Minna Heikkilän poika on ollut kadonneena keväästä 2007
Minna Heikkilän poika on ollut kadonneena keväästä 2007. Karoliina Kestin tapaus nosti äidin tunteet jälleen pintaan. Kun lapsi katoaa T Teksti Elina Välimäki Kuva Roni Rekomaa/Lehtikuva amperelaisen Teemu Puumalan kohtalo on edelleen selvittämättä. Seitsemäntoistavuotias Teemu katosi 30. maaliskuuta 2007 kotibileistä Tampereen Lamminpäästä. Teemun äidin Minna Heikkilän mieleen on painunut vii24 S E U R A 36/2011 meinen puhelu, jonka hän kyseisenä iltayönä soitti Teemun kännykkään. ”Puhuin, mutta Teemu ei juuri vastaillut. Muistutin, että pitää tulla kahdeksitoista kotiin.” Teemu ei tullut sinä yönä, ei seuraavana päivänä, eikä enää lainkaan. Tänä kesänä Karoliina Kesti katosi samoissa maisemissa Tampereella. u Katosiko Karoliina Kesti täältä? Nokiantien bussipysäkki on ollut esillä tutkinnassa. w w w.s e u ra .f i w w w.s e u ra .f i 36/2011 SEURA 25 säkin viranomaisilta hienovaraisuutta ja sitä, ettei kadonneen henkilön omaisten tunteita vähäteltäisi. Vuosien mittaan Minnan jaksamista on koeteltu, mutta luonteessaan vaikuttavaa peruspositiivisuutta hän ei ole menettänyt. Hän jatkoi eteenpäin kahden muun lapsensa vuoksi. Välillä olo on helpompi, mutta esimerkiksi Teemun merkkipäivät ja katoamisen vuosipäivä ovat äidille tuskallisia. ”Olen vannonut itselleni, että kipinä silmistäni ei sammu. Että säilytän uskoni elämään.” S Teemu Puumala, 17, katosi Tampereen Lamminpäässä 30.3.2007. ekä Minnaa että Merviä puistattaa, miten nuoria rikosten uhreja ja kadonneita kohdellaan, mihin tyyliin heistä nettipalstoilla kirjoitellaan. ”Kun nuori ihminen katoaa, ul- ”Tärkeintä on, että Teemu löytyisi. Saisin haudata hänet.” ”En heti halunnut ajatella pahinta mahdollisuutta. Olen luonteeltani luottavainen ja perusmyönteinen. Vähitellen tuli tunne, ettei kaikki ole kuten pitäisi.” Minna teki pojastaan katoamisilmoituksen. M innan sisko Mervi on Teemun kummitäti. Muutkin perhesuhteet ovat tiiviit ja lämpöiset, siskokset ovat omien sanojensa mukaan terapoineet toinen toistaan. He ovat puhuneet puhki Teemun katoamisen, kehitelleet lukuisia teorioita ja suorittaneet omia etsintöjä. ”Teorioita meillä on ollut vaikka minkälaisia, ja olemme ne kertoneet poliisillekin. Joskus tutkija on katsonut meitä kuin pähkähulluja”, Mervi sanoo. Häntä naurattaa kertoa, millä sanakäänteillä siskokset ovat ”kouluttaneet” Tampereen rikostutkijoita selvittämään Teemun tapauksen. Musta huumori on äidiltä perittyä ja hyvä selviytymiskeino. ”Epätoivon vuoksi ihminen yrittää mitä vain. Vaikka millaisia poppakonsteja, jotta vain saisi asian päätökseen”, Minna sanoo ja vakavoituu. 