1. No category

Kaikki rakastavat keskitason teorioita –
mutta mitä ne oikein ovat?
Hannu Ruonavaara
Sosiaalitieteiden laitos, Turun yliopisto
Esityksen sisältö:
I. Keskitason teoriat ja ”yleisen teorian”
kritiikki
II. Yleisen teorian kritiikki historiallisessa
sosiologiassa
III: Keskitason teorian ajatuksen relevanssi
nyt
I. Keskitason teoriat ja ”yleisen teorian”
kritiikki
Miten keskitason teoria on keskitasoista?
• Keskitason teorian (theory of the middle range) käsite ei Mertonilla
ole yksiselitteinen ja hyvin määritelty (Sztompka, Boudon ym.)
• Hän esimerkiksi paikallistaa keskitason teorioita yhtäällä yksittäisten
asiantilojen jäsentyneiden (orderly) kuvausten ja sosiaalisten
järjestelmien teorioiden väliin, toisaalla tutkimuksen työhypoteesien
ja kaikkia yhteiskunnan säännönmukaisuuksia selittävän yhdistetyn
(unified) teorian välimaastoon
• Kuvaus hypoteesi, järjestelmän teoria kaiken selittävä teoria
• Piotr Sztompka: koskeeko keskitasoisuus kohteita, niissä
tarkasteltuja ominaisuuksia, teorian rajoja vai sen yleisyyttä?
Middle range ei tarkkaan ottaen tarkoita
”keskitasoista”…
• Range = vaihteluväli, asteikko, aikaväli, kantomatka, piiri,
toimintasäde, kyvyt yms.
• Kysymys on (ehkä) keskikokoisen pätevyysalueen teorioista, joiden
1. käsittelemien kohteiden piiri on keskikokoinen
2. toimintasäde (sovellutusalue) on keskikokoinen
3. aikaväli (ajallinen pätevyysalue ) on keskikokoinen
4. kyky selittää (ja tulkita) sosiaalista maailmaa on keskikokoinen
• Kontrasti lavean pätevyysalueen (”yleiset”) teorioihin, joitten piiri,
toimintasäde, aikaväli ja kyky ovat mahdollisimman laajoja
näitäkin teorioita on monentyyppisiä
• Suppea, keskikokoinen, lavea …
Mertonin kriittinen pointti
• ”Päätehtävämme tänään [1960-luvun lopulla] on kehittää erityisiä,
rajoitetulle käsitteelliselle piirille sovellettavia teorioita …[poikkeava
käyttäytyminen, viiteryhmät, sosiaalinen kontrolli yms.] pikemminkin
kuin etsiä välittömästi totaalista käsitteellistä rakennetta, joka olisi
riittävä (adequate) näitten ja muitten keskitason teorioitten
johtamiseen” (Merton 1968; kurs. HR)
• Lavean piirin teoria on Mertonin mukaan siis mahdollinen, mutta sen
kehittelyyn ei pidä sännätä ensimmäisenä (Parsonsin virhe!)
•
tutkimuksellisesti hedelmällisempi strategia on kehitellä ENSIN
keskitason teorioita, joita voidaan koetella empiirisesti, ja SITTEN
”todennettujen” teorioiden avulla kehitellä ”kasvavasti yleisempää
käsitteellistä skeemaa, joka on riittävä (adequate) yhdistämään
kokonaisuudeksi (consolidate) erityisten teorioitten ryhmiä”
• ”… niin että niistä tulee yleisempien muotoilujen erityistapauksia”
Siis …
• Merton ei siis kritisoi yleistä teoriaa vaan tietynlaista yleisen teorian
kehittelyn strategiaa (klassikot, käsiteanalyysi, spekulaatio)
ennenaikaisuusargumentti!
