Tuusulanjärven hapettaminen vuonna 2009.

Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä
Kultasepänkatu 4 B
04250 Kerava
TUUSULANJÄRVEN HAPETTAMINEN
VUONNA 2009
Kuopiossa 8.2.2010
Anneli Heitto
Erkki Saarijärvi
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
www.vesieko.fi
Yrittäjäntie 12
70150 Kuopio
[email protected]
Y-tunnus:2000596-8
Puh. 017-279 8600
1
..................................................................................... 0
1. JOHDANTO ...................................................................................................................... 2
2. HAPETUS MENETELMÄNÄ JA TOTEUTUS TUUSULANJÄRVELLÄ .................... 3
3. SÄÄ JA VIRTAAMAT ..................................................................................................... 5
3.1 Sää ................................................................................................................................ 5
3.2 Virtaamat ..................................................................................................................... 6
4. HAPETUKSEN VAIKUTUKSET .................................................................................... 7
4.1 Kerrostumisolosuhteet ................................................................................................. 7
4.2 Happipitoisuus ............................................................................................................. 8
4.3 Ravinnepitoisuudet ...................................................................................................... 9
4.4 Veden pH ................................................................................................................... 12
4.5 Muu vedenlaatu: klorofylli-a ja näkösyvyys ............................................................. 13
4.6 Pohjasedimentin kaasukuplinta.................................................................................. 16
4.7 Pohjaeläimet Tuusulanjärven tilan ilmentäjinä .......................................................... 17
5. JOHTOPÄÄTÖKSET ..................................................................................................... 18
Lähteet: ................................................................................................................................ 20
Kansilehden valokuva: Eeva Kauppinen, Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd, 2005.
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
2
1. JOHDANTO
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd on hapettanut Tuusulanjärven syvännealueita KeskiUudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän toimeksiannosta vuodesta 1998 lähtien. Hapettaminen
on
osa
Tuusulanjärven
kunnostusta,
jonka
tavoitteita
ovat
(www.tuusulanjarvi.org):
järveen tulevan ravinnekuormituksen vähentäminen ja järven rehevyystason pienentäminen
järven säilyminen uimakelpoisena läpi vuoden, mikä edellyttää sinilevien massaesiintymien kuriin saamista
petokalakantojen säilyminen vahvoina ja luontaisesti lisääntyvinä
järven virkistyskäyttöarvon kasvu.
Tuusulanjärven tilaa pyritään kohentamaan useiden samanaikaisten toimenpiteiden avulla.
Kunnostustoimenpiteitä
on
toteutettu
sekä
valuma-alueella
että
järvellä
(www.tuusulanjarvi.org):
kosteikot ja laskeutusaltaat
maatalouden vesiensuojelutoimenpiteet (suojavyöhykkeet, kosteikot)
kaavoitus ja vesihuollon kehittäminen
umpeenkasvaneiden ja liettyneiden rantojen ruoppaus
vesikasvillisuuden niitot
ravintoketjukunnostus (petokalojen istutus ja särkikalojen pyynti)
hapettaminen
lisävesien johtaminen Päijänne-tunnelista Rusutjärven kautta Tuusulanjärveen.
Kunnostustoimenpiteiden tarkoituksena on parantaa Tuusulanjärven veden laatua ja happipitoisuutta, vähentää hapen kulutusta, sisäistä kuormitusta ja leväesiintymiä, parantaa veden vaihtuvuutta sekä lisätä järven virkistyskäyttömahdollisuuksia.
Vuonna 2009 toteutetut toimenpiteet:
hapetus
hoitokalastus, saalis 66,1 tonnia
kalaistutukset, 2000 kpl ankeriaita heinäkuussa
ranta-alueiden vesikasvillisuutta poistettiin 550 m3
Rantamo-Seittelin kosteikon rakennustyöt saatiin päätökseen
Tuusulanjoen kunnostustyöt valmistuivat
Tässä raportissa on käsitelty Tuusulanjärven hapettamista vuonna 2009 ja hapettamisen
vaikutusta happitilanteeseen ja sisäiseen kuormitukseen. Happitilanteen lisäksi raportissa
on arvioitu järven nykytilaa ja verrattu sitä aikaisempiin hapetusvuosiin.
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
3
2. HAPETUS MENETELMÄNÄ JA TOTEUTUS TUUSULANJÄRVELLÄ
Hapettamisen tarkoituksena on ylläpitää pohjanläheisen veden happipitoisuutta tarpeeksi
korkeana, jotta hapettomuudesta johtuvan ns. sisäisen kuormituksen seurauksena sedimentistä veteen vapautuvien ravinteiden määrä vähenisi. Pohjan pysyessä hapellisena siellä
viihtyvät myös järven kannalta tärkeät pohjaeläimet, jotka pohjaa pöyhiessään kuljettavat
happea syvemmälle sedimenttiin parantaen siten edelleen pohjan tilaa. Hapetuksen avulla
pyritään myös elvyttämään pohjan aerobista (hapellinen) hajotustoimintaa, ja sitä kautta
estämään anaerobisissa (hapeton) prosesseissa syntyvien haitallisten aineiden (rikkivety,
metaani, ammonium) syntymistä. Sedimentin metaanin tuotannon vähentyessä kaasukuplien aiheuttama sedimentin resuspensio vähenee vähentäen samalla sedimentistä veteen
vapautuvien ravinteiden määrää.
Hapetinlaitteiden toiminta perustuu hapekkaan päällysveden pumppaamiseen pohjan
lähelle. Päällys- ja alusveden lämpötilaeroista johtuen alusvesi on talvella ja kesällä tiheämpää kuin päällysvesi. Tiheyserojen vuoksi kevyempää ja hapekkaampaa päällysvettä
ei pääse luontaisesti kulkeutumaan pinnalta pohjalle. Syksyllä ja keväällä, kun järven vesi
on tasalämpöistä ja tuulet pääsevät sekoittamaan vesimassaa, Mixox-hapetuspumput ovat
yleensä pysähdyksissä.
Tuusulanjärvi on matalahko ja epäsäännöllisesti kerrostuva järvi. Tuusulanjärvelle ei ole
luonteenomaista syksyn viilenemiseen asti jatkuva kesäaikainen lämpötilakerrostuneisuus,
vaan järven vesimassa kiertää luonnostaan viileistä tai tuulisista sääjaksoista johtuen (Lappalainen 1998). Ajoittaisista kesäaikaisista kierroista huolimatta alusvesi on muuttunut
hapettomaksi hyvin lyhyessä ajassa, kun tuottavasta kerroksesta pohjalle laskeutuva orgaaninen aines hajoaa ja kuluttaa tilavuudeltaan pienen alusvesikerroksen happivarantoja.
