IO IN A E P AR T ARASTA ST A P E S K A R I L A I S T E N PARTIOVIIKKO OPETTAJANOPAS Sisällysluettelo Mikä on esikoululaisten partioviikko? 2 Partioperinteet 4 1. Vanhasta Uutta, Kädentaidot 7 9 2. Minä itte, Eskarikokki 3. Auts! Ensiapu11 4. Kaikki mukaan, Monikulttuurisuus 14 5. Paras ryhmähenki, Yhteistoiminnallisuus 18 6. Kevät on täällä, Luonto 21 7. Elämyksiä etsimässä, Retkeily 23 Partiopelejä ja leikkejä25 Partioaskartelua26 Partiolauluja27 Lisää tietoa partiosta32 Partioviikko on vuosittainen, koko Suomen laajuinen tapahtumaviikko, jota vietetään tänä vuonna 23.4.– 29.4.2012. Silloin partio näkyy ja kuuluu tavallista enemmän kaikelle kansalle. Tämän materiaalipaketin avulla partioviikkoa voidaan viettää myös pääkaupunkiseudun esikouluissa. Tarkoitus on tarjota hauskaa ohjelmaa esikoululaisille ja tuoda partio tutuksi heille ennen koulun alkua ja uusien harrastusten valitsemista. Materiaali on koottu esiopetuksen opetussuunnitelman perusteita 2010 silmälläpitäen, joten sen avulla on helppo toteuttaa myös opetussuunnitelman kasvatustavoitteita. Mikä on esikoululaisten partioviikko? Partio on hauskaa luonnon läheistä toimintaa, jossa lapset ja nuoret oppivat toimimaan yhteistyössä muiden kanssa ja ottamaan vastuuta itsestä ja muista. Partiossa tärkeää on, että lapset pääsevät tekemään itse, kokemaan ja osallistumaan. Lisäksi partio antaa välineitä oman identiteetin ja maailmankuvan rakentamiseen. Partion tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua ja kasvattaa heistä tasapainoisia, vastuuntuntoisia, aktiivisia ja itsenäisesti ajattelevia yhteiskunnan jäseniä. 2 Materiaalipaketissa on ohjeita hauskojen partioaiheisten teemapäivien pitämiseen. Teemoja on yhteensä seitsemän: kädentaidot, eskarikokki, ensiapu, monikulttuurisuus, yhteistoiminnallisuus, luonto ja retkeily. Näistä jokainen esikoulu voi valita mieluisimmat viisi toteutettavaksi partioviikon aikana (yksi jokaiselle päivälle). Halutessaan esikoulut voivat tietenkin toteuttaa vaikka kaikki seitsemän partiopäivää tai vain muutaman. Jokaisen teeman alla on ohjeet useamman vaihtoehtoisen askareen tai toiminnan ohjaamiseen. Riittää hyvin, että jokaisen valitun teeman alta tehdään vain yksi tai muutama askare. Halutessaan voi kuitenkin tehdä vaikka kaikki. Lisäksi materiaalissa kuvataan muutama hauska ja helppo partioperinne, joita esikoulussa kannattaa toteuttaa koko partioviikon ajan, esimerkiksi jokaisen partiopäivän aluksi ja lopuksi. Materiaalipaketissa on mukana kaikille esikoululaiselle jaettavat partiotaitokortit ja niihin kuuluvat taitotarrat. Esikoululainen saa tarran korttiinsa aina, kun hän on ollut mukana jonkin teema-aktiviteetin toteuttamisessa. Lisäksi kortissa on paikka partioperinnetarralle. Yhden tarran voi saada myös kotona tehdystä päivän hyvästä työstä (ohjeet vanhempien esitteessä). Kun esi-koululainen on kerännyt korttiinsa kaikkien valittujen teemojen tarrat ja partioperinnetarran, hänelle myönnetään partioviikon päätteeksi materiaalipaketissa mukana oleva taitomerkki. Jokainen esikoulu voi soveltaa ohjeistusta omaan esikouluunsa sopivaksi. Toivoisimme kuitenkin, että materiaalin partioaktiviteetteja toteuttaessanne liittäisitte toiminnan aina partioon. Materiaalipaketin mukana on myös vanhemmille jaettavat partioesitteet, jotka pyydämme jakamaan esikoululaisten huoltajille. Partioviikon toteuttaneet esikoulut voivat lisäksi osallistua kilpailuun, jossa parhaan eskarihuudon keksinyt esikouluryhmä palkitaan. Eskarihuuto-ohjeet löydät materiaalin partioperinteet –osiosta. Kevään päätteeksi keräämme kootusti palautetta sähköisellä lomakkeella, joka lähetetään osallistuneille. Täyttämällä palautelomakkeen voi samalla osallistua eskarihuutokilpailuun. Palautetta voi lähettää myös osoitteeseen [email protected]. Hauskoja partiohetkiä! Pääkaupunkiseudun Partiolaiset PARTIOPERINTEET Partionimi Partiossa voidaan keksiä jokaiselle omat partionimet. Ne ovat eräänlaisia lempinimiä, jotka saattavat säilyä partiolaisella läpi elämän. Joissain lippukunnissa partiolainen ei itse saa keksiä partionimeään, vaan muut partiolaiset antavat sen hänelle. Partionimi voi olla melkein mikä vain, mutta usein se liittyy jotenkin partiolaisen luonteenpiirteisiin tai etu- tai sukunimeen. Se voi myös tulla jostain hauskasta lausahduksesta tai tapahtumasta. Kättely Partiolaiset kättelevät vasemmalla kädellä. Tapa on tuotu Afrikasta, jossa soturit kantoivat kilpeä vasemmassa kädessä. Kun he tapasivat henkilön, johon luottivat, he laskivat kilpensä ja kättelivät vasemmalla kädellä. Lisäksi vasen käsi on lähempänä sydäntä kuin oikea. Vasemmalla kädellä kättelyä voi harjoitella seuraavan leikin avulla. Kun vastaasi tulee partiolainen, kättelet häntä ja sanot oman nimesi. Sen jälkeen otat kättelemäsi kaverin nimen ja jatkat se nimi omanasi kättelemään seuraavaa. Jälleen vaihdat nimesi siihen, jonka kuulet kättelemältäsi kaverilta. Lopulta kun päädyt kättelemään henkilöä, jolla on sinun nimesi, putoat pois pelistä. Keksikää kaikille ryhmänne jäsenille omat partionimet. Jos haluatte, voitte käyttää niitä koko viikon ajan. Partiotervehdys Kaikilla partiolaisilla on yhteinen tervehdys. Se tehdään oikealla kädellä nostamalla kaksi sormea ohimolle, jolloin ne kuvastavat sudenpäätä ja korvia. Peukalo pidetään pikkurillin päällä merkkinä siitä, että isompi suojelee pienempää. Voitte sopia esikoulussa käyttävänne partiotervehdystä partioviikon aikana esimerkiksi aamuisin. Haastetta saadaan, kun yritetään tehdä kättely ja tervehdys yhtä aikaa. (Vanhemmillekin partiolaisille se on välillä haastavaa!) 4 Sisaruspiiri Partiohuudot Partiossa päivä päätetään sisaruspiirillä. Siinä ollaan ringissä ja pidetään vierustoveria kädestä kiinni. Käsivarret ovat ristissä niin, että vasen käsi on oikean päällä. Sisaruspiirissä lausutaan yhteen ääneen seuraava loru käsiä heilutellen hiljakseen ylhäältä alas: Partiossa käytetään paljon erilaisia huutoja. Esimerkiksi kiittäminen leiriruuasta voi tapahtua huutamalla kovaan ääneen ”emännälle kiitos!”