Kesälemmikki ei ole urbaani legenda
2 Oulu-lehti Mitä&missä? Juttuvinkki? toimitus@oululehti.fi / 044 737 0210 www.oululehti.fi Kesälemmikki ei ole urbaani legenda Eläinsuojeluyhdistys kaipaa uusia sijaiskoteja Susanna Eksymä Oulu Puolen vuoden ikäinen maatiaiskissa värjöttelee nälissään kesämökin terassilla. Kuistin nurkkaan jätetty ruokakuppi on tyhjä, pohjaan on liimautunut vain muutama keltainen koivunlehti. Kylmä pohjoistuuli nostattaa vaahtopäitä järvenselälle ja vettä sataa vaakasuorassa. Kissa hyppää toiveikkaana ikkunalaudalle, mutta kukaan ei enää avaa ovea. Syksyn tullen kesämökille oman onnensa nojaan jätetty lemmikki kuulostaa urbaanilta legendalta, mutta ilmiö on edelleen olemassa, vuosikymmenien valistustyöstä huolimatta, sanoo Suvi Ponnikas Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksestä. Ongelma laajenee, kun heitteillejätetyt eläimet lisääntyvät luonnossa. Hän kertoo, että etenkin syksyisin eläinsuojeluyhdistykselle tulee runsaasti kyselyjä, miten pihapiiriin ilmestyneen kissan kanssa tulisi toimia. – Eläinsuojeluyhdistys tarjoaa neuvontaa ja meiltä saa lainaksi myös loukkuja eläimen pyydystämiseen, mutta eläinsuojaa meillä ei ole. Löytöeläimet on aina toimitettava löytöeläinkotiin, Ponnikas neuvoo. Löytöeläinten sijaan Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoisia työllistävät huostaanotetut ja muista sosiaalisista syistä kodittomiksi jääneet eläimet, joiden määrä on valtakunnallisestikin kasvussa. – Eläimiä tulee meille monta eri reittiä. Yksi ryhmä ovat omistajiltaan laiminlyönnin vuoksi viranomaisen toimesta pois otetut eläimet. Eläimiä jää vaille omaa ihmistä myös esimerkiksi omistajien kuolemantapausten, sairastumisten ja vankilatuomioiden myötä, Suvi Ponnikas luettelee. Oulun seudun eläinsuojeluyhdistykselle tulleet eläimet sirutetaan, rokotetaan ja steriloidaan. Uutta kotia ja elämää ne siirtyvät etsimään sijaiskoteihin. – Uusista sijaiskodeista on huutava pula, etenkin osaavista koirakodeista, Suvi Pon- nikas sanoo. Hän kertoo sijaiskotitoiminnan olevan oiva ja konkreettinen konsti lähteä mukaan eläinsuojelutyöhön. Aivan ketä tahansa sijaiskodiksi ei kuitenkaan kelpuuteta. Syyni on tiukka ja sopivaksi osottautuvien sijaiskotien perehdytys perusteellista. – Tärkeintä on luonnollisesti eläinrakkaus, halu auttaa, vastuuntuntoisuus ja kokemus eläinten hoidosta. Tilat on oltava eläinystävälliset ja sijaiskodin on sitouduttava uuden kodin etsintään, Ponnikas kertoo. Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksellä on tällä hetkellä parikymmentä aktiivista sijaiskotia. Valtaosa sijaiskodeissa uutta kotia etsivistä eläimistä on kissoja. Koiria on tällä hetkellä kaksi. – Autettavia on enemmän kuin auttajia, Suvi Ponnikas summaa. Vaille omaa ihmistä jääneiden eläinten, joita Oulun seudun eläinsuojeluyhdistys ei resurssien puutteen vuoksi voi ottaa vastaan, tarina ei usein pääty onnellisesti. Suvi Ponnikas kertoo, että Oulun seudun eläinsuojeluyhdistykselle tarjotaan säännöllisesti eläimiä myös huolestuttavan kevein perustein. – Lemmikkiin