Oma aika & elämä
24
ILTALEHTI
30.8.2014 LAUANTAI
Isän raitistuminen
mullisti
perheen elämän
RAITISTUMINEN Riitta ja Mika Koivula ovat kokeneet
Mikan kahdeksantoistavuotisen ryyppykierteen
loppumisen ilon, mutta myös isot haasteet.
Y
stävänpäivänä 14. helmikuuta 2009 kauhajokelaisen omakotitalon
ovesta ulkomaan työkomennukselta kotiutuu aviomies
ja isä melko huonossa hapessa.
Reissussa piti alun perin olla
korkin kiinni, mutta toisin kävi.
Päivän mittaan Mika Koivula
joikin pullon vodkaa, ja sama annos valui kurkusta alas illallakin.
Mutta tätähän pariskunnan
elämä on ollut jo kahdeksantoista vuotta. Välillä Riitta Koivula
on muuttanut lasten kanssa
kotoa poiskin, mutta palannut
sillä ehdolla, että Mikan juominen loppuu. Tuliaisina vaimolle
Mikalla on kaulakoru ja hajuvettä. Ne ojennettuaan hän menee
saman tien nukkumaan krapulaansa pois.
Riitta ei enää paasannut
Kun Mika seuraavana aamuna
heräilee, ei kahvipöydässä ole
enää vastassa se tuttu ja paasaava Riitta. Vaimon kasvoilta
heijastuva täydellinen välinpitämättömyys havahduttaa
Mikan huomaamaan, että nyt
on se mahdollisuus, että rouva
ja perheen neljä lasta muuttavat
lopullisesti kotoa pois.
Siihen loppuu Mikan kaikkiaan
parikymmentä vuotta jatkunut
ongelmaryyppääminen. Ensin
hän pysyttelee 1,5 kuukautta
omin voimin raittiina. Hän ajaa
pitkätkin työmatkat iltaisin kotiin, koska tietää, että maailmalla
ratkeamisen vaara on suuri. Ja
puolentoista kuukauden jälkeen
hän vihdoin hakeutuu hoitoon.
Sairauden tunnustaminen
Riitalle ääneen ja rehellisesti
merkitsee sen tunnustamista
myös Mikalle itselleen. sillä on
suuri vaikutus hänen päätökseensä hakeutua hoitoon.
– Olisin voinut valehdellakin,
mutta enää en niin tehnyt, hän
sanoo viisi vuotta raitistumisensa
jälkeen.
Kasvun paikka
Kun hoidosta palasi uusi Mika,
meni ensimmäinen kuukausi
perheeltä isän raitistumisen
huumassa. Ei enää räyhäämistä,
kireyttä ja epämääräisiä katoamisia maailmalle.
Mutta jo muutaman kuukauden kuluttua kävi selväksi, että
raitistuminen ei tarkoita vain
korkin kiinni laittamista.
– Puolison raitistuminen on kasvun paikka molemmille. Meillä oli
keskinäiset kommunikointitaidot
hukassa, ja nyt piti ruveta rakentamaan parisuhdetta ihan uudelta
pohjalta. Olin siihen asti tottunut
päättämään kaikesta yksin, eikä
ollut alkuun ihan helppoa, kun
yhtäkkiä Mikakin halusi sanoa
sanottavansa, Riitta sanoo.
– Siihen asti olin ollut tavallaan
se perheen viides lapsi, Mika
nyökkää vieressä.
Pelkkä raittius ei pelasta
Riitan oli opittava jakamaan
vastuuta, ja toisaalta Mikan oli
opittava uudella tavalla perheensä huomioimista.
– Kun Mika palasi hoidosta, hänellä oli ajatus, että nyt olen valmis
paketti ja kaikki on sillä hyvin. Ei
auta, jos raitistunut jyrää ja on
vain uudella tavalla huomioimatta
perhettään. Meillä riideltiin todella
paljon, Riitta muistelee.
Mutta juuri sen kaiken huonon
olon esille tuomisesta alkoi
myös oikea kehitys parempaan
suuntaan.
– Alkoholismista toipuvan
kannalta läheisten ”oikuttelu”
on vain hyvä merkki. Paha olo
pitää pystyä käsittelemään, Riitta
sanoo.
Luonnollisesti ensin Riitalla oli
pelko, että Mika ratkeaa uudelleen juomaan.
– Hyvä merkki oli se, että kun
Mika riidan päätteeksi lähti kotoa,
hän ei enää suuttunut kysyessäni,
tekeekö hänen mieli viinaa. Se
olisi ollut minulle varmin merkki
Mikan vaarasta sortua juomaan
uudelleen, Riitta sanoo.
Apua myös ulkopuolelta
Mika joi jo silloin paljon, kun
hän 19-vuotiaana tapasi silloin
21-vuotiaan Riitan. Miksi ja mi-
Hienointa
Mikan raitistumisessa on ollut se,
että perheessä on nyt
isä, jolla on kyky olla
lastensa kanssa.
