Opettajan opas - Suomen Partiolaiset

1
Esikoulujen
PARTIOVIIKKO
Opettajan opas
3
Mikä on Esikoulujen Partioviikko?
4
Partiotavat
10
Luonto
13
Ensiapu
16
Yhteistoiminta
18
Moninaisuus
20
Lisää tietoa partiosta
Lähteet
Aina valmiina, - Partioliike Suomessa 1910 –2010. Paavilainen 2010
OEK-laulukirja. Olarin Eräkotkat 2012
Reppu – taitokirja seikkailijoille ja tarpojille. Suomen Partiolaiset. 2009.
Sudenpennun jäljet. Suomen Partiolaiset 2012
T e k i j ät
Suunnittelu ja tekstit: Lina Munsterhjelm, Annu Tertsonen,
Helka Otsolampi, Minna Suokas, Pääkaupunkiseudun Partiolaisten
Sudenpentu-seikkailijatoimikunta
Ulkoasu, taitto ja kuvitus: Kallo Works
Julkaisija: Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry
Esimmäinen painos 2015
3
Mikä on
Esikoulujen Partioviikko?
Partio on hauskaa luonnon läheistä toimintaa, jossa lapset ja nuoret oppivat toimimaan yhteistyössä muiden kanssa sekä
ottamaan vastuuta itsestä ja muista. Partiossa tärkeää on, että lapset pääsevät tekemään itse, kokemaan ja osallistumaan.
Lisäksi partio antaa välineitä oman identiteetin ja maailmankuvan rakentamiseen. Partion tavoitteena on tukea lasten
ja nuorten kasvua ja kasvattaa heistä tasapainoisia, vastuuntuntoisia, aktiivisia ja
itsenäisesti ajattelevia yhteiskunnan jäseniä. Partion voi aloittaa 7-vuotiaana eikä
yläikärajaa ole!
Partioviikko on vuosittainen, koko Suomen laajuinen tapahtumaviikko, jota vietetään huhtikuun lopulla. Silloin partio näkyy ja kuuluu tavallista enemmän kaikelle
kansalle. Voitte viettää materiaalipaketin
avulla partioviikkoa teille sopivimpana
ajankohtana huhti-toukokuussa.
Materiaalipaketissa on ohjeita hauskojen
partioaiheisten teemapäivien pitämiseen.
Teemoja on yhteensä viisi: partiotaidot,
ensiapu, moninaisuus, yhteistoiminnallisuus ja luonto. Jokaisen teeman alla on
useita tehtäviä ohjeineen, joista ryhmä voi
toteuttaa osan tai vaikka kaikki.
Materiaalipaketissa on mukana kaikille
esikoululaisIlle jaettavat partiotaitokortit ja niihin kuuluvat taitotarrat. Esikoululainen saa tarran korttiinsa aina, kun hän
on ollut mukana jonkin teema-aktiviteetin
toteuttamisessa. Lisäksi kortissa on paikka
päivän hyvä työ -tarralle, minkä tarkoituksena on kannustaa lasta tekemään kotona päivän hyvä työ. Kun esikoululainen on
kerännyt korttiinsa kaikkien valittujen teemojen tarrat, hän saa partioviikon päätteeksi materiaalipaketissa mukana olevan
taitomerkin. Materiaali on koottu esiopetuksen opetussuunnitelman perusteita
silmälläpitäen, joten sen avulla on helppo
toteuttaa myös opetussuunnitelman kasvatustavoitteita. Jokainen esikoulu voi
soveltaa ohjeistusta omaan esikouluunsa sopivaksi.
Materiaalipaketin mukana on myös vanhemmille jaettavat partioesitteet, jotka
pyydämme jakamaan esikoululaisten
huoltajille.
tkiä!
Hauskoja partiohe
4
Partiotavat
Partiossa on erilaisia symboleita eli tunnuksia,
tapoja ja merkkejä. Osa symboleista on
maailmanlaajuisia, kuten partiotervehdys tai
partiopaidan käyttäminen. Lippukunnilla ja
lippukuntaan kuuluvilla laumoilla ja vartioilla
1
on usein monia omia symboleja. Jokainen
lippukunnan jäsen kantaa huivissaan
lippukunnan merkkiä, paraatissa kaikuvat
lippukuntahuudot ja lauman kokous voidaan
aloittaa omalla laumahuudolla. Juuri tämän
kaltaiset symbolit lisäävät yhteenkuuluvuuden
tunnetta ja ryhmähenkeä lasten ja nuorten
keskuudessa. Tämän aktiviteetin kautta voitte
2
tehdä ryhmällenne omia tunnisteita ja luoda
ryhmähenkeä!
Ryhmän oma huuto
Partiossa käytetään paljon erilaisia huutoja.
Esimerkiksi ruoasta voidaan kiittää huutamalla yhteen ääneen ”Emännälle kiitos!”, ja iltanuotioesitykselle huudetaan ”Hyvä kiva bra, antaa
tulla lisää vaan!”. Myös partiolaisten ryhmillä
on omat huutonsa, esimerkiksi:
Missä parhaat teltat, majat,
siellä Puijon Pakertajat!
Aa-aa-alppi, kovempi kuin kalkki.
Kauris, kauris, parempi kuin nauris!
Koudat, kova koo, kovempaa ei oo,
eikä tuu!
TEHTÄVÄ
Oma huuto
Keksikää tekin ryhmällenne
oma huuto. Voitte miettiä
huutoa ensin pienissä ryhmissä,
ja äänestää sitten ehdotuksista
parhaan.
