Salon Teijon kansallispuisto
ALOITE SALON TEIJON KANSALLISPUISTON PERUSTAMISEKSI Perniöntien ja Turuntien aluetoimikunnat Hannu Paunila, 5.4.2012 Esityksen laatija Mathildedalista Halikonlahtea pitkin Saloon Retkeilyalueesta kansallispuistoksi • 1. Suomen kansallispuistot • ”Haluatko ihailla upeita maisemia lyhyellä luontopolulla ja evästellä lasten kanssa huolletulla tulentekopaikalla? Vai kaipaatko vaativan reitin tuomaa fyysistä väsymystä ja yötä tähtitaivaan alla lähes täydellisessä hiljaisuudessa? Suomen 37 kansallispuistoa tarjoavat jokaiselle oman tavan nauttia maamme kauneimmasta luonnosta. Kansallispuistot ovat suuria luonnonsuojelualueita, joiden tärkeänä tehtävänä on turvata luonnon monimuotoisuus sekä antaa ihmisille mahdollisuus nauttia ja rentoutua luonnossa. Kansallispuistoissa on merkittyjä reittejä, luontopolkuja ja tulentekopaikkoja. Kansallispuistoissa voi myös yöpyä, sillä niillä on telttailualueita tai yöpymiseen tarkoitettuja rakennelmia.” (Wikipedia 2012) • Salon Teijon kansallispuisto sijoittuisi Saaristomeren, Kurjenrahkan, Torronsuon, Liesjärven, Nuuksion ja Tammisaaren saariston kansallispuistojen keskiöön, jonne on erinomaiset tieyhteydet. • Teijon alue on laajimpia erämaisia metsä- ja suoalueita VarsinaisSuomen itä- ja kaakkoisosissa. Se sijaitsee melko etäällä muista laajemmista suojelualueista. Suurin osa lähialueiden suojelualueista on pienialaisia lehtoja, vanhoja metsiä, soita tai lintuvesiä. Teijon retkeilyalue sijaitsee Salon kaupungin alueella. Matkaa Teijon kylään kertyy Salosta noin 20 km, Turusta 70 km, Helsingistä 140 km ja Tampereelta 200 km. Matildanjärvelle on Teijon kylältä noin 6 km. Luontokeskus sijaitsee Matildanjärven eteläpuolella. 2. Teijo – historian laboratorio • ”Halikonlahden rannalla, vain muutaman kilometrin päässä toisistaan, sijaitsevat kolme vanhaa rautaruukkia Teijo, Kirjakkala ja Mathildedal. Ne muodostavat yhtenäisen kulttuurihistoriallisen nähtävyyskokonaisuuden, joka kuvaa hyvin suomalaisen raudanvalmistuksen eri vaiheita. Ruukkien kulttuuriympäristöä täydentää laaja, yhtenäinen retkeilyalue.” (Mirja Turunen, Museovirasto, Ruukkien retki 1998) • ”Teijo on kuin kuin Suomen historian laboratorio. Kaikki siellä on ollut, kartanot ja ruukit, konkurssit ja kovan onnen lapset, nappitehtaan naiset ja yhteinen elämä. Anders Lang myi vuonna 1378 Tyioki tai Tiyocke tai Tiyke-tilan Turun piispalle Johannes Westfalille 66 markasta Ruotsin eikä Suomen laskelman mukaan.” (Kari Immonen, Ihmisiä ja elämää 2003) • ”Teijon eli Tykon ruukin perustamisprivilegion ensimmäinen sivu vuodelta 1686 suomennettuna: Me allekirjoittaneet Kuninkaallisen vuorikollegion asessorit teemme tiettäväksi, että sen jälkeen kuin maaherra, korkeasti jalosukuinen herra Lauritsa Creutz on meille jättänyt hartaan anomuksen saada rakentaa Teijon kartanon luo masuunin sekä ahjon eli puoli kankirauta-vasaralaitosta Talonpojan – Teijon maalle ja Hummeldalin joen varrelle ja samoin toisen ahjon eli puoli vasaralaitosta Kirjakkalan kylän maalle, olemme me tavallisuuden mukaan paikallisen tarkastajan Daniel Starmanin välityksellä tarkastuttaneet tällaisten rakennusten paikat ja hänen siitä laatimastaan lausunnosta havainneet, että mainittujen laitosten toimintaa varten voidaan muille