1. No category

Kantokäsittelyn
toteutus
METSÄTEHON OPAS
ISBN 951-673-171-6
Graafinen suunnittelu ja sivunvalmistus: Studio Jussi Ronkainen Ky
Paino: F.G. Lönnberg
Helsinki 2001
Sisältö
1. Sienet puuainetta pilaamassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
2. Lahoaminen – laholajit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
3. Kasvuaikainen laho . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
4. Juurikääpälaho – alku, eteneminen ja vaikutukset . . . . . . . . . . . . . . 5
5. Juurikääpälahon torjunta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
6. Kantokäsittely . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
6.1 Kantokäsittelyalue . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
6.2 Kantokäsittelyn ajankohta ja kohde . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
6.3 Kantokäsittelyn toteutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
6.4 Työjäljen valvonta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
6.5 Kantokäsittelyn kustannukset, maksaminen ja
korvausten hakeminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
6.6 Seuranta ja tilastointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
6.7 Kantokäsittelylaite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
6.8 Kantokäsittelyaine . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
6.9 Kantokäsittelyaineen terveysvaikutukset . . . . . . . . . . . . . . . . 16
7. Kantokäsittelyn ympäristövaikutukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
8. Kantokäsittely tulevaisuudessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
9. Lyhyesti lahosta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
Opaskirjallisuutta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
Muistilista hakkuukoneen kuljettajalle
1
Alkusanat
Kantokäsittelyä tehdään juurikäävän tuhojen vähentämiseksi.
Juurikääpä on pahin lahon aiheuttaja kasvavassa puustossa.
Sen aiheuttamasta kuusen tyvilahosta ja männyn tyvitervastaudista arvioidaan koituvan metsätaloudellemme 100 – 200
miljoonan markan menetykset vuosittain. Tuhot lisääntyvät ellei
juurikäävän torjuntaa tehosteta.
Tämä opas on tehty kantokäsittelyn toteuttajille auttamaan eri
vaiheissa – päätöksenteosta levitystyöhön ja työtuloksen
valvontaan. Oppaassa annetaan ensin biologista taustatietoa
juurikäävästä ja sen torjunnan perusteista. Sitten käydään
lävitse torjuntakohteiden valinta, kantokäsittelytyön varsinainen
toteutus, kustannukset, levityslaitteet ja laitekehitys sekä
lopuksi kantokäsittelyaine ja sen terveysvaikutukset.
Opas on tarkoitettu erityisesti hakkuun suunnittelijoille, urakoitsijoille, hakkuukoneen kuljettajille sekä hakkuutyömaiden työnjohdolle. Se soveltuu myös oppilaitosten opetusmateriaaliksi.
Oppaan on laatinut Markku Mäkelä Metsäteho Oy:stä.
Rahoitukseen on osallistunut maa- ja metsätalousministeriö.
2
1 Sienet puuainetta pilaamassa
Sienet aiheuttavat muutoksia puuaineessa
sekä kasvaville puille että hakatulle puutavaralle. Harmittomimpia sieniä puuaineen laadun kannalta ovat hakatussa puutavarassa
esiintyvät homesienet. Ne muodostavat rihmastoja puun ulkopinnalle ja katkaisukohtiin.
Runsaat homesieniesiintymät voivat aiheuttaa oireita puiden käsittelijöille.
Värivikaa aiheuttavat sienet ovat etupäässä
hakatun puutavaran ongelma. Värivikaa
aiheuttavat sienet eivät yleensä tuhoa soluseinämiä eivätkä näin ollen heikennä puuai-
neen rakennetta. Värivika aiheuttaa laadun
heikentymistä lähinnä sahatukeissa.
Lahottajasienet hajottavat puuainetta, jolloin
puu ei monesti kelpaa aiottuun käyttökohteeseen. Sienten aiheuttama lahoaminen vaikeuttaa myös tuotteiden valmistusta sekä
heikentää lopputuotteiden ominaisuuksia ja
laatua. Lahottajasieniä on kahdenlaisia: valkolahottajia, joiden lahotustyö alkaa ligniinistä sekä ruskolahottajia, jotka aloittavat lahotustyön selluloosasta ja hemiselluloosasta.
3
2 Lahoaminen – laholajit
Puuaineen lahoamista tapahtuu sekä kasvavissa puissa että puutavarassa. Hakkuun jälkeisessä pitkäaikaisessa varastoinnissa puuaine muuttuu sinistäjä- ja lahottajasienten
vaikutuksesta. Käytännössä tämä vaikuttaa
vain sellupuun laatuun, sillä tukit ja hiomopuu toimitetaan käyttöön niin nopeasti, etteivät muutokset ehdi alkaa. Viimeisten tutkimusten mukaan sellupuussa varastoinnin
aikana tapahtuvat puuainemuutokset alkavat
nopeammin ja ovat merkittävämpiä kuin
aiemmin on tiedetty. Hakkuun jälkeen tapahtuviin puuainemuutoksiin voidaan vaikuttaa
puun kiertoa nopeuttamalla tai erityisvarastoinnilla.
Kasvuaikainen laho on maanlaajuinen ongelma. Lahon aiheuttajat vaihtelevat alueittain.
Etelä- ja Keski-Suomen pahin kuusen kasvuaikainen lahottaja on juurikääpä, PohjoisSuomessa muut lahottajasienet. Kasvuaikaisen lahon torjunta vaatii kokonaisvaltaisia
toimia ja pitkäjänteisyyttä. Esimerkiksi juurikääpä metsikköön päästyään leviää juuriyhteyksien välityksellä niin, että se lopulta saastuttaa kaikki metsikön puut. Sieni säilyy kasvavissa puissa ja kannoissa tartuttamiskykyisenä 30 – 40 vuotta.
3 Kasvuaikainen laho
Kasvuaikainen laho on pääosin tyvilahoa,
joka sijaitsee puun tyviosassa. Pahin puita
kasvuaikana lahottava sieni on juurikääpä.
Sen on arvioitu aiheuttavan 80 % kuusen
tyvilahosta. Sama sieni aiheuttaa männyille
tyvitervastautia. Juurikääpää esiintyy kaikenikäisissä puissa, eniten kuitenkin tukkikokoisissa puissa.
Toinen kasvuaikana puiden keskiosaa lahottava sieni on mesisieni. Se esiintyy vanhoissa, usein huonokuntoisissa puissa. Mesisieni
4
aiheuttaa ns. pönttölahon, jolloin kaikki puuaine lahoaa tyviosan keskeltä. Mesisieni nousee harvoin metriä korkeammalle rungossa
eikä se leviä puusta toiseen kuten juurikääpä.
