Siemenlainsäädännön tiukentamiskaavailut ovat jo
Miten käy maatiaisrukiin, härkäpavun ja perunan EU:n direktiivien ryöpytyksessä? Kuva: Timo Rantakaulio Teollisuussiemeniä monimuotoisuuden kustannuksella Maatiainen 1 / 2013 Siemenlainsäädännön tiukentamiskaavailut ovat jo pitkällä Kävin Wienissä marraskuussa tutustumassa muihin eurooppalaisiin siemensäilyttäjiin ja säilyttäjiin, pienviljelijöihin ja luomuihmisiin. Esimerkiksi eräs tsekkiläinen pariskunta edusti Dostalekeli suomeksi Ohra-yhdistystä. Sain heiltä näytteen yhdistyksen ylläpitämästä kaksitahoisesta kuorettomasta kevätohrasta Itä-Määristä. Pussukan ohranjyvät olivat silmin havaittavasti väriltään keltaisesta kahvinruskeaan. Kyseinen ohra on maatiaista, jyvät olivat monimuotoisella tavalla keskenään erinäköisiä. Itävaltalainen Arche Noah -maatiaiskasviyhdistys kutsui tutustumiskäynnille kaltaisiaan siementen ja harvinaisten geenivarojen säilyttäjäorganisaatiota, samanlaisia verkostomuotoisia eläviä geenipankkeja (in situ ja ex situ) kuin Maatiainen. Parin päivän seminaarissa How to protect our seeds käsiteltiin siemenlainsäädännön nykytilaa ja suunniteltuja uudistuksia. Monet tahot edustivat siementen säilyttäjä- ja vaihtoyhteisöjä, joilla ei ole yleisölle suuntautuvaa siemenmyyntiä päinvastoin kuin Maatiaisella. Suunnitelmia heillä on kuitenkin mm. ”siemenkirjaston” perustamiseksi, löytyipä eräältä laboratorio jäsenten käyttöön. Ranskalainen Kokopelli-yhdistys myy maatiaissiemeniä netissä. Ellette usko, käykää katsomassa 24 heidän hyvinkin laajaa listaansa tomaatteineen, joiden lajikkeet on lueteltu noin 7 eri värin mukaan. Ja he ovat olleet EU -tuomioistuimen käsittelyssä toiminnastaan. Oikeuden päätös oli yhdistykselle pettymys, mutta jotkin siemenyhdistykset näyttivät havaitsevan pieniä valonpilkahduksia: Maatiaiset (native seeds, heirloom varieties, landraces) saivat huomiota..., vai mistä on kysymys? Maatiaiset on tiedostettu geenivarallisuuden lähteenä, niiden ylläpitoa ja kestävää käyttöä suojelevat kansainväliset sopimukset. Mutta ovatko päättäjämme ymmärtäneet, että pienimuotoista viljelyä varten siementen kallis ja monimutkainen rekisteröinti ja sertifiointi on silkkaa ajan ja rahan hukkaa. Vaikka rekisteröinti- ja sertifiointiprosesseja kevennettäisiinkin, byrokratia ja rekisteröintistandardit johtavat kymmenien tuhansien vanhojen ja maanviljelijöiden omien kantojen ja lajikkeiden katoon. Nämä kannat ja lajikkeet ovat usein niitä, jotka kestävän kehityksen kriteerien mukaan vaativat vähemmän lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Vaakakupissa painaa toisaalla fertiilien, lisääntymiskykyisten ja monimuotoisten siementen avoin saatavuus kaikille, toisaalta siementen patentointi ja yksityistäminen. Siemenlainsäädännön historiaa ja nykypäivää Siementarkastuksen historiasta Suomessa voi lukea muistin virkistykseksi Maatiainen -lehdestä 4/2009 s. 20. Aluksi tärkeää oli siemenmarkkinoiden rehellisyyden turvaaminen. Seuraavaksi tavoitteet suuntautuivat kohti tuottavuutta. Entistä tuottavampia lajikkeita halutaan saada kuluttajien käytettäväksi tehostuvalla kasvinjalostuksella. Nyt lakiehdotuksessa halutaan huomioida myös ilmastonmuutos, kestävä maa- ja metsätalous ja biodiversiteetin suojelu. Käytännössä ei ole huomioitu sitä, että tavoitteisiin ei välttämättä päästä niillä keinoilla, joita on ehdotettu. Monissa EU-jäsenmaissa, kuten Suomessa, pienten siemenerien markkinointi on lähestulkoon laitonta ja siksi nämä siemenet ovat harvinaistuneet. Viljellyn ympäristön geneettinen monimuotoisuus on kärsinyt tästä jo pitkään. Vanhoja viljelykantoja ja -lajikkeita on kuollut sukupuuttoon ja kadonnut ikuiseen unohduksen hämärään. Uusi lainsäädäntökaavailu sisältää uhkan, että sama