tästä (pdf)

Kymenlaakson Tuulivoimaselvitys 2010
B:125 Kymenlaakson Liiton julkaisu
Karhulantie 36 B, PL 35, 48601 KOTKA
Puh. 05 230 8900, Faksi 05 230 8910
[email protected]
[email protected]
ISBN 978-952-9598-93-9 (PDF)
ISSN 1236-8849
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
1
Sisältö
1
JOHDANTO ...................................................................................................................... 4
2
SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET ................................................. 5
2.1
2.2
Työn tausta ja tavoitteet ....................................................................................................... 5
Analyysimenetelmät ja arviointikriteerit............................................................................... 5
2.2.1
Pisteyttävät kriteerit
6
2.2.2
Poissulkevat kriteerit
7
Lähtöaineistot ...................................................................................................................... 8
2.3.1
Paikkatietoaineistot
8
2.3.1.1 Suomen tuuliatlas ............................................................................................ 8
2.3.2
Tuulivoimaselvitys 2005
9
2.3
3
SELVITYKSEN VAIHEET ............................................................................................ 12
3.1
3.2
Selvityksen kulku ja aikataulu ............................................................................................ 12
Ohjausryhmä...................................................................................................................... 16
4
TUULIVOIMARAKENTAMISEN LÄHTÖKOHTIA .................................................. 18
4.1
Teknis-taloudelliset lähtökohdat......................................................................................... 18
4.1.1
Perustietoa tuulivoimasta
18
4.1.2
Tuulivoima maailmalla
19
4.1.3
Tuulivoima Suomessa
19
4.1.4
Tuotanto
20
4.1.5
Tilantarve
21
Maankäyttö, lainsäädäntö ja luvitus.................................................................................... 22
4.2.1
Maakuntakaavoitus
22
4.2.2
Maakuntakaavat Kymenlaakson alueella
22
4.2.3
Maakunnalliset tuulivoimaselvitykset
23
4.2.4
YVA-menettely
24
4.2.5
Yleiskaavoitus ja tuulivoimarakentaminen
25
4.2.6
Asemakaavoitus
26
4.2.7
Suunnittelutarveratkaisu
26
4.2.8
Luvitus
27
4.2.9
Tuulivoiman ottaminen huomioon maankäytön suunnittelussa
28
4.2
5
TUULIVOIMARAKENTAMISEN YMPÄRISTÖ- JA MAISEMAVAIKUTUKSET . 32
5.1
Vaikutukset linnustoon ...................................................................................................... 32
5.1.1
Törmäysriski
32
5.1.2
Melu ja vaikutukset lintujen käyttämiin reitteihin
33
5.1.3
Rakentamisen häiriövaikutukset
33
5.1.4
Lieventämiskeinot
34
5.1.5
Kymenlaakson alueen linnuston erityispiirteitä
34
Vaikutukset maisemaan ..................................................................................................... 36
5.2.1
Tuulivoimaloiden näkyvyyteen liittyviä tekijöitä
37
5.2.2
Maiseman visuaalinen luonne ja sietokyky
39
5.2
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
2
5.3
5.4
5.5
5.6
5.7
5.8
5.9
5.10
5.11
5.12
Vaikutukset pinta- ja pohjavesiin sekä maa- ja kallioperään ............................................... 40
Vaikutukset kasvillisuuteen................................................................................................ 41
Vaikutukset ilmastoon........................................................................................................ 42
Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen..................................................................... 42
Kansantaloudelliset vaikutukset ......................................................................................... 44
Aluetaloudelliset vaikutukset ............................................................................................. 45
Vaikutukset liikenteeseen................................................................................................... 46
Vaikutukset turvallisuuteen ................................................................................................ 46
Vaikutukset virkistyskäyttöön ja yhteensovittaminen tuulivoimarakentamisen kanssa ........ 49
Useiden tuulipuistojen yhteisvaikutukset............................................................................ 50
6
TUULIVOIMAN TARKASTELUALUEIDEN KUVAUKSET .................................... 51
6.1
Tuulivoiman tarkastelualueet rannikolla ............................................................................. 53
6.1.1
Alue nro 2: Munapirtti, Pyhtää
53
6.1.2
Alue nro 4: Kirkonmaa-Rankki, Kotka
61
6.1.3
Alue nro 8: Kakkuvuori / Haminanlahden itäosa, Hamina
66
6.1.4
Alue nro 11: Matinmäki (Harvajanniemen pohjoisosat), Virolahti-Hamina 69
6.1.5
Alue nro 12: Purola, Pyhtää
74
6.1.6
Alue nro 13: Struka, Pyhtää
79
6.1.7
Alue nro 15: Myllykylä-Valkjärvensuo, Kotka-Pyhtää
83
6.1.8
Alue nro 16: Suljento, Kotka-Kouvola
88
6.1.9
Alue nro 17: Suutari-Matarniemi, Kotka-Hamina
92
6.1.10 Alue nro 20: Suurisuo-Huosiossuo-Ala-Pihlaja, Virolahti
97
6.1.11 Alue nro 25: Korven alueet, Hamina
104
Tuulivoiman tarkastelualueet sisämaassa ......................................................................... 108
6.2.1
Alue nro B2: Huhdasjärven pohjoiset alueet, Kouvola
108
6.2.2
Alue nro B4: Petäjäposti, Kouvola
112
6.2.3
Alue nro B6: Perä-Mankala, Iitti
116
6.2.4
Alue nro B7: Tillola, Iitti-Kouvola
121
6.2.5
Alue nro B8: Lintoja, Kouvola
126
6.2.6
Alue nro B10: Muhniemi-Munikssuo, Kouvola
130
6.2.7
Alue nro B11: Keltakangas, Kouvola
133
6.2
7
TARKASTELUSSA POIS KARSIUTUNEITA KOHTEITA ..................................... 137
8
JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO ................................................................. 140
9
LÄHTEET...................................................................................................................... 141
Liitteet
Liite 1, Paikkatietoanalyysin kriteerit
Liite 2, Teemakartat
Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson eteläosat, asutus ja liikenneyhteydet
Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson pohjoisosat, asutus ja liikenneyhteydet
Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson eteläosat, maisema ja kulttuuriympäristö
Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson pohjoisosat, maisema ja kulttuuriympäristö
Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson eteläosat, luonto ja virkistys
Kartta A3 (1:250 000), Kymenlaakson pohjoisosat, luonto ja virkistys
Liite 3, Yhteenveto tuulimallinnuksista
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
3
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
4
1
JOHDANTO
Vuonna
2009
voimaan
tulleissa
tarkistetuissa
valtakunnallisissa
alueidenkäyttötavoitteissa on edellytetty, että maakuntakaavoituksessa osoitetaan
tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tarkistus ottaa siten
huomioon sisämaa-alueet rannikko- ja merialueiden lisäksi. Vuoden 2009 lopulla
käyttöön otettu valtakunnallinen Tuuliatlas on kartoittanut aiempaa tarkempaa tietoa
tuulisuudesta koko maassa, ja tuulivoimaloiden nopeasti etenevä tekninen kehitys
mahdollistaa jatkossa myös sisämaa-alueiden entistä kattavamman tarkastelun
tuulivoimatuotantoon. Näistä lähtökohdista Kymenlaakson liitto käynnisti kesällä 2010
tuulivoimaselvityksen, jossa kartoitetaan uutta tietoa Kymenlaakson maakunnan
sisämaa-alueilta.
Kymenlaakson maakuntakaavojen lähtöaineistoihin sisältyy yhdessä Itä-Uudenmaan
liiton kanssa vuonna 2005 teetetty kartoitus tuulivoiman tuotantoon soveltuvista maa- ja
merialueista Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson rannikkoalueilla. Kartoituksen pohjalta
Kymenlaakson maakuntakaavoihin on osoitettu alueita, jotka rannikolla soveltuvat
tuulivoiman tuotantoon. Nyt laadittavassa selvityksessä on tavoitteena päivittää vuonna
2005 laadittua Kymenlaakson ja Itä-Uudenmaan rannikko- ja merialueiden
tuulivoimaselvitystä mm. puolustusvoimien käytöstä mahdollisesti vapautuvien
rannikkoalueiden osalta.
Työn tavoitteena on ollut kartoittaa Kymenlaakson maakunnan parhaiten
tuulivoimatuotantoon soveltuvia alueita, selvittää alueiden teknisiä ja ympäristöön
liittyviä edellytyksiä tuulivoimarakentamiseen sekä laatia alueista kohdekuvaukset ja
suosituksia jatkosuunnitteluun. Selvitys tuottaa aineistoa sekä maakuntakaavoituksen
lähtötiedoksi että alueen energia-alan toimijoiden hyödyksi.
Selvitystyötä on valvonut laaja ohjausryhmä, jossa on jäseninä mm. viranomaisten,
ympäristöhallinnon,
paikallisten
energiayhtiöiden,
kehitysyhtiöiden,
luonnonsuojelujärjestöjen sekä alueen kuntien edustajia. Ohjausryhmän kokoonpano on
kuvattu luvussa 3.2. Ohjausryhmä on määritellyt selvityksen kriteerit ja etenemistavan
vaiheesta toiseen sekä kommentoinut käynnissä olevaa selvitystyötä. Ohjausryhmä on
kokoontunut työn aikana viisi kertaa. Ohjausryhmän puheenjohtajana on toiminut
Kymenlaakson liiton suunnittelujohtaja Ari Pietarinen ja sihteerinä konsultti. Selvitystä
on laatinut konsulttityönä Pöyry Finland Oy. Projektipäällikkönä on toiminut Elina
Kataja, teknisestä selvityksestä on vastannut Paula Kohvakka, paikkatietoanalyysistä
Pekka Hurskainen ja kartoista Inka Kytö. Luontovaikutusten arvioinnista ovat
vastanneet Thomas Bonn ja Laura Leino; maisemavaikutusten arvioinnista ovat
vastanneet Elina Kataja ja Inka Kytö. Aluetaloudellisista vaikutuksista on vastannut
Timo Laakso. Lisäksi selvitykseen ovat osallistuneet Pöyryllä Saija Miettinen-Tuoma,
Arto Ruotsalainen, Mira Hulkkonen, Atte Lohman ja Tiina Sauvola.
Vantaalla 31.5.2010
Pöyry Finland Oy
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
5
2
2.1
SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET
Työn tausta ja tavoitteet
Maakunnallinen tuulivoimaselvitys on käynnistynyt Kymenlaakson rannikko- ja
sisämaa-alueella kesällä 2010. Selvityksen tavoitteena on tarkistettujen
valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti kartoittaa tuulivoimatuotantoon
parhaiten soveltuvia alueita sisämaa- ja rannikkoalueilla koko maakunnassa. Selvitys
laaditaan konsulttityönä. Liitto tekee päätöksen selvityksen pohjalta maakuntakaavaan
esitettävistä tuulivoimakohteista, ja lisäksi selvitys tuottaa tietoa toimijoille.
Kaavoituksen yhteydessä tapahtuvan vuorovaikutusmenettelyn kautta kohteiden määrä
ja rajautuminen voi muuttua.
Tuulivoimaselvitys koostuu kolmesta päätyövaiheesta: paikkatietoanalyysistä, teknistaloudellisesta tarkastelusta sekä vaikutusten arvioinnista. Selvitys on käynnistynyt
paikkatietoanalyysillä, ja muut vaiheet ovat kulkeneet osittain samanaikaisesti
täydentäen toisiaan. Selvitys sisältää kolmen päätyövaiheen perusteella valittujen
tuulivoiman tarkastelualueiden kohdekuvaukset sekä suosituksia jatkosuunnitteluun.
Kriteereistä on keskusteltu ohjausryhmän kokouksissa ja niitä on tarkistettu työn
edetessä ohjausryhmän päätösten perusteella. Erityisesti on pohdittu etäisyyttä
asutukseen ja loma-asutukseen sekä tuulivoima-alueiden suhdetta suojelualueisiin,
luonnonalueisiin ja toisaalta inhimillisen toiminnan vyöhykkeisiin.
Paikkatietoanalyysin yhteydessä on laadittu vaihtoehtotarkasteluja ja hankittu lisätietoa
kuntien maankäytöstä. Tarkastelun tuloksena on tunnistettu laajoja alueita, joita on
teknisen ja ympäristöllisen tarkastelun yhteydessä rajattu ja yhdistelty. Tavoitteena on
ollut alustavien teknisten selvitysten ja ympäristövaikutusten arviointien perusteella
karsia alueiden määrää, jotta tarkemmat selvitykset on voitu kohdistaa parhaiten
tuulivoimatuotantoon soveltuviin alueisiin.
Parhaiten tuulivoimatuotantoon soveltuvista kuudestatoista alueesta on tehty
tuulimallinnus ja alustava tuulipuistosuunnittelu. Tämä on tarpeellista siksi, että vain
pinta-alaan perustuvat arviot alueen tuotantokapasiteetista useimmiten yliarvioivat
todellisen kapasiteetin. Kohteisiin on laadittu tuuliresurssikartta sekä alustava
tuotantolaskelma.
Kaikkien
jatkotarkastelukohteiden
tuulivoimarakentamisen
ympäristövaikutukset on arvioitu maakuntakaavan edellyttämällä tarkkuustasolla,
keskittyen erityisesti merkittäviin vaikutuksiin ja arvokohteisiin.
2.2
Analyysimenetelmät ja arviointikriteerit
Työn tarkoituksena on ollut tunnistaa teknisesti toteutuskelpoisia, riittävän laajoja maaalueita, joilla ympäristön asettamat reunaehdot on sovitettavissa yhteen
tuulivoimarakentamisen ja tuotannon kanssa.
Työn lähtökohdaksi on määritelty paikkatietoanalyysin alustavat kriteerit, joita on
tarkistettu työn edetessä ohjausryhmän päätösten perusteella. Kriteerien avulla on
tutkittu, mitä alueita alustavassa vaiheessa rajataan tarkastelusta pois tai otetaan mukaan
tietyin varauksin (esimerkiksi määrittelemällä alueille ja kohteille suojaetäisyyksiä).
Kriteerit on kuvattu myös taulukkomuodossa liitteessä 1.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
6
2.2.1 Pisteyttävät kriteerit
Pisteyttävinä kriteereinä on käytetty analyysissä seuraavia tekijöitä:
o
tuulisuus
o
maaston korkeusasema (ympäristöstään kohoavat kummut)
o
soveltuva maankäyttö (maakuntakaavojen aluevaraukset)
o
liittyminen verkkoon, etäisyys sähköasemaan
o
etäisyys tiestöön
Tärkein määritelty analyysikriteeri oli tuulisuus. Kymenlaakson alueella oli saatavissa
tarkkaa 250 x 250 m ruututietoa rannikkoalueella; sisämaassa tuulisuustiedon tarkkuus
oli 2,5 x 2,5 km. Paikkatietoanalyysissä ruudut pisteytettiin tuulisuuden mukana, mutta
alhaisen tuulisuuden vuoksi ruutuja ei suoraan suljettu pois. Tarkasteltavan alueen
edullisuutta alettiin painottaa, kun tuulennopeus 100 m korkeudella oli 6 m/s tai
enemmän.
Kuva 1 Tuulisuus analyysikriteerinä. Rannikkovyöhykkeellä tuulisuustieto on ollut
tarkempaa kuin sisämaa-alueilla.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
7
Tuulisuuden ohella merkittävä analyysikriteeri oli maaston suhteellinen
korkeusasema. Analyysissä maaston korkeusmallin perusteella pyrittiin tunnistamaan
muusta ympäristöstä selvästi kohoavat kummut. Tämän taustalla oli kokemusperäinen
tieto: kun ympäristöstään kohoavien kumpujen korkeustieto yhdistettiin karkeaan
tuulisuustietoon, saatiin tuloksena huomattavasti tuuliatlasta tarkempaa tietoa alueiden
tuulisuudesta ja pienipiirteisestä vaihtelusta. Maaston suhteellista korkeusasemaa
korostettiin erityisesti sisämaan kohteissa; rannikkovyöhykkeellä suhteellisella
korkeusasemalla ei ollut analyysissä yhtä suurta merkitystä loivan maastonprofiilin ja
merialueen vaikutuksesta paremman tuulisuuden vuoksi.
2.2.2 Poissulkevat kriteerit
Tuulivoimarakentamisen mahdollisuuksia oli tarkoituksenmukaista kartoittaa alueilla,
joilla ympäristön asettamia reunaehtoja on mahdollisimman vähän. Siten alustavassa
paikkatietoanalyysissä sovittiin poissulkevista kriteereistä sekä poissuljetuille alueille
osoitetuista suojaetäisyyksistä. Tarkastelusta suljettiin pois seuraavat alueet:
o
luonnonsuojelualueet, suojeluohjelma-alueet
o
kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeät lintualueet (IBA- ja FINIBA-alueet)
o
valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet
o
valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt
o
muinaismuistot
o
asutus (pysyvä asutus ja loma-asutus / taajamat ja yksittäiset rakennukset)
o
soveltumaton maankäyttö (mm. lentoliikenteen alueet, lentoesterajoituspinnat)
Asutukseen osoitettiin analyysissä suojavyöhyke, jonka laajuudesta käytiin keskustelua
ohjausryhmässä. Paikkatietoanalyysissä päädyttiin käyttämään 500 m suojavyöhykettä
sekä taajamiin että yksittäisiin rakennuksiin ja loma-asutukseen, mutta
analyysivaiheessa käytettiin rinnalla myös 800 m etäisyyttä. Alustavassa analyysissa
yksittäisiä loma-asuinrakennuksia ei otettu huomioon. Merkittävää eroa ei eri
suojavyöhyke-etäisyyksien laajuuksilla tullut esiin tunnistetuissa alueissa. Varsinaisessa
tuulipuistosuunnittelussa asetettiin suojaetäisyydet tapauskohtaisesti sekä asuin- että
loma-asuinrakennuksiin.
Suojelualueet ja maisemaltaan tai kulttuuriympäristöltään valtakunnallisesti arvokkaat
alueet suljettiin tarkastelun ulkopuolelle, mutta näihin ei määritetty etäisyysvyöhykettä
paikkatietoanalyysin ensimmäisessä vaiheessa. Työn aikana tehtiin myös
vaihtoehtotarkasteluja siten, että valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ja
merkittävät
rakennetut
kulttuuriympäristöt
olivat
tuulivoimarakentamiseen
tarkasteltavissa kohteissa mukana. Samoin laadittiin vaihtoehtotarkastelu siten, että
puolustusvoimien alueita oli tarkastelussa mukana. Vaihtoehtotarkastelut eivät tuoneet
merkittäviä lisiä analyysiin.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
8
2.3
Lähtöaineistot
2.3.1 Paikkatietoaineistot
Tuulivoimaselvityksen paikkatieto- eli GIS-analyysit pohjautuvat eri lähteistä
hankittuihin aineistoihin, joita on tarkasteltu paikkatieto-ohjelmassa (ESRI ArcGIS
ArcMap 9.3). Kymenlaakson liitto on toimittanut paikkatietoanalyysia varten seuraavat
aineistot:









Tieverkosto (Digiroad – ESRI Shapefile)
Esterajoituspinnat, Kymin lentokenttä (ESRI Shapefile)
Maakuntakaavojen aluevaraukset (Taajamat ja niiden ympäristöt; Maaseutu
ja luonto – ESRI FileGeodatabase)
YKR-aineisto (väestö 2009, loma-asutus 2008 sekä taajamat, kylät ja
pienkylät 2008 – MS Access, ESRI Shapefile)
Muinaismuistot (Aluemaiset kohteet, merkintä SM, maakuntakaavat.
Pistemäiset kohteet, Museoviraston muinaisjäännösrekisteri) (Taajamat ja
niiden ympäristöt; Maaseutu ja luonto – ESRI FileGeodatabase)
Sähköverkko (muuntamot ja sähkölinjat, Fingrid Oy – MapInfo TAB)
Rakennettu kulttuuriympäristö (RKY 2009 – ESRI Shapefile)
Iitin kunnan kaavoitustietoja (MapInfo TAB)
E18-moottoritien linjaus (ESRI Shapefile)
Lisäksi käytössä ovat olleet seuraavat aineistot:







25 m korkeusmalli (MML – Erdas IMAGINE)
IBA- ja FINIBA-alueet (BirdLife Suomi ry – ESRI Shapefile ja MapInfo
TAB)
Esterajoituspinnat, Utin lentokenttä (TraFi – MicroStation DGN)
Esterajoituspinnat, FINAVIA (ESRI Shapefile)
Suomen
ympäristökeskuksen
(SYKE)
paikkatietoaineistot,
mm.
luonnonsuojelualueet (sisältäen kosket), Natura 2000-alueet, suojeluohjelmaalueet (sisältäen valtakunnalliset maisema-alueet, harjut, lehdot, rannat, suot,
lintuvedet ja vanhat metsät) (Logica, Mapstream-suorakäyttö, ESRI
Shapefile)
Tuuliatlas, 250 m ja 2500 m ruutudata, mittausdataa 50, 100 ja 150 m
korkeuksilta (Ilmatieteen laitos – ESRI Shapefile ja GeoTIFF). Tarkempi
kuvaus tuuliatlaksesta on tämän raportin luvussa 2.3.1.1.
Kymenlaakson kuntien kaavoitustiedot (kuntien internet-sivut)
Muut selvityksessä käytetyt kirjalliset ja sähköiset lähteet on kuvattu tämän raportin
lähdeluettelossa (ks. luku 9). Kymenlaakson maakuntakaavoja on kuvattu tämän
raportin luvuissa 4.2.1 ja 4.2.2.
2.3.1.1
Suomen tuuliatlas
Suomen tuuliatlas on tuulienergiakartasto, jonka avulla voidaan arvioida
mahdollisuuksia
tuottaa
tuulen
avulla
sähköä.
Tuuliatlas
perustuu
tietokonemallinnukseen. Mallinnuksen laatimisessa on hyödynnetty sääennustusmalleja
(HIRLAM ja AROME) sekä tuuliatlassovellutuksissa yleisesti käytettyä
laskentaohjelmaa. Säämalleilla on laskettu yhteensä 72 toteutuneen kuukauden
säätilanteet, jotka on valittu edustamaan tilastollisesti viimeisen 50 vuoden jaksoa. Näin
simuloidun keskimääräistä tuulisuutta edustavan perusaineiston säätilanteista on
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
9
laskettu tuulen keskinopeudet sekä muut tuulen ominaisuuksiin liittyvät arvot 2,5 x 2,5
km2 hilaruutuihin. Nämä ruudut kattavat koko Suomen. Lisäksi etukäteen määritellyiltä
alueilta on mallinnettu tuuliolosuhteet 250 x 250 m2 hilakoolla. Tämä tarkempi aineisto
kattaa mm. rannikko-, tunturi-, vaara- ja järvialueita, joilla voidaan olettaa vallitsevan
tuulivoimatuotannon kannalta keskimääräistä paremmat olosuhteet. Tuuliatlaksesta
löytyvät kuukausittaiset tuulitiedot ja kolmelle teholtaan eri voimalatyypille (1, 3 ja 5
MW) lasketut tuotantoarviot (MWh) korkeuksilla 50 - 400 m.
Kuva 2 Suomen tuuliatlas. Tuulen keskinopeuden jakauma 100 m korkeudella 2,5 x 2,5
neliökilometrin tarkkuudella (www.tuuliatlas.fi).
Huomioitavaa on, että Tuuliatlaksen tuulitiedot kuvaavat 50 viimeisimmän vuoden
keskimääräisiä kuukausittaisia ja vuotuisia tuulioloja. Näin ollen yksittäisten vuosien
tuuliolot voivat poiketa huomattavasti keskimääräisistä oloista. Myös rakennettavan
tuulivoimalan käyttöiän aikana tuuliolot voivat poiketa tuuliatlaksella kuvatuista.
Ilmastonmuutos vaikuttaa myös tuuliin. Sen mahdollista vaikutusta ei ole otettu
huomioon tuuliatlaksen arvoissa. (Suomen tuuliatlas 2010)
2.3.2 Tuulivoimaselvitys 2005
Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson maakuntakaavojen laatimista varten laadittiin
tuulivoimatuotannolle soveltuvien alueiden selvitys 2004–2005. Kymenlaakson
rannikkoalueiden osalta vuoden 2005 tuulivoimaselvitys toimii nyt laadittavan
selvityksen yhtenä lähtöaineistona. Osalla alueista lähtötiedot ovat tarkentuneet, ja
tuulienergia-alan nopea tekninen kehitys mahdollistaa uusien kohteiden tarkastelun
myös sellaisilla alueilla, jotka vuonna 2005 eivät olleet teknisesti toteutuskelpoisia.
Vuosina 2004–2005 laaditun työn tavoitteena oli löytää perustamisolosuhteiden,
rakennetun infrastruktuurin, sähköverkoston, tuuliolosuhteiden sekä muiden
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
10
teknistaloudellisten tekijöiden suhteen tuulivoiman tuotantoon soveltuvia alueita. Työ
tehtiin kolmivaiheisesti siten, että selvityksen ohjausryhmässä määriteltyjen
esivalintakriteerien perusteella tunnistetuista 33 kohteesta karsittiin soveltumattomina
18. Jäljelle jääneistä 15 kohteesta tehtiin paikkakohtainen vaikutusselvitys.
Selvitystyö aloitettiin aineiston hankinnalla ja esikarsintaan sopivien kriteereiden
valinnalla. Kriteereistä käytiin laajaa keskustelua ohjausryhmässä työn eri vaiheissa.
Selvitystä laadittaessa todettiin, että valittujen alueiden tulee soveltua useamman
suurikokoisen tuulivoimalayksikön sijoituspaikaksi siten, että teknistaloudelliset
edellytykset täyttyvät ja ympäristön ja maiseman arvot voidaan ottaa huomioon.
Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson liittojen alueilla toimiville luonto- ja
ympäristöjärjestöille sekä -yhdistyksille, lintutieteellisille yhdistyksille, energiayhtiöille,
satamille,
rannikkokunnille,
maakuntamuseoille,
Merenkulkulaitokselle,
Museovirastolle sekä monille muille liittojen alueilla toimiville yhteisöille tehtiin
kysely, johon saatuja vastauksia käytettiin hyväksi aluekuvausten tarkennuksissa.
Esikarsintavaiheessa alueiden valintakriteereitä tarkennettiin ja maankäyttöön sekä
ympäristöön liittyvät edellytykset tarkistettiin tekemällä kohdekohtainen vaikutusten
arviointi. Edellytysten tarkentamisessa ja vaikutusten arvioinnissa otettiin aiemmin
saadut kirjalliset mielipiteet ja kyselyn tulokset soveltuvin osin huomioon.
Karsintaprosessin loppuvaiheessa ohjausryhmä hyväksyi eri alueita koskevat arvioinnit
ja suositukset. Tämän perusteella selvityksessä esitettiin erikseen teknistaloudellinen ja
ympäristövaikutuksiin perustuva luokittelu. Teknistaloudellisessa arvioinnissa käytettiin
jakoa
tuulivoimatuotantoon
hyvin/kohtalaisesti
soveltuviin
alueisiin,
ja
ympäristövaikutusten
osalta
käytettiin
jakoa
tuulivoimarakentamiseen
soveltuviin/tietyin reunaehdoin soveltuviin/huonosti soveltuviin tai erityisiä
lisäselvityksiä vaativiin alueisiin. Jatkosuunnittelusuositusten antamisen yhteydessä
havainnollistettiin
maisemallisesti
herkille
alueille
sijoittuvien
kohteiden
maisemavaikutuksia leikkauskuvin sekä maastovalokuviin tehdyin havainnollistuksin.
Tuulivoimaselvityksessä 2005 tarkasteltiin myös merialueita. Syvyysaineistona
käytettiin VTT:n laatimaa vedensyvyysmallia, jonka avulla paikallistettiin karkealla
tarkkuudella laajoja yhtenäisiä syvyydeltään soveltuvia alueita. Merialueiden osalta
todettiin, että 20 m syvyisille alueille olisi tulevaisuudessa teknisesti mahdollista
rakentaa tuulipuistoja. Lisäksi arvioitiin karttatarkastelujen perusteella muita
rakennusteknisiä tekijöitä: Alueen hajanaisuus, suuret syvyysvaihtelut ja vaikeiksi
arvioidut pohjaolosuhteet sekä altistuminen erittäin suurille jää- ja aaltokuormille
pudottivat monia offshore-kohteita pois jatkotarkasteluista. Merialueiden kohteet ovat
toteutuskelpoisia vain, mikäli niihin voidaan rakentaa useita kymmeniä
tuulivoimalaitoksia. Tällöin sähkönsiirto mantereelle tulee järjestää vähintään 110 kV
jännitteellä. Sähköverkkoinvestointi ei rasita suuren hankkeen kokonaistaloutta
kohtuuttomasti. Siirtoetäisyys ei ole määräävä kustannustekijä, ja korkean jännitteen
vuoksi siirtohäviöt ovat pitkilläkin etäisyyksillä kohtuulliset. Näin ollen etäisyyttä
nykyisistä sähköasemista ei merituulivoiman kohdalla pidetty määräävänä kriteerinä.
Selvityksessä 2005 tunnistettiin neljä kohdetta Kymenlaakson merialueilta, joista
jatkotarkasteluun ehdotettiin kahta: Kotkan Rankin matalikkoja sekä Kirkonmaanselän
– Virluodon – Haapasaaren pohjoispuolen matalikkoja.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
11
Kuva 3 Rankin matalikon tarkastelualue tuulivoimaselvityksessä 2005.
Kuva 4 Alueleikkaus, tuulivoiman tarkastelualue Pyhtään Munapirtin Labbölen kohdalla.
Kuva tuulivoimaselvitykestä 2005.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
12
3
3.1
SELVITYKSEN VAIHEET
Selvityksen kulku ja aikataulu
Aloitusvaihe
Maakunnallinen tuulivoimaselvitys käynnistyi Kymenlaakson maa- ja rannikkoalueilla
kesäkuussa 2010 lähtötietojen keruulla ja analysoinnilla sekä alustavien kriteerien
määrittelyllä paikkatietoanalyysiä varten. Selvityksen tavoitteena on kartoittaa
tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvia alueita koko Kymenlaakson alueella.
Kriteerien tarkoitus on osoittaa, mitä alueita alustavassa vaiheessa rajataan pois tai
otetaan mukaan tietyin varauksin, esimerkiksi määrittelemällä suojaetäisyyksiä.
Kriteerejä on tarkistettu työn edetessä liiton kanssa käytyjen keskustelujen sekä
ohjausryhmän päätösten perusteella. Alustavia kriteerejä ja työn tavoitteita esiteltiin
ohjausryhmän 1. kokouksessa 29.6.2010.
Paikkatietoanalyysi
Ohjausryhmän määrittelemien kriteerien pohjalta käynnistettiin paikkatietoanalyysi,
josta esiteltiin alustavia tuloksia ohjausryhmän 2. kokouksessa 27.9.2010. Kriteereinä
analyysissä käytettiin mm. tuulisuutta, paikan suhteellista korkeusasemaa sekä
etäisyyttä sähköverkkoon ja sähköasemiin. Erityisesti pohdittiin eri etäisyyksiä
asutukseen sekä tuulivoima-alueiden suhdetta suojelualueisiin ja arvokkaisiin alueisiin,
asumattomiin alueisiin ja inhimillisen toiminnan vyöhykkeisiin sekä erityistoimintoihin
(mm. puolustusvoimien alueisiin).
Ohjausryhmä päätti 27.9. kokouksessa kriteerien tarkennuksista. Sovittiin, että laaditaan
vaihtoehtotarkastelu siten, että etäisyyttä asutukseen lasketaan 800 metristä 500 metriin.
Analyysissä
otettiin
poissulkevaksi
tekijäksi
myös
loma-asutus,
ja
vähimmäisetäisyydeksi loma-asutukseen määriteltiin 500 m. Yksittäisiä lomaasuinrakennuksia ei alustavassa analyysissä otettu huomioon. Näiden päätösten
perusteella laadittiin päivitetty paikkatietoanalyysi ja ohjelmoitiin alustavat teknistaloudelliset analyysit sekä vaikutusten arvioinnin työvaiheet. Lisäksi ohjausryhmän
päätösten perusteella päädyttiin viemään sekä vaikutusten arviointia että teknistä
tarkastelua samanaikaisesti yhtä suurella painoarvolla eteenpäin.
Paikkatietoanalyysin työvaiheen aikana laadittiin vaihtoehtotarkasteluja, joissa ei
suljettu analyysin soveltuvista alueista pois puolustusvoimien alueita tai
valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita ja rakennettuja kulttuuriympäristöjä.
Perusteena oli, että näillä alueilla oli tarpeen tarkastella sellaisia tuulivoimatuotannon
kannalta potentiaalisia osa-alueita, joissa tuulivoimarakentaminen ei olisi ristiriidassa
päämaankäyttömuodon kanssa. Lisäksi taustalla oli tieto valtakunnallisesti arvokkaiden
maisema-alueiden inventoinnin päivityksestä, joka valmistuu vuonna 2015.
Vaihtoehtotarkastelut eivät tuoneet merkittäviä lisiä analyysiin.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
13
Kuva 5 Paikkatietoanalyysin osa-alueita Kymenlaakson tuulivoimaselvityksessä
Alustava teknis-taloudellinen tarkastelu ja vaikutusten arviointi
Alustavassa
teknisessä
tarkastelussa
karsittiin,
rajattiin
ja
yhdisteltiin
paikkatietoanalyysissä
tunnistettuja
alustavia
alueita
painotusten
ja
ympäristövaikutusten perusteella. Tavoitteena oli rajata jatkotarkastelukohteet noin 20–
30 kohteeseen sekä käynnistää vaikutusten arvioinnit teknisen tarkastelun rinnalla.
Alustavia alueita käytiin yksitellen läpi aluksi hyvin karkealla tasolla ja työvaiheen
edetessä vähitellen tarkentaen. Karsintaa tehtiin käsityönä siten, että
paikkatietoanalyysin parametreja (erityisesti tuulisuutta ja suhteellista korkeusasemaa)
painotettiin. Tietoja koottiin taulukkoon, jossa kuvattiin mm. maaston korkeusvaihtelu,
tuulen minimi- ja maksiminopeus eri korkeuksilla (100 ja 150 m), etäisyys
sähköasemasta, alueen koko sekä havaintoja teknisestä ja ympäristöllisestä
toteutettavuudesta. Varsinaista kokorajaa alueille ei asetettu, mutta maakunnallisen
mittakaavan perusteella todettiin, että realistinen toteutuskelpoinen tuulipuisto olisi
vähintään 5-7 voimalan kokonaisuus. Kohteet jaettiin alustavasti teknisen ja
ympäristöllisen
toteutettavuuden
perusteella
kolmeen
luokkaan:
mukaan
jatkotarkasteluun / tietyin reunaehdoin jatkotarkasteluun / ei jatkotarkasteluun.
Alustavassa kohdetaulukossa esitettiin 29 aluekokonaisuutta rannikkovyöhykkeellä ja
10 aluekokonaisuutta sisämaassa. Tässä työvaiheessa selvitysalueen kunnilta hankittiin
lisätietoa analyysiin, esimerkiksi suunnitteilla olevaan maankäyttöön ja asutukseen sekä
paikallisiin ympäristöarvoihin liittyen.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
14
Alustavan teknisen tarkastelun tuloksia esiteltiin ohjausryhmän 3. kokouksessa
29.11.2010, jolloin käytiin aineistoa läpi kohteittain sekä sovittiin alueiden edelleen
rajaamisesta. Tarkentava suunnittelukokous kohdealueiden valintaan ja rajaamiseen
liittyen pidettiin 26.1.2011, ja kokoukseen osallistuivat maakuntaliiton, ELY-keskuksen
sekä konsultin edustajat.
Tarkennettu vaikutusten arviointi ja kohdekuvaukset
Valittujen alueiden osalta teknis-taloudellista tarkastelua ja vaikutusten arviointia vietiin
eteenpäin ja tarkennettiin. Lisätietoja hankittiin erityisesti luontoarvojen osalta, sisältäen
mm. kalasääsken pesätiedot sekä erillisen selvityksen (Parkko 2011) perusteella
laaditun analysoinnin arktisten hanhien, joutsenien, kurkien ja lokkilintujen
muuttoreiteistä, lepäilyalueista ja reiteistä ruokailu- sekä yöpymispaikkojen välillä
Kymenlaakson alueella.
Kustakin kohteesta laadittiin alustava kohdekuvaus, jota täydennettiin suosituksilla
jatkosuunnitteluun. Kohteet esitettiin teemakartoilla, joilla tuotiin näkyviin myös
luonnon ja maiseman arvokohteiden rajaukset sekä asutus ja tiestö. Kohdekuvaukset,
jotka sisältävät vaikutusten arvioinnin, ovat tämän raportin luvussa 6. Kartat ovat tämän
raportin liitteenä.
Valittujen
kohteiden
tuulipuistosuunnittelu
teknis-taloudellinen
arviointi
ja
alustava
Tarkentavassa suunnittelukokouksessa 26.1.2011 sovittiin laadittavaksi teknistaloudelliset analyysit aluksi viidestä esimerkkikohteesta, jotta saataisiin realistinen
käsitys muutamien eriluonteisten alueiden potentiaalista maaston ja tuulisuuden
perusteella. Tarkasteltaviksi kohteiksi valittiin rannikolta alueet 12, 15 ja 20, ja
sisämaasta alueet B4 ja B7. Alueille tehtiin tuulimallinnus, jossa lähtötietona olivat
Ilmatieteen laitoksen tuuliatlas sekä Maanmittauslaitoksen maastonkuvausaineisto
(korkeuskäyrät 5 m välein). Mallinnus toteutettiin WAsP-ohjelmalla, joka on
tuulivoimasovelluksiin yleisesti käytetty lineaarinen virtausmalli. Mallinnuksen
tuloksena saatiin kunkin alueen tuuliresurssikartta, joka kuvaa tuulennopeutta rajatun
alueen kussakin hilaruudussa. Resurssikartat laskettiin napakorkeudelle 100 m.
Tämän työvaiheen perusteella kullekin mallinnetulle alueelle tehtiin alustava
sijoitussuunnittelu, joka toteutettiin WindFarmer-ohjelmalla. Tuulivoimaloiden
sijoittelussa otettiin huomioon mm. paikan ympäristöllinen soveltuvuus, mallinnettu
tuulennopeus (ensisijainen kriteeri vähimmäisehtojen täyttyessä), etäisyys
asuinrakennuksiin ja loma-asuntoihin, alueella kulkevat julkiset tiet, rautatiet ja
sähkölinjat, suojelualueet, maastonmuodot ja maaperä karkealla tasolla sekä turbiinien
vaikutukset toisiinsa, eli nk. varjostushäviöt. Varjostushäviöiden enimmäisarvoksi
esitettiin noin 7 % koko tuulipuiston osalta.
Viidestä kohteesta saatujen tulosten perusteella voitiin todeta, että tuuliatlas odotetusti
yliarvioi tuulisuuden verrattuna mallinnettuihin arvoihin erityisesti rannikolla. Sisämaaalueilla arvojen ero oli jonkin verran pienempi. Mallinnus toi esille pienemmän
mittakaavan vaihtelun tuulennopeudessa, mikä on olennainen tieto teknisesti
toteutuskelpoisen tuulipuiston sijoitussuunnittelun laatimiselle. Erityisesti sisämaan
kohteissa potentiaaliset alueet saadaan parhaiten esille erikseen laaditun
tuulimallinnuksen avulla.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
15
Valittujen kohteiden teknis-taloudellisia analyysejä sekä kaikkien alueiden vaikutusten
arviointia esiteltiin ohjausryhmälle 4. kokouksessa 7.3.2011. Tässä kokouksessa
sovittiin myös muiden kohteiden tarkennetuista tuulimallinnuksista. Yhdentoista
kohteen tuulimallinnus ja sijoitussuunnittelu laadittiin huhtikuussa 2011, ja tulokset
esiteltiin ohjausryhmälle lopullisen raporttiluonnoksen yhteydessä ohjausryhmän 5.
kokouksessa 9.5.2011.
Yhteenveto ja johtopäätökset
Työn loppuvaiheessa kohdekuvaukset, suositukset ja karttaesitykset täydennettiin ja
viimeisteltiin sekä laadittiin yhteenveto ja johtopäätökset selvityksen tuloksista. Työ
valmistui aikataulun mukaan toukokuun 2011 loppuun mennessä. Johtopäätökset on
kuvattu raportin luvussa 8.
Kuva 6 Selvityksen kulku ja työvaiheet
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
16
3.2
Ohjausryhmä
Kymenlaakson liitto kutsui selvityksen käynnistyttyä työtä varten ohjausryhmän, johon
kuuluneet jäsenet on kuvattu alla. Lisäksi tarpeen mukaan ohjausryhmän kokouksiin
osallistui varajäseniä sekä asiantuntijoita mm. Kymenlaakson liitosta sekä selvitystä
laativalta konsultilta.
Kunnat:
Edustaja
Iitin kunta
Veikko Haimila
Kouvolan kaupunki
Hannu Luotonen
Pyhtään kunta
Pirjo Kopra
Kotkan kaupunki
Markku Hannonen
Haminan kaupunki
Matti Filppu
Sami Suoknuuti
Virolahden / Miehikkälän kunta
Markku Uski
Energiayhtiöt:
Kotkan Energia
Vesa Pirtilä
Haminan Energia
Timo Toikka
KSS Energia
Markku Tommiska
Luonnonsuojelujärjestöt:
Kotkan ympäristöseura
Pentti Tiusanen
Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri
Pekka Raukko
Ympäristöpoliittinen neuvottelukunta
Risto Hamari
Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys
Jukka Rokkonen
Selvityksen koordinointi:
Kymenlaakson Liitto
Ari Pietarinen (puheenjohtaja)
Kymenlaakson Liitto
Lotta Vuorinen
Pöyry Finland Oy
Elina Kataja (sihteeri)
Muut tahot:
Ilmailuhallinto
Petteri Lehti
Puolustusvoimat
Pekka Tynkkynen
TraFi
Jari Nurmi
Winwind Ltd.
Heikki Peltomaa
Cursor
Teemu Loikkanen
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
17
Kinno Kouvola Innovation Oy
Raili Pallonen
Kaakkois-Suomen ELY-keskus
Antti Puhalainen
Metsäkeskus
Seppo Repo
Metsähallitus
Tuomo Häyrinen,
Jaakko Savolahti
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
18
4
4.1
TUULIVOIMARAKENTAMISEN LÄHTÖKOHTIA
Teknis-taloudelliset lähtökohdat
4.1.1 Perustietoa tuulivoimasta
Tuulivoima on uusiutuvaa, päästötöntä energiaa. Tuulivoima on tuulen liike-energian
muuntamista pyörimisliikkeeksi sekä edelleen sähköksi tuulivoimalan generaattorissa.
Auringon säteilyn aiheuttamat ilman lämpötila- ja ilmanpaine-erot synnyttävät tuulta, ja
tuuli puolestaan synnyttää paine-eron tuulivoimalan lapojen etu- ja takaosan välillä.
Tämä saa lavat ja roottorin akselin pyörimään ja roottorin akseliin liitetyn generaattorin
edelleen tuottamaan sähköä. (Motiva 2010, Vattenfall 2011)
Kuva 7 Tuulivoimalan periaatekuva (Pöyry)
Sähkötehon perusyksikkö on watti. Tuulivoimalan tehontuotantokykyä kuvataan
yleensä megawatteina (MW), joka on miljoona wattia. Tällä hetkellä rakennettavien
voimaloiden keskimääräinen laitoskoko on 2 MW ja suurimpien markkinoilla olevien
voimaloiden puolestaan 6 MW. Jopa 8-10 MW:n voimaloita on kehitteillä.
Vertailukohtana voidaan mainita, että 1 MW:n voimalan vuoden sähköntuotto hyvissä
olosuhteissa vastaa noin 100–150 sähkölämmitteisen omakotitalon vuodessa käyttämää
energiaa (Holttinen & Peltola 2009; Motiva 2009).
Tuulivoimalan rakenne koostuu perustuksista, tornista sekä roottorista, johon kuuluvat
lavat ja konehuone. Teollisen tuotannon käyttöön on vakiintunut 3-lapainen, vaakaakseloitu voimala, mutta useita erilaisiakin ratkaisuja on kehitetty. Maalle
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
19
rakennettaessa tuulivoimala voidaan pystyttää joko maanvaraiselle laattaperustukselle
(paalutettava pehmeässä maassa) tai kallioperustukselle, joka edellyttää lähellä pintaa
olevaa ehjää peruskalliota. Jälkimmäinen on onnistuessaan edullisempi ratkaisu.
Merelle tai järveen perustettaessa käytetään erilaisia perustusratkaisuja riippuen veden
syvyydestä ja pohjaolosuhteista. Riippuen koosta ja sijainnista voi tuulivoimalan tornin
korkeus vaihdella 50–130 m välillä ja roottorin halkaisijat välillä 40–120 m.
Kokonaiskorkeudet voivat näin ollen olla jopa 150–200 m (Holttinen & Peltola 2009;
Motiva 2010; Boverket 2009; Tuulivoimatieto 2010a). Tulevaisuudessa hyödynnetään
yhä korkeampia voimalatorneja, jotta tarkastelua voidaan tehdä yhä laajemmilla alueilla,
ja tornin korkeus voi olla näissä tarkasteluissa esimerkiksi 150 m. Tällöin tuulivoimalan
kokonaiskorkeus voi olla jopa 220 m.
Tuulivoimaloiden nimellistehojen ja tämän myötä myös dimensioiden kehitys on ollut
voimakasta viimeisten vuosikymmenten aikana. Nykyiset voimalat ovat karkeasti
arvioituna tuotantotehoiltaan noin 100-kertaisia ja samalla laitoskooltaan noin
kymmenkertaisia verrattuna voimaloihin 80-luvulla. Teknisesti tuulivoimalan käyttöikä
on noin 20–25 vuotta, mutta useimmiten voimalat ovat käytössä 10–15 vuoden ajan
(Boverket 20097; Holttinen & Peltola 2009). Tuulivoimaloiden perustusten käyttöikä
mitoitetaan yleensä väljemmäksi, jopa noin 50 vuodeksi, jolloin tulevaisuudessa on
periaatteessa mahdollista hyödyntää vanhoja perustusrakenteita uusia voimaloita varten.
4.1.2 Tuulivoima maailmalla
Vuonna 2009 tuulivoiman maailmanlaajuinen tuotantokapasiteetti oli lähes 160 000
MW. Koko maailman voimaloiden tuotto vastasi noin 2 % maailman vuotuisesta
sähkönkulutuksesta. Maakohtaisesti suurin tuulivoiman tuotantokapasiteetti oli
USA:ssa, Kiinassa ja Saksassa. Vuoteen 2009 mennessä EU:n sisällä asennettua
tuulivoimakapasiteettia oli lähes 75 000 MW. Sekä vuonna 2008 että vuonna 2009
tuulivoimaa on asennettu Euroopassa enemmän kuin mitään muuta uutta
sähköntuotantomuotoa. Eniten tuulivoimakapasiteettia oli Saksassa ja Espanjassa ja
näissä maissa asennettiin myös vuoden 2009 aikana eniten uutta tuulivoimaa.
