1. No category

12.11.2012
Timo Vainio:
Nykyihminen (Homo sapiens)
SISÄLLYS:
1. Nykyihmisen ääriviivoja
2. Vanhimpia löytöjä Afrikasta
3. Lauma vai heimo?
4. Levittäytyminen
5. Pullonkaula
6. Uusia levittäytymisiä ympäri maapallon
7. Eri kulttuureja
8. Nykyihmisen kulttuurit Euroopassa
9. Muutos yhteisössä
Muistipanoja teoksesta: Valste, Juha, Ihmislajin synty, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Saarijärvi
2012.
1. Nykyihmisen ääriviivoja
Nykyihminen on nuori laji. Vanhimmat omaan lajiimme luetut (ja luotettavasti ikämääritetyt)
fossiilit ovat noin 195 000 vuoden ikäisiä (Etiopiasta). Keniasta on löytynyt noin 250 000 vuotta
vanhoja – luultavasti nykyihmisen - fossiileja, jotka ovat kovin rikkonaisia. Samalla on löytynyt
muita modernimman käyttäytymisen merkkejä. Etelä-Afrikan Florisbadista löytyneissä noin 260
000 vuotta vanhoissa fossiileissa on jo monia primitiivisiä, aikaisemmin eläneistä ihmislajeista
muistuttavia piirteitä. Niinpä Valste arvelee, ettei ole kovinkaan todennäköistä että vielä vanhempia
nykyihmisiä löytyisi.1
Vanhimmista nykyihmisistä on vain noin 10 000 sukupolvea (eli 20 vuotta / sukupolvi).
”Nykyihminen on kehittynyt heidelberginihmisestä. Afrikasta on löydetty useita fossiileja, joissa
näkyy varhaisten heidelbergiläisten muuttuminen vähitellen muodoiksi, jotka muistuttavat yhä
enemmän nykyihmistä.”
”Monista heidelberginihmisistä käytettiin vielä parikymmentä vuotta sitten nimitystä 'varhaiset
nykyihmiset'. Yhä vielä on lähinnä makuasia, pitääkö joitakin fossiileja varhaisina nykyihmisinä vai
myöhäisinä heidelberginihmisinä.”2
1
2
Valste, Juha, Ihmislajin synty, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Saarijärvi 2012, s. 252.
Valste, s. 252.
1
”Nykyväestöistä tehdyt dna-tutkimukset osoittavat, että esi-isämme olivat vähällä hävitä
sukupuuttoon 70 000–120 000 vuotta sitten. Geenit kertovat, että kaikki maapallon nykyiset, vähän
yli seitsemän miljardia ihmistä ovat yhden ainoan tuolloin Afrikassa eläneen väestön jälkeläisiä:
siihen kuului suunnilleen 500 lisääntyvää naista, ja yhteensä yksilöitä tässä väestössä arvellaan
olleen noin 2000.” 3
”Ihmisten kehityksessä oli biologisen evoluution osuus suuri aina nykyihmisen ilmestymiseen
saakka. Ihmisten rakenne muuttui ja erityisen selvästi tämä näkyy kallon kehittymisessä nykyiseen
muotoon. Kulttuurievoluution merkitys oli silti suuri jo varhain – aivan kuten se on suuri
esimerkiksi nykyisillä simpansseilla. Sen merkitys alkoi kuitenkin kasvaa nopeammin, kun
apinaihmiset alkoivat valmistaa ensimmäisiä kiviesineitä.” 4
”Kulttuurievoluution tuloksena käyttöesineissä ja erilaisissa työkaluissa näkyy hidas muuttuminen
yhä taitavammin valmistetuiksi ja tehokkaammin toimiviksi välineiksi.
Silti nykyihmisen kulttuuri (elintavat, esineet ja asumukset) ei eronnut juuri lainkaan tai ei
ainakaan paljoa pysty-, heidelbergin- tai neandertalinihmisten kulttuureista oman lajimme
olemassaolon 140 000–190 000 ensimmäisen vuoden aikana.
Ensimmäinen selvä ero nykyihmisen ja muiden ihmistyyppien välillä on erilaisten abstraktia
ajattelua osoittavien koristeiden ja merkkien ilmestyminen. Afrikasta on tavattu simpukankuorista,
luusta ja strutsinmunankuoren palasista valmistettuja helmiä, jotka ovat 120 000 vuotta vanhoja.
