Tuusulanjärven hapettaminen vuonna 2009.
Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä Kultasepänkatu 4 B 04250 Kerava TUUSULANJÄRVEN HAPETTAMINEN VUONNA 2009 Kuopiossa 8.2.2010 Anneli Heitto Erkki Saarijärvi Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd www.vesieko.fi Yrittäjäntie 12 70150 Kuopio [email protected] Y-tunnus:2000596-8 Puh. 017-279 8600 1 ..................................................................................... 0 1. JOHDANTO ...................................................................................................................... 2 2. HAPETUS MENETELMÄNÄ JA TOTEUTUS TUUSULANJÄRVELLÄ .................... 3 3. SÄÄ JA VIRTAAMAT ..................................................................................................... 5 3.1 Sää ................................................................................................................................ 5 3.2 Virtaamat ..................................................................................................................... 6 4. HAPETUKSEN VAIKUTUKSET .................................................................................... 7 4.1 Kerrostumisolosuhteet ................................................................................................. 7 4.2 Happipitoisuus ............................................................................................................. 8 4.3 Ravinnepitoisuudet ...................................................................................................... 9 4.4 Veden pH ................................................................................................................... 12 4.5 Muu vedenlaatu: klorofylli-a ja näkösyvyys ............................................................. 13 4.6 Pohjasedimentin kaasukuplinta.................................................................................. 16 4.7 Pohjaeläimet Tuusulanjärven tilan ilmentäjinä .......................................................... 17 5. JOHTOPÄÄTÖKSET ..................................................................................................... 18 Lähteet: ................................................................................................................................ 20 Kansilehden valokuva: Eeva Kauppinen, Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd, 2005. Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 2 1. JOHDANTO Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd on hapettanut Tuusulanjärven syvännealueita KeskiUudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän toimeksiannosta vuodesta 1998 lähtien. Hapettaminen on osa Tuusulanjärven kunnostusta, jonka tavoitteita ovat (www.tuusulanjarvi.org): järveen tulevan ravinnekuormituksen vähentäminen ja järven rehevyystason pienentäminen järven säilyminen uimakelpoisena läpi vuoden, mikä edellyttää sinilevien massaesiintymien kuriin saamista petokalakantojen säilyminen vahvoina ja luontaisesti lisääntyvinä järven virkistyskäyttöarvon kasvu. Tuusulanjärven tilaa pyritään kohentamaan useiden samanaikaisten toimenpiteiden avulla. Kunnostustoimenpiteitä on toteutettu sekä valuma-alueella että järvellä (www.tuusulanjarvi.org): kosteikot ja laskeutusaltaat maatalouden vesiensuojelutoimenpiteet (suojavyöhykkeet, kosteikot) kaavoitus ja vesihuollon kehittäminen umpeenkasvaneiden ja liettyneiden rantojen ruoppaus vesikasvillisuuden niitot ravintoketjukunnostus (petokalojen istutus ja särkikalojen pyynti) hapettaminen lisävesien johtaminen Päijänne-tunnelista Rusutjärven kautta Tuusulanjärveen. Kunnostustoimenpiteiden tarkoituksena on parantaa Tuusulanjärven veden laatua ja happipitoisuutta, vähentää hapen kulutusta, sisäistä kuormitusta ja leväesiintymiä, parantaa veden vaihtuvuutta sekä lisätä järven virkistyskäyttömahdollisuuksia. Vuonna 2009 toteutetut toimenpiteet: hapetus hoitokalastus, saalis 66,1 tonnia kalaistutukset, 2000 kpl ankeriaita heinäkuussa ranta-alueiden vesikasvillisuutta poistettiin 550 m3 Rantamo-Seittelin kosteikon rakennustyöt saatiin päätökseen Tuusulanjoen kunnostustyöt valmistuivat Tässä raportissa on käsitelty Tuusulanjärven hapettamista vuonna 2009 ja hapettamisen vaikutusta happitilanteeseen ja sisäiseen kuormitukseen. Happitilanteen lisäksi raportissa on arvioitu järven nykytilaa ja verrattu sitä aikaisempiin hapetusvuosiin. Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 3 2. HAPETUS MENETELMÄNÄ JA TOTEUTUS TUUSULANJÄRVELLÄ Hapettamisen tarkoituksena on ylläpitää pohjanläheisen veden happipitoisuutta tarpeeksi korkeana, jotta hapettomuudesta johtuvan ns. sisäisen kuormituksen seurauksena sedimentistä veteen vapautuvien ravinteiden määrä vähenisi. Pohjan pysyessä hapellisena siellä viihtyvät myös järven kannalta tärkeät pohjaeläimet, jotka pohjaa pöyhiessään kuljettavat happea syvemmälle sedimenttiin parantaen siten edelleen pohjan tilaa. Hapetuksen avulla pyritään myös elvyttämään pohjan aerobista (hapellinen) hajotustoimintaa, ja sitä kautta estämään anaerobisissa (hapeton) prosesseissa syntyvien haitallisten aineiden (rikkivety, metaani, ammonium) syntymistä. Sedimentin metaanin tuotannon vähentyessä kaasukuplien aiheuttama sedimentin resuspensio vähenee vähentäen samalla sedimentistä veteen vapautuvien ravinteiden määrää. Hapetinlaitteiden toiminta perustuu hapekkaan päällysveden pumppaamiseen pohjan lähelle. Päällys- ja alusveden lämpötilaeroista johtuen alusvesi on talvella ja kesällä tiheämpää kuin päällysvesi. Tiheyserojen vuoksi kevyempää ja hapekkaampaa päällysvettä ei pääse luontaisesti kulkeutumaan pinnalta pohjalle. Syksyllä ja keväällä, kun järven vesi on tasalämpöistä ja tuulet pääsevät sekoittamaan vesimassaa, Mixox-hapetuspumput ovat yleensä pysähdyksissä. Tuusulanjärvi on matalahko ja epäsäännöllisesti kerrostuva järvi. Tuusulanjärvelle ei ole luonteenomaista syksyn viilenemiseen asti jatkuva kesäaikainen lämpötilakerrostuneisuus, vaan järven vesimassa kiertää luonnostaan viileistä tai tuulisista sääjaksoista johtuen (Lappalainen 1998). Ajoittaisista kesäaikaisista kierroista huolimatta alusvesi on muuttunut hapettomaksi hyvin lyhyessä ajassa, kun tuottavasta kerroksesta pohjalle laskeutuva orgaaninen aines hajoaa ja kuluttaa tilavuudeltaan pienen alusvesikerroksen happivarantoja. Tuusulanjärvellä hapettimien avulla pyritäänkin lisäämään järven kiertoherkkyyttä ja rikkomaan lämpötilakerrostuneisuus ennen kuin alusveden happipitoisuus laskee liian alas, ns. lämpötilakerrostuneisuuden säätely (kuva 1). Säätely tapahtuu pumppaamalla tavanomaista suuremmalla virtaamalla kevyempää ja hapellista päällysvettä tiheämpään alusveteen (kuva 1, a). Tällöin alusveden tilavuus kasvaa. Samalla päällys- ja alusveden lämpötilaero ja kerrostuneisuuden stabiliteetti pienenevät ja järvi kiertää herkemmin kuin luonnostaan. Tyyninä, aurinkoisina ja lämpiminä jaksoina kerrostuneisuus kuitenkin säilyy, ja ravinteet pysyvät alusvedessä estäen laajat leväkukinnat. Viileä ja tuulinen jakso puolestaan purkaa kerrostuneisuuden helposti (kuva 1, b). Tuusulanjärven hapetinlaitteet toimivat kesällä ja talvella järven pyrkiessä kerrostumaan päällysveden ja alusveden lämpötilaeroista johtuen. Kesäisin Tuusulanjärvellä on aiemmin ollut käytössä kuusi hapetinta, vuosina 2008 ja 2009 neljä. Talviaikoina käynnissä on yleensä ollut vain yksi laite. Tuusulanjärvellä pohjanläheisen veden happipitoisuus pyritään pitämään ympärivuotisesti yli 2 mg/l arvossa. Happipitoisuuden laskiessa pohjan lähellä alle arvon 2 mg/l, alkaa pohjasta hiljalleen vapautua ravinteita (Lappalainen 1998, Lappalainen ja Lakso 2005). Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 4 a) b) Kuva 1. Mixox–hapetusmenetelmä Tuusulanjärvellä – kerrostuneisuuden säätely. a) Hapekkaan päällysveden pumppaus suurella virtauksella alusveteen; lämpötilaerot ja kerrostuneisuuden stabiliteetti pienenevät, alusveden tilavuus kasvaa. b) Kerrostuneisuuden purkautuminen ennen kuin pohjalle syntyy huonohappinen tilanne (kierto tapahtuu herkästi tuulen tai viileämpien sääolojen vaikutuksesta). Tuusulanjärven hapetus aloitettiin 20.5.1998 neljällä Mixox MC 1100 -laitteella ja yhdellä MC 1000 -laitteella. Keväällä 1999 hapetustehoa lisättiin yhdellä Mixox MC 1000 laitteella. Kesällä 2000 kaksi laitetta (no 1 ja 2) ja keväällä 2001 kaksi laitetta (no 3 ja 4), kaikki MC 1100 -laitteita, siirtyi Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän omistukseen. Vuonna 2008 Tuusulanjärvellä kokeiltiin kesäaikaista hapetusta neljän Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän omistaman laitteen avulla. Kaksi Vesi-Ekon omistamaa urakointilaitetta pidettiin varalaitteina mahdollista kesäaikaista lisähapetustarvetta varten. Käytäntöä jatkettiin vuonna 2009. Vuonna 2009 hapetinlaitteet toimivat seuraavasti: Talvella 2009 toiminnassa oli laite 2 välillä 9.1.-17.4. Kesällä 2009 toiminnassa olivat 26.5.alkaen aluksi laitteet 1-4 (MC 1100). Laite 2 kuitenkin rikkoontui ja oli pois päältä heinäkuun alusta elokuun loppupuolelle. Elokuussa myös laite 3 rikkoontui, mutta sen tilalle käynnistettiin 13.8. varalla ollut laite 5. Suurimman osan heinä- ja elokuuta hapetus hoidettiin siten kolmella laitteella, muuten neljällä. Hapettimet kytkettiin pois päältä 24.9. Laitteiden sijainti Tuusulanjärvellä on esitetty liitteessä 1. Keskimääräisellä päällysveden happipitoisuudella 8 mg/l laskettuna MC 1100 -laitteen hapetusteho on noin 650 kg O2/d ja MC 1000 -laitteen teho vastaavasti noin 540 kg O2/d. Laitteiden aikaansaama päällysveden virtaama alusveteen on näin ollen noin 460 000 m3 d1 ja hapetusteho noin 3 600 kg O2/d. Alusveden pinta-alaan (1,4 km2) suhteutettuna hapetustehoksi tulee noin 2,6 g O2/m2/d. MC 1100-hapettimen virrankulutus on 60 kWh/d. Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 5 3. SÄÄ JA VIRTAAMAT 3.1 Sää Vuosi 2009 oli Suomessa keskitalven lämpötilojen osalta aiempia, poikkeuksellisen lämpimiä talvia tavanomaisempi, joskin syksy 2008 ja alkutalvi olivat hyvin leudot (kuva 2 ja 3). Alku- ja keskikesä olivat sateiset, mutta lämpötilat lähellä keskimääräisiä (kuva 2). Talvi 2008-2009 Loka- ja marraskuu 2008 olivat lauhoja ja hyvin sateisia. Marraskuun sateista osa tuli Etelä-Suomessakin lumena, mutta vesisade sulatti lumet nopeasti. Lauhat säät jatkuivat vielä joulukuussakin, ja koko loppuvuodesta 2008 muodostui pitkäaikaiskeskiarvoja huomattavasti lämpimämpi. Järvet jäätyivät Etelä-Suomea myöten joulukuun loppupuolella, ja syystäyskierrosta muodostui pitkä. Tammikuun alussa sää kylmeni talviseksi. Ennen kuun puoltaväliä lauhtui kuitenkin uudelleen, ja lumet sulivat Etelä-Suomesta vesi- ja tihkusateiden myötä. Kuun loppupuoli oli jälleen talvisempi. Lumipeitteen paksuus oli Etelä-Suomessa 10-25 cm.. Helmi- ja maaliskuun keskilämpötilat olivat lähellä pitkänajan keskiarvoja, mutta sademäärät jäivät tavallista pienemmiksi. Helmikuun lopussa lumipeitteen paksuus oli Etelä-Suomessa 10-25 cm.. Huhtikuun säät olivat vaihtelevat. Kuun lopussa oli poikkeuksellisen lämmintä, ja päivälämpötilat nousivat Etelä-Suomessa lähelle 20 astetta. Kuu oli keskimääräistä lämpimämpi ja erittäin vähäsateinen. Kuukauden keskilämpötila, oC Avovesikausi 2009 Toukokuu oli lämmin ja sademääriltään lähellä tavanomaista. Kesäkuu sen sijaan oli epävakainen ja sateinen. Kuun vaihtuessa heinäkuuksi oli lyhytaikaisesti lämmintä, mutta kuun alkupäivien helteiden jälkeen säätyyppi muuttui jälleen sateiseksi ja koleaksi. Kesäja heinäkuun keskilämpötilat eivät poikenneet merkittävästi pitkäaikaiskeskiarvosta, mutta kuukaudet olivat tavallista sateisempia. Elokuussa sen sijaan oli joitakin lämpimiä, aurinkoisia jaksoja, ja kuukauden keskilämpötila oli tavallista korkeampi. Kesä jatkui vielä syyskuussa, joka oli paikoin poikkeuksellisen lämmin. Lokakuu puolestaan oli kylmä ja sateinen. 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Kuukauden sademäärä, mm 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 -2 -4 -6 -8 -10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 19712000 2007 2008 2009 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Kuukaudet Kuva 2. Kuukausikohtaiset keskilämpötilat (ºC) ja sademäärä (mm). Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasema. (Ilmatieteen laitos). Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 7 6 1 2007 2008 2009 2006 2005 2004 2003 2 2002 3 2001 4 2000 5 0 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 1971-2000 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Vuoden sadesumma (mm) Havaintoasema Hki-Vantaa LA 8 1971-2000 Vuoden keskilämpötila, oC Havaintoasema Hki-Vantaa LA 6 Kuva 3. Vuosien keskilämpötilat ja sadesummat (mm). Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasema (Ilmatieteen laitos). 3.2 Virtaamat Tuusulanjärven hapetusvuosien 1998 - 2009 virtaamaolosuhteet poikkeavat huomattavasti toisistaan (kuva 4). Tällä on vaikutusta mm. järveen eroosion mukana kulkeutuvien ravinteiden määrään. Esimerkiksi vuonna 2008 vuoden keskivirtaama oli kolminkertainen verrattuna kuivan vuoden 2003 vastaavaan. Eroosion vaikutusta ja ravinteiden kulkeutumista edisti vuosina 2007 ja 2008 virtaamahuippujen osuminen talvikauteen lämpimien ja sateisten talvikelien seurauksena. Myös loppusyksyn aikaiset virtaamat ovat olleet viime vuosina suurempia kuin vertailukaudella 1961-1990. Syksyn ja alkutalven 2008 suuret virtaamat kääntyivät nopeaan laskuun joulukuun puolenvälin jälkeen, ja talvikauden 2009 virtaamat olivat pienet verrattuna edellisiin talviin. 1961-90 2007 2008 2009 4 m3 s-1 3 2 1 Joulu Marras Loka Syys Elo Heinä Kesä Touko Huhti Maalis Helmi Tammi 0 3,5 Talvi (joulumaalis) Keskivirtaama, m3/s 3 2,5 kevät (huhtitouko) 2 Kesä (kesä-elo) 1,5 1 Syksy (syysmarras) 0,5 1961-90 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 0 Vuosi, ka. Kuva 4. Tuusulanjärven luusuan (Tuusulanjoki, ast. nro 1310) virtaamien kuukausikeskiarvot 2007, 2008 ja 2009, sekä keskimääräinen virtaama 1961 - 1990 (Oivatietojärjestelmä). Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 7 4. HAPETUKSEN VAIKUTUKSET Hapetuksen vaikutusten tarkastelu perustuu Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän happimittaustuloksiin sekä Uudenmaan ympäristökeskuksen Halosenniemen edustan pääsyvänteestä ottamiin vesinäytteisiin (havaintopaikka Tuusulanjärvi syvänne 89). Uudenmaan ympäristökeskuksen ottamien näytteiden tulokset on saatu ympäristöhallinnon Oiva-tietojärjestelmästä (http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp). Kuntayhtymä on mitannut veden happipitoisuutta syvännehavaintopaikoilta A, B, D ja E. Havaintopaikkojen ja hapettimien sijainti on esitetty liitteessä 1. Vedenlaatutulokset vuoden 2009 osalta on esitetty liitteessä 2. Tuusulanjärven vedenlaatua on tarkasteltu lähinnä päällysveden (tulokset 1 m syvyydellä) ja pohjanläheisen veden (näyte 1 m pohjan yläpuolelta) tulosten perusteella. 