• Yleistä teoriaa pitää rakentaa keskitason teorioiden avulla
• Keskitason teoriat voivat ”sopia” erilaisiin yleisiin teorioihin ja olla
keskenään ristiriitaisia
II. Yleisen teorian kritiikki historiallisessa
sosiologiassa
Historiallinen sosiologia ja teoria
• ”Yleisen teorian” (radikaalimpaa) kritiikkiä historiallisen sosiologian piirissä
• Kritiikin kohteena ovat epokaaliset teoriat (Stinchcombe) eli yleiset
yhteiskunnallisen muutoksen teoriat, jotka lähtevät siitä, että historiallisen
muutoksen taustalla on jokin tietty ydinmekanismi, joka selittää
yhteiskunnan muutosta kokonaisvaltaisesti ja ajasta ja paikasta riippumatta:
esimerkiksi marxilais-leniniläinen historiallinen materialismi (tuotantovoimat
ja –suhteet), Émile Durkheimin työnjakoteoria (työnjaon syveneminen),
Parsonsin teoria (funktionaalinen erilaistuminen) jne.
• Epokaaliset teoriat tarkastelevat historiallisia tapahtumakulkuja omiin
käsitteellisiin luokkiinsa pakotettuina
• Stinchcombe: ”… voimme vielä nähdä historiallisen kuvan liikkuvan, mutta
se on aivan samea, kuin koulun elokuva, jota aloitteleva koneenkäyttäjä
näyttää” (Stinchcombe 1978)
Historiallisen sosiologian vaihtoehto I:
aineistolähtöinen teoretisointi
• Stinchcombe: yhteiskuntatieteet eivät edisty epokaalisia tulkintoja
historiaan soveltamalla vaan tapausten empiirisen vertailun avulla.
• Vertailun avulla on mahdollista löytää kausaalisesti merkittäviä syviä
analogioita eli samankaltaisuuksia tapausten välillä.
• Analogia on sitä syvempi, mitä enemmän tapausten välillä havaitaan
samanlaisia ominaisuuksia
• Tapausten vertailun tarkoituksena on etsiä niistä yhteisiä syitä ja
seurauksia kausaalinen selittäminen
• Jatkuvan vertailu eliminoi kausaalisesti merkityksettömät
samankaltaisuudet kausaalisesti merkittävien joukosta
• Esimerkki analogiasta: kaksoisvallan tilanne vallankumouksen
edellytyksenä
”Onko yleisillä teorioilla sitten mitään roolia sosiohistoriallisessa
tutkimuksessa? Stinchcombehan antaa ymmärtää, että monesti
epokaaliset teoriat ovat maailmankatsomuksellista kuorrutusta, johon
tutkijan varsinaisen työn tulokset verhoutuvat. Esimerkiksi Stinchcombe
väittää, empiiristen tapausten erittely johti Alexis de Tocquevillen 1856 ja
Lev Trotskin 1932 esittämään samanlaisen, hyvän teorian
vallankumousten synnystä — vaikka konservatiivi de Tocqueville ja
marxilainen Trotski kannattivat päinvastaisia epokaalisia teorioita!
Yleisillä teorioilla on Stinchcomben mukaan kuitenkin yksi tärkeä
tehtävä: ne ovat lähteenä niille käsitteille ja ideoille, joita empiirishistoriallisen tutkimusprosessin myötä jalostetaan (Stinchcombe 1978,
4, 10).”
Historiallisen sosiologian vaihtoehto II: historiallisesti
ehdollinen teoretisointi
• Charles Tilly: yleisistä teorioista (kuten Durkheimin työnjakoteoriasta)
voidaan saada käsitteitä ja vihjeitä kausaalisten analogioiden
etsimiseen …
• … mutta niistä pitää päätyä historiaan pohjautuvaan (historically
grounded) teoriankehittelyyn, joka ottaa lähtökohdakseen
kohteittensa ajallisen kontekstin ja ….
• …. kohdistuu ”johonkin historiallisesti spesifiin miljööseen tai
prosessiin, kuten kapitalistisen maailmantalouden kasvu 1500-luvun
jälkeen”, tai …
• …. vähintään ymmärtää tarkastelemansa prosessin muuttuvan
olennaisesti siitä riippuen, missä kohtaa ajallista sekvenssiä se
tapahtuu (”takapajuisuuden hyödyt”)
Mitä tarkoittaa ”historiallisesti ehdollinen”?