Kehittyvistä maista Kiinan merkitys on tällä hetkellä suurin. (mm. EWEA 2010; WWEA
2010).
Ennusteiden mukaan tuulivoiman tuotantokapasiteetti vuonna 2020 tulee olemaan noin
1 900 000 MW. Yleisiä trendejä maailmalla ovat edelleen voimaloiden kasvu sekä myös
tuulipuistojen koon kasvu (Holttinen & Peltola 2009). Maailmalla ajankohtaista on
suurten merituulivoimapuistojen (offshore-tuulipuistot) suosion lisääntyminen,
erityisesti Euroopassa (WWEA 2010). Kansainvälisesti tuulivoimalat rakennetaan
kuitenkin lähivuosina edelleen pääasiassa maalle, mm. merituulivoimaa pienempien
riskien ja vähäisempien kustannusten takia.
4.1.3 Tuulivoima Suomessa
Vuoden 2011 toukokuussa Suomessa on yhteensä 130 tuulivoimalaa, joiden
yhteenlaskettu tuotantokapasiteetti on 197 MW. Tuulivoimalla tuotetaan noin 0,3 %
Suomen sähkönkulutuksesta, vuonna 2010 tuotanto oli noin 292 GWh. (VTT 2011).
Verrattuna maailmalla tapahtuneeseen kehitykseen Suomen tuulivoimakapasiteetin
kehitys on viime vuosina ollut melko vaatimatonta, mutta tulevina vuosina tuotannon
ennustetaan kuitenkin lisääntyvän merkittävästi. Taustalla ovat EU:n ilmasto- ja
energiapoliittiset linjaukset, joiden myötä Valtioneuvosto hyväksyi 6.11.2008 myös
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
20
Suomen kansallisen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian. Sen mukaan Suomen
tulee lisätä uusiutuvan energian osuutta sähköntuotannossaan 38 prosenttiin vuoteen
2020 mennessä. Tämä tarkoittaa, että vuonna 2020 vuotuisen sähköntuotannon
tuulivoimalla tulisi olla noin 6 TWh, mikä merkitsee tuotantokapasiteetin nostamista
noin 2500 MW:iin (HE 152/2010 vp). Suomen Tuulivoimayhdistyksen ja VTT:n
mukaan tammikuun 2011 loppuun mennessä Suomessa oli julkaistu
tuulivoimahankkeita noin 6000 MW, joista merituulivoimahankkeiden osuus on noin
puolet.
Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tuulivoimatuotannon lisäämistä pyritään
tukemaan erilaisin toimenpitein. Esimerkiksi uudet taloudelliset tukijärjestelmät sekä
kaavoitus- ja lupamenettelyä koskevat uudistukset tähtäävät tuulivoimatuotannon
voimakkaaseen kasvattamiseen.
Tuotantotukea tuulivoimalle pyritään antamaan mm. syöttötariffin muodossa. Tällä
hetkellä uusiutuvat energialähteet ovat usein kilpailukyvyltään heikompia fossiilisiin
polttoaineisiin verrattuna, ja uuden lain tarkoituksena on tukea tuulivoimaan,
biokaasuun ja puupolttoaineeseen perustuvaa sähköntuotantoa ja taattaisiin tuottajille
takuuhinta.
Uusiutuvan energian tuotantotukea koskevan
lain
mukaan
syöttötariffijärjestelmän avulla sähkön tuottajalle maksettaisiin 12 vuoden ajan tukea
sähkön tuotantokustannusten ja kyseessä olevan energialähteen markkinahinnan tai
vaihtoehtoisen polttoaineen kustannusten välisen eron kattamiseksi. Tuulivoiman
takuuhinta takaa tuottajalle varmuuden saada tuottamastaan sähköstä 12 vuoden ajan
83,5 euroa/MWh. Nopea investoija saa lisäksi enintään kolmen vuoden ajaksi korotetun
tuen, jolloin takuuhinta nousee 105,3 euroon/MWh. Käytännössä hankkeet, jotka
käynnistyvät 2013 mennessä, voivat saada suurimman mahdollisen määrän korotettua
tariffia. Eduskunta hyväksyi lain joulukuussa 2010, ja uusiutuvan sähköntuotannon
tukien notifikaatio Euroopan komissiossa hyväksyttiin maaliskuussa 2011, joten
syöttötariffi on tullut voimaan. Vanhat tuet ovat poistuneet käytöstä vuoden 2010
lopussa. (HE 152/2010 vp; Suomen tuulivoimayhdistys ry, TEM 03/2011).
Suomessa muutoksia on tulevaisuudessa odotettavissa myös esimerkiksi
tuulivoimatuotannon sijainnin suhteen. Suomessa tuulivoima on perinteisesti mielletty
lähinnä rannikkoalueiden energiantuotantomuodoksi, mutta jatkossa myös meri- ja
sisämaa-alueiden tuotantoa kasvatetaan. Sisämaa-alueiden käyttöön ottoa tukee vuoden
2009 marraskuussa valmistunut Tuuliatlas, joka paljasti runsaasti hyviä tuuliolosuhteita
sisämaa-alueilta (TEM 2009).
Tilastojen mukaan vuoden 2010 syyskuun puoliväliin mennessä Suomessa oli julkaistu
tuulivoimahankkeita yli 10 000 MW edestä, näistä merelle suunniteltujen hankkeiden
osuus oli yli 6000 MW (VTT 2010b).
4.1.4 Tuotanto
Tuulivoimalan tuotanto on voimakkaasti riippuvaista sijoituspaikan tuulioloista. Tuottoa
arvioitaessa
käytetään
yleensä
voimalan
napakorkeudella
vallitsevaa
keskituulennopeutta haluttuna ajankohtana.
Voimaloiden toiminta-alue ulottuu tuulennopeuksien suhteen välille 5-25 m/s. Sitä
heikommilla tai voimakkaammilla tuulilla voimalat eivät tuota energiaa.
Nimellistehonsa voimalat saavuttavat noin 10-15 m/s tuulen nopeuksilla. 2 MW
voimalan vuosituottoa eri tuulennopeuksilla tutkittaessa voidaan havaita, että voimalan
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
21
tuotto nelinkertaistuu kun tuulen nopeus kasvaa tuulennopeudesta
kaksinkertaiseksi eli 10 m/s. (Tuulivoimatieto 2010b & 2010c).
5
m/s
Tuulisuus ja siten tuulivoimalan tuotanto vaihtelee alueittain mutta myös kausittain.
Tuulisuudeltaan parhaita alueita ovat meri-, rannikko ja tunturialueet. Suomessa
tuulisuus on – toisin kuin usein oletetaan – selvästi voimakkaampaa talvikuukausina
kuin kesällä. Näin ollen tuulivoimankin tuotanto painottuu talveen, loka-maaliskuulle,
jolloin tuotetaan keskimäärin 60 % vuosittaisesta tuulisähköstä. Myös vuosittaisella
tasolla tapahtuu vaihtelua tuulen nopeuksissa (Tuulivoimatieto 2010d & 2010e).
Tuulisähkötuotanto vaihtelee, ja sitä on vaikeampi ennustaa kuin sähkön kulutuksen
vaihteluita. Suurien tuulisähkömäärien lisääminen sähköjärjestelmään on sen vuoksi
haasteellista. VTT:n koordinoimassa kansainvälisessä yhteistyössä selvitettiin
tuulivoiman sähköjärjestelmävaikutuksia. Sen mukaan paikkaansa ei pidä väite, että
tuulivoima vaatisi tuekseen yhtä paljon varavoimaa. Sähköjärjestelmässämme on
runsaasti jo sisäänrakennettua säätövaraa, ja tuulivoimavaihteluiden vaikutuksia voidaan
erilaisin toimenpitein tasapainottaa lisää. (VTT 2007)
Suomi kuuluu pohjoismaiseen sähkömarkkina-alueeseen (Nord Pool). VTT:n
tutkimustulosten perusteella 10 % tuulivoimaosuus pohjoismaisessa sähköjärjestelmässä
ei aiheuta lisäsäädön rakentamistarvetta säätösähkömarkkinoille. Tuulivoiman lisäys
vaikuttaa Suomen sähköjärjestelmässä eniten ns. lyhytaikaiseen säätöön, jonka
järjestelmävastaavat hankkivat pohjoismaisilta säätösähkömarkkinoilta. Tätä 10-15
minuutissa
käyttöönotettavaa
säätöä
kaikki
tuottajat
voivat
tarjota
säätösähkömarkkinoille joka tunti mahdollisuuksiensa mukaan, joko alas- tai ylössäätöä
tai kumpaakin. Suurin osa säädöstä toteutetaan vesivoimaloissa, joissa se on edullisinta
tehdä, mutta myös kaasu- ja kivihiilivoimalat tarjoavat ja tuottavat säätöä. VTT:n
erikoistutkija Hannele Holttisen mukaan Suomessa suunnitellut vesivoiman tehonnostot
riittävät kattamaan vuoteen 2020 mennessä kaavaillun tuulivoimarakentamisen tuoman
säätövoiman tarpeen. (Tuulivoimatieto 2010g)
4.1.5 Tilantarve
Yksi tuulivoimala perustuksineen vie suhteellisen pienen alan maata. Nykyinen
suuntaus on keskittää voimalat useiden voimaloiden tuulipuistoiksi ja ne vaativat siten
rakentuakseen laajojakin alueita. Voimaloiden väliin jäävää tilaa voidaan kuitenkin
hyödyntää. Maalla tila voi toimia esimerkiksi maatalous- tai varastokäytössä, ja usein
tuulipuistot rakennetaankin jo valmiiksi esimerkiksi satamien tai teollisuusalueiden
yhteyteen. Merellä puolestaan esimerkiksi ammattikalastusta ja purjehdusta voidaan
tuulipuiston alueella yleensä jatkaa ongelmitta myös rakentamisen jälkeen (mm.
Tuulivoimatieto 2010f).
Tuulipuistot tarvitsevat tilaa, sillä voimaloita ei tule sijoittaa liian lähelle toisiaan.
Tuulivoimala aiheuttaa ilman virtaukseen häiriön, joka ulottuu kauas roottorin
alapuolelle. Jotta voimalat eivät vaikuttaisi toistensa tuotantoon, on niiden välille
jäätävä tarpeeksi suuri etäisyys (Tuulivoimatieto 2010f). Maalla voimaloiden välillä
tulee olla noin 4-6 roottorin halkaisijan mitta. Tuulipuiston vaatima pinta-ala voidaan
karkeasti määritellä varaamalla 0,1–0,2 km2 maata yhtä megawattia kohden, riippuen
maaston luonteesta. Näin ollen 200 MW tuulipuisto vaatii noin 20–40 km2 maa-alaa.
Merellä voimaloiden välille tulee varata suurempi välimatka johtuen suuremmasta
tuulen turbulenssista (Boverket 2009). Kyseiset arviot ovat kuitenkin hyvin
yleispiirteisiä ja soveltuvat vain tasaisille maastoille.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
22
4.2
Maankäyttö, lainsäädäntö ja luvitus
4.2.1 Maakuntakaavoitus
Maakuntakaava on osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista maankäytön
suunnittelujärjestelmää. Maakuntakaavan tehtävänä on ratkaista valtakunnalliset,
maakunnalliset ja seudulliset alueidenkäytön kysymykset. Valtakunnalliset
alueidenkäyttötavoitteet
välittyvät
kunnan
kaavoitukseen
pääosin
maakuntakaavoituksen kautta ja maakuntakaava toimii ohjeena muutettaessa tai
laadittaessa yleis- ja asemakaavoja. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on
osoitettu maakuntien liittojen tehtäväksi osallistuminen uusiutuvien energialähteiden
lisäämiseen mm. kartoittamalla soveliaita alueita tuulivoiman tuotantoa varten.
Tuulivoimarakentamiseen parhaiten soveltuvat alueet tulisi osoittaa mahdollisimman
laajasti maakuntakaavatasolla. Tämä perustuu edellä kuvattuihin, tarkistettuihin
valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin. Tavoitteena on tunnistaa parhaiten
tuulivoimatuotantoon soveltuvia alueita, joilla ympäristö ei aseta merkittäviä
reunaehtoja toteuttamiselle ja tuulivoiman tuotantopotentiaali on mahdollisimman
edullinen. Perustellusta syystä tuulivoimaa voidaan tarkastella myös muilla alueilla,
ympäröivän alueen asutus ja muu maankäyttö sekä erityisesti luontoon, maisemaan ja
kulttuuriympäristöön liittyvät arvot huomioon ottaen.
4.2.2 Maakuntakaavat Kymenlaakson alueella
Kymenlaakson maakuntakaava on laadittu vaiheittain.
Kymenlaakson maakuntakaava, taajamat ja niiden ympäristöt
Ensimmäinen maakuntakaavan vaihe eli taajamia ja niiden ympäristöjä koskeva
maakuntakaava on vahvistettu ja se on osittain korvannut 19.6.2001 vahvistetun
Kymenlaakson
kokonaisseutukaavan.
Maakuntakaava
on
vahvistettu
Ympäristöministeriön päätöksillä 28.5.2008 ja 18.1.2010. Kaava määrättiin tulemaan
voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Kaava on alueellisesti rajattu, se käsittää
maakunnan kuntakeskukset lähialueineen. Tässä Kymenlaakson vaihemaakuntakaavan
ensimmäisessä osassa on käsitelty pääasiassa yhdyskuntien ja elinympäristöjen
kehittämistä erityisesti palvelurakenteen ja laadun kannalta. Varsinaisen käsiteltävän
alueen, keskustaajamien ja niiden lähiympäristöjen lisäksi kaavaan on sisällytetty myös
alueita, joilla kaavan laadintavaiheessa oli käynnissä akuutteja liikenteen
kehittämishankkeita. Näitä hankkeita olivat Iitissä vt 12 Kausalasta länteen,
Anjalankosken Kaipiainen, Jaalassa Kimolan kanava ja Pyhtäällä vt 7 liittymineen
Ahvenkoskelta itään.
Kymenlaakson maakuntakaava, maaseutu ja luonto
Maaseutua ja luontoa koskeva maakuntakaava on hyväksytty Kymenlaakson
maakuntavaltuustossa 8.6.2009. Ympäristöministeriö on päätöksellään 14.12.2010
vahvistanut kaavan. Ympäristöministeriö on päätöksessään maankäyttö- ja rakennuslain
201 §:n nojalla määrännyt, että maakuntakaava tulee voimaan ennen kuin se on saanut
lainvoiman. Vahvistamispäätös on kuulutettu vireille alueen kunnissa. Päätös ja
vahvistetut kaava-asiakirjat ovat nähtävillä 10.2. – 15.3.2011 Kymenlaakson liiton
virastossa sekä liiton jäsenkunnissa. Kymenlaakson maakuntakaava tulee
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
23
lainvoimaiseksi, kun ympäristöministeriön vahvistamispäätös maakuntakaavasta on
kuulutettu (MRA 93§).
Maaseutua ja luontoa koskevan maakuntakaavan yhteydessä hyväksyttiin joitakin
muutoksia taajamia ja niiden ympäristöjä koskevaan maakuntakaavaan. Tällöin koko
maakuntakaava-aluetta koskevat kaavamääräykset hyväksyttiin koskemaan myös
taajamakaavan alueita. Maaseutua ja luontoa koskeva maakuntakaava korvaa
Kymenlaakson kokonaisseutukaavan suunnittelualueella. Keskeisiä asiakokonaisuuksia
tässä toisen vaiheen maakuntakaavassa ovat alue- ja yhdyskuntarakenne erityisesti
taajamien ulkopuolisen asumis-, tuotanto- työssäkäynti- ja palvelutoimintojen kannalta,
yhteysverkon kehittämistarpeet, kulttuuri- ja luonnonperintöarvojen edellyttämät
kaavaratkaisut, luonnonvarojen käytön ohjaus, virkistys-, loma-asutus- ja
matkailurakenne sekä puolustusvoimien aluetarpeiden vaatimat kaavaratkaisut.
Ympäristöministeriön 14.12.2010 vahvistamassa maakuntakaavassa on osoitettu
tuulivoiman tuotantoon soveltuvia alueita merkinnällä tv. Merkinnällä osoitetaan
maakunnallisesti merkittävät tuulivoimapuistojen sijoituspaikaksi soveltuvat alueet.
Alueita koskee suunnittelumääräys: Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee
yksittäiset voimalat mitoittaa ja sijoittaa siten, että tuulivoimatuotannon aiheuttama
melu ei ylistä valtioneuvoston 1992 hyväksymiä ohjearvoja asumiseen käytettävillä
alueilla tai virkistysalueilla. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on minimoitava
tuulivoimatuotannon aiheuttamat kielteiset vaikutukset alueen maisemaan,
luonnonympäristöön, virkistyskäyttöön ja asumiseen.
Voimassaolevassa maakuntakaavassa on viisi tuulivoimatuotannolle osoitettua aluetta.
Niihin olisi mahdollista sijoittaa noin 50 tuulivoimalaa. Mikään kohteista ei ole
toistaiseksi edennyt hankesuunnitteluun. Taustalla ovat tekniset syyt sekä taloudelliset
rajoitteet, esimerkiksi osa maa-alueiden kohteista on kooltaan kohtalaisen pieniä ja
verkkoonliittyminen on kaukana. Alueiden laajentaminen usean tuulipuiston
kokonaisuuksiksi voisi mahdollistaa myös pienehköjen kohteiden toteutumisen.
Jatkossa myös mm. syöttötariffin hyväksyminen parantaa tilannetta.
Itä-Uudenmaan maakuntakaava
Kymenlaakson maakuntaan kuuluu 7 kuntaa: Hamina, Iitti, Kotka, Kouvola,
Miehikkälä, Pyhtää ja Virolahti. Vuoden 2010 alusta lähtien Pyhtään kuntaan on liitetty
entisestä Ruotsinpyhtään kunnasta ns. Vastilan mutkan alue. Tätä aluetta koskee ItäUudenmaan maakuntakaava, jonka ympäristöministeriö vahvisti 15.2.2010.
(www.kymenlaakso.fi)
4.2.3 Maakunnalliset tuulivoimaselvitykset
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksen (2009) myötä on koko maassa
laadittu maakunnallisia tuulivoimaselvityksiä parhaiten tuulivoimatuotantoon
soveltuvien alueiden kartoittamiseksi. Osaa selvityksistä rahoittaa ympäristöministeriö,
joka on asettanut selvityksiä varten valtakunnallisen ohjausryhmän. Valtaosa
selvityksistä valmistuu elokuuhun 2011 mennessä.
Kymenlaakson maakunnan länsipuolella on laadittu tuulivoimaselvitys Etelä-Suomen
yhteistoiminta-alueelle neljän maakunnan välisenä yhteistyönä. Uudenmaan liitto on
toiminut työn koordinaattorina. Työn paikkatieto-osiot on tehty Uudenmaan ja ItäUudenmaan liitoissa. Lähtötietojen keruuseen ovat osallistuneet selvitysalueen
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
24
maakunnat kukin oman alueensa osalta. Selvityksen työryhmässä on ollut edustus
kaikista selvitysalueen liitoista. (Päijät-Hämeen liitto 2010)
Etelä-Suomen selvityksessä on Päijät-Hämeen liiton alueelta tunnistettu kohteita, jotka
sijoittuvat lähelle Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson rajaa. Tällaisia kohteita on erityisesti
Heinolan ja Jaalan välisellä alueella. Eräs kohteista sijaitsee Heinolasta noin 15 km
kaakkoon, Taipaleen kylän eteläpuolella, jossa on pienehköjä ympäristöstään kohoavia
kumpareita ja mäkistä maastoa järvenlahtien ja salmien rytmittämässä maisemassa.
Kymenlaakson tuulivoimaselvityksen alustavassa paikkatietoanalyysissä tunnistettiin
kooltaan hyvin pienialaisia alue-ehdokkaita läheltä kyseistä aluetta. Näitä kohteita ei
Kymenlaakson osalta tarkasteltu tarkemmin mm. pienen koon, ympäristön runsaan
loma-asutuksen sekä maisema- ja luontovaikutusten vuoksi. Mikäli Päijät-Hämeen
alueella sijaitsevan kohteen kohdalla kehitetään tuulivoimahanketta, on
tarkoituksenmukaista selvittää alueen edellytyksiä laajempana kokonaisuutena myös
maakunnan rajan ylitse, ympäristön ja asutuksen reunaehdot huomioon ottaen.
4.2.4 YVA-menettely
Tuulivoimarakentamisen ympäristövaikutuksia selvitetään ja arvioidaan useissa eri
prosesseissa: YVA-menettelyjen, kaavoituksen sekä lupamenettelyjen yhteydessä.
Arviointien laajuuteen ja tarkkuuteen sekä hankkeen edellyttämiin kaavoihin ja lupiin
vaikuttavat mm. tarkasteltavan alueen ominaispiirteet ja arvot, alueen nykyinen ja
suunniteltu maankäyttö ja yhteensovittamisen tarpeet hankkeen suhteen sekä
suunnitteilla olevan hankkeen koko.
Valtioneuvosto hyväksyi 14.4.2011 YVA-asetuksen (713/2006 6§, hankeluettelo)
muutoksen, jolla suuriin tuulivoimalahankkeisiin ryhdytään säännönmukaisesti
soveltamaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA). Suurten hankkeiden
kokorajaksi on määritelty vähintään kymmenen yksittäistä tuulivoimalaitosta tai
vähintään 30 megawatin kokonaisteho.
Asetusmuutos vakiinnuttaa nykyisen käytännön, sillä yli kymmenen laitoksen
tuulivoimalahankkeisiin on tähänkin saakka lähes poikkeuksetta sovellettu YVAmenettelyä erillisellä ELY-keskuksen päätöksellä. YVA-menettelyä on kuitenkin
jatkossa mahdollista soveltaa myös pienempiin tuulivoimahankkeisiin.
Muutos selkeyttää YVA-menettelyn soveltamisalan määrittelyä ja nopeuttaa hankkeiden
alkuvaiheen
suunnittelua.
Tuulivoimaloiden
mukaan
ottamista
asetuksen
hankeluetteloon on pidetty tärkeänä, koska tuulivoimaloita on viime vuosina suunniteltu
yhä kiivaampaa tahtia. Asetusmuutos tulee voimaan 1.6.2011. (www.ymparisto.fi)
Varsinainen YVA-menettely on aina kaksivaiheinen: Ensimmäinen vaihe eli YVAohjelma on suunnitelma siitä, mitä vaikutuksia arvioidaan ja miten arviointi tehdään.
Toisessa vaiheessa eli YVA-selostusvaiheessa laaditaan YVA-ohjelmassa kuvatut
ympäristöselvitykset. YVA-ohjelman ja siitä annettujen mielipiteiden ja lausuntojen
sekä laadittujen ympäristöselvitysten perusteella laaditaan raportti hankkeen
ympäristövaikutuksista. Selvitykset ja YVA-menettelyssä laaditut arvioinnit toimivat
myös hankkeisiin mahdollisesti edellytettyjen asema- ja yleiskaavojen lähtötietoina.
Ympäristövaikutusten arviointimenettely ei ole päätöksenteko- tai lupamenettely, joten
YVA-menettelyn aikana ei tehdä päätöstä tuulipuistojen toteuttamisesta. Menettelyn
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
25
aikana tuotetaan tietoa hankkeen ympäristövaikutuksista, ja tuotetun tiedon perusteella
voidaan arvioida hankkeen eri vaihtoehtojen ympäristöllistä toteutettavuutta.
Laki edellyttää, että hankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä ennen kuin
ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin. Viranomainen ei saa
myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä
ennen arvioinnin päättymistä. YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen
luovuttaa lausuntonsa YVA-selostuksesta hankkeesta vastaavalle.
Yleensä on edullista pyrkiä sovittamaan YVA-menettely mahdollisimman hyvin yhteen
maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen kaavan laatimisen kanssa. Osallistuminen ja
vuoropuhelu on hyvä yhdistää mahdollisimman selkeästi ja vuorovaikutusmenettelyissä
on syytä korostaa, että osallisilla on mahdollisuus antaa palautetta yhteisissä
tilaisuuksissa molempiin menettelyihin (kaava ja YVA) liittyen. Tämä edistää hankkeen
avoimuutta ja vuorovaikutuksen toteutumista.
Tuulivoimahanke, jossa tulee soveltaa YVA-menettelyä, edellyttää myös yleensä aina
kaavan laatimista rakennusluvan myöntämisen perusteeksi. Rakennuslupa voidaan
myöntää asemakaavan tai oikeusvaikutteisen yleiskaavan perusteella. Näitä menettelyjä
on kuvattu alla.
4.2.5 Yleiskaavoitus ja tuulivoimarakentaminen
Yleiskaavan avulla ratkaistaan kunnan alueella maankäytön yleispiirteiset
pääperiaatteet. Maakuntakaava toimii ohjeena yleiskaavalle. Yleiskaavan hyväksyy
kunta. Yleiskaavoja voidaan myös laatia osa-alueille tai vaiheyleiskaavoina.
Tuulivoimarakentamista Suomessa on pyritty selkeyttämään maankäyttö- ja
rakennuslain uudistuksella. Aiemmin maankäyttö- ja rakennuslaki ei sisältänyt erityisiä
säännöksiä tuulivoimarakentamisen osalta. Tuulivoimala-alueiden suunnittelua ja
tuulivoimaloiden rakentamista ohjaavat kuitenkin lähtökohtaisesti samat säännökset
kuin muiden rakennushankkeiden suunnittelua ja toteuttamista. Tuulivoimaloiden koon
ja tehokkuuden kasvu sekä laajat aluetarpeet ovat johtaneet siihen, että maankäyttö- ja
rakennuslain säännösten on katsottu olevan riittämättömiä tuulivoimarakentamisen
ohjaamiseen. Lakimuutosesityksen tavoitteena oli, että yleiskaavaa olisi mahdollista
käyttää aikaisempaa useammin tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntämisessä.
Eduskunta on hyväksynyt maankäyttö- ja rakennuslain muutosesityksen, ja lain
voimaantulosäännöksen mukaan uusi säädös on sovellettavissa huhtikuun 2011 alusta
lähtien. (HE 141/2010 vp).
Lakimuutoksen perusteella yleiskaava voi toimia suoraan rakentamista ohjaavana
kaavana samaan tapaan kuin ranta-alueilla (MRL 72 § sekä kyläalueilla (MRL 44 § 2
mom). Edellytyksenä on yleiskaavan riittävä ohjausvaikutus – käytännössä kaavaa
voidaan soveltaa esimerkiksi vesialueilla tai maa-alueilla, joilla ei ole merkittävää
yhteensovittamisen tarvetta muun maankäytön kanssa.
Lakimuutos ei vaikuta maankäytön suunnittelujärjestelmään ja maakuntakaavan
ohjausvaikutukseen. Laki tuo erinomaisen uuden työvälineen tuulivoimarakentamisen
toteuttamista varten. Tulee kuitenkin todeta, ettei laki välttämättä poista asemakaavan
tai esimerkiksi suunnittelutarveratkaisun tarvetta kokonaan. Joillakin alueilla voidaan
edelleen käyttää näitä ratkaisuja rakennusluvan myöntämisen perusteena.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
26
4.2.6 Asemakaavoitus
Maankäyttö- ja rakennuslain 50 §:n mukaan alueidenkäytön yksityiskohtaista
järjestämistä, rakentamista ja kehittämistä varten tulee laatia asemakaava, jonka
tarkoituksena on osoittaa tarpeelliset alueet eri tarkoituksia varten ja ohjata rakentamista
ja muuta maankäyttöä paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan, hyvän
rakentamistavan, olemassa olevan rakennuskannan käytön edistämisen ja kaavan muun
ohjaustavoitteen edellyttämällä tavalla. Asemakaavan hyväksyy kunta.
Tuulipuiston rakentaminen edellyttää pääsääntöisesti asemakaavan laatimista
hankealueelle. Hyväksytyn ja lainvoimaisen asemakaavan perusteella kunta myöntää
rakennusluvan kaavan aluevarausten, merkintöjen ja määräysten mukaisesti.
Useilla tuulivoimarakentamiseen tarkasteltavilla alueilla ei ole oikeusvaikutteista
yleiskaavaa, yleiskaava on vanhentunut tai se on luonteeltaan strateginen, jolloin kaavan
ohjausvaikutus ei ole riittävää. Laadittaessa asemakaavaa alueelle, jolla ei ole
oikeusvaikutteista yleiskaavaa, on MRL 54 §:n mukaan soveltuvin osin otettava
huomioon myös mitä yleiskaavan sisältövaatimuksissa (MRL 39 §) säädetään. Tämä voi
tarkoittaa laajempaa kaavallista tarkastelua alueen ja hankkeen luonne huomioon ottaen.
4.2.7 Suunnittelutarveratkaisu
Tuulivoimala voidaan toteuttaa suunnittelutarveratkaisulla, jos alueen ja sen ympäristön
käyttö ja ympäristöarvot eivät aseta tuulivoimarakentamiselle rajoituksia, eikä
tuulivoimarakentamisen ja muun alueiden käytön välillä ole merkittävää
yhteensovittamisen tarvetta. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi satama-, teollisuus- ja
varastoalueet lähiympäristöineen sekä kaukana rannasta sijaitsevat merialueet.
Suunnittelutarveratkaisun ja asemakaavan välistä rajaa vedettäessä tuulivoimaloiden
lukumäärää tärkeämpi arviointiperuste on tuulivoimalapuiston sijainti ja suhde
ympäröiviin alueisiin. Kaavan laatimistarvetta harkittaessa on kuitenkin otettava
huomioon myös kaavoitukseen liittyvät suunnittelutarveratkaisua laajemmat
osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyt sekä vaikutusarvioinnit.
Ranta-alueille sijoittuvilla tuulivoimaloilla edellytetään poikkeamispäätöstä MRL 72§
mukaisesta rannan suunnittelutarpeesta, mikäli tuulivoimarakentamista ei ole ratkaistu
asemakaavalla
tai
rakentamista
suoraan
ohjaavalla
yleiskaavalla.
Poikkeamislupapäätöksen myöntää pääsääntöisesti alueellinen ELY-keskus.
Suunnittelutarveratkaisua haetaan kunnalta joko rakennuslupamenettelyn yhteydessä tai
erillisessä menettelyssä. Suunnittelutarveratkaisua koskevan hakemuksen käsittelyn
yhteydessä kuullaan naapureita ja muita, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin
oloihin hanke saattaa vaikuttaa sekä pyydetään tarvittaessa lausunnot (esim. ELYkeskukselta ja muilta valtion viranomaisilta(kuten Trafi) sekä maakunnan liitolta)
(Ympäristöministeriö 2011)
Mikäli
suunniteltu
tuulivoimahanke
edellyttää
YVA-menettelyä,
suunnittelutarveratkaisua ei voida soveltaa rakennusluvan perusteena. Tällöin katsotaan
hankkeen aiheuttamien ympäristövaikutusten olevan sellaisia, että tarkastelu edellyttää
erityistä
yhteensovittamista
sekä
kaavoituksen
edellyttämiä
laajempia
vuorovaikutusmenettelyjä.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
27
4.2.8 Luvitus
Tuulivoimala-alueiden suunnittelua ja tuulivoimaloiden rakentamista ohjaavat
lähtökohtaisesti samat säännökset kuin muiden rakennushankkeiden suunnittelua ja
toteuttamista. Kehitteillä olevien hankkeiden määrä Suomessa on kasvanut merkittävästi
mm. valtioneuvoston asettamien ilmastopoliittisten tavoitteiden ja tukitoimien myötä.
Tuulivoimaloiden tekninen kehitys on ollut hyvin nopeaa, joten myös voimaloiden koko
ja tehokkuus ovat kasvaneet nopeasti viime vuosina.
Pääsääntöisesti teollisen mittakaavan tuulivoimalan toteuttaminen edellyttää aina
rakennuslupaa, jota haetaan kunnalta. Luvan myöntämisen perusteena voi olla joko
asemakaava tai myönteinen suunnittelutarveratkaisu, ja 1.4.2011 myös
oikeusvaikutteinen tuulivoimayleiskaava (mm. MRL 44 § ja 77 a §), josta Eduskunta on
hyväksynyt maankäyttö- ja rakennuslain muutosesityksen (HE 141/2010 vp).
Lakimuutoksen tavoitteena on ollut mahdollistaa yleiskaavan käyttäminen aikaisempaa
useammin tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntämisessä.
Hankkeeseen soveltuvan kaavatason tarkasteluun vaikuttavat alueen koko, ympäristön
olosuhteet, hankkeen aiheuttamat vaikutukset sekä yhteensovittaminen muun
maankäytön kanssa. Lähtökohtaisesti suunnittelutarveratkaisua ei voida soveltaa, jos
hanke edellyttää YVA-menettelyä. Tällöin katsotaan hankkeen aiheuttamien
ympäristövaikutusten olevan sellaisia, että tarkastelu edellyttää laajempaa
yhteensovittamista sekä kaavoituksen edellyttämiä vuorovaikutusmenettelyjä.
Tuulivoimaloiden toteuttaminen voi edellyttää ympäristönsuojelulain (86/2000)
mukaista ympäristölupaa, mikäli katsotaan melu- tai välkevaikutusten olevan haitallisia
lähialueen asutukselle. Tuulivoiman aiheuttamat maisemavaikutukset eivät kuitenkaan
aiheuta tarvetta ympäristölupaan. Ympäristöluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei
tuulivoimaloiden toiminnasta aiheudu kohtuuttomia melu- tai välkevaikutuksia
naapureille tai lähialueen asukkaille. Ympäristöluvassa voidaan antaa määräyksiä
esimerkiksi toimista häiriötilanteissa sekä haittojen ehkäisystä.
Tuulivoimaloiden toteuttaminen edellyttää vesilain (264/1961) mukaisen rakennusluvan
(vesilupa), jos tuulivoimalat rakennetaan vesistöön tai jos hankkeeseen sisältyy
voimajohdon rakentaminen kulkuväylän alitse, tai jos rakentamisella on muuten
vaikutuksia vesistöön. Vesilupaa haetaan aluehallintovirastolta (AVI). Eduskunta on
hyväksynyt vesilain uudistuksen (HE 277/2009) 11.3.2011, mutta laki ei ole vielä tullut
voimaan. Muutos ei vaikuta merkittävästi vesitaloushankkeiden sääntelyyn.
(Ympäristöministeriö 2011)
Teollisen mittakaavan tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää ilmailulain
(1194/2009, 165 §) mukaista lentoestelupaa, joka haetaan ennen tuulivoimalan
rakentamista. Liikenteen turvallisuusvirasto TraFille toimitettavaan lupahakemukseen
tulee liittää asianomaisen ilmaliikennepalvelujen tarjoajan eli Finavian lausunto.
Lentoesteet on merkittävä liikenteen turvallisuusvirasto Trafin lentoesteluvassa
määräämällä tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tuulivoimalat tulee varustaa
lentoestevaloin.
Muita mahdollisesti tarvittavia lupia tai sopimuksia ovat:
–
Maankäyttöoikeus (vuokrasopimus)
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
28
–
Lunastuslain mukainen tutkimuslupa (voimajohtoreittien maastotutkimusta varten) ja
lunastuslupa (jos voimajohdon rakentaminen edellyttää lunastusta)
–
Liittymissopimus sähköverkkoon
–
Sähkömarkkinalain mukainen lupa vähintään 110 kV sähköjohdon rakentamiseen
–
Maantielain mukainen poikkeamislupa maantien suoja- tai näkemäalueelle
rakentamisesta (voimajohto), lupa maantien ylitykselle tai alitukselle (voimajohto) ja
liittymälupa yleiseen tiehen
–
Muinaismuistolain mukainen kajoamislupa
4.2.9 Tuulivoiman ottaminen huomioon maankäytön suunnittelussa
Alueidenkäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon kaavoitettavan alueen ja
lähiympäristön ympäristöarvot. Maankäyttö- ja rakennuslaissa (1999/132) säädetään
ympäristövaikutusten arvioinnista maankäytön suunnitelmien laatimisen yhteydessä.
Muut ympäristöarvojen huomioon ottamista säätelevät keskeisimmät kansalliset lait
ovat muinaismuistolaki, maa-aineslaki, ympäristölaki, luonnonsuojelulaki, metsälaki ja
vesilaki. Euroopan Unionin lainsäädännössä keskeisimpiä ovat direktiivi luontotyyppien
ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta eli luontodirektiivi, ja
lintudirektiivi eli direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta.
Maisema-arvojen ja rakennetun kulttuuriympäristön kannalta tärkeimmät alueet on
esitetty julkaisussa valtakunnallisesti arvokkaista maisemakokonaisuuksista sekä
Ympäristöministeriön ja Museoviraston yhteistyönä laatimassa julkaisussa
valtakunnallisesti merkittävistä kulttuurihistoriallisista ympäristöistä. Museoviraston
päivitetyt
inventoinnit
valtakunnallisesti
merkittävistä
rakennetuista
kulttuuriympäristöistä (RKY) ovat tulleet voimaan 2009. Valtakunnallisesti arvokkaiden
maisema-alueiden päivitysinventointi on käynnissä ja valmistuu vuonna 2015. Edellä
mainituilla inventoinneilla on varsin suuri merkitys, sillä ne on erikseen mainittu
valtioneuvoston
päätöksessä
valtakunnallisista
alueidenkäyttötavoitteista.
Valtakunnallisesti arvokkaista maisemakokonaisuuksista on olemassa valtioneuvoston
päätös, joka ei kuitenkaan koskenut inventoinnissa myös mukana olleita
perinnemaisemia.
Edellä mainittuihin valtakunnallisiin inventointeihin kuuluvien kohteiden lisäksi
maakuntien liitot ovat seutu- ja maakuntakaavojen laatimisen yhteydessä selvittäneet
maiseman ja kulttuuriympäristön kannalta maakunnallisesti merkittäviä alueita ja
kohteita.
Luonnonsuojelualueet ovat luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja alueita.
Luonnonsuojelualueella tai sen osalla voidaan kieltää liikkuminen tai rajoittaa sitä
edellyttäen, että alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sitä vaatii.
Luonnonsuojeluohjelmien avulla voidaan alueita varata luonnonsuojelutarkoituksiin
valtakunnallisesti
merkittävien
luonnonarvojen
turvaamiseksi.
Luonnonsuojeluohjelmien alueet eivät kuitenkaan ole varsinaisia luonnonsuojelualueita,
ellei niitä ole rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.
Valtioneuvosto on hyväksynyt seitsemän luonnonsuojeluohjelmaa: kansallis- ja
luonnonpuisto-ohjelman sekä soiden, lintuvesien, harjujen, lehtojen, rantojen ja
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
29
vanhojen metsien suojeluohjelmat. Ohjelmissa valtioneuvosto on asettanut
suojelutavoitteita, joiden perusteella uusia luonnonsuojelualueita perustetaan.
Valtioneuvosto on lisäksi tehnyt periaatepäätöksen valtakunnallisesti arvokkaista
maisema-alueista ja maisemanhoidon kehittämisestä.
Kansallispuistoista on säädetty erikseen lailla. Suunnittelualueella sijaitseva Itäisen
Suomenlahden kansallispuisto on perustettu turvaamaan meri- ja saaristoluonnon
arvoja.
Euroopan yhteisön suojelualueverkosto Natura 2000 käsittää alueita, joilla esiintyy
EU:n direktiiveissä lueteltuja uhanalaisia ja arvokkaita luontotyyppejä ja lajeja. Natura
2000 -verkostoon sisältyy lukuisia laajoja alueita Suomen rannikolla ja Ahvenanmaalla.
Näillä alueilla sekä myös niiden ulkopuolella on kielletty toimenpiteet, jotka voivat
heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on liitetty Naturaan.
Jos Natura-alueelle tai sellaisen lähettyville aiotaan perustaa tuulivoimala tai tuulipuisto,
ja jos voidaan olettaa, että tällä voi olla vaikutuksia Natura-alueen luontoarvoihin, on
tehtävä luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen luontotyyppi- ja lajitason vaikutusarviointi.
Jos tämä arviointi osoittaa, että hankkeella ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia
direktiiviluontotyyppeihin ja -lajeihin, ja jollei hankkeelle ole muita esteitä, on
hankkeen toteuttaminen mahdollista Natura-alueella.
Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja BirdLife Suomen kartoituksissa on valittu yli
2000 alueen joukosta Suomen tärkeät lintualueet eli FINIBA -alueet (Finnish
Important Bird Areas). Pesimisalueiden valinnassa käytettiin kriteerinä lintulajien
uhanalaisuutta, mutta mukaan otettiin myös 12 EU:n määrittelemää ns.
erityisvastuulajia.
FINIBA-alueiden suojelutilanne vaihtelee. Osa alueista on kokonaan suojeltuja, mutta
osa on kokonaan vailla suojelua. FINIBA-alueiden kokonaispinta-alasta 78 % on
kuitenkin suojeltu. Suojeltuja FINIBA-alueita tai niiden osia koskevat luonnonsuojelualueita koskevat säännökset.
Important Bird Areas (IBA) on BirdLife Internationalin maailmanlaajuinen hanke
kansainvälisesti tärkeiden lintukohteiden tunnistamiseksi ja suojelemiseksi. Tärkeät
lintualueet ovat tärkeitä kohteita linnuston suojelemiseksi, ja ne on valittu tietynlaisin
kriteerein. Tärkeiden lintualueiden verkosto on merkittävä Suomen luonnonsuojelun
kannalta. Verkoston ytimenä käytetään esimerkiksi mahdollisimman hyvin jo olemassa
olevaa suojelualueverkostoa, jota täydennetään. Tavoitteena on, että kukin alue on
riittävän laaja, jotta mahdollisimman monen lintulajin kannat kykenevät säilymään
alueella riippumatta muista alueista. Hankkeen tarkoituksena on alueiden saaminen
osaksi virallista suojeluverkostoa sekä linnustonsuojelun ja luonnonsuojelun
edistäminen hankkeen avulla.
Luonnonsuojelulaissa (29§) luetellaan suojeltuja luontotyyppejä. Näihin
luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa
muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella
vaarantuu. Näitä luontotyyppejä ovat luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista
lehtipuista koostuvat metsiköt; pähkinäpensaslehdot; tervaleppäkorvet; luonnontilaiset
hiekkarannat; merenrantaniityt; puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit; katajakedot;
lehdesniityt sekä avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut tai puuryhmät.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
30
Muuttamiskielto tulee voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus on rajannut alueen.
Kieltoon voi saada poikkeuksia.
Metsälain 10 §:ssä käsitellään metsien monimuotoisuuden säilyttämistä ja erityisen
tärkeitä elinympäristöjä. Metsiä tulee hoitaa siten, että yleiset edellytykset metsien
biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten elinympäristöjen säilymiselle turvataan.
Metsälain 10 §:n mukaiset metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät
elinympäristöt ovat lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien
norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt; ruoho- ja heinäkorvet,
saniaiskorvet, sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot; rehevät
lehtolaikut; pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla; rotkot ja kurut;
jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät sekä karukkokankaita puuntuotannollisesti
vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja
rantaluhdat.
Metsälain kohteet rajataan talousmetsissä yleensä tiukasti käsittämään vain itse
luontotyyppiä edustavan alueen. Kaavoituksessa metsälakikohteet voidaan huomioida
myös talousmetsien ulkopuolella, mutta mitään pakkoa siihen ei ole. Virkistyskäyttöön
osoitettavissa metsissä metsälain kohteiden huomioiminen on kuitenkin suositeltavaa,
koska ne rikastuttavat virkistysalueita ja tarjoavat mm. sopivia opetuskohteita.
Vesilain 15 a §:ssä ja 17 a §:ssä on määritelty luonnonympäristöä koskevia vesistöjen
käytön yleisiä rajoituksia. Enintään 10 hehtaarin suuruisen fladan tai kluuvijärven tai
Lapin läänin ulkopuolella enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven
luonnontilaisena säilymistä ei saa vaarantaa toimenpiteillä. Muualla kuin Lapin läänissä
sijaitsevan luonnontilaisen uoman muuttaminen on kielletty, jos uoman säilyminen
luonnontilaisena vaarantuu. Kielto koskee myös luonnontilaisia lähteitä. Vesilain
kohteet on huomioitava kaavoituksessa.
Suomen luontotyyppien uhanalaisuus arvioitiin ensimmäisen kerran vuonna 2008
(Raunio ym. 2008). Luontotyypit on uhanalaisuusarvioinnissa jaettu seitsemään
pääryhmään: Itämeri ja rannikko, sisävedet, suot, metsät, kalliot, perinnebiotoopit ja
tunturit. Arvioinnissa tarkasteltiin noin 400 luontotyyppiä ja ihmisen aiheuttamia
muutoksia niissä. Uhanalaisten luontotyyppien osuus on Etelä-Suomessa noin 66 % ja
Pohjois-Suomessa noin 29 %. Valmistunut arviointi on tutkimus, jonka tulosten
soveltamisesta käytäntöön päätetään myöhemmin laajapohjaisen valmistelun jälkeen.
Luonnonsuojelulailla on pantu toimeen lintu- ja luontodirektiivit. Lintudirektiivi
koskee kaikkia luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioissa. Direktiivin
liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta
varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella.
Jäsenvaltioiden on osoitettava erityiseksi suojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen
lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet. Liitteen I lajien suojelu ei ole
totaalisuojelua, jossa kaikki lajien esiintymisalueet olisi suojeltava. Kaavoituksessa
tämä jättää harkintavallan pitkälti kaavoittajalle.
Luontodirektiivin ensisijaisena tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden
säilymistä. Direktiivin liitteessä I on mainittu yhteisön tärkeinä pitämät luontotyypit,
joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Liitteessä II on
yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava
erityisten suojelutoimien alueita. Luonto- ja lintudirektiivin suojelutavoitetta toteuttavat
pääasiassa Natura 2000 -alueet.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
31
Luontodirektiivin liitteen IV eläinlajien lisääntymis- ja levähtämispaikkojen
hävittäminen ja heikentäminen on kielletty, ja kasvilajien tai niiden osan hallussapito,
kuljetus, myyminen ja vaihtaminen on kielletty. Liitteessä mainittujen lajien osalta
suojelu on automaattisesti voimassa.
Luonnonsuojelulailla voidaan rauhoittaa luonnonvarainen eliölaji. Suomessa rauhoitetut
eliölajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksessa. Rauhoitetun lajin kerääminen, tahallinen
häiritseminen,
vangitseminen,
tappaminen
ja
siirtäminen
on
kielletty.