4.1 Kerrostumisolosuhteet Tuusulanjärvellä hapettamisen yhtenä päätarkoituksena on ollut järven saattaminen lähes täyskierronomaiseen tilaan jo keskikesällä (Lappalainen 1998). Syynä normaalista poikkeavaan hapetuskäytäntöön on pohjasedimentin erittäin suuri hapenkulutuspotentiaali. Kerrostuneisuutta rikkomatta alusveden happipitoisuuden säilyttäminen on käytännössä mahdotonta ja tällöin myös sisäisen kuormituksen ongelma jää ratkaisematta. Pelkkien päällysveden (1 m) ja pohjanläheisen veden (p- 1m, noin 8-9 m) lämpötilojen seuraaminen ei anna oikeaa kuvaa kerrostuneisuuden voimakkuudesta. Tässä yhteydessä kerrostuneisuutta on kuvattu vesimassojen tiheyksien erotuksen avulla. Tiheys on laskettu veden lämpötilojen perusteella kaavalla: Tiheys =0,0000000408768 * x3 - 0,000007845 * x2 + 0,00005947 * x + 0,99985 jossa x = veden lämpötila C Vuosina 1998 - 2009 Tuusulanjärvi on ajoittain kerrostunut lievästi kesä-heinäkuussa hapetinlaitteiden toiminnasta huolimatta (kuva 5 ja 6). On kuitenkin huomattava, että päällysveden ja pohjanläheisen veden välinen tiheysero on pysynyt kohtuullisen pienenä. Tiheyseron ollessa pieni säätilan muutos tuulisemmaksi tai viileämmäksi voi aiheuttaa vesimassan täydellisen sekoittumisen, jolloin alusveden happivarannot täydentyvät. Vuonna 2009 Tuusulanjärvi kerrostui vain hyvin lievästi (kuva 5). Kesän sää oli vaihteleva eikä pitkiä kerrostumiseen johtavia hellekausia ollut. Kerrostuneisuuden voimakkuutta kuvaavat tiheyserot olivatkin epävakaisina kesinä 2008 ja 2009 pienemmät kuin useina aiempina vuosina (kuva 6). Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 8 tiheysero 1m 8-9 m 25 20 600 15 400 10 200 Lämpötila o C Tiheysero g/m 3 800 5 9.11.09 15.9.09 29.7.09 4.3.09 10.6.09 10.11.08 8.9.08 28.7.08 2.6.08 16.4.08 12.11.07 5.9.07 30.7.07 7.6.07 18.4.07 0 30.1.07 0 Kuva 5. Tuusulanjärven pääsyvänteen (Tuusulanjärven syvänne 89, Uudenmaan ympäristökeskus) päällysveden (1 m) ja pohjanläheisen veden (p- 1m, noin 8-9 m) lämpötilat, sekä vesimassojen tiheysero vuosina 2007-2009. 8-9 m 28.9.09 22.9.08 18.9.07 20.11.06 16.1.06 14.3.05 27.4.04 11.7.03 10.2.03 19.8.02 0 20.6.02 0 24.9.01 4 31.7.01 200 2.5.01 8 1.8.00 400 13.6.00 12 3.9.99 600 28.6.99 16 14.9.98 800 29.9.97 20 30.9.96 1000 Lämpötila oC 1m 24 8.1.96 Tiheysro, g/m3 tiheysero 1200 Kuva 6. Tuusulanjärven päällysveden (1 m) ja pohjanläheisen veden (p-1 m, noin 8-9 m) lämpötila, sekä tiheysero vuosina 1996-2009. 4.2 Happipitoisuus Talvella 2008-2009 Tuusulanjärven pääsyvänteen (Tuusulanjärvi syvänne 89) happitilanne oli hyvä. Alusveden happipitoisuus oli alimmillaan 9,4 mg/l (4.3.2009). Kesällä 2009 happitilanne säilyi pohjan lähellä tyydyttävänä. Happipitoisuus laski syvännehavaintopaikkojen A, B, D ja E keskiarvona laskettuna pohjan lähellä alimmillaan arvoon 4,3 mg/l elokuun alussa (Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän mittaukset) (kuva 7). Yksittäisistä pitoisuuksista alin, 2,5 mg/l, mitattiin tuolloin havaintopaikalta B. Havaintopaikalla A mitattiin aivan pohjan läheltä 28.8. poikkeuksellisen pieni happipitoisuus 0,14 mg/l. Jo 1m pohjan yläpuolella happipitoisuus oli kuitenkin 6,71 mg/l. Alimpien happipitoisuuksien aikaan heinä- ja elokuussa toiminnassa oli vain kolme hapetinta. Näyttää siltä, että pohjan läheisen vesikerroksen hyvähappisuuden varmistaminen edellyttää hapettamista neljällä laitteella. Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 9 Hapetusta edeltäneisiin vuosiin 1982 - 1997 verrattuna hapettamisen aloittamisen jälkeiset vuodet ovat olleet happitilanteeltaan hyviä (kuvat 7 ja 8) lukuun ottamatta vuotta 2003, jolloin happipitoisuus oli alimmillaan 1,35 mg/l (neljän havaintopaikan A, B, D ja E keskiarvona) heinäkuun lopulla. Tuusulanjärven pohjasedimentin hapenkulutuspotentiaali on erittäin suuri, joten pitkien kerrostuneisuusjaksojen aikana happipitoisuus saattaa edelleen laskea alle 2 mg/l tason. Vuosien 2002 ja 2003 muita hapetusvuosia heikompaan tilanteeseen vaikuttivat mm. erikoiset sääolot (kuivat hellekesät). 1.5.09 1.5.08 1.5.07 1.5.06 1.5.05 p-0,2 m 1.5.04 1.5.03 1.5.02 14 12 10 8 6 4 2 0 1.5.01 Happi mg/l p-1 m Kuva 7. Tuusulanjärven mittauspisteiden A, B, D ja E keskiarvoinen pohjanläheisen veden (p-1 m ja p-0,2 m) happipitoisuus touko-lokakuussa 2001-2009. Happipitoisuus, mg/l 12 10 8 6 4 2 Mixox-hapetus 0 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 Kuva 8. Tuusulanjärven pääsyvänteen (Tuusulanjärvi syvänne 89) pohjanläheisen veden happipitoisuudet vuosina 1990 - 2009. 