1. No category

Miespari tukiperheenä
Sittenkin
isäksi
T
Avunantoa. Juhani
Viherlahti ei koskaan
tullut ajatelleeksi, että
he olisivat miehensä
kanssa edelläkävijöitä.
Tuttavaperhe
yksinkertaisesti vain
tarvitsi tukea.
58
oisinaan perhettä suunnitellaan ja
toivotaan kovasti ja
pitkään, mutta ajatuksesta luovutaan.
Taustalla voivat olla biologiset tai
sosiaaliset syyt tai yksinkertaisesti
se, että yhteiskunta suosii yhdenlaisia perheitä – heteroperheitä.
Sitten käykin niin, että perheen
perustaminen tulee mahdolliseksi sattumalta.
Juhani Viherlahti ja hänen miehensä tapasivat Helsingissä vuonna 1973. Lasten hankkimisesta tuli puhe pian. Koska biologisen lapsen saaminen oli lain mukaan ja
muutenkin mahdotonta, he harkitsivat jopa kulissiavioliiton solmimista naisparin kanssa.
– Totesimme, että idea on täysin
hullu. Jos yhteiskunnan asenteet
ovat väärät ja me toimimme niiden
mukaan, saatamme tuhota neljän
tai mahdollisesti useammankin ihmisen elämän. Vauvakuume ajoittui juuri tuohon aikaan, ja oli rankkaa todeta, että meidän elämäämme lapset eivät tulisi koskaan kuulumaan, Viherlahti kertoo.
Tämä oli kuitenkin virheelli-
Juhani Viherlahti ja hänen miehensä uskoivat,
etteivät koskaan saisi omaa perhettä. Toisin
kuitenkin kävi. Kun tuttavaperhe tarvitsi
apua, miehet tarttuivat tilaisuuteen. Heistä
tuli isiä, tukiperhe apua tarvitseville.
teksti Ninni Sandelius kuvat Petri Mulari
nen johtopäätös. Perhe tuli heidän luokseen.
1980-luvun alussa pariskunnan
ystävän aviomies lähti toisen naisen perään ja jätti perheensä. Viherlahti kertoo, kuinka katastrofaalisessa tilanteessa pohdittiin
keinoja auttaa äitiä ja hänen 7- ja
8-vuotiaita poikiaan.
– Sanoimme ystävällemme, että
meistä voisi tulla pojille isät epävirallisesti. Meille ei tullut mieleenkään, että voisimme saada vanhemmuuteen yhteiskunnalta tukea.
Äidin kanssa sovittiin, että pojat asuvat kotona, mutta voivat aina tulla miesten luokse. Viherlahti
ja hänen miehensä ryhtyivät poikien tukiperheeksi koko heidän lapsuus- ja nuoruusajakseen.
Tukivanhemmaksi alkaminen
herätti myös epävarmuutta. Kerran
Viherlahti soitti hädissään vanhalle kaverilleen, peruskoulun opettajalle.
– Kysyin häneltä, miten me olemme lasten kanssa ja mitä voimme
heille antaa. Ystävä neuvoi antamaan aikaa, olemaan yhdessä.
Tukivanhemmuuden alussa poikien sukulaiset saattoivat soittaa
keskellä yötä humalassa ja uhata
oikeustoimilla vain sen vuoksi, että pojat ovat miesparilla hoidossa.
Lopulta poikien äidin piti jyrähtää
suku ruotuun.
– Siinä vaiheessa olisi ollut helppo lyödä kintaat tiskiin, mutta se
olisi ollut raakalaismainen teko.
Pojat oli jo kerran hylätty.
Kahden isän perhe
Viherlahden pesue vietti varsin
tavanomaista lapsiperheen arkea:
touhuttiin yhdessä ja opeteltiin
huolehtimaan toisista ja ympäristöstä. Lapset eivät missään vaiheessa kyseenalaistaneet kahden kodin
ja kahden isän systeemiä.
– Kysyin kerran vanhimmalta
pojalta, miltä tuntuu, kun on kaksi isää. Hän ihmetteli, miksi minä
sellaisia kysyn. Hänelle se ei ollut
mikään aihe, vaan täysin luonnol-
linen asia.
Viherlahden mielestä isät ovat
oppineet enemmän lapsiltaan.
– Nuoret laukovat totuuksia suoraan kohti aikuisten arimpia paikkoja. Pitkää pinnaa on vaadittu.
Viherlahti oli varautunut myös
homotteluun, mutta sitä rajaa ei
koskaan ylitetty, vaikka vihaisia
oltiinkin.
– Pahin syytös oli, etten ymmärrä ollenkaan nuorisoa, hän naurahtaa.