5
Partiohuivi
3
Partiohuivi on tärkeä osa partiolaisen pukeutumista ja kaikilla maailman partiolaisilla on
huivit. Jokaisella lippukunnalla on oma huivinsa. Partiohuivi on tasasivuisen kolmion muotoinen ja Suomessa sen yleisin väri on sininen.
Huivi kääritään pitkältä sivulta ja kannetaan
niin, että suorakulma jää niskan kohdalle.
Huivia pidetään kaulassa aina partiotapahtumissa ja –kokouksissa.
Tarvikkeet
• Kangasta (esimerkiksi 60 cm x 60 cm
/ kaksi esikoululaista)
• Kangastusseja tai kangasmaalia
4
Esikoululaisten kanssa voidaan tehdä omat
partiohuivit. Leikataan tasasivuisen kolmion
muotoiset palat (vanhasta) kankaasta. Esimerkiksi vanha lakana käy oikein hyvin. Tämän jälkeen lapset saavat koristella huivinsa oman
mielensä mukaisesti esimerkiksi kangastusseilla tai kangasmaaleilla. Yleensä huivin kuvio on
laskostetun huivin selkään tulevassa kolmiossa.
Huivit laskostetaan ja solmitaan kuvien mukaisesti. Huivissa käytetään merimiessolmua,
mutta myös tavallinen solmu käy. Opettajat
voivat auttaa, jos laskostaminen ja solmu tuntuvat lapsista hankalilta. Huiveja voidaan käyttää esikoulussa koko partioviikon ajan osana
partioperinteisiin tutustumista.
Tutustuttuaan partiotapoihin (s. 4–9)
lapsi saa tarran taitokorttiinsa.
6
Lisää
partiotapoja
Päivän hyvä työ
Partionimi
Partiossa pyritään siihen, että jokainen tekisi
päivän aikana ainakin yhden hyvän työn. Päivän hyvä työ voi olla jotain aivan pientä, kuten
kaverin auttamista kengännauhojen sitomisessa, auttamista siivoamisessa tai roskan poimiminen maasta. Voitte myös esikoulussanne
toteuttaa päivän hyvän työn periaatetta. Jos
lapset tekevät joka päivä yhden hyvän työn,
päiväkodissa voidaan yhdessä käydä läpi, mitä
hyvää kukin lapsi on edellisenä päivänä tehnyt.
Partiossa voidaan keksiä jokaiselle omat partionimet. Ne ovat eräänlaisia lempinimiä, jotka
saattavat säilyä partiolaisella läpi elämän. Joissain lippukunnissa partiolainen ei itse saa keksiä partionimeään, vaan muut partiolaiset antavat sen hänelle. Partionimi voi olla melkein
mikä vain, mutta usein se liittyy jotenkin partiolaisen luonteenpiirteisiin tai etu- tai sukunimeen. Se voi myös tulla jostain hauskasta
lausahduksesta tai tapahtumasta. Keksikää kaikille ryhmänne jäsenille omat partionimet. Jos
haluatte, voitte käyttää niitä koko partioviikon ajan.
Kättely
Partiolaiset kättelevät vasemmalla kädellä.
Tapa on tuotu Afrikasta, jossa soturit kantoivat
kilpeä vasemmassa kädessä. Kun he tapasivat
henkilön, johon luottivat, he laskivat kilpensä
ja kättelivät vasemmalla kädellä. Lisäksi vasen
käsi on lähempänä sydäntä kuin oikea.
Vasemmalla kädellä kättelyä voi harjoitella seuraavan leikin avulla. Kun vastaasi tulee partiolainen, kättelet häntä ja sanot oman nimesi.
Sen jälkeen otat kättelemäsi kaverin nimen ja
jatkat se nimi omanasi kättelemään seuraavaa.
Jälleen vaihdat nimesi siihen, jonka kuulet kättelemältäsi kaverilta. Lopulta kun päädyt kättelemään henkilöä, jolla on sinun nimesi, putoat
pois pelistä.
7
Sisaruspiiri
Partiossa päivä päätetään sisaruspiirillä. Siinä
ollaan ringissä ja pidetään vierustoveria kädestä kiinni. Käsivarret ovat ristissä niin, että vasen
käsi on oikean päällä. Sisaruspiirissä lausutaan
yhteen ääneen seuraava loru käsiä heilutellen
hiljakseen ylhäältä alas: Hyvää yötä, onni myötä, kiitos tästä päivästä, se oli kiva!
Sisaruspiirissä voidaan myös laittaa liikkeelle sähkötys (kädenpuristus). Siinä joku aloittaa
puristamalla vierustoverinsa kättä ja tämä laittaa puristuksen eteenpäin toiselle vierustoverilleen. Sähkötys tehdään silmät kiinni, niin ettei kukaan kurki, missä sähkötys etenee. Jos
tämä sujuu hyvin, voidaan sähkötys laittaa suuressa ryhmässä menemään myös molempiin
suuntiin. Lisäksi sisaruspiirissä voidaan laulaa
tai kertoa tarinoita ennen lorun lausumista.
Partiotervehdys
Kaikilla partiolaisilla on yhteinen
tervehdys. Sudenpentujen tervehdys
tehdään oikealla kädellä nostamalla
kaksi sormea ohimolle, jolloin ne kuvastavat sudenpäätä ja korvia. Peukalo pidetään pikkurillin päällä merkkinä
siitä, että isompi suojelee pienempää.
Voitte sopia käyttävänne partiotervehdystä Partioviikon ajan esimerkiksi
aamuisin. Haastetta saadaan, kun yritetään tehdä kättely ja tervehdys yhtä
aikaa. (Vanhemmillekin partiolaisille
se on välillä haastavaa!)