4.3 Ravinnepitoisuudet Päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat vuonna 2009 välillä 59-170 µg/l (ka. 92 µg/l). Pitoisuudet olivat talvella erittäin korkeat edellisen syksyn runsaiden valumien seurauksena, mutta laskivat keväällä ja kesällä. Vähäsateisen loppukesän ja alkusyksyn aikana pitoisuudet laskivat edelleen (kuva 9). Avovesiajan keskiarvopitoisuus oli 75 µg/l eli erittäin rehevien järvien tasoa, kuten edellisenä kesänäkin (ks. luokitus sivulta 18). Talviaikaiset korkeat pitoisuudet johtuivat valuma-alueelta tulevan kuormituksen kasvusta. Viime vuosien 2006-2008 poikkeuksellisen lämpimät syksyt ja talvet ja runsaat vesisateet Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 10 ovat lisänneet eroosiota ja sitä kautta järveen kohdistuvaa ravinnekuormaa. Vaikka talvi 2009 olikin lämpötiloiltaan lähempänä keskimääräistä, syksyn valumat näkyivät selvästi talven vedenlaadussa. Aiemmille vuosille tyypillistä päällysveden kokonaisfosforipitoisuuden kesäaikaista nousua ei havaittu vuosina 2008 ja 2009, vaan pitoisuustrendi oli ennemminkin laskeva (kuva 9). 82-97 250 98-05 2007 2008 2009 150 100 50 0 7.12. 26.1. 17.3. 6.5. 25.6. 14.8. 3.10. 22.11. 11.1. Kuva 9. Tuusulanjärven päällysveden (1m tai 0-2 m näytteet) kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 1982 - 2008. Kuvaan on eritelty nykyistä kunnostushanketta edeltävä ajanjakso (1982 - 97), kunnostushankkeen alkuvaihe (1998 - 2005) ja kolme viimeisintä vuotta 2007, 2008 ja 2009. Tuusulanjärven päällysveden keskiarvoinen kokonaistypen pitoisuus oli vuonna 2009 883 µg/l (540 - 1500 µg/l). Pitoisuus oli selvästi pienempi kuin vuosina 2007 ja 2008. Alkutalvella pitoisuudet olivat syksyn sateiden jälkeen korkeat, joskaan eivät yhtä korkeat kuin edellisinä talvina Pitoisuudet laskivat kesällä ja olivat alkusyksyllä koko havaintoajan pitoisuusvaihtelun alarajalla (kuva 10). 82-97 98-05 2007 2008 2009 3000 2500 2000 Kok-N g/l Kok-P g/l 200 1500 1000 500 0 7.12. 26.1. 17.3. 6.5. 25.6. 14.8. 3.10. 22.11. 11.1. Kuva 10. Tuusulanjärven päällysveden (1m ja 0-2 m näytteet) kokonaistyppipitoisuudet vuosina 1982 - 2009. Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 11 Tuusulanjärven pohjanläheisessä vedessä (näyte otettu noin 1 m pohjan yläpuolelta) on joinakin vuosina havaittu erittäin korkeita kokonaisfosforipitoisuuksia, vuonna 1988 jopa 880 µg/l (kuva 11). Korkeat pitoisuudet kertovat sisäisen kuormituksen aiheuttamasta ravinteiden vapautumisesta pohjasedimentistä. Vuonna 2009 alusveden Kok.P:n keskiarvopitoisuus oli 101 µg/l happipitoisuuden vaihdellessa välillä 4,5-10,4 mg/l. Edellisenä vuonna keskiarvo oli 136 µg/l. Hapetusta edeltäneisiin vuosiin verrattuna kokonaisfosforin pitoisuusvaihtelu on pienentynyt ja erityisesti kesän kerrostuneisuuskauden pitoisuudet ovat laskeneet (vrt. arvot vuosilta 82-97, kuva 11). Tilanne on siis tasaantunut. Vuoden 2008 pohjanläheisveden kokonaisfosforipitoisuudet, jotka olivat kuukausitasolla tarkasteltuna tarkkailuvuosien 1982-2009 havaintojen yläpäästä, johtuivat lähinnä koko vesipatsaan tavallista korkeammista eroosion aiheuttamista pitoisuuksista eikä sisäisen kuormituksen kasvamisesta. 12 1000 82-97 8 6 100 4 2 0 joulu joulu marras loka syys elo heinä kesä touko huhti maalis tammi tammi 10 Liuennut happi, mg/l Kok-P g/l 10 98-05 2007 2008 2009 O2 2009 Kuva 11. Tuusulanjärven pohjanläheisen veden (8 - 9 m) Kok.P -pitoisuudet vuosina 1982 - 2009. Huom! Logaritminen asteikko. Kunnostustoimien alettua myös pohjanläheisen veden ammoniumtyppipitoisuus on vähentynyt vuotta 1998 edeltävään aikaan verrattuna (kuva 12). Kunnostustoimien aloittamisen jälkeen pitoisuus on ajoittain kohonnut happipitoisuuden laskiessa pohjanläheisessä vedessä. Näin kävi mm. huhtikuussa 2003, jolloin pohjanläheisen veden happipitoisuus oli havaintopaikalla 89 laskenut arvoon 0 mg/l. Vuonna 2009 korkein pohjanläheisvedestä mitattu ammoniumtyppipitoisuus oli 120 µg/l. Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 1400 1300 1200 1100 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 p-1 m 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Ammoniumtyppi µg/l (NH4N) 1400 1300 1200 1100 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 Ammoniumtyppi µg/l (NH4N) 12 82-97 98-05 2006 2007 2008 joulu joulu marras loka syys elo heinä kesä touko huhti maalis tammi tammi 2009 Kuva 12. Ammoniumtyppipitoisuus (NH4-N) pohjanläheisessä vedessä vuosina 1982-2009 (Tuusulanjärvi syvänne 89). 4.4 Veden pH Reheville järville tyypilliseen tapaan myös Tuusulanjärven veden pH nousee kesällä ajoittain korkeaksi perustuottajien kuluttaessa veden hiilidioksidivarastoja. Erityisen suurta pH:n nousu on päällysvedessä. Kesän 2009 mittauskerroilla päällysveden pH ei kuitenkaan noussut yli arvon pH 7,5 (kuva 13). 10 9,5 8,5 82-97 98-05 2006 2007 8 7,5 7 2008 2009 joulu marras loka syys elo heinä kesä touko huhti maalis tammi 6 joulu 6,5 tammi pH 9 Kuva 13. Tuusulanjärven päällysveden (1 m) pH vuosina 1982 - 2009. Mixox -hapetusmenetelmässä päällysvettä pumpataan alusveteen, jolloin myös alusveden pH saattaa nousta sisäistä kuormitusta lisäävälle tasolle lähelle pH 9:ää (Koski-Vähälä 2001). Tuusulanjärvellä tätä ongelmaa ei usein ole ollut, vaikkakin muutamia kertoja myös Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 13 pohjanläheisen veden pH on noussut vaarallisen korkeaksi (kuva 14). Kyse on onneksi ollut hyvin tilapäisistä ilmiöistä ja tilanne on palautunut pH 7,3 - 7,7:ään. Kesällä 2009 pohjanläheisveden pH oli korkeimmillaan 7,5. 