Lempeämpi arki - eThesis - Sibelius
Lempeämpi arki Hoitajan näkemyksiä musiikista muistisairaiden vanhusten ja heidän hoitajiensa arjen tukena Tutkielma (Kandidaatti) 16.9.2015 Mia Lundell Musiikkikasvatuksen aineryhmä Sibelius-Akatemia Taideyliopisto Tutkielman nimi Lempeämpi arki. Hoitajan näkemyksiä musiikista muistisairaiden vanhusten ja heidän hoitajiensa arjen tukena. Sivumäärä 36 Tekijän nimi Mia Lundell Lukukausi Kevät 2015 Aineryhmän nimi Musiikkikasvatuksen aineryhmä Tutkielman tavoitteena on tarkastella sekä kirjallisuuden pohjalta että hoitajan näkökulmasta musiikin käyttöä muistisairaiden vanhusten hoitokodissa; millä tavalla ja missä tilanteissa sitä käytetään, sekä miten musiikin käyttäminen vaikuttaa muistisairaiden arkeen hoitokodissa. Lisäksi tutkielmani pyrkii selvittämään, onko musiikin ja erityisesti laulamisen käyttämisellä vaikutusta hoitohenkilökunnan arkityöhön. Tutkimuskysymykset: Millaisin eri keinoin musiikkia käytetään vanhusten hoitokodissa? Millaisia vaikutuksia musiikilla on vanhusten arkeen, toimintakykyyn ja mielialaan? Miten musiikin käyttäminen tukee hoitajan arkityötä ja työssä jaksamista? Tutkielma on tyypiltään laadullinen tutkimus. Tutkielmassa on tutustuttu muistisairauteen sekä musiikin vaikutuksiin muistisairaiden hoitotyössä ensin teoreettisen kirjallisuuskatsauksen ja sen jälkeen teemahaastattelun keinoin. Haastatteluaineisto on analysoitu sisällönanalyysillä teemoittelua käyttäen. Tutkielmassa ilmeni, että musiikin keinojen valikoima muistisairaiden hoitokodissa on melko laaja, mutta musiikin ja erityisesti laulamisen käyttäminen varsinaisessa hoitotyössä on melko vähäisiä. Musiikilla ja erityisesti laulamisella näyttää olevan merkittävä positiivinen vaikutus muistisairaiden arkielämään. Musiikki ja laulaminen rauhoittaa, tuo iloa, havahduttaa apatiasta, hillitsee aggressiivisia käytösoireita, parantaa hoitotoimenpiteiden aikaista sietokykyä, lievittää kipua, aktivoi aivoja ja päästää pakenemaan hetkeksi vallitsevasta todellisuudesta. Musiikki näyttäisi myös helpottavan hoitajien työtä; musiikki itsessään tuo hoitajille iloa, hoidettavat ovat paremmalla tuulella ja yhteistyökykyisempiä. Musiikki on yksinkertainen keino helpottaa hoitotyötä. Tutkimustulosteni perusteella musiikkikasvattajat voisivat laajentaa osaamistaan myöhäisiän musiikkikasvatuksen puolelle. Koulutusta olisi hyvä tarjota myös lähihoitajille ja geronomeille. Hakusanat Musiikki, muistisairaat, dementia, hoitotyö, hoitokodit, musiikkiterapia, laulaminen Lisätietoja 2 Sisällys 1 Johdanto ........................................................................................................................... 4 2 Teoreettinen viitekehys .................................................................................................... 5 2.1 Vanhus ja vanheneminen ..................................................................................... 5 2.2 Dementia .............................................................................................................. 7 2.3 Hoitokoti .............................................................................................................. 8 2.4 Musiikin merkityksestä dementoituneen vanhuksen arjessa ............................... 9 2.5 Musiikki hoitajan työhyvinvoinnissa ja työssä jaksamisessa ............................ 12 3 Tutkimusasetelma .......................................................................................................... 14 3.1 Tutkimuskysymykset ......................................................................................... 14 3.2 Tutkimusmenetelmä ja tutkimusetiikka ............................................................. 14 3.3 Aineiston analyysi ............................................................................................. 15 4 Tutkimustulokset ............................................................................................................ 17 4.1 Haastateltavan esittely ....................................................................................... 17 4.2 Hoitajan osasto ja osaston musiikki ................................................................... 17 4.3 Musiikki, tunteet, mieliala ja elämänlaatu ......................................................... 18 4.4 Musiikki, kognitio ja toimintakyky ................................................................... 21 4.5 Musiikki ja käyttäytyminen ............................................................................... 22 4.6 Musiikki ja arjen hoitotilanteet .......................................................................... 24 4.7 Musiikki, hoitajan arki ja työssäjaksaminen ...................................................... 25 5 Pohdinta.......................................................................................................................... 27 5.1 Johtopäätökset ja tulosten tarkastelua ................................................................ 27 5.2 Luotettavuusarviointi ......................................................................................... 28 5.3 Jatkotutkimuksen aiheita ................................................................................... 29 Lähteet ............................................................................................................................... 31 Liite ................................................................................................................................... 35 3 1 Johdanto Tämän tutkielman lähtökohtana on ollut minulle heränneet kysymykset musiikin käyttämisestä muistisairaiden vanhusten hoitokodissa. Kun oma isoäitini oli dementoituneiden vanhusten hoitokodissa, esittämäni musiikki näytti vaikuttavan välittömästi muistisairaiden vanhusten vireyteen ja käytökseen. Musiikki rauhoitti levotonta käytöstä, auttoi hetkellisesti orientoitumista ja hioi pahimmat aggression särmät pois. Se toi muistisairaiden elämään tunteita, energiaa ja hetken pakotien muistisairaan vanhuksen elämän realiteeteista. Halusin tutkia, hyödynnetäänkö musiikkia hoitokodeissa ja jos hyödynnetään, niin miten? Halusin myös tietää, käyttävätkö hoitajat sitä työnsä apuvälineenä, ja minkälaisia vaikutuksia sillä on muistisairaisiin ja hoitajiin. Etsiessäni tutkimustietoa musiikin vaikutuksesta vanhuksiin huomasin, että aihetta on tutkittu melko vähän, kun taas musiikin vaikutusta lasten kehitykseen on tutkittu melko paljon ja sen positiivinen vaikutus on jo suhteellisen yleisesti tiedostettu tosiasia. Siinä, missä musiikki luo sosiaalisia kontakteja lasten välille (Sheppard 2007, 18), voisiko musiikki luoda sosiaalisia kontakteja myös vanhusten tai vaikkapa vanhuksen ja hoitajan välille? Auttaisiko se vaikeasti muistisairasta vanhusta suuntaamaan huomionsa omasta sisäisestä maailmastaan laulavaan hoitajaan ja vastaanottamaan tutun laulun suoman ilon? Tämä työ on kvalitatiivinen tutkielma ja käsittelee musiikin käyttämistä muistisairaiden vanhusten hoitokodin arjessa sekä musiikin mahdollisuuksia auttaa hoitohenkilöstöä työhyvinvoinnissa. Olen toteuttanut tutkielmani teemahaastattelemalla vanhustenkeskuksen hoitajaa. 4 2 Teoreettinen viitekehys Tässä luvussa esittelen ensin käsitteet vanhus, vanheneminen ja dementia. Sen jälkeen esittelen hoitokodin, jossa haastattelemani hoitaja työskentelee ja siellä käytettävän musiikin. Lopuksi kerron musiikin merkityksestä muistisairaiden vanhusten ja heidän hoitajiensa arkeen. 2.1 Vanhus ja vanheneminen Vanhenemme eläen, toteaa Riitta-Liisa Heikkinen artikkelissaan Kokemuksellinen vanheneminen. Vanhenemisen kokemus on subjektiivista ja sisältää erilaisia tekijöitä kuten kulttuuriset kuvat, läheisten ikääntymisen seuraaminen ja elämän erilaiset episodit. Jotta ymmärtää, miltä vanheneminen toisesta tuntuu, on ihmisen annettava itse kertoa tarinansa ja värittää se muistikuviin liittyvillä tunteilla. Ikääntyminen antaa keinoja selviytyä kriiseistä ja opettaa vanhenemaan. Olennaista vanhuuden tuomista vaikeuksista selviytymiselle ovat oman iän tuoman viisauden ohella elämän aikana syntyneet hyvät ihmissuhteet sekä yhteiskunnan tarjoamat resurssit, jotka takaavat riittävän avun tarvittaessa. (Heikkinen 2008, 214, 221.) Vanhusta ja ikääntynyttä väestöä on määritelty monella tavalla. Suomen lakisivusto Finlex määrittelee ikääntyneen väestön olevan heitä, jotka ovat oikeutettuja vanhuuseläkkeeseen. Iäkäs henkilö määritellään sellaiseksi, jonka ”fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt korkean iän myötä alkaneiden, lisääntyneiden tai pahentuneiden sairauksien tai vammojen vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän rapeutumisen johdosta.” (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista, 28.12.2012/980.) Tilastollisesti Suomessa luokitellaan ikääntyneiksi 65-vuotiaat. Tämä perustuu siihen, että 65 on yleinen vanhuseläkeikä. Toimintakykyyn perustuva ikääntymiskäsitys määrittää vanhuuden alkavaksi vasta 75 vuoden iässä. (Verneri 2015.) Ikä ja vanhuus voidaan nähdä kronologisena faktana, biologisena ja fysiologisena suureena mutta myös subjektiivisena, sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä. Kronologinen ikä kertoo tarkan lukumäärän eletyistä päivistä. Biologinen ja fysiologinen ikä mittaavat absoluuttista kuntoa ja jaksamista. Subjektiivinen ikä kertoo 5 ihmisen omasta vanhenemisen kokemuksesta, ja sosiaalinen ja kulttuurinen ikä määrittelevät vanhuuden ja nuoruuden käsitettä suhteessa esimerkiksi ammatin vaatimuksiin, harrastuksiin, mielipiteisiin tai vaikkapa ihmisryhmiin. Lapset ovat nuoria suhteessa vanhempiinsa, isovanhemmat ovat vanhoja suhteessa lastenlapsiinsa. 