1. No category

28
ILTA-SANOMAT LAUANTAINA 10. 1. 2015
29
ILTA-SANOMAT LAUANTAINA 10. 1. 2015
PS EXTRA: 9 TARINAA ALKOHOLISMISTA SELVIYTYMISESTÄ
JOHANNES TERVO
Satu Korkiavuoren aviomies harrastaa
ravureita. Express tulee tervehtimään.
ONGELMA PITÄÄ MYÖNTÄÄ
Alkoholismista toipuminen on
mahdollista. Ensin ongelma pitää
uskaltaa myöntää itselleen, muistuttaa
lääkäri Satu Korkiavuori.
7 vuotta
raitista elämää
Sammuminen työpaikalle oli lääkäri Satu
Korkiavuorelle, 34, viimeinen pisara. Tänään
hän on onnellinen kahden pienen pojan äiti.
”O
len valmistunut
lääkäriksi samalla, kun olen
raitistunut.
Alkoholiongelmani oli pahimmillaan silloin, kun olin lääketieteellisessä. Join suuria määriä putkeen.
Juominen oli aiheuttanut minulle silloin jo unettomuutta,
joten käytin myös unilääkkeitä,
että sain nukuttua. Pahimmillaan
käytin rauhoittavia lääkkeitä ja
viinaa sekaisin.
Olen aina ollut kunnianhimoinen. Olen suorittanut tenttini ja
työharjoitteluni samassa tahdissa
kuin muutkin opiskelijat. Ajatte-
lin, että kun teen niin paljon töitä
ja selviän tenteistä, ei minulla voi
olla alkoholiongelmaa.
Sitten tilanne räjähti. En pystynytkään menemään töihin. Makasin kotona suljettujen verhojen
takana. Heräsin, otin viinaa ja
lääkkeitä, ja menin takaisin nukkumaan. Oksensin välillä verta ja
sain viinakrampin.
Olin sairaalakunnossa, mutta
sinne en lähtenyt. Käytökseni oli
hallitsematonta ja itsetuhoista,
vaikka en kuolla halunnutkaan.
KÄÄNNEKOHTA elämässäni
tuli, kun sammuin työpaikalle
Sodankylässä. Järkyttyneet hoita-
jat löysivät minut vessasta. Olin
edellisenä iltana ratkennut juomaan kolmen selvän viikon jälkeen. Ensin ajattelin, etten mene
töihin ollenkaan, kun krapula oli
hirveä. Sitten otin viinipullon
mukaan ja ajattelin, että juon sen
verran, että pystyn hoitamaan
työni. Tyhjensin työpaikalla viinipullon hujauksessa.
Olin niin häpeissäni, että ajattelin ryyppääväni itseni hengiltä.
Ylilääkäri kirjoitti minulle sairauslomaa ja sanoi, nyt hoidat
itsesi kuntoon. Vanhempani
olivat ajaneet Vaasasta Sodankylään. He pelkäsivät menettävänsä ainoan lapsensa.
Tunsin valtavaa syyllisyyttä
siitä, mitä olin aiheuttanut kaikille läheisilleni ja miten olin pilannut oman elämäni. Olin niin
huonossa kunnossa, etten jaksanut enää vastustella hoitoa.
Vanhempani veivät minut
Minnesota-hoitoon. Hoito oli
rankkaa. Minun piti kohdata
kaikki asiat selvin päin ilman
mitään turruttavia kemiallisia
aineita. Vaikeinta oli oma
syyllisyyteni.
Sen kohtaaminen, mitä on
aiheuttanut
läheisilleen ja
itselleen. Ensin
tuntui, etten
pysty sen syyllisyystaakan
kanssa elämään.
Toivo heräsi, kun tapasin hoidossa vuoden tai kaksi raittiina
olleita. Tajusin, että kyse on sairaudesta. Minä join, koska olen
alkoholisti. Mitään järjellistä
syytä siihen ei ollut. Minulla on
ollut aina kaikki asiat hyvin, hyvä
perhe, hyvä mies oli silloin ja on
nytkin sekä hyvät ystävät. Olen
päässyt opiskelemaan unelmaammattiani.
OLIN 27-vuotias, kun raitistuin.
Sen jälkeen en ole ottanut pisaraakaan eikä ole edes kertaakaan
tehnyt mieli.
