Opettajan opas - Suomen Partiolaiset
1 Esikoulujen PARTIOVIIKKO Opettajan opas 3 Mikä on Esikoulujen Partioviikko? 4 Partiotavat 10 Luonto 13 Ensiapu 16 Yhteistoiminta 18 Moninaisuus 20 Lisää tietoa partiosta Lähteet Aina valmiina, - Partioliike Suomessa 1910 –2010. Paavilainen 2010 OEK-laulukirja. Olarin Eräkotkat 2012 Reppu – taitokirja seikkailijoille ja tarpojille. Suomen Partiolaiset. 2009. Sudenpennun jäljet. Suomen Partiolaiset 2012 T e k i j ät Suunnittelu ja tekstit: Lina Munsterhjelm, Annu Tertsonen, Helka Otsolampi, Minna Suokas, Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Sudenpentu-seikkailijatoimikunta Ulkoasu, taitto ja kuvitus: Kallo Works Julkaisija: Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry Esimmäinen painos 2015 3 Mikä on Esikoulujen Partioviikko? Partio on hauskaa luonnon läheistä toimintaa, jossa lapset ja nuoret oppivat toimimaan yhteistyössä muiden kanssa sekä ottamaan vastuuta itsestä ja muista. Partiossa tärkeää on, että lapset pääsevät tekemään itse, kokemaan ja osallistumaan. Lisäksi partio antaa välineitä oman identiteetin ja maailmankuvan rakentamiseen. Partion tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua ja kasvattaa heistä tasapainoisia, vastuuntuntoisia, aktiivisia ja itsenäisesti ajattelevia yhteiskunnan jäseniä. Partion voi aloittaa 7-vuotiaana eikä yläikärajaa ole! Partioviikko on vuosittainen, koko Suomen laajuinen tapahtumaviikko, jota vietetään huhtikuun lopulla. Silloin partio näkyy ja kuuluu tavallista enemmän kaikelle kansalle. Voitte viettää materiaalipaketin avulla partioviikkoa teille sopivimpana ajankohtana huhti-toukokuussa. Materiaalipaketissa on ohjeita hauskojen partioaiheisten teemapäivien pitämiseen. Teemoja on yhteensä viisi: partiotaidot, ensiapu, moninaisuus, yhteistoiminnallisuus ja luonto. Jokaisen teeman alla on useita tehtäviä ohjeineen, joista ryhmä voi toteuttaa osan tai vaikka kaikki. Materiaalipaketissa on mukana kaikille esikoululaisIlle jaettavat partiotaitokortit ja niihin kuuluvat taitotarrat. Esikoululainen saa tarran korttiinsa aina, kun hän on ollut mukana jonkin teema-aktiviteetin toteuttamisessa. Lisäksi kortissa on paikka päivän hyvä työ -tarralle, minkä tarkoituksena on kannustaa lasta tekemään kotona päivän hyvä työ. Kun esikoululainen on kerännyt korttiinsa kaikkien valittujen teemojen tarrat, hän saa partioviikon päätteeksi materiaalipaketissa mukana olevan taitomerkin. Materiaali on koottu esiopetuksen opetussuunnitelman perusteita silmälläpitäen, joten sen avulla on helppo toteuttaa myös opetussuunnitelman kasvatustavoitteita. Jokainen esikoulu voi soveltaa ohjeistusta omaan esikouluunsa sopivaksi. Materiaalipaketin mukana on myös vanhemmille jaettavat partioesitteet, jotka pyydämme jakamaan esikoululaisten huoltajille. tkiä! Hauskoja partiohe 4 Partiotavat Partiossa on erilaisia symboleita eli tunnuksia, tapoja ja merkkejä. Osa symboleista on maailmanlaajuisia, kuten partiotervehdys tai partiopaidan käyttäminen. Lippukunnilla ja lippukuntaan kuuluvilla laumoilla ja vartioilla 1 on usein monia omia symboleja. Jokainen lippukunnan jäsen kantaa huivissaan lippukunnan merkkiä, paraatissa kaikuvat lippukuntahuudot ja lauman kokous voidaan aloittaa omalla laumahuudolla. Juuri tämän kaltaiset symbolit lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ryhmähenkeä lasten ja nuorten keskuudessa. Tämän aktiviteetin kautta voitte 2 tehdä ryhmällenne omia tunnisteita ja luoda ryhmähenkeä! Ryhmän oma huuto Partiossa käytetään paljon erilaisia huutoja. Esimerkiksi ruoasta voidaan kiittää huutamalla yhteen ääneen ”Emännälle kiitos!”, ja iltanuotioesitykselle huudetaan ”Hyvä kiva bra, antaa tulla lisää vaan!”. Myös partiolaisten ryhmillä on omat huutonsa, esimerkiksi: Missä parhaat teltat, majat, siellä Puijon Pakertajat! Aa-aa-alppi, kovempi kuin kalkki. Kauris, kauris, parempi kuin nauris! Koudat, kova koo, kovempaa ei oo, eikä tuu! TEHTÄVÄ Oma huuto Keksikää tekin ryhmällenne oma huuto. Voitte miettiä huutoa ensin pienissä ryhmissä, ja äänestää sitten ehdotuksista parhaan. 