10 9,5 82-97 pH 9 98-05 8,5 2006 8 2007 7,5 6,5 2009 marras loka syys elo heinä kesä touko huhti maalis tammi tammi 6 joulu 2008 joulu 7 Kuva 14. Tuusulanjärven pohjanläheisen vesimassan pH vuosina 1982 - 2009. 4.5 Muu vedenlaatu: klorofylli-a ja näkösyvyys Järven rehevyyttä (perustuottajien määrää) kuvaavan klorofylli-a:n pitoisuudet vaihtelivat huhti-marraskuussa 2009 väillä 3,7-38 µg/l. Touko-lokakuun pitoisuuksien keskiarvo oli 21,2 µg/l. Kunnostustoimien aloittamisen jälkeen touko-lokakuun aikaiset keskiarvopitoisuudet ovat pysytelleet Tuusulanjärvessä tasolla 21-39 µg/l, ka. 32 µg/l (1998-2008). Verrattuna kunnostustoimia edeltävään aikaan pitoisuudet ovat laskeneet ja vaihtelu hieman tasoittunut (kuva 15 ja 16). Avovesikauden (touko-lokakuu) keskiarvopitoisuuden perusteella tarkasteltuna Tuusulanjärvi oli ennen kunnostustoimien aloittamista luokiteltavissa erittäin reheväksiylireheväksi. Viimevuosina keskiarvopitoisuudet ovat edelleen olleet korkeita, erittäin rehevien vesien luokkaa (ks. luokitus sivulta 18). Vuosina 2008 ja 2009 keskiarvopitoisuus on ollut vaihteluvälin alarajalla ja lähellä rehevän veden luokkaa. Lisäksi on huomattava, että kesäajan maksimiarvot ovat huomattavasti kunnostustoimia edeltäneitä vuosia alhaisempia. 310 g/l 19.8.1997 140 Klorofylli-a m g/l 120 100 80 60 40 20 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 0 Kuva 15. Tuusulanjärven klorofylli-a:n pitoisuus 0 – 0,2 metrin syvyydellä vuosina 19822009. Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 touko-lokakuu ka. 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 vuosikeskiarvo 1991 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1990 Klorofylli-a µg/l 14 Kuva 16. Tuusulanjärven klorofylli-a:n pitoisuuden keskiarvo 0 - 2 metrin syvyydellä vuosina 1990 - 2009. Keskiarvot on laskettu avovesikauden (toukokuu - lokakuu) havainnoista. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän näytteenoton yhteydessä tekemien levähavaintojen mukaan levähiukkasia oli vedessä havaittavissa kesäkuun lopulta lähtien. Keski- ja loppukesällä vesi oli väriltään vihreää, mutta varsinaisia leväkukintoja ei esiintynyt. Järven veden näkösyvyyteen vaikuttavat valuma-alueen maaperä ja levien määrä, jota voidaan mitata klorofylli-a pitoisuuden avulla. Tuusulanjärven valuma-alueen maaperä on pääasiassa savea. Maaperän laadusta johtuen Tuusulanjärvi onkin perusluonteeltaan hieman savisamea. Tuusulanjärven näkösyvyydessä tapahtui merkittävä positiivinen ’hyppäys’ vuosien 19992001 aikana, eli kunnostustoimien alkamisen jälkeen. Merkittävin muutos tapahtui vuoden 2002 syksyllä, jolloin mitattiin useasti yli 1,5 metrin näkösyvyyslukemia (kuva 17). Syynä tähän oli pääasiassa kuiva loppukesä, jolloin valuma-alueella tapahtuva eroosio väheni. Myös seuraava vuosi 2003 oli kuiva (ks. kuva 3), ja maaliskuussa (-03) Tuusulanjärven näkösyvyys oli jopa 2,8 m (suurin havaittu). Tuusulanjärven veden sameusluku oli syksyn 2002 ja talven 2003 aikana ka. 5,1 FNU (vaihteluväli 3,6-7,3). Parin viime vuoden aikana talvet ovat olleet leutoja ja sateisia aiheuttaen siten eroosion lisääntymistä valuma-alueelta. Vuonna 2008 veden sameusluku oli ka. 82 FNU, vaihteluväli 28-140 ja vuonna 2009 ka.41 FNU, vaihteluväli 13-110. Talvella 2008-2009 loppuvuoden eroosion lisääntyminen näkyi alhaisena näkösyvyytenä (kuva 17). Kesän kuluessa näkösyvyys kasvoi, ja vähäsateisen elo- ja syyskuun aikana mitattiin 1,0 m näkösyvyyksiä. Talven pienet arvot alensivat vuosikeskiarvoa, joka oli vuonna 2009 0,57m. Vuonna 2008 keskiarvo oli poikkeuksellisen runsaiden sateiden aiheuttaman eroosion seurauksena vain 0,30 m, vuonna 2007 0,45 m. Tuusulanjärven kunnostusvuosina 1998-2009 näkösyvyyden vuosikeskiarvo on ollut parhaimmillaan 1,0 m (2003). Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 15 0,0 0,2 Näkösyvyys (m) 0,4 0,6 0,8 1,0 1,2 1,4 1,6 1,8 2,8m 1. 1. 10 1. 1. 09 1. 1. 08 1. 1. 07 1. 1. 06 1. 1. 05 1. 1. 04 1. 1. 03 1. 1. 02 1. 1. 01 1. 1. 00 1. 1. 99 1. 1. 98 1. 1. 97 1. 1. 96 2,0 Kuva 17. Tuusulanjärven näkösyvyys 1996 -2009 (kuukausikeskiarvoina). Kesäajan (toukokuu - syyskuu) arvot on merkitty punaisella. Tarkasteltaessa levien vaikutusta Tuusulanjärven näkösyvyyteen voidaan havaita, että näkösyvyys kasvaa merkittävästi klorofylli-a:n pitoisuuden ollessa alle 30 µg/l (kuva 18). Tuusulanjärven virkistyskäyttöarvon paranemisen kannalta klorofylli-a:n pitoisuuden lasku alle 30 µg/l tason vaikuttaisi näkösyvyyteen positiivisesti. Savisameus on kuitenkin merkittävämpi näkösyvyyteen vaikuttava tekijä Tuusulanjärvellä. Vuosina 1982-2009 Tuusulanjärven näkösyvyys on ollut maksimissaan 2,8 m ja minimissään 0,1 m klorofylli-a:n ollessa alle 10 µg/l, eli lievästi rehevien ja karujen järvien tasoa (kuva 18). Savisameus vaikuttaa toki osaltaan myös klorofylli-a:n pitoisuuteen pienentäen tuottavan vesikerroksen paksuutta ja sitä kautta myös levien määrää (kuva 18). 