45vuotias on vanha tanssijaksi, 20-vuotias on nuori yrityksen johtotehtäviin ja 60-vuotias on vanha osallistuessaan teknokonserttiin. (Ruoholinna 2009. 32–34.) Portinin mukaan vanheneminen voidaan määritellä niin, että ”se on iän mukana seuraava fysiologisten toimintojen lisääntyvä huononeminen, joka johtaa vähentyneeseen stressinsietokykyyn ja kasvavaan sairastumisalttiuteen” (Portin 2008, 312). Vanhenemisen katsotaan alkavan, kun lisääntymiskykyinen ikä on ohitettu tai kun yksilö on lisääntynyt tarpeeksi. Ihmisellä tämä ikä on noin 50–60 vuotta. (Portin 2008, 312.) Vanhenemiseen liittyy monia fyysisiä muutoksia. Ihmisen pituus alkaa vähetä noin 40 vuoden iästä eteenpäin, paino alkaa laskea yleensä 70 ikävuoden jälkeen. Kehon rasvan määrä lisääntyy ja rasvattoman massan määrä vähenee progressiivisesti aikuisiästä lähtien noin 70.–80. ikävuoden tietämille. Luumassa vähenee – luumassan ylläpitomekanismi, remodellaatio, ei enää täysin pysty korvaamaan vaurioituneen luukudoksen poistoa uuden luumassan muodostumisella. (Suominen 2008, 96–98, 103.) Mikäli yksilön fyysinen aktiivisuus ja elintavat pysyvät ennallaan, lihasvoima alkaa heikentyä noin 50. ikävuoden jälkeen. Lihasvoiman heikkenemiseen vaikuttavat esimerkiksi sairaudet, ikääntymisen aiheuttamat muutokset muissa elin- ja hermolihasjärjestelmissä sekä muutokset fyysisessä aktiivisuudessa. (Sipilä et al. 2008, 112–113.) Kuulo alkaa heiketä siten, että noin kahdella viidestä on heikentynyt kuulo 65-vuotiaana ja lähes kahdella kolmesta 75-vuotiaana. Kuulon heikkenemiseen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi perintötekijät, tupakointi, rasvainen ruokavalio, aikaisemmat korvasairaudet ja melualtistus. (Sorri et al. 2008, 159–160.) Lähinäön heikkeneminen, niin sanottu ikänäkö alkaa jo murrosiässä. Havaittavaksi ilmiö alkaa tulla noin 45 vuoden ikäisenä. Näköön vaikuttavat iän lisäksi myös monet sairaudet, kuten diabetes, perinnölliset verkkokalvosairaudet, glaukooma, verkkokalvon verenkiertohäiriöt, harmaakaihi sekä aivoverenkiertohäiriöt. (Hyvärinen 2008, 171– 175.) 6 2.2 Dementia Dementia ei ole yksi itsenäinen sairautensa, vaan se on elimellisen aivosairauden aiheuttama oireyhtymä. Dementian oireyhtymään liittyy aina muistihäiriöiden lisäksi vähintään yksi muu oire, kuten kielellinen häiriö, kätevyyden heikkeneminen, kasvojen tai esineiden tunnistamisen vaikeus sekä mutkikkaiden kognitiivisten toimintojen heikkeneminen, esimerkiksi suunnistaminen vieraassa paikassa tai ohjeiden seuraaminen. Suomessa on tällä hetkellä noin 194 000 muistisairautta sairastavaa henkilöä, joista keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta sairastavia on noin 94 000. Etenevään muistisairauteen arvioidaan sairastuvan vuosittain noin 14 500 yli 64vuotiasta suomalaista. (Muistiliitto.) Eri sairaudet aiheuttavat erilaisia dementiaoireita (Sulkava et al. 1993, 11). Dementiaa aiheuttavien sairauksien kärjessä ovat Alzheimerin tauti, Lewyn kappale -tauti, frontotemporaalinen dementia sekä vaskulaarinen dementia. Muita dementiaa aiheuttavia sairauksia ovat esimerkiksi Huntingtonin tauti, Creutzfeldt-Jacobin tauti, HIV dementia sekä Parkinsonin tauti. Dementian kaltaisia oireita aiheuttavat myös tietyt lääkkeet, myrkyt ja alkoholi. Eri sairaudet rappeuttavat ja heikentävät aivoja eri tavoin, mistä johtuen dementiapotilaiden taidot heikkenevät eriasteisesti. (Fairbairn et al. 2007, 67–69.) Alzheimerin tauti alkaa tyypillisesti muistihäiriöillä, erityisesti uuden informaation muistamishäiriöinä. Myöhemmin tauti alkaa vaikuttaa kielellisiin ja toiminnallisiin kykyihin ja päätöksentekokykyyn. Taudissa ilmenee myös käytöshäiriöitä ja psyykkisiä oireita, kuten masennusta, apatiaa, ärsyyntyneisyyttä, estottomuutta, harhoja, hallusinaatioita ja aggressiivisuutta. Lewyn kappale -tautiin kuuluu tyypillisesti toistuvat visuaaliset hallusinaatiot, vaihtelevat kognitiiviset häiriöt sekä Parkinsonin taudille tyypilliset motoriset piirteet. Muita tautiin kuuluvia piirteitä ovat esimerkiksi kaatumiset ja häiriöt tajunnassa. Frontotemporaalinen dementia aiheutuu otsalohkon vaurioitumisesta. Frontotemporaalisen dementian oireet alkavat kielellisillä häiriöillä sekä käytöshäiriöillä, jotka näkyvät yleensä estottomuutena tai apatiana. Vaskulaarinen dementia saattaa puhjeta jonkin akuutin verisuoniston trauman, esimerkiksi veritulpan jälkeen tai vähitellen ja salakavalasti progressiivisina keskittymis-, päätöksenteko- ja suunnitelmallisuuden häiriöinä sekä askellushäiriöinä. (Fairbairn et al. 2007, 67–69.) 7 2.3 Hoitokoti Tässä tutkielmassa hoitokodilla tarkoitetaan paikkaa, johon ihminen muuttaa, kun hän ei pärjää kotonaan maksimaalisen kotihoidon avulla vaan tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpitoa. Hoitokodin asukkaat asuvat joko omassa tai jaetussa huoneessa, jonne on voinut tuoda joitakin omia tavaroita luomaan kodintuntua. Hoitokodissa on aina henkilökuntaa paikalla. Henkilökunta koostuu yleensä lähihoitajista ja sairaanhoitajista, joiden lisäksi hoitokodeilla on yleensä käytettävissä lääkäri ja pappi. Hoitajat avustavat asukkaita arjen toiminnoissa siinä laajuudessa kuin asukkaat apua tarvitsevat. Usein hoitajat käyttävät kuntouttavaa työotetta, mikä tarkoittaa sitä, että asukkaita rohkaistaan, kannustetaan ja tuetaan toimimaan mahdollisimman omatoimisesti. Kuntouttava työote auttaa ylläpitämään asukkaan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia ja toimintakykyä. Jäljellä olevien voimavarojen mahdollisimman monipuolinen tukeminen, hyödyntäminen ja harjoittaminen ovat kuntouttavan työotteen perusta. (Suvikas, Laurell & Nordman 2006, 310–311.) Tämän tutkielman aineisto on kerätty eteläsuomalaisessa monipuolisessa palvelukeskuksessa, jota kutsun työssäni Kultakeitaaksi. Kultakeitaassa on yli kaksikymmentä eri yksikköä ja noin 400 asukaspaikkaa. Osa yksiköistä on erikoistunut hoitamaan muistisairaita, psykogeriatrisia, liikuntarajoitteisia tai lyhytaikaishoitoon tulevia asiakkaita. Myös ruotsinkielisille on oma osastonsa. (Kultakeitaan vanhustenkeskuksen kotisivut 2015.) Kultakeitaan palvelukeskuksessa on järjestetty asukkaille monenlaista toimintaa kuten kädentaidon kursseja, erilaisia luentoja, retkiä lähialueille, ohjelmallisia tilaisuuksia, fysioterapeutin ohjaamia liikuntaryhmiä sekä viikoittainen koko keskuksen yhteinen kuoro. Muutamalle osastolle on tilattavissa musiikkiterapeutti. Palvelukeskus järjestää asukkailleen juhlia, tapahtumia, konsertteja ja yhteislaulutilaisuuksia. Keskuksella on oma tanssiorkesteri ja haitari-laulu-duo, joita voi tilata esiintymään osastoille. Musiikkia järjestävät osaston omat hoitajat, lähiseudun musiikkiopiston oppilaat, vapaaehtoistyöntekijät, omaiset tai vaikka vanhukset itse. Musiikkia käytetään vanhusten hoitokodissa melko monin eri tavoin. (Kultakeitaan vanhustenkeskuksen kotisivut 2015.) 8 2.4 Musiikin merkityksestä dementoituneen vanhuksen arjessa Musiikki herättää tunteita, virkistää, auttaa muistamaan, synnyttää kontakteja ihmisten välille, luo läheisyyttä ja turvaa, rauhoittaa ja lohduttaa. Musiikki saattaa myös ärsyttää ja luoda levottomuutta ja se on viimeisiä asioita, jotka jäävät aktivoimaan aivoja muiden toimintojen pikkuhiljaa hiipuessa pois; se valjastaa aivot hyvin laajasti käyttöönsä. Aktiivinen musisointi rakentaa aivoihin uusia hermoratoja (Sheppard 2007, 18). Jos musiikkiin liitetään vielä tekemistä; soittamista, laulamista tai tanssimista, voidaan sanoa että se aktivoi aivoja lähes täydellisesti. Tämä osaltaan selittää musiikin harrastamisen kuntouttavaa voimaa ja positiivisia vaikutuksia. (Särkämö et al. 2011, 31–39.) Aldridgen mukaan musiikki kuuluu luontaisesti ihmisten keskinäiseen kommunikointiin. Hän vie ajatusta vielä pidemmälle ehdottaen, että elämisen prosessi on esittävää, että olemme polyrytmisiä, sinfonisia olentoja, hetki hetkeltä improvisoituja. (Aldridge 2000, 11.) Clairin näkemyksen mukaan yhdessä laulaminen luo turvaa ja synnyttää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja hyväksyntää, antaa iloa ja voimaa. Yhdessä laulaminen irrottaa arjesta ja lähentää sukupolvia ja se luo sellaisen yhteyden ihmisten välille, joka on merkityksellinen ja läheinen. Yhteyden syntyminen ja laulamisen koskettavuus ei vaadi juuri lainkaan kognitiivisia taitoja. Valitettavasti kuitenkin