1. No category

Ohjattu harjoittelu opiskelijan ammattiidentiteetin kehittäjänä
havaintoja ohjauskäytäntöjen muuttumisesta
Innostunutta osaamista opiskelijaohjauksen
HUS, Metropolia 11.05.2010
Mikko Saarikoski
SH, TtT, yliopettaja
Turun ammattikorkeakoulu
Ohjattu harjoittelu opiskelijan ammattiidentiteetin kehittäjänä havaintoja ohjauskäytäntöjen muuttumisesta
Kaksi käsitettä:
Henkilökohtainen minä (self)
Ammatillinen minä (professional self)
Ammatillisessa kehittymisessä persoonallinen ja ammatillinen minä
integroituvat jossain määrin (….menemättä silti koskaan täysin
‘päällekkäin’)
Ammatillisen kehittymisen yksi mekanismi on ammatillinen
samastuminen (identifikaation) henkilöön, jonka kaltainen haluaisi olla
Ohjattu harjoittelu ja erityisesti ohjaussuhde ovat ammatillisen
kehittymisen ydinprosesseja
Oma lähestymiskulma ohjattuun
harjoitteluun
Toiminut 25 terveysalan opettajana ja ohjatun harjoittelun
jaksoista vastaavana opettajana
Omaa tutkimusta aiheeseen liittyen vuodesta 1994;
päätyö on 2002 julkaistu Kliinisen oppimisympäristön ja
ohjauksen laatumittari (Clinical Learning Environment and Supervision
scale / CLES scale)
Seurannut läheltä käynnissä olevaa kehitystä –> koko ohjatun
harjoittelun toteutuskäytännöt ovat voimakkaassa muutostilassa
Esityksen lähtökohdat
Systemaattinen tutkimusnäyttö tärkeää hoitotyön koulutuksen kehittämisessä
Ideaalitila:
Tutkimusnäyttö on koulutussuunnittelun ja päätöksenteon lähtökohta
Tutkimusnäyttö, jota tämän päivän esityksissä käsitellään, liittyy
Kliininen oppimisympäristö ja ohjaus –arviointimittarin kehittelyyn ja
eri tutkimusaineistoista tehtyihin päätelmiin
Mittarin kehittämisen mahdollistanut tutkimus ajoittuu vuosille 1994 - 2007
Mikä on CLES?
Mittarin nimenä käytetään sen englanninkielisen nimen lyhennettä:
Clinical Learning Environment and Supervision evaluation scale (2002)
= Kliininen oppimisympäristö ja ohjaus –arviointimittari
CLES+T on myös opettajan osuuden sisältävä mittariversio (2008)
Mittaristo on kliinisen oppimisympäristön ja ohjauksen laadunarviointiin
soveltuva arviointiväline, joka koostuu harjoitteluympäristön ja siellä
toteutuvan ohjauksen laadun osatekijöistä.
Mittarin sisällön kehittämisen perustana on käytetty 89 empiirisen
tutkimuksen meta-analyysiä vuosilta 1980-2006.
Mittareiden käytön tämänhetkinen tilanne
Vuodesta 2002 alkaen CLES’stä (tai CLES+T’stä) on tehty käyttösopimuksia
kahteenkymmeneenkuuteen maahan, kieliversioita on 19.
