1. No category

KOMPLEKSI
1/2015
m...
m
m
m
m
m
m
m
mm
..
.
m
m
m
m
m
m
m
mmmm
NYT HÄVETTÄÄ
1
KOMPLEKSI
1/2015
Päätoimittaja
Huomenna hävettää
Tässä lehdessä:
Varpu Palkki
Taitto ja ulkoasu
Varpu Palkki
Kansikuva
Varpu Palkki
Kirjoittajat
Aleksi Rantala
Riina Kujanpää
Ilkka Muukkonen
Emma Talvitie
Varpu Palkki
Vilja Helminen
Tero Pulkkinen
Elmeri Laitinen
Joonas Anttila
Laura Schildt
Minna Lehto
Kuvitus ja valokuvat
Riina Kujanpää
Julia Kärnä
Pekka Freese
Varpu Palkki
Eino Uotila
Jaakko Tähkä
Vilja Helminen
Emma Talvitie
Ilkka Muukkonen
Aleksi Rantala
Tero Pulkkinen
Laura Schildt
Pääkirjoitus
3
Toimitus
4
Säläpalsta
5
Hallitusesittely 2015
6
Kompleksi tutkii
PJ-palsta
14
Miksi hävettää
15
Kompleksi-lehti työelämässä
16
Liisa ihmemaassa 18
Haalarikastajaiset
20
Kurkistus perinteisen parisuhteen tuolle puolen 22
Psykologi nähty
26
Mitä häpesin tänään?
27
Puuhanurkka
28
KOMPLEKSI
1/15
No enää ei pitäisi hävettää. Silti välillä muisto palaa mieleen ja ikävä olo pistelee oikein iholla. Järki on
kaukana häpeä-flashbackeistä. Mitä sanoin silloin, miten kompuroin tällöin, lapsena, teininä, vuosia
sitten. Entä miten eilen lähetin viestin väärälle ihmiselle, mitä sössötin kaupan kassalla.
Häpeän liikaa edelleen. Välillä häpeän varastoon vain, koska voi olla että teen jotain noloa. Tuntuu
että jatkuvasti pitää itseä muistuttaa olemaan lempeämpi itselle. En kuitenkaan häpeä tätä lehteä. Olen
iloinen siitä, että otin tämän pestin ja sain vielä lehteen mahtavan toimituksen tekemään kanssani.
Kompleksi-lehti on koko Kompleksin lehti ja on ilo saada koota se muiden nähtäväksi.
Häpeä lehden teemana inspiroi ainakin itseäni ja toivonkin, että myös lukijat saavat jotain irti lehdessä
olevista jutuista. Pelkästään häpeään ei tässä lehdessä kuitenkaan keskitytä. Toimittajamme ovat
paneutuneet niin traumapsykologin työhön kuin polyamoriaan,
unohtamatta tietenkään kevään hienoimpia bileitä: haalarikastajaisia! Ison osan lehdestä vie hallitusesittely, jonka
avulla jokainen kompleksilainen voi tutustua paremmin meidän järjestöaktiiveihimme. Kun on tuttuja
naamoja järkkäilemässä juttuja, ehkä saavat muutkin lisää intoa osallistua Kompleksin toimintaan
vaikkapa työvoimageneraattorin kautta (löytyy
facebookista, käykäähän liittymässä!).
Kompleksi-lehden uutena päätoimittajana toivotan kaikille ihanaa kevättä. Tässä koko päivän tätä
lehteä taittaneena mieleen on jäänyt hallitusesittelystä tarjoiluvastaava Milkan motto: Kun elämä
on vaikeaa, ole kiltti itsellesi. Minä aion olla, olkaa tekin.
Julkaisun ISSN-tunnus:
22
25
Sinut hiljaisuuden kanssa
Painettu
Solver palvelut oy
Painosmäärä
150
ISSN-L 2242-0584
ISSN 2242-0584 (painettu)
ISSN 2242-0592 (verkkojulkaisu)
12
Kerran nappasin ystäväni päästä pipon välitunnilla. Se oli sellainen hieno hiippalakki, pitkän hiipan
päässä tupsu. Nappasin siis siitä kiinni ja juoksin koulun vieressä olevaan metsikköön karkuun. En vieläkään tiedä, miksei ystäväni tajunnut hauskaa leikkiä, jota yritin siinä aloittaa. Hän meni kantelemaan
opettajalle ja vielä sille pelottavimmalle, joka ei koskaan minua alakoulussa edes opettanut. Sillä hetkellä olisin tehnyt mitä vain että olisin voinut vaan palauttaa pipon takaisin kaverille. Itkien sopersin
sen olleen leikkiä kun opettaja kovin sanoin torui minua; ei toisten pipoja saa viedä. Hävetti kauheasti,
hävetti vielä luokassa kun piti sinne palata silmät punaisina. Kitkeränä mielessä pettymys ja nöyryytys,
kurkkua kuristi.
Helsingin yliopiston psykologian opiskelijoiden
ainejärjestölehti KOMPLEKSI ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Kompleksi-lehti on tuotettu HYY:n
lehtituen avulla.
Varpu
Juuri nyt hävettää miten huonosti sied
in haalarikastajaisten boolia
3
KUVA: Vilja Helminen
SÄLÄPALSTA
Toimitus
Mikä hävettää?
Kuultua
"Tää homma on muuten mukavaa, mut välillä
pitää niellä!!" - sitsaaja K:lla on väliä -sitseillä
Ilkka
kaikki, aina
Hei kompleksilainen! Nyt korvat auki ja
kuultua-juttuja osoitteeseen
[email protected]
Vilja
Deadlinesta
myöhästyminen
Emma
Suusta tiuhaan tahtiin
loikkivat sammakot
Aleksi
yläasteella bilsan tunnin jälkeen osallistuin Suomi24-sivun Evoluutio vastaan kreationismi -keskusteluun omalla
nimellä
Tero
Kompleksi-lehden toimitus kysyi Traumaterapiakeskuksen johtajalta Anne Suokas-Cunliffelta:
“Lehtemme teemana on häpeä. Miten se ilmenee sinun
työssäsi?”
“Häpeä on tärkeimpiä tunteita ymmärtää ja se on yksi vaikeimmista. Se on traumoissa keskeinen tunne. On tärkeää
oppia herkäksi häpeälle, sillä se voi näyttäytyä monessa muodossa ja sen taltuttaminen on erityisen vaikeaa. Häpeä on kuin
häkä: joka paikassa, vaikea huomata ja tappava.”
Lue lisää traumapsykologin työstä sivulta 16.
Rikoin vessanpöntön
lontoolaisessa kahvilassa
ja pakenin paikalta.
Riina
Oma aikaansaamattomuuteni
Tykkää meistä facebookissa niin tiedät millon 2/15 ilmestyy!
4
KOMPLEKSI
1/15
5
KOONNUT: Aleksi Rantala
KUVAT: Julia Kärnä & Pekka Freese
HALLITUSESITTELY 2015
PUHEENJOHTAJISTO
Joonas, puheenjohtaja
Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi puheenjohtajana? Pitää Kompleksin rattaat pyörimässä ja
tarvittaessa lisätä niihin öljyä. Päästä tutustumaan
ja osallistumaan laajemminkin yhteistoimintaan,
jota alallamme on
Mikä on parasta Kompleksissa? Samanhenkinen
porukka ja sen huikeat yhteiset jutut. Mahdollisuus
saada kahvihuoneella vertaistukea kaikenlaisen ymmärtämättömyyden edessä ja parantaa maailmaa.
Mitkä ovat siistein ja noloin asia jotka omistat?
Siistein: jäätelökone. Voin tehdä minkä tahansa
makuista jäätelöä milloin haluan. Noloin: jäätelökone. Se pakastimeen laitettava osa ei edes mahdu
pakastimeeni.
Mikä on suosikkiosasi aivoista ja miksi? Aivoteltta.
On mukava ajatella, että päässäni on retkeilyvarusteita..
Laura, varapuheenjohtaja
Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi varapuheenjohtajana? Nyt haluan hyödyntää viime
vuonna kertynyttä tietoa ja taitoa toiminnan kehittämiseen. Ajattelenkin vpj:n pestin eräänlaisena
kehityspäällikkönä. Tavoitteenani on olla aktiivisesti yhteistyössä puheenjohtajiston ja hallituksen
kanssa ja näin tehdä Kompleksista vieläkin parempi
järjestö!
Mikä on parasta Kompleksissa? Kaverit, uusien
asioiden oppiminen, ryhmässä tekeminen.
Mikä on siistein ja mikä noloin asia jonka omistat?
Siistein: kolme viulua. Noloin: Surkea astiastoni, johon kuuluu tasan 6 juomalasia eikä mitään muuta.
Mikä on suosikkiosasi aivoista ja miksi? Aivokurkiainen. Yhteistyö on voimaa, myös aivopuoliskojen Heidi, sihteeri
välillä!
Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi sihteerinä? Pitää oma elämä ja
Emma, taloudenhoitaja
ajanhallinta yhtä hyvässä järjestyksessä kuin Kompleksin pöytäkirjat ym.
tietokoneellani
Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi talouden- Mikä on parasta Kompleksissa? En keksi mitään omalaatuista; vastaan
hoitajana? Jäädä historiaan
kompleksilaiset!
Mikä on parasta Kompleksissa? Kahvihuone
Mitkä ovat siistein ja noloin asia jotka omistat? Yhtä aikaa siistein ja noloin
Mitkä ovat siistein ja noloin asia jotka omistat?
on varmaan itse tekemä 15 minuuttia kestävä LEGO-animaatioelokuva DVMolempina palapelikokoelma, joka on ainoastaan D:llä.
siisti, kuka muuta väittää on väärässä.
Mikä on suosikkiosasi aivoista ja miksi? Punatumakkeet, koska Sylvius Prossa horisontaalileikkauksessa ne näyttää lepakon silmiltä.
6
KOMPLEKSI
1/15
KV-JAOSTO
Mikä on unelmavaihtokohteesi?
Assi: Venäjä. Olisi ainakin jännittävä ja erilainen kokemus.
Pekka: Etelä-Amerikka, ehkä Buenos Aires.
Riina: Mariaanien hauta
Salli: Haluaisin lähteä Islantiin etsimään islantilaisia psykanopiskelijoita.
Jos olisit joku juoma, mikä olisit ja miksi?
Assi: Mangomojito. Simply delicious..
Pekka: Espressotonic! Paras ja piristävä kesädrinkki ikinä,
toimii myös talvella!
Riina: Kitkerä ja jäähtynyt musta kahvi, koska se symboloi
sieluani.
Salli: Pub Peten opiskelijahintainen oluttuoppi
Mikä on oudoin tapasi/harrastuksesi?
Assi: Käyn yksin kahvilla ja katselen ihmisiä. Ihmisten käyttäytyminen ja etenkin vuorovaikutustilanteet on kiehtovia,
etenkin kun he eivät tiedä olevansa katselun kohteena.
Pekka: Itseni kiduttaminen avaintouinnilla.
Riina: Sivuhistorian tyhjentäminen neuroottisen usein.
Salli: Rexin varauskalenterin selaaminen vapaa-ajalla
Millainen olisi unelmiesi lehtijuttu, jos saisit sellaisen kirjoittaa?