. Lisäksi lippukunnilla on omat lippukuntahuutonsa. Tässä muutama esimerkki: Maahiset huutaa: Maa, Maa, Maa, ei mikään Muumimaa, vaan Maahiset! Hyvää yötä onni myötä kiitos tästä päivästä se oli kiva! Koudat puolestaan huutaa: Koudat kova koo, kovempaa ei oo, eikä tuu! Sisaruspiirissä voidaan myös laittaa liikkeelle sähkötys (kädenpuristus). Siinä joku aloittaa puristamalla vierustoverinsa kättä ja tämä laittaa puristuksen eteenpäin toiselle vierustoverilleen. Sähkötys tehdään silmät kiinni, niin ettei kukaan kurki, missä sähkötys etenee. Jos tämä sujuu hyvin voidaan sähkötys laittaa suuressa ryhmässä menemään myös molempiin suuntiin. Lisäksi sisaruspiirissä voidaan laulaa tai kertoa tarinoita ennen lorun lausumista. Keksikää esikoulullenne oma ”eskarihuuto”, tällä huudolla voitte osallistua kaikkien pääkaupunkiseudun esikoulujen väliseen partiohuutokilpailuun, jossa paras huuto palkitaan. Kilpailuun pääsee osallistumaan samalla, kun täyttää sähköisen palautekyselyn, joka lähetetään osallistuneille tai lähettämällä partiohuudon osoitteeseen [email protected]. 5 Päivän hyvä työ Partiossa pyritään siihen, että jokainen tekisi päivän aikana ainakin yhden hyvän työn. Päivän hyvä työ voi olla jotain aivan pientä, kuten kaverin auttamista kengännauhojen sitomisessa, auttamista siivoamisessa tai roskan poimiminen maasta. Voitte myös esikoulussanne toteuttaa päivän hyvän työn periaatetta. Jos lapset tekevät joka päivä yhden hyvän työn, päiväkodissa voidaan yhdessä käydä läpi, mitä hyvää kukin lapsi on edellisenä päivänä tehnyt. Jokainen saa partiotaitokorttiinsa yhden tarran tehtyään kotona päivän hyvän työn. Tehdystä kotityöstä pyydetään suorituskorttiin vanhemman allekirjoitus. Partiohuivi Partiohuivi on tärkeä osa partiolaisen pukeutumista ja kaikilla maailman partiolaisilla on huivit. Partiohuivi on tasasivuisen kolmion muotoinen ja Suomessa sen yleisin väri on sininen. Jokaisella lippukunnalla on oma huivinsa. Huivi kääritään pitkältä sivulta ja kannetaan niin, että suorakulma jää niskan kohdalle. Huivia pidetään kaulassa aina partiotapahtumissa ja –kokouksissa. 6 PARTIOTEEMAPÄIVÄ 1. Vanhasta uutta Kädentaidot Partiohuivi Tarvikkeet: • Kangasta (esimerkiksi 60 cm x 60 cm / kaksi esikoululaista) • Kangastusseja tai kangasmaalia Sukasta käsinukke Kaikilta löytyy varmasti kotoa parittomia sukkia. Niistä saa helposti askarreltua käsinuken. Esikoululaisten kanssa voidaan tehdä omat partiohuivit. Leikataan tasasivuisen kolmion muotoiset palat vanhasta kankaasta. Esimerkiksi vanha lakana käy oikein hyvin. Tämän jälkeen lapset saavat koristella huivinsa oman mielensä mukaisesti esimerkiksi kangastusseilla tai kangasmaaleilla. Yleensä huivin kuvio on laskostetun huivin selkään tulevassa kolmiossa. Käsi työnnetään sukkaan, jonka kärki painetaan sisään suuksi. Tämän jälkeen käsinukelle voidaan piirtää tai ommella silmät napeis-ta. Lisäksi käsinukelle voidaan ommella esimerkiksi korvat tai kieli ja kiinnittää langasta hiuksia. Jos aikaa ja innostusta riittää, suuresta pahvilaatikosta voidaan lisäksi askarrella nukketeatteri, jossa lapset voivat esittää esimerkiksi partionäytelmiä valmistamillaan käsinukeilla. Huivit laskostetaan ja solmitaan kuvien mukaisesti. Huivissa käytetään merimiessolmua, mutta myös tavallinen solmu käy. Opettajat voivat auttaa, jos laskostaminen ja solmu tuntuvat lapsista hankalilta. Huiveja voidaan käyttää esikoulussa koko partioviikon ajan osana partioperinteisiin tutustumista. Mitähän partiossa mahdetaan tehdä? No ihan mitä vain! Antakaa mielikuvituksen lentää. 7 Käpypeli Lahjapaperin painaminen • • • • • • Lahjapaperia on turhaa ostaa, kun sen voi tehdä itse painamalla kuvioita paperiin. Esimerkiksi perunasta tehdyllä leimasimilla saadaan aikaan upeita lahjapapereita. Tarvikkeet: Pahviarkki Käpy Narua Teippiä Sakset Tarvikkeet: • Raakoja perunoita • Ohutta paperia (esimerkiksi kokoa A3) • Piparkakkumuotteja • Vesivärejä Kartongista kieritetään tötterö ja teipataan se kiinni. Tötterön yläreuna leikataan tasaiseksi. Narun toinen pää solmitaan käpyyn ja toinen pää pujotetaan tötterön kärjen läpi sisältä ulospäin ja solmitaan. Vaihtoehtoisesti se voidaan teipata kiinni tötterön reunaan. Ja peli on valmis. Pelissä yritetään heilauttaa käpy tötterön sisään. Tehtävä on sitä vaikeampi, mitä pidemmän narun päässä käpy on. Jos käpyjä ei ole saatavilla, ne voidaan korvata esimerkiksi paperimassapalloilla. Ottakaa vaikka kisa, kuinka monta kertaa lapset saavat kävyn kuppiin minuutin aikana! Leikataan peruna parin sentin paksuisiin viipaleisiin. Muotoillaan viipale painamalla piparkakkumuotti sen läpi. Perunaleimasin on näin valmis. Väriksi sopivat esimerkiksi vesivärit tai akryylimaalit. Vinkki: Leimasinta voi käyttää myös kirjekuorten tai korttien leimaamiseen. Myös kankaiden leimaaminen perunamuotilla ja tekstiiliväreillä onnistuu. Näin saadaan esimerkiksi vanhoihin tyynyliinoihin tai kangaskasseihin uutta ilmettä tai voidaan koristella partiohuivi. Leimaamalla voidaan tehdä esimerkiksi hienoja äitienpäivälahjoja. 8 PARTIOTEEMAPÄIVÄ 2. Minä itte Eskarikokki Kanelikirjaimet Tarvikkeet: • 125 g rasvaa • 3 dl sokeria • 1 tl kanelia • 1 tl leivinjauhetta • 6 dl vehnäjauhoja Lettutaikina Tarvikkeet (noin 10 lettua): • 5 dl maitoa • 1 muna • 1 rkl öljyä • 0,5 tl suolaa • 2,5 dl vehnäjauhoja Koristamiseen: • 2 rkl sokeria • 1 ½ tl kanelia Mittaa maito kulhoon ja lisää joukkoon muna, suola ja öljy. Vatkaa munan rakenne rikki. Lopuksi lisää joukkoon jauhot koko ajan vatkaten. Taikina jätetään turpoamaan noin puoleksi tunniksi. Ei haittaa, vaikka taikinan tekisi jo edellisenä päivänä, silloin se kannattaa sekoittaa uudelleen ennen lettujen paistamista. Letut kannattaa paistaa riittävän kuumalla paistinpannulla pienellä rasvamäärällä. Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Anna taikinan levätä viileässä noin 30 minuuttia. Taikinasta leivotaan sormen paksuisia tankoja, jotka kieritellään sokeri-kaneliseoksessa. Tangot leikataan noin 5–10 cm:n pituisiksi paloiksi ja jokainen saa muotoilla taikinasta oman alkukirjaimensa tai parhaassa tapauksessa koko nimen. Kirjainpiparit paistetaan 175 asteen lämmössä noin 10 minuuttia. 