RIITTA KOIVULA
ten sitten Riitta jaksoi kaikki nuo
18 vuotta?
– Olihan meillä elämässä hyviäkin hetkiä, jolloin elämä tuntui
normaalilta. En halunnut uskoa,
että kun näitä asioita on menty
läpi sata kertaa, tullaan niitä käymään läpi uudelleen toiset sata
kertaa. Ja kun sitten tuli lapsia,
oli vaan jotenkin vahva ajatus siitä, että meidät on tarkoitettu olemaan yhdessä. Niin naivilta kuin
se kuulostaakin, Riitta sanoo.
Hoivavietistä huolimatta Riitta
on ollut myös periksi antamaton
ja vahva.
– Moni alkoholistin läheinen
alistuu ja hukkaa oman identiteettinsä, hän miettii.
Mikan raitistuttua hän ja
Riitta hakivat apua parisuhteensa
uudelleen rakentamiseen myös
ulkopuolisesta terapiasta.
”Muutos omasta halusta”
Riitta muistuttaa, että voidakseen
auttaa alkoholistia olisi läheisen
huolehdittava ensin itsestään.
– Asiasta jankkaaminen ja
aihetta käsittelevän kirjallisuuden kantamineen pöydälle ei
useinkaan tuota toivottua tulosta.
Auttaminen ja hoitaminen kuuluvat ammattilaiselle, tai esimerkiksi vertaisryhmille. Halu toipua
lähtee alkoholistista itsestään.
Riitta korostaa, että päihderiippuvuuden hoitamisessa ja
hoitoon ohjaamisessa on Suomessa paljon tehtävää.
– Alkoholismiin liittyvän
häpeän vähentämiseksi – ja myös
hoitoon hakeutumiskynnyksen madaltamiseksi – tarvitaan
muutakin kuin tuontirajoituksia
tai ravintoloiden aukioloaikoihin
puuttumista.
Riitta ja Mika auttavat nyt
muita päihdeongelmaisia, näiden
puolisoita ja perheitä Riitan
yrityksessä, Oikeahetki Ky:ssä.
He kiertävät pitämässä päihdeluentoja ja antavat keskusteluapua
ja terapiaa yksilöille, pareille,
perheille ja ryhmille.
Alun perin sairaanhoitajaksi
kouluttautunut Riitta valmistuu
marraskuussa myös perheterapiaan erikoistuneeksi psykoterapeutiksi.
Mika tekee edelleen päivätyötä
koneautomaatioalalla. Suunnitelmissa on kouluttautua päihdetyön ammattilaiseksi.
Yrittäjyys mahdollisti
Ulospäin Koivuloilla asiat näyttivät olevan kunnossa Mikan
juomisvuosinakin.
– Eivät ihmiset työpaikoillamme tienneet ongelmistamme.
Yleiseen mielikuvaan alkoholistiperheestä liittyy työttömyyttä ja
syrjäytymistä. Mutta meillähän
Mika nimenomaan laittoi työn
kaiken edelle, Riitta sanoo.
Yksityisyrittäjyys myös mahdollisti Mikan juomisen.
– Rauhallisimmat vuodet olivat,
kun työskentelin valmistumiseni jälkeen toisen palkollisena
insinööritoimistossa. Ryhdyttyäni
yrittäjäksi homma lähti lapasesta.
Mutta työt tulivat aina tehtyä,
jos eivät ihan tänään, niin viimeistään huomenna. Hommien
kasautuessa tein 20-tuntista
työpäivää, Mika sanoo.
Mikan juomisvuosina Koivulat palasivat myös Helsingistä
kotiseudulleen Etelä-Pohjanmaan
Kauhajoelle. Sinne rakennettiin
myös omakotitalo.
Perheessä on oikea isä
Mikan ja Riitan neljästä lapsesta
isommat ovat jo teinejä, pienemmät vielä alakouluikäisiä.
– Hienointa Mikan raitistumisessa on ollut se, että perheessä
on nyt isä, jolla on kyky olla
lastensa kanssa, puhua ja asettaa
heille rajoja. On ihanaa, Mikalle
puhuessani näen hänen silmistään, että siellä on joku myös
kotona. Enää ei tarvitse pelätä.
Alkoholismiin verrattuna murheemme ovat todella pieniä.
– Kun raitistuin, laitoin elämässäni perheen etusijalle. Raittiina
lupauksista ja sovituista asioista
kiinni pitäminen on helpompaa.
Alkoholismista toipumisen
mahtavuutta on itsekunnioituksen palaaminen.
– Ei enää tarvitse hävetä ja
miettiä, mitä tein eilen ja pelätä
sitä, mitä tapahtuu huomenna,
Mika sanoo.
Myös molemminpuolista
läheisriippuvuutta on Koivuloilla
käsitelty.
– Seisomme molemmat omilla
jaloillamme, ja pärjäisimme ihan
hyvin ilman toistakin. Mutta me
vaan tykätään toisistamme, Mika
naurahtaa.
TIMO KIISKI