Varpu: "Kompleksi tutkii: päivä salkkaritähtenä"
Riina: Sekava gonzo-journalistinen reportaasi Kompleksin
minulle kustantamasta maailmanympärimatkasta.
Ilkka: “Cheek tunnustaa: “vihaan omia biisejäni””
Tero: Onnistuisin siinä edesauttamaan jonkun lukijan pohdintoja.
Aleksi: Saisin siinä ihmiset vakuutettua, että pyöräily ilman
kypärää ei ole sen vaarallisempaa kuin käveleminen ilman
kypärää.
VIESTINTÄJAOSTO
Jos olisit joku juoma, mikä olisit ja miksi?
Varpu: Ruusulimppari
Riina: Kitkerä ja jäähtynyt musta kahvi, koska se symboloi
sieluani
Ilkka: Kahvihuoneen hyllylle homehtumaan jäänyt tilkka
kahvia, mustana.
Tero: Olisin Ilkan sitsijuoma.
Aleksi: Tee: voi rauhoittaa tai kiihdyttää tai mitä vain siltä
väliltä.
Mikä on oudoin tapasi/harrastuksesi?
Varpu: yksin kävellessä lauleleminen julkisillakin paikoilla
Riina: Sivuhistorian tyhjentäminen neuroottisen usein.
Ilkka: alt+tab-yhdistelmän jatkuva rämpyttäminen.
Tero: Luen sanoja väärinpäin ja koetan keksiä, muodostuuko
näin mitään tarkoittavia sanoja.
Aleksi: Joskus pakastan tiskejäni jos olen viikonlopun pois
kotoa enkä ehdi pestä niitä.
7
OPISKELIJAEDUSTAJAT
OPINTOJAOSTO
Salli, opintovastaava
Sakari, Hepsy
Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi opintovastaavana?
Maailmanparannus ja -rauha.
Jos olisit joku juoma, mikä olisit ja miksi? Pub Peten opiskelijahintainen oluttuoppi
Mikä on oudoin tapasi/harrastuksesi? Rexin varauskalenterin selaaminen vapaa-ajalla
Mikä on parasta Hepsyssä? Rakkaita opiskelutovereita näkee
penkereellä ja taasen valmistuneita ja jo töihin joutuneita
puolestaan Hepsyssä ja Hepsyn tapahtumissa. Se on niinku
Win-win...
Mitkä ovat siistein ja noloin asia jotka omistat? Omin kätösin
valmistamani keittiössä majaileva Sakke-nukke
Mikä on suosikkiosasi aivoista ja miksi? Takaraivolohko,
erityisesti sipulin ja Dom Perignonin kanssa
Aku, tutorvastaava
Emma Peltomaa, Upsy, SPOL-edustaja
Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi tutorvastaavana?
Tavoitteena tietenkin saada tutortoiminnan lämmin halaus
ylettymään koko uuden porukan ympärille niin että tuntuu!
I.e. kaikille jotain, mielellään paljon.
Jos olisit joku juoma, mikä olisit ja miksi? Vaikka appelsiinimehu. Joskus tunkkanen, joskus raikas. Mukavan makeeta tai
aika hapanta. Ei oikeen tasalaatusta jne!
Mikä on oudoin tapasi/harrastuksesi? Virtuaalimarjojen
viljely...
Mikä on parasta Upsyssä? Oon käynyt Upsyssa vasta yhdessä kokouksessa, mutta sen perusteella siellä oli tosi rento ja
välitön meininki!
Mikä on parasta SPOLissa? SPOLissa on mukana ihan huipputyyppejä! Psykot Helsingin ulkopuolella on oikeesti kivoja.
Tapahtumissa on mukava tasapaino koulutuksellisen puolen
ja vapaa-ajan vieton välillä.
Mitkä ovat siistein ja noloin asia jotka omistat? Siistein:
Mötley Crüen keikkakuva 80-luvulta (saatu äitin kaverilta) ja
noloin: Vihko, mihin oon teininä kirjoittanut jotain (omasta
mielestä) eeppistä fantasiatarinaa
Mikä on suosikkiosasi aivoista ja miksi? Aivokurkiainen on
esteettisesti miellyttävä erityisesti sagittaalileikkauksessa
Jaakko, alumnivastaava
Mitkä ovat tulevan vuoden tavoitteesi alumnivastaavana?
Järjestää 4-6 alumnitapahtumaa ja aloittaa lauseita mahdollisimman usein sanoilla "Silloin kun minä olin..."
Jos olisit joku juoma, mikä olisit ja miksi? Appelsiinimehun
ja kivennäisveden sekoitus, koska minuahan ei tunnetusti
voisi mitenkään kuvata yksikään alkoholijuoma.
Mikä on oudoin tapasi/harrastuksesi? Ainejärjestötoiminta. Todella kummallista puuhaa. Eikä tästä tunnu pääsevän
eroon.
Anton Kunnari, SPOL-varaedustaja, ATK- ja viestintävastaava
Emma Korhonen, Condus-yhteishenkilö
EXCUTIIMI
Mikä on unelmien ekskupaikkasi?
Roope: Pentagon
Anna: Muumilaakso
Laura: Halvan salmiakkitehdas, koska hedelmäautoissa pitäisi
tosiaan olla puolet salmiakkia.
Jos olisit joku juoma, mikä olisit ja miksi?
Roope: Calvados. Tämä serkkuaan konjakkia vähemmän
tunnettu klassikko on terävyydestään ja hienostelevaisesta
maineestaan huolimatta yllättävän helposti lähestyttävä ja
lämmin.
Anna: Latte. Koska se on toteemijuomani
Laura: Mehutiiviste, kaikkea muuta paitsi laimeita juttuja
Mikä on oudoin tapasi/harrastuksesi?
Roope: Tykkään syödä ruokani raakana ja kylmänä.
Anna: Käytän motivoivia ääniä saadakseni asioita aikaan.
Laura: Jätän kaappien ovet auki
8
KOMPLEKSI
1/15
Mikä on parasta Conduksessa? Glitter
Mitkä ovat siistein ja noloin asia jotka omistat? Molempina palapelikokoelma, joka on ainoastaan siisti, kuka muuta
väittää on väärässä.
LIIKUNTAVASTAAVAT
Mikä on parasta SPOLissa? darrakokoukset, koska olen sadisti
Mikä on suosikki-internet-sivusi? Sivustoista, jotka uskallan
tässä nimetä, LessWrong.com
Mitkä ovat siistein ja noloin asia jotka omistat? Molempia
on kaupanpäällisenä saatu rikkinäinen seksilelu jonka korjasin
ilmastointiteipillä
Mikä on suosikkiosasi aivoista ja miksi? Anterior cingulate
cortex (pihtipoimu?) koska unelmoin vielä joskus oppivani
virheistäni
Mikä on suosikkiliikuntaasi?
Jade: Rexillä tanssiminen aamuun asti
Maarit: Vesi on omin elementti, mutta kyllä monipuolisuus ja hyvä porukka ovat avainsanat tähän!
Kasperi: Uinti
Milka: Pöydillä tanssiminen.
Mikä on mottosi?
Jade: Mä oon ihan ok asian kanssa. Eiku mä haluunki tän moton käskymuotoon: ole ihan ok asian
kanssa.
Maarit: Yrittänyttä ei laiteta.
Kasperi: Ähistetään vaikka paska on jo housussa
Milka: Onni ei tule etsien, onni tulee eläen.
Mikä on supervoimasi?
Jade: Asioiden löytäminen
Maarit: Joka-aamuinen junaan juosten ehtiminen
ainaisesta torkuttamisesta huolimatta.
Kasperi: Hopeareunan löytäminen tummastakin
pilvestä
Milka: Positiivisuudella ja rautaisilla hermoilla varustettu ilmiömäinen tarjoustenbongauskyky.
9
BILEVASTAAVAT
Mikä on villein ideassa jonka haluaisit biliksenä toteuttaa
Kompleksin bileissä?
Anu: Viikonloppuexcu (ke-ma) Berliinin teknoklubeille.
Samu: Bileet joita ei pystyisi siivoamaan! Mutta ei Rexillä...
Milla: Rooftop-bileet suurkaupungin sykkeessä tähtitaivaan
loisteessa
Vilja: Vaahtobileet Freud-museossa.
Vilma: Voitais lähtä Hawaijille, Ibizalle, Havannaan, Bangkokiin, Aiya Napaan, Las Vegasiin.....
Mikä on mottosi?
Anu: Choose your battles.
Samu: Koulu etusijalla
Milla: There are no shortcuts to any place worth going
Vilja: Viina ei koskaan lopu.
Vilma: You can't expect to be old and wise if you were never
young and crazy
Mikä on supervoimasi?
Anu: Uskomaton taito matkustaa ajassa eteenpäin: lähes poikkeuksetta sitä päätyy aamusta iltapäivään.
Samu: Pettämätön pimeänäkö, tuntoaistin yliherkkyys sekä
Paavo Pesusienen imukyky ja psyykkinen tasapaino.
Milla: Teräsmaksa
Vilja: Alkoholin vaikutuksen alaisena tapahtuva ihmisten tulkinta ja täydellinen analyysi
Vilma: Yllättävä ruotsin kielen taito "lasillisen" jälkeen
Mikä on lempiruokasi?
Lotta: Avokadopasta
Hanna: Merenelävät jos on pakko valita
Julia: Lohi-avocadopasta tai hyvin maustettu thaimaalainen wokki
Milka: Sushi
Veera: Thaimaalainen
Mikä on mottosi?
Lotta: Shoot for the moon! Even if you miss, you'll land
amongst the stars.
Hanna: Väliaika. Kahvia ja pullaa.
Julia: Parempi katsoa kuin katua
Milka: Kun elämä on vaikeaa, ole kiltti itsellesi
Veera: Hard work beats talent when talent doesn't work
hard
Mikä on supervoimasi?
Lotta: Sauvasekoitin
Hanna: Tehokas päänsisäinen Random Generator
Julia: hirveeeen hyvät ja fiksut päähänpistot
Milka: Loistava suuntavaisto
Veera: Koodinmurto (ja siten mm. Rexin kaapin avaaminen) ja muu salapoliisityö
10
KOMPLEKSI
1/15
TARJOILUVASTAAVAT
KULTTUURIVASTAAVAT
Mikä on suosikkikulttuuriteoksesi?
Julia: Suosikki kulttuuri/taidemuotoihini/kokemuksiini kuuluu ainakin valotaide, katutaide, teatteri/
musikaalit, Berliinin nykytaidemuseo, Kevät ihmisessä, akustisesti vaikuttavat ääniteokset --Lea: Tykkään todella paljon Claude Monet’n
maalauksista: niistä välittyy uskottavalla tavalla
luonnon oma maaginen henkäys ja maalauksia
katsellessa tulee hyvä olo.
Laura: Syöminen
Erica: Kulttuurissa parasta on yllätyksellisyys, yhteiskunnan ja kulttuurin kritisointi, sekä ajatusten
ja tunteiden herättäminen. En siis tukeudu yhteen
klassiseen suosikkiteokseen, vaan ihastun uusista
kokemuksista. Viimeisin suosikkini on Lontoossa
näkemäni musikaali "The Book of Mormon", jonka
ovat luoneet South Parkin tekijät.