kulttuurissamme on nykyään melko suuri kynnys laulamiselle. Monelle on jo koulumaailmassa lapsena sanottu että ”sinulla ei ole lauluääntä”, ”sinä et osaa laulaa”, ja suorastaan käsketty olemaan laulamatta. Laulaminen on hyvin henkilökohtainen asia ja tämänkaltainen kommentti saattaa hiljentää monen laulamisen koko loppuelämän ajaksi. Laulamista työvälineenään käyttävän musiikkiterapeutin ensimmäinen haaste usein on kannustaa ja rohkaista ihmisiä käyttämään omaa ääntänsä. Dementoituneet ihmiset ovat usein estottomampia, heille ääneen laulaminen on helpompaa. Laulaminen tuo dementoituneelle ihmiselle onnistumisen kokemuksia, hetkellistä selkeyttä muuten niin sekavaan maailmaan sekä itsekunnioitusta ja ihmisarvoa. (Clair 2000, 81–83, 94.) Musiikin harrastamisella näyttää olevan vaikutusta aivojen toimintaan myös vanhuusiällä. Särkämön et al. (2011) mukaan instrumentin soittaminen ja tanssiminen ovat yhteydessä pienentyneeseen riskiin sairastua dementiaan. Aktiivinen soiton harjoitteleminen ja tanssiharrastus vaikuttavat parantavan tarkkaavaisuutta ja motoriikkaa myös vanhemmalla iällä. Musiikin kuuntelemisella on havaittu olevan 9 lyhytkestoisia positiivisia vaikutuksia kielelliseen työmuistiin ja puheen tuottamiseen. (Särkämö et al. 2011, 31–39.) Tutun musiikin on osoitettu aktivoivan erityisesti etuotsalohkon ala- ja sisäosien alueita, jotka ovat yhteydessä episodiseen muistiin eli tapahtumamuistiin. Alzheimerin taudille on tyypillistä, että nämä alueet säilyvät toimintakykyisinä muita aivoalueita pidempään. Tämä saattaa selittää, miksi dementiaa sairastavat kykenevät käsittelemään tuttua musiikkia, vaikka heillä muuten on vaikea-asteisia kielellisiä ja kognitiivisia häiriöitä. (Särkämö et al. 2011, 31–39.) Eloniemi-Sulkavan ja Savikon mukaan laulamisella on monia positiivisia vaikutuksia muistisairaiden ihmisten käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Positiiviset vaikutukset näkyvät sekä tunne-elämässä ja vuorovaikutuksessa että fysiologiassa, kognitiossa ja toiminnallisella tasolla. Useassa hoitotieteen tutkimuksissa laulun on huomattu helpottavan vaikeita vastahakoisia hoitotilanteita, kuten peseytymistä. Laulaminen on helpottanut kommunikointia ja vuorovaikutusta hoitajien ja muistisairaiden välillä sekä parantanut muistisairaan ihmisen kokemusta hoitotilanteesta, ja hoitajat kokevat laulamisen usein helpottavan työtään. (Eloniemi-Sulkava & Savikko, 2011, 96, 100, 101.) Tämän vuosituhannen puolella tehtyjen tutkimusten perusteella musiikkiterapialla näyttää olevan merkittävä vaikutus dementoituneen vanhuksen käytökseen ja tunneelämään, kognitiiviseen statukseen ja kielellisiin toimintoihin. Musiikkiterapia voi vähentää muistisairaiden levottomuutta, aggressiivisuutta, emotionaalisia ja sosiaalisia vaikeuksia, vaeltelukäyttäytymistä ja ärtyisyyttä sekä auttaa ruokailussa. Se vaikuttaa myös muistisairaiden kognitiiviseen toimintakykyyn, jos kohta vaikutukset eivät ole pitkäkestoisia. Musiikkiterapiasessiota seuraavana päivänä tehdyn Mini Mental State Examination-testin tulokset olivat selvästi parempia musiikkiterapiaa saaneella ryhmällä kuin elokuvaa katsoneella verrokkiryhmällä. Viikon kuluttua tehdyssä testissä ei ryhmien välisiä eroja enää ollut havaittavissa. (Särkämö et al. 2011, 31–39.) Tutkimuksen mukaan (Särkämö et al. 2011) lievää ja keskivaikeaa muistisairautta sairastavien vanhusten mieliala ja ympäristöönsä orientoituminen koheni tuttujen, emotionaalisesti Laulamisella merkittävien näytti olevan laulujen kuuntelemisen positiivista vaikutusta tai laulamisen myös avulla. kielellisen ja omaelämänkerrallisen muistin toimintaan. Musiikin kuunteleminen puolestaan kohensi 10 muistisairaan elämänlaatua. Tutkimuksesta saatiin myös tulokseksi, että musiikin käyttämisestä voi olla pidempikestoista hyötyä myös muistisairaiden omaisten hyvinvoinnille. (Särkämö et al. 2011, 42–43.) Laulaminen vaikuttaa positiivisesti elämän ”loppumetreillä” olevan, hoitokodissa asuvan henkilön oloon. Tuttujen, henkilön itsensä valitsemien laulujen laulaminen ilman säestystä näyttää tutkimusten mukaan (Clair 2000, 92) rentouttavan ja rauhoittavan, tuovan ilahduttavia muistoja menneestä ja nostavan esiin tunteita sekä mennyttä että nykyisyyttä ja tulevaa kohtaan. (Clair 2000, 92.) Laulu tarjoaa kanavan kommunikoinnille silloinkin, kun tavallisella puheella ei muistisairasta enää tavoiteta. Se voi auttaa myös nukahtamaan iltaisin. (Kapiainen 2010.) Laulaminen herättää, nostaa tietoisuuden tasoa, tuttuuden tunnetta, antaa turvaa ja yhteisöllisyyttä sekä onnistumisen tunnetta enemmän kuin mikään muu. Laulaminen on erityisen arvokasta myös siksi, ettei se vaadi erityisiä puitteita eikä aiempaa koulutusta, eikä se ole millään tavoin riippuvainen laulajien tai kuulijoiden kulttuurisista tai sosioekonomisista taustoista. (Clair 2000.) Clairin (2000) mukaan viimeaikaiset tutkimukset osoittavat aktiivisen osallistumisen musiikin tekemiseen vähentävän merkittävästi masennusta, joka on dementian yhteydessä yleinen oire. Vaikka masentunut ihminen ei halua eikä ehkä suorastaan pysty laulamaan, jo pelkkä äänien päästely saa aikaan samankaltaisia terapeuttisia vaikutuksia kuin laulaminen. Äänien päästäminen vaikuttaa kahdella tavalla: se on eisanallista tunteiden ilmaisua, keino havaita, että ylipäänsä on tunteita, ja se vaikuttaa myös fyysisellä tasolla, koska se syventää hengitystä, rikastuttaa verta lisähapella ja rentouttaa lihaksia. (Clair 2000, 86.) Vaikka henkilö on niin vaikeasti dementoitunut, ettei hän enää reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin kuin aivan minimaalisella tasolla, hän on silti edelleen altis päivittäisten toimenpiteiden, kuten peseminen, pukeminen ja lääkitseminen, synnyttämälle ahdistukselle. Musiikkiterapian kliiniset kokeet ja tutkimukset ovat osoittaneet, että laulaminen ennen toimenpiteitä ja toimenpiteiden aikana rauhoittaa ja vähentää toimenpiteiden vastustamista. Clair arvelee laulamisen olevan tehokas rauhoittaja siksi, että se yhdistyy lohdutuskeinona. varhaislapsuuteen Laulaminen ja yhdistyy laulamisen käyttämiseen lohduttavaan lempeänä kosketukseen, ei aggressiivisuuteen tai vihamielisyyteen. Vaikeasti dementoitunut henkilö tietää jollakin 11 tasolla, että laulava henkilö ei ole vaarallinen eikä aio satuttaa, vaan että laulaja on lempeä. (Clair 2000, 97.) Aggressiiviset käytösoireet ovat osa dementian oireita. Vaikeasti ja keskivaikeasti dementoituneiden henkilöiden aggressiivisten käytösoireiden hillitseminen on oleellista sekä henkilöiden itsensä että heidän hoitajiensa elämänlaadun kannalta. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että ärtyisyyttä voidaan lievittää lääkkeettömillä vaihtoehdoilla, kuten musiikkiterapialla. Vinkin (2000, 106–109) mukaan dementoituneen henkilön omaa musiikkia soittamalla voidaan hillitä aggressiivista, ärtyisää käytöstä esimerkiksi pesutoimenpiteiden aikana. Vink kertoo Clarkin, Lipen ja Bilbreyn (1998) suorittamasta tutkimuksesta, jossa musiikin soittaminen peseytymisen aikana vähensi merkittävästi kahtatoista viidestätoista tarkkaillusta aggressiivisen käytöksen muodosta, esimerkiksi huutamista, loukkaavaa kielenkäyttöä, lyömistä ja sanallista ja fyysistä vastustamista. Musiikki vaikutti myös hoitohenkilökuntaan; koska hoidettavat olivat paremmalla tuulella, hymyilivät enemmän ja olivat yhteistyöhaluisempia, työskentelystä tuli myös hoitajille miellyttävämpää. Tutkimukset ovat osoittaneet, että rauhallisen klassisen tai meditaatiomusiikin soittaminen ruokailutilanteissa on vähentänyt merkittävästi dementoituneiden vanhusten ärtyneisyyttä ja aggressiivisia käytösoireita sekä auttanut osaa vanhuksista pysymään pidempään ruokailusalissa ja syömään enemmän. (Vink 2000, 106–112.) 2.5 Musiikki hoitajan työhyvinvoinnissa ja työssä jaksamisessa Tänä päivänä kustannustehokkuuden vaatimusten keskellä hoitoala, ja erityisesti vanhuspalvelut, kärsivät henkilöstöpulasta, sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrän kasvusta. Henkilöstön työssä viihtyminen ja työn kuormittavuus vaikuttavat työoloihin ja esimerkiksi varhaiseen eläköitymiseen. Henkilöstömäärän puolestaan tiedetään olevan yhteydessä työn kuormittavuuteen, mutta toisaalta työn kiireisyyteen on henkilöstömäärän lisäksi myös muita vaikuttavia seikkoja. (Sinervo et al. 2011, 69–72.) Omien kykyjen käyttö ja työn itsenäisyys ovat merkittäviä tekijöitä työssä jaksamisen, stressin, työn houkuttelevuuden, mielekkyyden ja töissä pysymisen kannalta. Karasekin (1979) stressimallissa työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet ja kykyjen käyttömahdollisuudet nousevat keskeisiksi tekijöiksi. Riittävät vaikutusmahdollisuudet 12 omassa työssä vähentävät työperäistä stressiä ja tuottavat oppimista. (Sinervo et al. 2011, 74, 86.) Työterveyspsykologi Luukkalan mukaan työhyvinvointi rakentuu kolmesta elementistä, joita ovat osaaminen, vaatimukset ja sosiaalinen tuki. Näistä työhyvinvoinnin ytimessä on osaaminen. Osaamisesta syntyy hallinnan tunne, jolloin työperäinen stressi koetaan myönteisenä asiana ja voimavarat aktivoituvat. (Luukkala 2011, 33.) Musiikin ja laulamisen käyttäminen vanhusten hoitotyön tukena voisi olla yksi lisäosaamisen alue, joka lisäisi työhyvinvointia. Nummisen mukaan hoitajien työ hoitokodeissa on usein raskasta sekä fyysisesti että psyykkisesti. Hoitajilla on paljon omaa osaamista harrastustensa kautta. Vaikka laulamisen ja tanssimisen käytöstä on selkeästi positiivista näyttöä, hoitotyön perinteet eivät suosi niitä. Hoitajien omaa osaamista, työniloa ja työssä jaksamista voisi edistää esimerkiksi täydennyskoulutuksen avulla kulttuurityökalujen, kuten esimerkiksi musiikin keinoin. Myös vanhusten kotihoidossa olisi käyttöä laululle. (Numminen, 2015.) Särkämön työryhmän tekemässä tutkimuksessa huomattiin, että lauluvalmennusryhmässä mukana olleet hoitokotien hoitajat ja omaishoitajat kokivat lauluhetkien antavan voimaa ja hyödyttävän itseäänkin. (Särkämö et al. 2011, 38.) 