Kasvuaikana korjuu- tai muista vaurioista
puuhun tunkeutuvat lahottajasienet myös
aiheuttavat lahoa. Yleisin vauriolahon aiheuttaja on verinahakkasieni. Vauriolahon tuntee
parhaiten siitä, että se on epäsymmetrisesti
samalla puolella runkoa kuin vaurio.
4 Juurikääpälaho – alku, eteneminen ja vaikutukset
Juurikääpä leviää metsikköön yleisimmin
kantopintojen kautta. Kasvava puu voi saada
juurikääpätartunnan myös juuri- ja tyvivaurioiden kautta. Juurikääpäitiöitä on ilmassa kesäaikana paljon ja niitä laskeutuu kaikkialle metsään. Kuusen ja männyn kantojen
tuoreilla kaatopinnoilla itiöt itävät nopeasti, ja
rihmasto tunkeutuu puuhun. Sieni leviää rihmastonsa avulla juuriyhteyksien tai -kosketusten välityksellä terveisiin puihin.
Kuusen juurikääpätartunta näkyy aluksi violetinvärisenä rengasmaisena värivikana tyvellä. Värivika täyttää renkaan, joka vähitellen
sienen hajotustoiminnan edetessä muuttuu
kovaksi, vaaleanruskeaksi lahoksi. Myöhemmin laho pehmenee ytimestä alkaen.
Juurikääpälaho nousee rungossa useita metrejä – keskimäärin 30 cm vuodessa – rajoittuen pääasiassa sydänpuuhun. Männiköissä
juurikääpä aiheuttaa tyvitervastautia, jossa
juuret pihkoittuvat ja lahoavat. Taudin seurauksena puut kuolevat pystyyn tai kaatuvat.
Tyvitervastauti on yleinen Kaakkois-Suomessa.
Tyvilahoa sisältävä puu käytetään sellun valmistukseen tai energian tuottamiseen.
Eteläsuomalaiselle sellutehtaalle tulevasta
raaka-aineesta keskimäärin 15 – 20 % on
tyvilahoa sisältävää kuusta. Tämä puu on
suurimmaksi osaksi tukkipuukokoista, joten
sen arvo ilman lahovikaa olisi huomattavasti
suurempi. Tyvilahoisen kuusen käyttäminen
sellussa pienentää pienikokoisen männyn
käyttötarvetta. Se puolestaan vähentää harvennusmännyn kiinnostavuutta ja saattaa
siten vaikuttaa harvennusrästien lisääntymiseen.
5
5 Juurikääpälahon torjunta
Juurikääpä heikentää metsiemme terveyttä.
Sen vaikutukset näkyvät metsistä saatavien
puutavaralajien määrämuutoksina. Sahatukkien ja kuusihiomopuun määrät vähenevät
kun taas sellu- ja energiapuun määrät kasvavat. Muutoksista aiheutuu taloudellisia tappioita metsänomistajille. Myös puuta jalostavan teollisuuden tulee ottaa muutokset huomioon pitkän aikavälin puunkäyttöä suunnitellessaan.
Tätä koko metsätaloutta uhkaavaa tilannetta
valtiovalta ja metsätalouden edistäjät ovat
ryhtyneet ponnekkaasti torjumaan. On määritelty juurikäävän torjuntaa tarvitsevat alueet, kohteet ja ajankohdat. Juurikäävän torjunnan ainekustannuksiin on vuodesta 1997
alkaen voitu käyttää metsänparannukseen
tarkoitettuja varoja ja valtion panostusta on
tarkoitus edelleen lisätä työn toteutuksen
tukemiseksi.
Juurikäävän tuhoja ja leviämistä tulee torjua,
sillä juurikääpä on muihin lahottajiin nähden
poikkeuksellisen tuhoisa. Se esiintyy talousmetsissä tarttuen hyväkuntoisiin kuusiin ja
mäntyihin. Lisäksi se kerran metsään päästyään tartuttaa taudin muihin puihin myös seuraavassa puusukupolvessa.
Juurikäävän torjunnassa ensisijaisen tärkeää
on pyrkiä estämään uusia metsiköitä saamasta juurikääpätartuntaa. Näin pystytään
vähentämään juurikäävän lisääntymistä ja
pitkällä aikavälillä myös tautikohteiden määrää. Erityisen tärkeää juurikäävän torjunta on
sellaisissa kohteissa ja paikkakunnilla, joissa
tautia ei vielä esiinny.
Ensisijaisesti juurikääpää tulisi torjua vaikeuttamalla sen lisääntymistä mieluimmin luonnon omilla keinoilla. Tällaisia ovat toimenpiteet, jotka hidastavat juurikääpätuhojen
6
yleistymistä ja joilla voidaan vähentää juurikäävän tuhoja.
Juurikääpätuhojen yleistymistä hidastavat
• hakkuiden, erityisesti harvennusten ajoittaminen talviaikaan
• kantokäsittely sulan maan aikaisissa hakkuissa
• puulajin vaihto uudistamisen yhteydessä
silloin kun kasvupaikka sen sallii – lehtipuusukupolvi hävittää juurikääpätartunnan
kasvupaikalta; myös kuusen vaihto männyksi tervehdyttää. Puulajin vaihto voidaan
tehdä myös pelkästään metsikön sairaissa
osissa.
Juurikääpätuhoja voidaan myös vähentää
• suosimalla sekametsän kehittymistä – sienen leviäminen puusta toiseen vaikeutuu
• harvalla kasvatusasennolla – leviäminen
juurten kautta vaikeutuu
• vähentämällä harvennuskertoja – vähem•
män korjuuvaurioita
lyhentämällä lahon kuusikon kasvatusaikaa – lahon suhteellinen osuus lisääntyy
puuston vanhetessa.
Mikäli puulajin vaihto ei tule kysymykseen,
on kantokäsittely ainoa todellinen vaihtoehto
sulan maan aikana toteutettavissa hakkuissa.
Kantokäsittelyllä on pitkät perinteet meitä
eteläisemmissä maissa, missä juurikääpä on
pahempi ongelma kuin Suomessa. Meillä
hakkuukoneisiin yhdistetty kantokäsittely
aloitettiin 1990-luvun alkupuolella. Vasta
muutaman viime vuoden aikana kantokäsittely on yleistynyt eteläisessä Suomessa.
Periaatteena kantokäsittelyssä on saada kannon leikkauspinnalle ilmasta laskeutuville
juurikääpäitiöille kilpailija kaatohetkellä.