Tällaisia löytöjä on kuitenkin hyvin vähän.
Kulttuurievoluutiossa näyttäisi tapahtuneen jonkinlainen äkillinen muutos noin 60 000–50 000
vuotta sitten. (…) Luonnon väriaineita käytettiin ainakin jo yli 80 000 vuotta sitten, mutta käyttö oli
hyvin vähäistä.
Jostakin syystä 60 000–50 000 vuotta sitten erilaiset korut alkoivat nopeasti yleistyä. Tätä on
kutsuttu ihmisen kulttuurin 'alkuräjähdykseksi' (Big Bang of Human Culture). Samoihin aikoihin
tehtiin vanhimmat tunnetut kalliopiirrokset Australiassa ja asuinpaikoista alkoi löytyä yhä enemmän
merkkejä myös värien käytöstä. Euroopan vanhimmat luolamaalaukset ovat noin 34 000 vuoden
ikäisiä. Myös erilaiset tarve-esineet alkoivat muuttua nopeasti yhä paremmin valmistetuiksi ja
monipuolisemmiksi.”5
2. Vanhimpia löytöjä Afrikasta






v. 1967 Etelä-Etiopia Kibishjoen varrella kaksi kalloa (Omo I ja Omo II) ja yksi osittainen
luusto, ikä noin 195 000 vuotta
Etiopian Herto, ikä noin 160 000 vuotta
Jebel Irhoud Marokko, kallo (alkeellisen piirteiden takia pidettiin aiemmin
heidelberginihmisenä tai neandertalilaisena), ikä noin 160 000 v.
v. 1917 Bir el Ater, Algerian itärajalla löytyi taidokkaasti kivestä valmistettuja esineitä,
kolmiomuotoiset kärjet tyypillisiä (keihäisiin ja nuoliin), simpukankuorista tehtyjä helmiä.
”Nykyisin eri puolilta Pohjois-Afrikkaa tunnetaan jo yli sata tämäntyyppisten esineiden
löytöpaikkaa. Niitä kutsutaan ateriaaniseksi kulttuuriksi.”6
”Merkittävin on ehkä simpukankuorihelmien ikä: ne on Marokon Grottes des Pigeonsissa
(…) määritetty 82 000 vuotta vanhoiksi. Tähän mennessä vanhimmat ateriaaniset kiviesineet
3
Valste, s. 253.
Valste, s. 255.
5
Valste, s. 255.
6
Valste, s. 256.
4
2


on löydetty Marokon Ifri n'Ammarista, missä ne ovat ainakin 145 000 vuoden ikäisiä.”7
v. 2010 Grottes des Contrebandiers, Marokko, 7-8 vuoden ikäisen lapsen fossiilinen kallo ja
osia luustoa (eräitä vanhahtavia piirteitä: erityisesti suurikokoiset hampaat)
v. 1991 alkaen Blombosin luola, vajaat 200 km itään Etelä-Afrikan eteläkärjestä Kap
Agulhasista: ”(...) aseita, simpukankuoresta valmistettuja koruja ja kaksi palaa okraa, joihin
on kaiverrettu geometrisia kuvioita. Okrapalasten ikä on ainakin 80 000 vuotta ja ne ovat
tällä hetkellä vanhimmat varmat merkit ihmisen kognitiivisesta ja mahdollisesta
symbolisesta käyttäytymisestä.”8
3. Lauma vai heimo?
”Nykyihminen kehittyi Afrikassa suunnilleen samaan aikaan kuin neandertalinihminen Euroopassa
ja Lähi-idässä.”9
”Nykyihminen muistutti joissakin suhteissa kädellissukulaisiaan simpansseja ja paviaaneja. Se oli
sosiaalinen laji, joka eli todennäköisesti tavallisimmin 10–30 yksilön laumoissa. Lauma koostui
yhdestä tai muutamasta suurperheestä.”
”Aikuisilla miehillä oli sosiaalinen arvojärjestys. Johtaja ei välttämättä enää ollut voimakkain
yksilö, vaan voiman ohella tärkeitä tekijöitä olivat sosiaalinen kyvykkyys, joustavuus, nokkeluus,
hyvä muisti sekä suunnittelu- ja innovaatiokyky.”
”Laumoilla/suurperheillä oli todennäköisesti läheiset suhteet lähialueellaan eläviin toisiin vastaaviin
ihmisryhmiin.” (?)