9 Vinkkejä: • Lettujen perusmuistisääntö: 1muna per puoli litraa nestettä ja jauhoja puolet nesteen määrästä • Muurinpohjaletut valmistetaan korvaamalla 1dl vehnäjauhoista ohrajauhoilla • Voit halutessasi lisätä taikinaan vaihtelun vuoksi esimerkiksi kardemummaa tai kanelia • Letut maistuvat sokerin ja hillon kanssa, mutta ne voi täyttää myös suolaisella täytteellä • Lettutaikinan voi keväällä tai syksyllä tehdä valmiiksi pulloon tai kesällä termoskannuun ja kuljettaa siinä retkipaikalle • Letut voi tehdä myös veteen, kaurajuomaan, kivennäisveteen tai soijamaitoon. • Letut voi tehdä myös käyttämällä gluteenittomia jauhoja Jätteet oikeisiin paikkoihin Kierrätystä on hyvä opetella jo lapsena, jotta sen sitten taitaa aikuisenakin. Kierrätysleikki on hauska tapa harjoitella lajittelemista. Tarvikkeet: • Kierrätysastioita tai niiden kuvia • Jätteitä tai niiden kuvia Kierrätysleikissä otetaan esille erilaisia kierrätysastioita/roskakoreja tai vaihtoehtoisesti voidaan käyttää esimerkiksi värillisiä kartonkeja kuvaamassa erilaisia jäteastioita. Esikouluissa on hyvä merkata jäteastiat värillisillä papereilla, koska kaikki eivät osaa vielä lukea. Tällöin on hyvä miettiä millaiset värit kuvaavat mitäkin jätettä parhaiten. Esimerkiksi ruskea on hyvä väri biojätteelle. Lisäksi tarvitaan joko oikeita jätteitä (jolloin niiden täytyy olla puhtaita) tai kuvia erilasista jätteistä. Mitä enemmän on erilaisia jäteastiavaihtoehtoja, sitä hankalampi tehtävä on. Tehtävä kannattaa mitoittaa sen mukaan, kuinka tuttua lajittelu on ennestään esikoulunne lapsille. Kotiapua Tehkää päivän hyvä työ auttamalla äitiä tai isää kotitöiden tekemisessä. Esimerkiksi pöydän pyyhkiminen, roskien vieminen, ruuanlaitossa auttaminen tai pöydän kattaminen sopivat hyvin päivän hyväksi työksi. Tehdystä kotityöstä pyydetään aktiviteettikorttiin vanhemman allekirjoitus, jonka jälkeen siitä annetaan lapsille tarrat. 10 Jos esikoululaiset eivät ole ennen opetelleet jätteiden lajittelua, on hyvä käydä yksinkertaisesti läpi, mihin kartongit, ruuantähteet ynnä muut kuuluisivat ja miksi. Tämän jälkeen jokaiselle esikoululaiselle voi jakaa oman jätteen, joka hänen tulisi laittaa oikeaan astiaan. Jätteet voidaan lajitella vuorotellen ja kaveria autetaan tarvittaessa. Vaihtoehtoisesti jätteet voidaan käydä läpi yhdessä, jolloin oikea vastaus kerrotaan viittaamalla. vaikka päiväkodin jäteastioiden yläpuolelle. Lopuksi olisi joka tapauksessa hyvä käydä tutustumassa oman esikoulun jäteastioihin. Esimerkkejä kierrätysastioista: biojäte, energiajae, kierrätyspaperi, pahvi, metalli, lasi, sekajäte, ongelmajäte, palautettavat pullot, kierrätykseen vietävät vaatteet jne. Jos oikeiden jätteiden paikalla käytetään kuvia erilaisista jätteistä ja jäteastioiden paikalla värillisiä pahveja, kuvat voidaan lopuksi liimata pahvialustalle. Tällöin saadaan ohjeistus siitä, millaisia asioita erilaisiin jäteastioihin voidaan laittaa. Nämä ohjeet voidaan ripustaa Esimerkkejä lajiteltavista jätteistä: sanomalehti, banaaninkuoret, säilyketölkki, karkkipussi, lasipurkki, maitotölkki, vessapaperirulla, paristo, purkka, jukurttipurkki, limupullo, vanha t-paita jne. PARTIOTEEMAPÄIVÄ 3. Auts! Ensiapu Ensiavussa esikoululaisen on tärkeintä oppia, että hätätilanteen sattuessa pitää hakea heti joku aikuinen paikalle. Aikuisen tehtävä on ratkaista tilanne, auttaa loukkaantunutta ja soittaa hätänumeroon. Esikoululainen voi kuitenkin jo itse harjoitella, miten toimia pienempien haavereiden kanssa. Harjoittelusta ei saa syntyä pelkoa, vaan turvallinen olo, kun hätätilanteisiin on olemassa ratkaisut. 11 Haava Hätänumeroon soittaminen Tarvikkeet: • Laastareita • Desinfiointiainetta • Pumpulia Kotona tai ulkona sattuvassa hätätilanteessa lapsi saattaa olla yksin ja joutua toimimaan nopeasti. Lapsen on hyvä osata soittaa hätänumeroon myös, jos aikuiselle sattuu jotain, eikä muita aikuisia ole riittävän lähellä. Esikoululaiselle on tärkeää selvittää numeroiden merkitys ja sijainti puhelimessa. Lasten kanssa tulee käydä myös huolellisesti läpi, miten ja millaisessa tilanteessa hätänumeroon soitetaan. Lapselle pitää myös opettaa, ettei puhelimella saa leikkiä, eikä varsinkaan 112 hätänumerolla, johon voi aina soittaa myös ilman sim-korttia tai saldorajasta huolimatta. Pilanpäiten tai vahingossa tehty soitto hätänumeroon saattaa viivyttää apua todellisilta avuntarvitsijoilta. Tositilannetta varten voi harjoitella etukäteen leikin avulla. Aluksi pohditaan, mitä pitää tehdä, jos tulee haava. Opettaja näyttää kaikille, miten haava puhdistetaan, miten laastari avataan ja kiinnitetään. Jakaudutaan pareittain ja jokainen saa itse keksiä, mihin on saanut haavan ja miksi. Haavan paikka näytetään toiselle parista ja pari saa putsata haavan pumpuliin laittamallaan desinfiointiaineella ja laittaa haavan päälle laastarin. Haavan paikka voidaan haluttaessa merkitä myös punaisella ihomaalilla (veri). Palovamma Mikä on palovamma? Mitä sille pitää tehdä? Onko kukaan koskaan polttanut sormeaan? Esikouluryhmä voi yhdessä miettiä, mistä palovamman voi saada ja millaisia erilaisia palovammoja voi olla. Pienen palovamman ensiapuna voi harjoitella palovamman huuhtelua viileällä tai huoneenlämpöisellä vedellä. Palovammaa tulisi huuhdella juoksevan veden alla vähintään 10 minuuttia. 12 Esikoululaiset voivat harjoitella hätänumeroon soittamista lelupuhelimella. He voivat pareittain tai pienryhmissä keksiä hätätapauksen, mitä on tapahtunut, kenelle ja missä (osoite tai esikoulun nimi). Opettaja ”vastaa” heidän puheluunsa ja esittää hätäkeskuspäivystäjää. On tärkeää, että esikoululainen osaa vastata kysymyksiin ja lopettaa puhelun vasta, kun saa siihen luvan. Apukysymykset hätäkeskuspäivystäjää esittävälle opettajalle: • Kuka soittaa? • Mitä on tapahtunut ja kenelle? • Onko paikalla aikuisia? • Missä on tapahtunut, osoite? • Kertoo lapselle, mitä hänen tulee tehdä, esimerkiksi laittaa laastari • Pyytää tarvittaessa jonkun tulemaan vastaan esikoulun ovelle • Antaa luvan sulkea puhelimen Sairaalahippa Sairaalahipassa jäänyt (voidaan nimetä bakteeriksi tai virukseksi, esimerkiksi borrelia, e.coli, pneumokokkibakteeri, influenssavirus) ottaa muita kiinni ja kiinniotettu menee maahan selälleen makaamaan. Muut voivat pelastaa kiinniotetun kantamalla hänet yhteen sairaaloista (esimerkiksi jumppamatolle), jonka jälkeen sairastunut saa jatkaa juoksemista. Kannattaa sopia, että kantajia (ambulanssityöntekijöitä) täytyy olla aina neljä, jolloin joka raajaan saadaan kantaja. Jääjät vaihtuvat vasta opettajan käskystä. Sairaskuljetuksen aikana kantajia ei saa jättää. Voidaan myös sopia, että sairastunut menee makaamisen sijaan kyykkyyn ja joku muu pelastaa hänet saattamalla hänet sairaalaan. Laastarihippa Laastarihipassa jäänyt ottaa muita kiinni tavallisen hippaleikin tapaan. Jos jäänyt koskettaa, joutuu kiinniotettu laittamaan kätensä laastariksi kosketuskohtaan. Jos jäänyt saa kiinni toisen kerran, laitetaan toinen laastari koskettamiskohtaan ja juostaan ilman käsiä. Kolmannesta kosketuksesta joutuu pois pelistä, koska laastareita ei enää ole käytettävissä. Vaihtoehtoisesti voidaan sopia, että ensimmäinen haava on jo parantunut ja laastarin voi siirtää uuteen paikkaan. Jääjiä voidaan valita useampia eivätkä ne vaihdu ennen kuin opettaja vaihtaa uudet jääjät tilalle. 