Tässä suhteessa nykyisin käsittelyaineena
käytettävä harmaaorvakkasieni on osoittautunut tehokkaaksi. Kun harmaaorvakkaa on
levitetty kannon pinnalle, ei juurikääpä pääse
asettumaan enää kantoon. Avaintekijöinä
kantokäsittelyn tuloksellisuudessa ovat toimintakykyinen käsittelyaine, huolellinen
työskentely ja toimivat levityslaitteet.
6 Kantokäsittely
6.1 Kantokäsittelyalue
Juurikäävän torjunta-alueet jaetaan kuusen
juurikäävän ja männyn tyvitervastaudin torjunta-alueisiin.
Kantokäsittelyä tehdään vain kivennäismailla.
Kohdevalinta on erilainen kuusen juurikäävän ja männyn tyvitervastaudin alueilla
(ks. karttaa viereisellä sivulla).
Kuusen juurikäävän torjunta-alue käsittää koko maan pois lukien Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun metsäkeskusten alueet.
Kantokäsittelyn käyttöä suositellaan kuusivaltaisten metsien harvennus- ja päätehakkuisiin.
• Kuusen juurikääpäalueella käsittelyä teh-
Männyn tyvitervastaudin torjumiseksi kantokäsittely tulee tehdä Kaakkois-Suomen,
Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan metsäkeskusten toimialueilla havupuuvaltaisissa harvennus- ja päätehakkuissa.
dään,
– kun metsiköissä on kuusta yli 50 %
puuston tilavuudesta. Torjunta tehdään
aina harvennuksissa. Päätehakkuissa
kantokäsittely tehdään silloin, kun puulajia ei vaihdeta.
– jos männyn tyvitervastautia esiintyy
saman kunnan alueella, ja kohteissa on
mäntyä yli 50 % puuston tilavuudesta.
• Männyn tyvitervastaudin riskialueella käsit6.2 Kantokäsittelyn ajankohta ja kohde
Kantokäsittelyä tehdään sinä aikana, jolloin
lämpötila on otollinen juurikäävän leviämiselle. Tämä tarkoittaa selvästi lämpimän puolella olevia päivälämpötiloja. Käytännössä kantokäsittely aloitetaan keväällä yöpakkasten
loputtua ja lopetetaan syksyllä jatkuvien
yöpakkasten alettua. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaan kantokäsittelyajankohta on toukokuun alun ja lokakuun
lopun välinen aika.
tely tehdään, kun
– metsikössä on havupuita yli 50 % puuston tilavuudesta. Torjunta tehdään sekä
harvennus- että päätehakkuissa.
Kantokäsittelyn toteutusajankohdat ja kohteet on esitetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa juurikäävän torjunnan tukemisen perusteissa.
7
6.3 Kantokäsittelyn toteutus
Kantokäsittely tehdään hakkuukoneeseen
asennetulla kantokäsittelylaitteella. Nykyisin
laite on vakiovaruste kantokäsittelyalueelle
hankittavissa uusissa hakkuukoneissa. Käytettyinä myytäviin kantokäsittelylaitteettomiin hakkuukoneisiin laite asennetaan jälkiasennuksena.
Suomessa kantokäsittelyaineena käytetään
biologista harmaaorvakkavalmistetta Rotstopia®. Kantokäsittely tehdään ruiskuttamalla kaadettavan kuusen ja männyn kaatoleikkauspintaan käsittelyainetta. Lehtipuita ei
käsitellä, koska harmaaorvakka ei ole lehtipuiden lahottajasieni. Kantopinnan käsittely
riittää, sillä kannon kyljistä ja juurista tuleva
tartunta on vähäistä kantopintaan verrattuna.
Tavoitteena on saada koko kantopinta peittymään käsittelyaineella. Tällöin kantokäsittelyn teho on vähintään 90 %. Jos osa sahaus-
8
pinnasta jää käsittelemättä, torjuntateho alenee vastaavasti. Metsäntutkimuslaitos on
määrittänyt ehdottomaksi minimiksi 85 %:n
peittävyyden. Kantojen peittävyys määritetään käsittelyaineeseen sekoitettavan väriaineen perusteella. Peittävyystarkastelu on
syytä tehdä mahdollisimman nopeasti käsittelyn jälkeen, sillä väriaine alkaa vähitellen
vaalentua kannoissa. Käsittelyaineen määrän
voidaan katsoa olleen riittävä, mikäli merkkiväri erottuu levityspäivän ajan selvästi kantopinnalta.
Käytännössä kantokäsittelyn toteutus alkaa
käsittelyaineen (Rotstop ®) hankinnasta.
Aineen hankinnan hoitavat yleensä puunhankintayritykset. Yksittäistapauksissa tilaukset voi tehdä keskusliikkeiden kautta. Tällöin
aine toimitetaan Kemira Agro Oy:stä Matkahuollon tai postin kautta. Kantokäsittelyaine
on eläviä sieni-itiöitä sisältävä biologinen
tuote, jonka käsittelyssä on oltava huolelli-
nen. Jotta sienen itävyys säilyisi hyvänä,
Rotstop-pussit on säilytettävä viileässä.
Kantokäsittelyaine tehdään sekoittamalla
Rotstop-pussien sisältö hakkuukoneen kantokäsittelyainesäiliöön laitettuun puhtaaseen
veteen sekoitussuhteessa 1 gramma ainetta – 1 litra vettä. Pussien päälle on painettu
ohje avaamisesta ja liuoksen teosta sekä tarvittavista suojavälineistä. Valmiiseen käsittelyaineliuokseen lisätään erillisiä väritabletteja
mahdollistamaan työjäljen seuranta.
Kun käsittelyainesäiliö on täytetty, alkaa varsinainen kantokäsittely. Työtä aloitettaessa
on syytä tarkistaa peittävyys erikokoisilla
kannoilla. Ruiskutuksen oikea ajoitus on
syytä säätää kauden alussa ja muutoinkin tarvittaessa, kuitenkin muutaman kerran kaudessa. Liian myöhäinen ruiskutuksen alku ja
aikainen loppuminen näkyvät vajautena kantopinnalla. Liikaruiskutuksen havaitsemiseksi
on tarpeen nousta koneesta ja katsoa kantojen ympäristöä ylivaluman selvittämiseksi.