1982-2008 2008 2007 2009 3 2,5 Näkösyvyys, m 2 1,5 1 0,5 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100 0 Klorofylli-a µg/l 1982-2009 (0-1 m) 350 300 Klorofylli-a µg/l 2,5 2 1,5 1 250 200 150 100 0,5 50 0 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 130 Näkösyvyys m 1982-2009 (0-1 m) Sameus FNU 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 130 3 Sameus FNU Kuva 18. Sameuden ja klorofylli-a pitoisuuden vaikutus näkösyvyyteen Tuusulanjärvellä vuosina 1982-2009 (Näytepiste: Tuusulanjärvi syvänne 89). Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 16 4.6 Pohjasedimentin kaasukuplinta Tuusulanjärven sedimentistä purkautuvien kaasujen määrää mitataan touko-lokakuussa havaintopaikoilla A, B, D ja E. Kesällä 2009 kaasukuplinta oli suurimman osan ajasta viimevuosina havaitulla, maltillisella tasolla, mutta havaintopaikalla B mitattiin ajoittain korkeita kaasumääriä (kuva 19). Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna Tuusulanjärven syvänteen sedimentin kaasuntuotanto kiihtyi hapetushoidon alettua vuonna 1998. Kaasuntuotannon lisääntyminen johtui hapetuskierrätyksen aiheuttamasta täyskierron kaltaisesta veden kierrosta, jonka takia alusvesi lämpeni (kuva 6) kiihdyttäen pohjan mikrobiologista toimintaa. Pohjasta vapautuvan kaasun määrä lisääntyi aina vuoteen 2002-2003 asti, jonka jälkeen vapautuvan kaasun määrä vähentyi merkittävästi. Vuosien 2006- 2008 taso oli jälleen jonkin verran korkeampi kuin vuosien 2004-2005. Vuonna 2009 mitatut korkeat arvot saattavat liittyä alusveden paikallisiin happipitoisuuksien alenemisiin hapetustehon oltua hapettimien rikkoontumisen vuoksi vajaata osan kesästä. kaasu 14 Hapetus 5/1998 alk. 12 600 10 500 8 400 6 300 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 0 1999 0 1998 2 1997 100 1996 4 1995 200 Happi, mg/l 700 1994 Kaasua ml/m2/d 800 happi Kuva 19. Tuusulanjärven syvänteen kaasuntuotanto touko-lokakuussa vuosina1995-2009 ml/m2/d (p-1 m), sekä pohjanläheisen veden (p-1 m) happipitoisuus (näytepiste Tuusulanjärven syvänne 89). Pitkäaikainen hapetushoito ja pohjan pysyminen hapellisena ovat edesauttaneet pohjalle sedimentoituneen orgaanisen aineksen hajotusta. Huonokuntoisen pohjasedimentti on alkanut hautautua terveen, hapellisissa olosuhteissa hajonneen aineksen muodostaman kerroksen alle. Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 17 4.7 Pohjaeläimet Tuusulanjärven tilan ilmentäjinä Tuusulanjärven syvänteen ekologinen tila on kohentunut hapetushoidon seurauksena myös pohjaeläimistön runsaussuhteita tarkastelemalla. Ennen hapetushoidon alkua vuosina 1994 - 1997 Tuusulanjärven pohjaeläimistö koostui vain muutamasta eutrofiaa ja heikkohappisia olosuhteita kuvastavasta lajista: 1 Surviaissääsket: Chironomus plumosus gr., Procladius spp. 2 Harvasukasmato: Potamothrix hammoniensis, Potamothrix Tubifex Hapetushoidon alettua lajiston määrä kasvoi. Lajistoon ilmestyi hapellisempaa ympäristöä suosiva harvasukasmato Limnodrilus hoffmeisteri, lähes hapettomissa olosuhteissa viihtyvän Chironomus plumosuksen väistyessä. Pohjaeläimistö muuttui tilapäisesti huonompaan suuntaan vuonna 2003, jolloin happitilanne oli heikko talvella. Hapen puutteen aiheutti tuolloin poikkeuksellisen pitkä jäätalvi ja lämpimäksi jäänyt alusvesi, mikä aiheutti useissa järvissä ympäri Suomea pahoja hapettomuusongelmia. Pohjaeläimistö kuitenkin elpyi nopeasti, ja viime vuosina muutokset pohjaeläimistössä ovat olleet vähäisiä. Vuosina 2006 ja 2007 valtalajina oli edellisten hapetusvuosien tapaan harvasukasmato Limnodrilus hoffmeisteri. Hapellisissa olosuhteissa viihtyvien harvasukasmatojen merkitys pohjan hapettamisessa on tärkeä, sillä kaivautuessaan mutaan ne vievät happea mukanaan sedimentin pintaosaan. Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 18 5. JOHTOPÄÄTÖKSET Vuosi 2009 oli keskitalven lämpötilojen osalta aiempia, poikkeuksellisen lämpimiä talvia tavanomaisempi. Alkutalvi oli kuitenkin jälleen hyvin leuto ja sateinen, mikä lisäsi valuma-alueelta tulevaa kuormitusta. Kokonaisravinteiden pitoisuudet pysyttelivät runsaiden valumien seurauksena edellisten talvien tapaan korkeina kevääseen asti. Kokonaisfosforipitoisuus oli tammikuusta toukokuuhun asti kunnostusta edeltäneiden vuosien huipputasoa. Kesällä veden laatu oli talvea parempi, ja kokonaisravinteiden pitoisuudet olivat havaintokauden 1982-2009 vaihteluvälin alarajoilla. Tuusulanjärven happitilanne säilyi melko hyvänä koko vuoden 2009. Talvihapetus hoidettiin yhdellä hapetinlaitteella, kesähapetus neljällä ja osan kesästä vain kolmella hapettimella laiterikkojen vuoksi. Hapettamisen päätarkoituksena on ollut kerrostuneisuuden lieventäminen ja syvännealueiden kesäaikaisen happikadon ehkäiseminen. Tavoitteessa onnistuttiin, sillä kesällä 2009 Tuusulanjärvi kerrostui aiempien hapetusvuosien tapaan vain heikosti. Hapetuslaitteiden teho riitti pitämään syvänteen keskimääräisen happipitoisuuden yli 2 mg/l pitoisuudessa. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän ja Uudenmaan ympäristökeskuksen tekemien mittausten mukaan alimmat pitoisuudet vaihtelivat pääasiassa 4 mg/l molemmin puolin. Loppukesällä mitattiin kuitenkin joistakin yksittäisistä läheltä sedimentin pintaa otetuista näytteistä myös tätä pienempiä pitoisuuksia. Kesän 2009 tulosten valossa näyttääkin siltä, että pohjan läheisen vesikerroksen hyvähappisuuden varmistaminen edellyttää hapettamista vähintään neljällä laitteella. Virkistyskäytön kannalta oleellisia vedenlaatutekijöitä ovat järven näkösyvyys sekä levähaittojen esiintyminen. Tehokkaan kunnostuksen aikana näkösyvyys on kasvanut ja se oli suurimmillaan kesällä 2002. Tämän jälkeen näkösyvyys on heikentynyt, ja oli alimmillaan vuonna 2008 vain ka. 0,3 m. Tämä on pienempi kuin hapetuskierrätystä edeltäneiden vuosien 1982-1997 keskiarvoinen näkösyvyys, n. 0,5 m. Vuonna 2009 keskimääräinen näkösyvyys oli 0,57m. Keskiarvoa alensivat alkutalven pienet näkösyvyysarvot. Tuusulanjärvi on luontaisesti savisamea, ja näkösyvyyden heilahtelu johtuu suurelta osin sääoloista sateiden aiheuttaessa valuma-alueen hienojakoisen maa-aineksen kulkeutumista järveen. Näkösyvyyden alenemiseen vuosina 2007-2009 vaikuttivat merkittävästi poikkeuksellisen leudot ja sateiset talvet, jotka aiheuttivat eroosion lisääntymistä valuma-alueella. Kasviplanktonin määrää kuvastavan klorofylli-a:n pitoisuuksien avovesiaikainen keskiarvo oli vuonna 2009 kunnostustoimien aikaisten vuosien alimpia. Sekä klorofylli-a:n että kokonaisravinteiden pitoisuudet ilmensivät kuitenkin kesällä 2009 edelleen erittäin reheviä olosuhteita, kuten aiemminkin viime vuosina. Tuusulanjärven hapetuksesta johtuva pohjanläheisen veden sekä koko vesimassan pitkäaikainen hyvä happitilanne on edistänyt sedimentoituvan orgaanisen aineksen hapellista hajoamista. Pohjan pysyminen hapellisena, sekä kerrostuvan aineksen määrän ja laadun muuttuessa, pohjasta vapautuvan metaanikaasun määrä on pitkällä aikavälillä tarkasteltuna vähentynyt. Väheneminen oli merkittävintä vuosina 2004 - 2005. Vuonna 2009 mitattiin kuitenkin ajoittain poikkeuksellisen suurta kaasunmuodostusta havaintoasemalla B. Tähän on voinut vaikuttaa hapetuksen vajaatehoisuus laiterikkojen seurauksena, jolloin sedimentin läheisen vesikerroksen happipitoisuus on paikallisesti saattanut alentua. Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 19 Pohjan pysyminen hapellisena on muuttanut myös syvänteen pohjaeläimistöä, suosien hapellisissa olosuhteissa eläviä lajeja. Pohjaeläimet ovat hyvä indikaattori sedimentin tilasta, sillä jo lyhytaikaisetkin hapettomuusjaksot muuttavat eliöstöä yksipuolisempaan suuntaan. Tuusulanjärven kunnostustoimenpiteet ovat olleet onnistuneita ja niitä tulisi edelleen jatkaa järven sisäisen kuormituksen estämiseksi, ekologisen tilan parantamiseksi ja stabiloimiseksi. Hapetuksen tehon riittävyyden varmistamiseksi kesähapetusta tulee jatkaa vähintään neljällä laitteella. Myös valuma-aluekuormituksen pienentämiseen tähtäävät toimenpiteet vaikuttavat merkittävästi veden laatuun. Parin viimeisen talven sääolosuhteet eivät kuitenkaan ole olleet kunnostustoimia tukevia. Talviaikaiset tulvatilanteet lisäävät järveen kohdistuvaa ulkoista kuormitusta ja ilmastonmuutoksen onkin arvioitu aiheuttavan vesistöjen rehevöitymistä. Tulevaisuutta on aina vaikea ennustaa, mutta on todennäköistä, että ilmastonmuutoksen takia vesistöjen hoitotoimia joudutaan lisäämään rehevyyshaittojen kompensoimiseksi. Tämä tulee ottaa huomioon myös Tuusulanjärvellä; nykyisen kohtalaisen hyvän tilan säilyttäminen tulevaisuudessa vaatinee vähintään viime vuosien kaltaisen panostuksen vesienhoitotyöhön. Kuopiossa 8.2.2010 Erkki Saarijärvi Toimitusjohtaja, limnologi Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009 20 Lähteet: Lappalainen, K.M. 1998: Tuusulanjärven happitilanteen parantamismahdollisuuksia. Vesi-Eko Oy, Kuopio. 21 s. Lappalainen, K.M. ja Lakso, E. 2005. Rehevyyttä vähentävät menetelmät. Järven hapetus. Julkaisussa: Ulvi, T. ja Lakso, E. (toim.) 2005. Järvien kunnostus. Ympäristöopas 114. Suomen ympäristökeskus. Koski-Vähälä, J. 2001. Role of resuspension and silicate in internal phosphorus loading. Department of Limnology and Environmental Protection, Department of Applied Chemistry and Microbiology. University of Helsinki. Finland. Opasvihkonen vesistötulosten tulkitsemiseksi. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys. www.kvvy.fi Rehevyysluokitus Yleisluokitus (Vesihallitus) µg Kok.P/l µg Kok.P/l Karu alle 10 alle 12 Lievästi rehevä 10-20 12-30 Rehevä 20-50 30-50 Erittäin rehevä 50-100 50-100 Ylirehevä yli 100 yli 100 Opasvihkonen vesistötulosten tulkitsemiseksi. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys. www.kvvy.fi Klorofylli a, µg/l Karut vedet alle 4 Lievästi rehevät 4-10 Rehevät 10-20 Erittäin rehevät 20-50 Ylirehevät yli 50 VYH laatuluokitus, pitoisuus klorofylli-a µg/l: erinomainen <4 µg/l hyvä 4-10 µg/l tyydyttävä 10-20 µg/l välttävä 20-50 µg/l huono > 50 µg/l. Vesi-Eko Oy Water-Eco Ltd 2009
© Copyright 2024