13 PARTIOTEEMAPÄIVÄ 4. Kaikki mukaan - Monikulttuurisuus Suomessa kulttuurinen monimuotoisuus on lisääntynyt 1900-luvun lopulla ja monikulttuurisuus näkyy jokaisessa esikoulussa ja sen huomioiminen on tärkeää. Monikulttuurisuustehtävien tarkoitus on lisätä tietoa toisista kulttuureista ja myönteistä tietoisuutta kulttuurieroista syrjinnän estämiseksi. Tässä teemassa on toiminnallisia vinkkejä siihen, miten esikoulussa voi käsitellä kysymyksiä erilaisuudesta, ennakkoluuloista ja rasismista ja tutustua toisten kulttuurien perinteisiin. Lopuksi ryhmää autetaan käsittelemään harjoituksen herättämiä tunteita ja ajatuksia. Miltä tuntui, kun kohtasit ensimmäistä kertaa jonkun, jolla on samanvärinen tarra? Miltä tuntui henkilöstä, jolla oli erilainen tarra (valkoinen) kuin kenelläkään muulla? Yritittekö auttaa toisianne löytämään oman ryhmän? Mihin eri ryhmiin sinä kuulut? Esim. jalkapallojoukkueeseen, esikouluryhmään, kerhoon... Voiko kuka tahansa tulla mukaan näihin ryhmiin? Ketkä ovat omassa yhteiskunnassamme niitä, jotka jäävät ulkopuolelle ja mitä asialle voisi tehdä? Myös muilla pantomiimiharjoituksilla voidaan esikoululaisten kanssa pohtia, miltä tuntuu, kun ei puhuta samaa kieltä ja kuinka silti voidaan ymmärtää toisia. Värit-leikki Tarvikkeet: • Värillisiä, itseliimautuvia postit-lappuja. Esimerkiksi 16 henkilön ryhmälle 4 sinistä, 4 punaista, 4 keltaista, 3 vihreää ja yksi valkoinen tarra. Liimataan tarra jokaisen esikoululaisen otsaan siten, etteivät he näe, minkä värisen tarran saavat. Osallistujien on tarkoitus muodostaa ryhmiä toisten samanväristen kanssa. Leikin aikana ei saa puhua, vaan on tultava toimeen non-verbaalisella kommunikaatiolla (ilman puhetta). Esikoululaiset voivat selittää toisilleen värejä esimerkiksi omien vaatteiden värien avulla. 14 Kurdikeittiö, jukurtin valmistus ”Kurdit ovat jogurtin suurkuluttajia. Tätä tavallisimmin lampaanmaidosta valmistettavaa herkkua syödään sellaisenaan tai siitä tehdään erilaisia kastikkeita, kuten tsatsikia. Jogurtista syntyy myös raikas jogurttijuoma, dew.” Domino-leikki Yhtä henkilöä pyydetään ajattelemaan kahta henkilökohtaista luonteenpiirrettä, esimerkiksi olen tyttö ja minulla on kaksi veljeä. Luonteenpiirteet hän esittelee ryhmälle näin; “Minun vasemmalla puolellani on tyttö ja minun oikealla puolella minulla on kaksi veljeä”. Joku toinen ryhmästä, joka jakaa yhden luonteenpiirteistä, tulee pitämään kiinni ensimmäisen henkilön oikeasta tai vasemmasta kädestä (yhteisen ominaisuuden mukaan). Tämä henkilö kertoo sitten uuden ominaisuuden vapaalle puolelleen. Esimerkiksi minun oikealla puolella on tyttö ja minun vasemmalla puolella minulla on ruskeat silmät. Kaikki ryhmän jäsenet kertovat vuorollaan oman ominaisuutensa, niin että lopussa jokainen on muiden kanssa piirissä. Jos kerrottua ominaisuutta ei ole kenelläkään ryhmässä, eikä dominoa voida jatkaa, pyydetään pelaajia keksimään toinen ominaisuus niin, että peli voi jatkua. Tarvikkeet: • 1 l täysmaitoa • 1½ rkl bulgarianjogurttia Lämmitä maito kattilassa lähes kiehuvaksi. Ota kattila pois liedeltä ja anna maidon jäähtyä, kunnes se on hieman kädenlämpöistä lämpimämpää. Lisää jogurtti ja sekoita hyvin. Peitä astia pyyhkeellä ja anna sen olla huoneenlämmössä yön yli. Älä sekoita. Siirrä astia seuraavana päivänä jääkaappiin. Viilentynyt jogurtti on valmista nautittavaksi. Jogurtin voi nauttia vaikkapa hunajan ja pähkinöiden kera. 15 Iranilaisten leipien valmistus Tarvikkeet: • 4 dl vehnäjauhoja • 10 g tuoretta hiivaa • ½ tl suolaa • ripaus sokeria • 1½ - 2 dl haaleaa vettä Sekoita kulhossa jauhot, suola ja sokeri. Murenna hiiva mukaan. Lisää seokseen vettä niin paljon, että syntyy kiinteä, mutta pehmeä taikina. Jatka vaivaamista kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Taikinaa kohotetaan liinalla peitettynä lämpimässä paikassa noin tunti. Jaa taikina 10–12 osaan ja kauli paloista jauhotetulla alustalla noin 1 mm paksuisia pyöreitä leipiä. Paista leivät paksupohjaisessa paistinpannussa, kovalla lämmöllä, molemmin puolin niin, että leivistä tulee ruskeapilkkuisia. Pannu kannattaa puhdistaa silloin tällöin talouspaperilla. Leivät voi paistaa myös trangialla tai nuotiolla. Laita valmiit leivät vadille, liinan alle ja tuo ne myös peitettyinä tarjolle, sillä leivät kuivuvat helposti. Lähde: Etiketti 3 / 2002 Satu: Aminatan ensimmäinen koulupäivä Satu voidaan lukea esikoululaisille sisaruspiirissä istuen tai rauhoittumista vaativassa hetkessä. Tarina kertoo guinealaisen Aminatan ensimmäisestä koulupäivästä. Satuhetken jälkeen voidaan yhdessä etsiä kartalta Aminatan kotimaa, LänsiAfrikassa sijaitseva Guinea. Pohtia, millainen oma ensimmäinen koulupäivä tulee olemaan, mitä samaa siinä tulee olemaan kuin Aminatan ensimmäisessä koulupäivässä. Aminata heräsi aikaisin aamulla, hän ei ollut saanut kunnolla nukuttua yöllä. Tänään oli hänen ensimmäinen koulupäivänsä! Aminataa jännitti. Hän pääsisi ihan oikeaan kouluun! Eilen Aminata oli tarkoin puhdistanut kenkänsä isojen siskojen ja veljien kanssa, ja nukkumaan mennessään hän oli huolellisesti asettanut viereensä uuden kouluvihkon ja kynän. Äiti sanoi, että yksi vihko ja kynä saivat riittää noin pienelle koululaiselle. Aminata asui perheineen Malin pikkukaupungissa Pohjois-Guineassa. Perheen isä oli maanviljelijä. Heillä oli kaupungin laitamilla monta foniopeltoa, joita piti hoitaa, sekä pieni puutarha, jossa kasvoi porkkanoita, perunoita, pähkinöitä, mangopuita ja muita herkkuja. Aminata huomasi isosiskojen Mariaman ja Kadhiatun jo nousseen. Hänkin kiirehti pihalle. Kanat tepastelivat keittiörakennuksen edessä ja Aminatan huomatessaan pyrähtivät tytön luo jyvien toivossa. ”Huss, menkäähän siitä maata kuopimaan. En minä nyt teitä ehdi ruokkimaan, minä olen menossa kouluun!”, Aminata tokaisi ylpeänä. Äiti oli laittanut aamupalaksi maitokahvia ja palan patonkia. Perheen koululaiset ryystivät nopeasti kahvinsa ja lähtivät kiirehtimään koulua kohti. Isot sisarukset selittivät, että myöhästyä ei kannattanut, sillä silloin opettaja ei välttämättä päästäisi sisälle luokkaan. Koulussa Aminatalla ja muilla ekaluokkalaisilla oli kirjoitus-, lukemis- ja laskemistunteja. He harjoittelivat myös puhumaan ranskaa, koska opettajat opettivat kaikkia aineita vain ranskaksi. Se oli maan virallinen kieli. Kotona Aminatan perhe puhui äidinkieltään pularia. Aminatasta oli hauskaa oppia vierasta kieltä, mutta toisaalta oli kurjaa, kun ei aina ymmärtänyt opettajan puhetta. Onneksi Aminatan opettaja oli kiltti, ja kertoi asioista välillä myös pulariksi. Kymmeneltä koulussa oli lyhyt välitunti, ja keskipäivällä pitkä ruokatauko. Aminata ja Adama juoksivat kotiin syömään, koska matka ei ollut pitkä. Kolmelta ala-asteen oppilaat palasivat