haittaa tuottamatta hankkia hiiliä, osaksi mainitun herran omilta, osaksi muilta seutukunnan tiloilta, ollen niillä seuduin hyviä mahdollisuuksia miilupohjien laittamiseen, tarvittavan vesivoiman saantia varten on siellä tilaisuus rakentaa patoja, niin ettei siellä mitään tarpeita puutu, varsinkaan kun yksistään raudan takomista varten on yksi ahjo rakennetaan Talonpojan Teijon luo ja yksi Kirjakkalaan, eikä mainittu maaherra patoamisella voi tuottaa vahinkoa muille kuin itselleen, kun hän on osaksi hankkinut nämä paikat rälssiomaisuudekseen, osaksi tullut niiden suhteen ratsuvelvolliseksi.” (Ekman, Teijon Tehdas 1686-1936, suomennos Viki Kärkkäinen) • ”Maisema on viesti, mutta se on myös velvoite, velvoite pitää tämä viesti elävänä, velvoite säilyttää maiseman rikkaus ja monikerroksisuus tulevillekin teijolaisille ja Teijoon tulijoille. Teijon maisema on herkkä. Siksi sitä ei saa myöskään kovin kourin kohdella.” (Kari Immonen, Ihmisiä ja elämää 2003) Kuninkaankartasto 1776 - 1805 Maisema Teijolta Puolakka- ja Matildanjärville 3. Retkeilyalueen perustaminen • • Teijon retkeilyalue on perustettu valtioneuvoston päätöksellä 10.1.1991 ja sen pinta-ala on 2336 hehtaaria. Retkeilyalueen päätavoite on retkeily- ja ulkoilutoiminta. Retkeilyalueen ympäröivään kokonaisuuteen kuuluu muita metsähallituksen alueita, mm. luonnonsuojelutarkoituksiin perustetut Hamarijärven luonnonsuojelualue, Punassuon soidensuojelualue, Mathildedalin luonnonsuojelualue, joka sisältää myös ns. Teijon luonnonpuiston Sahajärven länsipuolella. (liite 1, 2, 3) Valtioneuvosto päätti Teijon ylänkönimisestä Natura 2000-alueesta 20.8.1998. Natura-alueen ulkopuolisista metsähallituksen alueista merkittävin on Isoholman saari, jossa on sekä luonnonsuojelualue, virkistysmetsä että suojelumetsä. Perustamisvaiheen retkeilyalue Isoholma Halikonlahdella. Saari on kokonaan rakentamaton. 4. Kaavoitus • 4.1 Maakuntakaava • Ympäristöministeriö vahvisti 12.11.2008 Salon seudun maakuntakaavan, joka kumoaa alueelle aiemmin vahvistetut seutukaavat ja korvaa vahvistetun E18vaihemaakuntakaavan. • Salon seutukunta ja sen 11 kuntaa muodostavat mielenkiintoisen ja haastavan suunnittelualueen. Alueen kehitys on Suomen oloissa ollut poikkeuksellisen myönteistä. Alueella on rikas kulttuuriperintö, lukuisia muinaismuistoja ja arvokkaita luontokohteita, merellistä ympäristöä ja hyvin kehittynyttä maataloutta. Maakuntakaavan keskeisiä kysymyksiä ovat olleet, kuinka sovittaa yhteen sekä rakennetun että luonnon ympäristön ja muinaismuistojen suojelun että uuden rakentamisen tarpeet. Rakennetun ympäristön rikkaus on kaavatyössä nähty voimavarana, jota säilyttämällä saadaan alueelle uutta vetovoimaa. • Teijoa tausta-alueineen koskevat pääosin seuraavat merkinnät ja määräykset: • R - Valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävät retkeilyn ja matkailun alueet • S • V – Valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai - Valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävät luonnon-, maiseman- ja vesiensuojelualueet seudullisesti merkittävät ulkoilu-, retkeily- ja muut virkistysalueet • 4.2 Yleiskaava • Aluetta koskee Perniön kunnanvaltuuston hyväksymä 24.6.1996 päivätty Teijo-Mathildedalin osayleiskaava. Kaava ei ole