”Ihmisen kulttuurin kehitys ei ollut tasaista, vaan siinä on selvä ja voimakas hyppäys noin 50 000–
60 000 vuotta sitten. Biologisesti me tämän päivän ihmiset olemme varsin samanlaisia kuin ihmiset
100 000 tai 60 000 vuotta sitten.”10
Mistä tämä muutos johtui? ”Ehkä suosituimman käsityksen mukaan nykyihminen oppi tuolloin
puhumaan – oikeammin sanottuna puhumaan periaatteessa samalla tavalla kuin ihmiset nykyisin.” 11
”Todellinen puhe merkitsee sellaisten asioiden esittämistä äänillä, joilla ei välttämättä ole mitään
tekemistä senhetkisen todellisuuden, ympäristön tai edes siihenastisten kokemusten kanssa.
Ero on hyvin suuri ja merkittävä verrattuna älykkäimpiinkin eläimiin.”12
4. Levittäytyminen
”Nykyihmisen oletetaan kehittyneen heidelberginihmisestä 300 000–200 000 vuotta sitten ItäAfrikassa Suuren hautavajoaman pohjoisosissa tai niiden liepeillä. Uusi ihmislaji levisi
synnyinseuduiltaan muualle Afrikkaan – fossiileja ja esinelöytöjä on alueella, joka ulottuu
eteläisimmästä Afrikasta maanosan luoteiseen kolkkaan (mm. Etelä-Afrikasta, Kongosta, Keniasta,
Etiopiasta, Marokosta ja Algeriasta).”13
7
Valste, s. 257.
Valste, s. 257.
9
Valste, s. 257.
10
Valste, s. 258.
11
Valste, s. 258.
12
Valste, s. 259.
13
Valste, s. 261.
8
3
”Vanhimmat Afrikan ulkopuolelta löytyneet ja varmasti nykyihmisistä peräisin olevat jäännökset
olivat pitkään Israelin Jebel Quafzehista löydetyt kaksi kallofossiilia, joiden ikä on noin 94 000–80
000 vuotta. Ne muistuttavat kovasti Marokon Dar-es-Soltanista löydettyä, 74 000–40 000 vuotta
vanhaksi määriteltyä fossiilista kalloa.”14
”Tällä hetkellä pidetään hyvin mahdollisena, että nykyihmiset levisivät Afrikasta Etelä- ja ItäAasiaan saakka melko pian lajin kehittymisen jälkeen – siis yli 100 000 vuotta sitten. Tähän
viittaavia esinelöytöjä on Arabian niemimaalta, Intiasta ja Kiinasta.”15
”Etelä-Kiinasta sijaitsevan Zhirendongin luolasta löytyi 2000-luvulla (…) osa ihmisen fossiilisesta
alaleuasta ja muutama hammas. Niiden iäksi on luotettavasti määritetty yli 100 000 vuotta.”
Kiinalaistutkijat ovat varmoja, että kyse on nykyihmisestä. Tätä kuitenkin myös epäillään.16
Tämä tieto laittaisi levittäytymistä koskevat näkemykset pitkälti uusiksi.
”Jäätiköitymisvaiheiden aikana maapallon valtamerien pinta laski huomattavasti, koska manner- ja
vuoristojäätiköihin sitoutui melkoinen osa valtamerien vedestä. Silloin helppo reitti nykyihmisen
syntyalueilta itään olisi kulkenut esimerkiksi Afrikan sarvesta Arabian niemimaan kautta Iraniin ja
edelleen Intiaan. Varhaiset nykyihmisväestöt tuhoutuivat sittemmin syystä tai toisesta – mahdollinen
syy olisi hyvin voinut olla esimerkiksi Sumatralla sijaitsevan Toban jättiräjähdys. Nykyihminen olisi
tämän katastrofin jälkeen sitten levinnyt Aasiaan uudelleen 60 000–50 000 vuotta sitten.”17
5. Pullonkaula
”Jostakin syystä melkein kaikki nykyihmiset hävisivät 70 000–120 000 vuotta sitten. Tämä saattoi
johtua tulivuori Toban räjähdyksestä noin 73 500 vuotta sitten. Tämä räjähdys oli maapallon suurin
vulkaaninen katastrofi ehkä kahteen miljoonaan vuoteen (...)”.18
”Toban superpurkaus muutti maapallon elinympäristöjä radikaalisti. Monet kasvi- ja eläinlajit
kuolivat sukupuuttoon – ja nykyihminen oli ilmeisesti vähällä liittyä tähän joukkoon. Eri puolilla
Vanhaa maailmaa säilyi pieniä pystyihmis-, heidelbergiläis-, neandertalilais-, denisovalais- ja
florensinihmispolulaatioita, vain hävitäkseen syystä tai toisesta myöhemmin.”19
”Afrikassa säilyi yksi muutaman tuhannen yksilön suuruinen ihmisväestö, jonka jälkeläisiä kaikki
nykyiset ihmiset ovat.”20
6. Uusia levittäytymisiä ympäri maapallon
”Katastrofista selviytynyt kantaväestö lisääntyi ja levisi eri puolille Afrikkaa. Kohdatessaan rippeitä
vanhemmista ihmistyypeistä leviävä nykyihmisväestö syrjäytti heidät ja myös risteytyi heidän
kanssaan. (…) Myös afrikkalaisten nykyväestöjen perimässä on siis jonkin verran 'vanhaa' dna:ta.”