ruokatauolta koululleen, ja opiskelivat kuuteen asti illalla. Aminatan vanhemmat sisarukset, jotka olivat jo yläasteella, pääsivät koulusta jo kahdelta. Koulumatkalla Aminata tapasi paljon tuttuja. Jokaisesta talosta juoksi lapsia kadulle. Koulu alkoi kaikilla samaan aikaan, kello 8. Aminata kulki yhtä matkaa sisarustensa ja naapurin lasten kanssa. Naapurin Adama oli Aminatan paras ystävä. Hän meni jo toiselle luokalle. Edellisvuonna Aminataa oli harmittanut kamalasti, kun Adaman piti käydä koulussa, eivätkä he voineet leikkiä yhdessä niin paljon kuin ennen. Onneksi vihdoin oli tullut pitkän pitkä loma. Ja nyt ystävykset pääsivät kouluun yhdessä. Koulupäivän jälkeen Aminata auttoi äitiä ja muita naisia kodin töissä. Joskus Aminataa kyllästytti keittiöhommat, mutta äiti sanoi, että ilman apua ei ruokakaan valmistuisi. Aminatan lempiruokaa oli riisi ja maniokinlehtikastike, etenkin, jos siihen oli laitettu myös kalaa. Kotona Aminata kertoi iloisesti kaikille, mitä asioita oli oppinut koulussa. Illalla ruuan jälkeen Aminata 17 lähti leikkimään ystäviensä kanssa. He menivät ensin kentän laidalle seuraamaan jalkapalloa. Aminatan veljen Thiernon mielestä Aminata ja Adama ja muut pikkutytöt olivat liian pieniä pelaamaan jalkapalloa, varsinkin poikien kanssa, mutta tytöistä se oli kivaa. Pimeän tultua Aminata kiirehti kotiin. Hän halusi mennä ajoissa nukkumaan, että jaksaisi herätä aamulla kouluun. Aminata aikoi opiskella ahkerasti, sillä hän halusi oppia kaiken, mitä opettajat tiesivät, ja vielä enemmänkin. Aminatan haaveena oli tulla isona tutkimusmatkailijaksi. Hän tapaisi ihmisiä kaikkialta maailmasta ja kirjoittaisi tutkimuksistaan paksuja kirjoja. Aminataa jännitti jo nyt kaikki tulevat seikkailut. PARTIOTEEMAPÄIVÄ 5. Paras ryhmähenki Yhteistoiminnallisuus Yhdessä toimimalla voidaan saada aikaan asioita, joihin kukaan ei pystyisi yksin. Yhdessä toimiessa opitaan ottamaan toiset paremmin huomioon ja ryhmän yhteenkuuluvuuden tunne kasvaa. Seuraavista hauskoista harjoituksista kukin esikouluryhmä voi valita mieleisensä. Ne kannattaa tehtävästä riippuen tehdä koko ryhmän kanssa tai pienryhmissä (4-5 esikoululaista). Riviin järjesty! Esikoululaiset menevät seisomaan kaikki samalle penkille (tai jollekin muulle kapealle ja pitkälle korokkeelle, esimerkiksi puun rungolle) ja opettaja kertoo, minkä ominaisuuden mukaan heidän pitää järjestäytyä uuteen järjestykseen ilman, että kukaan tippuu alas. Järjestäytyä voi esimerkiksi paidan tai hiusten värin mukaan, sisarusten lukumäärän mukaan, etunimen mukaan aakkosjärjestykseen, syntymäpäiväkuukauden tai -päivän mukaan, iän mukaan tai vaikka samaan järjestykseen kuin omat naulakot esikoulussa ovat. 18 Penkki voi toimia myös mielipidejanana, jolloin toisessa päässä on kyllä ja toisessa ei, jolloin lapset järjestäytyvät penkin eri päihin tai jäävät keskiväliin. Penkin sijaan voidaan käyttää pelkkää viivaa lattiassa. Opettajat tai esikoululaiset voivat esittää kysymykset. Esimerkkikysymyksiä: Tykkään leikkiä luonnossa, Minua jännittää koulun alkaminen, Sininen on lempivärini. Lentävä matto Pienryhmille jaetaan sanomalehden yksi aukeama, pienet jumppamatot tai kangaspalat. Ryhmä asettuu seisomaan lentävälle matolle ja yrittää kääntää koko maton toisin päin ilman, että kukaan tippuu matolta ulos. Jos joku tippuu, aloittaa ryhmä alusta. Tarkoitus on olla mahdollisimman nopea. Vaikeutta voi säädellä lentävän maton koolla ja aloittaa isolla ja kokeilla sitten pienemmällä. Lisäksi sanomalehteä repimällä voidaan testata, mikä ryhmistä mahtuu seisomaan kaikista pienimmällä lentävällä matolla Istutaan ilman tuoleja Esikoululaiset järjestäytyvät piiriin saman puolen kyljet piirin keskustaan päin. Piiri on sopivan tiivis, kun lapset voivat ottaa toisiaan helposti olkapäistä kiinni. Yhtä aikaa kaikki istuvat alas takana olevan polville, pysyykö piiri pystyssä? Istumista kannattaa harjoitella ensin pienryhmissä ja lopuksi koko porukalla. Avaruusolio Opettaja kertoo kaikille pienryhmille, kuinka monella raajalla avaruusolio seisoo. Esimerkiksi viisi jalkaa ja kaksi kättä, jolloin jokainen ryhmä yrittää muodostaa avaruusolioasetelman, jossa vain mainitut raajat koskevat maahan niin, että kaikki ryhmän jäsenet ovat mukana. Avaruusoliosta voidaan tehdä mitä mielikuvituksellisimpia, kun otetaan käyttöön kyynärpäät, polvet, peput, päät ja sormet. 19 Suon ylitys Nopein ja nokkelin Koko esikouluryhmä voi ylittää kuvitteellisen suon samaan aikaan, mukaan tarvitaan kaksi lankkua, jotta jalat eivät uppoaisi suohon. Lankkujen kannattaa olla sen kokoisia, että koko ryhmä mahtuu juuri ja juuri seisomaan yhdelle lankulle. Pienryhmät kisailevat toisiaan vastaan, ryhmät yrittävät mahdollisimman nopeasti löytää halutun tavaran ja palata takaisin näyttämään tavara. Kaikille sanotaan samaan aikaan ohje siitä, millainen tavara pitää hakea. Esimerkkejä: jotain pyöreää, jotain sinistä, jotain jossa on korva, jotain mahdollisimman pientä, jotain elävää, jotain kylmää, jotain märkää, jotain pitkää ja kapeaa, kolme tossua, jotain mitä ei voi ostaa kaupasta, jotain mustavalkoista… Miten suo sitten voidaan ylittää? Suon ympäri päästään kävelemään, kun kaikki menevät seisomaan toiselle lankuista ja takana oleva lankku siirretään aina edessä olevan eteen. Yhdessä toimimalla varmistetaan, että kukaan ei tipu suon silmään. 20 PARTIOTEEMAPÄIVÄ 6. Kevät on täällä - Luonto Kevätseuranta Kevät etenee vauhdilla. Ketkä ovat nähneet jo leskenlehden ja sinivuokon? Kauanko kevätpiippo kukkii? Milloin maisema muuttuu harmaasta vihreäksi? Seuraamalla samaa aluetta pidemmän aikaa huomaa parhaiten kevään merkit. Seurantaruutua kannattaa käydä tutkimassa kerran viikossa ja havainnoida sekä kirjata siitä yhdessä lomakkeelle muistiin tutkimushetken mittaukset ja huomiot, joita voidaan lopuksi tarkastella yhdessä. Esikoululaiset voivat itse pohtia, mistä kevään edistymisen huomaa eli mitä asioita seurantaruudulta kannattaa tarkastella ja mitata? EsiPerustetaan yhdessä koko esikoumerkkejä seurattaviksi asioiksi: luryhmän kanssa kevätseurantaruu• Säätila (aurinkoista, pilvistä, tu esikoulun pihalle, lähimetsään tai sateista), lämpötila (mitlähiniitylle. Ruutu voi olla esimertaaminen lämpömittarilla) ja kiksi 1 m x 1 m, jolloin ruutua kellonaika seurataan sen ympäriltä. Jos ruutu • Valokuvan ottaminen seuranon isompi (esimerkiksi 3m x 3m), taruudusta voidaan ruudun sisällä myös kävellä • Kasvit: mitä kasvilajeja seuranja mukaan mahtuu enemmän erilaitaruudulla on, mitkä kasvilajit sia luonnon elementtejä, kuten puu ovat vasta tulossa, mitkä