5 Partiohuivi 3 Partiohuivi on tärkeä osa partiolaisen pukeutumista ja kaikilla maailman partiolaisilla on huivit. Jokaisella lippukunnalla on oma huivinsa. Partiohuivi on tasasivuisen kolmion muotoinen ja Suomessa sen yleisin väri on sininen. Huivi kääritään pitkältä sivulta ja kannetaan niin, että suorakulma jää niskan kohdalle. Huivia pidetään kaulassa aina partiotapahtumissa ja –kokouksissa. Tarvikkeet • Kangasta (esimerkiksi 60 cm x 60 cm / kaksi esikoululaista) • Kangastusseja tai kangasmaalia 4 Esikoululaisten kanssa voidaan tehdä omat partiohuivit. Leikataan tasasivuisen kolmion muotoiset palat (vanhasta) kankaasta. Esimerkiksi vanha lakana käy oikein hyvin. Tämän jälkeen lapset saavat koristella huivinsa oman mielensä mukaisesti esimerkiksi kangastusseilla tai kangasmaaleilla. Yleensä huivin kuvio on laskostetun huivin selkään tulevassa kolmiossa. Huivit laskostetaan ja solmitaan kuvien mukaisesti. Huivissa käytetään merimiessolmua, mutta myös tavallinen solmu käy. Opettajat voivat auttaa, jos laskostaminen ja solmu tuntuvat lapsista hankalilta. Huiveja voidaan käyttää esikoulussa koko partioviikon ajan osana partioperinteisiin tutustumista. Tutustuttuaan partiotapoihin (s. 4–9) lapsi saa tarran taitokorttiinsa. 6 Lisää partiotapoja Päivän hyvä työ Partionimi Partiossa pyritään siihen, että jokainen tekisi päivän aikana ainakin yhden hyvän työn. Päivän hyvä työ voi olla jotain aivan pientä, kuten kaverin auttamista kengännauhojen sitomisessa, auttamista siivoamisessa tai roskan poimiminen maasta. Voitte myös esikoulussanne toteuttaa päivän hyvän työn periaatetta. Jos lapset tekevät joka päivä yhden hyvän työn, päiväkodissa voidaan yhdessä käydä läpi, mitä hyvää kukin lapsi on edellisenä päivänä tehnyt. Partiossa voidaan keksiä jokaiselle omat partionimet. Ne ovat eräänlaisia lempinimiä, jotka saattavat säilyä partiolaisella läpi elämän. Joissain lippukunnissa partiolainen ei itse saa keksiä partionimeään, vaan muut partiolaiset antavat sen hänelle. Partionimi voi olla melkein mikä vain, mutta usein se liittyy jotenkin partiolaisen luonteenpiirteisiin tai etu- tai sukunimeen. Se voi myös tulla jostain hauskasta lausahduksesta tai tapahtumasta. Keksikää kaikille ryhmänne jäsenille omat partionimet. Jos haluatte, voitte käyttää niitä koko partioviikon ajan. Kättely Partiolaiset kättelevät vasemmalla kädellä. Tapa on tuotu Afrikasta, jossa soturit kantoivat kilpeä vasemmassa kädessä. Kun he tapasivat henkilön, johon luottivat, he laskivat kilpensä ja kättelivät vasemmalla kädellä. Lisäksi vasen käsi on lähempänä sydäntä kuin oikea. Vasemmalla kädellä kättelyä voi harjoitella seuraavan leikin avulla. Kun vastaasi tulee partiolainen, kättelet häntä ja sanot oman nimesi. Sen jälkeen otat kättelemäsi kaverin nimen ja jatkat se nimi omanasi kättelemään seuraavaa. Jälleen vaihdat nimesi siihen, jonka kuulet kättelemältäsi kaverilta. Lopulta kun päädyt kättelemään henkilöä, jolla on sinun nimesi, putoat pois pelistä. 7 Sisaruspiiri Partiossa päivä päätetään sisaruspiirillä. Siinä ollaan ringissä ja pidetään vierustoveria kädestä kiinni. Käsivarret ovat ristissä niin, että vasen käsi on oikean päällä. Sisaruspiirissä lausutaan yhteen ääneen seuraava loru käsiä heilutellen hiljakseen ylhäältä alas: Hyvää yötä, onni myötä, kiitos tästä päivästä, se oli kiva! Sisaruspiirissä voidaan myös laittaa liikkeelle sähkötys (kädenpuristus). Siinä joku aloittaa puristamalla vierustoverinsa kättä ja tämä laittaa puristuksen eteenpäin toiselle vierustoverilleen. Sähkötys tehdään silmät kiinni, niin ettei kukaan kurki, missä sähkötys etenee. Jos tämä sujuu hyvin, voidaan sähkötys laittaa suuressa ryhmässä menemään myös molempiin suuntiin. Lisäksi sisaruspiirissä voidaan laulaa tai kertoa tarinoita ennen lorun lausumista. Partiotervehdys Kaikilla partiolaisilla on yhteinen tervehdys. Sudenpentujen tervehdys tehdään oikealla kädellä nostamalla kaksi sormea ohimolle, jolloin ne kuvastavat sudenpäätä ja korvia. Peukalo pidetään pikkurillin päällä merkkinä siitä, että isompi suojelee pienempää. Voitte sopia käyttävänne partiotervehdystä Partioviikon ajan esimerkiksi aamuisin. Haastetta saadaan, kun yritetään tehdä kättely ja tervehdys yhtä aikaa. (Vanhemmillekin partiolaisille se on välillä haastavaa!) TEHTÄVÄ Päivän hyvä työ Rohkaiskaa jokaista esikoululaista tekemään päivän hyvä työ kotona ainakin kerran viikon aikana. Huoltaja kuittaa esikoululaisen taitokorttiin allekirjoituksella tehdyt työt ja esikouluryhmän opettaja antaa tarran korttiin. Hyviä töitä voi tehdä myös eskarissa. 