14
Valste, s. 261.
Valste, s. 262.
16
Valste, s. 262.
17
Valste, s. 262–263.
18
Valste, s. 263.
19
Valste, s. 263.
20
Valste, s. 264.
15
4
”Afrikasta nykyihminen levisi ilmeisesti 70 000–60 000 vuotta sitten Lähi- ja Keski-itään, missä
tulokkaiden ja alueella vanhastaan eläneiden neandertalilaisten välillä tapahtui jonkin verran
risteytymistä. Tämän seurauksena kaikkien Afrikan ulkopuolisten ihmisten perinnöllisessä
aineksesta 1-4 prosenttia on peräisin neandertalilaisilta.”21
Levittäytyminen jatkui: ”(...) Keski-Aasiaan, Intiaan ja Kaakkois-Aasiaan. Osa näistä ihmisistä
risteytyi Etelä-Siperiassa eläneiden neandertalinihmisten sisarlajin denisovanihmisten kanssa.”
Mikä on nähtävissä esim. nykyisten melanesialaisten, australialaisten ja papualaisten
geeniaineksessa (2-6 %).
”Ihminen levisi edelleen kaakkoon ja saavutti Australian yli 50 000 vuotta sitten.”22
”Aikaisemmin ajateltiin, että nykyihmiset levisivät Eurooppaan Mustanmeren pohjoispuolitse ja
Turkin kautta noin 40 000 vuotta sitten.” Uudet löydöt ja uudet iänmääritykset ovat muuttaneet
perinteistä käsitystä:
 Tshekin Bohunicen luolasta löydetyt esineet, joiden ikä on noin 45 000 vuotta (s. ”64)
 Länsi-Romanian Karpaateilta Oasen luolasta löytyneet nykyihmisfossiilit ovat iältään 42
000 vuotta23
 Lounais-Englannin Kent's Cavernista löytyneen nykyihmisen yläleuan ikä osoittautui 42
000 vuotta vanhaksi
Europpaan saapuneita nykyihmisiä kutsuttiin aiemmin cromagnoninihmisiksi, mutta nykyään
käytetään nimitystä ”Euroopan varhaiset nykyihmiset” (EEMH eli European Early Modern
Humans).24
”(...) eri puolilla Eurooppaa eläneiden varhaisten ihmisten ulkonäössä ja rakenteessa oli melkoisia
eroja. Esimerkiksi ensimmäisessä Oasen luolasta löytyneessä fossiilissa on mosaiikkina
nykyihmisen ja varhaisemman ihmistyypin (ehkä neandertalilaisen) piirteitä. Eräissä
nykyihmisfossiileissa taas on selviä yhtymäkohtia nykyisiin Välimeren alueen ihmisiin, toisissa taas
nykyisiin afrikkalaisiin väestöihin. Kaikkien näiden eri ihmisten niputtaminen 'cromagnoneiksi' ei
ole perusteltua.”25
”Ihmisväestöjä alkoi ilmestyä Siperiaan ja Aasian Tyynenmeren rannikoille vähän aikaisemmin tai
suunnilleen samaan aikaan kuin Eurooppaan. Leviäminen Euroopan joka kolkkaan saattoi kestää
jopa noin 10 000 vuotta: Espanjan eteläosiin ja Portugaliin nykyihmiset näyttävät saapuneen noin 30
000 vuotta sitten. Viimeistään tuohon aikaan ensimmäiset nykyihmiset astelivat myös Siperiasta
Uuden maailman puolelle nykyisen meren paikalla ollutta maakannasta pitkin.”