Aleksi: David Lynchin ja Charlie Kauffmannin leffat
Jos olisit joku juoma, mikä olisit ja miksi?
Julia: Shamppanja/punaviini/kahvi – koska elän
itse näillä?
Lea: Olisin maito, koska lyhyestä virsi kaunis, se on
paras
Laura: Mehutiiviste, kaikkea muuta paitsi laimeita
juttuja
Erica: Fireball. "Kellanruskea, keskitäyteläinen,
kanelinen, tulisen mausteinen" (Alko et al., 2015).
Temperamenttia ja tulisuutta tässä juomassa
riittää. Se ei tiedä onko se viski vai likööri, ja EU
yrittää kieltää sen myynnin juoman vaarallisuuden
vuoksi. Voiko tätä enää enempää perustella?
Aleksi: Tee: voi rauhoittaa tai kiihdyttää tai mitä
vain siltä väliltä.
Mikä on oudoin tapasi/harrastuksesi?
Julia: Jätkäpelikorttien keräily haalarintaskuun eri opiskelijabileistä. Tosin Pikkulaskiaisesta
käteen jäi vain punainen pallo…
Lea: Kommentoin omia päänsisäisiä ajatuksia ääneen "No niinpä" -tyyppisillä fraaseilla ja
naureskelen myös niille (yksin ollessa).
Laura: Jätän kaappien ovet auki
Erica: Rakastan naamiaisia ja pukeutumista ja panostan niihin järkyttävän paljon. Olen esim.
käyttänyt varmaan yli 20 tuntia Conduksen Amazing race -kisaa varten ompelemaani nahkaiseen kissanaamioon. Olen myös käyttänyt lukuisia tunteja haalareitani pimpatessa.
Aleksi: Joskus pakastan tiskejäni jos en ehdi pestä niitä ennen viikonloppureissua
11
Tutkijanalku, E. M. K. & Kuilunpohjalla, R. J. R.
KOMPLEKSI TUTKII
Häpeän esiintyminen internetin
keskustelupalstoilla
Johdanto
Häpeä on emootio (Oikeestiko ym., 2010; Älä-Perhana ym., 2000). Arvostetun akateemisen tietolähteemme Wikipedian (2015) mukaan häpeään liittyy
kokemus riittämättömyydestä ja huonommuudesta.
Häpeä seuraa usein tilanteita, joissa sanonta “kaikki
ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä” on karkeaa aliarviointia (Perstuntuma ym., 1993). Mutta vaihteleeko häpeää aiheuttavien asioiden ja tilanteiden luonne
eri ihmisryhmien välillä? Häpeävätkö esimerkiksi
Vauva.fi-foorumin Aihe vapaa-palstalla nuohoavat
”AV-mammat” erilaisia asioita kuin Ylilaudan vakavasti otettava ja sulavakäytöksinen herrasväki?
Kompleksi-lehden riippumaton ja akateemisesti valveutunut tutkijayhteisö otti asiakseen selvittää, missä määrin ja millaisista syistä internetin eri synkissä
kolkissa lymyävät osapopulaatiot kokevat häpeän tunteita. Sairaalloisesta itsekeskeisyydestään huolimatta
tutkijamme eivät tällä kertaa edes harkinneet introspektiivistä lähestymistapaa aiheen tarkastelussa, sillä
yksityiselämän piirissä koko häpeän käsite on heille
täysin vieras.
paljon ja millaisista syistä häpeää koetaan, ja mässäilemme säälimättömästi herkullisimmilla häpeäkertomuksilla, jotka löydämme (2.). Lopuksi perehdymme
eri osapopulaatioiden välisiin eroihin häpeän kokemisessa ja tutkimme sitä, onko häpeä laadullisesti ja/tai
määrällisesti erilaista internetin eri likakaivojen käyttäjien keskuudessa (3.).
Menetelmät
Tutkimus suoritettiin käymällä perusteellisesti läpi tutkimuksen kannalta oleellisimmat internetin keskustelupalstat. Otannassa yhdistettiin kahta dynaamista menetelmää. Ensin koko mahdollisten nettifoorumeiden
joukko seulottiin paskanjauhantatutkimuksen alalla
paljon käytetyn IhanSAM-A™ -menetelmän avulla,
minkä jälkeen rajasimme otoksemme kolmeen relevanteimpaan foorumiin TF (Trololo Factor)-arvojen
perusteella. Tutkimuksen kohteiksi valikoituivat lopulta Vauva.fi:n Aihe vapaa-palsta , Ylilauta ja Demi.
fi. (Hommaforum jouduttiin tähtitieteellisen suuresta
TF-arvostaan huolimatta jättämään tarkastelun ulkopuolelle, sillä sen pelättiin järkyttävän kohtuuttomasti
Tutkimuskysymykset
tutkijoiden mielenterveyttä.) Varsinainen aineistonkeVankasti aiempaan tutkimukseen, Jumalan sanaan ja ruu tapahtui etsimällä foorumeilta sisältöä hakusanalplaneettojen asentoihin tukeutuen määritimme tälle la ”häpeä” ja tarkastelemalla hakutuloksia sillä kuututkimukselle kolme tutkimuskysymystä. Koska usei- luisalla Kriittisellä Ja Harjaantuneella Silmällä.
den internetin käyttäjien kohdalla inhimillisten tunteiden ilmenemistä ei voida pitää itsestäänselvyytenä, Tulokset
päätimme aivan ensimmäiseksi selvittää, häpeääkö
yksikään netissä nimimerkin takaa huuteleva oikeasti Jokseenkin epäspesifien aineistonkeruu- ja analyymitään (1.). Tämän jälkeen tarkastelemme sitä, kuinka simenetelmiemme ansiosta tutkimuksemme tuotti
12
KOMPLEKSI
1/15
laiskuuteemme nähden aivan liian suuren määrän tu- Aihe vapaa (TF = ∞2, p < .001):
loksia. Tässä raportoimmekin niistä vain täysin mieli- Ihailtavan nokkelien provojen (”Pojalle nimi Hävaltaisesti valikoidun osan.
peä-Raivo? Mitä mieltä”) lisäksi häpeää käsitellään
AV:lla monelta muultakin kantilta. Yhtä ahdistaa tulDemi.fi (TF = ∞, p < .001):
la oman kumppaninsa häpeämäksi, kun taas toinen ei
Valtaosin nuorista naishenkilöistä koostuva demittä- ”-- tajua miten mies ei häpeä minua”. Mielenkiintoista
jien joukko ei petä odotuksia: piereskely, tuo häpeän- kontrastia Demissä ja Ylilaudalla yleiselle vanhemaiheiden universaali ja ajaton klassikko, tulee vastaan pien häpeämiselle tarjoavat ketjut, joissa vanhemmat
jo ensimmäisten hakutulosten joukossa. Paitsi suolis- painiskelevat oman lapsensa häpeämisen kanssa. AV
ton, myös mielen ongelmat herättävät häpeää: ”Onko houkuttelee meitä vetämään johtopäätöksen, jonka
mulla pakko-oireinen häiriö?? Apua -- se on psykiatri- mukaan omiin läheisiin liittyvän häpeän suhteen ei
nen häiriö, ja tuntuu ihan kamalalta aatella että mulla voi voittaa: niin lähisuhdehäpeä kuin sen puutekin
olisi psykiatrinen häiriö. Miettikää nyt!”. Suhteellisen turmelee väistämättä ja peruuttamattomasti itsetunarkisten aiheiden lisäksi merkillepantavan useat käyt- non, rakkauselämän ja lapsi-vanhempi-suhteet. Perhe
täjät ilmoittavat häpeävänsä ”koko olemassaoloaan”. on ilmeisesti paitsi pahin, myös noloin.
Kykenemme juuri ja juuri vastustamaan kiusausta
ryhtyä päivystäviksi foorumiterapeuteiksi (lue: hol- Diskussio
hoaviksi besserwissereiksi).
Tuloksemme tarjosivat asettamiimme tutkimuskysymyksiin selkeät vastaukset: internetissä todella
koetaan häpeää hyvinkin monenlaisista syistä, ja eri
foorumien käyttäjien häpeämistaipumuksissa on havaittavissa niin yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksiakin.
Häpeää kohdistetaan vaihtelevalla intensiteetillä sekä
omaan itseen että läheisiin, ja yksilöt muodostavat
myös puhkiruminoituja käsityksiä omasta häpeällisyydestään muiden silmissä. Vedämme surutta mutkat
suoriksi ja päädymme tulostemme perusteella siihen
johtopäätökseen, ettei anonymiteetin suojista tapahtuva loanheitto ja muu netissä huutelu ole häpeällistä
ainoastaan kaltaistemme tekopyhien hurskastelijoiden silmissä, vaan nämä sananvapauden sissisotilaat
*Luvut ovat täysin mielivaltaisia. TF= 4,200, p<.001
tajuavat myös itse hävetä itseään. Tulevissa tutkimuksissa olisi mielenkiintoista ottaa vastaavan tarkastelun
Ylilauta (TF = ∞100, p < .001):
kohteeksi ihmiset, jotka häpäisevät itseään sosiaaliTulostemme perusteella ainakin osa Ylilaudan ano- sessa mediassa omine nimineen ja kuvineen. Asiaan
nyymeista vaikuttaa häpeävän paljon, intensiivisesti palattaneen siinä vaiheessa, kun ihmisten some-proja pitkään. Lukuisat yksityiskohtaiset, paikoin varsin fiilien haravointi aineiston keräämiseksi ei enää herätä
graafisetkin kertomukset häpeällisistä tilanteista tus- tutkijoissamme hallitsemattomia oksennusrefleksejä
kastuttavat kaiken nähneitä tutkijoitammekin. Ruu- ja lamaannuttavaa myötähäpeää.
miineritteitä päätyy väärään aikaan vääriin paikkoihin, sosiaalinen fobia manifestoituu toinen toistaan
kiusallisemmissa yhteyksissä ja tarinan kertoja päätyy
lopuksi lähes poikkeuksetta eristäytymään hikikomeLähteet
roonsa ruminoimaan kommelluksiaan. Kuvailun lisäksi näppärimmät nyymit myös syväanalysoivat häKVG
peän kokemuksiaan psykososiaalisia kehitysteorioita
pseudotieteellisesti soveltaen.
13
PJ-palsta
KUVA: Varpu Palkki
”Oon aika otettu. Mut oonkohan mää semmonen tyyppi...?”
Suunnilleen tällainen oli vastaukseni, kun tutorini ehdotti minulle puheenjohtajaksi hakemista eräänä viime
kevään iltana. Vaikka ensireaktioni oli varautunut, ajatus jäi kytemään mieleeni. Aloin huomata siinä yhä enemmän sellaista vaarallista viehätystä – halusinhan kuitenkin ehdottomasti jatkaa aktiivisena Kompleksissa. Syksyllä
varovaisesta ajatuksesta kehittyi aikomus. Rohkaistuin ja vakuutuin siitä, että nämä asiat opitaan tekemällä. Ja
niinhän siinä kävi, että sain kunnian tarttua ainejärjestömme uljaaseen nuijaan.