26 S E U R A 36/2011 Hän kokee, ettei poliisi ottanut äidin huolta tosissaan, eikä se ryhtynyt riittävän nopeasti tutkimaan Teemun katoamista. Minna kyselee itseltään, miksei hän ollut valpas ja vaatinut poliiseilta enemmän. ”Olen vihainen, mutta en katkeroidu. Sain pitää Teemun 17 vuotta. Tällaista en olisi halunnut, mutta näin asia on ja se on hyväksyttävä.” T eemua etsittiin useaan otteeseen Tohloppijärvestä ja sen ympäristöstä. Tuli esiin, että kotibileissä olikin ollut tappelua ja että sieltä oli soitettu hätäpuhelu. Hätäpuhelu ei ollut johtanut mihinkään, sen oli katkaissut soittaja. Kesällä 2007 rikostutkinta hieman tiivistyi, ja poliisi kuuli kotibileissä olleita nuoria miehiä. Mutta läpimurtoa tutkinnassa ei koettu. Bilepaikalle olivat jääneet Teemun avaimet ja lippalakki, jotka kulkeutuivat kiemuran kautta Minnan haltuun. Teemun bilekaverit ottivat etäisyyttä Minnaan. Heitä ei tuntunut kiinnostavan, minne Teemu oli kadonnut. Minna ja Mervi toivovat yleen- kopuoliset alkavat jo kohta spekuloida hänen elämällään ja etsivät huonoja puolia, vaikka eivät ole koko ihmistä tunteneet”, Mervi puuskahtaa. ”Toivon, että yhteiskunnassamme alettaisiin kritisoida sitä, joka rikoksen on tehnyt. Miksi tuo teki niin? Että lopetettaisiin uhrien mollaaminen”, Minna sanoo. Teemun katoaminen on vaikuttanut laajalti Minnan ja myös Mervin ystävä- ja tuttavapiiriin, joka on osoittanut myötätuntoa ja halunnut auttaa. ”Kuolema käynnistää surutyön, mutta se, että oma lapsi katoaa, on vielä hirveämpää. Tärkeintä on, että Teemu löytyisi. Saisin haudata hänet. Saisin paikan, jossa käydä muistelemassa. Uskon, että hän vielä löytyy. Jaksan toivoa, mutta itse en voi asiaan vaikuttaa”, Minna sanoo. Mervi näkee siskostaan, että tämä on hiljattain ottanut pitkän askelen eteenpäin. Hän toistaa Minnalle: ”Oli hienoa, kun sanoit, että Teemu on taivaassa, turvassa, enkelin sylissä.” n Apuna vertaistuki Joskus etsinnät päättyvät ka donneen henkilön löytymiseen. Silloin on täytyy käsitellä tieto siitä, mitä on lopulta tapahtu nut. Vastaus voi olla vaikea koh dattava. Joulukuussa 2007 Ari Anttalainen, 22, vietti ravintolailtaa kave reidensa kanssa kotkalaisessa ra vintolassa. Seurue nähtiin yöaikaan vielä ravintola Onnelan edessä, jonne muu porukka meni sisään, mutta Ari jättäytyi ulkopuolelle. Lähis töllä oleva valvontakamera tal lensi kuviin paikalta poistuvan Arin. Siihen päättyivät havainnot Arista. Arin kohtalosta tuli mys teeri. Samalla hänen vanhem piensa elämä muuttui pysyvästi. Vanhempien epätietoisuus jatkui puoli vuotta. Juhannus aattona Ari löydettiin kuolleena merestä. Poliisin mukaan kuole maan ei liittynyt rikosta. Arin isä Esa Anttalainen to teaa, että he pojan vanhempina sentään saivat puolen vuoden ku luttua katoamisesta jonkinlaisen vastauksen. Silti hänen on vaikea uskoa, että kuollut henkilö oli todella kin oma poika. Vanhemmat eivät saaneet nähdä poikaansa, sillä hän oli ol lut pitkään meressä. Hyvästit jäi vät jättämättä. ”Vaikka luotan dna-tutkimuk seen, mietin silti, oliko vainaja Ari”, Esa sanoo. Kadonneen omaiselta saattaa epätietoisuuden keskellä pinnis tellessään jäädä huomaamatta, että hän tarvitsee apua. Esa on löytänyt tukea vertaisistaan. Vaikka jokainen