Tuusulanjärvellä hapettimien avulla pyritäänkin lisäämään järven kiertoherkkyyttä ja rikkomaan lämpötilakerrostuneisuus ennen kuin alusveden happipitoisuus laskee liian alas,
ns. lämpötilakerrostuneisuuden säätely (kuva 1). Säätely tapahtuu pumppaamalla tavanomaista suuremmalla virtaamalla kevyempää ja hapellista päällysvettä tiheämpään alusveteen (kuva 1, a). Tällöin alusveden tilavuus kasvaa. Samalla päällys- ja alusveden lämpötilaero ja kerrostuneisuuden stabiliteetti pienenevät ja järvi kiertää herkemmin kuin luonnostaan. Tyyninä, aurinkoisina ja lämpiminä jaksoina kerrostuneisuus kuitenkin säilyy, ja ravinteet pysyvät alusvedessä estäen laajat leväkukinnat. Viileä ja tuulinen jakso puolestaan
purkaa kerrostuneisuuden helposti (kuva 1, b).
Tuusulanjärven hapetinlaitteet toimivat kesällä ja talvella järven pyrkiessä kerrostumaan
päällysveden ja alusveden lämpötilaeroista johtuen. Kesäisin Tuusulanjärvellä on aiemmin
ollut käytössä kuusi hapetinta, vuosina 2008 ja 2009 neljä. Talviaikoina käynnissä on
yleensä ollut vain yksi laite. Tuusulanjärvellä pohjanläheisen veden happipitoisuus pyritään pitämään ympärivuotisesti yli 2 mg/l arvossa. Happipitoisuuden laskiessa pohjan lähellä alle arvon 2 mg/l, alkaa pohjasta hiljalleen vapautua ravinteita (Lappalainen 1998,
Lappalainen ja Lakso 2005).
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
4
a)
b)
Kuva 1. Mixox–hapetusmenetelmä Tuusulanjärvellä – kerrostuneisuuden säätely. a) Hapekkaan päällysveden pumppaus suurella virtauksella alusveteen; lämpötilaerot ja kerrostuneisuuden stabiliteetti pienenevät, alusveden tilavuus kasvaa. b) Kerrostuneisuuden purkautuminen ennen kuin pohjalle syntyy huonohappinen tilanne (kierto tapahtuu herkästi
tuulen tai viileämpien sääolojen vaikutuksesta).
Tuusulanjärven hapetus aloitettiin 20.5.1998 neljällä Mixox MC 1100 -laitteella ja yhdellä
MC 1000 -laitteella. Keväällä 1999 hapetustehoa lisättiin yhdellä Mixox MC 1000 laitteella. Kesällä 2000 kaksi laitetta (no 1 ja 2) ja keväällä 2001 kaksi laitetta (no 3 ja 4),
kaikki MC 1100 -laitteita, siirtyi Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän omistukseen.
Vuonna 2008 Tuusulanjärvellä kokeiltiin kesäaikaista hapetusta neljän Keski-Uudenmaan
vesiensuojelun kuntayhtymän omistaman laitteen avulla. Kaksi Vesi-Ekon omistamaa urakointilaitetta pidettiin varalaitteina mahdollista kesäaikaista lisähapetustarvetta varten.
Käytäntöä jatkettiin vuonna 2009.
Vuonna 2009 hapetinlaitteet toimivat seuraavasti:
Talvella 2009 toiminnassa oli laite 2 välillä 9.1.-17.4.
Kesällä 2009 toiminnassa olivat 26.5.alkaen aluksi laitteet 1-4 (MC 1100). Laite 2
kuitenkin rikkoontui ja oli pois päältä heinäkuun alusta elokuun loppupuolelle.
Elokuussa myös laite 3 rikkoontui, mutta sen tilalle käynnistettiin 13.8. varalla ollut
laite 5. Suurimman osan heinä- ja elokuuta hapetus hoidettiin siten kolmella laitteella, muuten neljällä. Hapettimet kytkettiin pois päältä 24.9.
Laitteiden sijainti Tuusulanjärvellä on esitetty liitteessä 1.
Keskimääräisellä päällysveden happipitoisuudella 8 mg/l laskettuna MC 1100 -laitteen
hapetusteho on noin 650 kg O2/d ja MC 1000 -laitteen teho vastaavasti noin 540 kg O2/d.
Laitteiden aikaansaama päällysveden virtaama alusveteen on näin ollen noin 460 000 m3 d1
ja hapetusteho noin 3 600 kg O2/d. Alusveden pinta-alaan (1,4 km2) suhteutettuna hapetustehoksi tulee noin 2,6 g O2/m2/d.
MC 1100-hapettimen virrankulutus on 60 kWh/d.
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
5
3. SÄÄ JA VIRTAAMAT
3.1 Sää
Vuosi 2009 oli Suomessa keskitalven lämpötilojen osalta aiempia, poikkeuksellisen lämpimiä talvia tavanomaisempi, joskin syksy 2008 ja alkutalvi olivat hyvin leudot (kuva 2 ja
3). Alku- ja keskikesä olivat sateiset, mutta lämpötilat lähellä keskimääräisiä (kuva 2).
Talvi 2008-2009
Loka- ja marraskuu 2008 olivat lauhoja ja hyvin sateisia. Marraskuun sateista osa tuli Etelä-Suomessakin lumena, mutta vesisade sulatti lumet nopeasti. Lauhat säät jatkuivat vielä
joulukuussakin, ja koko loppuvuodesta 2008 muodostui pitkäaikaiskeskiarvoja huomattavasti lämpimämpi. Järvet jäätyivät Etelä-Suomea myöten joulukuun loppupuolella, ja
syystäyskierrosta muodostui pitkä.
Tammikuun alussa sää kylmeni talviseksi. Ennen kuun puoltaväliä lauhtui kuitenkin uudelleen, ja lumet sulivat Etelä-Suomesta vesi- ja tihkusateiden myötä. Kuun loppupuoli oli
jälleen talvisempi. Lumipeitteen paksuus oli Etelä-Suomessa 10-25 cm.. Helmi- ja maaliskuun keskilämpötilat olivat lähellä pitkänajan keskiarvoja, mutta sademäärät jäivät tavallista pienemmiksi. Helmikuun lopussa lumipeitteen paksuus oli Etelä-Suomessa 10-25
cm..