Kompleksin vuosi on lähtenyt käyntiin ryminällä. Puheenjohtajan tehtävä on ollut pystyttää hallituksen viestintäkanavat ja varmistaa tiedon välittyminen, tutustua keskeisiin asiakirjoihin ja
yhdistystoiminnan pelisääntöihin sekä ennen kaikkea sumplia ja
suunnitella. Koulutusten ja tapaamisten lisäksi on ollut paljon sellaista hajanaista järjestelytyötä tietoliikenneyhteyksien äärellä (=
Facebookissa notkumista), johon jumiutuu helposti. Siltikään
pelot ajan, aivovoiman tai hyvän tahdon loppumisesta eivät ole olleet lähelläkään toteutumista. Näin tosipaikan
edessä taitaakin olla aika hyvä mahdollisuus koulia itsestään kelpo ajanhallitsija.
Kaikenlaisen hääräilyn vastapainona on ollut antoisaa käydä erinäisissä tilaisuuksissa Kompleksin
edustajana ja tutustua yhteistyötahojemme toimintaan. Tutkintorakenteen suunnittelutapahtumassa
oli mielenpainuvaa kuunnella, kun opettajamme
itse ruotivat kurssiemme ongelmakohtia ja esittivät
rohkeitakin suunnitelmia niiden parantamiseksi.
SPOLin ja Psykologiliiton järjestötapaaminen taas
oli hyvä muistutus siitä, miten tiivis ammatillinen
yhteisö Suomessa psykologian alalla on. Kaikkea
hienoa tuntuu olevan meneillään, ja mahdollisuudet opiskelijatoimintaan osallistumiseen ulottuvat
selvästi oman järjestöpestin rajojen ulkopuolelle.
Nyt kun vuoden käynnistelyvaihe on takana ja
oma opiskelutahtikin hieman hellittää, ehtii astua
välittömästi suoritettavien tehtävien ääreltä hieman etäämmälle tarkastelemaan, miten Kompleksia
voisi vielä viritellä. Haaveissa siintävät esimerkiksi
nettisivujen laittaminen uuteen uskoon ja tutkimusretki vuosien varrella kertyneisiin arkistoihin. Vuoden
lopulla olisi hienoa pystyä sanomaan, että omasta toiminnasta on jäänyt jälkeen muutakin kuin kasa pöytäkirjoja.
— Joonas Anttila
MIKSI HÄVETÄ
Tero Pulkkinen
Oletko joskus kokenut viallisuuden, pienen sisäisen romahtamisen ja kuumien väreiden kokonaisvaltaisen tunteen – ja toivonut, ettet häpeäisi? Jos tuntemus on sinulle tuttu, muistat ehkä koettaneesi peittää sen: onhan itse
häpeäminenkin usein häpeällistä. Mutta mikä oli häpeäsi
syy? Oliko sinulla todella aihetta
häpeään? Entä tulisiko kenenkään
hävetä mitään?
Jo sen tarkemmitta erittelyittä
on selvää, että oman elämämme
häpeälliset tapahtumat ovat tuntuneet häpeällisiltä joistakin merkityksellisistä syistä. Lisäksi lienee
mielekästä olettaa, ettemme kovin
helposti pysty vaikuttamaan siihen,
häpeämmekö satunnaisessa tilanteessa vai emme; sillä jos pystyisimme, emme luultavasti koskaan
häpeäisi. Mutta vaikka henkilökohtaiset syyt voisivatkin tuntua
ehdottomilta, ne sitä tuskin kuitenkaan ovat ja ne voi joskus olla jo
käytännön elämän kannalta hyvä
kyseenalaistaa: häpeä kun voi olla
myös ylenpalttista ja kohtuutonta.
Onkin esitetty, että häpeä näyttelisi keskeistä roolia muun muassa
masentuneisuuden1, ahdistuneisuushäiriön2 ja mahdollisesti myös
muiden mielenterveydellisten ongelmien kanssa3; joskaan kausaalisuhteista ei näytä vielä olevan selvyyttä.
Häpeä ei kuitenkaan ole vain yksilötason ongelma,
vaan myös yhteiskunnallisesti ja moraalisesti merkittävä tekijä. Erityisesti erilaiset stigmat eli häpeäleimat ovat
huomionarvoisia – varsinkin psykologian alalla toimiville.
Stigmojen oletetaan johtavan muun muassa negatiiviseen
stereotypisointiin ja leimaamiseen, aliarvostamiseen ja
syrjintään4, ja niiden otaksutaan vaikeuttavan muun muassa mielenterveysongelmaisten hoitoon hakeutumista5.
Psykologin voisikin olla hyvä pohtia, pitääkö hän omalla
toiminnallaan yllä jo olemassa olevia mielenterveyteen liittyviä stigmoja vai pyrkiikö hän purkamaan niitä.
Saksalaisfilosofi Friedrich Nietzschelle – jonka elämäntyötä muuten yhä vähätellään hänen mielenterveysongelmiensa vuoksi – häpeä taas tuntui näyttäytyvän eräänä
keinona hallita ihmisiä. Vaikka Nietzschen tulkinta onkin
aina vaikeaa, rohkenen esittää, että hänelle ihminen, joka
14
KOMPLEKSI
1/15
KUVA: Vilja Helminen
häpeää itseään, tuntui hyväksyneen puutteellisuutensa ja
voimattomuutensa vaikuttaa. Tällainen ihminen näkee
edessään ennemmin tekojensa häpeällisyyden kuin tulevaisuuden mahdollisuudet,
ja tuskin ryhtyy esimerkiksi
kyseenalaistamaan
vallitsevia instituutioita tai tekemään mitään moraalisesti
sopimatonta. Nietzschelle
oman häpeänsä ylittäminen
näyttikin olevan läheisessä
yhteydessä vapauteen toteuttaa itseään.6
Tulisiko sinun siis hävetä
– tai saattaa muita häpeään?
Kaiken edellämainitun perusteella voidaan kenties jo
todeta, että häpeällä on negatiivisia seurauksia, mikä
on kai myös intuitiivista. Silti useissa yhteyksissä näyttää
sitä, kuin meitä ohjattaisiin
ennemmin häpeämään kuin
tuntemaan ylpeyttä. Esimerkiksi puute suorituksessa tai
epäsovinnainen teko tunnutaan helposti tulkittavan ennemmin häpeälliseksi kuin
asiaksi, jossa on parantamisen varaa – tai jonka voisi
vain antaa olla. Joten ensi
kerralla, kun koet häpeää tai
häpeät jonkun puolesta, harkitse: onko se todella tarpeen?
Vastausta tai eettistä periaatetta en tahdo enkä osaa sanella,
mutta kenties jo kysymyksen pohtiminen voi tässä säästää
sinut tai jonkun toisen häpeältä.
Lähteet:
1. Sangmoon, K., Ryan, T. & Randall, J., (2011). Shame, guilt, and depressive
symptoms: A meta-analytic review. Psychological Bulletin, 137(1), 68-96.
2. Fergus, T., Valentiner, D., McGrath, P. & Jencius, S., (2010). Shame- and
guilt-proneness: Relationships with anxiety disorder symptoms in a clinical
sample. Journal of Anxiety Disorders, 24(8), 811-815.
3. Mills, R., (2005). Taking stock of the developmental literature on shame.
Developmental Review, 25(1), 26-63.
4. Link, B. & Phelan, J., (2001). Conceptualizing stigma. Annual Review of
Sociology, 27, 363-385.
5. Rüsch, N., Corrigan, P., Wassel, A., Michaels, P., Larson, J., Olschewski,
M., Wilkniss, S. & Batia, K., (2009). Self-stigma, group identification, perceived
legitimacy of discrimination and mental health service use. The British Journal
of Psychiatry, 195(6), 551-552.
6. Nietzsche, F. (2009). Iloinen tiede, (pp. 147). Keuruu: Otavan Kirjapaino
Oy. (Original work published 1882.)
15
Kompleksi-lehti työelämässä
Emma Talvitie & Vilja Helminen
KUVA: Eino Uotila
“ Mitä vanhemmaksi tulen,
sitä
hämmästyneempi olen psykoterapian
vaikuttavuudesta”.
16
KOMPLEKSI
1/15
Erottajankadulla, aivan Helsingin ytimessä, tehdään tärkeää työtä. Täältä löytyy Traumaterapiakeskus, joka tarjoaa apua erityisesti perheensisäisistä vakavista traumoista johtuvista dissosiaatiohäiriöistä kärsiville. Keskuksen johtaja, Anne Suokas-Cunliffe ottaa meidät vastaan
toimistollaan ja on luvannut kertoa traumapsykologina työskentelemisestä. Jo lähes 10 vuotta
keskuksen johtajana toimineen Suokas-Cunliffen työnkuvaan kuuluu niin asiakastyötä kuin
kouluttamista ja työnohjaustakin. Asiakkaat ovat kaikenikäisiä kaksivuotiaista 86-vuotiaisiin,
mutta kaikkia yhdistävät vakavat koetut traumaattiset kokemukset ja useita siitä johtuva dissosiaatiohäiriö. Traumaterapiakeskuksessa käsiteltävät tapaukset eivät ole helppoja. Trauman kokeminen näkyy monien asiakkaiden elämässä esimerkiksi vaikeutena itkeä, tuntea positiivisia
tunteita, olla yhteydessä muihin ihmisiin ja luottaa toisiin. Monet heistä ovat jo pitkäaikaispotilaita ennen Traumakeskukseen tulemista ja usein työkyvyttömyyseläkkeellä.
Yksilöterapian lisäksi Traumaterapiakeskus tarjoaa asiakkailleen vakauttavaa ryhmätoimintaa. Vakauttaviin ryhmiin osallistuu kerralla kahdeksan asiakasta, jotka kärsivät vahvasti eriytyneestä traumaperäisestä dissosiaatiohäiröstä. Ryhmät ovat intensiivisiä: tapaamisia on kerran
viikossa noin 30 viikon ajan ja lisäksi ryhmiin osallistuvat käyvät yksilöterapiassa. ”Huomattavaa on, että traumatyöskentelyssä terapiasuhteet ovat usein pitkiä”, Suokas-Cunliffe kertoo.
”Näin vakavien häiriöiden kanssa työskennellessä realistinen minimiaika on kuusi vuotta, mutta meillä on ollut jopa 16 vuotta kestäneitä terapiasuhteita.” Hän lisää vielä, että nuorten kanssa
voi päästä merkittäviin muutoksiin jopa muutamassa vuodessa.
Traumaterapiakeskus tarjoaa yhtenä harvoista maailmalla myös vanhemmille ylisukupolvisia trauman vakauttamisryhmiä. Tämä on uusi projekti, jonka tavoitteena on saada katkaistua
kierre, jossa trauma ja trauman vaikutukset siirtyvät vanhemmalta lapselle. Ylisukupolvista
traumaa ehkäisevät vanhemmuuden vakauttamisryhmät toimivat muiden vakauttamisryhmien tavoin. Erityistä huomiota kiinnitetään myös läheisille tiedottamiseen, lasten tapaamiseen
sekä lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen ja sen muutoksen tutkimiseen. Nyt neljättä vuotta
käynnissä olevan projektin on suunniteltu kestävän yhteensä viisi vuotta.
Suokas-Cunliffe tuo esille kaksi merkittävää kokemusta, jotka saivat hänet erikoistumaan
traumoihin: työskentely Nikkilän suljetulla osastolla sekä Lapissa kiertävänä psykologina.