• Teorian väitteiden ja yleistysten pätevyyttä ei pidetä universaaleina
eli aina ja kaikkialla pätevinä vaan ne katsotaan päteviksi vain
tietyissä määriteltävissä olevissa ajallis-paikallisissa ympäristöissä
(esiteolliset yhteiskunnat, Eurooppa, moderni aika jne.)
• Esimerkki: James Coleman katsoi rationaalisen toimijan teorian
olevan nyt pätevän toiminnan teoria, kun elämme yksilöllistyneissä
moderneissa yhteiskunnissa
• Historiallisten sosiologien teksteissä ei kuitenkaan ole viittauksia
ennenaikaisuusargumenttiin vaan radikaalimpaan kantaan …
Ennenaikaisuusargumentista
mahdottomuusargumenttiin
• Ainakin implisiittisesti historiallisten sosiologien teksteihin sisältyy
seuraava:
• ”Nähdäkseni yhteiskuntatieteiden edistys ei ole historiallisen
materialismin, parsonsilaisen sosiologian tai talouden
tasapainoteorian kaltaisten yleisten teorioiden kehittelyssä.
Sellaisten yleisten teorioitten päämäärä – yleisten lainomaisten
propositioiden esittäminen – on ja tulee aina olemaan
harhakuvitelmaa.” (Elster 1993)
• Yleinen teoria on siis mahdotonta! Onko siis tyydyttävä vain
”kuvauksiin” ja ”tutkimuksen työhypoteeseihin”?
Yleisistä teorioista mekanismeihin
• Elster: yhteiskuntatieteiden pitäisi edistyäkseen yleisten teorioiden
sijasta pyrkiä rakentamaan ja kehittelemään selittävien mekanismien
”repertuaaria”
• Repertuaariin kuuluvat mekanismit ovat ”pieniä tai keskisuuria”
(Elster 1989), eikä niitten ”käynnistymisen” ehtoja ei ole mahdollista
yhteiskuntien kaltaisissa avoimissa järjestelmissä yleisesti määritellä:
• ”Todellisessa maailmassa – – mahdollisten permutaatioiden määrä
on meille liian suuri, jotta kykenisimme määrittämään kullekin niistä
luonteenomaisen mekanismin” (Elster 1993).
• Visio merkitsisi oikeastaan sitä, että teoria olisi mekanismien pakki,
josta tarpeen mukaan olisi poimittavissa erilaisia työkaluja
• Samanlaisia ajatuksia HS:n piirissä
III. Keskitason teorian ajatuksen relevanssi
nyt
Keskitason teorian idean strateginen relevanssi?
• ”Keskitason teoria” alkaa olla yleisen teorian kritiikin tasolla olla
hieman tyhjä iskulause, joka lähinnä muistuttaa siitä, että teorian
pitää olla empiirisen tutkimuksen kannalta relevanttia
• … mutta jos se tulkitaan vaatimukseksi keskittää teoreettiset
ponnistukset sosiaalisten mekanismien teoretisointiin, se on
strategisesti erittäin tärkeä Elster!
• Sosiaalisten mekanismit (minulle) ovat yleisiä ideaalityyppisiä
kuvauksia siitä, miten jokin kiinnostuksen kohteena oleva lopputulos
syntyy toimijoitten yhteistoiminnan tuloksena erittäin hyödyllinen
tapa teorioida
Esimerkki keskitason teoriasta?