TEHTÄVÄ
Päivän hyvä työ
Rohkaiskaa jokaista esikoululaista tekemään päivän hyvä työ
kotona ainakin kerran viikon aikana. Huoltaja kuittaa esikoululaisen
taitokorttiin allekirjoituksella tehdyt työt ja esikouluryhmän opettaja antaa tarran korttiin.
Hyviä töitä voi tehdä
myös eskarissa.
8
Partioleikkejä & –lauluja
Naapurin täti
Laululeikki
Leikin vetäjä:
Naapurin täti tuli leirille,
toi mukanaan tuliaisia
paljon jänniä tavaroita
Kysy reilusti vaan millaisia.
Oopuli taipuli
Oopuli taipuli taspuli taipuli
taapuli too
Oopuli taipuli taspuli taipuli
taapuli too
Oi Serafina, oi sierra amba,
Oi Serafina, sierra amba,
amba, amba, amba…
Muut leikkijät:
No millaisia?
Käsiveivin
(heilutetaan oikealla kädellä)
Naapurin täti tuli leirille...
Kärpäslätkän
(heilutetaan vasenta kättä)
Bassorummun
(poljetaan oikealla jalalla)
Polkupyörän
(poljetaan vasemmalla jalalla)
Hulahulavanteen
(pyöritetään lantiota)
Sähköhammasharjan
(heilutetaan päätä)
Ja muurahaisia
(juostaan ympyrää ja yritetään
raapia ja ravistella muurahaisia pois)
Lauletaan vuorolauluna niin että
toinen ryhmä laulaa ambaa ja toinen
laulun sanoja ja sitten vaihto.
Jos sull lysti on
Jos sull lysti on,
niin kätes yhteen lyö
Jos sull lysti on,
niin kätes yhteen lyö
Jos sull lysti on,
niin tiedät sen,
ja varmaan myöskin näytät sen.
Jos sull lysti on,
niin kätes yhteen lyö.
… niin sano: Tottakai!
… niin pöytään naputa
… niin jalkaa tömistä
… niin nouse seisomaan.
9
Hai-leikki
Laurenzia
Vauvahai, pam pam padamppadam
äitihai, pam pam padamppadam
isähai, pam pam padamppadam
vaarihai, pam pam padamppadam
tyttö ui, pam pam padamppadam
hai hyökkää, pam pam padamppadam
Viljami pelastaa, pam pam padamppadam
tuhma hai, pam pam padamppadam
Laurenzia pieni,
Laurenzia vaan,
milloin sinut taas nähdä saan?
Kun on maanantai
(Sama alusta, mutta maanantaina
jälkeen lauletaan ”Kun on tiistai” eli)
Laurenzia pieni,
Laurenzia vaan,
milloin sinut taas nähdä saan?
Kun on maanantai
Kun on tiistai
Vauvahai:
Kaksi sormea muodostaa hain kidan
ja suu aukeaa ja sulkeutuu
Äitihai:
Käsi muodostaa kidan
Isähai:
Ranteet yhteen ja kämmenet
aukeaa kidaksi
Vaarihai:
Nyrkit olkapäille ja kyynärpäät
päällekkäin
Tyttö ui:
Sammakkouintia.
Hai hyökkää:
Kahmaisuja käsillä
Viljami pelastaa:
Soutaa apuun ja hakkaa haita
Tuhma hai:
Torutaan sormea heiluttaen
Alusta niin monta kertaa, että päästään
luettelemaan kaikki viikonpäivät. Jokaisen
Laurenzian ja viikonpäivän kohdalla mennään kyykkyyn. Laulu lauletaan piirissä käsistä kiinni pitäen. Piiri pyörii koko ajan.
10
Luonto
Partiossa tutustutaan suomalaiseen luontoon ja
luonnonsuojeluun. Retket ja leirit järjestetään useimmiten
metsässä, jolloin opitaan luonnossa liikkumista ja erätaitoja.
Partio tarjoaa myös luontosuhteen kehittymisen monelle
kaupunkilaislapselle. Tämän aktiviteetin kautta voitte
tutustua lähiluontoon ja siinä liikkumiseen tai opetella
luonnon kunnioittamista kierrätysleikin kautta.
11
Aakkossuunnistus
Esikoulun pihasta piirretään kartta, johon merkitään numeroitujen rastien paikat mahdollisimman selkeästi. Kuvassa esimerkkikartta.
Jokaiselle rastille laitetaan yksi kirjain (esimerkiksi kiinnitetään teipillä, laitetaan kiven alle
tai kirjekuoreen). Kirjaimet muodostavat lopulta sanan partio, vaikeutusta saa laittamalla kirjaimet lopusta alkuun (oitrap), jolloin pohdittavaksi jää sana-arvoitus. Partio-sanalla rasteja tulee kuusi.
Esikoululaiset jaetaan 2 – 4 hengen ryhmiin
etsimään rasteja, jokainen ryhmä aloittaa eri
rastilta ja merkitsee paperille rastin numeron
kohdalle löytämänsä kirjaimen. Jos kirjaimia ei
merkitä rastien numeroiden kohdalle, tulevat
ne kaikille ryhmille sekalaisessa järjestyksessä,
mutta se ei haittaa, sanan muodostaminen
muuttuu vain hiukan haastavammaksi. Kannattaa huolehtia, että ryhmät eivät näe jo etukäteen seuraavan ryhmän rastia. Tämän voi estää esimerkiksi laittamalla ryhmät kiertämään
numeroituja rasteja sekalaisessa järjestyksessä,
keräämällä kaikki ryhmät yhteen aina yhden
rastin jälkeen ja antamalla vasta silloin seuraavan rastin numeron tai laittamalla rastit riittävän kauaksi toisistaan.