Nikkilän suljettu osasto oli Suokas-Cunliffelle merkittävä opettaja. Sieltä hän sai hyvän pohjan traumaymmärrykselle, vaikka työpäivien jälkeen kyyneleet usein hiipivät silmiin. Valmistuttuaan 80-luvulla Suokas-Cunliffe lähti Lapin alueelle töihin avohoidon puolelle. Töissään
Suokas-Cunliffe törmäsi siihen, että Lapissa on paljon kasautuneita ongelmia, kuten syrjäytymistä ja alkoholismia. Peruspsykologin ammattitaito ei enää riittänyt rankkojen tapausten
käsittelyyn, joten Suokas-Cunliffe päätti lähteä ulkomaille hankkimaan lisäkoulutusta. Hän
työskenteli Englannissa multippeli persoonallisuuden (nykyään dissosiaatiohäiriö) psykiatrian
alan ammattilaisten tiimissä ja sen jälkeen vuoden verran kansainvälisellä traumaklinikalla Japanissa. “Kansainvälisessä työssä huomasi, että trauma näyttää kulttuurista riippumatta samalta. Kultuuri muodostaa ohuen kerroksen, mutta pinnan alta löytyvät samat perusominaisuudet”,
Suokas-Cunliffe kertoo. Toisen kielen käyttäminen asiakkaan kanssa voi jopa viedä syvemmälle: kieli mahdollistaa kognitiivisen välttelyn, jolloin vieraan kielen käyttäminen vie enemmän
tunnetasolle, trauman ytimeen.
Työnsä parhaimmiksi puoliksi Suokas-Cunliffe mainitsee selkeän merkityksen. Haastavinta
on puolestaan tiedon määrä: traumapsykoterapia yhdistää monia teoreettisia näkökulmia evoluutiosta aivotutkimukseen ja tiedon lisääntyessä myös ajattelutavat muuttuvat koko ajan. Tiedon käsittely ja eteenpäin välittäminen vaativat voimia, eikä oikeastaan koskaan ole valmis.
Suokas-Cunliffe sanookin, että huolimatta yli 30 vuoden urasta, hän on vieläkin vain oppilas.
Työskentely vakavista traumoista kärsivien kanssa on erittäin vaativaa ja siksi oman mielen
sekä elämän tasapainoisuuden merkitys korostuu. Moni varmasti miettiikin, olisiko itsellä kanttia lähteä työskentelemään näin vaikeiden tapausten kanssa, kestääkö oma pää ja onko kykyjä
toimia tällaisten asioiden kanssa. Tähän huoleen Suokas-Cunliffe vastaa, että voi olla hyödyllistä kohdata vakavista traumoista kärsiviä ihmisiä ja saada kokemusta. Sitä kautta pystyy ehkä
myös kehittämään omia työvälineitä vaikeiden tapausten käsittelemiseen. Vaikka traumojen
parissa työskenteleminen on vaativaa, on se kuitenkin myös hedelmällistä. Suokas-Cunliffe
mainitsee, että työskentely traumojen parissa on vain harvoin turhauttavaa, ja on entisestään
lisännyt toivoa ja uskoa psykoterapian voimaan.
17
Laura Schildt
Liisa ihmemaassa
— koskettava, väärinymmärretty lapsuustrauma
Liisa ihmemaassa on tarina, jonka monet tuntevat. Tai enemmänkin: josta monet ovat kuulleet,
mutta jonka vain harvat tuntevat. Useimpien tuntemalla pintatasolla satu etenee siten, että Liisa
eksyy ihmemaahan ja tutustuu vähintäänkin mielenkiintoisiin henkilöhahmoihin. Lopuksi kuitenkin
kaikki osoittautuu pelkäksi uneksi. Mutta mitä tämä "pelkkä uni" kertoo Liisasta? Entä Liisan menneisyydestä tai tulevaisuudesta? Sisar- tai äitisuhteesta? Näitä kysymyksiä selvitämme seuraavaksi
perinteisen moderneja unentulkinnan metodeja hyväksi käyttäen.
Sukeltakaamme siis syvemmälle ja tarkastelkaamme Liisan unta alusta alkaen. Uni alkaa
melko hektisissä tunnelmissa Pekka-kanin ilmaantuessa taskukelloineen paikalle. Jänikset unissa
merkitsevät kuuta, toisaalta myös menestystä ja maagisia voimia. Kello puolestaan symboloi perinteisesti kilpailua. Liisa selvästi siis käsittelee lapsuutensa yöllisiä kilpailutilanteita, jotka ovat olleet
hänen kannaltaan menestyksekkäitä. Tällainen tapahtuma on mitä todennäköisimmin Liisan voitto
tyynysodassa siskoaan vastaan.
Tällä menestyksekkäällä voitolla on kuitenkin myös varjo, joka heijastuu Liisan kohtaamien
kaksosten, Tittelityyn ja Tittelitomin muodossa. Kaksosina he symboloivat asian kaksijakoisuutta:
Liisa pohtii heidän kauttaan voiton oikeutusta. Oliko voittaminen oikein, kun otetaan huomioon
Liisan tyynyn sisälle tunkema voittoa helpottava välineistö? Myös sängynpäädyn hyväksikäyttö voittamisen mahdollistamiseksi huolettaa Liisaa. Tämä huoli heijastuu kaksosten levottomaan liikehdintään sekä poukkoilevaan puhetapaan. Moraaliset kysymykset ovat vahvasti läsnä, eikä niihin saada
unen aikana vastauksia.
Unen syventyessä saamme lisää mielenkiintoista tietoa Liisan sielunmaailmasta. Liisaa ahdistaa tyynysodan lisäksi selvästi myös suhde siskonsa kanssa, jonka voimme päätellä Irvikissan
kohtaamisesta: unessa kissat symboloivat vihamiehiä ja toisaalta alitajuisia viettejä sekä seksuaalista itsetuntoa. Liisan ja hänen siskonsa välit siis ovat päällisin puolin hyvät, mutta subliminaalisesti
Liisa vihaa siskoaan, todennäköisesti riittämättömyyden tunteensa takia. Liisa painiskelee toisaalta
tyynysotapahoinpitelyn aiheuttaman trauman ja toisaalta voittamisen herättämän ylpeyden tunteen välillä. Tämä sisäinen kamppailu näkyy unessa eksymisen tunteena, johon Liisa kysyykin kissalta apua. Kissa kuitenkin lähinnä sekoittaa Liisaa entisestään, koska pohjimmiltaan sen symboloiva
vihamiehisyys kantaa negatiivista energiaa. Tämä negatiivisuus aiheuttaa Liisassa ristiriitaisia tunteita ja taannuttaa siten Liisan eroahdistuksesta kärsivän taaperon tasolle.
Eksymisestään huolimatta Liisa lähtee kävelemään johonkin suuntaan ja päätyy Hatuntekijän sekä hiiren syntymättömyyspäiväjuhlille. Hatut unissa kertovat alitajuisesta tarpeesta suojella
itseä, kun taas hiiret symboloivat itsevarmuuden puutetta, joka nakertaa Liisan sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Liisa selvästi suojautuu Hatuntekijän hatulla syyllisyydentunteelta, joka on peräisin unen
teemasta, tyynysotatraumasta. Samaan aikaan hän on kuitenkin epävarma itsensä suhteen, ja tämä
tunne kalvaa häntä sisäisesti. Eniten Liisasta ja varsinkin hänen tulevaisuudestaan kertovat vietetyt
syntymättömyyspäiväjuhlat: syntymäpäivät perinteisesti merkitsevät unissa ihmissuhteiden tuomaa iloa, onnea ja hyväksytyksi tuloa. Koska kuitenkin juhlitaan syntymättömyyttä, merkitsee tämä
hylätyksi jättämistä ja ihmissuhteiden aiheuttamaa tuhoa. Liisan ja hänen siskonsa suhde ei siis tule
parantumaan vielä pitkiin aikoihin, ja muutenkin Liisalla on edessä vaikeita aikoja ihmissuhteiden
saralla.
18
KOMPLEKSI
1/15
Unen loppuhuipentumana on Herttakuningattaren ja hänen pelikorttiarmeijansa
kohtaaminen. Kuningatar edustaa luonnollisestikin Liisan äitiä. Kuitenkin hän ja hänen
pelikorttiarmeijansa aiheuttavat Liisassa
pelkästään pelkoa ja ahdistusta. Tämä on
hyvinkin ristiriitaista, sillä erityisesti herttakortit, joita siis armeijassa yksinomaan oli,
edustavat rakkautta ja tunteita. Tätä pelon
ja rakkauden ristiriitaa ei kannata kuitenkaan vältellä, vaan tämä ristiriita on nimenomaan tulkinnan ytimessä ja oikeastaan ratkaisee koko unen: Liisan äiti ei ole tarjonnut
tarpeeksi rakkautta ja lämpöä Liisalle, joten
näitä symboloivat asiat (kuningatar ja herttakortit) tuottavat Liisalle tuskaa.
Liisan äitisuhde on kuitenkin sillä tavalla monimutkainen ja vaikea, että samanaikaisesti kun äiti hyljeksi Liisaa, löytyi häneltä kuitenkin aina aikaa Liisan siskolle. Tämä
taas luonnollisesti tulehdutti Liisan ja hänen
sisarensa välit, mikä huipentui tyynysotavälikohtaukseen. Liisa ei mitenkään voi antaa
siskolleen anteeksi kärsimiään vääryyksiä,
mutta tuntee kuitenkin syyllisyyttä huijatusta voitostaan elämänkulun kääntävässä
tyynysodassa, vaikka yrittääkin vältellä syyllisyydentuntojaan. Liisan elämäntehtävänä
näyttäisikin olevan tasapainon säilyttäminen
syyllisyydentunteen ja ylpeyden välillä, jota
hän tämän unen myötä pyrkii palauttamaan.
Uni jättää kuitenkin vielä monia asioita avoimeksi, ja on vielä paljon vastaamattomia kysymyksiä ennen kuin Liisan aura voi asettua
luonnolliseen tilaan.
Lähteet
http://www.hedelmapuu.com/
http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/tulkitse-unesi-unien-avainsanat/3327024
http://www.energiakeskus.com/energiasivut/symboliikka/unisymbolit-3.php
http://energiaparannus.suntuubi.com/?cat=25
19
t!
a
v
Elmeri Laitinen
u
k
KUVAT:
Jaakko Tähkä
t
a
j
r
u
h
o
s
t
a
k
Olivatko nämä vuosisadan
fuksiraukat näyttelivät ansiokkaasti mm. metsää, karhua ja
suota. Aivan omanlainen elämyksensä oli paljastusleikki,
jossa tuutorit pääsivät ristikuulusteluun syvimmistä salaisuuksistaan. Leikin aikana paljastui hurja salaisuus: lähes
kaikki tuutoreista olivat tehneet elämässään jotain, minkä
jättäisivät tekemättä! Juhlien mittaan käytiin myös useampi
kierros huikean jännittäviä tanssibattleja tutoreiden välillä.
Kiivaan taiston voittajaksi nousi lopulta Sara, joka palkittiin
uskomattomista tanssitaidoistaan kauniilla kruunulla ja tikkukaramelleilla.
bileet Rexillä? Illan kohokohta oli kuitenkin kaikille juhlijoille yhteinen.