Rauhoitussäännökset eivät kuitenkaan estä alueen käyttämistä maa- ja metsätalouteen
tai rakentamistoimintaan.
Suomen lajiston uhanalaisuusarvioinnissa (Rassi ym. 2010) on esitetty Suomen
uhanalaiset lajit. Näistä osa on luonnonsuojeluasetuksella säädetty erityisesti
suojelluiksi. Erityisesti suojellun lajin esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen
on kielletty. Kielto astuu voimaan alueellisen ympäristökeskuksen tehtyä ns.
rajauspäätöksen.
Vuonna 2010 uusitussa luokituksessa Suomen lajiston uhanalaisuusarvioinnissa
noudatetaan Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokittelua. Sen
perusteella uhanalaiset lajit jaetaan seuraavasti: äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin
uhanalaiset (EN) sekä vaarantuneet (VU). Silmälläpidettävät lajit (NT) eivät ole
varsinaisesti uhanalaisia, mutta niiden kannan kehitystä seurataan tarkasti. Näiden
lisäksi Suomen punainen lista sisältää hävinneet (RE) ja puutteellisesti tunnetut (DD)
lajit.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
32
5
TUULIVOIMARAKENTAMISEN YMPÄRISTÖ- JA
MAISEMAVAIKUTUKSET
Tämä luku sisältää tietoa tuulivoimarakentamisen vaikutuksista mm. luontoon ja
erityisesti linnustoon, maisemaan, maa- ja kallioperään sekä pinta- ja pohjavesiin, alueja yhdyskuntarakenteeseen, liikenteeseen, aluetalouteen sekä liikenneturvallisuuteen.
Lisäksi on pohdittu tuulivoimarakentamisen ja virkistyskäytön yhteensovittamisen
mahdollisuuksia.
Luvussa 6 on esitetty analyysin perusteella tunnistetut kohteet sekä niiden kuvaus ja
vaikutusten arviointi. Kuvausten yhteydessä on käyty tarkemmin kohteittain läpi mm.
ihmisten elinoloihin, luontoon ja maisemaan kohdistuvia tuulivoimarakentamisen
vaikutuksia.
5.1
Vaikutukset linnustoon
Tuulivoimaloiden keskeisimmiksi ympäristövaikutuksiksi mainitaan usein niiden
mahdolliset linnustovaikutukset. Linnustolle aiheutuvista vaikutuksista yhtenä
keskeisimpänä voidaan pitää voimaloista aiheutuvaa törmäysriskiä. Muita mahdollisia
tuulivoimaloiden linnustovaikutuksia ovat rakentamisen aikaiset tilapäiset
häiriövaikutukset sekä tuulivoimaloiden aiheuttaman melun ja valaistuksen häiritsevät
vaikutukset lintujen pesintään.
Tässä luvussa on tavoitteena tunnistaa niitä linnuston kannalta keskeisiä seikkoja, joilla
arvellaan olevan vaikutusta tarkasteltavien alueiden soveltuvuuteen ja tuulipuistojen
mahdollisiin linnustovaikutuksiin. Tuulivoimaloiden potentiaaliset linnustovaikutukset
riippuvat muun muassa valittavasta paikasta, alueen pesimä- ja muuttolinnustosta sekä
tuulivoimaloiden sijoittelusta. Siten linnustovaikutusten tarkka arviointi edellyttää
yleensä kohdekohtaista tarkastelua sekä alueella tehtäviä maastoselvityksiä, joissa
kartoitetaan muun muassa linnuston lentosuuntia, lentoreittejä lepäily-, kerääntymis- ja
pesimäalueiden välillä suhteessa suunniteltuihin tuulivoimaloihin sekä tavanomaisia
lentokorkeuksia. Hankekohtainen vaikutusten arviointi toteutetaan useimmiten YVAtai lupavaiheessa, mikäli mahdolliset hankkeet etenevät alueilla.
5.1.1 Törmäysriski
Törmäysriskillä tarkoitetaan lintujen riskiä törmätä lentäessään tuulivoimalan lapaan.
Linnut ovat periaatteessa varsin hyviä havaitsemaan ja väistämään mahdollisia esteitä
lentäessään. Tuulivoimalan lapojen pyörimisnopeuden havaitseminen voi kuitenkin olla
linnuille haasteellista. Suurikokoisia voimaloita pidetään törmäysriskin kannalta
periaatteessa pieniä parempina, sillä niiden roottorin pyörimisnopeus on alhaisempi ja
lintujen katsotaan havaitsevan ne tyypillisesti paremmin. Toisaalta suuremman
kokoluokan voimaloissa, lavan pituudesta johtuen, lavan kärjen pyörimisnopeus on
varsin suuri. Sen vuoksi linnut eivät välttämättä pysty hahmottamaan lavan liikettä,
mikä voi johtaa törmäyksiin.
Lintujen törmäysriskiin vaikuttaa keskeisesti voimaloiden sijoituspaikka. Alueilla, joille
lintuja kertyy samanaikaisesti runsaasti esimerkiksi ruokailemaan tai lepäämään, on
törmäysriski suurempi kuin alueilla, joille linnut eivät tyypillisesti keräänny suurina
parvina. Suurempi törmäysriski näillä alueilla liittyy paitsi lintujen suurempaan
lukumäärään myös niiden käyttäytymiseen parvessa – lintuparvi voi lehahtaa yhtäkkiä
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
33
massana lentoon, jolloin yksittäisten lintujen havainnointikyky voi olla herpaantunut ja
törmäysriski suurempi. Törmäysriski on suurentunut myös alueilla, joilla kulkee
merkittävä lintujen muuttoreitti. Muutonaikaisen törmäysriskin suuruuteen vaikuttavat
muun muassa muuttavien lintujen laji, paikasta aiheutuva ohjausvaikutus (esimerkiksi
kasaantuuko muutto kyseisellä kohdalla tietylle kapealle alueelle, onko alueen maasto
peitteistä), lintujen tyypillinen muuttokorkeus ja sää- ym. olosuhteet. Paikallisesti on
merkitystä erityisesti alueella mahdollisesti pesivien lajien lentoreiteillä pesäpaikan ja
ruokailualueiden välillä suhteessa tuulivoimaloiden sijoitteluun. Mikäli alueella sijaitsee
lepäily- tai kerääntymisalueita, tulee lintujen lentoreitit näille alueille ottaa huomioon
suhteessa tuulivoimaloiden sijoittumiseen.
Törmäysriski vaihtelee merkittävästi lintulajista riippuen. Yleistyksenä voidaan todeta,
että suurikokoiset lajit ovat tyypillisesti törmäyksille alttiimpia kuin pienikokoiset
ketterät lentäjät. Törmäyksille alttiina lajeina pidetään tyypillisesti muun muassa suuria
petolintuja, joutsenia ja hanhia. Siten tuulivoimaloiden sijoittamista esimerkiksi
merikotkien pesimä- ja reviirialueiden läheisyyteen on syytä välttää.
Lintujen riski törmätä voimalaitoksiin riippuu paitsi edellä esitetyistä tekijöistä myös
kulloinkin vallitsevista olosuhteista. Vähiten lintujen törmäyksiä tapahtuu kirkkaalla
säällä päiväsaikaan. Suurimmat törmäysriskit ajoittuvat ajankohtiin, jolloin näkyvyys on
huono esimerkiksi sumun, sateen tai pimeyden vuoksi. Myös ilmavirtaukset
vaikututtavat lintujen lentoon ja voivat tuoda poikkeuksellisesti ohjata esimerkiksi
muutolla olevia lintuja tavanomaista lähemmäs tuulivoimaloita.
Pääasiallisesti linnut väistävät tuulivoimaloita. Joitakin havaintoja on myös siitä, että
tuulivoimaloiden lähistöllä pidempään oleskelleet yksilöt mahdollisesti myös
väistäisivät tuulivoimaloita paremmin kuin alueelle vasta tulleet yksilöt.
Tuulivoimaloiden aiheuttaman törmäysriskin vaikutukset ovat yleisesti arvioiden
populaatiotasolla merkityksettömiä, mikäli voimaloiden sijoittelussa vältetään lintujen
kannalta ongelmallisimmat alueet.
5.1.2 Melu ja vaikutukset lintujen käyttämiin reitteihin
Tuulivoimaloiden lapojen pyörimisestä aiheutuva ääni voi olla lintujen kannalta
merkityksellistä lähinnä välittömästi tuulivoimalan läheisyydessä pesivän linnuston
kannalta, sillä linnut voivat periaatteessa välttää pesimistä alueella, johon tuulivoimalan
melu kuuluu. On myös mahdollista, että linnut jossain määrin tottuvat tuulivoimaloiden
käyntiääneen. Eri lajien välillä esiintyy eroja tuulivoiman häiritsevyyden suhteen.
Tuulivoimapuistoilla saattaa olla vaikutuksia lintujen käyttämiin lentoreitteihin, sillä
linnut saattavat ensisijaisesti kiertää alueen ympäri sen sijaan että lentäisivät sen poikki.
Tällä voi periaatteessa olla vaikutusta pesimälinnuston ruuanhakumatkan pituuteen,
mikäli tuulipuisto sijoittuu pesimäalueen ja ruokailualueen väliin. Pidentynyt
ruuanhakumatka voi esimerkiksi heikentää lintujen lisääntymismenestystä.
5.1.3 Rakentamisen häiriövaikutukset
Tuulivoimapuistojen rakentaminen kestää voimaloiden määrästä riippuen tyypillisesti
muutamasta kuukaudesta useisiin vuosiin. Rakentamisvaiheen vaikutukset muistuttavat
minkä tahansa rakennushankkeen vaikutuksia. Merkittävin vaikutus on
rakennusvaiheessa aiheutuva melu ja alueella liikkumisesta aiheutuvat
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
34
häiriövaikutukset. Näillä tekijöillä voi olla vaikutusta alueen pesimälinnuston pesinnän
onnistumiseen rakennusvuosina.
5.1.4 Lieventämiskeinot
Tuulivoimaloiden linnustolle aiheuttamia vaikutuksia tulisi ensisijaisesti lieventää
huolellisen yhteensovittamisen, maankäytön suunnittelun ja hankesuunnittelun keinoin.
Tuulivoimaloita ei lähtökohtaisesti tulisi sijoittaa alueille (tai niiden välittömään
läheisyyteen), jotka ovat erityisen merkittäviä linnuston kannalta. Tällaisista alueista
merkittävimpiä ovat:
o kansainvälisesti tärkeät lintualueet (IBA-alueet),
o kansallisesti tärkeät lintualueet (FINIBA-alueet),
o lintudirektiivin perusteella suojellut Natura-alueet,
o suurten petolintujen pesien lähiympäristö.
Vaikutuksia voidaan lieventää sijoittamalla suunnitellut tuulipuistot näiden alueiden
ulkopuolelle. BirdLife Suomen mukaan niin sanottujen suojavyöhykkeiden tulisi olla
näihin alueisiin 500–1000 metriä ja suurikokoisten petolintujen pesäpaikkoihin
vähintään kaksi kilometriä (Birdlife Suomi ry). Etäisyyksiä voidaan pitää suuntaa
antavina, sillä ne riippuvat aina myös kyseessä olevan paikan ominaispiirteistä.
Tuulivoimaloiden sijoitussuunnittelussa voidaan ottaa huomioon tunnetut lintujen
päälentosuunnat ja pyrkiä sijoittamaan voimalat siten, että riski törmäyksiin jää
mahdollisimman pieneksi.
Merkittävällä osalla muuttolinnuista pääasiallinen muutto tietyn alueen halki jakaantuu
muutaman viikon ajalle. Mikäli tuulivoimaloista arvioidaan aiheutuvan törmäysriskejä
erityisesti muuttolinnustolle, on suositeltavaa harkita voimaloiden pysäyttämistä
päämuuton ajaksi mahdollisten törmäysten ehkäisemiseksi. Tämä saattaa olla tarpeen
erityisesti Virolahden rannikolla (mm. Parkko 2011).
5.1.5 Kymenlaakson alueen linnuston erityispiirteitä
Suomenlahden rannikkoa pitkin kulkee keväisin arktisten vesilintujen ja hanhien muutto
eli arktika. Muuttaessaan keväällä kohti pohjoista linnut ylittävät Suomenlahden ja
seurailevat sen rannikkoa itää kohti. Muutto tapahtuu pääosin meren yllä, ja noin
Kotkan kaupungin kohdalle asti yleensä etäämpänä rannikosta. Kotkan jälkeen
päämuutto tyypillisesti siirtyy lähemmäs rannikkoa, mistä johtuen varsinkin
Vironlahden alue on suosittua muuton seuranta-aluetta. Päämuutto jatkuu rannikkoa
seuraillen Suomenlahden perukkaan, josta muutto jatkuu mantereen päällä vesistöjä
seuraillen kohti Jäämeren ja Siperian rannikkoa. Osa linnuista kääntyy kuitenkin kohti
pohjoista jo aiemmin ja seurailee alueen vesistöjä (mm. Kymijokea) kohti pohjoista.
Sisämaan rehevien vesistöjen ääreen kerääntyy muuton aikana levähtämään
kymmenittäin, jopa sadoittain, mm. joutsenia ja sorsalintuja.
Syksyllä muutto etelään ei ole yhtä intensiivistä ja keskittynyttä kuin keväällä, vaan
linnut muuttavat pienempinä ryhminä pidempänä ajanjaksona.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
35
Merikotka ei tiettävästi pesi Kymenlaakson alueella; sen pesintä on painottunut
Saaristomerelle ja Pohjanlahdelle. Muutolla olevia merikotkia havaitaan Kymenlaakson
rannikolla kuitenkin vuosittain (mm. Santaniemenselkä Pyhtäällä, Rautalanselkä
Virolahdella), vaikkei alue sijoitu pääasialliselle muuttoreitille.
Kymenlaakson rannikolla on runsaasti lintujen kannalta tärkeäksi luokiteltuja
kosteikkoalueita, jotka tarjoavat soveltuvia ruokailu- ja levähdysalueita muuttaville
vesilinnuille ja kahlaajille. Kyseiset lajit muuttavat tätä reittiä keväisin pesimäalueilleen
ja palaavat syksyisin talvehtimisalueilleen. Merkittävimmät lintukosteikkoalueet
kuuluvat Natura 2000 -verkoston alueisiin ja/tai ovat IBA/FINIBA -alueita.
Kymenlaakson tuulivoimaselvityksen yhteydessä on Kymenlaakson lintutieteellisen
yhdistyksen ja BirdLife Suomi ry:n havainnointitietojen perusteella selvitetty lisäksi
maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaita levähdysalueita sekä muuttoreittejä (Parkko
2011), sekä päädytty antamaan suosituksia näiden alueiden ja reittien huomioon
ottamisesta tuulivoimarakentamisen suunnittelussa.
Kymenlaakson alueella sijaitsee runsaasti yleisesti käytössä olevia linnuston
tarkkailupaikkoja. Pääosa näistä kohteista sijaitsee rannikon tuntumassa, ja niistä
seurataan etenkin arktisten lintujen kevät- ja syysmuuttoa, mutta myös sisämaan
vesistöjen varrella on lintutorneja sekä muita lintujen tarkkailupaikkoja.
Keskeisimpiä muuton seuranta-alueita on Vironlahden alue, mistä kertovat myös
alueella sijaitsevat viisi lintutornia. Lintuharrastus on alueella aktiivista; muun muassa
Vironlahden Hurpun alueella järjestetään vuosittainen muutonseurantatapahtuma,
arktika-päivät.
Kuva 8 Arktisten hanhien muuton kulku Kymenlaakson rannikolla tapahtuu yleensä
kartan nuolien välisellä alueella. Kuva Tapio Tohmo. Lähde: Kymenlaakson
tuulivoimasuunnitteluun liittyvä linnustoarviointi 2011.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
36
5.2
Vaikutukset maisemaan
Merkittävimmät tuulivoimaloiden ympäristövaikutukset kohdistuvat
yleensä
maisemaan. Tuulivoimarakentamisen maisemavaikutukset ovat sidoksissa voimaloiden
ulkonäköön, kokoon ja näkyvyyteen liittyviin tekijöihin. Lisäksi ympäröivän maiseman
visuaalisella luonteella ja sietokyvyllä on merkitystä maisemavaikutusten laatuun
(Weckman 2006).
Maisemavaikutukset ovat tuulivoimarakentamisen eräs merkittävimmistä vaikutuksista,
ja ne tulee hankkeissa selvittää aina. Maisemavaikutus voi syntyä esim. vaikutuksesta
maiseman luonteeseen tai laatuun. Visuaaliset vaikutukset, vaikutukset näkymiin, ovat
yksi maisemavaikutusten osajoukko. Maisemaan liittyy myös ei-aineellisia tekijöitä –
arvostukset ja asenteet vaikuttavat maiseman kokemiseen, ja tämän vuoksi arviot
hankkeen maisemavaikutusten merkittävyydestä voivat poiketa toisistaan.
Teollisen mittakaavan tuulivoimaloita ei voi maisemoida tai piilottaa. Visuaalisten
vaikutusten arvioinnin kautta voidaan tuottaa arvokasta tietoa tarkempaa
sijoitussuunnittelua varten. Tarkemman sijoitussuunnittelun ratkaisuilla saattaa olla
vaikutusta voimaloiden näkymiseen esim. tietystä erityistä tarkasteltua vaativasta
herkästä tai alueen identiteetin kannalta erityisen merkittävästä kohteesta..
Kuva 9 Havainnekuva tuulivoimarakentamisen suhteesta maisemaan Pyhtään Munapirtin
/ Labbölen alueella. Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2005. Kuvasovite
Pöyty.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
37
Tuulivoimarakentamisen
maisemavaikutuksia
arvioidaan
sekä
suhteessa
maisemakokonaisuuden piirteisiin että sen arvoihin. Maiseman arvojen selvittämiseksi
tulee tarkastella tuulivoimarakentamisen sijaintia suhteessa valtakunnallisesti
arvokkaisiin maisema-alueisiin, valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin
kulttuuriympäristöihin, sekä tarpeen mukaan maakunnallisiin ja paikallisiin
arvokohteisiin ja -alueisiin. Arvioinnissa tulee tuulivoimaloiden lisäksi ottaa huomioon
sähkönsiirron edellyttämien rakenteiden, esimerkiksi voimajohtojen, kaapelien ja
sähköasemien sekä mahdollisten uusien tieyhteyksien vaikutukset maisemaan ja
kulttuuriympäristöön.
Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan muutoksia maiseman rakenteessa, luonteessa ja
laadussa. Vaikutuksia voi aiheutua esimerkiksi maiseman mittakaavaan, ajallisen
luonteeseen, maisematilan eheyteen, erilaisiin suojeluarvoihin sekä tärkeisiin näkymiin.
Tarkastelussa suhteutetaan vaikutukset esimerkiksi maisematilan suuntautuneisuuden,
maisematyypin edustavuuteen tai alkuperäisyyteen tai alueen identiteetin kannalta
tärkeimpiin näkymäsuuntiin nähden.
Tuulivoiman maisemavaikutusten merkittävyys riippuu mm. maiseman piirteistä ja
mittakaavasta – esimerkiksi onko maisema luonteeltaan pien- vai suurpiirteistä,
sijaitseeko alueella nykyaikaisia rakenteita, ja mikä on tulevan tuulipuiston alueen
asema alueen maisemakuvassa. Tuulivoimala saattaa suuren kokonsa vuoksi muuttaa
maisematilan hierarkiaa ja alkaa alistaa maisemaa tai sen merkittäviä yksittäisiä
elementtejä (pienpiirteiset kulttuuriympäristöt, luonnonympäristön maamerkit).
Suuripiirteisessä maisemassa maiseman elementtien koko antaa tukea myös
suurikokoisille teknisille rakenteille. Metsäisellä alueella tai rakennetussa ympäristössä
tuulivoimalan maisemavaikutus saattaa olla paikallinen: mitä lähempänä
tarkastelupistettä on näkymiä katkaisevia elementtejä (puustoa, rakennuksia), sitä
tehokkaammin näkymät kohti voimalaa peittyvät. Merkittäviä visuaalisia vaikutuksia
saattavat sen sijaan aiheuttaa avoimeen maisemaan (esimerkiksi pellot, vesistöt, avoimet
suoalueet) tai korkeille maastonkohdille sijoittuvat voimalat.(mm. Pöyry Energy 2007,
Varsinais-Suomen liitto ym. 2007, Weckman 2006)
Voimajohtojen
haitallisimmat
vaikutukset
liittyvät
tyypillisesti
uusiin
voimajohtokäytäviin, joiden myötä yhtenäiset ja eheät metsäalueet pirstoutuvat, tai
suurten jokien ylityspaikkoihin sekä kulttuurimaiseman arvoalueisiin. Uusien
voimajohtojen rakentamisesta aiheutuvat vaikutukset maisemaan ja kulttuuriperintöön
ovat usein vähäisempiä kuin tuulivoimaloiden vaikutukset, sillä voimajohtorakenteet
ovat huomattavasti matalampia kuin tuulivoimalat eivätkä näin ollen näy yhtä laajalle
alueelle. On kuitenkin otettava huomioon, että sähkönsiirron aiheuttamat maisemalliset
vaikutukset voivat tapahtua erittäin laajalla alueella sähköverkkoon liittymisen
ratkaisuista ja tuulipuiston koosta riippuen. Siten sähkönsiirron reittien
maisemavaikutusalueen ulottuvuus voi hankkeesta riippuen olla laajempi kuin
tuulipuiston vaikutusalueen.
5.2.1 Tuulivoimaloiden näkyvyyteen liittyviä tekijöitä
Tuulivoimalan muotoilu
Tuulivoimalan osiin kuuluu torni, roottori (lapojen muodostama kokonaisuus), napa ja
konehuone. Nykyiset teolliseen tuotantoon tarkoitetut tuulivoimalat ovat useimmiten
kolmilapaisia. Ne on koettu visuaalisesti tasapainoisemmiksi kuin esimerkiksi 2-lapaiset
voimalat. 3-lapaisiakin tuulivoimalamalleja on olemassa erilaisia ja samankokoinen
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
38
voimala voi luoda erilaisen visuaalisen vaikutelman erilaisen muotoilun tai teknisten
ominaisuuksien takia. Tärkeitä tekijöitä ovat mm. lapojen pituuden suhde tornin
korkeuteen ja lapojen pyörimisen aiheuttama vaikutelma. Esimerkiksi suuret, hitaasti
pyörivät lavat näyttävät erilaisilta kuin pienet, nopeammin pyörivät lavat (Siting and
Designing Windfarms in the Landscape 2009).
Väritys
Kokemusten mukaan tuulivoimalan sulauttaminen värityksen avulla taustaansa on
mahdotonta. Tuulivoimala voidaan nähdä eri katselukulmista käsin hyvin erilaisia
taustoja vasten. Värityksen tulisikin olla sellainen, että se sopii taustaan riippumatta
katselukulmasta. Voimaloiden väriksi on vakiintunut harmahtavan valkoinen. Värin on
koettu sopeutuvan hyvin vaaleaa taivasta vasten ja erilaisiin valaistus- ja
sääolosuhteisiin. Esimerkiksi merellä sumuisella säällä ja tietyissä valaistusoloissa
harmahtavansävyisten myllyjen näkyvyys on heikko, tosin vaikkapa metsäistä taustaa
vasten vaaleat voimalat kuitenkin erottuvat selkeästi. Esimerkiksi Skotlannissa
tuulivoimalan sijoittelua ja ulkonäköä koskevassa ohjeistuksessa suositellaan
käytettäväksi yksivärisiä tuulivoimaloita ja erityisesti harmaan värin mainitaan usein
olevan paras vaihtoehto erityisesti taivasta vasten nähtynä. Lisäksi esimerkiksi useiden
voimaloiden tuulipuistoissa voimaloiden värityksen olisi suotavaa olla yhtenäinen.
(Siting and Designing Windfarms in the Landscape 2009; Weckman 2006).
Koko
Voimaloiden koot ovat kasvaneet tekniikan kehittyessä. Suomessa nykyisin toiminnassa
olevat voimalat koostuvat tyypillisesti 60-100 metriä korkeasta tornista sekä vähintään
40 metriä pitkistä lavoista, jolloin kokonaiskorkeus voi olla noin 100-140 metriä. Tätä
korkeampiakin voimaloita on saatavilla. Suuren kokonsa vuoksi (kokonaiskorkeus jopa
150-220 m) tuulivoimalat näkyvät kauas ja niiden visuaaliset vaikutukset ulottuvat
laajalle alueelle. Tuulivoimala on ikään kuin mittatikku, johon muut ympäristön
rakenteet ja elementit vertautuvat.
Kuva 10 Tuulivoimaloita ei voi maisemoida, mutta metsäinen maasto katkaisee usein
näkymiä voimaloiden suuntaan. Kuvassa 2 MW tuulivoimala Hangossa.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
39
Sijoittelu
Tuulivoimalat keskitetään nykyään useimmiten usean voimalan kokonaisuuksiksi ja
tämä on myös maisemakuvan kannalta parempi keino kuin yksittäisten voimaloiden
hajasijoitus. Tuulivoimaloiden ryhmittelyssä on suosittu erilaisia sijoittelukuvioita,
kuten rivejä, neliöistä tai kolmioista koostuvia kuvioita ja ympyrämuodostelmia.
Voimaloiden väliset sijoitusetäisyydet toisiinsa nähden vaikuttavat olennaisesti
muodostelman hahmottamiseen. Lähinnä teknisten seikkojen (esim. tuulivarjo = toisen
voimalan aiheuttaman katvealue tuulisuudessa) takia sijoitusetäisyys on pidettävä
riittävänä (Weckman 2006).
Muodostelman tulisi mahdollisuuksien mukaan sopia ympäröivään maisemaan,
esimerkiksi sen suuntautuneisuuteen. Voimaloita voidaan asetella säännöllisiin tai
epäsäännöllisiin muodostelmiin. Esimerkiksi laajoilla peltoaukeilla voidaan suositella
säännöllistä muodostelmaa (esimerkiksi rivejä) erityisesti, jos pellot muodostavat
säännöllisen kuvion maisemassa. Epäsäännöllistä sijoittelua voidaan suosia esimerkiksi
maastonmuodoiltaan
vaihtelevassa
ympäristössä.
Muodostelmaa
tulee
suunnitteluvaiheessa tarkastella eri kohdista ja korkeuksilta, jolloin myös kuvio nähdään
erilaisena.
Valaistus
Tietyissä paikoissa tuulivoimalan valaiseminen on välttämätöntä turvallisuussyistä.
Valaistus voi olla maisemaa hallitseva elementti yöaikaan, etenkin ennestään
valaisemattomilla alueilla. Siellä, missä valaiseminen on välttämätöntä, tulisi se
toteuttaa maisema- ja visuaaliset vaikutukset huomioon ottaen. Valot on mahdollista
asentaa esimerkiksi siten, että ne nähdään vain ylhäältä (esim. lentokoneet).
Voimaloiden näkyvyyteen vaikuttavat myös ilman selkeys ja valo-olosuhteet (mm.
Weckman 2006).
Infrastuktuuri
Myös tuulivoimaloihin ja tuotantoon liittyvä muu infrastruktuuri tulee sovittaa
ympäröivään maisemaan huolellisesti. Tiet, voimalinjat, sähköasemat, voimajohdot ja
mittausmastot sekä muut tarvittavat rakenteet tulee suunnitella ympäröivän maiseman
erityispiirteet huomioon ottaen. Suurissa tuulienergiahankkeissa sähkönsiirron reittien
vaikutukset maisemaan voivat ulottua hyvin laajalle alueelle, vaikka voimajohdot
pylväineen eivät yksittäisinä rakenteina näykään yhtä kauas kuin tuulivoimalat.
5.2.2 Maiseman visuaalinen luonne ja sietokyky
Tuulivoimaloita ympäröivän maiseman visuaalisella luonteella ja sietokyvyllä on
merkitystä maisemavaikutusten laatuun. Tietyt maisematyypit sietävät voimaloiden
sijoittamista paremmin kuin toiset. Maisemallisesti erityisen herkkiä paikkoja ovat
esimerkiksi valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, valtakunnallisesti merkittävät
rakennetut kulttuurihistorialliset ympäristöt ja valtakunnallisesti merkittävät
esihistorialliset suojelualuekokonaisuudet. Maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkailla
kohteilla tulee huolehtia siitä, ettei niiden arvo ainakaan merkittävästi heikkene
tuulivoimarakentamisen takia.
Kokonsa puolesta tuulivoimalat eivät juuri vertaudu muuhun ympäristöön. Voimalan ja
olemassa olevien maisemaelementtien välille saattaa näin ollen syntyä kilpailutilanne
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
40
mittakaavallisesti ja symbolisten merkitysten suhteen. Tämän vuoksi sijoituspaikkaa
valittaessa maiseman mittasuhteet, olemassa olevat maamerkit (esimerkiksi
kirkontornit) sekä muut maisemaelementit ja niiden asema sekä arvo maisemakuvassa
nousevat keskeisiksi tekijöiksi. Maiseman sietokyvyn voidaan katsoa olevan ylittynyt
jos tuulivoimala alkaa alistaa tai hallita maisemakuvaa tai sen merkittäviä yksittäisiä
elementtejä Tuulivoimaloiden maisemavaikutuksia ei kuitenkaan tule nähdä vain
negatiivisena asiana. Harkitusti sijoitettuna ja ympäröivän maisema huomioon ottaen
voimalat voivat tuoda ympäristölleen myös lisäarvoa (Weckman 2006).
5.3
Vaikutukset pinta- ja pohjavesiin sekä maa- ja kallioperään
Tuulivoimarakentamisen vaikutukset vesistöihin riippuvat voimaloiden, teiden ja
kaapelilinjojen sijainnista suhteessa pienvesiin kuten jokiin, puroihin, fladoihin,
kluuvijärviin ja muihin vesistöihin. Vaikutukset vesistöihin ovat usein suurimmillaan
rakentamisen aikana. Tuulivoimaloiden perustusten ja tieyhteyksien rakentamisella voi
olla paikallista samentumisvaikutusta työmaa-alueella tai sen tuntumassa sijaitseviin
vesistöihin. Samentumisella voi edelleen olla vaikutuksia mm. vesistön kalastoon ja sen
lisääntymiseen. Myös virtausolosuhteet ja vesimäärät saattavat tieyhteyksien myötä
muuttua, mikä voi aiheuttaa vaikutuksia vesiekosysteemiin.
Tuulivoimarakentamisella ei yleensä ole merkittäviä haittavaikutuksia pintavesiin.
Pienialaisten arvokkaiden vesistöjen läheisyydessä saattaa kuitenkin olla syytä rajoittaa
tuulivoimarakentamista. Tuulivoimaloiden perustukset ovat pistemäisiä (laajuus esim.
20 x 20 m, syvyys muutamia metrejä voimalan koosta ja maaperästä riippuen) ja
tuulivoimalat sijoitetaan toisistaan etäälle, yleensä vähintään 400-500 m etäisyydelle
toisistaan. Siten voimalaitosten perustukset vaikuttavat pintavesien valuntaan yleensä
vain paikallisesti. Tuulivoimaloiden rakentamista ja huoltoa varten joudutaan
rakentamaan useimmiten uutta tieyhteyttä, ja tarkemman suunnittelun yhteydessä tulee
selvittää tierakentamisen suhde pintavesien valuntaan (esimerkiksi mahdolliset
patoamisvaikutukset).
Tuulivoimarakentamisen vaikutukset maa- ja kallioperään ovat paikallisia. Vaikutukset
aiheutuvat tuulivoimaloiden perustusten rakentamisesta ja teiden vahvistamisesta sekä
mahdollisten uusien huoltotieyhteyksien rakentamisesta. Tuulivoimarakentamisen
suunnitteluvaiheessa on syytä kartoittaa rakentamisolosuhteiltaan edullisia alueita, jotta
mahdolliset haittavaikutukset maa- ja kallioperään jäävät vähäisiksi. Haittavaikutukset
ovat vähäisiä erityisesti maakunnan mittakaavassa.
Pohjaveden pilaamiskiellosta on säädetty ympäristönsuojelulailla (YSL 86/2000, 8§).
Paras
keino
suojella
pohjavesiä
on
pilaantumisen
ennaltaehkäisy.
Tuulivoimarakentamista on mahdollista sijoittaa myös pohjavesialueille, kun alueen
suunnittelu, rakentaminen ja huolto tehdään erityisen huolellisesti. Pohjavesialueisiin ja
vedenottamoihin saattaa liittyä määräyksiä, jotka rajoittavat mm. rakennusmaan oton
laajuutta (syvyyttä), läjitystä, viemäröintiä sekä maahan imeyttämistä tms. toimenpiteitä
alueella.
Tuulivoimalan konehuoneen vaihteistossa on öljyä, jonka määrä riippuu voimalan
koosta ja koneiston mallista. Vaihteistoissa voidaan tarvita myös muita voiteluaineita.
Käytännössä vaihteistoöljyn määrä teollisen mittakaavan tuulivoimalassa voi vaihdella
esimerkiksi 300-400 litran välillä. Öljy vaihdetaan noin 5 vuoden välein. Vaihtoöljyjä ei
säilytetä voimalan konehuoneessa tai tornissa. Mikäli voimalassa sattuisi öljynvuoto,
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
41
öljy kerääntyy konehuoneen pohjalle tai voimalatornin alaosaan. (Mm. Lunnekullen
Vindkraft 2007)
Tuulivoimaloissa voi olla öljynkeräysjärjestelmä konehuoneessa. Teoriassa, mikäli
tuulivoimala kaatuu tai voimalassa syttyy tulipalo, öljyvuoto voi päästä maastoon tai
likaantuneita sammutusvesiä voi joutua ympäristöön. Käytännössä tällaiset tilanteet
ovat hyvin harvinaisia.
On myös kehitteillä voimalatyyppejä, joissa generaattori muuttaa roottorin liikkeen
suoraan sähköksi ilman vaihteistoja. Tällaisissa tuulivoimaloissa laiteosien määrä on
tavanomaista vähäisempi eikä esimerkiksi vaihteistoöljyjä tarvita. (Mm. Siemens 2010)
Tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä haittavaikutuksia pohjavesiin tai
vedenhankintaan, koska kallio- ja maaperään kohdistuvat maanrakennustöiden
vaikutukset kohdistuvat varsin suppeille alueille tarkasteltualueiden kokonaispintaaloista. Tuulivoimaloiden alueille ei ole tarpeen perustaa laajoja maanpintaa peittäviä
rakenteita, ja sadevesiä ei tarvitse ohjata pois mahdollisilta pohjaveden
muodostumisalueilta merkittävissä määrin. Pohjavesialueilla tulee kuitenkin huolehtia
rakentamisen aikaisten riskien hallinnasta. Pohjaveden laadun turvaamiseksi
tuulivoimalat tulee tarvittaessa varustaa suojarakentein, joilla estetään mahdollisten
vaihteistoöljyjen sekä muiden pohjaveden laatua huonontavien aineiden joutuminen
maaperään.
Pohjavesialueille
rakennettavien
tuulivoimaloiden
huoltoteiden
kunnossapidossa
tulee
välttää
tiesuolan
käyttöä
pölynsidonnassa
ja
liukkaudentorjunnassa. Vedenottamoiden läheisyydessä tulee jatkosuunnittelun
yhteydessä selvittää kaivutasoihin liittyvien mahdollisten suojakerrosten tarve ja
laajuus.
Merialueille rakennettaessa tulee erityisesti arvioida tuulivoimarakentamisen
vaikutuksia vesistöön mm. kalaston, pohjaeläinten, kasvillisuuden sekä kalatalouden
kannalta. Vaikutuksia voivat aiheuttaa ruoppaaminen, täyttäminen, massojen kuljetukset
sekä läjittäminen niin tuulivoimaloiden kuin merikaapelien osalta. Tämä selvitys koskee
Kymenlaakson manneralueita, joten vesistövaikutuksia ei ole ollut tässä yhteydessä
tarpeen
selvittää
tarkemmin.
Ympäristöministeriön
valmistelema
tuulivoimarakentamiseen liittyvä ohje tarjoaa jatkossa lisätietoa mm. merialueille
rakentamiseen liittyen.
5.4
Vaikutukset kasvillisuuteen
Tuulivoimarakentamisella on paikallisia vaikutuksia kasvillisuuteen erityisesti
voimaloiden välittömässä lähiympäristössä. Kasvillisuus poistetaan rakentamisvaiheessa
tuulivoimaloiden perustusten sekä voimajohtojen ja mahdollisen huoltotiestön vaatiman
tilan kohdalta. Teollisten voimaloiden perustukset edellyttävät vähintään noin 20 m x 20
m laajuista aluetta ja puustoa raivataan käytännössä hieman laajemmalta alueelta (noin
50 m x 50 m) rakennusvaiheen pystytyskalustoa varten. Tämä voi aiheuttaa paikallisesti
luontoalueiden pirstoutumista.
Lähtökohtaisesti tuulivoimarakentaminen on Kymenlaakson tuulivoimaselvityksessä
sijoitettu arvokkaiden luontoalueiden ja luontokohteiden ulkopuolelle. Tarkemmassa
suunnittelussa luontoalueiden pirstoutumista voidaan vähentää tutkimalla huolellisesti
yksittäisten voimaloiden sijoittumista suhteessa arvokkaisiin luontokohteisiin ja
yhtenäisiin luonnonalueisiin. Siten voidaan todeta, ettei tuulivoimarakentaminen aiheuta
merkittäviä haittavaikutuksia arvokkaaseen kasvillisuuteen.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
42
5.5
Vaikutukset ilmastoon
Tuulivoima tarjoaa hyvät mahdollisuudet kestävän kehityksen periaatteiden mukaiseen
energiantuotantoon. Tuulivoimalla tuotettu sähkö ei aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä.
Kun raaka-aineiden kierrätys otetaan huomioon, tuulivoimala maksaa sen
rakentamiseen raaka-aineiden louhinnasta niiden kuljetuksen ja turbiinin valmistamisen
kautta turbiinin kuljettamiseen ja pystyttämiseen käytetyn energian takaisin 3-9
kuukaudessa. Tuotannosta ei synny hiilidioksidipäästöjä, joten päästötöntä sähköä
saadaan koko tuulivoimalan toiminta-ajan eli käytännössä 20-30 vuotta. Tuulivoiman
laajamittainen
hyödyntäminen
energiantuotantoon
vähentää
mm.
hiililauhdevoimaloiden sähköntuotantoa ja sitä kautta hiilidioksidipäästöjä.
Tuulivoimarakentamisen laajamittainen toteuttaminen edistää Suomen pitkän aikavälin
ilmasto- ja energiastrategian tavoitetta uusiutuvan energian lisäämisestä.
Tuulivoimarakentamisen huolellisella suunnittelulla voidaan vähentää haitallisia
ympäristövaikutuksia. (mm. Tuulivoimatieto 2011)
5.6
Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen
Yksittäisten tuulivoimaloiden vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä
yhdyskunta- ja energiatalouteen eivät ole merkittäviä. Sen sijaan tuulivoimapuistoilla
saattaa niiden koosta ja kapasiteetista riippuen olla näihin merkittäviäkin vaikutuksia.
Periaatteena on, että tuulivoimalaitosten ja asutuksen väliin jätetään suojavyöhyke ja
voimalaitokset sijoitetaan sellaisille alueille, joille ei maakuntakaavoissa ole osoitettu
asumista. Lisäksi voimalaitokset tulisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä sijoittamaan
esimerkiksi olemassa olevien teollisuusalueiden yhteyteen. Sijoittaminen teollisuus-,
satama- tai varastoalueiden yhteyteen tai esimerkiksi E18-moottoritien yhteyteen ja
lähelle päävoimajohtolinjauksia olisi suositeltavaa alue- ja yhdyskuntarakenteen sekä
yhdyskunta- ja energiatalouden kannalta. Käytännössä kuitenkin teollisuus- ym.
aluevarausten suppeus ja eri toimintojen vaatimat suojaetäisyydet voivat heikentää
mahdollisuuksia sijoittaa tuulivoimaloita teiden ja teollisuusalueiden yhteyteen.
Tuulivoiman sijoittamisessa voidaan tarkastella yleispiirteisesti kahta eri
perusperiaatetta. Toisaalta voidaan pyrkiä sijoittamaan voimalat aluerakenteellisesti
mahdollisimman lähelle ihmistoiminnan vyöhykkeitä, erityisesti jo häiriötä tuottavien
maankäyttömuotojen yhteyteen. Toisaalta voidaan tarkastella sijoittamiseen esimerkiksi
laajoja rakentamattomia metsäalueita, joilla ei ole erityisiä luonto- tai virkistysarvoja, ja
jotka sijaitsevat kaukana asutuksesta – tällöin vaikutukset asutukseen mm. melun ja
välkkeen vuoksi jäävät vähäisiksi. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden
perusteella voidaan todeta, että tuulivoimaloiden keskittäminen mahdollisimman
laajoihin kokonaisuuksiin on suotavaa – tämän voidaan myös nähdä vähentävän
haittavaikutuksia esimerkiksi aluerakenteen ja maisemallisten vaikutusten kannalta.
Kymenlaakson tuulivoimaselvityksessä on pyritty tunnistamaan mahdollisimman laajoja
aluekokonaisuuksia, joilla tuulivoimarakentamisen edellytyksiä on tutkittu tarkemmin.
Muutamien voimalaitosten kokonaisuuksia, jotka sijoittuvat jo rakentuneiden satama- ja
teollisuus- ym. alueiden yhteyteen, ja joilla saattaa olla jo hankkeita käynnissä, ei ole
tässä selvityksessä tarkasteltu tarkemmalla tasolla.
Tuulivoimalalaitosten rakentaminen edellyttää infrastruktuurin, erityisesti teiden ja
voimansiirtoyhteyksien
rakentamista.
Mahdollisimman
lyhyt
matka
päävoimajohtolinjaukseen
(erityisesti
110
kV)
ja
tiestöön
vähentää
tuulivoimarakentamisen aiheuttamia vaikutuksia. Muiden käynnissä tai suunnitteilla
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
43
olevien energia- ja teollisuushankkeiden mahdolliset uudet voimajohtolinjaukset tulee
ottaa huomioon suunniteltaessa reittejä. Voimajohtolinjaukset rajoittavat maankäyttöä
alueellaan.
Tuulivoimarakentamisen toteutus edistää Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja
energiastrategian tavoitetta uusiutuvan energian lisäämisestä 38 prosenttiin vuoteen
2020 mennessä. Tuulivoiman osalta tavoite on tuottaa vuonna 2020 tuulivoimalla 6
TWh energiaa, jolloin se vastaa noin 6 prosenttia kokonaissähkönkulutuksesta. 6TWh
tuulivoimalla tuotettua sähköä vastaa 2 000 - 3 000 MW rakennettua kapasiteettia
paikasta riippuen.
Tuulivoimarakentamisen
avulla
voidaan
täydentää
ja
korvata
muita
sähköntuotantomuotoja sähkömarkkinoilla. Tuulivoiman laajamittainen hyödyntäminen
tukee Suomen tavoitteita energiantuotannon omavaraisuusasteen kasvattamisessa sekä
sähkön tuotantorakenteen kehittämisessä monimuotoisemmaksi. Näiden tavoitteiden
myötä myös Kymenlaakson maakunnan merkitys energiantuottajana voi vahvistua ja
monipuolistua.
Tuulisuus on saaristo- ja rannikkoalueilla sisämaata parempi, ja energiataloudellisesta
näkökulmasta voimaloiden sijoittaminen edullisille tuulisuusvyöhykkeille on
suositeltavaa. Sisämaa-alueilla tulee huonomman tuulisuuden vuoksi tarkastella
laajempia aluekokonaisuuksia ja korkeampia voimaloita, jotta päästään
energiataloudellisesti järkevään tuotantoon. Selvitys luo tietopohjaa tulevaisuutta varten
myös sisämaa-alueilla, joissa korkeiden voimaloiden rakentaminen on usein tarpeen
teknisen kannattavuuden vuoksi.
Paikalliset elinkeinot
Tuulivoimalarakentaminen edellyttää usein puuston paikallista kaatamista huoltoteiden
ja pystytysalueiden tieltä. Paikasta riippuen voi olla tarve suorittaa hakkuita
laajemmaltakin alueelta tuulisuusolosuhteiden parantamiksi. Vaikutukset maa- ja
metsätalouden harjoittamiseen ovat yleensä paikallisia, ja taloudellisista korvauksista
neuvotellaan tapauskohtaisesti elinkeinon harjoittajan kanssa. Yksittäisen
maanomistajan kannalta vaikutukset voivat kuitenkin olla merkittäviä.
Tuulivoimaloiden edellyttämien voimajohtojen aiheuttamien maa- ja metsätalousmaiden
menetysten
osalta
noudatetaan
lunastuslaissa
(603/1977)
määriteltyä
lunastusmenettelyä. Käyttöoikeuden rajoittaminen supistaa omistajan oikeuksia
metsäalueilla siten, että johtoaukealla puita ei voi kasvattaa ja reunavyöhykkeillä puiden
kasvupituus on rajoitettu. Pelloilla johtoaukealla saa viljellä ja johtojen alla voi liikkua.
(Ympäristöministeriö 2011)
Matkailu
Tuulivoimarakentamisen vaikutukset alueen matkailuelinkeinoihin riippuvat mm.
harjoitettavan matkailuelinkeinon tyypistä sekä tuulivoimatuotantoalueiden sijainnista ja
koosta. Potentiaaliset haitalliset vaikutukset kohdistuvat yleisesti erämaamatkailuun tai
kohteisiin, joiden matkailullinen arvo perustuu koskemattomaan luontoon.
Rakennetussa ympäristössä tuulivoimarakentaminen voi toisaalta olla nähtävyys, joka
lisää matkailukohteen vetovoimaa.
Kymenlaakson matkailututkimuksen (Haaga-Perho, 2008) mukaan matkailun
aluetaloudellinen merkitys on maakunnassa erityisen suuri Kouvolan ja KotkanKymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
44
Haminan seuduilla. Asukasta kohden mitattuna eniten matkailutuloa saivat Virolahti,
Jaala ja Kouvola. Matkailu työllistää erityisesti majoitus- ja ravitsemussektorin vuoksi
Kotkassa, Kouvolassa ja Haminassa. Matkailututkimuksen mukaan Kymenlaakson
vetovoimaisimmat matkailukohteet ja tapahtumat ovat Verla, Vellamo, Sapokka ja
Meriniemi, Tykkimäki, Maretarium, Kotkan Meripäivät, Hamina Tattoo, Haminan
vanha kaupunki kaikkine kohteineen sekä Salpalinjan museot. Näiden lisäksi
Kymenlaakson alueella sijaitsee useita luontomatkailukohteita, mm. Itäisen
Suomenlahden kansallispuisto, Kymijoen kosket (esim. Korkeakosken, Siikakosken ja
Langinkosken
kalastuskohteet,
Ahvionkosken
melontapaikka),
Repoveden
kansallispuisto ja siellä Olhavanvuoren kallioseinämä, Valkealan vesi- ja vaellusreitit
sekä Salpausselän pohjoispuoliset järvialueet.