katoamistari na on erilainen ja omaiset suh tautuvat tapahtuneeseen jokai nen omalla tavallaan, asioiden jakaminen auttaa. Kadonneen Omaiset ry on val takunnallinen, vertaistukeen pe rustuva yhdistys, jonka puheen johtajana Esa Anttalainen toimii. ”Keskusteleminen on helpom paa sellaisen ihmisen kanssa, jo ka on läpikäynyt saman tai kamp pailee parhaillaan saman asian kanssa.” w w w.s e u ra .f i hänen kännykkänsä olivat kadonneet. lk P o l i i s i /A l i b i n a r k i sto K aroliina Kestin tapaus on nostanut pintaan Minnan, hänen Mervi-siskonsa ja koko perheen tunteet. Minnan kotinurkilla Villilässä on näkynyt etsintäpartioita ja poliiseja. ”Ahdistuin tapahtuneesta valtavasti ja luin jatkuvasti netistä uutisia Karoliinasta. Tuli halu mennä etsimään ja ratkaista asia. Vähitellen olen rauhoittunut”, Minna kertoo. ”Tunnen lohdutonta surua tytön omaisten takia. Omaa asiaani en voi ratkaista, mutta kunpa edes joku toinen saisi vastauksia.” Teemun kännykkä vaikeni kohtalokkaan yön aikana. Minna tavoitteli poikaansa toisin keinoin. Hän soitteli Teemun kavereille, joista joku aina kertoi nähneensä Teemun milloin missäkin. Niinpä Minna uskoi poikansa olevan kunnossa. V iisitoistavuotiaan tytön kasvokuvat alkoivat levitä poliisitiedotteissa ja lehtien sivuilla. Kävi ilmi, että juhlapaikka sijaitsi Karoliinalle oudolla seudulla, ja hän poistui sieltä humalassa. Yleisöltä toivottiin vihjeitä tytön liikkeistä. Maasto- ja vesistöetsinnät eivät tuoneet tuloksia. Teletunnistetiedot ilmoittivat Karoliinan kännykän sijainniksi Nokian Tottijärven tukiaseman. Kännykkä vaikeni katoamisen jälkeisenä tiistaina. Puhelimen sijaintitiedot olivat poliisin mukaan epäjohdonmukaisia, sillä niihin saattoi vaikuttaa maaston muoto. Tippuiko kännykkä Karoliinalta? Ottiko joku ulkopuolinen sen talteen? Vai olivatko tyttö ja kännykkä yhä samassa paikassa? P Karoliina Kesti liikkui tapahtumayönä skootterilla. Skootteri löytyi, tyttöä ei. Karoliinan kohtalo Karoliina Kesti katosi heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Teksti Elina Välimäki H einäkuun viimeinen viikonloppu oli aurinkoinen ja helteinen. Tampereella pidettiin kymmeniätuhansia ihmisiä paikalle houkutelleet Kuninkuusravit, minkä lisäksi Kukkaisviikkojen konsertit vetivät väkeä liikkeelle ja Tapsan Tahdit vilkastuttivat Nokiaa. Koulujen lähestyvä alkaminen pisti nuorison juhlistamaan pian päättyvää kesälomaa. Myös tamperelainen Karoliina Kesti, 15, vietti lauantai-iltaa tuttujen poikien kanssa. Y w w w.s e u ra .f i ö oli jo pitkällä, mutta nuoriso viihtyi vielä Pyhäjärven rannan läheisyydessä, Villi- länniemessä. Karoliinalla olisi kotiin jonkin verran matkaa. Hän oli tullut illanviettoon skootterillaan. Lentävänniemen kaupunginosassa sijaitsevassa kodissa odotteli sisko. Sinne Karoliina ei koskaan saapunut. Karoliinan skootteri löytyi sunnuntaina 31. heinäkuuta Likolammenkadulta, noin kilometrin päässä nuorten illanviettopaikasta. Skootteri