Musiikki hiljeni ja juhlaväki kerääntyi tutorien ääreen, sillä
tämänvuotisten psykologian fuksien oli viimein aika ottaa
vastaan haalarikaste, tulla nimetyksi psykologian opiskelijoiksi. Tunnelma oli harras ja tunteikas kun fuksit yksi kerrallaan saivat haalarinsa tuutoriltaan ja vannoivat noudattavansa sen käytön perinteisiä sääntöjä.
Tuutori: “Näitä bileitä ei unohdeta koskaan!”
Haalaribileitä juhlittiin tammikuussa Gustavus Rexillä villeissä tunnelmissa. Tämä on Kompleksi-lehden
eksklusiivinen raportti vuoden 2015 Haalarikaste-juhlista.
Fuksit olivat järjestäneet Rexin aivan uuteen uskoon:
tavallisesti niin rauhallinen ja kotoisa tila oli muuttunut sykkiväksi, psykohaalarinliilassa valossa kylpeväksi
diskosaliksi DJ-pöytineen kaikkineen. Musiikki pauhasi ja väenpaljous velloi jo tanssilattialla, kun ovelasti
fuksiksi naamioitunut toimittajamme soluttautui sisään
tekemään juttua näistä huippusalaisista eliittibileistä.
Rexin pöydät notkuivat ruuasta ja juomista. Tarjotut
ruoat olivat erinomaisia. Niiden takana olleen huippu-
*Lähdeviitettä ei nyt
satu olemaan, koska turhaahan se olisi. Eivätkä ne
tuloksetkaan oikeastaan
edes tue väitettä. Liekö
koko tutkimusta ylipäänsä olemassa. Kompleksi-lehti ei ole kuitenkaan
vastuussa mahdollisesta
virheellisestä tiedosta artikkelissa, sillä kyllähän
joku anonyyminä pysyttelevä tutkija jossain on
ihan hyvin näin saattanut
humalapäissään ehkä sanoakin, tai ainakaan ette
voi todistaa ettei olisi.
Bailaaminen jatkui aamuun saakka
kokin identiteetti jäi kuitenkin hämärän peittoon, sillä järjestäjät vastasivat uteluihin vain salaperäisellä pseudonyymillä
“Ruokatiimi”. Juomia oli tarjolla useampaa laatua kuin voi
kuvitellakaan; siis kaikkea boolista keskikaljaan ja jopa jotain
toistakin juomaa tölkeissä. Yltäkylläisyys oli suorastaan uskomatonta ja eräs nimettömänä pysyttelevä tapahtumajärjestäjä
tiesikin kertoa, että huhujen mukaan haalaritiimi oli onnistunut solmimaan sponsorisopimuksen Mensan lisäksi myös
Vladimir Putinin kanssa.
Juhlien kunniavieraille tuutoreille oli järjestetty myös paljon elähdyttävää, kulturellia ohjelmaa. Illan aikana nähtiin
osallistavaa improvisaatioteatteria, jossa tuutorit ja rangaistuksen huonoksi väitetystä käytöksestään ansainneet
20
KOMPLEKSI
1/15
Ikkunoista hohtavat liilat valokeilat ja musiikin syke säestivät Kampin yötä, kun tunnelma Rexillä pysyi huipussaan
kellon lyödessä jo pikkutunteja. Rajattoman villin ja riemukkaan asenteen, iloisten hymyjen ja menoveden voimin
tuoreet psykologian opiskelijat ja heitä ansiokkaasti luotsanneet tuutorit jaksoivat juhlia aina aamunsarastukseen
saakka. Koko juhlijoiden joukko tuntui suorastaan hehkuTanssikisan voittaja palkittin ruhtinaallisesti
van Positiivista Energiaa ja yhteishenkeä. Onneksi kreisibailaamisen ja holtittoman nesteytyksen on sentään osoitettu
olevan yhteydessä parempaan psyykkiseen hyvinvointiin, vapauttavan aivojen alitajuisia prosesseja sekä parantavan
syövän ja muut ikävät sairaudet, kuten Perähikiä-Posion yliopiston tuoreessa tutkimuksessa todistettiin*. Ilmainen
juomatarjoilu ei salaperäistä kyllä myöskään aiheuttanut tavanomaisia sivuoireitaan, kuten julkista pahoinvointia ja
harkitsematonta käytöstä. Kenties bailaaminen toimii suojaavana tekijänä tällekin?
Fuksit olivat riemuissaan haalareistaan
Suo hyllyi arhun alla improvisaationäytelmässä
21
Aleksi Rantala
KUVA: Varpu Palkki
Kurkistus perinteisen parisuhteen
tuolle puolen
— Haastattelu Polyamoria ry:n puheenjohtaja Joonas Mäkisen kanssa
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat olleet
viime kuukausina polttava yhteiskunnallinen puheenaihe. Jotkut tällaisen ”homosaation” vastustajat ovat esittäneet kauhukuvana, että kohta
aletaan varmaan ajaa moniavioista avioliittoa ja
oikeuksia niille, joilla on useita parisuhteita yhtä
aikaa. Kompleksi-lehti päätti haastatella Polyamoria ry:n puheenjohtajaa Joonas Mäkistä ja
selvittää, keitä nämä useammassa suhteessa eli
polyamorisissa suhteissa elävät, ”polyt”, oikein
ovat ja pitäisikö heidänkin oikeuksiaan edistää
jollain tapaa.
Polyamoria – Monisuhteisuusyhdistys Ry on pienehkö suomalainen kansalaisjärjestö, jonka tavoitteisiin kuuluu edistää polyamoristen ihmisten oikeuksia, levittää valistusta asiasta ja ennenkaikkea tarjota
polyihmisille mahdollisuuksia verkostoitua muiden
samanhenkisten kanssa. Mäkinen on ollut järjestön
puheenjohtajana pari vuotta. Tällä hetkellä hän seurustelee naisen kanssa jolla on toinenkin poikaystävä,
joten polyihmisten asema on hänelle läheinen aihe.
Millaisia sitten ovat nämä polyt, joiden asemaa
Polyamoria ry haluaa parantaa? Mäkinen mukaan
ollakseen poly ei oikeastaan tärkeintä ole niinkään
parisuhdetilanne vaan elämänasenne; se, että on valmis hyväksymään, että voi olla jonkinlaisessa parisuhteessa useamman ihmisen kanssa samanaikaisesti, ja
että voi rakastaa useampaa ihmistä yhtä aikaa. Mäkinen naurahtaakin, että polypiireihin tutustuminen
on hänen mukaansa muuttanut melko lailla hänen
ajattelutapaansa parisuhteista. Esimerkiksi tyypillisten draamaelokuvien ja -sarjojen seuraaminen on alkanut tuntua melko hassulta. Hänen mukaansa hyvin
monet niissä esiintyvistä ongelmista voitaisiin korjata
vain hyväksymällä ajatus, että toisen ihmisen rakastaminen ei välttämättä ole toisen rakastamisesta pois.
Yhteisestä elämänfilosofiasta huolimatta polyt ovat
22
KOMPLEKSI
1/15
hyvin heterogeeninen joukko ja heillä on hyvin monenlaisia ihmissuhteita. Mäkisen arvion mukaan yleisimpiä ovat ehkäpä tilanteet, jossa yhdellä naisella on
samanaikaisesti parisuhde useamman miehen kanssa.
Myös muita sukupuolikombinaatioita on toki paljon,
ja jonkin verran myös suhteita, joissa kaikilla suhteeseen kuuluvat on keskenään samanarvoisissa parisuhteissa – viimeksi mainitut ovat ymmärrettävästi vain
paljon vaikeampia saada toimimaan. Mitään yleisiä
sääntöjä tai tapoja polyamorissa suihteissa ei juuri
ole: joillakin on pelkkiä seksisuhteita ilman mitään
vakavampaa, toisilla taas ei ole lupaa tapailla muita
oman suhdekolmikkonsa ulkpuolella. Jotkut pitävät
tärkeänä kohdella kaikkia kumppaneitaan samanarvoisina ja viettää kaikkien kanssa yhtä paljon aikaa,
kun taas joillakin on selkeästi yksi primääri- ja toinen
sekundäärikumppani. Jotkut puolestaan eivät halua
määritellä suhteitaan ollenkaan eivätkä edes käyttää
käsitettä ”parisuhde”.
Polypiireissa suhtautuminen irtoseksiin ja esimerkiksi kinkyseksiin on monilla avointa ja seksuaali- ja
sukupuolivähemmistöt ovat vahvasti edustettuina.
Selvästikin yhden perinteisen seksuaalinormin kyseenalaistaminen on yhteydessä myös muiden kyseenalaistamiseen. Tästä syystä uskonnollisista syistä moniavioisia, esimerkiksi joitain konservatiivisia
mormoneja tai muslimeja (joita Suomessa tuskin onkaan edes paljon), Mäkinen ei laske kuuluvan samaan
polyryhmään.
Kuinka paljon polyjä sitten on Suomessa? Mäkinen
harmittelee, ettei hänellä ole tästä juuri mitään käsitystä – vain se, että Polyamoria ry:n polytapaamiset
vetävät aina porukkaa useammassa eri kaupungissa,
joten mikään järjestön puheenjohtajiston keskinäinen
juttu se ei ole. Virallisista luvuista ei kuitenkaan ole
tietoa, sillä Tilastokeskus ei tilastoi millään tavoin polyamorissa liitoissa eläviä ihmisiä, eikä aiheesta juuri
tehdä muutenkaan tilastoja tai tutkimusta (eipä aihetta ole tenttikirjoissakaan juuri käsitelty, toim. huom.).
Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: millaisia
ongelmia polyt yhteiskunnassa kohtaavat? Suurin on-
gelma vaikuttaa olevan juuri ryhmän näkymättömyys:
monet eivät Tilastokeskuksen virkailijoiden tavoin
yksinkertaisesti tajua, että jotkut ihmiset vain sattuvat
haluamaan elämään useammassa parisuhteessa yhtä
aikaa. Asiasta ei mainita peruskoulun terveystiedon
tunneilla mitään, juhliin ei saa koskaan tuoda kahta
avecia, Facebookissa ei voi merkitä olevansa useammassa parisuhteessa, eikä Kelan tietoihin ole mahdollista merkitä
päätavoite on nimenomaan tiedotus ja verkostoitumismahdollisuuksien luominen, ei lainsäädäntöön vaikuttaminen. Entä sitten avioliittolain muuttaminen lukumääräneutraaliksi, onko se tärkeää polyille? Mäkisen
mukaan ei mitenkään yksiselitteisesti ole. Joillekin on
se tärkeää, toiset hyväksyvät nykyisen tilanteen ja toiset haluaisivat lakkauttaa koko avioliittoinstituution.