Tavoite on, että aamulla tehty kantokäsittelyainemäärä riittää vain yhden päivän tarpeisiin. Perustelu menettelylle on valmiiksi
tehdyn aineen huono säilyminen sekä laitteiston puhtaana ja toimintakykyisenä pysyminen. Kantokäsittelylaitteisto toimii sitä
moitteettomammin mitä enemmän sen puhtaudesta huolehditaan. Parhaaseen tulokseen päästään huuhtelemalla letkut päivittäin, tyhjentämällä käsittelyainesäiliö muutaman kerran viikossa ja huuhtelemalla säiliö
kerran viikossa.
Itse hakkuutyön aikana tulee seurata kantojen peittymistä. Käsittelemättömät viirut kertovat kantokäsittelyterälevyn reikien tukkeutumisista. Tukkeutumia on yritettävä poistaa
esimerkiksi paineilmalla tai sitten on vaihdettava terälevy ja aukaistava reiät myöhemmin
esimerkiksi korjaamohallilla. Kun koko kantokäsittelyn ajan huolehditaan työjäljen laa-
dusta, saavutetaan tavoiteltu tulos – peittävyys, joka takaa tehokkaan torjunnan.
Muutoin kantokäsittelyyn uhrattu aine ja työaika ovat menneet hukkaan.
6.4 Työjäljen valvonta
Kantokäsittelytyön valvonnan tarkoitus on
varmistaa sellainen työn toteutus, että sillä
saadaan hyvä torjuntateho. Myös työssä käytettävä valtion rahoitus edellyttää työn laadun valvontaa.
Kantokäsittelytyössä valvontatarve on erilaista kuin monessa muussa työlajissa. Valvonta
tulee kohdistaa työjäljen laatuun eikä työn
tekemiseen sinänsä. Ei ole syytä epäillä, ettei
toteutetuiksi ilmoitetuilla kohteilla ole tehty
kantokäsittelyä, sillä työn tekemättä jättämisestä ei ole kenellekään hyötyä. Lisäksi työnjohto ja metsänomistaja voivat varmistaa
käsittelyn toteutuksen värillisistä kannoista.
Kantokäsittelyssä valvonnalla varmistetaan
käsittelyn tuloksellisuus eli kantojen riittävän
hyvä peittyminen kantokäsittelyaineella.
Tämä vaatii peittävyysmittauksia. Järkevintä
olisi yhdistää kantojen peittävyysmittaukset
muihin työmaalla tehtäviin valvontamittauksiin. Hakkuutyön jälkimittausten yhteydessä
ei kantojen peittävyyttä voida mitata, sillä
nämä tehdään vasta kun työmaat ovat kaikilta osin valmiit. Kantokäsittelyaineen huonosti säilyvä väri edellyttää, että peittävyysmittaukset tehdään välittömästi hakkuun jälkeen
tai viimeistään samana päivänä. Näin hakkuukoneen mittalaitteen kontrollimittaukset
ovat ainoa työnjohdon tekemä mittaus,
johon kantojen peittävyysmittaukset voidaan
yhdistää. Toinen vaihtoehto on hakkuukoneen kuljettajan itse tekemät peittävyysmittaukset. Koska yrittäjä vastaa työjäljen laadusta, on työnjohdon mukanaolo mittauksissa suotavaa.
Valvonta on yrittäjän omavalvontaa, jolloin
mittausten tekemisestä vastaa viime kädessä
9
hakkuukoneen kuljettaja. Ensimmäiset mittaukset tehdään keväällä ensimmäisellä työviikolla. Jos jälki on kunnossa mittaukset toistetaan kuukausittain. Jos jälki on huono, tehdään tarvittavat korjaukset laitteistoon ja
uusintamittaus viimeistään seuraavalla työmaalla. Urakanantajayrityksen työnjohto
osallistuu valvontamittauksiin mahdollisuuksien mukaan 1 – 3 kertaa kaudessa toistuvien hakkuukoneen kontrollimittausten
yhteydessä. Työnjohdon tulisi pyrkiä osallistumaan etenkin kevään ensimmäiseen mittaukseen.
Lomake täytetään seuraavasti:
• Täytetään yläosassa olevat tunnistetiedot
• Vasempaan laitaan on valmiiksi merkitty
peittävyydet. Jos 25 cm:n kanto on peittynyt esimerkiksi 95 %:sti, merkitään 95:n
riville ensimmäiseen tyhjään kohtaan (ks.
mallilomaketta) kannon koko 25 jne.
Mittausten jälkeen laskenta tehdään lomakkeen alalaidassa olevan ohjeen mukaisesti.
Lomake annetaan työnjohdolle, joka kerää
kantokäsittelyä tekevien hakkuukoneiden
tiedot yhteen.
Virallista työjäljen valvontaa tekevät metsäkeskukset. Metsäkeskukset pyytävät tietoa
omiin valvontamittauksiinsa haluamistaan
kantokäsittelykohteista puunhankintayrityksiltä. Näin metsäkeskusten mittaajat pääsevät
tekemään kantokäsittelyn peittävyysmittaukset käynnissä olevilta työmailta.
Mittaukset tehdään seuraavasti:
• Määritetään kantokäsittelyaineen peittävyys prosentteina koko kantopinnasta.
Apuna käytetään Metsätehossa kehitettyä
mittalevyä, joka auttaa käsittelemättä jääneen osan pinta-alaosuuden määrittämisessä
• Mitataan kannon läpimitta sentteinä.
Mittaamalla kantojen läpimitat saadaan selville laitteen toimiminen erikokoisissa kannoissa.
• Erikokoisia kantoja mitataan satunnaisesti
50 ensimmäistä eteen sattuvaa.
10
Työjäljen valvonnalla ei saada selville kantokäsittelyn tehokkuutta eli sitä onko kantokäsittelystä todella hyötyä juurikäävän torjunnassa ja estääkö kantoihin ruiskutettu harmaaorvakkaliuos juurikääpäitiöiden pääsyn
puuaineeseen. Tämän selvittämiseksi tulee
hakkuun jälkeisenä kesänä ottaa näytekiekkoja kantokäsittelykohteilta ja määrittää kiekoista niissä olevat sienet. Samalla saadaan
selville kantokäsittelyaineessa käytetyn sienikannan tehon säilyminen jatkuvassa käytössä. Työ tulee tehdä säännöllisin välein. Se
soveltuu Metsäntutkimuslaitoksen toteutettavaksi.
6.5 Kantokäsittelyn kustannukset,
maksaminen ja korvausten hakeminen
Kantokäsittelystä aiheutuu käsittelyaine- ja
levitystyökustannuksia. Levityskustannukset
voidaan jakaa kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin. Kiinteät kustannukset koostuvat
lähinnä levityslaitteen hankinnasta. Laite
hankitaan yleensä uutena ostettavan hakkuu-
11
laitteen osana, jolloin se sopii kokonaisuuteen ja on helppo asentaa.