Huhtikuun säät olivat vaihtelevat. Kuun lopussa oli poikkeuksellisen lämmintä, ja päivälämpötilat nousivat Etelä-Suomessa lähelle 20 astetta. Kuu oli keskimääräistä lämpimämpi
ja erittäin vähäsateinen.
Kuukauden keskilämpötila, oC
Avovesikausi 2009
Toukokuu oli lämmin ja sademääriltään lähellä tavanomaista. Kesäkuu sen sijaan oli epävakainen ja sateinen. Kuun vaihtuessa heinäkuuksi oli lyhytaikaisesti lämmintä, mutta
kuun alkupäivien helteiden jälkeen säätyyppi muuttui jälleen sateiseksi ja koleaksi. Kesäja heinäkuun keskilämpötilat eivät poikenneet merkittävästi pitkäaikaiskeskiarvosta, mutta
kuukaudet olivat tavallista sateisempia. Elokuussa sen sijaan oli joitakin lämpimiä, aurinkoisia jaksoja, ja kuukauden keskilämpötila oli tavallista korkeampi. Kesä jatkui vielä
syyskuussa, joka oli paikoin poikkeuksellisen lämmin. Lokakuu puolestaan oli kylmä ja
sateinen.
200
180
160
140
120
100
80
60
40
20
0
Kuukauden sademäärä,
mm
20
18
16
14
12
10
8
6
4
2
0
-2
-4
-6
-8
-10
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
19712000
2007
2008
2009
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10 11 12
Kuukaudet
Kuva 2. Kuukausikohtaiset keskilämpötilat (ºC) ja sademäärä (mm). Helsinki-Vantaan
lentoaseman havaintoasema. (Ilmatieteen laitos).
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
7
6
1
2007
2008
2009
2006
2005
2004
2003
2
2002
3
2001
4
2000
5
0
900
800
700
600
500
400
300
200
100
0
1971-2000
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
Vuoden sadesumma (mm)
Havaintoasema Hki-Vantaa LA
8
1971-2000
Vuoden keskilämpötila, oC
Havaintoasema Hki-Vantaa LA
6
Kuva 3. Vuosien keskilämpötilat ja sadesummat (mm). Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasema (Ilmatieteen laitos).
3.2 Virtaamat
Tuusulanjärven hapetusvuosien 1998 - 2009 virtaamaolosuhteet poikkeavat huomattavasti
toisistaan (kuva 4). Tällä on vaikutusta mm. järveen eroosion mukana kulkeutuvien ravinteiden määrään. Esimerkiksi vuonna 2008 vuoden keskivirtaama oli kolminkertainen verrattuna kuivan vuoden 2003 vastaavaan. Eroosion vaikutusta ja ravinteiden kulkeutumista
edisti vuosina 2007 ja 2008 virtaamahuippujen osuminen talvikauteen lämpimien ja sateisten talvikelien seurauksena. Myös loppusyksyn aikaiset virtaamat ovat olleet viime vuosina
suurempia kuin vertailukaudella 1961-1990. Syksyn ja alkutalven 2008 suuret virtaamat
kääntyivät nopeaan laskuun joulukuun puolenvälin jälkeen, ja talvikauden 2009 virtaamat
olivat pienet verrattuna edellisiin talviin.
1961-90
2007
2008
2009
4
m3 s-1
3
2
1
Joulu
Marras
Loka
Syys
Elo
Heinä
Kesä
Touko
Huhti
Maalis
Helmi
Tammi
0
3,5
Talvi (joulumaalis)
Keskivirtaama, m3/s
3
2,5
kevät (huhtitouko)
2
Kesä (kesä-elo)
1,5
1
Syksy (syysmarras)
0,5
1961-90
2009
2008
2007
2006
2005
2004
2003
2002
2001
2000
1999
1998
0
Vuosi, ka.
Kuva 4. Tuusulanjärven luusuan (Tuusulanjoki, ast. nro 1310) virtaamien kuukausikeskiarvot 2007, 2008 ja 2009, sekä keskimääräinen virtaama 1961 - 1990 (Oivatietojärjestelmä).
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
7
4. HAPETUKSEN VAIKUTUKSET
Hapetuksen vaikutusten tarkastelu perustuu Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän happimittaustuloksiin sekä Uudenmaan ympäristökeskuksen Halosenniemen edustan
pääsyvänteestä ottamiin vesinäytteisiin (havaintopaikka Tuusulanjärvi syvänne 89). Uudenmaan ympäristökeskuksen ottamien näytteiden tulokset on saatu ympäristöhallinnon
Oiva-tietojärjestelmästä (http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp). Kuntayhtymä on
mitannut veden happipitoisuutta syvännehavaintopaikoilta A, B, D ja E. Havaintopaikkojen ja hapettimien sijainti on esitetty liitteessä 1. Vedenlaatutulokset vuoden 2009 osalta on
esitetty liitteessä 2.
Tuusulanjärven vedenlaatua on tarkasteltu lähinnä päällysveden (tulokset 1 m syvyydellä)
ja pohjanläheisen veden (näyte 1 m pohjan yläpuolelta) tulosten perusteella.
4.1 Kerrostumisolosuhteet
Tuusulanjärvellä hapettamisen yhtenä päätarkoituksena on ollut järven saattaminen lähes
täyskierronomaiseen tilaan jo keskikesällä (Lappalainen 1998). Syynä normaalista poikkeavaan hapetuskäytäntöön on pohjasedimentin erittäin suuri hapenkulutuspotentiaali. Kerrostuneisuutta rikkomatta alusveden happipitoisuuden säilyttäminen on käytännössä mahdotonta ja tällöin myös sisäisen kuormituksen ongelma jää ratkaisematta. Pelkkien päällysveden (1 m) ja pohjanläheisen veden (p- 1m, noin 8-9 m) lämpötilojen seuraaminen ei anna
oikeaa kuvaa kerrostuneisuuden voimakkuudesta. Tässä yhteydessä kerrostuneisuutta on
kuvattu vesimassojen tiheyksien erotuksen avulla. Tiheys on laskettu veden lämpötilojen
perusteella kaavalla:
Tiheys =0,0000000408768 * x3 - 0,000007845 * x2 + 0,00005947 * x + 0,99985
jossa
x = veden lämpötila C
Vuosina 1998 - 2009 Tuusulanjärvi on ajoittain kerrostunut lievästi kesä-heinäkuussa hapetinlaitteiden toiminnasta huolimatta (kuva 5 ja 6). On kuitenkin huomattava, että päällysveden ja pohjanläheisen veden välinen tiheysero on pysynyt kohtuullisen pienenä. Tiheyseron ollessa pieni säätilan muutos tuulisemmaksi tai viileämmäksi voi aiheuttaa vesimassan täydellisen sekoittumisen, jolloin alusveden happivarannot täydentyvät.