Tuulivoimarakentamisen kohdealueiden vaikutukset kävijämääriltään suurimpiin
Kymenlaakson matkailukohteisiin ovat vähäisiä. Vaikutukset luontomatkailukohteisiin
on kuvattu kohdealueittain laadituissa kuvauksissa ja arvioinneissa luvussa 6.
5.7
Kansantaloudelliset vaikutukset
Tuulivoiman kansantaloudelliset vaikutukset muodostuvat tuulivoimarakentamisen
myötä syntyvistä työpaikoista, valmistavan teollisuuden uusista mahdollisuuksista
kotimarkkinan kehittymisen myötä sekä pidemmällä tähtäimellä tuulivoimaloiden ja
niiden eri komponenttien vientimahdollisuuksista. Tuulivoima on investointivaltainen
sähköntuotantomuoto, joka toistaiseksi tarvitsee yhteiskunnan tukea ollakseen
kilpailukykyinen teknologisesti kypsempien sähköntuotantomuotojen kanssa.
Tuulivoima on kestävän kehityksen periaatteiden mukaista energiantuotantoa. Sähkön
hinnan määräytyessä vapailla energiamarkkinoilla pyrkivät sähköntuottajat tuottamaan
energiaa
muuttuvilta
kustannuksiltaan
edullisilla
sähköntuotantomuodoilla.
Tuulivoiman muuttuvat kustannukset ovat edulliset, joten yhteispohjoismaisten
sähkömarkkinoiden alueella käytetään aina maksimaalinen määrä tuulivoimaa. Mikäli
tuulivoima korvaa sähköjärjestelmässä muuttuvilta kustannuksiltaan kalliimpia
tuotantomuotoja (esim. hiililauhde tai kaasuturbiinit), johtaa tämä sähköjärjestelmän
kokonaispäästöjen pienenemiseen. Suomi on sitoutunut nostamaan uusiutuvien
energialähteiden osuuden 38 %:iin energian kulutuksesta. Tuulivoiman osalta
kansalliseksi tavoitteeksi on asetettu 6TWh vuotuinen tuotantotaso vuoteen 2020
mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää noin 2500MW tuulivoimakapasiteetin
rakentamista vuoteen 2020 mennessä.
Valtioneuvosto on hyväksynyt asetuksen, jonka seurauksena laki uusiutuvalla energialla
tuotetun sähkön tuotantotuesta tuli kokonaisuudessaan voimaan 25.3.2011 alkaen. Laki
tuli jo osittain voimaan vuoden 2011 alusta alkaen, mutta tukijärjestelmien mukaisen
valtiontuen käyttöön tarvittiin Euroopan komission hyväksyntä. (TEM 4/2011)
Syöttötariffityöryhmän
selvitysten
(TEM
9/2009)
mukaan
esitetyn
syöttötariffijärjestelmän kansantaloudellinen kustannus olisi noin 200 milj. € vuodessa
kun tuulivoimalla tuotetun sähkönmäärä olisi 6TWh vuodessa ja sähkön markkinahinta
pohjoismaisessa sähköpörssissä on noin 50€/MWh. Kaikelle kulutukselle jaettuna
kustannus tulisi olemaan 2,2 €/MWh eli kerrostalokäyttäjälle (K1) noin 4,40 € vuodessa
ja sähkölämmityskäyttäjälle (L1) noin 39,60 € vuodessa. Vuotuisten sähköntuotannon
päästöjen on arvioitu laskevan Pohjoismaissa 0,62 t/CO2 /MWh, mikä tarkoittaisi
Suomen vuoden 2010 sähkönkulutuksen tasolla noin 5.5 miljoonan CO2-tonnin
päästövähenemää vuosittain.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
45
Arvioitu euromääräinen kokonaisinvestointi 2020 tuulivoimatavoitteen saavuttamiseksi
tulisi olemaan noin 3,5 Mrd €, josta kotimaisen työn osuus olisi arvioilta 1,0–1,5 Mrd €.
Mahdollisuuksia tätä suurempaankin kotimaisuusasteeseen on Suomen vahvan
tuulivoimakomponenttiteollisuuden vuoksi.
Teknologiateollisuus ry:n selvityksen (2009) mukaan tuulivoima-alan liikevaihto
Suomessa vuonna 2008 oli noin miljardi euroa. Liikevaihdosta noin 90 % muodostui
laitteiden ja palveluiden viennistä. Tuulivoima-ala työllisti vuonna 2008 suoraan noin
3000 teknologiateollisuuden työntekijää. Teknologiateollisuus ry arvioi, että Suomen
tuulivoimateknologian valmistus ja vienti voi kasvaa tasolle 10 Mrd € vuodessa 2020
mennessä. Arvioin mukaan tuulivoima-alan teollisuuden työllistävä vaikutus Suomessa
olisi tällöin noin 13000 htv vuonna 2020.
5.8
Aluetaloudelliset vaikutukset
Tuulivoimahankkeet vaikuttavat muiden merkittävien rakennushankkeiden lailla monin
tavoin paikalliseen yritystoimintaan. Työllisyysvaikutukset voidaan jakaa välittömiin ja
välillisiin vaikutuksiin. Tuulivoimahankkeilla on talousvaikutuksia kunnan talouteen
kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöverovaikutuksien kautta. Tuulivoimalla voi myös jossain
tapauksissa olla negatiivisia vaikutuksia aluetalouteen esimerkiksi matkailutalouden
näkökulmasta. Yksittäisten tuulivoimahankkeiden vaikutukset aluetalouteen voidaan
selvittää
yksittäisten
hankkeiden
kehittämisen
yhteydessä
tehtävien
ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) yhteydessä.
Suomessa tuulivoimarakentaminen on toistaiseksi ollut pienimuotoista ja tuulivoiman
aluetaloudellisia vaikutuksia ei ole selvitetty laajamittaisesti. Kansainvälisten selvitysten
perusteella tuulivoiman suora työllistävä vaikutus kokonaisuudessaan on noin 15 htv
asennettua MW kohden rakennusaikana ja voimaloiden, tyypillisesti noin 20 vuoden
käyttöiän aikana 0,3-0,5 htv/MW vuodessa (EWEA 2009). Suurin työllistävä vaikutus,
noin 70 % on turbiinien ja komponenttien valmistuksella. Kansainvälisissä selvityksissä
on myös tutkittu useiden yksittäisten tuulivoimahankkeiden vaikutusta paikalliseen
aluetalouteen. Selvitysten perusteella tuulivoimahankkeet ovat työllistäneet suoraan ja
paikallisesti rakentamisvaiheessa 2,2-2,7 htv/MW ja voimaloiden käytön aikana 0,3-0,5
htv/a/MW. Paikallinen työ koostuu tyypillisesti maanrakentamisesta, perustustöistä sekä
sähköverkon ja muuntoasemien rakentamisesta. Laajamittaisemmat paikalliset
työllisyysvaikutukset edellyttävät komponentti- ja laitevalmistusta.
Tuulivoimalla on myös vaikutuksia kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöverotuloihin
työllisyydessä ja yritystoiminnassa tapahtuvien muutosten kautta.
Yksittäisten tuulivoimahankkeiden vaikutus kunnallisveroihin muodostuu muutoksista
paikallisessa
työllisyydessä.
Yksittäisten
tuulivoimahankkeiden
vaikutus
kunnallisveroihin on selvityksissä ollut 4000–6000 € / MW rakennusvaiheessa ja 2000–
3000 € / MW vuodessa voimalan käytön aikana. Luvut eivät sisällä mahdollisen
paikallisen komponentti- ja laitevalmistuksen vaikutuksia työllisyyteen.
Tuulivoimahankkeiden kiinteistövero määräytyy yleisen kiinteistöveroprosentin
(yleinen tai energia investoinneille oma veroprosentti) ja tuulivoimaloiden rakenteiden
jälleenhankinta-arvon ja siitä vuosittain tehtävien vähennysten perusteella.
Valtiovarainministeriön asetuksen (666/2008) mukaan tuulivoiman käypä arvo on se
arvo, joka vastaa 70 % rungon ja konehuoneen rakentamiskustannuksista. Vuosittainen
ikäalennus on 4 %. Näin ollen tuulivoiman vaikutus kiinteistöveroihin on noin 1000 -
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
46
1500 € / MW vuodessa riippuen kiinteistöveroprosentista ja voimalan iästä. Lisäksi
tuulivoimalla on vaikutuksia aluetalouteen yhteisöverokertymän kautta.
Tuulivoimahankkeiden aluetaloudellisia vaikutuksia Kymenlaakson alueella on arvioitu
tässä hankkeessa tuulivoimantuotantoon alustavasti soveltuvien alueiden laajuuden
perusteella. Tässä työssä on Kymenlaakson alueelta tunnistettu noin 180 km2
tuulivoimantuotantoon soveltuvia alueita. Suurimmasta osasta kohdealueita on laadittu
tekninen
analyysi
ja
tuulimallinnukset,
joiden
perusteella
on
saatu
kokonaiskapasiteetiksi noin 600 – 700 MW.
Kaakkois-Suomella on hyvä asema alan tutkimuksessa sekä innovaatioiden
kehittämisessä. Kaakkois-Suomessa toimivat ennestään mm. WinWinD, The Switch ja
Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Tuulivoimaloiden ja raskaiden komponenttien
kuljettaminen vaatii riittävän satamainfrastruktuuriin. Kymenlaakson alueelta sijaitsee
jo entuudestaan hyvä satamainfrastruktuuri Kotkassa ja Haminassa. Laajamittaisella
tuulivoimarakentamisella Kymenlaakson alueella olisi positiivinen vaikutus alueen
yritysten toimintaan. Rakentamisen volyymi loisi myös pohjaa uudelle
yritystoiminnalle,
mm.
tuulivoimaloiden
käyttöja
kunnossapidossa,
projektikehityksessä ja mahdollisesti komponenttivalmistuksessa.
5.9
Vaikutukset liikenteeseen
Tuulivoimarakentaminen merkittävin liikennevaikutus on rakentamisen edellyttämän
raskaan kaluston kuljetusliikenteen aiheuttama vaikutus tieverkolla. Vaikutukset ovat
yleensä paikallisia ja kestoltaan lyhyitä ja tilapäisiä, mutta ne voivat pienillä teillä ja
harvaan asutuilla alueilla olla haitallisia rakentamisen aikana. Rakentaminen
yksittäisellä alueella kestää yleensä vuodesta kahteen, ja raskaat kuljetukset eivät toistu
yhtä laajoina koko rakentamisen ajan. Avoimen ja säännöllisen tiedotuksen avulla
voidaan lieventää asukkaiden kokemia haittoja.
Mikäli kaukana asutuksesta sijaitsevalle alueelle joudutaan rakentamaan uutta
tieyhteyttä ja ohjaamaan kuljetuksia, vaikutukset ovat suurempia kuin verrattuna
taajamarakenteen läheisyydessä tapahtuvaan rakentamiseen. Uudet kulkuyhteydet
voivat valmistuttuaan palvella mm. maa- ja metsätalouden harjoittamista sekä
virkistyskäyttöä.
5.10 Vaikutukset turvallisuuteen
Tuulivoimaloiden aiheuttamat turvallisuusriskit liittyvät pääasiassa jään kertymiseen
tuulivoimalan lapoihin sekä tuulivoimaloiden aiheuttamiin haittavaikutuksiin
ilmavalvontajärjestelmiin. Turvallisuussyistä tuulivoimalalle asetetaan suurin sallittu
tuulennopeus, jonka jälkeen voimala on pysäytettävä. Pysäytykseen käytetään
aerodynaamista jarrutusta, joko erillistä jarrua tai kääntämällä lapaa kohti tuulta siten,
ettei pyörittävää momenttia enää synny. Säätö- ja pysäytysjärjestelmät saattavat olla
samoja tai erillisiä riippuen tuulivoimalan tyypistä (Tuulivoimatieto 2010).
Myös liikenneturvallisuus tulee ottaa huomioon tuulivoimarakentamisen suunnittelussa.
Maantien tai rautatien suoja-alueelle ei ole mahdollista sijoittaa tuulivoimaloita.
Tuulivoimalat eivät saa haitata tienkäyttäjän näkemää eivätkä häiritä keskittymistä
liikennetilanteiden seurantaan (Ympäristöministeriö 2011).
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
47
Jää
Tuulivoimaloiden lapoihin kertyy jäätä talvikautena, ja lavoista irtoava jää voi aiheuttaa
loukkaantumisriskin alueella liikkuville. Tuulivoimarakentamisen tarkemman
suunnittelun yhteydessä tulee aina arvioida jäänestojärjestelmien tarpeellisuus. Jään
kertyminen riippuu myös voimaloiden tarkasta sijainnista ja vallitsevista
sääolosuhteista.
Tuulivoimalat pyritään lähtökohtaisesti sijoittamaan alueille, joilla ei ole merkittävästi
muuta käyttöä. Tuulivoimarakentamisen mahdollisuuksia on kuitenkin suositeltavaa
tutkia esimerkiksi satama- ja teollisuusalueiden yhteyteen. Tällöin tulee lapojen
jäätymisen estämiseen kiinnittää erityistä huomiota.
Tutkat
Puolustusvoimien valvonta- ja asejärjestelmien suorituskyvyn osalta tuulivoimaloiden
toiminta voi aiheuttaa haittaa erityisesti ilmavalvonnalle, jonka tutkajärjestelmille
tuulivoimalat edustavat suuria kohteita. Tuulivoimaloiden aiheuttamat häiriöt
tutkajärjestelmiin ilmenevät muun muassa varjostamisena ja ei-toivottuina
heijastuksina, mistä johtuen tuulivoimala voi varjostaa varsinaisia tutkamaaleja ja näkyä
itse tutkassa. Puolustusvoimien lakisääteisen aluevalvontatehtävän toteuttamisen
kannalta saattaa valvontasensoreihin kohdistuvilla häiriöillä olla kauaskantoisia
vaikutuksia erityisesti ilma- ja merivalvontaan. (Ympäristöministeriö 2011)
Puolustusvoimat ja VTT ovat käynnistäneet selvityksen, jonka tarkoituksena on hankkia
tietoa tuulivoimarakentamisen vaikutuksista ilma- ja merivoimien tutkavalvontaan ja
sitä kautta turvallisuuteen. Selvityksessä tarkastellaan tuulivoimaloiden vaikutuksia
muun muassa puolustusvoimien valvontasensoreihin ja ilma- ja merivalvontatutkien
suorituskykyyn. Selvitys valmistuu vuoden 2011 loppuun mennessä, mutta ensimmäisiä
tuloksia hankkeesta saattaa olla käytössä jo aiemmin, kun ensimmäiset laskentatulokset
tuulipuistojen tutkavaikutuksista valmistuvat. Tässä vaiheessa puolustusvoimat voi
antaa alustavia arvioita eri tuulivoimahankkeiden hyväksyttävyydestä. Lopullisten
tulosten valmistuttua puolustusvoimilla on käytössään luotettava kriteeristö
tuulivoimahankkeiden yksityiskohtaiseksi arvioimiseksi. (Energiateollisuus 2010)
Tutkavaikutuksia selvitetään yhteistyössä alan toimijoiden ja puolustusvoimien kanssa.
Tavoitteena on, että kehitettävän työkalun ja saatavan tiedon avulla pystytään jatkossa
arvioimaan tuulipuistojen vaikutukset tutkiin jo tuulivoimahankkeiden alkuvaiheessa.
(Työ- ja elinkeinoministeriö; Energiateollisuus 2010)
Tässä vaiheessa käytettävissä olevien tietojen perusteella tutkien sijainnit eivät
merkittävästi rajoita tuulivoimahankkeiden suunnittelua Kymenlaakson alueella.
Lentoturvallisuus
Ilmailuviranomaisten vaatimukset lentoestemerkinnöistä kullakin suunniteltavalla
alueella tulee ottaa huomioon. Vaatimukset voivat vaikuttaa suunniteltavien
tuulivoimaloiden tornien korkeuteen.
Lentoesteet voivat hankaloittaa lentoliikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta. Lentoesteen
asettamiseen tarvitaan Ilmailulain mukaan lentoestelupa. Lentoestelupaa varten haetaan
Finavian lausunto. Lausunto liitetään Liikenteen turvallisuusvirasto Trafille osoitettuun
lentoestelupahakemukseen. Varsinaisen lentoesteluvan myöntää Trafi.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
48
Lentoeste ei saa vaarantaa lentoliikennettä, häiritä ilmailua palvelevia laitteita tai
lentoliikennettä eikä sitä voida asettaa niin, että sitä voisi erehdyksessä pitää
lentoliikennettä palvelevana laitteena tai merkkinä.
Finavia on laatinut keväällä 2011 maakunnallisten tuulivoimaselvitysten ja lukuisien
käynnissä olevien hankkeiden tueksi paikkatietoaineiston, jota voidaan käyttää
esimerkiksi tuulivoimahankkeiden suunnitteluvaiheessa. Aineistossa on kuvattu useita
alueita, joihin on liitetty ominaisuutena esteen suurin sallittu huipun korkeus
merenpinnan tasosta. Päällekkäisten alueiden osalta matalin korkeus on määräävä. Kun
aineistoon yhdistetään tieto maanpinnan korkeudesta, saadaan selville, minkä korkuinen
rakennelma millekin paikalle sopii. Näiden alueiden lisäksi on olemassa useita
erisuuntaisia kaltevia pintoja, jotka tulee ottaa huomioon Ilmailulain § 165 mukaista
lentoestelupaa varten tarvittavassa lausunnossa. Lentoasemien lähellä olevien
esterajoituspintojen (ilmailumääräys AGA M3-6) ulottuvuus on Finavian
paikkatietoaineistossa kuvattu karkeasti ympyrällä. (Finavia 2011)
Kuva 11 Ote Finavian ilmoittamista lentoesterajoituspinnoista. Kuvassa keskellä näkymä
EFUT merkitsee Utin kenttää.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
49
5.11 Vaikutukset virkistyskäyttöön ja yhteensovittaminen tuulivoimarakentamisen kanssa
Tuulivoimalat pyritään yleensä sijoittamaan alueille, joilla ei ole suurta
yhteensovittamisen tarvetta muun maankäytön kanssa. Tällaisia alueita voivat olla
esimerkiksi maa- ja metsätalousvaltaiset alueet. Tuulivoimarakentaminen ei kuitenkaan
suoraan sulje pois muuta maankäyttöä alueellaan, mikäli tarkemmassa suunnittelussa
otetaan huomioon erityisesti turvallisuuteen liittyviä seikkoja.
Kymenlaakson tuulivoimaselvityksen yhteydessä on tarkasteltu tuulivoimarakentamisen
sijoittumista suhteessa inhimillisen toiminnan vyöhykkeisiin ja taajama- sekä
virkistysalueisiin. Tuulivoimarakentaminen on luonteeltaan teollisen mittakaavan
rakentamista ja toimintaa, jonka voidaan arvioida soveltuvan hyvin teollisuus-, liikenneja satama- tms. alueiden lähistölle. Tuulivoimarakentamista on kuitenkin mahdollista
sijoittaa myös virkistysalueille tai niiden lähistölle. Usein tuulivoimarakentaminen
sijoittuukin metsäisille alueille, joiden ympäristössä liikutaan ja voidaan edelleen
liikkua jokamiehen oikeuksien turvin esimerkiksi marjastaen ja sienestäen.
Tuulivoimarakentamisen sijoittamista varsinaisille virkistysalueille saattaa kuitenkin
rajoittaa voimaloiden melu. Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (993/1992)
ohjaa maankäytön suunnittelua, ja ohjearvon mukaan melutason tulee taajamien
virkistysalueilla olla päivällä enintään 55 dB(A) ja yöllä 45 dB(A) sekä taajamien
ulkopuolella päivällä 45 dB(A) ja yöllä 40 dB(A). Kyseiset ohjearvot eivät kuitenkaan
suoraan sovellu tuulivoimamelun häiritsevyyden arviointiin (Ympäristöministeriö
2011). Kooltaan laajan virkistysalueen ollessa kyseessä lienee mahdollista, että
yksittäisillä sijaintipaikoilla melutason ohjearvot paikoin ylittyvät, mikäli valtaosa
virkistysalueesta säilyy melulta suojattuna. Tulee myös ottaa huomioon, että
tuulivoimalan melun leviämiseen vaikuttavat paljolti mm. säätila ja tuulen suunta sekä
maastonmuodot, kasvillisuus ja muu peitteisyys.
Tuulivoimala voi teoriassa kaatua tai syttyä palamaan, mutta tällaisen onnettomuuden
todennäköisyys on pieni. Todennäköisempiä riskejä virkistyskäytölle voi aiheutua mm.
jään kertymisestä tuulivoimalan lapoihin, kun irtoava jää voi aiheuttaa loukkaantumisia
lähistöllä liikkujille. Tuulivoimaloiden lavat olisi suositeltavaa varustaa jään tunnistusja estolaitteilla sellaisilla alueilla, joissa virkistysreitti kulkee tuulivoimalan lähellä.
Erityisen huonoissa sääolosuhteissa lähellä virkistysreittiä tai teollisuusalueita
sijaitsevat voimalat voidaan sammuttaa kokonaan (mm. Haminan Energian suositus).
Myös varoituskylttejä jään putoamisesta voidaan käyttää. Tarvittaessa tuulivoimaloiden
lähialueet voidaan myös aidata mm. turvallisuussyistä, mutta tämä rajoittaa muuta
käyttöä alueella.
Jääntunnistimien ja jäänpoisto- tai estojärjestelmien lisäksi tuulivoimaloiden lapoihin
voidaan asentaa rakenteen sisäinen ukkossuojausjärjestelmä, joka suojaa lapaa
salamaniskujen aiheuttamilta vahingoilta (Vattenfall 2011) ja siten myös tulipaloilta.
Kymenlaaksossa on mm. Kotkan Mussalon alueella tuulivoimaloita, jotka sijoittuvat
retkeily- ja virkistysalueen tuntumaan. Myös osa Haminan Summaan rakennetuista
uusista tuulivoimaloista sijoittuu lähelle virkistysalueita.
Tuulivoimalat voivat toimia myös vierailu-, matkailu- ja tiedotuskohteina.
Tuulivoimaloiden yhteyteen perustettu tietotaulu tai laajempi tietokeskusrakennus voi
olla luonteva osa virkistysaluetta. Tällaisen rakennuksen sijainti erityisesti lähellä
taajamaa tai suosittua virkistysreittiä olisi edullinen.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
50
Kuva 12 Näkymä Haminan Summan tuulipuistosta (kuvalähde: Haminan Energia)
5.12 Useiden tuulipuistojen yhteisvaikutukset
Kymenlaakson manneralueiden tuulivoimaselvityksessä on tarkasteltu maantieteellisesti
melko laajaa aluetta, joka sisältää useita erikokoisia ja eriluonteisia kohteita.
Yhteisvaikutukset tunnistettujen muiden hankkeiden kanssa tulee arvioida sillä tasolla
kuin se on mahdollista, hankkeiden suunnittelutilanne ja saatavilla olevan tiedon taso
huomioon ottaen. Mikäli hankkeita käynnistyy useissa lähellä toisiaan sijaitsevissa
kohteissa, on yhteisvaikutusten arviointiin kiinnitettävä erityistä huomiota.
Yhteisvaikutuksissa korostuvat useimmiten vaikutukset maisemaan sekä ihmisten
elinoloihin (melu ja vilkkuminen). Linnustoon kohdistuvat vaikutukset voivat olla
merkittäviä tärkeiden muuttoreittien läheisyydessä, esimerkiksi Suomenlahden arktisen
muuton osalta. Tuulipuistojen yhteisvaikutukset voivat koskea erityisesti myös
maankäyttöä sekä luonnonolojen osalta vesistöön ja kalastoon kohdistuvia vaikutuksia.
Usean tuulipuiston yhteisvaikutusten arvioinnin kautta tulee tarkastella, onko hankkeen
vaikutusalueella sellaisia arvokkaita alueita ja kohteita, joihin useiden tuulipuistojen
toteutuminen vaikuttaisi arvoja merkittävästi heikentäen. Esimerkiksi yksittäisen
tuulipuiston visuaaliset vaikutukset valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen
tai merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön saattavat olla vielä hallittavissa, jos
kyseisellä arvokkaalla alueella säilyy osa-alueita, joille tuulivoimarakentaminen ei
merkittävästi näy. Jos taas arvokas alue jää laajojen tuulipuistojen ympäröimäksi useilta
suunnilta, tulee tarkkaan selvittää alueen suhde ympäröivään maisemaan ja
tuulivoimarakentamisen aiheuttamat muutokset maisema- ja kulttuuriympäristön
laajassa kokonaisuudessa.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
51
6
TUULIVOIMAN TARKASTELUALUEIDEN KUVAUKSET
Tuulivoimaselvityksen tarkastelualueena ovat Kymenlaakson maakunnan maa-alueet,
mukaan lukien rannikon ja saariston alueet. Tarkastelualueella Kymenlaakson
maakunnassa sijaitsevat Kotkan, Kouvolan ja Haminan kaupungit sekä Iitin, Pyhtään,
Virolahden ja Miehikkälän kunnat. Kouvolan kaupunkiin ovat vuonna 2009 liittyneet
läheiset Elimäen, Anjalankosken, Kuusankosken, Jaalan ja Valkealan kunnat.
Merialueita ei nyt laaditussa selvityksessä ole tarkasteltu; kyseiset alueet käytiin läpi
vuoden 2005 selvityksessä.
Kuva 13 Selvitysalue ja Kymenlaakson kunnat (Kymenlaakson liitto 2011)
Tähän lukuun on koottu jatkotarkasteluun valittujen alueiden kohdekuvaukset sekä
vaikutusten arviointi kohteittain. Työn eri vaiheissa on tarkasteltu laajaa määrää
kohteita, joita on rajattu ja karsittu selvityksen edetessä. Selvityksen työvaiheita ja
vaihtoehtotarkasteluja on kuvattu raportin luvussa 3. Tärkeimpiä pois rajattuja kohteita
on kuvattu tiivistelmänä luvussa 7.
Kohdekuvaukset on jäsennelty Kymenlaakson maakunnan rannikkoalueen ja sisämaaalueen kohteisiin. Tarkastelualuetta havainnollistavat A3-kokoon laaditut teemakartat
asutuksesta, luonnon ja virkistyksen sekä maiseman ja kulttuuriympäristön arvoista
(liite 2). Teemakartat on esitetty rannikko- ja sisämaa-alueille erikseen. Teemakartoille
on rajattu tuulivoiman tarkastelualueet (kokonaisuudet) sekä paikkatietoanalyysissä
tunnistetut
alue-ehdokkaat
(osa-alueet).
Tarkastelualueet
on
numeroitu
paikkatietoanalyysissä tunnistettujen kohdekokonaisuuksien mukaan, alueiden sijainti ja
numerointi käyvät ilmi kohdistuskartalta (Kuva 14). Kohdekuvausteksteissä esiintyvät
numerot viittaavat paikkatietoanalyysin osa-alueisiin, jotka on numeroitu
teemakartoille.
Potentiaalisimmista jatkotarkastelualueista on laadittu tekniset kartat, joista käy ilmi
mallinnuksen perusteella tarkennettu tieto alueen tuulisuudesta sekä tuulivoimaloiden
alustava sijoitteluehdotus.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
52
Kuva 14 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Kymenlaaksossa, kohdistuskartta.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
53
6.1
Tuulivoiman tarkastelualueet rannikolla
6.1.1 Alue nro 2: Munapirtti, Pyhtää
Kuva 15 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Pyhtään Munapirtin alueella, yleiskuva.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
54
Alueen sijainti
Munapirtin tarkastelualue koostuu paikkatietoanalyysissä tunnistetuista kolmesta
kokonaisuudesta (osa-alueet 176, 240 ja 250; Labböle, Hinkapyöli ja Roones-PirtnuoraSkitunäs), jotka sijaitsevat rannikolla ja rannikon tuntumassa Pyhtään kunnassa, noin 110 km Pyhtään kirkonkylästä etelään ja itään.
Alueen yleiskuvaus
Tarkastelualue käsittää etelässä osia Munapirtin saaresta Labbölessä ja Hinkapyölissä,
sekä pohjoisemmassa Ahvenkoskenlahden äärelle sijoittuvan rannikkoalueen.
Alustavassa paikkatietoanalyysissä tunnistettu alue sijoittuu osittain valtatien
pohjoispuolelle lähelle maakunnan rajaa.
Munapirtin saari sijoittuu rannikkovyöhykkeen ja sisäsaariston rajan tuntumaan.
Munapirtti on metsäinen alue, jolla on paljon pieniä sisälahtia. Metsien lomassa on
jonkin verran avokallioalueita. Kaakkois-, luoteis- ja eteläsuunnissa on
maisemakuvaltaan melko avointa saaristovyöhykettä, muilla suunnilla on tiheähköä
saaristoa tai mannerta. Saarella on sekä pysyvää että loma-asutusta, mutta saaren
keskiosissa on myös kohtalaisen laajoja asumattomia alueita. Asutus on keskittynyt
pääosin rantojen tuntumaan.
Ahvenkoskenlahden rannikkoalue on havumetsävaltaista aluetta, muutaman laajan
peltoalueen sekä suon halkomaa. Asutus on keskittynyt rantaviivan tuntumaan.
Maankäyttö
Alueen eteläosassa, Munapirtin saarella, on voimassa Kymenlaakson Maaseutu ja
luonto- maakuntakaavassa kaavamerkintä MU (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla
ulkoilun ohjaamistarvetta tai ympäristöarvoja). Saaren etelärannalla on kaksi pienehköä
aluetta merkinnällä VR (retkeily- ja ulkoilualue). Näillä alueilla sijaitsee
muinaismuistoiksi merkityt rautakautinen hautapaikka sekä historiallinen hiilimiilu.
Etelärannalla on lisäksi kaavamerkintä R (loma- ja matkailualue) sekä merkintä koskien
arvokkaita geologisia muodostumia (Versonkangas). Versonkangas on luokiteltu
maakunnallisesti arvokkaaksi harjukohteeksi. Labbölen ja Hinkapyölin väliin jäävällä
Tuuskin alueella on hiekanottoalueita.
Osa alueesta on merkitty Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa matkailun ja
virkistyksen kehittämisen kohdealueeksi.
Kyseiseen
alueeseen kohdistuu
ylimaakunnallisia matkailun kehittämistarpeita, ja maakuntakaavassa osoitetun
suunnittelumääräyksen mukaan tarpeet tulee sovittaa yhteen alueen luonto-,
rakennusperintö- ja kulttuuriarvoihin niitä hyödyntäen.
Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa on merkitty tuulivoiman tuotantoon soveltuvia
alueita tv-merkinnällä Tuuskin kylän itä- ja länsipuolille, osittain päällekkäin kahden
tässä tarkasteltavan kohdealueen kanssa. Alueen pohjoisosassa on maakuntakaavassa
osoitettu uuden pääradan ohjeellinen sijainti. Maakuntakaavassa osoitettu valtatien
(E18) sijainti noudattelee pääosin tien nykyistä linjausta.
Alueella on Pyhtään keskustan ympäristössä voimassa taajamat ja niiden ympäristöt maakuntakaava, jossa alueella on pääosin kaavamerkintä M (maa- ja
metsätalousvaltainen alue), sekä pieneltä osin merkinnät MY (maa- ja
metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja) ja V (virkistysalue).
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
55
Pohjoispuolella on voimassa Pyhtään ja Ruotsinpyhtään kuntien yhteinen Ahvenkosken
osayleiskaava (YM vahvistanut 30.5.2008). Siinä kohteen 176 pohjoiskärjen kohdalla
on kaavamerkintöjä M (maa- ja metsätalousvaltainen alue), RM (matkailupalvelujen
alue), MU (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityistä ulkoilun
ohjaamistarvetta), sekä MA (maisemallisesti arvokas peltoalue).
Mantereen
puoleiset
Ahvenkoskenlahden
rannikkoalueet
ovat
paikoin
maanviljelyskäytössä, paikoin suota ja metsää. Alueella sijaitsee kaksi muinaismuistoa
(historiallinen kivimuuri ja ajoittamaton kivirakenne). Alueen itäpuolella kulkee
Kymijoki, ja Kymijoen laakso on valtioneuvoston periaatepäätöksessä osoitettu
valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Itäpuolella sijaitsevat Natura-alueet
(Kymijoki/SCI- eli luontodirektiivi ja Santaniemenselkä-Tyyslahti/SPA- eli
lintudirektiivi) ja lintuvesien suojeluohjelmakohde. Samoin lähistölle sijoittuvat
valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, Kullaan kartanomaisema
5 km etäisyydelle Ahvenkoskenlahden vastarannalle, sekä itäpuolelle Pyhtään kirkko ja
pappila noin 2 km etäisyydelle.
Kohteen 176 pohjoiskärki ulottuu Ahvenkosken historiallisen ympäristön alueelle, joka
on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Alueeseen sisältyy mm.
Ahvenkosken kartano, joka on yksi harvoista 1800–1900-lukujen vaihteen
arkkitehtuurinäkemyksellä toteutetuista kartanorakennuksista. Kartanon harmaakivestä
rakennetut viljamakasiini ja entinen talli muodostavat harvinaisen kokonaisuuden
päärakennuksen pohjoispuolella. Pohjoispuolella alueen läpi kulkee myös
valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi luokiteltu osuus
Suuresta Rantatiestä, joka on yksi Suomen tärkeimmistä historiallisista
maantieyhteyksistä. Se on kehittynyt tiettävästi jo 1300-luvulla yhdistämään Suomen
keskeisiä hallinto- ja linnakeskuksia Turkua ja Viipuria (RKY 2009).
Alueen eteläkärjestä noin 1 km etelään sijaitsee Högbergetin kallioalue, joka on Kymen
läänin kallioalueinventoinnissa (Hamari et al. 1992) luokiteltu suojelun kannalta
arvokkaaksi. Alue on myös maaseutu- ja luonto maakuntakaavassa luokiteltu
arvokkaaksi geologisesti muodostelmaksi. Maakuntakaavaan on lisäksi merkitty
kohteen itäpuolella noin 400 m etäisyydellä sijaitseva Verssonkankaan harju
arvokkaaksi geologiseksi muodostelmaksi. Verssonkankaan alueen pohjoispuolella on
maisemakuva kuitenkin muuttunut maa-ainesten oton myötä.
Alueen läheisyydessä sijaitsevat kallioalueet Trollberget Hinkapyölin ja Tuuskin välillä
Munapirtissä noin 500 m etäisyydellä kohteesta, sekä tarkastelualueen pohjoisosassa
Abborforsbergen-Huvikalliot heti Ahvenkosken kartanon eteläpuolella. Niitä ei
kuitenkaan ole Kymen läänin kallioalueinventoinnissa (1992) luokiteltu suojelun
kannalta arvokkaiksi.
Teknistaloudellinen arvio
Korkeusolosuhteet alueella vaihtelevat 0-39 m mpy välillä. Korkeus merenpinnasta on
keskimäärin 13,6 m ja ympäröivän alueen korkeus merenpinnasta 500 m vyöhykkeellä
on noin 9 m. Lähin sähköasema sijaitsee osa-alueesta riippuen Ahvenkoskella tai
Pyhtäällä ja matkaa lähimmälle sähköasemalle on minimissään 1,4 km. Alueen
pohjoisosan läpi kulkee tie E18; suurista keskuksista Kotkaan on matkaa noin 20 km.
Alueella on kallioisia selänteitä Munapirtin saaren Labbölen alueen keskiosissa, joissa
rakentamisolosuhteet ovat melko hyvät. Maastossa on paikoin myös soistuvia
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
56
painanteita. Tuuskin ja Hinkapyölin kylien välissä on hiekanottoalue. Skitunäsin
niemellä Munapirtin luoteispuolella on kivikkoista ja osin kallioista maastoa ja pienten
selänteiden välissä soistuvia painanteita. Lähempänä Pyhtään keskustaa, PirtnuoranMuurainsuon-Roonesin alueella on rannan tuntumassa pienipiirteisiä kallioselänteitä ja
alueen keskellä peltoaluetta sekä Muurainsuon alue, joilla maaperän rakennettavuus on
tavallista huonompi.
Kohdealueella tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee Tuuliatlaksen
mukaan välillä 6,2-8,2 m/s.
Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan voimalakohtainen
vaihteluväli on alueella 100 m korkeudella 6,4 – 8,3 m/s.
tuulennopeuden
Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa noin 16 voimalaa.
Kokonaiskapasiteetti on 48 MW. Huipunkäyttöaika on 2600-3200 h/a (100 m
napakorkeus).
E18-väylä halkoo alueen pohjoisosan, jossa myös sähkölinjat ja olemassa oleva tie
rajoittavat sijoittelua. Asutuksen läheisyys estää sijoittelun tarkastelualueen reunoille
pohjoisella osa-alueella. Kahdella pienellä osa-alueella tarkastelualueen eteläosassa
asutus rajoittaa sijoittelua voimakkaasti. Lähimmät asuin- ja loma-asuinrakennukset
sijoittuvat noin 700 m etäisyydelle.
Alueen pohjoisosassa kulkee Fingridin 110 kV johto. Mahdollisen suuren koon vuoksi
tuulipuisto ei voi liittyä suoraan johtoon, vaan se tulee liittää lähimpään
kytkinlaitokseen tai rakentaa uusi kytkinlaitos. Lähin Fingridin 110 kV kytkinlaitos
sijaitsee noin 4 km etäisyydellä Ahvenkoskella.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
57
Kuva 16 Alue 2, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden
sijoitussuunnitelma
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Alueella ja lähiympäristössä, erityisesti rannoilla lounaan suunnalla on kohtalaisen
runsaasti asutusta, johon voi tuulivoimarakentamisen myötä kohdistua vaikutuksia.
Paikoin myös kohdealueiden sisällä on yksittäisiä asuinrakennuksia, joiden kohdalla
esimerkiksi melu- sekä vilkkumisvaikutukset tulee tutkia tarkemman suunnittelun
yhteydessä.
Tarkastelualue on kooltaan varsin laaja kokonaisuus, jota jatkosuunnittelun yhteydessä
tulee rajata tarkennettujen vaikutusten arviointien myötä mahdollisesti pienemmäksi.
Osa alueesta on merkitty Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa matkailun ja
virkistyksen kehittämisen kohdealueeksi. Kyseinen Munapirtin ja sen edustan saarien
alue on laaja kokonaisuus, johon kohdistuu ylimaakunnallisia matkailun
kehittämistarpeita. Tuulivoimarakentaminen ei heikennä alueen laajan kokonaisuuden
tarkempaa suunnittelua ja toteuttamista matkailu- ja virkistyspainotteisena alueena, sillä
valtaosa alueesta säilyy tuulivoimarakentamisen ulkopuolella. Tuulivoimalat voivat
osaltaan luoda mielikuvaa kestävän alueidenkäytön periaatteista myös matkailu- ja
virkistysalueiden tuntumassa.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
58
Myös tarkastelualueen pohjois- ja luoteispuolella Ahvenkosken alueella on matkailuun
liittyviä arvoja; alue on osoitettu maakuntakaavassa matkailun ja virkistyksen
kehittämisen kohdealueena. Tarkastelualueesta noin 4 km luoteeseen sijaitsevan
Ruotsinpyhtään ruukki on arvokas kokonaisuus, jonka alueella on useita matkailun
kehittämishankkeita. Tuulivoimarakentamisen ei kuitenkaan arvioida aiheuttavan
merkittäviä vaikutuksia matkailun kehittämishankkeisiin; rakentaminen ei suoraan
vaikuta Strömforsin alueeseen. Joillekin kohdin tuulivoimalat voivat näkyä alueelle,
mutta etäisyyttä on useita kilometrejä ja välissä on puustoa sekä muita näkymiä
katkaisevia elementtejä, joten visuaaliset vaikutukset ovat vähäisiä. Tarkemmassa
sijoitussuunnittelussa suositellaan tarkastelualueen valtatien pohjoispuoleisen osan
jättämistä suunnittelun ulkopuolelle, jolloin vaikutukset jäävät vähäisiksi.
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on
kuvattu tämän raportin luvussa 5.3.
Kohdealueelle sijoittuu muutamia geologisesti arvokkaita kalliomuodostumia.
Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa tulee ottaa huomioon tuulivoimalarakenteiden
suhde näihin alueisiin.
3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Selvityksessä tuulivoimarakentaminen on lähtökohtaisesti sijoitettu arvokkaiden
linnustoalueiden ulkopuolelle ja käytettävissä olevien tietojen perusteella tärkeimpien
muuttoreittien ulkopuolelle. Muuttoreiteistä tulee kuitenkin hankkia tarkempia tietoja
arvioinnin tarkentamista varten.
Alue on laaja kokonaisuus, jolla on tuulivoimarakentamiseen soveltuvia osia sekä osaalueita, joilla vaikutukset mm. linnustoon saattaisivat olla suuria. Valtaosa kohteesta
(Pirtnuoran-Muurainsuon-Roonesin alue) sijoittuu arktisten muuton lentosuuntaa
kohtisuoraan, millä voi olla tarkemmassa suunnittelussa esiin tulevia vaikutuksia.
Alueen itäpuolella sijaitseva matala Tyyslahti on luonnonsuojelualue sekä
linnustoarvojensa takia suojeltu Natura alue (SPA). Tyyslahden itäpuolella sijaitseva
Santaniemenselkä on maakunnallisesti arvokas linnustokohde, jolla mm. sijaitsee suuri
harmaahaikaran pesimäyhdyskunta. Santaniemenselällä tavataan säännöllisesti myös
merikotkia. Alueen lähiympäristössä molemmin puolin maakuntarajaa on
Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokannan mukaan useita kymmeniä kalasääsken
pesäpaikkoja, joista muutamat sijaitsevat suunnitelluilla tuulivoima-alueilla. Tyyslahden
länsipuolelle sijoittuva osa-alue ei ole tuulivoimarakentamiselle edellytyksiltään paras.
Sama koskee läheisten tarkastelualueiden nro 12 ja 13 eteläosia, joissa linnustoon
saattaisi kohdistua haitallisia vaikutuksia.
Alueen länsi- ja pohjoispuolella sijaitsee Ahvenkoskenlahden Natura-alue, joka on
osoitettu sekä lintu- että luontodirektiivin perusteella (SPA ja SCI) Natura 2000 verkostoon. Tuulivoima-alueen rajautumista pohjoisosassa paikkatietoanalyysin
perusteella tunnistetun kohteen aluerajauksen osalta tulee erityisesti tutkia jatkossa.
Yleisesti lintudirektiivin (SPA) perusteella suojelluille Natura-alueille ja FINIBA- tai
IBA-alueille olisi suositeltavaa osoittaa esimerkiksi 0,5-1 km suojaetäisyys
tuulivoimaloihin.
Alueen ympäristössä on huomattava kalasääsken pesäpaikkojen keskittymä ja runsaasti
muitakin linnustollisia arvoja. Vain pieni osa kalasääsken pesistä on kuitenkin asuttuja
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
59
kunakin vuonna, sillä kalasääskellä on useita vaihtopesiä. Tuulivoimarakentamisella ei
näin ollen lähtökohtaisesti ole merkittäviä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.
Mikäli hankkeet alueilla etenevät tarkempaan suunnitteluun, tulee hankevaiheessa
selvittää ja arvioida tuulivoimarakentamisen vaikutuksia mm. kalasääsken esiintymiseen
alueella ja alueen läntisen osan ja tämän tuntumassa sijaitsevien laajojen kallioalueiden
merkitystä korkeutta ottaville muuttaville petolinnuille.
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen,
aluetalouteen sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9.
5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
Tarkastelualueen pohjoisosan lähistöllä sijaitsee Kymenlaakson maakunnan kannalta
merkittävä porttiaihe tai maisemallinen solmukohta, jossa valtatie ylittää Kymijoen
Merikosken kohdalla. Vuodelta 1933 peräisin oleva Ahvenkoskenlahden
kulttuurihistoriallisesti arvokas Helsingin Energian voimalaitos sijaitsee tien
pohjoispuolella, eteläpuolella avautuu näkymä ruovikkoisten sisälahtien kautta merelle.
Tarkastelualueelle sijoitettavat tuulivoimalat tulisivat näkymään tälle alueelle. Tarkka
voimaloiden sijainti ratkaistaan vasta mahdollisen hankesuunnittelun yhteydessä, jolloin
vaikutusten arviointia voidaan tarkentaa. Voimalat muuttaisivat maisemakuvaa jonkin
verran, mutta voimaloiden sijoittaminen maakunnan läntisen pääsisääntuloväylän
ympäristöön loisi myös vahvan mielikuvan maakunnasta tuulivoima-alueena.
Ahvenkoskenlahden äärellä tuulivoimala-alueet näkyisivät noin 2 km etäisyydellä
länteen Loviisan kaupungin puolella sijaitsevalle vastarannalle, jolla on jossain määrin
asutusta. Vaikutusten merkittävyys riippuu mm. toteutettavan tuulivoima-alueen
laajuudesta ja yksittäisten voimaloiden sijainneista. Asukkaiden näkymät alueen
suuntaan tulisivat muuttumaan jonkin verran.
Maakuntakaavassa on merkitty alueen eteläosaan arvokkaita geologisia muodostumia,
mutta osa alueista on muuttunut maa-ainesten oton myötä. Yksittäisillä tuulivoimaloilla
ei ole merkittävää haittavaikutusta geologisiin arvoihin, sillä voimaloiden perustukset
ovat pienialaisia ja pistemäisiä ja sijaitsevat kaukana toisistaan. Hyvin laajat tuulivoimaalueet voivat kuitenkin heikentää arvokkaiden geologisten alueiden maisemallista arvoa.
Alueen pohjoiskärki sijoittuu lähelle Kymijoen laakson valtakunnallisesti arvokasta
maisema-aluetta. Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa alue on rajattu maisema-alueen
ulkopuolelle. Kymijoen maisema-alue on hyvin laaja ja monimuotoinen kokonaisuus,
jonka arvot eivät heikkene, vaikka tuulivoimarakentamista sijoitettaisiin
tarkastelualueelle. Voimalat on suositeltavaa sijoittaa kokonaisuudessaan valtatien
eteläpuolelle.