Perheessä on koettu kaikki se,
mitä lapsen ja nuoren kasvattaminen pitää sisällään.
– Kuulun Sateenkaariperheiden
yhdistykseen. Kun muut kertovat
vaipanvaihdoista ja syöttötuoleista, meidän perheessämme on kinasteltu kotiintuloajoista ja alkoholinkäytöstä.
Kasvattajana voi joutua myös
pettymään ja tinkimään odotuksistaan.
– Me suunnittelimme sukupolvenvaihdosta yrityksiimme, sillä vanhin poikamme sai kaupallisen koulutuksen. Käsityksemme
liiketoiminnasta olivatkin täysin
erilaiset.
59
”Vanhemmuudesta
on tullut
omistusoikeus”
Lämpimiä muistoja kuitenkin
vaalitaan tärkeimpinä. Viherlahti kertoo, kuinka toinen veljeksistä
kerran nukahti olohuoneen sohvalle. Viherlahti ei raaskinut herättää
häntä vaan peitteli siihen. Lasta katsellessaan hän mietti, miksi heille ei
tällaista onnea suotaisi. Hekin olivat ansainneet oman perheen.
Viherlahti ihmettelee, miksi sijais- ja tukivanhemmuuteen ei
kannusteta Suomessa enemmän.
– Lapset sijoitetaan laitoksiin
varsin herkästi. Suomessa perhehoitoon ja sijaishoitoon pääsee
vain 30 prosenttia lapsista, kun
Ruotsissa määrä on lähes 100 prosenttia. Missään ei myöskään tueta
lesbo- ja homoparien tukivanhemmuutta. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa sitä mainostetaan lehdissä.
Viherlahden äidin perheessä oli
12 lasta, ja samassa taloudessa asuivat isovanhemmat, vanhemmat ja
lapset.
– Minulla on karjalainen evakkotausta. Selviydyimme, koska kaikki
huolehtivat toisistaan: käytiin naapurin perunapelloilla auttamassa ja
päinvastoin. Minulle on itsestään
selvää, että lähimmäisiä autetaan.
Toivoisin paluuta tällaisiin yhteisöihin, ettei eristäydyttäisi toisista.
– Nykyään vanhemmuudesta on
tullut omistusoikeus, jota täytyy
oikeudellisesti säädellä: tapellaan
huoltajuudesta eikä isovanhempien tapaamisoikeuksia muista kukaan, Viherlahti jatkaa.
Homofobia ei lannista
Viherlahti ja hänen miehensä viettivät häitä vuonna 2002, samana päivänä kun parisuhteen rekisteröinnistä säädetty laki astui voimaan.
– Olin innokkaasti mukana ajamassa lakia läpi, luennoin kansanedustajille ja olin lakiehdotusta
valmistelevan oikeusministeriön
toimikunnan kuultavana.
Viherlahti kutsuu itseään gayaktivistiksi.
– Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on minulle tärkeää. Koska elämänkokemusta ja tietoa on kertynyt, miksi en siihen panostaisi?
Sateenkaariperheiden sisäinen
adoptio on jo eduskunnassa hyväksytty, ja Viherlahden mukaan
perheen ulkoinen adoptio on seuraava askel sukupuolivähemmistöjen aseman parantamiseksi.
Myös sukupuolineutraali avioliittolaki on tavoitteena.
– Yhdysvalloissa erityisesti mormonit ja katolinen kirkko käyttävät
valtavan määrän rahaa sukupuolivähemmistöjä vastaan. Virossa
keskustelu on tasolla, jossa Suomi
oli 20 vuotta sitten. Venäjällä tilanne on vielä pahempi, koska ortodoksikirkko häärää politiikassa.
Viherlahti ei lannistu homofobisista vastaiskuista.
– Jos parisuhdelaki olisi hylätty
jo toisen kerran, olisi se ollut kova
paikka. Se voitto tarvittiin.
Viherlahteen ja hänen mieheensä on kohdistettu kaikki ikäviä ennakkoluuloja homouden ja pedofilian rinnastamisesta lähtien.
– Asetun sellaisen yläpuolelle.
Kyse on ihmisen omasta ahdistuksesta, eikä minun tehtäväni ole antaa terapiaa. Hoitakoot itsensä jos-
sain muualla.
Myös lähipiiristä on paljastunut syrjiviä asenteita. Viherlahden
serkku, hyvä kaveri, patisti Viherlahtea naimisiin. Viherlahti sanoi,
ettei pääse Suomen lakien mukaan
naimisiin, koska on homo. Ystävyys katkesi siihen paikkaan. Syvästi uskovainen serkku ei halunnut olla yhteydessä henkilöön, joka on ”saatanan kanssa tekemisissä”. Viherlahdesta tuntui kuin puukolla olisi isketty.