Tieteellisen raportoinnin tasolle yltävä systemaattinen testaus ja validointi on tehty
Suomen lisäksi: Australia, Belgia, Japani, Italia, Kypros, Norja, Ruotsi, Uusi-Seelanti
CLES+T:n validointi 9 läntisen Euroopan maasta kerätyn aineiston avulla 2007-2009,
tässä mukana: Belgia, Kypros, Englanti, Espanja, Irlanti, Italia, Hollanti, Ruotsi ja Suomi
Tuotantokäyttö Suomessa 2006 -> (sairaanhoitopiirit, terveyskeskukset)
Käyttäjissä on kaksi pääryhmää:
 Yksittäiset tutkijat (väitöskirjan ja gradun tekijöitä)
 Terveyspalveluja tuottavat organisaatiot sekä yliopistot ja korkeakoulut
CLES+T mittarin teoreettinen rakenne
Empiiristen tutkimusten Auditointimittareissa (n=4)
(n=89) teema-alueet
käytetyt arviointikohteet
Osastokulttuuri
Imapiiri
Hoitajien osuus opis-
Suhtautumien, asenteet,
vuorovaikutus
kelijoiden ohjauksessa
Opiskelijoiden
ohjauskäytännöt
Ohjausmallit
Osaston johtamiskäytännöt
Toiminnan edellytykset,
hoitotyön resurssit,
osaston ‘henki’
CLES+T mittarin
ulottuvuudet
PEDAGOGINEN
ILMAPIIRI
OHJAUSSUHTEEN SISÄLTÖ
OSASTONHOITAJAN
JOHTAMISTAPA
HOITOTYÖN LAATU
Opettaja hoitotyön ja
pedagogisen prosessin
asiantuntijana
Opettaminen
Yhteistyö hoitoyhteisössä
Pedagog. tuki ohjaajille
Teoreettinen osaaminen
OPETTAJAN OSUUS
HARJOITTELUN
OHJAUKSESSA
CLES (2002) ja CLES+T (2008)
mittareiden ydinsisältö
Oppimisympäristöä kuvaavat väittämät
18
items
Ohjauksen toteutustapaa selvittävät
kysymykset (esim. yksilö- vai ryhmäohjaus)
Ohjaussuhteen sisältöä kuvaavat väittämät
(Uusi osamittari ’ T ’ vuodesta 2008 ->)
Hoitotyön opettajan osuutta kuvaavat väitt.
8
items
9
items
Saarikoski M., Kaila P. & Leino-Kilpi H. 2009. Kliininen
oppimisympäristö ja ohjaus hoitajaopiskelijoiden
kokemana – muutokset kymmenvuotiskaudella.
Hoitotiede 21; 163-173.
Tarkastelun kohteena ajanjakso 1996/97 – 2006
Siirtyminen AMK-järjestelmään tapahtui Suomessa 1990-lvulla
Tutkimusaineistot koottiin molemmilla kerroilla kahdesta suuresta
oppilaitoksesta ja kahdesta keskikokoisesta
Mittarin kehittämiseen liittyvä aineistonkeruu mahdollisti kahden
täysin identtisen aineiston keräämisen molemmilla kerroilla:
käytössä CLES-mittarin perusosa (2002) + taustamuuttujakysymykset
CLES ja CLES+T mittareiden kehittämisessä
käytetyt tutkimusaineistot (N= ~3’800 vastaajaa)
n=162 n=9* n=38
= CLES (ja sen eri
versiot)
n=416
n=142
n=214
n=411
= perusvalidoinnissa käytetty
rinnakkaismittari (CLE,
Dunn 1995)
*Expert panel koostui hoitotyön opettajista
n=549
CLES+T valididointi 4 uudessa EU maassa (2011?)
CLES+T validointi 9 Eur. maan aineistolla (2009)
CLES+T validointi suomalaisessa aineistossa (2006)
Kehittämisprojektin tulosten arviointi (2004)
Test-retest (1995)
Expert panel (1995)
Pilotti (1994)
Raportoitu väitöskirjassa 2002
n=1’910
= CLES+T versio (2008)
Tutkimuksen tarkoitus
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten:
ohjauskäytännöt ja opiskelijoiden kokemukset
oppimisympäristöstä sekä saamastaan ohjauksesta ovat
muuttuneet terveysalan koulutuksen siirryttyä
ammattikorkeakoulujärjestelmään
Miten ohjaus toteutuu sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisillä opiskelujaksoilla?
Kyselylomakkeen vaihtoehdot:
Opiskelijalla ei ollut nimettyä ohjaajaa
Henkilökohtainen ohjaaja oli nimetty, mutta
ohjaussuhde ei toiminut lainkaan
Nimetty ohjaaja vaihtui kesken jakson, vaikkei
sitä oltu suunniteltu
Analyysejä varten yhdistettiin luokiksi:
Epäonnistunut ohjauskokemus
Ohjaaja vaihtui työvuorojen tai työpisteen mukaan
Ryhmäohjaus
Samalla ohjaajalla useita opiskelijoita (ns. ryhmäohj.)