Muuttuvat kustannukset koostuvat kantokäsittelyn toteuttamiseksi tarvittavista työ- ja
tarvikekustannuksista. Kantokäsittelystä johtuvaa ylimääräistä työtä ovat mm. veden hankinta, käsittelyaineen teko, laitteen huolto- ja
korjaustyö sekä laitteiston puhdistaminen.
Muuttuvat laitekustannukset muodostuvat
mm. kalliimmista terälevyistä ja mahdollisista käytössä rikkoutuvista levityslaitteiston
osista.
Keväällä 2001 säädetty laki ”kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain muuttamisesta” antaa mahdollisuuden myöntää
juurikäävän riskialueella toteutettavaan juurikäävän torjuntaan tukea paitsi torjunta-ainekustannuksiin myös torjunta-aineen levityksen kustannuksiin. Tuki annetaan maa- ja
metsätalousministeriön asetuksella säädettävin perustein. Käytännössä tämä tarkoittaa
sitä, että kestävän metsätalouden rahoitusvaroista (myöhemmin Kemera) maksetaan kantokäsittelyaine sekä levityksen muuttuvia
kustannuksia vastaava summa. Korvaus määritetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa ja se on erisuuruinen harvennus- ja
päätehakkuissa. Siihen on vastaisuudessa
tarkoitus tehdä inflaatiotarkistukset. Kiinteät
kustannukset jäävät puun hakkauttajien maksettavaksi. Toteutukseksi suositetaan järjestelyä, missä kantokäsittelylaite katsotaan
hakkuukoneen sellaiseksi kiinteäksi osaksi,
joka otetaan mukaan koneen hankintahintaan käyttökustannuksia laskettaessa. Tällöin
kantokäsittelylaitetta kuoletetaan kaikkien
hakkuiden aikana ja se tulee kuoletetuksi
kantokäsittelyn toteutusmäärästä riippumatta.
Jos puun hakkauttajat maksavat kantokäsittelyn kiinteät kustannukset, ja muuttuvat kustannukset rahoitetaan Kemera-varoista, tulevat kantokäsittelyn kustannukset yksityis-
12
metsissä näillä katetuiksi. Edellytyksenä on,
että torjuntatyön ajankohta ja kohde täyttävät maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa asetetut edellytykset. Muussa tapauksessa kantokäsittelyn ja aineen maksaa
kokonaisuudessaan metsänomistaja. Lain
nykyisen tulkinnan mukaan muiden kuin
yksityisten metsänomistajien kantokäsittelykohteisiin ei myönnetä tukea aine- tai levityskustannuksiin.
Suositeltavaa on, että puunhankintayritys
maksaa kantokäsittelyn toteutusvaiheessa
aineen ja levityksen. Yksityismetsissä tehdystä kantokäsittelystä yritys sitten hakee
korvauksen aine- ja levityskustannuksista
metsäkeskukselta. Hankintahakkuiden kantokäsittelyyn korvausta voi hakea hakkauttaja tai hakkuun suorittaja.
Rahoitushakemus tehdystä kantokäsittelytyöstä ja käytetystä käsittelyaineesta toimitetaan metsäkeskuksiin kauden päätyttyä, viimeistään 2 kuukauden kuluessa riskiajankohdan päättymisestä. Tarkastuksia varten
tarvitaan seuraavat tiedot.
Rahoitushakemuslomakkeella ilmoitetaan
koko tuen hakuerää (kaikki tilat yhteensä)
koskevat tiedot:
• tuen hakija (hakkuutyön suorituttaja)
• harvennushakkuun pinta-ala, ha ja hakattu
puumäärä, m3 yhteensä
• päätehakkuun pinta-ala, ha ja hakattu puumäärä, m3 yhteensä
• torjunta-ainekustannukset yhteensä
• kopiot torjunta-aineen ostolaskuista
• tilojen lukumäärä
Rahoitushakemukseen vaaditaan seuraavat
tilakohtaiset tiedot (rahoitushakemuksen
liite):
• maanomistaja
• tilan kiinteistötunnus (tai kunta, kylä ja tila)
• kantokäsiteltyjen kuvioiden numerot (mikäli saadaan tietojärjestelmästä)
• harvennushakkuuala, ha ja hakattu puumäärä, m
ilmoittaa kauden päätyttyä metsäkeskuksiin.
3
• päätehakkuuala, ha ja hakattu puumäärä, m3
Helpoiten liitetiedot saadaan tekemällä tietojärjestelmiin sellainen muutos, että kyseiset
tiedot tulostuvat puukauppakohtaisesti.
Syntyvä tuloste kelpaa liitteeksi. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio tekee erillisen liitetietolomakkeen niille, jotka eivät saa tietoja
tietojärjestelmästään.
6.6 Seuranta ja tilastointi
Tietoja kantokäsittelyn toteutuksesta tarvitaan eri käyttötarkoituksiin. Kantokäsittelymääriä tarvitaan seurantaan ja tulevan ennakointiin. Metsäkeskuskohtaisista toteutusmääristä saadaan selville kantokäsittelyn
osuus torjuntatarpeessa olevista kohteista.
Metsäkeskukset saavat yksityismetsien kantokäsittelymäärät käsittelyaine- ja levitystyön
korvaushakemuksista. Myös muiden metsänomistajien metsissä tapahtuneen kantokäsittelyn määrät hakkuutavoittain tulee
Kantokäsittelyainemäärien seuranta antaa
tietoa levityslaitteiden kehittymisestä ja levityksen tarkentumisesta. On mahdollista pienentää kannon ympäristöön menevää ainemäärää ilman että itse kantoon osuva ainemäärä pienenisi. On arvioitu, että jos kaikki
torjunnan tarpeessa olevat kohteet käsitellään, vuotuiset kantokäsittelyainekustannukset olisivat noin 20 miljoonaa markkaa.
Pienelläkin kannon ympäristöön menevän
käsittelyainemäärän vähentymisellä saadaan
aikaan huomattavia säästöjä.
Hakkuukonekohtaisen käsittelyainemenekin
seuraaminen auttaa löytämään muista poikkeavat levityslaitteistot. Tällöin on mahdollista selvittää poikkeavuuden aiheuttaja ja
saada aikaan parannusta. Hakkuukonekohtainen ainekulutus saadaan jakamalla ainekulutus harvennuksissa ja päätehakkuissa niistä
hakatuilla kuutiometrimäärillä. Tällainen selvitys puunhankintayritysten tulisi tehdä käyttämistään hakkuukoneista kantokäsittelykauden päätyttyä.
