus ja rodulle
ominaiset piirteet muuttuvat.
Jalostus vaikeutuu.
Sukusiitos, yksittäisten koirien
liikakäyttö, kannan jakautuminen.
Pidetään sukusiitosaste alhaisena ja yksilöiden jalostuskäyttö
tasaisena koko kannan laajuudelta. Tuodaan ulkomailta sukutaustaltaan kannasta poikkeavaa
jalostusainesta.
Sukusiitosdegeneraatio, josta
aiheutuu mm. sairauksia ja
kuolleisuuden kasvua. Jalostus
vaikeutuu tai käy mahdottomaksi.
Riski
Syy
Pentujen kysyntä ylittää moninkertaisesti tarjonnan. Rodun
taso heikkenee pentujen kaupallisen kasvatuksen myötä.
Pentujen kysyntä vähenee.
Jalostuspohja kapenee.
Palveluskoiraharrastajat menestyneet beauceroneilla, muista
roduista siirrytään beauceroniin.
Koiraharrastusten
suosion kasvu jatkuu.
6.6 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta
Taulukko 32. Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta
Käytännön toimenpiteet asetettujen
jalostustavoitteiden saavuttamiseksi
Toimenpiteiden aikataulu
Jalostustoimikunnan työohje uusitaan.
2013
Järjestetään jalostustarkastus osallistujamäärien mukaan 1–3
vuoden välein.
Jatkuvaa
Järjestetään rodun erikoisnäyttely osallistujamäärän
mukaan 1–3 vuoden välein.
PEVISA-ohjelmalle anotaan jatkoa nykyisessä muodossaan myös
2015 alusta.
Jalostukseen tarjolla olevista uroksista pidetään listaa.
Kasvattajien välistä yhteistyötä pyritään lisäämään ja hyödyntämään
kasvattajien yhteyksiä ulkomaille uuden jalostusmateriaalin
saamiseksi maahan.
Järjestetään ulkomuototuomareiden koulutus- ja neuvottelupäivä
yhteistyössä Palveluskoiraliiton kanssa.
. Terveyskysely joka 5. vuosi. Terveyskysely yhdistyksen Internetsivuille – seuraava v. 2015. Terveystilanteen, luonnetesti-, käyttö- ja
näyttelytulosten seurantaa, tilastointia ja julkaisemista jalostustarpeisiin. Pyritään tavoittamaan beauceronien omistajat, jotka eivät ole
yhdistyksen jäseniä.
Seuraava vuonna 2014
Voimassa 31.12.2014 asti
Jatkuvaa
Jatkuvaa
Kerran viisivuotisjaksolla
Jatkuvaa
Tavoiteohjelman toteutumista seurataan vuositasolla mm. tilastojen perusteella.
Kattava yhteenveto tehdään viiden vuoden välein, jolloin vähintään ohjelman tilasto-osiot
päivitetään. Tavoiteohjelma uusitaan kokonaisuudessaan kymmenen vuoden välein.
28 BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
7 LÄHTEET
Australianpaimenkoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009–2013. Australianpaimenkoirat ry. 2009.
Brinker W, Piermattei D, Flo G. Handbook of small animal orthopedics & fracture treatment. 2nd edition, Saunders 1990.
Club des Amis du Beauceron. Ranskan rotujärjestön julkaisema lehti ”Le Bas Rouge”.
Epäterveiden piirteiden lista, Suomen Kennelliitto Finska Kennelklubben Ry http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/47DCDE19D51B-43D6-8B5F-AE03A0CFCB1B/0/ulkomuototuomariohjeet.pdf
Gough A, Alison T. Breed predispositions to disease in dogs & cats. Blackwell Publishing 2004.
Morgan J, Stephens M. Radiographic diagnosis and control of canine hip dysplasia, 1st edition. Iowa State
University Press 1988.
Morgan J, Wind A, Davidson A. Hereditary bone and joint diseases in the dog. Schlütersche, Hannover 2000.
Nelson R, Couto G. Small animal internal medicine, 2nd edition. Mosby 1998.
Scott D, Miller W, Griffin C. Muller & Kirk´s Small animal dermatology, 6th edition. Saunders 2001.
Suomen Beauceron ry. Jalostuksen tavoiteohjelma beauceroneille 1996.