oikeusvaikutteinen. Halikonlahdella sijaitsevan Isoholmansaaren – kokonaan rakentamaton – rantaviivan pituus on 4,3 km:ä ja pinta-ala 64 ha. Retkeilyaluetta koskevat pääosin seuraavat merkinnät: VR (Retkeily- ja ulkoilualueet) – Merkinnällä on osoitettu lähinnä valtion omistuksessa olevat alueet, joille on perustettu valtakunnallisesti tärkeä retkeilyalue. SL (Luonnonsuojelualueet tai –kohteet) • • • • • W (Vesialueet) • 4.3 Rantakaavoitus • Järvialueita koskee v. 1983 vahvistettu MeriTeijo/tausta-alueen rantakaava. Kaava kattaa kaikki valtion omistamat Matildanjärven, Puolakkajärven, Sahajärven, Hamarijärven ja Likojärven ranta-alueet. Järvien loma-asuntorakennusoikeus on siirretty merenranta-alueille. Likojärveä lukuun ottamatta (yksityisiä maanomistajia) järvien rannat ovat lähes rakentamattomia. Hamari-, Saha-, Puolakka- ja Matildanjärven rantaviivan yhteispituus on 21 km ja pinta-ala yhteensä 282 ha. Rantakaavan muutoksella v.1993 Matildanjärven rantaan rajoittuvilla kahdella alueella sallitaan rakentaa retkeilyalueen käyttöön liittyviä rakennuksia kerrosalaltaan enintään 2100 m². • • Maakuntakaavaote Kuva 1. Kalamajat Matildassa 5. Metsähallituksen Teijon ylänkö Natura 2000-alueen hoito- ja käyttösuunnitelma (siteeraukset lausuntopyynnöstä 11.11.2010, hyväksyminen 7.3.2011 ) • • • • 5.1 Suunnittelualue ”Hoito- ja käyttösuunnitelma kattaa koko Teijon ylänkö nimisen Natura 2000-alueen, johon kuuluu myös yksityisiä luonnonsuojelualueita ja yksityisiä alueita. Suunnittelualueen pinta-ala on 3668 hehtaaria, joista metsähallituksen hallinnassa on 3555 hehtaaria.” ”Suunnittelualueeseen kuuluu jylhiä kallioalueita, järviä, erityyppisiä soita, korpipainanteita sekä erilaisia metsätyyppejä jalopuumetsistä karuihin kankaisiin. Alue on ylänköä, jonka järvet ovat yli 30 metriä merenpinnan yläpuolella. Karut silokalliot kohoavat korkeimmillaan 80 metriin ja lakialueilta avautuu järville kauniita näköaloja.” ”Alue koostuu monipuolisista havumetsä- ja suoluontokohteista, joiden lisäksi alueella on arvokkaita lehtoalueita … edustavampia näistä ns. Sahajärven luonnonsuojelualue.” Kuva 2. Kyläretki Nenustannokalle. Kuva 2. Sahajärven luonnonpuisto. 5.2 Kulttuuriperintö, vesistöt, geologia, Natura 2000 –luontotyypit, lajit • ”Alueen rakennettu kulttuuriperintö on valtakunnallisesti arvokas. Ruukki- ja teollisuusmiljöiden sekä entisten kartanomaiden käyttö heijastuu alueelle edelleenkin antaen leimansa alueen monipuolisuuteen. Vuoden 2010 kulttuuriperintöinventoinnissa inventoitiin 30 hiilimiilukohdetta (42 miilua ja 11 miilumajaa tai ryssänuunia). Miilut ovat ruukkitoiminnan ajalta 1686 – 1908. Samalla inventoitiin myös 10 muuta kulttuuriperintökohdetta (kivikautinen asuinpaikka 2, kivilouhos, kalliopiirustus ja kuusi kiviröykkiötä ja kuoppaa).” • ”Suunnittelualueella voi olla rakennelmia, jotka eivät liity alueen suojeluarvoihin (kulttuuriperintöön) eivätkä virkistyskäyttöön (Matildanjärven pato 1 kpl, Sahajärven padot 3 kpl, Hamarijärven padot 2, kohta 25 rakennuskanta).” Yhteenvedossa Metsähallitus kirjoittaa toisin: ” ”Alueella sijaitsevat järvet ovat niukkaravinteisia ja ruskeavetisiä. Alueen järvet ovat enimmäkseen padottuja. Padot ovat osa alueen kulttuuriperintöä.” • Padot liittyvät mitä suurimmassa määrin