Tarkastelualueesta luoteeseen Loviisan Ruotsinpyhtäällä sijaitseva Strömfors on
historiallisesti arvokas ruukinalue, jossa on hyvin säilyneitä teollisuusrakennuksia ja
työväen asuinrakennuksia. Ruukin toiminta alkoi vuonna 1698 perustetulla
rautaruukilla. Alueeseen kuuluu lukuisia asuin- ja tuotantorakennuksia 1700luvun
lopulta ja 1800-luvulta. Strömforsin ruukki on suosittu matkailukohde muun muassa
teollisuushistoriallisen museon ja vanhaa perinnettä myötäilevien käsityöläispajojen
ansiosta. (YM 1992)
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
60
Tuulivoimarakentamisella saattaa olla vaikutuksia Loviisan kunnan alueella sijaitsevan
Ruotsinpyhtään ruukkialueen kaukomaisemakuvaan. Vaikutukset riippuvat mm.
toteutettavan tuulivoima-alueen laajuudesta ja yksittäisten voimaloiden sijainneista.
Etäisyyttä Ruotsinpyhtään ruukkialueelle on vähimmillään noin 4,5 km, ja metsäisessä
maastossa suoria näkymiä tuulivoimaloihin ei arvion perusteella synny kuin
yksittäisissä pisteissä. Lisäksi tuulivoiman tarkastelualue sijoittuu miltei pohjoiseteläsuuntaiselle vyöhykkeelle, jolloin laajaa voimaloiden rivistöä ei Ruotsinpyhtään
ruukkialueelta voi havaita. Siten voidaan todeta, että merkittäviä muutoksia
valtakunnallisesti arvokkaan ruukkialueen maisemakuvaan ei synny.
Tuulivoiman tarkastelualueella sijaitsee joitakin yksittäisiä muinaisjäännöksiä.
Tarkemman suunnittelun yhteydessä muinaisjäännökset tulee ottaa huomioon
tuulivoimaloiden sijoittelussa, jotta tuulivoimarakentamisen haittavaikutukset voidaan
minimoida.
Eteläisimmät kohteet Munapirtin saarella aiheuttavat maisemavaikutuksia saaristo- ja
merialueelle. Tuulivoimalat näkyisivät esimerkiksi Munapirtin edustan merialueella
noin 3-4 km etäisyydellä sijaitseviin Heinäsaaren ja Långön pääosin virkistyskäytössä
oleviin saariin. Vaikutukset eivät kuitenkaan ole merkittäviä; saarista lounaaseenkaakkoon avautuvat näkymäsektorit säilyvät luonnonmaisemana.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
61
6.1.2 Alue nro 4: Kirkonmaa-Rankki, Kotka
Kuva 17 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Kotkan Kirkonmaan ja Rankin alueella, yleiskuva.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
62
Alueen sijainti
Kirkonmaan ja Rankin saaret (osa-alueet 287 ja 281) sijaitsevat merialueella Kotkan
edustalla, noin 9-10 kilometriä Kotkan keskustasta eteläkaakkoon.
Alueen yleiskuvaus
Tarkasteltavaan alueeseen kuuluu kaksi saarta, Kirkonmaa ja Rankki. Kirkonmaan saari
on kokonaisuudessaan noin 3 km2 laajuinen, Rankki on kooltaan edellistä selvästi
pienempi, noin 0,6 km2.
Kirkonmaalla sijaitsee puolustusvoimien varuskunta ja eteläosa saaresta on kokonaan
puolustusvoimien käytössä. Pohjoisosassa sijaitsee muutamia puolustusvoimien
kantahenkilökunnan vakituisia asumuksia sekä jonkin verran kesäasutusta. Saari on
pääosin metsätalousmaata, ja osa metsästä on hakattu. Kirkonmaan etelä- ja itäosissa on
paljon avokallioita. Saaren eteläpuolella avautuu Suomenlahti, pohjoispuolella sijaitsee
Kuutsalon suuri saari sekä sitä ympäröiviä pienempiä saaria (mm. Satamasaari,
Vuorisaari), joilla on paljon loma-asutusta.
Rankki on kokonaan puolustusvoimien käytössä. Se on metsäinen ja rannoiltaan
kallioinen saari, jolla sijaitsee myös sääasema.
Maankäyttö
Kirkonmaa on maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa osittain kaavamerkinnällä EP
(puolustusvoimien alue) ja osittain merkinnällä MU (maa- ja metsätalousvaltainen alue,
jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta).
Rankki on kokonaan maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa puolustusvoimien aluetta
(EP-alue). Rankki sijoittuu maakuntakaavassa tv-merkinnällä osoitetun tuulivoiman
tuotantoon soveltuvan merialueen kylkeen alueen eteläpuolelle.
Saarten väliin jää kapeahko kaistale Itäisen Suomenlahden kansallispuiston merialuetta.
Teknistaloudellinen arvio
Alueen keskimääräinen korkeus merenpinnasta Kirkonmaan-Rankin tarkastelualueella
on 8,25 m mpy. Ympäröivän alueen korkeus 500 m vyöhykkeellä on keskimäärin noin 2
m mpy. Etäisyyttä lähimmälle sähköasemalle on 4,2 km. Lähin suuri keskus on Kotka
noin 10 km etäisyydellä, mutta merialue välissä hankaloittaa yhteyksiä.
Puolustusvoimien käytössä olevien saarten satamat lienevät riittäviä raskaalle kalustolle.
Maaperän rakennettavuus on pääosin hyvä: kummallakin saarella on kallioisia
selänteitä. Rankki on pääosin kalliota; Kirkonmaalla on erityisesti alueen eteläosassa
kuitenkin myös lukuisia soistuvia painanteita kallioselänteiden välissä. Saarilla on
satama, joka on edellytys merialueella rakentamiselle.
Tuulivoimatuotannolle soveltuvia alueita ovat arvion perusteella Kirkonmaan saaren
etelä- ja keskiosat. Etäisyys asutukseen on pieni, ja tarkemmassa suunnittelussa tulee
ottaa huomioon melu- ja välkevaikutukset.
Tuuliatlaksen mukaan alueen tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee
välillä 8,1-8,9 m/s.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
63
Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan voimalakohtainen
vaihteluväli on alueella 100 m korkeudella 8,6 – 8,9 m/s.
tuulennopeuden
Mallinnuksen
perusteella
alueelle
voidaan
sijoittaa
6
voimalaa.
Kokonaiskapasiteetti on 18 MW. Huipunkäyttöaika on noin 4000 h/a (100 m
napakorkeudella).
Asutus rajoittaa tuulivoimaloiden sijoittelua voimakkaasti. Rankin pohjoisosan asutus
rajoittaa saaren tuulivoimaloiden määrän yhteen. Sijoitussuunnittelussa jokaisesta
tuulivoimalasta on lähimpään asuinrakennukseen n. 800 m etäisyys. Melu- ja
välkevaikutukset suositellaan mallinnettavan tarkemmin jatkosuunnittelun yhteydessä.
Jatkosuunnittelun yhteydessä on myös suositeltavaa selvittää, voidaanko Kirkonmaan
eteläosan puolustusvoimien alueiden viereen sijoittaa tuulivoimaloita. Myös saarten
satamien soveltuvuus tuulivoimaloiden kuljetukselle tulee selvittää tarkemmin
Alueelle tarvitaan todennäköisesti keskisuurille tai jopa suurille tuulennopeuksille
suunnitellut voimalat. Tällaisilla voimaloilla ei päästä yhtä hyviin tuotantolukuihin kuin
matalille tuulennopeuksille suunnitelluilla voimaloilla, joita on käytetty laadituissa
laskelmissa. Siten huipunkäyttöaika 4000 h/a todennäköisesti yliarvioi tuotannon.
Rankin eteläpuolelle merelle sijoittuva maakuntakaavassa osoitettu tuulivoima-alue
tunnistettiin vuonna 2005 laaditussa tuulivoimaselvityksessä. Tällöin ei tarkasteltu
voimaloiden sijainteja ja kapasiteettiä yhtä tarkasti kuin selvityksessä 2010.
Lähimmät 110 kV sähköasemat sijaitsevat mantereella Mussalossa ja Kotkan keskustan
eteläpuolella. Fingridin Kyminlinnan 110 kV sähköasema sijaitsee noin 13 km
etäisyydellä.
Kuusi turbiinia voi olla mahdollista liittää suoraan keskijänniteverkkoon johonkin
Kotkan eteläpuolisista sähköasemista. Tällöin puiston verkkoliityntä on melko
edullinen. Liityntään tarvitaan keskijännite-vesistökaapelit.
Mikäli yleinen keskijänniteverkko ei kestä tuulivoimaloiden tehoa ja verkkovaikutuksia,
lähistöllä on useita 110 kV asemia, joihin tuulipuisto voidaan liittää.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
64
Kuva 18 Alue 4, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden
sijoitussuunnitelma
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Kirkonmaan saarella sijaitsee alle 1 kilometrin etäisyydellä tuulivoimatuotantoalueesta
jonkin verran sekä vakituista että loma-asutusta, joihin tuulivoimatuotannolla tulee
olemaan vaikutusta. Näin ollen esimerkiksi melu- ja välkevaikutuksia tulisi tutkia
yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa. Myös Kirkonmaan pohjoispuolisen Kuutsalon
saaren asukkaille ja loma-asukkaille (lähimmillään noin 2 km etäisyydellä)
tuulivoimatuotannolla voi olla vaikutusta. Myös paikallisesti merkittävä virkistysalue
Lehmäsaari sijoittuu noin 1,5 km etäisyydelle tarkastelualueesta.
Rankin saarella sijaitsee yksi loma-asunto. Saari sijaitsee suhteellisen etäällä
mantereesta (Kotkan keskusta 10 km) ja muista asutuista saarista (Kirkonmaa 4 km),
joten tuulivoimatuotanto tällä alueella ei aiheuta merkittäviä vaikutuksia ihmisten
elinoloihin tai -ympäristöön.
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on
kuvattu tämän raportin luvussa 5.3.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
65
3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Saaret sijaitsevat itäisen Suomenlahden kansallispuiston rajalla, noin 1-2 km
etäisyydellä rajasta. Saarien eteläpuoleisella alueella kulkee arktisten muuttolintujen
reitti. Kirkonmaan lounaispuolella sijaitsevalle Tiuholman saarelle lähiluotoineen ja
kivikkoineen kerääntyy muuttoaikana levähtäviä ja ruokailevia vesilintuja.
Selvityksessä tuulivoimarakentaminen on lähtökohtaisesti sijoitettu arvokkaiden
linnustoalueiden ulkopuolelle. Alue sijaitsee kuitenkin mm. arktisten hanhien
muuttoreitillä. Tarkasteltava tuulivoima-alue on pienialainen eikä muodosta suurta
estettä muuttaville linnuille. Tuulivoimalat voivat kuitenkin karkottaa Tiuholman saaren
ympäristössä levähtäviä vesilintuja.
Mikäli hankkeet alueella etenevät tarkempaan suunnitteluun, tulee hankevaiheessa
tarkemmin selvittää ja arvioida tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alueen linnustoon.
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Tuulivoimarakentamisen tyypillisiä vaikutuksia mm. alue- ja yhdyskuntarakenteeseen
sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9.
5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
Tuulivoimarakentamisella
on
merkittäviä
vaikutuksia
saaristomaiseman
maisemakuvaan – avomerellä alueelle ei kohdistu näkymän katkaisevia elementtejä,
joten ulkosaariin sijoitettavat tuulivoimalat näkyvät kauas ja muodostavat uuden
maamerkin merialueelle.
Kirkonmaan saaren sekä lähisaarten (Kuutsalo, Satamasaari, Vuorisaari ym.) loma- ja
vakituiselle asutukselle aiheutuu maisemavaikutuksia. Virkistyskäytössä olevalle
Lehmäsaarelle kohdistuisivat suurimmat maisemakuvalliset vaikutukset, sillä
välimatkaa on vain 1,5 km. Rankin ja Kirkonmaan välissä säilyy kuitenkin
rakentamaton vyöhyke ja suora näkymäyhteys avomerelle. Samoin näkymät
Lehmäsaarelta itään ja länteen säilyvät luonnonmaisemapainotteisina.
Kotkan keskustaan tuulivoimalat eivät juuri näy, sillä etäisyys on suuri (yli 8 km) ja
välille jää lukuisia laajoja näköesteitä. Kotkasaaren eteläkärkeen sijoittuva Katariinan
pientaloalue on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, mutta
etäisyys tuulivoimaloihin on pitkä, noin 7 km. Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu
kulttuuriympäristö, Tiutisen asuinalue, sijaitsee 10 km päässä tuulivoimala-alueesta.
Näin suuren etäisyyden ja väliin jäävien näköesteiden perusteella voidaan todeta, että
Tiutisen alueelle ei kohdistuisi merkittäviä maisemakuvallisia vaikutuksia.
Mikäli maakuntakaavassa osoitettu Rankin pohjoinen merialue rakennettaisiin
tuulivoimatuotantoon, olisivat yhteisvaikutukset erityisesti maisemakuvaan saariston ja
rannikon välisellä vyöhykkeellä suuret.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
66
6.1.3 Alue nro 8: Kakkuvuori / Haminanlahden itäosa, Hamina
Alueen sijainti
Tarkastelualue käsittää noin 1,5 km2 laajuisen osa-alueen (107), joka sijaitsee rannikolla
Haminassa Suurniemen alueella, noin 1,5 km etäisyydellä Haminan satamasta suoraan
itään. Alueen sijainti käy ilmi kohdistuskartalta (Kuva 14). Alueesta ei ole mm. pienen
koon vuoksi laadittu tarkennettua tuulimallinnusta.
Alueen yleiskuvaus
Suurniemi on mantereesta merelle työntyvän niemi. Kohde sijaitsee niemen
eteläkärjessä, jossa Kakkuvuoren kalliot kohoavat ympäristöään huomattavasti
korkeammalle. Kohteen itäpuolella sijaitsee Muurainsuon ojitettu suoalue. Suurniemen
alueella on jonkin verran loma-asutusta, myös itse kohdealueelle sijoittuu muutamia
loma-asumuksia. Vakituinen asutus on keskittynyt Vilniemen kylän tuntumaan, ja
ulottuu lähimmillään noin 500 m etäisyydelle kohteesta. Kohdealue on suosittua
virkistysaluetta.
Maankäyttö
Taajamat ja niiden ympäristöt -maakuntakaavassa tarkastelualueelle on osoitettu MYaluetta (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja). Kohteen
pohjoispuolelle on osoitettu taajamatoimintojen aluetta (A), virkistysaluetta (V) ja
luonnonsuojelualuetta (SL). Kohteesta noin 1 km etäisyydellä lounaassa sijaitsevat
saaret Pieni-Musta ja Ravaholma ovat Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa VRalueita (retkeily- ja ulkoilualue). Länsipuolen 1,5 km etäisyydellä sijaitseva Haminan
satama on Haminan keskeisten alueiden oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa (vahvistettu
24.6.2004) LS-aluetta (satama-alue).
Alueella on voimassa Vilniemen oikeusvaikutteinen osayleiskaava (vahvistettu
28.10.2009), jossa kohdealueelle on osoitettu kaavamerkinnät MU (maa- ja
metsätalousvaltainen alue, jolla erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta), M (maa- ja
metsätalousvaltainen alue), M-4 (maa- ja metsätalousalue, tämän ohella terveydenhoitoa
palvelevien rakennusten reservialue) ja MY (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla
erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta). Osayleiskaavassa alueelle on osoitettu
ulkoilureittejä ja aivan kohdealueen tuntumaan Selaviikkiin uimaranta-alue (VV-1).
Suurniemen etelärantaan on kaavoitettu tontteja loma-asutukselle (RA ja RA-1).
Kohdealueelle sijoittuu kolme muinaismuistoa; vartioaseman perustukset sekä kaksi
tykkipatteria.
Alueella
sijaitseva
Kakkuvuoren
kallioalue
on
luokiteltu
Kymen
kallioalueinventoinnissa (Hamari et al. 1992) suojelun kannalta arvokkaaksi alueeksi.
Vilniemen osayleiskaavan selostuksessa on todettu tuulivoimaloista seuraavaa:
”Yleiskaavan luonnosvaiheessa selvitettiin tuulivoimaloiden sijoittamista Suurniemen
alueelle. Luontokohteet, luonnonsuojelualueet, ulkoilualueet, nykyinen loma-asuminen,
suunnitellut asuntorakentamisen reservialueet, puuttuva infra ja maanomistajan
kielteinen kanta eivät puoltaneet tuulivoimalavarauksia.”
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
67
Teknistaloudellinen arvio
Korkeus merenpinnasta on tarkastelualueella keskimäärin 6,5 m mpy ja ympäröivän
alueen korkeus 500 m vyöhykkeellä on 2,4 m mpy. Etäisyys lähimpään sähköasemaan
(Jussilan MA) on 2,7 km. Valtatie 7, E18 (Kekkosenkatu) kulkee noin 4 km etäisyydellä
pohjoispuolella ja Haminan keskustaan on matkaa muutamia kilometrejä.
Alueella on vaihtelevaa pienipiirteistä mäkistä maastoa, ja osin pienten kumpareiden
välissä on soistuvia painanteista. Rakentamisolosuhteet ovat vaihtelevat ja voivat
paikoin olla huonot.
Alueen tuuliolosuhteet ovat erinomaiset, Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m
korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 7,1-7,8 m/s.
Alueen teknistä toteutettavuutta ei arvioida tämän selvityksen yhteydessä tarkemmin.
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Ympäristön loma-asutukseen on pääosin etäisyyttä vähintään 500 m. Melu- ja
välkevaikutuksia tulisi jatkotarkastelussa tutkia tarkemmin. Kohdealueella ja sen
kaakkoispuolella lähimmillään 500 m etäisyydellä sijaitseville loma-asumuksille
voimalat voivat aiheuttaa vaikutuksia.
Vilniemen alue on yleisesti suosittua ulkoilualuetta ja alueen edustan saaret (mm. PieniMusta ja Ravaholma) ovat virkistysalueita. Tällaisilla alueilla tuulivoiman vaikutukset
voidaan kokea haitallisina. Suoria haittavaikutuksia virkistysalueisiin voi kohdistua
esimerkiksi melun tai välkkeen takia, mutta näitä vaikutuksia pystytään vähentämään
mm. tarkkaan suunnitellun sijoituksen avulla. Välkevaikutukset ovat luonteeltaan usein
lyhytaikaisia.
Mikäli tarkastelualueella käynnistyy tuulivoimahankkeen tarkempi suunnittelu, aluetta
voidaan jatkossa rajata pienemmäksi kaavassa osoitetun asutuksen ja siihen
kohdistuvien vaikutusten perusteella.
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on
kuvattu tämän raportin luvussa 5.3.
Alueen tarkemmassa suunnittelussa tulee ottaa erityisesti huomioon tarkastelualueella
sijaitseva Kakkuvuoren arvokas kallioalue.
3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Alueen tuntumassa sen pohjois-, koillis- ja itäpuolella sijaitsee Natura- ja IBA-alueita.
Nämä voivat rajoittaa tuulivoimarakentamista alueella, sillä niillä levähtävät linnut ovat
vaarassa törmätä tuulivoimaloihin, ja tuulivoimaloilla voi olla lintuja karkottava
vaikutus.
Yleisesti lintudirektiivin (SPA) perusteella suojelluille Natura-alueille ja FINIBA- tai
IBA-alueille olisi suositeltavaa osoittaa 0,5-1 km suojaetäisyys tuulivoimaloihin.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
68
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Tuulivoimarakentamisen
tyypillisiä
yleisiä
vaikutuksia
mm.
alueja
yhdyskuntarakenteeseen sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9.
Aluerakenteellisesti tarkastelualueen osoittaminen tuulivoimatuotantoon muodostaisi
yhdessä Haminan sataman kanssa hieman nykyistä laajemman teollisuus- ja satamaaluekokonaisuuden.
5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
Tarkastelualueelle sijoitettavat tuulivoimalat näkyisivät merialueella pitkälle, sillä
näkymälinjoja katkaisevia elementtejä ei ole. Toisaalta tarkastelualueen länsipuolen
satamatoiminnot 1,5 km etäisyydellä ovat muokanneet maisemaa mereltä katsottuna
teolliseksi ja näin ollen tuulivoimankin voitaisiin katsoa soveltuvan laajempaan
kokonaisuuteen.
Läheisiltä virkistyskäytössä olevilta saarilta avautuu suoria näkymiä tuulivoimaalueelle, mikä aiheuttaa maisemakuvallisia vaikutuksia. Suoria virkistystoimintaa
häiritseviä vaikutuksia ei tuulivoimarakentamisen myötä kuitenkaan synny, ja voimalat
asettuisivat etelästä tarkasteltuna osaksi Haminan sataman raskaan infrastruktuurin
muokkaamaa maisemakuvaa..
Tarkastelualueen itä- ja pohjoispuolelle sijoittuvat loma-asukkaat voivat kokea
tuulivoimarakentamisen aiheuttamat muutokset maisemakuvassa häiritsevinä.
Tuulivoimarakentamisen sijoittamisessa tulee erityisesti ottaa huomioon Kakkuvuoren
kallioalueen maisemallinen ja geologinen arvo.
Muinaismuistot
suunnittelussa.
tulee
ottaa
huomioon
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
voimaloiden
sijainnin
tarkemmassa
69
6.1.4 Alue nro 11: Matinmäki (Harvajanniemen pohjoisosat), Virolahti-Hamina
Kuva 19 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Virolahden ja Haminan Matinmäen alueella, yleiskuva.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
70
Alueen sijainti
Tarkastelualue (osa-alue 147) koostuu rannikkoalueesta Harvajanniemen pohjoisosassa.
Alue sijoittuu pääosin Virolahden kuntaan ja osittain Haminan kaupunkiin alueen
länsireunalla. Kohde sijaitsee noin 14 km etäisyydellä Haminan keskustasta, Virolahden
keskustaan matkaa on yli 20 km.
Alueen yleiskuvaus
Matinmäki sijoittuu Harvajanniemen pohjoisosaan. Alue on merenrannikkoa ja sen
maasto on voimakkaasti luoteis-kaakkoissuuntaista. Kohdealue on melko metsäistä,
osittain soista ja myös peltoalueiden halkomaa. Alueen edustalla sijaitsevat Pyötsaaren
ja Kuorsalon suurikokoiset saaret.
Ympäröivillä rannikkoalueilla sekä tarkastelualueen eteläpuolella merialueen edustan
saarilla on runsaasti loma-asutusta. Vakituinen asutus keskittyy mm. Kyöperikin,
Tompurinmäen ja Vanhakylän asutuskeskittymiin, lähimmillään noin 1 km etäisyydelle
tuulivoiman tarkastelualueesta.
Maankäyttö
Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa alueen pohjoisosaan on merkitty maa-ainesten
ottoalue (EOm). Alueella on myös yksittäinen muinaismuisto, pronssikautinen
hautapaikka. Alueen länsipuolen rannikko on merkitty kaavamerkinnällä MY (maa- ja
metsätalousvaltainen alue, jolla erityisiä ympäristöarvoja) ja merkintä ulottuu hyvin
pieneltä osin kohdealueelle.
Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa Harvajanniemen eteläkärki on merkitty
tuulivoimatuotannolle soveltuvaksi alueeksi. Alueelle ei ole toteutettu hankkeita. Tähän
ovat syynä arviolta mm. alueen suuri etäisyys sähköverkosta, tv-alueen pieni koko sekä
asutuksen läheisyys. Tässä selvityksessä on päädytty tutkimaan laajempaa pohjoiseen
sijoittuvaa kokonaisuutta lähempänä sähköverkkoa, mahdollisesti korkeilla
voimalaitoksilla toteutettuna. Nyt tarkasteltavalla alueella saattaa olla myös vähemmän
vaikutuksia kuin Harvajanniemen eteläkärjen tuulivoima-alueella.
Alueen pohjoisosan läpi kulkee osuus Suuresta Rantatiestä, joka on luokiteltu
valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Tie on yksi Suomen
tärkeimmistä historiallisista maantieyhteyksistä. Se on kehittynyt tiettävästi jo 1300luvulla yhdistämään Suomen keskeisiä hallinto- ja linnakeskuksia Turkua ja Viipuria
(RKY 2009). Alueesta minimissään noin 1,5 km etelään sijaitsee Kuorsalon
valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Pohjoispuolella,
kapeimmillaan noin 250 m etäisyydellä tuulivoima-alueesta sijaitsee Pyölinjoen
(Kattilainen-Klamila) maakunnallisesti arvokas maisema-alue.
Kohteen eteläkärkeen rajautuu maakuntakaavassa arvokkaaksi geologiseksi
muodostelmaksi luokiteltu Manstuolin harjualue. Alueella on maakuntakaavassa myös
merkintä pohjavesialueesta.
Teknistaloudellinen arvio
Korkeus merenpinnasta on tarkastelualueella keskimäärin 13,5 m mpy ja ympäröivän
alueen korkeus 500 m vyöhykkeellä on 11,4 m mpy. Etäisyys lähimpään sähköasemaan
(Laurila) on 9,3 km. E18 kulkee noin 3 km päässä pohjoisessa ja sieltä johtaa
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
71
kohdealueella yleisen tien kautta joitakin yksityisteitä. Haminan keskusta on lähin suuri
keskus ja sinne on matkaa noin 3,5 km.
Alueella on vaihtelevaa pienipiirteistä mäkistä maastoa, ja osin pienten kumpareiden
välissä on soistuvia painanteista. Rakentamisolosuhteet ovat vaihtelevat ja voivat
paikoin olla huonot.
Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,78,3 m/s.
Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan tuulennopeuden voimalakohtainen
vaihteluväli on alueella 100 m korkeudella 6,6 – 7,6 m/s.
Mallinnuksen
perusteella
alueelle
voidaan
sijoittaa
18
voimalaa.
Kokonaiskapasiteetti on 54 MW. Huipunkäyttöaika on 3000-3700 h/a (100 m
napakorkeus).
Aluekokonaisuutta voidaan jatkosuunnittelun yhteydessä tutkia
pohjoiseen. Alueella ei ole juurikaan sijoittelua rajoittavia tekijöitä.
jatkettavaksi
Alueen lähellä ei sijaitse 110 kV verkkoja. Lähin sähköasema on 15 km päässä
luoteessa ja tämä sähköasema ei sijaitse rengasverkossa. Fingridin 110 kV rengasverkko
sijaitsee yli 20 km etäisyydellä.
Tuulipuiston verkkoliityntää varten on rakennettava pidempi 110 kV liittymisjohto kuin
muissa tämän selvityksen puistoissa ja sähköverkkoonliitynnän kustannukset ovat siten
muita kohteita suhteellisesti korkeammat.
Kuva 20 Alue 11, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden
sijoitussuunnitelma
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
72
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Tarkastelualueen lähistön ranta-alueilla sijaitsee melko runsaasti loma-asutusta. Pysyvä
asutus sijoittuu hieman kauemmaksi alueen itäpuolelle 1-2 kilometrin etäisyydelle.
Ympäristön loma-asutukseen on pääosin etäisyyttä vähintään 500 m. Melu- ja
välkevaikutuksia tulisi jatkotarkastelussa tutkia tarkemmin.
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on
kuvattu tämän raportin luvussa 5.3.
Kohteen eteläkärkeen rajautuu maakuntakaavassa arvokkaaksi geologiseksi
muodostelmaksi luokiteltu Manstuolin harjualue. Alueen arvot tulee ottaa tarkemmassa
sijoitussuunnittelussa erityisesti huomioon.
3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Valtaosa muuttavista arktisista hanhista kääntyvät juuri näillä main keväällä koilliseen
ja syksyllä lounaaseen, jolloin pitkänomaisesti hanhien lentosuuntaan nähden
kohtisuoraan sijoittuva tuulivoimarakentaminen voi muodostaa esteen hanhille ja siten
aiheuttaa törmäysriskin. Hanhet voivat kuitenkin kiertää tuulivoimalat molemmilta
puolilta.
Alueen eteläpuolella arktiset muuttajat, mm. osa hanhista, uikuista ja sukeltajasorsista,
levähtävät Tammionselällä ja Harvajanselällä joten näiltä alueilta sisämaahan
mahdollisesti suuntautuvat muuttoreitit ja näiden sijoittuminen suhteessa tuulivoimaalueeseen tulee selvittää alueen jatkosuunnittelussa. Levähdysalue sijoittuu
lähimmillään noin 2 km etäisyydelle tarkastelualueesta.
Tuulivoima-alueen eteläosasta on tiedossa yksi kalasääsken pesäpaikka ja toinen
pesäpaikka sijaitsee aivan alueen pohjoispuolella, mutta kalasääskellä on tyypillisesti
useita vaihtopesiä.
Alustavan arvion perusteella tuulivoimarakentaminen alueella ei aiheuta merkittäviä
haittavaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle.
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen,
aluetalouteen sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9.
5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
Lähistöllä, tarkastelualueesta lounaaseen sijaitseva Kuorsalon saari on valtakunnallisesti
merkittävä kulttuuriympäristö. Vastarannalle, noin 1,5-3 km etäisyydelle sijoittuvat
tuulivoimalat näkyisivät selkeästi Kuorsalon saarelle ja saattaisivat paikallisesti
aiheuttaa maisemavaikutuksia. Suurin osa Kuorsalon loma-asutuksesta sijaitsee saaren
koilliseen avautuvalla rannalla, jonne tuulivoimalat näkyisivät selvästi. Kuorsalon
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
73
alueen arvo maisema- ja kulttuuriympäristökokonaisuutena ei kuitenkaan heikkenisi
merkittävästi.
Tarkastelualueen vaikutukset muille läheisten merialueiden luonnon tai maiseman ja
kulttuuriympäristön kannalta tärkeille saarille eivät ole merkittäviä. Etäisyys
valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen, Tammion saareen on yli 7 km.
Majasaaren – Rakin Kotkan luotojen virkistysalueet sijoittuvat yli 9 km etäisyydelle ja
väliin jää useita näköesteitä.
Pyölinjoki, Kattilainen-Klamila on maakunnallisesti arvokas maisema-alue, joka
sijoittuu tarkastelualueen koillispuolelle. Alueella on laajoja peltoaukeita ja niihin
liittyvää asutusta mutkittelevan tien varrella. Tuulivoimalat tulisivat näkymään ainakin
osalle tätä maakunnallisesti arvokasta aluetta. Suurimmat vaikutukset olisivat lähinnä
sijaitsevalla Sydänkylän alueella, josta peltoaukeiden yli avautuisi näkymiä suoraan
tuulivoima-alueelle. Pohjoisesta Kattilaisista päin tarkasteltuna tuulivoimalat jäisivät
melko etäälle ja sijoittuisivat alueelta katselusuuntaan nähden pitkittäin, jolloin voidaan
olettaa vaikutusten jäävän melko vähäisiksi.
Tarkastelualueen tuulivoimarakentamisella voi olla vaikutuksia Manstuolin arvokkaan
kallioalueen maisemalliseen kokonaisuuteen. Suoria vaikutuksia geologisiin arvoihin ei
kuitenkaan aiheudu.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
74
6.1.5 Alue nro 12: Purola, Pyhtää
Kuva 21 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Pyhtään Purolan alueella, yleiskuva.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
75
Alueen sijainti
Purolan alue (osa-alue 206) sijaitsee Pyhtään kunnassa, rannikon tuntumassa laajalla
niemellä, Purolan kylän itäpuolella ja noin 8 km etäisyydellä Pyhtään Siltakylästä.
Alueen yleiskuvaus
Kohdealue on osittain metsäinen, mutta alueella ja ympäristössä on myös laajahkoja
viljelyaukeita ja niihin liittyvää asutusta sekä muutamia pienempiä soita. Niemen
eteläosissa on runsaasti avokallioita. Kaakkoispuolella (varsinaisen kohdealueen
ulkopuolella) sijaitsevat Lovisteininvuoren-Tonttuvuoren arvokkaat kallioalueet.
Lähistön vakituinen asutus on keskittynyt pääosin länsipuolelle Purolan ja Ylikylän
kyliin sekä itäpuolelle Kiviniemen kylään. Asutus sijoittuu yleensä yli 500 m
etäisyydelle kohdealueesta. Kuitenkin myös kohdealueen sisään jää muutamia
yksittäisiä asuinpaikkoja. Loma-asutusta on keskittynyt eteläpuolen rannikkoalueille
sekä edustan saarille melko runsaasti.
Maankäyttö
Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa alueen reunoille sijoittuu muutamia maaainesten ottoalueita (EOm) sekä eteläosaan yksi muinaismuistoksi merkitty kivi- ja/tai
pronssikautinen asuinpaikka.
Pyhtään kunnalla ei ole tiedossa erityisiä aluevaraustarpeita kohdealueen maankäytölle.
Kohteen kaakkoispuolelle noin 300 m etäisyydelle sijoittuu maakuntakaavaan merkitty
Lovinsteininvuoren-Tonttuvuoren arvokas geologinen muodostelma. Se on myös
Kymen kallioalueinventoinnissa (Hamari et al. 1992) luokiteltu suojelun kannalta
arvokkaaksi kohteeksi. Lisäksi kohteen läheisyyteen sijoittuvat Kymen
kallioalueinventoinnissa mainitut Köyrikallio ja Kokkovuori, joita ei kuitenkaan ole
luokiteltu suojelun kannalta arvokkaiksi.
Teknistaloudellinen arvio
Kohdealueella korkeus merenpinnasta on keskimäärin 15 m mpy. Ympäröivällä 500 m
vyöhykkeellä korkeus on 16,5 m mpy. Alueen pohjoiskärki ulottuu aivan tien E18
tuntumaan, jolta johtaa suunnittelualueelle muutamia yksityisteitä. Lähin suurempi
keskus on Kotka noin 15 km etäisyydellä.
Kyseessä on laaja aluekokonaisuus, jolla on rakentamisolosuhteiltaan vaihteleva
maaperä. Alueella on paljon kallioisia selänteitä, joilla perustamisolosuhteet ovat hyvät.
Alueelle sijoittuu myös muutamia soita. Tarkemman suunnittelun yhteydessä
määritellään parhaat sijaintipaikat tuulivoimaloille.
Tuuliatlaksen mukaan kohdealueen tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee
välillä 6,8-7,5 m/s.
Tarkennetun
tuulimallinnuksen
mukaan
tuulennopeuden
vaihteluväli
sijoitussuunnitelman mukaisilla tuulivoimalapaikoilla on 6,1 – 7,2 m/s 100 m
korkeudella ja 150 m korkeudella 7,8 m/s.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
76
Mallinnuksen
perusteella
alueelle
voidaan
sijoittaa
13
voimalaa.
Kokonaiskapasiteetti on 39 MW. Tuotantoarvio on 2300-2550 h/a laskettuna 100 m
napakorkeudella.
Tuulimallinnuksen mukaan tuulisuus muuttuu voimakkaasti siirryttäessä alueen
pohjoisosista kohti rannikkoa. Laskennallinen tuotanto sisämaassa on noin 30 %
alhaisempi kuin lähempänä rannikkoa
Alueen eteläosassa tuuliolosuhteet ovat edullisimmat, mutta tällä alueella asutus
rajoittaa suunnittelua huomattavasti. Sen sijaan sijoittelua rajoittavia teitä tai
sähkölinjoja ei esiinny.
Tuulipuiston liittämiseksi sähköverkkoon on olemassa erilaisia mahdollisuuksia.
Puiston lähettyvillä kulkee 20 kV jakeluverkko, mutta paikalliseen jakeluverkkoon ei
voi liittyä esim. 40 MW tuotantoteholla. Noin 6 kilometriä puiston keskipisteestä
pohjoiseen Myllykylässä sijaitsee Kymenlaakson Sähköverkko Oy:n 110 kV
sähköasema. Pyhtään keskustan pohjoispuolella noin 9 km etäisyydellä sijaitsee 110 kV
sähköasema, jonka omistaa Kymenlaakson Sähköverkko Oy. Noin 10 kilometriä
puiston keskipisteestä pohjoiseen sijaitsee Länsikylän 110 kV sähköasema.
Kymenlaakson Sähköverkko Oy:n mukaan puisto voidaan liittää 110 kV sähköverkkoon
esimerkiksi Siltakylän sähköasemalla, jonne puistosta on matkaa noin 5 km.
Kuva 22 Alue 12, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden
sijoitussuunnitelma
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
77
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Tarkastelualueen eteläpuolella sijaitsee kohtalaisen runsaasti loma-asutusta; eniten
pysyvää asutusta sijaitsee kohteesta suoraan länteen. Loma-asutuksesta katselusuunta
avautuu merelle ja tuulivoimalat jäävät alueen taakse, joten visuaaliset vaikutukset eivät
ole merkittäviä. Tarkastelualueen edustan saarilta katsottuna voimalat kuitenkin
näkyisivät pohjoisen suunnalla melko selkeästi. Tuulivoimaloilla voi olla melu- ja välke
vaikutuksia erityisesti muutamiin kohdealueen sisäpuolelle jääviin asuinpaikkoihin. Ne
tulee huomioida erityisen hyvin jatkotarkastelussa.
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on
kuvattu tämän raportin luvussa 5.3.
Tarkastelualueen läheisyydessä on geologisesti arvokkaita kohteita, mutta niihin ei
kohdistu suoria vaikutuksia.
3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Alustavan arvion perusteella tuulivoimarakentaminen alueella ei aiheuta merkittäviä
haittavaikutuksia mm. linnustoon. Alue on laaja kokonaisuus, jonka eteläosa saattaa
sijaita lintujen lentoreitillä. Alueen eteläosassa sijaitsee kalasääsken pesäpaikka, mutta
kalasääskellä on runsaasti vaihtopesiä tällä seudulla.
Rannikon tuntumassa olevat laajat kallioalueet ovat petolintujen kannalta riskialttiita
paikkoja tuulivoimarakentamisen sijoittamiselle. Kyseinen kohde sijoittuu kuitenkin
arvokkaiden kallioalueiden ulkopuolelle.
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Tuulivoimarakentamisen tyypillisiä vaikutuksia mm. alue- ja yhdyskuntarakenteeseen
sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9.
5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
Aivan tarkastelualueen tuntumaan ei sijoitu valtakunnallisesti arvokkaita maisemaalueita tai rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Tarkastelualueesta pohjoiseen,
lähimmillään vajaan kahden kilometrin etäisyydellä sijaitsee maakunnallisesti arvokas
Länsikylän-Myllykylän maisema-alue laajoine peltoaukeineen, joiden keskellä virtaa
Siltakylänjoki. Tuulivoimarakentaminen ei kuitenkaan arvion perusteella heikennä
maakunnallisesti arvokkaan alueen maisemallista kokonaisuutta, sillä voimalat jäisivät
valtatien ja sen eteläpuoleisten metsäalueiden taakse kohtalaiselle etäisyydelle eivätkä
näin ollen vaikuttaisi Siltakylän-Myllykylän lähimaisemaan.
Rannikon tuntumassa tuulivoimalat näkyvät esteettä meri- ja saaristoalueille. Mikäli
aluetta rajataan eteläosassa mm. luontoperustein esitettyä pienemmäksi, näkyvyyden
merkitys eteläisen saariston suuntaan vähenee.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
78
Länsipuolisen Purolan kylän maisemaa hallitsee avoin maatalousmaisema. Näiltä
peltoaukeilta tuulivoimalat voivat paikoin näkyä selkeästi. Samoin kohdealueen
sisäpuolelle jäävät avoimet peltoalueet avaavat näkymälinjoja, joiden myötä
tuulivoimaloiden
maisemavaikutukset
kohdistuvat
laajemmalle
alueelle.
Sijaintipaikkojen huolellisella suunnittelulla voidaan maisemahaittoja vähentää.
Lovistenvuoren-Tonttuvuoren arvokkaalta kallioalueelta käsin tuulivoimalat eivät
todennäköisesti tule näkymään, sillä voimalat jäävät näkymiä katkaisevan metsikön
taakse.
Kauempaa
tarkasteltuna
laajamittainen
tuulivoimarakentaminen
tarkastelualueella saattaa kuitenkin jonkin verran vähentää Tonttuvuoren kallioalueen
maisemallista merkittävyyttä korkeiden teollisten rakennelmien myötä.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
79
6.1.6 Alue nro 13: Struka, Pyhtää
Kuva 23 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Pyhtään Strukan alueella, yleiskuva
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
80
Alueen sijainti
Tarkastelualue koostuu yhdestä osa-alueesta (293) ja sijaitsee Pyhtään kunnassa,
valtatien 7 (E18) ja Purolanlahden välisellä alueella. Itäpuolella sijaitsevaan Pyhtään
Siltakylään on matkaa noin 2 km ja lännessä alue rajoittuu Pyhtään kirkonkylään.
Alueen yleiskuvaus
Alue on pääosin metsäistä ja soista aluetta. Asutusta on ympäristössä jonkin verran,
pääosin länsi- ja itäpuolella. Kymijoki virtaa länsipuolella aluetta ja sitä ympäröivä
Kymijokilaakso on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue.
Maankäyttö
Pääosalla
tarkastelualuetta
ei ole
maakuntakaavan
aluevarausmerkintöjä.
Tarkastelualueen pohjoisosassa on yksi muinaismuisto, kivikautinen asuinpaikka.
Länsipuolelle alueen ulkopuolelle rajautuu Kymijoenlaakson valtakunnallisesti arvokas
maisema-alue. Kohdealueen pienelle osalle sijoittuu länsipuolella maaseutu ja luonto maakuntakaavaan merkitty pohjavesialue.
Mm. maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa alueen eteläosassa on merkintä
maakunnallisesti arvokkaasta maisema-alueesta (Strukan metsäalue), ja eteläpuolelle
rajautuvalla Santaniemenselällä sijaitsee 2 Natura-aluetta (SantaniemenselkäTyyslahti/SPA-direktiivi
sekä
Koukkusaari/SCI-direktiivi)
sekä
lintuvesien
suojeluohjelma.
Kohdealueen reunamilla on paikoin hyvin pieneltä osalta voimassa Kymijoen
länsihaarojen osayleiskaava, jossa kaavamerkintänä on M tai M-1 (maa- ja
metsätalousvaltainen alue).
Pyhtään kunnalla ei ole tiedossa erityisiä aluevaraustarpeita kohdealueen maankäytölle.
Kohdealue rajoittuu kuitenkin lännessä Pyhtään kirkonkylän taajaman
laajenemissuuntaan.
Teknistaloudellinen arvio
Korkeus merenpinnasta on tarkastelualueella keskimäärin 19 m mpy. Ympäröivällä
alueella 500 m vyöhykkeellä korkeus on 16,5 m mpy. Lähin sähköasema sijaitsee
Pyhtäällä 2,1 km etäisyydellä. Aivan alueen pohjoisrajalla kulkee tie E18, jolta johtaa
alueelle yleinen tie ja yksityisteitä.
Alueen rakentamisolosuhteet ovat vaihtelevat. Alueella on laajalti soita, suurimpana
Hevossuo, ja rakentamisessa tulee tarkastella alueen maaperää tarkemmin.
Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,77,5 m/s.
Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan tuulennopeuden voimalakohtainen
vaihteluväli on alueella 100 m korkeudella 6,3 – 7,1 m/s.
Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 12 tuulivoimalaa.
Kokonaiskapasiteetti on 36 MW. Huipunkäyttöaika on 2300-2900 h/a (100 m
napakorkeus).
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
81
E18-väylä halkoo alueen pohjoisosan. Alueen itäosan halki kulkee tie, jonka ympärille
on jätettävä suojavyöhyke.
Asutuksen läheisyys estää tuulivoimaloiden sijoittelun tarkastelualueen reunoille.
Alueen pohjoispuolella kulkee Fingridin 110 kV johto ja suoraan johtoon liittyminen ei
liene mahdollista puiston suuren tehon vuoksi.
Lähimmät 110 kV sähköasemat sijaitsevat Pyhtäällä ja Ahvenkoskella, joihin
liittyminen on todennäköisesti mahdollista.
Kuva 24 Alue 13, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden
sijoitussuunnitelma
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Yksittäisten asuinrakennusten välimatka on kohdealueeseen nähden paikoin hyvin
lyhyt, alle 500 m. Pääosin etäisyyttä asutukseen on yli 500 m. Melu- ja välkevaikutukset
tulee ottaa tarkemmassa sijoitussuunnittelussa huomioon.
Yksittäisenä kohteena alueen tuulivoimarakentaminen ei aiheuta välttämättä merkittäviä
vaikutuksia asutukselle. Jos tuulivoimaloita sijoitetaan myös lähiseutujen kohteiden 2 ja
12 alueelle, saattavat niiden yhteisvaikutukset kasvaa merkittäviksi.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
82
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on
kuvattu tämän raportin luvussa 5.3.
3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Alueen eteläpuolella sijaitsee Natura-alueita sekä lintuvesien suojeluohjelma-aluetta.
Mm. alueen lounaispuolella sijaitseva matala Tyyslahti on luonnonsuojelualue sekä
linnustoarvojensa takia suojeltu Natura-alue (SPA) ja viereinen Santaniemenselkä
maakunnallisesti arvokas lintualue. Santaniemenselän saarella on suuri harmaahaikaran
pesimäyhdysknta, ja alueella on pesinyt monina vuosina myös äärimmäisen
uhanalaiseksi luokiteltu haarahaukka. Tuulivoiman tarkastelualueen eteläosa ei ole
linnuston kannalta tuulivoimarakentamiselle edellytyksiltään hyvin soveltuva.
Yleisesti lintudirektiivin (SPA) perusteella suojelluille Natura-alueille ja FINIBA- tai
IBA-alueille olisi suositeltavaa osoittaa esimerkiksi 0,5-1 km suojaetäisyys
tuulivoimaloihin.
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen,
aluetalouteen sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9.
5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
Alueen eteläosassa sijaitsee maakunnallisesti arvokas maisema-alue Strukan metsäalue,
joka kuitenkin nyt on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Kohteen länsipuolella sijaitsee
valtakunnallisesti arvokas Kymijoenlaakson maisema-alue. Tuulivoimaloiden voidaan
arvioida aiheuttavan jonkin verran visuaalisia vaikutuksia molemmille maisemaalueille. Länsipuolisen Kymijokilaakson maisema-alue on pääosin avointa
viljelysmaisemaa ja paikoitellen tuulivoimalat näkyisivät sinne hyvinkin selkeästi.
Toisaalta Kymijokilaakson maisema-alue on hyvin laajalle ulottuva kokonaisuus, josta
valtaosaan tuulivoimarakentaminen ei näkyisi.
Tarkempien sijaintipaikkojen suunnittelun yhteydessä voidaan merkittävimpiä
vaikutuksia lieventää. Metsäinen ympäristö katkaisee monin paikoin näkymiä
lähialueille ja siten lieventää haitallisia maisemavaikutuksia.
Kohteen eteläisimmät osat suositellaan rajattavaksi jatkotarkastelun ulkopuolelle mm.
maisemaan ja luontoon liittyvien rajoitteiden vuoksi.