”Viimeksi ihminen asutti Tyynenmeren saaret ja atollit.”26
”Levitessään Afrikasta muualle maailmaan esi-isämme ja -äitimme kohtasivat neandertalilaisia,
denisovalaisia, varhaisnykyihmisiä, floresinihmisiä ja ehkä viimeisiä heidelbergin- tai
pystyihmisiäkin. Erot (…) eivät estäneet risteytymisiä nykyihmisten ja näiden muiden
ihmistyyppien välillä. Näin kaikki väestöt ovat saaneet perimäänsä jonkin verran 'vierasta' dna:ta.” 27
21
Valste, s. 264.
Valste, s. 264.
23
Valste, s. 264–265.
24
Valste, s. 265.
25
Valste, s. 265–266.
26
Valste, s. 266.
27
Valste, s. 269.
22
5
7. Eri kulttuureja
”Koska melkein kaikki löydetyt varhaiset työkalut, aseet ja muut tarve-esineet on valmistettu
kivestä, ensimmäisiä kulttuurijaksoja kutsutaan usein kivikaudeksi.”
”Paleoliitti jaetaan varhais- eli alapaleoliittiin, keskipaleoliittiin ja myöhäis- eli yläpaleoliittiin.
Etuliitteet ala, keski ja ylä johtuvat kerrostumien sijainnista toisiinsa nähden löytöpaikoilla –
vanhimmat ovat alimpana ja nuorimmat ylimpänä. Alapaleoliitti alkoi noin 2,8 miljoonaa ja päättyi
noin 0,25 miljoonaa vuotta sitten. Keskipaleoliittinen kulttuuri vallitsi 250 000–40 000 ja
yläpaleoliitti 40 000–10 000 vuotta sitten.
Rajat eivät kuitenkaan ole jyrkkiä ja eri alueilla ja eri apinaihmis- ja ihmispopulaatioissa kehitys
on ollut erilainen.”
”Kaiken kaikkiaan paleoliitti kesti melkein 2,8 miljoonaa vuotta – sitä seurannut mesoliittinen kausi
alkoi vasta noin 10 000 vuotta sitten.”28
Acheulinkulttuuri alkoi noin 1,7–1,6 miljoonaa vuotta sitten.29 Se on ollut ”(...) ihmisten pitkäikäisin
esinetraditio, jonka valtakausi kesti 1,4 miljoonaa vuotta”.30
Acheulinkultuurin loppuvaiheessa pysty- ja heidelberginihmiset kehittivät menetelmän, jota
kutsutaan Levailloisin tekniikaksi. Siinä iskuydin esivalmistetaan huolellisesti sellaiseksi, että siitä
irtoaa iskettäessä tarkalleen halutun kokoinen ja muotoinen sirpale tai levy. Näitä voidaan sitten
käyttää keihäänkärkinä, veitsinä, lävistiminä, kaapimina ja niin edelleen. Myöhemmin Levailloisin
tekniikkaa käyttivät neandertalinihmset ja myös nykyihmiset.” 31
Moustierenkulttuuri: ”Moustierenkulttuurin esineistöt eivät ole peräisin yksinomaan
neandertalinihmisiltä. Samantyyppisiä esineitä valmistivat jo nenadertalilaisia edeltäneet
heidelberginihmiset ja suunnilleen samaan aikaan neandertalilaisten kanssa kehittyneet nykyihmiset.
Itse asiassa joillakin nykyihmisillä tämä kulttuuriperinne säilyi ainakin 150 000 vuoden ajan.”32
”Pohjoisafrikkalainen ateriaaninen kulttuuri on melko tarkkaan samanikäistä ja eroaa tyypillisestä
moustierenkulttuurista niin vähän, että sitä voidaan hyvin pitää yhtenä sen muunnoksista.
Saharan etelänpuolisessa Afrikassa saman aikakauden esineistöistä käytetään yhteisnimeä
keskipaleoliittiset kulttuurit (MSA = Middle Stone Age cultures).” Niitäkin voidaan pitää edellisen
variantteina.33
”Moustierenkulttuurin kivisepät ?valkoivat raaka-aineensa vielä huolellisemmin kuin edeltäjänsä.