on kyllästytty tai sille ei ole enää aikaa muuttuneen elämäntilanteen, kuten muuton, eron tai uuden työpaikan myötä. – Tilanteissa, joissa omistaja on itse kykeneväinen etsimään lemmikilleen uuden kodin, autamme ainoastaan neuvonnan ja valistuksen tasolla. Ponnikas peräänkuuluttaa pitkää ja harrasta harkintaa lemmikin hankkimisessa. – Kaikkea elämässä ei tietenkään voi ennakoida, mutta lähtökohta lemmikin hankkimiselle täytyy aina olla se, että siihen sitoudutaan koko sen eliniäksi. Esimerkiksi kissan tapauksessa se saattaa tarkoittaa jopa kahtakymmentä vuotta, Ponni- TANJA LOUKUSA Kodittomaksi jääneellä sekarotuisella Enskalla kävi tuuri, se löysi uuden rakastavan kodin Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksen aktiivien avulla. Sijaiskotitoiminnasta tuli sydämen asia TANJA LOUKUSA Susanna Eksymä Jääli – Sijaiskotitoiminnasta on tul- lut meille sydämen asia, sanovat jääliläiset Tanja Loukusa ja Mikko Gussander. Vuoden 2014 lopulla Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan mukaan lähteneen pariskunnan luona kotia on etsinyt jo viisi Osey:n sijoittamaa koiraa. – Minulla on ollut aina halu auttaa kodittomia eläimiä. Olen lapsesta saakka keräillyt vaeltelijat teiden varsilta ja etsinyt niille koteja, Tanja Loukusa taustoittaa ja jatkaa: – Järjestäytyneeseen eläinsuojelutoimintaan mukaan lähteminen alkoi kummitella mielessä omakotitalon oston jälkeen. Samaan aikaan kiersi ilmoitus sijaiskotien tarpeesta. Eipä siihen muuta tarvinnut. Vaikka pariskunnan kokemukset sijaiskotina toimimisesta ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia, ongelmiakin on riittänyt ratkottavaksi. Loukusan vahva koiraharrastustausta, johon kuuluu laaja repertuaari niin pelastus- kuin palveluskoiralajejakin on helpottanut yhteistyötä uusien tulokkaiden kanssa. – Koirat ovat usein täysin kouluttamattomia. Perustottelevaisuuden rakentaminen joudutaan usein aloittamaan luoksetulon ja normaalien hoitotoimenpiteiden harjoittelusta, Tanja Loukusa kertoo. Luottamuksen vahvistumisen myötä hoitolaiset ovat paljastuneet toinen toistaan hurmaavimmiksi koirapersooniksi riippumatta siitä, mitä koira on joutunut entisessä elämässään kokemaan. – Jokaiseen koiraan on ihastunut todella lujaa ja jokaisen haluaisi ottaa itselle. Mutta koska kaikkia ei voi itselle jättää, koitetaan auttaa koiraa etsimällä sille parasta mahdollista kotia. Sen ne ovat ansainneet, Loukusa sanoo. Hän tähdentää, ettei sijaiskodiksi kannata ilmoittautua hetken mielijohteesta, sillä se vaatii paljon. – Eläimet saattavat tulla todella lyhellä varoitusajalla ja sopivan uuden kodin löytyminen voi kestää pitkäänkin. – Jos hommaan on kuitenkin valmis sitoutumaan täydellä sydämellä, se myös antaa valtavan paljon. Haikeuden ja onnenkyyneleet ovat silmissä joka kerta, kun hyvä koti löytyy sitä tarvitsevalle! Tanja Loukusa ja Mikko Gussander ovat mukana Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskotitoiminnassa. Kuvassa pariskunnan omat koirat belgianpaimenkoira malinois Ylva ja broholminkoira Chevy.
© Copyright 2024