Alueella sijaitsevat muinaismuistot ovat yksittäisiä kohteita ja niihin
tuulivoimarakentamisella ei todennäköisesti ole merkittävää vaikutusta. Muinaismuistot
tulee ottaa tarkemmassa suunnittelussa huomioon.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
83
6.1.7 Alue nro 15: Myllykylä-Valkjärvensuo, Kotka-Pyhtää
Kuva 25 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Pyhtään Strukan alueella, yleiskuva
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
84
Alueen sijainti
Laaja, yli 30 km2 kokoinen tarkastelualue (osa-alue 112) sijaitsee Kotkassa ja Pyhtäällä,
valtatien 7 (E18) pohjoispuolella. Pyhtään keskustaan on matkaa lyhimmillään noin 10
km.
Alueen yleiskuvaus
Tarkastelualue on pinta-alaltaan laaja, pääosin metsäinen alue, joka sisältää myös useita
suoalueita. Ympäristön asutus sijoittuu pääosin vähintään 500 m päähän kohdealueen
rajoista. Alueen sisälle jää muutama pienialainen asutuskohde. Koillisosassa aluetta
sijaitsee Kotkan Heinsuon kaatopaikka.
Maankäyttö
Taajamat ja niiden ympäristöt -maakuntakaavassa länsipuolella aluetta on
kaavamerkinnät M (maa- ja metsätalousvaltainen alue), MY (maa- ja
metsätalousvaltainen alue, jolla erityisiä ympäristöarvoja) sekä kaakkoisnurkassa EJ
(jätteenkäsittelyalue eli Kotkan Heinsuon kaatopaikka) ja T (teollisuus- ja varastoalue).
Pohjoispuolella
kohdealueella
sijaitsee
arvokas
geologinen
muodostuma
(Kananiemenharju) sekä pohjavesialue. Alueen eteläosiin sijoittuu kaksi Kymen
kallioalueinventoinnissa mainittua kohdetta, Pertonvuori ja Kukkarsaarenko, joita ei ole
luokiteltu suojelun kannalta avokkaiksi alueiksi.
Pohjoisessa alue rajautuu Valkmusan kansallispuistoon. Valkmusan kansallispuiston
alue on suojeluohjelmakohde (kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelma),
FINIBA-alue (kriteerilaji kurki) sekä Maaseutu- ja luonto -maakuntakaavan
luonnonsuojelualue (SL) ja Natura-alue (SCI).
Länsipuolelle aluetta, noin 500 m etäisyydelle kohdealueen rajoista jää maakunnallisesti
arvokas maisema-alue, Pyhtään Länsikylä-Myllykylä.
Kohdealueen lähistössä on tutka, mutta tämän hetken tietojen perusteella tutkan
suojaetäisyydet eivät rajoita alueen tarkastelua tuulivoimarakentamiseen. Alueen sisällä
sijaitsee laaja turvetuotantoalue, jota olisi mahdollista hyödyntää tuulivoimatuotantoon.
Teknistaloudellinen arvio
Tarkastelualueella korkeus merenpinnasta on keskimäärin 29 m mpy ja ympäröivällä
500 m vyöhykkeellä 21,7 m mpy. Lähin sähköasema on Pernoonkoski 1,6 km
etäisyydellä. E18 kulkee eteläpuolella noin 1 kilometrin etäisyydellä ja siltä johtaa
alueelle yksityisteitä. Myös muutama suurempi tie kulkee kohdealueen itäpuolella
(Vastilantie 3562) ja länsipuolella (Harjuntie). Lähin suurempi keskus on Kotka, joka
sijaitsee noin 8 km etäisyydellä.
Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,4-7
m/s.
Tarkennetun tuulimallinnuksen perusteella keskimääräinen tuulennopeus
tuulipuiston alueella 100 m korkeudella on 6,1 m/s ja 150 m korkeudella 7,1 m/s.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
85
Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 36 tuulivoimalaa.
Kokonaiskapasiteetti on 108 MW. Huipunkäyttöaika on 2000-2250 h/a 100 m
napakorkeudella ja 2700-3400 h/a 150 m napakorkeudella.
Sijoitussuunnittelussa on huomioitava alueen poikki kulkevat kolme erillistä
sähkölinjaa. Niiden ympärille on jätettävä suojavyöhyke. Eteläosan turbiinit tulisivat
suunnitellun E18-moottoritien varteen.
Alueen halki kulkee itä-länsisuunnassa Fingridin 400 kV voimajohto ja eteläpohjoisuunnassa kaksi 110 kV johtoa. Suunnitellun tuulipuiston ympärillä on useita
sähköasemia, joihin puisto voisi liittyä. Suurimmat sähköasemat ovat Fingridin Kymi,
Pernoonkoski, Kyminlinna ja Länsikylä. Fingridin mukaan suositeltava liityntäpiste on
joko Pernoonkosken tai Kymin sähköasema.
Alue on jossain määrin soista, mikä kasvattanee rakentamiskustannuksia.
Aluetta on tarkennetun tuulianalyysin yhteydessä rajattu pienemmäksi suhteessa
paikkatietoanalyysissä tunnistettuun alueeseen. Teknistaloudellisesti potentiaalisin osa
kohteesta sijoittuu alueen eteläosaan, joka on myös ympäristön kannalta paras.
Kuva 26 Alue 15, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden
sijoitussuunnitelma
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
86
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Alueen sisälle jääviin yksittäisiin asuinkohteisiin kohdistuu vaikutuksia; melua ja
välkettä tulisi tutkia tarkemmassa suunnittelussa. Alustavan arvion perusteella alueen
ulkopuolelle rajautuvaan asutukseen ei kohdistu merkittäviä haittavaikutuksia.
Tarkastelualue
rajautuu
suoraan
Valkmusan
kansallispuiston
alueeseen.
Maakuntakaavassa on Valkmusan alueen poikki osoitettu itä-länsisuuntainen
viheryhteystarve. Valkmusan alueen maisemalliseen kokonaisuuteen voi aiheutua
tuulivoimarakentamisen myötä visuaalisia haittavaikutuksia. Virkistyskäyttöön
tuulivoimarakentaminen ei kuitenkaan suoraan vaikuta.
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on
kuvattu tämän raportin luvussa 5.3.
Tarkastelualueen sisäpuolelle jää geologisesti arvokkaita kohteita, mutta niihin
kohdistuvat haittavaikutukset voidaan minimoida tarkemman sijoitussuunnittelun
yhteydessä.
3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Alueen pohjoispuolella sijaitsee Valkmusan kansallispuisto, joka on FINIBA-alue ja
luontodirektiivin perusteella suojeltu Natura-alue. Alueen jatkotarkastelussa on otettava
huomioon linnustovaikutukset ja mahdollisesti rajattava aluetta erityisesti pohjoisosasta.
Kurjet levähtävät alueen pohjoispuolisilla arvokkailla lintualueilla, ja alueen
jatkotarkastelussa on selvitettävä kurkien lentoreitit törmäysriskin arvioimiseksi.
Tarvittaessa tulisi jättää kurkien lentosuunnat keväällä ja syksyllä vapaaksi
tuulivoimarakentamisesta.
Valkmusan ja viereisen Munasuon alueelta on tiedossa runsaasti kalasääsken
pesäpaikkoja, mikä sekin puoltaa alueen rajaamista erityisesti pohjoisosasta.
Yleisesti FINIBA- tai IBA-alueille olisi suositeltavaa osoittaa esimerkiksi 0,5-1 km
suojaetäisyys tuulivoimaloihin.
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Ks. Yleiset vaikutukset, luku 5.6 ja 5.9. Nykyinen voimajohto kulkee Valkmusan
alueella, ja voimajohdon linjaus tulee siirtää maakuntakaavan mukaiseksi siinä
vaiheessa kun uusiminen on ajankohtaista. Tämä tulee ottaa huomioon
tuulipuistosuunnittelun aikatauluun vaikuttavana tekijänä.
Etelässä tulee ottaa huomioon E18-tien uuden linjaukseen varrelle osoitettu
taajamarakenteen laajeneminen.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
87
5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
Kohdealueen itäpuolella on Kymijoen laakson valtakunnallisesti arvokas maisema-alue.
Kyseinen
alue
on
hyvin
laaja
kokonaisuus,
jolle
tarkastelualueen
tuulivoimarakentaminen ei oletettavasti aiheuttaisi merkittäviä haittavaikutuksia.
Länsipuolella sijaitseva maakunnallisesti arvokas Pyhtään Länsikylän-Myllykylän
maisema-alue on avointa viljelysmaisemaa. Maisema-alueeseen voi kohdistua jonkin
verran visuaalisia vaikutuksia. Maisema-alueen peltojen avoimet näkymät laajentavat
tuulivoimaloiden näkyvyyttä ympäristöön. Kohdealueen ja arvokkaan maisema-alueen
väliin jäävä metsä katkaisee osin näkymiä ja jossain määrin lieventää
maisemavaikutuksia.
Paikkatietoanalyysissä tunnistettu tarkastelualue rajautuu suoraan Valkmusan
kansallispuiston alueeseen. Valkmusan alueen maisemalliseen kokonaisuuteen voi
aiheutua tuulivoimarakentamisen myötä visuaalisia haittavaikutuksia. Virkistyskäyttöön
tuulivoimarakentaminen ei kuitenkaan suoraan vaikuta. Mm. luonto- ja maisemaarvojne perusteella aluetta suositellaan rajattavaksi keskittyen alueen keski- ja eteläosia.
Tarkennetun tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelman perusteella alueen keskellä sijaitsee
kaksi asuinrakennusta ja yksi loma-asunto, joiden ympärille turbiinit tulisivat:
tuulipuisto näkyisi näistä rakennuksista joka suunnassa, jolloin maisemavaikutukset
olisivat merkittäviä.
Tarkastelualueen eteläosassa kulkee E18-moottoritien linjaus, jonka ympäristöön olisi
suositeltavaa sijoittaa tuulivoimaloita tarkastelualueen sisäpuolella, tien suoja-alueet
huomioon ottaen. Tämä muodostaisi uudenlaista kaupunkikuvaa tien varteen. E18alueen laajemmassa kehittämisessä on käynnissä ns. Vihreä moottoritie -hanke, jota
tuulivoimarakentaminen osaltaan tukisi.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
88
6.1.8 Alue nro 16: Suljento, Kotka-Kouvola
Kuva 27 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Suljennon alueella (Kotka-Kouvola), yleiskuva
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
89
Alueen sijainti
Tarkasteltava kohdekokonaisuus koostuu kahdesta pienestä osa-alueesta (44 ja 33) sekä
yhdestä laajasta osa-alueesta (81). Alueet sijaitsevat Kymijoen itäpuolella, Kotkan
keskustasta noin 15-20 km pohjoiseen ja noin 5-8 km Anjalankosken keskuksesta
etelään ja kaakkoon. Alueet sijoittuvat Kotkan kaupungin alueelle, joskin hyvin pieni
osa pohjoisessa sijoittuu Kouvolan kaupungin alueelle.
Selvityksen edetessä on osa-alueet 33 ja 44 päädytty rajaamaan tarkastelun
ulkopuolelle.
Alueen yleiskuvaus
Kohdealueista laajin (81) on pääosin soista ja metsäistä aluetta, paikoin esiintyy osin
avokallioisia kohoumia ja louhikkoisia alueita. Alueen länsipuolella, lähimmillään noin
500 m etäisyydellä virtaa Kymijoki. Muut alueet ovat laajuudeltaan pienikokoisia,
pääosin metsäalueita.
Maankäyttö
Laajalle kohdealueelle (paikkatietoanalyysin osa-alue 81) on Maaseutu ja luonto maakuntakaavassa
merkitty
pohjavesialue
(pv)
sekä
itä-länsi-suuntainen
viheryhteystarve. Kohteen itäosassa on joitakin maa-ainesten ottoalueita (EOm).
Kohteen eteläpuolella on pieneltä osin voimassa taajamat ja niiden ympäristöt maakuntakaavan merkinnät M (maa- ja metsätalousvaltainen alue) ja V (virkistysalue).
Länsipuolella kohdetta kulkee Kymijoki, ja Kymijoen laakso on valtakunnallisesti
arvokas maisema-alue. Länsipuolella noin 2 km etäisyydellä sijaitsee maakuntakaavaan
merkitty arvokas geologinen muodostuma Vartioisvuori, joka on myös Kymenlaakson
kallioalueinventoinnissa (1992) luokiteltu suojelun kannalta arvokkaaksi kohteeksi.
Tarkastelualueen osa-alue 33 alueen koilliskulmassa on laajuudeltaan hyvin pieni. Se
rajautuu eteläpuolella samoin pienehköön Rapakivenjärveen, joka on lintuvesien
suojeluohjelmakohde, Natura-alue (SPA-direktiivi), yksityinen suojelualue sekä
Maaseutu ja luonto -maakuntakaavan luonnonsuojelualue (SL). Alue nro 44 sijoittuu
osin Vähävuoren arvokkaalle kallioalueelle.
Teknistaloudellinen arvio
Kohdealueella korkeus merenpinnasta on keskimäärin 73 m mpy ja ympäröivän alueen
korkeus 500 m vyöhykkeellä 32,6 m mpy. Kymin sähköasema on aivan kohteen
vieressä. E18 kulkee eteläpuolella noin 8 km etäisyydellä ja siltä johtaa alueelle mm.
valtatie 15 (Kouvolantie). Lähin suuri keskus Kotka sijaitsee noin 16 km etäisyydellä.
Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus alueella 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee
välillä 6,3-7,1 m/s.
Aluetta on teknisen tarkastelun yhteydessä rajattu toimivammaksi kokonaisuudeksi,
mm. osa-alueet 44 ja 33 on rajattu tarkastelun ulkopuolelle.
Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan tuulennopeuden vaihteluväli on alueella
100 m korkeudella 6,0 – 6,2 m/s.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
90
Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 11 tuulivoimalaa.
Kokonaiskapasiteetti on 33 MW. Huipunkäyttöaika on 1900–2500 h/a (100 m
napakorkeus).
Asuinrakennukset sekä tarkastelualueen läpi kulkevat sähkölinjat rajoittavat
tuulivoimaloiden sijoittelua. Alueen itäosan läpi kulkee myös rautatie, joka osaltaan
rajoittaa sijoittelua.
Alue on melko soista. Selkeimmät suoalueet ovat huomioitavissa tuulivoimaloiden
sijoittelussa.
Alue 16 sijaitsee Fingridin 400 kV ja 110 kV johtojen risteyskohdassa ja alueen lähellä
sijaitsee useita sähköasemia. Puiston verkkoonliittämiselle on useita vaihtoehtoja.
Kuva 28 Alue 16, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden
sijoitussuunnitelma
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Pienten osa-alueiden läheisyyteen ei sijoitu runsaasti asutusta. Osa-alueen 81
sisäpuolelle jää joitakin asuinrakennuksia, jotka tulee ottaa tarkemman
hankesuunnittelun yhteydessä huomioon erityisesti melu- ja välkevaikutusten osalta.
Länsipuolelle tarkastelualuetta Kymijoen rannoille sijoittuu loma-asutusta kohtalaisen
runsaasti, välimatkaa alueeseen on vähäisimmillään 500 m. Loma-asutukseen saattaa
kohdistua visuaalisia vaikutuksia, erityisesti tarkastelualueen länsireunalle sijoittuvien
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
91
voimaloiden myötä. Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa on myös otettava huomioon
melu- ja välkevaikutukset loma-asutukseen.
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesiolosuhteisiin on
kuvattu yleisellä tasolla luvussa 5.3.
Alueesta noin 2 km länteen sijaitsee geologisesti arvokas muodostuma. Koska arvokas
geologinen kohde sijoittuu tarkastelualueen ulkopuolelle, ei sen kallioperään kohdistu
suoria vaikutuksia.
3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Kohde 33 rajautuu lintudirektiivin perusteella suojeltuun Natura-alueeseen (SPA),
suojeluohjelmakohteeseen ja luonnonsuojelualueeseen ja on syytä rajata pois
tuulivoimalle soveltuvasta alueesta. Osa-alueen 81 koillisnurkka sijoittuu lähelle
maakunnallisesti arvokasta lintujen levähdysaluetta. Tarkastelualueen laajuutta on
teknisen tuulimallinnuksen yhteydessä rajattu. Muutoin tuulivoimarakentamisella ei
lähtökohtaisesti ole merkittäviä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen ja
liikenteeseen on kuvattu yleisellä tasolla luvuissa 5.6 - 5.9.
5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
Tarkastelualue sijoittuu valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen, Kymijokilaakson
läheisyyteen. Kyseinen arvokas maisema-alue on hyvin laaja kokonaisuus, joka edustaa
Eteläisen viljelyseudun ja Kaakkoisen viljelyseudun vaihettumisvyöhykkeen
poikkeuksellisen laajapiirteistä ja samalla vaihtelevaa viljelymaisemaa. Alueella on
monia kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita. (mm. Ympäristöministeriö 1992)
Tarkastelualueen länsipuolella Kymijoenlaakson valtakunnallisesti arvokas maisemaalue jää paikoin alle 300 m etäisyydelle. Maisema-alueeseen voi kohdistua vaikutuksia,
kohteen länsireunalle sijoittuessaan tuulivoimalat saattavat aiheuttaa paikallisia
muutoksia maisemakuvaan. Maisema-alueen ja tuulivoima-alueen väliin jäävä vyöhyke
on kuitenkin pääosin metsän peitossa, jolloin puusto osin estää näkyvyyttä maisemaalueelle.
Kymijoen laakson maisema-alue on laaja kokonaisuus, jonka arvot eivät merkittävästi
heikkene lähialueilla tapahtuvan tuulivoimarakentamisen myötä. Kuitenkin jos sekä
tarkastelu alue 16 että 15 toteutuvat laajamittaisina, tulee näiden alueiden väliin jäävään
arvokkaan maisema-alueen osaan kohdistumaan maisemakuvallisia vaikutuksia. Alueita
tulisikin tarkemman sijoitussuunnittelun yhteydessä arvioida kokonaisuutena.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
92
6.1.9 Alue nro 17: Suutari-Matarniemi, Kotka-Hamina
Kuva 29 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Suutari-Matarniemen alueella (Kotka-Hamina),
yleiskuva
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
93
Alueen sijainti
Paikkatietoanalyysissä tunnistettiin useista laajalle levittäytyvästä alueesta muodostuva
kohdekokonaisuus, joista keskeinen osa-alue (nro 73) on selvästi muita suurempi.
Selvityksen edetessä on tarkastelualueen laajuutta rajattu ja tarkastelut on keskitetty osaalueisiin 73 ja 42 sekä näistä itään sijaitsevaan osa-alueeseen 32. Alueet sijaitsevat
pääosin Haminan kunnassa, laajin keskeinen kohde 73 osin Kotkan puolella. Etäisyys
on Haminan keskustasta noin 6-10 km luoteeseen.
Tarkempi tarkastelu ja vaikutusten arviointi on keskitetty laajaan osa-alueeseen nro 73,
josta on laadittu tuulimallinnus.
Kallioisille kumpareille laajan peltoaukean pohjoispuolelle sijoittuvilla pienehköillä
osa-alueilla 31 ja 32 voitaisiin jatkossa tarkastella yhdessä osa-alueen 38 kanssa
pienemmän mittakaavan tuulipuiston toteuttamisen mahdollisuuksia. Tässä
selvityksessä ei kyseisiä kohteita käydä läpi tarkemmin.
Alueen yleiskuvaus
Keskeinen tarkastelualue (kohde 73) on laaja ja pääosin havupuuvaltaista metsikköä.
Metsikön seassa on runsaasti pieniä avokallioita sekä louhikkoa ja niiden välissä soisia
painanteita. Eteläpuolella aluetta kulkee valtatie 7 (E18) ja länsipuolella Kouvolantie
(tie nro 15). Alueen halki kulkee Haminan rata, joka yhdistää Haminan Kouvola-Kotka
-rataan. Tarkastelualueen reunamilla on jonkin verran suhteellisen tiheää asutusta, mutta
etäisyyttä on pääosin yli 500 m. Lähimpiä kyliä ja tilakeskuksia Kouvolantien
tuntumassa tarkastelualueen länsipuolella ovat Matarniemi, Juurikorpi, Ylänummi ja
Tavastila.
Pienialainen kohde 42 on kallioinen kohouma havumetsäalueella. Alueella sijaitsee
pieni louhos. Asutusta ei juuri ole lähituntumassa; lähimmät yksittäiset
asuinrakennukset ovat noin kilometrin etäisyydellä.
Maankäyttö
Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa kohdealueella 73 on kaavamerkintä muutamista
maa-aineisten ottoalueista (EOm) sekä Uuperinmäen alueella sijaitsevasta retkeily- ja
ulkoilualueesta (VR). Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa on osalla tarkastelualuetta
merkintä arvokkaasta geologisista muodostumasta (Suurikallio). Tarkastelualueen läpi
on merkitty linjaus ylimaakunnalliselle patikointireitille, joka yhdistyy alueen
luoteispuolella maakuntakaavassa osoitettuun viheryhteystarpeeseen. Koillisnurkassa on
muutamia yksittäisiä muinaismuistoja (kivi- ja/tai pronssikautiset asuinpaikat).
Osa-alue 42 on osittain maa-ainesten ottoalueella (EOm). Osa-alue 31 on maaseutu ja
luonto -maakuntakaavassa kaavamerkinnän MU (maa- ja metsätalousalue, jolla on
ulkoilun ohjaamistarvetta) alueella. Laajan osa-alueen 73 osuu pieneltä osin
valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle pohjoiskärjestään (Sippolanjoen ja
Summanjoen laaksot). Osa-alueesta noin kilometrin etäisyydellä länteen sijaitsee
kohtalaisen pienialainen maakunnallisesti arvokas maisema-alue (Ylänummi, Kotka).
Teknistaloudellinen arvio
Tarkastelualueen maastonkorkeus on keskimäärin 36 m mpy. Ympäröivällä 500 m
vyöhykkeellä korkeus on keskimäärin 28 m mpy. Lähin sähköasema on osa-alueesta
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
94
riippuen Vehkajärvi tai Vehkalahti, molemmat reilun 6 km etäisyyksillä. E18 kulkee
alueen eteläkärjen tuntumassa ja siltä johtaa alueelle mm. tie 371 (mm. Metsäkyläntie).
Lähin suuri keskus on Hamina noin 7 km etäisyydellä.
Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,2–
7,2 m/s.
Alueen rakentamisolosuhteen ovat melko vaihtelevat. Alueella on paikoin suoalueita,
joille tuulivoimarakentamisen sijoittaminen kasvattaisi kokonaisinvestoinnin
kustannuksia.
Tarkennetun
tuulimallinnuksen
mukaan
tuulennopeuden
vaihteluväli
sijoitussuunnitelman mukaisissa kohdissa on 100 m korkeudella 5,9 – 6,4 m/s.
Tuulimallinnuksen ja alustavan sijoitussuunnittelun perusteella alueelle on
mahdollista sijoittaa 15 tuulivoimalaa. Kokonaiskapasiteetti on 45 MW.
Huipunkäyttöaika on 1900-2600 h/a (100 m napakorkeus).
Alueen läpi kulkevat rautatie sekä 400 kV ja 110 kV sähkölinjat, jotka rajoittavat
voimaloiden sijoittelua. Alueen luoteiskulma olisi tuulisuudeltaan potentiaalinen, mutta
aluetta ei ole tarkasteltu ensisijaisena alueena Suurivuoren arvokkaan kallioalueen
vuoksi.
Suunniteltu tuulipuistoalue sijaitsee Fingridin 110 kV johtojen risteyskohdassa ja
puiston lähellä sijaitsee myös useita Kymenlaakson Sähkön sähköasemia. Puistolla on
useita hyviä liityntämahdollisuuksia sähköverkkoon.
Kuva 30 Alue 17, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden
sijoitussuunnitelma
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
95
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Tarkastelualueiden lähiympäristöt ovat pääosin melko vähäisessä määrin asutettuja.
Laajimman osa-alueen 73 ympäristössä on tiiviimpää asutusta, johon etäisyyttä on
pääsääntöisesti vähintään 500 m. Melu- ja välkevaikutuksia tulee jatkossa tarkastella
alueilla, joilla asutusta on suhteellisen lähellä.
Vaikutukset maakunnallisiin reitteihin (patikointireitti, viheryhteystarve) tulee
erityisesti ottaa huomioon tarkemmassa suunnittelussa. Reitit ovat osa laajempaa
maakunnallista kokonaisuutta. Tarkemmassa suunnittelussa tuulivoimalat tulee sijoittaa
siten, että ne eivät vähennä reittien ja yhteyksien maakunnallista arvoa.
Tuulivoimaloiden näkyminen maakunnallisille ja ylimaakunnallisille virkistysreiteille
voi osaltaan luoda mielikuvaa Kymenlaakson maakunnan eräästä tavoitteesta profiloitua
tuulivoimatuotantoa voimakkaasti kehittävänä maakuntana.
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesiolosuhteisiin on
kuvattu yleisellä tasolla luvussa 5.3.
Alueella sijaitsee geologisesti arvokas maakunnallinen kohde (Suurivuori), joka on
rajattu tuulimallinnuksen yhteydessä tarkemman sijoitussuunnittelun ulkopuolelle.
Alueen kallioperään ei siten kohdistu suoria vaikutuksia.
3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Osa-alueen 31 lähistöllä on luontodirektiivin perusteella suojeltu Natura-alue (SCI),
joka ei rajoita tuulivoimarakentamista.
Osa-alueen 73 tuntumassa on eri puolilla neljä tunnettua kalasääsken pesäpaikkaa. Osaalueen 73 koillisin osa rajautuu maakunnallisesti arvokkaaseen lintualueeseen
Metsäkylän Suurijärvi ja Suuretniityt, jolla levähtää isojen lintujen kuten joutsenien ja
hanhien lisäksi monipuolisesti sorsia ja kahlaajia. Tämä osa-alueen 73 koillisin osa ei
sovellu hyvin tuulivoimarakentamiseen. Jatkossa on syytä selvittää Suurijärvellä
levähtävien lintujen lentoreitit suhteessa tuulivoima-alueeseen ja arvioida
tuulivoimarakentamisen vaikutuksia muuttaviin lintuihin.
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen ja
liikenteeseen on kuvattu yleisellä tasolla luvuissa 5.6 - 5.9.
Alueen eteläosa sijoittuu E18-moottoritien kehityskäytävän alueelle, ja tälle alueelle
olisi sekä aluerakenteen että kaupunkikuvan kannalta edullista sijoittaa tuulivoimaa, tien
suoja-alueet huomioon ottaen.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
96
5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
Kohteen 73 koillisnurkkaan sijoittuu pieneltä osin retkeily- ja ulkoilualue,
valtakunnallisesti arvokas maisema-alue sekä kaksi muinaismuistoa. Tällä alueella mm.
tuulivoiman maisemavaikutukset voivat olla merkittäviä, ja alueen osa on rajattu
tarkastelun ulkopuolelle.
Tarkastelualue sijoittuu valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen, SippolanjoenSummanjoen laakson läheisyyteen sen länsipuolelle. Kyseinen arvokas maisema-alue
on hyvin laaja kokonaisuus, joka edustaa Kaakkoisen viljelyseudun tyypillistä vaurasta
viljelymaisemaa. Jokilaakso sijaitsee seudulle tyypillisessä murroslaaksossa, ja
laajuudeltaan vaihtelevan jokivarren savikoille on keskittynyt asutusta ja viljelyä.
Alueen asutuksella ja kulttuurihistorialla on pitkät juuret, ja alueelta on löydetty myös
runsaasti
kivikautisia
kampakeraamisen
ajan
muinaisjäännöksiä.
(mm.
Ympäristöministeriö 1992).
Tuulivoiman tarkastelualue on lähtökohtaisesti rajattu tämän valtakunnallisesti
arvokkaan maisema-alueen ulkopuolelle. Kooltaan maisema-alue on hyvin laaja
kokonaisuus ulottuen pohjoisesta Kouvolan kunnan Sippolan ja Liikkalan kylistä aina
Haminaan Summanlahdelle asti. Vaikka tuulivoimalat näkyisivät osalle aluetta
esimerkiksi Reitkallin kylän tienoilla, eivät vaikutukset alueen kokonaisuuteen ja
maisemallisiin tai kulttuurihistoriallisiin arvoihin ole merkittäviä.
Tuulivoimarakentaminen tulisi näkymään tarkastelualueen länsipuolella sijaitseviin
kyliin ja mm. Ylänummen maakunnallisesti arvokkaalle alueelle. Etäisyys varsinaisista
tuulivoimalaitoksista asutukseen on pääsääntöisesti yli kilometrin, jolloin välittömät
vaikutukset ovat vähäisiä. Näkymät kylien suunnalta itään muuttuvat selvästi
rakennetummiksi, mutta muilla sektoreilla säilyy vapaita näkymiä. Tarkastelualueen
ympäristössä on runsaasti metsää, joka voi monin paikoin katkaista näkymiä
tuulivoimala-alueelle.
Kouvolantien tuntumassa sijaitsevan asutuksen osalta tulee jatkosuunnitteluvaiheessa
tarkastella mahdollisia yhteisvaikutuksia tarkastelualueiden 16 ja 17 osalta.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
97
6.1.10 Alue nro 20: Suurisuo-Huosiossuo-Ala-Pihlaja, Virolahti
Kuva 31 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Virolahden Suurisuo-Huosiosuo-Ala-Pihlajan alueella,
yleiskuva
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
98
Alueen sijainti
Aluekokonaisuus koostuu paikkatietoanalyysissä tunnistetusta 13 pienialaisesta osaalueesta, jotka sijaitsevat Miehikkälän (osa-alue 26, osa-alueen 47 pohjoisosa) sekä
Virolahden kuntien alueilla (osa-alueet 100, 97, 89, 86, 77, 71, 70, 67, 51, 53, 49, 47,
26). Pitkänomaisen tarkastelualueen eteläkärki ulottuu rannikolle Porolahden Ravijoenlahden äärelle ja pohjoiskärki sijoittuu siitä noin 15 km pohjoiseen.
Teknisen tuulimallinnuksen yhteydessä alueen rajausta on tarkasteltu uudelleen
kokonaisuutena, ja sijoitussuunnittelussa on keskitytty rannikon läheisyyteen ja valtatie
7:n tuntumaan Suurisuon – Huosiossuon – Ala-Pihlajan alueelle. Aluetta olisi kuitenkin
tarkemman suunnittelun yhteydessä mahdollista jatkaa pohjoiseen Miehikkälän
puolelle.
Alueen yleiskuvaus
Kohteet sijoittuvat
suoalueille.
pääosin
havupuuvaltaisille
metsäalueille,
pienessä
määrin
Kohdealue nro 70 on pääosin havu- ja sekametsää. Metsäalueilla on jonkin verran
kivikkoa ja pieniä avokallioalueita. Alueen itäreunalla on pieni ojitettu suoalue. Myös
alueen lähiympäristö on pääosin metsää, joka on osin soistunutta. Corinemaankäyttöluokituksen mukaan 2 km etäisyydellä kohteesta alue on valtaosaltaan
havumetsää, mukaan lukien vähäisessä määrin sekametsää, harvapuustoista metsää,
peltoa ja pienipiirteistä maatalousmosaiikkia.
Valtatie 7 kulkee kohdealueen eteläpuolella, ja alueella kulkee myös yksityisteitä. Lähin
taajama on Virolahti. Valtatie 7 parannetaan tulevaisuudessa moottoritieksi (E18) välillä
Hamina-Vaalimaa. Kohdealueen paikkeilla moottoritie tulisi kulkemaan muutamia
kilometrejä nykyistä valtatietä pohjoisempana. Osan kohdealueesta läpi tulee
yleissuunnitelman mukaan kulkemaan nykyisen valtatien ja uuden moottoritien
yhdistävä tie. (Tiehallinto 2009).
Maankäyttö
Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa kohteet 77, 86, 89, 100 sijoittuvat osin tai
kokonaan maa-ainesten ottoalueille (EOm). Kohde 97 sijoittuu maakuntakaavaan
merkitylle geologisesti arvokkaalle muodostumalle (Sysimäki) sekä kahden
maakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen väliin (Ravijoki, Harju, Pihlajajoki ja
Virolahden kirkkomaisema). Kohteen 47 halki kulkee kapea Maaseutu ja luonto maakuntakaavan SL-alue (luonnonsuojelualue). Kohde 67 sijoittuu osin Salpalinjan
valtakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön alueelle ja kokonaan Kuivakankaan
geologisesti arvokkaalle harjualueelle (maakunnallisesti merkittävä) sekä
pohjavesialueelle (pv).
Suuria asutuskeskittymiä ei sijoitu kohdealueen tuntumaan, mutta lähialueilla on
yksittäisiä kohteita. Alueen lähistölle on merkitty Maaseutu ja luonto -maakuntakaavaan
(Ympäristöministeriö vahvistanut 14.12.2010) turvetuotantoalue (EOt). Maa-aineisten
ottoalueiden ja tuulivoimarakentamisen suhdetta tulee jatkossa tarkastella tarkemmin.
Virojoki-Vaalimaan oikeusvaikutteiselle osayleiskaavalle ollaan parhaillaan laatimassa
muutosta ja laajennusta (kuulutettu vireille 27.5.2010). Kohdealue nro 70 sijoittuu
osayleiskaavan laajennusalueelle. Kaavaluonnoksessa kohdealueella on kaavamerkinnät
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
99
M (maa- ja metsätalousvaltainen alue) ja M-1 (maa- ja metsätalousvaltainen alue, joka
tarvittaessa voidaan käyttää teollisuus- ja varastorakentamiseen) sekä VU (urheilu- ja
virkistyspalvelujen alue). VU-alueella sijaitsee nykyisellään ampumarata. Kohteen
länsipuolelle noin 500 metrin etäisyydelle on merkitty matkailupalvelujen alue (RM)
Salpalinjan (ks. maisema ja kulttuuriympäristö) kohdalle. Kaavaluonnoksessa
kohdealueesta kaakkoon noin 200 metrin etäisyydellä on merkintä PK
(palvelurakennusten alue), joka laajenee kohti etelää valtatien toiselle puolen
teollisuusalueena (T). Tällä Vaahterikonkankaan alueella on jo ennestään
teollisuusrakentamista.
Teknistaloudellinen arvio
Tarkastelualueen maasto kohoaa merenpinnan yläpuolelle keskimäärin 38 m mpy.
Ympäröivällä 500 m vyöhykkeellä keskimääräinen korkeus on noin 28 m mpy. Lähin
sähköasema on Virojoki, osa-alueesta riippuen 1,2 -7,2 km etäisyydellä. Alueen läpi
kulkee E18, jolta puolestaan johtaa kohdealueille yksityisteitä. Maakuntakaavan
mukainen uusi E18-linjaus sijoittuu tarkastelualueen kohdalla nykyisestä valtatiestä
noin 4 km pohjoiseen. Aivan tarkastelualueen lähellä ei sijaitse suuria keskuksia, esim.
Haminaan on etäisyyttä yli 20 km.
Tarkastelualueen korkeusolosuhteet vaihtelevat välillä 37 ja 55 m mpy. Keskimäärin
korkeus alueella on 49 m mpy ja korkeus ympäröivästä alueesta 500 metrin
vyöhykkeellä noin 8,8 m.
Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,37,1 m/s.
Tarkennetun
tuulimallinnuksen
mukaan
tuulennopeuden
vaihteluväli
sijoitussuunnitelman mukaisilla tuulivoimalapaikoilla 100 m korkeudella on 6,3
m/s ja 150 m korkeudella 7,0 m/s.
Mallinnuksen
perusteella
alueelle
voidaan
sijoittaa
25
voimalaa.
Kokonaiskapasiteetti on 75 MW. Tuotantoarvio on 2050-2300 h/a 100 m
napakorkeudella ja 2800-3400 h/a 150 m napakorkeudella.
Mallinnuksessa on havaittu melko suuri tuulisuuden muutos siirryttäessä rannikon
läheltä sisämaahan päin. Laskennallinen tuotanto sisämaassa on noin 20 % alhaisempi
kuin lähempänä rannikkoa.
Suunniteltu E18-moottoritie kulkee alueen pohjoisosien halki. Soveltuvaksi arvioitu
aluekokonaisuus on pirstaleinen, joten tuulimallinnuksen yhteydessä aluetta on
tarkasteltu myös paikkatietoanalyysissä tunnistettujen parhaiden kohteiden ulkopuolelta
yhtenäisenä kokonaisuutena. Suhde asutukseen ohjaa tuulivoimaloiden sijoittelua koko
alueella.
Tuulipuistosta noin 15 km etäisyydellä pohjoisessa kulkee Fingridin 110 kV johto.
Suur-Miehikkälässä sijaitsee Kymenlaakson Sähköverkko Oy:n 110 kV sähköasema.
Suur-Miehikkälän sähköasemalta lähtee Kymenlaakson Sähköverkko Oy:n 110 kV
johto etelään ja johto päättyy Virolahden luoteisosassa sijaitsevaan sähköasemaan
(Yläpää). Kymenlaakson Sähkön mukaan tuulipuisto voidaan liittää Suur-Miehikkälän
ja Virojoen väliseen 110 kV johtoon.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
100
Tarkastelualueella on melko laajoja suoalueita, joten rakentamisolosuhteet voivat
paikoin olla huonot.
Tarkastelualuetta saattaisi olla mahdollista jatkaa tai painottaa E18-kehityskäytävän
suuntaisesti. Tämän selvityksen ja muiden alueella käynnissä olevien hankkeiden (mm.
Vihreä moottoritie -hanke) yhteydessä tutkitaan tuulivoimarakentamisen sijoittumista
erityisesti E18-tien kehityskäytävään. Tällä perusteella E18-kehityskäytävään sijoittuva
kohdealue ja sen lähialueet soveltuvat hyvin tuulivoimarakentamiseen, ympäristön
reunaehdot ja tien suoja-alueet huomioon ottaen. Liikennevirasto ei ole vielä
vahvistanut kantaansa, mutta alustavan esityksen mukaan tuulivoimalan etäisyys
tiealueesta valta- tai kantatiestä (nopeus 100 km/h tai enemmän) tulisi olla vähintään
500 m.
Aluetta lienee mahdollista tulevaisuudessa laajentaa edelleen pohjoiseen Miehikkälän
suuntaan. Laajennettua kokonaisuutta tulisi tällöin tarkastella korkeilla voimaloilla
toteutettuna.
Kuva 32 Alue 20, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden
sijoitussuunnitelma
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Asutus kohdealueiden ympäristössä on monin paikoin melko vähäistä. Karkeasti
voidaan yleistää asutusta olevan enemmän eteläpuolisten kohteiden lähistöllä. Lähin
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
101
suurempi asutuskeskittymä Virolahden taajama sijoittuu lähimmillään noin 3 km
etäisyydelle kohdekokonaisuuden eteläkärjestä.
Virkistyskäyttöä ajatellen Salpalinjan arvokas aluekokonaisuus ja siihen liittyvä 50 km
pitkä retkeilyreitti, Salpapolku kulkee kohteiden välissä (linjaus kulkee mm. kohteiden
70 ja 67 välistä, ja 51 ja 71 välistä). Reitti on merkitty myös Maaseutu ja luonto maakuntakaavaan ylimaakunnalliseksi patikointireitiksi. Retkeilyreitille voimalat eivät
näy merkittävästi puuston suojaavan vaikutuksen takia, mutta voimaloiden äänet voivat
kuulua jossain määrin. Meluvaikutukset voivat kohdistua useammalle kilometrille
retkeilyreittiä. Reitti on kuitenkin hyvin laaja kokonaisuus, ja tässä vaiheessa voidaan
kuitenkin jo arvioida, että huomattavia haitallisia vaikutuksia lähialueiden asutukselle
tai
virkistyskäytölle
ei
tulisi
esiintymään.
Voimaloiden
tarkemmassa
sijoitussuunnittelussa tulee edelleen tarkastella vaikutuksia virkistyskäytön arvoihin.
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on
kuvattu tämän raportin luvussa 5.3.
Osa paikkatietoanalyysissä tunnistetusta alueesta sijoittuu geologisesti arvokkaalle
kallioalueelle. Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa tulee selvittää, miten vaikutuksia
voidaan vähentää.
3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Suomenlahden rannikkoa pitkin kulkee keväisin arktisten vesilintujen ja hanhien muutto
eli arktika. Kotkan jälkeen päämuutto tyypillisesti siirtyy lähemmäs rannikkoa ja
Vironlahden alue kokonaisuutena on yksi keskeisimmistä muuton seuranta-alueista.
Lintuharrastus on alueella aktiivista, mistä kertoo muun muassa Vironlahden Hurpun
alueella järjestettävä vuosittainen muutonseurantatapahtuma, arktika-päivät. Alueella
sijaitsee myös viisi lintutornia.
Alueen eteläpuolella sijaitsee Vilkkiläntura-Ala-Pihlajalahden IBA- ja FINIBA-alue,
jossa kriteerilajeina ovat mm. harmaahaikara, joutsen ja pikkujoutsen. Osa-alue 100
sijoittuu aivan viereen ja myös 97 hyvin lähelle Ala-Pihlajalahden aluetta. Tällä alueella
levähtävät muuttolinnut mahdollisesti lentävät keväisin koilliseen tältä alueelta, jolloin
osa-alueet 100, 97 ja 89 sijaitsevat lintujen lentosuunnassa ja voivat aiheuttaa
törmäysriskin.
Valtaosa muuttavista arktisista hanhista kääntyvät juuri näillä main keväällä koilliseen
ja syksyllä lounaaseen jolloin erityisesti osa-alueet 100, 87, 89, 86 ja 77, mutta myös
muut osa-alueet voivat aiheuttaa törmäysriskin.
Merikotka ei tiettävästi pesi alueella (pesintä painottunut Saaristomerelle ja
Pohjanlahdelle), mutta muutolla olevia merikotkia havaitaan rannikolla vuosittain, mm.
Rautalanselällä tuulivoima-alueen kaakkois- ja itäpuolella. Rautalanselällä, joka on
maakunnallisesti arvokas lintualue, on usein samanaikaisesti useita merikotkia.
Merikotkat ovat myös alkaneet talvehtia säännöllisesti alueella usean linnun voimin.
Venäjän puolella pesivät kaksi merikotkaparia saalistavat Rautalanselällä. Myös
kalasääsket saalistavat alueella säännöllisesti (Parkko 2011). Osa-alue 89 sijoittuu
lähelle Rautalanselkää ja tuulivoimarakentamisella tällä osa-alueella voi olla
vaikutuksia linnustoon.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
102
Rautalanselän luoteispuolen peltoaukealle sijoittuu paikallisesti arvokas linnustoalue,
joka on suositeltavaa ottaa tarkemmassa suunnittelussa huomioon.
Noin 300 m etäisyydellä kohteen itäpuolella sijaitsee vedenhankintaan soveltuva
pohjavesialue.
Tuulivoimarakentamisella
ei
ole
merkittäviä
vaikutuksia
pohjavesialueeseen.
Valtatien 7 yleissuunnittelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on havaittu
liito-oravaa n. 1,5 km kohdealueesta nro 70 koilliseen ja luoteeseen. Yksi alkuperäisistä
tielinjauksista kulki kohdealueen kautta. Varsinaiselta kohdealueelta ei kuitenkaan
tiehankkeen yhteydessä tehdyissä luontoselvityksissä havaittu erityisiä luontoarvoja.
Tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella luonnonympäristön arvokohteet
eivät suoraan rajoita alueen suunnittelua tuulivoimatuotantoon. Olisi kuitenkin
suositeltavaa rajata valtatien eteläpuoliset tuulivoima-alueet pois tarkastelusta.
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen,
aluetalouteen sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9.
Tuulivoimaloiden sijoittaminen ja mahdollisuuksien mukaan keskittäminen E18kehityskäytävää olisi edullista sekä aluerakenteen että kaupunkikuvan kannalta.
5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
Pääosin kohteet sijoittuvat metsäisille alueille. Voidaan arvioida ettei useimmilla
kohteista ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia maisemaan, kaupunkikuvaan,
kulttuuriperintöön tai rakennettuun ympäristöön. Kuitenkin esimerkiksi kohde 97
sijoittuu lähes kokonaan herkälle alueelle, suoraan arvokkaalle kallioalueelle sekä
kahden maakunnallisesti merkittävän maisema-alueen väliin. Tämän kohteen rajaamista
tarkastelun ulkopuolelle maisemakuvallisten vaikutusten takia tulisi harkita.
Kohdealueen nro 70 maisema on metsäistä ja havupuuvaltaista. Kohde sijoittuu
ympäristöstään hieman kohoavalle kumpareelle, ojitettujen, soisten painanteiden väliin.
Maasto ympäröivillä alueilla on kaakkois-luoteissuuntautunutta. Virolahti-Vaalimaan
osayleiskaavaluonnoksessa (2010) kuvataan alueen ympäristön rakennuskannan olevan
vähälukuista ja koostuvan lähinnä nuoremmista tiloista ja uudemmasta
omakotiasutuksesta. Alue on pääosin vanhan Virojoen rantakylän pohjoispuoleista
takamaata.
Kohteen ympäristössä kulkee II maailmansodan aikaan Suomen itärajan
puolustamiseksi rakennettu Salpalinjan linnoitusketju. Se on 1200 km mittainen ja
ulottuu Suomenlahdelta Lappiin. Kohdealueesta 300 metrin etäisyydellä lounaassa
sijaitsee linnoitusketjun Ylä-Pihlajan osuus, joka on luokiteltu valtakunnallisesti
merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Myös pohjoispuolella reilun
kilometrin etäisyydellä sijaitsee linnoitusketjun valtakunnallisesti merkittäväksi
rakennetuksi kulttuuriympäristöksi luokiteltu Saarasjärven osuus. Noin 2 km
etäisyydellä länsipuolella sijaitsee maakunnallisesti arvokas maisema-alue RavijokiHarju-Pihlajajoki ja koillisessa 7,5 km etäisyydellä sijaitsee valtakunnallisesti arvokas
Vaalimaanjokilaakson maisema-alue.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
103
Arvioitaessa tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maisemaan ja kulttuuriympäristöön
voidaan todeta, että monia kohdealueita ympäröi metsä kaikilta ilmansuunnilta. Siten
puusto katkaisee monin paikoin näkymälinjoja ympäristöön. Läheisen Salpalinnan
linnoitusketjun ja kohteen väliin jää metsää, samoin maakunnallisesti arvokkaan
Ravijoki-Harju-Pihlajajoen maisema-alueen väliin, jota myös erottaa voimaloista
ympäristöstä kohoava Kuivakankaan harju. Eteläpuolella kulkeva valtatie on jo osaltaan
muuttanut maisemaa, ja lähietäisyydelle sijoittuu mm. teollisuusalue. Erittäin pitkä
linnoitusketju sijoittuu maisemakuvaltaan hyvin monimuotoiseen ihmistoiminnan
muokkaamaan ympäristöön. Yksittäisen tuulivoimala-alueen visuaaliset vaikutukset
linnoitusketjuun eivät ole merkittäviä eivätkä heikennä linnoitusketjun kokonaisuuden
kulttuurihistoriallista arvoa.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
104
6.1.11 Alue nro 25: Korven alueet, Hamina
Kuva 33 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Korven alueella Haminassa, yleiskuva
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
105
Alueen sijainti
Tarkastelualue (osa-alueet 72, 63, 60, 52) sijaitsee Haminan kaupungin alueella,
alueesta riippuen noin 3-6 km etäisyydellä Haminan keskustasta koilliseen.