Parasta raaka-ainetta olivat kovat, iskettäessä helposti lohkeavat, hienorakeiset ja tasa-aineiset kivet.
Suosittuja olivat esimerkiksi piikivi ja piiliuske.” Tai obsidiaani, tuliperäiset kivilajit sekä kvartsiitti.
”Myöhemmistä kulttuureista moustierenkulttuurin erottaa sen konservatiivisuus. Sen
esinevalikoima oli kaiken kaikkiaan varsin suppea. Lisäksi esineistöt olivat hyvin samanlaiset koko
kulttuurin esiintymisalueella. (…) Kulttuuri sammui viimeisten neandertalinihmisten mukana vajaat
30 000 vuotta sitten.” 34
28
Valste, s. 276.
Valste, s. 279.
30
Valste, s. 281.
31
Valste, s. 281–282.
32
Valste, s. 282.
33
Valste, s. 283.
34
Valste, s. 284.
29
6
Châtelperroninkulttuuri: ”Kaikki neandertalilaiset eivät kuitenkaan tyytyneet jäämään samalle
muuttumattomuuden raiteelle. Espanjasta tehdyt löydöt osoittavat neandertalinihmisten
valmistaneen ja käyttäneen väriaineita ainakin jo 50 000 vuotta sitten – siis yli 10 000 vuotta ennen
nykyihmisten leviämistä alueelle. Samoista paikoista löytyi simpukankuorista tehtyjä koruja ja
koristeita. Aikaisemmin kaikkia neandertalinfossiilien yhteydestä löydettyjä koruja ja kehittyneitä
kiviesineitä väitettiin nykyihmisiltä saaduiksi tai matkituiksi – nykyisin tämä käsitys tiedetään
virheelliseksi.”35
”Vanhimmat châtelperronesineet ovat lähes 50 000 vuotta vanhoja, nuorimmilla on ikää noin 30
000 vuotta.” (…) ”Châtelperroninkulttuurin kiviesineiden valmistuksessa käytettiin yleensä
kehittynyttä Levailloisin tekniikkaa. Työkalujen ja aseiden terä oli usein hammastettu.
Veitsienterässä oli tavallisesti tylsä, kaareva hamarapuoli. Kiviesineiden valmistustekniikka oli
selvästi kehittyneempää kuin moustieren kulttuurissa.” 36
8. Nykyihmisen kulttuurit Euroopassa
”Nykyihmiset saapuivat Eurooppaan Mustanmeren molemmilta puolilta yli 40 000 vuotta sitten.
Kylmyyshuippu oli ohitettu ja lämpimämpi ilmasto teki elämisen mahdolliseksi jopa KeskiEuroopan pohjoisosissa. Seuraava jäätiköitymisvaihe oli kuitenkin jo tulossa ja sen huippu
saavutettiin noin 20 000 vuotta sitten. Silloin mannerjäätikkö peitti koko Skandinavian, Pohjois- ja
Keski-Englannin, Baltian maat, Pohjois-Puolan ja Pohjois-Saksan.
Jäätiköitymisen huippuvaiheessa manner- ja vuoristojäätiköihin oli sitoutunut niin paljon vettä,
että valtamerien pinta oli 120 metriä nykyistä alempana. Tämä on otettava huomioon, kun pohditaan
nykyihmisten leviämisreittejä ja tuolloisten asutusten sijaintia. Tunnettujen asuinpaikkojen
vähenemisen kylmyysvaiheen huippua lähestyttäessä tulkitaan usein osoittavan väkiluvun
romahdusta olojen huonontuessa. Ihmisten väheneminen voi kuitenkin olla näennäistä, sillä suurin
osa tuonaikaisista asuinpaikoista on todennäköisesti nykyisin veden alla.” 37
”Nykyihmisten kulttuuria on pidetty paljon runsaampana ja monipuolisempana kuin heitä
edeltäneiden neandertalilaisten moustierenkulttuuria. Tämä pitää kyllä paikkansa, mutta
nykyihmisten ensimmäinen kulttuuri (aurignacinkulttuuri) ei ollut juurikaan korkeammalla tasolla
kuin hiukan sitä vanhempi, Etelä- ja Keski-Ranskassa sekä näiden lähialueilla eläneiden
neandertalilaisten châtelperroninkulttuuri. Toisaalta suurin osa neandetlalilaisista eli häviämiseensä
saakka alkeellisemman moustierenkulttuurin varassa.”38
”Nykyihmisen myöhäispaleoliittisia kulttuureja on Euroopassa kuvattu jopa 15, joista tärkeimmät
ovat aurignacin-, gravetten-, solutrén- ja madeleinenkulttuurit. Näin monet erinimiset kulttuurit
johtuvat lähinnä siitä, että samanikäistenkin löytöpaikkojen esineistöissä voi olla selviä eroja eri
alueiden välillä, mikä on nimenomaan nykyihmisten mukana esineistöihin tullut uusi piirre.” 39
9. Muutos yhteisössä
”Madeleinenkulttuuri oli ennen muuta metsästyskulttuuri. Se soveltui jääkauden lopun tilanteeseen
35
Valste, s. 284.