Kevätseuranta
Kevät etenee vauhdilla. Ketkä ovat nähneet jo
leskenlehden ja sinivuokon? Kauanko kevätpiippo kukkii? Milloin maisema muuttuu harmaasta
vihreäksi? Seuraamalla samaa aluetta pidemmän aikaa huomaa parhaiten kevään merkit.
Perustetaan yhdessä koko esikouluryhmän
kanssa kevätseurantaruutu esikoulun pihalle,
lähimetsään tai lähiniitylle. Ruutu voi olla esimerkiksi 1 m x 1 m, jolloin ruutua seurataan
sen ympäriltä. Jos ruutu on isompi (esimerkiksi
3m x 3m), voidaan ruudun sisällä myös kävellä
ja mukaan mahtuu enemmän erilaisia luonnon
elementtejä, kuten puu tai puro.
Kevätseurantaruutu kannattaa perustaa partioviikolla ja seurata luonnon heräämistä koko
toukokuun ajan. Ruutu kannattaa merkitä esimerkiksi nauhalla tai pelkillä kulmiin asetetuilla
kivillä. Jos seurantaruutu perustetaan esikoulun ulkopuolelle, tulee luontoon viedyt merkit
tuoda sieltä seurannan loputtua pois.
Seurantaruutua kannattaa käydä tutkimassa
kerran viikossa ja havainnoida sekä kirjata siitä
yhdessä lomakkeelle muistiin tutkimushetken
mittaukset ja huomiot, joita voidaan
lopuksi tarkastella yhdessä.
Esikoululaiset voivat itse pohtia, mistä kevään
edistymisen huomaa eli mitä asioita seurantaruudulta kannattaa tarkastella ja mitata?
Esimerkkejä seurattaviksi asioiksi
• Säätila (aurinkoista, pilvistä, sateista),
lämpötila (mittaaminen lämpömittarilla)
ja kellonaika
• Valokuvan ottaminen seurantaruudusta
• Kasvit: mitä kasvilajeja seurantaruudulla on,
mitkä kasvilajit ovat vasta tulossa, mitkä ovat
jo kuihtumassa? Minkä kokoisia kasvit ovat?
Yhdestä kasvista voidaan mitata lehden
koko ja seurata sen kasvua.
• Havaintoja linnuista ja hyönteisistä, lisääntyykö niiden määrä ilman lämmetessä?
• Veden lämpötilan mittaaminen ja veden
tarkastelu lasipurkissa
• Mitä eroa viime kertaan tai alkuun on
havaittavissa?
12
Kierrätys
Kierrätystä on hyvä opetella jo lapsena, jotta
sen sitten taitaa aikuisenakin. Kierrätysleikki
on hauska tapa harjoitella lajittelemista.
Tarvikkeet
• Kierrätysastioita tai niiden kuvia
• Jätteitä tai niiden kuvia
Kierrätysleikissä otetaan esille erilaisia kierrätysastioita/roskakoreja tai vaihtoehtoisesti voidaan käyttää esimerkiksi värillisiä kartonkeja
kuvaamassa erilaisia jäteastioita. Esikouluissa
on hyvä merkata jäteastiat värillisillä papereilla,
koska kaikki eivät osaa vielä lukea. Tällöin on
hyvä miettiä millaiset värit kuvaavat mitäkin jätettä parhaiten. Esimerkiksi ruskea on hyvä väri
biojätteelle. Lisäksi tarvitaan joko oikeita jätteitä (jolloin niiden täytyy olla puhtaita) tai kuvia
erilasista jätteistä. Mitä enemmän on erilaisia
jäteastiavaihtoehtoja, sitä hankalampi tehtävä
on. Tehtävä kannattaa mitoittaa sen mukaan,
kuinka tuttua lajittelu on ennestään esikoulunne lapsille.
Jos esikoululaiset eivät ole ennen opetelleet
jätteiden lajittelua, on hyvä käydä yksinkertai-
sesti läpi, mihin kartongit, ruuantähteet ynnä
muut kuuluisivat ja miksi. Tämän jälkeen jokaiselle esikoululaiselle voi jakaa oman jätteen,
joka hänen tulisi laittaa oikeaan astiaan. Jätteet voidaan lajitella vuorotellen ja kaveria autetaan tarvittaessa. Vaihtoehtoisesti jätteet voidaan käydä läpi yhdessä, jolloin oikea vastaus
kerrotaan viittaamalla.
Jos oikeiden jätteiden paikalla käytetään kuvia
erilaisista jätteistä ja jäteastioiden paikalla värillisiä pahveja, kuvat voidaan lopuksi liimata
pahvialustalle. Tällöin saadaan ohjeistus siitä,
millaisia asioita erilaisiin jäteastioihin voidaan
laittaa. Nämä ohjeet voidaan ripustaa vaikka
päiväkodin jäteastioiden yläpuolelle. Lopuksi
olisi joka tapauksessa hyvä käydä tutustumassa oman esikoulun jäteastioihin.
Esimerkkejä kierrätysastioista
Biojäte, energiajäte, kierrätyspaperi, pahvi,
metalli, lasi, sekajäte, ongelmajäte, palautettavat pullot, kierrätykseen vietävät vaatteet jne.