ovat jo tai puro. kuihtumassa? Minkä kokoisia kasvit ovat? Yhdestä kasvista Kevätseurantaruutu kannattaa voidaan mitata lehden koko ja perustaa partioviikolla ja seurata seurata sen kasvua. luonnon heräämistä koko touko• Havaintoja linnuista ja hyönteikuun ajan. Ruutu kannattaa merkitä sistä, lisääntyykö niiden määrä esimerkiksi nauhalla tai pelkillä ilman lämmetessä? kulmiin asetetuilla kivillä. Jos • Veden lämpötilan mittaaminen seurantaruutu perustetaan esikouja veden tarkastelu lasipurkissa lun ulkopuolelle, tulee luontoon Mitä eroa viime kertaan tai • viedyt merkit tuoda sieltä seuran21 alkuun on havaittavissa? nan loputtua pois. Aarrearkku luontolöydöille Aistit käyttöön Luonnontutkija voi kerätä munakennoon kattavan kokoelman erilaisia luontoaarteita. Järjestyksessä pysyvät niin erilaiset kivet, siemenet, neulaset, kävyt, sammalet kuin kaarnanpalatkin. Luontoa on jännittävää tutkia myös näköaistia käyttämättä. Miltä jäkälä tuntuu poskea vasten, tuoksuuko vaahteran lehti, millainen ääni varpusella on? Jokainen esikoululainen etsii jännittävän luontokappaleen, eikä näytä sitä muille lapsille, mutta opettajalla sen voi tarkastuttaa. Piirissä kaikki laittavat vuorollaan oman löytönsä kiertämään ja jokainen saa tunnustella ja haistella sitä silmät kiinni ja yrittää mielessään arvata, mikä se on. Koristelemalla ja nimeämällä munakennon jokainen esikoululainen voi tehdä aarrearkustaan persoonallisen ja täydentää kokoelmaansa vähitellen. Mitä isompi munakenno, sen monipuolisempi kokoelma. Esikoululaiset voivat esitellä löytöjään toisilleen ja vaihtaa niitä keskenään (partiossa tätä sanotaan swoppaukseksi). Löytöjä voidaan myös tutkia suurennuslasilla. Lisäksi on hyvä, että opettajat auttavat nimeämään kaikki löydöt oikein ja neuvomaan mitä luonnosta saa kerätä ja mitä ei. Jokaisen kierroksen lopuksi kaikki voivat kertoa, mitä kokivat ja löydön tuoja saa esitellä luontokappaleensa. Tämä kannattaa tehdä esimerkiksi kahdessa ryhmässä, jolloin voidaan tutustua mahdollisimman moneen löytöön. Opettajan löytö voi olla esimerkiksi marja tai syötävä kasvi, jota jokainen voi lopuksi maistaa. Lopuksi kokoelmaa voidaan käyttää askartelumateriaalina esimerkiksi pienoismetsän tekemiseen kartongille tai vaikkapa valokuvakehyksen tai kukkaruukun koristeluun. Lisäksi voidaan pysähtyä puoleksi minuutiksi kuuntelemaan luonnon ääniä ja kertoa, mitä kukakin kuuli. Liittyivätkö useimmat äänet ihmisen toimintaan vai olivatko ne luonnon ääniä? 22 PARTIOTEEMAPÄIVÄ 7. Elämyksiä etsimässä Retkeily Aakkossuunnistus Esikoulun pihasta piirretään kartta, johon merkitään numeroitujen rastien paikat mahdollisimman selkeästi. Kuvassa esimerkkikartta. Esikoululaiset jaetaan 2-4 hengen ryhmiin etsimään rasteja, jokainen ryhmä aloittaa eri rastilta ja merkitsee paperille rastin numeron kohdalle löytämänsä kirjaimen. Jos kirjaimia ei merkitä rastien numeroiden kohdalle, tulevat ne kaikille ryhmille sekalaisessa järjestyksessä, mutta se ei haittaa, sanan muodostaminen muuttuu vain hiukan haastavammaksi. Kannattaa huolehtia, että ryhmät eivät näe jo etukäteen seuraavan ryhmän rastia. Tämän voi estää esimerkiksi laittamalla ryhmät kiertämään numeroituja rasteja sekalaisessa järjestyksessä, keräämällä kaikki ryhmät yhteen aina yhden rastin jälkeen ja antamalla vasta silloin seuraavan rastin numeron tai laittamalla rastit riittävän kauaksi toisistaan. Jokaiselle rastille laitetaan yksi kirjain (esimerkiksi kiinnitetään teipillä, laitetaan kiven alle tai kirjekuoreen). Kirjaimet muodostavat lopulta sanan partio, vaikeutusta saa laittamalla kirjaimet lopusta alkuun (oitrap), jolloin pohdittavaksi jää sana-arvoitus. Partio-sanalla rasteja tulee kuusi. 1 2 6 4 5 3 23 Teen keittäminen luonnonantimista Leirielämää teltassa Teetä voi keittää monista eri luonnonantimista. Aivan ensiksi kannattaa yhdessä tutustua luonnosta löytyviin syötäväksi kelpaaviin kasveihin ja opetella välttämään vaarallisia tai myrkyllisiä kasveja. Teetä voi keittää vuodenajasta riippuen esimerkiksi koivunlehdistä, apiloista, havunneulasista, kuusenkerkistä, nokkosista, marjoista tai kanervista. Kiehuvaa vettä kaadetaan teeaineksen päälle ja annetaan hautua kymmenisen minuuttia. Partiolaiset nukkuvat partioleireillä usein teltoissa. Teltan tai telttoja voi hyvin pystyttää myös esikoulun pihalle ja esikoululaiset keksivät niissä hauskoja leikkejä. Myös tarinan kuunteleminen tai eväiden syöminen teltassa on jännittävää. Jos oikeaa telttaa ei ole käytettävissä, voi teltaksi rakentaa majan mielikuvituksen mukaan esimerkiksi pingottamalla köyden kahden puun tai pylvään väliin ja laittamalla kangas tai pressu köyden päälle harjateltan eli Nigerin muotoon. Alareunat voi kiinnittää paikoilleen esimerkiksi nostamalla penkit reunojen päälle, jos kangasta on riittävästi. Teeaineksia ei kannata kerätä tienpientareilta tai muilta mahdollisesti saastuneilta alueilta. Hauskinta on keittää teetä ulkona esikoulun pihalla tai metsässä retkikeittimellä. Teen keittäminen sisällä on myös elämys, jos ainekset ovat itse kerättyjä tai tavallisesta poikkeavia. Retkikeitintä voi kysyä lainaan esimerkiksi lähilippukunnasta tai esikoululaisten perheiltä. 24 Partiopelejä ja -leikkejä Salaviestitys näkymättömällä musteella Tuo minulle Sudenpennut jaetaan kahteen ryhmään, jotka asettuvat jonoihin. Leikinvetäjä antaa ensimmäisille tehtäväksi tuoda luonnosta mahdollisimman nopeasti jotakin, esim. oksa, lehti, ruoho, kivi… Pisteen saa nopeampi joukkue. Seuraavan tehtävän suorittavat jonojen kakkoset, sitä seuraavan kolmoset ja niin edelleen. Salaviestien piirtäminen onnistuu, jos saa käsiinsä paperia ja sitruunamehua, maitoa tai valkoisen kynttilän. Tarvikkeet: • Valkoista paperia • Maitoa/sitruunamehua • Vesiväripensseli • Silitysrauta Luontokuvasatu Tai • Valkoista paperia • Valkoinen kynttilä • Vesiväripensseli • Vesivärejä Sitruunamehulla tai maidolla piirretyn viestin saa esille, kun paperin silittää silitysraudalla. Valkoisella kynttilällä piirretty kuva paljastuu, kun paperi maalataan vesiväreillä. Salaviestien avulla voidaan esikoulussa leikkiä vaikka aarteenmetsästystä. Ensin piilotetaan aarre johonkin helposti piirrettävään kätköön. Sitten aarteen piilottaja maalaa sitruunamehulla salaviestiin kuvan siitä, missä aarre sijaitsee ja kaveri voi salaviestin selvitettyään etsiä aarteen. Varaa vähintään yhtä monta luontokuvaa kuin esikoululaisia on. Jokainen saa ottaa itselleen yhden kuvan (kuvat voivat olla joko ylösalaisin tai näkyvillä). Valitaan kuka aloittaa sadun kertomisen omasta kuvastaan. Ideana