Suomen Beauceron ry. Suomen rotuyhdistyksen julkaisu ”Suomen Beauceron”.
8 LIITTEET
Liite 1. Suomen Beauceron ry:n säännöt
BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
29
YHDISTYKSEN SÄÄNNÖT
1. § Yhdistyksen nimi, kotipaikka ja toiminta-alue
Yhdistyksen nimi on Suomen Beauceron. Sen kotipaikka on Vantaa ja
toiminta-alueena koko maa.
2. § Yhdistyksen kieli
Yhdistyksen kieli on suomi.
3. § Toiminnan tarkoitus
Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja ylläpitää puhdasrotuisten
beauceronien kasvattamista, jalostusta ja kouluttamista palvelus- ja
paimenkoirina.
Tarkoitustaan yhdistys toteuttaa seuraamalla rodun kehitystä ja
tekemällä rotua koskevia aloitteita, kirjaamalla ja julkaisemalla näyttelyja koetuloksia, toimeenpanemalla koiranäyttelyitä ja palvelus- ja
paimenkoirakokeita sekä agilitykilpailuja, järjestämällä koulutus- ja
tiedotustilaisuuksia rodun harrastajille ja arvostelutuomareille,
julkaisemalla äänenkannattajaa ja muita tiedotteita, sekä harrastamalla
muuta samatapaista koiran jalostusta ja koulutusta edistävää toimintaa.
4. § Varojen hankinta
Varat toimintaansa yhdistys hankkii jäsenmaksuilla, joiden suuruuden
määrää yhdistyksen syyskokous.
Yhdistys voi toimintansa tukemiseksi omistaa toimintaansa varten
kiinteää tai irtainta omaisuutta, järjestää asianmukaisella luvalla myös
rahankeräyksiä arpajaisia ja juhlia sekä ottaa vastaan jälkisäädöksiä ja
lahjoituksia.
5. § Yhdistyksen jäsenyys
Yhdistyksen jäseniä ovat varsinaisen, perhe- kunnia- ja ainaisjäsenet.
Liittymis- ja vuotuisen jäsenmaksun maksavat varsinaiset ja perhejäsenet.
Uudet jäsenet hyväksyy yhdistyksen hallitus. Varsinaiseksi jäseneksi
voidaan hyväksyä yhdistyksen toiminnasta kiinnostunut henkilö.
Yhdistyksen hallitus voi hyväksyä ainaisjäseneksi henkilön, joka on
yhtäjaksoisesti ollut yhdistyksen jäsen kaksikymmentä (20) vuotta.
Yhdistyksen hallituksen ehdotuksesta voidaan kunniajäseneksi
kutsua henkilöitä, joille yhdistys haluaa osoittaa erityistä kunnioitusta
ja kiitollisuutta, sekä kunniapuheenjohtajaksi yhdistyksen entisen
puheenjohtajan. Ehdotukset alistetaan yhdistyksen kokouksen
ratkaistaviksi.
Kunniajäsenillä ja kunniapuheenjohtajalla on samat oikeudet kuin
varsinaisilla jäsenillä, mutta heiltä ei peritä jäsenmaksua.
Varsinaisen kokouksen lisäksi yhdistys voi pitää ylimääräisiä kokouksia.
Yhdistyksen ylimääräinen kokous on pidettävä kun yhdistyksen
kokous niin päättää tai hallitus katsoo siihen olevan aihetta, taikka yksi
kymmenesosa (1/10) yhdistyksen äänioikeutetuista jäsenistä sitä
ilmoittamansa asian käsittelyä varten kirjallisesti hallitukselta vaatii.
Kummassakin tapauksessa kokouksessa käsitellään vain kokouskutsussa
mainitut asiat. Tällainen kokous on kutsuttava koolle viimeistään
kolmenkymmenen (30) vuorokauden kuluessa asian esittämistä.
Ylimääräisen kokouksen koollekutsumisesta ja äänivaltaisuudesta
ovat voimassa samat säännöt kuin seitsemäs (7.) pykälä varsinaisista
kokouksista määrää.