13 3 Tutkimusasetelma 3.1 Tutkimuskysymykset Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää musiikin käyttämistä vanhusten hoitokodissa; millä tavalla ja missä tilanteissa sitä käytetään, lauletaanko, soitetaanko, kuunnellaanko? Mitä eri tilanteita musiikinkäytölle tarjoutuu, kuka musiikkia käyttää; hoitohenkilökunta, vapaaehtoiset, omaiset, terapeutit vai asukkaat itse? Lisäksi tutkielmani pyrkii selvittämään hoitohenkilökunnan arkityön mahdollista helpottumista musiikin ja erityisesti laulamisen keinoin. Tutkimusaineisto perustuu haastattelemani hoitajan omakohtaiseen kokemukseen musiikin käyttämisestä sekä hänen havaintoihinsa siitä, millä tavalla muut hoitajat käyttävät sitä hoitotyönsä tukena. Tutkimuskysymykset: 1. Millaisin eri keinoin musiikkia käytetään vanhusten hoitokodissa? 2. Millaisia vaikutuksia musiikilla on vanhusten arkeen, toimintakykyyn ja mielialaan? 3. Miten musiikin käyttäminen tukee hoitajan arkityötä ja työssä jaksamista? 3.2 Tutkimusmenetelmä ja tutkimusetiikka Tutkielmani on kvalitatiivinen eli laadullinen. Kvalitatiivisessa tutkimuksessani on tavoitteena ymmärtää tutkimuskohdetta. Tutkimuksen tekemiseen perehdyttävien oppaiden mukaan haastateltavia henkilöitä voi olla yksi tai useampi. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 176.) Tässä tutkielmassa haastateltavia on yksi. Keräsin aluksi tietoa aiheesta teoreettisen kirjallisuuskatsauksen avulla, mutta sen lisäksi halusin tutkielmaani myös kokemuksellista, henkilökohtaista tietoa ja näkemystä. Otin yhteyttä Kultakeitaan vanhustenkeskukseen ja sain haastateltavakseni hoitajan, joka käyttää musiikkia työnsä apuvälineenä. Koska halusin henkilökohtaisesti kuulla, mitä ja etenkin miten musiikin käyttämisestä hoitotyön apuvälineenä kerrotaan, keräsin työssä käytettävän tutkimusaineiston teemahaastattelumenetelmällä. 14 Teemahaastattelu on lomakekyselyn ja avoimen haastattelun välimuoto (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 203). Tyypillisessä teemahaastattelussa haastattelun teemat, aihe-alueet on ennalta asetettu, mutta tarkkoja kysymyksiä ja kysymysten järjestyksiä ei ole (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006). Muodostin haastattelun teemat tutustumalla kirjallisuuteen ja poimimalla sieltä esiin nousevia haastattelun kannalta keskeisiä teemoja. Koska halusin varmistaa, että oleellisimmat kysymykset tulevat käsitellyiksi, kirjoitin valmiiksi teemojen alle teemoihin liittyviä tarkentavia kysymyksiä. Haastattelutilanteessa annoin kerronnan edetä aiheesta toiseen melko vapaasti rajoittamatta haastateltavani puhetta. Samalla pidin tarkennettujen kysymysteni avulla huolen siitä, että koko aiheisto tuli käsiteltyä siinä laajuudessa kuin olin ennalta suunnitellut. Tämä teki haastattelutilanteesta luonnollisemman ja antoi minulle laajemman aineiston kuin mihin olisi ollut mahdollista päästä pitämällä tiukasti kiinni järjestyksestä. Tutkimusetiikka vaatii, että haastattelija kertoo haastateltavalleen riittävän tarkasti ja ymmärrettävästi tutkielmansa tarkoituksesta. Tutkijan tulee kertoa myös aineiston käyttötavoista, käyttäjistä, käyttöajasta, muokkaustavoista ja haastatteluaineiston säilyttämisestä tai hävittämisestä. Mikäli aineiston analyysissä ei tarvita haastateltavan tunnistetietoja, tutkijan vastuulla on huolehtia yksityissuojan nojalla, ettei tutkielmassa esiinny haastateltavan tai haastattelussa esille nousseiden henkilöiden oikeita nimiä ja että haastatteluaineisto hävitetään luvatun mukaisesti tutkielman valmistuttua. (Kuula 2006, 90–91, 106; TENK 2015.) Koska haastattelin vanhusten hoitokodin henkilökuntaan kuuluvaa henkilöä, tutkimuseettiseltä kannalta huomioon otettavaksi tuli, ettei tutkielmasta käy ilmi kenenkään tunnistetietoja ja että tutkimusaineisto tulee hävitetyksi tutkielman valmistuttua. Osaston asukkaita, muistisairaita, ei tässä tutkielmassa haastateltu lainkaan. Haastatteluissa mahdollisesti esille tulleet vanhusten tai muiden henkilöiden nimet hävitin pysyvästi haastattelujen litterointivaiheessa ja korvasin tarvittaessa keksityillä nimillä. Haastatteluäänitteet, joita on kaksi kappaletta, ja haastattelulitteroinnit tuhosin tutkielman valmistuttua. 3.3 Aineiston analyysi Analysoin aineiston käyttämällä laadullista sisällönanalyysimenetelmää. Sisällönanalyysi on keino analysoida aineistoa objektiivisesti ja järjestelmällisesti. Menetelmän tarkoituksena on saada aikaan tiivistetty kuvaus ilmiöstä johtopäätösten 15 tekoa varten. Sisällönanalyysi on tekstianalyysiä, joka etsii ja tarkastelee inhimillisiä merkityksiä aineistossa. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 105.) Sisällönanalyysi alkaa huolellisella tutustumisella aineistoon. Tutustumisen aikana aineistosta alkaa nousta esille kiinnostavia aiheita ja kysymyksiä. Aineistosta muodostuu teemoja, joiden alle luokitellaan teemaan liittyviä aiheita. Aineistoanalyysin päämäärä on aineiston strukturoitu kuvailu. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 141–145.) Luin ensin litteroimani haastattelun useampaan kertaan. Teemoittelin aineiston käyttämällä tutkimuskysymyksistä ja tutkielman teoriaosuudesta esiin nousseita relevantteja aiheita, teemoja, ja merkitsin teemoihin liittyvät haastattelu- ja teoriakohdat värikoodein. Teemat olivat osittain samoja kuin haastatteluteemat, mutta esiin nousi myös aivan uusia teemoja. Yhdistin samaan teemaan liittyvät teoriatiedot ja haastattelukatkelmat keskenään loogisiksi kokonaisuuksiksi. ja tiivistin saamani kokonaisuudet tutkielmani tuloksiksi. 16 4 Tutkimustulokset Tutkimustulokset-luku koostuu sisällön analyysissä esille nousseiden teemojen mukaisista alaluvuista. Ensimmäisessä luvussa esitellään haastateltavan perustiedot, yleisimmät työtehtävät sekä hänen harrastuneisuutensa musiikkiin. Seuraavat luvut käsittelevät musiikkia hoitajan osastolla, hoitajan käsityksiä musiikin vaikutuksista muistisairaiden tunteisiin, mielialaan ja elämänlaatuun, kognitioon ja toimintakykyyn sekä käyttäytymiseen ja arjen hoitotilanteisiin. Viimeinen luku kertoo musiikin merkityksestä arjen hoitotyöhön ja työssä jaksamiseen. 4.1 Haastateltavan esittely Haastattelemani henkilö on 90-luvulla perushoitajaksi valmistunut keski-ikäinen nainen, joka työskentelee Kultakeitaan vanhustenkeskuksessa. Kutsun häntä tässä tutkielmassa nimellä Hoitaja. Hoitaja on harrastanut lapsena ja nuorena jonkin verran musiikkia. Hän on laulanut kuorossa ja ottanut laulutunteja. Lisäksi hän on soittanut hieman pianoa. Nykyään musiikki näkyy hänen elämässään musiikin kuunteluna ja lauleskeluna. Hän ei harrasta enää ohjattua musisointia. Työssään Hoitaja käyttää apuvälineenään laulamista ja musiikin soittamista äänitteiltä sekä rytmittelyä ja riimittelyä. Hoitaja arvioi, että hänen harrastuneisuutensa musiikissa on antanut rohkeutta käyttää musiikkia ja erityisesti laulamista työssään sekä laajentanut käytössä olevaa lauluvalikoimaa. Hoitajan tyypillisiä työtehtäviä hoitokodissa ovat asukkaisiin kohdistuvat perustoimenpiteet, kuten syöttäminen, kuivittaminen, yleisen hygienian ylläpito, lääkkeiden ja ruuan jakaminen, ulkoiluttaminen ja kirjallisten tehtävien hoitaminen. Hänellä on osastolla kaksi omaa vastuuasukasta. 