Alueen yleiskuvaus
Pienialaiset tarkastelualueet sijoittuvat pääosin metsäalueille, maastonmuodoiltaan
suhteellisen tasaiselle alueelle. Paikoin on peltoalueita. Asutusta on lähiympäristössä
vain vähän.
Maankäyttö
Muutama kohteista on taajamat ja ympäristöt -maakuntakaavan kaavamerkinnän M
(maa- ja metsätalousvaltainen alue) alueella. Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa
muutama kohde sijaitsee pieneltä osin kaavamerkinnän EOm (maa-ainesten ottoalue)
kohdalla.
Teknistaloudellinen arvio
Tarkastelualueen korkeus merenpinnasta on keskimäärin 19,8 m mpy ja ympäröivällä
500 m vyöhykkeellä noin 4 m mpy. Lähin sähköasema on Laurila noin 3,3 km
etäisyydellä. E18 kulkee eteläpuolitse noin 500 m päässä ja alueen halki kulkee
yksityisteitä. Haminan keskusta sijaitsee 3-6 km etäisyydellä.
Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,46,7 m/s.
Alueella tulee tarkastella mahdollisia tuulipuistokokonaisuuksia sekä selvittää 110 kV
verkon mahdollisuudet tarkemmin. Alueiden laajentamisen mahdollisuuksia E18kehityskäytävän suuntaisesti tulee tutkia jatkosuunnittelun yhteydessä.
Tarkennetun
tuulimallinnuksen
mukaan
tuulennopeuden
vaihteluväli
sijoitussuunnitelman mukaisilla tuulivoimalapaikoilla 150 m korkeudella on 6,5 –
6,8 m/s.
Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 7 tuulivoimalaa.
Kokonaiskapasiteetti on 21 MW. Huipunkäyttöaika on 2500-3200 h/a (150 m
napakorkeus).
Alueen eteläosan halki kulkeva E18-linjaus estää tuulivoimaloiden sijoittelun alueen
eteläosiin. Tuulivoimalat tulisivat sijoittumaan E18-moottoritien varrelle sen
pohjoispuolelle. Alueen keskelle sijoitetut kaksi tuulivoimalaa (6 ja 7) saattavat olla
kyseenalaisia asutuksen läheisyyden vuoksi. Etäisyys lähimpiin asuinrakennuksiin on
vain noin 600 m.
Aluetta lähinnä on Haminan 110 kV sähköasema. Haminan sähköasema ei sijaitse
rengasverkossa, joten liitettävyys tällä asemalla ei ole kovin hyvä.
Fingridin 110 kV johto on noin 5 km etäisyydellä pohjoisessa. Tuulipuiston pienen
tehon vuoksi liittäminen suoraan johtoon voi olla mahdollista.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
106
Kuva 34 Alue 25, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden
sijoitussuunnitelma
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Tarkastelualueen ympäristössä ei ole runsaasti asutusta, joten vaikutuksia ihmisten
elinoloihin ei merkittävässä määrin synny. Alueen ympäristössä on maa-ainesten
ottotoimintaa, joka jo osaltaan on muokannut elinympäristöä.
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on
kuvattu tämän raportin luvussa 5.3.
3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Arvion perusteella tuulivoimarakentaminen ei aiheuta merkittäviä haitallisia vaikutuksia
mm. linnustoon. Huomioon on kuitenkin otettava alueen eteläpuolella vajaan 2 km
etäisyydellä sijaitseva maakunnallisesti arvokas lintualue, Harun Hirvelänniitty, jolle
kerääntyy keväisin laulujoutsenia, pikkujoutsenia ja kanadanhanhia lepäilemään.
Näiden lintujen lentoreitit tarkasteltavalta alueelta suhteessa erityisesti osa-alueeseen 72
on syytä selvittää alueen jatkosuunnittelun aikana.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
107
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen,
aluetalouteen sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9.
5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
Alueen laajassakaan ympäristössä ei ole merkittäviä kulttuuriperintöön liittyviä tai
maisemaa koskevia arvoja. Näin ollen voidaan arvioida, että alueen
tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä vaikutuksia maisemaan.
Alueen eteläpuolitse linjattu E18-kehityskäytävä voisi toimia tuulivoimaloiden
sijoituspaikkana, tien suoja-alueet huomioon ottaen. Tämä loisi uudentyyppistä
kaupunkikuvaa alueelle ja voisi toimia Haminan uutena itäisenä sisääntuloporttina.
Alueen tuntumassa on joitakin yksittäisiä muinaisjäännöksiä, jotka tulee ottaa huomioon
tarkemman suunnittelun yhteydessä.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
108
6.2
Tuulivoiman tarkastelualueet sisämaassa
6.2.1 Alue nro B2: Huhdasjärven pohjoiset alueet, Kouvola
Kuva 35 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Huhdasjärven pohjoispuolisella alueella Kouvolassa,
yleiskuva
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
109
Alueen sijainti
Tarkastelualue (paikkatietoanalyysin osa-alue 151) sijaitsee Kouvolan kaupungin
alueella Huhdasjärven kylässä, lähes 40 km Kouvolan keskustasta pohjoiseen. Alue on
entistä Jaalan kuntaa.
Alueen yleiskuvaus
Alue on pääosin havupuuvaltaista, osin soista luonnonaluetta, jota hakkuut ja ojitukset
ovat paikoin muokanneet. Kohdealueen ympärille sijoittuu lukuisia pieniä järviä ja
maisema on melko pienipiirteistä ja kumpuilevaa. Vakituista asutusta ei sijoitu lähelle,
500 m etäisyydellä ei ole yhtään asumusta. Loma-asutusta sen sijaan on ympäröivillä
alueilla melko runsaasti, lähimmät sijoittuvat muutaman sadan metrin etäisyydelle.
Tarkastelualue on tyypillinen ympäristöstään kohoava kumpu Kymenlaakson
maakunnan sisämaa-alueen pohjoisosista, josta tunnistettiin paikkatietoanalyysissä
useita alustavia alueita. Kyseinen kohde päädyttiin ottamaan jatkotarkasteluun. Myös
kohdealueen länsi- ja pohjoispuolella tunnistettiin potentiaalisia kohteita alustavassa
paikkatietoanalyysissä. Tässä osiossa on kuvattu myös yleisellä tasolla Kymenlaakson
sisämaassa sijaitsevan laajan tuulipuistokohteen aiheuttamia vaikutuksia.
Maankäyttö
Tarkastelualueen länsi- ja luoteispuolelle jää Kelesjärven retkeilyalue, joka on Maaseutu
ja luonto -maakuntakaavassa osoitettu merkinnällä VR (retkeily- ja ulkoilualue).
Länsipuolelle, kohdealueen ulkopuolelle, on myös merkitty geologisesti arvokas
muodostelma. Kohteen pohjoisrajalla kulkee maakuntakaavassa merkintä
ylimaakunnallinen patikointireitti sekä viheryhteystarve.
Tarkastelualueen eteläpuolelle jää pienikokoinen alue, joka on suojeluohjelmakohde
(vanhat metsät) ja Maaseutu ja luonto -maakuntakaavan luonnonsuojelualue (SL).
Tarkastelualueella tai sen laajassa ympäristössä ei ole maiseman tai kulttuuriympäristön
arvokohteita.
Teknistaloudellinen arvio
Tarkastelualueella korkeus merenpinnasta on keskimäärin 121 m mpy. Ympäröivällä
500 m vyöhykkeellä korkeus on keskimäärin 107 m mpy. Lähin sähköasema on
Huhdasjärvi 3,6 km päässä. Alueen eteläpuolella noin 15 km etäisyydellä kulkee
Kouvolasta tie nro 46, jolta johtaa alueelle Mäntyharjuntie. Suuremmista keskuksista
Kouvolaan on matkaa yli 35 km.
Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6 -6,3
m/s ja 150 m korkeudella välillä 6,8-7 m/s.
Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan voimalakohtainen
vaihteluväli on alueella 150 m korkeudella 7,0 – 7,2 m/s.
tuulennopeuden
Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 9 tuulivoimalaa.
Kokonaiskapasiteetti on 27 MW. Huipunkäyttöaika on 2700-3500 h/a (150 m
napakorkeus).
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
110
Utin lentokentän lentoesterajoituspinta (MSA, 248 m merenpinnasta) saattaa rajoittaa
korkeiden tuulivoimaloiden toteuttamista tarkastelualueella. Muutoin alueella ei ole
sijoittelua rajoittavia tekijöitä.
Tuulipuiston itäpuolella kulkee Fingridin 110 kV johto, johon puisto voi liittyä ilman
kytkinlaitosta, mikäli puiston teho on alle 25 MVA. Lähimmät 110 kV sähköasemat
sijaitsevat pohjoisessa noin 10 km etäisyydellä.
Kuva 36 Alue B2, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden
sijoitussuunnitelma
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Vakituista asutusta tarkastelualueen ympäristössä on hyvin vähän, joten merkittäviä
vaikutuksia ihmisten elinoloihin tai elinympäristöön ei todennäköisesti ilmene. Lomaasutusta on kuitenkin jossain määrin esimerkiksi alueen koillispuolella, ja siihen
tuulivoimarakentamisella saattaa olla jonkin verran visuaalisia vaikutuksia.
Tarkemmassa hankevaiheen sijoitussuunnittelussa tulee ottaa huomioon mahdolliset
melun ja välkkeen aiheuttamat haitat ja pyrkiä vähentämään niitä.
Alueella on yleisesti virkistys- ja matkailukäyttöä, alue on osa ylimaakunnallista VerlaRepovesi-Heisanharju-kolmiota.
Tarkastelualueen
tuntumassa
kulkee
maakuntakaavassa osoitetun viheryhteystarpeen linjaus. Alueella säilyy kuitenkin hyvin
laajoja luonto- ja virkistyspainotteisia alueita, joille tuulivoimarakentaminen ei näy.
Tuulivoimarakentamisen vaikutukset virkistyskäyttöön eivät laajalla alueella
tarkasteltuna ole merkittäviä.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
111
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesisuhteisiin on
kuvattu tämän raportin luvussa 5.3.
2) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Tarkastelualue rajautuu etelässä luontodirektiivin perusteella suojeltuun (SCI) Natura
2000 -alueeseen. Vuurttinsuon-Korpijärvenojan Natura-alue (FI0406001) on iäkäs
kuusivaltainen metsäalue ja suon ympäröimä lampialue. Alueen luonne on
erämaamainen. Noin 2 km etäisyydellä tarkastelualueesta länteen sijaitsee Kuijärven –
Sonnasen Natura-alue (FI0500012). Tarkastelualueen ympäristössä ei ole arvokkaita
linnustoalueita.
Tuulivoimarakentamisella erityisesti alueen eteläosalla voi olla jonkin verran
vaikutuksia alueen vesitasapainoon, ja siten mahdollisesti Natura-alueen
suojeluarvoihin, mikä tulee arvioida tarkemmin suunnittelun edetessä. Muutoin voidaan
arvioida tuulivoimarakentamisen vaikutusten luonnon monimuotoisuuteen jäävän
vähäisiksi.
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Tuulivoimarakentamisen yleisiä vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen,
aluetalouteen sekä liikenteeseen on kuvattu tämän raportin luvuissa 5.6 - 5.9.
5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
Tarkastelualueella ei ole maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteita. Noin 2,5-3
kilometrin etäisyydellä kohdealueesta kaakkoon sijaitsee useita maakuntakaavaan
merkittyjä
muinaismuistoja
(mm.
useampia
historiallisia
kyläpaikkoja,
muinaisjäännösryhmä ja puolustusvarustus). Tuulivoima-alueiden ja muinaismuistojen
väliin jää kuitenkin useampi kilometri metsää ja kumpuilevaa maastoa, joten
visuaalisten vaikutusten voidaan arvioida tämän myötä lievenevän. Myös koillispuolen
loma-asutuksen ja voimaloiden väliin jää metsäaluetta, joka vähentää voimaloiden
näkyvyyttä.
Tarkastelualue sijoittuu Kymenlaakson pohjoisosan suurista järvialueista kohtalaisen
kauas, jolloin visuaaliset vaikutukset järviylängön maisemalliseen kokonaisuuteen eivät
ole merkittäviä.
Tarkastelualue on tyypillinen kohde maakunnan miltei asumattomilta alueilta, johon
olisi mahdollista sijoittaa merkittävästikin tuulivoimaa ilman, että vaikutuksia
asutukseen, maisemaan ja luontoarvoihin syntyy. Toisaalta alueen osoittaminen
tuulivoimakäyttöön tuo alueelle teollista toimintaa, joka muuttaa lähialueen luonnetta.
Selvityksessä on päädytty ottamaan vain muutama selkeästi rajattu ja riittävän laaja
kokonaisuus jatkotarkasteluun Kymenlaakson pohjoisten alueiden osalta. Tavoitteena
on ollut säilyttää pohjoisen harvaan asutuilla, osin erämaaluonteisilla alueita runsaasti
sellaisia vyöhykkeitä, joihin tuulivoimarakentamista ei sijoitettaisi. Keskittämällä
tuulivoimarakentaminen muutamalle kohdealueelle voidaan vähentää maisemaan ja
luontoon sekä virkistykseen kohdistuvia vaikutuksia.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
112
6.2.2 Alue nro B4: Petäjäposti, Kouvola
Kuva 37 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Kouvolan Petäjäpostin alueella, yleiskuva
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
113
Alueen sijainti
Tarkastelualue (osa-alueet 274 ja 250) sijaitsevat Kouvolan kunnassa, lähes 30
kilometrin etäisyydellä Kouvolan keskustasta pohjoiseen. Alue on entistä Valkealan
kuntaa.
Alueen yleiskuvaus
Tarkastelualueen kohde 274 on pinta-alaltaan laaja (5,53 km2), kun taas kohde 250 on
pienempi (0,26 km2). Kohteet sijaitsevat vieretysten 200–300 metrin etäisyydellä
toisistaan. Maasto on pääosin havupuuvaltaista, osittain soista metsää, jota paikoin
rytmittävät avokallioalueet.
Tarkastelualueen laajempi ympäristö on metsäistä, kumpuilevaa kalliomaastoa.
Alueiden ympärillä on useita järviä, joista osa on melko suuriakin. Läheisyydessä ei ole
runsaasti vakituista asutusta. Loma-asutusta sen sijaan on melko runsaasti ympäristön
järvien rannoilla, lähin asutus sijoittuu 500 m etäisyydelle. Alueen eteläpuolella 1 km
etäisyydellä vesistön vastarannalla sijaitsee Iso-Ruhmaksen arvokas kallioalue. Muita
geologisesti arvokkaita kallioalueita sijaitsee kauempana tarkastelualueesta mm. länsija luoteispuolella.
Maankäyttö
Tarkastelualueella ei ole maakuntakaavassa aluevarausmerkintöjä. Alueen länsiosan
tuntumassa kulkee maakuntakaavan mukainen ylimaakunnallinen patikointireittii.
Alueilla on paikoin voimassa Jaalan itäosien rantayleiskaava (osa 7). Kaava on
voimassa kohteen 274 länsipuolella Hyvikkään rannalla ja itäpuolella Tuomilammen
rannalla. Kohde 250 sijoittuu myös Tuomilammen äärelle ja on osittain rantayleiskaavaalueella.
Teknistaloudellinen arvio
Tarkastelualueella korkeus merenpinnasta on keskimäärin 110 m mpy ja ympäröivällä
500 m vyöhykkeellä 94 m mpy. Kouvolaan on matkaa lähes 30 km. Tie nro 46 kulkee
noin 5 km etäisyydellä ja Mäntyharjuntie kulkee kohteen länsipuolitse 1,5 km
etäisyydellä. Alueelle johtaa yksityisteitä.
Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,16,3 m/s ja 150 m korkeudella välillä 6,8-7 m/s.
Tarkennetun
tuulimallinnuksen
mukaan
tuulennopeuden
vaihteluväli
sijoitussuunnitelman mukaisilla tuulivoimalapaikoilla on 100 m korkeudella 5,96,1 m/s ja 150 m korkeudella 6,6-6,9 m/s.
Mallinnuksen
perusteella
alueelle
voidaan
sijoittaa
10
voimalaa.
Kokonaiskapasiteetti on 30 MW. Tuotantoarvio on 100 m napakorkeudella 18502100 h/a ja 150 m napakorkeudella laskettuna 2200-3200 h/a.
Tuulisuuden osalta optimaalisin sijoituspaikka on alueen keskellä sijaitseva harjanne.
Kun huomioidaan varjostushäviöt, voidaan alueen reunoilla sijaitseville mäille sijoittaa
vain yksittäisiä voimaloita, jotka jäävät muista voimaloista erilleen.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
114
Kyseessä on selkeä ja yhtenäinen alue, jonka sisäpuolella ei juurikaan ole rajoituksia
tuulivoimaloiden sijoittelulle. Ainostaan alueen itäosan läpi kulkeva sähkölinja vaatii
suojavyöhykkeen.
Asuinrakennukset rajoittavat sijoittelua ainoastaan aivan alueen reunoilla.
Tuulipuiston halki etelä-pohjoissuunnassa kulkee Fingridin 110 kV voimajohto, joka on
rengaskäytössä Korian ja Mäntyharjun välillä. Puisto voisi liittyä joko suoraan Fingridin
johtoon tai eteläpuolella 6 km etäisyydellä sijaitsevaan Jaalan 110 kV sähköasemaan,
joka on Järvi-Suomen Energian omistama. Tällöin olisi rakennettava uusi 6 km pituinen
110 kV voimajohto. Asemalle tarvittaisiin tässä tapauksessa 110 kV kojeistolaajennus.
Fingridin mukaan tuulipuisto voidaan liittää puiston halki kulkevaan rengasjohtoon
ilman kytkinlaitosta mikäli puiston koko on pienempi kuin 25 MW. Mikäli koko on
suurempi kuin 25 MW, tarvitaan uusi kytkinlaitos.
Utin lentokentän lentoesterajoituspinta (MSA, 248 m merenpinnasta) todennäköisesti
rajoittaa korkeiden tuulivoimaloiden toteuttamista tarkastelualueella.
Kuva 38 Alue B4, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden
sijoitussuunnitelma
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Vakituista asutusta ei ole kohteen tuntumassa kovin runsaasti, mutta loma-asutusta on
ympäristössä suhteellisen tiiviisti, etenkin alueen etelä- ja kaakkoispuolella. Pääosin
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
115
loma-asutus sijoittuu yli kilometrin päähän kohdealueesta ja tällöin esim.
meluvaikutukset eivät ole kovin merkittäviä. Kuitenkin voimalat tulevat näkymään
osalle alueista ja tämä voidaan loma-asukkaiden puolelta kokea häiritsevänä.
Suurimpien järvien loma-asutusalueilta on jo pitkä välimatka tarkastelualueelle, joten
vaikutukset eivät ole laajojen loma-asutusalueiden suhteen merkittäviä.
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesiolosuhteisiin on
kuvattu yleisellä tasolla luvussa 5.3.
3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Alueen itäosasta ja läntiseltä rajalta tunnetaan kalasääsken pesäpaikkoja, joita on myös
alueen itä- ja eteläpuolella 3-4 km etäisyydellä. Alueen läheisyydessä ei ole muita
tiedossa olevia arvokkaita lintualueita.
Alustavan arvion perusteella tuulivoimarakentaminen ei aiheuta merkittäviä haitallisia
vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen ja
liikenteeseen on kuvattu yleisellä tasolla luvuissa 5.6 - 5.9.
5) Kaupunkikuvaan,
ympäristöön
maisemaan,
kulttuuriperintöön
ja
rakennettuun
Tarkastelualueen ympäristössä on runsaasti järviä, joiden rannoilta voi avautua näkymiä
kohti tuulivoimaloita. Rannoilla on melko paljon kesäasutusta. Kohdealueen ympäristö
on kuitenkin metsäistä, joka voi paikoin katkaista näkymiä ja osaltaan lieventää
visuaalisten vaikutusten merkittävyyttä.
Tarkastelualueen laajassa ympäristössä ei ole valtakunnallisesti tai maakunnallisesti
arvokkaita maisema- tai kulttuuriympäristöalueita. Iso-Ruhmaksen arvokkaalta
kallioalueelta noin kilometrin etäisyydeltä voimalat tulisivat näkymään selkeästi.
Tuulivoimarakentamisella ei ole kuitenkaan suoraa vaikutusta kallioalueen arvoon tai
maisemalliseen kokonaisuuteen.
Selvityksessä on päädytty ottamaan vain muutama selkeästi rajattu ja riittävän laaja
kokonaisuus jatkotarkasteluun Kymenlaakson pohjoisten alueiden osalta. Tavoitteena
on ollut säilyttää pohjoisen harvaan asutuilla, osin erämaaluonteisilla alueita runsaasti
sellaisia vyöhykkeitä, joihin tuulivoimarakentamista ei sijoitettaisi. Keskittämällä
tuulivoimarakentaminen muutamalle kohdealueelle voidaan vähentää maisemaan ja
luontoon sekä virkistykseen kohdistuvia vaikutuksia.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
116
6.2.3 Alue nro B6: Perä-Mankala, Iitti
Kuva 39 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Perä-Mankalan alueella Iitissä, yleiskuva
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
117
Alueen sijainti
Laaja kohdekokonaisuus koostuu useista paikkatietoanalyysissä tunnistetuista
kohdealueista (774, 810, 579, 509, 608), jotka sijaitsevat Iitin kunnan alueella, noin 1214 km etäisyydellä Iitin keskustasta. Erityisesti jatkossa tarkastelussa voidaan keskittyä
kohteisiin 579 (osa) ja 608. Myös kohteen 774 osaa voidaan tutkia jatkotarkastelun
yhteydessä.
Alueen yleiskuvaus
Alueen maasto on pienipiirteistä ja kumpuilevaa, lukuisten vesistöjen rytmittämää.
Maasto on havupuuvaltaista, ja alueella on pienialaisia soita. Maastokumpujen laet ovat
pääosin avokalliota. Tarkastelualueen lähialueilla on myös arvokkaiksi luokiteltuja
kallioalueita (mm. Huhkaimenvuori, Aittakallio, Haukkavuoren kallioalue), mutta ne
eivät sijoitu varsinaiselle kohdealueelle.
Kymijoki virtaa paikkatietoanalyysissä tunnistettujen kohteiden välistä. Kymijoen
ympäristö on maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Tämä Mankalan koskiseutu
on kapeiden murroslaaksojen reunustamaa kallioaluetta, jonka Kymijoen uoma
halkaisee kahteen osaan. Jokiuoma on maisemaltaan poikkeuksellisen kaunis ja ulkoilun
osalta ylimaakunnallisesti merkittävä alue. Kohde on myös suosittu retkeilyalue.
(Kymenlaakson liitto 2008).
Maankäyttö
Kohdealueella 774 on voimassa maaseutu ja luonto -maakuntakaavan merkintä VR
(retkeily- ja ulkoilualue). Kohteiden 810, 579 ja 608 alueilla on maakuntakaavan EOmvarauksia (maa-ainesten ottoalue). Maa-ainesten ottoalueet eivät kuitenkaan ole
toteutuneet, joten tarkemman suunnittelun yhteydessä olisi mahdollista tutkia
tuulivoima-alueita vaihtoehtoisena toimintana näillä alueilla.
Aivan kohteen 774 tuntumassa kaakkoispuolella on maakunnallisesti arvokas TapolaSitikkalan maisema-alue ja kohteiden välissä Kymijokea myötäilevä maakunnallisesti
arvokas maisema-alue Mankalan koskiseutu. Kohteiden välissä kulkee
maakuntakaavassa osoitettu ylimaakunnallinen moottorikelkkailureitti.
Kohteen länsipuolella on maakuntakaavassa merkintä arvokkaasta geologisesta
muodostelmasta (Veljestenharju-Puust), joka on myös pohjavesialue.
Kohdealueella Haramaanjärven rannalla sijaitsee Kymen läänin kallioalueinventoinnissa
(Hamari et al. 1992) mainittu kallioalue Huhdinvuori-Kuolemanmäki. Sitä ei kuitenkaan
ole luokiteltu suojelun kannalta merkittäväksi kohteeksi.
Tarkastelualueen ympäristön vesistöjen rannoilla on suhteellisen runsaasti lomaasutusta.
Teknistaloudellinen arvio
Tarkastelualueella korkeus merenpinnasta on keskimäärin 107 m mpy ja ympäröivällä
500 m vyöhykkeellä 91 m mpy. Lähimmät sähköasemat ovat Vuolenkoski ja
Uudenkylän haara noin 6 km etäisyydellä. Kohdekokonaisuuden eteläpuolella kulkee
valtatie 12 (Arolantie). Kouvolan keskustaan on matkaa lähes 30 km.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
118
Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 5,6 6,1 m/s ja 150 m korkeudella välillä 6,7-6,8 m/s.
Tarkennetun
tuulimallinnuksen
mukaan
tuulennopeuden
vaihteluväli
sijoitussuunnitelman mukaisilla tuulivoimalapaikoilla 150 m korkeudella on 6,7 –
7,0 m/s.
Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa noin 9 voimalaa.
Kokonaiskapasiteetti on 27 MW. Tuotantoarvio on 2500-3200 h/a (150 m
napakorkeus).
Sähkölinjan länsipuolella (alue 579) olisi potentiaalinen maastonkohouma
(tarkastelualueen optimaalisin paikka tuulennopeuden osalta), mutta asutuksen läheisyys
estää
tuulivoimaloiden
sijoittelun
alueelle.
Tarkastelualueen
itäosissa
sijoitussuunnittelussa on mahdollista osoittaa noinn 800 m etäisyys asutukseen.
Lähistöllä ei ole muita rajoittavia tekijöitä.
Puiston länsipuolella kulkee Fingridin 110 kV johtoja, joihin puisto voi oletettavasti
liittyä ilman kytkinlaitosta, mikäli puiston teho on alle 25 MVA. Lähimmät 110 kV
sähköasemat sijaitsevat etelässä (Mankalan voimala) sekä pohjoisessa Vuolenkoskella.
Kuva 40 Alue B6, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden
sijoitussuunnitelma
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
119
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Suhteellisen runsaslukuiset loma-asukkaat ympäristössä, paikoin melko lähellä
tarkastelualuetta, voivat kokea tuulivoimaloiden visuaaliset vaikutukset osittain
haitallisina. Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa tulee ottaa huomioon melu- ja
välkevaikutukset asutukseen ja loma-asutukseen.
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesiolosuhteisiin on
kuvattu yleisellä tasolla luvussa 5.3.
3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Alueen länsipuolella on pieni luontodirektiivin perusteella suojeltu Natura 2000 -alue
(SCI) joka on valtakunnallisesti arvokas aarniometsäkohde. Länsipuolella aivan osaalueen 774 tuntumassa on myös FINIBA-alue, jonka kriteerilaji on pesivä
kaulushaikara. Osa-alueiden välistä on tiedossa kaksi kalasääsken pesäpaikkaa.
Tuulivoimarakentamista on tarkasteltu erityisesti osa-alueille 579, 509 ja 608. Näiden
alueiden lähistöllä ei ole merkittäviä luontoarvoja. Alustavan arvion perusteella
tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia luonnon
monimuotoisuuteen.
Yleisesti FINIBA- tai IBA-alueille olisi suositeltavaa osoittaa esimerkiksi 0,5-1 km
suojaetäisyys tuulivoimaloihin. Tämä saattaisi vaikuttaa esimerkiksi läntisen osa-alueen
774 hyödyntämiseen.
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen ja
liikenteeseen on kuvattu yleisellä tasolla luvuissa 5.6 - 5.9.
5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
Tarkastelualueen ympäristön vesistöjen rannoille keskittyvälle loma-asutukselle
muutokset maisemakuvassa voivat olla paikallisesti häiritseviä. Tarkastelualueiden
väliin sijoittuvat maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (Tapola-Sitikkala ja
Mankalan koskiseutu), ja niille voi kohdistua maisemakuvallisia vaikutuksia. Arvokkaat
maisema-alueet muodostavat laajemman pohjois-eteläsuuntaisen kokonaisuuden, jossa
säilyy laajoja tuulivoimarakentamisesta vapaita vyöhykkeitä ja näkymäsektoreita.
Tarkastelualueen eteläinen osa (774) sijoittuu melko jyrkkäpiirteisten mäkien ja
vesistön rytmittämälle, maisemaltaan voimakkaasti pohjoisesta etelään suuntautuneelle
alueelle. Maiseman voimakkaat piirteet voivat osaltaan tukea tuulivoimarakentamisen
sijoittamista alueelle.
Eteläisemmän tarkastelualueen 774 pohjoisosa on osoitettu virkistysalueeksi. Tällaisilla
alueilla maisemavaikutukset voidaan paikoin kokea häiritsevinä. Toisaalta maasto on
alueella metsäistä ja kumpuilevaa, ja näkymälinjat eivät kauttaaltaan ole kovin pitkiä.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
120
Sijoitussuunnittelussa tuulivoimarakentamista on tarkasteltu osa-alueille 579, 509 ja
608. Alueella on melko vaihtelevat maastonmuodot, kallioiden ja mäkien väliin jää
kapeahkoja järviä ja salmia. Kohtalaisen pienikokoisen tuulipuiston vaikutukset laajassa
maisemakuvassa eivät ole merkittäviä, mutta tuulivoimalat näkyisivät lähiympäristön
loma-asutusalueille erityisesti järvialueiden yli. Kumpuileva maasto ja puusto
katkaisevat näkymiä monin paikoin.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
121
6.2.4 Alue nro B7: Tillola, Iitti-Kouvola
Kuva 41 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Tillolan alueella (Kouvola-Iitti), yleiskuva
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
122
Alueen sijainti
Neljästä kohteesta (osa-alueet 960, 894, 880, 997) koostuva tarkastelualuekokonaisuus
sijaitsee Iitin kunnassa, Iitin ja Kouvolan keskusten välissä. Iitin Kausalan keskustaan
on matkaa noin 5 kilometriä ja Kouvolan keskustaan 10 kilometriä.
Alueen yleiskuvaus
Salpausselän harjanteella sijaitsevat osa-alueet vaihtelevat kooltaan 1-5 km2 välillä.
Kohteet sijoittuvat metsäisille kumpareille, joiden väliin jää soisia painanteita. Iitin,
Kausalan ja Kouvolan taajamarakenteet ulottuvat melko lähelle kohdekokonaisuutta itäja länsipuolilla.
Tarkastelualuekokonaisuuden eteläosassa (kohteiden 960 ja 997 välissä) kulkee
junarata. Kohteen 960 halki kulkee valtatie 12 (Lahti-Kouvola -moottoritie). Alueella on
mm. soranottotoimintaa, vanha kaatopaikka ja suunnitteilla moottorirata.
Maankäyttö
Tarkastelualueen kohdealueilla on useissa eri kaavoissa kaavavarauksia, jotka paikoin
rajoittavat tuulivoiman sijoittamista. Taajamat ja ympäristöt -maakuntakaavassa
kohteita koskevat osin kaavamerkinnät maa- ja metsätalousvaltainen alue (M), osin
työpaikka-alue (TP) ja länsiosassa suojelun ja moninaiskäytön kannalta merkittävä
harjualue.
Maaseutu ja luonto -maakuntakaavassa pohjoisosat ovat maa- ja metsätalousaluetta,
jolla ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). Maakuntakaavassa on myös merkintä
pohjavesialueesta.
Itä-länsisuuntaisesti kulkee
merkintä
ylimaakunnallisesta
patikointireitistä. Eteläosassa kokonaisuutta sijaitsevat erityistoimintojen alue (E), maaainesten ottoalue (Eom), kaatopaikka (EJ), turvetuotantoalue (Eot), muuten ei
kaavavarausta.
Saunakankaan geologisesti arvokas moreenialue sijoittuu pieneltä osin kohteen 960
itänurkkaan.
Alueen länsipuoli osuu Kausalan-Kirkonkylä osayleiskaava-alueelle. Kaava on
ehdotusvaiheessa. Osayleiskaavassa alue on pääosin maa- ja metsätalousaluetta (M) ja
maa- ja metsätalousaluetta, jolla erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta ja ympäristöarvoja
(MU). Alueelle sijoittuu myös selvitysalue moottoriurheilualueelle (E-1/sel) sekä
seudullisia ja kunnan sisäisiä ulkoilun pääreittejä. Urajärven ja Mustalammen rannoille
on kaavoitettu loma-asuntoja. Osayleiskaavassa alueen kohdalle on merkitty eteläpohjoissuuntainen ohjeellinen ekologinen yhteystarve.
Valtatie 12 linjausta ollaan muuttamassa, myös kohdealueella voi tältä osin tapahtua
muutoksia.
Tarkastelualueelle sijoittuu muutamia muinaismuistoja. Kohteen 880 sisällä sijaitsee
pronssi- ja/tai rautakautinen hautaröykkiö ja kohteen 894 itäpuolella on historiallinen
työ- ja valmistuspaikka.
Pohjoispuolisen Urajärven vastarannalle noin 5-6 km etäisyydelle tarkastelualueesta
sijoittuu Iitin kirkonkylä, joka on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu
kulttuuriympäristö sekä valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Vastarannalle sekä
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
123
pohjois- että koillispuolella sijoittuu myös runsaasti avoimia viljelyalueita. Muutoin
alueen ympäristössä ei ole valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaita maisematai kulttuuriympäristöalueita.
Teknistaloudellinen arvio
Tarkastelualueen korkeus merenpinnasta on keskimäärin 95 m mpy ja ympäröivällä 500
m vyöhykkeellä 80 m mpy.. Alueen läpi kulkee valtatie 12 (Kymentie). Kouvolan
keskustaan on matkaa noin 10 km.
Tuuliatlaksen mukaan alueen tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee
välillä 6-6,3 m/s ja 150 m korkeudella välillä 6,8-7 m/s.
Aluetta saattaa olla tarpeen jatkosuunnittelun yhteydessä rajata pienemmäksi erityisesti
pohjoisosassa.
Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan puiston keskimääräinen tuulennopeus
100 m korkeudella on 6,1 m/s ja 150 m korkeudella 6,7-7,0 m/s.
Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa noin 24 voimalaa.
Kokonaiskapasiteetti on 72 MW. Tuotantoarvio on 1950-2200 h/a 100 m
napakorkeudella. 150 m napakorkeudella tuotannon arvioidaan olevan 2500-3200
h/a.
Tuulimallinnuksessa yksittäiset maaston kohoumat erottuvat tuulennopeuden
paikallisina maksimeina. Rautatien eteläpuolelle jäävät alueet ovat tuulisuudeltaan
potentiaalisia, mutta asutuksen läheisyys estää tuulivoimaloiden sijoittelun sinne. Myös
alueen keskeltä kulkeva tie estää sijoittelun yhtenäiseksi tuulipuistoksi, jolloin
tuuliresursseja ei pystytä hyödyntämään optimaalisimmalla tavalla.
Alueen halki itä-länsisuunnassa kulkee Fingridin kaksi 110 kV johtoa. Tuulipuistolla on
useita liittymisvaihtoehtoja, koska puistosta 10 km säteellä sijaitsee useita sähköasemia.
Lähin Fingridin 110 kV sähköasema sijaitsee Maunukselassa, noin 7 kilometrin päässä
tuulipuistosta.
Fingridin Korian sähköasemalle matkaa tuulipuistosta on noin 10 km. Korian
sähköasema on kooltaan suuri ja se sijaitsee 400 kV ja 110 kV johtojen risteyskohdassa.
Sähköverkko Korialla on siis hyvin vahva. Ongelmana Korian asemaan liityttäessä
pohjoisesta päin on tiheä asutus. Länsisuunnasta asemalle on helpompi liittyä.
Kuusankoskella sijaitsee KSS Verkko Oy:n Nirvistentien sähköasema. Etäisyys
puistosta tälle sähköasemalle on noin 8 km. Asema sijaitsee ahtaalla tontilla ja
laajennettavuus asemalla ei ole kovin hyvä. Tälle asemalle liityntä ei ole suositeltavaa.
Fingridin mukaan suositeltava liityntäpiste on Korian sähköasema.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
124
Kuva 42 Alue B7, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden
sijoitussuunnitelma
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Alueella kulkee runsaasti ulkoilureittejä, joista osa on seudullisestikin merkittäviä,
pohjoispuolella kulkee mm. ylimaakunnallinen patikointireitti. Alueella on siis selkeää
virkistyskäyttöarvoa, jota tuulivoimatuotanto voi heikentää. Rajaus pohjoispuolelta olisi
tämänkin takia peruteltua.
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesiolosuhteisiin on
kuvattu yleisellä tasolla luvussa 5.3.
Tarkastelualue sijoittuu osin Tillolan vedenhankinnan kannalta
pohjavesialueelle. Tämä tulee ottaa huomioon alueen jatkotarkasteluissa.
tärkeälle
3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Alueen pohjoisosan tuntumassa on luontodirektiivin perusteella suojeltu Natura 2000 alue (SCI), joka on vanhaa metsää. Samasta kohdasta tunnetaan myös kalasääsken
pesäpaikka, jollainen on myös osa-alueiden välissä ja alueen luoteispuolella. Alustavan
arvion perusteella tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia
luonnon monimuotoisuuteen, kunhan etelä-pohjoissuuntaista ekologista yhteyttä ei
katkaista esimerkiksi liian tiheällä rakentamisella.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
125
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen ja
liikenteeseen on kuvattu yleisellä tasolla luvuissa 5.6 - 5.9.
5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
Tarkastelualueen kohdealueet ovat runsaassa virkistyskäytössä; tällaisilla alueilla
maiseman visuaaliset muutokset voidaan paikoitellen kokea häiritsevinä. Toisaalta
lähistölle sijoittuu jo valmiiksi mm. teollisuusalue, työpaikka-alue, rautatie ja
moottoritie ja Lamminmäen kaatopaikka-alue. Alueen maisemassa on tapahtunut suuria
muutoksia (maisemavaurioita) mm. soranoton vuoksi. Nämä alueet ja toiminnot ovat
osaltaan muokanneet ympäristön ja maiseman luonnetta sellaiseksi, johon
tuulivoimarakentaminen voisi soveltua.
Kohdealueiden pohjoispuolisen Urajärven vastarannalla sijaitsee Iitin kirkonkylän
valtakunnallisesti arvokas maisema-alue ja valtakunnallisesti merkittävä rakennettu
ympäristö noin 4 kilometrin etäisyydellä kohdekokonaisuudesta. Väliin jäävä Urajärvi
mahdollistaa esteettömän näköyhteyden, joten todennäköisesti voimalat (ainakin lähinnä
rantaa sijaitsevat) tulisivat hyvin selkeästi näkymään kirkonkylälle. Myös järven
pohjoispuolisen alueen aukeilta pelloilta avautuu järven yli näkymiä kohti voimaloita.
Tämä tukee alueen rajaamista pienemmäksi pohjoispuolelta.
Tuulivoiman tarkastelualue on kuitenkin kohtalaisen kaukana (lähimmillään n. 6 km
etäisyydellä) arvokkaista maiseman ja kulttuuriympäristön kohteista, ja esimerkiksi Iitin
kirkonkylän maisema suuntautuu Urajärven ja Kirkkojärven välisen lounaiskoillissuuntaisen kannaksen ja vanhan tien suuntaisesti. Siten voidaan olettaa, että
maisemalliset vaikutukset tähän kokonaisuuteen eivät muodostu merkittäviksi.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
126
6.2.5 Alue nro B8: Lintoja, Kouvola
Kuva 43 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Lintojan alueella Kouvolassa, yleiskuva
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
127
Alueen sijainti
Tarkastelualue koostuu useista osa-alueista (663, 717, 746, 723, 757). Ne sijaitsevat
Kouvolan kunnan alueella, noin 12 km Kouvolan keskustasta koilliseen ja 2,5 km
etäisyydellä Valkealasta.
Alueen yleiskuvaus
Tarkastelualue on pääosin havumetsikön peitossa, ja suuri osa alueesta on ojitettua
suoaluetta. Metsikön keskellä on useampia pieniä lampia. Tarkastelualueen ympärillä
lähinnä pohjoisen ja luoteen suunnalla on runsaasti viljeltyjä peltoalueita. Vakituista
asutusta on jonkin verran lähinnä etelä- ja länsipuolella, loma-asutusta hiukan etelässä
Rapojärven rannalla. Lappalanjärven rannalla noin 2-4 km etäisyydellä on pysyvää
asutusta; tähän järvien väliselle leveälle kannakselle sijoittuu Valkealan kirkonkylän
keskus.
Maankäyttö
Kohdekokonaisuuden pohjoispuolella on pieneltä osin voimassa maaseutu ja luonto maakuntakaavan merkintä maa-ainesten ottoalueesta (EOm). Itäpuolelle rajautuu EOtalue (turvetuotantoalue). Kohteen 746 koillispuolelle on maakuntakaavassa merkitty
ampumarata (eo) ja sen ympärille melualue (melutaso on yli 55 dB), joka ulottuu
kohdekokonaisuuden alueelle. Ampumarata ei ole toteutunut, mutta suunnitteilla.
Noin 2,5 km etäisyydelle kohdekokonaisuuden eteläpuolelle sijoittuu valtakunnallisesti
merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, Valkealan kirkon ja kartanon
kulttuurimaisema.
Teknistaloudellinen arvio
Kohdealueelle korkeus merenpinnasta on keskimäärin 96,6 m mpy ja ympäröivällä 500
m vyöhykkeellä 84,6 m mpy. Lähin sähköasema on kohteesta riippuen Korvenlaita tai
Valkeala, jotka sijaitsevat noin 6 km etäisyydellä.
Kohteen itäpuolitse kulkee valtatie 15 (Mikkelintie) alle 1 km etäisyydellä. Kouvolan
keskustaan on matkaa 12 km.
Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 5,9 6,2 m/s ja 150 m korkeudella välillä 6,7-6,9 m/s.
Tarkennetun
tuulimallinnuksen
mukaan
tuulennopeuden
vaihteluväli
sijoitussuunnitelman mukaisilla tuulivoimalapaikoilla on 150 m korkeudella 6,66,8 m/s.
Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 12
Kokonaiskapasiteetti on 36 MW. Tuotantoarvio on 2300-3000 h/a.
tuulivoimalaa.
Tarkastelualuetta lienee mahdollista rajata tiiviimmäksi kokonaisuudeksi esimerkiksi
supistamalla pohjoisosan aluerajausta.
Asutus ei merkittävästi rajoita voimaloiden sijoittelua paitsi aivan alueen koillisosassa.
Alueen länsiosan halki kulkeva voimalinja rajoittaa jonkin verran sijoittelua.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
128
Tuulipuiston länsipuolella kulkee 110 kV johto, mutta johto ei ole rengaskäytössä ja
siksi johtoon liittyminen on epävarmaa. Liittyminen tulee selvittää tarkemmin johdon
omistajan kanssa. Lähimmät 110 kV sähköasemat sijaitsevat pohjoisessa
Korvenlaidassa sekä etelässä Valkealassa.
Utin lentokentän lentoesterajoituspinta (AGA M3-6, alimmillaan 218 m merenpinnasta)
todennäköisesti rajoittaa korkeiden tuulivoimaloiden toteuttamista tarkastelualueella.
Kuva 44 Alue B8, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden
sijoitussuunnitelma
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Tarkastelualueen ympäristössä erityisesti itäisen-pohjoisen-koillisen puoleisilla
vyöhykkeillä asutusta ei ole kovin runsaasti, joten tuulivoimalla ei todennäköisesti ole
merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Lähin asutus sijaitsee tarkastelualueen
kaakkoispuolella Rapojärven rannalla yli kilometrin etäisyydellä; Valkealan kirkonkylä
sijaitsee noin 4 km etäisyydellä etelään Lappalanjärven rannalla. Näillä etäisyyksillä
melu- ja välkevaikutukset eivät enää aiheuta haittavaikutuksia.
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesiolosuhteisiin on
kuvattu yleisellä tasolla luvussa 5.3.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
129
3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Tarkastelualueen eteläinen osa-alue rajautuu luontodirektiivin perusteella suojeltuun
Natura 2000 -alueeseen (SCI), joka on myös vanhojen metsien suojeluohjelmassa.
Eteläosasta tunnetaan myös kalasääsken pesäpaikka. Alustavan arvion perusteella
tuulivoimarakentamisella ei kuitenkaan ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia luonnon
monimuotoisuuteen
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen ja
liikenteeseen on kuvattu yleisellä tasolla luvuissa 5.6 - 5.9.
5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
Alueen pohjoisosissa maisemaa muokkaavat turvetuotantoalue sekä maa-ainesten
ottoalue. Tällaisten jo olevien maisemavaurioiden yhteydessä tuulivoima ei aiheuta
merkittäviä maisemahaittoja.
Kohdealueen eteläosat ulottuvat lähelle Rapojärven rantoja, joiden äärellä on jonkin
verran vakituisen asutuksen ohella loma-asutusta. Rapojärven vastarannan lomaasukkaat saattavat kokea muutokset maisemassa häiritsevinä.
Valkealan kirkon ja kartanon kulttuurimaisema sijaitsee vajaan 4 km etäisyydellä.
Väliin jää metsää, joka katkaisee näkymät pääosin ja merkittävää suoraa
näkymäyhteyttä ei synny. Lisäksi Valkealan kirkonkylä maisema avautuu pääosin
länteen ja etelään Lappalanjärven suuntaan, jolloin tuulivoimalat jäisivät tärkeimmän
katselusuunnan taakse.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
130
6.2.6 Alue nro B10: Muhniemi-Munikssuo, Kouvola
Alueen sijainti
Tarkastelualue sisältää yhden osa-alueen (1579). Tarkastelualue sijaitsee Kouvolan
kunnassa lähellä Villikkalaa, yli 20 km Kouvolan keskustasta etelään, Anjalankosken
keskustasta noin 8 km länteen ja noin 10 km Elimäeltä itään. Alueesta ei ole mm.
pienen koon vuoksi laadittu tarkennettua tuulimallinnusta.
Alueen yleiskuvaus
Alue on kumpuilevaa, osin avokallioista aluetta. Kumpujen välisissä painanteissa on
pieniä ojitettuja suoalueita. Kohdealueen ympäristössä, etenkin pohjois- ja itäpuolella,
on laajoja peltoaukeita. Vakituista asutusta on jonkin verran, tiheämpi asutus alkaa
vähitellen itäpuolella Anjalan-Inkeroisten alueella. Kohdealueen sisäpuolelle jää
muutamia yksittäisiä loma-asuinrakennuksia.