tapahtuu myös koristekasveille. Toisaalla euroop- 25 Maatiainen 1 / 2013 palainen lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset velvoittavat valtioita suojelemaan ympäristön, luonnon ja maatalouden kasvien ja eläinten monipuolista ja monimuotoista geeniperimää. Tavoitteet ovat ristiriitaisia. Kylvösiemenet ajautuvat omistusoikeuksien piiriin kasvavassa määrin. Tämä kapeuttaa siementen lajikirjoa ja ihmisten vapautta siementen sisältämien geenivarojen käyttämiseen. Suomen siemenmarkkinarakenteen ongelmia ovat keskittyneisyys sekä tuotteiden tehoton erilaistaminen asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Ongelma on maailmanlaajuinen. Siemenkaupan volyymistä 75 % hallitsee 10 suurinta yritystä ja sitä kautta tulee niiden määräävä markkina-asema ruokaan, jota päivittäin syömme. Kyseenalaisen kehityksen myötä saatavilla olevien viljelyskasvien, makujen, laatujen ja lajikkeiden ja kantojen kirjo karsiutuu, vaikka kuluttajat haluaisivat mieluummin lisää vaihtelua ja erilaisia makuja vihanneksiinsa, salaatteihinsa ja leipiinsä. Siemenmarkkinoiden takana on massiivinen ja kallis hallintobyrokratia. Kun lajike kuvataan, siihen kuluu viranomaisten työaikaa, rekisteröintimaksu ja vuosittaiset ylläpitokustannukset rasittavat jokaista yksittäistä lajiketta. Maanviljelyskasveille vaaditaan pakolliset, viranomaisten suorittamat DUS (Distinctness, Uniformity and Stability) -testit ja VCU (value of cultivation and use) -testit. DUS-testauksessa selvitetään, onko lajike itsenäinen jaloste. Jotta lajike olisi itsenäinen, sen on oltava yhtenäinen eri ominaisuuksiltaan, eli yksilöiden on oltava keskenään riittävän samankaltaisia. Lisäksi lajikkeen on erotuttava jo olemassa olevista, muista nimetyistä lajikkeista. Lajikkeen tärkeiden ominaisuuksien on oltava pysyviä. Maatiaisilta vaaditaan DUS-kriteerien täyttäminen, ei VCU:ta, mutta samalla asetetaan huomattavia alueellisia ja määrällisiä rajoituksia. Nykyistä järjestelmää strukturoivat käsitteet eivät vastaa todellisuutta. Ne eivät huomioi maatiaiskantoja eli monimuotoisia kasvipopulaatioita, muuttuvia olosuhteita, siementen mukautumista olosuhteisiin ja historiallista kehitystä osana ihmisen kulttuuria. Nykyinen siemenkauppalainsäädäntö on kalleudessaan, monimutkaisuudessaan ja tilkkutäkkimäisyydessään kaivannut uudistusta. Euroopan komissio perustelee uudistustarvetta mm. velkaantuville jäsenvaltiolle siementen rekisteröinnistä ja sertifioinnista koituvilla kuluilla. Niitä on tarkoitus keventää ja siirtää ne kokonaisuudessaan siemeniä käytettäväksi tarjoavien toimijoiden kannetta- vaksi. Siemenlainsäädäntöä edustaa tällä erää 12 eri direktiiviä. Direktiivien mainitsemista lajeista pääsääntöisesti edellytetään myynnissä olevien lajikkeiden rekisteröintiä ja siementen sertifiointia. Säännösten soveltamista eri tavoin eri jäsenvaltioissa on pidetty sisämarkkinoiden vapaan kilpailun vastaisina. Kun soveltaminen ja testausten kustannukset vaihtelevat eri jäsenvaltioissa, tämä asettaa yritykset eriarvoiseen asemaan ja vääristää sisämarkkinakilpailua. Tähänastinen lainsäädäntö on tarjonnut EU:n jäsenvaltioille mahdollisuuksia erilaisiin poikkeuksiin siemenlainsäädännön soveltamisessa. Poikkeuksia ja sääntöjä maatiaissiemenille (conservation varieties) sovelletaan eri tavoin eri jäsenvaltioissa. suoritus (material exchanged in kinds between two persons) jätetään lain, ja sen vaatiman lajikkeen rekisteröinnin ja sertifioinnin ulkopuolelle. Tämä ilahduttanee kotipuutarhuria ja hänen naapuriaan: he voivat vaihtaa siemeniä ilman viranomaisten myötävaikutusta myös kirkkaassa päivänvalossa. Lopullista lainsäädäntöehdotusta odotetaan 2013 ensimmäisellä neljänneksellä Euroopan parlamentin ja ministerineuvoston