4.2 Hoitajan osasto ja osaston musiikki Tutkielma on tehty dementoituneiden vanhusten osastolla, jossa oli haastatteluhetkellä hieman yli kaksikymmentä asukasta. Jokainen heistä tarvitsee ympärivuorokautista apua ja huolenpitoa. Osa pystyy vielä selviytymään itse perustoiminnoista kuten kävelemisestä tai syömisestä, osa on täysin hoitajansa avun varassa. Asukkaat on 17 luokiteltu yhden tai kahden henkilön avustettaviin sen mukaan miten vaikeasti dementoituneita he ovat. Hoitokotiin tullessa asukkaan musiikkimieltymykset selvitetään osana jokaiselle tehtävää sisäänmuuttokyselyä. Tietoa henkilökohtaisista musiikkimieltymyksistä käytetään hyväksi sekä hoitotilanteiden helpottamisessa että yleisessä elämänlaadun parantamisessa ja ilon tuomisessa arkipäivään. Hoitajan osaston ruokailuhuoneessa on yhteiskäyttöön tarkoitetut stereot, joita käytetään satunnaisesti tuomaan tilaan taustamusiikkia. Asukkaiden omissa huoneissa on musiikintoistolaite vain, mikäli asukas tai asukkaan omainen on tuonut sellaisen. Osalla asukkaista soi musiikki hyvinkin usein. Joskus osastolle tilataan hanuristi säestämään lauluhetkiä, mutta useimmiten lauluhetkiä järjestetään ilman säestäjää. Hoitajat ovat itse vastuussa ohjelman järjestämisestä. Hoitokodin orkesteri on tilattavissa esiintymään, mutta orkesteri esiintyy enimmäkseen vain koko hoitokodin yhteisissä tilaisuuksissa. Hoitaja käyttää laulamista hoitotyössään. Hän katkaisee päivähuoneessa istuvan asukkaan apatian laulamalla, herättää kiinnostuksen keksimällä tuttuun lauluun uusia sanoituksia ja verryttää asukkaiden kognitiota houkuttelemalla asukkaatkin keksimään kanssaan uusia sanoituksia. Hoitaja estää laululla riitatilanteen eskaloitumisen ruokailun yhteydessä. 4.3 Musiikki, tunteet, mieliala ja elämänlaatu Hoitajan mielestä musiikki tuo muistisairaiden asukkaiden elämään pirteyttä, voimaa ja mielekkyyttä. Musiikki on hänen mielestään keino päästä ”mielikuvituksen siivin” ulos hoitokodista ja oman elämän rajoitteista. Hänen käsityksensä mukaan musiikki vaikuttaa positiivisesti asukkaiden vireyteen ja kääntää negatiivisen energian positiiviseksi. Ihan ylipäätänsä olemiseen ett sä et niinku vaan möllötä tällai näin. Ett jos joku laulaa sulle Emma Emma, jollain sanoilla, niin sun on mahoton vaan olla siinä näin ja möllöttää, kyllä sä sen jollain lailla kuulet. Ja sulle tulee jotain muutakin kuin vaan siinä pienessä omassa mykkyrässä, niin kun, synkistelyä. (…) Mä vaan alan laulaan ja katon, että tuleeko mukaan ja siten ett oliks tää kiva. 18 Yhdessä laulaminen luo turvaa ja synnyttää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja hyväksyntää, antaa iloa ja voimaa. Yhdessä laulaminen irrottaa arjesta ja yhdistää sukupolvet. Laulaminen tuo dementoituneelle ihmiselle onnistumisen kokemuksia, hetkellistä selkeyttä, itsekunnioitusta ja ihmisarvoa. (Clair 2000, 94.) Laulun avulla voidaan parantaa muistisairaan ihmisen kokemusta hoitotilanteesta. Myös vuorovaikutus paranee. (Eloniemi-Sulkava & Savikko 2011, 100.) Yksi ihminen joka hyvin helpolla suuttuu, tai niinku loukkaantuu, niin hän hyvin mielellään laululla lähtee niinku, hänen mielensä, hän laulelee tuttuja lauluja ja tota, mieli paranee. Hoitaja näkee, että jo tunneärsyke ja reaktio itsessään on etenkin kovin apaattisten asukkaiden kohdalla positiivinen asia. Sekin ett näkee mistä joku ei todellakaan tykkää, ett on sellanen ilme ett ”voi hyvänen aika, ett taasko noi laulaa tommosia” niin mun mielestä sekin on semmonen (hyvä) tunneärsyke. Ett sä saat niinku sellasen ärsykkeen aivoihis, että voi kamala minkämoista musiikkia. Hoitajan kokemuksen mukaan musiikki näyttää vaikuttavan myös kivunlievityksenä. Hoitaja kertoo asukkaista, joilla on todella voimakkaat kivut, ja silti musiikilla on kipua lievittävä, tilanteesta ulospääsyä tarjoava vaikutus. Eilen mä menin (kivuliaan asukkaan luo) sillai, että hänellä kyyneleet virtaa silmistä ja hän sai todella vahvat kipulääkkeet ja oli niin kun todella kivuliaan (oloinen), niinku vavahteli kosketuksesta, että sillä lailla niin se vie se, ett se musiikki voi olla sillon myös, sitä mieltä saadaan, ett sä et oo keskittynyt siihen kipuun ja siihen kipuaistimukseen, ett sä et pohdi sitä koko ajan vaan sä saat sieltä tavallaan sellasen kanavan niin kun ulos, jollon se kivunkin tuntemus mun mielestä helpottuu jollain tasolla. Haastattelija: Eli noinkin vakavassa tilanteessa musiikki pystyy jossain määrin auttamaan? Kyllä, koska sitten kun hän oli saanut sen, hän selvästi niinku rentoutu ja nautti. Ja tällä kertaa se oli klassista musiikkia. 19 Hoitaja on huomannut, että niissä asukkaissa, jotka saavat yksilökohtaista musiikkiterapiaa, terapiatuokion vaikutukset jatkuvat vielä tuokion jälkeenkin. Hoitaja sen sijan ei ole huomannut musiikin positiivisen ja virkistävän vaikutuksen jatkuvan omalla osastollaan enää sen jälkeen, kun heidän satunnainen musiikki, laulaminen tai taustamusiikki on loppunut. Hoitaja kertoo, että musiikilla saattaa olla myös negatiivisia vaikutuksia. Hän pohtii, että negatiiviset vaikutukset tulevat enimmäkseen menneisyyden muistojen kautta. Hoitajan mielestä esimerkiksi sodan ajan evakolle ei jokin sodanaikainen kappale välttämättä tuo hyviä muistoja mieleen, eikä leskelle tuo välttämättä iloa kappale, joka liittyy menetettyyn puolisoon. Hoitaja pitääkin tärkeänä, että asukkaiden elämään ja musiikkimieltymyksiin tutustutaan riittävän huolellisesti, jotta tällaisilta epämiellyttäviltä kokemuksilta vältyttäisiin. Tai sit jollekin Karjalan evakolle joku karjalainen laulu voi olla ihana tai se voi olla hyvin traumaattinen kokemus. (…) Ett se täytyy vaan tietää ett miksi ja mitä, ett mitä tässä haetaan, ett meillä ei oo niinku toisaalta tarkoitus niinku pistää pumpulisuojaan näitä meidän ihmisiä vaan antaa heidän elää ne elämän kokemukset mut ei todellakaan oo tarkotus tökkiä neulallakaan. Kun ihminen tulee tänne, meillä kartotetaan tällaset elämänkulkuu ja tämmöset asiat; mistä hän on nauttinut, minkä tyyppisiä vaikka mitä hän on harrastanut. Ja sitten jos ei ihminen ite pysty sitä sanomaan, on omaiset, joilta voi sitten kysyä, että onko nauttinut jostain. Dementia saattaa, Alzheimer saattaa sitte vaikuttaa sillä lailla, että ne mistä on ennen tykännyt tai miten on ennen käyttäytynyt, jos on ollut sellanen silotellun kauniisti käyttäytyvä ihminen, niin Alzheimer saattaa tehdä sen, että täällä meillä onkin kiroileva, todella reipasta kieltä käyttävä asukas, niin silloin mennään että me hoidetaan niinku sitä persoonaa, joka on täällä. Hoitaja arvelee ettei olisi mahdotonta, että siinä missä asukkaan persoonallisuus muuttuu sairauden edetessä, myös musiikkimaku muuttuisi. Hän kertoo, että sopiva musiikki yritetään löytää myös suhteessa sen hetkiseen tunnelataukseen. 20 4.4 Musiikki, kognitio ja toimintakyky Götell (2003, 411–430) esittelee tutkimuksessaan, että musiikki ja laulaminen näyttävät vaikuttavan muistisairaiden vanhusten läsnäoloon, liikkeisiin, taitoihin ja ymmärrykseen elvyttävällä tavalla. Hoitaja on huomannut laulamisen, laulun sanojen muuttamisen ja uusiksi sanoittamisen vaikuttavan hoidettavien asukkaiden läsnäoloon, vireyteen ja mielialaan. Juu, herättää aivoja, ja just tässä, tää on tää mitä mä harrastan meidän (erään asukkaan) kanssa, niin hän just keksii näitä mun kanssa näitä eri sanotuksia ja rupee niinku, ett se tuo niinku mielekkyyttä ja pistää niihin aivoihin vähän jumppaa. Hoitaja on kääntänyt asukkaiden – ja hieman omansakin – muistamattomuuden positiiviseksi tehokeinoksi: hän herättelee sekä hoidettavien että hoitajien aivoja ja mielikuvitusta sanoittamalla tuttuja lauluja uudelleen. Joskus sanoitukset koskevat koko säkeistöä tai laulua, toisinaan vain niitä pienempiä ”pätkiä”, joita kukaan ei juuri sillä hetkellä muista. Hän aktivoi myös asukkaat sanoittamaan lauluja kanssaan. Sitten kun ei muisti pelaa, ei mulla eikä heil, niin me sanotetaan uusiksi. Ett sen ei tartte olla semmonen, ett on pakko niinku osata ne sanat oikeen, siinä on tärkeintä se onnistumisen kokemus ja ilo ja ett se on mukavaa. Yllättävä “väärä” sanoitus tutun laulun keskellä herättää usein myös ne asukkaat, jotka ehkä siihen asti ovat vain istuneet apaattisina, sanomaan “eihän se noin mene” ja ehkä jopa osallistumaan lauluun. Keksin (lauluja itse). Ja me sanotetaan ihan päin honkia näitä lauluja koko ajan. Ja sit mä kokeilen just, ett jos tuolla ihan apaattisena istuu tällä tavalla ihmiset, niin mä sanotan vaikka jonkun laulun ihan uusiks ja katon, ett kuka niinku kattoo ett ”hei nyt tää menee ihan pöpelikköön tää laulu että eihän tässä näin nää sanat mene”. Koska se, että se tuttu laulu meneekin jollain aivan eri… niin se on jännä miten se niinku, ihmiset niinku havahtuu. (…) voi olla, että joku tulee vaikka kysymään, että laitetaaks uusiks niin joku tulee mun kaa niinku sanottaan uusiksi niitä. 21 Liikkeen tai toiminnan, esimerkiksi kävelemisen tai pukemisen ohjaamiseen Hoitaja ei käytä laulamista eikä musiikkia, vaan hän käyttää niiden avuksi riimittelyä ja rytmitystä. Hoitaja kertoo, että Alzheimerin tautia sairastavilla muun muassa kävelykyky huononee tasapainohäiriöiden ja vartalon koordinaatiokyvyn heikkenemisen takia. Kävely muuttuu “kummalliseksi tököttelyksi”, eikä jalkojen liikkeen rytmiä ja järjestystä tahdo löytyä. Kumaran, hankalan kävelyasennon Hoitaja korjaa riimillä: Mut sen sijaan mä oon niinku riimittäny ”nokka kohti kattoa, ei tuijotella mattoa”, tällä lailla. Koska jotkut dementikot, ne voi olla niinku, ne kävelee sillä tavalla, että mun mielestä se on yks Alzheimerin vaihe ett sulla menee kävelykyky sellaseks että sun tasapaino ei oo niinku ehkä mahdollisimman hyvä ja sä meet niinku näin (esittää kumaran, käpertyneen asennon), ja siihen mä käytän. Jalkojen liikuttelujärjestykseen ja rytmiin Hoitaja käyttää rytmiä: Et jos pitää saada rytmiä niin sillon mä käytän runoja enemmänkin. Koska sillon siihen tulee se sana. Tai sitten jotain tämmösii ”vasen, vasen, vasen kaks kolme”… Hoitaja arvelee kuulostavansa “ihan hassulle”, mutta kertoo riimittelynsä kuitenkin auttavan kun hukassa on koko kävelemisen liike ja idea. Se antaa rytmin ja järjestyksen, eivätkä jalat enää haparoi päämäärättömästi. 