on, että sama satu jatkuu kuvasta toiseen. Sadun keksimistä helpottaa, jos kuvissa on myös ihmisiä mukana. Hedelmäsalaatti 25 Jokaiselle leikkijälle annetaan jonkin hedelmän nimi, yhteensä esimerkiksi neljä eri hedelmää. Yksi valitaan keskelle huutajaksi. Muut asettuvat huutajan ympärille piiriin. Huutaja huutaa esim. “banaani”, jolloin kaikkien banaanien on nousee hiljaa ylös ja ottaa jääjää kädestä kiinni niin että lopulta muodostuu letka. Kun lopuksi enää ainoastaan yksi leikkijä on maassa kyyryssä, asettautuu letka hänen ympärilleen piiriksi ja kaikki huutavat yhteen ääneen, HERÄÄ VANHA MURMELI, jolloin jäljelle jäänyt murmeli nousee ylös ja yrittää ehtiä ottaa jonkun leikkijän kiinni ennen kuin he ehtivät turvaan. Turvaksi voidaan sopia esimerkiksi yksi seinä. Lapsista on valtavan hauskaa yrittää olla ihan hiljaa ja paljastamatta viimeiselle, että hän tulee olemaan murmeli. vaihdettava paikkaa. Viereiseen paikkaan ei saa mennä. Huutaja yrittää myös vapautuvaan paikkaan, jolloin ilman paikkaa jäänyt vaihtuu huutajaksi. Jos huutaja huutaa “hedelmäsalaatti”, silloin on kaikkien leikkijöiden vaihdettava paikkaa. Herää vanha murmeli Leikissä on aluksi yksi jäänyt ja muut asettuvat ympäri rajattua aluetta (esimerkiksi voimistelusali) polvilleen ja laittavat pään maahan niin, että eivät voi kurkkia. Jäänyt koskettaa vuorotellen leikkijöitä selkään, jolloin selkään kosketettu Partioaskartelua Piimämaalaus Piimällä voidaan koristella läpinäkyvää lasia. Esimerkiksi vanhoista lasipurkeista saadaan koristeellisia maljakoita piimämaalauksen avulla. Tarvikkeet: • Pimää (rasvaton toimii parhaiten) • Vesiväripensseleitä • Askarteluväriä 26 Piimää voidaan käyttää maalaamiseen sellaisenaan, jolloin maalausjälki on läpikuultavan valkoinen. Jos halutaan värillistä maalia, piimään voidaan sekoittaa askartelu- tai vesiväriä. Lasipurkkien lisäksi esimerkiksi ikkunan tai peilin maalaaminen piimämaaleilla on lapsista kivaa. Mikä parasta, piimämaalin saa pestyä ikkunasta helposti vedellä pois. Ikkunaan voidaan maalata esimerkiksi aakkoset ja numerot tai kaikki lapset voivat maalata sinne oman nimensä tai partionimensä. Oman palapelin rakentaminen Rumpu Tarvikkeet: • 1 Muovinen hillopurkki tai pieni ämpäri esikoululaista kohden • 1 Paksuhko kumilenkki yhtä esikoululaista kohden • Jätesäkkejä • Vedenkestävä tussi • Sakset • Maaleja • Pensseleitä Piirustuksista, valokuvista tai vanhoista julisteista saa helposti tehtyä hienoja palapelejä. Tarvikkeet: • Pahvia • Liimaa • Kuva • Sakset Valitaan kuva, josta palapeli halutaan tehdä. Liimataan kuva pahville. Mitä paksumpi pahvi on, sitä kestävämpi palapelistä tulee. Liiman kuivumisen ajaksi kuva kannattaa laittaa painon alle, jotta se ei käpristy. Kun kuva on kuiva, se leikataan palasiksi. Mitä pienemmiksi paloiksi kuva on leikattu, sitä vaikeampi se on koota. Palaset voivat olla mitä mielikuvituksellisimman muotoisia. Itse tehty palapeli on esimerkiksi hauska lahjaidea. Kirjoita tussilla oma nimi hillopurkin pohjaan. Leikkaa jätesäkistä n. 10 senttiä hillopurkin reunat ylittävä ympyrä rummun kalvoksi. Asettele pala hillopurkin aukon päälle. Pujota kumilenkki muovin päälle, hillopurkin reunojen yli. Kiristä rummun kalvoa (muovia) vetämällä reunoista niin, että kumilenkki kiristää kalvon. Tässä kannattaa pyytää kaveria avuksi. Leikkaa halutessasi muovista ylimääräiset reunat, jätä kuitenkin vähän ”kiristysvaraa”. Koristele rumpu maalaamalla se värikkäillä maaleilla. Anna kuivua. Rummulle on helppo tehdä kaveriksi vaikka marakassi tai rytmimuna. 27 Kirppuun voidaan piirtää tai kirjoittaa joitain esineitä tai asioita. Kun pelaaja avaa luukun, tulee hänen esittää pantomiimina tai selittää sanoin, mikä asia on kyseessä. Kirppuorigami Kirppuorigamista pystyy taiteilemaan erilaisia pelejä tai värittämällä siitä saa tehtyä vaikka eläimen pään. Liimaamalla kirppuorigameja pötköön, niistä saa tehtyä vaikkapa hienon koristeen. Luukkuihin voidaan kirjoittaa kirjaimia. Kun pelaaja saa esimerkiksi kirjaimen E, tulee hänen keksiä E:llä alkava sana. Peliä voidaan pelata vuorotellen niin pitkään, ettei sanoja enää keksitä. Luukkuihin voidaan piilottaa myös erilaisia tehtäviä. Keksikää yhdessä oma versionne kirppupelistä. Tarvikkeet: • A4 tulostuspaperi • Kyniä • Sakset Kirppupeli Numeroikaa tai värittäkää kirppuorigamin sisään jäävät kolmiot niin, että kaikki kolmiot ovat yksilöllisiä. Tämän jälkeen kolmion alle voidaan piirtää tai kirjoittaa, jolloin saadaan helposti tehtyä hauska peli. Pelissä arvuuttaja pyytää pelaajaa sanomaan jonkin numeron. Tämän jälkeen hän avaa kirppua aina yhdessä suunnassa kerrallaan ja pysäyttää, kun pääsee pelaajan määräämän numeron kohdalle. Sitten pelaajalle näytetään kirpusta ne numerot tai värit, jotka ovat jääneet näkyviin. Niistä hän saa valita mieleisensä. Seuraavaksi katsotaan, mitä on numeron alla. Sieltä voi paljastua jokin tehtävä tai hauska juttu. Alla joitain ideoita siitä, millaisia kirppupelejä voidaan valmistaa. Origamin taitteluohjeet 1. Leikkaa itsellesi neliön muotoinen paperi. Taita paperi niin, että vastakkaiset kulmat ovat yhdessä. Avaa taitos ja tee sama toisille kulmille. Avattuasi taitoksen, sinulla tulisi olla ristiin menevä taittojälki paperissasi kuvan 2 mukaisesti. 2. Taita kulmat paperin keskikohtaan, jossa taittojäljet risteävät. 28 1. 2. 3. 3. Käännä origami ympäri ja taittele kulmat jälleen keskelle. 4. Nyt sinun pitäisi olla kuvan 4 mukaisessa vaiheessa. Taita ja avaa origami vielä nuolten osoittamista kohdista. 4. 5. Vedä kääntöpuolen kulmat esiin. Nyt voit pujottaa sormet neljään muodostuneeseen lokeroon ja origami on valmis. Partioleikkejä ja lauluja Naapurin täti (laululeikki) Leikin vetäjä: Naapurin täti tuli leirille, toi mukanaan tuliaisia paljon jänniä tavaroita Kysy reilusti vaan millaisia. Muut leikkijät: No millaisia? Käsiveivin ( heilutetaan oikealla kädellä) Naapurin täti tuli leirille…. Kärpäslätkän ( heilutetaan vasenta kättä) Bassorummun ( poljetaan oikealla jalalla) Polkupyörän ( Poljetaan vasemmalla jalalla) Hulahulavanteen (Pyöritetään lantiota) Sähköhammasharjan ( Heilutetaan päätä) Ja Muurahaisia ( juostaan ympyrää ja yritetään raapia ja ravistella muurahaisia pois) 29 Leipuri hiiva Hai-leikki Työnnän pullat uunihin, vedän valmiit takaisin, näen piipusta kun savu kohoaa. Leipuri Hiiva, hän asuu kumputiellä, hän pullat, kaakut leipoo siellä. Näen piipusta kun savu kohoaa. vauvahai, pam pam padamppadam, äitihai, pam pam padamppadam, isähai, pam pam padamppadam vaarihai, pam pam padamppadam tyttö ui, pam pam