13
6.7 Kantokäsittelylaite
Kantokäsittelylaitteita on toimintaperiaatteeltaan kahdenlaisia: terälevyn tai suuttimen
kautta levittäviä. Terälevyratkaisussa käytetään erityisvalmisteista kantokäsittelyterälevyä, jossa on reikiä aineen kaatosahauksen
aikana tapahtuvaa ruiskuttamista varten.
Suutinvaihtoehdossa aine ruiskutetaan sahakoteloon tai terälevyn istukkaan sijoitetun
suuttimen kautta kaatosahauksen aikana tai
puun kaatuessa.
Terälevyn kautta tapahtuvassa levityksessä
kantokäsittelyaine osuu lähes varmasti kantopinnalle. Puiden koon vaihtelu aiheuttaa
kuitenkin sen, että pienillä puilla osa aineesta menee kannon ohitse, sillä terälevyjen
rei’ityksen pituus mitoitetaan isojen puiden
mukaan. Pihka ja puru saattavat tukkia terälevyissä olevia reikiä työn aikana. Molempiin
ongelmiin on saatu parannuksia terälevykehityksen myötä. Kantokäsittelyyn tarkoitettuja terälevyjä ei tulisi käyttää lyhytaikaisesti-
14
kaan työmailla, joilla ei tehdä kantokäsittelyä.
Kuusikohteilla mäntyjä ei pidä jättää käsittelemättä, koska tällöin reiät tukkeutuvat pihkasta.
Suutinmenetelmällä pystytään saamaan hyvä
peittävyys pienille kannoille. Peittävyysmittaukset ovat osoittaneet, että alle 20 cm:n
kannoilla levitysjälki on hyvä, mutta alkaa
huonontua nopeasti kannon koon kasvaessa. Isoilla puilla joudutaan lisäksi ennen ruiskutusta odottamaan puun kaatumisen alkamista, johon kuluu lisäaikaa. Suuttimella ruiskutettaessa käsittelyaineen määrää pystytään
säännöstelemään terälevyä paremmin.
Suuttimella käsittelyaine leviää kuitenkin
epätasaisesti kannon eri osiin. Suutinmenetelmän käyttäminen päätehakkuissa ei ole
suositeltavaa.
Kantokäsittelylaitteen toimintaan vaikuttaa
paitsi laite sinänsä myös laitteen säädöt.
Varsinaisen levityslaiteen kehitystyö on ollut
melko vähäistä. Eräässä mallissa pumppu on
korvattu tehokkaammalla. Hakkuukoneen
tietojärjestelmien kehittyminen on mahdollistanut sahauksen aikana muuttuvan paineen käyttämisen levitysjäljen tasaisuuden
parantamiseksi.
Suurin kehitystyö on tehty kantokäsittelyterälevyissä. Aiemmin reikiä oli aivan liikaa liian
pitkällä alueella. Tämä aiheutti paineen
vähentymistä sahauskohdassa, kun aine
meni kannon ulkopuolella olevista rei’istä.
Myös pihka ja roskat tukkivat useasti terälevyn keskiosan reikiä. Reikämäärien vähentämisellä ja uudella sijoittelulla on saatu parempia tuloksia niin levitysjäljessä, ainekulutuksen pienentymisessä kuin tukkeutumisten
vähentymisessä.
Kantokäsittelylaitteen moitteeton toiminta
vaatii oikean levityspaineen. Liian pienellä
paineella ainetta ei ehdi levitä riittävästi kantoihin koko kantopinnan peittämiseksi.
Ongelma on pahin pienillä puilla, joissa
sahausnopeus on suuri. Suurella paineella
ainekulutus kasvaa helposti liian suureksi.
Hyvin suuret paineet saattavat tappaa harmaaorvakkaitiöt käsittelyaineliuoksessa, sillä
niillä on rajallinen paineensietokyky.
6.8 Kantokäsittelyaine
Kantokäsittelyn tulos muodostuu paitsi
onnistuneesta levityksestä myös toimintakykyisestä kantokäsittelyaineesta.
Käytetty kantokäsittelyaine Rotstop® sisältää
eläviä harmaaorvakkasienen itiöitä. Harmaaorvakka on havumetsissämme yleisesti esiintyvä lahottajasieni, joka osallistuu kuolleen
puuaineen sisältämien ravinteiden palauttamiseen kasvillisuuden käyttöön. Harmaaorvakka poikkeaa juurikäävästä siten, ettei se
pysty lahottamaan elävää puustoa.
Rotstop-kantokäsittelyaineen torjuntateho
perustuu siihen, että tuoreen kannon pinnalle levitetään harmaaorvakkasientä, joka vähitellen asuttaa koko kannon. Tällöin kannolle
laskeutuville juurikääpäitiöille ei jää elintilaa.
Rotstop on Kemira Agron tekemä biologinen
tuote, joka sisältää eläviä harmaaorvakkasieni-itiöitä. Tuote on jauhemainen ja sisältää
orvakan itiöitä 5 – 10 milj. kpl/g. Suurin osa
tuotteesta on kuitenkin ns. kantaja-ainetta
(silikaattijauhetta).
Harmaaorvakkaitiöt ovat toimintakykyisiä
7 – 38°C:n lämpötiloissa, jolloin itiöt itävät ja
kasvattavat sienirihmastoa puuainetta lahot-
Lähitulevaisuudessa kantokäsittelylaitteiston
kehitys jatkunee pääasiassa terälevyn osalla.
Aine pyritään saamaan kohdistumaan tarkemmin kannon keskiosaan, jolloin painetta
ja kuluvaa ainemäärää voidaan pienentää
peittävyyden siitä kärsimättä.
Käyttämällä uuden sukupolven terälevyjä,
pitämällä paineet ja säädöt kohdallaan sekä
huolehtimalla laitteiston säännöllisestä puhdistamisesta on mahdollista saavuttaa hyvä
työjälki, toisin sanoen saada kantopinnat
peittymään tasaisesti pienemmällä käsittelyainemäärällä.