8 Partioleikkejä & –lauluja Naapurin täti Laululeikki Leikin vetäjä: Naapurin täti tuli leirille, toi mukanaan tuliaisia paljon jänniä tavaroita Kysy reilusti vaan millaisia. Oopuli taipuli Oopuli taipuli taspuli taipuli taapuli too Oopuli taipuli taspuli taipuli taapuli too Oi Serafina, oi sierra amba, Oi Serafina, sierra amba, amba, amba, amba… Muut leikkijät: No millaisia? Käsiveivin (heilutetaan oikealla kädellä) Naapurin täti tuli leirille... Kärpäslätkän (heilutetaan vasenta kättä) Bassorummun (poljetaan oikealla jalalla) Polkupyörän (poljetaan vasemmalla jalalla) Hulahulavanteen (pyöritetään lantiota) Sähköhammasharjan (heilutetaan päätä) Ja muurahaisia (juostaan ympyrää ja yritetään raapia ja ravistella muurahaisia pois) Lauletaan vuorolauluna niin että toinen ryhmä laulaa ambaa ja toinen laulun sanoja ja sitten vaihto. Jos sull lysti on Jos sull lysti on, niin kätes yhteen lyö Jos sull lysti on, niin kätes yhteen lyö Jos sull lysti on, niin tiedät sen, ja varmaan myöskin näytät sen. Jos sull lysti on, niin kätes yhteen lyö. … niin sano: Tottakai! … niin pöytään naputa … niin jalkaa tömistä … niin nouse seisomaan. 9 Hai-leikki Laurenzia Vauvahai, pam pam padamppadam äitihai, pam pam padamppadam isähai, pam pam padamppadam vaarihai, pam pam padamppadam tyttö ui, pam pam padamppadam hai hyökkää, pam pam padamppadam Viljami pelastaa, pam pam padamppadam tuhma hai, pam pam padamppadam Laurenzia pieni, Laurenzia vaan, milloin sinut taas nähdä saan? Kun on maanantai (Sama alusta, mutta maanantaina jälkeen lauletaan ”Kun on tiistai” eli) Laurenzia pieni, Laurenzia vaan, milloin sinut taas nähdä saan? Kun on maanantai Kun on tiistai Vauvahai: Kaksi sormea muodostaa hain kidan ja suu aukeaa ja sulkeutuu Äitihai: Käsi muodostaa kidan Isähai: Ranteet yhteen ja kämmenet aukeaa kidaksi Vaarihai: Nyrkit olkapäille ja kyynärpäät päällekkäin Tyttö ui: Sammakkouintia. Hai hyökkää: Kahmaisuja käsillä Viljami pelastaa: Soutaa apuun ja hakkaa haita Tuhma hai: Torutaan sormea heiluttaen Alusta niin monta kertaa, että päästään luettelemaan kaikki viikonpäivät. Jokaisen Laurenzian ja viikonpäivän kohdalla mennään kyykkyyn. Laulu lauletaan piirissä käsistä kiinni pitäen. Piiri pyörii koko ajan. 10 Luonto Partiossa tutustutaan suomalaiseen luontoon ja luonnonsuojeluun. Retket ja leirit järjestetään useimmiten metsässä, jolloin opitaan luonnossa liikkumista ja erätaitoja. Partio tarjoaa myös luontosuhteen kehittymisen monelle kaupunkilaislapselle. Tämän aktiviteetin kautta voitte tutustua lähiluontoon ja siinä liikkumiseen tai opetella luonnon kunnioittamista kierrätysleikin kautta. 11 Aakkossuunnistus Esikoulun pihasta piirretään kartta, johon merkitään numeroitujen rastien paikat mahdollisimman selkeästi. Kuvassa esimerkkikartta. Jokaiselle rastille laitetaan yksi kirjain (esimerkiksi kiinnitetään teipillä, laitetaan kiven alle tai kirjekuoreen). Kirjaimet muodostavat lopulta sanan partio, vaikeutusta saa laittamalla kirjaimet lopusta alkuun (oitrap), jolloin pohdittavaksi jää sana-arvoitus. Partio-sanalla rasteja tulee kuusi. Esikoululaiset jaetaan 2 – 4 hengen ryhmiin etsimään rasteja, jokainen ryhmä aloittaa eri rastilta ja merkitsee paperille rastin numeron kohdalle löytämänsä kirjaimen. Jos kirjaimia ei merkitä rastien numeroiden kohdalle, tulevat ne kaikille ryhmille sekalaisessa järjestyksessä, mutta se ei haittaa, sanan muodostaminen muuttuu vain hiukan haastavammaksi. Kannattaa huolehtia, että ryhmät eivät näe jo etukäteen seuraavan ryhmän rastia. Tämän voi estää esimerkiksi laittamalla ryhmät kiertämään numeroituja rasteja sekalaisessa järjestyksessä, keräämällä