Esimerkkejä lajiteltavista jätteistä
Sanomalehti, banaaninkuoret, säilyketölkki,
karkkipussi, lasipurkki, maitotölkki, vessapaperirulla, paristo, purkka, jukurttipurkki,
limupullo, vanha t-paita jne.
Osallistuttuaan leikkeihin lapsi
saa luontotarran taitokorttiinsa.
13
Ensiapu
Ensiavussa esikoululaisen on tärkeintä oppia, että
hätätilanteen sattuessa pitää hakea heti joku aikuinen
paikalle. Aikuisen tehtävä on ratkaista tilanne, auttaa
loukkaantunutta ja soittaa tarvittaessa hätänumeroon.
Esikoululainen voi kuitenkin jo itse harjoitella, miten
toimia pienempien haavereiden kanssa. Harjoittelusta
ei saa syntyä pelkoa, vaan turvallinen olo, kun
hätätilanteisiin on olemassa ratkaisut.
LEIKKI
LAASTARIHIPPA
SAIRAALAHIPPA
Laastarihipassa jäänyt ottaa muita kiinni tavallisen hippaleikin tapaan. Jos jäänyt koskettaa,
joutuu kiinniotettu laittamaan kätensä laastariksi kosketuskohtaan. Jos jäänyt saa kiinni toisen kerran, laitetaan toinen laastari koskettamiskohtaan ja juostaan ilman käsiä. Kolmannesta kosketuksesta joutuu pois pelistä, koska
laastareita ei enää ole käytettävissä. Vaihtoehtoisesti voidaan sopia, että ensimmäinen
haava on jo parantunut ja laastarin voi siirtää
uuteen paikkaan. Jääjiä voidaan valita useampia eivätkä ne vaihdu ennen kuin opettaja
vaihtaa uudet jääjät tilalle.
Sairaalahipassa jäänyt (voidaan nimetä
bakteeriksi tai virukseksi, esimerkiksi borrelia,
e.coli, pneumokokkibakteeri, influenssavirus)
ottaa muita kiinni ja kiinniotettu menee maahan selälleen makaamaan. Muut voivat pelastaa kiinniotetun kantamalla hänet yhteen sairaaloista (esimerkiksi jumppamatolle), jonka
jälkeen sairastunut saa jatkaa juoksemista.
Kannattaa sopia, että kantajia (ambulanssityöntekijöitä) täytyy olla aina neljä, jolloin joka
raajaan saadaan kantaja. Jääjät vaihtuvat vasta
opettajan käskystä. Sairaskuljetuksen aikana
kantajia ei saa ottaa kiinni. Voidaan myös sopia,
että sairastunut menee makaamisen sijaan
kyykkyyn ja joku muu pelastaa hänet saattamalla hänet sairaalaan.
14
Haava
Tarvikkeet
• Laastareita
• Desinfiointiainetta
• Pumpulia
Aluksi pohditaan, mitä pitää tehdä, jos tulee
haava. Opettaja näyttää kaikille, miten haava
puhdistetaan, miten laastari avataan ja kiinnitetään. Jakaudutaan pareittain ja jokainen saa
itse keksiä, mihin on saanut haavan ja miksi.
Haavan paikka näytetään toiselle parista ja
pari saa putsata haavan pumpuliin laittamallaan desinfiointiaineella ja laittaa haavan päälle laastarin. Haavan paikka voidaan haluttaessa
merkitä myös punaisella ihomaalilla (veri).
Palovamma
Mikä on palovamma? Mitä sille pitää tehdä?
Onko kukaan koskaan polttanut sormeaan?
Esikouluryhmä voi yhdessä miettiä, mistä palovamman voi saada ja millaisia erilaisia palovammoja voi olla. Pienen palovamman ensiapuna voi harjoitella palovamman huuhtelua
viileällä tai huoneenlämpöisellä vedellä. Palovammaa tulisi huuhdella juoksevan veden
alla vähintään kymmenen minuuttia.
Osallistuttuaan
ensiapuaktiviteetteihin
lapsi saa tarran
taitokorttiinsa.
15
Hätäpuhelun soittaminen
Kotona tai ulkona sattuvassa hätätilanteessa
lapsi saattaa olla yksin ja joutua toimimaan nopeasti. Lapsen on hyvä osata soittaa hätänumeroon myös, jos aikuiselle sattuu jotain, eikä
muita aikuisia ole riittävän lähellä. Esikoululaiselle on tärkeää selvittää numeroiden merkitys
ja sijainti puhelimessa. Lasten kanssa tulee käydä myös huolellisesti läpi, miten ja millaisessa
tilanteessa hätänumeroon soitetaan.
Lapselle pitää myös opettaa, ettei puhelimella
saa leikkiä, eikä varsinkaan 112 hätänumerolla,
johon voi aina soittaa myös ilman sim-korttia
tai saldorajasta huolimatta. Pilanpäiten tai
vahingossa tehty soitto hätänumeroon saattaa
viivyttää apua todellisilta avuntarvitsijoilta.
Tositilannetta varten voi harjoitella etukäteen
leikin avulla.
Esikoululaiset voivat harjoitella hätänumeroon
soittamista lelupuhelimella. He voivat pareittain tai pienryhmissä keksiä hätätapauksen,
mitä on tapahtunut, kenelle ja missä (osoite
tai esikoulun nimi). Opettaja ”vastaa” heidän
puheluunsa ja esittää hätäkeskuspäivystäjää.
On tärkeää, että esikoululainen osaa vastata
kysymyksiin ja lopettaa puhelun vasta, kun
saa siihen luvan.