4.5 Musiikki ja käyttäytyminen Dementian oireisiin kuuluu usein ärtynyt ja aggressiivinen käyttäytyminen. Ärtynyt ja aggressiivinen käyttäytyminen aiheuttaa ympäristöönsä negatiivista ilmapiiriä ja suorastaan vaaratilanteita kaikille, sekä asukkaille että hoitajille, mutta myös ärtyneelle ihmiselle itselleen. Musiikilla on havaittu olevan käytöstä rauhoittavaa vaikutusta. Taustamusiikki on esimerkiksi rauhoittanut hoitokotien ruokailutilanteita. (Vink 2000, 110–112.) Haastattelemani Hoitaja on myös huomannut musiikin rauhoittavan ja huomion muualle suuntaavan vaikutuksen. Hän käyttää laulamista asukkaan käytöksen rauhoittamiseen ja 22 huomion siirtämiseen toisaalle muun muassa ruokailun ja pesutoimenpiteiden yhteydessä. Jos täällä on rupeemassa hirvee riita pöydässä jostain ihan mitättömästä asiasta, niin mä katkasen sen. Mä en tarkota sitä, että mä en antais tunteille tilaa, mut jos se on niinku riistäytymässä käsistä se tilanne, niin mä katkasen sen. (…) Se mikä mun mielestä siinä tapahtuu, koska ollaan aivosairaiden kanssa tekemisissä, koska he ei pysty tavallaan ottamaan useampaa virikettä, niinku, mä tulkitsen sen näin, että sinne pääsee yksi semmonen (ärsyke)… Jos joku rupee laulamaan ja on muistisairautta, kun ollaan rupeemassa riitelemään jostain ihan hölmöstä asiasta, niin se unohtuu. Haastattelussa tuli esille myös esimerkki, jossa hoitokodin käytävällä istui rouva, joka ärsyyntyi herkästi ja joka sillä hetkellä oli kovin ärsyyntynyt ja vihainen ohikulkeneelle toiselle asukkaalle. Ohikulkija ei kyennyt kontrolloimaan jalkojaan riittävän hyvin ja oli kulkiessaan hipaissut rouvaa. Hoitaja huomasi tilanteen, rauhoitti rouvan ja siirsi rouvan huomion täysin toisaalle laulamalla. Rouva yhtyi hoitajan lauluun ja tuli välittömästi paremmalle tuulelle ja aggressiivinen käytös väistyi. Oli se vaikka sitä, että ihminen vastapäätä ei pysty huomioimaan jalkojaan ja vahingossa hipasee häntä niinku, niin hän kokee, että häntä potkitaan. Ku se tulee niinku kärjistyneenä se että minä olen tässä se heikko ja se kohde. Niin tämmöselle ihmiselle sitten, joka suuttuu ja (…) alkaa oleen nousukiidossa sinne todella ärsyyntymiseen niin sillon se on semmonen tapa jolla mä sen katkasen. Hoitaja kertoo, että heidän muistisairaat asukkaansa saattavat toisinaan olla kovin estottomia. Tästä hänellä on erinomainen esimerkki, joka yhdistää estottomuuden ja musiikin ilon. Joo, ja sitten hän oli täysin estoton, hän oli aivan ihana (…), hänellä oli onneksi, hänellä oli ihan mahtava persoona ja hän ei osannut soittaa, mut hän halus soittaa ja hän soitti sitten pianoa vaikkei osannu ollenkaan ja se ei haitannu häntä ollenkaan. (…) Mun mielestä oli aivan ihanaa ett se oli niin vahva voimavara ja ilon tuoja, ett häntä ei haitannut pätkääkään, että hänellä oli Hiski Salomaan ääni, korkeintaan, ja se oli ihan mahtavan kuulosta kun hänellä 23 oli niin hyvä se itsetunto (…). Kyllä, ja hänellä oli sitä asennetta ja hänellä oli vähän sellasta ”hasta la vista” -meininkiä. Vaikka esimerkin asukas toi iloa hoitokotiin, hänen estoton musisointinsa aiheutti myös lievää ärsytystä joissakin asukkaissa. Hoitaja kuitenkin koki, että myös negatiivinen tunneärsyke on toisinaan hyvä asia, koska se herättää apatiasta. 4.6 Musiikki ja arjen hoitotilanteet Muistisairaan ihmisen kokemusta hoitotilanteesta voidaan parantaa laulamalla. Laulaminen ennen toimenpiteitä ja toimenpiteiden aikana rauhoittaa ja vähentää toimenpiteiden vastustamista. (Clair 2000, 97.) Dementoituneen henkilön omaa musiikkia soittamalla voidaan hillitä aggressiivista, ärtyisää käytöstä esimerkiksi pesutoimenpiteiden aikana (Vink 2000, 106–109). Tuttujen, emotionaalisesti merkittävien laulujen kuunteleminen tai laulaminen parantaa muistisairaiden vanhusten mielialaa ja ympäristöönsä orientoitumista (Särkämö et al. 2011, 42–43). Haastattelemani Hoitaja käyttää musiikkia apunaan hoitotilanteissa. Hän kokee erityisesti pesutilanteissa soitettavan, asukkaan itse valitseman musiikin helpottavan pesutilanteita merkittävällä tavalla – tosin ei poikkeuksetta. Mä en niinku lisää sitä tunnetilaa joka on jo valmiiksi aika tapissa sillä, että mä tuon sinne lisää ärsykkeitä joista hän joko tykkää tai ei tykkää, vaan mä pelaan niin sanotusti varman päälle, että mä pistän sellasta, mistä hän jo tykkää, josta tiedetään ett hän tykkää. (…) Sitä (musiikkia) käytetään hoidollisena apuvälineenä. Ett se, tai jos ei pystytä niinku millään lailla oleutumaan siihen, että jotain hoitoja pitää tehdä niin sitten ihan sillai, että saadaan nätisti hoidettua, niinku mahollisimman nätisti kaikkia kunnioittaen niin käytetään sitä semmosena tunteitten purkutienä sitä musiikkia sille asukkaalle. Hoitajan mukaan musiikki antaa hoidettavalle paremman kosketuksensietokyvyn (esimerkiksi pesutilanteissa). Hän on huomannut, että toiset muistisairaat kestävät hoidon paremmin ja että musiikki, etenkin oman mieltymyksen mukainen, lieventää toimenpiteiden epämiellyttävyyttä. 24 Jos (…) on sanotaanko vaikka ihminen, joka (…) inhoo kaikkee semmosta, että hänen kroppaansa kosketaan kun joudutaan pesemään tai jotain tämmöstä, (…) mä en rupee silloin laulamaan itse, välttämättä, jos hän tykkää jostain vaikka Erkki Junkkarisesta ja se on hänen niinku levyvalikoimassaan siinä – hänellä on oma CD, vaan mä pistän sen Erkki Junkkarisen soimaan, kun hän on jo valmiiksi kiukkunen ja niinku, semmonen vastaanotto, ei niin välttämättä vastaanottavainen. Koska sillon se on niinku sitä sun omaa musiikkia. (…) Yleensä sen, että kestää sen hoidon ja niinku, et jotenkin se niinku lieventää sitä epämiellyttävyyttä. Hoitaja kertoo huomanneensa, että musiikki kohottaa sekä hoidettavan että hoitajan mielialaa, tekee hoidoista miellyttävämpiä, katkaisee hoidettavan ärsyyntyneen tunnetilan, suuntaa hoidettavien ajatukset muualle ja antaa iloa ja mielekkyyttä elämään. 4.7 Musiikki, hoitajan arki ja työssäjaksaminen Götell (2003, 411–430) kertoo tutkimuksessaan laulamisen helpottavan kommunikointia muistisairaiden kanssa ja hoitajien kokevan laulamisen helpottavan työtään. Haastattelemani Hoitaja kokee musiikin käyttämisellä ja erityisesti laulamisella olevan suuri merkitys omassa työssäjaksamisessaan. Hän kertoo, että laulaminen auttaa kestämään hoitotyön ja työyhteisön vanhoillisuutta ja hierarkkisuutta ja lievittää työpaineen tuomaa ahdistuneisuutta. Myös Vink (2000, 106–109) kertoo artikkelissaan musiikin vaikuttaneen hoitohenkilökuntaan, koska hoidettavat olivat paremmalla tuulella ja yhteistyöhaluisempia. Hoitaja kertoo myös kokeneensa, että musiikki ja laulaminen lisäävät työssäjaksamista, koska hoidettavat ovat paremmalla tuulella ja hoitotilanteet helpottuvat asukkaiden sietokyvyn ja kärsivällisyyden lisääntyessä ja käytöksen pehmentyessä. Tai jos ei se toimi sinä (asukkaan rauhoittajana hoitotoimenpiteissä), niin se antaa ainakin paremman mielen hoitajille, ett hoitajille on kivempi hoitaa sitten tätä ihmistä jokan ei pysty käyttäytymään muuten kun… Hoitaja kertoo, että hänen osastollaan muutkin hoitajat käyttävät musiikkia hoitotyön apuvälineenä, mutta että hän on ainoita, jotka käyttävät myös nimenomaan laulamista 25 työssään. Hoitaja kertoo, että hänellä on riittävästi itsetuntoa toteuttaa hoitotyötään laulamalla. Mulle se on aika samantekevää, ett mitä niinku joku ajattelee minusta jos mä haluan laulaa jonkun ihmisen kanssa. Et (…) mua ei niinku kiinnosta yhtään, ett mitä joku niinku saattaa ajatella, ett miks ne valitsi just ton laulun ja miks ne ylipäänsä laulaa. Mulle semmoset asiat, niin mulle niillä ei oo mitään merkitystä. Semmoset ihmiset (hoitajat) voi mennä sit pois siitä tilasta ja antaa sen ihmisen nauttii siitä. Syyn siihen, miksi laulamista ei ainakaan hänen työskentelemillään osastoilla ole käytetty laajemmin, Hoitaja arvelee olevan alalla vallitseva konservatiivisuus, se, ettei laulaminen yksittäiselle asukkaalle kuulu alan hyviin ja arvostettuihin toimintamalleihin, eikä ehkä edes hyviksi tunnustettuihin käytösmalleihin. Hoitaja mainitsee myös niin sanotun “laatikkomallin”, jolla hän tarkoittaa jokaisen hoitajan omaa mallia työskennellä hoitajana, jokaisen hoitajan itse kokemiaan hyviä, sopivia ja arvoonsa kuuluvia toimintamalleja. Hän kertoo, että hänen laatikkomalliinsa kuuluu laulaminen, mutta että monen hoitajan laatikkomalliin laulaminen ei kuulu. Hoitaja näkee, että lisäkoulutuksesta voisi olla hyötyä laulamisen ja musiikin käytön lisäämisessä hoitotyöhön. Hänen mielestään esimerkiksi lähihoitajakoulutukseen voisi lisätä musiikkikurssin. Hoitaja sanoo, että vain mielikuvitus on rajana ja että pitäisi keksiä entistä enemmän ”laulutekemistä” asukkaiden kanssa. Lopuksi hän kiteyttää sanomansa improvisoimalla hetkessä ja yhdistämällä erinomaisesti musiikin, toiminnan ja ulkoilun: … keksii vaan mitä ihmeellisimpiä ideoita, vaikka laulamaan tonne meidän pässeille mummojen kanssa jotain Tuku, tuku lampaitani. 