käsiteltäväksi. Silti siemenorganisaatiot kokevat edelleen, että vaarana on siemenlain muuttuminen siten, että siemensäilyttäjäorganisaatioiden toiminta käy mahdottomaksi. Se voi olla uhka omavaraismaataloudelle, pienimuotoiselle ruoantuotannolle ja paikalliselle siemenvaihdolle, joiden piiriin eteläinen Eurooppa on viime aikoina lisääntyvissä määrin ajautunut ja jotka itäisessä Euroopassa ovat olleet tärkeitä ihmisten päivittäiselle selviytymiselle arjessa tähän päivään asti. Monissa finanssikriisin ravistelemissa maissa ihmiset on heitetty kadulle ja he ovat etsiytyneet hyljätyille maa-alueille kasvattamaan perheensä elintarvikkeita. Yhä suurempaa määrää ihmisiä Suomessakin kiinnostaa vihannestensa omatarveviljely. Uusi lainsäädäntökaavailu koetaan myös riskinä Euroopan ulkopuolisen maailman maaseutujen väestön viljelyomavaraisuudelle, mikä voi lisätä paikallista ja kansainvälistä poliittista epävakautta. Jälleen tänä syksynä ovat Maatiaisen siementen kerääjät ja kasvattajat jälleen antaneet panoksensa siemenverkostoomme. Laadukas siementuotanto ei ole helppoa. Jos siementen keräily ja vaihtamien kriminalisoidaan, katoavat ennen pitkää myös tähän toimintaan liittyvät taidot ja osaaminen. Talletukset siemenpankkiin sijaitsevat hajautetusti, jäsenten puutarhoissa ja pelloilla, mutta myös siemenpakkaamon siemenvarastossa. Vain elävässä geenipankissa ja geenivarakeskuksessa siemenet voivat käyttää mahdollisuutensa sopeutua muuttuviin ympäristöoloihin. Organismit, kasvit, eläimet ja mikrobit kehittyvät vuorovaikutuksessa keskenään sukupolvi sukupolvelta. Pakastetut siemenet ovat hyvä lisä, mutta yksinään epävarmempi keino säilyttää geenivara-aarteita. Siksi Maatiainen on yleishyödyllinen yhdistys: maatiaisia ja niiden kantamaa laajakirjoista geeniperimää tarvitaan niin kotipuutarhoissa, julkisissa puistoissa kuin myös tulevaisuuden kasvinjalostuksessa. Niitä voidaan ylläpitää maatiloilla ja kotitarveviljelyssä. Maatiaissiemenet ovat julkinen hyödyke, ja niiden pitäisi olla kaikkien kiinnostuneiden saatavilla. Maatiainen 1 / 2013 Lain uudistamistarpeet ja suunnitelmat Euroopan Komission lakiehdotuksen mukaan kasvinlisäysaineisto on olennainen osa maatalouden tuottavuutta, ihmisten terveyttä sekä ruuan ja maataloustuotteiden tuotannon laatua. Uuden lainsäädännön tarkoitus olisi pyyhkiä pois monimutkainen direktiivien verkosto, joita jäsenvaltiot nykyisellään soveltavat halujensa ja kykyjensä mukaan. Sillä on tarkoitus korvata 12 vanhaa eri kasveja eri tavoin koskevaa direktiiviä yhdellä asetuksella, joka uhkaa sulkea piiriinsä kaiken kasvinlisäysaineiston, myös koristekasvien. Sen tultua voimaan ja se koskee kaikkea siementen markkinointia, (placing on the market’ means the holding for the purpose of sale within the Union, including offering for sale or any other form of transfer, and the sale, distribution, entry into the Union and other forms of transfer, whether free of charge or not.) 12 direktiivin mallissa on mukana tärkeimmät kasvit, nk. listatut lajit. Listaukset löytyvät Finlex -tietokannasta. Uuden lain mukaan lajikkeiden rekisteröinnistä ja sertifioinnista koituvat kustannukset tulevat hakijan maksettavaksi kokonaisuudessaan, jotta harmoninen sisämarkkinakilpailu Euroopan yhteisössä ei enää vääristyisi. Maatiaisen siemenluettelossa on 500 nimikettä ja on päivänselvää, että niiden kaikkien rekisteröinti ja sertifiointi ei tule onnistumaan eikä ole taloudellisesti järkevää. Asetusta ei kuitenkaan sovelleta lisäysmateriaaliin, jota testataan, tutkitaan tieteellisesti ja jalostetaan sekä ylläpidetään mm. geenipankeissa ja geenivarojen säilytysverkostoissa. Uusimmassa lakiluonnoksessa myös henkilöiden välinen luontais- Maija Manninen 26 K
© Copyright 2024