Apukysymykset hätäkeskuspäivystäjää
esittävälle opettajalle
• Kuka soittaa?
• Mitä on tapahtunut ja kenelle?
• Onko paikalla aikuisia?
• Missä on tapahtunut, osoite?
• Kertoo lapselle, mitä hänen tulee tehdä,
esimerkiksi laittaa laastari
• Pyytää tarvittaessa jonkun tulemaan vastaan
esikoulun ovelle
• Antaa luvan sulkea puhelimen
16
Yhteistoiminta
Yhdessä toimimalla voidaan saada aikaan asioita, joihin
kukaan ei pystyisi yksin. Yhdessä toimiessa opitaan
ottamaan toiset paremmin huomioon ja ryhmän
yhteenkuuluvuuden tunne kasvaa. Seuraavista hauskoista
harjoituksista kukin esikouluryhmä voi valita mieleisensä.
Ne kannattaa tehtävästä riippuen tehdä koko ryhmän
kanssa tai pienryhmissä (4 – 5 esikoululaista).
Riviin järjesty
Esikoululaiset menevät seisomaan kaikki samalle penkille (tai jollekin muulle kapealle ja
pitkälle korokkeelle, esimerkiksi puun rungolle) ja opettaja kertoo, minkä ominaisuuden
mukaan heidän pitää järjestäytyä uuteen järjestykseen ilman, että kukaan tippuu alas.
Järjestäytyä voi esimerkiksi paidan tai hiusten
värin mukaan, sisarusten lukumäärän mukaan,
etunimen mukaan aakkosjärjestykseen, syntymäpäiväkuukauden, syntymäpäivänpäivän
tai iän mukaan tai vaikka samaan järjestykseen
kuin omat naulakot esikoulussa ovat.
Penkki voi toimia myös mielipidejanana, jolloin
toisessa päässä on kyllä ja toisessa ei, jolloin
lapset järjestäytyvät penkin eri päihin tai jäävät
keskiväliin. Penkin sijaan voidaan käyttää pelkkää viivaa lattiassa. Opettajat tai esikoululaiset
voivat esittää kysymykset.
Esimerkkikysymyksiä
• Tykkään leikkiä luonnossa,
• Minua jännittää koulun alkaminen,
• Sininen on lempivärini.
17
Avaruusolio
Opettaja kertoo kaikille pienryhmille, kuinka
monella raajalla avaruusolio seisoo.
Esimerkiksi viisi jalkaa ja kaksi kättä, jolloin jokainen ryhmä yrittää muodostaa avaruusolioasetelman, jossa vain mainitut raajat koskevat maahan niin, että kaikki ryhmän jäsenet
ovat mukana. Avaruusoliosta voidaan tehdä
mitä mielikuvituksellisimpia, kun otetaan käyttöön kyynärpäät, polvet, peput, päät ja sormet.
Suon ylitys
Koko esikouluryhmä voi ylittää kuvitteellisen
suon samaan aikaan, mukaan tarvitaan kaksi
lankkua, jotta jalat eivät uppoaisi suohon.
Lankkujen kannattaa olla sen kokoisia, että
koko ryhmä mahtuu juuri ja juuri seisomaan
yhdelle lankulle.
Miten suo sitten voidaan ylittää? Suon
ympäri päästään kävelemään, kun kaikki menevät seisomaan toiselle lankuista ja takana
oleva lankku siirretään aina edessä olevan
eteen. Yhdessä toimimalla varmistetaan, että
kukaan ei tipu suon silmään.
Nopein ja nokkelin
Osallistuttuaan
leikkeihin lapsi
saa tarran
taitokorttiinsa.
Pienryhmät kisailevat toisiaan vastaan. Ryhmät
yrittävät mahdollisimman nopeasti löytää halutun tavaran ja palata takaisin näyttämään
tavara. Kaikille sanotaan samaan aikaan ohje
siitä, millainen tavara pitää hakea.
Esimerkkejä
• jotain pyöreää
• jotain sinistä
• jotain mahdollisimman pientä
• jotain kylmää
• jotain pitkää ja kapeaa jne.
18
Moninaisuus
Partio on kaikille avointa harrastustoiminta katsomatta kenenkään
kulttuuriseen, uskonnolliseen tai kielelliseen taustaan tai muihin
henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Tämän teeman aktiviteetit tarjoavat
toiminnallisia vinkkejä siihen, miten lapsiryhmässä voi käsitellä
kysymyksiä erilaisuudesta ja ennakkoluuloista.
Aistit käyttöön
Luontoa on jännittävää tutkia myös näköaistia
käyttämättä. Miltä jäkälä tuntuu poskea vasten, tuoksuuko vaahteran lehti, millainen ääni
varpusella on? Kaikki eivät pääse näkemään
luonnon väriloistoa tai myrskyävää merta. Aktiviteetin aikana tutustutaan maailmaan näkövammaisen roolissa.
Jokainen esikoululainen etsii jännittävän luontokappaleen, eikä näytä sitä muille lapsille,
mutta opettajalla sen voi tarkastuttaa. Piirissä
kaikki laittavat vuorollaan oman löytönsä kiertämään ja jokainen saa tunnustella ja haistella
sitä silmät kiinni ja yrittää mielessään arvata,
mikä se on.
Jokaisen kierroksen lopuksi kaikki voivat kertoa, mitä kokivat ja löydön tuoja saa esitellä
luontokappaleensa. Tämä kannattaa tehdä esimerkiksi kahdessa ryhmässä, jolloin voidaan
tutustua mahdollisimman moneen löytöön.