padamppadam hai hyökkää, pam pam padamppadam viljami pelastaa, pam pam padamppadam tuhma hai, pam pam padamppadam Oopuli taipuli Oopuli taipuli taspuli taipuli taapuli taa Oopuli taipuli taspuli taipuli taapuli taa Oi Serafina, oi sierra amba, Oi Serafina, sierra amba, amba, amba, amba vauvahai: kaksi sormea muodostaa hain kidan ja suu aukeaa ja sulkeutuu. äitihai: käsi muodostaa kidan. isähai: ranteet yhteen ja kämmenet aukeaa kidaksi. vaarihai: nyrkit olkapäille ja kyynärpäät päällekkäin. tyttö ui: sammakkouintia. hai hyökkää: kahmaisuja käsillä viljami pelastaa: soutaa apuun ja hakkaa haita tuhma hai: torutaan sormea heiluttaen. Lauletaan vuorolauluna niin että toinen ryhmä laulaa ambaa ja toinen laulun sanoja ja sitten vaihto. Jos syll lysti on ”Jos sull lysti on, niin kätes yhteen lyö” Jos sull lysti on, niin tiedät sen, ja varmaan myöskin näytät sen. Jos sull lysti on, niin kätes yhteen lyö. ... niin sano: Tottakai! ... niin pöytään naputa ... niin jalkaa tömistä ... niin nouse seisomaan. 30 Laurenzia Laurenxia pieni, Laurenzia vaan, Milloin sinut taas nähdä saan? Kun on maanantai Alusta niin monta kertaa, että päästään luettelemaan kaikki viikonpäivät. Jokaisen Laurenzian ja viikonpäivän kohdalla mennään kyykkyyn. Laulu lauletaan piirissä käsistä kiinni pitäen. Piiri pyörii koko ajan. (Sama alusta, mutta maanantaina jälkeen lauletaan Kun on tiistai eli) Laurenxia pieni, Laurenzia vaan, Milloin sinut taas nähdä saan? Kun on maanantai Kun on tiistai 31 Lisää tietoa partiosta Partio on vastavoima ”Miks mun pitäis” ja ”Ei kuulu mulle” -asenteille. Partiossa toimitaan ryhmissä, jotka noudattavat partio-ohjelmaa. Tärkeää on se, että saa tehdä itse. Pienimmätkin partiolaiset osallistuvat puuhiin – vastuun antaminen nuorille on partion perusidea. Seikkailu ja elämykset kuuluvat partioon. Terve luottamus omiin kykyihin kasvaa! Ryhmässä oppii myös, että kaikkien ei tarvitse osata kaikkea eikä ole olemassa parasta partiolaista. Partiossa opitaan käden ja mielen taitoja: Liikutaan luonnossa kävellen, hiihtäen, kiiveten, meloen ja purjehtien. Osataan antaa ensiapua tai lauletaan iltanuotiolla ja kitara soi. Tunnetaan maamerkit ja yövytään tulilla. Partio antaa nuorille kansainvälisiä kokemuksia ja rakentaa kulttuurien välistä yhteisymmärrystä. Partio sopii kaikille, joita kiinnostaa monipuolinen ja luonnonläheinen toiminta yhdessä toisten kanssa. Meillä et jää vilttiketjuun! Partiota harrastetaan paikallisyhdistyksissä eli 850 lippukunnassa ympäri Suomen. Suomessa partiolaisia on 60 000 ja koko maailmassa 38 miljoonaa. Partio on kaikille avointa ja puoluepoliittisesti sitoutumatonta toimintaa. 32 Lippukunta osana partiomaailmaa Partiossa paikallisyhdistystä kutsutaan lippukunnaksi. Jokainen lippukunta kuuluu partiopiiriin, joita on Suomessa 11. Piirijako myötäilee maakuntajakoa. Lippukunta on toiminnan perusyksikkö. Lippukuntia on suuria ja pieniä. Lippukunnat voivat olla joko tyttö-, poika- tai yhteislippukuntia. Suomen noin 850:stä lippukunnasta yli puolessa on jäseninä sekä tyttöjä että poikia. Suomen Partiolaisten puheenjohtajana toimii Heidi Jokinen. Järjestön keskustoimisto, Partioasema sijaitsee Helsingin Töölössä. Maailmassa on kaksi partiolaisten maailmanjärjestöä: • WAGGGS (The World Association of Girl Guides and Girl Scouts) • WOSM (World Organisation of the Scout Movement) Monilla lippukunnilla on tukenaan taustayhteisö, joka voi olla seurakunta, aatteellinen tai uskonnollinen yhdistys, kunta, vanhempainneuvosto tai yritys. Lippukuntien yhteystiedot ja paljon muuta tietoa löydät täältä: www. papa.partio.fi/tule-mukaan/lippukunnat/. Näiden kahden maailmanjärjestön kautta partiotoiminta nivoutuu yhtenäiseksi. Suomen Partiolaiset ja keskusjärjestön kautta kaikki partiolaiset ovat molempien kattojärjestöjen jäseniä. Partio on organisoitu Suomessa kolmeen tasoon: paikallisyhdistyksiin eli lippukuntiin sekä näiden toimintaa tukeviin partiopiireihin, Finlands Svenska Scouter r.f.:iin (FiSSc) ja keskusjärjestöön. Partiolupaus ja -laki ovat yhteisiä kaikille maailman partiolaisille. 33 Partio kuuluu kaikille ja kaikenikäisille! Tytöille ja pojille, lapsille, nuorille ja aikuisille Sudenpennut ovat 7–10-vuotiaita partiolaisia. Sudenpennut kokoustavat viikoittain, retkeilevät ja osallistuvat sudenpentukisoihin ja –tapahtumiin. Samoajat Seikkailijat ovat 10–12-vuotiaita partiolaisia. Seikkailijat kokoontuvat joukkueensa kanssa viikoittain. Lisäksi seikkailijoille järjestetään retki- tai muuta toimintaa kerran kuussa. Vaeltajat , 18-22-vuotiaat, toimivat projektien mukaisissa ryhmissä tai oman tai naapurilippukunnan vaeltajien kanssa kaikki yhdessä. Vaeltajavartio kokoontuu 1–2 kertaa kuussa. Tarpojat Aikuisilla tarkoitetaan yli 22-vuotiaita partiolaisia. Aikuisten tehtävänä partiossa on tukea lasten ja nuorten kasvua. Vaikka partio on nuorisojärjestö, myös aikuisjäsenillä on meillä tärkeä rooli. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa partioharrastusta tai jatkaa sitä! ovat 15–17-vuotiaita partiolaisia. Samoajat toimivat viikoittain kokoontuvissa vartioissa, jotka tekevät myös retkiä ja osallistuuvat leireille ja tapahtumiin. eli 12–15-vuotiaat partiolaiset toimivat vartioissa, tytöt ja pojat omissaan. Vartiot kokoontuvat viikoittain. Noin kerran kuukaudessa järjestettävissä ikäkauden yhteisissä ta-paamisissa (retkillä, leireillä, kursseilla tai muissa tapahtumissa) tarpojat tapaavat lippukunnan muita tarpojia. 34 Lähteet • • • • • • • Sudenpennun jäljet, Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry Kaiku-piiriohjeet (Partio 100 v. Suomessa) Tuut sä mun kaa? KAMU-hankkeen vihkonen Sieltä missä pippuri kasvaa – löytöretkiä uussuomalaiseen keittiöön. Etiketti 3 / 2002 Partiojohtajan käsikirja, Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry OEK -laulukirja Erityiskiitokset tekijöille Suunnittelu: Lina Munsterhjelm ja Annu Tertsonen Tekstit: Lina Munsterhjelm ja Annu Tertsonen Piirroskuvat: Annu Tertsonen Taitto ja grafiikka Ville Jokinen Mukana tekemässä Anni Gunnari Niina Johansson Partioaseman henkilökunta Sudenpentu-Seikkailijatoimikunta Julkaisija: Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ry 2012 35 IO IN A E P AR T ARASTA ST A P Partio on elämää ja seikkailua. Partiossa toimitaan luonnossa, opitaan uusia asioita, toimitaan ryhmässä ja ennen kaikkea saadaan uusia kavereita! Partio on hauskanpitoa, jolla on tarkoitus. Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ry Töölönkatu 55, 00250 Helsinki 09 8865 1200 [email protected] WWW.PAAKAUPUNKISEUDUNPARTIOLAISET.FI