9. § Kevätkokouksessa käsiteltävät asiat
* valitaan kokoukselle puheenjohtaja, joka kutsuu avukseen yhden tai
useamman sihteerin
* kahden (2) pöytäkirjantarkastajan valitseminen
* kahden (2) ääntenlaskijan valitseminen
* todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
* edellisen vuoden toimintakertomus ja tilit, tilintarkastajien lausunta ja
tilinpäätöksen vahvistaminen
* vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle kuluneelta toiminta- ja
tilivuodelta
* muut kokouskutsussa mainitut asiat
* muut hallituksen esittämät, sekä jäsenten vähintään neljätoista (14)
päivää ennen kokousta hallitukselle kirjallisesti esittämät asiat
* muut esille tulevat asiat, joista voidaan keskustella, jos kokous niin
haluaa ja päättää, jos päätös on yksimielinen, ottaen kuitenkin huomioon
yhdistyslain kahdennenkymmenenneljännen (24.) pykälän määräykset.
10. § Syyskokouksessa käsiteltävät asiat
* valitaan kokoukselle puheenjohtaja, joka kutsuu avukseen yhden tai
useamman sihteerin
* kahden (2) pöytäkirjantarkastajan valitseminen
* kahden (2) ääntenlaskijan valitseminen
* todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
* hallituksen tulo- ja menoarvio sekä toimintasuunnitelma seuraavalle
tili- ja toimintavuodelle, ja sen yhteydessä seuraavan vuoden jäsen- ja
liittymismaksujen määrääminen
* hallituksen puheenjohtajan valinta
* uusien jäsenten valitseminen hallitukseen erovuoroisten tilalle
* kahden (2) tilintarkastajan ja heidän varamiestensä valitseminen
* muut kokouskutsussa mainitut asiat
* muut hallituksen esittämät, sekä jäsenten vähintään neljätoista (14)
päivää ennen kokousta hallitukselle kirjallisesti esittämät asiat
* muut esille tulevat asiat, joista voidaan keskustella, jos kokous niin
haluaa ja päättää, jos päätös on yksimielinen, ottaen kuitenkin huomioon
yhdistyslain kahdennenkymmenen neljännen (24.) pykälän määräykset.
11. § Tilit ja tilintarkastus
Yhdistyksen toiminta- ja tilikautena on kalenterivuosi.
Kunniapuheenjohtajia voi samalla kertaa olla vain yksi (1).
Perhejäseneksi hyväksytään henkilö, joka kuuluu varsinaisen jäsenen
perheeseen ja asuu yhdessä hänen kanssaan. Perhejäsen ei saa
yhdistyksen julkaisuja.
6. § Jäsenen eroaminen
Jäsenen halutessa erota yhdistyksestä, on siitä tehtävä kirjallinen ilmoitus
yhdistyksen hallitukselle tai sen puheenjohtajalle, tai ilmoitettava
eroamisesta yhdistyksen kokouksen pöytäkirjaan.
Jäsen voidaan erottaa yhdistyksestä hallituksen päätöksellä, jos hän
ei ole maksanut kuluvan vuoden jäsenmaksuaan tammikuun loppuun
mennessä, rikkoo muuten yhdistyksen sääntöjä vastaan, tai jos hän
menettelyllään yhdistyksessä tai sen ulkopuolella on huomattavasti
vaikeuttanut yhdistyksen toimintaa, toiminut hyvien tapojen vastaisesti, tai
erotettu Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry:stä.
7. § Yhdistyksen varsinaiset kokoukset
Yhdistys kokoontuu vuosittain kahteen (2) varsinaiseen kokoukseen.
*kevätkokoukseen maaliskuussa
*syyskokoukseen marraskuussa
Kokouksien ajan ja paikan päättää yhdistyksen hallitus. Yhdistyksen
kutsuu varsinaiseen kokoukseen hallitus, vähintään neljätoista (14) päivää
ennen kokousta kullekin jäsenelle lähetetyllä kirjeellä. Kokouksessa on
jokaisella läsnäolevalla varsinaisella, perhe-, kunnia-, ja ainaisjäsenellä
äänioikeus ja kunniapuheenjohtajalla. Jäsen saa edustaa yhtä (1) muuta
yhdistyksen jäsentä valtakirjalla yhdistyksen kokouksissa. Alle viisitoista
(15) vuotiaalla ei ole äänioikeutta.
8. § Yhdistyksen ylimääräiset kokoukset
30 BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
Tilinpäätös asiakirjoineen on annettava tilintarkastajille viimeistään
viidestoista helmikuuta (15.02.) mennessä.