Opettajan löytö voi olla esimerkiksi marja tai
syötävä kasvi, jota jokainen voi lopuksi maistaa.
Lisäksi voidaan pysähtyä puoleksi minuutiksi kuuntelemaan luonnon ääniä ja kertoa, mitä
kukakin kuuli. Liittyivätkö useimmat äänet ihmisen toimintaan vai olivatko ne luonnon ääniä? Millainen maailma on ilman näköaistia?
LEIKKI
DOMINO
Yhtä henkilöä pyydetään ajattelemaan kahta
henkilökohtaista luonteenpiirrettä, esimerkiksi
olen tyttö ja minulla on kaksi veljeä. Luonteenpiirteet hän esittelee ryhmälle näin; “Minun vasemmalla puolellani on tyttö ja minun oikealla
puolella minulla on kaksi veljeä”. Joku toinen
ryhmästä, joka jakaa yhden luonteenpiirteistä,
19
tulee pitämään kiinni ensimmäisen henkilön
oikeasta tai vasemmasta kädestä (yhteisen
ominaisuuden mukaan). Tämä henkilö kertoo
sitten uuden ominaisuuden vapaalle puolelleen. Esimerkiksi minun oikealla puolella on
tyttö ja minun vasemmalla puolella minulla
on ruskeat silmät. Kaikki ryhmän jäsenet kertovat vuorollaan oman ominaisuutensa, niin
että lopussa jokainen on muiden kanssa piirissä. Jos kerrottua ominaisuutta ei ole kenelläkään ryhmässä, eikä dominoa voida jatkaa,
pyydetään pelaajia keksimään toinen ominaisuus niin, että peli voi jatkua.
Värit
Tarvikkeet
• Värillisiä, itseliimautuvia post-it-lappuja.
• Voiko kuka tahansa tulla mukaan näihin
ryhmiin?
• Ketkä ovat omassa yhteiskunnassamme
niitä, jotka jäävät ulkopuolelle ja mitä asialle
voisi tehdä?
Tarinatuokio
Pelien ja leikkien lisäksi moninaisuuskasvatuksessa voidaan käyttää tarinankerrontaa.
Tutustukaa jonkin toisen maan lasten elämään
satujen avulla. Millainen lasten maailma on?
Mitä arkielämään kuuluu?
Tehkää aiheesta kuvakollaasi eskarin seinälle.
Piirtäkää, maalatkaa, käyttäkää lehtikuvia ja
tekstinpätkiä. Tällä tavoin jokainen voi myös
kertoa oman tarinansa.
Voitte myös valmistaa tarinan pohjalta
näytelmän.
Esimerkiksi 16 henkilön ryhmälle 4 sinistä, 4 punaista,
4 keltaista, 3 vihreää ja yksi valkoinen tarra.
Liimataan tarra jokaisen esikoululaisen otsaan
siten, etteivät he näe, minkä värisen tarran saavat. Osallistujien on tarkoitus muodostaa ryhmiä toisten samanväristen kanssa. Leikin aikana ei saa puhua, vaan on tultava toimeen
non-verbaalisella kommunikaatiolla (ilman
puhetta). Esikoululaiset voivat selittää toisilleen värejä esimerkiksi omien vaatteiden
värien avulla.
Lopuksi ryhmää autetaan käsittelemään harjoituksen herättämiä tunteita ja ajatuksia.
• Miltä tuntui, kun kohtasit ensimmäistä
kertaa jonkun, jolla on samanvärinen tarra?
• Miltä tuntui henkilöstä, jolla oli erilainen
tarra (valkoinen) kuin kenelläkään muulla?
• Yritittekö auttaa toisianne löytämään
oman ryhmän?
• Mihin eri ryhmiin sinä kuulut? Esim. jalkapallojoukkueeseen, esikouluryhmään, kerhoo…
Tarvikkeet
• Satukirja
• Paperia
• Värikyniä/vesivärejä
• Lehtiä
• Liimaa, sakset
Osallistuttuaan
aktiviteetteihin
lapsi saa
moninaisuustarran
taitokorttiinsa.
20
Lisää tietoa
partiosta
Partio on vastavoima ”Miks mun
pitäis” ja ”Ei kuulu mulle” -asenteille.
Partiossa toimitaan ryhmissä, jotka
noudattavat partio-ohjelmaa.
Tärkeää on se, että saa tehdä
itse. Pienimmätkin partiolaiset
osallistuvat puuhiin – vastuun
antaminen nuorille on partion
perusidea. Seikkailu ja elämykset
kuuluvat partioon. Terve luottamus
omiin kykyihin kasvaa! Ryhmässä
oppii myös, että kaikkien ei tarvitse
osata kaikkea eikä ole olemassa
parasta partiolaista.
Partiossa opitaan monenlaisia taitoja: liikutaan luonnossa
kävellen, hiihtäen, kiiveten, meloen ja purjehtien. Osataan
antaa ensiapua tai lauletaan iltanuotiolla ja kitara soi. Tunnetaan maamerkit ja yövytään tulilla. Partio antaa nuorille
kansainvälisiä kokemuksia ja rakentaa kulttuurien välistä
yhteisymmärrystä. Partio sopii kaikille, joita kiinnostaa monipuolinen ja luonnonläheinen toiminta yhdessä toisten
kanssa. Partiota harrastetaan paikallisyhdistyksissä eli 750
lippukunnassa ympäri Suomen. Suomessa partiotoiminnassa on vuosittain mukana yli 65000 jäsentä ja maailmassa
partiolaisia on 45 miljoonaa, yli 200 maassa. Partio on kaikille avointa ja puoluepoliittisesti sitoutumatonta toimintaa.