ruukkitoiminnan kulttuuriperintöön ja koko ylänköalueen järviluonnon olemassaoloon / virkistyskäyttöön. Ilman padottuja vesivoimalähteitä nykyisenkaltaistajärviluontoa ja ruukkeja ei olisi olemassa. (HP) • ”Suunnittelualueen geologisesti näyttävimpiin alueisiin kuuluu Sahajärven pohjoispuoliset alueet, Hamarijärven länsipuolella olevat alueet alueet ja Teijon kylän eräät alueet, jotka kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaisiin kallioalueisiin. Alueella on myös edustavia harjualueita.” • ”Suunnittelualueella on tiedossa 14 Euroopan Unionin luontodirektiivin tarkoittamaa Natura 2000 –luontotyyppiä. Näistä merkittävimmät ovat keidassuot ja puustoiset suot –luontotyypit. Näitä täydentävät humuspitoiset järvet ja lammet, silikaattikalliot, luonnonmetsät ja harjumetsät.” • ”Suunnittelualueelta tunnetaan 18 uhanalaista ja 23 silmälläpidettävää eliölajia (ks. Seuraava sivu). Näiden lisäksi esiintyy 4 luontodirektiivin II ja/tai tarkoittamaa lajia sekä 18 lintudirektiivin liitteen I lintulajia. Lintudirektiivin tarkoittamia säännöllisesti esiintyviä muuttolintulajeja on viisi. Uhanalaisessa lajistossa on erityisen paljon sammalia ja jäkäliä, joista merkittävä osa on tavattu Sahajärven alueella.” Kuva 3.Kunnostettu ja puustosta raivattu Hamarijärven pato. Kuva 4. Matildanjärven hoitamaton pato teräsponttivallin takana (lumenpeitossa). Veden virtaama alajuoksulle estyy kuivana kesäaikana. Vedensääntely estetty. Kuva 5. Sahajärven sortunut patokiveys. Puiden juuristo vahingoittaa rakenteita. Kuva 7. Korvayökkö Kuva 8. Liito-orava. Kuva 10. Sahajärven valtiaat. Kuva 9. Saukko on palannut. 5.3 Kävijämäärät ja taloudellisia näkökulmia • ”Teijon retkeilyalueen kävijämäärä on viime vuosina ollut noin 75 000 kävijää vuosittain. Koko Meri-Teijo alueen kävijämäärän ennustetaan tulevaisuudessa kasvavan nykyisestä. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetään retkeilypalveluiden uusimista ja parantamista, mutta uusia palvelurakenteita esitetään vain vähän, sillä alueen palvelut ovat hyvin kehitetty retkeilyalueen lähes 20vuotisen historian aikana.” Metsähallituksen alueiden investointikustannukset seuraavalla 15-vuotiskaudella olisivat vähintään 216 000 euroa ja ylläpitokustannukset noin 141 000 euroa vuosittain. Retkeilyalue tuottaa lähialueen elinkeinoelämään nykyisten kävijämäärien mukaan noin 3,8 miljoonaa euroa vuosittain.” (Metsähallituksen suunnitelmaa koskeva tiedote) • Esitetyt investointikustannukset ovat erittäin alhaiset. Voidaan epäillä, että niillä ei saada ylläpidettyä edes nykyistä palveluvarustusta uusista tarpeista puhumattakaan. Esim. Sahajärven luonnonpuiston hoito edellyttää huomattavaa taloudellista panostusta. Perusrakenteena toimivat nykyisin huonokuntoiset pitkospuupolustot tulisi uusia ”kaksilankkuisiksi”, jotta vanhempikin väestö kykenisi niillä vaeltamaan. (HP) • ”Kansallispuistolla on iso merkitys matkailuyrittäjille, sillä se tuo alueelle tuloa ja työpaikkoja. Tuoreen tutkimuksen mukaan kaikkien 37 kansallispuiston kävijät jättivät viime vuonna paikallisille yrittäjille yli 108 miljoonaa euroa majoittumalla, ruokailemalla ja ostamalla muita palveluita. Matkailijoiden tuomat työllisyysvaikutukset olivat lähes 1400 henkilötyövuotta..” (Helsingin Sanomat 