Tilintarkastajien on annettava kirjallinen lausuntonsa hallitukselle
viimeistään helmikuun loppuun mennessä.
12. § Hallitus
Yhdistyksen asioita ja taloutta hoitaa hallitus, jonka muodostavat vuodeksi
kerrallaan valittavan puheenjohtajan lisäksi kuusi (6) muuta jäsentä.
Jäsenet valitaan kahdeksi (2) vuodeksi siten, että kolme (3) jäsentä
on vuosittain erovuorossa. Ensi kertaa valittujen hallituksenjäsenten
erovuoroisuus määrätään arvalla.
Hallitus valitsee vuosittain jäsentensä keskuudesta varapuheenjohtajan,
sihteerin ja rahastonhoitajan sekä tarpeen vaatiessa jäsensihteerin.
Sihteeri, rahastonhoitaja ja jäsensihteeri voidaan valita myös hallituksen
ulkopuolelta yhdistyksen jäsenten keskuudesta.
Hallitus on päätösvaltainen puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan ja
kolmen (3) muun jäsenen ollessa läsnä.
13. § Hallituksen tehtävät
Hallituksen tehtävä on lakia, näitä sääntöjä sekä yhdistyksen kokousten
tekemiä päätöksiä ja antamia ohjeita noudattaen:
* johtaa yhdistyksen toimintaa ja hoitaa sen taloutta ja omaisuutta
* kutsua yhdistys kokouksiin, valmistaa niissä käsiteltävät asiat sekä
toimeenpanna kokousten päätökset
* edustaa yhdistystä, hoitaa juoksevat asiat, sekä esiintyä kantajana ja
vastaajana
* valmistaa ja esittää yhdistyksen kevätkokoukselle edellisen vuoden
toimintakertomus, tilit ja tilintarkastajien lausunto
* valmistaa ja esittää yhdistyksen syyskokoukselle seuraavan vuoden tulo-
ja menoarvio sekä toimintasuunnitelma päättää jäsenen hyväksymisestä
ja erottamisesta siten kuin säännöissä on määrätty
* nimetä yhdistyksen edustajat kulloinkin kyseessä oleviin muihin
yhdistyksiin ja järjestöihin, niiltä osin, joita yhdistyksen kokous ei määrää
* hallitus voi asettaa avukseen toimikuntia valmistelemaan ja hoitamaan
niille annettuja asioita
14.§ Hallituksen kokoontuminen
Hallitus kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä ollessaan
varapuheenjohtajan kutsusta, tai jos kolme (3) hallituksen varsinaista
jäsentä sitä vaatii.
Kutsu on esitettävä kirjallisena vähintään yhtä (1) viikkoa ennen kokousta.
Yhdistyksen hallitus voi halutessaan kutsua toimikuntien puheenjohtajia
tai muita toimihenkilöitä hallituksen kokouksiin. Heillä on läsnäolo- ja
puheoikeus, mutta ei äänioikeutta.
15. § Yhdistyksen nimenkirjoitus
Yhdistyksen nimen kirjoittavat puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja
kumpikin yksin tai kaksi hallituksen jäsentä yhdessä tai hallituksen
määräämä toimihenkilö yksin.
16. § Suhteet muihin järjestöihin
Yhdistys on Suomen Kennelliitto – Suomen Kennelklubben ry:n ja
Suomen Palveluskoiraliito (SPKL) ry:n jäsen, lisäksi voi yhdistys liittyä
jäseneksi muihin kenneltoimintaa harrastaviin yhteenliittymiin.
17. § Sääntöjen muutokset
Näitä sääntöjä voidaan muuttaa yhdistyksen kokouksessa, jos
muutoksesta on kokouskutsussa mainittua ja muutosta kannattaa ¾
äänestyksessä annetuista äänistä.
18. § Yhdistyksen purkaminen
Päätös yhdistyksen purkamisesta tehdään yhdistyslain 27. pykälän
mukaisesti.
Yhdistyksen purkautuessa sen varat luovutetaan viimeisen kokouksen
tekemän päätöksen mukaan samoja tarkoitusperiä edistävälle
rekisteröidylle kennelyhdistykselle.
32 BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
BEAUCERON Jalostuksen tavoiteohjelma
31