kaikki ryhmät yhteen aina yhden rastin jälkeen ja antamalla vasta silloin seuraavan rastin numeron tai laittamalla rastit riittävän kauaksi toisistaan. Kevätseuranta Kevät etenee vauhdilla. Ketkä ovat nähneet jo leskenlehden ja sinivuokon? Kauanko kevätpiippo kukkii? Milloin maisema muuttuu harmaasta vihreäksi? Seuraamalla samaa aluetta pidemmän aikaa huomaa parhaiten kevään merkit. Perustetaan yhdessä koko esikouluryhmän kanssa kevätseurantaruutu esikoulun pihalle, lähimetsään tai lähiniitylle. Ruutu voi olla esimerkiksi 1 m x 1 m, jolloin ruutua seurataan sen ympäriltä. Jos ruutu on isompi (esimerkiksi 3m x 3m), voidaan ruudun sisällä myös kävellä ja mukaan mahtuu enemmän erilaisia luonnon elementtejä, kuten puu tai puro. Kevätseurantaruutu kannattaa perustaa partioviikolla ja seurata luonnon heräämistä koko toukokuun ajan. Ruutu kannattaa merkitä esimerkiksi nauhalla tai pelkillä kulmiin asetetuilla kivillä. Jos seurantaruutu perustetaan esikoulun ulkopuolelle, tulee luontoon viedyt merkit tuoda sieltä seurannan loputtua pois. Seurantaruutua kannattaa käydä tutkimassa kerran viikossa ja havainnoida sekä kirjata siitä yhdessä lomakkeelle muistiin tutkimushetken mittaukset ja huomiot, joita voidaan lopuksi tarkastella yhdessä. Esikoululaiset voivat itse pohtia, mistä kevään edistymisen huomaa eli mitä asioita seurantaruudulta kannattaa tarkastella ja mitata? Esimerkkejä seurattaviksi asioiksi • Säätila (aurinkoista, pilvistä, sateista), lämpötila (mittaaminen lämpömittarilla) ja kellonaika • Valokuvan ottaminen seurantaruudusta • Kasvit: mitä kasvilajeja seurantaruudulla on, mitkä kasvilajit ovat vasta tulossa, mitkä ovat jo kuihtumassa? Minkä kokoisia kasvit ovat? Yhdestä kasvista voidaan mitata lehden koko ja seurata sen kasvua. • Havaintoja linnuista ja hyönteisistä, lisääntyykö niiden määrä ilman lämmetessä? • Veden lämpötilan mittaaminen ja veden tarkastelu lasipurkissa • Mitä eroa viime kertaan tai alkuun on havaittavissa? 12 Kierrätys Kierrätystä on hyvä opetella jo lapsena, jotta sen sitten taitaa aikuisenakin. Kierrätysleikki on hauska tapa harjoitella lajittelemista. Tarvikkeet • Kierrätysastioita tai niiden kuvia • Jätteitä tai niiden kuvia Kierrätysleikissä otetaan esille erilaisia kierrätysastioita/roskakoreja tai vaihtoehtoisesti voidaan käyttää esimerkiksi värillisiä kartonkeja kuvaamassa erilaisia jäteastioita. Esikouluissa on hyvä merkata jäteastiat värillisillä papereilla, koska kaikki eivät osaa vielä lukea. Tällöin on hyvä miettiä millaiset värit kuvaavat mitäkin jätettä parhaiten. Esimerkiksi ruskea on hyvä väri biojätteelle. Lisäksi tarvitaan joko oikeita jätteitä (jolloin niiden täytyy olla puhtaita) tai kuvia erilasista jätteistä. Mitä enemmän on erilaisia jäteastiavaihtoehtoja, sitä hankalampi tehtävä on. Tehtävä kannattaa mitoittaa sen mukaan, kuinka tuttua lajittelu on ennestään esikoulunne lapsille. Jos esikoululaiset eivät ole ennen opetelleet jätteiden lajittelua, on hyvä käydä yksinkertai- sesti läpi, mihin kartongit, ruuantähteet ynnä muut kuuluisivat ja miksi. Tämän jälkeen jokaiselle esikoululaiselle voi jakaa oman jätteen, joka hänen tulisi laittaa oikeaan astiaan. Jätteet voidaan lajitella vuorotellen ja kaveria autetaan tarvittaessa. Vaihtoehtoisesti jätteet voidaan käydä läpi yhdessä, jolloin oikea vastaus kerrotaan viittaamalla. Jos oikeiden jätteiden paikalla käytetään kuvia erilaisista jätteistä ja jäteastioiden paikalla värillisiä pahveja, kuvat voidaan lopuksi liimata pahvialustalle. Tällöin saadaan ohjeistus siitä, millaisia asioita erilaisiin jäteastioihin voidaan laittaa. Nämä ohjeet voidaan ripustaa vaikka päiväkodin jäteastioiden yläpuolelle. Lopuksi olisi joka tapauksessa hyvä käydä tutustumassa oman esikoulun jäteastioihin. Esimerkkejä kierrätysastioista Biojäte, energiajäte, kierrätyspaperi, pahvi, metalli, lasi, sekajäte, ongelmajäte, palautettavat pullot, kierrätykseen vietävät vaatteet jne. Esimerkkejä lajiteltavista jätteistä Sanomalehti, banaaninkuoret, säilyketölkki, karkkipussi, lasipurkki, maitotölkki, vessapaperirulla, paristo, purkka, jukurttipurkki, limupullo, vanha t-paita jne. Osallistuttuaan leikkeihin lapsi saa luontotarran taitokorttiinsa. 