Vuonna 2009 Tuusulanjärvi kerrostui vain hyvin lievästi (kuva 5). Kesän sää oli vaihteleva
eikä pitkiä kerrostumiseen johtavia hellekausia ollut. Kerrostuneisuuden voimakkuutta
kuvaavat tiheyserot olivatkin epävakaisina kesinä 2008 ja 2009 pienemmät kuin useina
aiempina vuosina (kuva 6).
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
8
tiheysero
1m
8-9 m
25
20
600
15
400
10
200
Lämpötila o C
Tiheysero g/m 3
800
5
9.11.09
15.9.09
29.7.09
4.3.09
10.6.09
10.11.08
8.9.08
28.7.08
2.6.08
16.4.08
12.11.07
5.9.07
30.7.07
7.6.07
18.4.07
0
30.1.07
0
Kuva 5. Tuusulanjärven pääsyvänteen (Tuusulanjärven syvänne 89, Uudenmaan ympäristökeskus) päällysveden (1 m) ja pohjanläheisen veden (p- 1m, noin 8-9 m) lämpötilat, sekä
vesimassojen tiheysero vuosina 2007-2009.
8-9 m
28.9.09
22.9.08
18.9.07
20.11.06
16.1.06
14.3.05
27.4.04
11.7.03
10.2.03
19.8.02
0
20.6.02
0
24.9.01
4
31.7.01
200
2.5.01
8
1.8.00
400
13.6.00
12
3.9.99
600
28.6.99
16
14.9.98
800
29.9.97
20
30.9.96
1000
Lämpötila oC
1m
24
8.1.96
Tiheysro, g/m3
tiheysero
1200
Kuva 6. Tuusulanjärven päällysveden (1 m) ja pohjanläheisen veden (p-1 m, noin 8-9 m)
lämpötila, sekä tiheysero vuosina 1996-2009.
4.2 Happipitoisuus
Talvella 2008-2009 Tuusulanjärven pääsyvänteen (Tuusulanjärvi syvänne 89) happitilanne oli hyvä. Alusveden happipitoisuus oli alimmillaan 9,4 mg/l (4.3.2009).
Kesällä 2009 happitilanne säilyi pohjan lähellä tyydyttävänä. Happipitoisuus laski syvännehavaintopaikkojen A, B, D ja E keskiarvona laskettuna pohjan lähellä alimmillaan
arvoon 4,3 mg/l elokuun alussa (Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän mittaukset) (kuva 7). Yksittäisistä pitoisuuksista alin, 2,5 mg/l, mitattiin tuolloin havaintopaikalta
B. Havaintopaikalla A mitattiin aivan pohjan läheltä 28.8. poikkeuksellisen pieni happipitoisuus 0,14 mg/l. Jo 1m pohjan yläpuolella happipitoisuus oli kuitenkin 6,71 mg/l. Alimpien happipitoisuuksien aikaan heinä- ja elokuussa toiminnassa oli vain kolme hapetinta.
Näyttää siltä, että pohjan läheisen vesikerroksen hyvähappisuuden varmistaminen edellyttää hapettamista neljällä laitteella.
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
9
Hapetusta edeltäneisiin vuosiin 1982 - 1997 verrattuna hapettamisen aloittamisen jälkeiset
vuodet ovat olleet happitilanteeltaan hyviä (kuvat 7 ja 8) lukuun ottamatta vuotta 2003,
jolloin happipitoisuus oli alimmillaan 1,35 mg/l (neljän havaintopaikan A, B, D ja E keskiarvona) heinäkuun lopulla.
Tuusulanjärven pohjasedimentin hapenkulutuspotentiaali on erittäin suuri, joten pitkien
kerrostuneisuusjaksojen aikana happipitoisuus saattaa edelleen laskea alle 2 mg/l tason.
Vuosien 2002 ja 2003 muita hapetusvuosia heikompaan tilanteeseen vaikuttivat mm. erikoiset sääolot (kuivat hellekesät).
1.5.09
1.5.08
1.5.07
1.5.06
1.5.05
p-0,2 m
1.5.04
1.5.03
1.5.02
14
12
10
8
6
4
2
0
1.5.01
Happi mg/l
p-1 m
Kuva 7. Tuusulanjärven mittauspisteiden A, B, D ja E keskiarvoinen pohjanläheisen veden
(p-1 m ja p-0,2 m) happipitoisuus touko-lokakuussa 2001-2009.
Happipitoisuus, mg/l
12
10
8
6
4
2
Mixox-hapetus
0
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
00
01
02
03
04
05
06
07
08
09
Kuva 8. Tuusulanjärven pääsyvänteen (Tuusulanjärvi syvänne 89) pohjanläheisen veden
happipitoisuudet vuosina 1990 - 2009.
4.3 Ravinnepitoisuudet
Päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat vuonna 2009 välillä 59-170 µg/l (ka.
92 µg/l). Pitoisuudet olivat talvella erittäin korkeat edellisen syksyn runsaiden valumien
seurauksena, mutta laskivat keväällä ja kesällä. Vähäsateisen loppukesän ja alkusyksyn
aikana pitoisuudet laskivat edelleen (kuva 9). Avovesiajan keskiarvopitoisuus oli 75 µg/l
eli erittäin rehevien järvien tasoa, kuten edellisenä kesänäkin (ks. luokitus sivulta 18).
Talviaikaiset korkeat pitoisuudet johtuivat valuma-alueelta tulevan kuormituksen kasvusta.
Viime vuosien 2006-2008 poikkeuksellisen lämpimät syksyt ja talvet ja runsaat vesisateet
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
10
ovat lisänneet eroosiota ja sitä kautta järveen kohdistuvaa ravinnekuormaa. Vaikka talvi
2009 olikin lämpötiloiltaan lähempänä keskimääräistä, syksyn valumat näkyivät selvästi
talven vedenlaadussa.
Aiemmille vuosille tyypillistä päällysveden kokonaisfosforipitoisuuden kesäaikaista nousua ei havaittu vuosina 2008 ja 2009, vaan pitoisuustrendi oli ennemminkin laskeva (kuva
9).
82-97
250
98-05
2007
2008
2009
150
100
50
0
7.12.
26.1.
17.3.
6.5.
25.6.
14.8.
3.10.
22.11.
11.1.