oli kumollaan, kypärä vieressä, vilkku päällä. Oliko skootteri törmännyt läheiseen kantoon ja vieressä sijaitsevaan taloyhtiön puukaiteeseen? Karoliinan käsilaukku ja kotiavaimet löydettiin skootterin yhteydestä. Mutta Karoliina ja oliisi ilmoitti 22. elokuuta käynnistäneensä Karoliinan tapaukseen liittyen henkirikostutkinnan. Rikosepäilyyn vaikutti silminnäkijän edellisenä viikonloppuna ilmoittama vihjetieto. Havainnon tekijä oli nähnyt Nokiantien bussipysäkillä Karoliinan oletetun katoamisajan tienoilla seurueen. Havainnon tekijän mukaan tyttö ja skootteri olivat pysähtyneenä tumman BMW:n edessä. Autossa istui kuljettaja, ja sen vieressä silminnäkijä oli havainnut kaksi nuorta miestä. Keitä nämä ihmiset olivat? Oliko skootterityttö Karoliina? Nettisivujen palstat täyttyivät mittavasta spekuloinnista ja villejäkin teorioita pyörittävistä huhuista. Lopulta poliisi sai kuitenkin selville, ettei BMW-havainnon ajoitus täsmännyt. Siitä huolimatta poliisi jatkaa asian tutkimista henkirikoksena. Elokuun viimeisenä viikonloppuna Likolammin, Mustalammin ja Pyhäjärven rajattuja vesistöalueita tutkittiin poliisin sekä Rajavartiolaitoksen kaluston ja sukeltajien voimin. Etsinnät lopetettiin tuloksettomina. Poliisin tiedotuslinja kävi niukaksi. Lähestyivätkö tutkijat läpimurtoa? Avoimet kysymykset odottavat vastauksiaan. Mitä tarkalleen tapahtui? Miksi? n 36/2011 SEURA 27 R o n i R e ko maa / L K Ram i M a r jam ä k i Tyypillisimpiä katoamista pauksia ovat muistihäiriöiset vanhukset. Seuraavaksi yleisimpiä ovat nuoret karkailijat ja kolmantena ryhmänä ovat kaikki muut. Miten poliisi lähtee selvittämään näitä tapauksia? P Vapaaehtoinen pelastuspalvelu eli Vapepa tulee avuksi, mikäli poliisi pyytää. Esimerkiksi Karoliina Kestin etsinnöissä heitä on tarvittu. Vihjetulvan keskellä Kadonneiden henkilöiden etsintä kuuluu poliisityön arkeen, mutta vain harvoin kyseessä on henkirikos. Jos tapaus saa paljon julkisuutta, poliisille voi tulla kymmeniä vinkkejä päivässä. Teksti Elina Välimäki 28 S E U R A 36/2011 K un henkilö ilmoitetaan kadonneeksi, lähtökohdat ja katoamisen olosuhteet voivat olla melkein mitä tahansa. Varmaa on vain, että jokainen tapaus on omanlaisensa. Poliisille voidaan ilmoittaa, että henkilö on kadonnut muutama tunti sitten tai vuosi aiemmin. Kadonneeksi saatetaan ilmoittaa pieni lapsi, jonka poliisi nopeasti löytää kodin pihapiiristä. ”Jokainen tapaus harkitaan erikseen. Poliisilla ei ole valmista toimintasapluunaa”, Pirkanmaan poliisilaitoksen rikoskomisario Pasi Nieminen kertoo. w w w.s e u ra .f i oliisilla on tunnetusti omat vakioasiakkaansa, myös katoamistapauksissa. Tietyt nuoret ovat tulleet tutuiksi, sillä he lähtevät toistuvasti omille seikkailuretkilleen. Koulukotikarkurit työllistävät poliisia paljon. Näiden moniongelmaisten tyttöjen tai poikien liikkumiset ja majapaikat ovat usein poliisille jo vanhasta kokemuksesta tuttuja, joten heidän jäljilleen