Toki lukumääräneutraali avioliittolaki toisi
helpotusta joihinkin polyjen kohtaamiin
esimerkiksi siihen, että lapsella
äta- ongelmiin,
ä
p
n
i
k
n
:
y
r
voi
olla
enintään
vain kaksi huoltajaa.
s
"Polyamoria
u
t
o
d
e
Konservatiivien helpotukseksi näytnomaan ti
e
m
i
n
n
o
e
t
i
tää
kuitenkin siltä, ettei avioliittolaki ole
vo
i
l
l
o
mahd
s
i
m
u
t
i
o
muuttumassa
pitkään aikaan lukumäät
s
o
k
ja ver
n
i
a
l
räneutraaliin
suuntaan,
eikä polyihmisi
e
,
minen
o
u
l
n
e
ten
yhteiskunnallinen
asema
näytä
i
s
k
u
u
s
nen." muutenkaan olevan mitenkäänkyllämuuttui
m
a
t
t
u
k
i
a
v
säädäntöön
massa ainakaan lainsäädännön ja hallinnon tasolla. Eri puolueista ainoastaan
Piraattipuolue ja Vihreiden nuorisojaosto ovat ottaelävänsä avoliitossa neet mitään kantaa polyamoriaan tai moniavioisuuten,
jonkun kanssa, joka jo on avioliitossa. Mäkinen myön- molemmat moniavioisuuden laillistamisen puolesta.
tää, että eihän tällaisia ongelmia ihan tuosta vaan kor- Myöskään muiden valtioiden tilanne ei juuri toimi kanjata, vaan ne vaativat omat järjestelynsä. Mutta ne nustimena Suomen poliitikoille, toisin kuin vaikkapa
ovat silti tärkeitä polyihmisille. Näkymättömyyden t a s a - a r voisen avioliiton suhteen: useamman
takia monet polyamorisiksi itsensä tuntevat ihmiset
ihmisen avioliitto tai rekisteröity suhde
pelkäävät olevansa jollain tapaa sairaita tai ainoiei ole mahdollista missään maailman
ta poikkeuksia koko maailmassa, ja
maassa (lukuunottamatta muutamaa
siitä seuraa tarpeetonta
kymmentä muslimimaata, jossa yhtunteiden häpeämistä
dellä miehellä voi olla useita vaimoja,
ja salailua.
ilman että muut kombinaatiot ovat
mahdollisia). Mäkinen kuitenkin
Näkymättömyyden
toteaa, että ehkä silti ihmisten asenlisäksi polyihmiset kohteissa on tapahtunut pienen pientä
taavat muitakin ongelmuutosta hyväksyvämpään suunmia. Monien ei-polyjen,
taan polyjen suhteen. Hänen muesimerkiksi useimpien
kaansa asia on tullut viime vuopolyjen
vanhempien,
sina hieman useammin näkyviin
asenne polyamoriaa kohmediassa muutenkin kuin kautaan on vihamielinen ja
histelevassa tai moralisoivassa
tuomitseva, vaikka muiden
valossa.
suhdekuviot eivät heiltä mitenkään ole pois. VihamieSitten puhutaan mustasuklisyyttä perustellaan usein
kaisuudesta. Se varmasti tekee
tunnepitoisesti ja ilman tiepolyamoriasta monille vieteellisiä perusteita vetoamalla
raan ja ehkä vastenmielisenesimerkiksi lasten kärsimikin ajatuksen. Eivätkö polyt
seen. Myös perusteettomia entunne koskaan mustasuknakkoluuloja polyja kohtaan on
kaisuutta siitä, että heidän
paljon. Erityisesti Mäkistä harkumppaninsa saa tapailla
mittaa, että polyt leimataan usein
muitakin? Mäkisen muholtittomiksi huoriksi, jotka vain
kaan monet tuntevat, ja
haluavan harrastaa seksiä koko
mustasukkaisuuden käajan kenen tahansa kanssa ilman
sittely onkin vakiokesmitään kriteereitä. Samoin täysin
kustelunaihe polypiireisperusteeton ennakkoluulo naisia
sä. Monet kuitenkaan
alentavista miehistä haaremeineen
eivät tunne, ja mustaharmittaa.
sukkaisuuden puuttuminen
onkin monille juuri sytyke verkostoitua
Mäkinen korostaa, että polyihmispolypiireihin. Ongelmatilanteissa tärkeintä on Mäkiten kohtaamat ongelmat ovat pääasiassa nimenomaan ihmisten asenteissa sen mukaan puhua asioista suoraan ja pyrkiä selvittäja yhteiskunnan rakenteissa, ei niinkään suoraan mään ne avoimesti, sillä jo se usein auttaa.
lainsäädännössä. Tästä syystä Polyamoria ry:nkin
23
Toinen polysuhteita koskeva ongelma, joka ainakin toimituksella tulee mieleen, on se, kuinka aika voi
riittää useampaan parisuhteeseen kun yleensä yksikin
vie niin paljon aikaa. Sekin on Mäkisen mukaan osalle
ongelma ja osalle ei, ja siinäkin kannattaa vain pyrkiä
selvittämään asiat puhumalla. Ongelmiin löytyy kyllä
omat ratkaisunsa, ja tätäkin ongelmaa helpottamaan
on kehitetty jopa oma polyamoria-app älypuhelimiin.
Kaiken kaikkiaan Mäkisen mielipide on, että vaikka
usean ihmisen välisestä dynamiikasta on vaikeampi
huolehtia kuin vain kahden välisestä, polyamorissa
suhteissa ei silti vielä itsessään ole mitään, mikä tekisi niistä jollain tavoin mahdottomia verrattuna kahden ihmisen välisiin parisuhteisiin. Kyllähän kaikissa
ihmissuhteissa on aina omia ongelmiaan, jotka riippuvat yksilöistä. Myöskään lapset eivät ole Mäkisen
mukaan mikään ongelma polysuhteille, vaan hänen
kokemuksensa mukaan lapset mukautuvat niihin siinä missä muihinkin suhteisiin.
Toisaalta Mäkinen huomauttaa, että polysuhteissa
on myös selviä etuja verrattuna kahden välisiin parisuhteisiin. Hänen mukaansa erityisesti huojentavaa
on ollut huomata, että polysuhteissa ei tarvitse ottaa
paineita olla joka suhteessa täydellinen kumppani.
Oma kumppani voi nimittäin tehdä kaikkien omien
kumppaniensa kanssa juuri niistä asioista, joista kyseinen kumppani tykkää, eikä itseään tarvitse esimerkiksi painostaa harrastamaan musiikkia tyttö- tai
poikaystävänsä kanssa, jos tämä voi tehdä sitä toisen
kanssa. Toiseksi Mäkisen mukaan on aina hauska
huomata tyttöystävän olevan pirteä ja iloinen tämän
vietettyä aikaa toisen poikaystävänsä kanssa – se ei ole
häneltä itseltään mitenkään pois ja on kokemuksen
mukaan hyvä keino tuoda suhteeseen piristystä.
Entä jos joku lehden lukijoista elää polyamorisessa
suhteessa tai hän alkoi tuntea kiinnostusta sellaiseen?
Tai jos joku esimerkiksi on kokenut huonoa omatuntoa oltuaan ihastunut tai rakastunut useaan ihmiseen
yhtä aikaa? Mikäli vertaistuki kiinnostaa, Mäkinen
suosittelee tutustumaan Polyamoria ry:n nettisivuihin
(www.polyamoria.fi), jossa on oma keskustelupalstansa ja tietoa ryhmän toiminnasta ja tapaamisista. Hän
myös muistuttaa, että mikäli perinteinen kahdenkeskinen suhde ei tunnu olevan se oma juttu, tärkeintä
on jutella asioista suoraan kumppaninsa kanssa, sekä
tietenkin myös kuunnella kumppaniaan. Se vie jo paljon eteenpäin.
KÄSITTEITÄ:
Varpu Palkki
PSYKOLOGI NÄHTY
Kun katsoo niin paljon tv-sarjoja kuin minä, on sillä pakko olla jotain vaikutusta
johonkin. Selvä yhteys on tehtävien tekemisen lyykkäämisessä deadlinen ollessa
jo aivan nurkan takana, mutta kiinnostavampaa on tietysti vaikuttaako sarjojen sisältö
jotenkin omaan elämään. Ainakaan Criminal Mindsin maratoonaminen ei saanut minua jäljittelemään sarjamurhaajia, mutta ehkä sarjan hienot profilointimenetelmät lisäsivät kiinnostusta psykologiaan.
Nykyään psykologejen bongailu sarjoista on mukava harrastus. Saahan alastamme väännettyä vaikka mitä hauskaa ja varsinkin hömppää. Psykiatri tuntuu olevan varsinkin amerikkalaisissa sarjoissa psykologia mediaseksikkäämpi ammatti, mutta silti voi televisiosta löytää myös psykologeja. Suurimpiin suosikkeihini kuuluu Community-sarjan (esitetty Suomessa myös nimellä "Paluu pulpettiin") Dr. Ian Duncan, jota näyttelee John Oliver.
Duncan on viinaan menevä psykologian professori Greendalen Community Collegessa ja sarjan päähenkilön
Jeff Wingerin (Joel McHale) ystävä jo pidemmältä aikaa. Psykologina hahmosta huokuu oikein halu antaa muille
opetuksia ja myös terapioida oppilaita opetuksen ohessa. Tutkimus on myös läsnä Duncanin uralla. Greendalessa nimittäin järjestetään oikea tutkimuskurssi, jossa käsitellään professorin omaa periaatetta: Duncan principleä,
jonka mukaan koehenkilön hajoaminen on sitä suurempi mitä kauemmin hän jaksaa odottaa kokeen alkamista odotushuoneessa (s1 "Social Psychology"). Jaksossa "Abed's Uncontrollable Christmas" nähdään Duncanin tekemä kliininen interventio oppilaalle
joulusadun muodossa, motiivina tietysti kirjadiili.
Ian Duncania ei nähdä Communityn kolmannella ja neljännellä kaudella, mutta
samoihin aikoihin sarjan päähenkilöihin kuuluva Britta Perry (Gillian Jacobs)
päätyy lukemaan psykologiaa pääaineenaan. Tämä tietysti johtaa epäonnistuneisiin ystävien terapioihin (s3 "Introduction to Finality") ja nimettömiin
persoonallisuus testeihin, jotka paljastavat että jollain ryhmästä on murhanhimoisia ajatuksia (s3 "Horror Fiction in Seven Spooky Steps"). Lisäksi useassa
jaksossa puidaan Jeffin isäsuhdetta. Viidennellä kaudella Duncan palaa Englannista ja jatkaa psykologian parhaiden puolien esittelemistä esimerkiksi tekemällä
hyödyttömiä profiileja koulua piinaavasta häiriköstä ("Basic Intergluteal Numismatics").
Polyamoria eli monisuhteisuus = Elämänfilosofia, jossa ajatellaan, että ihminen voi rakastaa useita tai olla useassa
parisuhteessa samanaikaisesti.
Moniavioisuus eli polygamia = Avioliitto, jossa useita ihmisiä on naimisissa keskenään. Yleisintä siten, että yhdellä
miehellä on useita vaimoja (polygynia, vastakohta polyandria). Moniavioisuutta voi olla ilman polyamoriaan (mikäli
avioliittoon ei liity rakkautta), ja päinvastoin.
Community on sarjana paljon muutakin kuin psykologiahömppää – eriskummallisia seikkailuja yliopisto-ympäristössä, oivaltavia viittauksia populäärikulttuuriin ja elokuviin, sekä esimerkiksi Dungeons and Dragons -pelin pelaamiselle omistettuja kokonaisia jaksoja – mutta vain sen aiemmin
mainitun psykologiahömpänkin takia kannattaa sarjaan tutustua.
Avoin suhde/vapaa suhde = Parisuhde, jossa osapuolet
saavat tapailla muitakin, yleensä vain seksin merkeissä.