Viherlahden mukaan homovastaiset kiihkouskovaiset änkyrät huutavat kovaa, ja siksi luullaan, että heitä on paljon.
– Tunnen fiksuja uskovaisia, jotka ovat sitä mieltä, että tätä päivää
ei voi elää 2000 vuotta vanhojen
juttujen mukaan.
Viherlahden mielestä homot
horjuttavat heteroasetelmaa sukupuolten välisistä suhteista ja rooleista. Homot tekevät näkyväksi
sen, että mieheys ja naiseus eivät
ole itsestään selviä luokitelmia.
– Homot ikään kuin sotkevat pelin. Heteromies joutuu tuoreistamaan mieheyttään koko ajan, jotta
se pysyisi koossa. Mieheyden rajat
ovatkin Suomessa löystyneet.
Toisinaan Viherlahti sekoittaa
tarkoituksella heteromiesten pakkaa. Hän oli isossa yrityksessä töissä, kun parisuhdelaki tuli ensimmäisen kerran käsittelyyn. Apulaisjohtaja mainitsi kahvipöydässä, että ei voisi istua samassa pöydässä homon kanssa.
– Sanoin hänelle, että olen muuten homo. Kaveri meni hiljaiseksi, mutta oli jälkeenpäin mussuttanut, että oli aina tiennyt Jussin
olevan epänormaali. Työtovereiden mielestä oli hyvä, että vähän
napautin häntä. Anteeksi hän ei
koskaan pyytänyt.
Toinen vauvakuume
– Olen 67-vuotias ja olin viisikymppinen tuki-isäksi alkaessani, mutta
minua ei pätkääkään mietityttänyt,
että olisin ollut liian vanha.
Ikäkysymys kuitenkin ajankohtaistui seitsemän vuotta sitten. Eräs
naispari otti miehiin yhteyttä ja
tiedusteli, voisivatko he alkaa vanhemmiksi heidän kanssaan, hankkia yhdessä biologisen lapsen.
– Siitä alkoi taas hirveä vauvakuume: näin raskaana olevia naisia joka puolella.
60
Viherlahti ja hänen miehensä
halusivat miettiä asiaa kunnolla.
– Lapsi tarvitsee vierellä kulkijan 20 vuodeksi. Olisimme 20 vuoden päästä ukkokodissa tai mullan alla.
Miesten oli kieltäydyttävä.
– Se tuntui pahalta. Mietimme,
miksi tilaisuus tuli niin myöhään.
Kymmenen vuotta aiemmin se olisi onnistunut. Pettymys oli syvä
myös naisparille. Lapsen etu oli
kuitenkin tärkein.
Viherlahden ja hänen miehensä perhe on kuitenkin laajentunut.
Kun veljesten serkun isä kuoli auto-onnettomuudessa, serkku kysyi,
saako hän tulla Viherlahden ja tämän miehen luokse kylään. Pian
miehet alkoivat toimia myös hänen tukiperheenään.
– Kerran hän pyysi, että kertoisin
hänelle niitä asioita, joita isät pojilleen kertovat. On kova juttu, että lapsi kutsuu meitä isikseen. Siinä
toteutuu kaikki se, mitä me olemme toivoneet. Ei biologista tietä,
mutta sosiaalisesti kuitenkin.
– Aikaisemmin luulin, etten
koskaan pysty olemaan kasvattaja, mutta sittemmin kasvattajuutta on annettu roppakaupalla. Nyt
on mukavaa olla ihan kahdestaankin, Viherlahti naurahtaa.
Miesparista tuli myös isovanhempia, kun toiselle perheen veljeksistä syntyi poika. Viherlahti liikuttuu, kun hän ajattelee ensimmäistä lapsenlastaan. Kun pieni perheenjäsen on sylissä ensimmäistä kertaa, sitä ei unohda koskaan. n
INFO Tukiperheet
▶ Tukiperhe on yksi
lastensuojelun avohuollon muoto.
▶ Tukiperheet avaavat kotinsa
lapsille, joiden perheet tarvitsevat
tukea esimerkiksi sairauden tai
yksinhuoltajuuden vuoksi.
▶ Lapset ovat tukiperheen
hoidossa esimerkiksi yhtenä
viikonloppuna kuukaudessa ja
muutoin asuvat kotona.
▶ Helsingissä toimii tiettävästi
ensimmäinen kahden isän
tukiperhe.
▶ Tukiperhevalmennusta
tarjoavat mm. kuntien sosiaalitoimet sekä Pelastakaa lapset ry.