13 Ensiapu Ensiavussa esikoululaisen on tärkeintä oppia, että hätätilanteen sattuessa pitää hakea heti joku aikuinen paikalle. Aikuisen tehtävä on ratkaista tilanne, auttaa loukkaantunutta ja soittaa tarvittaessa hätänumeroon. Esikoululainen voi kuitenkin jo itse harjoitella, miten toimia pienempien haavereiden kanssa. Harjoittelusta ei saa syntyä pelkoa, vaan turvallinen olo, kun hätätilanteisiin on olemassa ratkaisut. LEIKKI LAASTARIHIPPA SAIRAALAHIPPA Laastarihipassa jäänyt ottaa muita kiinni tavallisen hippaleikin tapaan. Jos jäänyt koskettaa, joutuu kiinniotettu laittamaan kätensä laastariksi kosketuskohtaan. Jos jäänyt saa kiinni toisen kerran, laitetaan toinen laastari koskettamiskohtaan ja juostaan ilman käsiä. Kolmannesta kosketuksesta joutuu pois pelistä, koska laastareita ei enää ole käytettävissä. Vaihtoehtoisesti voidaan sopia, että ensimmäinen haava on jo parantunut ja laastarin voi siirtää uuteen paikkaan. Jääjiä voidaan valita useampia eivätkä ne vaihdu ennen kuin opettaja vaihtaa uudet jääjät tilalle. Sairaalahipassa jäänyt (voidaan nimetä bakteeriksi tai virukseksi, esimerkiksi borrelia, e.coli, pneumokokkibakteeri, influenssavirus) ottaa muita kiinni ja kiinniotettu menee maahan selälleen makaamaan. Muut voivat pelastaa kiinniotetun kantamalla hänet yhteen sairaaloista (esimerkiksi jumppamatolle), jonka jälkeen sairastunut saa jatkaa juoksemista. Kannattaa sopia, että kantajia (ambulanssityöntekijöitä) täytyy olla aina neljä, jolloin joka raajaan saadaan kantaja. Jääjät vaihtuvat vasta opettajan käskystä. Sairaskuljetuksen aikana kantajia ei saa ottaa kiinni. Voidaan myös sopia, että sairastunut menee makaamisen sijaan kyykkyyn ja joku muu pelastaa hänet saattamalla hänet sairaalaan. 14 Haava Tarvikkeet • Laastareita • Desinfiointiainetta • Pumpulia Aluksi pohditaan, mitä pitää tehdä, jos tulee haava. Opettaja näyttää kaikille, miten haava puhdistetaan, miten laastari avataan ja kiinnitetään. Jakaudutaan pareittain ja jokainen saa itse keksiä, mihin on saanut haavan ja miksi. Haavan paikka näytetään toiselle parista ja pari saa putsata haavan pumpuliin laittamallaan desinfiointiaineella ja laittaa haavan päälle laastarin. Haavan paikka voidaan haluttaessa merkitä myös punaisella ihomaalilla (veri). Palovamma Mikä on palovamma? Mitä sille pitää tehdä? Onko kukaan koskaan polttanut sormeaan? Esikouluryhmä voi yhdessä miettiä, mistä palovamman voi saada ja millaisia erilaisia palovammoja voi olla. Pienen palovamman ensiapuna voi harjoitella palovamman huuhtelua viileällä tai huoneenlämpöisellä vedellä. Palovammaa tulisi huuhdella juoksevan veden alla vähintään kymmenen minuuttia. Osallistuttuaan ensiapuaktiviteetteihin lapsi saa tarran taitokorttiinsa. 15 Hätäpuhelun soittaminen Kotona tai ulkona sattuvassa hätätilanteessa lapsi saattaa olla yksin ja joutua toimimaan nopeasti. Lapsen on hyvä osata soittaa hätänumeroon myös, jos aikuiselle sattuu jotain, eikä muita aikuisia ole riittävän lähellä. Esikoululaiselle on tärkeää selvittää numeroiden merkitys ja sijainti puhelimessa. Lasten kanssa tulee käydä myös huolellisesti läpi, miten ja millaisessa tilanteessa hätänumeroon soitetaan. Lapselle pitää myös opettaa, ettei puhelimella saa leikkiä, eikä varsinkaan 112 hätänumerolla, johon voi aina soittaa myös ilman sim-korttia tai saldorajasta huolimatta. Pilanpäiten tai vahingossa tehty soitto hätänumeroon saattaa viivyttää apua todellisilta avuntarvitsijoilta. Tositilannetta varten voi harjoitella etukäteen leikin avulla. Esikoululaiset voivat harjoitella hätänumeroon soittamista lelupuhelimella. He voivat pareittain tai pienryhmissä keksiä hätätapauksen, mitä on tapahtunut, kenelle ja missä (osoite tai esikoulun nimi). Opettaja ”vastaa” heidän puheluunsa ja esittää hätäkeskuspäivystäjää. On tärkeää, että esikoululainen osaa vastata kysymyksiin ja lopettaa puhelun vasta, kun saa siihen luvan. Apukysymykset hätäkeskuspäivystäjää esittävälle opettajalle • Kuka soittaa? • Mitä on tapahtunut ja kenelle? • Onko paikalla aikuisia? • Missä on tapahtunut, osoite? • Kertoo lapselle, mitä hänen tulee tehdä, esimerkiksi laittaa laastari • Pyytää tarvittaessa jonkun tulemaan vastaan esikoulun ovelle • Antaa luvan sulkea puhelimen 16 Yhteistoiminta Yhdessä toimimalla voidaan saada aikaan asioita, joihin kukaan ei pystyisi yksin. Yhdessä toimiessa opitaan ottamaan toiset paremmin huomioon ja ryhmän yhteenkuuluvuuden tunne kasvaa. Seuraavista hauskoista harjoituksista kukin esikouluryhmä voi valita mieleisensä. Ne kannattaa tehtävästä riippuen tehdä koko ryhmän kanssa tai pienryhmissä (4 – 5 esikoululaista). Riviin järjesty Esikoululaiset menevät seisomaan kaikki samalle penkille (tai jollekin muulle kapealle ja pitkälle korokkeelle, esimerkiksi puun rungolle) ja opettaja kertoo, minkä ominaisuuden mukaan heidän pitää järjestäytyä uuteen järjestykseen ilman, että kukaan tippuu alas. Järjestäytyä voi esimerkiksi paidan tai hiusten värin mukaan, sisarusten lukumäärän mukaan, etunimen mukaan aakkosjärjestykseen, syntymäpäiväkuukauden, syntymäpäivänpäivän tai iän mukaan tai vaikka samaan järjestykseen kuin omat naulakot esikoulussa ovat. Penkki voi toimia myös mielipidejanana, jolloin toisessa päässä on kyllä ja toisessa ei, jolloin lapset järjestäytyvät penkin eri päihin tai jäävät keskiväliin. Penkin sijaan voidaan käyttää pelkkää viivaa lattiassa. Opettajat tai esikoululaiset voivat esittää kysymykset. Esimerkkikysymyksiä • Tykkään leikkiä luonnossa, • Minua jännittää koulun alkaminen, • Sininen on lempivärini. 17 Avaruusolio Opettaja kertoo kaikille pienryhmille, kuinka monella raajalla avaruusolio seisoo. Esimerkiksi viisi jalkaa ja kaksi kättä, jolloin jokainen ryhmä yrittää muodostaa avaruusolioasetelman, jossa vain mainitut raajat koskevat maahan niin, että kaikki ryhmän jäsenet ovat mukana. Avaruusoliosta voidaan tehdä mitä mielikuvituksellisimpia, kun otetaan käyttöön kyynärpäät, polvet, peput, päät ja sormet. Suon ylitys Koko esikouluryhmä voi ylittää kuvitteellisen suon samaan aikaan, mukaan tarvitaan kaksi lankkua, jotta jalat eivät uppoaisi suohon. Lankkujen kannattaa olla sen kokoisia, että koko ryhmä mahtuu juuri ja juuri seisomaan yhdelle lankulle. Miten suo sitten voidaan ylittää? Suon ympäri päästään kävelemään, kun kaikki menevät seisomaan toiselle lankuista ja takana oleva lankku siirretään aina edessä olevan eteen. Yhdessä toimimalla varmistetaan, että kukaan ei tipu suon silmään. Nopein ja nokkelin Osallistuttuaan leikkeihin lapsi saa tarran taitokorttiinsa. Pienryhmät kisailevat toisiaan vastaan. Ryhmät yrittävät mahdollisimman nopeasti löytää halutun tavaran ja palata takaisin näyttämään tavara. Kaikille sanotaan samaan aikaan ohje siitä, millainen tavara pitää hakea. Esimerkkejä • jotain pyöreää • jotain sinistä • jotain mahdollisimman pientä • jotain kylmää • jotain pitkää ja kapeaa jne. 18 Moninaisuus Partio on kaikille avointa harrastustoiminta katsomatta kenenkään kulttuuriseen, uskonnolliseen tai kielelliseen taustaan tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Tämän teeman aktiviteetit tarjoavat toiminnallisia vinkkejä siihen, miten lapsiryhmässä voi käsitellä kysymyksiä erilaisuudesta ja ennakkoluuloista. Aistit käyttöön Luontoa on jännittävää tutkia myös näköaistia käyttämättä. Miltä jäkälä tuntuu poskea vasten, tuoksuuko vaahteran lehti, millainen ääni varpusella on? Kaikki eivät pääse näkemään luonnon väriloistoa tai myrskyävää merta. Aktiviteetin aikana tutustutaan maailmaan näkövammaisen roolissa. Jokainen esikoululainen etsii jännittävän luontokappaleen, eikä näytä sitä muille lapsille, mutta opettajalla sen voi tarkastuttaa. Piirissä kaikki laittavat vuorollaan oman löytönsä kiertämään ja jokainen saa tunnustella ja haistella sitä silmät kiinni ja yrittää mielessään arvata, mikä se on. Jokaisen kierroksen lopuksi kaikki voivat kertoa, mitä kokivat ja löydön tuoja saa esitellä luontokappaleensa. Tämä kannattaa tehdä esimerkiksi kahdessa ryhmässä, jolloin voidaan tutustua mahdollisimman moneen löytöön. Opettajan