• Keskitason teoriat voivat olla varsin yksinkertaisia
• Erkko Anttila tulkitsee väitöskirjassaan Esikaupunkien vuosisata. Paikallinen
yhteisöllisyys Helsingin seudun vanhoissa työväen esikaupungeissa 1900luvulla (HY 2015) yhteistoiminnan ja naapuriavun vähentymistä Helsingin
esikaupungeissa Norbert Eliasin yhteisöteorian avulla
• Yhteiskunnan modernisaatio merkitsee sitä, että ihmisten alun perin
paikallisista keskinäisriippuvuuksista tulee ylipaikallisia elintason nousun,
liikkumismahdollisuuksien kehityksen, yksityisten ja julkisten palvelujen
kasvun yms. myötä ihmiset eivät tarvitse enää yhteisöä niin paljon kuin
ennen
• Yhteisöllisyyden murenemisessa siis ole kysymys ensisijaisesti kulttuurin tai
mentaliteetin muutoksesta
• Keskitason teoriaa voi olla esimerkiksi abstrahoitu ja idealisoitu kuvaus
jonkin prosessin kehityksestä (esimerkiksi asuntopolitiikan kehityksen
ideaalityyppi)
Millaisia ongelmia keskitason teorian ideaan liittyy? I
• Sekä mertonilaisessa että historiallisen sosiologian keskusteluissa
”yleinen teoria” on moniselitteinen käsite, josta ehkä pitäisi luopua
• Kaikki teoreettiset väitteet ovat yleistäviä – määritellyn rangen (piirin,
toimintasäteen, aikävälin) puitteissa – range eli pätevyysalue vain eri
teorioissa vaihtelee portaattomasti hyvin suppeasta hyvin laveaan
• Yleisiä teorioita tarvitaan!
• Mekanísmeille pohjautuva teoretisointi tarvitsee usein tietynlaisia
laajan pätevyysalueen teorioita, teorioita toimijuudesta
• Kritiikit esittävät klassiset epokaaliset teoria luultavasti turhan
totaalisina järjestelminä – ne ovat myös mekanismeja koskevien
ideoiden lähteinä
• Suppeuden ja laveuden trade off!!!
Millaisia ongelmia keskitason teorian ideaan liittyy? II
• Mertonille teoria on joukko muuttujien välisiä suhteita koskevia
propositioita, joista voidaan johtaa testattavia hypoteeseja
”positivistinen” teoriakäsitys, jota olisi syytä väljentää
• Ehdotukseni: teoria on joukko hypoteettisia käsitteitä ja väitteitä,
jotka ”selittävät” mitä sosiaalisessa maailmassa tai jossain sen
osassa on, miten maailma tai sen osa toimii ja miksi se on sellainen
kuin on
• Teoria ei ole pelkästään kausaaliseen selitykseen tähtäävä vaan
myös kuvaava/tulkitseva
• Teoria voi tarjota paitsi ”todennettavia” hypoteeseja myös tarkastelun
viitekehyksen
Millaisia ongelmia keskitason teorian ideaan
liittyy? III
• Olettaen, että ennenaikaisuusteesi pitää paikkansa: onko nyt 47 tai
67 vuotta myöhemmin mahdollista edetä lavean sovellutusalueen
teorioihin?
• Mutta pitääkö ennenaikaisuusteesi paikkansa?
• HR: osittain maailmankatsomuksellinen kysymys
• Sovellettavan tai kehiteltävän teorioinnin tason valinta sisältää
erilaisia riskejä mahdollisuuksia
• HS:ssa ”teorian ja historian dilemma”
Kommentteja? Kysymyksiä?
Kirjallisuutta
Ruonavaara, Hannu (1995): Historia ja teoria -- keskustelua historiallisen
sosiologian dilemmasta. Sosiologia, 32: 4, 253-262. .
Ruonavaara, Hannu (2004): Tarvitaanko yleistä vai historiallisesti erityistä
teoriaa? Sivut 21-34 teoksessa Pekka Räsänen, Hannu Ruonavaara & Ismo
Kantola (toim.): Kiistoja ja dilemmoja. Sosiologisen keskustelun
vastakkainasetteluja. Kirja-Aurora: Turku.
Ruonavaara, Hannu (2005): Millä tavoin sosiologia voi olla historiallista? Sivut
81-100 teoksessa Marja Andersson, Anu-Hanna Anttila & Pekka Rantanen
(toim.): Kahden muusan palveluksessa. Historiallisen sosiologian lähtökohdat
ja lähestymistavat. Historia mirabilis 4. Turun Historiallinen Yhdistys: Turku.
Ruonavaara, Hannu (2006): Historian polut ja teorian kartta eli miten tutkia
tapahtumaketjuja sosiologisesti. Sivut 34-63 teoksessa Juho Saari (toim.):
Historiallinen käänne. Johdatus pitkän aikavälin historian tutkimukseen.
Gaudeamus: Helsinki.