Kuva 9. Tuusulanjärven päällysveden (1m tai 0-2 m näytteet) kokonaisfosforipitoisuudet
vuosina 1982 - 2008. Kuvaan on eritelty nykyistä kunnostushanketta edeltävä ajanjakso
(1982 - 97), kunnostushankkeen alkuvaihe (1998 - 2005) ja kolme viimeisintä vuotta 2007,
2008 ja 2009.
Tuusulanjärven päällysveden keskiarvoinen kokonaistypen pitoisuus oli vuonna 2009 883
µg/l (540 - 1500 µg/l). Pitoisuus oli selvästi pienempi kuin vuosina 2007 ja 2008. Alkutalvella pitoisuudet olivat syksyn sateiden jälkeen korkeat, joskaan eivät yhtä korkeat kuin
edellisinä talvina Pitoisuudet laskivat kesällä ja olivat alkusyksyllä koko havaintoajan pitoisuusvaihtelun alarajalla (kuva 10).
82-97
98-05
2007
2008
2009
3000
2500
2000
Kok-N g/l
Kok-P g/l
200
1500
1000
500
0
7.12.
26.1.
17.3.
6.5.
25.6.
14.8.
3.10.
22.11.
11.1.
Kuva 10. Tuusulanjärven päällysveden (1m ja 0-2 m näytteet) kokonaistyppipitoisuudet
vuosina 1982 - 2009.
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
11
Tuusulanjärven pohjanläheisessä vedessä (näyte otettu noin 1 m pohjan yläpuolelta) on
joinakin vuosina havaittu erittäin korkeita kokonaisfosforipitoisuuksia, vuonna 1988 jopa
880 µg/l (kuva 11). Korkeat pitoisuudet kertovat sisäisen kuormituksen aiheuttamasta ravinteiden vapautumisesta pohjasedimentistä. Vuonna 2009 alusveden Kok.P:n keskiarvopitoisuus oli 101 µg/l happipitoisuuden vaihdellessa välillä 4,5-10,4 mg/l. Edellisenä vuonna
keskiarvo oli 136 µg/l.
Hapetusta edeltäneisiin vuosiin verrattuna kokonaisfosforin pitoisuusvaihtelu on pienentynyt ja erityisesti kesän kerrostuneisuuskauden pitoisuudet ovat laskeneet (vrt. arvot vuosilta 82-97, kuva 11). Tilanne on siis tasaantunut. Vuoden 2008 pohjanläheisveden kokonaisfosforipitoisuudet, jotka olivat kuukausitasolla tarkasteltuna tarkkailuvuosien 1982-2009
havaintojen yläpäästä, johtuivat lähinnä koko vesipatsaan tavallista korkeammista eroosion
aiheuttamista pitoisuuksista eikä sisäisen kuormituksen kasvamisesta.
12
1000
82-97
8
6
100
4
2
0
joulu
joulu
marras
loka
syys
elo
heinä
kesä
touko
huhti
maalis
tammi
tammi
10
Liuennut happi, mg/l
Kok-P g/l
10
98-05
2007
2008
2009
O2
2009
Kuva 11. Tuusulanjärven pohjanläheisen veden (8 - 9 m) Kok.P -pitoisuudet vuosina 1982
- 2009. Huom! Logaritminen asteikko.
Kunnostustoimien alettua myös pohjanläheisen veden ammoniumtyppipitoisuus on vähentynyt vuotta 1998 edeltävään aikaan verrattuna (kuva 12). Kunnostustoimien aloittamisen
jälkeen pitoisuus on ajoittain kohonnut happipitoisuuden laskiessa pohjanläheisessä vedessä. Näin kävi mm. huhtikuussa 2003, jolloin pohjanläheisen veden happipitoisuus oli havaintopaikalla 89 laskenut arvoon 0 mg/l. Vuonna 2009 korkein pohjanläheisvedestä mitattu ammoniumtyppipitoisuus oli 120 µg/l.
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
1400
1300
1200
1100
1000
900
800
700
600
500
400
300
200
100
0
p-1 m
1982
1983
1984
1985
1986
1987
1988
1989
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
Ammoniumtyppi µg/l (NH4N)
1400
1300
1200
1100
1000
900
800
700
600
500
400
300
200
100
0
Ammoniumtyppi µg/l (NH4N)
12
82-97
98-05
2006
2007
2008
joulu
joulu
marras
loka
syys
elo
heinä
kesä
touko
huhti
maalis
tammi
tammi
2009
Kuva 12. Ammoniumtyppipitoisuus (NH4-N) pohjanläheisessä vedessä vuosina 1982-2009
(Tuusulanjärvi syvänne 89).
4.4 Veden pH
Reheville järville tyypilliseen tapaan myös Tuusulanjärven veden pH nousee kesällä ajoittain korkeaksi perustuottajien kuluttaessa veden hiilidioksidivarastoja. Erityisen suurta
pH:n nousu on päällysvedessä. Kesän 2009 mittauskerroilla päällysveden pH ei kuitenkaan
noussut yli arvon pH 7,5 (kuva 13).
10
9,5
8,5
82-97
98-05
2006
2007
8
7,5
7
2008
2009
joulu
marras
loka
syys
elo
heinä
kesä
touko
huhti
maalis
tammi
6
joulu
6,5
tammi
pH
9
Kuva 13. Tuusulanjärven päällysveden (1 m) pH vuosina 1982 - 2009.
Mixox -hapetusmenetelmässä päällysvettä pumpataan alusveteen, jolloin myös alusveden
pH saattaa nousta sisäistä kuormitusta lisäävälle tasolle lähelle pH 9:ää (Koski-Vähälä
2001). Tuusulanjärvellä tätä ongelmaa ei usein ole ollut, vaikkakin muutamia kertoja myös
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
13
pohjanläheisen veden pH on noussut vaarallisen korkeaksi (kuva 14). Kyse on onneksi
ollut hyvin tilapäisistä ilmiöistä ja tilanne on palautunut pH 7,3 - 7,7:ään. Kesällä 2009
pohjanläheisveden pH oli korkeimmillaan 7,5.
10
9,5
82-97
pH
9
98-05
8,5
2006
8
2007
7,5
6,5
2009
marras
loka
syys
elo
heinä
kesä
touko
huhti
maalis
tammi
tammi
6
joulu
2008
joulu
7
Kuva 14. Tuusulanjärven pohjanläheisen vesimassan pH vuosina 1982 - 2009.