löytö voi olla esimerkiksi marja tai syötävä kasvi, jota jokainen voi lopuksi maistaa. Lisäksi voidaan pysähtyä puoleksi minuutiksi kuuntelemaan luonnon ääniä ja kertoa, mitä kukakin kuuli. Liittyivätkö useimmat äänet ihmisen toimintaan vai olivatko ne luonnon ääniä? Millainen maailma on ilman näköaistia? LEIKKI DOMINO Yhtä henkilöä pyydetään ajattelemaan kahta henkilökohtaista luonteenpiirrettä, esimerkiksi olen tyttö ja minulla on kaksi veljeä. Luonteenpiirteet hän esittelee ryhmälle näin; “Minun vasemmalla puolellani on tyttö ja minun oikealla puolella minulla on kaksi veljeä”. Joku toinen ryhmästä, joka jakaa yhden luonteenpiirteistä, 19 tulee pitämään kiinni ensimmäisen henkilön oikeasta tai vasemmasta kädestä (yhteisen ominaisuuden mukaan). Tämä henkilö kertoo sitten uuden ominaisuuden vapaalle puolelleen. Esimerkiksi minun oikealla puolella on tyttö ja minun vasemmalla puolella minulla on ruskeat silmät. Kaikki ryhmän jäsenet kertovat vuorollaan oman ominaisuutensa, niin että lopussa jokainen on muiden kanssa piirissä. Jos kerrottua ominaisuutta ei ole kenelläkään ryhmässä, eikä dominoa voida jatkaa, pyydetään pelaajia keksimään toinen ominaisuus niin, että peli voi jatkua. Värit Tarvikkeet • Värillisiä, itseliimautuvia post-it-lappuja. • Voiko kuka tahansa tulla mukaan näihin ryhmiin? • Ketkä ovat omassa yhteiskunnassamme niitä, jotka jäävät ulkopuolelle ja mitä asialle voisi tehdä? Tarinatuokio Pelien ja leikkien lisäksi moninaisuuskasvatuksessa voidaan käyttää tarinankerrontaa. Tutustukaa jonkin toisen maan lasten elämään satujen avulla. Millainen lasten maailma on? Mitä arkielämään kuuluu? Tehkää aiheesta kuvakollaasi eskarin seinälle. Piirtäkää, maalatkaa, käyttäkää lehtikuvia ja tekstinpätkiä. Tällä tavoin jokainen voi myös kertoa oman tarinansa. Voitte myös valmistaa tarinan pohjalta näytelmän. Esimerkiksi 16 henkilön ryhmälle 4 sinistä, 4 punaista, 4 keltaista, 3 vihreää ja yksi valkoinen tarra. Liimataan tarra jokaisen esikoululaisen otsaan siten, etteivät he näe, minkä värisen tarran saavat. Osallistujien on tarkoitus muodostaa ryhmiä toisten samanväristen kanssa. Leikin aikana ei saa puhua, vaan on tultava toimeen non-verbaalisella kommunikaatiolla (ilman puhetta). Esikoululaiset voivat selittää toisilleen värejä esimerkiksi omien vaatteiden värien avulla. Lopuksi ryhmää autetaan käsittelemään harjoituksen herättämiä tunteita ja ajatuksia. • Miltä tuntui, kun kohtasit ensimmäistä kertaa jonkun, jolla on samanvärinen tarra? • Miltä tuntui henkilöstä, jolla oli erilainen tarra (valkoinen) kuin kenelläkään muulla? • Yritittekö auttaa toisianne löytämään oman ryhmän? • Mihin eri ryhmiin sinä kuulut? Esim. jalkapallojoukkueeseen, esikouluryhmään, kerhoo… Tarvikkeet • Satukirja • Paperia • Värikyniä/vesivärejä • Lehtiä • Liimaa, sakset Osallistuttuaan aktiviteetteihin lapsi saa moninaisuustarran taitokorttiinsa. 20 Lisää tietoa partiosta Partio on vastavoima ”Miks mun pitäis” ja ”Ei kuulu mulle” -asenteille. Partiossa toimitaan ryhmissä, jotka noudattavat partio-ohjelmaa. Tärkeää on se, että saa tehdä itse. Pienimmätkin partiolaiset osallistuvat puuhiin – vastuun antaminen nuorille on partion perusidea. Seikkailu ja elämykset kuuluvat partioon. Terve luottamus omiin kykyihin kasvaa! Ryhmässä oppii myös, että kaikkien ei tarvitse osata kaikkea eikä ole olemassa parasta partiolaista. Partiossa opitaan monenlaisia taitoja: liikutaan luonnossa kävellen, hiihtäen, kiiveten, meloen ja purjehtien. Osataan antaa ensiapua tai lauletaan iltanuotiolla ja kitara soi. Tunnetaan maamerkit ja yövytään tulilla. Partio antaa nuorille kansainvälisiä kokemuksia ja rakentaa kulttuurien välistä yhteisymmärrystä. Partio sopii kaikille, joita kiinnostaa monipuolinen ja luonnonläheinen toiminta yhdessä toisten kanssa. Partiota harrastetaan paikallisyhdistyksissä eli 750 lippukunnassa ympäri Suomen. Suomessa partiotoiminnassa on vuosittain mukana yli 65000 jäsentä ja maailmassa partiolaisia on 45 miljoonaa, yli 200 maassa. Partio on kaikille avointa ja puoluepoliittisesti sitoutumatonta toimintaa. 