päästään nopeasti. Virka-apupyynnön saatuaan poliisi etsii nuoren ja palauttaa hänet takaisin koulukotiin. Kun poliisi harkitsee kadonneen etsintöjä, toimenpiteisiin vaikuttaa moni seikka: onko kesä vai talvipakkanen, onko kyseessä lapsi, nuori, sairas vanhus vai hyväkuntoinen aikuinen, onko henkilö kadonnut aiemmin eli onko katoaminen mahdollisesti omaehtoinen tapa. Vuositasolla Pirkanmaalla ilmoitetaan kadonneeksi 120–150 henkilöä. Kaikki tapaukset poliisi ottaa vakavasti, mutta erityisen huolestuttavina Nieminen pitää talviaikaan katoavia vanhuksia. Pakkanen käy nopeasti kohtalokkaaksi maastoon eksyneelle iäkkäälle. ”Tarvittaessa maastoetsintä voidaan aloittaa jo vuorokauden sisällä katoamisesta. Harkinta tehdään tapauskohtaisesti”, Nieminen sanoo. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu avustaa poliisia pyydettäessä. K adonneiden etsinnässä toimenpiteet harkitaan tapauskohtaisesti, mutta on poliisilla aluksi myös muutamia rutiinitoimia. Lähtötoimenpiteinä poliisi kirjaa kadonneen henkilön ilmoituksen omiin järjestelmiinsä, jolloin henkilö saa kuulutuksen peräänsä. Tieto leviää poliisin omissa järjestelmissä. Alkutoimenpiteinä poliisi tarkistaa myös sairaalat ja ensiapupisteet. Seuraavaksi poliisi aloitw w w.s e u ra .f i taa lähietsinnän eli käy kadonneen kotona, puhuttaa omaiset ja läheiset. On tärkeää saada viimeisimmät luotettavat havainnot kadonneesta ja hänen mielentilastaan. Poliisi rakentaa pala palalta kadonneen elämäntarinaa, selvittää ystävä- ja tuttavapiiriä sekä arvioi mahdollista itsetuhoisuutta. Kadonneesta kertyy tietomassaa, joka taltioidaan. Jo alkuvaiheessa alkaa yhteydenpito kadonneen läheisiin. Poliisi tarvitsee tietolähteitä, Nieminen muistuttaa. ”Me lähdemme nollasta. Jos puhumme nuoresta kadonneesta, ovat vanhemmat totta kai tärkeitä, mutta aina vanhemmat eivät kaikkea tiedä. Kaveripiiri on tärkeä, ja nykyään Facebook on hyvä väylä selvitellä nuoren kontakteja ja tekemisiä.” N uorten keskuudessa on levinnyt uusi ilmiö, joka on tullut Niemiselle jo tutuksi. Nuoret saattavat kyllä tietää, missä kadonnut kaveri on mutta eivät halua paljastaa asiaa. ”Poliisi huomaa asian kyllä rivien välistä, ja sitten mennään kissa-hiiri-leikkiä. Meidän kannaltamme on helpottavaa huomata peittely, sillä silloin tiedämme kadonneen olevan hengissä”, Nieminen kertoo. ”Poliisilla on aina, ihan aina takaraivossa mielessä rikoksen mahdollisuus. Alusta asti. Vaikka poliisi ei huutele sitä julkisuuteen, rikoksen mahdollisuus otetaan huomioon automaattisesti jokaisen kadonneen kohdalla.” Poliisi pitää yhteyttä kadonneen lähiomaisiin ja kertoo tutkinnan etenemisestä. Onnek- ”Poliisi keskittyy työhönsä, vaikka liikkeellä olisi millaisia huhuja ja teorioita”, rikoskomisario Pasi Nieminen sanoo. kaissa tapauksissa ratkaisu saadaan nopeasti. ”Kadonnut henkilö löytyy tyypillisesti 1–3 vuorokauden sisällä. Sitten on joukko, jonka löytämiseen kuluu viikkoja, jopa