Polyamorinen suhde ei välttämättä ole avoin eikä avoin suhde
välttämättä polyamorinen (mikäli muiden tapaileminen rajoittuu vain seksiin).
Katso myös:
Lähde
http://community-sitcom.wikia.com
24
KOMPLEKSI
1/15
Nyt jo lopetetun mahtavan Don't Trust the B--- in Aparment 23 -sarjan pilotissa esiintyy sarjan päähenkilön (ex)kihlattu Steve. Steve oli
valmistumassa psykologiksi ja jaksossa näytetään hiukan hänen hyvin hämmentävää tutkimustaan, jossa hän tarkkailee yhden pojan
käyttäytymistä laboratorio-oloissa.
25
KUVA: Varpu Palkki
Sinut hiljaisuuden kanssa
Hiljaisuus merkitsee ihmisille eri asioita. Kuulutko sinä niihin, joille se tuo ihanan rauhallisuuden
tunteen vai niihin, jotka panikoituvat jo pelkästä ajatuksesta, että kohta tulisi hiljaista? Vai kuulutko kenties niihin, jotka pitävät hiljaisuutta luovuuden lähteenä tai viisauden merkkinä?
Itse-Kiusallisuus, E. M. K. & Nolotti, R. J. R.
KUVA: Vilja Helminen
Mitä häpesin tänään?
Pieraisin taas kovaäänisesti salilla tehdessäni vatsalihaksia. Sanoin taas väärän sanan keskustelussa. Heitin kiusallinen
vitsin, jolle kukaan ei nauranut. Kuolasin vahingossa ruokaillessani... You name it, I am ashamed of it. Useimmat
päiväni alkavat häpeän tunteen kumpuilulla prefrontaalikorteksillani, samalla kun Siemensin herätyslamppu alkaa
herkästi sarastaa linnun liverryksen suloäänien säestämänä. Hiljaisuudesta on moneksi. Minä kuulun niihin, jotka ajattelevat Thomas Charlylen tavoin:
”Hiljaisuus on se alkuaine, josta suuret asiat muovaavat itse itsensä.” Erilaisiin luoviin projekteihin se ei aina päde, mutta sitäkin paremmin henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja
ihmissuhteisiin. On tärkeää löytää sisäinen hiljaisuus, oma tapa olla läsnä hetkessä, ja joskus
se vaatii kykyä unohtaa muut asiat ja ajatukset joksikin aikaa.
Kammettuani ruhoni ylös sängystä ihailen hetken peilistä, kuinka sitä peittävät erilaiset ruumiineritteet ovat ovelasti soluttautuneet kuolleen ihosolukon joukkoon. Yritän pestä hampaat ja laitan sähköhammasharjan vahingossa
päälle ennen suuhun sujauttamista. Mintunvihreää tahnaa roiskuu pitkin seiniä. Pukiessani huomaan psoriasikseni
jälleen laskevan suojelusenkelin lailla kätensä olkapäilleni ja kuiskaavan ”kärsi paska”. Olen saastainen. Kotoa poistumisen ja yliopistolle selviytymisen välissä ehdin taklata naapurin rappukäytävässä, tuupata epähuomiossa mummon
loskalammikkoon ja järjestää sporan lattialla näyttelyn laukkuni sisällöstä.
Kaikille on varmaan jossain määrin tuttu lausahdus, jonka mukaan ystävän tunnistaa siitä,
että hiljaisuus hänen kanssaan ei tunnu painostavalta. En täysin allekirjoita sitä, sillä tuolla
logiikalla lähes kaikki kohtaamani ihmiset olisivat ystäviäni, mikä taas on käytännön mahdottomuus. Eräs hyvin vähäpuheinen ystäväni on opettanut minulle, että oikeastaan hiljaisuus voi olla jotain tosi kaunista: hiljaisesta hetkestä voi välittyä uskomaton kirjo erilaisia
tunteita ja suunnatonta vilpittömyyttä ja välittämistä. Riittää, että toisen kanssa saa jakaa
yhteisen hetken, joka vahvistaa keskinäistä sidettä ilman merkittävää verbaalista kanssakäymistäkin.
Keepcup kourassa kiirehdin yliopistolle, yrittäen tehokkaana 21. vuosisadan naisena suorittaa samanaikaisesti vireystilani balansoinnin. Kahvipisarat kuitenkin hyökkäävät rinnuksilleni kuin kärpäset prosessoidulle ruoalle värjäten
valkoisen paitani riemukkaan paskanruskeaksi. Se osa kahvistani, joka kuitenkin onnistui päätymään vatsahappojeni
pyörteisiin, saa aineenvaihduntani kiihtymään tutulla tavalla. Kuitupitoiset lopputuotteeni karauttavat suolistofloorani kukkeilla niityillä peuravasojen lailla kohti poistumistietään.Valitettavasti yliopiston vessojen akustiikka tarjoaa
liiankin hyvän kaikupohjan päästöjeni syvänmerensukelluksille.
Uskon, että hiljaisuuden kanssa täytyy olla sinut ennen kuin sillä voi tuntea olevan kovin
syvällistä merkitystä itselleen ja elämälleen. Hiljaisuuden pelko nimittäin estää ihmistä sanomasta tai tekemästä mitään merkityksellistä, etenkin, jos tämä pelko tukahdutetaan muilla
ajatuksilla, toiminnalla tai merkityksettömällä jorinalla milloin mistäkin. Siksi haluan korostaa, että hiljaisuus ei ole pahasta ja se voi parhaimmillaan lisätä itsetuntemusta ja tyytyväisyyttä elämään. Ihmissuhteissa se voi olla kohteliaisuus, mutta myös välttämätön osa
jokapäiväistä vuorovaikutusta, joka tulee ottaa avosylin vastaan ja hyväksyä.
Minna Lehto
Kehoni ikioman konekiväärikomppanian harjoitellessa posliinihuoneessa totean toivon olevan tämän päivän osalta melko pitkälti menetetty. Häpeä on värjännyt poskeni lähtemättömän punaisiksi, mutta viimeisen toivon siivittämänä riennän luennolle. Kompastelen kovaäänisesti luokkaan ja huomaan astuneeni keskelle opettajaopiskelijoiden leikkikerhoa. Jännitys saa jo kovia kokeneen ruoansulatusjärjestelmäni päästämään
ilmoille viimeisen fanfaarinsa, ja voimakasaromista sienipilveä hämäyksenä käyttäen poistun paikalta.
Palaan kotiin. Koko ruumiini on häpeästä raskas. Raiskaan kehon
temppeliäni railakkaalla ja pakonomaisella tunnesyömisellä ja tuntien Netflix-maratonilla. Poikaystäväni saapuu kotiin ja rakastelemme vuosien tuomalla rutiinilla. Edes kesken olevaa mukahauskan komediasarjan jaksoa ei tarvitse laittaa tauolle, sillä se toimii kätevänä
tapana varmistaa, ettei kumpikaan osapuoli nukahda kesken aktin.
Ilottelun jälkeen minua tervehtii tuttu kutina, ja huomaan poikaystäväni lemmenvaltikankin punertavan ei-niin-ennennäkemättömällä tavalla. Koko kurjan olemassaoloni analogiana palveleva rakkauselämäni voidaan tiivistää seuraavaan: hiiva on vaihtanut omistajaa ja
kumppanini rakastajaa (Canesten Combi-käsittelyn jälkeen).
Japanilaisessa kulttuurissa häpeää on historian saatossa pidetty
pätevänä syynä itsemurhaan, niinkutsuttuun seppukuun, jolla voi
”korjata” aiheuttamansa häpeän. Valitettavasti allekirjoittaneen häpeän suo on niin valtavan kokoinen ja syvä, ettei edes kuolema voi
sitä lunastaa. Itsemurhan sijasta voin siis ihan yhtä hyvin kitkutella
hengissä ja vältellä anopin, graduohjaajan, lähi-Siwan kassan ja muiden oman häpeällisyyteni todistajien tuomitsevia katseita katkeraan
loppuuni saakka.
26
KOMPLEKSI
1/15
27
PUUHANURKKA
Sietäisikö hävetä? Selvitä todellinen häpeällisyytesi Kompleksi-lehden kätevällä testillä!
Monet meistä ovat varmasti tulleet joskus miettineeksi, kokevatko he häpeää liikaa
- tai peräti liian vähän. Nyt asiaan on viimein mahdollista saada selvyys Kompleksi-lehden puuhanikkareiden kehittämällä häpeällisyysmittarilla, joka lumoaa validiteetillaan
ja reliabiliteetillaan kyynisimmätkin tilastopuritaanit. Hylkää epätietoisuus ja kohtaa
todellinen häpeäsi!
1. Sukujuhlissa joku vanha kääkkä utelee sinulta, miten opintosi sujuvat. Sinä..
a) .. viserrät hymyillen, että gradu on viimeisiä viilauksia vaille paketissa ja siirtyminen unelmien harjoittelupaikkaan on jo
nurkan takana. Sinänsä harmi, sillä onhan opiskelu ihanaa!
b) .. esität tukehtuvasi ja poistut paikalta, jottet joudu paljastamaan, että opiskeluksi kutsumasi alkoholinhuuruinen vätystely on päässyt venymään n:nelle vuodelle.
c) .. toteat lakonisesti, että ”hyvinhän ne”, minkä jälkeen vaihdat kiireesti aihetta.
2. Olet saanut valmiiksi syvärisi/kandisi/gradusi/tmv., ja palautuksen deadline on ovella. Sinä..
a) .. olet tapasi mukaan jo lähettänyt työsi kaikin tavoin oikeaoppisesti ja hyvissä ajoin ennen viimeistä palautuspäivämäärää.
b) .. palautat epähuomiossa työstäsi version, josta et ollut muistanut poistaa turhautuneena kirjoittamiasi ”imartelevia”
kommentteja ohjaajastasi.
c) .. unohdat koko deadlinen ja palautat työsi myöhässä, jättäen kiireessä viimeisen oikoluvun tekemättä. Näitä sattuu.
3. Iltasi opiskelijajärjestösi vuosijuhlissa näyttää seuraavalta:
a) Seurustelet sulavasti muiden juhlijoiden kanssa, otat alkoholia maltillisesti, tanssit kuin ammattilainen ja näytät vielä
sillikselläkin tyrmäävän hyvältä.
b) Olet jo pääruoan aikana vaarassa sammua naama ruokalautasella, roiskit punaviiniä ympäriinsä kuin painepesuri ja
jatkoilla yrität iskeä niin fukseja kuin professoreitakin.
c) Paria pientä etikettimokaa lukuunottamatta juhlat onnistuvat ihan OK:sti.
Eniten a-vastauksia: Paitsi että olet likainen valehtelija, olet myös oksettavan itseriittoinen sellainen. Häpeä!
Eniten b-vastauksia: Kehottaisimme sinua häpeämään itsesi maanrakoon, mutta todennäköisesti onnistuisit
sössimään siinäkin.
Eniten c-vastauksia: Näennäinen huolettomuutesi on vain defenssi, jonka avulla välttelet häpeällisyytesi kohtaamista. Herää todellisuuteen.
Sekä a-, b- että c-vastauksia: Mikäs uniikki lumihiutale sinä oikein luulet olevasi?