Valste, s. 285.
37
Valste, s. 285.
38
Valste, s. 286.
39
Valste, s. 286.
36
7
ihanteellisesti. Pohjoiset metsät ja tundrat tuntuivat tuottavan loputtomasti peuroja, jotka vaelsivat
talvi- ja kesälaitumiensa väliä ja joita oli melko helppo surmata ravinnoksi. Peurojen lisäksi
metsästettiin myös villihevosia, hirviä ja kauriita. Rannikoilla hylkeen- ja valaanpyynti, kalastus
sekä simpukoiden ja muiden rantavyöhykkeessä elävien syötävien otusten keräily olivat tärkeitä.”40
”Paremmat toimeentulomahdollisuudet johtivat väestön kasvamiseen. Arvion mukaan EteläRanskassa oli noin 20 000 vuotta sitten eli viimeisen jäätiköitymishuipun aikoihin suunnilleen
2000- 3000 ihmistä. Jääkauden lopussa 10 000 vuotta myöhemmin määrän arvioidaan olleen
ainakin kolme kertaa suuremman.”
”Suurimmissa kalliosuojissa eli entisten 15–20 hengen suurperheiden sijasta mahdollisesti jopa
lähes sadasta ihmisestä koostuvia ryhmiä.”
”Nykyisistä metsästäjä-keräilijöistä tiedämme, että ryhmän koko on keskeinen ?eloonjäämistekijä
ihmisillä. Yksinäinen ihminen säilyy hengissä tuskin vuottakaan ja liian pieni joukko (2-5) ei
yleensä selviä edes muutamaa vuosikymmentä. 25 ihmisestä koostuva joukko voi säilyä
elinkelpoisena satoja vuosia edellyttäen, että se on geenivaihtoyhteydessä muihin vastaaviin
ryhmiin. Jos ryhmäkoko kasvaa vielä suuremmaksi, ryhmän jäsenten välisen aggression
todennäköisyys lisääntyy. Useimmat nykyiset metsästäjä-keräilijäheimot jakautuvat 20–70 hengen
suuruisiksi ryhmiksi.”41
”Tällaisten pienryhmien täytyy kuitenkin muodostaa suurempia yhteisöjä (”heimoja”)
selviytyäkseen. Jos ryhmät pysyisivät pieninä eläen omissa oloissaan, sisäsiitos heikentäisi niiden
elinvoimaisuutta. Tämän välttäminen edellyttäisi vähintään 500 yksilön suuruisia heimoja.
Useimpien metsästäjä-keräilijöiden heimoryhmissä on 500–800 henkeä. Hyvin todennäköisesti
samat lukumäärien lainalaisuudet pätivät myös madeleinenkauden ja sitä seuranneen
ylimenovaiheen ihmisiin.”42
”Ryhmien kasvaessa ja yhteisöjen kehittyessä hävisi myös tasa-arvo. Jotkut saavuttivat
merkittävämmän aseman joko fyysisten tai henkisten ominaisuuksien ansiosta. Korkeamman
aseman tällä tavalla saavuttaneet henkilöt saattoivat olla esimerkiksi metsästyksenjohtajia,
shamaaneja tai eteviä kauppamiehiä. Sosiaaliset erot näkyvät erityisen hyvin haudatuissa vainajissa,
joista osalla on ollut runsas määrä koristeita, vaatteita ja tarvekaluja mukanaan.”43
40
Valste, s. 292–293.
Valste, s. 293.
42
Valste, s. 293.
43
Valste, s. 294.
41
8