Pahempi ongelma minulla oli
17-18-vuotiaasta asti. Juominen oli
humalahakuista. Juhlin joka
viikonloppu. Veljeni hukkui
tapaturmaisesti, kun olin 18vuotias. Vetosin usein siihen, että
minulla on niin paha olo ja ikävä
veljeäni. Hain
syytä juomiselle.
Minulla on
erittäin hyvät
vanhemmat ja
hyvä kotikasvatus. Viikonloppujuomiset
venähtivät,
kun muutin
pois kotoa
opiskelemaan ensin Tampereelle
tuotantotaloutta,. Ex-puolisoni
alkoi huomautella juomisesta,
samoin ex-anoppi. Muistan huolestuneeni itsekin, kun en saanut
putkea poikki vaikka halusin.
Olin aika heikolla hapella henkisesti ja myös fyysiset krapulaoireet olivat pahoja.
Tunsin valtavaa
syyllisyyttä siitä,
mitä olin aiheuttanut
kaikille läheisilleni ja
miten olin pilannut
oman elämäni.
Äidin sylissä. Lääkäri Satu Korkiavuori on kahden pienen pojan Rekon ja
Karrin onnellinen äiti. Tänään hän on ollut raittiina tasan 7 vuotta.
JOKAINEN alkoholisti piilottelee
juomistaan. Minullakin oli pullo-
ja milloin missäkin kätkössä,
vaatekaapissa, lampunvarjostimessa, pesuainepulverilaatikossa
ja kissan hiekkalaatikossa.
Kun putki oli ohi, juomattomia
ja juotuja pulloja löytyi milloin
mistäkin.
Läheiseni tekivät kaikkensa.
Vanhempani olivat useaan otteeseen fyysisesti vahtimassa, etten
pääse juomaan. Luottokorttini
piilotettiin, etten pääsisi ostamaan alkoholia.
Äitini on kertonut, kuinka hän
pelkäsi, että kuolen viinaan. Isäni
oli veljen haudalla käydessään
miettinyt, joutuuko hän ostamaan
toisen hautakiven siihen viereen.
Heidän tuskansa on ollut hirvittävä. Sen kohtaaminen silmästä silmään oli vaikeaa. Samalla
koko ajan kasvoi toivo ja mahdollisuus. Minulle tuli olo, että minä
selviän. Sain luottamuksen nopeasti takaisin. Olen siitä kiitollinen.
Minä kävin pohjalla, mutta
sain elämäni takaisin.
OLEN ollut nykyisen mieheni
kanssa naimisissa 2½ vuotta.
Minulla on kaksi ihanaa poikaa,
reilu 2-vuotias Reko ja puolen
vuoden ikäinen Karri.
Viime vuosi oli rankka. Ras-
Elän hyvää ja tasapainoista elämää, lääkäri Satu Korkiavuori sanoo.
kauden myötä sairastin paljon.
Minulla todettiin massiiviset
keuhkoveritulpat molemmissa
keuhkoissa. Synnytyksen jälkeen
sain raskausmyrkytyksen. Olin
teho-osastolla. Karrin alku oli
vaikea myös. Hänellä oli sydämen
toiminnasta jäljellä vain 10 prosenttia.
Tänään me voimme molemmat
paremmin. Elän hyvää raitista
elämää. Nämäkin raskaat vastoinkäymiset osaan käsitellä
aivan eri tavalla kun ei ole viinaa
mukana sotkemassa kuvioita.
Olen tällä hetkellä vauvalomalla. Palaan töihin sen jälkeen.
Pidän päivystystyöstä.
RAITISTUMISEN jälkeen työskentelin Sodankylässä, missä olin
sammunut työpaikalle. Halusin
selvittää asiat kasvotusten enkä
lakaista mitään humalassa aiheuttamaani asiaa maton alle.
Suhtautuminen oli positiivista.
Haluan rohkaista jokaista
hakemaan apua. Raitis elämä on
mahdollista. Ensin pitää uskaltaa
myöntää itselleen, että on ongelma. Alkoholismi on luokiteltu
sairaudeksi samalla tavalla kuin
mikä muu tahansa sairaus. Kenenkään ei tarvitse tuntea häpeää
apua hakiessaan.
Läheisten pitää myös muistaa
hakea apua, sillä he unohtavat
usein itsensä. Elämä pyörii alkoholistin ympärillä. Aika harvoin
lääkärikään hoksaa kysyä alkoholistin läheiseltä, miten sinä jaksat.”
SARI AUTIO