21
Lippukunta osana
partiomaailmaa
Partiossa paikallisyhdistystä kutsutaan lippukunnaksi. Lippukunta on toiminnan perusyksikkö. Lippukuntia on suuria ja pieniä. Lippukunnat voivat olla joko tyttö-, poika- tai yhteislippukuntia. Suomen noin 750:stä lippukunnasta yli puolessa on jäseninä sekä tyttöjä että
poikia. Monilla lippukunnilla on tukenaan taustayhteisö, joka voi olla seurakunta, aatteellinen
tai uskonnollinen yhdistys, kunta, vanhempainneuvosto tai yritys. Lippukuntien yhteystiedot
ja paljon muuta tietoa löydät täältä:
www.partio.fi
Partio on organisoitu Suomessa kolmeen tasoon: paikallisyhdistyksiin eli lippukuntiin sekä
näiden toimintaa tukeviin partiopiireihin ja
keskusjärjestöön Suomen Partiolaisiin. Jokainen lippukunta kuuluu partiopiiriin, joita Suomessa on kymmenen. Piirijako myötäilee maakuntajakoa. Järjestön keskustoimisto, Partioasema, sijaitsee Helsingin Töölössä.
Maailmassa on kaksi partiolaisten maailmanjärjestöä, joihin myös Suomen Partiolaiset kuuluu: The World Association of Girl Guides and
Girl Scouts (WAGGGS) ja World Organisation of the Scout Movement (WOSM).
Näiden kahden maailmanjärjestön
kautta partiotoiminta nivoutuu yhtenäiseksi. Suomen Partiolaiset ja keskusjärjestön kautta kaikki partiolaiset ovat molempien kattojärjestöjen jäseniä. Partiolupaus ja -laki ovat yhteisiä kaikille
maailman partiolaisille.
22
Partio
kuuluu kaikille
& kaikenikäisille!
Sudenpennut
Sudenpennut ovat 7 –10-vuotiaita
partiolaisia, joiden ryhmää kutsutaan
laumaksi. Sudenpennut kokoontuvat
kerran viikossa partiokololle. Laumailloissa leikitään, seikkaillaan ja opetellaan kädentaitoja. Lisäksi osallistutaan
retkille, leireille ja sudenpentukisoihin
sekä -tapahtumiin.
Tarpojat
Seikkailijat
Seikkailijat ovat 10 –12-vuotiaita
partiolaisia, jotka opettelevat partion perustaitoja ja retkeilevät paljon.
Seikkailijat kokoontuvat joukkueensa
kanssa viikoittain. Seikkailija taivaltaa
tutkimusmatkailijan lailla: niin retkikeittimet, ensiapu, rakentelu kuin
solmutkin tulevat tutuiksi.
Tarpojat eli 12 –15-vuotiaat partiolaiset toimivat vartioissa, tytöt ja pojat omissaan. Vartiot
kokoontuvat viikoittain. Tarpojien ohjelmassa
korostuu yhdessä toimiminen ja kavereiden
kanssa koetut elämykset. Noin kerran kuukaudessa järjestettävissä ikäkauden yhteisissä tapaamisissa (retkillä, leireillä, kursseilla tai muissa tapahtumissa) tarpojat tapaavat lippukunnan muita tarpojia.
23
Samoajat
Samoajat ovat 15 –17-vuotiaita partiolaisia. Samoajien partio-ohjelmaan
kuuluu olennaisena osana ryhmänohjaajakoulutus ja johtamisharjoittelu.
Samoajat toimivat tarpojaikäisten vartionjohtajina. Samoajat suunnittelevat
toimintaansa yhdessä aikuisen luotsinsa kanssa ryhmän kiinnostuksen
kohteiden mukaisesti. Samoajat
toimivat viikoittain kokoontuvissa
vartioissa, jotka tekevät myös retkiä
ja osallistuvat leireille ja tapahtumiin.
Vaeltajat
Vaeltajien, 18 –22-vuotiaden vaeltajien
ohjelmaan kuuluu niin Suomessa kuin
ulkomaillakin toteutettavia projekteja,
joissa tutustutaan muiden paikkakuntien ja maiden partiolaisiin. Kukin vaeltaja tekee henkilökohtaisen suunnitelman eli vaelluskartan, jossa hän valitsee itselleen sopivimmat aktiviteettien
suoritusvaihtoehdot. Vaeltajaohjelma
huipentuu valtakunnalliseen päätösseremoniaan.
Aikuiset
Aikuisilla tarkoitetaan yli 22-vuotiaita
partiolaisia. Partio on aikuisille mahtava vapaaehtoistoiminnan muoto, minkä avulla voi oppia ja kehittää itseään
ihmisenä sekä johtajana. Partiossa on
lukuisia pestejä ja tehtäviä, joissa voi
toimia oman elämäntilanteen ja aikataulun puitteissa. Aikuiset voivat tukea lasten ja nuorten toimintaa osallistumalla viikkotoimintaan, retkille
ja leireille, antamalla osaamistaan tai
vaikka auttamalla keikkaluontoisesti.
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa
partioharrastusta tai jatkaa sitä!
Partio on
elämää ja seikkailua.
Partiossa toimitaan luonnossa,
opitaan uusia asioita,
toimitaan yhdessä ja ennen
kaikkea saadaan uusia kavereita!
Partio on hauskanpitoa,
jolla on tarkoitus.
ww
www.partio.fi
lut
u
o
ik
s
e
/
.fi
io
t
r
a
.p
w