15
taen. Alhaisemmissa lämpötiloissa sieni ei
kasva, mutta ei myöskään kuole, ja lämpötilan noustessa se alkaa taas kasvaa. Pitempiaikaisissa korkeissa lämpötiloissa sieni-itiöt
sen sijaan kuolevat. Nämä on syytä muistaa
aineen käsittelyketjua sekä käyttöä suunniteltaessa ja toteutettaessa.
kuljettaja tekee kotonaan valmiiksi liuoksen
väritabletteineen esimerkiksi 1,5 – 2,5 litran
pulloon ennen työmaalle lähtöä. Tällöin valmiin aineliuoksen ja veden yhdistäminen
sujuu maastossa nopeammin ja helpommin.
Sisätiloissa on myös helpompi käyttää tekemisessä tarvittavia suojavälineitä.
Rotstop ®-harmaaorvakkavalmistetta myydään 5 g:n ja 25 g:n annospusseissa.
Tilaukset tehdään keskusliikkeiden kautta.
Pienet erät toimitetaan asiakkaalle yleensä
postitse, suuremmat Matkahuollon kautta.
Koska Rotstop sisältää eläviä sieni-itiöitä ja
jotta niiden itävyys pysyisi hyvänä, on
Rotstop-pussit säilytettävä viileässä. Avaamattomassa pakkauksessa tuote säilyy 12 kk,
jos se varastoidaan alle +8 °C:ssa ja 18 kk
alle –18 °C:ssa. Lämpimään otettu pakkaus
on käytettävä viikon sisällä ja avattu pakkaus
sekä valmis käyttöliuos vuorokauden kuluessa. Käyttöliuoksessa itiöt kuolevat, jos lämpötila nousee useamman tunnin ajaksi
35 – 40 asteeseen. Hetkellisen lämpötilan
nousun liuoksen itiöt kestävät eli läpimeno
hakkuukoneen kuumien kohtien kautta ei
aiheuta ongelmia.
Aineen tekemistä helpottaisi, mikäli yhdestä
annospussista saataisiin tarvittava liuosmäärä. Myös ehdotuksia erilaisista ainepakkauksista liukenevista pusseista valmiiseen nesteeseen on esitetty helpottamaan aineen
tekoa. Nämä eivät Kemiran edustajien
mukaan ole kuitenkaan kantokäsittelyainetapauksessa mahdollisia toteutusratkaisuja.
Kehitystyötä kuitenkin tehdään.
Rotstop-valmisteen säilyminen tehokkaana
vaatii lähes täydellisen kylmäketjun valmistajalta käyttöpaikkaan sekä käytön tarkkaa
ennakkosuunnittelua. Käytännössä työnjohto voi toimittaa Rotstop-pusseja sovitun aikataulun mukaisesti yrittäjille. Yrittäjä tai hakkuukoneen kuljettaja säilyttää ylimääräiset
pussit pakastimessa tai jääkaapissa ja ottaa
päivittäin vain tarvittavan määrän mukaan
työmaalle.
Käyttöliuos valmistetaan sekoittamalla aine
ohjeiden mukaisesti puhtaaseen veteen.
Tuote ei sisällä väriainetta, se lisätään erillisinä tabletteina valmiiseen käyttöliuokseen.
Käsittelyaineen tekemistä maastossa hankaloittavat tuuli ja sade sekä monesti kantokäsittelyainesäiliön sijainti. Työtä helpottaa, jos
16
Harmaaorvakka ei lahota kasvavia puita,
mutta on yleinen havupuutavaran lahottaja.
Kantokäsittelyssä käsittelyainetta joutuu kannon ohella myös kaadettavan puun tyveen.
Tutkimusten mukaan harmaaorvakkasieni
etenee puutavarassa kesäolosuhteissa 2 – 4
senttimetriä viikossa. Ensimmäiset orvakan
aiheuttamat puun värinmuutokset ilmaantuvat lämpimällä säällä yleensä vasta sinistymän ilmaantumisen jälkeen, parissa kolmessa viikossa. Sahatukit toimitetaan sahaukseen niin nopeasti, ettei orvakka ehdi vaikuttaa, ja sahatavaran kuivauksessa orvakka
kuolee. Sellutehtaiden hakekasoissa orvakka
ei ole merkittävä lahottaja. Lisääntynyt lahoamisen vaara on suurin pitkään varastoidussa harvennusten mäntykuitupuussa.
6.9 Kantokäsittelyaineen terveysvaikutukset
Rotstop-kantokäsittelyaine on luokiteltu torjunta-aineeksi, joten sen käytössä on noudatettava valmistepussissa olevia ohjeita ja suojavälinesuosituksia (muovikäsineet, hengityssuojain ainetta sekoitettaessa). Asianmukaisesti käytettynä valmisteella ei ole osoitettu
olevan vaikutusta kantokäsittelyä tekevien
terveyteen. Aineen mahdollisia terveysvaiku-
tuksia kantokäsittelyn toteuttajiin on tutkittu
Suomessa Kuopion aluetyöterveyslaitoksessa.
Tutkimustulosten mukaan noudattamalla
tuotteen käytöstä annettuja ohjeita, levitystyön tekijälle ei aiheudu mitään terveydellistä vaaraa. Tämä koskee sekä hengityksen
kautta tapahtuvaa altistusta että aineen nestemäisessä muodossa tapahtuvaa käsittelyä.
On kuitenkin muistettava, että vaikka harmaaorvakka on yleinen sieni havumetsissä,
ja metsäilma saattaa kesäaikana sisältää runsaasti orvakan itiöitä, ovat sieni-itiöt Rotstoppussissa lähes ainoa aineosa. Pussin sisällön
hengittäminen esimerkiksi sitä hampailla
avattaessa aiheuttaa moninkertaisen altistuksen normaalin verrattuna.
Toinen teoriassa mahdollinen tapa saada
kantokäsittelyainetta on kantokäsittelykohteilta poimituissa marjoissa tai sienissä.
Harmaaorvakka ei kasvata sienirihmastoa
kuin kuolleessa havupuussa, joten muualta
se häviää kuivuttuaan tai sateen huuhtelemana. Lisäksi on huomattava, että jos kantojen
ympärillä on hakkuun jäljeltä kantokäsittelyainetta, on siellä myös teräketjuöljyä, joka
varmasti säilyy kauemmin marjojen ja sienten pinnalla.
Yhteenvetona voidaan todeta, ettei kantokäsittelyaineesta aiheudu terveysriskiä ohjeiden mukaisesti toimittaessa.
17
7 Kantokäsittelyn ympäristövaikutukset
Kantokäsittelyssä hakkuualueille levitetään
ainetta, joka on hyvin yleinen sieni lähes
kaikkialla havumetsissä. Kesäkautena harmaaorvakkaitiöitä on ilmassa runsaasti eli
kantokäsittelykohteille itiöitä leviää myös
ilmasta. Rotstopin sisältämä orvakkakanta on
eristetty suomalaisesta kuusen kannosta,
joten se ei muuta olemassa olevaa orvakkakantaa.