4.5 Muu vedenlaatu: klorofylli-a ja näkösyvyys
Järven rehevyyttä (perustuottajien määrää) kuvaavan klorofylli-a:n pitoisuudet vaihtelivat
huhti-marraskuussa 2009 väillä 3,7-38 µg/l. Touko-lokakuun pitoisuuksien keskiarvo oli
21,2 µg/l. Kunnostustoimien aloittamisen jälkeen touko-lokakuun aikaiset keskiarvopitoisuudet ovat pysytelleet Tuusulanjärvessä tasolla 21-39 µg/l, ka. 32 µg/l (1998-2008). Verrattuna kunnostustoimia edeltävään aikaan pitoisuudet ovat laskeneet ja vaihtelu hieman
tasoittunut (kuva 15 ja 16).
Avovesikauden (touko-lokakuu) keskiarvopitoisuuden perusteella tarkasteltuna Tuusulanjärvi oli ennen kunnostustoimien aloittamista luokiteltavissa erittäin reheväksiylireheväksi. Viimevuosina keskiarvopitoisuudet ovat edelleen olleet korkeita, erittäin rehevien vesien luokkaa (ks. luokitus sivulta 18). Vuosina 2008 ja 2009 keskiarvopitoisuus
on ollut vaihteluvälin alarajalla ja lähellä rehevän veden luokkaa. Lisäksi on huomattava,
että kesäajan maksimiarvot ovat huomattavasti kunnostustoimia edeltäneitä vuosia alhaisempia.
310 g/l 19.8.1997
140
Klorofylli-a m g/l
120
100
80
60
40
20
1982
1983
1984
1985
1986
1987
1988
1989
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
0
Kuva 15. Tuusulanjärven klorofylli-a:n pitoisuus 0 – 0,2 metrin syvyydellä vuosina 19822009.
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
touko-lokakuu ka.
2009
2008
2007
2006
2005
2004
2003
2002
2001
2000
1999
1998
1997
1996
1995
1994
1993
1992
vuosikeskiarvo
1991
80
70
60
50
40
30
20
10
0
1990
Klorofylli-a µg/l
14
Kuva 16. Tuusulanjärven klorofylli-a:n pitoisuuden keskiarvo 0 - 2 metrin syvyydellä vuosina 1990 - 2009. Keskiarvot on laskettu avovesikauden (toukokuu - lokakuu) havainnoista.
Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän näytteenoton yhteydessä tekemien levähavaintojen mukaan levähiukkasia oli vedessä havaittavissa kesäkuun lopulta lähtien. Keski- ja loppukesällä vesi oli väriltään vihreää, mutta varsinaisia leväkukintoja ei esiintynyt.
Järven veden näkösyvyyteen vaikuttavat valuma-alueen maaperä ja levien määrä, jota voidaan mitata klorofylli-a pitoisuuden avulla. Tuusulanjärven valuma-alueen maaperä on
pääasiassa savea. Maaperän laadusta johtuen Tuusulanjärvi onkin perusluonteeltaan hieman savisamea.
Tuusulanjärven näkösyvyydessä tapahtui merkittävä positiivinen ’hyppäys’ vuosien 19992001 aikana, eli kunnostustoimien alkamisen jälkeen. Merkittävin muutos tapahtui vuoden
2002 syksyllä, jolloin mitattiin useasti yli 1,5 metrin näkösyvyyslukemia (kuva 17). Syynä
tähän oli pääasiassa kuiva loppukesä, jolloin valuma-alueella tapahtuva eroosio väheni.
Myös seuraava vuosi 2003 oli kuiva (ks. kuva 3), ja maaliskuussa (-03) Tuusulanjärven
näkösyvyys oli jopa 2,8 m (suurin havaittu). Tuusulanjärven veden sameusluku oli syksyn
2002 ja talven 2003 aikana ka. 5,1 FNU (vaihteluväli 3,6-7,3). Parin viime vuoden aikana
talvet ovat olleet leutoja ja sateisia aiheuttaen siten eroosion lisääntymistä valuma-alueelta.
Vuonna 2008 veden sameusluku oli ka. 82 FNU, vaihteluväli 28-140 ja vuonna 2009 ka.41
FNU, vaihteluväli 13-110.
Talvella 2008-2009 loppuvuoden eroosion lisääntyminen näkyi alhaisena näkösyvyytenä
(kuva 17). Kesän kuluessa näkösyvyys kasvoi, ja vähäsateisen elo- ja syyskuun aikana mitattiin 1,0 m näkösyvyyksiä. Talven pienet arvot alensivat vuosikeskiarvoa, joka oli vuonna 2009 0,57m. Vuonna 2008 keskiarvo oli poikkeuksellisen runsaiden sateiden aiheuttaman eroosion seurauksena vain 0,30 m, vuonna 2007 0,45 m. Tuusulanjärven kunnostusvuosina 1998-2009 näkösyvyyden vuosikeskiarvo on ollut parhaimmillaan 1,0 m (2003).
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
15
0,0
0,2
Näkösyvyys (m)
0,4
0,6
0,8
1,0
1,2
1,4
1,6
1,8
2,8m
1.
1.
10
1.
1.
09
1.
1.
08
1.
1.
07
1.
1.
06
1.
1.
05
1.
1.
04
1.
1.
03
1.
1.
02
1.
1.
01
1.
1.
00
1.
1.
99
1.
1.
98
1.
1.
97
1.
1.
96
2,0
Kuva 17. Tuusulanjärven näkösyvyys 1996 -2009 (kuukausikeskiarvoina). Kesäajan (toukokuu - syyskuu) arvot on merkitty punaisella.
Tarkasteltaessa levien vaikutusta Tuusulanjärven näkösyvyyteen voidaan havaita, että näkösyvyys kasvaa merkittävästi klorofylli-a:n pitoisuuden ollessa alle 30 µg/l (kuva 18).
Tuusulanjärven virkistyskäyttöarvon paranemisen kannalta klorofylli-a:n pitoisuuden lasku
alle 30 µg/l tason vaikuttaisi näkösyvyyteen positiivisesti. Savisameus on kuitenkin merkittävämpi näkösyvyyteen vaikuttava tekijä Tuusulanjärvellä. Vuosina 1982-2009 Tuusulanjärven näkösyvyys on ollut maksimissaan 2,8 m ja minimissään 0,1 m klorofylli-a:n ollessa
alle 10 µg/l, eli lievästi rehevien ja karujen järvien tasoa (kuva 18). Savisameus vaikuttaa
toki osaltaan myös klorofylli-a:n pitoisuuteen pienentäen tuottavan vesikerroksen paksuutta ja sitä kautta myös levien määrää (kuva 18).