21 Lippukunta osana partiomaailmaa Partiossa paikallisyhdistystä kutsutaan lippukunnaksi. Lippukunta on toiminnan perusyksikkö. Lippukuntia on suuria ja pieniä. Lippukunnat voivat olla joko tyttö-, poika- tai yhteislippukuntia. Suomen noin 750:stä lippukunnasta yli puolessa on jäseninä sekä tyttöjä että poikia. Monilla lippukunnilla on tukenaan taustayhteisö, joka voi olla seurakunta, aatteellinen tai uskonnollinen yhdistys, kunta, vanhempainneuvosto tai yritys. Lippukuntien yhteystiedot ja paljon muuta tietoa löydät täältä: www.partio.fi Partio on organisoitu Suomessa kolmeen tasoon: paikallisyhdistyksiin eli lippukuntiin sekä näiden toimintaa tukeviin partiopiireihin ja keskusjärjestöön Suomen Partiolaisiin. Jokainen lippukunta kuuluu partiopiiriin, joita Suomessa on kymmenen. Piirijako myötäilee maakuntajakoa. Järjestön keskustoimisto, Partioasema, sijaitsee Helsingin Töölössä. Maailmassa on kaksi partiolaisten maailmanjärjestöä, joihin myös Suomen Partiolaiset kuuluu: The World Association of Girl Guides and Girl Scouts (WAGGGS) ja World Organisation of the Scout Movement (WOSM). Näiden kahden maailmanjärjestön kautta partiotoiminta nivoutuu yhtenäiseksi. Suomen Partiolaiset ja keskusjärjestön kautta kaikki partiolaiset ovat molempien kattojärjestöjen jäseniä. Partiolupaus ja -laki ovat yhteisiä kaikille maailman partiolaisille. 22 Partio kuuluu kaikille & kaikenikäisille! Sudenpennut Sudenpennut ovat 7 –10-vuotiaita partiolaisia, joiden ryhmää kutsutaan laumaksi. Sudenpennut kokoontuvat kerran viikossa partiokololle. Laumailloissa leikitään, seikkaillaan ja opetellaan kädentaitoja. Lisäksi osallistutaan retkille, leireille ja sudenpentukisoihin sekä -tapahtumiin. Tarpojat Seikkailijat Seikkailijat ovat 10 –12-vuotiaita partiolaisia, jotka opettelevat partion perustaitoja ja retkeilevät paljon. Seikkailijat kokoontuvat joukkueensa kanssa viikoittain. Seikkailija taivaltaa tutkimusmatkailijan lailla: niin retkikeittimet, ensiapu, rakentelu kuin solmutkin tulevat tutuiksi. Tarpojat eli 12 –15-vuotiaat partiolaiset toimivat vartioissa, tytöt ja pojat omissaan. Vartiot kokoontuvat viikoittain. Tarpojien ohjelmassa korostuu yhdessä toimiminen ja kavereiden kanssa koetut elämykset. Noin kerran kuukaudessa järjestettävissä ikäkauden yhteisissä tapaamisissa (retkillä, leireillä, kursseilla tai muissa tapahtumissa) tarpojat tapaavat lippukunnan muita tarpojia. 23 Samoajat Samoajat ovat 15 –17-vuotiaita partiolaisia. Samoajien partio-ohjelmaan kuuluu olennaisena osana ryhmänohjaajakoulutus ja johtamisharjoittelu. Samoajat toimivat tarpojaikäisten vartionjohtajina. Samoajat suunnittelevat toimintaansa yhdessä aikuisen luotsinsa kanssa ryhmän kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. Samoajat toimivat viikoittain kokoontuvissa vartioissa, jotka tekevät myös retkiä ja osallistuvat leireille ja tapahtumiin. Vaeltajat Vaeltajien, 18 –22-vuotiaden vaeltajien ohjelmaan kuuluu niin Suomessa kuin ulkomaillakin toteutettavia projekteja, joissa tutustutaan muiden paikkakuntien ja maiden partiolaisiin. Kukin vaeltaja tekee henkilökohtaisen suunnitelman eli vaelluskartan, jossa hän valitsee itselleen sopivimmat aktiviteettien suoritusvaihtoehdot. Vaeltajaohjelma huipentuu valtakunnalliseen päätösseremoniaan. Aikuiset Aikuisilla tarkoitetaan yli 22-vuotiaita partiolaisia. Partio on aikuisille mahtava vapaaehtoistoiminnan muoto, minkä avulla voi oppia ja kehittää itseään ihmisenä sekä johtajana. Partiossa on lukuisia pestejä ja tehtäviä, joissa voi toimia oman elämäntilanteen ja aikataulun puitteissa. Aikuiset voivat tukea lasten ja nuorten toimintaa osallistumalla viikkotoimintaan, retkille ja leireille, antamalla osaamistaan tai vaikka auttamalla keikkaluontoisesti. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa partioharrastusta tai jatkaa sitä! Partio on elämää ja seikkailua. Partiossa toimitaan luonnossa, opitaan uusia asioita, toimitaan yhdessä ja ennen kaikkea saadaan uusia kavereita! Partio on hauskanpitoa, jolla on tarkoitus. ww www.partio.fi lut u o ik s e / .fi io t r a .p w
© Copyright 2024