29.2.2012) • Metsähallitus on seurannut pitkäjänteisesti kansallispuistojen ja retkeilyalueiden kävijämääriä (kaavio). Retkeilyalueiden kohdalla kasvua ei näy. Kansallispuistojen kävijämäärät ovat sen sijaan lisääntyneet kaksinkertaisiksi tarkastelulla kymmenvuotisjaksolla. (HP) • Kansallispuiston myötä kävijämäärien merkittävä kasvu olisi siis Teijollakin hyvin todennäköistä. Tällä olisi myönteisiä vaikutuksia Salon alueen elinkeinoelämälle kasvavien taloudellisten tuottojen myötä. (HP) Kuva 11. Sahajärven syysaamu. 6. Otteita lausunnoista, jotka koskevat Metsähallituksen laatimaa hoitoja käyttösuunnitelmaa • • • (Metsähallituksen lausunto- ja vastinetiivistelmä 2011) Otteissa keskitytään metsänkäsittelytoimiin / virkistys- ja suojeluarvoihin sekä ennallistamiseen. Tummennukset HP 6.1 Varsinais-Suomen ELY-keskus: • • Negatiivisia vaikutuksia Naturaluontotyyppeihin ja lajeihin aiheuttavat lähinnä metsänkäsittelytoimet kuten kunnostusojitukset, maanpinnan käsittely sekä hakkuut. Näitä vaikutuksia pyritään minimoimaan varovaisella käsittelyllä. Tarkempia alueita tai suunnitelmia näille varovaisen käsittelyn kohteille ei ole hoitoja käyttösuunnitelmassa osoitettu. • Varsinais-Suomen ELY -keskus arvioi LounaisSuomen metsäkeskuksen kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella, että Teijon kaltaisella alueella voidaan metsälain puitteissa selkeästi toteuttaa metsälain 6§ erityishakkuisiin sovellettavaa pykälää, niin että kaikki metsän uudistaminen voidaan toteuttaa luontaisesti ja maanpintaa ei tarvitse käsitellä. Jos edellä mainitusta poiketaan, Varsinais-Suomen ELYkeskus arvioi että metsätaloustoiminta saattaa merkittävästi heikentää Teijon Natura-alueen luonnonarvoja ja suunnitelman laatijan tulee toteuttaa luonnonsuojelulain 65§ mukainen arviointi eri toimien yhteisvaikutuksista Naturaluontotyyppeihin ja lajeihin.” • Em. Natura-arvioinnin riittäväksi pohjatyöksi myös Natura-alueen Teijon kaikki eimerkittävätkin natura-luontotyypit tulee inventoida ottaen huomioon mitä metsätaloustoiminta yhdessä muun toiminnan kanssa näillä alueilla merkitsee koko verkoston yhtenäisyyden, alueiden kytkeytyneisyyden sekä suotuisan suojelutason kannalta. • Luontotyyppiä määriteltäessä tulee ELYkeskuksen käsityksen mukaan arvioida tavoitetta verkoston sisällä: esim. luonnonmetsän (9010*) tyypin kuvio voi olla edustavuudeltaan tai luonnontilaltaan tällä hetkellä "ei merkittävä", luonnontilaltaan "heikentynyt" ja myös ennallistamismahdollisuudet heikentyneet, mutta kuitenkin ympäröivä verkosto huomioiden selkeästi arvioitavissa ko. luontotyypiksi ja tila ennallistettavissa. Arvioinnissa tulisi selvittää miten metsätaloustoimilla saadaan aikaan luontotyyppien ennallistumista eikä estetä sitä. Tässä voidaan osoittaa alueita metsälain 6§ "erityishakkuut" piiriin. Inventoimaton alue on kartan 5 mukaan (HKS sivu 19) 1821 ha. Alueen kulttuurihistorialliset arvot huomioivaa ekologista hevosmetsurien käyttöä alueella tulisi edistää, koska se selkeästi tukee luonnonhoidon sekä ulkoilu- ja virkistystoiminnan tarpeita. Lisäksi alueen metsätalouteenkin tulisi sisällyttää mahdollisuuksien mukaan luonnonhoitotoimia, kuten kulotusta. Retkeilyalueella metsätaloudessa toiminnan päätavoitteena tulee olla ulkoiluarvojen parantaminen. Matildanjärvi, taustalla Matildan ruukinkylä ja Halikonlahti. Kuva 12. Ilmakuvan vasemmasta alalaidasta, luontokes kuksen läheisyydestä alkavat ensimmäiset avohakkuut. 