26 5 Pohdinta Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut tarkastella hoitajan käsityksiä siitä, miten musiikkia käytetään hoitotyön apuvälineenä muistisairaiden hoitokodissa ja minkälaisia vaikutuksia sillä on vanhuksille ja heidän hoitajilleen arjessa. Tulosten mukaan musiikin käyttämisellä – ja erityisesti laulamisella – on positiivisia vaikutuksia muistisairaiden vanhusten arkeen ja hyvinvointiin sekä hoitajien hyvinvointiin. Laulun avulla voidaan parantaa muistisairaan ihmisen kokemusta hoitotilanteesta sekä vahvistaa hoitajien ja hoidettavien välistä vuorovaikutusta. Musiikin ja erityisesti laulamisen käyttäminen vaikuttaa useimpien hoidettavien vanhusten läsnäoloon, liikkeisiin, taitoihin ja ymmärrykseen elvyttävällä tavalla. Tutkimuksen mukaan hoitajat kokevat usein laulamisen helpottavan työtään. (Götell 2003, 411–430.) Pienellä taloudellisella panostuksella koulutusvaiheessa saattaisi olla mahdollista luoda musiikkia ja laulamista työnsä apuvälineenä käyttävä, uusi hoitajasukupolvi, jonka musiikilliset hoitomenetelmät rohkaisisivat myös vanhempaa hoitajakuntaa hyödyntämään työssään musiikkia ja laulamista. Olisi tärkeää että vanhusten hoidosta vastaavat henkilöt ja hoitohenkilökunta ymmärtäisivät, ettei ole kyse siitä, miten hyvin hoitajat osaavat laulaa, eikä ole kyse varsinaisesti taidekokemuksen suomisesta tai esiintymistilaisuudesta. Kyseessä on yksi hoitokeino muiden joukossa, kommunikointiväline, rauhoittaja ja ilon tuoja. Tämän hoitokeinon käyttämiseen ei tarvita sen enempää erityistaitoja kuin esimerkiksi lusikan käyttämiseen syöttämisessä. Jäin ihmettelemään, miksi tämän päivän vanhustenhoitoalan koulutuksessa ei ole musiikkikasvatusta. Miksi musiikin käyttöä hoitotyön apuvälineenä ei opeteta geronomeille ja lähihoitajille, tuleville vanhustyön ammattilaisille? Miksi se puuttuu myös täydennyskoulutuksesta? 5.1 Johtopäätökset ja tulosten tarkastelua Tutkimushenkilöni hoidettavana oli vaikeasti dementoituneita asukkaita. Hänen havaitsemansa muutokset vireyteen ja hetkellisiin tunnetiloihin ovat merkittäviä sekä muistisairaiden että heidän hoitajiensa kannalta. Tutkielmani osoitti, että taustamusiikkia käytetään hoitotyön tukena kohtalaisesti ja laulamista jonkin verran. Laulamisella on merkitystä muun muassa apatian 27 katkaisemiseen, mielialan kohottamiseen ja riitatilanteen ratkaisemiseen. Laulaminen herätti tunteita ja tasoitti ärtyneitä ja aggressiivisia käytösoireita. Laulujen uudelleensanoittaminen toi iloa ja virkeyttä, herätti apaattisen henkilön huomion ja aktivoi aivoja. Taustamusiikilla, ja nimenomaan muistisairaan itse valitsemalla musiikilla, oli kivunlievityksessä merkittävää tai vaikutusta päivittäisten joillekin kosketusta muistisairaille vaativien esimerkiksi toimenpiteiden kuten peseytymisen sietämisessä. Rytmittelystä ja riimittelystä oli huomattavaa hyötyä unohtuneen kävelyrytmin ja jalkojen askellusjärjestyksen mieleen palauttamisessa. Tutkielmani osoitti myös, että laulaminen voi auttaa kestämään hoitotyön ja työyhteisön vanhoillisuutta ja hierarkkisuutta ja lievittää työpaineen tuomaa ahdistuneisuutta. Laulaminen toi mielihyvää myös laulajalle itselleen ja auttoi häntä purkamaan tunteitaan. Lisäksi se paransi hoitajien ja hoidettavien välistä vuorovaikutusta. Musiikin käyttäminen hoitotilanteissa sai aikaan vähemmän aggressiivisia ja suorastaan iloisia hoidettavia, mikä teki tilanteista miellyttävämpiä ja kevyempiä sekä hoitajille että hoidettaville. Työssäni ilmeni, että suurin este laulamisen käytölle hoitotyön apuvälineenä on heikosti kannustava työyhteisö sekä hoitajat itse. Osa hoitajista kokee, ettei laulaminen kuulu hyvään ja arvostettavaan hoitotyöhön. Myös omat puutteelliset laulutaidot koetaan esteenä; oman äänen käyttäminen koetaan hävettävänä ja nolona. 5.2 Luotettavuusarviointi Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta ei voida arvioida täysin samoin menetelmin kuin määrällisen tutkimuksen (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006). Laadullisessa tutkimuksessa tutkimus perustuu usein haastateltavien omia kokemuksia käsittelevään aineistoon, josta tutkija tekee aina omat tulkintansa (Eskola & Suoranta 1998, 211). Tutustuin ensin kirjallisuuteen, jonka jälkeen muodostin haastatteluteemat sen pohjalta esiin nousseista tärkeistä, minua kiinnostavista asioista. Jotta olisi mahdollista saada riittävän tarkkaa ja toisaalta riittävän laajaa tietoa haastateltavaltani, kirjoitin jokaisen teeman alle tarkentavia alakysymyksiä. Haastattelutilanteessa kävin teemoja ja niiden alakysymyksiä läpi keskustelunomaisesti, tilanteelle luontaisessa järjestyksessä, samalla huolehtien, että kaikki alakysymykset tuli käsiteltyä. 28 Koska kvalitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena on tutkittavan henkilön ainutkertaisen subjektiivisen äänen ja kokemuksen esille tuominen, tämän tutkielman luotettavuutta ei voida kyseenalaistaa pelkästään saadun aineiston suppeuden perusteella. Toisaalta yhteen haastatteluun perustuvan tutkielman luotettavuuteen voi vaikuttaa saadun aineiston tapauskohtainen laajuus ja tulkinnanvaraisuus. Yhteen haastatteluun perustuva aineisto saattaa olla altis virhetulkinnoille ja haastatteluaineiston tapauskohtainen laajuus tulee merkitsevämmäksi kuin useampaan haastatteluun perustuvassa aineistossa. Haastattelussa tulee merkitseväksi myös haastateltavan relevanssius ja puheliaisuus sekä tutkijan kyvyt kuunnella haastateltavaa ja tulkita hänen sanomisiaan haastateltavan tarkoittamalla tavalla. Haastateltavan kielenkäytön takana voi piillä monia tärkeitä viestejä, jotka taitava haastattelija saa haastateltavan sanomaan ääneen. Koska aivan kaikkea haastateltava ei silti sanonut ääneen, vaan jätti sävyiksi, eleiksi ja ilmeiksi, litteroin haastattelun mahdollisimman pian kirjoittaen sanattomat viestit haastatteluaineiston lomaan. Kuuntelin haastattelun ja luin litteroinnin läpi useampaan kertaan, jotta varmistuin, että olin ymmärtänyt haastateltavani puheen oikein. Tutkielmani tulokset antavat samansuuntaisia tuloksia kuin aiemmat samankaltaisista aiheista tehdyt laajemmat tutkimukset. Tutkielmani antaa viitteitä, että lisätutkimukselle on tarvetta. Haastattelutila oli rauhallinen ja syrjäinen, ovellinen keittiö, jossa koko haastattelutilanteen aikana ei käynyt kukaan häiritsemässä. Haastatteluun oli myös käytettävissä reilusti luottamuksellinen aikaa. tunnelma. Haastattelussa Haastateltava vallitsi oli rento hieman ja enimmäkseen varautunut tietyissä työolosuhteita tai esimiehiä koskevissa kommenteissaan, mutta itse aiheeseen liittyvissä, musiikkia koskevissa kysymyksissä hän oli täysin rennon ja varauksettoman oloinen. 5.3 Jatkotutkimuksen aiheita Musiikin vaikutusta hoitokodissa asuvien muistisairaiden vanhusten arkielämään tulisi tutkia lisää ja lisätä hoitohenkilökunnan tietoisuutta musiikin vaikutuksesta sekä vanhusten hyvinvointiin että hoitajien omaan työssä jaksamiseen. Musiikin positiiviset vaikutukset aivojen, etenkin lasten aivojen kehitykseen on jo tunnustettu, ja vaikka kiinnostus vanhustyön tutkimukseen on lisääntynyt, riittää aiheessa edelleen tutkittavaa. Olisi mielenkiintoista tehdä etnografinen havainnointitutkimus, jossa tutkija pystyisi itse 29 havainnoimaan ja seuraamaan, mitä hoitotilanteessa tapahtuu ja kuulemaan hoitajien ja hoidettavien äänen. Myös omaisten ääni olisi tärkeä saada kuuluviin. Lisäksi olisi erittäin kiinnostavaa tutkia laajemmin hoitajien asenteita musiikin käyttämistä ja etenkin omaa laulamista kohtaan. Olisi tarpeellista kuulla syitä, miksi musiikkia käytetään ja etenkin miksi sitä ei käytetä. Olisi myös kiinnostavaa kuulla, miten hoitajat toivoisivat heitä tuettavan musiikin käytön lisäämiseksi hoitotyössä, ja mitä he olisivat kokeneet hyödylliseksi jo opiskeluaikana. Vaikka on todennäköistä, etteivät kaikki tule käyttämään laulamista hoitokeinona, niin jospa uudella, kannustavalla tutkimustiedolla saataisiin kuitenkin lisää laulavia ja musiikkia hoitotyössään käyttäviä hoitajia helpottamaan vanhusten oloa. 30 Lähteet Aldridge, David. 2000. Music Therapy in Dementia Care. London: Jessica Kingsley Publishers. 9–32. Clair, Alicia Ann. 2000. The Importance of Singing with Elderly Patients. Teoksessa David Aldridge (toim.) Music Therapy in Dementia Care. London: Jessica Kingsley Publishers. 81–101. Götel, Eva, Brown, Steven & Ekman, Sirkka-Liisa. 2003. Influence of caregiver singing and background music on posture, movement, and sensory awareness in dementia care. International Psychogeriatrics. 2003; 15: 411–430. Eloniemi-Sulkava, Ulla & Savikko, Niina (toim.). 