1982-2008
2008
2007
2009
3
2,5
Näkösyvyys, m
2
1,5
1
0,5
0
5
10
15
20
25
30
35
40
45
50
55
60
65
70
75
80
85
90
95
100
0
Klorofylli-a µg/l
1982-2009 (0-1 m)
350
300
Klorofylli-a µg/l
2,5
2
1,5
1
250
200
150
100
0,5
50
0
0
0
10
20
30
40
50
60
70
80
90
100
110
120
130
Näkösyvyys m
1982-2009 (0-1 m)
Sameus FNU
0
10
20
30
40
50
60
70
80
90
100
110
120
130
3
Sameus FNU
Kuva 18. Sameuden ja klorofylli-a pitoisuuden vaikutus näkösyvyyteen Tuusulanjärvellä
vuosina 1982-2009 (Näytepiste: Tuusulanjärvi syvänne 89).
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
16
4.6 Pohjasedimentin kaasukuplinta
Tuusulanjärven sedimentistä purkautuvien kaasujen määrää mitataan touko-lokakuussa
havaintopaikoilla A, B, D ja E. Kesällä 2009 kaasukuplinta oli suurimman osan ajasta viimevuosina havaitulla, maltillisella tasolla, mutta havaintopaikalla B mitattiin ajoittain korkeita kaasumääriä (kuva 19).
Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna Tuusulanjärven syvänteen sedimentin kaasuntuotanto
kiihtyi hapetushoidon alettua vuonna 1998. Kaasuntuotannon lisääntyminen johtui hapetuskierrätyksen aiheuttamasta täyskierron kaltaisesta veden kierrosta, jonka takia alusvesi
lämpeni (kuva 6) kiihdyttäen pohjan mikrobiologista toimintaa.
Pohjasta vapautuvan kaasun määrä lisääntyi aina vuoteen 2002-2003 asti, jonka jälkeen
vapautuvan kaasun määrä vähentyi merkittävästi. Vuosien 2006- 2008 taso oli jälleen jonkin verran korkeampi kuin vuosien 2004-2005. Vuonna 2009 mitatut korkeat arvot saattavat liittyä alusveden paikallisiin happipitoisuuksien alenemisiin hapetustehon oltua hapettimien rikkoontumisen vuoksi vajaata osan kesästä.
kaasu
14
Hapetus 5/1998 alk.
12
600
10
500
8
400
6
300
2009
2008
2007
2006
2005
2004
2003
2002
2001
2000
0
1999
0
1998
2
1997
100
1996
4
1995
200
Happi, mg/l
700
1994
Kaasua ml/m2/d
800
happi
Kuva 19. Tuusulanjärven syvänteen kaasuntuotanto touko-lokakuussa vuosina1995-2009
ml/m2/d (p-1 m), sekä pohjanläheisen veden (p-1 m) happipitoisuus (näytepiste Tuusulanjärven syvänne 89).
Pitkäaikainen hapetushoito ja pohjan pysyminen hapellisena ovat edesauttaneet pohjalle
sedimentoituneen orgaanisen aineksen hajotusta. Huonokuntoisen pohjasedimentti on alkanut hautautua terveen, hapellisissa olosuhteissa hajonneen aineksen muodostaman kerroksen alle.
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
17
4.7 Pohjaeläimet Tuusulanjärven tilan ilmentäjinä
Tuusulanjärven syvänteen ekologinen tila on kohentunut hapetushoidon seurauksena myös
pohjaeläimistön runsaussuhteita tarkastelemalla. Ennen hapetushoidon alkua vuosina 1994
- 1997 Tuusulanjärven pohjaeläimistö koostui vain muutamasta eutrofiaa ja heikkohappisia
olosuhteita kuvastavasta lajista:
1 Surviaissääsket: Chironomus plumosus gr., Procladius spp.
2 Harvasukasmato: Potamothrix hammoniensis, Potamothrix Tubifex
Hapetushoidon alettua lajiston määrä kasvoi. Lajistoon ilmestyi hapellisempaa ympäristöä
suosiva harvasukasmato Limnodrilus hoffmeisteri, lähes hapettomissa olosuhteissa viihtyvän Chironomus plumosuksen väistyessä. Pohjaeläimistö muuttui tilapäisesti huonompaan
suuntaan vuonna 2003, jolloin happitilanne oli heikko talvella. Hapen puutteen aiheutti
tuolloin poikkeuksellisen pitkä jäätalvi ja lämpimäksi jäänyt alusvesi, mikä aiheutti useissa järvissä ympäri Suomea pahoja hapettomuusongelmia. Pohjaeläimistö kuitenkin elpyi
nopeasti, ja viime vuosina muutokset pohjaeläimistössä ovat olleet vähäisiä. Vuosina 2006
ja 2007 valtalajina oli edellisten hapetusvuosien tapaan harvasukasmato Limnodrilus
hoffmeisteri.
Hapellisissa olosuhteissa viihtyvien harvasukasmatojen merkitys pohjan hapettamisessa on
tärkeä, sillä kaivautuessaan mutaan ne vievät happea mukanaan sedimentin pintaosaan.
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
18
5. JOHTOPÄÄTÖKSET
Vuosi 2009 oli keskitalven lämpötilojen osalta aiempia, poikkeuksellisen lämpimiä talvia
tavanomaisempi. Alkutalvi oli kuitenkin jälleen hyvin leuto ja sateinen, mikä lisäsi valuma-alueelta tulevaa kuormitusta. Kokonaisravinteiden pitoisuudet pysyttelivät runsaiden
valumien seurauksena edellisten talvien tapaan korkeina kevääseen asti. Kokonaisfosforipitoisuus oli tammikuusta toukokuuhun asti kunnostusta edeltäneiden vuosien huipputasoa.
Kesällä veden laatu oli talvea parempi, ja kokonaisravinteiden pitoisuudet olivat havaintokauden 1982-2009 vaihteluvälin alarajoilla.
Tuusulanjärven happitilanne säilyi melko hyvänä koko vuoden 2009. Talvihapetus hoidettiin yhdellä hapetinlaitteella, kesähapetus neljällä ja osan kesästä vain kolmella hapettimella laiterikkojen vuoksi.
Hapettamisen päätarkoituksena on ollut kerrostuneisuuden lieventäminen ja syvännealueiden kesäaikaisen happikadon ehkäiseminen. Tavoitteessa onnistuttiin, sillä kesällä 2009
Tuusulanjärvi kerrostui aiempien hapetusvuosien tapaan vain heikosti. Hapetuslaitteiden
teho riitti pitämään syvänteen keskimääräisen happipitoisuuden yli 2 mg/l pitoisuudessa.
Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän ja Uudenmaan ympäristökeskuksen tekemien mittausten mukaan alimmat pitoisuudet vaihtelivat pääasiassa 4 mg/l molemmin
puolin. Loppukesällä mitattiin kuitenkin joistakin yksittäisistä läheltä sedimentin pintaa
otetuista näytteistä myös tätä pienempiä pitoisuuksia. Kesän 2009 tulosten valossa näyttääkin siltä, että pohjan läheisen vesikerroksen hyvähappisuuden varmistaminen edellyttää
hapettamista vähintään neljällä laitteella.
Virkistyskäytön kannalta oleellisia vedenlaatutekijöitä ovat järven näkösyvyys sekä levähaittojen esiintyminen. Tehokkaan kunnostuksen aikana näkösyvyys on kasvanut ja se oli
suurimmillaan kesällä 2002. Tämän jälkeen näkösyvyys on heikentynyt, ja oli alimmillaan
vuonna 2008 vain ka. 0,3 m. Tämä on pienempi kuin hapetuskierrätystä edeltäneiden vuosien 1982-1997 keskiarvoinen näkösyvyys, n. 0,5 m. Vuonna 2009 keskimääräinen näkösyvyys oli 0,57m. Keskiarvoa alensivat alkutalven pienet näkösyvyysarvot. Tuusulanjärvi on luontaisesti savisamea, ja näkösyvyyden heilahtelu johtuu suurelta osin sääoloista
sateiden aiheuttaessa valuma-alueen hienojakoisen maa-aineksen kulkeutumista järveen.
Näkösyvyyden alenemiseen vuosina 2007-2009 vaikuttivat merkittävästi poikkeuksellisen
leudot ja sateiset talvet, jotka aiheuttivat eroosion lisääntymistä valuma-alueella.
Kasviplanktonin määrää kuvastavan klorofylli-a:n pitoisuuksien avovesiaikainen keskiarvo
oli vuonna 2009 kunnostustoimien aikaisten vuosien alimpia. Sekä klorofylli-a:n että kokonaisravinteiden pitoisuudet ilmensivät kuitenkin kesällä 2009 edelleen erittäin reheviä
olosuhteita, kuten aiemminkin viime vuosina.
Tuusulanjärven hapetuksesta johtuva pohjanläheisen veden sekä koko vesimassan pitkäaikainen hyvä happitilanne on edistänyt sedimentoituvan orgaanisen aineksen hapellista hajoamista. Pohjan pysyminen hapellisena, sekä kerrostuvan aineksen määrän ja laadun
muuttuessa, pohjasta vapautuvan metaanikaasun määrä on pitkällä aikavälillä tarkasteltuna
vähentynyt. Väheneminen oli merkittävintä vuosina 2004 - 2005. Vuonna 2009 mitattiin
kuitenkin ajoittain poikkeuksellisen suurta kaasunmuodostusta havaintoasemalla B. Tähän
on voinut vaikuttaa hapetuksen vajaatehoisuus laiterikkojen seurauksena, jolloin sedimentin läheisen vesikerroksen happipitoisuus on paikallisesti saattanut alentua.
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
19
Pohjan pysyminen hapellisena on muuttanut myös syvänteen pohjaeläimistöä, suosien hapellisissa olosuhteissa eläviä lajeja. Pohjaeläimet ovat hyvä indikaattori sedimentin tilasta,
sillä jo lyhytaikaisetkin hapettomuusjaksot muuttavat eliöstöä yksipuolisempaan suuntaan.
Tuusulanjärven kunnostustoimenpiteet ovat olleet onnistuneita ja niitä tulisi edelleen jatkaa
järven sisäisen kuormituksen estämiseksi, ekologisen tilan parantamiseksi ja stabiloimiseksi. Hapetuksen tehon riittävyyden varmistamiseksi kesähapetusta tulee jatkaa vähintään
neljällä laitteella.
Myös valuma-aluekuormituksen pienentämiseen tähtäävät toimenpiteet vaikuttavat merkittävästi veden laatuun. Parin viimeisen talven sääolosuhteet eivät kuitenkaan ole olleet kunnostustoimia tukevia. Talviaikaiset tulvatilanteet lisäävät järveen kohdistuvaa ulkoista
kuormitusta ja ilmastonmuutoksen onkin arvioitu aiheuttavan vesistöjen rehevöitymistä.
Tulevaisuutta on aina vaikea ennustaa, mutta on todennäköistä, että ilmastonmuutoksen
takia vesistöjen hoitotoimia joudutaan lisäämään rehevyyshaittojen kompensoimiseksi.
Tämä tulee ottaa huomioon myös Tuusulanjärvellä; nykyisen kohtalaisen hyvän tilan säilyttäminen tulevaisuudessa vaatinee vähintään viime vuosien kaltaisen panostuksen vesienhoitotyöhön.
Kuopiossa 8.2.2010
Erkki Saarijärvi
Toimitusjohtaja, limnologi
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009
20
Lähteet:
Lappalainen, K.M. 1998: Tuusulanjärven happitilanteen parantamismahdollisuuksia. Vesi-Eko
Oy, Kuopio. 21 s.
Lappalainen, K.M. ja Lakso, E. 2005. Rehevyyttä vähentävät menetelmät. Järven hapetus. Julkaisussa: Ulvi, T. ja Lakso, E. (toim.) 2005. Järvien kunnostus. Ympäristöopas 114. Suomen ympäristökeskus.
Koski-Vähälä, J. 2001. Role of resuspension and silicate in internal phosphorus loading. Department of Limnology and Environmental Protection, Department of Applied Chemistry and Microbiology. University of Helsinki. Finland.
Opasvihkonen vesistötulosten tulkitsemiseksi. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys. www.kvvy.fi
Rehevyysluokitus
Yleisluokitus (Vesihallitus)
µg Kok.P/l
µg Kok.P/l
Karu
alle 10
alle 12
Lievästi rehevä
10-20
12-30
Rehevä
20-50
30-50
Erittäin rehevä
50-100
50-100
Ylirehevä
yli 100
yli 100
Opasvihkonen vesistötulosten tulkitsemiseksi. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys. www.kvvy.fi
Klorofylli a, µg/l
Karut vedet
alle 4
Lievästi rehevät
4-10
Rehevät
10-20
Erittäin rehevät
20-50
Ylirehevät
yli 50
VYH laatuluokitus, pitoisuus klorofylli-a µg/l:
erinomainen
<4 µg/l
hyvä
4-10 µg/l
tyydyttävä
10-20 µg/l
välttävä
20-50 µg/l
huono
> 50 µg/l.
Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd
2009