6.2 Varsinais-Suomen liitto: • Alueen ensisijainen käyttömuoto tulee olla matkailu- ja retkeilytoiminnot, metsätalouden suorittaminen ei saa heikentää tai uhata alueen vetovoimaa. Kaikkia metsänhoidollisia tarpeita tulee suunnitella painottaen retkeily- ja luontoarvoja, kun hoito- ja käyttösuunnitelmaa toteutetaan yksityiskohtaisissa toimenpidesuunnitelmissa. Matildanjärvi – Perslävenoja - Puolakkajärvi 6.3 Salon kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta: • Teijon suunnittelualueen luonnonsuojelualueita, kuten koko Etelä-Suomen suojelualueita, vaivaa pirstaleisuus. Suunnitelmassa voisi etsiä tapoja yhdistää suunnittelualueen suojelualueita toisiinsa kiinteämmin liittämällä ”väliin jääviä” alueita sl-alueisiin. 6.4 Luontojärjestöt: • Retkeilyalueen metsämaalla puuston keskitilavuuden on ilmoitettu olevan peräti 210 m3/ha (Lomake 23B) eli todella huomattavasti Etelä-Suomen keskiarvoa korkeampi. • Runsas puusto on hyvä lähtökohta esimerkiksi ennallistavaan suojeluun. Pidämmekin tärkeänä, että hoito- ja käyttösuunnitelman keskeiseksi tavoitteeksi otetaan alueen luontoarvojen lisääminen. Esitämme, että suunnitelman valmistelulle otetaan lisäaikaa. Jatkovalmistelussa erityinen painoarvo tulee kohdistaa metsätalouden säätelyyn sekä ennallistamis- ja suojelutoimien määrän tuntuvaan lisäämiseen. • Suunnitelmaluonnoksen nykytilan kuvauksen suurin puute on mielestämme se, että metsätaloudesta ei mainita juuri mitään, vaikka kyseessä on retkeilyalueen pinta-alallisesti keskeisin maankäyttömuoto. • Suunnitelmaluonnoksen metsätalousosio tulisi laatia kokonaan uudelleen. Nykyinen versio mahdollistaa Teijon retkeilyalueella lähes tavanomaisen metsätalouden jatkamisen. Päätavoitteeksi tulisi ottaa luonnontilaisen ja luonnontilaisen kaltaisen metsikkörakenteen sekä luonnontilaisen kaltaisen suo- ja pienvesiluonnon palauttaminen alueelle mahdollisimman laajasti vuoteen 2050 mennessä. Lausunnonantajien mielestä Teijon retkeilyalueella tulee jatkossa harjoittaa vain sellaista metsänkäsittelyä, josta on ilmeistä hyötyä luonnonsuojelulle ja/tai virkistyskäytölle. • Kunnostusojitukset on syytä lopettaa ja korvata suoluonnon ennallistamishankkeella. Suunnitelmaluonnoksen (lomake 23B) maininta ”Kunnostusojituksia voidaan tehdä, jos ojan tukkeutumisesta johtuva veden pinnan nousu uhkaa tappaa puuston” on esimerkki luonnon monimuotoisuudelle erittäin haitallisesta tavoitteesta, jollaiset pitäisi pikaisesti unohtaa Natura 2000 verkostoon kuuluvalla retkeilyalueella. Kolmas haitallisuutensa vuoksi selkeästi lopetettava toimenpide on ylispuiden poisto, joka paitsi heikentää metsän maisemaarvoja (etenkin talvi) myös luo tarpeettoman tasarakenteisia tulevaisuuden metsikkörakenteita. Harvennukset tulisi rajoittaa yksinomaan tasarakenteisiin nuoriin ja varttuneisiin, liian havupuuvaltaisiin kasvatusmetsiin. Harvennushakkuut tulisi lisäksi tehdä saman kuvion sisällä eri intensiteetillä, mikä lisäisi kuvion sisäistä monimuotoisuutta. • Mielestämme nykyisenkaltaiset uudistushakkuut olisi lopetettava koko retkeilyalueella mahdollisimman pian. Samalla tarve