2011. MielenMuutos pitkäaikaishoidossa. Käytösoireiden hoidosta muistisairaan ihmisen huvinvoinnin kokonaisvaltaiseen tukemiseen. Vanhustyön keskusliitto. MielenMuutos – tutkimus- ja kehittämishanke, tutkimusraportti 3. Raisio: Newprint Oy. Saatavilla http://www.vtkl.fi/document/1/1519/d505fb7/Mielenmuutos_Raportti_3_Indd.pdf luettu 15.8.2015. Eskola, Jari & Suoranta, Juha 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Jyväskylä: Gummerus. Fairbairn, Andrew, Gould, Nick, Kendall, Tim, Ashley, Peter, Bainbridge, Ian, Bower, Lizzy, Brown, Stephen, Duncan, Alan, Garner, Gillian, Gilliard, Jane, Harrison, Karen, Hpokins, Sarah, Iliffe, Steve, Jones, Roy, Manthorpe, Jill, Meander, Nick, Mavranezouli, Ifigeneia, Murrel, Mary, O’Brien, John, Pettinari, Catherine, Stockton, Sarah, Taylor, Clare, Weithaler, Sophie, Whittington, Craig, Wood, Jacqui, Woods, Bob & Young, Claire. 2007. Dementia. A NICE-SCIE Guidline on supporting people with dementia and their carers in health and social care. Published by The British Psychological Society and The Royal College of Psychiatrists. Great Britain: Alden Press. Heikkinen, Riitta-Liisa. 2008. Kokemuksellinen vanheneminen. Teoksessa Eino Heikkinen & Taina Rantanen (toim.) Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 213–222. 31 Hirsjärvi, Sirkka. & Hurme, Helena. 2001. Tutkimushaastattelu. Helsinki: Yliopistopaino. Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula. 2007. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Otava. Kapiainen, Petri. 2010. Musiikilla voi kuntouttaa vanhuksia. Vanhustyö 2/2010, 32. Kultakeitaan vanhustenkeskuksen kotisivut. Luettu 17.8.2015. Kuula, Arja. 2006 Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Jyväskylä: Gummerus. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista, 28.12.2012/980. Saatavilla https://www.finlex.fi/fi/laki/ ajantasa/2012/20120980, luettu 15.8.2015. Luukkala, Jouni. 2011. Jaksaa, jaksaa, jaksaa… – työhyvinvointitaitojen kirja. Hämeenlinna: Kariston Kirjapaino. Muistiliiton internetsivut. Saatavilla http://www.muistiliitto.fi/fi/alasivut/ajankohtaista/ muistisairaiden-maara-kasvussa-193-000-sairastunutta-suomessa/, luettu 26.6.2015. Numminen, Ava. Laulukoulu LauluAvain internetsivut. Saatavilla http://www.lauluavain.fi, luettu 28.5.2015. Portin, Petter. 2008. Vanheneminen biologisena ilmiönä. Teoksessa Eino Heikkinen & Taina Rantanen (toim.) Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 310– 321. Ruoholinna, Tarita. 2009. Ikääntyvät työelämässä. Päihittääkö nuoruus ja koulutus aikuisuuden ja kokemuksen? Väitöskirja. Turun yliopisto, kasvatustieteen laitos. Turku: Painosalama. Saaranen-Kauppinen, Anita Menetelmäopetuksen Yhteiskuntatieteellinen & Puusniekka, tietovaranto tietoarkisto Anna. 2006. KvaliMOTV (verkkojulkaisu). (ylläpitäjä ja tuottaja). – Tampere: Saatavilla http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus, luettu 15.8.2015. 32 Sheppard, Philip. 2007. Music makes your child smarter. Omnibus Press. Sinervo, Timo, Heponiemi, Tarja, Elovainio, Marko, Tynkkynen, Liina-Kaisa, Noro, Anja, Finne-Soveri, Harriet & Aalto Anna-Mari. 2011. Henkilöstön hyvinvointi ja työyhteisön toimivuus yksityisissä ja kunnallisissa ikäihmisten asumispalveluissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Timo Sinervo & Heikki Taimio (toim.). Ikäihmisten asumispalveluiden järjestäminen. Yksityisen ja kunnallisen tuotannon vertailua sekä kokemuksia kilpailuttamisesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 9/2011. Helsinki: Unigrafia Oy – Yliopistopaino. 69–89. Saatavilla http://www.labour.fi/tutkimusjulkaisut/raportit/raportti21.pdf, luettu 10.8.2015. Sipilä, Sarianna, Rantanen, Taina & Tiainen, Kristiina. 2008. Lihasvoima. Teoksessa Eino Heikkinen & Taina Rantanen (toim.) Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 107–119. Sorri, Matti & Huttunen, Kerttu. 2008. Ikääntyneen kuulo. Teoksessa Eino Heikkinen & Taina Rantanen (toim.). Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 158–170. Sulkava, Raimo, Eloniemi, Ulla, Erkinjuntti, Timo & Hervonen, Antti. 1993. Dementia, opas omaisille ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Jyväskylä: Gummerus. Suominen, Harri. 2008a. Kehon rakenne ja koostumus. Teoksessa Eino Heikkinen & Taina Rantanen (toim.) Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 96– 101. Suominen, Harri. 2008b. Luuston kunto. Teoksessa Eino Heikkinen & Taina Rantanen (toim.) Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 102–106. Suvikas, Annukka, Laurell, Leena & Nordman, Pia. 2006. Kuntouttava lähihoito. Helsinki: Edita. Särkämö, Teppo, Laitinen, Sari, Numminen, Ava, Tervaniemi, Mari, Kurki, Merja & Rantanen, Pekka. 2011. Muistaakseni laulan: Musiikin käyttö muistisairaiden mielialan, elämänlaadun ja kognitiivisen toimintakyvyn tukemisessa. Miina Sillanpään Säätiön julkaisusarja A:10. Miina Sillanpään Säätiö, Helsinki. Vammalan Kirjapaino. 33 Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli. 2003. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Gummerus. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan internetsivut, Eettiset periaatteet. Saatavilla http://www.tenk.fi/fi/eettinen-ennakkoarviointi-ihmistieteiss%C3%A4/eettisetperiaatteet#3, luettu 31.8.2015. Verneri, kehitysvamma-alan verkkopalvelu. Saatavilla http://verneri.net/yleis/ ikaantymisen-maarittely, luettu 15.8.2015. Vink, Annemiek. 2000. The Problem of Agitation in Elderly People and the Potential Benefit of Music Therapy. Teoksessa David Aldridge (toim.) Music Therapy in Dementia Care. London: Jessica Kingsley Publishers. 102–118. 34 Liite Haastattelukysymykset Haastateltavan oma tausta (koulutus, ammatti, musiikillinen tausta) Kerro taustoistasi tässä nimenomaisessa asiassa. (Ikä? Kerro kauanko olet ollut täällä töissä, mikä on ammattinimikkeesi tässä hoitokodissa? Mitkä ovat tyypillisiä työtehtäviäsi?) Koulutustaustasi, milloin olet valmistunut? Onko sinulla musiikkitaustaa ja jos on, niin kerro siitä. Miten itse käytät musiikkia omassa elämässäsi? Musiikin käyttö tässä hoitokodissa ja osastollasi Minkälaisessa roolissa musiikki on tässä talossa tai tällä osastolla? Miten musiikki näkyy täällä arjessa tai juhlassa? Minkälaisia musiikin käyttötilanteita täällä on, missä muodoissa musiikkia käytetään? Miten itse toteutat musiikkia? Miten käytät musiikkia? Minkälaista musiikkia? Minkälaisissa tilanteissa? Jos käytät musiikkia hoitotoimenpiteissä, minkälaisissa toimenpiteissä, minkälaista musiikkia ja miten musiikki niissä toimenpiteissä vaikuttaa, mitä se tekee? Miksi käytät musiikkia niissä tilanteissa? Fasiliteetit, onko musiikin käyttö tehty osastollasi helpoksi? Toivoisitko muutosta johonkin? Mihin? Millaista? Onko osastollasi/hoitokodissasi riittäviä välineitä? Mitä? Tiloja? Onko musiikinkäyttöön riittävästi aikaa? Jos ei ole, niin mitä se tarkoittaa, mihin aikaa tarvitaan, missä sitä käyttäisit? Musiikin vaikutus vanhuksiin Minkälaista vaikutusta olet huomannut musiikilla olevan asukkaisiin? -‐ vireys -‐ motoriikka -‐ ymmärrys -‐ mieliala -‐ muuta vaikutusta, mitä? Näetkö onko musiikilla vaikutusta vielä musiikin päätyttyä? Millaista? Onko vaikutus välitöntä, vain siinä tilanteessa näkyvää ja vain siihen tilanteeseen vaikuttavaa vai jatkuuko musiikin vaikutus tilanteen jälkeenkin? Jos jatkuu, niin miten se näkyy? 35 Musiikki ja hoitohenkilökunta Minkälainen vaikutus musiikinkäytöllä on hoitohenkilökuntaan? (Muuttaako musiikki hoitohenkilökunnan fiiliksiä?) Musiikkia käyttävään hoitajaan? Entä muihin hoitajiin? Miten, jos mitenkään, musiikin käyttäminen arjen hoitotyössä vaikuttaa työssä jaksamiseen? Millaisia positiivisia vaikutuksia musiikilla on? Millaisia negatiivisia vaikutuksia musiikilla on? Miten itse koet musiikin käyttämisen, onko musiikkia helppo tai vaikea käyttää? Käytätkö omaa keksintää vai valmiita kappaleita? Käytätkö rytmiikkaa? Entä muut hoitajat? Miten ajattelet oman musiikillisen harrastuneisuuden vaikuttavan musisointiin? Onko musiikkia harrastavan helpompi vai ehkä vaikeampi käyttää laulamista työssään? Voiko musiikkia käyttää työssä ellei itse harrasta musiikkia? Miten? Asenteita musiikin käyttöä kohtaan Minkälainen on yleinen ilmapiiri musiikin käyttöön tällä alalla? Tässä talossa? Tällä osastolla? Oppilaitoksessasi? Millaisia toiveita tai kokemuksia omaisilla on musiikin suhteen? Entä vanhuksilla, millaisia toiveita ja kokemuksia heillä on? Miten henkilökunta selvittää ne? Miten vanhusten toiveet huomioidaan? Millaisia ennakkoasenteita vanhuksilla on musiikin suhteen – nyt tai tänne tullessaan? Musiikin koulutus, täydennyskoulutus Miten herkästi musiikkia käytetään hoitotyössä, minkälainen kynnys sen käyttämiseen on? Pitäisikö sitä mahdollisesti pyrkiä madaltamaan ja osaisitko sanoa mahdollisia keinoja madaltamiseen? (Koulutuksia työpaikalle, kurssi jo kouluun?) Oletko saanut opastusta musiikin käyttöön vanhusten hoitotyössä? Vanhusten parissa? Jos olet, niin missä, milloin ja minkä verran? Kuka sitä antoi? Toivoisitko lisää koulutusta aiheeseen? Ja millaista? Mitä muuta haluat sanoa? 36
© Copyright 2024