Maankäyttö
Alueelle ei ole osoitettu maakuntakaavassa aluevarauksia.
Tarkastelualueen pohjoispuolella 400 m etäisyydellä sijaitsee Kymijoen Villikkalan
rajalinnakkeet. Villikkalan keskeneräiseksi jäänyt linnake on ruotsalaisten rakentama
1793-1794. Kohteen kaakkoispuolella noin 1 km etäisyydellä sijaitsevat Anjalan
kartanokulttuuria edustavat vanhat Wrede-suvun kartanot Wredeby (valmistunut 1815)
ja Rauhamaa. Sekä rajalinnakkeet että kartanorakennukset on luokiteltu
valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi. (RKY 2009)
Alueelle sijoittuu Kymen kallioalueinventoinnissa (Hamari et al. 1992) mainittu
Susikallion alue. Tätä kallioaluetta ei kuitenkaan inventoinnin perusteella ole luokiteltu
suojelun kannalta arvokkaaksi kohteeksi.
Teknistaloudellinen arvio
Tarkastelualueella korkeus merenpinnasta on keskimäärin 75 m mpy ja ympäröivällä
500 m vyöhykkeellä 38,1 m mpy. Lähin sähköasema on Isoaho noin 7 km etäisyydellä.
Alueen läpi kulkee Elimäentie (354), joka johtaa Anjalankoskelta Elimäelle. Matkaa
Kouvolan keskustaan on yli 20 km.
Tuulisuus tuuliatlaksen mukaan 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,1 6,2 m/s ja 150 m korkeudella välillä 6,8-6,9 m/s. Tuuliolot eivät ole tuuliatlaksen
tietojen perusteella potentiaalisinta luokkaa, mutta alue voisi tulla kysymykseen
tulevaisuuden kohteena, korkeilla voimaloilla toteutettuna.
Alueen teknistaloudellista toteutettavuutta ei arvioida tämän selvityksen yhteydessä
tarkemmin.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
131
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Kohdealueen sisäpuolelle sijoittuu muutamia loma-asumuksia, joille tuulivoimalat
saattaisivat aiheuttaa merkittävää häiriötä (esim. melu ja välke). Näiden
yksittäistapausten lisäksi huomattavia vaikutuksia ei todennäköisesti ilmene, sillä asutus
tarkastelualueen laajassa ympäristössä on harvaa.
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesiolosuhteisiin on
kuvattu yleisellä tasolla luvussa 5.3.
Alueelle sijoittuva Kymen kallioalueinventoinnissa (1992) mainittu Susikallion alue
tulee mahdollisen sijoitussuunnittelun yhteydessä ottaa huomioon.
3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Etäisyys tarkastelualueelta lähimpään Natura-alueeseen on yli 2 km. Heti alueen
pohjoispuolella sijaitsevalle maakunnallisesti arvokkaalle lintualueelle (Peräpalon laaja
peltoaukea) kokoontuu keväisin laulujoutsenia, metsähanhia ja valkoposkihanhia
lepäämään, ja peltoaukealle kerääntyy myös petolintuja kevätmuuton aikana. Alueen
itäpuolella sijaitsevalle niin ikään maakunnallisesti arvokkaalle lintualueelle
(Kylänahon pellot) kerääntyy muuttoaikoina paljon lintuja, mm. laulujoutsenia, hanhia
ja kurkia.
Alustavan arvion perusteella tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä haitallisia
vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Muuttavien lintujen lentoreitit alueelle on
kuitenkin syytä selvittää alueen tarkemmassa suunnittelussa.
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen ja
liikenteeseen on kuvattu yleisellä tasolla luvuissa 5.6 - 5.9.
5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
Tarkastelualueen pohjois- ja kaakkoispuolelle sijoittuu kaksi valtakunnallisesti
merkittäväksi luokiteltua rakennettua kulttuuriympäristöä, Villikkalan rajalinnakkeet
sekä Wrede-suvun kartanot noin 400-1000 m etäisyydellä. Todennäköisesti
kohdealuetta ympäröivä metsikkö tulee ainakin osaksi katkaisemaan näkymälinjat kohti
tuulivoimaloita. Toisaalta ympäristössä on paikoin myös laajoja peltoaukeita, joilla
näkymät ovat avoimia. Näin ollen tuulivoimalat saattavat paikoin näkyä esim.
peltoalueita reunustavalle asutukselle, joka on kuitenkin melko harvalukuista.
Tarkastelualueen länsipuolelta noin 500 m etäisyydeltä alkaa valtakunnallisesti
arvokkaaksi luokiteltu maisema-alue, Kymijoen laakso. Sen alueelle sijoittuu samoin
aukeita peltoja, joten paikoin tuulivoimalat todennäköisesti näkyvät maisema-alueelle.
Kymijoen laakso on kuitenkin kooltaan hyvin laaja ja monipuolinen aluekokonaisuus,
jossa muutamien tuulivoimaloiden näkyminen alueen osalle ei heikennä alueen
kokonaisuuden arvoja.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
132
Tarkastelualueen pohjoisosan tuntumasta alkaa Villikkalan-Raussilan maakunnallisesti
arvokas maisema-alue, jonka viljelys- ja kylämaisemat ulottuvat laajana kokonaisuutena
luoteeseen ja etelään. Kohtalaisen pienialaisella tuulivoimarakentamisella ei nähdä
olevan merkittäviä vaikutuksia tähän maakunnalliseen arvoalueeseen mm. alueen
laajuuden ja tuulivoima-alueesta poispäin suuntautuvan maisemallisen sijainnin vuoksi.
Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa voidaan tarkastella voimaloiden sijainnin suhdetta
mm. maakunnallisen arvokohteen suunnalta avautuviin tärkeisiin näkymiin.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
133
6.2.7 Alue nro B11: Keltakangas, Kouvola
Kuva 45 Tuulivoiman tarkastelualueiden sijainti Kouvolan Keltakankaan alueella, yleiskuva
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
134
Alueen sijainti
Kyseessä on osa-alue nro 1479 Keltakankaan Ekopark-alueen tuntumassa. Alue sijaitsee
Kouvolan kaupungin alueella, Keltakankaan kohdalla valtatie 15 itäpuolella.
Alueen yleiskuvaus
Tarkastelualue sijaitsee Kotkan valtatien (tie nro 15) tuntumassa sen itäpuolella. Alueen
lähistöllä sijaitseva Ekopark on ns. ympäristöyrityspuisto, teollisuuden sivuvirtojen ja
jätteiden käsittelyyn keskittynyt alue.
Kohteen
ympäristössä
sijaitsee
mm.
teollisuusjätteen
käsittelykeskus,
kompostointilaitos, romunkäsittelyalue, kiviaineksen ottoalue sekä puutavaran
talvisäilytysalue.
Maankäyttö
Alueella on voimassa Anjalankosken taajamayleiskaava. Siinä kohdealue on osin
kaavamerkinnällä M (maa- ja metsätalousvaltainen alue), osin T (teollisuus- ja
varastoalue), sekä merkinnällä M2. Pohjoispuolella sijaitsee mm. kaatopaikka osana
Ekopark-aluetta.
Kohteen länsipuolella lähimmillään 1,5 km etäisyydellä sijaitsee valtakunnallisesti
merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi luokiteltu kohde, Anjalan paperitehdas
sekä Inkeroisten kartonkitehdas ja yhdyskunta.
Kohteen itäpuolella noin 600 m etäisyydeltä alkaa valtakunnallisesti arvokas maisemaalue, Sippolanjoen ja Summanjoen laaksot.
Teknistaloudellinen arvio
Aluetta ei tarkasteltu alustavassa paikkatietoanalyysissä mm. pienen koon vuoksi.
Ohjausryhmätyöskentelyn perusteella alue päätettiin ottaa mukaan jatkotarkasteluun, ja
alueelle laadittiin tässä yhteydessä tuulimallinnus sekä alustava sijoitussuunnittelu.
Tarkennetun
tuulimallinnuksen
mukaan
tuulennopeuden
vaihteluväli
sijoitussuunnitelman mukaisilla tuulivoimalapaikoilla on 150 m korkeudella 6,5 –
6,6 m/s.
Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa 6 tuulivoimalaa.
Kokonaiskapasiteetti on 18 MW. Tuotantoarvio on 2300-2900 h/a (150 m
napakorkeus).
Asutus ei juurikaan rajoita voimaloiden sijoittelua alueella. Sen sijaan valtatie 15 kulkee
aivan alueen länsipuolella. Valtatie saattaa rajoittaa voimaloiden sijoittelua sen
länsiosissa.
Suunnitellun tuulipuiston lähellä sijaitsee useita KSS Verkko Oyn ja Kymenlaakson
Sähkön 110 kV sähköasemia, ja pienen puiston liityntämahdollisuudet näihin asemiin
ovat hyvät.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
135
Kuva 46 Alue B11, mallinnettu tuulennopeus ja alustava tuulivoimaloiden
sijoitussuunnitelma
Vaikutusten arviointi
1) Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
Tuulivoimarakentaminen alueella ei aiheuta merkittäviä haittavaikutuksia asutukselle.
Asutus ei ole rajoittanut sijoitussuunnittelua alueella. Tarkastelualue sijoittuu
jätehuolto- ja kierrätysalueen yhteyteen ja soveltuisi siten luonteeltaan
tuulivoimarakentamiseen hyvin.
2) Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä vesiolosuhteisiin on
kuvattu yleisellä tasolla luvussa 5.3.
3) Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
Alueen lähistöllä ei ole arvokkaita lintualueita. Etäisyys lähimpään Natura-alueeseen on
yli 2 km. Alustavan arvion perusteella tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä
haitallisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.
4) Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä
liikenteeseen
Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen ja
liikenteeseen on kuvattu yleisellä tasolla luvuissa 5.6 - 5.9.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
136
Tuulivoimarakentamisen sijoittaminen ympäristöyrityspuiston tuntumaan tukee hyvin
olemassa olevaa aluerakennetta.
5) Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
Alueella on jo ennestään toimintaa, joka on muokannut ympäröivän alueen luonnetta
teolliseksi ja muuttanut maisemakuvaa paikallisesti. Näin ollen tuulivoimarakentaminen
ei aiheuttaisi merkittäviä haitallisia muutoksia maisemaan.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
137
7
TARKASTELUSSA POIS KARSIUTUNEITA KOHTEITA
Selvityksen aikana on tarkasteltu suurta määrää alueita, joita on karsittu ja rajattu
täydentyvien tietojen perusteella. Osa alueista on suljettu pois tarkastelusta perustuen
huomattaviin ympäristövaikutuksiin. Joillakin alueilla on kyseessä kohde, joka on
kooltaan hyvin pienialainen ja saattaisi olla potentiaalinen tuulivoimatuotannon
kannalta, mutta maakunnallisessa selvityksessä kohdetta ei ole ollut tarpeen tutkia
tarkemmin. Näiden rajautuneiden kohteiden lisäksi selvitysalueella on käynnissä
joitakin
tuulivoimahankkeita,
jotka
ovat
mittakaavaltaan
maakunnallista
tuulivoimatuotantoa pienempiä. Tässä selvityksessä on keskitytty käytännössä hieman
laajempiin kokonaisuuksiin, ja jo käynnissä tai suunnitteilla olevia hankekohteita ei ole
tarkasteltu tämän työn yhteydessä tarkemmin.
Tässä
luvussa
on
kuvattu
tiivistelmä
tärkeimmistä
selvityksen
tai
ohjausryhmätyöskentelyn perusteella tunnistetuista alueista, joita ei tutkita selvityksessä
tarkemmin.
Alue nro 9: Summa, Hamina
Kyseessä on lounasta kohden suuntautuva hyvin pienialainen (alle 1 km2) ranta-alue,
joka sijaitsee noin 5,5 km Haminan keskustasta lounaaseen. Tehdasalueelle on jo
rakennettu tuulivoimaloita. Alueen läheisyydessä ei ole merkittäviä luonto-, maisema-,
kulttuuriympäristö-, tms. kohteita. Jo rakentunutta kohdetta ei tarkastella tämän työn
yhteydessä tarkemmin. Kohde muodostaa Mäkelänkankaan alueen kanssa laajemman
tuulipuistokokonaisuuden.
Osia alueesta nro 20, Hanski-Vilkkilä, Virolahti
Tarkastelualuetta 20 rajattiin työn edetessä. Alustavassa paikkatietoanalyysissä oli
tunnistettu hyvätuulisia osa-alueita erityisesti rannikon tuntumasta. Näissä kuitenkin
luontoarvoihin ja erityisesti linnustoon kohdistuvat haittavaikutukset perustelivat alueen
rajaamista pohjoiseen. Jatkotarkasteluun otettuja osa-alueita on kuvattu luvussa 6.1.10.
Alue nro 21, Mäkelänkangas, Hamina
Haminassa Summan tehtaista noin 2,5 km etäisyydellä luoteeseen sijaitseva
Mäkelänkangas
on
pienialainen
kohdealue,
jolla
on
tehty
päätös
tuulivoimarakentamisesta. Alue muodostaisi kokonaisuuden Summan tuulivoimaloiden
kanssa ja vahvistaisi tuulivoimatuotantoa Haminan kaupungissa, jossa sijaitsevat mm.
WinWindin tehtaat.
Mäkelänkankaan aluetta ei ole tunnistettu maakunnallisessa tuulivoimaselvityksessä
mm. asutukselle ja asutuskeskuksille (YKR) asetetun suojavyöhykkeen vuoksi. Aluetta
ei tarkastella tämän työn yhteydessä tarkemmin. Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa
tulee ottaa huomioon asutukseen kohdistuvat melu- ja välkevaikutukset.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
138
Alue nro 27, Metsäkulman koillisalue, Kouvola
Pienehkö tarkastelualue sijaitsee 11 km Anjalasta itään. Kohdealueella ja sen
ympäristössä on jonkin verran vakituista ja loma-asutusta, mutta tiheämpiä keskittymiä
ei juuri ole. Osa tarkastelualueesta sijoittuu valtakunnallisesti arvokkaalle maisemaalueelle, Sippolanjoen ja Summanjoen laaksoihin.
Alue on rajattu jatkotarkastelun ulkopuolelle osana selvityksen teknis-taloudellista ja
ympäristöllistä arviointia. Kooltaan kohde on pienialainen ja tuuliatlaksen tietojen
perusteella tuulisuus ei ole parasta luokkaa. Lisäksi pienialaisen kohteen sijoittuminen
valtakunnallisesti
arvokkaalle
maisema-alueelle
ei
tue
valtakunnallisia
alueidenkäyttötavoitteita, joiden mukaan tuulivoimalat tulee sijoittaa parhaille paikoille
ja laajoihin kokonaisuuksiin.
Alue nro 28, Vanhankylänmaa, Kotka
Tarkastelualue sijaitsee Vanhakylänmaan saarella, Kotkan edustan merialueella, yli 25
km etäisyydellä Kotkan keskustasta.
Alue sijoittuu luonnonoloiltaan arvokkaaksi rajatun alueen tuntumaan; aluetta
ympäröivät Natura 2000 -alue (Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet, SCI- ja SPAdirektiivit) ja IBA-/FINIBA-alueet. Alueen itäpuolella reilun kilometrin etäisyydellä on
Kotkan Haapasaari, joka on arvokas kulttuuriympäristö- ja maisemakokonaisuus.
Tarkastelualue on tällä hetkellä puolustusvoimien hallinnassa. Alueen länsipuolella 1,8
km etäisyydellä on valtakunnallisesti arvokas Haapasaaren maisema-alue sekä
valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö, Haapasaaren saaristokylä. Lähisaarilla
on loma-asutusta noin 0,5-5 km säteellä alueesta.
Alueella on keskijänniteverkko (20 kV kaapeli), joka mahdollistaisi enintään kolmen
voimalan sijoittamisen alueelle. Kohde on siten potentiaalinen tuulivoimakohde
maakunnallista selvitystä tarkemmassa mittakaavassa. Kohdetta ei tästä syystä
tarkastella tämän työn yhteydessä tarkemmin. Tarkemmassa suunnittelussa on
selvitettävä mm. linnustoon kohdistuvia vaikutuksia.
Alue nro 29, Mustamaa, Virolahti
Pienikokoinen, reilun neliökilometrin kokoinen kohdealue sijaitsee Mustamaan saarella,
Virolahden edustan merialueella, noin 10 km etäisyydellä Virolahden kirkonkylästä.
Tuulisuusolot saarella ovat erittäin edulliset, minkä vuoksi saaren mahdollisuuksia
tuulivoimatuotantoon tarkasteltiin selvityksessä alustavasti.
Saari on tällä hetkellä puolustusvoimien käytössä. Alueen itä- ja eteläpuolella Natura- ja
IBA/FINIBA-alueet ulottuvat lähelle, lähimmillään noin 500 m etäisyydelle. Alueen
pohjoispuolella on loma-asutusta Ruissaarella alle 1 km etäisyydellä. Saari on
kokonaisuudessaan valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö osana
Salpalinjan ketjua.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
139
Alue saattaisi olla arktisen muuton reittien kannalta ongelmallinen. Kohdetta ei
tarkastella tämän työn yhteydessä tarkemmin mm. maisemaan, kulttuuriympäristöön ja
luontoon liittyvien arvojen vuoksi.
Kotkan sataman laajennusosa / Vehkaluoto; Kotka
Pienialainen kohdealue sijaitsee alle 5 km etäisyydellä Kotkan keskustasta lounaaseen.
Vehkaluodon saari sijaitsee nykyisestä satama-alueesta noin 700 metrin etäisyydellä.
Mussalon alueella on jo ennestään tuulivoimaloita.
Vehkaluodon alueella sijaitsee muutamia yksittäisiä muinaisjäännöksiä. Nämä voidaan
ottaa tarkemmassa sijoitussuunnittelussa huomioon, jotta niiden arvo ei heikkene. Alue
on maisemakuvallisesti näkyvällä paikalla sisäsaariston ulkoreunalla. Toisaalta alueen
sijoittuminen sataman raskaan infrastruktuurin yhteyteen perustelee alueen osoittamista
tuulivoimarakentamiseen.
Kohteeseen olisi mahdollista toteuttaa pieni tuulivoimapuisto, mutta kohde ei ole
kooltaan maakunnallinen, joten sitä ei tarkastella tämän työn yhteydessä tarkemmin.
Kohteen
mahdollisen
suunnittelun
yhteydessä
tulisi
erityisesti
tutkia
tuulivoimarakentamisen vaikutuksia Mussalon lounaisrannalla sijaitsevan Santalahden
matkailualueelle.
Tykkimäen huvipuiston alue, Kouvola
Tykkimäen alue sijaitsee noin 4 km etäisyydellä Kouvolan keskustasta koilliseen.
Alueen hyödyntäminen tuulivoimatuotantoon on noussut esiin ehdotuksena alueella
toimivilta yrittäjiltä sekä kehitysyhtiö Kouvola Innovation Oy:ltä. Alueen käyttöä
tuulivoimarakentamiseen luultavasti hankaloittaa asutuksen läheisyys ja tätä kautta
melu- sekä välkevaikutukset. Lisäksi lentoesterajoituspinnat saattaisivat rajoittaa
rakennettavien tuulivoimaloiden korkeutta. Aluetta ei tutkita tämän selvityksen
yhteydessä tarkemmin.
Muita kohteita, joita tunnistettiin erityisesti hyvätuulisilta merialueilta, olivat Pyhtään
kunnan alueella sijaitsevat Långön, Heinäsaari ja Kaunissaari, Kotkan kaupungin
alueella sijaitseva Lehmäsaari sekä Haminan kaupungin alueella sijaitsevat Majasaaren
alue, Saunamaat, Rakin Kotka ja Pieni Musta sekä Kuorsalon saari. Kyseiset kohteet
rajattiin pois jatkotarkasteluista pääasiassa luontoon (erityisesti linnustoon, mm.
Parlahden alue Pyhtäällä), maisemaan ja virkistykseen liittyvien erityisien arvojen
perusteella.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
140
8
JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO
Kymenlaakson maakunnallisessa tuulivoimaselvityksessä on käyty läpi laaja
maantieteellinen alue ja tietoja on tarkennettu työn edetessä, jotta on voitu keskittyä
ympäristöltään ja teknisiltä edellytyksiltään parhaisiin kohteisiin. Työn näkökulma ja
mittakaava ovat maakunnallisia, mutta alueiden toteuttamiskelpoisuus on ollut koko
työn ajan tärkeä selvitys- ja suunnittelukriteeri. Työtä on ohjannut laaja ohjausryhmä, ja
selvitys osa-alueineen on edennyt vuorovaikutteisesti. Laadittu tuulivoimaselvitys luo
tietopohjan ja monipuolisia lähtökohtia maakuntakaavoitusta ja muita hankkeita varten.
Laaditun selvityksen ja tarkennettujen tuulimallinnusten perusteella voidaan todeta, että
Kymenlaakson rannikko- ja sisämaa-alueilta on mahdollista osoittaa merkittäviä laajoja
alueita tuulivoimatuotantoon. Selvityksen jatkotarkasteluvaiheessa on selvitetty
yhteensä 18 alueen tuulivoimarakentamisen edellytyksiä teknisten, taloudellisten ja
ympäristöön liittyvien tekijöiden kannalta. 16 kohteesta laadittujen tuulimallinnusten ja
alustavien sijoitussuunnitelmien perusteella voidaan todeta, että selvitysalueelle olisi
mahdollista osoittaa noin 600–700 MW tuulivoimakapasiteettia.
Parhaimmat tuuliolosuhteet ovat, kuten odotettavissa oli, aivan rannikon tuntumassa
sekä saaristossa. Asutus ja muu maankäyttö kuitenkin rajoittavat merkittävästi
rannikkoalueella alueiden hyödyntämistä, ja laajoja aluekokonaisuuksia onkin
tunnistettu rannikon läheiseltä vyöhykkeeltä noin 1-10 kilometriä sisämaahan.
Saaristossa ja aivan rannikon tuntumassa tuulivoimarakentamista rajoittaa lisäksi
linnusto – Kymenlaakson rannikkoalueen erityispiirteenä on arktika eli arktisen
kevätmuuton kulku rannikon suuntaisesti. Erityisesti Virolahden tuntumassa
kevätmuutto saattaa jonkin verran rajoittaa tuulivoimarakentamisen toteuttamista.
Myös tarkastellut sisämaan kohteet ovat potentiaalisia, kun hyödynnetään
mahdollisimman hyvin maastonkohoumat ym. piirteet, jotka tuottavat keskimääräistä
paremmat tuuliresurssit. Tämä korostaa tarkemman tuulimallinnuksen tuomia hyötyjä
alueen tuulivoimapotentiaalin määrityksessä. Rannikkoon verrattuna sisämaassa etuna
ovat vähäisempi asutus ja suuremmat mahdollisuudet tunnistaa laajoja kohteita riittävän
kaukana erityisesti luonnon ja maiseman kannalta arvokkaista kohteista. Osalla
sisämaan alueista lentoesterajoituspinnat saattavat kuitenkin rajoittaa tavallista
korkeampien voimaloiden rakentamista.
Kaakkois-Suomella on hyvä asema tuulivoima-alan tutkimuksessa sekä innovaatioiden
kehittämisessä – alueella toimivat mm. Winwind, The Switch ja Lappeenrannan
teknillinen yliopisto. Kymenlaakson alueella Kotkassa ja Haminassa on jo tällä hetkellä
erinomainen satamainfrastruktuuri, joka on edellytys tuulivoimaloiden ja raskaiden
komponenttien
kuljettamiseen.
Laajamittaisella
tuulivoimarakentamisella
Kymenlaakson alueella olisi positiivinen vaikutus alueen yritysten toimintaan.
Rakentamisen volyymi loisi myös pohjaa uudelle yritystoiminnalle, mm.
tuulivoimaloiden käyttö- ja kunnossapidossa, projektikehityksessä ja mahdollisesti
komponenttivalmistuksessa.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
141
9
LÄHTEET
Kirjallinen lähdeaineisto:
Hamari, R., Husa, J. & Rintanen, T. 1992. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta
arvokkaat kallioalueet Kymen läänissä. Tutkimusraportti. Vesi- ja ympäristöhallituksen
monistesarja, nro 353. Helsinki.
Koistinen, Jarmo 2004. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Ympäristöministeriö
2004.
Kymenlaakson liitto 2009. Kymenlaakson maakuntakaava. Maaseutu ja luonto.
Kaavaselostus.
Kymenlaakson matkailututkimus 2008. Haaga-Perho sarja, Savonlinna 2008.
Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.). 2010: Suomen lajien
uhanalaisuus, punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus.
Helsinki.
Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien
uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja
2.
Siting and Designing Windfarms in the Landscape. 2009. Version 1. Scottish Natural
Heritage.
Weckman, Emilia 2006. Tuulivoimalat ja maisema. Ympäristöministeriö 2006.
Ympäristöministeriö 1992a. Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I.
Ympäristöministeriö 1992b. Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän
mietintö II.
Paikkatietomuodossa oleva lähdeaineisto:
IBA- ja FINIBA-alueet. BirdLife Suomi ry
Kiinteät muinaisjäännökset. Museovirasto 2010.
Korkeusmalli. Maanmittauslaitos.
Suomen Tuuliatlas. Ilmatieteen laitos.
Suurjänniteverkko. Fingrid Oy 2010.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
142
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY2009). Museovirasto
2009.
Yhdyskuntarakenteen seurannan tietojärjestelmä. SYKE 2010.
Internet-lähteet ja muut sähköiset lähdeaineistot:
Energiateollisuus 2010. Tuulivoimarakentamisen tutkavaikutusten selvittäminen
käynnissä.
http://www.energia.fi/fi/ajankohtaista/lehdistotiedotteet/2010/tuulivoimarakentamisen%
20tutkavaikutusten%20selvitt%c3%a4minen%20k%c3%a4ynniss%c3%a4.html
European wind energy association EWEA (2010). Wind in power. 2009 European
statistics. 17.11.2010.
http://www.ewea.org/fileadmin/ewea_documents/documents/statistics/100401_General
_Stats_2009.pdf
EWEA 2009. Wind at Work.
Finavia 2011. Esteetön ilmatila takaa sujuvan ja turvallisen lentoliikenteen
http://www.finavia.fi/tietoafinaviasta/lentoesteet/esteeton-ilmatila
HE 141/2010 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi maankäyttö- ja rakennuslain
muuttamisesta. 5.11.2010. http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100141.pdf
HE 152/2010 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi uusiutuvilla enrgialähteillä
tuotetun sähkön tuotantotuesta. 5.11.2010.
http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100152.pdf
Holttinen, Hannele & Esa Peltola (2009). Nord-Vind. Windpower technology: history,
status and vision. VTT.
http://www.boverket.se/Global/Planera/Dokument/planeringsfragor/vindkraft/NordVind
-vision-report%202009.pdf
Kohvakka, Paula 2010. Tuulivoiman ajankohtaiskatsaus Suomessa ja lähialueilla. Esitys
VGB-Voimalaitospäivillä 29.9.2010.
Kymenlaakson liitto 2008. Kymenlaakson maakuntakaava, maaseutu ja luonto.
Virkistys- ja ulkoilualueselvitys. Kohdeluettelo. 18.2.2011.
http://services.kymenlaakso.fi/www/DimDocumentDownload?action=show&id=335&fi
leId=1969
Lunnekullen Vindkraft 2007. Miljökonsekvensbeskrivning. Triventus Consulting AB.
http://www.lunnekullenvindkraft.se/pdf/MKB%20Lunnekullen.pdf 31.5.2011.
Motiva 2010. Tuulivoimateknologia. 16.11. 2010.
http://www.motiva.fi/toimialueet/uusiutuva_energia/tuulienergia/tuulivoimateknologia
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
143
Motiva 2009. Tuulivoima Suomessa. Tuulivoimakiertue 2009. 20.11.2010.
http://www.motiva.fi/files/1846/Tuulivoima_Suomessa_2009.pdf
Parkko, Petri 2011. Kymenlaakson tuulivoimasuunnitteluun liittyvä linnustoarviointi
2011. Luontoselvitys Kotkansiipi.
Päijät-Hämeen liitto 2010. Etelä-Suomen yhteistoiminta-alueen tuulivoimaesiselvitys
2010. www.paijat-hame.fi
Siemens 2010. Direct Drive Wind Turbine Reduces Complexity.
http://www.siemens.com/innovation/en/news_events/innovationnews/innovationnews_a
rticles/2010/e_021_ino_1019_2.htm 31.5.2011.
Suomen Tuuliatlas 2011. http://www.tuuliatlas.fi
TEM 2009. Tuuliatlas: Hyviä tuuliolosuhteita myös sisämaassa. 8.11.2010.
http://www.tem.fi/index.phtml?98603_m=97403&s=3804
TEM 9/2009. Syöttötariffityöryhmän loppuraportti, Ehdotus tuulivoimalla ja
biokaasulla tuotetun sähkön syöttötariffiksi
TEM 3/2011. Uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön tukijärjestelmä käyttöön.
http://www.tem.fi/?s=2471&89519_m=102404
Työ- ja elinkeinoministeriö 2010. Tiedote 31.8.2010. Tuulivoimarakentamisen
tutkavaikutusten selvittäminen käynnistyy.
http://www.tem.fi/index.phtml?101881_m=100248&s=4265
Teknologiateollisuus ry 2009. Tuulivoima-tiekartta 2009. Tuulivoimalan toimijat ry,
2009, www.teknologiateollisuus.fi
Tiehallinto 2009. Valtatie 7 parantaminen moottoritieksi välillä Hamina – Vaalimaa.
Hamina, Virolahti. Yleissuunnitelma. 12.1.2011.
http://www.tiehallinto.fi/pls/wwwedit/docs/24180.PDF
Tuulivoimatieto 2010a. Maanrakennustyöt. 19.11.2010.
http://www.tuulivoimatieto.fi/infra
Tuulivoimatieto 2010b. Tuulivoimatuotanto. 23.11.2010.
http://www.tuulivoimatieto.fi/tuulivoimatuotanto
Tuulivoimatieto 2010b. Tuulivoimatekniikka. 16.11.2010.
http://www.tuulivoimatieto.fi/tuulivoimatekniikka
Tuulivoimatieto 2010c. Tuulivoimaloiden tuotantopotentiaalin vaihtelu. 17.11.2010.
http://www.tuulivoimatieto.fi/tuotantopotentiaalin_vaihtelu
Tuulivoimatieto 2010d. Tuulivoimatuotannon vuodenaikavaihtelu. 23.11.2010.
http://www.tuulivoimatieto.fi/vuoden_aika
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
144
Tuulivoimatieto 2010e. Tuulen nopeuden pitkäaikainen vaihtelu. 23.11.2010
http://www.tuulivoimatieto.fi/pitkaaikainen
Tuulivoimatieto 2010f. Tuulivoimaloiden sijoittelu. 23.11.2010.
http://www.tuulivoimatieto.fi/sijoittelu
Tuulivoimatieto 2010g. Säätövoiman tarve. 20.4.2011.
http://www.tuulivoimatieto.fi/saatovoima
Tuulivoimatieto 2011. Ilmastonmuutos. 20.4.2011
http://www.tuulivoimatieto.fi/ilmastonmuutos
Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet. www.ymparisto.fi
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY2009). Museovirasto
2009. www.rky.fi
Vattenfall 2011. http://www.vattenfall.fi/fi/miten-tuulivoimala-toimii.htm 31.5.2011.
Virojoki-Vaalimaan osayleiskaavan muutos ja laajennus (2010). Selostusluonnos.
VTT 2011. Suomen tuulivoimatilastot. 31.5.2011.
http://www.vtt.fi/proj/windenergystatistics/index.jsp
VTT (2010a). Suomen tuulivoimatilastot. 8.11.2010.
http://www.vtt.fi/proj/windenergystatistics/?lang=fi
VTT (2010b). Tuulivoimahankkeita. 8.11.2010.
http://www.vtt.fi/proj/windenergystatistics/windenergystatistics_projects.jsp
VTT 2007. Tuulivoima ei vaadi
http://www.vtt.fi/uutta/2007/20071114.jsp
tuekseen
yhtä
paljon
varavoimaa.
World Wind Energy Association WWEA (2010). World wind energy report 2009. 18 s.
WWEA, Bonn. 17.11.2010.
http://www.wwindea.org/home/images/stories/worldwindenergyreport2009_s.pdf
Ympäristöhallinnon Oiva- ja Hertta-tietokannat. www.ymparisto.fi
Ympäristöministeriö 14.4.2011. Suuret tuulivoimalat aina
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=381729&lan=fi
YVA-menettelyyn.
Ympäristöministeriö 2011. Työryhmän ehdotus tuulivoimarakentamisen kaavoitusta,
vaikutusten arviointia ja lupamenettelyjä koskevaksi ohjeistukseksi. Luonnos 4.4.2011.
Kymenlaakson liitto: Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
KRITEERIT TUULIVOIMA-ALUEIDEN TUNNISTAMISEKSI
Tekijä
Ehto
Aineisto
Tyyppi
Tuulisuus
Vähintään 6 m/s 100 metrin korkeudella
Tuuliatlas, Ilmatieteen laitos
pisteyttävä
Kohteen korkeusasema
(suhteellinen korkeus)
1) Sisämaassa painotetaan ympäristöstään kohoavia kumpuja (0-10 pistettä)
2) Rannikko- ja merialueilla ei painotusta
MML:n 25 metrin
korkeusmalli
pisteyttävä
Etäisyys suurjänniteverkkoon
Korkeintaan 15 km:n etäisyydellä suurjänniteverkosta (110kV ja yli)
MML, maastotietokanta, Fingrid
pisteyttävä
Etäisyys sähköasemiin
Korkeintaan 30 km:n etäisyydellä sähköasemista
Fingrid
pisteyttävä
Etäisyys tieverkkoon
Korkeintaan 15 km:n etäisyydellä tieverkosta, yksityisteillä
pienempi painoarvo kuin yleisillä. Tulevalle E-18 -moottoritielle suuri painoarvo jatkotarkastelussa.
Digiroad / Streetmap
pisteyttävä
Etäisyys asutuskeskuksiin ja yksittäisiin
asuinrakennuksiin
1) Vähintään 500 m:n etäisyydellä asutuskeskuksista
(taajamat, kylämäinen maaseutuasutus, pienkylät) sekä ruuduista, joissa on
asukkaita viisi tai enemmän
YKR/SYKE
poissulkeva
Etäisyys asutuskeskuksiin ja yksittäisiin
asuinrakennuksiin sekä loma-asutukseen
2) Vähintään 500 m etäisyydellä loma-asutuksesta.
Ruudut, joilla yksittäinen loma-asuinrakennus, otetaan mukaan
tarkasteltaviin alueisiin.
Kulttuuriympäristöt, arvokkaat
valtakunnalliset maisema-alueet
1) Ei kulttuuriympäristöalueille tai valtakunnallisesti arvokkaille
maisema-alueille
2) Maisema- ja kulttuuriympäristöalueet mukana analyysissä
Museovirasto, SYKE
poissulkeva
Muinaisjäännökset
Ei muinaisjäännösalueille
Museovirasto
poissulkeva
Maakuntakaavan aluevaraukset
Maakuntakaavan mukaisen aluevarauksen täytyy olla
tuulivoimakäyttöön sopiva. Poissuljetut: asuinalueet, keskustatoimintojen
alueet, lentoliikenteen alueet, suojelualueet, loma- ja matkailualueet
Kymenlaakson liitto
poissulkeva
IBA- ja FINIBA-alueet
Ei arvokkaille linnustoalueille
BirdLife Suomi ry
poissulkeva
Luonnonsuojelu- ja Natura-alueet
Ei suojeluohjelma-alueille, Natura-alueille, kansallispuistoalueille tai luonnonsuojelualueille
SYKE
poissulkeva
Puolustusvoimien alueet (maakuntakaava)
1) Ei Puolustusvoimien alueille
2) Otetaan Puolustusvoimien alueet mukaan analyysiin,
edellyttää jatkossa tarkempaa tapauskohtaista tarkastelua
Kymenlaakson liitto
poissulkeva
Lentoestealueet, esterajoituspinnat
Ei lentoestealueille tai esterajoituspinnoille
Finavia, TraFi, Kymenlaakson liitto
poissulkeva
PÖYRY FINLAND OY
06/06/2011
1
Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010:
Yhteenveto tarkastelluista alueista
Alue
Turbiinien lkm
Tuotanto (napakork. 100 m tai
150 m)
Tuulipuistoalueen tuulennopeus
(m/s)
Huipunkäyttöaika (h/a)
Mallinnettu 100 m
150 m
2
Munapirtti, Pyhtää
16
2600-3200 (100 m)
6.4 – 8.3
4
Kirkonmaa-Rankki, Kotka
6
~4000 (100 m)
8.6 – 8.9
11
Matinmäki, Virolhati-Hamina
18
3000-3700 (100 m)
6.6 – 7.6
12
Purola, Pyhtää
13
2300-2550 (100 m)
6.1 – 7.2
13
Struka, Pyhtää
12
2300-2900 (100 m)
6.3 - 7.1
15
Myllykylä-Valkjärvensuo, KotkaPyhtää
36
2700-3400 (150 m)
6.0 – 6.5
16
Suljento, Kotka-Kouvola
13
1900-2500 (100 m)
6.0 – 6.2
17
Suutari-Matarniemi, KotkaHamina
15
1900-2600 (100 m)
5.9 – 6.4
20
Suurisuo-Huosiossuo-AlaPihlaja, Virolahti
25
2050-2300 (100 m)
2800-3400 (150 m)
5.9 – 6.7
25
Korven alueet, Hamina
7
2500-3200 (150 m)
6.5 – 6.8
B2
Huhdasjärven pohjoiset alueet,
Kouvola
9
2700-3500 (150 m)
7.0 – 7.2
B4
Petäjäposti, Kouvola
10
2200-3200 (150 m)
B6
Perä-Mankala, Iitti
9
2500-3200 (150 m)
B7
Tillola, Iitti-Kouvola
24
2500-3200 (150 m)
B8
Lintoja, Kouvola
12
2300-3000 (150 m)
6.6 – 6.8
B11
Keltakangas, Kouvola
6
2300-2900 (150 m)
6.5 – 6.6
5.9 – 6.1
7.2 – 8.2
6.8 – 7.4
6.8 – 7.7
6.6 – 6.9
6.7 – 7.0
5.9 – 6.4
6.7 – 7.0
COPYRIGHT@PÖYRY
1
31.5.2011
Pohjoiset alueet, asutus ja liikenneyhteydet
6790000
6800000
Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
6780000
151
Tuulivoiman tarkastelualue
274
Paikkatietoanalyysissa
tunnistetut alue-ehdokkaat
250
Kuntaraja
Sisämaa-/rannikkotarkastelun rajaus
Loma-asutus, 1 loma-asunto
6770000
Loma-asutus, vähintään 2 loma-asuntoa
Vakituinen asutus, 1 - 4 asukasta
509
Kouvola
Vakituinen asutus,vähintään 5 asukasta
579
608
Päätiet
663
774
Lentokenttä
746
740
717 723
6760000
Rautatie
736
745
757
Sähköasema
790
810
Sähkölinja
Maakuntakaavan (14.12.2010) varaukset
tuulivoimalle soveltuvista alueista
korkeus merenpinnasta, metriä
880
894
0 - 20
960
20 - 40
6750000
Iitti
40 - 60
997
60 - 80
80 - 100
100 - 120
120 - 140
6740000
140 - 160
0
5
10 Km
27.5.2011
1:250 000
1421
1479
3450000
3460000
3470000
3480000
3490000
3500000
3510000
3520000
3530000
3540000
Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
6740000
Eteläiset alueet, asutus ja liikenneyhteydet
Kouvola
1421
Miehikkälä
6730000
1479
1579
26
33
31
32
Tuulivoiman tarkastelualue
42
47
Paikkatietoanalyysissa
tunnistetut alue-ehdokkaat
Hamina
49
6720000
81
51
52
73
63
Kotka
Kuntarajat
53
60
72
67
Loma-asutus, 1 loma-asunto
71
70
Loma-asutus, vähintään 2 loma-asuntoa
77
Pyhtää
Virolahti
112
Vakituinen asutus, 1 - 4 asukasta
86
100
107
Vakituinen asutus,vähintään 5 asukasta
89
97
Päätiet
6710000
E18-moottoritien suunniteltu linjaus ja
1 km vyöhyke molemmin puolin
Lentokenttä
147
293
176
Rautatie
206
Sähköasema
6700000
Sähkölinja
Maakuntakaavan (14.12.2010) varaukset
tuulivoimalle soveltuvista alueista
korkeus merenpinnasta, metriä
240
250
0 - 20
281
20 - 40
287
40 - 60
60 - 80
6690000
80 - 100
100 - 120
120 - 140
140 - 160
0
5
10 Km
27.5.2011
6680000
1:250 000
3470000
3480000
3490000
3500000
3510000
3520000
3530000
3540000
3550000
3560000
Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
6790000
6800000
Pohjoiset alueet, luonto ja virkistys
151
Tuulivoiman tarkastelualue
Paikkatietoanalyysissa tunnistetut
alue-ehdokkaat
6780000
Kuntarajat
Sisämaa-/rannikkotarkastelun rajaus
274
250
Luonnonsuojelualueet
Suojeluohjelma-alueet*
Natura 2000-verkoston alueet
6770000
Kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeät lintualueet (IBA/FINIBA)
Maakunnallisesti merkittävät lintujen
levähdysalueet**
Maakuntakaavojen (28.5.08/14.12.10) virkistys-,
retkeily- ja ulkoilualueet (V,VR,VR/s)
509
579
608
Päätiet
Kouvola
663
Sähköasema
774
746
717 723
740
736
6760000
745
Sähkölinja
757
Maakuntakaavan (14.12.2010) varaukset
tuulivoimalle soveltuvista alueista
790
810
korkeus merenpinnasta, metriä
0 - 20
20 - 40
Iitti
880
40 - 60
894
60 - 80
960
6750000
80 - 100
100 - 120
997
120 - 140
140 - 160
* suojeluohjelma-alueet: harjut, joet, lehdot, lintuvedet, rannat, suot, vanhat
metsät, kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelmat
** Kymenlaakson tuulivoimasuunnitteluun liittyvä linnustoarviointi 2011
6740000
0
5
10 Km
27.5.2011
1:250 000
3450000
3460000
3470000
3480000
3490000
3500000
3510000
3520000
3530000
3540000
Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
6740000
Eteläiset alueet, luonto ja virkistys
Kouvola
Miehikkälä
1421
6730000
1479
1579
Tuulivoiman tarkastelualue
Paikkatietoanalyysissa tunnistetut
alue-ehdokkaat
26
33
31
Kuntarajat
32
42
Sisämaa-/rannikkotarkastelun rajaus
47
Hamina
49
6720000
81
51
52
73
63
Luonnonsuojelualueet
53
60
Suojeluohjelma-alueet*
72
67
71
70
Natura 2000-verkoston alueet
Kotka
Kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeät lintualueet (IBA/FINIBA)
77
Virolahti
86
Pyhtää
112
100
6710000
107
Maakunnallisesti merkittävät lintujen
levähdysalueet**
89
97
Merialueen vesilintujen levähdysalueet**
Maakuntakaavojen (28.5.08/14.12.10) virkistys-,
retkeily- ja ulkoilualueet (V,VR,VR/s)
Päätiet
147
E18-moottoritien suunniteltu linjaus ja
1 km vyöhyke molemmin puolin
293
176
206
Sähköasema
6700000
Sähkölinja
Maakuntakaavan (14.12.2010) varaukset
tuulivoimalle soveltuvista alueista
240
korkeus merenpinnasta, metriä
250
281
0 - 20
20 - 40
287
40 - 60
60 - 80
6690000
80 - 100
100 - 120
120 - 140
140 - 160
* suojeluohjelma-alueet: harjut, joet, lehdot, lintuvedet, rannat, suot, vanhat
metsät, kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelmat
** Kymenlaakson tuulivoimasuunnitteluun liittyvä linnustoarviointi 2011
0
5
10 Km
6680000
27.5.2011
1:250 000
3470000
3480000
3490000
3500000
3510000
3520000
3530000
3540000
3550000
3560000
Pohjoiset alueet, maisema ja kulttuuriympäristö
6790000
6800000
Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
151
6780000
Tuulivoiman tarkastelualue
Paikkatietoanalyysissa tunnistetut alue-ehdokkaat
274
Kuntarajat
250
Sisämaa-/rannikkotarkastelun rajaus
Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet
(valtioneuvoston periaatepäätös 1995)
6770000
Kulttuuriympäristön/maiseman vaalimisen
kannalta tärkeä alue, maakunnallisesti merkittävä
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009): kohteet, tiet ja alueet
509
Kouvola
579
608
Maakuntakaavojen (25.8.08/14.12.10)
muinaismuistokohteet
663
774
746
6760000
740
717 723
Päätiet
736
757
745
Sähköasema
790
810
Sähkölinja
Maakuntakaavan (14.12.2010) varaukset
tuulivoimalle soveltuvista alueista
korkeus merenpinnasta, metriä
880
0 - 20
894
Iitti
20 - 40
6750000
960
40 - 60
60 - 80
997
80 - 100
100 - 120
120 - 140
140 - 160
6740000
0
5
10 Km
27.5.2011
1:250 000
3450000
3460000
3470000
3480000
3490000
3500000
3510000
3520000
3530000
3540000
Kymenlaakson tuulivoimaselvitys 2010
6740000
Eteläiset alueet, maisema ja kulttuuriympäristö
Miehikkälä
Kouvola
1421
6730000
1479
1579
26
33
31
Tuulivoiman tarkastelualue
32
42
47
Paikkatietoanalyysissa tunnistetut alue-ehdokkaat
Hamina
49
6720000
81
51
52
73
63
60
Sisämaa-/rannikkotarkastelun rajaus
72
Kotka
Kuntarajat
53
67
Pyhtää
71
70
Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet
(valtioneuvoston periaatepäätös 1995)
Kulttuuriympäristön/maiseman vaalimisen
kannalta tärkeä alue, maakunnallisesti merkittävä
77
Virolahti
86
112
100
6710000
107
89
97
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009): kohteet, tiet ja alueet
Maakuntakaavojen (25.8.08/14.12.10)
muinaismuistokohteet
147
293
176
Päätiet
206
E18-moottoritien suunniteltu linjaus ja
1 km vyöhyke molemmin puolin
6700000
Sähköasema
Sähkölinja
240
Maakuntakaavan (14.12.2010) varaukset
tuulivoimalle soveltuvista alueista
korkeus merenpinnasta, metriä
250
281
287
0 - 20
20 - 40
40 - 60
6690000
60 - 80
80 - 100
100 - 120
120 - 140
140 - 160
0
5
10 Km
27.5.2011
6680000
1:250 000
3470000
3480000
3490000
3500000
3510000
3520000
3530000
3540000
3550000
3560000