maanmuokkaukseen lakkaisi, joten siitäkin voitaisiin luopua. • Kaikkiaan retkeilyalueen 2336 hehtaarin pinta-alasta metsätalouden ulkopuolella on nyt noin 41 % (960 ha). Pidämme valitettavana, että hoidon ja käytön suunnittelun myötä alueen ekologinen verkosto on kasvamassa noin vähäisellä määrällä. Olisi mahdollista ja hyvin perusteltua siirtää huomattavasti isompi määrä metsää metsätalouden ulkopuolelle – Teijo on kuitenkin etenkin hemiboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen oloissa sellainen laaja ja yhtenäinen metsäalue, jolle suojelua ja luonnonhoitotoimia olisi ekologisesti mielekästä keskittää. 6.5 Yhteenveto • Annetut lausunnot ovat kattavia ja perusteltuja. Metsähallituksen vallitsevana kannanottoina niihin todettiin: • ”Ei muutosta suunnitelmaan.” (HP) 7. Erityisnäkökulmia • 7.1 Sahajärven luonnonpuisto ”Teijon luonnonpuiston luonnonsuojelualue on laajuutensa, keskeisen sijaintinsa ja poikkeuksellisen komean maaston, virtaveden ja ruukkihistorian jäänteiden sekä monilajisten erikoismetsikköjen ja -puuston sekä harvinaisen köynnöksen ansiosta retkeilyalueen helmi. Alueen pitkä, arvokas kulttuurihistoria vanhoine muinaisjäännöksineen, istutettuine kartanon metsäpuistokasvilajeineen, herkästi kuluva maasto ja monipuolinen, arvokas kasvi- ja eläinlajisto eivät kestä nykyistä runsaampaa käyttäjämäärää ennen suunniteltuja portaiden ja polkujen kunnostusta.” (Rautamäki, lausunto 5.12.2010) • • 7.2 Lähiympäristön luontokohteet Jo nyt laajat osat Teijon retkeilyalueesta ovat eri ohjelmien kautta suojeltuja luontokohteita. Kansallispuistoon voitaisiin harkita liitettäväksi myös muita lähiympäristön arvokkaita suojelualueita, kuten Lehmijärven lähellä Varekattilanmäki ja Halikonlahden rannalla oleva Vaisakko. Kuva 13. Sahajärven aarreaitta. 7.3 Virkistyskalastus Virkistyskalastusmahdollisuudet houkuttelevat alueelle runsaasti vapaa-ajankalastajia. Matildanjärven lupakalastusveden ja väliojan (Perslävenojan) lisäksi suosittuja kohteita ovat myös alueen muut järvet sekä merialue Halikonlahdella. • 7.4 Erätalous Ylänköalueen merkitys metsästysharrastukselle on suuri. Metsähallituksen alueille on solmittu viisi metsästysvuokrasopimusta – hirvieläinten metsästys. Kannansäätelyllä vähennetään merkittävästi liikenneonnettomuuksien määrää. Kuva 14. Kuva 15. Kuva 16. Kevättulvat syöksyvät saha- ja myllyrakennusten sortuneiden perustusten halki. 8. Merkittävin rasite – uhka – metsätalous • • • • • Metsähallitus toistaa moneen kertaan: ”hakkuut ja metsänhoidolliset toimenpiteet toteutetaan alueen erityispiirteet säilyttäen pienialaisina ja maisemaan toteuttaen, erityisesti virkistyskäyttövyöhykkeellä sekä muilla virkistyskäytön kohteilla ja maisemallisesti herkillä alueilla painotetaan virkistyskäytön näkökulmaa ja maiseman hoitoa.” Em. lause ei vastaa todellisuutta. Metsähallituksen metsienkäsittely näyttäytyy pääosin metsäluontoa vahingoittavana, kiihtyvänä taloudellisena hyödyntämisenä. Mittavat, Metsäkulman, Kousmusan ja Lankkerin välisten alueiden (MH:N mukaan syrjävyöhyke) avohakkuut ovat lähes pirstaloineet alueen kahteen osaan. Tähän saakka laajimmat hakkuut aloitettiin v. 2011 lähes välittömästi suunnitelmasta annettujen lausuntojen (kohta 5) jälkeen. Pääulkoilureittien varsilta