kuukausia. Hyvin pieni määrä jää ikuisesti kateisiin. Vaikeita löydettäviä ovat vesistöihin hukkuneet, sillä virtaukset saattavat kuljettaa vainajaa pitkiäkin matkoja.” Niemisen mukaan tekniikka ja välineistö ovat kehittyneet paljon, mutta edelleenkään ei ole olemassa huipputehokkaita välineitä vedenalaiseen etsintään. Ennen kuin kadonnutta henkilöä ryhdytään etsimään maastosta tai vesistöstä, poliisilla pitää olla syy tai havainto, joka antaa aihetta etsintöihin juuri tietyltä alueelta. Suurien alueiden etsintä ei käy käden käänteessä. Nieminen muistuttaa, että tehokas ja järjestelmällinen työ vie aikaa. ”Etsintöjä emme vain voi kohdentaa mihin tahansa, vaikka haluaisimmekin.” T oisinaan kadonneen henkilön etsintä muuttuu henkirikostutkinnaksi. Esitutkinnan käynnistäminen mahdollistaa esimerkiksi henkilöihin kohdistetut pakkokeinot. Suurelta osin tutkintakeinot ovat yhteneviä, onpa kyseessä kadonneen etsintä tai rikoksen esitutkinta. Poliisi aloittaa esitutkinnan, kun on perusteltua syytä epäillä, että rikos on tehty. ”Raja on veteen piirretty viiva, häilyvä. Päätös perustuu harkintaan. Aina ei tarvitse tulla selvää viitettä tai rikokseen viittaavaa havaintoa. Jos henkilöstä ei kuulu elonmerkkiä ja on kulunut pitkä aika, on rikosta syytä epäillä”, Nieminen toteaa. Kadonneen henkilön etsinnässä puurtava tutkintaryhmä ja sen tekemä työ eivät näy suurelle yleisölle. Tutkinnanjohtaja kantaa tiedotusvastuun. Julkisuus luo paineita ja tiedottaminen vie aikaa, sen on Nieminen omakohtaisesti kokenut. Myös julkista kritiikkiä on siedettävä. ”Tässä työssä pään oppii pitämään kylmänä. Poliisi keskittyy työhönsä, vaikka liikkeellä olisi millaisia huhuja ja teorioita. On tärkeätä luottaa omaan tutkintaryhmäänsä ja siihen tietoon, mitä siellä on.” Y leisövihjeiden merkitys on usein oleellinen osa tutkintaa. Julkisuuden määrä vaihtelee tapauksesta riippuen. Julkisuus on tavallisesti mittavaa nuoren kadonneen kohdalla. Niemisen mukaan silloin myös vihjetulva kasvaa. ”Mediassa paljon esiintyvässä jutussa vinkkejä voi tulla kymmeniä päivässä.” Vihjeiden perkaaminen on hidasta työtä. Poliisi puhuttaa vihjeen antajan, arvioi vihjeen suhteessa muihin havaintoihin ja sen merkityksen tutkinnalle. Vihjetiedon seulontaan on olemassa omia tekniikoita, mutta Niemisen mukaan hokkuspokkus-menetelmää ei ole olemassa. Ajattelutyö ja tietojen yhdistely ovat keskiössä. ”Useissa tapauksissa vihjeet ovat ainut keino edetä. Poliisi on aina tyytyväinen yleisöltä saamistaan vihjeistä.” Rikoskomisario tähdentää, että poliisille on aina olennaista löytää kadonnut henkilö. Jos kadonnut löytyy kuolleena, poliisi tutkii kuolinsyyn ja saa selville, liittyykö asiaan rikos. Katoamiseen johtaneet taustatekijät ja syyt ovat aina erilaisia. Aina tapahtumat eivät saa lopullista selitystä. ”Kadonneen omaisilla asian käsittely jatkuu, mutta poliisi siirtyy selvittämään seuraavaa juttua.” n 36/2011 SEURA 29
© Copyright 2024