Ohjaaja oli ns. henkilökohtainen ohjaaja ja ohjaussuhde toimi myös käytännössä
Onnistunut
yksilöity ohjaussuhde
Ohjauksen toteutuminen ryhmittäin
(N=965; opistoryhmä 416 + AMK-ryhmä 549)
opistoryhmä (1996-97)
amk-ryhmä (2006)
n
%
n
%
84
20,2
100
18,2
Ryhmäohjaus
156
37,5
86
15,7
Onnistunut yksilöity ohjaussuhde
176
42,3
363
66,1
416
100
549
100
Epäonnistunut ohjauskokemus
yht:
Ryhmien väliset erot tilastolisesti
erittäin merkitsevät (Khi p <0.001)
CLES mittarin ulottuvuuksien
saamat arvot ryhmittäin
opistoryhmä (1996-97) amk-ryhmä (2006)
Ulottuvuus/ osamittari:
k-arvo Sd
k-arvo Sd
p-value
Osaston ilmapiiri
3.78
1.05
3.79
0.09
0.438
Osastonhoitajan johtamistapa
3.47
1.10
3.48
0.95
0.844
Hoitotyön lähtökohdat osastolla
3.50
1.21
3.63
0.80
0.010**
Osaston pedagogiset lähtökohdat
3.51
1.14
3.71
1.00
0.001***
Ohjaussuhteen sisältö
3.51
1.17
3.74
1.10
0.001***
**) Ryhmien väliset erot tilastollisesti merkitsevät jos p-arvo < 0.05 in ANOVA
Opettajan tapaamistiheys jaksojen aikana
opistoryhmä (1996-97)
amk-ryhmä (2006)
n
%
Ei tapaamisia lainkaan
0
-
23
4
1-2 tapaamista jakson aikana
97
23
265
48
3 tapaamista jakson aikana
123
30
231
42
Enemmän kuin 3 tapaamista
196
47
30
419
(100%)
n
459
%
6
(100%)
Ryhmien väliset erot tilastollisesti erittäin merkitsevät (p-arvo Chi neliötestissä <0.001)
Johtopäätökset
Koulutusjärjestelmän muuttuessa on tapahtunut myös merkittäviä muutoksia
harjoittelun ohjaus- ja opetuskäytännöissä
Opiskelijan ja opettajan väliset henkilökohtaiset kontaktit ovat oleellisesti
vähentyneet
Työyksiköiden pedagogiset valmiudet ovat samanaikaisesti merkittävästi
parantuneet
Erityisesti henkilökohtaisen ohjaajan merkitys on koko ajan kasvanut
Hoitotyön opettajan rooli on muuttunut välittömästä pedagogisen prosessin
ohjaajasta prosessin puitteiden mahdollistajaksi
Muutokset ovat samansuuntaisia koko läntisessä Euroopassa
CLES-mittarin kehittämiseen ja käyttöön
liittyvät keskeiset julkaisut
Saarikoski M. & Leino-Kilpi H. 2002. The clinical learning environment and supervision by staff nurses:
developing the instrument. International Journal of Nursing Studies 39; 259-267.
Saarikoski M., Meretoja R. & Leino-Kilpi H. 2008. Arviointimittari kuvaa käytännön oppimisympäristön ja
ohjauksen laatua. Suomen Lääkärilehti 24; 2257-2259.
Saarikoski M., Isoaho H., Warne T. & Leino-Kilpi H. 2008. The nurse teacher in clinical practice: Developing
the new sub-dimension to the clinical learning environment and supervision (CLES) scale. International
Journal of Nursing Studies 45; 1233-1237.
Saarikoski M., Kaila P., Warne T. & Leino-Kilpi H. 2009. Role of nurse teacher in clinical practice; an empirical
study among Finnish student nurses. Nurse Education Today 29; 595-600.
Artikkelit ammatillisissa julkaisuissa (4 kpl): ProTerveys 2/ 2009 ja Sairaanhoitaja 8/ 2009, Opettaja 48/
2009.
Saarikoski M., Kaila P. & Leino-Kilpi H. 2009. Kliininen oppimisympäristö ja ohjaus hoitajaopiskelijoiden
kokemana – muutokset kymmenvuotiskaudella. Hoitotiede 21; 163-173.
Warne T., Johansson U-B., Papastavrou E., Tichelaar E., Tomietto M., Van den Bossche K., Vizcaya-Moreno M-F.,
Saarikoski M. 2010. An exploration of the clinical learning experience of nursing students in nine
European countries. Nurse Education Today (hyväksytty)
Kiitos mielenkiinnosta
Kysymyksiä?
http://kehittaminen.turkuamk.fi/msaariko/