Ruotsalaisten tutkimusten mukaan kemialliset juurikäävän torjunnassa käytettävät
18
aineet Urea ja boori tuhoavat kannon ympärillä olevan aluskasvillisuuden. Biologisen
harmaaorvakan ei puolestaan havaittu
aiheuttavan mitään muutoksia.
Tietyn sienikannan yksipuolinen levittäminen
eli suosiminen saattaa ainakin teoriassa
aiheuttaa muutoksia olemassa oleviin kantoihin. Tätä voidaan kuitenkin torjua seuraamalla Rotstop-tuotteen biologista tehoa ja varautumalla tarvittaessa vaihtamaan käytetty
orvakkakanta.
8 Kantokäsittely tulevaisuudessa
Lähitulevaisuudessa kantokäsittely mitä
ilmeisimmin yleistyy. Nyt kun levityksen
muuttuvat kustannukset aletaan maksaa
Kemera-varoista, ja kiinteistä kustannuksista
vastaavat korjuupalvelun ostajat, voidaan
olettaa kantokäsittelyn tulevaisuudessa yleistyvän selvästi nykyistä nopeammin.
Alueellisesti Etelä-Suomi on ollut varsin aktiivinen kantokäsittelytyössä. Keski-Suomessa
asiaa ei ole toistaiseksi nähty kovin tärkeänä.
Juurikäävän riskialueen laajentuminen pohjoiseen on saattanut torjunnan piiriin sellaisia
alueita, jossa sitä ei aiemmin katsottu tarpeelliseksi. Keski-Suomessa ja sitä pohjoisemmilla alueilla kantokäsittelyn perusteleminen on vaikeampaa kuin eteläisessä
Suomessa, missä metsänomistajat tuntevat
juurikäävän aiheuttamat tuhot ja menetykset.
Toisaalta suurin hyöty kantokäsittelystä saadaan juuri niillä alueilla, joissa juurikääpä ei
ole vielä päässyt yleistymään. Näin siksi, että
kantokäsittelyllä pystytään estämään sen
leviäminen uusiin metsiköihin.
Kantokäsittelyä voidaan käytännössä tehdä
vain hakkuukoneilla tehtävässä hakkuussa.
Tällöin koneissa tulee olla kantokäsittelylait-
teet. Nykyisin suurimmassa osassa Etelä- ja
Keski-Suomesta työskentelevistä hakkuukoneissa on levityslaitteisto olemassa. Uusiin
koneisiin se sisältyy lähes vakiovarusteena ja
käytettyinä ostettaviin asennetaan yleensä
jälkiasennuksena. Jonkinlaisen hetkellisen
ongelman saattaa aiheuttaa käsittelylaitteiston puuttuminen hakkuukoneista laajentuneella kantokäsittelyalueella. Asia korjaantuu
muutaman vuoden kuluessa.
Kantokäsittelyn toteutuksen organisointi
yksinkertaistuu todennäköisesti vastaisuudessa. Hakkuusta vastaavan työnjohdon on
helppo valita kohteet kun levitystyön maksaja on selvillä ja on selkeästi määritelty toteutusajat ja –kohteet. Yrittäjien ja kuljettajien
kokemus ja ammattitaito lisääntyvät kantokäsittelyn yleistyessä, mikä vaikuttaa työn joutuisuuteen ja työjälkeen. Kantokäsittelytyön
yleistyminen lisää varmasti hakkuukone- ja
terälevyvalmistajien kiinnostusta jatkuvaan
laitekehitykseen.
Kantokäsittelyä tehtäessä tulee tiedostaa,
että kantokäsittelyllä pyritään turvaamaan
metsiemme kestävä käyttö ja terveys myös
tulevaisuudessa.
9 Lyhyesti lahosta
• Lahon puun määrä lisääntyy ellei torjuntaa
tehosteta
• Juurikääpä on metsiemme pahin lahon
aiheuttaja, se aiheuttaa vuosittain noin 200
miljoonan markan tappiot metsätaloudelle
• Juurikääpä on leviämässä pohjoiseen päin
• Kantokäsittelyllä voidaan rajoittaa juurikäävän leviämistä
19
Opaskirjallisuutta
Laho ja sen torjunta. Metsäteho ja Metla. Metsätehon opas.
Helsinki 2000
Röta och bekämpning av röta. Metsäteho ja Metla. Metsätehon opas.
Helsinki 2000
Juurikäävän torjunta kantokäsittelyllä. Metsäteho ja Metla. Metsätehon opas.
Helsinki 2000
Bekämpning av rotröta med stubbehandling. Metsäteho ja Metla.
Metsätehon opas. Helsinki 2000
20
Muistilista hakkuukoneen kuljettajalle
1. Kantokäsittelyn toteutus
• Kohde ja ajankohta: maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukainen
• Varmistus toteutuksesta työnjohdolta
• Ota kantokäsittelytyömaalle käsittelyaine, väritabletit, vesi ja
kantokäsittelyterälevyt
2. Kantokäsittelyaine
• Säilytettävä pakastimessa tai viileässä
• Vain päivittäinen tarve mukaan työmaalle
• Käytä suojavälineitä aineen teossa
• Itiöt toimintakykyisiä 7 – 38 °C:n lämpötilassa
• Pitempiaikainen yli 38 °C lämpötila tappaa itiöt
3. Käsiteltävät kannot
• Kaikki havupuut
• Lehtipuita ei käsitellä
• Kantokäsittelykorvaus maksetaan kaikelle hakatulle puumäärälle
4. Levityslaitteen huolto
• Letkut puhdistettava päivittäin
• Säiliö tyhjennettävä muutaman kerran viikossa
• Säiliö huuhdeltava kerran viikossa
• Puhdistamisen laiminlyönti vaikeuttaa laitteiston toimintaa
5. Työjäljen valvonta
• Peittävyysmittaus ensimmäisellä kantokäsittelyviikolla
• Jos tulos on kelvoton, etsi vika ja korjaa - tee uusi mittaus
• Jatkossa peittävyysmittaus kerran kuukaudessa
• Mittaustulokset lasketaan välittömästi ja tulos annetaan työnjohdolle
PL 194 (Unioninkatu 17)
00131 HELSINKI
Puh. (09) 132 521
Fax (09) 659 202
www.metsateho.fi