on avohakattu metsää yhteensä kilometrien pituudelta: metsämaisema on pilaantunut, viihtyvyys kärsinyt, vetovoimaisuus heikentynyt. Hakkuita on suoritettu myös useilla muilla alueilla ns. päätehakkuina – mm. luontokeskuksen läheisyydessä. Metsähallitus katsoo, että n. 60 % retkeilyalueen pinta-alasta kuuluu metsätalouden piiriin (vrt. mm. maakuntakaava). On perusteltua syytä epäillä, että Metsähallituksella on parhaillaan vireillä suuria suunnitelmia Teijon metsänhakkuiden jatkamiseksi pahimman skenaarion mukaisesti. Kuva 17. Tukkipuusavotta v. 2011. Kuva 18. Avohakkuu v. 2011. Kuva 19. Hakkuu v. 2011. Kuva 20. Hakkuu v. 2011 pääulkoilureitin varrella. Kuva 21. Hakkuut muutaman vuoden takaa. Maaston laikutus koneellisesti. Kuva 22. Luontokeskuksen lähimaisemaa. Kuva 23. Energia-aineskasat. Kuva 24, 25. Sukset kantoon v. 2011. 9. Salon Teijon Kansallispuisto • ”Teijon alue on laajimpia erämaisia metsä- ja suoalueita Varsinais-Suomen itä- ja kaakkoisosissa. Se sijaitsee melko etäällä muista laajemmista suojelualueista.” ”Alueen kulttuuriperintö on valtakunnallisesti arvokas.” • ”Teijo on etenkin hemiboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen oloissa sellainen laaja ja yhtenäinen metsäalue, jolle suojelua ja luonnonhoitotoimia olisi ekologisesti mielekästä keskittää.” • Metsien pelastamisella on kiire. Suunnitellut hakkuut tulisi keskeyttää kansallispuiston perustamisprosessin ajaksi, koska metsätaloutta katsotaan voitavan harjoittaa noin 60 %:lla retkeilyalueen pinta-alasta. • Pirstaloituneet suojelualueet tulisi koota mahdollisimman yhteinäiseksi kansallispuistoksi, jossa luonnonsuojelu toteutuu lakiperusteisesti. Luonnonsuojelulain ja kansallispuistoasetuksen mukaan kansallispuistossa ei saa ryhtyä toimiin, jotka vaikuttavat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan tai eliölajien syntymiseen. Lähteitä • Ruukkien retki, Museovirasto, Suomen matkailuliitto, 1998 • Ihmisiä ja elämää Kirjakkalan ja Teijon vanhoissa ruukkikylissä, toim. Leena Rossi, 2003 • Ruukin töissä, Pekka Kautovaara1986 • Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kuninkaan Kartasto Suomesta 1776 – 1805, 1989 • Salon Seudun maakuntakaava 2008 • Teijo-Mathildedal osayleiskaava, Perniö, 1996 • Metsähallitus / Mathildedalin virkistyskalatuskeskus, rantakaava ja rantakaavan muutos, Perniö, 1992 • Teijon ylänkö Natura 2000–alueen hoito- ja käyttösuunnitelma, Metsähallitus, 2010 • Teijon ylänkö Natura 2000–alueen hoito- ja käyttösuunnitelma – lausunto- ja vastinekooste, Metsähallitus, 2011 • Lausunto, Maija Rautamäki, 5.12.2010 • Helsingin Sanomat, Heli Saavalainen, 29.2.2012 • Wikipedia • Salon kaupungin internet-sivusto • Metsähallituksen internet-sivusto • Lainsäädäntöä • Luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096 • Asetus kansallispuistoista 18.12.1981/932 Liitteet • Turun Sanomat, lehtiartikkeli, 22.3.1988 • Retkeilyaluealoite, 14.4.1989 • Mielipidekirjoitus, Salon Seudun Sanomat, 23.10.1989 • Lausunto, Maija Rautamäki Valokuvat • Hannu Paunila, kuvat 1, 2, 3, 4, 5, 6, 10, 11, 12, 13, 16, 18, 19, 20, 21, 22 Maija Rautamäki, kuvat 17, 22, 23, 24 • • Jarmo Markkanen, kuvat 7, 8, 9, 14, 15 • Salon Kaupunki / Martti Halme, ilmavalokuvat Liitte 1 Liitte 2 Liite 3
© Copyright 2024